Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2013/2152(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0418/2013

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0418/2013

Keskustelut :

PV 10/12/2013 - 19
CRE 10/12/2013 - 19

Äänestykset :

PV 11/12/2013 - 4.24
CRE 11/12/2013 - 4.24
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2013)0575

Hyväksytyt tekstit
PDF 222kWORD 132k
Keskiviikko 11. joulukuuta 2013 - Strasbourg
Ihmisoikeudet maailmassa 2012 ja EU:n toiminta tällä alalla
P7_TA(2013)0575A7-0418/2013

Euroopan parlamentin päätöslauselma 11. joulukuuta 2013 vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2012 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla (2013/2152(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja muut YK:n ihmisoikeussopimukset ja -välineet,

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhatjulistuksen (A/Res/55/2) ja asiaankuuluvat YK:n yleiskokouksen päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 artiklan,

–  ottaa huomioon neuvoston 6. kesäkuuta 2013 hyväksymän EU:n vuosikertomuksen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2012,

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2011 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(1),

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 ulkoasiainneuvostossa hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman (11855/2012),

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n ihmisoikeusstrategian tarkistamisesta(2),

–  ottaa huomioon 25. heinäkuuta 2012 annetun neuvoston päätöksen 2012/440/YUTP ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan nimittämisestä(3),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2012 antamansa suosituksen ihmisoikeuksista vastaavasta Euroopan unionin erityisedustajasta(4),

–  ottaa huomioon 14. toukokuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät aiheesta ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma”,

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 antamansa suosituksen unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ja Euroopan komission varapuheenjohtajalle, neuvostolle ja komissiolle Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaation ja toiminnan tarkistamisesta vuonna 2013(5),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin suuntaviivat ihmisoikeuksista ja kansainvälisestä humanitaarisesta oikeudesta(6),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin suuntaviivat uskonnon- tai uskonvapauden edistämisestä ja suojelemisesta ja 13. kesäkuuta 2013 antamansa suosituksen neuvostolle luonnoksesta EU:n suuntaviivoiksi uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämisestä tai suojelemisesta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin suuntaviivat homo- ja biseksuaalisten sekä trans- ja intersukupuolisten henkilöiden (HLBTI) kaikkien ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi,

–  ottaa huomioon neuvoston 13. joulukuuta 2001 hyväksymät ja 19. tammikuuta 2009 tarkistamat ihmisoikeuksista käytävää vuoropuhelua koskevat Euroopan unionin suuntaviivat,

–  ottaa huomioon 8. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman korruptiosta julkisella ja yksityisellä sektorilla ja sen vaikutuksista ihmisoikeuksiin kolmansissa maissa(7),

–  ottaa huomioon 7. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston 22. istunnosta(8),

–  ottaa huomioon 17. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n tuesta Kansainväliselle rikostuomioistuimelle: vastaukset haasteisiin ja ongelmien ratkaiseminen(9),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta(10),

–  ottaa huomioon 20. maaliskuuta 2013 annetun Euroopan komission ja Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan yhteisen tiedonannon ”Euroopan naapuruuspolitiikka: kohti vahvempaa kumppanuutta” (JOIN(2013)4) ja 25. toukokuuta 2011 annetun yhteisen tiedonannon ”Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten” (COM(2011)0303),

–  ottaa huomioon demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) strategia-asiakirjan 2011–2013 ja komission ehdotuksen EIDHR:n uudeksi varainhoitoasetukseksi vuosiksi 2014–2020 (COM(2011)0844),

–  ottaa huomioon 29. maaliskuuta 2012 antamansa suosituksen neuvostolle järjestelyistä eurooppalaisen demokratiarahaston mahdollista perustamista varten(11),

–  ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksien puolustajien hyväksi toteutettavista Euroopan unionin toimista(12),

–  ottaa huomioon 7. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman demokratiakehitystä edistävästä EU:n ulkopolitiikasta(13),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa(14),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 20. joulukuuta 2012 antaman päätöslauselman 67/176 kuolemanrangaistuksen soveltamisen keskeyttämisestä,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325 (2000), 1820 (2008), 1888 (2009) 1889 (2009), 1960 (2010) ja 2016 (2013) naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

–  ottaa huomioon neuvoston 13. toukokuuta 2011 hyväksymän raportin EU:n indikaattoreista kokonaisvaltaiselle lähestymistavalle naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 täytäntöönpanoon EU:ssa,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevat YK:n päätöslauselmat, viimeisimpänä 4. huhtikuuta 2012 annetun päätöslauselman (66/141),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksista sekä sosiaali- ja ympäristönormeista kansainvälisissä kauppasopimuksissa(15),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman kansainvälisestä kauppapolitiikasta ja ilmastonmuutoksen haasteista(16),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman yritysten yhteiskuntavastuusta kansainvälisissä kauppasopimuksissa(17),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0418/2013),

A.  katsoo, että erilaiset siirtymäprosessit, kuten kansannousut, konfliktit ja konfliktien jälkeiset tilanteet, sekä jumiutuneet siirtymäprosessit autoritaarisissa maissa ovat asettaneet kasvavia haasteita ihmisoikeuksia ja demokratiaa maailmassa tukevalle EU:n toiminnalle; katsoo, että EU:n vuosikertomus ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2012 osoittaa, että EU:n on jatkettava joustavien poliittisten ratkaisujen kehittämistä; katsoo, että EU:n perustavanlaatuisin poliittinen valinta liittyy sinnikkyyteen ja poliittiseen päättäväisyyteen pysyä uskollisena Euroopan unionin perusarvoille haastavina aikoina muiden poliittisten tavoitteiden ja intressien painon alla;

B.  ottaa huomioon, että oikeus, oikeusvaltioperiaate, vastuunalaisuus, avoimuus ja vastuullisuus, rankaisematta jättämisen torjuminen, oikeudenmukaiset oikeudenkäynnit ja riippumaton oikeuslaitos ovat ihmisoikeuksien suojelun välttämättömiä elementtejä;

C.  katsoo, että SEU-sopimuksen 21 artiklalla lujitettiin entisestään EU:n sitoutumista kansainvälisen tason toimiin, jotka perustuvat demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuteen ja jakamattomuuteen, ihmisarvon kunnioittamiseen, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteisiin sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteiden kunnioittamiseen ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen;

D.  ottaa huomioon, että Kööpenhaminan poliittinen kriteeri – vakaat instituutiot, jotka takaavat demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien sekä vähemmistöjen kunnioittamisen ja suojelemisen – on edelleen keskeisellä sijalla laajentumisprosessissa;

E.  katsoo, että arabimaailman kansannousut saivat Euroopan unionin tunnustamaan menneiden toimien epäonnistumisen ja sitoutumaan ”enemmällä enemmän” ‑lähestymistapaan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelussa, joka perustui sitoumukseen mukauttaa EU:n kumppaneilleen antaman tuen määrä siihen, miten ne edistyvät poliittisissa uudistuksissa ja syvädemokratian rakentamisessa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisessa, mukaan lukien vapaat ja rehelliset vaalit, yhdistymis‑, ilmaisun- ja kokoontumisvapaus sekä tiedonvälityksen vapaus ja oikeusvaltioperiaate, jonka toteutumista valvoo riippumaton oikeuslaitos, ja ajatuksen-, omatunnon- ja uskonnon- tai vakaumuksenvapaus;

F.  ottaa huomioon, että toukokuussa 2012 annetuissa neuvoston päätelmissä komission laatimasta EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan muutossuunnitelmasta todetaan erityisesti, että kumppanimaille annettava tuki mukautetaan ”niiden kehitystilanteeseen ja sitoutumiseen ja edistykseen, jota ne ovat saavuttaneet ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja hyvän hallintotavan suhteen”; toteaa, että avun tehokkuutta käsittelevää korkean tason foorumia koskevassa viimeisimmässä EU:n yhteisessä kannassa luvataan, että kehitysyhteistyössä mainitaan järjestelmällisesti demokraattinen omavastuu, jolloin kumppanimaat ovat velvollisia edistämään kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä ja lujittamaan parlamenttien, paikallisviranomaisten, kansallisten tarkastuselinten ja vapaiden tiedotusvälineiden asemaa;

G.  ottaa huomioon, että neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2012 ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman, jotka velvoittavat EU:n toimielimet saavuttamaan useita konkreettisia poliittisia tavoitteita; ottaa huomioon, että neuvosto perusti heinäkuussa 2012 ihmisoikeuksista vastaavan Euroopan unionin erityisedustajan toimen ja nimitti ensimmäisen erityisedustajan; katsoo, että menettely uuden ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan toimintasuunnitelman hyväksymiseksi, jonka on määrä tulla voimaan tammikuussa 2015, kun nykyisen toimintasuunnitelman voimassaolo päättyy, on aloitettava keväällä 2014;

H.  ottaa huomioon, että eurooppalainen demokratiarahasto perustettiin lokakuussa 2012 ja sen tärkeimpänä tehtävänä on antaa suoria avustuksia demokratia-aktivisteille ja järjestöille, jotka pyrkivät saamaan aikaan demokratiaan siirtymisen EU:n naapurustossa ja muuallakin;

I.  ottaa huomioon, että Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) perustamisen yhteydessä vakuutettiin, että ihmisoikeuksien ja demokratian tukeminen on uutta EU:n diplomaattikuntaa yhdistävä punainen lanka; ottaa huomioon, että EU:n edustustojen verkosto kaikkialla maailmassa tarjoaa komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle uuden mahdollisuuden toteuttaa EU:n ihmisoikeuspolitiikkaa;

J.  toteaa korostaneensa edellisestä vuosikertomuksesta ja EU:n ihmisoikeusstrategian tarkistamisesta antamissaan päätöslauselmissa (jotka molemmat hyväksyttiin joulukuussa 2012) tarvetta uudistaa parlamentin omia käytäntöjä ihmisoikeuksien sisällyttämiseksi parlamentin toimiin ja tehostaa demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen loukkaukset tuomitsevien kiireellisten päätöslauselmien seurantaa;

K.  ottaa huomioon, että 27 EU:n jäsenvaltiossa marraskuussa ja joulukuussa 2012 toteutettu Euroopan parlamentin eurobarometritutkimus kansalaismielipiteestä osoittaa jälleen kerran, että ihmisoikeuksien suojeleminen on edelleen eurooppalaisten mielestä tärkein arvo; katsoo, että ihmisoikeuksien ja demokratian tukemista ulkoisissa toimissa koskevien EU:n julkituomien sitoumusten uskottava täytäntöönpano on ratkaisevan tärkeää, jotta EU:n ulkopolitiikka pysyy yleisesti uskottavana;

L.  ottaa huomioon, että joulukuussa 2012 Euroopan unionille myönnettiin Nobelin palkinto rauhan, sovinnon, demokratian ja ihmisoikeuksien edistämisestä Euroopassa;

Yleisiä asioita

1.  ottaa huomioon, että ihmisoikeudet ovat keskeisellä sijalla EU:n suhteissa kaikkiin kolmansiin maihin, myös sen strategisiin kumppaneihin; korostaa, että EU:n ihmisoikeuspolitiikan on oltava johdonmukaista perussopimusten velvoitteiden mukaisesti, sillä on varmistettava sisäisten ja ulkoisten toimien johdonmukaisuus ja ulkoisissa toimissa on vältettävä kaksinaismoraalia; kehottaa siksi hyväksymään EU:n ulkoasiainneuvoston ihmisoikeuksia ja strategisia kumppaneita koskevat päätelmät, joilla vahvistettaisiin jäsenvaltioille ja EU:n virkamiehille ihmisoikeuksiin liittyviä huolenaiheita koskeva yhteinen vähimmäistaso, jonka mukaisesti ihmisoikeuskysymyksiä on käsiteltävä strategisten kumppanien toimijoiden kanssa;

2.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, ihmisoikeuksista vastaavaa EU:n erityisedustajaa ja EUH:ta pitämään kiinni sitoumuksistaan ja ottamaan ihmisoikeudet ja demokratian huomioon EU:n suhteissa kumppaneihinsa, korkein poliittinen taso mukaan luettuna, käyttämällä kaikkia asiaankuuluvia EU:n ulkopolitiikan välineitä;

3.  tunnustaa kansalaisyhteiskunnan ratkaisevan aseman demokratian ja ihmisoikeuksien suojelemisessa ja edistämisessä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan läheisen yhteistyön ja kumppanuuden kansalaisyhteiskunnan kanssa, ihmisoikeuksien puolustajat mukaan luettuina; katsoo lisäksi, että EU:n olisi tuettava koko painoarvollaan ihmisoikeuksien, demokratian ja vapauden ja avoimuuden puolestapuhujia koko maailmassa;

4.  toteaa, että EU:n toimielinten ja kaikkien jäsenvaltioiden olisi omaksuttava avoimesti ja vastuullisesti vakaa ja johdonmukainen lähestymistapa ihmisoikeusrikkomuksiin kaikkialla maailmassa; katsoo, että havaitessaan jatkuvia ihmisoikeusrikkomuksia EU:n olisi esiinnyttävä yhtenäisenä ja varmistettava, että sen viesti menee perille sekä rikkomuksiin syyllistyville hallituksille että niiden kansalaisille; kehottaa ulkoasiainneuvostoa käymään vuosittain julkisen keskustelun ihmisoikeuksista;

5.  muistuttaa päätöksestään osallistua tiiviisti ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen täytäntöönpanoon ja tulla kuulluksi sen puitteissa;

EU:n vuosikertomus 2012

6.  suhtautuu myönteisesti EU:n vuosikertomukseen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2012; odottaa varapuheenjohtajalta / korkealta edustajalta jatkuvaa sitoutumista ja säännöllisiä raportointia parlamentille; kehottaa käymään aktiivisia ja rakentavia keskusteluja EU:n toimielinten kesken valmisteltaessa tulevia kertomuksia, jotka lisäävät EU:n toiminnan näkyvyyttä tällä alalla;

7.  katsoo, että vuosikertomuksesta olisi tultava olennainen väline yhteydenpidolle ja keskustelulle EU:n toiminnasta ihmisoikeuksien ja demokratian alalla; pitää siksi myönteisenä varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja EUH:n sitoumusta käyttää EU:n vuosikertomuksia ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman täytäntöönpanokertomuksina;

8.  panee merkille, että vuosikertomuksessa mainitaan ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan toiminta ja kannustaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja EUH:ta sisällyttämään kertomukseen perusteellisempia analyyseja, erityisesti kun on kyse erityisedustajan roolista strategiakehyksen ja toimintasuunnitelman täytäntöönpanossa, jotta hänen roolistaan ja työstään saataisiin riittävä kuvaus;

9.  antaa tunnustusta pyrkimyksille luetteloida EU:n eri toimia ihmisoikeuksien ja demokratian tukemisen alalla maakohtaisissa raporteissa, jotka tarjoavat runsaasti tietoa EU:n toimielinten työstä eri puolilla maailmaa; pitää kuitenkin valitettavana, että maakohtaisia raportteja varten ei ole vielä järjestelmällistä, selkeää ja johdonmukaista kehystä, joka mahdollistaisi EU:n toiminnan vaikuttavuuden ja tehokkuuden perusteellisemman analysoinnin;

10.  toistaa näkemyksensä siitä, että maakohtaisia raportteja olisi vahvistettava edelleen ja niiden olisi kuvastettava maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden täytäntöönpanoa ja siten niissä olisi viitattava erityisiin indikaattoreihin perustuviin arviointiperusteisiin, joilla määritetään sekä positiivisia että negatiivisia suuntauksia, arvioidaan EU:n toiminnan tehokkuutta ja tarjotaan perusteet, joilla EU:n tuki mukautetaan ihmisoikeuksien, demokratian, oikeusvaltioperiaatteen ja hyvän hallintotavan alalla saavutettuun edistykseen;

11.  pitää myönteisinä pyrkimyksiä sisällyttää parlamentin toiminta vuosikertomukseen, kehottaa hyödyntämään parlamentin saavutuksia ja potentiaalia, lukuisat parlamentin teettämät tutkimukset ja analyysit mukaan luettuina, ja kannustaa voimakkaasti varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja EUH:ta raportoimaan parlamentin päätöslauselmien, myös ihmisoikeusloukkauksista annettujen kiireellisten päätöslauselmien, johdosta toteutetuista EU:n toimista; kehottaa jatkuvaan tietojen vaihtamiseen ja yhteistyöhön parlamentin ja ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan välillä, erityisesti hätätilanteissa;

12.  suhtautuu myönteisesti EU:n vuosikertomukseen ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2012, sillä siinä esitellään EU:n aloittamia toimia, joilla edistetään ihmisoikeuksien, sukupuolten tasa-arvon, demokratian ja hyvän hallinnon yleistämistä kehitysyhteistyöpolitiikassa ja -välineissä;

EU:n poliittinen kehys

Strategiakehys ja toimintasuunnitelma

13.  toistaa pitävänsä ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevaa EU:n strategiakehystä ja toimintasuunnitelmaa tärkeänä virstanpylväänä pyrittäessä sisällyttämään ihmisoikeudet kaikkiin EU:n ulkoisiin toimiin; korostaa, että tarvitaan yleistä yhteisymmärrystä ja että EU:n ihmisoikeuspolitiikan koordinointia on tehostettava EU:n toimielinten ja jäsenvaltioiden välillä; kehottaa EUH:ta nopeuttamaan toimiaan, joilla lisätään jäsenvaltioiden omavastuuta tämän toimintasuunnitelman suhteen; vaatii sisällyttämään vuosikertomukseen jakson, jossa käsitellään toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa;

14.  korostaa sekä strategiakehyksessä että toimintasuunnitelmassa julkituotujen sitoumusten tehokkaan ja uskottavan täytäntöönpanon olennaisen tärkeää merkitystä; huomauttaa, että uskottavuus edellyttää riittävien resurssien varmistamista kohdennetuille ihmisoikeustoimille ja jatkuvaa valtavirtaistamista korkealla poliittisella tasolla, kuten ministeritasolla ja kolmansien maiden, myös strategisten kumppanien, kanssa pidettävissä huippukokouksissa;

15.  pitää valitettavana, että taloudelliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset oikeudet sivuutetaan suurelta osin EU:n ihmisoikeuspolitiikassa vastoin EU:n ilmaisemaa sitoutumista oikeuksien jakamattomuuteen ja keskinäiseen riippuvuuteen, ja kehottaa EUH:ta, komissiota ja jäsenvaltioita nopeuttamaan tämänsuuntaisia toimiaan myös työntekijöiden oikeuksien ja sosiaalisten oikeuksien alalla;

16.  panee merkille, että nykyinen toimintasuunnitelma päättyy vuoden 2014 lopussa; odottaa, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja ja EUH aloittavat oikea-aikaisen uudelleentarkastelun ja jäsenvaltioiden, komission, parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan kuulemisen, jotta voidaan hyväksyä uusi toimintasuunnitelma, joka tulee voimaan tammikuussa 2015;

Ihmisoikeuksista vastaava EU:n erityisedustaja

17.  on tietoinen ensimmäiselle ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle annetun toimeksiannon merkityksestä; kannustaa EU:n erityisedustajaa lisäämään EU:n ihmisoikeustoimien näkyvyyttä, valtavirtaistamista, johdonmukaisuutta, yhdenmukaisuutta ja tehokkuutta erityisesti naisten ja kaikkien vähemmistöjen oikeuksien oikeuksien alalla sekä huolehtimaan hiljaisen ja julkisen diplomatian välisestä tasapainosta toimeksiantoaan suorittaessaan; toistaa suosituksensa siitä, että EU:n erityisedustajan olisi toimitettava parlamentille säännöllinen raportti toiminnastaan ja selvitys aihekohtaisista ja maantieteellisistä painopisteistään ja varmistettava parlamentin esiin tuomien huolenaiheiden seuranta;

18.  kiittää EU:n erityisedustajaa avoimesta vuoropuhelusta, jota hän on käynyt parlamentin ja kansalaisyhteiskunnan kanssa ja jolla on luotu tärkeä käytäntö, jota olisi jatkettava ja lujitettava asianmukaisen avoimuuden ja vastuullisuuden varmistamiseksi; pitää myönteisenä EU:n erityisedustajan yhteistyötä alueellisten elinten kanssa ja monenvälisillä foorumeilla ja kannustaa häntä laajentamaan edelleen tällaista toimintaa;

19.  suhtautuu myönteisesti siihen, että yhteistyö ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan kanssa sisältyi Sahelin alueen EU:n erityisedustajan toimeksiantoon, ja kehottaa neuvostoa ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa omaksumaan tämän käytännön myös tulevien alueellisten EU:n erityisedustajien toimeksiannoissa;

Ihmisoikeuksia koskevat EU:n suuntaviivat

20.  suhtautuu myönteisesti uskonnon- tai uskonvapautta koskevien EU:n suuntaviivojen ja lesbojen, homojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten (LHBTI) ihmisoikeuksia koskevien suuntaviivojen hyväksymiseen; muistuttaa EUH:ta kuitenkin siitä, että on kunnioitettava hyvää toimielinten välistä käytäntöä ja parlamentin asiaankuuluvat poliittiset elimet on otettava oikeaan aikaan mukaan, kun kehitetään uusia strategisia välineitä, kuten suuntaviivoja, tai kun tarkistetaan olemassa olevia välineitä; palauttaa mieliin uskonnon- ja vakaumuksenvapauden suuntaviivoista neuvostolle antamansa suosituksen, jossa parlamentti ehdotti toimivia välineitä ja esitti suuntaviivojen käytännön täytäntöönpanoa koskevia ehdotuksia, jotta saavutettaisiin huomattavaa edistystä tämän perustavanlaatuisen ja yleismaailmallisen vapauden suojelemisessa ja edistämisessä; kiittää EUH:n ja neuvoston omaksumaa käytäntöä arvioida ja tarkistaa vanhoja suuntaviivoja; kannustaa EUH:ta omaksumaan täsmällisemmän arviointiprosessin, johon sisältyy perusteellinen sidosryhmien kuuleminen, jotta voidaan sopeutua muuttuviin olosuhteisiin;

21.  kehottaa EUH:ta ja neuvostoa kiinnittämään erityistä huomiota suuntaviivojen asianmukaisiin täytäntöönpanosuunnitelmiin; suosittaa lisäksi koulutuksen ja valistuksen lisäämistä EUH:n ja EU:n edustustojen henkilöstön keskuudessa sekä jäsenvaltioiden diplomaattien keskuudessa; ilmaisee erityisen huolensa kansainvälistä humanitaarista lainsäädäntöä koskevien suuntaviivojen sekä kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua koskevien suuntaviivojen täytäntöönpanosta;

Ihmisoikeusvuoropuhelu kolmansien maiden kanssa

22.  panee merkille jatkuvat vaikeudet saada aikaan konkreettisia tuloksia useissa EU:n ihmisoikeusvuoropuheluissa ja neuvotteluissa; kannustaa EU:ta etsimään uusia tapoja, joilla vuoropuhelun käymisestä huolta aiheuttavien kolmansien maiden kanssa tulisi tarkoituksenmukaisempaa; korostaa tarvetta jatkaa päättäväistä, kunnianhimoista ja avointa ihmisoikeuspolitiikkaa näissä vuoropuheluissa; kehottaa siksi EU:ta tekemään selkeät poliittiset johtopäätökset, kun ihmisoikeusvuoropuhelu ei ole rakentavaa, ja korostamaan tällaisissa tapauksissa tai jatkuvien ihmisoikeusrikkomusten tapauksissa poliittista vuoropuhelua, virallisia yhteydenottoja ja julkista diplomatiaa; varoittaa lisäksi suuntaamasta ihmisoikeuskeskusteluja pois korkean tason poliittisista vuoropuheluista;

23.  katsoo, että ihmisoikeusvuoropuheluilla ja -neuvotteluilla olisi lujitettava ja tuettava kansalaisyhteiskuntaa, ihmisoikeuksien puolustajia, ammattiyhdistyksiä, toimittajia, asianajajia ja parlamentaarikkoja, jotka vastustavat ja uhmaavat väärinkäytöksiä kotimaassaan ja vaativat oikeuksiensa kunnioittamista; kehottaa EU:ta varmistamaan, että ihmisoikeusvuoropuhelut ja -neuvottelut ovat kunnianhimoisia ja että niihin liittyy selvät julkiset arviointiperusteet, joiden mukaan niiden onnistumista voidaan mitata puolueettomasti;

24.  muistuttaa, että julkisen ja yksityisen sektorin korruptio kasvattaa ja pahentaa epätasa-arvoa ja syrjintää, kun on kyse kansalaisoikeuksien ja poliittisten, taloudellisten tai sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien yhdenvertaisesta nauttimisesta, ja korostaa, että korruptioon ja ihmisoikeusrikkomuksiin liittyy todistetusti vallan väärinkäyttöä, vastuunalaisuuden puutetta ja erilaisia syrjinnän muotoja; vaatii varmistamaan ulkoisen avun ja julkisten talousarvioiden vastuunalaisuuden ja avoimuuden mahdollisimman korkean tason suhteessa EU:n talousarvioon ja ulkoiseen apuun;

Maakohtaiset ihmisoikeusstrategiat ja ihmisoikeusalan yhteyspisteet

25.  panee merkille EUH:n toteuttamat toimet maakohtaisten EU:n ihmisoikeusstrategioiden ensimmäisen syklin loppuun saattamiseksi; muistuttaa tukevansa tavoitetta, jonka mukaan paikan päällä oleville EU:n edustustoille ja jäsenvaltioiden suurlähetystöille annetaan omavastuuta maakohtaisesta strategiasta samalla kun varmistetaan laadunvalvonta ylemmällä hallinnon tasolla; pitää kuitenkin valitettavana maakohtaisten strategioiden sisältöön liittyvää avoimuuden puutetta; toistaa vaatimuksensa vähintään kunkin maakohtaisen strategian tärkeimpien painopisteiden julkistamisesta ja parlamentin oikeudesta tutustua strategioihin asianmukaisen valvonnan varmistamiseksi; kannustaa EU:ta tekemään julkisen arvioinnin EU:n maakohtaisten ihmisoikeusstrategioiden ensimmäisen syklin aikana saaduista opeista ja määrittämään parhaita käytäntöjä seuraavaa sykliä varten;

26.  suhtautuu myönteisesti lähes valmiiseen ihmisoikeusalan yhteyspisteiden verkostoon EU:n edustustoissa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja EUH:ta laatimaan suunnitelman siitä, miten tätä verkostoa voidaan käyttää, jotta sen koko potentiaali voidaan hyödyntää; kehottaa EU:n edustustoja julkaisemaan kaikkien ihmisoikeusalan yhteyspisteiden ja ihmisoikeuksien puolustajia varten nimettyjen EU:n yhteyshenkilöiden yhteystiedot;

Ihmisoikeudet EU:n kauppapolitiikassa

27.  kannattaa käytäntöä sisällyttää oikeudellisesti sitovia ihmisoikeuslausekkeita, joista ei voi neuvotella, kaikkiin EU:n kolmansien maiden kanssa tekemiin kansainvälisiin sopimuksiin ja katsoo, että ihmisoikeuslausekkeet olisi myös sisällytettävä järjestelmällisesti kauppasopimuksiin; kehottaa seuraamaan tarkasti niiden täytäntöönpanoa ja raportoimaan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle niiden arvioinnista ja ehdotetuista toimista;

28.  huomauttaa, että parlamentin olisi evättävä hyväksyntänsä kansainvälisiltä sopimuksilta, jos tapahtuu vakavia ihmisoikeusrikkomuksia;

29.  muistuttaa, että tarkistettu GSP-järjestelmä tulee voimaan 1. tammikuuta 2014; pitää myönteisenä GSP+-järjestelmän jatkamista, sillä kyse on järjestelmästä, jossa maat saavat ylimääräisiä tullietuuksia, kun ne ovat ratifioineet ja panneet täytäntöön 27 keskeistä ihmisoikeuksia, työtä ja ympäristöä koskevaa yleissopimusta; muistuttaa mahdollisuudesta keskeyttää GSP-, GSP+- ja kaikki paitsi aseet (EBA) -etuuksien myöntäminen vakavien ihmisoikeusrikkomuksien johdosta; kehottaa komissiota asettamaan GSP+-ehtojen täyttämistä koskevan arvioinnin julkisesti saataville avoimuuden ja vastuullisuuden lisäämiseksi;

30.  kehottaa lisäksi EU:ta laatimaan ja hyväksymään erityisiä poliittisia suuntaviivoja ihmisoikeuksien tehokkaasta sisällyttämisestä kauppa- ja investointisopimuksiin, jotta varmistettaisiin yhdenmukaiset menetelmät ja täsmällisyys ihmisoikeuksia koskevissa vaikutustenarvioinneissa;

Ihmisoikeudet EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa

31.  korostaa, että Busanin tehokasta kehitysyhteistyötä koskevassa kumppanuudessa kehotetaan kansainvälistä yhteisöä ottamaan kansainvälisessä yhteistyössä käyttöön ihmisoikeuksiin perustuva lähestymistapa, jotta voidaan tehostaa kehitysyhteistyötoimia;

32.  kehottaa komissiota tekemään EU:n kehitysyhteistyöhankkeille kattavat vaikutustenarvioinnit, joissa olisi tarkasteltava myös ihmisoikeustilanteeseen kohdistuvia vaikutuksia, jotta voidaan varmistaa, että EU:n kehitysyhteistyötoimet eivät edistä syrjittyjen väestönosien enempää marginalisoitumista ja että EU:n varat jaetaan oikeudenmukaisesti saman maan eri alueiden kesken niiden tarpeista ja kehitystasosta riippuen;

33.  muistuttaa, että komission ja EUH:n olisi oltava vastuussa ihmisoikeuksiin perustuvan lähestymistavan ottamisesta tulevaan ohjelmasuunnitteluun;

34.  katsoo, että kansallisilla parlamenteilla ja kansalaisjärjestöillä on merkittävä rooli ihmisoikeuksia koskevien määräysten tehokkaassa täytäntöönpanossa, ja korostaa, että niiden osallistumiseksi päätöksentekoon olisi varmistettava suotuisat olosuhteet, jotta kehitysyhteistyöstrategioita koskevissa poliittisissa valinnoissa voidaan vahvistaa aitoa omavastuuta;

Euroopan unionin toimet siirtymäprosesseissa

35.  panee merkille viime vuosilta saadun selvän näytön siitä, että on olennaisen tärkeää, että EU:n ulkopolitiikka kohdistetaan asianmukaisesti dynaamisiin siirtymäprosesseihin kolmansissa maissa; kannustaa EU:ta edelleen oppimaan aiemmista niin positiivisista kuin negatiivisistakin kokemuksista, välttämään tiettyjen poliittisten virheiden toistamista ja vakiinnuttamaan parhaita käytäntöjä, joilla voidaan vaikuttaa demokratisoitumisprosesseihin ja lujittaa niitä; on tietoinen siitä, että politiikalta edellytetään joustavuutta erilaisissa tilanteissa, ja kannustaa kehittämään politiikan välineitä, joita voitaisiin soveltaa erilaisiin siirtymäskenaarioihin, jotta ihmisoikeuksien ja demokratian tukemiseen tarkoitetut toimet voitaisiin sisällyttää EU:n lähestymistapaan joustavalla ja uskottavalla tavalla;

36.  korostaa, että on luotava yhteys poliittisen siirtymäprosessin ja demokratisoitumisen sekä ihmisoikeuksien kunnioittamisen, oikeuden, avoimuuden, vastuullisuuden, sovinnon ja oikeusvaltion edistämisen sekä demokraattisten instituutioiden vakiinnuttamisen välille ottamalla asianmukaisesti huomioon sukupuolten tasa-arvo ja nuoriso-oikeus; painottaa oikeutta hyvittää edellisen hallinnon tekemiä ihmisoikeusrikkomuksia; korostaa, että EU:n olisi aina kannatettava asiayhteydestä riippuvaa lähestymistapaa siirtymäkauden oikeusjärjestelyissä ja noudatettava samalla vastuuvelvollisuuden periaatetta ihmisoikeusloukkausten ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkausten suhteen;

37.  korostaa, että EU:n olisi annettava täysi tukensa maille, jotka ovat syrjäyttäneet autoritaariset hallinnot ja joissa ollaan siirtymässä demokratiaan, tukemalla kansalaisyhteiskuntaa ratkaisevana toimijana oikeusvaltion, vastuullisuuden ja avoimuuden puolustamisessa sekä poliittista muutosta ja osallistumista ajavien yhteiskunnallisten liikkeiden edistämisessä; muistuttaa, että poliisia, armeijaa ja oikeuslaitosta käytetään usein järjestelmällisten ihmisoikeusrikkomusten välineinä; korostaa siksi, että näissä elimissä on tehtävä institutionaalisia uudistuksia vastuullisuuden ja avoimuuden lisäämiseksi siirtymäprosesseissa;

38.  pitää EU:n ulkoisia rahoitusvälineitä tärkeänä välineenä, jolla edistetään ja puolustetaan EU:n arvoja ulkomailla; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti sitoumukseen asettaa ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltio EU:n ulkoisen toiminnan ytimeen; kehottaa lisäämään erilaisten aihekohtaisten ja maantieteellisten välineiden johdonmukaisuutta ja tehokkuutta tämän strategisen tavoitteen saavuttamiseksi;

39.  kannustaa voimakkaasti EU:ta tukemaan aktiivista ja riippumatonta kansalaisyhteiskuntaa koko maailmassa sekä poliittisesti että taloudellisesti erityisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen avulla; esittää, että unionin opiskelijavaihto-ohjelmien avaaminen EU:n ulkopuolisten maiden nuorille ja koulutusohjelmien kehittäminen nuoria ammattilaisia varten edistäisi nuorten aktiivista osallistumista demokratian rakentamiseen ja vahvistaisi kansalaisyhteiskuntaa; pitää valitettavana, että kokoontumisvapaus, joka on kaiken demokratiakehityksen perusedellytys ja erityisen arkaluonteinen aihe siirtymävaiheen maissa, vaikuttaa jäävän huomiotta ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa; kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita laatimaan kokoontumisvapautta koskevat suuntaviivat;

40.  suhtautuu myönteisesti perustettuun eurooppalaiseen demokratiarahastoon ja kehottaa sitä aloittamaan tuen tarjoamisen niille, jotka pyrkivät saamaan aikaan demokraattisen muutoksen, tarjoamalla niille tarpeita vastaavaa rahoitusta; kehottaa varmistamaan eurooppalaiselle demokratiarahastolle asianmukaisen rahoitustuen, jonka EU ja jäsenvaltiot takaavat; muistuttaa, että on ratkaisevan tärkeää välttää eurooppalaisen demokratiarahaston sekä EU:n ulkoisten välineiden toimivaltuuksien ja toimien päällekkäisyys ihmisoikeuksien ja demokratian alalla;

Laajentumispolitiikka, demokratisoituminen ja ihmisoikeudet

41.  korostaa laajentumisprosessin tärkeää merkitystä keinona tukea demokratisoitumista ja tehostaa ihmisoikeuksien suojelemista;

42.  pitää myönteisenä komission päätöstä asettaa oikeusvaltioperiaate laajentumisprosessin ytimeen; kehottaa EU:ta pysymään tarkkaavaisena laajentumisprosessin aikana ja vaatimaan sellaisten ihmisoikeuksien kannalta merkittävien säännösten tinkimätöntä täytäntöönpanoa, joita ovat esimerkiksi kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksien aktiivinen suojeleminen, jotta voidaan turvata näiden vähemmistöjen yhdenvertainen kohtelu koulutuksessa, terveydenhuollossa sekä sosiaalipalveluissa ja muissa julkisissa palveluissa, oikeusvaltion vakiinnuttaminen ja kaikkien korruption muotojen jyrkkä torjuminen, tehokas oikeussuoja ja toimet, joilla taataan perusvapaudet sekä täysimittainen ja todellinen tasa-arvo kansallisiin vähemmistöihin ja kansalliseen enemmistöön kuuluvien välillä kaikilla yhteiskunnallisen ja poliittisen elämän sekä talous- ja kulttuurielämän aloilla;

43.  korostaa, että Lähi-idän konfliktiin on löydettävä kiireellisesti oikeudenmukainen ja kestävä ratkaisu, jotta kahden valtion rinnakkaiselo toteutuisi siten, että itsenäinen, demokraattinen ja elinkykyinen Palestiinan valtio ja Israelin valtio voivat elää rinnakkain rauhanomaisesti ja turvallisesti vuonna 1967 kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä;

44.  panee erityisesti merkille, että vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen on yksi komission laajentumisstrategiassa 2012–2013 mainituista keskeisistä haasteista; kannustaa jäsenvaltioita sekä ehdokasvaltioita ja mahdollisia ehdokasvaltioita aloittamaan yleisen julkisen keskustelun vähemmistöjen hyväksymisestä ja niiden osallisuuden edistämisestä koulutusjärjestelmässä, kansalaisyhteiskuntaan osallistumisessa, elinolojen parantamisessa ja yleisessä valistuksessa; pitää valitettavana, että romaniyhteisö on erityisen heikossa asemassa kaikkialla Länsi-Balkanilla ja että tällä on haitallinen vaikutus kumppanuusprosesseihin; kehottaa asianomaisia maita toteuttamaan tehokkaita toimia syrjinnän ja erottelun sekä asunnon ja terveydenhoidon saannin kaltaisten ongelmien ratkaisemiseksi; tuomitsee yleisen vihan ja ennakkoluulojen lietsonnan sekä kielteiset teot ja sukupuoleen tai seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän tai haavoittuviin ryhmiin ja vammaisiin kohdistuvan syrjinnän; korostaa, että näitä ilmiöitä esiintyy toistuvasti monissa laajentumisprosessiin osallistuvissa maissa ja suurimmassa osassa jäsenvaltioita;

45.  toteaa, että tiedonvälityksen vapaus on yleisesti edennyt laajentumisprosessiin osallistuvissa maissa; pitää kuitenkin valitettavana, että tietyissä laajentumisprosessiin osallistuvissa maissa toimet ilmaisunvapauden varmistamiseksi ovat vähäisiä, mikä johtaa usein itsesensuuriin, asioihin puuttumiseen poliittisista syistä, taloudelliseen painostukseen sekä toimittajien häirintään ja väkivaltaiseen kohteluun; on vakavasti huolissaan tässä yhteydessä siitä, että ilmaisun- ja lehdistönvapauden rajoittaminen on lisääntynyt Turkissa;

Siirtymäprosessin asettamat haasteet naapuruuspolitiikassa

46.  on tietoinen haasteista, jotka liittyvät demokratiaan siirtymiseen eteläisessä ja itäisessä naapurustossa; panee merkille, että demokraattisten uudistusten erot ovat kasvaneet EU:n naapurustossa; muistuttaa, että kansalaisyhteiskunta ja ihmisoikeusjärjestöt ovat demokraattisessa siirtymävaiheessa tärkeitä; kannustaa siksi erottamaan toisistaan naapuruuspolitiikan eteläisen ja itäisen ulottuvuuden, jotta naapuruuspolitiikka voidaan kohdentaa tehokkaammin kunkin maantieteellisen alueen erityispiirteisiin ja -tarpeisiin;

47.  kehottaa EU:ta toimimaan johdonmukaisesti demokraattisena uudistuksia ajavana kumppanina naapurustossaan; tukee tässä yhteydessä tiiviimpää osallistumista assosiaatioprosesseihin naapurimaiden kanssa; panee merkille Vilnassa pidetyn huippukokouksen päätelmät ja kehottaa lujittamaan entisestään EU:n ja itäisen kumppanuuden maiden välisiä suhteita; tukee Ukrainan demokraattisia ja Eurooppa-myönteisiä prosesseja ja tuomitsee viimeaikaisen voimankäytön rauhanomaisissa mielenosoituksissa Kiovassa, sillä se rikkoo kokoontumisvapauden ja ilmaisunvapauden perusperiaatteita;

48.  suhtautuu myönteisesti EU:n uuteen lähestymistapaan, jolla pyritään lujittamaan kumppanuutta EU:n ja sen naapurustossa sijaitsevien maiden ja yhteiskuntien kanssa ja joka perustuu keskinäiseen vastuuseen ja yhteiseen sitoutumiseen ihmisoikeuksien, demokratian, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja oikeusvaltion yleismaailmallisiin arvoihin;

49.  panee huolestuneena merkille demokratisoitumisprosessin heikon tilan sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien heikkenemisen useimmissa naapuruuskumppanimaissa; painottaa, että hyvä hallintotapa, avoimuus, yhdistymis-, ilmaisun-, ajatuksen, omantunnon-, uskonnon- ja kokoontumisvapaus sekä tiedonvälityksen vapaus, oikeusvaltioperiaate ja riippumaton oikeuslaitos vahvistavat olennaisen tärkeällä tavalla demokratiaan siirtymistä; korostaa, että on tärkeää ylläpitää ja edistää sukupuolten tasa-arvoa ja naisten oikeuksia sekä sosiaalista kehitystä ja epätasa-arvon vähentämistä; toteaa, että kansalaisyhteiskunta on keskeisessä asemassa ja sen avulla voidaan saada kansalaisten tuki demokraattisille uudistuksille naapuruuskumppanimaissa;

50.  pitää valitettavana, että tietyissä maissa kansalaisyhteiskunnan järjestöt kohtaavat edelleen vakavia rajoituksia, kuten liikkumisen vapauden esteet, oikeusjutut kansalaisjärjestöjen johtajia ja ihmisoikeuksien puolustajia vastaan, hankalat hallinnolliset menettelyt, kunnianloukkauksia koskevien rikoslakien aggressiivinen käyttö kansalaisjärjestöjä vastaan tai niiden toiminnan kieltäminen täysin, ulkomailta tulevaa rahoitusta säätelevät rajoittavat säännöt tai taloudellisen tuen vastaanottamisen luvanvaraisuus; korostaa tässä yhteydessä eurooppalaisen demokratiarahaston merkitystä joustavana ja hienovaraisena keinona tukea yhteiskuntien esidemokraattista potentiaalia ennen demokraattista muutosprosessia ja sen aikana;

51.  pitää valitettavana, että kestävän poliittisen ratkaisun löytämisessä pitkittyneisiin konflikteihin ei ole edistytty; korostaa, että poliittisessa vuoropuhelussa olisi otettava kaikilta osin huomioon ja siinä olisi kunnioitettava täysimääräisesti asianomaisten maiden alueellista koskemattomuutta ja kansainvälisesti tunnustettuja rajoja; kehottaa EU:ta olemaan tässä suhteessa aktiivisempi;

52.  korostaa kansallisten ihmisoikeuselinten merkitystä kansallisen tason ihmisoikeusjärjestelmässä, johon kuuluvat ihmisoikeuksien seuranta ja valistus sekä loukkausten hyvittämisen varmistaminen; kehottaa EUH:ta ja komissiota kehittämään toimintatavan kansallisten ihmisoikeuselinten tueksi ja tukemaan kansallisten ihmisoikeuselinten perustamista ja lujittamista Pariisin periaatteiden mukaisesti ulkoisen avun painopistealueena, erityisesti eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen (ENPI) avulla;

53.  on edelleen huolestunut demokratian, oikeusvaltion ja perusvapauksien puuttumisesta sekä ihmisoikeuksien laiminlyömisestä Valko-Venäjällä;

54.  panee huolestuneena merkille valikoivan oikeudenkäytön tietyissä itäisissä naapuruuskumppanimaissa; muistuttaa, että EU on jatkuvasti pyytänyt vapauttamaan poliittisia vankeja, esimerkiksi Julija Tymošenkon Ukrainassa; toteaa, että poliittinen ja rikosoikeudellinen vastuu olisi selvästi erotettava maissa, jotka ovat sitoutuneet demokraattisiin arvoihin;

55.  tukee kaikkia toimia, jotka johtavat olennaisen tärkeään poliittiseen vuoropuheluun, jotta siirtyminen demokratiaan voisi edetä Egyptissä; ilmaisee syvän huolestuneisuutensa viimeaikaisista kriiseistä ja maan poliittisesta kahtiajaosta, myös armeijan ja muslimiveljeskunnan tukijoiden välisistä katutaisteluista, terrorismista ja väkivaltaisista yhteenotoista Siinailla; tuomitsee ääriliikkeiden vähemmistöihin kohdistaman väkivallan, koptilaisten kristittyjen yhteisöön kohdistuva väkivalta mukaan luettuna; ilmaisee tukensa demokratian puolesta toimivalle Egyptin kansalle, suhtautuu myönteisesti toimiin, joita Euroopan unioni ja varapuheenjohtaja / korkea edustaja ovat toteuttaneet kriisin ratkaisemiseksi, ja korostaa jälleen kerran, että tarvitaan kiireellisesti rakentavaa ja osallistavaa poliittista vuoropuhelua, jotta voidaan laatia selkeä etenemissuunnitelma todelliseen ja kestävään demokratiaan siirtymiseksi; kehottaa maan kaikkia poliittisia johtajia etsimään keinon vakavan pattitilanteen ratkaisemiseksi ja sopimaan konkreettisten luottamusta lisäävien toimien toteuttamisesta, jotta vältetään uuden verenvuodatuksen vaara ja maan jakautuminen; vaatii demokratiaprosessin nopeaa palauttamista sekä vapaiden ja rehellisten presidentin- ja parlamenttivaalien pitämistä täysin osallistavassa prosessissa; kehottaa Egyptin viranomaisia edistämään syrjimättömän ja tasavertaiset oikeudet kaikille takaavan perustuslain laatimista;

56.  kehottaa lopettamaan välittömästi naispuolisiin mielenosoittajiin ja naisten oikeuksien puolustajiin kohdistuvat kaikenlaiset väkivallanteot, seksuaalisen väkivallan ja muunlaisen halventavan kohtelun ja tutkimaan perusteellisesti ja puolueettomasti kaikki tällaiset tapaukset ja saattamaan täysimääräisesti vastuuseen niihin syyllistyneet henkilöt;

57.  on edelleen syvästi huolissaan Syyrian vakavasta tilanteesta; pitää äärimmäisen valitettavana kemiallisten aseiden käyttöä ja liiallista voimankäyttöä sekä siviiliväestöön ja vähemmistöihin kohdistuvaa väkivaltaa, joita ei voida pitää oikeutettuina missään olosuhteissa, pitää kauhistuttavana valtion väärinkäytösten laajuutta ja katsoo, että ne voivat olla rikoksia ihmisyyttä vastaan; tukee edelleen voimakkaasti YK:n ihmisoikeusvaltuutetun vaatimuksia siitä, että YK:n turvallisuusneuvoston olisi saatettava Syyrian tilanne Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsiteltäväksi; kehottaa kaikkia aseellisia ryhmiä lopettamaan välittömästi väkivallan maassa; ilmaisee syvän huolensa pitkään jatkuneesta humanitaarisesta kriisistä, pakolaisten tilanne mukaan luettuna, sekä sen vaikutuksista naapurimaihin ja alueen vakauteen; korostaa jälleen, että humanitaarisen avun antamisen niille, jotka tarvitsevat perushyödykkeitä ja ‑palveluja Syyriassa ja sen naapurimaissa, on oltava nyt kaikkein tärkeintä kansainväliselle yhteisölle ja Euroopan unionille; katsoo, että konfliktin ratkaisun avain löytyy poliittisista mekanismeista ja diplomaattisista prosesseista; korostaa kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskevan yleissopimuksen tinkimättömän täytäntöönpanon merkitystä; suhtautuu myönteisesti YK:n turvallisuusneuvoston hiljattaiseen päätöslauselmaan ja YK:n pääsihteerin ehdotukseen Geneven II konferenssin järjestämisestä joulukuussa 2013; tuomitsee kristittyjen ja muiden uskonnollisten vähemmistöjen vainoamisen Lähi-idässä;

58.  palauttaa mieliin Länsi‑Saharan tilanteesta 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman(18) ja ihmisoikeustilanteesta Sahelin alueella 22. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman(19), ja kehottaa takaamaan Länsi-Saharan kansan ihmisoikeudet sekä korostaa tarvetta käsitellä näitä oikeuksia Länsi-Saharassa ja Tindoufin leirillä, myös sitä, että noudatetaan yhdistymisvapautta, ilmaisunvapautta ja oikeutta osoittaa mieltä; vaatii vapauttamaan kaikki länsisaharalaiset poliittiset vangit; vaatii päästämään alueelle kansainväliset tarkkailijat, kansalaisjärjestöt ja tiedotusvälineet; tukee Länsi-Saharan tilanteen poliittista ratkaisemista oikeudenmukaisesti ja molemmille osapuolille hyväksyttävällä tavalla asiaa koskevien YK:n päätöslauselmien mukaisesti, mukaan lukien itsemääräämisoikeutta koskevat päätöslauselmat;

Siirtymäkauden oikeusjärjestelyt ja konfliktin jälkeisen rauhanrakentamisen haasteet

59.  katsoo, että vastuu aiemmista rikkomuksista on kestävän sovinnon rakennusprosessin olennainen osa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan naisten järjestelmällistä osallistumista rauhanprosesseihin sekä poliittiseen ja taloudelliseen päätöksentekoon myös demokraattisessa siirtymävaiheessa ja konfliktien ratkaisemisessa ja korostaa naisten osallistumisen ratkaisevaa merkitystä; vaatii, että rikolliset on saatettava Kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen, ja kehottaa jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötään Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa tässä suhteessa; pitää myönteisenä EUH:n aikomusta kehittää siirtymäkauden oikeusjärjestelyihin kohdennettu toimintatapa, jotta autetaan yhteiskuntia selviämään menneistä väärinkäytöksistä ja torjumaan rankaisemattomuutta, ja kannustaa kehittämään tätä toimintatapaa ajoissa; korostaa tarvetta käsitellä siirtymäkauden oikeusjärjestelyjä tavalla, joka on johdonmukainen EU:n kansainväliselle rikosoikeuskäytännölle yleisesti ja erityisesti Kansainväliselle rikostuomioistuimelle antaman tuen kanssa; kiinnittää erityistä huomiota EU:n kokemukseen Länsi-Balkanilla inspiraation lähteenä; kehottaa EU:ta tukemaan aktiivisesti YK:n erityisraportoijan vasta perustettua tehtävää, jonka tarkoituksena on edistää totuutta, oikeutta, vahingonkorvauksia ja takuita siitä, että tilanne ei toistu;

60.  tähdentää, että siirtymäkauden oikeusjärjestelyjä koskevassa EU:n lähestymistavassa olisi oltava keskeisenä tekijänä tuki oikeuslaitoksen institutionaalisille uudistuksille, jotta voidaan tehostaa oikeusvaltion toimintaa kansainvälisten normien mukaisesti; korostaa, että rikolliset, joiden rikoksista on jo aikaa, on asetettava syytteeseen kansallisissa tai kansainvälisissä tuomioistuimissa; tähdentää julkisen vuoropuhelun merkitystä menneisyyden kohtaamisessa ja asiaankuuluvaa uhrien kuulemista ja korvausohjelmia, myös vahingonkorvauksia; katsoo, että siirtymäkauden instituutioissa työskentelevän henkilökunnan taustojen tarkistamisella testataan siirtymäkauden oikeusjärjestelyjen luotettavuus;

61.  panee merkille, että johdonmukaisten toimintatapojen kehittäminen demokratiaan siirtymistä varten konfliktin jälkeisissä tilanteissa on erityisen monimutkaista; tähdentää siksi tarvetta tehostaa kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja humanitaarisen oikeuden normien noudattamista ja niiden seurantaa aseellisten konfliktien yhteydessä ja kannustaa EUH:ta tukemaan kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, jotka ovat omistautuneet edistämään sitä, että aseistautuneet valtiolliset ja muut kuin valtiolliset toimijat noudattaisivat humanitaarista oikeutta, keskittyen erityisesti naisten oikeuksiin ja lasten etuihin;

62.  tuomitsee mahdollisimman jyrkästi vakavat ihmisoikeusrikkomukset, joita on tehty aseellisten konfliktien yhteydessä viimeaikaisissa ja meneillään olevissa kriiseissä, esimerkiksi Syyriassa, Malissa, Kongon demokraattisessa tasavallassa ja Keski-Afrikan tasavallassa, ja erityisesti mielivaltaiset teloitukset, raiskaukset ja muun seksuaalisen väkivallan, kidutukset, mielivaltaiset pidätykset ja vangitsemiset varsinkin naisten ja lasten kohdalla, jotka ovat erityisen heikossa asemassa; kehottaa EU:ta torjumaan rankaisemattomuutta kaikissa näissä tapauksissa ja tukemaan näiden maiden sekä Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimia tekijöiden saattamiseksi oikeuden eteen; kannustaa EU:ta sisällyttämään kidutuksen ehkäisymekanismit kaikkiin EU:n ulkosuhteisiin liittyviin toimiin;

63.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja EUH:ta tarkastelemaan perusteellisesti traagisia tapahtumia Syyriassa, Libyassa ja Malissa sekä muissa viimeaikaisissa konflikteissa, jotta voidaan tarkistaa kansainvälistä humanitaarista oikeutta koskevat EU:n suuntaviivat ja pyrkiä niiden tehokkaampaan täytäntöönpanoon; kehottaa EU:ta tukemaan Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ja Sveitsin hallituksen meneillään olevaa aloitetta uudistaa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden nykyistä kansainvälistä hallintokehystä; kannattaa EU:n sitoutumista YK:n turvallisuusneuvoston uudistamiseen, jotta se voi vastata tehokkaasti nykyajan kriiseihin;

64.  suhtautuu myönteisesti tammikuussa 2014 käynnistettävään EU Aid Volunteers ‑aloitteeseen, jolla luodaan yli 8 000 EU:n kansalaiselle ja EU:n ulkopuoliselle kansalaiselle tilaisuus saada koulutusta ja osallistua humanitaarisiin operaatioihin kaikkialla maailmassa, ja toteaa, että lisäksi 10 000 ihmisen odotetaan tukevan EU Aid Volunteers -aloitetta internetissä vapaaehtoisina, joiden tehtävät voi suorittaa kotona tietokoneella;

65.  kehottaa EU:ta muodostamaan yhteisen kannan aseistetuista lennokeista;

Jumiutuneet siirtymäprosessit ja huolta aiheuttavat maat

66.  kiinnittää huomiota myös jumiutuneisiin siirtymäprosesseihin maissa ja alueilla, joissa vallassa oleva hallinto on pysäyttänyt tai tukahduttanut uudistusliikkeet ja siirtymäprosessit; kehottaa EU:ta jatkamaan ponnistelujaan saadakseen vallassa olevan eliitin näissä maissa samoin kuin muissa autoritaarisesti hallituissa huolta aiheuttavissa maissa aloittamaan uudistusprosessin, jotta voidaan kehittää vahvoja ja vakaita demokratioita, joissa kunnioitetaan oikeusvaltiota, ihmisoikeuksia ja perusvapauksia; on sitä mieltä, että näin on tehtävä kaikissa kumppanien kanssa käytävissä vuoropuheluissa, myös korkeimmalla poliittisella tasolla, hyödyntämällä EU:n ulkopolitiikan kaikkia asiaankuuluvia alueita, kuten kehitysyhteistyötä ja kauppaa;

67.  muistuttaa, että maissa ja alueilla, joissa siirtymäprosessit ovat jumiutuneet, tehdään vain vähän demokraattisia uudistuksia ja niistä puuttuu poliittinen vastuullisuus; toteaa, että kaikilla kansalaisilla on oikeus osallistua täysimääräisesti ja vapaasti poliittiseen elämään, johon kuuluu sellaisten vapaiden, rehellisten ja avoimien vaalien järjestäminen, joihin osallistuu enemmän kuin yksi puolue ja joissa tietoa saadaan erilaisista vaihtoehtoisista ja riippumattomista tiedotusvälineistä;

68.  pitää erittäin huolestuttuvana viimeaikaisia sortavia lakeja ja Venäjän viranomaisten mielivaltaista lainkäyttöä, joka on johtanut usein kansalaisjärjestöjen, kansalaisaktivistien, ihmisoikeuksien puolustajien, vähemmistöjen sekä lesbojen, homojen, biseksuaalien, transihmisten ja intersukupuolisten vainoamiseen, ja vaatii EU:ta ilmaisemaan tämän huolen kaikilla poliittisilla tasoilla; vaatii vapauttamaan Mihail Hodorkovskin ja muut poliittiset vangit ja pitää valitettavana oikeuden käyttöä politiikan välineenä; kehottaa Venäjän viranomaisia tutkimaan puolueettomasti ja saattamaan oikeuteen ne, jotka ovat vastuussa Sergei Magnitskin, Natalia Estemirovan, Anna Politkovskajan, Stanislav Markelovin ja Vasili Aleksanian kuolemasta; pitää valitettavana, että neuvosto ei ole ottanut huomioon parlamentin 23. lokakuuta 2012 antamaa suositusta Magnitskin tapauksesta; kehottaa siksi neuvostoa tekemään päätöksen, jolla laaditaan yhteinen EU:n luettelo virkamiehistä, jotka olivat osallisina Sergei Magnitskin kuolemaan; lisää, että tällä neuvoston päätöksellä olisi määrättävä näihin virkamiehiin kohdistettavista seuraamuksista; pitää erittäin huolestuttavana äärioikeiston aktivistiryhmien toimintaa, jossa ne ottavat LHBTI‑ihmisiin yhteyttä verkossa, houkuttelevat heidät ansaan ja pahoinpitelevät heidät sekä julkaisevat satoja videoita kyseisistä teoista verkossa; kehottaa EU:n edustustoa ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjä Venäjällä lisäämään tukeaan LHBTI‑ihmisten ihmisoikeuksien puolustajille asiaankuuluvien suuntaviivojen mukaisesti;

69.  ilmaisee huolensa riippumattomien toimittajien ja ihmisoikeusaktivistien jatkuvasta sortamisesta ja poliittisten toisinajattelijoiden vaimentamisesta Kuubassa; kiinnittää huomiota tekaistujen syytteiden perusteella tuomittujen tai tutkintavankeudessa pidettävien mielipidevankien tilanteeseen Kuubassa; kehottaa EUH:ta ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa edistämään YK:ssa kansainvälistä ja riippumatonta tutkintakomiteaa, jonka tavoitteena on selvittää, missä olosuhteissa kuubalaiset ihmisoikeuksien puolustajat ja rauhanomaiset toisinajattelijat Oswaldo Payá Sardiñas (Saharovin palkinnon saaja vuonna 2002) ja Harold Cepero kuolivat heinäkuussa 2012;

70.  korostaa, että Kiinan ihmisoikeustilanne edellyttää kansainvälistä seurantaa, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita osallistumaan aktiivisesti tähän seurantaan, koska ihmisoikeuksia koskeva EU:n ja Kiinan vuoropuhelu ei ole johtanut merkittäviin ja konkreettisiin tuloksiin; on edelleen huolissaan ihmisoikeuksien puolustajiin, asianajajiin, kansalaisaktivisteihin, toimittajiin ja bloggaajiin kohdistettujen rajoitusten lisääntymisestä; tukee kiinalaisten itsensä esittämää oikeutettua vaatimusta perusoikeuksien ja -vapauksien nauttimisesta; toteaa, että EU voisi toimia tässä suhteessa välittäjänä lisäämällä luottamusta, etsimällä uusia vuoropuhelumuotoja ja parantamalla jo olemassa olevia välineitä;

71.  kehottaa Kiinan viranomaisia aloittamaan vakavasti keskustelut tiibetiläisten kanssa, jotta voidaan arvioida syitä, joiden vuoksi monet ovat sytyttäneet itsensä tuleen; tuomitsee Tiibetin paimentolaisten pakolla toteutetut uudelleen sijoittamiset ja siirrot, jotka ovat uhka tiibetiläisten identiteettiin olennaisesti kuuluvan elämäntavan säilymiselle; kehottaa EUH:ta juuri hyväksyttyjen EU:n uskonnon- tai uskonvapautta koskevien suuntaviivojen mukaisesti kiinnittämään erityistä huomiota uskonnolliseen sortoon Tiibetissä, ja kehottaa Kiinaa lopettamaan Tiibetin buddhalaisuutta rajoittavat toimet; painottaa, että koulutusjärjestelmää on parannettava ottaen erityisesti huomioon kaksikielisen opetuksen alueella, jotta kansallinen identiteetti ja perintö säilyisivät ja nuorisotyöttömyyden syihin voitaisiin puuttua;

72.  on erittäin huolissaan Iranin ihmisoikeustilanteesta, uudistusmielisten jatkuvasta sortamisesta, poliittisten vankien ja mielipidevankien sekä uskonnon vuoksi vangittujen määrän kasvamisesta, bahá'i-yhteisön syrjinnästä ja vainosta, teloitusten jatkuvasti suuresta määrästä ja myös alaikäisten teloitusten suuresta määrästä, kidutuksen yleisyydestä, epäoikeudenmukaisista oikeudenkäynneistä ja takuita vastaan vapauttamisesta vaadituista kohtuuttomista summista sekä tiedon-, ilmaisun-, kokoontumis- ja uskonnonvapauden sekä koulutuksen ja liikkumisen vapauden pitkälle menevistä rajoituksista; on tyytyväinen siihen, että Iranissa on vapautettu useita mielipidevankeja, asianajaja ja Saharov-palkinnon saaja Nasrin Sotoudeh mukaan luettuna; kehottaa Iranin viranomaisia vapauttamaan kolme oppositiojohtajaa, Mehdi Karroubin, Zahra Rahnavardin ja Mir Hossein Mousavin, joita on pidetty syytteitä esittämättä kotiarestissa yli kaksi vuotta, sallimaan Iranin ihmisoikeuksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan käynnin maassa, pyrkimään kuolemanrangaistuksen soveltamisen keskeyttämiseen, poistamaan internetin sensuurin ja sallimaan ilmaisunvapauden Iranissa; panee merkille Iranin ja kansainvälisen yhteisön välisten diplomaattisten yhteyksien palauttamisen ja toivoo, että neuvotteluissa, joita käydään E3+3:n ja Iranin välillä Iranin ydinohjelmasta, saadaan aikaan tyydyttävä ja molempien osapuolten hyväksymä lopputulos;

73.  on äärimmäisen huolissaan Korean demokraattisen kansantasavallan huononevasta ihmisoikeustilanteesta, kiinnittää huomiota aiheesta antamaansa kiireellisiä asioita koskevaan päätöslauselmaan (työjärjestyksen 122 artikla) ja kehottaa Korean demokraattista kansantasavaltaa aloittamaan merkityksellisen ihmisoikeusvuoropuhelun Euroopan unionin kanssa; kehottaa Korean demokraattista kansantasavaltaa lopettamaan laittomat teloitukset ja tahdonvastaiset katoamiset, vapauttamaan poliittiset vangit ja antamaan kansalaisilleen matkustusvapauden sekä maassa että sen rajojen ulkopuolella; kehottaa Korean demokraattista kansantasavaltaa sallimaan ilmaisunvapauden ja vapaan kansallisen ja kansainvälisen tiedonvälityksen sekä sensuroimattoman pääsyn internetiin kansalaisilleen; toteaa, että kaikki Korean demokraattisen kansantasavallan provokatiiviset toimet ja sen kansalaisilleen asettamat rajoittavat toimenpiteet ovat johtaneet laajamittaiseen köyhyyteen ja aineelliseen puutteeseen;

74.  tuo esiin syvän huolensa Kashmirista, jossa kaikki siviileihin kohdistuva väkivalta on erittäin valitettavaa; on tietoinen siitä, että tunnistamattomia hautoja koskevat tutkimukset on aloitettu; vaatii kuitenkin asettamaan ihmisoikeuksien suojelumekanismit keskeiselle sijalle kaikissa pyrkimyksissä määritellä vastuu ja varmistaa tilivelvollisuus siviileihin kohdistuneista väärinkäytöksistä;

75.  kehottaa Euroopan unionia sitoutumaan koordinoituun ja osallistavaan strategiaan Sahelin alueella turvallisuuden lisäämiseksi ja ihmisoikeuksien edistämiseksi, jotta voidaan tehdä loppu ihmisoikeusloukkauksista, joita ovat kidutus, opposition edustajiin ja toimittajiin kohdistuvat usein mielivaltaiset pidätykset, rauhanomaisten mielenosoitusten tukahduttaminen, naisiin kohdistuva väkivalta, kuten raiskaukset, pakkoavioliitot tai sukuelinten silpominen, sekä etninen tai kastiin perustuva syrjintä, ja edistetään siten perusoikeudet ja -vapaudet takaavan oikeusvaltion vakiinnuttamista;

76.  pitää erittäin huolestuttavana yleistyvää suuntausta, jossa valtiot käyttävät väkivaltaa LHBTI‑ihmisiä vastaan useissa Saharan eteläpuolisen Afrikan maissa, varsinkin Ugandassa, Nigeriassa, Kamerunissa ja Senegalissa; tuomitsee vakavasti pyrkimykset ottaa käyttöön yhä enemmän sorron mahdollistavia lakeja maissa, joissa homoseksuaalisuus on jo kriminalisoitu; kehottaa muita parlamenttien jäseniä lopettamaan muun muassa uskonnollisten johtajien harjoittamaan populistiseen ja konservatiiviseen painostukseen taipumisen ja suojelemaan kaikkien kansalaisten, myös LHBTI‑ihmisten, oikeuksia; toteaa, että homoseksuaalisuus on yhä kriminalisoitu 76 maassa, joista viidessä siitä voi saada kuolemantuomion; pitää edelleen valitettavana, että Cotonoun sopimus allekirjoitettiin ilman, että siihen liittyvässä poliittisessa vuoropuhelussa keskusteltiin seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvasta syrjinnästä, vaikka tämä parlamentti pyysi sitä useaan otteeseen; muistuttaa komissiota ja neuvostoa parlamentin vakaasta aikeesta käsitellä tätä näkökohtaa, kun sopimusta tarkistetaan seuraavan kerran;

77.  kehottaa EU:ta laatimaan toimivan pakotepolitiikan kaikkia sellaisia hallintoja vastaan, jotka harjoittavat siviileihin kohdistuvia sortotoimia;

78.  kehottaa EU:ta jatkamaan aktiivisesti ihmisoikeuksien puolustajien tukemista myös tarjoamalla oikea-aikaisesti väliaikaisen suojan vaarassa oleville; kehottaa EU:ta ulottamaan ihmisoikeuksien puolustajia tukevan toimintatapansa koskemaan myös ilmiantajia ja tutkivia toimittajia, jotka voivat osaltaan parantaa huomattavasti ihmisoikeuksien suojelua ja edistämistä;

Vaalitarkkailu ja demokratiaa tukevat toimet

79.  suhtautuu myönteisesti siihen, että EU jatkoi vaaliprosessien tukemista eri puolilla maailmaa lähettämällä paikalle vaalitarkkailuvaltuuskuntia ja vaaliasiantuntijoiden valtuuskuntia sekä antamalla vaaliapua ja tukea kotimaisille tarkkailijoille; toteaa, että nämä valtuuskunnat ovat hiljattain osallistuneet demokratiakehityksen tukemiseen EU:n naapurustossa ja ovat todistaneet vallan siirtymisen oppositiolle (Senegalissa) ja demokratian vahvistumisen konfliktin jälkeen (Sierra Leonessa);

80.  korostaa, että on tärkeää seurata vaalitarkkailuvaltuuskuntien raportteja ja suosituksia; korostaa aloitetta lujittaa vaalitarkkailuvaltuuskuntien suositusten seurantaa käyttämällä niitä osana kyseisen maan demokratiasuunnitelmaa ja antaa päätarkkailijalle erityistehtäväksi suositusten seurannan ja täytäntöönpanon varmistaminen parlamentin pysyvien elinten tuella;

81.  korostaa parlamenttien toimintakapasiteetin tehostamisen merkitystä vaalien välillä; muistuttaa tässä yhteydessä avun tehokkuutta käsittelevässä korkean tason foorumissa annetusta EU:n sitoumuksesta, jonka mukaan kehitysyhteistyön perustaksi asetetaan demokraattinen omavastuu, ja parlamenttien aseman vahvistamista koskevasta erityismaininnasta; kehottaa EU:ta pyrkimään kohti oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa, jonka tavoitteena on yhdistää ihmisoikeusperiaatteet EU:n operatiivisiin toimiin, ja puolustamaan ihmisoikeusasioita maailmanlaajuisessa kehitysohjelmassa, johon on sitouduttu toimintasuunnitelmassa;

82.  muistuttaa, että varapuheenjohtaja / korkea edustaja on sitoutunut keskittymään vaalitarkkailussa naisten, kansallisten vähemmistöjen ja vammaisten osallistumiseen vaaleihin sekä ehdokkaina että äänestäjinä; pyytää, että EU:n vaalitarkkailuvaltuuskuntien johtopäätökset otetaan aina huomioon laadittaessa ohjelmia, joilla tuetaan naisten täysimääräistä ja tasavertaista osallistumista vaaliprosesseihin, ja pantaessa täytäntöön vaalitarkkailuvaltuuskuntien suosituksia;

Ilmaisunvapaus

83.  korostaa ilmaisunvapauden erityismerkitystä ja toteaa, että siihen sisältyy tiedonvälityksen vapaus siirtymävaiheissa; suhtautuu myönteisesti EU:n sitoumukseen laatia suuntaviivat, jotka koskevat ilmaisunvapautta (sekä sähköisessä että muussa ympäristössä), ja suosittaa lisäksi EU:ta kehittämään menetelmän, jolla seurataan lainsäädännön muutoksia, joilla rajoitetaan lehdistön moniarvoisuutta ja vapautta kolmansissa maissa, ja myös reagoidaan näihin muutoksiin;

84.  ilmaisee vakavan ja jatkuvan huolensa internetin sensuroinnista ja sen valitettavasta yleisyydestä monissa maissa; korostaa, että EU:n on pidettävä toimintalinjoissaan ensisijaisena sitä, että osallistumisoikeus ja oikeus saada tietoja pannaan täytäntöön demokratian keskeisinä periaatteina ja että demokratian on toteuduttava myös internetissä, ja hyödynnettävä käytettävissä olevia mekanismeja, kuten avoimen tiedon periaatteita, julkisen vastuullisuuden lisäämiseksi; katsoo, että näin olisi toimittava kaikilla kolmansien maiden kanssa käytävän vuoropuhelun tasoilla, mukaan luettuina kahdenväliset suhteet ja korkeimmat tasot; korostaa sähköisen median merkitystä kansalaisyhteiskunnan, ihmisoikeuksien puolustajat, ammattiliitot ja ilmiantajat mukaan luettuina, toiminnan ja tehokkuuden kannalta; kehottaa komissiota ja EUH:ta nopeuttamaan toimiaan digitaalisen vapauden ottamiseksi huomioon EU:n ulkosuhteissa;

85.  panee merkille valitettavan suuntauksen säätää lakeja, jotka rajoittavat LHBTI‑ihmisten ihmisoikeuksia tukevien ilmaisunvapautta ja kokoontumisvapautta; toteaa, että tällaisia nykyään Liettuassa ja Venäjällä olevia lakeja harkitaan Ukrainassa ja niitä on ehdotettu Georgiassa, Armeniassa ja Kazakstanissa; onnittelee Moldovaa siitä, että se kumosi lain, jossa kiellettiin kaikkien muiden kuin avioliittoon tai perheeseen liittyvien suhteiden edistäminen; kehottaa EU:n edustustoja asianomaisissa maissa ilmaisemaan EU:n erityisen huolen näistä laeista;

EU:n tuki yleismaailmallisille ihmisoikeuksille

86.  tukee täysimääräisesti kaikkien ihmisoikeuksien edistämistä ja suojelemista koskevaa myönteistä kantaa, jonka EU on omaksunut ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevassa strategiakehyksessä, sekä lupausta puuttua kaikkiin yrityksiin heikentää ihmisoikeuksien yleismaailmallisuuden kunnioittamista; muistuttaa antavansa täyden tukensa ihmisoikeuksien jakamattomuudelle ja yleismaailmallisuudelle ja kehottaa EU:ta pitämään niistä kiinni, mikä koskee myös taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaa kansainvälistä yleissopimusta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaisesti (V osasto, 1 luku – Yleiset määräykset unionin ulkoisesta toiminnasta);

YK:n ihmisoikeusjärjestelmä

87.  toteaa kannattavansa YK:n ihmisoikeusjärjestelmän lujittamista, koska se on olennaisen tärkeä yleismaailmallisten ihmisoikeuksien edistämisen kannalta; antaa tunnustusta EU:n toimille YK:n ihmisoikeusneuvoston uudelleenarvioinnin yhteydessä ja kehottaa kaikkia ihmisoikeusneuvoston jäsenvaltioita pitämään kiinni ihmisoikeuksia koskevista korkeimmista vaatimuksista ja noudattamaan ennen vaaleja antamiaan lupauksia; pitää YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimiston ja YK:n erityismenettelyjen toimeksisaajien riippumattomuutta tärkeänä ennakkoehtona niiden tehokkaalle toiminnalle ja korostaa tarvetta antaa muuta kuin korvamerkittyä rahoitusta tämän varmistamiseksi;

88.  suhtautuu myönteisesti yleisen määräaikaisarviointiprosessin toisen syklin aloittamiseen ja kehottaa EU:ta kiinnittämään jatkuvasti erityistä huomiota yleisen määräaikaisarviointimenettelyn tehostamiseen ja niiden yleisen määräaikaisarvioinnin mukaisten suositusten täytäntöönpanoasteeseen, jotka maat ovat hyväksyneet ja luvanneet toteuttaa;

89.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita pitämään kiinni EU:n strategiakehyksessä antamastaan sitoumuksesta ratifioida ja panna täytäntöön keskeiset kansainväliset ihmisoikeussopimukset ratifioimalla ja panemalla täytäntöön erityisesti kymmenen keskeistä YK:n ihmisoikeussopimusta ja niiden valinnaiset pöytäkirjat ja antamaan asiaankuuluvat julkilausumat sen varmistamisesta, että kaikki yksittäiset valitukset ja tutkintamenettelyt hyväksytään; korostaa näiden ratifiointien merkitystä EU:n ihmisoikeuspolitiikan sisäisen ja ulkoisen uskottavuuden kannalta; ilmaisee syvän huolensa siitä, että tietyt EU:n jäsenvaltiot eivät edelleenkään toimita määräaikaisraporttejaan ajoissa asiaankuuluville YK:n ihmisoikeuksien seurantaelimille, mikä heikentää myös kolmansien maiden suhteen noudatettavan EU:n ihmisoikeuspolitiikan uskottavuutta;

90.  kehottaa EU:ta kannustamaan kolmansia maita tekemään täysimääräistä yhteistyötä YK:n erityisraportoijien ja riippumattomien ihmisoikeusasiantuntijoiden kanssa muun muassa esittämällä pysyviä vierailukutsuja ja ottamalla vastaan kyseisiä asiantuntijoita;

91.  kannustaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan YK:n ihmisoikeusvaltuutettua tämän laatiman YK:n sopimuselinten lujittamista koskevan vuoden 2012 raportin täytäntöönpanossa, koska sopimuselimillä on keskeinen asema YK:n ihmisoikeussopimusten osapuolina olevien valtioiden ihmisoikeuksia koskevien velvoitteiden täytäntöönpanon seurannassa;

92.  pitää valitettavana, että YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi perinteisiä arvoja koskevan päätöslauselman A/HRC/RES/21/3, sillä se heikentää yleismaailmallisten ja jakamattomien ihmisoikeuksien periaatetta, ja kiittää EU:ta sen vastustamisesta; pitää valitettavana, että ihmisoikeuksia, seksuaalista suuntautumista ja sukupuoli‑identiteettiä koskeva päätöslauselma A/HRC/RES/17/19 ei ole saanut aikaan jatkotoimia, ja kehottaa tätä asiaa työstävien maiden ryhmää, muun muassa Etelä-Afrikkaa, toteuttamaan jatkotoimia tämän päätöslauselman perusteella mahdollisimman nopeasti; kiittää YK:n ihmisoikeusvaltuutettua työstä LHBTI‑ihmisten kaikkien ihmisoikeuksien edistämisen ja suojelemisen puolesta erityisesti julkilausumien, raporttien ja uuden Free and Equal -kampanjan avulla; kehottaa YK:n ihmisoikeusvaltuutettua jatkamaan tätä työtä ja ilmaisemaan voimakkaan huolensa sellaisten nk. propagandan vastaisten lakien osalta, jotka rajoittavat ilmaisun- ja kokoontumisvapautta;

93.  ottaa huomioon kansainvälisen humanitaarisen oikeuden periaatteet, jotka on lueteltu Haagin sopimuksissa vuodelta 1907 (42–56 artikla) ja neljännessä Geneven yleissopimuksessa (GC IV, 27–34 ja 47–78 artikla) sekä lisäpöytäkirjan I määräyksissä, ja painottaa sen vuoksi, että EU:n on varmistettava, että miehitysvaltaa edustavat kumppanit noudattavat velvollisuuksiaan väestöä kohtaan miehitetyillä alueilla; muistuttaa, että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan miehitysvallan on taattava miehitettyjen alueiden väestölle kansanterveysnormien mukaiset palvelut, elintarvikehuolto ja lääkehoito; toistaa, että miehitysvallan siviiliväestön siirtäminen miehitetylle alueelle on kielletty ja että rikoksista syytetyille on tarjottava oikeudenkäynnit, joissa noudatetaan kansainvälisesti tunnustettuja oikeudellisia takeita, kuten vangitsemisen syyn ilmoittaminen, syyttäminen tietystä rikoksesta ja oikeudenmukainen tuomioistuinkäsittely mahdollisimman pian;

Kansainvälinen rikostuomioistuin

94.  muistuttaa antamastaan vahvasta tuesta Kansainväliselle rikostuomioistuimelle; pitää sopimusvaltioiden määrän lisääntymistä merkittävänä kehityksenä tuomioistuimen yleismaailmallisuuden lujittumisen kannalta; suhtautuu myönteisesti siihen, että Guatemala ratifioi Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön huhtikuussa 2012 ja Norsunluurannikko helmikuussa 2013;

95.  kehottaa EU:n ulkoministereitä hyväksymään ulkoasiainneuvoston päätelmät, joissa vahvistetaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden vahva tuki Kansainväliselle rikostuomioistuimelle ottaen huomioon EU:n pyrkimykset tarkistaa, päivittää ja laajentaa jatkuvasti Kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevia välineitään ja ilmaistaan uudistettu sitoutuminen toimintaan Rooman perussäännön yleismaailmallisuuden puolesta oikeussuojan laajentamiseksi koskemaan kansainvälisen oikeuden alaisten vakavien rikosten uhreja;

96.  pitää valitettavana, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntöä ei ole vielä sisällytetty uuden GSP-asetuksen luetteloon yleissopimuksista, joiden hyväksymistä GSP+-asema edellyttää; toteaa, että muutamat GSP+-asemaa hakeneet maat eivät ole perussäännön sopimusvaltioita tai eivät ole ratifioineet sitä (esim. Armenia ja Pakistan); palauttaa mieliin suosituksensa siitä, että Rooman perussääntö on lisättävä tulevaan yleissopimusten luetteloon;

97.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tähdentämään tarvetta ratifioida ja panna täytäntöön perussääntö ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen erioikeuksia ja vapauksia koskeva sopimus kolmansien maiden, alueellisten järjestöjen ja muiden alueellisten ryhmien kanssa käytävissä neuvotteluissa ja poliittisissa vuoropuheluissa ja sisällyttämään Kansainvälistä rikostuomioistuinta ja kansainvälistä oikeutta koskevat määräykset EU:n sopimuksiin kolmansien maiden kanssa;

98.  kannustaa EUH:ta varmistamaan, että kaikilla EU:n edustustoilla ja EU:n erityisedustajilla on kaikki tiedot Kansainvälistä rikostuomioistuinta koskevasta EU:n neuvoston päätöksestä ja toimintasuunnitelmasta ja täydentävyyttä koskevasta EU:n toimenpidepaketista ja että ne edistävät aktiivisesti Kansainvälisen rikostuomioistuimen asemaa, sen päätösten täytäntöönpanoa ja Rooman perussäännön mukaisista rikoksista rankaisematta jättämisen torjuntaa;

99.  kehottaa EU:n edustustoja ja EU:n erityisedustajia, erityisesti ihmisoikeuksista vastaavia EU:n erityisedustajia, edistämään aktiivisesti Kansainvälisen rikostuomioistuimen asemaa, sen päätösten täytäntöönpanoa ja Rooman perussäännön mukaisten rikosten rankaisematta jättämisen torjuntaa poliittisissa vuoropuheluissa ja kokouksissa kolmansien maiden kanssa; esittää lisäksi, että Kansainväliselle rikostuomioistuimelle annettavaa taloudellista tukea lisätään;

100.  pitää myönteisenä täydentävyyttä edistävän EU:n toimenpidepaketin hyväksymistä ja kehottaa EUH:ta ja komissiota toteuttamaan lisätoimia, jotta se voidaan panna tehokkaasti täytäntöön; kannustaa EU:ta varmistamaan, että Kansainväliselle rikostuomioistuimelle annettava tuki sisällytetään asianmukaisesti kaikkiin EU:n ulkopolitiikan asiaankuuluviin alueisiin;

101.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita panemaan Rooman perussäännön kaikilta osin täytäntöön yhdenmukaistamalla kansallisen lainsäädäntönsä kaikkien perussäännön velvoitteiden mukaiseksi ja noudattamaan Kansainvälisen rikostuomioistuimen apua ja yhteistyötä koskevia pyyntöjä oikeudenkäynnin kaikissa vaiheissa, erityisesti seuraavissa: alustava tutkinta, tutkinta, pidättäminen ja luovuttaminen, uhrien ja todistajien suojelu, väliaikainen vapauttaminen ja rangaistusten täytäntöönpano; pitää valitettavana, että rahoitusosuudet Trust Fund for Victims -rahastoon ovat vielä riittämättömiä, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita tarjoamaan tarvittavat resurssit sen tehtävien suorittamiseen kaikilta osin;

102.  ilmaisee tukensa tuomioistuimen yleisestä talousarviosta asianmukaisesti rahoitetuille suhdetoiminnalle ja julkiselle tiedotustoiminnalle ja korostaa näiden toimintojen merkitystä oikeudenkäytön näkyvyyden varmistamiseksi;

103.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita ratifioimaan Rooman perussääntöön Kampalassa tehdyt muutokset ja kannustamaan kolmansia maita ratifioimaan sen;

104.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita lisäämään toimia rankaisemattomuuden torjumiseksi EU:n omien rajojen sisäpuolella; kannustaa niitä ottamaan tässä suhteessa huomioon kansamurhasta, rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista vastuussa olevia henkilöitä koskevat eurooppalaisen yhteyspisteiden verkoston suositukset;

Kuolemanrangaistus

105.  toteaa jälleen vastustavansa yksiselitteisesti kuolemanrangaistusta ja pitää kuolemanrangaistuksen soveltamisen yleismaailmallista keskeyttämistä EU:n ihmisoikeuspolitiikan keskeisenä tavoitteena, jotta kuolemanrangaistus voidaan poistaa maailmanlaajuisesti; korostaa, että kuolemanrangaistuksella ei ole koskaan osoitettu olevan rikosta ehkäisevää vaikutusta ja että saatavilla olevien tietojen mukaan kuolemanrangaistus langetetaan useimmiten epäsuotuisassa asemassa oleville henkilöille; pitää kiitettävinä EU:n ja sen jäsenvaltioiden YK:ssa toteuttamia toimia, jotka johtivat kuolemanrangaistuksen soveltamisen keskeyttämisestä joulukuussa 2012 annetun päätöslauselman hyväksymiseen yleiskokouksessa; on kuitenkin huolestunut siitä, että teloitukset on otettu uudelleen käyttöön joissakin valtioissa; kehottaa EU:ta jatkamaan kuolemanrangaistusta käsitteleviä kohdennettuja kampanjoita ja tehostamaan yhteydenpitoaan kuolemanrangaistusta käyttävien maiden kanssa; odottaa tulevansa asianmukaisesti kuulluksi, kun tarkastellaan uudelleen asetusta (EY) N:o 1236/2005 tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, mikä oli tarkoitus tehdä vuonna 2013;

106.  pitää valitettavana, että Valko-Venäjä on viimeinen Euroopan mantereen maista, jossa kuolemanrangaistus on yhä voimassa; toteaa jälleen, että Dmitri Konovalovin ja Vladislav Kovalevin teloitukset ovat erittäin tuomittavia tekoja; toistaa vetoomuksensa Valko-Venäjälle kuolemanrangaistuksen soveltamisen keskeyttämisestä, jonka pitäisi lopulta johtaa kuolemanrangaistuksen poistamiseen;

Elinkeinoelämä ja ihmisoikeudet

107.  toteaa, että eurooppalaisten yritysten olisi varmistettava, että niiden toiminnassa kunnioitetaan ihmisoikeusnormeja myös niiden toimiessa EU:n ulkopuolella; ilmaisee huolensa tiedoista, joiden mukaan tiettyjen eurooppalaisten yritysten yhteistyö autoritaaristen hallintojen kanssa erityisesti arkaluonteisten tavaroiden kaupan alalla, esim. tietotekniikan ja viestinnän alalla, on johtanut ihmisoikeusrikkomuksiin;

108.  muistuttaa yritysten yhteiskuntavastuun edistämisen merkityksestä, myös yritystoiminnassa EU:n ulkopuolella, ja yritysten yhteiskuntavastuun varmistamisesta koko toimitusketjussa; on vakuuttunut siitä, että eurooppalaisten yritysten ja niiden tytäryhtiöiden ja alihankkijoiden olisi oltava tärkeässä asemassa yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten normien edistämisessä ja levittämisessä kaikkialla maailmassa; korostaa ihmisoikeuksia ja Euroopan investointipankin (EIP) tukemien tai eurooppalaisten luottolaitosten myöntämillä vientiluotoilla tuettujen hankkeiden sosiaalisia ja ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia koskevan mielekkään raportoinnin merkitystä; korostaa, että näiden laitosten toteuttamilla rahoitustoimilla olisi edistettävä SEU-sopimuksen 21 artiklassa mainittuja unionin ulkoista toimintaa ohjaavia yleisiä periaatteita;

109.  kehottaa EUH:ta raportoimaan ihmisoikeuksia koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa annettujen sitoumusten täytäntöönpanosta ottaen huomioon yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat; pitää valitettavana, että komissio ei ole vastannut parlamentin vaatimukseen sellaisen lainsäädäntöehdotuksen tekemisestä, jossa vaaditaan EU:n yrityksiä varmistamaan, että ne eivät hankinnoillaan tue konfliktien aiheuttajia ja vakavien ihmisoikeusrikkomusten tekijöitä;

110.  muistuttaa komissiota sen syyskuussa 2010 antamasta lupauksesta tutkia pakkotyövoiman käyttöä vankiloissa kolmansissa maissa ja tarkistaa sen perusteella EU:n vastatoimia ja pyytää komissiota raportoimaan parlamentille tämän prosessin tuloksista; kehottaa komissiota laatimaan lainsäädäntöä, jolla kielletään pakko- ja vankityövoimalla valmistettujen tavaroiden tuonti EU:hun;

Kaikenlaisen syrjinnän poistaminen

111.  palauttaa mieleen ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen artiklat, joissa todetaan, että kaikki ihmiset syntyvät vapaina ja tasavertaisina arvoltaan ja oikeuksiltaan ja ovat oikeutettuja julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin; korostaa tarvetta torjua kaikenlaista syrjintää, mukaan lukien rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, kieleen, uskontoon, kastiin, yhteiskunnalliseen alkuperään, kulttuuriin, ikään, syntyperään, vammaisuuteen tai muuhun seikkaan perustuva syrjintä; toistaa EU:lle esittämänsä vaatimuksen torjua syrjintää ja suvaitsemattomuutta keskeisenä osana ihmisoikeuspolitiikkaansa ja perustaa ihmisoikeuspolitiikkansa osallistavalle ja kattavalle syrjimättömyyden määritelmälle; korostaa, että vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen on keskeinen tekijä rauhan, kehityksen ja demokratian kannalta; pitää myönteisenä ja kannustettavana EU:n sitoutumista tiiviimmin tähän asiaan YK:ssa ja alueellisissa järjestöissä;

112.  kehottaa EU:ta kiinnittämään erityistä huomiota sosiaalisiin kerrostumiin perustuvaan syrjintään, kuten kastijärjestelmä ja vastaavat syntymässä saatuun asemaan perustuvat järjestelmät, joilla on vakavia haitallisia ja joskus tuhoisia vaikutuksia mahdollisuuksiin nauttia ihmisoikeuksista yhdenvertaisesti; katsoo, että niitä maita, joissa kastijärjestelmä on edelleen käytössä, olisi kehotettava painokkaasti kieltämään se ja huolehtimaan siitä, että kastijärjestelmän kieltävää lainsäädäntöä pannaan tosiasiallisesti täytäntöön;

Ajatuksen-, omantunnon-, uskonnon- ja uskonvapaus

113.  korostaa, että ajatuksen-, omatunnon- ja uskonnon- tai uskonvapaus, sellaisina kuin ne on kiteytetty ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklassa ja muissa kansainvälisissä ihmisoikeusvälineissä, ovat perusihmisoikeuksia, jotka liittyvät muihin ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin ja joihin sisältyy oikeus uskoa tai olla uskomatta sekä vapaus harjoittaa yhtä lailla teististä, muuta kuin teististä ja ateistista uskoa, yksityisesti tai julkisesti, yksin tai yhteisössä muiden kanssa ja oikeus oman valinnan mukaisen vakaumuksen omaksumiseen, vaihtamiseen tai siitä luopumiseen; kehottaa EU:ta edistämään uskonnon- tai uskonvapautta kansainvälisillä ja alueellisilla foorumeilla ja kahdenvälisissä suhteissa kolmansien maiden kanssa;

114.  muistuttaa, että oikeus kieltäytyä asepalvelusta omantunnon syistä on perusteltu tapa käyttää oikeutta ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen, ja kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita kehottamaan maita, joissa on pakollinen asepalvelus, tarjoamaan vaihtoehtoisen siviilipalvelumahdollisuuden, joka on yleisen edun mukainen mutta ei rangaistuksen luonteinen, ja luopumaan rangaistusten, myös vankeusrangaistusten, määräämisestä henkilöille, jotka omantunnon syistä kieltäytyvät suorittamasta asepalvelusta;

115.  tuomitsee mahdollisimman jyrkästi missä tahansa tapahtuvan ja kehen tahansa kohdistuvan uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän, suvaitsemattomuuden, väkivallan ja surmaamisen; on erityisen huolestunut lisääntyvistä pyrkimyksistä ratkaista uskonnollisesti jakautuneen kansan erimielisyyksiä väkivallalla sekä uskonnollisten vähemmistöjen syrjinnästä ja vainosta, sillä nämä toimet ovat kestävän rauhan ja sovinnon este; on huolestunut siitä, että hallituksen ja yhteiskunnan vihamielisyys lisääntyy yleisesti monissa maissa, joissa kielletään edelleen uskonnollisiin tai vakaumuksellisiin vähemmistöryhmiin kuuluvien vapaus harjoittaa tai julkisesti ilmaista uskontoaan tai vakaumustaan; toteaa, että yhteiskunnan vihamielisyys ja uskonnollisiin tai vakaumuksellisiin ryhmiin kohdistuvat hyökkäykset, jotka ovat johtaneet useiden henkilöiden kuolemaan ja loukkaantumisiin, ovat yleistymässä ja että rankaisemattomuus ja uskonnollisten tai vakaumuksellisten vähemmistöryhmien suojelun puute on edelleen huolestuttavaa;

116.  vastustaa kaikkea lainsäädäntöä, jolla rangaistaan ihmisiä uskonnon tai vakaumuksen vaihtamisesta; ilmaisee syvän huolensa siitä, että tällaisen lainsäädännön seurauksena tietyissä maissa ihmiset saavat vankilarangaistuksen tai jopa kuolemanrangaistuksen; on huolestunut myös siitä, että uskonnostaan luopuneet tai sen vaihtaneet joutuvat yhteiskunnan vihamielisyyden, kuten väkivallan tai uhkailun, kohteeksi; vastustaa lakeja, joissa rangaistaan ilmauksista, joita pidetään uskontoa tai uskonnollisia symboleja, kuvia tai tunteita pilkkaavina, halventavina tai loukkaavina; toteaa, että nämä lait eivät ole hyväksyttyjen kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisia; tuomitsee Afganistanin, Bangladeshin, Egyptin, Pakistanin ja Saudi-Arabian jumalanpilkkalain säännökset, jotka sallivat vankeus- ja kuolemanrangaistuksen;

117.  suhtautuu myönteisesti hiljattaisiin EIDHR:n ehdotuspyyntöihin, joissa asetetaan etusijalle kansalaisyhteiskunnan toimet, joilla torjutaan uskontoon tai vakaumukseen perustuvaa syrjintää, ja tuetaan näitä toimia; kannustaa EU:ta tukemaan eri tasoilla käytävää kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä edistäviä osallistavia toimia, joihin osallistuvat yhteisöjen johtajat, naiset, nuoret ja etnisten vähemmistöjen edustajat ja joiden tarkoituksena on edistää rauhan rakentamista ja yhteiskunnallista yhteenkuuluvuutta; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita kehittämään tukijärjestelmiä uskonnon tai vakaumuksen vapauden suojelemista ja edistämistä varten maissa, joissa tämä oikeus on eniten vaarassa;

118.  on tyytyväinen siihen, että EU on sitoutunut edistämään oikeutta uskonnon tai vakaumuksen vapauteen kansainvälisillä ja alueellisilla foorumeilla, kuten YK:ssa, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä (Etyj), Euroopan neuvostossa ja muissa alueellisissa mekanismeissa; kannustaa EU:ta jatkamaan uskonnon tai vakaumuksen vapautta koskevan vuosittaisen päätöslauselmansa esittämistä YK:n yleiskokouksessa ja tukemaan YK:n uskonnon- tai vakaumuksenvapauden erityisraportoijan tehtävää;

Naisten ja lasten oikeudet ja heidän vaikutusvaltansa lisääminen

119.  ilmaisee täyden tukensa naisten oikeuksia ja heidän vaikutusvaltansa lisäämistä koskevalle YK:n työlle; kannustaa EU:ta toteuttamaan naisten poliittista ja taloudellista osallistumista koskevan kohdennetun kampanjan ja tukemaan sukupuoleen perustuvaa väkivaltaa ja naismurhia vastustavia aloitteita; tukee sukupuolten tasa-arvoa ja naisten vaikutusvallan lisäämistä kehityksessä koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa; kehottaa EU:n edustustoja ottamaan käyttöön paikallisstrategioissaan erityistoimenpiteitä, jotka koskevat ulkomaanavun ja kehitysyhteistyön roolia, pannessaan täytäntöön naisiin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin kohdistuvien syrjintämuotojen, pakkoavioliitot mukaan luettuina, torjunnasta annettuja EU:n suuntaviivoja; korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden roolia ei voida rajoittaa EU:ssa eikä sen ulkopuolella pelkästään kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaan, olipa se fyysistä, psyykkistä, sosiaalista tai taloudellista, ja että etusijalle on asetettava mahdollisimman varhaisessa vaiheessa muu kuin sukupuoleen perustuva koulutus; kehottaa komissiota ja neuvostoa kannustamaan edelleen kolmansia maita ottamaan naisten oikeudet huomioon kansallista lainsäädäntöä laatiessaan ja varmistamaan kaikkien asiaankuuluvien säännösten asianmukaisen täytäntöönpanon;

120.  vahvistaa tuomitsevansa naisten hyväksikäytön ja kaikenlaisen naisiin kohdistuvan väkivallan sekä perheväkivallan; kehottaa siksi kaikkia Euroopan neuvoston jäsenmaita allekirjoittamaan ja ratifioimaan yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta ja kehottaa EU:ta aloittamaan menettelyt yleissopimukseen liittymiseksi, jotta voidaan varmistaa naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaa koskevien EU:n sisäisten ja ulkoisten toimien johdonmukaisuus; painottaa tiedotus- ja valistuskampanjoiden toteuttamisen merkitystä yhteisöissä, joissa harjoitetaan naisten sukuelinten silpomista, nuorten tyttöjen seksuaalista hyväksikäyttöä, nuorena solmittuja ja pakkoavioliittoja, naisten murhia ja muita sukupuoleen perustuvia ihmisoikeusrikkomuksia, ja pitää tärkeänä, että näiden käytäntöjen lopettamiseksi jo toimivat ihmisoikeuksien puolustajat otetaan mukaan näiden kampanjoiden valmisteluun ja toteuttamiseen; kehottaa EUH:ta ja jäsenvaltioita jatkamaan naisten sukuelinten silpomiseen liittyvien kysymysten esille ottamista poliittisessa ja toimintapolitiikkoja koskevassa vuoropuhelussa niiden kumppanimaiden kanssa, joissa kyseistä käytäntöä harjoitetaan edelleen;

121.  kehottaa EU:ta suojelemaan edelleen lisääntymisoikeuksia ja painottaa tarvetta asettaa nämä toimintalinjat kolmansien maiden kanssa tehtävän kehitysyhteistyön keskiöön; tuomitsee voimakkaasti naisten sukuelinten silpomisen häpeällisen käytännön tietyissä Afrikan osissa, kunniamurhat, sukupuolen vuoksi tehtävät raskaudenkeskeytykset ja pakkoavioliitot; muistuttaa kansainvälisessä väestö- ja kehityskonferenssissa (ICPD) Kairossa aikaan saaduista tärkeistä päätelmistä;

122.  tukee YK:n pääsihteerin Koulutus ensin -aloitetta, koska pääsy koulutukseen suojelee tyttöjä paremmin tulevaisuuden uhkilta, kuten nuorena solmitulta avioliitolta ja raskaudelta, HIV:ltä, köyhyydeltä, perheväkivallalta ja seksuaaliselta väkivallalta, ja vähentää myös lasten kuolleisuutta ja äitiyskuolleisuutta;

123.  kehottaa tehostamaan ponnisteluja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi mahdollisimman hyvin ennen määräaikojen umpeutumista sukupuolten tasa-arvoa, äitien terveyttä ja erityisesti haavoittuvimmassa asemassa olevien ryhmien, kuten tyttöjen ja nuorten naisten, pääsyä asianmukaisen terveydenhuollon piiriin ja koulutukseen sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä oikeuksia koskevissa asioissa siten, että hallitukset sitoutuvat vahvasti parantamaan nykyisten ihmisoikeusvelvoitteiden vastuuvelvollisuus- ja seurantamekanismeja, edistämään oikeussuojakeinojen saatavuutta kaikille ja varmistamaan kaikkien ihmisten, myös syrjäisimmässä ja epäsuotuisimmassa asemassa olevien henkilöiden, tosiasiallisen osallistumisen kehitystyöhön, päätöksentekoon ja täytäntöönpanoon; suosittaa painokkaasti naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa koskevan itsenäisen tavoitteen asettamista vuoden 2015 jälkeisten vuosituhannen kehitystavoitteiden puitteissa painottaen voimakkaasti seksuaali- ja lisääntymisterveyttä sekä niihin liittyviä oikeuksia;

124.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita varmistamaan, että ICPD+20-ohjelman uudelleentarkasteluprosessin myötä tarkastellaan kattavasti kaikkia näkökulmia, jotka liittyvät seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien täysimääräiseen käyttämiseen, ja vahvistetaan tehokas ja edistyksellinen lähestymistapa seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien turvaamiseen kaikille kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti sekä lisätään vastuunalaisuutta tavoitteiden saavuttamisesta; kehottaa niitä myös varmistamaan erityisesti, että tarkistusprosessi toteutetaan osallistavalla tavalla ja että se tarjoaa eri sidosryhmille, kuten kansalaisyhteiskunnalle sekä naisille ja nuorille, tilaisuuksia osallistua prosessiin mielekkäällä tavalla; muistuttaa, että tarkistusprosessin on perustuttava ihmisoikeuksiin ja kohdistuttava erityisesti seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiin;

125.  ilmaisee vakavan huolensa raiskauksista; pitää valitettavana erittäin laajaa raiskausten rankaisemattomuutta Intian ja Pakistanin kaltaisissa maissa;

126.  tuomitsee seksuaalisen väkivallan lisääntyneen käytön sota-aseena, erityisesti suurten järvien alueella; kiinnittää huomiota siiten, että sukupuoleen ja seksuaaliseen väkivaltaan liittyvät rikokset on sisällytetty Rooman perussääntöön sotarikoksina, rikoksina ihmisyyttä vastaan tai kansanmurhaan tai kidutukseen johtavina tekoina; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti 24. kesäkuuta 2013 seksuaalisen väkivallan ehkäisemisestä konflikteissa annettuun YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 2106 (2013), jossa vahvistetaan, että Kansainvälinen rikostuomioistuin on keskeisessä asemassa torjuttaessa rankaisemattomuutta sukupuoleen ja seksuaaliseen väkivaltaan liittyvissä rikoksissa; kehottaa EU:ta tukemaan näiden periaatteiden täytäntöönpanoa täysimääräisesti; muistuttaa myös EU:n sitoumuksesta sisällyttää ihmisoikeudet ja sukupuolinäkökohdat yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tehtäviin naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevien keskeisten YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien 1325 ja 1820 mukaisesti;

127.  kehottaa EU:ta asettamaan etusijalle ihmiskaupan torjunnan; painottaa tarvetta ottaa huomioon sekä sisäiset että ulkoiset näkökohdat, kun puututaan ihmiskauppaan; kannustaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön EU:n direktiivin (2011/36/EU) ja ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän strategian 2012–2016;

128.  kehottaa ratifioimaan maailmanlaajuisesti YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista; kehottaa komissiota ja EUH:ta toteuttamaan lapsen oikeuksia koskevia toimia, joissa painotetaan erityisesti lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, varsinkin lasten pakkotyötä, lapsiavioliittoja, lasten värväämistä aseistettuihin joukkoihin, heidän aseista riisumistaan, kuntouttamistaan ja uudelleensopeuttamistaan koskevia kysymyksiä, ja kehottaa asettamaan lasten syyttämisen noituudesta kyseisten maiden kanssa käytävän ihmisoikeusvuoropuhelun asialistalle; korostaa, että on tärkeää asettaa lasten oikeudet etusijalle EU:n ulkopolitiikassa;

129.  korostaa tarvetta nopeuttaa toimia, joilla toteutetaan lapsia aseellisissa selkkauksissa koskevien EU:n suuntaviivojen tarkistettu täytäntöönpanostrategia; kannustaa EU:ta syventämään edelleen yhteistyötään lapsia aseellisissa selkkauksissa käsittelevän YK:n erityisedustajan kanssa; pitää myönteisenä, että vuonna 2012 otettiin käyttöön uusi budjettikohta, josta tuetaan konflikteista kärsimään joutuneita lapsia humanitaarisella avulla mahdollistamalla koulutukseen pääsy kriisitilanteissa;

130.  muistuttaa aiemmista suosituksistaan, jotka koskevat parlamentin omien menettelyjen parantamista ihmisoikeusasioissa ja pyrkimyksiä lisätä ihmisoikeuksien sisällyttämistä tehokkaasti parlamentin omiin rakenteisiin ja prosesseihin; pitää valitettavana, että ihmisoikeusrikkomuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta koskevien täysistuntokeskustelujen ja päätöslauselmien ja niiden seurannan suhteen ei ole saatu aikaan parannuksia; suhtautuu myönteisesti yrityksiin parantaa yhteistyötä ihmisoikeusasioissa jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien kanssa;

o
o   o

131.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneille kansakunnille ja Euroopan neuvostolle sekä tässä päätöslauselmassa mainittujen maiden ja alueiden hallituksille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0503.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0504.
(3)EUVL L 200, 27.7.2012, s. 21.
(4)EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 114.
(5)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0278.
(6)http://www.eeas.europa.eu/human_rights/docs/guidelines_en.pdf.
(7)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0394.
(8)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0055.
(9)EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 115.
(10)EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 26.
(11)EUVL C 257 E, 6.9.2013, s. 13.
(12)EUVL C 236 E, 12.8.2011, s. 69.
(13)EUVL C 33 E, 5.2.2013, s. 165.
(14)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0470.
(15)EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 31.
(16)EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 94.
(17)EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 101.
(18)EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 87.
(19)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0431.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö