Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2011/2246(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0117/2013

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0117/2013

Keskustelut :

PV 20/05/2013 - 22
CRE 20/05/2013 - 22

Äänestykset :

PV 21/05/2013 - 6.13
CRE 21/05/2013 - 6.13
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2013)0203

Hyväksytyt tekstit
PDF 178kWORD 101k
Tiistai 21. toukokuuta 2013 - Strasbourg
EU:n perusoikeuskirja: tiedotusvälineiden vapauden yleiset edellytykset EU:ssa
P7_TA(2013)0203A7-0117/2013

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. toukokuuta 2013 EU:n perusoikeuskirjasta: tiedotusvälineiden vapauden yleiset edellytykset EU:ssa (2011/2246(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 19 artiklan, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 19 artiklan ja Unescon kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä koskevan yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan, Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön, Euroopan neuvoston ministerikomitean ja parlamentaarisen yleiskokouksen julistukset, suositukset ja päätöslauselmat ja Venetsian komission ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun sananvapautta, tiedonvälityksen vapautta ja tiedotusvälineiden vapautta koskevat asiakirjat,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan, Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 7 ja 9–12 artiklan, perustamissopimuksen sijoittautumisoikeutta, palvelujen tarjoamisen vapautta, henkilöiden ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta, kilpailua ja valtiontukia koskevat artiklat ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 167 artiklan (kulttuuri),

–  ottaa huomioon Amsterdamin pöytäkirjana tunnetun, Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen liitetyn pöytäkirjan jäsenvaltioiden julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta,

–  ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi)(1),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan median moniarvoisuudesta Euroopan unionin jäsenvaltioissa (SEC(2007)0032),

–  ottaa huomioon eurooppalaisen julistuksen lehdistönvapaudesta(2),

–  ottaa huomioon komission perustaman tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta käsittelevän korkean tason työryhmän,

–  ottaa huomioon tiedotusvälineiden keskittymisestä 20. marraskuuta 2002 antamansa päätöslauselman(3), perusoikeuksien tilasta Euroopan unionissa (2002) 4. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman(4), aiheesta ”Televisio ilman rajoja” 4. syyskuuta 2003 antamansa päätöslauselman(5), ”televisio ilman rajoja” -direktiivin 89/552/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/36/EY, 4 ja 5 artiklan soveltamisesta vuosina 2001–2002 6. syyskuuta 2005 antamansa päätöslauselman(6), EU:ssa ja varsinkin Italiassa tapahtuvasta sananvapauden ja tiedonvälityksen perusoikeuksien rikkomisesta (perusoikeuskirjan 11 artiklan 2 kohta) 22. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman(7), tiedotusvälineiden keskittymisestä ja moniarvoisuudesta Euroopan unionissa 25. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman(8), aiheesta ”Julkinen yleisradiotoiminta digitaaliaikana: kaksoisjärjestelmän tulevaisuus” 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman(9) ja tiedotusvälineitä koskevasta Unkarin lainsäädännöstä 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(10),

–  ottaa huomioon tiedotusvälineiden moniarvoisuutta koskevan European Initiative for Media Pluralism -aloitteen(11), joka on kirjattu komissiossa ja jonka tarkoituksena on suojata tiedotusvälineiden moniarvoisuutta siten, että yhdenmukaistetaan osittain tiedotusvälineiden omistajuutta ja avoimuutta, poliittisiin viranomaisiin nähden syntyviä eturistiriitoja sekä tiedotusvälineiden valvontaviranomaisten riippumattomuutta koskevia kansallisia sääntöjä,

–  ottaa huomioon audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin johdanto-osan 8 ja 94 kappaleen, joiden mukaan jäsenvaltioiden on estettävä toimenpiteet, jotka saattavat edistää määräävän aseman syntymistä tai rajoittaa moniarvoisuutta ja mahdollistaa se, että riippumattomat sääntelyelimet pystyvät suorittamaan tehtävänsä avoimesti ja puolueettomasti,

–  ottaa huomioon Etyjin ja erityisesti sen mediavaltuutetun tekemän tiedotusvälineiden vapautta koskevan työn, asiaa koskevat raportit ja videopuheenvuoron, joka pidettiin tiedotusvälineiden vapaudesta järjestetyssä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan järjestämässä kuulemistilaisuudessa 6. marraskuuta 2012,

–  ottaa huomioon kansalaisjärjestöjen julkaisemat tiedotusvälineitä koskevat raportit, myös Toimittajat ilman rajoja -järjestön Press Freedom Index -vertailut ja Freedom House -järjestön lehdistönvapautta käsittelevät Freedom of the Press -raportit,

–  ottaa huomioon parlamentin tiedotusvälineisiin liittyvistä kysymyksistä julkaisemat tutkimukset(12) ja Euroopan yliopistoinstituutin tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja vapauden keskuksen tutkimukset(13),

–  ottaa huomioon komission pyynnöstä vuonna 2007 toteutetun riippumattoman tutkimuksen ”The indicators for media pluralism in the Member States – Towards a risk-based approach”, joka julkaistiin vuonna 2009(14) ja jossa määritellään indikaattoreita sisältävä Media Monitoring Tool -väline tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen kohdistuvien uhkien esille tuomiseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön ja kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan lausunnon (A7-0117/2013),

A.  katsoo, että tiedotusvälineillä on keskeinen merkitys ”julkisena vahtikoirana” demokratiassa, koska niiden ansiosta kansalaiset voivat käyttää oikeuttaan saada tietoa, valvoa ja arvioida vallankäyttäjien ja vallanpitäjien toimia ja päätöksiä etenkin vaaleihin liittyvien kuulemisten yhteydessä; katsoo lisäksi, että tiedotusvälineet voivat määritellä osittain, mitä julkisessa keskustelussa käsitellään, ja käyttää valtaansa tietojen saatavuuden vartijoina, joten ne pystyvät muokkaamaan yleistä mielipidettä;

B.  katsoo, että julkisen itseilmaisun vapauden on osoitettu edistävän demokratiaa ja oikeusvaltion periaatetta ja takaavan samalla sen olemassaolon ja selviytymisen; katsoo, että vapaat ja riippumattomat tiedotusvälineet ja vapaa tiedonvaihto ovat keskeisessä asemassa sen demokraattisen muutoksen kannalta, joka on meneillään muissa kuin demokraattisissa hallintojärjestelmissä, ja vaatii, että komissio ryhtyy valvomaan tiiviisti tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta liittymisneuvotteluja käyvissä valtioissa sekä kiinnittämään riittävästi huomiota vapaiden tiedotusvälineiden merkitykseen edistettäessä demokratiaa kaikkialla maailmassa;

C.  katsoo, että tiedotusvälineiden vapaus on perussopimuksiin kirjattujen arvojen, muun muassa demokratian, moniarvoisuuden ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen, kulmakivi; katsoo, että tätä edeltäneet vaiheet – niin sanottu lehdistönvapaus – ovat pohjustaneet demokraattisten ajatuksien edistymistä ja eurooppalaisten ihanteiden kehittymistä historian kuluessa;

D.  katsoo, että tiedotusvälineiden vapaus ja moniarvoisuus sekä journalismin riippumattomuus ovat keskeisiä edellytyksiä tiedotusvälineiden toiminnan kannalta unionissa ja erityisesti sisämarkkinoilla; katsoo siksi, että tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden sekä journalismin riippumattomuuden rajoitukset kohdistuvat näin ollen myös mielipiteenvapauteen ja taloudelliseen vapauteen; katsoo, että toimittajien olisi oltava vapaita omistajien, johtajien ja hallitusten asettamista paineista sekä taloudellisista uhista;

E.  katsoo, että autonominen ja vakaa julkinen ilmapiiri, joka perustuu riippumattomiin ja moniarvoisiin tiedotusvälineisiin, luo välttämättömän toimintaympäristön, jossa edistetään kansalaisyhteiskunnan yhteisiä vapauksia, kuten kokoontumisen ja yhdistymisen vapautta, sekä yksilöiden vapauksia, kuten oikeutta ilmaisunvapauteen ja tiedonsaantiin;

F.  katsoo, että kansalaisten perusoikeuksiin kuuluvat ilmaisunvapaus ja tiedonvälityksen vapaus voidaan taata vain tiedotusvälineiden vapaudella ja moniarvoisuudella, joiden nojalla toimittajat ja tiedotusvälineet voivat käyttää oikeuttaan ja velvollisuuttaan välittää tietoa tasapuolisesti ja neutraalisti kansalaisille ja tiedottaa puolueettomasti yleisesti kiinnostavista tapahtumista ja päätöksistä; toteaa, että kaikilla yhteiskunnan jäsenillä on oikeus ilmaista näkemyksiään demokraattisesti ja rauhanomaisesti;

G.  muistuttaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on määrännyt jäsenvaltioille positiivisen velvoitteen varmistaa tiedotusvälineiden moniarvoisuus, mikä johtuu ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 10 artiklasta, joka sisältää samankaltaisia määräyksiä kuin unionin säännöstöön kuuluvan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artikla;

H.  toteaa, että tiedotustoiminta on luonnostaan ja erityisesti myös viime vuosikymmeninä tapahtuneiden teknisten muutosten ansiosta maantieteellisiä rajoja ylittävää ja että se on keskeisessä asemassa tiedotettaessa muissa valtioissa asuville kansallisille yhteisöille ja tarjoaa välineitä, joiden avulla on mahdollista edistää keskinäistä tietämystä ja ymmärrystä yli rajojen ja maiden välillä; toteaa, että muiden tiedotusvälineiden lisäksi myös verkkotiedotusvälineet ovat omaksuneet maailmanlaajuisen luonteen, mistä erityisesti tietoa kuluttavan yleisön odotukset ja tarpeet ovat nyt riippuvaisia; toteaa, että mediaympäristön ja viestintätekniikan muutokset ovat määritelleet uudelleen tiedonvaihdon toimintakentän ja tavan, jolla ihmisille tiedotetaan ja yleistä mielipidettä muokataan;

I.  katsoo, että unionin laajuinen julkinen alue, joka perustuu tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden jatkuvaan ja keskeytymättömään kunnioittamiseen, on ratkaisevan tärkeä unionin yhdentymisprosessin kannalta perussopimuksiin kirjattujen arvojen mukaisesti sekä unionin toimielimien vastuuvelvollisuuden ja eurooppalaisen demokratian kehityksen kannalta, esimerkiksi Euroopan parlamentin vaaleihin liittyen; katsoo, että painettujen ja audiovisuaalisten tiedotusvälineiden vireä, kilpailukykyinen ja moniarvoinen toimintaympäristö kannustaa kansalaisia osallistumaan julkiseen keskusteluun, mikä on erittäin tärkeää asianmukaisesti toimivan demokraattisen järjestelmän kannalta;

J.  ottaa huomioon, että kansalaisjärjestöjen, tiedotusvälineiden vapautta valvovien järjestöjen, Euroopan neuvoston ja Etyjin taholta samoin kuin Euroopan parlamentin selvityksissä ja päätöslauselmissa on raportoitu hallitusten, myös unionin jäsenvaltioiden hallitusten, vapaille ja riippumattomille tiedotusvälineille aiheuttamista uhkista ja varoitettu niistä(15);

K.  katsoo, että Euroopan neuvosto ja Etyj ovat käsitelleet viestinnän inhimillistä ja demokraattista ulottuvuutta useissa tiedotusvälineiden vapautta, moniarvoisuutta ja keskittymistä koskevissa julistuksissa, päätöslauselmissa, suosituksissa, lausunnoissa ja raporteissa ja luoneet näin joukon tärkeitä yhteisiä vähimmäisnormeja tälle alalle;

L.  toteaa, että Euroopan unioni on sitoutunut suojelemaan ja edistämään tiedotusvälineiden moniarvoisuutta olennaisena osana Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistettua aktiivisen kansalaisuuden ja osallistavan demokratian kannalta tärkeää virstanpylvästä eli tiedonsaantia koskevaa oikeutta ja sananvapautta koskevaa oikeutta;

M.  toteaa, että tiedotusvälineiden vapaus on Kööpenhaminan kriteereiden mukainen arviointikriteeri, jota sovelletaan ehdokasvaltioiden liittymiseen unioniin, ja yksi periaatteista, joita unioni edistää ulkopolitiikassaan; katsoo myös, että unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi näin ollen näytettävä esimerkkiä omassa toiminnassaan varmistaen siten uskottavuuden ja johdonmukaisuuden;

N.  toteaa ilmaisseensa toistuvasti huolensa tiedotusvälineiden vapaudesta, moniarvoisuudesta ja keskittymisestä ja vaatineensa komissiota perussopimuksien vartijana ryhtymään asianmukaisiin toimiin ja muun muassa ehdottamaan asiaa koskevaa lainsäädäntöaloitetta;

O.  toteaa, että komissio käynnisti 16. tammikuuta 2007 kolmivaiheisen suunnitelman, jonka oli määrä koostua tiedotusvälineiden moniarvoisuutta koskevasta komission yksiköiden valmisteluasiakirjasta, tiedotusvälineiden moniarvoisuutta unionin jäsenvaltioissa käsittelevästä riippumattomasta selvityksestä (määrä julkaista vuonna 2007) ja siihen liittyvistä indikaattoreista, joiden avulla tiedotusvälineiden moniarvoisuutta ja mahdollisten riskien tunnistamista unionin jäsenvaltioissa voitaisiin arvioida, sekä komission tiedonannosta (määrä ilmestyä vuonna 2008) tiedotusvälineiden moniarvoisuuden indikaattoreista unionin jäsenvaltioissa, minkä jälkeen suunnitelmana oli järjestää julkinen kuuleminen(16); toteaa, että riippumattomassa tutkimuksessa kuvattua tiedotusvälineiden moniarvoisuutta koskevaa välinettä ei ole toistaiseksi pantu täytäntöön;

P.  toteaa, että komissio ei valitettavasti ole jatkanut tätä suunnitelmaa, koska tiedonantoa ei julkistettu eikä julkista kuulemista koskaan käynnistetty;

Q.  toteaa, että Lissabonin sopimuksen myötä Euroopan unionin perusoikeuskirjasta on tullut sitova: katsoo, että perusoikeuskirja on ensimmäinen kansainvälinen asiakirja, jossa todetaan, että ”tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta kunnioitetaan” (11 artiklan 2 kohta); toteaa, että perussopimukset antavat Euroopan unionille tehtävän ja valtuudet varmistaa, että kaikkia perusoikeuksia suojellaan unionissa erityisesti Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 7 artiklan perusteella;

R.  painottaa, että jäsenvaltioilla on velvollisuus suojella mielipiteenvapautta, mielipiteenvapautta, tiedonvälityksen vapautta ja tiedotusvälineiden vapautta, koska nämä periaatteet on taattu myös niiden perustuslaeissa ja lainsäädännössä, sekä tarjota kansalaisille tasapuolinen ja yhtäläinen mahdollisuus tutustua eri tietolähteisiin ja siten toisistaan eroaviin kantoihin ja mielipiteisiin; toteaa, että niillä on lisäksi velvollisuus kunnioittaa ja suojella yksityis- ja perhe-elämää, koteja ja viestintää sekä kansalaisten henkilötietoja perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan mukaisesti; katsoo, että mikäli nämä vapaudet ovat vakavassa vaarassa tai niitä ei jossakin jäsenvaltiossa kunnioiteta, unionin on perussopimusten ja perusoikeuskirjan nojalla vahvistetun toimivaltansa mukaisesti velvollinen puuttumaan asiaan oikea-aikaisesti ja tehokkaasti unionin demokratian ja moninaisuuden sekä kansalaisten oikeuksien suojelemiseksi;

S.  toteaa, että unionilla on toimivaltaa sellaisilla viestintään liittyvillä aloilla kuin sisämarkkinat, audiovisuaalipolitiikka, kilpailu (mukaan lukien valtiontuet) televiestintä ja perusoikeudet; muistuttaa todenneensa, että näiden perusteella olisi määritettävä olennaiset vähimmäisehdot, joilla voidaan varmistaa ja taata tiedonvälityksen vapaus ja tiedotusvälineiden riittävä moniarvoisuus ja tiedotusvälineiden riippumaton hallinnointi sekä edistää niitä(17); ottaa huomioon, että komissio on antanut Euroopan yliopistoinstituutin tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja vapauden keskuksen tehtäväksi tehdä selvityksen unionin toimivallan laajuudesta tiedotusvälineiden vapauden alalla;

T.  katsoo, että huolenaiheita synnyttävät ongelmat, joita sopimaton poliittinen ja taloudellinen vaikuttaminen sekä talouskriisi aiheuttavat tiedotusvälineille ja erityisesti julkisille yleisradioyhtiöille toimituksellisen riippumattomuuden, henkilöstön rekrytoinnin, moniarvoisuuden, tiedon neutraaliuden ja laadun, esillepääsyn ja rahoituksen suhteen;

U.  katsoo, että huolta aiheuttavat toimittajien korkea työttömyys unionissa ja se, että suuri osa heistä työskentelee freelance-toimittajina, joihin vaikuttavat työpaikkojen vähäinen pysyvyys ja tuki ja huomattava epävarmuus;

V.  panee merkille, että tiedotusvälineet keskittyvät yhä voimakkaammin sekä kansallisesti että kansainvälisesti, jolloin media-alan ryhmittymät levittävät tuotteitaan eri maihin ja lisäävät unionin sisäisiä mediainvestointeja, ja Euroopan ulkopuoliset investoijat ja tiedotusvälineet käyttävät lisääntyvää vaikutusvaltaansa Euroopassa, mikä johtaa tiedotuksen monopolisoitumiseen ja vähentää mielipiteiden moniarvoisuutta; katsoo, että joidenkin yksityisten tiedotusvälineiden rahoituslähteisiin liittyy tiettyjä huolenaiheita, myös unionissa;

W.  toteaa, että lukuisten tutkimusten, mielipidemittausten ja julkisten aloitteiden perusteella on osoitettu, että suuri yleisö on unionissa ilmaissut suhtautuvansa huolestuneesti tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden heikentymiseen ja vaatinut toistuvasti unionia toteuttamaan toimia tiedotusvälineiden vapauden suojelemiseksi ja voimakkaan, riippumattoman ja moniarvoisen mediaympäristön kehittämiseksi;

X.  katsoo, että uutiskierron nopeutuminen on johtanut siihen, että toimittajat suhtautuvat piittaamattomasti työhönsä, mikä ilmenee muun muassa journalististen lähteiden valvomisen ja niiden huolellisen tarkistamisen laiminlyömisenä;

Y.  katsoo, että digitaalisen ympäristön kehittyminen voi olla keskeisessä asemassa pyrittäessä takaamaan unionin kansalaisten mahdollisuuksia hyödyntää sähköistä tietoa;

Z.  toteaa, että mediakentällä tapahtuu perustavanlaatuisia muutoksia; ottaa huomioon, että erityisesti näinä talouskriisin aikoina yhä suurempi osa toimittajista työskentelee epävarmoissa työsuhteissa ja ilman sosiaaliturvaa, verrattuna työmarkkinoiden normeihin, ja joutuu vastaamaan muihin, journalismin tulevaisuutta koskeviin haasteisiin;

AA.  toteaa, että parlamentille on toimitettu vetoomuksia, jotka koskevat kansalaisten samoja huolenaiheita ja pyyntöjä ja joissa toimielimiä ja erityisesti parlamenttia vaaditaan toteuttamaan toimia;

AB.  katsoo, että internetin, henkilökohtaisen tietojenkäsittelyn ja matkatietotekniikan viime aikoina aiheuttamat tekniset muutokset ovat perinpohjaisesti mullistaneet tiedonkäsittelyyn liittyvää infrastruktuuria tavoilla, jotka ovat vaikuttaneet perinteisempien tiedotusvälineiden liiketoimintamalliin ja erityisesti sen riippuvuuteen mainosmarkkinoista, millä on vaarannettu sellaisten yksittäisten tiedotusvälineiden selviytyminen, jotka vastaavat tärkeästä kansalaisuuteen liittyvästä ja demokraattisesta roolista; katsoo, että siksi viranomaisten on niin jäsenvaltioissa kuin unionissa annettava käyttöön välineitä, joiden avulla voidaan nykyisen siirtymäkauden aikana auttaa varmistamaan riippumattomien tiedotusvälineiden edistämien arvojen ja niiden vastuulla olevien tehtävien säilyminen riippumatta siitä, millaisella teknisellä alustalla ne nyt tai tulevaisuudessa toimivat; kehottaa siksi komissiota tekemään selvityksen teknisten muutosten vaikutuksista tiedotusvälineiden liiketoimintamalliin ja niiden seurauksista tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden kannalta;

AC.  katsoo, että viimeaikaisen talouskriisin vuoksi yksittäisten tiedotusvälineiden ongelmat ovat kärjistyneet ja toimittajien rooliin liittyvän epävarmuuden ohella mediaympäristö on haavoittuvan asemansa korostumisen lisäksi altistunut taloudellisille ja poliittisille paineille; näillä ilmiöillä on ollut erityisiä seurauksia sellaisten journalististen lajityyppien kannalta, joista aiheutuu enemmän kustannuksia tai joiden laatiminen kestää kauemmin, kuten tutkiva journalismi, reportaasit ja kansainvälisten ja eurooppalaisten kirjeenvaihtajien lähettäminen; katsoo, että mainitut journalismin tyypit ovat erittäin tärkeitä, sillä niiden avulla taataan julkisten ja poliittisten viranomaisten asettaminen vastuuseen ja vastuuvelvollisuus, tehdään loppu taloudellisen ja toimielimiin liittyvän vallan väärinkäytöstä ja varmistetaan rikollisen toiminnan paljastaminen ja sen johdosta syytteeseen asettaminen yhteiskunnallisella, ympäristöön liittyvällä ja humanitaarisella alalla; kehottaa komissiota tekemään selvityksen kriisin ja työsuhteiden epävarmuuden vaikutuksista toimittajayhteisöön, jotta olisi mahdollista analysoida vaikutuksia, jotka kohdistuvat tiedotusvälineiden vapauteen ja moniarvoisuuteen, ja pyrkiä korjaamaan ne;

AD.  katsoo, että tekniset muutokset, itsenäisen toimittajan ammattia harjoittavien ammattilaisten monimuotoinen yhteisö ja monenlaisten valmiuksien omaksuminen, joita laadun hankkiminen ja tuottaminen nykyään edellyttävät, tarjoavat myös tilaisuuksia luoda uusia, eri alustojen rajat ylittäviä ja kansainvälisiä journalismin alan yrityksiä, joita voidaan tukea sekä julkisen että markkinaperusteisen politiikan avulla;

1.  vaatii jäsenvaltioita ja Euroopan unionia noudattamaan, suojelemaan ja edistämään perusoikeuksiin kuuluvaa ilmaisuvapautta ja tiedonvälityksen vapautta sekä tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta ja siksi välttämään tiedotusvälineiden vapautta uhkaavia toimia, kuten aiheetonta ja poliittista vaikuttamista tiedotusvälineisiin tai niiden painostamista ja niihin kohdistuvaa puoluesidonnaista valvontaa ja sensurointia tai joukkotiedotusvälineiden vapauden ja riippumattomuuden rajoittamista tai laitonta estämistä esimerkiksi turvallisuuteen liittyvien perustelujen avulla tai julkisten yleisradioyhtiöiden uhkailemista taloudellisesti, sekä kehittämään järjestelmiä, joilla näitä uhkia voidaan ehkäistä;

2.  kehottaa jäsenvaltioita ja unionia varmistamaan, että käytössä on oikeudellisesti sitovia menettelyjä ja järjestelmiä tiedotusvälineiden johtajien, hallintoneuvostojen viestintäneuvostojen ja sääntelyelinten valintaan ja nimittämiseen siten, että ne ovat avoimet, perustuvat ansioihin ja kiistattomaan kokemukseen ja takaavat ammattimaisuuden, rehellisyyden, riippumattomuuden ja yhteisymmärryksen siten, että koko poliittinen ja sosiaalinen kirjo on edustettuna, sekä oikeudellisen varmuuden ja jatkuvuuden, sen sijaan, että ne perustuisivat poliittisiin tai puoluesidonnaisiin kriteereihin, jotka vuorostaan pohjautuvat osana vaalien tuloksiin tai vallassaolijoiden tahtoon sidoksissa olevaan suosimis- ja palkitsemisjärjestelmään; toteaa, että kaikissa jäsenvaltioissa olisi laadittava luettelo kriteereistä, joiden perusteella valtiollisten tiedotusvälineiden johtajat tai hallintoneuvostot nimitetään, riippumattomuutta, rehellisyyttä, kokemusta ja ammattimaisuutta koskevia periaatteita noudattaen; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön takuita, joilla varmistetaan viestintäneuvostojen ja sääntelyelimien riippumattomuus hallituksen, parlamentin enemmistön tai jonkin muun yhteiskuntaryhmän poliittisesta vaikutusvallasta;

3.  painottaa, että tiedotusvälineiden moniarvoisuus ja journalistinen ja toimituksellinen riippumattomuus ovat tiedotusvälineiden vapauden tukipilareita varmistettaessa, että tiedotusvälineet ovat monipuolisia, suovat erilaisille yhteiskunnallisille ja poliittiselle toimijoille (muun muassa valtiovallasta riippumattomille järjestöille ja muille kansalaisjärjestöille), mielipiteille ja näkemyksille mahdollisuuden päästä esiin ja tarjoavat monia erilaisia näkemyksiä;

4.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että monien aluehallintojen tai jäsenvaltioiden alueille jakaantuneille kulttuurisille yhteisöille on mahdollisuus tiedotusvälineiden saatavuuteen heidän omalla kielellään ja ettei tehdä poliittisia päätöksiä, joilla tätä rajoitettaisiin;

5.  muistuttaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sopimusvaltioiden on taattava tiedotusvälineiden moniarvoisuus Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 10 artiklan nojalla; huomauttaa, että kyseisen yleissopimuksen 10 artikla sisältää samankaltaisia määräyksiä kuin unionin säännöstöön kuuluvan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artikla;

6.  painottaa, että komission olisi varmistettava, että jäsenvaltiot takaavat omassa maassaan perusoikeuskirjan tosiasiallisen soveltamisen, joka ilmenee tiedotusvälineiden moniarvoisuutena, tiedonsaannin tasa-arvoisuutena ja puolueettomana suhtautumisena lehdistön riippumattomuuteen;

7.  toteaa, että Kööpenhaminan arviointiperusteiden mukaan maiden, jotka haluavat liittyä Euroopan unioniin, on noudatettava unionin säännöstöä, joka sisältää perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 11 artiklan, jossa vaaditaan kunnioittamaan tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta; huomauttaa kuitenkin, että vaikka myös nykyisiä jäsenvaltioita vaaditaan noudattamaan perusoikeuskirjaa, ei ole olemassa järjestelmää, jolla voitaisiin varmistaa, että näin myös tehdään;

8.  korostaa sellaisen aidosti tasapainoisen kaksitahoisen eurooppalaisen järjestelmän perustavaa roolia, jossa yksityiset ja julkiset tiedotusvälineet suorittavat omat tehtävänsä, ja katsoo, että se on säilytettävä parlamentin, komission ja neuvoston esittämän pyynnön mukaisesti; huomauttaa, että multimediayhteiskunnassa, jossa kaupallispainotteisia maailmanlaajuisia markkinatoimijoita on nykyään enemmän kuin aikaisemmin, julkiset tiedotusvälineet ovat erittäin tärkeitä; muistuttaa, että kansalaisten valtion kautta rahoittamilla julkisilla tiedotusvälineillä on tärkeä tehtävä vastata kansalaisten tarpeisiin ja niillä on institutionaalinen velvollisuus tuottaa monenlaisille yleisöille laadukasta, tarkkaa ja luotettavaa tietoa, jonka on oltava riippumatonta ulkoisista paineista sekä yksityisistä tai poliittisista eduista, ja samalla niiden on annettava tilaa kapea-alaisille sektoreille, joita yksityiset tiedotusvälineet eivät välttämättä pidä tuottavina; korostaa, että yksityisillä tiedotusvälineillä on tiedonvälityksen suhteen vastaavat, etenkin institutionaalista ja poliittista tietoa koskevat velvollisuudet, esimerkiksi vaalien ja kansanäänestysten yhteydessä; painottaa, että on taattava kansallisten uutistoimistojen ammatillinen riippumattomuus ja vältettävä uutismonopolien syntymistä;

9.  toteaa, että jatkuvat itsesääntelyaloitteet ja muut kuin lainsäädäntöaloitteet, mikäli ne ovat riippumattomia, puolueettomia ja avoimia, ovat tärkeässä asemassa varmistettaessa tiedotusvälineiden vapaus; kehottaa komissiota toteuttamaan toimia, jotta varmistetaan tiedotusvälineiden ja komission sääntelyvirastojen riippumattomuus sekä valtiosta (myös unionissa) että vaikutusvaltaisista kaupallisista eduista;

10.  muistuttaa julkisten tiedotusvälineiden erityisestä ja selkeästi erottuvasta roolista, kuten Amsterdamin pöytäkirjassa jäsenvaltioiden julkisesta yleisradiotoiminnasta todetaan;

11.  muistuttaa, että perussopimuksien liitteenä olevassa pöytäkirjassa N:o 29 todetaan, että jäsenvaltioiden julkinen yleisradiotoiminta liittyy suoraan jokaisen yhteiskunnan demokraattisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin samoin kuin tarpeeseen turvata viestinnän moniarvoisuus, ja todetaan näin ollen, että jäsenvaltiot voivat rahoittaa julkista yleisradiotoimintaa, siinä määrin kuin rahoitus myönnetään yleisradioyritykselle kunkin jäsenvaltion antaman, määrittelemän ja järjestämän julkisen palvelun tehtävän täyttämiseksi, ja siinä määrin kuin rahoitus ei vaikuta unionin kauppa- ja kilpailuolosuhteisiin sellaisessa laajuudessa, että se olisi yleisen edun vastaista;

12.  korostaa asianmukaisen, oikeasuhteisen ja vakaan rahoituksen merkitystä julkisten tiedotusvälineiden poliittisen ja taloudellisen riippumattomuuden turvaamiseksi, jotta ne voivat suorittaa tehtävänsä, niiden yhteiskunnallinen, koulutuksellinen, kulttuurinen ja demokraattinen tehtävä mukaan lukien, ja sopeutua digitaaliseen muutokseen sekä olla luomassa osallistavaa tieto- ja osaamisyhteiskuntaa, jossa edustavat ja korkealaatuiset tiedotusvälineet ovat kaikkien saatavilla; on huolissaan joissakin jäsenvaltioissa havaitusta nykysuuntauksesta, jonka mukaan talousarvioihin tehdään leikkauksia tai rajoitetaan julkisten tiedotusvälineiden toimintaa, sillä näin heikennetään näiden kykyä hoitaa tehtäviään; vaatii jäsenvaltioita muuttamaan tätä kehityssuuntaa ja takaamaan julkisille tiedotusvälineille asianmukaisen, kestävän ja ennakoitavissa olevan rahoituksen;

13.  korostaa, ettei toimenpiteitä, joilla tiettyjen tiedotusvälineiden markkinoille pääsyä säännellään lähetystoiminnan lisenssi- ja lupamenettelyjen avulla, tai sääntöjä, jotka koskevat valtion, kansallisen tai sotilaallisen turvallisuuden sekä yleisen järjestyksen suojelua, eikä sääntöjä, jotka koskevat siveellisyyttä ja lasten suojelua, saa käyttää väärin siten, että tiedotusvälineisiin kohdistetaan poliittista tai puoluesidonnaista valvontaa ja sensurointia tai estetään kansalaisia käyttämästä perusoikeuttaan saada tietoja asioista, joilla on yleishyödyllistä merkitystä; korostaa, että tältä osin olisi varmistettava asianmukainen tasapaino; varoittaa, ettei tiettyjen etu- tai painostusryhmien, taloudellisten toimijoiden tai uskonnollisten ryhmien vaikutus saa uhata tiedotusvälineitä;

14.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan kilpailusääntöjä ja tiedotusvälineitä koskevia sääntöjä kilpailun varmistamiseksi, jotta voidaan puuttua määrääviin asemiin ja ehkäistä niitä asettamalla kilpailuun liittyvät raja-arvot alhaisemmalle tasolle tiedotusvälineiden alalla suhteessa muihin aloihin, jotta voidaan taata uusien osallistujien pääsy markkinoille, toteuttaa toimia, mikäli tiedotusvälineet ovat liian keskittyneitä ja niiden moniarvoisuus, riippumattomuus ja vapaus on uhattuna, sillä näin voidaan varmistaa, että kaikki unionin kansalaiset voivat seurata vapaita ja moniarvoisia tiedotusvälineitä kaikissa jäsenvaltioissa, ja suositella tarvittaessa parannuksia; korostaa, että tiedotusvälineiden riippumattomuutta uhkaavat sellaisten yritysten omistamat lehdistökonsernit, joilla on valta tehdä julkisia hankintasopimuksia; kehottaa komissiota arvioimaan, miten voimassa olevat kilpailusäännöt liittyvät kaupallisten tiedotusvälineiden kasvavaan keskittymiseen jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota ehdottamaan konkreettisia toimia tiedotusvälineiden moniarvoisuuden suojelemiseksi ja tiedotusvälineiden kohtuuttomien keskittymien estämiseksi;

15.  painottaa, että on kiinnitettävä huomiota tiedotusvälineiden omistajuuden keskittymiseen jäsenvaltioissa, ja korostaa samalla, että moniarvoisuuden käsite kattaa laajan asiakirjon, kuten sensuurin kieltämisen, lähteiden ja paljastusten tekijöiden suojelun, poliittisten toimijoiden ja markkinavoimien harjoittamaan painostukseen liittyvät kysymykset, avoimuuden, toimittajien työolosuhteet, tiedotusvälineiden valvontaviranomaiset, kulttuurien moninaisuuden, uusien tekniikoiden kehittämisen, rajoittamattoman tiedonsaannin ja viestinnän, sensuroimattoman mahdollisuuden hyödyntää internetiä ja digitaalisen kuilun; katsoo, että tiedotusvälineiden omistuksen ja hallinnan olisi oltava avointa eivätkä ne saisi keskittyä; tähdentää, että tiedotusvälineiden omistajuuden keskittyminen vaarantaa moniarvoisuuden ja kulttuurisen monimuotoisuuden ja johtaa tiedotusvälineiden sisällön yhdenmukaistumiseen;

16.  kehottaa laatimaan sääntöjä, joilla varmistetaan, että muun muassa poliittisten tahojen yhteensulautumisesta ja tiedotusvälineiden valvonnasta johtuviin ristiriitoihin puututaan asianmukaisesti ja ne ratkaistaan ja että varmistetaan erityisesti, että mediakonsernien tosiasialliset omistajat ovat aina julkisia elimiä, jotta vältetään eturistiriidat; kehottaa panemaan tosiasiallisesti täytäntöön sääntöjä, joilla varmistetaan tiedotusvälineiden rahoitusta sekä valtioiden mainontaa ja sponsorointia varten myöntämiä määrärahoja koskevien menettelyjen avoimuus ja tasapuolisuus, jotta voidaan varmistaa, että näistä ei aiheudu sekaantumista tiedotusvälineiden ilmaisun- ja tiedonvapauteen, moniarvoisuuteen tai tiedotusvälineiden toimitukselliseen linjaan, ja kehottaa komissiota valvomaan tätä;

17.  korostaa, että huolimatta kilpailupolitiikan hyödyntämisestä koko unionin sulautuma-asetuksessa ja erityisesti sen 21 artiklassa(18), on esitetty huolenaiheita, jotka liittyvät siihen, että kyseisillä välineillä ei ole mahdollista valvoa asianmukaisesti tiedotusvälineiden keskittymistä, mikä johtuu markkinoiden rajaamista koskevista ongelmista, sillä joissakin tapauksissa laajat tiedotusvälineiden väliset yhteensulautumat jäävät unionin kilpailupolitiikassa mainittujen liikevaihdon raja-arvojen alapuolelle;

18.  korostaa, että merkittävän markkina-aseman saavuttaminen tiedotusvälineiden alalla ei johdu ainoastaan monopoliasemassa olevan toimijan hinnoitteluvallasta vaan myös poliittisesta vaikutusvallasta, jonka vuoksi sääntelyala joutuu rahoitusalan hallintaan; näin ollen valta-asemia on vaikeampi purkaa, kun ne on kerran saavutettu; kehottaa asettamaan kilpailuun liittyvät raja-arvot tiedotusvälineiden alalla muita markkinoita alhaisemmiksi;

19.  muistuttaa komissiota siitä, että siltä on aikaisemmin kysytty monesti mahdollisuudesta ottaa käyttöön oikeudellinen kehys, jolla estetään omistajuuden keskittyminen ja määräävän aseman väärinkäyttö; kehottaa komissiota esittämään konkreettisia toimia, joilla suojellaan tiedotusvälineiden moniarvoisuutta, mukaan luettuna tiedotusvälineiden omistajuutta koskevien sääntöjen muodostama oikeudellinen kehys, jolla otetaan käyttöön jäsenvaltioita koskevat vähimmäisnormit;

20.  korostaa, että on tärkeää varmistaa toimittajien riippumattomuus sekä päätoimittajilta tai omistajilta tulevista sisäisistä paineista että ulkoisesti, poliittisen tai taloudellisen lobbauksen kautta tai muilta eturyhmiltä tulevista paineista, ja painottaa toimituksellisen ohjeistuksen ja käytännesääntöjen merkitystä, sillä niiden avulla estetään omistajia, hallituksia tai ulkoisia sidosryhmiä puuttumasta uutisten sisältöön; korostaa, että oikeus puheenvapauteen ilman minkäänlaista syrjintää yhdenvertaisen ja yhtäläisen kohtelun perusteella on tärkeä; korostaa, että oikeus tutustua asiakirjoihin ja tietoihin on olennainen toimittajille ja kansalaille ja kehottaa jäsenvaltioita laatimaan vakaan ja kattavan oikeudellisen kehyksen, joka koskee hallitusta koskevan tiedon vapautta ja oikeutta tutustua asiakirjoihin, joilla on yleishyödyllistä merkitystä; kehottaa jäsenvaltioita antamaan oikeudellisia takeita lähteiden luottamuksellisuutta koskevan periaatteen täysimääräisestä suojelusta ja vaatii Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tätä alaa koskevan oikeuskäytännön tinkimätöntä noudattamista, myös ilmiantojen osalta;

21.  vaatii, että toimittajia suojellaan painostukselta, pelottelulta, ahdistelulta, uhkilta ja väkivallalta, ja muistuttaa, että tutkivat toimittajat ovat usein vaarassa ja joutuvat fyysisten hyökkäysten ja jopa tappoyritysten kohteiksi toimintansa takia; tähdentää, että on varmistettava oikeudenmukaisuus ja torjuttava tällaisten tekojen rankaisemattomuutta, ja painottaa myös, että tällaiset teot vaikuttavat rajoittavasti ilmaisunvapauteen, mikä johtaa tiedotusvälineiden itsesensuuriin; korostaa, että tutkivan journalismin avulla voidaan valvoa paremmin demokratian ja hyvän hallintotavan toteutumista ja se voi myös auttaa paljastamaan yhteiskunnan sääntöjenvastaisuuksia ja rikoksia, mikä on avuksi syyttäjäviranomaisille; kehottaa jäsenvaltioita ja unionia tukemaan ja edistämään tutkivaa journalismia ja edistämään myös eettistä journalismia tiedotusvälineissä laatimalla ammatillisia normeja ja sopivia oikeussuojamenettelyjä erityisesti ammatillisen koulutuksen sekä tiedotusvälineiden alaa edustavien yhdistysten ja liittojen laatimien käytännesääntöjen välityksellä;

22.  kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään lainsäädäntöä, jotta estetään tiedusteluviranomaisten soluttautuminen uutistoimituksiin, koska tällaiset käytännöt vaarantavat vakavasti ilmaisunvapauden: ne mahdollistavat uutistoimituksien valvonnan ja luovat epäluottamuksentäyteisen ilmapiirin, estävät tiedonkeruun ja uhkaavat lähteiden luottamuksellisuutta sekä pyrkivät viime kädessä antamaan väärää tietoa ja manipuloimaan suurta yleisöä sekä vahingoittamaan tiedotusvälineiden uskottavuutta;

23.  korostaa, että yhä useampi toimittaja työskentelee epävarmoissa työsuhteissa ilman työmarkkinoiden tarjoamaa yleistä sosiaaliturvaa, ja kehottaa parantamaan tiedotusvälineissä työskentelevien ammattilaisten työoloja; korostaa, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimittajien työolot vastaavat Euroopan sosiaalisen peruskirjan määräyksiä; korostaa toimittajien työehtosopimusten ja toimittajien kollektiivien ammattiliittoedustuksen merkitystä; katsoo, että niiden on oltava sallittuja kaikille työntekijöille, vaikka he olisivat pienen ryhmän jäseniä, työskentelisivät pienissä yrityksissä tai heillä olisi epätyypillinen, kuten tilapäinen tai väliaikainen, työsopimus, sillä varmuus työpaikan säilymisestä antaa heille mahdollisuuden puhua ja toimia yhdessä ja ylläpitää ammatillisia normejaan helpommin ja tehokkaammin;

24.  korostaa tarvetta edistää eettistä journalismia tiedotusvälineissä; kehottaa komissiota ehdottamaan välinettä (esimerkiksi 20. joulukuuta 2006 alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta ja oikeudesta vastineeseen Euroopan audiovisuaalisia ja verkkotietopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyky huomioon ottaen annetun suosituksen kaltaisen suosituksen välityksellä), jotta voidaan varmistaa, että jäsenvaltiot kehottavat media-alaa kehittämään ammatillisia normeja ja eettisiä sääntöjä, jotka kattavat velvoitteen erotella tosiasiat ja mielipiteet toisistaan uutisoinnissa, tarkkuuden, puolueettomuuden ja objektiivisuuden välttämättömyyden, ihmisten yksityisyyden kunnioittamisen, väärien tietojen oikaisemista koskevan velvoitteen ja oikeuden vastineeseen; toteaa, että tämän kehyksen avulla olisi säädettävä sellaisen riippumattoman sääntelyviranomaisen perustamisesta tiedotusvälineiden alalla, joka toimisi riippumattomasti poliittiseen tai muuhun ulkoiseen vaikutukseen nähden ja jolle annettaisiin toimivalta käsitellä lehdistöä koskevia kanteita ammatillisten normien ja eettisten sääntöjen pohjalta sekä määrätä asianmukaisia seuraamuksia;

25.  kehottaa kaikkia niitä jäsenvaltioita, joissa kunnianloukkaus on rikos, poistamaan sen rangaistavuuden mahdollisimman pian; pitää valitettavana toimittajiin ja tiedotusvälineisiin kohdistuvaa painostusta, väkivaltaa ja häirintää myös heidän raportoidessaan mielenosoituksista ja julkisista tapahtumista, jotka herättävät huolta eurooppalaisissa ja kansainvälisissä järjestöissä sekä tutkijayhteisössä ja kansalaisyhteiskunnassa; painottaa, että on tärkeää käydä vuoropuhelua viranomaisten kanssa, jotta varmistetaan, etteivät tiedotusvälineiden vapaus ja riippumattomuus ole vaarassa, ettei kriittisiä kommentteja estetä ja että lainvalvonnasta vastaavat tahot kunnioittavat tiedotusvälineiden tehtävää ja varmistavat, että ne voivat raportoida tapahtumista vapaasti ja turvallisesti;

26.  korostaa, että on tärkeää perustaa tiedotusvälineiden itsesääntelyelimiä, kuten valituslautakuntia ja oikeusasiamiehiä, ja kannattaa käytännöllisiä ja alhaalta ylöspäin suuntautuvia toimenpiteitä, joita eurooppalaiset toimittajat ovat toteuttaneet puolustaakseen perusoikeuksiaan perustamalla palvelukeskuksen mainittujen oikeuksien ja erityisesti ilmaisunvapauden vastaisten rikkomuksien dokumentoimiseksi (sen kokeiluhankkeen mukaisesti (tarkistus 1225), joka hyväksyttiin täysistunnossa 23. lokakuuta 2012 osana parlamentin kantaa vuoden 2013 talousarvioon);

27.  korostaa poliittista tiedonvälitystä koskevien sääntöjen tarvetta koko audiovisuaalisen median alalla, jotta voidaan taata erilaisten poliittisten kilpailijoiden, mielipiteiden ja näkemysten oikeudenmukainen esiinpääsy erityisesti vaalien ja kansanäänestysten yhteydessä ja varmistaa siten, että kansalaiset voivat muodostaa mielipiteensä ilman yhden hallitsevan mielipidevaikuttajan kohtuutonta vaikutusta; tähdentää, että sääntelyelimien on pantava tällaiset säännöt asianmukaisesti täytäntöön;

28.  painottaa, että ilmaisunvapautta ja tiedotusvälineiden vapautta koskeva perusoikeus ei ole varattu ainoastaan perinteisiä tiedotusvälineitä varten vaan kattaa myös sosiaalisen median ja muut uusmedian muodot; painottaa, että on tärkeää varmistaa ilmaisun ja tiedonsaannin vapaus internetissä, erityisesti takaamalla tietoverkon neutraalius, ja kehottaa siksi unionia ja jäsenvaltioita varmistamaan, että näitä oikeuksia ja vapauksia kunnioitetaan kaikilta osin internetissä täysimääräisesti tiedon antamiseen ja liikkumiseen nähden; varoittaa viranomaisten pyrkimyksistä vaatia rekisteröintiä tai luvan hankkimista taikka estää viranomaisten haitalliseksi katsoman sisällön leviäminen; toteaa, että julkisten tiedotusvälineiden internet-palvelujen tarjoaminen edistää niiden tehtävän täyttämistä eli sen varmistamista, että kansalaisilla on mahdollisuus saada tietoa ja muodostaa kantansa eri lähteisiin perustuen;

29.  korostaa uutisten kerääjien, hakukoneiden ja muiden välikäsien kasvavaa merkitystä tiedon ja uutissisällön levittämisen ja hankkimisen kannalta; kehottaa komissiota sisällyttämään nämä internetiin liittyvät tekijät unionin sääntelykehykseen tarkistettaessa audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaa direktiiviä, jotta voidaan ratkaista ongelmat, jotka liittyvät sisällön valikoimiseen ja lähteiden valinnan vääristymiseen;

30.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita kiinnittämään komission medialukutaitoa koskevan toimintalinjan yhteydessä riittävästi huomiota mediakasvatuksen merkitykseen, sillä sen avulla annetaan kansalaisille taidot tulkita kriittisesti yhä kasvavaa tietomäärää ja kyky seuloa sitä;

31.  kehottaa komissiota tarkastamaan, myöntävätkö jäsenvaltiot yleisradiotoimintalupia objektiivisten, avoimien, syrjimättömien ja suhteellisten kriteerien perusteella;

32.  korostaa, että tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden seuraaminen säännöllisesti kaikissa jäsenvaltioissa on tärkeää ja siihen on ryhdyttävä kiireellisesti, minkä lisäksi asiasta on raportoitava vuosittain Euroopan neuvoston ja Etyjin kehittämien yksityiskohtaisten standardien sekä yhdessä kansalaisjärjestöjen, sidosryhmien ja asiantuntijoiden kanssa komissiolle laaditussa riippumattomassa selvityksessä kehitetyn riskiperusteisen analyyttisen lähestymistavan ja siinä kehitettyjen indikaattoreiden perusteella myös seuraamalla ja valvomalla tiedotusvälinelainsäädännön kehitystä ja muutoksia sekä jäsenvaltioissa mahdollisesti hyväksyttävien lakien kielteistä vaikutusta tiedotusvälineiden vapauteen erityisesti, kun kyse on valtiovallan puuttumisesta niiden toimintaan, minkä lisäksi tarvitaan hyviä käytänteitä julkista palvelua koskevien normien määrittämiseksi sekä julkisten että yksityisten kanavien kohdalla; korostaa, että on tärkeää tiedottaa tällaisista unionin yhteisistä normeista suurelle yleisölle; katsoo, että komission, perusoikeusviraston ja/tai Euroopan yliopistoinstituutin tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja vapauden keskuksen tulee suorittaa tämä tehtävä ja julkaista vuosittainen raportti seurannan tuloksista; katsoo, että komission olisi esitettävä raportti parlamentille ja neuvostolle ja tehtävä sen päätelmiin perustuvia ehdotuksia mahdollisista toimista ja toimenpiteistä;

33.  katsoo, että unionilla on valtuudet toteuttaa lainsäädäntötoimia ilmaisun- ja tiedonvapauden sekä tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden takaamiseksi, suojelemiseksi ja edistämiseksi, vähintään samassa määrin kuin sillä on valtuuksia suojella alaikäisiä ja ihmisarvoa, kulttuurista monimuotoisuutta, kansalaisten tiedonsaantia tärkeistä tapahtumista ja/tai tärkeiden tapahtumien uutisointia, vammaisten henkilöiden oikeuksien edistämistä, kuluttajien suojelua kaupalliselta viestinnältä ja oikeutta vastineeseen, jotka ovat kaikki audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin kattamia yleisen edun mukaisia aiheita; katsoo samalla, että kaiken sääntelyn on perustuttava yksityiskohtaiseen ja huolelliseen analyysiin unionissa ja jäsenvaltioissa vallitsevasta tilanteesta, ratkaistavista ongelmista ja siitä, miten ne ovat parhaiten ratkaistavissa; katsoo, että muita kuin lainsäädäntöaloitteita, jotka liittyvät valvontaan, itsesääntelyyn ja käytännesääntöihin ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklan aktivoimiseen asianmukaisissa tapauksissa, on toteutettava sidosryhmien esittämien pyyntöjen mukaisesti ja pitäen mielessä, että jotkin tiedotusvälineiden vapauteen kohdistuvista vakavimmista uhista perustuvat joissakin jäsenvaltioissa hiljattain hyväksyttyyn lainsäädäntöön;

34.  muistuttaa komissiota kehotuksestaan tarkistaa ja muuttaa audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaa direktiiviä ja laajentaa sen soveltamisalaa kattamaan vähimmäisnormit, jotka liittyvät ilmaisun ja tiedonvälityksen perusvapauksien sekä tiedotusvälineiden vapauden ja monimuotoisuuden kunnioittamiseen, suojelemiseen ja edistämiseen, sekä panna täytäntöön unionin ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asianomainen oikeuskäytäntö, sillä direktiivin tavoitteena on luoda audiovisuaalisten mediapalvelujen alue, jolla ei ole sisärajoja, taaten samalla yleistä etua edustavien tavoitteiden korkeatasoinen suojelu, koska oikeuskäytännön mukaan viranomaisille on asetettu positiivinen velvoite ottaa käyttöön asianmukainen lainsäädännöllinen ja hallinnollinen kehys, jolla taataan tosiasiallinen moniarvoisuus(19); kehottaa siksi komissiota tarkistamaan ja muuttamaan audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaa direktiiviä, jotta voidaan varmistaa – kuten on tehty sääntelyviranomaisia koskevan mallin kohdalla ja siihen perustuen sähköisen viestinnän kehyksessä – että kansalliset sääntelyviranomaiset ovat riippumattomia, puolueettomia ja toimivat avoimesti päätöksenteossa, toimivaltansa käytössä ja valvontaprosessissa, että niille on myönnetty niiden tehtävien täyttämisen edellyttämä rahoitus ja että niillä on asianmukaiset seuraamusvaltuudet, joilla varmistetaan, että niiden päätökset pannaan täytäntöön;

35.  kehottaa komissiota sisällyttämään audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin arviointiin ja tarkistamiseen säännöksiä, jotka koskevat tiedotusvälineiden omistajuuden avoimuutta, tiedotusvälineiden keskittymistä, eturistiriitoihin liittyviä sääntöjä, joilla estetään poliittisten ja taloudellisten tahojen tiedotusvälineisiin kohdistama tarpeeton vaikutusvalta, sekä tiedotusvälineiden valvontaelimien riippumattomuutta; kehottaa komissiota esittämään tiedonannon, jolla pannaan täytäntöön tiedotusvälineiden moninaisuutta koskevan seurantajärjestelmän indikaattorit, joiden avulla arvioidaan viestinten moniarvoisuutta unionin jäsenvaltioissa, tammikuussa 2007 ehdotetun kolmivaiheisen suunnitelman pohjalta ja kuten tutkimuksessa ”The indicators for media pluralism in the Member States – Towards a risk-based approach” on jo aiemmin esitetty; katsoo, että tämän jälkeen olisi pidettävä laaja julkinen kuuleminen, johon kaikki asianomaiset toimijat osallistuvat, muun muassa tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta käsittelevän korkean tason työryhmän selvityksen pohjalta ja erityisesti laatimalla ehdotuksen tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta koskeviksi unionin suuntaviivoiksi;

36.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan välittömästi uudistustoimia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi; kehottaa komissiota määrittelemään selkeästi viestintäviranomaisten toimivallan laajuuden erityisesti, kun kyseessä on sääntely ja valvonta, ja valvomaan, missä määrin ne noudattavat tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta koskevia vaatimuksia seuraamuksia määrättäessä; muistuttaa, että on tärkeää mukauttaa sääntelyn soveltamisalaa kunkin yksittäisen tiedotusvälineen erityisluonteeseen;

37.  kehottaa kansallisia sääntelyelimiä tekemään yhteistyötä ja koordinoimaan toimintaansa unionin tasolla tiedotusvälineitä koskevissa asioissa esimerkiksi perustamalla audiovisuaalisten mediapalvelujen eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän sekä yhdenmukaistamaan audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 29 ja 30 artiklassa tarkoitettujen kansallisten sääntelyviranomaisten aseman ja varmistamaan, että ne ovat riippumattomia, puolueettomia ja toimivat avoimesti sekä päätöksentekoprosesseissaan että toimivaltansa käytössä ja valvontaprosessissa ja että niillä on asianmukaiset seuraamusvaltuudet, joilla varmistetaan, että niiden päätökset pannaan täytäntöön;

38.  kehottaa komissiota, neuvostoa ja jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin, oikea-aikaisiin, oikeasuhteisiin ja progressiivisiin toimenpiteisiin silloin, kun unionissa ja jäsenvaltioissa ilmenee ongelmia sananvapaudessa ja tiedonvälityksen vapaudessa, tiedotusvälineiden vapaudessa ja moniarvoisuudessa;

39.  katsoo, että mikäli unioniin liittyy lisää valtioita, on syytä korostaa entisestään vapauksien ja ilmaisunvapauden suojelemista, sillä niitä pidetään yleisesti ihmisoikeuksien ja Kööpenhaminan kriteerien demokratiaa koskevien ehtojen keskeisinä tekijöinä; kehottaa komissiota edelleen seuraamaan tiedotusvälineiden vapauden suojelemista ja edistämistä unionin ehdokasvaltioissa;

40.  kehottaa komissiota varmistamaan, että tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen ja omistajuuteen liittyvät kriteerit sisällytetään jokaiseen vaikutuksenarviointiin, joka toteutetaan lainsäädäntöehdotuksia koskeville uusille aloitteille;

41.  ilmaisee huolestumisensa sen johdosta, että tiedotusvälineiden omistajuutta koskeva avoimuus on puutteellista unionissa, ja kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan tiedotusvälineiden omistajuutta ja hallintaa koskevan avoimuuden ja tekemään alalla aloitteita, erityisesti siten, että lähetystoimintaa harjoittavat tiedotusvälineet, painettu media ja vastaavat tiedotusvälineet velvoitetaan toimittamaan yhtiörekisterinsä tiedotusvälineistä vastaaville kansallisille viranomaisille ja riittävästi ajantasaista, omistajuutta koskevaa tietoa suurelle yleisölle, jotta olisi mahdollista tunnistaa mediayhtiöiden tosiasialliset ja perimmäiset omistajat, sekä toimittamaan ansioluettelonsa ja ilmoittamaan rahoituksensa jatkamalla esimerkiksi Mavise-tietokannan kehittämistä yhteiseksi eurooppalaiseksi rekisteriksi, jotta havaitaan kohtuuttomat tiedotusvälineiden keskittymät, estetään tiedotusvälineiden alaa edustavia järjestöjä salaamasta erityisetuja ja annetaan kansalaisille mahdollisuus selvittää, millaisia etuja kyseiset tiedotusvälineet edistävät; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että jäsenvaltioiden julkisille tiedotusvälineille varaamia varoja käytetään avoimesti ja siten, että noudatetaan tiukasti perussopimuksiin liitettyä pöytäkirjaa N:o 29; katsoo, että omistajuuden avoimuus on tiedotusvälineiden moniarvoisuuteen liittyvä keskeinen tekijä; kehottaa komissiota valvomaan ja tukemaan edistymistä, jotta lisätään tiedotusvälineiden omistajuutta koskevaa tiedonvaihtoa;

42.  korostaa, että tiedotusvälineiden vapauteen olisi sisällytettävä myös tiedotusvälineiden vapaa käyttö varmistamalla, että kaikille unionin kansalaisille tarjotaan laajakaistayhteyttä kohtuullisessa ajassa ja että he voivat käyttää sitä ja kohtuullisin kustannuksin, ja jatkamalla satelliittitekniikan ja muun sellaisen langattoman tekniikan kehittämistä, jolla yhteys voidaan muodostaa välittömästi kaikkialla saatavilla olevaan internetin runkoverkkoon;

43.  korostaa, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan viranomaisilla on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan nojalla positiivinen velvoite suojella ilmaisunvapautta toimivan demokratian ennakkoedellytyksenä, koska tiettyjen vapauksien aito ja tosiasiallinen käyttäminen ei riipu ainoastaan valtion velvollisuudesta olla toteuttamatta toimia vaan saattaa edellyttää positiivisten suojelutoimien toteuttamista;

44.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan perusoikeusvirastolle, Etyjille ja Euroopan neuvoston ministerikomitealle, parlamentaariselle yleiskokoukselle, Venetsian komissiolle ja ihmisoikeusvaltuutetulle.

(1) EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1.
(2) http://www.pressfreedom.eu/en/index.php.
(3) EUVL C 25 E, 29.1.2004, s. 205.
(4) EUVL C 76 E, 25.3.2004, s. 412.
(5) EUVL C 76 E, 25.3.2004, s. 453.
(6) EUVL C 193 E, 17.8.2006, s. 117.
(7) EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 1026.
(8) EUVL C 8 E, 14.1.2010, s. 75.
(9) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 50.
(10) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 154.
(11) www.mediainitiative.eu.
(12) ”The Citizen’s Right to Information: Law and Policy in the EU and its Member States”, kesäkuu 2012, saatavissa osoitteessa http://www.europarl.europa.eu/committees/fr/studiesdownload.html?languageDocument=EN&file=75131.
(13) http://cmpf.eui.eu/Home.aspx.
(14) Tutkimuksen laatijoina ovat K.U.Leuven – ICRI, Jönköping International Business School – MMTC, Central European University – CMCS ja Ernst & Young Consultancy Belgia.
(15) Näihin kuuluvat muun muassa: tiedotusvälineisiin tai niiden valvontaelimiin kohdistuva suora tai välillinen puoluepoliittinen valvonta ja vaikuttaminen, tiettyjen tiedotusvälineiden kieltäminen tai niiden markkinoille pääsyn rajoittaminen lähetystoiminnan lisenssi- ja lupamenettelyjen avulla, kansallista tai sotilaallista turvallisuutta tai yleistä järjestystä ja siveellisyyttä koskevien sääntöjen väärinkäytökset ja hyödyntäminen tietojen sensuroimiseksi ja asiakirjojen ja tietojen saatavuuden heikentämiseksi, lähteiden luottamuksellisuutta koskevan periaatteen rikkominen, tiedotusvälineiden keskittymistä ja eturistiriitoja koskevan lainsäädännön puuttuminen sekä mainonnan käyttäminen toimitukselliseen linjaan vaikuttamiseksi.
(16) Ks. http://europa.eu/rapid/pressReleasesAction.do?reference=MEMO/07/52.
(17) Ks. tiedotusvälineitä koskevasta Unkarin lainsäädännöstä 10. maaliskuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman 6 kohta.
(18) Artiklan mukaan kansalliset viranomaiset voivat toteuttaa toimia oikeutettujen etujen suojelemiseksi antamalla kansallisia säädöksiä tiedotusvälineiden moninaisuuden säilyttämiseksi.
(19) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, Centro Europa 7, 7. kesäkuuta 2012, 134 kohta.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö