Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisten tilanteesta Afganistanissa ja Pakistanissa(1),

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ihmisoikeuksista ja demokratiasta Pakistanissa, erityisesti 20. tammikuuta 2011(2) ja 20. toukokuuta 2010(3) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista maailmassa ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla, mukaan luettuina vaikutukset EU:n strategiseen ihmisoikeuspolitiikkaan(4),

–  ottaa huomioon korkean edustajan tiedottajan 10. lokakuuta 2012 antaman lausunnon nuoren ihmisoikeuksien puolustajan ampumisesta Pakistanissa,

–  ottaa huomioon UN Women -järjestön puheenjohtajan 10. lokakuuta 2012 antaman lausunnon, jossa tuomitaan Malala Yousafzaita vastaan tehty isku,

–  ottaa huomioon 21. helmikuuta 2011 hyväksytyt neuvoston päätelmät uskontoon tai vakaumukseen perustuvasta suvaitsemattomuudesta, syrjinnästä ja väkivallasta,

–  ottaa huomioon maaliskuussa 2012 vahvistetun EU:n ja Pakistanin välisen viisivuotisen toimintasuunnitelman, jonka painopisteisiin kuuluvat muun muassa hyvä hallintotapa, yhteistyö naisten voimaannuttamisen alalla sekä ihmisoikeuksia koskeva vuoropuhelu,

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 hyväksytyt neuvoston päätelmät, joissa muistutettiin odotuksista, jotka koskevat ihmisoikeuksien edistämistä ja kunnioittamista,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Lapsille erikoisasema EU:n ulkoisissa toimissa” (KOM(2008)0055),

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 26 artiklan,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisesta 18. joulukuuta 1979 tehdyn YK:n yleissopimuksen (CEDAW) ja 20. joulukuuta 1993 annetun naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan YK:n julistuksen,

–  ottaa huomioon naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevat YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325 (2000) ja 1820 (2008) sekä naisiin ja lapsiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan torjumista aseellisissa konflikteissa koskevan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1888 (2009), jossa korostetaan kaikkien valtioiden vastuuta siitä, että rankaisemattomuus lopetetaan ja että syytteitä nostetaan niitä vastaan, jotka ovat syyllistyneet rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksiin, mukaan luettuna naisiin ja tyttöihin kohdistuva seksuaalinen ja muu väkivalta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  panee merkille, että 9. lokakuuta 2012 Malala Yousafzai, 14-vuotias Swatin laaksosta kotoisin oleva tyttö, valittiin iskun kohteeksi koulubussissa matkalla kotiin ja häntä ammuttiin päähän ja niskaan, jolloin hän loukkaantui vakavasti, ja että iskussa haavoittui myös kaksi muuta tyttöä;

B.  ottaa huomioon, että Malala Yousafzaista oli tullut kansallisen vastarinnan symboli vastustettaessa Talibanin pyrkimyksiä estää tyttöjen koulunkäynti, koska hän oli kirjoittanut 11-vuotiaasta asti blogeja ja sai joulukuussa 2011 kansallisen nuorison rauhanpalkinnon, joka on nimetty uudelleen hänen mukaansa kansalliseksi Malala-rauhanpalkinnoksi;

C.  ottaa huomioon, että Pakistanin Tehrik-i-Taliban on ottanut vastuun iskusta ja antanut sen jälkeen lausunnon, jonka mukaan on välttämätöntä tappaa jokainen, joka johtaa islamilaisen lain vastaista kampanjaa, ja jossa ilmoitettiin, että liike pyrkii uudelleen surmaamaan Yousafzain, jos hän toipuu vammoistaan;

D.  ottaa huomioon, että Pakistanissa ja monissa muissa muslimimaissa on ollut protesteja, joissa on ihailtu Malala Yousafzaita, ilmaistu hänelle solidaarisuutta ja tuomittu Talibanin raaka isku;

E.  panee merkille, että turvallisuusjoukot reagoivat tilanteeseen pidättämällä useita rikoksesta epäiltyjä ja Pakistanin parlamentti keskusteli päätöslauselmasta, jossa tuomitaan isku, mutta maan pääoppositiopuolue muslimiliitto PML-N vastusti sitä;

F.  ottaa huomioon, että Malala Yousafzaita vastaan tehtyä iskua edeltävien 12 kuukauden aikana surmattiin ihmisoikeuksien puolustajat Farida Afridi ja Zarteef Afridi ja syyksi ilmoitettiin heidän työnsä naisten hyvinvoinnin ja koulutuksen hyväksi;

G.  ottaa huomioon, että viime kuukausina aseelliset ryhmät ovat edelleen tehneet Pakistanissa iskuja, joissa on käytetty terrorikeinoja ja joihin Taliban tai al-Qaida, Pakistanin Tehrik-i-Taliban mukaan lukien, ovat vaikuttaneet ja/tai osallistuneet, ja että iskut ovat usein kohdistuneet hallituksen toimipaikkoihin, kouluihin ja siviileihin, myös lapsiin, ja niitä on tehty Khyber-Pakhtunkhwassa, Pakistanin liittovaltion heimoalueilla ja kaupungeissa;

H.  ottaa huomioon, että vuonna 2011 ilmoitettiin 11 tapauksesta, joissa aseelliset ryhmät käyttivät lapsia itsemurhaiskujen tekijöinä, että lapsia joutui yhä sellaisten mielivaltaisten iskujen uhreiksi, joissa käytettiin kotitekoisia räjähteitä tai itsemurhapommittajia, että raportointikauden aikana kuoli yhteensä 57 lasta ja että syynä olivat maamiinat, sodan räjähtämättömät jäänteet, kotitekoiset räjähteet ja pommi- ja kranaatti-iskut sekä kohdistetut iskut; ottaa huomioon, että 13. syyskuuta 2011 Pakistanin Tehrik-i-Talibanin väitetään tehneen Khyber-Pakhtunkhwassa koulubussia vastaan iskun, jossa kuoli neljä lasta;

I.  ottaa huomioon, että hallituksen tietojen mukaan vuonna 2012 Khyber-Pakhtunkhwassa tuhoutui 246 koulua (59 tyttökoulua ja 187 poikakoulua) ja 763 koulua vahingoittui (244 tyttökoulua ja 519 poikakoulua) ja että syynä tähän on konflikti Talibanin kanssa ja siksi tuhansilla lapsilla ei ole mahdollisuutta saada opetusta;

J.  ottaa huomioon, että vuodesta 2009 tähän päivään asti aseelliset ryhmät ovat tehneet tyttökouluihin suoria iskuja käyttäen pommeja ja kotitekoisia räjähteitä ja että vuonna 2011 iskuissa tuhoutui osittain tai kokonaan 152 koulun tilat Pakistanin liittovaltion heimoalueilla ja Khyber-Pakhtunkhwassa; ottaa huomioon, että iskuilla on kerrottu pyrittävän kostamaan alueen sotatoimet ja vastustamaan maallista opetusta ja tyttöjen koulutusta; toteaa, että viimeisin isku tyttökouluun tehtiin 25. syyskuuta 2012 Charsaddan alueella;

K.  toteaa, että monien naisten ja tyttöjen tilanne Pakistanissa on edelleen erittäin vakava ja että Global Gender Gap Index -vertailussa Pakistan on luokiteltu maailman kolmanneksi vaarallisimmaksi paikaksi naisille;

L.  ottaa huomioon, että 16. lokakuuta 2012 päivätystä Unescon raportista ”Education For All (EFA) Global Monitoring Report” käy ilmi, että Pakistan on vähentänyt koulutukseen käyttämänsä rahoituksen määrän alle 2,3 prosenttiin bruttokansantuotteesta, vaikka maan koulua käymättömien tyttöjen määrä on toiseksi suurin maailmassa;

M.  ottaa huomioon, että tytöt joutuvat yhä usein perheväkivallan, ihmiskaupan ja pakkoavioliittojen uhreiksi ja heillä käydään kauppaa riitojen ratkaisemiseksi;

N.  ottaa huomioon, että useimmissa tapauksissa naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan väkivaltaan syyllistyneitä ei aseteta syytteeseen;

O.  ottaa huomioon, että Pakistanissa on useita naisia syrjiviä lakeja, mutta panee merkille, että maan hallitus antoi vuosina 2011 ja 2012 uutta lainsäädäntöä, jolla voidaan torjua tehokkaammin naisiin kohdistuvaa syrjintää ja väkivaltaa, muun muassa lait, joilla kielletään pakkoavioliitot, naisten häirintä työpaikoilla ja kotona sekä happoiskut; toteaa, että lakeja ei ole vielä pantu täytäntöön eikä täytäntöönpanoa valvota;

P.  toteaa, että Taliban on saanut hallintaansa tiettyjä alueita, millä on kielteisiä seurauksia naisille ja tytöille, koska he eivät voi käyttää oikeuksiaan;

Q.  ottaa huomioon, että maaliskuussa 2012 vahvistetussa viisivuotisessa toimintasuunnitelmassa EU ilmoitti toistamiseen haluavansa rakentaa molemminpuolisiin etuihin ja yhteisiin arvoihin perustuvan vahvan ja pitkäaikaisen kumppanuuden Pakistanin kanssa ja tukea Pakistanin demokraattisia instituutioita ja siviilihallitusta sekä kansalaisyhteiskuntaa;

R.  ottaa huomioon, että EU on valmis jatkamaan yhteistyötä mutta se edellyttää Pakistanin noudattavan kansainvälisiä sitoumuksiaan etenkin turvallisuuden ja ihmisoikeuksien, myös naisten oikeuksien, alalla;

S.  ottaa huomioon, että EU ja Pakistan ilmoittivat 5. kesäkuuta 2012 perustavansa terrorisminvastaisen ohjauskomitean tiivistääkseen terrorisminvastaista yhteistyötään;

T.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 5 kohdassa todetaan, että demokratian edistäminen sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kunnioittaminen ovat Euroopan unionin perusperiaatteita ja -tavoitteita ja muodostavat yhteisen perustan sen suhteille kolmansiin maihin; ottaa huomioon, että EU:n kauppaan liittyvän ja kehitysavun ehtona on ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen;

1.  tuomitsee ankarasti Malala Yousafzaita vastaan tehdyn väkivaltaisen iskun, jossa haavoittui vakavasti hänen kaksi luokkatoveriaan, ja toteaa, että isku on lapsen oikeuksien vakava loukkaus sekä perustavanlaatuisten inhimillisten arvojen loukkaus ja isku kaikkia Pakistanin ihmisoikeuksien puolustajia vastaan;

2.  ihailee ja arvostaa rohkeutta ja päättäväisyyttä, joilla Malala Yousafzai on varhaisesta nuoruudestaan lähtien puolustanut tyttöjen oikeutta saada opetusta, ja toteaa, että hänestä on tullut esikuva monille hänen ikäisilleen tytöille; panee tyytyväisenä merkille Pakistanin armeijan ja Yhdistyneen kuningaskunnan lääkintähenkilöstön nopeat lääkintätoimet ja toivoo hartaasti, että Yousafzai toipuu kokonaan vakavista vammoistaan;

3.  panee tyytyväisenä merkille, että suuri osa Pakistanin yhteiskuntaa, monet islamilaiset oppineet ja useimmat merkittävät poliittiset puolueet tuomitsivat iskun laajalti; kehottaa kaikkia poliittisia puolueita tuomitsemaan selkeästi Tehrik-i-Talibanin, joka on ottanut vastuun iskusta;

4.  ilmaisee tukensa kaikille pakistanilaisille perheille, jotka kannustavat tyttäriään kouluttautumaan;

5.  kehottaa Pakistanin hallitusta huolehtimaan Malala Yousafzain ja hänen perheensä turvallisuudesta ja saattamaan oikeuteen iskusta vastuussa olevat henkilöt; kehottaa Pakistanin hallitusta varmistamaan muiden Talibanilta tai muilta ääriryhmiltä uhkauksia saaneiden ihmisoikeusaktivistien – erityisesti yhteiskunnallisesti ja poliittisesti aktivoituvien naisten ja tyttöjen – turvallisuuden; on huolissaan raporteista, joiden mukaan 17-vuotiasta Hinna Khania ja hänen perhettään on uhkailtu;

6.  on erittäin huolestunut naisten ja tyttöjen tilanteesta ja toistuvista raporteista, joissa kerrotaan lasten ja naisten oikeuksien loukkauksista Pakistanissa, myös raporteista, joiden mukaan aseelliset ryhmät käyttävät lapsia itsemurhaiskujen tekijöinä; korostaa, että Pakistanin naisten ja tyttöjen tilanteeseen on kiinnitettävä pikaisesti tiiviimpää kansainvälistä huomiota;

7.  on syvästi huolissaan väkivaltaisen ääriliikehdinnän pahenemisesta, koska se on vakava uhka naisille ja tytöille, sekä pelottelun ja väkivallan käytöstä, joka on jo johtanut siihen, että tyttökouluja on räjäytetty ja naisille on annettu raipparangaistuksia osassa Pakistanin liittovaltion heimoalueita ja Khyber-Pakhtunkhwaa;

8.  kehottaa Pakistanin viranomaisia asettamaan syytteeseen väkivaltaa lietsovat henkilöt ja ryhmät ja erityisesti sellaiset, jotka kehottavat tappamaan toisinajattelevia henkilöitä tai ryhmiä;

9.  pyytää Pakistanin hallitusta tehostamaan huomattavasti toimiaan jäljittääkseen maassa tapahtuneiden tahdonvastaisten katoamisten sadat tai jopa tuhannet uhrit, joiden joukossa on lapsia ja joista osa on vasta 9- tai 10-vuotiaita tyttöjä; kehottaa julkaisemaan hallituksen teettämien, tämän ongelman laajuutta koskevien sisäisten tutkimusten tulokset;

10.  on tyytyväinen Pakistanin liittovaltion heimoalueilla noudatettavaan lastensuojelupolitiikkaan, joka otettiin käyttöön 10. tammikuuta 2012 ja jonka tarkoituksena on panna täytäntöön suojelupalveluita koskeva suunnitelma ja perustaa lastensuojeluyksiköitä alueen kaikkiin virastoihin;

11.  suhtautuu myönteisesti siihen, että vuonna 2010 annetun lasten suojelulain, joka on jo voimassa Khyber-Pakhtunkhwan maakunnassa, soveltaminen ulotetaan välittömästi myös alueellisesti hallinnoiduille liittovaltion heimoalueille, Swatin laakso mukaan lukien; toivoo, että lain tehokas soveltaminen auttaa tuomaan heimoalueet lainsäädännön piiriin;

12.  kehottaa Pakistanin hallitusta käyttämään hyväkseen nykyistä ilmapiiriä ja tekemään todellisia parannuksia naisten ja tyttöjen oikeuksiin, tarkistamaan ja uudistamaan hudood-määräysten osia ja todistelusääntöjä, lakia lapsiavioliittojen rajoittamisesta ja muita säädöksiä, jotka ovat naisten laillisen aseman ja oikeuksien vastaisia ja tekevät heistä lain edessä alempiarvoisia;

13.  panee tyytyväisenä merkille, että Pakistanin hallitus antoi vuosina 2011 ja 2012 uutta lainsäädäntöä, jolla voidaan torjua tehokkaammin naisiin kohdistuvaa syrjintää ja väkivaltaa, ja kehottaa hallitusta varmistamaan, että uudet lait todella pannaan täytäntöön ja niiden täytäntöönpanoa valvotaan;

14.  kehottaa Pakistanin hallitusta tekemään tiivistä yhteistyötä YK:n ja EU:n kanssa saavuttaakseen vuosituhannen kehitystavoitteet ja erityisesti tavoitteen 2, jonka mukaan vuoteen 2015 mennessä kaikilla lapsilla, sekä tytöillä että pojilla, on mahdollisuus suorittaa koko alemman perusasteen koulutus; kehottaa Pakistanin hallitusta ottamaan ensisijaiseksi tavoitteeksi koulua käyvien tyttöjen määrän lisäämisen ja varmistamaan heidän turvallisuutensa koulunkäynnin ajan;

15.  kehottaa Pakistanin hallitusta lisäämään julkisille kouluille annettavaa rahoitusta ja ryhtymään tehokkaisiin toimiin ottaakseen käyttöön perusopetusta koskevan pakollisen yhdenmukaisen opetusohjelman sekä kaikkien yksityisessä tai julkisessa omistuksessa olevien koraanikoulujen tarkastusjärjestelmän, koska varsinkin maaseudulla ne ovat usein ainoita opetuksen tarjoajia;

16.  kehottaa komissiota laatimaan yhdessä Pakistanin hallituksen kanssa opetusohjelmia, joilla pyritään parantamaan Pakistanin naisten lukutaitoa ja koulutusta osana maan kehitysapupolitiikkaa;

17.  kehottaa komissiota ja neuvostoa sekä kansainvälistä yhteisöä osoittamaan merkittävästi lisävaroja toimiin, joilla pyritään suojelemaan naisia ja tyttöjä raiskauksilta, hyväksikäytöltä ja perheväkivallalta, sekä tukemaan toimia, joilla autetaan naisia ja tyttöjä syrjivän lainsäädännön vastaisia kansalaisyhteiskunnan liikkeitä;

18.  kehottaa komissiota noudattamaan tiedonannossaan ”Lapsille erikoisasema EU:n ulkoisissa toimissa” antamaansa lapsia koskevaa sitoumusta ja varmistamaan, että unioni tekee kaikkensa edistääkseen ja suojellakseen lasten oikeuksia;

19.  vaatii ottamaan kaikessa ihmisoikeusvuoropuhelussa nimenomaisesti esiin naisten ja lasten oikeudet ja erityisesti kaikkinaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan syrjinnän ja väkivallan torjumisen ja poistamisen, mukaan luettuina pakkoavioliitot, perheväkivalta ja naismurhat, ja vaatii myös, ettei tällaisten julmuuksien poistamista koskevan velvoitteen välttämiseksi saa vedota mihinkään tapaan, perinteeseen tai uskonnolliseen näkemykseen; katsoo, että lapsiavioliittojen estäminen on olennaisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa nuorten tyttöjen perusoikeuksien kunnioittaminen Pakistanissa;

20.  kehottaa unionin toimivaltaisia toimielimiä korostamaan edelleen yhteiskunnan uskonnollista suvaitsevaisuutta Pakistanin kanssa käytävässä poliittisessa vuoropuhelussa, sillä tämä asia on keskeisen tärkeä islamilaisen ääriliikehdinnän torjumiselle pitkällä aikavälillä;

21.  kehottaa unionin toimivaltaisia toimielimiä vaatimaan, että Pakistanin hallitus noudattaa Euroopan unionin ja Pakistanin islamilaisen tasavallan väliseen yhteistyösopimukseen kirjattua demokratia- ja ihmisoikeuslauseketta; toistaa Euroopan ulkosuhdehallinnolle ja ihmisoikeuksia käsittelevälle EU:n erityisedustajalle esittämänsä kehotuksen antaa säännöllisesti kertomuksia varsinkin yhteistyösopimuksen ja demokratia- ja ihmisoikeuslausekkeen täytäntöönpanosta, naisten ja lasten oikeudet mukaan luettuina;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksia käsittelevälle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, UN Women -järjestölle, YK:n ihmisoikeusneuvostolle sekä Pakistanin hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0591. (2) EUVL C 136 E, 11.5.2012, s. 90. (3) EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 147. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0126.