Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2012/2300(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0212/2013

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0212/2013

Keskustelut :

PV 04/07/2013 - 11
CRE 04/07/2013 - 11

Äänestykset :

PV 04/07/2013 - 13.10
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2013)0329

Hyväksytyt tekstit
PDF 229kWORD 73k
Torstai 4. heinäkuuta 2013 - Strasbourg
Hybriditelevisio
P7_TA(2013)0329A7-0212/2013

Euroopan parlamentin päätöslauselma 4. heinäkuuta 2013 hybriditelevisiosta (”Connected TV”) (2012/2300(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 167 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kappaleen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 ja 8 artiklan,

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta tehdyn pöytäkirjan, joka on liitetty Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja niihin liittyvien tiettyjen asiakirjojen muuttamisesta tehtyyn Amsterdamin sopimukseen,

–  ottaa huomioon kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä 20. lokakuuta 2005 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (Unesco) yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi)(1),

–  ottaa huomioon sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä 7. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi)(2), sellaisena kuin se on muutettuna 25. marraskuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/140/EY(3),

–  ottaa huomioon yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen alalla 7. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi)(4), sellaisena kuin se on muutettuna 25. marraskuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/136/EY(5),

–  ottaa huomioon sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä 7. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi)(6), sellaisena kuin se on muutettuna 25. marraskuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/140/EY,

–  ottaa huomioon sähköisiä viestintäverkkoja ja ‑palveluja koskevista valtuutuksista 7. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi)(7), sellaisena kuin se on muutettuna 25. marraskuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/140/EY,

–  ottaa huomioon teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22. kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY(8),

–  ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä)(9),

–  ottaa huomioon henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla 12. heinäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY(10), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 25. marraskuuta 2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/136/EY,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan(11),

–  ottaa huomioon Euroopan audiovisuaalisia ja tietopalveluja tuottavien yritysten kilpailukyvyn parantamisesta edistämällä kansallisia järjestelmiä, joiden tarkoituksena on saattaa alaikäisten ja ihmisarvon suojelu vertailukelpoiselle ja tehokkaalle tasolle, 24. syyskuuta 1998 annetun neuvoston suosituksen 98/560/EY(12),

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta antamansa päätöslauselman esineiden internetistä(13),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A7-0212/2013),

A.  toteaa, että televisiovastaanottimet kehitettiin alun perin vastaanottamaan lineaarisia lähetyssignaaleja, ja katsoo, että audiovisuaalinen sisältö saavuttaa mielikuvia luovan vaikutuksensa ansiosta myös digitaalisessa ympäristössä yleisön keskuudessa huomattavasti suuremman huomion kuin muut sähköiset mediapalvelut, minkä vuoksi sillä on edelleen korostunut merkitys yksilöiden ja yleisen mielipiteen muodostumisessa;

B.  katsoo, että audiovisuaalisilla mediapalveluilla, jotka ovat yhtä lailla kulttuuripalveluja kuin taloudellisia palveluja, on identiteettien, arvojen ja mielipiteiden välittäjinä poikkeuksellisen suuri merkitys yhteiskunnalle ja demokratialle, minkä vuoksi niitä varten tarvitaan myös yhä yhdentyneemmässä maailmassa erityissääntelyä;

C.  katsoo, että kauan tavoiteltu tiedotusvälineiden tekninen konvergenssi on varsinkin lähetystoiminnan ja internetin osalta nyt toteutunut ja että Euroopan tiedotusväline-, kulttuuri- ja verkkopolitiikan sääntelykehys on mukautettava uuteen todellisuuteen ja samalla on varmistettava, että saadaan laadittua ja pantua täytäntöön yhdenmukainen sääntelytaso, jota sovelletaan myös jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden uusiin markkinatoimijoihin;

D.  toteaa, että internet on kehittynyt nopeasti 25 viime vuoden aikana ja että markkinoille tulleet älylaitteet muuttavat televisionkatselutapoja ja ‑tottumuksia;

E.  toteaa, että perinteiset palvelut pysyvät valtavirran suosiossa, vaikka internetlaitteiden käyttö yleistyy;

F.  toteaa, että lineaarisia ja ei‑lineaarisia audiovisuaalisia mediapalveluja sekä lukuisia muita viestintäpalveluja voidaan jo esittää samalla kuvaruudulla, yhdistää saumattomasti ja käyttää samanaikaisesti rinnakkain;

G.  katsoo, että lineaaristen televisio- ja mediapalvelujen suuren yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi itsenäistä mediasääntelykehystä tarvitaan myös tulevaisuudessa, sillä vain näin voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon tämä merkitys ja turvata erilaiset näkemykset ja tiedonvälityksen monimuotoisuus jäsenvaltioissa;

H.  toteaa, että hybriditelevision tulo on mullistanut perinteisen arvoketjun ja edellyttää uuden strategian laatimista;

I.  katsoo, että tekninen kehitys lisää väistämättä käyttäjien osittain vain näennäisiä vapauksia ja että tämän vuoksi on yhä suurempi tarve varmistaa yksinoikeuksien suoja ja sisältöjen eheys;

J.  huomauttaa, että televisiopalvelujen laajuudesta hyötyvien (vuorovaikutteisten) online-palvelujen levitysmahdollisuudet lisääntyvät ja että kuluttajien kasvava kiinnostus hybridipäätelaitteita kohtaan edellyttää kattavia laajakaistapalveluja;

K.  katsoo, että mediakonvergenssin lisääntyessä hybriditelevisioon on sovellettava dynaamista, teknologianeutraalia ja laajaa tulkintaa, joka kattaa kaikki laitteet, myös mobiililaitteet, jotka mahdollistavat lineaarisen ja ei-lineaarisen mediasisällön avoimen internetin kautta tapahtuvan jakelun ja muiden sovellusten saatavuuden yhdellä ja samalla laitteella tai näytöllä ja yhdistävät näin lähetystoiminnan ja internetin;

L.  katsoo, että yhteen sulautuneessa mediaympäristössä kilpailua ei käydä niinkään siirtokapasiteetista vaan yhä enenevässä määrin käyttäjien huomiosta, että tarjonnan lisääntyessä käyttäjät ovat vaikeammin saavutettavissa ja että palvelujen saatavuudella, löydettävyydellä, listauksella ja niitä koskevilla suosituksilla on mitä todennäköisimmin ratkaiseva merkitys niiden menestymiseen;

M.  ottaa huomioon, että audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamista koskevien jäsenvaltioiden tiettyjen lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 10. maaliskuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/13/EU (audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi) voimassa olevat säännökset perustuvat teknologianeutraaliuden periaatteeseen ja että ne eivät vielä ilmennä teknologian sulautumista ja etenkin porrastettu sääntely, jossa erotetaan toisistaan televisiolähetystoiminta (joka käsittää webcasting- ja streaming-lähetykset) ja tilattavat audiovisuaaliset mediapalvelut, saattaa menettää nykyisessä muodossa merkitystään, vaikka eri tavoin säänneltyjä tieto- ja viestintäpalveluja – myös audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin soveltamisalaan kuulumattomia ja pikemminkin sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin soveltamisalaan kuuluvia tai tiedotusvälineiden eurooppalaiseen sääntelyyn ylipäänsä kuulumattomia kolmansien maiden tieto- ja viestintäpalveluja – voidaan käyttää yhdessä ja samassa laitteessa, mikä voi sekä johtaa epätasapuolisiin toimintaedellytyksiin ja käyttäjien suojelussa oleviin eroihin, joita ei voida hyväksyä, että herättää kaikkien mediatyyppien kohdalla uusia kysymyksiä sisältöjen saatavuudesta, levittämisestä ja löydettävyydestä;

N.  toteaa, että nämä uudet palveluntarjoajat kilpailevat alan perinteisten toimijoiden kanssa sekä hankkimalla yksinoikeudella tarjottavaa sisältöä, myös Euroopan markkinoilla, että tarjoamalla uusia palveluja;

O.  katsoo, että audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin sääntelytavoitteet – erityisesti tavoitteet, jotka koskevat mielipiteiden moninaisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden turvaamista ja edistämistä, ihmisarvon ja alaikäisten suojelua, mediapalvelujen tarjoajien kannustamista varmistamaan palvelujen saavutettavuus näkö- ja kuulovammaisille henkilöille, reilun kilpailun turvaamista sekä mainostamisen sääntelyä sisältö- ja laatuperustein – säilyttävät lähtökohtaisesti yhteiskunnallisen merkityksensä ja sääntelyllisen oikeutuksensa mutta hybridipäätelaitteiden tarjoamat käyttömahdollisuudet heikentävät samanaikaisesti näiden suojelusäännösten tehokkuutta ja täytäntöön pantavuutta;

P.  katsoo, että laadukkaat hybriditelevisiopalvelut ovat mahdollisia vain, jos televiestintäoperaattorit tarjoavat riittävän nopeita yhteyksiä lähetyspalvelimien ja palvelujen tilaajien välille;

Q.  toteaa, että hybridilaitteiden käyttömahdollisuudet asettavat kyseenalaisiksi audiovisuaalisista mediapalveluista annetun direktiivin tärkeitä periaatteita, joita ovat muun muassa mainonnan ja ohjelman pakollinen erottaminen toisistaan ja ohjelmaa keskeyttäviä mainoksia koskevat säännökset;

R.  katsoo, että pelkästään satunnaisella suurella tarjonnalla ei automaattisesti varmisteta mainittuja sääntelytavoitteita ja että siksi on arvioitava, tarvitaanko tavoitteiden saavuttamiseksi edelleen erityinen sääntelykehys ja voitaisiinko tällä kehyksellä estää etukäteen mahdollinen väärä kehitys;

S.  katsoo, että hybriditelevision aseman vakiintuessa vähitellen perinteinen televisio ja internet saattavat yhdistyä kuten matkapuhelin ja internet muutama vuosi sitten;

T.  katsoo, että olisi tuettava kaikkia toimia markkinoiden mukauttamiseksi siten, että edistetään luovaa toimintaa ja innovaatiotoimintaa Euroopassa;

U.  toteaa, että television ja internetin yhdistävät hybridijärjestelmät antavat käyttäjille mahdollisuuden liikkua esteettä televisiokanavien ja internetin välillä, myös verkkosivustoilla, jotka tarjoavat audiovisuaalista sisältöä laittomasti;

V.  toteaa, että avoimuudella ja kilpailulla ei ole kyetty varmistamaan riittävästi verkon neutraaliutta;

W.  katsoo, että alkuperäisen televisio ilman rajoja -direktiivin lähetysmaaperiaate on suuri edistysaskel tiedonkulun vapaudessa ja palvelujen sisämarkkinoiden luomisessa, kun jäsenvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan vähimmäislaatuvaatimuksia ja siirtyneet alkuperämaan periaatteesta lähetysmaan periaatteeseen;

1.  kehottaa komissiota arvioimaan, missä määrin on tarpeen muuttaa audiovisuaalisista mediapalveluista annettua direktiiviä ja muissa verkko- ja mediasääntelyä koskevissa säädöksissä (esimerkiksi televiestintäpaketti) alustojen löydettävyydestä ja syrjimättömistä käyttömahdollisuuksista sisällöntuottajille ja sisällön kehittäjille asetettuja nykyisiä vaatimuksia sekä laajentaa alustan käsitettä, jotta nykyiset säädökset saadaan mukautettua uuteen mediaympäristöön; katsoo, että tässä yhteydessä olisi varmistettava, että kuluttajat pääsevät hyötymään valinnanvaran lisääntymisestä ja audiovisuaalisten mediapalvelujen saatavuudesta ja että sisällöntuottajat saavat uusia tapoja jakaa sisältöään säilyttäen samalla kontaktin yleisöönsä;

2.  katsoo, että alustojen ylläpitäjiin suunnatuissa sääntelytoimissa on huolehdittava siitä, että varmistetaan alustojen syrjimättömät käyttömahdollisuudet, jotta yleisradioyhtiöillä sekä muilla, usein myös pienemmillä tarjoajilla on tasavertaiset mahdollisuudet toimia markkinoilla;

3.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin 1 artiklassa määriteltyä mediapalvelun käsitettä siten, että jäsenvaltioiden toteuttaman sääntelyn tarpeellisuus liittyy voimakkaammin palvelutarjonnan yhteiskunnallisen ja poliittisen vaikutuksen erityispiirteisiin ja mahdollisuuksiin, erityisesti sen merkitykseen mielipiteen muodostamisen ja mielipiteiden monimuotoisuuden kannalta, sekä toimitukselliseen vastuuseen;

4.  kehottaa komissiota tarkastelemaan toimituksellisen vastuun piiriin kuuluvaa mediatarjontaa ja muita sisältöjä koskevien velvoitteiden erojen valossa, onko televisioalustoja tarpeen säännellä edelleenkin tiukemmin vai riittäisikö yleinen syrjintäkielto;

5.  kehottaa komissiota direktiivin 2010/13/EU mahdollisen tarkistamisen tai mahdollisen uuden lainsäädännön yhteydessä pyrkimään turvaamaan lehdistönvapauden;

6.  kehottaa komissiota kartoittamaan audiovisuaalisen kentän täydellistä konvergenssia koskevan kuulemismenettelynsä ”Preparing for a Fully Converged Audiovisual World: Growth, Creation and Values” tulosten perusteella, mitä sääntelytoimia konvergenssi vielä edellyttää, mitkä toimet ovat mielekkäitä ja mitä uusia vielä saatetaan tarvita, jotta kaikille sisällöntuottajille ja palveluntarjoajille voidaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset ottaen huomioon jäljempänä mainitut vähimmäisvaatimukset ja pitäytyen nykyisissä kattavissa sääntelytavoitteissa, jotta voidaan varmistaa sisällöntuottajien reilu kilpailu ja jotta käyttäjille voidaan taata mahdollisimman suuri hyöty ja oikeudenmukainen, täysin avoin ja syrjimätön valikoima laadukkaita, monipuolisia palveluja huolehtien erityisesti siitä, että säilytetään maksuton ja julkisen palvelun tarjonta;

7.  kehottaa komissiota huolehtimaan audiovisuaalisista mediapalveluista annetun direktiivin mahdollisen tarkistamisen yhteydessä siitä, että varmistetaan reilu kilpailu kaikkien sisällöntuottajien välillä;

8.  korostaa, että näiden uusien markkinatoimijoiden kehitysstrategian myötä syntyy uutta tarjontaa, jossa yhdistyvät perinteisten televisiokanavien sisältö ja internetin tarjonta;

9.  korostaa tässä yhteydessä vaaraa, että näiden uusien markkinatoimijoiden taloudellinen voima ja kansainvälinen asema saattavat vääristää kilpailua vakiintuneiden eurooppalaisten toimijoiden tappioksi;

10.  tähdentää, että olisi harkittava mediapalvelujen porrastetun sääntelykehyksen säilyttämistä mutta sitä ei pitäisi perustaa ensisijaisesti ei-lineaaristen ja lineaaristen palvelujen erottamiseen toisistaan vaan se olisi kytkettävä ennen kaikkea kulloisenkin mediapalvelun vaikutuspotentiaaliin ja palveluun liittyvään toimitukselliseen vastuuseen, ja samalla olisi huolehdittava siitä että jäsenvaltioilla on asianmukainen vapaus päättää asian käytännön toteutuksesta;

11.  kehottaa miettimään, ovatko komission tiedonantoon valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen lähetystoimintaan sisältyvät kalliita arviointi- ja tarkastusmenettelyjä koskevat säännökset teknisen konvergenssin jatkuvasti edetessä vielä asianmukaisia sovellettaviksi julkisoikeudellisten palveluntarjoajien sellaisiin audiovisuaalisiin palveluihin, jotka menevät normaalia lähetystoimintaa pidemmälle ja jotka asetetaan saataville uusilla alustoilla, sillä käyttäjät eivät useinkaan pysty enää erottamaan, onko kyse perinteisestä lineaarisesta televisiolähetystoiminnasta, tilattavasta palvelusta vai muusta audiovisuaalisesta tarjonnasta;

12.  kehottaa komissiota keskittymään hybriditelevision tuleviin haasteisiin alan kilpailukykyä silmällä pitäen ja joustavoittamaan mainonnan määrää koskevia sääntöjä sekä esittämään yhteenvedon asian hyvistä ja huonoista puolista;

13.  korostaa, että audiovisuaalisten mediapalvelujen laadullisia rajoituksia olisi tarkasteltava uudelleen ja että ne olisi mukautettava korkealla tasolla kaikkiin levitysmuotoihin sopiviksi, jotta voidaan varmistaa koko unionissa yhdenmukainen kuluttajien, alaikäisten ja nuorison sekä vähemmistöjen suojelu;

14.  kehottaa tässä yhteydessä varmistamaan, että kaikessa mediasisällössä noudatetaan ihmisarvon loukkaamiskieltoa, vihaan yllyttämiskieltoa, syrjintäkieltoa ja esteettömyyden vaatimusta;

15.  kehottaa pohtimaan, voidaanko mainonnan ja ohjelmasisällön erottamisen periaatetta soveltaa kaikentyyppisessä mediassa vai voitaisiinko sen suojelutavoite saavuttaa paremmin erottamalla mainonta ja ohjelmasisältö entistä selvemmin toisistaan kaikissa mediatyypeissä;

16.  katsoo, että olisi estettävä uudet mainontakiellot tai nykyisten kieltojen laajentaminen ja muunlainen puuttuminen rahoitusvälineenä toimivaan mainontaan, jotta annetaan mahdollisuus digitaalisen televisiotoiminnan uusille liiketoimintamalleille;

17.  pitää erittäin tärkeänä, että julkinen sektori ei ole riippuvainen pelkästään mainosrahoituksesta, jotta se säilyy riippumattomana, ja kehottaa jäsenvaltioita tukemaan pyrkimyksiä julkisen sektorin rahoittamiseksi;

18.  korostaa, että uudet mainontastrategiat, joissa käytetään uutta teknologiaa mainonnan tehon lisäämiseksi (kuvakaappaukset, kuluttajien profilointi, moniruutustrategiat), herättävät kysymyksiä kuluttajansuojasta, yksityisyyden suojasta ja henkilötietojen suojasta; korostaa, että tämän vuoksi tarvitaan uusia johdonmukaisia sääntöjä, joita sovellettaisiin näihin strategioihin;

19.  kannustaa Euroopan audiovisuaalialaa jatkamaan johdonmukaista ja kiinnostavien palvelujen ja erityisesti verkkopalvelujen kehittämistä, jotta voidaan rikastuttaa Euroopan audiovisuaalisen sisällön tarjontaa;

20.  kehottaa komissiota selvittämään, voitaisiinko sisällöntuottajille, joille jäsenvaltiot joko osoittavat julkisen palvelun tehtävän tai jotka edistävät yleisen edun mukaisten tavoitteiden, kuten tiedotusvälineiden moniarvoisuuden ja kulttuurin monimuotoisuuden, saavuttamista tai jotka sitoutuvat hoitamaan tehtäviä, joilla ylläpidetään tiedottamisen laatua ja riippumattomuutta ja edistetään mielipiteiden moninaisuutta, myöntää asianmukainen etuasema ensisijaisissa katselulaitteissa, kuten internetyhteydellä varustetuissa televisiovastaanottimissa löydettävyydessä ja miten tämä voitaisiin toteuttaa;

21.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tällaisen must be found ‑velvoitteen lisäksi selvittämään, missä määrin mainitut audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin tavoitteet erityisesti alaikäisten ja ihmisarvon suojelussa voidaan varmistaa pysyvästi ohjaamalla media-alan sääntelyä kannustin- ja sertifiointijärjestelmien sekä yhteis- ja itsesääntelyyn perustuvien lähestymistapojen vahvistamisen suuntaan varmistaen samalla mediapalvelujen tarjoajien reilun kilpailun edellyttämä joustavuus; korostaa, että mahdolliset yhteis- ja itsesääntelytoimet voivat täydentää lainsäädäntöä ja että niiden noudattaminen ja arviointi on annettava riippumattoman tahon tehtäväksi;

22.  suosittaa tämän vuoksi, että kilpailun vääristymisen estämiseksi samoihin palveluihin sovellettaisiin palvelujen välitystavasta riippumatta samoja sääntöjä;

23.  on tässä yhteydessä huolissaan myös siitä, että kasvavassa kilpailussa on mukana kansainvälisiä toimijoita, joita eivät koske eurooppalaiset säännöt ja velvoitteet;

24.  kehottaa komissiota varmistamaan, että alustoja ylläpidetään avointen, yhteentoimivien standardien ja markkinaolosuhteiden ja yleisen edun mukaisesti varmistaen reilu kilpailu, joka on sopusoinnussa kulutuskysynnän kanssa, ja estäen yhtä tai useampaa tarjoajaa käyttämästä väärin ensisijaista asemaansa;

25.  korostaa tässä yhteydessä, että on tarpeen harkita sääntelykehyksen kehittämistä, hybriditelevision sääntelykeinoja ja sisällönkuvausjärjestelmiä;

26.  kehottaa antamaan hybriditelevisiosta säännökset, joilla varmistetaan lähetystoiminnan harjoittajien tuottaman sisällön saatavuus ja eheys, avoimuus kuluttajia kohtaan sekä eettisten perusnormien noudattaminen (esimerkiksi alaikäisten suojelu ja yksityisyyden suoja);

27.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään kaikkien unionin kansalaisten medialukutaitoa erityisesti aloitteilla ja koordinoiduilla toimilla, joiden tavoitteena on lisätä ymmärrystä lineaarisista ja ei-lineaarisista mediapalveluista;

28.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että erityisesti laitevalmistajat ja palveluntarjoajat parantavat ikääntyneiden henkilöiden sekä kuulo- ja näkövammaisten henkilöiden mahdollisuuksia käyttää lineaarisia ja ei-lineaarisia mediapalveluja;

29.  katsoo, että alusta- ja portaalipalvelut olisi tehtävä yhteentoimiviksi, jotta kolmansille osapuolille voidaan tarjota siirtotavasta riippumatta syrjimätön mahdollisuus luoda ja ylläpitää omia sovelluksia;

30.  kehottaa komissiota varmistamaan oikeudellisesti sitovalla tavalla, että kaikki sisällöt ovat saatavilla verkoissa ja alustoissa lähtökohtaisesti samanlaatuisina;

31.  kehottaa komissiota toteuttamaan oikeudellisesti sitovia toimia sen varmistamiseksi, että verkko-operaattorit kohtelevat tietopaketteja lähettäjältä vastaanottajalle tapahtuvassa siirrossa lähtökohtaisesti samalla tavalla eli niin, että verkko-operaattori ei tee priorisointia esimerkiksi alkuperän, sisällön, käyttötavan tai käyttömaksun perusteella, sillä tällainen olisi ristiriidassa palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden tavoitteen, tietosuojasäännösten, tietojen manipulointikiellon, sisältöjen eheyden periaatteen sekä tasapuolisten kilpailuolosuhteiden luomisen tavoitteen kanssa;

32.  kiinnittää huomiota unionin arvonlisäverojärjestelmien erojen vaikutuksiin, jotka korostuvat entisestään hybriditelevision tulon myötä;

33.  kehottaa komissiota esittämään unionin säädöstä verkon neutraaliuden turvaamiseksi;

34.  kehottaa komissiota varmistamaan lainsäädännöllä hybridialustoilla tarjottavien lineaaristen ja ei-lineaaristen palvelujen eheyden sekä kieltämään erityisesti alustan tarjoajia tai kolmansia osapuolia peittämästä tai skaalaamasta palveluita sisältöjen tai muiden palvelujen kanssa, jollei tämä tapahdu nimenomaan käyttäjän aloitteesta ja jollei sisällöntuottaja ole antanut siihen lupaa niiden sisältöjen tapauksissa, jotka eivät kuulu yksilöllisen viestinnän määritelmän piiriin; huomauttaa, että on estettävä myös kolmansien osapuolten luvaton pääsy tarjoajan sisältöön tai lähetyssignaaleihin sekä niiden luvaton salauksen purku, käyttö tai lähettäminen edelleen;

35.  kehottaa komissiota harkitsemaan toimia, joilla voidaan ottaa huomioon vaara viittaamisesta luvattomiin sivustoihin portaaleissa ja hakukoneissa;

36.  kehottaa komissiota varmistamaan, että audiovisuaalisista mediapalveluista annetun direktiivin erityisillä säännöksillä luotua audiovisuaalisten mediapalvelujen suojatasoa ei heikennetä asettamalla palveluja luvattomasti saataville muilla alustoilla;

37.  kehottaa komissiota varmistamaan, että portaaleissa olevat sovellukset eivät koskaan käynnisty automaattisesti vaan vasta, kun käyttäjä käynnistää ne, että paluu edelliseen käytettyyn palveluun on aina mahdollista helposti yhdellä painalluksella (esimerkiksi ns. red button -toiminto), josta tulee selkeä ilmoitus, ja että sovelluksesta poistuttaessa edellinen käytetty palvelu näkyy jälleen täydellisenä kuvineen ja äänineen;

38.  kehottaa komissiota varmistamaan, että sisällöntuottaja voi ryhtyä oikeustoimiin, jos hybridialustat mahdollistavat tai helpottavat sisällöntuottajan saataville asettaman sisällön luvatonta levittämistä edelleen;

39.  kehottaa komissiota tekijänoikeuden kannalta merkityksellisissä tapauksissa huolehtimaan siitä, että käytettävissä on yksinkertaisia tekijänoikeuslupajärjestelmiä, jotka mahdollistavat mediapalvelujen tarjoajien ei‑lineaarisen tarjonnan muuttamattoman ja täydellisen esittämisen kolmansien alustoilla;

40.  kehottaa komissiota varmistamaan, että televisio- ja online-palveluja voidaan periaatteessa käyttää anonyymisti unionissa myytävillä tai unioniin tuoduilla hybridipäätelaitteilla ja että ne täyttävät kaikilta osin unionin vaatimukset yksityisyyden suojasta ja tietosuojasta;

41.  kehottaa komissiota jättämään audiovisuaaliset mediapalvelut kansainvälisten kauppasopimusten yhteydessä neuvoteltujen vapauttamistoimien ulkopuolelle, sillä audiovisuaaliset mediapalvelut ovat luonteeltaan kahtalaisia ja yhteiskunnallisesti merkittäviä; kehottaa varmistamaan samalla, että audiovisuaalisten mediapalvelujen käsite saadaan ilmentämään jatkuvasti etenevää digitalisointia ja mediakonvergenssia;

42.  kehottaa komissiota varmistamaan, että tulevissa hybriditelevisiopalveluissa noudatetaan myös jo olemassa olevia säännöksiä muun muassa alaikäisten suojelusta, tietynlaisen mainonnan kieltämisestä terveyssyistä, rotuvihan lietsomisen kieltämisestä, uutisten ja mainonnan erottamisesta toisistaan, omistussuhteiden avoimuudesta ja yksityisyyden suojasta, koska nämä säännökset ovat osa yhteisön säännöstöä eikä niitä voida kiertää käyttämällä verukkeena teknistä kehitystä; kehottaa erityisesti tiedottamaan unionin ulkopuolisille palveluntarjoajille ja hybriditelevisiolaitteiden tarjoajille, että sovellettava oikeus on sen maan oikeus, jossa palvelu tuotetaan, eikä sen maan oikeus, jossa palveluntarjoajalla on rekisteröity kotipaikka;

43.  kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan monivuotisesta rahoituskehyksestä käytävissä neuvotteluissa uudelleen leikkausta, jolla on tarkoitus vähentää televiestintäinfrastruktuurin kehittämiseen tarkoitettuja viestintäverkkojen, sisältöjen ja teknologian pääosaston (DG Connect, CNECT) määrärahoja alkuperäisestä 9,2 miljardista eurosta yhteen miljardiin euroon;

44.  kehottaa komissiota kiinnittämään asianmukaisesti huomiota tärkeisiin yleisönsuojakysymyksiin, kuten alaikäisten suojeluun, ja katsoo, että sähköiset ohjelma-oppaat voivat toimia alustana näiden kysymysten käsittelyssä;

45.  pitää valitettavana, että eri puolilla Eurooppaa on vielä suuria alueita, joilla internet-infrastruktuuri on puutteellinen, ja muistuttaa komissiota siitä, että hybriditelevision mahdollisuuksien hyödyntämiseksi kuluttajilla on oltava käytettävissään nopeita internet-yhteyksiä;

46.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1.
(2)EYVL L 108, 24.4.2002, s. 33.
(3)EUVL L 337, 18.12.2009, s. 37.
(4)EYVL L 108, 24.4.2002, s. 51.
(5)EUVL L 337, 18.12.2009, s. 11.
(6)EYVL L 108, 24.4.2002, s. 7.
(7)EYVL L 108, 24.4.2002, s. 21.
(8)EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37.
(9)EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.
(10)EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37.
(11)EUVL C 257, 27.10.2009, s. 1.
(12)EYVL L 270, 7.10.1998, s. 48.
(13)EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 24.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö