Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) 14. marraskuuta 2001 antaman Dohan ministerikokouksen julkilausuman,

–  ottaa huomioon WTO:n 18. joulukuuta 2005 antaman Hongkongin ministerikokouksen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen(1),

–  ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman ”Kohti uudistettua Maailman kauppajärjestöä”(2),

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Dohan kehitysohjelmasta ja erityisesti 9. lokakuuta 2008(3), 16. joulukuuta 2009(4) ja 14. syyskuuta 2011(5) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Maailman kauppajärjestöä käsittelevän parlamentaarisen konferenssin johtoryhmän 28. vuosikokouksen yhteydessä 29. toukokuuta 2013 hyväksytyn julistuksen,

–  ottaa huomioon kauppaneuvottelukomitean epävirallisessa kokouksessa 11. huhtikuuta ja 3. kesäkuuta 2013 annetut lausunnot sekä kauppaneuvottelukomitean virallisessa kokouksessa 22. heinäkuuta 2013 annetun lausunnon,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhannen kehitystavoitteet,

–  ottaa huomioon 8.–10. heinäkuuta 2013 järjestetyn neljännen kauppaa tukevan avun yleisen tarkastelun,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että käynnistettäessä Dohan kehityskierrosta vuonna 2001 sen tavoitteiksi asetettiin uusien kaupankäyntimahdollisuuksien luominen, monenvälisten kauppasääntöjen vahvistaminen ja kauppajärjestelmän nykyisen epätasapainon korjaaminen asettamalla kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden tarpeet ja edut neuvotteluiden keskiöön; toteaa, että nämä tavoitteet perustuvat uskoon, että oikeudenmukaisempiin ja tasapuolisempiin sääntöihin perustuva monenvälinen järjestelmä voi edistää reilua ja vapaata kauppaa kaikkien maanosien talouskehityksen eduksi ja lievittää köyhyyttä;

B.  toteaa, että EU on kannattanut johdonmukaisesti vankkaa monenvälistä sääntöihin perustuvaa lähestymistapaa kauppaan tunnustaen samalla, että myös kahdenvälisten, alueellisten ja useammankeskisten sopimusten kaltaisilla täydentävillä toimintatavoilla voidaan edistää kaupan avaamista etenkin helpottamalla vapauttamista sekä parantamalla sääntöjä ja ohjeita politiikan niillä aloilla, joita ei ole käsitelty yhtä perusteellisesti WTO:ssa, sekä tukea monenvälistä järjestelmää edellyttäen, että kyseiset sopimukset ovat WTO:n vaatimusten mukaisia;

C.  ottaa huomioon, että WTO ja WTO:n piiriin kuuluviin sopimuksiin kirjatut säännöt ovat olleet keskeisessä osassa pyrkimyksissä välttää turvautuminen pidäkkeettömään ja kattavaan protektionismiin keinona vastata vakavimpaan rahoitus- ja talouskriisiin sitten 1930-luvun;

D.  ottaa huomioon, että avointa ja reilua monenvälistä kauppaa haittaavat enemmän moninaiset tullien ulkopuoliset kaupan esteet kuin tullit, joita on laajalti poistettu maailmanlaajuistumisen edetessä;

E.  toteaa, että WTO:n ministerikokous Dohan kierroksen päättämiseksi keskeytyi heinäkuun 2008 lopulla;

F.  toteaa, että viime vuosina on tehty useita yrityksiä ja aloitteita keskeytyneen Dohan kehitysohjelman käynnistämiseksi uudelleen;

G.  ottaa huomioon, että WTO:n yhdeksäs ministerikokous pidetään Indonesiassa 3.–6. joulukuuta 2013,

1.  toistaa olevansa täysin sitoutunut monenvälisyyden kestävyyden edistämiseen, mutta kannattaa WTO:n rakenteellista uudistusta, joka on välttämätön sellaisen yhteisiin sääntöihin perustuvan, avoimen, oikeudenmukaisen ja syrjimättömän kauppajärjestelmän takaamiseksi, jossa otetaan paremmin huomioon pk-yritysten rooli ja edut;

2.  korostaa, että on olennaisen tärkeää saada yhdeksännessä ministerikokouksessa aikaan kunnianhimoinen ja tasapainoinen lopputulos, jonka kaikki WTO:n jäsenet voisivat hyväksyä ja joka auttaisi valmistelemaan maaperää myöhemmille monenvälisille neuvotteluille;

3.  kehottaa noudattamaan sellaista kaupan asialistaa, joka perustuu kaikkia hyödyttävään vapaaseen ja oikeudenmukaiseen kauppaan ja jossa kehityksen olisi oltava prosessin keskiössä; korostaa, että on tärkeää ottaa neuvotteluissa alhaisen tulotason kehitysmaiden ja vähiten kehittyneiden maiden erityistarpeet ja -edut täysimääräisesti huomioon; toistaa olevan välttämätöntä varmistaa, että erityis- ja erilliskohtelun periaate sisältyy olennaisena osatekijänä kaikilla tasoilla käytyihin neuvotteluihin ja että siinä otetaan huomioon WTO:n jäsenten talouskehityksen erot Dohan ministerikokouksen julkilausuman 44 kohdan mukaisesti; katsoo, että asianmukaisia erityis- ja erilliskohtelua koskevia määräyksiä olisi täsmennettävä ja että ne olisi arvioitava säännöllisesti uudelleen;

4.  katsoo, että kaupan vapauttaminen on tärkeä keino varmistaa kestävä talouskasvu ja kehitys, mutta sitä on täydennettävä asianmukaisilla politiikoilla, joihin sisältyy makro- ja mikrotaloudellisia toimenpiteitä, talousarviota koskeva avoimuus, veropolitiikka ja tasapuolinen verotus mukaan luettuina, hallinnon yksinkertaistamista, koulutusta ja jatkokoulutusta, institutionaalisia uudistuksia ja sosiaalipoliittisia toimia, jotta kaupan uudistusten hyödyt ovat mahdollisimman suuret ja ne voidaan jakaa tasaisemmin ja jotta mahdolliset kielteiset vaikutukset voidaan tasoittaa;

5.  korostaa WTO:n jäsenten todenneen, että koska vielä on maita, joilta puuttuvat inhimilliset, institutionaaliset ja infrastruktuurivalmiudet voidakseen osallistua tehokkaasti kansainväliseen kauppaan, on monenvälisen järjestelmän lisäksi parannettava kauppamahdollisuuksia, jotka ovat Dohan kehitysohjelmaa olennaisesti täydentäviä osatekijöitä; pitää kuitenkin edelleen ensisijaisena asiana, että jatketaan avun antamista maille, jotka haluavat liittyä WTO:hon;

6.  korostaa tässä yhteydessä kauppaa tukevaa apua koskevan aloitteen menestyksellistä roolia; pitää valitettavana, että ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun aloite käynnistettiin vuonna 2005, sitoumusten määrä väheni rahoituskriisin takia vuonna 2011, minkä vuoksi tuki talousinfrastruktuurin alan suurhankkeille väheni liikenne- ja energia-alan sitoumusten vähentyessä; toteaa, että sitoumusten vähentämistä kyetään osittain kompensoimaan kaupan alan teknisellä tuella ja monenvälisillä aloitteilla, kuten WTO:n mukaisella tullietuuskohtelulla; kehottaa WTO:n jäseniä, etenkin teollisuusmaita ja nousevia talouksia, hyödyntämään tätä mahdollisuutta nykyistä enemmän;

7.  korostaa, että WTO-järjestelmän uudistaminen on tarpeen ottaen huomioon pk-yritysten vaatimukset kansainvälisen kaupan alalla sekä tarpeen yksinkertaistaa kaupankäynnin helpottamista sekä kansainvälisten välimiestuomioistuinten järjestelmiä koskevia sääntöjä, jotta voidaan välttää vaikeudet, joita voi aiheutua joidenkin WTO:n jäsenvaltioiden tulli- tai kauppaviranomaisten kanssa syntyvistä kiistoista;

8.  kiinnittää huomiota heinäkuussa 2013 Genevessä pidettyyn neljänteen kauppaa tukevan avun yleiseen tarkasteluun, joka toi esille hyödyt, joita kehitysmaat saavat globaaleista arvoketjuista; korostaa kuitenkin, että osallistujat totesivat kauppaan liittyvien rajoitusten (esimerkiksi infrastruktuurin puutteet, korkeat kuljetus- ja toimituskustannukset, kaupan rahoituksen riittämätön saatavuus, kyvyttömyys houkutella suoria ulkomaisia investointeja, kilpailuetujen puute ja korkeat markkinoille pääsyn kustannukset) estävän kehitysmaiden yrityksiä liittymästä arvoketjuihin tai etenemästä niissä;

9.  tunnustaa maatalouden merkityksen; katsoo, että EU:n olisi tuettava toimenpiteitä, joilla puututaan kehitysmaiden aitoihin elintarviketurvaa koskeviin huolenaiheisiin; muistuttaa tässä yhteydessä, että EU:n olisi varmistettava ulkoisen toimintansa alaan kuuluvien eri politiikkojen, eli kehitysyhteistyöpolitiikan ja yhteisen kauppapolitiikan välinen johdonmukaisuus Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 205–208 artiklan ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaisesti ja ottaen huomioon sekä EU:n jäsenvaltioiden että kehitysmaiden tarpeet ja huolenaiheet;

10.  kehottaa teollisuusmaita ja nousevia talouksia noudattamaan EU:n ”Kaikki paitsi aseet” ‑aloitetta, jossa vähiten kehittyneille maille tarjotaan sataprosenttisesti tulleista ja kiintiöistä vapaa markkinoille pääsy, ja varmistamaan vähiten kehittyneisiin maihin sovellettavan, palveluita koskevan erivapauden täytäntöönpano;

11.  katsoo, että kaupan helpottamista koskeva sitova sopimus hyödyttäisi merkittävästi kaikkia WTO:n jäseniä sekä erityisesti kehitysmaita ja asianosaisia talouden toimijoita, koska se lisäisi avoimuutta ja oikeusvarmuutta, vähentäisi hallinnollisia kustannuksia ja lyhentäisi tullimenettelyjä ja koska jäsenet ja talouden toimijat voivat siten hyödyntää täysimääräisesti alueellisten ja globaalien toimitusketjujen yleistymisen tarjoamat mahdollisuudet ja antaa pk-yrityksille mahdollisuuden hyötyä entistä avoimemmista markkinoista; huomauttaa, että kehitysmaille olisi edelleenkin tarjottava tukea valmiuksien kehittämiseen ja teknistä apua, jotta ne voivat lisätä tuotantokapasiteettiaan ja saada siten itselleen entistä suuremman osuuden globaalien arvoketjujen lisäarvosta;

12.  muistuttaa, että EU:n äskettäin teettämässä, Dohan kehitysohjelman vaikutuksia koskevassa tutkimuksessa todetaan, että kaupan helpottaminen voi rahassa mitattuna vastata tavaroiden ja palvelujen vapauttamisesta yhteensä saatavia voittoja; muistuttaa, että jo yksistään tullimenettelyjen parantaminen voisi lisätä maailman bruttokansantuotteeseen vuosittain 68 miljardia euroa ja että monille kehitysmaille kaupan helpottaminen olisi niiden pääasiallinen tulonlähde;

13.  katsoo, että WTO:n tasolla on kiinnitettävä asianmukaista huomiota kaupan ja investointien esteisiin, jotka vaikuttavat palvelualoihin, kuten tieto- ja viestintätekniikkaan ja televiestintään, ammattilaisille ja liike-elämälle tarjottaviin palveluihin, rahoituspalveluihin, sähköiseen kaupankäyntiin, rakentamiseen sekä vähittäismyyntiin ja jakeluun; katsoo, että tällaisilla tullien ulkopuolisilla toimilla, joita ovat myös kotimaiset säännökset, omistusta koskevat rajoitukset ja monet kriisitoimet (mukaan lukien julkisten hankintojen syrjivät määräykset), on erityisen suuri merkitys, kun otetaan huomioon palvelujen kaupan korkeampi lisäarvo ja EU:n asema suurimpana palveluiden viejänä;

14.  pitää näin ollen myönteisenä useammankeskistä palvelukauppasopimusta koskevien neuvotteluiden aloittamista, mikä tukee kahdeksannen ministerikokouksen tavoitetta pohtia uusia keinoja, joilla WTO:n jäsenet voivat edistää palvelukaupan vapauttamista; korostaa EU:n sitoutumista tätä alaa koskevien ponnisteluiden edistämiseen ja siihen tavoitteeseen pyrkimiseen, että palvelukauppasopimus ”monenvälistetään” siirtämällä siihen palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) ytimen muodostavat määritelmät, säännöt ja periaatteet; korostaa, että on tärkeää varmistaa, että mahdollinen sopimus on kunnianhimoinen, että sillä laajennetaan ja syvennetään palvelukaupan vapauttamista koskevia sääntöjä säilyttäen samalla WTO:n jäsenvaltioiden kansallisen politiikan tavoitteet sekä niiden oikeuden säännellä yleisen edun mukaisia palveluja ja tehdä kahden- ja monenvälisiä sitoumuksia ja että lopputulos muodostaa kiinteän osan WTO:n sopimusjärjestelmästä;

15.  katsoo, että teknologiasiirrot voivat edistää talouskasvua ja lisätä kauppaa; pitää informaatioteknologiasopimuksen laajentamista koskevien neuvottelujen jatkamista myönteisenä, sillä laajentaminen lisää sopimuksen piiriin kuuluvien tuotteiden ja maiden määrää; kannustaa voimakkaasti kaikkia neuvotteluosapuolia pyrkimään edelleen pääsemään sopimukseen ajoissa yhdeksättä ministerikokousta varten;

16.  suhtautuu myönteisesti maaliskuussa 2012 sovittuun WTO:n useammankeskisen julkisia hankintoja koskevan sopimuksen tarkistamiseen ja pitää tärkeänä, että tarkistettu julkisia hankintoja koskeva sopimus pyritään ratifioimaan EU:n tasolla ennen yhdeksättä ministerikokousta, jotta voidaan antaa sysäys tarkistetun sopimuksen voimaantulolle vuonna 2014; katsoo, että selkeyttämällä ja tiukentamalla hankintamenettelyjä koskevia sääntöjä tehdään julkisista hankinnoista entistä avoimempia ja lisätään sopimuksen allekirjoittajille avautuvia mahdollisuuksia, mihin myös sopimuksen piiriin kuuluvien tavaroiden, palveluiden ja yksikköjen määrän lisääntyminen myötävaikuttaa; kehottaa WTO:n jäseniä ja erityisesti kehitysmaita ja tämänhetkisiä GPA-sopimuksen tarkkailijoita harkitsemaan sopimukseen liittymistä, jotta ne voivat hyödyntää kehitysmaita koskevia uusia, joustavuutta lisääviä sääntöjä ja korjata itselleen sopimuksen tarjoamat edut;

17.  pitää myönteisenä kesäkuussa 2013 tehtyä päätöstä jatkaa teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia (TRIPS) koskevaa poikkeusjärjestelyä kahdeksalla vuodella 1. heinäkuuta 2021 asti vähiten kehittyneiden maiden osalta ja katsoo, että päätös on yksi lisäosoitus pyrkimyksestä varmistaa, että maailman kauppajärjestelmä ei sovella yhtä kaikille sopivaa lähestymistapaa vaan ottaa huomioon kunkin kehitysmaan erityispiirteet;

18.  kannustaa WTO:n jäseniä tukemaan ennakoivasti WTO:n pyrkimyksiä luoda toimivat yhteydet muihin kansainvälisiin järjestöihin, joiden toiminta vaikuttaa maailmankauppaa koskeviin neuvotteluihin, kuten Kansainvälinen työjärjestö, Maailman terveysjärjestö sekä YK ja sen virastot ja elimet, esimerkiksi YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö, YK:n ympäristöohjelma, YK:n kehitysohjelma ja YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimus sekä IMF, Maailmanpankki ja OECD, jotta voidaan varmistaa vastavuoroinen tuki sekä kaupallisten ja muiden kuin kaupallisten näkökohtien välinen synergia; tukee pyrkimyksiä, joiden tavoitteena on sopia kansainvälisistä normeista ja sääntely-yhteistyöstä;

19.  kehottaa pohtimaan syvällisesti kysymystä kauppaan liittymättömien näkökohtien huomioimisesta WTO:n säännöissä, jotta jäsenet voivat tavoitella hyväksyttäviä poliittisia tavoitteita ja samalla turvata pääsyn markkinoille; korostaa tässä yhteydessä, että on tarpeen tukea lujasti pyrkimyksiä hyväksyä ja panna tehokkaasti täytäntöön sosiaalisia sekä työtä, ympäristöä ja ihmisoikeuksia koskevia kansainvälisiä normeja ja että kehitysmaille olisi myönnettävä tarvittavaa tukea, jotta ne kykenevät täyttämään tällaiset normit;

20.  on vakuuttunut siitä, että jos kehitysmaita ei eritellä riittävällä tavalla, vaikka niiden taloudellisessa kehitystasossa ja erityistarpeissa on suuria eroja, se voi muodostua esteeksi tehokkaiden toimenpiteiden hyväksymiselle näiden maiden auttamiseksi Dohan kierroksella esitetyn tavoitteen mukaisesti ja on vahingoksi eniten avun tarpeessa oleville kehitysmaille; kehottaa edistyneitä kehitysmaita kantamaan oman osansa vastuusta jo käynnissä olevalla kierroksella ja osallistumaan oman kehitystasonsa ja alakohtaisen kilpailukykynsä mukaisella panoksella;

21.  katsoo, että olisi vakavasti harkittava kehitysmaiden ja myös kaikkien muiden WTO:n jäsenvaltioiden jakamista luokkiin tai alaluokkiin myös muiden kuin bruttokansantuloon liittyvien objektiivisten kriteerien avulla, jotta nykyisiä tai neuvoteltavina olevia sopimuksia voitaisiin mahdollisesti soveltaa eritellysti;

22.  katsoo, että on keskeisen tärkeää saattaa pitkään jatkunut Dohan kierros päätökseen täyttämällä sen kehitystä koskeva toimeksianto; kehottaa näin ollen kaikkia WTO:n jäseniä tarkastelemaan kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja tämä lopullinen tavoite mielessä pitäen tasapainoisen lopputuloksen saavuttamiseksi;

23.  painottaa, että EU:n on jatkettava johtavassa roolissaan toimimista konkreettisen edistyksen lisäämiseksi meneillään olevissa WTO:n neuvotteluissa ja kehitysyhteistyötä koskevan Dohan kierroksen saattamiseksi täysimääräisesti päätökseen lähitulevaisuudessa sekä vähiten kehittyneiden maiden täysimääräisen maailmankauppaan osallistumisen helpottamisessa toimimalla siltana WTO:n jäsenvaltioiden erilaisten näkökantojen välillä;

24.  korostaa WTO:n olennaisen tärkeää merkitystä sitovien sitoumusten täytäntöönpanossa ja noudattamisen valvonnassa sekä kauppakiistojen ratkaisemisessa;

25.  katsoo, että WTO:n jäsenten olisi kuitenkin tehostettava ponnistelujaan muilla Dohan ministerikokouksen julkilausumassa yksilöidyillä aloilla, kuten ympäristötuotteiden ja ‑palvelujen kaupan alalla, jolla voi olla merkittävä vaikutus kestävään kehitykseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan; kehottaa WTO:n jäseniä ottamaan huomioon APEC:n ympäristöhyödykkeiden luettelon; kehottaa EU:ta jatkamaan ponnisteluja, joilla pantaisiin alulle ympäristöteknologiasopimus, jolla vähennettäisiin ympäristöteknologiatuotteiden tulleja ja pyrittäisiin selkeyttämään WTO:n sääntöjen ja monenvälisten ympäristösopimusten oikeudellista suhdetta;

26.  kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että parlamentti voi edelleen osallistua tiiviisti Balilla 3.–6. joulukuuta 2013 pidettävän yhdeksännen ministerikokouksen valmisteluihin, että se pidetään tiiviisti ajan tasalla ja että sitä tarvittaessa konsultoidaan ministerikokouksen kuluessa; kehottaa komissiota jatkamaan muiden WTO:n jäsenten kannustamista siihen, että WTO:n parlamentaarisen ulottuvuuden merkitystä lisätään;

27.  kehottaa WTO:n jäseniä varmistamaan demokraattisen legitiimiyden vahvistamalla WTO:n parlamentaarista ulottuvuutta; korostaa tässä yhteydessä tarvetta varmistaa, että parlamentaarikot pääsevät entistä helpommin mukaan kauppaneuvotteluihin ja voivat osallistua WTO:n päätösten laadintaan ja täytäntöönpanoon ja että kauppapolitiikkaa valvotaan asianmukaisella tavalla kansalaisten eduksi; kehottaa siksi perustamaan pysyvän Euroopan parlamentin valtuuskunnan WTO:ssa;

28.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä WTO:n pääjohtajalle.

(1) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 155. (2) EUVL C 259 E, 29.10.2009, s. 77. (3) EUVL C 9 E, 15.1.2010, s. 31. (4) EUVL C 286 E, 22.10.2010, s. 1. (5) EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 84.