Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12, 15, 16, 27, 28, 30, 31 ja 33 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 45, 81 ja 146 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-18/02(1), C-341/05(2) ja C-438/05(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0291/2013),

A.  katsoo, että Bryssel I -asetuksen(4) tarkistaminen oli menestys, sillä näin parannettiin huomattavasti sääntöjä, jotka liittyvät tuomioistuimen toimivaltaan ja tuomioiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon siviili- ja kauppaoikeuden alalla Euroopan unionissa;

B.  toteaa, että uudelleenlaatimismenettelyyn ei sisältynyt tiettyjä työlainsäädäntökysymyksiä,

C.  ottaa huomioon, että 28. marraskuuta 2001 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa(5) määrätään, että uudelleenlaatimistekniikkaa käytetään usein tarkistettavien säädösten kohdalla;

D.  katsoo, että on tärkeää varmistua johdonmukaisuudesta tuomioistuimen toimivaltaa riita-asiassa koskevien sääntöjen ja riita-asiassa sovellettavaa lainsäädäntöä koskevien sääntöjen välillä;

E.  katsoo, että on myös erittäin tärkeää, että kansainvälisen yksityisoikeuden yhteydessä unionin tasolla ehkäistään asianosaisille edullisimman oikeuspaikan etsiminen – etenkin silloin, kun tämä saattaisi tapahtua heikomman osapuolen, erityisesti työntekijöiden, kustannuksella – ja varmistetaan suurin mahdollinen ennakoitavuus toimivallan osalta;

F.  katsoo, että yleisenä periaatteena toimivallan olisi oltava sillä tuomioistuimella, joka liittyy asiaan läheisimmin;

G.  ottaa huomioon, että useat paljon julkisuutta saaneet unionin tuomioistuimessa käsitellyt asiat, jotka ovat koskeneet toimivaltaa ja sovellettavaa lainsäädäntöä työsopimusten ja työtaistelutoimenpiteiden yhteydessä, ovat saaneet aikaan pelkoa siitä, että unionin säännöt saattavat heikentää kansallisia työlainsäädännön säännöksiä, mikä voi tietyissä tapauksissa johtaa siihen, että yhden jäsenvaltion tuomioistuin soveltaa toisen jäsenvaltion lainsäädäntöä(6);

H.  katsoo, että koska työlainsäädännöllä on suuri merkitys jäsenvaltioiden perustuslaillisen ja poliittisen identiteetin kannalta, on tärkeää, että unionin lainsäädännössä kunnioitetaan kansallisia perinteitä tällä alalla;

I.  katsoo, että toimivaltaa koskevia sääntöjä on myös asianmukaisen oikeudenkäytön takaamiseksi mukautettava mahdollisimman pitkälti sovellettavaa lainsäädäntöä koskeviin sääntöihin;

J.  katsoo, että on arvioitava, onko toimivaltaa työlainsäädännön alalla koskeviin sääntöihin tehtävä muutoksia;

K.  katsoo erityisesti, että työtaistelutoimenpiteiden osalta toimivalta pitäisi olla sen jäsenvaltion tuomioistuimilla, jossa työtaistelutoimenpiteet toteutetaan tai on toteutettu;

L.  katsoo, että työsopimusten osalta olisi varmistettava halutussa laajuudessa, että toimivaltaa käyttävät sen jäsenvaltion tuomioistuimet, joka liittyy työsuhteeseen läheisimmin;

1.  onnittelee toimielimiä Bryssel I -asetuksen menestyksekkäästä tarkistamisesta;

2.  katsoo, että komission olisi paneuduttava edelleen työlainsäädäntökysymyksiin mahdollisen tulevan tarkistamisen varalta;

3.  panee merkille, että heikomman osapuolen suojeleminen on kansainvälisen yksityisoikeuden tärkeimpiä periaatteita ja että työntekijöiden suojaa koskeva tavoite on lueteltu nykyisissä toimivaltasäännöissä;

4.  panee merkille, että työllisyysasioita koskevat toimivaltasäännöt suojaavat Bryssel I ‑asetuksessa vahvistettujen yksinomaista toimivaltaa koskevien perusteiden avulla työntekijöitä yleisesti hyvin silloin kun työntekijät ovat vastaajina heidän työnantajiensa nostamissa kanteissa;

5.  kehottaa komissiota arvioimaan, otetaanko Bryssel I -asetuksen mukaisessa nykyisessä oikeudellisessa kehyksessä riittävästi huomioon työllisyysalan toimien erityispiirteet;

6.  kehottaa komissiota tarkastelemaan erityisesti seuraavia seikkoja:

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen (kuudes jaosto) 5.2.2004 antama tuomio asiassa C-18/02, Danmarks Rederiforening, agissant pour DFDS Torline A/S vastaan LO Landsorganisationen i Sverige, agissant pour SEKO Sjöfolk Facket för Service och Kommunikation, oikeustapauskokoelma 2004, sivu I-01417. (2) Yhteisöjen tuomioistuimen (suuri jaosto) 18.12.2007 antama tuomio asiassa C-341/05, Laval un Partneri Ltd vastaan Svenska Byggnadsarbetareförbundet, Svenska Byggnadsarbetareförbundets avdelning 1, Byggettan ja Svenska Elektrikerförbundet, oikeustapauskokoelma 2007, s. I-11767. (3) Yhteisöjen tuomioistuimen (suuri jaosto) 11.12.2007 antama tuomio asiassa C-438/05, International Transport Workers’ Federation ja Suomen Merimies-Unioni vastaan Viking Line ABP ja OÜ Viking Line Eesti, oikeustapauskokoelma 2007, s. I-10779. (4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012, annettu 12 päivänä joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1). (5) Säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehty toimielinten välinen sopimus (EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1). (6) Katso etenkin olosuhteet, jotka liittyvät asiaan C-438/05, International Transport Workers’ Federation ja Suomen Merimies-Unioni vastaan Viking Line ABP ja OÜ Viking Line Eesti, oikeustapauskokoelma 2007, s. I-10779.