Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2012 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan ja sen liitteen I muuttamisesta (02074/2011 – C7-0090/2011 – 2011/0901A(COD))

P7_TA(2012)0294 A7-0185/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetun unionin tuomioistuimen pyynnön (02074/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 257 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan ja 281 artiklan toisen kohdan, joiden mukaisesti säädösesitys on toimitettu Euroopan parlamentille (C7-0090/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 ja 15 kohdan,

–  ottaa huomioon komission lausunnon (COM(2011)0596),

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 8. toukokuuta 2012 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon komission 30. toukokuuta 2012 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 31. toukokuuta 2012 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0185/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  toteaa, että ottaen huomioon unionin tuomioistuimen tuomareiden osittainen vaihtuminen 7. lokakuuta 2012 ja kiireellinen tarve löytää ratkaisu, jolla taataan virkamiestuomioistuimen asianmukainen toiminta, ehdotetut muutokset perussääntöön, jotka koskevat unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen organisaatiota ja virkamiestuomioistuinta on hyväksyttävä viipymättä, kuten todettiin unionin tuomioistuimen presidentin 8. toukokuuta 2012 päivätyssä kirjeessä;

3.  pidättää itsellään oikeuden tutkia myöhemmin unionin tuomioistuimen esittämän pyynnön sitä osaa, joka koskee unionin yleisen tuomioistuimen jäsenyyttä;

4.  päättää järjestää parlamentissa piakkoin keskustelun eduista, joita esitettävien eriävien mielipiteiden mahdollisuus voisi tarjota unionin tuomioistuimessa;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle, unionin tuomioistuimelle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. heinäkuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o .../2012 antamiseksi Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan ja sen liitteen I muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU, Euratom) N:o 741/2012.)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2012 esityksestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen määräaikaisista tuomareista (01923/2011 – C7-0091/2011 – 2011/0902(COD))

P7_TA(2012)0295 A7-0184/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetun unionin tuomioistuimen pyynnön (01923/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 257 ja 281 artiklan, joiden mukaisesti säädösesitys on toimitettu Euroopan parlamentille (C7-0091/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 ja 15 kohdan,

–  ottaa huomioon komission lausunnon (COM(2011)0596),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 31. toukokuuta 2012 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0184/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle, unionin tuomioistuimelle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. heinäkuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2012 antamiseksi Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen tilapäisistä tuomareista

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU, Euratom) N:o 979/2012.)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 5. heinäkuuta 2012 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta tehdyn päätöksen N:o 1639/2006/EY sekä yleisistä säännöistä yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla annetun asetuksen (EY) N:o 680/2007 muuttamisesta (COM(2011)0659 – C7-0372/2011 – 2011/0301(COD))

P7_TA(2012)0296 A7-0150/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0659),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 172 artiklan ja 173 artiklan 3 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0372/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 23. helmikuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 30. toukokuuta 2012 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A7-0150/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 5. heinäkuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2012 antamiseksi kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta tehdyn päätöksen N:o 1639/2006/EY sekä yleisistä säännöistä yhteisön rahoitustuelle Euroopan laajuisten liikenne- ja energiaverkkojen alalla annetun asetuksen (EY) N:o 680/2007 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 670/2012.)

(1) EUVL C 143, 22.5.2012, s. 134.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2012 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 3/2012 varainhoitovuodeksi 2012, pääluokka III – Komissio (11113/2012 – C7-0147/2012 – 2012/2071(BUD))

P7_TA(2012)0297 A7-0206/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 310 ja 314 artiklan sekä Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(1), jäljempänä ”varainhoitoasetus”, ja erityisesti sen 15, 37 ja 38 artiklan,

–  ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2012(2),

–  ottaa huomioon neuvoston 7. kesäkuuta 2012 vahvistaman kannan määrärahasiirtopyyntöön DEC 9/2012,

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon komission 16. huhtikuuta 2012 tekemän esityksen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 3/2012 varainhoitovuodeksi 2012 (COM(2012)0181),

–  ottaa huomioon neuvoston 11. kesäkuuta 2012 vahvistaman kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 3/2012 (11113/2012 – C7-0147/2012),

–  ottaa huomioon komission 22. joulukuuta 2010 antaman ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin vuotuiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä (COM(2010)0815),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 75 b ja 75 e artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0206/2012),

A.  ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksen nro 3/2012 tarkoituksena on sisällyttää vuoden 2012 talousarvioon varainhoitovuoden 2011 ylijäämä, joka on 1 496 968 014 euroa;

B.  ottaa huomioon, että ylijäämä muodostuu pääasiassa menojen vajaakäytöstä (0,73 miljardia euroa), tulojen positiivisesta toteutumasta (yli 0,67 miljardia euroa) ja valuuttakurssimuutosten positiivisesta saldosta (0,1 miljardia euroa);

C.  ottaa huomioon, että huomattava osa tuloista (0,45 miljardia euroa kaikkiaan 0,67 miljardista eurosta) on peräisin sakoista ja viivästyskoroista;

D.  ottaa huomioon, että menojen vajaakäyttö (vuoden 2011 talousarvion määrärahoista jäi käyttämättä 0,56 miljardia euroa ja vuodelta 2010 siirretyt 0,17 miljardia euroa) ei johdu varojen käyttöön liittyvistä vaikeuksista tai huonosta hallinnosta vaan voimassa olevista säännöistä, joilla maksuosuuksia mukautetaan tarpeisiin erityisesti varainhoitovuoden viimeisten viikkojen aikana,

E.  ottaa huomioon, että kaikki käytettävissä olevat indikaattorit osoittavat, että tänä vuonna monilla unionin toiminnan aloilla maksumäärärahoista on sen sijaan pulaa, erityisesti koska budjettivallan käyttäjä vähensi vuonna 2011 – eli toisena peräkkäisenä vuonna – talousarvion 2012 maksumäärärahoja, myös tutkimuksen ja koheesiopolitiikan määrärahoja, yli kolmella miljardilla eurolla komission alkuperäisiin arvioihin nähden,

F.  ottaa huomioon, että kannassaan määrärahasiirtopyyntöön DEC 9/2012 neuvosto leikkasi merkittävästi tutkimuksen toimintalohkoon siirrettyjä maksumäärärahoja, vaikka kyseisellä alalla on todettu kiireellisiä maksutarpeita aikaisempien sitoumusten kattamiseksi, mutta harkitsee lopulta uudestaan kantaansa määrärahasiirtopyyntöön DEC 19/2012,

G.  ottaa huomioon, että varainhoitoasetuksen 15 artiklassa säädetään, että poikkeamat arvioista otetaan unionin talousarvioon ainoastaan näitä poikkeamia koskevalla lisätalousarviolla,

1.  panee merkille lisätalousarvioesityksen nro 3/2012, jolla pyritään pelkästään ottamaan talousarvioon varainhoitovuoden 2011 ylijäämä varainhoitoasetuksen 15 artiklan mukaisesti; painottaa, että varainhoitoasetus jättää hieman harkinnanvaraa ylijäämän käytölle;

2.  panee merkille, että ylijäämä muodostuu pääasiassa menojen vajaakäytöstä (0,73 miljardia euroa), tulojen positiivisesta toteutumasta (yli 0,67 miljardia euroa) ja valuuttakurssimuutosten positiivisesta saldosta (0,1 miljardia euroa);

3.  korostaa, että menojen vajaakäyttö (0,73 miljardia euroa) ei johdu varojen käyttöön liittyvistä vaikeuksista tai huonosta hallinnosta vaan voimassa olevista säännöistä, jotka koskevat maksuosuuksien mukauttamista tarpeiden perusteella; katsoo, että tätä ylijäämää olisi näin ollen kohdeltava eri tavalla kuin ylijäämän sitä osuutta, joka on peräisin tulojen vaihtelusta; tähdentää lisäksi, että suuri osa määrärahoista jäi käyttämättä, koska neuvosto päätti olla hyväksymättä palkkoihin ja eläkkeisiin henkilöstösääntöjen mukaisia mukautuksia;

4.  pitää valitettavana, että huolimatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 310 artiklan 5 kohdan moitteetonta varainhoitoa koskevista säännöksistä ja kaikkien kolmen toimielimen vuoden 2012 talousarviomenettelyn yhteydessä hyväksymästä maksumäärärahoja koskevasta yhteisestä lausumasta neuvosto päätti aluksi vähentää kaksi kolmasosaa 485 miljoonan euron määrärahasiirtoesityksestä DEC 9/2012, joka koski talouden elpymistä koskevien energiahankkeiden käyttämättä jääneitä määrärahoja, joilla vahvistettiin seitsemänteen puiteohjelmaan liittyvää yhteistyön toimintalohkoa koskevan kolmen budjettikohdan rahoitusta;

5.  painottaa, että tämän vuoksi vuoden 2012 maksujen käyttämättä jäänyt osuus olisi näennäisesti kasvanut ja samalla vuoden 2012 ylijäämä olisi kasvanut, vaikka kaikki käytettävissä olevat indikaattorit osoittavat jo nyt, että tänä vuonna tutkimusalalla ja unionin muussa toiminnassa on puutetta maksumäärärahoista; panee tästä syystä tyytyväisenä merkille, että neuvosto harkitsee kantaansa uudestaan hyväksymällä määrärahasiirtopyynnön DEC 19/2012;

6.  hyväksyy neuvoston kannan lisätalousarvioesitykseen nro 3/2012 sellaisenaan;

7.  kehottaa puhemiestä toteamaan lisätalousarvion nro 3/2012 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja kansallisille parlamenteille.

(1) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1. (2) EUVL L 56, 29.2.2012. (3) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2012 Länsirantaa ja Itä-Jerusalemia koskevasta EU:n politiikasta (2012/2694(RSP))

P7_TA(2012)0298 RC-B7-0373/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa ja erityisesti 29. syyskuuta 2011 Palestiinan tilanteesta(1), 16. helmikuuta 2012 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alueen alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen tekemisestä(2) ja 9. syyskuuta 2010 Jordanin ja erityisesti sen alajuoksun tilanteesta(3) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon 14. toukokuuta 2012, 18. heinäkuuta 2011, 23. toukokuuta 2011 ja 8. joulukuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät Lähi-idän rauhanprosessista,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin parlamentin täysistunnossa 12. kesäkuuta 2012 pitämän puheen Lähi-idän ja Syyrian viimeaikaisesta kehityksestä,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin julkilausumat, erityisesti 8. kesäkuuta 2012 annetun julkilausuman siirtokuntien laajentamisesta, 25. huhtikuuta 2012 annetun julkilausuman miehitetyillä palestiinalaisalueilla sijaitsevien Sansanan, Rechelimin ja Bruchinin siirtokuntien asemaa koskevasta Israelin viranomaisten päätöksestä sekä 22. helmikuuta 2012 annetun julkilausuman Israelin siirtokuntien hyväksymisestä,

–  ottaa huomioon tammikuussa 2012 laaditun EU:n edustustojen päälliköiden raportin Itä-Jerusalemista ja heinäkuussa 2011 laaditun raportin C-alueesta ja Palestiinan valtion rakentamisesta sekä huhtikuussa 2011 laaditun EU:n edustustojen päälliköiden raportin siirtokuntalaisten väkivaltaisuudesta ja siihen liittyvän helmikuussa 2012 laaditun EU:n edustustojen päälliköiden muistion siirtokuntalaisten väkivaltaisuudesta,

–  ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyn neljännen Geneven yleissopimuksen siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat 181 (1947) ja 194 (1948) sekä YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 242 (1967), 252 (1968), 338 (1973), 476 (1980), 478 (1980), 1397 (2002), 1515 (2003) ja 1850 (2008),

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen vuodelta 1966,

–  ottaa huomioon Lähi-idän kvartetin julkilausumat ja erityisesti sen 11. huhtikuuta 2012 ja 23. syyskuuta 2011 antamat julkilausumat,

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2012 annetun Israelin ja palestiinalaishallinnon yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen tuomioistuimen 9. heinäkuuta 2004 antaman neuvoa-antavan lausunnon miehitetyille palestiinalaisalueille rakennetun aidan oikeudellisista vaikutuksista,

–  ottaa huomioon Palestiinan pääministeri Salam Fayyadin elokuussa 2009 esittelemän valtion kaksivuotisen perustamissuunnitelman ”Ending the occupation, establishing a state”,

–  ottaa 18. syyskuuta 1995 tehdyn Länsirannan ja Gazan alueen väliaikaisen sopimuksen,

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 1993 tehdyt Oslon sopimukset (periaatejulistus väliaikaisen itsehallinnon järjestämisestä),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että EU on toistuvasti vahvistanut tukevansa kahden valtion ratkaisua, jossa Israelin valtio varmoin ja tunnustetuin rajoin sekä itsenäinen, demokraattinen, alueellisesti yhtenäinen ja elinkelpoinen Palestiinan valtio elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden ilmapiirissä, ja se on julistanut, että hyväksytään vain sellaiset muutokset ennen vuotta 1967 määriteltyihin rajoihin, myös Jerusalemin osalta molempien valtioiden pääkaupunkina, joista on sovittu osapuolten kesken; katsoo, että palestiinalaisten itsemääräämisoikeus ja oikeus omaan valtioonsa ovat kiistattomia, samoin kuin Israelin oikeus olemassaoloon turvallisten rajojen sisällä;

B.  toteaa, että 14. toukokuuta 2012 annetuissa neuvoston päätelmissä korostettiin, että ”arabimaissa käynnissä olevien muutosten vuoksi on entistä tärkeämpää edistyä Lähi-idän rauhanprosessissa nopeasti” ja että ”se, että otetaan huomioon alueen kansojen toiveet, kuten palestiinalaisten toiveet valtiosta ja israelilaisten toiveet turvallisuudesta, on tärkeä osa alueen kestävää rauhaa, vakautta ja vaurautta”;

C.  ottaa huomioon, että osapuolten väliset suorat rauhanneuvottelut ovat keskeytyneet ja että viimeaikaiset yritykset aloittaa neuvottelut uudelleen ovat epäonnistuneet; ottaa huomioon, että EU on kehottanut osapuolia toteuttamaan luottamuksellisen ilmapiirin luomista edistäviä toimia, mikä on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa mielekkäät neuvottelut, pidättäytyä toimista, jotka asettavat kyseenalaiseksi prosessin uskottavuuden ja ehkäistä yllytystä;

D.  toteaa, että Israel ja palestiinalaishallinto antoivat 12. toukokuuta 2012 yhteisen julkilausuman, jossa ne vakuuttivat olevansa sitoutuneita saavuttamaan rauhan ja jossa osapuolet toivoivat, että presidentti Abbasin ja pääministeri Netanyahun välillä käyty kirjeenvaihto edistäisi tähän tavoitteeseen pääsemistä;

E.  ottaa huomioon, että kansainvälisiä ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta, myös neljättä Geneven sopimusta, sovelletaan täysimääräisesti Länsirantaan, myös Itä-Jerusalemiin ja Gazan alueeseen; katsoo, että Israelin on muun muassa varmistettava hyvässä uskossa, että miehitetyillä alueilla elävän palestiinalaisväestön perustarpeista huolehditaan, johdettava miehittämiään alueita tavalla, joka hyödyttää paikallisväestöä, suojeltava siviilikohteita ja vältettävä oman väestön siirtämistä miehitetyille alueille sekä miehitettyjen alueiden väestön siirtämistä omille alueilleen;

F.  katsoo, että EU:n edustustojen päälliköiden äskettäin laatimat raportit, jotka koskivat C-aluetta ja Palestiinan valtion rakentamista, Itä-Jerusalemia ja siirtokuntalaisten väkivaltaisuutta, vahvistivat jälleen kerran alueella käynnissä olevan huolestuttavan ja mahdollisesti peruuttamattoman kehityksen; panee merkille, että Israelin ulkoministeriö torjuu EU:n päätöslauselmissa esitetyt vaatimukset ja on arvostellut päätöslauselmia siitä, että ne eivät auta edistämään rauhanprosessia;

G.  ottaa huomioon, että vuonna 1995 tehdyistä Oslon sopimuksista lähtien Länsiranta on jaettu hallinnollisesti kolmeen vyöhykkeeseen tai alueeseen; toteaa, että C-alue käsittää suurimman osuuden Länsirannan alueesta; toteaa, että C-alueen sosiaalinen ja taloudellinen kehitys on erittäin tärkeä tulevan palestiinalaisvaltion elinkelpoisuudelle;

H.  katsoo, että Israelin hallinnon politiikka, erityisesti siirtokuntien rakentaminen ja laajentaminen, on vähentänyt palestiinalaisväestön määrää Länsirannalla, varsinkin C-alueella, ja Itä-Jerusalemissa; katsoo, että Israelin siirtokunnat ovat kansainvälisen oikeuden mukaan laittomia ja suuri este rauhanponnisteluille; ottaa huomioon, että Israelin valtio tukee niitä huomattavin kannustimin esimerkiksi verotuksen, asumisen, infrastruktuurin, tieverkoston, vesihuollon, koulutuksen ja terveydenhuollon alalla;

I.  ottaa huomioon, että Israel julisti vuodelta 1980 olevassa laissaan ”Basic Law: Jerusalem, Capital of Israel” Jerusalemin Israelin jakamattomaksi ja yhtenäiseksi pääkaupungiksi, mikä on vastoin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 478 (1980); ottaa huomioon, että neuvoston 14. toukokuuta 2012 antamissa päätelmissä toistetaan jälleen, että ratkaisu Jerusalemin asemaan molempien valtioiden tulevana pääkaupunkina on löydettävä neuvotteluteitse; katsoo, että Itä-Jerusalemin viimeaikaisten tapahtumien vuoksi suunnitelma Jerusalemista kahden valtion tulevana pääkaupunkina on käytännössä yhä epätodennäköisempi ja hankalampi toteuttaa; ottaa huomioon, että Itä-Jerusalem on yhä enemmän eristyksissä Länsirannasta, kun taas kaupungin historiallinen alue on yhä enemmän eristyksissä muusta osasta Itä-Jerusalemia;

J.  ottaa huomioon, että vaikka Itä-Jerusalemissa asuvat palestiinalaiset muodostavat 37 prosenttia Jerusalemin väestöstä ja maksavat 36 prosenttia kaupungin verotuloista, vain 10 prosenttia kaupungin talousarviosta osoitetaan Itä-Jerusalemiin, minkä vuoksi tarjotut palvelut ovat täysin riittämättömät; pitää erittäin huolestuttavana kysymyksenä sitä, että Israelin viranomaiset ovat sulkeneet suurimman osan Palestiinan virastoista, Orient House mukaan luettuna, mikä on aiheuttanut institutionaalisen ja johtajuutta koskevan tyhjiön paikallisen palestiinalaisväestön keskuudessa;

K.  ottaa huomioon, että Itä-Jerusalemissa asuvilla palestiinalaisilla on pysyvä oleskelulupa, joka voidaan myöntää lapsille vain tietyissä olosuhteissa ja jota ei myönnetä automaattisesti aviopuolisoille, mikä estää monien Itä-Jerusalemin pysyvien asukkaiden puolisoita ja lapsia asumasta perheensä kanssa; ottaa huomioon, että noin 200 000 israelilaista siirtokuntalaista asuu Itä-Jerusalemissa ja sen ympäristössä;

L.  katsoo, että palestiinalaisväestön ja sen oikeuksien suojelu Länsirannalla, varsinkin C-alueella, ja Itä-Jerusalemissa on erittäin tärkeää, jotta kahden valtion ratkaisu säilyy toteuttamiskelpoisena; ottaa huomioon, että siirtokuntien käynnissä oleva laajentaminen ja siirtokuntien asukkaiden väkivaltaisuus, maankäyttöä koskevat rajoitukset ja kriittinen asuntopula, talojen purkaminen, häädöt ja pakkosiirrot, maan takavarikointi, luonnonvarojen vaikea saanti sekä perussosiaalipalvelujen ja -avun puute vaikuttavat huomattavan kielteisesti palestiinalaisten elinoloihin; ottaa huomioon, että näiden alueiden taloudellinen tilanne, jota pääsyä, liikkumista ja maankäyttöä koskevat rajoitukset pahentavat, aiheuttaa edelleen suurta huolta; ottaa huomioon, että ILO:n vuosiraportin mukaan Länsirannalla 15–24-vuotiaista nuorista naisista 53,5 prosenttia ja samanikäisistä nuorista miehistä 32,3 prosenttia on työttömiä;

M.  ottaa huomioon, että Länsirannan, etenkin C-alueen, ja Itä-Jerusalemin palestiinalaisväestöä vaivaa ankara vesipula; toteaa, että kasteluveden puute vaikuttaa vakavasti palestiinalaisiin viljelijöihin, kun kasteluvesi käytetään pääosin Israelin sekä israelilaisten siirtokuntalaisten tarpeisiin; ottaa huomioon, että riittävät vesivarat ovat keskeinen edellytys tulevan palestiinalaisvaltion elinkelpoisuudelle;

N.  ottaa huomioon, että Israelin rakentama turva-aita, joka ei noudata vihreää linjaa, eristää huomattavan osan palestiinalaisalueesta sekä Länsirannan alueella että Itä-Jerusalemissa; ottaa huomioon, että Kansainvälisen tuomioistuimen vuonna 2004 antamassa neuvoa-antavassa lausunnossa miehitetyille palestiinalaisalueille rakennetun aidan oikeudellisista vaikutuksista todetaan, että Israelin rakentama turva-aita ja tähän liittyvä hallinto ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia;

O.  ottaa huomioon, että parlamentti on toistuvasti ilmaissut tukevansa presidentti Mahmoud Abbasin ja pääministeri Salam Fayyadin ponnisteluja valtion perustamiseksi sekä kannattanut pääministeri Fayyadin kaksivuotista valtionperustamissuunnitelmaa ja ilmaissut tyytyväisyytensä sen johdosta; katsoo, että C-alueen ja Itä-Jerusalemin olisi kuitenkin säilyttävä Palestiinan kansallisten kehityssuunnitelmien ensisijaisina prioriteetteina erityisesti vastauksena sille, että näiden alueiden palestiinalaisasukkaat ovat kokeneet tulleensa sivuutetuiksi;

P.  ottaa huomioon, että Israelin vankiloissa ja pidätyskeskuksissa on tällä hetkellä yli 4 500 palestiinalaisvankia, mukaan lukien 24 Palestiinan lakiasäätävän neuvoston jäsentä, noin 240 lasta ja yli 300 palestiinalaista hallinnollisessa pidätyksessä;

Q.  katsoo, että paimentolaisarabit ovat alkuperäiskansa, joka elää aloilleen asettunutta ja perinteistä maanviljelijän elämää esi-isiensä asuinsijoilla ja haluaa, että heidän ainutlaatuiset elinolonsa ja asemansa tunnustetaan virallisesti ja pysyvästi; katsoo, että paimentolaisarabiyhteisöt, joiden elinkeinoa Israelin politiikka uhkaa esimerkiksi pakkosiirroin, ovat erityisen haavoittuvassa asemassa oleva väestöryhmä sekä miehitetyllä palestiinalaisalueella että Negevissä;

R.  ottaa huomioon, että 14. toukokuuta 2012 julkaistun väestönsiirtoja käsittelevän työryhmän (Displacement Working Group (DWG)) raportin ja YK:n humanitaarisen avun koordinointitoimiston (OCHA) kuukausittaisen Humanitarian Monitor -julkaisun mukaan Israelin joukot ovat tuhonneet tammikuusta 2011 lähtien yli 60 rakennelmaa, esimerkiksi aurinkopaneeleja, vesitankkeja ja maatalousrakennuksia, joita EU ja monet sen jäsenvaltiot olivat rahoittaneet; panee merkille, että yli 100:aa vastaavaa hanketta uhkaa tuhoutuminen;

S.  ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat monissa yhteyksissä, esimerkiksi 14. toukokuuta 2012 annetuissa neuvoston päätelmissä, toistaneet perustavanlaatuisen sitoutumisensa Israelin turvallisuuteen, tuominneet voimakkain sanakääntein tietoisesti siviileihin kohdistuvan väkivallan, kuten Gazan alueelta tehdyt raketti-iskut, ja vaatineet estämään tehokkaasti aseiden salakuljetuksen Gazaan;

T.  ottaa huomioon EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen 2 artiklan, jonka mukaan osapuolten suhteiden on perustuttava kansanvallan periaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, mikä ohjaa niiden sisäpolitiikkaa ja kansainvälistä politiikkaa ja muodostaa sopimuksen olennaisen osan;

U.  ottaa huomioon, että Gazan alueen saarto ja humanitaarinen kriisi ovat jatkuneet vuodesta 2007 lähtien huolimatta kansainvälisen yhteisön lukuisista kehotuksista avata rajanylityspaikat välittömästi, kestävästi ja ehdoitta humanitaarisen avun, kaupallisten tuotteiden ja henkilöiden kululle Gazaan ja Gazasta, kuten myös 14. toukokuuta 2012 annetuissa neuvoston päätelmissä todettiin;

1.  muistuttaa tukevansa vakaasti kahden valtion ratkaisua, joka perustuu vuoden 1967 rajoihin ja Jerusalemin asemaan molempien valtioiden pääkaupunkina sekä käsittää Israelin valtion ja itsenäisen, demokraattisen, yhtenäisen ja elinkelpoisen Palestiinan valtion, jotka elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden ilmapiirissä;

2.  panee tyytyväisenä merkille 14. toukokuuta 2012 Lähi-idän rauhanprosessista annetut neuvoston päätelmät – joihin sisältyy Länsirantaa ja Itä-Jerusalemia koskevia päätelmiä – joissa muistutetaan, että EU tunnustaa vain sellaiset muutokset ennen vuotta 1967 määriteltyihin rajoihin, myös Jerusalemin osalta, joista on sovittu osapuolten kesken, panee lisäksi tyytyväisenä merkille Lähi-idän kvartetin 11. huhtikuuta 2012 antaman lausunnon;

3.  painottaa, että konfliktin päättyminen on erittäin tärkeää EU:lle, konfliktin osapuolille ja alueelle laajemmin, ja toteaa, että tähän voidaan päästä kattavan rauhansopimuksen avulla, joka perustuu YK:n turvallisuusneuvoston asiaa koskeviin päätöslauselmiin, Madridin periaatteisiin (muun muassa ”maata rauhaa vastaan” -periaate), etenemissuunnitelmaan, osapuolten aiempiin sopimuksiin ja arabimaiden rauhanaloitteeseen; korostaa, että loppuratkaisun ei pitäisi vaikuttaa kielteisesti kummankaan osapuolen arvokkuuteen; toteaa, että EU:lla, joka on palestiinalaishallinnon merkittävin avunantaja ja yksi Israelin tärkeimmistä kauppakumppaneista, on käytössään välineitä, joiden avulla se voi aktiivisemmin kannustaa molempia osapuolia toteuttamaan ratkaisuun tähtääviä toimenpiteitä; kehottaa molempia osapuolia tekemään yhteistyötä EU:n kanssa, jonka olisi puolestaan pyrittävä kaikin tavoin ratkaisemaan konflikti; muistuttaa, että kansainvälistä humanitaarista oikeutta, johon sisältyy myös Geneven neljäs yleissopimus siviilihenkilöiden suojelemisesta sodan aikana, sovelletaan myös miehitettyyn palestiinalaisalueeseen;

4.  korostaa, että on viipymättä jatkettava kvartetin vaatimien määräaikojen mukaisesti suoria neuvotteluja, jotka johtavat kahden valtion ratkaisuun israelilaisten ja palestiinalaisten välillä, jotta nykyisestä epätyydyttävästä tilanteesta päästään eteenpäin; pitää myönteisenä 17. huhtikuuta 2012 alkanutta kirjeenvaihtoa osapuolten välillä ja on myös tyytyväinen 12. toukokuuta 2012 annettuun Israelin ja palestiinalaishallinnon yhteiseen julkilausumaan;

5.  on erittäin huolissaan C-alueella Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa tapahtuneesta kehityksestä, jota EU:n edustustojen päälliköt ovat kuvanneet raporteissaan C-alueesta ja Palestiinan valtion rakentamisesta heinäkuussa 2011 ja Itä-Jerusalemista tammikuussa 2012;

6.  korostaa, että on tärkeätä suojella palestiinalaisväestöä ja sen oikeuksia C-alueella ja Itä-Jerusalemissa, mikä on olennaisen tärkeää kahden valtion ratkaisun toteuttamiskelpoisuuden säilyttämiseksi;

7.  muistuttaa, että siirtokunnat ovat edelleen kansainvälisen oikeuden nojalla laittomia, ja kehottaa Israelin hallitusta tekemään lopun kaikista rakennustöistä ja siirtokuntien laajentamisesta Länsirannalla ja Itä-Jerusalemissa sekä lakkauttamaan kaikki maaliskuun 2001 jälkeen perustetut etuvartioasemat;

8.  tuomitsee voimakkaasti kaikki siirtokuntien asukkaiden palestiinalaissiviileihin kohdistamat äärimmäiset väkivallanteot ja vainon ja kehottaa Israelin hallitusta ja viranomaisia saattamaan tällaisiin tekoihin syyllistyneet oikeuden eteen ja vastuuseen teoistaan;

9.  kehottaa panemaan täysimääräisesti ja tehokkaasti täytäntöön EU:n tämänhetkisen lainsäädännön ja EU:n ja Israelin kahdenväliset sopimukset, jotta voidaan varmistaa, että EU:n valvontajärjestelmä – nk. tekniset järjestelmät – ei mahdollista Israelin siirtokuntien tuotteiden tuontia EU:n markkinoille etuuskohtelujärjestelmän puitteissa;

10.  kehottaa Israelin hallitusta ja viranomaisia huolehtimaan kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaisista velvollisuuksistaan erityisesti siten, että

11.  kehottaa lopettamaan hallinnolliset pidätykset ilman, että Israelin viranomaisilla on virallista syytettä tai oikeudenkäyntiä palestiinalaisia vastaan; vaatii kaikille palestiinalaisvangeille mahdollisuutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja kehottaa vapauttamaan poliittiset palestiinalaisvangit ja erityisesti Palestiinan lakia säätävän neuvoston jäsenet, kuten Marwan Barghoutin, sekä hallinnolliset vangit; kehottaa myös vapauttamaan välittömästi Jeninin pakolaisleirin The Freedom -teatterin taiteellisen johtajan Nabil Al-Raeen, joka pidätettiin 6. kesäkuuta 2012 ja on ollut vangittuna siitä lähtien; pitää myönteisenä 14. toukokuuta 2012 saavutettua sopimusta, jonka perusteella palestiinalaiset vangit saattoivat lopettaa syömälakon, ja vaatii panemaan sopimuksen täytäntöön täysimääräisesti ja välittömästi;

12.  kehottaa suojelemaan Länsirannan ja Negevin paimentolaisyhteisöjä ja kehottaa Israelin viranomaisia kunnioittamaan täysimääräisesti paimentolaisyhteisöjen oikeuksia ja tuomitsee oikeuksien mahdolliset rikkomiset (esimerkiksi talojen purkamisen, pakkosiirrot ja julkisten palvelujen rajoittamisen); kehottaa tässä yhteydessä lisäksi Israelin hallitusta perumaan Prawer Plan -suunnitelman;

13.  kannustaa Palestiinan hallitusta ja viranomaisia kiinnittämään C-alueeseen ja Itä-Jerusalemiin enemmän huomiota Palestiinan kansallisissa kehityssuunnitelmissa ja hankkeissa, jotta voidaan parantaa näiden alueiden tilannetta ja palestiinalaisväestön elinoloja;

14.  korostaa jälleen, että Israelin ja Palestiinan välinen konflikti voidaan ratkaista kestävästi vain rauhanomaisin keinoin ilman väkivaltaa; tukee edelleen tässä yhteydessä presidentti Abbasin väkivallattoman vastarinnan politiikkaa ja kannustaa palestiinalaisten sisäisen sovinnon etsimiseen ja Palestiinan valtion rakentamiseen ja pitää presidentin- ja parlamenttivaaleja tärkeinä osatekijöinä tässä prosessissa;

15.  muistuttaa voimakkaasta sitoutumisestaan Israelin valtion turvallisuuteen; tuomitsee kaikki tahallisesti siviileihin kohdistetut väkivaltaisuudet ja on kauhistunut Gazan alueelta tehdyistä raketti-iskuista;

16.  kehottaa neuvostoa ja komissiota tukemaan edelleen ja antamaan apua palestiinalaiselimille ja kehityshankkeille C-alueella ja Itä-Jerusalemissa pyrkimyksenä suojella ja vahvistaa Palestiinan väestöä; kehottaa parempaan koordinointiin EU:n ja jäsenvaltioiden välillä tällä alalla; korostaa, että Israelin on lopetettava palestiinalaishallinnolle kuuluvien tulli- ja verotulojen pitäminen itsellään;

17.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota tarkistamaan paikan päällä kaikki väitteet, jotka koskevat EU:n rahoittamien rakenteiden ja hankkeiden tuhoamista ja vahingoittamista miehitetyillä alueilla, ja kehottaa toimittamaan tulokset parlamentille;

18.  kehottaa neuvostoa ja komissiota jatkamaan näiden asioiden käsittelyä kaikilla tasoilla EU:n kahdenvälisissä suhteissa Israelin ja palestiinalaishallinnon kanssa; korostaa, että Israelin sitoumus noudattaa kansainvälisestä ihmisoikeuslainsäädännöstä ja humanitaarisesta oikeudesta johtuvia velvoitteitaan suhteissa palestiinalaisväestöön on otettava täysimääräisesti huomioon EU:n kahdenvälisissä neuvotteluissa kyseisen maan kanssa;

19.  kehottaa jälleen EU:ta ja jäsenvaltioita omaksumaan aktiivisemman roolin myös kvartetin yhteydessä toimissa, joilla pyritään saavuttamaan oikeudenmukainen ja pysyvä rauha israelilaisten ja palestiinalaisten välille; korostaa jälleen kvartetin keskeistä asemaa ja antaa edelleen tukensa korkealle edustajalle, joka pyrkii luomaan uskottavat edellytykset rauhanprosessin käynnistämiselle uudelleen;

20.  muistuttaa kehotuksestaan poistaa välittömästi, kestävästi ja ehdoitta Gazan alueen saarto, joka koskee humanitaarisen avun, kaupallisten tuotteiden ja henkilöiden kulkua, ja kehottaa toimiin kyseisen alueen jälleenrakentamiseksi ja sen talouden elvyttämiseksi; kehottaa myös, ottaen asianmukaisesti huomioon Israelin legitiimit turvallisuustarpeet, luomaan tehokkaan valvontamekanismin, jolla estetään aseiden salakuljetus Gazaan; panee merkille neuvoston päätöksen jatkaa Euroopan unionin rajavalvonnan avustusoperaatiota EU BAM Rafahia 30. kesäkuuta 2013 asti ja odottaa operaation täyttävän tehtävänsä ja olevan ratkaisevassa ja vaikuttavassa asemassa rajat ylittävien suhteiden päivittäisessä hoidossa sekä Israelin ja Palestiinan viranomaisten välisen luottamuksen kehittämisessä; kehottaa Hamasia tunnustamaan Israelin valtion ja antamaan tukensa kahden valtion ratkaisulle; kehottaa lisäksi Hamasia lopettamaan Israelin valtioon sekä sisältä että ulkoa käsin kohdistetun väkivallan;

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, EU:n erityisedustajalle Lähi-idän rauhanprosessissa, YK:n yleiskokouksen puheenjohtajalle, YK:n turvallisuusneuvoston jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Lähi-idän kvartetin erityisedustajalle, Israelin hallitukselle ja knessetille, palestiinalaishallinnon presidentille ja Palestiinan lakiasäätävälle neuvostolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0429. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0060. (3) EUVL C 308 E, 20.10.2011, s. 81.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2012 lesboihin kohdistuvasta väkivallasta sekä lesbojen, homo- ja biseksuaalisten, transihmisten ja intersukupuolisten (HLBTI) henkilöiden oikeuksista Afrikassa (2012/2701(RSP))

P7_TA(2012)0299 RC-B7-0389/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamisesta tehdyn yleissopimuksen ja Pekingin toimintaohjelman ja korostaa, että kaikilla naisilla on oikeus hallita omaa seksuaalisuutta ja päättää itse vapaasti ja vastuullisesti ilman pakkoa, leimautumista tai väkivaltaa,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksista, seksuaalisesta suuntautumisesta ja sukupuoli-identiteetistä 17. kesäkuuta 2011 annetun Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman A/HRC/17/19 sekä Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun 17. marraskuuta 2011 antaman raportin, joka koskee yksilöitä heidän seksuaalisen suuntautumisensa ja sukupuoli-identiteettinsä perusteella syrjivästä lainsäädännöstä ja käytännöistä sekä heihin kohdistuvista väkivallanteoista,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia, seksuaalista suuntautumista ja sukupuoli-identiteettiä käsitelleen paneelikeskustelun, joka käytiin YK:n ihmisoikeusneuvostossa 7. maaliskuuta 2012,

–  ottaa huomioon 7. maaliskuuta 2012 pidetyn YK:n ihmisoikeusneuvoston 19. istunnon ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Navanethem Pillayn sen yhteydessä antaman lausunnon ihmisoikeuksia, seksuaalista suuntautumista ja sukupuoli-identiteettiä käsitelleen paneelikeskustelun johdosta,

–  ottaa huomioon maailman ihmisoikeustilannetta koskeva Amnesty Internationalin vuosiraportin 2012, jossa todetaan, että homo- ja biseksuaalien sekä transihmisten (HLBT) vastainen suvaitsemattomuus on lisääntynyt Afrikassa,

–  ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus) toisen tarkistuksen ja erityisesti sopimuksen 8 artiklan 4 kohtaan ja 9 artiklaan sisältyvät ihmisoikeuslausekkeet,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 5 kohdan ja 21 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 10 artiklan, jotka velvoittavat Euroopan unionin ja jäsenvaltiot vaalimaan ja puolustamaan yleismaailmallisia ihmisoikeuksia ja suojelemaan yksilöitä kansainvälisissä suhteissaan,

–  ottaa huomioon sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä kehitysyhteistyössä koskevan Euroopan unionin toimintasuunnitelman 2010–2015,

–  ottaa huomioon unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan sekä Euroopan parlamentin puhemiehen julkilausumat kansainvälisestä homofobian vastaisesta päivästä vuosina 2010, 2011 ja 2012,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin neuvoston keinovalikoiman homo- ja biseksuaalisten sekä transihmisten kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojaamiseksi (HLBT-keinovalikoima),

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2011 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta (COM(2011)0840) sekä 13. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon aiheesta ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma” (COM(2011)0637),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2009 antamansa päätöslauselman Ugandassa tehdystä homoseksuaalisuuden vastaisesta lakiesityksestä(1), 16. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman Ugandasta ja Bahatin lakiesityksestä sekä lesbojen, homojen, bi- ja transseksuaalien syrjinnästä(2), 17. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Uganda: David Katon surmaaminen”(3) ja 28. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin liittyvien asioiden käsittelystä Yhdistyneissä kansakunnissa(4),

–  ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisesta EU:n ulkosuhteissa sekä rauhanrakentamisessa ja valtiorakenteiden kehittämisessä(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan; ottaa huomioon, että kaikilla valtioilla on velvollisuus ehkäistä seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja sukupuolen ilmaisuun perustuvaa väkivaltaa ja vihan lietsontaa ja kunnioittaa naisten ja miesten tasa-arvon periaatteita;

B.  ottaa huomioon, että lesboilla, homoseksuaaleilla, transihmisillä sekä intersukupuolisilla naisilla on samat ihmisoikeudet kuin kaikilla muillakin naisilla ja miehillä ja että näitä ihmisoikeuksia on suojeltava riippumatta henkilöiden seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta;

C.  ottaa huomioon, että jotkut Afrikan maat ovat olleet edelläkävijöitä ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien vaalimisessa ja että apartheidin jälkeinen Etelä-Afrikan perustuslaki oli ensimmäinen perustuslaki, jossa kiellettiin seksuaaliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä; huomauttaa myös, että Etelä-Afrikka oli ihmisoikeuksia, seksuaalista suuntautumista ja sukupuoli-identiteettiä koskevan YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman A/HRC/17/19 alullepanija;

D.  katsoo, että on olemassa poliittisia liikkeitä ja johtajia, jotka voivat toimia suunnannäyttäjinä muutosten toteuttamisessa sekä ihmisoikeuksien, naisten oikeuksien sekä lesbojen, homo- ja biseksuaalisten, transihmisten ja intersukupuolisten henkilöiden oikeuksien vahvistamisessa Afrikassa;

E.  ottaa huomioon, että lesbojen, biseksuaalisten, transihmisten ja intersukupuolisten naisten tai sellaisina pidettyjen naisten leimaaminen ja näihin kohdistuva väkivalta, joihin valtio, poliisivoimat, naisten perheet ja yhteisön jäsenet Afrikassa entistä yleisemmin syyllistyvät, on yhteinen huolenaihe, joka ilmenee esimerkiksi YK:n pääsihteerin Ban Ki Moonin ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Navanethem Pillayn lukuisissa julkilausumissa sekä ihmisoikeuksia, seksuaalista suuntautumista ja sukupuoli-identiteettiä koskevassa YK:n ihmisoikeusneuvoston (UNHRC) päätöslauselmassa A/HRC/17/19;

F.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeuksien puolustajien erityisraportoija Margret Sekaggya totesi 25.–26. kesäkuuta 2012 pidetyssä naisten ihmisoikeuksien puolustajia käsittelevässä YK:n ihmisoikeusneuvoston vuotuisessa keskustelussa, että ihmisoikeuksia puolustaviin naisiin kohdistuneet loukkaukset ovat luonteeltaan sukupuoliperusteisia ja ulottuvat sukupuoleen perustuvasta solvaamisesta, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja raiskauksiin, että naisten katsotaan kyseenalaistavan yleisesti hyväksyttyjä sosiaalisia normeja, valtakulttuuria ja perinteitä tai uskonnollisia määräyksiä, minkä seurauksena he joutuivat leimatuiksi, ja että ihmisoikeuksia puolustaviin naisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, sillä näiden työssään kokema kärsimys on toisinaan ankarampaa kuin heidän miespuolisten kollegojensa;

G.  ottaa huomioon, että naiset, jotka toimivat sosiaalisten ja kulttuuristen normien vastaisesti ovat alttiita leimautua lesboiksi ja vaarassa joutua miesten väkivaltaisen käytöksen ja/tai halventavan kohtelun kohteeksi, minkä johdosta kaikkien naisten, myös heteroseksuaalisten naisten, seksuaalinen ilmaisu ja valinnanvapaus ovat sorrettuna; ottaa huomioon, että seksuaalisuutta koskevat oikeudet liittyvät kaikkien naisten ruumiilliseen itsemääräämisoikeuteen ja valinnanvapauteen;

H.  ottaa huomioon, että Afrikan maista naisten homoseksuaalisuus on sallittu 27 maassa ja yhtä monessa se on rikos, kun taas miesten homoseksuaalisuus on sallittu 16:ssa ja kiellettyä 38 maassa, ja panee merkille, että Mauritaniassa, Sudanissa, joissakin Somalian osissa ja Nigeriassa homoseksuaalisuudesta langetetaan kuolemantuomio ja että yksittäisen parlamentin jäsenen Ugandan parlamentille jättämässä homoseksuaalisuuden vastaisessa lakiesityksessä säädetään kuolemantuomiosta;

I.  ottaa huomioon, että lait, joiden nojalla kriminalisoidaan samaa sukupuolta olevien henkilöiden väliset parisuhteet ja seksuaalinen kanssakäyminen, ovat osaltaan luomassa ilmapiiriä, joka kannustaa lesboihin tai lesboina pidettyihin kohdistuvaan väkivaltaan;

J.  ottaa huomioon, että kaikilta maailma alueilta on saatu tietoja HLBTI-henkilöiden tappamisesta, kiduttamisesta, vangitsemisesta, leimaamisesta ja näihin kohdistuvasta väkivallasta ja vihapuheesta, jotka ovat toisinaan lain oikeuttamia; ottaa huomioon, että lesbot ovat usein joutuneet väkivallan ja hyökkäysten kohteeksi useissa Afrikan maissa

K.  ottaa huomioon, että lesbojen näkyvyyden ja oikeuksien edistäminen liittyy kiinteästi yleiseen naisten ihmisoikeuksien edistämiseen; ottaa huomioon, että lesbot ovat monien muiden naisten tavoin väkivallan kohteena sekä naiseutensa että seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi;

L.  ottaa huomioon, että kymmenen naista pidätettiin ja kolmea vastaan nostettiin syytteet ensimmäistä kertaa homoseksuaalisuuden harjoittamisesta Kamerunissa helmikuussa 2012; ottaa huomioon, että pidätykset ja poliisin tekemät pahoinpitelyt jatkuvat ja tuorein tällainen tapaus kirjattiin 24. kesäkuuta 2012; ottaa huomioon, että asianajaja Alice Nkomia on uhattu moneen otteeseen kuolemalla ja väkivallalla, sillä hän on puolustanut oikeudessa homoseksuaalisuudesta syytettyjä henkilöitä; ottaa huomioon, että ihmisjoukko hajotti väkivaltaisesti Yaoundéssa järjestetyn HLBTI-kokouksen 19. toukokuuta 2012;

M.  ottaa huomioon, että Liberian senaatti keskustelee parhaillaan ehdotuksesta laajentaa entisestään nykyisen lainsäädännön mukaista samaa sukupuolta olevien suhteita koskevaa kieltoa; ottaa huomioon, että pyrkimykset pelotella HLBTI-ihmisiä ovat lisääntyneet tiedotusvälineissä ja suuren yleisön keskuudessa huomauttaa, että kaksi lesboa joutui vastikään aseistautuneiden miesten hyökkäyksen kohteeksi Liberiassa;

N.  ottaa huomioon, että naisten homoseksuaalisuus kiellettiin uudestaan Malawissa tammikuussa 2011; ottaa huomioon, että äskettäin valittu presidentti Joyce Banda on ilmoittanut aikovansa pyytää parlamenttia kumoamaan homoseksuaalisuuden kriminalisoivat lait;

O.  ottaa huomioon, että Nigeriapyrkii kriminalisoimaan tiettyjen järjestöjen rekisteröinnin, toiminnan ja perustamisen sekä näiden järjestöjen kokoukset tai kulkueet ja myös kieltämään toiminnan, joka kuuluu tiukasti yksityiselämän piiriin;

P.  ottaa huomioon, että Etelä-Afrikassa lesboihin ja transnaisiin kohdistuvat niin sanotut korjaavat raiskaukset näyttävät jatkuvan; ottaa huomioon, että parhaillaan käytävät keskustelut seksuaalisen suuntautumisen perusteella vainottujen henkilöiden perustuslakiin perustuvasta suojelusta lietsovat HLBTI-ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa; ottaa huomioon, että homoaktivisti Thapelo Makutle joutui äskettäin kidutetuksi ja surmatuksi, 22-vuotiasta lesboa Phumeza Nkolonzia ammuttiin päähän hänen seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi ja Neil Daniels joutui puukotetuksi ja silvotuksi ja lopulta hänet poltettiin elävänä siitä syystä, että hän oli homoseksuaali;

Q.  ottaa huomioon, että Swasimaassa toteutetaan myönteisiä toimia hivin ja aidsin ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi riskialttiiden väestöryhmien, kuten naisten sekä miesten kanssa sukupuoliyhteydessä olevien miesten, keskuudessa siitä huolimatta, että homoseksuaalisuus on kriminalisoitu;

R.  ottaa huomioon, että Ugandassa poliisivoimat sekä etiikasta ja yhtenäisyydestä vastaava ministeri keskeyttivät ihmisoikeusaktivistien yksityiset kokoukset helmikuussa ja kesäkuussa 2012 ilman virallista lupaa ja ottamatta huomioon kansalaisille kuuluvaa kokoontumisvapautta; ottaa huomioon, että ministeri aikoo julistaa laittomiksi 38 järjestöä, jotka esitettyjen tietojen mukaan toimivat HLBTI-ihmisten oikeuksien edistämisen parissa; ottaa huomioon, että ensi kertaa vuonna 2009 esitetystä homoseksuaalisuuden vastaisesta lakialoitteesta käydään edelleen keskustelua ja siihen saattaa sisältyä kuolemantuomion kaltaisia määräyksiä, joita on mahdotonta hyväksyä; ottaa huomioon, että Ugandassa ja Yhdysvalloissa nostettujen kanteiden sekä tiedustelujen avulla on saatu paljastetuksi, että seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan vihan ja suvaitsemattomuuden levittämisessä sekä lain valmistelussa ovat olleet mukana muun muassa Scott Lively ja Yhdysvalloista käsin toimiva evankelinen fundamentalistiryhmä ”Abiding Truth Ministries”;

Lesboihin kohdistuva syrjintä ja väkivalta Afrikassa

1.  tuomitsee voimakkaasti kaikki Afrikan maissa lesboihin kohdistuvat väkivallan ja syrjinnän muodot siellä, missä niitä esiintyy, myös väkivallan äärimuodot, kuten ”korjaavat” raiskaukset ja muut seksuaalisen väkivallan muodot;

2.  ilmaisee vakaan tukensa kampanjoille ja aloitteille, joilla pyritään kumoamaan kaikki naisia ja HLBTI-ihmisiä syrjivät lait; kehottaa kaikkia niitä Afrikan maita, joilla on edelleen voimassa olevia syrjiviä lakeja, kumoamaan ne välittömästi, myös lait, jotka kieltävät homoseksuaalisuuden, ja lait, jotka ovat naisia syrjiviä siviilisäätyä, omaisuutta ja perimistä koskevissa asioissa;

3.  vahvistaa, että taistelu lesbojen perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien puolesta Afrikassa on kiinteästi sidoksissa kaikkien naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyteen; kehottaa siksi Euroopan unionia toimissaan Afrikan kumppanuusmaiden kanssa keskittymään voimavarojen käytössä ja politiikassa sukupuoli- ja lisääntymisterveyden tukemiseen;

4.  kehottaa Afrikan asianomaisia viranomaisia suojelemaan tehokkaasti naisia murhilta, niin sanotuilta korjaavilta raiskauksilta ja muulta seksuaaliselta väkivallalta ja saattamaan syylliset oikeuden eteen vastaamaan teoistaan;

5.  panee merkille, että lesbojen, biseksuaalisten, transihmisten ja intersukupuolisten naisten leimaamiseen ja näihin kohdistuvaan väkivaltaan liittyy usein kiinteästi myös syrjintää;

6.  ilmaisee solidaarisuutensa ja tukensa kaikille toimijoille, joiden toiminnan tavoitteena on vaikutusvaltaisempi naisten oikeuksia koskeva toimintasuunnitelma;

7.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan naisjärjestöjä ja HLBTI-järjestöjä Afrikassa niiden pyrkimyksissä edistää kaikkien naisten ja HLBTI-ihmisten tasa-arvoa, ruumiillista itsemääräämisoikeutta ja oikeutta seksuaaliseen vapauteen; korostaa samalla, että erityistä huomiota on kiinnitettävä HLBTI- ja naisliikkeessä ja muissa yhteiskunnallisissa liikkeissä toimiviin naisiin, jotta voidaan tuomita kaksinkertainen tai joskus jopa moninkertainen syrjintä, jota lesbot joutuvat kohtaamaan Afrikan maissa;

8.  kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja jäsenvaltioita tehostamaan sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä kehitysyhteistyössä koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa esitettyjen tavoitteiden täytäntöönpanoa ja kiinnittämään erityistä huomiota lesbojen, biseksuaalisten, transihmisten ja intersukupuolisten naisten oikeuksiin sekä suhteissaan kolmansiin maihin että antaessaan tukea kansalaisjärjestöille ja ihmisoikeuksien puolustajille;

HLBTI-oikeudet Afrikassa

9.  kehottaa kaikkia niitä 76 maata, myös 38:a Afrikan maata, joissa homoseksuaalisuus on laitonta, poistamaan homoseksuaalisuuden rangaistavuuden;

10.  tuomitsee seksuaaliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin tai sukupuolen ilmaisuun perustuvan vihan ja väkivallan lietsomisen; kehottaa edellä mainittuja valtioita tehokkaasti vaalimaan HLBTI-ihmisten oikeutta elämään ja arvokkuuteen ja tuomitsee kaikki näihin ihmisiin kohdistuvat väkivallanteot, syrjinnän, leimaamisen ja nöyryytyksen;

11.  kehottaa poliittisia ja uskonnollisia johtajia tuomitsemaan seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan vainon ja syrjinnän ja ottamaan tiukasti kantaa homofobiaa vastaan ja näin yhtymään arkkipiispa Desmond Tutun kehotukseen torjua epäoikeudenmukaisuutta ja ennakkoluuloja ja edistää solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta;

12.  kehottaa EUH:ta, komissiota ja jäsenvaltioita muistuttamaan Afrikan maita niiden kanssa käymissään keskusteluissa niille kuuluvista velvoitteista täyttää oikeudellisesti sitovien ihmisoikeusvälineiden ja -sopimusten nojalla tehdyt sitoumuksensa ja erityisesti niiden velvollisuudesta noudattaa ja edistää oikeutta sukupuoliseen ja seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaan syrjimättömyyteen;

13.  suhtautuu myönteisesti siihen, että jotkut Afrikan valtiot, kuten Kap Verde, Keski-Afrikan tasavalta, Gabon, Guinea-Bissau, Malawi, Ruanda, São Tomé ja Príncipe, Etelä-Afrikka ja Swasimaa ovat ilmaisseet vastustavansa homoseksuaalisuuden kriminalisointia, ovat varmistaneet HLBTI-ihmisten mahdollisuuden saada terveydenhoitoa tai ovat lupautuneet poistamaan homoseksuaalisuuden rangaistavuuden;

14.  kehottaa Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmää (AKT) osallistumaan avoimeen, rakentavaan ja keskinäiseen kunnioitukseen perustuvaan keskusteluun;

15.  kehottaa Afrikan maita varmistamaan HLBTI-ihmisoikeuksien puolustajien turvallisuuden ja kehottaa EU:ta tukemaan paikallista kansalaisyhteiskuntaa Afrikassa toteutettavilla toimintavalmiuksien kehittämisohjelmilla;

16.  kehottaa komissiota, EUH:ta ja jäsenvaltioita hyödyntämään kaikilta osin HLBT-keinovalikoimaa kannustaakseen kolmansia maita poistamaan homoseksuaalisuuden rangaistavuuden, tukeakseen väkivallan vähentämistä ja syrjintää sekä suojellakseen HLBTI-ihmisoikeuksien puolustajia;

17.  kehottaa komissiota ja erityisesti unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja komission varapuheenjohtajaa Catherine Ashtonia ryhtymään konkreettisiin toimiin ottamalla käyttöön kaikki asianmukaiset painostusvälineet ihmisten suojelemiseksi seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvalta syrjinnältä ja vainolta ja ottamaan nämä ongelmat esiin EU:n ja kolmansien maiden suhteissa ja näiden kesken käytävissä vuoropuheluissa;;

o
o   o

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, jäsenvaltioille, AKT-maiden ryhmän pääsihteerille, kaikille AKT-maiden Euroopan unionin suurlähettiläille, Etelä-Afrikan parlamentille ja Afrikan unionille ja sen elimille.

(1) EUVL C 286 E, 22.10.2010, s. 25. (2) EUVL C 169 E, 15.6.2012, s. 134. (3) EUVL C 188 E, 28.6.2012, s. 62. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0427. (5) EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 32.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2012 Valko-Venäjästä ja erityisesti Andrzej Poczobutin tapauksesta (2012/2702(RSP))

P7_TA(2012)0300 RC-B7-0393/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Valko-Venäjästä ja erityisesti 29. maaliskuuta 2012(1), 16. helmikuuta 2012(2), 15. syyskuuta 2011(3), 12. toukokuuta 2011(4), 10. maaliskuuta 2011(5), 20. tammikuuta 2011(6), 10. maaliskuuta 2010(7) ja 17. joulukuuta 2009(8) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon korkean edustajan Catherine Ashtonin 28. kesäkuuta 2012 antaman julkilausuman Valko-Venäjän tilanteesta,

–  ottaa huomioon Etyjin mediavaltuutetun Dunja Mijatovićin 22. kesäkuuta 2012 päivätyn lehdistötiedotteen puolalais-valkovenäläisen toimittajan Andrzej Poczobutin pidätyksestä,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 26. kesäkuuta 2012 antaman kirjallisen julkilausuman nro 523, jossa vaaditaan puolalais-valkovenäläisen toimittajan Andrzej Poczobutin vapauttamista valkovenäläisestä vankilasta,

–  ottaa huomioon 1. ja 2. maaliskuuta 2012 pidetyn Eurooppa-neuvoston päätelmät, joissa Eurooppa-neuvosto ilmaisi syvän huolensa siitä, että Valko-Venäjän tilanne on heikentynyt entisestään,

–  ottaa huomioon Valko-Venäjään kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/639/YUTP täytäntöönpanosta 28. helmikuuta 2012 annetun neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2012/126/YUTP(9),

–   ottaa huomioon Brysselissä 23. maaliskuuta 2012 pidetyssä ulkoasiainneuvoston 3157. istunnossa annetut neuvoston päätelmät, joiden mukaan Valko-Venäjän yhteiskunnan kanssa käynnistetään nykyaikaistamista koskeva eurooppalainen vuoropuhelu,

–   ottaa huomioon Valko-Venäjää koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 765/2006 muuttamisesta 23. huhtikuuta 2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 354/2012(10),

–   ottaa huomioon korkean edustajan Catherine Ashtonin 28. helmikuuta 2012 antaman julkilausuman, joka koskee hänen päätöstään kutsua kotiin EU:n Minskin edustuston päällikkö ja Puolan hallituksen päätöstä kutsua kotiin Puolan Valko-Venäjän suurlähettiläs,

–  ottaa huomioon Valko-Venäjään kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/639/YUTP muuttamisesta 23. tammikuuta 2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/36/YUTP(11),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen Valko-Venäjän tilanteesta 25. tammikuuta 2012 antaman päätöslauselman 1857 (2012), jossa tuomitaan opposition edustajien jatkuva vainoaminen sekä kansalaisyhteiskunnan aktivistien, riippumattomien tiedotusvälineiden ja ihmisoikeuksien puolustajien häirintä Valko-Venäjällä,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun 10. huhtikuuta 2012 päivätyn raportin ja YK:n ihmisoikeusneuvoston 17. kesäkuuta 2011 antaman päätöslauselman 17/24 ihmisoikeustilanteesta Valko-Venäjällä,

–  ottaa huomioon Prahassa 7.–9. toukokuuta 2009 pidetyn itäistä kumppanuutta käsitelleen huippukokouksen julkilausuman sekä Valko-Venäjän tilannetta koskevan julkilausuman, joka hyväksyttiin Varsovassa 30. syyskuuta 2011 pidetyn itäistä kumppanuutta käsitelleen huippukokouksen yhteydessä,

–  ottaa huomioon Visegrad-maiden sekä Viron, Latvian ja Liettuan ulkoministerien Prahassa 5. maaliskuuta 2012 antaman yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumiin kuuluvan Valko-Venäjän kansallisen foorumin Minskissä 2. maaliskuuta 2012 antaman julkilausuman,

–   ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2011 pidetyssä ulkoasiainneuvoston 3101. istunnossa annetut neuvoston päätelmät Valko-Venäjästä,

–  ottaa huomioon korkean edustajan Catherine Ashtonin 10. huhtikuuta 2011 antaman julkilausuman riippumattomien tiedotusvälineiden tukahduttamisesta Valko-Venäjällä,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19 artiklan, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19 artiklan ja EU:n perusoikeuskirjan 11 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19 artiklan ja vuonna 1988 annetun ihmisoikeuksien puolustajia koskevan YK:n julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että puolalaisen Gazeta Wyborcza -sanomalehden kirjeenvaihtaja ja merkittävä puolalais-valkovenäläinen vähemmistöaktivisti, Valko-Venäjän puolalaisyhdistyksen puheenjohtaja Andrzej Poczobut pidätettiin 21. kesäkuuta 2012 Hrodnan kaupungissa Valko-Venäjällä;

B.  huomauttaa, että syyttäjävirasto suoritti kotietsinnän Poczobutin asunnossa Hrodnassa ja takavarikoi sieltä aineistoa; toteaa, että lainvalvontaviranomaiset tutkivat sittemmin puolalaisyhdistyksen Hrodnassa sijaitsevan toimiston, joka on vuokrattu Poczobutin nimellä, ja takavarikoivat sieltä tietokoneita;

C.  ottaa huomioon, että Poczobutia syytettiin Valko-Venäjän rikoslain 367 pykälän nojalla presidentti Aljaksandr Lukašenkaan kohdistuvasta kunnianloukkauksesta, sillä hän oli julkaissut charter97- ja belaruspartisan-verkkosivustoilla 12 artikkelia muun muassa viimevuotisesta metropommioikeudenkäynnistä;

D.  huomauttaa, että Poczobut on jo aiemmin istunut vankilassa kolme kuukautta ja hän kärsii parhaillaan kolmen vuoden ehdollista vankeustuomiota samasta syystä eli siksi, että hänen väitetään solvanneen presidenttiä Gazeta Wyborcza -lehdessä ja eräällä valkovenäläisellä sivustolla julkaistussa artikkelissa; toteaa, että häntä uhkaa siten jopa seitsemän vuoden ja yhdeksän kuukauden vapaudenriisto tai vankeusrangaistus, johon sisältyy ehdollinen tuomio;

E.  ottaa huomioon, että Poczobut päästettiin ehdonalaiseen vapauteen 30. kesäkuuta 2012 ja hän on sitoutunut olemaan poistumatta asuinpaikastaan;

F.  toteaa, että Hrodnan Leninskin tuomioistuin antoi 5. heinäkuuta 2011 tuomion, jossa Poczobut vapautettiin presidentin solvausta koskevasta syytteestä rikoslain 368 pykälän 1 momentin osalta mutta hänet todettiin syylliseksi presidenttiin kohdistuvaan kunnianloukkaukseen saman lain 367 pykälän 1 momentin osalta;

G.  huomauttaa, että Poczobutin uusin pidätys 21. kesäkuuta 2012 liittyi rauhanomaiseen mielenosoitukseen, jonka puolalaisyhdistys järjesti hänen johdollaan vastustaakseen Lukašenkan hallinnon toteuttamaa erään Hrodnassa sijaitsevan puolalaiskoulun pakkovenäläistämistä ja jossa pidätettiin noin 20 ihmistä;

H.  ottaa huomioon, että vuonna 2008 voimaan tullut Valko-Venäjän medialaki on luonteeltaan rajoittava, sillä toimittajien työtä valvotaan monin keinoin, kuten televisio- ja radiosensuurin kautta, tarkkailemalla riippumattomien toimittajien toimintaa ja valvomalla kustantamoja;

I.  ottaa huomioon, että kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19 artiklan mukaan jokaisella on oikeus mielipiteenvapauteen ilman ulkopuolista puuttumista sekä sananvapaus ja että Valko-Venäjän perustuslain 34 pykälässä taataan ilmaisunvapaus; huomauttaa, että riippumattomat ja kansainväliset mediatarkkailijat ja toimittajat ovat toistuvasti tuominneet hallituksen ilmaisun- ja lehdistönvapauteen kohdistamat rajoitukset;

J.  toteaa, että Amnesty International tunnusti Poczobutin mielipidevangiksi, kun hänet oli pidätetty huhtikuussa 2011;

K.  ottaa huomioon, että Poczobutin tapaus on osa laajempaa joulukuun 2010 presidentinvaalien jälkeistä jatkuvaa ja pitkäaikaista kansalaisyhteiskunnan sekä puolalaisvähemmistön ja ihmisoikeuksien puolustajien ahdistelua, joka on johtanut ihmisoikeuksien ja kansalais- ja poliittisten vapauksien dramaattiseen heikkenemiseen Valko-Venäjällä;

L.  toteaa, että Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan edustajien järjestelmällisestä ahdistelusta uutisoidaan jatkuvasti; huomauttaa, että äskettäin on pidätetty muitakin henkilöitä, kuten demokraattisen opposition aktivistit Aljaksandr Artsybašau, Pavel Vinahradau ja Sjarhei Kavalenka, toimittajat Aljaksandr Barazenka, Sjarhei Balai, Alina Radatšynskaja ja Ina Studzinskaja sekä Tell the Truth -liikkeen aktivistit Hanna Kurlovitš, Mih'ail Paškevitš, Aljaksandr Ulitsionak ja Sjarhei Vazniak;

M.  huomauttaa, että Vjasna-ihmisoikeuskeskuksen puheenjohtajaan ja Ihmisoikeuksien kansainvälisen liiton (FIDH) varapuheenjohtajaan Ales Bjaljatskiin, joka on vankina työsiirtolassa Babruiskin kaupungissa, on äskettäin kohdistettu uusia laittomia ja rajoittavia toimenpiteitä ja että vankeinhoitoviranomaiset ovat painostaneet häntä, minkä tavoitteena on selvästikin pakottaa hänet tunnustamaan väitetty syyllisyytensä;

N.  ottaa huomioon, että siviilipukuiset poliisit pidättivät 24. toukokuuta 2012 oikeusapua aina vuonna 2003 tapahtuneeseen lakkauttamiseensa asti tarjonneen kansalaisten oikeusapukeskuksen entisen johtajan Aleh Voltšakin ja syyttivät tätä ”kiroilusta julkisella paikalla”; toteaa, että hänet tuomittiin samana päivänä yhdeksäksi päiväksi vankeuteen hallinnollisen pidätysmääräyksen perusteella hallintorikkomuslain 17 pykälän 1 momentin (”poliisille kiroilu”) nojalla; huomauttaa, että Voltšak oli jo tammikuussa 2012 tuomittu neljäksi päiväksi vankeuteen hallinnollisen pidätysmääräyksen perusteella, koska hänen väitettiin kiroilleen kadulla; ottaa huomioon, että hänen nimensä on niiden henkilöiden luettelossa, joita on kielletty poistumasta Valko-Venäjältä;

O.  ottaa huomioon, että vuoden 2012 maaliskuun alusta lähtien 15 oppositiopoliitikolta, riippumattomalta toimittajalta ja ihmisoikeuksien puolustajalta on erilaisin verukkein evätty oikeus poistua maasta ja että Valko-Venäjän viranomaisten kerrotaan harkinneen luettelon laatimista 108 ihmisoikeus- ja oppositioaktivistista kieltääkseen heitä poistumasta maasta;

P.  huomauttaa, että Valko-Venäjän parlamentti hyväksyi 14. kesäkuuta 2012 valtion turvallisuuselimiä koskevaan lakiin useita muutoksia, joilla annetaan maan KGB:lle laajat valtuudet, esimerkiksi oikeus käyttää vapaasti pakkotoimenpiteitä; toteaa, että uuden lain nojalla KGB voi vapaasti mennä yksityistiloihin ja pidättää rajoituksetta Valko-Venäjän kansalaisia sekä diplomaatteja ja kansainvälisten järjestöjen edustajia;

Q.  toteaa, että vuonna 2011 ainakin 95 toimittajaa pidätettiin ns. hiljaisissa mielenosoituksissa ja että 22:ta toimittajaa vastaan käynnistettiin oikeudenkäynti ja 13 heistä tuomittiin eripituisiin rangaistuksiin hallinnollisen pidätysmääräyksen perusteella; ottaa huomioon, että vuoden 2011 lopussa viranomaiset kiristivät entisestään internetin valvontaa ja toteuttivat uusia internetin sääntelytoimia;

R.  ottaa huomioon, että yleisesti pelätään, että Valko-Venäjän viranomaisten yrityksistä nostaa rikossyyte oppositioaktivisteja vastaan on tullut veruke, jota käyttäen viranomaiset voivat laillisesti kieltää heitä poistumasta maasta ja olemasta yhteydessä YK:hon ja muihin mekanismeihin;

1.  tuomitsee jyrkästi puolalaisen Gazeta Wyborcza -sanomalehden toimittajan Andrzej Poczobutin äskettäisen pidätyksen ja häneen kohdistetut syytökset;

2.  on tyytyväinen, että Poczobut on päästetty vapaaksi, ja vaatii lopettamaan häntä koskevan tutkinnan ja luopumaan kaikista häneen kohdistuvista syytteistä;

3.  on erittäin huolestunut ihmisoikeuksien puolustajien tilanteen heikentymisestä Valko-Venäjällä ja tuomitsee kaikenlaiset uhkaukset, jotka kohdistuvat toimittajiin ja oikeuttaan ilmaisunvapauteen käyttäviin henkilöihin;

4.  pyytää, että Brysselissä 23. ja 24. heinäkuuta 2012 pidettävässä neljännessä itäisen kumppanuuden ulkoministerien kokouksessa käsiteltäisiin Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteen heikentymistä ja Poczobutin tapausta;

5.  vaatii lopettamaan toimittajiin, kansalaisyhteiskunnan aktivisteihin ja ihmisoikeuksien puolustajiin kohdistuvan oikeudellisen ahdistelun; pyytää Valko-Venäjän viranomaisia luopumaan nykyisistä sortavista käytännöistä;

6.  katsoo tältä osin, että Poczobutiin kohdistuvilla syytöksillä on poliittiset vaikuttimet ja että niiden tarkoituksena on häiritä hänen oikeutettua työtään toimittajana ja kansallisena vähemmistöjohtajana, sillä Valko-Venäjän kansalaisyhteiskuntaan kohdistuva ahdistelu on ollut ennennäkemätöntä joulukuun 2010 presidentinvaalien ja niihin liittyneiden tapahtumien jälkeen (tuolloin ainakin 21 toimittajaa pahoinpideltiin, 27 pidätettiin ja 13 heistä tuomittiin 10–15 päiväksi vankeuteen);

7.  on erittäin huolestunut siitä, että Poczobutille on langetettu kolmen vuoden ehdollinen vankeustuomio vastaavista väitetyistä ”rikoksista”; pelkää, että ehdollinen tuomio saatetaan panna täytäntöön, mikä tarkoittaa, että hänet saatetaan passittaa vankilaan milloin tahansa Lukašenkan hallinnon vapaan harkinnan mukaan, jos viranomaiset katsovat Poczobutin jälleen ”rikkoneen lakia” toimittajantyötä tehdessään; katsoo, että käytännössä on kyse pelottelusta ja pyrkimyksestä pakottaa Poczobut harjoittamaan itsesensuuria;

8.  pahoittelee, että Valko-Venäjän viranomaiset käytännössä estävät toimittajia tekemästä työtään säätämällä sortavia lakeja, joiden tarkoituksena on vaientaa kansalaisyhteiskunta, ja pelottelevat ihmisoikeuksien puolustajia ja vähemmistöaktivisteja uhkaamalla heitä rikosoikeudellisilla seuraamuksilla;

9.  katsoo, että Valko-Venäjän viranomaiset ovat tarkoituksellisesti käyttäneet väärin ja omiin tarkoitusperiinsä Valko-Venäjän lainsäädäntöä ja kansainvälisiä mekanismeja;

10.  pyytää Valko-Venäjän viranomaisia varmistamaan, että demokratian periaatteita, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia kunnioitetaan kaikissa olosuhteissa ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja Valko-Venäjän ratifioimien kansainvälisten ja alueellisten ihmisoikeussäädösten mukaisesti; korostaa, että lehdistönvapaus ja ilmaisunvapaus kuuluvat demokratian kulmakiviin ja että Valko-Venäjän viranomaiset ovat sitoutuneet kunnioittamaan demokratiaa;

11.  kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia uudistamaan lakia, saattamaan Valko-Venäjän lainsäädännön ja erityisesti yhdistymis- ja ilmaisunvapautta koskevan lainsäädännön kansainvälisten vaatimusten mukaiseksi, poistamaan sensuuria ja itsesensuuria koskevan käytännön sekä pidättymään tätä ennen lain väärinkäytöstä, kuten poliittisten vastustajien vangitsemisesta, toimittajien vaientamisesta, riippumattomien puolustusasianajajien ahdistelusta ja internetin valvonnasta;

12.  kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia kumoamaan maan parlamentin useisiin säädöksiin lokakuussa 2011 hyväksymät muutokset, joilla entisestään rajoitetaan yhdistymis-, kokoontumis-, mielipiteen- ja ilmaisunvapautta;

13.  kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia lopettamaan lyhytaikaiset mielivaltaiset pidätykset ja mielivaltaiset matkustuskiellot, joiden tarkoituksena on lähinnä pelotella ihmisoikeuksien puolustajia, tiedotusvälineitä, poliittista oppositiota ja kansalaisyhteiskunnan aktivisteja ja estää näitä tekemästä työtään;

14.  pitää Mikola Statkevitšin siirtoa eristysvankeuteen sortotoimena ja pyrkimyksenä pakottaa hänet allekirjoittamaan armahduspyyntö; pyytää sen vuoksi komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa puuttumaan hänen tapaukseensa;

15.  pyytää Valko-Venäjän viranomaisia lopettamaan välittömästi kaikenlaisen toimittajien ja mediatyöntekijöiden painostuksen ja luopumaan kaikista syytteistä ammattitoimintansa vuoksi vainottuja toimittajia vastaan sekä ryhtymään toimiin heidän oikeuksiensa palauttamiseksi; pyytää viranomaisia myös varmistamaan ilmaisunvapauden, luomaan oikeudellisen ympäristön ja käytäntöjä, joilla edistetään tosiasiallista lehdistönvapautta, poistamaan sensuuria ja itsesensuuria koskevan käytännön sekä varmistamaan, että internetin valvonta on mahdollisimman vähäistä eivätkä säännöt johda sähköisten viestimien ja ilmaisunvapauden sensuuriin;

16.  korostaa, että EU:n mahdolliselle yhteistyölle Valko-Venäjän kanssa on tiukkoja ehtoja ja sen edellytyksenä on, että Valko-Venäjä sitoutuu noudattamaan ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta, kuten todetaan Prahassa 7. toukokuuta 2009 järjestetyn itäistä kumppanuutta käsitelleen huippukokouksen yhteisessä julkilausumassa, jonka Valko-Venäjän hallitus on yhtenä osapuolena allekirjoittanut;

17.  pyytää neuvostoa ja komissiota tiivistämään yhteyksiään Valko-Venäjän kansalaisyhteiskunnan järjestöihin ja edistämään ihmisten välistä kanssakäymistä;

18.  pyytää YK:n ihmisoikeusneuvoston jäseninä olevia EU:n jäsenvaltioita toimimaan kyseisessä elimessä aktiivisesti niin, että Valko-Venäjän ihmisoikeustilannetta varten vahvistettaisiin vähintään joka toinen vuosi maakohtainen toimeksianto, kuten erityisraportoijan tehtävä; korostaa, että tällainen järjestely olisi tärkeä siksikin, että sen avulla voitaisiin riippumattomasti dokumentoida väärinkäytöksiä ja valvoa YK:n eri mekanismien antamien – erityisesti ihmisoikeusvaltuutetun uusimmassa raportissaan esittämien – suositusten täytäntöönpanoa;

19.  toistaa, että EU:n ja sen itäisten naapurimaiden suhdetta ja poliittista vuoropuhelua on tehostettava itäisen kumppanuuden ja erityisesti sen parlamentaarisen ulottuvuuden eli Euronestin parlamentaarisen edustajakokouksen yhteydessä siten, että yhteisenä tavoitteena on taata demokraattiset uudistukset Valko-Venäjällä;

20.  kehottaa Valko-Venäjän viranomaisia vuoden 2012 parlamenttivaaleja silmällä pitäen edistämään vaalilain ja vaalien käytännön järjestelyjen uudistusta ottamalla huomioon kaikki Etyjin ja ODIHR:n sekä Venetsian komission suositukset ja toimimalla myös kaikkien kansainvälisten demokraattisten sääntöjen ja vaatimusten mukaisesti;

21.  pyytää jäsenvaltioita arvioimaan Valko-Venäjään nykyisin kohdistettujen rajoittavien toimenpiteiden tehokkuutta ja harkitsemaan nykyisten pakotteiden tehostamista laajentamalla niiden valkovenäläisten luetteloa, joita koskee viisumikielto ja varojen jäädyttäminen;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Etyjin ja Euroopan neuvoston parlamentaarisille yleiskokouksille sekä Valko-Venäjän parlamentille ja hallitukselle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0112. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0063. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0392. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0244. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0099. (6) EUVL C 136 E, 11.5.2012, s. 57. (7) EUVL C 349 E, 22.12.2010, s. 37. (8) EUVL C 286 E, 22.10.2010, s. 16. (9) EUVL L 55, 29.2.2012, s. 19. (10) EUVL L 113, 25.4.2012, s. 1. (11) EUVL L 19, 24.1.2012, s. 31.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 5. heinäkuuta 2012 Kiinan pakkoaborttiskandaalista (2012/2712(RSP))

P7_TA(2012)0301 RC-B7-0388/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW) ja sen valinnaisen pöytäkirjan mukaisesti laaditut raportit sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon Kairossa vuonna 1994 järjestetyn kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD),

–  ottaa huomioon Kiinan yhden lapsen politiikan ja maan aborttilait,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  palauttaa mieliin, että 2. kesäkuuta 2012 seitsemännellä kuukaudella raskaana ollut Feng Jianmei siepattiin ja vietiin pakkoabortoitavaksi Zhenpingin piirikuntaan (Shaanxin maakunta), mikä herätti yleistä suuttumusta ja tuomittiin Kiinassa ja muualla maailmassa;

B.  toteaa, että raskaudenkeskeytys kuudennen raskauskuukauden jälkeen on Kiinassa laitonta; toteaa, että Ankangin kunnanhallituksen suorittaman tutkinnan mukaan Zhenpingin piirikunnan viranomaiset ”suostuttelivat” Fengin ”karkeita keinoja” käyttäen abortoimaan sikiön; ottaa huomioon, että raportissa todettiin tämän päätöksen loukanneen hänen oikeuksiaan; toteaa Ankangin kunnanhallituksen ilmoittaneen, että tapaukseen osallisia paikallisia perhesuunnitteluviranomaisia tullaan rankaisemaan ja että heidät erotetaan toimestaan;

C.  ottaa huomioon, että tutkinnan mukaan paikalliset viranomaiset olivat pyytäneet Fengin perheeltä 40 000 RMB:n ”takuutalletusta”, joka tämän aviomiehen mukaan oli toisesta lapsesta perittävä sakko; toteaa, että paikallisviranomaisilla ei ollut laillista perustetta talletuksen perimiselle; ottaa huomioon, että Feng pakotettiin allekirjoittamaan raskauden keskeyttämistä koskeva suostumusasiakirja, koska hän ei voinut maksaa sakkoa, ja vartijat vartioivat häntä sairaalassa;

D.  toteaa, että Kiinan yhden lapsen politiikan tuloksena laittomat, sukupuoleen perustuvat abortit ovat yleisiä, mikä johtaa miesten ja naisten lukumäärän epätasapainoon;

E.   huomauttaa, että EU on rahoittanut ja rahoittaa yhä perhesuunnittelualan järjestöjä Kiinassa;

1.  painottaa voimakkaasti, että kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman mukaan perhesuunnitteluohjelmien päämääränä on oltava antaa pariskunnille ja yksilöille mahdollisuus tehdä vapaita, vastuullisia ja tietoon perustuvia päätöksiä lasten hankkimisesta ja tuoda saataville joukko turvallisia, tehokkaita ja hyväksyttäviä ehkäisymenetelmiä, joista he voivat valita, eikä siihen pidä liittyä minkäänlaista pakkoa;

2.  palauttaa mieliin jokaisen naisen perusoikeuden julkiseen terveydenhuoltoon ja erityisesti Maailman terveysjärjestön määritelmien mukaisiin perusterveydenhuoltoon, gynekologiseen hoitoon sekä raskaus- ja synnytyshoitoon;

3.  esittää surunvalittelunsa uhrien perheille, tuomitsee jyrkästi heidän ahdistelunsa ja vaatii heille viranomaisten suojelua;

4.  tuomitsee jyrkästi päätöksen pakottaa Feng aborttiin sekä yleensä pakkoabortointien ja sterilisaatioiden käyttämisen, etenkin osana yhden lapsen politiikkaa;

5.  pitää hyvänä Ankangin kunnanhallituksen päätöstä tarjota Fengin perheelle korvausta ja rangaista ankarasti tapaukseen osallisia paikallisviranomaisia;

6.  panee merkille, että Fengin tapaus tuli yleiseen tietoisuuteen internetin ansiosta, ja painottaa sananvapauden tärkeyttä, myös verkossa; toteaa tyytyväisenä julkisen keskustelufoorumin syntymisen osaksi mikroblogien ansiosta;

7.  pitää tärkeänä älymystön ja tiedeyhteisön jatkuvaa keskustelua siitä, onko Kiinan yhden lapsen politiikkaa syytä jatkaa;

8.   vaatii komissiota varmistamaan, ettei sen hankerahoitus ole vastoin varainhoitovuotta 2012 koskevan Euroopan unionin yleisen talousarvion pääluokan III osaston 21 selvitysosia;

9.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa ottamaan pakkoabortit seuraavan Kiinan kanssa käytävän kahdenvälisen ihmisoikeusvuoropuhelun asialistalle;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan unionin edustustolle Yhdistyneissä kansakunnissa sekä Kiinan kansantasavallan hallitukselle ja parlamentille.

Euroopan parlamentin kannanotto 5. heinäkuuta 2012 kehitysyhteistyökasvatukseen ja aktiiviseen maailmankansalaisuuteen

P7_TA(2012)0302 P7_DCL(2012)0007

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon, että kehityspolitiikkaa koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa korostetaan, että EU aikoo kiinnittää kehitysyhteistyökasvatukseen ja -valistukseen erityistä huomiota,

–  ottaa huomioon jäsennellystä vuoropuhelusta annetut päätelmät, jotka koskivat kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten asemaa kehitysyhteistyössä ja joissa EU:n jäsenvaltioita ja Euroopan komissiota kehotettiin vahvistamaan kehitysyhteistyökasvatusta ja -valistusta koskevia strategioitaan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan,

A.  ottaa huomioon, että kehitysyhteistyökasvatusta koskevan eurooppalaisen konsensusasiakirjan ”The European Consensus on Development: The contribution of Development Education and Awareness Raising” mukaan kehitysyhteistyökasvatus ja -valistus ovat keskeinen osa Euroopan kehitysyhteistyöpolitiikkaa;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin strategiaa tällä alalla ei ole vahvistettu, vaikka se on yksi tärkeimmistä kehitysyhteistyökasvatuksen rahoittajista Euroopassa;

C.  ottaa huomioon, että tiukassa taloustilanteessa, jota leimaavat kriisit sekä kansallismielisyyden ja populististen liikkeiden nousu, aktiivisen maailmankansalaisuuden edistäminen nousee erityisen tärkeään asemaan;

1.  kehottaa komissiota ja neuvostoa kehittämään pitkän aikavälin monialaisen eurooppalaisen strategian kehitysyhteistyökasvatusta ja -valistusta sekä aktiivista maailmankansalaisuutta varten;

2.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään tai vahvistamaan kansallisia kehitysyhteistyökasvatusstrategioitaan;

3.   kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton sekä allekirjoittajien nimet(1) komissiolle, neuvostolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) Allekirjoittajien nimet julkaistaan 5. heinäkuuta 2012 pidetyn istunnon pöytäkirjan liitteessä 1 (P7_PV(2012)07-05(ANN1)).

Euroopan parlamentin kannanotto 5. heinäkuuta 2012 käsityönä valmistetun jäätelön eurooppalaisen teemapäivän perustamiseen

P7_TA(2012)0303 P7_DCL(2012)0010

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan,

A.  ottaa huomioon, että unionin lainsäädäntöä kehitetään parhaillaan elintarvikkeiden laadun takaamiseksi ja että tuoreiden maitotuotteiden joukossa käsityönä valmistettu jäätelö on laatunsa ja elintarviketurvallisuuden puolesta huipputuote, jolla nostetaan arvoonsa kunkin jäsenvaltion maataloustuotteet;

B.  ottaa huomioon, että kuluttajat valitsevat yhä useammin terveellisiä, ravitsevampia ja maukkaampia elintarvikkeita, jotka on tuotettu perinteisin, ympäristöä kunnioittavin menetelmin;

C.  ottaa huomioon, että ala työllistää noin 300 000 henkilöä, etupäässä nuoria, noin 50 000 jäätelöbaarissa eri puolilla Eurooppaa ja että jäätelön kulutus on muuttumassa vähitellen ympärivuotiseksi ja sen ympäri vuoden jakautuva liikevaihto on näin ollen kasvanut satojen miljoonien eurojen suuruiseksi;

1.  pyytää jäsenvaltioita tukemaan laatutuotantoa, jota käsityönä valmistettu jäätelö edustaa, sillä kyseessä on kilpailukykyinen ala EU:n taloudessa ja samalla mahdollisuus, johon kannattaa panostaa nykyisen, myös maitotuotealaa koettelevan, kriisin aikana;

2.  perustaa käsityönä valmistetun jäätelön eurooppalaisen teemapäivän, jota vietetään 24. maaliskuuta ja jonka avulla tuetaan tätä tuotetta ja kehitetään alan gastronomista perinnettä;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän kannanoton ja allekirjoittajien nimet(1) jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Allekirjoittajien nimet julkaistaan 5. heinäkuuta 2012 pidetyn istunnon pöytäkirjan liitteessä 2 (P7_PV(2012)07-05(ANN2)).