Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan ja 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 artiklan, 153 artiklan 1 kohdan i alakohdan ja 157 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan,

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Tavoitteena työllistävä elpyminen” (COM(2012)0173) ja sen liiteasiakirjan henkilökohtaisten ja kotitalouspalvelujen työllistämispotentiaalin hyödyntämisestä (SWD(2012)0095),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2011 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskevasta Euroopan unionin ohjelmasta (COM(2011)0609),

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston maaliskuussa 2011 hyväksymän Euroopan tasa-arvosopimuksen vuosiksi 2011–2020,

–  ottaa huomioon vuonna 2011 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan naisten ja miesten tasa-arvon edistymisestä (vuosikertomus 2010) (SEC(2011)0193),

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015” (COM(2010)0491),

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista – Eurooppa 2020 -strategian yhdennettyjen suuntaviivojen II osa (COM(2010)0193),

–  ottaa huomioon palveluista sisämarkkinoilla 12. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/123/EY(1),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun direktiivin 2006/54/EY (uudelleenlaadittu toisinto)(2),

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla 13. joulukuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/113/EY(3),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman työmarkkinoilta syrjäytyneiden aktiivisen osallisuuden edistämisestä(4),

–  ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman naisten asemasta ikääntyvässä yhteiskunnassa(5);

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman talous- ja rahoituskriisiin liittyvistä sukupuolinäkökohdista(6),

–  ottaa huomioon 19. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman epävarmassa asemassa olevista naistyöntekijöistä(7),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa – 2010(8),

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisten köyhyydestä Euroopan unionissa(9),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisista ja yritysjohtajuudesta(10),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisyrittäjyydestä pienissä ja keskisuurissa yrityksissä(11),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman yksinhuoltajaäitien tilanteesta(12),

–  ottaa huomioon 13. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman naisten ja miesten tasa-arvosta Euroopan unionissa 2011(13),

–  ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle sen periaatteen soveltamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka(14),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman naisten roolista vihreässä taloudessa(15),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman naisten työoloista palvelualalla(16),

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman romaniväestön osallistamista koskevasta EU:n strategiasta(17),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0048/2013),

A.  toteaa, että Euroopan unionia ravistelee tällä hetkellä vakavin talous- ja rahoituskriisi sitten 1930-luvun suuren laman ja että jäsenvaltioiden työttömyysaste on mainitun kriisin seurauksena kohonnut merkittävästi kaikissa jäsenvaltioissa ja erityisesti eteläisissä jäsenvaltioissa; huomauttaa, että kriisin vaikutukset kohdistuvat erityisen voimakkaasti haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin ja varsinkin naisiin ja toteutuvat välittömästi palkan alennuksena tai työpaikan menettämisenä tai työsuhteen epävarmuutena ja välillisesti talousarvioleikkauksina julkisten palvelujen ja sosiaalitukien alalla; katsoo, että kriisin ratkaisemisessa ja selviytymiskeinojen kehittämisessä on muun muassa kiinnitettävä hyvin vakavaa huomiota sukupuolten tasa-arvoon;

B.  toteaa, että oikeus työhön on naisten tosiasiallisten yhtäläisten oikeuksien, taloudellisen riippumattomuuden ja ammatillisten mahdollisuuksien toteuttamisen olennainen ennakkoehto; ottaa huomioon, että nykyinen kriisi on rahoitus- ja talouskriisin ohella myös demokratian, tasa-arvon, sosiaalipalvelujen ja sukupuolten tasa-arvon kriisi ja että sen varjolla myös hidastetaan ilmastonmuutoksen torjuntaa ja ympäristöhaasteiden ratkaisemista ja pyritään jopa pysäyttämään ne;

C.  toteaa, että tutkimusten mukaan naisten osuus EU:n rahoituslaitosten päättävissä tehtävissä on vain 5 prosenttia ja että jokaisen 27 jäsenvaltion keskuspankin pääjohtajana on mies; ottaa huomioon, että tasa-arvotutkimukset ovat osoittaneet, että naisilla on erilainen johtamistapa ja että he pyrkivät välttämään riskejä ja keskittyvät enemmän pitkän aikavälin tavoitteisiin;

D.  toteaa, että talouskriisin alkuvaiheissa vaikutukset kohdistuivat voimakkaammin miehiin kuin naisiin, mutta kriisin edetessä työttömyys on kehittynyt eri tavoin miesten ja naisten keskuudessa; naiset eivät olleet kriisin ensisijaisia uhreja, mutta nyt kriisin seuraukset näkyvät yhä selkeämmin ja pitkäaikaisemmin naisilla (suurempi ja jatkuvasti kasvava määrä työpaikkoja on epävarmoja ja osa-aikaisia, suurempi työttömyysriski, matalammat palkat, heikompi sosiaaliturva jne.); toteaa, että kriisin tämänhetkisestä vaiheesta on saatavilla huomattavasti vähemmän tietoa ja että kriisiä koskevien luotettavien vertailukelpoisten tietojen puuttumisen vuoksi sen vaikutuksia naisiin tavataan vähätellä;

E.  ottaa huomioon naisten merkittävän roolin taloudellisen kehityksen edistämisessä ja toteaa, että naisten voimaannuttaminen voi nostaa yhteisöjä ja perheitä köyhyydestä;

F.  toteaa, että kriisitilanteessa työmarkkinapolitiikassa on tapana keskittyä yleiseen työllisyyteen, ei vain työelämän ulkopuolella olevien naisten työllisyystason kohentamiseen;

G.  toteaa, ettei naisten työttömyys useinkaan näy virallisissa tilastotiedoissa ja että sukupuolten epätasa-arvoa, joka ilmenee naisten poissaolona työmarkkinoilta, aliarvioidaan monessa tapauksessa, koska naisilla on taipumus siirtyä useammin pois virallisilta työmarkkinoilta eri syistä (raskaus, perhevelvoitteet, ajalliset rajoitteet) palkattomaan tai pimeään työhön, jota he usein tekevät kotona tai he toimivat omaishoitajina tai työskentelevät harmaassa taloudessa, ja että tällä hetkellä sukupuolten tasa-arvoa edistäviin toimiin kohdennettujen julkisten menojen leikkaamisen vaikutuksista on vain vähän tutkimukseen perustuvaa tietoa;

H.  panee merkille, että hallitusten säästöohjelmiin liittyvät talousarvioleikkaukset kohdistuvat enimmäkseen julkiseen sektoriin ja sen hyvinvointipalveluihin, joiden alalla työntekijät ja edunsaajat ovat pääasiassa naisia – julkisen sektorin työntekijöistä heitä on noin 70 prosenttia – , mutta myös yksityiseen sektoriin, joten naisista on tulossa säästötoimien ensisijaisia uhreja; panee merkille, että tähän mennessä yksikään jäsenvaltio ei ole arvioinut ehdotettujen julkisten menojen leikkausten ja julkisen talouden vakauttamisen vaikutusta sukupuolten tasa-arvon kannalta, olipa kyse yksittäisistä toimista tai niiden kumulatiivisista vaikutuksista;

I.  ottaa huomioon, että naiset ovat riippuvaisempia sosiaalietuuksista ja että sosiaalietuuksia leikataan talouden säästötoimien yhteydessä;

J.  toteaa, että nykyisen kaltaisessa kriisitilanteessa työmarkkinoilla tarvitaan perusteellisia rakennemuutoksia;

K.  toteaa, että naisilla kriisi näkyy työpaikkojen vähenemisen ohella myös työskentelyaikataulun muuttamisena sekä työajan pidentämisenä siten, että se käsittää monessa tapauksessa useita eri työvuoroja; arvioi, että talous elpyy hyvin todennäköisesti nopeammin teollisuusalalla, minkä seurauksena miesvaltaisten alojen työllisyys kohenee naisvaltaisia aloja ripeämmin; olettaa, että julkisiin palveluihin kohdistuvat säästötoimet vaikuttavat pitkäaikaisemmin naisten työllisyyteen ja saattavat siten pitkällä aikavälillä vaarantaa sukupuolten tasa-arvon alalla saavutetun edistyksen;

L.  toteaa, että vallitseva kriisi johtaa naisten lisääntyvään hyväksikäyttöön sekä laillisessa että laittomassa taloudessa ja että se vaikuttavaa pitkällä aikavälillä merkittävästi niihin naisiin, joiden urakehitys ei ole lineaarista (mukaan lukien naiset, joiden matalapalkkaiset työsuhteet ovat tilapäisiä, osa-aikaisia, katkonaisia, etätyypillisiä tai harmaata työtä) ja joiden työ on usein tahdonvastaisesti osa-aikaista, minkä vuoksi naisten eläkekertymät ovat puutteellisia ja suurempi osuus naisista on köyhyysvaarassa; toteaa, että naisille saattaa kertyä oikeus vain hyvin pieneen eläkkeeseen ja että siksi he saattavat joutua köyhyysrajan alapuolelle; toteaa, että kokonainen nuorten miesten ja naisten sukupolvi saattaa jäädä ”kadotetuksi sukupolveksi”, koska sillä ei vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi ole työmahdollisuuksia, turvattua työpaikkaa ja monessa tapauksessa kouluttautumismahdollisuuksia;

M.  toteaa, että kriisi vaikeuttaa entisestään työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista; toteaa, että lapset vaikuttavat eri tavalla miesten ja naisten työllisyyteen; toteaa, että äitien työvoimaosuus on 12 prosenttia alhaisempi kuin lapsettomien naisten, ja että isien työllisyysaste on 8,7 prosenttia korkeampi kuin lapsettomien miesten työllisyysaste;

N.  ottaa huomioon, että sukupuolinäkökulmaa ei ole otettu huomioon nykyisissä ja suunnitelluissa aloitteissa ja toimintalinjoissa, joilla pyritään selviytymään kriisistä;

O.  toteaa, että naisten työllistymistä haittaavat sukupuolistereotypiat kuten näkemys, jonka mukaan miesten työttömyys on naisten työttömyyttä ”vakavampi” ongelma ja joka on vain yksi lukuisista naisten työllistymismahdollisuuksia heikentävistä sukupuolistereotypioista; toteaa, että käytännössä miesten työllistämisstrategia poikkeaa naisten työllistämisstrategiasta, koska miehiä pidetään edelleen perheen huoltajina ja naisia ensisijaisina perheen hoivaajina;

P.  panee merkille, että noin 23 prosenttia Euroopan unionin kansalaisista eli köyhyys- tai syrjäytymisuhan alla vuonna 2010(18) ja että jatkuva köyhtyminen uhkaa ensisijaisesti naisia, joilla on usein muitakin ongelmia kuten iäkkäiden yksin elävien naisten ja yksinhuoltajien (jotka ovat pääasiassa naisia) tapauksessa; toteaa, että tällaisia ongelmia ovat muun muassa hankaluudet työpaikan säilyttämisessä tai uuden löytämisessä näissä olosuhteissa, vaikeudet sopivan asunnon saamisessa, huollettavana olevien henkilöiden (lapset, vanhemmat ja sairaat tai vammaiset henkilöt) hoitaminen ja vaikeudet työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa johtuen siitä, että asianmukaiset tukirakenteet puuttuvat ja kansalliset toimintalinjat poikkeavat toisistaan EU:n 27 jäsenvaltiossa;

Q.  ottaa huomioon, että kriisi on entisestään heikentänyt monien heikossa asemassa olevien yhteisöjen sosiaalista ja taloudellista tilannetta ja lisännyt tyttöjen koulunkäynnin keskeytymistä ja lisännyt entisestään tyttöjen alttiutta joutua ihmiskaupan uhriksi;

R.  ottaa huomioon, että palvelujen ja etuuksien leikkaaminen on vaikuttanut kielteisesti naisten taloudelliseen riippumattomuuteen, koska etuudet ovat naisten merkittävä tulonlähde ja koska naiset käyttävät julkisia palveluja enemmän kuin miehet; toteaa, että yksinhuoltajat ja yksin elävät naispuoliset eläkkeensaajat kärsivät suurimmat kumulatiiviset tappiot;

S.  panee merkille, että kriisin seurauksena naiset tekevät aiempaa useammin pimeää tai palkatonta työtä vailla täyttä sosiaaliturvaa joko omasta tahdostaan tai tahdonvastaisesti ja että OECD:n tutkimuksen(19) mukaan kotitaloustyön osuus on 33 prosenttia OECD:n jäsenmaiden BKT:stä;

T.  toteaa, että miesten ja naisten työllisyysasteen lähentyminen kuvastaa elinolosuhteiden ja työolosuhteiden yleistä heikentymistä eikä niinkään sukupuolten tasa-arvon lisääntymistä;

U.  katsoo, että naisten siirtyminen työelämään edistää talouden elpymistä: kun naiset palaavat töihin, perheiden tulot kasvavat, mikä puolestaan lisää kulutusta ja sitä kautta vauhdittaa taloutta; katsoo, että näin ollen sukupuolten tasa-arvo vaikuttaa myönteisesti tuottavuuden kasvuun ja talouskasvuun;

V.  ottaa huomioon, että äskettäisen viidennen eurooppalaisen työolotutkimuksen (”Naiset, miehet ja Euroopan työolot: viidennen eurooppalaisen työolotutkimuksen jälkianalyysi”, Eurofound 2012, julkaistaan 2013) mukaan on ilmeistä, että työmarkkinoiden eriytyminen sukupuolen mukaan on vahingollista sekä miehille että naisille; ottaa huomioon, että sekä miehet että naiset viihtyvät työpaikalla paremmin ja ovat tyytyväisempiä työhönsä, kun työpaikalla on molempia sukupuolia; katsoo kuitenkin, että on syytä puuttua työmarkkinoiden eriytymiseen sukupuolen mukaan, sukupuolten vastakohtaisuuksiin työpaikoilla sekä saman sukupuolen työpaikkoihin, koska kolme viidesosaa Euroopan työntekijöistä työskentelee työpaikoilla, joilla kaikki työntekijät edustavat samaa sukupuolta;

W.  ottaa huomioon, että naisten ja miesten tasa-arvoa edistäviä toimia on peruttu tai niiden täytäntöönpano on viivästynyt; ottaa lisäksi huomioon, että mahdolliset tulevat julkisten varojen leikkaukset vaikuttavat kielteisesti naisten työllisyyteen ja tasa-arvon edistämiseen;

X.  katsoo, että taloudellista taantumaa ei pitäisi käyttää verukkeena työn ja perhe-elämän yhdistämistä koskevan politiikan hidastamiselle eikä sellaisten budjettileikkausten verukkeena, joilla leikataan huollettavien lasten hoitopalveluja ja lomajärjestelyjä, mikä vaikuttaa erityisesti naisten pääsyyn työmarkkinoille;

Y.  toteaa, että naisiin kohdistuva väkivalta on yleistä jokaisessa maassa ja jokaisessa sosiaaliryhmässä, että taloudellinen paine johtaa monessa tapauksessa jatkuvampiin, väkivaltaisempiin ja vaarallisempiin rikkomuksiin, ja että tutkimusten mukaan naisiin kohdistuva väkivalta lisääntyy, kun miehet kokevat itsensä syrjäytyneiksi ja riistetyiksi talouskriisin seurauksena;

Z.  ottaa huomioon, että naiset ovat hyötyneet eniten EU:ssa vuosien 1998 ja 2008 välillä tapahtuneesta työpaikkojen luomisesta (naisten työllisyysaste nousi tuolloin 55,6 prosentista 62,8 prosenttiin)(20); ottaa huomioon, että naisten työllisyys on noussut 12,7 prosentilla, mutta miesten työllisyys vain 3,18 prosentilla ja että naisten työttömyysaste on edelleen hieman korkeampi vuonna 2012(21) (10,7 prosenttia naisista on työttöminä, kun taas miesten luku on 10,6 prosenttia);

AA.  toteaa, että vuonna 2011 naisista 31,6 prosenttia oli osa-aikatyössä, kun miehistä osa-aikatyössä oli 8,1 prosenttia;

1.  muistuttaa, että sukupuolten tasa-arvo on yksi Euroopan unionin perustavoitteista ja sen täytyy näin olla perusperiaatteena myös vallitsevan talous- ja rahoituskriisin ratkaisemisessa, mukaan lukien investoinnit julkiselle sektorille, hyvinvointipalveluihin, ympäristön kannalta kestävään asuntotuotantoon ja liikenteeseen jne., sekä lisätä valtion tuloja tehokkaamman veropolitiikan avulla; pitää valitettavana, että kriisin liennyttämistoimissa, elvytyspaketit mukaan lukien, ei ole tunnustettu, analysoitu eikä korjattu kriisin sukupuolivaikutuksia; arvostelee sitä, että naisten ja miesten välisen tasa-arvon valtavirtaistamista ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan sisällytetty Lissabonin sopimuksen jälkeiseen strategiaan, ja kehottaa näin ollen neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita valtavirtaistamaan sukupuolinäkökohdat erityisten taloudellisten ja työllisyyttä koskevien suuntaviivojen avulla;

2.  pyytää, että Euroopan komissio sisällyttää sukupuolinäkökulman kaikkiin toimiin, erityisesti kestävään kehitykseen ja vihreisiin työpaikkoihin, ammatilliseen koulutukseen, maahanmuuttoon, yhteistyöhön ja kehitykseen, terveyteen ja turvallisuuteen sekä toimiin, joita suunnitellaan tai toteutetaan kriisin vaikutusten kompensoimiseksi tai rajoittamiseksi;

3.  kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan ja painottamaan talouskriisin välitöntä ja pitkäaikaista vaikutusta naisiin ja tutkimaan erityisesti, lisääkö talouskriisi ja miten talouskriisi lisää sukupuolten eriarvoisuutta, sekä arvioimaan tähän liittyviä seurauksia, kuten sukupuoleen kohdistuvan väkivallan, äitien ja lasten terveyden heikentymisen sekä ikääntyneiden naisten köyhyyden riskin yleistymistä;

4.  palauttaa mieliin, että naisten työllisyysaste EU:ssa kasvoi jatkuvasti kymmenen vuoden ajan ja saavutti 62,8 prosenttia vuonna 2008, mutta talouskriisin alettua naisten työllisyysaste on laskenut hieman ja oli 62,3 prosenttia vuonna 2011; korostaa siksi tarvetta kehittää kestäviä ratkaisuja ja huomioida sukupuolten tasa-arvoon liittyvät kysymykset sekä EU:n että jäsenvaltioiden työllisyyttä tukevassa ja talouskasvua elvyttävässä politiikassa;

5.  pyytää komissiota harkitsemaan rakennerahastojen uutta mukauttamista, jotta voidaan varmistaa lisätuki sellaisille naisten työaloille, joihin kriisi todennäköisesti vaikuttaa, sekä lastenhoitoon, koulutukseen ja työllistymisen edistämiseen myönnettävä tuki;

6.  korostaa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan foorumia koskevan lippulaivahankkeen merkitystä; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysipainoisesti Kansalaisten Eurooppa -ohjelmaa ja tulevaa sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskevaa ohjelmaa erityisesti sukupuolten tasa-arvoa koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi tehokkaasti; korostaa Daphne III -ohjelman merkitystä etenkin suojeltaessa naisia väkivallan kaikilta muodoilta ja pyrittäessä terveyden suojelun, hyvinvoinnin ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden korkeaan tasoon;

7.  korostaa, että naisten ja miesten työttömyysaste on lähes sama, mutta kriisi on vaikuttanut naisiin eri tavoilla; korostaa, että naisten työsuhteet ovat epävarmempia erityisesti epätyypillisten sopimusmuotojen yleistymisen seurauksena ja naisten tulot ovat laskeneet huomattavasti esimerkiksi siksi, että naisten ja miesten välinen palkkaero on yhä lähes 17 prosenttia ja siksi naisten työttömyysetuudet ovat myös pienemmät, naisten tahdonvastainen osa-aikatyö on lisääntynyt voimakkaasti ja epävarmojen ja määräaikaisten työsuhteiden määrä on kasvanut vakaampien työsuhteiden kustannuksella; toteaa, että kriisi on heikentänyt naisten asemaa työmarkkinoilla etenkin, kun otetaan huomioon jatkuvat palkkaerot ja siitä johtuvat erot työttömyysetuuksissa; panee merkille, että aikaisemmista kriiseistä saadut kokemukset osoittavat, että miesten työllisyys elpyy yleensä naisten työllisyyttä nopeammin;

8.  pyytää komissiota antamaan mahdollisimman pian direktiiviehdotuksen, jossa on toimenpiteitä sukupuolten välisten palkkaerojen poistamiseksi samaa tai samanarvoista työtä koskevissa tapauksissa;

9.  muistuttaa, että EU:n jäsenvaltioiden väliset erot ovat hyvin suuria, sillä naisten työllisyysaste vaihtelee jäsenvaltioissa 48,6 prosentista 77,2 prosenttiin, minkä takia ratkaisut on mukautettava kunkin jäsenvaltion erityiseen tilanteeseen osana kattavaa eurooppalaista lähestymistapaa; painottaa lisäksi tarvetta ottaa käyttöön yhteisiä ja luotettavia tunnuslukuja ja näin ollen myös luotettavia ja vertailukelpoisia tilastotietoja, jotta voidaan arvioida erilaiset tilanteet, määritellä tarpeet ja löytää niihin sopivat ratkaisut;

10.  muistuttaa, että jo ennen talouskriisin puhkeamista naiset olivat miehiä useammin epävarmassa työsuhteessa tai osa-aikatyössä ja että kriisi on voimistanut tätä ilmiötä entisestään, mikä lisää monien naisten sosiaalisen syrjäytymisen riskiä entisestään; panee merkille, että näin on tapahtunut erityisesti eteläisissä jäsenvaltioissa;

11.  panee huolestuneena merkille, että nuorisotyöttömyys on vuosien 2009 ja 2011 välillä noussut 18,8 prosentista 20,8 prosenttiin ja että kriisillä tulee olemaan kielteisiä vaikutuksia heikoimmassa asemassa oleviin naisryhmiin, kuten vammaiset naiset, maahanmuuttajanaiset, etnisiin vähemmistöihin kuuluvat naiset, kouluttamattomat naiset, pitkäaikaistyöttömät naiset, yksinhuoltajaäidit, ilman ammattia olevat naiset ja kotona perhettään hoitavat naiset; pitää myönteisenä komission toimenpideohjelmaa, jolla pyritään puuttumaan nykyisiin aivan liian korkeisiin nuorisotyöttömyyslukuihin ja sosiaaliseen syrjäytymiseen tarjoamalla nuorille töitä ja koulutusta;

12.  katsoo, että oikeus työhön on olennainen ennakkoedellytys sille, että naiset nauttivat tosiasiallisesta tasa-arvosta, taloudellisesta riippumattomuudesta ja ammatillisesta menestymisestä, ja vaatii näin ollen, että epävarmat työsuhteet on poistettava tunnustamalla työoikeudet ja tehostamalla työoikeuksien noudattamista;

13.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tarkistamaan nykyisiä vastauksiaan talouskriisiin, jotta voidaan varmistaa, että toimia toteutetaan pitkällä aikavälillä ja että toimilla ei vaaranneta hyvinvointipolitiikkaa eikä julkisen sektorin rakenteita, jotka ovat sukupuolten tasa-arvon ennakkoehtoja sosiaalipalvelujen, lastenhoidon, terveydenhoidon, koulutuksen ja työntekijöiden oikeuksien aloilla;

14.  muistuttaa, että naiset kohtaavat enenevässä määrin ongelmia siirtymisessä koulutuksesta työelämään, ja että viime kädessä edellä mainittu johtaa eroihin tavassa, jolla miehet ja naiset arvioivat omia taitojaan;

15.  toteaa, että rakennemuutokset, jotka toteutetaan nykyisen kriisin ratkaisemiseksi, tarjoavat mahdollisuuden torjua Euroopan työmarkkinoilla tiettyjä edelleen liian yleisiä sukupuoleen perustuvan syrjinnän muotoja;

16.  korostaa, että naisten osuus epävirallisessa taloudessa on suurempi kuin miesten osuus osaksi siitä syystä, että sääntely on vähäisempää perinteisillä naisvaltaisilla aloilla, kuten kotityössä ja hoitotyössä; panee toisaalta merkille, että kriisi on lisännyt harmaata taloutta, joskin siitä on hyvin vaikeaa saada selvää, sillä harmaan talouden yleisyydestä ja vaikutuksesta ei ole olemassa luotettavia tietoja;

17.  korostaa, että naisilla on ollut merkittävä rooli kriisin torjumisessa; uskoo vahvasti, että naisilla on etenkin johtoasemiin päästessään merkittäviä mahdollisuuksia yritysten kilpailukyvyn ja tulosten parantamiseen; pitää erityisen kiireellisenä, että naiset saadaan mukaan elvytyssuunnitelmien laatimiseen ja hallinnointiin sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi;

18.  korostaa, etteivät talous- ja rahoituskriisi ja sen johdosta tehtävät talousarvioleikkaukset saa vaarantaa tasa-arvopolitiikan aiempia saavutuksia eikä niitä pidä käyttää perusteena tasa-arvopoliittisten toimenpiteiden vähentämiselle; katsoo, että sen olisi ennemminkin kannustettava jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon näkökohdat työllisyyspolitiikkaansa osana kriisin ratkaisua kaikkien eurooppalaisten taitojen ja kykyjen käyttämiseksi ja hyödyntämiseksi täysimääräisesti; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että sukupuolinäkökohdat sisällytetään kaikkiin suunniteltaviin finanssialan toimintaperiaatteisiin;

19.  korostaa, ettei naisten oikeuksia pitäisi nähdä, ymmärtää tai ajaa kilpailuasemassa suhteessa miesten oikeuksiin, sillä hoitopalvelujen ja perheille tarjottavien julkisten palvelujen parantaminen on edellytys sekä miesten että naisten työelämään osallistumiselle; korostaa, että on edistettävä perheitä ja kotitalouksia koskevien vastuiden jakamista; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön uusia toimenpiteitä tai kehittämään nykyisiä toimenpiteitä, joilla torjutaan sukupuoleen perustuvaa syrjintää ja roolien epätasaista jakautumista, esimerkiksi kannustamalla miehiä käyttämään oikeuttaan lapsen tai sairaan tai vammaisen omaisen hoitamiseen;

20.  korostaa, että kriisi on lisännyt syntyvyyden alenemista Euroopan unionissa, koska työttömyys, epävarmat olosuhteet ja epävarmuus tulevaisuudesta on johtunut siihen, että parisuhteessa olevat ja erityisesti nuoret naiset viivyttävät lasten saamista, mikä entisestään vahvistaa väestörakenteen ikääntymiskehitystä Euroopan unionissa;

21.  korostaa, että makrotalous-, sosiaali- ja työmarkkinapolitiikkaa on uudistettava, jotta voidaan varmistaa naisten taloudellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukainen kohtelu, kehittää strategioita vaurauden oikeudenmukaisen jakautumisen edistämiseksi, taata minimitulot sekä oikeudenmukaiset palkat ja eläkkeet, vähentää sukupuolten välisiä palkkaeroja, luoda naisille laadukkaampia työpaikkoja, joihin liittyy oikeuksia, jotka avaavat naisille mahdollisuuden korkeatasoisten julkisten palvelujen käyttämiseen, ja parantaa sosiaali- ja lähipalveluja, mukaan lukien päiväkoti-, esiopetus- ja iltapäiväkerhopalvelut, kunnallisten vapaa-aikakeskusten palvelut, perheiden tukipalvelut ja sukupolvien väliset palvelut;

22.  muistuttaa, että julkisen talouden leikkaukset eivät ole sukupuolineutraaleja vaan johtuvat Euroopan unionin makrorakenteellisesta talouspolitiikasta, erityisesti talouden ohjausjärjestelmään ja talouden mukauttamisohjelmiin sisältyvien toimien täytäntöönpanosta, aiheuttavat ja lisäävät myös jatkossa sukupuolten välistä epätasa-arvoa, naisten työttömyyttä, ja köyhyyden naisistumista; katsoo, että politiikan muutosta tarvitaan, koska enemmistö julkisen sektorin työntekijöistä sekä sosiaalitukien saajista on naisia; kehottaa siksi myöntämään lisärahoitusta asianomaisille budjettikohdille;

23.  kehottaa jäsenvaltioita ja EU:n toimielimiä soveltamaan sukupuolivaikutusten arviointia suunnitellessaan säästötoimia, jotta voidaan varmistaa, että niiden vaikutus riippuisi mahdollisimman vähän sukupuolesta;

24.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan tasa-arvonäkökohdat huomioon talousarvion laadinnassa, jotta jäsenvaltiot voivat arvioida valtion toimia ja ohjelmia, niiden vaikutusta resurssien jakautumiseen ja naisten ja miesten tasa-arvoon;

25.  korostaa, että naisten hitaan urakehityksen riski on suurempi kuin miesten vastaava riski, koska naiset tyytyvät alemman tasoisiin työsuhteisiin tai osa-aikaiseen työhön, ja että edellä mainitun vuoksi naisten työsuhteet ovat epävarmempia, naisten tulotaso on alhaisempi ja naiset kärsivät enemmän köyhyydestä;

26.  kehottaa jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia varmistamaan lasten ja muiden huollettavien kohtuuhintaisten, helppokäyttöisten ja korkealaatuisten hoitopalveluiden saatavuuden sekä sen, että mainitut palvelut ovat sovitettavissa yhteen lasten tai muiden henkilöiden nais- tai miespuolisten huoltajien kokopäivätöiden aikataulujen kanssa;

27.  korostaa julkisen sektorin työntekijöiden välittömän työhönpaluun ja työllistyvyyden edistämisen merkitystä, koska suurin osan julkisen sektorin työntekijäistä on naisia, joiden työpaikat ovat vaarassa julkisen sektorin menoleikkausten vuoksi;

28.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huomiomaan sukupuolten tasa-arvoon liittyvät kysymykset kaikissa työllisyyspoliittisissa toimissa, ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin naisten saamiseksi nopeammin takaisin työmarkkinoille suoritustason lisäksi myös johtotehtäviin, sekä sisällyttämään tämän lähestymistavan unionin työllisyyden suuntaviivoihin; korostaa, että tasa-arvonäkökohdat on otettava huomioon talousarvion laadinnassa erityisesti seuraavan vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen yhteydessä, jotta voidaan saavuttaa tasa-arvosopimuksen ja Eurooppa 2020 – strategian tavoitteet;

29.  pitää valitettavana sitä, että naisten työmarkkinoille osallistumisen edistäminen puuttuu vuotta 2013 koskevasta vuotuisesta kasvuselvityksestä siitä huolimatta, että ensiksi mainittu sisältyy EU 2020 -strategian yleistavoitteisiin; kehottaa neuvostoa lisäämään naisten työmarkkinoille osallistumisen edistämisen ensisijaiseksi tavoitteeksi, kun neuvosto hyväksyy tätä vuotta koskevat talouspolitiikan suuntaviivat talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä;

30.  kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon kaikkiin tuleviin kansallisiin uudistusohjelmiin sekä huolehtimaan sen täytäntöönpanosta;

31.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita edistämään aktiivista työmarkkinapolitiikkaa, työmarkkinaosapuolten tiivistä vuoropuhelua, työelämän vähimmäisvaatimuksia ja sosiaalista suojelua naisten oikeuksien suojelemiseksi, maahanmuuttajanaiset mukaan luettuina, sekä pakkotyön ja pimeän työn torjumiseksi;

32.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimiin, joilla edistetään äitien pääsyä työmarkkinoille esimerkiksi etätyön, ammattikoulutuksen tai uudelleenkoulutuksen avulla, jotta voidaan edistää ”helpotettua” työhönpaluuta äitiysloman jälkeen;

33.  on tyytyväinen ehdotukseen direktiiviksi sukupuolijakauman tasapainosta pörssiyritysten toimivaan johtoon kuulumattomien johtajien keskuudessa, koska se edistää naisten pääsyä ammattitaitoa vaativiin ja paremmin palkattuihin työpaikkoihin; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan sen täytäntöönpanoa ja valmistautumaan siihen; kehottaa muitakin työnantajia hyväksymään vastaavan sitovan lainsäädännön siten, että se koskee myös eurooppalaisia, kansallisia, alueellisia ja paikallisia julkisia elimiä, hallintoviranomaisia ja hallintoelimiä, joiden olisi toimittava esimerkkinä sukupuolten tasa-arvon soveltamisessa päätöksenteossa;

34.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään strategian, jolla edistetään sukupuolten tasa-arvoa pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, jotka eivät kuulu edellä mainitun direktiivin soveltamisalaan; arvostelee sitä, että naiset ovat aliedustettuina rahoituslaitosten hallintoelimissä ja että naiset näin ollen ovat käytännöllisesti katsoen poissuljettuja rahoitusalan päätöksenteosta; kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään naisten osallistumista päätöksenteon kaikilla tasoilla ja erityisesti kun on kyse talousarvioiden laadinnasta ja Euroopan rahoitusjärjestelmiä, Euroopan keskuspankki mukaan lukien, koskevista hallinnointijärjestelyistä; korostaa tässä yhteydessä tarvetta edistää tyttöjen ja naisten talouslukutaitoa;

35.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan laaja-alaisia koulutuspoliittisia toimenpiteitä niiden alojen palkansaajien keskuudessa, joilla kriisi tai globalisaatio ovat vaikuttaneet kielteisimmin, jotta nämä olisivat valmiita työmarkkinoiden kehitykseen ja uudenlaisiin työpaikkoihin, sekä ottamaan näissä toimenpiteissä huomioon naisten erityisaseman ja sen, että naiset joutuvat miehiä useammin keskeyttämään urakehityksensä lastenhoidon tai sairaiden omaisten hoitamisen vuoksi, millä on vaikutusta urakehitykseen; pyytää yrityksiä toteuttamaan järjestelmällisesti koulutussuunnitelmia, jotta työntekijöitä voidaan auttaa kouluttautumaan uuteen ammattiin ja heitä voidaan tukea yksilökohtaisesti sijoittautumaan uudelleen työmarkkinoille ja jotta työttömille työnhakijoille sekä vähän koulutetuille työntekijöille voidaan tarjota sopivaa koulutusta; kehottaa perustamaan myös toimialakohtaisen avointen työpaikkojen rekisterin, jotta naiset voivat valmistautua ja etsiä kohdennetusti työpaikkoja;

36.  kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan sosiaaliturvajärjestelmiään, jotta voidaan yksilöllistää eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmien oikeudet niin, että voidaan poistaa ”elättäjän etuoikeus”, ja jotta siten varmistetaan yhtäläiset eläkeoikeudet;

37.  korostaa, että hoitoalalla menojen leikkaukset todellisuudessa johtavat työn uudelleenjakoon naisten vastuulle ja vaarantavat sukupuolten tasa-arvon, ja kehottaa jäsenvaltioita kehittämään hoitopalvelujen tarjoamista koskevia suunnitelmia, joilla luodaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja edistetään sukupuolten tasa-arvoa;

38.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään naisiin kohdistuvaa ammattikoulutuspolitiikkaa ja naisille suunnattuja ammatillisen koulutuksen ohjelmia sekä kiireellisesti tarvittavia elinikäisen oppimisen ohjelmia naisten osuuden kasvattamiseksi työmarkkinoiden eri aloilla, mukaan luettuna talous- ja rahoitusalat, joilla on vähän naispuolisia työntekijöitä, sekä toteuttamaan lisäksi erityisiä tukitoimenpiteitä, jotta naisten olisi helpompi yhdistää työ, opiskelu ja perhe-elämä toisiinsa; palauttaa mieliin, että Euroopan sosiaalirahastosta voidaan tukea merkittävästi koulutuspoliittisia toimenpiteitä ammatillisen sijoittumisen edistämiseksi, ja kehottaa jäsenvaltioita ja paikallisviranomaisia edistämään sen käyttöä siten, että hyötyjiä ovat erityisesti naiset, joihin kohdistuu enemmän talouskriisin vaikutuksia;

39.  tähdentää naisiin ja sukupuolten tasa-arvoon investoimisen tärkeyttä;

40.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään naisten aktiivista osallistamista tai palauttamista työmarkkinoille ja kannustamaan naisten työllistymistä strategisen kehittämisen aloilla siten, että hyväksytään erityisiä toimia, jotka liittyvät joustaviin työaikoihin, samapalkkaisuuteen, verotus- ja eläkejärjestelmien uudistamiseen sekä niihin elinikäistä oppimista koskeviin toimiin, joilla pyritään varmistamaan, Eurooppa 2020 -ohjelman tavoitteiden saavuttamiseen tarvittavat taidot ja pätevyydet; korostaa korkeatasoisen koulutuksen merkitystä, koska sillä edistetään naisten pääsyä aloille, joilla naiset ovat aliedustettuina, kuten tieteelliseen tutkimukseen ja teknologian kehittämiseen erityisesti nykyisessä tilanteessa, jossa Eurooppa tarvitsee enemmän tutkijoita, jotka edistävät innovointia ja vahvistavat Euroopan taloutta; pyytää komissiota harkitsemaan rakennerahastojen uutta mukauttamista, jotta voidaan varmistaa lisätuki sellaisille naisten työaloille, joihin kriisi todennäköisesti vaikuttaa, sekä lastenhoitoon, koulutukseen ja työllistymisen edistämiseen myönnettävä tuki;

41.  muistuttaa, että nuorten naisten (15–24-vuotiaat) mahdollisuudet löytää ensimmäiseksi työpaikaksi kokopäivätyö ovat heikentyneet kriisin puhjettua monissa jäsenvaltioissa ja että monet ratkaisevat tilanteen pitkittämällä opintojaan; huomauttaa, että huolimatta tästä ilmiöstä sekä siitä, että korkeampi koulutustaso on yleisesti suojellut paremmin naisia, naisten tutkintoja ei edelleenkään arvosteta yhtä paljon kuin miesten; kehottaa jäsenvaltioita keskittymään strategioihin, joiden puitteissa koulutuspolitiikka yhdistetään nuoriin naisiin kohdennettuihin työllistämistoimiin;

42.  kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään rahoituksen ja yrittäjyyden perusopinnot toisen asteen oppilaitosten opinto-ohjelmaan;

43.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laskemaan uusien eläkejärjestelmien vaikutus eri asemassa oleviin naisiin siten, että erityisesti keskitytään osa-aikaisiin ja epätyypillisiin työsopimuksiin, ja mukauttamaan sosiaaliturvajärjestelmiä erityisesti nuorempien sukupolvien osalta;

44.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään naisyrittäjyyttä rohkaisemalla erityisesti nuoria naisia ja maahanmuuttajanaisia perustamaan yrityksiä ja tukemalla heitä siinä, helpottamalla naisten mahdollisuuksia saada rahoitusta esimerkiksi pienluottoina, teknisenä tukena ja taustatoimina sekä edistämällä uusia rahoitus- ja tukivälineitä ja edistämällä naisyrittäjien verkostojen ja kummitoiminnan kehitystä sekä vaihtamalla parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden ja taloudellisten toimijoiden välillä; korostaa, että investoinnit naisiin ja sukupuolten tasa-arvoon ovat olennaisen tärkeitä, jotta voidaan varmistaa taloudellinen vakaus ja ehkäistä talouden toimintahäiriöt;

45.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään naisten osallistumista kaikilla päätöksenteon tasoilla;

46.  kehottaa Euroopan komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan naisyrittäjyyden edistämistä, naisyrittäjien rahoitustuki mukaan lukien;

47.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään naisyrittäjyyttä vihreän talouden alalla, jolle voi syntyä uusia työpaikkoja; panee merkille, että uusiutuvan energian ala voi luoda uusia työtilaisuuksia naisyrittäjille kaukaisilla ja syrjäisillä alueilla, joilla naisten työttömyysaste on erityisen korkea ja joilla on suuria vaihtoehtoisten energiamuotojen kuten tuulivoiman ja aurinkovoiman kehittämisen mahdollisuuksia;

48.  tähdentää aktiivisen työmarkkinapolitiikan, työsuojelutarkastusten ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun sekä taitojen ajan tasalla pitämisen merkitystä ympäristöystävällisempää taloutta edistettäessä;

49.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan työpaikkojen luomista osuus- ja yhteisötalouden alalla, jolla naiset erityisesti tekevät palkatonta työtä, ja erityisesti etsimään ja panemaan täytäntöön uusia ratkaisuja, jotka parantavat muun kuin laittoman epävirallisen työn arvostusta;

50.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan hoiva-alaa ja terveydenhoitoa, jotta voidaan luoda olosuhteet, joissa voidaan saavuttaa naisten työllistämistä koskevat Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet;

51.  kehottaa jäsenvaltioita seuraamaan julkisten hoito- ja terveyspalvelujen leikkaamista, mikä johtaa mainittujen palvelujen uudelleen yksityistämiseen, jotta vältytään lisäämästä naisten hoivataakkaa, mikä vetäisi naiset takaisin perinteiseen perherooliin; korostaa, että äitiyslomaan, isyyslomaan, vanhempainlomaan, lapsilisiin ja muihin hoitoetuihin ja perheen etuihin kohdistuneet säästötoimet ovat merkittävästi vähentäneet kaikkien hoito- ja hoivatyöstä vastaavien naisten tuloja;

52.  muistuttaa, että kaavamainen ajattelu leimaa edelleen näkemystä naisten ja miesten roolista työmarkkinoilla, että naiset pyrkivät sovittamaan yhteen työ- ja perhe-elämän, ja että näin ollen naiset ovat miehiä alttiimpia työpaikan vaihtumiselle;

53.  korostaa tarvetta huomioida sukupuolten välinen tasa-arvo julkisen liikenteen suunnittelussa ja erityisesti julkisten liikennepalvelujen kehittämisessä ja parantamisessa, jotta naiset voivat toimia aktiivisemmin työmarkkinoilla tai työnhaussa sen ansiosta, että kulkeminen työpaikalle on todella mahdollista;

54.  on huolestunut maaseudulla asuvien naisten tilanteesta, koska eri palvelujen saatavuus on huonontunut; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että maaseudulla tarjotaan toimiva julkinen liikenne, terveydenhoitopalvelut ja muita tärkeitä palveluja, jotta maaltapakoa kaupunkeihin vähennetään ja jotta vältetään syrjäseutujen marginalisoitumista;

55.  korostaa tehokkaiden toimien merkitystä, koska niiden avulla voidaan mahdollistaa työn, yksityiselämän ja perhe-elämän yhteensovittaminen, mikä vaikuttaa myönteisesti siten, että se edistää kaikkiin yhteiskuntaryhmien kuuluvien naisten suurempaa osallistumista yhteiskuntaelämään ja politiikkaan;

56.  korostaa, että eurooppalaisella ohjelmalla ”Erasmus nuorille yrittäjille” olisi tuettava erityisesti naisten osallistumista, jotta naiset voivat hankkia yhtäläisen varmuuden ja tiedot sisämarkkinoilla toimivista yrityksistä ja yrityksen johtamiseen ja kehittämiseen vaadittavan taitotiedon;

57.  korostaa, että lastenhoitoa koskevien julkisten palvelujen leikkaukset vaikuttavat välittömästi naisten taloudelliseen riippumattomuuteen sekä työn ja perhe-elämän tasapainoon; kehottaa komissiota ja neuvostoa hyväksymään toimintasuunnitelman Barcelonassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, jotta lasten erilaisia päivähoitomahdollisuuksia parannetaan kehittämällä yritysten sisäisiä tai useamman yrityksen yhteisiä päiväkoteja; painottaa työmarkkinaosapuolten kanssa käytävien työehtosopimusneuvottelujen merkitystä, kun pyritään helpottamaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista alakohtaisesti, kansallisesti ja alueellisesti, sekä helpottamaan pääsyä ja osallistumista lastenhoitojärjestelyihin naisvaltaisilla aloilla, säätämään vähintään kolmen kuukauden ennakkotietoajan lasten sijoittamisesta, jotta naiset voivat sovittaa yhteen perhe- ja työelämän;

58.  kehottaa edistämään asianmukaisia äitiys-, isyys- ja vanhempainlomajärjestelmiä sekä tukemaan yritysten aloitteita työaikaa koskevien joustojärjestelyjen ja yritysten omien lastenhoitopalvelujen tarjoamiseksi ja lisäämään resursseja, joita myönnetään koulutukseen, elinikäisen oppimisen ohjelmiin ja ammattipätevyyttä ja uudelleensuuntautumista koskeviin ohjelmiin, sekä tarjoamaan riittävää tukea omaishoidolle, mukaan luettuna tilapäishoidon järjestäminen;

59.  tähdentää, että on investoitava kohtuuhintaisiin ja laadukkaisiin palveluihin kuten lasten kokopäivähoitoon, kokopäiväisiin koulupaikkoihin ja vanhustenhoitoon, jotka osaltaan edistävät sukupuolten tasa-arvoa sekä työn ja yksityiselämän yhteensovittamista ja luovat puitteet, jotka edesauttavat pääsyä tai paluuta työelämään;

60.  toteaa, että on välttämätöntä perustaa uusia lastenhoitopalveluja ja että epäviralliset hoitojärjestelyt on virallistettava siten, että niille määrätään laatuvaatimukset, niiden palkkaehtoja kohennetaan ja työntekijöitä koulutetaan; pitää välttämättömänä myös sitä, että huomioon otetaan myös yksinhuoltajien ja niiden vanhempien tarpeet, joiden työaika on epätyypillinen;

61.  korostaa tarvetta lisätä hallitusten ja työantajien vastuuta sukupolvenvaihdoksesta ja äitiyteen ja isyyteen liittyvistä oikeuksista, mikä tarkoittaa sitä, että naisilla on oltava oikeus sekä äitiyteen että työhön ilman, että äidit joutuvat luopumaan työntekijöiden oikeuksista;

62.  korostaa, että on lievennettävä talous- ja finanssikriisin vaikutuksia perheisiin – etenkin avioerotilanteissa, yksinhuoltajien tapauksessa ja tilanteissa, joissa lapset ovat muiden sukulaisten tai viranomaisten huostassa – kun otetaan huomioon, että kotityöt yleensä jäävät naisille; korostaa, että naiset näin ollen ovat alttiimpia köyhyydelle;

63.  painottaa, että joidenkin jäsenvaltioiden päätökset leikata lastenhoidon tukea sekä kouluissa tai sen ulkopuolella annettavan tukiopetuksen ja henkilötuen, kouluaterioiden ja koulukuljetusten sekä huolenpitoa tarvitsevien avustajien määrärahoja kohdistuvat suoraan naisiin, koska juuri naiset ovat useimmiten vastuussa näihin asioihin liittyvästä ylimääräisestä työstä; korostaa tämän tarkoittavan, että naiset joutuvat usein vaihtamaan osa-aikaiseen työhön (ja kohtamaan tulojen ja eläkkeen alentumisen kaltaisen sosiaalisen epätasa-arvon); katsoo, että päiväkotien ja lastenseimien toimintaa sekä julkisesti rahoitettua lasten harrastustoimintaa on laajennettava samoin kuin julkista vanhusten tukiverkostoa ja sairaaloiden julkista verkostoa;

64.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan romaninaisten ja -tyttöjen erityistarpeet huomioon noudattamalla tasa-arvonäkökulmaa kaikissa romanien osallistamista koskevissa politiikoissa ja suojelemaan erityisen suojattomia ryhmiä;

65.  korostaa, että lastenhoitoa koskevien julkisten palvelujen leikkaukset vaikuttavat välittömästi naisten taloudelliseen riippumattomuuteen; toteaa, että vuonna 2010 hoitopalvelujen puute aiheutti 28,3 prosenttia naisten työttömyydestä ja työn osa-aikaisuudesta, kun vuonna 2009 vastaava osuus oli 27,9 prosenttia, ja että vuonna 2010 pienten lasten äitien työllisyysaste EU:ssa oli 12,7 prosenttia alhaisempi kuin lapsettomien naisten työllisyysaste, mikä tekee siitä suuremman kuin vuonna 2008 kirjattu 11,5 prosentin ero;

66.  kehottaa jäsenvaltioita investoimaan hoitoalalle, koska se on mahdollinen kasvuala, ja kehottaa sekä naisia että miehiä rikkomaan perinteisen roolijaon, jonka mukaisesti nainen on hoivaajan roolissa, koska se merkitsee sukupuolierottelua työmarkkinoilla; tähdentää, että leikkaukset hoitoalalla johtavat siirtymiseen julkisista hoitopalveluista palkattomaan työhön kotitalouksissa; korostaa asiamukaisten sopimusten ja sosiaalisen suojelun tarvetta kotihoidon yhteydessä;

67.  kehottaa jäsenvaltioita siihen saakka, kunnes äitiys-, isyys- ja vanhempainloma yhdenmukaistetaan EU:n tasolla, säilyttämään mainitut etuudet ja perhe-etuudet nykyisellä tasolla, jotta vältytään leikkaamasta naisten tuloja, ja varmistamaan myös, että naisten oikeutta äitiyslomaan ei loukata;

68.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan huolellisesti raskaana olevien naisten syrjinnän kasvavaa lisääntymistä työpaikoilla, mistä on tietoja useista jäsenvaltioista;

69.  katsoo, että naisten köyhyyden taustalla on nykyisen talouskriisin ohella muitakin tekijöitä, kuten kaavamainen ajattelu, naisten ja miesten välinen palkkaero, riittämättömät uudelleenjakomekanismit hyvinvointivaltioiden järjestelmissä, mahdottomuus sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä, naisten pidempi elinajanodote sekä yleensä kaikenlainen sukupuoleen perustuva syrjintä, joka kohdistuu ensisijaisesti naisiin; korostaa, että kriisi pahentaa tätä jatkuvaa eriarvoisuutta; korostaa tarvetta torjua kaavamaista ajattelua kaikilla aloilla ja kaikissa elämänvaiheissa, koska edellä mainitut ovat pysyvimpiä miesten ja naisten epätasa-arvon aiheuttajia, jotka vaikuttavat miesten ja naisten valintoihin koulutuksen ja työllistymisen aloilla, sekä kotiin ja perheeseen liittyvien velvollisuuksien jakautumiseen, palkkaeroihin, julkiseen elämään osallistumiseen, päätöksentekoon osallistumiseen jne.;

70.  kehottaa komissiota tarkistamaan direktiiviä 2006/54/EY erityisesti sukupuolten palkkaeron osalta, mitä parlamentti on vaatinut 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksissa komissiolle sen periaatteen soveltamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka;

71.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota antamaan ehdotuksia, jotka auttavat naisia jatkamaan työuraansa ja joilla torjutaan erityisesti äitiyslomista johtuvia palkkaeroja;

72.  muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että on käynnistettävä tuloja lisääviä toimenpiteitä, mukaan lukien vähimmäistoimeentulojärjestelmien kehittäminen sekä toimeentulotukiohjelmat henkilöille, joiden on vaikea huolehtia perustarpeistaan, erityisesti lasten vanhemmille tai hoivavastuussa oleville henkilöille ja eritoten yksinhuoltajille;

73.  panee merkille, että talouskriisi lisää naisiin kohdistuvaa ahdistelua, pahoinpitelyjä ja kaikenlaista väkivaltaa sekä erityisesti prostituutiota; korostaa, että naisten ihmisoikeuksia loukataan eniten maailmanlaajuisesti jokaisessa kulttuurissa ja kaikilla sosiaalisilla ja taloudellisilla tasoilla; korostaa, että julkista rahoitusta ja henkilöresursseja on lisättävä, jotta voidaan tukea haavoittuvimpia ryhmiä, joiden köyhyysriski on suuri tilanteissa, joissa lapset ja nuoret, ikääntyneet tai vammaiset henkilöt ja kodittomat ovat riskialttiita;

74.  kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan uudelleen talouskriisin naisille aiheuttamia välittömiä vaikutuksia ja pitkäaikaisvaikutuksia ja nostamaan ne esille sekä selvittämään erityisesti, pahentavatko ne ja missä määrin nykyistä sukupuolten epätasa-arvoa ja siitä aiheutuvia seurauksia kuten sukupuoleen perustuvan väkivallan riskin kasvamista, äitien ja lasten terveydentilan heikkenemistä sekä iäkkäiden naisten köyhyyttä;

75.  korostaa, että nykyisen talouskriisin ja budjettikurin aikana naisilla on vähemmän resursseja suojella itseään ja lapsiaan väkivallalta, ja katsoo, että on entistä tärkeämpää estää naisiin ja lapsiin kohdistuvan väkivallan välittömät taloudelliset vaikutukset oikeusjärjestelmään sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin;

76.  korostaa, että rahoituksen leikkaukset koskevat myös tasa-arvopolitiikan institutionaalisia puitteita, kuten tasa-arvoelimiä ja naisjärjestöjä; kehottaa jäsenvaltioita säilyttämään valtiontukensa tasa-arvoa edistäville elimille ja hankkeille, naisten turvakodeille ja naisjärjestöille, koska ne tarjoavat tehokkaan tavan kestävän ratkaisun löytämiseksi kriisiin ja varmistavat sen, että tuleviin elvytystoimiin valmistaudutaan aktiivisesti; toteaa, että naisjärjestöjen rahoituksen leikkaaminen heikentää naisten mahdollisuuksia kansalaisvaikuttamiseen ja poliittiseen vaikuttamiseen ja vähentää naisten äänen kuuluvuutta yhteiskunnassa entisestään;

77.  kehottaa jälleen Euroopan tasa-arvoinstituuttia aloittamaan jatkuvan ja järjestelmällisen seurannan ja tarkastelemaan talouskriisin vaikutuksia naisten työolojen näkökulmasta etenkin palvelukseen ottamisen yhteydessä ilmenevän syrjinnän, työpaikalla lisääntyneen työmäärän, paineen ja stressin sekä työpaikkakiusaamisen ja häirinnän suhteen; korostaa, että käytettävissä olevat tiedot eivät anna täyttä kuvaa kriisin ankarista vaikutuksista naisten tilanteeseen; kehottaa siksi komissiota arvioimaan myös vallitsevaa talouskriisiä koskevien talouspoliittisten toimenpiteidensä ja ratkaisuvaihtoehtojensa vaikutuksia sukupuolinäkökohtien huomioon ottamiseen;

78.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan vahvan tukensa sukupuolten tasa-arvonäkökohtien huomioon ottamiselle talousarvioiden laatimisessa, jotta sukupuolten tasa-arvoa voidaan lisätä etenkin kansallisissa talousarvioissa lieventämällä tuloista ja menoista aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia ja parantamalla hallinnointia ja vastuuvelvollisuutta;

79.  pyytää, että jäsenvaltiot hyväksyvät sukupuolten tasa-arvon vaatimuksia vastaavat budjettivälineet;

80.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kotitaloustyöntekijöitä koskevan yleissopimuksen nro 189;

81.  korostaa, että on huolehdittava työmarkkinoiden turvallisuuden ja joustavuuden välisestä tasapainosta joustoturvaperiaatteiden kattavan täytäntöönpanon avulla ja puututtava työmarkkinoiden eriytymiseen takaamalla siirtymävaiheessa oleville tai määräaikaisessa tai osa-aikaisessa työsuhteessa oleville henkilöille sekä riittävä sosiaaliturva että mahdollisuus koulutukseen, urakehitykseen ja kokopäivätyöhön;

82.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 376, 27.12.2006, s. 36. (2) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23. (3) EUVL L 373, 21.12.2004, s. 37. (4) EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 23. (5) EUVL C 308 E, 20.10.2011, s. 49. (6) EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 79. (7) EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 1. (8) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 65. (9) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 77. (10) EUVL C 33 E, 5.2.2013, s. 134. (11) EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 56. (12) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0458. (13) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0069. (14) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0225. (15) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0321. (16) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0322. (17) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 112. (18) Eurostat, 23% of EU citizens were at risk of poverty or social exclusion in 2010 – n:o 9/2012. (19) OECD, Society at a Glance 2011, OECD Social Indicators, @OECD2011. (20) Eurostat: naisten työllisyysaste, EU-27. (21) Eurostat: miesten ja naisten kokonaistyöllisyysaste – syyskuu 2012, Euroopan unioni.