Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 6. joulukuuta 2012 annetun komission tiedonannon toimintasuunnitelmasta veropetosten ja veronkierron torjunnan tehostamiseksi (COM(2012)0722),

–  ottaa huomioon 6. joulukuuta 2012 annetun komission suosituksen aggressiivisesta verosuunnittelusta (C(2012)8806),

–  ottaa huomioon 6. joulukuuta 2012 annetun komission suosituksen toimenpiteistä, joilla kannustetaan kolmansia maita soveltamaan hyvän hallintotavan vähimmäisvaatimuksia verotusalalla (C(2012)8805),

–  ottaa huomioon 27. kesäkuuta 2012 annetun komission tiedonannon konkreettisista tavoista tehostaa veropetosten ja veronkierron torjuntaa EU:ssa ja sen ulkopuolella (COM(2012)0351),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Vuotuinen kasvuselvitys 2013” (COM(2012)0750),

–  ottaa huomioon 5. helmikuuta 2013 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (2013/0025(COD)),

–  ottaa huomioon rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) helmikuussa 2012 antamat suositukset rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ja leviämisen torjuntaa koskevista kansainvälisistä normeista,

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman konkreettisista keinoista veropetosten ja veronkierron torjumiseksi(1),

–  ottaa huomioon laillistetun tilintarkastajan Richard Murphyn 10. helmikuuta 2012 päivätyn selvityksen eurooppalaisen verotulovajeen korjaamisesta,

–  ottaa huomioon yritysverotusta koskevista käytännesäännöistä 1. joulukuuta 1997 annetun neuvoston päätöslauselman sekä yritysverotusta tarkastelevan käytännesääntötyöryhmän 4. joulukuuta 2012 neuvostolle antaman raportin,

–  ottaa huomioon OECD:n raportin ”Addressing Base Erosion and Profit Shifting” (2013),

–  ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2012 annetut Ecofin-neuvoston päätelmät ja Ecofin-neuvoston Eurooppa-neuvostolle antaman raportin verotusasioista,

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman yhteistyöstä kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla(2),

–  ottaa huomioon 19. huhtikuuta 2012 antamansa lainsäädäntöpäätöslauselman ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB)(3),

–  ottaa huomioon Moskovassa 15. ja 16. helmikuuta 2013 pidetyn valtiovarainministerien ja keskuspankkien pääjohtajien G20-kokouksen antaman tiedonannon,

–  ottaa huomioon 10. helmikuuta 2010 antamansa päätöslauselman hyvän hallintotavan edistämisestä verotusalalla(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja talousarvion valvontavaliokunnan lausunnot (A7-0162/2013)

A.  ottaa huomioon, että EU:ssa menetetään veropetosten, veronkierron, verojen välttämisen ja aggressiivisen verosuunnittelun vuoksi joka vuosi arviolta pöyristyttävät biljoona euroa, mikä merkitsee jokaiselle EU:n kansalaiselle noin 2 000 euron vuotuista kustannusta, ja korostaa, että tämä tapahtuu ilman, että toteutetaan asian edellyttämiä toimenpiteitä(5);

B.  katsoo, että tulojen menetys vaarantaa laadukkaisiin julkisiin palveluihin perustuvan EU:n sosiaalisen markkinatalouden säilymisen, sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan, EU:n verojärjestelmien tehokkuuden ja oikeudenmukaisuuden ja talouden ekologisen muuntautumisen; katsoo, että se aiheuttaa ja helpottaa entisestään yhteiskunnan kannalta haitallista keinottelua, joka johtaa lisääntyvään sosiaaliseen eriarvoisuuteen ja lisää kansalaisten epäluottamusta demokraattisiin instituutioihin ja toimintaympäristön demokratiavajetta;

C.  katsoo, että tulopohjan turvaaminen on merkittävä osa julkisen talouden kestävyyttä;

D.  toteaa, että veropetokset ja veronkierto ovat laitonta toimintaa, jonka tarkoituksena on verovelvoitteiden kiertäminen, kun toisaalta verojen välttäminen on verojärjestelmän laillista mutta sopimatonta hyödyntämistä verovelvoitteiden pienentämiseksi tai välttämiseksi, ja että aggressiivisella verosuunnittelulla tarkoitetaan verojärjestelmän muotoseikkojen tai kahden tai useamman verojärjestelmän yhteensopimattomuuden hyödyntämistä verovelvoitteiden pienentämiseksi;

E.  katsoo, että verojen välttämiskäytännöt, jota talouselämän muuttuminen entistä aineettomammaksi helpottaa, johtaa Euroopan yrityksille ja kasvulle haitalliseen kilpailun vääristymiseen;

F.  toteaa, että veropetosten ja veronkierron laajuus horjuttaa kansalaisten uskoa ja luottamusta veronkannon ja koko verotusjärjestelmän oikeudenmukaisuuteen ja legitiimiyteen;

G.  katsoo, että veropolitiikan yhteensovittamisen puute EU:ssa johtaa huomattaviin kustannuksiin ja hallinnollisiin rasitteisiin kansalaisille ja EU:ssa yli rajojen toimiville yrityksille ja voi aiheuttaa tahatonta verottamatta jättämistä tai johtaa veropetoksiin ja veronkiertoon;

H.  katsoo, että veroparatiiseina toimivien oikeudenkäyttöalueiden läpinäkymättömien tai haitallisten verokäytäntöjen aiheuttamat jatkuvat vääristymät voivat johtaa keinotekoisiin pääomavirtoihin ja kielteisiin vaikutuksiin EU:n sisämarkkinoilla; toteaa, että haitallinen verokilpailu EU:ssa on selvästi sisämarkkina-ajatuksen vastaista; katsoo, että veropohjia on yhdenmukaistettava enemmän yhä tiiviimmässä talous-, finanssi- ja budjettiunionissa;

I.  toteaa, että avustusohjelmien piiriin kuuluvat maat, jotka ovat tehostaneet veronkantoa ja poistaneet erioikeuksia troikan ehdotusten mukaisesti, ovat viime vuosina saaneet todeta, että monet niiden suurista yrityksistä ovat lähteneet maasta hyötyäkseen muiden maiden tarjoamista verohelpotuksista;

J.  katsoo, että tämä on käytännössä siirtänyt verotaakan työntekijöiden ja pienituloisten kotitalouksien kannettavaksi ja pakottanut hallitukset tekemään haitallisia leikkauksia julkisiin palveluihin;

K.  katsoo, että säästötoimenpiteinä suurimmassa osassa jäsenvaltioita viime vuosina toteutetut irtisanomiset kansallisissa veroviranomaisissa ovat vaarantaneet suuresti komission toimintasuunnitelman täytäntöönpanon;

L.  toteaa, että monikansallisten yhtiöiden soveltamat veronkiertokäytännöt ovat ristiriidassa terveen kilpailun ja yritysten yhteiskunnallisen vastuun periaatteen kanssa;

M.  panee merkille, että jotkut verovelvolliset ovat vastanneet jäsenvaltioiden avoimuuden lisäämiseen tähtääviin toimiin kierrättämällä liiketoimensa sellaisen toisen oikeudenkäyttöalueen kautta, jonka avoimuuden taso on alhaisempi;

N.  katsoo, että yksipuoliset kansalliset toimenpiteet ovat osoittautuneet monissa tapauksissa tehottomiksi, riittämättömiksi ja toisinaan jopa haitallisiksi, minkä vuoksi tarvitaan koordinoitua ja monitahoista toimintamallia jäsenvaltioiden ja EU:n tasolla sekä kansainvälisesti; katsoo, että veropetosten, veronkierron, verojen välttämisen ja aggressiivisen verosuunnittelun tehokas torjunta edellyttää eri jäsenvaltioiden veroviranomaisten välisen yhteistyön vahvistamista sekä veroviranomaisten ja muiden lainvalvontaviranomaisten entistä tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltion sisällä;

O.  toteaa OECD:n raportin ”Addressing Base erosion and Profit Shifting” mukaisesti, että perustavaa laatua oleva tarkasteltava seikka on se, että verotusalueiden jakamisesta saatuihin kansallisiin kokemuksiin perustuvat yhteiset kansainväliset periaatteet eivät ole pysyneet muuttuvan yritysympäristön vauhdissa; katsoo, että tarvitaan komission ja jäsenvaltioiden aktiivisempaa toimintaa kansainvälisellä tasolla avoimuuteen, tietojenvaihtoon ja haitallisten verotoimenpiteiden lakkauttamiseen perustuvien kansainvälisten normien vahvistamiseksi;

P.  katsoo, että kehitysmailla ei ole neuvotteluvoimaa veroparatiisien pakottamiseksi yhteistyöhön, tietojenvaihtoon ja avoimuuteen;

Q.  toteaa, että tutkivilla journalisteilla, hallituksista riippumattomilla toimijoilla ja tiedeyhteisöllä on ollut ratkaiseva asema veropetosten, veronkierron ja veroparatiisien paljastamisessa ja niistä tiedottamisessa kansalaisille;

R.  katsoo, että veropetosten havaitsemiseen tarkoitettujen välineiden lujittamisen lisäksi olisi vahvistettava nykyistä lainsäädäntöä, joka koskee verojen perintään liittyvää apua, yhdenvertaista verotuskohtelua ja järjestelmän toteuttamiskelpoisuutta yrityksissä;

S.  toteaa, että helmikuussa 2013 Moskovassa pidetyssä G20-kokouksessa eurooppalaiset valtiovarainministerit lupasivat toteuttaa tarvittavat toimet veronkierron torjumiseksi ja vahvistivat, että yksinomaan kansallisilla toimenpiteillä ei saada aikaan toivottua vaikutusta;

T.  katsoo, että veronkiertoon johtava siirtohinnoittelu vaikuttaa kielteisesti kehitysmaiden talousarvioihin, kun ne näin pakosta menettävät vuosittain arviolta 125 miljardin verotulot eli lähes kaksi kertaa kehitysmaiden vastaanottaman kansainvälisen tuen verran;

U.  ottaa huomioon, että veropolitiikkaa koskeva lainsäädäntövalta on tällä hetkellä jäsenvaltioilla;

1.  on tyytyväinen komission toimintasuunnitelmaan ja sen suosituksiin, joissa jäsenvaltioita kehotetaan ryhtymään välittömiin ja koordinoituihin toimiin veroparatiisien ja aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi;

2.  on tyytyväinen valtiovarainministerien G20-kokouksessa ilmaisemaan määrätietoiseen pyrkimykseen estää veropohjien kaventumista ja voittojen siirtoja;

3.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan sitoumustaan, tukemaan komission toimintasuunnitelmaa ja panemaan molemmat suositukset täysimääräisesti täytäntöön; vaatii jäsenvaltioita ryhtymään vakaviin neuvotteluihin, saattamaan päätökseen kaikki vireillä olevat lainsäädäntöehdotuksia koskevat menettelyt ja toteuttamaan toimenpiteitä veropetoksia, veronkiertoa, verojen välttämistä, aggressiivista veronkiertoa ja veroparatiiseja koskevissa tapauksissa niiden alaisuuteen kuuluvilla alueilla;

4.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole vielä onnistuneet pääsemään sopimukseen keskeisistä lainsäädäntöehdotuksista, kuten vuonna 2008 annetusta ehdotuksesta direktiiviksi säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetun direktiivin 2003/48/EY muuttamisesta tai vuoden 2011 ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta;

5.  pitää valitettavana, että Euro Plus -sopimuksen sitoumuksien puitteissa ei ole tapahtunut tähän mennessä merkittävää edistymistä;

6.  on tyytyväinen komission aloitteeseen perustaa verotusalan hyvän hallintotavan foorumi; kehottaa komissiota seuraamaan tiiviisti molempien suositusten täytäntöönpanoa kaikissa jäsenvaltioissa ja kuulemaan myös kansallisia veroviranomaisia, työmarkkinaosapuolia ja ammattiliittoja ja ottamaan ne mukaan foorumin toimintaan; kehottaa komissiota toimittamaan neuvostolle ja parlamentille vuosittain raportin foorumin toiminnasta ja aikaansaannoksista;

7.  katsoo, että tutkivien journalistien kansainvälisen yhteenliittymän huhtikuussa 2013 julkaisemista tiedoista salaisista offshore-pankkitileistä käy selvästi ilmi ongelman laajuus ja vakavuus sekä tarvittavien toimien kiireellisyys; kehottaa jälleen tämän valossa vahvistamaan eurooppalaista ja kansainvälistä sitoumusta avoimuuteen, minkä olisi johdettava kansainväliseen, sitovaan ja monenväliseen sopimukseen automaattisesta verotustietojen vaihdosta;

EU:n kansainvälinen rooli

8.  korostaa, että EU:n olisi johdettava keskusteluja veropetosten, veronkierron ja veroparatiisien torjunnasta OECD:ssä, verotusta koskevaa avoimuutta ja tietojenvaihtoa käsittelevässä maailmanlaajuisessa foorumissa, G20- ja G8-ryhmässä sekä muissa asiankuuluvissa monikansallisissa foorumeissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita painottamaan johdonmukaisesti kansainvälisellä tasolla yhteistyön tehostamisen suurta merkitystä veropetosten, veronkierron, verojen välttämisen, aggressiivisen verosuunnittelun ja veroparatiisien torjunnassa; painottaa, että EU:n olisi tarvittaessa suostuteltava ja autettava EU:n ulkopuolisia maita kehittämään ja parantamaan veronkantojärjestelmiensä tehokkuutta noudattamalla avoimuuden ja automaattisen tietojenvaihdon periaatteita ja lakkauttamalla haitalliset verokäytännöt; kehottaa neuvostoa ja komissiota parantamaan teknistä apuaan ja valmiuksien kehittämistä kehitysmaissa;

9.  pitää erittäin tärkeänä, että jäsenvaltiot valtuuttavat komission neuvottelemaan verosopimuksia kolmansien maiden kanssa EU:n puolesta sen sijaan, että jatkettaisiin kahdenvälisten neuvottelujen käytäntöjä, joista seuraa koko EU:n ja usein myös kyseisen jäsenvaltion kannalta optimaalista heikompia tuloksia;

10.  korostaa, että jäsenvaltioilla, jotka ovat saaneet(6) tai jotka hakevat taloudellista tukea, on velvollisuus toteuttaa toimenpiteitä, joilla vahvistetaan ja parannetaan valmiuksia kantaa veroja sekä torjutaan veropetoksia ja veronkiertoa; vaatii, että komissio ulottaa tämän velvollisuuden koskemaan myös toimenpiteitä, jotka koskevat rahanpesun, verojen välttämisen ja aggressiivisen verosuunnittelun torjuntaa;

11.  kehottaa komissiota pidättäytymään EU:n rahoituksen myöntämisestä EU:n veromääräyksiä rikkoville yrityksille ja varmistamaan, että jäsenvaltiot eivät myönnä valtiontukea kyseisille yrityksille tai salli niiden osallistumista julkisiin hankintoihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vaatimaan, että kaikki julkisista hankinnoista tarjouksia esittävät yritykset antavat tiedot verorikoksiin liittyvistä seuraamuksista tai tuomioista; katsoo lisäksi, että samalla kun noudatetaan tarkistetussa maksuviivästysdirektiivissä sovittuja velvoitteita, viranomaisille on annettava mahdollisuus sisällyttää julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin lauseke, joka mahdollistaa sopimuksen irtisanomisen, jos tarjoaja myöhemmin rikkoo verovelvoitteitaan;

12.  kehottaa komissiota ehdottamaan yhteisiä standardeja jäsenvaltioiden ja kehitysmaiden välisiin verosopimuksiin näiden valtioiden veropohjien kaventumisen estämiseksi;

13.  kehottaa komissiota osoittamaan verotuksen ja tulliliiton pääosastolle lisää talousarviovaroja ja henkilöstöä, jotta se voisi kehittää kaksinkertaista verottamattomuutta, veronkiertoa ja veropetoksia koskevaa EU:n politiikkaa ja niitä koskevia ehdotuksia;

14.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vaatimaan suhteissaan kolmansiin maihin EU:n vaatimusten tiukkaa soveltamista verotukseen liittyvissä asioissa erityisesti tulevien kahden- tai monenvälisten kauppasopimusten yhteydessä;

15.  panee tyytyväisenä merkille Yhdysvaltojen Foreign Account Tax Compliance Act -lain (FATCA) ensimmäisenä askeleena kohti EU:n ja Yhdysvaltojen automaattista tietojenvaihtoa rajat ylittävien veropetosten ja veronkierron torjumisessa; pitää kuitenkin valitettavana, että Yhdysvaltojen kanssa käytävissä neuvotteluissa on sovellettu pikemminkin kahdenvälistä/hallitustenvälistä lähestymistapaa kuin hyödynnytetty yhteistä EU:n neuvotteluasemaa; pitää valitettavana täysimääräisen vastavuoroisuuden puuttumista tiedonvaihdossa; kehottaa kunnioittamaan tässä yhteydessä EU:n kansalaisten tietosuojaoikeuksia;

16.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perehtymään tarkasti rahanpesunvastaisen toimintaryhmän helmikuussa 2012 antamiin suosituksiin ja varmistamaan niiden asianmukaisen täytäntöönpanon;

Yleistavoite – verotulovajeen korjaaminen

17.  kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan kunnianhimoiseen mutta realistiseen tavoitteeseen ainakin puolittaa verotulovaje vuoteen 2020 mennessä, koska tämä mahdollistaisi asteittain selvästi suuremmat verotulot veroastetta nostamatta;

18.  toteaa lisäksi, että jäsenvaltioille syntyisi enemmän lisätuloja nykyisiä veropohjia laajentamalla kuin kiristämällä verotusta tai ottamalla käyttöön uusia veroja;

19.  kehottaa komissiota vähintään laatimaan konkreettisiin lainsäädäntötoimiin nykyisten perussopimusten puitteissa perustuvan kokonaisvaltaisen strategian EU:n verotulovajeen korjaamiseksi ja varmistamaan, että kaikki EU:ssa toimivat yritykset täyttävät verovelvoitteensa kaikissa niissä jäsenvaltioissa, joissa ne toimivat;

20.  korostaa, että toimenpiteet verotulovajeen pienentämiseksi ja veroparatiisien, verokierron ja verojen välttämisen torjumiseksi johtaisivat oikeudenmukaisiin ja avoimiin kilpailuedellytyksiin sisämarkkinoilla, auttaisivat julkisen talouden vakauttamisessa alentamalla valtionvelkaa, kasvattaisivat julkisten investointien resursseja, edistäisivät kansallisten verojärjestelmien tehokkuutta ja oikeudenmukaisuutta sekä parantaisivat verovelvoitteiden noudattamisen yleistä tasoa EU:ssa ja kehitysmaissa;

21.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan Fiscalis-ohjelman käyttöä liittämällä verotulovajestrategian osaksi sitä;

22.  pyytää komissiota tutkimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön rajat ylittävien liiketoimintamallien ja sähköisen kaupankäynnin eurooppalainen verotus;

TOIMET, JOTKA EUROOPAN PARLAMENTTI KEHOTTAA ASETTAMAAN EU:n VEROTULOVAJESTRATEGIASSA ETUSIJALLE:
Veropetokset ja veronkierto

23.  kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan riittävät henkilöstö-, asiantuntija- ja talousarvioresurssit kansallisille verohallinnoilleen ja verotarkastajilleen sekä myöntämään varoja rajat ylittävään yhteistyöhön veropetosten ja veronkierron alalla keskittyvän verohallinnon henkilöstön koulutukseen, ja kehottaa jäsenvaltioita myös ottamaan käyttöön tehokkaita korruption vastaisia välineitä;

24.  kehottaa komissiota toteuttamaan välittömästi yritysten veronmaksun avoimuutta koskevia toimia velvoittamalla kaikki monikansalliset yhtiöt julkaisemaan yksinkertaiset ja selkeät luvut kussakin toimintavaltiossa maksetuista veroista;

25.  korostaa yhteisen yhdistetyn yhtiöveropohjan (CCCTB) merkitystä ja kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään ja panemaan täytäntöön CCCTB-direktiivin siirtymällä vähitellen vapaaehtoisesta pakolliseen järjestelmään kuten 19. huhtikuuta 2012 annetussa lainsäädäntöpäätöslauselmassa ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi yhteisestä yhdistetystä yhtiöveropohjasta (CCCTB) esitetään;

26.  katsoo, että toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava toimia ja keskeytettävä tai peruutettava rahoituslaitosten ja rahoitusneuvojien pankkitoimiluvat, jos laitokset avustavat veropetoksissa tarjoamalla asiakkaille tuotteita tai palveluita, jotka mahdollistavat näille veronkierron tai kieltäytymisen yhteistyöstä veroviranomaisten kanssa;

27.  on tyytyväinen, että komissio on sisällyttänyt uuteen rahanpesudirektiiviin (2013/0025(COD)) verorikokset rahanpesun esirikoksina, ja kehottaa panemaan direktiivin pikaisesti täytäntöön; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia veropetosten torjumiseksi yhdenmukaisesti rikosoikeuden nojalla varsinkin rajat ylittävissä ja vastavuoroisissa tutkimuksissa; kehottaa komissiota vahvistamaan yhteistyötään muiden EU:n lainvalvontaelinten kanssa ja etenkin rahanpesun vastaisista toimista, oikeudenkäytöstä ja sosiaaliturvasta vastaavien viranomaisten kanssa;

28.  kehottaa jäsenvaltioita poistamaan kaikki kansallisen lainsäädännön esteet, jotka hankaloittavat yhteistyötä ja verotietojen vaihtamista EU:n toimielinten kanssa ja jäsenvaltioiden kesken, mutta varmistamaan samalla verovelvollisia koskevien tietojen tehokkaan suojelun;

29.  kehottaa komissiota määrittämään alat, joilla EU:n sääntelyä ja jäsenvaltioiden hallinnollista yhteistyötä voitaisiin parantaa veropetosten vähentämiseksi muun muassa soveltamalla asianmukaisesti Fiscalis- ja Tulli-ohjelmia;

30.  on tyytyväinen neuvoston hyväksymään uuteen hallinnolliseen yhteistyökehykseen ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan kehyksen täytäntöön pikaisesti;

31.  kannustaa jäsenvaltioita etsimään todisteeksi käyvää tietoa veronkierrosta muista julkisen vallan ylläpitämistä rekistereistä, muun muassa moottoriajoneuvoja, maaomaisuutta, huvialuksia ja muuta varallisuutta koskevista tietokannoista, ja välittämään nämä tiedot muille jäsenvaltioille ja komissiolle;

32.  korostaa uusien strategioiden käyttöönoton tärkeyttä ja EU:n nykyisten rakenteiden parempaa hyödyntämistä arvonlisäveropetosten ja erityisesti karusellipetosten torjunnan tehostamiseksi; kehottaa neuvostoa hyväksymään ja panemaan pikaisesti täytäntöön direktiivin yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY muuttamisesta arvonlisäpetosten vastaisen nopean reagoinnin mekanismin osalta;

33.  kannustaa jäsenvaltioita jatkamaan ja parantamaan uuden Fiscalis 2020 -ohjelman mukaisia samanaikaisia tarkastuksia rajat ylittävien veropetosten havaitsemiseksi ja torjumiseksi sekä helpottamaan ulkomaisten viranomaisten läsnäoloa verohallintojen toimitiloissa ja hallinnollisissa tutkimuksissa; painottaa veroviranomaisten ja muiden lainvalvontaviranomaisten välisen laajemman yhteistyön merkitystä erityisesti rahanpesua ja siihen liittyviä verorikoksia koskevissa tutkinnoissa saatujen tietojen jakamisessa;

34.  muistuttaa, että epävirallisesta taloudesta ei päästä eroon, ellei tarjota asianmukaisia kannusteita; esittää lisäksi, että jäsenvaltioiden olisi raportoitava tulostaulun avulla, missä määrin ne ovat onnistuneet pienentämään epävirallista talouttaan;

35.  tukee kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön (IOSCO) pyrkimyksiä ottaa käyttöön oikeushenkilötunnukset, joilla edistettäisiin rahoitusliiketoimien jäljitettävyyttä ja avoimuutta, koska se on keskeinen keino verokierron torjunnan helpottamiseksi;

36.  toteaa, että veroetujen poistamisella mahdollistetaan sellaisten kattavien uudistusten toteuttaminen, joilla saadaan aikaan yksinkertainen, helposti ymmärrettävä ja oikeudenmukainen verojärjestelmä;

37.  toteaa, että veropetosten vastaiset oikeustoimet ovat mutkikkaita ja pitkäkestoisia ja että syyllisiksi todetuille langetetaan viime kädessä suhteellisen lieviä tuomioita, minkä vuoksi veropetokset ovat suhteellisen riskittömiä rikoksia;

38.  korostaa sähköisen hallinnon tarjoamia mahdollisuuksia lisätä avoimuutta sekä torjua petoksia ja korruptiota ja näin edistää julkisten varojen suojelua; korostaa, että tarvitaan lainsäädäntöä, joka mahdollistaa jatkuvan innovoinnin;

39.  kehottaa komissiota puuttumaan erityisesti jäsenvaltioissa käytettävien eri verojärjestelmien yhteensopimattomien sekamuotojen ongelmaan;

40.  huomauttaa kuitenkin, että koska arvonlisävero kuuluu unionin ”omiin varoihin”, sen kierto nimenomaan vaikuttaa suoraan sekä jäsenvaltioiden talouteen että EU:n talousarvioon; muistuttaa, että tilintarkastustuomioistuin on todennut seuraavasti: ”Arvonlisäveron kiertäminen vaikuttaa kielteisesti jäsenvaltioiden taloudellisiin etuihin. Se vaikuttaa myös EU:n talousarvioon, sillä veronkierron seurauksena alv:oon perustuvien omien tulojen määrä vähenee. Menetys korvataan BKTL:oon perustuvilla omilla varoilla, mikä vääristää yksittäisten jäsenvaltioiden EU:n talousarvioon suorittamia maksuosuuksia. Lisäksi veropetokset vaarantavat sisämarkkinoiden toiminnan ja estävät reilun kilpailun.”(7);

41.  toteaa, että EU:n alv-järjestelmä tuottaa merkittävän osuuden julkisista tuloista – 21 prosenttia vuonna 2009(8) – mutta se on myös syy tarpeettoman korkeisiin säännösten noudattamiskustannuksiin ja verojen välttämiseen;

42.  korostaa, että alv:n kantotapa on säilynyt muuttumattomana sen käyttöönotosta alkaen; korostaa, että koska kantotapa on vanhentunut teknologisessa ja taloudellisessa ympäristössä tapahtuneiden lukuisten muutosten vuoksi, sen pitäminen ennallaan aiheuttaa merkittäviä menetyksiä;

43.  korostaa, että tullijärjestelmän moitteeton toiminta vaikuttaa suoraan alv:n laskentaan; on erittäin huolissaan siitä, että tullitarkastukset eivät ole asianmukaisia EU:ssa, mikä aiheuttaa merkittävät alv-tappiot(9); pitää mahdottomana hyväksyä sitä, että useimpien jäsenvaltioiden veroviranomaisilla ei ole suoraa yhteyttä tullitietoihin, sekä sitä, että näin ollen tullitietojen automaattinen ristiintarkastaminen verotietojen kanssa ei ole mahdollista; korostaa, että järjestäytynyt rikollisuus on hyvin tietoinen nykyisen järjestelmän heikkouksista;

44.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita harkitsemaan toimenpiteitä, jotka mahdollistaisivat veropetoksia ja veronkiertoa koskevissa rikosoikeudellisissa menettelyissä takavarikoitujen varojen uudelleenkäytön sosiaalisiin tarkoituksiin; vaatii siksi takavarikoitujen varojen merkittävän osuuden uudelleenkäyttöä sosiaalisiin tarkoituksiin ja palauttamista niihin paikallisiin ja alueellisiin talouksiin, joihin verorikokset ovat suoraan tai epäsuorasti vaikuttaneet;

45.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ylläpitämään edellytyksiä, joissa kansalaisyhteiskunnan tehtävä veropetosten ja veroparatiisien paljastamisessa on täysin suojattu, muun muassa ottamalla käyttöön tehokkaita järjestelmiä ilmiantajien ja journalististen lähteiden suojaamiseksi;

Veronkierto ja aggressiivinen verosuunnittelu

46.  kehottaa jäsenvaltioita ensisijaisena tehtävänään hyväksymään ja panemaan täytäntöön tarkistetun säästökorkodirektiivin nykyisen direktiivin porsaanreikien korjaamiseksi ja veronkierron torjumiseksi tehokkaammin;

47.  panee tyytyväisenä merkille kansainväliset keskustelut, joita käydään siirtohinnoittelua eli voittojen siirtoa veroparatiiseihin verojen välttämiseksi teollisuus- ja kehitysmaissa koskevien OECD:n ohjeiden päivittämisestä; vaatii komissiota ja jäsenvaltioita välittömästi tarkistamaan siirtohinnoittelua koskevia nykyisiä sääntöjä erityisesti riskin ja aineettomien varojen siirtojen suhteen sekä tapauksissa, joissa varojen omistusoikeus on jaettu keinotekoisesti ryhmän oikeussubjektien kesken ja joissa näiden oikeussubjektien välillä toteutetaan liiketoimia, joita ei todennäköisesti toteutettaisi itsenäisten oikeussubjektien kesken; kehottaa komissiota kehittämään siirtohinnoitteluun sovellettavaa ennakkohinnoittelusopimusjärjestelmää, jolloin nykyisiin velvoitteisiin olisi lisättävä uusi vaatimus EU:n siirtohinnoitteluasiakirjoja koskevien suuntaviivojen mukaisesti; ehdottaa, että mustalla listalla olevien oikeudenkäyttöalueiden kanssa tehtävien liiketoimien osalta on vaadittava laajempaa asiakirja-aineistoa ja tarkempaa veroilmoitusta;

48.  on tyytyväinen tilinpäätös- ja avoimuusdirektiivien mukaisessa maakohtaisessa raportoinnissa saavutettuun edistykseen; kehottaa komissiota ottamaan seuraavana vaiheena käyttöön kaikilla aloilla kansainvälisiä yrityksiä koskevan maakohtaisen raportoinnin maksuliikenteen avoimuuden lisäämiseksi, mikä edellyttää tietojen antamista koko konsernin maakohtaisen yritystoiminnan luonteesta, maantieteellisestä sijainnista, liikevaihdosta, palkatun henkilöstön lukumäärästä kokopäivätyötä vastaavana, tuloksesta ennen veroja, veroista tuloksesta ja saadusta valtiontuesta, jotta siirtohinnoitteluun sovellettavien sääntöjen noudattamista voidaan valvoa;

49.  kehottaa täydentämään rahanpesudirektiivin tarkistamista koskevaa ehdotusta sisällyttämällä siihen velvoitteen perustaa julkisia viranomaisrekisterejä yritysten, rahastojen, säätiöiden ja muiden vastaavien oikeudellisten rakenteiden todellisista omistajista ja edunsaajista;

50.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan yritysverotuksen käytännesääntöjen tehokkuutta ottamalla ongelmat esiin neuvoston tasolla asioissa, joissa tarvitaan kiireesti poliittisia päätöksiä; kehottaa komissiota puuttumaan aktiivisesti tapauksiin, joissa käytännesääntötyöryhmä ei pysty sopimaan menettelyistä kansallisten verojärjestelmien yhteensopimattomuuden poistamiseksi;

51.  kehottaa komissiota valmistelemaan tilintarkastajien ja neuvonantajien käytännesääntöjä ja edistämään niiden käyttöä; kehottaa tilintarkastusyhtiöitä varoittamaan kansallisia veroviranomaisia havaitessaan tilintarkastuksen yhteydessä merkkejä aggressiivisesta verosuunnittelusta;

52.  katsoo, että tilintarkastajat eivät saisi tarjota kiellettyjä oheispalveluita ja että liiketoimien rakenteeseen ja veroneuvontaan liittyvät veroneuvontapalvelut on katsottava kielletyiksi oheispalveluiksi;

53.  toteaa, että verovelvollisten asianmukainen tunnistaminen on avain menestyksekkääseen kansallisten verohallintojen väliseen tietojenvaihtoon; kehottaa komissiota jouduttamaan kaikkiin rajat ylittävään liiketoimintaan osallistuviin oikeushenkilöihin ja luonnollisiin henkilöihin sovellettavan EU:n kattavan verotunnistenumeron luomista; katsoo, että verotunnistenumero olisi liitettävä kansainväliseen avoimeen alv-tietojen vaihtojärjestelmän tietokantaan, mikä auttaisi havaitsemaan maksamattomat verot ja muut vältetyt velvoitteet;

54.  vaatii komissiota esittämään vuonna 2013 ehdotuksen emo- ja tytäryhtiödirektiiviä ja korkoja ja rojalteja koskevan direktiivin tarkistamiseksi, jotta väärinkäytösten vastaisia lausekkeita tarkistetaan ja yhdenmukaistetaan molemmissa säännöksissä ja hybridiyhteisöjen ja -välineiden EU:ssa mahdollistama kaksinkertainen verottamattomuus poistetaan;

55.  kehottaa jäsenvaltioita aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi panemaan ripeästi täytäntöön komission ehdotuksen yleisen väärinkäytösten vastaisen säännön käyttöönotosta ja sisällyttämään kaksinkertaista verotusta koskeviin verosopimuksiinsa kaksinkertaisen verottamattomuuden estävän lausekkeen; kannustaa jäsenvaltioita olemaan hyväksymättä keinotekoisista tai kaupallisesti merkityksettömistä järjestelyistä seuraavia veroetuja; kehottaa käynnistämään sellaisten yleissääntöjen laadinnan, joilla estetään jäsenvaltioiden kaksinkertainen verotus;

56.  on tyytyväinen komission työhön eurooppalaisten verovelvollisten käytännesääntöjen laatimisessa; katsoo, että käytännesäännöt auttavat lisäämään verojärjestelmän legitiimiyttä ja ymmärrettävyyttä, tehostavat verohallintojen ja verovelvollisten keskinäistä yhteistyötä ja luottamusta sekä hyödyttävät verovelvollisia, koska ne lisäävät verovelvollisten oikeuksia ja velvoitteita koskevaa avoimuutta;

57.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita veronkannon mekanismeja, joilla minimoidaan verovelvollisten ja veroviranomaisten välinen etäisyys ja maksimoidaan nykyaikaisen teknologian hyödyntäminen; kehottaa komissiota puuttumaan sähköisen kaupankäynnin verotuksen ongelmiin kehittämällä asianmukaisia EU:n standardeja;

58.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että rahoitusalan lobbaustoiminnasta, josta usein seuraa laillista verojen välttämistä ja aggressiivista verosuunnittelua, tehdään mahdollisimman avointa;

59.  kehottaa komissiota sääntelemään veronkiertotarkoituksessa tapahtuvaa pääoman liikkumista jäsenvaltioista kolmansiin maihin ja perustamaan kilpailun kannalta tasapainoisen verotusjärjestelmän;

60.  kehottaa komissiota toteuttamaan toimia yritysten aggressiivisen verosuunnittelun yksiköitä vastaan erityisesti rahoituspalvelualalla;

61.  kehottaa komissiota tutkimaan yksityiskohtaisesti jäsenvaltioiden lakisääteisen ja tosiasiallisen verokannan välisiä eroja yhtiöverotuksen alalla, jotta varmistetaan verotuksen yhdenmukaistamista koskevan keskustelun perustuminen objektiivisiin tietoihin;

62.  kehottaa jäsenvaltioita ilmoittamaan ja julkistamaan kansallisten viranomaisten rajat ylittävään toimintaan osallistuvia yrityksiä koskevat yksittäiset veropäätökset; vaatii jäsenvaltioita soveltamaan yrityksiä koskevia tiukkoja sisältövaatimuksia veropäätösten aikaansaamiseksi;

63.  panee merkille, että vaikka rahastoja hyödynnetään usein veronkierron kanavina, on huolestuttavaa, että suurin osa valtioista ei edellytä oikeudellisten järjestelyjen rekisteröintiä; kehottaa EU:ta ottamaan käyttöön rahastoja ja muita vastaavia tietojaan salassa pitäviä yhteisöjä koskevan eurooppalaisen rekisterin ennakkoedellytyksenä veronkierron torjunnalle;

Veroparatiisit

64.  vaatii veroparatiiseja koskevaa EU:n yhteistä toimintamallia;

65.   on tyytyväinen komission sitoumukseen edistää automaattista tietojenvaihtoa tulevana eurooppalaisena ja kansainvälisenä verotustietojen avoimuuden ja vaihdon standardina; vaatii jälleen kerran, että lukuisten puutteiden vuoksi OECD:n puitteissa toteutettavien toimien lisäksi otetaan käyttöön muita keinoja laittomien rahavirtojen, veronkierron ja verojen välttämisen torjumiseksi; pitää valitettavana, että hallitukset voivat välttää OECD:n mustalle listalle joutumisen pelkästään lupaamalla noudattaa tietojenvaihdon periaatteita ilman, että OECD varmistaa, että kyseiset periaatteet pannaan tosiasiallisesti täytäntöön; katsoo myös, että vaatimus tehdä sopimukset 12 muun valtion kanssa, jotta ne voidaan poistaa mustalta listalta, on mielivaltainen, koska siinä ei viitata laatuindikaattoreihin, jotka mahdollistaisivat riippumattoman arvioinnin tekemisen hyvän hallintotavan käytäntöjen noudattamisesta;

66.  kehottaa komissiota hyväksymään veroparatiisien selvän määritelmän ja yhteiset kriteerit niiden tunnistamiselle sekä tunnistettuihin oikeudenkäyttöalueisiin sovellettavat asianmukaiset toimenpiteet, jotka pannaan täytäntöön 31. joulukuuta 2014 mennessä, ja varmistamaan niiden soveltamisen yhdenmukaisesti koko EU-lainsäädännössä; ehdottaa, että määritelmä perustuu OECD:n avoimuutta ja tietojenvaihtoa koskeviin normeihin ja käytännesääntöjen periaatteisiin ja kriteereihin; katsoo, että oikeudenkäyttöaluetta on pidettävä veroparatiisina, jos useita seuraavista indikaattoreista toteutuu:

67.  kehottaa komissiota kokoamaan ja perustamaan julkisen eurooppalaisen veroparatiisien mustan listan 31. joulukuuta 2014 mennessä; kehottaa tässä yhteydessä asianomaisia viranomaisia

Kansainvälinen ulottuvuus

68.  ottaa huomioon komission suosituksen toimenpiteistä, joilla kannustetaan kolmansia maita soveltamaan hyvän hallintotavan vähimmäisvaatimuksia verotusalalla, ja katsoo, että näitä vähimmäisvaatimuksia on selkeästi sovellettava myös jäsenvaltioihin;

69.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan yhteistyötä ja apua sellaisille kolmansille maille, jotka ovat kehitysmaita mutta eivät ole veroparatiiseja, ja auttamaan niitä puuttumaan tehokkaasti veropetoksiin ja veronkiertoon erityisesti valmiuksia kehittävien toimenpiteiden avulla; kannattaa komission vaatimusta, jonka mukaan jäsenvaltioiden olisi lähetettävä näihin maihin veroasiantuntijoita rajallisen ajanjakson ajaksi tätä tarkoitusta varten;

70.  kehottaa komissiota osallistumaan täysimääräisesti OECD:n veropohjien kaventumista ja voittojen siirtoa koskevan BEPS-hankkeen jatkokehittämiseen jakamalla analyysejä ongelmallisista verojärjestelyistä jäsenvaltioissa ja niiden välillä sekä jäsenvaltioissa ja EU:ssa tarvittavista muutoksista veropetosten ja veronkierron sekä kaikenlaisen aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi; kehottaa komissiota raportoimaan säännöllisesti tästä prosessista neuvostolle ja parlamentille;

71.  korostaa, että kehitysmaiden on vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi hyödynnettävä verotuksen avulla saatavia varoja ja turvattava ne, koska ne ovat paremmin ennakoitavissa ja kestävämpiä kuin ulkomainen apu ja auttavat vähentämään velkaa; panee kuitenkin merkille, että verotuksen avulla saatujen varojen osuus BKT:stä on alhainen useimmissa kehitysmaissa, joilla on sosiaalisia, poliittisia ja hallinnollisia vaikeuksia luoda asianmukainen julkisen talouden järjestelmä ja jotka tämän vuoksi ovat erityisen alttiina yksityisten verovelvollisten ja yritysten veronkierrolle ja verojen välttämiselle;

72.   panee huolestuneena merkille, että monet kehitysmaat ovat varsin heikossa neuvotteluasemassa, kun tietyt suorien ulkomaisten investointien tekijät hakevat verotukia ja -vapautuksia sieltä mistä niitä parhaiten saa; katsoo, että mittavien investointien yhteydessä yrityksiltä olisi edellytettävä täsmällistä sitoutumista hankkeiden myönteisiin heijastusvaikutuksiin, jotka näkyvät paikallisessa ja/tai kansallisessa taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä;

73.  huomauttaa, että laittomat rahavirrat ovat yksi kehitysmaiden velkojen pääasiallisista syistä, kun taas aggressiivinen verosuunnittelu on vastoin yritysten yhteiskuntavastuun periaatteita;

74.  toteaa, että monien kehitysmaiden verojärjestelmät eivät ole kansainvälisten standardien mukaisia (muun muassa heikko verotusvalta ja verohallinnon tehottomuus, korruption yleisyys sekä riittämättömät valmiudet perustaa ja ylläpitää toimivia verorekistereitä); kehottaa EU:ta lisäämään tukeaan verohallinnolle kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ja Euroopan kehitysrahaston kautta sekä avustamaan puuttumisessa kansainvälisiin veropetoksiin ja liialliseen optimointiin vahvistamalla kehitysmaiden valmiuksia paljastaa epäasianmukaiset käytännöt ja asettaa tekijät syytteeseen vahvemman verohallinnollisen yhteistyön avulla; katsoo myös, että olisi tuettava niiden kehitysmaiden talouden uudelleen suuntautumista, jotka ovat veroparatiiseja;

75.  on tyytyväinen ensimmäisiin toimiin, jotka liittyvät verotusta koskevaa avoimuutta ja tietojenvaihtoa käsittelevän maailmanlaajuisen foorumin veronkiertoa koskeviin vertaisarviointeihin; uskoo kuitenkin, että pitäytyminen OECD:n ”pyydettäessä tapahtuvan” tiedonvaihdon järjestelmässä tekee maailmanlaajuisen foorumin vaatimuksista tehottomia laittomien rahavirtojen katkaisemisessa;

76.  huomauttaa, että kaksinkertaista verotusta koskevat sopimukset saattavat kannustaa siirtohinnoitteluun ja sääntelyn katvealueiden hyväksikäyttöön, koska ne tukevat kahdenvälistä lähestymistapaa ylikansallisiin verotuskysymyksiin monenkeskisen sijasta; pyytää komissiota sen vuoksi pidättymään tällaisten sopimusten edistämisestä ja keskittymään verotietojen vaihtoa koskeviin sopimuksiin, koska edelliset yleensä johtavat kehitysmaiden verotappioihin alentamalla osinko-, korko- ja rojaltimaksujen lähdeverokantoja;

o
o   o

77.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, OECD:lle ja kansainvälisestä yhteistyöstä verotuksessa vastaavalle YK:n asiantuntijakomitealle sekä OLAFin valvontakomitealle ja OLAFille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0137. (2) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 37. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0135. (4) EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 29. (5) http://ec.europa.eu/taxation_customs/taxation/tax_fraud_evasion/index_en.htm. (6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 472/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien euroalueen jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta. (7) Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus N:o 13/2011, s. 11, 5 kohta. (8) European Parliament, Directorate-General for Internal Policies, Policy Department A (Economic and Scientific Policy): ”Simplifying and Modernising VAT in the Digital Single Market’ (IP/A/IMCO/ST/2012_03), September 2012, http://www.europarl.europa.eu/committees/en/studiesdownload.html?languageDocument=EN&file=75179. (9) Tilintarkastustuomioistuin toteaa erityiskertomuksessaan nro 13/2011, että pelkästään tullimenettelyn 42 soveltamisesta on seurannut vuonna 2009 ekstrapoloiden menetyksiä noin 2 200 miljoonaa euroa seitsemässä tarkastuksen kohteena olleessa jäsenvaltiossa. Määrä vastaa 29:ää prosenttia alv:stä, joka olisi teoreettisesti ollut sovellettavissa kaiken tullimenettelyn 42 alaisen tuonnin veron perusteeseen vuonna 2009 kyseisissä jäsenvaltioissa.