Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 10. marraskuuta 2011 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana annetun asetuksen (EY) N:o 1/2005 vaikutuksista (COM(2011)0700),

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2012 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta Euroopan unionin strategiasta vuosille 2012–2015 (COM(2012)0006),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artiklan, jonka mukaan laatiessaan ja pannessaan täytäntöön unionin politiikkoja unioni ja jäsenvaltiot ottavat eläinten, jotka ovat tuntevia olentoja, hyvinvoinnin vaatimukset täysimääräisesti huomioon,

–  ottaa huomioon 12. lokakuuta 2006 antamansa päätöslauselman eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevasta yhteisön toimintasuunnitelmasta vuosiksi 2006–2010(1),

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2008 antamansa päätöslauselman EU:n uudesta eläinten terveyttä koskevasta strategiasta vuosiksi 2007–2013(2),

–  ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman eläinten suojelun ja hyvinvoinnin toimintasuunnitelman 2006–2010(3) arvioinnista,

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 1996 antamansa päätöslauselman eläinten suojelusta kuljetuksen aikana annetun direktiivin 91/628/ETY muuttamisesta annetun neuvoston direktiivin 95/29/EY täytäntöönpanosta(4),

–  ottaa huomioon ehdotuksesta neuvoston asetukseksi eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana ja direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY muuttamisesta 30. maaliskuuta 2004 vahvistamansa kannan(5) ja asetuksen (EY) N:o 1255/97, jossa ehdotettiin yhdeksän tunnin tai 500 kilometrin enimmäisrajoituksen asettamista teuraseläinten kuljettamisessa,

–  ottaa huomioon 22. joulukuuta 2004 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2005 eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta(6),

–  ottaa huomioon 25. helmikuuta 2010 antamansa kannanoton 54/2009 teurashevosten kuljetuksiin Euroopan unionissa(7),

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2011 antamansa kannanoton 49/2011 kahdeksan tunnin enimmäisrajoituksen asettamiseen teuraseläinten kuljettamiselle Euroopan unionissa(8),

–  ottaa huomioon tammikuussa 2011 julkaistun Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) tieteellisen lausunnon eläinten hyvinvoinnista kuljetuksen aikana(9),

–  ottaa huomioon lähes miljoonan eurooppalaisen allekirjoittaman 8hours.eu -vetoomuksen, jossa kehotetaan asettamaan kahdeksan tunnin enimmäisaika teuraseläinten kuljetukselle,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A7-0331/2012),

A.  katsoo, että eläinten suojelu on 2000-luvulla ihmisyyden osoitus ja haaste eurooppalaiselle sivistykselle ja kulttuurille; katsoo, että kaiken eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevan toiminnan olisi pohjauduttava tieteellisiin tutkimustuloksiin ja näkemykseen eläimistä tuntevina olentoina, joiden erityiset tarpeet on huomioitava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 13 artiklassa määrätyllä tavalla;

B.  toteaa, että eläimiä kuljetetaan taloudellisista ja logistisista syistä ja että siitä voi aiheutua uusia sosiaalisia kustannuksia ja ympäristökustannuksia (tieliikenteen ja hiilidioksidipäästöjen kasvu);

C.  katsoo, että on käsiteltävä sekä unionin alueella että unionin ulkopuolella tapahtuvia eläinkuljetuksia ja että kolmansista maista tuotavia eläimiä on valvottava ja seurattava tarkkaan, jotta voidaan varmistaa eurooppalaistuottajien kilpailuasema ja kannustaa parantamaan kolmansien maiden eläinkuljetusvaatimuksia;

D.  katsoo, että eläinten hyvinvointia koskevat unionin säännöt eivät saa vääristää tavaroiden vapaata kauppaa tai aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia ja että ei pidä unohtaa syrjäisimpien alueiden erityisen epäsuotuisaa maantieteellistä asemaa;

E.  katsoo, että lihan ja muiden eläintuotteiden kuljetus on teknisesti helpompaa ja eettisesti järkevämpää kuin elävien eläinten kuljettaminen pelkästään teurastusta varten,

F.  katsoo, että eläinten kuljettaminen pitkiä matkoja on epähygieenistä ja epäsuotuisat olosuhteet saattavat lisätä tautien tarttumis- ja leviämisvaaraa;

G.  katsoo, että eläinten hyvinvointia koskevien periaatteiden noudattaminen saattaa vaikuttaa eläintuotteiden laatuun;

H.  katsoo, että eläinten teurastaminen ja lihan jalostaminen mahdollisimman lähellä eläinten kasvatuspaikkaa voi auttaa maaseutualueita ja niiden kestävää kehitystä; pitää tärkeänä sen tiedostamista, että riittävän lähellä ei aina ole käytettävissä sopivia teurastamoja ja että pienillä paikallisteurastamoilla on suuria taloudellisia haasteita; toteaa, että unionin lainsäädännön tällaisilta laitoksilta edellyttämät korkeat hygienia- ja muut vaatimukset ovat aiheuttaneet teurastamoalan rakennemuutoksen ja vähentäneet teurastamojen määrää; pitää siksi välttämättömänä, että tarkastellaan mahdollisuuksia tehdä paikallisteurastamoista taloudellisesti elinkelpoisia;

I.  katsoo, että kuljetusaikojen rajoittaminen ja liian tiukat vaatimukset voivat vaarantaa normaalit markkinatoimitukset unionin joissakin maissa ja joillakin syrjäisillä alueilla ja viedä näin yrityksiltä toimintaedellytykset, mistä puolestaan aiheutuisi kilpailukyvyn menettämiseen liittyviä seurauksia;

J.  toteaa, että eläinten kuljetusolosuhteet ovat kaikkien kannalta tärkeä asia;

Yleisarvio komission kertomuksesta

1.  panee merkille komission kertomuksen neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2005 täytäntöönpanon tilasta sekä kertomukseen sisältyvän päätelmän, että asetus on vaikuttanut myönteisesti eläinten hyvinvointiin kuljetuksen aikana vaikkakin eläinkuljetuksissa on edelleen vakavia ongelmia lähinnä siitä syystä, että asetusta ei noudateta kunnolla tai sitä ei ole pantu asianmukaisesti täytäntöön jäsenvaltioissa;

2.  kehottaa komissiota varmistamaan unionin nykyisen eläinkuljetuslainsäädännön tehokkaan ja yhdenmukaisen täytäntöönpanon kaikissa jäsenvaltioissa; pitää täytäntöönpanon tehostamista tärkeänä, jotta voidaan varmistaa nykyisen lainsäädännön tehokkuus ja sovellettavuus, parantaa kuljetusoloja ja estää kilpailun vääristyminen jäsenvaltioissa;

3.  pitää erittäin tuomittavana komission kertomuksen hataraa tieteellistä perustaa ja tietopohjaa, kuten ulkopuolisen toimeksisaajan selvitys, joka perustuu pääasiassa kyselytutkimukseen, johon on osallistunut eläinkuljetuksiin suoraan liittyviä tahoja tai tahoja, joilla on suoria intressejä asiassa;

4.  on huolissaan siitä, että kertomukseen sisältyvät jäsenvaltioista peräisin olevat tiedot, joita on mahdotonta tarkistaa, saattavat antaa puutteellisen kuvan eläinkuljetusten tilasta, koska jäsenvaltioissa on käytössä erilaisia menetelmiä ja valvontajärjestelmiä;

5.  on huolestunut siitä, että jäsenvaltioiden välillä on huomattavia eroja eläinkuljetussäännösten täytäntöönpanoasteessa; kehottaa siksi komissiota toteuttamaan toimenpiteitä kuljetusolojen kattavan ja yhdenmukaisen valvonnan varmistamiseksi;

6.  kehottaa komissiota toteuttamaan toimenpiteitä, joilla lisätään eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä ja yhteydenpitoa;

7.  toteaa, että komission kertomukseen ei sisälly eläinkuljetusten kaikkien kustannusten kattavaa arviointia vaan siinä rajoitutaan unionin sisäiseen kauppaan kohdistuviin vaikutuksiin, alueellisiin ja sosioekonomisiin vaikutuksiin sekä eläinten hyvinvoinnille aiheutuviin vaikutuksiin, tieteelliseen tukeen ja valvontaan sekä asetuksen (EY) N:o 1/2005 noudattamiseen ja noudattamisen valvontaan; kehottaa siksi komissiota esittämään kattavan arvioinnin eläinkuljetusten taloudellisista, ekologisista ja sosiaalisista kustannuksista ja hyödyistä, mukaan lukien teuraseläinten kuljetuksen ja ruhojen ja elintarvikkeiden kuljetuksen välinen vertailu, sekä arvioinnin kuljetusten vaikutuksesta lihatuotteiden hintoihin, ottaen erityisesti huomioon syrjäisimmät alueet ja kaikkien sidosryhmien intressit;

8.  kehottaa komissiota toteuttamaan kuluttajille suunnatun laajan tiedotuskampanjan eläinten hyvinvointia koskevasta unionin säännöstöstä ja antamaan jatkuvasti tietoa eurooppalaisilta tuottajilta vaadittavista muutoksista, jotta voidaan nostaa heidän työnsä profiilia ja lisätä heidän tuotantonsa arvoa;

9.  korostaa, että vuosien 2005 ja 2009 välisenä aikana kuljetettujen eläinten määrä kasvoi selvästi (nautakarjan määrä 8 prosenttia, sikojen 70 prosenttia, lampaiden 3 prosenttia) ja että ainoastaan hevosten määrä väheni 17 prosenttia; korostaa, että kaksi kolmasosaa kuljetuksista on alle 8 tunnin mittaisia kuljetuksia, kun taas 4 prosenttia kuljetuksista ylittää matkan enimmäiskestoajan, mikä siis edellyttää eläinkuorman purkamista ja lepoa ennen matkan jatkumista; pitää valitettavana, että lähes 2 prosentista kuljetuksista ei ole saatavilla matkojen kestoaikoja, mikä tarkoittaa yli viisinkertaista lisäystä vuoteen 2005 verrattuna;

10.  katsoo, että periaatteessa eläimet olisi teurastettava mahdollisimman lähellä niiden kasvatuspaikkaa; toteaa, että kuluttajat kannattavat teuraseläinten lyhyitä kuljetusmatkoja mutta ostavat mielellään tuoretta lihaa; kehottaa komissiota kertomaan, mitä johtopäätöksiä tästä on syytä tehdä; toteaa, että asetuksella ei ole täytäntöönpanopuutteiden vuoksi päästy tavoitteeseen teuraseläinkuljetusten rajoittamisen osalta mutta se on lisännyt merkittävästi eläinten hyvinvointia kuljetusten aikana; kehottaa jäsenvaltioita panemaan nykyiset eläinkuljetussäädökset asianmukaisesti täytäntöön ja kehottaa komissiota edistämään mahdollisuuksien mukaan paikallista tuotanto- ja jalostustoimintaa; katsoo, että unionin toimilla olisi pyrittävä siihen, että syntyy lyhyitä ja avoimia tuotantoketjuja ja että turvataan samalla markkinatoimitukset kaikissa jäsenvaltioissa ja syrjäisimmillä alueilla; korostaa, että vaikka unionin hygienialainsäädännöllä varmistetaan kuluttajien paras mahdollinen suojelu, sillä ei saisi vaikeuttaa tarpeettomasti liikkuvien tai pienten alueellisten teurastamojen ja lihanjalostuslaitosten kehitystä;

11.  kehottaa komissiota esittämään selkeän määritelmän siitä, mitä tarkoitetaan paikallisilla teurastamoilla;

12.  muistuttaa, että edellä mainitun asetuksen 32 artiklassa säädetään, että komission kertomuksessa on otettava huomioon ”tieteellinen näyttö eläinten hyvinvointitarpeista” ja että siihen voidaan liittää tarvittaessa asianmukaisia säädösehdotuksia pitkistä kuljetuksista;

13.  panee merkille antamansa kirjallisen kannanoton 49/2011, jossa kannatetaan teuraseläinkuljetuksiin sovellettavaa kahdeksan tunnin aikarajaa, mutta myöntää, että vaatimukselle ei ole tieteellisiä perusteita; katsoo, että eläinten hyvinvointi kuljetuksen aikana on suuresti riippuvainen siitä, että ajoneuvossa on kunnolliset tilat ja varusteet ja että eläimiä kohdellaan hyvin, kuten joulukuussa 2010 annetussa EFSAn lausunnossa on todettu; pyytää kuitenkin komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan parhaiden käytäntöjen mukaiset ohjeet asetuksen (EY) N:o 1/2005 täytäntöönpanon tehostamiseksi sekä vahvistamaan valvontamekanismeja eläinten hyvinvoinnin varmistamiseksi;

14.  vaatii, että harkitaan uudelleen teuraseläinten kuljetusajan rajoittamista lastausaikoineen kahdeksaan tuntiin riippumatta siitä, tapahtuuko kuljetus maalla vai merellä, ja että sallitaan poikkeuksia, joiden perusteena ovat syrjäisimpien alueiden maantieteelliset olosuhteet, harva tieverkosto, syrjäinen sijainti tai tieteellisin tutkimustuloksin vahvistettu mahdollisuus kuljettaa joitakin eläinlajeja pidempään edellyttäen, että noudatetaan eläinten hyvinvointia koskevia sääntöjä; katsoo, että kuljetusaikoja olisi voitava pidentää odottamattomien viivästysten (liikenneruuhkat, tekniset viat, onnettomuudet, kiertotiet, ylivoimainen este jne.) tapauksessa, kunhan noudatetaan eläinten hyvinvointia koskevia periaatteita ja otetaan huomioon kaikki käytettävissä olevat mahdollisuudet;

15.  korostaa, että komission kertomuksen päätelmissä mainitaan erityisesti, että EFSAn lausunnon mukaan vaikuttaisi siltä, että osa asetuksesta ei olisi ihan nykytietämyksen mukainen; pitää siksi tärkeänä korostaa, että eläinten hyvinvointia koskevien säännösten laadinnassa on otettava huomioon uusin tieteellinen tieto; korostaa, että EFSAn lausunnossa painotetaan, että eläinten hyvinvointiin liittyy myös muita kuin kuljetusaikaan liittyviä seikkoja, kuten esimerkiksi oikeaoppinen lastaaminen ja purkaminen sekä ajoneuvojen suunnittelua koskevat vaatimukset;

Kuljetusten taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristökustannukset sekä tasapuoliset toimintaedellytykset

16.  on tietoinen monien kuljetusyritysten vaikeassa taloustilanteessa tekemistä huomattavista investoinneista ja pitää tervetulleina komission kertomuksessa mainittuja parannuksia kuljettajien koulutuksessa, ajoneuvojen varusteissa ja eläinkuljetusten laadussa; pitää kuitenkin valitettavana, että komission päätelmien taustalla ei ole riittävän luotettavia tietoja; panee merkille, että merkittävien investointitarpeiden vuoksi monet enimmäkseen pienet tuottajat ja teurastamot ovat lopettaneet toimintansa varsinkin Euroopan syrjäisillä ja eristyneillä alueilla;

17.  panee merkille jäsenvaltioiden väliset huomattavat erot ajoneuvojen varustamiskustannuksissa (esimerkiksi satelliittinavigointijärjestelmän asennuskustannusten hintahaitari on 250–6 000 euroa), mikä heikentää huomattavasti toimintaedellytyksiä sisämarkkinoilla; arvostelee komissiota siitä, että se ei ole tutkinut näiden erojen syitä;

18.  kehottaa komissiota edellä mainitun valossa esittämään kattavan arvioinnin kaikista eläinkuljetusten taloudellisista, sosiaalisista ja ympäristökustannuksista;

19.  katsoo, että eläinten hyvinvointia koskevan lainsäädännön olisi periaatesyistä perustuttava tieteeseen; kehottaa siksi komissiota päivittämään eläinkuljetuksia koskevat säännöt siltä osin kuin nykylainsäädäntö ei ole sopusoinnussa EFSAn tuoreimman tieteellisen näytön kanssa;

20.  on tyytyväinen siihen, että komissio käytti kertomuksessaan EFSAn tieteellistä tutkimusta, jonka mukaan hevosten kuljetusaikoja on lyhennettävä huomattavasti, mikä vastaa parlamentin 25. helmikuuta 2010 antamaan kannanottoon sisältyviä ehdotuksia;

21.  pitää valitettavana, että EFSAn esittämästä hevoskuljetuksia koskevasta uudesta tieteellisestä näytöstä huolimatta komissio ei sisällyttänyt kertomukseensa lainsäädäntömuutoksia koskevia suosituksia; pyytää komissiota ehdottamaan neuvoston direktiivin 2009/156/EY mukaisesti huomattavasti nykyistä lyhyempiä enimmäismatka-aikoja teurashevosten kuljetuksille; vaatii lisäksi hevosten hyvinvointivaatimusten perinpohjaista ja tieteeseen perustuvaa uudelleentarkastelua, ajoneuvojen varusteluvaatimusten, tilavaatimusten ja vedensaannin uudelleentarkastelu mukaan luettuina;

22.  huomauttaa, että asetuksen (EY) N:o 1/2005 johdanto-osan 9 kappaleen mukaan siipikarjaa koskevista erityissäännöksistä tehdään tarvittavat ehdotukset, kun EFSA on antanut asiaa koskevat lausuntonsa; pitää valitettavana, ettei komission kertomuksessa käsitellä siipikarjakuljetuksia, vaikka siipikarja on Euroopassa eniten kuljetettu eläinlaji; kehottaa komissiota tarkistamaan uusimman tieteellisen näytön perusteella unionin nykyisiä säännöksiä siipikarjan kuljetuksesta;

23.  kehottaa komissiota ja neuvostoa tarkistamaan neuvoston asetusta (EY) N:o 1/2005 EFSAn tuoreimman tieteellisen näytön valossa ja sisällyttämään siihen tilavaatimuksia koskevia parannuksia, kuten neliömetrikohtaisen painolaskelman käyttäminen hevoskuljetuksissa ja algometriseen yhtälöön perustuvaa painoon suhteutettua kokoa lehmien ja lampaiden kuljetuksessa, sekä suhteuttamaan konteissa kuljetettavien broilerien enimmäismäärän lämpötilaolosuhteisiin;

24.  kehottaa komissiota vaatimaan kolmansien maiden kanssa käytävissä kahdenvälisissä kauppaneuvotteluissa eläinten hyvinvointia koskevien unionin sääntöjen soveltamista ja puoltamaan Maailman kauppajärjestössä asiaa koskevien yhteisön säännösten kansainvälistämistä;

Valvonta ja täytäntöönpano

25.  on tyytyväinen tietoihin eläinkuljetuksia seuraavan satelliittinavigointijärjestelmän käyttöönotosta, mutta pitää valitettavana, että täytäntöönpanossa on suuria eroja jäsenvaltioiden välillä ja että kaiken kaikkiaan järjestelmää käytetään vain vähäisessä määrin eläinkuljetusten valvontaan; kehottaa komissiota esittämään ennen 1. tammikuuta 2014 säädösehdotuksia, joiden tarkoituksena on luoda unionin laajuiset yhteiset puitteet tiedonkeruuta ja valvontaa varten tietojen reaaliaikaiseen siirtämiseen perustuvan satelliittinavigoinnin avulla;

26.  pitää valitettavana, ettei ole hyödynnetty uusia tekniikoita, joista olisi apua asiassa ja jotka auttaisivat pienentämään kustannuksia pitkällä aikavälillä;

27.  vaatii siirtymistä sähköiseen tekniikkaan, jonka avulla jäsenvaltiot voivat vähentää liiketoiminnalle koituvaa rasitetta helpottamalla eri viranomaisten vaatimien tietojen säilyttämistä ja välittämistä;

28.  kehottaa komissiota tutkimaan, miten uutta ja nykyistä teknologiaa voidaan käyttää karjankuljetusajoneuvoissa lämpötilan ja kosteuden säätämiseksi, seuraamiseksi ja rekisteröimiseksi EFSAn suositusten mukaisesti, sillä lämpötila ja kosteus ovat keskeisiä elementtejä valvottaessa ja turvattaessa tiettyjen eläinryhmien hyvinvointia kuljetuksen aikana;

29.  korostaa, että tarkastukset on tehtävä koko unionissa samalla tavalla ja sopivassa suhteessa kussakin jäsenvaltioissa vuosittain kuljetettavien eläinten määrään, jotta voidaan varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja välttää kilpailun vääristymät unionissa; kehottaa komissiota myös lisäämään elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston paikan päällä tekemien, eläinten hyvinvointia ja kuljetusta koskevien yllätystarkastusten määrää; katsoo, että toisistaan poikkeavien tiedonkeruumenetelmien ja valvontamekanismien vuoksi on vaikea muodostaa täsmällistä kuvaa säädösten noudattamisesta yksittäisissä jäsenvaltioissa; kehottaa siksi komissiota luomaan yhdenmukaisemman raportointirakenteen ja analysoimaan tarkemmin elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston tarkastuskertomuksista ja monivuotisiin kansallisiin valvontasuunnitelmiin liittyvistä jäsenvaltioiden vastauksista saatuja tietoja;

30.  kehottaa komissiota varmistamaan, että eläinlääkäri tarkastaa kuljetettavat eläimet kuljetuksen päätteeksi;

31.  on huolissaan tiedoista, joiden mukaan säännösten tulkinnassa on huomattavia eroja eri jäsenvaltioissa, mikä on uhka asetuksen tavoitteille ja vääristää kilpailua; kehottaa komissiota siksi julkaisemaan asianmukaisia selventäviä ja ohjaavia asiakirjoja, jotta päästään eroon asetuksen erilaisista tulkinnoista;

32.  toteaa, että puutteellinen täytäntöönpano johtuu usein lainsäädäntöön perustuvista vaatimuksista, joita ei voida käytännössä panna täytäntöön tai jotka eivät ole sopusoinnussa kansallisen lainsäädännön kanssa; kehottaa komissiota tarkistamaan, onko voimassa olevassa säädöksessä tällaisia yhteensopimattomuuksia;

33.  on huolestunut tiedoista, joiden mukaan eräät jäsenvaltiot ovat valmiita sietämään asetuksen säännösten selkeitä rikkomuksia ja hyväksyvät esimerkiksi toteutuskelvottomia kuljetusaikatauluja, liian täyteen ahdettuja ajoneuvoja ja riittämättömiä tilavaatimuksia;

34.  kehottaa myös jäsenvaltioiden rajaviranomaisia tekemään yhteistyötä ja vaihtamaan tietoja rajat ylittävistä eläinkuljetuksista;

35.  kehottaa jäsenvaltioita määräämään tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia asetuksen säännösten rikkomisesta, kuten säädetään asetuksen 25 artiklassa; kiinnittää huomiota siihen, että eri jäsenvaltioissa määrätään samoista rikkomuksista erilaisia seuraamuksia, ja kehottaa yhdenmukaistamaan seuraamukset koko unionissa, jotta voidaan varmistaa asetuksen parempi noudattaminen; kehottaa komissiota esittämään ennen 1. heinäkuuta 2013 kertomuksen, jossa käsitellään eläinten hyvinvointisäännösten vakavista rikkomisista jäsenvaltioiden tieliikenteessä säädettyjä seuraamuksia ja joka on verrattavissa komission kertomukseen tieliikenteen sosiaalilainsäädännön vakavista rikkomisista säädetyistä seuraamuksista(10);

36.  kiinnittää huomiota vastuusääntöihin, sillä vastuuta kuljetukseen kelpaamattomista eläimistä ei ole määritelty riittävän selvästi sen varmistamiseksi, että kuljetukseen kelpaamattomia eläimiä ei todellakaan kuljeteta, ja toteaa, että henkilöt, joille määrätään seuraamuksia, eivät välttämättä ole sellaisessa asemassa, että he voisivat estää kuljetuksen;

37.  kehottaa komissiota panemaan vireille oikeustoimia ja määräämään seuraamuksia jäsenvaltioille, jotka eivät sovella asetusta asianmukaisesti;

38.  kehottaa jäsenvaltioita tehostamaan koko tuotantoketjun valvontaa, jotta päästään eroon asetusta rikkovista ja eläinten kuljetusolosuhteita huonontavista käytännöistä, kuten liian täyteen ahdettujen ajoneuvojen matkanteon jatkamisen salliminen tai sellaisten valvonta-asemien toiminnan salliminen, joilla on eläinten levon, ruokinnan ja vedensaannin kannalta riittämättömät tilat;

39.  katsoo, että kuljetusyritysten ja kuljettajien asianmukainen koulutus ja jatkokoulutus ovat välttämättömiä eläinten asianmukaisen käsittelyn ja eläinten suojelun ja hyvinvoinnin varmistamiseksi; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita parantamaan tai laajentamaan koulutus- ja jatkokoulutusohjelmiaan, jotka ovat asetuksen (EY) N:o 1/2005 nojalla pakollisia; panee merkille, että koulutuksen kesto ja sisältö vaihtelevat suuresti jäsenvaltioittain; vaatii siksi selkeitä unionin ohjeita, jotta kuljettajien ja eläinten käsittelijöiden koulutus saadaan paremmaksi ja yhdenmukaisemmaksi;

40.  korostaa, että vähittäismyyjillä, ruokapalveluyrityksillä ja elintarvikevalmistajilla on tärkeä rooli sen varmistamisessa, että niiden omissa laatustandardeissa edellytetään lihan olevan peräisin eläimistä, jotka on kasvatettu ja teurastettu paikallisesti ja jotka on kuljetettu olosuhteissa, joissa niiden hyvinvointi on otettu huomioon;

41.  panee huolestuneena merkille lukuisat raportit, joissa kerrotaan epäasianmukaisten ajoneuvojen käytöstä elävien eläinten kuljetuksessa sekä maa- että vesiliikenteessä, ja vaatii lisäämään kyseisten käytäntöjen valvontaa;

o
o   o

42.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 308 E, 16.12.2006, s. 170. (2) EUVL C 279 E, 19.11.2009, s. 89. (3) EUVL C 81 E, 15.3.2011, s. 25. (4) EYVL C 362, 2.12.1996, s. 331. (5) EUVL C 103 E, 29.4.2004, s. 412. (6) EUVL L 3, 5.1.2005, s. 1. (7) EUVL C 348 E, 21.12.2010, s. 37. (8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0096. (9) EFSA Journal 2011; 9(1):1966 [125 pp.]. (10) COM(2009)0225.