Euroopan parlamentin tarkistukset 24. toukokuuta 2012 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kolmansille maille myönnettävää makrotaloudellista rahoitusapua koskevista yleisistä säännöksistä (COM(2011)0396 – C7-0187/2011 – 2011/0176(COD))(1)

P7_TA(2012)0220 A7-0157/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi Otsikko Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kolmansille maille myönnettävää makrotaloudellista rahoitusapua koskevista yleisistä säännöksistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kolmansille maille ja alueille myönnettävää makrotaloudellista rahoitusapua koskevista yleisistä säännöksistä Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 1 a kappale (uusi) (1 a)  Unionin makrotaloudellista rahoitusapua olisi käytettävä poikkeuksellisen rahoitusavun antamiseen kolmansille maille, jotka ovat joutuneet väliaikaisiin maksutasevaikeuksiin. Toisin kuin muita unionin välineitä, joilla tuetaan suoraan unionin ulkopolitiikkaa, kuten liittymistä valmisteleva tukiväline*, Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusväline** ja kehitysyhteistyön rahoitusväline, makrotaloudellista rahoitusapua ei olisi käytettävä säännöllisen rahoitusavun antamiseen eikä sen ensisijaisena tavoitteena olisi oltava tuensaajamaiden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tukeminen. Makrotaloudellista rahoitusapua ei olisi myöskään käytettävä velkojen anteeksiantamiseen tarkoitettujen ehdollisten avustusten tapaan. * Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o ..., annettu … päivänä …kuuta …, liittymistä valmistelevasta tukivälineestä (IPA II) (EUVL …). ** Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o …, annettu … päivänä …kuuta …, Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta (EUVL …). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus N:o …, annettu … päivänä …kuuta …, kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta (EUVL …). Tarkistus 3 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 2 kappale (2)  Kolmansille maille myönnettävä makrotaloudellinen rahoitusapu perustuu nykyisin Euroopan parlamentin ja neuvoston erillisiin maakohtaisiin päätöksiin. Tämä heikentää makrotaloudellisen rahoitusavun tehokkuutta ja vaikuttavuutta aiheuttamalla tarpeettomia viivästyksiä avun saannista esitettyjen pyyntöjen ja varsinaisen täytäntöönpanon välillä. (2)  Puiteasetuksella pyritään selkeyttämään sääntöjä ja parantamaan unionin avun tehokkuutta ja vaikuttavuutta, muun muassa vahvistamalla ennakkoedellytysten soveltamista, lisäämällä avoimuutta, virallistamalla komission poliittinen arvio sekä parantamalla demokraattista vaikuttavuutta ja demokraattista valvontaa. Tarkistus 4 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 3 kappale (3)  Jos luotaisiin kehys makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämiseksi kolmansille maille, joiden kanssa unionilla on tärkeät poliittiset, taloudelliset ja kaupalliset suhteet, apu tehostuisi. Erityisesti olisi oltava mahdollista myöntää makrotaloudellista rahoitusapua kolmansille maille niiden kannustamiseksi toteuttamaan talouspoliittisia toimenpiteitä, joista todennäköisesti olisi apua maksutasekriisin ratkaisemisessa. (3)  Makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämistä kolmansille maille koskevalla kehyksellä olisi kannustettava niitä toteuttamaan talouspoliittisia toimenpiteitä, joista todennäköisesti olisi apua maksutasekriisin ratkaisemisessa. Tarkistus 5 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 5 kappale (5)  Perussopimuksen 209 ja 212 artiklaan perustuvan makrotaloudellista rahoitusapua koskevan yleisen asetuksen hyväksyminen ei rajoita kolmansille maille myönnettävää kiireellistä rahoitusapua koskevien perussopimuksen 213 artiklan määräysten soveltamista eikä asiaan liittyviä neuvoston etuoikeuksia. Poistetaan. Tarkistus 6 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 7 kappale (7)  Lokakuun 8 päivänä 2002 antamissaan päätelmissä neuvosto vahvisti kriteerit (niin kutsutut Genvalin kriteerit), joilla ohjataan EU:n makrotaloudellisia rahoitusaputoimia. Nämä kriteerit on tarkoituksenmukaista kirjata viralliseen säädökseen, jonka niin parlamentti kuin neuvosto hyväksyvät, ja samalla niitä olisi päivitettävä ja selkeytettävä. (7)  Lokakuun 8 päivänä 2002 antamissaan päätelmissä neuvosto vahvisti kriteerit (niin kutsutut Genvalin kriteerit), joilla ohjataan unionin makrotaloudellisia rahoitusaputoimia. Nämä kriteerit on tarkoituksenmukaista päivittää ja selkeyttää säädöksessä, jonka Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät, muun muassa asianmukaisen tukimuodon (laina, avustus tai niiden yhdistelmä) määrittelyperusteiden osalta. Tarkistus 7 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 8 kappale (8)  Olisi säädettävä ennalta asianmukaisista menettelyistä ja välineistä, joilla unioni voi varmistaa, että makrotaloudellinen rahoitusapu voidaan myöntää nopeasti, varsinkin jos olosuhteet edellyttävät välitöntä toimintaa. Näin myös selkeytettäisiin makrotaloudellisen rahoitusavun toteutukseen sovellettavia kriteereitä ja lisättäisiin niiden läpinäkyvyyttä. (8)  Olisi säädettävä ennalta asianmukaisista menettelyistä ja välineistä, jotta unioni voi myöntää nopeasti makrotaloudellista rahoitusapua, varsinkin jos olosuhteet edellyttävät välitöntä toimintaa, selkeyttää makrotaloudellisen rahoitusavun toteutukseen sovellettavia kriteereitä ja lisätä niiden läpinäkyvyyttä. Tarkistus 8 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 9 kappale (9)  Komission olisi varmistettava, että makrotaloudellinen rahoitusapu on sopusoinnussa ulkoisen toiminnan eri alojen ja muiden asiaankuuluvien unionin politiikkojen keskeisten periaatteiden, tavoitteiden ja toteutettujen toimenpiteiden kanssa. (9)  Komission olisi tuensaajamaita valitessaan ja yhteisymmärryspöytäkirjojen sisältöä määritellessään varmistettava, että makrotaloudellinen rahoitusapu on sopusoinnussa ulkoisen toiminnan eri alojen ja muiden asiaankuuluvien unionin politiikkojen keskeisten periaatteiden, tavoitteiden ja toteutettujen toimenpiteiden kanssa. Tarkistus 9 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 9 a kappale (uusi) (9 a)  Makrotaloudellinen rahoitusapu on myös unionin ulkopolitiikan väline, ja sen avulla olisi lisättävä unionin näkyvyyttä ja vaikutusvaltaa sen rajojen ulkopuolella. Euroopan ulkosuhdehallinnon tiivis osallistuminen olisi unionin ulkopolitiikan koordinoinnin ja johdonmukaisuuden takaamiseksi varmistettava makrotaloudellisen rahoitusavun antamisen kaikissa vaiheissa. Tarkistus 10 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 10 kappale (10)  Makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi tuettava tuensaajamaiden sitoutumista arvoihin, jotka ovat yhteisiä unionin kanssa, mukaan lukien demokratia, oikeusvaltion periaate, hyvä hallintotapa, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, kestävä kehitys ja köyhyyden vähentäminen, sekä avoimen, sääntöihin perustuvan ja oikeudenmukaisen kaupan periaatteisiin. (10)  Makrotaloudelliseen rahoitusapuun olisi sisällytettävä toimia, joilla vahvistetaan tuensaajamaiden sitoutumista arvoihin, jotka ovat yhteisiä unionin kanssa, mukaan lukien demokratia, oikeusvaltion periaate, hyvä hallintotapa, ihmisoikeuksien kunnioittaminen, lasten pakkotyön torjuminen, kestävän kehityksen tukeminen ja köyhyyden vähentäminen, sekä avoimen, sääntöihin perustuvan ja oikeudenmukaisen kaupan periaatteisiin. Komission olisi säännöllisesti seurattava näiden tavoitteiden toteutumista. Tarkistus 11 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 13 kappale (13)  Makrotaloudellista rahoitusapua olisi täydennettävä Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja muiden monenvälisten rahoituslaitosten myöntämillä varoilla, ja taakanjaon muiden avunantajien kanssa olisi oltava oikeudenmukainen. Makrotaloudellisella rahoitusavulla olisi varmistettava unionin osallistumisen tuoma lisäarvo. (11 a)  Makrotaloudellista rahoitusapua olisi yleensä täydennettävä Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja muiden eurooppalaisten tai monenvälisten rahoituslaitosten myöntämillä varoilla, ja taakanjaon näiden laitosten ja muiden avunantajien kanssa olisi oltava oikeudenmukainen. Makrotaloudellista rahoitusapua olisi annettava silloin, kun sillä varmistetaan unionin osallistumisen tuoma lisäarvo. Tarkistus 12 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 13 a kappale (uusi) (13 a)  Jotta makrotaloudellisella rahoitusavulla voitaisiin vastata kiireellisiä toimia edellyttävien talouskriisien aiheuttamiin tarpeisiin, unionin olisi varmistettava, että sen talousarvioon osoitetaan riittävästi varoja. On myös tarpeen varmistaa, että makrotaloudellinen rahoitusapu on kaikkien tukikelpoisten maiden saatavilla niiden taloudellisesta merkityksestä riippumatta ja että sitä sovelletaan asianmukaisesti yhdessä muiden unionin ulkoisten rahoitusvälineiden kanssa. Tarkistus 13 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 14 a kappale (uusi) (14 a)  Tasapainon saavuttamiseksi unionin avun tehokkuuden ja vaikuttavuuden ja toisaalta paremman johdonmukaisuuden, avoimuuden ja demokraattisen valvonnan välillä komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tukikelpoisia maita ja alueita ja tietyille maille ja alueille annettavaa rahoitusapua. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. Tarkistus 14 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 15 kappale (15)  Jotta tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevat yhdenmukaiset edellytykset voitaisiin varmistaa, kun kyseessä ovat makrotaloudellisten rahoitusaputoimien hyväksyminen ja hallinto tuensaajamaissa,täytäntöönpanovalta olisi siirrettävä komissiolle. Tätä toimivaltaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti. (15)  Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti. Tarkistus 15 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 16 kappale (16)  Olisi käytettävä tarkastelumenettelyä, kun hyväksytään täytäntöönpanopäätöksiä, joissa määritellään yksittäisen makrotaloudellisen rahoitusavun määrä, muoto, kesto ja yleiset edellytykset, sillä tällaisilla päätöksillä on tuntuvat talousarviovaikutukset. Poistetaan. Tarkistus 16 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 17 kappale (17)  Olisi käytettävä neuvoa-antavaa menettelyä, kun hyväksytään yhteisymmärryspöytäkirjoja, joissa vahvistetaan unionin myöntämään makrotaloudelliseen rahoitusapuun liittyvät talouspoliittiset toimenpiteet, sillä yhteisymmärryspöytäkirja ei ole yleisluonteinen täytäntöönpanosäädös eikä se myöskään ole säädös, jolla olisi talousarviovaikutuksia tai sellaisia kolmansiin maihin kohdistuvia vaikutuksia, jotka menisivät pidemmälle kuin avun myöntämispäätökseen jo sisältyvät vaikutukset, Poistetaan. Tarkistus 17 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta 1.  Tässä asetuksessa vahvistetaan yleiset säännökset makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämiseksi 2 artiklassa vahvistetuille tukikelpoisille kolmansille maille ja alueille. 1.  Tässä asetuksessa vahvistetaan yleiset säännökset unionin makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämiseksi 2 artiklassa tarkoitetuille tukikelpoisille kolmansille maille ja alueille, jäljempänä ”tuensaajamaat”. Tarkistus 18 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 2 kohta 2.  Makrotaloudellinen rahoitusapu on poikkeuksellinen rahoitusväline, jolla myönnetään sitomatonta ja kohdentamatonta maksutasetukea tukikelpoisille kolmansille maille ja alueille. Sen tarkoituksena on palauttaa ulkoisen rahoitusaseman kestävyys, jos maalla on ulkoisessa rahoituksessa vaikeuksia. Rahoitusavulla edistetään maksutasevaikeuksien poistamiseen tähtäävien vankkojen sopeuttamis- ja rakenneuudistustoimien toteutusta. 2.  Makrotaloudellinen rahoitusapu on poikkeuksellinen rahoitusväline, jolla myönnetään sitomatonta ja kohdentamatonta maksutasetukea tuensaajamaille. Sen tarkoituksena on palauttaa ulkoisen rahoitusaseman kestävyys, jos tuensaajamaalla on ulkoisessa rahoituksessa vaikeuksia. Rahoitusavulla tuetaan tuensaajamaita unionin kanssa tehtyjen kahdenvälisten sopimusten ja ohjelmien toteuttamisessa, ja se kohdistetaan maksutasevaikeuksien poistamiseen tähtääviin vankkoihin sopeuttamis- ja rakenneuudistustoimiin. Tarkistus 19 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta 3.  Makrotaloudellista rahoitusapua voidaan myöntää sillä edellytyksellä, että monenvälisten rahoituslaitosten kanssa on yhdessä havaittu Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja muiden monenvälisten laitosten käyttöön asettamien varojen jälkeen huomattava ulkoinen rahoitusvaje siitä huolimatta, että on toteutettu vahvoja talouden vakauttamis- ja uudistusohjelmia. 3.  Makrotaloudellista rahoitusapua voidaan myöntää sillä edellytyksellä, että eurooppalaisten tai monenvälisten rahoituslaitosten kanssa on kyseisessä tuensaajamaassa yhdessä havaittu Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) ja muiden eurooppalaisten tai monenvälisten rahoituslaitosten käyttöön asettamien varojen jälkeen huomattava ulkoinen rahoitusvaje siitä huolimatta, että kyseinen tuensaajamaa on toteuttanut vahvoja talouden vakauttamis- ja uudistusohjelmia. Tarkistus 20 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – otsikko Tukikelpoiset maat Tukikelpoiset maat ja alueet Tarkistus 21 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – johdantokappale Makrotaloudellista rahoitusapua voidaan myöntää seuraaville kolmansille maille ja alueille: 1.  Makrotaloudellista rahoitusapua voidaan myöntää seuraaville kolmansille maille ja alueille (”tuensaajamaat”) sillä edellytyksellä, että ne täyttävät 6 artiklan mukaiset ehdollisuuskriteerit: Tarkistus 22 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – c alakohta c)  Muut kolmannet maat poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa. Tällaisten maiden on oltava poliittisesti, taloudellisesti ja maantieteellisesti lähellä Euroopan unionia. c)  Muut alueellisen vakauden kannalta ratkaisevat ja unionille strategisen tärkeät kolmannet maat poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa. Tällaisten maiden on oltava poliittisesti, taloudellisesti ja maantieteellisesti lähellä unionia. Tarkistus 23 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 a kohta (uusi) 1 a. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 14 a artiklan mukaisesti liitteessä I olevien 1 ja 2 kohdan ajantasaistamiseksi niiden poliittisten päätösten mukaisesti, jotka koskevat maiden asemaa ehdokasmaina tai mahdollisina ehdokasmaina taikka Euroopan naapuruuspolitiikan soveltamisalaa. Tarkistus 24 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 b kohta (uusi) 1 b. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 14 a artiklan mukaisesti tämän asetuksen täydentämiseksi tarvittaessa tämän artiklan 1 kohdan c alakohdan kriteerit täyttävillä tukikelpoisilla mailla. Tarkistus 25 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 1 kohta 1.  Tässä asetuksessa säädetyn, avustuksena myönnetyn makrotaloudellisen rahoitusavun määrien on vastattava monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistettuja talousarviomäärärahoja. 1.  Tässä asetuksessa säädetyn, avustuksen muodossa myönnetyn makrotaloudellisen rahoitusavun määrien on vastattava monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistettuja talousarviomäärärahoja. Tarkistus 26 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 2 kohta 2.  Tässä asetuksessa säädetyn, lainoina myönnetyn makrotaloudellisen rahoitusavun määrät rahoitetaan takuurahaston perustamisesta ulkosuhteisiin liittyville hankkeille 25 päivänä toukokuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 480/2009 mukaisesti. 2.  Tässä asetuksessa säädetyn, lainan muodossa myönnetyn makrotaloudellisen rahoitusavun määrät rahoitetaan takuurahaston perustamisesta ulkosuhteisiin liittyville hankkeille 25 päivänä toukokuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 480/2009 mukaisesti. Tarkistus 27 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 3 kohta 3.  Budjettivallan käyttäjä myöntää vuotuiset määrärahat rahoituskehyksen rajoissa. Vuosien 2011–2013 vastaavat viitemäärät vahvistetaan liitteessä II. 3.  Budjettivallan käyttäjä myöntää vuosittaiset määrärahat monivuotisen rahoituskehyksen rajoissa. Tarkistus 28 Ehdotus asetukseksi 5 artikla – 1 kohta 1.  Avun määrä perustuu tuensaajamaan jäljellä oleviin ulkoisiin rahoitustarpeisiin. Komissio määrittää rahoitustarpeet yhteistyössä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa kattavan ja tarkoin dokumentoidun määrällisen arvion perusteella. Erityisesti komissio hyödyntää IMF:n laatimia, kyseistä maata koskevia tuoreimpia maksutase-ennusteita ja ottaa huomioon monenvälisiltä avunantajilta odotetut maksuosuudet. 1.  Ehdotettu avun määrä perustuu tuensaajamaan jäljellä oleviin ulkoisiin rahoitustarpeisiin. Komissio määrittää rahoitustarpeet yhteistyössä IMF:n ja muiden eurooppalaisten tai monenvälisten rahoituslaitosten kanssa kattavan ja tarkoin dokumentoidun määrällisen arvion perusteella. Erityisesti komissio hyödyntää IMF:n ja muiden eurooppalaisten tai monenvälisten rahoituslaitosten laatimia, kyseistä tuensaajamaata koskevia tuoreimpia maksutase-ennusteita ja ottaa huomioon monenvälisiltä avunantajilta odotetut maksuosuudet sekä unionin muiden ulkoisten rahoitusvälineiden aiemman käyttämisen kyseisessä tuensaajamaassa. Tarkistus 29 Ehdotus asetukseksi 5 artikla – 2 kohta 2.  Makrotaloudellisen rahoitusavun määristä päätettäessä otetaan myös huomioon tarve varmistaa, että taakanjako muiden avunantajien kanssa on oikeudenmukainen. 2.  Makrotaloudellisen rahoitusavun määrästä päätettäessä otetaan myös huomioon tarve varmistaa, että taakanjako unionin ja muiden avunantajien välillä on oikeudenmukainen. Unionin osuuden olisi oltava riittävän suuri takaamaan, että unioni saa siitä lisäarvoa, ja sen on yleensä oltava vähintään 20 prosenttia. Tarkistus 30 Ehdotus asetukseksi 5 artikla – 3 kohta 3.  Jos tuensaajamaan rahoitustarpeet supistuvat tuntuvasti makrotaloudellisen rahoitusavun maksukaudella, komissio voi 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti päättää vähentää apuna annettujen varojen määrää, keskeyttää avun tai peruuttaa sen. 3.  Jos tuensaajamaan rahoitustarpeet supistuvat tuntuvasti makrotaloudellisen rahoitusavun maksukaudella, komissio arvioi uudelleen tuensaajamaan taloudellisen tilanteen ja rahoitustilanteen ja voi tämän arvion perusteella antaa delegoituja säädöksiä 14 a artiklan mukaisesti liitteen II a muuttamiseksi, jotta se voi vähentää apuna annettujen varojen määrää, keskeyttää avun tai peruuttaa sen. Tarkistus 31 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 1 kohta 1.  Makrotaloudellisen rahoitusavun ennakkoedellytyksenä on se, että avunsaajamaassa kunnioitetaan tehokkaita demokraattisia mekanismeja, mukaan lukien parlamentaarista monipuoluejärjestelmää, oikeusvaltion periaatetta ja ihmisoikeuksia. 1.  Makrotaloudellisen rahoitusavun ennakkoedellytyksenä on, että avunsaajamaassa kunnioitetaan tehokkaita demokraattisia mekanismeja, mukaan lukien parlamentaarinen monipuoluejärjestelmä, oikeusvaltion periaate ja ihmisoikeudet. Euroopan ulkosuhdehallinto vastaa tästä arviosta yhteistyössä komission kanssa, ja siinä on otettava huomioon Euroopan parlamentin antamat tuensaajamaita koskevat päätöslauselmat ja mietinnöt. Arvioinnissa voidaan esittää suosituksia toimintalinjoista demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien vahvistamiseksi, avoimuuden lisäämiseksi sekä korruption torjumisen tehostamiseksi. Arviointikertomus on liitettävä jokaiseen 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun yksittäiseen delegoituun säädökseen. Unionin etujen ja demokraattisten arvojen suojelemiseksi sekä perusoikeuksien kunnioittamisen lujittamiseksi tuensaajamaissa yhteisymmärryspöytäkirjaan on sisällytettävä maakohtaisia suosituksia, jotka ovat yhdenmukaisia unionin ulkopolitiikan kanssa, jolla pyritään vahvistamaan oikeusvaltion periaatteen sekä ihmisoikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittamista, lisäämään avoimuutta ja torjumaan korruptiota. Tarkistus 32 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 2 kohta 2.  Makrotaloudellisen rahoitusavun ehtona on IMF:n ohjelma, johon sisältyy IMF:n varojen käyttöä. 2.  Makrotaloudellisen rahoitusavun ehtona on IMF:n ohjelma, johon sisältyy IMF:n tai muun eurooppalaisen tai monenvälisen rahoituslaitoksen varojen käyttöä. Tarkistus 33 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 3 kohta 3.  Rahoitusavun maksamisen ehtona on, että IMF:n ohjelman toteutuksessa edistytään tyydyttävästi. Ehtona on myös se, että tietyssä määräajassa toteutetaan rakenneuudistuksiin keskittyvät tietyt selvästi määritellyt talouspoliittiset toimenpiteet, joista sovitaan komission ja tuensaajamaan välillä ja jotka vahvistetaan yhteisymmärryspöytäkirjassa. 3.  Rahoitusavun maksamisen ehtona on, että IMF:n tai muun eurooppalaisen tai monenvälisen rahoituslaitoksen ohjelman toteutuksessa edistytään tyydyttävästi ja että poliittisia ja arvoihin perustuvia periaatteita noudatetaan. Ehtona on myös se, että tietyssä määräajassa toteutetaan rakenneuudistuksiin keskittyvät tietyt selvästi määritellyt talouspoliittiset toimenpiteet, joista sovitaan komission ja tuensaajamaan välillä ja jotka vahvistetaan yhteisymmärryspöytäkirjassa. Tarkistus 34 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 2 kohta 2.  Jos 1, 2, 4 ja 6 artiklassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät, komissio myöntää makrotaloudellisen rahoitusavun 14 artikla 2 kohdan mukaisesti. 2.  Vastaanotettuaan pyynnön komissio arvioi, täyttyvätkö 1, 2, 4 ja 6 artiklassa tarkoitetut edellytykset makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämiseksi. Jos nämä edellytykset täyttyvät, komissio määrittää päätöksessään avun määrän ja muodon 5 ja 3 artiklassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti. Tarkistus 35 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 3 kohta 3.  Lainapäätöksessä tarkennetaan makrotaloudellisen rahoitusavun suuruus, keskimääräinen erääntymisaika ja lainaerien enimmäismäärä. Avustuspäätöksessä tarkennetaan avustuksen suuruus ja avustuserien enimmäismäärä. Molemmissa tapauksissa määritellään makrotaloudellisen rahoitusavun saatavuusaika.Periaatteessase ei saa ylittää kolmea vuotta. 3.   Edellä olevan 2 kohdan soveltamiseksi siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 14 a artiklan mukaisesti liitteen II a laatimiseksi ja muuttamiseksi, jotta tietylle maalle tai alueelle voidaan antaa makrotaloudellista rahoitusapua. Delegoidussa säädöksessä komissio vahvistaa muun muassa seuraavaa: a) kaikissa tapauksissa avunsaaja, avun enimmäismäärä, avun muoto ja avun saatavuusaika; b) lainapäätöksen osalta makrotaloudellisen rahoitusavun suuruus, keskimääräinen erääntymisaika ja lainaerien enimmäismäärä; c) avustuspäätöksen osalta avustuksen suuruus ja avustuserien enimmäismäärä. Avustuspäätökseen on liitettävä avustuksen tai avustuksena myönnettävän osuuden perustelu. 3 a.Yleensämakrotaloudellisen rahoitusavun saatavuusaika ei saa ylittää kolmea vuotta. Tarkistus 36 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 4 kohta 4.  Sen jälkeen kun makrotaloudellisen rahoitusavun myöntävä päätös on hyväksytty, komissio sopii 6 artiklan 3, 4, 5 ja 6 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä tuensaajamaan kanssa. 4.  Sen jälkeen kun makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämistä koskeva delegoitu säädös on annettu, komissiolle siirretään valta antaa tiiviissä yhteistyössä Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa delegoituja säädöksiä 14 a artiklan mukaisesti sopiakseen yhteisymmärryspöytäkirjassa 6 artiklan 1, 3, 4, 5 ja 6 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä tuensaajamaan kanssa. Tarkistus 37 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 5 kohta 5.  Sen jälkeen kun makrotaloudellisen rahoitusavun myöntävä päätös on hyväksytty, komissio sopii avun yksityiskohtaisista rahoitusehdoista tuensaajamaan kanssa. Ehdot vahvistetaan avustus- tai lainasopimuksessa. 5.  Sen jälkeen kun makrotaloudellisen rahoitusavun myöntämistä koskeva delegoitu säädös on annettu, komissio sopii avun yksityiskohtaisista rahoitusehdoista tuensaajamaan kanssa. Ehdot vahvistetaan avustus- tai lainasopimuksessa. Tarkistus 38 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 6 kohta 6.  Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tietoja maakohtaisen avun kehityksestä ja toimittaa niille asiaan liittyvät asiakirjat. 6.  Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tietoja maakohtaisen avun kehityksestä ja toimittaa niille asiaan liittyvät asiakirjat ajoissa. Tarkistus 39 Ehdotus asetukseksi 9 artikla – 2 kohta 2.  Apu maksetaan peräkkäisissä erissä, ja maksun ehtona on 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen ehtojen täyttyminen. 2.  Apu maksetaan peräkkäisissä erissä, ja maksun ehtona on 6 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen ehtojen täyttyminen. Tarkistus 40 Ehdotus asetukseksi 9 artikla – 3 kohta 3.  Komissio tarkastaa säännöllisin väliajoin, että 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät edelleen. 3.  Komissio tarkastaa säännöllisin väliajoin, että 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät edelleen. Euroopan ulkosuhdehallinto tarkistaa säännöllisin väliajoin ja odottamattomien tapahtumien yhteydessä viipymättä, että 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät edelleen, ja ilmoittaa asiasta komissiolle. Tarkistus 41 Ehdotus asetukseksi 9 artikla – 4 kohta 4.  Jos 6 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset eivät täyty, komissio voi väliaikaisesti keskeyttää avun maksamisen, supistaa apua tai peruuttaa sen. 4.  Jos 6 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset eivät täyty, komissio voi tiiviissä yhteistyössä Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa väliaikaisesti keskeyttää avun maksamisen, supistaa apua tai peruuttaa sen. Tarkistus 42 Ehdotus asetukseksi 9 artikla – 4 a kohta (uusi) 4 a. Tällaisissa tapauksissa ja jos keskeyttäminen päätetään sen jälkeen kun Euroopan ulkosuhdehallintoa on kuultu, komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tähän johtaneet syyt. Tarkistus 43 Ehdotus asetukseksi 11 artikla – 1 kohta 1.  Tuensaajamaiden on säännöllisesti tarkistettava, että unionin talousarviosta myönnettyä rahoitusta on käytetty oikein, toteutettava tarkoituksenmukaiset toimenpiteet väärinkäytösten ja petosten estämiseksi ja tarpeen mukaan ryhdyttävä oikeustoimiin periäkseen takaisin mahdolliset tämän asetuksen nojalla myönnetyt varat, jotka on kavallettu. 1.  Kaikkiin tämän asetuksen johdosta tehtäviin sopimuksiin on sisällytettävä määräyksiä, joilla varmistetaan, että tuensaajamaat tarkistavat säännöllisesti, että unionin talousarviosta myönnettyä rahoitusta on käytetty oikein, toteuttavat tarkoituksenmukaiset toimenpiteet väärinkäytösten ja petosten estämiseksi ja tarpeen mukaan ryhtyvät oikeustoimiin periäkseen takaisin mahdolliset tämän asetuksen nojalla myönnetyt varat, jotka on kavallettu. Tarkistus 44 Ehdotus asetukseksi 11 artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a. Edellä 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa yhteisymmärryspöytäkirjassa ja kaikissa muissa tämän asetuksen johdosta tehtävissä sopimuksissa taataan tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyt komission ja tilintarkastustuomioistuimen oikeudet makrotaloudellisen rahoitusavun saatavuusaikana ja sen jälkeen. Tarkistus 45 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 1 kohta 1.  Komissio arvioi säännöllisesti makrotaloudellisen rahoitusavun tuloksia ja tehokkuutta varmistuakseen siitä, että tavoitteet on saavutettu, ja laatiakseen suosituksia tulevien toimien parantamista varten. 1.  Komissio arvioi säännöllisesti kunkin tuensaajamaan ja -alueen osalta makrotaloudellisen rahoitusavun tuloksia ja tehokkuutta varmistuakseen siitä, että tavoitteet on saavutettu, ja laatiakseen suosituksia tulevien toimien parantamista varten. Komissio kuulee Euroopan ulkosuhdehallintoa arvioidessaan 6 artiklan 1 kohdan mukaisen poliittisen ehdollisuuden toimivuutta. Tarkistus 46 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 2 kohta 2.  Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle jälkiarviointikertomuksia, joissa arvioidaan, missä määrin hiljattain päätökseen saaduilla makrotaloudellisilla rahoitusaputoimilla on edistetty avun tavoitteita. 2.  Komissio toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle ja tilintarkastustuomioistuimelle jälkiarviointikertomuksia, joissa arvioidaan, missä määrin hiljattain päätökseen saaduilla makrotaloudellisilla rahoitusaputoimilla on edistetty avun tavoitteita kunkin tuensaajamaan ja -alueen osalta. Tarkistus 47 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a. Tilintarkastustuomioistuin tarkastaa avun varainhoidon. Tarkistus 48 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 3 kohta 3.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa. Poistetaan. Tarkistus 49 Ehdotus asetukseksi 14 a artikla (uusi) 14 a artikla Siirretyn säädösvallan käyttäminen 1.  Siirretään 2 artiklan 1 a ja 1 b kohdassa, 5 artiklan 3 kohdassa ja 7 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle tämän asetuksen soveltamisen ajaksi. 2.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen. 3.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. 4.  Edellä olevien 2 artiklan 1 a ja 1 b kohdan, 5 artiklan 3 kohdan ja 7 artiklan 3 ja 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. Tarkistus 50 Ehdotus asetukseksi 14 b artikla (uusi) 14 b artikla Uudelleentarkastelu 1.  Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta viimeistään ... päivänä …kuuta …* ja sen jälkeen joka neljäs vuosi. 2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen sisällytetään yksityiskohtainen katsaus tämän asetuksen nojalla myönnetystä makrotaloudellisesta rahoitusavusta ja siihen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus tarpeellisten muutosten tekemiseksi tähän asetukseen. * Neljä vuotta tämän asetuksen voimaantulosta. Tarkistus 51 Ehdotus asetukseksi 15 artikla Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja sen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2013. Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tarkistus 52 Ehdotus asetukseksi Liite II Liite poistetaan. Tarkistus 53 Ehdotus asetukseksi Liite II a (uusi) Tarkistus LIITE II a MAKROTALOUDELLINEN RAHOITUSAPU TIETYILLE MAILLE JA ALUEILLE Avunsaaja Avun enimmäis- määrä Tukimuoto Avun saatavuus- aika Laina Avustus Määrä Keskimääräinen erääntymis- aika Lainaerien enimmäis- määrä Määrä Lainaerien enimmäis- määrä … … … … … … … …

(1) Tarkistusten hyväksymisen jälkeen asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 57 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A7-0157/2012).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. toukokuuta 2012 Ukrainasta (2012/2658(RSP))

P7_TA(2012)0221 RC-B7-0235/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Ukrainasta ja erityisesti 9. kesäkuuta 2011(1), 27. lokakuuta 2011(2) ja 1. joulukuuta 2011(3) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Euronestin parlamentaarisen edustajakokouksen 3. huhtikuuta 2012 antaman julkilausuman Julija Tymošenkon tilanteesta,

–  ottaa huomioon korkean edustajan Catherine Ashtonin 26. huhtikuuta 2012 antaman julkilausuman Julija Tymošenkon tilanteesta,

–  ottaa huomioon urheiluasioista vastaavan komissaarin Androulla Vassilioun 4. toukokuuta 2012 antaman julkilausuman jalkapallon vuoden 2012 EM-kisoista,

–  ottaa huomioon Puolan presidentin Bronislaw Komorowskin 9. toukokuuta 2012 antaman julkilausuman, jonka mukaan jalkapallon vuoden 2012 EM-kisat pitää järjestää,

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2012 julkaistun edistymiskertomuksen Euroopan naapuruuspolitiikan toteuttamisesta Ukrainassa(4),

–  ottaa huomioon 15. toukokuuta 2012 kokoontuneen EU-Ukraina -yhteistyöneuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 pidetyn itäistä kumppanuutta käsitelleen Prahan huippukokouksen yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon EU:n ja Ukrainan välisten assosiaatiosopimusta koskeneiden neuvottelujen loppuunsaattamisen ja samassa yhteydessä neuvottelut pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppa-alueesta sekä tämän sopimuksen parafoinnin,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Ukrainan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka tuli voimaan 1. maaliskuuta 1998(5), ja meneillään olevat neuvottelut assosiaatiosopimuksesta, jolla on tarkoitus korvata kumppanuus- ja yhteistyösopimus,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että Ukraina on EU:n kannalta strategisesti tärkeä maa ja että Ukrainan koko, luonnonvarat, väkiluku ja maantieteellinen sijainti antavat sille erityisaseman Euroopassa ja tekevät siitä tärkeän alueellisen toimijan, jolla on huomattava vaikutus koko maanosan turvallisuuteen, vakauteen ja vaurauteen, ja katsoo, että Ukrainan olisi kannettava oma osuutensa tähän liittyvästä poliittisesta vastuusta;

B.  ottaa huomioon, että Ukrainan ihmisoikeustilanne, kansalais- ja perusvapauksien kunnioittaminen, oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen, johon kuuluvat oikeudenmukaiset, puolueettomat ja riippumattomat oikeudenkäynnit, ja keskittyminen sisäiseen uudistukseen ovat ehtoja EU:n ja Ukrainan suhteiden edelleen kehittämiselle;

C.  katsoo, että EU:n ja Ukrainan välisen assosiaatiosopimuksen allekirjoittaminen sekä pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen loppuunsaattaminen ovat tärkeitä Ukrainan mahdollisen EU-jäsenyyden kannalta; katsoo, että mitä enemmän Ukraina jakaa yhteisiä arvoja EU:n kanssa ja mitä enemmän se tekee tämän sopimuksen hengen mukaisia uudistuksia, sen syvemmiksi sen suhteet EU:hun vähitellen muodostuvat; toteaa, että EU:lle on myös erittäin tärkeää ulottaa oikeusvaltion ja hyvinvoinnin alue itärajalleen, josta merkittävän osan muodostaa raja Ukrainan kanssa;

D.  toteaa, että oikeuslaitoksen osan kattavaa uudistusta ja oikeusvaltion kunnioittamisen varmistavia toimia rikosoikeudellisessa tutkinnassa ja syytteeseenpanossa, oikeudenmukaisten, puolueettomien ja riippumattomien oikeudenkäyntien periaate mukaan luettuina, ei vielä ole pantu täytäntöön Ukrainassa; katsoo, että näitä uudistuksia on kehitettävä tiiviissä yhteistyössä Venetsian komission kanssa; toteaa, että tuomio muutoksenhakuprosessissa, joka koskee Kiovassa sijaitsevan Petšerskin piirituomioistuimen Julija Tymošenkon tapauksessa antamaa päätöstä, annetaan todennäköisesti 26. kesäkuuta 2012;

E.  toteaa, että Ukrainan entisen pääministerin Julija Tymošenkon tuomitsemista 11. lokakuuta 2011 seitsemäksi vuodeksi vankeuteen ja aiemman hallituksen muiden korkeiden virkamiesten oikeudenkäyntejä ei voida hyväksyä ja että ne merkitsevät valikoivaa oikeudenkäyttöä; toteaa, että on pantu merkille vakavia heikkouksia, jotka liittyvät oikeuslaitoksen riippumattomuuteen ja uudistusten puuttumiseen kaikkien oikeusmenettelyyn liittyvien näkökohtien yhteydessä, mikä koskee syytteeseenasettamista, oikeudenkäyntejä, tuomioita, vangitsemista sekä muutoksenhakua;

F.  ottaa huomioon, että EU korostaa edelleen, että on kunnioitettava oikeusvaltiota, johon kuuluvat oikeudenmukaiset, puolueettomat ja riippumattomat oikeudenkäynnit, ja samalla on vältettävä kaikin tavoin sellaisen käsityksen vaara, että oikeustoimia käytetään valikoivasti; toteaa, että EU pitää näitä periaatteita erityisen tärkeinä maassa, joka pyrkii poliittiseen assosiaatioon perustuvaan yhä läheisempään sopimussuhteeseen;

G.  ottaa huomioon, että korruptio ja vallan väärinkäyttö ovat Ukrainassa edelleen laajalle levinneitä, mikä edellyttää, että viranomaiset toteuttavat päättäväisiä toimia niistä vastuussa olevien saattamiseksi oikeuden eteen; katsoo, että syytteeseenpanon ja tutkinnan on oltava puolueetonta ja riippumatonta ja että niitä ei saa käyttää poliittisiin tarkoituksiin;

H.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia käsittelevä Tanskan Helsinki-komitea on seurannut Julija Tymošenkon oikeudenkäyntiä ja että komitean alustavassa raportissa on lueteltu Ukrainan rikosoikeusjärjestelmässä vakavia puutteita, jotka ovat vaikuttaneet kielteisesti yksilöiden ihmisoikeuksien suojeluun ja oikeusvaltion periaatteen noudattamiseen;

I.  katsoo, että Ukrainan mahdollisen EU-jäsenyyden on perustuttava järjestelmällisiin ja peruuttamattomiin uudistuksiin useilla tärkeillä instituutioiden, politiikan, talouden ja yhteiskunnan osa-alueilla; ottaa huomioon, että tärkeitä uudistuksia on jo toteutettu tai toteutetaan parhaillaan, mutta lisäuudistuksia tarvitaan vielä; katsoo, että assosiaatiosopimuksen muodostama kehys on Ukrainalle olennaisen tärkeä nykyaikaistamisen väline ja tiekartta sisäisille uudistuksille sekä väline kansalliseen sovintoon, sillä se auttaa Ukrainaa torjumaan viimeaikaiset kielteiset suuntaukset, kuromaan umpeen maan yhteiskunnan tämänhetkisiä jakolinjoja ja yhdistämään maan sen EU-jäsenyyttä koskevassa tavoitteessa demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja hyvän hallintotavan arvojen pohjalta;

J.  ottaa huomioon, että Ukraina toimii yhdessä Puolan kanssa vuoden 2012 jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailujen isäntänä; toteaa, että tähän mennessä korkean tason eurooppalaiset poliitikot ovat ilmoittaneet, etteivät he mene Ukrainassa järjestettäviin otteluihin, mutta he eivät ole vaatineet jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailujen boikotoimista;

1.  tähdentää, että Euroopan parlamentin yhtenä keskeisenä ulkopoliittisena tavoitteena on edistää ja kehittää suhteita Ukrainaan ja lujittaa Euroopan naapuruuspolitiikkaa, jolla pyritään edistämään poliittisia, taloudellisia ja kulttuurisia suhteita näiden maiden sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden välillä; korostaa, että assosiaatiosopimuksen allekirjoittaminen ja ratifiointi ja sen tehokas täytäntöönpano edellyttävät ihmisoikeustilanteen parantamista sekä poliittisten päätösten kriminalisoinnin poistamista uudistetussa rikoslaissa samoin kuin oikeusvaltion ja kattavan demokratian parantamista niin, että lopetetaan poliittisen opposition tukahduttaminen ja järjestetään vapaat, oikeudenmukaiset ja avoimet vaalit;

2.  korostaa, että Ukrainan ja Euroopan unionin suhteiden tämänhetkiset ongelmat voidaan ratkaista vain, jos Ukrainan viranomaiset osoittavat selkeää halua tarvittavien uudistusten toteuttamiseen etenkin oikeusjärjestelmän ja oikeuslaitoksen suhteen niin, että tavoitteena on demokratian ja ihmisoikeuksien sekä perusvapauksien ja vähemmistöjen oikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen ja oikeusvaltion periaatteen täysimääräinen noudattaminen; kehottaa Euroopan unionia sekä Euroopan neuvostoa ja sen Venetsian komissiota antamaan tälle uudistusprosessille aktiivista ja tehokasta tukea;

3.  ilmaisee jälleen huolensa oikeudenkäynneistä hallituksen entisiä ja nykyisiä korkeita virkamiehiä vastaan, sillä ne eivät ole olleet oikeudenmukaisuutta, puolueettomuutta, avoimuutta ja riippumattomuutta koskevien eurooppalaisten normien mukaisia; kehottaa vapauttamaan välittömästi kaikki poliittisin perustein tuomitut vangit, oppositiojohtajat mukaan lukien;

4.  pitää entisen pääministerin Julija Tymošenkon tuomiota valitettavana; korostaa, että oikeusvaltion ja riippumattoman oikeuslaitoksen vahvistaminen sekä uskottavien korruption vastaisen toimien aloittaminen edistävät oleellisesti EU:n ja Ukrainan suhteiden syventämistä sekä demokratian vakiinnuttamista Ukrainassa;

5.  kehottaa Ukrainan viranomaisia erottamaan toisistaan poliittisen ja rikosoikeudellisen vastuun ja muuttamaan nykyistä rikoslakia vastaavasti; korostaa, että poliittisiin päätöksiin tähtäävä demokraattinen kamppailu on käytävä parlamentissa niin, että siihen osallistuvat äänestäjät vapaiden vaalien kautta, eikä sitä saa estää henkilökohtaisiin tai poliittisiin syihin perustuvilla rikossyytteillä tai rikostuomioistuinten antamilla manipuloiduilla tuomioilla;

6.  kehottaa Ukrainan viranomaisia selventämään poliittisin perustein tuomittujen vankien asemaa ennen vaalikampanjan alkamista;

7.  kehottaa Ukrainan viranomaisia takaamaan puolueettomuuden ja avoimuuden Tymošenkon tapausta koskevassa muutoksenhakumenettelyssä, joka olisi toteutettava Euroopassa yleisesti noudatettavien oikeudenmukaisten ja syrjimättömien oikeudellisten normien ja käytäntöjen mukaisesti, ja vaatii lopettamaan poliittisiin ja muihin vastustajiin sovellettavan valikoivan oikeudenkäytön; pitää valitettavana, että rikos- ja siviiliasioita käsittelevä Ukrainan korkean tason erityistuomioistuin on lykännyt tuomion antamista Kiovassa sijaitsevan Petšerskin piirituomioistuimen päätöstä koskevassa muutoksenhakuprosessissa Julija Tymošenkon tapauksessa; panee merkille, että oikeus on lykännyt Julija Tymošenkon asiaa koskevaan muutoksenhakuun liittyvän kuulemisen pidettäväksi 26. kesäkuuta 2012; pitää tätä viivästymistä valitettavana ja varoittaa pitkittämästä asianmukaista oikeusprosessia;

8.  kehottaa Ukrainan viranomaisia kunnioittamaan täysimääräisesti kaikkien poliittisin perustein tuomittujen vankien oikeutta saada asianmukaista lääketieteellistä hoitoa asianmukaisissa laitoksissa, mikä koskee myös Tymošenkoa, Lutsenkoa ja Ivaštšenkoa, sekä heidän oikeuttaan saada tavata asianajajiaan rajoituksitta ja oikeutta vastaanottaa vierailulle sukulaisiaan ja muita henkilöitä, kuten EU-lähettiläs; korostaa, että Ukrainan on kunnioitettava täysimääräisesti vastaajien ja vankien laillisia oikeuksia ja ihmisoikeuksia, joihin kuuluu oikeus sairaanhoitoon kansainvälisten normien mukaisesti; tuomitsee vanginvartijoiden Julija Tymošenkoon kohdistaman voimankäytön ja muistuttaa Ukrainan velvollisuudesta tutkia pikaisesti ja puolueettomasti kaikki valitukset, jotka koskevat kidutusta tai muita julman, epäinhimillisen ja alentavan kohtelun muotoja;

9.  kehottaa Ukrainan viranomaisia perustamaan riippumattoman ja puolueettoman kansainvälisen oikeudellisen ryhmän, joka raportoi perusoikeuksien ja perusvapauksien mahdollisesta rikkomisesta Julija Tymošenkon ja muiden hänen hallituksensa jäsenten tapauksissa; panee tyytyväisenä merkille Euroopan parlamentin puhemiehen Martin Schulzin ja Ukrainan pääministerin Mykola Azarovin tapaamisen tulokset ja odottaa, että Ukrainan viranomaiset vastaavat sovittuun ehdotukseen myönteisesti antamalla sen nopeaa täytäntöönpanoa koskevat ohjeet, jotta Julija Tymošenkolle voidaan yhteistyössä Charité-sairaalan lääkintäryhmän kanssa ja sen tuella antaa asianmukaista hoitoa ja jotta valtuutettu ja pätevä EU:n taho voi suorittaa oikeudellisen tutkinnan Ukrainan entiseen pääministeriin liittyvistä muutoksenhaku- ja kumoamismenettelyistä ja häntä koskevista tulevista oikeudenkäynneistä;

10.  on tyytyväinen siihen, että Julija Tymošenko siirrettiin Katšanivkan vankilasta sairaalaan hänen oman päätöksensä mukaisesti, ja panee merkille, että hänen luonaan on äskettäin käynyt kansainvälisiä lääketieteen asiantuntijoita;

11.  vaatii, että kaikki oikeudenkäynnit hallituksen entisiä ja nykyisiä korkeita virkamiehiä vastaan käydään oikeudenmukaisuutta, puolueettomuutta, avoimuutta ja riippumattomuutta koskevien eurooppalaisten normien mukaisesti; tuomitsee sen, että Ukrainan viranomaiset esittävät Julija Tymošenkoa ja muita vastaan uusia poliittisiin syihin perustuvia syytteitä oikeusvaltioperiaatteen vastaisesti;

12.  on tyrmistynyt demokraattisten vapauksien tilasta sekä siitä, että valtion instituutioita käytetään poliittisin tarkoituksiin ja poliittisen koston välineenä;

13.  pitää erittäin tärkeinä vapaiden, oikeudenmukaisten ja avoimien parlamenttivaalien järjestämistä Ukrainassa myöhemmin tänä vuonna sekä oppositiojohdon oikeutta osallistua niihin; pitää samoin erittäin tärkeänä jatkuvaa voimakasta sitoutumista demokraattisiin arvoihin ja oikeusvaltioon myös vaalien välisenä aikana; kehottaa Euroopan parlamenttia osallistumaan itse kansainväliseen vaalitarkkailuryhmään seuraavien parlamenttivaalien tarkkailemiseksi;

14.  muistuttaa Ukrainan viranomaisia tarpeesta toteuttaa kattavia uudistuksia, jotka on pantava toimeen, jotta Ukraina voi siirtyä kohti eurooppalaisia normeja ja käytäntöjä; korostaa, että Ukrainan lähentymisen kohti EU:ta on perustuttava siihen, että maa sitoutuu EU:n arvoihin ja vapauksiin; korostaa, että riippumaton oikeuslaitos on yksi näiden käytäntöjen kulmakivistä;

15.  korostaa, että ihmisoikeuslainsäädännön noudattaminen ja Etyj:n perusnormien käyttöönotto lisäisivät Ukrainan vuoden 2013 Etyj-puheenjohtajuuden uskottavuutta;

16.  on toiveikas Puolassa ja Ukrainassa järjestettävien jalkapallon vuoden 2012 EM-kisojen onnistumisen suhteen; kehottaa unionin poliitikkoja, jotka haluavat mennä seuraamaan kisaotteluita Ukrainaan, tekemään julkisesti selväksi sen, että he ovat perillä maan poliittisesta tilanteesta, ja kehottaa heitä pyrkimään vierailemaan vankiloissa olevien poliittisen vankien luona ja mahdollisesti seuraamaan kisoja yksityishenkilöinä eikä VIP-vieraina;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Euroopan ulkosuhdehallinnolle, neuvostolle, komissiolle, Ukrainan presidentille, hallitukselle ja parlamentille sekä Euroopan neuvoston ja Etyjin parlamentaarisille yleiskokouksille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0272. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0472. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0545. (4) SWD(2012) 124. (5) EYVL L 49, 19.2.1998, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. toukokuuta 2012 homofobian torjunnasta Euroopassa (2012/2657(RSP))

P7_TA(2012)0222 RC-B7-0234/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelua koskevan yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 5 kohdan, 6, 7, 21 ja 27 artiklan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 10 ja 19 artiklan sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston ihmisoikeustyöryhmän hyväksymän keinovalikoiman homo-, bi- ja transseksuaalisten henkilöiden (HLBT) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi,

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2010 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 1728 seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvasta syrjinnästä sekä 31. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen CM/Rec(2010)5 toimenpiteistä seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän torjumiseksi,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston marraskuussa 2010 julkaiseman selonteon, jossa käsiteltiin homo- ja transfobiaa sekä seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää,

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista maailmassa ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla, mukaan luettuina vaikutukset EU:n strategiseen ihmisoikeuspolitiikkaan(1),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n ja Venäjän tulevasta huippukokouksesta(2),

–  ottaa huomioon 28. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvien asioiden käsittelystä Yhdistyneissä kansakunnissa(3),

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman ilmaisunvapauden loukkaamisesta ja seksuaalisen suuntautumisen perusteella tapahtuvasta syrjinnästä Liettuassa(4),

–  ottaa huomioon 17. syyskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Liettuan laista alaikäisten suojelemisesta julkisen tiedottamisen haittavaikutuksilta(5),

–  ottaa huomioon homofobiasta aiemmin antamansa päätöslauselmat, erityisesti 26. huhtikuuta 2007 homofobiasta Euroopassa(6), 15. kesäkuuta 2006 rasistisen ja homofobisen väkivallan noususta Euroopassa(7) ja 18. tammikuuta 2006 homofobiasta Euroopassa(8) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että Euroopan unioni perustuu ihmisarvon kunnioittamisen, vapauden, demokratian, tasa-arvon, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien, vähemmistöryhmiin kuuluvien henkilöiden oikeudet mukaan luettuina, kunnioittamisen arvoihin ja että unionin on noudatettava ja edistettävä näitä arvoja suhteissaan muun maailman kanssa;

B.  toteaa, että homofobiassa on kyse naisten ja miesten homoseksuaalisuutta ja homo- ja biseksuaaleja sekä transihmisiä (HLBT) kohtaan tunnetusta järjettömästä ja ennakkoluuloihin perustuvasta pelosta ja inhosta, joka on samankaltaista kuin rasismi, muukalaisviha, antisemitismi ja sukupuoleen perustuva syrjintä; ottaa huomioon, että homofobiaa ilmenee sekä yksityisillä että julkisilla elämänaloilla eri muodoissa kuten vihapuheena ja yllyttämisenä syrjintään, pilkantekona ja sanallisena, psykologisena ja fyysisenä väkivaltana, vainona ja murhina, tasa-arvon periaatteen vastaisena syrjintänä ja oikeuksien perusteettomana ja kohtuuttomana rajoittamisena, joka naamioidaan usein yleiseen järjestykseen, uskonnonvapauteen ja oikeuteen kieltäytyä asepalveluksesta omantunnon syistä perustuviksi syiksi;

C.  ottaa huomioon, että Venäjällä ”homoseksuaalisen propagandan” vastaiset rikoslait ja hallinnolliset lait annettiin Rjazanin alueella vuonna 2006, Arkangelin alueella vuonna 2011 sekä Kostroman alueella ja Pietarissa vuonna 2012 ja että Novosibirskin, Samaran, Kirovin, Krasnojarskin ja Kaliningradin alueet harkitsevat parhaillaan tällaisia lakeja; ottaa huomioon, että näissä laeissa säädetään jopa 1 270 euron sakoista yksityishenkilöille ja jopa 12 700 euron sakoista yhteisöille ja yrityksille ja federaation duuma käsittelee parhaillaan vastaavaa lakia;

D.  ottaa huomioon, että Ukrainassa parlamentti käsittelee kahta vuonna 2011 ja 2012 jätettyä lakiesitystä, joissa tehtäisiin rangaistaviksi ”homoseksuaalisuuden levittäminen” ja joissa säädettäisiin sakoista ja jopa viidestä vuodesta vankeutta; ottaa huomioon, että ”homoseksuaalisuuden levittämiseen” luetaan sellaisten kokousten, paraatien, kampanjoiden, mielenosoitusten ja massatapahtumien järjestäminen, joissa tietoisesti pyritään myönteisen informaation levittämiseen homoseksuaalisuudesta; panee merkille, että Ukrainan parlamentin sananvapauden ja tiedonvälityksen valiokunta kannattaa näitä lakiesityksiä;

E.  toteaa, että Moldovassa Bălțin, Sorochin, Drochian, Cahulin, Ceadîr Lungan ja Hiliuţin kaupungit sekä Anenii Noin ja Basarabeascan alueet ovat äskettäin säätäneet lakeja, joilla kielletään ”ei-perinteisiä seksuaalisia suuntauksia puolustava aggressiivinen propaganda” ja yhdessä tapauksessa ”muslimitoiminta”, vaikka valtionkanslia Chetrişissa oli jo julistanut tällaiset toimenpiteet perustuslain vastaisiksi;

F.  ottaa huomioon, että Liettuassa vallitsee edelleen epätietoisuus siitä, onko homoseksuaalisuuden hyväksymisen edistäminen julkisen tiedotuksen avulla sallittua vai kiellettyä vuonna 2010 tarkistetun alaikäisten suojelemisesta julkisen tiedottamisen haittavaikutuksilta annetun lain nojalla;

G.  ottaa huomioon, että Latviassa Riian kaupunginvaltuuston jäsen ehdotti hiljan ”homoseksuaalisen propagandan” kieltämistä koskevaa lakia, jonka avulla pyrittiin estämään Baltic Pride -marssin järjestäminen maaliskuussa 2012, ja toteaa, että kyseistä ehdotusta ei vielä ole käsitelty;

H.  ottaa huomioon, että Unkarissa äärioikeistolainen Jobbik-puolue jätti äskettäin useita lakiesityksiä, jotka koskivat uuden rikosnimikkeen ”seksuaalisten käyttäytymishäiriöiden levittäminen” luomista, ja että Budapestin kaupunginvaltuustossa Fidesz-puolue ehdotti paikallista järjestyssääntöä ”irvokkaiden marssien rajoittamiseksi” ennen Budapestin Pride-marssin järjestämistä; toteaa, että nämä ehdotukset on sittemmin vedetty takaisin;

I.  ottaa huomioon, että EU:n edustusto Moldovassa on ilmaissut ”olevansa pahoillaan ja syvästi huolestunut” näistä ”suvaitsemattomuuden ja syrjinnän osoituksista”;

J.  ottaa huomioon, että komissio on tuonut julki sitoutumisensa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen varmistamiseen EU:ssa ja että komissio on todennut, että homofobialla ei ole sijaa Euroopassa;

K.  ottaa huomioon, että homofobiaa esiintyy edelleen jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa lukuisissa muodoissa, kuten murhina, Pride- ja tasa-arvomarssien kieltämisenä, julkisina yllytyksinä ja uhkailuina ja vihapuheina, riittämättömänä poliisiturvana ja homofobisten ryhmien järjestäminä luvallisina mielenosoituksina;

L.  toteaa, että Euroopan parlamentti on sitoutunut tasa-arvoon ja seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän torjumiseen EU:ssa ja erityisesti uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanoa koskevan neuvoston direktiivin hyväksymiseen; toteaa, että direktiivin käsittely ei ole edennyt eräiden jäsenvaltioiden vastustuksen vuoksi, virkatodistusten vaikutusten vastavuoroista tunnustamista koskevien tulevien ehdotusten hyväksymiseen, rasismia ja muukalaisvihaa koskevan puitepäätöksen tulevaan tarkistamiseen siten, että siihen sisällytetään homofobiset rikokset, ja kattavaan toimintasuunnitelmaan tasa-arvon saavuttamiseksi ilman seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää;

Tilanne Euroopan unionissa

1.  tuomitsee voimakkaasti kaiken seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän ja pitää valitettavana, että homo- ja biseksuaalien sekä transihmisten perusoikeuksia ei aina täysin kunnioiteta Euroopan unionissa; kehottaa jäsenvaltioita näin ollen varmistamaan, että homo- ja biseksuaaleja sekä transihmisiä suojellaan homofobiselta vihapuheelta ja väkivallalta sekä huolehtimaan siitä, että samaa sukupuolta olevat kumppanit voivat nauttia samasta kunnioituksesta, ihmisarvosta ja turvasta kuin muutkin yhteiskunnan jäsenet; vaatii jäsenvaltioita ja komissiota tuomitsemaan painokkaasti homofobisen vihapuheen sekä vihaan ja väkivaltaan yllyttämisen ja varmistamaan, että kaikissa ihmisoikeussopimuksissa taattu vapaus osoittaa mieltä toteutuu käytännössä;

2.  kehottaa komissiota tarkistamaan rasismia ja muukalaisvihaa koskevaa puitepäätöstä niin, että sen soveltamisala laajennetaan koskemaan myös seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuoli-ilmaisuun perustuvia viharikoksia;

3.  kehottaa komissiota viemään päätökseen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 19 artiklan mukaisen syrjimättömyyspaketin ja varmistamaan siten, että seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä kielletään kaikilla aloilla;

4.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että vapaata liikkuvuutta koskeva direktiivi 2004/38/EY pannaan täytäntöön ilman seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää, ja kehottaa komissiota ehdottamaan virkatodistusten vaikutusten vastavuoroista tunnustamista koskevia toimenpiteitä, jotka perustuvat vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen;

5.  haluaa kiinnittää huomion EU:n perusoikeusviraston havaintoihin sen julkaisemassa selonteossa, jossa käsiteltiin homo- ja transfobiaa sekä seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin perusteella tapahtuvaa syrjintää; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan selontekoon sisältyvät näkemykset mahdollisimman laajasti;

6.  kehottaa komissiota tarkastelemaan huolellisesti perusoikeusviraston tulevan EU:ta koskevan HLBT-katsauksen tuloksia sekä ryhtymään asianmukaisiin toimiin;

7.  pyytää komissiota varmistamaan, että perusoikeuskirjan soveltamista koskevaan vuosikertomukseen sisältyy strategia perusoikeuksien suojelemisen tehostamiseksi EU:ssa sekä kattavat ja perusteelliset tiedot homofobian esiintyvyydestä jäsenvaltioissa sekä sen poistamiseen tähtääviä toimenpide- ja ratkaisuehdotuksia;

8.  kehottaa komissiota jälleen kerran laatimaan kattavan toimintasuunnitelman tasa-arvon saavuttamiseksi ilman seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää;

9.  katsoo, että homo- ja biseksuaalien sekä transihmisten perusoikeudet voidaan turvata paremmin, jos heille tarjotaan mahdollisuus oikeudellisiin instituutioihin kuten yhteisasumiseen, rekisteröityyn parisuhteeseen tai avioliittoon; pitää myönteisenä, että nämä mahdollisuudet ovat tällä haavaa tarjolla 16 jäsenvaltiossa ja kehottaa muita jäsenvaltioita toimimaan samoin;

Homofobiset lait ja ilmaisunvapaus Euroopassa

10.  on erittäin huolestunut kehityksestä, jonka myötä ilmaisunvapautta ja kokoontumisvapautta rajoitetaan homoseksuaalisuuteen ja transsukupuolisuuteen perustuvien harhakäsitysten vuoksi; katsoo, että EU:n jäsenvaltioiden olisi toimittava esikuvana perusoikeuksien soveltamisessa ja suojelemisessa Euroopassa;

11.  pitää valitettavana, että tällaisten lakien perusteella jo pidätetään kansalaisia ja määrätään heille sakkoja – tämä koskee myös heteroseksuaalisia kansalaisia jotka ilmaisevat tukensa, suvaitsevaisuutensa tai hyväksyntänsä homo- ja biseksuaaleille sekä transihmisille; pitää myös valitettavana, että nämä lait laillistavat homofobian ja ajoittain väkivallan, kuten tapahtui HLBT-aktivisteja kuljettaneeseen linja-autoon tehdyssä väkivaltaisessa iskussa Pietarissa 17. toukokuuta 2012;

12.  tuomitsee Kiovan Pride-tapahtumaan liittyvän väkivallan ja uhkailut 20. toukokuuta 2012, jolloin kahta Pride-johtajaa pahoinpideltiin, mikä johti paraatin peruuttamiseen; palauttaa mieliin, että EU:n sopimusten ehtona on perussopimuksissa vahvistettu perusoikeuksien kunnioittaminen, ja kehottaa sen vuoksi Ukrainaa ottamaan käyttöön syrjinnän vastaista lainsäädäntöä, joka kattaa myös seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän; katsoo, että Ukrainan viimeaikaiset tapahtumat eivät ole linjassa tämän vaatimuksen kanssa; kehottaa Ukrainan viranomaisia peruuttamaan välittömästi asiaa koskevat lakiesitykset, ehdottamaan syrjinnän vastaista lainsäädäntöä, joka kattaa myös seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän, sekä sitoutumaan siihen, että Kiovan Pride-tapahtuma voidaan järjestää turvallisesti ensi vuonna;

13.  korostaa, että termiä ”propaganda” ei useinkaan ole määritelty; on tyrmistynyt, että joukkotiedotusvälineet ovat todistetusti harrastaneet itsesensuuria, että kansalaisia pelotellaan ja he pelkäävät ilmaista mielipidettään ja että homomyönteisiä symboleja, kuten sateenkaarimerkkiä, käyttävät yhteisöt ja yritykset ovat vaarassa joutua syytteeseen;

14.  painottaa, että homofobiset lait ovat kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vastaisia, koska siinä kielletään seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvat syrjivät lait ja käytännöt(9); painottaa, että Venäjä, Ukraina, Moldova ja kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat tämän yleissopimuksen sopimuspuolia; kehottaa Euroopan neuvostoa tutkimaan näitä ihmisoikeusloukkauksia ja tarkistamaan, ovatko ne sovitettavissa yhteen Euroopan neuvoston jäsenyyteen ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittyvien sitoumusten kanssa sekä ryhtymään asianmukaisiin toimiin;

15.  korostaa, että koulutus on tässä avainasemassa, ja toteaa näin ollen, että on tarjottava laadukasta, helposti saatavilla olevaa ja asiallista sukupuolivalistusta; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tehostamaan homofobian torjuntatoimia niin koulutuksen kuin hallinnollisin, oikeudellisin ja lainsäädännöllisin keinoin;

16.  painottaa, että kansalliset ja kansainväliset tuomioistuimet ovat johdonmukaisesti vahvistaneet, että yleinen moraalikäsitys ei ole peruste poikkeavaan kohteluun, ei myöskään ilmaisunvapauden ollessa kyseessä; toteaa, että valtaenemmistössä Euroopan maista ei ole voimassa tällaisia lakeja ja että niiden yhteiskunnat ovat kukoistavia, moninaisia ja vastavuoroisesti kunnioittavia;

17.  kehottaa Venäjän, Ukrainan, Moldovan ja kaikkien EU:n jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia noudattamaan syrjimättömän kohtelun periaatetta ja varmistamaan kyseisen periaatteen noudattamisen sekä harkitsemaan uudelleen näitä lakeja ottaen huomioon kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja siihen sisältyvät sitoumukset;

18.  kehottaa komissiota, neuvostoa ja ulkosuhdehallintoa panemaan merkille nämä kiellot ja tuomitsemaan ne erityisesti sisäasioiden, kahdenvälisen vuoropuhelun ja Euroopan naapuruuspolitiikan yhteydessä; kehottaa Euroopan unionin neuvostoa ja ulkosuhdehallintoa ottamaan tämän kysymyksen esiin asianomaisilla kansainvälisillä foorumeilla kuten Euroopan neuvostossa, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä ja Yhdistyneissä kansakunnissa;

o
o   o

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Venäjän ja Ukrainan kansalliselle parlamentille ja hallitukselle, tässä päätöslauselmassa mainituille Venäjän alueiden parlamenteille sekä tässä päätöslauselmassa mainituille Moldovan kunnanvaltuustoille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0126. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0575. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0427. (4) EUVL C 136 E, 11.5.2012, s. 50. (5) EUVL C 224 E, 19.8.2010, s. 18. (6) EUVL C 74 E, 20.3.2008, s. 776. (7) EUVL C 300 E, 9.12.2006, s. 491. (8) EUVL C 287 E, 24.11.2006, s. 179. (9) Toonen v. Australia, tiedonanto N:o 488/1992, YK:n asiakirja CCPR/C/50/D/488/1992 (1994); Young v. Australia, tiedonanto N:o 941/2000, YK:n asiakirja CCPR/C/78/D/941/2000 (2003); X v. Columbia, tiedonanto N:o 1361/2005, YK:n asiakirja CCPR/C/89/D/1361/2005 (2007).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. toukokuuta 2012 resurssitehokkaasta Euroopasta (2011/2068(INI))

P7_TA(2012)0223 A7-0161/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (COM(2011)0571),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Resurssitehokas Eurooppa – Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke” (COM(2011)0021),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Enemmän hyötyä EU:n ympäristötoimenpiteistä: luottamuksen lisääminen parantamalla tietämystä ja reagointia” (COM(2012)0095),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman tehokkaasta eurooppalaisesta raaka-ainestrategiasta(1),

–  ottaa huomioon ympäristöasioiden neuvoston 19. joulukuuta 2011 antamat päätelmät komission tiedonannosta ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (18786/11), kilpailukykyneuvoston 29. syyskuuta 2011 antamat päätelmät kilpailukykyisestä Euroopan taloudesta ja ympäristöasioiden neuvoston 20. joulukuuta 2010 antamat päätelmät ”Kestävä materiaalinhallinta sekä kestävä tuotanto ja kulutus: resurssitehokkaan Euroopan avaintekijät”,

–  ottaa huomioon Euroopan ympäristökeskuksen raportin ”Euroopan ympäristö – tila ja näkymät 2010” (SOER 2010),

–  ottaa huomioon Brasiliassa 20.–22. kesäkuuta 2012 järjestettävän Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen konferenssin,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Raaka-aineiden saannin turvaaminen Euroopan hyvinvoinnin varmistamiseksi tulevaisuudessa – Ehdotus raaka-aineita koskevaksi eurooppalaiseksi innovaatiokumppanuudeksi” (COM(2012)0082);

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2012 antamansa päätöslauselman ruoan haaskauksen välttämiseksi: strategiat elintarvikeketjun tehostamiseksi EU:ssa(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja kalatalousvaliokunnan lausunnot (A7-0161/2012),

A.  katsoo, että nykyinen talous-, rahoitus- ja ympäristökriisi osoittaa, että Eurooppa tarvitsee kiireesti uusia kestävän talouskasvun lähteitä;

B.  katsoo, että resurssien niukkuuden seuraukset, kuten hintojen nousu, haittaavat erityisen vakavasti pienituloisia ja heikoimmassa asemassa olevilla alueilla asuvia kansalaisia; katsoo, että tästä syystä on erityisen tärkeää luoda synergiaa sosiaali- ja ympäristöpolitiikan välille;

C.  katsoo, että luonnonvarojen kasvava kysyntä ja liikakäyttö sekä tähän liittyvä maankäytön muutos johtavat ympäristön heikkenemiseen, ilmastonmuutoksen nopeutumiseen ja maan rajallisen luontopääoman tuhoutumiseen, mukaan luettuna luonnon monimuotoisuuden väheneminen;

D.  katsoo, että voimakkaan käytön aiheuttama resurssien niukkuus, raaka-ainemarkkinoilla tapahtuva hintakeinottelu ja maailmanlaajuisen kulutuksen dramaattinen kasvu nostavat raaka-aineiden hintoja niin, että raaka-aineiden reaalihinnat ovat nousseet 147 prosentilla vuosisadan vaihteesta; katsoo, että EU:lla on todennäköisesti edessään vakavia haasteita keskeisten resurssien saatavuuden ja keskeytymättömien toimitusten varmistamisessa; katsoo, että sekä taloudessa että politiikassa on tunnustettava raaka-aineiden tehokkaan käytön avainrooli näiden haasteiden voittamisessa;

E.  katsoo, että talouden muuttaminen resurssitehokkaampaan suuntaan, jossa kunnioitetaan planeetan sietokykyä ja maailman väestön sekä tulevien teollisuusvaltioiden asukasmäärien kasvua, parantaa kilpailukykyä ja tuo uusia kasvun ja työpaikkojen lähteitä kustannussäästöillä, jotka saavutetaan tehokkuuden lisäyksellä, innovaatioiden kaupallistamisella ja resurssien paremmalla hallinnalla niiden koko elinkaaren ajan;

F.  katsoo, että kierrätys on enemmän kuin pelkkää kierrätyskelpoisen jätteen keräämistä ja että tästä syystä kaikki tuotantoketjun vaiheet olisi ehdottomasti sisällytettävä tuleviin toimenpiteisiin;

G.  katsoo, että tulevassa kokonaisvaltaisessa resurssipolitiikassa ei enää pitäisi vain erottaa toisistaan ”uusiutuvia” ja ”uusiutumattomia” luonnonvaroja, vaan siihen olisi sisällytettävä myös ”kestävät” raaka-aineet;

H.  toteaa maaliskuun 2011 Eurobarometrin osoittavan, että resurssitehokkuus sekä kestävä tuotanto ja kulutus ovat EU:n kansalaisten keskeisiä huolenaiheita; katsoo, että kestävyyttä kohti eteneminen edellyttää välttämättä kansalaisten suoraa osallistamista, joka saavutetaan asennemuutoksella sekä muuttamalla yhteiskunnan tapoja luonnonvarojen käytön osalta;

I.  katsoo, että resurssien saatavuuden ja keskeytymättömien toimitusten varmistaminen on yhä suurempi haaste resurssien kulutuksen sekä veden- ja maankäytön lisääntymisen vuoksi;

J.  katsoo, että kilpailukykyinen teollisuus mahdollistaa uudet investoinnit tehokkaampaan teknologiaan;

Ensisijaiset toimet
1. kehottaa komissiota perustamaan ravinnon, asumisen ja liikkumisen kolmea keskeistä aluetta varten yhteisiä työryhmiä, jotta voidaan laatia mahdollisimman nopeasti Euroopan resurssitehokkuuden toimintasuunnitelmat, jotka sisältävät selkeitä resurssien käytön vähentämistoimia; katsoo, että näiden työryhmien olisi täydennettävä EU:n resurssitehokkuuteen siirtymisen foorumin työtä ja niiden olisi koostuttava asiantuntijoista, jotka edustavat komissiota, jäsenvaltioita, elinkeinoelämää, kansalaisyhteiskuntaa ja muita keskeisiä sidosryhmiä, ja että niiden roolina on kannustaa arvoketjun eri osapuolten välisiä kumppanuuksia;

2.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan kierrätyksen ja uudelleenkäytön toimivien eurooppalaisten markkinoiden esteet ja kannustamaan tällaisia markkinoita tukemalla kierrätysmateriaalien ja sivutuotteiden kysyntää ja saatavuutta toimenpiteillä, joihin olisi sisällytettävä jätevaiheen päättymistä koskevien tiukkojen kriteerien kehittäminen ja taloudelliset kannustimet, kuten uusiomateriaalien alennetut arvonlisäverokannat aloille, joilla markkinat toimivat puutteellisesti, tai innovatiivisten keräys- ja erottelutekniikoiden tukeminen vuoteen 2013 mennessä; korostaa tässä yhteydessä kiireellistä tarvetta panna kaikki nykyinen jätelainsäädäntö täysin täytäntöön sekä tehostaa täytäntöönpanon valvontaa;

3.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään perustutkimusta ja teknistä innovointia resurssitehokkaaseen talouteen siirtymisen nopeuttamiseksi; korostaa, että innovaatiounioni, mukaan luettuina Horisontti 2020, raaka-aineita koskeva eurooppalainen innovaatiokumppanuus, ekoinnovointia koskeva toimintasuunnitelma sekä osaamis- ja innovaatioyhteisöt (KIC), on yksi resurssitehokkaan Euroopan vetureista; kehottaa komissiota perustamaan verkkoon helposti saatavilla olevan resurssitehokkuuden parhaiden käytäntöjen tietopankin;

4.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sopimaan vuoteen 2013 mennessä selkeistä, luotettavista ja mitattavissa olevien taloudellisen toiminnan indikaattoreista, joissa otetaan huomioon ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus ja resurssitehokkuus elinkaarinäkökulmasta ja jotka voivat olla muodoltaan esimerkiksi neljän resurssien käyttöä kuvaavan indikaattorin muodostama kori, kun indikaattorit ovat maankäytön jalanjälki, vesijalanjälki, materiaalijalanjälki ja hiilijalanjälki, sekä käyttämään näitä indikaattoreita lainsäädäntöehdotusten ja konkreettisten vähennystavoitteiden perustana; korostaa, että tämän prosessin on oltava avoin ja keskeisten sidosryhmien on osallistuttava siihen;

5.  kehottaa komissiota ehdottamaan ekosuunnitteludirektiivin soveltamisalan laajentamista tuotteisiin, jotka eivät liity energiaan, ja laatimaan muita ekosuunnitteluun liittyviä vaatimuksia tuotteiden yleiselle resurssitehokkuudelle ja toiminnalle, muun muassa kierrätetylle sisällölle, kestävyydelle, kierrätettävyydelle, korjattavuudelle ja uudelleenkäytettävyydelle, jotta voidaan parantaa niiden ympäristövaikutuksia ja edistää kierrätysmarkkinoita; korostaa, että kaikkien tällaisten ehdotusten on perustuttava kattavaan vaikutustenarviointiin ja niissä on noudatettava muita asiaa koskevia asetuksia;

6.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään resurssitehokkuuden asialistan mahdollisimman kattavasti muihin politiikkoihin, mukaan luettuina laajat taloudellisen ohjauksen politiikat, kuten Eurooppa 2020, ja panemaan sen täytäntöön paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla;

Ohjelma tulevaa kasvua varten

7.  kannattaa resurssitehokasta Eurooppaa koskevaa lippulaivahanketta sekä etenemissuunnitelmaa kohti resurssitehokasta Eurooppaa ja sen visiota vuodelle 2050, mukaan luettuina sen välitavoitteet; kehottaa komissiota esittämään nopeasti kaikki välitavoitteiden saavuttamiseen tarvittavat lainsäädäntöaloitteet ja muut aloitteet sekä varmistamaan, että kaikki EU:n politiikat vastaavat johdonmukaisesti niitä sekä EU:n yleistä visiota, joka koskee vähähiilisen talouden luomista vuoteen 2050 mennessä muun muassa vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna; muistuttaa, että on olennaista erottaa talouskasvu resurssien kuluttamisesta, jotta voidaan parantaa Euroopan kilpailukykyä ja vähentää sen riippuvuutta luonnonvaroista; kehottaa komissiota säilyttämään vakaan lainsäädäntökehyksen, jotta pitkän aikavälin investoinnit eivät vaarantuisi;

8.  painottaa resurssitehokkuuden keskeistä roolia Eurooppa 2020 –strategian tavoitteiden saavuttamisessa; uskoo, että tutkimusta ja innovointia koskevan Horisontti 2020 -puiteohjelman olisi tässä kohdin oltava keskeisessä asemassa; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään EU:n etenemissuunnitelman tavoitteita vastaavia kansallisia resurssitehokkuutta koskevia etenemissuunnitelmia, joihin sisältyy erityistoimia ja -tavoitteita;

9.  kehottaa komissiota esittämään vuoden 2012 loppuun mennessä uutta kestävän kulutuksen ja tuotannon (SCP) poliittista kehystä, jossa luodaan prosessit, joilla yksilöidään ensisijaiset tuotteet ja palvelut, jotka myötävaikuttavat eniten maailmanlaajuisesti tärkeimpien resurssien eli veden, maan, materiaalien ja hiilen kulutukseen resurssitehokkuutta koskevassa etenemissuunnitelmassa määrättyjen kulutusindikaattoreiden mukaisesti; katsoo, että samassa yhteydessä olisi esitettävä lainsäädäntöehdotuksia, joissa ensisijaisia tuotteita ja palveluita käsitellään asianmukaisilla välineillä, mukaan luettuina toimitusketjun resurssitehokkuutta parantavat mekanismit sekä mahdollisuus asettaa vähimmäisvaatimuksia tai parhaan suorituskyvyn vertailuarvoja täytäntöönpanotoimilla;

10.  katsoo, että mitään resurssitehokkuuden parantamistoimia ei voida toteuttaa pelkästään julkisella sektorilla, ja kehottaa näin ollen komissiota, jäsenvaltioita ja yrityksiä perustamaan talousstrategiansa merkittävästi parannettuun resurssitehokkuuteen, jonka avulla talouskasvu voidaan erottaa resurssien käytöstä; katsoo myös, että on tarpeen keskittyä resurssien käytössä sekä tehokkuuteen että vaikuttavuuteen;

11.  korostaa, että on tärkeää toimia heti, jotta voidaan tukea innovaatioita ja investointeja uusiin tekniikoihin ja liiketoimintamalleihin, mukaan luettuina alakohtaiset teolliset strategiat ja kestävät liiketoimintamallit, kuten vuokraus, sekä kehittää kannustimia, jotka hyödyttävät taloutta; korostaa yksityisen sektorin ja pk-yritysten keskeistä roolia vihreän talouskasvun aikaansaamisessa;

12.  korostaa, että Euroopan täytyy kierrätysyhteiskuntana käyttää uudelleen ja kierrättää suuri osa jätteistään ja tuottaa uusioraaka-ainetta mahdollisimman tehokkaasti;

13.  vaatii kehittämään pk-yrityksille myönteisen standardin luonnonvarojen käyttöä varten Global Compact -aloitteen kaltaisten konseptien pohjalta;

14.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään resurssitehokkuuden tavoitteet täysimääräisesti talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon; vaatii jäsenvaltioita vahvistamaan tämän vaatimuksen Eurooppa-neuvostossa; kehottaa komissiota toimittamaan lisätietoja siitä, miten jäsenvaltioiden etenemistä kohti suurempaa resurssitehokkuutta arvioidaan konkreettisesti osana eurooppalaista ohjausjaksoa koskevaa prosessia;

15.  painottaa, että nopea toiminta resurssitehokkuudessa voi auttaa kasvavien markkinoiden valtaamisessa, ja muistuttaa, että EU hallitsee arviolta kolmannesta ympäristöteknologian maailmanmarkkinoista;

Talouden muutos

16.  muistuttaa, että resurssien kulutusta on vähennettävä kiireellisesti, jotta vältetään tulevat ongelmia kuten resurssien ehtyminen ja raaka-ainehintojen nousu;

17.  panee merkille, että siirtyminen resurssitehokkaaseen talouteen edellyttää, että markkinahinnat vastaavat täysin resurssien niukkuuden astetta sekä kaikkia tuotantomenetelmän sisältämiä kustannuksia; korostaa, että markkinat edistävät resurssitehokkuutta, jos hinnoissa otetaan huomioon käytettyjen resurssien todelliset kustannukset; kehottaa soveltamaan elinkaariajattelua kirjanpitomenettelyyn ja sisällyttämään ulkoiset ympäristökustannukset hintoihin aiheuttamisperiaatteen mukaisesti;

18.  kannattaa etenemissuunnitelmaan sisältyvää komission sitoumusta kehittää markkinaperusteisia välineitä, joiden avulla kielteiset ulkoiset vaikutukset sisällytetään markkinahintoihin ja tällä tavoin otetaan huomioon resurssien käytön ja ympäristövaikutusten todelliset kustannukset;

19.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään kannustimia, joilla yritykset ja julkiset elimet saadaan mittaamaan, vertailemaan ja parantamaan maankäytön jalanjälkeään sekä vesi-, materiaali- ja hiilijalanjälkeään jatkuvasti, sekä toimenpiteitä, joilla laajennetaan tuottajan vastuun periaatetta ja poistetaan resurssitehokkuuden esteitä;

20.  kehottaa jäsenvaltioita siirtymään kohti ympäristöverotuksen lisäämistä ja painottaa, että tämän olisi annettava mahdollisuus laskea muita veroja, esimerkiksi työnteon verotusta, lisättävä kilpailukykyä ja luotava tasapuoliset kilpailuedellytykset sekä helpotettava tekniikan kehittämistä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita valvomaan ja vertailemaan tämän välineen vaikutuksia;

21.  kehottaa komissiota tutkimaan, voitaisiinko luoda hierarkiamalli, jolla varmistetaan, että raaka-aineiden käytöstä saadaan mahdollisimman suuri lisäarvo vaarantamatta ympäristöä;

22.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään viipymättä ja vuoteen 2014 mennessä selkeään määritelmään perustuvat käytännön suunnitelmat kaikkien ympäristön kannalta haitallisten tukien poistamiseksi vuoteen 2020 mennessä, mukaan luettuina tuet, joilla kannustetaan uusiutuvien luonnonvarojen tehotonta käyttöä, sekä raportoimaan edistyksestä kansallisissa uudistusohjelmissa;

23.  kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuuksia perustaa EU:n laajuisia laajennettua tuottajan vastuuta koskevia järjestelmiä tuloksen parantamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa, myös niissä, joissa uudelleenkäyttö- ja kierrätysmäärät ovat huomattavasti EU:n keskiarvoa alhaisemmat;

24.  korostaa kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan merkittävää asemaa muutoksen aikaansaamisessa ja talouden muuttamisessa; korostaa tarvetta kehittää strategioita, joilla lisätään tietoisuutta, muutetaan kuluttajien käyttäytymistä ja vältetään niin kutsuttuja rebound-vaikutuksia;

25.  korostaa tarvetta varmistaa Euroopan kestävä raaka-aineiden saanti, joka riittää vastaamaan kasvavan kierrätysalan tarpeisiin, laajentaa Euroopan avointa taloutta ja luo työpaikkoja;

26.  vaatii tiukempia ympäristöä säästävien julkisten hankintojen (GPP) vaatimuksia tuotteille ja palveluille, joiden ympäristövaikutukset ovat merkittävät ja jotka vaikuttavat eniten maailmanlaajuisesti tärkeimpien resurssien (vesi, maaperä, raaka-aineet ja hiili) kulutukseen resurssitehokkuutta koskevan etenemissuunnitelman mukaisesti; kehottaa komissiota arvioimaan, missä GPP voitaisiin liittää EU:n rahoittamiin hankkeisiin; vaatii ponnisteluja, joilla edistetään yhteisiä hankintoja ja sekä hankinnoista vastaavien viranomaisten GPP:tä tukevia verkostoja tämän vuoden loppuun mennessä sillä edellytyksellä, että se ei aiheuta julkisille yrityksille kilpailuhaittaa;

27.  vaatii laajentamaan ympäristöä koskevia tiedotusvaatimuksia siten, että ne kattavat tavanomaiset massakulutustuotteet; tukee kansallisia ympäristömerkintäkokeiluja ja kehottaa komissiota luomaan yhdenmukaisen eurooppalaisen tuotteiden ekologisen jalanjäljen laskentamenetelmän, jotta kuluttajille voidaan tarjota enemmän tietoa tuotteista, jotka eivät kuulu nykyisiin järjestelmiin, joita ovat esimerkiksi ympäristömerkki, energiamerkintä ja luomumerkintä;

28.  korostaa, että merkintöjen on oltava kattavia ja tuotetiedoissa on annettava tietoja muun muassa resurssien käytöstä; pyytää komissiota ja jäsenvaltiota toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet parantaakseen merkintöjä koskevaa nykyistä asetusta siten, että siihen sisällytetään merkinnät, joiden avulla kuluttajat voivat tehdä yhdellä silmäyksellä tietoon perustuvia ja kestäviä valintoja;

29.  vaatii jäsenvaltioita varmistamaan EU:n jätesäännöstön täysimääräisen täytäntöönpanon jätteen synnyn estämisen ja jätteenkäsittelyn kansallisilla strategioilla ja suunnitelmilla myös vähimmäistavoitteiden osalta; toistaa, että jätteen keruuta ja lajittelua jo koskevia tavoitteita olisi kehitettävä edelleen ja niissä olisi pyrittävä raaka-aineiden mahdollisimman laajaan ja laadukkaaseen talteenottoon kaikissa kierrätyksen vaiheissa; korostaa siksi, että EU:n rahoituksessa on asetettava etusijalle jätehierarkian ylemmille tasoille sijoittuvat toimet jätepuitedirektiivin mukaisesti (esimerkiksi kierrätyslaitokset ovat etusijalla kaatopaikkoihin verrattuna); kehottaa komissiota harkitsemaan, tarvitaanko parempia ja yhdenmukaisempia jätteitä koskevia laskentamenetelmiä ja tilastoja, jotta voidaan tarjota luotettava perusta kierrätyksen edistämiselle;

30.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan tehokkaammin jätteiden ja erityisesti vaarallisten jätteiden laitonta siirtämistä kolmansiin maihin ja etenkin vahvistamaan tätä koskevia valvontamekanismeja; ehdottaa tässä yhteydessä, että luodaan ”eurooppalainen jäteulkopolitiikka”, jolla pyritään levittämään edelleen parhaita eurooppalaisia jätteenkäsittelystandardeja myös Euroopan unionin ulkopuolella;

31.  huomauttaa, että yli 20 prosenttia elintarvikkeista päätyy jätteeksi, ja vaatii komissiolta ja jäsenvaltioilta käytännön toimenpiteitä tämän haaskauksen merkittäväksi vähentämiseksi; toteaa lisäksi, että elintarvikkeiden lisäksi tuhlataan myös elintarvikkeiden valmistukseen ja pakkaukseen kuluvia luonnonvaroja;

32.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita korostamaan tiedotusta, koulutusta ja tietoisuuden lisäämistä erityisesti jätteiden lajittelun, uudelleenkäytön ja kierrätyksen osalta, kun muistetaan, että koulutuksella on suora vaikutus resurssitehokkaisiin tottumuksiin;

33.  kehottaa komissiota virtaviivaistamaan jätesäännöstöä siten, että otetaan huomioon jätehierarkia ja tarve saavuttaa jäännösjätteen osalta lähellä nollaa oleva taso; kehottaa komissiota siksi esittämään vuoteen 2014 mennessä ehdotuksia, joilla otetaan vähitellen käyttöön yleinen kaatopaikkakielto Euroopan tasolla ja luovutaan tämän vuosikymmenen loppuun mennessä asteittain kierrätettävien ja kompostoitavien jätteiden polttamisesta; katsoo, että tässä yhteydessä olisi toteutettava asianmukaisia siirtymäkauden toimenpiteitä, mukaan luettuna elinkaariajatteluun perustuvien yhteisten standardien kehittäminen edelleen; kehottaa komissiota tarkistamaan jätepuitedirektiivin vuotta 2020 koskevia kierrätystavoitteita; katsoo, että myös kaatopaikkavero – jollainen on eräissä jäsenvaltioissa jo otettu käyttöön – voisi auttaa saavuttamaan tämän tavoitteen;

34.  huomauttaa, että nykyisiä kaatopaikkoja voidaan käyttää raaka-ainelähteinä (”urbaani kaivostoiminta”), mutta tästä on olemassa vain vähän tutkimustuloksia;

35.  kehottaa jäsenvaltioita laajentamaan työtään kierrätysmateriaaleja koskevien standardien kehittämisen suuntaviivoista Euroopan standardointikomitean (CEN) kautta;

36.  kehottaa komissiota varmistamaan, että politiikoissa edistetään luonnon raaka-aineiden porrastettua käyttöä ja suositaan parhaiten lisäarvoa tuovia ja resurssitehokkaita tuotteita energiantuotannon sijasta ottaen huomioon erityisesti mahdollisuus kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseen;

37.  kehottaa komissiota myös edistämään tällaista porrastettua lähestymistapaa biomassan käytössä siten, että bioenergian sijasta suositaan kierrätystä sekä parhaiten lisäarvoa tuottavia ja resurssitehokkaita tuotteita, kuten biopohjaisia tuotteita ja teollisuusmateriaaleja;

38.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan ohjelman, jolla parannetaan tietoisuutta ja tarjotaan opastusta yrityksille, erityisesti pk-yrityksille;

39.  painottaa, että elinkaarilähestymistavan on perustuttava mahdollisimman täsmälliseen laskentaan, jotta sillä olisi merkitystä; vaatii tässä yhteydessä, että polttoaineen laatua koskevan direktiivin täytäntöönpanossa toimittajien olisi sovellettava öljyhiekkaan erillistä oletusarvoa;

40.  korostaa tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin tärkeyttä pyrittäessä siirtymään nopeammin kohti resurssitehokasta Eurooppaa; huomauttaa, että enemmän innovointia tarvitaan erityisesti sellaisilla aloilla kuin raaka-aineiden ympäristöystävällinen etsintä ja hyödyntäminen, maatalous, kemian teollisuus, jätteiden käsittely ja kierrätys, vesihuolto, uudelleenkäytön mahdollisuudet ja ympäristöön vaikuttavien materiaalien, tekniikoiden ja suunnittelutapojen korvaaminen uusilla raaka-aineiden ja energian käytön vähentämiseksi, sekä uusiutuva energia ja energiatehokkuus; huomauttaa, että luonnonvarojen käytön vähentämiseen liittyvien veroetujen myöntäminen voisi myös hyödyttää innovointia, tutkimusta ja kehitystä;

41.  muistuttaa, että resurssitehokkuudella olisi pyrittävä auttamaan EU:ta tehostamaan teknistä suorituskykyään niin, että raaka-aineita voitaisiin hyödyntää entistä paremmin koko arvoketjussa (kaivostoiminnassa, käsittelyssä, jalostuksessa ja kierrätyksessä);

42.  kehottaa komissiota tutkimaan, miten EU:n kaivos- ja jalostusteollisuuden resurssitehokkuutta voidaan parantaa, jotta parannetaan kilpailukykyä ja kestävyyttä muun muassa edistämällä uusien teknologioiden käyttöönottoa ja tehostamalla sivutuotteiden tuotantoa perusmetallien ohella;

43.  kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan innovaatioteknologian keskusten perustamista tukemaan kaivosjätteistä saatavien hyödyllisten komponenttien hyödyntämistä, kierrätystä ja uudelleenkäyttöä ja helpottamaan erilaisiin jätteiden sijoituspaikkoihin ja rakennusalalle sijoitetun kaivosjätteen myöhempää käyttöä sekä tämän tyyppisen jätteen varastointia ympäristön kannalta turvallisella tavalla;

44.  kiinnittää huomiota tarpeeseen käyttää vaihtoehtoisia tuotteita ja muuttaa energia- ja materiaali-intensiivisiä kulutustottumuksia siten, että tehokkuustaso ei laske, ja tarpeeseen hyödyntää vaihtoehtoisia raaka-aineita ja muita aineita, jotta valmistusprosesseissa tarvitaan vähemmän energiaa;

45.  kehottaa komissiota tutkimaan luonnonvaroille ja koskemattomille raaka-aineille määrättävän veron vaikutuksia ja erityisesti mahdollisia sivuvaikutuksia, kuten raaka-aineiden kestävän kehityksen vastainen korvaaminen, veronkierto ja taloudellisen toiminnan siirtyminen kolmansiin maihin;

46.  korostaa osaamisen ja koulutuksen merkitystä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tässä yhteydessä ryhtymään tiiviiseen vuoropuheluun työmarkkinaosapuolten, yliopistojen ja teollisuuden kanssa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan yhteistyössä teollisuuden ja yliopistojen kanssa resurssitehokkuutta ottamalla käyttöön yliopistoissa erityisiä ohjelmia ja apurahoja; tukee myös tältä osin alan vaihto-ohjelmia, kuten EMMEP-ohjelmaa (Erasmus Mundus Minerals and Environmental Programme);

47.  korostaa, että on investoitava raaka-aineiden ja harvinaisten maametallien kierrättämiseen, koska harvinaisten maametallien louhiminen, rikastaminen ja kierrättäminen aiheuttavat huomattavia ympäristöhaittoja, jos tätä toimintaa ei hallinnoida asianmukaisesti;

Luonnonvarat ja ekosysteemipalvelut

48.  painottaa, että luonnon monimuotoisuus on tarjoamiensa ekosysteemipalvelujen vuoksi välttämätön ihmiselämän olemassaololle ja yhteiskuntien hyvinvoinnille sekä suoraan että välillisesti; suhtautuu myönteisesti EU:n luonnon monimuotoisuutta koskevaan strategiaan vuodelle 2020 ja kaikkiin sen sisältämiin tavoitteisiin ja toimiin ja kannattaa niitä; korostaa luonnon monimuotoisuuden valtavirtaistamisen tärkeyttä myös resurssitehokkaassa Euroopassa;

49.  suhtautuu näin ollen myönteisesti haitallisia vieraslajeja vastaan suunniteltuihin toimiin ja kehottaa panemaan ne täytäntöön viipymättä;

50.  painottaa veden merkitystä sekä ihmiskunnalle että ekosysteemeille elintärkeänä luonnonvarana; muistuttaa turvallisten ja kestävien vesivarojen käytettävyyteen ja laatuun kohdistuvista kasvavista paineista metsäkadon, kaupungistumisen, väestökasvun, taloudellisen kasvun ja ilmastonmuutoksen tyyppisten tekijöiden vaikutuksesta; korostaa, että vesivarojen hallintaan on sovellettava monitasoista lähestymistapaa, ja painottaa paikallis- ja alueviranomaisten roolia resurssitehokasta Eurooppaa koskevassa lippulaivahankkeessa;

51.  kehottaa komissiota myös laskemaan EU:n maatalous- ja kalastuspolitiikan seurauksena syntyvien ympäristövahinkojen kustannukset ja raportoimaan niistä;

52.  kehottaa komissiota hyödyntämään resurssitehokkuuden alan parhaita käytäntöjä ja laatimaan asianmukaiset kriteerit ja käynnistämään pilottihankkeita useiden raaka-aineiden, esimerkiksi fosforin osalta, jotta saavutetaan käytännössä 100 prosentin uudelleenkäyttöaste vuoteen 2020 mennessä ja optimoidaan niiden käyttö ja kierrätys; painottaa, että näiden pilottihankkeiden olisi saatava suoraa rahoitusta EU:lta;

53.  katsoo, että Euroopan resursseja olisi hallinnoitava strategisemmalla ja ympäristöystävällisemmällä tavalla; uskoo, että olisi pyrittävä entistä ponnekkaammin hallinnoimaan EU:n olemassa olevia resursseja ja erityisesti mineraaleja, metalleja ja puuvaroja sekä energiavaroja fossiiliset polttoaineet mukaan luettuina; korostaa EU:n mahdollista kykyä täyttää oma raaka-ainetarpeensa ja kehottaa sitä vähentämään riippuvuutta ympäristön kannalta kestämättömällä tavalla tuotettujen raaka-aineiden tuonnista;

54.  katsoo, että jäsenvaltioiden teollisuuden olisi yhä enemmän tukeuduttava kotimaisiin raaka-aineisiin; korostaa, että kotimaisten raaka-aineiden hallinnoinnissa olisi varmistettava, että niitä ei tuhlata;

55.  pitää tärkeänä kestävää maataloutta, jolla vähennetään viljelymaan ”tuontia” ja pienennetään Euroopan hiilijalanjälkeä;

56.  uskoo, että kuluttajien tietoisuudella on tärkeä merkitys ravinnonkulutuksen resurssitehokkuuden parantamisessa, ja kannattaa paikallisella, kansallisella ja EU:n tasolla toteutettavia aloitteita, joilla edistetään kestävämpiä ravinnonkulutusmalleja;

57.  korostaa uusiutuvien luonnonvarojen, kuten metsien, roolia resurssitehokkuudessa; kehottaa komissiota edistämään uusiutuvien, biopohjaisten, kierrätettävien ja ilmastoystävällisien raaka-aineiden ja materiaalien käyttöä; korostaa erityisesti, että uusiutuvien ja vähäpäästöisten materiaalien, kuten puun, käyttö rakentamisessa on resurssitehokasta;

58.  korostaa, että on tarpeen tehostaa metsävarojen suojelua EU:ssa ja vahvistaa tähän liittyviä riskinehkäisymenetelmiä, koska metsävarat ja puu ympäristöystävällisenä materiaalina muodostavat huomattavan luonnonpääoman; kehottaa ottamaan käyttöön rahoitusvälineitä, joilla rahoitetaan metsäpalojen ja tuholaisten torjuntaa; kehottaa komissiota tutkimaan yhdessä puuteollisuuden kanssa mahdollisuuksia ryhtyä erityistoimiin, joilla tähdätään metsävarojen kestävään käyttöön etenkin pilottihankkeiden kautta; kehottaa hyödyntämään entistä paremmin EU:n eri toimintalinjoihin sisältyviä metsävaroja koskevia nykyisiä toimia, jotta lisätään metsien taloudellista arvoa ja varmistetaan puun parempi saatavuus esimerkiksi maaseudun kehittämisohjelmiin sisältyvien uudelleenistutusten avulla;

59.  korostaa, että maataloustuotannosta ympäristöön päätyvät ravinnehäviöt merkitsevät raskaita ulkoisia kustannuksia ekosysteemien, ihmisten terveyden ja ilmaston kannalta; kehottaa komissiota ottamaan käyttöön nykyaikaisia ravinteiden hallintatekniikoita, jotta voidaan vähentää ravinnehäviöitä tuotannon tehostuessa;

60.  korostaa, että YMP:n uudistuspaketti on lippulaiva-aloitteen ”resurssitehokas Eurooppa” keskeinen osa; katsoo, että kestävä enimmäistuotto, poisheittämisen estäminen, puhtaammat ja tehokkaat koneet, valikoivammat kalastusvälineet ja kansainvälisesti tasapuoliset kilpailuedellytykset sekä laivaston liikakapasiteetti ovat kysymyksiä, joihin on puututtava, jotta voidaan saavuttaa ympäristön ja talouden kannalta moitteeton kalastus- vesiviljelyala; korostaa lisäksi pienimuotoisen rannikkokalastuksen sosiaalista ja taloudellista merkitystä;

Hallinta ja seuranta

61.  kehottaa komissiota hyväksymään yhteistyössä kaikkien keskeisten sidosryhmien kanssa selkeät ja helposti ymmärrettävät indikaattorit, esimerkiksi maankäytön jalanjälki, vesijalanjälki, raaka-ainejalanjälki ja hiilijalanjälki, jotta voidaan valvoa edistymistä kohti tavoitteita; katsoo, että näiden indikaattoreiden olisi perustuttava integroituihin laskentavälineisiin sekä johdonmukaisiin ja laajasti hyväksyttyihin tieteellisesti perusteltuihin menetelmiin, ja ne olisi määriteltävä yksityiskohtaisesti, jotta niitä voidaan soveltaa kaikkialla EU:ssa sekä politiikan tekemiseen että yksityisiin toimijoihin; katsoo, että niissä olisi lisäksi otettava huomioon koko elinkaaren vaikutukset ja mitattava talouteen saapuvat resurssit, jotta voidaan puuttua kaikkiin resurssiniukkuuden näkökohtiin ja siten integroida piilevät materiaalivirrat; varoittaa, että ehdotettu resurssituottavuusindikaattori ei anna vaadittuja tietoja;

62.  toistaa, että on tärkeää laatia yhdenmukaiset, mitattavissa olevat, selkeät ja todennettavat alakohtaiset tavoitteet, mukaan lukien kokonaistavoite, jotta etenemissuunnitelman visio ja välitavoitteet voidaan toteuttaa; ottaa huomioon aiheen monimutkaisuuden ja siitä aiheutuvan vankan tieteellisen perustan tarpeen; kehottaa komissiota esittämään tältä pohjalta konkreettisen ehdotuksen tällaisista tavoitteista EU:lle ja jäsenvaltioille viimeistään vuoden kuluttua kyseisten indikaattoreiden hyväksymisestä ja varmistamaan, että kaikki EU:n politiikat ovat yhdenmukaisia asetettujen tavoitteiden kanssa; katsoo, että etenemissuunnitelman välitavoitteita tulisi pitää tavoitteina kunnes tarkemmat tavoitteet on asetettu; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään vastaavat tavoitteet omiin resurssitehokkuusstrategioihinsa;

63.  korostaa, että erityiset resurssitehokkuuden indikaattorit ovat keskeisen tärkeitä kaikilla politiikanaloilla, ja kehottaa komissiota sisällyttämään resurssitehokkuuden indikaattorit kaikkiin vaikutustenarviointeihinsa; katsoo lisäksi, että myös komission tiedonannossa COM(2010)0614 esitetyn kaltaisten ”kilpailukykytarkastusten” olisi oltava vaikutustenarviointien pakollinen osa;

64.  kehottaa komissiota valvomaan nykyisen lainsäädännön ja erityisesti vesilainsäädännön täysimääräistä täytäntöönpanoa, jotta kaikki mahdollisuudet hyödynnetään mahdollisimman laajasti;

65.  on tyytyväinen EU:n polttoaineiden laatua koskevaan direktiiviin, joka on tärkeä askel luonnonvarojen kulutuksen elinkaariajattelussa, ja vaatii, että polttoaineiden laatua koskevan direktiivin täytäntöönpanossa toimittajien olisi sovellettava öljyhiekkaan erillistä oletusarvoa;

66.  katsoo, että seitsemännen ympäristöä koskevan toimintaohjelman olisi tarjottava oikeanlainen poliittinen kehys resurssitehokkaan Euroopan etenemissuunnitelman vision, välitavoitteiden ja tavoitteiden toteuttamiseksi;

67.  kehottaa komissiota tutkimaan EU:n politiikkoja ja arvioimaan muun muassa uusiutuvaa energiaa koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia ja yhteistä maatalouspolitiikkaa ottaen huomioon niiden vaikutukset resurssitehokkuuteen;

68.  katsoo, että resurssitehokas Eurooppa tarjoaa soveltuvat puitteet vihreiden työpaikkojen luomiseksi kaikille ja ketään syrjimättä;

69.  korostaa, että monesti resurssien tehokasta käyttöä haittaavat raskaat hallintomenettelyt; kehottaa komissiota yksinkertaistamaan lupaprosesseja, jotta resurssitehokkuus toteutuisi paremmin; pitää tässä yhteydessä myönteisenä avoimuusdirektiiviä koskevaa komission aloitetta;

70.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään yleisötiedotus- ja valistuskampanjoita, joilla pyritään lisäämään kierrätetystä jätteestä valmistettujen tuotteiden käyttöä;

71.  kehottaa toimiin, jotta voidaan varmistaa, että aluepolitiikassa asetetaan keskeiselle sijalle mahdollisimman suuri resurssitehokkuus; korostaa, että resurssitehokkuutta on käsiteltävä myös alueellisella ja paikallisella tasolla siten, että otetaan huomioon Euroopan alueiden mahdollisuudet, haitat ja erilaiset kehitysasteet; korostaa, että alue- ja paikallisviranomaisten on mukautettava resurssitehokkuustoimenpiteensä Eurooppa 2020 -strategiaan;

Kansainvälinen ulottuvuus

72.  pitää resurssien tehokasta ja kestävää käyttöä ja jakamista yhtenä avaintekijänä unionin teollisuuspolitiikassa, jonka pitäisi myös vaikuttaa unionin nykyisiin ja tuleviin ulkosuhteisiin; uskoo tältä osin, että ympäristöhyödykkeiden ja -palvelujen kauppa muodostaa kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen välineen, joka on hyödyksi sekä kaupan että ympäristön kannalta;

73.  toteaa, että oikeudenmukaisen, avoimen ja syrjimättömän monenvälisen kauppajärjestelmän sekä ympäristönsuojelun olisi vahvistettava toisiaan ja hyödytettävä paikallisyhteisöjä edellyttäen, että monenvälisen kaupan sääntöjä muutetaan, jotta ne vastaisivat entistä paremmin ympäristöhaasteisiin ja ihmisten perustarpeisiin;

74.  kehottaa komissiota sisällyttämään raaka-aineita koskevat kysymykset, kuten vientirajoitukset ja investointinäkökohdat, suuremmassa määrin EU:n tällä hetkellä ja tulevaisuudessa käymiin kahden- ja monenvälisiin neuvotteluihin;

75.  korostaa, että kestävään kulutukseen kannustava ympäristöhyödykkeiden ja -palvelujen maailmanmarkkinoiden oikeudenmukainen avaaminen lisää alan vientimahdollisuuksia, luo uusia työpaikkoja uuden vihreän teknologian leviämisen, innovoinnin ja kilpailun ansiosta, alentaa hintoja, parantaa laatua ja lisää kuluttajien valinnanvaraa;

76.  pitää myönteisinä WTO:ssa Dohan kierroksen neuvottelujen aikana saatuja tuloksia, jotka koskevat ympäristöhyödykkeiden ja -palvelujen kaupan tulliesteiden ja muiden esteiden vähentämistä tai poistamista, ja kannustaa osapuolia työskentelemään ponnekkaasti Dohan kierroksen tulevaisuudesta riippumatta saadakseen aikaan ympäristöhyödykkeiden ja -palveluiden selkeän määritelmän, johon kuuluisi yritysten yhteiskuntavastuu, EU:n ympäristövaatimukset ja reilun kaupan periaatteet;

77.  toteaa jälleen, että kaikkiin nykyisiin kahdenvälisiin ja alueellisiin unionin kauppasopimuksiin on sisällytettävä kestävyyttä koskeva kunnianhimoinen luku, jollainen on muun muassa Euroopan unionin ja Korean tasavallan, Kolumbian ja Perun sekä Keski-Amerikan kanssa viimeksi tehdyissä kaupan vapauttamista koskevissa sopimuksissa; katsoo, että yhteiskunnallista ja ekologista kestävyyttä koskevia lukuja olisi pidettävä samanarvoisina sopimuksen kaupallisten näkökohtien kanssa, ja kehottaa siksi komissiota huolehtimaan siitä, että kyseiset luvut kuuluvat tulevissa vapaakauppasopimuksissa riitojenratkaisumenettelyiden soveltamisalan piiriin;

78.  katsoo, että sosiaalisesti vastuullisella tavalla tuotettujen ympäristöhyödykkeiden ja -palvelujen tullietuuskohtelun sisällyttäminen yleiseen tullietuusjärjestelmään saattaa tuoda lisäarvoa EU:n kaupankäyntiin kehitysmaiden kanssa ja olla lisäkannustin pyrittäessä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin ja EU:n pitkän aikavälin ilmasto- ja energiapäämääriin;

79.  katsoo, että Rio +20 -kokouksen yhteydessä ja ennen sitä tarvitaan uutta ja entistä laajempaa keskustelua, jossa ovat mukana kaikki YK:n jäsenvaltiot, kansalaisyhteiskunta ja ammattiliitot ja joka koskee erityisesti yritysten yhteiskuntavastuun vapaaehtoisuuden tehokkuutta;

80.  painottaa, että EU:n ekoinnovaatiot lisäävät resurssitehokkuutta rajojen ulkopuolella ja vähentävät näin maailmanlaajuisten resurssien ehtymistä; kehottaa siksi jäsenvaltioita vahvistamaan kansallisia resurssitehokkuusstrategioitaan ja jakamaan tietonsa maailmanlaajuisella foorumilla, kuten esimerkiksi Rio +20 -huippukokouksessa; korostaa, että maailmanlaajuinen kulutuksen kiivas kasvu ja hupenevat raaka-aineet vaativat panostuksia globaaliin resurssitehokkuuteen;

81.  huomauttaa, että tuleva Rio +20 -huippukokous voi olla merkittävä foorumi resurssitehokkuudesta ja kestävästä kehityksestä keskustelemiseksi; uskoo, että uusilla kestävän kehityksen tavoitteilla voitaisiin korjata vuosituhannen kehitystavoitteiden puutteet ja niistä voisi tulla tehokas maailmanlaajuinen jatkohanke, jossa tunnistetaan erottamattomat yhteydet ympäristön ja jokaisen kehityksen ulottuvuuden välillä; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita ottamaan ratkaisevan ja myönteisen roolin kokouksessa, jotta osallistavan ja vihreän talouden maailmanlaajuisen perustamisen haasteet voidaan kohdata;

o
o   o

82.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0364. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0014.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. toukokuuta 2012 Mahdollisuuksia nuorisolle -aloitteesta (2012/2617(RSP))

P7_TA(2012)0224 B7-0233/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komissiolle 26. huhtikuut 2012 esitetyn kysymyksen Nuorison mahdollisuudet -aloitteesta (O-000106/2012 – B7-0113/2012),

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät, jotka koskevat Eurooppa 2020 -strategiaa ja sen viittä yleistavoitetta,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Mahdollisuuksia nuorille -aloitteesta (COM(2011)0933),

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2012 esitetyn komission työllisyyspaketin ”Tavoitteena työllistävä elpyminen” (COM(2012)0173),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – ”Yhdessä uuteen kasvuun'' (COM(2011)0206),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Nuoret liikkeellä – Aloite nuorten potentiaalin vapauttamiseksi tavoitteena älykäs, kestävä ja osallistava kasvu Euroopan unionissa” (COM(2010)0477),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Vuotuinen kasvuselvitys 2012” (COM(2011)0815),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman nuorten työmarkkinoille pääsyn edistämisestä sekä harjoittelijoiden, työharjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen aseman vahvistamisesta(1),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman vammaisten liikkuvuudesta ja osallistamisesta sekä Euroopan vammaisstrategiasta 2010–2020(2),

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman romaniväestön osallistamista koskevasta EU:n strategiasta(3),

–  ottaa huomioon Luxemburgissa 17. kesäkuuta 2011 hyväksytyt neuvoston päätelmät nuorten työllisyyden edistämisestä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi,

–  ottaa huomioon 30. tammikuuta 2012 annetun Eurooppa-neuvoston jäsenten lausuman ”Kohti kasvua tukevaa vakauttamista ja työllisyyttä edistävää kasvua”,

–  ottaa huomioon nuorisotyöttömyyttä koskevan kirjeen, jonka komission puheenjohtaja Barroso lähetti 31. tammikuuta 2012 kahdeksalle jäsenvaltiolle,

–  ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2012 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (SOC)450 komission tiedonannosta COM(2011)0933 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle,

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2000 annetun direktiivin 2000/78/EY yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 15, 31 ja 32 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen XII osaston,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa esittäneensä kantansa nuorten työmarkkinoille pääsyn edistämiseen sekä harjoittelijoiden, työharjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen aseman vahvistamiseen vuonna 2010 antamassaan päätöslauselmassa, jossa kehotettiin komissiota, jäsenvaltioita, työmarkkinaosapuolia ja muita sidosryhmiä kutakin toimivaltansa mukaisesti muun muassa

B.  toteaa, että talouden elpyminen on ollut laimeaa vuodesta 2010 lähtien ja työttömyys on Euroopan unionissa jälleen kasvussa työttömyysasteen ollessa keskimäärin 10 prosenttia ja nuorisotyöttömyyden yli 22 prosenttia, ja ottaa huomioon, että talousennusteiden mukaan edessä on uusi taloudellisen taantuman kausi, jolloin työttömyysluvut kasvavat entisestään ja lähitulevaisuudessa ei ole merkkejä työllistävästä elpymisestä;

C.  ottaa huomioon, että eri jäsenvaltioiden nuorten työllisyystilanteessa on tuntuvia eroja siten, että työttömyysaste jää eräissä maissa selvästi alle 10 prosentin, kun taas kriisin eniten koettelemissa maissa se on lähes 50 prosenttia;

D.  katsoo, että nuorisotyöttömyyttä voidaan käsitellä tarkoituksenmukaisesti ainoastaan analysoimalla sitä laajempaa taustaa vasten eli ottamalla huomioon yksittäisen jäsenvaltion työllisyystilanne kokonaisuudessaan sekä kansallisiin työmarkkinoihin vaikuttava yleinen talouspolitiikka;

E.  katsoo, että korkean nuorisotyöttömyyden yhtenä syynä on uusien työpaikkojen puuttuminen;

F.  katsoo, että rahoitus- ja talouskriisin kielteiset vaikutukset ja etenkin euroalueen maiden valtionvelkakriisi ovat heijastuneet vielä vakavammin nuoriin, etenkin niihin, joilla ei ole peruskoulun tai keskiasteen koulutuksen päästötodistusta, joita uhkaa pitkäaikaistyöttömyys ja sosiaalinen syrjäytyminen ja jotka asuvat talousahdinkoon joutuneilla alueilla, jolloin nuoret ovat entistä huonommassa tilanteessa;

G.  katsoo, että nuorisotyöttömyyden hälyttävä kasvu uhkaa useiden Euroopan unionin nuorten tulevaisuutta taloudellisesti ja sosiaalisesti, joten he joutuvat maksamaan kalliisti kriisin seurauksista;

H.  katsoo, että nuorisotyöttömyyden torjuminen edellyttää EU:ssa lisäinvestointeja koulutukseen ja työharjoitteluun;

I.  toteaa, että tehokkaisiin toimenpiteisiin kuuluvat muun muassa työntekijöiden siirtäminen hiipuvilta teollisuudenaloilta ja muilta aloilta kasvaville aloille, innovaatioiden edistäminen ja uusien työpaikkojen luominen;

J.  toteaa, että Eurooppa-neuvosto sopi 17. kesäkuuta 2010 Eurooppa 2020 -strategian viidestä yleistavoitteesta, joihin kuuluvat:

K.  ottaa huomioon, että komissio toteaa paikkansapitävästi sisämarkkinoiden toimenpidepakettia koskevassa tiedonannossaan, että sisämarkkinoiden syventämisellä voidaan mahdollisesti luoda työpaikkoja ja vaurautta, joita tarvitaan pikaisesti talouden suunnan muuttamiseksi ja nykyisen talouskriisin voittamiseksi;

L.  toteaa, että komissio kannusti Nuoret liikkeellä -tiedonannossaan jäsenvaltioita ottamaan käyttöön nuorisotakuun ja että se on sittemmin kehottanut jäsenvaltioita tehostamaan toimia tällaisten takuiden täytäntöön panemiseksi;

M.  toteaa, että Eurooppa-neuvoston jäsenet julkaisivat 30. tammikuuta 2012 pitämässään kokouksessa lausuman, jossa ne kehottivat jäsenvaltioita parantamaan työvoiman tarjontaa ja vähentämään nuorisotyöttömyyttä ja totesivat, että ”tavoitteena olisi oltava, että neljän kuukauden kuluessa koulunkäynnin päättymisestä nuoret saavat laadukkaan työtarjouksen tai että heille tarjotaan täydennyskoulutusta, oppisopimuskoulutusta tai harjoittelujaksoa”;

N.  ottaa huomioon, että komission puheenjohtaja Barroso lähetti 31. tammikuuta 2012 kirjeen kahdeksalle jäsenvaltiolle, joiden nuorisotyöttömyysaste ylittää merkittävästi EU:n keskiarvon, ja että näihin jäsenvaltioihin lähetettiin toimintaryhmiä kehittämään nuorisotyöttömyyttä koskevia suunnitelmia;

O.  toteaa, että näitä kahdeksaa maata yhdistävänä piirteenä oli koulunkäynnin keskeyttäneiden ja työpaikkoja työmarkkinoilta hakevien matalan taitotason nuorten suuri määrä;

P.  ottaa huomioon, että komissio aikoo esittää toukokuussa 2012 vuotta 2012 koskevat maakohtaiset suositukset, vaikka se on todennut omassa Mahdollisuuksia nuorille -aloitetta koskevassa tiedonannossaan, että etenkin niiden jäsenvaltioiden, joissa nuorisotyöttömyys on suurinta, olisi kyseisiä suosituksia odottelematta toteutettava päättäväisiä toimia estääkseen koulunkäynnin keskeyttämisen, kehittääkseen työmarkkinoilla tarvittavia taitoja, tukeakseen ensimmäisten työkokemusten saamista ja työharjoittelua sekä helpottaakseen (ensimmäisen) työpaikan saamista;

Q.  ottaa huomioon, että komission puheenjohtaja Barroso ilmoitti 30. tammikuuta 2012 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa, että rakennerahaston talousarviosta on vielä kohdentamatta 82 miljardia euroa ja että tämä määrä voitaisiin kohdentaa uudelleen;

1.  pitää myönteisenä, että komission Mahdollisuuksia nuorille -aloitetta koskeva tiedonanto perustuu komission aiempiin aloitteisiin, kuten Nuoret liikkeellä -aloitteeseen ja Uudet taidot uusia työpaikkoja varten -aloitteeseen sekä moniin muihin kyseisessä tiedonantojen sarjassa olleisiin aloitteisiin, mutta kyseenalaistaa painokkaasti sen, onko ehdotettujen toimien mittakaava oikeassa suhteessa siihen, miten vakavana nykyinen nuorisotyöttömyyskriisi ilmenee monissa jäsenvaltioissa;

2.  korostaa, että nuorten työllisyystilanne riippuu hyvin pitkälti yleisestä taloudellisesta tilanteesta; pitää myönteisenä, että komissio on esittänyt Tavoitteena työllistävä elpyminen -tiedonannon, ja kehottaa EU:n hallitusten ja valtionpäämiehiä esittämään mahdollisimman pian eurooppalaisen investointisuunnitelman osallistavan, kestävän ja työllistävän kasvun edistämiseksi;

3.  pitää myönteisenä, että Eurooppa-neuvosto on antanut lausuman, jossa kehotetaan jäsenvaltioita ottamaan käyttöön nuorisotakuuta koskevia kansallisia järjestelmiä, ja kehottaa jäsenvaltioita reagoimaan tähän vetoomukseen ripeillä ja konkreettisilla kansallisen tason toimilla, jotta voidaan varmistaa, että neljän kuukauden kuluessa koulunkäynnin päättymisestä nuoret saavat laadukkaan työtarjouksen tai että heille tarjotaan koulutusta tai (uutta) harjoittelujaksoa;

4.  pitää myönteisenä, että komissio edistää nuorisotakuuta koskevaa aloitetta ja kohdentaa 4 miljoonaa euroa jäsenvaltioille auttaakseen niitä nuorisotakuujärjestelmien luomisessa, ja katsoo, että tätä jota olisi tuettava aktiivisella työmarkkinapolitiikalla, jolla pyritään lähentämään koulutus- ja työharjoittelujärjestelmiä ja työmarkkinoita, mutta epäilee suuresti, että määrä ei ole riittävän kunnianhimoinen, jotta korkean työttömyysasteen maat, joilla on kansallisia budjettirajoitteita, voisivat ottaa tällaisia takuita käyttöön;

5.  korostaa, että nuorisotakuilla on voitava kohentaa sellaisten nuorten tilannetta, jotka eivät käy töissä eivätkä ole koulutuksessa tai työharjoittelussa, sekä ratkaista vaiheittain EU:n nuorisotyöttömyysongelma;

6.  pitää myönteisenä, että komissio ilmoitti Tavoitteena työllistävä elpyminen -tiedonannossaan esittävänsä ehdotuksen neuvoston suositukseksi harjoittelun laatupuitteista ja ehdotuksen neuvoston suositukseksi nuorisotakuusta vuoden 2012 loppuun mennessä, ja kehottaa painokkaasti jäsenvaltioita hyväksymään ehdotuksen vuoden 2012 loppuun mennessä;

7.  myöntää, että nuoret joutuvat kokemaan syrjintää pyrkiessään työmarkkinoille ja saamaan vakinaisen työpaikan, mikä johtuu nuorten epävarmasta tilanteesta ja määräaikaisista työsuhteista, ja toteaa, että tilanne edellyttää unionin lainsäädännössä vahvistetun yhdenvertaista kohtelua koskevan periaatteen täysipainoista soveltamista;

8.  korostaa, että etenkin nuoret äidit kokevat syrjintää työmarkkinoilla, kun he keskeyttävät uransa hoitaakseen perhevelvoitteitaan; kehottaa siksi jäsenvaltioita tehostamaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista etenkin saattamalla äitiyslomaa koskeva direktiivi voimaan koko EU:ssa ja huolehtimalla kohtuuhintaisten ja laadukkaiden hoitopalvelujen saatavuudesta lapsille ja hoitoa tarvitseville aikuisille;

9.  uskoo, että yhtenä tehokkaana keinona nuorten saamiseksi takaisin työelämään on tehdä systeemisiä uudistuksia rakenteellisen työttömyyden torjumiseksi;

10.  pitää myönteisenä, että komission puheenjohtaja Barroso osoitti asian kiireellisyyden käynnistämällä aloitteen toimintaryhmien lähettämisestä jäsenvaltioihin, joissa nuorisotyöttömyys on suurinta; pyytää komissiota tiedottamaan parlamentille asianmukaisesti ohjelmista ja näiden toimien konkreettisista tuloksista; pitää valitettavana, että ainoastaan komissio on perustanut toimintaryhmiä ja määritellyt niiden toimeksiannon, ja ehdottaa, että Euroopan parlamentti ja neuvosto otetaan jatkossa tiiviimmin mukaan tähän prosessiin;

11.  kehottaa komissiota arvioimaan toimintaryhmien tekemiin ehdotuksiin liittyvien työmarkkinauudistusten vaikutuksia työllisyysasteeseen ja työllisyyttä koskeviin laatunormeihin kyseisissä jäsenvaltioissa;

12.  kehottaa komissiota hyväksymään eurooppalaiset laatupuitteet mahdollisimman pian vuonna 2012 ja määrittämään vähimmäisnormit, joilla tuetaan laadukkaan työharjoittelun järjestämistä ja hyödyntämistä;

13.  kehottaa komissiota kohentamaan ammatillisen koulutuksen ja työharjoittelun laatua ja tunnettuutta ja siten myös niiden asemaa, koska ammatillinen koulutus ja työharjoittelu ovat varteenotettavia vaihtoehtoja korkeamman asteen koulutukselle;

14.  uskoo, että liikkuvuus ja mahdollisuus tehdä töitä toisessa jäsenvaltiossa saattavat olla merkittävä askel, jolla parannetaan nuorten pääsemistä työmarkkinoille; arvostaa siksi Yhteinen Erasmus -aloitteen laajentamista ja suosittelee, että ohjelmassa korostetaan opiskelijoiden ja ammatillisessa koulutuksessa olevien nuorten ulkomailla hankkimaa työkokemusta;

15.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön uusia ja sitovia nuorisotavoitteita ja arvioimaan niitä kiinnittäen huomiota erityisesti laatuun ja nuorisopoliittisiin strategioihin, jotka ovat jäsenvaltioiden kansallisiin uudistusohjelmiin sisällytettävien Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukaisia;

16.  kehottaa komissiota sisällyttämään nuorisotyöttömyyden selkeästi talouspolitiikan eurooppalaiseen ohjausjaksoon asettamalla nuorisotyöttömyyden torjumisen Eurooppa 2020 -strategian yhdeksi yleistavoitteeseen sisältyväksi tavoitteeksi;

17.  kehottaa jäsenvaltioita, joissa nuorisotyöttömyys on vähäistä tai jotka ovat ottaneet nuorisotakuun menestyksekkäästi käyttöön, – kuten Itävaltaa – tekemään tiivistä yhteistyötä nuorisotyöttömyyden koettelemien jäsenvaltioiden kanssa siirtämällä osaamista ja toimivia malleja, jotta työttömyysasteiden erot voidaan kuroa umpeen ja kehittää parempaa ja osallistavampaa nuorisolle kohdennettua työllisyyspolitiikkaa, joka vaikuttaa myönteisesti käytännön tasolla;

18.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan erityishaasteita, joita nuorilla on sosiaaliturvan saatavuuden sekä sosiaalisen syrjäytymisen riskin suhteen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään toimia, joilla edistetään nuorten sosiaaliturvan ja korvausten saamista;

19.  pitää valitettavana, että vuosien 2007–2013 monivuotisen rahoituskehyksen mukaisesta rakennerahastojen talousarviosta on vielä neljän kriisivuoden jälkeen käyttämättä 82 miljardia euroa; kehottaa komissiota asettamaan ensisijaiseksi tavoitteeksi, että huomattava osuus tästä 82 miljardista eurosta kohdennetaan uudelleen nuorille ja etenkin pk-yrityksille, jotta voidaan edistää kunnollisten työllistymismahdollisuuksien luomista nuorille; kehottaa komissiota harkitsemaan niiden kahdeksan maan yhteisrahoitusosuuden lisäämistä, joissa työttömyysluvut ovat erityisen suuria;

20.  kehottaa komissiota etsimään uusia ja kunnianhimoisempia rahoituslähteitä, jotta voidaan auttaa jäsenvaltioita, joissa on suuri nuorisotyöttömyys;

21.  pitää erittäin tärkeänä, että vuosien 2014–2020 rahoituskehystä laadittaessa kohdennetaan varoja nuorille keskittyen erityisesti nuoriin, jotka eivät ole töissä, koulutuksessa tai työharjoittelussa;

22.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että työmarkkinaosapuolet ja nuorisojärjestöt osallistuvat täysipainoisesti varojen kohdentamiseen;

23.  pitää myönteisenä, että komissio on ehdottanut nuorten työntekijöiden liikkuvuuden edistämistä osana uutta sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskevaa ohjelmaa, jotta nuoria voidaan kannustaa etsimään töitä jäsenvaltioista ja alueilta, joilla on pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta; kehottaa keskittymään tuntuvammin nuorten tilanteeseen etenkin koulutuksesta työelämään siirtymisessä, koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämisessä sekä harjoittelu- ja oppisopimuspaikkojen laadun varmistamisessa; korostaa, että työvoiman liikkuvuuden edistäminen on kytkettävä tiiviisti sosiaaliturvan parantamiseen ja sosiaalisten oikeuksien ja sosiaaliturvan kattavuuteen liittyvien liikkuvuutta koskevien esteiden poistamiseen etenkin kun on kyse nuorten työntekijöiden riskeistä;

24.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita rahoittamaan liikkuvuusohjelmia, joissa keskitytään nuorten kouluttamiseen ja työharjoitteluun uusilla aloilla, millä voidaan edistää työllistävää elpymistä ja erityisesti hoitoalan ympäristöystävällisiä työpaikkoja sekä nuorille miehille että nuorille naisille;

25.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kaksiraiteisen koulutuksen järjestelmiä sellaisia ammatteja varten, jotka eivät edellytä korkeamman asteen koulutusta, sekä asettamaan tietynkokoisille yrityksille tavoitteita, jotka koskevat oppisopimusten tarjoamista sekä kannustimia nuorten työllistämiseksi;

26.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään paremmin koordinoidun strategian koulutus- ja työharjoittelusuunnitelmia sekä työmarkkinoiden tarpeita varten sekä lyhyellä että erityisesti keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, jotta voidaan välttää tiettyjen alojen liiallinen paisuminen, edistää uusien kapeiden markkinasegmenttien kehittämistä ja siirtää resursseja vähenevien työpaikkojen aloilta kehittyville aloille, kuten kestävään talouteen;

27.  kannustaa hyväksymään eurooppalaisen nuorisotyöllisyysstrategian, jolla tuetaan yrityksiä, hyväntekeväisyysjärjestöjä, viranomaisia ja muita työnantajia kunnollisten ja laadukkaiden työpaikkojen luomisessa;

28.  on erittäin huolissaan siitä, että eräiden jäsenvaltioiden toteuttamat koulutusalan budjetin tuntuvat leikkaukset saattavat vaikuttaa kielteisesti nuorten hankalaan tilanteeseen sekä nuorisoaloitetta koskevien ehdotusten täytäntöönpanemiseen; kehottaa komissiota varmistamaan, että julkisen talouden kestävyyden palauttamista koskevilla jäsenvaltioille annettavilla suosituksilla ei heikennetä tai tuhota politiikkaa ja ohjelmia, joilla pyritään edistämään nuorten työllistymistä ja sosiaalista osallisuutta ja/tai estämään nuorten syrjäytymistä ja eristymistä työmarkkinoiden ulkopuolelle;

29.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 351 E, 2.12.2011, s. 29. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0453. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0092.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. toukokuuta 2012 suosituksista komissiolle sen periaatteen soveltamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka (2011/2285(INI))

P7_TA(2012)0225 A7-0160/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 ja 157 artiklan,

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY (uudelleenlaadittu toisinto)(1);

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015” (COM(2010)0491),

–  ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Vahvistettu sitoumus naisten ja miesten tasa-arvoon. Naisten peruskirja” (COM(2010)0078),

–  ottaa huomioon komission toukokuussa 2010 julkaiseman raportin ”The Gender Pay Gap in Europe from a Legal Perspective”,

–  ottaa huomioon komission helmikuussa 2009 julkaiseman raportin ”The Transposition of Recast Directive 2006/54/EC”, jonka on laatinut eurooppalaisten oikeudellisten asiantuntijoiden verkosto sukupuolten tasa-arvon alalla,

–  ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Naisten ja miesten välisen palkkaeron torjunta” (COM(2007)0424),

–  ottaa huomioon komission helmikuussa 2007 julkaiseman raportin ”Legal Aspects of the Gender Pay Gap”, jonka on laatinut komission riippumattomien oikeudellisten asiantuntijoiden verkosto työllisyyden, sosiaaliasioiden sekä miesten ja naisten välisen tasa-arvon alalla,

–  ottaa huomioon neuvoston 7. maaliskuuta 2011 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen (2011–2020),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 157 artiklaan perustuvan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön,

–  ottaa huomion Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön 5. maaliskuuta 2010 julkaiseman raportin ”Addressing the gender pay gap: Government and social partner actions”,

–  ottaa huomioon Euroopan tason työmarkkinaosapuolten 1. maaliskuuta 2005 laatimat sukupuolten tasa-arvoa koskevat toimintapuitteet, niitä koskevat seurantaraportit vuosilta 2006, 2007 ja 2008 ja lopullisen arviointiraportin vuodelta 2009,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) osa-aikatyötä koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen(2) määräykset, joissa maita velvoitetaan sisällyttämään julkisiin tarjouskilpailuihin työtä koskeva lauseke, johon kuuluu myös vaatimus samapalkkaisuudesta,

–  ottaa huomioon ILO:n yleissopimuksen nro 100: ”Samanarvoisesta työstä miehille ja naisille maksettava sama palkka”,

–  ottaa huomioon ILO:n ja YK:n Global Compact -aloitteen verkkoseminaarin maaliskuussa 2011: ”Sama palkka samanarvoisesta työstä: Kuinka siihen päästään?”

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 1979 päätöslauselmalla 34/180 hyväksymän kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan,

–  ottaa huomioon 18. marraskuuta 2008 antamansa päätöslauselman miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamisesta(3),

–  ottaa huomioon 18. marraskuuta 2008 annettua päätöslauselmaa koskevat komission 3. helmikuuta 2009 hyväksymät jatkotoimet,

–  ottaa huomioon 10 parlamentin jäsenen 8. maaliskuuta 2010 esittämän ehdotuksen laatia valiokunta-aloitteinen lainsäädäntömietintö samapalkkaisuudesta työjärjestyksen 42 artiklan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 42 ja 48 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0160/2012),

A.  toteaa, että viimeisimpien alustavien ja epätäydellisten tietojen mukaan naiset ansaitsevat unionissa keskimäärin 16,4 prosenttia vähemmän kuin miehet ja että sukupuolten palkkaero vaihtelee jäsenvaltioissa 4,4 prosentin ja 27,6 prosentin välillä, ja toteaa, että lähes 40 vuotta voimassa olleesta merkittävästä lainsäädännöstä ja eron pienentämiseksi toteutetuista toimista ja käytetyistä resursseista huolimatta(4) edistys on erittäin hidasta (ero oli unionin tasolla 17,7 prosenttia vuonna 2006, 17,6 prosenttia vuonna 2007, 17,4 prosenttia vuonna 2008, 16,9 prosenttia vuonna 2009 ja 16,4 prosenttia vuonna 2010) ja joissakin jäsenvaltioissa ero on jopa kasvanut entisestään; ottaa huomioon, että sukupuolten palkkaero voi olla tätä suurempi, koska kolmen jäsenvaltion tiedot puuttuvat vielä;

B.  toteaa, että sukupuolten jatkuvan ja suuren palkkaeron syyt ovat monitahoisia, moninaisia, ne liittyvät usein toisiinsa ja ovat paljon laaja-alaisempia kuin pelkästään kysymys samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavasta samasta palkasta; toteaa, että syitä ovat muun muassa välitön ja välillinen syrjintä sekä sosiaaliset ja taloudelliset tekijät, kuten työmarkkinoiden ammatillinen ja erittäin horisontaalinen ja vertikaalinen eriytyminen, naisten työn aliarvostaminen, epätasa-arvo työn ja yksityiselämän yhteensovittamisessa sekä perinteet ja stereotypiat, mukaan lukien koulutusvalinnat, opinto-ohjaus, ammattiin pääsy ja ammattiurat, etenkin tytöillä ja naisilla, minkä seurauksena he ohjautuvat huonommin palkattuihin tyypillisiin naisten ammatteihin; toteaa, että asiantuntijoiden tutkimusten mukaan syrjintä, sekä välillinen että välitön, aiheuttaa noin puolet erosta;

C.  katsoo, että palkkaero johtuu liian usein kulttuuriperinnöstä sekä nyky-yhteiskunnassa vallitsevista oikeudellisista ja taloudellisista tekijöistä;

D.  toteaa, että naisten oli työskenneltävä keskimäärin 2. maaliskuuta 2012 saakka ansaitakseen saman verran kuin miehet olivat ansainneet keskimäärin vuoden aikana 31. joulukuuta 2011 mennessä;

E.  katsoo, että sen periaatteen täytäntöönpano, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka, on keskeisen tärkeä tekijä sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi; katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden tulisi laatia ja julkaista säännöllisesti tilastoja paitsi keskimääräisistä tuntipalkoista myös palkoista, joita miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä;

F.  katsoo, että direktiivillä 2006/54/EY on parannettu naisten tilannetta työmarkkinoilla, mutta se ei ole muuttanut perusteellisesti sukupuolten palkkaeron poistamista koskevaa lainsäädäntöä; toteaa asiantuntijoiden alustavien tutkimusten osoittavan, että jäsenvaltioiden lainsäädäntöön on tehty vähäisiä muutoksia tai muutoksia ei ole tehty lainkaan ja että työnantajille ei ole määrätty seuraamuksia; toteaa, että kysymyksen monimutkaisuus vaatii lainsäädännön parannusten lisäksi myös Euroopan laajuisen strategian sukupuolten palkkaeron käsittelemiseksi, mihin puolestaan tarvitaan vahvaa unionin johtajuutta politiikkojen koordinoinnissa, hyvien käytäntöjen edistämisessä ja eri toimijoiden mukaan ottamisessa;

G.  toteaa suuntausten osoittavan, että palkat neuvotellaan entistä useammin erikseen, mistä on seurannut yksilökeskeistä palkkausjärjestelmää koskevien tietojen ja avoimuuden puute ja mikä aiheuttaa palkkaeroja samalla tasolla olevien työntekijöiden välille ja saattaa kasvattaa sukupuolten palkkaeroa; toteaa, että hajautetumpaa ja yksilökeskeisempää palkanmuodostusjärjestelmää olisi tästä syystä pidettävä melko huolestuttavana kehityksenä ja että tietosuojaa ei voida pitää oikeutettuna tekosyynä palkkoja koskevien tilastotietojen julkaisematta jättämiselle;

H.  toteaa, että kaikissa jäsenvaltioissa tyttöjen koulumenestyksen taso on korkeampi kuin poikien ja että naisten osuus on jopa 59 prosenttia kaikista korkeakoulututkinnon suorittaneista; ottaa huomioon, että koulutukseen liittyvien perinteiden ja stereotypioiden vuoksi naisopiskelijat ovat kuitenkin vähemmistössä korkeakoulututkinnon suorittaneista matematiikan ja tietotekniikan kaltaisilla aloilla;

I.  toteaa, että naisten taitoja ja osaamista aliarvioidaan usein – samoin kuin ammatteja, joissa naiset ovat enemmistönä – ilman, että on välttämättä olemassa objektiivisiin kriteereihin pohjautuvia perusteita; katsoo, että laajentamalla naisten uranäkymiä ja muuttamalla koulutusjärjestelmiä voitaisiin kaventaa sukupuolten palkkaeroa esimerkiksi siten, että lisätään naispuolisten tiedemiesten ja insinöörien määrää;

J.  ottaa huomioon, että naiset työskentelevät useammin osa-aikatyössä, ja toteaa, että sukupuolten palkkaero on lähes kaksinkertainen osa-aikatyössä olevien keskuudessa kokopäivätyössä oleviin verrattuna;

K.  toteaa, että asiantuntijoiden tutkimusten mukaan sukupuolten palkkaero alkaa näkyä siinä vaiheessa, kun nainen palaa työmarkkinoille ensimmäisen äitiyslomansa jälkeen, se kasvaa ammatillisen uran keskeytyessä ulkoisten tekijöiden vuoksi, joita ovat esimerkiksi lapsiin liittyvät työn keskeytykset ja huollettavien perheenjäsenten hoitaminen, ja se yleensä kasvaa iän ja koulutustason myötä; toteaa, että naisten hitaammat, lyhyemmät ja/tai keskeytyneet urat luovat myös sukupuolten eroja sosiaaliturvajärjestelmiin suoritettuihin maksuihin ja lisäävät näin naisten alttiutta vanhuusiän köyhyydelle;

L.  ottaa huomioon, että käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että naisia palkitaan taloudellisesti miehiä vähemmän pätevyydestä ja hankitusta kokemuksesta; toteaa, että sen lisäksi, että on sovellettava samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan käsitettä, joka ei saa olla vinoutunut stereotyyppisen sukupuolinäkökulman vuoksi, on myös tehtävä loppu yhteiskunnallisten tehtävien perinteisestä jakamisesta, joka on tähän asti vaikuttanut huomattavasti koulutuksen ja ammatin valintaan; toteaa, että koulutusympäristöstä käsin on mahdollista ja tarpeen vaikuttaa yhteiskunnallisten sukupuolistereotypioiden poistamiseen; toteaa myös, että äitiys- ja vanhempainlomasta ei saa seurata naisten syrjintää työmarkkinoilla;

M.  toteaa, että naisvaltaisten alojen työnantajat maksavat keskimääräistä pienempiä palkkoja ja että näillä aloilla työntekijöiden edustus ja neuvotteluasema ovat heikommat;

N.  toteaa, että lainsäädännön ja eurooppalaisen oikeuskäytännön mukaan työnantajien on sovellettava koko henkilöstöön samoja arviointiperusteita, palkkiojärjestelmien on oltava ymmärrettäviä ja avoimia, ja käytetyissä perusteissa on otettava huomioon työn luonne ja tyyppi eikä niissä ei saa olla syrjiviä tekijöitä;

O.  katsoo, että palkkaero on vieläkin ilmeisempi moninaisista ongelmista kärsivien naisten kuten vammaisten, vähemmistöihin kuuluvien ja kouluttamattomien naisten osalta;

P.  toteaa, että vain muutamia sukupuolten palkkaeroon liittyvää syrjintää koskevia kanteita päätyy toimivaltaisten tuomioistuinten käsiteltäviksi(5); toteaa, että vähäiselle määrälle on monia selityksiä, muun muassa palkkaa koskevien tietojen puute, ongelmallinen vertailtavuus ja kantajan henkilökohtaisten varojen puute;

Q.  toteaa, että Euroopan tasa-arvoinstituutti voi ottaa olennaisen tärkeän roolin sukupuolten palkkaeron kehityksen valvonnassa, niiden syiden analysoinnissa ja lainsäädännön vaikutuksen arvioinnissa;

R.  toteaa pyytäneensä toistuvasti komissiota ryhtymään toimenpiteisiin ja tarkistamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä, jotta torjutaan palkkaeroja ja poistetaan eläkeläisten köyhyysriski, joka on naisilla suurempi palkkaeron suorana seurauksena;

1.  pyytää komissiota tarkistamaan direktiiviä 2006/54/EY 15. helmikuuta 2013 mennessä sen 23 artiklan mukaisesti ja ehdottamaan siihen muutoksia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 157 artiklan mukaisesti ja tämän päätöslauselman liitteessä annettujen yksityiskohtaisten suositusten perusteella ainakin seuraavien sukupuolten palkkaeroa koskevien näkökohtien suhteen:

2.  vahvistaa, että suosituksissa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan toissijaisuusperiaatetta;

3.  katsoo, ettei pyydetyllä ehdotuksella ole rahoitusvaikutuksia;

4.  toteaa, että palkkaeron syventymiseen on lukuisia syitä, ja katsoo tämän vuoksi, että monitasoinen ja monimuotoinen lähestymistapa vaatii unionilta vahvaa johtajuutta politiikkojen koordinoinnissa, parhaiden käytäntöjen edistämisessä ja eri toimijoiden kuten Euroopan tason työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen osallistamisessa, kun tavoitteena on luoda Euroopan laajuinen strategia sukupuolten palkkaeron korjaamiseksi;

5.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön direktiivin 2006/54/EY ja valvomaan sen noudattamista johdonmukaisesti sekä kannustamaan yksityistä ja julkista sektoria ottamaan aktiivisemman roolin sukupuolten palkkaeron poistamisessa; katsoo, että jäsenvaltioiden ja komission olisi rohkaistava työmarkkinaosapuolia, myös työnantajia, toteuttamaan sukupuoliarvoista vapaita työnarviointimenetelmiä, panemaan täytäntöön ammattiluokitusjärjestelmiä ja vaalimaan samapalkkaisen työn käsitettä;

6.  kehottaa jäsenvaltioita itse näyttämään esimerkkiä palkkaeron pienentämisessä, josta kärsivät yleisesti hallinnossa, julkisissa laitoksissa ja julkisissa yrityksissä työskentelevät naiset;

7.  korostaa yhteisten työehtosopimusneuvottelujen ja -sopimusten tärkeyttä naisten syrjinnän poistamisessa, erityisesti työllisyyden, palkkojen, työolojen, urakehityksen ja ammatillisen koulutuksen osalta;

8.  suhtautuu myönteisesti komission 5. maaliskuuta 2011 tekemään palkkatasa-arvon päivää koskevaan aloitteeseen, joka toteutettiin toista kertaa 2. maaliskuuta 2012;

9.  toteaa, että rotuun, etniseen taustaan, seksuaaliseen suuntautumiseen ja uskontoon perustuvaa palkkaeroa ei saa suvaita;

10.  suhtautuu myönteisesti neuvoston Belgian puheenjohtajakaudella vuonna 2010 tekemään aloitteeseen arvioida ja päivittää määrälliset ja laadulliset indikaattorit;

11.  kannustaa komissiota edistämään tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä tutkimuksen, analyysien ja parhaiden käytäntöjen täysimääräisen hyödyntämisen suhteen;

12.  kannustaa jäsenvaltioita, mahdollisuuksien mukaan yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa, vaihtamaan parhaita käytänteitä ja tehostamaan yhteistyötä kehitettäessä uusia ajatuksia palkkaeron poistamiseksi;

13.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vastustamaan sukupuolten välistä palkkaepätasa-arvoa kaikissa unionin politiikoissa ja kansallisissa ohjelmissa ja etenkin niissä, joilla pyritään torjumaan köyhyyttä;

14.  ehdottaa, että jäsenvaltiot voisivat nimittää samapalkkaisuuden puolustajan, joka seuraisi tilannetta yksittäisissä jäsenvaltioissa ja raportoisi niiden kansallisille parlamenteille ja Euroopan parlamentille edistymisestä;

15.  kehottaa komissiota tarkistamaan Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE), julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) ja Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY) tekemään osa-aikatyötä koskevaan puitesopimukseen liittyvää 15. joulukuuta 1997 annettua neuvoston direktiiviä 97/81/EY(6) sukupuolten palkkaeron poistamiseksi;

16.  kannustaa työmarkkinaosapuolia kantamaan vastuunsa tasa-arvoisemman palkkarakenteen luomisessa, tarjoamaan neuvottelutaitoja, myös palkkaneuvotteluja, koskevaa koulutusta, lisäämään tietoisuutta ensinnäkin samapalkkaisuudesta tarkoituksena edistää pakollisia palkkatarkastuksia ja vahvistamaan naisten asemaa työmarkkinaosapuolen rakenteessa ja erityisesti päätöksentekoon liittyvissä tehtävissä;

17.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan kollektiivisten oikeussuojakeinojen mahdollisuutta keinona, jonka turvin henkilöt ja/tai asiasta kiinnostuneet järjestöt, kuten hallituksista riippumattomat järjestöt ja ammattiliitot, voivat tuoda samapalkkaisuuden periaatteen rikkomistapaukset tuomioistuimen tarkasteltavaksi kantajien puolesta, sekä antamaan hallituksista riippumattomille järjestöille ja ammattiliitoille oikeudellisen aseman, jossa ne voivat edustaa syrjinnän uhria myös hallinnollisissa menettelyissä; kehottaa komissiota tutkimaan tulevan kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevan horisontaalisen direktiiviehdotuksensa yhteydessä mahdollisuutta sisällyttää kollektiiviset oikeussuojakeinot keinona puuttua samapalkkaisuuden periaatteen rikkomistapauksiin;

18.  korostaa, että vain hyvin harvat sukupuoleen perustuvaa palkkasyrjintää koskevat valitukset etenevät toimivaltaiseen tuomioistuimeen tai hallintoviranomaiseen; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita näin ollen jatkamaan valistuskampanjoitaan ja tarjoamaan riittävästi tietoa todistustaakasta, koska se on merkittävässä asemassa varmistettaessa tasa-arvoisen kohtelun periaatteen noudattaminen;

19.  katsoo, että samapalkkaisuusperiaatteen puolustamista ja sukupuolisyrjinnän kaikkien muotojen kieltämistä koskevia menettelyjä ja mekanismeja on parannettava ja yksinkertaistettava;

20.  kehottaa jäsenvaltioita sekä ammatti- ja työnantajajärjestöjä laatimaan yhdessä työn puolueettomaan arvioimiseen soveltuvia välineitä naisten ja miesten välisen palkkaeron kaventamiseksi;

21.  kannustaa jäsenvaltioita määrittämään tavoitteet, strategiat ja määräajat sukupuolten palkkaeron poistamiseksi ja saman palkan takaamiseksi samasta ja samanarvoisesta työstä;

22.  kehottaa komissiota edistämään joustoturvastrategioita koskevan tutkimuksen lisäämistä, jotta niiden vaikutuksia sukupuolten palkkaeroon voidaan arvioida ja jotta voidaan määrittää, miten kyseisillä strategioilla voidaan torjua sukupuoleen perustuvaa syrjintää;

23.  pitää myönteisinä neuvoston 6. joulukuuta 2010 hyväksymiä päätelmiä, joissa jäsenvaltioita kehotetaan ryhtymään laaja-alaisiin toimiin palkkaeron syiden poistamiseksi;

24.  katsoo, että parantamalla naisten työllistyvyyttä etenkin huipputyöpaikkojen osalta voitaisiin edesauttaa sukupuolten palkkaeron pienentämistä; huomauttaa, että naisten on osallistuttava aktiivisemmin taloudelliseen päätöksentekoon ja käytettävä vaikutusmahdollisuuksiaan sukupuolten tasa-arvonäkökohdan huomioon ottavien ratkaisujen tekemiseksi; kiinnittää huomiota tutkimuksiin, joissa on pantu merkille selkeä korrelaatio yritysten naisjohtajien suuren määrän ja yrityksen varallisuudestaan, myynnistään ja sijoituspääomastaan saamien voittojen välillä;

25.  muistuttaa jäsenvaltioita niiden sitoumuksista arvioida uudelleen työllisyys- ja veropolitiikkojen vaikutukset palkkaeroon;

26.  ehdottaa, että parlamentin pitäisi perustaa ”naiset liike-elämässä Euroopassa” -palkinto, joka myönnettäisiin työnantajille (yritykset, laitokset ja viranomaiset), jotka ovat edelläkävijöitä naisten osuuden edistämisessä, naisjohtajien tukemisessa ja samapalkkaisuuden soveltamisessa;

27.  korostaa, että on ryhdyttävä toimiin, joilla edistetään naisten ja miesten tasa-arvoista etenemistä ja kehittymistä ammatissa ja uralla; huomauttaa, että kyseinen periaate kuuluu osaltaan yritysten yhteiskuntavastuun käsitteeseen, jota edistetään kansainvälisesti ja kansallisesti ja jota on kehitettävä kaikissa jäsenvaltioissa;

28.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja sitä täydentävät yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

LIITE

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

Suositus 1: MÄÄRITELMÄT

Suositus 2: TILANNEARVIO JA TULOSTEN AVOIMUUS

2.1.  Työnantajien ja työntekijöiden puutteellinen tietämys ja heille suunnattu riittämätön tiedotus mahdollisista palkkaerosta työpaikallaan ja heidän tietämättömyytensä heikentävät perussopimuksessa vahvistetun periaatteen ja voimassa olevan lainsäädännön täytäntöönpanoa.

2.2.  Jäsenvaltioiden olisi tunnustettava tarkkojen, vertailukelpoisten ja johdonmukaisten tilastotietojen puuttuminen, muun muassa osa-aikaisuuteen ja eläkkeisiin liittyvästä sukupuolten palkkaerosta, sekä naisten nykyinen alempi palkkataso erityisesti perinteisesti naisvaltaisissa ammateissa ja otettava naisten ja miesten välinen palkkaero täysimääräisesti huomioon sosiaalipolitiikoissaan ja pidettävä sitä vakavana ongelmana.

2.3.  Siksi on välttämätöntä velvoittaa yhtiöt tekemään säännöllisiä palkkatarkastuksia, henkilötietojen suojelu huomioon ottaen, ja julkaisemaan niiden tulokset (esimerkiksi vähintään 30 työntekijää työllistävissä yhtiöissä ja yhtiöissä, joissa vähintään 10 prosenttia työntekijöistä on kumpaakin sukupuolta). Samaa velvoitetta voidaan myös soveltaa palkan lisäksi maksettavia korvauksia koskeviin tietoihin. Näiden tietojen olisi oltava työntekijöiden, ammattiliittojen ja asianomaisten viranomaisten (esimerkiksi työsuojelutarkastajien ja tasa-arvoelinten) saatavilla.

2.4.  Työnantajien olisi esitettävä tulokset työntekijöille ja näiden edustajille sukupuolen mukaan eriteltyinä palkkatilastoina ottaen kuitenkin huomioon henkilötietojen suoja. Kyseiset alakohtaiset ja kansalliset tiedot pitäisi kerätä jokaisessa jäsenvaltiossa.

2.5.  Työnantajia tulisi vaatia soveltamaan avoimuuspolitiikkaa palkkojen muodostumiseen ja palkkarakenteeseen, myös lisiin, palkkioihin ja muihin etuihin, jotka muodostavat osan palkasta.

2.6.  Kun palkkatilastoista käy ilmi sukupuoleen perustuva palkkaero ryhmien tai yksilöiden välillä, työnantajien on analysoitava tarkemmin tätä eroa ja toimittava sen poistamiseksi.

Suositus 3: TYÖN ARVIOINTI JA TYÖN LUOKITUS

3.1.  Työn arvon käsitteen on nojattava pätevyyteen, ihmissuhdetaitoihin ja vastuuseen siten, että arvostetaan työn laatua, päämääränä taata naisten ja miesten yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen. Kyseiselle käsitteelle ei saisi olla leimallista naisille epäedullinen stereotyyppinen näkökulma, jossa korostetaan esimerkiksi fyysistä voimaa ihmissuhdetaitojen sijasta, ja työtä, johon liittyy vastuuta ihmisistä, ei saa pitää vähempiarvoisena kuin työtä, johon liittyy vastuu aineellisista tai taloudellisista varoista. Siksi naisten on saatava tietoja, ohjausta ja/tai koulutusta, kun on kyse palkkaneuvotteluista, työn luokituksesta ja palkkaluokista. Toimialoja ja yhtiöitä on voitava pyytää tarkistamaan, onko niiden työn luokitusjärjestelmissä otettu sukupuolinäkökohta huomioon vaaditulla tavalla sekä tekemään aiheelliset korjaukset.

3.2.  Komission aloitteessa olisi rohkaistava jäsenvaltioita ottamaan käyttöön työn luokitus, joka on naisten ja miesten välisen tasa-arvon periaatteen mukainen ja jonka avulla sekä työantajat että työntekijät pystyvät tunnistamaan epäoikeudenmukaisesti määriteltyyn palkka-asteikkoon perustuvan mahdollisen palkkasyrjinnän. On tärkeää noudattaa työmarkkinasuhteiden järjestelmää koskevaa kansallista lainsäädäntöä ja järjestelmiin liittyviä perinteisiä käytäntöjä. Työn arvioinnin ja työn luokituksen perustekijöiden pitäisi myös olla avoimia ja yleisesti kaikkien sidosryhmien, työsuojeluhallinnon ja tasa-arvoelinten käytettävissä.

3.3.  Jäsenvaltioiden olisi arvioitava perusteellisesti naisvaltaisia ammattialoja.

3.4.  Työn sukupuolineutraalin arvioinnin olisi perustuttava uusiin luokitusjärjestelmiin ja ammatillista osaamista ja työn organisointia koskeviin uusiin järjestelmiin sekä työkokemukseen ja tuottavuuteen, joita arvioidaan ennen kaikkea laadullisesti, kuten koulutuksen ja muun pätevyyden, henkisten ja fyysisten vaatimusten, ihmisiä ja aineellisia varoja koskevan vastuun osalta, ja joista saadaan tiedot ja arviointiperusteet, joiden perusteella palkat määritetään ottaen asianmukaisesti huomioon vertailtavuuden periaate.

Suositus 4: TASA-ARVOELIMET JA OIKEUSSUOJAKEINOT

Suositus 5: TYÖMARKKINAOSAPUOLTEN VUOROPUHELU

Työehtosopimusten ja sovellettavien palkka-asteikkojen ja työn luokitusjärjestelmien lähempi tarkastelu ja työnarviointijärjestelmät ovat välttämättömiä etupäässä silloin, kun on kyse osa-aikaisten työntekijöiden asemasta, muista epätyypillisistä työjärjestelyistä tai lisäkorvauksista ja palkkioista, luontoisedut mukaan lukien. Tässä yhteydessä on otettava huomioon ensisijaisten työehtojen lisäksi myös toissijaiset työehdot ja työhön liittyvät sosiaaliturvajärjestelmät (lomajärjestelyt, eläkejärjestelmät, autoetu, lastenhoitojärjestelyt, sopeutetut työaikajärjestelyt, palkkiot ja niin edelleen). Jäsenvaltioiden pitäisi – kansallisen lainsäädännön, työehtosopimusten tai menettelytapojen rajoissa – kehottaa työmarkkinaosapuolia ottamaan käyttöön sukupuolineutraalit työn luokitusjärjestelmät, joiden avulla sekä työnantajat että työntekijät pystyvät tunnistamaan epäoikeudenmukaisesti määriteltyyn palkka-asteikkoon perustuvan mahdollisen palkkasyrjinnän.

Johdolla voisi olla tärkeämpi rooli samapalkkaisuuden tukemisen lisäksi sellaisen ilmapiirin luomisessa, joka tukee hoitovelvollisuuksien ja urakehityksen tasa-arvoista jakautumista miehille ja naisille.

Työmarkkinaosapuolille tulisi antaa valtuudet ottaa samapalkkaisuuden kysymykset asialistalle, ei ainoastaan omilla aloillaan, vaan myös niin, että voidaan pyrkiä alojen väliseen tasapainoon.(8)

Komission olisi laadittava operatiivinen, käytäntöön suuntautunut ja käyttäjäystävällinen ohjekirja käytettäväksi työmarkkinavuoropuhelussa yrityksissä ja jäsenvaltioissa. Ohjekirjaan olisi sisällytettävä suuntaviivoja ja kriteerejä, joiden perusteella voidaan määrittää työn arvo ja vertailla töitä. Siihen olisi sisällytettävä myös ehdotuksia mahdollisista työn arviointimenetelmistä.

Suositus 6: SYRJINNÄN EHKÄISEMINEN

Suositus 7: SUKUPUOLINÄKÖKOHTIEN VALTAVIRTAISTAMINEN

Suositus 8: SEURAAMUKSET

8.1.  Tämän alan lainsäädäntö on eri syistä selvästi tehotonta, ja kun muistetaan, ettei ongelmaa pystytä ratkaisemaan kokonaisuudessaan lainsäädännöllä, komission ja jäsenvaltioiden olisi täydennettävä nykyistä lainsäädäntöä asianmukaisilla tehokkailla, oikeasuhteisilla ja varoittavilla seuraamustyypeillä.

8.2.  Jäsenvaltioiden on tärkeää toteuttaa tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaatteen rikkomisesta määrätään asianmukaiset seuraamukset voimassa olevien säännösten mukaisesti.

8.3.  Palkkatasa-arvon valvonta- ja rankaisutoimet ovat usein hyvin riittämättömiä nykyisestä lainsäädännöstä huolimatta. Tälle kysymykselle on annettava etusija, ja sen ratkaisemiseksi on osoitettava riittävät tekniset ja taloudelliset resurssit näistä asioista vastaaville toimijoille ja elimille.

8.4.  On syytä muistaa, että direktiivin 2006/54/EY mukaisesti jäsenvaltiot on jo velvoitettu maksamaan korvausta tai hyvitystä (18 artikla) ja niille on määritetty seuraamukset (25 artikla). Pelkästään näiden säännösten avulla ei kuitenkaan torjuta samapalkkaisuuden periaatteen rikkomista. Tästä syystä ehdotetaan tutkittavan seuraavanlaisten mahdollisten seuraamusten toteutettavuutta, tehokkuutta ja vaikutuksia:

Suositus 9: UNIONIN LAINSÄÄDÄNNÖN JA POLITIIKKOJEN VIRTAVIIVAISTAMAINEN

9.1.  Yksi kiireellisiä toimia kaipaava ongelma koskee sitä seikkaa, että osa-aikatyöhön näyttää liittyvän palkkaepäsuhta. Tämä edellyttää direktiivin 97/81/EY uudelleenarviointia ja sen mahdollisesta tarkistamista. Direktiivissä säädetään täysi- ja osa-aikaisten työntekijöiden tasapuolisesta kohtelusta ja aiempaa kohdennetummista ja tehokkaammista toimista työehtosopimuksissa.

9.2.  Työllisyyttä koskevissa suuntaviivoissa olisi kiireesti otettava käyttöön sukupuolten palkkaeron kaventamista koskeva konkreettinen tavoite, muun muassa ammatilliseen koulutukseen pääsyä sekä naisten pätevyyksien ja taitojen tunnustamista koskevilta osin.

(1) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23. (2) http://www.ilo.org/ilolex/cgi-lex/pdconv.pl?host=status01&textbase=iloeng&document=178&chapter=1&query=%23status%3D01&highlight=on&querytype=bool&context=0. (3) EUVL C 16 E, 22.1.2010, s. 21. (4) Sustainable development in the European Union: 2011 monitoring report of the EU sustainable development strategy, Eurostat, 2011. (5) Tausta-asiakirja, joka liittyy komission tiedonantoon ”Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015”, SEC(2010)1080, s. 36. (6) EYVL L 14, 20.1.1998, s. 9. (7) EYVL L 45, 19.2.1975, s. 19. (8) Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö: ”Addressing the gender pay gap: Government and social partner actions”, 5.3.2010, s. 30. (9) EUVL L 134, 30.4.2004, s. 1. (10) EUVL L 134, 30.4.2004, s. 114.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. toukokuuta 2012 Sveitsissä Puolan, Liettuan, Latvian, Viron, Slovenian, Slovakian, Tšekin tasavallan ja Unkarin kansalaisille myönnettäville oleskeluluville asetetuista kiintiöistä (2012/2661(RSP))

P7_TA(2012)0226 B7-0248/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 22. heinäkuuta 1972 tehdyn Euroopan talousyhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen vapaakauppasopimuksen(1),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä 21. kesäkuuta 1999 tehdyn sopimuksen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta(2) ja erityisesti sen liitteen I henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta ja sen liitteen III ammattipätevyyden tunnustamisesta,

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2004 tehdyn Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton väliseen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan osallistumisesta Euroopan unioniin liittymisensä johdosta sopimuspuolina kyseiseen sopimukseen(3),

–  ottaa huomioon 27. toukokuuta 2008 tehdyn pöytäkirjan Bulgarian tasavallan ja Romanian osallistumisesta Euroopan unioniin jäseninä sopimuspuolina Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton väliseen henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehtyyn sopimukseen(4),

–  ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ”ETA–Sveitsi: Sisämarkkinoiden täysimääräiseen täytäntöönpanoon liittyvistä esteistä”(5),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät EU:n ja EFTA-maiden välisistä suhteista,

–  ottaa huomioon Sveitsin liittoneuvoston 18. toukokuuta 2012 tekemän päätöksen soveltaa suojalauseketta kahdeksan EU:n jäsenvaltion tapauksessa,

–  ottaa huomioon 14. toukokuuta 2012 ja 16. toukokuuta 2012 komissiolle esitetyt kysymykset Sveitsissä Puolan, Liettuan, Latvian, Viron, Slovenian, Slovakian, Tšekin tasavallan ja Unkarin kansalaisille myönnettäville oleskeluluville asetetuista kiintiöistä (O-000113/2012 – B7-0115/2012 ja O-000115/2012 – B7-0116/2012),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Sveitsin liittoneuvosto päätti ottaa käyttöön 1. toukokuuta 2012 alkaen määrällisiä rajoituksia, jotka koskevat Puolan, Liettuan, Latvian, Viron, Slovenian, Slovakian, Tšekin tasavallan ja Unkarin kansalaisille myönnettäviä B-luokan oleskelulupia, jotka ovat voimassa korkeintaan viisi vuotta;

B.  ottaa huomioon, että Sveitsin viranomaiset turvautuivat päätöksellään niin kutsuttuun suojalausekkeeseen, josta määrätään vuonna 1999 tehdyn sopimuksen 10 artiklassa, jonka mukaan Sveitsin viranomaiset voivat ottaa käyttöön kyseisiä tilapäisiä rajoituksia, jos myönnettyjen oleskelulupien määrä on jonakin vuonna yli 10 prosenttia suurempi kuin kolmen edeltävän vuoden keskiarvo; ottaa huomioon Sveitsin viranomaisten ilmoituksen, että näin oli tapahtunut kahdeksan Euroopan unionin (EU) jäsenvaltion kansalaisten kohdalla;

C.  katsoo, että suojalausekkeessa, johon Sveitsin viranomaiset turvautuivat, sellaisena kuin se on vahvistettuna vuonna 1999 tehdyn sopimuksen 10 artiklassa, ei määrätä minkäänlaisesta erottelusta kansalaisuuden mukaan, kun vahvistetaan oleskelulupien enimmäismääriä tai niiden lukumäärälle asetettavia kiintiöitä, vaan siinä viitataan ”Euroopan yhteisön palkkatyöntekijöihin ja itsenäisiin ammatinharjoittajiin”;

D.  ottaa huomioon, että Sveitsi sovelsi EU:hun vuonna 2004 liittyneiden kahdeksan jäsenvaltion kansalaisiin 30. huhtikuuta 2011 saakka määrällisiä rajoituksia vuonna 2004 tehdyn pöytäkirjan mukaisesti; ottaa huomioon, että kyseisen siirtymäkauden lopussa sovelletaan vuoden 1999 sopimuksen 10 artiklan 4 kohtaa;

E.  katsoo, että tilannetta on tarkasteltava laajemmassa yhteydessä, sillä Sveitsin viranomaiset ovat toteuttaneet toimia, jotka vaarantavat kahdenvälisten sopimusten täytäntöönpanolla jo saavutetun edistyksen; toteaa, että parlamentti on jo ilmaissut huolestumisensa tästä syyskuussa 2010 antamassaan päätöslauselmassa;

F.  ottaa huomioon, että Sveitsi on hyväksynyt useita henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevaan sopimukseen liittyviä niin kutsuttuja täydentäviä toimenpiteitä, jotka voivat estää EU:n yrityksiä – erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä – tarjoamasta palveluja Sveitsissä, ja panee merkille, että EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan monet mainituista tukitoimista ovat hyväksyttäviä vain sillä ehdolla, että ne turvaavat suhteutetulla tavalla yleisen edun niiltä osin, joilta sitä ei ole turvattu palvelujen tarjoajien kotivaltiossa;

G.  katsoo, että jotkut näistä täydentävistä toimenpiteistä ovat suhteettomia aiottuihin tarkoituksiin nähden, kuten kahdeksan päivän ennakkoilmoitusta koskeva vaatimus, velvollisuus osallistua kolmikantakomiteoiden toimintakuluihin sekä se, että velvoitetaan rajatylittäviä palveluja tarjoavat ulkomaiset yritykset antamaan takuu taloudellisista toimintaedellytyksistään; katsoo, että kyseiset toimenpiteet ovat erityisen raskaita pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka haluavat tarjota palvelujaan Sveitsissä;

H.  toteaa, että Sveitsin viranomaiset ovat henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen vastaisesti päättäneet, etteivät ne salli saksalaisten ja itävaltalaisten taksien viedä matkustajia Sveitsin lentokentille;

I.  panee merkille, että näistä kysymyksistä on keskusteltu Sveitsin kanssa toistuvasti henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevalla sopimuksella perustetussa sekakomiteassa; panee merkille, että sekakomitea ei ole pystynyt ratkaisemaan kysymyksiä;

J.  ottaa huomioon, että henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevaan sopimukseen voidaan tehdä vain vähäisiä muutoksia sen mukauttamiseksi henkilöiden vapaan liikkuvuuden alalla annettavaan EU:n lainsäädäntöön; panee merkille, että henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevalta sopimukselta puuttuu tehokas valvontajärjestelmä ja oikeudellinen valvontajärjestelmä, jollaisia käytetään EU:ssa ja ETA:ssa;

Sveitsissä EU:n kansalaisille myönnettäville oleskeluluville asetetut kiintiöt

1.  pitää erittäin valitettavana, että Sveitsin viranomaiset päättivät ottaa uudestaan käyttöön määrällisiä rajoituksia, joita sovelletaan EU:hun vuonna 2004 liittyneiden kahdeksan jäsenvaltion kansalaisia oleville EU:n kansalaisille myönnettäviin pitkäaikaisiin oleskelulupiin, mikä rajoittaa henkilöiden vapaata liikkuvuutta, josta määrättiin EU:n kanssa vuonna 1999 tehdyssä sopimuksessa;

2.  pitää päätöstä syrjivänä ja laittomana, sillä tällaiselle kansalaisuuden perusteella tapahtuvalle syrjinnälle ei ole minkäänlaista oikeusperustaa Sveitsin ja EU:n välisissä voimassa olevissa sopimuksissa; kehottaa Sveitsin viranomaisia tarkistamaan päätöstään ja pidättäytymään suojalausekkeen soveltamisesta;

3.  huomauttaa, että vuoden 1999 sopimuksen 10 artiklan 4 kohdan määräysten soveltamisen ehdot eivät täyty;

4.  panee tyytyväisenä merkille korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan antaman kriittisen lausunnon, jossa tämä kehotti komission yksiköitä toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, jotta Sveitsin viranomaiset kumoaisivat päätöksensä;

5.  huomauttaa, että Sveitsi laajensi vapaata liikkuvuutta koskevia oikeuksia koskemaan Bulgariaa ja Romaniaa vuonna 2008 tehdyssä pöytäkirjassa no. II; pitää kuitenkin valitettavana, että sopimuksessa määrätään jopa seitsemän vuoden siirtymäkaudesta; pitää valitettavana, että Sveitsin hallitus päätti toukokuussa 2011 pidentää bulgarialaisia ja romanialaisia koskevaa siirtymäkautta 31. toukokuuta 2014 saakka;

6.  katsoo, että sopimuspuolten olisi pyrittävä kehittämään sopivampi, tehokkaampi ja joustavampi yhteistyöjärjestelmä, jotta voitaisiin helpottaa henkilöiden liikkuvuutta entisestään, sen sijaan, että ne ottavat käyttöön rajoittavia toimenpiteitä nykyisessä kehyksessä; kehottaa komissiota ottamaan kysymyksen esille Sveitsin viranomaisten kanssa ensimmäisen tilaisuuden tullen ja käsittelemään kysymystä sopimuksella perustetun sekakomitean seuraavassa kokouksessa;

Sisämarkkinoiden täysimääräisen toteuttamisen esteet

7.  kehottaa komissiota ilmoittamaan, mitä toimia parlamentin 7. syyskuuta 2010 antaman päätöslauselman jälkeen on toteutettu niitä täydentäviä toimenpiteitä koskevien ongelmien ratkaisemiseksi, joiden takia EU:n pienten ja keskisuurten yritysten on vaikea tarjota palveluja Sveitsissä, sekä vakuuttamaan Sveitsin viranomaiset siitä, että niiden on kumottava säännökset, jotka velvoittavat rajatylittäviä palveluja tarjoavat ulkomaiset yritykset antamaan takuun taloudellisista toimintaedellytyksistään;

8.  on huolissaan Sveitsin liittoneuvoston päätöksestä selvittää uusia täydentäviä toimenpiteitä;

9.  toistaa olevansa huolissaan tilanteesta Sveitsin lentokentillä, joilla saksalaiset ja itävaltalaiset taksit eivät Sveitsin viranomaisten kiellosta saa ottaa matkustajia, ja kehottaa komissiota tutkimaan, onko tämä päätös henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen mukainen;

10.  pitää valitettavana, että sopimuksessa ei oteta huomioon direktiiviä 2004/38/EY Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella; kehottaa mukauttamaan sisämarkkinoihin liittyvillä aloilla tehdyt sopimukset paremmin EU:n säännöstön kehitykseen;

11.  pitää erittäin tärkeänä, että säännöillä luodaan molempien sopimuspuolten talouden toimijoille avoimempi ja paremmin ennustettavissa oleva ympäristö, jotta voidaan kehittää edelleen Sveitsin osallistumista sisämarkkinoiden toimintaan;

12.  kehottaa etsimään uusia horisontaalisia ratkaisuja kysymyksiin, jotka liittyvät seuraaviin: sopimusten mukauttaminen paremmin kehittyvään säännöstöön, sopimusten tulkinta yhdenmukaisemmin, riippumattomien valvontaa ja oikeudellista täytäntöönpanoa koskevien järjestelmien sekä yhtenäisen riitojenratkaisujärjestelmän perustaminen, päätöksentekojärjestelmän ja sekakomiteoiden välisen viestinnän avoimuuden lisääminen;

13.  korostaa, että kansallisia keinoja pidemmälle menevät valvontajärjestelmät ovat tärkeitä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta;

14.  ilmaisee olevansa valmis tukemaan EU:n ja Sveitsin välisten suhteiden tiivistämistä, jotta voidaan ratkaista sopimuspuolten kohtaamat ongelmat;

o
o   o

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Sveitsin hallitukselle ja parlamentille.

(1) EYVL L 300, 31.12.1972, s. 189. (2) EYVL L 114, 30.4.2002, s. 6. (3) EUVL L 89, 28.3.2006, s. 30. (4) EUVL L 124, 20.5.2009, s. 53. (5) EUVL C 308 E, 20.10.2011, s. 18.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. toukokuuta 2012 Venezuelan mahdollisesta eroamisesta Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnasta (2012/2653(RSP))

P7_TA(2012)0227 RC-B7-0240/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Venezuelasta, erityisesti 24. toukokuuta 2007 Radio Caracas TV -kanavan tapauksesta Venezuelassa(1), 23. lokakuuta 2008 poliittisten oikeuksien menetyksistä Venezuelassa(2), 7. toukokuuta 2009 Manuel Rosalesin tapauksesta(3), 11. helmikuuta 2010 Venezuelasta(4) ja 8. heinäkuuta 2010 Maria Lourdes Afiunin(5) tapauksesta antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisen oikeuksia ja velvollisuuksia koskevan amerikkalaisen julistuksen (American Declaration of the Rights and Duties of Man), josta Amerikan valtioiden ihmisoikeusjärjestelmän (IAHRS) virallisesti katsotaan alkavan, ja Amerikan valtioiden järjestön (OAS) vuonna 1959 perustaman Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan, jossa Venezuela on ollut jäsenenä vuodesta 1977 sekä Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan virallisen perustamisen 1979,

–  ottaa huomioon, että vuonna 1979 perustettiin Amerikan valtioiden ihmisoikeustuomioistuin, jonka jäsenenä Venezuela on ollut vuodesta 1981,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin 17. kesäkuuta 2010 antaman päätöslauselman ihmisoikeuksien puolustajien hyväksi toteutettavista EU:n toimista(6) ja 18. huhtikuuta 2012 antaman päätöslauselman vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista maailmassa ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla, mukaan luettuina vaikutukset EU:n strategiseen ihmisoikeuspolitiikkaan(7),

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun edustajan Rupert Colvillen 4. toukokuuta 2012 antaman lausunnon Venezuelan mahdollisesta eroamisesta Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnasta,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Amerikan valtioiden järjestö OAS on perustanut oman alueellisen ihmisoikeusjärjestelmän, johon kuuluvat vuonna 1959 työnsä aloittanut Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunta ja vuodesta 1979 toiminut Amerikan valtioiden ihmisoikeustuomioistuin, jonka tuomiot perustuvat 1978 hyväksyttyyn Amerikan ihmisoikeussopimukseen eli San Josén sopimukseen, jolla täydennetään kansallisia oikeusjärjestelmiä ja korjataan niiden puutteita;

B.  ottaa huomioon, että ihmisen oikeuksia ja velvollisuuksia koskevassa amerikkalaisessa julistuksessa sanotaan, että yksi OAS:n perusperiaatteista on yksilön perusoikeuksien kunnioittaminen;

C.  ottaa huomioon, että OAS:n 34 jäsenestä 24 on tähän mennessä ratifioinut Amerikan ihmisoikeussopimuksen;

D.  ottaa huomioon, että Venezuela on Amerikan ihmisoikeussopimuksen osapuoli ja Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan jäsen ja yleissopimuksen tulkinnasta ja täytäntöönpanosta vastaavan Amerikan valtioiden ihmisoikeustuomioistuimen tuomiovallan piirissä, ottaa huomioon, että Venezuela osallistuu YK:n ihmisoikeusneuvoston toimintaan;

E.  ottaa huomioon, että presidentti Chávez ilmoitti 2. toukokuuta 2012 valtiollisen komitean perustamisesta tarkastelemaan mahdollisuutta erota Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnasta; ottaa huomioon, että maan ulkoministeri pyysi 3. toukokuuta 2012 muita alueen hallituksia tekemään samoin;

F.  ottaa huomioon, että vuosina 1970–2011 neljä Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan päätöstä koski Venezuelaa ja että tuomioistuin antoi 12 tuomiota vuosina 2004–2012; ottaa huomioon, että Amerikan valtioiden järjestö on varoittanut Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan kautta Venezuelaa useaan otteeseen sananvapauteen, henkilökohtaisen turvallisuuteen, rankaisemattomuuteen ja poliittisiin oikeuksiin liittyvistä loukkauksista;

G.  ottaa huomioon, että viime vuosien aikana Venezuela on useita kertoja arvostellut ihmisoikeustoimikuntaa ja tuomioistuinta ja uhannut erota niistä väittäen että toimikunta on puolueellinen ja kaksinaismoralistinen; ottaa huomioon, että tämä on ensimmäinen kerta, kun Venezuela on tosissaan ryhtynyt toimiin eron toteuttamiseksi; ottaa huomioon, että vuoden 2002 jälkeen Venezuela on evännyt kaikki ihmisoikeustoimikunnan pyynnöt saada vierailla maassa;

H.  katsoo, että erityisesti oppositiojohtajien poliittisten oikeuksien riistämistä ja poliittista vainoa, esimerkiksi RCTV -kanavan sulkemista, koskevien parlamentin päätöslauselmien sisältö on saanut tukea useista ihmisoikeuskomission päätöksissä ja suosituksissa; katsoo, että näiden Venezuelan kannalta kielteisten suositusten ja Venezuelan viranomaisten niitä kohtaan osoittaman välinpitämättömyyden tai noudattamatta jättämisen seurauksena presidentti Chávez on käynnistänyt toimet maan irrottamiseksi edellä mainitusta kansainvälisestä elimestä;

I.  ottaa huomioon, että korkeimman oikeuden presidentti ja Venezuelan bolivariaanisen tasavallan yleinen syyttäjä ovat molemmat antaneet tukensa presidentti Chávezin ehdotukselle irrottaa Venezuela Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnasta, mikä osoittaa selvästi julkisen vallan ja erityisesti tuomiovallan käyttäjien täydellisen alistumisen maan valtionpäämiehen poliittisiin päätöksiin;

J.  katsoo, että Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnalla, joka on erittäin arvostettu elin ja jolla on ollut myönteinen vaikutus alueella, on ollut ratkaiseva asema, kun suuri määrä ihmisoikeusloukkausten uhreja on saanut itselleen oikeutta ja se on ollut myös merkittävässä asemassa diktatuurista demokratiaan siirtymisessä useissa alueen maissa;

K.  ottaa huomioon, että Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunta on riippumaton paneeli, joka koostuu seitsemästä itsenäisestä jäsenestä, jotka toimivat yksityishenkilöinä eivätkä edusta mitään valtiota ja joka vie tapaukset eteenpäin Amerikan valtioiden ihmisoikeustuomioistuimelle, joka pyytää OAS:n jäsenvaltioita toteuttamaan ehkäiseviä toimenpiteitä ihmisoikeuksien peruuttamattoman loukkaamisen estämiseksi vakavissa ja kiireellisissä tapauksissa, ja joka ottaa vastaan, arvioi ja tutkii ihmisoikeusloukkauksia koskevia yksittäisiä vetoomuksia;

L.  katsoo, että alueellisilla ihmisoikeuselimillä on aivan keskeinen asema ihmisoikeusjärjestelmien edistämisessä ja turvaamisessa ja yleismaailmallisten ihmisoikeusnormien ja sopimusten vahvistamisessa, minkä YK:n yleiskokous ja sen ihmisoikeusneuvosto samoin kuin kansalaisjärjestöt ja ihmisoikeusaktivistit ovat useaan otteeseen tunnustaneet;

M.  ottaa huomioon, että perussääntönsä 1 artiklan mukaan Amerikan valtioiden ihmisoikeustuomioistuin on riippumaton oikeuselin, jonka tavoitteena on soveltaa ja tulkita Amerikan ihmisoikeussopimusta; ottaa huomioon, että sen päätökset ovat Amerikan ihmisoikeussopimuksen allekirjoittajia velvoittavia;

1.  on huolissaan Venezuelan ilmoituksesta perustaa valtiollinen komitea tarkastelemaan mahdollisuutta erota Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnasta ja kehottaa Venezuelan viranomaisia harkitsemaan kantaansa uudelleen;

2.  on huolissaan, että eroaminen Amerikan valtioiden järjestelmästä saattaa johtaa maan eristäytymiseen ja heikentää sen ihmisoikeustilannetta entisestään;

3.  kannustaa Venezuelan hallitusta ja kaikkia muita alueen valtioita tunnustamaan ja noudattamaan Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan päätöksiä ja suosituksia yhteistyöstä alueellisten ja kansainvälisten ihmisoikeusjärjestelmien kanssa ja kehottaa niitä olemaan ryhtymättä toimiin, joilla heikennettäisiin ihmisoikeuksien suojelua;

4.  on tyytyväinen Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnan kaikkeen toimintaan ja erityisesti asioissa, jotka liittyvät sananvapauteen, alkuperäiskansojen oikeuksiin, kidutuksen estämiseen, sosiaalisiin oikeuksiin ja naisten oikeuksiin ja ihmisoikeuksia koskevan tietämyksen edistämiseen alueella, ja kannustaa sitä jatkamaan työtään ihmisoikeuksien tinkimättömän noudattamisen saavuttamiseksi;

5.  tukee alueellisia ihmisoikeuselimiä osana kansainvälistä ihmisoikeusjärjestelmää ja pyytää EU:n toimielimiä lisäämään yleistä tukeaan Amerikan valtioiden ihmisoikeustuomioistuimelle, Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnalle ja ihmisoikeussopimukselle;

6.  pyytää niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ratifioineet yleisamerikkalaista ihmisoikeusjärjestelmää, tekemään sen viipymättä ja osallistumaan siihen täysimääräisesti ja näin vahvistamaan järjestelmän institutionaalista arvovaltaa;

7.  kehottaa Venezuelan bolivariaanisen tasavallan hallitusta kunnioittamaan ja noudattamaan kansainvälisiä ja alueellisia yleissopimuksia ja peruskirjoja, jotka se on allekirjoittanut; muistuttaa, että Venezuelan perustuslain mukaan kaikki sen allekirjoittamat kansainväliset yleissopimukset ovat velvoittavia;

8.  pitää valitettavina Venezuelan lainsäädäntövallan ja tuomiovallan käyttäjien päätöksiä tukea maan presidentin pyrkimystä erota Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnasta, joka epäilemättä osoittaa, että maassa ei noudateta vallanjaon periaatetta ja että maan lainsäädäntövallan ja tuomiovallan käyttäjät ovat täysin alistuneet presidentin poliittisiin päätöksiin;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerille, EU:n ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle sekä Venezuelan bolivariaanisen tasavallan hallitukselle.

(1) EUVL C 102E, 24.4.2008, s. 484. (2) EUVL C 15E, 21.1.2010, s. 85. (3) EUVL C 212E, 5.8.2010, s. 113. (4) EUVL C 341E, 16.12.2010, s. 69. (5) EUVL C 351E, 2.12.2011, s. 130. (6) EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 69. (7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0126.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. toukokuuta 2012 Azerbaidžanin ihmisoikeustilanteesta (2012/2654(RSP))

P7_TA(2012)0228 RC-B7-0252/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat, erityisesti ihmisoikeuksia koskevat päätöslauselmansa Azerbaidžanin tilanteesta,

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin suosituksista neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle EU:n ja Azerbaidžanin assosiaatiosopimusneuvotteluista(1),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja Azerbaidžanin välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 1999, ja kahden osapuolen käymät neuvottelut uudesta, aiemman assosiaatiosopimuksen korvaavasta assosiaatiosopimuksesta,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle 15. toukokuuta 2012 annetun yhteisen tiedonannon, joka koskee uuden Euroopan naapuruuspolitiikan harjoittamista,

–   ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelun tehokkuuden lisäämistä Azerbaidžanin tasavallassa koskevan uuden kansallisen toimintaohjelman, jonka Azerbaidžanin presidentti hyväksyi 27. joulukuuta 2011,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Azerbaidžan osallistuu aktiivisesti Euroopan naapuruuspolitiikkaan ja itäiseen kumppanuuteen ja on sitoutunut kunnioittamaan demokratiaa, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltion periaatetta, jotka ovat näiden kahden aloitteen keskeiset arvot; katsoo kuitenkin, että Azerbaidžanin ihmisoikeustilanne on huonontunut jatkuvasti viime vuosina huolimatta Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevaan toimintasuunnitelmaan sisältyvistä sitoumuksista ja kansalaisjärjestöjen ja riippumattomien tiedotusvälineiden painostusta ja pelottelua on lisätty, mikä on aiheuttanut laajalti pelkoa opposition ja ihmisoikeuksien puolustajien sekä nuorison ja sosiaalisen verkoston aktivistien keskuudessa ja johtanut toimittajien itsesensuuriin;

B.  ottaa huomioon, että poliisivoimat hajottivat 15. toukokuuta 2012 maan pääkaupungissa Bakussa järjestetyt rauhanomaiset mielenosoitukset, joissa vaadittiin poliittisten vankien vapauttamista ennen kuin Azerbaidžan isännöi 26. toukokuuta 2012 pidettäviä Eurovision laulukilpailuja; katsoo, että väkivallan käyttö rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan osoittaa Azerbaidžanin viranomaisten sivuuttavan toiminnassaan sitoumukset, joita Azerbaidžan on tehnyt EU:lle ja joita se on tehnyt Euroopan neuvoston ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) yhteydessä;

C.  toteaa, että riippumattomat toimittajat, ihmisoikeuksien puolustajat ja muut henkilöt, jotka yrittävät ilmaista mielipiteensä, tutkia yleiseen etuun liittyviä kysymyksiä tai arvostella Azerbaidžanin hallitusta ja viranomaisia, ovat joutuneet hyökkäysten, ahdistelun ja uhkailujen kohteeksi tai heidät on vangittu ja että kahden toimittajan, Idrak Abbasovin ja Khadija Ismailovan, tapaukset ovat erittäin huolestuttavia;

D.  ottaa huomioon, että People's Front -oppositiopuolueen aktivisti ja jäsen Elnur Mecidli vapautettiin 16. toukokuuta 2012 vankilasta;

E.  toteaa, että Bakussa 26. toukokuuta 2012 pidettävien Eurovision laulukilpailujen olisi tarjottava Azerbaidžanille tilaisuus osoittaa sitoutumisensa demokratiaan ja ihmisoikeuksiin;

F.  ottaa huomioon, että kehittämishankkeiden yhteydessä on pakkolunastettu avoimuuden ja vastuullisuuden periaatteet sivuuttaen satoja kiinteistöjä ja tuhannet Bakun asukkaat on häädetty pakolla kodeistaan ja että tämä koskee myös National Flag Square -aukion naapurustoa, aukion, jossa sijaitsee Bakun Crystal Hall -kisa-areena, jolla isännöidään muun muassa vuoden 2012 Eurovision laulukilpailuja;

G.  toteaa, että lehdistönvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden kustannuksella irvaillaan usein; toteaa, että rajoittamatonta digitaalista vapautta, mukaan luettuna ilmaisunvapauden ja kokoontumisvapauden soveltamista verkossa, ei taata käytännössä;

H.  ottaa huomioon, että Azerbaidžanista on tullut YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuva jäsen jaksolle 2012–2013 ja että se on sitoutunut pitämään voimassa YK:n ihmisoikeusperuskirjassa ilmaistut arvot;

I.  ottaa huomioon, että Azerbaidžan on Euroopan neuvoston jäsen ja että se on allekirjoittanut Euroopan ihmisoikeussopimuksen;

1.  kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia lopettamaan välittömästi kaikki ilmaisunvapautta ja kokoontumisvapautta tukahduttavat toimet, koska ne rikkovat Azerbaidžanin tekemiä sitoumuksia, jotka koskevat demokratiaa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelemista;

2.  tuomitsee sen, että poliisi ja valtion SOCAR-öljy-yhtiön turvamiehet hakkasivat raa'asti Zerkalo-sanomalehden toimittajan ja reportterien vapautta ja turvallisuutta koskevalle instituutille töitä tekevän Idrak Abbasovin tämän kuvatessa talojen purkamista Bakussa sijaitsevalla Sulutapan asuinalueella;

3.  tuomitsee tutkivaa toimittajaa Khadija Ismailovaa vastaan käynnistetyn kiristys- ja pelottelukampanjan, joka johtui siitä, että hän tutki presidentti Alijevin perheen väitettyjä yhteyksiä liike-elämään;

4.  ottaa huomioon, että Azerbaidžanin viranomaiset ovat käynnistäneet tutkimuksia toimittajia vastaan tehdyistä hyökkäyksistä; kehottaa viranomaisia varmistamaan, että kyseiset tapaukset tutkitaan tehokkaasti ja hyökkäyksistä vastuussa olevat asetetaan syytteeseen teoistaan;

5.  kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia sallimaan rauhanomaiset mielenosoitukset ja kieltämään poliisia häiritsemästä mielenosoituksia seuraavien toimittajien työskentelyä;

6.  tuomitsee toimittajien sekä muiden mielipiteensä rauhanomaisesti esittämään pyrkivien henkilöiden ahdistelun ja pelottelun ja heihin kohdistuvan väkivallan; kehottaa viranomaisia vapauttamaan välittömästi henkilöt, jotka ovat vangittuina tai pidätettyinä poliittisista syistä nostettujen syytteiden perusteella, mukaan luettuina kuusi toimittajaa – Anar Bayramli, Ramil Dadašov, Vugar Gonagov, Zaur Gulijev, Aydin Janijev ja Avaz Zeynalli – sosiaalisen median aktivisti Bahtijar Hacijev, juristi ja kansalaisjärjestöä johtava Vidadi Isganderov, ihmisoikeusaktivisti ja juristi Taleh Hasmammadov sekä muita aktivisteja, jotka on pidätetty poliittisista syistä nostettujen, huhtikuun 2011 rauhanomaisiin mielenosoituksiin kytkeytyvien syytteiden perusteella;

7.  toistaa kantansa, että neuvoteltavana olevaan EU:n ja Azerbaidžanin assosiaatiosopimukseen olisi sisällytettävä ihmisoikeuksien, ja etenkin tiedotusvälineiden vapauden, ilmiasunvapauden sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapauden suojelemista ja edistämistä koskevia lausekkeita ja vertailuarvoja, joissa otetaan huomioon Azerbaidžanin perustuslakiin kirjatut periaatteet ja oikeudet sekä sitoumukset, joita Azerbaidžan on tehnyt Euroopan neuvoston ja Etyjin yhteydessä;

8.  ilmaisee myötätuntonsa Bakussa järjestettävien Eurovision laulukilpailujen yhteydessä käynnistetyn Sing for Democracy -kampanjan edistäjille ja toivoo, että he voivat toiminnallaan edistää välttämättömien demokraattisten uudistusten toteutumista sekä parantaa merkittävästi maan ihmisoikeustilannetta;

9.  on huolissaan siitä, että tuleviin Eurovision laulukilpailuihin osittain kytkeytyvä Bakun mittava jälleenrakennussuunnitelma on aiheuttanut pakkohäätöjä ja rakennusten purkamisia; kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia antamaan takeet siitä, että Bakun uusia rakennuksia koskevissa töissä noudatetaan asiasta annettua lainsäädäntöä ja että kansalaisten uudelleensijoittamisessa noudatetaan avoimia oikeudellisia menettelyjä ja myönnetään oikeudenmukaisia korvauksia;

10.  pitää myönteisenä, että People's Front -oppositiopuolueen jäsen Elnur Mecidli on vapautettu vankilasta; kehottaa Azerbaidžanin hallitusta myöntämään poliittisia vankeja koskevia asioita käsittelevälle Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen erityisraportoijalle viisumin, jotta tämä voi toimeksiantonsa mukaisesti käydä maassa;

11.  kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia takaamaan digitaaliset vapaudet, mukaan luettuna sensuurista vapaa tiedottaminen ja viestintä, jotka ovat yleismaailmallisia oikeuksia ja välttämättömiä ihmisoikeuksien, kuten ilmaisunvapauden ja tiedonsaantioikeuden, toteutumisen sekä julkishallintoa koskevan avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden kannalta;

12.  kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia hyväksymään kunnianloukkauksia koskevan lakiesityksen, jossa säädetään halventamista ja loukkauksia koskevan rikosoikeudellisen vastuun poistamisesta; pitää myönteisenä, että Azerbaidžanin yhteiskunnassa on keskusteltu tällaisen lain hyväksymisestä tiiviissä yhteistyössä Etyjin kanssa ja että maan viranomaiset aikovat hyväksyä lakiesityksen vielä ennen kuluvan vuoden päättymistä;

13.  kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia saattamaan vaaleja, kokoontumis- ja yhdistymisvapautta sekä tiedotusvälineiden vapautta koskevan lainsäädännön kansainvälisten normien mukaiseksi ja varmistamaan, että lainsäädäntöä sovelletaan täysimääräisesti;

14.  kehottaa Azerbaidžanin vauhdittamaan uudistuspyrkimyksiä, jotka koskevat oikeusjärjestelmän kaikkia näkökohtia: syyttämistä, oikeudenkäyntiä, tuomion antamista, vangitsemista ja muutoksenhakua;

15.  kehottaa Azerbaidžanin viranomaisia noudattamaan kaikkia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tekemiä Azerbaidžania koskevia päätöksiä;

16.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, neuvostoa ja komissiota seuraamaan tiiviisti Azerbaidžanin ihmisoikeustilannetta ja perusvapauksia koskevaa tilannetta Eurovision laulukilpailujen jälkeen; kehottaa neuvostoa harkitsemaan täsmäpakotteita ihmisoikeusloukkauksista vastuussa olevia kohtaan, jos loukkaukset jatkuvat;

17.  tuomitsee jyrkästi sen, että radikaalit islamistijärjestöt ja yksittäiset islamistit ovat uhkailleet tuleviin Eurovision laulukilpailuihin osallistujia ja erityisesti homo- ja biseksuaalien sekä transihmisten yhteisöön kuuluvia osallistujia; ilmaisee vahvan tukensa Azerbaidžanin maallistuneelle identiteetille ja maan vapaudelle päättää ulkopolitiikkansa suuntauksista;

18.  tuomitsee jyrkästi terrorismin sen kaikissa ilmenemismuodoissa ja arvostaa suuresti Azerbaidžanin osallistumista terrorismin ja ääriliikkeiden torjumiseen alueellisella ja kansainvälisellä tasolla;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, Azerbaidžanin tasavallan ja EU:n jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0127.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 24. toukokuuta 2012 pohjoiskorealaisten pakolaisten tilanteesta (2012/2655(RSP))

P7_TA(2012)0229 RC-B7-0241/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Pohjois-Koreasta (Korean demokraattisesta kansantasavallasta) ja erityisesti 8. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2012 pidetyn EU:n ja Kiinan huippukokouksen sekä Madridissa 29. kesäkuuta 2010 pidetyn EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelun 29. neuvottelukierroksen, jossa keskusteltiin pohjoiskorealaisista pakolaisista,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston yleisen määräaikaisarvioinnin työryhmän kuudennessa (30. marraskuuta – 11. joulukuuta 2009) istunnossa esitellyn Pohjois-Koreaa koskevan raportin,

–  ottaa huomioon Korean demokraattisen kansantasavallan ihmisoikeustilannetta seuraavan erityisraportoijan 21. helmikuuta 2011 esittämän raportin, jossa hän ilmaisee huolensa siitä, että Pohjois-Korea ei ole tähän mennessä sitoutunut mitenkään yleisen määräaikaisarvioinnin suositusten ja päätelmien täytäntöönpanoon,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 19. maaliskuuta 2012 yksimielisesti hyväksymän päätöslauselman A/HRC/19/L.29, jossa ihmisoikeusneuvosto ilmaisee olevansa hyvin huolestunut jatkuvista vakavista, laajamittaisista ja järjestelmällisistä ihmisoikeusrikkomuksista Korean demokraattisessa kansantasavallassa, sekä YK:n yleiskokouksen 29. maaliskuuta 2012 antaman päätöslauselman A/RES/66/174,

–  ottaa huomioon Etelä-Korean kansallisen ihmisoikeusneuvoston toukokuussa 2012 Pohjois-Korean ihmisoikeusrikkomuksista laatiman raportin, joka perustuu noin 800 pakolaisen sekä useiden satojen vankileireiltä elossa selvinneiden loikkareiden haastatteluihin,

–  ottaa huomioon Pohjois-Korean yleisen turvallisuuden ministeriön vuonna 2010 antaman asetuksen, jonka nojalla loikkaamisesta tehdään rikos, joka on ”petos kansakuntaa vastaan”,

–  ottaa huomioon Pohjois-Korean viranomaisten joulukuussa 2011 antaman lausunnon, jossa viranomaiset tuovat julki aikomuksena on ”tuhota” kolmanteen sukupolveen perhe, jonka jäsen on paennut maasta Kim Jong-ilin kuoleman vuoksi määrätyn 100 päivän suruajan kuluessa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmassa tuomitaan Pohjois-Korean vakavat, laajamittaiset ja järjestelmälliset ihmisoikeusrikkomukset ja etenkin poliittisten vankien ja pakkopalautettujen Pohjois-Korean kansalaisten kiduttaminen ja lähettäminen työleireille; ottaa huomioon, että valtiolliset viranomaiset mahdollistavat sen, että laittomia teloituksia, mielivaltaisia pidätyksiä ja tahdonvastaisia katoamisia pannaan järjestelmällisesti täytäntöön;

B.  toteaa, että suuri osa kansasta näkee nälkää, ja panee merkille, että Maailman elintarvikeohjelman syyskuussa 2009 julkaiseman raportin mukaan kolmannes Pohjois-Korean naisista ja lapsista on aliravittuja;

C.  toteaa, että Pohjois-Korean hallituksen politiikan seurauksena ja vaaroista huolimatta maasta arvioidaan vuosien kuluessa paenneen jopa 400 000 pohjoiskorealaista, joista useat asuvat naapurimaassa Kiinassa ”laittomina maahanmuuttajina”;

D.  toteaa, että useimmilla pohjoiskorealaisilla pakolaisilla ei ole aikomusta jäädä Kiinaan, mutta heidän on matkustettava maan kautta päästäkseen Etelä-Koreaan tai muualle maailmaan;

E.  ottaa huomioon, että vuonna 1986 Pohjois-Korean kanssa tehdyn palauttamissopimuksen nojalla Kiina estää Pohjois-Korean kansalaisia pääsemästä UNHCR:n turvapaikkamenettelyjen piiriin ja rikkoo vuonna 1957 tehtyä YK:n pakolaisyleissopimusta ja sen vuonna 1967 tehtyä lisäpöytäkirjaa, johon Kiinan kansantasavalta on liittynyt; toteaa, että kansalaisjärjestöjen arvioiden mukaan Kiinan kansantasavalta pidättää ja palauttaa pakkokeinoin jopa 5 000 pohjoiskorealaista pakolaista Pohjois-Koreaan joka vuosi;

F.  toteaa, että suuri määrä Kiinassa olevista pohjoiskorealaisista pakolaisista on naisia, joista monet ovat ihmiskaupan, seksiorjuuden ja pakkoavioliittojen uhreja, ja ottaa huomioon, että tällaisten rikosten seurauksena syntyneitä lapsia pidetään Kiinassa valtiottomina ja heidät hylätään tai jätetään saman kohtalon armoille kuin heidän äitinsä;

G.  ottaa huomioon, että 29. maaliskuuta 2012 Kim Jong-hwan ja kolme muuta Soulissa toimivan Network for North Korean Democracy and Human Rights -järjestön aktivistia pidätettiin Dalianin kaupungissa Kiinassa (Liaoningin provinssi) ja heitä koskevien syytösten mukaan he ovat ”uhka Kiinan kansalliselle turvallisuudelle”, koska he yrittivät auttaa pohjoiskorealaisia loikkareita;

H.  ottaa huomioon, että silminnäkijöiden kertomusten mukaan pakkokeinoin Pohjois-Koreaan palautettuja pakolaisia kidutetaan järjestelmällisesti, heitä suljetaan keskitysleireihin ja voidaan jopa teloittaa ja että raskaana olevia naisia on väitteiden mukaan pakotettu abortteihin ja kiinalaisten isien lapset ovat vaarassa joutua surmatuiksi; ottaa huomioon valtion harjoittaman syyllisyyspolitiikan, jonka johdosta kokonaisia perheitä, lapset ja isovanhemmat mukaan luettuina, viedään vankeuteen;

I.  toteaa, että satelliittikuvat ja pohjoiskorealaisten loikkareiden kertomukset tukevat väitteitä, että Pohjois-Koreassa toimii ainakin kuusi keskitysleiriä ja lukuisia uudelleenkoulutusleirejä, joissa on mahdollisesti jopa 200 000 vankia, joista useimmat ovat poliittisia vankeja;

1.  toistaa Pohjois-Korealle esittämänsä vaatimuksen lopettaa välittömästi jatkuvat vakavat, laajamittaiset ja järjestelmälliset kansalaisiinsa kohdistuvat ihmisoikeusloukkaukset, joiden vuoksi pohjoiskorealaiset joutuvat pakenemaan maastaan;

2.  kehottaa Pohjois-Korean viranomaisia toimimaan YK:n ihmisoikeusneuvoston yleisen määräaikaisarvioinnin työryhmän raportin suositusten mukaisesti ja sallimaan heti sen, että riippumattomat kansainväliset asiantuntijat tarkastavat kaikentyyppiset pidätyskeskukset;

3.  kehottaa jäsenvaltioita järjestämään entistä systemaattisemmin eurooppalaisen ja kansainvälisen suojelun maastaan pakeneville pohjoiskorealaisille ja pyytää komissiota jatkamaan pohjoiskorealaisia pakolaisia auttavien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen tukemista;

4.  pitää hyvin valitettavana, että Kim Jong-hwanin ja hänen aktivistitovereidensa tapauksessa Kiinan viranomaiset ovat tietojen mukaan käyttäneet ensimmäistä kertaa syytteen perusteena ”uhkaa kansalliselle turvallisuudelle”, mikä voi johtaa kuolemanrangaistukseen; kehottaa Kiinan viranomaisia myöntämään täydet konsulioikeudet Etelä-Korean viranomaisille sekä oikeusavun neljälle aktivistille ja vapauttamaan heidät nopeasti;

5.  kehottaa Kiinan kansantasavaltaa noudattamaan kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteitaan, erityisesti vuonna 1951 tehtyä pakolaisten oikeusasemaa koskevaa yleissopimusta ja sen vuonna 1967 tehtyä lisäpöytäkirjaa sekä vuonna 1984 tehtyä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaista yleissopimusta ja lopettamaan Pohjois-Korean kansalaisten palauttamisen Pohjois-Koreaan, palautetut ja heidän perheensä ovat suuressa vaarassa joutua pahoinpidellyiksi tai jopa teloitetuiksi;

6.  kehottaa Kiinan kansantasavaltaa lopettamaan vuonna 1986 pakolaisten palauttamisesta tehdyn sopimuksen ja suhtautuu myönteisesti viimeaikaisiin raportteihin, joiden mukaan Kiina saattaa muuttaa politiikkaansa; muistuttaa, että Pohjois-Korean kansalaisia pidetään täysivaltaisina Korean tasavallan kansalaisina, ja kehottaa Kiinan kansantasavaltaa päästämään heidät turvallisesti Etelä-Koreaan tai kolmansiin maihin;

7.  vetoaa Kiinan viranomaisiin, jotta ne kohtelisivat pohjoiskorealaisia loikkareita ”sur place -pakolaisina”, sallisivat pakolaisille mahdollisuuden turvautua UNHCR:ään, jotta heidän asemansa voitaisiin määritellä ja jotta he voisivat asettautua uudelleen turvallisesti, vapauttamaan kaikki tällä hetkellä pidätettyinä olevat loikkarit, dekriminalisoimaan ne, jotka yrittävät auttaa pakolaisia humanitaarisin perustein, ja myöntämään Kiinan kansalaisten kanssa naimisissa oleville pohjoiskorealaisille naisille laillisen asukkaan aseman;

8.  kehottaa Kiinaa myös lopettamaan pohjoiskorealaisten pakolaisten jäljittämiseen ja heidän pidättämiseensä tähtäävän yhteistyön Pohjois-Korean turvallisuuspalvelun agenttien kanssa; kehottaa Kiinan kansantasavaltaa sen sijaan sallimaan, että kansalaisjärjestöt ja yhdyskuntapalvelujen tarjoajat toimittavat humanitaarista apua Kiinassa oleville pohjoiskorealaisille pakolaisille ja turvapaikanhakijoille, elintarvikkeiden toimittaminen, sairaanhoito, koulutus sekä oikeudelliset ja muut palvelut mukaan luettuina;

9.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja komissiota ottamaan Pohjois-Korean ihmisoikeustilanteen ja Kiinaan paenneiden pohjoiskorealaisten pakolaisten kysymyksen esille kaikissa EU:n ja Kiinan välisissä korkean tason keskusteluissa osana EU:n ja Kiinan ihmisoikeusvuoropuhelua;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, jäsenvaltioille, neuvostolle, komissiolle, Korean tasavallan, Korean demokraattisen kansantasavallan ja Kiinan kansantasavallan hallituksille, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle, YK:n ihmisoikeusasioiden päävaltuutetulle, Korean demokraattisen kansantasavallan ihmisoikeustilannetta seuraavalle YK:n eritysraportoijalle ja Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

(1) EUVL C 351E, 2.12.2011, s. 132.

Euroopan parlamentin kannanotto 24. toukokuuta 2012 rokotusten tukemisen jatkamiseen ja lisäämiseen kehitysmaissa

P7_TA(2012)0230 P7_DCL(2012)0004

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan,

A.  ottaa huomioon, että rokotteilla ehkäistävissä olevat taudit, muun muassa hepatiitti, tuhkarokko, pneumokokkitaudit, rotaviruksen aiheuttama ripuli, polio ja keltakuume, ovat merkittävä lapsikuolemien syy kehitysmaissa;

B.  toteaa, että nämä sairaudet ovat este kestävän sosioekonomisen kehityksen saavuttamiselle;

C.  toteaa, että rokotteilla ehkäistävissä olevien tautien tiedetään vaikuttavan naisiin ja miehiin eri tavoin;

D.  toteaa, että naisten osuus on puolet maailman väkiluvusta ja että kehityksen ja terveyden edistämisen kannalta on olennaista, että heitä kuullaan;

E.  ottaa huomioon, että perusterveydenhoito – sairaalat, lääkärit, sairaanhoitajat, lääketieteelliset laitteet jne. – on elintärkeää eikä sitä saisi laiminlyödä;

F.  toteaa, että maailmanlaajuista liittymää rokotusten ja vastustuskyvyn lisäämiseksi (GAVI) pidetään erittäin tehokkaana kehitys- ja humanitaaristen tavoitteiden saavuttamisen kannalta;

G.  panee merkille, että viimeisten kymmenen vuoden aikana GAVI on saanut aikaan huomattavaa edistystä pelastamalla ihmishenkiä ja laajentamalla rokotussuojan kattavuutta maailman köyhimmissä maissa; toteaa, että toiminnan tuloksena 288 miljoonaa lasta on rokotettu ja yli viisi miljoonaa mahdollista kuolemantapausta on estetty;

H.  ottaa huomioon, että näistä edistysaskeleista huolimatta 1,7 miljoonaa lasta kuolee vuosittain rokotteilla ehkäistävissä oleviin tauteihin;

1.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on tukenut GAVIa kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ja Euroopan kehitysrahaston kautta vuosina 2003–2012;

2.  kehottaa komissiota sitoutumaan entistä vahvemmin rokotteilla ehkäistävissä olevien kuolemantapausten vähentämiseen tulevassa ulkoisessa toiminnassaan;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton sekä allekirjoittajien nimet(1) jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) Allekirjoittajien nimet julkaistaan 24. toukokuuta 2012 pidetyn istunnon pöytäkirjan liitteessä 1 (P7_PV(2012)05-24(ANN1)).