Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan, jossa esitetään unionin perustana olevat arvot,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 3, 4, 6 ja 7 artiklan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 49, 56, 114, 167 ja 258 artiklan, Euroopan unionin perusoikeuskirjan sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen,

–  ottaa huomioon Unkarin viimeaikaisesta poliittisesta kehityksestä 16. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman(1), jossa kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaa kehotettiin seuraamaan yhteistyössä Euroopan komission, Euroopan neuvoston ja Venetsian komission kanssa sitä, onko päätöslauselmassa annetut suositukset pantu täytäntöön ja miten ne on pantu täytäntöön sekä esittämään tästä kertomuksen,

–  ottaa huomioon tiedotusvälineitä koskevasta lainsäädännöstä Unkarissa 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(2) ja Unkarin perustuslain tarkistamisesta 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman(3),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2009) ja tehokkaasta täytäntöönpanosta Lissabonin sopimuksen jälkeen(4),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa 2010–2011(5),

–  ottaa huomioon Euroopan komission tiedonannon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklasta ”Unionin perusarvojen kunnioittaminen ja edistäminen” (COM(2003)0606),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin 18. tammikuuta 2012 pidetyn täysistunnon keskustelussa Unkarin viimeaikaisista poliittisista kehitysvaiheista esitetyt neuvoston ja komission lausumat,

–  ottaa huomioon 18. tammikuuta 2012 pidetyn täysistunnon keskustelussa Euroopan parlamentille puhuneen Unkarin pääministerin Viktor Orbánin lausumat Unkarin viimeaikaisesta poliittisesta kehityksestä,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan 9. helmikuuta 2012 järjestämän kuulemisen,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin jäsenten valtuuskunnan raportin valtuuskunnan vierailusta Budapestiin 24.–26. syyskuuta 2012,

–  ottaa huomioon perusoikeustilannetta: standardit ja käytännöt Unkarissa (16. helmikuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman mukaisesti) koskevat työasiakirjat, jotka sisältävät työasiakirjat nro 1 oikeuslaitoksen riippumattomuus, nro 2 perusperiaatteet ja -oikeudet, nro 3 tiedotusvälineitä koskeva lainsäädäntö, nro 4 demokratian ja oikeusvaltion periaatteet ja nro 5 esittelijän yhteenveto, joita käsiteltiin kansalaisoikeuksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnassa 10. heinäkuuta 2012, 20. syyskuuta 2012, 22. tammikuuta 2013, 7. maaliskuuta 2013 ja 8. huhtikuuta 2013, sekä Unkarin hallituksen niitä koskevat huomautukset,

–  ottaa huomioon Unkarin perustuslain, jonka Unkarin tasavallan kansalliskokous hyväksyi 18. huhtikuuta 2011 ja joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2012 (jäljempänä ”uusi perustuslaki”) sekä Unkarin uuden perustuslain siirtymämääräykset, jotka kansalliskokous hyväksyi 30. joulukuuta 2011 ja jotka tulivat myös voimaan 1. tammikuuta 2012 (jäljempänä ”siirtymämääräykset”),

–  ottaa huomioon ensimmäisen uutta perustuslakia koskevan muutoksen, jota kansantaloudesta vastaava ministeri ehdotti 17. huhtikuuta 2012 ja jonka Unkarin parlamentti hyväksyi 4. kesäkuuta 2012 ja jossa vahvistetaan, että siirtymämääräykset ovat osa uutta perustuslakia,

–  ottaa huomioon toisen uutta perustuslakia koskevan muutoksen, jota ehdotettiin 18. syyskuuta 2012 yksittäisen jäsenen lakialoitteen muodossa, jonka Unkarin parlamentti hyväksyi 29. lokakuuta 2012 ja jonka nojalla siirtymäsäännöksiin sisällytetään vaatimus äänestäjien rekisteröinnistä,

–  ottaa huomioon kolmannen uutta perustuslakia koskevan muutoksen, jota ehdotettiin 7. joulukuuta 2012 ja jonka Unkarin parlamentti hyväksyi 21. joulukuuta 2012 ja jossa vahvistetaan, että maatalous- ja metsämaan hankkimista ja käyttöä koskevat rajoitukset ja edellytykset sekä integroidun maataloustuotannon organisaatiota koskevat säännöt määritellään keskeisessä laissa,

–  ottaa huomioon neljännen uutta perustuslakia koskevan muutoksen, jota ehdotettiin 8. helmikuuta 2013 yksittäisen jäsenen lakialoitteen muodossa ja jonka Unkarin parlamentti hyväksyi 11. maaliskuuta 2013 ja jossa muiden säännösten muassa uuden perustuslain tekstiin sisällytetään kaikki siirtymäsäännökset (lukuun ottamatta eräitä määräyksiä, kuten äänestäjien rekisteröintivelvollisuutta), jotka Unkarin perustuslakituomioistuin kumosi 28. joulukuuta 2012 menettelyyn liittyvillä perusteilla (päätös nro 45/2012), sekä muut tämän asiakirjan tosiasiallisesti siirtymäsäännösten luonteiset säännökset,

–  ottaa huomioon Unkarin tuomioistuinten organisaatiosta ja hallinnosta vuonna 2011 annetun lain CLXI muuttamisesta annetun vuoden 2012 lain CXI ja Unkarin tuomareiden oikeudellisesta asemasta ja palkkioista annetun vuoden 2011 lain CLXII,

–  ottaa huomioon tietyissä oikeudellisissa suhteissa sovellettavaa yläikärajaa koskevista lainsäädäntötarkistuksista annetun vuoden 2013 lain XX,

–  ottaa huomioon omantunnon- ja uskonnonvapaudesta ja Unkarin kirkkojen, uskontokuntien ja uskonnollisten yhteisöjen oikeudellisesta asemasta annetun vuoden 2011 lain CCVI (jäljempänä ”kirkkolaki”), joka hyväksyttiin 30. joulukuuta 2011 ja joka tuli voimaan 1. tammikuuta 2012,

–  ottaa huomioon Euroopan komission Demokratiaa oikeusteitse -komissiolle (Venetsian komissio) laatimat lausunnot CDL(2011)016, CDL(2011)001, CDL-AD(2012)001, CDL-AD(2012)009, CDL-AD(2012)020 ja CDL-AD(2012)004 Unkarin uudesta perustuslaista, kolmesta oikeudellisesta kysymyksestä, jotka liittyvät Unkarin uuden perustuslain laatimisprosessiin, Unkarin tuomareiden oikeudellisesta asemasta ja palkkioista annettuun vuoden 2011 lakiin ja Unkarin tuomioistuinten organisaatiosta ja hallinnosta annettuun vuoden 2011 lakiin CLXI ja Unkarin perustuslaista annettuun vuoden 2011 lakiin CLI, oikeuslaitosta koskeviin keskeisiin lakeihin, joita tarkistettiin Unkaria koskevan lausunnon CDL-AD(2012)001 hyväksymisen jälkeen, ja omantunnon- ja uskonnonvapaudesta ja Unkarin kirkkojen, uskontokuntien ja uskonnollisten yhteisöjen oikeudellisesta asemasta annettuun lakiin,

–  ottaa huomioon Venetsian komission ja ETYJin/ODIHR:n yhteisen lausunnon CDL-AD(2012)012 Unkarin parlamentin jäsenten vaaleista annetusta laista,

–  ottaa huomioon Unkarin hallituksen huomautukset CDL(2012)072, CDL(2012)046 ja CDL(2012)045 Venetsian komission lausuntoluonnoksesta oikeuslaitosta koskevista keskeisistä laeista, joita tarkistettiin lausunnon CDL-AD(2012)001 hyväksymisen jälkeen, Unkarin parlamentin jäsenten vaaleista annettua lakia koskevasta yhteisestä lausuntoluonnoksesta ja Unkarin perustuslakituomioistuimesta annettua vuoden 2011 lakia CLI koskevasta lausuntoluonnoksesta,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston pääsihteerin Thorbjørn Jaglandin toteuttamat aloitteet, mukaan lukien pääsihteerin Unkarin varapääministerille Tibor Navracsicille osoittamassa, 24. huhtikuuta 2012 päivätyssä kirjeessä oikeuslaitoksesta esitetyt suositukset,

–  ottaa huomioon Tibor Navracsicsin 10. toukokuuta 2012 ja 7. kesäkuuta 2012 päivätyt vastauskirjeet, joissa ilmoitetaan Unkarin viranomaisten aikomuksesta käsitellä Thorbjørn Jaglandin suosituksia,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston pääsihteerin Thorbjørn Jaglandin Tibor Navracsicsille lähettämän, 6. maaliskuuta 2013 päivätyn kirjeen, jossa pääsihteeri ilmaisee huolensa uuden perustuslain neljättä muutosta koskevasta ehdotuksesta ja kehottaa lykkäämään lopullista äänestystä, sekä Tibor Navracsicin 7. maaliskuuta 2013 päivätyn vastauskirjeen,

–  ottaa huomioon Saksan, Alankomaiden, Tanskan ja Suomen ulkoasiainministerien komission puheenjohtajalle José Manuel Barrosolle lähettämän, 6. maaliskuuta 2013 päivätyn kirjeen, jossa kehotetaan luomaan mekanismi perusarvojen noudattamisen edistämiseksi jäsenvaltioissa,

–  ottaa huomioon Unkarin ulkoasiainministerin János Martonyin EU:n jäsenvaltioiden kaikille ulkoasiainministereille lähettämän, 8. maaliskuuta 2013 päivätyn kirjeen, jossa selitetään neljännen muutoksen tarkoitusta,

–  ottaa huomioon José Manuel Barroson Viktor Orbánille lähettämän, 8. maaliskuuta 2013 päivätyn kirjeen uuden perustuslain neljättä muutosta koskevista Euroopan komission huolista ja Viktor Orbánin komission puheenjohtajalle lähettämän vastauskirjeen, joista molemmista lähetettiin jäljennökset sekä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle Herman Van Rompuylle että Euroopan parlamentin puhemiehelle Martin Schulzille,

–  ottaa huomioon puheenjohtaja Barroson ja pääsihteeri Jaglandin 11. maaliskuuta 2013 antaman yhteisen lausuman, jossa toistetaan heidän huolensa uuden perustuslain neljännestä muutoksesta oikeusvaltioperiaatteen osalta, ja ottaa huomioon, että pääministeri Orbán vahvisti puheenjohtaja Barrosolle 8. maaliskuuta 2013 lähettämässään kirjeessä Unkarin hallituksen ja parlamentin olevan täysin sitoutuneita eurooppalaisiin normeihin ja arvoihin,

–  ottaa huomioon János Martonyin Thorbjørn Jaglandille 13. maaliskuuta 2013 lähettämän Venetsian komission lausuntopyynnön Unkarin uuden perustuslain neljännestä muutoksesta,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin 17. huhtikuuta 2013 pidetyn täysistunnon keskustelussa Unkarin perustuslaillisesta tilanteesta esitetyt neuvoston ja komission lausumat,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun Thomas Hammarbergin János Martonyille lähettämän, 16. joulukuuta 2011 päivätyn kirjeen, jossa ilmaistaan huolia omantunnon- ja uskonnonvapaudesta ja Unkarin kirkkojen, uskontokuntien ja uskonnollisten yhteisöjen oikeudellisesta asemassa annetusta uudesta laista, ja ottaa huomioon János Martonyin 12. tammikuuta 2012 päivätyn vastauksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeusvaltuutetun 25. helmikuuta 2011 annetun lausunnon nro CommDH(2011)10 Unkarin tiedotusvälineitä koskevasta lainsäädännöstä tiedotusvälineiden vapautta koskevien Euroopan neuvoston normien valossa sekä hallituksen viestinnästä vastaavan Unkarin ministerin 30. toukokuuta 2011 esittämät huomautukset kyseisestä lausunnosta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston (OHCHR) 15. helmikuuta 2012 antaman lausunnon, jossa kehotetaan Unkaria harkitsemaan uudelleen lainsäädäntöä, jonka perusteella paikallisviranomaiset voivat kriminalisoida asunnottomuuden, ja 11. joulukuuta 2012 annetun lausunnon, jossa kehotetaan pitämään voimassa perustuslakituomioistuimen päätös asunnottomuuden kriminalisoinnin poistamisesta,

–  ottaa huomioon OHCHR:n 15. maaliskuuta 2013 antamat lausumat, joissa ilmaistaan huolia uutta perustuslakia koskevan neljännen muutoksen hyväksymisestä,

–  ottaa huomioon Euroopan komission Unkaria vastaan käynnistämän ja meneillään olevan rikkomusmenettelyn asiassa C-288/12 entisen tietosuojavaltuutetun toimeksiannon päättämisen laillisuudesta, joka on parhaillaan käsiteltävänä EU:n tuomioistuimessa,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 6. marraskuuta 2012 tekemän päätöksen unkarilaisten tuomareiden eläkeiän jyrkästä alentamisesta, ja ottaa huomioon Unkarin parlamentin sen jälkeen 11. maaliskuuta 2013 hyväksymän vuoden 2013 lain XX, jolla muutetaan vuoden 2011 lakia CLXII Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksen mukaisesti,

–  ottaa huomioon Unkarin perustuslakituomioistuimen 16. heinäkuuta 2012 tekemän päätöksen (nro 33/2012) tuomareiden eläkeiän alentamisesta Unkarissa, 28. joulukuuta 2012 tekemän päätöksen (nro 45/2012) uuden perustuslain siirtymämääräyksistä, 4. tammikuuta 2013 (nro 1/2013) tekemän päätöksen vaalimenettelystä annetusta laista ja 26. helmikuuta 2013 tekemän päätöksen (nro 6/2013) uskonnonvapaudesta ja kirkkojen oikeudellisesta asemasta annetusta laista,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen seurantakomitean raportit,

–  ottaa huomioon vuonna 2013 annetun lain LXXII kansallisen turvallisuuden valvontaan liittyvistä uusista säännöistä ja määräyksistä; ottaa huomioon kirjeen, jonka tohtori András Zs. Varga lähetti 27. toukokuuta 2013 Unkarin parlamentin perustuslaki-, oikeus- ja prosessiasioiden valiokunnan puheenjohtajalle tohtori András Cser-Palkovicsille ja jossa esitettiin huoli kansallisen turvallisuuden valvontaan liittyvistä uusista säännöistä ja määräyksistä annetusta lainsäädännöstä,

–  ottaa huomioon uutta perustuslakia koskevan neljännen muutoksen tulevan arvioinnin Euroopan komissiossa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0229/2013),

TAUSTA JA TÄRKEIMMÄT KÄSITELTÄVÄT ASIAT
Yhteiset eurooppalaiset arvot

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni perustuu ihmisarvon kunnioittamisen, vapauden, kansanvallan, tasa-arvon, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen periaatteille, vähemmistöihin kuuluvien oikeudet mukaan luettuina, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklassa todetaan, perusoikeuksien ja -vapauksien yksiselitteiselle kunnioittamiselle, kuten Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa todetaan, sekä mainittujen oikeuksien, vapauksien ja periaatteiden oikeudellisen arvon tunnustamiselle, mikä vahvistuu entisestään EU:n liittyessä Euroopan ihmisoikeussopimukseen SEU-sopimuksen 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

B.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 2 artiklassa vahvistetut arvot ovat EU:n alueella eläviin henkilöihin ja erityisesti sen kansalaisiin liittyvien oikeuksien ydintä riippumatta heidän kansallisuudestaan tai kulttuurisesta tai uskonnollisesta taustastaan, ja katsoo, että nämä henkilöt pystyvät käyttämään kyseisiä oikeuksia täysimääräisesti ainoastaan, jos Euroopan unionin perusarvoja ja -periaatteita noudatetaan;

C.  katsoo, että 2 artiklassa vahvistettujen arvojen poliittinen ja oikeudellinen tarkastelu on demokraattisen yhteiskuntamme ehdoton perusta ja että siksi kaikkien EU:n toimielinten sekä jäsenvaltioiden on selkeästi ja yksiselitteisesti tunnustettava kannattavansa niitä;

D.  katsoo, että kyseisten yhteisten arvojen kunnioittaminen ja edistäminen on Euroopan unionin identiteetin olennainen osa ja sen lisäksi yksiselitteinen SEU-sopimuksen 3 artiklan 1 ja 5 kohdasta johtuva velvoite ja siten ehdoton edellytys EU:n jäsenvaltioksi tulemiselle sekä jäsenyyden täysien erioikeuksien säilyttämiselle;

E.  ottaa huomioon, että ehdokasvaltioita Kööpenhaminan kriteerien perusteella koskevia velvoitteita sovelletaan edelleen jäsenvaltioihin EU:hun liittymisen jälkeen SEU-sopimuksen 2 artiklan ja vilpittömän yhteistyön periaatteen nojalla, ja katsoo, että kaikkia jäsenvaltioita pitäisi siksi arvioida säännöllisesti, jotta voidaan varmistaa niiden edelleen noudattavan EU:n yhteisiä arvoja;

F.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 6 artiklan 3 kohdassa korostetaan, että Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taatut ja jäsenvaltioiden yhteisestä valtiosääntöperinteestä johtuvat perusoikeudet ovat yleisinä periaatteina osa unionin oikeutta, ja katsoo, että kyseiset oikeudet ovat demokraattisten eurooppalaisten valtioiden yhteistä perintöä ja niiden yhteinen voimavara;

G.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä ja SEU-sopimuksen 6 artiklan mukaisesti perusoikeuskirjalla on sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla, mikä muuttaa arvot ja periaatteet konkreettisiksi ja täytäntöönpantaviksi oikeuksiksi;

H.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa unionin elimille annetaan tarkasti määritellyn menettelyn perusteella valtuudet arvioida, onko olemassa selvä vaara, että jokin jäsenvaltio loukkaa vakavasti 2 artiklassa tarkoitettuja arvoja, sekä mahdollisuus ryhtyä poliittisiin toimenpiteisiin kyseisen jäsenvaltion kanssa estääkseen ja korjatakseen rikkomiset; ottaa huomioon, että ennen tätä määrittelyä neuvosto kuulee kyseistä jäsenvaltiota samaa menettelyä noudattaen;

I.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 2 artiklan soveltamisalaa ei rajoiteta perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdalla ja SEU-sopimuksen 7 artikla ei rajoitu EU:n lainsäädännön kattamiin politiikanaloihin, ja katsoo siksi, että EU voi toimia myös, jos yhteisiä arvoja loukataan tai niiden loukkaamisesta on selvä vaara jäsenvaltioiden toimivaltaan kuuluvilla aloilla;

J.  ottaa huomioon, että SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden on tuettava unionin tehtävien täyttämistä ja pidättäydyttävä kaikista toimenpiteistä, jotka voisivat vaarantaa unionin tavoitteiden toteutumisen, mukaan lukien unionin yhteisten arvojen kunnioittamista ja edistämistä koskeva tavoite;

K.  ottaa huomioon, että unionin yhteisten arvojen kunnioittaminen liittyy olennaisesti EU:n sitoutumiseen moninaisuuteen, joka ilmenee unionin velvollisuutena kunnioittaa ”jäsenvaltioiden tasa-arvoa perussopimuksia sovellettaessa sekä niiden kansallista identiteettiä, joka on olennainen osa niiden poliittisia ja valtiosäännön rakenteita”, kuten SEU-sopimuksen 4 artiklan 2 kohdassa määrätään; toteaa, että SEU-sopimuksen 2 artiklan mukaiset eurooppalaiset perusarvot ovat seurausta jäsenvaltioille yhteisistä perustuslaillisista perinteistä eikä niitä sen vuoksi voida asettaa vastakkain SEU-sopimuksen 4 artiklan mukaisen velvoitteen kanssa, vaan ne muodostavat perustavan kehyksen, jossa jäsenvaltiot voivat säilyttää kansallisen identiteettinsä ja kehittää sitä;

L.  ottaa huomioon, että perussopimusten puitteissa ”kansallisten identiteettien” (SEU-sopimuksen 4 artiklan 2 kohta) ja ”jäsenvaltioiden erilaisten oikeusjärjestelmien ja -perinteiden” (SEUT-sopimuksen 67 artikla) kunnioittaminen liittyy olennaisesti vilpittömän yhteistyön (SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohta), vastavuoroisen tunnustamisen (SEUT-sopimuksen 81 ja 82 artikla) ja siten keskinäisen luottamuksen periaatteisiin sekä kulttuurien ja kielten monimuotoisuuden kunnioittamiseen (SEU-sopimuksen 3 artiklan 3 kohta);

M.  katsoo, että yhteisistä periaatteista ja arvoista loukkaamista jäsenvaltiossa ei voida perustella kansallisilla perinteillä eikä kansallisen identiteetin ilmaisulla, jos kyseinen loukkaaminen aiheuttaa periaatteiden ja arvojen heikkenemisen Euroopan rakentamisen ytimessä, esimerkiksi demokraattisten arvojen, oikeusvaltion tai vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen heikkenemisen, minkä vuoksi viittausta SEU-sopimuksen 4 artiklan 2 kohtaan voidaan soveltaa vain, mikäli jäsenvaltio kunnioittaa SEU-sopimuksen 2 artiklassa vahvistettuja arvoja;

N.  ottaa huomioon, että unionin tavoitteena on vaalia ja puolustaa arvojaan kansainvälisissä suhteissaan, kuten SEU-sopimuksen 3 artiklan 5 kohdassa todetaan, ja että tavoitetta vahvistetaan entisestään erityisvelvoitteella, jonka mukaan unionin toiminta kansainvälisellä tasolla perustuu sen perustamisen, kehittämisen ja laajentumisen johtoajatuksena oleviin periaatteisiin: demokratiaan, oikeusvaltioon ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuteen ja jakamattomuuteen (SEU-sopimuksen 21 artiklan 1 kohta);

O.  katsoo siksi, että jäsenvaltioiden ja EU:n kansainvälinen uskottavuus sekä unionin ulkoista toimintaa koskevat tavoitteet heikentyisivät, jos jäsenvaltiot eivät pysty noudattamaan tai eivät halua noudattaa normeja, joista ne ovat sopineet ja joihin ne ovat perussopimusten nojalla sitoutuneet;

P.  katsoo, että samojen perusarvojen kunnioittaminen jäsenvaltioissa on ehdoton edellytys, jolla voidaan taata keskinäinen luottamus ja siten vastavuoroisen tunnustamisen moitteeton toiminta, joka on sisämarkkinoiden sekä eurooppalaisen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomisen ja kehittämisen ytimessä, ja katsoo siksi, että kaikki yritykset halveksia tai heikentää yhteisiä arvoja vaikuttavat haitallisesti koko Euroopan taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen yhdentymisen rakenteeseen;

Q.  ottaa huomioon, että nämä SEU-sopimuksen 2 artiklassa esitetyt ja perussopimusten ja perusoikeuskirjan johdannoissa julistetut ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen johdannossa ja Euroopan neuvoston perussäännön 3 artiklassa tarkoitetut yhteiset arvot edellyttävät asianmukaisesti toimivaan keskinäiseen valvontajärjestelmään perustuvaa vallanjakoa riippumattomien elinten välillä, ja katsoo, että näiden periaatteiden keskeisiä ominaisuuksia ovat muun muassa lainmukaisuuden kunnioittaminen, mukaan lukien lainsäädännön täytäntöönpanoa koskeva avoin, vastuuvelvollinen ja demokraattinen prosessi, oikeusvarmuus, vahva edustuksellinen demokratia, joka perustuu vapaisiin vaaleihin ja opposition oikeuksien kunnioittamiseen, lainsäädännön ja perustuslain yhdenmukaisuuden tehokas valvonta, tehokas, avoin, osallistava ja vastuuvelvollinen hallitus ja hallinto, riippumaton ja puolueeton oikeuslaitos riippumattomat tiedotusvälineet ja perusoikeuksien kunnioittaminen;

R.  katsoo, että komission on SEU-sopimuksen 17 artiklan nojalla varmistettava, että perussopimuksia sovelletaan, ja valvottava unionin oikeuden soveltamista Euroopan unionin tuomioistuimen valvonnassa;

Uudistukset Unkarissa

S.  ottaa huomioon, että Unkari oli ensimmäinen Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittynyt entinen kommunistivaltio ja EU:n jäsenenä se ratifioi ensimmäisenä Lissabonin sopimuksen 17. joulukuuta 2007; ottaa huomioon, että Unkari toimi aktiivisesti valmistelukuntaa ja hallitustenvälistä konferenssia koskevassa työssä vuosina 2003 ja 2004 muun muassa SEU-sopimuksen 2 artiklan laadinnassa ja teki aloitteen, joka johti vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksien ottamiseen huomioon;

T.  ottaa huomioon, että Unkarin vuosisatoja kestäneen historian kuluessa eri kansallisuuksien ja kansanryhmien rauhanomaisella rinnakkaiselolla on ollut myönteisiä vaikutuksia maan kulttuurin rikkauteen sekä hyvinvointiin; katsoo, että Unkaria pitäisi kehottaa jatkamaan tätä perinnettä ja vastustamaan päättäväisesti kaikkia yrityksiä syrjiä yksittäisiä ryhmiä;

U.  ottaa huomioon, että Unkari on myös kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen sopimuksen ja muiden sellaisten kansainvälisten oikeudellisten välineiden osapuoli, jotka velvoittavat sen kunnioittamaan demokraattisia periaatteita ja panemaan ne täytäntöön;

V.  ottaa huomioon, että vuoden 2010 parlamenttivaaleissa Unkarissa vallassa oleva enemmistö sai yli kaksi kolmasosaa parlamenttipaikoista, minkä ansiosta se pystyi aloittamaan nopeasti tehokkaan lainsäädäntötoiminnan, jonka tarkoituksena oli muokata uudelleen koko maan perustuslaillista ja oikeudellista järjestelmää (tähän mennessä entistä perustuslakia on muutettu 12 kertaa ja uutta perustuslakia neljä kertaa) ja siten muuttaa perusteellisesti institutionaalista kehystä sekä monia julkisen ja myös yksityiselämän perusnäkökohtia;

W.  ottaa huomioon, että kaikki Euroopan jäsenvaltiot voivat tarkistaa perustuslakiaan täysin vapaasti, ja katsoo, että demokraattinen muutos tarkoittaa juuri sitä, että sen avulla uusi hallitus voi panna täytäntöön lainsäädäntöä, joka edustaa kansan tahtoa, sen arvoja ja poliittisia sitoumuksia, Euroopan unionissa vallitsevia demokraattisia arvoja ja periaatteita sekä oikeusvaltionperiaatetta noudattaen; toteaa, että kaikissa jäsenvaltioissa perustuslain muutoksista on tehty erityisillä perustuslakimenettelyillä vaikeampia kuin tavallista lainsäädäntöä koskevista menettelyistä käyttäen määräenemmistöä koskevia vaatimuksia, ylimääräisiä päätöksentekomenettelyjä, aikaviipeitä ja kansanäänestyksiä;

X.  ottaa huomioon, että Euroopan demokraattisten perinteiden historia osoittaa, että perustuslain uudistaminen edellyttää erityistä varovaisuutta ja siinä on otettava asianmukaisesti huomioon menettelyt ja takuut, joilla pyritään säilyttämään muun muassa oikeusvaltio, vallanjako ja oikeusnormien hierarkia siten, että perustuslaki on maan ylin laki;

Y.  katsoo, että sellaisten kattavien ja järjestelmällisten perustuslaillisten ja institutionaalisten uudistusten laajuus, jotka Unkarin uusi hallitus ja parlamentti ovat toteuttaneet poikkeuksellisen nopeasti, on jotakin täysin uutta ja selittää sen, miksi niin monet eurooppalaiset elimet ja järjestöt (Euroopan unioni, Euroopan neuvosto, Etyj) ovat katsoneet tarpeelliseksi arvioida joidenkin uudistusten vaikutusta; katsoo, että jäsenvaltioita ei pidä kohdella eri standardein, vaan tilannetta on seurattava muissakin jäsenvaltioissa ja samalla on noudatettava jäsenvaltioiden yhdenvertaisuuden periaatetta perussopimusten osalta;

Z.  katsoo, että avoimuuteen, kattavuuteen, solidaarisuuteen ja keskinäiseen kunnioitukseen perustuva vuoropuhelu EU:n toimielinten ja Unkarin viranomaisten välillä on välttämätöntä edellä mainitun demokraattisten arvojen yhteisön puitteissa;

AA.  ottaa huomioon, että komission on unionin oikeuden soveltamisen valvonnasta vastatessaan toimittava mahdollisimman pätevästi ja riippumattomuutta kunnioittaen sekä toteutettava huolellisesti, viivytyksettä ja nopeasti toimia erityisesti käsiteltäessä tilannetta, jossa jokin jäsenvaltion on mahdollisesti loukannut vakavasti unionin arvoja;

Uusi perustuslaki ja sen siirtymäsäännökset

AB.  katsoo, että Unkarin uusi perustuslaki – joka hyväksyttiin 18. huhtikuuta 2011 yksinomaan hallitsevan yhteenliittymän jäsenten äänillä ja hallitsevan yhteenliittymän edustajien laatiman luonnostekstin perusteella – annettiin lyhyessä 35 päivän ajassa siitä, kun ehdotus (T/2627) esiteltiin parlamentille, mikä rajoitti mahdollisuuksia perusteelliseen ja varteenotettavaan keskusteluun luonnostekstistä oppositiopuolueiden ja kansalaisyhteiskunnan kanssa;

AC.  ottaa huomioon, että Unkarin parlamentissa 14. maaliskuuta 2011 esitelty perustuslakiluonnos oli FIDESZ-puolueen ja KDNP-puolueen koalition valittujen edustajien ehdotus eikä väliaikaisessa parlamentaarisessa valiokunnassa käytyjen keskustelujen perusteella laadittu työasiakirja, vaikka tämä valiokunta perustettiin erityisesti uuden perustuslain laadintaa varten; panee merkille, ettei oppositiota kuultu tässäkään tilanteessa;

AD.  ottaa huomioon, että perustuslakiprosessista järjestetty ”kansallinen kuuleminen” koostui ainoastaan erittäin valikoituja asioita koskevasta 12 kysymyksen luettelosta, jonka hallituspuolue oli laatinut siten, että se saattoi johtaa itsestään selviin vastauksiin; panee merkille, ettei kuuleminen koskenut perustuslakiluonnoksen tekstiä;

AE.  ottaa huomioon, että Unkarin perustuslakituomioistuin kumosi Unkarin perusoikeuksista vastaavan valtuutetun perustuslaillisen vetoomuksen perusteella 28. joulukuuta 2012 (päätös nro 45/2012) yli kaksi kolmasosaa siirtymäsäännöksistä sillä perusteella, että ne eivät olleet luonteeltaan siirtymäsäännöksiä;

AF.  ottaa huomioon, että 11. maaliskuuta 2013 hyväksytyssä uuden perustuslain neljännessä muutoksessa uuden perustuslain tekstiin sisällytetään useimmat perustuslakituomioistuimen kumoamat siirtymäsäännökset sekä kaikki aiemmin perustuslain vastaisiksi katsotut säännökset;

Keskeisten lakien laaja käyttö

AG.  ottaa huomioon, että Unkarin uudessa perustuslaissa on 26 viittausta asiakokonaisuuksiin, joita säännellään keskeisillä laeilla (eli laeilla, joiden hyväksyminen vaatii kahden kolmasosan enemmistön) ja jotka koskevat monia eri Unkarin institutionaaliseen järjestelmään, perusoikeuksien käyttämiseen ja yhteiskunnan merkittäviin järjestelyihin liittyviä asioita;

AH.  ottaa huomioon, että uuden perustuslain hyväksymisen jälkeen parlamentti on hyväksynyt 49 keskeistä lakia(6) (puolessatoista vuodessa);

AI.  ottaa huomioon, että monia kysymyksiä, kuten perheoikeuden ja verotus- ja eläkejärjestelmän erityisiä näkökohtia, jotka tavallisesti kuuluvat lainsäätäjän tavalliseen päätöksentekovaltaan, säännellään keskeisillä laeilla;

Nopeutetut lainsäädäntömenettelyt, yksittäisten jäsenten lakialoitteita ja koskeva käytäntö, keskustelu parlamentissa

AJ.  ottaa huomioon, että merkittävää lainsäädäntöä, mukaan lukien uusi perustuslaki, sen toinen ja neljäs muutos, uuden perustuslain siirtymäsäännökset ja monet keskeiset lait, hyväksyttiin yksittäisten jäsenten sellaisten lakialoitteiden perusteella, joihin ei sovelleta kansalaisyhteiskunnan osallistumisesta lainsäädännön valmisteluun annetussa vuoden 2010 laissa CXXXI ja alustavasta ja jälkikäteen toteutettavasta vaikutustenarvioinnista annetussa julkisesta hallinnosta ja oikeudesta vastaavan ministerin säädöksessä 24/2011 vahvistettuja sääntöjä, minkä vuoksi tässä virtaviivaistetussa menettelyssä hyväksytystä lainsäädännöstä voidaan käydä vain rajoitettua julkista keskustelua;

AK.  katsoo, että monien keskeisten lakien ja muun muassa tuomareiden oikeudellisesta asemasta ja palkkioista ja Unkarin tuomioistuinten organisaatiosta ja hallinnosta annettujen lakien sekä uskonnon- ja vakaumuksenvapaudesta ja Unkarin valtionpankista annettujen lakien hyväksyminen erittäin lyhyessä ajassa rajoitti väistämättä mahdollisuuksia oppositiopuolueiden ja kansalaisyhteiskunnan riittävän kuulemiseen, johon otetaan tarvittaessa mukaan työnantajajärjestöt, työmarkkinajärjestöt sekä sidosryhmät;

AL.  ottaa huomioon, että kansalliskokouksesta annetulla vuoden 2012 lailla XXXVI Unkarin parlamentin puhemiehelle annettiin laaja harkintavalta rajoittaa parlamentin jäsenten ilmaisuvapautta parlamentissa;

Keskinäisen valvontajärjestelmän heikkeneminen: perustuslakituomioistuin, parlamentti, tietosuojavaltuutettu

AM.  ottaa huomioon, että uudella perustuslailla on otettu käyttöön mahdollisuus esittää perustuslakituomioistuimelle kaksi uutta perustuslakiin liittyvää valitustyyppiä, kun taas yleinen asiavaltuus (actio popularis) perustuslaillisuuden jälkikäteen tehtävässä tarkastuksessa on lakkautettu;

AN.   panee merkille, että vuoden 2013 laki LXXII kansallisen turvallisuuden valvontaan liittyvistä uusista säännöistä ja määräyksistä julkaistiin 3. kesäkuuta 2013; toteaa, että laki on aiheuttanut huolta, jonka on tuonut esiin esimerkiksi Unkarin yleinen varapääsyyttäjä ja joka koskee vallanjakoa, oikeuslaitoksen riippumattomuutta, yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta sekä oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin;

AO.  katsoo, että uuden perustuslain nojalla perustuslakituomioistuimen valtaa tarkistaa jälkikäteen talousarvioon liittyvien lakien perustuslaillisuus aineellisesta näkökulmasta on rajoitettu huomattavasti oikeuksien laajan luettelon rikkomuksiin, mikä vaikeuttaa perustuslaillisuuden tarkistamista, mikäli kyse on muiden perusoikeuksien, kuten omistusoikeuden, oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan oikeuden ja syrjimättömyyttä koskevan oikeuden, rikkomuksista;

AP.  ottaa huomioon, että uuden perustuslain neljännessä muutoksessa ei koskettu perustuslakituomioistuimen jo olemassa olevaan oikeuteen tarkistaa uuden perustuslain muutokset menettelyyn liittyvillä perusteilla, ja katsoo, että tulevaisuudessa sillä suljetaan pois tuomioistuimen mahdollisuudet tarkistaa perustuslailliset muutokset sisältöön liittyvillä perusteilla;

AQ.  panee merkille, että perustuslakituomioistuin totesi edellä mainitussa päätöksessään 45/2012, että ”perustuslaillisella oikeellisuudella on paitsi menettelyllisiä, muodollisia ja julkisia vaatimuksia, myös sisältöä koskevia vaatimuksia; toteaa, että demokraattisen oikeusvaltion perustuslailliset vaatimukset ovat samaan aikaan perustuslaillisia arvoja, periaatteita ja demokraattisia perusvapauksia, joista on määrätty kansainvälisissä sopimuksissa ja jotka demokraattisten oikeusvaltioiden yhteisöt ovat hyväksyneet ja tunnustaneet, sekä pakottavaa oikeutta (ius cogens), joka on osittain sama kuin edellä lueteltu; panee merkille, että perustuslakituomioistuin voi tarvittaessa tarkastella myös sisältöä koskevien vaatimusten, takuiden ja demokraattisten oikeusvaltioiden arvojen vapaata täytäntöönpanoa ja perustuslakiin kirjoittamista” (päätöksen IV.7 kohta);

AR.  ottaa huomioon, että uuden perustuslain neljännessä muutoksessa säädetään lisäksi, että ennen uuden perustuslain voimaantuloa annetut perustuslakituomioistuimen tuomiot kumotaan, ja näin se on selvästi ristiriidassa perustuslakituomioistuimen päätöksen nro 22/2012 kanssa, jossa tuomioistuin totesi, että sen lausunnot perusarvoista, ihmisoikeuksista ja vapauksista sekä perustuslaillisista instituutioista, joita ei ole oleellisesti muutettu uudella perustuslailla, ovat edelleen päteviä; ottaa huomioon, että neljännellä muutoksella uuteen perustuslakiin sisällytetään monia perustuslakituomioistuimen aiemmin perustuslain vastaisiksi julistamia säännöksiä;

AS.  ottaa huomioon, että ei-parlamentaariselle elimelle, budjettineuvostolle, jonka demokraattinen legitimiteetti on rajallinen, on myönnetty veto-oikeus yleisen talousarvion hyväksymisessä, mikä rajoittaa demokraattisesti valitun lainsäätäjän toimialaa ja antaa tasavallan presidentille mahdollisuuden hajottaa parlamentti;

AT.  ottaa huomioon, että heinäkuussa 2011 hyväksytyssä uudessa tiedonvapauslaissa kumottiin tietosuojasta ja tiedonvapaudesta vastaavan valtuutetun virka, millä päätettiin ennenaikaisesti valtuutetun kuusivuotinen toimeksianto ja siirrettiin sen valtuudet äskettäin perustetulle kansalliselle tietosuojaviranomaiselle; ottaa huomioon, että nämä muutokset ovat tällä hetkellä Euroopan unionin tuomioistuimen tarkistettavina;

AU.  ottaa huomioon, että komissio käynnisti 8. kesäkuuta 2012 Unkaria vastaan rikkomismenettelyn, koska se katsoo, että Unkari ei ole täyttänyt direktiivin 95/46/EY mukaisia velvoitteitaan, koska se on siirtänyt tietosuojavaltuutetun virasta pois ennen toimeksiannon loppua ja asettanut siten viraston riippumattomuuden vaaraan;

Oikeuslaitoksen riippumattomuus

AV.  ottaa huomioon, että uuden perustuslain ja sen siirtymäsäännösten mukaisesti korkeimman oikeuden (uudelta nimeltään ”Kúria”) entisen puheenjohtajan kuusivuotinen kausi päätettiin ennenaikaisesti kahden vuoden jälkeen;

AW.  ottaa huomioon, että 2. heinäkuuta 2012 Unkari muutti oikeuslaitosta koskevia keskeisiä lakeja (tuomioistuinten organisaatiosta ja hallinnosta annettu vuoden 2011 laki CLXI ja tuomareiden oikeudellisesta asemasta ja palkkioista annettu vuoden 2011 laki CLXII) ja pani siten osittain täytäntöön Venetsian komission suositukset;

AX.  ottaa huomioon, että tuomareiden riippumattomuuden keskeisistä takeista, kuten erottamattomuudesta, taatusta virkakaudesta, hallintoelinten rakenteesta ja kokoonpanosta, ei säädetä uudessa perustuslaissa, vaan ne esitetään edelleen – yhdessä oikeuslaitoksen organisaatiota ja hallintoa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen kanssa – muutetuissa keskeisissä laeissa;

AY.  ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuimen riippumattomuudesta ei säädetä Unkarin uudessa perustuslaissa eikä siinä säädetä myöskään oikeuslaitoksen hallinnon riippumattomuudesta;

AZ.  katsoo, että oikeuslaitosta koskevien keskeisten lakien muutoksessa, jolla siirretään kansallisen oikeusviraston puheenjohtajalle valtuudet siirtää asioita toisen tuomioistuimen tarkasteltavaksi käsittelyn aloittaneen tuomioistuimen sijaan, jotta varmistettaisiin tuomion antaminen kohtuullisessa ajassa, ei esitetä puolueettomia normatiivisia perusteluja siirrettävien asioiden valinnalle;

BA.  ottaa huomioon, että uuden perustuslain ja sen siirtymäsäännösten ja tuomareiden oikeudellisesta asemasta ja palkkioista annetun vuoden 2011 keskeisen lain CLXII voimaantulon jälkeen tuomareiden pakollista eläkeikää laskettiin 70 ikävuodesta 62 ikävuoteen;

BB.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuimen 6. marraskuuta 2012 tekemässä päätöksessä todetaan, että tuomareiden, syyttäjien ja notaarien eläkeiän jyrkkä alentaminen Unkarissa 70 ikävuodesta 62 ikävuoteen aiheuttaa perusteetonta ikään perustuvaa syrjintää, ja ottaa huomioon, että kaksi unkarilaistuomareiden ryhmää toimitti 20. kesäkuuta 2012 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle kaksi valitusta, joissa haetaan päätöstä, jonka mukaan Unkarin lainsäädäntö tuomareiden eläkeiän laskemisesta rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimusta;

BC.  ottaa huomioon, että Unkarin parlamentti hyväksyi 11. maaliskuuta 2013 yläikärajojen muuttamisesta annetun vuoden 2013 lain XX Unkarin perustuslakituomioistuimen 16. heinäkuuta 2012 ja Euroopan unionin tuomioistuimen 6. marraskuuta 2012 antamien tuomioiden noudattamiseksi osittain;

Vaalijärjestelmän uudistus

BD.  ottaa huomioon, että parlamentin hallitseva enemmistö uudisti vaalijärjestelmän yksipuolisesti pyrkimättä yksimielisyyteen opposition kanssa;

BE.  ottaa huomioon, että osana äskettäistä vaalijärjestelmän uudistusta Unkarin parlamentti hyväksyi 26. marraskuuta 2012 yksittäisen jäsenen lakialoitteen perusteella vaalimenettelyä koskevan lain, jonka tarkoituksena oli korvata aiempi äänestäjien automaattinen rekisteröintimenettely, joka koskee kaikkia Unkarissa asuvia kansalaisia, vapaaehtoisella rekisteröintimenettelyllä, joka on yksittäisten henkilöiden äänestysoikeuden käyttämisen edellytys;

BF.  ottaa huomioon, että äänestäjien rekisteröintivaatimuksen vahvistava uuden perustuslain toinen muutos esitettiin yksittäisen jäsenen lakialoitteena samana päivänä kuin vaalimenettelyä koskeva lakiluonnos, eli 18. syyskuuta 2012, ja se hyväksyttiin 29. lokakuuta 2012;

BG.  ottaa huomioon, että Venetsian komissio ja ETYJ/ODIHR laativat 15. ja 16. kesäkuuta 2012 Unkarin parlamentin jäsenten vaaleista annettua lakia koskevan yhteisen lausunnon;

BH.  ottaa huomioon, että tasavallan presidentin 6. joulukuuta 2012 esittämän vetoomuksen jälkeen perustuslakituomioistuin totesi, että rekisteröintivaatimuksella rajoitetaan epäasianmukaisesti Unkarin asukkaiden äänestysoikeuksia ja että se on siten perustuslain vastainen;

BI.  ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuin katsoi 4. tammikuuta 2013 tekemässään päätöksessä, että ulkomailla asuvien kansalaisten rekisteröinti äänestäjäksi on perusteltua, mutta se piti myös syrjintänä sitä, että Unkarissa ilman pysyvää asuinpaikkaa asuville henkilöille ei taata henkilökohtaisen rekisteröinnin mahdollisuutta ja että määräykset, joiden mukaan vaalimainoksia saa julkaista ainoastaan julkisissa tiedotusvälineissä vaalikampanjan aikana, ja säännöt, joissa kielletään julkisten mielipidemittauksien tuloksien julkaiseminen vaaleja edeltävien kuuden päivän aikana, rajoittavat suhteettomasti ilmaisun- ja lehdistönvapautta;

Tiedotusvälineitä koskeva lainsäädäntö

BJ.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni perustuu kansanvallan ja oikeusvaltion periaatteille ja että se siten takaa ja edistää ilmaisun- ja tiedonvapautta perusoikeuskirjan 11 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklassa vahvistetun mukaisesti, ja katsoo, että nämä oikeudet sisältävät ilmaisunvapauden ja vapauden saada ja välittää tietoa ilman viranomaisten valvontaa, häirintää tai painostusta;

BK.  ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksen mukaan jäsenvaltioilla on positiivinen velvoite taata tiedotusvälineiden moniarvoisuus, joka johtuu Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklasta, ja ottaa huomioon, että sopimuksen säännökset vastaavat peruskirjan 11 artiklan säännöksiä osana yhteisön säännöstöä;

BL.  katsoo, että autonomisiin ja moniarvoisiin tiedotusvälineisiin perustuva riippumaton ja vahva julkisuus on välttämätön ympäristö, jossa kansalaisyhteiskunnan kollektiiviset vapaudet – kuten kokoontumis- ja yhdistymisvapaus – sekä henkilökohtaiset vapaudet – kuten oikeus ilmaisunvapauteen ja oikeus saada tietoa – voivat kukoistaa, ja katsoo, että toimittajien pitäisi voida työskennellä ilman omistajien, johtajien ja hallitusten painostusta sekä taloudellisia uhkia;

BM.  ottaa huomioon, että Euroopan neuvosto ja Etyj ovat luoneet tiedotusvälineiden vapautta, moniarvoisuutta ja keskittymistä koskevien julkilausumien, päätöslauselmien, suositusten, lausuntojen ja kertomusten avulla yhteisten yleiseurooppalaisten vähimmäisvaatimusten merkittävän kokoelman tällä alalla;

BN.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden velvollisuutena on jatkuvasti edistää ja suojella mielipiteen, ilmaisun, tiedon ja tiedotusvälineiden vapautta, ja katsoo, että jos nämä vapaudet joutuvat vakavaan vaaraan tai niitä loukataan jäsenvaltiossa, unionin on puututtava siihen ajoissa ja tehokkaasti sen perussopimuksissa ja perusoikeuskirjassa vahvistettujen valtuuksien nojalla ja suojeltava Euroopan demokraattista ja moniarvoista järjestystä ja perusoikeuksia;

BO.  ottaa huomioon, että parlamentti on toistuvasti ilmaissut huolensa tiedotusvälineiden vapaudesta, moniarvoisuudesta ja keskittymisestä EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa;

BP.  ottaa huomioon, että parlamentti ja komissio, tiedotusvälineiden vapautta koskevista asioista vastaava Etyjin edustaja ja Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu sekä Euroopan neuvoston pääsihteeri, mielipiteen- ja ilmaisunvapauden edistämisestä vastaava YK:n erityisedustaja ja monet kansainväliset ja kansalliset toimittajajärjestöt, kustantajat ja julkaisijat, ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien alalla toimivat kansalaisjärjestöt ja jäsenvaltiot ovat arvostelleet monia Unkarin tiedotusvälineitä koskevan lainsäädännön säännöksiä;

BQ.  ottaa huomioon, että esitetty arvostelu on kohdistunut lähinnä yksityisten jäsenten lakialoitteita koskevan parlamentaarisen menettelyn mukaiseen lainsäädännön hyväksyntään, tiedotusvälineiden valvonnan erittäin hierarkkiseen rakenteeseen, sääntelyviranomaisen puheenjohtajan johtoasemaan liittyvään määräysvaltaan, viranomaisen riippumattomuuden varmistavien sääntöjen puutteeseen, viranomaisen laajaan valvonta- ja rangaistusvaltaan, tiettyjen säännösten huomattavaan vaikutukseen ohjelmasisältöön, tiedotusvälinekohtaisen sääntelyn puutteeseen, avoimuuden puutteeseen lupien anomisessa sekä normien epäselvyyteen, joka saattaisi edistää niiden mielivaltaista soveltamista ja täytäntöön panemista;

BR.  ottaa huomioon, että Unkarin tiedotusvälineitä koskevasta lainsäädännöstä 10 maaliskuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa parlamentti korosti, että Unkarin tiedotusvälineitä koskevaa lakia olisi lykättävä kiireellisesti ja tarkistettava komission, Etyjin ja Euroopan neuvoston huomautusten ja ehdotusten pohjalta, ja ottaa huomioon, että parlamentti kehotti komissiota edelleen seuraamaan ja arvioimaan tarkasti Unkarin tarkistetun tiedotusvälinelain yhdenmukaisuutta unionin lainsäädännön ja erityisesti perusoikeuskirjan kanssa;

BS.  ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu on korostanut, että lainsäädäntöä on tarkistettava, jotta voidaan puuttua tiedotusvälineiden vapauden loukkauksiin, kuten määräyksiin siitä, millaisia tietoja ja lähetyksiä kaikkien mediapalvelujen tarjoajien on levitettävä, sakkojen määräämiseen tiedotusvälineille, lehdistönvapautta koskeviin ennaltaehkäiseviin rajoituksiin rekisteröintivaatimusten muodossa sekä toimittajien tietolähteiden suojelua koskeviin poikkeuksiin, ja ottaa huomioon, että tiedotusvälineiden riippumattomuuden ja moniarvoisuuden osalta ihmisoikeusvaltuutettu on todennut, että on käsiteltävä moniarvoisuuden perustuslaillisten takeiden heikentymisen, tiedotusvälineiden toimintaa sääntelevien elinten riippumattomuuden puutteen, yleisradiotoiminnan riippumattomuutta koskevien suojatoimien riittämättömyyden ja sellaisten kansallisten oikeussuojakeinojen puutteen, jotka koskevat mediatoimijoita, joihin sovelletaan tiedotusvälineitä käsittelevän neuvoston päätöksiä, kaltaisia kysymyksiä;

BT.  ottaa huomioon, että komissio ilmaisi huolensa siitä, ovatko Unkarin tiedotusvälineitä koskevat lait audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin ja yleisesti yhteisön oikeuden mukaisia ja erityisesti, noudatetaanko niissä kaikkiin audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoajiin sovellettavaa lähetysten tasapuolisuutta koskevaa velvoitetta, ja että komissio asetti myös kyseenalaiseksi, noudatetaanko laeissa suhteellisuusperiaatetta ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan mukaisia mielipiteenvapauden ja tiedonvapauden kaltaisia perusoikeuksia sekä alkuperämaaperiaatetta ja rekisteröintivaatimuksia, ja ottaa huomioon, että maaliskuussa 2011 komission kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen Unkarin parlamentti muutti lakia komission esille ottamien kohtien käsittelemiseksi;

BU.  ottaa huomioon, että Etyj on ilmaissut vakavia varauksia Unkarin lainsäädännön aineellisesta ja alueellisesta soveltamisalasta, tiedotusvälineistä vastaavan viranomaisen ja tiedotusvälineneuvoston poliittisesti yksipuolisesta kokoonpanosta, määrätyistä suhteettomista seuraamuksista, seuraamusten lykkäämisen automaattisen menettelyn puutteesta, mikäli tiedotusvälineistä vastaavan viranomaisen päätöksestä valitetaan tuomioistuimille, journalistisen lähdesuojan luottamuksellisuuden periaatteen loukkaamisesta ja perhearvojen suojelusta;

BV.  ottaa huomioon, että Etyjin suositukset(7) sisälsivät uutisoinnin tasapuolisuutta koskevien oikeudellisten vaatimusten sekä muiden sisältöä koskevien ohjeiden poistamisen lainsäädännöstä, toimituksellisen riippumattomuuden varmistamisen, sen varmistamisen, että eri tiedotusvälinemuotoja eli painettuja ja sähköisiä tiedotusvälineitä sekä televisiota ja radiota säädellään kutakin eri säännöillä, liiallisiksi katsottujen rekisteröintivaatimusten poistamisen, sen varmistamisen, että sääntelyelin on riippumaton ja pätevä, puolueettomuuden ja moniarvoisuuden varmistamisen media-alaa hallinnoivien elinten nimittämisessä, pidättäytymisen asettamasta lehdistöä sääntelyelimen toimivallan alaisuuteen ja tehokkaan toiminnan lehdistön kannustamiseksi itsesääntelyyn;

BW.  ottaa huomioon, että huolimatta siitä, että lakeja muutettiin vuonna 2011 Euroopan komission kanssa käytyjen neuvottelujen jälkeen ja toukokuussa 2012 perustuslakituomioistuimen joulukuussa 2011 tekemän päätöksen jälkeen, jossa useita säännöksiä kumottiin perustuslain vastaisina painetun lehdistön sisällön sääntelyn, toimittajien tietolähteiden suojelun, tietosuojavaatimusten sekä tiedotusvälineistä ja televiestinnästä vastaavan valtuutetun osalta, tiedotusvälineiden vapautta koskevista asioista vastaava Etyjin edustaja piti valitettavana, että monia muutoksia toteutettiin ja hyväksyttiin lyhyellä varoitusajalla asianomaisia tahoja kuulematta ja että lainsäädännössä on edelleen perustavaa laatua olevia osatekijöitä, joihin ei ole tehty parannuksia, erityisesti tiedotusvälineistä vastaavan viranomaisen sekä tiedotusvälineneuvoston johtajan ja jäsenten nimittäminen, näiden valta määrätä radio- ja televisiolähetysten sisällöstä, huomattavien sakkojen määrääminen sekä yleisradiotoiminnasta vastaavien toimijoiden taloudellista ja toimituksellista riippumattomuutta koskevien takeiden puute;

BX.  ottaa huomioon, että mielipiteen- ja ilmaisunvapauden edistämisestä vastaava YK:n erityisedustaja suhtautui myönteisesti tiedotusvälineitä koskevaan lainsäädäntöön maaliskuussa 2011 tehtyihin tarkistuksiin mutta korosti kuitenkin, että mediasisällön sääntelyä, tiedotusvälineistä vastaavan viranomaisen riippumattomuuden ja puolueettomuuden varmistavien takeiden riittämättömyyttä, liiallisia sakkoja ja muita hallinnollisia seuraamuksia, tiedotusvälineitä koskevan lainsäädännön soveltuvuutta kaikkiin tiedotusvälinetyyppeihin, lehdistö ja internet mukaan lukien, rekisteröintivaatimuksia sekä journalistisen lähdesuojan puutteellisuutta koskevia jäljellä olevia huolia on käsiteltävä;

BY.  ottaa huomioon, että Euroopan neuvoston asiantuntijoiden laatimassa analyysissä(8) (jossa arvioitiin vuonna 2012 tarkistettavaksi ehdotettujen tiedotusvälinelakien yhdenmukaisuutta Euroopan neuvoston media-alaan ja ilmaisunvapauteen liittyviä normeja asettavien tekstien kanssa) suositettiin tiettyjen rekisteröintiin, avoimuuteen, sisällön sääntelyyn, uutisointivelvollisuuksiin, lähdesuojaan, julkisiin tiedotusvälineisiin ja sääntelyelimiin liittyvien säännösten perinpohjaista uudelleen tarkastelua, täsmennystä ja joissain tapauksissa poistamista;

BZ.  ottaa huomioon, että EU:n ja Euroopan neuvoston pääsihteerin kanssa kirjeenvaihdon ja asiantuntijakokousten avulla käydyn vuoropuhelun perusteella helmikuussa 2013 esitettiin lisää lainsäädäntötarkistuksia, joilla pyrittiin vahvistamaan ja takaamaan tiedotusvälineiden toimintaa sääntelevien elinten riippumattomuus, erityisesti tiedotusvälineistä ja televiestinnästä vastaavan kansallisen viranomaisen ja tiedotusvälineneuvoston puheenjohtajien nimittämis- ja valintaehtojen osalta ja heidän nimityksistään ja uusista nimityksistä vastaavan henkilön nimittämismenettelyn osalta;

CA.  panee merkille, että Unkarin viranomaiset ovat ilmoittaneet aikovansa tarkastella uudelleen sääntöjä, jotka koskevat poliittisen mainonnan rajoittamista vaalikampanjoiden aikana; panee merkille, että Unkarin hallitus neuvottelee poliittisesta mainonnasta Euroopan komission kanssa; katsoo kuitenkin, että neljännellä muutoksella asetetaan laaja-alainen ja mahdollisesti epäselvä kielto ilmaisunvapauden käyttämiselle yhteisöjen, myös Unkarin kansakunnan loukkaamiseen liittyvässä tarkoituksessa, ja että tätä voidaan käyttää mielivaltaisesti ilmaisunvapauden rajoittamiseen ja sillä voi olla lamauttava vaikutus toimittajiin ja myös taiteilijoihin sekä muihin;

CB.  ottaa huomioon, että tiedotusvälineistä ja televiestinnästä vastaava kansallinen viranomainen ja tiedotusvälineneuvosto eivät ole tehneet arviointeja lainsäädännön vaikutuksesta journalismin laatuun, toimituksellisen vapauden tasoon ja toimittajien työolojen laatuun;

Vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien kunnioittaminen

CC.  ottaa huomioon, että vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksien kunnioittaminen tunnustetaan yksiselitteisesti SEU-sopimuksen 2 artiklassa tarkoitettujen arvojen joukossa ja että unioni on sitoutunut edistämään näitä arvoja ja torjumaan sosiaalista syrjäytymistä, rasismia, juutalaisvastaisuutta ja syrjintää;

CD.  ottaa huomioon, että syrjimättömyys on perusoikeuskirjan 21 artiklassa vahvistettu perusoikeus;

CE.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden velvollisuus taata jokaisen henkilön perusoikeuksien kunnioittaminen etnisestä taustasta tai uskonnosta riippumatta kattaa kaikki julkisen hallinnon tasot sekä lainvalvontaviranomaiset ja että se edellyttää myös suvaitsevaisuuden aktiivista edistämistä ja rasistisen väkivallan sekä juutalaisvastaisen ja romanivastaisen vihapuheen kaltaisten ilmiöiden ankaraa tuomitsemista erityisesti silloin, kun niitä esiintyy virallisilla tai julkisilla foorumeilla, myös Unkarin parlamentissa;

CF.  katsoo, että lainvalvontaviranomaisten reagoinnin puute rasismiin perustuvissa rikostapauksissa(9) on aiheuttanut epäluottamusta poliisivoimia kohtaan;

CG.  katsoo, että on merkillepantavaa, että Unkarin parlamentti on hyväksynyt rikos- ja siviilialan lainsäädäntöä rotuvihaan yllyttämisen ja vihapuheen torjumiseksi;

CH.  katsoo, että vaikka suvaitsemattomuus romani- ja juutalaisyhteisöjä kohtaan ei ole vain Unkariin liittyvä ongelma ja samassa pulmallisessa tilanteessa on muitakin jäsenvaltioita, viimeaikaiset tapahtumat ovat herättäneet huolta romani- ja juutalaisvastaisen vihapuheen yleistymisestä Unkarissa;

CI.  katsoo, että siirtyminen verotuksen ja eläkejärjestelmän alalla taannehtivaan lainsäädäntöön on johtanut sosiaaliseen epävarmuuteen ja köyhyyden massiiviseen lisääntymiseen, mikä ei ainoastaan luo suurta epävarmuutta väestössä, vaan merkitsee myös yksityisten omistusoikeuksien loukkausta ja heikentää kansalaisten perusvapauksia;

Uskonnon- ja vakaumuksenvapaus ja kirkkojen tunnustaminen

CJ.  ottaa huomioon, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 9 artiklassa ja perusoikeuskirjan 10 artiklassa vahvistettu ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus on yksi demokraattisen yhteiskunnan perustoista, ja katsoo, että valtion pitäisi sen osalta toimia neutraalina ja puolueettomana takaajana erilaisten uskontojen, katsomusten ja uskomusten harjoittamiselle;

CK.  ottaa huomioon, että kirkkolailla vahvistettiin Unkarin uskonnollisia yhteisöjä ja kirkkoja varten uusi oikeudellinen järjestelmä, jossa säädetään monista vaatimuksista kirkkojen tunnustamiselle ja asetetaan tunnustamisen ehdoksi parlamentin kahden kolmasosan enemmistön etukäteen antama hyväksyntä;

CL.  ottaa huomioon, että Venetsian komissio(10) katsoi, että kirkkolaissa esitetyllä velvoitteella hankkia parlamentilta tunnustus ehtona kirkon perustamiselle, rajoitetaan uskonnonvapautta;

CM.  ottaa huomioon, että kirkkolain takautuvien säännösten voimaantulon vuoksi yli 300 rekisteröityä kirkkoa menetti oikeudellisen asemansa kirkkona;

CN.  ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuin tutki monien uskonnollisten yhteisöjen ja Unkarin perusoikeuksista vastaavan valtuutetun pyynnöstä kirkkolain säännösten perustuslaillisuuden ja totesi 26. helmikuuta 2013 tekemässään päätöksessä 6/2013 jotkin niistä perustuslain vastaisiksi ja kumosi ne takautuvasti;

CO.  ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuin ei päätöksessään kyseenalaistanut parlamentin oikeutta määritellä huomattavia ehtoja kirkon tunnustamiselle, mutta se katsoi, että kirkon aseman tunnustaminen parlamentin äänestyksen nojalla voi johtaa poliittisesti vääristyneisiin tuloksiin, ja ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuin totesi, että laissa ei ollut mitään velvoitetta antaa yksityiskohtaista perustelua päätökselle, jolla kirkon asema evätään, että parlamentin toimille ei määritetty määräaikoja ja että laissa ei säädetty mahdollisuudesta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, jos asema evätään tai päätöstä ei tehdä;

CP.  ottaa huomioon uuden perustuslain neljännen muutoksen, joka hyväksyttiin kaksi viikkoa perustuslakituomioistuimen päätöksen jälkeen ja jolla muutettiin uuden perustuslain VII pykälää ja nostettiin perustuslain tasolle parlamentin valtuudet antaa keskeisiä lakeja, joiden nojalla tunnustetaan tietyt uskonnollista toimintaa harjoittavat järjestöt kirkoiksi, jolloin jätettiin huomiotta perustuslakituomioistuimen päätös;

ARVIOINTI
Unkarin uusi perustuslaki ja sen täytäntöönpano

1.  muistuttaa, että oikeudellisuuden, myös avoimen, vastuullisen ja demokraattisen lakien hyväksymisprosessin perustuslaki mukaan lukien, ja vapaisiin vaaleihin ja opposition oikeuksien kunnioittamiseen perustuva edustuksellisen demokratian vahvan järjestelmän kunnioittaminen vastaavat SEU-sopimuksen 2 artiklaa, jonka mukaan unioni perustuu sille, että kunnioitetaan ihmisarvoa , vapautta, demokratiaa, tasa-arvoa, oikeusvaltiota ja noudatetaan ihmisoikeuksia myös vähemmistöihin kuuluvien ihmisten osalta; katsoo, että ne ovat jäsenvaltioille yhteisiä arvoja yhteiskunnassa, jolle on ominaista moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuu sekä naisten ja miesten tasa-arvo, kuten sekä SEU-sopimuksen että perusoikeuskirjan johdannossa todetaan; pitää eurooppalaisten perusarvojen suojeluun liittyen valitettavana, että EU:n toimielimet eivät ole aiemmin aina pystyneet täyttämään itse asettamiaan vaatimuksia; katsoo siksi, että juuri niillä on erityinen vastuu turvata toiminnallaan SEU-sopimuksen 2 artiklaan perustuvia eurooppalaisia perusoikeuksia sekä unionin tasolla että jäsenvaltioissa;

2.  toistaa painokkaasti, että vaikka uuden perustuslain laatiminen ja antaminen kuuluvatkin jäsenvaltioiden toimivaltaan, jäsenvaltioilla ja EU:lla on velvollisuus varmistaa, että perustuslailliset prosessit ja perustuslakien sisältö ovat yhdenmukaisia niiden sitoumusten kanssa, jotka jokainen jäsenvaltio on antanut liittymissopimuksissa Euroopan unioniin, eli kyseessä ovat unionin, perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaiset yhteiset arvot;

3.  pitää valitettavana, että Unkarin uuden perustuslain laatimis- ja hyväksymisprosessista puuttui läpinäkyvyys, avoimuus, kattavuus ja viime kädessä yhteisymmärrys, joita olisi voinut odottaa nykyaikaisessa demokraattisessa perustuslakiprosessissa, mikä heikentää uuden perustuslain omaa legitiimiyttä;

4.  panee merkille perustuslakituomioistuimen 28. joulukuuta 2012 tekemän edellä mainitun päätöksen, jossa todetaan, että Unkarin parlamentti ylitti lainsäädäntövaltansa pannessaan täytäntöön monia uuden perustuslain siirtymäsäännösten pysyviä ja yleisiä määräyksiä, joiden mukaan on esimerkiksi perustuslain säädäntävaltaa harjoittavan tahon tehtävänä ja vastuulla selvittää tilanne osittaisen kumoamisen jälkeen; panee merkille, että parlamentin on saatava aikaan selvä ja selkeä oikeudellinen tilanne ja samalla on otettu mukaan vaatimus, että tämä ei saa merkitä kumottujen määräysten automaattista lisäämistä perustuslakiin ilman mitään erottelua, koska parlamentin on tarkistettava kumottujen muiden kuin siirtymäsäännösten sääntelyn kohteet ja päätettävä, mitkä niistä tarvitsevat toistuvaa sääntelyä ja millä oikeuslähteiden tasolla; panee merkille, että on myös parlamentin tehtävänä valita toistuvan sääntelyn piiriin kuuluvat määräykset, jotka on lisättävä perustuslakiin, sekä määräykset, jotka edellyttävät sääntelyä parlamentin säädöksellä;

5.  arvostelee ankarasti uuden perustuslain neljännen muutoksen säännöksiä, jotka heikentävät uuden perustuslain ylintä määräysvaltaa, sillä muutoksen tekstissä otetaan käyttöön monia sääntöjä, jotka perustuslakituomioistuin on aiemmin todennut perustuslain vastaisiksi – eli yhteensopimattomiksi uuden perustuslain kanssa menettelyyn liittyvillä tai sisältöä koskevilla perusteilla;

6.  muistuttaa, että edellä mainitussa 28. joulukuuta 2012 tehdyssä päätöksessä perustuslakituomioistuin antoi selkeän tuomion menettelyyn liittyvillä perusteilla ja totesi, että demokraattisissa oikeusvaltioissa perustuslailla on pysyviä sisältöä koskevia ja proseduraalisia standardeja ja vaatimuksia; katsoo, että sisältöä koskevia ja menettelyyn liittyviä perustuslaillisia vaatimuksia ei voida uuden perustuslain aikakaudella asettaa alemmas kuin perustuslain aikakaudella; toteaa, että perustuslaillisen oikeusvaltion vaatimukset ovat yhä jatkuvasti täytäntöön pantavia vaatimuksia ja suunnitelmia tulevaisuutta varten; toteaa, että perustuslaillinen oikeusvaltio on pysyvien arvojen, periaatteiden ja takuiden järjestelmä; katsoo, että tällaista selkeää ja arvokasta lausumaa on sovellettava Euroopan unionissa ja kaikissa sen jäsenvaltioissa;

7.  muistuttaa, että unionin kansanvallan ja oikeusvaltion yhteiset arvot edellyttävät vahvaa edustuksellisen demokratian järjestelmää, joka perustuu vapaisiin vaaleihin ja jossa kunnioitetaan opposition oikeuksia, ja että Euroopan ihmisoikeussopimuksen ensimmäisen pöytäkirjan 3 artiklan mukaan vaaleilla pitäisi taata ”kansalaisten vapaan mielipiteen ilmaisu lainsäädäntöelintä valittaessa”;

8.  katsoo, että samalla, kun kahden kolmasosan enemmistön edellyttävät lait ovat tavallisia muissa jäsenvaltioissa ja ne ovat kuuluneet Unkarin perustuslakiin ja oikeusjärjestykseen vuodesta 1989, keskeisten lakien liiallinen käyttö hyvin erityisten ja yksityiskohtaisten sääntöjen esittämiseen heikentää kansanvallan ja oikeusvaltion periaatteita, koska sen ansiosta nykyinen hallitus, jolla on määräenemmistön tuki, voi tehdä pysyviä poliittisia valintoja, minkä vuoksi kaikkien tulevien hallitusten, joilla on parlamentissa vain yksinkertainen enemmistö, on entistä vaikeampaa vastata sosiaalisiin haasteisiin, mikä saattaa vähentää uusien vaalien merkitystä; katsoo, että tällaista käyttöä olisi arvioitava uudelleen sen varmistamiseksi, että tulevat hallitukset ja parlamentin enemmistöt voivat säätää lakeja tarkoituksenmukaisella ja kattavalla tavalla;

9.  katsoo, että yksittäisten jäsenten lakialoitteiden käyttöä koskeva menetelmä perustuslain täytäntöönpanossa (keskeisten lakien avulla) ei ole avoin, vastuullinen ja demokraattinen lainsäädäntöprosessi, koska siitä puuttuvat takeet siitä, että varmistetaan tarkoituksenmukainen yhteiskunnallinen keskustelu ja kuuleminen, ja että se voi olla vastoin itse uutta perustuslakia, jossa velvoitetaan hallitus (eikä yksittäisiä jäseniä) esittämään parlamentille uuden perustuslain täytäntöönpanoon tarvittavat lakialoitteet;

10.  panee merkille Venetsian komission lausunnon (CDL-AD(2011)016), jonka mukaan komissio on erityisen tyytyväinen siihen, että uudella perustuslailla luodaan perustuslaillinen järjestys, jonka periaatteina ovat demokratia, oikeusvaltioperiaate sekä perusoikeuksien suojelu; panee lisäksi merkille Venetsian komission lausunnon (CDL-AD(2012)001), jonka mukaan lainsäädännön suuren määrän hyväksyminen hyvin lyhyessä ajassa voisi selittää sen, miksi tietyt uusista säännöksistä eivät täytä eurooppalaisia normeja; panee lisäksi merkille Venetsian komission lausunnon Unkarin perustuslakia koskevasta neljännestä muutoksesta (N:o CDL-AD(2013)012), jonka mukaan neljäs muutos saa itse aikaan tai pitää yllä Unkarin perustuslaillisen järjestelmän puutteita;

11.  on tyytyväinen siihen, että Unkarin perustuslaissa toistetaan ja vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan artiklat ja että Unkari neljäntenä valtiona EU:ssa tunnustaa viittomakielen (Unkarin viittomakieli) täysivaltaiseksi kieleksi ja puolustaa viittomakielen asemaa osana Unkarin kulttuuria H artiklassa;

12.  on tyytyväinen siihen, että Unkarin perustuslain XV artiklassa kielletään nimenomaisesti rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, vammaisuuteen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun näkemykseen, kansalliseen tai sosiaaliseen alkuperään, taloudelliseen, syntyperäiseen tai muuhun tilanteeseen perustuva syrjintä ja että Unkarin on sen mukaan hyväksyttävä erityistoimenpiteitä lasten, naisten, ikääntyneiden ja vammaisten suojelemiseksi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20–26 artiklan mukaisesti;

Demokraattinen keskinäinen valvontajärjestelmä

13.  muistuttaa, että kansanvalta ja oikeusvaltio edellyttävät riippumattomien elinten vallanjakoa, joka perustuu keskinäiseen valvontajärjestelmään sekä lainsäädännön ja perustuslain yhdenmukaisuuden tehokkaaseen valvontaan;

14.  palauttaa mieleen, että perustuslaillinen enemmistö korotti perustuslakituomioistuimen tuomareiden määrän yhdestätoista viiteentoista ja kumosi vaatimuksen sopimukseen pääsystä opposition kanssa perustuslakituomioistuimen tuomareita valittaessa; on huolissaan siitä, että näiden toimenpiteiden vuoksi kahdeksan viidestätoista perustuslakituomioistuimen nykyisestä tuomarista on valittu yksinomaan kahden kolmasosan enemmistöllä (poikkeuksena yksi) ja että kaksi uutta jäsentä on nimitetty suoraan parlamentin jäseninä;

15.  pitää myönteisenä mahdollisuutta ottaa käyttöön kaksi uudentyyppistä perustuslakituomioistuimelle esitettävää perustuslakiin liittyvää valitusta ja ymmärtää, että oikeusvaltioon perustuva demokraattinen järjestelmä ei välttämättä tarvitse perustuslakituomioistuinta voidakseen toimia asianmukaisesti; muistuttaa kuitenkin Venetsian komission lausunnosta CDL-AD (2011)016, jonka mukaan valtioissa, jotka ovat valinneet perustuslakituomioistuimen, tämän tuomioistuimen olisi voitava arvioida kaikkien lakien osalta, miten ne vastaavat perustuslain takaamia ihmisoikeuksia; katsoo siksi, että yleistä talousarviota ja verotusta koskeviin lakeihin liittyvän perustuslaillisen toimivallan rajoittaminen heikentää institutionaalisia ja menettelyllisiä takeita monien perustuslaillisten oikeuksien suojalle ja parlamentin ja hallituksen valtuuksien valvonnalle talousarvioon liittyen;

16.  muistuttaa, että kuten perustuslakituomioistuin totesi päätöksessään N:o 45/2012, ”perustuslaillisella oikeellisuudella on paitsi menettelyllisiä, muodollisia ja julkisia vaatimuksia, myös sisältöä koskevia vaatimuksia” ja ”perustuslakituomioistuin voi tarvittaessa tarkastella myös sisältöä koskevien vaatimusten, takuiden ja demokraattisten oikeusvaltioiden arvojen vapaata täytäntöönpanoa ja perustuslakiin kirjoittamista”;

17.  katsoo, että ottaen huomioon uuteen perustuslakiin poliittisesta tahdosta tehdyt järjestelmälliset muutokset perustuslakituomioistuin ei pysty enää täyttämään tehtäväänsä perustuslaillisen suojan ylimpänä elimenä, erityisesti koska neljännellä muutoksella nimenomaan kielletään perustuslakituomioistuinta tarkistamasta perustuslain muutoksia, jotka ovat ristiriidassa muiden perustuslaillisten vaatimusten ja periaatteiden kanssa;

18.  pitää erittäin tärkeänä vallanjaon periaatetta ja asianmukaisesti toimivaa keskinäistä valvontajärjestelmää, kun otetaan huomioon demokraattisesti valitun parlamentin oikeus hyväksyä lakeja ottaen huomioon perusoikeudet ja poliittiset vähemmistöt ja noudattaen demokraattisesti asianmukaisia ja avoimia menettelyjä ja ottaen huomioon sekä tavallisten että perustuslakituomioistuinten tehtävä taata, että lait noudattavat perustuslakia; painottaa vallanjaon periaatteen ja toimivan keskinäisen valvontajärjestelmän merkitystä; on tässä yhteydessä huolissaan vallan siirtymisestä perustuslaillisissa asioissa perustuslakituomioistuimelta parlamentille, mikä horjuttaa vakavasti vallanjaon periaatetta ja asianmukaisesti toimivaa keskinäistä valvontajärjestelmää, jotka ovat oikeusvaltion keskeisiä seurauksia; on tyytyväinen Unkarin ja Romanian perustuslakituomioistuinten puheenjohtajien Péter Paczolayn ja Augustin Zegreanin kyseisten laitosten jäsenten tapaamisen johdosta 16. toukokuuta 2013 antamaan yhteiseen Egerin julistukseen, jossa korostetaan perustuslakituomioistuinten erityistä vastuuta kahden kolmasosan enemmistöllä hallituissa maissa;

19.  on myös erittäin huolissaan niistä uuden perustuslain neljännen muutoksen säännöksistä, joilla kumotaan 20 vuotta perustuslaillista oikeuskäytäntöä, joka sisältää kokonaisen perusperiaatteiden ja perustuslaillisten vaatimusten järjestelmän, mukaan lukien mahdollinen EU:n lainsäädännön ja Euroopan ihmisoikeuslainsäädännön soveltamiseen vaikuttava oikeuskäytäntö; toteaa, että tuomioistuin on jo käyttänyt aiempia päätöksiään tulkinnan pohjana; on kuitenkin huolissaan siitä, että muut tuomioistuimet eivät ehkä voi perustaa päätöksiään perustuslakituomioistuimen aiempaan oikeuskäytäntöön;

20.  on myös huolissaan EU:n lainsäädännön ja uuden perustuslain neljännen muutoksen säännösten yhdenmukaisuudesta, sillä niiden nojalla Unkarin hallitus voi säätää erityisverosta, jotta se voi panna täytäntöön EU:n tuomioistuimen tuomiot, jotka sisältävät maksuvelvoitteita, kun valtion talousarviossa ei ole saatavilla riittävästi rahoitusta ja kun julkinen velka on yli puolet bruttokansantuotteesta; panee merkille asiaa koskevan Unkarin ja Euroopan komission välisen jatkuvan vuoropuhelun;

21.  arvostelee tärkeiden lakien nopeutettua hyväksymisprosessia, koska se heikentää oppositiopuolueiden mahdollisuuksia osallistua tehokkaasti lainsäädäntöprosessiin ja rajoittaa siten niiden toteuttamaa enemmistön ja hallituksen toimien valvontaa ja lopulta vaikuttaa kielteisesti koko keskinäiseen valvontajärjestelmään;

22.  on huolissaan monista määräyksistä, joita on kansallisen turvallisuuden valvontaan liittyvistä uusista säännöistä ja määräyksistä vuonna 2013 annetussa laissa LXXII, koska niillä voi olla kielteinen vaikutus vallanjakoon, oikeuslaitoksen riippumattomuuteen, yksityis- ja perhe-elämän kunnioitukseen sekä tehokkaiden oikeussuojakeinojen saatavuutta koskevaan oikeuteen;

23.  muistuttaa, että tietosuojaviranomaisten riippumattomuus taataan SEUT-sopimuksen 16 artiklassa ja EU:n perusoikeuskirjan 8 artiklassa;

24.  korostaa, että suoja virasta poistamiselta virkakauden aikana on olennainen osa kansallisten tietosuojaviranomaisten riippumattomuutta koskevaa vaatimusta EU:n lainsäädännön nojalla;

25.  panee merkille, että komissio on käynnistänyt rikkomusmenettelyn Unkaria vastaan tietosuojasta vastaavan valtuutetun virkakauden päättämisen laillisuuden ja viran riittävän riippumattomuuden osalta ja että tapaus on parhaillaan unionin tuomioistuimen käsiteltävänä;

26.  pitää valitettavana, että edellä mainitut institutionaaliset muutokset aiheuttivat oikeusvaltion ja vallanjaon demokraattisen periaatteen edellyttämän keskinäisen valvontajärjestelmän selkeää heikkenemistä;

Oikeuslaitoksen riippumattomuus

27.  muistuttaa, että perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa edellytetään oikeuslaitoksen riippumattomuutta ja että se on SEU-sopimuksen 2 artiklasta johtuvan vallanjaon demokraattisen periaatteen keskeinen vaatimus;

28.  muistuttaa, että perustuslakituomioistuin määritteli edellä mainitussa päätöksessään 33/2012 oikeuslaitoksen ja tuomareiden riippumattomuuden Unkarin historiallisen perustuslain saavutukseksi, kun se totesi, että oikeuslaitoksen riippumattomuuden periaate on kaikkine osineen kiistämätön saavutus; toteaa, että siksi perustuslakituomioistuin katsoo, että oikeuslaitoksen riippumattomuus ja siitä johtuva erottamattomuuden periaate ovat paitsi uuden perustuslain normatiivinen sääntö, myös historiallisen perustuslain saavutus; katsoo, että se on siten kaikille pakollinen tulkintaa koskeva periaate, joka perustuu uuden perustuslain säännöksiin ja jota on sovellettava myös tutkittaessa uuden perustuslain muuta mahdollista sisältöä(11);

29.  korostaa, että oikeuslaitoksen riippumattomuuden tehokas turvaaminen on Euroopan demokratian perusta ja että se on ennakkoedellytys eri jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten keskinäisen luottamuksen vahvistamiselle ja siten sujuvan rajatylittävän yhteistyön vahvistamiselle keskinäiseen tunnustamiseen perustuvalla oikeuden yhteisellä alueella SEUT-sopimuksen 81 artiklan (siviiliasiat) ja SEUT-sopimuksen 82 artiklan (rikosasiat) perusteella;

30.  pitää valitettavana, että monet hyväksytyt toimenpiteet – sekä jotkin meneillään olevat uudistukset – eivät tarjoa riittäviä vakuuksia perustuslaillisista takeista oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja Unkarin perustuslakituomioistuimen riippumattomuuden osalta;

31.  katsoo, että korkeimman oikeuden puheenjohtajan virkakauden päättäminen ennenaikaisesti rikkoo toimikauden turvaa koskevaa takuuta, joka on oikeuslaitoksen riippumattomuuden keskeinen osa;

32.  suhtautuu myönteisesti edellä mainittuun perustuslakituomioistuimen päätökseen 33/2012, jossa todetaan tuomareiden palveluksen pakollinen päättäminen 62 vuoden iässä perustuslain vastaiseksi, sekä edellä mainittuun EU:n tuomioistuimen 6. marraskuuta 2012 tekemään päätökseen, jossa katsotaan, että Unkarin tuomareiden eläkeiän jyrkkä alentaminen on perusteetonta ikään perustuvaa syrjintää ja että se rikkoo siten neuvoston direktiiviä 2000/78/EY;

33.  suhtautuu myönteisesti Unkarin parlamentin 2. heinäkuuta 2012 Unkarin tuomioistuinten organisaatiosta ja hallinnosta annettuun vuoden 2011 lakiin CLXI ja Unkarin tuomareiden oikeudellisesta asemasta ja palkkioista annettuun vuoden 2011 lakiin CLXII tekemiin muutoksiin, joissa käsitellään monia Euroopan parlamentin 16. helmikuuta 2012 antamassa päätöslauselmassa ja Venetsian komission lausunnossa ilmaistuja huolia;

34.  pitää kuitenkin valitettavana, että kaikkia Venetsian komission suosituksia ei ole pantu täytäntöön, erityisesti sen osalta, että kansallisen oikeusviraston puheenjohtajan harkinnanvaraisia valtuuksia on rajoitettava asioiden siirtämisen yhteydessä, sillä se saattaa vaikuttaa oikeuteen saada oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja oikeuteen laillisesti perustettuun tuomioistuimeen; panee merkille Unkarin hallituksen ilmaiseman aikeen tarkastella uudelleen asioiden siirtämiseen käytettävää järjestelmää; katsoo, että olisi pantava täytäntöön asiaa koskevat Venetsian komission suositukset;

35.  suhtautuu myönteisesti tietyissä oikeudellisissa suhteissa sovellettaviin yläikärajoihin liittyvistä lainsäädäntötarkistuksista annetun vuoden 2013 lain XX hyväksymiseen, sillä siinä asetetaan tuomareiden eläkeikä 65 ikävuoteen kymmenen vuoden siirtymäajaksi ja säädetään lainvastaisesti irtisanottujen tuomareiden palauttamisesta takaisin virkaan;

36.  pitää kuitenkin valitettavana, että määräävien tuomareiden osalta vuoden 2013 laissa XX säädetään heidän palauttamisestaan alkuperäiseen johtavaan asemaansa ainoastaan, jos kyseiset tuomarinvirat ovat edelleen täyttämättä, minkä takia voidaan taata, että vain muutama laittomasti irtisanottu tuomari palautetaan täsmälleen samaan asemaan, jossa on samat velvollisuudet ja vastuut kuin ennen irtisanomista;

37.  suhtautuu myönteisesti kaikkien 27 jäsenvaltion oikeuslaitoksia koskevaa pysyvää tulostaulua koskevaan komission ehdotukseen, jonka esitti varapuheenjohtaja Viviane Reding ja joka osoittaa, että oikeuslaitoksen riippumattomuus on EU:n keskeinen huolenaihe; korostaa, että useissa jäsenvaltioissa nämä asiat voivat herättää syvää huolta; kehottaa laajentamaan oikeuslaitoksia koskevaa tulostaulua niin, että se kattaa myös rikosoikeuden, perusoikeudet, oikeusvaltion sekä demokratian, kuten on jo pyydetty;

38.  tunnustaa Unkarin oikeudellisen yhteisön ammattimaisuuden ja omistautumisen ja sen sitoutumisen oikeusvaltioon ja muistuttaa, että Unkarin demokraattisen prosessin alusta alkaen perustuslakituomioistuin on tunnustettu huomattavaksi perustuslailliseksi elimeksi koko Euroopassa ja maailmassa;

Vaalijärjestelmän uudistus

39.  muistuttaa, että vaalipiirien uudelleenjärjestely sekä Unkarin parlamentin jäsenten vaaleja koskevan lain ja vaalimenettelyä koskevan lain hyväksyminen muuttavat huomattavasti oikeudellisia ja institutionaalisia puitteita seuraavissa vaaleissa vuonna 2014; pitää näin ollen valitettavana, että valtaa pitävät puolueet hyväksyivät kyseiset lait yksipuolisesti ilman laajaa opposition kuulemista;

40.  on huolestunut siitä, että nykyisessä poliittisessa ympäristössä kansallisen vaalikomitean jäsenten nimeämismenettely ei takaa riittävästi tasapainoista edustusta ja komitean riippumattomuutta;

41.  on tyytyväinen siihen, että Unkarin viranomaiset pyysivät Venetsian komission lausuntoa Unkarin parlamentin jäsenten vaaleja koskevasta laista 20. tammikuuta 2012; katsoo kuitenkin, että tarvitaan kattava analyysi perusteellisesti muuttuneen vaaliympäristön arvioinnista;

42.  on tyytyväinen siihen, että Unkarin vaalimenettelyä koskevan vuoden 2013 lain N:o XXXVI 42 artiklassa säädetään erityisesti, että vammaisten on pyynnöstä saatava ohjeet sokeainkirjoituksella, asiaa koskevat tiedot helposti luettavassa muodossa, malliliput sokeainkirjoituksella äänestyspaikoilla sekä helppo pääsy äänestyspaikoille ja että erityistä huomiota on kiinnitettävä pyörätuolia käyttävien henkiöiden tarpeisiin; toteaa, että lisäksi edellä mainitun lain 50 artiklan nojalla vammaiset äänestäjät voivat pyytää rekisteröintiä toiselle, helppopääsyisemmälle äänestyspaikalle äänestääkseen tietyssä vaalipiirissä ja että 81 artiklan mukaan jokaiseen vaalipiiriin on järjestettävä vähintään yksi helppopääsyinen äänestyspaikka;

Tiedotusvälineiden moniarvoisuus

43.  antaa tunnustusta Unkarin viranomaisten ponnistuksille, jotka johtivat lainsäädännön muutoksiin, joilla pyritään käsittelemään monia havaittuja puutteita, jotta tiedotusvälineitä koskevaa lainsäädäntöä voidaan parantaa ja saada se vastaamaan EU:n ja Euroopan neuvoston standardeja;

44.  suhtautuu myönteisesti jatkuvaan rakentavaan vuoropuheluun kansainvälisten toimijoiden kanssa ja korostaa, että Euroopan neuvoston ja Unkarin hallituksen välisestä tuloksellisesta yhteistyöstä on saatu konkreettisia tuloksia, kuten nähdään vuoden 2013 laissa XXXIII, jossa käsitellään joitakin tiedotusvälineitä koskevan lainsäädännön oikeudellisissa arvioinneissa aiemmin korostettuja huolenaiheita, erityisesti tiedotusvälineistä vastaavan viranomaisen ja tiedotusvälineneuvoston puheenjohtajien nimitys- ja valintamenettelyjen osalta; muistuttaa kuitenkin, että jäljelle jää vielä kysymyksiä, jotka koskevat tiedotusvälineistä vastaavan viranomaisen riippumattomuutta;

45.  ilmaisee huolensa neljännen muutoksen poliittisen mainonnan kieltämistä kaupallisissa tiedotusvälineissä koskevan säännöksen vaikutuksista, koska vaikka tämän säännöksen ilmoitettuna tavoitteena on vähentää poliittisten kampanjoiden kuluja ja luoda yhdenvertaiset mahdollisuudet osapuolille, se vaarantaa tasapuolisen tiedon tarjoamisen; panee merkille, että Unkarin hallitus neuvottelee Euroopan komission kanssa poliittista mainontaa koskevista säännöistä; toteaa, että rajoituksia on myös muissa Euroopan maissa; panee merkille Venetsian komission lausunnon Unkarin perustuslain neljännestä muutoksesta (N:o CDL-AD(2013) 012), jonka mukaan poliittisen mainonnan rajoittamisessa on otettava huomioon asianomaisen jäsenvaltion oikeudellinen tausta ja jonka mukaan poliittisen mainonnan kieltäminen kaupallisissa mediapalveluissa, joita käytetään Unkarissa enemmän kuin julkispalvelun mediaa, vie oppositiolta tärkeän mahdollisuuden saada näkemyksiään kuuluviin tehokkaasti ja tasapainottaa näin hallituksen määräävää asemaa mediapeitossa;

46.  muistuttaa Unkarin viranomaisille esittämästään kehotuksesta ryhtyä toimiin, jotta lainsäädännön vaikutuksista tiedotusvälineitä koskevaan toimintaympäristöön (journalismin laadun heikkeneminen, itsesensuuritapaukset, toimituksellisen vapauden rajoitukset ja työskentelyolojen laadun ja toimittajien työturvallisuuden heikkeneminen) voidaan tehdä tai tilata ennakoivia säännöllisiä arviointeja;

47.  pitää valitettavana, että valtio-omisteisen Unkarin uutistoimiston (MTI) perustaminen ainoaksi uutisten tarjoajaksi julkisille tiedotusvälineille, vaikka kaikilla suurimmilla yksityisillä tiedotusvälineillä oletetaan olevan oma uutispalvelunsa, on johtanut siihen, että sillä on käytännössä monopoliasema markkinoilla, koska useimmat sen uutisista ovat vapaasti saatavilla; muistuttaa Euroopan neuvoston suosituksesta poistaa julkisten tiedotusvälineiden velvoite käyttää kansallista uutistoimistoa, koska se on kohtuuton ja epäoikeudenmukainen rajoitus uutistuotannon moniarvoisuudelle;

48.  panee merkille, että kansallisen kilpailuviranomaisen on tehtävä säännöllisiä arviointeja tiedotusvälineitä koskevasta toimintaympäristöstä ja markkinoista ja korostettava mahdollisia uhkia moniarvoisuudelle;

49.  korostaa, että toimenpiteet, joilla säännellään tiedotusvälineiden pääsyä markkinoille yleisradiolisenssi- ja lupamenettelyillä, valtion suojelua, kansallista turvallisuutta tai puolustusta ja yleistä järjestystä koskevia sääntöjä ja julkista moraalia koskevia sääntöjä ei pitäisi käyttää väärin poliittisen tai puoluepoliittisen valvonnan tai sensuurin säätämiseen tiedotusvälineille, ja korostaa, että tämän osalta on taattava asianmukainen tasapaino;

50.  on huolissaan siitä, että julkista yleisradiotoimintaa valvoo erittäin keskittynyt institutionaalinen järjestelmä, jossa tehdään todellisia toimintaa koskevia päätöksiä ilman julkista valvontaa; korostaa, että vääristyneet ja epäselvät tarjouskäytännöt ja laajan yleisön saavuttavat julkisen yleisradiotoiminnan painottuneet tiedot vääristävät mediamarkkinoita; korostaa, että perussopimukseen liitetyn Amsterdamin pöytäkirjan (jäsenvaltioiden julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta) mukaisesti jäsenvaltioiden julkinen yleisradiotoiminta liittyy suoraan kunkin yhteiskunnan demokraattisiin, sosiaalisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin sekä tarpeeseen säilyttää tiedostusvälineiden moniarvoisuus;

51.  muistuttaa, että sisältöä koskevien määräysten on oltava selkeitä, jotta kansalaiset ja mediayhtiöt voivat havaita etukäteen, missä tapauksissa ne rikkoisivat lakia, ja määrittää mahdollisten loukkausten oikeudelliset seuraukset; panee huolestuneena merkille, että huolimatta kyseisistä yksityiskohtaisista sisältöä koskevista määräyksistä Unkarin tiedotusvälineistä vastaava viranomainen ei ole vieläkään määrännyt seuraamuksia äskettäisistä julkisesti esitetyistä romanivastaisista mielipiteistä, ja kehottaa soveltamaan lainsäädäntöä tasapainoisesti;

Vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeudet

52.  panee merkille, että Unkarin parlamentti on hyväksynyt rikos- ja siviilialan lainsäädäntöä rotuvihaan yllyttämisen ja vihapuheen torjumiseksi; katsoo, että lainsäädäntötoimet ovat tärkeä lähtökohta tavoitteelle saavuttaa sellainen yhteisö koko Eurooppaan, jossa ei koeta suvaitsemattomuutta ja syrjintää; toteaa kuitenkin, että tällaista lainsäädäntöä on pantava täytäntöön aktiivisesti;

53.  korostaa, että jäsenvaltioiden viranomaisilla on positiivinen velvoite toimia vähemmistöihin kuuluvien ihmisten oikeuksien loukkaamisen estämiseksi eivätkä ne voi jäädä puolueettomiksi, ja niiden on myös toteutettava tarvittavia oikeudellisia, koulutuksellisia ja poliittisia toimia kohdatessaan kyseisiä loukkauksia; on siksi tyytyväinen vuoden 2011 rikoslain muutokseen, jolla ehkäistään äärioikeistoryhmien toteuttamia kampanjoita romaniyhteisöjen pelottelemiseksi ja jossa uhataan kolmen vuoden vankeusrangaistuksella sellaisesta ”provokatiivisesta epäsosiaalisesta käytöksestä”, joka herättää pelkoa kansallisessa, etnisessä, rodullisessa tai uskonnollisessa yhteisössä; antaa tunnustuksen Unkarin hallituksen roolille romanien osallisuutta koskevien kansallisten strategioiden eurooppalaisen kehyksen käynnistämisessä maan toimiessa EU:n puheenjohtajana vuonna 2011;

54.  panee huolestuneena merkille toistuvat oikeusjärjestyksen muutokset, joilla rajoitetaan lesbojen, homoseksuaalien, biseksuaalien ja transihmisten oikeuksia esimerkiksi niin, että yritetään sulkea pois samaa sukupuolta olevat parit ja heidän lapsensa ja myös muut erilaiset perhemuodot perustuslaissa olevasta ”perheen” määritelmästä; korostaa, että tämä on vastoin viimeaikaista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä ja lisää suvaitsemattomuutta lesboja, homoseksuaaleja, biseksuaaleja ja transihmisiä kohtaan;

55.  pitää myönteisenä, että neljännellä muutoksella Unkarin perustuslakiin on lisätty määräyksiä, joiden mukaan Unkari pyrkii tarjoamaan jokaiselle asumisen kohtuullisen tason ja mahdollisuuden käyttää julkisia palveluita ja joiden mukaan valtion ja paikallishallinnon on myös edistettävä kohtuullisia asumisoloja pyrkimällä tarjoamaan asunto kaikille kodittomille; on kuitenkin huolissaan siitä, että yleisen järjestyksen, yleisen turvallisuuden, kansanterveyden ja kulttuuriarvojen suojelemiseksi parlamentin säädöksellä tai paikallisella määräyksellä voidaan julistaa laittomaksi pysyvä oleskelu julkisella paikalla tietyllä tällaisen julkisen alueen osalla, mikä voi saattaa kodittomat rikoslain piiriin; muistuttaa, että Unkarin perustuslakituomioistuin on päättänyt, että samanlaiset pikkurikoksia koskevaan lakiin sisältyneet toimet olivat perustuslain vastaisia, koska ne loukkasivat ihmisarvoa;

Uskonnon- ja vakaumuksenvapaus ja kirkkojen tunnustaminen

56.  panee huolestuneena merkille, että uuteen perustuslakiin neljännellä muutoksella sisällytetyillä muutoksilla parlamentille annetaan valtuudet tunnustaa tiettyjä uskonnolliseen toimintaan osallistuvia järjestöjä, kuten kirkkoja, keskeisten lakien nojalla ja ilman perustuslaillista velvollisuutta perustella tunnustuksen epääminen, mikä voi vaikuttaa kielteisesti valtion velvollisuuteen pysyä puolueettomana suhteissaan erilaisiin uskontoihin ja katsomuksiin;

Päätelmät

57.  toteaa jälleen pitävänsä erittäin tärkeänä, että kunnioitetaan jäsenvaltioiden välisen tasa-arvon periaatetta, eikä hyväksy sitä, että jäsenvaltioita kohdellaan eri tavalla: korostaa, että samanlaisia tilanteita ja oikeudellisia kehyksiä ja määräyksiä olisi arvioitava samalla tavoin; katsoo, että lakien muuttamista ja antamista ei sinänsä voida pitää perussopimusten arvojen vastaisena; kehottaa komissiota määrittämään tilanteista, joissa vallitsee yhteensopimattomuus EU:n lainsäädännön kanssa, ja kehottaa unionin tuomioistuinta ratkaisemaan tällaiset tapaukset;

58.  toteaa lopuksi – edellä selitetyistä syistä – että järjestelmällinen ja yleinen suuntaus muuttaa toistuvasti perustuslaillista ja oikeudellista kehystä hyvin lyhyessä ajassa ja kyseisten muutosten sisältö ovat ristiriidassa SEU-sopimuksen 2 artiklassa 3 artiklan 1 kohdassa ja 6 artiklassa tarkoitettujen arvojen kanssa ja poikkeavat SEU-sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista periaatteista; katsoo, että tämä suuntaus aiheuttaa selkeän vaaran – jos tilannetta ei korjata nopeasti ja riittävällä tavalla – SEU-sopimuksen 2 artiklassa tarkoitettujen arvojen vakavasta loukkaamisesta;

SUOSITUKSET
Johdanto

59.  vahvistaa, että tässä päätöslauselmassa ei ole kyse ainoastaan Unkarista vaan erottelematta koko Euroopan unionista ja sen demokraattisesta uudelleenrakentamisesta ja kehityksestä 1900-luvun totalitaaristen hallintojen kaatumisen jälkeen; toteaa, että siinä on kyse eurooppalaisesta perheestä, sen yhteisistä arvoista ja normeista, sen halusta edistää osallisuutta ja kyvystä käydä vuoropuhelua ja että siinä on kyse tarpeesta soveltaa perussopimuksia, jotka kaikki jäsenvaltiot ovat vapaaehtoisesti hyväksyneet; katsoo, että siinä on kyse vastavuoroisesta avusta ja luottamuksesta, jota unioni, kansalaiset ja jäsenvaltiot tarvitsevat, jos perussopimusten halutaan olevan enemmän kuin pelkkiä sanoja paperilla eli oikeudellinen perusta aidolle, oikeudenmukaiselle ja avoimelle Euroopalle, joka kunnioittaa perusoikeuksia;

60.  jakaa unionin ajatuksen, jossa ei ole kyse vain ”demokratioiden unionista” vaan ”demokratian unionista”, joka perustuu ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, oikeusvaltion periaatteeseen ja moniarvoisiin yhteiskuntiin;

61.  vahvistaa, että vaikka vaikean taloudellisen ja sosiaalisen kriisin aikana saattaa olla houkutuksena laiminlyödä perustuslaillisia periaatteita, perustuslaillisten instituutioiden uskottavuudella ja vakaudella on olennaisen tärkeä asema talous-, vero- ja sosiaalipolitiikan ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tukena;

Vetoomus kaikille jäsenvaltioille

62.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan viipymättä perussopimuksen mukaisia velvoitteitaan kunnioittaa, taata, suojella ja edistää unionin yhteisiä arvoja, mikä on välttämätön edellytys demokratian ja siten myös unionin kansalaisuuden perussisällön kunnioittamiselle ja keskinäisen luottamuksen kulttuurin rakentamiselle, mikä mahdollistaa tehokkaan ja todellisen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen luomisen;

63.  katsoo, että kaikkien jäsenvaltioiden sekä unionin toimielinten moraalisena ja oikeudellisena velvollisuutena on puolustaa eurooppalaisia arvoja, jotka on vahvistettu perussopimuksissa, perusoikeuskirjassa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, jonka jokainen jäsenvaltio on allekirjoittanut ja johon EU pian liittyy;

64.  kehottaa kansallisia parlamentteja laajentamaan rooliaan perusarvojen noudattamisen valvonnassa ja ilmoittamaan kaikista näiden arvojen heikkenemistä koskevista vaaroista, joita voi ilmetä EU:n rajojen sisäpuolella, jotta unionin uskottavuus kolmansien maiden kannalta voidaan säilyttää, sillä se perustuu vakavuuteen, jolla unioni ja sen jäsenvaltiot suhtautuvat arvoihin, jotka ne ovat valinneet perustakseen;

65.  odottaa kaikkien jäsenvaltioiden ryhtyvän tarvittaviin toimiin, erityisesti Euroopan unionin neuvostossa, jotta ne voivat osallistua vilpittömästi unionin arvojen edistämiseen ja tehdä yhteistyötä parlamentin ja komission kanssa niiden seurannan valvonnassa, erityisesti 85 kohdassa tarkoitetun ”2 artiklaa koskevan kolmikantaneuvottelun” puitteissa;

Vetoomus Eurooppa-neuvostolle

66.  muistuttaa Eurooppa-neuvostoa sen velvollisuuksista vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen puitteissa;

67.  panee pettyneenä merkille, että Eurooppa-neuvosto on EU:n ainoa poliittinen instituutio, joka on pysynyt vaiti, kun komissio, parlamentti, Euroopan neuvosto, Etyj ja jopa Yhdysvaltain hallinto ovat ilmaisseet huolensa Unkarin tilanteesta;

68.  katsoo, että Eurooppa-neuvosto ei voi jäädä toimettomaksi tapauksissa, joissa yksi jäsenvaltio rikkoo perusoikeuksia tai panee toimeen muutoksia, jotka voivat vaikuttaa kielteisesti oikeusvaltioon kyseisessä maassa ja siten oikeusvaltioon koko Euroopan unionissa erityisesti, kun oikeusjärjestelmää ja yhteistyötä oikeusasioissa koskeva keskinäinen luottamus voi joutua vaaraan, koska se voi vaikuttaa kielteisesti itse unioniin;

69.  kehottaa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa esittämään parlamentille oman arvionsa tilanteesta;

Suositukset komissiolle

70.  kehottaa komissiota perussopimusten valvojana ja unionin lainsäädännön soveltamisen tarkkailijana Euroopan unionin tuomioistuimen valvonnassa

71.  muistuttaa komissiota, että Euroopan unionin perusoikeuskirja sekä unionin liittyminen Euroopan neuvoston yleissopimukseen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi (ECHR) vahvistavat Euroopan unionin lainsäädännön uutta rakennetta asettaen ihmisoikeudet entistä keskeisemmälle sijalle, mikä lisää perussopimusten valvojan komission vastuuta asiassa;

Suositukset Unkarin viranomaisille

72.  kehottaa Unkarin viranomaisia panemaan mahdollisimman pian täytäntöön kaikki toimenpiteet, jotka Euroopan komissio perussopimusten vartijana katsoo tarpeellisiksi EU:n lainsäädännön ja Unkarin perustuslakituomioistuimen päätösten noudattamiseksi täysimääräisesti noudattaen Venetsian komission, Euroopan neuvoston ja muiden kansainvälisten elinten suosituksia oikeusvaltion ja perusoikeuksien suojelemiseksi, jotta voidaan noudattaa täysin oikeusvaltiota sekä sen keskeisiä vaatimuksia, jotka koskevat perustuslaillista ympäristöä, keskinäistä valvontajärjestelmää ja oikeuslaitoksen riippumattomuutta, sekä antaa vahvat takeet perusoikeuksille kuten ilmaisun, tiedotusvälineiden, uskonnon ja vakaumuksen vapaudelle, vähemmistöjen suojelulle, syrjinnän torjuntatoimille sekä omistusoikeudelle;

Suositukset EU:n toimielimille uuden mekanismin luomisesta SEU-sopimuksen 2 artiklan täytäntöönpanoa varten

73.  muistuttaa, että on puututtava välittömästi niin sanottuun Kööpenhaminan ongelmaan, joka tarkoittaa, että EU suhtautuu erittäin ankarasti yhteisten arvojen ja standardien noudattamiseen ehdokasvaltioissa, mutta sillä ei ole tehokkaita valvonta- ja seuraamusvälineitä sen jälkeen, kun ne ovat liittyneet EU:hun;

74.  kehottaa painokkaasti, että arvioidaan säännöllisesti jatkuvaa unionin perusarvojen ja demokratiaa ja oikeusvaltiota koskevien vaatimusten noudattamista jäsenvaltioissa välttäen erilaisten vaatimusten soveltamista ja ottaen huomioon, että tällaisen arvioinnin on perustuttava yhteisesti hyväksyttyyn eurooppalaiseen yhteisymmärrykseen perustuslain ja lainsäädännön normeista; vaatii lisäksi painokkaasti, että vastaavanlaisia tilanteita jäsenvaltioissa tarkastellaan saman kaavan mukaisesti, sillä muuten rikotaan perussopimuksissa esitettyä jäsenvaltioiden yhdenvertaisuuden periaatetta;

75.  kehottaa tekemään tiiviimpää yhteistyötä unionin toimielinten ja muiden kansainvälisten elinten kanssa ja erityisesti Euroopan neuvoston ja Venetsian komission kanssa ja kehottaa hyödyntämään niiden asiantuntemusta demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden puolustamisessa;

76.  antaa tunnustusta Euroopan neuvoston ja erityisesti sen pääsihteerin, parlamentaarisen yleiskokouksen ja ihmisoikeusvaltuutetun ja Venetsian komission toteuttamille aloitteille, tekemälle analyysille ja antamille suosituksille ja pitää niitä myönteisinä;

77.  kehottaa EU:n toimielimiä käynnistämään yhteisen pohdinnan ja keskustelun – kuten myös Saksan, Alankomaiden, Tanskan ja Suomen ulkoasiainministerit ovat pyytäneet edellä mainitussa komission puheenjohtajalle osoittamassaan kirjeessä – siitä, miten unioni voidaan varustaa tarvittavilla välineillä, jotta se voi täyttää perussopimuksen demokratiaa, oikeusvaltiota ja perusoikeuksia koskevat velvoitteet ja välttää kaikki vaarat erilaisten standardien soveltamisesta jäsenvaltioihinsa;

78.  katsoo, että perussopimusten tulevassa tarkistuksessa pitäisi erotella aiempaa selkeämmin alkuvaihe, jossa pyritään arvioimaan kaikki vaarat SEU-sopimuksen 2 artiklassa tarkoitettujen arvojen vakavasta rikkomisesta, ja seuraavan vaiheen tehokkaampi menettely, jossa on toteutettava toimia kyseisten arvojen todellisten vakavien ja pysyvien rikkomusten käsittelemiseksi;

79.  ottaa huomioon SEU-sopimuksen 7 artiklassa esitetyt nykyiset institutionaaliset mekanismit ja toistaa kehotukset, jotka se on esittänyt perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2010–2011) 12. joulukuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa ja joiden mukaan on perustettava uusi mekanismi, jonka avulla varmistetaan, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat SEU-sopimuksen 2 artiklassa vahvistettuja yhteisiä arvoja ja että jatketaan Kööpenhaminan kriteerejä; katsoo, että mekanismi voisi olla muodoltaan ”Kööpenhaminan komissio” tai korkean tason ryhmä, ”viisaiden miesten ryhmä” , tai SEUT-sopimuksen 78 artiklan mukainen arviointi, ja se voisi perustua Euroopan unionin perusoikeusviraston mandaatin uudistamiselle ja vahvistamiselle ja toteutettaviin toimiin liittyvälle komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin sekä jäsenvaltioiden vahvistetulle vuoropuhelulle;

80.  muistuttaa jälleen, että kyseisen mekanismin perustamiseen voisi liittyä Euroopan perusoikeusviraston toimeksiannon uudelleenmuotoilu, jolloin sitä pitäisi vahvistaa sisällyttämällä sen toimeksiantoon SEU-sopimuksen 2 artiklan noudattamisen säännöllinen valvonta jäsenvaltioissa; suosittelee, että tällainen ”Kööpenhaminan korkean tason ryhmä” tai vastaava mekanismi perustuisi olemassa oleviin mekanismeihin ja rakenteisiin ja niiden kanssa tehtävään yhteistyöhön; muistuttaa Euroopan unionin perusoikeusviraston roolista, sillä se voisi koota yhteen erilaisten Euroopan neuvoston olemassa olevien valvontaelinten arvokasta työtä ja viraston omia tietoja ja analyysiä, jotta voidaan suorittaa riippumattomia, vertailevia ja säännöllisiä arviointeja siitä, miten jäsenvaltiot noudattavat SEU-sopimuksen 2 artiklaa;

81.  suosittelee, että tämä mekanismi

82.  kehottaa kansalaisten oikeuksien, ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien suojelusta unionin alueella ja yhteisten periaatteiden vakavaa rikkomusta jäsenvaltiossa koskevien selkeiden vaarojen määrittämisestä vastaavaa valiokuntaansa toimittamaan yksityiskohtaisen ehdotuksen mietinnön muodossa puheenjohtajakokoukselle ja täysistunnolle;

83.  kehottaa kansalaisten oikeuksien, ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien suojelusta unionin alueella ja yhteisten periaatteiden vakavaa rikkomusta jäsenvaltiossa koskevien selkeiden vaarojen määrittämisestä vastaavaa valiokuntaansa sekä jäsenvaltion vakavan ja jatkuvan jäsenvaltioiden yhteisten periaatteiden loukkaamisen määrittämisestä vastaavaa valiokuntaa seuraamaan Unkarin tilanteen kehittymistä;

84.  aikoo kutsua tästä asiasta ennen vuoden 2013 loppua koolle konferenssin, joka kokoaa yhteen jäsenvaltioiden, Euroopan unionin toimielinten, Euroopan neuvoston, kansallisten perustuslakituomioistuinten ja korkeimpien oikeuksien, Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen edustajia;

SEURANTA

85.  kehottaa Unkarin viranomaisia tiedottamaan parlamentille, komissiolle, neuvoston sekä Eurooppa-neuvoston puheenjohtajille sekä Euroopan neuvostolle 72 kohdassa pyydettyjen toimien toteuttamisesta;

86.  kehottaa komissiota ja neuvostoa nimittämään edustajansa, jotka yhdessä parlamentin esittelijän ja varjoesittelijän kanssa (2 artiklaan liittyvä kolmikantaneuvottelu) tekevät arvioinnin Unkarin viranomaisten 72 kohdan sisältämien suositusten täytäntöönpanosta lähettämistä tiedoista sekä seuraavat mahdollisia tulevia muutoksia varmistaakseen SEU-sopimuksen 2 artiklan noudattamisen;

87.  pyytää puheenjohtajakokousta arvioimaan, onko asianmukaista käyttää perussopimuksen mukaisia mekanismeja ja SEU-sopimuksen 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua mekanismia, mikäli Unkarin viranomaisten vastaukset eivät ole SEU-sopimuksen 2 artiklan vaatimusten mukaisia;

o
o   o

88.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Unkarin parlamentille, presidentille ja hallitukselle, perustuslakituomioistuimen ja Kúrian puheenjohtajille, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, perusoikeusvirastolle, Euroopan neuvostolle, Etyjille ja Yhdysvaltain ulkoasiainministerille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0053. (2) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 154. (3) EUVL C 33 E, 5.2.2013, s. 17. (4) EUVL C 169 E, 15.6.2012, s. 49. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0500. (6) Nämä lait sisältävät kaikki keskeisten lakien kahden kolmasosan enemmistön edellyttävät säännökset, keskeisten lakien erityissäännökset, jotka on hyväksyttävä yksinkertaisella enemmistöllä, ja lakien tietyt säännökset, jotka edellyttävät läsnä olevien parlamentin jäsenten kahden kolmasosan enemmistöä. (7) Unkarin hallitukselle 28. helmikuuta 2011 lähetetty Etyjin oikeudellinen analyysi http://www.osce.org/fom/75990. Katso myös syyskuussa 2010 tehty analyysi ja arviointi: http://www.osce.org/fom/71218. (8) Expertise by Council of Europe experts on Hungarian media legislation: ACT CIV of 2010 on the freedom of the press and the fundamental rules on media content and ACT CLXXXV of 2010 on media services and mass media, 11. toukokuuta 2012. (9) YK:n erityisedustajan raportti rasismin, rotuun perustuvan syrjinnän, ulkomaalaisvihan ja niihin liittyvän suvaitsemattomuuden nykyaikaisista muodoista (A/HRC/20/33/Add. 1). (10) Venetsian komission 19. maaliskuuta 2012 antama lausunto 664/2012 omantunnon- ja uskonnonvapaudesta ja Unkarin kirkkojen, uskontokuntien ja uskonnollisten yhteisöjen oikeudellisesta asemasta annetusta vuoden 2011 laista CCVI (CDL-AD(2012)004). (11) Päätöksen 80 kohta. (12) Katso työasiakirja nro 5.