Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tiettyjen kolmansista maista tuotavien tuotteiden alkuperämaan merkitsemisestä (COM(2005)0661 – C7-0048/2010 – 2005/0254(COD)),

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A7-0273/2010),

–  ottaa huomioon 21. lokakuuta 2010 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(1),

–  ottaa huomioon liitteen, joka sisältyy 23. lokakuuta 2012 annettuun komission tiedonantoon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”Komission työohjelma vuodeksi 2013” (COM(2012)0629),

–  ottaa huomioon kaikki aiemmat alkuperän merkitsemistä antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  muistuttaa vahvistaneensa 21. lokakuuta 2010 pitämässään istunnossa ensimmäisen käsittelyn kantansa ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tiettyjen kolmansista maista tuotavien tuotteiden alkuperämaan merkitsemisestä äänin 525 puolesta, 49 vastaan ja 44 tyhjää;

B.  toteaa, että vaikka tästä on kulunut yli kaksi vuotta, neuvosto ei ole toistaiseksi vahvistanut yhteistä kantaa, minkä seurauksena yhteispäätösmenettely on umpikujassa;

C.  ottaa huomioon, että työohjelmassaan vuodeksi 2013 komissio ilmoittaa, että sen ehdotus on vanhentunut, mikä on seurausta paitsi neuvoston kykenemättömyydestä päästä yhteisymmärrykseen myös viimeaikaisesta kehityksestä, joka koskee Maailman kauppajärjestön (WTO) pysyvän valituselimen antamia lausuntoja WTO-sääntöjen oikeudellisesta tulkinnasta;

D.  ottaa huomioon, että Euroopan unionilla ei ole voimassa olevia yhdenmukaisia sääntöjä tuontitavaroiden alkuperämaan ilmoittamisesta, lukuun ottamatta joitakin maatalousalan tuotteita;

E.  ottaa huomioon, että jotkut EU:n ulkopuoliset WTO:n jäsenvaltiot, kuten Brasilia, Kanada, Kiina ja Yhdysvallat, ovat soveltaneet pakollisia alkuperämaan merkitsemisjärjestelmiä tiettyihin tuotteisiin;

F.  katsoo, että yhteiset säännökset ovat tarpeellisia, jotta voidaan lisätä kilpailukykyä WTO:n jäsenvaltioiden joukossa ja varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset alkuperän merkitsemistä soveltavien EU:n tärkeimpien kumppanuusmaiden tuottajien kanssa;

G.  katsoo, että tieto on yksi kansalaisten vapauksien ja kuluttajansuojan kulmakivistä;

1.  pitää valitettavana komission päätöstä peruuttaa parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä hyväksymä ehdotus asetukseksi tiettyjen kolmansista maista tuotavien tuotteiden alkuperämaan merkitsemisestä ilmoittamatta siitä ajoissa parlamentille ja antamatta lainsäädäntövallan käyttäjille yksityiskohtaista selvitystä aikomuksestaan ennen päätöksentekoa;

2.  kehottaa komissiota harkitsemaan uudestaan kaavailemaansa päätöstä;

3.  vaatii, että komissio muussa tapauksessa ehdottaa uutta WTO-sääntöjen mukaista lainsäädäntöä, jonka pohjalta unioni voisi ratkaista kysymykset, joihin alkuperäisessä ehdotuksessa pyrittiin puuttumaan;

4.  pyytää komissiota ilmoittamaan parlamentille lainsäädäntöprosessin uudelleen käynnistämiseen tarvittavien tulevien toimien aikataulusta ja ratkaisemaan nykyisen pattitilanteen;

5.  kehottaa komissiota ryhtymään kiireellisesti toimiin ja käynnistämään vertailevan tutkimuksen alkuperän merkitsemistä koskevista voimassa olevista ja kussakin WTO:n jäsenvaltiossa sovellettavista lainsäädäntömenettelyistä, jotta voidaan selvittää niiden taustalla olevat periaatteet ja arvioida niiden yhdenmukaisuutta WTO-sääntöjen kanssa;

6.  muistuttaa jälleen kerran, että on tärkeää säilyttää tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n yritysten ja kolmansista maista peräisin olevien kilpailijoiden välillä osana monenvälistä kauppaa ja ottaa käyttöön johdonmukainen linjaus kuluttajansuojan varmistamiseksi; korostaa, että tämä on tärkeää myös siksi, että korkealaatuiselle tuotannolle sekä ympäristö- ja sosiaalinormeille voidaan näin antaa suuri painoarvo nykyisessä globaalissa kilpailutilanteessa, mikä on erityisen tärkeää pk-yritysten kannalta;

7.  painottaa, että kaikkia alueellisen sekä jäsenvaltioiden ja unionin tason käytettävissä olevia keinoja on hyödynnettävä tehokkaammin siihen saakka, kunnes uusi lainsäädäntö hyväksytään, jotta kuluttajat voivat sisämarkkinoilla tehdä entistä valistuneempia ostopäätöksiä; katsoo, että tähän tavoitteeseen on pyrittävä myös koulutuksen avulla sekä valistamalla yleisöä joukkotiedotusvälineiden kautta;

8.  kehottaa neuvostoa määrittelemään yhteisen kantansa parlamentin ensimmäisen käsittelyn pohjalta, jotta voidaan käydä tavanomainen toimielinten välinen keskustelu;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 211.