Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0343/2012),

A.  ottaa huomioon, että kansallisten markkinoiden avaaminen kulutusluottojen merkittävällä taloussektorilla, kilpailun vahvistaminen, kuluttajansuojan tason eroihin puuttuminen, markkinatoimijoiden välisten kilpailun mahdollisten vääristymien poistaminen ja sisämarkkinoiden kehittäminen ovat Euroopan unionin poliittinen tehtävä, joka on kuluttajien ja luotonantajien etujen mukaista;

B.  ottaa huomioon, että kulutusluottodirektiivi on auttanut luomaan kuluttajia suojaavan yhteisen eurooppalaisen säädöskehyksen yhdenmukaistamalla ratkaisevasti säännöksiä viidellä eri osa-alueella ja rajoittamalla jäsenvaltioiden liikkumavaraa lähinnä täytäntöönpanon eri muotoihin;

C.  toteaa, että oikeudellisia ja tosiasiallisia esteitä on kuitenkin edelleen olemassa;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin teettämässä kulutusluottodirektiivin täytäntöönpanoa koskevassa selvityksessä todetaan, että joillakin direktiivin keskeisillä säännöksillä, kuten ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja koskevalla 5 artiklalla, ei ole onnistuttu yhdenmukaistamaan jäsenvaltioiden kuluttajansuojasääntöjä suunnitellulla tavalla, koska jäsenvaltiot tulkitsevat ja soveltavat direktiiviä eri tavoin;

E.  katsoo, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole onnistuneet panemaan kulutusluottodirektiiviä täytäntöön ajallaan tai joissakin tapauksissa täysin oikealla tavalla lyhyen määräajan ja sen kuluessa toteutettavien lukuisten ja laajamittaisten oikeudellisten muutosten vuoksi;

F.  ottaa huomioon, että tilastojen mukaan rajat ylittävien kulutusluottojen määrä ei ole lisääntynyt direktiivin voimaantulon jälkeen, mihin voivat olla syynä monet tekijät, kuten kieli, mutta myös rahoitusalan suuret ongelmat sekä se, että kuluttajille ei tiedoteta riittävästi heidän mahdollisuuksistaan saada rajat ylittävää kulutusluottoa eikä heidän oikeuksistaan tällaisia sopimuksia tehtäessä;

G.  katsoo, että riittävä kuluttajansuoja luotonannossa on tärkeä rahoitusvakauden kannalta; toteaa, että valuuttakurssien vaihtelu on merkittävä riski kuluttajille erityisesti rahoituskriisien aikana;

H.  katsoo, että liiallinen valuuttamääräinen luotonanto kuluttajille on lisännyt kotitalouksille aiheutuneita riskejä ja tappioita;

I.  ottaa huomioon, että Euroopan järjestelmäriskikomitea antoi 21. syyskuuta 2011 valuuttamääräisestä luotonannosta tärkeän suosituksen (ESRB/2011/1);

J.  ottaa huomioon, että direktiivin 27 artiklan mukaisesti komission on tarkasteltava joitakin direktiiviin liittyviä näkökohtia ja se on jo pyytänyt alustavaa selvitystä;

K.  toteaa pitävänsä erittäin tärkeänä sitä, että sillä on ajantasaiset tiedot tarkastelun etenemisestä ja tuloksista ja mahdollisuus ottaa kantaa;

1.  pitää myönteisenä sitä, että komissio valmistautuu tarkasteluun teettämällä selvityksen direktiivin vaikutuksista sisämarkkinoihin ja kuluttajansuojaan arvioidakseen yksityiskohtaisesti, miten se vaikuttaa rajat ylittävien luottojen ottamiseen, ja arvostaa komission, kansallisten lainsäätäjien ja luottolaitosten kattavaa toimintaa tällä alalla;

2.  korostaa, että rajat ylittävien kulutusluottomarkkinoiden parantaminen toisi eurooppalaista lisäarvoa edistäessään sisämarkkinoita; katsoo, että tähän päästäisiin esimerkiksi tiedottamalla kuluttajille paremmin mahdollisuudesta ottaa kulutusluotto toisessa jäsenvaltiossa ja kuluttajien oikeuksista tällaisia sopimuksia tehtäessä;

3.  toteaa, että rajat ylittävien kulutusluottojen määrä on alle kaksi prosenttia luottomarkkinoista ja noin 20 prosenttia niistä otetaan verkkopalvelun kautta;

4.  muistuttaa, että direktiivin yhtenä tavoitteena oli varmistaa, että saatavilla on tietoa, joka edistää myös luottoja koskevien sisämarkkinoiden toimintaa, ja pitää näin ollen tärkeänä arvioida, lisääntyykö rajat ylittävä liiketoiminta;

5.  pitää ennen sopimuksen tekemistä annettavia tietoja koskevia säännöksiä, 5 artiklan 6 kohdassa vaadittuja selvityksiä ja 8 artiklan mukaisia luottokelpoisuuden arviointeja tärkeinä kuluttajien tietoisuuden lisäämiseksi valuuttaluottoihin liittyvistä riskeistä;

6.  kehottaa kuitenkin valvontaviranomaisia velvoittamaan rahoituslaitokset antamaan kuluttajille yksilölliset, täydelliset ja helppotajuiset selvitykset valuuttamääräisiin luottoihin liittyvistä riskeistä ja kuluttajan kotijäsenvaltion rahayksikön arvon merkittävän alenemisen sekä ulkomaisen koron nousun vaikutuksista lyhennyksiin; korostaa, että tällaiset selvitykset olisi annettava ennen sopimusten allekirjoitusta;

7.  panee merkille, että jotkut jäsenvaltiot ovat ilmaisseet huolensa muodosta, jolla ennen sopimusta annettavat tiedot esitetään kuluttajille ”Vakiomuotoiset eurooppalaiset kulutusluottotiedot” -lomakkeessa, sekä kyseisten tietojen teknisestä luonteesta, joka vaikeuttaa kuluttajien mahdollisuuksia ymmärtää niitä; katsoo, että tämän lomakkeen toimivuuden olisi oltava tärkeä näkökohta, kun komissio arvioi direktiivin vaikutusta;

8.  pitää tärkeänä komission syyskuussa 2011 toteuttamaa ”SWEEP”-tehoiskua, josta saatujen tulosten mukaan 70 prosentissa tarkastetuista rahoituslaitosten verkkosivustoista mainonnasta ja luottotarjouksista puuttui keskeisiä tietoja ja kustannukset oli esitetty harhaanjohtavasti, ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin tilanteen korjaamiseksi; huomauttaa tässä yhteydessä, että edustavia esimerkkejä koskevia sääntöjä ei aina käytetä esitetyllä tavalla ja parantamisen varaa on olemassa;

9.  vaatii valvomaan tarkkaan rahoituslaitosten mainonta- ja markkinointimenetelmiä, jotta mainonnassa ja markkinoinnissa ei annettaisi harjaanjohtavia tai vääriä tietoja;

10.  toteaa, että jotkut jäsenvaltiot ovat hyödyntäneet mahdollisuutta laajentaa direktiivin soveltamisalaa muihin rahoitustuotteisiin, eikä se näytä vaikuttaneen täytäntöönpanoon;

11.  korostaa, että lainsäädännössä lähtökohtana olisi pidettävä tavallisia tapauksia ja keskivertokuluttajan ja -yrittäjän tarpeita, eivätkä jotkut harvat sääntöjen väärinkäyttötapaukset saisi johtaa siihen, että kuluttajille annetaan vaikeammin ymmärrettäviä ja vertailtavia ja vähemmän avoimia tietoja;

12.  toteaa, ettei säännösten kattavuus paranna kuluttajansuojaa automaattisesti ja että liiallisesta tietomäärästä voi olla erityisesti kokemattomalle kuluttajalle enemmän haittaa kuin hyötyä; paneekin tyytyväisenä merkille kuluttajajärjestöjen asiantuntemuksen ja niiden antaman avun ja rahoitusalan koulutuksen sekä niiden mahdollisen roolin vaikeuksissa olevien kotitalouksien velkasaneerauksessa;

13.  kehottaa turvaamaan kuluttajien oikeuden saada tietoa lisäpalvelujen kustannuksista ja ostaa lisäpalveluja, esimerkiksi vakuutuksia, vaihtoehtoisilta palveluntarjoajilta; katsoo, että rahoituslaitokset olisi velvoitettava erottamaan tällaiset palvelut ja niihin liittyvät maksut peruslainaan liittyvistä palveluista ja maksuista sekä täsmentämään, mitkä palvelut ovat olennaisia lainan myöntämiselle ja mitkä ovat täysin luotonottajan omassa harkinnassa;

14.  katsoo, että liitännäisten luottosopimusten peruuttamisoikeuden täytäntöönpanosta mahdollisesti aiheutuvat ongelmat tulisi tutkia tarkemmin; pitää tärkeänä tiedottaa kuluttajille, että kun he käyttävät sopimuksen peruuttamisoikeutta tapauksessa, jossa luotonantaja maksaa maksua vastaavan summan suoraan tavaroiden toimittajalle tai palveluiden suorittajalle liitännäissopimuksen perusteella, kyseisestä rahoituspalvelusta ei aiheudu kuluttajalle maksuja, palkkioita tai muita kustannuksia;

15.  kehottaa komissiota arvioimaan, missä määrin tietojen ilmoittamisvelvollisuutta ei noudateta sopimuksissa, joissa välittäjiä eivät sido ennen sopimuksen tekemistä annettavia tietoja koskevat vaatimukset, jotta voidaan luoda parhaita käytäntöjä kuluttajien suojelemiseksi tällaisissa tilanteissa;

16.  huomauttaa, että ennenaikaista takaisinmaksua koskeviin monimutkaisiin säännöksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota;

17.  toteaa, että korkomaksujen muuttumisesta olisi tiedotettava kuluttajille hyvissä ajoin, jotta heillä on riittävästi aikaa tutkia markkinoita ja vaihtaa luotonantajaa ennen muutosten voimaantuloa;

18.  toteaa, että ns. edustavan esimerkin tulkintaa olisi selvennettävä;

19.  korostaa, että olisi säädettävä todellisen vuosikoron yhtenäisestä laskutavasta, selvennettävä epäselviä määräyksiä ja yhtenäistettävä lainsäädäntöä;

20.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansallisille valvontaviranomaisille annetaan kaikki tarvittavat valtuudet ja resurssit niiden tehtävien suorittamiseen; kehottaa kansallisia valvontaviranomaisia valvomaan tarkasti direktiivin säännösten noudattamista ja täytäntöönpanoa;

21.  korostaa, että päätettäessä tulevista kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevista määräajoista olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, millaisia muutoksia kyseinen prosessi kansalliseen lainsäädäntöön aiheuttaa;

22.  kehottaa jäsenvaltioita ulottamaan nykyinen kuluttajansuojataso alle 200 euron suuruisiin internetin, tekstiviestipalvelujen tai muiden etäviestimien avulla välitettyihin luottoihin, lyhytaikaiset luotot mukaan luettuina, sillä niistä on tulossa yhä yleisempiä kulutusluottomarkkinoilla eivätkä ne nykyisin kuulu direktiivin soveltamisalaan;

23.  korostaa, että tällä hetkellä ei ole tarvetta muuttaa direktiiviä, vaan pikemminkin olisi kannettava huolta siitä, että direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön asianmukaisesti;

24.  katsoo, että ennen kuin komissio ehdottaa mahdollisesti tarvittavia muutoksia olisi arvioitava direktiivin käytännön vaikutusta, jotta se voitaisiin saattaa kokonaan ja oikealla tavalla osaksi kansallista lainsäädäntöä; kehottaa komissiota antamaan parlamentille ja neuvostolle arviointikertomuksen direktiivin täytäntöönpanosta sekä kokonaisvaltaisen arvion sen vaikutuksista kuluttajansuojaan ottaen huomioon talouskriisin seuraukset ja Euroopan unionin uuden rahoituspalvelualan lainsäädäntökehyksen;

25.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.