Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Tiistai 20. marraskuuta 2012 - Strasbourg
Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla ***I
 Räjähteiden lähtöaineiden markkinoille saattaminen ja käyttö ***I
 Euroopan unionin virkamiesten ja väliaikaisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamista koskevat väliaikaiset erityistoimenpiteet ***I
 EU:n liittyminen pöytäkirjaan Välimeren suojelemisesta mannerjalustan sekä merenpohjan ja sen maaperän tutkimisesta ja hyväksikäytöstä johtuvalta pilaantumiselta ***
 EY:n sekä Tanskan ja Grönlannin välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrätyt kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus ***
 Unionin kansalaisten vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa jäsenvaltiossa, jossa he asuvat mutta jonka kansalaisia he eivät ole *
 Kulutusluottodirektiivin täytäntöönpano
 Sosiaalisia investointeja koskeva sopimus
 Maataloustuotteita koskeva tiedotus ja menekinedistäminen
 Jälleenmyyntikorvausoikeutta koskevan direktiivin soveltaminen
 Toimielinten välisiä neuvotteluja lainsäädäntömenettelyissä koskevan työjärjestyksen 70 artiklan muuttaminen
 Työjärjestyksen 181 artiklan (sanatarkat istuntoselostukset) ja 182 artiklan (keskustelujen audiovisuaalinen tallenne) muuttaminen
 Kaksi- tai kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksyntä ja markkinavalvonta ***I
 Maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen hyväksyntä ***I
 Kortti-, verkko- ja mobiilimaksut
 Varjopankkitoiminta
 Lasten suojelu digitaalimaailmassa
 Sosiaalisen yrittäjyyden aloite
 Kohti todellista talous- ja rahaliittoa
 AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toiminta vuonna 2011

Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla ***I
PDF 191kWORD 44k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 20. marraskuuta 2012 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (uudelleenlaadittu toisinto) (COM(2010)0748 – C7-0433/2010 – 2010/0383(COD))
P7_TA(2012)0412A7-0320/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2010)0748) ja komission tekemän vaikutustenarvioinnin (SEC(2010)1547),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 67 artiklan 4 kohdan ja 81 artiklan 2 kohdan a, c ja e alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0433/2010),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Alankomaiden parlamentin ylähuoneen ja Alankomaiden parlamentin alahuoneen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 5. toukokuuta 2011 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(2),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 24. lokakuuta 2012 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 87 artiklan ja 55 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0320/2012),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä oleva ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 20. marraskuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2012 antamiseksi tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (uudelleenlaadittu)

P7_TC1-COD(2010)0383


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1215/2012.)

(1) EUVL C 218, 23.7.2011, s. 78.
(2) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.


Räjähteiden lähtöaineiden markkinoille saattaminen ja käyttö ***I
PDF 184kWORD 60k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 20. marraskuuta 2012 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi räjähteiden lähtöaineiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä (COM(2010)0473 – C7-0279/2010 – 2010/0246(COD))
P7_TA(2012)0413A7-0269/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2010)0473),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0279/2010),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 19. tammikuuta 2011 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 11. heinäkuuta 2012 ja 17. lokakuuta 2012 päivätyillä kirjeillä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0269/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 20. marraskuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2013 antamiseksi räjähteiden lähtöaineiden markkinoille saattamisesta ja käytöstä

P7_TC1-COD(2010)0246


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 98/2013.)

(1) EUVL C 84, 17.3.2011, s. 25.


Euroopan unionin virkamiesten ja väliaikaisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamista koskevat väliaikaiset erityistoimenpiteet ***I
PDF 182kWORD 35k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 20. marraskuuta 2012 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Kroatian Euroopan unioniin liittymisen vuoksi käyttöön otettavista Euroopan unionin virkamiesten ja väliaikaisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamista koskevista väliaikaisista erityistoimenpiteistä (COM(2012)0377 – C7-0216/2012 – 2012/0224(COD))
P7_TA(2012)0414A7-0359/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0377),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 336 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0216/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 12. marraskuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen 23. lokakuuta 2012 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 31. lokakuuta 2012 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0359/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 20. marraskuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2012 antamiseksi Kroatian Euroopan unioniin liittymisen vuoksi käyttöön otettavista Euroopan unionin virkamiesten ja väliaikaisten toimihenkilöiden palvelukseen ottamista koskevista väliaikaisista erityistoimenpiteistä

P7_TC1-COD(2012)0224


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1216/2012.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.
(2) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.


EU:n liittyminen pöytäkirjaan Välimeren suojelemisesta mannerjalustan sekä merenpohjan ja sen maaperän tutkimisesta ja hyväksikäytöstä johtuvalta pilaantumiselta ***
PDF 180kWORD 32k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 20. marraskuuta 2012 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin liittymisestä pöytäkirjaan Välimeren suojelemisesta mannerjalustan sekä merenpohjan ja sen maaperän tutkimisesta ja hyväksikäytöstä johtuvalta pilaantumiselta (09671/2012 – C7-0144/2012 – 2011/0304(NLE))
P7_TA(2012)0415A7-0319/2012

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (09671/2012),

–  ottaa huomioon pöytäkirjan Välimeren suojelemisesta mannerjalustan sekä merenpohjan ja sen maaperän tutkimisesta ja hyväksikäytöstä johtuvalta pilaantumiselta, joka on edellä mainitun neuvoston päätösesityksen liitteenä,

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 192 artiklan 1 kohdan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0144/2012),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan suosituksen (A7-0319/2012),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.


EY:n sekä Tanskan ja Grönlannin välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrätyt kalastusmahdollisuudet ja taloudellinen korvaus ***
PDF 182kWORD 33k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 20. marraskuuta 2012 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisön sekä Tanskan hallituksen ja Grönlannin maakuntahallituksen välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista koskevan pöytäkirjan tekemisestä (11119/2012 – C7-0299/2012 – 2012/0130(NLE))
P7_TA(2012)0416A7-0358/2012

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (11119/2012),

–  ottaa huomioon luonnoksen pöytäkirjaksi Euroopan yhteisön sekä Tanskan hallituksen ja Grönlannin maakuntahallituksen välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta (11116/2012),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0299/2012),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan suosituksen sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot (A7-0358/2012),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  pyytää komissiota toimittamaan parlamentille kalastuskumppanuussopimuksen 10 artiklassa säädetyn sekakomitean kokousten ja työn perusteella tehdyt johtopäätökset; vaatii, että parlamentin edustajille on annettava mahdollisuus osallistua tarkkailijoina sekakomitean kokouksiin ja työhön; pyytää komissiota esittämään Euroopan parlamentille ja neuvostolle selonteon sopimuksen täytäntöönpanosta pöytäkirjan viimeisen soveltamisvuoden aikana ja ennen sopimuksen uudistamisesta käytävien neuvottelujen aloittamista;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Grönlannin hallituksille ja parlamenteille.


Unionin kansalaisten vaalikelpoisuus Euroopan parlamentin vaaleissa jäsenvaltiossa, jossa he asuvat mutta jonka kansalaisia he eivät ole *
PDF 182kWORD 33k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 20. marraskuuta 2012 esityksestä neuvoston direktiiviksi niille unionin kansalaisille, jotka asuvat jäsenvaltiossa, mutta eivät ole sen kansalaisia, Euroopan parlamentin vaaleissa kuuluvaa vaalikelpoisuutta koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 6 päivänä joulukuuta 1993 annetun direktiivin 93/109/EY muuttamisesta (13634/2012 – C7-0293/2012 – 2006/0277(CNS))
P7_TA(2012)0417A7-0352/2012

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – uudelleen kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston esityksen (13634/2012),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2006)0791),

–  ottaa huomioon 26. syyskuuta 2007 vahvistamansa kannan(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 22 artiklan 2 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0293/2012),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan, 59 artiklan 3 kohdan ja 46 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0352/2012),

1.  hyväksyy neuvoston esityksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 219 E, 28.8.2008, s. 193.


Kulutusluottodirektiivin täytäntöönpano
PDF 112kWORD 41k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2012 kulutusluottodirektiivin 2008/48/EY täytäntöönpanosta (2012/2037(INI))
P7_TA(2012)0418A7-0343/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0343/2012),

A.  ottaa huomioon, että kansallisten markkinoiden avaaminen kulutusluottojen merkittävällä taloussektorilla, kilpailun vahvistaminen, kuluttajansuojan tason eroihin puuttuminen, markkinatoimijoiden välisten kilpailun mahdollisten vääristymien poistaminen ja sisämarkkinoiden kehittäminen ovat Euroopan unionin poliittinen tehtävä, joka on kuluttajien ja luotonantajien etujen mukaista;

B.  ottaa huomioon, että kulutusluottodirektiivi on auttanut luomaan kuluttajia suojaavan yhteisen eurooppalaisen säädöskehyksen yhdenmukaistamalla ratkaisevasti säännöksiä viidellä eri osa-alueella ja rajoittamalla jäsenvaltioiden liikkumavaraa lähinnä täytäntöönpanon eri muotoihin;

C.  toteaa, että oikeudellisia ja tosiasiallisia esteitä on kuitenkin edelleen olemassa;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin teettämässä kulutusluottodirektiivin täytäntöönpanoa koskevassa selvityksessä todetaan, että joillakin direktiivin keskeisillä säännöksillä, kuten ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja koskevalla 5 artiklalla, ei ole onnistuttu yhdenmukaistamaan jäsenvaltioiden kuluttajansuojasääntöjä suunnitellulla tavalla, koska jäsenvaltiot tulkitsevat ja soveltavat direktiiviä eri tavoin;

E.  katsoo, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole onnistuneet panemaan kulutusluottodirektiiviä täytäntöön ajallaan tai joissakin tapauksissa täysin oikealla tavalla lyhyen määräajan ja sen kuluessa toteutettavien lukuisten ja laajamittaisten oikeudellisten muutosten vuoksi;

F.  ottaa huomioon, että tilastojen mukaan rajat ylittävien kulutusluottojen määrä ei ole lisääntynyt direktiivin voimaantulon jälkeen, mihin voivat olla syynä monet tekijät, kuten kieli, mutta myös rahoitusalan suuret ongelmat sekä se, että kuluttajille ei tiedoteta riittävästi heidän mahdollisuuksistaan saada rajat ylittävää kulutusluottoa eikä heidän oikeuksistaan tällaisia sopimuksia tehtäessä;

G.  katsoo, että riittävä kuluttajansuoja luotonannossa on tärkeä rahoitusvakauden kannalta; toteaa, että valuuttakurssien vaihtelu on merkittävä riski kuluttajille erityisesti rahoituskriisien aikana;

H.  katsoo, että liiallinen valuuttamääräinen luotonanto kuluttajille on lisännyt kotitalouksille aiheutuneita riskejä ja tappioita;

I.  ottaa huomioon, että Euroopan järjestelmäriskikomitea antoi 21. syyskuuta 2011 valuuttamääräisestä luotonannosta tärkeän suosituksen (ESRB/2011/1);

J.  ottaa huomioon, että direktiivin 27 artiklan mukaisesti komission on tarkasteltava joitakin direktiiviin liittyviä näkökohtia ja se on jo pyytänyt alustavaa selvitystä;

K.  toteaa pitävänsä erittäin tärkeänä sitä, että sillä on ajantasaiset tiedot tarkastelun etenemisestä ja tuloksista ja mahdollisuus ottaa kantaa;

1.  pitää myönteisenä sitä, että komissio valmistautuu tarkasteluun teettämällä selvityksen direktiivin vaikutuksista sisämarkkinoihin ja kuluttajansuojaan arvioidakseen yksityiskohtaisesti, miten se vaikuttaa rajat ylittävien luottojen ottamiseen, ja arvostaa komission, kansallisten lainsäätäjien ja luottolaitosten kattavaa toimintaa tällä alalla;

2.  korostaa, että rajat ylittävien kulutusluottomarkkinoiden parantaminen toisi eurooppalaista lisäarvoa edistäessään sisämarkkinoita; katsoo, että tähän päästäisiin esimerkiksi tiedottamalla kuluttajille paremmin mahdollisuudesta ottaa kulutusluotto toisessa jäsenvaltiossa ja kuluttajien oikeuksista tällaisia sopimuksia tehtäessä;

3.  toteaa, että rajat ylittävien kulutusluottojen määrä on alle kaksi prosenttia luottomarkkinoista ja noin 20 prosenttia niistä otetaan verkkopalvelun kautta;

4.  muistuttaa, että direktiivin yhtenä tavoitteena oli varmistaa, että saatavilla on tietoa, joka edistää myös luottoja koskevien sisämarkkinoiden toimintaa, ja pitää näin ollen tärkeänä arvioida, lisääntyykö rajat ylittävä liiketoiminta;

5.  pitää ennen sopimuksen tekemistä annettavia tietoja koskevia säännöksiä, 5 artiklan 6 kohdassa vaadittuja selvityksiä ja 8 artiklan mukaisia luottokelpoisuuden arviointeja tärkeinä kuluttajien tietoisuuden lisäämiseksi valuuttaluottoihin liittyvistä riskeistä;

6.  kehottaa kuitenkin valvontaviranomaisia velvoittamaan rahoituslaitokset antamaan kuluttajille yksilölliset, täydelliset ja helppotajuiset selvitykset valuuttamääräisiin luottoihin liittyvistä riskeistä ja kuluttajan kotijäsenvaltion rahayksikön arvon merkittävän alenemisen sekä ulkomaisen koron nousun vaikutuksista lyhennyksiin; korostaa, että tällaiset selvitykset olisi annettava ennen sopimusten allekirjoitusta;

7.  panee merkille, että jotkut jäsenvaltiot ovat ilmaisseet huolensa muodosta, jolla ennen sopimusta annettavat tiedot esitetään kuluttajille ”Vakiomuotoiset eurooppalaiset kulutusluottotiedot” -lomakkeessa, sekä kyseisten tietojen teknisestä luonteesta, joka vaikeuttaa kuluttajien mahdollisuuksia ymmärtää niitä; katsoo, että tämän lomakkeen toimivuuden olisi oltava tärkeä näkökohta, kun komissio arvioi direktiivin vaikutusta;

8.  pitää tärkeänä komission syyskuussa 2011 toteuttamaa ”SWEEP”-tehoiskua, josta saatujen tulosten mukaan 70 prosentissa tarkastetuista rahoituslaitosten verkkosivustoista mainonnasta ja luottotarjouksista puuttui keskeisiä tietoja ja kustannukset oli esitetty harhaanjohtavasti, ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin tilanteen korjaamiseksi; huomauttaa tässä yhteydessä, että edustavia esimerkkejä koskevia sääntöjä ei aina käytetä esitetyllä tavalla ja parantamisen varaa on olemassa;

9.  vaatii valvomaan tarkkaan rahoituslaitosten mainonta- ja markkinointimenetelmiä, jotta mainonnassa ja markkinoinnissa ei annettaisi harjaanjohtavia tai vääriä tietoja;

10.  toteaa, että jotkut jäsenvaltiot ovat hyödyntäneet mahdollisuutta laajentaa direktiivin soveltamisalaa muihin rahoitustuotteisiin, eikä se näytä vaikuttaneen täytäntöönpanoon;

11.  korostaa, että lainsäädännössä lähtökohtana olisi pidettävä tavallisia tapauksia ja keskivertokuluttajan ja -yrittäjän tarpeita, eivätkä jotkut harvat sääntöjen väärinkäyttötapaukset saisi johtaa siihen, että kuluttajille annetaan vaikeammin ymmärrettäviä ja vertailtavia ja vähemmän avoimia tietoja;

12.  toteaa, ettei säännösten kattavuus paranna kuluttajansuojaa automaattisesti ja että liiallisesta tietomäärästä voi olla erityisesti kokemattomalle kuluttajalle enemmän haittaa kuin hyötyä; paneekin tyytyväisenä merkille kuluttajajärjestöjen asiantuntemuksen ja niiden antaman avun ja rahoitusalan koulutuksen sekä niiden mahdollisen roolin vaikeuksissa olevien kotitalouksien velkasaneerauksessa;

13.  kehottaa turvaamaan kuluttajien oikeuden saada tietoa lisäpalvelujen kustannuksista ja ostaa lisäpalveluja, esimerkiksi vakuutuksia, vaihtoehtoisilta palveluntarjoajilta; katsoo, että rahoituslaitokset olisi velvoitettava erottamaan tällaiset palvelut ja niihin liittyvät maksut peruslainaan liittyvistä palveluista ja maksuista sekä täsmentämään, mitkä palvelut ovat olennaisia lainan myöntämiselle ja mitkä ovat täysin luotonottajan omassa harkinnassa;

14.  katsoo, että liitännäisten luottosopimusten peruuttamisoikeuden täytäntöönpanosta mahdollisesti aiheutuvat ongelmat tulisi tutkia tarkemmin; pitää tärkeänä tiedottaa kuluttajille, että kun he käyttävät sopimuksen peruuttamisoikeutta tapauksessa, jossa luotonantaja maksaa maksua vastaavan summan suoraan tavaroiden toimittajalle tai palveluiden suorittajalle liitännäissopimuksen perusteella, kyseisestä rahoituspalvelusta ei aiheudu kuluttajalle maksuja, palkkioita tai muita kustannuksia;

15.  kehottaa komissiota arvioimaan, missä määrin tietojen ilmoittamisvelvollisuutta ei noudateta sopimuksissa, joissa välittäjiä eivät sido ennen sopimuksen tekemistä annettavia tietoja koskevat vaatimukset, jotta voidaan luoda parhaita käytäntöjä kuluttajien suojelemiseksi tällaisissa tilanteissa;

16.  huomauttaa, että ennenaikaista takaisinmaksua koskeviin monimutkaisiin säännöksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota;

17.  toteaa, että korkomaksujen muuttumisesta olisi tiedotettava kuluttajille hyvissä ajoin, jotta heillä on riittävästi aikaa tutkia markkinoita ja vaihtaa luotonantajaa ennen muutosten voimaantuloa;

18.  toteaa, että ns. edustavan esimerkin tulkintaa olisi selvennettävä;

19.  korostaa, että olisi säädettävä todellisen vuosikoron yhtenäisestä laskutavasta, selvennettävä epäselviä määräyksiä ja yhtenäistettävä lainsäädäntöä;

20.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansallisille valvontaviranomaisille annetaan kaikki tarvittavat valtuudet ja resurssit niiden tehtävien suorittamiseen; kehottaa kansallisia valvontaviranomaisia valvomaan tarkasti direktiivin säännösten noudattamista ja täytäntöönpanoa;

21.  korostaa, että päätettäessä tulevista kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevista määräajoista olisi kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, millaisia muutoksia kyseinen prosessi kansalliseen lainsäädäntöön aiheuttaa;

22.  kehottaa jäsenvaltioita ulottamaan nykyinen kuluttajansuojataso alle 200 euron suuruisiin internetin, tekstiviestipalvelujen tai muiden etäviestimien avulla välitettyihin luottoihin, lyhytaikaiset luotot mukaan luettuina, sillä niistä on tulossa yhä yleisempiä kulutusluottomarkkinoilla eivätkä ne nykyisin kuulu direktiivin soveltamisalaan;

23.  korostaa, että tällä hetkellä ei ole tarvetta muuttaa direktiiviä, vaan pikemminkin olisi kannettava huolta siitä, että direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pannaan täytäntöön asianmukaisesti;

24.  katsoo, että ennen kuin komissio ehdottaa mahdollisesti tarvittavia muutoksia olisi arvioitava direktiivin käytännön vaikutusta, jotta se voitaisiin saattaa kokonaan ja oikealla tavalla osaksi kansallista lainsäädäntöä; kehottaa komissiota antamaan parlamentille ja neuvostolle arviointikertomuksen direktiivin täytäntöönpanosta sekä kokonaisvaltaisen arvion sen vaikutuksista kuluttajansuojaan ottaen huomioon talouskriisin seuraukset ja Euroopan unionin uuden rahoituspalvelualan lainsäädäntökehyksen;

25.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.


Sosiaalisia investointeja koskeva sopimus
PDF 217kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2012 sosiaalisia investointeja koskevasta sopimuksesta – vastauksesta kriisiin (2012/2003(INI))
P7_TA(2012)0419A7-0263/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 5, 6, 9, 147, 149, 151 ja 153 artiklan,

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Uuden osaamisen ja työllisyyden ohjelma: Eurooppa tähtää täystyöllisyyteen” (COM(2010)0682) ja siitä 26. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Vuotuinen kasvuselvitys 2012” (COM(2011)0815), sen liitteenä olevan luonnoksen yhteiseksi työllisyysraportiksi ja 15. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman vuotuisen kasvuselvityksen 2012 työllisyys- ja sosiaalinäkökohdista(2),

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Tavoitteena työllistävä elpyminen” (COM(2012)0173),

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2008 annetun komission tiedonannon komission suosituksesta työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämiseksi (COM(2008)0639) ja siitä 6. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman(3),

–  ottaa huomioon tammikuussa 2012 julkaistun Eurostatin tutkimuksen ja 8. helmikuuta 2012 julkaistun Eurostatin tiedotteen(4),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle” (COM(2010)0758), Euroopan talous- ja sosiaalikomitean siitä antaman lausunnon(5) ja siitä 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(6),

–  ottaa huomioon 22. lokakuuta 2008 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan Euroopan teemavuodesta (2010)(7),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Mahdollisuudet, väylät ja yhteisvastuu: 2000-luvun Euroopan uusi sosiaalinen visio” (COM(2008)0412) ja siitä 6. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman(8),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys elpyvässä taloudessa” (COM(2009)0545) ja siitä 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman(9),

–  ottaa huomioon 9. kesäkuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Uutta pontta ammatillista koulutusta koskevalle eurooppalaiselle yhteistyölle Eurooppa 2020 -strategian tueksi” (COM(2010)0296) ja siitä 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman(10),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman vammaisten henkilöiden liikkuvuudesta ja osallistamisesta sekä Euroopan vammaisstrategiasta 2010–2020(11),

–  ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman koulunkäynnin keskeyttämisen vähentämisestä(12),

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2010 annetun Bruggen julkilausuman ammatillista koulutusta koskevasta tehostetusta eurooppalaisesta yhteistyöstä kaudeksi 2011–2020(13),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Progress Towards the Common European Objectives in the Education and Training” (SEC(2011)0526),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman nuorten työmarkkinoille pääsyn edistämisestä sekä harjoittelijoiden, työharjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen aseman vahvistamisesta(14),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskevasta Euroopan unionin ohjelmasta (COM(2011)0609),

–  ottaa huomioon äskettäin hyväksytyt EU:n talouden ohjausjärjestelmää koskevat viisi asetusta ja yhden direktiivin(15),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Mahdollisuuksia nuorille -aloite” (COM(2011)0933),

–  ottaa huomioon 29. kesäkuuta 2011 annetun komission tiedonannon monivuotisesta rahoituskehyksestä 2014–2020 (COM(2011)0398),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0263/2012),

A.  toteaa, että nykyisellä talous- ja rahoituskriisillä on pitkäaikaisia vaikutuksia paitsi Euroopan talouskasvuun myös työllisyyteen, köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen, julkisen sektorin säästöihin sekä sosiaalisten investointien määrään ja laatuun Euroopassa;

B.  toteaa, että julkinen sektori on viime vuosina velkaantunut suuresti ja että liiallisen velkaantumisen estämiseksi suurin osa kriisinhoitotoimista on perustunut pääasiassa lyhyen aikavälin tavoitteisiin julkisen talouden vakauden palauttamiseksi, mikä onkin talouden tulevaisuuden kannalta ratkaisevan tärkeää; toteaa, että säästötoimiin ja julkisen talouden vakauttamiseen olisi liitettävä kattava ja kunnianhimoinen investointistrategia kestävän kasvun, työllisyyden, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja kilpailukyvyn edistämiseksi sekä sosiaalinen ohjausjärjestelmä, jolla voitaisiin seurata tehokkaasti Eurooppa 2020 -strategian sosiaalisia ja työllisyystavoitteita;

C.  toteaa, että Lissabonin strategia ja Euroopan työllisyysstrategia eivät ole tuottaneet haluttua tulosta, että Eurooppa 2020 -strategian menestyminen on epävarmaa ja vaatii jäsenvaltioilta ja unionin toimielimiltä entistä vahvempaa sitoutumista kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä edistäviin toimiin;

D.  katsoo äskettäin julkaistun vuotuisen kasvuselvityksen ja yhteisen työllisyysraportin osoittaneen, että koska julkisen talouden vakauttamisessa ei ole edetty riittävästi ja koska sitä pidetään edelleen ensisijaisena, suurimmassa osassa jäsenvaltioita ei ole paneuduttu riittävästi Eurooppa 2020 -strategian sosiaalisiin, työllisyys- ja koulutustavoitteisiin;

E.  toteaa, että 27 jäsenvaltion unionin työttömyysaste oli tammikuussa 2012 kasvanut vuoden 2008 7,1 prosentista yli 10 prosenttiin ja että siinä on selviä alueellisia eroja, jotka vaikuttavat erityisesti nuoriin, vähän koulutettuihin ja pitkäaikaistyöttömiin; toteaa, että tämä yhdessä väestön ikääntymisen kanssa uhkaa aiheuttaa pidemmällä aikavälillä inhimillisen pääoman menetyksiä ja saattaa vaikuttaa peruuttamattomasti työmarkkinoihin ja erityisesti uusien työpaikkojen syntymiseen, talouskasvuun, kilpailukykyyn ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen;

F.  toteaa, että 80 miljoonaa eurooppalaista elää nykyään köyhyysrajalla ja että työttömissä kotitalouksissa elävien lasten ja aikuisten määrä kasvoi lähes 10 prosenttiin vuonna 2010; katsoo, että tämä yhdessä lasten köyhyyden, työssäkäyvien köyhien määrän kasvun sekä suuren nuorisotyöttömyyden kanssa lisää köyhyyden periytymisen ja sosiaalisen syrjäytymisen vaaraa;

G.  toteaa, että 16–24-vuotiaiden köyhyysaste Euroopassa oli vuonna 2011 keskimäärin 21,6 prosenttia ja että nuoret päätyvät muita todennäköisemmin epävarmoihin, määräaikaisiin tai osa-aikaisiin työsuhteisiin ja jäävät myös helpommin työttömiksi; katsoo, että epävarmat työpaikat ovat lisääntyneet huomattavasti viime vuosina ja että työttömyys kasvaa räjähdysmäisesti tietyissä valtioissa;

H.  toteaa, että osittain investointien puuttumisen johdosta unionin alueen koulutustulokset eivät edelleenkään vastaa työmarkkinoiden tarpeita eivätkä ole tarjolla olevien työpaikkojen kasvavan osaamisvaltaisuuden tasolla tai tulevaisuudessa työpaikkoja luovilla aloilla tarvittavan osaamisen tasolla;

I.  toteaa, että paine sosiaaliturvajärjestelmiä kohtaan on kasvanut, kun menot ovat lisääntyneet, tulot vähentyneet ja on paine leikata kustannuksia; toteaa, että heikko talouskasvu, jatkuvasti suuri pitkäaikaistyöttömyys, työssäkäyvien köyhien määrän jatkuva kasvu, pimeän työn määrä sekä paheneva nuorisotyöttömyys todennäköisesti pahentavat tätä suuntausta edelleen;

J.  toteaa, että hyvin kohdennetut sosiaaliset investoinnit ovat tärkeitä sekä naisten että miesten kunnollisten työpaikkojen turvaamisessa, talouden vakauttamisessa, työntekijöiden tietojen ja taitojen kehittämisessä sekä Euroopan unionin kilpailukyvyn parantamisessa;

K.  katsoo, että pk-yrityksillä on paljon mahdollisuuksia luoda työpaikkoja ja että niiden rooli on erittäin tärkeä uutta ja kestävämpää taloutta luotaessa;

Uusi suhtautuminen sosiaalisiin investointeihin Euroopassa

1.  muistuttaa, että sosiaalisilla investoinneilla, jotka ovat rahoituksen hankintaa ja käyttöä sosiaalisen ja taloudellisen tuoton saavuttamiseksi, pyritään vastaamaan ilmaantuviin sosiaalisiin riskeihin ja täyttämättömiin tarpeisiin ja että niissä keskitytään julkisen sektorin toimintalinjoihin ja inhimilliseen pääomaan investoinnin strategioihin, joilla autetaan yksittäisiä henkilöitä, perheitä ja yhteiskuntia mukautumaan erilaisiin muutoksiin ja selviytymään työmarkkinoiden muuttumisesta sekä kohtaamaan muita haasteita, kuten uusien taitojen hankkiminen tulevaisuudessa työpaikkoja luovien alojen tarpeisiin;

2.  toteaa, että esimerkiksi kaikki julkiset sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut, koulutuspalvelut ja yksityisiltä palveluntuottajilta ostetut näihin liittyvät palvelut voidaan käsittää sosiaalisiksi investoinneiksi, ja muistuttaa, että ne on määritelty sopimuksissa kansalliseen toimivaltaan kuuluviksi;

3.  korostaa, että yksi tärkeimmistä sosiaalisten investointien piirteistä on niiden kyky sovittaa yhteen sosiaalisia ja taloudellisia tavoitteita, minkä vuoksi niitä ei saisi pitää vain menoina vaan – jos varat käytetään oikein – ensisijaisesti hyödyllisinä investointeina, joilla saadaan aikaan todellista tuottoa tulevaisuudessa;

4.  katsoo siksi, että kohdennettujen sosiaalisten investointien olisi oltava tärkeä osa unionin ja jäsenvaltioiden talous- ja työllisyyspolitiikkaa sekä niiden toimia kriisin ratkaisemiseksi, jotta Eurooppa 2020 -strategian työllisyys-, sosiaali- ja koulutustavoitteiden saavuttaminen olisi mahdollista;

5. katsoo, että sosiaalisen yrittäjyyden edistäminen ja korostaminen sekä mikrorahoituksen varmistaminen muita heikommassa asemassa oleville ja työmarkkinoilta kauimpana oleville ovat sosiaalisten investointien yhteydessä tärkeitä tekijöitä, sillä niiden avulla voidaan luoda uusia ja kestäviä työpaikkoja, jotka usein selviytyvät paremmin taloussuhdanteiden muutoksista;

6.  toteaa, että kriisi pakottaa uudistamaan Euroopan sosiaalista mallia, arvioimaan uudelleen kansallisia sosiaalipolitiikkoja ja siirtymään hyvinvointivaltiosta, joka reagoi vain markkinoiden puutteellisen toiminnan aiheuttamiin haittoihin, ”aktivoivaan hyvinvointivaltioon”, joka panostaa ihmisiin ja tarjoaa välineitä ja kannustimia kestävän kasvun ja työllisyyden luomiseen ja sosiaalisten vääristymien ehkäisyyn; toteaa, että kriisi on lisännyt entisestään tarvetta investoida sosiaaliseen yrittäjyyteen;

Aktivoiva hyvinvointivaltio

7.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota huolehtimaan kriisistä johtuviin välittömiin haasteisiin vastaamisen edellyttämien toimien ja keskipitkän ja pitkän aikavälin toimien välisestä tasapainosta ja keskittymään ensisijaisesti toimiin, joiden tavoitteena on

   a) auttaa työttömiä takaisin työelämään luomalla innovatiivinen ja dynaaminen ympäristö sekä tarjoamalla räätälöityjä ratkaisuja ja tarvittavaa koulutusta; auttaa työmarkkinoille tulevia löytämään työtä ja luoda puitteet, joissa on entistä sujuvampaa siirtyä koulutuksesta työelämään;
   b) torjua nuorisotyöttömyyttä ja mahdollistaa nuorten, myös työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten, sijoittautuminen pysyvästi työelämään;
   c) vauhdittaa talouskasvua laadukkaiden ja kestävien, pääasiassa pk-yrityksissä syntyvien työpaikkojen luomiseksi niin naisille kuin miehille; lisätä työn tuottavuutta ja työnjakoa;
   d) lisätä työhyvinvointia ja vähentää työelämästä poistumisen syitä kuten työtapaturmia, työpaikkakiusaamista ja muita huonoja työoloja;
   e) investoida kaikkien ikäryhmien elinikäiseen koulutukseen painottaen erityisesti varhaiskasvatusta ja pääsyä kolmannen asteen opintoihin, liike-elämän ja oppilaitosten yhteistyötä, työssä oppimista ja erityiskoulutusta työvoimapulasta kärsivillä aloilla sekä ammatillista koulutusta;
   f) panostaa innovointiin tukemalla sellaisten innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen tuotantoa, jotka liittyvät erityisesti ilmastonmuutokseen, energiatehokkuuteen, terveydenhuoltoon ja väestön ikääntymiseen;
   g) poistaa syyt, jotka johtavat työmarkkinoiden eriytymiseen sukupuolen mukaan;
   h) parantaa työsuhteiden joustavuuden ja turvallisuuden välistä tasapainoa, jotta voidaan edistää työllisyyttä ja auttaa sovittamaan yhteen perhe- ja työelämä;
   i) mukauttaa eläkejärjestelmiä taloustilanteen ja väestörakenteen muutoksiin ja toteuttaa tarvittavia uudistuksia järjestelmien kestävyyden ja luotettavuuden varmistamiseksi, parantaa elatussuhdetta esimerkiksi luomalla edellytyksiä – parempi työterveys ja työturvallisuus, erilaiset kannustimet ja joustavat työmuodot – ihmisten saamiseksi pysymään pidempään työelämässä ja tehostaa kaikkien ikäryhmien työllistymistä;
   j) torjua köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä erityisesti ennaltaehkäisevien ja ennakoivien toimien avulla;

8.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan toimenpiteitä, joilla luodaan kasvua ja työllisyyttä tukevia toimintalinjoja (esimerkiksi enemmän tukea pk-yrityksille ja tehokkaampia ja paremmin kohdennettuja aktivoivia työttömyys- ja sosiaalietuusjärjestelmiä), kehittämään elinikäisen oppimisen järjestelmiä ja erityiskoulutusta työvoimapulasta kärsivien alojen sekä alueellisten ja paikallisten työmarkkinoiden tarpeisiin ja uudelleenkoulutusta pitkäaikaistyöttömien työllistyvyyden tukemiseksi sekä edistämään elinikäistä täydennyskoulutusta, ammatillista koulutusta, työssä oppimista ja palkallista työharjoittelua ottaen huomioon erityisesti työttömät nuoret ja vähän koulutetut työntekijät; kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä, joiden tavoitteena on varmistaa, kokopäivätyössä olevat pystyvät saamaan työstään elannon;

9.  vaatii nuorten työllisyydelle keskeistä roolia sosiaalisen investoinnin strategiassa; kannustaa jäsenvaltioita panostamaan kunnianhimoisiin strategioihin, joilla voidaan välttää kokonaisen sukupolven menettäminen ja parantaa nuorten pääsyä työmarkkinoille seuraavin toimin:

   a) oppilaitosten, koulutuskeskusten ja paikallisten tai alueellisten yritysten kumppanuudet;
   b) nuorille tarkoitetut koulutusohjelmat ja laadukkaat työharjoitteluohjelmat, yhteistyössä yritysten kanssa toteutettavat ammattikoulutusjärjestelmät sekä järjestelmät, joissa vanhemmat työntekijät perehdyttävät ja kouluttavat nuoria työhön;
   c) yrittäjyyden edistäminen sekä eurooppalainen nuorisotakuu ja työntekijöille tarjottavat kannustimet vastavalmistuneiden palkkaamiseen;
   d) koulutuksesta työelämään siirtymisen helpottaminen ja Euroopan laajuisen ja alueellisen liikkuvuuden edistäminen;

10.  korostaa henkilökohtaista vastuuta, sillä jokaisen täytyy kohdallaan miettiä, mitä voisi itse tehdä varmistaakseen menestymisensä osaajista käytävässä kilpailussa;

11.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tekemään kaikkensa koulutusjärjestelmien parantamiseksi kaikilla tasoilla eli panostamaan varhaiskasvatusstrategiaan, luomaan kouluihin osallistava ilmapiiri, ehkäisemään koulun keskeyttämistä, parantamaan toisen asteen koulutusta ja lisäämään ohjausta ja neuvontaa, tarjoamaan nuorille paremmat edellytykset päästä kolmannen asteen koulutukseen tai suoraan työmarkkinoille, kehittämään välineitä, joilla voidaan paremmin ennakoida tulevia taitotarpeita ja vahvistaa oppilaitosten, yritysten ja työvoimapalvelujen yhteistyötä, edistämään ammattipätevyyksien tunnustamista ja kehittämään tutkintojen kansallisia viitekehyksiä;

12.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan työmarkkinoiden turvallisuuden ja joustavuuden välisestä tasapainosta muun muassa joustoturvaperiaatteiden kattavan täytäntöönpanon avulla ja puuttumaan työmarkkinoiden eriytymiseen takaamalla siirtymävaiheessa oleville tai määräaikaisessa tai osa-aikaisessa työsuhteessa oleville henkilöille sekä riittävän sosiaaliturvan että mahdollisuuden koulutukseen, urakehitykseen ja kokopäivätyöhön; kannustaa jäsenvaltioita panostamaan palveluihin, kuten lasten laadukkaaseen ja edulliseen kokopäivähoitoon, kokopäiväisiin koulupaikkoihin ja vanhustenhoitoon, jotka osaltaan edistävät sukupuolten tasa-arvoa sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittamista ja luovat puitteet, joissa kaikki voivat päästä tai palata työelämään;

13.  kannustaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä toteuttaneet uudistuksia, panemaan alulle tarvittavat uudistukset, joilla lisätään eläkejärjestelmien kestävyyttä, varmuutta ja osallistavuutta sekä parannetaan elatussuhdetta työvoiman määrän pitämiseksi riittävän suurena, ja yhdistämään tämän työolojen jatkuvaan parantamiseen ja elinikäisen oppimisen järjestelmien täytäntöönpanoon, mikä mahdollistaa työntekijöiden pysymisen terveempinä ja työurien pidentämisen;

Sosiaalisia investointeja koskevalla sopimuksella parempaan hallintotapaan

14.  kannustaa jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan sosiaalisten investointien sisällyttämiseksi keskipitkän ja pitkän aikavälin budjettitavoitteisiinsa sekä kansallisiin uudistusohjelmiinsa; kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja komissiota seuraamaan tarkemmin Eurooppa 2020 -strategian työllisyys- ja sosiaalitavoitteiden saavuttamista;

15.  toteaa, että jotta työllisyys- ja sosiaalitavoitteiden asianmukainen täytäntöönpano voidaan varmistaa, hiljattain luotua unionin makrotalouden ja julkisen talouden valvontajärjestelmää on täydennettävä työllisyys- ja sosiaalipolitiikan tehostetulla seurannalla; kehottaa siksi komissiota harkitsemaan sosiaalisten investointien yhteisten indikaattorien tulostaulua, jotta voidaan seurata jäsenvaltioiden ja unionin edistymistä asiassa, sekä edistämään yritysten ja varsinkin pk-yritysten yhteiskuntavastuuta ottamalla käyttöön eurooppalaisen sosiaalisen vastuun merkin;

16.  kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan sosiaalisia investointeja koskevaa sopimusta, jolla asetetaan investointitavoitteita ja luodaan tehostettu valvontamekanismi edistämään ponnisteluja Eurooppa 2020 -strategian työllisyys-, sosiaali- ja koulutustavoitteiden saavuttamiseksi; katsoo, että sosiaalisia investointeja koskeva sopimus voisi esimerkiksi Euro Plus -sopimuksen tapaan sisältää luettelon erityistoimenpiteistä, jotka jäsenvaltioiden olisi toteutettava sosiaalisten investointien alalla tietyllä ajanjaksolla työllisyys-, sosiaali- ja koulutustavoitteiden saavuttamiseksi sopusoinnussa vuotuisen kasvuselvityksen ja kansallisten uudistusohjelmien kanssa; katsoo, että tätä varten olisi luotava valvontakehys, jossa komissiolla ja parlamentilla olisi vahva rooli ja johon osallistuisivat myös kaikki asiaankuuluvat neuvoston kokoonpanot;

17.  kehottaa komissiota kaikin mahdollisin toimin kannustamaan jäsenvaltioita tekemään sosiaalisia investointeja koskevan sopimuksen ja avustamaan niitä sopimuksenteossa sekä sisällyttämään työllisyys-, sosiaali- ja koulutustavoitteiden arvioinnin eurooppalaiseen ohjausjaksoon 2013;

18.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että monivuotinen rahoituskehys 2014–2020 sisältää asianmukaiset määrärahat Euroopan sosiaalisten investointien vauhdittamiseksi ja tukemiseksi ja että käytettävissä olevat varat voidaan käyttää järkevällä ja tehokkaalla tavalla, sekä huolehtimaan siitä, että rakennerahastoista, erityisesti Euroopan sosiaalirahastosta, tuetaan sosiaalisia investointeja, millä varmistetaan, että sosiaalirahaston painopisteissä huomioidaan eri jäsenvaltioiden erityistarpeet; kehottaa komissiota asettamaan jäsenvaltioiden käyttöön muita mahdollisia rahoituslähteitä sosiaalisia investointeja varten, mikäli komissio katsoo sen aiheelliseksi;

o
o   o

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0466.
(2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0047.
(3) EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 23.
(4) Eurostat News Release 21/2012, s. 1.
(5) EUVL C 248, 25.8.2011, s. 130.
(6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0495.
(7) EUVL L 298, 7.11.2008, s. 20.
(8) EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 11.
(9) EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 112.
(10) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0263.
(11) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0453.
(12) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0531.
(13) IP/10/1673.
(14) EUVL C 351 E, 2.12.2011, s. 29.
(15) EUVL L 306, 23.11.2011.


Maataloustuotteita koskeva tiedotus ja menekinedistäminen
PDF 147kWORD 69k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2012 maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: millainen strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi (2012/2077(INI))
P7_TA(2012)0420A7-0286/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ”Oikeudenmukaiset tulot maanviljelijöille: toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan”(1),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: eurooppalainen korkean lisäarvon strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi” (COM(2012)0148),

–  ottaa huomioon komission vihreän kirjan ”Maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: eurooppalainen korkean lisäarvon strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi” (COM(2011)0436),

–  ottaa huomioon useita eri tuotealoja kattavan menekinedistämisjärjestelmän sellaisena kuin siitä on säädetty 17. joulukuuta 2007 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3/2008(2) ja tämän täytäntöönpanoasetuksessa, 5. kesäkuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 501/2008(3),

–  ottaa huomioon maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä 22. lokakuuta 2007 annetun asetuksen (EY) N:o 1234/2007(4) (yhteisiä markkinajärjestelyjä koskeva asetus),

–  ottaa huomioon vuonna 2011 komission puolesta toteutetun arvioinnin maataloustuotteiden menekinedistämis- ja tiedotustoimista(5),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen maataloustuotteita koskevista tiedotus- ja menekinedistämistoimista sisämarkkinoilla ja kolmansissa maissa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3/2008 soveltamisesta (SEC(2010)1434),

–  ottaa huomioon 15. ja 16. joulukuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät maataloustuotteiden menekinedistämispolitiikan tulevaisuudesta,

–  ottaa huomioon YMP:n uudistamisesta 12. lokakuuta 2011 esitetyt komission lainsäädäntöehdotukset (COM(2011)0625/3, COM(2011)0627/3, COM(2011)0628/3, COM(2011)0629, COM(2011)0630/3, COM(2011)0631/3) ja ehdotuksen yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevaksi asetukseksi,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä ja eurooppalaisesta korkean lisäarvon strategiasta eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi (NAT/560),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon vihreästä kirjasta maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: eurooppalainen korkean lisäarvon strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi(6) (NAT/525),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan mietinnön (A7-0286/2012),

A.  ottaa huomioon, että komissio julkaisi maaliskuussa 2012 tiedottamista ja menekinedistämistä koskevan tiedonannon ja että aiheesta on odotettavissa lainsäädäntöehdotuksia vuoden lopulla;

B.  toteaa, että elintarvikealasta voi muodostua kaikissa EU:n jäsenvaltioissa ja erityisesti maaseutualueilla ja alueellisella tasolla talouskasvua ja innovaatioita tuottava voimakas ja elinvoimainen ala, joka lisää maatalouden tuloja ja työllisyyttä ja tuottaa kasvua;

C.  ottaa huomioon, että 1980-luvulla käynnistettiin maatalouden ylijäämien kuluttamiseksi tiedotus- ja menekinedistämistoimia, joita käytettiin myöhemmin myös hillitsemään elintarviketeollisuuden kriisejä, kuten vuonna 1996 puhjennutta BSE-tautia – niin kutsuttua ”hullun lehmän tautia” – ja dioksiinikananmunista vuonna 1999 aiheutunutta skandaalia;

D.  katsoo, että tiedotus- ja menekinedistämistoimilla on nyt entistä laajempi ja pysyvämpi tehtävä ja että niillä olisi edesautettava tuotteiden tuottavuuden parantamista, tehtävä kilpailusta oikeudenmukaisempaa ulkoisilla markkinoilla ja tarjottava kuluttajille enemmän ja parempaa tietoa;

E.  ottaa huomioon, että näitä tukitoimia rahoitetaan nykyään useita eri tuotealoja kattavana menekinedistämisjärjestelmänä tunnetun asetuksen (EY) N:o 3/2008 nojalla; ottaa huomioon, että komission teettämässä menekinedistämistoimien arvioinnissa vuodelta 2011 todetaan, että unionilta puuttuu johdonmukainen ja kattava tiedotus- ja menekinedistämisstrategia;

F.  ottaa huomioon, että maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä annettu asetus (EY) N:o 1234/2007, jota tarkistetaan parhaillaan osana YMP:n uudistamisprosessia, tarjoaa laajempien ohjelmien yhteydessä tukea erityisille menekinedistämistoimille, jotka on suunnattu viini-, hedelmä- ja vihannesaloille; ottaa huomioon, että elintarvikkeiden laatujärjestelmiin kuuluvien tuotteiden menekinedistämistoimia rahoitetaan tällä hetkellä maaseudun kehittämispolitiikan puitteissa;

G.  toteaa, että viinin kulutus Euroopan unionissa laskee jatkuvasti ja että tämän tuotteen sisäisen menekin edistämiseksi ei ole toteutettu toimia unionin tasolla;

H.  ottaa huomioon, että useita eri tuotealoja kattavan menekinedistämisjärjestelmän rahoituksen kokonaismäärä on vuoden 2012 talousarviossa noin 56 miljoonaa euroa, joka vastaa noin 0,1 prosenttia YMP:n määrärahoista;

I.  katsoo, että EU:n tiedotus- ja menekinedistämispolitiikan viimeaikaiset tavoitteet olisi otettava huomioon myös talousarvion yhteydessä ja että kyseiset tavoitteet eivät rajoitu pelkästään kuluttajien luottamuksen palauttamiseen kriisien jälkeen, vaan ne pitävät sisällään myös tuotteiden tuottavuuden lisäämisen, kilpailun muuttamisen oikeudenmukaisemmaksi ulkoisilla markkinoilla sekä kuluttajille tarjotun tiedon lisäämisen ja laadun parantamisen;

J.  ottaa huomioon, että YMP:n kaikkien muiden menekinedistämis- ja tiedotustoimien, erityisesti yhteisen markkinajärjestelyn ja maaseudun kehittämispolitiikan puitteissa toteutettavien toimien, menojen arvioidaan olevan vuosittain 400–500 miljoonaa euroa, mikä on edelleen alle 1 prosentti YMP:n kaikista menoista ja mikä on selvästi liian vähän etenkin eurooppalaisten tuotteiden kilpailukyvyn parantamiseksi maailmanmarkkinoilla;

K.  ottaa huomioon, että yksi unionin vahvuuksista elintarvikkeiden tuotannossa piilee sen tuotteiden monipuolisuudessa ja omalaatuisuudessa, sillä sen tuotteet perustuvat eri maantieteellisiin alueisiin ja erilaisiin perinteisiin menetelmiin ja tarjoavat eurooppalaisten ja ulkomaisten kuluttajien yhä enemmän kaipaamaa ainutkertaista makua, valikoimaa ja aitoutta;

L.  katsoo, että EU:n menekinedistämispolitiikka on tärkeä YMP:n väline, jolla voidaan tukea maatalous- ja elintarvikealan kilpailukykyä ja pitkän aikavälin kannattavuutta;

M.  ottaa huomioon, että EU on hiljattain julkaissut hyväksyttyjen ravitsemus- ja terveysväitteiden luettelon, joka tulee voimaan joulukuussa 2012 ja tekee samalla lopun elintarvikealalla vuosia jatkuneesta epävarmuudesta sekä tarjoaa markkinointivälineitä, jotka ovat olennaisen tärkeitä kuluttajien kiinnostuksen herättämiseksi, ja jonka ansiosta kuluttajat voivat tehdä entistä enemmän tietoon perustuvia valintoja;

N.  ottaa huomioon, että EU:n maatalous- ja elintarvikeala voi kasvattaa kilpailukykyään maailmanlaajuisella tasolla entisestään, jos se kykenee edistämään eurooppalaisten elintarvikkeiden monipuolisuutta sekä eurooppalaista tuotantomallia, johon sovelletaan korkeita muun muassa laatua, turvallisuutta, eläinten hyvinvointia ja ympäristön kestävyyttä koskevia vaatimuksia, ja siten kannustamaan muita maatalouden suurvaltoja ottamaan kyseinen malli käyttöön oikeudenmukaisten tuotanto-olosuhteiden luomiseksi ja reilun kaupallisen kilpailukyvyn varmistamiseksi;

O.  toteaa, että kaupan globalisaation syveneminen muodostaa epäilemättä lukuisia haasteita, mutta se avaa samalla uusia markkinoita ja mahdollisuuksia luoda uutta kasvua;

P.  ottaa huomioon, että neuvosto toteaa maaseudun kehittämispolitiikasta joulukuussa 2011 tekemissään päätelmissä, että menekinedistämistoimia pitäisi toteuttaa myös paikallisen maatalouden potentiaalin ja lyhyiden toimitusketjujen edistämiseksi ja että kyseisiä toimia olisi sisällytettävä myös maaseudun kehittämisohjelmiin, kuten komissio on jo ehdottanut;

Q.  katsoo, että on välttämätöntä ja tärkeää tarjota riittävästi välineitä politiikalle, jolla tuetaan unionin maataloutta ja elintarvikkeiden edistämistä ja jolla vahvistetaan maatalous- ja elintarvikealan kilpailukykyä sekä hyödynnetään sen tuotteiden monipuolisuutta ja laatua sekä tuotteiden tarjoamaa lisäarvoa;

R.  ottaa huomioon, että unionin maatalouden ja elintarviketeollisuuden välistä yhteyttä ei voida murtaa, sillä viime mainittu jalostaa 70 prosenttia maatalouden tuottamista raaka-aineista ja myy elintarviketuotteita, ja ottaa huomioon, että 99 prosenttia eurooppalaisista elintarvike- ja juomateollisuuden yrityksistä on pk-yrityksiä ja 52 prosenttia niistä sijaitsee maaseudulla, minkä vuoksi ne ovat talouden ja yhteiskunnallisen kehityksen moottoreita Euroopan maaseutuympäristössä;

S.  ottaa huomioon, että YMP:n tuki lyhyille toimitusketjuille ja paikallismarkkinoille rahoitetaan maaseudun kehittämispolitiikasta, mikä onkin toivottavin lähestymistapa, sillä tällaiset aloitteet ovat pienimuotoisia, hyvin paikallisia ja luovat työpaikkoja paikallisesti;

T.  katsoo, että ainutlaatuisilla eurooppalaisilla perinnetuotteilla on merkittävästi kasvupotentiaalia ja ne kiinnostavat kuluttajia suurilla kolmansien maiden markkinoilla, ja toteaa, että kyseisiä tuotteita voitaisiin tukea kohdistetuilla ja tehostetuilla menekinedistämisjärjestelyillä ja parantaa samalla työllisyyttä ja luoda kasvua syrjäseuduilla;

U.  ottaa huomioon, että parhaillaan neuvoteltavina olevilla YMP:n uudistamista vuoden 2013 jälkeistä aikaa varten koskevilla lainsäädäntöehdotuksilla pyritään muun muassa siihen, että politiikalla voidaan tukea täysipainoisesti Eurooppa 2020 -strategiaa;

V.  ottaa huomioon, että asetus (EY) N:o 1234/2007 yhteisestä markkinajärjestelystä sisältää kouluhedelmä- ja koulumaitojärjestelmien rahoittamista koskevia sääntöjä; ottaa huomioon, että nykyisessä yhteisen markkinajärjestelyn tarkistamisehdotuksessa (COM(2011)0626) ehdotetaan EU:n kouluhedelmäjärjestelmän rahoitusosuuden nostamista 50 prosentista 75 prosenttiin menoista (lähentymisalueilla 75 prosentista 90 prosenttiin);

W.  ottaa huomioon, että kouluhedelmä- ja koulumaitojärjestelmällä on myös opetuksellisia tavoitteita, sillä järjestelmän pitäisi auttaa oppilaita ymmärtämään paremmin ruoantuotantoa ja elämää maatilalla;

X.  katsoo, että eri menekinedistämisjärjestelmien avulla voidaan, mikäli ne pannaan tehokkaasti täytäntöön, varmistaa, että eurooppalaiset maataloustuotteet tunnistetaan Euroopassa ja ympäri maailman, sekä lisätä kuluttajien tietoisuutta unionin maanviljelijöiden noudattamista korkeista elintarviketurvallisuutta, eläinten hyvinvointia ja ympäristön suojelua koskevista standardeista, joita seurataan ja parannetaan jatkuvasti;

Y.  ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 814/2000 tavoitteena on auttaa kansalaisia ymmärtämään Euroopan maatalouden toimintamallia ja lisätä yleistä tietoisuutta siihen liittyvistä ongelmista; ottaa huomioon, että tietämättömyys ja väärinkäsitykset maataloudesta ja elämästä maaseudulla elävät nykypäivänä todennäköisesti vahvempina kuin koskaan ennen Euroopan historiassa, ja toteaa, että yksi niistä asiaan liittyvistä näkökohdista, joista yleinen mielipide on vähiten tietoinen, on maatalouden tuotantokustannusten merkittävä lisääntyminen niiden velvollisuuksien johdosta, jotka EU on asettanut elintarviketurvallisuuden ja -hygienian, työntekijöiden sosiaaliturvan, ympäristönsuojelun ja eläinten hyvinvoinnin osalta ja joita EU:n suorat kilpailijat maatalouden alalla eivät useinkaan noudata; katsoo, että yksi yleisessä mielipiteessä väärinymmärretyimmistä asiaan liittyvistä näkökohdista koskee epätietoisuutta siitä merkittävästä panoksesta, jonka maatalous antaa kasvihuonepäästöjen vähentämiseen, sekä lukuisista maatalouden tuottamista julkisista hyödykkeistä;

Yleistä

1.  on tyytyväinen komission tiedonantoon ”Maataloustuotteita koskevasta tiedotuksesta ja menekinedistämisestä: eurooppalainen korkean lisäarvon strategia eurooppalaisten makujen menekin edistämiseksi”, jota on pidettävä ensiaskeleena kohti eurooppalaisen tuotannon arvostuksen lisäämistä sekä eurooppalaisten että muun maailman kuluttajien silmissä, ja sen tuottavuuden parantamista;

2.  tukee tiedonannossa määritettyjä neljää päätavoitetta, toisin sanoen elintarvikealan eurooppalaisen lisäarvon lisäämistä, houkuttelevamman ja vaikutuksestaan varmemman poliittisen strategian laatimista, hallinnon yksinkertaistamista ja eri menekinedistämisvälineiden välisen synergian lisäämistä;

3.  katsoo, että sisäisiä ja ulkoisia markkinoita koskeviin menekinedistämispolitiikkoihin olisi kiinnitettävä tasapuolisesti huomiota, sillä molemmat hyödyttävät tuottajia ja kuluttajia;

4.  korostaa, että EU:n menekinedistämispolitiikka on edelleen perusteltua ja tärkeää sisäisesti, paikallisella ja alueellisella tasolla sekä laajenevilla maailmanmarkkinoilla;

5.  katsoo kuitenkin, että EU:n menekinedistämispolitiikan tavoitteiden on oltava selkeämmät ja ne on määriteltävä asianmukaisesti; korostaa, että menekinedistämistoimien on katettava kaikki maatalouselintarviketuotteet, jotka täyttävät EU:n laatuvaatimukset, sillä siten lisätään menekinedistämistoimien tehokkuutta ja vastataan kuluttajien esittämiin vaatimuksiin; korostaa myös, että maataloustuella, jolla taataan elintarvikkeiden turvallisuus, luonnonvarojen kestävä käyttö ja maaseutualueiden elinvoimaisuus, lisätään myös kasvua ja työllisyyttä;

6.  korostaa, että sisämarkkinoilla menekinedistämistoiminnan on oltava yleisluontoista ja jatkuvaa, jotta varmistetaan, että eurooppalaiset kuluttajat tuntevat markkinoilta löytämiensä eurooppalaisten maataloustuotteiden ominaisuudet ja niiden tarjoaman lisäarvon;

7.  korostaa, että ulkoisilla markkinoilla unionin maataloustuotteiden markkinaosuus on säilytettävä ja sitä on kasvatettava ja että uusilta kehittyviltä markkinoilta on pyrittävä löytämään uusia myyntimahdollisuuksia kyseisille tuotteille, mikä edellyttää EU:n menekinedistämis- ja kauppapolitiikan parempaa yhteensovittamista;

8.  katsoo, että komission selkeästi määrittelemät EU:n menekinedistämispolitiikan tavoitteet sekä jäsenvaltioille asetetut riippumattomat suuntaviivat ovat välttämättömiä askeleita politiikan johdonmukaisuuden lisäämiseksi ja eri menekinedistämisvälineiden välisten synergioiden lisäämiseksi, ja pitää niitä myös ehdottoman olennaisina, jotta varmistetaan entistä suurempi avoimuus valittaessa ohjelmia kansallisella tasolla; huomauttaa, että unionin toimien on tällä alalla täydennettävä kansallisia toimia ja yksityisen sektorin toimia;

9.  katsoo, että ottaen huomioon tiedotus- ja menekinedistämispolitiikalle hiljan asetetut uudet tavoitteet tiedotus- ja menekinedistämistoimiin varattuja määrärahoja on lisättävä huomattavasti erityisesti useita eri tuotealoja kattavan menekinedistämisjärjestelmän osalta; katsoo myös, että tälle järjestelmälle olisi luotava erillinen otsake yleisessä talousarviossa;

10.  korostaa, että eurooppalaisten viljelijöiden menestyminen riippuu siitä, miten he pystyvät lisäämään markkinaosuuksiaan ja pitämään elintarviketeollisuuden, jolla kilpailu on erittäin kovaa, merkittävällä paikalla EU:n taloudessa ja kaupassa;

11.  korostaa tarvetta järjestää EU:ssa ja ulkoisilla markkinoilla kattavia kuluttajille suunnattuja tiedotuskampanjoita, joissa kerrotaan tuotannon laatuvaatimuksista ja sertifiointijärjestelmistä;

12.  korostaa, että asetuksen (EY) N:o 3/2008 mukaisten useita eri tuotealoja kattavien menekinedistämistoimien pitäisi edistää paikallismarkkinoita ja lyhyitä toimitusketjuja sekä elvyttää sisämarkkinoita ja tehostaa eurooppalaisten tuotteiden markkinointia ulkoisilla markkinoilla;

13.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen ottaa käyttöön menekinedistämistoimien neljäs osio, joka koskee teknisen tuen tarjoamista; pitää tätä olennaisena, jotta menekinedistämispolitiikka on tehokasta etenkin ulkoisilla markkinoilla;

14.  myöntää tiedotus- ja menekinedistämistoimiin sovellettavaan yhteen ”tunnuskylttiin” sisältyvät mahdollisuudet;

15.  suosittelee pitämään tiedotus- ja menekinedistämistoimet yleisluontoisina;

Paikalliset, alueelliset, sisäiset ja ulkoiset markkinat

16.  toteaa, että EU:n tiedottamis- ja menekinedistämispolitiikalla olisi oltava kolme päätavoitetta: paikallisilla ja alueellisilla markkinoilla sillä olisi korostettava tuotteiden monipuolisuutta ja tuoreutta sekä tuottajien ja kuluttajien välisten etäisyyksien lyhyyttä maaseudun talouselämän elvyttämiseksi ja sosiaalisen elämän eheyttämiseksi; sisämarkkinoilla sillä olisi hyödynnettävä täysimääräisesti unioniin, jossa ei ole rajoja ja jossa on 500 miljoonaa kuluttajaa, liittyvät edut tuotannon ja eurooppalaisten tuotteiden kulutuksen lisäämiseksi; ulkoisilla markkinoilla sillä olisi hyödynnettävä eurooppalaiseen tuotantomalliin liittyviä korkeita vaatimuksia, jotta maatalouselintarvikeala tuottaisi entistä enemmän lisäarvoa;

17.  ehdottaa, että komission olisi kehitettävä lyhyitä toimitusketjuja paikallisille ja alueellisille markkinoille ja luoda siten uusia mahdollisuuksia maaseutualueiden viljelijöille ja muille tuottajille sekä viljelijöiden ja/tai muiden toimijoiden yhdistyksille, ja että komission olisi suunniteltava suuri joukko välineitä maaseutualueiden kehityksen edistämiseksi; pitää myös suositeltavana, että komissio laatii oppaita, joiden avulla viljelijät voivat investoida enemmän ja paremmin tuotteidensa laatuun ja erityisarvoon; katsoo, että olisi myös harkittava investointeja levitykseen joukkotiedotusvälineiden (etenkin internetin) kautta;

18.  ehdottaa, että komission olisi tehtävä sisämarkkinoilla enemmän tukeakseen unionin tuottajien ponnisteluja hankkia tarpeelliset valmiudet vastata kuluttajien kasvaneisiin elintarvikkeiden laatua ja hygieniaa koskeviin vaatimuksiin sekä haluun saada tietoa tuoretuotteiden alkuperästä ja parasta ennen -päivämäärästä, sekä markkinoidakseen tuotteiden ja elintarvikkeiden monipuolisuutta ja tarjotakseen tilaisuuden tutustua uusiin tuotteisiin tai uusiin tapoihin esitellä tai käyttää perinteisiä tuotteita;

19.  kehottaa näin ollen laajentamaan joko markkinoille tai kohteena oleviin tuotteisiin suunnattuja ohjelmia ja keskittymään asiaan liittyvissä menekinedistämisvälineissä tuotantovaatimusten erityispiirteisiin sekä korostamaan jatkuvasti eurooppalaista tuotantomallia ja etenkin eurooppalaisia laatujärjestelmiä; pitää tärkeänä myös rohkaista monikansallisia, useita tuotteita koskevia ohjelmia, jotka yhtäältä antavat aidon eurooppalaisen ulottuvuuden ohjelmaan ja toisaalta tarvitsevat nimenomaisesti unionin tason tukea; katsoo tässä yhteydessä, että etusija olisi annettava maille, jotka panevat täytäntöön markkinoiden olosuhteet ja mahdollisuudet huomioon ottavia tuotanto-ohjelmia, joissa samalla sallitaan se, että komissio mukauttaa tukea tietyn alueen perusteella;

20.  vaatii, että tiedotus- ja menekinedistämistoimista olisi tehtävä kiinnostavampia ammatillisille järjestöille tiivistämällä yhteistyötä meneillään olevien kansallisten ja alakohtaisten toimien välillä ja parantamalla koordinointia poliittisten toimijoiden kanssa erityisesti vapaakauppasopimusten osalta;

21.  korostaa tarvetta joustavoittaa ohjelmia, jotta niitä voidaan sopeuttaa vaihteleviin markkinaolosuhteisiin täytäntöönpanovaiheessa; katsoo, että ohjelmien esittelyvaiheessa vaadittavaa yksityiskohtaisuuden tasoa olisi sen vuoksi alennettava;

22.  kehottaa parantamaan ohjelmien arviointia soveltamalla tarkkaa järjestelmää, jossa käytetään erityisiä indikaattoreita kuten markkinaosuuden kasvu ja uusien työpaikkojen määrä; katsoo, että valintaprosessia olisi lyhennettävä ja että olisi harkittava mahdollisuutta suorittaa etumaksuja organisaatioille;

23.  onnittelee komissiota sen nykyisellä maataloustuotteiden tiedotus- ja menekinedistämispolitiikallaan saavuttamista hyvistä tuloksista, mutta kehottaa selkeyttämään ja parantamaan kyseistä politiikkaa ja pitää tässä yhteydessä erityisen tärkeänä hallinnollisen taakan keventämistä ennen kaikkea vähentämällä komission edellyttämien raporttien määrää; katsoo, että komission olisi laadittava selkeä ja kattava opas, jonka avulla mahdolliset tuensaajat voivat noudattaa tähän politiikkaan liittyviä määräyksiä ja menettelyjä;

24.  kiinnittää komission huomion siihen tosiasiaan, että kun on kyse ulkoisista markkinoista, laadukkaiden elintarvikkeiden tuottaminen ei yksinään riitä takaamaan hyvää markkina-asemaa ja että näin ollen on välttämätöntä investoida menekinedistämisohjelmiin; katsoo, että näissä ohjelmissa on otettava huomioon aiemmin kolmansissa maissa tehdyt markkinatutkimukset, joita varten olisi oltava saatavilla yhteisrahoitusta; katsoo, että olisi myös harkittava mahdollisuutta tukea pilottihankkeita mahdollisiksi uusiksi markkinoiksi todetuissa kolmansissa maissa;

25.  kehottaa toteuttamaan toimia, joilla vauhditetaan eurooppalaisten yhdistysten ja yritysten kehitystä ja rohkaistaan niitä osallistumaan maailmanlaajuisiin foorumeihin, kilpailemaan laadulla ja keskittymään erikoistumiseen ja monipuolisuuteen, mikä edellyttää viljelijöiden ja osuuskuntien tukemista niiden pannessa täytäntöön omat strategiansa ja vientikapasiteettinsa, tuottajille annettu tekninen tuki mukaan luettuna;

26.  kehottaa pitämään mahdollisena markkinoida sellaisten tuotteiden alkuperää, jotka eivät kuulu laatumerkintöjen piiriin, ja korostaa niiden erityispiirteitä ja ominaisuuksia;

27.  katsoo, että eurooppalaisia tuotteita koskevalle EU:n tiedotus- ja menekinedistämispolitiikalle olisi kehitettävä oma tunnus, jolla kyseiset tuotteet yksilöidään EU:ssa ja sen ulkopuolella;

28.  kehottaa komissiota lisäämään kuluttajien tietoisuutta siitä, että unionin maatalousnormit ovat maailman tiukimmat kun kyse on laadusta, turvallisuudesta, eläinten hyvinvoinnista, ympäristön kestävyydestä ja niin edelleen, mikä vaikuttaa tuotteen lopulliseen hintaan; katsoo, että kuluttajille on kerrottava avoimesti, miten eurooppalaiset tuotteet ja niiden ominaisuudet voidaan tunnistaa, jotta vältetään väärennösten ostamisen riski ja jotta kuluttajat voivat päättää, mitä he haluavat ostaa;

Alkuperä ja laatu

29.  katsoo, että laatutuotteita ovat tuotteet, jotka ovat yhteydessä tiettyihin tuotantomenetelmiin, maantieteelliseen alkuperään, perinteisiin tai kulttuurisiin lähtökohtiin, ja huomauttaa, että tällaisten tuotteiden suojelemiseksi on jo olemassa järjestelmiä, kuten suojattu alkuperänimitys, suojattu maantieteellinen merkintä, luomutuotteet ja aidot perinteiset tuotteet; vaatii luomaan uuden paikallista viljelyä ja suoramyyntiä edistävän järjestelmän, jolla tuetaan tuotantoalueella kulutettaviksi tarkoitettuja paikallisia laatutuotteita;

30.  katsoo, että eurooppalaista alkuperää osoittavan merkinnän olisi oltava pääasiallinen identiteettitunnus kaikissa tiedotus- ja menekinedistämistoimissa sekä sisämarkkinoilla että kolmansissa maissa; katsoo, että kansallista alkuperää osoittavaa lisämerkintää voitaisiin harkita kolmansissa maissa silloin, kun asianomainen identiteetti on selkeä, ja tapauksissa, joissa sillä voidaan korostaa elintarvikkeiden tarjonnan monipuolisuutta;

31.  korostaa, että kun on kyse yksityisistä tavaramerkeistä, on olennaisen tärkeää löytää tasapaino yleisluontoisen ja tavaramerkkikohtaisen menekinedistämisen välillä, mikä tekee osaltaan kolmansissa maissa toteutetuista menekinedistämiskampanjoista tehokkaampia; tukee komission kantaa, jonka mukaan tavaramerkeillä voi olla vipuvaikutus tämänkaltaisessa toiminnassa, jossa on luontevaa täydentää yleisluontoista menekinedistämistä yhdistämällä taloudellisia toimijoita tuotteiden ja tavaramerkkien menekinedistämisen kautta, jolloin toiminta vaikuttaa tehokkaammin tuojiin ja siten myös kuluttajiin; katsoo lisäksi, että yksityisten tavaramerkkien sisällyttäminen menekinedistämistoimiin lisää yritysten osallistumishalukkuutta, ja toteaa, että olisi pidettävä mielessä, että viime kädessä kyseiset yritykset yhteisrahoittavat näitä toimia;

32.  huomauttaa, että siinä määrin kuin viljelijät ovat järjestäytyneet, laatujärjestelmien avulla he voivat toteuttaa toimia tarjonnan säätelemiseksi ja hintojen vakauttamiseksi, minkä ansiosta he voivat todennäköisemmin hankkia maanviljelyllä kohtuullisen toimeentulon, ja että tällaisten järjestelmien avulla voidaan parhaiten luoda ”eurooppalaista lisäarvoa” komission tavoitteiden mukaisesti;

33.  pitää tarpeellisena varmistaa, että laatuvaatimuksia noudattavia tuotteita suojellaan tehokkaammin EU:n kauppakumppaneiden suhteen; pyytää sisällyttämään maantieteelliset merkinnät täysimääräisesti kahdenvälisiin ja alueiden välisiin kauppasopimuksiin ja suojelemaan niitä kattavammin niiden puitteissa sekä Maailman kauppajärjestössä;

34.  korostaa, että laatuvaatimusten alaisten tuotteiden menekinedistämisen rahoituspuitteita koskevia sääntöjä on muutettava EU:n rahoitusosuuden lisäämisen mahdollistamiseksi;

35.  huomauttaa, että tiettyjen elintarvikkeista löytyvien aineiden ja paremman terveyden välistä yhteyttä koskevan hyväksytyn tiedon voimaantulo tuo avoimuutta tuotteiden menekinedistämiseen terveyden perusteella;

36.  pitää myönteisenä luomutuotteiden kysynnän kasvua ja kehottaa edistämään niiden tuotantoa ja markkinointia entistä aktiivisemmin;

37.  korostaa tarvetta edistää paikallisten tuotteiden menekkiä vuoristo- ja saaristoalueilla sekä lisätä EU:n tätä tarkoitusta varten myöntämää rahoitusta;

38.  kehottaa komissiota tuomaan ulkoisissa menekinedistämistoimissaan enemmän esiin EU:n maatalouden sitoutuneisuutta kestävämpiin viljelykäytäntöihin, moninaisuuteen ja laatuun ja tästä johtuviin lisäkustannuksiin sekä kehittämään ja vahvistamaan tietoisuutta EU:n menekinedistämisjärjestelmistä ja niihin liittyvistä logoista;

39.  kannattaa teknisen avun tarjoamista pienille ja keskisuurille yrityksille erityisesti niiden kehittäessä omia markkinointistrategioitaan ja analysoidessa omia kohdemarkkinoitaan;

40.  suosittelee perustamaan mahdollisia hankkeita ja parhaita käytäntöjä koskevien tietojen vaihtamiseen tarkoitetun internet-foorumin keinona rohkaista eurooppalaista näkökulmaa korostavien mainoskampanjoiden toteuttamiseen;

41.  korostaa, että yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen tavoitteena on parantaa maataloustuotteiden tuotannon organisointia, kestävyyttä ja laatua; katsoo, että menekinedistämispolitiikalla olisi siksi mahdollistettava elintarvikealan koko potentiaalin käyttöönotto unionin talouskasvun ja työllisyyden edistämiseksi;

42.  kehottaa komissiota määrittämään tulevissa eurooppalaisten makujen menekin edistämistä koskevissa lainsäädäntöehdotuksissaan tarvittaessa erilaiset hallintojärjestelyt sisäisiä ja ulkoisia markkinoita varten sekä monikansallisia tai kriisiohjelmia varten;

43.  pitää tarpeellisena määrittää eurooppalainen tiedotus- ja menekinedistämisstrategia, jossa kohdemarkkinat on yksilöity tarkemmin ja jossa tuotteita ja viestejä voidaan korostaa, ottaen vapaakauppasopimuksia koskevat neuvottelut ja kaikkein kannattavimmat markkinat huomioon rahoituksen sirpaloitumisen ja hajaantumisen ehkäisemiseksi;

Kouluhedelmä- ja koulumaitojärjestelmät

44.  on tyytyväinen komission ehdotukseen kasvattaa EU:n rahoitusosuuksia kouluhedelmäjärjestelmän tukemiseksi nykyisessä talouskriisin tilanteessa;

45.  pyytää komissiota kannustamaan kaikkia jäsenvaltioita vahvistamaan kansallisten kouluhedelmä- ja koulumaitojärjestelmien opetuksellista luonnetta sekä sisällyttämään kyseiset järjestelmät täysimääräisesti maataloustuen toiseen pilariin;

Laatuviinien tiedotuskampanjoita koskevat toimet

46.  kehottaa komissiota arvioimaan, miten aikuisväestölle suunnatut eurooppalaisten laatuviinien vastuullista käyttöä koskevat tiedotuskampanjat on pantu täytäntöön EU:n markkinoilla; toteaa, että tällaisten viinien kohtuullisen käytön lisäksi kyseisissä kampanjoissa olisi korostettava eurooppalaisten viinien kulttuurisia juuria, laadullisia ominaisuuksia sekä erityispiirteitä;

o
o   o

47.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 308 E, 20.10.2011, s. 22.
(2) EUVL L 3, 5.1.2008, s. 1.
(3) EUVL L 147, 6.6.2008, s. 3.
(4) EUVL L 299, 16.11.2007, s. 1.
(5) http://ec.europa.eu/agriculture/eval/reports/promotion/fulltext_en.pdf.
(6) EUVL C 43, 15.2.2012, s. 59.


Jälleenmyyntikorvausoikeutta koskevan direktiivin soveltaminen
PDF 117kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2012 kertomuksesta jälleenmyyntikorvausoikeutta koskevan direktiivin (2001/84/EY) soveltamisesta ja vaikutuksista (2012/2038(INI))
P7_TA(2012)0421A7-0326/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon alkuperäisen taideteoksen tekijän oikeudesta jälleenmyyntikorvaukseen 27. syyskuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/84/EY (jäljempänä ”direktiivi”)(1),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle kertomuksesta jälleenmyyntikorvausoikeutta koskevan direktiivin (2001/84/EY) soveltamisesta ja vaikutuksista (COM(2011)0878),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A7-0326/2012),

A.  ottaa huomioon, että oikeus jälleenmyyntikorvaukseen on tekijän oikeus, joka on vahvistettu kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamista koskevan Bernin yleissopimuksen 14 ter artiklassa;

B.  ottaa huomioon, että direktiivillä pyrittiin yhdenmukaistamaan jälleenmyyntikorvausoikeuden keskeiset soveltamisedellytykset ja poistamaan siten sisämarkkinoiden toteuttamisen mahdolliset esteet;

C.  katsoo, että direktiivin hyväksyminen oli tärkeää taiteilijoille niiden aloitteiden kannalta, joiden avulla he pyrkivät saamaan tunnustusta ja oikeudenmukaista kohtelua luovina henkilöinä ja myös sen roolin kannalta, joka heillä on kulttuuristen arvojen edistäjinä; katsoo kuitenkin, että huolta aiheuttavat edelleen direktiivin vaikutukset eurooppalaisiin taidemarkkinoihin ja etenkin moniin pienempiin ja erikoistuneisiin huutokauppaliikkeisiin ja taidekauppiaisiin EU:ssa;

D.  ottaa huomioon, että direktiivi saatettiin kokonaisuudessaan osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa vasta 1. tammikuuta 2012;

E.  ottaa huomioon, että EU:n osuus elävien taiteilijoiden teosten maailmanmarkkinoista on laskenut huomattavasti viime vuosina;

F.  katsoo, että taiteellinen luomistyö kehittää jatkuvasti osaltaan EU:n kulttuurielämää ja -perintöä;

G.  katsoo, että taide- ja antiikkimarkkinoilla on huomattava vaikutus maailmantalouteen ja erityisesti luovan alan yrityksiin, joiden toimintaa nämä markkinat tukevat;

H.  katsoo, että direktiivi rasittaa taidekauppiaita hallinnollisesti ja saattaa EU:n taidekauppiaat kaupallisesti epäedulliseen asemaan verrattuna kolmansien maiden kauppiaisiin;

EU:n ja maailman taidemarkkinoiden suuntaukset

1.  toteaa, että vuosi 2011 oli ennätyksellinen taidemarkkinoille ja että vuotuiset myyntitulot olivat silloin 11,57 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mikä tarkoittaa yli kahden miljardin Yhdysvaltain dollarin kasvua vuoteen 2010 verrattuna(2); korostaa, että taide- ja antiikkimarkkinoilla on huomattava vaikutus maailmantalouteen ja erityisesti luovan alan yrityksiin, joiden toimintaa nämä markkinat tukevat;

2.  panee merkille, että Euroopan taidemarkkinat kehittyivät merkittävästi vuonna 2011: Yhdistynyt kuningaskunta säilytti 19,4 prosentin osuuden maailmanmarkkinoista ja sen myynti kasvoi 24 prosenttia, Ranskan markkinaosuus oli 4,5 prosenttia ja sen myynti kasvoi 9 prosenttia ja Saksan markkinaosuus oli 1,8 prosenttia ja sen myynti kasvoi 23 prosenttia(3);

3.  toteaa, että vuonna 2011 Kiinan osuus maailmanmarkkinoista oli 41,4 prosenttia ja se ohitti Yhdysvallat, jonka liikevaihto laski 3 prosenttia ja jonka markkinaosuus laski 6 prosenttia 29,5 prosentista vuonna 2010 23,5 prosenttiin vuonna 2011(4);

4.  korostaa, että Kiinan markkinaosuuden kasvu on vaikuttava, mutta huomauttaa, että nykyisellään sen taidemarkkinat rajoittuvat ainoastaan kiinalaisiin taiteilijoihin;

5.  toteaa, että yleisenä suuntauksena on taidemarkkinoiden painopisteen siirtyminen nousevan talouden maihin ja että tämä suuntaus liittyy globalisaatioon, Aasian menestykseen ja uusien keräilijöiden ilmaantumiseen näissä maissa;

6.  panee tyytyväisenä merkille, että kolmannet maat suunnittelevat jälleenmyyntikorvausta koskevan oikeuden käyttöönottoa kansallisessa lainsäädännössään; panee erityisesti merkille, että Yhdysvalloissa annettiin 12. joulukuuta 2011 lakiesitys, jolla on tarkoitus ottaa käyttöön nykytaiteen jälleenmyyntiin sovellettava 7 prosentin korvaus; toteaa, että myös Kiinassa on annettu tekijänoikeuslakiesitys, jolla on tarkoitus ottaa käyttöön jälleenmyyntikorvaus (11 artiklan 13 kohta);

Direktiivin täytäntöönpano

7.  palauttaa mieliin, että teosten jäljentämis- ja esittämisoikeuksiin liittyvät summat eivät ole kovin merkittäviä kuva- ja kuvanveistotaiteessa, jossa tulot saadaan taideteosten myynnistä tai jälleenmyynnistä;

8.  painottaa, että oikeus jälleenmyyntikorvaukseen takaa taiteilijoiden korvausten jatkuvuuden, sillä taiteilijat luovuttavat usein teoksensa matalaan hintaan uransa alussa;

9.  muistuttaa, että direktiivin soveltamisesta ja vaikutuksista annetun komission kertomuksen ja alan tilastotietojen perusteella ei näytä siltä, että oikeus jälleenmyyntikorvaukseen vaikuttaisi kielteisesti Euroopan taidemarkkinoihin;

10.  kehottaa komissiota teettämään vaikutustenarvioinnin taidemarkkinoiden yleisestä toimivuudesta sekä pienten ja erikoistuneiden huutokauppaliikkeiden ja taidekauppiaiden kohtaamista hallinnollisista ongelmista;

11.  muistuttaa, että useilla direktiivin säännöksillä varmistetaan, että oikeutta jälleenmyyntikorvaukseen sovelletaan tasapuolisesti ottaen huomioon kaikkien osapuolten edut ja panee merkille erityisesti korvausosuuksien asteittaisen vähenemisen, korvauksen enimmäismäärän asettamisen 12 500 euroon, pienten myyntitapahtumien jättämisen direktiivin ulkopuolelle ja ensimmäisen ostajan jälleenmyynnin vapauttamisen korvauksista; korostaa kuitenkin, että direktiivi lisää taidekauppiaiden hallinnollista rasitetta;

12.  huomauttaa, että jälleenmyyntikorvaus alkuperäisteoksen elävän tekijän hyväksi voi olla hyödyllinen väline, jolla ehkäistään taiteilijoiden syrjintää;

Päätelmät

13.  muistuttaa, että taidemarkkinoiden arvon arvioitiin olevan 10 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuonna 2010 ja lähes 12 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuonna 2012, josta jälleenmyyntikorvauksen osuus on vain 0,03 prosenttia; katsoo, että kyse on tärkeistä markkinoista, joilta taiteilijoiden ja heidän oikeudenomistajiensa olisi saatava oikeudenmukainen korvaus;

14.  toteaa, että taidemarkkinoita koskevien tutkimusten ja tilastotietojen perusteella ei näytä siltä, että oikeus jälleenmyyntikorvaukseen vaikuttaisi kielteisesti taidemarkkinoiden sijaintiin tai kokonaisliikevaihtoon;

15.  palauttaa mieliin, että direktiivi saatettiin kokonaisuudessaan osaksi kansallista lainsäädäntöä kaikissa jäsenvaltioissa vasta 1. tammikuuta 2012, vaikka oikeus jälleenmyyntikorvaukseen on tunnustettu monissa jäsenvaltioissa jo vuosikymmeniä sitten;

16.  painottaa, että on tuettava aktiivisesti paikallisia taiteilijoita, myös kaikkein nuorimpia taiteilijoita;

17.  katsoo, että on ennenaikaista arvioida direktiiviä uudelleen jo vuonna 2014, kuten komissio on esittänyt, ja ehdottaa, että arviointi toteutetaan vuonna 2015 (neljä vuotta vuoden 2011 joulukuussa toteutetun arvioinnin jälkeen);

18.  kehottaa komissiota arvioimaan seuraavassa arviointikertomuksessaan uudelleen, ovatko direktiivissä esitetyt korvausosuudet, vähimmäishinnat ja jälleenmyyntikorvaukseen oikeutetut ryhmät asianmukaisia;

19.  kehottaa komissiota tekemään tiivistä yhteistyötä sidosryhmien kanssa vahvistaakseen Euroopan taidemarkkinoiden asemaa ja ratkaistakseen joitakin ongelmia, jotka koskevat esimerkiksi kerrannaisvaikutusta sekä pienten ja erikoistuneiden huutokauppaliikkeiden ja taidekauppiaiden kohtaamia hallinnollisia ongelmia;

20.  pitää myönteisinä kolmansien maiden aloitteita jälleenmyyntikorvausta koskevan oikeuden käyttöönottamiseksi ja kehottaa komissiota jatkamaan ponnistelujaan monenvälisillä foorumeilla Euroopan taidemarkkinoiden kansainvälisen aseman lujittamiseksi;

o
o   o

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EYVL L 272, 13.10.2001, s. 32.
(2) Artprice, Art Market Trends 2011, http://imgpublic.artprice.com/pdf/trends2011_en.pdf.
(3) Ks. edellinen alaviite.
(4) Ks. edellinen alaviite.


Toimielinten välisiä neuvotteluja lainsäädäntömenettelyissä koskevan työjärjestyksen 70 artiklan muuttaminen
PDF 197kWORD 59k
Euroopan parlamentin päätös 20. marraskuuta 2012 toimielinten välisiä neuvotteluita lainsäädäntömenettelyissä koskevan Euroopan parlamentin työjärjestyksen 70 artiklan muuttamisesta (2011/2298(REG))
P7_TA(2012)0422A7-0281/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon puhemiehen 18. huhtikuuta 2011 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 211 ja 212 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0281/2012),

1.  päättää muuttaa työjärjestystä jäljempänä esitetyllä tavalla;

2.  palauttaa mieliin, että kyseiset muutokset tulevat voimaan seuraavan istuntojakson ensimmäisenä päivänä;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.

Nykyinen teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Euroopan parlamentin työjärjestys
70 artikla – 1 kohta
1.  Neuvoteltaessa muiden toimielinten kanssa sopimukseen pääsemiseksi lainsäädäntömenettelyn kuluessa noudatetaan tavallisen lainsäätämisjärjestyksen yhteydessä käytävien neuvottelujen menettelysääntöjä.
1.  Neuvoteltaessa muiden toimielinten kanssa sopimukseen pääsemiseksi lainsäädäntömenettelyn kuluessa noudatetaan puheenjohtajakokouksen vahvistamia menettelysääntöjä.
Tarkistus 13
Euroopan parlamentin työjärjestys
70 artikla – 2 kohta
2.  Ennen neuvottelujen aloittamista asiasta vastaavan valiokunnan olisi lähtökohtaisesti tehtävä päätös jäsentensä enemmistöllä ja vahvistettava neuvotteluvaltuutus, neuvotteluohjeet tai neuvottelujen ensisijaiset tavoitteet.
2.   Neuvotteluja ei aloiteta, ennen kuin asiasta vastaava valiokunta on tehnyt jäsentensä enemmistöllä kunkin kyseeseen tulevan lainsäädäntömenettelyn osalta tapauskohtaisesti päätöksen neuvottelujen aloittamisesta. Päätöksessä vahvistetaan neuvotteluryhmän neuvotteluvaltuutus ja kokoonpano. Päätöksistä ilmoitetaan puhemiehelle, joka tiedottaa niistä säännöllisesti puheenjohtajakokoukselle.
Tarkistus 3
Euroopan parlamentin työjärjestys
70 artikla – 2 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Neuvotteluvaltuutus koostuu valiokunnassa hyväksytystä mietinnöstä, joka jätetään täysistunnon käsiteltäväksi. Jos asiasta vastaava valiokunta katsoo, että on perusteltua aloittaa neuvottelut ennen mietinnön hyväksymistä valiokunnassa, neuvotteluvaltuutus voi koostua poikkeuksellisesti joukosta tarkistuksia tai joukosta selvästi määriteltyjä tavoitteita, neuvottelujen ensisijaisia tavoitteita tai neuvotteluohjeita.

Tarkistus 4
Euroopan parlamentin työjärjestys
70 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a. Neuvotteluryhmää johtaa esittelijä, ja sen puheenjohtajana toimii asiasta vastaavan valiokunnan puheenjohtaja tai puheenjohtajan nimeämä varapuheenjohtaja. Siihen kuuluvat ainakin kunkin poliittisen ryhmän varjoesittelijät.

Tarkistukset 5 ja 18
Euroopan parlamentin työjärjestys
70 artikla – 2 b kohta (uusi)
2 b. Kaikista asiakirjoista, joista on määrä keskustella kokouksessa neuvoston ja komission kanssa (kolmikantakokouksessa), on käytävä ilmi osallistuvien toimielinten kannat ja mahdolliset kompromissiratkaisut, ja ne toimitetaan neuvotteluryhmälle vähintään 48 tuntia tai kiireellisissä tapauksissa vähintään 24 tuntia ennen kyseistä kokousta.

Kunkin kolmikantakokouksen jälkeen neuvotteluryhmä raportoi siitä asiasta vastaavan valiokunnan seuraavassa kokouksessa. Asiakirjat, jotka ilmentävät viimeisimmän kolmikantakokouksen tulosta, saatetaan valiokunnan saataville.

Jos valiokunnan kokousta ei ole mahdollista kutsua koolle ajoissa, neuvotteluryhmä raportoi valiokunnan puheenjohtajalle, varjoesittelijöille ja koordinaattoreille tarpeen mukaan.

Asiasta vastaava valiokunta voi saattaa neuvotteluvaltuutuksen ajan tasalle neuvottelujen edistymisen perusteella.

Tarkistus 6
Euroopan parlamentin työjärjestys
70 artikla – 3 kohta
3.  Jos neuvotteluissa päästään yhteisymmärrykseen neuvoston kanssa sen jälkeen, kun valiokunta on hyväksynyt mietinnön, valiokuntaa on joka tapauksessa kuultava uudelleen ennen täysistunnossa toimitettavaa äänestystä.
3.  Jos neuvotteluissa päästään yhteisymmärrykseen, asiasta vastaavalle valiokunnalle ilmoitetaan asiasta viipymättä. Sovittu teksti lähetetään asiasta vastaavan valiokunnan käsiteltäväksi. Jos sovittu teksti hyväksytään valiokunnan äänestyksessä, se jätetään parlamentin käsiteltäväksi asianmukaisessa muodossa, esimerkiksi kompromissitarkistuksina. Se voidaan esittää konsolidoituna tekstinä edellyttäen, että siihen on selvästi merkitty käsiteltävänä olevaan säädösehdotukseen tehdyt muutokset.
Tarkistus 7
Euroopan parlamentin työjärjestys
70 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a. Jos menettelyssä sovelletaan valiokuntien yhteistyömenettelyä tai valiokuntien yhteiskokousmenettelyä, päätökseen neuvottelujen aloittamisesta ja neuvottelujen käymiseen sovelletaan 50 ja 51 artiklaa.

Jos asianomaiset valiokunnat eivät pääse yhteisymmärrykseen, valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtaja vahvistaa neuvottelujen aloittamista ja käymistä koskevat menettelytavat kyseisissä artikloissa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

Tarkistus 8
Euroopan parlamentin työjärjestys
70 a artikla – otsikko (uusi)
70 a artikla

Päätöksen hyväksyminen toimielinten välisten neuvottelujen aloittamisesta ennen mietinnön hyväksymistä valiokunnassa

Tarkistus 9
Euroopan parlamentin työjärjestys
70 a artikla – 1 kohta (uusi)
1.  Valiokunnan päätös neuvottelujen aloittamisesta ennen mietinnön hyväksymistä valiokunnassa käännetään kaikille virallisille kielille, jaetaan kaikille parlamentin jäsenille ja annetaan puheenjohtajakokouksen käsiteltäväksi.
Puheenjohtajakokous voi poliittisen ryhmän pyynnöstä päättää ottaa asian käsiteltäväksi keskustelua ja äänestystä varten jakelua seuraavan istuntojakson esityslistaluonnokseen, jolloin puhemies asettaa määräajan tarkistusten jättämiselle.

Jos puheenjohtajakokous ei tee päätöstä asian ottamisesta kyseisen istuntojakson esityslistaluonnokseen, puhemies antaa neuvottelujen aloittamista koskevan päätöksen tiedoksi kyseisen istuntojakson alussa.

Tarkistus 16
Euroopan parlamentin työjärjestys
70 a artikla – 2 kohta (uusi)
2.  Asia otetaan tiedoksiantoa seuraavan istuntojakson esityslistaluonnokseen käsiteltäväksi ja keskustelua ja äänestystä varten, ja puhemies asettaa määräajan tarkistusten käsiteltäväksi jättämistä varten, jos poliittinen ryhmä tai vähintään 40 jäsentä sitä pyytää 48 tunnin kuluessa tiedoksiannosta.
Muussa tapauksessa päätös neuvottelujen aloittamisesta katsotaan hyväksytyksi.


Työjärjestyksen 181 artiklan (sanatarkat istuntoselostukset) ja 182 artiklan (keskustelujen audiovisuaalinen tallenne) muuttaminen
PDF 191kWORD 48k
Euroopan parlamentin päätös 20. marraskuuta 2012 Euroopan parlamentin työjärjestyksen 181 artiklan (sanatarkat istuntoselostukset) ja 182 artiklan (keskustelujen audiovisuaalinen tallenne) muuttamisesta (2012/2080(REG))
P7_TA(2012)0423A7-0336/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon puhemiehen 13. tammikuuta 2012 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon 26. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman neuvoston muuttamasta esityksestä Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2012, kaikki pääluokat, ja oikaisukirjelmistä nro 1/2012 ja 2/2012 esitykseen Euroopan unionin yleiseksi talousarvioksi varainhoitovuodeksi 2012(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 211 ja 212 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0336/2012),

A.  katsoo, että tulkkaukseen ja kääntämiseen kohdistuvat budjettisäästöt eivät saa vaarantaa monikielisyyden periaatetta vaan ne ovat mahdollisia innovoinnin ja uusien työskentelymenetelmien avulla(2);

1.  päättää muuttaa työjärjestystä jäljempänä esitetyllä tavalla;

2.  palauttaa mieliin, että kyseiset muutokset tulevat voimaan seuraavan istuntojakson ensimmäisenä päivänä;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.

Nykyinen teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Euroopan parlamentin työjärjestys
181 artikla – 1 kohta
1.  Jokaisesta istunnosta laaditaan sanatarkka istuntoselostus kaikilla virallisilla kielillä.
1.  Jokaisesta istunnosta laaditaan monikielisen asiakirjan muodossa sanatarkka istuntoselostus, jossa kaikki puheenvuorot esitetään alkuperäisellä kielellä.
Tarkistus 2
Euroopan parlamentin työjärjestys
181 artikla – 2 kohta
2.  Puhujien on toimitettava oikaisut kirjalliseen muotoon saatettuihin puheenvuoroihinsa pääsihteeristölle yhden viikon kuluessa.
2.  Puhujat voivat tehdä oikaisuja kirjalliseen muotoon saatettuihin puheenvuoroihinsa viiden työpäivän kuluessa. Oikaisut on toimitettava tässä määräajassa pääsihteeristölle.
Tarkistus 3
Euroopan parlamentin työjärjestys
181 artikla – 3 kohta
3.  Sanatarkat istuntoselostukset julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden liitteenä.
3.  Monikieliset sanatarkat istuntoselostukset julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden liitteenä ja niitä säilytetään parlamentin arkistossa.
Tarkistus 4
Euroopan parlamentin työjärjestys
181 artikla – 4 kohta
4.  Jäsenet voivat pyytää, että sanatarkoista istuntoselostuksista käännetään otteita lyhyellä toimitusajalla.
4.   Ote sanatarkoista istuntoselostuksista käännetään mille tahansa viralliselle kielelle jäsenen pyynnöstä. Tarvittaessa käännös toimitetaan lyhyellä toimitusajalla.
Tarkistus 5
Euroopan parlamentin työjärjestys
182 artikla – -1 kohta (uusi)
Parlamentin verkkosivustolla esitetään reaaliaikaisena lähetyksenä parlamentin keskustelut alkuperäisillä kielillä sekä monikielinen äänite, joka sisältää kaikki tulkkaukset.

Tarkistus 6
Euroopan parlamentin työjärjestys
182 artikla – 1 kohta
Heti istunnon jälkeen keskusteluista tuotetaan ja asetetaan internetissä saataville audiovisuaalinen tallenne, joka sisältää äänitteet kaikista tulkkauksista.

Heti istunnon jälkeen keskusteluista tuotetaan ja asetetaan parlamentin verkkosivustolla saataville hakemistolla varustettu alkuperäiskielinen audiovisuaalinen tallenne, joka sisältää monikielisen äänitteen kaikista tulkkauksista. Tallenne on saatavilla verkkosivustolla kuluvan ja seuraavan vaalikauden ajan, minkä jälkeen sitä säilytetään parlamentin arkistossa. Se linkitetään monikielisiin sanatarkkoihin istuntoselostuksiin heti, kun ne ovat saatavilla.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0461.
(2) Ks. edellä mainittu 26. lokakuuta 2011 annettu päätöslauselma, 77 kohta.


Kaksi- tai kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksyntä ja markkinavalvonta ***I
PDF 184kWORD 40k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 20. marraskuuta 2012 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kaksi- tai kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta (COM(2010)0542 – C7-0317/2010 – 2010/0271(COD))
P7_TA(2012)0424A7-0445/2011
OIKAISUT

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2010)0542),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0317/2010),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 19. tammikuuta 2011 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 28. syyskuuta 2012 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnon (A7-0445/2011),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 20. marraskuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2013 antamiseksi kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta

P7_TC1-COD(2010)0271


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 168/2013.)

(1) EUVL C 84, 17.3.2011, s. 30.


Maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen hyväksyntä ***I
PDF 184kWORD 41k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 20. marraskuuta 2012 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen hyväksynnästä (COM(2010)0395 – C7-0204/2010 – 2010/0212(COD))
P7_TA(2012)0425A7-0446/2011

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2010)0395),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0204/2010),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 9. joulukuuta 2010 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 28. syyskuuta 2012 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön (A7-0446/2011),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 20. marraskuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2013 antamiseksi maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta

P7_TC1-COD(2010)0212


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 167/2013.)

(1) EUVL C 54, 19.2.2011, s. 42.


Kortti-, verkko- ja mobiilimaksut
PDF 161kWORD 83k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2012 yhdentyneistä eurooppalaisista markkinoista kortti-, verkko- ja mobiilimaksuille (2012/2040(INI))
P7_TA(2012)0426A7-0304/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 26 ja 114 artiklan,

–  ottaa huomioon 11. tammikuuta 2012 annetun komission tiedonannon yhdentyneistä eurooppalaisista markkinoista kortti-, verkko- ja mobiilimaksuille (COM(2011)0941, jäljempänä ”vihreä kirja”),

–  ottaa huomioon 11. tammikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Yhtenäinen kehys luottamuksen rakentamiseksi digitaalisilla sisämarkkinoilla sähköistä kaupankäyntiä ja verkkopalveluja varten” (COM(2011)0942),

–  ottaa huomioon komission vihreästä kirjasta 11. tammikuuta 2012–11. huhtikuuta 2012 järjestämän julkisen kuulemisen,

–  ottaa huomioon komission kortti-, verkko- ja mobiilimaksuista 4. toukokuuta 2012 järjestämän konferenssin,

–  ottaa huomioon euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevista teknisistä ja liiketoimintaa koskevista vaatimuksista sekä asetuksen (EY) N:o 924/2009 muuttamisesta 14. maaliskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 260/2012(1),

–  ottaa huomioon Euroopan kilpailuviranomaisten verkoston pankkitoimintaa ja maksuja käsittelevän työryhmän maaliskuussa 2012 laatiman tiedotteen kilpailusääntöjen soveltamisesta maksualalla(2),

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin huhtikuussa 2012 antamat suositukset verkkomaksujen turvallisuudesta(3),

–  ottaa huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun 11. huhtikuuta 2012 antaman vastauksen komission julkiseen kuulemiseen, jossa käsiteltiin vihreää kirjaa yhdentyneistä eurooppalaisista markkinoista kortti-, verkko- ja mobiilimaksuille(4),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 22. toukokuuta 2012 antaman vihreää kirjaa koskevan työasiakirjan (INT/634),

–  ottaa huomioon komission 24. heinäkuuta 2002 tekemän päätöksen EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä asiassa COMP/29.373 – Visa International(5),

–  ottaa huomioon komission 19. joulukuuta 2007 tekemän päätöksen EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä asioissa COMP/34.579 – MasterCard, COMP/36.518 – EuroCommerce ja COMP/38.580 – Yrityskortit(6),

–  ottaa huomioon unionin yleisen tuomioistuimen 24. toukokuuta 2012 antaman tuomion asiassa MasterCard ym. vastaan komissio(7),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A7-0304/2012),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan kortti-, verkko- ja mobiilimaksujen markkinat ovat tällä hetkellä vielä hajallaan kansallisten rajojen mukaan ja että markkinoilla on vain muutamia suuria toimijoita, jotka kykenevät saamaan kauppiaiden hyväksynnän ja toimimaan yli rajojen;

B.  ottaa huomioon, että kahden Euroopan ulkopuolisen korttimaksupalvelujen tarjoajan hallitseva markkina-asema saattaa johtaa sekä kuluttajien että kauppiaiden kannalta kohtuuttomiin ja perustelemattomiin kuluihin, joita pankit (ns. liikkeellelaskevat ja vastaanottavat pankit) käyttävät hyväkseen tässä tilanteessa, kuten komissio vihreässä kirjassa toteaa;

C.  ottaa huomioon, että kortti-, verkko- ja mobiilimaksujen kehittäminen ja laajempi käyttö voisi myös auttaa lisäämään ja monipuolistamaan sähköistä kaupankäyntiä Euroopassa;

D.  ottaa huomioon, että verkko- ja mobiilimaksujen osuus ja monipuolisuus kasvavat jatkuvasti Euroopassa ja koko maailmassa;

E.  ottaa huomioon, että teknisen edistyksen myötä korttimaksujärjestelmät saatetaan korvata muilla sähköisillä maksutavoilla ja mobiilimaksuilla;

F.  ottaa huomioon, että vihreässä kirjassa ei tarkastella käteis- ja shekkimaksujen kustannuksia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia verrattuna kortti-, verkko- ja mobiilimaksujen kustannuksiin, joten käteis- ja shekkimaksujen taloudellisten kustannusten ja hyvinvointikustannusten sekä yhteiskunnallisten hyötyjen vertaileva analysointi ei ole mahdollista;

G.  ottaa huomioon, että korttimaksujen nykyinen liiketoimintamalli mahdollistaa kohtuuttomat toimituspalkkiot, jotka näyttävät joskus ylittävän järjestelmän rahoittamisen todelliset kustannukset ja muodostavat merkittävän esteen maksumarkkinoiden kilpailulle;

H.  ottaa huomioon, että rajat ylittävä korttitapahtumien vastaanotto on tällä hetkellä mahdollista vain rajalliselle määrälle toimijoita ja että järjestelyllä voitaisiin lisätä kauppiaiden valinnanvaraa ja siten lisätä kilpailua ja vähentää kuluttajille aiheutuvia kustannuksia;

I.  ottaa huomioon, että maksukorttien käytöstä johtuvat lisämaksut eivät ole sallittuja joissakin jäsenvaltioissa mutta laajasti käytössä toisissa jäsenvaltioissa, ja ottaa huomioon, että liialliset lisämaksut ovat olleet haitaksi kuluttajille, koska maksupalvelun tarjoajat eivät usein tarjoa lisämaksullisille maksuille vaihtoehtoisia menetelmiä;

J.  ottaa huomioon, että yhtenäistä eurooppalaista maksualuetta (SEPA) koskevan kehyksen mukaan asiakkaiden on voitava käyttää yleiskortteja euromääräisten maksujen suorittamiseen ja käteisen nostamiseen SEPA-alueella yhtä helposti ja vaivattomasti kuin kotimaassaan; ottaa huomioon, että kortin tai korttien käyttämisessä ei saisi olla eroa, tapahtuipa se kotimaassa tai muualla SEPA-alueella; ottaa huomioon, että enää ei saisi olla olemassa ainoastaan yhteen maahan tarkoitettuja yleiskorttijärjestelmiä eikä korttijärjestelmiä, jotka on suunniteltu yksinomaan rajojen yli tapahtuvaan käyttöön SEPA-alueella;

K.  ottaa huomioon, että onnistunut siirtyminen SEPA-järjestelmään antanee vauhtia Euroopan laajuisten innovatiivisten maksutapojen kehittämiselle;

Erilaiset maksutavat

1.  antaa komissiolle tunnustusta sen esittämästä vihreästä kirjasta, pitää siinä esitettyjä näkemyksiä ja kysymyksiä erittäin tärkeinä ja yhtyy täysin siinä lueteltuihin tavoitteisiin, joita ovat kilpailun, valinnan, innovaatioiden ja maksuturvallisuuden sekä asiakkaiden luottamuksen lisääminen;

2.  yhtyy komission näkemykseen, jonka mukaan neljän osapuolen pankkikorttijärjestelmissä on eroteltava kolmet erilaiset tuotemarkkinat – ensinnäkin markkinat, joilla eri maksukorttijärjestelmät kilpailevat rahoituslaitosten saamisesta liikkeellelaskeviksi tai vastaanottaviksi asiakkaiksi, sitten ensimmäiset jälkimarkkinat, joilla liikkeellelaskevat pankit kilpailevat pankkikortin haltijoista (”liikkeellelaskumarkkinat”), ja lopuksi jälkimarkkinat, jossa vastaanottavat pankit kilpailevat kauppiaista (”vastaanottavat markkinat”) – ja katsoo, että vapaata kilpailua olisi tehostettava kaikilla markkinoilla;

3.  pitää tärkeänä markkinapohjaista itsesääntelyä yhdessä kaikkien sidosryhmien kanssa, mutta ymmärtää, että itsesääntelyllä ei eturistiriitojen vuoksi ehkä saavutetakaan toivottuja tuloksia hyväksyttävässä aikataulussa; odottaa komissiolta tarvittavia lainsäädäntöehdotuksia, joiden avulla voidaan saada aikaan todellinen yhtenäinen euromaksualue kortti-, verkko- ja mobiilimaksuille, ja pitää tässä yhteydessä tärkeänä maksupalveludirektiivin tulevaa uudelleentarkastelua;

4.  korostaa, että kortti-, verkko- ja mobiilimaksujen yhtenäisestä euromaksualueesta tarvitaan selkeä ja kattava näkemys ja että suunnitelmia ja aikatauluja tarvitaan saavuttamaan perustavoite, joka on erojen poistaminen rajojen yli ja kotimaassa suoritettavilta maksuilta;

5.  korostaa, että on pyrittävä reaaliaikaiseen maksu- ja selvitysjärjestelmään, joka on jo teknisesti toteuttamiskelpoinen ja jo käytössä tiettyjen maksujen kohdalla; painottaa, että reaaliaikaiseen talouteen siirtymisen olisi oltava tärkeänä tavoitteena kaikkialla SEPA-alueella ja että reaaliaikaisen pankkien välisen järjestelmän olisi oltava SEPA-alueen laajuinen;

6.  katsoo siksi, että kaikki kansalliset kortti-, verkko- ja mobiilimaksujärjestelmät olisi liitettävä Euroopan laajuiseen SEPA-yhteensopivaan järjestelmään tai muututtava sellaiseksi, jotta kaikki kortti- verkko- ja mobiilimaksut hyväksyttäisiin kaikkialla SEPA-alueella, ja että komission olisi ehdotettava tarvittavaa siirtymäkautta;

7.  toteaa, että kaikkien maksupäätteiden olisi pystyttävä hyväksymään kaikki kortit ja täytettävä yhteentoimivuusvaatimukset ja että siten olisi poistettava kaikki maksupäätteiden toimintaa ja sertifiointia koskevien vaatimusten eroavaisuuksista aiheutuvat tekniset esteet, koska yhteiset normit, säännöt ja standardoidut pääteohjelmistot lisäisivät kilpailua;

8.  toteaa, että itsesääntelyyn perustuva lähestymistapa ei ole riittävä yhtenäisellä euromaksualueella; kehottaa komissiota ryhtymään lainsäädäntötoimiin maksujen turvallisuuden, oikeudenmukaisen kilpailun, taloudellisen osallistamisen, henkilötietojen suojelun ja avoimuuden varmistamiseksi kuluttajien kannalta;

9.  kehottaa komissiota uudistamaan SEPAn hallintoa, jotta päätöksentekoprosessi olisi demokraattinen, avoin ja yleisen edun mukainen; toteaa, että tämä edellyttää komissiolta ja Euroopan keskuspankilta (EKP) aktiivisempaa ja johtavampaa roolia SEPAn hallinnassa sekä kaikkien sidosryhmien tasapuolista edustusta kaikessa SEPAn päätöksenteko- ja toimeenpanoelimissä, millä taataan loppukäyttäjien riittävä osallistuminen;

10.  ilmaisee huolensa verkko- ja mobiilimaksumarkkinoiden tarpeettoman tiukasta sääntelystä tässä vaiheessa, koska nämä maksutavat kehittyvät edelleen; katsoo, että tämän alan sääntelyä koskevilla aloitteilla on vaarana painottua liikaa olemassa oleviin maksuvälineisiin, mikä saattaa haitata innovointia ja vääristää markkinoita ennen niiden kehittymistä; pyytää komissiota omaksumaan tulevassa ehdotuksessaan asianmukaisen lähestymistavan kaikkiin uusiin verkko- ja mobiilimaksutapoihin, millä varmistettaisiin kuluttajansuojan korkea taso erityisesti heikommassa asemassa olevien kuluttajien tapauksessa;

11.  korostaa, että vaikka sähköiset maksut ovat yhä tärkeämmässä roolissa Euroopassa ja maailmassa, täysimääräisesti ja tehokkaasti yhdennettyjen, kilpailukykyisten, innovatiivisten, turvallisten, avointen ja kuluttajaystävällisten eurooppalaisten digitaalisten sisämarkkinoiden toiminnalle on näiden maksutapojen osalta edelleen vakavia esteitä;

12.  korostaa, että näinä kriisiaikoina on olennaisen tärkeää toteuttaa toimia, joilla tuetaan talouskasvua, työpaikkojen luomista sekä kulutuksen elpymistä, ja että vaikka digitaaliset markkinat tarjoavat hyvän tilaisuuden näiden tavoitteiden saavuttamiselle, EU:n on sitä varten pystyttävä luomaan täydelliset digitaaliset sisämarkkinat; katsoo, että on yhtäältä tärkeää poistaa olemassa olevat esteet ja toisaalta lisätä kuluttajien luottamusta; uskoo tässä yhteydessä, että kortti- verkko- ja mobiilimaksujen alalla neutraalien ja turvallisten EU:n sisämarkkinoiden luominen, joka mahdollistaisi vapaan kilpailun ja innovoinnin, on olennaisen tärkeää todellisten digitaalisten sisämarkkinoiden luomisessa ja voisi myötävaikuttaa merkittävästi kuluttajien luottamuksen lisääntymiseen;

13.  toteaa, että avointen, turvallisten ja tehokkaiden maksujärjestelmien kehittäminen Euroopan digitaalisilla markkinoilla on keskeinen edellytys todellisen digitaalitalouden turvaamiselle ja rajatylittävän sähköisen kaupankäynnin helpottamiselle;

14.  korostaa, että turvalliset, luotettavat ja avoimet sähköisiä maksuja koskevat eurooppalaiset puitteet ovat välttämättömät digitaalisten sisämarkkinoiden käynnistämiseksi; pitää tärkeänä tiedotuskampanjoita, joilla lisätään kuluttajien tietoisuutta markkinoilla saatavilla olevista vaihtoehdoista sekä turvallisten sähköisten maksujen ehdoista ja vaatimuksista, ja katsoo, että tällaisia kampanjoita olisi toteutettava unionin tasolla, jotta voidaan myös hälventää näitä maksutapoja koskevat, usein perusteettomat pelot; katsoo, että tässä suhteessa kuluttajaystävälliset yhteyspisteet lisäisivät luottamusta etämaksuja kohtaan;

15.  korostaa, että tässä yhteydessä olisi ryhdyttävä torjumaan syrjintää, jota eurooppalaiset kuluttajat usein kohtaavat, kun heidän internetin kautta rajat ylittävästi suorittamansa maksut hylätään sen perusteella, mistä ne ovat lähtöisin;

16.  pitää valitettavana, että nykytilanteessa useimmat maksuihin liittyvät kustannukset ovat näkymättömiä, ja toteaa, että kalliista maksutavoista joutuvat maksamaan myös henkilöt, jotka eivät käytä niitä; muistuttaa, että kaikkiin maksutapoihin liittyy kustannuksia; pyytää siksi komissiota tarkastelemaan tulevaisuudessa myös käteis- ja shekkimaksujen kustannuksia, ominaispiirteitä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia kaikkien markkinatoimijoiden kannalta muihin maksutapoihin verrattuna; palauttaa mieliin, että kaikilla eurooppalaisilla olisi oltava mahdollisuus käyttää peruspankkipalveluja; korostaa, että yhteisiin teknisiin standardeihin tähtäävissä toimissa on otettava huomioon Euroopassa tällä hetkellä voimassa olevien standardien merkitys, tehokkuus ja riittävyys;

Standardointi ja yhteentoimivuus

17.  katsoo, että yhteisten teknisten standardien avoimella jatkokehityksellä voitaisiin paitsi parantaa Euroopan talouden kilpailukykyä ja sisämarkkinoiden toimintaa niin myös edistää yhteentoimivuutta ja saada yhteisten turvallisuusstandardien muodossa aikaan myös turvallisuuteen liittyviä etuja, joista hyötyisivät niin kuluttajat kuin kauppiaatkin;

18.  toteaa, että verkko- ja mobiilimaksujen tapauksessa useimpien standardien olisi oltava samoja kuin nykyisissä SEPA-maksuissa mutta uusia standardeja tarvitaan asiakkaiden turvallisuutta ja tunnistusta varten sekä pankkien välisen reaaliaikaisen verkkojärjestelmän vuoksi; painottaa, että uusien standardien kehittäminen ei riitä, sillä koordinoitu täytäntöönpano on vähintään yhtä tärkeää;

19.  korostaa, että standardointi ei saisi luoda esteitä kilpailulle ja innovoinnille, vaan sillä olisi poistettava esteitä, jotta kaikille osapuolille taattaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset; suosittelee siksi, että standardien on oltava avoimia, jotta mahdollistetaan innovointi ja kilpailu markkinoilla, koska yhden tai suljetun standardin myöntämisellä rajoitettaisiin markkinoiden kehitystä ja innovointia, asetettaisiin suhteettomia rajoituksia ja jätettäisiin käyttämättä kilpailua edistävien yhtenäisten toimintaedellytysten mahdollisuus; panee kuitenkin merkille komission kartellitutkimuksen, joka koski Euroopan maksuneuvoston (EPC) verkkomaksuihin (sähköisiin maksuihin) liittyvää standardointiprosessia;

20.  toteaa, että pohjimmiltaan kaikki maksutapahtumat sisältävät samantyyppistä tietoa, ja korostaa, että maksujen välittämiseen tarvittavan tiedonsiirron olisi oltava turvallista siten, että mahdollistetaan koko maksutapahtuman reaaliaikainen prosessointi alusta loppuun; ymmärtää samaa sanomamuotoa käyttävien järjestelmien edut ja muistuttaa, että ilmeisin vaihtoehto on tilisiirtoihin ja suoraveloituksiin käytetty järjestelmä sellaisena kuin se on määritelty SEPAn päättymispäiviä koskevan asetuksen liitteessä (ts. ISO XML 20022); suosittelee, että samaa sanomamuotoa olisi käytettävä kaikessa asiaankuuluvassa tiedonsiirrossa maksupäätteen ja asiakkaan välillä;

21.  tähdentää, että koska verkko- ja mobiilimaksujen markkinat kasvavat nopeasti mutta ovat vielä kehittymättömiä, pakollisten standardien määrääminen näille Euroopan digitaalisten sisämarkkinoiden kannalta keskeisille aloille saattaisi aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia innovoinnille, kilpailulle ja markkinoiden kasvulle;

22.  huomauttaa, että vihreästä kirjasta järjestettyä julkista kuulemista koskevassa lausunnossa komissio toteaa, että kehitettyjen standardien täytäntöönpano on usein erittäin haasteellista; kehottaa komissiota tutkimaan mahdollisuutta täytäntöönpanon valvontamekanismeihin, kuten siirtymäkauden päättymishetken määrittämiseen;

23.  toteaa, että muiden kuin asiakkaan omaan pankki- ja korttijärjestelmään kuuluvien pankkiautomaattien käyttömaksut ovat monessa jäsenvaltiossa liian korkeita, ja ne olisi saatettava kustannusperustaisemmalle tasolle kaikkialla SEPA-alueella;

24.  painottaa, että standardointia ja yhteentoimivuutta koskevilla vaatimuksilla olisi pyrittävä vahvistamaan Euroopan maksujärjestelmien kilpailukykyä, avoimuutta, innovatiivisuutta, maksujen turvallisuutta ja tehokkuutta käyttäjien ja muiden sidosryhmien kannalta; korostaa, että standardointivaatimuksilla ei saisi asettaa esteitä poikkeamalla aiheettomasti maailmanlaajuisten markkinoiden vaatimuksista; katsoo lisäksi, että yhteisistä standardeista olisi pääasiassa sovittava myös maailmanlaajuisesti ja yhteistyössä EU:n tärkeimpien talouskumppaneiden kanssa;

25.  kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisia tapoja edistää uusien tulokkaiden pääsyä korttimarkkinoille esimerkiksi harkitsemalla mahdollisuutta kaikkien transaktioiden yhteiseen maksuinfrastruktuuriin kortin tarjoajasta riippumatta;

26.  toteaa, että maksuinfrastruktuurien erottaminen maksujärjestelmistä saattaisi lisätä kilpailua, kun tekniset rajoitukset eivät sulkisi pois pieniä toimijoita; korostaa, että maksupalvelun tarjoajien olisi voitava vapaasti valita haluamansa vastaanottavien ja liikkeellelaskevien palvelujen yhdistelmä markkinoilla tarjolla olevista maksujärjestelmistä ja että maksuinfrastruktuurien olisi käsiteltävä rinnakkaisten maksujärjestelmien toisiaan vastaavat maksutapahtumat neutraalisti;

27.  korostaa, että tällaisten toimien yhteydessä on aina taattava vapaa ja oikeudenmukainen kilpailu sekä vapaa markkinoilletulo ja -pääsy siten, että otetaan huomioon tulevat teknologiset innovaatiot tällä sektorilla, jotta järjestelmä voi mukautua tulevaan kehitykseen niin, että johdonmukaisesti edistetään innovointia ja kilpailukykyä ja mahdollistetaan ne;

Hallinto

28.  pyytää komissiolta SEPAn hallinnon parantamista koskevaa ehdotusta, joka kattaa organisaatiorakenteen, jossa maksupalvelujen ja täytettävien vaatimusten keskeisiä ominaisuuksia kehitetään siten, että mahdollistetaan teknisten standardien ja turvallisuusstandardien kehittäminen erikseen kyseisen lainsäädännön täytäntöönpanon tukemiseksi; vaatii kaikille sidosryhmille tasapainoisempaa edustusta maksujärjestelmien yhteisten teknisten ja turvallisuutta koskevien standardien kehittämisessä; kehottaa komissiota vastaamaan Euroopan parlamentin aiempiin pyyntöihin SEPAn hallinnon uudistamisesta, jolla varmistettaisiin maksupalvelujen käyttäjien parempi edustus päätöksenteko- ja standardinmääritysprosessissa; panee merkille, että näitä osapuolia ovat – ei välttämättä yksinomaan – EPC, kuluttajajärjestöt, kauppojen järjestöt ja suuret vähittäismyyntiketjut, Euroopan pankkiviranomainen (EPV), komissio, eri alojen asiantuntijat, pankkien ulkopuoliset maksupalvelujen tarjoajat, mobiili-, verkko- ja korttimaksupalvelukaupat sekä matkapuhelinoperaattorit; kehottaa näitä sidosryhmiä mukauttamaan työnsä uuteen hallintorakenteeseen, jossa SEPA-neuvostolla on tehtävä; katsoo, että SEPA-neuvoston apuna olisi oltava erilaisia teknisiä komiteoita tai vakituisia työryhmiä, jotka käsittelisivät e-maksua, m-maksua, kortteja, käteistä rahaa ja muita standardointikysymyksiä, sekä tilapäisiä työryhmiä; muistuttaa, että komissio sitoutui asetuksesta (EU) N:o 260/2012 antamassaan SEPAn hallintaa koskevassa julkilausumassa esittämään ehdotuksen ennen vuoden 2012 loppua; kehottaa eurooppalaisia standardointilaitoksia, kuten Euroopan standardointikomiteaa (Comité Européen de Normalisation, CEN) tai Euroopan telealan standardointilaitosta (European Telecommunications Standards Institute, ETSI) osallistumaan aktiivisemmin korttimaksujen standardointiin yhteistyössä komission kanssa;

29.  tiedostaa tässä yhteydessä, että SEPA on tärkeä tukipilari yhdentyneiden eurooppalaisten maksumarkkinoiden luomisessa ja että sen pitäisi toimia perustana kyseisten markkinoiden kehittämiselle sekä niiden innovatiivisuuden ja kilpailukyvyn lisäämiselle;

30.  katsoo, että sähköisiä maksuja koskevien sääntöjen täytäntöönpano on Euroopassa usein vaikeaa, riittämätöntä ja vaihtelevaa ja että on pyrittävä tarmokkaammin varmistamaan sääntöjen asianmukainen ja yhtenäinen täytäntöönpano;

31.  vahvistaa, että itsesääntelyyn perustuva lähestymistapa ei ole riittävä; katsoo, että komission ja EKP:n olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omaksuttava entistä aktiivisempi ja johtavampi asema ja että kaikkien sidosryhmien, myös kuluttajajärjestöjen, olisi osallistuttava asianmukaisesti ja tultava kuulluiksi päätöksentekomenettelyssä;

32.  pitää todennäköisenä, että syntyy yhä enemmän eurooppalaisia yrityksiä, joiden toiminta on tosiasiallisesti riippuvaista mahdollisuudesta hyväksyä korttimaksuja; katsoo, että on yleisen edun mukaista määritellä objektiiviset säännöt, joissa kuvataan olosuhteet ja menettelyt, joiden mukaisesti korttimaksujärjestelmät voivat yksipuolisesti kieltäytyä korttimaksumahdollisuuden myöntämisestä;

33.  pitää tärkeänä lujittaa SEPAn hallintoa ja antaa uudistetulle SEPA-neuvostolle vahvempi rooli; katsoo, että tämän uuden hallintoelimen olisi koostuttava keskeisten sidosryhmien edustajista ja muodostuttava siten, että se tarjoaa mahdollisuuden komission ja muiden Euroopan unionin viranomaisten suorittamaan demokraattiseen valvontaan; ehdottaa, että uudistettu SEPA-neuvosto johtaisi työtä, laatisi aikataulun ja toimintasuunnitelman, päättäisi painopisteistä ja tärkeimmistä kysymyksistä toimien samalla sovittelijana sidosryhmien välillä; katsoo, että komission olisi varmistettava demokraattinen valvonta siten, että EKP:llä ja EPV:llä on näkyvä rooli;

34.  pitää myönteisenä, että komissio on käynnistänyt sidosryhmien kuulemisen osana SEPAn hallintaa koskevaa vihreää kirjaa asetuksen (EU) N:o 260/2012 johdanto-osan 5 kappaleen mukaisesti, ja odottaa ehdotusta, jonka komissio aikoo esittää aiheesta tämän vuoden loppuun mennessä; tähdentää, että kaikkien SEPAn sidosryhmien ensisijainen huolenaihe on SEPA-siirtymän valmistelu asetuksessa (EU) N:o 260/2012 säädettyjen ehtojen mukaisesti siten, että siirtyminen kansallisista Euroopan laajuisiin maksujärjestelmiin sujuisi vaivattomasti;

Rajat ylittävä vastaanotto

35.  korostaa, että jos standardointia ja käytäntöjen yhtenäistämistä lisätään teknisten esteiden ja kansallisten maksu- ja selvitysvaatimusten ratkaisemiseksi, tällä edistettäisiin rajat ylittävää korttitapahtumien vastaanottoa, mikä lisäisi kilpailua ja siten kauppiaiden valinnanvaraa ja saattaisi johtaa kuluttajien kannalta entistä kustannustehokkaampiin maksutapoihin; katsoo, että kauppiaiden olisi oltava paremmin selvillä rajat ylittävien korttitapahtumien vastaanotosta;

36.  pyytää etsimään aktiivisesti ratkaisuja rajat ylittävän korttitapahtumien vastaanoton helpottamiseksi entisestään, koska siitä on hyötyä sisämarkkinoille; ilmaisee huolensa nykyisistä kansallisista oikeudellisista ja teknisistä esteistä, kuten jotkut toimilupaehdot, jotka olisi poistettava, ettei ulkomaisia SEPA-yhdenmukaisia korttitapahtumien vastaanottajia kohdeltaisi eri tavalla kuin kyseisen maan kotimaisia vastaanottajia;

37.  korostaa, että erilaisia maksutilejä koskevien säädösten välillä ei pitäisi olla merkittäviä eroavaisuuksia ja että maksajan olisi voitava tehdä verkko- tai mobiilitilisiirto kenelle tahansa maksun vastaanottajalle, jos hänen tilinsä on SEPA-yhteydessä olevassa rahoituslaitoksessa;

38.  painottaa, että kaikilla virallisilla maksupalvelujen tarjoajilla olisi oltava yhtäläinen pääsy maksu- ja selvitysjärjestelyihin, jos niillä on riittävät riskinhallintamenettelyt, jos ne täyttävät tekniset vähimmäisvaatimukset ja jos niitä pidetään riittävän vakaina riskien suhteen, eli jos niihin sovelletaan samoja asiaankuuluvia vaatimuksia kuin pankkeihin;

Monenväliset toimituspalkkiot (MIF-palkkiot)

39.  muistuttaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen 24. toukokuuta 2012 ”Mastercard-asiassa” antaman tuomion mukaan monenvälisiä toimituspalkkioita (MIF) voidaan pitää kilpailun vastaisina, ja pyytää komissiota ehdottamaan, miten tämä tuomio otettaisiin huomioon kortti-, verkko- ja mobiilimaksujen liiketoimintamalleja koskevassa sääntelyssä;

40.  toteaa, että nykyiset MIF-tuotot ovat monessa tapauksessa liian korkeita verrattuna kustannuksiin, jotka niillä pitäisi kattaa; korostaa, että erilaisten palvelumaksujen tasapainottaminen saattaa olla tarpeen, jotta voidaan varmistaa, että ristiintukemiskäytännöt eivät edistä tehotonta välineiden valintaa, ja kehottaa komissiota varmistamaan sääntelyllä, että MIF-palkkiot eivät enää vääristä kilpailua luomalla esteitä markkinatulokkaille ja innovoinnille; kehottaa komissiota toteuttamaan vuoden 2012 loppuun mennessä eri vaihtoehtoja koskevan vaikutustenarvioinnin; korostaa, että oikeudellinen selkeys ja oikeusvarmuus ovat MIF-palkkioiden osalta oleellisia;

41.  toteaa, että siirtymäkauden jälkeen mistä tahansa jäsenvaltiosta tulevan henkilön SEPA-yhteensopiva maksukortti olisi hyväksyttävä kaikissa yhtenäisen euromaksualueen maksupäätteissä ja että maksu olisi välitettävä turvallisesti; toteaa, että tämä vaatimus saattaa merkitä sitä, että MIF-palkkioita olisi säänneltävä siten, että ne laskevat tietyn kynnyksen alapuolelle, ja vaatii, että tämä ei saisi johtaa MIF-palkkioiden nousuun missään jäsenvaltiossa, vaan pikemminkin alenemiseen ja myöhemmässä vaiheessa laskuun lähelle nollaa;

42.  katsoo, että rajojen yli tapahtuvaa ja keskitettyä maksutapahtumien vastaanottoa olisi tehostettava ja tekniset tai oikeudelliset esteet olisi poistettava MIF-palkkioiden ja kauppiailta veloitettavien maksujen alentamiseksi;

43.  katsoo, että MIF-palkkioita olisi säänneltävä unionin tasolla, jotta helpotettaisiin uusien markkinatoimijoiden mahdollisuuksia rajat ylittävien korttitapahtumien vastaanottoon ja annettaisiin kauppiaille todellinen mahdollisuus valita, mihin maksujärjestelmään haluavat liittyä; toteaa, että jos uudessa lainsäädäntöehdotuksessa säädetään palkkioista, niiden osatekijät olisi ilmoitettava täysin avoimesti; palauttaa mieliin, että euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevista teknisistä ja liiketoimintaa koskevista vaatimuksista annetun asetuksen (EU) N:o 260/2012 5 artiklassa säädetään, että maksutapahtumakohtaisia MIF-palkkioita ei voida soveltaa 1. helmikuuta 2017 jälkeen; vaatii samanlaista kohtelua korttimaksuille;

44.  katsoo, että kolmen osapuolen ja yhdisteltyjen maksujärjestelmien liiketoimintamalli saattaa nostaa esiin samanlaisia kilpailua koskevia huolenaiheita kuin neljän osapuolen maksujärjestelmät; katsoo siksi, että kaikkia korttijärjestelmiä – olivatpa ne neljän tai kolmen osapuolen järjestelmiä tai yhdistelmiä – ja uusia markkinoille tulijoita olisi kohdeltava yhdenvertaisesti, jotta varmistetaan yhtäläiset toimintaedellytykset myös silloin, kun kaikkien vastaanottajien olisi hyväksyttävä kaikki kortit;

Yhdistelmäkortit

45.  toteaa, että maksujärjestelmien vapaaehtoisesti käyttöön ottamat yhdistelmäkortit voisivat olla kuluttajille hyödyksi, koska ne vähentäisivät korttien määrää kuluttajien lompakossa ja helpottaisivat kansallisten järjestelmien pääsyä laajemmille SEPA-markkinoille, mikä piristäisi kilpailua; huomauttaa kuitenkin, että yhdistelmäkortteja ei pitäisi käyttää kansallisten järjestelmien käyttämisen kiertotienä siten, että jonkin kotimaisen tuotteen käytöstä päätetään jo ennakolta;

46.  huomauttaa, että kortinhaltijalla olisi oltava vapaus valita mikä yhdistelmäkortin vaihtoehdoista aktivoidaan hänen kortissaan; vaatii, että kauppiailla olisi oltava oikeus valita mitä yhdistelmäkortin vaihtoehtoja he haluavat hyväksyä, ja että jokaisessa maksutilanteessa kortinhaltijalla olisi asiakkaana oltava oikeus valita yhdistelmäkortista haluamansa kauppiaan hyväksymä vaihtoehto; kehottaa komissiota ehdottamaan ratkaisuja, joilla kannustetaan useamman kuin yhden SEPA-yhdenmukaisen järjestelmän korttien yhdistämiseen; katsoo, että hallintomenettelyjen yhteensopivuutta, teknistä yhteentoimivuutta ja turvallisuusvastuita koskevia kysymyksiä olisi harkittava huolellisesti;

47.  katsoo, että kuluttajille olisi tiedotettava asianmukaisesti yhdistelmäkorttien käyttöönotosta, jotta kuluttajansuoja toimisi ja väärinymmärrysten riskeiltä vältyttäisiin; korostaa, että kaikkien osapuolten on tiedettävä, kuka on vastuussa kortinhaltijan ja kauppiaan tietojen suojelusta ja luottamuksellisuudesta sekä yhdistetystä maksuvälineestä;

Lisämaksut

48.  katsoo, että lisämaksut, hyvitykset ja muut ohjaustoimet, sellaisina kuin niitä yleisesti käytetään, ovat usein haitallisia maksupalvelujen loppukäyttäjille; toteaa, että yksinomaan asiakkaan maksutavan valintaan perustuva lisämaksu saattaa olla summittainen ja sitä voidaan käyttää väärin lisätulojen saamiseen eikä kustannusten kattamiseen; pitää tärkeänä, että kauppiaalta veloitettavaan maksuun nähden kohtuuttomien lisämaksujen periminen yksittäisestä maksutapahtumasta kielletään ja että rajoitetaan hyvityksiä ja muita kuluttajia ohjaavia käytäntöjä koko unionissa; korostaa siksi, että kauppiaiden olisi hyväksyttävä yksi yleisesti käytetty maksuväline ilman lisämaksua (SEPA-yhteensopiva pankkikortti, e-maksu) ja että muidenkaan välineiden lisämaksut saa missään vaiheessa ylittää kyseisten välineiden välittömiä kustannuksia verrattuna ilman lisämaksuja hyväksyttävään välineeseen;

49.  korostaa, että olisi toimittava avoimemmin ja annettava parempia tietoja kuluttajille maksuvälineiden käyttöön liittyvistä ylimääräisistä kustannuksista ja lisämaksuista, koska kauppiaat sisällyttävät yleisesti kaupankäyntikulut tarjoamiensa tavaroiden ja palveluiden hintoihin, minkä vuoksi kuluttajat eivät saa etukäteen riittävästi tietoa kokonaiskustannuksista ja maksavat siten ostoksistaan enemmän, mikä heikentää kuluttajien luottamusta;

50.  toteaa, että yksinomaan asiakkaan maksutavan valintaan perustuva lisämaksu saattaa olla summittainen ja sitä voidaan käyttää väärin lisätulojen saamiseen eikä kustannusten kattamiseen ja että se ei yleisesti ottaen ole hyödyllinen sisämarkkinoiden kehittämisen kannalta, koska se haittaa kilpailua ja lisää markkinoiden hajanaisuutta ja kuluttajien hämmennystä;

51.  panee merkille, että lisämaksujen rajoittaminen maksuvälineen käytöstä aiheutuviin suoranaisiin kustannuksiin on yksi vaihtoehto, samoin kuin unionin laajuinen lisämaksujen kieltäminen; kehottaa siksi komissiota suorittamaan vaikutustenarvioinnin, jossa tarkastellaan kauppiaalta veloitettavaan maksuun nähden kohtuuttomien lisämaksujen mahdollisuuksien kieltämistä sekä unionin laajuista lisämaksujen kieltämistä kuluttajansuojadirektiivin 2011/83/EU 19 artiklan valossa;

Maksujen turvallisuus

52.  korostaa, että sähköisten maksujen koko potentiaalin kehittäminen vaatii, että varmistetaan kuluttajien luottamus, mikä puolestaan edellyttää korkeaa turvatasoa, jotta voidaan suojautua petoksen riskiltä sekä suojella kuluttajien arkaluontoisia tietoja ja henkilötietoja;

53.  korostaa, että kuluttajien yksityisyyttä olisi suojeltava unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että maksuketjun jokaisella lenkillä olisi oltava pääsy vain käsittelyn kannalta merkityksellisiin tietoihin muiden tietojen jäädessä salatuiksi;

54.  katsoo, että verkko-, kortti- ja mobiilimaksujen turvallisuutta koskevien vähimmäisvaatimusten olisi oltava samat kaikissa jäsenvaltioissa ja että yhteisen hallintoelimen olisi asetettava nämä vaatimukset; toteaa, että standardoidut turvallisuusratkaisut yksinkertaistaisivat kuluttajille suunnattavaa tietoa ja siten kuluttajien mukautumista turvajärjestelyihin, ja ne vähentäisivät maksupalvelujen tarjoajien kustannuksia; ehdottaa siksi, että maksupalvelujen tarjoajat olisi velvoitettava ylläpitämään yhteisiä vähimmäisturvaratkaisuja, joista ei pitäisi muodostua kilpailuesteitä, vaikka maksupalvelujen tarjoajat voivat parantaa niitä;

55.  muistuttaa, että vaikka lopullinen vastuu eri maksutapoihin liittyvistä turvallisuustoimenpiteistä ei voi olla kuluttajalla, näille olisi tiedotettava varotoimista ja että rahoituslaitosten olisi oltava vastuussa petoksen kustannuksista, paitsi jos kuluttaja on aiheuttanut ne ”toimimalla petollisesti tai laiminlyömällä tarkoituksellisesti tai törkeän huolimattomasti yhtä tai useampaa maksupalveludirektiivin 56 artiklassa tarkoitettua velvollisuuttaan”; katsoo siksi, että olisi kannustettava julkisia tiedotuskampanjoita, joilla lisätään yleisön tietoisuutta ja tietoa erityisesti digitaaliseen turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä; kehottaa komissiota ottamaan huomioon Euroopan tietosuojavaltuutetun standardit ja suositukset avoimuudesta, rekisterinpitäjän/henkilötietojen käsittelijän tunnistamisesta, suhteellisuudesta ja tietojen kohteena olevan henkilön oikeuksista, kun se kehittää kortti-, verkko- ja mobiilimaksujen markkinoiden integroimisen strategiaa ja välineitä; pitää tärkeänä, että kaikista SEPA-alueella tapahtuvista maksupetoksista ilmoitetaan keskitettyyn seuranta-, tilastointi- ja arviointipaikkaan, jotta uusiin turvallisuusuhkiin voidaan reagoida nopeasti, ja että merkittävät tapahtumat olisi julkistettava; pyytää komissiota ulottamaan sisäänrakennetun yksityisyyden (privacy by design) suojan pitemmälle kuin tunnistamismekanismeihin ja varotoimiin, jotta voidaan taata mahdollisimman vähäisten tietojen hankkiminen, panna täytäntöön oletusarvoinen yksityisyys (privacy by default), rajoittaa oikeus henkilötietojen käyttöön vain niihin tietoihin, jotka ovat välttämättömiä palvelun tarjoamisen kannalta, ja ottaa käyttöön välineitä, joilla käyttäjät voivat suojella henkilötietojaan paremmin;

56.  katsoo, että henkilökohtaisesti itse paikalla suoritettavien korttimaksujen turvallisuustaso on yleensä korkea ja että magneettikorteista sirukortteihin tapahtuva asteittainen siirtyminen, joka olisi saatava päätökseen nopeasti, parantaa turvallisuustasoa entisestään; on huolissaan turvallisuuskysymyksistä, jotka liittyvät muihin korttimaksujen muotoihin, ja siitä, että jotkin Euroopan nykyisten EMV-maksuvarmennusstandardien toteutukset eivät ehkä ole täysin yhdenmukaisia, ja vaatii tämän epätoivottavan tilanteen korjaamista; muistuttaa myös, että parempia ratkaisuja tarvitaan myös verkkoperustaisiin korttimaksuihin; kehottaa komissiota keräämään riippumatonta tietoa verkkomaksupetoksista ja sisällyttämään lainsäädäntöehdotukseensa asianmukaisia petosten vastaisia säännöksiä;

57.  katsoo, että pankkitilillä käytettävissä olevien varojen ilmoittamiseen kolmansille osapuolille liittyy riskejä; toteaa, että yksi riskeistä on, etteivät kuluttajat kenties ole täysin tietoisia siitä, kuka saa käyttöönsä heidän tilitietonsa minkäkin lainsäädäntökehyksen puitteissa ja mikä operaattori vastaa kuluttajan käyttämistä maksupalveluista; korostaa, että tietosuoja ei saa olla uhattuna missään vaiheessa;

58.  painottaa, että sääntelyn ja teknologian kehittämisellä voitaisiin vähentää näitä turvallisuusriskejä ja tehdä pankkien ulkopuolisten maksupalvelujen tarjoajien kautta suoritettavista maksuista yhtä turvallisia kuin suoraan hyvin suojatuilta pankkitileiltä suoritettavista, kunhan turvajärjestelmät ovat käytännössä saatavilla ja kunhan kyseisen käyttöoikeuden ja sitä pyytävien organisaatioiden legitiimiys määritellään selkeästi;

59.  ei kannata tämän vuoksi kolmansien osapuolten pääsyä asiakkaan pankkitilitietoihin ennen kuin järjestelmä on osoittautunut turvalliseksi ja sitä on testattu perusteellisesti; toteaa, että tulevassa sääntelyssä kolmansien osapuolten pääsy olisi rajoitettava varojen saatavuutta koskevaan ”kyllä–ei”-tietoon ja että siinä on kiinnitettävä erityistä huomiota turvallisuuteen, tietosuojaan ja kuluttajan oikeuksiin; katsoo, että erityisesti olisi täsmennettävä selkeästi se, millä osapuolilla on pääsy tietoihin syrjimättömältä pohjalta ja millä edellytyksillä tietoja voidaan säilyttää, ja katsoo, että nämä määräykset on sisällytettävä osapuolten väliseen sopimussuhteeseen; korostaa, että laadittaessa sääntelykehystä kolmannen osapuolen pääsystä tietoihin olisi selkeästi erotettava toisistaan pääsy tietoihin, jotka koskevat tietyn tilisiirron varojen saatavuutta, sekä yleinen pääsy asiakkaan tilitietoihin; kehottaa komissiota varmistamaan henkilötietojen suojan ehdottamalla Euroopan tietosuojavaltuutettua kuultuaan selkeää sääntelyä siitä, missä roolissa kukin toimija on ja mihin tarkoitukseen tietoja kerätään, ja selkeää määritelmää tietojen keräämisestä, käsittelystä ja tallettamisesta vastuussa olevista toimijoista; toteaa lisäksi, että myös monimutkaisessa rajatylittävässä tilanteessa käyttäjillä olisi oltava oikeus tutustua henkilötietoihinsa ja korjata niitä; katsoo, että tietosuojavaatimukset olisi pantava täytäntöön yksityisyyden ensisijaisuutta koskevan periaatteen mukaisesti ja että yritysten tai kuluttajien ei pitäisi olla vastuussa tietojensa suojelusta;

60.  uskoo, että kuluttajien palautusoikeutta olisi vahvistettava sekä luvattomia maksuja koskevissa tapauksissa että tapauksissa, joissa tavarat tai palvelut jäävät toimittamatta (tai niitä ei toimiteta sovitusti), ja että tehokkaat kollektiivisia oikeussuojakeinoja ja vaihtoehtoisia riitojenratkaisuja koskevat järjestelmät ovat kuluttajansuojan kannalta välttämättömiä välineitä myös sähköisten maksujen alalla;

61.  toteaa, että turvallisuusuhkien lisääntyessä myös CEN:n ja ETSIn on oltava aktiivisesti mukana kehittämässä turvallisuusstandardeja;

62.  toteaa, että kun kyseessä ovat maksujärjestelmät, joissa yksi tai useampi osapuoli sijaitsee eri jäsenvaltiossa, komissiolta odotetaan ehdotusta, jossa selkeytetään mitä tuomioistuimia tai niiden ulkopuolisia riitojenratkaisujärjestelmiä olisi käytettävä riitatilanteissa, ja että kuluttajilla on oltava helppo pääsy näihin vaihtoehtoisiin riidanratkaisuelimiin ja niiden on oltava helppokäyttöisiä;

o
o   o

63.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) EUVL L 94, 30.3.2012, s. 22.
(2) http://ec.europa.eu/competition/sectors/financial_services/information_paper_payments_en.pdf.
(3) http://www.ecb.europa.eu/pub/pdf/other/recommendationsforthesecurityofinternetpaymentsen.pdf.
(4) http://www.edps.europa.eu/EDPSWEB/webdav/site/mySite/shared/Documents/Consultation/Comments/2012/12-04-11_Mobile_Payments_EN.pdf.
(5) EYVL L 318, 22.11.2002, s. 17.
(6) http://ec.europa.eu/competition/antitrust/cases/dec_docs/34579/34579_1889_2.pdf; tiivistelmä päätöksestä EUVL C 264, 6.11.2009, s. 8.
(7) Asia T-111/08, MasterCard ym. vastaan komissio, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa.


Varjopankkitoiminta
PDF 138kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2012 varjopankkitoiminnasta (2012/2115(INI))
P7_TA(2012)0427A7-0354/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2012 annetut Euroopan komission ehdotukset ja tiedonannon pankkiunionista,

–  ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2012 annetut G20-kokouksen päätelmät, joissa kehotetaan saattamaan päätökseen varjopankkitoimintaa koskeva työ uudistusten täysimääräisen täytäntöönpanon mahdollistamiseksi,

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman ”Rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisi: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi”(1),

–  ottaa huomioon finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (FSB) perustaman työryhmän 27. huhtikuuta 2012 julkaiseman väliraportin repo-operaatioista ja arvopaperien lainaksiannosta sekä kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön (IOSCO) samana päivänä julkaiseman raportin rahamarkkinarahastoista,

–  ottaa huomioon EKP:n 30. huhtikuuta 2012 julkaiseman Occasional Paper -sarjan julkaisun (No 133) varjopankkitoiminnasta euroalueella,

–  ottaa huomioon komission vihreän kirjan varjopankkitoiminnasta (COM(2012)0102),

–  ottaa huomioon 26. heinäkuuta 2012 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Product Rules, Liquidity Management, Depositary, Money Market Funds and Long-term Investments for UCITs”,

–  ottaa huomioon raportin valvonnan tiukentamisesta ja varjopankkitoiminnan sääntelystä, jonka FSB julkaisi 27. lokakuuta 2011 vastineena vuoden 2010 Soulin ja vuoden 2011 Cannesin G20-kokousten pyyntöihin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0354/2012),

A.  toteaa, että finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (FSB) määritelmän mukaan varjopankkijärjestelmä on luotonvälitysjärjestelmä, jossa on mukana tavanomaisen pankkijärjestelmän ulkopuolisia laitoksia ja toimintoja;

B.  toteaa, että tavanomaiseen pankkijärjestelmään kuuluvat säännellyt toiminnanharjoittajat ovat laajamittaisesti mukana varjopankkijärjestelmään yhdistetyissä toiminnoissa ja ne ovat myös monin tavoin yhteydessä varjopankkiyksiköihin;

C.  toteaa, että merkittävä osuus varjopankkitoiminnasta tapahtuu säännellyllä pankkisektorilla, joten nykyinen sääntelykehys on ulotettava koskemaan sitä täysimääräisesti;

D.  katsoo, että jotkut varjopankkijärjestelmän määritelmään sopivat osatekijät ovat ratkaisevia reaalitalouden rahoittamisessa, joten uusien sääntelytoimien kehittäminen tai nykyisten laajentaminen on toteutettava varovaisesti;

E.  toteaa, että varjopankkitoiminta on myös hyödyllistä, koska joissakin tapauksissa siinä riskit pidetään yleensä erillään pankkialasta ja siten poissa mahdollisten veronmaksajien tai järjestelmävaikutusten ulottuvilta; katsoo, että entistä kattavampi käsitys varjopankkitoiminnasta, sen sidoksista rahoituslaitoksiin ja avoimuutta koskevaan sääntelyyn, järjestelmäriskien vähentämisestä sekä mahdollisten asiattomien käytäntöjen poistamisesta on kuitenkin välttämätön osa rahoitusvakautta;

F.  toteaa, että varjopankkitoiminnan selkeyttämiseksi kaikessa sääntelyssä on kiinnitettävä asianmukaisesti huomiota varjopankkeihin liittyvien rahoitustoimintojen purkamismahdollisuuteen, monimutkaisuuteen ja vaikeaselkoisuuteen erityisesti kriisitilanteissa;

G.  toteaa, että FSB:n arvion mukaan maailman varjopankkijärjestelmän koko oli vuonna 2011 noin 51 biljoonaa euroa, kun se oli vuonna 2002 vain 21 biljoonaa euroa; toteaa, että varjopankkijärjestelmän osuus koko rahoitusjärjestelmästä on 25–30 prosenttia ja puolet pankkien kokonaisvaroista;

H.  katsoo, että tietyistä mahdollisista myönteisistä vaikutuksista, kuten finanssijärjestelmän tehokkuuden lisääntyminen, laajempi tuotevalikoima ja kasvanut kilpailu, huolimatta varjopankkijärjestelmän on todettu olevan yksi tärkeimmistä finanssikriisin mahdollisista aiheuttajista tai osatekijöistä ja mahdollinen uhka rahoitusjärjestelmän vakaudelle; ottaa huomioon, että FSB vaatii tehostettua valvontaa sellaisille varjopankkijärjestelmän alueille, jotka i) herättävät epäilyksiä järjestelmäriskien takia, erityisesti maturiteetti-/likviditeettitransformaation, ulkoisen rahoituksen osuuden ja riittämättömän luottoriskin siirron takia, ja jotka ii) herättävät epäilyksiä sääntelyn katvealueiden takia;

I.  katsoo, että varjopankkitoimintaa ja luotonantajien vähittäispankkitoiminnan ja investointivälineiden rakennetta koskevat ehdotukset ovat tärkeä osa vuoden 2008 G2O-kokouksen päätöksen tehokasta täytäntöönpanoa – päätöksen jonka mukaan jokainen tuote ja toimija on säänneltävä; katsoo, että komission on tarkasteltava tämä aluetta nopeammin ja kriittisemmin;

J.  katsoo, että varjopankkitoiminta maailmanlaajuisena ilmiönä edellyttää johdonmukaista kansainvälistä sääntelyä, joka perustuu FSB:n suosituksiin (jotka julkaistaan tulevien viikkojen kuluessa) ja jota on täydennettävä muiden keskeisten kansallisten tai ylikansallisten sääntelyelinten suosituksilla;

A.Varjopankkijärjestelmän määritelmä

1.  pitää komission vihreää kirjaa myönteisenä ensivaiheen toimena varjopankkitoiminnan valvonnan tiukentamiseksi; kannattaa komission linjaa, joka perustuu varjopankkitoiminnan epäsuoraan sääntelyyn sekä nykyisen sääntelyn asianmukaiseen laajentamiseen tai tarkistamiseen, mutta korostaa samalla, että jotkut sen osat tarvitsevat suoraa toiminnallista sääntelyä, jossa on kuitenkin vältettävä päällekkäisyydet ja varmistettava sen yhteensopivuus nykyisten säännösten kanssa; kehottaa omaksumaan varjopankkitoiminnan alalla kokonaisvaltaisen lähestymistavan, jossa huomioidaan yhtä lailla niin vakavaraisuusvaatimukset kuin markkinakäyttäytyminen; panee merkille, että markkinaperusteisen rahoituksen ja vähittäismyynnin merkitys kasvaa hyvin monimutkaisissa rahoitustuotteissa jatkuvasti; korostaa siksi, että markkinakäyttäytyminen ja kuluttajansuoja olisi otettava huomioon;

2.  korostaa, että luottolaitoksia, sijoituspalveluyrityksiä sekä vakuutus- ja jälleenvakuutusyhtiöitä koskevan sääntelyn tiukentaminen kannustaa väistämättä siirtämään toimintoja nykyisen alakohtaisen sääntelyn soveltamisalan ulottumiin; painottaa näin ollen tarvetta tehostaa menettelyjä, joiden mukaisesti voidaan arvioida järjestelmällisesti ja kattavasti, miten rahoitusalan lainsäädännön muuttaminen mahdollisesti vaikuttaisi vähemmän säänneltyjen tai sääntelemättömien yksiköiden riskeihin ja pääomavirtoihin, ja korostaa että sääntelyjärjestelmää on laajennettava mainitun arvioinnin perusteella sääntelyn katvealueiden muodostumisen estämiseksi;

3.  hyväksyy FSB:n määritelmän, jonka mukaan varjopankkijärjestelmä on rahoituksen välittäjistä, rahoitusvälineistä, yksiköistä ja rahoitussopimuksista koostuva järjestelmä, jossa harjoitetaan pankkitoiminnan kaltaisia toimintoja, joita ei ole säännelty tai joiden sääntely on joko kevyttä tai puuttuu muihin kuin järjestelmäriskeihin, ja jossa ei ole taattua mahdollisuutta käyttää keskuspankkien likviditeettisopimuksia tai julkisen sektorin luottotakuita; toteaa, että toisin kuin varjopankki-sana antaa olettaa, varjopankkitoiminnassa ei välttämättä ole kyse sääntelemättömästä tai laittomasta rahoitusalan osasta; korostaa tämän määritelmän soveltamisesta valvonnalle ja sääntelylle aiheutuvia haasteita, kun otetaan huomioon myös varjopankkijärjestelmän jatkuva vaikeaselkoisuus sekä sitä koskevan tiedon ja ymmärryksen puute;

B.  Tietojen kartoitus ja analysointi

4.  korostaa, että kriisin myötä vain muutamat varjopankkitoimintakäytännöt ovat hävinneet; katsoo kuitenkin, että varjopankkijärjestelmän innovatiivinen luonne saattaa synnyttää uusia muotoja, jotka voivat aiheuttaa järjestelmäriskejä, jotka olisi estettävä; korostaa siksi, että unionin ja maailmanlaajuisella tasolla on kerättävä enemmän ja parempaa tietoa varjopankkitransaktioista, markkinatoimijoista, rahoitusvirroista ja keskinäisistä yhteyksistä, jotta saadaan kokonaiskuva asiasta;

5.  katsoo, että kansainvälinen yhteistyö ja maailmanlaajuisten voimavarojen keskittäminen on ehdottoman tärkeää, jotta varjopankkijärjestelmästä voitaisiin muodostaa kokonaisvaltainen näkemys;

6.  katsoo, että parempi kokonaiskuva ja tehokkaampi seuranta ja analyysi antavat mahdollisuuden tunnistaa varjopankkitoiminnan reaalitaloutta hyödyttävät näkökohdat ja järjestelmäriskeihin tai sääntelyn katvealueisiin liittyvät huolenaiheet; korostaa, että tarvitaan parempia riskinarviointimenetelmiä, tietoja ja valvontaa niiden laitosten tapauksessa, joilla on vahva järjestelmäriskiprofiili; muistuttaa G20-kokouksessa Los Cabosissa tehdyistä sitoumuksista luoda kansainvälinen oikeushenkilöiden tunnistejärjestelmä ja painottaa, että järjestelmän hallinnoinnissa on tärkeää varmistaa Euroopan etujen riittävä edustus;

7.  katsoo, että valvontaviranomaisten on saatava vähintään kokonaisuutta koskevia tietoja laitosten takaisinostosopimuksista, arvopapereiden antolainauksesta ja kaikentyyppisistä kiinnitys- tai takaisinperintäjärjestelyistä; toteaa, että tätä silmällä pitäen talous- ja raha-asioiden valiokunnan laatimassa mietinnössä vakavaraisuussäädösten uudistamispaketista (CRD IV), josta neuvotellaan parhaillaan neuvoston kanssa, kehotetaan välittämään kyseiset tiedot kauppatietorekisteriin tai arvopaperikeskukseen, jotta Euroopan pankkiviranomainen, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen (EAMV), toimivaltaiset viranomaiset, Euroopan järjestelmäriskikomitea, asianosaiset keskuspankit sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmä (EKPJ) voivat tutustua niihin; huomauttaa myös, että tässä mietinnössä vaaditaan, että rekisteröimättömien takaisinperintäjärjestelyjen on katsottava olevan ilman oikeusvaikutusta selvitysmenettelyissä;

8.  kannattaa sitä, että mahdollisesti EKP luo EU:n keskustietokannan eurorepotransaktioista kerätäkseen tietoa sellaisilta infrastruktuureilta ja säilytyspankeilta, jotka ovat sisällyttäneet repotransaktioiden selvityksen omaan tilinpitoonsa; katsoo kuitenkin, että tietokannan pitäisi kattaa kaikissa valuutoissa suoritetut repotransaktiot, jotta valvontaviranomaisilla olisi kokonaisvaltainen näkemys ja käsitys kansainvälisistä repomarkkinoista; kehottaa komissiota omaksumaan pikaisesti (vuoden 2013 alussa) johdonmukaisen lähestymistavan keskitettyyn tiedonkeruuseen selvittämällä nykyiset tietopuutteet ja liittämällä yhteen muiden elinten ja kansallisten viranomaisten tekemiin aloitteisiin liittyvät aikaansaannokset, erityisesti Euroopan markkinarakenneasetuksessa vahvistetut kauppatietorekisterit; kehottaa komissiota antamaan (vuoden 2013 puoleenväliin mennessä) kertomuksen, jossa käsitellään muun muassa institutionaalisia vaatimuksia (EKP, Euroopan järjestelmäriskikomitea, riippumaton keskusrekisteri), erityisesti eurorepotransaktioita ja finanssialan riskinsiirtoja koskevien tietopyyntöjen sisältöä ja tiheyttä sekä tarvittavien resurssien määrää;

9.  katsoo, että komission pitäisi tutkia kartoitus- ja valvontatarkoituksissa kerätyn tiedon saatavuutta, oikea-aikaisuutta ja kattavuutta huolimatta vakavaraisuusdirektiivissä säädettyyn repotransaktioita koskevaan ilmoitusvelvollisuuteen liittyvän tiedon huomattavasta määrästä;

10.  suhtautuu myönteisesti Legal Entity Identifier -järjestelmän (LEI) perustamiseen ja katsoo, että sen tuomien etujen perusteella olisi kehitettävä repotransaktioita ja arvopapereita koskevan raportoinnin yleisiä standardeja, jotka kattaisivat pääomat, korot, vakuudet, leikkaukset, maturiteetit, vastapuolet ja muut tekijät ja auttaisivat siten kokonaiskuvan hahmottamisessa;

11.  korostaa, että yleinen ja avoimiin teollisuusstandardeihin perustuva raportointimalli on ehdottomasti tarpeen, jotta eri sääntelyviranomaiset voisivat analysoida tiedot samalla tavalla sekä jakaa niitä keskenään ryhtyäkseen tarvittaessa toimenpiteisiin järjestelmäriskin ehkäisemiseksi ja rahoitusmarkkinoiden vakauden varmistamiseksi;

12.  korostaa, että tarvitaan parempi kokonaiskuva rahoituslaitosten riskinsiirroista, muun muassa johdannaistransaktioina suoritetuista siirroista, joita koskevat tiedot on toimitettava Euroopan markkinarakenneasetuksen sekä MIFID-/MIFIR-asetuksen mukaisesti, jotta voidaan selvittää, kuka on ostanut mitäkin keneltäkin ja miten siirretyt riskit on kestetty; painottaa, että tavoitteena pitäisi olla kaikkien rahoituspalvelujen alalla tapahtuvien transaktioiden kartoitus reaaliajassa, mitä voidaan edistää ja automatisoida standardoitujen viesti- ja tietotunnisteiden avulla; kehottaa komissiota sisällyttämään yhteistyössä Euroopan järjestelmäriskikomitean ja kansainvälisten elinten, esimerkiksi FSB:n, kanssa keskitettyä tiedonkeruuta koskevaan kertomukseensa tiedot standardoituja viesti- ja tietomuotoja koskevan työn nykytilasta sekä siitä, onko mahdollista perustaa riskinsiirtojen keskusrekisteri, joka voisi seurata riskinsiirtotietoja reaaliajassa, jolloin rahoitusalan nykyisessä ja tulevassa lainsäädännössä säädettyjen raportointivelvollisuuksien mukaisesti toimitetut tiedot voitaisiin hyödyntää täysimääräisesti, ja tähän pitäisi sisällyttää myös kansainvälisten tietojen saatavuus;

13.  katsoo, että pankkien raportointivelvollisuudet ovat ratkaisevan tärkeä ja arvokas väline varjopankkitoiminnan kartoittamisessa; muistuttaa, että tilinpitosääntöjen pitäisi kuvastaa todellisuutta ja että ihannetilanteessa tase osoittaisi mahdollisimman hyvin kokonaistilanteen;

14.  korostaa, että nämä uudet tehtävät edellyttävät riittävää määrää lisäresursseja;

C.  Varjopankkitoiminnan järjestelmäriskien torjuminen

15.  korostaa, että maasta riippuen joitakin varjopankkitoimintoja ja toiminnanharjoittajia säännellään ja toisia taas ei; korostaa, että tasapuoliset toimintaedellytykset on varmistettava niin eri maiden kuin pankkialan ja varjopankkiyksiköiden välillä, jotta vältettäisiin sääntelyn katvealueiden muodostuminen, joka johtaisi vääristäviin sääntelykannustimiin; toteaa, että pankkisektorin ja varjopankkiyksiköiden keskinäinen finanssiriippuvuus on nykyään liian suuri;

16.  toteaa, että asianmukainen sääntely, arviointi ja tarkastus ovat nykyään miltei mahdottomia tilanteissa, joissa luottoriski ja kassavirrat ovat vääristyneet;

17.  katsoo, että rahastojen ja niiden hoitajien pitäisi osoittaa kestävänsä ongelmatilanteita ja että tehtävät ovat helposti ymmärrettävissä ja joku muu voi ottaa ne hoitaakseen;

18.  korostaa tarvetta lisätä taseesta tehtävien rahoitusvarojen siirron julkisuutta korjaamalla kansainvälisiin tilinpäätösstandardeihin liittyvät puutteet; painottaa rahoitusalan portinvartijoiden, kuten kirjanpitäjien ja sisäisten tilintarkastajien, velvollisuutta ilmoittaa mahdollisista haitallisista tapahtumista ja riskien syntymisestä;

19.  katsoo, että tilinpitosääntöjen pitäisi kuvastaa todellisuutta, ja toteaa, että pankkien ja muiden laitosten vakaus on kärsinyt, kun on sallittu varojen arvon määrittäminen hankintahinnan mukaiseksi huomattavasti yli markkina-arvon, mitä ei kuitenkaan pitäisi sallia; kehottaa komissiota edistämään IFRS-standardin muuttamista ja kiinnittämään enemmän huomiota kokonaiskuvaan ilman nettoutuksia ja riskipainotuksia;

20.  katsoo, että rahoitusalan sääntelyssä pitäisi puuttua rahoituspalvelujen ja -tuotteiden monimutkaisuuteen ja vaikeaselkoisuuteen ja että sääntelytoimenpiteillä, kuten vakavaraisuusvaatimusten tiukentamisella ja riskipainotuksiin liittyvien vähennysten poistamisella, voidaan ehkäistä monimutkaisilla johdannaisilla suojautumista; katsoo, että uusia rahoitustuotteita ei pitäisi markkinoida tai hyväksyä ennen kuin niiden purkamismahdollisuus on osoitettu sääntelyviranomaisille;

21.  ehdottaa, että epäsuhtaisen tiedon antamisesta tehdään rangaistavaa erityisesti silloin, kun on kyse rahoituspalveluihin ja -tuotteisiin liittyvistä tiedoista ja vastuuvapauslausekkeista; katsoo, että vastuuvapauslausekkeisiin pitäisi tarvittaessa soveltaa sivu- ja lausekeperusteista ”pienikokoisen tekstin maksua”;

22.  korostaa, että talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnöt CRD IV:stä(2), jotka ovat paraikaa neuvoston käsiteltävinä, ovat tärkeä askel varjopankkitoiminnan torjunnassa myönteisessä mielessä siten, että strukturoiduille sijoitusinstrumenteille ja velkakirjoille asetetaan likviditeettilimiitti ja että kaikille sääntelemättömille yksiköille asetetaan korkea altistumislimiitti (25 prosenttia omista varoista), mikä auttaisi puskuripankkeja täyttämään pysyvän varainhankinnan vaatimukset, ja että maksuvalmiusriskeihin liittyvissä vakavaraisuussäännöksissä todetaan kyseisiin yksiköihin liittyvän altistumisriskin olevan muilla säännellyillä laitoksilla kuin rahoituslaitoksilla niitä suurempi;

23.  toteaa, että yksi finanssikriisin opetuksista on se, että vaikka vakuutusriski ja luottoriski pidetään yleensä selvästi erillä toisistaan, erottelu saattaa olla esimerkiksi luottovakuutustuotteiden alalla epäselvempi; kehottaa komissiota tarkistamaan pankki- ja vakuutuslainsäädäntöä sekä erityisesti finanssiryhmittymiä koskevaa lainsäädäntöä, jotta toimintaympäristö olisi tasapuolinen niin pankkien kuin vakuutusyhtiöiden kannalta eikä sääntelyn katvealueita pääsisi muodostumaan;

24.  katsoo, että ehdotus laajentaa CRD IV:n tietyt tekijät koskemaan rahoitusyhtiöitä, jotka eivät ota vastaan talletuksia ja jotka eivät ole vakavaraisuusvaatimuksia koskevan asetuksen määritelmän mukaisia yhtiöitä, on tarpeellinen tiettyihin riskeihin puuttumiseksi, kun otetaan huomioon, että tiettyjä säännöksiä voidaan mukauttaa näiden laitosten erityisominaisuuksiin, jotta estetään niihin kohdistuvat suhteettomat vaikutukset;

25.  katsoo, että varjopankkisektoria ei saa jättää eurooppalaisen pankkivalvonnan ulkopuolelle;

26.  korostaa tarvetta varmistaa, että kaikki varjopankkiyksiköt, joilla on pankkisponsori tai jotka on kytköksissä pankkiin, sisällytetään pankin taseeseen vakavaraisuuden valvontaa varten; pyytää komissiota tarkastelemaan vuoden 2013 alkuun mennessä keinoja, joilla voitaisiin varmistaa, että konsolidoimattomat yksiköt konsolidoidaan vakavaraisuuden valvontaa varten globaalin rahoitusvakauden parantamiseksi; kehottaa komissiota huomioimaan kaikki Baselin pankkivalvontakomitean tai muiden kansainvälisten elinten antamat ohjeet tilinpidon ja riskilähtöisen konsolidoinnin mukauttamiseksi;

27.  korostaa tarvetta varmistaa, että rahoituslaitosten rakenteet ja toiminnot saadaan avoimemmiksi; pyytää komissiota ehdottamaan Liikasen raportin päätelmien perusteella toimenpiteitä Euroopan pankkisektorin rakenteen suunnittelemiseksi siten, että siinä otetaan huomioon vähittäispankkien ja investointipankkien toiminnan yhdistämiseen liittyvät hyödyt ja mahdolliset riskit;

28.  toteaa, että repo-operaatiomarkkinat ja arvopaperien lainaksiantomarkkinat ovat tärkeitä; pyytää komissiota hyväksymään vuoden 2013 alkuun mennessä toimenpiteitä avoimuuden lisäämiseksi etenkin asiakkaille, mikä voisi tarkoittaa esimerkiksi velvollisuutta ilmoittaa sääntelyviranomaisille yksityiskohtaisesti vakuuden tunnisteesta ja vakuuksien uudelleenkäytöstä, sekä antamaan sääntelijöille mahdollisuuden määrätä suositusten mukaisesti vakuudellisten rahoitusmarkkinoiden minimileikkauksista tai marginaaleista mutta standardoimatta niitä; myöntää, että on tärkeää tehdä selkeitä päätöksiä arvopapereiden omistusoikeudesta ja varmistaa omistusoikeuden suojaaminen; pyytää kuitenkin komissiota pohtimaan marginaaleja kokonaisvaltaisesti jo käytettyjen alakohtaisten lähestymistapojen lisäksi sekä tarkastelemaan ja arvioimaan mahdollisuutta rajoittaa vakuuksien uudelleenpanttausta; korostaa tarvetta tarkistaa repo-operaatiomarkkinoihin ja arvopaperien lainaksiantomarkkinoihin sovellettavaa konkurssilainsäädäntöä, jotta voitaisiin yhdenmukaistaa ja ratkaista säänneltyjen rahoituslaitosten purkamiseen liittyvät aiemmuuskysymykset; kehottaa komissiota tarkastelemaan erilaisia mahdollisia tapoja rajoittaa konkurssiin liittyvät edut koskemaan vain keskitetysti selvitettyjä transaktioita tai sellaisia vakuuksia, jotka täyttävät yhdenmukaistetut ja ennalta määritetyt kelpoisuusperusteet;

29.  katsoo, että arvopaperistamiseen liittyviä kannustimia on käsiteltävä asianmukaisesti; korostaa, että arvopaperistamista koskevien vakavaraisuus- ja maksuvalmiusvaatimusten pitäisi edistää sijoitussalkun laatua ja hajauttamista, jotta voitaisiin torjua laumakäyttäytymistä; kehottaa komissiota tarkastelemaan arvopaperistamismarkkinoita sekä katettuja joukkovelkakirjalainoja, jotka saattavat lisätä pankkien taseisiin liittyviä riskejä; kehottaa komissiota ehdottamaan erityistoimenpiteitä niiden avoimuuden lisäämiseksi; kehottaa komissiota esittämään tarvittaessa viimeistään vuoden 2013 alkuun mennessä päivitetyn säädösehdotuksen, joka on johdonmukainen parhaillaan käsiteltävänä olevan, Baselin pankkivalvontakomitean arvopapereja koskevan uuden kehyksen kanssa; katsoo, että ehdotuksessa pitäisi määrittää raja sille, kuinka monta kertaa rahoitustuote voidaan arvopaperistaa, sekä asettaa arvopaperistamisen tarjoajille (alullepanijat tai järjestäjät) vaatimuksia siitä, että niiden on kannettava osa arvopaperistamiseen liittyvistä riskeistä, jotta riskin kantaisi varmasti arvopaperistamisen tarjoaja eikä omaisuudenhoitaja, ja vahvistettava toimia avoimuuden saavuttamiseksi; kehottaa erityisesti ottamaan käyttöön johdonmukaisen menetelmän, jota käytetään varojen arvostamisessa ja arvopaperistamistuotteiden standardoinnissa eri lainsäädäntö- ja oikeudenkäyttöalueilla;

30.  toteaa, että omaisuuseriä on ostettu joissakin laitoksissa takaisin ”originate to repo” -mallin mukaisesti luottoluokituksen parantamiseksi; korostaa, ettei sääntelyssä pitäisi sallia kyseisten transaktioiden käyttöä maksuvalmiutta lisäävänä toimenpiteenä (katso talous- ja rahavaliokunnan CRD IV:stä laatima mietintö);

31.  toteaa, että rahamarkkinarahastoilla on tärkeä rooli rahoituslaitosten rahoittamisessa lyhyellä aikavälillä ja riskien hajauttamisessa; toteaa, että EU:hun ja Yhdysvaltoihin sijoittautuneilla rahamarkkinarahastoilla on erilainen rooli ja rakenne; panee merkille, että EAMV:n vuoden 2010 suuntaviivoissa asetettiin rahamarkkinarahastoille tiukempia vaatimuksia (luottokelpoisuus, arvopaperien maturiteetti ja enemmän tietoa sijoittajille); toteaa kuitenkin, että jotkut rahamarkkinarahastot ja varsinkin vakaan nettoarvon rahastot ovat alttiita talletuspaoille; korostaa siksi, että tarvitaan lisätoimia, jotta voidaan parantaa näiden rahastojen häiriönsietokykyä ja kattaa likviditeettiriski; tukee lokakuussa 2012 julkaistun IOSCO:n lopullisen raportin suosituksia, joiden mukaan rahamarkkinarahastoja olisi säädeltävä ja hallinnoitava eri lainkäyttöalueilla; katsoo, että vakaan nettoarvon rahamarkkinarahastoihin olisi sovellettava toimenpiteitä, jotka on suunnattu vähentämään niiden vakaaseen nettoarvoon liittyviä erityisiä riskejä ja sisällyttämään näistä riskeistä aiheutuvat kustannukset; katsoo, että sääntelyviranomaisten olisi vaadittava mahdollisuuksien mukaan muuntamista kelluvaan/muuttuvaan nettoarvoon tai vaihtoehtoisesti olisi otettava käyttöön suojatoimenpiteitä vakaan nettoarvon rahamarkkinarahastojen häiriönsietokyvyn ja kyvyn kohdata merkittäviä lunastuksia vahvistamiseksi; pyytää komissiota esittämään vuoden 2013 ensimmäisellä puoliskolla UCITS-säädösten tarkistuksen, jossa keskitytään erityisesti rahamarkkinarahastoihin ja jolla rahamarkkinarahastot velvoitetaan joko hyväksymään päiväkohtaisesti määritettävä muuttuvan arvo tai, jos ne haluavat pitää kiinni vakaasta arvosta, hakemaan pankkitoimintaa koskeva toimilupa rajattuun tarkoitukseen sekä noudattamaan vakavaraisuusvaatimuksia; korostaa, että sääntelyn katvealueet täytyy minimoida;

32.  kehottaa komissiota käsittelemään UCITS-säädösten tarkistamisen yhteydessä tarkemmin mahdollisuutta säätää rahamarkkinarahastoille erityisiä maksuvalmiussäännöksiä, joissa asetetaan maksuvalmiuden vähimmäisvaatimukset päivä-, viikko- ja kuukausikohtaisesti (20 %, 40 % ja 60 %) ja säädetään likviditeettimaksun perimisestä tietyn kynnysarvon ylittyessä, mihin liittyy myös velvollisuus ilmoittaa välittömästi toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle ja EAMV:lle;

33.  myöntää indeksiosuusrahastojen edut siinä, että ne tuovat piensijoittajien ulottuville laajemman valikoiman sijoituskohteita (erityisesti hyödykkeitä), mutta korostaa indeksiosuusrahastoihin liittyviä riskejä, kuten monimutkaisuus, vastapuolen riski, tuotteiden likviditeetti ja mahdolliset sääntelyn katvealueet; varoittaa vaaroista, joita piilee keinotekoisissa indeksiosuusrahastoissa niiden alati pahenevan vaikeaselkoisuuden ja monimutkaisuuden takia erityisesti silloin, kun keinotekoisia indeksiosuusrahastoja markkinoidaan piensijoittajille; pyytää siksi komissiota arvioimaan ja käsittelemään parhaillaan toteutettavassa UCITS VI:n tarkistamisessa näitä rakenteellisia heikkouksia ja ottamaan huomioon erilaiset asiakasryhmät (kuten piensijoittajat, ammattimaiset sijoittajat ja yhteisösijoittajat) ja niiden erilaiset riskiprofiilit;

34.  pyytää komissiota tekemään kattavan tutkimuksen kaikkien uusien lainsäädäntöehdotusten vaikutuksista reaalitalouden rahoitukseen;

o
o   o

35.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle ja finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmälle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0331.
(2) A7-0170/2012 ja A7-0171/2012.


Lasten suojelu digitaalimaailmassa
PDF 154kWORD 76k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2012 lasten suojelusta digitaalimaailmassa (2012/2068(INI))
P7_TA(2012)0428A7-0353/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmissoikeussopimuksen ja Euroopan neuvoston yleissopimuksen yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa tietojenkäsittelyssä,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU(1),

–  ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi)(2),

–  ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä)(3),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1718/2006/EY Euroopan audiovisuaalialan tukiohjelman täytäntöönpanosta (Media 2007)(4),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2006 alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta ja oikeudesta vastineeseen Euroopan audiovisuaalisia ja verkkotietopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyky huomioon ottaen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen 2006/952/EY(5),

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät lasten suojelusta digitaalimaailmassa(6),

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2011 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Lapsen oikeuksia koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (COM(2011)0060),

–  ottaa huomioon 26. elokuuta 2010 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Euroopan digitaalistrategia” (COM(2010)0245/2),

–  ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2012 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Rikostentorjunta digitaaliaikana: Euroopan verkkorikostorjuntakeskuksen perustaminen” (COM(2012)0140),

–  ottaa huomioon 15. helmikuuta 2012 annetun Euroopan neuvoston lapsen oikeuksien strategian (2012–2015),

–  ottaa huomioon 2. toukokuuta 2012 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Eurooppalainen strategia internetin parantamiseksi lasten näkökulmasta” (COM(2012)0196),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”neuvoston 24. syyskuuta 1998 antaman alaikäisten ja ihmisarvon suojelua käsittelevän suosituksen sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston 20. joulukuuta 2006 alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta ja oikeudesta vastineeseen Euroopan audiovisuaalisia ja verkkotietopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyky huomioon ottaen antaman suosituksen soveltamisesta – Lasten suojelu digitaalimaailmassa” (COM(2011)0556);

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan;

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman kattavasta lähestymistavasta henkilötietojen suojaan Euroopan unionissa(7),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0353/2012),

A.  katsoo, että alaikäisten suojelua digitaalimaailmassa on käsiteltävä lainsäädännöllisin keinoin käyttämällä tehokkaampia toimenpiteitä, muun muassa itsesääntelyä siten, että ala sitoutetaan jakamaan vastuu suojelusta, ja myös opetuksellisin keinoin siten, että lapsia, vanhempia ja opettajia opetetaan estämään alaikäisten pääsy laittoman sisällön pariin;

B.  katsoo, että kaikkiin laittoman verkkosisällön muotoihin on puututtava ja että lasten seksuaalisen hyväksikäytön erityisyys on tunnustettava, koska tällainen sisältö on paitsi laitonta niin myös yksi kammottavimpia verkossa saatavilla olevan sisällön muotoja;

C.  katsoo, että tehokkaan lasten suojelua koskevan strategian yhden päätavoitteen olisi oltava sen varmistaminen, että kaikki lapset, nuoret ja vanhemmat tai huoltajat saavat tiedot ja taidot, joilla he voivat suojella itseään verkossa;

D.  katsoo, että tekniikoiden nopea kehittyminen edellyttää ripeitä toimia itse- ja yhteissääntelyn keinoin sekä perustamalla pysyviä elimiä, jotka voivat soveltaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa erilaisissa yhteyksissä;

E.  katsoo, että digitaalinen maailma tarjoaa monia koulunkäyntiin ja oppimiseen liittyviä mahdollisuuksia; katsoo, että opetusala on mukautumassa digitaalimaailmaan, mutta mukautumisen tahti ja tapa eivät vastaa alaikäisten elämässä tapahtuvia tekniikan muutoksia, ja vanhemmilla ja opettajilla on vaikeuksia auttaa oppilaita, koska he yrittävät opettaa lapsia käyttämään mediaa kriittisesti, mutta ovat taipuvaisia jäämään syrjään lasten virtuaalisesta elämästä;

F.  katsoo, että alaikäiset käyttävät internetiä yleensä hyvin vaivattomasti, mutta he tarvitsevat apua sen järkevässä, vastuullisessa ja turvallisessa käytössä;

G.  katsoo, että alaikäisten on tärkeää ymmärtää paremmin verkon mahdolliset uhat ja että myös perheiden, koulujen ja kansalaisyhteiskunnan on jaettava vastuu alaikäisten valistamisesta ja sen varmistamisesta, että lapsia suojellaan asianmukaisesti heidän käyttäessään internetiä ja muita uusia medioita;

H.  katsoo, että mediakasvatus sekä uusien tieto- ja viestintätekniikoiden opetus on tärkeää, kun kehitetään alaikäisten suojelua digitaalimaailmassa koskevia toimintamalleja ja varmistetaan näiden tekniikoiden turvallinen, tarkoituksenmukainen ja kriittinen käyttö;

I.  katsoo, että digitaalisten tekniikoiden kehitys tuo erinomaisen mahdollisuuden tarjota lapsille ja nuorille tilaisuus käyttää uusia medioita ja internetiä tehokkaasti tavoilla, joilla he voivat ilmaista näkemyksensä muille ja voivat näin osallistua ja oppia aktiiviseen rooliin yhteiskunnassa sekä verkossa että sen ulkopuolella;

J.  katsoo, että myös alaikäisillä on oltava mahdollisuus käyttää moniarvoisia ja turvallisia digitaalisia välineitä, palveluja sekä digitaalista sisältöä, jotta he voivat hyödyntää kansalaisuuttaan ja käyttää siitä johtuvia oikeuksia, joita ovat muun muassa kulttuurielämään, yhteiskunnalliseen elämään ja demokratiaan osallistuminen;

K.  katsoo, että alaikäisten suojeluun liittyvissä ennaltaehkäisy- ja muissa toimissa on laittoman ja sopimattoman sisällön torjumisen ohella otettava huomioon myös monet muut uhat, kuten ahdistelu, syrjintä, palvelujen käytön rajoittaminen, verkossa tapahtuva seuranta, yksityisyyden, sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden loukkaukset sekä henkilötietojen keruun tarkoitusperien epäselvyys;

L.  katsoo, että digitaalimaailman tarjoamat uudet tieto- ja viestintävaihtoehdot, joita ovat muun muassa tietokoneet, eri alustoilla toimiva televisio, matkapuhelimet, videopelit, taulutietokoneet ja sovellukset, eivät ainoastaan tarjoa mahdollisuuksia ja tilaisuuksia lapsille ja nuorille vaan myös aiheuttavat sen vaaran, että laittomaan tai alaikäisten kehitykselle sopimattomaan ja haitalliseen sisältöön pääsy on helppoa, ja myös mahdollisuuden, että tietojen keräämisen tarkoitusperänä on lasten pitäminen kuluttajina, millä on haitallisia ja mittaamattomia vaikutuksia;

M.  ottaa huomioon audiovisuaalisten palvelujen vapaan liikkuvuuden sisämarkkinoilla ja katsoo, että alaikäisten hyvinvointi ja ihmisarvo ovat tässä yhteydessä erityisen oikeudellisen suojelun arvoisia;

N.  katsoo, että jäsenvaltioiden toimet laittoman verkkosisällön estämiseksi eivät ole aina tehokkaita ja että niihin liittyy vääjäämättömästi poikkeavia lähestymistapoja haitallisen sisällön ehkäisyyn; katsoo, että laiton verkkosisältö olisi poistettava välittömästi asianmukaisten oikeuskeinojen avulla;

O.  katsoo, että alaikäisiin liittyvien tietojen ja henkilökohtaisten tietojen esittäminen verkossa voi johtaa niiden luvattomaan käsittelyyn, näiden alaikäisten hyväksikäyttöön ja ihmisarvon alentamiseen ja vaarantaa siten vakavasti heidän identiteettinsä, henkisen hyvinvointinsa ja sosiaalisen osallisuutensa varsinkin siksi, että nämä tiedot voivat päätyä vääriin käsiin;

P.  katsoo, että sosiaalisten verkostojen nopeaan kasvuun liittyy tiettyjä riskejä, jotka koskevat yksityisyyden suojaa, henkilötietoja ja alaikäisten ihmisarvoa;

Q.  ottaa huomioon, että lähes 15 prosentille alaikäisistä 10–17-vuotiaista internetin käyttäjistä esitetään seksuaalisia ehdotuksia ja että 34 prosenttia heistä törmää seksuaaliseen aineistoon, jota he eivät ole etsineet;

R.  katsoo, että digitaalisen sisällön ja palvelujen tarjoajien käyttöönottamat erilaiset menettelysäännöt eivät aina noudata EU:n tai jäsenvaltion lainsäädäntöön sisältyviä avoimuuden, riippumattomuuden, luottamuksellisuuden ja henkilökohtaisten tietojen käsittelyn vaatimuksia ja voivat aiheuttaa vaaroja, jotka liittyvät kaupallisiin tarkoituksiin tehtävään profilointiin tai muunlaiseen hyväksikäyttöön, kuten seksuaaliseen hyväksikäytöön ja jopa ihmiskauppaan;

S.  katsoo, että lapsille suunnatun mainonnan olisi oltava vastuullista ja maltillista;

T.  katsoo, että alaikäisiä tulee suojella digitaalimaailman vaaroilta heidän ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti; katsoo, että jäsenvaltioilla on vaikeuksia sovittaa yhteen sisällön luokittelutyyppien laadintaan liittyviä tekijöitä ikäryhmän ja sisällön vaarallisuusasteen mukaan;

U.  katsoo, että vaikka on tunnustettava monet alaikäisten digitaalimaailmassa kohtaamat vaarat, on myös jatkossa hyödynnettävä niitä monia mahdollisuuksia, jotka digitaalimaailma tarjoaa tietoyhteiskunnan kehittämiselle;

V.  katsoo, että vanhempien rooli on hyvin merkittävä lastensa suojelemisessa digitaalimaailman vaaroilta;

Oikeus- ja hallintokehys

1.  huomauttaa, että lasten oikeuksien suojelussa EU:ssa käynnistyi uusi vaihe, kun voimaan tulivat Lissabonin sopimus sekä nykyisin oikeudellisesti sitova Euroopan unionin perusoikeuskirja, jonka 24 artiklassa lasten suojelu määritetään perusoikeudeksi, ja vaatii, että kaikissa lapsia koskevissa, joko viranomaisten tai yksityisten yhteisöjen toteuttamissa toimissa lasten etu on asetettava etusijalle; toistaa, että EU:n on täysimääräisesti kunnioitettava niissä kansainvälisissä säädöksissä asetettuja normeja, joiden osapuolena se ei varsinaisesti ole, kuten Euroopan unionin tuomioistuin on kehottanut asiassa C-540/03, Euroopan parlamentti v. neuvosto;

2.  kehottaa jäsenvaltioita saattamaan osaksi kansallista lainsäädäntöään ja panemaan täytäntöön sujuvasti ja hyvissä ajoin lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annetun direktiivin 2011/92/EU; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden toimenpiteet alaikäisten suojelemiseksi digitaalimaailmassa yhdenmukaistetaan mahdollisimman laajasti;

3.  toistaa, että jäsenvaltioiden on allekirjoitettava ja ratifioitava lasten suojelua koskevat kansainväliset välineet, kuten Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan, lapsen oikeuksien yleissopimuksen kolmas valinnainen pöytäkirja ja eurooppalainen yleissopimus lasten oikeuksien toteuttamisesta, jos ne eivät ole sitä vielä tehneet, ja saatettava kyseiset välineet osaksi kansallista lainsäädäntöä niin, että varmistetaan tarvittava oikeusvarmuus ja oikeudellinen selkeys EU:n oikeusjärjestyksen vaatimusten mukaisesti;

4.  kehottaa komissiota tehostamaan nykyisiä sisäisiä mekanismeja, jotta varmistetaan yhdenmukainen ja koordinoitu lähestymistapa alaikäisten oikeuksien suojelemiselle digitaalimaailmassa; suhtautuu myönteisesti komission eurooppalaiseen strategiaan internetin parantamiseksi lasten näkökulmasta ja kehottaa komissiota parantamaan olemassa olevia sisäisiä mekanismeja, jotta varmistetaan yhdenmukainen ja koordinoitu lähestymistapa lasten turvallisuuteen verkossa;

5.  korostaa, että lasten oikeudet on otettava huomioon kaikilla EU:n politiikanaloilla analysoimalla toimenpiteiden vaikutuksia lasten oikeuksiin, turvallisuuteen ja fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen ja että tämä on sisällytettävä selkeästi laadittuna komission ehdotuksiin digitaalimaailmasta;

6.  korostaa, että vain kattavalla oikeudellisten, teknisten ja koulutuksellisten toimenpiteiden yhdistelmällä sekä ennaltaehkäisyllä voidaan puuttua riittävästi lasten verkossa kohtaamiin vaaroihin ja tehostaa lasten suojelemista verkkoympäristössä

7.  suhtautuu myönteisesti Europolin osana toimivaan uuteen verkkorikostorjuntakeskukseen ja kehottaa komissiota varmistamaan, että keskuksen lastensuojeluryhmällä on riittävät resurssit ja että se tekee tehokasta yhteistyötä Interpolin kanssa;

8.  toivoo Safer Internet -ohjelman jatkamista ja kehottaa osoittamaan ohjelmalle asianmukaiset varat sille kuuluvien tehtävien täysimääräistä toteuttamista varten ja säilyttämään ohjelman erityispiirteet sekä vaatii komissiota esittämään parlamentille kertomuksen sen onnistumisesta ja puutteista, jotta jatkossa voidaan varmistaa mahdollisimman tehokas toiminta;

9.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan – myös internetissä – asianmukaisia toimenpiteitä, esimerkiksi tutkimus- ja koulutusohjelmia, joilla pyritään valistamaan lapsia ja pienentämään lasten uhriksi joutumisen riskiä internetissä, ja toteuttamaan ne tarvittaessa yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, perheiden, koulujen, audiovisuaalipalvelujen tarjoajien, alan tuottajien ja muiden sidosryhmien kanssa;

10.  panee merkille komission aloitteesta perustetun, lasten turvallisuutta verkossa ajavan liiton (CEO); kehottaa tiiviiseen yhteistyöhön muun muassa alaikäisten suojelun, tietosuojan tai koulutuksen parissa työskentelevien kansalaisyhteiskuntaa edustavien yhdistysten ja järjestöjen, vanhempien ja opettajien edustajien kanssa myös EU:n tasolla sekä kuluttaja- ja oikeusasioista vastaavien komission pääosastojen kanssa;

Media ja uudet mediat: käyttömahdollisuudet ja opetus

11.  huomauttaa, että internet antaa lapsille ja nuorille äärettömän arvokkaita keinoja ilmaista tai vahvistaa näkemyksiään, saada tietoa ja oppia ja esittää oikeuksiinsa liittyviä vaatimuksia ja että se on lisäksi erinomainen viestintäväline ja tarjoaa maailmankuvaa avartavia ja yksilöä rikastuttavia kokemuksia;

12.  korostaa kuitenkin, että verkkoympäristö ja sosiaalinen media muodostavat turvallisuusriskin lasten yksityisyydelle ja ihmisarvolle, sillä he ovat sen haavoittuvimpia käyttäjiä;

13.  muistuttaa, että internet myös altistaa lapset vaaroille, joita ovat muun muassa lapsipornografia, väkivaltaisen aineiston vaihtaminen, tietoverkkorikollisuus, uhkailu, kiusaaminen, verkkoahdistelu, lasten mahdollisuudet käyttää tai hankkia lainsäädännöllä rajoitettuja tai ikään nähden epäsoveliaita tuotteita ja palveluja, altistuminen ikään nähden epäsoveliaalle, hyökkäävälle tai harhaanjohtavalle mainonnalle, huijaukset, identiteettivarkaudet, petokset ja muut vastaavanlaiset luonteeltaan taloudelliset uhat, jotka voivat synnyttää traumaattisia kokemuksia;

14.  tukee jäsenvaltioiden pyrkimyksiä edistää lasten, vanhempien, kasvattajien, opettajien ja sosiaalityöntekijöiden järjestelmällistä valistusta, jolla pyritään mahdollistamaan, että he ymmärtävät digitaalimaailmaa ja tunnistavat vaarat, jotka voivat vahingoittaa lasten fyysistä tai henkistä koskemattomuutta, sekä pyritään vähentämään digitaaliseen mediaan liittyviä riskejä ja antamaan tietoa ilmoittamispisteistä sekä toimintatavoista lapsiuhrien auttamiseksi; huomauttaa samalla, että lasten on ymmärrettävä, että heidän oma digitaaliteknologian käyttönsä voi loukata muiden oikeuksia tai jopa olla rikollista;

15.  pitää erittäin tärkeänä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa aloitettavaa mediakasvatusta, jonka avulla lapset ja nuoret oppivat itsenäisesti ja kriittisesti valikoimaan ne verkkosisällöt, joita he haluavat käyttää, ja korostaa perustavanlaatuisia arvoja, jotka koskevat ihmisten yhteiseloa ja kunnioittavaa ja suvaitsevaa suhtautumista muihin;

16.  pitää mediakasvatusta keskeisenä välineenä, jonka avulla lapset voivat käyttää kriittisesti mediaa ja digitaalimaailman tarjoamia mahdollisuuksia, ja kehottaa jäsenvaltioita liittämään sen osaksi opetussuunnitelmaa; palauttaa komission mieleen, että digitaalisen markkinoinnin jatkuvasti lisääntyessä, myös kuluttajakasvatus on tärkeää;

17.  muistuttaa, että lasten ja heidän vanhempiensa digitaalinen lukutaito ja osaaminen on tärkeää; painottaa myös, että alaikäisten digitaalista lukutaitoa ja osaamista sekä internetin turvallista käyttöä olisi pidettävä ensiarvoisena unionin sosiaali-, koulutus- ja nuorisopolitiikoissa ja Eurooppa 2020 -strategian tärkeänä osatekijänä;

18.  kehottaa perustamaan pysyvän digitaalisen koulutuksen opettajille, jotka toimivat jatkuvasti koululaisten parissa;

19.  korostaa perheiden, koulun, kansalaisyhteiskunnan, sidosryhmien sekä median ja audiovisuaalisten palvelujen tarjoajien välisen kasvatusyhteistyön merkitystä, jotta digitaalimaailman ja alaikäisten välille voidaan luoda tasapainoinen ja aktiivinen vuorovaikutus; kehottaa komissiota tukemaan vanhemmille, kasvattajille ja opettajille suunnattuja valistusaloitteita, jotta nämä voivat auttaa parhaansa mukaan alaikäisiä digitaalisten välineiden ja palvelujen käytössä;

20.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään nykyisissä ja uusissa nuorille tarkoitetuissa digitaalimaailmaa käsittelevissä ohjelmissa ja palveluissa sekä koulutuksessa, kulttuurissa ja taiteessa alaikäisten yhtäläisiä mahdollisuuksia käyttää turvallista, laadukasta ja moniarvoista digitaalista sisältöä;

21.  kehottaa jäsenvaltioita, viranomaisia ja verkkoyhteyden tarjoajia tehostamaan viestintäkampanjoitaan alaikäisten, nuorten, vanhempien ja opettajien valistamiseksi digitaalimaailman hallitsemattomista vaaroista;

22.  tunnustaa julkisten tiedostusvälineiden roolin turvallisen ja luotettavan verkkotilan tarjoamisessa alaikäisille;

23.  vaatii komissiota sisällyttämään tärkeimpiin painopistealueisiinsa lasten suojelemisen aggressiiviselta tai harhaanjohtavalta televisio- ja verkkomainonnalta;

24.  korostaa muiden sidosryhmien ohella erityisesti yksityisen sektorin ja alan tuottajien roolia, kun on kyse niiden vastuusta alaikäisille suunnatusta aggressiivisesta ja harhaanjohtavasta televisio- ja verkkomainonnasta, verkkosivujen lapsiturvallisuusmerkinnöistä ja lasten verkkoetiketin edistämisestä; korostaa, että kaikkien näiden toimien olisi sovittava täysin yhteen oikeusvaltion ja oikeusvarmuuden periaatteiden kanssa, niissä olisi otettava huomioon loppukäyttäjien oikeudet ja noudatettava nykyisiä lainmukaisia ja oikeudellisia menettelyjä, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevaa eurooppalaisen yleissopimusta, Euroopan unionin perusoikeuskirjaa sekä unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä; kehottaa alan tuottajia noudattamaan täysimääräisesti sovittuja käytännesääntojä ja toteuttamaan myös muut vastaavat aloitteet kuten EU-sitoumuksen ja kulutustavarafoorumin Barcelonan julistuksen;

25.  korostaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota nuoret tavoittavaan alkoholin kaltaisten haitallisten aineiden markkinointiin internetissä; huomauttaa, että internetissä esimerkiksi sosiaalisissa verkostoissa harjoitettavien markkinointimenetelmien luonteen ja laajuuden vuoksi yksittäisten jäsenvaltioiden on vaikeaa valvoa alkoholin markkinointia verkossa, minkä vuoksi komission toimet olisivat tärkeitä;

26.  painottaa muodollisen koulutuksen, arkioppimisen, epävirallisen oppimisen ja vertaisopetuksen tehokkuutta internetin, sosiaalisten verkostojen, videopelien sekä matkapuhelinlaitteiden turvallisten käytäntöjen levittämisessä ja mahdollisista uhista kertomisessa (konkreettisten esimerkkien avulla) lasten keskuudessa ja kehottaa eurooppalaista kouluverkkoa edistämään ohjausta tällä alalla; korostaa tarvetta tiedottaa turvallisista käytännöistä ja uhista myös vanhemmille;

27.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään järjestelmiä, joiden tarkoituksena on tarjota lapsille ja nuorille riittävät taidot ja varmistaa, että heillä on tietoon perustuva mahdollisuus käyttää internetiä ja uusia medioita, ja korostaa tältä osin digitaalisen medialukutaidon valtavirtaistamisen merkitystä kaikilla muodollisen koulutuksen ja arkioppimisen tasoilla esimerkiksi niin, että sovelletaan elinikäisen oppimisen lähestymistapaa mahdollisimman aikaisesta vaiheesta lähtien;

Oikeus suojeluun
Laittoman sisällön torjuminen

28.  korostaa haasteita, joita kohdataan sovellettaessa rikosoikeutta verkkoympäristössä ja jotka liittyvät oikeusvarmuuden periaatteeseen ja legaliteettiperiaatteeseen, syyttömyysolettamaan, uhrin oikeuksiin ja epäillyn oikeuksiin; painottaa haasteita, joita on aiemmin kohdattu pyrittäessä laatimaan selvä määritelmä esimerkiksi verkkolähentelylle ja lapsipornografialle, jolle sopivampi nimitys on ”lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävä materiaali”;

29.  kehottaa siksi komissiota keräämään direktiivin 2011/92/EU saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevan raportointivelvollisuutensa yhteydessä täsmällisiä ja selviä tietoja verkkolähentelyrikoksista sekä määrittämään täsmällisesti kansalliset säännökset, joilla kyseinen toiminta on kriminalisoitu; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota keräämään tästä rikollisuudesta tietoja, jotka koskevat käynnistettyjen oikeudenkäyntien määrää, tuomioiden määrää ja tärkeitä kansallisia oikeustapauksia, sekä vaihtamaan parhaita käytäntöjä siihen liittyvistä syytteistä ja rangaistuksista; kehottaa komissiota myös parantamaan merkittävästi tilastotietojen keräämistä ja julkistamista, jotta toimintatapoja voitaisiin kehittää ja uudistaa paremmin;

30.  toteaa jäsenvaltioiden poliisi- ja oikeusviranomaisten sekä niiden ja Europolin ja Eurojustin välisen kattavan yhteistyön digitaalisen median avulla tehtyjen lapsiin kohdistuvien rikosten alalla, esimerkiksi vuonna 2011 tehdyn Icarus-tehoiskun internetverkostoihin, joiden avulla on jaettu lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä tiedostoja;

31.  korostaa kuitenkin, että asiassa voitaisiin edistyä enemmän yhdenmukaistamalla entisestään jäsenvaltioiden rikosoikeutta ja rikosoikeudellisia menettelyjä, mukaan luettuina epäiltyjen prosessuaaliset ja tietosuojaoikeudet sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisten perusoikeuksien kunnioittaminen, kun huomioon otetaan täysimääräisen yhteistyön ja keskinäisen luottamuksen nykyiset esteet;

32.  suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen harkita mahdollisia lainsäädäntötoimia, jos alan itsesääntely ei tuota tulosta;

33.  korostaa kuitenkin, että EU:n aineellista rikosoikeutta koskevissa ehdotuksissa on täysin kunnioitettava toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta sekä rikosoikeutta koskevia yleisiä periaatteita ja että niistä on käytävä selkeästi ilmi, että niillä pyritään tuomaan lisäarvoa EU:n yhteisellä lähestymistavalla vakavan rajaylittävän rikollisuuden torjumisessa, kuten todetaan 22. toukokuuta 2012 hyväksytyssä parlamentin päätöslauselmassa EU:n lähestymistavasta rikosoikeuteen(8);

34.  vaatii komissiota ja jäsenvaltioita tekemään kaikkensa tiivistääkseen yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, jotta niiden alueella toimivat laitonta sisältöä tai sopimatonta käyttäytymistä sisältävät tai levittävät verkkosivut voidaan poistaa nopeasti, ja torjumaan tietoverkkorikollisuutta; katsoo, että on edistettävä asiantuntemuksen, parhaiden käytäntöjen ja ideoiden kansainvälistä jakamista hallitusten, lainvalvontaviranomaisten, tietoverkkorikollisuuteen erikoistuneiden poliisiyksikköjen, vihjelinjojen, lasten suojelusta vastaavien järjestöjen ja internetalan välillä;

35.  kehottaa tässä yhteydessä toteuttamaan täysimääräisesti kaikki toimenpiteet, jotka esitetään neuvoston vuoden 2009 etenemissuunnitelmassa epäiltyjen tai syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien vahvistamiseksi rikosoikeudellisissa menettelyissä, sekä vahvistamaan yhteisen lähestymistavan todisteiden hyväksyttävyyteen ja arviointiin, jotta voidaan poistaa esteet toisessa jäsenvaltiossa kerättyjen todisteiden vapaalta liikkuvuudelta;

36.  kannattaa rikosten sekä laittoman sisällön ja käyttäytymisen ilmoittamiseen tarkoitettujen vihjelinjajärjestelmien käyttöönottoa ja vahvistamista ottamalla huomioon muun muassa kokemuksen, jota on saatu Euroopan yhteisestä kadonneita lapsia koskevasta vihjepuhelinnumerosta, kansallisista nopeista hälytysjärjestelmistä ja kadonneita lapsia koskevasta eurooppalaisesti automaattisesta hälytysjärjestelmästä (European Child Alert Automated System); korostaa kuitenkin, että kaikissa välittömissä raportointiin perustuvissa rikosoikeudellisissa toimenpiteissä on löydettävä tasapaino toisaalta mahdollisten uhrien oikeuksien ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 2 ja 8 artiklassa säädetyn positiivisen velvollisuuden, jonka nojalla jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä, kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on jo korostettu, ja toisaalta epäillyn oikeuksien välillä; kehottaa tässä yhteydessä jäsenvaltioita ja komissiota vaihtamaan parhaita käytäntöjä digitaalimaailmassa tehtyjen lapsiin kohdistuvien rikosten tutkimisesta ja syyttämisestä; muistuttaa, että komission yleisen tietosuoja-asetusehdotuksen (COM(2012)0011) 8 artiklassa on lasten henkilötietojen käsittelyä koskevia erityissäännöksiä, esimerkiksi alle 13-vuotiaan lapsen henkilötietojen käsittelyyn tarvitaan vanhemman suostumus;

37.  toteaa, että ilmoitus- ja poistamismenettelyt (”notice and take down”) toimivat joissakin jäsenvaltioissa vielä liian hitaasti; on tyytyväinen komission aloitteeseen julkistaa asiaa koskeva vaikutustenarviointi ja suosittelee lisäämään näiden menettelyjen tehokkuutta ja kehittämään jäsenvaltioissa yleisesti sovellettavia parhaita käytäntöjä;

38.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan poliisien välisen yhteistyön tehokkuutta lasten suojelutoimissa verkkorikosten torjumiseksi, sekä myös vihjelinjojen ja internetpalveluntarjoajien kanssa tehtyjen nykyisten sopimusten tehokkuutta; kehottaa kehittämään synergioita muiden yksiköiden, myös poliisin ja nuoriso-oikeusyksiköiden, kanssa lasten suojelutoimissa verkkorikosten torjumiseksi erityisesti vihjelinjoja ja yhteyspisteitä yhteen sovittamalla ja yhdistämällä;

39.  kannustaa jäsenvaltioita jatkamaan INHOPE-verkoston vaatimusten mukaisten kansallisten vihjelinjojen ja muiden yhteyspisteiden toimintaa, esimerkiksi niin kutsuttujen turvanappien käyttöä, parantamaan niiden keskinäistä verkostoitumista ja analysoimaan saadut tulokset huolellisesti;

40.  korostaa, että on tärkeää levittää luotettavia välineitä, kuten varoitussivuja tai ääni- ja kuvamerkkejä, jotta rajoitetaan alaikäisten mahdollisuuksia päästä suoraan käsiksi heille haitalliseen sisältöön;

41.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan vihjelinjoja ja muita turvanappien kaltaisia yhteyspisteitä koskevaa tiedotusta alaikäisille ja heidän perheilleen, millä helpotetaan ilmoittamista laittomasta sisällöstä, ja kehottaa jäsenvaltioita lisäämään tietoisuutta vihjelinjoista, jotka voivat toimia yhteyspisteinä lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvistä kuvista ilmoittamiseen;

42.  tukee digitaalisen sisällön ja palvelujen tarjoajien aloitteita ottaa käyttöön voimassa olevan lainsäädännön mukaiset käytännesäännöt laittoman sisällön tunnistamista, torjuntaa ja poistamista varten oikeusviranomaisten päätösten pohjalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan näitä kysymyksiä koskevia arvioita;

43.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään uuden vanhemmille suunnatun kampanjan, jonka tarkoituksena on auttaa vanhempia ymmärtämään heidän lastensa käyttämää digitaalista sisältöä ja varsinkin keinoja, joilla lapsia voidaan suojella laittomalta, sopimattomalta tai vaaralliselta sisällöltä;

44.  pitää valitettavana, ettei ole noudatettu sopimusta, jonka komissio ja 17 internetissä toimivaa sosiaalista yhteisöä, muun muassa Facebook ja Myspace, allekirjoittivat 9. helmikuuta 2009 ja jolla parannetaan alaikäisten suojelua ja turvaa verkossa;

45.  korostaa, että koska verkkorikokset ylittävät usein valtioiden rajat, olemassa olevien lainvalvontaviranomaisten kansainvälisen yhteistyön pitäisi olla tärkeää niiden torjunnassa;

46.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan ja käynnistämään lapsille, vanhemmille ja opettajille suunnattuja tiedotuskampanjoita, jotta heille voidaan tarjota tarvittavat tiedot verkkorikollisuudelta suojautumiseen ja jotta heitä voidaan kannustaa ilmoittamaan epäilyttävistä verkkosivustoista ja verkkokäyttäytymisestä;

47.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota panemaan täytäntöön nykyiset menettelymääräykset sellaisten verkkosivustojen sulkemiseksi, joissa on hyväksikäyttöön liittyvää, uhkaavaa, loukkaavaa, syrjivää tai muulla tavoin vihamielistä sisältöä;

Haitallisen sisällön torjuminen

48.  kehottaa komissiota tarkastelemaan, kuinka hyvin alaikäisille haitallisia sisältöjä luokittelevat vapaaehtoiset järjestelmät toimivat jäsenvaltioissa, ja kannustaa komissiota, jäsenvaltioita ja internetalaa vahvistamaan yhteistyötä sellaisten strategioiden ja mallien laadinnassa, joilla opetetaan internetin vastuulliseen käyttöön ja joilla tiedotetaan alaikäisille heidän ikäänsä sopimattomalle sisällölle altistumisesta verkossa ja verkon ulkopuolella, esimerkiksi väkivallalle ja mainonnalle, joka kannustaa ylikulutukseen ja ostamaan virtuaalisia esineitä tai arvopisteitä matkapuhelimella, ja suojellaan tältä altistumiselta;

49.  suhtautuu myönteisesti verkossa tarjolla oleviin palveluihin liittyviin teknisiin innovaatioihin, jotta lapset voivat käyttää internetiä turvallisesti;

50.  kehottaa audiovisuaalisten ja digitaalisten palvelujen tarjoajien järjestöjä sisällyttämään yhteistyössä muiden asian parissa työskentelevien järjestöjen kanssa alaikäisten suojelu sääntöihinsä ja ilmoittamaan ikäryhmä, jolle palvelut soveltuvat;

51.  kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan keskustelua alaikäisille suunnatun digitaalisen sisällön luokittelun yhdenmukaistamiseksi yhteistyössä asianomaisten toimijoiden ja järjestöjen sekä kolmansien maiden kanssa;

52.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita luokittelemaan digitaaliset pelit selkeillä merkinnöillä sen mukaan, mille ikäryhmille ne on tarkoitettu, sekä ennen kaikkea niiden sisällön mukaan;

53.  kehottaa komissiota jatkamaan turvallisempaa matkapuhelimen käyttöä koskevaa eurooppalaista puitesopimusta korostamalla vaihtoehtoja, jotka helpottavat vanhempien harjoittamaa valvontaa;

54.  painottaa kansalaisjärjestöjen tekemää hyvää työtä ja kannustaa näitä järjestöjä työskentelemään yhdessä ja tekemään rajat ylittävää yhteistyötä sekä toimimaan yhdessä lainvalvontaelinten, hallitusten, internetpalvelujentarjoajien ja suuren yleisön kanssa;

Yksityisyyden suoja

55.  korostaa lapsiin liittyvän tietosuojan merkitystä etenkin, kun sosiaaliset verkostot ja verkkokeskusteluryhmät lisääntyvät nopeasti, sillä henkilötietoja siirretään entistä enemmän ja ne ovat entistä helpommin saatavilla digitaalisissa viestimissä;

56.  panee tyytyväisenä merkille ehdotuksen uudeksi tietosuojadirektiiviksi (COM(2012)0011) ja sen erityissäännökset, jotka koskevat lasten suostumusta ja oikeutta tulla unohdetuksi ja joilla kielletään lasten sellaisten henkilötietojen säilyttäminen verkossa, jotka voivat vaarantaa heidän henkilökohtaisen ja ammatillisen elämänsä, ja muistuttaa, että internetin tietojen säilyttämistä ja lapsiin liittyviä tietoja voidaan käyttää väärin niin, että se haittaa lasten ihmisarvoa ja sosiaalista osallisuutta;

57.  korostaa, että kyseisiä säännöksiä on selvennettävä ja kehitettävä niin, että varmistetaan, että ne ovat selviä ja täysin soveltamiskelpoisia, kun uusi lainsäädäntö hyväksytään, ja että niissä ei horjuteta internetin vapautta;

58.  on tyytyväinen myös aikomukseen perustaa sähköinen järjestelmä iän varmentamiseen;

59.  katsoo, että verkkosivujen omistajien ja hallinnoijien olisi ilmoitettava selvästi ja näkyvästi tietosuojapolitiikkansa ja tarjottava järjestelmä, jolla edellytetään vanhempien pakollista suostumusta alle 13-vuotiaita lapsia koskevien tietojen käsittelyyn; kehottaa lisätoimiin yksityisyyden suojaamisen tehostamiseksi mahdollisimman paljon, jotta uhreiksi joutuneille lapsille ei aiheudu lisäkärsimystä;

60.  korostaa, että on tärkeää valistaa internetin käyttäjiä siitä, miten palveluntarjoajat tai sosiaaliset verkostot käsittelevät heidän henkilötietojaan ja kolmansien osapuolten tietoja, sekä korjausvaihtoehdoista, joita heillä on käytössään, jos kyseiset tarjoajat ja heidän yhteistyökumppaninsa ovat keränneet heidän henkilötietojaan vastoin legitiimiä tarkoitusta ja jos tämä on tapahtunut käyttämällä kieltä ja muotoja, joita on muokattu käyttäjäprofiilin mukaan, ja katsoo, että alaikäisiin on kiinnitettävä erityishuomiota tässä asiassa; katsoo että digitaalisten palvelujen tarjoajilla on erityinen vastuu asiassa, ja vaatii, että nämä kertovat käyttäjille selkeästi ja ymmärrettävästi toimituspolitiikastaan;

61.  suosittaa painokkaasti, että edistetään kaikilla digitaalimaailman aloilla hyödyllisiä teknisiä vaihtoehtoja, joilla voidaan tarpeen vaatiessa rajoittaa alaikäisten verkossa käyntiä jäljitettävissä olevien rajojen sisäpuolelle ja ehtoihin perustuvan käyttöluvan perusteella, millä tarjotaan tehokas väline vanhempien suorittamalle valvonnalle; toteaa kuitenkin, että tällaisilla toimilla ei voida korvata alaikäisille tarjottavaa perusteellista mediakasvatusta;

62.  korostaa, että on tärkeää kertoa lapsille ja nuorille jo varhain heidän oikeuksistaan yksityisyyteen internetissä sekä opettaa heidät tunnistamaan toisinaan salakavalat keinot, joilla heiltä pyritään saamaan tietoja;

Vastineoikeus digitaalisessa mediassa

63.  kannustaa jäsenvaltioita kehittämään ja yhdenmukaistamaan järjestelmiä, jotka koskevat vastineoikeutta digitaalisessa mediassa, ja lisäämään myös sen tehokkuutta;

Oikeus digitaaliseen kansalaisuuteen

64.  painottaa, että digitaalinen maailma on tärkeä kansalaisuuden oppimisväline, jolla voidaan helpottaa lukuisten syrjäseuduilla asuvien kansalaisten sekä erityisesti nuorten osallistumista, jolloin he voivat hyödyntää täysipainoisesti sananvapautta ja viestinnän vapautta verkossa;

65.  kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan digitaalisia ympäristöjä demokraattisen osallistumisen harjoitteluvälineinä kaikille lapsille ja huomioimaan erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lapset;

66.  korostaa sukupolvien, sukupuolten sekä eri kulttuuri- ja etnisten ryhmien välisen ymmärryksen ja keskustelun edistämisen mahdollisuuksia, joita uudet mediat tarjoavat digitaalisten palvelujen ja digitaalisen sisällön yhteydessä;

67.  muistuttaa, että tieto ja kansalaisuus liittyvät internetissä läheisesti toisiinsa ja että nuorten sitoutumista kansalaisuuteen uhkaa nykyisin juuri se, etteivät he ole kiinnostuneita tiedosta;

o
o   o

68.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1.
(2) EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1.
(3) EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.
(4) EUVL L 327, 24.11.2006, s. 12.
(5) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 72.
(6) EUVL C 372, 20.12.2011, s. 15.
(7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0323.
(8)1 Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0208.


Sosiaalisen yrittäjyyden aloite
PDF 290kWORD 64k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2012 sosiaalisen yrittäjyyden aloitteesta – Suotuisan toimintaympäristön luominen sosiaalisen talouden ja innovoinnin keskiöön kuuluville sosiaalisille yrityksille (2012/2004(INI))
P7_TA(2012)0429A7-0305/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2012 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”Tavoitteena työllistävä elpyminen” (COM(2012)0173),

–  ottaa huomioon ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaoston 22. helmikuuta 2012 julkaiseman työasiakirjan komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Sosiaalisen yrittäjyyden aloite – Suotuisan toimintaympäristön luominen sosiaalisen talouden ja innovoinnin keskiöön kuuluville sosiaalisille yrityksille”, INT/606,

–  ottaa huomioon komission 8. helmikuuta 2012 tekemän ehdotuksen neuvoston asetukseksi eurooppalaisen säätiön (FE) perussäännöstä (COM(2012)0035),

–  ottaa huomioon komission 20. joulukuuta 2011 tekemän ehdotuksen direktiiviksi julkisista hankinnoista (COM(2011)0896),

–  ottaa huomioon komission 7. joulukuuta 2011 tekemän ehdotuksen asetukseksi eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista (COM(2011)0862),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Sosiaalisen yrittäjyyden aloite – Suotuisan toimintaympäristön luominen sosiaalisen talouden ja innovoinnin keskiöön kuuluville sosiaalisille yrityksille” (COM(2011)0682),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon yritysten yhteiskuntavastuuta koskevasta uudistetusta EU:n strategiasta vuosiksi 2011–2014 (COM(2011)0681),

–  ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – Yhdessä uuteen kasvuun'” (COM(2011)0206),

–  ottaa huomioon 27. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta” (COM(2010)0608),

–  ottaa huomioon komission 6. lokakuuta 2011 tekemän ehdotuksen asetukseksi sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskevasta Euroopan unionin ohjelmasta (COM(2011)0609),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020. Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon komission 6. lokakuuta 2011 antaman ehdotuksen asetukseksi Euroopan sosiaalirahastosta ja asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta (COM(2011)0607),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan eurooppalainen foorumi: Eurooppalaiset puitteet sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle” (COM(2010)0758),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman ja eurooppalaisen EMES-tutkimusverkoston vuonna 2008 laatiman julkaisun ”Sosiaalinen yritys: Uusi malli köyhyyden vähentämiseksi ja työpaikkojen luomiseksi”(1),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 26. lokakuuta 2011 antaman valmistelevan lausunnon ”Sosiaalinen yrittäjyys ja sosiaalinen yritystoiminta”, IN/589,

–  ottaa huomioon osuus- ja yhteisötaloudesta 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman(2),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2011 hyväksymänsä kannanoton(3),

–  ottaa huomioon eurooppaosuuskunnan sääntöjen täydentämisestä henkilöstöedustuksen osalta 13. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksensä 48 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7-0305/2012),

A.  ottaa huomioon, että osuus- ja yhteisötalouden yritykset, jotka työllistävät EU:ssa yli 11 miljoonaa työntekijää eli 6 prosenttia koko unionin työvoimasta ja joiden osuus on 10 prosenttia kaikista eurooppalaisista yrityksistä, toisin sanoen 2 miljoonaa yritystä, edistävät merkittävällä tavalla Euroopan sosiaalista mallia ja Eurooppa 2020 -strategian toteuttamista;

B.  katsoo, että erilaiset historialliset kehityskulut ovat johtaneet hyvin erilaisiin kaikentyyppisten yritysten ja myös osuus- ja yhteisötalouden yritysten ja sosiaalisten yritysten oikeudellisiin kehyksiin eri jäsenvaltioissa;

C.  toteaa, että useimpia osuus- ja yhteisötalouden yritysmuotoja ei tunnusteta missään oikeudellisessa kehyksessä EU:ssa ja että ainoastaan muutamat jäsenvaltiot tunnustavat ne kansallisesti;

D.  katsoo, että nykyisen sosiaalisen, talous- ja rahoituskriisin vaikutukset sekä väestönmuutos, etenkin väestön ikääntyminen muodostavat haasteen sosiaaliturvajärjestelmille, lakisääteiset ja vapaaehtoiset sosiaalivakuutusjärjestelmät mukaan lukien, ja että siksi olisi edistettävä innovatiivisia sosiaaliturvajärjestelmiä asianmukaisen ja ihmisarvoisen sosiaaliturvan varmistamiseksi;

E.  katsoo, että sisämarkkinoiden toimenpidepaketti ja Eurooppa 2020 -strategia – joilla molemmilla pyritään luomaan älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua ja lisäämään siten työpaikkojen määrää ja laatua sekä torjumaan köyhyyttä – ovat vahvasti yhteydessä toisiinsa ja että sosiaaliset yritykset voivat edistää niitä merkittävästi innovaatiopotentiaalinsa ja sosiaalisiin tarpeisiin tarjoamiensa asianmukaisten ratkaisujen avulla;

F.  ottaa huomioon, että komissio tunnustaa osuus- ja yhteisötaloudentoimijoiden ja sosiaalisten yritysten olevan talouskasvun ja sosiaalisen innovoinnin sekä mahdollisesti kestävien työpaikkojen luojia, jotka kannustavat haavoittuvassa asemassa olevia ryhmiä osallistumaan työmarkkinoihin;

G.  katsoo, että komission ehdotuksiin asetukseksi eurooppalaisista yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen erikoistuneista rahastoista ja sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskevaksi ohjelmaksi olisi suhtauduttava myönteisesti;

H.  ottaa huomion, että sosiaaliset yritykset voivat auttaa tuottamaan hyvinvointivaltion keskeisiin tunnusmerkkeihin kuuluvia sosiaalipalveluja ja edistää siten Euroopan unionin yhteisten tavoitteiden saavuttamista;

I.  ottaa huomioon, että useilla sosiaalisilla yrityksillä on vaikeuksia saada rahoitusta toimintansa laajentamiseksi ja että sen takia ne tarvitsevat erityistä niitä varten mukautettua tukea kuten sosiaalista pankkitoimintaa, riskinjakovälineitä, hyväntekeväisyysrahastoja tai (mikro)luottoja, etenkin kun on kyse mikroyrityksistä ja pk-yrityksistä; toteaa, että EU:n rakennerahastoilla ja ohjelmilla on tässä yhteydessä tärkeä tehtävä sosiaalisten yritysten, myös niiden, joiden investointi-intensiteetti on suuri, rahoituksen saannin helpottamiseksi;

J.  katsoo, että useimmat sosiaaliset yritykset edistävät poliittisia uudistuksia edistämällä hyvää hallintotapaa erityisesti varmistamalla työntekijöiden, asiakkaiden ja sidosryhmien osallistuminen, sekä tukevat vastavuoroista oppimista ja sosiaalisia innovaatioita, ja toteaa, että siten ne vastaavat kansalaisten jatkuvasti voimistuviin vaatimuksiin, joiden mukaan yritysten on käyttäydyttävä eettisesti ja yhteiskunnallisesti ja ympäristön kannalta vastuullisesti;

K.  toteaa, että sosiaalisten yritysten toiminnan luonne ja toimintatavat ovat sellaisia, että ne auttavat rakentamaan yhtenäisempää, demokraattisempaa ja aktiivisempaa yhteiskuntaa, ja että usein ne tarjoavat, ja niiden tulisikin tarjota, suotuisia työoloja sekä samaa palkkaa samasta työstä ja tukevat naisten ja miesten yhtäläisiä mahdollisuuksia, mikä mahdollistaa yksityis- ja työelämän yhteensovittamisen;

L.  ottaa huomioon komission ehdotuksen lisätä varattuihin hankintasopimuksiin uusi huono-osaisten henkilöiden luokka;

Johdanto

1.  suhtautuu myönteisesti komission tiedonantoihin ”Sosiaalisen yrittäjyyden aloite” ja ”Tavoitteena työllistävä elpyminen”, joissa esitetään kansallisille hallituksille suosituksia sosiaalisten yritysten toimintaympäristön parantamisesta, joka voi johtaa uusiin mahdollisuuksiin ja työpaikkoihin muun muassa nopeasti kasvavalla terveydenhuolto- ja sosiaaliturva-alalla (niin kutsuttu valkoinen sektori) sekä ympäristön alalla (niin kutsutulla vihreällä sektorilla), jotka tarjoavat uusia mahdollisuuksia osuus- ja yhteisötaloudelle ja muullekin taloudelle;

2.  toteaa, että osuus- ja yhteisötalous on osa ekologis-sosiaalista markkinataloutta ja EU:n sisämarkkinoita ja korostaa sen vahvaa vastustuskykyä kriisejä vastaan ja sen vankkoja liiketoimintamalleja; tähdentää, että sosiaaliset yritykset pyrkivät usein vastaamaan sosiaalisiin ja inhimillisiin tarpeisiin, joita kaupalliset tai julkiset toimijat eivät ole täyttäneet ainakaan riittävästi; korostaa, että osuus- ja yhteisötalouden työpaikat pysyvät todennäköisemmin paikallisella tasolla;

3.  toteaa, että sosiaalisella yrityksellä tarkoitetaan yritystä, joka oikeudellisesta muodostaan riippumatta

  a) keskittyy yhtiöjärjestyksen tai muun lakisääteisen yrityksen perustamisasiakirjan mukaan päätavoitteenaan sellaisten mitattavien myönteisten yhteiskunnallisten vaikutusten aikaansaamiseen, jossa yritys
   tuottaa palveluita tai tuotteita muita heikommassa asemassa oleville, syrjäytyneille tai huono-osaisille henkilöille ja/tai
   tuottaa tavaroita tai palveluja käyttämällä tuotantomenetelmää, joka ilmentää yrityksen sosiaalista tavoitetta;
   b) käyttää voittojaan ensisijaisesti yrityksen päätavoitteiden saavuttamiseen voittojen jakamisen sijasta ja jolla on käytössä ennalta määritellyt menettelyt ja säännöt sellaisia tilanteita varten, joissa voittoja jaetaan osakkaille ja omistajille, jotta varmistetaan, että voittojen jakaminen ei vaaranna päätavoitetta; ja
   c) jossa johtaminen on vastuullista ja avointa, ja siinä ovat erityisesti mukana työntekijät, asiakkaat ja muut asianosaiset, joihin yrityksen liiketoiminta vaikuttaa.

Erityyppisille yrityksille suositellut toimet

4.  korostaa, että osuus- ja yhteisötalouden eri aloilla vapaaehtoistoiminta, jossa on mukana innokkaita ja uusia taitoja oppineita uraansa aloittelevia nuoria ja erittäin kokeneita ja päteviä iäkkäitä henkilöitä, muodostaa merkittävän panoksen talouskasvun, solidaarisuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden hyväksi ja antaa monille ihmisille sisältöä elämään; pyytää tästä syystä antamaan sille riittävästi taloudellista ja rakenteellista paikallisella, kansallisella ja EU:n tasolla;

5.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että sosiaaliset yritykset eivät joudu epäedulliseen asemaan muuntyyppisten yritysten ”poimiessa rusinat pullasta” osuus- ja yhteisötalouden kannattavilla alueilla; huomauttaa, että kyseiset alueet ovat useimmiten kaupunkialueita, jolloin muut, tavallisesti maaseutualueet ja syrjäiset alueet – joilla logistiset esteet aiheuttavat suurempia kustannuksia – joutuvat tyytymään harvoihin ja heikkolaatuisiin palveluihin; korostaa, että käyttäjien olisi voitava valita vapaasti useiden tarjoajien keskuudesta;

6.  korostaa kuinka tärkeitä ovat strategia ja toimet, joilla edistetään sosiaalista yrittäjyyttä ja innovatiivisia sosiaalisia yrityksiä erityisesti nuorten ja heikommassa asemassa olevien henkilöiden tapauksessa, jotta voidaan parantaa niin mies- kuin naisyrittäjien mahdollisuuksia osallistua EU:n ja jäsenvaltioiden ohjelmiin ja saada niiltä rahoitustukea; pyytää, että Erasmus nuorille yrittäjille -ohjelmaa tuetaan edelleen riittävästi, jotta sen ohjelman vetovoima ja näkyvyys lisääntyy myös osuus- ja yhteisötalouden alalla; muistuttaa kuitenkin siitä, että itsenäiseen ammatinharjoittamiseen on yhdistettävä riittävästi opastusta;

7.  panee merkille osuus- ja yhteisötalouden monimuotoisuuden; korostaa, että uusien EU-tason oikeudellisten puitteiden kehittämisen pitäisi olla valinnaista yrityksille ja että se edellyttää vaikutusten arviointia, jotta voidaan ottaa huomioon erilaisten sosiaalisen yrittäjyyden mallien esiintyminen eri jäsenvaltioissa; painottaa, että kaikkien toimien olisi tuotettava EU:n laajuista lisäarvoa;

8.  kannattaa EU:n tason aloitteita laajentaa ja vahvistaa jo useissa jäsenvaltioissa pitkälle edennyttä järjestösektoria; kehottaa antamaan yhdistyksiä koskevat Euroopan laajuiset säännöt, joilla täydennetään jäsenvaltioiden nykyisiä oikeudellisia säännöksiä;

9.  suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen tehdä ehdotus eurooppaosuuskunnan säännöistä annetun asetuksen yksinkertaistamiseksi;

10.  suhtautuu myönteisesti keskinäisten yhtiöiden tilannetta Euroopassa tarkastelleeseen komission tutkimukseen, johon alan edustajat osallistuivat tiiviisti; korostaa, että keskinäiset yhtiöt olisi Euroopan laajuisten sääntöjen avulla tunnustettava erillisiksi ja tärkeiksi Euroopan talouden ja yhteiskunnan toimijoiksi; korostaa Euroopan laajuisten sääntöjen etuja, sillä niillä helpotettaisiin keskinäisten yhtiöiden rajat ylittäviä toimintamahdollisuuksia; rohkaisee jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole ottaneet käyttöön keskinäisiä yhtiöitä koskevia sääntöjä, ottamaan ne käyttöön;

11.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen asetukseksi eurooppalaisen säätiön perussäännöstä;

12.  muistuttaa, että tiedonannossa COM(2004)0018 komissio sitoutui 12 konkreettiseen toimeen osuuskuntien kehityksen tukemiseksi, ja pitää valitettavana, että toistaiseksi asiassa on edistytty vain hyvin vähän; kehottaa komissiota antamaan – vuoden 2004 aloitteen mukaisesti – kunnianhimoisia ehdotuksia lisätoimiksi, joilla parannetaan osuuskuntien, keskinäisten yhtiöiden, yhdistysten ja säätiöiden toimintaedellytyksiä ja joilla siten tuetaan osuus- ja yhteisötalouden yleistä kehitystä;

13.  ilmaisee tyytyväisyytensä sosiaalisia ja paikallisia palveluja koskevien EU:n valtiontukisääntöjen tarkistetun paketin hyväksymiseen ja kannustaa samalla komissiota selkeyttämään kyseisiä sääntöjä edelleen auttaakseen alue- ja paikallisviranomaisia ymmärtämään ne ja soveltamaan niitä erityisesti sosiaalisiin yrityksiin;

Sosiaalisia tavoitteita täyttävät tai sosiaalista vaikutusta aikaan saavat yritykset

14.  korostaa, että sosiaaliset yritykset ovat tärkeitä yleishyödyllisten palvelujen tuottajia; toteaa, että tällaisten yritysten juuret ovat usein kansalais-, vapaaehtois- ja sosiaalijärjestöissä tai ne ovat näihin tiiviissä yhteydessä ja että kyseiset järjestöt tarjoavat henkilökeskeisiä palveluita, joilla pyritään vastaamaan ihmisten elintärkeisiin tarpeisiin sekä erityisesti heikossa asemassa olevien käyttäjien tarpeisiin; toteaa, että sosiaaliset yritykset ovat perinteisen yksityisen ja julkisen sektorin välissä ja tuottavat julkisia palveluita eli toimivat julkisten hankintojen puitteissa;

15.  katsoo, että yritysten yhteiskuntavastuun käsitettä olisi tarkasteltava erillään osuus- ja yhteisötaloudesta ja sosiaalisista yrityksistä, vaikka jotkin kaupalliset yritykset, joilla on merkittävää yritysten yhteiskuntavastuuseen liittyvää toimintaa, voivat olla vahvassa vuorovaikutuksessa sosiaalisen yrittäjyyden kanssa;

Rahoitusnäkymät – oikeudellisen ja verotuksellisen toimintaympäristön parantaminen

16.  uskoo, että sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskevalla ohjelmalla vuosiksi 2014–2020 ja sen ”mikrorahoitus ja sosiaalinen yrittäjyys” -lohkolla tuetaan pyrkimyksiä parantaa mikroyritysten mahdollisuuksia saada mikroluottoja osuus- ja yhteisötaloudessa sosiaalisten yritysten erilaiset rahoitustarpeet huomioon ottaen;

17.  katsoo, että sosiaalisten yritysten rahoitusmarkkinoille pääsyn parantamiseksi on käytettävä erilaisia rahoitusvälineitä, kuten eurooppalaisia sosiaalisen yrittäjyyden rahastoja, eurooppalaisia riskipääomarahastoja ja eurooppalaisia yksityisiä pääomasijoittajia (business angels);

18.  korostaa tarvetta tukea sosiaalisia yrityksiä riittävällä taloudellisella tuella paikallisella, alueellisella, kansallisella ja EU:n tasolla ja panee merkille asiaan liittyvät vuosien 2014–2020 monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvät varat (kuten Euroopan sosiaalirahasto, Euroopan aluekehitysrahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto, sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskeva ohjelma, tutkimuksen ja innovoinnin ohjelma sekä Horisontti 2020 -ohjelma); pyytää nimenomaisesti tukemaan innovatiivisia sosiaalisia yrityksiä ja erityisesti niitä yrityksiä, jotka edistävät laadukasta työllisyyttä, torjuvat köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä ja sijoittavat koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen;

19.  korostaa, että EU:n rahoituksen saatavuutta selkeytettävä ja sallittava samalla riittävä joustavuus jäsenvaltioiden tasolla, ja että rahoitusmahdollisuuksia on oltava käytettävissä ja niitä on markkinoitava selvästi ja että sen lisäksi organisatorisia, hallinnollisia ja kirjanpitoon liittyviä vaatimuksia olisi yksinkertaistettava;

20.  korostaa, että rahoitustuen uusien muotojen käyttöönottoa edeltää nykyisten välineiden analysointi niiden tehokkuuden tarkistamiseksi, ja pitää tärkeänä, että sillä on tätä varten käytössään välineet, joiden avulla voidaan mitata ja vertailla investointien yhteiskunnallista tuottoa, jotta voidaan edistää avoimempien investointimarkkinoiden kehittämistä;

21.  katsoo, että on luotava edellytykset sille, että sosiaaliset yritykset voivat tulla taloudellisesti riippumattomiksi ja osallistua kaupalliseen liiketoimintaan;

22.  katsoo, että tarvitaan vastuullisia hallinnointimenettelyjä ja niiden tueksi asianmukaisesti valvottuja, avoimia rahoitusjärjestelyjä, jotta painopiste voidaan säilyttää sosiaalisessa yrittäjyydessä ja sosiaalisissa yrityksissä

Mittaukset, tuki ja edistäminen

23.  kehottaa komissiota käynnistämään ja toteuttamaan yhdessä sosiaalisten yritysten kanssa vertailevan tutkimuksen eri kansallisista ja alueellisista oikeudellisista kehyksistä EU:ssa sekä sosiaalisten yritysten toimintaedellytyksistä ja erityispiirteistä, niiden koko, määrä ja toimiala mukaan luettuina, sekä kansallisista sertifiointi- ja merkintäjärjestelmistä;

24.  painottaa, että sosiaaliset yritykset vaihtelevat suuresti muodon, koon, liiketoiminnan, talouden ja yhteistyön suhteen; katsoo, että on sosiaalisia yrityksiä, jotka ovat johtavia alansa kehittämispuitteissa ja joilla on asianmukainen valmius vaikuttaa kehittymiseensä, mutta on myös yrityksiä, jotka tarvitsevat asianmukaista taitotietoa sosiaalisen yrityksen perustamisesta, kehittämisestä ja johtamisesta;

25.  katsoo, että sosiaalisten yritysten kilpailukyvyn lisäämiseksi EU:ssa on edistettävä sosiaalisten innovaatioiden keskuksia, joilla saavutetaan yli paikallisen tason ulottuvaa lisäarvoa; katsoo lisäksi, että riittävillä kannustimilla sosiaaliset yritykset voivat olla ratkaisevan tärkeässä asemassa työmarkkinoilta poistuneiden yli 50-vuotiaiden ammattitaitoisten työntekijöiden työllistämisessä;

26.  tukee komission ehdotusta perustaa sosiaalisille yrityksille monikielinen ja helppokäyttöinen internet-foorumi, joka muun muassa mahdollistaisi vertaisoppimisen ja koeteltujen mallien vaihtamisen, edistäisi kumppanuuksien kehittämistä, helpottaisi tietojenvaihtoa rahoituksen saatavuudesta ja koulutusmahdollisuuksista ja joka toimisi rajat ylittävän yhteistyön verkostona; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään avoimessa koordinointimenetelmässä huomiota sosiaaliseen yrittäjyyteen;

27.  tukee komission ehdotusta perustaa sosiaalista yrittäjyyttä käsittelevä asiantuntijaryhmä havainnoimaan ja arvioimaan tiedonannossa COM(2011)0682 hahmoteltujen toimien edistymistä;

28.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pohtimaan sosiaalisille yrityksille myönnettävän ”eurooppalaisen sosiaalisen merkinnän” toteuttamiskelpoisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta, jotta parannetaan niiden pääsyä mukaan julkisiin ja sosiaalisesti innovoiviin hankintoihin rikkomatta kilpailusääntöjä; katsoo, että tällaisen merkinnän saaneita yrityksiä olisi valvottava säännöllisesti sen suhteen, noudattavatko ne merkintään liittyviä määräyksiä;

29.  vaatii, että julkisia hankintoja koskevissa EU:n säännöissä sovelletaan periaatetta ”kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous” (MEAT) ”alhaisimpien kustannusten” periaatteen sijasta, kun tehdään palvelujen tarjoamista koskevia sopimuksia;

30.  pyytää komissiota syventämään ja lisäämään sosiaalisia yrityksiä ja osuus- ja yhteisötaloutta koskevaa tietämystä sekä lisäämään kummankin näkyvyyttä tukemalla akateemista tutkimusta muun muassa tutkimuksen 8. puiteohjelman (Horisontti-ohjelma) yhteydessä, sekä perustamaan säännöllisesti julkaistavan sosiaalisia yrityksiä ja niiden sosiaalisia suorituksia käsittelevän toimintakertomuksen; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan komission kehotusta, jonka mukaan kansallisten tilastokeskusten olisi laadittava luotettavia tilastoja sosiaalisista yrityksistä;

31.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään sosiaaliset yritykset työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskeviin toimintasuunnitelmiinsa, ja kannattaa sosiaaliselle yrittäjyydelle myönnettävän eurooppalaisen palkinnon perustamista sen sosiaalisten vaikutusten tunnustamiseksi;

32.  huomauttaa, että sosiaaliset yritykset kaipaavat mahdollisimman paljon tukea ja hyväksyntää, jota saadaan lisäämällä tietoisuutta korostamalla erityisesti niiden muita kuin luonteeltaan puhtaasti taloudellisia hyötyjä, ja kehottaa laatimaan laajan ja komission, jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten tuella toteutettavan tiedotuskampanjan, joka käynnistetään ottamalla käyttöön helppokäyttöinen ja monikielinen verkkosivusto, joka tarjoaa nopeaa ja helppolukuista tietoa sosiaalisista tuotteista ja kansalaisten saatavilla olevista palveluista;

33.  kehottaa jäsenvaltioita pohtimaan mitä hyötyä olisi siitä, että sosiaalisen liike- ja yritystoiminnan ja yhteiskuntavastuun periaatteet sisällytettäisiin koulujen, yliopistojen ja muiden oppilaitosten sekä elinikäisen oppimisen opetussuunnitelmiin, jotta kehitetään sosiaalisia taitoja ja kansalaistaitoja ja tuetaan työpaikkojen sijoittamista sosiaalisiin yrityksiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös tukemaan sosiaalisille yrittäjille suunnattua perinteistä ja verkkopohjaista koulutusta sekä edistämään sosiaalisten yritysten, kaupallisten yritysten ja yliopistomaailman välisen yhteistyön tiivistämistä, jotta sosiaalisia yrityksiä koskeva tietämys lisääntyisi ja niitä ymmärrettäisiin paremmin ja jotta mahdolliset stereotyypit voidaan kumota;

34.  katsoo, että yhteisen eurooppalaisen tietojen julkistamista koskevan viitekehyksen käyttöönotto takaa, että sosiaalisiin yrityksiin tehtäviä investointeja koskeva tiedotus on selkeämpää ja tehokkaampaa;

35.  pitää myönteisenä, että komissio sitoutuu tutkimaan ja harkitsemaan mahdollisuutta, että sosiaaliset yritykset voisivat käyttää ”nukkuvia patentteja” kehityksensä edistämiseksi, ja toivoo, että lähitulevaisuudessa ehdotetaan konkreettisia toimenpiteitä;

o
o   o

36.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) http://www.emes.net/fileadmin/emes/PDF_files/News/2008/11.08_EMES_UNDP_publication.pdf.
(2) EUVL C 76 E, 25.3.2010, s. 16.
(3) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 187.
(4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0071.


Kohti todellista talous- ja rahaliittoa
PDF 221kWORD 142k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2012 suosituksista komissiolle Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, Euroopan keskuspankin pääjohtajan ja euroryhmän puheenjohtajan esittämästä selvityksestä ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa” (2012/2151(INI))
P7_TA(2012)0430A7-0339/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

–  ottaa huomioon 28. ja 29. kesäkuuta 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon euroalueen valtion- tai hallitusten päämiesten 29. kesäkuuta 2012 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2012 julkaistun Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan, komission puheenjohtajan, Euroopan keskuspankin pääjohtajan ja euroryhmän puheenjohtajan selvityksen ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 42 ja 48 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan, budjettivaliokunnan sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0339/2012),

A.  ottaa huomioon, että Rooman sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen Euroopan unioni on yhdentynyt merkittävästi poliittisesti, taloudellisesti sekä finanssi- ja rahapoliittisesti;

B.  katsoo, ettei talous- ja rahaliitto (EMU) ole päämäärä sinänsä vaan pikemminkin unionin ja jäsenvaltioiden tavoitteiden, erityisesti tasapainoisen ja kestävän kasvun sekä korkean työllisyyden, saavuttamisen väline; toteaa, että sosiaalinen osallisuus ja yhteisvastuu ovat Euroopan sosiaalisen mallin ja koko Euroopan yhdentymisen kulmakiviä eikä niitä voi jättää pois unionin tulevista uudistuksista;

C.  ottaa huomioon, että globaalistuneessa tietoyhteiskunnassa demokraattiseen oikeutukseen, vastuuvelvollisuuteen, avoimuuteen ja kansalaisten hyväksyntään perustuvan Euroopan tiiviimmän yhdentymisen tarve käy yhä selvemmäksi;

D.  katsoo, että Euroopan tiiviimmän yhdentymisen olisi mahdollistettava suurempi parlamentaarinen osallistuminen sekä jäsenvaltioiden että unionin tasolla;

E.  katsoo, että unioni on tärkeiden valintojen edessä ja että sen on valittava selkeä suunta joko kohti voimien yhdistämistä unionissa ja tulevaisuuden rakentamista vahvalle sekä arvoihin ja yhteisvastuuseen perustuvalle unionille globaalistuneessa maailmassa tai kohti itseensä käpertymistä ja passiivista sopeutumista pakon edessä globaalistumiseen;

F.  ottaa huomioon, että talous-, rahoitus- ja pankkikriisi ja nykyinen taloudellinen laskusuhdanne ovat johtaneet julkisen ja yksityisen sektorin suureen velkaantumiseen ja julkisen alan rahoitusongelmiin monissa jäsenvaltioissa ja vaikuttaneet yhdessä makrotaloudellisen tasapainon häiriytymisen kanssa euroalueen ja koko unionin sosioekonomiseen kehitykseen nopeasti, välittömästi ja kielteisesti;

G.  toteaa, että vuoden 2008 ja vuoden 2012 puolivälin välisenä aikana unionin 27 jäsenvaltion työttömyysaste on noussut noin 7 prosentista 10,4 prosenttiin eli 25 miljoonaan työttömään ja että useampi kuin yksi viidestä nuoresta on työttömänä (22 prosenttia) ja nuorisotyöttömyys ylittää joissakin jäsenvaltioissa 50 prosenttia;

H.  toteaa, että työpaikkojen luominen, laadukkaat työpaikat ja kohtuulliset työehdot ovat ratkaisevan tärkeitä nykyisen kriisin ratkaisemiseksi;

I.  toteaa, että monien jäsenvaltioiden taloudellinen tilanne ja rahoitustilanne ovat tällä hetkellä hyvin vaikeat ja että niitä pahentavat valtioiden joukkolainamarkkinoilla esiintyvät jatkuvat jännitteet, jotka ilmenevät joidenkin maiden kestämättömän korkeina lainakorkoina ja joidenkin toisten maiden hyvin alhaisina tai negatiivisina lainakorkoina ja merkittävänä rahoituksen ja talouden epävakautena;

J.  ottaa huomioon, että eri suuntiin kehittyvä kilpailukyky ja alhainen kasvupotentiaali yhdessä korkean työttömyysasteen sekä suurten vajeiden ja suuren julkisen ja yksityisen velan kanssa ei vain vahingoita joitakin jäsenvaltioita, vaan tekee koko euroalueesta haavoittuvan;

K.  katsoo, että viimeaikaiset tapahtumat ovat tehneet selväksi, ettei euroalue ole vieläkään asianmukaisesti varustautunut ratkaisemaan kriisiä tai reagoimaan asiaankuuluvasti sitä koskeviin alueellisiin ja maailmanlaajuisiin talouden toimintahäiriöihin;

L.  toteaa, että euron tärkeä asema sekä euroalueella että maailmanlaajuisesti toiseksi tärkeimpänä kansainvälisenä reservivaluuttana edellyttää EU:lta voimakasta vastausta ja koordinoitua toimintaa kasvun ja talouden vakauden palauttamiseksi;

M.  ottaa huomioon, että eurosta on viime vuosikymmenen aikana koitunut unionin kansalaisille monia hyötyjä kuten hintojen vakaus, valuutanvaihdosta aiheutuvien kustannusten poistuminen euroalueella, nimellisesti kilpailusyistä toteutettavien devalvaatioiden mahdottomuus, alhaisemmat korot, rahoitusmarkkinoiden yhdentymisen edistäminen ja rajat ylittävien pääomaliikkeiden helpottuminen;

N.  katsoo, ettei unionin yhteisestä rahasta pitäisi tulla hajaannuksen symbolia, joka uhkaa koko yhdentymishanketta, vaan sen olisi pysyttävä koko sellaisen päättäväisen unionin valuuttana, joka pystyy tekemään kauaskantoisia päätöksiä yhteisen ja vauraan tulevaisuuden hyväksi;

O.  katsoo, että edettäessä kohti aitoa EMU:a olisi kunnioitettava niiden jäsenvaltioiden tahtoa, jotka ovat jättäytyneet euron käyttöönoton ulkopuolelle säilyttääkseen oman kansallisen valuuttansa;

P.  katsoo, että euroalueen jäsenyys merkitsee siihen kuuluvien jäsenvaltioiden suurta keskinäistä taloudellista ja rahoituksellista riippuvuutta ja edellyttää siksi rahoitus-, finanssi-, sosiaali- ja talouspolitiikan huomattavasti tiiviimpää koordinointia sekä toimivallan siirtämistä jäsenvaltioilta unionille, mihin on liitettävä tiukempia valvontavälineitä ja tehokas täytäntöönpanon valvonta; katsoo kuitenkin, että euroalueen jäsenvaltioiden tiiviimpää yhdentymistä, täydennettynä mahdollisesti muilla halukkailla jäsenvaltioilla, on pyrittävä edistämään ”kaksi nopeutta, yksi Eurooppa” -ajatuksen puitteissa pyrkien välttämään poliittisia toimia, jotka johtaisivat loppujen lopuksi kahden eri Euroopan syntymiseen;

Q.  toteaa, että tuorein Eurobarometri-tutkimus osoittaa, että luottamus poliittisiin instituutioihin on pitkään jatkuneen kriisin vuoksi jyrkästi vähentynyt sekä jäsenvaltioissa että unionissa ja että yleisön näkemys unionista on muuttunut huomattavasti kielteisemmäksi; ottaa huomioon, että unioni on kansalaisten mielestä kuitenkin edelleen tehokkain toimija talouskriisin ratkaisemisessa;

R.  katsoo, että unionin ja kansallisten päätöksentekijöiden olisi jatkuvasti tehtävä kansalaisilleen selkoa Euroopan yhdentymisen hyödyistä ja yhteisen rahan vaikutuksista ja siihen liittyvistä haasteista, mukaan luettuina euroalueen hajoamiseen liittyvät kustannukset ja riskit;

S.  ottaa huomioon, että 17 jäsenvaltiota on jo ottanut unionin yhteisen rahan käyttöön ja että useimmat muista jäsenvaltioista liittyvät euroon, kun ne ovat siihen valmiita;

T.  katsoo, että kaikki koko talous- ja rahaliiton, mukaan luettuna euroalueen jäsenyyden peruuttamattomuus, ja unionin yhteisen rahan tulevaisuutta koskevat epäilyt ovat perusteettomia, koska vahva unioni on kaikkien kansalaisten etujen mukainen;

U.  katsoo, että luottamuksen palauttaminen on tärkein tehtävä, jotta Euroopan unionin kansalaiset ja yritykset saadaan jälleen aloittamaan talouteen investoiminen ja jotta rahoituslaitoksille luodaan olosuhteet, joissa ne voivat taas huolehtia reaalitalouden luototuksesta laajalti mutta vakaalta pohjalta;

V.  katsoo, että eurokriisiin vastaaminen on mutkikas tehtävä ja vaatii pitkäjänteisiä ja monitahoisia ponnisteluja kaikilla institutionaalisilla ja toimintapoliittisilla tasoilla;

W.  katsoo, että unionin toimielimet sekä jäsenvaltioiden ja erityisesti euroalueen jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiehet ovat tärkeässä asemassa finanssiunionin luomisessa niin, että kaikki euroalueen kriisinhallintamekanismit, kuten Euroopan vakausmekanismi (EVM), sisältyvät institutionaaliseen rakenteeseen, jossa parlamentti on lainsäätäjänä täysipainoisesti mukana; katsoo, että nykyiseltä hallitusten väliseltä rakenteelta puuttuu suurelta osin demokraattinen oikeutus; katsoo, että yhteisvaluutta voidaan vakauttaa vain, jos jäsenvaltiot ovat halukkaita siirtämään finanssipoliittista toimivaltaa unionille;

X.  katsoo, että luottamuksen palauttaminen edellyttää myös sitä, että valtion- ja hallitusten päämiehet ja heidän ministerinsä selittävät jäsenvaltioissaan yksityiskohtaisesti niitä toimintapoliittisia päätöksiä, jotka on hyväksytty unionin tasolla, ja puolustavat niitä; katsoo, että syyttämällä unionia epäoikeudenmukaisesti epäsuosituista päätöksistä joissakin tapauksissa pelataan erityisen vaarallista mielipidepeliä ja että vaarana on unionin rapautuminen alhaalta päin, yhteisvastuun heikentyminen ja viime kädessä kansallisten johtajien uskottavuuden ja mahdollisesti koko yhdentymishankkeen vahingoittuminen;

Y.  katsoo, että unioni on tällä hetkellä sosiaalisesti hauras; toteaa, että monissa jäsenvaltioissa on meneillään äärimmäisen vaativia rakenneuudistuksia ja vakautusohjelmia; katsoo, että poliittinen unioni on viime kädessä ratkaisu tällaisista ajoista selviämiseen, sillä se kannustaa yhteisvastuuseen ja yhdentymishankkeen jatkamiseen;

Z.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto ja 28. ja 29. kesäkuuta 2012 pidetty euroalueen huippukokous vahvistivat päättäväisyytensä toteuttaa toimenpiteet, jotka ovat tarpeen rahoituksellisesti vakaan, kilpailukykyisen ja vauraan Euroopan ja siten myös kansalaisten hyvinvoinnin turvaamiseksi;

AA.  katsoo, että unionin ydin- ja reuna-alueiden välisestä kasvavasta kuilusta ei saisi tulla pysyvä; katsoo, että on luotava pysyvät järjestelyt, joiden avulla vaikeuksissa olevat jäsenvaltiot voisivat luottaa yhteisvastuuseen perustuvaan tukeen muilta jäsenvaltioilta; katsoo, että yhteisvastuuta haluavat jäsenvaltiot olisi velvoitettava kantamaan vastuunsa unionin talousarviota koskevien sitoumustensa täyttämisestä sekä maakohtaisista EU-ohjausjaksoa koskevista suosituksistaan ja sitoumuksistaan, erityisesti niistä, jotka liittyvät vakaus- ja kasvusopimukseen, Euro Plus -sopimukseen, Eurooppa 2020 -strategiaan ja makrotalouden epätasapainoa koskevaan menettelyyn, ottaen huomioon maakohtaiset olosuhteet; katsoo, että samalla on varmistettava, että jokaisen jäsenvaltion rahoitusvakaus on jäsenvaltioiden yhteinen etu; toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 121 artiklassa määrätään, että jäsenvaltiot pitävät talous- ja työllisyyspolitiikkojaan yhteistä etua koskevina asioina ja sovittavat ne yhteen neuvostossa;

AB.  katsoo, että kasvuun paluun kannalta on erittäin tärkeää, että sisämarkkinat toteutetaan; katsoo, että komission olisi perussopimusten valvojana tehostettava ponnistelujaan voimassa olevan sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanon ja noudattamisen valvomiseksi; katsoo, että sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan kannalta on välttämätöntä, että markkinoiden yhdentämistä koskevat säännöt perustuvat enemmän asetuksiin kuin direktiiveihin;

AC.  katsoo, että Euroopan yhdentyminen on ilman pienintäkään epäilystä peruuttamaton ja etenevä prosessi;

Tulevat toimet: neljän johtajan selvitys

AD.  katsoo, että demokratian näkökulmasta ja Lissabonin sopimuksen kaikkien määräysten valossa ei voida hyväksyä sitä, ettei vaaleilla valituista jäsenistä koostuvan ja yli 502 miljoonaa Euroopan kansalaista edustavan Euroopan parlamentin puhemies ole ollut mukana yllä mainitun selvityksen ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa” laatimisessa;

AE.  katsoo, että on tullut aika unionin ja sen alueen poliittisten johtajien osoittaa määrätietoisuutensa, luovuutensa, rohkeutensa, lannistumattomuutensa ja johtajuutensa ja poistaa jäljellä olevat puutteet, jotka edelleen estävät talous- ja rahaliittoa toimimasta asianmukaisesti; katsoo, että hallitusten välinen menetelmä on saavuttanut rajansa eikä se sovellu hyvin demokraattiseen ja tehokkaaseen päätöksentekoon 2000-luvulla; katsoo, että olisi siirryttävä todelliseen EU:n liittovaltioon;

AF.  katsoo, että edellä mainitussa selvityksessä ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa” valitaan selkeästi suunta eteenpäin ja pyritään murtamaan epäluottamuksen kierre rakenteellisten toimien avulla; katsoo, että selvityksessä olisi otettava huomioon myös sosiaalinen ulottuvuus;

AG.  ottaa huomioon, että 28. ja 29. kesäkuuta 2012 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pyysi puheenjohtajaansa kehittämään erityisen ja aikatauluun sidotun etenemissuunnitelman todellisen talous- ja rahaliiton toteuttamiselle; katsoo, että globaalin pitkän aikavälin vision kehittäminen etenemissuunnitelman avulla antaa tärkeän signaalin, joka voi osaltaan tukea luottamuksen palauttamista, ja että luottamus voi lisääntyä, kun etenemissuunnitelma toteutetaan vaihe vaiheelta;

AH.  katsoo, että pitkän aikavälin etenemissuunnitelman täytäntöönpanon vakaa eteneminen ei tarjoa välitöntä ratkaisua kriisiin eikä saisi viivästyttää tarvittavia lyhyen aikavälin toimia;

AI.  katsoo, ettei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että uusia perussopimuksen muutoksia voidaan tarvita täysin toimivan talous- ja rahaliiton demokraattisen oikeutuksen lisäämiseksi; katsoo, että komission olisi laadittava luettelo nykyisistä lainsäädäntöaloitteista, joita pitkän aikavälin institutionaaliset muutokset eivät saa viivästyttää;

AJ.  katsoo, että todellisen talous- ja rahaliiton toteutuminen unionissa edellyttää keskipitkällä aikavälillä perussopimuksen muuttamisen päätökseen saattamista;

AK.  toteaa, että demokraattiseen yhteisymmärrykseen pääseminen tulevasta kattavasta ja onnistuneesta perussopimuksen muuttamisesta edellyttää nykyisten perussopimusten mukaisten menettelyjen ja joustavuuden täysipainoista hyödyntämistä, jotta talous- ja rahaliiton hallinnointia voidaan pikaisesti parantaa todellista eurooppalaista poliittista aluetta luotaessa;

AL.  toteaa, että parlamentilla on oikeus tehdä neuvostolle perussopimusten muuttamista koskevia ehdotuksia, joita on tämän jälkeen käsiteltävä valmistelukunnassa, jotta voidaan saattaa päätökseen todellisen talous- ja rahaliiton luominen lisäämällä unionin toimivaltaa erityisesti talouspolitiikassa ja vahvistamalla unionin omia varoja ja talousarviovalmiuksia, komission roolia ja demokraattista vastuuvelvollisuutta ja parlamentin valtaoikeuksia;

AM.  toteaa pitävänsä realistisena ja asianmukaisena, että tällaista valmistelukuntaa ei kutsuta koolle ennen seuraavia Euroopan parlamentin vaaleja; katsoo, että valmistelukunnan koolle kutsumista koskeva valmistelu olisi aloitettava ennen seuraavia Euroopan parlamentin vaaleja;

AN.  katsoo, että nykyisten perussopimusten mukaisesti ehdotetuissa toimenpiteissä ja tulevissa perussopimuksen muutoksissa ei pitäisi sulkea pois jäsenvaltioiden yksilöllistä osallistumismahdollisuutta (opt-ins) ja että niissä olisi taattava unionin eheys;

AO.  katsoo, etteivät tulevat perussopimusmuutokset saisi olla esteenä niiden toimien nopealle täytäntöönpanolle, jotka voidaan toteuttaa jo nykyisten perussopimusten nojalla; katsoo, että nykyiset perussopimukset tarjoavat laajalti mahdollisuuksia merkittävään edistymiseen kohti talous- ja rahaliittoa, joka perustuu tiiviimpään ja integroidumpaan finanssi-, budjetti- ja talouspolitiikkaan sekä vankempaan demokraattiseen oikeutukseen ja vastuuvelvollisuuteen;

AP.  katsoo, että Lissabonin sopimuksen kaikkia työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaan liittyviä mahdollisuuksia ei ole tähän mennessä hyödynnetty, ennen kaikkea seuraavien osalta:

   SEUT 9 artikla, jonka mukaan EU:n politiikan ja toiminnan määrittelyssä ja toteuttamisessa on otettava huomioon korkean työllisyystason edistäminen ja riittävän sosiaalisen suojelun takaaminen
   SEUT 151 artikla, jonka mukaan ”unionin ja jäsenvaltioiden tavoitteena on (...) työllisyyden edistäminen, elin- ja työolojen kohentaminen siten, että olojen yhtenäistäminen olisi mahdollista niitä kohennettaessa, riittävä sosiaalinen suojeleminen, työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu, inhimillisten voimavarojen kehittäminen tarkoituksena saavuttaa korkea ja kestävä työllisyystaso, ja syrjäytymisen torjuminen”
   SEUT 153 artiklan 1 alakohta ja erityisesti sen h alakohta, jossa mainitaan ”työmarkkinoilta syrjäytyneiden henkilöiden integroiminen”;

AQ.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 48 artiklan 7 kohdassa määrätään erityisestä menettelystä, jota soveltamalla säädös, joka on SEUT:n nojalla hyväksyttävä erityistä lainsäätämisjärjestystä noudattaen, voidaan hyväksyä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä; ottaa huomioon, että myös SEUT 333 artiklaan sisältyy määräyksiä, joiden nojalla on mahdollista noudattaa tavallista lainsäätämisjärjestystä tiiviimmän yhteistyön puitteissa;

AR.  katsoo, että kunnianhimoisena tavoitteena olisi oltava, että kaikki jäsenvaltiot yhdessä etenevät kohti syvempää Euroopan yhdentymistä; katsoo, että vain euroalueeseen sovellettavia päätöksiä saatetaan tarvita, kun euroalueen erityisluonne niitä vaatii tai oikeuttaa ne, mukaan lukien muiden jäsenvaltioiden kohtuulliset ja oikeudenmukaiset yksilölliset osallistumismahdollisuudet (opt-ins) tasapainoisine oikeuksineen ja velvollisuuksineen;

AS.  katsoo, että tarvitaan yhteinen Euroopan nuorisostrategia, jotta voidaan torjua nuorisotyöttömyyttä ja välttää riski kokonaisen sukupolven menettämisestä Euroopassa;

Pankkiunioni

AT.  katsoo, että tähänastiset rahoitusjärjestelmän vakautustoimet ovat olleet riittämättömiä luottamuksen täydelliseksi palauttamiseksi; katsoo, että Euroopan keskuspankki (EKP), joka on poikkeuksellisilla väliaikaisilla avustustoimilla tukenut sekä jäsenvaltioita että pankkeja, on toiminut keskeisessä roolissa näissä pelastusoperaatioissa unohtamatta kuitenkaan ydintavoitettaan, hintavakauden takaamista;

AU.  katsoo, että perussopimuksissa taattu EKP:n operatiivinen riippumattomuus rahapolitiikan alalla on edelleen talous- ja rahaliiton sekä yhteisen rahan uskottavuuden kulmakivi;

AV.  katsoo, että pankkialan epävakaa tilanne useissa jäsenvaltioissa ja koko unionissa on uhka reaalitaloudelle ja julkiselle taloudelle ja että pankkikriisin hallintakustannukset lankeavat raskaasti veronmaksajien maksettaviksi ja haittaavat reaalitalouden kehitystä, mikä hidastaa kasvua; katsoo, etteivät nykyiset mekanismit ja rakenteet riitä estämään kielteisiä heijastusvaikutuksia;

AW.  katsoo, että jäsenvaltiot kärsivät selvästä EU:n markkinoiden pohjalta toimivien pankkien ja jäsenvaltioiden vastuulla olevien ehdollisten sitoumusten välisestä yhteensopimattomuudesta; katsoo, että nykyisen kriisin aikana on käynyt itsestäänselväksi, että pankkien ja valtioiden yhteys on vahvempi ja haitallisempi rahaliitossa, jossa sisäinen vaihtokurssi on kiinteä ja josta puuttuu unionin tasolla mekanismi pankkien saneerauskustannusten tukemiseksi;

AX.  katsoo, että valtioiden, pankkien ja reaalitalouden negatiivisten takaisinkytkentöjen katkaiseminen on ratkaisevan tärkeää talous- ja rahaliiton moitteettomalle toiminnalle;

AY.  katsoo, että kriisi on johtanut antolainauskorkojen hajontaan ja että se on myös tosiasiassa pirstonut rahoituspalvelujen sisämarkkinat;

AZ.  ottaa huomioon, että parlamentti on toistuvasti ja johdonmukaisesti vakuuttanut, että pankkialan kriisin ratkaisemiseksi tarvitaan kiireellisesti kauaskantoisia lisätoimia; katsoo, että olisi tehtävä ero akuutin pankkikriisitilanteen vakauttamiseksi toteutettavien lyhyen aikavälin toimenpiteiden sekä keskipitkän ja pitkän aikavälin toimenpiteiden välillä, joista jälkimmäisiin kuuluu pankkien pääomaa, likviditeettiä ja velkaantuneisuutta koskevien kansainvälisesti sovittujen sääntöjen oikea-aikaista, täysimääräistä ja johdonmukaista täytäntöönpanoa koskevan G20-sitoumuksen täyttäminen ja joiden tavoitteena on täysin toimivan eurooppalaisen pankkiunionin luominen;

BA.  katsoo, etteivät mitkään tällaisen pankkiunionin yhteydessä toteutetut toimenpiteet saisi estää rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden jatkuvaa asianmukaista toimintaa tai pääoman vapaata liikkuvuutta;

BB.  katsoo, että rahoituslaitosten ja niiden edustajien olisi toimittava vastuullisesti ja korkean moraalin mukaisesti ja palveltava reaalitaloutta;

BC.  katsoo, että unionin on perustettava yhteinen eurooppalainen pankkien valvontamekanismi; katsoo, että jotta voidaan varmistaa rahoitusmarkkinoilla tarvittava luottamus ja rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden vakaus, on vahvistettava toimivaa ja tehokasta talletussuojaa ja pankkien lakkauttamista koskevat eurooppalaiset säännökset;

BD.  katsoo, että kaikissa toimissa pankkiunionin perustamiseksi olisi myös lisättävä niitä toimeenpanevien elinten avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta;

BE.  katsoo, että olisi tutkittava, onko Liikasen raportin mukaisesti vaadittava tiettyjen, erityisen riskialttiiden rahoitustoimien oikeudellista erottamista talletuspankeista pankkiryhmittymän sisällä;

BF.  katsoo, että valvontaviranomaisten olisi yleensä havaittava ja ratkaistava ongelmat varhaisessa vaiheessa, jotta kriisien puhkeaminen estettäisiin ja rahoitusvakaus ja rahoituksen kestävyys säilytettäisiin;

BG.  ottaa huomioon, että pankkivalvontavaltuudet ovat unionissa edelleen pääasiassa kansallisilla valvojilla samalla kun asetuksella (EU) N:o 1093/2010(1) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen (EPV)) hoitaa koordinointitehtävää; ottaa huomioon, että kansallisen valvonnan nykyinen järjestelmä on osoittautunut liian pirstaleiseksi pystyäkseen vastaamaan nykyisiin haasteisiin;

BH.  katsoo, että korkealaatuinen ja tehokas Euroopan valvontamekanismi on korvaamaton sen varmistamiseksi, että ongelmat havaitaan ja niihin puututaan päättäväisesti, että taataan yhtäläiset toimintaedellytykset kaikille rahoituslaitoksille, palautetaan rajat ylittävä luottamus ja vältetään sisämarkkinoiden pirstoutuminen;

BI.  katsoo, että suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteiden mukaisesti olisi sovittava operatiivisten vastuiden selkeästä jaosta Euroopan valvontamekanismin ja kansallisten valvontaviranomaisten välillä pankkien koosta ja liiketoimintamallista sekä valvontatehtävistä riippuen;

BJ.  katsoo, että rahoituslaitosten Euroopan tason valvonta talous- ja rahaliitossa sekä EPV:n aseman vahvistaminen sisämarkkinoiden säilyttämisessä ovat ehdottomia prioriteetteja kriisin ratkaisemisessa; katsoo, että rahoituksen sisämarkkinoiden vakauden takaamiseksi olisi kuitenkin varmistettava, että jäsenvaltiot, joiden valuutta ei ole euro mutta jotka päättävät osallistua yhteiseen valvontamekanismiin tiivistä yhteistyötä tehden, otetaan osallisiksi sellaisen järjestelmän mukaisesti, jolla taataan symmetrisyys hyväksyttyjen velvoitteiden ja päätöksentekoon kohdistuvien vaikutusten välillä;

BK.  katsoo, että yhteiseen valvontamekanismiin olisi aivan alusta alkaen sisällytettävä unionin suoraa tukea tarvitsevat rahoituslaitokset sekä järjestelmän kannalta merkittävät rahoituslaitokset;

BL.  katsoo, ettei Euroopan yhteisen valvontamekanismin riippumattomuus poliittisesta ja toimialan vaikutuksesta vapauta sitä selittämästä ja perustelemasta eurooppalaisessa valvonnassa toteutettuja toimia ja tehtyjä päätöksiä ja olemasta niistä vastuussa parlamentille säännöllisesti ja aina tilanteen vaatiessa, kun otetaan huomioon valvontatoimenpiteiden mahdollinen vaikutus julkiseen talouteen, pankkeihin, työntekijöihin ja asiakkaisiin; katsoo, että toimiva demokraattinen vastuuvelvollisuus edellyttää muun muassa parlamentin hyväksyntää yhteisen valvontamekanismin valvontaelimen puheenjohtajan valinnalle ja puheenjohtajan valintaa avointa valintamenettelyä soveltaen, puheenjohtajan velvollisuutta raportoida parlamentille ja tulla parlamentin kuultavaksi, parlamentin oikeutta esittää kirjallisia tai suullisia kysymyksiä sekä SEUT:n mukaista parlamentin tutkintaoikeutta;

BM.  ottaa huomioon, että tulevaisuudessa EVM pystyy tietyin ehdoin rahoittamaan vaikeuksissa olevia pankkeja suoraan; katsoo, että tästä syystä yhteisen valvontamekanismin saattaminen toimivaksi on ensimmäinen ja kiireellisin tehtävä pankkiunionin toteuttamisessa;

BN.  katsoo, että yhtenäissäännöstössä (ohjekirjassa), jota EPV on laatimassa, olisi taattava täysin yhdenmukaistetut säännöt ja niiden yhdenmukainen soveltaminen kaikkialla unionissa; katsoo, että pankkivalvontaa koskevan yhtenäisen säännöstön valmiiksi saaminen ja entistä yhdenmukaistetummat ja tehokkaammat vakavaraisuusvaatimukset ovat välttämättömiä yhteisen valvontamekanismin tehokkaan toiminnan kannalta, koska Euroopan valvontaviranomainen ei voi työskennellä toisistaan poikkeavien kansallisten vakavaraisuussääntöjen pohjalta;

BO.  katsoo, että yhteisen valvontamekanismin perustamisen jälkeen EPV:n äänestyssääntöjä on mukautettava huolellisesti niin, että edistetään rakentavaa yhteistyötä euroalueeseen kuuluvien ja kuulumattomien jäsenvaltioiden välillä ja että otetaan täysimääräisesti huomioon kaikkien jäsenvaltioiden edut;

BP.  katsoo, että meneillään olevat yhteistä valvontamekanismia koskevat lainsäädäntömenettelyt olisi saatettava päätökseen viipymättä;

BQ.  katsoo, että uuden rahoitusrakenteen täytäntöönpanemiseksi on olennaista käynnistää kiireellisesti uudelleen neuvottelut talletusten vakuusjärjestelmiä ja sijoittajien korvausjärjestelmiä koskevista direktiiveistä, sillä neuvottelut Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä on keskeytetty huolimatta siitä, että ne vaikuttavat ratkaisevasti sellaisten yhteisten mekanismien luomiseen, joilla voidaan lakkauttaa pankkeja ja taata asiakkaiden talletukset;

BR.  katsoo, että yhteinen eurooppalainen talletussuojamalli edellyttää tiukkoja yhdenmukaisia, yhteisiä vaatimuksia kaikille unionin talletussuojajärjestelmille, jotta saavutetaan samantasoinen suoja ja taataan talletussuojajärjestelmien samantasoinen vakaus ja yhtäläiset toimintaedellytykset; katsoo, että vain näin voidaan luoda edellytykset tarvittavalle joustavuudelle, niin että rahoitusalan kansalliset olosuhteet otetaan riittävästi huomioon;

BS.  katsoo, että uskottavuutta ja sijoittajien luottamusta lisäävä yhteinen Euroopan talletussuojarahasto toimivine ja asianmukaisesti rahoitettuine talletussuojajärjestelmineen voisi olla pitkän aikavälin tavoite, kun tehokas kriisinratkaisujärjestelmä ja tehokas yhteinen valvontamekanismi ovat toiminnassa;

BT.  katsoo, että ennakkosuunnittelu, nopeus, varhainen väliintulo, asianmukainen huolellisuus, korkealaatuisten tietojen saatavuus ja uskottavuus ovat ratkaisevan tärkeitä pankkikriisien hallinnassa;

BU.  katsoo, että olisi perustettava yhteinen eurooppalainen järjestelmä elvytystä ja kriisinratkaisua varten, joka ihannetapauksessa tulisi voimaan samanaikaisesti yhteisen valvontamekanismin kanssa ja jonka tehtävänä olisi palauttaa vaikeuksissa olevien pankkien elinkelpoisuus ja purkaa elinkelvottomat rahoituslaitokset;

BV.  katsoo, että komission esittämän, kriisissä oleville pankeille tarkoitettuja kriisinhallintajärjestelmiä koskevan ehdotuksen hyväksyminen on ehdottomalla etusijalla lyhyellä aikavälillä;

BW.  katsoo, että tehokkaan kriisinratkaisujärjestelmän ja elvytyskehyksen yleisenä tavoitteena on vähimmäistää mahdollista veronmaksajien varojen käyttöä, joka on tarpeen rahoituslaitosten elvyttämiseksi ja niiden lakkauttamiseksi;

BX.  katsoo, että yksityisten säästöjen suojaamiseksi eurooppalaiset talletussuoja- sekä elvytys- ja kriisinratkaisurahastot on pidettävä toiminnallisesti erillisinä ja kuitenkin varmistettava niiden tehokas niveltyminen toisiinsa;

BY.  katsoo, että kriisinratkaisu- ja talletussuojamekanismeilla olisi oltava vahva, ensisijaisesti ex ante -rahoitusrakenne, joka perustuu toimialan suorittamiin maksuihin siten, että tietyn rahoituslaitoksen maksu kuvastaa kyseisen laitoksen riskitasoa ja julkinen eurooppalainen rahoitus toimii ainoastaan viimeisenä suojaverkkona ja vähennetään minimiin;

Finanssiunioni

BZ.  katsoo, että yllä mainittu selvitys ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa” on tärkeä edistysaskel, koska siinä tunnustetaan, että ”talous- ja rahaliiton sujuvan toiminnan edellytyksenä on paitsi talouden vahvistetun ohjaus- ja hallintakehyksen (etenkin vakaus- ja kasvusopimuksen ja vakaudesta, yhteensovittamisesta ja ohjauksesta tehdyn sopimuksen) nopea ja tehokas täytäntöönpano, myös siirtyminen laadullisesti kohti finanssiunionia”;

CA.  ottaa huomioon, että vahva julkinen talous ja tasapainoiset talousarviot suhdannekierron aikana ja kestävät kasvunäkymät keskipitkällä aikavälillä sekä julkisten investointien riittävät tasot ovat pitkän aikavälin taloudellisen ja rahoitusvakauden, hyvinvointivaltion ja tulevan väestökehityksen kustannusten maksamisen perusedellytys;

CB.  katsoo, että talous- ja rahaliiton sujuvan toiminnan edellytyksenä on vahvistetun talouden ohjaus- ja hallintakehyksen, kuten vahvistetun vakaus- ja kasvusopimuksen ja EU-ohjausjakson, täydennettynä kasvua edistävillä toimilla, puitteissa jo hyväksyttyjen toimien täysimittainen ja nopea täytäntöönpano; katsoo, että enintään viiden vuoden kuluessa talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen voimaantulosta olisi toteutettava sen täytäntöönpanosta saatujen kokemusten arvioinnin pohjalta SEU:n ja SEUT:n mukaisesti tarpeelliset toimet sen sisällyttämiseksi unionin lainsäädäntökehykseen;

CC.  ottaa huomioon, että kasvu- ja työllisyyssopimuksessa vaaditaan, että on pyrittävä kasvua edistävään julkisen talouden vakautukseen, ja kehotetaan kiinnittämään erityistä huomiota tulevaisuuden aloihin tehtäviin investointeihin; katsoo, että komission olisi tehtävä ehdotuksia unionin ja jäsenvaltioiden talousarvioissa priorisoitavien investointien määrittämiseksi;

CD.  katsoo, että kriisi on tuonut selvästi esiin tarpeen edetä kohti merkittävästi vankempaa ja demokraattisempaa finanssiunionia, jossa unionin omia varoja lisätään ja jolla on tehokkaammat mekanismit kestämättömän finanssipoliittisen kehityksen ja velkatasojen korjaamiseen sekä jäsenvaltioiden budjettiepätasapainon ylärajojen määrittämiseen;

CE.  toteaa, että ”todellisella talous- ja rahaliitolla” on oltava unionin kansalaisten tuki ja hyväksyntä; korostaa siksi, että poliittisten päättäjien, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden on osallistuttava päätöksentekoon kaikilla politiikan tasoilla;

CF.  katsoo, että täydentävillä mekanismeilla, joilla varmistetaan, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat sitoumuksiaan omissa talousarviomenettelyissään, on heikentämisen sijaan vahvistettava nykyistä talouden ohjaus- ja hallintakehystä; katsoo, että talous- ja raha-asioista vastaavan komission jäsenen riippumatonta roolia on vahvistettava ja että sen lisäksi on otettava käyttöön vankkoja mekanismeja, joiden nojalla toimista ollaan vastuuvelvollisia sekä parlamentille että neuvostolle; katsoo, että olisi perustettava Euroopan valtiovarainministeriö, jota johtaa Euroopan valtiovarainministeri, joka velvoitetaan vastaamaan toimistaan parlamentille;

CG.  toteaa, että joustolauseketta (SEUT 352 artikla) voidaan käyttää Euroopan valtiovarainministerin johtaman Euroopan valtiovarainministeriön perustamiseen, joka on olennainen osa todellista talous- ja rahaliittoa, perustamiseen;

CH.  toteaa, että SEUT 136 artiklan nojalla on mahdollista hyväksyä SEUT 121 ja 126 artiklassa tarkoitetuista menettelyistä asian kannalta sopivaa menettelyä noudattaen toimenpiteitä, joilla tehostetaan euroa rahayksikkönään käyttävien jäsenvaltioiden talousarvioita koskevan kurinalaisuuden yhteensovittamista ja sen valvontaa; ottaa huomioon, että tällaisessa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä voidaan siirtää komissiolle valta antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia; toteaa, että SEUT:n mukaan parlamentilla tai neuvostolla on mahdollisuus perua säädösvallan siirtäminen komissiolle;

CI.  toteaa, että unionin oikeusjärjestystä koskevan yleisen säännön mukaisesti Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta varmistaa, että perussopimusten tulkinnassa ja soveltamisessa noudatetaan unionin oikeutta, jollei sitä ole nimenomaisesti suljettu pois;

CJ.  katsoo, että ”kahden säädöksen paketista” käytävien kolmikantaneuvottelujen pitäisi pian johtaa konkreettisiin poliittisiin tuloksiin;

CK.  katsoo, että vakaus- ja kasvusopimus on luonteeltaan syklinen vakautusväline, jolla voidaan vastata jäsenvaltiossa ilmeneviin talouden toimintahäiriöihin ja vaimentaa niitä, koska jäsenvaltioiden alijäämä voi olla enintään kolme prosenttia; katsoo, että tämä suhdanteita tasoittava politiikka voi toimia vain, jos jäsenvaltioiden talousarviot ovat hyvinä aikoina ylijäämäisiä; ottaa huomioon, että EVM:n kaltaiset rahoitusapumekanismit ovat hätätoimenpiteitä;

CL.  katsoo, että talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen osapuolina olevien jäsenvaltioiden on ilmoitettava valtionvelan liikkeeseenlaskua koskevista suunnitelmistaan komissiolle ja neuvostolle, mikä mahdollistaa velan liikkeeseenlaskun varhaisen koordinoinnin unionin tasolla;

CM.  toteaa, että euroa rahayksikkönään käyttävät jäsenvaltiot voivat nykyisten perussopimusten nojalla lisätä unionin talousarviota omia varoja koskevan menettelyn avulla perimällä erityisiä veroja tai maksuja tiiviimpää yhteistyötä koskevan menettelyn mukaisesti; katsoo, että se olisi tehtävä niin, että asetetaan etusijalle kytkös jo olemassa olevaan unionin talousarviokehykseen eikä laiminlyödä yhteisen politiikan rahoittamiseen liittyvien perinteisten unionin talousarvion tehtävien hoitamista; katsoo, että lisääntyneiden talousarviovalmiuksien avulla olisi tuettava kasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta puuttumalla suoraan talous- ja rahaliittoon liittyviin epätasapainotiloihin, rakenteellisiin eroihin ja talouden hätätilanteisiin;

CN.  katsoo, että pidemmällä aikavälillä ja tiukkojen ehtojen täyttämisen jälkeen talous- ja rahaliittoa voitaisiin täydentää velan yhteisellä liikkeeseenlaskulla; toteaa, että velan yhteinen liikkeeseenlasku euroalueella ja siihen liittyvät yhteiset ja erilliset vastuut saattavat edellyttää perussopimusten muuttamista;

CO.  katsoo, että velan yhteisen liikkeeseenlaskun edellytyksenä on, että laaditaan kestävä finanssipoliittinen kehys, jonka tavoitteena on talouden ohjausjärjestelmän vahvistaminen, julkisen talouden kurinalaisuus ja vakaus- ja kasvusopimuksen noudattaminen, sekä valvontavälineiden luominen moraalikadon estämiseksi;

CP.  katsoo, että vahvempaan ja yhdennetympään finanssiunioniin olisi sisällytettävä asteittainen siirtyminen lunastusrahastoon;

CQ.  katsoo, että velan yhteisessä liikkeeseenlaskussa käytettävien välineiden ottaminen käyttöön epäuskottavalla tavalla voi johtaa hallitsemattomiin seurauksiin ja pitkän aikavälin luottamuksen menettämiseen euroalueen kykyyn toimia päättäväisesti;

CR.  toteaa, että velkakriisi on saanut unionin ja etenkin euroalueen perustamaan uusia taloudellisen yhteisvastuun välineitä, kuten Euroopan rahoitusvakausvälineen (ERVV) ja Euroopan vakausmekanismin (EVM), sekä aloittamaan muita hankkeita todelliseen talous- ja rahaliittoon tähtäävän etenemissuunnitelman täytäntöönpanemiseksi; toteaa, että näiden välineiden rahoitusvaikutus on määrissä mitattuna paljon suurempi kuin unionin talousarvion, ja ottaa huomioon, että nyt on esitetty innovatiivinen ajatus euroalueen jäsenten rahoittamasta euroalueen keskitetystä talousarviosta tämän uuden taloudellisen yhteisvastuun lopullisena takaajana;

CS.  toteaa, että yhteisvastuun välineiden moninkertaistuminen hankaloittaa sen arviointia, miten kukin jäsenvaltio todella osallistuu eurooppalaisen yhteisvastuun kantamiseen, ja tämä osallistuminen menee selvästi jäsenvaltioiden unionin talousarvioon suorittamia maksuosuuksia pidemmälle; katsoo lisäksi, että nykyisten välineiden moninaisuus niin oikeusperustojen, aktivoitumistapojen kuin osallistuvien jäsenvaltioidenkin suhteen johtaa todennäköisesti siihen, että Euroopan johtajien on hankala ohjailla kokonaisuutta ja useampien kansalaisten vaikea hahmottaa sitä eikä sitä voida valvoa parlamentaarisesti;

CT.  katsoo, että EVM voitaisiin sisällyttää unionin oikeusjärjestykseen soveltamalla joustolauseketta (SEUT 352 artikla) yhdessä tarkistetun SEUT 136 artiklan kanssa;

CU.  toteaa, että neuvosto voi nykyisten perussopimusten mukaisesti komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan täsmentää avustamiskiellon soveltamiseksi tarvittavat määritelmät (SEUT 125 artiklan 2 kohta);

CV.  katsoo, että troikkaan olisi sovellettava unionin laajuisia demokraattisen vastuuvelvollisuuden tiukkoja vaatimuksia;

CW.  katsoo, että finanssi- ja talousliittoon liittyvien komission toimien on perustuttava asianmukaiseen työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun ja että niissä on täysimääräisesti kunnioitettava työmarkkinaosapuolten riippumattomuutta;

CX.  katsoo, että Euroopan tilastojärjestelmän riippumattomuus on taattava sekä jäsenvaltioiden että unionin tasolla, jotta voidaan säilyttää eurooppalaisten tilastojen uskottavuus keskeisenä täysin toimintakykyisen finanssiunionin tukena (soveltamalla korkeita laatuvaatimuksia ja järjestelmällistä lähestymistapaa julkisen alan rahoitusta koskevien tilastojen kehittämiseksi ja laatimiseksi ja niiden tarkkuuden todentamiseksi);

CY.  katsoo, että kaikissa jäsenvaltioissa olisi sovellettava standardoidusti julkista tilinpitoa koskevia normeja sekä sisäisiä ja ulkoisia tarkastusmekanismeja olennaisena täydennyksenä sille, että komission toimivaltaa lisätään ja että Euroopan tilintarkastustuomioistuimella ja kansallisilla tilintarkastustuomioistuimilla on suuremmat koordinointivaltuudet velkaa ja alijäämää koskevien summien määrittämiseen käytettyjen kansallisten tietojen laadun varmentamisessa;

Talousliitto

CZ.  katsoo, että vaikka talous- ja rahaliiton rahapoliittista puolta on tähän mennessä korostettu, on kuitenkin kiireellisesti luotava todellinen talousliitto, jossa talouspolitiikan suunnittelun ja täytäntöönpanon sitovana kehyksenä on käytettävä Eurooppa 2020 -strategiaa;

DA.  katsoo, että Euro Plus -sopimus, Eurooppa 2020 -strategia sekä kasvu- ja työllisyyssopimus olisi sisällytettävä unionin oikeuteen jäsenvaltioiden talouden lähentymistä koskevan säännöstön käyttöönoton helpottamiseksi;

DB.  katsoo, että talouspolitiikan EU-ohjausjakso, sellaisena kuin siitä säädetään vakaus- ja kasvusopimuksen ennalta ehkäisevässä osiossa, tarjoaa asianmukaiset puitteet kansallisella tasolla neuvoston hyväksymien maakohtaisten suositusten mukaisesti toteutettavan talouspolitiikan ja talousarviota koskevien päätösten koordinointiin;

DC.  toteaa, että SEUT 9 artiklassa kehotetaan edistämään korkeaa työllisyysastetta, takaamaan riittävä sosiaalinen suojelu, torjumaan sosiaalinen syrjäytyminen sekä ylläpitämään korkeatasoista koulutusta ja ihmisten terveyden korkeatasoista suojelua;

DD.  katsoo, että on vakautettava julkista taloutta, vähennettävä makrotaloudellista epätasapainoa, toteutettava rakenneuudistuksia ja edistettävä investointeja kriisistä selviytymiseksi ja sellaisen laadukkaan ja kestävän kasvun ja työllisyyden varmistamiseksi tietoon perustuvassa yhteiskunnassa, joka heijastaa talous- ja rahaliiton jäsenyyden realiteetteja sosiaalisessa markkinataloudessa; katsoo, että rakenneuudistukset ovat hyödyllisiä vain pitkällä aikavälillä;

DE.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvoston 28. ja 29. kesäkuuta 2012 pidetyssä huippukokouksessa hyväksytty kasvu- ja työllisyyssopimus voi edistää merkittävästi kasvua, työllisyyttä ja parempia eurooppalaisia kilpailuvalmiuksia; katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden on kannettava vastuunsa ja toimittava nopeasti sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja niiden kaikkien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi; katsoo, että kasvusopimuksen hyväksymisen myötä tapahtunut muutos painopistealoissa on myönteinen, vaikka rakennerahastojen varojen käyttöönotto kasvua edistäviin toimenpiteisiin tarkoittaakin vain nykyisten varojen kohdentamista uudelleen, joten sillä ei lisätä rahoitusresursseja;

DF.  katsoo, että jäsenvaltioiden on viipymättä saatava aikaan tuloksia niiden kansallisissa uudistusohjelmissa hyväksyttyjen uudistusten toteuttamisessa ja että jäsenvaltioiden parlamenttien tehtävä on harjoittaa jäsenvaltioiden hallitusten näitä asioita koskevan toiminnan oikea-aikaista ja tietoon perustuvaa valvontaa;

DG.  katsoo, että tietyissä jäsenvaltioissa edelleen esiintyvät esteet estävät sisämarkkinoiden täysimääräisen toiminnan; katsoo, että unionin talouden kaikkien kasvumahdollisuuksien hyödyntämiseksi sisämarkkinat on toteutettava etenkin palvelujen, energian, televiestinnän, standardoinnin, julkisia hankintoja koskevien sääntöjen yksinkertaistamisen, verkkotoimialojen, sähköisen kaupankäynnin ja teollis- ja tekijänoikeusjärjestelmän kaltaisilla aloilla;

DH.  katsoo, että talouden ja talousarvioiden entistä perusteellisempi yhdentyminen ei ole mahdollista ilman verotuksen suurempaa yhteensovittamista; katsoo, että verotukseen sovellettava yksimielisyyttä koskeva sääntö estää kehityksen tällä alalla ja että tiiviimmän yhteistyön välinettä olisi käytettävä useammin; viittaa Euroopan parlamentin yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa (CCCTB) ja finanssitransaktioveroa (FTT) koskevaan kantaan; katsoo, että jäsenvaltioiden verojärjestelmien rakenteita ja veropohjaa on selvästi yhdenmukaistettava verotuksen alalla; katsoo, että jäsenvaltioiden välinen haitallinen verokilpailu sotii selvästi sisämarkkinoiden toimintatapaa vastaan ja että siihen on puututtava;

DI.  pitää tärkeänä, että talouden elpyminen etenee rinnakkain sellaisen, erityisesti nuorten, ikääntyneiden ja naisten rakennetyöttömyyttä vähentävän sekä työnhakua ja yrittäjyyttä edistävän työmarkkinapolitiikan kanssa, jossa myös taataan eurooppalaisen sosiaalimallin säilyminen ja kunnioitetaan täysimääräisesti työmarkkinaosapuolten asemaa ja oikeutta neuvotella ja tehdä työehtosopimuksia ja ryhtyä työtaistelutoimiin kansallisten säädösten ja käytäntöjen mukaisesti; katsoo siksi, että on edistettävä jäsenvaltioiden työmarkkinoiden yhdentymistä työvoiman rajatylittävän liikkuvuuden lisäämiseksi;

DJ.  katsoo, että sitovaa unionin tason koordinointia olisi käytettävä tietyissä tärkeissä talouspolitiikan kysymyksissä, jotka ovat erityisen merkityksellisiä kasvun ja työllisyyden kannalta;

DK.  katsoo, että vakaa ja kestävä julkinen talous ei riipu vain valtion niukkojen resurssien säästäväisestä käytöstä vaan myös oikeudenmukaisesta verotuksesta, progressiivisesta verotuksesta, hyvin organisoidusta veronkannosta, kaikentyyppisten veropetosten ja veronkierron paremmasta torjumisesta, verotusta koskevasta yhteistyöstä ja koordinoinnista haitallisen verokilpailun vähentämiseksi ja hyvin suunnitellusta verojärjestelmästä, jolla edistetään yritystoiminnan kehittämistä ja työpaikkojen luomista;

DL.  katsoo, että jäsenvaltioiden on oltava vastuuvelvollisia Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanosta;

DM.  katsoo, että Eurooppa 2020 -strategiasta on tehtävä puolivälissä väliarviointi, jossa ei vältetä velvoitteita laiminlyöneiden nimien julkistamista, jossa tarkastellaan, onko tavoitteita tarkennettava tai mukautettava, ja jossa lisäksi arvioidaan, miten jäsenvaltioiden painostamista voidaan lisätä tavoitteiden saavuttamiseksi;

DN.  katsoo, että korkealaatuisten eurooppalaisten tilastojen saatavuudella on suuri merkitys uudessa talouden ohjausjärjestelmässä, ja erityisesti, että ne ovat edellytys sen tärkeimpien valvonta- ja täytäntöönpanomenettelyjen, kuten EU-ohjausjakson, makrotaloudellista epätasapainoa koskevan menettelyn ja Eurooppa 2020 -strategian, moitteettomalle toiminnalle;

DO.  toteaa, että on toteutettava toimia eurooppalaisten tilastojen laadintamenetelmien nykyaikaistamiseksi, jotta voidaan säilyttää niiden korkea laatu, kustannustehokkuus ja resurssien asianmukaisuus sekä helpottaa niiden levittämistä ja parantaa viranomaisten, talouselämän toimijoiden ja kansalaisten mahdollisuuksia saada niitä käyttöönsä;

Demokraattisesta oikeutuksesta ja vastuuvelvollisuudesta poliittiseen liittoon

DP.  ottaa huomioon, että unionin oikeutus perustuu sen demokraattisiin arvoihin, sen tavoitteisiin ja toimivaltaan sekä sen välineisiin ja toimielimiin;

DQ.  ottaa huomioon, että tämä oikeutus perustuu kaksitasoiseen kansalaisuuteen eli Euroopan parlamentin edustamiin kansalaisiin ja neuvoston edustamiin jäsenvaltioihin;

DR.  ottaa huomioon, että meneillään olevan kriisin ja joidenkin kriisintorjuntatoimenpiteiden toteuttamistavan vuoksi on ryhdytty käymään keskustelua päätöksenteon demokraattisuuden lisäämisestä talous- ja rahaliitossa;

DS.  katsoo, että poliittisten johtajien ja toimielinten, virastojen ja unionin muiden elinten edustajien olisi oltava poliittisessa vastuussa toimistaan parlamentille; katsoo, että asiasta vastaavalle parlamentin valiokunnalle olisi annettava säännöllisesti selvityksiä ja laadittava vuosittain esityksiä ja ennusteita niiden työstä;

DT.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto on pyrkinyt viime vuosina löytämään keinoja kriisistä selviytymiseen ja laatinut lukuisia ehdotuksia, joille ei perussopimuksissa kuitenkaan aina ole ollut selkeää unionille annettua valtuutusta;

DU.  katsoo, että Eurooppa-neuvoston päätöstä hallitusten välisen yhteistyön käytöstä ja Euroopan parlamentin jättämistä toimien ulkopuolelle, vaikka se on tärkeä toimija kriisistä selviämiseksi – vaikkakin tämä on välttämätöntä joissakin tapauksissa – on pidettävä valitettavana;

DV.  ottaa huomioon, että unionin toimivaltaan kuuluvista ehdotuksista on päätettävä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä ja että parlamentti on otettava osalliseksi täysimääräisesti;

DW.  katsoo, että parlamentin on demokraattisesti valvottava jälkikäteen komission toimeenpanovaltaa talouden ohjaus- ja hallintakehystä koskevassa sääntöihin perustuvassa toimintatavassa, sellaisena kuin siitä säädetään etenkin vahvistetussa vakaus- ja kasvusopimuksessa ja makrotalouden valvontamekanismissa, ja että komission on myös vastattava siitä parlamentille;

DX.  katsoo, että hallitusten väliset välineet, joita on luotu kriisin alettua joulukuussa 2009, olisi yhteisöllistettävä;

DY.  katsoo, että talous-, raha- ja sosiaalipolitiikan, verotuksen, monivuotisen rahoituskehyksen ja omien varojen osalta tarvitaan enemmän demokraattista valvontaa, osallistumista ja yhteisiä päätöksiä; katsoo, että tähän tarkoitukseen on käytettävä nykyisiä yhdyskäytävälausekkeita;

DZ.  katsoo, ettei voida hyväksyä sitä, ettei Euroopan parlamentin puhemies voi olla läsnä Eurooppa-neuvoston kokouksen ja euroalueen huippukokouksen koko keston ajan; katsoo, että ratkaisu tähän demokraattisen oikeutuksen puutteeseen olisi löydettävä pikaisesti näiden kahden toimielimen välisellä poliittisella sopimuksella;

EA.  katsoo, että on pikaisesti puututtava talous- ja rahaliiton nykyiseen demokratiavajeeseen ja että kaikkiin uusiin pankkiunionin, finanssiunionin ja talousliiton toteuttamiseen tarkoitettuihin toimiin on tiukasti kytkettävä demokraattisen oikeutuksen ja vastuuvelvollisuuden lisääminen unionin tasolla;

EB.  katsoo, että aina kun uusia valtuuksia siirretään tai luodaan unionin tasolla tai uusia unionin toimielimiä perustetaan, olisi varmistettava niiden oikeutus sekä parlamentin suorittama demokraattinen valvonta ja vastuuvelvollisuus parlamentille;

EC.  katsoo, että jäsenvaltioiden hallitusten välisillä sopimuksilla ei olisi luotava uusia rakenteita unionin rakenteiden rinnalle; katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden välisiä tai ylikansallisia järjestelmiä koskevien sopimusten olisi oltava parlamentin täyden demokraattisen valvonnan alaisia;

ED.  katsoo, että todellisessa Euroopan tilastojärjestelmässä tapahtuvan eurooppalaisten tilastojen laatimisen, todentamisen ja levittämisen varmistaminen edistää ratkaisevasti täydellistä avoimuutta ja toimivaa julkista vastuuvelvollisuutta unionin politiikkojen suunnittelussa, hallinnoinnissa, täytäntöönpanossa ja soveltamisessa sekä unionin että jäsenvaltioiden tasolla;

EE.  katsoo, että Euroopan unionista ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitettyyn, kansallisten kansanedustuslaitosten asemaa Euroopan unionissa koskevaan pöytäkirjaan N:o 1 perustuvaa parlamentin ja kansallisten parlamenttien yhteistyötä olisi tehostettava, jotta voidaan parantaa talous- ja rahaliiton ohjausta ja hallintaa koskevia keskusteluja ja parlamentaarisen toiminnan laatua sekä unionin tasolla että kansallisella tasolla; katsoo, että tämän yhteistyön ei pitäisi merkitä uuden parlamentaarisen yhteiselimen perustamista, koska se olisi tehoton eikä sillä olisi demokraattista eikä perustuslaillista oikeutusta;

1.  katsoo, että talous- ja rahaliiton ohjaus ja hallinta on sisällytettävä unionin toimielinjärjestelmään, mikä on välttämätöntä sen tehokkuuden kannalta ja kansallisten politiikkojen ja eurooppalaisen politiikan nykyisten erojen umpeen kuromiseksi;

2.  kehottaa kaikkia toimielimiä etenemään ripeästi hyödyntämällä mahdollisimman paljon nykyisten perussopimusten ja niiden joustomääräysten suomia mahdollisuuksia sekä valmistautumaan samalla tarpeellisiin perussopimuksen muutoksiin oikeusvarmuuden ja demokraattisen oikeutuksen varmistamiseksi; toistaa, että uutta hallitusten välistä sopimusta koskeva vaihtoehto olisi suljettava pois;

3.  korostaa, että sekä nykyisten perussopimusten mukaisesti ehdotetuissa toimenpiteissä että tulevissa perussopimuksen muutoksissa ei pitäisi sulkea pois jäsenvaltioiden yksilöllistä osallistumismahdollisuutta ja että niissä olisi taattava unionin eheys;

4.  kehottaa neuvostoa, joka antoi toimeksiannon yllä mainitun selvityksen ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa” laatijoille, ottamaan välittömästi Euroopan parlamentin puhemiehen mukaan yhdenveroiseksi laatijaksi ehdotuksen demokraattisen painoarvon lisäämiseksi;

5.  suhtautuu myönteisesti siihen, että parlamentin puheenjohtajakokous on siitä huolimatta, että osallistuminen on tähän asti ollut vain epävirallista, pyytänyt asiasta vastaavaa parlamentin valiokuntaa tutkimaan sisältöehdotukset yhdessä niiden kolmen edustajan (sherpas) kanssa, jotka neuvottelevat Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan kanssa parlamentin puolesta;

6.  vahvistaa aikovansa käyttää täysipainoisesti erioikeuttaan tehdä neuvostolle perussopimusten muuttamista koskevia ehdotuksia, joita on tämän jälkeen käsiteltävä valmistelukunnassa, jotta voidaan saattaa päätökseen todellisen talous- ja rahaliiton suunnitteleminen, lisäämällä unionin toimivaltaa erityisesti talouspolitiikassa ja vahvistamalla unionin omia varoja ja talousarviovalmiuksia, komission roolia ja demokraattista vastuuvelvollisuutta ja parlamentin erioikeuksia;

7.  kehottaa jäsenvaltioiden parlamentteja myötävaikuttamaan hallitustensa finanssipoliittisten ja uudistussuunnitelmien valmisteluun ennen niiden esittämistä unionille; aikoo ehdottaa valmistelukunnalle tämän nimenomaisen velvollisuuden sisällyttämistä kansallisten parlamenttien tehtäviin SEU 12 artiklan mukaisesti;

8.  kehottaa neuvoston puheenjohtajaa viemään välittömästi päätökseen ja hyväksymään tavallista lainsäädäntömenettelyä noudattaen Lissabonin sopimuksen mukaisesti yhdessä parlamentin kanssa käsiteltävänä olevat lainsäädäntöhankkeet, jotka neuvosto on pysäyttänyt; toteaa, että tämä koskee erityisesti CRD IV:ää (omaa pääomaa koskevia vaatimuksia) ja kansallisia talletussuojajärjestelmiä;

9.  katsoo, että talous- ja rahaliiton ohjausta ja hallintaa koskevaa demokraattista oikeutusta ja vastuuvelvollisuutta on parannettava huomattavasti unionin tasolla asettamalla Euroopan parlamentin roolin vahvistaminen välttämättömäksi ennakkoehdoksi kaikille pankkiunionia, finanssiunionia ja talousliittoa koskeville uusille toimenpiteille;

10.  katsoo, että euroa rahayksikkönään käyttävien jäsenvaltioiden talousarvioita koskevan kurinalaisuuden yhteensovittamisesta ja valvonnasta voitaisiin tehdä nykyisten perussopimusten mukaisesti sitovaa ja Euroopan unionin tuomioistuimen valvonnan alaista yksinkertaisesti SEUT 136 artiklan perusteella yhdessä 121 artiklan 6 kohdan kanssa; katsoo kuitenkin, että tätä perussopimuksiin perustuvaa toimenpidettä olisi harkittava ainoastaan siinä tapauksessa, että näin vahvistettaisiin merkittävästi parlamentin roolia SEUT 121 artiklan 3 ja 4 kohdan yksityiskohtaisessa täytäntöönpanossa ja että tarkoituksena olisi kehittää ja soveltaa monenvälisen valvonnan menettelyä delegoiduilla säädöksillä SEUT 290 artiklan perusteella; muistuttaa, että perussopimusten nojalla unionin politiikan ja toiminnan määrittelyssä ja toteuttamisessa on otettava huomioon korkean työllisyystason edistäminen ja riittävän sosiaaliturvan takaaminen muun muassa ottamalla käyttöön olemassa oleviin strategioihin perustuvat uudet suuntaviivat jäsenvaltioille, mukaan lukien niiden talouksien peruspilareihin sovellettavat sosiaaliset ja taloudelliset viitearvot ja vähimmäisnormit;

11.  katsoo, että ”todellista talous- ja rahaliittoa” ei voida rajata pelkäksi sääntöjärjestelmäksi, vaan tarvitaan erityisiin omiin varoihin perustuvien talousarviovalmiuksien lisäämistä (finanssitransaktiovero mukaan luettuna), ja että näin olisi unionin talousarvion puitteissa tuettava kasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja puututtava epätasapainotiloihin, rakenteellisiin eroihin ja talouden hätätilanteisiin, jotka liittyvät suoraan rahaliittoon, sen kuitenkaan estämättä talousarvion perinteisten yhteisen politiikan rahoittamiseen liittyvien tehtävien hoitamista;

12.  katsoo, että neuvosto voi nykyisten perussopimusten mukaisesti hyväksyä SEUT 136 artiklan nojalla sitovia talouspolitiikan suuntaviivoja euroalueen maita varten talouspolitiikan EU-ohjausjaksolla komission suosituksen perusteella ja siten, että äänestykseen osallistuvat vain euroa rahayksikkönään käyttävät jäsenvaltiot; tähdentää, että kannustinmekanismi vahvistaisi talouspolitiikan koordinoinnin sitovaa luonnetta; kehottaa tekemään toimielinten välisen sopimuksen, jotta Euroopan parlamentti otetaan mukaan vuotuisen kasvuselvityksen sekä talouspolitiikan ja työllisyyden suuntaviivojen laatimiseen ja hyväksymiseen;

13.  vahvistaa uudelleen aikovansa tehostaa pöytäkirjaan N:o 1 perustuvaa yhteistyötään kansallisten parlamenttien kanssa, mutta korostaa, että tämän yhteistyön ei pitäisi merkitä uuden parlamentaarisen yhteiselimen perustamista, koska se olisi tehoton eikä sillä olisi demokraattista eikä perustuslaillista oikeutusta; korostaa, että parlamentti on unionin tason parlamentaarisena elimenä täysin oikeutettu harjoittamaan tehostetun ja demokraattisen talous- ja rahaliiton ohjausta ja hallintaa;

14.  pyytää komissiota toimittamaan parlamentille mahdollisimman pian kaikkien intressitahojen kuulemisen jälkeen säädösehdotuksia, sillä parlamentti on toinen lainsäädäntövallan käyttäjistä, ja noudattamaan tässä yhteydessä liitteessä esitettyjä yksityiskohtaisia suosituksia;

15.  vahvistaa, että suosituksissa on noudatettu toissijaisuusperiaatetta ja kunnioitettu unionin kansalaisten perusoikeuksia;

16.  kehottaa komissiota niiden toimenpiteiden lisäksi, jotka voidaan ja jotka täytyy toteuttaa nopeasti nykyisten perussopimusten puitteissa, laatimaan luettelon institutionaalisista muutoksista, jotka voivat osoittautua välttämättömiksi, jotta talous- ja rahaliitolle luodaan parlamentin roolin vahvistamiseen perustuva vankempi rakenne, ja jotka pohjautuvat yhdennetyn rahoituskehyksen, yhdennetyn budjettikehyksen ja yhdennetyn talouspoliittisen kehyksen tarpeeseen;

17.  katsoo, että pyydetyn ehdotuksen rahoitusvaikutukset olisi katettava asianmukaisista budjettimäärärahoista;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle, Eurooppa-neuvostolle, neuvostolle, Euroopan keskuspankille, euroryhmän puheenjohtajalle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

LIITE

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

1.  Yhdennetty rahoituskehys

Suositus 1.1. yhteisestä valvontamekanismista

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Yhteistä eurooppalaista valvontamekanismia koskevat komission ehdotukset olisi hyväksyttävä mahdollisimman pikaisesti, jotta varmistetaan vakavaraisuussääntöjen, riskinhallinnan ja kriisineston tehokas soveltaminen luottolaitoksiin koko unionissa.

Ehdotuksen oikeusperustan, muodon ja sisällön olisi tarjottava mahdollisuus kaikkien jäsenvaltioiden täysimittaiseen mukanaoloon yhteisessä eurooppalaisessa valvontamekanismissa siten, että varmistetaan niiden jäsenvaltioiden täysimääräinen osallistuminen päätöksentekoon, joiden valuutta ei ole euro, ja taataan hyväksyttyjen velvoitteiden ja päätöksentekoon vaikuttamisen symmetrinen suhde.

Euroalueen jäsenvaltioiden mukanaolon Euroopan valvontaviranomaisessa olisi oltava pakollista.

Ehdotuksen olisi oltava Euroopan parlamentin suorittaman laajan demokraattisen valvonnan alainen perussopimusten rajoissa.

Oikeusperustan pitäisi tuoda Euroopan parlamentti mukaan toisena lainsäätäjänä, kun parlamentin yhteispäätösroolia ei voida aikaansaada ”valvontapaketti” -linjauksen avulla. Euroopan unionin tuomioistuin tutkii SEUT-sopimuksen 263 artiklan mukaisesti EKP:n sellaisten säädösten laillisuuden, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin, suosituksia ja lausuntoja lukuun ottamatta.

Ehdotuksella olisi varmistettava se, että kaikkia asetukseen (EU) N:o 1093/2010 sisältyviä EPV:n tehtäviä hoidetaan edelleen unionin tasolla ja että ehdotukset ovat johdonmukaisia asetuksessa (EU) N:o 1093/2010 tarkoitetun eurooppalaisen valvontaviranomaisen moitteettoman toiminnan kanssa.

Yhteisen valvontamekanismin on oltava vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille ja neuvostolle eurooppalaisen valvonnan alalla toteutetuista toimista ja tehdyistä päätöksistä, ja sen olisi raportoitava Euroopan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle. Demokraattinen vastuuvelvollisuus edellyttää muun muassa parlamentin hyväksyntää yhteisen valvontamekanismin valvontaelimen puheenjohtajan valinnalle ja puheenjohtajan valintaa avointa valintamenettelyä soveltaen, puheenjohtajan velvollisuutta raportoida parlamentille ja tulla parlamentin kuultavaksi, parlamentin oikeutta esittää kirjallisia tai suullisia kysymyksiä sekä SEUT:n mukaista parlamentin tutkintaoikeutta.

Yhteisen eurooppalaisen valvontamekanismin olisi oltava riippumaton kansallisista poliittisista etunäkökohdista ja taattava unionin etujen asettaminen kansallisten etujen edelle unionin sille antamin valtuuksin ja asianmukaisen hallinnon avulla.

Yhteisen valvontamekanismin päätöksentekomenettelyt olisi täsmennettävä asiaa koskevassa lainsäädäntöehdotuksessa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Euroopan valvontaviranomaisella olisi oltava valtuudet ja vastuu

   valvoa luottolaitoksia järjestelmään kuuluvissa maissa, kuitenkin siten, että operatiiviset vastuut on selkeästi jaettu unionin ja kansallisten valvojien välillä pankkien koosta ja liiketoimintamallista sekä valvontatehtävien luonteesta riippuen
   toimia tavalla, joka on johdonmukainen sisämarkkinoiden yhtenäisyyden ja eheyden ja kansainvälisen kilpailukyvyn säilyttämisen tarpeen kanssa, esimerkiksi varmistaen, että kilpailun esteitä ei ole jäsenvaltioiden välillä
   ottaa asianmukaisesti huomioon toimintansa vaikutukset kilpailuun ja innovointiin sisämarkkinoilla, koko unionin yhtenäisyyteen, unionin maailmanlaajuiseen kilpailukykyyn, taloudelliseen osallisuuteen, kuluttajansuojaan ja unionin työllisyyttä ja kasvua edistävään strategiaan
   turvata osallistuvien jäsenvaltioiden rahoitusjärjestelmän kaikkien osien vakaus ja kestävyys, markkinoiden ja rahoitustuotteiden avoimuus sekä tallettajien, sijoittajien ja veronmaksajien suojelu, ottaen huomioon markkinoiden ja institutionaalisten muotojen moninaisuus
   estää sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöä ja taata yhtäläiset toimintaedellytykset
   vahvistaa valvonnan kansainvälistä koordinointia ja tarvittaessa edustaa unionia kansainvälisissä rahoituslaitoksissa
   toteuttaa tarvittavat toimet vaikeuksissa olevien rahoituslaitosten tai sellaisten rahoituslaitosten, joiden kaatuminen olisi ongelma yleisen edun kannalta, rakenteen uudistamiseksi, niiden pelastamiseksi tai lakkauttamiseksi, mikäli asianomaiset kansalliset viranomaiset jättävät toimet toteuttamatta.

Valvonnasta ylikansallisella tasolla vastaaville elimille on osoitettava riittävät resurssit, myös henkilöstöresurssit, sen varmistamiseksi, että niillä on riittävät operatiiviset valmiudet tehtäviensä toteuttamiseen.

Suositus 1.2. talletussuojasta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Euroopan parlamentti kehottaa komissiota tekemään kaikkensa, jotta talletusten vakuusjärjestelmistä annettavaa direktiiviä (uudelleenlaadittu toisinto) koskeva lainsäädäntömenettely saadaan mahdollisimman pian päätökseen Euroopan parlamentin 16. helmikuuta 2012 esittämän kannan pohjalta.

Eurooppalaista talletussuojaa koskevien yhtenäisten sääntöjen pitkän aikavälin tavoite huomioon ottaen olisi sovellettava tiukkoja vaatimuksia kaikkiin unionin talletussuojajärjestelmiin, jotta saavutetaan yhtä laaja suoja ja taataan talletussuojajärjestelmien samantasoinen vakaus ja yhtäläiset toimintaedellytykset. Vain siten voidaan luoda edellytykset tarvittavalle joustavuudelle niin, että rahoitusalan kansalliset olosuhteet otetaan riittävästi huomioon.

Olisi tutkittava mahdollisuudet perustaa yhteinen Euroopan talletussuojarahasto toimivine ja asianmukaisesti rahoitettuine talletussuojajärjestelmineen, kun tehokas kriisinratkaisujärjestelmä ja tehokas yhteinen valvontamekanismi ovat toiminnassa, koska se lisäisi uskottavuutta ja sijoittajien luottamusta.

Yksityisten säästöjen suojaamiseksi toiminnot on pidettävä erillisinä samalla kun varmistetaan talletussuoja-, elvytys- ja kriisinratkaisurahastojen tehokas niveltyminen toisiinsa.

Talletussuojamekanismeilla samoin kuin elvytys- ja kriisinratkaisumekanismeilla olisi oltava vahva, ensisijaisesti ex ante -rahoitusrakenne, joka perustuu toimialan suorittamiin maksuihin siten, että tietyn rahoituslaitoksen maksu kuvastaa kyseisen laitoksen riskitasoa ja julkinen rahoitus toimii ainoastaan viimeisenä suojaverkkona ja vähennetään minimiin.

Suositus 1.3. elvytyksestä ja kriisinratkaisusta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Kyseinen ehdotus direktiiviksi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä olisi hyväksyttävä mahdollisimman pian, jotta luodaan eurooppalainen kriisinratkaisutoimien soveltamisjärjestelmä ja valmistaudutaan keskipitkällä aikavälillä yhtenäisen eurooppalaisen elvytys- ja kriisinratkaisujärjestelmän perustamiseen. Olisi otettava huomioon, että tietyillä pankkialoilla on jo täyden suojelun mekanismit sekä elvytys- ja kriisinratkaisuvälineet, jotka olisi tunnustettava, joita olisi tuettava ja jotka olisi nivellettävä säädökseen.

Tehokkaan kriisinratkaisu- ja elvytysjärjestelmän päätavoitteena on oltava veronmaksajien varojen mahdollisen käytön minimoiminen pankkilaitosten elvytykseen ja kriisinratkaisuun.

Yksityisten säästöjen suojaamiseksi toiminnot on pidettävä erillisinä samalla kun varmistetaan talletussuoja-, elvytys- ja kriisinratkaisurahastojen tehokas niveltyminen toisiinsa.

Elvytys- ja kriisinratkaisumekanismeilla samoin kuin talletussuojajärjestelmillä olisi oltava vahva, ensisijaisesti ex ante -rahoitusrakenne, joka perustuu toimialan suorittamiin maksuihin siten, että tietyn rahoituslaitoksen maksu kuvastaa kyseisen laitoksen riskitasoa ja julkinen rahoitus toimii ainoastaan viimeisenä suojaverkkona ja vähennetään minimiin.

Ehdotuksen olisi myös oltava yhdenmukainen muiden Euroopan parlamentin 7. heinäkuuta 2010 antamaan päätöslauselmaan ja komissiolle rajat ylittävästä kriisinhallinnasta pankkialalla annettuihin suosituksiin sisältyvien näkökohtien kuten maksukyvyttömyyslakien yhdenmukaistamisen, yhteisten riskinarviointien, yhtenäisen välineistön ja eriasteisten viranomaistoimien kanssa.

Suositus 1.4. pankkiunionin lisäelementeistä

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

   vaatimus tiettyjen, erityisen riskialttiiden rahoitustoimien oikeudellisesta erottamisesta talletuspankeista pankkiryhmittymän sisällä Liikasen raportin mukaisesti
   ”sama riski, samat säännöt” -sääntelypuitteet, joilla varmistetaan, että toimijat, jotka eivät ole pankkeja, mutta harjoittavat pankkitoiminnan kaltaista toimintaa ja ovat vuorovaikutuksessa pankkien kanssa, eivät ole sääntelyn ulottumattomissa
   pankkien vakavaraisuuden uskottava ja säännöllinen stressitestaus, jolla edistetään ongelmien havaitsemista ajoissa ja mahdollistetaan asianmukainen interventioiden mitoittaminen
   yhtenäinen säännöstö kaikkien pankkien vakavaraisuuden valvontaa varten ja yhteiset puitteet makrotalousvalvonnalle estämään finanssialan pirstaloituminen edelleen.

2.  Yhdennetty finanssipoliittinen kehys

Suositus 2.1. kahden säädöksen paketista

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Komissiota olisi vaadittava panemaan seuraavissa asioissa tehokkaasti täytäntöön kompromissit, jotka saadaan aikaan kahden säädöksen paketista Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä käydyissä kolmikantaneuvotteluissa:

   yhteisen budjettiaikataulun laatiminen
   kansallisten budjettikehysten uudistaminen
   talousarviosuunnitelmien arviointi, johon sisältyy Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin liittyvien julkisten investointien ja menojen laadullinen arviointi
   talouskumppanuusohjelmien perustaminen
   niiden jäsenvaltioiden tiiviimpi seuranta, joiden rahayksikkö on euro ja jotka ovat liiallisia alijäämiä koskevassa menettelyssä
   niiden jäsenvaltioiden tiiviimpi seuranta, joiden rahayksikkö on euro ja joihin liittyy riski liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn mukaisen velvoitteen noudattamatta jättämisestä
   valtionvelan liikkeeseenlaskua koskeva raportointi
   aloite, jossa esitetään tarvittavia ohjelmia pitkän ajanjakson lisäinvestointien mobilisoimiseksi noin yhden prosentin BKT:sta arvosta kestävän kasvun tukemiseksi ja tarvittavien rakenneuudistusten täydentämiseksi.

Suositus 2.2. finanssipoliittisen sopimuksen yhteisöllistämisestä

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Finanssipoliittinen sopimus olisi sen täytäntöönpanosta saatujen kokemusten arvioinnin pohjalta ja SEU:n ja SEUT:n mukaisesti saatettava mahdollisimman pikaisesti osaksi unionin sekundaarilainsäädäntöä.

Suositus 2.3. verotuksesta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Yhä tiiviimmässä taloudellisessa, verotuksellisessa ja finanssipoliittisessa unionissa on pyrittävä entistä enemmän yhteensovittamaan verotusjärjestelmiä ja puuttumaan jäsenvaltioiden väliseen haitalliseen verokilpailuun, joka on selvästi sisämarkkinoiden toimintaperiaatteiden vastaista. Kun kaikki neuvottelut ovat epäonnistuneet ja kompromissit osoittautuneet toimimattomiksi, tiiviimpää yhteistyötä olisi sovellettava useammin verotuksen alalla (esimerkiksi yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan tai finanssitransaktioveron käyttöön ottamiseksi), koska yhdenmukaistettu verotuskehys tehostaa finanssipoliittista yhdentymistä.

Suositus 2.4. omilla varoilla rahoitetusta unionin keskitetystä talousarviosta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Komissio ja neuvosto olisi velvoitettava ottamaan toimintavaihtoehtoja laatiessaan huomioon Euroopan parlamentin monivuotista rahoituskehystä ja omia varoja koskevat kannat. Euroopan parlamentti on toistuvasti painottanut kiireellistä tarvetta uudistaa omien varojen järjestelmää sekä palata noudattamaan SEUT:n henkeä ja kirjainta, joiden mukaisesti unionin talousarvio rahoitetaan yksinomaan omin varoin.

Olisi käsiteltävä pikaisesti tilannetta, jossa unionin talousarvion rahoittamistarpeet ovat ristiriidassa välttämättömän jäsenvaltioiden julkisen talouden vakauttamisen kanssa. Nyt on siksi aika palata vaiheittain tilanteeseen, jossa unionin talousarviota rahoitetaan aidoilla omilla varoilla, mikä lieventäisi kansallisiin talousarvioihin kohdistuvia paineita. Lisäksi muistutetaan, että parlamentti on selittänyt 29. maaliskuuta 2007, 8. kesäkuuta 2011, 13. kesäkuuta 2012 ja 23. lokakuuta 2012 antamissaan päätöslauselmissa, mitä aito omien varojen järjestelmä merkitsee ja miten tämä järjestelmä voidaan yhdistää kansallisella tasolla lyhyellä aikavälillä tarvittavaan julkisen talouden vakauttamiseen.

Talousarvioita koskevan koordinoinnin lisääminen unionissa edellyttää unionin, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten julkisen talouden tilinpitoa koskevia konsolidoituja tietoja, jotka kuvastavat unionin tavoitteita. Komission olisi siksi sisällytettävä tuleviin lainsäädäntöehdotuksiinsa tällaisten konsolidoitujen tietojen käyttöön ottaminen.

Suositus 2.5. asteittaisesta siirtymisestä lunastusrahastoon

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Liiallinen velka olisi asteittain siirrettävä Saksan talouspoliittisen asiantuntijaneuvoston ehdotukseen perustuvaan lunastusrahastoon. Ehdotuksessa esitetään tilapäisen rahaston perustamista, johon otettaisiin tietyt kriteerit täyttävien jäsenvaltioiden kaikki velat, jotka ylittävät 60 prosenttia BKT:stä. Velat maksetaan takaisin noin 25 vuoden aikana, ja siten perustetaan rahasto, joka osaltaan, yhdessä kaikkien nykyisten mekanismien täytäntöönpanon kanssa, auttaa pitämään jäsenvaltioiden kokonaisvelan tulevaisuudessa alle 60 prosentissa.

Suositus 2.6. veronkierron torjumisesta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Pääoman vapaata liikkuvuutta ei voida käyttää veronkiertoon, varsinkaan jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö on euro ja jotka ovat vakavissa vaikeuksissa tai vaarassa joutua vakaviin vaikeuksiin rahoitusvakautensa suhteen euroalueella. Komission olisi siksi saatettava kansainväliset sopimusneuvottelut päätökseen ja esitettävä ehdotuksia veroviranomaisten välisen yhteistyön ja koordinoinnin parantamiseksi veropetosten ja veronkierron sekä aggressiivisen verosuunnittelun torjunnan vahvistamista koskevan 27. kesäkuuta 2012 esittämänsä merkittävän aloitteen mukaisesti.

Olisi otettava käyttöön finanssitransaktiovero tiiviimmässä yhteistyössä SEUT-sopimuksen 326–333 artiklan määräysten mukaisesti.

Euroopan vakausmekanismin demokraattisen valvonnan varmistamisesta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Euroopan vakausmekanismin olisi kehityttävä kohti yhteisömenetelmän mukaista hallintoa ja sen olisi oltava vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille. Keskeisten päätösten, kuten rahoitusavun myöntäminen jäsenvaltiolle ja yhteisymmärryspöytäkirjojen tekeminen, olisi edellytettävä Euroopan parlamentin suorittamaa asianmukaista valvontaa.

Yhteisymmärryspöytäkirjojen täytäntöönpanon varmistamiseen nimettyä troikkaa olisi kuultava Euroopan parlamentissa, ennen kuin se alkaa hoitaa tehtäviään, ja sen olisi raportoitava säännöllisesti Euroopan parlamentille ja oltava parlamentin demokraattisen valvonnan alainen.

Suositus 2.8. finanssipolitiikan koordinoinnin demokraattisen vastuuvelvollisuuden ja oikeutuksen varmistamisesta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Kaikkiin hiljattain kehitettyihin finanssipolitiikan koordinointimekanismeihin olisi liityttävä vastaavasti riittävät säännökset demokraattisen vastuuvelvollisuuden ja oikeutuksen varmistamisesta.

3.  Yhdennetty talouspoliittinen kehys

Suositus 3.1. talouspolitiikan paremmasta ennakkokoordinoinnista ja talouspolitiikan EU-ohjausjakson parantamisesta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Komission olisi varmistettava, että kahden säädöksen paketista Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä käytyjen kolmikantaneuvottelujen tuloksena syntyvät kompromissit pannaan laaja-alaisesti täytäntöön.

Eurooppalaista sosiaaliturvaa ja sosiaalisia vähimmäisnormeja koskevat uudet unionin välineet, mukaan luettuna nuorisotyöttömyyden torjumiseen tarkoitettu eurooppalainen nuorisotakuu, olisi hyödynnettävä tarkasti.

Komission olisi välittömästi esitettävä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä ehdotuksia valtioiden ja hallitusten päämiesten 28. kesäkuuta 2012 tekemien kasvu- ja työllisyyssopimuksen sitoumusten siirtämiseksi sekundaarilainsäädäntöön. Erityisesti talouspolitiikan koordinointikehyksessä olisi otettava asianmukaisesti huomioon jäsenvaltion sitoumukset ”eriytettyihin, kasvua edistäviin strategioihin julkisen talouden vakauttamiseksi, vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamiseen sekä maakohtaisten olosuhteiden huomioimiseen” ja edistettävä investointeja talouden kasvupotentiaaliin välittömästi liittyvillä tulevaisuuteen suuntautuvilla aloilla.

Komission olisi annettava selvitys vuotuisen kasvuselvityksen tilasta. EU-ohjausjaksoon olisi otettava mukaan Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit.

Talousarvioita koskevan koordinoinnin lisääminen unionissa edellyttää unionin, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallisviranomaisten julkisen talouden tilinpitoa koskevia konsolidoituja tietoja, jotka kuvastavat unionin tavoitteita. Komission olisi siksi sisällytettävä tuleviin lainsäädäntöehdotuksiinsa tällaisten konsolidoitujen tietojen käyttöön ottaminen.

Vahvistetussa vakaus- ja kasvusopimuksessa ja makrotaloudellisessa valvontamekanismissa määritetyn talouspolitiikan EU-ohjausjakson eri vaiheiden tarkastelun perusteella olisi arvioitava lisälainsäädännön tarvetta ottaen huomioon seuraavat seikat:

   Sisämarkkinoiden kehittäminen ja lujittaminen ja kansainvälisten kauppayhteyksien edistäminen ovat tärkeitä tekijöitä kestävän talouskasvun lisäämisessä, kilpailukyvyn parantamisessa ja makrotalouden epätasapainon torjunnassa. Komissio olisi siksi velvoitettava ottamaan vuotuisessa kasvuselvityksessään huomioon ne toimet, joita jäsenvaltioiden on toteutettava sisämarkkinoiden päätökseen saattamiseksi.
   Kansallisten uudistusohjelmien ja kansallisten vakausohjelmien olisi liityttävä tiiviisti toisiinsa. Asianmukaisella seurannalla olisi varmistettava kansallisten uudistusohjelmien ja kansallisten vakausohjelmien johdonmukaisuus.
   EU-ohjausjakson olisi mahdollistettava suuremman synergian kehittyminen unionin ja jäsenvaltioiden talousarvioiden välille Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi. EU-ohjausjaksoa voitaisiin tällöin myös kehittää sisällyttämällä siihen resurssitehokkuuden indikaattoreita.
   Alueellisten ja paikallisten viranomaisten ja kumppanien osallistumista relevanttien ohjelmien suunnitteluun ja täytäntöönpanoon olisi lisättävä, jotta kasvatetaan vastuuntunnetta strategian päämääriä kohtaan kaikilla tasoilla ja varmistetaan sen tavoitteiden ja tulosten parempi tiedostaminen paikan päällä.
   Komission olisi hyväksyttävä kunkin vuoden joulukuun 1. päivään mennessä vuotuinen kasvuselvitys ja varoitusjärjestelmää koskeva selvitys, joihin sisältyy euroaluetta koskeva erillinen luku. Komission olisi julkistettava soveltamansa makrotaloudelliset menetelmät ja oletukset kaikilta osin.
   Komission olisi vuotuisessa kasvuselvityksessä arvioitava selkeästi unionin ja yksittäisten jäsenvaltioiden tärkeimpiä talous- ja finanssipoliittisia ongelmia ja ehdotettava ensisijaisia toimia niiden ratkaisemiseksi sekä määriteltävä unionin ja jäsenvaltioiden tasolla toteutettavat aloitteet, joilla voidaan tukea kilpailukyvyn lisäämistä, pitkän aikavälin investointeja, poistaa kestävän kasvun esteitä, toteuttaa perussopimuksissa ja nykyisessä Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut tavoitteet, panna täytäntöön seitsemän lippulaivahanketta ja vähentää makrotaloudellista epätasapainoa.
   Jäsenvaltioiden ja niiden alueiden olisi erityisesti otettava kansalliset ja alueelliset parlamentit, työmarkkinaosapuolet, viranomaiset ja kansalaisyhteiskunta entistä tiiviimmin mukaan kansallisten uudistus-, kehitys- ja koheesio-ohjelmien suunnitteluun ja kuultava niitä säännöllisesti.
   Komission olisi määriteltävä vuotuisessa kasvuselvityksessä selkeästi, millaisia rajat ylittäviä heijastusvaikutuksia unionin ja jäsenvaltioiden toteuttamilla tärkeillä talouspoliittisilla toimilla voi olla.
   EU-ohjausjaksosta vastaavien komission jäsenten olisi tultava keskustelemaan vuotuisesta kasvuselvityksestä Euroopan parlamentin asiasta vastaaviin valiokuntiin heti, kun komissio on hyväksynyt selvityksen.
   Neuvoston olisi tultava Euroopan parlamentin asiasta vastaavaan valiokuntaan heinäkuussa antamaan selvityksen kaikista merkittävistä muutoksista, joita se on tehnyt komission ehdottamiin maakohtaisiin suosituksiin. Komission olisi osallistuttava tähän kuulemistilaisuuteen ja kerrottava oma näkemyksensä tilanteesta.
   Jäsenvaltioiden olisi annettava mahdollisimman tarkat tiedot kansallisissa uudistusohjelmissa kansallisten tavoitteiden saavuttamiseksi vahvistetuista toimista ja välineistä sekä toteutusaikataulusta, odotetuista vaikutuksista, mahdollisista heijastusvaikutuksista, toteutuksen mahdollisista esteistä, kustannuksista ja unionin rakennerahastojen mahdollisesta käytöstä.
   Kannustinmekanismeilla vahvistettaisiin talouspolitiikan koordinoinnin sitovaa luonnetta.

Suositus 3.2. eurooppalaisesta yhteiskuntasopimuksesta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Perussopimusten mukaan unionin politiikan ja toiminnan määrittelyssä ja toteuttamisessa on otettava huomioon korkean työllisyystason edistäminen ja riittävän sosiaalisen suojelun takaaminen.

Euroalueen talousarvioiden kurinalaisuuden sitovaa valvontaa koskevilla erityisillä säännöillä voidaan täydentää ja niillä olisi täydennettävä verotuksen ja makrotalouden viitearvoja työllisyyttä ja sosiaalisia kysymyksiä koskevilla viitearvoilla, jotta voidaan varmistaa edellä mainitun määräyksen tarkoituksenmukainen täytäntöönpano unionin asianmukaisten rahoitussäännösten avulla.

Olisi laadittava eurooppalainen yhteiskuntasopimus, jolla edistetään

   nuorten työllistymistä, mukaan luettuina eurooppalaisen nuorisotakuun kaltaiset aloitteet
   julkisten palvelujen korkeaa laatua ja riittävää rahoitusta
   ihmisarvoisen elämän takaavaa palkkaa
   kohtuuhintaista sosiaalista asuntotarjontaa
   sosiaalista perusturvaa, jonka avulla taataan yhtäläinen perusterveyspalvelujen saanti tuloista riippumatta
   sosiaalipolitiikkaa koskevan pöytäkirjan täytäntöönpanoa perusluonteisten sosiaalisten oikeuksien ja työntekijöiden oikeuksien suojelemiseksi
   eurooppalaisia normeja rakenneuudistusten hallinnoimiseksi sosiaalisella ja vastuullisella tavalla
   uutta työterveys- ja työturvallisuusstrategiaa, joka sisältää myös stressistä aiheutuvat sairaudet
   samaa palkkaa ja samoja oikeuksia samanarvoisesta työstä kaikille.

4.  Demokraattisen oikeutuksen ja vastuuvelvollisuuden vahvistaminen

Suositus 4.1. taloudellisesta vuoropuhelusta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Komissio olisi velvoitettava panemaan laaja-alaisesti täytäntöön kahden säädöksen paketista Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä käytävissä kolmikantaneuvotteluissa aikaan saatavat kompromissit.

Euroopan finanssipoliittisesta suojaverkosta

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

Euroopan rahoitusvakausvälineen ja Euroopan vakausmekanismin (EVM) sekä mahdollisten myöhemmin perustettavien vastaavanlaisten rakenteiden toiminnan olisi oltava Euroopan parlamentin säännöllisen demokraattisen valvonnan alaista. Myös tilintarkastustuomioistuimen ja petostentorjuntaviraston olisi osallistuttava tähän valvontaan. EVM olisi yhteisöllistettävä.

Euroopan parlamentin ja parlamenttien välisen yhteistyön roolin vahvistamisesta talouspolitiikan EU-ohjausjakson yhteydessä

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

–  Euroopan parlamentin puhemies esittelee kevään Eurooppa-neuvostossa parlamentin näkemykset vuotuisesta kasvuselvityksestä. Olisi tehtävä toimielinten välinen sopimus Euroopan parlamentin osallistamiseksi vuotuisen kasvuselvityksen sekä talouspolitiikan ja työllisyyden suuntaviivojen laatimiseen ja hyväksymiseen.

–  Komission ja neuvoston olisi oltava läsnä kansallisten parlamenttien ja Euroopan parlamentin edustajien välillä järjestettävissä parlamenttien välisissä kokouksissa EU-ohjausjakson tärkeissä vaiheissa (mm. vuotuisen kasvuselvityksen julkistamisen ja maakohtaisten suositusten julkistamisen jälkeen), jotta annetaan kansallisille parlamenteille mahdollisuus ottaa eurooppalainen näkökulma huomioon kansallisista talousarvioista keskusteltaessa.

Suositus 4.4. avoimuuden, oikeutuksen ja vastuuvelvollisuuden lisäämisestä

Euroopan parlamentti katsoo, että annettavassa säädöksessä olisi pyrittävä sääntelemään seuraavia:

–  Avoimuuden lisäämiseksi Ecofin-neuvoston ja euroryhmän olisi toimitettava ennen kokouksiaan Euroopan parlamentille keskeiset sisäiset asiakirjat, esityslistat ja taustamateriaali. Lisäksi euroryhmän puheenjohtajan olisi tultava säännöllisesti Euroopan parlamenttiin, esimerkiksi Euroopan parlamentin talous- ja raha-asioiden valiokunnassa järjestettäviin kuulemisiin.

   Euroopan parlamentin on vastedes voitava osallistua täysipainoisesti neljän johtajan selvityksen laadintaan yhteisömenetelmän mukaisesti. Tämä osallistuminen voidaan järjestää työryhmätasolla (valmistelutyö) sekä puhemiestasolla (päätöksenteko).
   Euroopan parlamentin puhemies olisi kutsuttava osallistumaan Eurooppa-neuvoston kokouksiin ja euroalueen huippukokouksiin.
   Kun uusia valtuuksia siirretään tai luodaan unionin tasolla tai uusia unionin toimielimiä perustetaan, olisi varmistettava vastaava Euroopan parlamentin suorittama demokraattinen valvonta ja vastuuvelvollisuus Euroopan parlamentille.
   Euroopan parlamentin olisi järjestettävä kuuleminen, ja sen olisi annettava hyväksyntänsä Euroopan vakausmekanismin pääjohtajan nimittämiselle. Pääjohtajan olisi oltava velvollinen raportoimaan säännöllisesti Euroopan parlamentille.
   Komission edustajaa(edustajia) troikassa olisi kuultava Euroopan parlamentissa, ennen kuin he alkavat hoitaa tehtäviään, ja heidän olisi raportoitava säännöllisesti Euroopan parlamentille.
   Talous- ja raha-asioista vastaavan komission jäsenen aseman vahvistamiseen tai Euroopan valtiovarainministeriön perustamiseen on liitettävä asianmukaiset demokraattista vastuuvelvollisuutta ja oikeutusta koskevat välineet, joihin sisältyvät Euroopan parlamentin suorittamat hyväksymis- ja valvontamenettelyt.
   Vain noudattamalla yhteisömenettelyä ja unionin lainsäädäntöä ja kunnioittamalla unionin toimielimiä voidaan varmistaa demokraattisen vastuuvelvollisuuden ja oikeutuksen toteutuminen unionissa. Perussopimusten mukaan ainoastaan unioni voi perustaa talous- ja rahaliiton.
   Unionin valuutta on euro ja sen parlamentti on Euroopan parlamentti. Talous- ja rahaliiton tulevassa arkkitehtuurissa on tunnustettava, että unionin tasolla Euroopan parlamentti on se elin, jolle ollaan vastuuvelvollisia.
   Euroopan parlamentti on yhteisömenettelyn mukaisesti osallistettava täysimääräisesti tulevaa talous- ja rahaliittoa koskevien suuntaviivojen laatimiseen.

Kaikki talous- ja rahaliiton vahvistamista koskevat päätökset on tehtävä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen perusteella. Kaikki yhteisömenetelmästä poikkeamiset ja hallitusten välisten sopimusten yleistymiset jakaisivat ja heikentäisivät unionia ja euroaluetta.

(1) EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12.


AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toiminta vuonna 2011
PDF 124kWORD 47k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 20. marraskuuta 2012 AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen toiminnasta vuonna 2011 (2012/2048(INI))
P7_TA(2012)0431A7-0328/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus(1)), jota tarkistettiin Luxemburgissa 25. kesäkuuta 2005 ja Ouagadougoussa 22. kesäkuuta 2010(2),

–  ottaa huomioon 3. huhtikuuta 2003 hyväksytyn AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työjärjestyksen(3), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna Budapestissa (Unkari) 18. toukokuuta 2011(4),

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006(5),

–  ottaa huomioon yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 22. marraskuuta 2007 hyväksymän Kigalin (Ruanda) julistuksen kehitysmyönteisistä talouskumppanuussopimuksista(6),

–  ottaa huomioon yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen 3. joulukuuta 2009 hyväksymän Luandan (Angola) julistuksen AKT:n ja EU:n kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus) toisesta tarkistuksesta(7),

–  ottaa huomioon yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen Keski-Afrikan alueellisessa kokouksessa Yaoundéssa (Kamerun) 29. huhtikuuta 2011 hyväksytyn julkilausuman(8),

–  ottaa huomioon päätöslauselmat, jotka yhteinen parlamentaarinen edustajakokous hyväksyi toukokuussa 2011 Budapestissa seuraavista aiheista: ”Demokraattiset mullistukset Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä: seuraukset AKT-maille, Euroopalle ja maailmalle”, ”Norsunluurannikon tilanne”, ”Demokratian tulevat haasteet ja perustuslaillisen järjestyksen noudattaminen AKT-maissa ja EU:n jäsenvaltioissa”, ”Budjettituki julkisen kehitysavun antamisen välineenä AKT-maissa” ja ”Vesien saastuminen”,

–  ottaa huomioon julistukset, jotka yhteinen parlamentaarinen edustajakokous hyväksyi toukokuussa 2011 Budapestissa seuraavista aiheista: ”Avun tuloksellisuudesta Busanissa (Etelä-Korea) vuoden 2011 lopulla järjestettävän neljännen korkean tason foorumin valmistelu” ja ”Yhteistoiminta yleisen saatavuuden hyväksi kesäkuussa pidettävää vuoden 2011 korkean tason aids-kokousta silmällä pitäen”(9),

–  ottaa huomioon päätöslauselmat, jotka yhteinen parlamentaarinen edustajakokous hyväksyi marraskuussa 2011 Loméssa seuraavista aiheista: ”Lissabonin sopimuksen vaikutus AKT-maiden ja EU:n yhteistyöhön”, ”Velkaantumisen vaikutukset kehitysrahoitukseen AKT-valtioissa”, ”Vammaisten osallisuus kehitysmaissa”, ”Ruokakriisi Afrikan sarvessa, erityisesti Somaliassa” ja ”Arabikevään vaikutukset Saharan eteläpuolisiin naapurivaltioihin”(10),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan;

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A7-0328/2012);

A.  ottaa huomioon, että korkea edustaja / varapuheenjohtaja on vakuuttanut, että EU:n neuvoston on määrä olla ministeritasolla edustettuna edustajakokouksen istunnoissa, ja ilmoitti, että edustuksen puuttuminen Kinshasassa vuonna 2010 pidetyssä 20. istunnossa oli poikkeustapaus; ottaa huomioon, että EU:n neuvosto oli ministeritasolla edustettuna molemmissa kokouksissa vuonna 2011;

B.  ottaa huomioon, että AKT:n ja EU:n yhteinen parlamentaarinen edustajakokous on laajin pohjoisen ja etelän maiden välinen parlamentaarinen elin;

C.  ottaa huomioon puheenjohtajavaltiona toimineen Unkarin ja monien paikallisviranomaisten eriomaisen panoksen Budapestissa pidetyn 21. istunnon järjestelyihin ja asiasisältöön;

D.  ottaa huomioon, että vuonna 2011 järjestettiin kaksi tiedonhankintamatkaa, yksi Itä-Timoriin ja toinen avun tuloksellisuudesta Busanissa (Etelä-Korea) järjestettyyn neljänteen korkean tason foorumiin;

E.  katsoo, että Cotonoun sopimuksen tarkistaminen vuonna 2010 tarjosi arvokkaan tilaisuuden vahvistaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen asemaa ja sen alueellista ulottuvuutta sekä kehittää parlamentaarista valvontaa AKT-alueilla ja -maissa; ottaa huomioon, että sopimuksen tarkistamisen ratifiointia ei saatu päätökseen vuoden 2011 loppuun mennessä;

F.  ottaa huomioon, että Cotonoun sopimuksen mukaan yhteinen parlamentaarinen edustajakokous osallistuu 8 artiklaan liittyvään poliittiseen keskusteluun;

G.  pitää onnistuneena yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen vuonna 2011 Kamerunissa pitämää alueellista kokousta, joka johti edellä mainitun Yaoundén julkilausuman hyväksymiseen, ja toteaa, että julkilausumassa korostetaan erityisesti edustajien paheksuvan seksuaalisen väkivallan lisääntymistä, sen vähättelyä ja yleistä rankaisemattomuutta;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin hyväksymien, parlamentin avustajien matkustamista koskevien uusien sääntöjen takia heidän on mahdotonta seurata parlamentin jäseniä matkoille;

1.  on tyytyväinen siihen, että yhteinen parlamentaarinen edustajakokous tarjosi vuonna 2011 edelleen puitteet EU:n ja AKT-maiden väliselle avoimelle, demokraattiselle ja perinpohjaiselle vuoropuhelulle Cotonoun sopimuksesta ja sen täytäntöönpanosta ja myös talouskumppanuussopimuksista;

2.  korostaa lisäarvoa, jota syntyy edustajakokouksen istuntojen järjestämisestä vuorotellen EU:n eri jäsenvaltioissa, ja on sitä mieltä, että tämän kierron on säilyttävä jatkossakin, kuten tapana on ollut vuodesta 2003 lähtien;

3.  onnittelee puheenjohtajavaltio Unkaria sen aktiivisesta panoksesta 21. istunnon ja etenkin työryhmien hyväksi;

4.  korostaa, että on kiinnitettävä enemmän huomiota AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työn tuloksiin ja huolehdittava edustajakokouksen ja Euroopan parlamentin päätöslauselmien yhtenevyydestä; on huolissaan parlamentin jäsenten osallistumisen vähenemisestä, erityisesti edustajakokouksen valiokuntien kokouksissa, ja pyytää parlamentin jäseniä osallistumaan aktiivisemmin sen kokouksiin ja toimintaan; kehottaa suurempaan joustavuuteen parlamentin avustajien osallistumisessa edustajakokouksen istuntoihin jäsenten työn laadun parantamiseksi;

5.  palauttaa mieleen korkean edustajan / varapuheenjohtajan esittämän sitoumuksen, jonka mukaan EU:n neuvoston olisi oltava ministeritasolla edustettuna edustajakokouksen istunnoissa; panee tyytyväisenä merkille, että EU:n neuvosto osallistui taas sen istuntoihin vuonna 2011, ja on tyytyväinen, että korkea edustaja on varmistanut neuvoston roolin selkeyttämisen; kehottaa määrittelemään selkeämmin Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission väliset vastuukysymykset Cotonoun kumppanuussopimuksen täytäntöönpanossa;

6.  korostaa AKT-maiden kansallisten parlamenttien, paikallisviranomaisten ja valtiosta riippumattomien toimijoiden ratkaisevaa roolia maakohtaisten ja alueellisten strategia-asiakirjojen laatimisessa ja seurannassa ja Euroopan kehitysrahaston (EKR) täytäntöönpanossa, ja kehottaa komissiota ja AKT-maiden hallituksia takaamaan niiden osallistumisen; painottaa lisäksi, että parlamenttien olisi voitava valvoa tiiviisti talouskumppanuussopimuksista käytäviä neuvotteluja ja sopimusten tekemistä;

7.  ilmaisee huolensa unionin kehitysyhteistyöpolitiikan rahoittamiseen vaikuttavista budjettileikkauksista EU:n jäsenvaltioissa; kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta jatkamaan EU:n jäsenvaltioiden painostamista, jotta ne pitävät kiinni 0,7 prosentin BKTL-tavoitteen saavuttamisesta vuoteen 2015 mennessä; kehottaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen edustajia korostamaan entistä enemmän resurssien kohdentamista sinne, missä niitä eniten tarvitaan köyhyyden vähentämiseksi, sekä eriytetympää lähestymistapaa avun jakamiseen;

8.  kiinnittää huomiota tarpeeseen ottaa parlamentit mukaan demokratiakehitykseen sekä kansallisiin kehitysstrategioihin; korostaa niiden keskeistä roolia kehityspolitiikkojen laadinnassa, seurannassa ja valvonnassa; kehottaa komissiota toimittamaan AKT-maiden parlamenteille kaikki saatavissa olevat tiedot sekä avustamaan niitä tässä demokraattisessa valvontatehtävässä etenkin niiden valmiuksia kehittämällä;

9.  korostaa tarvetta puolustaa tiedotusvälineiden vapautta ja riippumattomuutta, sillä niitä tarvitaan ehdottomasti, jos halutaan turvata moniarvoisuus sekä demokraattisen opposition ja vähemmistöjen mahdollisuus osallistua poliittiseen elämään;

10.  kehottaa EU:ta ja AKT-maita kannustamaan kansalaisia ja erityisesti naisia osallistumaan kehityskysymysten ratkaisemiseen, sillä yhteiskunnallinen osallistuminen on elintärkeää, jos halutaan saavuttaa tuloksia; tunnustaa naisten ongelman- ja konfliktinratkaisukyvyt ja vaatii komissiota ja yhteistä parlamentaarista edustajakokousta ottamaan enemmän naisia mukaan työryhmiin ja korostaa naisfoorumin arvokasta panosta tässä asiassa;

11.  kehottaa parlamentteja harjoittamaan EKR:n tiivistä parlamentaarista valvontaa; korostaa yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen tärkeää asemaa tässä keskustelussa ja kehottaa sitä sekä AKT-maiden parlamentteja osallistumaan aktiivisesti etenkin keskusteluun tarkistetun Cotonoun sopimuksen ratifioinnista;

12.  kehottaa komissiota tiedottamaan yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle edistymisestä Cotonoun kumppanuussopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Ouagadougoussa 22. kesäkuuta 2010, ratifioinnissa;

13.  palauttaa mieliin, että Cotonoun sopimuksen mukaan yhteinen parlamentaarinen edustajakokous osallistuu 8 artiklaan liittyvään poliittiseen keskusteluun ja että yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle on tämän vuoksi tiedotettava asianmukaisesti ja se on otettava mukaan toimintaan;

14.  painottaa jälleen, että on tehostettava aitoa ja entistä kattavampaa vuoropuhelua ihmisoikeuksista ja myös sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjunnasta;

15.  panee tyytyväisenä merkille, että yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen luonne on yhä parlamentaarisempi – ja siten poliittisempi – ja että sen jäsenillä on entistä aktiivisempi rooli ja sen keskustelujen laatu on parantunut, ja katsoo, että tämä edistää merkittävästi AKT-maiden ja EU:n välistä kumppanuutta;

16.  on huolestunut homoseksuaaleihin kohdistuvan väkivallan ja syrjinnän lisääntymisestä tietyissä maissa ja kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta sisällyttämään tilanteen käsittelemiensä asioiden joukkoon;

17.  kiinnittää huomiota siihen, että keskustelu AKT-ryhmän vuoden 2020 jälkeisestä tulevaisuudesta on jo alkanut, ja korostaa, että yhteisellä parlamentaarisella edustajakokouksella on merkittävä rooli näissä keskusteluissa; korostaa, että tässä yhteydessä on syytä selkeyttää eri ryhmien tulevia rooleja ja suhteita (AKT, AU, vähiten kehittyneet maat, G77, alueelliset ryhmittymät); korostaa, että tuloksesta riippumatta tarvitaan kattavaa yhteistä parlamentaarista valvontaa;

18.  korostaa, että yhteinen parlamentaarinen edustajakokous pitää luonnonvarojen hyödyntämisen ja kaupan avoimuutta erittäin tärkeinä ja että se ryhtyy toimiin asianmukaisen lainsäädännön hyväksymiseksi tässä asiassa;

19.  kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta tarkkailemaan edelleen tilannetta Pohjois-Afrikassa ja kriisissä olevissa AKT-maissa sekä kiinnittämään entistä tiiviimmin huomiota valtioiden haurauteen;

20.  kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta edelleen järjestämään omia vaalitarkkailumatkojaan samoin perustein kuin onnistunut matka Burundiin vuonna 2010, sillä ne ovat osoitus edustajakokouksen kahtalaisesta legitiimiydestä, sekä varmistamaan vaalitarkkailumatkojen riippumattomuuden ja tiiviin koordinoinnin muiden alueellisten vaalitarkkailuelinten kanssa;

21.  on tyytyväinen siihen, että vuonna 2011 järjestettiin vielä yksi Cotonoun sopimuksen ja yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työjärjestyksen mukainen alueiden kokous; katsoo, että näissä kokouksissa voidaan aidosti keskustella alueellisista kysymyksistä, kuten selkkausten ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta, alueellisesta yhteenkuuluvuudesta sekä talouskumppanuussopimuksista käytävistä neuvotteluista; onnittelee Kamerunissa pidetyn onnistuneen kokouksen järjestäjiä;

22.  panee tyytyväisenä merkille työskentelymenetelmiä käsittelevän työryhmän työn päätökseen saattamisen ja työjärjestyksen ensimmäisten muutosten hyväksymisen Budapestissä, ja kehottaa edustajakokouksen työvaliokuntaa panemaan täytäntöön loput suosituksista, jotta voidaan parantaa edustajakokouksen tehokkuutta ja poliittista vaikutusta sekä Cotonoun sopimuksen täytäntöönpanossa että kansainvälisellä tasolla;

23.  korostaa yhteisten parlamentaaristen edustajakokousten aikana järjestettyjen kenttävierailujen merkitystä, sillä ne täydentävät täysistuntokeskusteluja;

24.  kehottaa yhteistä parlamentaarista edustajakokousta jatkamaan kokoustensa järjestämiskustannusten tarkastelua;

25.  panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan parlamentin ja AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen edustajat osallistuivat Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajavaltiona toimineen Iso-Britannian järjestämään kehitysyhteistyöministerien neuvoston epäviralliseen kokoukseen Leedsissä 14. ja 15. heinäkuuta 2011, ja kehottaa tulevia neuvoston puheenjohtajavaltioita toimimaan samoin;

26.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, AKT-maiden ministerineuvostolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, edustajakokouksen työvaliokunnalle sekä Unkarin ja Togon hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3.
(2) EUVL L 287, 4.11.2010, s. 3.
(3) EUVL C 231, 26.9.2003, s. 68.
(4) DV 875101.
(5) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.
(6) EUVL C 58, 1.3.2008, s. 44.
(7) EUVL C 68, 18.3.2010, s. 43.
(8) APP 100.945.
(9) EUVL C 327, 10.11.2011, s. 42.
(10) EUVL C 145, 23.5.2012, s. 21.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö