Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Uusiutuva energia: merkittävä tekijä Euroopan energiamarkkinoilla” (COM(2012)0271) ja siihen liittyvät työasiakirjat,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050” (COM(2011)0885),

–  ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY(1),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2008)0057), joka on liitetty uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annettuun ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi,

–  ottaa huomioon energian tukkumarkkinoiden eheydestä ja tarkasteltavuudesta 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1227/2011(2),

–  ottaa huomioon sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY(3),

–  ottaa huomioon maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, aluekehitysvaliokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnot (A7-0135/2013),

A.  ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden osuus Euroopan unionin energialähteiden yhdistelmässä on kasvamassa lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, ja toteaa, että ne edistävät merkittävästi Euroopan unionin varmaa, riippumatonta, monipuolista ja vähäpäästöistä energiahuoltoa;

B.  katsoo, että uusiutuvien energialähteiden Euroopan laajuista potentiaalia energiahuollon kannalta ei vielä ole kaikin puolin hyödynnetty;

C.  katsoo, että uusiutuvien energialähteiden kasvava osuus Euroopan unionin energialähteiden yhdistelmässä edellyttää nykyisen verkko- ja tietotekniikkainfrastruktuurin kehittämistä;

D.  ottaa huomioon, että energialähteiden yhdistelmän monipuolistaminen perustuu uusiutuvia energialähteitä hyödyntävän tekniikan laajaan kirjoon (vesivoima, maalämpö, aurinkovoima, merienergia, tuulivoima, lämpöpumput, biomassa, biopolttoaineet) ja tarjoaa erilaisia palveluja sähkön, lämmityksen ja jäähdytyksen alalla samoin kuin liikennealalla;

E.  katsoo, että energiapolitiikassa on pyrittävä aina tasapainottamaan energian huoltovarmuus, kilpailukyky, taloudelliset näkökohdat ja ympäristöystävällisyys;

F.  ottaa huomioon, että unionin riippuvuus energiantuonnista vastaa tällä hetkellä yli puolta sen lopullisesta energiankulutuksesta;

G.  katsoo, että unionin energiapolitiikassa on kyse jäsenvaltioiden välisestä yhteisvastuusta, kun pyritään luomaan sisämarkkinat ja ottamaan huomioon ympäristön tilan säilyttämisen ja parantamisen tarve samalla, ja että yhtenä sen tavoitteena on edistää uusien ja olemassa olevien uusiutuvien energiamuotojen kehittämistä;

H.  katsoo, että sen myötä, että energia-alan sisämarkkinat saatetaan päätökseen vuoteen 2014 mennessä, olisi helpotettava uusien ja useampien toimijoiden pääsyä markkinoille, myös entistä useampien sellaisten pk-yritysten, jotka tuottavat energiaa uusiutuvista energialähteistä;

I.  katsoo, että vapauttaminen ja kilpailu ovat olleet keskeisessä asemassa alennettaessa energiahintoja kaikkien EU:n kuluttajien kannalta;

J.  toteaa, että jäsenvaltion oikeus määritellä energiavarojensa hyödyntämisen ehdot, eri energialähteiden välillä tekemänsä valinnat ja energiahuoltonsa yleinen rakenne kuuluvat perussopimusten nojalla jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta katsoo, että tästä huolimatta on tarpeen lisätä yhteistyötä ja yhteydenpitoa; ottaa huomioon, että komission energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050 todetaan, että unionin energiajärjestelmän näkymät edellyttävät selvästi uusiutuvien energialähteiden osuuden merkittävää lisäämistä;

K.  ottaa huomioon, että EU on arvioiden mukaan saavuttamassa asettamansa tavoitteen, jonka mukaan uusiutuvien energialähteiden osuus koko energiantuotannosta on 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä;

L.  ottaa huomioon, että uusiutuvia lähteitä käyttävässä energiantuotannossa on viime vuosina saavutettu teknistä edistystä ja että unioni on tällä alalla ottanut johtavan aseman maailmassa;

M.  katsoo, että Euroopan talous- ja velkakriisi ei ole vielä ohitse, vaan julkisilla talouksilla on edelleen edessään suuria haasteita ja myös sijoittajien luottamuksen palauttaminen on haasteellista; katsoo, että kriisiä olisi hyödynnettävä tarvittavien investointien tekemiseksi puhtaaseen teknologiaan, jotta edistetään työllisyyttä ja talouskasvua;

N.  ottaa huomioon, että unionin vapautetuilla energiamarkkinoilla uusiutuvien energialähteiden käytön kasvu riippuu yksityisen sektorin investoinneista, jotka puolestaan edellyttävät uusiutuvia energialähteitä koskevan politiikan vakautta;

O.  katsoo, että investoijilla on oltava takeet tulevien investointiensa varmuudesta ja jatkuvuudesta myös vuoden 2020 jälkeen;

P.  katsoo, että on vähennettävä energiankulutusta ja lisättävä energian tuotannon siirron ja käytön tehokkuutta;

Q.  ottaa huomioon, että uusiutuvaan energiaan perustuva lämmitys- ja jäähdytystekniikka on keskeisessä asemassa pyrittäessä energia-alan vähähiilisyyteen;

R.  ottaa huomioon, että energia-alan etenemissuunnitelman mukaan kaasu on ratkaisevassa asemassa energiajärjestelmän muuttamisen kannalta, koska se takaa uusiutuvia energialähteitä tukevan vaihtelevan kuorman ja peruskuorman;

S.  ottaa huomioon, että komission laskujen mukaan uusiutuvien energialähteiden optimaalisella kaupalla voitaisiin säästää jopa kahdeksan miljardia euroa vuodessa;

T.  katsoo, että metsänhoitoa koskevat olemassa olevat oikeudelliset välineet luovat riittävän kehyksen, jotta voidaan osoittaa unionissa tuotetun metsäbiomassan kestävyys;

Uusiutuvien energialähteiden hyödynnettävyys

1.  on komission kanssa samaa mieltä siitä, että uusiutuvat energialähteet muodostavat yhdessä energiatehokkuustoimien ja joustavan ja älykkään infrastruktuurin kanssa komission esittämän toteuttamisen arvoisen vaihtoehdon ja että uusiutuvien energialähteiden osuus kasvaa jatkossa Euroopan energiantuotannossa sähkön sekä lämmityksen (joka muodostaa lähes puolet unionin kokonaisenergian kysynnästä) ja jäähdytyksen alalla ja liikennealalla ja samalla unionin riippuvuus perinteisistä energialähteistä vähenee; toteaa lisäksi, että vuoteen 2050 asti on asetettava tavoitteita ja etappeja, jotta uusiutuville energialähteille luodaan unionissa uskottavat tulevaisuudennäkymät; muistuttaa, että kaikissa näkymissä, joita komissio esittää energia-alan etenemissuunnitelmassaan 2050, oletetaan, että uusiutuvan energian osuus unionin energiayhdistelmässä on vähintään 30 prosenttia vuonna 2030; ehdottaa tästä syystä, että unionin olisi pyrittävä jopa suurempaan osuuteen, ja kehottaa komissiota ehdottamaan EU:n laajuista uusiutuvien energialähteiden pakollista tavoitetta vuodelle 2030 ottaen huomioon keskinäiset vaikutukset muiden mahdollisten ilmasto- ja energiapoliittisten tavoitteiden kanssa, kuten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen kanssa, sekä vaikutuksen unionin teollisuuden kilpailukykyyn, uusiutuvia energialähteitä hyödyntävät teollisuudenalat mukaan luettuina;

2.  korostaa, että uusiutuvat energialähteet auttavat torjumaan ilmastonmuutosta ja lisäävät Euroopan energiaomavaraisuutta sekä tarjoavat lisäksi muita huomattavia ympäristöhyötyjä, koska ilmansaasteet, jätteet ja vedenkäyttö sekä muut muihin energiantuotantomuotoihin olennaisesti liittyvät riskit vähenevät;

3.  korostaa, että varma, turvallinen, kohtuuhintainen ja kestävä energiansaanti on välttämätöntä unionin teollisuuden ja talouden kilpailukyvyn kannalta; korostaa, että noin puolet unionin voimalaitoksista on korvattava uusilla tulevan vuosikymmenen aikana ja että energian tuotantojärjestelmää on nykyaikaistettava ja tehtävä joustavammaksi, jotta voidaan varautua odotettuun uusiutuvien energialähteiden osuuden kasvuun; korostaa, että uusiutuvien energialähteiden osuutta sähkön, lämmityksen ja jäähdytyksen sekä liikenteen aloilla on lisättävä kustannustehokkaasti ja siten, että otetaan huomioon uusiutuvien energialähteiden hyödyt ja kaikki kustannukset, myös järjestelmään liittyvät kustannukset, vaarantamatta energian huoltovarmuutta; panee merkille, että uusiutuvista energialähteistä on tullut entistä kilpailukykyisempiä, ja korostaa, että uusiutuvat energialähteet ja puhtaan teknologian teollisuus ovat merkittäviä kasvutekijöitä unionin kilpailukyvyn kannalta, niillä on huomattavaa työllistämispotentiaalia ja ne auttavat osaltaan merkittävästi luomaan uusia teollisuudenaloja ja vientimahdollisuuksia;

4.  toteaa, että lisättäessä uusiutuvan energian osuutta jäsenvaltioissa on odotettavissa, että biomassan käyttö energiantuotannossa lisääntyy, mikä edellyttää kattavien kestävyyskriteerien määrittelyä kaasumaiselle ja kiinteälle biomassalle;

5.  huomauttaa, että uusiutuvien energialähteiden alalla on lisättävä biomassan ja muiden valvottavissa olevien energiavarojen tämänhetkisen ja odotettavan merkityksen näkyvyyttä eri toimijoiden kannalta, jotta edistetään tasapuolista ja tasapainoista päätöksentekoprosessia;

6.  kehottaa unionia varmistamaan, että uusiutuvien energialähteiden edistäminen tuotannossa ja energian käytössä eivät vaaranna elintarviketurvaa tai korkealaatuista kestävää elintarviketuotantoa eivätkä maatalouden kilpailukykyä;

7.  panee merkille, että monet elintarvikejärjestelmän osat reagoivat herkästi energiakustannusten kasvuun ja että tällä voi olla haitallisia vaikutuksia tuottajiin ja kuluttajiin;

8.  toteaa, että hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen, joka saavutetaan lisäämällä biometaanin käyttöä lyhyille ja pitkille matkoille tarkoitetuissa ajoneuvoissa, erityisesti raskaissa hyötyajoneuvoissa, ja sähkön käyttöä kaupungeissa tehtäville lyhyille matkoille tarkoitetuissa ajoneuvoissa, liittyy merkittävää potentiaalia;

9.  on vakuuttunut siitä, että jätteiden hyötykäyttö tarjoaa mahdollisuuden kehittää uusiutuvia energialähteitä edelleen ja saavuttaa eurooppalaisen energiasuunnitelman tavoitteet;

10.  panee merkille, että eräät uusiutuvat energialähteet, kuten maalämpöenergia, voivat tuottaa lämpöä ja sähköä paikallisesti ja jatkuvasti; katsoo, että tällaiset paikalliset energialähteet lisäävät myös syrjäisten yhteisöjen energiaomavaraisuutta;

11.  korostaa, että kestävä vesivoima kaikissa muodoissaan edistää uusiutuvaan energiaan perustuvaa tulevaisuutta ja että sillä on energiantuotannon lisäksi myös muita arvokkaita tehtäviä, kuten tulvantorjunta ja juomavesihuollon varmuuden edistäminen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään yleistä tietoisuutta vesivoiman monikäyttöisyydestä;

12.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota uusiutuvien energialähteiden käyttämättömään potentiaaliin lämmityksessä ja jäähdytyksessä sekä yhtäältä uusiutuvien energialähteiden jatkuvasti lisääntyvän käytön ja toisaalta energiatehokkuutta ja rakennuksia koskevien direktiivien täytäntöönpanon väliseen vuorovaikutukseen ja tähän liittyviin mahdollisuuksiin;

13.  viittaa säästömahdollisuuksiin, joita auringon kulkuradan ja Euroopan eri aikavyöhykkeiden huomioon ottaminen uusiutuvien energialähteiden kehittämisessä tarjoavat;

14.  toteaa, että uusiutuvien energialähteiden edistäminen on nykyisellään uusiutuvaa energiaa koskevan direktiivin 2009/28/EY puitteissa omaehtoista jäsenvaltioissa ja että kansalliset hallinnolliset edellytykset poikkeavat mitä suurimmassa määrin toisistaan, mikä on lisännyt uusiutuvien energialähteiden epätasaista kehittämistä samalla, kun uusiutuvien energialähteiden kehityspotentiaali vaihtelee teknisistä, muista kuin teknisistä ja luonnollisista olosuhteista riippuen, koska alueilla on erilaiset kilpailuedut; toteaa, että toimivat sisämarkkinat voisivat osaltaan korvata uusiutuvien energialähteiden vaihtelevaa saatavuutta ja luonnonvarojen epätasaista jakautumista; katsoo, että useimmat alueet voivat edistää uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoa; panee kuitenkin merkille tarpeen kannustaa uusiutuviin energialähteisiin tehtäviä investointeja alueilla, joilla niihin liittyy eniten potentiaalia, jotta varmistetaan julkisen rahoituksen tehokas käyttö;

15.  toteaa, että uusiutuvien energialähteiden yhteiskunnallinen ja poliittinen hyväksyntä vaihtelee samalla tavoin kuin se vaihtelee useimpien energiantuotantotyyppien ja -infrastruktuurien kohdalla; toteaa, että uusiutuvien energialähteiden saama julkinen ja yksityinen rahoitustuki vaihtelee voimakkaasti; painottaa, että pääoman saatavuus on investointien kannalta keskeisen tärkeää pyrittäessä kehittämään uusiutuvia energialähteitä jatkossa erityisesti rahoituskriisin vuoksi, joka on johtanut pääoman laajamittaiseen jakautumiseen investoijien kannalta; katsoo, että jos markkinoilla esiintyy häiriöitä tai tuottajat saavat vain rajoitetusti tilaisuuksia markkinapohjaisen rahoituksen varmistamiseksi, olisi edistettävä pääoman saantia uusiutuvia energialähteitä varten; ehdottaa, että komission olisi tarkasteltava Euroopan investointipankin ja kansallisten laitosten kanssa mahdollisuuksia osoittaa innovatiivisia rahoitusvälineitä uusiutuviin energialähteisiin liittyvien hankkeiden rahoittamiseen ja katsoo, että hiilimarkkinoiden olisi osaltaan kannustettava investoijia sijoittamaan uusiutuviin energialähteisiin;

16.  toteaa, että toistaiseksi osa uusiutuvista energialähteistä on markkinatalouden kannalta kilpailukykyisiä, vaikka myös muut teknologiat ovat lähentymässä markkinahintoja; on komission kanssa samaa mieltä siitä, että on turvauduttava kaikkiin asianmukaisiin taloudellisesti kestäviin keinoihin kustannusten alentamiseksi uusiutuvien energialähteiden markkinataloudellisen kilpailukyvyn lisäämiseksi edelleen;

17.  katsoo, että on tarpeen poistaa vaiheittain käytöstä tuet, jotka haittaavat kilpailua, samoin kuin ympäristöä vahingoittaville fossiilisille polttoaineille myönnettävät tuet;

Uusiutuvat energialähteet unionin energia-alan sisämarkkinoilla

18.  toteaa, että vuoteen 2014 mennessä toteutettavat kaasun ja sähkön sisämarkkinat ovat ratkaisevassa asemassa uusiutuvien energialähteiden integroimisen kannalta siten, että ne mahdollistavat vaihtelevan sähköntuotannon kustannustehokkaan tasapainottamisen; suhtautuu myönteisesti komission kertomukseen energia-alan sisämarkkinoiden loppuun saattamisesta ja kolmannen sisämarkkinapaketin täytäntöönpanosta; kehottaa komissiota käyttämään kaikkia sen käytettävissä olevia välineitä, jäsenvaltioiden haastaminen unionin tuomioistuimeen mukaan luettuna, edistääkseen energia-alan sisämarkkinoiden mahdollisimman pikaista loppuun saattamista; kehottaa komissiota puuttumaan epäasianmukaiseen markkinoiden keskittymiseen silloin, kun se haittaa kilpailua; kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan energia-alan sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön täysimääräistä täytäntöönpanoa ja yhteenliitettävyyden kehittämistä sekä energiasaarekkeiden ja pullonkaulojen poistamista;

19.  toteaa, että markkinoiden kansallisten erityispiirteiden eroavaisuuksien, erilaisten mahdollisuuksien ja teknisten toimintamallien eri vaiheiden ja kypsyystasojen vuoksi, unionissa on monta erilaista tukimekanismia uusiutuvia energialähteitä varten; tähdentää, että tämä moninaisuus pahentaa energian sisämarkkinoiden ongelmia ja johtaa esimerkiksi tehottomuuteen rajat ylittävässä sähköalan kaupassa; pitää myönteisenä komission ohjeistusta tukijärjestelmien uudistamiseen;

20.  toteaa, että eniten energia-alan sisämarkkinoiden loppuun saattamisesta hyötyvät kuluttajat; tukee komission näkemystä, jonka mukaan uusiutuvien energialähteiden kuten kaikkien muiden energialähteiden yhteydessä on niiden ollessa täysin kehittyneitä ja saavutettua markkinoiden edellyttämän tason ilmettävä kilpailua, koska se on paras kannustin innovaatioiden kehittämiseen ja kustannusten vähentämiseen ja ehkäisee siten energiaköyhyyden leviämistä; korostaa, että hintasääntelyn noudattaminen vähittäiskaupan alalla vaarantaa kuluttajien mahdollisuuden tehdä omaehtoisia valintoja;

21.  toteaa, että direktiivillä 2009/28/EY käyttöön otettuja uusiutuvan energian edistämiseen liittyviä yhteistyömekanismeja ei ole hyödynnetty kovin paljon mutta joitakin yhteistyöjärjestelmiä on nyt suunnitteilla; viittaa komission tuloksiin, joiden mukaan nykyisten yhteistyömahdollisuuksien hyödyntämisestä voitaisiin saada huomattavia kaupan edistämisen kaltaisia etuja; pitää myönteisenä, että komissio on ilmoittanut laativansa unionin sisäistä yhteistyötä koskevat suuntaviivat, joissa käsitellään yhteistyömekanismien käytännön soveltamista ja osoitetaan niiden haasteet ja tapoja puutua näihin haasteisiin; kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot panevat unionin suuntaviivat täytäntöön; kehottaa komissiota sisällyttämään uusiutuvista energialähteistä annetun direktiivin (2009/28/EY) 13 artiklaa koskevan tulkinnan sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot panevat direktiivin asianmukaisesti täytäntöön ja estävät viranomaisia käyttämästä hyväksyntä- ja toimilupamenettelyjä tavalla, joka vääristää kilpailua; kehottaa jäsenvaltioita vastedes hyödyntämään yhteistyömekanismeja tarvittaessa paremmin ja lisäämään keskinäistä yhteydenpitoaan;

22.  on tyytyväinen, että päivänsisäisillä markkinoilla saatavilla olevan tuulivoimakapasiteetin ennustusmenetelmiä on parannettu, sillä näin edistetään vaihtelevista uusiutuvista energialähteistä saatavan sähkön integrointia; suhtautuu myönteisesti myös asianomaisten toimijoiden parhaillaan kehittämän kolmannen sisäisen energiamarkkinapaketin vaatimusten mukaisiin uusiin sähköverkkosääntöihin, joiden tarkoituksena on saavuttaa vakaa frekvenssi, millä edistetään myös uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön integrointia;

23.  korostaa, että asianmukaisilla markkinajärjestelyillä on helpotettava uusiutuvien energialähteiden vähittäistä integroimista kaikissa jäsenvaltioissa mahdollisimman pian unionin energia-alan sisämarkkinoihin ja että erilaisten uusiutuvien energialähteiden on ominaispiirteidensä ja kapasiteettinsa mukaisesti pitkällä aikavälillä osallistuttava järjestelmän vakauttamistehtäviin ja -toimintoihin, joista on tähän saakka huolehdittu perinteisten energialähteiden alalla; korostaa, että unionissa on lupaavia esimerkkejä tällaisista markkinoista; vaatii tässä yhteydessä, että uusiutuvien energialähteiden myönteiset ja kielteiset sekä suorat ja välilliset sivuvaikutukset on otettava paremmin huomioon suunnittelussa ja täytäntöönpanossa varsinkin siirto- ja jakeluverkkojen kaltaisen nykyisen infrastruktuurin sekä ympäristön, biologisen monimuotoisuuden ja lajien suojelun suhteen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään yleistä tietoisuutta uusiutuvan energian eri teknologioiden potentiaalisista vaikutuksista;

24.  kehottaa komissiota tutkimaan kustannus-hyötyanalyysin pohjalta voimassa olevan ympäristölainsäädännön, kuten vesipolitiikan puitedirektiivin tai lintujen suojeludirektiivin, ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisen välistä vuorovaikutusta;

Infrastruktuurivaatimukset

25.  toteaa, että joissakin tapauksissa uusiutuvista energialähteistä verkkoon saatava energia on hajautettua, suurten etäisyyksien päässä, säästä riippuvaista ja vaihtelevaa ja edellyttää siten toisenlaisia infrastruktuurijärjestelyjä kuin nykyinen energia-alan infrastruktuuri, jota on kehitetty pelkästään perinteisiä energialähteitä varten; korostaa, että tässä energiaverkon nykyaikaistamisessa on otettava huomioon tuotanto-, siirto- ja jakelutekniikan sekä tasapainottavan tekniikan muutokset osana koko energiajärjestelmää; korostaa, että jotkin uusiutuvat energialähteet voivat myös tasapainottaa vaihtelevia energialähteitä ja siten vähentää tarvetta ottaa käyttöön muuta sähköverkkoinfrastruktuuria; tähdentää, että infrastruktuurin kehittäminen on kiireellistä ja ratkaisevan tärkeää sisämarkkinoiden onnistumisen ja uusiutuvien energialähteiden integroinnin kannalta; toteaa, että energiainfrastruktuuripakettia koskevien lainsäädäntöehdotusten täytäntöönpano on tältä osin ratkaisevan tärkeää erityisesti siksi, että se nopeuttaisi sellaisen uuden infrastruktuurin rakentamista, jolla on rajat ylittäviä vaikutuksia; korostaa, että energiainfrastruktuurihankkeiden lupamenettelyjä on nopeutettava;

26.  huomauttaa, että monia uusiutuvan energian tuotantopaikkoja ei käytetä suunnitellulla teholla, koska verkko ei pysty ottamaan vastaan tällä tavalla tuotettua sähköä;

27.  toteaa, että huoltovarmuuden takaamiseksi syöttötasoltaan vaihtelevien uusiutuvien energialähteiden kehittäminen edellyttää vaihtelujen joustavaa tasapainottamista ja joustavaa varmuusjärjestelyä sellaisen unionin integroidun ja yhteenliitetyn sähköntuotantoverkon välityksellä, joka mahdollistaa rajat ylittävän kaupan, kysynnänohjausjärjestelmät, energian varastoinnin ja joustavat voimalaitokset; kehottaa komissiota arvioimaan, onko unionissa havaittavissa kapasiteettiongelmaa, ja määrittämään, missä määrin kiinteää kapasiteettia voidaan tuottaa vaihtelevien uusiutuvien energialähteiden avulla unionin integroidussa sähkövoimajärjestelmässä, samoin kuin sen mahdollista vaikutusta tuotannon riittävyyteen; yhtyy komission analyysiin siitä, että reservikapasiteettijärjestelmistä aiheutuu huomattavia kustannuksia ja ne voivat vääristää hintasignaaleja; toteaa, että näiden reservien saatavuuden taloudellisten takeiden turvaamiseksi tarvitaan yhä kipeämmin vakaata toimintapoliittista kehystä sekä järjestelmä- ja tasapainottavia palveluja; torjuu eri energiamuotojen välisen tukikilpailun ja edellyttää energiamarkkinoiden kehittämistä unionin pitkän aikavälin energia- ja ilmastopoliittisten tavoitteiden mukaisesti, sillä tämä mahdollistaa markkinoiden edellyttämän tason saavuttaneen uusiutuvan energian teknologian integroinnin energia-alan sisämarkkinoille, mutta toteaa, että valtiontukea on perinteisesti tarvittu kaikkien energialähteiden kehittämisen yhteydessä;

28.  painottaa superverkkoon ja Pohjanmeren offshore-verkkoon sisällytettyjen uusiutuvien energialähteiden kustannustehokasta käyttöönottoa; korostaa tältä osin Pohjanmeren maiden offshore-verkkoaloitetta (NSCOGI), koska on ilmoitettu aikomuksesta toteuttaa yli 140 gigawatin suuruisia merituulivoimahankkeita; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota antamaan lisäpontta NSCOGI-aloitteelle;

29.  muistuttaa, että uusiutuviin energialähteisiin tehtyjen investointien määrä vastaa yli puolta kaikista uuteen tuotantokapasiteettiin kuluneiden kymmenen vuoden aikana tehdyistä investoinneista ja että määrä jatkaa kasvamistaan; korostaa, että kun uusiutuvien energialähteiden osuus energiayhdistelmässä on suuri, nykyiselle verkkoinfrastruktuurille koituu valtaisia haasteita, joiden voittaminen edellyttää investointeja; toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa, joissa uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian verkkoon syöttäminen on yleistynyt ilman energiainfrastruktuurin samanaikaista kehittämistä, huoltovarmuus on koetuksella tällaisen lisääntyneen verkkoon syöttämisen vuoksi; korostaa, että siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston (ENTSO) mukaan huomattava osuus Euroopan energiaverkkojen pullonkauloista aiheutuu uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian syöttämisestä verkkoon; painottaa jakeluverkkojen pullonkaulojen selvittämiseksi tarvittavien sellaisten uusien lähestymistapojen käyttöä, jotka eivät aina edellytä sähköverkon laajentamista ja vahvistamista; suhtautuu luottavaisesti siihen, että unionin sähköverkkojen parantamisesta aiheutuva hyöty, joka johtuu yhtä lailla energian sisämarkkinoista, voi tasoittaa siihen liittyviä kustannuksia mahdollistamalla unionin sähkövoimajärjestelmän paljon tehokkaamman käytön; kehottaa siirtoverkonhaltijoita saattamaan sähköverkon kehittämispolitiikkansa ajan tasalle, jotta uusiutuvien energialähteiden tuotantokapasiteetti pystytään integroimaan taaten samalla toimitusvarmuus, ja tehostamaan yhteistyötä jakeluverkonhaltijoiden kanssa;

30.  toteaa, että unionin monet kilpailukykyiset uusiutuviin energialähteisiin perustuvan energian tuotantopaikat sijaitsevat usein huomattavan etäisyyden päässä kulutuskeskittymistä, jolloin näiden tuotantopaikkojen optimaalinen hyödyntäminen edellyttää siirto- ja jakeluverkkojen kehittämistä ja rajat ylittävän yhteenliitettävyyden vahvistamista; panee myös merkille edut, joita syntyy, kun uusiutuvan energian tuotanto on hajautettu lähelle kulutuskeskuksia; korostaa, että tämä voi johtaa kustannusten alenemiseen, vähentää tarvetta sähköverkon laajentamiseen ja estää ruuhkautumista, kun käytössä on asianmukainen infrastruktuuri; toteaa, että komission olisi edistettävä asianmukaisten mallintamisvälineiden kehittämistä, jotta olisi mahdollista määritellä etäällä sijaitsevia laajamittaisia tuotantolaitoksia ja jakelulaitoksia koskeva optimaalinen yhdistelmä; painottaa energiajärjestelmään sovellettavan integroidun lähestymistavan mahdollisuuksia, kun tarkastellaan sekä lämmön ja sähkön kysyntää että niiden tarjontaa; panee myös merkille mahdollisuudet, joita tarjoaa paikallinen uusiutuvan energian tuotanto, kuten mikrotuotanto tai osuuskunnat, joissa kansalaiset investoivat yhteisesti uusiutuvan energian tuotantoon, kuten maalämpöön ja aurinkovoimaan, komission tiedonannossa esitetyllä tavalla;

31.  toteaa, että verkkokapasiteetin ja varastointimahdollisuuksien riittämättömyys sekä siirtoverkkojen haltijoiden riittämätön yhteistyö saattavat aiheuttaa koordinoimattomia rajat ylittäviä energiavirtoja (silmukkavirrat) ja voivat aiheuttaa vakavia hätätilanteita muissa jäsenvaltioissa, jolloin kuormitusta on rajoitettava tuntuvasti huoltovarmuuden takaamiseksi, ellei itse verkkoa kehitetä ja optimoida (esimerkiksi valvomalla voimansiirtolinjojen lämpötilaa) tarpeen mukaan kyseisissä jäsenvaltioissa; on huolissaan jäsenvaltioiden verkkoinfrastruktuurin kehittämisen ja kunnossapidon tilasta; kehottaa unionin jäsenvaltioita edistämään siirto- ja jakeluverkkojen kehittämistä sekä tehostamaan siirtoverkkojen haltijoiden yhteistyötä;

32.  korostaa älyverkkoihin, kysynnän hallintaa koskeviin välineisiin ja energian syöttöteknologiaan liittyvää potentiaalia, jotta voidaan edistää uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön mahdollisimman toimivaa integrointia ja jopa tasapainottaa verkon vaihteluja; muistuttaa, että energian syöttämistä varten tarvitaan pikaisesti lisää tutkimuksia ja kehitystyötä, mukaan luettuna tutkimukset, jotka perustuvat pumppuvesivoimaloiden yhteistyöhön; huomauttaa, että etenkin muuttuvanopeuksisia varastointikeinoja olisi tutkittava edelleen, sillä ne mahdollistavat suuremman joustavuuden varastointinopeuden sääntelyssä ja siten nopeamman ja kohdennetumman liitännän; kehottaa jäsenvaltioita välttämään sähkövarastotoimijoiden päällekkäistä verotusta;

33.  pitää tarpeellisena luoda tasesähköpalveluille rajatylittäviä markkinoita ja kehittää nopeasti Euroopan siirtoverkkoa etenkin Skandinavian, Alppien ja Pyreneiden pumppuvesivoimaloiden rajatylittävää yhdentämistä silmälläpitäen;

34.  korostaa, että uusiutuvien energialähteiden suunnitellussa kehittämisessä on vesivoimalla oltava keskeinen asema ennen kaikkea uusiutuvan energian lisääntyvän, tasoltaan vaihtelevan tuotannon tasapainottajana ja pumppuvoimaloihin perustuvana sähkön varastointiratkaisuna; korostaa, että unionin vesivoiman tuotannon ja pumppuvesivoimaloiden kehittämismahdollisuudet on tästä syystä hyödynnettävä täysimääräisesti;

35.  toteaa, että kaasualan infrastruktuuri on tärkeässä asemassa kehitettäessä uusiutuvia energialähteitä kaikkialla unionissa, huomauttaa, että koska biokaasu on uusiutuva energialähde, sitä on tällä hetkellä helppo syöttää olemassa olevaan kaasuverkkoinfrastruktuuriin, samoin kuin biometaania, ja että esimerkiksi sähkön vedyksi muuttamista ja sähkön kaasuksi muuttamista koskeva uusi tekniikka hyödyttää myös vähähiiliseen talouteen liittyvää tulevaa kehystä hyödyntämällä nykyisiä ja uusia infrastruktuureja, joita olisi edistettävä ja kehitettävä;

36.  katsoo, että tieto- ja viestintätekniikka edistää jatkossa energiahuollon ja energian kysynnän hallintaa ja lisää kuluttajien aktiivisuutta markkinoilla; kehottaa komissiota antamaan pikaisesti ehdotuksia kolmannen energian sisämarkkinapaketin mukaisesti älykkäiden sähköverkkojen ja mittareiden kehittämistä, edistämistä ja standardointia varten, koska siten mahdollistetaan enenevässä määrin entistä useampien markkinatoimijoiden osallistuminen ja edistetään mahdollista yhteisvaikutusta käyttöönoton, kehittämisen ja ylläpidon alalla koko tietoliikenne- ja energiaverkossa; kehottaa komissiota tukemaan erityisesti tämän alan tutkimus- ja kehittämistoimintaa; korostaa, että tarjoajia koskevan suunnitteluvarmuuden ohella on huolehdittava myös kuluttajilta saatavasta hyväksynnästä, sillä heidän olisi oltava älymittarien tärkeimpiä hyödynsaajia ja heidän tietosuojaoikeutensa on turvattava uuden tietosuojadirektiivin mukaisesti; kehottaa komissiota arvioimaan huolellisesti älykkäiden mittareiden kustannukset ja hyödyt sekä niiden vaikutuksen eri kuluttajaryhmiin; toteaa, että kuluttajien osallistuminen on erittäin tärkeää mittareiden onnistuneen käyttöönoton kannalta;

37.  toteaa, että tieto- ja viestintätekniikan ala kuluttaa merkittävästi sähköä ja unionissa sijaitsevien tietokonekeskusten osuus sähkön kokonaiskulutuksesta on jopa 1,5 prosenttia ja että kuluttajat ovat entistä tietoisempia tietotekniikan hiilijalanjäljestä ja tietotekniikan alalla käytetyistä pilvipalveluista, ja katsoo, että tämä ala voisikin toimia energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden edistämisen roolimallina;

38.  huomauttaa, että joillakin alueilla, erityisesti pienissä yhteisöissä ja saarialueilla, on vastustettu julkisesti tuulivoimaloiden ja aurinkopaneelien käyttöönottoa; korostaa, että tuulivoimaloiden ja aurinkopaneelien katsotaan vaikuttavan kielteisesti matkailualaan ja maaseutu- ja saariympäristön luontoon ja muotoon;

39.  korostaa, että kansalaisten oma uusiutuvan energian tuotanto osuuskuntien välityksellä tai yhteisöjen omistamia malleja noudattaen lisää sosiaalista hyväksyntää, minkä myötä vähennetään täytäntöönpanon suunnitteluun kuluvaa aikaa ja lisätään kansalaisten tietämystä energia-alan muutoksista;

40.  korostaa, että uusiutuvien energialähteiden kehittäminen edelleen ja kaikkien muiden energiantuotantolaitosten ja infrastruktuurien kehittäminen muuttaa Euroopan maisemakuvaa; vaatii, ettei tämä saa johtaa ekologisiin haittoihin, mukaan luettuina Natura 2000 -alueet ja maisemansuojelualueet; toteaa, että uusiutuvien energialähteiden sosiaalinen hyväksyttävyys edellyttää avoimia ja koordinoituja alueidenkäytön suunnittelua ja rakentamista koskevia menettelyjä ja lupamenettelyjä pakollisine ja oikea-aikaisine julkisine kuulemisineen, joihin otetaan mukaan kaikki toimijat alusta alkaen, myös paikallistasolla; korostaa, että kansalaisten ja sidosryhmien, kuten osuuskuntien, osallistuminen voi auttaa saamaan sosiaalista tukea, samoin kuin potentiaalisista hyödyistä tiedottaminen paikallisille talouden toimijoille;

Kuluttajien aseman vahvistaminen

41.  katsoo lisätoimien olevan tarpeen uusiutuvien energialähteiden sosiaalisen hyväksynnän lisäämiseksi; toteaa myös, että tässä mielessä olisi tehokasta omaksua kokonaisvaltainen lähestymistapa, jonka mukaan ”tuottaja-kuluttaja” pystyisi hoitamaan energiantuotantoprosessin;

42.  myöntää pienimuotoisten uusiutuvien energialähteiden merkityksen uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämisen kannalta; toteaa, että pienimuotoisten uusiutuvien energialähteiden käyttöönotto mahdollistaa sen, että yksittäiset kotitaloudet, teollisuuden alat ja yhteisöt voivat tuottaa energiaa ja hankkia siten tietoa tehokkaista tavoista tuottaa ja kuluttaa energiaa; korostaa mikrotuotannon merkitystä energiatehokkuuden parantamisen kannalta; painottaa, että uusiutuvien energialähteiden pienimuotoinen käyttöönotto saattaa pienentää merkittävästi energialaskuja sekä johtaa uusien liiketoimintamallien ja työpaikkojen luomiseen;

43.  toteaa, että on tärkeää kannustaa uusiutuvien energialähteiden alalla toimivia paikallisia osuuskuntia edistämään kansalaisten osallistumista ja lisäämään uusiutuvan energian saatavuutta sekä tuottamaan taloudellisia investointeja;

44.  painottaa, että pienimuotoisista uusiutuvista energialähteistä, varastoinnista, kysynnän hallinnasta ja energiatehokkuudesta muodostuva älykäs yhdistelmä saattaa johtaa paikallisverkkojen käytön vähenemiseen kulutushuippujen aikana, mikä pienentää myös kokonaisinvestointikustannuksia, joista jakeluverkonhaltijat vastaavat;

45.  toteaa, että tehokkaan paikallisen energiankulutuksen ja -tuotannon edellytyksenä on niin ”tuottaja-kuluttajan” kuin jakeluverkon kannalta, että otetaan käyttöön älykkäitä mittareita ja yleisemmin älykkäitä verkkoja;

46.  suhtautuu myönteisesti komission ilmoitukseen, jonka mukaan se aikoo esittää energiatekniikkaa ja energia-alan innovaatioita koskevan ja mikrotuotantoon keskittyvän tiedonannon;

47.  katsoo, että unionin aluepolitiikalla on tärkeä rooli uusiutuvan energian tuotannon ja energiatehokkuuden edistämisessä Euroopan laajuisesti samoin kuin sähköpalvelujen sekä energiansiirtopalvelujen alalla; pitää myönteisenä, että uusiutuvan energian käytön edistämiseen tarkoitetut koheesio- ja aluepolitiikan panostukset ovat kausi kaudelta kasvaneet, kun uusiutuvilla energialähteillä pyritään edistämään täysimääräisesti unionin energiapoliittisia tarkoitusperiä ja saavuttamaan energiatavoitteet unionin laajuisesti; pitää erityisen tärkeänä, että unionin politiikan linjaukset mahdollistavat riittävän rahoituksen kaudella 2014–2020;

48.  kannattaa monitasoista hallinnointia ja sellaisen hajautetun lähestymistavan soveltamista energiapolitiikkaan ja uusiutuviin energialähteisiin, johon olisi sisällyttävä muun muassa kaupunginjohtajien sopimus ja älykkäitä kaupunkeja koskevan aloitteen kehittäminen sekä parhaiden ratkaisujen edistäminen alueellisella ja paikallisella tasolla tiedotuskampanjoiden avulla;

49.  katsoo, että maataloudella ja maaseutualueilla on potentiaalia tuottaa merkittävä osa uusiutuvasta energiasta ja että uudella maatalous- ja maaseudun kehittämispolitiikalla olisi sen vuoksi edistettävä uusiutuvan energian tuotantoa;

50.  toteaa, että on tärkeää edistää ja tukea vaihtoehtoisten energialähteiden kehittämistä tiloilla erityisesti pienessä mittakaavassa sekä levittää asiaankuuluvia menetelmiä niin viljelijöiden kuin kuluttajien keskuuteen;

51.  korostaa, että viljelijöiden keskuudessa tehtävällä yhteistyöllä voitaisiin vaikuttaa uusiutuvien energialähteiden edistämispolitiikan onnistumiseen;

52.  kehottaa Euroopan investointipankkia perustamaan rahoitusvälittäjien kautta käyttörahastoja, jotta voidaan antaa tarvittava alkupääoma ja teknistä tukea uusiutuvaa energiaa käyttäville, tiloilla sijaitseville ja yhteisöjen omistamille energian ja lämmön mikrotuotannon ja pienimuotoisen tuotannon järjestelmille, joiden voitot voidaan investoida edelleen lisäjärjestelmiin;

Kansainvälinen yhteistyö ja kauppa

53.  palauttaa mieliin, että fossiilisten polttoaineiden tuonnista johtuva unionin kaupan alijäämä kasvaa lähivuosina ja että riippuvuus fossiilisten polttoaineiden tuonnista aiheuttaa yhä kasvavia poliittisia, taloudellisia ja ympäristöön liittyviä riskejä; korostaa kotimaisten uusiutuvien energialähteiden roolia toimitusvarmuuden saavuttamisessa ja kauppataseen kääntämisessä taas ylijäämäiseksi öljyn ja kaasun tuontimaiden kanssa ja painottaa siksi, että niiden olisi oltava suuremmassa roolissa unionin energiaturvallisuuden saavuttamisessa;

54.  ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden maailmanmarkkinat ovat kasvamassa, mikä vaikuttaa myönteisesti unionin teollisuuteen, työpaikkojen luomiseen, hintoihin ja nykyisten ja uusien teknologioiden kustannuksiin ja jatkokehittämiseen maailmanlaajuisesti ja unionissa, jos uusiutuvia energialähteitä koskeva unionin poliittinen ja lainsäädännöllinen kehys säilyy ennustettavana ja auttaa puhtaan teknologian alalla toimivia yrityksiä säilyttämään kilpailuetunsa maailmanlaajuisiin vastapuoliinsa nähden; katsoo, että myös muut kuin OECD:n jäsenvaltiot ovat tärkeitä kauppakumppaneita niiden merkittävän uusia energialähteitä koskevan potentiaalin takia;

55.  korostaa, että markkinoilla ei voida hyväksyä vilpillistä kilpailun vääristymistä, sillä vain unionin oikeudenmukaisen kilpailun avulla voidaan taata uusiutuvien energialähteiden alan teknologian järkevä hintataso; kehottaa komissiota saattamaan käynnissä olevat sopimattomia käytäntöjä koskevat menettelyt päätökseen mahdollisimman nopeasti; korostaa, että vapaat ja avoimet globaalit markkinat tarjoavat parhaat edellytykset uusiutuvien energialähteiden käytön kasvulle; korostaa, että kaupan rajoitteiden purkamista on jatkettava; kehottaa komissiota pidättymään kaupan esteiden asettamisesta valmiille tuotteille tai teknisille osille, joita käytetään uusiutuvia energialähteitä varten; kehottaa komissiota ryhtymään toimiin kaupan esteiden poistamiseksi, oikeudenmukaisen kilpailun takaamiseksi, unionin yritysten auttamiseksi pääsemään unionin ulkopuolisille markkinoille ja väitettyjen kaupan vääristymien korjaamiseksi, myös laittomaan valtiontukeen nähden;

56.  vaatii, että komission on myös valvottava aktiivisesti EU:n kauppakumppanien perusteettomien tullien ulkopuolisten esteiden, tukien ja polkumyyntitoimenpiteiden käyttöä tällä alalla;

57.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon WTO:n informaatioteknologiasopimuksen ja tarkastelemaan mahdollisuuksia käynnistää ympäristöteknologian vapaakauppasopimus, jolla otettaisiin käyttöön ympäristöteknologian tuotteiden tulliton kauppa;

58.  korostaa, että tällä strategialla olisi myös kannustettava helpottamaan kauppaa, jotta voidaan tukea kehitysmaiden toimia tällä alalla ja mahdollistaa uusiutuvien energialähteiden käyttäminen kauppahyödykkeinä;

59.  painottaa, että kaupalla on merkittävä asema sen varmistamisessa, että uusiutuvaa energiaa tuotetaan ja rahoitetaan kestävällä tavalla; muistuttaa, että maahantuotujen bioenergian ja biopolttoaineiden on noudatettava EU:n kestävyyskriteerejä ja että kriteerit olisi määriteltävä selvästi; kannustaa komissiota ottamaan siksi käyttöön epäsuoraa maankäyttöä koskevan lisäkriteerin; suosittaa, että kauppasopimukset sisältäisivät säännöksiä metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä ja että niissä kannustettaisiin moitteettomaan maa- ja vesivarojen hallintaan; kannustaa komissiota jatkamaan neuvotteluja asianomaisten kolmansien maiden kanssa vapaaehtoisista kumppanuussopimuksista, joilla kielletään laiton puunkorjuu;

60.  korostaa tiiviimmän yhteistyön tarvetta energiapolitiikan, kuten uusiutuvien energialähteiden, alalla EU:n naapurimaiden kanssa ja tarvetta hyödyntää tehokkaammin uusiutuvien energialähteiden kauppapotentiaali; korostaa yhteistyötä sekä EU:n sisällä että naapurimaiden kanssa helpottavien asianmukaisten infrastruktuurien tarvetta; korostaa, että uusiutuvia energialähteitä koskevan yhteistyön olisi pidettävä sisällään asiaa koskevat EU:n toimintapoliittiset tavoitteet; korostaa, että etenkin Välimeren alue tarjoaa hyvät mahdollisuudet tuottaa sähkövirtaa uusiutuvien energialähteiden avulla; muistuttaa Desertecin, Medgridin ja Heliosin kaltaisten muiden kuin valtioiden sisäisten hankkeiden potentiaalista sekä vesivoiman kehittämisestä Norjassa ja Sveitsissä, sen tasapainottavat mahdollisuudet mukaan luettuina; tähdentää myös tällaisten laajamittaisten uusiutuvia energialähteitä koskevien hankkeiden merkittävää paikallista lisäarvoa;

61.  tähdentää, että kansainvälisen yhteistyön pohjana on oltava vankka sääntelykehys ja uusiutuvia energialähteitä koskeva unionin säännöstö, kuten energiayhteisössä on, tällaisen yhteistyön vakauden ja luotettavuuden lisäämiseksi;

62.  kehottaa koordinoimaan toimintaa muiden tekniikan alalla johtoasemassa olevien tahojen (Yhdysvaltojen ja Japanin) kanssa, jotta olisi mahdollista vastata esiin tuleviin haasteisiin, kuten raaka-ainepulaan ja harvinaisten maametallien puutteeseen, jotka vaikuttavat uusiutuviin energialähteisiin perustuvan tekniikan käyttöönottoon;

63.  painottaa, että EU:n on kehitettävä kansainvälisten kumppanien ja erityisesti BRIC-maiden kanssa tiivistä tieteen alan yhteistyötä ja selkeää politiikkaa tutkimus- ja innovointiyhteistyön tekemiseksi uusiutuvien energialähteiden alalla;

Innovointi, tutkimus ja kehittäminen sekä teollisuuspolitiikka

64.  toteaa, että EU:n on ponnisteltava edistääkseen teollista sekä tutkimusta ja kehittämistä koskevaa kapasiteettiaan, mikäli se haluaa pysytellä kärjessä uusiutuvien energialähteiden alalla; korostaa tarvetta helpottaa kilpailuympäristöä pk-yritysten toimintaa ja kansainvälistymistä varten ja tarvetta pyrkiä vähentämään tällaisten ponnistelujen byrokraattisia esteitä; tähdentää, että unionin johtoasema uusiutuvia energialähteitä koskevan teknologian markkinoilla voidaan säilyttää ainoastaan tutkimukseen ja kehittämiseen perustuvan innovoinnin avulla; korostaa yksityisten investoijien tarvetta varmuuteen; kehottaa komissiota edistämään energialähteitä, erityisesti uusiutuvia energialähteitä, koskevaa teollisuuspoliittista strategiaa ja varmistamaan EU:n johtavan aseman säilymisen energiateknologian ja erityisesti uusiutuvien energialähteiden alalla;

65.  korostaa EU:n teollisuuden johtoasemaa maalla tuotettavan tuulivoiman alalla ja unionin offshore-tuulivoiman alan suurta potentiaalia, jotta edistetään Itämeren ja Pohjanmeren rannikoilla sijaitsevien jäsenvaltioiden uudelleen teollistamista;

66.  korostaa, että painopiste on asetettava ammattitaitoista työvoimaa tuottaviin oppilaitoksiin ja uusiutuvia energialähteitä koskevan tekniikan alan tutkijoiden ja innovoijien seuraavaan sukupolveen; muistuttaa Horisontti 2020 -aloitteen ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin tärkeästä asemasta koulutuksen, tutkimuksen ja toteuttamisen välisen kuilun umpeen kuromisessa uusiutuvan energian alalla;

67.  pitää erittäin tärkeänä yhteistoimintaa eurooppalaisten patenttisuojajärjestelmien koordinoinnissa energiansäästön ja uusiutuvan energian alalla, jotta voidaan parantaa arvokkaan ja hyödyntämättömän henkisen omaisuuden käyttömahdollisuuksia; painottaa suunnitellun eurooppapatentin edistämisen tarvetta ensisijaisena tavoitteena uusiutuvan energian alalla;

68.  katsoo, että on tehostettava tutkimuksen ja kehittämisen kohdistamista olemassa olevien välineiden avulla, ja on huolissaan siitä, että osa uusiutuviin energialähteisiin liittyvästä teollisuudesta on laiminlyönyt tutkimuksen ja kehittämisen, mikä on joissakin tapauksissa johtanut kaupallisiin ongelmiin; korostaa, että on investoitava innovatiivisen, kehittymässä olevan ja nykyisen teknologian jatkokehittämiseen sekä järjestelmien integroimiseen liikenne- ja energia-alan välillä kilpailukyvyn säilyttämiseksi tai saavuttamiseksi sekä sen varmistamiseksi, että nykyisen teknologian koko elinkaari säilyy kestävänä; korostaa tarvetta investoida uusiutuvan energian tutkimukseen ja kehittämiseen, etenkin kapasiteetin, tehokkuuden ja tilaa koskevan jalanjäljen vähentämisen aloilla;

69.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan tutkimukseen, joka perustuu uusiutuvan energian käyttöön teollisissa sovelluksissa, esimerkiksi autoteollisuuden alalla;

70.  pitää myönteisenä, että komissio aikoo esittää vuonna 2013 energiatekniikkapolitiikkaa koskevan tiedonannon; kehottaa komissiota strategisen energiateknologiasuunnitelman (SET) asiaankuuluvia osia täytäntöön pannessaan keskittymään teknologiaan, jolla parannetaan uusiutuvien energialähteiden kilpailukykyä ja niiden integroimista energiajärjestelmään, kuten sähköverkon hallintaan, varastointiteknologiaan tai uusiutuvaan energiaan perustuvaan lämmitys- ja jäähdytystekniikkaan mutta olemaan asettamatta hyväksi havaittuja ja jo pitkään käytettyjä uusiutuvan energian teknologioita epäsuotuisaan asemaan;

71.  korostaa, että tutkimus on keskeisessä asemassa uuden ja puhtaan teknologian kehittämisen ja kohtuuhintaisuuden kannalta; katsoo, että SET-suunnitelman avulla on mahdollista edistää tärkeällä tavalla uusiutuvien energialähteiden kohtuuhintaisuutta ja kilpailukykyä;

Uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävä eurooppalainen järjestelmä

72.  korostaa, että jäsenvaltiot hyödyntävät nykyisin laajaa tukijärjestelmien valikoimaa; tähdentää, että tukeminen on johtanut voimakkaaseen kasvuun erityisesti, kun tukijärjestelmät ovat olleet hyvin suunniteltuja, mutta osa tukijärjestelmistä on ollut huonosti suunniteltuja ja ne ovat osoittautuneet liian joustamattomiksi eivätkä ole kyenneet sopeutumaan eräiden teknologioiden kustannusten laskuun riittävän joustavasti ja ne ovat joissakin tapauksissa johtaneet ylikompensaatioon, joka aiheuttaa kuluttajille joskus huomattavaa taloudellista rasitusta; pitää myönteisenä, että tukien ansiosta jotkut uusiutuvat energialähteet ovat kilpailukykyisiä verrattuna perinteisiin tuotantomenetelmiin joillain alueilla, kuten silloin kun maantieteelliset olosuhteet ovat edulliset, pääomaa on helposti saatavilla, hallinnollinen rasitus on vähäisin ja mittakaavaetuja ovat mahdollisia saavuttaa;

73.  korostaa, että valtion vaikutus ja muut tekijät, kuten fossiilisten polttoaineiden hinnat, ovat vaikuttaneet siten, että kuluttajien ja teollisuuden sähköstä maksama vähittäishinta on noussut joissakin jäsenvaltioissa; muistuttaa, että 22 prosenttia EU:n kotitalouksista oli vuonna 2010 huolissaan siitä, etteivät ne pysty maksamaan sähkölaskuaan, ja olettaa, että tilanne on tällä välin kiristynyt entisestään; tähdentää, että energian olisi oltava kohtuuhintaista kaikille ja että teollisuuden kilpailukykyä ei pidä heikentää; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin, jotta varmistetaan, että alhaisen tulotason kuluttajia suojellaan asianmukaisesti samalla, kun lisätään yleistä tietoisuutta energiansäästömahdollisuuksista ja energiatehokkuustoimista; toteaa, että kuluttajien on voitava hyötyä tukkuhintojen laskusta;

74.  varoittaa siitä, että liian suuret tukimäärät saattavat ylikompensaatiosta johtuen jarruttaa teknistä kehitystä ja haitata markkinoiden yhdentymistä, koska ne vähentävät motivaatiota innovatiivisten ja huokeiden tuotteiden kehittämiseen; toteaa, että tukijärjestelmien järkevä suunnittelu, joka mahdollistaa markkinasignaaleihin reagoinnin, on erittäin tärkeää ylikompensaation ehkäisemiseksi; katsoo, että nopea siirtyminen järjestelmiin, joissa tuottajat altistuvat markkinahintojen riskeille, rohkaisee teknologian kilpailukyvyn parantamiseen ja helpottaa markkinoille integroitumista;

75.  on vakuuttunut, että komission olisi tuettava jäsenvaltioita määritettäessä kustannustehokkainta uusiutuvaa energialähdettä ja parasta tapaa hyödyntää potentiaalia; muistuttaa, että kustannustehokkuudeltaan optimaaliset politiikat vaihtelevat paikallisen kysyntämallin, tarjontaan liittyvän potentiaalin ja taloudellisen toimintaympäristön mukaan;

76.  pitää myönteisenä komission ilmoitusta, että se aikoo laatia suuntaviivat uusiutuvia energialähteitä koskevien kansallisten tukijärjestelyjen hyväksi havaituista käytänteistä ja kyseisten järjestelyjen uudistamisesta; kehottaa komissiota esittämään suuntaviivat mahdollisimman pian, jotta varmistetaan, että eri kansalliset järjestelmät eivät vääristä kilpailua tai luo esteitä kaupalle ja investoinneille EU:ssa, jotta kannustetaan ennustettavuutta ja kustannustehokkuutta ja vältetään liiallisten tukien myöntäminen; kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat täysimääräisesti sisämarkkinoita koskevaa säännöstöä; on vakuuttunut siitä, että hyviksi havaittuja käytänteitä koskevat suuntaviivat ovat tärkeä vaihe, jolla varmistetaan energia-alan sisämarkkinoiden toimivuus, ja katsoo, että suuntaviivoja olisi mahdollista täydentää kansallisesti laatimalla arvio nykyisten kansallisten tukijärjestelmien kustannustehokkuudesta ottaen huomioon niiden käyttämät eri tekniikat, jotta varmistetaan parempi vertailukelpoisuus ja kansallisten tukijärjestelmien asteittaista ja vähittäistä lähentymistä koskeva koordinointi; on vakuuttunut myös siitä, että näiden suuntaviivojen täytäntöönpano jäsenvaltioissa on ratkaisevan tärkeää, jotta niitä ei taannehtivasti muuteta tai keskeytetä, koska näin annettaisiin tuhoisa signaali investoijille; korostaa, että jäsenvaltioiden olisi varmistettava näiden suuntaviivojen täytäntöönpano ja olisi luotava erityisiä tukijärjestelyjä paikallisten ja alueellisten resurssien löytämiseksi ja hyödyntämiseksi;

77.  katsoo, että jäsenvaltioiden nykyisten tukijärjestelmien suuren määrän vuoksi on edistettävä keskustelua suuremmasta lähentymisestä ja sopivasta eurooppalaisesta tukijärjestelmästä vuoden 2020 jälkeen; on vakuuttunut, että pitkällä aikavälillä uusiutuvien energialähteiden edistämistä EU:n tasolla koskeva integroidumpi järjestelmä, jossa otetaan täysimääräisesti huomioon alueelliset ja maantieteelliset erot ja nykyiset ylikansalliset hankkeet ja joka on osa yleistä vähähiilisyyttä koskevaa tavoitetta, voisi auttaa luomaan uusiutuvia energialähteitä koskevan kustannustehokkaimman järjestelmän ja yhtäläiset toimintamahdollisuudet, jolloin niiden mahdollisuuksia voidaan hyödyntää täysimääräisesti; toteaa, että voimassa oleva uusiutuvasta energiasta annettu direktiivi antaa hallituksille mahdollisuuden hyödyntää yhteisiä tukijärjestelmiä; toteaa, että joistakin jäsenvaltioista saadut kokemukset ovat menestyksellisesti osoittaneet, että integroiduilla sähköalan markkinoilla noudatettu yhteinen lähestymistapa mahdollistaa kaikkia osapuolia hyödyttävän innovoinnin kansallisten järjestelmien välillä; kehottaa komissiota arvioimaan vuoden 2020 jälkeisen oikeudellisen kehyksen yhteydessä, tarjoaisiko EU:n laajuinen järjestelmä, jolla edistetään uusiutuvia energialähteitä, kustannustehokkaamman kehyksen niiden täysimääräisen potentiaalin täytäntöön panemiseksi ja millä tavoin vähittäinen lähentyminen voisi toimia;

78.  korostaa hyötyjä, jotka liittyvät tukijärjestelmiä koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoon jäsenvaltioiden välillä; toteaa, että Yhdistynyt kuningaskunta ja Italia ovat hiljattain ilmoittaneet muuttavansa tukijärjestelmäänsä kiintiöjärjestelmästä syöttöjärjestelmäksi, koska vastaavilta maantieteellisiltä alueilta saadut todisteet osoittavat, että syöttöjärjestelmä on edullisempi; kehottaa komissiota sisällyttämään nämä näkökulmat valmistelemaansa analyysiin(5) ja tulevaan suuntaviivoja koskevaan ehdotukseen;

79.  ehdottaa, että toimenpiteiden perustana käytetään yhteisen tukijärjestelmän kaltaisia aloitteita; toteaa, että yhteinen tukijärjestelmä on pantu Norjassa ja Ruotsissa täytäntöön, jotta voitaisiin kehittää mahdollisuuksien mukaan vaiheittain alueellisia yhteisiä tukijärjestelmiä, jotka perustuvat yhteisiin energiamarkkinoihin, kuten Nord Pool -markkinat;

80.  kehottaa budjettivallan käyttäjää antamaan energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirastolle (ACER) välineet, joiden avulla se voi huolehtia velvoitteistaan ja saavuttaa energian tukkumarkkinoiden eheydestä ja tarkasteltavuudesta annetussa asetuksessa asetetut tavoitteet; toteaa, että tämä on tarpeen kattavien ja avointen sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden toteuttamiseksi vuoteen 2014 mennessä;

o
o   o

81.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16. (2) EUVL L 326, 8.12.2011, s. 1. (3) EUVL L 211, 14.8.2009, s. 55. (4) EUVL L 211, 14.8.2009, s. 94. (5) COM(2012)0271 ja siihen liitetyt oheisasiakirjat; SEC(2008)0057; IEE ”Älykäs energiahuolto Euroopassa” Studies Reshaping Quo(ta) vadis, Europe? -tutkimus.