Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2012/2136(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0057/2013

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0057/2013

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 18/04/2013 - 5.3
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2013)0179

Hyväksytyt tekstit
PDF 163kWORD 38k
Torstai 18. huhtikuuta 2013 - Strasbourg Lopullinen painos
Finanssi- ja talouskriisin vaikutus ihmisoikeuksiin
P7_TA(2013)0179A7-0057/2013

Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. huhtikuuta 2013 finanssi- ja talouskriisin vaikutuksista ihmisoikeuksiin (2012/2136(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2011 annetun Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja Euroopan komission yhteisen tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle aiheesta ”Ihmisoikeudet ja demokratia keskeisenä osana EU:n ulkoisia toimia – Kohti tehokkaampaa lähestymistapaa” (COM(2011)0886),

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 ulkoasiainneuvostossa hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman (11855/2012),

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia koskevat Euroopan unionin suuntaviivat,

–  ottaa huomioon 18. ja 19. kesäkuuta 2012 Los Cabosissa (Meksiko) pidetyn G20-huippukokouksen päätelmät,

–  ottaa huomioon 13. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma” (COM(2011)0637),

–  ottaa huomioon 27. tammikuuta 2012 Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle annetun komission tiedonannon ”Kauppa, kasvu ja kehitys – kauppa- ja investointipolitiikan räätälöinti apua eniten tarvitsevien maiden tarpeiden mukaan” (COM(2012)0022),

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 24. syyskuuta 2012 annetut yleisten asioiden neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 23. helmikuuta 2009 annetun YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman S-10/1 maailmanlaajuisen talous- ja finanssikriisin vaikutuksista ihmisoikeuksien tosiasialliseen toteutumiseen kaikkialla maailmassa,

–  ottaa huomioon New Yorkissa 24.–26. kesäkuuta 2009 pidetyn YK:n konferenssin, jossa käsiteltiin maailmanlaajuista finanssi- ja talouskriisiä ja sen vaikutusta kehitykseen, sekä konferenssissa hyväksytyn tuloksia koskevan asiakirjan (jota YK:n yleiskokous kannatti 9. heinäkuuta 2009 antamassaan päätöslauselmassa 63/303),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien 8. syyskuuta 2000 hyväksymän vuosituhatjulistuksen vuosituhannen kehitystavoitteista(1),

–  ottaa huomioon Roomassa 16.–18. marraskuuta 2009 pidetyssä maailman elintarviketurvaa käsitelleessä huippukokouksessa annetut maailmanlaajuista kestävää elintarviketurvaa koskevat Rooman periaatteet,

–  ottaa huomioon vuonna 2009 julkaistun silloisen YK:n ihmisoikeuksia ja äärimmäistä köyhyyttä käsittelevän riippumattoman asiantuntijan, nykyisen äärimmäistä köyhyyttä ja ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan Magdalena Sepúlveda Carmonan laatiman raportin,

–  ottaa huomioon 4. helmikuuta 2009 julkaistun asianmukaista asumista osana oikeutta asianmukaiseen elintasoon sekä tähän liittyvää oikeutta syrjimättömyyteen käsittelevän YK:n erityisraportoijan Raquel Rolnikin laatiman raportin,

–  ottaa huomioon lokakuussa 2012 päivätyn oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan Olivier de Schutterin sekä äärimmäistä köyhyyttä ja ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan Magdalena Sepúlveda Carmonan laatiman YK:n tiedotteen nro 7 aiheesta ”Underwriting the poor – A Global Fund for Social Protection”,

–  ottaa huomioon 25. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman maailmanlaajuisen rahoitus- ja talouskriisin vaikutuksista kehitysmaihin ja kehitysyhteistyöhön(2),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa(3),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa(4),

–  ottaa huomioon 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman sijoittamisesta tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten(5),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman rahoitus-, talous- ja sosiaalikriisistä: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi(6),

–  ottaa huomioon 13. lokakuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Kolmansille maille annettavaa EU:n budjettitukea koskeva uusi lähestymistapa” (COM(2011)0638),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan tulevaisuutta koskevasta muutossuunnitelmasta(7),

–  ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2012 julkaistun Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston maailmanlaajuisen seurantaraportin vuodelta 2012 (Global Monitoring Report 2012),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ja Maailmanpankin 19. huhtikuuta 2012 antaman yhteisen kertomuksen ”Inventory of Policy Responses to the Financial and Economic Crisis”,

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2012 julkaistun Kansainvälisen työjärjestön World of Work -raportin ”Better Jobs for a Better Economy”,

–  ottaa huomioon toukokuussa 2012 julkaistun Kansainvälisen työjärjestön raportin ”Global Employment Trends for Youth 2012”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0057/2013),

A.  toteaa, että vaikka finanssi- ja talouskriisin vaikutukset ulottuvatkin eriasteisina kaikille maailman alueille, Euroopan unioni mukaan luettuna, tämän päätöslauselman tarkoituksena on arvioida finanssi- ja talouskriisin vaikutuksia kolmansissa maissa ja erityisesti kehitysmaissa ja vähiten kehittyneissä maissa;

B.  ottaa huomioon, että finanssi- ja talouskriisi on tosiasiassa maailmanlaajuinen järjestelmäkriisi ja se on kietoutunut yhteen monien muiden kriisien, esimerkiksi ruoka-, ympäristö- ja sosiaalikriisin, kanssa;

C.  ottaa huomioon, että kriisi vaikuttaa taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien lisäksi myös poliittisiin oikeuksiin, sillä joissakin tapauksissa tyytymättömyyden ja taloudellisten vaikeuksien kasvaessa hallitukset rajoittavat ilmaisunvapautta tai yhdistymisvapautta, mikä on näkynyt erityisesti muun muassa Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä järjestetyissä mielenosoituksissa vuonna 2011;

D.  katsoo, että yhteiskunnallisten protestien raakojen tukahduttamisten seurauksena kansalaisoikeudet ja poliittiset oikeudet ovat vaarassa monissa maissa eri puolilla maailmaa; korostaa, että on noudatettava tiedonsaantioikeutta ja oikeutta saada osallistua kriisin torjuntatoimia koskevaan poliittiseen päätöksentekoon;

E.  katsoo, että vaikka kriisin vaikutusta kansalaisoikeuksiin ja poliittisiin oikeuksiin ei ole vielä täysin arvioitu, se on selvästi voimistanut yhteiskunnallista levottomuutta, joka on ajoittain johtanut väkivaltaisiin tukahduttamistoimiin, sekä moninkertaistanut perusoikeuksien, kuten sananvapauden ja tiedonsaantioikeuden, noudattamista koskevien rikkomusten määrän;

F.  ottaa huomioon, että finanssi- ja talouskriisi on koetellut ankarasti kehitysmaita ja vähiten kehittyneitä maita, ja tämä näkyy ennen kaikkea siten, että maiden vientituotteiden kysyntä vähenee, velkaantuminen kasvaa voimakkaasti ja suorat ulkomaiset sijoitukset ja virallinen kehitysapu uhkaavat vähentyä, mikä vaikuttaa myös ihmisoikeuksiin, koska sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien varmistamiseksi tarvittavia resursseja on vähemmän ja yhä useammat ihmiset ajautuvat köyhyyteen;

G.  huomauttaa, että maailmanlaajuisella talouskriisillä on ollut suuri vaikutus kehitysmaiden elintasoon kuluneiden kymmenen vuoden aikana ja että eriarvoisuus on kasvanut neljänneksessä kehittyvistä talouksista, mikä rajoittaa koulutuksen, ruoan, maan ja luottojen saatavuutta;

H.  ottaa huomioon, että EU:n yhteenlaskettu virallinen kehitysapu laski 53,5 miljardista eurosta vuonna 2010 aina 53,1 miljardiin euroon vuonna 2011, minkä seurauksena EU:n virallisen kehitysavun osuus laski 0,42 prosenttiin BKTL:sta, kun se vuonna 2010 oli 0,44 prosenttia BKTL:sta; ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat tästä huolimatta kehitystuen antajina edelleen maailmanlaajuisessa johtoasemassa;

I.  toteaa, että EU:n kumppanimaidensa kanssa allekirjoittamien kauppasopimusten tavoitteena on muun muassa edistää ja lisätä kaupankäyntiä ja investointeja sekä parantaa markkinoille pääsyä, jotta voitaisiin lisätä talouskasvua, yhteistyötä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, vähentää köyhyyttä, luoda uusia työllistymismahdollisuuksia, parantaa työoloja, kohentaa elintasoa ja tällä tavoin edistää ihmisoikeuksien toteutumista;

J.  katsoo, että jokaiseen kauppasopimukseen sisältyvän ihmisoikeuslausekkeen asianmukainen seuranta ja täytäntöönpano on taattava käytännössä; ottaa huomioon, että EU:n kauppasopimuksiin sisältyvän ihmisoikeuslausekkeen järjestelmällinen rikkominen oikeuttaa jokaisen sopimuspuolen toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä, esimerkiksi keskeyttämään sopimuksen soveltamisen tai irtisanomaan sopimuksen joko osittain tai kokonaan tai määräämään rajoituksia;

K.  katsoo, että kauppaa tukevaa apua koskeva aloite (Aid for Trade) on tuottanut myönteisiä tuloksia tukemalla parempien kaupankäyntivalmiuksien ja taloudellisen infrastruktuurin kehittämistä kumppanimaissa;

L.  ottaa huomioon, että yksi rahoitusalan kriisiin johtaneista syistä on se, että ei ole otettu käyttöön asianmukaisia toimenpiteitä kaikkien lahjontamuotojen ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi ja torjumiseksi; ottaa huomioon, että laajalle levinnyt lahjonta julkisella ja yksityisellä sektorilla niin kehitysmaissa kuin kehittyneissä valtioissa estää kansalaisoikeuksien sekä poliittisten ja sosiaalisten oikeuksien tehokkaan, laaja-alaisen ja tasapuolisen suojelemisen ja edistämisen; ottaa huomioon, että lahjonta estää demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen ja vaikuttaa välittömästi väestöön, koska lahjonta korottaa julkisten palvelujen kustannuksia, alentaa niiden laatua ja rajoittaa usein köyhien ihmisten mahdollisuutta saada vettä, koulutusta, terveydenhoitoa ja monia muita tärkeitä palveluita;

M.  ottaa huomioon, että vallitseva talouskriisi aiheuttaa merkittäviä seurauksia demokratiaa ja hallintoa tukevalle avulle, jota Euroopan unioni ja muut merkittävät avunantajat antavat; ottaa huomioon, että avunantajavaltioiden taloudelliset vaikeudet kannustavat todennäköisesti vähentämään ulkomaille annettavaa tukea; katsoo kuitenkin, että maailmanlaajuisen kriisin vuoksi on entistä tärkeämpää jatkaa poliittisten uudistuksien ja demokratiakehityksen tukemista kolmansissa maissa;

N.  katsoo, että finanssi- ja talouskriisi vaikuttaa suhteettomasti tiettyjen väestöryhmien ja etenkin kaikkein köyhimpien ja syrjäytyneimpien oikeuksiin;

O.  ottaa huomioon, että kriisi on vaikuttanut eniten kaikkein köyhimpien oikeuksiin; ottaa huomioon, että Maailmanpankin mukaan 1,2 miljardia ihmistä elää äärimmäisessä köyhyydessä alle 1,25:llä Yhdysvaltain dollarilla päivässä; ottaa huomioon, että Maailmanpankin arvioiden mukaan talouskriisin seurauksena vuoteen 2020 mennessä äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä kasvaa vielä noin 71 miljoonalla, vaikka talous elpyisikin nopeasti; ottaa huomioon, että kolme neljäsosaa maailman köyhistä elää keskitulotason maissa;

P.  ottaa huomioon, että finanssikriisi on levinnyt koko maailmaan eri reittejä pitkin ja se ja muut kriisit (kuten elintarvike- ja polttoainekriisi) ovat vaikuttaneet toisiinsa eri nopeuksilla ja intensiteeteillä; panee huolestuneena merkille, että Maailmanpankki ja YK arvioivat, että kriisin takia köyhyydessä joutuu elämään 55–103 miljoonaa ihmistä tavallista enemmän, mikä vaarantaa ihmisoikeuksien paremman toteutumisen;

Q.  katsoo, että köyhyydessä elävät, jotka eivät pysty puolustamaan itseään, tarvitsevat tehokkaita ja kohtuuhintaisia oikeussuojakeinoja voidakseen vedota oikeuksiinsa tai riitauttaakseen heihin kohdistuneet ihmisoikeusloukkaukset; toteaa, että köyhyydessä elävillä ei ole mahdollisuutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeudelliseen menettelyyn ja sen vuoksi he joutuvat entistä heikompaan taloudelliseen ja sosiaaliseen asemaan;

R.  ottaa huomioon, että vuonna 2012 maailmassa oli 200 miljoonaa työtöntä, mikä on 27 miljoonaa enemmän kuin kriisin alkaessa vuonna 2008; katsoo, että tämä vaarantaa oikeuden työntekoon ja johtaa kotitalouksien tulojen vähenemiseen; ottaa huomioon, että taloudellisen tilanteen heikentyminen ja työttömyys saattavat vaikuttaa yksilöiden terveyteen, mikä voi aiheuttaa itsetunnon heikentymistä ja jopa masentumista;

S.  ottaa huomioon, että yli 40 prosenttia kehitysmaiden työntekijöistä työskentelee epävirallisella sektorilla, mikä johtaa monessa tapauksessa epävakaisiin ja eriarvoisiin työoloihin ilman sosiaaliturvaa, ja vain 20 prosentilla näiden työntekijöiden perheistä on mahdollisuutta saada minkäänlaista sosiaaliturvaa;

T.  ottaa huomioon, että kriisin vuoksi naisten oikeudet ovat heikentyneet esimerkiksi lisääntyneen palkattoman työn ja väkivallan takia; katsoo, että on tärkeää kehittää julkisia palveluja ja luoda tehokkaita sosiaalisen suojelun järjestelmiä, jotta voidaan varmistaa, että naisten taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia noudatetaan;

U.  ottaa huomioon, että naiset saavat miehiä useammin työpaikalla osakseen eriarvoista kohtelua työllistymisen, palkan, irtisanomisten, sosiaaliturvaetuuksien ja uudelleenpalkkaamisen alalla;

V.  katsoo, että tämä kriisi koettelee suhteettoman voimakkaasti nuoria; ottaa huomioon, että vuonna 2011 maailmassa oli 74,8 miljoonaa 15–24-vuotiasta nuorta työtöntä, mikä on yli 4 miljoonaa enemmän kuin vuonna 2007, ja että työttömyysaste oli poikkeuksellisen korkea Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa;

W.  ottaa huomioon, että alhaisen tulotason ja keskitulotason maissa on noin 200 miljoonaa nuorta, jotka eivät ole suorittaneet alemman perusasteen opintojaan loppuun ja joilta on näin evätty oikeus koulutukseen;

X.  ottaa huomioon, että finanssi- ja talouskriisi koettelee erityisesti lapsia, sillä yleensä lasten elinolot huononevat, kun heidän huoltajansa kohtaavat vaikeuksia ja uhkia;

Y.  ottaa huomioon, että maailmassa on 61 miljoonaa alakouluikäistä lasta, jotka eivät saa opetusta, ja että eteneminen kohti kaikkien saatavilla olevaa peruskoulutusta koskevaa tavoitetta on ollut pysähdyksissä vuodesta 2008; ottaa huomioon, että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa on 31 miljoonaa lasta, jotka eivät käy koulua, mikä on puolet koko maailman vastaavasta luvusta, ja köyhyyden luomien paineiden vuoksi tyttöjen on poikia useammin pakko keskeyttää koulunkäyntinsä auttaakseen kotitaloustöissä;

Z.  ottaa huomioon, että empiiriset todisteet viittaavat siihen, että kun koulutusta koskevia määrärahoja vähennetään talouskriisin aikana, yhä useammat lapset joko keskeyttävät koulunkäyntinsä tai eivät aloita koulunkäyntiä lainkaan voidakseen tehdä töitä; ottaa huomioon, että yli 190 miljoonaa 5–14-vuotiasta lasta on pakkotyössä ja että Saharan eteläpuolisessa Afrikassa yhtä neljästä 5–17-vuotiaasta lapsesta käytetään lapsityövoimana, kun Aasian ja Tyynenmeren valtioissa tämä luku on yksi kahdeksasta ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioissa yksi kymmenestä; huomauttaa, että tytöillä on suurempi riski joutua keskeyttämään koulunkäyntinsä ja tekemään pakkotyötä tai kotitaloustyötä kotona; ottaa huomioon, että tämä vaikuttaa kielteisesti lasten hyvinvointiin ja oikeuteen saada opetusta ja pitkällä aikavälillä myös työvoiman laatuun ja yleiseen kehitykseen;

AA.  toteaa, että finanssikeinottelu johdannaismarkkinoilla on aiheuttanut elintarvikkeiden hintojen nousua ja epävakautta ja vaikuttanut siten miljooniin ihmisiin, jotka joutuvat ponnistelemaan tyydyttääkseen perustarpeensa; ottaa huomioon, että vuodesta 2007 alkaen edistyminen köyhyyden vähentämisessä on hidastunut kaikkialla maailmassa; ottaa huomioon, että 868 miljoonaa ihmistä kärsii kroonisesta aliravitsemuksesta, ja valtaosa heistä (850 miljoonaa) elää kehitysmaissa; ottaa huomioon, että heikossa asemassa olevien kotitalouksien selviytymisstrategioihin kuuluu esimerkiksi se, että lapsen kehityksen kriittisten vaiheiden aikana tai raskausaikana ruoan määrää vähennetään ja/tai sen laatua heikennetään, ja tällä on pitkäkestoisia vaikutuksia fyysiseen kasvuun ja mielenterveyteen;

AB.  ottaa huomioon, että elintarviketuotantoa ja entistä enemmän energiantarpeen täyttämistä sekä teollisuutta varten tuotettujen maataloustuotteiden kasvavan kysynnän lisäksi myös kilpailu maasta, josta on tulossa entistä niukempi resurssi, lisääntyy; ottaa huomioon, että kansalliset ja kansainväliset sijoittajat käyttävät pitkän aikavälin osto- tai leasingsopimuksia taatakseen käyttöoikeuden laajoihin maa-alueisiin, mikä saattaa aiheuttaa sosioekonomisia ja ympäristöön liittyviä ongelmia asianomaisille valtioille ja erityisesti paikallisväestölle;

AC.  ottaa huomioon, että talouskriisin vaikutukset voivat koetella erityisen ankarasti ikääntyneitä, jotka voivat olla suuremmassa vaarassa menettää työpaikkansa ja joiden mahdollisuudet saada täydennyskoulutusta tai tulla uudelleenpalkatuksi ovat muita epätodennäköisemmät; ottaa huomioon, että kriisi voi rajoittaa heidän mahdollisuuksiaan saada kohtuuhintaista terveydenhoitoa;

AD.  ottaa huomioon, että lääkkeiden hintojen nousu (jopa 30 prosenttia) heikentää kaikkein heikoimmassa asemassa olevien, erityisesti lasten, vanhusten ja vammaisten henkilöiden, oikeutta terveyteen;

AE.  toteaa, että talouskriisin seurauksena 214 miljoonaa siirtotyöläistä maailmassa saa osakseen yhä eriarvoisempaa kohtelua, saa liian matalaa palkkaa tai ei palkkaa ollenkaan ja kokee fyysistä väkivaltaa;

AF.  ottaa huomioon, että maastamuuttajien rahalähetykset, mikrorahoitus ja suorat ulkomaiset sijoitukset ovat merkittäviä keinoja lieventää kriisin aiheuttamaa iskua kehitysmaiden talouksille;

AG.  katsoo, että ihmiskauppa on orjuuden nykymuoto ja loukkaa vakavalla tavalla perusluonteisia ihmisoikeuksia; ottaa huomioon, että ihmiskauppiaat käyttävät hyväkseen potentiaalisten uhriensa tarvetta löytää ihmisarvoista työtä ja paeta köyhyyttä; toteaa, että kaksi kolmannesta ihmiskaupan uhreista on naisia ja tyttöjä;

AH.  huomauttaa, että 1,3 miljardilla ihmisellä maailmassa ei ole mahdollisuutta käyttää sähköä; ottaa huomioon, että energian ja erityisesti sähkön saanti on elintärkeää useiden vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi, sillä se auttaa muun muassa vähentämään köyhyyttä parantamalla tuottavuutta, lisäämään tuloja ja edistämään mikroyritysten kehittämistä sekä lisäämään taloudellista ja sosiaalista vaikutusvaltaa;

AI.  ottaa huomioon, että maatalous tarjoaa kehitysmaissa työtä ja toimeentuloa yli 70 prosentille työvoimasta; ottaa huomioon, että maatalouden tukemiseksi tarkoitetun virallisen kehitysavun suuruus vähenee jatkuvasti ja sen osuus on enää viisi prosenttia koko virallisesta kehitysavusta; huomauttaa, että resurssipulasta kärsivissä alhaisen tulotason maissa maatalousalan kasvu vähentää köyhyyttä viisi kertaa tehokkaammin (Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 11 kertaa tehokkaammin) kuin muiden alojen kasvu; ottaa huomioon, että maaseudun kehittäminen ja toimenpiteet, joiden tarkoituksena on tukea maataloutta ja erityisesti paikallista tuotantoa, ovat kaikkien kehitysstrategioiden keskeisiä tekijöitä ja olennaisen tärkeässä asemassa köyhyyden, nälän ja alikehittyneisyyden poistamiseksi;

AJ.  ottaa huomioon, että kriisin vaikutusten kuvaamisessa usein käytettävät aggregoidut tiedot saattavat peittää valtavia maiden välisiä ja maiden sisäisiä eroja; ottaa huomioon, että on vaikeaa saada tosiaikaisia tietoja, joiden avulla voitaisiin täysin ymmärtää, miten talouskriisi on vaikuttanut alueisiin ja heikommassa asemassa oleviin ryhmiin; katsoo, että tarvitaan yhteistyössä ja innovatiivisesti toteutettavaa tietojen keruuta ja analysointia kansainvälisellä tasolla;

1.  muistuttaa puolustavansa ja edistävänsä erittäin määrätietoisesti ihmisoikeuksia ja perusvapauksia – kansalaisoikeuksia sekä poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia – Euroopan unionin ulkopolitiikan keskeisenä periaatteena ja kaikkien muiden politiikan alojen tukipilarina Lissabonin sopimusta noudattaen, etenkin talous- ja finanssikriisin aikana;

2.  korostaa, että ihmisoikeuksiin sisältyy myös oikeus ruokaan, veteen, koulutukseen, asianmukaiseen asumiseen, maahan, ihmisarvoiseen työhön, terveyteen ja sosiaaliturvaan; tuomitsee sen, että nämä oikeudet ovat kriisin alusta alkaen olleet taantumassa joissakin valtioissa; toteaa, että useimmissa tapauksissa mainittujen oikeuksien toteutumattomuus johtuu köyhyydestä ja sen kärjistymisestä; kehottaa EU:ta investoimaan enemmän varoja ja rahoitusta vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen, koska on erittäin epätodennäköistä, että ne pannaan täytäntöön vuoteen 2015 mennessä;

3.  korostaa, että tähän kriisiin on vastattava kansainvälisesti koordinoidulla monenvälisellä yhteistyöllä sekä alueellisella että alueiden välisellä tasolla ja noudattaen ennen kaikkea vahvasti ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa;

4.  palauttaa mieliin, että kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön mukaisesti hallitusten velvollisuutena on kaikkina aikoina kunnioittaa, suojella ja toteuttaa ihmisoikeuksia, taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet sekä digitaaliset vapaudet mukaan luettuina; kehottaa hallituksia estämään kaikenlaista syrjintää ja varmistamaan perusluonteiset ihmisoikeudet kaikille; pitää valitettavana sitä kuilua, joka edelleen vallitsee näiden oikeuksien lainsäädännössä tunnustamisen ja niiden poliittisen täytäntöönpanon välillä;

5.  vahvistaa, että vaikka maailmanlaajuinen talouskriisi uhkaa vakavasti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumista, valtioiden ei tulotasosta riippumatta ole perusteltua tinkiä ihmisen perusoikeuksien kunnioittamisesta; korostaa, että hallituksilla on aina velvollisuus taata sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien vähimmäistaso, jota tarvitaan ihmisarvoiseen elämään;

6.  kehottaa hallituksia asettamaan toiminnassaan etusijalle kaikkein heikoimmassa asemassa olevien väestönosien edut ottamalla ihmisoikeudet huomioon päätöksentekomenettelyssään; kehottaa hallituksia toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että oikeussuojakeinot ovat kaikkien saatavilla, kiinnittäen erityistä huomiota köyhyydessä eläviin ihmisiin, joiden on ymmärrettävä täydellisesti oikeutensa ja se, miten he niitä voivat käyttää; kehottaa EU:ta tehostamaan rankaisemattomuuden torjuntaa ja lisäämään tukeaan kumppanimaidensa oikeusvaltioperiaatetta ja oikeuslaitosta koskeville uudistusohjelmille sekä mahdollistamaan aktiivisen kansalaisyhteiskunnan toimimisen kaikenlaisten demokratiaprosessien perustana;

7.  on tyytyväinen siihen, että EU on sitoutunut edistämään taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia sekä lisäämään toimiaan peruspalvelujen yleismaailmallisen ja syrjimättömän saatavuuden varmistamiseksi kiinnittäen erityistä huomiota köyhiin ja muita heikommassa asemassa oleviin väestöryhmiin ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen mukaisesti; odottaa, että tämä muunnetaan konkreettisiksi toimenpiteiksi esimerkiksi EU:n edustustojen laatimissa maakohtaisissa ihmisoikeusstrategioissa;

8.  vaatii ihmisoikeuksista vastaavaa EU:n erityisedustajaa varmistamaan, että ihmisoikeudet ovat toiminta-aloitteissa etusijalla, kiinnittäen erityistä huomiota kolmansien maiden heikoimmassa asemassa oleviin yhteiskuntaryhmiin;

9.  painottaa, että on tärkeää varmistaa, että ihmisoikeuksien ja demokratian edistämisen tukemista ei heikennetä leikkaamalla tällaisille hankkeille myönnettyjä varoja kriisin vuoksi; korostaa tässä yhteydessä, että on annettava jatkuvaa tukea demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta rahoitusvälineestä rahoitettaville hankkeille, joissa ihmisoikeuksien puolustajat työskentelevät taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien, kuten työntekijöiden ja maahanmuuttajien oikeuksien, puolesta, ja korostaa, että on tärkeää edistää ihmisoikeuskasvatusta;

10.  muistuttaa hallituksia niiden velvollisuudesta varmistaa, että kansalaisjärjestöillä on riittävät välineet toteuttaa tehtäväänsä yhteiskunnassa, ja olla käyttämättä nykyistä kriisiä tekosyynä vähentää kansalaisjärjestöille annettavaa tukea; vaatii riittävää rahoitusta vuoden 2013 jälkeen sovellettavalle kansalaisyhteiskuntavälineelle kansalaisyhteiskunnan valmiuksien parantamiseksi kumppanimaissa;

11.  korostaa, että komission on otettava ihmisoikeudet huomioon säädösehdotusten ja muiden ehdotusten, täytäntöönpanotoimien sekä kauppa- ja investointisopimusten vaikutustenarvioinneissa, jos niillä on merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia;

12.  panee huolestuneena merkille, että maailmanlaajuinen talouskriisi vaarantaa EU:n jäsenvaltioiden julkiseen kehitysapuun käytettävät varat; muistuttaa, että maailmanlaajuisesta talouskriisistä koituvat kulut kasaantuvat suhteettomassa määrin köyhille valtioille, vaikka kriisi sai alkunsa rikkaissa valtioissa; kehottaa täten EU:ta ja sen jäsenvaltioita pitämään ja lunastamaan lupauksensa olemassa olevista kahdenkeskisistä ja monenkeskisistä julkisen kehitysavun sitoumuksista sekä tavoitteista, jotka on yksilöity YK:n vuosituhatjulistuksessa tarkastelemalla erityisesti aloja, joilla ei tällä hetkellä saavuteta edistystä, ja varmistamalla kehitysavun tehokkaan käytön, jotta saadaan rahalle vastinetta ja turvataan yhdenmukainen ihmisoikeus- ja kehittämispolitiikka; muistuttaa, että kehittyvän talouden mailla on tärkeä rooli julkiseen kehitysapuun osallistumisessa;

13.  kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa sekä jäsenvaltioita suunnittelemaan kriisitoimenpiteitä ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa toteuttamalla ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa komission tiedonannon ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma” ja parlamentin tätä tiedonantoa koskevan 23. lokakuuta 2012 annetun päätöslauselman(8) mukaisesti;

14.  korostaa, että tarvitaan johdonmukaista politiikkaa ja koordinointia, jotta voidaan saavuttaa köyhyyden vähentämistä koskeva tavoite ja lisätä EU:n ulkoisen avun uskottavuutta ja vaikutuksia;

15.  muistuttaa, että kumppanimaille annettavan budjettituen ja kaikkien kauppasopimusten ehdoksi olisi asetettava ihmisoikeuksien ja demokratian noudattaminen kumppanimaissa; katsoo, että avun- ja lainanantajien olisi reagoitava yhteensovitetulla tavalla erityisesti raportoituihin petos- ja lahjontatapauksiin sekä edistettävä näissä valtioissa toteutettavia uudistuksia kohti hyvää hallintotapaa ja avoimuutta; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita laatimaan järjestelmällisiä riskinarviointeja laajalle levinneestä lahjonnasta kumppanivaltioissa, mikä saattaa estää kehitysyhteistyöhön ja humanitaarisiin hankkeisiin liittyvät toivotut seuraukset;

16.  kehottaa kehitysmaita harjoittamaan talouspolitiikkaa, jolla edistetään kestävää kasvua ja kehitystä, luodaan työpaikkoja, asetetaan heikoimmassa asemassa olevat yhteiskuntaryhmät etusijalle poliittisissa toimissa ja luodaan kehitystä veropetosten ehkäisemiseen tähtäävän moitteettoman verotusjärjestelmän pohjalta, mikä on välttämätöntä, jotta kansallisia varoja voidaan käyttää tehokkaammin ja oikeudenmukaisemmin;

17.  kannustaa ulkomaisia ja kotimaisia sijoittajia käynnistämään voimakkaita yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia menettelytapoja kaikissa jäsenvaltioissa siten, että korostetaan kestävää kehitystä ja hyvää hallintoa ja keskitytään selkeästi ihmisoikeuksiin, ihmisarvoiseen työhön, työelämän normeihin, yhdistymisvapauteen, työehtosopimusneuvotteluihin ja muihin sosiaalisiin seikkoihin;

18.  kannustaa kehitysmaita käyttämään EU:n yleisessä tullietuusjärjestelmässä tarjottavia tullietuuksia edistääkseen talouskasvuaan, lisätäkseen vientinsä monimuotoisuutta ja parantaakseen kilpailukykyään; muistuttaa kehitysmaita niiden velvollisuudesta ratifioida ja panna todella täytäntöön EU:n yleisen tullietuusjärjestelmän kehyksessä keskeiset kansainväliset ihmisoikeussopimukset, jotka koskevat ihmisoikeuksia, työelämään liittyviä oikeuksia, ympäristönsuojelua ja hyvää hallintoa ja jotka on lueteltu kyseisessä järjestelmässä;

19.  kehottaa EU:ta kannattamaan yleistä energian saatavuutta vuoteen 2030 mennessä koskevaa kansainvälistä tavoitetta ja vahvistamaan sen, koska tämä lisää kehitysmaiden köyhimpien ja heikoimmassa asemassa olevien väestönosien taloudellista vaikutusvaltaa ja sosiaalietuuksia;

20.  pitää myönteisenä, että otetaan käyttöön erityinen valvontamekanismi, jonka avulla seurataan EU:n allekirjoittamiin kahdenvälisiin ja alueellisiin eli niin sanottuihin uuden sukupolven sopimuksiin sisältyvien ihmisoikeuslausekkeiden täytäntöönpanoa; on tyytyväinen siihen, että kolmansien maiden ihmisoikeustilanteen analysointia pyritään parantamaan kauppaa ja/tai investointeja koskevien sopimusten käyttöönoton tai tekemisen yhteydessä; toteaa huolestuneena, että nykyisiä ihmisoikeuksien valvontaa koskevia voimassa olevia määräyksiä ei ole määritelty selvästi tai ne eivät ole riittävän kunnianhimoisia; kehottaa EU:ta omaksumaan vankkumattoman periaatteellisen kannan ja vaatimaan, että sen kumppanivaltiot noudattavat kansainvälisten sopimuksien ihmisoikeuksia koskevia lausekkeita;

21.  suhtautuu myönteisesti siihen, että EU:n apua kohdennetaan uudelleen vähiten kehittyneille maille ja että keskitulotason maita kehotetaan sitomaan yhä suurempi osuus verotuloistaan köyhimmille ja heikoimmassa asemassa oleville tarkoitettuihin sosiaaliturvajärjestelmiin ja heidän ihmisoikeuksiensa edistämiseen;

22.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä tarjoamaan asianmukaista apua Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden hallituksille, jotta voidaan estää se, että finanssikriisi pahentaa humanitaarista kriisiä joissakin alueen maissa;

23.  kehottaa hallituksia täyttämään luonnonvarojen hyvää hallinnointia koskevat velvoitteensa kansalaisia kohtaan;

24.  kehottaa hallituksia toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet pienentääkseen äärimmäisiä tuloeroja ja luomaan olot, joissa tällä hetkellä äärimmäisessä köyhyydessä elävät voivat hyödyntää potentiaaliaan täysipainoisesti ja elää ihmisarvoista elämää;

25.  kehottaa kehitysmaiden hallituksia kehittämään sosiaaliturvajärjestelmiä, koska nämä ovat olennaisen tärkeitä heikoimmassa asemassa olevien suojelemiseksi ja taloudellisten ja ympäristöön liittyvien uhkien sietokyvyn lisäämiseksi ja koska ne ovat osoittautuneet ennemminkin yhteiskuntaan tehtäväksi investoinniksi kuin kustannukseksi, mistä ovat osoituksena esimerkiksi Brasilian bolsa familia -järjestelmä tai kysyntään perustuvat julkiset työllistämisohjelmat, kuten Intian kansallinen maatalouden työllisyystakuuohjelma (NREGS); korostaa, että näiden käteissiirtojärjestelmien onnistuminen riippuu pitkälti siitä, että niiden ehdoksi asetetaan koulunkäynnin aloittaminen ja sen jatkaminen sekä terveyttä koskevat näkökohdat, erityisesti lasten rokottaminen;

26.  suhtautuu myönteisesti oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisraportoijan Olivier de Schutterin sekä äärimmäistä köyhyyttä ja ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan Magdalena Sepúlveda Carmonan yhteiseen aloitteeseen vahvistaa kehitysmaiden sosiaaliturvajärjestelmiä maailmanlaajuisella sosiaaliturvarahastolla, jonka avulla kansainvälinen solidaarisuus voidaan valjastaa vähiten kehittyneiden maiden palvelukseen; pyytää komissiota tarjoamaan tukea näille ohjelmille;

27.  katsoo, että investoimalla kehitysmaissa kestävään maatalouteen vauhditetaan merkittävällä tavalla puutteellisen ruokaturvan torjumista ja yleisen kasvun tehostamista; kehottaa hallituksia tukemaan vastuullisia yksityisen sektorin investointeja sekä pieniä elintarviketuottajia, erityisesti naisia ja maatalousosuuskuntia, jotka vähentävät tehokkaimmin äärimmäistä köyhyyttä lisäämällä työvoiman tuottoa; korostaa, että on tärkeää investoida sellaiseen maaseudun infrastruktuuriin, joka vähentää liiketoimintakustannuksia ja antaa viljelijöille mahdollisuuden saada tuotteensa markkinoille ja ansaita lisätuloja;

28.  kehottaa hallituksia estämään sen, että maahan sijoittavat kansalliset ja kansainväliset rahoitusalan keinottelijat vaikuttavat kielteisesti pienviljelijöihin ja paikallisiin tuottajiin aiheuttamalla pakkomuuttoja ja ympäristöongelmia sekä horjuttamalla elintarvikkeisiin ja toimeentuloon liittyvää turvallisuutta; muistuttaa tässä yhteydessä, että työllisyyden ja ravinnonsaannin turvaaminen on ihmisoikeuksien kunnioittamisen, demokratiaprosessin ja poliittisen sitoutumisen edellytyksiä;

29.  muistuttaa niin hallituksia kuin yksityistä sektoria, että on kunnioitettava epävirallista ja perinteistä maanomistajuutta samoin kuin maankäyttöoikeuksia; korostaa, että haavoittuvassa asemassa olevat ryhmät, kuten alkuperäiskansat, ovat eniten suojelun tarpeessa, koska maa on usein ainoa resurssi, josta ne saavat elinkeinonsa;

30.  kehottaa hallituksia olemaan leikkaamatta tai rajoittamatta elintarviketukia, sillä näillä tuilla voidaan vähentää nälkää ja parantaa tukea saavien kotitalouksien ravinnonsaantia;

31.  kehottaa lisäämään avoimuutta raaka-ainemarkkinoilla, jotta vältetään maatalouden raaka-aineiden hintojen vaihtelu liiallisen keinottelun johdosta, ja korostaa tarvetta lisätä kansainvälistä huomiota ja koordinaatiota tämän asian yhteydessä;

32.  muistuttaa hallituksia siitä, että nuoria koskevassa työllisyyspolitiikassa on keskityttävä paitsi työpaikkojen luomiseen myös sellaiseen tulotasoon ja sellaisiin työehtoihin, jotka riittävät takaamaan asianmukaisen elintason;

33.  ilmaisee tukevansa finanssitransaktioveron käyttöönottoa kaikkialla maailmassa, sillä tämä voi olla innovatiivinen kehityksen rahoitusmekanismi, joka lopulta edistää taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia kaikkialla maailmassa; kannustaa jäsenvaltioita tukemaan finanssitransaktioveroa koskevaa EU:n ehdotusta;

34.  korostaa, että laittomien rahavirtojen, veroparatiisien ja hyödykkeillä keinottelun torjuminen ovat välttämättömiä toimia ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta etenkin matalan tulotason maissa;

35.  katsoo, että kehitysmaissa olisi otettava käyttöön talouspolitiikkaa koskevia innovatiivisia rahoitusjärjestelmiä; kannustaa valtioita kehittämään niiden omiin varoihin nivottuja rahoitusjärjestelmiä;

36.  kehottaa parantamaan kehitysmaissa toimivien yritysten kilpailukykyä, jotta vähennetään työttömyyttä ja edistetään työllisyyspolitiikkoja;

37.  pitää äärimmäisen tärkeänä sitä, että vahvistetaan ammattitaidon kehittämiseen ja koulutukseen liittyviä toimenpiteitä, kuten epävirallista koulutusta, työharjoittelua ja työpaikkakoulutusta, ja tuetaan näin onnistunutta siirtymistä koulusta työelämään;

38.  korostaa, että arabikevään tapahtumat paljastivat tätä aluetta koskevan EU:n politiikan puutteita, nuorten tilanne mukaan luettuna, sillä nuoret kärsivät suurtyöttömyydestä ja heidän tulevaisuudennäkymänsä ovat heikot heidän omissa kotimaissaan; kehottaa EU:ta ryhtymään tehokkaampiin toimiin rahoituskriisin vaikutusten torjumiseksi kolmansissa maissa myös ottamalla asianmukaisesti huomioon kansalaisjärjestöjen kertomukset;

39.  kehottaa sekä niiden maiden hallituksia, joissa käytetään paljon lapsityövoimaa, että kansainvälisiä avunantajia edistämään ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä, esimerkiksi parantamaan koulukäyntimahdollisuuksia, parantamaan koulujen laatua ja vähentämään koulujen menoja, jotta voidaan vähentää köyhyyttä ja edistää talouskasvua;

40.  kehottaa hallituksia tarjoamaan toisen mahdollisuuden tarjoavia koulutusohjelmia niille, jotka eivät ole käyneet peruskoulua, jotta he voivat hankkia luku- ja laskutaidon sekä toimeentulotaitoja, joiden avulla he voivat päästä köyhyydestä;

41.  kehottaa hallituksia parantamaan lastensuojelutoimenpiteitä, esimerkiksi lapsiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevia toimenpiteitä, sekä lisäämään valtion virkamiesten tietoisuutta lapsiin kohdistuvasta väkivallasta;

42.  palauttaa mieliin, että kaikissa elvyttämistoimissa on kiinnitettävä huomiota sukupuolten tasa-arvoon; kehottaa kiireellisesti toteuttamaan sellaista politiikkaa ja sellaisia käytäntöjä, joilla varmistetaan, että yhä useammat naiset pääsevät työmarkkinoilla työsuhteeseen, joka perustuu ihmisarvoisiin työehtoihin ja takaa heille sosiaaliturvan; kehottaa tekemään julkisia investointeja hoitopalveluihin, jotta voidaan vähentää naisten palkattomien koti- ja hoitotöiden määrää; vaatii käsittelemään työmarkkinapolitiikassa sitä, ettei vanhemmilla ole riittävästi aikaa huolenpitoon ja hoivaamiseen;

43.  korostaa, että naisten on osallistuttava enemmän työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun ja päätöksentekomenettelyihin; toistaa, että tyttöjen ja naisten kouluttaminen ja vaikutusvallan lisääminen ovat välttämättömiä edellytyksiä;

44.  kehottaa hallituksia käsittelemään niitä kriittisiä ihmisoikeuskysymyksiä, joita ikääntyneet kohtaavat erityisesti taloudellisen taantuman aikana, esimerkiksi pitkäaikaistyöttömyyttä, iästä johtuvaa työnsaantiin liittyvää syrjintää, epävarmoja tuloja ja kohtuuttoman kallista terveydenhuoltoa; kehottaa hallituksia ottamaan käyttöön joustavaa työvoimaosuutta edistäviä innovatiivisia mekanismeja, esimerkiksi myöntämällä sosiaalieläkettä osa-aikatyötä tekeville ikääntyneille työntekijöille sekä kehittämällä uudelleenkoulutusohjelmia tai verotoimenpiteitä, joilla kannustetaan ikääntyneiden ihmisten työllistymistä;

45.  kehottaa pienentämään ulkomailla asuvien kansalaisten rahalähetyksistä perittäviä transaktiokuluja ja helpottamaan esimerkiksi muuttajien pankkitilin avaamista vastaanottajamaassa;

46.  kehottaa hallituksia varmistamaan, että ne asettavat ihmiskaupan torjumisen etusijalle myös talous- ja finanssikriisin aikana; kehottaa hallituksia panemaan täysimääräisesti täytäntöön ihmiskauppiaiden ja ihmisten salakuljettajien syytteeseen asettamista koskevan lainsäädännön, lisäämään ihmiskaupan uhreille annettavaa tukea ja oikeusapua sekä tiivistämään kansainvälistä yhteistyötä tällä alalla;

47.  suhtautuu myönteisesti vuoden 2015 jälkeistä kehitysohjelmaa käsittelevän YK:n korkean tason paneelin keskusteluihin, joihin kehitysyhteistyöstä vastaava komission jäsen on osallistunut; katsoo, että vuoden 2015 jälkeisessä ohjelmassa on asetettava etusijalle ihmisoikeuksien yleismaailmallinen täytäntöönpano, otettava huomioon finanssi- ja talouskriisin vaikutukset kaikkein köyhimpiin ja heikoimmassa asemassa oleviin ja sitouduttava edelleen köyhyyden vähentämistä koskevien tavoitteiden saavuttamiseen; kehottaa kaikkia asianosaisia harkitsemaan määrällisten tavoitteiden ja indikaattoreiden sekä laadullisten ja tuloksiin perustuvien indikaattoreiden määrittämistä;

48.  korostaa, että on tutkittava ja analysoitava lisää finanssi- ja talouskriisin vaikutuksia eri alueisiin, kuten EU:hun ja sen suhteisiin kolmansiin maihin, sekä parannettava maailmanlaajuisten ja alueellisten kriisien varhaisten merkkien seurantaa; painottaa, että tutkimuksessa ja politiikan suunnittelussa olisi käytettävä enemmän aggregoimattomia tietoja, jotta voitaisiin ymmärtää ja käsitellä paremmin köyhimpien ja heikoimmassa asemassa olevien väestönosien kohtaamia ongelmia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan taloudellista tukea YK:n ”Global Pulse” -innovaatiolaboratoriolle, jonka YK:n pääsihteeri perusti vuonna 2009 ja jonka tavoitteena on kerätä ja analysoida tietoja, joiden avulla voidaan ymmärtää paremmin finanssi- ja talouskriisin vaikutuksia heikoimmassa asemassa oleviin väestönosiin ja toteuttaa asianmukaisia toimia;

49.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle.

(1) http://www.un.org/millennium/declaration/ares552e.htm.
(2) EUVL C 4 E, 7.1.2011, s. 34.
(3) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 31.
(4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0470.
(5) EUVL C 380 E, 11.12.2012, s. 89.
(6) EUVL C 33 E, 5.2.2013, s. 140.
(7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0386.
(8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0386.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö