Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. lokakuuta 2012 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tietyistä menettelyistä Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Serbian tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen ja Euroopan yhteisön ja Serbian tasavallan välisen väliaikaisen sopimuksen soveltamiseksi (COM(2011)0938 – C7-0010/2012 – 2011/0465(COD))

P7_TA(2012)0389 A7-0273/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0938),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0010/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A7-0273/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 25. lokakuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2012 antamiseksi tietyistä menettelyistä Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Serbian tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen ja Euroopan yhteisön ja Serbian tasavallan välisen väliaikaisen sopimuksen soveltamiseksi

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun säädösehdotus on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Serbian tasavallan välinen vakautus- ja assosiaatiosopimus, jäljempänä 'vakautus- ja assosiaatiosopimus', allekirjoitettiin 29 päivänä huhtikuuta 2008. Mainitun sopimuksen ratifiointiprosessi on meneillään.

(2)  Neuvosto teki 29 päivänä huhtikuuta 2008 Euroopan yhteisön ja Serbian tasavallan välisen kauppaa ja kaupan liitännäistoimenpiteitä koskevan väliaikaisen sopimuksen(2), jäljempänä 'väliaikainen sopimus', jolla määrätään vakautus- ja assosiaatiosopimuksen kauppaa ja kaupan liitännäistoimenpiteitä koskevien määräysten aikaistetusta voimaantulosta. Väliaikainen sopimus tuli voimaan 1 päivänä helmikuuta 2010.

(3)  On tarpeen vahvistaa säännöt väliaikaisen sopimuksen tiettyjen määräysten täytäntöönpanolle ja tietyt menettelyt täytäntöönpanoa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen antamiseksi. Koska näiden kahden sopimuksen kauppaa ja kaupan liitännäistoimenpiteitä koskevat määräykset ovat lähes samat, tätä asetusta olisi sovellettava myös vakautus- ja assosiaatiosopimuksen täytäntöönpanoon sen tultua voimaan.

(4)  Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa väliaikaisen sopimuksen ja vakautus- ja assosiaatiosopimuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(3) mukaisesti. Koska täytäntöönpanotoimenpiteet ovat osa yhteistä kauppapolitiikkaa, niitä hyväksyttäessä olisi käytettävä tarkastelumenettelyä. Siinä missä väliaikaiseen sopimukseen ja vakautus- ja assosiaatiosopimukseen sisältyy mahdollisuus toteuttaa toimenpiteitä viipymättä poikkeuksellisissa ja kriittisissä olosuhteissa, komission olisi annettava välittömästi sellaisia täytäntöönpanosäädöksiä. [tark. 1]

(4 a)  Poikkeuksellisissa ja kriittisissä olosuhteissa väliaikaisten toimenpiteiden hyväksymiseen on aiheellista soveltaa neuvoa-antavaa menettelyä, kun otetaan huomioon näiden väliaikaisten toimenpiteiden vaikutukset ja niiden looginen järjestys suhteessa lopullisten toimenpiteiden hyväksymiseen. Jos tällaisten väliaikaisten toimenpiteiden määräämisen viivästyminen aiheuttaisi vaikeasti korjattavaa vahinkoa, on tarpeen antaa komissiolle mahdollisuus hyväksyä välittömästi sovellettavia väliaikaisia toimenpiteitä. [tark. 2]

(4 b)  Komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät väliaikaisen sopimuksen 26 artiklan 5 kohdan b alakohdassa ja 27 artiklan 4 kohdassa, myöhemmin vakautus- ja assosiaatiosopimuksen 41 artiklan 5 kohdan b alakohdassa ja 42 artiklan 4 kohdassa, tarkoitettuihin poikkeuksellisiin ja kriittisiin olosuhteisiin. [tark. 3]

(5)  Vakautus- ja assosiaatiosopimuksessa sekä väliaikaisessa sopimuksessa määrätään, että eräitä Serbian tasavallasta peräisin olevia maatalous- ja kalastustuotteita saa tuoda unioniin tariffikiintiöiden rajoissa alennetuin tullein. Tämän vuoksi on tarpeen antaa säännökset kyseisten tariffikiintiöiden hallinnoimista varten ja tarkastella mainittuja kiintiöitä, jotta niitä voidaan arvioida perusteellisesti. [tark. 4]

(6)  Jos kaupan suojatoimenpiteet osoittautuvat tarpeellisiksi, ne olisi vahvistettava tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä 26 päivänä helmikuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 260/2009(4), yhteisen vientimenettelyn käyttöönotosta 19 päivänä lokakuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1061/2009(5), polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009(6) tai, tapauksen mukaan, muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänä kesäkuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009(7) yleisten säännösten mukaisesti.

(7)  Jos jäsenvaltio toimittaa komissiolle tietoja mahdollisista petoksista tai hallinnollisen yhteistyön laiminlyömisestä, sovelletaan asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä, erityisesti jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten ja komission yhteistyöstä tulli- ja maatalousasioita koskevan lainsäädännön moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi 13 päivänä maaliskuuta 1997 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 515/97(8).

(8)  Koska asetus sisältää toimenpiteitä väliaikaisen sopimuksen täytäntöönpanemiseksi, sitä olisi sovellettava väliaikaisen sopimuksen voimaantulopäivästä alkaen,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Sisältö

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt ja menettelyt Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Serbian tasavallan välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen, jäljempänä 'vakautus- ja assosiaatiosopimus', sekä Euroopan yhteisön ja Serbian tasavallan välisen kauppaa ja kaupan liitännäistoimenpiteitä koskevan väliaikaisen sopimuksen, jäljempänä 'väliaikainen sopimus', tiettyjen määräysten täytäntöönpanoa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen antamiseksi.

2 artikla

Kalaa ja kalastustuotteita koskevat myönnytykset

Komissio antaa kalan ja kalastustuotteiden tariffikiintiöitä koskevien väliaikaisen sopimuksen 14 artiklan ja myöhemmin vakautus- ja assosiaatiosopimuksen 29 artiklan täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt tämän asetuksen 13 artiklan 3 kohdassa säädetyn tutkimusmenettelyn mukaisesti.

3 artikla

Tullinalennukset

1.  Jollei 2 kohdasta muuta johdu, etuustulli pyöristetään alaspäin ensimmäiseen desimaaliin.

2.  Jos etuustulli 1 kohdan mukaisesti laskettuna on jompikumpi jäljempänä esitetyistä, etuustullina pidetään täysimääräistä vapautusta:

4 artikla

Tekniset mukautukset

Tämän asetuksen nojalla annettavien säännösten muutokset ja tekniset mukautukset, jotka ovat tarpeen yhdistetyn nimikkeistön koodien tai Euroopan unionin yhtenäistariffin (TARIC) alanimikkeiden muutosten taikka Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan mukaisten, yhteisön ja Serbian tasavallan välisten uusien tai muutettujen sopimusten johdosta, eivät saa sisältää merkittäviä muutoksia ja hyväksytään tämän asetuksen 13 artiklan 3 kohdassa tai mahdollisesti maataloustuotteiden osalta 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyätarkastelumenettelyä noudattaen. [tark. 5]

5 artikla

Yleinen suojalauseke

Jos unionin on toteutettava väliaikaisen sopimuksen 26 artiklassa, myöhemmin vakautus- ja assosiaatiosopimuksen 41 artiklassa, määrätty toimenpide, se on toteutettava asetuksessa (EY) N:o 260/2009 säädettyjen edellytysten ja menettelyjen mukaisesti, jollei väliaikaisen sopimuksen 26 artiklassa, myöhemmin vakautus- ja assosiaatiosopimuksen 41 artiklassa, toisin määrätä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tänän asetuksen 7 artiklan soveltamista.

6 artikla

Riittämätöntä tarjontaa koskeva lauseke

Jos unionin on toteutettava väliaikaisen sopimuksen 27 artiklassa, myöhemmin vakautus- ja assosiaatiosopimuksen 42 artiklassa, määrätty toimenpide, se on toteutettava asetuksessa (EY) N:o 1061/2009 säädettyjen menettelyjen mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 7 artiklan soveltamista.

7 artikla

Poikkeukselliset ja kriittiset olosuhteet

Väliaikaisen sopimuksen 26 artiklan 5 kohdan b alakohdassa ja 27 artiklan 4 kohdassa, myöhemmin vakautus- ja assosiaatiosopimuksen 41 artiklan 5 kohdan b alakohdassa ja 42 artiklan 4 kohdassa, tarkoitettujen poikkeuksellisten ja kriittisten olosuhteiden ilmetessä komissio voi toteuttaa väliaikaisen sopimuksen 26 ja 27 artiklassa, myöhemmin vakautus- ja assosiaatiosopimuksen 41 ja 42 artiklassa, tarkoitettuja välittömästi sovellettavia toimenpiteitä tämän asetuksen 15 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

8 artikla

Maatalous- ja kalastustuotteita koskeva suojalauseke

Jos unionin on toteutettava väliaikaisen sopimuksen 17 artiklan 2 kohdassa tai 26 artiklassa, myöhemmin vakautus- ja assosiaatiosopimuksen 32 artiklan 2 kohdassa tai 41 artiklassa, määrätty maatalous- ja kalastustuotteita koskeva suojatoimenpide, komissio päättää jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, tämän asetuksen 5 ja 6 artiklan sitä estämättä, tarvittavista toimenpiteistä sen jälkeen, kun asia on tarvittaessa saatettu väliaikaisen komitean käsiteltäväksi väliaikaisen sopimuksen 26 artiklan 5 kohdan a alakohdan nojalla ja myöhemmin vakautus- ja assosiaationeuvoston käsiteltäväksi vakautus- ja assosiaatiosopimuksen 41 artiklan 5 kohdan a alakohdan nojalla, määrättyä asian käsittelyä koskevaa menettelyä.

Komissio hyväksyy välittömästi sovellettavat säädökset 14 artiklan 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

9 artikla

Valvonta

Väliaikaisen sopimuksen 17 artiklan 2 kohdan, myöhemmin vakautus- ja assosiaatiosopimuksen 32 artiklan 2 kohdan, täytäntöönpanoa varten unionissa otetaan käyttöön pöytäkirjassa N:o 3 olevassa liitteessä V lueteltujen tuotteiden tuontia koskeva valvontajärjestelmä. Sovelletaan tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93(9) 308 d artiklassa säädettyä menettelyä.

10 artikla

Polkumyynti ja tuet

Jos unionilla todennäköisesti on jonkin käytännön osalta perusteet soveltaa väliaikaisen sopimuksen 25 artiklan 2 kohdassa, myöhemmin vakautus- ja assosiaatiosopimuksen 40 artiklan 2 kohdassa, tarkoitettuja toimenpiteitä, komissio päättää polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden ja/tai tasoitustoimenpiteiden käyttöönotosta asetuksen (EY) N:o 1225/2009 ja asetuksen (EY) N:o 597/2009 säännösten mukaisesti.

11 artikla

Kilpailu

1.  Jos komissio katsoo, että jokin käytäntö on vastoin väliaikaisen sopimuksen 38 artiklaa, myöhemmin vakautus- ja assosiaatiosopimuksen 73 artiklaa, se päättää asiaa joko omasta aloitteestaan tai jäsenvaltion pyynnöstä tutkittuaan väliaikaisen sopimuksen 38 artiklassa, myöhemmin vakautus- ja assosiaatiosopimuksen 73 artiklassa, tarkoitetun tarvittavan toimenpiteen täytäntöönpanosta.

Väliaikaisen sopimuksen 38 artiklan 10 kohdassa, myöhemmin vakautus- ja assosiaatiosopimuksen 73 artiklan 10 kohdassa, määrätyt toimenpiteet toteutetaan tukiin liittyvissä tapauksissa asetuksessa (EY) No 597/2009 säädettyjä menettelyjä noudattaen.

2.  Jos jokin käytäntö saattaa aiheuttaa sen, että Serbian tasavalta soveltaa unioniin toimenpiteitä väliaikaisen sopimuksen 38 artiklan, myöhemmin vakautus- ja assosiaatiosopimuksen 73 artiklan, nojalla, komissio päättää tapauksen tutkittuaan, onko kyseinen käytäntö väliaikaisessa sopimuksessa, myöhemmin vakautus- ja assosiaatiosopimuksessa, vahvistettujen periaatteiden mukainen. Komissio tekee tarvittaessa asiaa koskevat päätökset Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101, 102 ja 107 artiklan soveltamisesta johtuvien perusteiden mukaisesti.

12 artikla

Petokset tai hallinnollisen yhteistyön laiminlyöminen

Komissio julkaisee väliaikaisen sopimuksen 31 artiklan 5 kohdan, myöhemmin vakautus- ja assosiaatiosopimuksen 46 artiklan 5 kohdan, nojalla annettavat ilmoitukset Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Komissio voi päättää tämän asetuksen 13 artiklan 2 kohdassa säädettyä neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen keskeyttää väliaikaisesti tuotteisiin sovellettavan asianomaisen etuuskohtelun, kuten väliaikaisen sopimuksen 31 artiklan 4 kohdassa, myöhemmin vakautus- ja assosiaatiosopimuksen 46 artiklan 4 kohdassa, määrätään.

13 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92(10) 248 a artiklalla perustettu tullikoodeksikomitea. Tullikoodeksikomitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

3.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3 a.  Kun tullikoodeksikomitean lausunto on tarkoitus hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos tullikoodeksikomitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää tai tullikoodeksikomitean jäsenten enemmistö sitä pyytää. [tark. 6]

14 artikla

Maataloustuotteita koskeva komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22 päivänä lokakuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007(11) 195 artiklalla perustettu maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn hallintokomitea, jäljempänä 'maatalouskomitea'. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.

3 a.  Kun maatalouskomitean lausunto on tarkoitus hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos maatalouskomitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää tai maatalouskomitean jäsenten enemmistö sitä pyytää. [tark. 7]

15 artikla

Poikkeuksellisissa ja kriittisissä olosuhteissa käytettävä komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa asetuksen (EY) N:o 260/2009 4 artiklassa perustettu komitea, jäljempänä 'tuontikomitea'. Tuontikomitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan4 artiklan kanssa. [tark. 8]

2 a.  Kun tuontikomitean lausunto on tarkoitus hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos tuontikomitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää tai tuontikomitean jäsenten enemmistö sitä pyytää. [tark. 9]

16 artikla

Ilmoitusvelvollisuus

Komissio vastaa unionin puolesta väliaikaisessa sopimuksessa, myöhemmin vakautus- ja assosiaatiosopimuksessa, edellytetystä tiedoksiannosta väliaikaiselle komitealle, myöhemmin vakautus- ja assosiaationeuvostolle sekä vakautus- ja assosiaatiokomitealle.

17 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä helmikuuta 2010.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 25. lokakuuta 2012. (2) EUVL L 28, 30.1.2010, s. 1. (3) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13. (4) EUVL L 84, 31.3.2009, s. 1. (5) EUVL L 291, 7.11.2009, s. 1. (6) EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51. (7) EUVL L 188, 18.7.2009, s. 93. (8) EYVL L 82, 22.3.1997, s. 1. (9) EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1. (10) EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1. (11) EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. lokakuuta 2012 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi neuvoston päätöksen 2003/17/EY muuttamisesta jatkamalla päätöksen soveltamisaikaa sekä saattamalla ajan tasalle kolmansien maiden nimet sekä tuotannon valvomisesta ja hyväksymisestä vastaavien viranomaisten nimet (COM(2012)0343 – C7-0161/2012 – 2012/0165(COD))

P7_TA(2012)0390 A7-0315/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0343),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0161/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 18. syyskuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 28. syyskuuta 2012 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A7-0315/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 25. lokakuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o .../2012/EU antamiseksi neuvoston päätöksen 2003/17/EY muuttamisesta jatkamalla sen soveltamisaikaa ja saattamalla ajan tasalle kolmansien maiden nimet sekä tuotannon hyväksymisestä ja valvonnasta vastaavien viranomaisten nimet

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä N:o 1105/2012/EU.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. lokakuuta 2012 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 muuttamisesta (COM(2012)0277 – C7-0137/2012 – 2012/0143(COD))

P7_TA(2012)0391 A7-0314/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0277),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0137/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 18. syyskuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 22. lokakuuta 2012 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A7-0314/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden kansallisille ja alueellisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 25. lokakuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2012 antamiseksi elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2371/2002 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1152/2012.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. lokakuuta 2012 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Moldovan tasavallan välisen maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevan sopimuksen tekemisestä (08741/2012 – C7-0173/2012 – 2012/0069(NLE))

P7_TA(2012)0392 A7-0272/2012

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (08741/2012),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Moldovan tasavallan väliseksi maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevaksi sopimukseksi (08742/2012),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan, 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 218 artiklan 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0173/2012),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A7-0272/2012),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Moldovan tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. lokakuuta 2012 esityksestä neuvoston päätökseksi elintarvikeapua koskevan yleissopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (12267/2012 – C7-0210/2012 – 2012/0183(NLE))

P7_TA(2012)0393 A7-0309/2012

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12267/2012),

–  ottaa huomioon elintarvikeapua koskevan yleissopimuksen (liitetty esitykseen neuvoston päätökseksi),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 214 artiklan 4 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0210/2012),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan suosituksen (A7-0309/2012),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. lokakuuta 2012 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi konsuliviranomaisten unionin kansalaisille ulkomailla antamasta suojelusta (COM(2011)0881 – C7-0017/2012 – 2011/0432(CNS))

P7_TA(2012)0394 A7-0288/2012

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2011)0881),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 23 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7–0017/2012),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0288/2012),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 6 a kappale (uusi) (6 a)  Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 35 artiklan mukaan jäsenvaltioiden diplomaattiset edustustot ja konsuliedustustot sekä unionin edustustot kolmansissa maissa ovat yhteistoiminnassa ja edistävät sitä, että unionin kansalaisten oikeus saada suojelua kolmannen maan alueella pannaan täytäntöön. Tarkistus 2 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 7 kappale (7)  Tehokas yhteistyö ja yhteensovittaminen on välttämätöntä, kun edustusta vailla olevat kansalaiset tarvitsevat suojelua kolmansissa maissa. Kolmannessa maassa läsnä olevan avustavan jäsenvaltion ja kansalaisen kotijäsenvaltion on mahdollisesti tehtävä tiivistä yhteistyötä. Paikallinen konsuliyhteistyö voi olla monimutkaisempaa, kun on kyse edustusta vailla olevista kansalaisista, sillä se edellyttää yhteensovittamista viranomaisten kanssa, joilla ei ole edustusta paikan päällä. Olisi laadittava vakaat puitteet, joilla täytetään aukko, joka on seurausta siitä, ettei kansalaisen omalla jäsenvaltiolla ole maassa suurlähetystöä tai konsulaattia. (7)  Tehokas yhteistyö ja yhteensovittaminen on välttämätöntä, kun edustusta vailla olevat kansalaiset tarvitsevat suojelua kolmansissa maissa. Kolmannessa maassa läsnä olevan avustavan jäsenvaltion ja unionin edustuston sekä kansalaisen kotijäsenvaltion olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä. Tarkistus 3 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 7 a kappale (uusi) (7 a)  Paikallinen konsuliyhteistyö voi olla monimutkaisempaa, kun on kyse edustusta vailla olevista kansalaisista, sillä se edellyttää yhteensovittamista viranomaisten kanssa, joilla ei ole edustusta paikan päällä. Olisi laadittava vakaat puitteet, joilla korjataan puute, joka on seurausta siitä, ettei kansalaisen omalla jäsenvaltiolla ole maassa suurlähetystöä tai konsulaattia. Paikallisessa konsuliyhteistyössä olisi otettava edustusta vailla olevat kansalaiset asianmukaisesti huomioon, esimerkiksi keräämällä jäsenvaltioiden lähimpien alueellisten suurlähetystöjen ja konsulaattien yhteystietoja. Tarkistus 4 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 7 b kappale (uusi) (7 b)  Komission olisi laadittava käytännön ohjeet konsulisuojan parantamiseksi ja helpottamiseksi ja erityisen huomion kiinnittämiseksi edustusta vailla olevien kansalaisten tilanteeseen. Tarkistus 5 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 8 kappale (8)  Unionin kansalaiset ovat edustusta vailla, jos jäsenvaltiolla, jonka kansalaisia he ovat, ei ole käytettävissä olevaa suurlähetystöä tai konsulaattia kolmannessa maassa. Käytettävissä olemisen käsitettä olisi tulkittava siten, että kansalaisten suojelu turvataan. (8)  Unionin kansalaiset ovat edustusta vailla, jos jäsenvaltiolla, jonka kansalaisia he ovat, ei ole käytettävissä olevaa suurlähetystöä tai konsulaattia kolmannessa maassa tai jos suurlähetystön tai konsulaatin puoleen kääntyminen aiheuttaisi tietyn jäsenvaltion kansalaiselle hätätilanteessa tarpeetonta ajan tai rahavarojen käyttöä. Käytettävissä olemisen käsitettä olisi tulkittava siten, että kansalaisten suojelu turvataan. Tarkistus 6 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 kappale (9)  Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa tunnustetun yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista koskevan oikeuden mukaisesti apua antavan jäsenvaltion olisi annettava suojelua unionin kansalaisten kolmansista maista oleville perheenjäsenille samoin edellytyksin kuin omien kansalaistensa kolmansista maista oleville perheenjäsenille. Perheenjäseniä määriteltäessä olisi otettava huomioon Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/38/EY 2 ja 3 artikla. Jäsenvaltiot eivät ehkä pysty tarjoamaan kaikentyyppistä konsulisuojaa kolmannen maan kansalaisia oleville perheenjäsenille, eivät varsinkaan tilapäisiä matkustusasiakirjoja. Perusoikeuskirjan 24 artiklan mukaisesti lapsen etu olisi otettava ensisijaisesti huomioon, kuten 20 päivänä marraskuuta 1989 tehdyssä Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa säädetään. (9)  Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 artiklassa tunnustetun yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamista koskevan oikeuden mukaisesti apua antavan jäsenvaltion olisi annettava suojelua unionin kansalaisten kolmansista maista oleville perheenjäsenille, kuten määritetään Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/38/EY, samoin edellytyksin kuin omien kansalaistensa kolmansista maista oleville perheenjäsenille ottaen huomioon, että jäsenvaltiot eivät ehkä pysty tarjoamaan kaikentyyppistä konsulisuojaa, kuten tilapäisiä matkustusasiakirjoja, kolmannen maan kansalaisia oleville perheenjäsenille. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin toteutettava kaikki niiden toimivaltaan kuuluvat toimet kansalaisten perheiden koskemattomuuden turvaamiseksi. Perusoikeuskirjan 24 artiklan mukaisesti lapsen etu olisi otettava ensisijaisesti huomioon, kuten 20 päivänä marraskuuta 1989 tehdyssä Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa säädetään. Tarkistus 7 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 a kappale (uusi) (9 a)  Avustavan jäsenvaltion olisi harkittava suojan tarjoamista myös pakolaisaseman saaneille ja kansalaisuudettomille henkilöille sekä muille henkilöille, joilla ei ole minkään jäsenvaltion kansalaisuutta, mutta jotka oleskelevat jossakin jäsenvaltiossa ja joilla on kyseisen jäsenvaltion antama matkustusasiakirja, ottaen huomioon heidän erityisen tilanteensa. Tarkistus 8 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 10 kappale (10)  Edustusta vailla olevien kansalaisten olisi voitava vapaasti valita, mistä suurlähetystöstä tai konsulaatista he hakevat konsulisuojaa. Jäsenvaltioiden olisi voitava tehdä vastuunjakoa koskevia järjestelyjä. Tällaisista järjestelyistä olisi kuitenkin tiedotettava avoimesti kansalaisille eivätkä ne saisi vaarantaa tehokasta konsulisuojaa. Kaikista tällaisista järjestelyistä olisi ilmoitettava komissiolle ja ne olisi julkaistava komission erityisellä verkkosivustolla. (10)  Edustusta vailla olevien kansalaisten olisi voitava vapaasti valita, mistä suurlähetystöstä, konsulaatista tai mahdollisuuksien mukaan unionin edustustosta he hakevat konsulisuojaa. Jäsenvaltioiden olisi voitava tehdä vastuunjakoa koskevia järjestelyjä. Tällaisten järjestelyjen olisi jakauduttava tasapuolisesti ja niissä olisi otettava huomioon kunkin jäsenvaltion valmiudet. Tällaisista järjestelyistä olisi kuitenkin tiedotettava avoimesti kansalaisille eivätkä ne saisi vaarantaa tehokasta konsulisuojaa. Kaikista tällaisista järjestelyistä olisi ilmoitettava komissiolle ja ne olisi julkaistava komission erityisellä verkkosivustolla sekä jäsenvaltioiden ja neuvoston asiaa koskevilla verkkosivustoilla. Tarkistus 9 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 kappale (12)  Jos hakijat todistavat olevansa unionin kansalaisia, heille olisi annettava suojelua. Konsulisuojaa tarvitsevilla edustusta vailla olevilla kansalaisilla ei mahdollisesti ole enää hallussaan henkilöasiakirjojaan. Perustavaa laatua oleva asema unionin kansalaisena annetaan suoraan unionin lainsäädännössä ja henkilöasiakirjoilla on ainoastaan toteava arvo. Jos hakijat eivät pysty esittämään henkilöasiakirjoja, heidän olisi sen vuoksi pystyttävä todistamaan henkilöllisyytensä muulla tavoin, tarvittaessa tarkistamalla asia sen jäsenvaltion viranomaisilta, jonka kansalaisia he väittävät olevansa. (12)  Jos hakijat todistavat olevansa unionin kansalaisia, heille olisi annettava suojelua. Konsulisuojaa tarvitsevilla edustusta vailla olevilla kansalaisilla ei mahdollisesti ole enää hallussaan henkilöasiakirjojaan. Perustavaa laatua oleva asema unionin kansalaisena annetaan suoraan unionin lainsäädännössä ja henkilöasiakirjoilla on ainoastaan toteava arvo. Jos hakijat eivät pysty esittämään henkilöasiakirjoja, heidän olisi sen vuoksi pystyttävä todistamaan henkilöllisyytensä muulla tavoin, tarvittaessa tarkistamalla asia sen jäsenvaltion viranomaisilta, jonka kansalaisia he väittävät olevansa. Avustavan suurlähetystön tai konsulaatin olisi tarjottava edustusta vailla oleville kansalaisille tarvittavat keinot henkilöllisyytensä todistamiseksi. Tarkistus 10 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 14 kappale (14)  Tarvittavien yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteiden selventämiseksi yhteistyön ja yhteensovittamisen ala olisi täsmennettävä. Edustusta vailla oleville kansalaisille annettavaan konsulisuojaan sisältyy avustaminen useissa tavanomaisissa tilanteissa, kuten pidätys tai vangitseminen, vakava onnettomuus tai vakava sairaus ja kuolema sekä hädänalaiseen asemaan joutuneiden avustaminen ja kotiuttaminen ja tilapäisten matkustusasiakirjojen myöntäminen. Koska tarvittava suojelu riippuu aina tapauksesta, konsulisuojaa ei pitäisi rajoittaa niihin tilanteisiin, jotka on erityisesti mainittu tässä direktiivissä. (14)  Tarvittavien yhteensovittamis- ja yhteistyötoimenpiteiden selventämiseksi yhteistyön ja yhteensovittamisen ala olisi täsmennettävä. Edustusta vailla oleville kansalaisille annettavaan konsulisuojaan sisältyy avustaminen useissa tavanomaisissa tilanteissa, kuten pidätys tai vangitseminen, vakava onnettomuus tai vakava sairaus ja kuolema sekä hädänalaiseen asemaan joutuneiden avustaminen ja kotiuttaminen ja tilapäisten matkustusasiakirjojen myöntäminen, sekä kriisitilanteissa. Koska tarvittava suojelu riippuu aina tapauksesta, konsulisuojaa ei pitäisi rajoittaa niihin tilanteisiin, jotka on erityisesti mainittu tässä direktiivissä. Tarkistus 11 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 14 a kappale (uusi) (14 a)  Tarjottaessa konsulisuojaa pidätyksen tai vangitsemisen ollessa kyseessä erityistilanteet olisi otettava huomioon erityisesti silloin, kun pidätetään tai vangitaan ihmiskaupan uhreja sellaisten rikosten tekemisestä, jotka ovat suoraa seurausta ihmiskaupasta. Edustusta vailla olevat kansalaiset voivat mahdollisesti olla haavoittuvammassa tilanteessa, koska heillä ei ole suoraa edustusta. Tarkistus 12 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 15 kappale (15)  Ennakkoedellytys jäsenvaltioiden konsuliviranomaisten väliselle tehokkaalle yhteensovittamiselle ja yhteistyölle on se, että vahvistetaan, millaista apua tietyissä tilanteissa tarjotaan. Avustusmuodoissa olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden yhteiset käytännöt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 23 artiklan soveltamista, jossa jäsenvaltiot velvoitetaan antamaan suojelua samoin edellytyksin kuin omille kansalaisilleen. (15)  Ennakkoedellytys jäsenvaltioiden konsuliviranomaisten väliselle tehokkaalle yhteensovittamiselle ja yhteistyölle on se, että vahvistetaan, millaista apua tietyissä tilanteissa tarjotaan. Avustusmuodoissa olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden yhteiset käytännöt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 23 artiklan soveltamista, jossa jäsenvaltiot velvoitetaan antamaan suojelua samoin edellytyksin kuin omille kansalaisilleen. Olisi varmistettava, että kielimuurista ei aiheudu haittaa ja että edustusta vailla oleville kansalaisille tarjotaan tulkkausta tai muuta tarvittavaa apua. Tarkistus 13 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 18 a kappale (uusi) (18 a)  Jäsenvaltioiden olisi harkittava sellaisen konsulisuojaa koskevan erityisrahaston perustamista, josta avustavan jäsenvaltion suurlähetystö tai konsulaatti voisi maksaa ennakkoon edustusta vailla olevan kansalaisen avustamisesta johtuvat kulut ja johon avustusta saaneen edustusta vailla olevan kansalaisen jäsenvaltion olisi maksettava takaisin ennakkomaksu. Komission olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa laadittava selkeät säännöt, joissa määritetään rahaston asianmukaisen toiminnan edellyttämien rahoituskulujen jakautuminen. Tarkistus 14 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 20 kappale (20)   Paikan päällä ja kriisitilanteissa suoritettavan yhteensovittamisen osalta olisi selvennettävä toimivaltuuksia ja tehtäviä, jotta varmistetaan edustusta vailla olevista kansalaisista huolehtiminen. Paikallisessa konsuliyhteistyössä olisi otettava edustusta vailla olevat kansalaiset asianmukaisesti huomioon, esimerkiksi keräämällä jäsenvaltioiden lähimpien alueellisten suurlähetystöjen ja konsulaattien yhteystietoja. (20)  Kriisitilanteissa suoritettavan yhteensovittamisen osalta olisi selvennettävä toimivaltuuksia ja tehtäviä, jotta varmistetaan edustusta vailla olevista kansalaisista huolehtiminen. Kriisitilanteissa unionin edustustojen olisi varmistettava tarvittava yhteensovittaminen jäsenvaltioiden välillä. Tämän tehtävän täyttämiseksi Euroopan ulkosuhdehallinnolle (EUH) olisi annettava tarpeelliset taloudelliset resurssit, myös jäsenvaltioiden konsulihenkilökunnan koulutusta varten. Tarkistus 15 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 21 kappale (21)  Kriisitilanteessa riittävä valmistelutyö ja selvä vastuunjako ovat erittäin tärkeitä. Sen vuoksi kriisitilanteiden valmiussuunnittelussa olisi otettava täysimääräisesti huomioon edustusta vailla olevat kansalaiset, ja kansalliset valmiussuunnitelmat olisi sovitettava yhteen. Johtavan valtion käsitteen kehittämistä olisi jatkettava tässä yhteydessä. (21)  Kriisitilanteessa riittävä valmistelutyö ja selvä vastuunjako ovat erittäin tärkeitä. Sen vuoksi kriisitilanteiden valmiussuunnittelussa olisi otettava täysimääräisesti huomioon edustusta vailla olevat kansalaiset, ja EUH:n olisi sovitettava yhteen kansalliset valmiussuunnitelmat. Tarkistus 16 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 22 a kappale (uusi) (22 a)  EUH:n olisi järjestettävä konsulihenkilökunnalle koulutusta kansalaisten, myös edustusta vailla olevien kansalaisten, avustamisen helpottamiseksi osana kriisitilanteisiin valmistautumista. Tarkistus 17 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 22 b kappale (uusi) (22 b)  Konsulihenkilöstölle olisi järjestettävä koulutusta, jotta parannetaan yhteistyötä ja lisätään heidän tietämystään kansalaisilla perussopimusten ja tämän direktiivin mukaisesti olevista oikeuksista. Tarkistus 18 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 23 kappale (23)  Kolmansissa maissa unionia edustavat unionin edustustot, jotka yhdessä jäsenvaltioiden diplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen kanssa edistävät unionin kansalaisilla konsulisuojaan olevan oikeuden toteutumista, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 35 artiklassa todetaan. Konsulisuhteita koskevan Wienin yleissopimuksen mukaisesti jäsenvaltiot voivat tarjota konsulisuojan toisen jäsenvaltion puolesta, jollei kyseinen kolmas maa vastusta sitä. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet kolmansien maiden suhteen sen varmistamiseksi, että konsulisuoja voidaan tarjota toisten jäsenvaltioiden puolesta. (23)  Kolmansissa maissa unionia edustavat unionin edustustot, jotka yhdessä jäsenvaltioiden diplomaattisten edustustojen ja konsuliedustustojen kanssa edistävät unionin kansalaisilla konsulisuojaan olevan oikeuden toteutumista, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 35 artiklassa todetaan. Unionin edustustojen olisi varmistettava tarvittava yhteensovittaminen jäsenvaltioiden kesken, ja niille voidaan tarvittaessa antaa konsulitehtäviä. EUH:lle olisi myönnettävä tämän tehtävän hoitamiseen tarvittavat varat. Tarkistus 19 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 25 kappale (25)  Tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa suotuisampiin kansallisiin säännöksiin, jos ne ovat sopusoinnussa tämän direktiivin kanssa. (25)  Tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa suotuisampiin kansallisiin säännöksiin, jos ne ovat sopusoinnussa tämän direktiivin kanssa. Tällä direktiivillä ei pitäisi säätää jäsenvaltioiden velvoitteista antaa edustusta vailla oleville kansalaisille apua, jota ei anneta niiden omille kansalaisille. Tarkistus 20 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 25 a kappale (uusi) (25 a)  Tämän direktiivin ei pitäisi vaikuttaa edustusta vailla olevien jäsenvaltioiden velvollisuuteen ja/tai oikeuteen avustaa kansalaisiaan suoraan, kun se on välttämätöntä ja/tai toivottavaa. Edustusta vailla olevien jäsenvaltioiden olisi annettava jatkuvaa tukea jäsenvaltioille, jotka tarjoavat konsuliapua niiden kansalaisille. Tarkistus 21 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 25 b kappale (uusi) (25 b)  Tämän direktiivin nopean ja tehokkaan toiminnan varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitteitä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. Tarkistus 22 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 27 kappale (27)  Perusoikeuskirjan sisältämän syrjintäkiellon mukaisesti jäsenvaltioiden olisi pantava tämän direktiivin säännökset täytäntöön ilman tämän direktiivin edunsaajien välistä syrjintää minkään syyn perusteella, esimerkiksi sukupuolen, rodun, ihonvärin, etnisen tai yhteiskunnallisen alkuperän, geneettisten ominaisuuksien, kielen, uskonnon tai vakaumuksen, poliittisten tai muiden mielipiteiden, kansalliseen vähemmistöön kuulumisen, varallisuuden, syntyperän, vammaisuuden, iän tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella, (27)  Perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 21 artiklan sisältämän syrjintäkiellon mukaisesti jäsenvaltioiden, unionin edustustojen ja tapauksen mukaan EUH:n olisi aina pantava tämän direktiivin säännökset täytäntöön ilman tämän direktiivin edunsaajien välistä syrjintää minkään syyn perusteella, esimerkiksi sukupuolen, rodun, ihonvärin, etnisen tai yhteiskunnallisen alkuperän, geneettisten ominaisuuksien, kielen, uskonnon tai vakaumuksen, poliittisten tai muiden mielipiteiden, kansalliseen vähemmistöön kuulumisen, varallisuuden, syntyperän, vammaisuuden, iän tai sukupuolisen suuntautumisen perusteella, Tarkistus 23 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 27 a kappale (uusi) (27 a)  Jäsenvaltioiden olisi kannustettava omia kansalaisiaan rekisteröitymään ulkoministeriönsä verkkosivustolle ennen matkoja kolmansiin maihin, jotta heidän auttamistaan voidaan helpottaa tarvittaessa etenkin kriisitilanteissa. Tarkistus 24 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 27 b kappale (uusi) (27 b)  Komission olisi harkittava jatkuvasti toimivan neuvontapuhelimen perustamista, jotta tiedot olisivat helposti sellaisten kansalaisten saatavilla, jotka etsivät konsulisuojaa hätätapauksessa. Tarkistus 25 Ehdotus direktiiviksi 1 artikla Tässä direktiivissä säädetään tarpeellisista yhteistyö- ja yhteensovittamistoimenpiteistä, joilla helpotetaan unionin kansalaisten mahdollisuutta käyttää oikeuttaan saada toisen jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliviranomaisilta suojelua sellaisen kolmannen maan alueella, jossa sillä jäsenvaltiolla, jonka kansalaisia he itse ovat, ei ole edustusta, samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omat kansalaiset. Tässä direktiivissä säädetään tarpeellisista yhteistyö- ja yhteensovittamistoimenpiteistä, joilla helpotetaan unionin kansalaisten toisen jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliviranomaisilta saamaa suojelua sellaisen kolmannen maan alueella, jossa sillä jäsenvaltiolla, jonka kansalaisia he itse ovat, ei ole edustusta, samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omat kansalaiset. Unionin edustustoille voidaan myös tapauksen mukaan antaa konsulitehtäviä edustusta vailla olevien kansalaisten palvelemiseksi. Tarkistus 26 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta 1.   Kaikilla kansalaisilla, joilla on Euroopan unionin sellaisen jäsenvaltion kansalaisuus, jolla ei ole kolmannessa maassa edustajana diplomaatti- tai konsuliviranomaista, jäljempänä 'edustusta vailla olevat kansalaiset', on oikeus saada toisen jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliviranomaisilta suojelua samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omat kansalaiset. 1.   Toisen jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliviranomaiset ja unionin edustusto suojelevat kaikkia kansalaisia, joilla on Euroopan unionin sellaisen jäsenvaltion kansalaisuus, jolla ei ole kolmannessa maassa edustajana diplomaatti- tai konsuliviranomaista, jäljempänä 'edustusta vailla olevat kansalaiset', samoin edellytyksin kuin kyseisen jäsenvaltion omia kansalaisia. Tarkistus 27 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 3 kohta 3.  Edustusta vailla olevien kansalaisten perheenjäsenet, jotka eivät ole unionin kansalaisia, ovat oikeutettuja konsulisuojaan samoin edellytyksin kuin avustavan jäsenvaltion omien kansalaisten sellaiset perheenjäsenet, jotka eivät ole kansalaisia. 3.  Edustusta vailla olevien kansalaisten perheenjäsenet, jotka eivät ole unionin kansalaisia, ovat oikeutettuja konsulisuojaan tai unionin edustuston antamaan konsulisuojaan samoin edellytyksin kuin kotijäsenvaltion omien kansalaisten perheenjäsenet. Tarkistus 28 Ehdotus direktiiviksi 3 artikla – 3 kohta 3.  Kunniakonsulien katsotaan vastaavan käytettävissä olevia suurlähetystöjä tai konsulaatteja toimivaltansa rajoissa kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti. 3.  Kunniakonsulien katsotaan vastaavan käytettävissä olevia suurlähetystöjä tai konsulaatteja siinä määrin kuin niillä on asiassa toimivaltaa kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti. Tarkistus 29 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 1 kohta 1.  Edustusta vailla olevat kansalaiset voivat valita, minkä jäsenvaltion suurlähetystöstä tai konsulaatista he hakevat konsulisuojaa. 1.  Edustusta vailla olevat kansalaiset voivat valita, minkä jäsenvaltion suurlähetystöstä tai konsulaatista he hakevat konsulisuojaa. He voivat tarvittaessa ja tapauksen mukaan hakea apua myös unionin edustustosta. Jäsenvaltioiden on ulkoministeriöidensä verkkosivustoilla annettava tietoa edustusta vailla olevissa kolmansissa maissa olevien kansalaistensa oikeudesta saada toisen jäsenvaltion diplomaatti- tai konsuliviranomaisilta tämän direktiivin mukaista konsulisuojaa ja tietoa sen ehdoista. Tarkistus 30 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 2 kohta 2.   Jäsenvaltio voi edustaa toista jäsenvaltiota pysyvästi, ja jäsenvaltioiden suurlähetystöt tai konsulaatit kolmannessa maassa voivat sopia vastuunjakoa koskevista järjestelyistä edellyttäen, että pyyntöjen tehokas käsittely taataan. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava Euroopan komissiolle tällaisista järjestelyistä, jotta ne voidaan julkaista komission erityisellä verkkosivustolla. 2.   Konsulisuojan tarjoamiseksi edustusta vailla oleville kansalaisille ja pyyntöjen tehokkaan käsittelyn takaamiseksi jäsenvaltioiden ja tapauksen mukaan unionin edustustot voivat tehdä paikallisia järjestelyjä vastuun jakamisesta ja tietojen vaihdosta. Paikallisviranomaisille ilmoittamisen jälkeen näistä paikallisista järjestelyistä on raportoitava komissiolle ja EUH:lle ja ne on julkaistava komission verkkosivustolla ja kyseisten jäsenvaltioiden asiaa koskevilla verkkosivustoilla. Näiden järjestelyjen on oltava täysin tämän direktiivin säännösten mukaisia. Tarkistus 31 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 2 kohta 2.  Jos unionin kansalainen ei pysty esittämään voimassaolevaa passia tai henkilökorttia, kansallisuus on mahdollista todistaa muulla tavoin, tarvittaessa tarkistamalla asia sen jäsenvaltion diplomaatti- ja konsuliviranomaisilta, jonka kansalainen pyynnön esittäjä väittää olevansa. 2.  Jos unionin kansalainen ei pysty esittämään voimassaolevaa passia tai henkilökorttia, kansallisuus on mahdollista todistaa muulla tavoin, tarvittaessa tarkistamalla asia sen jäsenvaltion diplomaatti- ja konsuliviranomaisilta, jonka kansalainen pyynnön esittäjä väittää olevansa. Avustavan suurlähetystön tai konsulaatin on tarjottava edustusta vailla oleville kansalaisille tarvittavat keinot henkilöllisyytensä todistamiseksi. Tarkistus 32 Ehdotus direktiiviksi 1 a LUKU ja 5 a artikla (uusi) 1 a LUKU Paikallista konsulisuojaa koskeva yhteistyö ja sen yhteensovittaminen 5 a artikla Yleisperiaate Jäsenvaltioiden diplomaatti- ja konsuliviranomaisten on tehtävä keskenään ja unionin kanssa tiivistä yhteistyötä ja harjoitettava yhteensovittamista sen varmistamiseksi, että edustusta vailla olevat kansalaiset saavat suojelua samoin edellytyksin kuin omat kansalaiset. Unionin edustustot helpottavat yhteistyötä ja yhteensovittamista jäsenvaltioiden välillä ja jäsenvaltioiden ja unionin välillä sen varmistamiseksi, että edustusta vailla olevat kansalaiset saavat suojelua samoin edellytyksin kuin omat kansalaiset. Kun konsulaatti tai suurlähetystö taikka tapauksen mukaan unionin edustusto avustaa edustusta vailla olevaa kansalaista, sen jäsenvaltion, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, alueesta vastaavaan lähimpään konsulaattiin tai suurlähetystöön tai ulkoministeriöön sekä unionin edustustoon on otettava yhteyttä ja sen on tehtävä yhteistyötä toteutettavien toimenpiteiden määrittämiseksi. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava asianomaiset ulkoministeriön yhteyshenkilöt Euroopan ulkosuhdehallinnolle, joka päivittää yhteyshenkilöitä suojatulla verkkosivustollaan. (Komission ehdotuksen 7 artikla ei ole enää tarpeen.) Tarkistus 33 Ehdotus direktiiviksi 6 artikla – 2 kohta – johdantokappale 2.  Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun konsulisuojaan sisältyy avustaminen seuraavissa tilanteissa: 2.  Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun konsulisuojaan sisältyy avustaminen erityisesti seuraavissa tilanteissa: Tarkistus 34 Ehdotus direktiiviksi 6 artikla – 2 kohta – b alakohta b) rikoksen uhriksi joutuminen; b) rikoksen uhriksi joutuminen tai vaara joutua rikoksen uhriksi; Tarkistus 35 Ehdotus direktiiviksi 6 artikla – 2 kohta – 1 a alakohta (uusi) Tämä konsulisuoja koskee myös kaikkia muita tilanteita, joissa edustettu jäsenvaltio tavallisesti antaisi apua omille kansalaisilleen. Tarkistus 36 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 1 kohta 1.  Kun edustusta vailla oleva kansalainen pidätetään tai vangitaan, jäsenvaltioiden suurlähetystöjen tai konsulaattien on, jollei 6 artiklan 1 kohdasta muuta johdu, erityisesti 1.  Kun edustusta vailla oleva kansalainen pidätetään tai muuten vangitaan, jäsenvaltioiden suurlähetystöjen tai konsulaattien on, jollei 6 artiklan 1 kohdasta muuta johdu, erityisesti a) autettava kansalaisen pyynnöstä ilmoittamaan asiasta kansalaisen perheenjäsenille tai muille sukulaisille; a) autettava kansalaisen pyynnöstä ilmoittamaan asiasta kansalaisen perheenjäsenille tai muille sukulaisille; b) käytävä tapaamassa kansalaista ja valvottava, että kohtelu vankeudessa on vähimmäisvaatimusten mukaista; b) käytävä tapaamassa kansalaista ja varmistettava, että vankeusolosuhteet ovat vähimmäisvaatimusten mukaisia; c) annettava kansalaiselle tietoja vangittujen oikeuksista. c) annettava kansalaiselle tietoja tämän oikeuksista; c a) varmistettava, että kansalaisella on saatavillaan asianmukaista oikeudellista neuvontaa. Tarkistus 37 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 3 kohta 3.  Suurlähetystön tai konsulaatin on raportoitava sille jäsenvaltiolle, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, kaikista käynneistä tapaamassa kansalaista ja siitä, että se on tarkistanut kohtelun vankeudessa olevan vähimmäisvaatimusten mukaista. Sen on ilmoitettava välittömästi sille jäsenvaltiolle, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, kaikista huonoa kohtelua koskevista valituksista. 3.  Suurlähetystön tai konsulaatin on raportoitava sille jäsenvaltiolle, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, kaikista käynneistä tapaamassa kansalaista ja siitä, että se on tarkistanut vankeusolosuhteiden olevan vähimmäisvaatimusten mukaisia. Sen on ilmoitettava välittömästi sille jäsenvaltiolle, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, kaikista huonoa kohtelua koskevista valituksista ja huonon kohtelun ehkäisemiseksi toteutetuista toimista ja varmistettava, että vankeusolosuhteet ovat vähimmäisvaatimusten mukaisia. Tarkistus 38 Ehdotus direktiiviksi 8 artikla – 4 kohta 4.  Suurlähetystön tai konsulaatin on ilmoitettava sille jäsenvaltiolle, jonka kansalainen kyseinen henkilö, kyseiselle kansalaiselle antamistaan tämän oikeuksia koskevista tiedoista. Sen on toimittava välittäjänä ja avustettava armahdusta tai ennenaikaista vapauttamista koskevien pyyntöjen laadinnassa ja jos kansalainen haluaa pyytää siirtoa. Sen on tarvittaessa toimittava sen jäsenvaltion, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, diplomaatti- tai konsuliviranomaisten kautta maksettujen oikeudenkäyntikulujen välittäjänä. 4.  Suurlähetystön tai konsulaatin on ilmoitettava sille jäsenvaltiolle, jonka kansalainen kyseinen henkilö, kyseiselle kansalaiselle antamistaan tämän oikeuksia koskevista tiedoista. Sen on toimittava välittäjänä ja varmistettava, että kansalaisella on saatavillaan asianmukaista oikeudellista neuvontaa ja avustusta, myös armahdusta tai ennenaikaista vapauttamista koskevien pyyntöjen laadinnassa ja jos kansalainen haluaa pyytää siirtoa. Sen on tarvittaessa toimittava sen jäsenvaltion, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, diplomaatti- tai konsuliviranomaisten kautta maksettujen oikeudenkäyntikulujen välittäjänä. Tarkistus 39 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 1 kohta 1.  Kun edustusta vailla oleva kansalainen joutuu rikoksen uhriksi, jäsenvaltioiden suurlähetystöjen tai konsulaattien on, jollei 6 artiklan 1 kohdasta muuta johdu, erityisesti 1.  Kun edustusta vailla oleva kansalainen joutuu rikoksen uhriksi tai on vaarassa joutua rikoksen uhriksi, jäsenvaltioiden suurlähetystöjen tai konsulaattien on, jollei 6 artiklan 1 kohdasta muuta johdu, erityisesti a) autettava ilmoittamaan asiasta kansalaisen perheenjäsenille tai muille sukulaisille, jos kansalainen niin toivoo; a) autettava ilmoittamaan asiasta kansalaisen perheenjäsenille tai muille sukulaisille, jos kansalainen niin toivoo; b) annettava kansalaiselle tietoja ja/tai apua oikeudellisissa kysymyksissä ja terveydenhoitoon liittyvissä kysymyksissä. b) annettava kansalaiselle tietoja ja/tai apua terveydenhoitoon liittyvissä kysymyksissä; b a) annettava kansalaiselle tietoja tämän oikeuksista ja asianmukaista oikeudellista avustusta ja neuvontaa. Tarkistus 40 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 2 kohta 2.  Suurlähetystön tai konsulaatin on ilmoitettava sille jäsenvaltiolle, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, tapahtumasta, sen vakavuudesta ja annetusta avusta, ja sen on oltava yhteydessä kansalaisen perheenjäseniin tai muihin sukulaisiin, jos kansalainen on antanut suostumuksensa, kun suostumuksen antaminen on mahdollista. 2.  Suurlähetystön tai konsulaatin on ilmoitettava sille jäsenvaltiolle, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, tapahtumasta, sen vakavuudesta ja annetusta avusta. Tämän jäsenvaltion on oltava yhteydessä kansalaisen perheenjäseniin tai muihin sukulaisiin, paitsi jos kansalainen on kieltäytynyt antamasta suostumustaan. Tarkistus 41 Ehdotus direktiiviksi 10 artikla – 2 kohta 2.  Suurlähetystön tai konsulaatin on ilmoitettava sille jäsenvaltiolle, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, tapahtumasta, sen vakavuudesta ja annetusta avusta, ja sen on asianmukaisissa tapauksissa oltava yhteydessä uhrin perheenjäseniin tai muihin sukulaisiin. Sen on ilmoitettava sille jäsenvaltiolle, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, jos on tarvetta lääkinnällisistä syistä tapahtuvaan evakuointiin. Lääkinnällisistä syistä tapahtuva evakuointi edellyttää sen jäsenvaltion, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, ennakolta antamaa hyväksyntää lukuun ottamatta erittäin kiireellisiä tapauksia. 2.  Suurlähetystön tai konsulaatin on ilmoitettava sille jäsenvaltiolle, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, tapahtumasta, sen vakavuudesta ja annetusta avusta. Tämän jäsenvaltion on oltava yhteydessä uhrin perheenjäseniin tai muihin sukulaisiin, paitsi jos kansalainen on kieltäytynyt antamasta suostumustaan. Sen on ilmoitettava sille jäsenvaltiolle, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, jos on tarvetta lääkinnällisistä syistä tapahtuvaan evakuointiin. Lääkinnällisistä syistä tapahtuva evakuointi edellyttää sen jäsenvaltion, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, ennakolta antamaa hyväksyntää lukuun ottamatta erittäin kiireellisiä tapauksia. Tarkistus 42 Ehdotus direktiiviksi 11 a artikla (uusi) 11 a artikla Paikallinen yhteistyö Paikallisissa yhteistyökokouksissa on vaihdettava säännöllisesti tietoja edustusta vailla olevista kansalaisista ja sellaisista seikoista kuten kansalaisten turvallisuus, vankeusolosuhteet tai konsulipalvelujen saatavuus. Jolleivät ulkoministeriöt keskitetysti toisin sovi, puheenjohtajana toimii paikallisesti tehdyllä päätöksellä jäsenvaltion tai unionin edustuston edustaja. Puheenjohtaja kerää yhteystiedot, erityisesti edustusta vailla olevien jäsenvaltioiden yhteystiedot, ja päivittää niitä säännöllisesti, sekä toimittaa ne paikallisille suurlähetystöille ja konsulaateille ja unionin edustustolle. Tarkistus 43 Ehdotus direktiiviksi 3 LUKU ja 12 artikla 3 LUKU Poistetaan. Rahoitusmenettelyt 12 artikla Yleiset säännöt Kun edustusta vailla oleva kansalainen pyytää avustusta ennakkomaksun tai kotiuttamisen muodossa, sovelletaan seuraavaa menettelyä, jollei 6 artiklan 1 kohdasta muuta johdu: a) edustusta vailla oleva kansalainen sitoutuu liitteessä 1 vahvistettua lomaketta käyttäen maksamaan sille jäsenvaltiolle, jonka kansalainen hän on, takaisin ennakkomaksun tai aiheutuneet kulut kokonaisuudessaan ja lisäksi tarvittaessa konsulimaksut; b) avustavan suurlähetystön tai konsulaatin pyynnöstä sen jäsenvaltion, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, on viipymättä annettava tarvittavat pyyntöä koskevat tiedot ja täsmennettävä, sovelletaanko konsulimaksua; c) avustavan suurlähetystön tai konsulaatin on ilmoitettava sille jäsenvaltiolle, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, kaikista ennakkomaksua tai kotiuttamista koskevista pyynnöistä, jotka se on käsitellyt; d) avustavan suurlähetystön tai konsulaatin liitteessä I vahvistetussa muodossa esittämästä kirjallisesta pyynnöstä sen jäsenvaltion, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, on korvattava kokonaisuudessaan ennakkomaksu tai aiheutuneet kulut. Tarkistus 44 Ehdotus direktiiviksi 13 artikla 13 artikla Poistetaan. Yksinkertaistettu menettely kriisitilanteissa 1.  Kriisitilanteissa avustavan suurlähetystön tai konsulaatin on sovitettava yhteen kaikki evakuointitoimet tai muu tarpeellinen tuki, jota edustusta vailla olevalla kansalaiselle annetaan, sen jäsenvaltion kanssa, jonka kansalainen kyseinen henkilö on. Avustavan jäsenvaltion on esitettävä tällaisesta evakuoinnista tai tuesta aiheutuneita kustannuksia koskevat mahdolliset korvauspyynnöt sen jäsenvaltion ulkoministeriölle, jonka kansalainen kyseinen henkilö on. Avustava jäsenvaltio voi pyytää korvausta, vaikka edustusta vailla oleva kansalainen ei olisi allekirjoittanut takaisinmaksusitoumusta 12 artiklan a alakohdan mukaisesti. Tällä kohdalla ei estetä sitä jäsenvaltiota, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, vaatimasta takaisinmaksua kansallisten sääntöjen perusteella. 2.  Suurissa kriisitilanteissa sen jäsenvaltion, jonka kansalainen evakuoitu henkilö on, on korvattava evakuointikustannukset määräsuhteessa siten, että kokonaiskustannukset jaetaan avustettujen henkilöiden lukumäärällä, jos avustava jäsenvaltio sitä vaatii. 3.  Jos kustannuksia ei ole mahdollista laskea, avustava jäsenvaltio voi vaatia korvausta liitteessä 2 eri tukimuodoille vahvistettujen kiinteiden korvausmäärien perusteella. 4.  Jos avustava jäsenvaltio on saanut avustuksen tarjoamiseen taloudellista tukea EU:n pelastuspalvelumekanismista, sen jäsenvaltion, jonka kansalainen avustettu henkilö on, maksama osuus määritetään sen jälkeen, kun summasta on vähennetty unionin osuus. 5.  Korvauspyynnöissä on käytettävä liitteessä 2 vahvistettuja yhteisiä lomakemalleja. Tarkistus 45 Ehdotus direktiiviksi 4 LUKU – otsikko Paikallinen yhteistyö ja yhteistyö kriisitilanteissa sekä yhteensovittaminen Yhteistyö kriisitilanteissa sekä yhteensovittaminen Tarkistus 46 Ehdotus direktiiviksi 14 artikla 14 artikla Poistetaan. Paikallinen yhteistyö Paikallisissa yhteistyökokouksissa on vaihdettava säännöllisesti tietoja edustusta vailla olevista kansalaisista ja sellaisista seikoista kuten kansalaisten turvallisuus, vankilaolosuhteet tai konsulipalvelujen saatavuus. Jolleivät ulkoministeriöt keskitetysti toisin sovi, puheenjohtajana toimii paikallisesti tehdyllä päätöksellä jäsenvaltion edustaja tai unionin edustusto. Puheenjohtaja kerää yhteystiedot, erityisesti edustusta vailla olevien jäsenvaltioiden yhteystiedot, ja päivittää niitä säännöllisesti, sekä toimittaa ne paikallisille suurlähetystöille ja konsulaateille ja unionin edustustolle. Tarkistus 47 Ehdotus direktiiviksi 15 artikla – 1 kohta 1.  Perinpohjaisen valmiuden varmistamiseksi paikallisessa valmiussuunnittelussa on huomioitava edustusta vailla olevat kansalaiset. Kolmansissa maissa edustettuina olevien jäsenvaltioiden on sovitettava valmiussuunnitelmat yhteen keskenään ja unionin edustuston kanssa. Niiden on sovittava keskenään tehtävänjaosta sen varmistamiseksi, että edustusta vailla olevat kansalaiset saavat apua kriisitilanteissa, nimettävä edustajat kokoontumispaikkoja varten ja ilmoitettava edustusta vailla oleville kansalaisille kriisivalmiusjärjestelyistä samoin edellytyksin kuin omille kansalaisilleen. 1.   Unionin edustustot sovittavat yhteen valmiussuunnittelun jäsenvaltioiden välillä perinpohjaisen valmiuden varmistamiseksi, mukaan lukien tehtävänjako sen varmistamiseksi, että edustusta vailla olevat kansalaiset saavat apua kriisitilanteissa, edustajien nimeäminen kokoontumispaikkoja varten ja edustusta vailla oleville kansalaisille samoin edellytyksin kuin omille kansalaisille annettavat tiedot kriisivalmiusjärjestelyistä. Tarkistus 48 Ehdotus direktiiviksi 15 artikla – 2 kohta 2.  Jäsenvaltioiden ja unionin on tehtävä kriisitilanteissa tiivistä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että edustusta vailla olevia kansalaisia avustetaan tehokkaasti. Jäsenvaltioiden ja unionin on ilmoitettava toisilleen käytettävissä olevista evakuointivalmiuksista hyvissä ajoin. Pyynnöstä jäsenvaltiot voivat saada tukea olemassa olevilta unionin tason pelastusyksiköiltä, joissa on mukana konsuliasiantuntijoita erityisesti edustusta vailla olevista jäsenvaltioista. 2.  Jäsenvaltioiden ja EUH:n on tehtävä kriisitilanteissa tiivistä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että edustusta vailla olevia kansalaisia avustetaan tehokkaasti. Unionin edustusto sovittaa yhteen käytettävissä olevia evakuointivalmiuksia koskevien tietojen vaihdon hyvissä ajoin, koordinoi varsinaista evakuointia ja tarvittaessa avustaa evakuoinnissa mahdollisesti sellaisten olemassa olevien unionin tason pelastusyksiköiden tuella, joissa on mukana konsuliasiantuntijoita erityisesti edustusta vailla olevista jäsenvaltioista. Tarkistus 49 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – otsikko Johtava valtio Yhteensovittaminen kriisivalmiuden ja kriisitilanteiden osalta Tarkistus 50 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 1 kohta 1.  Tässä direktiivissä johtavalla valtiolla (johtavilla valtioilla) tarkoitetaan yhtä tai useampaa kolmannessa maassa edustettuna olevaa jäsenvaltiota, joka (jotka) vastaa(vat) avustustoimien yhteensovittamisesta ja johtamisesta kriisivalmiuden ja kriisitilanteiden osalta; tähän sisältyy edustusta vailla oleviin kansalaisiin liittyviä erityistehtäviä. 1.   Unionin edustustot vastaavat avustustoimien yhteensovittamisesta ja tarjoamisesta kriisivalmiuden ja kriisitilanteiden osalta; tähän sisältyy edustusta vailla oleviin kansalaisiin liittyviä erityistehtäviä. Tarkistus 51 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 2 kohta 2.  Jäsenvaltio nimitetään johtavaksi valtioksi tietyssä kolmannessa maassa, jos se on ilmoittanut aikomuksestaan olemassa olevan suojatun viestintäverkoston kautta ja jollei toinen jäsenvaltio esitä vastalauseita 30 päivän kuluessa tai ehdotettu johtava valtio luovu tehtävästä suojatun viestintäverkoston kautta. Jos useampi kuin yksi jäsenvaltio haluaa yhdessä hoitaa johtavan valtion tehtävät, niiden on ilmoitettava yhdessä aikomuksestaan suojatun viestintäverkoston kautta. Kriisitilanteessa yksi tai useampi jäsenvaltio voi ottaa kyseisen tehtävän hoitaakseen välittömästi ja ilmoittaa siitä 24 tunnin kuluessa. Jäsenvaltiot voivat kieltäytyä tarjouksesta, mutta niiden kansalaiset ja muut mahdolliset edunsaajat ovat 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti edelleen oikeutettuja johtavan valtion apuun. Jos johtavaa valtiota ei ole, paikan päällä edustettuina olevien jäsenvaltioiden on sovittava siitä, mikä jäsenvaltio vastaa edustusta vailla olevien kansalaisten avustamisen yhteensovittamisesta. Poistetaan. Tarkistus 52 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 3 kohta 3.  Kriiseihin valmistautumiseksi johtavan valtion on varmistettava, että edustusta vailla olevat kansalaiset on asianmukaisella tavalla otettu huomioon suurlähetystöjen ja konsulaattien valmiussuunnittelussa, että valmiussuunnitelmat ovat yhdenmukaisia ja että suurlähetystöille ja konsulaateille sekä unionin edustustoille ilmoitetaan asianmukaisesti tällaisista järjestelyistä. 3.  Kriiseihin valmistautumiseksi unionin edustusto varmistaa, että edustusta vailla olevat kansalaiset on asianmukaisella tavalla otettu huomioon suurlähetystöjen ja konsulaattien valmiussuunnittelussa, että valmiussuunnitelmat ovat yhdenmukaisia ja että suurlähetystöille ja konsulaateille ilmoitetaan asianmukaisesti tällaisista järjestelyistä. Tarkistus 53 Ehdotus direktiiviksi 16 artikla – 4 kohta 4.  Kriisitilanteessa johtava valtio tai avustamistoimien yhteensovittamisesta vastaava jäsenvaltio vastaa edustusta vailla oleville kansalaisille tarjottavan avun ja kokoamistoimintojen yhteensovittamisesta ja johtamisesta ja tarvittaessa varmistaa evakuoinnin turvalliseen paikkaan muiden asianosaisten jäsenvaltioiden tuella. Sen on myös tarjottava edustusta vailla oleville jäsenvaltioille yhteyspiste, jonka kautta ne voivat saada tietoja kansalaisistaan ja sovittaa yhteen tarvittavat avustustoimet. Johtava valtio tai edustusta vailla olevia kansalaisia koskevien avustustoimien yhteensovittamisesta vastaava jäsenvaltio voi tarvittaessa pyytää tukea muista välineistä kuten EU:n pelastuspalvelumekanismista ja Euroopan ulkosuhdehallinnon kriisinhallintarakenteista. Jäsenvaltioiden on annettava johtavalle valtiolle tai avustustoimien yhteensovittamisesta vastaavalle jäsenvaltiolle kaikki merkitykselliset tiedot niiden edustusta vailla olevista kansalaisista, jotka ovat läsnä kriisitilanteessa. 4.  Kriisitilanteessa unionin edustusto vastaa edustusta vailla oleville kansalaisille tarjottavan avun ja kokoamistoimintojen yhteensovittamisesta ja johtamisesta ja koordinoi evakuointia turvalliseen paikkaan asianosaisten jäsenvaltioiden tuella. Sen on myös tarjottava edustusta vailla oleville jäsenvaltioille yhteyspiste, jonka kautta ne voivat saada tietoja kansalaisistaan ja sovittaa yhteen tarvittavat avustustoimet. Unionin edustusto ja asianosaiset jäsenvaltiot voivat tarvittaessa pyytää tukea muista välineistä kuten EU:n pelastuspalvelumekanismista ja Euroopan ulkosuhdehallinnon kriisinhallintarakenteista. Jäsenvaltioiden on annettava unionin edustustolle kaikki merkitykselliset tiedot niiden edustusta vailla olevista kansalaisista, jotka ovat läsnä kriisitilanteessa. Tarkistus 54 Ehdotus direktiiviksi 4 a LUKU (uusi) 4 a LUKU Rahoitusmenettelyt Tarkistus 55 Ehdotus direktiiviksi 16 a artikla (uusi) 16 a artikla Yleiset säännöt Kun edustusta vailla oleva kansalainen pyytää avustusta ennakkomaksun tai kotiuttamisen muodossa, sovelletaan seuraavaa menettelyä, jollei 6 artiklan 1 kohdasta muuta johdu: a) edustusta vailla oleva kansalainen sitoutuu liitteessä 1 vahvistettua lomaketta käyttäen maksamaan sille jäsenvaltiolle, jonka kansalainen hän on, takaisin ennakkomaksun tai aiheutuneet kulut kokonaisuudessaan ja lisäksi tarvittaessa konsulimaksut; b) avustavan suurlähetystön tai konsulaatin pyynnöstä sen jäsenvaltion, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, on viipymättä annettava tarvittavat pyyntöä koskevat tiedot ja täsmennettävä, sovelletaanko konsulimaksua; c) avustavan suurlähetystön tai konsulaatin on ilmoitettava sille jäsenvaltiolle, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, kaikista ennakkomaksua tai kotiuttamista koskevista pyynnöistä, jotka se on käsitellyt; d) avustavan suurlähetystön tai konsulaatin liitteessä 1 vahvistetussa muodossa esittämästä kirjallisesta pyynnöstä sen jäsenvaltion, jonka kansalainen kyseinen henkilö on, on korvattava kokonaisuudessaan ennakkomaksu tai aiheutuneet kulut. Tarkistus 56 Ehdotus direktiiviksi 16 b artikla (uusi) 16 b artikla Yksinkertaistettu menettely kriisitilanteissa 1.  Kriisitilanteissa unionin edustusto sovittaa yhteen kaikki evakuointitoimet tai muun tarpeellisen tuen, jota edustusta vailla olevalle kansalaiselle annetaan, sen jäsenvaltion kanssa, jonka kansalainen kyseinen henkilö on. 2.  EUH:lla on oltava tarvittavat taloudelliset resurssit kriisitilanteihin valmistautumista ja kriisitilanteita koskevaa yhteensovittamista ja avunantamista varten. Tarkistus 57 Ehdotus direktiiviksi 18 a artikla (uusi) 18 a artikla Liitteisiin tehtävät muutokset Siirretään komissiolle valta antaa liitteisiin mahdollisesti tehtävistä muutoksista delegoituja säädöksiä 18 b artiklan mukaisesti. Tarkistus 58 Ehdotus direktiiviksi 18 b artikla (uusi) 18 b artikla Siirretyn säädösvallan käyttäminen 1.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin. 2.  Edellä 18 a artiklassa tarkoitettu säädösvallan siirto tehdään määräämättömäksi ajaksi ... päivästä …kuuta …*. 3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 18 a artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen. 4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. 5.  Edellä olevan 18 a artiklan mukaisesti annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. * Tämän direktiivin voimaantulopäivä.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2012 Euroopan kansalaisten ja yritysten 20 suurimmasta sisämarkkinoiden toimintaa koskevasta huolenaiheesta (2012/2044(INI))

P7_TA(2012)0395 A7-0310/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon sisämarkkinoita käsittelevän komission työasiakirjan ”Single Market through the lens of the people: a snapshot of citizens' and businesses' 20 main concerns” (SEC(2011)1003),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – 'Yhdessä uuteen kasvuun'” (COM(2011)0206),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta: 50 ehdotusta työskentelyn, yrittäjyyden ja kaupankäynnin parantamiseksi” (COM(2010)0608),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”2000-luvun Euroopan yhtenäismarkkinat” (COM(2007)0724) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”The single market: review of achievements” (SEC(2007)1521),

–  ottaa huomioon 4. syyskuuta 2007 antamansa päätöslauselman yhtenäismarkkinoita koskevasta katsauksesta(1) sekä komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”The Single Market review: one year on” (SEC(2008)3064),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon järkevästä sääntelystä Euroopan unionissa (COM(2010)0543),

–  ottaa huomioon komission 27. vuosikertomuksen Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2009) (COM(2010)0538) (ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Situation in the different sectors” (SEC(2010)1143),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Tulosten Eurooppa – yhteisön lainsäädännön soveltaminen” (COM(2007)0502),

–  ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2009 annetun komission suosituksen sisämarkkinoiden toiminnan parannustoimista(2),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät sisämarkkinoiden toimenpidepaketista,

–  ottaa huomioon professori Mario Montin komissiolle laatiman raportin yhtenäismarkkinoiden elvyttämisestä,

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta(3),

–  ottaa huomioon sisämarkkinoiden tulostaulun nro 21 (2010) sekä sisämarkkinoiden tulostaulusta 9. maaliskuuta 2010(4) ja 23. syyskuuta 2008(5) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 258–260 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 7, 10 ja 15 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A7-0310/2012),

A.  ottaa huomioon, että asiakirjassa ”Euroopan kansalaisten ja yritysten 20 suurinta sisämarkkinoiden toimintaa koskevaa huolenaihetta” vahvistetaan, että sisämarkkinoita koskevien odotusten ja todellisuuden välillä on yhä suuria eroja;

B.  katsoo, että on edelleen liikaa esteitä, joiden vuoksi eurooppalaiset eivät voi hyötyä kaikilta osin sisämarkkinoista, mikä vaikeuttaa samaan yhteisöön kuulumisen tunteen kehittymistä; katsoo, että nämä vaikeudet on voitettava kiireesti, jotta eurooppalaiset voivat hyötyä kaikin puolin oikeudestaan vapaaseen liikkuvuuteen ja EU:n jäsenyydestä seuraavista eduista;

C.  katsoo, että Euroopan nykyisen talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisin vuoksi on tärkeää poistaa esteet ja lähteä elvyttämään sisämarkkinoita, jotta voidaan edistää innovointia, kasvua, kilpailukyvyn kehittymistä, työllisyyttä ja lisääntyvää luottamusta markkinoihin; korostaa, että sisämarkkinoiden syventäminen hyödyttäisi kaikkia unionin kansalaisia ja lisäisi näin EU:n alueellista, taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta;

D.  toteaa, että sisämarkkinat ovat olennainen osatekijä Eurooppa 2020 -strategian päämäärien saavuttamisessa ja älykkään, kestävän ja osallistuvan kasvun päämäärien toteuttamisessa; katsoo, että sisämarkkinoiden elvyttämiseksi uuden poliittisen ajattelun paradigman tulisi keskittyä kansalaisiin, kuluttajiin ja erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yritykset);

E.  ottaa huomioon, että unionin kansalaiset kohtaavat erilaisia vaikeuksia ja pankkien monimutkaisia ja syrjiviä vaatimuksia halutessaan avata pankkitilin ja että tämän vuoksi 30 miljoonalla unionin kansalaisella ei ole pankkitiliä, mikä haittaa liikkuvuutta; ottaa huomioon, että 29 prosenttia Eurobarometrin kyselyyn vastanneista kuluttajista on kohdannut vaikeuksia pankkitiliinsä liittyvien tarjouksien vertailussa, minkä vuoksi he eivät ole kyenneet valitsemaan tarpeisiinsa parhaiten soveltuvaa tiliä;

F.  ottaa huomioon, että lähes 30 prosenttia unionin kansalaista ei tiedä, että heillä on oikeus terveydenhoitoon yli rajojen sekä oikeus saada siitä korvausta; ottaa huomioon, että vain kolmannes unionin kansalaisista tietää, että he tarvitsevat eurooppalaisen sairaanhoitokortin matkustaessaan maansa ulkopuolella ja että tämä kortti on tarpeen lyhyiden oleskelujen aikana, kuten lomilla, liikematkoilla ja ulkomailla opiskellessa;

G.  ottaa huomioon, että tavaroiden vapaa liikkuvuus on EU:n kulmakivi ja että EU on ottanut käyttöön moottoriajoneuvojen yhtenäisen tyyppihyväksyntäjärjestelmän ja yhdenmukaistanut niiden rekisteröintitodistukset; toteaa, että auton ostaminen toisessa jäsenvaltiossa tai auton siirtäminen toiseen jäsenvaltioon on tässä mielessä nyt paljon helpompaa; ottaa huomioon, että toiseen maahan muuttavat ja auton mukanaan vievät unionin kansalaiset joutuvat käymään läpi työläitä ja monimutkaisia menettelyjä, joissa heitä vaaditaan esittämään asiakirjoja, joita heidän kotimaassaan ei ole käytössä, sekä maksamaan ylimääräisiä veroja; huomauttaa, että unionin kansalaisilla on samankaltaisia vaikeuksia, kun he haluavat ostaa auton toisesta jäsenvaltiosta; toteaa, että parlamentti saa lukuisia valituksia kansalaisilta hankalista muodollisuuksista, jotka liittyvät varsin usein heidän ajoneuvojensa uudelleenrekisteröintiin toisessa jäsenvaltiossa ja siitä aiheutuviin lisäkuluihin; ottaa huomioon, että toisaalta unionin ja sen jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei varastettuja ajoneuvoja rekisteröidä uudelleen väärennetyllä rekisteröintitodistuksella;

H.  ottaa huomioon, että matkustajien oikeuksia koskevat EU:n säännöt takaavat kansalaisille suojelun vähimmäistason ja edistävät näin sekä liikkuvuutta että sosiaalista integraatiota; katsoo, että ne edistävät myös liikenteenharjoittajien ja eri liikennemuotojen yhtäläisiä toimintaedellytyksiä; katsoo, että matkustajien oikeuksia koskevassa EU:n lainsäädännössä on taattava sellainen kuluttajansuojan vähimmäistaso, jonka avulla voidaan torjua lisämaksujen kaltaisten kaupallisten menettelyjen kehittyminen, ja toteaa, että kehyksen on katettava myös lentoyhtiöiden konkurssi- ja maksukyvyttömyystapaukset; katsoo, että EU:n olisi otettava huomioon uudet multimodaaliset liikkuvuusmallit;

I.  katsoo, että yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen luomisen lainsäädännöllisten ja fyysisten esteiden poistaminen erityisesti rahtikuljetusten alalla auttaisi lisäämään kasvua sisämarkkinoilla;

J.  ottaa huomioon, että 62 prosenttia Euroopan kuluttajista haluaisi vaihtaa sähköntoimittajaansa ja pienentää näin maksujaan mutta heidän valinnanvapauttaan rajoittaa selkeiden ja vertailukelpoisten tietojen puute ja voimassa olevien toimitussopimusten päättämiseen liittyvät esteet; muistuttaa, että vaihtamisesta koituisi noin 100 euron säästöt asiakasta kohden tai noin 13 miljardin euron säästöt koko Euroopassa;

K.  ottaa huomioon, että unionin kansalaiset pitäisivät sisämarkkinoiden syventämistä matkaviestinnän ja erityisesti verkkovierailujen alalla erittäin myönteisenä;

L.  ottaa huomioon, että 26 prosentilla kyselyyn osallistuneista Euroopan kuluttajista on ollut internetpalvelujen tarjoamiseen liittyviä ongelmia ja internetpalvelujen tarjoajan vaihtaminen on hankalaa ja kallista ja lisäksi kuluttajat saavat usein huonoa palvelua ja kansallisten sääntöjen täytäntöönpano on usein epäyhtenäistä;

M.  ottaa huomioon, että tietämättömyys kuluttajien oikeuksista, lainsäädännön virheellinen soveltaminen ja rajatylittäviä ostoksia koskevien riitojen ratkaisemiseen liittyvät vaikeudet lisäävät kuluttajien epäluottamusta verkkokauppoihin, minkä seurauksena EU:ssa ei ole todellisia digitaalisia markkinoita, jotka palvelisivat kansalaisia ja yrityksiä; ottaa huomioon, että Euroopan kuluttajakeskusten (CEC) tietojen mukaan suurin osa kuluttajien tekemistä valituksista eli 59 prosenttia koskee verkko-ostoksia;

N.  ottaa huomioon, että yrityksillä on yhä vaikeuksia julkisia hankintoja koskevien sopimusten saannissa ulkomailla sekä toimeksisaajina että alihankkijoita, koska julkisia hankintoja koskevat käytännöt ovat erilaisia eri jäsenvaltioissa ja joidenkin jäsenvaltioiden hallinnolliset vaatimukset ovat monimutkaisia ja myös kieli on esteenä;

O.  katsoo, että pk-yritysten rahoituksen saatavuuden parantaminen on nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ensiarvoisen tärkeää sekä näiden yritysten selviytymiselle ja kehittymiselle että yleisesti yrittäjyyden lujittamiselle ja kehittymiselle Euroopassa;

P.  katsoo, että vammaisten henkilöiden tarpeisiin on kiinnitettävä erityistä huomiota, jotta he voivat osallistua täysipainoisesti sisämarkkinoille; korostaa, että myös uuden sähköisen sisällön on oltava vammaisten henkilöiden saavutettavissa kansainvälisissä verkkosisällön saavutettavuusohjeissa(6) ja YK:n vammaisyleissopimuksessa(7) asetettujen velvoitteiden mukaisesti;

I.Johdanto

1.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio antoi työasiakirjan ”Euroopan kansalaisten ja yritysten 20 suurinta sisämarkkinoiden toimintaa koskevaa huolenaihetta” sen jälkeen, kun parlamentti oli antanut 20. toukokuuta 2010 päätöslauselman kuluttajille ja kansalaisille tarkoitettujen yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta;

2.  antaa komissiolle tunnustusta tästä tärkeästä aloitteesta, jossa kiinnitetään huomiota EU:n tuomiin oikeuksiin liittyviin kansalaisten ja yritysten vaikeuksiin ja huolenaiheisiin; katsoo kuitenkin, että työasiakirjassa olisi voitu käsitellä asioita perusteellisemmin;

3.  on vakuuttunut siitä, että sisämarkkinoiden toteuttaminen on välttämätöntä unionin kansalaisten taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta; kehottaa komissiota esittämään konkreettisia toimia ja toteuttamiskelpoisia ehdotuksia, joiden tarkoituksena on ratkaista kansalaisten esille nostamat 20 tärkeintä huolenaihetta;

4.  katsoo, että nykyisen vakavan finanssikriisin aikana unionin on tehostettava pyrkimyksiään poistaa sisämarkkinoiden sujuvan toiminnan esteet erityisesti aloilla, jotka voivat toimia kestävän kasvun moottoreina, kuten rajatylittävässä liike- ja yritystoiminnassa, palvelujen tarjoamisessa sekä liikkuvuuden, rahoitusmahdollisuuksien ja finanssiosaaminen aloilla;

5.  toteaa, että pätevän työvoiman liikkuvuuden edistäminen voi parantaa EU:n kilpailukykyä, minkä vuoksi on otettava käyttöön nykyaikainen ammatillisen pätevyyden tunnustamista koskeva kehys hyödyntäen tässä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) varoitusmekanismia;

6.  pitää myönteisenä IMI:n tukeman eurooppalaisen ammattikortin käyttöönottoa, ja toteaa, että tässä yhteydessä kortin perusteita arvioidaan parhaillaan, jotta voidaan helpottaa hallinnollisia menettelyjä ja vapaaehtoista rajat ylittävää liikkuvuutta EU:ssa; katsoo lisäksi, että IMI:n avulla voidaan nopeuttaa yhteistyötä kotijäsenvaltion ja vastaanottavan valtion välillä, jotta voidaan puuttua helpommin EU:n työmarkkinoiden edelleen jatkuvaan epätasapainoon;

7.  painottaa, että työntekijöiden liikkuvuuden on oltava vapaaehtoista eri jäsenvaltioissa ja että työntekijöiden oikeudet on aina otettava huomioon sen yhteydessä;

8.  on huolissaan vilpillisistä työnvälitystoimistoista, jotka myötävaikuttavat työntekijöiden hyväksikäyttöön kaikkialla EU:ssa ja haittaavat siten työntekijöiden liikkumisvapauden asianmukaista toteutumista, ja kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan toimintasuunnitelman, jolla puututaan tähän ongelmaan esimerkiksi parantamalla kansallisten työsuojeluviranomaisten yhteistyötä;

9.  painottaa, että kansalaisten tietämystä EU:n verotuksesta pitäisi kiireesti parantaa ja rajojen yli työskentelevien työntekijöiden ja rekrytoivien työnantajien verotuksellisia esteitä pienentää, jotta voidaan helpottaa työntekijöiden liikkuvuutta ja edistää rajat ylittäviä liiketoiminta-aloitteita samalla kun torjutaan veronkiertoa ja veropetoksia;

10.  korostaa tarvetta sosiaalisesti oikeudenmukaiseen veropolitiikkaan, jolla vaikutetaan tulojen uudelleenjakoon ja edistetään kasvua ja jolla voidaan puuttua sellaisiin merkittäviin kysymyksiin kuin verokilpailu, valvonnan tehokkuus, offshore-yhtiöiden verotus ja unionissa menestyksellisesti toimivien veroparatiisien lopettaminen;

11.  pyytää komissiota vahvistamaan ohjelmia, joilla edistetään Euroopan talouden selkärangan muodostavien eurooppalaisten pk-yritysten yrittäjyyttä, kansainvälistymistä ja kilpailukykyä;

12.  kehottaa komissiota kannustamaan pk-yrityksiä palkkaamaan nuoria ja lujittamaan nuorten liikkuvuutta edistäviä ohjelmia, jotta heitä kannustetaan kehittämään osaamistaan ja parantamaan siten omaa työllistettävyyttään ja omia edellytyksiään päästä työmarkkinoille;

13.  on tyytyväinen uusista lainsäädäntöaloitteista, joiden tarkoituksena on luoda täysin yhdentyneet sisämarkkinat kilpailun ja tehokkuuden lisäämiseksi ja suuremman valinnanvaran tarjoamiseksi eurooppalaisille kuluttajille;

14.  korostaa internetin roolia yritystoiminnan tehokkuuden kannalta ja sähköisen kaupankäynnin nopeasti kasvavaa merkitystä uusien markkinoiden, kasvun ja liiketoimintamahdollisuuksien luomisessa; korostaa vaihtoehtoisten ja verkkovälitteisten riidanratkaisujärjestelmien tehokkaan toiminnan varmistamista, koska ne lujittavat kuluttajien ja yritysten luottamusta digitaalimarkkinoihin; kehottaa yksinkertaistamaan lupajärjestelmiä ja luomaan tehokkaan kehyksen tekijänoikeuksia varten sekä torjumaan tuotemerkki- ja tuotepiratismia;

15.  muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 194 artiklan mukaisesti unionin energia-alan politiikkaa toteutetaan jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengessä; korostaa, että energian sisämarkkinoiden toteuttamisessa olisi otettava huomioon Euroopan alueiden väliset rakenteelliset sosiaalis-taloudelliset eroavuudet eikä siitä saisi muodostua rasitetta jäsenvaltioille;

16.  toteaa, että matkustajien oikeuksia linja-autoliikenteessä koskeva lainsäädäntökehys hyväksyttiin vuonna 2011 ja että EU:ssa ovat nyt voimassa matkustajien perusoikeuksia koskevat kattavat ja yhtenäiset säännöt, jotka koskevat kaikkia liikennemuotoja;

17.  katsoo, että EU:n pankkisektorin pääasiallisena tarkoituksena pitäisi olla pääoman tarjoaminen reaalitaloudelle, mikä on yksi edellytys kasvua, kilpailua ja työllisyyttä edistävien, tietoon perustuvien sisämarkkinoiden kehittymiselle;

18.  panee tyytyväisenä merkille komission ehdottaman julkisten hankintojen uudistuksen ja katsoo, että yhteisten periaatteiden vahvistaminen EU:n tasolla sekä joustavat, selkeät ja yksinkertaiset julkisia hankintoja koskevat säännöt antaisivat yrityksille ja ennen kaikkea pk-yrityksille mahdollisuuden hyödyntää paremmin rajat ylittävien julkisten hankintojen tarjoamia mahdollisuuksia; korostaa, että on tärkeää perustaa EU:n laajuinen julkisten hankintojen sähköinen järjestelmä, jolla varmistettaisiin avoimuuden lisääminen ja kilpailukyvyn parantaminen ja jonka myötä julkisia varoja käytettäisiin tehokkaammin;

19.  pitää valitettavana, että lainsäädäntöehdotus julkisen sektorin verkkosivustojen täyden saavutettavuuden varmistamiseksi vuoteen 2015 mennessä on viivästynyt; suhtautuu myönteisesti digitaalista osallisuutta koskevaan etenemissuunnitelmaan ja kehottaa panemaan täytäntöön verkon sisällön saavutettavuutta koskevan aloitteen (WAI) ja verkkosisällön saavutettavuusohjeet (WCAG) sähköisen hallinnon portaaleissa;

20.  korostaa eurooppalaisten standardien kehittämisen merkitystä, sillä se on aivan välttämätöntä niin sisämarkkinoiden toteuttamisen kuin EU:n kansainvälisen kilpailukyvyn lisäämisen kannalta; kehottaa komissiota varmistamaan, että pk-yritysten ja mikroyritysten on entistä helpompi saada käyttöönsä eurooppalaisia standardeja;

21.  huomauttaa, että jäsenvaltioiden sähköistä allekirjoittamista koskevien säännösten erot ovat edelleen merkittävä este EU:n sisämarkkinoiden asianmukaiselle toiminnalle, erityisesti palvelujen tarjonnalle; katsoo, että on tärkeää luoda yhtenäinen järjestelmä sähköisten allekirjoitusten tunnustamiseksi kaikkialla EU:ssa;

22.  painottaa oikeusvarmuuden, seurattavan teknisen ympäristön ja oikeudellisiin vaatimuksiin, kaupallisiin toimiin ja yhteisiin teknisiin standardeihin perustuvien avointen ja yhteentoimivien sähköistä laskutusta koskevien ratkaisujen merkitystä, jotta sähköisen laskutuksen laajaa käyttöönottoa voidaan edistää;

23.  korostaa, että peruspankkipalvelujen pitäisi olla kaikkien niiden unionin kansalaisten saatavilla, joille ei jo ole myönnetty pankkitiliä siinä jäsenvaltiossa, jossa he ovat hakeneet tilin avaamista; katsoo, että peruspankkipalvelut parantavat pienituloisten kuluttajien mahdollisuutta käyttää perusmaksuvälineitä rahan tallettamiseen, siirtämiseen ja nostamiseen sisämarkkinoilla, erityisesti kun he käyvät työssä toisessa jäsenvaltiossa; kehottaa sen vuoksi komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen, jolla taataan pankkitilien avaamismenettelyjen kuluttajaystävällisyys koko unionin alueella;

24.  on huolestunut siitä, että EU:n kansalaiset, jotka saavat perinnön, jäävät eläkkeelle tai siirtävät pääomia ulkomailla, joutuvat usein kaksinkertaisen verotuksen kohteiksi; kehottaa lisäämään ponnisteluja tällaisten tilanteiden välttämiseksi; pitää valitettavana, että komissio on ehdottanut vain perintöverotusta koskevaa suositusta;

25.  muistuttaa komissiota kehotuksestaan arvioida eläkerahastoja koskevia erilaisia sääntöjä ja tarvetta parantaa eläkkeiden, erityisesti työeläkkeiden siirrettävyyttä, kun työntekijä vaihtaa työnantajaa ja muuttaa jäsenvaltiosta toiseen; kehottaa kiireesti tarkistamaan eläkerahastoja koskevaa direktiiviä;

26.  korostaa, että unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden tulisi tehostaa pyrkimyksiään entistä oikeudenmukaisempien, toimivampien, kilpailullisempien ja tehokkaampien sisämarkkinoiden luomiseksi;

II.Hallinto

27.  korostaa, että sisämarkkinoita on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti keskittyen kansalaisille, kuluttajille ja pk-yrityksille tarkoitettuihin käytännöllisiin ja käyttökelpoisiin ratkaisuihin, jotta kansalaiset, kuluttajat ja pk-yritykset voivat hyötyä kaikista sisämarkkinoiden tuomista eduista, aiheuttamatta kuitenkaan liiallista sääntelyä;

28.  toteaa, että parlamentin, neuvoston, komission ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja vuorovaikutusta on vahvistettava siten, että kansalaiset tuntevat olevansa enemmän mukana EU:n tärkeimmissä hankkeissa ja päivittäisessä toiminnassa ja välttämättömiksi katsotut EU:n toimet ovat kohdennettuja ja hyödyllisiä; korostaa, että vuoropuhelu kansalaisyhteiskunnan kanssa on tärkeää, jotta voidaan palauttaa luottamus sisämarkkinoihin;

29.  toteaa, että sisämarkkinoiden sujuvan toiminnan kannalta on myös tärkeää turvata sosiaaliset oikeudet, ja muistuttaa Mario Montin suosituksesta, jonka tämä esitti raportissaan komissiolle ja jonka mukaan sisämarkkinoiden sosiaaliseen ulottuvuuteen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota toteuttamalla sitoumus todellisen sosiaalisten vaikutusten arvioinnin toteuttamisesta kehittämällä tutkimusmenetelmiä ja tilastoja;

30.  vaatii jäsenvaltioita nykyaikaistamaan julkishallintoaan yksinkertaistamalla sääntelykehystä ja edistämään sähköisten viranomaispalvelujen ja muiden vastaavien sähköisten toimintojen käyttöä;

31.  kannustaa jäsenvaltioita vaihtamaan hyviä käytäntöjä, jotta EU:n lainsäädäntöä sovelletaan yhdenmukaisesti;

32.  suhtautuu myönteisesti komission päätökseen parantaa EU:n lainsäädännön soveltamiseen liittyvien tapausten hallintaa koskevaa tietokantaansa(8);

33.  kehottaa komissiota kehittämään Sinun Eurooppasi -portaalia ja tekemään siitä todellisen digitaalisen keskitetyn asiointipisteen, joka tarjoaa kansalaisille ja yrityksille tietoja sisämarkkinoista; kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan mahdollisimman pikaisesti Sinun Eurooppasi -portaalista puuttuvat kansalliset tiedot sekä lisäämään kansallisiin valtionhallinnon portaaleihin linkkejä verkkosivuston eri osioihin ja samoin lisäämään kansallisten ja paikallisten viranomaisten portaaleihin linkkejä Sinun Eurooppasi -portaaliin kansalaisten tiedonsaannin parantamiseksi;

34.  korostaa Sinun Eurooppasi -neuvontapalvelun hyödyllisyyttä, koska kansalaiset voivat saada sen avulla maksutta tarpeitaan vastaavia tietoja; pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia lisätäkseen selvästi Europe direct -puhelinpalvelun tunnettuutta kansalaisten keskuudessa;

35.  korostaa SOLVIT-ongelmanratkaisuverkoston, Sinun Eurooppasi -neuvonnan, Yritys-Eurooppa-verkoston, Euroopan kuluttajakeskusten, Europe Direct -palvelun ja Euroopan työnvälitysverkoston merkitystä tietojen ja avun tarjoamisessa kansalaisille, kuluttajille ja yrittäjille sisämarkkinoilla; pyytää komissiota etsimään keinoja, joilla näiden palvelujen yhteensovittamista voidaan parantaa ja välttää toiminnan ja resurssien päällekkäisyyttä;

36.  pyytää komissiota pyrkimään kaikin tavoin toteuttamaan kansalaisille ja kuluttajille tarkoitetun keskitetyn henkilökohtaista palvelua tarjoavan sähköisen asiointipisteen kaikissa jäsenvaltioissa olevien toimistojensa kautta; katsoo, että näiden asiointipisteiden olisi toimittava läheisessä yhteistyössä Euroopan parlamentin tiedotustoimistojen kanssa, jotta kaikkien kansalaisten ulottuvilla olisi kattavasti toimiva keskitetty asiointipiste; katsoo, että tällainen asiointipiste kussakin jäsenvaltiossa helpottasi merkittävästi sisämarkkinoiden hyödyntämistä ja tarjoaisi käyttäjäystävällisen ja tehokkaamman palvelun, jolla tietojen antamisen lisäksi kansalaisille kerrottaisiin helposti ymmärrettävällä tavalla sisämarkkinoiden tarjoamista konkreettisista mahdollisuuksista; katsoo, että näin voitaisiin vähentää tavallisten kansalaisten, kuluttajien ja yritysten epätietoisuutta;

37.  pyytää komissiota arvioimaan paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista IMI-järjestelmän laajentamista koskevan strategian yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että niiden hallintoviranomaiset tuntevat paremmin IMI-järjestelmän käyttöön liittyvät velvoitteensa, ja varmistamaan, että niiden työntekijät saavat asianmukaisen koulutuksen;

38.  korostaa, että kansalaisten sisämarkkinoiden toimintaa koskevat huolenaiheet ovat seurausta kolmesta eri puutteesta, joita ovat tietojen puute, soveltamiseen liittyvät puutteet ja lainsäädännöllinen tyhjiö; katsoo, että nämä kolme puutetta on poistettava samanaikaisesti, jotta sisämarkkinoiden paras mahdollinen toiminta voidaan taata;

39.  palauttaa mieliin pk-yritysten merkityksen EU:n taloudelle ja pyytää Euroopan komissiota kehittämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa pk-yritystestiä, jotta varmistetaan, että sitä sovelletaan yhtenäisesti ja johdonmukaisesti kaikilla asiaankuuluvilla politiikanaloilla ja että se sisällytetään osaksi ehdotuksen yleistä arviointia, ja jotta pk-yritysten kehitystä estäviä keskeisiä esteitä, byrokratiaa ja hallinnollista rasitetta voitaisiin vähentää ja luoda näin suotuisampi liiketoimintaympäristö, joka edistää yrittäjyyttä, innovointia, investointeja, kasvua ja työllisyyttä; pyytää komissiota tarkistamaan kaikkia direktiivejä ja asetuksia, jotka vaikuttavat kielteisesti pk-yrityksiin, ja antamaan suosituksia sisältävän kertomuksen kesäkuuhun 2013 mennessä;

40.  muistuttaa päätöksestään, jossa kehotetaan kaikkia parlamentin valiokuntia soveltamaan pk-yritystestin periaatteita lainsäädäntömietintöihin sen jälkeen, kun niistä on äänestetty valiokunnassa ja ne toimitetaan täysistuntoon hyväksymistä varten, ja korostaa, että tämä päätös on pantava nopeasti täytäntöön;

41.  katsoo, että noudattamalla päättäväisesti ”pienet ensin” -periaatetta varmistetaan, ettei tulevalla lainsäädännöllä tuoteta enää uusia ongelmia ja turhautumista sisämarkkinoilla toimiville kansalaisille ja yrityksille;

42.  korostaa, että komission olisi sääntelyn parantamistavoitteissaan pyrittävä keskittymään siihen, miten asetukset ja direktiivit vaikuttavat teollisuuteen, pk-yrityksiin ja mikroyrityksiin; vaatii erityisesti, että rasitteiden vähentämisohjelmaa on jatkettava vuoden 2012 jälkeenkin kunnianhimoisemmin ja laajentaen sen soveltamisalaa ja että käyttöön on otettava sääntelyrasituksen kompensoimistapoja;

43.  kehottaa komissiota sitoutumaan voimakkaammin sen arvioimiseen, saadaanko EU:n tason toimista todellista lisäarvoa, ennen kuin se alkaa valmistella ehdotusluonnoksia;

44.  suhtautuu myönteisesti komission ilmoitukseen ohjelmasta, jonka tarkoituksena on poistaa pk-yrityksiltä kulurasitteita siten, että lähtökohtana on mikroyritysten vapauttaminen rasittavista säännöistä, ellei niiden vapauttamista vastaan ole nimenomaisesti esitetty syitä;

III.Tiedottaminen ja viestintä

45.  korostaa, että sisämarkkinoita koskevien tietojen saannissa on puutteita, joiden seurauksena kansalaiset ja yritykset eivät useinkaan tiedä tai ymmärrä oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan tai tiedä, kuinka he voivat saada tarvitsemiansa vastauksia tai apua; korostaa, että tiedotuksessa on otettava huomioon heikossa asemassa olevien kuluttajaryhmien erityisominaisuudet;

46.  korostaa olevan aivan yhtä tärkeää, että kansalaiset voivat tuoda esiin sisämarkkinoihin liittyviä huolenaiheitaan ja esittää ehdotuksiaan siten, että he saavat äänensä paremmin kuuluviin sekä komissiossa että parlamentissa;

47.  kehottaa komissiota hyödyntämään kaikkia käytettävissä olevia teknisiä resursseja, jotta kansalaisten kanssa voidaan käynnistää vuoropuhelu sisämarkkinoista järjestämällä interaktiivisia tiedotuskampanjoja, joissa esitetyt 20 huolenaihetta ovat etusijalla ja joiden avulla kansalaisille ja yrityksille tiedotetaan sisämarkkinoiden tarjoamista eduista, käytännöllisistä ja konkreettisista ratkaisuista kansalaisten ja yritysten ongelmiin ja näiden oikeuksista, sekä kannustetaan osallistumaan kilpailuhenkisempien, oikeudenmukaisempien ja tasapainoisempien markkinoiden toteuttamiseen samalla kun kiinnitetään erityistä huomiota keskitettyjen asiointipisteiden vahvistamiseen;

48.  pitää myönteisenä keskitettyjen asiointipisteiden toimintaa, sillä ne helpottavat tiedonsaantia jäsenvaltioissa harjoitettavasta liiketoiminnasta, koska kaikki muodollisuudet ja hallinnolliset vaatimukset, jotka koskevat yrityksen perustamista ja laajentamista ulkomailla, on keskitetty yhteen kansalliseen asiointipisteeseen;

49.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään määrätietoisesti laatimaan tarvittavia viestintästrategioita ja tiedotustapoja, jotka liittyvät kansalaisten sosiaalisten oikeuksien ja etuuksien käyttöön kaikkialla EU:ssa;

50.  korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisten ja organisaatioiden sekä kansalaisyhteiskunnan olisi osallistuttava tiedotuskampanjoihin ja erityistä huomiota olisi kiinnitettävä tiedotuskampanjojen järjestämiseen kouluissa ja yliopistoissa, jotta uudet sukupolvet saadaan mukaan toimintaan ja niitä voidaan valmistella aktiivisemmiksi unionin kansalaisiksi;

51.  on vakuuttunut siitä, että kuluttajien luottamus hyvin toimiviin rahoituspalveluiden markkinoihin lisää rahoitusalan vakautta, kasvua, tehokkuutta ja innovointia pitkällä aikavälillä; korostaakin, että kuluttajien tiedonsaantia ja riippumatonta neuvontaa olisi parannettava tällä alalla ja että olisi vältettävä eturistiriitoja;

52.  korostaa, että energialaskuissa on toimittajien välillä merkittäviä eroja eurooppalaisille energiankuluttajille tarjotun tiedon määrässä ja laadussa; toteaa, että on tärkeää tarjota kuluttajille oikea-aikaista ja asianmukaista tietoa kulutuksesta ja hinnoittelusta, jotta nämä voivat valita haluamansa energiantoimittajan;

53.  kannustaa ottamaan käyttöön yhteisen menettelyn ja yhteisen, kattavan ja helppokäyttöisen energialaskumallin, joka sisältää ne vähimmäistiedot, jotka toimittajien olisi sisällytettävä laskuun, jotta kuluttajat kaikkialla EU:ssa ymmärtäisivät energialaskunsa sisällön ja voisivat näin käyttää energiaa taloudellisemmin ja tehokkaammin;

54.  kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan kansallisille sääntelyviranomaisille tarvittavat valtuudet ja resurssit, jotta ne voivat hoitaa tehtäviään, esimerkiksi seurantaa ja asiakkaiden valitusten käsittelyä; pyytää komissiota ja energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastoa (ACER) esittämään suosituksia siitä, kuinka kansallisten sääntelyviranomaisten valvontavaltaa voitaisiin parantaa; kehottaa komissiota edistämään koordinointia sekä parhaiden käytäntöjen ja tietojen vaihtoa kansallisten sääntelyviranomaisten sekä toimivaltaisten kansallisten ja unionin viranomaisten kesken;

55.  kehottaa komissiota kehittämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa todelliset kilpailulliset digitaaliset sisämarkkinat, jotka palvelevat eurooppalaisia kuluttajia ja yrityksiä ja erityisesti pk-yrityksiä; muistuttaa, että todelliset EU:n digitaaliset sisämarkkinat toisivat mukanaan sosioekonomisia etuja eurooppalaisille kuluttajille yleensä ja erityisesti syrjäisten alueiden asukkaille ja kaikille vammaisille henkilöille sekä EU:n yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, joilla olisi mahdollisuus päästä näille uusille markkinoille;

56.  painottaa, että todellisten EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden luomiseksi täytyy vahvistaa kuluttajien luottamusta ja turvallisuutta, taata kuluttajien henkilötietojen suoja ja digitaalisen allekirjoituksen turvallisuus, parantaa riitojenratkaisumenettelyjä ja vahvistaa luottamusta käytettyihin maksutapoihin ja parantaa niiden turvallisuutta;

57.  muistuttaa jäljellä olevien sopimusoikeudellisten puutteiden poistamisesta sekä tarpeesta ottaa käyttöön tehokkaita keinoja poistaa sopimuksiin sovellettavien sääntöjen eroista aiheutuvia esteitä, sillä nämä erot luovat kaupan esteitä, lisäävät liiketoimiin liittyviä kuluja ja yritysten oikeudellista epävarmuutta sekä murentavat näin myös kuluttajien luottamusta sisämarkkinoihin;

58.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan asianmukaisin toimin, että kaikki kansalaiset ovat kaikilta osin tietoisia eurooppalaisen sairaanhoitokortin mukaisista oikeuksistaan ja niistä taloudellisista velvoitteista, joita heillä on, kun he käyttävät terveydenhoitopalveluja ja saavat hoitoa eri jäsenvaltioissa; korostaa, että on huolehdittava näiden tietojen helposta saatavuudesta ja ymmärrettävyydestä (myös sähköisessä muodossa) sekä niiden saavutettavuudesta myös vammaisten henkilöiden kannalta;

59.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki eurooppalaiseen sairaanhoitokorttiin oikeutetut kansalaiset saavat kortin pyynnöstä ja että sääntöjen rikkominen oikaistaan viipymättä; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan tietoa lisävakuutuksista tai muista toimista, joita kansalaiset saattavat tarvita ollakseen oikeutettuja saamaan ulkomailla samantasoista terveydenhoitoa kuin kotimaassaan;

60.  kehottaa jäsenvaltioita yksinkertaistamaan ja nopeuttamaan ulkomailla saadun hoidon korvaamiseen liittyviä hallinnollisia menettelyjä ja varmistamaan, että niiden sosiaali- ja sairausvakuutusjärjestelmät tarjoavat riittävän suojan liikkuville työntekijöille;

61.  nostaa esille alue- tai paikallishallinnon virkailijoiden ja muiden työntekijöiden tiedonpuutteen eurooppalaisen ja kansainvälisen liikkuvuuden mahdollisuuksista; korostaa, että näiden virkailijoiden ja työntekijöiden eurooppalainen ja kansainvälinen liikkuvuus edistäisi uudenaikaisemman ja tehokkaamman hallinnon luomista jäsenvaltioissa, mikä olisi olennaista EU:n säännöstön toteuttamiselle ja mahdollistaisi myös hyvien käytäntöjen vaihdon;

IV.Lainsäädäntö ja EU:n lainsäädännön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

62.  korostaa, että EU:n lainsäädännön toimivuus riippuu aina sen soveltamisesta ja saattamisesta osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä kohtuullisen ajan kuluessa; pitää säännöllistä, huolellista ja tehokasta valvontaa tällä alalla hyvin tärkeänä ja kehottaa komissiota puuttumaan puutteisiin, joita esiintyy kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisessa, ja tekemään tässä asiassa edelleen läheistä yhteistyötä parlamentin kanssa;

63.  toteaa, että komission vireille panemien rikkomismenettelyjen määrän vähentymisestä huolimatta vuoden 2010 lopussa käynnissä oli yhä noin 2 100 tällaista menettelyä;

64.  panee merkille, että parlamentin vetoomusvaliokunta on vastaanottanut suuren määrän vetoomuksia, jotka koskevat kansalaisten sisämarkkinoilla kohtaamia ongelmia, jotka liittyvät erityisesti EU:n lainsäädännön virheelliseen saattamiseen osaksi kansallista lainsäädäntöä tai sen virheelliseen täytäntöönpanoon; pyytää komissiota sisällyttämään kertomukseensa vetoomusvaliokunnalle esitettyihin vetoomuksiin liittyvät havainnot ja niiden tulokset; korostaa, että vetoomusmenettelyä tulisi hyödyntää nykyistä paremmin EU:n lainsäädäntöprosessien parantamiseksi erityisesti rajatylittävän kaupan esteitä koskevien oikeussuojakeinojen yhteydessä ja kuluttajien oikeuksien valvonnassa;

65.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan etusijalle sisämarkkinalainsäädännön saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä oikea-aikaisesti ja virheettömästi ja vähentämään säännösten noudattamatta jättämistä; kehottaa niitä myös soveltamaan sisämarkkinatestiä kansalliseen lainsäädäntöönsä ja ottamaan huomioon lainsäädäntönsä vaikutukset kansalaisiin ja yrityksiin sisämarkkinoilla;

66.  painottaa, että arvonlisäverojen palauttamisesta yli rajojen on tehtävä yritysten kannalta vähemmän byrokraattista ja helpompaa; korostaa, että mahdollisuuksia saada rajat ylittävää riskipääomarahoitusta on parannettava; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita panemaan merkille sisämarkkinalainsäädännössä havaitut lainsäädäntöön ja täytäntöönpanoon liittyvät puutteet ja tehostamaan toimiaan alan lainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi, erityisesti sosiaaliturvaa koskevissa asioissa;

67.  pyytää, että komissio kansalliseen lainsäädäntöön saattamisen laiminlyöntiin tai virheellisyyteen liittyviä rikkomusmenettelyä käynnistäessään ilmoittaisi myös, mistä toiminta-alasta on kyse ja sen vaikutuksista sisämarkkinoihin;

68.  vaatii komissiota hyödyntämään rikkomusmenettelyissä täysipainoisesti SEUT-sopimuksen 260 artiklaan tehtyjä muutoksia;

69.  tukee komission pyrkimyksiä yksinkertaistaa autojen siirrettävyyttä yli rajojen ja pyytää jäsenvaltioita panemaan kokonaisuudessaan täytäntöön autojen rekisteröintiä toisessa jäsenvaltiossa koskevat EU:n lainsäädännön periaatteet; muistuttaa, että EU:n tyyppihyväksyntävaatimusten mukaisten autojen (oikeanpuoleisella ohjauksella varustetut ajoneuvot mukaan luettuina) olisi oltava rekisteröintikelpoisia jäsenvaltioissa, ja kehottaa komissiota lisäämään yhdenmukaistettujen rekisteröintitodistusten turvallisuutta, jotta minimoidaan mahdollisuus rekisteröidä uudelleen varastettuja ajoneuvoja väärennetyllä rekisteröintitodistuksella;

70.  kehottaa komissiota soveltamaan nollatoleranssia kaikkiin jäsenvaltioiden syrjiviin työelämäsääntöihin ja -käytäntöihin, jotka ovat EU:n lainsäädännön vastaisia, ja käynnistämään viipymättä asianmukaisia menettelyjä, jos EU:n lainsäädäntöä ei noudateta; kehottaa lisäksi komissiota olemaan suvaitsematta mitään muita syrjiviä tai kohtuuttomia käytäntöjä, tarkastuksia tai vaatimuksia, jotka estävät eurooppalaisia työntekijöitä ja työnantajia käyttämästä EU:n lainsäädännöstä johtuvia oikeuksiaan;

71.  muistuttaa, että vapaa liikkuvuus on perusoikeus, jota työntekijöiden on voitava käyttää ilman kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää jäsenvaltioiden työntekijöiden välillä työllistymisessä, palkkauksessa ja muissa työehdoissa; katsoo, että tämän vapauden turvaamiseksi työntekijöille olisi annettava asianmukaisesti tietoa, olisi otettava käyttöön asianmukaisia oikeussuojakeinoja ja kaikkien jäsenvaltioiden olisi pantava tiukasti täytäntöön asiaankuuluvat EU:n säännökset;

72.  kehottaa komissiota valvomaan huolella direktiivin 2000/78/EY saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sen tosiasiallista soveltamista jäsenvaltioissa ja puuttumaan asiaan havaittuaan puutteita; kehottaa jäsenvaltioita ja neuvostoa asettamaan etusijalle uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanoa koskevan direktiiviehdotuksen kiireellisen hyväksymisen;

73.  katsoo, että EU:ssa lähetettyjen työntekijöiden työehtoja on parannettava ja heidän asianmukainen suojelunsa ilmaan minkäänlaista syrjintää on varmistettava; vaatii parantamaan työntekijöiden lähettämistä koskevan direktiivin täytäntöönpanoa ja soveltamista tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa, ja panee tyytyväisenä merkille sisämarkkinafoorumin asiaa koskevan päätelmän;

74.  muistuttaa, että voimassa oleva EU:n lainsäädäntö suojaa kuluttajien oikeuksia ja tarjoaa vankan perustan kilpailullisille eurooppalaisille energiamarkkinoille, mutta toteaa, että useissa jäsenvaltioissa sitä ei vielä ole asianmukaisesti saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä;

75.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita panemaan täysimääräisesti täytäntöön kolmannen energiapaketin ja muun asiaa koskevan EU:n lainsäädännön hyväksyttyjä määräaikoja noudattaen; pyytää komissiota seuraamaan tarkasti näiden sääntöjen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä;

76.  vaatii komissiota jatkamaan sellaisten parhaiden käytäntöjen edistämistä, jotka koskevat sisämarkkinalainsäädännön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä;

77.  korostaa, että matkustajien oikeuksien turvaamisen yhtenäinen ja yhdenmukainen valvonta kaikkialla EU:n alueella on erityisen tärkeää sekä matkustavien kansalaisten kannalta, liikuntarajoitteiset henkilöt mukaan lukien, että liikenteenharjoittajien yhtäläisten toimintaedellytysten varmistamiseksi; panee merkille, että vammaiset henkilöt kohtaavat matkustaessaan erittäin usein esteitä, jotka vievät heiltä monet sisämarkkinoiden tarjoamat mahdollisuudet; kehottaa komissiota ottamaan tämän seikan huomioon entistä paremmin matkustajien oikeuksien yhteydessä;

78.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että matkustajien oikeuksia koskeva lainsäädäntö pannaan täytäntöön asianmukaisesti, että unionin kansalaiset tulevat tietoisiksi matkustajien oikeuksista EU:ssa ja että näistä oikeuksista todellakin pidetään kiinni;

79.  korostaa, että kansalaisten ja yritysten kohtaamiin ongelmiin on puututtava; toteaa, että vaikka valmisteluasiakirjassa on esitetty vain muutamia esimerkkejä, komissio on suorittanut äskettäin monella määritellyllä ongelma-alueella vaikutustenarviointeja ja laatinut niitä koskevia ehdotuksia; on vahvasti sitä mieltä, että toimenpiteitä ehdottaessaan komission on esitettävä luotettavia ja vakuuttavia todisteita säädösehdotuksessa valitun menettelytavan tueksi; kehottaa parlamenttia arvioimaan huolellisesti komission toteuttaman vaikutustenarvioinnin paikkansapitävyyttä ja vakuuttavuutta ehdotusluonnoksia käsitellessään, jotta hyväksytty säädös vastaa sekä kansalaisten että yritysten tarpeita;

80.  pitää tiedonvaihtoa ja kansallisten järjestelmien välistä yhteistyötä tärkeänä ja suhtautuu myönteisesti äskettäin aikaansaatuun yhtiörekisterien yhteenliittämiseen(9); vaatii edelleen rajat ylittävää hallinnollista yhteistyötä ja keskusjärjestelmien kautta tapahtuvan verkottumisen tehostamista; pitää myönteisenä komission tähän liittyviä aloitteita, kuten aloitetta kehittää sähköinen järjestelmä sosiaaliturvatietojen vaihtamiseksi kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien välillä;

81.  painottaa, että päätösten sekä asiakirjojen oikeudellisten vaikutusten toimeenpano ja tunnustaminen yli rajojen on keskeisen tärkeää liikkuvuudelle sisämarkkinoilla; toivoo, että perintöasioita koskevaa asetusta aletaan pian soveltaa kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin; kehottaa komissiota jatkamaan väestörekisteritietojen oikeusvaikutusten tunnustamista koskevaa työtään vuonna 2010 julkaistun vihreän kirjan(10) ja vuonna 2011 toteutetun kuulemisen perusteella ja odottaa kiinnostuneena lainsäädäntöehdotuksia, jotka on määrä tehdä vuonna 2013;

82.  palauttaa mieliin tavoitteen lainsäädännön parantamisesta ja katsoo, että komission, parlamentin ja neuvoston olisi lisättävä ponnisteluja, joiden tavoitteena on parantaa älykästä sääntelyä koskevaa strategiaa;

83.  korostaa sitoutumista hallinnollista rasitetta koskevan ongelman ratkaisemiseen; palauttaa tältä osin mieliin aiemman sitoutumisensa siihen, että komissiota vaaditaan määrittämään vastaavat kustannuskompensaatiot uutta lainsäädäntöä ehdottaessaan; palauttaa lisäksi mieliin pyyntönsä hallinnollisen rasitteen vähentämisohjelman pidentämisestä ja laajentamisesta ja odottaa hallinnolliseen rasitteeseen ja sääntelyyn liittyvien haittojen vähentämistä koskevia ehdotuksia, koska näin puututtaisiin moniin kansalaisten ja yritysten tärkeimpiin sisämarkkinoita koskeviin huolenaiheisiin;

84.  korostaa, että huolimatta lainsäädännön yksinkertaistamisesta ja yritysten sisämarkkinavapauksien käyttöön liittyvän hallinnollisen rasitteen vähentämisestä kuluttajia ja työntekijöitä suojaavan turvallisuutta ja terveyttä koskevan lainsäädännön noudattamisesta on huolehdittava;

85.  kehottaa komissiota soveltamaan ”sähköisen kaupankäynnin testiä” kaikkeen uuteen EU:n sääntelyyn;

V.Ehdotukset

86.  kehottaa komissiota seuraamaan unionin kansalaisten ja yritysten 20 suurinta sisämarkkinoiden toimintaa koskevaa huolenaihetta kahden vuoden kuluttua ja saattamaan ne ajan tasalle; pyytää komissiota myös laatimaan kustakin esitetystä huolenaiheesta taulukon, josta käy ilmi, mitkä toimijat ovat vastuussa ratkaisujen löytämisestä kunkin huolenaiheen todettuun perussyyhyn;

87.  pyytää komissiota korostamaan tulevissa raporteissaan toimia, joista se on selvästi vastuussa, kuten oikea-aikaisista ja asianmukaisista toimista tapauksissa, joissa EU:n lainsäädäntö on saatettu virheellisesti osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, sekä EU:n lainsäädännön asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamisesta ja puutteellisen lainsäädännön tarkistamisesta;

88.  vaatii komissiota esittelemään vuoden 2012 toisella puoliskolla asiakirjan ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 uutta viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi” – ”Yhdessä uuteen kasvuun”;

89.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita keskittämään Euroopan unionin kansalaisuuden teemavuonna 2013 tiedotuskampanjansa EU:n kansalaisuuteen perustuviin oikeuksiin liittyviin huolenaiheisiin, koska ne vastaavat asiakirjassa sovellettujen valintamenetelmien perusteella aidosti sitä, mikä EU:n kansalaisille on tärkeintä heidän päivittäisessä elämässään sisämarkkinoilla;

90.  pyytää komissiota etsimään keinoja Euroopan unionin kansalaisuutta koskevan selvityksen yhdistämiseksi tulevaisuudessa ”The Single Market through the lens of the people” -raporttiin, jotta vältetään päällekkäisyys ja sekaannukset ja estetään ongelmien ja ratkaisujen erottaminen toisistaan;

91.  vaatii komissiota käynnistämään yhdessä jäsenvaltioiden, paikallis- ja alueviranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa säännöllisesti eurooppalaisia tiedotuskampanjoita kansallisissa, alueellisissa ja paikallisissa tiedotusvälineissä ja myös interaktiivisia kampanjoita ja tehostamaan näin vuoropuhelua kansalaisten kanssa sisämarkkinoiden tarjoamista eduista, kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista sekä mahdollisuuksista saada tietoja tai apua ongelmien ratkaisemista varten; kehottaa komissiota seuraamaan ja valvomaan näiden tiedotuskampanjoiden vaikuttavuutta ja onnistumista;

92.  vaatii komissiota takaamaan, että sellaiset nykyiset välineet kuin SOLVIT-verkko, sisämarkkinoiden tulostaulu, sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä, Sinun Eurooppasi -neuvonta ja Sinun Eurooppasi -portaali kytketään tehokkaasti yhteen, jotta voidaan valvoa EU:n direktiivien asianmukaista ja ripeää saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä;

93.  korostaa tarvetta vahvistaa EURES-järjestelmää ja sen tehokasta kytkemistä kansallisiin työnvälitysjärjestelmiin yhtenä keinoista, joilla torjutaan työttömyyttä EU:ssa ja puututaan myös työpaikkojen täyttämättä jäämiseen pätevien hakijoiden puutteen vuoksi;

94.  vaatii komissiota arvioimaan alat, joilla yhteisön sääntelyn avulla varmistetaan sekä yksinkertaistamista ja jäsenvaltioiden suoraa soveltamista koskevan tavoitteen että sisämarkkinoiden tavoitteiden toteutuminen;

95.  kehottaa komissiota edistämään kiireellisiä toimenpiteitä, joilla pyritään pääsemään eroon EU:n energiainfrastruktuurin epätasapainoisuuksista, jotka ovat este energian sisämarkkinoiden toteuttamiselle ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiselle;

96.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään tieto- ja viestintätekniikan välineitä avoimuuden ja vastuullisuuden lisäämiseksi, hallinnollisen rasitteen pienentämiseksi, hallinnollisten menettelyjen kehittämiseksi, hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, julkisten varojen säästämiseksi ja osallistavamman demokratian edistämiseksi samalla kun lujitetaan luottamusta;

97.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään asetusta (EY) N:o 883/2004 ja SEUT-sopimuksen 153 artiklaa noudattaen selvityksiä, joilla varmistetaan liikkuvien kansalaisten sosiaaliturvan jatkuvuus EU:ssa ja heidän yhdenvertainen kohtelunsa jäsenvaltion omiin kansalaisiin nähden, ja ottamaan harkintaan myös Euroopan tason valinnaisen, vapaaehtoisen ja siirrettävissä olevan sosiaaliturvajärjestelmän, joka täydentäisi yleistä järjestelmää, jotta sosiaalipolitiikan alan yhteistyötä voidaan tiivistää; katsoo, että sosiaaliturvajärjestelmien ”28. järjestelmää” koskevat aikaisemmat pohdinnat olisi päivitettävä ja sisällytettävä selvityksiin;

98.  kehottaa jäsenvaltioita yksinkertaistamaan monimutkaisia kansallisia hallintomenettelyjä ja varmistamaan, että kaikki vaadittavat tiedot työhön liittyvistä oikeuksista ja velvollisuuksia, kuten sosiaaliturvaa, työttömyysturvaa, terveydenhoitoa ja verotussääntöjä koskevat tiedot, ovat työntekijöiden, työnantajien ja muiden osapuolten saatavilla rajat ylittävään työskentelyyn liittyvissä tilanteissa; katsoo, että näiden tietojen on oltava saatavilla mahdollisuuksien mukaan sähköisessä muodossa ennen liikkuvuutta, sen aikana ja sen jälkeen;

99.  kehottaa komissiota perustamaan EU:n tason keskitetyn koordinointipisteen, jonka tavoitteena on kirjata muistiin liikkuvien työntekijöiden, työnantajien ja muiden osapuolten huolenaiheet, jotta voidaan pohtia ratkaisuja jäsenvaltioiden välillä ja estää liikkuvista työsuhteista, myös työntekijöiden lähettämisestä, aiheutuvia ongelmia;

100.  kehottaa jäsenvaltioita kohtelemaan unionin kansalaisten EU:n ulkopuolelta kotoisin olevia perheenjäseniä vilpittömässä mielessä toimivina asiakkaina kaikissa hallinnollisissa menettelyissä, joita heidän on noudatettava;

101.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan kaikille EU:n liikkuville henkilöille keskitetyn asiointipisteen, joka mahdollistaa työhön ja kotiin liittyvien hallinnollisten asioiden hoitamisen sekä oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien tietojen saannin yhdestä paikasta vastaanottavassa valtiossa, mukaan lukien mahdollisuus toteuttaa ja hoitaa hallinnollisia menettelyjä sähköisesti, jotta EU:ssa liikkuvat kansalaiset voisivat käyttää oikeuksiaan tehokkaammin;

102.  pyytää komissiota takaamaan kaikille unionin kansalaisille mahdollisuuden saada tavallinen pankkitili kohtuulliseen hintaan liikkuvuuden lisäämiseksi;

103.  panee tyytyväisenä merkille komission ehdotukset rajat ylittävään terveydenhoitoon pääsyn helpottamisesta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa 9. maaliskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/24/EU ripeän ja tehokkaan täytäntöönpanon ja ottamaan tässä asianmukaisesti huomioon universaalisuuden, laadukkaan hoidon saatavuuden, oikeudenmukaisuuden ja yhteisvastuullisuuden periaatteet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäksi jatkamaan etälääketieteen ja sähköisten terveyspalvelujen laajan käytön tavoitteeseen pyrkimistä vuoteen 2020 mennessä; tukee niin ikään pilottihankkeita, joilla pyritään varmistamaan suojattu verkkoyhteys EU:n kansalaisille heidän potilastietojensa tarkastelua varten ja potilasasiakirjojen yhteentoimivuus, jotta taataan potilaiden hoidon jatkuvuus;

104.  kehottaa komissiota antamaan moottoriajoneuvojen katsastusta koskevan lainsäädäntöaloitteen, jotta voidaan vähentää kansalaisiin ja yrityksiin kohdistuvaa hallinnollista rasitetta sekä varmistaa katsastusmenetelmien ja -sisältöjen dynaaminen jatkokehitys ja tieturvallisuuden mahdollisimman korkea taso;

105.  vaatii yhteisten määritelmien ja vertailukelpoisen katsastusstandardin perusteella katsastusten vastavuoroista tunnustamista jäsenvaltioiden välillä, kun henkilöauto siirretään jäsenvaltiosta toiseen; ehdottaa sellaisen eurooppalaisen tietokannan perustamista, johon tallennetaan keskitetysti kaikkien ajoneuvojen tekniset tiedot ja joka sallii ajoneuvojen vertailtavuuden kaikkialla Euroopassa sekä helpottaa rajojen yli tapahtuvaa rekisteröintiä; kehottaa jäsenvaltioita pitämään henkilöautojen rajat ylittävästä rekisteröinnistä kuluttajille aiheutuvat kulut mahdollisimman vähäisinä siten, että tarpeettomat kustannukset ehkäistään yhteisen lähestymistavan avulla;

106.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kansallisten liikenne- ja liikkumispalveluiden, -tuotteiden ja -järjestelmien – kuten niiden järjestelmien, joihin sovelletaan tiemaksujärjestelmiä tai Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmää koskevia EU:n sääntöjä – yhteentoimivuusjärjestelyjen sekä Euroopan tason yhtenäisen julkisen ja intermodaalisen liikenteen tieto-, hinnoittelu- ja lippujärjestelmän täytäntöönpanoa tehostetaan;

107.  vaatii komissiota parantamaan mikrorahoitusvälineiden saatavuutta pienyritysten perustamista ja kehittämistä varten, varsinkin silloin kun pienyritys aikoo harjoittaa rajat ylittävää liiketoimintaa;

108.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään uusien innovatiivisten yritysten investointimahdollisuuksia poistamalla esteitä, jotka haittaavat EU:n laajuisten riskipääomamarkkinoiden muodostumista;

109.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään hyödyksi nykyisiä rakenteita ja luomaan keskitettyjä asiointipisteitä, joilla yksinkertaistetaan ja helpotetaan tiedonsaantia, jotta pk-yritykset voivat hakea eurooppalaista, kansallista ja paikallista rahoitusta, koska keskitetyt menettelyt tuovat enemmän lisäarvoa, kun ne luodaan nykyisen hallinnon kustannuksella eikä niistä siten aiheudu lisätaakkaa veronmaksajille; korostaa keskitettyjen asiointipisteiden merkitystä peruslähtökohtana, jolla houkutellaan yksityisiä investointeja ja mahdollistetaan yksityiset investoinnit tutkimuksen ja energian alalla, ja kehottaa komissiota tehostamaan toimia eurooppalaisten, kansallisten ja paikallisten rahoituskehysten yksinkertaistamiseksi ja niiden avoimuuden lisäämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan pk-yritysten rahoituksen saantia yksinkertaistamalla tietojen toimittamissääntöjä ja edistämään sähköisten tietopankkien luomista todistuksia ja muita liiteasiakirjoja varten;

110.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan sopimukset, joilla annetaan pk-yrityksille mahdollisuus toimia kaikkialla Euroopassa ja tuotteistaa ideoitaan, parantamalla niiden markkinoille pääsyä ja vähentämällä byrokratiaa;

111.  kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksen, jotta matkustajia suojeltaisiin lentoyhtiöiden konkurssien varalta entistä paremmin, esimerkiksi velvoittamalla lentoyhtiöitä ottamaan vakuutus tai perustamalla takuurahasto;

112.  toteaa, että matkustajien on edelleen vaikea varata ja ostaa matkalippuja EU:ssa tehtäviä multimodaalisia matkoja varten, ja kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja liikennealan yrityksiä huolehtimaan integroidun ja multimodaalisen lippujärjestelmän käyttöönotosta;

113.  kehottaa komissiota antamaan ehdotuksen, joka koskee matkustajien oikeuksia, kun he käyttävät useita liikennemuotoja, jotta lainsäädäntö voidaan mukauttaa vastaamaan kehittyviä multimodaalisia liikkumismuotoja;

114.  kehottaa komissiota uudistamaan sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää ja laajentamaan sen soveltamisalaa ja parantamaan hallinnollisen yhteistyön toimivuutta sekä tarkistamaan SOLVIT-ohjelmaa ja määrittelemään sille uuden kehyksen ja osoittamaan sille asianmukaiset resurssit, erityisesti henkilöresurssit, jotta kaikilla keskuksilla olisi riittävästi kokenutta henkilökuntaa niille esitettyjen pyyntöjen käsittelemiseksi kaikin puolin tyydyttävällä tavalla;

115.  muistuttaa kehottaneensa jäsenvaltioita parantamaan varhaista kielenoppimista, ottamaan käyttöön järjestelmän virallisen ja epävirallisen koulutuksen ja elinikäisen oppimisen sekä toisessa jäsenvaltiossa hankitun pätevyyden tunnustamiseksi, ja tehostamaan koordinointia työmarkkinoiden tarpeiden kanssa, jotta tulevan työvoiman pätevyys olisi vertailtavissa, mikä on hyödyksi yhteisille eurooppalaisille työmarkkinoille ja parantaa tuottavuutta; korostaa myös tarvetta jatkaa pyrkimyksiä kansallisten tutkintojärjestelmien yhdenmukaistamiseksi eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen avulla;

116.  katsoo, että oppilaitosten olisi annettava myöntämiensä todistusten liitteenä selvitys siitä, miten kansallisia todistuksia voidaan verrata muissa jäsenvaltioissa, erityisesti naapurimaissa, myönnettyihin todistuksiin ja arvioida niihin nähden;

117.  korostaa, että ammattipätevyyden tunnustamista koskevassa direktiivissä 2005/36/EY esitetty automaattisen tunnustamisen menetelmä on ollut onnistunut, ja kehottaa arvioimaan mahdollisuutta laajentaa sen käyttöä useampiin ammatteihin;

118.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet saadakseen rakenne- ja koheesiorahaston tukia ja käyttämään saadut varat ammatilliseen koulutukseen liittyviin ohjelmiin, jotta pk-yrityksiä tuettaisiin edelleen;

119.  kiinnittää huomiota myönteisiin tuloksiin tietyissä jäsenvaltioissa, joissa energiayhtiöille asetetuista energiansäästövaatimuksista on ollut monia myönteisiä seurauksia, muun muassa se, että älykkäitä sähkömittareita käytetään laajemmin kuluttajien hyödyksi;

120.  kehottaa komissiota arvioimaan alue- ja paikallisviranomaisten virkailijoiden ja muiden työntekijöiden mahdollisuuksia osallistua eurooppalaisiin vaihto-ohjelmiin;

o
o   o

121.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 187 E, 27.7.2008, s. 80. (2) EUVL L 176, 7.7.2009, s. 17. (3) EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 84. (4) EUVL C 349 E, 22.12.2010, s. 25. (5) EUVL C 8 E, 14.1.2010, s. 7. (6) Verkkosisällön saavutettavuusohjeet (WCAG) 2.0. http://www.w3.org/TR/WCAG20/ (7) Ks. http://www.un.org/disabilities/convention/conventionfull.shtml. (8) Valitus- ja tietopyyntörekisteri CHAP, ongelmien ratkomista jäsenvaltioiden kanssa koskeva EU PILOT, täytäntöönpanotoimien ilmoittamatta jättämisten kirjaamiseen tarkoitettu NIF-tietokanta. (9) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 14. helmikuuta 2012 (Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0033). (10) COM(2010)0747.

Euroopan parlamentin päätös 25. lokakuuta 2012 neuvoston suosituksesta Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenen nimittämisestä (C7-0195/2012 – 2012/0806(NLE))

P7_TA(2012)0396 A7-0348/2012

(Kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 10. heinäkuuta 2012 päivätyn neuvoston suosituksen(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 283 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan, jonka mukaisesti Eurooppa-neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0195/2012),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 109 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0348/2012),

A.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto kuuli 13. heinäkuuta 2012 päivätyllä ja 18. heinäkuuta 2012 vastaanotetulla kirjeellä Euroopan parlamenttia Yves Merschin nimittämisestä Euroopan keskuspankin (EKP) johtokunnan jäseneksi kahdeksan vuoden pituiseksi kaudeksi;

B.  ottaa huomioon, että talous- ja raha-asioiden valiokunta arvioi ehdokkaan pätevyyttä ja etenkin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 283 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen edellytysten ja 130 artiklassa asetetun EKP:n täydellisen riippumattomuuden vaatimuksen täyttymistä rahapolitiikan alalla; ottaa huomioon, että arviointia varten valiokunta sai ehdokkaalta ansioluettelon sekä vastaukset hänelle toimitettuun kysymyslomakkeeseen;

C.  ottaa huomioon, että tämän jälkeen valiokunta järjesti 22. lokakuuta 2012 kaksi tuntia kestäneen kuulemistilaisuuden, jossa ehdokas käytti avauspuheenvuoron ja vastasi sitten valiokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin;

D.  toteaa, että oltiin laajasti yhtä mieltä siitä, että ehdokkaalla on EKP:n johtokunnan jäsenenä toimimiseen tarvittava arvostettu asema ja ammattikokemus rahatalouden ja pankkitoiminnan alalla;

E.  ottaa huomioon, että parlamentin jäsenet ottivat epävirallisesti esiin kysymyksen naisten edustuksesta ennen Tumpel-Gugerellin toimikauden päättymistä;

F.  toteaa, että EKP:n perustamisesta lähtien Tumpel-Gugerellin lähtöön asti EKP:n johtokunnassa on aina ollut naispuolinen jäsen;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 4 artiklan 3 kohdan mukaisen jäsenvaltioiden ja unionin vilpittömän yhteistyön periaatetta noudattaen valiokunta varmisti ennen Gonzalez-Paramon toimikauden päättymistä toukokuussa 2012, että valiokunnan puheenjohtaja ilmoitti kaikkien poliittisten ryhmien puolesta euroryhmän puheenjohtajalle osoitetulla 8. toukokuuta 2012 päivätyllä kirjeellä neuvostolle EKP:n johtokunnan kokoonpanon yksipuolisuudesta ja naisedustuksen tarpeesta;

H.  ottaa huomioon, että samassa kirjeessä valiokunnan puheenjohtaja kannusti euroryhmää panemaan täytäntöön keskipitkän aikavälin suunnitelman, jolla edistetään naisten pääsyä vaikutusvaltaisiin tehtäviin EKP:ssä, kansallisissa keskuspankeissa ja kansallisissa valtiovarainministeriöissä;

I.  toteaa, että 8. toukokuuta 2012 päivättyyn kirjeeseen ei saatu virallista vastausta;

J.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa vahvistetaan naisten ja miesten tasa-arvon periaate;

K.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 19 artiklalla unionille siirretään toimivalta sukupuoleen perustuvan syrjinnän torjumiseksi;

L.  katsoo, että johtokuntien ja hallitusten tasapuolisella sukupuolijakaumalla varmistetaan laajempi osaaminen ja avarammat näkökulmat, ja toteaa, että jos rekrytoidaan vain miehiä tai vain naisia, valikoima kapenee ja vaarana on, että mahdollisesti erinomaiset ehdokkaat jäävät huomaamatta;

M.  ottaa huomioon, että EKP:n nykyisen johtokunnan toimikautta jatketaan vuoteen 2018, joten johtokunnan sukupuolijakauma pysyy todennäköisesti yksipuolisena siihen asti;

N.  ottaa huomioon, että puheenjohtajakokouksen seurauksena Euroopan parlamentin puhemies pyysi Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalta 19. syyskuuta 2012 päivätyllä kirjeellä, että tämä sitoutuisi siihen, että varmistetaan, että kaikki tämän vastuulla olevat unionin toimielimet toteuttavat konkreettisia toimia sukupuolten tasapainoisen edustuksen varmistamiseksi;

O.  ottaa huomioon, että komissio hyväksyi 21. syyskuuta 2010 naisten ja miesten tasa-arvostrategian vuosiksi 2010–2015 (COM(2010)0491) sekä naisten ja miesten tasa-arvon edistymistä vuonna 2011 käsittelevän raportin ”Progress on Equality between Women and Men in 2011” (SWD(2012/0085) 16. huhtikuuta 2012;

P.  ottaa huomioon, että komission ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa sekä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta (vakavaraisuusdirektiivi, CDR 4) sisältyi vaatimus, jonka mukaan luottolaitosten on otettava käyttöön linjaus, jolla edistetään tasapuolista sukupuolijakaumaa johtoelimissä;

Q.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto hyväksyi 7. maaliskuuta 2011 Euroopan tasa-arvosopimuksen kaudelle 2011–2020;

R.  ottaa huomioon naisista päättäjinä – laatua ja tasa-arvoa 13. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman(2), naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa 2011 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(3) ja naisista ja yritysjohtajuudesta 6. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman(4);

1.  antaa kielteisen lausunnon neuvoston suosituksesta nimittää Yves Mersch EKP:n johtokunnan jäseneksi ja pyytää neuvostoa peruuttamaan suosituksensa ja antamaan uuden suosituksen;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL C 215, 21.7.2012, s. 4. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0070. (3) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 65. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0330.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 25. lokakuuta 2012 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 muuttamisesta (COM(2012)0270 – C7-0146/2012 – 2012/0145(COD))

P7_TA(2012)0397 A7-0243/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0270),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0146/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan ja 46 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A7-0243/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 25. lokakuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2012 antamiseksi polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 muuttamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Unionin tuomioistuin katsoi asiassa C-249/10 P(2), että polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009(3) 17 artiklassa säädettyä otantamenetelmää ei saa soveltaa määritettäessä kyseisen asetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan nojalla, täyttyvätkö vaatimukset markkinatalouskohtelua koskevien hakemusten osalta.

(2)  Unionin tuomioistuimen tuomio edellyttäisi, että komissio tutkii kaikki markkinatalouskohtelua koskevat hakemukset, jotka otokseen kuulumattomat yhteistyössä toimineet vientiä harjoittavat tuottajat ovat tehneet, riippumatta siitä, onko yhteistyössä toimineiden tuottajien lukumäärä suuri. Tällainen käytäntö aiheuttaisi kuitenkin kohtuuttoman hallinnollisen rasituksen tutkinnasta vastaaville unionin viranomaisille. Sen vuoksi on aiheellista muuttaa asetusta (EY) N:o 1225/2009.

(3)  Lisäksi asetuksen (EY) N:o 1225/2009 17 artiklassa säädetyn otantamenetelmän käyttö määritettäessä kyseisen asetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaisesti, täyttyvätkö vaatimukset markkinatalouskohtelua koskevien hakemusten osalta, on Maailman kauppajärjestön sääntöjen nojalla sallittua. Maailman kauppajärjestön riitojenratkaisuelimen paneeli esimerkiksi katsoi riita-asiassa DS405 (European Union – Anti-Dumping measures on Certain Footwear from China, raportti hyväksytty 22 päivänä helmikuuta 2012), ettei Kiina osoittanut Euroopan unionin toimineen polkumyynnin vastaisen sopimuksen 2.4 ja 6.10.2 artiklan, Kiinan liittymistä WTO:n jäseneksi koskevan pöytäkirjan 15 kohdan a alakohdan ii alakohdan eikä Kiinan WTO:hon liittymistä käsittelevän työryhmän raportin 151 kohdan e ja f alakohdan vastaisesti, kun se jätti tutkimatta otokseen kuulumattomien yhteistyössä toimineiden kiinalaisten tuottajien markkinatalouskohtelua koskevat hakemukset alkuperäisessä tutkimuksessa.

(4)  Näiden seikkojen ja oikeusvarmuuden vuoksi katsotaan aiheelliseksi ottaa käyttöön säännös, jolla selvennetään, että päätöstä rajoittaa tutkimus kohtuulliseen määrään osapuolia käyttämällä otantaa asetuksen (EY) N:o 1225/2009 17 artiklan perusteella sovelletaan myös osapuoliin, jotka ovat tutkimuksen kohteena kyseisen asetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti. Sen vuoksi on myös aiheellista selventää, että 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaista vaatimusten täyttymisen määrittämistä ei pitäisi tehdä otokseen kuulumattomien vientiä harjoittavien tuottajien osalta, paitsi jos tällaiset tuottajat pyytävät yksilöllistä tarkastelua ja saavat sen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(5)  Lisäksi on aiheellista selventää, että sellaiseen tuontiin, jonka viejät tai tuottajat ovat ilmoittautuneet 17 artiklan mukaisesti mutta eivät olleet mukana tutkimuksessa, sovellettava polkumyyntitulli ei saa ylittää otokseen kuuluvien osapuolten osalta määritetyn polkumyyntimarginaalin painotettua keskiarvoa riippumatta siitä, onko näiden osapuolten osalta vahvistettu normaaliarvo määritetty 2 artiklan 1–6 kohdan vai 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan perusteella.

(6)  Lisäksi kolmen kuukauden määräaika, johon mennessä määrittäminen olisi 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaisesti tehtävä, on osoittautunut käytännössä mahdottomaksi erityisesti menettelyissä, joissa käytetään otantaa 17 artiklan mukaisesti. Tämän vuoksi katsotaan aiheelliseksi poistaa kyseinen määräaika.

(7)  Oikeusvarmuuden takaamiseksi ja hyvän hallinnon periaatteen mukaisesti on tarpeen säätää, että näitä muutoksia olisi sovellettava niin pian kuin mahdollista kaikkiin uusiin ja vireillä oleviin tutkimuksiin.

(8)  Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1225/2009 olisi muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

2)  Korvataan 9 artiklan 6 kohdan ensimmäinen virke seuraavasti:"

Milloin komissio on rajannut tutkimuksensa 17 artiklan mukaisesti, sellaiseen tuontiin, jonka viejät tai tuottajat ovat ilmoittautuneet 17 artiklan mukaisesti mutta eivät olleet mukana tutkimuksessa, sovellettava polkumyyntitulli ei saa ylittää otokseen kuuluvien osapuolien osalta määritetyn polkumyyntimarginaalin painotettua keskiarvoa riippumatta siitä, onko kyseisten osapuolten osalta määritetty normaaliarvo 2 artiklan 1–6 kohdan vai 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti.

2 artikla

Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin uusiin tutkimuksiin ja tämän asetuksen voimaantuloajankohtana vireillä oleviin tutkimuksiin.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty …ssa/ssä … päivänä …kuuta ….

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 25. lokakuuta 2012. (2) Asia C-249/10 P – Brosmann Footwear (HK) ynnä muut vastaan neuvosto, tuomio 2 päivänä helmikuuta 2012. (3) EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2012 EU:n ja Japanin kauppaneuvotteluista (2012/2711(RSP))

P7_TA(2012)0398 B7-0462/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa(1),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kansainvälisestä kauppapolitiikasta ja ilmastonmuutoksen haasteista(2),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa(3),

–  ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin kansainvälisestä sijoituspolitiikasta tulevaisuudessa(4),

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Eurooppa 2020 -strategian mukaisesta Euroopan uudesta kauppapolitiikasta(5),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman kaupan ja investointien esteistä(6),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka – Kauppapolitiikka Eurooppa 2020 -strategian kulmakivenä” COM(2010)0612),

–  ottaa huomioon 21. helmikuuta 2012 julkaistun komission raportin kaupan ja investointien esteistä (COM(2012)0070),

–  ottaa huomioon vuonna 2001 tehdyn EU:n ja Japanin välisen sopimuksen vastavuoroisesta tunnustamisesta,

–  ottaa huomioon vuonna 2003 tehdyn EU:n ja Japanin välisen sopimuksen kilpailunvastaista toimintaa koskevasta yhteistyöstä,

–  ottaa huomioon vuonna 2008 tehdyn Euroopan yhteisön ja Japanin välisen sopimuksen yhteistyöstä ja keskinäisestä hallinnollisesta avunannosta tulliasioissa,

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2009 julkaistun Copenhagen Economicsin raportin ”Assessment of barriers to trade and investment between the EU and Japan”,

–  ottaa huomioon EU:n ja Japanin kauppasuhteita koskevan komission julkisen kuulemisen tulokset, jotka julkaistiin 21. helmikuuta 2011,

–  ottaa huomioon 24.–25. maaliskuuta 2011 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon Brysselissä 28. toukokuuta 2011 pidetyssä EU:n ja Japanin 20. huippukokouksessa annetun yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 11. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n ja Japanin kauppasuhteista(7),

–  ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman valaanpyyntiin liittyvistä yhteisön toimista(8),

–  ottaa huomioon vuonna 1997 tehdyn Amsterdamin sopimuksen, jolla muutetaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen eläinten suojelua ja hyvinvointia koskevaa pöytäkirjaa,

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2012 tehdyn sopimuksen Euroopan yhteisön ja Japanin hallituksen välisestä tieteellisestä ja teknologisesta yhteistyöstä,

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n ja Japanin kauppaneuvotteluista(9),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että EU:n ja Japanin yhteenlaskettu osuus koko maailman BKT:stä on yli kolmasosa ja maailmankaupasta yli 20 prosenttia;

B.  ottaa huomioon, että vuonna 2011 EU:n ja Japanin kahdenvälisen tavarakaupan kokonaisarvo oli ainoastaan 116,4 miljardia euroa, kun EU:n ja Yhdysvaltojen kaupan arvo oli 444,7 miljardia euroa, EU:n ja Kiinan välisen kaupan 428,3 miljardia euroa ja EU:n ja Venäjän välisen kaupan 306,6 miljardia euroa;

C.  toteaa, että vuonna 2011 Japanin kauppataseen ylijäämä oli Euroopan unionin kanssa käydyn kaupan osalta 18,5 miljardia euroa, josta 30 prosenttia oli peräisin pelkästään autoteollisuuden tuotteista;

D.  ottaa huomioon, että Japani sijoittui maiden välisessä vertailussa rajat ylittävän kaupan saralla sijalle 16 Maailmanpankin yritystoiminnan helppoutta koskevassa indeksivertailussa vuonna 2012 ja siten 18 EU:n jäsenvaltion edelle;

E.  toteaa, että parlamentti, neuvosto ja komissio ovat huomauttaneet, että neuvottelujen käynnistäminen EU:n ja Japanin välisestä vapaakauppasopimuksesta edellyttää, että Japani pystyy poistamaan tullien ulkopuoliset ja julkisten hankintojen markkinoillepääsyn esteet;

F.  ottaa huomioon, että marraskuussa 2009 julkaistussa Copenhagen Economicsin tutkimuksessa arvioitiin, että kasvupotentiaali EU:n viennissä Japaniin on 71 prosenttia ja Japanin viennissä EU:hun 61 prosenttia, jos tulliesteitä ja muita esteitä vähennettäisiin mahdollisimman paljon;

G.  toteaa, että yhteisessä konferenssissa 28. toukokuuta 2011 Euroopan unioni ja Japani sopivat aloitettavasta selvitystyöstä, joka kartoittaisi molemminpuolista kiinnostusta vapaakauppasopimusta kohtaan ja sitä koskevien neuvottelujen aloittamisen toteutettavuutta; toteaa, että selvitystyö on nyt tehty;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan komissio, neuvosto ja parlamentti tukevat kaupalliselle valaanpyynnille asetetun yleisen moratorion ja valastuotteiden kansainvälistä kauppaa koskevan kiellon säilyttämistä ja pyrkivät myös lopettamaan niin kutsutun tieteellisen valaanpyynnin ja kannattavat merkittävien valtameri- ja merialueiden nimeämistä valaiden suojelualueiksi, joilla kaikenlainen valaanpyynti on kielletty toistaiseksi;

I.  ottaa huomioon, että samanaikainen selvitystyö poliittisen puitesopimuksen tekemiseksi on saatu päätökseen onnistuneesti;

Taloudellinen ja poliittinen konteksti

1.  toteaa, että Japani on merkittävä poliittinen liittolainen, jolla on EU:n kanssa samanlainen lähestymistapa globalisoituneen maailman uusiin haasteisiin, mikä pitäisi ottaa huomioon;

2.  katsoo, että EU:n kannalta on ratkaisevan tärkeää, että sen talous- ja kauppasuhteet syvenevät kattavasti maailman tärkeimpien talouksien – kuten Japanin – kanssa, jotta Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti voidaan maksimoida työpaikkojen luomista ja kasvua koskeva potentiaali; pitää tätä erityisen kiireellisenä EU:n tämänhetkisen talouskriisin, korkeiden työttömyyslukujen ja huonojen kasvuennusteiden takia;

3.  on tässä yhteydessä huolissaan siitä, että EU:n ja Japanin kahdenvälisen kaupan volyymi on yllättävän paljon pienempi kuin volyymi muiden kumppanien, kuten Yhdysvaltojen, Kiinan ja Venäjän, kanssa käytävässä kaupassa; päättelee, että EU:n ja Japanin kauppasuhteiden valtavaa potentiaalia ei ole vielä saatu käyttöön niin, että se hyödyttäisi EU:n yrityksiä, työntekijöitä ja kuluttajia; katsoo tämän johtuvan pääasiassa vaikutuksista, jotka liittyvät siihen, että tullien ulkopuoliset esteet haittaavat eurooppalaisten yritysten pääsyä Japanin markkinoille;

4.  panee merkille, että Japani ajaa etujaan myös muilla suurilla vapaakauppasopimuksilla, joita ovat esimerkiksi mahdollinen Japanin, Kiinan ja Etelä-Korean välinen vapaakauppasopimus ja Tyynenmeren kumppanuus, ja että se neuvottelee lisäksi useista muista kahdenvälisistä sopimuksista; katsoo, että EU:n olisi hyödynnettävä Etelä-Korean kanssa neuvotellun vapaakauppasopimuksen yhteydessä saadut kokemukset, jotta Japanin kanssa onnistuttaisiin neuvottelemaan vastaava pääsy sen markkinoille;

Selvitystyö

5.  panee merkille EU:ta ja Japania koskevan selvitystyön niin komission kuin Japanin hallituksen kannalta tyydyttävät tulokset;

6.  pitää myönteisenä tullien ulkopuolisten esteiden ja julkisten hankintojen markkinoillepääsyn esteiden poistamisen painottamista selvitystyötä käsittelevissä neuvotteluissa, kuten parlamentti on vaatinut;

7.  huomauttaa, että vaikka etenemissuunnitelmat ovat osittain edistysaskel, jotkut niistä ovat epätarkkoja ja tulkinnanvaraisia (esimerkiksi raideliikenteen julkisia hankintoja koskevat säännökset); katsoo tämän vuoksi, että Japanin on osoitettava vielä kunnianhimoisempaa asennetta tulevissa neuvotteluissa; korostaa, että näiden sitoumusten täytäntöönpano on ensisijaisen tärkeää, ja odottaa siksi konkreettisia tuloksia mahdollisimman pian, mieluiten jo ennen asetettuja määräaikoja;

8.  kehottaa Japanin hallitusta vahvistamaan heti EU:n ja Japanin välistä vapaakauppasopimusta koskevien virallisten neuvottelujen alkaessa selvitystyön aikana antamansa sitoumukset, erityisesti tullien ulkopuolisten esteiden poistamista koskevan sitoumuksen;

9.  pyytää tämän perusteella, että ehtona sille, että neuvosto antaa neuvotteluohjeita vapaakauppasopimuksen tekemiseksi Japanin kanssa, se edellyttää vuoden kuluessa neuvottelujen käynnistämisestä aktivoitavaa sitovaa tarkistuslauseketta, jotta voidaan arvioida, onko Japani edistynyt selvästi tullien ulkopuolisten esteiden, erityisesti EU:n autoteollisuuteen vaikuttavien esteiden sekä selvitystyön yhteydessä sovittujen raide- ja kaupunkiliikenteen julkisia hankintoja koskevien esteiden poistamisessa;

Neuvotteluvaltuutus

10.  kehottaa selvitystyön tulosten ja selkeiden tavoitteiden perusteella neuvostoa valtuuttamaan komission neuvottelemaan vapaakauppasopimuksesta Japanin kanssa;

11.  kehottaa komissiota varaamaan yhden EU:n ja Japanin välistä vapaakauppasopimusta koskevien neuvottelujen ensimmäisistä neuvottelukierroksista tullien ulkopuolisten esteiden poistamiselle sekä varmistamaan, että tarkistuslausekkeen mukaisesti voidaan teettää vuoden kuluttua neuvottelujen alkamisesta riippumaton vaikutustenarviointi siitä, miten tässä parlamentin mielestä keskeisessä asiassa on edistytty;

12.  korostaa, että vapaakauppasopimuksen on oltava laaja-alainen ja kunnianhimoinen ja sen kauppaa koskevien määräysten on oltava täysin sitovia; painottaa, että vapaakauppasopimuksen on merkittävä Japanin markkinoiden todellista avautumista sekä kaupan helpottumista käytännössä eikä vain teoreettista, oikeudellista avoimuutta; kehottaa komissiota tiedottamaan virallisesti ja tasaisin väliajoin parlamentille ja neuvostolle neuvottelujen etenemisestä sekä edistymisestä tullien ulkopuolisten esteiden poistamisessa; katsoo, että jos Japani ei neuvottelujen aikana osoita riittävää kunnianhimoa EU:n ensisijaisten vaatimusten täyttämisessä, komission olisi parlamentin ja neuvoston kuulemisen jälkeen keskeytettävä neuvottelut;

13.  toteaa, että tullien ulkopuolisten esteiden poistamista on huomattavasti vaikeampi valvoa ja panna täytäntöön kuin tuontitullien lakkauttamista; kannustaa komissiota ottamaan täysimääräisesti huomioon Euroopan parlamentin kaupan ja investointien esteistä 13. joulukuuta 2011 antamassa päätöslauselmassa esitetyt suositukset ja ottamaan oppia EU:n ja Etelä-Korean välisestä vapaakauppasopimuksesta tullien ulkopuolisten esteiden poistamista koskevissa sitoumuksissa voidakseen kehittää parasta käytäntöä sitoumusten täytäntöönpanoon ja valvontaan;

14.  korostaa, että jotta vapaakauppasopimuksesta olisi todellista hyötyä EU:n taloudelle, neuvoston olisi vahvistettava selkeä aikataulu ja sisällytettävä komission neuvotteluohjeisiin seuraavat asiat:

15.  toistaa näkemyksensä, että jos nämä edellytykset toteutuvat, EU:n ja Japanin vapaakauppasopimus voi johtaa molempia talouksia hyödyttävään tilanteeseen, ja että taloudellista yhdentymistä koskeva sopimus syventäisi yhdentymistä ja moninkertaistaisi siten molempiin talouksiin kohdistuvat hyödyt;

16.  toteaa, että EU:n ja Japanin välillä on edelleen suuria näkemyseroja kalastuksenhoidosta ja valaanpyynnistä erityisesti sen takia, että Japani käyttää tieteellistä valaanpyyntiä verukkeena valaanpyynnille, ja kehottaa käymään laaja-alaisempaa keskustelua valaanpyynnin ja valastuotteiden kaupan lopettamisesta;

Neuvottelujen jälkeen

17.  vaatii, että jos neuvottelut onnistuvat, komissio tekee toisen vaikutustenarvioinnin, jossa arvioidaan sopimuksen odotettuja hyötyjä ja haittoja EU:n työllisyydelle ja kasvulle erityisesti muutoksille alttiilla aloilla, kuten auto- ja elektroniikkateollisuudessa, sekä EU:n offensiivisille eduille koituvia hyötyjä;

18.  muistuttaa, että parlamenttia pyydetään antamaan hyväksyntänsä mahdolliselle EU:n ja Japanin vapaakauppasopimukselle, kuten Lissabonin sopimuksessa määrätään;

o
o   o

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Japanin hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 31. (2) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 94. (3) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 101. (4) EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 34. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0412. (6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0565. (7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0225. (8) EUVL C 76 E, 25.3.2010, s. 46. (9) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0246.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 25. lokakuuta 2012 EU:n kertomuksesta 2011 kehityspolitiikkojen johdonmukaisuudesta (2012/2063(INI))

P7_TA(2012)0399 A7-0302/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikasta: ”Eurooppalainen konsensus”(1) ja erityisesti sen 9 ja 35 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston ja erityisesti sen 21 artiklan 2 kohdan, jossa vahvistetaan unionin periaatteet ja tavoitteet sen kansainvälisissä suhteissa, sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon vuonna 1992 tehdyn biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen ja pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon AKT–EY-kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus) 12 artiklan,

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”EC Report on Millennium Development Goals 2011–2004” (SEC(2011)1627),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”The EU – a global partner for development speeding up progress towards the Millennium Development Goals” (SEC(2008)0434),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Policy Coherence for Development Work Programme 2010–2013” (SEC(2010)0421),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus – poliittisen toimintakehyksen laatiminen koko unionin lähestymistavalle” (COM(2009)0458),

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n johdonmukaisesta kehitysyhteistyöpolitiikasta ja julkista kehitysapua täydentävästä kehitysavusta (ns. ODA+)(2),

–  ottaa huomioon 14. toukokuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta (asiakirja 09317/2012),

–  ottaa huomioon 14. toukokuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisäämisestä – muutossuunnitelma (asiakirja 09369/2012),

–  ottaa huomioon 16. maaliskuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät EU:n lähestymistavasta kauppaan, kasvuun ja kehitykseen seuraavalla vuosikymmenellä (asiakirja 07412/2012),

–  ottaa huomioon 3. toukokuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevasta kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta (asiakirja 09417/2012),

–  ottaa huomioon 18. marraskuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuudesta (asiakirja 16079/2009),

–  ottaa huomioon OECD:n kehitysapukomitean vuoden 2012 vertaisarvioinnin Euroopan unionista,

–  ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2012 julkaistun vastuuvelvollisuuskertomuksen, jossa käsitellään EU:n ja sen jäsenvaltioiden edistymistä kehitysyhteistyörahoituksessa,

–  ottaa huomioon Evert Vermeerin säätiön tutkimuksen ”The EU Raw Materials Policy and Mining in Rwanda – Policy Coherence for Development in practice” (helmikuu 2012),

–  ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 21. istunnossa 28. syyskuuta 2010 annetun julkilausuman A(2010)21584,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, kalatalousvaliokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0302/2012),

A.  toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklassa vahvistetaan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan päätavoitteeksi köyhyyden vähentäminen ja lopulta sen poistaminen ”Eurooppalainen konsensus” -julkilausuman mukaisesti; toteaa, että unioni ottaa huomioon kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteet toteuttaessaan muita sellaisia politiikkoja, jotka voivat vaikuttaa kehitysmaihin;

B.  toteaa, että Euroopan unioni on sitoutunut varmistamaan kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuuden Eurooppa-neuvoston vuonna 2005 tekemien päätelmien mukaisesti, mikä on vahvistettu uudelleen äskettäin annetuissa päätelmissä;

C.  katsoo, että EU:n kauppa-, maatalous-, kalastus- ja ilmastopolitiikassa, teollis- ja tekijänoikeuspolitiikassa, maahanmuutto-, rahoitus- ja asepolitiikassa sekä raaka-ainepolitiikassa on selviä epäjohdonmukaisuuksia, jotka vaikuttavat kehitystavoitteisiin; katsoo, että kehitykseen vaikuttavilla politiikoilla voidaan edistää köyhyyden vähentämistä luomalla perustavanlaatuista synergiaa unionin eri alojen politiikkojen välille;

D.  katsoo, että muutosohjelmassa esitellyllä uudella kehitykseen vaikuttavalla politiikalla pyritään politiikan johdonmukaisuuteen sekä unionissa että unionin ja sen jäsenvaltioiden kesken edistämällä yhteistä ohjelmasuunnittelua ja korostamalla EU:n roolia koordinoijana, isännöijänä ja poliittisena päätöksentekijänä;

E.  katsoo, että vuoden 2015 jälkeen sovellettava kehitysyhteistyön kansainvälinen järjestelmä saattaa toimia katalysaattorina ratkaistaessa tärkeitä kehityshaasteita ja muita globaaleja haasteita ja että se saattaa auttaa huolehtimaan yksilöiden oikeuksien ja tarpeiden täyttymisestä;

F.  katsoo, että parannuksista huolimatta EU:n suorat ja välilliset maataloustuet vaikuttavat edelleen kielteisesti kehitysmaiden elintarviketurvaan ja niiden maataloussektorin elinkelpoisuuteen;

G.  toteaa EU:n sitoutuneen YK:n tavoitteeseen, jonka mukaan viralliseen kehitysapuun osoitetaan vuoteen 2015 mennessä 0,7 prosenttia bruttokansantulosta;

H.  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen marraskuussa 2008 antaman tuomion, jonka mukaan kehitys on asetettava taloudellisten tai poliittisten tavoitteiden edelle kehitysmaissa toteutettavissa Euroopan investointipankin (EIP) toimissa;

I.  toteaa lukuisten tutkimusten osoittaneen, että kehitysmaista valuu vuosittain pois laittomasti arviolta 850 miljardin – yhden biljoonan Yhdysvaltain dollarin edestä rahavirtoja, mikä rajoittaa suuresti verotulojen kartuttamista ja siten kehitysmaiden omaa kehityskapasiteettia;

J.  toteaa, että muutosohjelmalla (COM(2011)0637) pyritään voimistamaan EU:n kehitysavun vaikutuksia ja että siinä todetaan kehitystä, demokratiaa, ihmisoikeuksia, hyvää hallintotapaa ja turvallisuutta koskevien tavoitteiden kytkeytyvän toisiinsa;

K.  toteaa, että julkisten hankintojen osuus koko maailman bkt:stä on 19 prosenttia, eli lähes 40 kertaa se määrä, jonka EU ja sen jäsenvaltiot kohdentavat viralliseen kehitysapuun; toteaa, että julkisilla hankinnoilla on itsessään kosolti potentiaalia kestävän hallintopolitiikan toteuttamiseen sekä EU:ssa että virallista kehitysapua saavissa maissa;

L.  toteaa, että noin 2,6 miljoonaa lasta kuolee vuosittain aliravitsemukseen ja että samasta syystä lähes puolelle miljardille lapselle tulee aiheutumaan peruuttamattomia vaurioita seuraavien 15 vuoden aikana, jos mitään ei tehdä; toteaa, että noin kolmannes koko maailman esikouluikäisistä lapsista on nykyisin alipainoisia (liian laihoja ikäisekseen) tai heidän kasvunsa on hidastunut (liian lyhyitä ikäisekseen); toteaa, että aliravitsemuksesta aiheutuvat kustannukset vastaavat 2–4 prosenttia bkt:stä ja johtavat yksilön kannalta arviolta 11 prosentin ansionmenetyksiin koko elinajalta laskettuna, mikä olisi kuitenkin oikaistavissa nykyisillä testatuilla ja kustannustehokkailla ravitsemusta koskevilla toimilla, joihin investoiminen olisi järkevää;

M.  toteaa, että energian ja veden kysynnän odotetaan kasvavan 40 prosenttia ja elintarvikkeiden kysynnän 50 prosenttia vuoteen 2030 mennessä ja että väestönkasvu sekä nousevan talouden ja kehitysmaiden väestön keskiluokkaistuminen asettavat valtavia paineita luonnonvaroille, etenkin vedelle, energialle ja maaperälle, sekä ympäristölle;

N.  katsoo, että inhimillisellä kehityksellä ja inhimillisellä turvallisuudella on neljä yhteistä näkökulmaa: ne ovat kumpikin ihmiskeskeisiä ja moniulotteisia ja niissä tarkastellaan ihmisyyden toteutumista laajalti ja pitkällä aikavälillä ja niiden avulla puututaan krooniseen köyhyyteen(3);

O.  toteaa, että sisäasioiden pääosaston kahden uuden rahaston ulkoinen ulottuvuus ja kehitysyhteistyön rahoitusvälineen globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskevan temaattisen ohjelman ”muuttoliike- ja turvapaikka-asiat” -kokonaisuus kattavat samantapaisia aihealueita, kuten ilmoitetuissa tavoitteissa ennakoitiin, mutta niitä käsitellään eri näkökulmista;

P.  toteaa, Länsi-Euroopan eettisten komiteoiden jo kieltämiä kliinisiä kokeita hyväksytään Intian, Kiinan, Argentiinan ja Venäjän kaltaisten maiden paikallisissa eettisissä komiteoissa; toteaa, että yritykset ja sääntelyviranomaiset sivuuttavat etenkin eettiset periaatteet, jotka ovat erittäin tärkeitä kehitysmaille, kuten Helsingin julistuksessa todettiin(4);

Q.  pitää kulttuuria sen kaikissa ilmenemismuodoissaan kestävän kehityksen peruselementtinä, koska kulttuuri edistää aineellisen ja aineettoman perinnön, luovan teollisuuden ja erilaisten taiteellisten ilmaisukeinojen avulla talouskehitystä, yhteiskunnallista vakautta ja ympäristönsuojelua;

R.  toteaa selvitysten osoittavan, että jos naisilla on koulutusta ja he voivat saada tuloja ja valvoa niiden käyttöä, saadaan aikaan hyviä tuloksia: äiti- ja lapsikuolleisuus vähenee, naisten ja lasten terveys ja ravitsemus paranevat, maatalouden tuottavuus kasvaa, ilmastonmuutosta voidaan hillitä, väestönkasvu hidastuu, talous laajenee ja köyhyyden noidankehästä päästään irti(5);

S.  toteaa, että tieto- ja viestintäteknologian avulla voidaan lievittää ilmastonmuutosta siten, että vähennetään itse teknologiasta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä ja käytetään sitä päästöjen vähentämiseen muilla aloilla ja systeemisten muutosten ja heijastusvaikutusten käsittelemiseen (esimerkiksi aineettomaan muotoon muuttaminen ja sähköinen toimitus, liikenteen ja matkustamisen korvaamista, seurantaa ja hallintaa koskevat sovellukset, energiatehokkuuden parantaminen tuotannossa ja käytössä sekä tuotteiden laadunvalvonta ja kierrätys);

T.  ottaa huomioon, että kehitysapukomitean Euroopan yhteisöjä koskevassa vuoden 2007 vertaisarvioinnissa todettiin, että on tärkeää käsittää, miten asianmukaista talousarviotuki on paikallisessa yhteydessä;

U.  toteaa, että koulutus voi olla ratkaisevassa asemassa paitsi ympäristön kestävyyden, terveyden ja talouskasvun sekä yleensä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen kannalta myös rauhanrakentamisen kannalta; katsoo myös, että koulutus voi kenties kaikkia muita aloja paremmin tuottaa erittäin näkyviä ja nopeita rauhasta koituvia etuja, jotka saattavat ratkaista rauhansopimusten pitämisen, jos koulutusjärjestelmät ovat osallistavia ja niissä pyritään vaalimaan asenteita, joilla edistetään keskinäistä ymmärtämystä, suvaitsevaisuutta ja kunnioitusta ja vähennetään siten yhteisöjen alttiutta väkivaltaisiin konflikteihin;

Kehityspolitiikan johdonmukaisuuden toteuttaminen

1.  on tyytyväinen unionin toimiin kehityspolitiikan johdonmukaistamiseksi; korostaa, että kehityspolitiikan johdonmukaisuus ei ole pelkästään oikeudellinen velvoite vaan että vastuullisten, avointen, ihmisoikeuksiin perustuvien ja osallistavien toimintalinjojen laatiminen antaa unionille mahdollisuuden luoda kehitysmaiden kanssa tasavertaisia ja kestäviä kumppanuuksia, joissa mennään kehitysyhteistyötä pidemmälle; korostaa myös, että kehityspolitiikan johdonmukaisuus antaa kehitysmaiden hallituksille ja yhteisöille mahdollisuuden menestyä omillaan ja ottaa vastuun toimistaan;

2.  katsoo, että kehityspolitiikan johdonmukaisuuden on perustuttava sen tunnustamiseen, että maalla tai alueella on oikeus määrittää demokraattisesti omat politiikkansa, painopisteensä ja strategiansa suojellakseen väestönsä toimeentuloa taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen mukaisesti;

3.  pitää myönteisinä kahdeksaa toiminta-alaa, jotka komissio on valinnut vuosiksi 2011–2014 yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa ehdotuksessaan; korostaa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien sitovien velvoitteiden merkitystä ja tähdentää, että on tärkeää kannustaa työnantajia noudattamaan nykysäännöksiä kunnianhimoisempia sosiaalisia vaatimuksia, mukaan luettuna mahdollisuus laatia ja jakaa ”sosiaalisen tuotemerkin” kaltaisia tunnustuksia; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita näiden velvoitteiden noudattamisen huolellisessa seurannassa ja oikeudellisen täytäntöönpanon varmistamisessa; edellyttää, että tulevassa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevassa aloitteessa otetaan huomioon kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevat velvoitteet ja edetään kohti yritysten yhteiskuntavastuun sitovia normeja;

4.  korostaa, että kehityspolitiikan johdonmukaisuus ei ole pelkästään tekninen kysymys vaan ensisijaisesti poliittiseen vastuuseen liittyvä kysymys ja että parlamentilla on lainsäädäntövallan käyttäjänä ja vaaleilla valittuna toimielimenä suuri vastuu sitoumusten muuttamisesta konkreettisiksi toimiksi;

5.  vaatii pitämään eurooppalaisen konsensuksen ja siihen kuuluvan kehityspolitiikan johdonmukaisuuden määritelmän unionin kehityspolitiikan opillisena kehyksenä ja edellyttää, ettei sitä muuteta tai korvata muutossuunnitelman yhteydessä ilman niiden toimielinten suostumusta, jotka ovat olleet sitä luomassa;

6.  muistuttaa, että muutossuunnitelman vuoksi 11. EKR:n yhteydessä mahdollisesti tehtävien uusien poliittisten painotusten on oltava Cotonoun sopimuksen hengen ja kirjaimen mukaisia;

7.  korostaa, että kaikkia aloja koskeva avoimuus on ratkaisevaa kehityspolitiikan johdonmukaisuuden kannalta, koska näin voidaan estää tahatonta epäjohdonmukaisuutta ja puuttua eturistiriitoihin;

8.  kehottaa pitämään unionin jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien edustajien ja Euroopan parlamentin jäsenten kesken vuosittain kokouksia, jotta voidaan varmistaa kehitysavun johdonmukaisuus;

9.  tähdentää, että kehityspolitiikan johdonmukaisuus on monimutkainen kysymys, jota koskevaa tietämystä ja asiantuntemusta on pyrittävä lisäämään; pyytää siksi komissiota varmistamaan, että eräissä tutkimuksen pääosaston ohjelmissa keskitytään aiheisiin, joilla on merkitystä kehityspolitiikan johdonmukaisuuden kannalta; suosittelee myös laatimaan kehitystä koskevan tutkimuksen strategian ja edistämään sitä, jotta tutkimuksen pääosasto ja muut pääosastot sekä muut komission ulkopuoliset asianomaiset toimijat, kuten OECD ja Maailmanpankki saadaan tekemään yhteistyötä;

10.  edellyttää, että komission tekemässä vaikutustenarvioinnissa ja parlamentin tekemissä vaikutustenarvioinneissa on käsiteltävä politiikan taloudellisia, ekologisia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia EU:ssa ja EU:n ulkopuolella, kuten vaikutustenarviointia koskevissa vuoden 2009 suuntaviivoissa edellytetään; pyytää komissiota saattamaan vaikutustenarvioinnin päätökseen ennen poliittisen ehdotuksen antamista, jotta voidaan varmistaa, että kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja muut asianomaiset sidosryhmät voivat osallistua prosessiin ja tuottaa siten kapasiteettiin liittyvää lisäarvoa;

11.  tähdentää, että komission vaikutustenarviointilautakunta ja parlamentin oma myöhemmin perustettava vastaava elin tarvitsevat asiantuntemusta kehityspolitiikasta voidakseen hoitaa vastuullisesti tehtävänsä ja todentaa vaikutustenarvioinnin laadun kehityspolitiikan johdonmukaisuuden kannalta;

12.  ehdottaa, että EU:n politiikkojen uudelleentarkasteluihin ja jälkiarviointeihin sisällytetään tarvittaessa viittaus kehityspolitiikan johdonmukaisuuteen; katsoo, että Euroopan kehitysrahaston tai kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ohjelmien kaikkiin arviointeihin olisi sisällytettävä osuus, jossa tarkastellaan kulloisenkin ohjelman vaikutusta kehityspolitiikan johdonmukaisuuteen;

13.  kiittää puheenjohtajavaltio Tanskaa siitä, että se on sisällyttänyt työohjelmaansa erityisiä kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevia sitoumuksia, ja pyytää tulevia puheenjohtajavaltioita noudattamaan tätä esimerkkiä;

14.  pitää myönteisenä, että komissio julkaisi vuonna 2011 kolmannen kahden vuoden välein julkaistavan kertomuksen kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta, mutta on samaa mieltä neuvoston kanssa siitä, että tuleviin kertomuksiin on sisällytettävä riippumaton arviointi edistymisestä, mukaan luettuina laadulliset ja määrälliset seuraukset sekä politiikan epäjohdonmukaisuudesta aiheutuvat kustannukset; ehdottaa, että tulevissa kertomuksissa olisi myös oltava laaja katsaus kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta valtioiden tasolla käydyn vuoropuhelun tuloksista, jotta myös kehitysmaiden kansalaiset saisivat äänensä kuuluviin;

15.  kehottaa jäsenvaltioita ja niiden kansallisia parlamentteja edistämään kehityspolitiikan johdonmukaisuutta erityisellä työohjelmalla, jossa noudatetaan sitovia aikatauluja, jotta voidaan tehostaa eurooppalaista kehityspoliittisen johdonmukaisuuden toimintaohjelmaa;

16.  yhtyy komission näkemykseen, että kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevan seuraavan työohjelman valmistelussa on syytä käydä laaja keskustelu Euroopan ulkosuhdehallinnon ja jäsenvaltioiden sekä kaikkien relevanttien sidosryhmien, esimerkiksi valtioista riippumattomien järjestöjen ja kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen, kanssa; yhtyy näkemykseen, että vähemmillä indikaattoreilla ja tarkemmalla seurannalla voidaan saada aikaan toimivammat puitteet ja helpottaa seurantaa;

17.  pyytää korkeaa edustajaa ja ulkosuhdehallintoa osoittamaan merkittävän roolinsa kehityspolitiikan johdonmukaisuuden toteuttamisessa;

18.  ehdottaa, että ulkosuhdehallinnossa ja edustustoissa asetetaan kehityspolitiikan johdonmukaisuus etusijalle seuraavasti: tehostetaan EU:n poliittista vuoropuhelua kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen, paikallisten parlamenttien ja muiden sidosryhmien edustajien kanssa, pyydetään niitä kokoamaan näyttöä kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta tai epäjohdonmukaisuuksista, parannetaan ohjelma-asiakirjoissa olevia viittauksia kehityspolitiikan johdonmukaisuuteen ja pannaan nämä asiakirjat täytäntöön ja luodaan yhdessä kehitysyhteistyön pääosaston kanssa ulkosuhdehallinnon uudelle henkilöstölle tarkoitettu koulutusohjelma, jotta voidaan varmistaa, että uusi henkilöstö ymmärtää, mitä kehityspolitiikan johdonmukaisuudella tarkoitetaan, ja toimii sen mukaisesti; korostaa, että edustustoille ja päätoimipaikoille on osoitettava riittävät resurssit tämän tehtävän hoitamiseksi;

19.  korostaa unionin edustustojen tärkeää roolia talousarviotuen suunnittelussa ja hallinnoinnissa ja vaatii varmistamaan niiden resurssit tätä silmällä pitäen;

20.  muistuttaa AKT–EY-kumppanuussopimuksen 12 artiklan erittäin suuresta merkityksestä ja siitä, että komission on tiedotettava säännöllisesti AKT-maiden ryhmän sihteeristölle kaavailluista ehdotuksista, jotka saattavat vaikuttaa AKT-maiden etuihin; kehottaa komissiota ilmoittamaan parlamentille tällaisten menettelyjen käynnistämisestä;

21.  pitää myönteisenä komission ehdotusta syventää kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevaa yhteistyötä Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien kanssa vaihtamalla niiden kanssa enemmän tietoja aiheesta ja ottamalla ne mukaan erityisen analyyttisen kapasiteetin hankkimiseen, jotta voidaan lisätä EU:n kehityspolitiikan johdonmukaisuutta; ehdottaa, että kansallisten parlamenttien, Euroopan parlamentin ja komission välinen tietojenvaihto olisi toteutettava järjestämällä vuosittain kokouksia, joissa asetetaan selkeät tavoitteet ja seurantatehtäviä, joilla pyritään lisäämään EU:n kehityspolitiikan johdonmukaisuutta;

22.  katsoo, että julkisia hankintoja olisi hyödynnettävä tehokkaasti kestävää kehitystä koskevien EU:n tavoitteiden saavuttamiseen ja että siksi tulevissa julkisia hankintoja koskevissa direktiiveissä koko hankintaprosessiin olisi voitava sisällyttää kestävyyttä koskeva peruste;

Viittä avainalaa koskevia erityissuosituksia
Kauppa

23.  pitää myönteisenä, että komission tiedonannossa ”Kauppa, kasvu ja kehitys: Kauppa- ja investointipolitiikan räätälöinti apua eniten tarvitsevien maiden tarpeiden mukaan” sitoudutaan tukemaan pientuottajia ja edistämään reilua, luonnonmukaista ja eettistä kaupankäyntiä koskevia aloitteita; pitää kuitenkin valitettavana, että kaikessa EU:n politiikassa ei ole sitouduttu reilun kaupan periaatteiden valtavirtaistamiseen;

24.  pitää valitettavana, että komissio on julkaissut erilliset kertomukset kaupasta yleisesti ja kaupasta ja kehityksestä, mikä on ollut vahingollista kehityspolitiikan johdonmukaisuuden kannalta;

25.  pitää valitettavana, että bruttokansantuote henkeä kohti on yleisen tullietuusjärjestelmän ainoa tukikelpoisuuskriteeri, sillä tämä saattaa olla ristiriidassa unionin kehitysyhteistyötavoitteiden kanssa; palauttaa mieliin 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman ”BKT ja muut indikaattorit – Edistyksen mittaaminen muuttuvassa maailmassa”(6), jossa viitataan inhimillisen kehityksen indeksiin;

26.  palauttaa mieliin kumppanuussopimusten yhteydessä ilmenneet seuraavat epäjohdonmukaisuudet: a) joitakin maita vaaditaan allekirjoittamaan sopimus ennen kuin on yhdessä sovittu tarkoista ehdoista; b) komissio ehdottaa 18 maan poistamista markkinoillepääsyä koskevan asetuksen liitteestä I; c) neuvotteluissa ei käsitellä riittävästi ihmisoikeuskysymyksiä;

27.  katsoo, että monikansallisia yrityksiä koskevat OECD:n suuntaviivat olisi otettava sitovina vaatimuksina käyttöön liike-elämää ja teollisuutta koskevissa EU:n investointisopimuksissa, jotta voidaan varmistaa, että investointisopimuksiin sisältyy lausekkeet avoimuudesta ja laittomien pääomavirtojen torjunnasta ja että yritykset antavat täydelliset selvitykset ympäristö- ja sosiaalisista näkökohdista; korostaa, että investointisopimuksilla olisi lisättävä hallitusten oikeuksia ja velvollisuuksia säädellä taloudellista toimintaa ympäristön kaltaisilla herkillä politiikanaloilla ja edistettävä ihmisarvoista työtä laajemman yleisen edun ja tulevien sukupolvien edun nimissä;

Maatalous- ja kalastuspolitiikka

28.  pitää valitettavana, että vähiten kehittyneille maille tarkoitettu EU:n kauppaa tukeva apu laski 16 prosenttiin vuonna 2010 (1,7 miljardia euroa verrattuna muiden kuin vähiten kehittyneiden maiden 8,7 miljardiin euroon), kun sen osuus vuonna 2009 oli vielä 22 prosenttia(7); kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille siitä, kuinka suuri osuus EKR:n varoista käytetään vuosittain ja/tai pidemmällä aikavälillä kauppaa tukevana apuna;

29.  ehdottaa, että komissio loisi kansainvälisellä tasolla uutta liikevoimaa kestäviä julkisia hankintoja varten, ja katsoo, että tässä yhteydessä tarkistettavissa julkisia hankintoja koskevissa direktiiveissä olisi annettava sopimuksia tekeville viranomaisille liikkumavaraa tehdä tietoon perustuvia kehitystä edistäviä hankintavalintoja;

30.  kehottaa komissiota edistämään WTO:ssa aktiivisesti eräiden avunantajien ehdotusta kauppaa tukevaa apua koskevan aloitteen soveltamisalan kaventamisesta siten, että sitä kyetään seuraamaan paremmin, että siitä tulee tehokkaampaa ja että siinä keskitytään kaupan ja kehityksen yhteyden pääelementteihin, jotta aloitteesta saadaan vaikuttavampi ja voidaan turvata avunantajilta saatava rahoitus;

31.  kiinnittää huomiota kolmansiin maihin sovellettavan teollis- ja tekijänoikeuksia koskevan tarkistetun strategian julkaisemiseen, jolla olisi kehityksen näkökulmasta varmistettava lääkkeiden asianmukainen saatavuus ja huolehdittava farmaseuttisen tutkimuksen tehokkaista kannustimista soveltamalla TRIPS-sopimuksen mahdollistamaa joustavuutta soveltuvissa tapauksissa, kuten terveyskriisien ilmetessä, ja sovittamalla kyseinen strategia yhteen kohtuuhintaisten lääkkeiden saatavuutta koskevan strategian kanssa; korostaa, että yhteys elintarviketurvaa koskevaan ohjelmaan on tässä yhteydessä hyvin tärkeä muun muassa siksi, että voidaan varmistaa kasvilajikkeiden suojeleminen ja tiedostaa erilaisten maatalousjärjestelmien ja perinteisten siementuotantomenetelmien merkitys;

32.  ehdottaa sellaisten etuuskauppakohtelua koskevien määräysten soveltamista, jotka mahdollistavat ympäristöystävällisen maatalousteknologian siirron WTO:ssa ja kehitysmaiden kanssa tehtävissä kahdenvälisissä kauppasopimuksissa;

33.  pitää myönteisenä, että kaupan pääosaston kestävän kehityksen ryhmään on vuonna 2010 perustettu reilua kauppaa käsittelevä yhteyspiste koordinoimaan reilun kaupan toimenpiteitä, jotka ovat tärkeä esimerkki siitä, että EU:n kauppa- ja kehitysyhteistyöpolitiikkoja voidaan johdonmukaistaa ja tehdä niistä aidosti toisiaan tukevia;

34.  toteaa, että EU:n ja kehitysmaiden välinen reilu kauppa edellyttää, että maksetaan reilu hinta (eli hinta, joka vastaa sisäisiä ja ulkoisia kustannuksia) kehitysmaiden luonnonvaroista ja maataloustuotteista ja varmistetaan samalla työoloja koskevien ILO:n keskeisten työnormien noudattaminen sekä kansainvälisten vaatimusten mukainen ympäristönsuojelu;

35.  kehottaa jälleen kerran puuttumaan tehokkaasti konfliktialueiden mineraalien ja muiden kehitysmaiden konflikteihin kytkeytyvien luonnonvarojen ongelmaan, jonka seurauksena miljoonat ihmiset ovat menettäneet henkensä tai joutuneet siirtymään asuinsijoiltaan;

36.  katsoo, että kehitysmaiden olisi suojeltava talouttaan ja avattava markkinansa valikoiden, kuten Eurooppa on tehnyt;

37.  pyytää komissiota sisällyttämään talouskumppanuus- ja vapaakauppasopimusten kaltaisiin välineisiin lisää kansainvälisesti sovittuja työoloja ja ympäristöä koskevia vaatimuksia;

38.  pitää myönteisenä, että EU on tunnustanut pienviljelyn merkityksen nälkäongelman torjunnassa ja että mukautustoimet on asetettu etusijalle elintarviketurvaa koskevassa ohjelmassa; korostaa, että on erityisen tärkeää tukea naispuolisia pienviljelijöitä;

39.  toistaa, että kehitysnäkökohdat olisi sisällytettävä unionin maatalouspolitiikan kaikkeen päätöksentekoon, ja kehottaa toteuttamaan tarvittaessa toimenpiteitä, jotka vastaavat sokeripöytäkirjaan liitettyjä toimenpiteitä;

40.  edellyttää uudelleen, että EU:n maatalous- ja kauppapolitiikasta on toteutettava säännöllisesti riippumattomia arviointeja, joissa kiinnitetään erityistä huomiota paikallisiin tuottajiin ja pientuottajiin kohdistuviin vaikutuksiin ja joissa nojaudutaan EU:n kauppakumppaneina olevien kehitysmaiden hallitusten, maataloustuottajajärjestöjen, kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen ja muiden sidosryhmien esittämään näyttöön;

41.  kehottaa unionia vahvistamaan EU- ja AKT-maiden toimitusketjuja ja tukemaan AKT-maiden omien toimitusketjujen vahvistamista, sillä molemmat markkina-alueet ovat nykyään riippuvaisia toisistaan; ehdottaa, että kehitysmaita voitaisiin kannustaa käyttämään uudenaikaisia markkinoiden hallintovälineitä, kuten avoimuutta koskevat määräykset, valmiuksien kehittäminen, tekniset säännökset tai tuki sopimusneuvotteluasioissa, esimerkiksi EU:n ja Afrikan yhteisen strategian puitteissa;

42.  ehdottaa Natura 2000 -alueiden ja kehitysmaissa sijaitsevien vastaavien maatalouskäytössä olevien luonnonhoitoalueiden välisiä monikansallisia kumppanuuksia, jolla pyritään a) vaihtamaan tietämystä paikallisviranomaisten, paikallisten päättäjien ja paikallisten maataloustuottajayhteisöjen toteuttamasta hallinnoinnista, jotta voidaan varmistaa, että hallinnointi on tulevaisuudessa ekologisesti ja taloudellisesti kestävää ja käytännöllistä; b) luomaan ystävyystoiminnan avulla valmiuksia kyseisten alueiden liiketoimintaketjujen taloudellisen kannattavuuden lisäämiseksi, jotta voidaan parantaa näiden alueiden kestävää elintarviketurvaa; ja c) toteuttamaan tutkimusta maatalouden ja luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi, jotta voidaan varmistaa arvokkaiden ja uhanalaisten lajien ja elinympäristöjen säilyminen; ehdottaa myös monikansallisen ystävyystoimintakeskuksen perustamista, jotta voidaan lisätä ja kehittää Natura 2000 -alueiden ja kolmansien maiden vastaavien alueiden välistä taitotietoa;

43.  tähdentää, että oikea-aikaiset tiedot maataloustuotteisiin sovellettaviin vaatimuksiin tehdyistä muutoksista tai vastaavien vaihtoehtoisten vaatimusten soveltamisesta EU-tuontiin ovat kehitysmaille olennaisia, jotta voidaan helpottaa pitkän aikavälin suunnittelua ja varmistaa laatuun perustuva kilpailukyky;

44.  kehottaa komissiota perustamaan erillisrahaston, josta rahoitetaan aliravitsemukseen liittyviä toimia kehitysmaissa, sekä luomaan tarvittavat resurssit sellaisen perustason avun toimittamiseksi, jolla voidaan estää suurin osa aliravitsemustapauksista, etenkin lapsen kehityksen kannalta kriittisinä ensimmäisinä 1 000 elinpäivänä kohdusta kahteen ikävuoteen asti, ja johon kuuluu imettämisen kaltaisiin ruokinta- ja huolenpitotoimiin kannustaminen, joilla vältetään epäpuhtaan veden käyttö ja varmistetaan monipuolisen ravinnon tarjoaminen pikkulapsille, peruselintarvikkeiden täydentäminen ravitsemuksellisesti ja vitamiinilisien tarjoaminen; uskoo, että erillisrahaston ansiosta voitaisiin lisätä komission ja jäsenvaltioiden sekä mahdollisesti muiden avunantajien rahoituksen vipuvaikutusta ja yhdistämistä ja että se lisäisi unionin antaman hätäavun näkyvyyttä;

45.  pitää valitettavana, että ainoastaan noin 418 miljoonaa eli 3,4 prosenttia komission 12 miljardin euron kehitysapubudjetista suunnataan nykyisin ravitsemusta koskevaan suoraan toimintaan; katsoo, että aliravitsemuksen torjumiseen tähtäävien toimien on oltava monialaisia ja niiden toteuttamiseen on otettava mukaan monia sidosryhmiä aliravitsemuksen koettelemien maiden määrittämien painopisteiden mukaisesti;

46.  katsoo, että unionin kalatalousmarkkinoiden koko ja EU:n lipun alla purjehtivien ja EU-alueen toimijoiden omistuksessa olevien alusten maantieteellinen toimintasäde asettavat unionille suuren vastuun sen varmistamisesta, että nämä toimenpiteet perustuvat sekä unionin vesialueilla että niiden ulkopuolella samoihin ekologisiin, sosiaalisen kestävyyden ja avoimuuden vaatimuksiin; panee merkille, että tällainen johdonmukaisuus edellyttää koordinointia sekä komissiossa että komission ja yksittäisten jäsenvaltioiden hallitusten välillä;

47.  toistaa, että kehityspolitiikan johdonmukaisuuden lisäämiseksi kalastuskumppanuussopimusneuvottelujen on pohjauduttava sopimuspuolena olevan maan kalastusalan kehittämisen painopisteisiin; korostaa, että kalastuskumppanuussopimuksiin perustuvien maksujen olisi oltava kehitystavoitteiden mukaisia ja että EU:n olisi seurattava tarkkaan kalastuskumppanuussopimusten vaikutuksia;

48.  katsoo, että kehityspolitiikan johdonmukaisuutta olisi lisättävä a) siirtämällä kalastuskumppanuussopimukset meri- ja kalastusasioiden pääosaston (PO MARE) ja kehityksen pääosaston yhteiselle vastuulle; b) soveltamalla asiaa koskevia periaatteita, joita on hahmoteltu FAO:n vastuullista kalastusta koskevissa käytännesäännöissä, EU:n tekemissä kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskevissa sitoumuksissa sekä EU:n ja AKT-maiden välisessä Cotonoun sopimuksessa; c) sisällyttämällä kaikkiin kalastuskumppanuussopimuksiin ihmisoikeuksia koskevia velvoitteita sekä korruption torjuntaa ja vastuuvelvollisuutta koskevia velvoitteita; ja d) varmistamalla, että kalastuskumppanuussopimukset ovat EU:n maa- ja aluekohtaisissa strategia-asiakirjoissa yksilöityjen, köyhyyden vähentämistä ja inhimillistä kehitystä koskevien tavoitteiden mukaisia tai edistävät niiden saavuttamista;

49.  korostaa, että mahdollisessa pääsyssä kolmansien maiden kalavaroihin on noudatettava sekä Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 62 artiklaa ylijäämäkalavaroista että 69 ja 70 artiklaa sisämaavaltioiden ja maantieteellisesti epäedullisessa asemassa olevien valtioiden oikeuksista alueella, kun otetaan huomioon erityisesti paikallisen väestön ravinnontarve ja sosioekonomiset tarpeet;

50.  ehdottaa, että komissio antaisi vuonna 2006 YK:n yleiskokouksessa hyväksytyn alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjä koskevan päätöslauselman mukaisesti kaikille alueellisille kalastuksenhoitojärjestöille varauksettomat neuvotteluvaltuudet meriluonnonsuojelun ja kestävän kalatalouden edistämiseen;

51.  katsoo, että kaikissa alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjä koskevissa ja kalastusmahdollisuuksia eri maille tarjoavissa järjestelmissä on turvattava kehitysmaille kuuluvat oikeudet ja tavoitteet kehittää omaa kalatalouttaan; vaatii, että EU:n on vastustettava siirrettävien kalastusoikeuksien sisällyttämistä alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen järjestelmään, koska se vaarantaisi kehitysmaiden kalastuksesta riippuvaisten yhteisöjen elannon ja hyvinvoinnin;

52.  katsoo, että unionin kehitysyhteistyöpolitiikka olisi pantava täytäntöön Yhdistyneissä kansakunnissa ja muissa järjestöissä sekä toimivaltaisissa kansainvälisissä elimissä sovittujen velvoitteiden puitteissa ja että kalastuksen olisi edistettävä kehitystä unionin ulkoisen toiminnan periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti siten, että se myötävaikuttaisi unionin kehitysyhteistyöpolitiikan tärkeimmän tavoitteen saavuttamiseen eli kehitysmaiden köyhyyden vähentämiseen ja lopulta sen poistamiseen kokonaan;

53.  katsoo, että unionin olisi myötävaikutettava kalatalousalan kehitykseen tukemalla maailmanlaajuisesti saaliin ylijäämää koskevaa periaatetta ja muita UNCLOS-sopimuksen määräyksiä sekä FAO:n laatimaa vastuullista kalataloutta koskevaa toimintaohjetta ja FAO:n kalavarojen suojelu- ja hoitotoimenpiteitä koskevaa noudattamissopimusta;

54.  korostaa, että kalastuspolitiikan tavoitteet on pantava täytäntöön avoimesti ja johdonmukaisesti unionin muiden tavoitteiden kanssa ja että niiden vaikutusta kehitykseen on suunniteltava, mitattava ja arvioitava ja että politiikan on oltava säännöllisen ja järjestelmällisen demokraattisen valvonnan kohteena;

55.  selventää, että kalastusta koskevilla yhteistyösopimuksilla sekä kehitysyhteistyösopimuksiin ja unionin kauppasopimuksiin sisältyvillä kalastusalaa koskevilla näkökohdilla olisi edistettävä sitä, että kalastus on sosiaalisesti, taloudellisesti ja ympäristön kannalta kestävää toimintaa unionille ja sen kumppaneille;

56.  pitää valitettavana, että monia kalastuskumppanuussopimusten tavoitteita ei ole saavutettu; pitää erityisen valitettavana tieteellisessä ja teknisessä yhteistyössä sekä kehitysmaiden kalastusalan (ja siihen liittyvien teollisuudenalojen) kestävää kehittämistä koskevan tuen yhteydessä saavutettuja heikkoja tuloksia; katsoo, että näitä seikkoja voidaan parantaa kansanvälistä kalastusta koskevien johdonmukaisten toimintalinjojen ja kalastuksen hallinnoinnin avulla;

57.  korostaa, että unionin on varmistettava, että yhteisen kalastuspolitiikan parhaillaan käynnissä oleva uudistus otetaan huomioon kehitysmaita koskevissa unionin sitoumuksissa, joiden mukaan unioni tukee vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista sekä ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen mukaista ravinnon saantia koskevaa perusihmisoikeutta;

58.  kehottaa komissiota varmistamaan, että sen ulkoisella toiminnalla yleisesti ja kalastuskumppanuussopimuksilla erityisesti edistetään hyvää hallintoa ja avoimuutta sekä luodaan edellytykset kehitysmaille, jotta ne voivat perustaa kalastuspolitiikkansa samoihin suuntaviivoihin ja kestävyyttä koskeviin vaatimuksiin, joihin yhteinen kalastuspolitiikka perustuu ja joita ovat: tieteellisiin raportteihin ja vaikutustutkimuksiin perustuvien päätösten tekeminen ja monivuotisten suunnitelmien laatiminen, jotta kalavarojen hyödyntäminen vastaisi kalavarojen kestävää enimmäistuottoa; erityisesti pienimuotoisen kalastuksen ja vesiviljelyn sekä niistä riippuvaisten yhteisöjen tukeminen; valikoivan kalastuksen edistäminen ja laivaston kapasiteetin mukauttaminen kalavaroihin ja vastuullisempien kalastusmenetelmien edistäminen; poisheittämisen vähentäminen asteittain ja lopulta sen poistaminen kokonaan; ponnistelut laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjumiseksi; työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin edellytysten parantaminen; biologisen monimuotoisuuden ja ympäristön suojeleminen ja ilmastonmuutoksen torjuntatoimet; tuotteiden laatu ja niiden kaupan pitämisen parantaminen; ja tutkimuksen ja innovoinnin tehostaminen, jotta voidaan lisätä kalastus- ja vesiviljelytoiminnan sekä niihin liittyvien teollisuudenalojen kestävyyttä;

59.  korostaa, että sopimukset ja niiden ympärille kehittyvät teollisuudenalat myötävaikuttavat kolmansien maiden kehitykseen ja niiden kykyyn hyödyntää tulevaisuudessa omia resurssejaan;

60.  tähdentää, että unionin ja sen jäsenvaltioiden on myötävaikutettava suhteissaan kolmansiin maihin ja toiminnassaan kansainvälisissä järjestöissä kehitysmaiden yhteiskuntien ja hallitusten valmiuksien kehittämiseen, jotta ne voivat laatia, toteuttaa ja valvoa kestäviä kalastuspolitiikkoja, joilla vahvistetaan niiden elintarviketurvaa ja tuetaan niiden kehitystä;

61.  suorittaa laatimaan yhdessä malleja, joihin sisältyy tavoitteita, toimia ja indikaattoreita, joilla pyritään seuraamaan tehokkaammin varojen käyttöä kumppanuuden hengessä; korostaa, että seurantaan on kuuluttava sellaisten korjaavien toimien toteuttaminen, joista sovitaan kolmannen maan kanssa, jos todetaan, että jompikumpi osapuoli on jäänyt jälkeen asetetuista tavoitteista;

62.  pitää tervetulleena avoimuutta koskevaa esimerkkiä, jonka EU on antanut maailmanlaajuisesti julkistamalla kalastuskumppanuussopimuksiensa ehdot; vaatii komissiota pitämään kiinni avoimuudesta varmistamalla, että myös näiden sopimusten arvioinnit asetetaan julkisesti saataville Århusin yleissopimuksen periaatteita kunnioittaen, jotta paikalliset parlamentit, kansalaisyhteiskunta ja muut sidosryhmät voivat tehokkaasti tarkastella sopimusten täytäntöönpanoa ja vaikutusta;

63.  kiinnittää huomiota sen merkitykseen, että saatavilla on ajan tasalla olevia ja avoimia tieteellisiä tietoja kalakannoista, kaikista kalastussopimuksista, myös unionin kalastussopimuksista, ja kokonaispyyntiponnistuksesta kunkin maan vesillä; katsoo, että tieteellinen arviointi olisi suoritettava ennen sopimusten allekirjoittamista tai että sopimusten avulla olisi ainakin edistettävä tietojen tarkastelua;

64.  kiinnittää huomiota laitonta, ilmoittamatonta ja sääntelemätöntä kalastusta (LIS-kalastus) koskevaan ongelmaan; palauttaa mieliin, että monissa tapauksissa alukset eivät anna asianmukaista ilmoitusta saaliistaan, aluksia ei tarkasteta, laivastojen toimittamia tietoja ei varmenneta ja pyydettyjä lajeja ei määritellä selvästi; katsoo, että unioni voi osallistua ja että sen on osallistuttava tehokkaammin näiden ongelmien ratkaisemiseen; vaatii komissiota tukemaan kaikissa kansainvälisissä suhteissaan lippuvaltion vastuuta koskevaa periaatetta, joka tukee kansainvälistä oikeutta ja on olennaista LIS-asetuksen tehokkaalle täytäntöönpanolle;

65.  kehottaa yhdistämään kalastuskumppanuussopimukset paremmin nykyisiin kehityspolitiikan välineisiin, erityisesti Euroopan kehitysrahastoon, sekä kehitysmaihin sovellettaviin unionin markkinoille pääsyä koskeviin ehtoihin;

66.  painottaa, että yhteistyö kalatalousalalla voi hyödyttää maailmassa suoraan 150:tä miljoonaa ihmistä, joiden elanto riippuu kalastuksesta ja siihen liittyvistä toiminnoista;

Ilmastonmuutos ja energia

67.  toistaa, että on kiinnitettävä enemmän huomiota EU:n ilmastonmuutospolitiikan ja kehitystavoitteiden välisten synergioiden maksimoimiseen erityisesti siinä, mikä koskee käytettäviä työkaluja ja välineitä sekä rinnakkaisen kehityksen ja/tai ilmastonmuutokseen sopeutumisen hyötyjä;

68.  korostaa, että investoiminen kestävää kehitystä ja ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevaan koulutukseen on ala, jolla kehitysavulla voidaan saavuttaa useita tavoitteita kerralla, erityisesti kun investoinnit kohdistetaan naisille;

69.  katsoo, että ilmastonmuutoksen haasteisiin on puututtava rakenteellisten uudistusten avulla, ja kehottaa toteuttamaan järjestelmällisen ilmastonmuutokseen liittyvien riskien arvioinnin EU:n kaikkien politiikan alojen suunnittelun ja päätöksenteon yhteydessä, kauppa, maatalous, elintarviketurvallisuus ja niin edelleen mukaan lukien; vaatii hyödyntämään arvioinnin tuloksia selkeiden ja johdonmukaisten maa- ja aluekohtaisten strategioiden laadinnassa sekä kaikissa kehitysohjelmissa ja -hankkeissa;

70.  katsoo, että kaikilla politiikan aloilla ja kaikissa sopimuksissa, jotka saattavat vähentää tai rajoittaa elintarviketuotantoon tarvittavien resurssien (muun muassa maan, veden ja liikkuvuusmahdollisuuksien) saatavuutta, on kiinnitettävä erityistä huomiota pienimuotoista maataloutta harjoittaviin tuottajiin ja karjankasvattajiin, jotka joutuvat selviytymään ilmastonmuutoksen haasteista;

71.  kehottaa uudelleen komissiota ja jäsenvaltioita keräämään maakohtaista ja sukupuolen mukaan eriteltyä tietoa, kun suunnitellaan, pannaan täytäntöön ja arvioidaan ilmastonmuutosta koskevia toimintamalleja, ohjelmia ja hankkeita, jotta voidaan tehokkaasti arvioida ilmastonmuutoksen erilaisia vaikutuksia molempiin sukupuoliin ja puuttua niihin, sekä laatimaan ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan oppaan, jossa esitetään menettelytapoja, joilla voidaan suojella naisia ja parantaa heidän mahdollisuuksiaan selviytyä ilmastonmuutoksen vaikutuksista;

72.  pitää myönteisinä vuosien 2011 ja 2012 kehitysraporttiin sisällytettyjä ehdotuksia, jotka koskevat integroitua ja ekosysteemiperustaista veden, energian ja maan käyttöä, koska nämä kolme tekijää ovat kehityksen kannalta ratkaisevia; kehottaa komissiota seuraamaan raportissa esitettyjen ehdotusten etenemistä; korostaa erityisesti, että EU:n hallinnassa ja globaalissa hallinnassa ilmenee merkittäviä puutteita; tähdentää, että itse unionin kulutus- ja tuotantotavoissa on pyrittävä parantamaan kestävyyttä;

73.  ehdottaa, että EU:n olisi toimittava kehitysmaissa edistääkseen investointeja, innovoivia toimintatapoja ja yrityskäytäntöjä, joilla päästään veden, energian ja maaperän osallistavaan ja kestävään käyttöön; ehdottaa myös, että muutossuunnitelmassa korostetun kestävän energian ja maatalouden ohella olisi toteutettava vettä koskevia toimenpiteitä;

74.  kehottaa komissiota julkaisemaan vuoden 2012 loppuun mennessä kertomuksensa biopolttoaineiden sosiaalisesta kestävyydestä ja kuulemaan paikallisia yhteisöjä ja kansalaisjärjestöjä etukäteen; katsoo, että nyt on tilaisuus ehdottaa asianmukaista metodiikkaa ja että on katettava kaikki vaikutukset, joita Euroopan biopolttoainetavoitteilla on elintarviketurvaan, maanomistusoikeuksiin ja muihin kehityspoliittisiin seikkoihin; muistuttaa, että ehdotetussa direktiivissä edellytetään komissiolta seurantaa ja raportointia, mikä antaa tilaisuuden ehdottaa tarvittaessa kokemuksiin perustuen korjaavia toimenpiteitä;

75.  pitää tärkeänä sen varmistamista, että maahantuotu bioenergia on tuotettu hyväksyttävissä työoloissa, työnormeja noudattaen ja paikallisyhteisöjen oikeuksia kunnioittaen;

76.  kannustaa kehittämään toisen ja kolmannen sukupolven bioenergiaa hyödyntämällä sivutuotteista, jätteistä ja jäämistä saatavaa biomassaa;

77.  pyytää komissiota harkitsemaan uudelleen uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin vuodeksi 2020 asetettua uusiutuvista lähteistä peräisin olevan biopolttoaineen 10 prosentin tavoitetta ja edellyttää tiukkojen kestävyyskriteerien soveltamista;

78.  kehottaa jäsenvaltioita kohdentamaan vuodesta 2013 lähtien merkittävän osuuden unionin päästökauppajärjestelmästä saatavista tuloista kehitysmaissa toteutettaviin ilmastonmuutostoimenpiteisiin;

79.  kehottaa komissiota ehdottamaan asianmukaista ja kehityspolitiikan johdonmukaisuuteen sopivaa menetelmää maankäytön epäsuorien muutosten vaikutusten laskemiseksi ja muistuttaa komissiota siitä, että tämä oli tarkoitus toteuttaa jo vuoden 2010 loppuun mennessä;

Turvallisuus

80.  korostaa, että vuonna 2012 tehtävän EU:n aseviennin uudelleentarkastelun on perustuttava kattaviin tietoihin, jotta voidaan toimia kehitystavoitteiden mukaisesti; huomauttaa, että neuvoston julkaisema 13. vuosikertomus sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennistä herätti kysymyksiä tietojen luotettavuudesta ja käyttökelpoisuudesta;

81.  muistuttaa, että EU on tehnyt demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevia lupauksia ja asettanut niitä koskevia ehtoja, kuten esimerkiksi Euroopan naapuruuspolitiikkaa koskevassa ”enemmällä enemmän” -lähestymistavassa on tehty; korostaa, että näiden lupausten ja ehtojen merkittävyys kyetään takaamaan ainoastaan siinä tapauksessa, että mikään muu politiikan ala tai vuorovaikutus kumppanimaiden kanssa ei vesitä aloitteita, joilla pyritään lujittamaan kumppanimaiden ihmisoikeuksia, ihmisten turvallisuutta ja demokratiaa;

82.  muistuttaa, että asevienti on hallitusten välinen asia ja että siinä olisi otettava huomioon kehityspolitiikan johdonmukaisuus; toteaa, että saattaa olla hankalaa päättää kehitysmaihin suuntautuvan aseviennin hyväksymisestä EU:n ja kansallisten konsolidoitujen vientilupaperusteiden kahdeksannen perusteen (”kestävä kehitys”) nojalla, koska muut poliittiset näkökohdat saattavat ajaa sen soveltamisen edelle; suosittelee, että jäsenvaltiot antavat täyden selvityksen tähän perusteeseen liittyvistä menettelyistään;

83.  toteaa, että kehitys, demokratia, ihmisoikeudet, hyvä hallintotapa ja turvallisuus kytkeytyvät toisiinsa, mikä on otettava huomioon kaikissa kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta käytävissä keskusteluissa;

84.  katsoo, että ihmisten turvallisuuden ja inhimillisen kehityksen käsitteitä olisi pidettävä olennaisina turvallisuuden ja kehityksen yhteydessä, koska näissä käsitteissä keskitytään yksilöihin;

85.  korostaa, että konfliktien jälkitilanteissa toteutettavien rauhanrakentamistoimien, humanitaarisen avun toimien ja kehitysyhteistyötoimien koordinointia olisi tehostettava hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämisstrategian puitteissa, jotta voidaan täyttää kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaate ja huolehtia ihmisten turvallisuudesta, mikä on edelleen jätetty liian vähälle huomiolle; muistuttaa komissiota, että neuvosto pyysi sitä vuonna 2009 laatimaan konflikteja ja epävakaita tilanteita käsittelevän EU:n toimintasuunnitelman, ja että Busanissa hyväksytyssä avun tuloksellisuutta käsitelleessä korkean tason foorumissa hyväksyttiin EU:n uusi sopimus epävakaissa valtioissa toimintaa varten;

86.  korostaa, että neuvoston tavanomaisten aseiden viennin työryhmä on päävastuussa asevientiä koskevista EU:n käytännesäännöistä ja että sen toiminnassa on erittäin tärkeää ottaa huomioon kehitystavoitteet; kehottaa neuvostoa tekemään asevientiä koskevista EU:n käytännesäännöistä sitovia;

Muuttoliike

87.  korostaa, että aivovienti voi aiheuttaa kehitysmaissa suuria ongelmia erityisesti terveydenhuoltosektorilla; toteaa, että kehitysmaihin vaikuttava aivovienti on seurausta rakenteellisista syistä ja tarjontaa ja kysyntää koskevista tekijöistä; pyytää komissiota seuraamaan sinisen kortin järjestelmän vaikutuksia kehitysmaihin ja toteuttamaan tarvittaessa korjaavia toimia; pyytää lisäksi komissiota edistämään niiden WHO:n käytännesääntöjen soveltamista, jotka koskevat terveydenhoitoalan työntekijöiden rekrytointia niin julkiselle kuin yksityiselle sektorille;

88.  pitää tärkeänä sen varmistamista, että liikkuvuutta koskevat kumppanuudet ovat ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen kehyksen mukaisia; pyytää EU:ta välttämään sekä EU:n että sen jäsenvaltioiden käymissä kahden- ja monenvälisissä neuvotteluissa ehdollisuutta muuttoliikkeen vähentämiseen liittyvässä kehitysavussa;

89.  edellyttää, että turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston ulkoisen ulottuvuuden näkökohtien on oltava täysin ulkoisen avun välineiden ja EU:n kehitystavoitteiden mukaisia; ehdottaa, että otetaan käyttöön takeita, joilla jäsenvaltioita estetään hyödyntämästä tätä tekijää pelkästään kehitysmaista suuntautuvan maahanmuuton hillitsemiseen;

90.  kannattaa sitä, että EU:n maahanmuuttopolitiikassa sovelletaan maahanmuuttajiin keskittyvää ja ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa, jonka avulla EU:n jäsenvaltiot ja niiden kumppanimaat voivat kunnioittaa ja suojella ihmisoikeuksia ja maahanmuuttajat voivat vaatia ihmisoikeuksiensa kunnioittamista koko muuttomatkan aikana; korostaa, että ihmisoikeuksiin perustuva ja maahanmuuttajiin keskittyvä lähestymistapa auttaa analysoimaan asianmukaisesti pakon saneleman maahanmuuton perimmäisiä syitä, kuten konflikteja, ilmastonmuutosta, työttömyyttä ja köyhyyttä, ja varmistamaan, että EU reagoi näihin syihin riittävällä tavalla ja kehityspolitiikan johdonmukaisuutta noudattaen;

91.  pitää tarkoituksenmukaisena kotiseuduiltaan muuttaneiden ihmisten ja paluumuuttajien ottamista mukaan kehitystoimiin, koska varsinkin paluumuutto on lisääntynyt Euroopan finanssikriisin seurauksena;

92.  korostaa, että täydentävyyden parametrit kaipaavat lisäselvennystä ja että on syytä luoda johdonmukainen institutionaalinen vuoropuhelu ulkoisen toiminnan ja sisäisten toimien rahoituksen suunnittelemiseksi ja hallinnoimiseksi niin, että muuttoliikettä käsitellään kehityspolitiikan johdonmukaisuuden näkökulmasta ja ihmisoikeusnäkökulmasta;

93.  kehottaa komissiota ja AKT-maita sisällyttämään AKT–EU-kumppanuussopimuksen käynnissä olevassa tarkistamisessa 13 artiklaan kiertomuuton periaatteen ja sen helpottamisen kiertoviisumien myöntämisen avulla; korostaa, että vaikka kyseisessä artiklassa painotetaan ihmisoikeuksien kunnioittamista ja AKT-valtioiden kansalaisten tasavertaista kohtelua, kauttakulkumaiden kanssa tehdyt kahdenväliset takaisinottosopimukset vaarantavat vakavalla tavalla kyseisten periaatteiden vaikutusalan Euroopan ulkoistaessa muuttovirtojen hallinnan, sillä kyseisissä sopimuksissa ei taata maahanmuuttajien oikeuksien kunnioittamista ja ne voivat johtaa peräkkäisiin takaisinottoihin, joissa maahanmuuttajien henki ja turvallisuus varantuvat;

94.  vahvistaa, että valtiosta riippumattomien järjestöjen yhteisrahoitus on tärkeä periaate, joka motivoi edunsaajia suurempaan vastuullisuuteen ja avun tehokkaampaan täytäntöönpanoon ja parantaa kaikkien Istanbulin periaatteissa suositeltujen sidosryhmien välistä yhteistyötä(8);

Muut asiat

95.  pyytää korostamaan hyvään hallintotapaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen perustuvaa järjestelmää ja sen roolia katalysaattorina kumppanimaiden kehittämiselle kaikilla poliittisen vuoropuhelun aloilla riippumatta kehityspolitiikan johdonmukaisuuden arviointiin luokitellusta viidestä ydinkysymyksestä;

96.  ehdottaa avun tuloksellisuuden käsitteen täydentämistä kehityksen tuloksellisuuden käsitteellä, joka sopii paremmin kehityspolitiikan johdonmukaisuuden mittaamiseen ja soveltuu paremmin Brasilian, Venäjän, Intian, Kiinan ja Etelä-Afrikan (BRICS-maat) kanssa kehityspolitiikasta käytävän vuoropuhelun syventämiseen;

97.  muistuttaa, että kehitysmaiden hyvän hallinnon ohjelmat ovat luonteeltaan monialaisia, ja kannustaa komissiota lisätoimiin asiassa; muistuttaa myös, että nykyisinä kriisiaikoina on tehostettava globaalia hallintaa, koska sen rooli globaalin kehityksen aikaansaamisessa on erittäin suuri; pitää valitettavana, että YK:n Rio+20 -kokouksen päätösasiakirjassa ei sitouduttu EU:n edellyttämään luonnonvarojen säilyttämiseen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen ja sen hillitsemiseen eikä talouden kestävyyteen; kehottaa kuitenkin EU:ta osallistumaan edelleen tiiviisti kestävän kehityksen tavoitteiden määrittelemiseen ja pyrkimään siihen, että ne hyväksytään vuoteen 2015 mennessä;

98.  kannattaa komission ehdotusta siitä, että arvioidaan kattavasti kehityspolitiikan johdonmukaisuuteen vaikuttamattomien politiikan alojen kustannuksia sekä kehityspolitiikan johdonmukaisuuteen sopeutettujen politiikan alojen etuja tai kaikkia osapuolia hyödyttäviä tilanteita, joita voidaan hyödyntää valistuksessa ja koulutuksessa ja soveltaa perustana Euroopan kansalaisten ja muiden asianomaisten sidosryhmien kanssa käytävissä keskusteluissa, kun pyritään oikomaan kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta edelleen vallitsevia väärinkäsityksiä; katsoo, että tällaisesta analyysista olisi hyötyä erityisesti maahanmuuton alalla, jolla EU:n olisi korostettava maahanmuutto- ja kehityspolitiikan välisiä kytköksiä ja annettava säännöllisesti kansalaisille tietoja näiden kytkösten ja kestävien energiamuotojen välisistä eduista;

99.  kehottaa komissiota ja neuvostoa kehittämään pitkän aikavälin monialaisen EU-strategian kehitysyhteistyökasvatusta ja -valistusta sekä aktiivista maailmankansalaisuutta varten;

100.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan tai tehostamaan kansallisia kehitysyhteistyökasvatusstrategioita ja kestävän kehityksen opetusohjelmia ja sisällyttämään niihin kehityspolitiikan johdonmukaisuuden;

101.  tähdentää, että nykyinen rahoitusvälineiden markkinoista annettua direktiiviä koskeva aloite voi edistää merkittävästi unionin laajempien kehitysyhteistyötä koskevien tavoitteiden saavuttamista, jos käyttöön otetaan tiukat positiolimiitit, direktiiviä koskevat poikkeukset rajataan tiukasti ja lainsäädäntövallan käyttäjille annetaan lisää valtaa puuttua erityisiin tuotteisiin tai toimintoihin;

102.  toistaa, että avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden nimissä Euroopan ulkosuhdehallinnon ja kehitys- ja yhteistyöpääosaston olisi valvottava, kuinka vastuu jakaantuu käytännössä komission ja ulkosuhdehallinnon välillä, ja kehitettävä toimintaa välttämällä päällekkäisyyksiä ja varmistamalla synergia;

103.  muistuttaa, että ulkosuhdehallinto on ottanut käyttöön ”EU:n toimijuus” -käsitteen lisätäkseen EU:n toimien näkyvyyttä; katsoo tämän tekevän kehityspolitiikan johdonmukaisuudesta entistäkin tärkeämpää, sillä jokainen kielteinen vaikutus yhdistetään yhä selvemmin EU:hun; kehottaa komissiota varmistamaan, että käsite ei ole ristiriidassa EU:n määrittelemän kehityspolitiikan muiden tavoitteiden kanssa, etenkään niiden, jotka koskevat kehitysmaiden omistajuutta ja poliittista liikkumavaraa;

104.  ehdottaa Cotonoun sopimuksen ja muita kuin valtiollisia toimijoita ja uusia avustusmuotoja koskevan viiteasiakirjan(9) mukaisesti, että EU:n edustustojen olisi laadittava kattava kartoitus valtioista riippumattomista järjestöistä, kansalaisyhteiskuntaa edustavista järjestöistä ja edustustojentyön kannalta merkittävistä paikallisviranomaisista, etenkin paikallisista ja yhteisöperustaisista järjestöistä;

105.  toistaa, että AKT-maita edustavan kehityspolitiikan johdonmukaisuutta käsittelevän pysyvän esittelijän viran perustaminen yhteisiä parlamentaarisia edustajakokouksia varten helpottaisi kehityspolitiikan johdonmukaisuutta käsittelevän Euroopan parlamentin pysyvän esittelijän komission ja neuvoston asiasta vastaavien yksikköjen toimintaa ja niiden yhteensovittamista ja auttaisi poistamaan kehityspolitiikan johdonmukaisuuden esteitä itse kehitysmaissa;

106.  muistuttaa, että komissio ehdotti monivuotisesta rahoituskehyksestä kesäkuussa 2011 antamassaan tiedonannossa Euroopan kehitysrahaston valvontatehtävien laajentamista parlamentille; pitää valitettavana, että kyseistä ehdotusta ei ole sisällytetty yhdettätoista Euroopan kehitysrahastoa koskevaan lainsäädäntöehdotukseen;

107.  korostaa, että vuoden 2015 jälkeen sovellettavassa kehitysyhteistyön kansainvälisessä kehyksessä olisi edettävä kehitysyhteistyön perinteistä tulkintaa pidemmälle ja omaksuttava kattavampi lähestymistapa köyhyyden poistamiseen ja kestävään kehitykseen sekä kehityspolitiikan johdonmukaisuuden lisäämiseen tärkeänä mekanismina, jolla edistetään oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa; tähdentää, että tällaisessa järjestelmässä olisi laajennettava julkisten toimien ja avun nykyistä käsitettä ja että olisi otettava johdonmukaisessa ja osallistavassa prosessissa mukaan kaikki maat (kehittyneet maat, kehitysmaat ja kehittymässä olevat taloudet) ja kaikki toimijat (perinteiset ja uudet avunantajat, kehitysmaiden ja kehittyneiden maiden hallitukset ja paikallisviranomaiset, yksityinen sektori, valtiosta riippumattomat järjestöt, työmarkkinaosapuolet jne.);

108.  pitää myönteisenä, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 9 artiklan sosiaalilauseketta sovelletaan sekä EU:ssa että sen ulkopuolella;

109.  painottaa tarvetta varmistaa, että EU:n kauppasopimuksiin sisältyvät sosiaaliset määräykset pannaan täytäntöön ja niitä valvotaan asianmukaisesti; katsoo, että on välttämätöntä varmistaa tarkistus- ja täytäntöönpanomekanismien käytettävyys;

110.  kehottaa komissiota sisällyttämään EU:n kaikkiin kauppasopimuksiin määräyksiä, jotka koskevat sosiaalisia vaatimuksia sekä täyden ja tuottavan työllisyyden tavoitteita, sekä ottamaan niissä huomioon sukupuolten tasa-arvoon ja nuorisoon, ihmisarvoiseen työhön, siirtotyöläisten ja muiden työntekijöiden oikeuksien kunnioittamiseen ja tasa-arvoon liittyvät näkökohdat;

111.  korostaa, että on tuettava ja suositeltava työehtosopimusneuvotteluja keinona työmarkkinoiden epätasa-arvon vähentämiseksi, ihmisarvoisten työolojen ja palkkojen varmistamiseksi, sosiaalisen polkumyynnin ja pimeän työn estämiseksi ja reilun kilpailun turvaamiseksi;

112.  tähdentää, että työsopimusten ehtoja on noudatettava, ja korostaa, että nuorten ja naisten työhön ei saisi liittyä minkäänlaista seksuaalista eikä muuta hyväksikäyttöä, pakkotyötä tai pakkopalvelua, orjuutta tai orjuuden kaltaista toimintaa;

113.  korostaa yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien velvoitteiden merkitystä ja tähdentää, että on tärkeää kannustaa työnantajia noudattamaan nykysäännöksiä kunnianhimoisempia sosiaalisia vaatimuksia, mukaan luettuna mahdollisuus laatia ja jakaa ”sosiaalisen tuotemerkin” kaltaisia tunnustuksia; kehottaa komissiota tukemaan jäsenvaltioita näiden velvoitteiden noudattamisen huolellisessa seurannassa ja oikeudellisen täytäntöönpanon varmistamisessa;

114.  painottaa, että on tärkeää perustaa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuutta käsitteleviä yhteyspisteitä myös kehitysmaihin, jotta voidaan parantaa tietojen vaihtoa muun muassa EU:n toimivaltaan kuulumattomista asioista, kuten luonnonvaroihin liittyvien ylivoittojen tai verotuksen sekä rahalähetysten sosiaalisesti osallistavasta käytöstä ja ”aivovuodon” vaikutuksista lähtömaihin; kehottaa komissiota sosiaalipolitiikan valtavirtaistamiseen Euroopan ulkosuhdehallinnon työssä; katsoo, että myös keskitulotason maille on ratkaisevan tärkeää suunnata yhä suurempi osuus tuloistaan sosiaalisiin tarkoituksiin erityisesti verotusjärjestelmää ja sosiaaliturvaa kehittämällä;

115.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota maahanmuuttajien, erityisesti naisten ja lasten, osallistumiseen ja kotouttamiseen vastaanottavissa maissa sekä sosiaalisten oikeuksien siirrettävyyteen;

116.  kehottaa komissiota käymään EU:n ulkopuolisten työmarkkina- ja ammattijärjestöjen kanssa sosiaalista vuoropuhelua sosiaalisten vaatimusten täytäntöönpanosta kyseisissä maissa ja varmistamaan tarkoituksenmukaisemman teknisen avun sosiaali- ja veropolitiikan täytäntöönpanoa varten;

117.  pyytää komissiota harkitsemaan kehitysmaakumppaneiden kanssa toteutettavien kulttuuria koskevien ohjelmien tai yhteistyöhankkeiden tuen lisäämistä, koska ne ovat luonteeltaan monialaisia EU:n kehitystavoitteiden kannalta;

118.  korostaa, että suunniteltaessa ensimmäisen asteen koulutuksen kaltaisten peruspalvelujen tarjoamista on keskityttävä tuntuvammin marginaaliryhmien erityispiirteisiin, jotka tekevät palvelujen tarjoamisesta hankalampaa ja rajoittavat kyseisten ryhmien kykyä hyödyntää tarjolla olevia palveluja;

119.  korostaa, että humanitaarista ajattelutapaa on muutettava ja tunnustettava koulutuksen ratkaiseva rooli etenkin konflikteihin liittyvissä hätätilanteissa ja konfliktien jälkiselvittelyssä; pitää valitettavana, että koulutus on edelleen yksi humanitaarisen avun alirahoitetuimmista aloista;

120.  pyytää komissiota harkitsemaan tieto- ja viestintätekniikan monialaista luonnetta kehityspolitiikassaan ja erityisesti niiden mahdollisia myönteisiä vaikutuksia koulutusjärjestelmään ja korostaa, että tässä yhteydessä on kiinnitettävä erityistä huomiota teollis- ja tekijänoikeuksiin, teknologian siirtoon ja paikallisen kapasiteetin kehittämiseen;

121.  tähdentää, että matkapuhelinteknologiaan perustuvat pankkitransaktiot (mobiilipankkipalvelut) olisi pidettävä erillään tällaista tekniikkaa käyttävästä perustason varainsiirroista (mobiilimaksut) ja että tarve säännellä kansainvälistä rahaliikennettä (esimerkiksi rahanpesun tai terrorismin rahoittamisen estämiseksi) olisi sovitettava yhteen sen kanssa, että edistetään mobiilipalvelujen käyttöä, jotta köyhät voivat hankkia rahaa kohtuullisin ehdoin; ehdottaa, että nykyisiä parhaita käytänteitä koskevien tietojen kerääminen voisi olla hyödyllinen tapa tietämyksen jakamiseksi ja kyseisten haasteiden käsittelemiseksi;

122.  pitää valitettavana, että talousarviotukijärjestelyille on edelleen tyypillistä, että kansalaiset ja parlamentin edustajat eivät kykene valvomaan sopimuksia eivätkä niiden täytäntöönpanoa ja seurantaa;

123.  toistaa, että vaikka talousarviotuen olisi oltava sopusoinnussa niiden toimien kanssa, joilla edistetään demokraattista hallintoa, lujitetaan kehitysmaiden omia taloudellisia resursseja, torjutaan korruptiota ja vahvistetaan julkisia varoja koskevaa vastuuvelvollisuutta, talousarviotuessa olisi keskityttävä ennen muuta köyhyyden vähentämiseen;

124.  toistaa, että EU:n toimenpiteillä, jotka koskevat kehitysmaista peräisin olevien raaka-aineiden saannin varmistamista, ei saa heikentää paikallista kehitystä eikä köyhyyden poistamista, vaan niillä on tuettava kehitysmaita niiden pyrkiessä luonnonvarojensa turvin todelliseen kehitykseen; tähdentää myös, että EU:n olisi tuettava hyvää hallintoa, lisäarvoa tuottavia prosesseja sekä hallitusten ja kaupallisten yritysten rahoitustoimia koskevaa avoimuutta, jotta paikallinen kaivostoiminta voi olla kehityksen katalysaattori;

125.  korostaa, että rahoitusta koskeva avoimuus on välttämätöntä tulonhankinnan tukemiseksi ja veropetosten torjumiseksi; edellyttää, että nykyisessä kirjanpitoa ja avoimuutta koskevien EU:n direktiivien uudistamisessa olisi edellytettävä, että pörssiin listautuneiden suurten kaivos- ja hakkuuyhtiöiden olisi ilmoitettava hallituksille suorittamistaan maksuista hankekohtaisesti siten, että raportointivelvollisuutta koskevat kynnysarvot vastaavat maksujen suuruutta köyhien yhteisöjen näkökulmasta;

126.  katsoo, että vaikka avunantajien myöntämällä tuella voidaan vahvistaa kotimaista vastuuvelvollisuutta vain rajallisesti, joillakin tukimuodoilla voidaan todella päästä ”ei aiheuta vahinkoa” -asennetta pidemmälle ja vahvistaa kotimaisia vastuuvelvollisuuden järjestelmiä esimerkiksi siten, että kehitysmaiden paikalliset kansalaisyhteiskuntaa edustavat järjestöt ja parlamentit otetaan mukaan alakohtaisiin lähestymistapoihin;

127.  pitää valitettavana, että globaali terveydenhuollon rahoitus ja toimet kohdennetaan vinoutuneesti Aasian tsunamin kaltaisiin erittäin näkyviin tapahtumiin sekä eräiden harvojen näkyvää huomiota saavien tartuntatautien (kuten hivin ja aidsin) torjumiseen, mikä vie huomiota siltä, että muut kuin tartuntataudit aiheuttavat 63 prosenttia koko maailman kuolemantapauksista, erilaiset loukkaantumiset lisäävät kuolleisuutta 17 prosentilla ja naisia ja lapsia menehtyy siksi, että perusterveydenhuoltoa ei ole saatavilla raskauden ja synnytyksen aikana eikä imeväisiässä;

128.  korostaa, että parlamentilla on oikeus käynnistää tutkimuksia huolehtiessaan vastuustaan suojella kehitysmaissa tehtävien kliinisten kokeiden kohteiksi joutuvien oikeuksia sekä EU:n kansalaisten terveyttä; ehdottaa, että seurataan Euroopan lääkeviraston (EMEA) toimintaa tietyissä asioissa, esimerkiksi sen toimia, joilla selvitetään kliinisiä kokeita koskevia eettisiä standardeja, jotta voidaan varmistaa, että EMEA pyrkii yhdenmukaistamaan sen, miten asiasta vastaavat viranomaiset soveltavat kyseisiä standardeja;

129.  pyytää komissiota tukemaan asianmukaisella rahoituksella ja valmiuksien kehittämisellä paikallista kansalaisyhteiskuntaa edustavia ryhmiä ja erityisesti naisten ryhmiä ja sukupuolinäkökohtiin keskittyvää ohjelmaa toteuttavia ryhmiä, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä tehokkaina kehitysalan toimijoina sekä rauhan ja hyvän hallinnon vaalijoina erityisesti epävakaissa tilanteissa;

130.  pitää myönteisenä EU:n toimintasuunnitelmaa, joka koskee sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan vahvistamista kehitysyhteistyössä, ja kannustaa seuraamaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista maiden tasolla ja huolehtimaan sen toteutumisesta EU-rahoitteisissa hankkeissa; kehottaa EU:n korkeaa edustajaa toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet järjestääkseen EU:n edustustojen henkilöstölle asianmukaista ja tuloksellista koulutusta sukupuolierot huomioon ottavasta toiminnasta rauhanturvaamisessa, konfliktien ehkäisemisessä ja rauhanrakentamisessa;

131.  ilmaisee tyytyväisyytensä komission aktiiviseen työhön sekä poliittisella tasolla että sen eri rahoitusvälineiden ja talousarviotuen kautta sen pyrkiessä huolehtimaan sitoumuksistaan lisätä naisten vaikutusvaltaa, etenkin pyrkimällä sisällyttämään naisten prioriteetit ja tarpeet kaikkiin tärkeimpiin kehitykseen vaikuttaviin johdonmukaisiin politiikkoihin;

132.  painottaa, että on ylläpidettävä luotettavia tilastotietoja ja kirjattava äitiyskuolleisuuden syyt WHO:n tautiluokituksen äitiyskuolleisuuden koodiston mukaisesti, mikä voi antaa maille opastusta ja auttaa niitä kehittämään äitiyskuolleisuuden syiden määrittämistä ja arviointia;

133.  vahvistaa AKT:n ja EU:n yhteisessä parlamentaarisessa edustajakokouksessa annetun julistuksen A (2010) 21584;

134.  kehottaa suosimaan kehityspolitiikkojen johdonmukaisuutta varmistettaessa osallistavaa toimintatapaa, jolla edistetään paikallisväestön ja ennen kaikkea naisten vaikutusvallan lisäämistä ja itsemääräämisoikeutta;

135.  vahvistaa, että on tärkeää ottaa huomioon naisten tilanne ei ainoastaan haavoittuvana väestönosana vaan myös kehityspolitiikkojen aktiivisena edistävänä voimana; toteaa tässä yhteydessä, että naiset vastaavat 80 prosentista maanviljelystä Afrikassa, vaikka heillä edelleen onkin harvoin mahdollisuus omistaa viljelemäänsä maata; kehottaa sen vuoksi sisällyttämään maatalous- ja kalastuspolitiikat kehityspolitiikan johdonmukaisuuteen niiden kehitystä edistävän luonteen vuoksi sekä arvioimaan niitä sen suhteen, miten ne vaikuttavat eri tavoin naisiin ja miehiin;

136.  korostaa, että on tärkeää ottaa huomioon muita heikoimmassa asemassa olevat ja haavoittuvimmat sosiaaliryhmät eli naiset ja tytöt ja kiinnittää heihin erityistä huomiota, jotta vältetään eriarvoisuuden kasvu; toteaa kokemuksen osoittaneen, että neutraalit toimet lujittavat olemassa olevia valtarakenteita ja että on tärkeää ryhtyä myönteisiin, tietoon perustuviin ja järjestelmällisiin naisten asemaa parantaviin toimiin, jotta varmistetaan, että tällaiset toimet hyödyttävät muita heikoimmassa asemassa olevia;

137.  korostaa, että sen lisäksi, että sukupuolten tasa-arvon edistäminen sisällytetään erillisenä budjettikohtana kehityspolitiikkoihin, sitä olisi myös käsiteltävä laaja-alaisena kysymyksenä, koska kaikki politiikat, jotka vaikuttavat yhteiskuntaan, vaikuttavat eri tavoin naisiin ja miehiin, kun otetaan huomioon yhteiskunnassa vallitsevat pinttyneet sukupuoliroolit, ja kehityspolitiikkojen johdonmukaisuus tarjoaa käytännön välineen estää kielteiset ulkoisvaikutukset, jotka haittaavat sukupuolten tasa-arvon toteutumista;

138.  korostaa, että johdonmukaisiin kehityspolitiikkoihin on sisällytettävä yleinen toimintatapa, joka ulottuu perhettä ja yhteiskunnan mikrotasoa pidemmälle ja jossa otetaan huomioon sukupuoleen liittyvät asiat; katsoo vakaasti, että tällainen laaja-alainen tapa käsitellä sukupuolikysymyksiä on sisällytettävä kaikkiin kehityshankkeisiin ja yhteiskunnallisiin analyyseihin; katsoo, että tätä lähestymistapaa on sovellettava sekä kaikilla sektoreilla että kaikilla politiikan, talouden, yhteiskunnan, ympäristön, kulttuurin ja muilla aloilla; katsoo, että tällainen lähestymistapa, jossa otetaan naisten tilanne ja rooli sekä yhteiskunnan sukupuolikysymykset järjestelmällisesti huomioon, on kattavampi, humaanimpi ja demokraattisempi kuin naiset erotteleva lähestymistapa, koska siinä ei marginalisoida naisia ”naisten hankkeisiin” tai hankkeisiin, jotka lisäävät naisten työtaakkaa tai vastuuta lisäämättä heidän vaikutusvaltaansa tai mahdollisuuksiaan valvoa kyseisten hankkeiden tuomia etuja;

139.  vahvistaa, että kehityspolitiikkojen ja niiden johdonmukaisuuden onnistumista ei voida mitata yksinomaan yleisin indikaattorein, joista esimerkkinä asukasta kohden lasketun bkt:n kehitys, koska niiden puutteet ovat jo käyneet ilmi, vaan olisi hyödynnettävä muita indikaattoreita kuten sukupuolten tasa-arvoon liittyviä indikaattoreita, joilla voitaisiin saada kattavampi kuva kehityspolitiikan kokonaisvaikutuksesta; korostaa, että on kerättävä sukupuolen perusteella jaoteltuja tietoja paikan päällä kehityspolitiikan johdonmukaisuuden arvioimiseksi ja tehostamiseksi;

140.  korostaa naisten roolia kehityspolitiikkojen hyödyntämisessä heidän osallistuessaan tällaisten politiikkojen laatimiseen ja täytäntöönpanoon, millä varmistetaan, että poliittisissa ja taloudellisissa neuvotteluissa otetaan huomioon naisten edut ja luodaan kasvukierre, jossa naiset ovat kehityspolitiikkojen kantava voima, ja näin puolestaan kehityspolitiikkaan saadaan rakenteet, joiden avulla naisten vaikutusvaltaa voidaan lisätä; korostaa, että on tärkeää tukea kansalaisjärjestöjä ja ryhmiä, jotka tekevät työtä sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi ja naisten vaikutusvallan lisäämiseksi;

141.  toteaa, että naisten rooli kehityspolitiikassa on keskeinen, koska äiteinä ja lapsia ja perheen muita huollettavia jäseniä hoitavina henkilöinä he ottavat vastuun perheen yleisestä hyvinvoinnista; katsoo, että naisilla on erittäin tärkeä rooli ravitsemuksen ja elintarviketurvallisuuden alalla erityisesti pienimuotoisessa maanviljelyssä;

142.  korostaa, että monissa tapauksissa naisten tilanne on pahenemassa jyrkemmin kuin miesten tilanne sekä suhteellisesti että absoluuttisesti tarkasteltuna; panee huolestuneena merkille, että viimeisten 20 vuoden aikana on kasvanut erityisesti naisten köyhyys;

143.  korostaa, että vaikka naisten tärkeä rooli kehityspolitiikassa ja kehitysyhteistyössä on laajasti tunnustettu, erityisesti naisia koskevat tilastot ja kvantitatiiviset tiedot ovat edelleen riittämättömiä ja eivätkä täytä kehitysmaiden naisten tilanteen raportoinnin tavoitetta etenkin terveydenhuollon, koulutuksen, ennaltaehkäisyn ja perustarpeiden täyttämisen osalta; korostaa tarvetta varmistaa, että kaikissa kehityspolitiikan johdonmukaisuuden tavoitteissa, analyyseissä, asiakirjoissa ja arvioinneissa kvantitatiiviset tiedot jaotellaan sukupuolen perusteella ja sovelletaan sukupuolisidonnaisia indikaattoreita, jotta voidaan ottaa huomioon naisten todelliset elinolot;

144.  toteaa, että jokaisella lapsella sukupuoleen katsomatta on oikeus elämään, selviämiseen ja kehitykseen, ja toistaa jälleen kerran, että tytöt ja pojat ovat samanarvoisia YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa; kehottaa kehitysmaissa sijaitsevia EU:n edustustoja toimimaan yhteistyössä kyseisten maiden hallitusten kanssa sen varmistamiseksi, että tyttölapsilla on syrjimättömästi samat oikeudet kuin pojilla muun muassa siten, että vaaditaan kaikkien lasten välitöntä rekisteröintiä syntymän jälkeen, annetaan tytöille ja pojille yhtäläiset oikeudet opetukseen ja koulukseen, torjutaan stereotypioita ja tehdään loppu epäeettisistä ja syrjivistä käytännöistä, jotka koskevat syntymää edeltävää sukupuolen valitsemista, tyttösikiöiden abortointia, tyttölasten murhia, varhaisia pakkoavioliittoja, naisten sukuelinten silpomista ja erityisesti lapsiprostituutiota ja seksimatkailua; muistuttaa Kiinan pakkoaborttiskandaalista 5. heinäkuuta 2012 antamastaan päätöslauselmasta(10);

145.  korostaa, että on varmistettava, että kunnioitetaan tyttöjen oikeutta ilmaista mielipiteensä ja tulla kuulluiksi heidän terveyteensä ja ihmisarvoonsa vaikuttavissa kysymyksissä, ja että etusijalle on aina asetettava lapsen etu; pitää tärkeänä, että kaikki lapset ja etenkin tytöt saavat kasvaa rauhallisessa, kunnioittavassa, suvaitsevassa, vapaassa, syrjimättömässä, sukupuolten tasa-arvoa kunnioittavassa ja solidaarisessa perheympäristössä; kehottaa panemaan tiukasti täytäntöön lasten oikeuksia koskevan Geneven julistuksen ja naisia koskevan Pekingin julistuksen;

146.  muistuttaa, että unionin ja jäsenvaltioiden on otettava huomioon vanhempien, laillisten huoltajien ja muiden lapsista oikeudellisesti vastuussa olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet käsitellessään lasten oikeuksia kehitysavun yhteydessä; kehottaa toimivaltaisia elimiä kiinnittämään erityistä huomiota vanhempien ja lasten välisiin suhteisiin esimerkiksi sellaisten ohjelmien kautta, joihin sisältyy konkreettisia toimenpiteitä, jotka on erityisesti räätälöity kansallisten vaatimusten mukaisesti ja joilla pyritään tarjoamaan maksimaalista ja parasta mahdollista apua vanhemmille tai huoltajille heidän vanhemmuuteen liittyvien tehtäviensä täyttämisessä, jotta vältetään perheiden hajoaminen, lasten kaltoinkohtelu tai sijoittaminen sosiaalihuollon laitoksiin vakavasta köyhyydestä johtuvista syistä ja varmistetaan, että kyseinen toimenpide toteutetaan vain ehdottomasti viimeisenä keinona;

147.  vaatii, että kun pannaan täytäntöön Kairon kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) hyväksymiä erityislausekkeita seksuaali- tai lisääntymisterveyskysymyksissä tapahtuvan pakottamisen kieltämisestä sekä oikeudellisesti sitovia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja asiaa koskevaa unionin säännöstöä ja unionin toimivaltaan kuuluvia toimia, unionin apua ei saa myöntää viranomaisille, järjestöille tai ohjelmille, jotka edistävät, tukevat tai ovat mukana toteuttamassa ihmisoikeuksia rikkovia toimia, kuten pakkoabortit, naisten ja miesten pakkosterilisaatiot, sikiön sukupuolen määrittäminen, joka johtaa sukupuolen valintaan tai lastenmurhiin, etenkin silloin, kun tällaisia toimia toteutetaan psykologisen, sosiaalisen, taloudellisen tai oikeudellisen painostuksen johdosta; kehottaa komissiota esittämään kertomuksen unionin ulkoisen avun täytäntöönpanosta myös tämän ohjelman osalta;

148.  on hyvin huolestunut eri puolilla maailmaa ja erityisesti kehitysmaissa yleisestä sukupuoleen perustuvasta väkivallasta ja erityisesti seksuaalisesta väkivallasta, hyväksikäytöstä ja naisten murhista; toteaa, että naisten oikeuksien, kuten heidän seksuaalisten ja lisääntymiseen liittyvien oikeuksiensa, suojelu ja heidän ihmisarvonsa turvaaminen on erittäin tärkeää, jotta voidaan ehkäistä ja torjua sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa, suojella uhreja ja antaa heille asianmukaista apua sekä varmistaa rikollisiin tekoihin syyllistyneiden rankaiseminen; kehottaa komissiota tekemään tällaisiin rikoksiin syyllistyneiden rankaisematta jättämisen torjunnasta yhden kehitysyhteistyöpolitiikkansa ensisijaisista tavoitteista;

149.  toteaa, että naisia syrjitään usein jättämällä huomiotta heidän rauhanponnistelunsa ja että sotaa käyvissä maissa naisille aiheutuu erittäin suurta kärsimystä; korostaa, että tällaiset teot, mukaan lukien sotilaiden tekemät tyttöjen raiskaukset, pakkoprostituutio, naisten raskaaksi saattaminen väkivalloin, seksiorjuus, raiskaukset ja seksuaalinen häirintä sekä sopimuksesta tapahtuvat sieppaukset (houkuttelun keinoin) ovat rikoksia, joita ei saa sivuuttaa; vaatii, että EU:n on suhtauduttava niihin perustavanlaatuisina ongelmina, jotka on otettava huomioon;

150.  toteaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota molempien sukupuolten sukupuolikasvatukseen ala-asteiästä alkaen, jotta voitaisiin vähitellen muuttaa yhteiskunnan asenteita ja stereotypioita ja päästä sukupuolten yhdenvertaisuuteen;

151.  toteaa, että avustustoimenpiteissä on otettava huomioon kriisien tai hätätilanteiden erityisluonne ja niiden maiden tai tilanteiden erityisluonne, joissa perusvapauksien puute on vakava, joissa ihmisten turvallisuus on eniten uhattuna tai joissa ihmisoikeusjärjestöjen ja ihmisoikeuksien puolustajien toimintaolosuhteet ovat vaikeimmat; korostaa, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tilanteisiin, joissa naiset joutuvat alttiiksi fyysiselle tai psyykkiselle väkivallalle;

152.  korostaa, että on tärkeää edistää naisten oikeuksia ja sukupuolinäkökulman sisällyttämistä siviilioikeudellisiin, poliittisiin, sosiaalisiin, taloudellisiin ja kulttuurisiin kysymyksiin sekä kansalliseen lainsäädäntöön;

153.  korostaa, että on tärkeää vahvistaa naisten asemaa ihmisoikeuksien ja demokratiaan tähtäävien uudistusten edistämisessä, konfliktinestotoimien tukemisessa ja poliittisten osallistumis- ja edustusmahdollisuuksien vahvistamisessa;

o
o   o

154.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1. (2) EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 47. (3) Sen, Amartya: ”Why Human Security?”, Tokiossa 28. heinäkuuta 2000 pidetyssä inhimillisen turvallisuuden kansainvälisessä symposiumissa esitetty teksti. (4) ”Clinical trials in developing countries: How to protect people against unethical practices?”, Euroopan parlamentin ulkoasioiden pääosaston laatima selvitys. (5) Isobel Coleman: ”The global glass ceiling: Why empowering women is good for business”, Foreign Affairs, vol. 89, May/June 2010, s. 13-20; UNFPA: ”State of World Population 2009, Facing a changing world: women, population and climate”. (6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0264. (7) Komission esittämä EU:n kehitysrahoitusta koskeva vastuuvelvollisuuskertomus 2012 (Accountability Report on Financing for Development), annettu 9. heinäkuuta 2012. (8) Istanbulin periaatteet, joista sovittiin Istanbulissa 28.–30. syyskuuta 2010 pidetyssä Open Forum's Global Assembly -kokouksessa. (9) Välineitä ja menetelmiä koskeva julkaisusarja / viiteasiakirja nro 12: ”Engaging Non-State Actors in New Aid Modalities for Better Development Outcomes and Governance”. (10) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0301.