Euroopan parlamentin päätös 21. marraskuuta 2012 Tonio Borgin nimityksen hyväksymisestä komission jäseneksi

Euroopan parlamentti, joka,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 246 artiklan toisen kohdan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 a artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen 6 kohdan(1),

–  ottaa huomioon John Dallin 16. lokakuuta 2012 esittämän eroilmoituksen komissiosta,

–  ottaa huomioon neuvoston 25. lokakuuta 2012 päivätyn kirjeen, jolla neuvosto kuuli parlamenttia yhteisymmärryksessä komission puheenjohtajan kanssa tehtävästä päätöksestä nimittää Tonio Borg komission jäseneksi,

–  ottaa huomioon Tonio Borgin kuulemistilaisuuden, joka järjestettiin 13. marraskuuta 2012 ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan johdolla yhdessä ,sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan kanssa, ja tämän kuulemisen jälkeen laaditun arviointilausunnon;

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 106 artiklan ja liitteen XVII,

1.  hyväksyy Tonio Borgin nimittämisen komission jäseneksi komission toimikauden loppuun 31. lokakuuta 2014 asti;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL L 304, 20.11.2010, s. 47.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. marraskuuta 2012 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 5/2012 varainhoitovuodeksi 2012, pääluokka III – Komissio (16398/2012 – C7-0383/2012 – 2012/2242(BUD))

P7_TA(2012)0433 A7-0381/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 314 artiklan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(1) (varainhoitoasetus) ja erityisesti sen 37 ja 38 artiklan,

–  ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 lopullisesti hyväksytyn Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2012(2),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(3),

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 2/2012 varainhoitovuodeksi 2012, pääluokka III – Komissio(4), ja erityisesti sen 2 kohdan,

–  ottaa huomioon kaikkien kolmen toimielimen vuoden 2012 talousarviomenettelyn yhteydessä hyväksymän maksumäärärahoja koskevan yhteisen lausuman,

–  ottaa huomioon komission 19. syyskuuta 2012 tekemän esityksen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 5/2012 varainhoitovuodeksi 2012 (COM(2012)0536),

–  ottaa huomioon neuvoston kannan esitykseen lisätalousarvioksi nro 5/2012, jonka neuvosto vahvisti 20. marraskuuta 2012, (16398/2012 – C7–0383/2012),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 75 b ja 75 e artiklan,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0381/2012),

A.  ottaa huomioon, että lisätalousarvioesitys nro 5/2012 koskee 670 192 359 euron käyttöönottoa maksusitoumus- ja maksumäärärahoina EU:n solidaarisuusrahastosta Italiassa Emilia-Romagnassa toukokuussa 2012 tapahtuneiden maanjäristysten vuoksi;

B.  ottaa huomioon, että lisätalousarvioesityksen nro 5/2012 tarkoituksena on ottaa tämä mukautus virallisesti vuoden 2012 talousarvioon ja tarkistaa budjettikohtaa 16 05 03 01 (Valmistelutoimi ‐ Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi 2011) siten, että maksujen kohdalla oleva viiva korvataan p.m. -merkinnällä (pro memoria), jotta voidaan suorittaa loppumaksut;

C.  ottaa huomioon, että komission esittämässä lisätalousarvioesityksessä nro 5/2012 ehdotettiin maksumäärärahojen lisäystä vuoden 2012 maksumäärärahojen yleisen vähyyden vuoksi;

D.  toteaa, että 12. kesäkuuta 2012 neuvoston kannasta esitykseen Euroopan unionin lisätalousarvioksi nro 2/2012 antamassaan päätöslauselmassa, joka koski myös solidaarisuusrahaston varojen käyttöönottoa, parlamentti oli erittäin pahoillaan siitä, että kyseisessä tapauksessa toinen budjettivallan käyttäjä käytti kantansa ilmaisemiseen kahdeksan viikkoa ja piti kiinni Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen pöytäkirjan 1 tulkinnastaan (määräaika tietojen antamiselle kansallisille parlamenteille);

1.  panee merkille komission esittämän lisätalousarvioesityksen nro 5/2012;

2.  pitää erittäin tärkeänä, että EU:n solidaarisuusrahastosta myönnettävä rahoitusapu maksetaan nopeasti luonnonkatastrofeista kärsineille alueille, ja on siksi erittäin tyytyväinen siihen, että Italian viranomaiset hakivat rahoitustukea solidaarisuusrahastosta nopeasti ja että komissio esitti solidaarisuusrahaston varojen käyttöönottoa koskevan ehdotuksensa ripeästi;

3.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioiden alue- ja paikallistason osapuolia ja kansallisia viranomaisia parantamaan edelleen tarpeiden arviointia sekä EU:n solidaarisuusrahastoon kohdistuvien mahdollisten tulevien hakemusten koordinointia, jotta rahaston varojen käyttöönottoa voidaan nopeuttaa mahdollisimman paljon;

4.  toistaa painokkaasti neuvostolle esittämänsä pyynnön, että se ei lykkäisi tarpeettomasti päätöksensä tekemistä näin arkaluonteisesta ja kiireellisestä asiasta ja siten hidastaisi tällaisia pyrkimyksiä toimittaa unionin apua joutuisammin;

5.  palauttaa mieliin, että otettaessa rahaston varoja edellisen kerran käyttöön (lisätalousarvio nro 2/2012 Liguriassa ja Toscanassa lokakuussa 2011 tapahtuneiden tulvien vuoksi) budjettivallan käyttäjän ei tarvinnut ottaa käyttöön uusia määrärahoja vain siksi, että pyydetylle määrälle löydettiin odottamattomia uudelleenkohdentamiseen soveltuvia lähteitä; korostaa, että nykytilanteessa maksumäärärahojen vähyys vaikuttaa jo moniin ohjelmiin ja erityisesti sellaisiin, joihin 29. kesäkuuta 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston hyväksymä kasvu- ja työllisyyssopimus perustuu, joten tässä tapauksessa samankaltaista uudelleenkohdentamista ei voi suunnitella;

6.  hyväksyy neuvoston kannan lisätalousarvioesitykseen nro 5/2012 sellaisenaan;

7.  kehottaa puhemiestä julistamaan lisätalousarvion nro 5/2012 lopullisesti hyväksytyksi ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1. (2) EUVL L 56, 29.2.2012. (3) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0232.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. marraskuuta 2012 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 26 kohdan mukaisesti (COM(2012)0538 – C7-0300/2012 – 2012/2237(BUD))

P7_TA(2012)0434 A7-0380/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0538 – C7-0300/2012),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1) ja erityisesti sen 26 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin solidaarisuusrahaston perustamisesta 11. marraskuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2012/2002(2),

–  ottaa huomioon solidaarisuusrahastosta 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa annetun Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0380/2012),

1.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

2.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan unionin solidaarisuusrahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 26 kohdan mukaisesti

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä 2013/108/EU.)

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1. (2) EYVL L 311, 14.11.2002, s. 3.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. marraskuuta 2012 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi EU:n GATT 1994 -sopimuksen XXVIII artiklan mukaisten neuvottelujen perusteella tekemien sopimusten täytäntöönpanosta sekä tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta ja täydentämisestä (COM(2012)0115 – C7-0079/2012 – 2012/0054(COD))

P7_TA(2012)0435 A7-0351/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0115),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0079/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 19. marraskuuta 2012 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A7-0351/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. marraskuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2012 antamiseksi Euroopan unionin ja Brasilian välillä tullitariffeja ja kauppaa koskevaan vuoden 1994 yleissopimukseen (GATT-sopimus) liitetyssä EU:n luettelossa mainittujen siipikarjanlihavalmisteita koskevien myönnytysten muuttamisesta GATT 1994 -sopimuksen XXVIII artiklan nojalla kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen sekä Euroopan unionin ja Thaimaan välillä tullitariffeja ja kauppaa koskevaan vuoden 1994 yleissopimukseen (GATT-sopimus) liitetyssä EU:n luettelossa mainittujen siipikarjanlihavalmisteita koskevien myönnytysten muuttamisesta GATT 1994 -sopimuksen XXVIII artiklan nojalla kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen täytäntöönpanosta sekä tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta ja täydentämisestä

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1218/2012.)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. marraskuuta 2012 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi puun vientiin Venäjän federaatiosta Euroopan unioniin sovellettavien tariffikiintiöiden kohdentamisesta (COM(2012)0449 – C7-0215/2012 – 2012/0217(COD))

P7_TA(2012)0436 A7-0329/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0449),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0215/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 19. marraskuuta 2012 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan ja 46 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A7-0329/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. marraskuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2012 antamiseksi puun vientiin Venäjän federaatiosta Euroopan unioniin sovellettavien tariffikiintiöiden kohdentamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1217/2012.)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. marraskuuta 2012 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Brasilian välillä tullitariffeja ja kauppaa koskevaan vuoden 1994 yleissopimukseen (GATT-sopimus) liitetyssä EU:n luettelossa mainittujen siipikarjanlihavalmisteita koskevien myönnytysten muuttamisesta GATT 1994 -sopimuksen XXVIII artiklan nojalla kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen sekä Euroopan unionin ja Thaimaan välillä tullitariffeja ja kauppaa koskevaan vuoden 1994 yleissopimukseen (GATT-sopimus) liitetyssä EU:n luettelossa mainittujen siipikarjanlihavalmisteita koskevien myönnytysten muuttamisesta GATT 1994 -sopimuksen XXVIII artiklan nojalla kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen tekemisestä (07883/2012 – C7-0171/2012 – 2012/0046(NLE))

P7_TA(2012)0437 A7-0350/2012

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07883/2012),

–  ottaa huomioon luonnoksen kirjeenvaihtona tehtäväksi sopimukseksi Euroopan unionin ja Brasilian välillä tullitariffeja ja kauppaa koskevaan vuoden 1994 yleissopimukseen (GATT-sopimus) liitetyssä EU:n luettelossa mainittujen siipikarjanlihavalmisteita koskevien myönnytysten muuttamisesta Gatt 1994 -sopimuksen XXVIII artiklan nojalla (07884/2012),

–  ottaa huomioon luonnoksen kirjeenvaihtona tehtäväksi sopimukseksi Euroopan unionin ja Thaimaan välillä tullitariffeja ja kauppaa koskevaan vuoden 1994 yleissopimukseen (GATT-sopimus) liitetyssä EU:n luettelossa mainittujen siipikarjanlihavalmisteita koskevien myönnytysten muuttamisesta GATT 1994 -sopimuksen XXVIII artiklan nojalla (07885/2012),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0171/2012),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A7-0350/2012),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimusten tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Brasilian liittotasavallan ja Thaimaan kuningaskunnan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. marraskuuta 2012 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin valtion välisestä assosioinnista tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirjojen N:o 1 ja N:o 2 liitteiden muuttamista koskevan Euroopan unionin ja Israelin valtion välisen kirjeenvaihtona tehtävän sopimuksen tekemisestä (07433/2012 – C7-0157/2012 – 2011/0457(NLE))

P7_TA(2012)0438 A7-0318/2012

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (07433/2012),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Israelin välisestä assosiaatiosta tehdyn Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirjojen N:o 1 ja N:o 2 liitteiden muuttamista koskevaksi Euroopan unionin ja Israelin valtion väliseksi kirjeenvaihtona tehtäväksi sopimukseksi (07470/2012),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0157/2012),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A7-0318/2012),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Israelin valtion hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. marraskuuta 2012 esityksestä neuvoston päätökseksi puun viennissä Venäjän federaatiosta Euroopan unioniin sovellettavien tariffikiintiöiden hallinnointia koskevan Euroopan unionin ja Venäjän federaation välisen kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen sekä kyseisessä sopimuksessa tarkoitettuja teknisiä sääntöjä koskevan Euroopan unionin ja Venäjän federaation hallituksen välisen pöytäkirjan tekemisestä (16775/1/2011 – C7-0515/2011 – 2011/0322(NLE))

P7_TA(2012)0439 A7-0177/2012

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (16775/1/2011),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Venäjän federaation väliseksi kirjeenvaihtona tehtäväksi sopimukseksi puun viennissä Venäjän federaatiosta Euroopan unioniin sovellettavien tariffikiintiöiden hallinnoinnista (16776/2011),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan 1 alakohdan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0515/2011),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen (A7-0177/2012),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Venäjän hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. marraskuuta 2012 esityksestä neuvoston asetukseksi siirtymisestä Schengenin tietojärjestelmästä (SIS 1+) toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmään (SIS II) (uudelleenlaadittu) (11142/1/2012 – C7-0330/2012 – 2012/0033A(NLE))

P7_TA(2012)0440 A7-0368/2012

(Kuuleminen – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston esityksen (11142/1/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 74 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0330/2012),

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 12. lokakuuta 2012 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 87 ja 55 artiklan sekä 46 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0368/2012),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä oleva ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa niiden asiasisältöä muuttamatta;

1.  hyväksyy neuvoston esityksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella ja sellaisena kuin se on jäljempänä tarkistettuna;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia esitykseensä;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Neuvoston esitys   Tarkistus Tarkistus 1 Esitys asetukseksi Johdanto-osan 6 kappale (6)  SIS II:n kehittämistä olisi jatkettava ja se olisi saatettava päätökseen SIS II -järjestelmää koskevan kokonaisaikataulun puitteissa, jonka neuvosto hyväksyi 6 päivänä kesäkuuta 2008 ja jota muutettiin lokakuussa 2009 neuvoston (oikeus- ja sisäasiat) 4 päivänä kesäkuuta 2009 antamien suuntaviivojen mukaisesti. Komissio esitti SIS II -järjestelmää koskevan kokonaisaikataulun nykyisen version neuvostolle ja Euroopan parlamentille lokakuussa 2010. (6)  SIS II:n kehittämistä olisi jatkettava ja se olisi saatettava päätökseen viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2013. Tarkistus 2 Esitys asetukseksi Johdanto-osan 16 kappale (16)  Jotta jäsenvaltioita voidaan tukea niiden valitessa parasta teknistä ja taloudellista ratkaisua, komission olisi viipymättä aloitettava tämän asetuksen mukauttamisprosessi ehdottamalla siirtymiselle lainsäädännöllistä järjestelmää, joka vastaa paremmin teknistä siirtymäjärjestelmää, joka esitetään SIS–VIS-komiteassa 23 päivänä helmikuuta 2011 hyväksytyssä ja komission sen jälkeen hyväksymässä SIS-hankkeen siirtymäsuunnitelmassa, jäljempänä 'siirtymäsuunnitelma'. Poistetaan. Tarkistus 3 Esitys asetukseksi Johdanto-osan 17 kappale (17)  Siirtymäsuunnitelman mukaan siirtymäkaudella kaikki jäsenvaltiot vaihtavat vuorollaan kansallisen sovelluksensa SIS 1+ -järjestelmästä SIS II:een. Teknisestä näkökulmasta on suositeltavaa, että SIS II -järjestelmään siirtyneet jäsenvaltiot voivat käyttää sitä täysipainoisesti alusta alkaen ja että niiden ei tarvitse odottaa muiden jäsenvaltioiden siirtymistä. Tämän vuoksi on tarpeen soveltaa asetusta (EY) N:o 1987/2006 ja päätöstä 2007/533/YOS heti, kun ensimmäinen jäsenvaltio aloittaa siirtymisen SIS II -järjestelmään. Oikeusvarmuuden vuoksi siirtymäkauden pitäisi olla mahdollisimman lyhyt eikä se saisi ylittää 12 tuntia. Asetuksen (EY) N:o 1987/2006 ja päätöksen 2007/533/YOS soveltaminen ei estä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä siirtyneet uuteen järjestelmään tai joiden siirtyminen on epäonnistunut teknisistä syistä, käyttämästä SIS II -järjestelmää pelkillä SIS 1+:n toiminnoilla intensiivisen seurantajakson aikana. Jotta kuulutuksiin, tietojen käsittelyyn ja tietosuojaan sovellettaisiin samoja vaatimuksia ja edellytyksiä kaikissa jäsenvaltioissa, on tarpeen soveltaa SIS II -järjestelmän oikeudellisia puitteita niiden jäsenvaltioiden SIS-järjestelmän operatiivisiin toimintoihin, jotka eivät vielä ole siirtyneet uuteen järjestelmään. (17)  Suunnitelmien mukaan siirtymäkaudella kaikki jäsenvaltiot vaihtavat vuorollaan kansallisen sovelluksensa SIS 1+ -järjestelmästä SIS II:een. Teknisestä näkökulmasta on suositeltavaa, että SIS II -järjestelmään siirtyneet jäsenvaltiot voivat käyttää sitä täysipainoisesti alusta alkaen ja että niiden ei tarvitse odottaa muiden jäsenvaltioiden siirtymistä. Tämän vuoksi on tarpeen soveltaa asetusta (EY) N:o 1987/2006 ja päätöstä 2007/533/YOS heti, kun ensimmäinen jäsenvaltio aloittaa siirtymisen SIS II -järjestelmään. Oikeusvarmuuden vuoksi siirtymäkauden pitäisi olla mahdollisimman lyhyt eikä se saisi ylittää 12 tuntia. Asetuksen (EY) N:o 1987/2006 ja päätöksen 2007/533/YOS soveltaminen ei estä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä siirtyneet uuteen järjestelmään tai joiden siirtyminen on epäonnistunut teknisistä syistä, käyttämästä SIS II -järjestelmää pelkillä SIS 1+:n toiminnoilla intensiivisen seurantajakson aikana. Jotta kuulutuksiin, tietojen käsittelyyn ja tietosuojaan sovellettaisiin samoja vaatimuksia ja edellytyksiä kaikissa jäsenvaltioissa, on tarpeen soveltaa SIS II -järjestelmän oikeudellisia puitteita niiden jäsenvaltioiden SIS-järjestelmän operatiivisiin toimintoihin, jotka eivät vielä ole siirtyneet uuteen järjestelmään. Tarkistus 4 Esitys asetukseksi Johdanto-osan 19 kappale (19)  Asetuksessa (EY) N:o 1987/2006 ja päätöksessä 2007/533/YOS säädetään, että SIS II:n keskusjärjestelmän osalta olisi käytettävä kustannuksiin ja hyötyihin nähden parasta saatavilla olevaa teknologiaa. SIS II:n kehittämisen tulevasta suunnasta 4 ja 5 päivänä kesäkuuta 2009 annettujen neuvoston päätelmien liitteessä vahvistetaan välitavoitteet, jotka olisi saavutettava nykyisen SIS II -hankkeen jatkamiseksi. Samanaikaisesti on toteutettu tutkimus, joka koskee SIS 1+ -järjestelmän kehittämiseen (SIS 1+ RE) perustuvan vaihtoehtoisen teknisen skenaarion laatimista varautumissuunnitelmana SIS II -järjestelmän kehittämiseksi, jos testitulokset osoittavat, että välitavoitevaatimuksia ei kyetä täyttämään. Näiden tietojen pohjalta neuvosto voi päättää pyytää komissiota siirtymään vaihtoehtoiseen tekniseen skenaarioon. (19)  Asetuksessa (EY) N:o 1987/2006 ja päätöksessä 2007/533/YOS säädetään, että SIS II:n keskusjärjestelmän osalta olisi käytettävä kustannuksiin ja hyötyihin nähden parasta saatavilla olevaa teknologiaa. SIS II:n kehittämisen tulevasta suunnasta 4 ja 5 päivänä kesäkuuta 2009 annettujen neuvoston päätelmien liitteessä vahvistetaan välitavoitteet, jotka olisi saavutettava nykyisen SIS II -hankkeen jatkamiseksi. Samanaikaisesti on toteutettu tutkimus, joka koskee SIS 1+ -järjestelmän kehittämiseen (SIS 1+ RE) perustuvan vaihtoehtoisen teknisen skenaarion laatimista varautumissuunnitelmana SIS II -järjestelmän kehittämiseksi, jos testitulokset osoittavat, että välitavoitevaatimuksia ei kyetä täyttämään. Näiden tietojen pohjalta neuvosto voi päättää pyytää komissiota siirtymään vaihtoehtoiseen tekniseen skenaarioon. Tällaisessa tapauksessa komission olisi esitettävä ehdotus tämän asetuksen tarkistamiseksi. Tarkistus 5 Esitys asetukseksi Johdanto-osan 31 kappale (31)  Euroopan tietosuojavaltuutettu on vastuussa asetuksen (EY) N:o 45/2001 soveltamisen seurannasta ja varmistamisesta, ja sillä on toimivalta valvoa unionin toimielinten ja elinten suorittamaa henkilötietojen käsittelyä. Tämä asetus ei rajoita Schengenin yleissopimuksen, asetuksen (EY) N:o 1987/2006 eikä päätöksen 2007/533/YOS henkilötietojen suojaa ja turvaa koskevien erityismääräysten ja -säännösten soveltamista. (31)  Euroopan tietosuojavaltuutettu on vastuussa asetuksen (EY) N:o 45/2001 soveltamisen seurannasta ja varmistamisesta, ja sillä on toimivalta valvoa unionin toimielinten ja elinten suorittamaa henkilötietojen käsittelyä. Yhteinen valvontaviranomainen vastaa nykyisen SIS 1+:n teknisen tuen yksikön valvonnasta, kunnes SIS II:n oikeudellinen kehys tulee voimaan. Kansalliset valvontaviranomaiset vastaavat SIS 1+:n tietojenkäsittelyn valvonnasta jäsenvaltionsa alueella, ja ne vastaavat myös SIS II:n henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuuden valvonnasta jäsenvaltionsa alueella. Tämä asetus ei rajoita Schengenin yleissopimuksen, asetuksen (EY) N:o 1987/2006 eikä päätöksen 2007/533/YOS henkilötietojen suojaa ja turvaa koskevien erityismääräysten ja -säännösten soveltamista. Tässä SIS II:n oikeudellisessa kehyksessä säädetään, että kansalliset valvontaviranomaiset ja Euroopan tietosuojavaltuutettu varmistavat SIS II:n koordinoidun valvonnan. Tarkistus 6 Esitys asetukseksi Johdanto-osan 43 a kappale (uusi) (43 a)  Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Bulgaria ja Romania osallistuvat vuoden 2005 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdan sekä Schengenin tietojärjestelmää koskevien Schengenin säännöstön määräysten soveltamisesta Bulgarian tasavallassa ja Romaniassa 29 päivänä kesäkuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/365/EU1 mukaisesti, 1 EUVL L 166, 1.7.2010, s. 17. Tarkistus 7 Esitys asetukseksi 7 artikla – 6 kohta 6.  Komissio ja neuvostossa toimivat SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot koordinoivat 1–3 kohdassa tarkoitettuja toimia. 6.  Komissio ja neuvostossa toimivat SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot koordinoivat 1–3 kohdassa tarkoitettuja toimia. Näistä toimista tiedotetaan säännöllisesti Euroopan parlamentille. Tarkistus 8 Esitys asetukseksi 11 artikla – -1 kohta (uusi) -1.  Jäsenvaltioiden on ennen siirtymisen aloittamista varmistettava, että kaikki SIS II:een siirrettävät henkilötiedot ovat paikkansapitäviä, ajantasaisia ja lainmukaisia päätöksen 2007/533/YOS mukaisesti. Tiedot, joita ei voida tarkistaa ennen siirtymisen aloittamista, on tarkistettava kuuden kuukauden kuluessa siirtymisen aloittamisesta. Tarkistus 9 Esitys asetukseksi 11 artikla – 1 kohta 1. Ranska toimittaa C.SIS:stä Central SIS II:een siirtymistä varten SIS 1+ -tietokannan, ja komissio liittää SIS 1+ -tietokannan Central SIS II:een. Schengenin yleissopimuksen 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja SIS 1+ -tietokannan tietoja ei siirretä Central SIS II:een. 1. Ranska toimittaa C.SIS:stä Central SIS II:een siirtymistä varten SIS 1+ -tietokannan, ja komissio liittää SIS 1+ -tietokannan Central SIS II:een. Schengenin yleissopimuksen 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja SIS 1+ -tietokannan tietoja ei siirretä Central SIS II:een. Nämä tiedot on poistettava kuukauden kuluessa intensiivisen seurantajakson päättymisestä. Tarkistus 10 Esitys asetukseksi 11 artikla – 3 kohta – 1 alakohta 3.  Kansallisen järjestelmän SIS 1+:sta SIS II:een siirtyminen alkaa tietojen syöttämisellä N.SIS II:een, jolloin kyseinen N.SIS II sisältää tiedoston eli kansallisen kopion, jossa on täydellinen tai osittainen kopio SIS II -tietokannasta. 3.  Kansallisen järjestelmän SIS 1+:sta SIS II:een siirtyminen alkaa tietojen syöttämisellä N.SIS II:een, jolloin kyseinen N.SIS II sisältää tiedoston eli kansallisen kopion, jossa on täydellinen tai osittainen kopio SIS II -tietokannasta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki N.SIS II:een syötettävät henkilötiedot ovat paikkansapitäviä, ajantasaisia ja lainmukaisia päätöksen 2007/533/YOS mukaisesti. Tarkistus 11 Esitys asetukseksi 11 artikla – 4 a kohta (uusi) 4 a. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle jäsenvaltioiden ja asiasta vastaavien valvontaviranomaisten toimittamiin tietoihin perustuvan kertomuksen siirtymisen loppuun saattamisesta, erityisesti jäsenvaltioiden siirtymisestä SIS II:een. Kertomuksessa vahvistetaan, onko siirtyminen ja etenkin järjestelmänvaihdos suoritettu täysin tämän asetuksen mukaisesti sekä keskustasolla että kansallisella tasolla ja käsiteltiinkö henkilötietoja koko siirtymäprosessin ajan asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY1 mukaisesti. 1EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31. Tarkistus 12 Esitys asetukseksi 11 artikla – 4 b kohta (uusi) 4 b. SIS 1+ -tietokanta ja kaikki sen sisältämät tiedot välitystavasta tai paikasta riippumatta, C.SIS, jäsenvaltioiden N.SIS:t ja niiden mahdolliset kopiot on poistettava lopullisesti kuukauden kuluttua intensiivisen seurantajakson päättymisestä. Tarkistus 13 Esitys asetukseksi 11 a artikla (uusi) 11 a artikla SIRENE-toimistojen siirtyminen SIRENE-toimistojen siirtyminen S-TESTA-verkostoon on toteutettava yhtä aikaa 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun järjestelmänvaihdoksen kanssa ja saatettava välittömästi järjestelmänvaihdoksen jälkeen päätökseen. Tarkistus 14 Esitys asetukseksi 12 artikla – 2 kohta Sen jälkeen kun ensimmäinen jäsenvaltio on toteuttanut järjestelmänvaihdoksen N.SIS:stä N.SIS II:een tämän asetuksen 11 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, sovelletaan päätöstä 533/2007/YOS. Sen jälkeen kun ensimmäinen jäsenvaltio on onnistuneesti toteuttanut järjestelmänvaihdoksen N.SIS:stä N.SIS II:een tämän asetuksen 11 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, sovelletaan päätöstä 2007/533/YOS. Tarkistus 15 Esitys asetukseksi 15 artikla – -1 kohta (uusi) -1.  Automaattisten hakujen tallentamisen lisäksi jäsenvaltioiden ja komission on varmistettava, että tämän asetuksen mukaisen siirtymisen aikana noudatetaan täysin sovellettavia tietosuojasääntöjä ja että 3 artiklan f alakohdassa ja 11 artiklassa tarkoitetut tehtävät tallennetaan asianmukaisesti Central SIS II:n lokitiedostoon. Näiden tehtävien tallentamisella varmistetaan erityisesti tietojen eheys ja lainmukaisuus SIS II:een siirtymisen ja järjestelmänvaihdoksen aikana. Tarkistus 16 Esitys asetukseksi 15 artikla – 4 kohta 4.  Lokitiedoissa on mainittava erityisesti tietojen siirron päivämäärä ja kellonaika, hakujen suorittamisessa käytetyt tiedot, siirretyt tiedot sekä tietojen käsittelystä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen nimi. 4.  Lokitiedoissa on mainittava erityisesti tietojen siirron päivämäärä ja kellonaika, hakujen suorittamisessa käytetyt tiedot, siirretyt tiedot sekä tietojen käsittelystä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen nimi ja loppukäyttäjän nimi. Tarkistus 17 Esitys asetukseksi 15 artikla – 5 kohta 5.  Lokitietoja saadaan käyttää ainoastaan 3 kohdassa mainittuihin tarkoituksiin ja ne on poistettava aikaisintaan vuoden ja viimeistään kolmen vuoden kuluttua niiden luomisesta. (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.) Tarkistus 18 Esitys asetukseksi 15 artikla – 7 kohta 7.  Toimivaltaisilla viranomaisilla, jotka vastaavat hakujen ja tietojenkäsittelyn lainmukaisuuden valvonnasta, sisäisestä valvonnasta ja Central SIS II:n moitteettomasta toiminnasta, tietojen eheydestä ja tietoturvallisuudesta, on oltava pyynnöstä toimivaltansa rajoissa pääsy lokitietoihin tehtäviensä suorittamista varten. 7.  Päätöksen 2007/533/YOS 60 artiklan 1 kohdassa ja 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla toimivaltaisilla viranomaisilla, jotka vastaavat hakujen ja tietojenkäsittelyn lainmukaisuuden valvonnasta, sisäisestä valvonnasta ja Central SIS II:n moitteettomasta toiminnasta, tietojen eheydestä ja tietoturvallisuudesta, on oltava päätöksen 2007/533/YOS mukaisesti pyynnöstä toimivaltansa rajoissa pääsy lokitietoihin tehtäviensä suorittamista varten. Tarkistus 19 Esitys asetukseksi 15 artikla – 7 a kohta (uusi) 7 a. Kaikkien joko SIS 1+ -järjestelmästä tai SIS II:sta vastaavien tietosuojaviranomaisten on oltava tiiviisti mukana kaikissa SIS 1+:sta SIS II:een siirtymisen vaiheissa. Tarkistus 20 Esitys asetukseksi 19 artikla Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kunkin puolivuotiskauden loppuun ja ensimmäisen kerran vuoden 2009 ensimmäisen puolivuotiskauden loppuun mennessä kertomuksen SIS II:n kehittämisen edistymisestä ja siirtymisestä SIS 1+ -järjestelmästä SIS II:een. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kunkin puolivuotiskauden loppuun ja ensimmäisen kerran vuoden 2009 ensimmäisen puolivuotiskauden loppuun mennessä kertomuksen SIS II:n kehittämisen edistymisestä ja siirtymisestä SIS 1+ -järjestelmästä SIS II:een. Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille 8, 9 ja 10 artiklassa tarkoitettujen testien tulokset. Tarkistus 21 Esitys asetukseksi 21 artikla Tämä asetus tulee voimaan päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sen voimassaolo päättyy, kun siirtyminen päättyy 11 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti. Jos tätä määräaikaa ei voida noudattaa siirtymäprosessiin liittyvien jäljellä olevien teknisten ongelmien vuoksi, voimassaolo päättyy päivänä, jonka neuvosto vahvistaa päätöksen 2007/533 71 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sen voimassaolo päättyy, kun siirtyminen päättyy 11 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti. Jos tätä määräaikaa ei voida noudattaa siirtymäprosessiin liittyvien jäljellä olevien teknisten ongelmien vuoksi, voimassaolo päättyy päivänä, jonka neuvosto vahvistaa päätöksen 2007/533/YOS 71 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja joka tapauksessa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2013.

(1) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. marraskuuta 2012 esityksestä neuvoston asetukseksi siirtymisestä Schengenin tietojärjestelmästä (SIS 1+) toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmään (SIS II) (uudelleenlaadittu) (11143/1/2012 – C7-0331/2012 – 2012/0033B(NLE))

P7_TA(2012)0441 A7-0370/2012

(Kuuleminen – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston esityksen (11143/1/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 74 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0331/2012),

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(1),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle työjärjestyksen 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti osoittaman 12. lokakuuta 2012 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 87  ja 55 artiklan sekä 46 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0370/2012),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä oleva ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa niiden asiasisältöä muuttamatta;

1.  hyväksyy neuvoston esityksen sellaisena kuin se on mukautettuna Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositusten perusteella ja sellaisena kuin se on jäljempänä tarkistettuna;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia esitykseensä;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.

Neuvoston esitys   Tarkistus Tarkistus 1 Esitys asetukseksi Johdanto-osan 6 kappale (6)  SIS II:n kehittämistä olisi jatkettava ja se olisi saatettava päätökseen SIS II-järjestelmää koskevan kokonaisaikataulun puitteissa, jonka neuvosto hyväksyi 6 päivänä kesäkuuta 2008 ja jota muutettiin lokakuussa 2009 neuvoston (oikeus- ja sisäasiat) 4. kesäkuuta 2009 antamien suuntaviivojen mukaisesti. Komissio esitti SIS II -järjestelmää koskevan kokonaisaikataulun nykyisen version neuvostolle ja Euroopan parlamentille lokakuussa 2010. (6)  SIS II:n kehittämistä olisi jatkettava ja se olisi saatettava päätökseen viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2013. Tarkistus 2 Esitys asetukseksi Johdanto-osan 16 kappale (16)  Jotta jäsenvaltioita voidaan tukea niiden valitessa parasta teknistä ja taloudellista ratkaisua, komission olisi viipymättä aloitettava tämän asetuksen mukauttamisprosessi ehdottamalla siirtymiselle lainsäädännöllistä järjestelmää, joka vastaa paremmin teknistä siirtymäjärjestelmää, joka esitetään SIS–VIS-komiteassa 23 päivänä helmikuuta 2011 hyväksytyssä ja komission sen jälkeen hyväksymässä SIS-hankkeen siirtymäsuunnitelmassa, jäljempänä 'siirtymäsuunnitelma'. Poistetaan. Tarkistus 3 Esitys asetukseksi Johdanto-osan 17 kappale (17)  Siirtymäsuunnitelman mukaan siirtymäkaudella kaikki jäsenvaltiot vaihtavat vuorollaan kansallisen sovelluksensa SIS 1+ -järjestelmästä SIS II:een. Teknisestä näkökulmasta on suositeltavaa, että SIS II -järjestelmään siirtyneet jäsenvaltiot voivat käyttää sitä täysipainoisesti alusta alkaen ja että niiden ei tarvitse odottaa muiden jäsenvaltioiden siirtymistä. Tämän vuoksi on tarpeen soveltaa asetusta (EY) N:o 1987/2006 ja päätöstä 2007/533/YOS heti kun ensimmäinen jäsenvaltio aloittaa siirtymisen SIS II -järjestelmään. Oikeusvarmuuden vuoksi siirtymäkauden pitäisi olla mahdollisimman lyhyt eikä se saisi ylittää 12 tuntia. Asetuksen (EY) N:o 1987/2006 ja päätöksen 2007/533/YOS soveltaminen ei estä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä siirtyneet uuteen järjestelmään tai joiden siirtyminen on epäonnistunut teknisistä syistä, käyttämästä SIS II -järjestelmää pelkillä SIS 1+:n toiminnoilla intensiivisen seurantajakson aikana. Jotta kuulutuksiin, tietojen käsittelyyn ja tietosuojaan sovellettaisiin samoja vaatimuksia ja edellytyksiä kaikissa jäsenvaltioissa, on tarpeen soveltaa SIS II -järjestelmän oikeudellisia puitteita niiden jäsenvaltioiden SIS-järjestelmän operatiivisiin toimintoihin, jotka eivät vielä ole siirtyneet uuteen järjestelmään. (17)  Suunnitelmien mukaan siirtymäkaudella kaikki jäsenvaltiot vaihtavat vuorollaan kansallisen sovelluksensa SIS 1+ -järjestelmästä SIS II:een. Teknisestä näkökulmasta on suositeltavaa, että SIS II -järjestelmään siirtyneet jäsenvaltiot voivat käyttää sitä täysipainoisesti alusta alkaen ja että niiden ei tarvitse odottaa muiden jäsenvaltioiden siirtymistä. Tämän vuoksi on tarpeen soveltaa asetusta (EY) N:o 1987/2006 ja päätöstä 2007/533/YOS heti kun ensimmäinen jäsenvaltio aloittaa siirtymisen SIS II -järjestelmään. Oikeusvarmuuden vuoksi siirtymäkauden pitäisi olla mahdollisimman lyhyt eikä se saisi ylittää 12 tuntia. Asetuksen (EY) N:o 1987/2006 ja päätöksen 2007/533/YOS soveltaminen ei estä jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä siirtyneet uuteen järjestelmään tai joiden siirtyminen on epäonnistunut teknisistä syistä, käyttämästä SIS II -järjestelmää pelkillä SIS 1+:n toiminnoilla intensiivisen seurantajakson aikana. Jotta kuulutuksiin, tietojen käsittelyyn ja tietosuojaan sovellettaisiin samoja vaatimuksia ja edellytyksiä kaikissa jäsenvaltioissa, on tarpeen soveltaa SIS II -järjestelmän oikeudellisia puitteita niiden jäsenvaltioiden SIS-järjestelmän operatiivisiin toimintoihin, jotka eivät vielä ole siirtyneet uuteen järjestelmään. Tarkistus 4 Esitys asetukseksi Johdanto-osan 19 kappale (19)  Asetuksessa (EY) N:o 1987/2006 ja päätöksessä 2007/533/YOS säädetään, että SIS II:n keskusjärjestelmän osalta olisi käytettävä kustannuksiin ja hyötyihin nähden parasta saatavilla olevaa teknologiaa. SIS II:n kehittämisen tulevasta suunnasta 4 ja 5 päivänä kesäkuuta 2009 annettujen neuvoston päätelmien liitteessä vahvistetaan välitavoitteet, jotka olisi saavutettava nykyisen SIS II -hankkeen jatkamiseksi. Samanaikaisesti on toteutettu tutkimus, joka koskee SIS 1+ -järjestelmän kehittämiseen (SIS 1+ RE) perustuvan vaihtoehtoisen teknisen skenaarion laatimista varautumissuunnitelmana SIS II -järjestelmän kehittämiseksi, jos testitulokset osoittavat, että välitavoitevaatimuksia ei kyetä täyttämään. Näiden tietojen pohjalta neuvosto voi päättää pyytää komissiota siirtymään vaihtoehtoiseen tekniseen skenaarioon. (19)  Asetuksessa (EY) N:o 1987/2006 ja päätöksessä 2007/533/YOS säädetään, että SIS II:n keskusjärjestelmän osalta olisi käytettävä kustannuksiin ja hyötyihin nähden parasta saatavilla olevaa teknologiaa. SIS II:n kehittämisen tulevasta suunnasta 4 ja 5 päivänä kesäkuuta 2009 annettujen neuvoston päätelmien liitteessä vahvistetaan välitavoitteet, jotka olisi saavutettava nykyisen SIS II -hankkeen jatkamiseksi. Samanaikaisesti on toteutettu tutkimus, joka koskee SIS 1+ -järjestelmän kehittämiseen (SIS 1+ RE) perustuvan vaihtoehtoisen teknisen skenaarion laatimista varautumissuunnitelmana SIS II -järjestelmän kehittämiseksi, jos testitulokset osoittavat, että välitavoitevaatimuksia ei kyetä täyttämään. Näiden tietojen pohjalta neuvosto voi päättää pyytää komissiota siirtymään vaihtoehtoiseen tekniseen skenaarioon. Tällaisessa tapauksessa komission olisi esitettävä ehdotus tämän asetuksen tarkistamiseksi. Tarkistus 5 Esitys asetukseksi Johdanto-osan 31 kappale (31)  Euroopan tietosuojavaltuutettu on vastuussa asetuksen (EY) N:o 45/2001 soveltamisen seurannasta ja varmistamisesta, ja sillä on toimivalta valvoa unionin toimielinten ja elinten suorittamaa henkilötietojen käsittelyä. Tämä asetus ei rajoita Schengenin yleissopimuksen, asetuksen (EY) N:o 1987/2006 eikä päätöksen 2007/533/YOS henkilötietojen suojaa ja turvaa koskevien erityismääräysten ja -säännösten soveltamista. (31)  Euroopan tietosuojavaltuutettu on vastuussa asetuksen (EY) N:o 45/2001 soveltamisen seurannasta ja varmistamisesta, ja sillä on toimivalta valvoa unionin toimielinten ja elinten suorittamaa henkilötietojen käsittelyä. Yhteinen valvontaviranomainen vastaa nykyisen SIS 1+:n teknisen tuen yksikön valvonnasta, kunnes SIS II:n oikeudellinen kehys tulee voimaan. Kansalliset valvontaviranomaiset vastaavat SIS 1+:n tietojenkäsittelyn valvonnasta jäsenvaltionsa alueella, ja ne vastaavat myös SIS II:n henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuuden valvonnasta jäsenvaltionsa alueella. Tämä asetus ei rajoita Schengenin yleissopimuksen, asetuksen (EY) N:o 1987/2006 eikä päätöksen 2007/533/YOS henkilötietojen suojaa ja turvaa koskevien erityismääräysten ja -säännösten soveltamista. Tässä SIS II:n oikeudellisessa kehyksessä säädetään, että kansalliset valvontaviranomaiset ja Euroopan tietosuojavaltuutettu varmistavat SIS II:n koordinoidun valvonnan. Tarkistus 6 Esitys asetukseksi Johdanto-osan 43 a kappale (uusi) (43 a)  Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Bulgaria ja Romania osallistuvat vuoden 2005 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdan sekä Schengenin tietojärjestelmää koskevien Schengenin säännöstön määräysten soveltamisesta Bulgarian tasavallassa ja Romaniassa 29 päivänä kesäkuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/365/EU1 mukaisesti, 1 EUVL L 166, 1.7.2010, s. 17. Tarkistus 7 Esitys asetukseksi 7 artikla – 6 kohta 6.  Komissio ja neuvostossa toimivat SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot koordinoivat 1–3 kohdassa tarkoitettuja toimia. 6.  Komissio ja neuvostossa toimivat SIS 1+ -järjestelmään osallistuvat jäsenvaltiot koordinoivat 1–3 kohdassa tarkoitettuja toimia. Näistä toimista tiedotetaan säännöllisesti Euroopan parlamentille. Tarkistus 8 Esitys asetukseksi 11 artikla – -1 kohta (uusi) -1.  Jäsenvaltioiden on ennen siirtymisen aloittamista varmistettava, että kaikki SIS II:een siirrettävät henkilötiedot ovat paikkansapitäviä, ajantasaisia ja lainmukaisia asetuksen (EY) N:o 1987/2006 mukaisesti. Tiedot, joita ei voida tarkistaa ennen siirtymisen aloittamista, on tarkistettava kuuden kuukauden kuluessa siirtymisen aloittamisesta. Tarkistus 9 Esitys asetukseksi 11 artikla – 1 kohta 1. Ranska toimittaa C.SIS:stä Central SIS II:een siirtymistä varten SIS 1+ -tietokannan, ja komissio liittää SIS 1+ -tietokannan Central SIS II:een. Schengenin yleissopimuksen 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja SIS 1+ -tietokannan tietoja ei siirretä Central SIS II:een. 1. Ranska toimittaa C.SIS:stä Central SIS II:een siirtymistä varten SIS 1+ -tietokannan, ja komissio liittää SIS 1+ -tietokannan Central SIS II:een. Schengenin yleissopimuksen 113 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja SIS 1+ -tietokannan tietoja ei siirretä Central SIS II:een. Nämä tiedot on poistettava kuukauden kuluessa intensiivisen seurantajakson päättymisestä. Tarkistus 10 Esitys asetukseksi 11 artikla – 3 kohta – 1 alakohta 3.  Kansallisen järjestelmän SIS 1+:sta SIS II:een siirtyminen alkaa tietojen syöttämisellä N.SIS II:een, jolloin kyseinen N.SIS II sisältää tiedoston eli kansallisen kopion, jossa on täydellinen tai osittainen kopio SIS II -tietokannasta. 3.  Kansallisen järjestelmän SIS 1+:sta SIS II:een siirtyminen alkaa tietojen syöttämisellä N.SIS II:een, jolloin kyseinen N.SIS II sisältää tiedoston eli kansallisen kopion, jossa on täydellinen tai osittainen kopio SIS II -tietokannasta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki N.SIS II:een syötettävät henkilötiedot ovat paikkansapitäviä, ajantasaisia ja lainmukaisia asetuksen (EY) N:o 1987/2006 mukaisesti. Tarkistus 11 Esitys asetukseksi 11 artikla – 4 a kohta (uusi) 4 a. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle jäsenvaltioiden ja asiasta vastaavien valvontaviranomaisten toimittamiin tietoihin perustuvan kertomuksen siirtymisen loppuun saattamisesta, erityisesti jäsenvaltioiden siirtymisestä SIS II:een. Kertomuksessa vahvistetaan, onko siirtyminen ja etenkin järjestelmänvaihdos suoritettu täysin tämän asetuksen mukaisesti sekä keskustasolla että kansallisella tasolla ja käsiteltiinkö henkilötietoja koko siirtymäprosessin ajan asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY1 mukaisesti. 1 EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31. Tarkistus 12 Esitys asetukseksi 11 artikla – 4 b kohta (uusi) 4 b. SIS 1+ -tietokanta ja kaikki sen sisältämät tiedot välitystavasta tai paikasta riippumatta, C.SIS, jäsenvaltioiden N.SIS:t ja niiden mahdolliset kopiot on poistettava lopullisesti kuukauden kuluttua intensiivisen seurantajakson päättymisestä. Tarkistus 13 Esitys asetukseksi 11 a artikla (uusi) 11 a artikla SIRENE-toimistojen siirtyminen SIRENE-toimistojen siirtyminen S-TESTA-verkostoon on toteutettava yhtä aikaa 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun järjestelmänvaihdoksen kanssa ja saatettava välittömästi järjestelmänvaihdoksen jälkeen päätökseen. Tarkistus 14 Esitys asetukseksi 12 artikla – 2 kohta Sen jälkeen kun ensimmäinen jäsenvaltio on toteuttanut järjestelmänvaihdoksen N.SIS:stä N.SIS II:een tämän asetuksen 11 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, sovelletaan asetusta (EY) 1987/2006. Sen jälkeen kun ensimmäinen jäsenvaltio on onnistuneesti toteuttanut järjestelmänvaihdoksen N.SIS:stä N.SIS II:een tämän asetuksen 11 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti, sovelletaan asetusta (EY) 1987/2006. Tarkistus 15 Esitys asetukseksi 15 artikla – -1 kohta (uusi) -1.  Automaattisten hakujen tallentamisen lisäksi jäsenvaltioiden ja komission on varmistettava, että tämän asetuksen mukaisen siirtymisen aikana noudatetaan täysin sovellettavia tietosuojasääntöjä ja että 3 artiklan f alakohdassa ja 11 artiklassa tarkoitetut tehtävät tallennetaan asianmukaisesti Central SIS II:n lokitiedostoon. Näiden tehtävien tallentamisella varmistetaan erityisesti tietojen eheys ja lainmukaisuus SIS II:een siirtymisen ja järjestelmänvaihdoksen aikana. Tarkistus 16 Esitys asetukseksi 15 artikla – 4 kohta 4.  Lokitiedoissa on mainittava erityisesti tietojen siirron päivämäärä ja kellonaika, hakujen suorittamisessa käytetyt tiedot, siirretyt tiedot sekä tietojen käsittelystä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen nimi. 4.  Lokitiedoissa on mainittava erityisesti tietojen siirron päivämäärä ja kellonaika, hakujen suorittamisessa käytetyt tiedot, siirretyt tiedot sekä tietojen käsittelystä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen nimi ja loppukäyttäjän nimi. Tarkistus 17 Esitys asetukseksi 15 artikla – 5 kohta 5.  Lokitietoja saadaan käyttää ainoastaan 3 kohdassa mainittuihin tarkoituksiin ja ne on poistettava aikaisintaan vuoden ja viimeistään kolmen vuoden kuluttua niiden luomisesta. (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.) Tarkistus 18 Esitys asetukseksi 15 artikla – 7 kohta 7.  Toimivaltaisilla viranomaisilla, jotka vastaavat hakujen ja tietojenkäsittelyn lainmukaisuuden valvonnasta, sisäisestä valvonnasta ja Central SIS II:n moitteettomasta toiminnasta, tietojen eheydestä ja tietoturvallisuudesta, on oltava pyynnöstä toimivaltansa rajoissa pääsy lokitietoihin tehtäviensä suorittamista varten. 7.  Asetuksen (EY) N:o 1987/2006 44 artiklan 1 kohdassa ja 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla toimivaltaisilla viranomaisilla, jotka vastaavat hakujen ja tietojenkäsittelyn lainmukaisuuden valvonnasta, sisäisestä valvonnasta ja Central SIS II:n moitteettomasta toiminnasta, tietojen eheydestä ja tietoturvallisuudesta, on oltava asetuksen (EY) N:o 1987/2006 mukaisesti pyynnöstä toimivaltansa rajoissa pääsy lokitietoihin tehtäviensä suorittamista varten. Tarkistus 19 Esitys asetukseksi 15 artikla – 7 a kohta (uusi) 7 a. Kaikkien joko SIS 1+ -järjestelmästä tai SIS II:sta vastaavien tietosuojaviranomaisten on oltava tiiviisti mukana kaikissa SIS 1+:sta SIS II:een siirtymisen vaiheissa. Tarkistus 20 Esitys asetukseksi 19 artikla Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kunkin puolivuotiskauden loppuun ja ensimmäisen kerran vuoden 2009 ensimmäisen puolivuotiskauden loppuun mennessä kertomuksen SIS II:n kehittämisen edistymisestä ja siirtymisestä SIS 1+ -järjestelmästä SIS II:een. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kunkin puolivuotiskauden loppuun ja ensimmäisen kerran vuoden 2009 ensimmäisen puolivuotiskauden loppuun mennessä kertomuksen SIS II:n kehittämisen edistymisestä ja siirtymisestä SIS 1+ -järjestelmästä SIS II:een. Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille 8, 9 ja 10 artiklassa tarkoitettujen testien tulokset. Tarkistus 21 Esitys asetukseksi 21 artikla Tämä asetus tulee voimaan päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sen voimassaolo päättyy, kun siirtyminen päättyy 11 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti. Jos tätä määräaikaa ei voida noudattaa siirtymäprosessiin liittyvien jäljellä olevien teknisten ongelmien vuoksi, voimassaolo päättyy päivänä, jonka neuvosto vahvistaa asetuksen (EY) N:o 1987/2006 55 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sen voimassaolo päättyy, kun siirtyminen päättyy 11 artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti. Jos tätä määräaikaa ei voida noudattaa siirtymäprosessiin liittyvien jäljellä olevien teknisten ongelmien vuoksi, voimassaolo päättyy päivänä, jonka neuvosto vahvistaa asetuksen (EY) N:o 1987/2006 55 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja joka tapauksessa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2013.

(1) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. marraskuuta 2012 28. vuosikertomuksesta EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta (2010) (2011/2275(INI))

P7_TA(2012)0442 A7-0330/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 28. vuosikertomuksen EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnasta (2010) (COM(2011)0588),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen ”EU Pilot -hankkeen arviointikertomus” (COM(2010)0070),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen ”EU Pilot -hankkeen toinen arviointikertomus” (COM(2011)0930),

–  ottaa huomioon 5. syyskuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Tulosten Eurooppa – yhteisön lainsäädännön soveltaminen” (COM(2007)0502),

–  ottaa huomioon 20. maaliskuuta 2002 annetun komission tiedonannon ”Kantelijan asemasta yhteisön oikeuden rikkomista koskevissa asioissa” (COM(2002)0141),

–  ottaa huomioon 2. huhtikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Kantelijan asema unionin oikeuden soveltamista koskevissa asioissa – menettelyn päivittäminen” (COM(2012)0154),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(1) 27. vuosikertomuksesta Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2009),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman(2) 26. vuosikertomuksesta Euroopan unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta (2008),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SEC(2011)0193, SEC(2011)0194 ja SEC(2011)1626),

–  ottaa huomioon 14. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(3) vetoomusvaliokunnan vuonna 2010 käsittelemistä asioista,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A7-0330/2012),

A.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen myötä otettiin käyttöön muutamia uusia oikeusperustoja, joilla pyrittiin helpottamaan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa, soveltamista ja valvontaa;

B.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 298 artiklassa todetaan, että unionin toimielimet, elimet ja virastot tukeutuvat tehtäviään hoitaessaan avoimeen, tehokkaaseen ja riippumattomaan eurooppalaiseen hallintoon;

C.  ottaa huomioon, että rikkomusasiat liittyvät useimmiten ympäristöön, sisämarkkinoihin ja verotukseen ja että näiden politiikanalojen osuus oli 52 prosenttia kaikista rikkomustapauksista;

1.  muistuttaa, että SEU-sopimuksen 17 artiklassa määritetään komission päätehtäväksi perussopimusten soveltamisen valvominen; toteaa näin ollen, että komission valta ja velvoite käynnistää rikkomusmenettely sellaista jäsenvaltiota vastaan, joka ei ole täyttänyt perussopimuksen mukaista velvoitetta(4), on unionin oikeusjärjestyksen perusta ja siksi yhdenmukainen oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvan unionin toimintatavan kanssa;

2.  korostaa oikeusvaltion perustavanlaatuista merkitystä kaikkien demokraattisten hallintomuotojen legitiimiyden edellytyksenä sekä sen täysimääräisessä takaamisessa, että kansalaiset voivat nauttia lainmukaisista oikeuksistaan;

3.  tukee komission järkevän sääntelyn lähestymistapaa, jossa keskitytään EU:n lainsäädännön soveltamisen valvonnan huomioon ottamiseen laajemmassa poliittisessa prosessissa, minkä valiokunta katsoo olevan keskeinen ennalta ehkäisevä toimenpide;

4.  panee merkille, että rikkomusmenettely sisältää kaksi vaihetta: hallinnollisen käsittelyn (tutkinta) ja käsittelyn unionin tuomioistuimessa; katsoo, että kansalaisten asema kantelijoina on ratkaisevan tärkeää hallinnollisessa vaiheessa, jotta varmistetaan unionin lainsäädännön noudattaminen käytännössä;

5.  on tyytyväinen siihen, että komissio käyttää monenlaisia välineitä sujuvoittaakseen säädösten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä (kansalliseksi lainsäädännöksi saattamisen tarkistuslistat, käsikirjat tai selittävät huomautukset), ja kannustaa komissiota seuraamaan entistä tarkemmin, että direktiivit saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä määräaikaan mennessä, etenkin sellaisten maiden kohdalla, joilla on ”huono maine”, jotta se voi myös puuttua asiaan ripeästi;

6.  kiinnittää huomiota siihen, että unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti direktiivien säännöksiä voidaan soveltaa välittömästi silloin, kun ne ovat riittävän täsmällisiä eikä niihin sisälly ehtoja (”välitön oikeusvaikutus”);

7.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan johdonmukaisesti yhdessä ylisääntelyn (”gold plating”) muodostaman ongelman ratkaisemiseksi;

8.  panee merkille, että komissio on hiljattain julkaissut uuden tiedonannon kantelijan asemasta unionin oikeuden soveltamista koskevissa asioissa (COM(2012)0154), jossa se tarkisti kantelun kirjaamista koskevia edellytyksiä, mikä vaikuttaa koko rikkomusmenettelyyn; pyytää, että komissio pidättäytyy käyttämästä ei-sitovaa säädöstä rikkomusmenettelyn yhteydessä ja ehdottaa mieluummin asetusta(5), jotta parlamentti voi osallistua täysin toisena lainsäätäjänä tähän keskeiseen EU:n oikeusjärjestyksen osa-alueeseen;

9.  pitää kuitenkin valitettavana ilmoittamatta jättämiseen liittyvien tapausten suurta määrää (470 käsiteltävänä olevaa tapausta vuonna 2010);

10.  pahoittelee, että edellä mainitussa uudessa tiedonannossa ei viitata EU Pilot -hankkeeseen, joka on komission oman määritelmän mukaan vakiintunut työmenetelmä(6), jota se käyttää kantelujen käsittelyyn rikkomusmenettelyn ensimmäisenä vaiheena aina rikkomusmenettelyä käyttäessään(7); panee merkille, että EU Pilot -hanketta ei edes mainita nimeltä tiedonannossa, jossa ei myöskään viitata oikeuksiin tai suojaan, jotka kantelijalle myönnetään EU Pilot -hankkeen nojalla; toteaakin, että komission päätökset, jotka edeltävät rikkomusmenettelyä tai sulkevat sen pois, eivät tässä tapauksessa ole avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta koskevien sääntöjen mukaisia ja komissio tekee ne pelkästään harkintavaltaansa käyttäen;

11.  kehottaa komissiota selkeyttämään EU Pilot -järjestelmän asemaa ja määrittelemään tarkasti sen soveltamista koskevat puitteet ja säännökset kansalaisten ymmärtämässä muodossa;

12.  panee merkille EU Pilot -hankkeeseen osallistuvien jäsenvaltioiden määrän (18 vuoden 2010 loppuun mennessä) ja niiden tapausten suuren määrän, jotka on päätetty sen jälkeen, kun jäsenvaltion vastaus oli arvioitu hyväksyttäväksi (81 prosenttia tapauksista); painottaa näiden arvioiden laadun merkitystä eli tietojen pätevyyttä ja vahvistamista ja unionin tuomioistuimen tunnustamien hallinto-oikeuden yleisperiaatteiden noudattamista;

13.  toistaa kantanaan, että komissiolle perussopimuksissa annetun rikkomusmenettelyn käsittelyä koskevan harkintavallan on noudatettava oikeusvaltioperiaatetta, oikeudellisen selkeyden periaatetta, avoimuutta ja läpinäkyvyyttä koskevia vaatimuksia ja suhteellisuusperiaatetta ja että mikään ei saa missään olosuhteissa vaarantaa kyseisen harkintavallan perustarkoitusta, joka on unionin lainsäädännön oikea-aikaisen ja moitteettoman soveltamisen takaaminen(8);

14.  panee merkille rohkaisevat tilastot, joiden mukaan 88 prosentissa vuonna 2010 päätetyistä tapauksista ”asiaa ei saatettu unionin tuomioistuimeen, koska jäsenvaltio oli korjannut komission esille ottamat lainsäädännölliset epäkohdat ennen rikkomusmenettelyn seuraavaan vaiheeseen siirtymistä”; katsoo kuitenkin, että on tärkeää valvoa edelleen huolellisesti jäsenvaltioiden toimia, koska joissakin vetoomuksissa viitataan ongelmiin, jotka jatkuvat, vaikka tapauksen käsittely on päätetty (katso esimerkiksi vetoomukset nro 0808/2006, 1322/2007, 0492/2010, 1060/2010 ja 0947/2011);

15.  korostaa yleisesti, että parlamentin ja komission välisen viestinnän avoimuuden ja vastavuoroisuuden lisäämiseksi on toteutettava lisätoimenpiteitä; huomauttaa esimerkiksi, että valituksia, rikkomusasiakirjoja ja muita valvontamekanismeja koskevia tietoja voitaisiin antaa paremmin saataville vaarantamatta tutkimusten tarkoitusta ja että pakottavalla yleisellä edulla voitaisiin perustella asianmukaisesti tämän tiedon saatavuus, erityisesti tapauksissa, joissa saattaa olla kyse vaarasta ihmisten terveydelle ja peruuttamattomasta ympäristövahingosta;

16.  toteaa, että komissio on luonut EU Pilot -hankkeen toteuttamista varten luottamuksellisen verkkotietokannan komission yksiköiden ja jäsenvaltioiden viranomaisten välisiä yhteydenottoja varten; kiinnittää jälleen kerran huomiota EU Pilot -hankkeen avoimuuden puutteeseen kantelijoiden suhteen ja toistaa pyyntönsä saada pääsy tietokantaan, jonne kaikki kantelut kerätään, voidakseen suorittaa tehtäväänsä eli valvoa perussopimusten noudattamisen valvojana toimivaa komissiota;

17.  pitää valitettavana, että parlamentin edellä mainitun 27. vuosikertomuksesta antaman päätöslauselman johdosta ei ole toteutettu seurantatoimia eikä varsinkaan sen kehotuksesta antaa SEUT-sopimuksen 298 artiklan nojalla asetuksen muodossa menettelysäännöstö, jossa määritellään rikkomusmenettelyyn ja sitä edeltävään menettelyyn kuuluvat asiat, kuten ilmoitukset, sitovat määräajat, oikeus tulla kuulluksi, perusteluvelvollisuus ja oikeus saada tutustua itseään koskeviin tietoihin, jotta voidaan lujittaa kansalaisten oikeuksia ja taata avoimuus;

18.  kehottaa jälleen komissiota antamaan asetuksen muodossa olevan ehdotuksen menettelysäännöstöksi SEUT-sopimuksen 298 artiklaa uutena oikeusperustana käyttäen;

19.  panee tässä yhteydessä merkille, että komissio vastauksessaan parlamentin pyyntöön menettelysäännöstöstä ilmaisee epäilyksensä mahdollisuudesta antaa SEUT-sopimuksen 298 artiklaan perustuva asetus, koska komissiolle perussopimusten myötä annettu harkintavalta sallii komission järjestää rikkomusmenettelyjen hallinto ja siihen liittyvä työ unionin oikeuden moitteettoman soveltamisen varmistamiseksi; on vakuuttunut siitä, että menettelysäännöstö ei millään tavalla rajoittaisi komission harkintavaltaa, vaan sillä varmistettaisiin ainoastaan, että kun komissio käyttää toimivaltaansa, se kunnioittaa ”avoimeen, tehokkaaseen ja riippumattomaan eurooppalaiseen hallintoon” sisältyviä periaatteita SEUT-sopimuksen 298 artiklan mukaisesti ja oikeutta hyvään hallintoon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaisesti;

20.  painottaa rikkomusmenettelyjen avoimuuden merkitystä etenkin siksi, että parlamentti voi valvoa unionin lainsäädännön soveltamista; muistuttaa tässä yhteydessä, että Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista tehdyssä tarkistetussa puitesopimuksessa komissio lupaa ”antaa […] parlamentille yhteenvetona tiedot kaikista rikkomusmenettelyistä alkaen virallisista ilmoituksista ja parlamentin niin pyytäessä myös […] asioista, joita rikkomusmenettely koskee”, ja odottaa, että tätä lauseketta sovelletaan käytäntöön vilpittömässä mielessä;

21.  huomauttaa, että vetoomus on sopiva väline kansalaisille, kansalaisjärjestöille ja yrityksille, jotka haluavat ilmoittaa, että jäsenvaltioiden viranomaiset eri tasoilla eivät noudata EU:n lainsäädäntöä; pyytää komissiota tässä yhteydessä varmistamaan käynnissä olevien rikkomusmenettelyjen avoimuuden ilmoittamalla kansalaisille oikea-aikaisesti ja asianmukaisesti toimista, joita heidän pyyntöjensä johdosta on toteutettu;

22.  huomauttaa, että kansalaiset ja kansalaisjärjestöt käyttävät edelleen vetoomusmekanismia pääasiassa ilmoittaakseen ja valittaakseen siitä, että jäsenvaltioiden viranomaiset eri tasoilla eivät noudata EU:n lainsäädäntöä; korostaa siksi vetoomusvaliokunnan olennaisen tärkeää asemaa tehokkaana välittäjänä kansalaisen, parlamentin ja komission välissä;

23.  suhtautuu myönteisesti parlamentin pyynnön mukaisesti laadittuun 28. vuosikertomuksen vetoomuksia koskevaan erityisosaan, jossa komissio erittelee vastaanotetut uudet vetoomukset; suhtautuu myönteisesti komission kertomuksen toteamukseen siitä, että Euroopan parlamentille esitettyjen vetoomusten perusteella aloitettiin rikkomusmenettelyt monessa asiassa; korostaa, että myös silloin, kun vetoomukset eivät koske rikkomuksia, ne antavat parlamentille ja komissiolle huomattavasti tietoa kansalaisten huolenaiheista;

24.  korostaa ympäristölainsäädäntöön erityisesti jätehuoltosäännöksiin liittyvistä kysymyksistä vastaanotettujen vetoomusten merkittävää määrää; muistuttaa, että EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanosta 15. kesäkuuta 2011 järjestetyn konferenssin puheenjohtaja korosti perusteellisten ympäristövaikutusten arviointien toistuvaa puutetta, piittaamattomuutta julkisista kuulemisista ja monia muita puutteita jätehuoltojärjestelmien toiminnassa;

25.  muistuttaa, että perusoikeuskirjan alkuperäinen tehtävä oli koota yhteen EU:n kansalaisten perusoikeudet ja että valtioiden ja hallitusten päämiehet ovat toistuvasti ja juhlallisesti vakuuttaneet, että perusoikeuskirja edustaa EU:n kansalaisten oikeuksia; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan uudelleen perusoikeuskirjan 51 artiklan tarpeellisuutta ja kannustaa niitä yksipuolisesti ilmoittamaan, että ne eivät toimivaltansa puitteissa rajoita yksilöiden oikeuksia kyseisen artiklan määräysten perusteella;

26.  korostaa, että kun kansalaiset toimittavat vetoomuksen Euroopan parlamentille, he odottavat perusoikeuskirjan säännösten suojelevan heitä riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa he asuvat ja onko EU:n lainsäädäntö pantu täytäntöön vai ei; panee tämän osalta huolestuneena merkille, että kansalaiset ovat epävarmoja perusoikeuskirjan tosiasiallisesta soveltamisalasta; katsoo siksi, että on olennaisen tärkeää selittää asianmukaisesti toissijaisuusperiaate ja selkeyttää perusoikeuskirjan soveltamisalaa parlamentin kannalta perusoikeuskirjan 51 artiklan perusteella;

27.  korostaa, että huomattava osa perusoikeuksiin liittyvistä vetoomuksista koskee henkilöiden vapaata liikkuvuutta ja että kuten Euroopan unionin kansalaisuutta koskevasta vuoden 2010 katsauksesta selvästi käy ilmi, unionin kansalaisuuden takaamat oikeudet yleisesti ovat keskeinen edellytys sille, että kansalaiset voivat hyödyntää sisämarkkinoita täysimittaisesti; korostaa, että kansalaisten sisämarkkinaoikeuksien käyttöön sisältyy huomattava kasvupotentiaali ja toistaa tämänhetkisiä taloudellisia haasteita Euroopassa ajatellen komissiolle ja jäsenvaltioille esittämänsä vaatimuksen tehostaa EU:n lainsäädännön täysimittaista ja oikea-aikaista täytäntöönpanoa tällä alalla;

28.  korostaa lisäksi, että kansalaiset kokevat tulleensa harhaanjohdetuiksi myös yhteisön oikeuden sovellettavuuden osalta tapauksissa, joissa unionin säädöksiä ei ole saatettu ajoissa osaksi kansallista lainsäädäntöä; panee merkille kansalaisten ahdistavan tilanteen silloin kun kyseinen jäsenvaltio ei ole saattanut sovellettavaa yhteisön lainsäädäntöä osaksi kansallista lainsäädäntöään, koska tällöin kansalaiset eivät voi hyötyä siitä ja jäävät kokonaan ilman muutoksenhakukeinoja;

29.  yhtyy Euroopan parlamentin oikeudellisen yksikön kantaan, jonka mukaan vetoomusten käsiteltäväksi ottamisen osalta Euroopan parlamentin toiminta-alat ovat laajempia kuin sen toimivaltuudet; korostaa, että tämän huomautuksen perusteella pitäisi kehittää tapaa, jolla parlamentti ja komissio käsittelevät vetoomuksia;

30.  toistaa, että kansalaisten ja yritysten yksittäiset valitukset ovat edelleen tärkein tietolähde EU:n lainsäädännön rikkomusten tunnistamisessa ja sitä kautta rikkomusmenettelyjen käynnistämisessä; vaatii siksi tehokkaampia ja oikeudellisesti sitovampia hallintomääräyksiä, joissa määritellään varmasti ja luotettavasti komission ja valituksen tekevän kansalaisen tai yrityksen välinen suhde ennen rikkomusmenettelyä, sen aikana ja sen jälkeen ja joilla vahvistetaan etenkin yksittäisen valituksen tekijän asemaa;

31.  pitää myönteisenä SEUT-sopimuksen 260 artiklan sisältämää uutta elementtiä, jonka perusteella komissio voi saattaessaan asian tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT-sopimuksen 258 artiklan nojalla pyytää tuomioistuinta määräämään jäsenvaltiolle taloudellisia seuraamuksia, jos direktiiviä ei saateta ajallaan osaksi kansallista lainsäädäntöä;

32.  suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen käyttää SEUT-sopimuksen 260 artiklan 3 kohtaa periaatesyistä tapauksissa, joissa ei ole täytetty tämän määräyksen kattamaa velvoitetta lainsäätämisjärjestystä noudattaen annettujen direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä;

33.  pitää äärimmäisen tärkeänä, että komissio käyttää tätä mahdollisuutta sekä muita mahdollisia keinoja, joilla varmistetaan, että jäsenvaltiot saattavat unionin lainsäädännön osaksi kansallista lainsäädäntöään oikea-aikaisesti ja moitteettomasti; katsoo, että ne jäsenvaltiot, jotka ovat jääneet jälkeen eivätkä ole panneet lakeja ajoissa täytäntöön, on nimettävä;

34.  kiinnittää huomiota siihen, että kertomuksen julkaisemisen jälkeen parlamentti, neuvosto ja komissio sekä jäsenvaltiot ovat päässeet yhteisymmärrykseen selittävistä asiakirjoista, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen liittyvien asiakirjojen vastaavien osien suhde (”vastaavuustaulukot”); toteaa, että kyseiset toimielimet ja jäsenvaltiot ovat päättäneet sisällyttää direktiiveihin johdanto-osan kappaleen, jossa todetaan, että asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava vastaavuustaulukko niissä tapauksissa, joissa tämän katsotaan olevan tarpeellista ja oikeasuhteista;

35.  korostaa, että vastaavuustaulukot ovat korvaamaton väline, jonka avulla komissio ja parlamentti voivat valvoa, että jäsenvaltiot saattavat unionin lainsäädännön asianmukaisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltavat unionin lainsäädäntöä, koska direktiivin ja sitä vastaavien kansallisten säännösten välistä suhdetta on usein hyvin hankala ja monesti lähes mahdotonta seurata;

36.  kehottaa komissiota toimittamaan Euroopan parlamentille selkeät ohjeet vastaavuustaulukkojen luomisesta ja sisällyttämisestä yhteisön lainsäädäntöön ja vastaavuustaulukkojen soveltamisesta yhteisön lainsäädännössä sekä tekemään avoimen arvioinnin, jolla merkittävällä tavalla osallistutaan sen arvioimiseen, miten tätä lakia on sovellettu jäsenvaltioissa;

37.  toteaa, että kansalliset tuomioistuimet ovat keskeisessä asemassa EU:n lainsäädännön soveltamisessa, ja tukee täysin EU:n pyrkimyksiä tehostaa ja koordinoida jäsenvaltioiden oikeuslaitoksen, tuomioistuinten ja hallinnon viranomaisille, oikeusalan toimijoille, kansallisten hallintoelinten toimihenkilöille ja virkamiehille sekä alueellisille ja paikallisille viranomaisille tarkoitettua oikeusalan koulutusta;

38.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, unionin tuomioistuimelle, Euroopan oikeusasiamiehelle ja jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0377. (2) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 46. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0382. (4) SEUT-sopimuksen 258 ja 260 artiklassa määritetään komission toimivalta käynnistää rikkomusmenettely jäsenvaltiota vastaan. Tarkemmin 258 artiklassa todetaan, että komissio antaa asiasta lausunnon perusteluineen, jos se katsoo, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä sille perussopimusten mukaan kuuluvan velvoitteen. (5) Katso 7 kohta, jossa vaaditaan menettelysäännöstöä. (6) EU Pilot -hankkeen toinen arviointikertomus (SEC(2011)1626), s. 7. (7) Katso edellä mainittu kertomus, s. 3. Katso edellä mainittu 25. marraskuuta 2010 annettu päätöslauselma. (8) Parlamentti totesi edellä mainitussa 25. marraskuuta 2010 antamassaan päätöslauselmassa, että ”rajaton harkintavalta yhdistettynä täydelliseen avoimuuden puutteeseen on täysin oikeusvaltioperiaatteen vastaista”.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. marraskuuta 2012 liuskekaasun ja liuskeöljyn erottelun ympäristövaikutuksista (2011/2308(INI))

P7_TA(2012)0443 A7-0283/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon hiilivetyjen etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon tarkoitettujen lupien antamisen ja käytön edellytyksistä 30. toukokuuta 1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/22/EY(1),

–  ottaa huomioon vähimmäisvaatimuksista porausta käyttävän kaivannaisteollisuuden työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden suojelun parantamiseksi 3. marraskuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/91/ETY(2),

–  ottaa huomioon kaivannaisteollisuuden jätehuollosta ja direktiivin 2004/35/EY muuttamisesta 15. maaliskuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/21/EY(3),

–  ottaa huomioon jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta 19. marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY(4),

–  ottaa huomioon tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 13. joulukuuta 2011 annetun parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU(5),

–  ottaa huomioon luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 21. toukokuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/43/ETY(6),

–  ottaa huomioon teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24. marraskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU(7),

–  ottaa huomioon ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/35/EY (ympäristövastuudirektiivi)(8),

–  ottaa huomioon yhteisön vesipolitiikan puitteista 23. lokakuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY (”vesipuitedirektiivi”)(9),

–  ottaa huomioon ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta 3. marraskuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/83/EY (juomavesidirektiivi)(10),

–  ottaa huomioon pohjaveden suojelusta pilaantumiselta ja huononemiselta 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/118/EY (”pohjavesidirektiivi”)(11),

–  ottaa huomioon 13. lokakuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä (sellaisena kuin se on muutettuna)(12) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 406/2009/EY, tehty 23 päivänä huhtikuuta 2009, jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä(13),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006, annettu 18. joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (Reach-asetus)(14),

–  ottaa huomioon aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 (jolla mukautetaan voimassaoleva EU:n lainsäädäntö Yhdistyneiden Kansakuntien maailmanlaajuisesti yhdenmukaistettuun järjestelmään (GHS))(15),

–  ottaa huomioon biosidituotteiden markkinoille saattamisesta 16. helmikuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/8/EY (biosidituotedirektiivi)(16),

–  ottaa huomioon vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta 9. joulukuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/82/EY (Seveso II -direktiivi)(17),

–  ottaa huomioon öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta avomerellä 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(18),

–  ottaa huomioon komission energian pääosaston tilaaman, 8. marraskuuta 2011 julkaistun raportin epätavanomaisista kaasuista Euroopassa(19),

–  ottaa huomioon komission ympäristöasioiden pääosaston 26. tammikuuta 2012 päivätyn saatekirjeen Euroopan parlamentin jäsenille liuskekaasuhankkeisiin sovellettavasta EU:n ympäristölainsäädännöstä,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle nimeltä ”energia-alan etenemissuunnitelma 2050” (COM(2011)0885),

–  ottaa huomioon vetoomukset 886/2011 (liuskekaasun etsintään ja tuotantoon liittyvistä riskeistä Bulgariassa) ja 1378/2011 (liuskekaasun erottelusta Puolassa),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston talous- ja tiedepolitiikasta vastaavan osasto A:n kesäkuussa 2011 julkaiseman tutkimuksen ”Liuskekaasun ja -öljyn tuotannon vaikutukset ympäristöön ja ihmisten terveyteen”,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 4, 11, 191, 192, 193 ja 194 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0283/2012),

A.  toteaa, että teknologian hiljattainen edistyminen on jo kannustanut epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden nopeaan kaupalliseen tuotantoon tietyissä maanosissa, mutta niitä ei hyödynnetä kaupallisesti EU:ssa ja varantojen olemassaolosta ja mahdollisia vaikutuksia ympäristöön ja kansanterveyteen on tutkittava tarkemmin;

B.  toteaa, että liuskekaasun käytön kehittämisestä on erimielisyyttä EU:ssa ja koko maailmassa ja tästä syystä on tutkittava kaikki (ympäristöön, kansanterveyteen ja ilmastonmuutokseen kohdistuvat) vaikutukset, ennen kuin tätä teknologiaa kehitetään edelleen;

C.  toteaa, että energia-alan etenemissuunnitelman 2050 mukaan liuskekaasusta ja muista epätavanomaisista fossiilisista polttoaineista voi tulla tärkeitä mahdollisia uusia hankintalähteitä Euroopassa tai lähialueilla; katsoo, että hiilen ja öljyn korvaaminen kaasulla voisi lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä auttaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä niiden elinkaaresta riippuen;

D.  toteaa, että kaasua voidaan käyttää perussähköntuotantoon ja eri energianlähteiden, kuten tuuli- ja aurinkovoiman, luotettavana varaenergianlähteenä ja että tämä luotettavuus vähentää verkon tasehallinnan teknisiä haasteita; toteaa, että kaasu on myös tehokas polttoaine lämmitykseen/viilennykseen ja lukuisiin muihin teollisiin käyttötarkoituksiin, jotka parantavat EU:n kilpailukykyä;

E.  toteaa, että kaksi pääasiallista tekniikkaa liuskekaasun ja kivihiilikerrostumametaanin käyttöönotossa, horisontaalinen poraus ja hydraulinen murtaminen, ovat olleet käytössä yhdessä vasta vuosikymmenen ajan, eikä niitä pidä sekoittaa perinteisten fossiilisten polttoaineiden poraukseen käytettyihin porauskaivotekniikkoihin näiden kahden tekniikan yhdistelmän ja tarvittavan toimenpiteen laajuuden vuoksi;

F.  toteaa, että EU on sitoutunut oikeudellisesti sitovaan tavoitteeseen vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja lisätä uusiutuvien energialähteiden osuutta; katsoo, että kaikkia epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden hyödyntämistä koskevia päätöksiä olisi tarkasteltava päästöjen vähentämisen kannalta;

G.  toteaa, että toistaiseksi ei ole olemassa EU:n (puite)direktiiviä kaivostoiminnan sääntelemiseksi;

H.  toteaa, että murtamisessa käytetyistä kemikaaleista ja hydrauliseen murtamiseen liittyvistä ympäristö- ja terveysriskeistä ei ole riittävästi tietoa; toteaa, että merkittäviä analyyseja tehdään edelleen, ja tarvitaan yhä enemmän lisätutkimuksia ja jatkuvaa tutkimusta; toteaa, että tietojen, näytteenottojen ja testien olemassaolo ja avoimuus ovat äärimmäisen tärkeitä korkealaatuiselle tutkimukselle, jolla tuetaan kansanterveyttä ja ympäristöä suojelevaa sääntelyä;

I.  toteaa, että kaikkeen fossiilisten polttoaineiden ja mineraalien tuotantoon liittyy mahdollisia terveys- ja ympäristöriskejä; toteaa, että on tärkeää soveltaa ennalta varautumisen periaatetta ja aiheuttaja maksaa -periaatetta kaikkiin fossiilisten energialähteiden kehittämistä Euroopassa koskeviin päätöksiin ottaen huomioon kaikissa etsintä- ja hyödyntämisprosessin vaiheissa mahdollisesti syntyvät vaikutukset;

J.  toteaa, että eräät EU:n jäsenvaltiot, esimerkiksi Ranska ja Bulgaria, ovat jo keskeyttäneet liuskekaasun louhinnan ympäristö- ja kansanterveyssyistä;

K.  toteaa, että liuskekaasun hyödyntämistä koskevista hankkeista ei niiden ympäristöriskeistä huolimatta yleensä tarvitse tehdä ympäristövaikutusten arviointia;

L.  katsoo, että EU:n tehtävänä on varmistaa ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu kaikissa unionin politiikoissa ja toimissa;

M.  toteaa, että monet Euroopan hallitukset, kuten Ranska, Bulgaria, Nordrhein-Westfalenin osavaltio Saksassa, Fribourg ja Vaud Sveitsissä, ja monet Yhdysvaltain osavaltiot (Pohjois-Carolina, New York, New Jersey ja yli 100 paikallishallintoa) samoin kuin monet muut valtiot ja osavaltiot ympäri maailman (Etelä-Afrikka, Kanadan Quebec, Australian New South Wales) ovat kieltäneet tai keskeyttäneet hydraulisen murtamisen käytön öljyn ja kaasun tuottamiseksi liuskeesta tai muista vähähuokoisista kalliomuodostumista;

N.  toteaa, että monet jäsenvaltiot, kuten Tšekki, Romania ja Saksa, harkitsevat parhaillaan keskeyttävänsä öljyn ja kaasun etsinnän ja tuotannon liuskeesta tai muista vähähuokoisista kalliomuodostumista;

O.  toteaa, ettei ympäristövastuudirektiivi velvoita toimijoita ottamaan riittävää vakuutusta suhteessa kaivannaisteollisuudessa sattuviin onnettomuuksiin liittyviin korkeisiin kustannuksiin;

Yleiset puitteet – sääntely, täytäntöönpano, seuranta ja yhteistyö

1.  katsoo, että liuskekaasun etsinnällä ja tuotannolla tarkoitetaan kaikkea epätavanomaista hiilivetyjen etsintää ja tuotantoa, jossa käytetään vaakasuuntaista porausta ja runsaasti vettä kuluttavaa hydraulista murtamista, jotka ovat fossiilisten polttoaineiden tuotantoa harjoittavan teollisuuden käyttämiä menetelmiä kaikkialla maailmassa;

2.  korostaa, että riippumatta jäsenvaltioiden yksinomaisesta oikeudesta hyödyntää energiavarojaan epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden käytön kehittämisessä on taattava oikeudenmukaiset ja tasavertaiset toimintaedellytykset kaikkialla unionissa noudattaen täysimääräisesti EU:n turvallisuus- ja ympäristölainsäädäntöä;

3.  katsoo, että on tehtävä perusteellinen analyysi epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden etsintää ja hyödyntämistä koskevasta EU:n sääntelykehyksestä; pitää siksi myönteisenä komission tutkimusten saattamista päätökseen seuraavista aiheista: riskien arviointi, kasvihuonekaasupäästöjen elinkaari, kemikaalit, vesi, maankäyttö ja liuskekaasun vaikutukset EU:n energiamarkkinoihin; vaatii jäsenvaltioilta varovaisuutta epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden hyödyntämisessä, kunnes sääntelyä koskeva analyysi saadaan valmiiksi ja vaatii jäsenvaltioita soveltamaan tehokkaasti kaikkia olemassa olevia säännöksiä, jotta kaiken kaasun louhintaan liittyviä riskejä vähennettäisiin;

4.  kehottaa komissiota tutkimustensa jälkeen toteuttamaan perinpohjaisen arvioinnin terveyden ja ympäristön suojelusta unionin sääntelykehyksen perusteella ja ehdottamaan mahdollisimman nopeasti ja perussopimuksen periaatteiden mukaisesti tarvittavia toimia, lainsäädäntötoimet mukaan luettuna;

5.   painottaa, että epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden tuotantoon, samoin kuin tavanomaisten fossiilisten polttoaineiden tuotantoon, liittyy riskejä; katsoo, että näitä riskejä on hallittava ennalta ehkäisemisellä – johon kuuluu asianmukainen suunnittelu, testaus, uuden ja parhaan teknologian käyttö, parhaat käytännöt sekä jatkuva tiedonkeruu, seuranta ja raportointi – vakaan sääntelykehyksen puitteissa; pitää ratkaisevan tärkeänä, että ennen epätavanomaisia fossiilisia polttoaineita koskevien toimien aloittamista olisi vaadittava, että luonnossa esiintyvän metaanin ja pohjavesikerrosten kemikaalien perustaso sekä mahdollisten porauspaikkojen ilmanlaatu mitataan; katsoo lisäksi, että alkuperäisten laitevalmistajien tai vastaavien laitevalmistajien säännöllisellä osallistumisella voitaisiin varmistaa, että tärkeät turvallisuus- ja ympäristönsuojelulaitteet toimivat mahdollisimman tehokkaasti ja täyttävät turvallisuusvaatimukset;

6.  panee merkille komission alustavan arvioinnin hydrauliseen murtamiseen sovellettavasta EU:n ympäristölainsäädännön oikeusperustasta; kehottaa komissiota käyttämään toimivaltaansa EU:n keskeisten ympäristösäännösten asianmukaiseksi saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa ja antamaan viipymättä ohjeistusta perustason määrittämisestä liuskekaasun etsinnän ja tuotannon ympäristövaikutusten arvioinnissa tarvittavaa veden laadun seurantaa varten sekä kriteereistä, joita käytetään arvioitaessa hydraulisen murtamisen vaikutuksia pohjavesivarantoihin erilaisissa geologisissa muodostumissa, mahdolliset vuodot ja kumulatiiviset vaikutukset mukaan lukien;

7.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden etsintää ja tuotantoa koskevan EU:n laajuisen riskinhallintakehyksen, jotta varmistetaan, että kaikissa jäsenvaltioissa sovelletaan yhdenmukaisia säännöksiä ihmisten terveyden ja ympäristön suojelusta;

8.  kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden ja toimivaltaisten sääntelyviranomaisten kanssa ottamaan käyttöön jatkuvan seurannan alan kehityksen osalta sekä toteuttamaan tarvittavat toimet EU:n nykyisen ympäristölainsäädännön täydentämiseksi ja laajentamiseksi;

9.  huomauttaa, että metaani on vahva kasvihuonekaasu, jonka päästöt on kirjattava täysimääräisesti joko direktiivin 2003/87/EY (päästökauppajärjestelmä) tai päätöksen N:o 406/2009/EY (”vastuunjakopäätös”) nojalla;

10.  korostaa, että epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden EU:n nykyistä lainsäädäntöä kaikilta osin noudattavaa etsintää ja tuotantoa koskevan sääntelyn tehokkuus riippuu asiasta vastaavien kansallisten viranomaisten kompetenssista ja resursseista; kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita varmistamaan riittävät henkilö- ja tekniset resurssit sallitun toiminnan seurantaa, tarkastuksia ja valvontaa varten, toimivaltaisten kansallisten viranomaisten henkilöstön asianmukainen koulutus mukaan lukien;

11.  panee merkille kansainvälisen energiajärjestön (IEA) kaltaisten hyvämaineisten instituutioiden työn merkityksen laadittaessa ohjeita epätavanomaista kaasua ja hydraulista murtamista koskevien säännösten parhaista käytännöistä;

12.  kehottaa laatimaan selvän ja sitovan parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa koskevan vertailuasiakirjan (BREF-asiakirja) hydraulista murtamista käyttäville toimijoille;

13.  kehottaa kansallisia viranomaisia, jotka ovat antaneet luvan epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden etsintään, tarkistamaan nykyisiä kansallisia tavanomaisten fossiilisten polttoaineiden kaivojen rakentamista koskevia säännöksiä ja päivittämään erityisesti epätavanomaisten polttoaineiden erottamista koskevia säännöksiä;

14.  toteaa, että toimialalla on ensisijainen vastuu onnettomuuksien estämisestä ja niihin reagoimisesta; kehottaa komissiota harkitsemaan hydrauliseen murtamiseen liittyvien toimien sisällyttämistä ympäristövastuudirektiiviin liitteeseen III ja kehottaa asianomaisia viranomaisia vaatimaan toimijoilta riittävät taloudelliset takuut siviilioikeudellista ja ympäristövastuuta varten niiden itsensä tai muille ulkoistettujen toimien aiheuttamien mahdollisten onnettomuuksien tai tahattomien haittavaikutusten varalta; toteaa, että aiheuttaja maksaa -periaatetta on sovellettava ympäristön pilaamiseen; on tyytyväinen toimialan edistymiseen tiukkojen ympäristö- ja turvallisuusnormien asettamisessa; korostaa, että on tärkeää seurata toimialan vaatimustenmukaisuutta koulutettujen ja riippumattomien asiantuntijoiden toteuttamien säännöllisten tarkastusten avulla;

15.  kehottaa epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden tuotannon alalla toimivia energiayhtiöitä investoimaan epätavanomaisia fossiilisia polttoaineita koskevan teknologian ympäristötehokkuuden parantamista koskevaan tutkimukseen; kehottaa EU:hun sijoittuneita yrityksiä ja korkeakouluja kehittämään alan T&K-yhteistyöohjelmia, jotka lisäävät tietämystä epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden hyödyntämis- ja tuotantotoimiin liittyvistä turvallisuus- ja riskitekijöistä;

16.  toistaa 15. maaliskuuta 2012 etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 annetussa päätöslauselmassa komissiolle esittämänsä kehotuksen pyrkiä fossiilisten polttoaineiden tukien poistamista koskevan G20-maiden sopimuksen nopeampaan täytäntöönpanoon; katsoo, että fossiilisten polttoaineiden lähteiden, epätavanomaiset lähteet mukaan lukien, etsintää ja hyödyntämistä ei saa tukea julkisin varoin;

17.  katsoo, että ympäristön, ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvia vahinkoja koskevat keskinäiset salassapitosopimukset, jollaisia liuskekaasukaivojen läheisyydessä sijaitsevien maiden omistajat ovat solmineet liuskekaasualan toimijoiden kanssa Yhdysvalloissa, eivät olisi yhdenmukaisia EU:ta ja sen jäsenvaltioita koskevien Århusin yleissopimuksen, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annetun direktiivin (2003/4/EY) ja ympäristövastuudirektiivin mukaisten velvoitteiden kanssa;

Hydraulisen murtamisen ympäristönäkökohdat

18.  tunnustaa, että liuskekaasun etsintä ja tuotanto saattavat aiheuttaa monitahoista ja monialaista vuorovaikutusta ympäristön kanssa, erityisesti käytetyn hydraulisen murtamisen menetelmän, murtamisnesteen koostumuksen, kaivojen syvyyden ja rakentamisen sekä maan pintaan vaikuttavan alan suuruuden vuoksi;

19.  myöntää, että kullakin yksittäisellä alueella esiintyvät kivilajit määrittävät tuotantotoimien suunnittelun ja menetelmän; vaatii ennen luvan myöntämistä pakollista pohjaveden perustason tutkimista ja mahdollisen liuske-esiintymän syvän ja matalan geologian geologista analyysiä, myös raportteja mahdollisesta aiemmasta tai nykyisestä kaivannaistoiminnasta alueella;

20.  korostaa, että tarvitaan tieteellisiä tutkimuksia hydrauliseen murtamiseen liittyvän ilman ja veden saastumisen vaikutuksista ihmisten terveyteen pitkällä aikavälillä;

21.  kehottaa komissiota varmistamaan tuotantotoimien ympäristövaikutuksia koskevien säännösten toimeenpanon onnistuneesti kansallisella tasolla; korostaa samalla, että jokainen vaikutusten arviointi tulisi suorittaa avoimesti ja läpinäkyvästi;

22.  muistuttaa, että komission ympäristöasioiden pääosaston 12. joulukuuta 2011 päivätyssä selittävässä huomautuksessa direktiivin 85/337/ETY soveltamisesta epätavanomaisten hiilivetyjen etsintää ja hyödyntämistä koskeviin hankkeisiin (viite Ares (2011)1339393) vahvistetaan, että neuvoston direktiivi 85/337/ETY tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (ympäristövaikutusten arviointia koskeva direktiivi tai YVA-direktiivi), sellaisena kuin se on muutettuna ja kodifioituna direktiivillä 2011/92/EU, kattaa epätavanomaisten hiilivetyjen etsinnän ja hyödyntämisen riittävässä määrin; muistuttaa edelleen, että käytettävä hydraulisen murtamisen menetelmä on osa tavanomaista ja epätavanomaista hiilivetyjen etsintä- ja tuotantotoimintaa, joka kuuluu edellä mainitun EU:n ympäristölainsäädännön ja Euroopan parlamentin ja neuvoston 30. toukokuuta 1994 antaman hiilivetyjen etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon tarkoitettujen lupien antamista ja käytön edellytyksiä koskevan direktiivin 94/22/EY piiriin;

23.  kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia, joilla varmistetaan, että ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin säännökset kattavat riittävästi liuskekaasun, liuskeöljyn ja kivihiilikerrostumametaanin etsinnän ja tuotannon erityispiirteet; vaatii painokkaasti, että etukäteen tehtävässä ympäristövaikutusten arvioinnissa on otettava huomioon koko elinkaaren aikaiset vaikutukset ilman, maaperän ja veden laatuun sekä geologiseen vakauteen, maankäyttöön ja melusaasteeseen;

24.  kehottaa sisällyttämään hankkeet, joissa suoritetaan hydraulista murtamista, ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiiviin liitteeseen I;

25.  huomauttaa, että on olemassa seismisen tärinän vaara, kuten Luoteis-Englannissa harjoitettu liuskekaasun etsintä on osoittanut; kannattaa Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen teettämän raportin suosituksia, joiden mukaan toimijoiden olisi täytettävä tietyt seismiset ja mikroseismiset vaatimukset;

26.  muistuttaa, että liuskekaasun kestävyyttä ei vielä ole todistettu; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan perusteellisesti koko erottelu- ja tuotantoprosessin aikana syntyvät kasvihuonekaasupäästöt, jotta osoitetaan sen tarkoituksenmukaisuus ympäristön kannalta;

27.  pitää vastuukysymysten yhteydessä liuskekaasualan toimijoiden todistustaakan kääntämistä asianmukaisena silloin, kun häiriön luonne ja sen haittavaikutukset sekä muut mahdolliset aiheuttajat ja olosuhteet huomioon ottaen todennäköisyyden arvioinnissa osoitetaan, että ympäristövahinko on aiheutunut liuskekaasun tuotantoon liittyvistä toimista;

28.  kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia, joilla murtamisnesteet luokitellaan nimenomaisesti jätedirektiivin (2008/98/EY) liitteen III mukaisiksi ”vaarallisiksi jätteiksi”;

29.  myöntää, että hydraulisessa murtamisessa tarvitaan varsin suuria määriä vettä, kun otetaan huomioon, että vesi on erityisen haavoittuvainen luonnonvara EU:ssa; korostaa tarvetta laatia etukäteen alueen hydrologiaan perustuvat vesisuunnitelmat, joissa käsitellään paikallisia vesivaroja, muiden paikallisveden käyttäjien tarpeita sekä jätevesien puhdistuskapasiteettia;

30.  kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että voimassa olevia eurooppalaisia ympäristönormeja noudatetaan etenkin hydraulisessa murtamisessa käytettävän veden osalta kaikilta osin ja että rikkomuksista määrätään asiaankuuluvia seuraamuksia;

31.  palauttaa mieliin, että vesipolitiikan puitedirektiivissä edellytetään jäsenvaltioiden toteuttavan tarvittavat toimenpiteet ehkäistäkseen kaikkien pohjavesimuodostumien tilan huononemisen, myös huononemisen, joka johtuu tietystä pisteestä aiheutuvasta kuormituksesta, kuten hiilivetyjen etsinnästä ja tuotannosta;

32.  pyytää alaa ryhtymään yhdessä kansallisten sääntelyelinten, ympäristöryhmien ja yhteisöjen kanssa avoimesti tarvittaviin toimiin, joilla ehkäistään kaikkien asiaankuuluvien pohjavesimuodostumien tilan huononeminen, jotta voidaan säilyttää vesipolitiikan puitedirektiivissä ja pohjavesidirektiivissä määritelty pohjaveden hyvä tila;

33.  toteaa, että hydraulinen murtaminen tapahtuu syvällä pohjavesikerrosten alapuolella; katsoo siksi, että koska poraaminen tapahtuu juomavesilähteiden poikki, suurin huolenaihe liittyy kaivojen eheyteen, koteloinnin ja sementoinnin laatuun, mukaan lukien niiden kyky kestää suihkutetun nesteen korkeaa painetta ja siitä syntyvää maan tärähtelyä;

34.  vaatii, että hydraulinen murtaminen kielletään lähtökohtaisesti tietyillä aroilla ja erityisen haavoittuvilla alueilla, kuten juomavedenottoon käytettävillä suojavyöhykkeillä ja hiilikaivosalueilla;

35.  korostaa, että tehokas ennalta ehkäiseminen edellyttää sen jatkuvaa seuraamista, että tiukimpia normeja ja käytäntöjä noudatetaan kaivonporauksessa ja kaivojen ylläpitämisessä; katsoo, että toimijoiden olisi välitettävä kaivon valmistumista koskevat raportit toimivaltaisille viranomaisille; painottaa, että niin toimialan kuin toimivaltaisten viranomaisten on kaikissa vaiheissa huolehdittava säännöllisestä laadunvalvonnasta koteloinnin ja sementoinnin eheyden varmistamiseksi sekä pohjaveden perustason laadun valvonnasta tiiviissä yhteistyössä juomavesiyritysten kanssa; huomauttaa, että tämä edellyttää huomattavia henkilöresursseja ja teknistä asiantuntemusta;

36.  kehottaa komissiota antamaan viipymättä ohjeistusta perustason määrittämisestä liuskekaasun etsinnän ja tuotannon ympäristövaikutusten arvioinnissa tarvittavaa veden laadun seurantaa varten ja kriteereistä, joita käytetään arvioitaessa hydraulisen murtamisen vaikutuksia pohjavesivarantoihin erilaisissa geologisissa muodostumissa, mahdolliset vuodot ja kumulatiiviset vaikutukset mukaan lukien;

37.  suosittaa, että toimijat, sääntelijät ja pelastuspalvelut laativat yhdessä suunnitelmat toimista hätätilanteissa ja että perustetaan erikoistuneita pelastusryhmiä;

38.  katsoo, että paikalla oleva suljettu veden kierrättäminen, jossa käytetään teräksisiä säiliöitä, on ympäristön kannalta järkevin tapa käsitellä takaisinvirtaavaa vettä, kun minimoidaan vesimäärä, ylivuodot sekä jäteveden kuljetukseen liittyvät kustannukset/liikenne/teille aiheutuvat vahingot; katsoo, että tämän tyyppistä kierrätystä olisi sovellettava mahdollisimman paljon; hylkää takaisinvirtausveden hävittämisen johtamalla sitä geologisiin muodostumiin vesipuitedirektiivin säännösten mukaisesti;

39.  vaatii nykyisten jäteveden käsittelyn normien noudattamista ja toimijoilta pakollisia vesihuoltosuunnitelmia yhteistyössä juomavesiyritysten ja toimivaltaisten viranomaisten kanssa; korostaa kuitenkin, että nykyiset käsittelylaitokset ovat huonosti varustettuja käsittelemään hydraulisesta murtamisesta syntyvää jätevettä ja saattavat päästää saasteita jokiin; katsoo, että toimivaltaisten viranomaisten olisi tätä varten suoritettava täysimittainen arviointi kaikista kyseisissä jäsenvaltioissa olevista asianomaisista jätevedenkäsittelylaitoksista;

40.  korostaa, että porausalustojen ja vesikaivojen väliin olisi jätettävä vähimmäisturvaetäisyys;

41.  katsoo, että monet epätavanomaisia fossiilisia polttoaineita koskevista nykyisistä kiistoista johtuvat osittain siitä, että ala kieltäytyi aluksi julkaisemasta murtamiseen käytettyjen nesteiden kemiallista koostumusta; katsoo, että kaikki toimijat olisi velvoitettava julkaisemaan täysin avoimesti porausveden kemiallinen koostumus ja pitoisuudet ja noudattamaan täysimääräisesti REACH-asetuksen mukaista EU:n lainsäädäntöä;

42.  katsoo, että ympäristön, ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvia vahinkoja koskevat keskinäiset salassapitosopimukset, jollaisia liuskekaasukaivojen läheisyydessä sijaitsevien maiden omistajat ovat solmineet liuskekaasualan toimijoiden kanssa Yhdysvalloissa, eivät olisi yhdenmukaisia EU:ta ja sen jäsenvaltioita koskevien Århusin yleissopimuksen, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annetun direktiivin (2003/4/EY) ja ympäristövastuudirektiivin mukaisten velvoitteiden kanssa;

43.  panee merkille, että usean horisontaalisen kaivon porauksella yhdestä porausaukosta minimoidaan maankäyttö ja vaikutukset maisemaan;

44.  toteaa, että Yhdysvalloissa liuskekaasukaivojen tuotantomäärille on tyypillistä jyrkkä väheneminen kahden ensimmäisen vuoden jälkeen, mikä johtaa hyvin voimaperäiseen jatkuvaan poraamiseen uusissa kaivoissa; toteaa, että säiliöt, kompressoriasemat ja putki-infrastruktuuri lisäävät entisestään liuskekaasutoiminnan vaikutuksia maankäyttöön;

45.  kehottaa jäsenvaltioita, jotka päättävät kehittää liuskekaasun tai muiden epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden varantojen käyttöä, lähettämään komissiolle kansalliset suunnitelmansa, joissa esitetään tarkasti, miten näiden varantojen hyödyntäminen sopii niiden EU:n vastuunjakopäätöksen mukaisiin kansallisiin päästövähennystavoitteisiin;

46.  toteaa, että hydraulisen murtamisen ja vaakasuoran porauksen jatkuvat tekniset parannukset voivat auttaa epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden varantojen turvallisen kehittämisen ja mahdollisten ympäristövaikutusten vähentämisen; kannustaa alaa jatkamaan pyrkimyksiä teknologian kehittämiseksi ja käyttämään parhaita teknisiä ratkaisuja epätavanomaisten fossiilisten polttoainevarojen käytön kehittämisessä;

47.  kehottaa toimivaltaisia geologisia tutkimuslaitoksia suorittamaan seismologista perustasoseurantaa alueilla, joilla on annettu lupia liuskekaasun erottamiseen, jotta voidaan määrittää seismisyyden perustaso, jonka avulla voidaan arvioida toiminnan aiheuttamien maanjäristysten todennäköisyyttä ja mahdollisia vaikutuksia;

48.  huomauttaa, että liuskekaasun elinkaaren kasvihuonekaasutaseen edullisuus hiileen verrattuna perustuu olettamukseen, että elinikä ilmakehässä on sata vuotta; katsoo, että koska koko maailman päästöjen on tarkoitus saavuttaa huippunsa vuoteen 2020 mennessä, olisi paikallaan tarkastella lyhyempää jaksoa, joka voisi olla esimerkiksi 20 vuotta; kehottaa tekemään lisää tieteellisiä tutkimuksia metaanin hajapäästöistä, jotta parannetaan tällaisten päästöjen kirjaamista jäsenvaltioiden vuotuisiin päästökartoituksiin ja tavoitteisiin EU:n vastuunjakopäätöksen mukaisesti;

49.  kehottaa komissiota tekemään lainsäädäntöehdotuksia, joilla tehdään palamisen loppuunsaattamislaitteen (ns. ”vihreä loppuunsaattaminen”) käyttö pakolliseksi kaikissa EU:n liuskekaasukaivoissa, rajoitetaan soihdutus vain tapauksiin, joissa se perustuu turvallisuusnäkökohtiin, sekä kielletään kaikkien liuskekaasukaivojen tuuletus täysin, liuskekaasuun liittyvien metaanien hajapäästöjen ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden vähentämiseksi;

Kansalaisten osallistuminen ja paikalliset olot

50.  myöntää, että poraustoiminta saattaa heikentää elinoloja, ja vaatii tämän vuoksi kysymyksen ottamista huomioon myönnettäessä hiilivetyvarojen tutkimiseksi ja hyödyntämiseksi tarvittavia lupia ja kaikkien tarvittavien toimenpiteiden – mukaan luettuna parhaat saatavilla olevat tekniikat ja julkisten viranomaisten toteuttama tiukka sääntely – toteuttamista erityisesti teollisuuden toimesta tällaisen toiminnan kielteisten seurausten minimoimiseksi;

51.  kehottaa teollisuutta toimimaan paikallisyhteisöjen kanssa ja keskustelemaan yhteisistä ratkaisuista, joilla vähennetään liuskekaasun kehittämisen vaikutuksia liikenteeseen, teiden laatuun ja meluun siellä, missä kehittämistoimintaa harjoitetaan;

52.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että paikallisille yhteisöille annetaan täysimääräisesti tietoa ja että ne otetaan mukaan toimenpiteisiin, erityisesti, kun tarkastellaan tutkimus- ja hyödyntämistoimintaa koskevia lupahakemuksia; kehottaa erityisesti takaamaan täysimääräisen oikeuden tutustua tutkimuksiin, jotka koskevat ympäristölle, asukkaiden terveydelle ja paikalliselle taloudelle aiheutuvia vaikutuksia;

53.  katsoo, että kansalaisten osallistuminen on varmistettava asianmukaisella julkisella tiedottamisella ja julkisten kuulemisten kautta ennen kutakin hyödyntämis- ja etsintävaihetta; vaatii suurempaa avoimuutta vaikutuksista, käytetyistä kemikaaleista ja tekniikoista sekä suurempaa avoimuutta kaikista tarkastuksista ja valvontatoimenpiteistä, jotta voidaan taata, että kansalaiset ymmärtävät näiden toimien sääntelyn ja luottavat siihen;

54.  toteaa, että jotta voidaan puuttua kaikkiin epätavanomaisiin fossiilisiin polttoaineisiin liittyviin kysymyksiin, tarvitaan paljon parempaa tiedonvaihtoa teollisuuden, sääntelijöiden ja kansalaisten välillä;

55.  on tämän vuoksi tyytyväinen siihen, että EU:n vuoden 2012 talousarvioon sisältyy määrärahat tällaista julkista vuoropuhelua varten, ja rohkaisee jäsenvaltioita hyödyntämään tätä rahoitusta sen varmistamiseen, että mahdollisilla epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden kehittämisalueilla asuvat kansalaiset saavat paremmin tietoa ja voivat osallistua tehokkaasti päätöksentekoon paikallisissa ja kansallisissa hallintorakenteissaan;

Kansainväliset näkökohdat

56.  katsoo, että liuskekaasun ja muiden fossiilisten polttoaineiden käytössä on noudatettava ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) 2 artiklaa, jonka mukaan halutaan ”saada aikaan kasvihuonekaasujen pitoisuuksien vakiintuminen ilmakehässä sellaiselle tasolle, ettei ihmisen toiminnasta aiheudu vaarallista häiriötä ilmastojärjestelmässä”, ja korostaa, että huomattava pitäytyminen fossiilisiin polttoaineisiin perustuviin infrastruktuureihin, kuten liuskekaasuun, saattaisi estää tämän kansainvälisen tavoitteen saavuttamisen;

57.  toteaa, että metaanin hajapäästöt kasvavat huomattavasti liuskekaasun louhinnan ja tuotannon lisääntyessä maailmanlaajuisesti ja että liuskekaasun maapallon lämpötilaa nostavaa vaikutusta ei ole arvioitu; painottaa, että epätavanomaisten öljy- ja kaasuvarojen hyödyntäminen voi vaikeuttaa ympäristön kestävää kehitystä koskevan YK:n seitsemännen vuosituhattavoitteen saavuttamista ja heikentää uusimpia kansainvälisiä ilmastonmuutokseen liittyviä sitoumuksia, jotka sisältyvät Kööpenhaminan sopimukseen; huomauttaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa jo eniten köyhiin maihin; painottaa lisäksi, että suorien terveys- ja ympäristövaikutusten lisäksi epätavanomaisen kaasun ja öljyn louhinnan vaikutukset ihmisten toimentuloon muodostavat erityisen uhkan muun muassa Afrikan maissa, joissa paikallisyhteisöt ovat hyvin riippuvaisia maatalouteen ja kalatalouteen tarvittavista luonnonvaroista;

58.  vaatii ottamaan oppia liuskekaasun hyödyntämisestä Yhdysvalloissa; panee erityisen huolestuneena merkille, että liuskekaasun louhintaan tarvitaan hyvin suuria määriä vettä, mikä saattaa vaarantaa puhdasta vettä ja elintarviketurvaa koskevan seitsemän vuosituhattavoitteen saavuttamisen erityisesti köyhissä maissa, joissa on jo nyt valtava vesipula;

59.  korostaa, että maanhankinta öljyn ja kaasun louhintaa varten edesauttaa huomattavasti maananastusta kehitysmaissa, mikä saattaa uhata merkittävästi sitä, että maailman alkuperäisyhteisöjen, maanviljelijöiden ja köyhien saatavilla on vettä, hedelmällistä maata ja elintarvikkeita; toteaa, että rahoitusmarkkinoiden vuoden 2008 romahduksen jälkeen vipu- ja eläkerahastojen sijoittajien maailmanlaajuiset investoinnit kaivannaisteollisuuteen ovat nopeutuneet merkittävästi, mikä on lisännyt kaivannaisteollisuutta entisestään; korostaa siksi, että kaikkien eurooppalaisten talouden toimijoiden pitäisi aina toimia avoimesti ja käydä tiiviitä neuvotteluja kaikkien asianmukaisten hallintoelinten ja paikallisten yhteisöjen kanssa asioissa, jotka koskevat maan vuokraamista ja/tai hankintaa;

60.  panee merkille, että koska on epäselvää, pystytäänkö EU:n nykyisellä lainsäädäntökehyksellä riittävästi estämään ympäristö- ja terveysriskejä, jotka johtuvat liuskekaasutoiminnasta, komission odotetaan tekevän joukon tutkimuksia myöhemmin tänä vuonna; katsoo, että kehitysmaissa toimivien eurooppalaisten yritysten olisi otettava täysimääräisesti huomioon nämä liuskekaasun hyödyntämistä koskevat tutkimukset ja asiaa koskevat suositukset; on huolissaan vaikutuksista, joita öljy-yhtiöiden toiminta aiheuttaa ympäristöön, terveyteen ja kehitykseen erityisesti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, kun otetaan huomioon, että sikäläisissä maissa ei ole riittävästi kapasiteettia ympäristöä ja terveydensuojelua koskevan lainsäädännön täytäntöönpanosta huolehtimiseen; on lisäksi sitä mieltä, että eurooppalaisten yritysten pitäisi soveltaa vastuullisia alan standardeja kaikkialla, missä ne toimivat;

61.  on huolestunut eurooppalaisten yritysten mahdollisista investoinneista epätavanomaisiin öljy- ja kaasuvaroihin kehitysmaissa;

62.  korostaa, että EU:lle SEUT:n 208 artiklassa asetettua velvollisuutta varmistaa kehitykseen vaikuttavien politiikkojen johdonmukaisuus on kunnioitettava; on sitä mieltä, että EU:lla on louhintatoimintaan investoivien yritysten valvojana vastuu vaikuttaa näiden yritysten toimintaan, jotta ne käyttäisivät kestävämpiä menetelmiä, esimerkiksi vahvistamalla rahoittaviin pankkeihin ja rahastoihin sovellettavia yritysten hallinnointiin liittyviä standardeja ja sääntelyä muun muassa päiväntasaajan periaatteiden, vastuullisen sijoittamisen periaatteiden, Euroopan investointipankin ja Baselin pankkivalvontakomitean sääntöjen avulla;

63.  muistuttaa, että kansainväliset öljy-yhtiöt ovat toimintamaidensa sääntelyn lisäksi niiden maiden tuomioistuinten lainkäyttövallan alaisia, joiden pörsseihin ne ovat listautuneet; katsoo, että kotivaltiosääntelyn pitäisi olla tehokas keino ihmisoikeuksien suojelemiseen tilanteissa, joissa on vastuunkanto on puutteellista, Yhdysvaltojen ulkomaalaisten kanteen nostamista koskevien ATCA-lakien mallin mukaisesti;

64.  panee merkille, että on olemassa monia välineitä, joilla voidaan käsitellä kaivannaisteollisuuden toiminnan kielteisiä sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia, kuten GRI-ohjeisto (Global Reporting Initiative), YK:n Global Compact -aloite ja OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille; huomauttaa kuitenkin, että vapaaehtoiset ohjeistukset eivät riitä vähentämään louhinnan kielteisiä vaikutuksia;

65.  panee merkille, että EU:n tilinpäätös- ja avoimuusdirektiivejä tarkistetaan parhaillaan, mikä tarjoaa mahdollisuuden ehkäistä kaivannaisteollisuuden veropetoksia ja korruptiota;

66.  vaatii komissiota etsimään uusia vaihtoehtoja sellaisten standardien vahvistamiseen, jotka koskevat monikansallisten yritysten sosiaalisiin ja ympäristöoikeuksiin liittyvää vastuuta, ja mahdollisia täytäntöönpanokeinoja;

67.  on huolissaan siitä, että jotkin epätavanomaista öljyä ja kaasua tuottavat yhtiöt toimivat eri puolilla maailmaa erilaisten turvallisuusstandardien mukaisesti; pyytää jäsenvaltioita vaatimaan yhtiöitä, joiden päätoimipaikka sijaitsee EU:ssa, soveltamaan EU:n standardeja kaikissa toiminnoissaan kaikkialla maailmassa;

o
o   o

68.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) EYVL L 164, 30.6.1994, s. 3. (2) EYVL L 348, 28.11.1992, s. 9. (3) EUVL L 102, 11.4.2006, s. 15. (4) EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3. (5) EUVL L 26, 28.1.2012, s. 1. (6) EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7. (7) EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17. (8) EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56. (9) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1. (10) EYVL L 330, 5.12.1998, s. 32. (11) EUVL L 372, 27.12.2006, s. 12. (12) EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32. (13) EUVL L 140, 5.6.2009, s. 136. (14) EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1. (15) EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1. (16) EYVL L 123, 24.4.1998, s. 1. (17) EYVL L 10, 14.1.1997, s. 13. (18) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0366. (19) TREN/R1/350-2008 lot 1, http://ec.europa.eu/energy/studies/doc/2012_unconventional_gas_in_europe.pdf.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. marraskuuta 2012 liuskekaasun ja -öljyn teollisista, energia- ja muista näkökohdista (2011/2309(INI))

P7_TA(2012)0444 A7-0284/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) ja erityisesti sen 194 artiklan, jonka mukaan sen unionin toimenpiteitä koskevia määräyksiä sovelletaan energia-alalla tämän kuitenkaan rajoittamatta muun muassa perussopimusten muiden määräysten, erityisesti 192 artiklan 2 kohdan, soveltamista,

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ”Kohti uutta Euroopan energiastrategiaa kaudelle 2011–2010”(1),

–  ottaa huomioon 29. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n yhteisen kannan muodostamisesta ennen Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen konferenssia (Rio+20)(2),

–  ottaa huomioon 30. toukokuuta 1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/22/EY hiilivetyjen etsintään, hyödyntämiseen ja tuotantoon tarkoitettujen lupien antamisen ja käytön edellytyksistä(3),

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 994/2010 toimista kaasunsaannin turvaamiseksi ja direktiivin 2004/67/EY kumoamisesta(4),

–  ottaa huomioon liuskekaasun kehitykseen liittyvän EU:n lainsäädännön, muun muassa seuraavat: tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista 27. kesäkuuta 1985 annettu neuvoston direktiivi 85/337/ETY(5); direktiivi 2001/42/EY tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista(6); direktiivi 2006/21/EY kaivannaisteollisuuden jätehuollosta(7); direktiivi 2000/60/EY yhteisön vesipolitiikan puitteista(8); asetus (EY) N:o 1907/2006 kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista ja lupamenettelyistä(9); direktiivi 98/8/EY kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta(10); direktiivi 96/82/EY vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta(11); ympäristövastuusta ympäristövahinkojen ehkäisemisen ja korjaamisen osalta 21. huhtikuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/35/EY(12); teollisuuden päästöistä (yhtenäistetty ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen ja vähentäminen) 24. marraskuuta 2010 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU(13), kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä 13 päivänä lokakuuta 2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY(14) ja jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä 23 päivänä huhtikuuta 2009 tehty Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 406/2009/EY(15),

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2011 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon neuvoston 24. marraskuuta 2011 esittämät päätelmät EU:n energiapolitiikan ulkoisen ulottuvuuden vahvistamisesta,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon energia-alan etenemissuunnitelmasta 2050(16),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen 1364/2006/EY kumoamisesta(17),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön (A7-0284/2012),

A.  ottaa huomioon, että kansainvälisen energiajärjestön arvion mukaan maailman liuskeen nesteyttämiskapasiteetti nousee vuoden 2011 380 miljardista kuutiometristä 540 miljardiin kuutiometriin vuonna 2020;

B.  ottaa huomioon, että EU:n perussopimusten mukaan jäsenvaltioilla on oikeus päättää itse omasta energialähteiden yhdistelmästään;

C.  huomauttaa, että liuskekaasun kehityksellä voi olla merkittävä vaikutus maakaasumarkkinoiden dynamiikkaan ja hintoihin;

D.  ottaa huomioon, että hydraulisessa murtamisessa käytettävät kemikaalit on rekisteröitävä Euroopan kemikaalivirastossa eikä niitä voida hyväksyä ellei ole varmistettu, että ne eivät aiheuta ympäristöhaittoja tai että haittoja lievennetään (REACH-asetuksen mukaisesti);

E.  ottaa huomioon, että epätavanomainen kaasu tiheän kaasun, liuskekaasun ja kivihiilikerrostumametaanin muodossa muodostaa jo yli puolet Yhdysvaltojen kaasuntuotannosta ja että liuskekaasun tuotanto kasvaa eniten;

F.  ottaa huomioon, että Virossa tuotetaan jo öljyä liuskeesta ja Pariisin altaan öljyliuske-esiintymiä tutkitaan;

Energianäkökohdat
Potentiaaliset resurssit

1.  huomauttaa, että Euroopan liuskekaasuresursseista on tehty eri arvioita muun muassa Yhdysvaltain energiatiedotusviraston sekä kansainvälisen energiajärjestön (IEA) toimesta ja että monilla jäsenvaltioilla on varantoja; toteaa, että vaikka nämä arviot ovat luonteeltaan epätarkkoja, ne osoittavat mahdollisesti merkittävien omien energiaresurssien olemassaolon, vaikka kaikkia esiintymiä ei välttämättä olekaan taloudellisesti kannattavaa louhia; toteaa myös, että joillakin jäsenvaltioilla on öljyliuskevarantoja ja että muita epätavanomaisia öljyvaroja on tutkittava vielä laajemmin;

2.  katsoo, että poliittisilla päättäjillä olisi oltava käytössä tarkempia, ajantasaisia ja kattavia tieteellisiä tietoja, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja; on siksi samaa mieltä Eurooppa-neuvoston kanssa siitä, että Euroopan potentiaali liuskekaasu- ja öljyliuskeresurssien kestävään tuotantoon ja käyttöön olisi arvioitava ja kartoitettava vaarantamatta vesivarojen saatavuutta ja laatua, jotta toimitusvarmuutta voitaisiin mahdollisesti parantaa; suhtautuu myönteisesti jäsenvaltioiden tekemiin arviointeihin ja kannustaa niitä jatkamaan työtään ja pyytää komissiota osallistumaan liuskekaasun ja liuskeöljyn varantojen potentiaalin arvioimiseen EU:ssa kokoamalla tuloksia jäsenvaltioiden arvioinneista ja saatavilla olevista etsintähankkeiden tuloksista sekä analysoimalla ja arvioimalla kotimaisen liuskekaasutuotannon teollisia, taloudellisia sekä energiaan, ympäristöön ja terveyteen liittyviä näkökohtia;

Energiamarkkinat

3.  huomauttaa, että liuskekaasun suosion kasvulla Yhdysvalloissa on jo ollut merkittävä myönteinen vaikutus maakaasumarkkinoiden sekä kaasun ja sähkön hintoihin erityisesti siksi, että sen ansiosta Yhdysvaltain markkinoille tarkoitettua nesteytettyä maakaasua on ohjattu muualle; panee merkille, että spot-hinnat ovat Yhdysvalloissa laskeneet historiallisen alhaiselle tasolle, mikä laajentaa hintakuilua Yhdysvaltojen ja pitkäaikaisten sopimusten sitoman Euroopan välillä, ja että tällä on vaikutusta Euroopan talouksien ja teollisuuden kilpailukykyyn;

4.  panee merkille, että Yhdysvaltojen energiatiedotusviraston mukaan Yhdysvaltojen oman tuotannon arvioidaan olevan 46 prosenttia kaasutarjonnasta vuoteen 2035 mennessä;

5.  huomauttaa, että kaasun hinnat laskevat Yhdysvalloissa edelleen, mikä aiheuttaa lisää kilpailuhaasteita EU:lle;

6.  huomauttaa, että kaasumarkkinoiden globalisoituessa ja niiden kytkentöjen lisääntyessä liuskekaasun kehitys lisää kaasualan maailmanlaajuista sisäistä kilpailua ja sillä on näin ollen jatkossakin suuri merkitys hintoihin; huomauttaa, että liuskekaasu auttaa vahvistamaan asiakkaiden asemaa suhteessa kaasuntoimittajiin ja että sen pitäisi näin ollen laskea hintoja;

7.  panee merkille, että toisaalta tarvitaan merkittäviä investointeja poraamiseen sekä kaasun ja murtamisnesteen varastointiin, kuljetuksiin ja jalostukseen liittyvien infrastruktuurien kehittämiseen ja että ne kuuluvat kokonaisuudessaan teollisuuden vastuulle;

8.  kehottaa komissiota käsittelemään – kaasumarkkinoiden kehityksen ja Euroopassa yhä enenevässä määrin siirtokeskuksiin perustuvan hinnoittelun valossa – seuraavassa EU–USA-energianeuvoston kokouksessa liuskekaasun maailmanlaajuisen kehityksen potentiaalista vaikutusta nesteytetyn maakaasun (LNG) markkinoihin ja maailmanlaajuisen nesteytetyn maakaasun kaupan mahdollisten rajoitusten poistamista;

9.  korostaa, että EU:n tasolla liuskekaasun etsintään ja/tai talteenottoon sovelletaan toissijaisuusperiaatetta energiavalikoimaa koskevien ratkaisujen osalta; panee kuitenkin merkille, että liuskekaasun etsinnällä voi olla rajat ylittävä ulottuvuus, varsinkin kun poraus toteutetaan lähellä toisen jäsenvaltion maarajaa tai jos se vaikuttaa useamman kuin yhden valtion pohjavesiin, ilmaan tai maaperään; vaatii kaikkien liuskekaasun etsintään liittyvien teknisten ja ympäristöä koskevien seikkojen täysimääräistä ilmoittamista sekä asianmukaista yhteistyötä kaikkien sidosryhmien kanssa ennen käyttöoikeuksien myöntämistä ja niiden voimassaoloaikana;

10.  panee merkille, että maakaasun käyttö koko maailmassa on kasvussa ja että Eurooppa on edelleen yksi alueista, joilla kaasuntuonnin tarve on suurin; panee merkille, että kansainvälisen energiajärjestön (IEA) mukaan kotimaisen kaasuntuotannon oletetaan vähenevän Euroopassa samalla, kun kysyntä kasvaa, mikä nostaa tuontimäärän noin 450 miljardiin kuutiometriin vuoteen 2035 mennessä; toteaa näin ollen liuskekaasun maailmanlaajuisen tuotannon tärkeän aseman energiavarmuuden ja energialähteiden ja energiantoimittajien monipuolisuuden takaamisessa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä; on tietoinen siitä, että liuskekaasun kotimainen tuotanto voi tarjota joillekin jäsenvaltioille mahdollisuuden monipuolistaa niiden kaasuntoimitusten lähteitä entisestään, kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden riippuvuus maakaasun tuonnista kolmansista maista; toteaa, että Yhdysvaltojen liuskekaasutuotannon lisääntymisen seurauksena Euroopan saatavilla on nyt enemmän nesteytettyä maakaasua ja että lisääntyvän kotimaisen maakaasutarjonnan ja nesteytetyn maakaasun paremman saatavuuden yhdistelmä tarjoaa houkuttelevia vaihtoehtoja kaasutoimitusten monipuolistamiselle;

11.  painottaa kuitenkin, että on keskeisen tärkeää toteuttaa muita toimitusvarmuutta koskevia pitkän aikavälin toimenpiteitä ja politiikkoja, joita ovat esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden käytön merkittävä lisääminen ja energiatehokkuuden parantaminen ja energiansäästö niin, että samalla varmistetaan infrastruktuuri ja varastointilaitokset, monipuolistetaan toimitus- ja siirtoreittejä ja luodaan luotettavia kumppanuuksia toimittaja-, kauttakulku- ja kuluttajamaiden kanssa avoimuuden, molemminpuolisen luottamuksen ja syrjimättömyyden pohjalta energiaperuskirjan ja EU:n kolmannen energiapaketin periaatteiden mukaisesti;

12.  toistaa komissiolle esittämänsä kehotuksen, että se esittäisi vuoden 2013 loppuun mennessä analyysin EU:n ja maailman kaasumarkkinoiden tulevaisuudesta, myös jo suunniteltujen kaasuinfrastruktuurihankkeiden (kuten eteläisen käytävän yhteydessä kehitettyjen hankkeiden) ja uusien LNG-terminaalien vaikutuksista, liuskekaasun vaikutuksista Yhdysvaltojen kaasumarkkinoihin (erityisesti LNG:n tuontitarpeeseen) sekä liuskekaasun mahdollisen kehityksen vaikutuksista EU:ssa kaasutoimitusten varmuuteen ja hintoihin tulevaisuudessa; katsoo, että analyysissa on otettava huomioon ja käytettävä lähtökohtana infrastruktuurien tämänhetkistä tilannetta ja EU:n vuodeksi 2020 asettamia hiilidioksiditavoitteita; painottaa, että kaikkia asianomaisia toimijoita on kuultava;

13.  painottaa, että täysin toimivat, toisiinsa liittyvät ja yhdennetyt EU:n energian sisämarkkinat ovat myös keskeisen tärkeät, jotta voidaan muun muassa saada täysi hyöty mahdollisesta liuskekaasun tuotannosta EU:ssa ilman että tästä koituisi kielteisiä vaikutuksia tämän tyyppisten kaivosten läheisyydessä sijaitseville yhteisöille ja ympäristölle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään tarmokkaasti tähän tavoitteeseen erityisesti varmistamalla sujuva siirtyminen EU:n kolmannen sisäisen energiamarkkinapaketin sekä energiainfrastruktuuripaketin vaatimuksiin sekä niiden soveltaminen, jotta EU:n energian tukkumarkkinat voidaan yhdenmukaistaa vuoteen 2014 mennessä;

Siirtyminen hiilettömään talouteen

14.  on samaa mieltä komission kanssa siitä, että kaasu on merkittävässä asemassa energiajärjestelmän muuttamisessa, kuten vuoteen 2050 ulottuvassa energia-alan etenemissuunnitelmassa todetaan, koska se on nopea, väliaikainen ja kustannustehokas keino vähentää riippuvuutta muista saastuttavammista fossiilisista polttoaineista ennen siirtymistä täysin kestävään vähähiiliseen sähköntuotantoon ja se vähentää samalla kasvihuonekaasupäästöjä erityisesti niissä jäsenvaltioissa, joissa käytetään tällä hetkellä suuria määriä hiiltä sähköntuotantoon, jos vaikutustenarvioinneissa todetaan, ettei hyödyntämisellä ole kielteisiä vaikutuksia ympäristöön eikä etenkään pohjavesiin eikä läheisiin paikallisiin yhteisöihin;

15.  kehottaa komission yhteistä tutkimuskeskusta saattamaan pikaisesti päätökseen liuskekaasun etsinnän ja tuotannon aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen täyden elinkaarianalyysin, jotta ne otetaan asianmukaisesti huomioon tulevaisuudessa, koska kattavia eurooppalaisia tietoja liuskekaasun hiilijalanjäljestä ei ole;

16.  huomauttaa myös, että tietyt uusiutuvan energian muodot, esimerkiksi tuulivoima, ovat vaihtelevia ja vaativat tuekseen tai tasapainottamaan luotettavaa ja joustavaa energiateknologiaa; katsoo, että maakaasu, liuskekaasu mukaan lukien, voisi olla yksi tähän tarkoitukseen sopiva vaihtoehto monien muiden vaihtoehtojen joukossa, joita ovat yhteenliitäntöjen suurempi määrä, entistä parempi hallinnointi ja valvonta älykkäiden verkkojen avulla kaikilla verkoston tasoilla sekä energian varastointi ja kysynnän hallinta; tunnustaa hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin merkityksen varmistettaessa kaasun energialähteenä käytön kestävyys pitkällä aikavälillä;

17.  pyytää komissiota analysoimaan hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin taloudellisia näkökohtia kaasun osalta tekniikan kehittämisen ja hyödyntämisen vauhdittamiseksi; pyytää komissiota myös tutkimaan, millaisia vaikutuksia hiilidioksidin talteenotto- ja varastointitekniikalla todennäköisesti on joustavuuteen käytettäessä kaasua sähköntuotantoon ja näin sen merkitykseen uusiutuvien energialähteiden tukemisessa;

18.  kehottaa komissiota arvioimaan energia-alan etenemissuunnitelman 2050 strategian mukaisesti epätavanomaisen kaasun taloudellisia ja ympäristöön liittyviä vaikutuksia ja mahdollisuuksia EU:ssa niin, että otetaan mahdollisuuksien mukaan oppia alaan liittyvistä USA:n kokemuksista ja sääntelystä, mutta kehottaa ottamaan samalla huomioon, että epätavanomaisen kaasun käytön laajuus EU:ssa jää lopulta markkinoiden päätettäväksi ja riippuu jäsenvaltioiden EU:n pitkän ajanjakson ilmasto- ja energiapoliittisten tavoitteiden yhteydessä tekemistä päätöksistä;

19.  kehottaa viranomaisia laatimaan alueellisia maanalaisia vaikutuksia koskevan arvioinnin varojen kohdentamisen optimoimiseksi geotermisen energian, liuskekaasun ja muiden maanalaisten resurssien kesken niin, että yhteiskunnalle koituva hyöty voidaan maksimoida;

20.  pyytää komissiota antamaan Euroopan ympäristökeskuksen tehtäväksi laatia täysimääräinen tieteellinen ympäristöanalyysi liuskekaasun ja -öljyn etsinnän ja käytettävissä olevien tekniikoiden mahdollisista vaikutuksista;

Epätavanomaisen öljyn ja kaasun teolliset ja taloudelliset näkökohdat
Teollisuusympäristö

21.  muistuttaa, että Yhdysvalloissa tapahtuneella liuskekaasun tuotannon valtavalla kasvulla on tukenaan vakiintunut teollisuusympäristö, muun muassa riittävä määrä laitteistoja, tarvittava työvoima sekä kokenut ja hyvin varustettu palveluala; on tietoinen siitä, että EU:ssa kuluu aikaa siihen, että tarvittava palveluala kehittää riittävän kapasiteetin ja että yritykset hankkivat tarvittavat laitteistot ja kokemuksen, mikä myös todennäköisesti nostaa kustannuksia lyhyellä aikavälillä; kannustaa alan EU:ssa toimivia ja yhdysvaltalaisia yrityksiä yhteistyöhön vihreän loppuunsaattamisen, parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden sekä ympäristöystävällisten teollisuusprosessien soveltamiseksi sekä kustannusten vähentämiseksi; katsoo, että odotusten liuskekaasun kehityksen nopeudelle EU:ssa tulisi olla realistisia ja että mahdollinen kaupallinen talteenotto on käynnistettävä asteittain, jotta vältetään taloudelliset nousu- ja laskukierteet, joilla on merkittäviä kielteisiä paikallisia vaikutuksia;

22.  korostaa, että tarvitaan vakaa sääntelykehys sekä oikeanlaisen ympäristön luomiseksi, jotta kaasuyhtiöt investoivat tarvittavaan infrastruktuuriin sekä tutkimukseen ja kehittämiseen, että markkinoiden vääristymisen torjumiseksi;

23.  kehottaa liuskekaasun kehityksestä kiinnostuneita jäsenvaltioita lisäämään vaadittavat taidot yleisiin koulutusjärjestelmiinsä tarvittavan koulutetun työvoiman hankkimiseksi;

24.  korostaa, että liuskekaasun ja -öljyn mahdollinen etsintä ei koske pelkästään Eurooppaa ja että uusien öljy- ja kaasuresurssien kehittämiseen keinona parantaa taloudellista ja energia-alan kilpailukykyä kohdistuu suuri mielenkiinto monissa valtioissa ja monilla alueilla Aasiassa, Pohjois-Amerikassa, Afrikassa ja Australiassa; korostaa tarvetta sisällyttää liuskekaasu ja -öljy EU:n kahdenväliseen vuoropuheluun ja kumppanuuksiin epätavanomaisia resursseja jo kehittävien tai niiden kehittämisestä ja/tai käytöstä kiinnostuneiden valtioiden kanssa asiantuntemuksen ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi;

25.  korostaa tarvetta suhtautua avoimesti kaikkeen uuteen tulevaan tekniikkaan energiatutkimuksen alalla; vaatii lisää tutkimus- ja kehitystoimintaa, joka koskee välineitä ja tekniikoita ja muun muassa hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia, jotta voidaan tutkia epätavanomaisen kaasun entistä kestävämmän ja turvallisemman kehityksen mahdollisuutta; tunnustaa siksi merkittävän vaikutuksen, joka kaasualan teknologialla ja innovoinnilla voi olla EU:n taitopohjaan ja kilpailukykyyn;

26.  panee merkille teknologisen kehityksen Itävallassa, missä teollisuus ehdottaa pelkästään vettä, hiekkaa ja maissitärkkelystä sisältävien murtamisnesteiden käyttöä; suosittaa, että muut jäsenvaltiot ja komissio tarkastelevat mahdollisuutta ottaa talteen liuskekaasua ilman kemikaaleja, ja pyytää tutkimaan ja kehittämään edelleen sellaisia tekniikoita ja/tai käytäntöjä, joilla lievennetään mahdollisia ympäristövaikutuksia;

27.  pyytää komissiota esittämään suosituksia kaikkien EU:n kaasukaivojen osalta metaanin hajapäästöjen vähentämiseksi;

Lisensointikehys

28.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan vankan sääntelykehyksen ja varmistamaan, että ne ottavat käyttöön tarvittavat hallinnolliset ja seurantaresurssit liuskekaasun kestävälle kehitystoiminnalle ottaen huomioon myös EU:n ympäristöä ja ilmastonsuojelua koskevan lainsäädännön asettavat vaatimukset; muistuttaa, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kullakin jäsenvaltiolla on oikeus päättää omalta kohdaltaan öljyn ja liuskekaasun etsinnästä;

29.  huomauttaa, että liuskekaasun etsintää koskevaa nykyistä lisenssijärjestelmää säännellään yleisellä kaivostoimintaa tai hiilivetyjä koskevalla lainsäädännöllä; toteaa, että 8. marraskuuta 2011 julkaistun komissiolle esitetyn epätavanomaisia kaasuja koskevan lopullisen raportin sekä 26. tammikuuta 2012 päivätyn komission valmisteleman liuskekaasuhankkeisiin sovellettavaa EU:n ympäristölainsäädäntöä koskevan saatekirjeen mukaan EU:n lainsäädäntö kattaa riittävällä tavalla kaikki liuskekaasun lisensseihin, varhaiseen etsintään ja tuotantoon liittyvät näkökohdat; panee kuitenkin merkille, että liuskekaasun laaja-alainen talteenotto voi edellyttää kaiken asiaa koskevan EU:n nykyisen ympäristölainsäädännön kattavaa mukauttamista REACH-asetus mukaan lukien, jotta se kattaisi epätavanomaisten fossiilisten polttoaineiden talteenoton erityispiirteet; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioiden viranomaisia tarkistamaan viipymättä sääntelypuitteet ja tarvittaessa parantamaan niitä, jotta voidaan varmistaa niiden sopivuus liuskekaasu- ja liuskeöljyhankkeille erityisesti siksi, että voidaan valmistautua mahdolliseen tulevaan kaupallisen tason tuotantoon Euroopassa sekä puuttua ympäristövaaroihin;

30.  painottaa, että on tärkeää huolehtia avoimuudesta ja kuulla yleisöä erityisesti kaasun etsintää koskevan uuden lähestymistavan käyttöönoton yhteydessä; huomauttaa, että tietyissä jäsenvaltioissa ei järjestetä julkisia kuulemisia lupien myöntämisvaiheessa; kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan lainsäädäntöään sen tutkimiseksi, otetaanko tämä näkökulma riittävästi huomioon, sekä soveltamaan täysimääräisesti Århusin sopimuksen määräyksiä ja vastaavia unionin lainsäädännön säännöksiä;

31.  katsoo, että liuskekaasuhankkeita käynnistävien jäsenvaltioiden tulisi käyttää keskitettyjä asiointipisteitä lupiin ja lisensointiin sekä ympäristösäännösten (myös pakollisten ympäristövaikutusten arviointien) noudattamisen tarkistamiseen, mikä on tavallinen käytäntö tietyissä jäsenvaltioissa kaikkien energiahankkeiden osalta;

32.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan siten, että liuskekaasun hyödyntämiselle myönnettäviä toimilupia koskevan lainsäädännön mukauttaminen edellyttää aina paikallisviranomaisten lausuntoa;

Yleinen mielipide ja parhaat käytännöt
Yleinen mielipide

33.  tietää hyvin, että yleinen mielipide liuskekaasun kehityksestä vaihtelee eri jäsenvaltioissa ja että kielteiset asenteet voivat johtua tiedon puutteesta tai vääristä tiedoista; vaatii parempaa, avointa ja objektiivista yleisölle tiedottamista liuskekaasuun liittyvistä toimista ja tukee portaalien luomista, jotta tällaisista hankkeista voidaan julkaista tietoja kattavasti; kehottaa liuskekaasun louhintaa EU:ssa harkitsevia yrityksiä antamaan täydet tiedot toiminnastaan, kuulemaan paikallisia yhteisöjä ja paikallisviranomaisia ennen poraamisen aloittamista ja julkistamaan tiedot kaikista kemikaaleista, joita ne käyttävät hydraulisessa murtamisessa, ja ilmoittamaan käytetyt pitoisuudet, kun liuske-esiintymä on ensin arvioitu;

34.  katsoo, että paras tapa varmistaa paikallisyhteisöjen järkevä ja oikea-aikainen osallistuminen on pakollinen ympäristövaikutusten arviointi, korkean tason avoimuus ja julkiset kuulemiset ehdotettujen liuskekaasuhankkeiden osalta hankkeen kestosta ja laajuudesta riippumatta;

35.  huomauttaa, että EU:n liuskekaasualan toimijoille on erityisen tärkeää luoda vahvat suhteet paikallisiin yhteisöihin toimintansa kaikissa vaiheissa, koska EU:ssa on suurempi asukastiheys kuin Yhdysvalloissa ja koska Euroopan maanomistajat eivät omista maanalaisia luonnonvaroja eivätkä näin ollen hyödy suoraan niiden louhinnasta kuten Yhdysvalloissa; kehottaa tämän osalta perustamaan kehyksiä, jotka ovat teollisuuden kannalta kilpailukykyisiä, mutta sallivat samalla myös kansallisten ja paikallisten yhteisöjen hyötyvän liuskekaasuvaroista; kehottaa liuskekaasuyhtiöitä myös ottamaan käyttöön vastuulliset yhteisökäytännöt, varmistamaan paikallisten yhteisöjen liuskekaasun kehittämisestä saama hyöty, varmistamaan ”saastuttaja maksaa” -periaatteen soveltamisen ja kattamaan kaikista suoraan tai epäsuorasti aiheuttamistaan vahingoista aiheutuvat kustannukset;

36.  toteaa, että olisi tärkeää käydä kansalaisyhteiskunnan kanssa saatavilla olevien tieteellisten todisteiden pohjalta sekä etukäteen että seurantavaiheen aikana avointa vuoropuhelua, jossa käsitellään selkeästi kaasuvuotoja sekä liuskekaasun hyödyntämisen vaikutuksia pohjavesiin, maisemaan, maatalouteen ja matkailualaan; muistuttaa, että EU:n vuoden 2012 talousarviossa on määräraha, joka on tarkoitettu pilottihankkeiden ja muiden tukitoimien rahoittamiseen, jotta voidaan edistää tällaista vuoropuhelua; katsoo, että tämä olisi järjestettävä puolueettomasti ja läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, mukaan lukien kansallisten viranomaisten, paikallisten yhteisöjen, suuren yleisön, yritysten ja kansalaisjärjestöjen kanssa;

37.  painottaa liuskekaasu- ja öljyliuskealan toimintaan osallistuvien öljy- ja kaasuyhtiöiden avoimen yrityshallinnon merkitystä;

Parhaat käytännöt

38.  painottaa, että on tärkeää soveltaa liuskekaasun hankkimiseen ja tuotantoon korkeimpia turvallisuusnormeja, parhaita käytettävissä olevia tekniikoita ja parhaita toimintatapoja sekä parantaa tekniikoita ja käytäntöjä jatkuvasti ja minimoida kielteiset vaikutukset; pitää tässä suhteessa tärkeänä, että varmistetaan merkittävät sijoitukset tutkimukseen ja kehittämiseen teollisuuden taholta; on tyytyväinen IEA:n sekä öljyn- ja kaasuntuottajien yhdistysten aloitteisiin parhaiden käytäntöjen vahvistamiseksi liuskekaasun ja -öljyn etsinnän ja tuotannon osalta;

39.  katsoo, että huoliin liuskekaasun kehittämisen mahdollisesti aiheuttamista vahingoista vesivarojen osalta kaivovuotojen vuoksi voidaan vastata ottamalla käyttöön parhaat käytännöt kaivojen kehittämisessä ja rakentamisessa erityisesti koteloinnin, sementoinnin ja paineen hallinnan osalta sekä painetestaamalla sementoidut koteloinnit ja käyttämällä uusinta CBL-tekniikkaa varmistamaan muodostelmien eristys; kehottaa jäsenvaltioita myös paikalla tehtävin tarkistuksin varmistamaan, että näitä käytäntöjä noudatetaan liuskekaasun kehittämisessä;

40.  painottaa, että kun kehitetään selkeisiin asetuksiin perustuvia parempia tekniikoita ja käytäntöjä, toimijat ja palvelualat voivat parantaa liuskekaasuhankkeiden yleistä hyväksyntää ja myös saada liiketoimintamahdollisuuksia ja parantaa vientimahdollisuuksia, kun otetaan huomioon epätavanomaisen kaasun etsinnän maailmanlaajuiset ympäristöhaasteet; suosittaa tämän vuoksi, että jäsenvaltiot ottavat huomioon IEA:n kattavassa parhaita käytettävissä olevia tekniikoita koskevassa viiteasiakirjassa esittämät suositukset hydraulisesta murtamisesta heti, kun ne ovat saatavilla;

41.  korostaa, että tarvitaan erittäin korkeat turvallisuus- ja ympäristönormit ja säännölliset tarkastukset kaivon rakentamisen ja hydraulisen murtamisen turvallisuuden kannalta keskeisissä vaiheissa; painottaa erityisesti sitä, että toimijoiden olisi vähennettävä tuuletusta ja soihdutusta ja otettava talteen kaasu, kerättävä hajapäästöt sekä kierrätettävä ja käsiteltävä jätevedet; kehottaa EU:ta ottamaan mallia liuskekaasuun sovellettavista Yhdysvaltojen johtavista ympäristönormeista asettamalla murtamiselle selkeät ilmanpuhtausnormit, jotka velvoittavat yritykset ottamaan talteen metaanin ja muut saastekaasupäästöt, kuten Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluvirasto on tehnyt;

42.  kehottaa lisäksi liuskekaasualan toimijoita testaamaan kaivojensa lähistöllä sijaitsevat talousvesikaivot sekä ennen tuotantoa että sen aikana ja julkistamaan tulokset helposti saatavalla, ymmärrettävällä ja avoimella tavalla;

43.  painottaa sen tärkeyttä, että toimijat puhdistavat ja kunnostavat käyttämänsä maan ja suorittavat toiminnan jälkeistä seurantaa toimiensa päättymisen jälkeen;

44.  kehottaa vaihtamaan parhaita käytäntöjä ja tietoja EU:n jäsenvaltioiden välillä ja myös EU:n, Yhdysvaltain ja Kanadan välillä; kannustaa erityisesti kumppanuuksien muodostamiseen niiden eurooppalaisten ja pohjoisamerikkalaisten kaupunkien ja kuntien välille, joista on löydetty liuskekaasua; painottaa, että on tärkeää siirtää liuskekaasun kehittämistä koskevaa tietämystä teollisuudelta paikallisille yhteisöille;

45.  vaatii liuskekaasu- ja öljyteollisuutta soveltamaan yhdenmukaisesti korkeimpia ympäristö- ja turvallisuusnormeja riippumatta siitä, missä päin maailmaa yhtiöt toimivat; pyytää komissiota tutkimaan asianmukaisia mekanismeja sen varmistamiseksi, että EU:ssa toimivat yritykset toimivat maailmanlaajuisesti tiukimpien normien mukaan; katsoo, että tällä alalla myös yritysten vastuun olisi oltava keskeisessä asemassa ja että jäsenvaltion lupajärjestelyissä olisi lupien myöntämisen yhteydessä otettava huomioon yrityksille eri puolilla maailmaa tapahtuneet onnettomuudet edellyttäen, että tällaiset onnettomuudet on tutkittu perusteellisesti;

46.  painottaa lausuntojen saamiseksi ja puhtaisiin liuskekaasun tuotantoteknologioihin liittyvien hyvien käytäntöjen käyttöönottamiseksi perustettavien riippumattomien teollisuuden ja tieteen edustajien foorumien toimien tukemisen ja rahoittamisen merkitystä;

47.  muistuttaa, että ”saastuttaja maksaa” -periaatetta on sovellettava aina liuskekaasuun ja -öljyyn liittyviin toimiin erityisesti jätevesien käsittelyn osalta ja että yritysten on oltava täysimääräisesti vastuussa mahdollisesti suoraan tai välillisesti aiheuttamistaan vahingoista; kehottaa komissiota arvioimaan tarvetta esittää ehdotuksia hydraulisen murtamisen ja muiden liuskekaasun talteenottoon liittyvien toimien sisällyttämiseksi nimenomaisesti ympäristövastuuta koskevaan direktiiviin sekä velvoittamaan liuskekaasualan toimijat huolehtimaan pakollisista taloudellisista turvajärjestelyistä tai vakuutusvaatimuksista siltä varalta, että niiden toiminta aiheuttaa ympäristöhaittoja, oikeusvarmuuden takaamiseksi asianomaisten alueiden väestölle;

o
o   o

48.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 64. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0430. (3) EYVL L 164, 30.6.1994, s. 3. (4) EUVL L 295, 12.11.2010, s. 1. (5) EYVL L 175, 5.7.1985, s. 40. (6) EYVL L 197, 21.7.2001, s. 30. (7) EUVL L 102, 11.4.2006, s. 15. (8) EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1. (9) EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1. (10) EYVL L 123, 24.4.1998, s. 1. (11) EYVL L 10, 14.1.1997, s. 13. (12) EUVL L 143, 30.4.2004, s. 56. (13) EUVL L 334, 17.12.2010, s. 17. (14) EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32. (15) EUVL L 140, 5.6.2009, s. 136. (16) COM(2011)0885. (17) COM(2011)0658.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. marraskuuta 2012 vetoomusvaliokunnan vuonna 2011 käsittelemistä asioista (2011/2317(INI))

P7_TA(2012)0445 A7-0240/2012

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa vetoomusvaliokunnan käsittelemistä asioista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 10 ja 11 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 24, 227, 228, 258 ja 260 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 202 artiklan 8 kohdan,

–  ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A7-0240/2012),

A.  ottaa huomioon, että – ellei perussopimuksen pöytäkirjasta N:o 30 muuta johdu – Euroopan unionin perusoikeuskirja on ollut oikeudellisesti sitova Lissabonin sopimuksen tultua voimaan; katsoo, että sama sopimus muodostaa myös oikeusperustan EU:n liittymiselle Euroopan ihmisoikeussopimukseen sekä eurooppalaiselle kansalaisaloitteelle;

B.  ottaa huomioon, että asetus eurooppalaisesta kansalaisaloitteesta(1) tuli voimaan 1. huhtikuuta 2012 ja että parlamentin tehtävänä on järjestää julkisia kuulemisia menestyksekkäistä aloitteista, jotka ovat saaneet yli miljoona allekirjoitusta vähintään seitsemästä jäsenvaltiosta;

C.  katsoo, että vetoomusvaliokunnan velvollisuutena on jatkuvasti arvioida uudelleen ja mahdollisuuksien mukaan vahvistaa rooliaan erityisesti demokratian periaatteiden kehittämisen suhteen esimerkiksi siten, että kansalaiset osallistuvat aktiivisemmin EU:n päätöksentekoprosessiin sekä lisätään avoimuutta ja vastuullisuutta; ottaa huomioon, että säännönmukaisessa toiminnassaan valiokunta tekee läheistä yhteistyötä jäsenvaltioiden, komission Euroopan oikeusasiamiehen ja muiden elinten kanssa varmistaakseen, että EU:n lainsäädäntöä noudatetaan täysimääräisesti sekä sen hengessä että kirjaimessa;

D.  on tyytyväinen keskitettyyn palvelupisteeseen, josta kansalaiset voivat saada neuvoja sekä tietoja oikeustoimiin ryhtymisestä tai valittamisesta ”Kansalaisten oikeudet EU:ssa” -portaalin välityksellä;

E.  suhtautuu myönteisesti unionin tuomioistuimen perusoikeuskirjan 51 artiklaa tulkitsevaan oikeuskäytäntöön, jonka ERT-oikeuskäytäntölinjassa painotetaan, että jäsenvaltioiden elimet ovat sidottuja ensisijaisiin unionin lainsäädäntöön perustuviin oikeuksiin myös silloin, kun ne haluavat rajoittaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa taattuja perusvapauksia kansallisilla toimenpiteillä;

F.  katsoo, että Euroopan unionin kansalaisilla ja asukkailla on oikeus edellyttää, että ongelmiin, jotka he esittävät vetoomusvaliokunnalle, voidaan löytää ratkaisu kohtuullisen ajan kuluessa Euroopan unionin lainsäädännön puitteissa, sillä he odottavat Euroopan unionin puolustavan heidän oikeuksiaan unionin kansalaisina ja erityisesti heidän luonnonympäristöään, terveyttään, liikkumisvapauttaan, ihmisarvoaan ja perusoikeuksiaan ja -vapauksiaan;

G.  katsoo, että unionin toimielinten olisi tarjottava enemmän tietoja ja oltava EU:n kansalaisille avoimempia;

H.  ottaa huomioon, että 998 vetoomusta otettiin käsiteltäväksi, näistä 649 vetoomusta toimitettiin komissiolle tarkempia tutkimuksia varten SEUT 258 ja 260 artiklan nojalla ja 416:ta vetoomusta ei otettu käsiteltäväksi;

I.  ottaa huomioon, että vetoomusmenettelyllä voidaan täydentää muita kansalaisten käytettävissä olevia unionin välineitä, kuten mahdollisuutta tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle tai valitus komissiolle;

J.  ottaa huomioon, että sellaisten vetoomusten määrä, joita ei otettu käsiteltäviksi, oli edelleen huomattava vuonna 2011, mikä on jälleen osoitus siitä, että parlamentin olisi lisättävä tiedotustaan kansalaisille toimintavaltuuksiensa rajoituksista vetoomusoikeuden suhteen; katsoo, että yksityishenkilöillä ja paikallisyhteisöillä sekä vapaaehtois- ja hyväntekeväisyysjärjestöillä ja ammattijärjestöillä on hyvät mahdollisuudet arvioida niihin sovellettavan EU:n lainsäädännön tehokkuutta ja ilmoittaa kansalaisille mahdollisista porsaanrei'istä, jotka on analysoitava, jotta varmistetaan EU:n lainsäädännön nykyistä parempi ja yhtenäisempi täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa;

K.  ottaa huomioon, että tähän mietintöön sisältyvän tilastoanalyysin mukaan Saksan kansalaiset tekevät edelleen eniten vetoomuksia – joskin heidän vetoomuksiensa osuus kaikista vetoomuksista on vähentynyt – ennen espanjalaisia ja italialaisia vetoomuksen esittäjiä;

L.  ottaa huomioon, että kaikkien EU:n kansalaisten ja asukkaiden perussopimuksen nojalla taatun vetoomusoikeuden toimiala ja toimintatapa eroavat muista kansalaisten saatavilla olevista oikeussuojakeinoista, kuten kantelun tekemisestä komissiolle tai oikeusasiamiehelle; ottaa huomioon, että kriisiin verukkeella näitä oikeuksia laiminlyödään jäsenvaltioissa yhä enemmän, mikä on Euroopan kansalaisten kannalta huolestuttavaa;

M.  ottaa huomioon, että tärkeimmät yleisesti ympäristöä koskevat huolenaiheet ovat ympäristövaikutusten arvioinnista (YVA) annetun direktiivin(2) ja jätehuollon puitedirektiivin(3) huono ja usein epäasianmukainen soveltaminen jäsenvaltioissa ja valtiotasoa alemmilla hallintotasoilla; ottaa huomioon, että lintu- ja luontodirektiivien väitettyjä rikkomuksia koskevat vetoomukset aiheuttavat usein huolta vakavasta luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä, mikä johtuu Natura 2000 -alueille suunnitelluista suurista hankkeista, ja vesienhoitoa koskevat vetoomukset ovat paljastaneet vakavia saastuttamistapauksia sekä aiheuttaneet huolta hankkeiden mahdollisista vaikutuksista vesivarojen kestävyyteen ja laatuun;

N.  ottaa huomioon, että YVA-direktiiviä tarkistetaan parhaillaan ja että vetoomusvaliokunnan jätekysymyksistä laatimassa mietinnössä paljastetaan vakavia puutteita useissa jäsenvaltioissa; katsoo, että direktiivin soveltaminen on edelleen riittämätöntä ja että ongelmaa ei ratkaista tarkistuksella vaan tehostamalla komission valvontaa;

O.  katsoo, että EU:n kansalaisten ja asukkaiden oikeus heidän laillisesti hankkimaansa omaisuuteen on edelleen hyvin tärkeä kysymys monille tuhansille henkilöille, mistä osoituksena ovat tästä aiheesta edelleen saatavat vetoomukset; katsoo, että omistusoikeuden oikeusvarmuutta tai uskoa siihen sekä taloudellista luottamusta asuntomarkkinoihin on vaikea palauttaa, ennen kuin toimivaltaiset viranomaiset ratkaisevat tämän ongelman, mikä haittaa vakavasti talouden elpymistä; ottaa huomioon, että vuonna 2011 käsiteltävänä oli 70 Espanjan rannikkolakiin liittyvää vetoomusta, 51 vetoomusta oli Espanjan kansalaisten tai espanjalaisten kansalaisryhmien esittämiä ja muut 19 vetoomusta olivat muiden maiden kansalaisten esittämiä;

P.  ottaa huomioon, että aiemmassa vuosikertomuksessaan vetoomusvaliokunta ilmaisi tyytyväisyytensä yhteistyöhön komission ja Euroopan oikeusasiamiehen kanssa vetoomusten ja valitusten käsittelyn suhteen; ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on pyytänyt toistuvasti komissiota pitämään sen ajan tasalla käynnissä olevien rikkomusmenettelyjen edistymisestä, koska ne ovat myös vetoomuksissa käsitelty aihe;

Q.  ottaa huomioon, että useissa vetoomuksissa väitetään, että EU:n varoja on käytetty väärin tai kavallettu, ja toisissa puolestaan väitetään, että EU:n hallinto ei toimi moitteettomasti esimerkiksi vaikutusvaltaisten virastojen sisäisten eturistiriitojen vuoksi, tai kehotetaan muuttamaan EU:n politiikkoja;

R.  ottaa huomioon, että komission katsauksessa Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010(4) vahvistetaan vetoomuksissa kuvatut kansalaisia haittaavat sisämarkkinoiden huonosta toimivuudesta johtuvat puutteet ja ongelmat, jotka liittyvät etenkin EU:n kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä vapaaseen liikkuvuuteen edellyttäen, että liikkuvuus on täysin lainmukaista, sosiaaliturvaan liittyvien etuuksien saamiseen, tutkintojen vastavuoroiseen tunnustamiseen, vammaisten kohtaamiin esteisiin, perheoikeuden alan kysymyksiin ja muun muassa romaneja koskeviin joukkokarkotuksiin etnisen tai kansallisen alkuperän perusteella sekä kaksinkertaista verotusta koskeviin kysymyksiin;

S.  ottaa huomioon, että kansalaiset jättivät myös vuonna 2011 merkittävän määrän vetoomuksia, joissa korostettiin tarvetta estää luonnon monimuotoisuuden peruuttamaton vähentyminen Natura 2000 -alueilla ja varmistaa luontodirektiivin mukaisesti määriteltyjen alueiden suojelu;

T.  ottaa huomioon, että yleinen tuomioistuin piti asiassa T-308/07 14. syyskuuta 2011 antamassaan tuomiossa voimassa vetoomuksen esittäjän valituksen valiokunnan päätöksestä olla ottamatta hänen vetoomustaan käsiteltäväkseen, minkä myötä todettiin selvästi, että parlamentin on perusteltava hyvin, miksi se ei ota vetoomuksia käsiteltäväksi;

U.  ottaa huomioon, että valiokuntatyöskentelyn tehokkuus riippuu oleellisesti sen nopeudesta ja perusteellisuudesta ja että sitä voitaisiin parantaa varsinkin optimoimalla vetoomusten käsittelyajat ja systematisoimalla niiden arviointimenettely;

1.  toteaa, että vuonna 2011 vastaanotetut vetoomukset keskittyivät edelleen EU:n lainsäädännön väitettyihin rikkomuksiin ympäristön, oikeuden ja sisämarkkinoiden alalla, mikä heijastaa kansalaisten näkemyksiä siitä, tuottaako EU:n lainsäädäntö jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön siirtämänä ja täytäntöönpanemana todella odotetut tulokset ja vastaako se unionin oikeutta;

2.  panee merkille, että kansalaiset jättävät yhä enemmän vetoomuksia ja muita asiakirjoja, joissa pyydetään lainsäädännöllisin ja taloudellisin keinoin korjaamaan asioita, jotka SEUT 227 artiklan sekä perusoikeuskirjan 51 artiklan nojalla eivät kuulu EU:n toimialaan, kuten pyyntöjä tarkistaa kansaneläkkeiden laskentatapaa ja kumota kansallisten tuomioistuinten päätöksiä, tukea ehdotuksia, jotka koskevat Euroopan rajojen uudelleenmäärittelyä, ja pyyntöjä velvoittaa pankki myöntämään lainaa jne.; tukee täysin parlamentin asiasta vastaavien pääosastojen pyrkimyksiä ratkaista tällaisten kansalaisten toimittamien asiakirjojen käsittely siten, että otetaan samalla huomioon parlamentin velvollisuudet sen yhteydenpidossa kansalaisiin;

3.  katsoo, että vetoomusvaliokunta voisi parhaiten huolehtia tehtävästään ja vastuustaan ja valiokunnan näkyvyyttä, vastuullisuutta ja avoimuutta voitaisiin parhaiten tehostaa, jos valiokunnan valmiuksia tuoda EU:n kansalaisille tärkeitä kysymyksiä täysistunnon käsiteltäväksi lisättäisiin ja sen kykyä kuulla todistajia, toteuttaa tutkimuksia ja järjestää paikan päällä pidettäviä kuulemistilaisuuksia parannettaisiin;

4.  muistuttaa, että parlamentti on päättänyt asetuksen (EU) N:o 211/2011 11 artiklassa säädettyjen, menestyksekkäitä eurooppalaisia kansalaisaloitteita koskevien julkisten kuulemisten järjestämisen osalta, että vetoomusvaliokunta otetaan automaattisesti mukaan kaikkiin kuulemisiin asiasta vastaavan valiokunnan kanssa, jolla on asiaa koskeva lainsäädäntövalta; katsoo, että siten vahvistetaan vetoomusvaliokunnan tehtävä elimenä, jolla on suorien kansalaisyhteyksien alalla eniten kokemusta ja varmistetaan kaikkien menestyksekkäiden kansalaisaloitteiden yhtenäinen käsittely; kehottaa puheenjohtajakokousta hyväksymään valiokunnan toimivaltaa koskevan selvennyksen työjärjestyksen liitteessä VII olevaan XX kohtaan; painottaa samalla, että SEUT 227 artiklan mukaisen vetoomuksen ja kansalaisaloitteen välinen ero on tehtävä kansalaisille täysin selväksi;

5.  suhtautuu myönteisesti parlamentin päätökseen luoda verkkosivuilleen paljon käytännöllisempi ja näkyvämpi vetoomusten verkkoportaali, jolla parannetaan SEUT 227 artiklan ja parlamentin työjärjestyksen 202 artiklan sekä perusoikeuskirjan 51 artiklan rajoissa kansalaisten mahdollisuuksia käyttää vetoomusprosessia, annetaan heille tietoja ja mahdollistetaan vetoomusten tekeminen käyttäjäystävällisemmässä ympäristössä sekä vetoomusten tukeminen sähköisellä allekirjoituksella; katsoo, että portaalissa olisi oltava myös käytännöllisiä linkkejä muihin EU:n, jäsenvaltioiden tai alueiden tasolla käytettävissä oleviin muutoksenhakukeinoihin sekä kokonaisvaltainen katsaus vetoomusvaliokunnan toimivaltaan ja samalla olisi määriteltävä tietty menettelykehys julkishallinnolle Euroopan unionin tuomioistuimen päätösten virallisen CURIA-portaalin mukaisesti;

6.  vahvistaa aikovansa edelleen edistää ja puolustaa päättäväisesti kansalaisten perusoikeuksia ja -vapauksia hyödyntämällä poliittista vaikutusvaltaansa valiokunnan esille tuomien käsiteltäväksi otettujen tapausten suhteen tiiviissä yhteistyössä komission ja unionin jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa;

7. kehottaa vetoomusvaliokuntaa tutkimaan ERT-oikeuskäytäntölinjan vaikutuksia vetoomusten luotettavuuteen sekä selvittämään, mitkä tosiasialliset esteet estävät unionin kansalaisia saamasta EU:n tuomioistuimen ennakkoratkaisua koskevilla pyynnöillä luotettavia tulkintoja yhteisön oikeutta koskevista ydinkysymyksistä kansallisissa tuomioistuimissa käytävissä oikeudenkäynneissä;

8.  pitää tärkeänä, että vastavuoroisuuteen perustuvaa yhteistyötä jäsenvaltioiden parlamenttien ja hallitusten kanssa lisätään ja että jäsenvaltioiden viranomaisia kannustetaan tarvittaessa saattamaan EU:n lainsäädäntö osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamaan sitä täysin avoimesti;

9.  korostaa komission ja jäsenvaltioiden yhteistyön merkitystä, mutta ilmaisee tyytymättömyytensä siihen, että tietyt jäsenvaltiot laiminlyövät EU:n ympäristölainsäädännön siirtämisen osaksi kansallista lainsäädäntöä ja voimaansaattamisen;

10.  katsoo, että vetoomusmenettelyä ei pitäisi käyttää jäsenvaltioiden poliittisiin tarkoituksiin, vaan sen sijaan menettelyn tulisi olla objektiivinen ja kuvastaa Euroopan parlamentin asemaa;

11.  suhtautuu myönteisesti vetoomusvaliokunnan ja Euroopan oikeusasiamiehen yksiköiden rakentavaan yhteistyöhön ja vakuuttaa tukevansa edelleen määrätietoisesti oikeusasiamiestä EU:n toimielimien ja niitä vastaan kohdistettujen hallinnollisten epäkohtien tunnistamisessa;

12.  kehottaa komissiota toimittamaan vetoomusvaliokunnalle yksityiskohtaisia tietoja ja tilastoanalyysin komission tutkimista Euroopan unionin kansalaisten valituksista, mukaan lukien saavutetut tulokset ja valittajan kotipaikka;

13.  katsoo SEUT 258 ja 260 artiklassa säädettyjen rikkomismenettelyjen toiminnan osalta, että komission olisi huolehdittava siitä, että parlamentille esitettyjä vetoomuksia ja komissiolle esitettyjä valituksia kohdellaan tasavertaisesti;

14.  katsoo, että täsmällisemmät ja kirjalliset menettelysäännöt valiokunnan valtuuskuntien matkojen valmistelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista voivat lisätä vetoomusvaliokunnan työn tehokkuutta ja johdonmukaisuutta;

15.  katsoo, että jätehuollon puitedirektiivin asianmukainen täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa on erittäin tärkeää, ja pyytää sen vuoksi jäsenvaltioita, joilla on jätehuollon ongelma-alueita, toimimaan päättäväisesti ja ripeästi;

16.  toistaa jo lukuisia kertoja jäsenvaltioille osoittamansa kehotuksen noudattaa Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annetussa direktiivissä 2004/38/EY asetettuja velvoitteita; muistuttaa jäsenvaltioita niiden velvollisuudesta helpottaa myös samaa sukupuolta olevien parien ja heidän lastensa sekä romanien ja muiden vähemmistöryhmien maahanpääsyä ja oleskelua ilman minkäänlaista syrjintää;

17.  kannattaa vilpittömästi Espanjan rannikkolain perustavoitetta suojella Espanjan rannikon ympäristöä ylirakentamiselta sen säilyttämiseksi eläimille ja kasveille ja tuleville sukupolville; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että tämä laki muodostaa edelleen ongelman vetoomusten esittäjille ja varsinkin Espanjan kansalaisille; tukee vetoomusten esittäjien pyrkimyksiä ratkaista lakiin ja sen täytäntöönpanoon liittyvät ongelmat ottaen erityisesti huomioon vetoomusvaliokunnan päätöksen perustaa työryhmä pohtimaan tätä kysymystä syvällisemmin;

18.  katsoo, että nykyisessä taloustilanteessa on kaikkien edun mukaista ratkaista Espanjan rannikkolain soveltamisalaan mahdollisesti kuuluviin kiinteistöihin liittyvä oikeudellinen epävarmuus; suhtautuu myönteisesti Espanjan hallituksen ilmoitukseen, jonka mukaan se aikoo tarkistaa rannikkolakia sovittaakseen yhteen Espanjan rannikkoalueen tulevan suojelun ja talouskasvun sekä parantaakseen kiinteistöjen omistajien oikeusvarmuutta; kehottaa Espanjan hallitusta takaamaan hyvässä uskossa kiinteistön hankkineiden edut ja niiden yhteisöjen edut, jotka ovat aina eläneet kestävässä rinnakkainelossa meren kanssa; kehottaa erityisesti käsittelemään kiinteistölain soveltamisen erityiskysymystä, jotta ei kannusteta mielivaltaisiin, taannehtiviin tai yksipuolisiin päätöksiin vaan taataan asianmukainen menettely, muutoksenhakuoikeus, asianmukainen korvaus ja oikeus saada tietoa;

19.  muistuttaa parlamentin näkemyksestä, että rannikkolaki on vaikuttanut suhteettomasti yksittäisiin kiinteistöjen omistajiin ja samalla riittämättömästi niihin, jotka ovat todella tuhonneet rannikkoa syyllistymällä monissa tapauksissa liialliseen kaupunkirakentamiseen; kehottaa painokkaasti Espanjan hallitusta varmistamaan asianmukaisten syyte- ja korvausvaatimusten esittämisen niille, joiden petollinen menettely on saattanut lukemattomat unionin kansalaiset kestämättömään tilanteeseen, jossa he ovat menettäneet tai ovat vaarassa menettää kotinsa(5);

20.  kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että ympäristövaikutusten arvioinnista annettua direktiiviä vahvistetaan antamalla selvemmät ohjeet asiantuntijoiden tekemien tutkimusten riippumattomuudesta, yhteisistä EU:n raja-arvoista, menettelyn enimmäiskestosta tehokas julkinen kuuleminen mukaan lukien, päätösten perustelua koskevasta vaatimuksesta, pakollisesta kohtuullisten vaihtoehtojen arvioinnista ja laadunvalvontamekanismista;

21.  kehottaa komissiota lisäksi varmistamaan, että jäsenvaltiot panevat lintu- ja luontodirektiivit täytäntöön ja noudattavat niitä ja että Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella annettu direktiivi 2004/38/EY saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä ja sitä sovelletaan tehokkaammin;

22.  muistuttaa niiden vetoomuksen esittäjien suuresta määrästä, jotka valittavat Saksan nuoriso- ja perhepolitiikasta ja varsinkin Saksan lastensuojeluvirastoista, ja vahvistaa, että vetoomusvaliokunta haluaa sen oman sekä Euroopan unionin toimivallan rajoissa antaa rakentavan panoksen valitusten selvittämiseksi vetoomuksen esittäjien ja viranomaisten välillä; huomauttaa, että tässä yhteydessä ei saa puuttua jäsenvaltioiden sisäisiin itsenäisiin hallintomenettelyihin;

23.  aikoo päättäväisesti tehdä vetoomusmenettelystä tehokkaamman, avoimemman ja puolueettoman sekä vetoomusvaliokunnan jäsenten osallistumisoikeudet säilyttäen sellaisen, että myös vetoomusten käsittelyn eri menettelyvaiheet kestävät tuomioistuinten suorittaman tarkastelun;

24.  korostaa, että vetoomusten käsittelyn jatkuvuus on taattava myös lainsäädäntökausien vaihtuessa ja siitä johtuvien henkilöstövaihdosten yhteydessä;

25.  pitää parlamentin jäsenten osallistumista tiedonkeruumatkoille paitsi parlamentaarisena osallistumisoikeutena myös velvollisuutena vetoomuksen esittäjiä kohtaan;

26.  kehottaa luomaan valiokunnan työskentelyn parantamisen yhteydessä menettelyn, jolla taataan tiedonkeruumatkojen jälkeen jokaisen matkalle osallistuneen jäsenen oikeus esittää saadut tiedot omasta näkökulmastaan sekä jokaisen valiokunnan jäsenen mahdollisuus osallistua päätöksentekoon vetoomusvaliokunnan tekemien päätelmien suhteen;

27.  painottaa, että vetoomusvaliokunnalla on muiden toimielinten ja elinten, kuten tutkintavaliokuntien, eurooppalaisen kansalaisaloitteen ja Euroopan oikeusasiamiehen, rinnalla itsenäinen ja selvästi määritelty rooli jokaisen yksittäisen kansalaisen yhteyspisteenä;

28.  pyytää puheenjohtajakokousta tutkimaan, tarvitaanko näiden vetoomusmenettelyä koskevien muodollisten vaatimusten toteuttamiseksi työjärjestyksen muuttamista;

29.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja vetoomusvaliokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä niiden vetoomusvaliokunnille ja oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.

(1) Asetus (EU) N:o 211/2011 (EUVL L 65, 11.3.2011, s. 1). (2) Direktiivi 2011/92/EU tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista (EUVL L 26, 28.1.2012, s. 1). (3) Direktiivi 2008/98/EY jätteistä (EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3). (4) Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen 2010 – Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen (COM(2010)0603). (5) Ks. 26. maaliskuuta 2009 annetun päätöslauselman johdanto-osan Q kappale ja 17 kohta (EUVL C 117 E, 6.5.2010, s. 189.