Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission 10. huhtikuuta 2013 antaman tiedonannon toisesta kertomuksesta EU:n sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta (COM(2013)0179),

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategiasta(1),

–  ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (välikertomus)(2),

–  ottaa huomioon Tukholman ohjelman ja toimintasuunnitelman sen toteuttamiseksi (COM(2010)0171),

–  ottaa huomioon neuvoston 25. helmikuuta 2010 hyväksymän Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategian,

–  ottaa huomioon neuvoston 7. kesäkuuta 2013 hyväksymät päätelmät vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevista EU:n painopisteistä vuosiksi 2014–2017,

–  ottaa huomioon Europolin laatiman terrorismin tilannetta ja suuntauksia koskevan selvityksen (TE-SAT) 2013,

–  ottaa huomioon Europolin laatiman EU:n vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden uhkakuva-arvion (SOCTA) 2013,

–  ottaa huomioon komission henkilöstön valmisteluasiakirjan (SWD(2013)0017) vuosien 2011–2013 vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan EU:n toimintapoliittisen syklin arvioinnista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 2 kohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) V osaston 1, 2, 4 ja 5 luvun,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 6, 7 ja 8 artiklan, 10 artiklan 1 kohdan, 11, 12 ja 21 artiklan, 47–50 artiklan sekä 52 ja 53 artiklan,

–  ottaa huomioon asiaan liittyvän unionin tuomioistuimen ja kansallisten perustuslakituomioistuinten suhteellisuuskriteeriä koskevan oikeuskäytännön ja sen, että julkisten viranomaisten on demokraattisessa yhteiskunnassa sovellettava tätä oikeuskäytäntöä,

–  ottaa huomioon asiaa koskevat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot,

–  ottaa huomioon maahanmuuttajien ihmisoikeuksista vastaavan erityisraportoijan François Crépeaun 24. huhtikuuta 2013 julkaiseman raportin ”Regional study: management of the external borders of the European Union and its impact on the human rights of migrants”,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen toisesta kertomuksesta EU:n sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta (O-000068/2013 – B7-0213/2013),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus on jatkoa Maastrichtin sopimukselle, jolla luotiin turvallisuuteen, vapauteen ja oikeuteen perustuva alue, ja että sen avulla lasketaan perusta EU:n turvallisuuspolitiikan kehittämiselle ja EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteisen turvallisuusohjelman laatimiselle niin, että ne kytketään oikeusvaltioperiaatteeseen sekä demokraattisten arvojen, kansalaisvapauksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen ja solidaarisuuteen, ja niitä on valvottava demokraattisesti EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla; ottaa huomioon, että nämä edellytykset johtuvat EU:n ja sen jäsenvaltioiden kansainvälisistä velvoitteista ja erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdystä yleissopimuksesta ja YK:n sopimuksista ja yleissopimuksista, joiden osapuolia ne ovat;

B.  katsoo, että turvallisuuspolitiikassa ei voida keskittyä vain vastatoimiin, vaan siihen on sisällytettävä ennaltaehkäisy, mikä on erityisen tarpeellista aikana, jolloin kasvava taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus asettaa kyseenalaiseksi yhteiskuntasopimuksen sekä käytännön perusoikeudet ja kansalaisvapaudet;

C.  toteaa, että EU:n kansalaisten turvallisuus on ensisijainen asia;

D.  toteaa, etteivät jäsenvaltiot ja komissio ole tähän mennessä käytännössä käsitelleet kaikkia Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksia ja että Euroopan parlamentin ja sen kantojen rooli on näin edelleen suhteellisen vähäinen erityisesti liittyen tarpeeseen tarkastella Euroopan unionin perusoikeuskirjaa, jota ei ole otettu päätöksentekomenettelyn piiriin(3);

E.  toteaa, että vuosia 2010–2014 koskeva sisäinen turvallisuusstrategia (ISS) jakautuu viiteen ensisijaiseen tavoitteeseen, joiden yhteydessä EU voi tuottaa lisäarvoa: pysäytetään kansainvälisten rikollisverkostojen toimet ja edistetään niiden purkamista, ehkäistään terrori-iskuja, tehostetaan kyberturvallisuutta, taataan rajaturvallisuus ja parannetaan kykyä selviytyä luonnonkatastrofeista; toteaa, että kyseistä strategiaa ei voida panna täytäntöön, ellei siinä taata henkilöiden vapaata liikkuvuutta, maahanmuuttajien ja turvapaikan hakijoiden oikeuksia sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden kaikkien kansainvälisten velvoitteiden täyttämistä;

F.  ottaa huomioon, että toisessa vuosikertomuksessa EU:n sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta todetaan, että kaikki viisi asetettua tavoitetta pysyvät voimassa, sekä esitetään asian nykytilanne, jo saavutettu edistys ja tulevat toimet;

1.  pitää valitettavana, että komission 10. huhtikuuta 2013 antamassa toisessa tiedonannossa Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta suhtaudutaan varsin kritiikittömästi sisäisen turvallisuuden strategian osalta toteutettuihin toimiin ja vahvistetaan uudelleen samat tavoitteet kuin marraskuussa 2010 annetussa ensimmäisessä tiedonannossa jättäen huomiotta etenkin perusoikeuskirjan sisällyttämisen seuraukset, kun otetaan huomioon, että useimmat perusoikeuskirjan määräyksistä koskevat paitsi EU:n kansalaisia myös kaikkia EU:n alueella olevia henkilöitä;

2.  panee merkille EU:n sisäisen turvallisuuden strategian perustamisen valmistelun ja tärkeimmät periaatteet strategiassa, jolla pyritään siihen, että kaikki EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot pyrkivät samoihin päämääriin; korostaa, että vapaus, turvallisuus ja oikeus ovat tavoitteita, joihin on pyrittävä samanaikaisesti, ja muistuttaa, että vapauden ja oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi turvallisuuteen pyrkimisen on aina perustuttava perussopimusten ja oikeusvaltion periaatteisiin sekä perusoikeuksia koskeviin unionin velvoitteisiin; katsoo, että EU:n turvallisuustoimet olisi kohdennettava toimiin, joiden on osoitettu kykenevän madaltamaan rikollisuusastetta ja ehkäisemään terrori-iskuja ja jotka toteutetaan tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti perusoikeuksia kunnioittaen sekä asianmukaista valvontaa ja vastuullisuutta noudattaen;

3.  korostaa, että myös sisäiseen turvallisuuteen sovelletaan EU:n ja kansallisen tason perusoikeusvelvoitteita, ja on hyvin huolissaan siitä, että EU:n toimielimet ja jäsenvaltioiden viranomaiset ja kansalaiset ovat joutuneet jäsenvaltioiden, kolmansien maiden ja kolmansien osapuolten harjoittaman salaisen tiedustelun kohteiksi yksityisten yritysten tuella; kehottaa EU:n ja jäsenvaltioiden elimiä tutkimaan asiaa ja ryhtymään jatkotoimiin; korostaa, että EU:n sisäisen turvallisuuden strategian pitää perustua yhteisymmärrykseen siitä, mikä on ”sisäistä” ja mikä ”ulkoista”, ja sillä on pyrittävä puolustamaan EU:n toimielimiä sekä EU:n jäsenvaltioita ja niiden kansalaisia laittomalta ulkomaiselta valvonnalta sekä epäasianmukaiselta vaikuttamiselta ja manipuloinnilta; kehottaa vahvistamaan EU:n viestintä- ja logistiikkajärjestelmien turvallisuutta ja luottamuksellisuutta kolmansien osapuolten tai ulkomaiden harjoittamaan valvontaan nähden; korostaa, että kansalaisten oikeus yksityisyyteen ja tietosuojaan sekä oikeus saada asiakirjoja ja tietoja ovat eurooppalaisia perusarvoja ja -oikeuksia, joita on sovellettava kaikilla tasoilla ja kaikilla foorumeilla;

4.  muistuttaa, että Euroopan parlamentti on nyt täysivaltainen institutionaalinen toimija turvallisuuspolitiikan alalla ja että näin ollen parlamentilla on oikeus osallistua aktiivisesti sisäisen turvallisuusstrategian ja sen piirteiden ja painopisteiden määrittämiseen sekä asianomaisten välineiden arvioimiseen muun muassa harjoittamalla sisäisen turvallisuusstrategian täytäntöönpanon säännöllistä valvontaa, jota Euroopan parlamentti, kansalliset parlamentit ja neuvosto toteuttavat yhdessä SEUT-sopimuksen 70 ja 71 artiklan mukaisesti;

5.  katsoo, että käsiteltävien turvallisuusuhkien asianmukainen analysointi on tehokkaan sisäisen turvallisuuden strategian keskeinen edellytys; muistuttaa komissiota sen sitoumuksesta laatia monialainen katsaus luonnonvoimien ja ihmisen aiheuttamista (tahallisista ja tahattomista) riskeistä EU:ssa; muistuttaa Eurooppa-neuvostoa sen SEUT:n 222 artiklasta johtuvasta velvoitteesta arvioida säännöllisesti unioniin kohdistuvia uhkia ja pyytää komissiota laatimaan konkreettisia ehdotuksia siitä, miten edellä mainitut velvoitteet pantaisiin parhaiten täytäntöön siten, että nykyinen hajanainen ja kapea-alainen uhkien ja riskien arviointi kootaan yhteen EU:n tasolla sekä kansallisella tasolla;

6.  huomauttaa, että se, miten tehokkaasti Europol pystyy arvioimaan ja analysoimaan terroriuhkia ja muuta rikollista toimintaa, riippuu suurelta osin jäsenvaltioiden laitosten halukkuudesta toimittaa sille tietoja; ehdottaa, että tietojen toimittamista jäsenvaltioista Europolille tehostetaan tiukentamalla jäsenvaltioiden velvollisuutta tehdä yhteistyötä Europolin kanssa;

7.  muistuttaa, että yksi tärkeimmistä EU:n sisäistä turvallisuutta uhkaavista tekijöistä on järjestäytynyt rikollisuus mafiajärjestöt mukaan lukien; panee tyytyväisenä merkille jäsenvaltioiden ja komission saavuttaman edistyksen järjestäytynyttä ja vakavaa kansainvälistä rikollisuutta koskevan EU:n toimintapoliittisen syklin osana ja kehottaa jäsenvaltioita uudistamaan sitoutumisensa ja myöntämään riittävästi varoja; katsoo, että olisi edistettävä yhteisiä oikeudellisia standardeja ja operatiivisia välineitä, kuten takavarikointia, eurooppalaisia tutkintamääräyksiä ja yhteisiä tutkintaryhmiä; katsoo, että on tarpeen vahvistaa poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä jäsenvaltioiden ja EU:n välillä sekä kolmansien maiden kanssa siten, että noudatetaan lainsäädäntöä ja niitä velvoitteita, jotka EU:lla on kansainvälisten sitoumusten mukaisesti perusvapauksien ja –oikeuksien, oikeusvaltion ja henkilötietojen suojelun sekä kansalaisten ja EU:n asukkaiden yksityiselämän alalla, ja vaatii Euroopan parlamenttia toimimaan ratkaisevassa roolissa arvioitaessa ja määriteltäessä sisäisen turvallisuuden politiikkoja, koska niillä on perustava vaikutus kaikkien EU:ssa elävien ihmisten perusoikeuksiin; korostaa näin ollen, että on välttämätöntä varmistaa, että nämä politiikat kuuluvat ainoan suorilla vaaleilla valitun unionin toimielimen toimivaltaan siten, että EU:n politiikkoja voidaan tarkastella ja valvoa demokraattisesti oikeuteen, turvallisuuteen ja vapauteen perustuvan alueen puitteissa;

8.  toistaa Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien nykyisen yhteistyön pohjalta aloitteensa ”parlamentin toimintapoliittisesta syklistä”, jossa on otettava tarkasti huomioon alaa koskevien komission vuosikertomusten laatiminen ja jonka päätteeksi parlamentti laatii vuosikertomuksen sisäisen turvallisuuden strategian kulloisestakin tilanteesta;

9.  katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä lapsiin ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseen;

10.  pitää myönteisenä, että ampuma-aseiden laittoman kaupan torjunta on sisällytetty järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskeviin EU:n painopisteisiin; odottaa kuitenkin komission kehittävän yleisen strategian, joka koskee ampuma-aseita sekä niiden käyttöä laittomassa kaupassa, järjestäytyneessä rikollisuudessa ja terrorismissa;

11.  pitää valitettavana, että rahanpesun torjuntaa ei ole sisällytetty erillisenä EU:n ensisijaisena tavoitteena järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan, kuten Europol on suositellut; on täysin vakuuttunut siitä, että järjestäytyneen rikollisuuden eri tyypit, kuten rahanpesu, ympäristörikollisuus, yritysrikollisuus ja korruptio, ovat toisiinsa liittyviä ja toisiaan vahvistavia tekijöitä, ja kehottaa komissiota ja neuvostoa asettamaan korruption ja rahanpesun torjunnan viipymättä ensisijaisiksi tavoitteiksi;

12.  korostaa, että terrorismin torjunta on sisäisen turvallisuuden strategian tärkeä tavoite; korostaa, että Europolin mukaan terrorismin uhka EU:ssa on todellinen, vaikka se ilmeneekin monissa erilaisissa muodoissa, mutta ihmettelee siihen liittyviä EU:n painopisteitä terrori-iskujen todellisen alkuperän suhteen; korostaa, että ennaltaehkäisy on otettava hillintätoimenpiteiden ohella tärkeämmäksi painopisteeksi; toteaa, että on tehostettava keskittymistä ja suunnattava vastaavia erityisesti rahoitus- ja henkilöstöresursseja poliisitoimiin ja tiedotuspalveluihin niin, että terrori-iskuja voidaan todella ehkäistä; muistuttaa terrorismin rahoituksen estämisen merkityksestä ja odottaa ehdotusta hallinnollisista ja oikeudellisista toimenpiteistä, kuten terrorismista epäiltyjen henkilöiden varojen jäädyttämisestä SEUT:n 75 artiklan mukaisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan asianmukaisesti jälleen esiin nousevan väkivaltaisen poliittisen radikalisoitumisen aiheuttaman uhkan luonnetta ja laajuutta; pitää olennaisen tärkeänä sellaisten mekanismien kehittämistä, joiden avulla voidaan havaita varhaisessa vaiheessa merkit tällaisesta radikalisoitumisesta, ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan tämän huomioon toimintansa aloilla myös ennaltaehkäisemisen suhteen; on huolissaan sellaisten EU:n tai kolmansien maiden kansalaisiin kuuluvien niin kutsuttujen ”yksinäisten sutten” toiminnan lisääntymisestä, jotka matkustavat konfliktialueille ja palaavat sitten EU:n alueelle, koska he edustavat uudentyyppisiä riskejä, joita ei voida käsitellä tavanomaisilla terrorismintorjunnassa käytettävillä keinoilla; kannustaa hyvien käytäntöjen vaihtoon nuorten radikalisoitumisen ehkäisemiseksi ja tukee ehdotettua asiaan liittyvää ”EU:n työkalupakkia”; odottaa, että kaikki nämä tekijät otetaan huomioon terrorismin vastustamista koskevan puitepäätöksen arvioinnissa, ja korostaa tarvetta yhdistää nykyiset terrorismin vastaiset välineet toisiinsa entistä paremmin;

13.  kehottaa Euroopan komissiota, jäsenvaltioita sekä EU:n muita toimielimiä ja elimiä tutkimaan tarkoin ääriainesten väkivaltaista liikehdintää Euroopan unionissa ja ryhtymään konkreettisiin toimenpiteisiin tällaisen väkivaltaisen toiminnan torjumiseksi;

14.  korostaa, että yksityisellä sektorilla ja erityisesti rahoitusalalla on järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin rahoituksen torjunnassa keskeinen asema petoksien, rahanpesun ja muiden epäilyttävien liiketoimien tunnistamisessa ja niistä ilmoittamisessa; toteaa, että rahoitusalan on tehtävä entistä tiiviimpää yhteistyötä hallitusten virastojen kanssa, jotta voidaan havaita nykyisen sääntelyn puutteet ja käyttää innovatiivisia menetelmiä näiden kysymysten käsittelemiseen; pitää erittäin tärkeänä sen ymmärtämistä, että järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin vastainen tehokas taistelu edellyttää yhtenäistä menettelyä, joka käsittää kaikki sidosryhmät sekä kansallisella että EU:n tasolla;

15.  katsoo, että olisi vahvistettava kriittisten infrastruktuurien kestävyyttä ihmisen aiheuttamia ja luonnonkatastrofeja vastaan; pitää valitettavana, että Euroopan kriittisen infrastruktuurin suojelua koskeva nykyinen direktiivi (2008/114/EY)(4) ei toimi asianmukaisesti, ja kehottaa komissiota ehdottamaan direktiivin tarkistamista sen parantamiseksi;

16.  katsoo, että on aiheellista laatia luonnollisia riskejä koskeva tilastollinen tutkimus, jossa luetellaan kriittisimmät alueet, ja että sen pohjalta olisi laadittava automaattinen ja tehokas pelastus- ja tukijärjestelmä, jonka avulla hätätilanteisiin voidaan reagoida nopeasti;

17.  pitää ympäristö- ja talousrikollisuuden torjuntaa erittäin tärkeänä sen alkuperästä riippumatta, koska tällainen rikollisuus vaikuttaa erityisen haitallisesti EU:n kansalaisten elinolosuhteisiin varsinkin kriisiaikoina;

18.  suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ilmoitukseen savukkeiden salakuljetusta koskevasta aloitteesta ja asettaa siihen suuria toiveita;

19.  panee merkille, että verkkorikosten torjunta on määritelty sisäisen turvallisuuden strategian ensisijaiseksi tavoitteeksi; katsoo, että verkkorikokset uhkaavat EU:ta yhä enenevässä määrin ja että verkkorikollisuus edistää merkittävästi myös muuta rikollista toimintaa; kehottaa komissiota varmistamaan riittävät määrärahat Euroopan verkkorikostorjuntakeskuksen perustamiseen ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan tietoverkkorikollisuutta koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen; muistuttaa, että sisäisen turvallisuuden strategian puitteissa tehtävässä henkilötietojen käsittelyssä ja keräämisessä on aina noudatettava EU:n tietosuojaperiaatteita ja erityisesti tarpeellisuus-, suhteellisuus- ja laillisuusperiaatetta sekä alalla sovellettavaa EU:n lainsäädäntöä ja asiaa koskevia Euroopan neuvoston yleissopimuksia; muistuttaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsiin digitaaliympäristössä ja että lapsipornografiaa on torjuttava; tukee sitä, että maailmanlaajuista kumppanuutta verkossa esiintyvän lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi laajennetaan;

20.  toistaa, että EU:n poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön edistäminen myös Europolin, Euroopan poliisiakatemian (CEPOL) ja Eurojustin kautta sekä asianmukaisen koulutuksen kautta on ratkaisevan tärkeää toimivan sisäisen turvallisuuden strategian kannalta ja että jäsenvaltioiden viranomaiset sekä EU:n toimielimet ja virastot on otettava mukaan yhteistyöhön; katsoo, että tätä yhteistyötä ei saa rajoittaa rikoksista epäiltyjen etsimiseen ja pidättämiseen, vaan siinä on keskityttävä myös rikosten ennaltaehkäisyyn ja niiden uusiutumisen estämiseen; panee merkille asiaa koskevat Euroopan komission ehdotukset, kuten ehdotuksen Eurojustin uudistamisesta sekä Euroopan syyttäjänviraston perustamista koskevan lainsäädäntöluonnoksen; muistuttaa, että on varmistettava oikeus- ja poliisialan toimivallan erottaminen ja näiden alojen itsenäisyys;

21.  tukee Euroopan syyttäjänviraston perustamista erityisesti, jotta että unionin talousarviota voidaan suojella entistä paremmin, ja kehottaa Euroopan komissiota esittämään asiaa koskevan ehdotuksen nopeasti;

22.  pitää valitettavana, ettei sisäisen turvallisuuden strategiassa ole vieläkään asianmukaista ”oikeudellista ulottuvuutta”; muistuttaa Tukholman ohjelman mukaisesti, että keskinäistä luottamusta on vahvistettava kehittämällä asteittain oikeusjärjestelmien monimuotoisuuteen ja unionin lainsäädännön yhtenäisyyteen perustuvaa eurooppalaista oikeuskulttuuria ja että tähän on sisällytettävä oikeusvaltion, demokraattisten arvojen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, eikä tätä saa rajoittaa pelkästään rikollisista toimista tai terrorismista epäiltyjen ihmisten etsimiseen; korostaa keskinäisen luottamuksen tärkeyttä, sillä se on edellytys oikeudellisen yhteistyön kehittämiselle; katsoo, että tällainen keskinäinen luottamus voidaan saada aikaan vain laatimalla yhdenvertaiset standardit kansalaisoikeuksien ja menettelytakeiden alalla ja noudattamalla niitä;

23.  painottaa, että on tärkeää luoda yhdennetty rajaturvallisuusjärjestelmä, joka takaa yhtenäisen, turvallisen ja korkealaatuisen ulkorajavalvonnan ja helpottaa samalla laillista liikkumista ulkorajojen yli sekä edistää liikkuvuutta Schengen-alueella; on tyytyväinen toisen sukupolven Schengen-tietojärjestelmän (SIS II) äskettäiseen käyttöönottoon ja kehottaa turvaamaan uuden järjestelmän toiminnan korkealaatuisen hallinnoinnin eu-LISAn avulla; odottaa, että uusi Euroopan rajavalvontajärjestelmä (Eurosur) on täysin toiminnassa vuoden 2014 loppuun mennessä, ja katsoo, että se on tehokas väline, joka edistää rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman maahanmuuton havaitsemista, ehkäisemistä ja torjuntaa sekä maahanmuuttajien suojelua ja heidän henkensä pelastamista; korostaa, että maahanmuuton ja rajaturvallisuuden alaan liittyvien uusien tietotekniikkajärjestelmien, kuten niin sanottujen älykkäitä rajoja koskevien aloitteiden, mahdollista kehittämistä olisi tutkittava tarkoin erityisesti välttämättömyys- ja suhteellisuusperiaate huomioon ottaen, ja niitä olisi kehitettävä vasta sitten, kun asiaa koskevat oikeudelliset välineet on hyväksytty; suhtautuu erityisen myönteisesti hiljattain saavutettuun sopimukseen Schengenin säännöstön arviointimekanismista ja kehottaa komissiota kantamaan uuden vastuunsa Schengenin säännöstön noudattamisen korkean tason varmistamiseksi koko Schengen-alueella; painottaa, että rajavalvonnan palauttamisen sisärajoille olisi oltava poikkeuksellinen toimenpide, jota voidaan käyttää vain viimeisenä keinona ja että tällöin olisi otettava huomioon paitsi turvallisuusnäkökohdat myös vaikutus liikkuvuuteen ja liikkumisvapauteen; korostaa, että maahanmuuttoa sekä sitä, että suuri määrä kolmansien maiden kansalaisia ylittää ulkorajoja, ei pitäisi sinänsä katsoa uhkaksi yleiselle järjestykselle tai sisäiselle turvallisuudelle; vahvistaa vahvan tukensa Bulgarian ja Romanian liittymiselle Schengen-alueeseen ja kehottaa myös neuvostoa hyväksymään maiden liittymisen, koska se lisää keskinäistä luottamusta ja solidaarisuutta, jotka ovat EU:n sisäisen turvallisuuden korkean tason takaamisen ehdoton edellytys;

24.  korostaa, että on tärkeää vahvistaa poliisivoimien keskinäistä luottamusta, jotta voidaan edistää yhteistyötä, yhteisiä tutkimusryhmiä ja tietojenvaihtoa; muistuttaa tässä yhteydessä, että poliisivoimien eurooppalainen koulutus on olennaisen tärkeää;

25.  katsoo, että sisäisen turvallisuuden strategian määrittämisessä ja täytäntöönpanossa on otettava entistä paremmin huomioon turvallisuuspolitiikan sisäisen ja ulkoisen ulottuvuuden välinen nykyinen vuorovaikutus ja että oikeus- ja sisäasioiden alalla aktiivisesti toimivien EU:n toimielinten ja virastojen tulisi noudattaa kummassakin ulottuvuudessa suorittamissaan tehtävissä täysimääräisesti unionin säännöstön sekä perusoikeuskirjan arvoja ja periaatteita; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös arvioimaan sisäisen turvallisuuden strategian vaikutusta EU:n ulkoisen turvallisuuden strategiaan myös perusvapauksien ja -oikeuksien sekä demokraattisten arvojen ja periaatteiden kunnioittamiseen ja edistämiseen liittyvien velvollisuuksien osalta, sellaisina kuin ne esitetään niiden allekirjoittamissa kansainvälisissä teksteissä, yleissopimuksissa ja muissa sopimuksissa; pitää valitettavana sitä, että YTPP:n ja vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueen välisten siteiden vahvistamista koskevan vuoden 2011 etenemissuunnitelman toteutus ei ole edennyt asianmukaisesti, ja kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa jouduttamaan siihen liittyvää työtä;

26.  toteaa, että nykyinen sisäisen turvallisuuden strategia on voimassa vuoteen 2014 saakka; kehottaa komissiota alkamaan valmistella vuosia 2015–2019 koskevaa uutta sisäisen turvallisuuden strategiaa, jossa otetaan huomioon Lissabonin sopimuksen voimaantulo ja perusoikeuskirjan sisällyttäminen unionin oikeuteen; katsoo että tämän uuden politiikan on perustuttava nykyisen strategian ja nykyisten välineiden perusteelliseen, riippumattomaan ja ulkoiseen arviointiin ja että sen yhteydessä on otettava huomioon tulevat haasteet ja sidosryhmien laaja kuuleminen; pyytää, että ennen uuden strategian hyväksymistä neuvosto ottaa asianmukaisella tavalla huomioon parlamentin panoksen uuden sisäisen turvallisuuden strategian laatimisessa;

27.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0207. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0245. (3) Ks.Euroopan parlamentin 15. joulukuuta 2010 antamaa päätöslauselmaa perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2009) ja tehokkaasta täytäntöönpanosta Lissabonin sopimuksen jälkeen (EUVL C 169 E, 15.6.2012, s. 49). (4) EUVL L 345, 23.12.2008, s. 75.