Kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 muuttaminen ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. syyskuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 muuttamisesta (COM(2012)0432 – C7-0211/2012 – 2012/0208(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0432),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0211/2012),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. marraskuuta 2012 antaman lausunnon(1),
– ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla(2),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,
– ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A7-0256/2013),
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. syyskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2013 antamiseksi kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/98 muuttamisesta
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,
ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,
noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(3),
sekä katsovat seuraavaa:
(1) Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 850/98(4) siirretään komissiolle valta panna täytäntöön joitakin mainitun asetuksen säännöksiä.
(2) Lissabonin sopimuksen tultua voimaan asetuksella (EY) N:o 850/98 siirretty tietty valta olisi saatettava yhdenmukaiseksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklan kanssa.
(3) Tämän asetuksen tiettyjen säännösten ajantasaistamiseksi tehokkaasti niin, että ne ilmentävät tieteen ja tekniikan kehitystä, komissiolle olisi eräiden asetuksen (EY) N:o 850/98 säännösten soveltamiseksi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä seuraavista:
–
alueiden jako maantieteellisiin alueisiin,
–
eräiden silmäkokoyhdistelmien käyttöedellytyksiä koskevien sääntöjen muuttaminen,
–
sellaisten yksityiskohtaisten sääntöjen antaminen, jotka koskevat useamman kuin yhden kalastusaluksen pyytämien kohdelajien prosenttiosuuksien laskemista sen varmistamiseksi, että kaikki kalastustoimeen osallistuvat alukset noudattavat kyseisiä prosenttiosuuksia,
–
sellaisten sääntöjen antaminen, jotka koskevat verkkoihin kiinnitettävien sallittujen laitteiden, jotka eivät tuki tai pienennä verkon silmiä, teknisiä kuvauksia ja käyttöä,
–
edellytykset, joilla kokonaispituudeltaan yli 8-metristen alusten sallitaan käyttää puomitrooleja eräillä unionin vesillä,
–
välittömästi sovellettavat toimenpiteet silloin kun rekrytointi on odottamattoman pientä tai suurta, vaelluskuviot muuttuvat tai tapahtuu mikä tahansa muu kalakantojen säilyttämiseen vaikuttava muutos,
–
toimet, joiden nojalla tiettyihin jäsenvaltion kalastustoimiin ICES-suuralueilla VIII, IX ja X ei sovelleta tiettyjä pystyverkkoja, pussiverkkoja ja riimuverkkoja koskevia säännöksiä, kun haiden sivusaaliiden ja poisheitettyjen saaliiden määrät ovat erittäin vähäisiä. [tark. 1]
(4) On erittäin tärkeää, että komissio toteuttaa delegoitujen säädösten antamista edeltävän valmistelutyönsä aikana asianmukaisia kuulemisia, myöserityisesti asiantuntijatasolla, jotta saadaan objektiivisia, tarkkoja, täydellisiä ja ajan tasalla olevia tietoja. [tark. 2]
(5) Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.
(6) Jotta voidaan varmistaa asetuksen (EY) N:o 850/98 säännösten yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta seuraavien osalta:
–
silmäkoon mittaamista koskevat tekniset säännöt,
–
neliösilmäinen havas ja langan paksuus,
–
havaksen rakennetta koskevat tekniset säännöt,
–
sellaisten laitteiden luettelointi, jotka voivat tukkia tai muulla tavoin pienentää verkon silmiä,
–
sellaisten alusten luettelo, joille on myönnetty erityiskalastuslupa puomitroolien käyttöön,
–
konetehon ja pyydysten mittaamista koskevat tekniset säännöt,
–
jäsenvaltioiden velvollisuus varmistaa, että pyyntiponnistuksen tasoja ei ylitetä eräillä ICES-alueen IXa alueilla,
–
väliaikaiset toimenpiteet silloin kun meren eliökantojen säilyttäminen vaatii välittömiä toimenpiteitä.
(7) Komissiolle siirrettyjä täytäntöönpanovaltuuksia, lukuun ottamatta niitä, jotka liittyvät jäsenvaltioiden velvollisuuteen varmistaa, että pyyntiponnistuksen tasoja ei ylitetä eräillä ICES-alueen IXa alueilla, olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(5) mukaisesti.
(8) Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 850/98 olisi muutettava,
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Muutetaan asetus (EY) N:o 850/98 seuraavasti:
1) Korvataan 2 artiklan 3 kohta seuraavasti:"
”3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut alueet voidaan jakaa maantieteellisiin alueisiin erityisesti 2 kohdassa tarkoitettujen määritelmien perusteella. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 48 a artiklan mukaisesti alueiden jaosta maantieteellisiin alueisiin sellaisten maantieteellisten alueiden määrittelemiseksi, joilla sovelletaan erityisiä teknisiä säilyttämistoimenpiteitä.” [tark. 3]
"
2) Muutetaan 4 artikla seuraavasti:
a) lisätään 4 kohtaan alakohta seuraavasti:"
”c) Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 48 a artiklan mukaisesti liitteiden X ja XI muuttamiseksi, jotta nuorten kalojen suojelua voidaan lisätä kalakantojen säilyttämisen yhteydessä.”;
"
b) korvataan 5 kohdan b alakohta seuraavasti:"
”b) Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 48 a artiklan mukaisesti menetelmästä, jolla lasketaan aluksella pidettyjen kohdelajien ja muiden lajien prosenttiosuudet silloin, kun ne on pyydetty useamman kuin yhden kalastusaluksen samanaikaisesti hinaamalla verkolla tai hinaamilla verkoilla, ja menetelmästä, jolla varmistetaan, että kaikki yhteiseen kalastustoimeen osallistuvat kalastusalukset, jotka pitävät kalaa aluksella, noudattavat liitteissä I–V esitettyjä lajien prosenttiosuuksia.”;
"
c) korvataan 6 kohta seuraavasti:"
”6. Silmäkoon mittaamista koskevat, myös valvontatarkoituksissa sovellettavat tekniset säännöt annetaan täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”;
"
3) Lisätään 7 artiklaan kohta seuraavasti:"
”8. Neliösilmäisen havaksen mittaamista koskevat, myös valvontatarkoituksissa sovellettavat tekniset säännöt annetaan täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”
"
4) Lisätään 8 artiklaan kohta seuraavasti:"
”4. Langan paksuuden mittaamista ja havaksen rakennetta koskevat, myös valvontatarkoituksissa sovellettavat tekniset säännöt, annetaan täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”
"
5) Korvataan 16 artikla seuraavasti:"
”16 artikla
1. On kiellettyä käyttää laitteita, joilla voidaan tukkia verkon minkä tahansa osan silmiä tai muulla tavoin tosiasiallisesti pienentää niiden kokoa.
2. Mitä 1 kohdassa säädetään, ei sulje pois eräiden sellaisten laitteiden käyttöä, jotka voivat tukkia verkon minkä tahansa osan silmiä tai muulla tavoin tosiasiallisesti pienentää niiden kokoa, mutta joita voidaan käyttää suojaamaan tai vahvistamaan verkkoa. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 48 a artiklan mukaisesti tällaisten laitteiden teknisistä kuvauksista, käytöstä ja kiinnittämisestä.
3. Täydellinen luettelo laitteista, jotka ovat 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen teknisten kuvausten mukaisia ja jotka voidaan kiinnittää kalastusverkkoon, vahvistetaan täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”
"
6) Muutetaan 29 artikla seuraavasti:
a) korvataan 6 kohta seuraavasti:"
”6. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 48 a artiklan mukaisesti 2 kohdassa vahvistettujen perusteiden yksityiskohtaisista soveltamisedellytyksistä, joilla kokonaispituudeltaan yli 8-metristen alusten sallitaan käyttää puomitrooleja 1 kohdassa säädetyillä alueilla.”;
"
b) lisätään kohta seuraavasti:"
”7. Komissio vahvistaa 2 kohdan c alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettujen komission jäsenvaltioilta edellyttämien luetteloiden toimittamista koskevat vaatimukset täytäntöönpanosäädöksellä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”
"
7) Korvataan 29 b artiklan 6 kohta seuraavasti:"
”6. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ne toimenpiteensä, joilla ne täyttävät 5 kohdassa säädetyn velvoitteensa. Jos komissio toteaa, etteivät jäsenvaltion toimenpiteet täytä velvoitetta, se voi ehdottaa muutoksia toimenpiteisiin. Jos komissio ja asianomainen jäsenvaltio eivät pääse sopimukseen tarvittavista toimenpiteistä, komissio voi vahvistaa tällaiset toimenpiteet täytäntöönpanosäädöksillä.”
"
8) Korvataan 34 artiklan 6 kohta seuraavasti:"
”6. Konetehon ja pyydysten mittaamista koskevat tekniset säännöt annetaan täytäntöönpanosäädöksellä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”
"
8 a) Korvataan 34 b artiklan 11 kohta seuraavasti:"
"11. Siirretään komissiolle valta antaa STECF:ää kuultuaan delegoituja säädöksiä, joiden nojalla tiettyihin jäsenvaltion kalastustoimiin ICES-suuralueilla VIII, IX ja X ei sovelleta 1–9 kohtaa, jos jäsenvaltioiden toimittamat tiedot osoittavat, että kyseisissä kalastustoimissa haiden sivusaaliiden ja poisheitettyjen saaliiden määrät ovat erittäin vähäisiä." [tark. 4]
"
9) Korvataan 45 artikla seuraavasti:"
”45 artikla
1. Siirretään komissiolle valta antaa tämän asetuksen täydentämiseksi tai tästä asetuksesta poikkeamiseksi delegoituja säädöksiä 48 a artiklan mukaisesti teknisistä säilyttämistoimenpiteistä, jotka koskevat hinattavien tai kiinteiden pyydysten käyttöä taikka kalastustoimintaa tietyillä alueilla tai tiettyinä ajanjaksoina. Kyseisillä välittömästi sovellettavilla toimenpiteillä pyritään reagoimaan silloin kun rekrytointi on odottamattoman pientä tai suurta, vaelluskuviot muuttuvat tai tapahtuu mikä tahansa muu kalakantojenmeren eliöidenkantojen säilyttämiseen vaikuttava muutos. [tark. 5]
2. Jos meren eliökantojen säilyttäminen vaatii välittömiä toimenpiteitä, komissio voi päättää tilanteen korjaamiseksi väliaikaisista toimenpiteistä täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.
3. Jos tiettyjen lajien tai pyyntivesien säilyttämiseen kohdistuu vakava uhka, ja jos viivyttely aiheuttaisi vaikeasti korjattavissa olevaa vahinkoa, jäsenvaltio voi toteuttaa asianmukaisia säilyttäviä ja syrjimättömiä toimenpiteitä sen lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä.
4. Kyseiset 3 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet on ilmoitettava perusteluineen komissiolle ja muille jäsenvaltioille heti niiden hyväksymisen jälkeen.
Komissio vahvistaa kymmenen työpäivän kuluessa tällaisen ilmoituksen vastaanottamisesta täytäntöönpanosäädöksillä toimenpiteiden asianmukaisuuden ja syrjimättömyyden tai vaatii niiden peruuttamista tai muuttamista. Komission päätös annetaan viipymättä tiedoksi jäsenvaltioille.”
"
10) Korvataan 46 artiklan 4 kohta seuraavasti:"
”4. Komissio voi omasta aloitteestaan tai minkä tahansa jäsenvaltion pyynnöstä tehdä täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen siitä, onko jäsenvaltion soveltama kansallinen tekninen toimenpide tämän artiklan 1 kohdan mukainen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Jos tällainen päätös tehdään, sovelletaan 2 kohdan kolmatta ja neljättä alakohtaa.”
"
11) Korvataan 48 artikla seuraavasti:"
”48 artikla
1. Komissiota avustaa asetuksella (EY) N:o 2371/2002 perustettu kalastus- ja vesiviljelyalan komitea. Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011* tarkoitettu komitea.
2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.
3. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.
__________
* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).”
"
12) Lisätään artikla seuraavasti:"
”48 a artikla
1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.
2. Siirretään 2 artiklan 3 kohdassa, 4 artiklan 4 kohdan c alakohdassa, 4 artiklan 5 kohdan b alakohdassa, 16 artiklan 2 kohdassa, 29 artiklan 6 kohdassa, 29 d artiklan 7 kohdassa,34 b artiklan 11 kohdassa ja 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle määräämättömäksi ajaksikolmeksi vuodeksi … päivästä …kuuta …(6). Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen kolmen vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolmea kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä. [tark. 6]
3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 2 artiklan 3 kohdassa, 4 artiklan 4 kohdan c alakohdassa, 4 artiklan 5 kohdan b alakohdassa, 16 artiklan 2 kohdassa, 29 artiklan 6 kohdassa,29 d artiklan 7 kohdassa, 34 b artiklan 11 kohdassa ja 45 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen. [tark. 7]
4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
5. Edellä olevan 2 artiklan 3 kohdan, 4 artiklan 4 kohdan c alakohdan, 4 artiklan 5 kohdan b alakohdan, 16 artiklan 2 kohdan, 29 artiklan 6 kohdan ja, 29 d artiklan 7 kohdan,34 b artiklan 11 kohdantai 45 artiklan 1 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.”
"
[tark. 8]
2 artikla
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Neuvoston asetus (EY) N:o 850/98, annettu 30 päivänä maaliskuuta 1998, kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla (EYVL L 125, 27.4.1998, s. 1).
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
Rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudelliset vaikutukset *
570k
81k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. syyskuuta 2013 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta laista sekä päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa (COM(2011)0127 – C7-0094/2011 – 2011/0060(CNS))
– ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2011)0127),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0094/2011),
– ottaa huomioon Italian senaatin, Puolan parlamentin Sejmin, Puolan senaatin ja Romanian senaatin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston 31. toukokuuta 2012 antaman lausunnon,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,
– ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0254/2013),
1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;
2. pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
3. pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;
4. pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;
5. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
Komission teksti
Tarkistus
Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 8 kappale
(8) Koska avioliitto ja rekisteröity parisuhde ovat luonteeltaan erilaisia liittoja ja niihin sovelletaan eri periaatteita, on perusteltua laatia kaksi säädöstä, joista toisella säännellään aviovarallisuussuhteita ja toisella eli tällä asetuksella rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia näkökohtia.
Poistetaan.
Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 8 a kappale (uusi)
(8 a) Rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia näkökohtia koskevan päätöksen tunnustamisen ainoana päämääränä jäsenvaltiossa on sallia päätöksessä määriteltyjen varallisuusoikeudellisten vaikutusten täytäntöönpano. Se ei edellytä jäsenvaltiolta sen parisuhteen tunnustamista, joka on kyseisen päätökseen johtaneiden varallisuusoikeudellisten vaikutusten taustalla. Tämä asetus ei edellytä parisuhteen käsitteen luomista niissä jäsenvaltioissa, joissa sitä ei tunneta.
Tarkistus 3 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 10 kappale
(10) Tämä asetus koskee rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin liittyviä kysymyksiä. Rekisteröidyn parisuhteen käsitettä sivutaan vain siltä osin kuin se on tarpeen tämän asetuksen kannalta. Käsitteen täsmällinen sisältö määritellään jäsenvaltioiden kansallisissa laeissa.
(10) Tämä asetus koskee rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin liittyviä kysymyksiä. Rekisteröidyn parisuhteen käsitettä sivutaan vain siltä osin kuin se on tarpeen tämän asetuksen kannalta. Tätä asetusta sovellettaessa rekisteröity parisuhde katsotaan muuntyyppiseksi liitoksi kuin avioliitto.Rekisteröityä parisuhdetta koskevan käsitteen täsmällinen sisältö määritellään jäsenvaltioiden kansallisissa laeissa.
Tarkistus 4 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 11 a kappale (uusi)
(11 a) Tätä asetusta ei sitä vastoin pitäisi soveltaa niihin yksityisoikeuden aloihin, jotka koskevat rekisteröidyn parisuhteen muita kuin varallisuusoikeudellisia vaikutuksia. Selvyyden vuoksi eräät kysymykset, joiden voitaisiin nähdä olevan yhteydessä varallisuusasioihin, olisi nimenomaisesti suljettava tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 johdanto-osan 11 kappaletta ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 3.)
Tarkistus 5 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 12 kappale
(12) Koska rekisteröityjen parisuhteiden osapuolten elatusvelvollisuuksista säädetään jo toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa 18 päivänä joulukuuta 2008 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 4/2009, ne olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, aivan kuten lahjoitusten pätevyyttä ja vaikutuksia koskevat kysymykset, joista säädetään sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 593/2008.
(12) Rekisteröityjen parisuhteiden osapuolten elatusvelvollisuudet, joista säädetään toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa 18 päivänä joulukuuta 2008 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 4/2009, olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, aivan kuten perimystä koskevat kysymykset, joista säädetään toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta 4 päivänä heinäkuuta 2012 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 650/20121.
____________________
1 EUVL L 201, 27.7.2012, s. 107.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 4.)
Tarkistus 6 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 13 kappale
(13) Tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi lisäksi jätettävä jäsenvaltioiden kansallisissa laeissa mahdollisesti esiintyvien esineoikeuksienluonnetta ja tällaisten oikeuksien julkivarmistamista koskevat kysymykset, jotka eivät kuulu myöskään [toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten ja virallisten asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston] asetuksen (EU) N:o …/… soveltamisalaan. Sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa toisella tai kummallakin osapuolella on omaisuutta, voivat toteuttaa esineoikeudellisia toimenpiteitä, jotka liittyvät erityisesti omaisuutta koskevan omistusoikeuden siirtymisen merkitsemiseen rekistereihin, jos kyseisen jäsenvaltion laissa tätä edellytetään.
(13) Tämän asetuksen, aivan kuten asetuksen (EU) N:o 650/2012 soveltamisalan ulkopuolelle olisi lisäksi jätettävä joidenkin jäsenvaltioiden kansallisissa laeissa tunnetut määrältään rajoitetut esineoikeuksia (numerus clausus) koskevat kysymykset. Jäsenvaltiolta ei olisi edellytettävä, että se tunnustaa kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevaa omaisuutta koskevan esineoikeuden, jos kyseistä esineoikeutta ei tunneta sen oikeudessa.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 5.)
Tarkistus 7 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)
(13 a) Jotta edunsaajat kuitenkin voisivat nauttia heille rekisteröidyn parisuhteen varallisuuden jakamisen kautta syntyneistä tai siirretyistä oikeuksista toisessa jäsenvaltiossa, tässä asetuksessa olisi säädettävä tuntemattoman esineoikeuden muuntamisesta esineoikeudeksi, joka lähinnä vastaa sitä kyseisen toisen jäsenvaltion lainsäädännössä. Muuntamisessa olisi otettava huomioon kyseisellä esineoikeudella tavoitellut päämäärät ja edut sekä sen vaikutukset. Lähinnä vastaavan kansallisen esineoikeuden määrittelyä varten voidaan ottaa yhteyttä sen valtion viranomaisiin tai toimivaltaisiin henkilöihin, jonka lakia rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettiin, lisätietojen saamiseksi oikeuden luonteesta ja vaikutuksista. Tätä varten voidaan käyttää siviili- ja kauppaoikeuden alan oikeudellisen yhteistyön nykyisiä verkostoja ja muita käytettävissä olevia toisen valtion lain ymmärtämistä helpottavia keinoja.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 johdanto-osan 16 kappaletta ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 6.)
Tarkistus 8 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 13 b kappale (uusi)
(13 b) Kiinteään tai irtaimeen omaisuuteen liittyvän oikeuden rekisteriin kirjaamisen edellytykset olisi suljettava tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Näin ollen sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa rekisteriä pidetään, (kiinteän omaisuuden osalta omaisuuden sijaintipaikan laissa (lex rei sitae)) olisi määritettävä, millaisin oikeudellisin edellytyksin ja miten kirjaaminen on suoritettava ja mitkä viranomaiset, kuten kiinteistörekisterit tai notaarit, ovat vastuussa sen tarkistamisesta, että kaikki edellytykset täyttyvät ja että perusteeksi esitetyt tai laaditut asiakirjat ovat riittäviä tai sisältävät tarvittavat tiedot.
(Tarkistus vastaa osin asetuksen (EU) N:o 650/2012 johdanto-osan 18 kappaletta ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 7.)
Tarkistus 9 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 13 c kappale (uusi)
(13 c) Oikeuden rekisteriin kirjaamisen vaikutukset olisi samoin jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa rekisteriä pidetään, olisi näin ollen määritettävä, onko rekisteröinnillä esimerkiksi oikeuden olemassaolon toteava vai oikeuden luova vaikutus. Jos esimerkiksi oikeuden hankkiminen kiinteään omaisuuteen on rekisterien kaikkia koskevan vaikutuksen varmistamiseksi tai oikeustoimien suojaamiseksi kirjattava rekisteriin sen jäsenvaltion oikeuden mukaan, jossa rekisteriä pidetään, hankinta-ajankohtaan olisi sovellettava kyseisen jäsenvaltion lakia.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 johdanto-osan 19 kappaletta ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 8.)
Tarkistus 10 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 13 d kappale (uusi)
(13 d) Kuten asetuksessa (EU) N:o 650/2012, myös tässä asetuksessa olisi noudatettava jäsenvaltioissa sovellettavia eri järjestelmiä varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevien asioiden käsittelemiseksi.Sen vuoksi tätä asetusta sovellettaessa "tuomioistuin" olisi ymmärrettävä laajasti eli niin, että se kattaa paitsi lainkäyttötehtäviä hoitavat tuomioistuimet sanan varsinaisessa merkityksessä myös notaarit tai rekisteriviranomaiset, jotka joissakin jäsenvaltioissa hoitavat perintöasioissa tuomioistuimen tavoin tiettyjä lainkäyttötehtäviä, sekä notaarit ja oikeusalan ammattilaiset, jotka joissakin jäsenvaltioissa hoitavat lainkäyttötehtäviä tietyssä perintöasiassa tuomioistuimen antaman valtuutuksen nojalla. Tässä asetuksessa säädettyjen toimivaltasääntöjen olisi sidottava kaikkia tässä asetuksessa määriteltyjä tuomioistuimia.Vastaavasti 'tuomioistuimen’ ei olisi katettava jäsenvaltion oikeusviranomaisiin kuulumattomia viranomaisia, joilla on kansallisen lainsäädännön mukaan valtuudet käsitellä perintöasioita, kuten useimmissa jäsenvaltioissa notaareja, jos he eivät hoida lainkäyttötehtäviä, kuten asia yleensä on.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 johdanto-osan 20 kappaletta ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 10.)
Tarkistus 11 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 15 kappale
(15) Asetuksessa olisi lisäksi säädettävä mahdollisuudesta laajentaa rekisteröidyn parisuhteen purkamista tai pätemättömäksi julistamista koskevaa hakemusta käsittelevien jäsenvaltion tuomioistuinten toimivalta kattamaan myös rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia näkökohtia koskevat kysymykset, jotka liittyvät mainittuun hakemukseen, jos osapuolet ovat sopineet asiasta.
(15) Asetuksessa olisi lisäksi säädettävä mahdollisuudesta laajentaa rekisteröidyn parisuhteen purkamista tai pätemättömäksi julistamista koskevaa hakemusta käsittelevien jäsenvaltion tuomioistuinten toimivalta kattamaan myös rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia näkökohtia koskevat kysymykset, jotka liittyvät mainittuun hakemukseen, jos osapuolet ovat nimenomaisesti hyväksyneet kyseisten tuomioistuinten toimivallan tai se on muulla tavoin tunnustettu.
Tarkistus 12 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 15 a kappale (uusi)
(15 a) Jos varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevat kysymykset eivät liity rekisteröidyn parisuhteen purkamiseen tai pätemättömäksi julistamiseen eivätkä toisen osapuolen kuolemaan, osapuolet voivat päättää antaa asian sen jäsenvaltion tuomioistuinten käsiteltäväksi, jonka lain he ovat valinneet sovellettavaksi parisuhteensa varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin. Tämä edellyttää osapuolten keskinäistä sopimusta, jonka he voivat tehdä viimeistään ennen asian panemista vireille tuomioistuimessa ja sen jälkeen tuomioistuimen valtion oikeuden mukaisesti.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 12.)
Tarkistus 13 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 16 kappale
(16) Muissa tapauksissa olisi asetuksen nojalla voitava säilyttää, tärkeysjärjestyksessä lueteltujen liittymäperusteiden mukaisesti, jäsenvaltion tuomioistuinten alueellinen toimivalta käsitellä rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia näkökohtia koskevia hakemuksia. Näiden liittymäperusteiden avulla varmistetaan, että parisuhteen osapuolten ja sen jäsenvaltion välillä, jonka tuomioistuin on asiassa toimivaltainen, on läheinen yhteys. Nämä tuomioistuimet voivat luopua toimivallasta, jos niiden kansallisessa laissa ei säädetä rekisteröidyistä parisuhteista. Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan koske sen jäsenvaltion tuomioistuimia, jossa parisuhde on rekisteröity. Siltä varalta, että millään tuomioistuimella ei ole tämän asetuksen muiden säännösten nojalla toimivaltaa, asetukseen on sisällytetty toissijaista toimivaltaa koskeva sääntö, jonka avulla ehkäistään oikeussuojan epäämisen riski.
(16) Tämän asetuksen nojalla olisi voitava säilyttää jäsenvaltion tuomioistuinten alueellinen toimivalta käsitellä kysymyksiä, jotka koskevat rekisteröityihin parisuhteisiin liittyvien varallisuusoikeudellisten näkökohtien selvittämistä muissa tapauksissa kuin osapuolten eron tai toisen osapuolen kuoleman yhteydessä sellaisten tärkeysjärjestyksessä lueteltujen liittymäperusteiden mukaisesti, joiden avulla varmistetaan, että osapuolten ja sen jäsenvaltion välillä, jonka tuomioistuin on asiassa toimivaltainen, on läheinen yhteys. Näiden tuomioistuinten olisi voitava luopua toimivallasta, jos niiden kansallisessa laissa ei säädetä rekisteröidyistä parisuhteista. Tämä mahdollisuus ei kuitenkaan koske sen jäsenvaltion tuomioistuimia, jossa parisuhde on rekisteröity.
Tarkistus 14 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 16 a kappale (uusi)
(16 a) Erityisesti niiden tilanteiden varalta, joissa oikeussuoja on evätty, tässä asetuksessa olisi säädettävä varatoimivallan (forum necessitatis) käyttämisestä niin, että jäsenvaltion tuomioistuimelle annetaan poikkeustapauksissa mahdollisuus ratkaista varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskeva asia, jolla on läheinen liittymä kolmanteen valtioon. Tällainen poikkeustapaus voi syntyä, kun menettely osoittautuu mahdottomaksi asianomaisessa kolmannessa valtiossa esimerkiksi sisällissodan vuoksi tai kun ei kohtuudella voida odottaa edunsaajan aloittavan tai käyvän läpi menettelyä kyseisessä valtiossa. Varatoimivaltaa voidaan kuitenkin käyttää ainoastaan, jos asialla on riittävä yhteys siihen jäsenvaltioon, jonka tuomioistuimessa asia pannaan vireille.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 johdanto-osan 31 kappaletta ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 14.)
Tarkistus 15 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 18 kappale
(18) Jotta voidaan helpottaa rekisteröidyn parisuhteen osapuolten omaisuuden hoitoa, olisi osapuolten kaikkeen omaisuuteen sovellettava sen valtion lakia, jossa parisuhde on rekisteröity, vaikka kyseessä ei olisi jäsenvaltion lainsäädäntö.
(18) Jotta voidaan helpottaa rekisteröidyn parisuhteen osapuolten omaisuuden hoitoa, asetuksessa olisi annettava heille omaisuuden luonteesta tai sijainnista riippumatta mahdollisuus valita omaisuuteensa sovellettava laki niiden lakien joukosta, joihin osapuolilla on läheinen yhteys joko asuinpaikan tai kansalaisuuden perusteella. Ei ole mitään syytä evätä tätä lainvalintaa rekisteröidyn parisuhteen osapuolilta. Jos osapuolet valitsevat lain, jossa ei säädetä rekisteröidyistä parisuhteista, lainvalinta olisi jätettävä huomiotta. Valinta olisi tämän jälkeen suoritettava objektiivisin perustein. Vaikka asianomaiset henkilöt tuntisivatkin pääsääntöisesti oikeutensa hyvin, olisi asiaan liittyvä oikeussuoja kuitenkin taattava säätämällä lainvalinnan vaikutuksia koskevasta oikeudellisesta neuvonnasta. Tämä edellytys täyttyy erityisesti silloin, kun lainvalintaan sovellettavat muut muotovaatimukset, erityisesti asiakirjojen vahvistaminen notaarilla, varmistavat tällaisen neuvonnan.
Tarkistus 16 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 18 a kappale (uusi)
(18 a) Oikeusvarmuuden ja selkeyden takaamiseksi asetuksessa olisi säädettävä myös rekisteröidyn parisuhteen rekisteröimisestä useaan kertaan. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että rekisteröityjä parisuhteita ei rekisteröidä moneen kertaan.
Tarkistus 17 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 18 b kappale (uusi)
(18 b) Jotta voidaan taata ennakoitavuus ja oikeusvarmuus sekä ottaa huomioon osapuolten todellinen tilanne, asetuksessa olisi säädettävä yhdenmukaisista lainvalintasäännöistä, joiden nojalla voidaan määrittää perättäin sovellettavien liittymäperusteiden avulla osapuolten kaikkeen omaisuuteen sovellettava laki niitä tapauksia varten, joissa osapuolet eivät ole valinneet sovellettavaa lakia. Ensimmäiseksi perusteeksi olisi asetettava osapuolten ensimmäinen yhteinen asuinpaikka parisuhteen rekisteröinnin ajankohtana tai osapuolten ensimmäinen yhteinen asuinpaikka parisuhteen rekisteröinnin jälkeen. Sitä seuraisi osapuolten yhteinen kansalaisuus parisuhteen rekisteröinnin ajankohtana. Jos kumpikaan näistä perusteista ei täyty eli jos osapuolilla ei ole vielä ensimmäistä yhteistä asuinpaikkaa eikä osapuolilla ole parisuhteen rekisteröinnin ajankohtana samaa kansalaisuutta, olisi sovellettava sen valtion lakia, johon osapuolilla on parisuhteen rekisteröinnin ajankohtana läheisimmät yhteydet ottaen huomioon kaikki olosuhteet. Näiden perusteiden mukaisesti määriteltyjä lakeja ei pitäisi soveltaa, jos niissä ei tunneta rekisteröidyn parisuhteen käsitettä. Osapuolten omaisuuteen olisi lähtökohtaisesti sovellettava sen valtion lakia, jossa parisuhde on rekisteröity,
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 15.)
Tarkistus 18 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 18 c kappale (uusi)
(18 c) Jos 'kansalaisuuden' käsitettä käytetään sovellettavan lain määräytymisessä, olisi otettava huomioon, että tietyissä valtioissa, joiden oikeusjärjestys perustuu common law ‑järjestelmään, yhdistävänä tekijänä on 'kotipaikan' (domicile) käsite eikä 'kansalaisuus'.
Tarkistus 19 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 18 d kappale (uusi)
(18 d) Jotta voidaan turvata oikeustoimien oikeusvarmuus ja estää rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavan lain vaihtaminen ilman, että osapuolet saavat asiasta tiedon, ei sovellettavaa lakia saa vaihtaa, elleivät osapuolet ole selvästi ilmaisseet haluavansa muutosta. Osapuolten tekemä lain vaihto ei voi tulla voimaan takautuvasti, paitsi jos osapuolet ovat varta vasten näin päättäneet. Joka tapauksessa sovellettavan lain vaihtaminen ei saisi vaikuttaa kolmansien oikeuksiin eikä aiemmin tehtyjen oikeustoimien pätevyyteen.
Tarkistus 20 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 19 a kappale (uusi)
(19 a) Kaikki tarvittavat tiedot olisi asetettava saataville yksinkertaisin ja asianmukaisin keinoin, erityisesti komission monikielisen verkkosivuston kautta.
Tarkistus 21 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 19 b kappale (uusi)
(19 b) Hyvien käytänteiden vaihtoa oikeusalan toimijoiden välillä olisi kannustettava.
Tarkistus 22 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 19 c kappale (uusi)
(19 c) Komission olisi otettava käyttöön tuomioistuinten virkamiehille ja oikeusalan toimijoille tarkoitettu tiedotus- ja koulutusväline perustamalla interaktiivinen portaali kaikilla unionin toimielinten virallisilla kielillä, mukaan luettuna järjestelmä ammattitaidon ja ammattikäytäntöjen vaihtamista varten.
Tarkistus 23 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 23 kappale
(23) Koska jäsenvaltioissa tehtyjen päätösten vastavuoroinen tunnustaminen on yksi tämän asetuksen tavoitteista, asetuksessa olisi säädettävä asetukseen (EY) N:o 44/2001 perustuvista päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevista säännöksistä, jotka on tarvittaessa mukautettu vastaamaan tämän asetuksen kattaman alan erityisvaatimuksia. Sen vuoksi jäsenvaltio voi kieltäytyä tunnustamasta tai panemasta täytäntöön päätöstä, joka joko osittain tai kokonaisuudessaan koskee rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia näkökohtia, ainoastaan jos jäsenvaltion kansallisessa laissa ei säädetä rekisteröidyistä parisuhteista tai jos laissa säädetään erilaisista varallisuusoikeudellisista vaikutuksista.
(23) Koska jäsenvaltioissa tehtyjen päätösten vastavuoroinen tunnustaminen rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa on yksi tämän asetuksen tavoitteista, asetuksessa olisi säädettävä päätösten tunnustamista, täytäntöönpanokelpoisuutta ja täytäntöönpanoa koskevista säännöksistä, jotkaovat samanlaisia kuin muissa yksityisoikeudellisen yhteistyön alalla annetuissa unionin säädöksissä ja jotka on tarvittaessa mukautettu vastaamaan tämän asetuksen kattaman alan erityisvaatimuksia. Sen vuoksi jäsenvaltio voi kieltäytyä tunnustamasta tai panemasta täytäntöön päätöstä, joka joko osittain tai kokonaisuudessaan koskee rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia näkökohtia, ainoastaan jos jäsenvaltion kansallisessa laissa ei säädetä rekisteröidyistä parisuhteista tai jos laissa säädetään erilaisista varallisuusoikeudellisista vaikutuksista.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 19.)
Tarkistus 24 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 24 kappale
(24) Jotta voidaan ottaa huomioon jäsenvaltioissa käytössä olevat erilaiset tavat ratkaista rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisiin näkökohtiin liittyviä kysymyksiä, olisi tässä asetuksessa varmistettava virallisten asiakirjojen tunnustaminen ja täytäntöönpano. Virallisia asiakirjoja ei voida tunnustamisen osalta kuitenkaan rinnastaa tuomioistuinten päätöksiin. Virallisten asiakirjojen tunnustaminen merkitsee sitä, että asiakirjoilla on sisältönsä puolesta sama todistusvoima ja samat vaikutukset kuin kyseisillä asiakirjoilla on niiden alkuperäjäsenvaltiossa ja että asiakirjojen oletetaan olevan päteviä, ellei toisin osoiteta.
(24) Jotta voidaan ottaa huomioon jäsenvaltioissa käytössä olevat erilaiset järjestelmät ratkaista rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisiin näkökohtiin liittyviä kysymyksiä, olisi tässä asetuksessa varmistettava virallisten asiakirjojen hyväksyminen ja täytäntöönpanokelpoisuusrekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisiin suhteisiin liittyvissä asioissa kaikissa jäsenvaltioissa.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 johdanto-osan 60 kappaletta ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 20.)
Tarkistus 25 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 24 a kappale (uusi)
(24 a) Tässä asetuksessa olisi säädettävä erityisesti asetuksen (EU) N:o 650/2012 pohjalta säännöksistä, jotka koskevat tuomioistuinten päätösten tunnustamista, täytäntöönpanokelpoisuutta ja täytäntöönpanoa sekä julkisten asiakirjojen hyväksymistä ja täytäntöönpanokelpoisuutta sekä tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen täytäntöönpanokelpoisuutta.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 21.)
Tarkistus 26 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 25 kappale
(25) Vaikka rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavaa lakia olisi sovellettava parisuhteen osapuolen ja kolmannen välisiin oikeussuhteisiin, on tämän lain oikeusvaikutuksista kuitenkin aiheellista säätääsen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa parisuhteen osapuolella tai kolmannella on asuinpaikka, jotta varmistetaan kolmannen suojelu. Kyseisen jäsenvaltion laissa voidaan säätää, että osapuoli voi vedota parisuhteensa varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavaan lakiin kolmatta vastaan vain silloin kun jäsenvaltion laissa säädetyt rekisteröintiä tai julkaisemista koskevat vaatimukset on täytetty, paitsi jos kolmas on ollut tai hänen on täytynyt olla tietoinen rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin näkökohtiin sovellettavasta laista.
(25) Rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin tämän asetuksen mukaisesti sovellettavaa lakia olisi sovellettava parisuhteen osapuolen ja kolmannen välisiin oikeussuhteisiin. Kolmannen suojaamiseksi kummankaan parisuhteen osapuolen ei kuitenkaan pitäisi voida vedota tähän lakiin tai kansainvälisesti pakottaviin säännöksiin, jos oikeussuhteissa kolmannen kanssa olevan osapuolen ja kolmannen asuinpaikat sijaitsevat samassa valtiossa, joka ei ole se valtio, jonka lakia sovelletaan rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin. Tästä olisi poikettava silloin, jos kolmannen suojalle ei ole edellytyksiä, eli jos kolmas on ollut tai hänen olisi täytynyt olla tietoinen sovellettavasta laista taikka kun kyseisessä valtiossa laissa säädetyt rekisteröintiä tai julkaisemista koskevat vaatimukset on täytetty.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 22.)
Tarkistus 27 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 26 a kappale (uusi)
(26 a) Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa päätösten, tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen ja virallisten asiakirjojen täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevien todistusten ja kaavakkeiden laatimisen ja myöhemmän muuttamisen osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/20111 mukaisesti.
______________
1 EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 johdanto-osan 78 kappaletta ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 23.)
Tarkistus 28 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 26 b kappale (uusi)
(26 b) Tässä asetuksessa tarkoitettujen todistusten ja lomakkeiden laatimista ja myöhempää muuttamista koskevien täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi sovellettava neuvoa-antavaa menettelyä asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 johdanto-osan 79 kappaletta ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 24.)
Tarkistus 29 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 28 kappale
(28) Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet ja erityisesti sen 7, 9, 17, 21 ja 47 artikla, joissa vahvistetaan yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen, oikeus solmia avioliito ja perustaa perhe kansallisen lain mukaisesti sekä omistusoikeus, kielletään kaikenlainen syrjintä ja vahvistetaan oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja tuomioistuimeen. Jäsenvaltioiden tuomioistuinten olisi sovellettava tätä asetusta näitä oikeuksia ja periaatteita kunnioittaen.
(28) Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet ja erityisesti sen 7, 9, 17, 20, 21 ja 47 artikla, joissa vahvistetaan yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen, oikeus solmia avioliito ja perustaa perhe kansallisen lain mukaisesti sekä omistusoikeus ja yhdenvertaisuus lain edessä, kielletään kaikenlainen syrjintä ja vahvistetaan oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja tuomioistuimeen. Jäsenvaltioiden tuomioistuinten olisi sovellettava tätä asetusta näitä oikeuksia ja periaatteita kunnioittaen.
(Tarkistus vastaa osin asetuksen (EU) N:o 650/2012 johdanto-osan 81 kappaletta ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 25.)
Tarkistus 30 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta – a alakohta
a) rekisteröidyn parisuhteen oikeusvaikutukset yksilöihin,
Poistetaan.
Tarkistus 31 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta – b alakohta
b) osapuolten oikeustoimikelpoisuus,
b) osapuolten yleinen oikeustoimikelpoisuus,
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 26.)
Tarkistus 32 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta – b a alakohta (uusi)
b a) parisuhteen olemassaolo, pätevyys tai tunnustaminen,
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 27.)
Tarkistus 33 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta – d alakohta
d) osapuolten väliset lahjat,
Poistetaan.
Tarkistus 34 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta – e alakohta
e) jälkeen elävän osapuolen perintöoikeus,
e) jälkeen elävään osapuoleen liittyvät perimyskysymykset,
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 29.)
Tarkistus 35 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta – f alakohta
f) osapuolten keskinäiset yhtiöt,
f) kysymykset, jotka liittyvät yhtiöitä tai muita yhteisöjä tai yhteenliittymiä koskevaan lakiin,
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 1 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 30.)
Tarkistus 36 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta – g alakohta
g) omaisuutta koskevien esineoikeuksien luonne ja tällaisten oikeuksien julkivarmistaminen.
g) esineoikeuksien luonne.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 1 artiklan k kohtaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 31.)
Tarkistus 37 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta – g a alakohta (uusi)
g a) kiinteään tai irtaimeen omaisuuteen liittyvien oikeuksien kirjaaminen rekisteriin, kirjaamisen oikeudelliset edellytykset mukaan luettuina, ja tällaisten oikeuksien rekisteriin kirjaamisen tai kirjaamatta jättämisen vaikutukset ja
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 1 artiklan 1 kohtaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 32.)
Tarkistus 38 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta – g b alakohta (uusi)
g b) kysymykset, jotka koskevat rekisteröidyn parisuhteen osapuolten tai entisen parisuhteen osapuolten sellaisten eläke- tai työkyvyttömyyseläkeoikeuksien siirtoa, jotka ovat karttuneet rekisteröidyn parisuhteen voimassaoloaikana, jos parisuhde puretaan.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 33.)
Tarkistus 39 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – b alakohta
b) 'rekisteröidyllä parisuhteella' laissa säädettyä kahden henkilön yhteiselämää, jonka viranomainen rekisteröi;
b) 'rekisteröidyllä parisuhteella' laissa säädettyä kahden henkilön yhteiselämää, joka on vahvistettu sen jäsenvaltion lainsäädännössä säädetyllä tavalla, jossa parisuhde on rekisteröity;
Tarkistus 40 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi)
b a) 'parisuhdesopimuksella', sopimuksia, joiden avulla osapuolet tai tulevat osapuolet järjestävät parisuhteensa varallisuusoikeudelliset vaikutukset;
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 35.)
Tarkistus 41 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – c alakohta – johdantokappale
c) 'virallisella asiakirjalla' asiakirjaa, joka on alkuperäjäsenvaltiossa virallisesti laadittu tai rekisteröity virallisena asiakirjana ja
c) 'virallisella asiakirjalla' rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellista omaisuusasiaa koskevaa asiakirjaa, joka on virallisesti laadittu tai rekisteröity virallisena asiakirjana jäsenvaltiossa ja jonka
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan i alakohtaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 36.)
Tarkistus 42 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – d alakohta
d) 'päätöksellä' rekisteröidyn parisuhteen varallisuussuhteita koskevaa jäsenvaltion tuomioistuimen päätöstä riippumatta siitä, kutsutaanko päätöstä tuomioistuinratkaisuksi,tuomioksi, määräykseksi, täytäntöönpanomääräykseksi tai joksikin muuksi, samoin kuin oikeudenkäyntikuluja koskevaa tuomioistuimen virkamiehen päätöstä;
d) 'päätöksellä' rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevaa jäsenvaltion tuomioistuimen päätöstä riippumatta siitä, miksi päätöstä kutsutaan, samoin kuin oikeudenkäyntikuluja koskevaa tuomioistuimen virkamiehen päätöstä
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 31 artiklan 1 kohdan g kohtaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 37.)
Tarkistus 43 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – e alakohta
e) 'alkuperäjäsenvaltiolla' jäsenvaltiota, jossa päätös on tehty, rekisteröintiä koskeva asiakirja tai virallinen asiakirja on laadittu tai jossa yhteisen omaisuuden jakamista koskeva tai muu asiakirja on laadittu lainkäyttöelimen tai sen valtuuttaman tahon toimesta tai luona;
e) 'alkuperäjäsenvaltiolla' jäsenvaltiota, jossa päätös on tehty, jossa virallinen asiakirja on vahvistettu tai jonka tuomioistuimessa sovinto on tehty;
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan e alakohtaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 38.)
Tarkistus 44 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – f alakohta
f) 'pyynnön vastaanottavalla jäsenvaltiolla' jäsenvaltiota, jossa pyydetään tunnustamaan ja/tai panemaan täytäntöön päätös, rekisteröintiä koskeva asiakirja, virallinen asiakirja tai lainkäyttöelimen tai sen valtuuttaman tahon toimesta tai luona laadittu yhteisen omaisuuden jakamista koskeva tai muu asiakirja;
f) 'täytäntöönpanojäsenvaltiolla' jäsenvaltiota, jossa päätöksen, tuomioistuimessa tehdyn sovinnon tai virallisen asiakirjan täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista tai täytäntöönpanoa pyydetään;
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan f alakohtaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 39.)
Tarkistus 45 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – g alakohta
g) 'tuomioistuimella' jäsenvaltioiden toimivaltaisia lainkäyttöelimiä, jotka käyttävät tuomiovaltaa rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa, sekä muita viranomaisia tai henkilöitä, jotka jäsenvaltioiden lainkäyttöelimet ovat valtuuttaneet tai nimenneet hoitamaan tässä asetuksessa tarkoitettuja tuomiovaltaan liittyviä tehtäviä;
Poistetaan.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 40.)
Tarkistus 46 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a. Tässä asetuksessa 'tuomioistuimella' tarkoitetaan oikeusviranomaisia ja kaikkia muita viranomaisia ja oikeusalan ammattilaisia, jotka ovat toimivaltaisia rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisiin suhteisiin liittyvissä asioissa ja hoitavat oikeudellisia tehtäviä tai jotka toimivat oikeusviranomaisen antaman valtuutuksen nojalla tai oikeusviranomaisen valvonnassa, edellyttäen että nämä muut viranomaiset ja oikeusalan ammattilaiset pystyvät antamaan takeita puolueettomuudestaan ja asianosaisten oikeudesta tulla kuulluksi ja että niiden toimintajäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti tekemät päätökset täyttävät seuraavat edellytykset:
a) päätökseen voi hakea muutosta tai pyytää sen uudelleen tarkastelua oikeusviranomaisessa ja
b) päätöksellä on sama oikeusvoima ja vaikutus kuin samaa asiaa koskevalla oikeusviranomaisen päätöksellä.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 a kohdassa tarkoitetut muut viranomaiset ja oikeusalan toimijat 33 a artiklan 1 kohdan mukaisesti.
Varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskeva toimivalta jäsenvaltioissa
Tämä asetus ei vaikuta jäsenvaltioiden sisäiseen toimivaltaan rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin liittyvissä asioissa.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 42.)
Tarkistus 48 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 1 kohta
1. Jäsenvaltion tuomioistuimilla, joissa on pantu vireille toisen osapuolen perintöasiaa koskeva kanne [toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten ja virallisten asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston]asetuksen (EU) N:o .../… nojalla, on toimivalta myös kanteeseen liittyvissä parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa kysymyksissä.
1. Jäsenvaltion tuomioistuimilla, joissa on pantu vireille rekisteröidyn parisuhteen osapuolen perimystä koskeva kanne asetuksen (EU) N:o 650/2012 nojalla, on toimivalta myös tähän perintöasiaan liittyvissä parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa kysymyksissä.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 43.)
Tarkistus 49 Ehdotus asetukseksi 4 artikla
Toimivalta osapuolten erotessa
Toimivalta parisuhteen purkamisen tai pätemättömäksi julistamisen yhteydessä
Jäsenvaltion tuomioistuimilla, joille on osoitettu rekisteröidyn parisuhteen purkamista tai pätemättömäksi julistamista koskeva hakemus, on myös toimivalta päättää hakemukseen liittyvistä varallisuusoikeudellisista vaikutuksista, jos osapuolet ovat sopineet asiasta.
Jäsenvaltion tuomioistuimilla, joille on osoitettu rekisteröidyn parisuhteen purkamista tai pätemättömäksi julistamista koskeva hakemus, on myös toimivalta päättää hakemukseen liittyvistä varallisuusoikeudellisista vaikutuksista, jos osapuolet ovat nimenomaisesti hyväksyneet kyseisten tuomioistuinten toimivallan tai tunnustaneet sen muulla yksiselitteisellä tavalla.
Osapuolet voivat sopia asiasta milloin tahansa, myös kesken menettelyn. Jos asiasta sovitaan ennen menettelyä, on sopimus laadittava kirjallisena ja kummankin osapuolen on päivättävä ja allekirjoitettava se.
Jos osapuolet eivät ole sopineet asiasta, toimivalta määräytyy 5 artiklan mukaisesti.
Jos 1 kohdassa tarkoitetun tuomioistuimen toimivaltaa ei ole tunnustettu, toimivalta määräytyy 5 artiklan mukaisesti.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 44.)
Tarkistus 50 Ehdotus asetukseksi 4 a artikla (uusi)
4 a artikla
Oikeuspaikkasopimus
1. Osapuolet voivat sopia, että heidän rekisteröidyn parisuhteensa varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevissa asioissa toimivaltaisia ovat sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jonka lain he -15 b artiklan mukaan ovat valinneet parisuhteensa varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavaksi laiksi. Tämä toimivalta on yksinomainen.
Tämän rajoittamatta 3 alakohdan soveltamista sopimus oikeuspaikan valinnasta voidaan tehdä tai sitä voidaan muuttaa milloin tahansa ennen asian panemista vireille tuomioistuimessa.
Jos tuomioistuinvaltion laissa niin säädetään, osapuolet voivat valita oikeuspaikan myös asian vireillepanon jälkeen. Siinä tapauksessa valinta on kirjattava tuomioistuimessa tuomioistuinvaltion lain mukaisesti.
Jos sopimus tehdään ennen menettelyä, on se laadittava kirjallisena ja päivättävä ja osapuolten on allekirjoitettava se. Kirjallisena pidetään myös kaikkea sähköisin keinoin tapahtunutta viestintää, josta jää pysyvä tallenne sopimuksesta.
2. Jos oikeuspaikkaa ei ole valittu, osapuolet voivat myös sopia, että toimivaltaisia ovat sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jonka lakia sovelletaan 15 artiklan mukaisesti heidän parisuhteensa varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin.
Tarkistus 51 Ehdotus asetukseksi 4 b artikla (uusi)
4 b artikla
Vastaajan saapuville tuloon perustuva toimivalta
1. Sen toimivallan lisäksi, joka tuomioistuimella on tämän asetuksen muiden säännösten nojalla, toimivaltainen on sen jäsenvaltion tuomioistuin, jonka lakia on päätetty ‑15 b artiklan mukaisesti soveltaa tai jonka lakia voidaan soveltaa 15 artiklan nojalla ja jossa vastaaja vastaa haasteeseen. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos vastaaja on vastannut kiistääkseen toimivallan tai jos toinen tuomioistuin on toimivaltainen 3, 4 tai 4 a artiklan nojalla.
2. Ennen kuin tuomioistuin julistautuu toimivaltaiseksi 1 kohdan nojalla, se varmistaa, että vastaajalle ilmoitetaan hänen oikeudestaan kiistää tuomioistuimen toimivalta ja vastaamisen tai vastaamatta jättämisen seurauksista.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 46.)
Tarkistus 52 Ehdotus asetukseksi 5 artikla
1. Lukuun ottamatta 3 ja 4 artiklassa mainittuja tapauksiarekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevassa menettelyssä toimivaltaisia ovat sen jäsenvaltion tuomioistuimet,
1. Jos millään tuomioistuimella ei ole 3, 4 tai 4 a artiklan nojalla toimivaltaa, varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevassa menettelyssä toimivaltaisia ovat sen jäsenvaltion tuomioistuimet,
a) jossa osapuolilla on yhteinen asuinpaikka, tai
a) jonka alueella osapuolten asuinpaikka on ajankohtana, jona asia pannaan tuomioistuimessa vireille, tai
b) jossa puolisoilla oli viimeinen yhteinen asuinpaikka, jos jompikumpi asuu siellä edelleen, tai
b) jonka alueella osapuolten viimeinen asuinpaikka oli, jos jompikumpi asuu siellä edelleen ajankohtana, jona asia pannaan tuomioistuimessa vireille, tai
c) jossa vastaajalla on asuinpaikka, tai
c) jonka alueella vastaajan asuinpaikka on ajankohtana, jona asia pannaan tuomioistuimessa vireille, tai
c a) jonka kansalaisia molemmat osapuolet ovat ajankohtana, jona asia pannaan vireille, tai, jos kyseessä on Yhdistynyt kuningaskunta tai Irlanti, jossa on kummankin osapuolen kotipaikka, tai
d) jossa parisuhde on rekisteröity.
d) jossa parisuhde on rekisteröity.
2. Edellä 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut tuomioistuimet voivat luopua toimivallasta, jos niiden lainsäädännössä ei tunneta rekisteröidyn parisuhteen käsitettä.
2. Edellä 1 kohdan a, b, c ja c a alakohdassa tarkoitetut tuomioistuimet voivat luopua toimivallasta, jos niiden lainsäädännössä ei tunneta rekisteröidyn parisuhteen käsitettä.
(5 artiklan 1 kohdan c a alakohdan osalta katso 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaa koskeva tarkistus; vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 47.)
Tarkistus 53 Ehdotus asetukseksi 6 artikla
Jos millään tuomioistuimella ei ole 3, 4 tai 5 artiklan nojalla toimivaltaa tai jos tuomioistuin on luopunut toimivallasta, jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia, jos
Jos millään jäsenvaltion tuomioistuimella ei ole 3, 4, 4 a tai 5 artiklan nojalla toimivaltaa tai jos tuomioistuin on luopunut toimivallasta, sen jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia, jonka alueella toisella tai kummallakin osapuolella on kiinteää omaisuutta tai rekisteröityä omaisuutta. Tällöin tuomioistuimen toimivalta koskee pelkästään kiinteää omaisuutta tai rekisteröityä omaisuutta.
a) toisella tai kummallakin osapuolella on omaisuutta tämän jäsenvaltion alueella; tällöin tuomioistuimen toimivalta koskee pelkästään kyseistä omaisuutta, tai
b) kumpikin osapuoli on kyseisen jäsenvaltion kansalainen, tai jos kyseessä on Yhdistynyt kuningaskunta tai Irlanti, kummallakin osapuolella on kyseisessä jäsenvaltiossa kotipaikka.
Jäsenvaltion tuomioistuimet ovat tällöin toimivaltaisia vain kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta tai rekisteröityä omaisuutta koskevissa päätöksissä.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 48.)
Tarkistus 54 Ehdotus asetukseksi 7 artikla
Jos millään jäsenvaltion tuomioistuimella ei ole 3, 4, 5 tai 6 artiklan nojalla toimivaltaa tai jos tuomioistuin on luopunut toimivallasta, jäsenvaltion tuomioistuimet voivat poikkeuksellisesti ja edellyttäen, että asialla on riittävän läheinen yhteys kyseiseen jäsenvaltioon, päättää rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisista vaikutuksista, jos menettely osoittautuu mahdottomaksi tai menettelyä ei voida olosuhteet huomioiden kohtuudella panna vireille tai toteuttaa jossakin kolmannessa valtiossa.
Jos millään jäsenvaltion tuomioistuimella ei ole 3, 4, 4 a, 5 tai 6 artiklan nojalla toimivaltaa, jäsenvaltion tuomioistuimet voivat poikkeuksellisesti ratkaista varallisuusoikeudellisiavaikutuksia koskevan asian, jos menettelyä ei voida kohtuudella panna vireille tai toteuttaa tai jos se olisi mahdotonta kolmannessa valtiossa, johon asialla on läheinen liittymä.
Asialla on oltava riittävä liittymä siihen jäsenvaltioon, jonka tuomioistuimessa asia pannaan vireille.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 11 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 49.)
Tarkistus 55 Ehdotus asetukseksi 8 artikla
Tuomioistuimella, jossa asia on vireillä 3, 4, 5, 6 tai 7 artiklan nojalla, on toimivalta käsitellä myös vastakanne, jos vastakanne kuuluu tämän asetuksen soveltamisalaan.
Tuomioistuimella, jossa menettely on vireillä 3, 4, 4 a, 5, 6 tai 7 artiklan nojalla, on toimivalta käsitellä myös vastakanne, jos vastakanne kuuluu tämän asetuksen soveltamisalaan.
Jos asia on pantu vireille tuomioistuimessa 6 artiklan mukaisesti, tuomioistuimen toimivalta rajoittuu asian kohteena olevaa kiinteää omaisuutta tai rekisteröityä omaisuutta koskevaan vastakanteeseen.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 50.)
Tarkistus 56 Ehdotus asetukseksi 9 artikla
Asian katsotaan tulleen vireille tuomioistuimessa:
Tätä lukua sovellettaessa asian katsotaan tulleen vireille tuomioistuimessa
a) ajankohtana, jona haastehakemus tai vastaava asiakirja jätetään tuomioistuimeen, edellyttäen että kantaja ei ole sen jälkeen jättänyt toteuttamatta häneltä edellytettyjä toimenpiteitä haasteen antamiseksi tiedoksi vastaajalle, tai
a) ajankohtana, jona haastehakemus tai vastaava asiakirja jätetään tuomioistuimeen, edellyttäen että kantaja ei ole sen jälkeen jättänyt toteuttamatta häneltä edellytettyjä toimia haasteen antamiseksi tiedoksi vastaajalle;
b) jos asiakirja on annettava tiedoksi ennen sen jättämistä tuomioistuimeen, ajankohtana, jona tiedoksiannosta vastaava viranomainen ottaa sen vastaan, mikäli kantaja ei ole sen jälkeen jättänyt toteuttamatta häneltä edellytettyjä toimia asiakirjan jättämiseksi tuomioistuimeen.
b) jos asiakirja on annettava tiedoksi ennen sen jättämistä tuomioistuimeen, ajankohtana, jona tiedoksiannosta vastaava viranomainen ottaa sen vastaan, mikäli kantaja ei ole sen jälkeen jättänyt toteuttamatta häneltä edellytettyjä toimia asiakirjan jättämiseksi tuomioistuimeen, tai
b a) jos asian käsittely aloitetaan tuomioistuimen omasta aloitteesta, ajankohtana, jona tuomioistuin tekee päätöksen käsittelyn aloittamisesta, tai jos tällaista päätöstä ei edellytetä, ajankohtana, jona tuomioistuin kirjaa asian rekisteriin.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 14 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 51.)
Tarkistus 57 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 1 kohta
1. Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa nostetaan samojen asianosaisten välillä samaa asiaa koskevia kanteita, tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu myöhemmin, on omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely, kunnes on ratkaistu, että tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen.
1. Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa nostetaan osapuolten välillä samaa asiaa koskevia kanteita, tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu myöhemmin, on omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely, kunnes on todettu, että tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 52.)
Tarkistus 59 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 2 kohta
(2) Jos nämä kanteet ovat vireillä ensimmäisessä oikeusasteessa, tuomioistuin, jossa kanne on nostettu myöhemmin, voi osapuolen pyynnöstä myös jättää asian tutkimatta, jos tuomioistuin, jossa kanne on ensin pantu vireille, on toimivaltainen tutkimaan kyseiset kanteet ja jos niiden yhdistäminen on tämän tuomioistuimen lain mukaan sallittua.
2. Jos nämä kanteet ovat vireillä ensimmäisessä oikeusasteessa, sellainen tuomioistuin, jossa kannetta ei ole pantu vireille ensimmäisenä, voi osapuolen pyynnöstä myös jättää asian tutkimatta, jos tuomioistuin, jossa kanne on pantu vireille ensimmäisenä, on toimivaltainen tutkimaan kyseiset kanteet ja jos niiden yhdistäminen on tämän tuomioistuimen lain mukaan sallittua.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 18 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 54.)
Tarkistus 60 Ehdotus asetukseksi 14 artikla
Jäsenvaltion lain mukaisia välitoimiatai turvaamistoimia voidaan pyytää kyseisen valtion tuomioistuimilta myös silloin, kun toisen jäsenvaltion tuomioistuimet ovat tämän asetuksen mukaan toimivaltaisia tutkimaan pääasian.
Jäsenvaltion lain mukaisia turvaamistoimia tai muita väliaikaisia toimenpiteitä voidaan pyytää kyseisen valtion tuomioistuimilta myös silloin, kun jonkin toisen jäsenvaltion tuomioistuimet ovat tämän asetuksen mukaan toimivaltaisia tutkimaan pääasian.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 19 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 56.)
1. Rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavaa lakia sovelletaan kaikkeen omaisuuteen, johon kyseiset vaikutukset kohdistuvat, omaisuuden sijainnista riippumatta.
2. Rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavassa laissa määritellään, tämän kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan 3 kohdan g ja g a alakohdan soveltamista, muun muassa seuraavat asiat:
a) osapuolten omaisuuden jako eri luokkiin ennen rekisteröityä parisuhdetta ja sen jälkeen,
b) omaisuuden siirto luokasta toiseen,
c) tarvittaessa vastuu toisen osapuolen veloista,
d) osapuolten käyttöoikeudet rekisteröidyn parisuhteen aikana,
e) rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisten vaikutusten päättäminen ja purkaminen ja omaisuuden jakaminen parisuhteen purkamisen yhteydessä,
f) rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudelliset vaikutukset toisen osapuolen ja kolmannen väliseen oikeussuhteeseen 31 artiklan mukaisesti.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistuksia 57 ja 58.)
Tarkistus 62 Ehdotus asetukseksi -15 a artikla (uusi)
-15 a artikla
Universaali soveltaminen
Tämän asetuksen mukaisesti määräytyvää lakia sovelletaan riippumatta siitä, onko se jonkin jäsenvaltion laki.
(Ks.16 artiklaa koskeva tarkistus; tekstiä on muutettu. Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 20 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 59.
Tarkistus 63 Ehdotus asetukseksi -15 b artikla (uusi)
-15 b artikla
Sovellettavan lain valinta
1. Osapuolet tai tulevat osapuolet voivat sopia rekisteröidyn parisuhteensa varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavan lain valinnasta tai vaihtamisesta, edellyttäen, että valittavassa laissa tunnustetaan rekisteröidyn parisuhteen käsite ja liitetään siihen varallisuusoikeudelliset vaikutukset, ja edellyttäen, että se on jokin seuraavista:
a) sen valtion laki, jossa osapuolilla tai tulevilla osapuolilla tai toisella heistä on asuinpaikka ajankohtana, jona sopimus tehdään, tai
b) sen valtion laki, jonka kansalainen toinen osapuolista tai tulevista osapuolista on ajankohtana, jona sopimus tehdään, tai
c) sen valtion laki, jossa osapuolet ovat rekisteröineet parisuhteen.
2. Jos valitussa laissa ei tunneta rekisteröidyn parisuhteen käsitettä tai siihen ei liitetä varallisuusoikeudellisia vaikutuksia, sovellettava laki määritetään 15 artiklan mukaisesti.
3. Edellä olevan 1 kohdan mukainen lainvalinta on voimassa vain, jos osapuolet tai tulevat osapuolet voivat todistaa, että he ovat ennen sitä saaneet neuvontaa koskien tämän lainvalinnan oikeudellisia seurauksia.
Tämä vaatimus katsotaan täytetyksi, jos neuvonta varmistetaan jo muilla lainvalintaan liittyvillä muotoa koskevilla kansallisilla vaatimuksilla.
4. Elleivät osapuolet toisin sovi, rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavan lain vaihtaminen parisuhteen aikana vaikuttaa ainoastaan vastaisuudessa.
5. Jos osapuolet päättävät, että sovellettavan lain vaihto vaikuttaa takautuvasti, se ei kuitenkaan vaikuta siihen asti sovelletun lain nojalla tehtyjen oikeustoimien pätevyyteen eikä aiemmin sovellettuun lakiin perustuviin kolmansien oikeuksiin.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 60.)
Tarkistus 64 Ehdotus asetukseksi 15 artikla
Sovellettavan lain määräytyminen
Sovellettavan lain määräytyminen ilman lainvalintaa
Parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovelletaan sen valtion lainsäädäntöä, jossa parisuhde on rekisteröity.
1. Ellei -15 b artiklan mukaista lainvalintaa tehdä, parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovelletaan sen valtion lainsäädäntöä
a) jossa osapuolilla on parisuhteen rekisteröinnin ajankohtana tai sen jälkeen ensimmäinen yhteinen asuinpaikka, tai
b) jonka kansalaisia osapuolet ovat parisuhteen rekisteröinnin ajankohtana, tai
c) johon osapuolilla yhdessä on läheisimmät yhteydet parisuhteen rekisteröinnin ajankohtana ottaen huomioon kaikki olosuhteet, tai
d) jossa parisuhde on rekisteröity.
2. Edellä olevan 1 kohdan a, b ja c alakohdan säännöksiä ei sovelleta, jos kyseisessä lainsäädännössä ei tunneta rekisteröidyn parisuhteen käsitettä.
3. Edellä olevan 1 kohdan b alakohdan säännöksiä ei sovelleta, jos osapuolilla on useamman valtion yhteinen kansalaisuus.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 61 ja sitä seuraavia tarkistuksia)
Tarkistus 65 Ehdotus asetukseksi 15 a artikla (uusi)
15 a artikla
Parisuhteen rekisteröiminen useaan kertaan
Jos osapuolten välillä on samanaikaisesti voimassa useampi kuin yksi rekisteröity parisuhde eri valtioissa, sovellettava lainsäädäntö määräytyy viimeksi rekisteröidyn parisuhteen ajankohdan mukaan 15 artiklan 1 kohdan d alakohdan nojalla.
Tarkistus 66 Ehdotus asetukseksi 16 artikla
16 artikla
Poistetaan.
Lainvalintasäännön yleispätevyys
Tämän luvun säännösten mukaan määräytyvää lainsäädäntöä sovelletaan, vaikka kyseessä ei olisi jäsenvaltion lainsäädäntö.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 68.)
Tarkistus 67 Ehdotus asetukseksi 16 a artikla (uusi)
16 a artikla
Sovellettavan lain valintaa koskevat muodolliset vaatimukset
1. Edellä -15 b artiklassa tarkoitettu lainvalintaa koskeva sopimus on tehtävä kirjallisesti ja päivättävä, ja kummankin osapuolen on allekirjoitettava se. Kirjallisena pidetään myös kaikkea sähköisin keinoin tapahtunutta viestintää, josta jää pysyvä tallenne sopimuksesta.
2. Sopimuksen on täytettävä rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavan lain tai sen valtion lain muodolliset vaatimukset, jossa sopimus tehtiin.
3. Jos sen valtion lainsäädännössä, jossa molemmilla osapuolilla on asuinpaikka lain valintaa koskevan sopimuksen tekohetkellä, säädetään muista tämäntyyppisistä sopimusta tai parisuhdesopimusta koskevista muotovaatimuksista, kyseisiä vaatimuksia on sovellettava.
4. Jos osapuolten asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä eri valtioissa ja jos näiden valtioiden lainsäädännössä on säädetty erilaiset muotovaatimukset, sopimus on muodollisesti pätevä, jos se täyttää jommankumman lainsäädännön vaatimukset.
(Vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 5 artiklan 2 kohtaa. Ks. myös menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistus 65.)
Tarkistus 68 Ehdotus asetukseksi 16 b artikla (uusi)
16 b artikla
Parisuhdesopimuksen muotovaatimukset
Parisuhdesopimuksen muotoon sovelletaan vastaavasti 16 a artiklaa. Muita 16 a artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja muotovaatimuksia ovat tätä artiklaa sovellettaessa vain parisuhdesopimusta koskevat muotovaatimukset.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 66.)
Tarkistus 69 Ehdotus asetukseksi 16 c artikla (uusi)
16 c artikla
Esineoikeuksien muuntaminen
Jos henkilö vetoaa esineoikeuteen, johon hänellä on oikeus rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavan lain nojalla, ja sen jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa oikeuteen vedotaan, ei tunne kyseistä esineoikeutta, kyseinen oikeus on tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan muunnettava lähinnä vastaavaksi kyseisen valtion lain mukaiseksi esineoikeudeksi ottaen huomioon kyseisellä esineoikeudella tavoitellut päämäärät ja edut sekä sen vaikutukset.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 31 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 67.)
Tarkistus 70 Ehdotus asetukseksi 17 artikla
Tämän asetuksen säännöksillä ei voida rajoittaa sellaisten pakottavien säännösten soveltamista, joiden noudattamista jäsenvaltio pitää niin olennaisen tärkeänä yleisten etujensa, kuten poliittisen, sosiaalisen tai taloudellisen järjestelmän turvaamiseksi, että niitä on sovellettava kaikissa niiden soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa riippumatta siitä, mitä lakia rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin muutoin tämän asetuksen nojalla sovellettaisiin.
1. Kansainvälisesti pakottavat säännökset ovat säännöksiä, joiden noudattamatta jättäminen olisi selvästi vastoin asianomaisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public). Toimivaltaisten viranomaisten ei pitäisi tulkita oikeusjärjestyksen perusteisiin perustuvaa poikkeusta Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 21 artiklan vastaisesti, jossa kielletään kaikenlainen syrjintä.
2. Tällä asetuksella ei rajoiteta tuomioistuinvaltion lain kansainvälisesti pakottavien säännösten soveltamista, tämän rajoittamatta 31 artiklan mukaisesti sovellettavia liikesuhdetta suojaavia säännöksiä.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 69.)
Tarkistus 71 Ehdotus asetukseksi 18 artikla – 1 kohta
1. Tämän asetuksen mukaan määräytyvän lain säännöstä voidaan olla soveltamatta ainoastaan, jos sen soveltaminen on selvästi vastoin oikeuspaikan oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public).
1. Tämän asetuksen mukaan määräytyvän jonkin valtion lain säännöstä voidaan olla soveltamatta ainoastaan, jos sen soveltaminen on selvästi vastoin oikeuspaikan oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public).
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 35 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 70.)
Tarkistus 72 Ehdotus asetukseksi 19 artikla
Kun tämän asetuksen nojalla on sovellettava tietyn valtion lakia, sovelletaan kyseisessä valtiossa voimassa olevia aineellisenoikeuden sääntöjä kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä lukuun ottamatta.
Kun tämän asetuksen nojalla on sovellettava jonkin valtion lakia, tarkoitetaan kyseisessä valtiossa voimassa olevia oikeussääntöjä kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä lukuun ottamatta.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 71.)
Tarkistus 73 Ehdotus asetukseksi 20 artikla
Valtiot, joiden eri alueilla on omat oikeusjärjestyksensä
Valtiot, joissa on useita oikeusjärjestelmiä – alueellinen lainvalinta
1. Kun tämän asetuksen nojalla on sovellettava sellaisen valtion lakia, johon kuuluu useita alueellisia yksiköitä, joilla kullakin on omat rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevat oikeussääntönsä, tämän valtion sisäisten lainvalintasääntöjen mukaan määräytyy, minkä alueellisen yksikön oikeussääntöjä sovelletaan.
Jos valtioon kuuluu useita alueita, joilla kullakin on oma oikeusjärjestyksensä tai tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia asioita koskeva säännöstönsä,
1 a. Jos tällaisia sisäisiä lainvalintasääntöjä ei ole
a) viittauksella tällaisen valtion lainsäädäntöön tarkoitetaan tämän asetuksen nojalla sovellettavaa lakia määritettäessä asianomaisella alueella voimassa olevaa lainsäädäntöä;
a) viittauksia 1 kohdassa tarkoitetun valtion lakiin pidetään osapuolten asuinpaikkaa koskevien säännösten nojalla sovellettavaa lakia määritettäessä viittauksina sen alueellisen yksikön lakiin, jossa osapuolten asuinpaikka on;
b) viittauksella kyseisessä valtiossa olevaan asuinpaikkaan tarkoitetaan asuinpaikkaa asianomaisella alueella;
b) viittauksia 1 kohdassa tarkoitetun valtion lakiin pidetään osapuolten kansalaisuutta koskevien säännösten nojalla sovellettavaa lakia määritettäessä viittauksina sen alueellisen yksikön lakiin, johon osapuolilla on läheisin yhteys;
c) viittauksella kansalaisuuteen tarkoitetaan tämän valtion lain mukaanmääräytyvää aluetta tai, jos asiaa koskevia sääntöjä ei ole, osapuolten valitsemaa aluetta, tai jos valintaa ei ole tehty, aluetta, johon osapuolella tai osapuolilla on läheisimmät yhteydet.
c) viittauksia 1 kohdassa tarkoitetun valtion lakiin pidetään muiden sellaisten säännösten, joissa viitataan liittymäperusteena muihin tekijöihin, nojalla sovellettavaa lakia määritettäessä viittauksina sen alueellisen yksikön lakiin, jossa kyseinen tekijä sijaitsee.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 36 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 72.)
Tarkistus 74 Ehdotus asetukseksi 20 a artikla (uusi)
20 a artikla
Valtiot, joissa on useita oikeusjärjestelmiä – henkilöiden välinen lainvalinta
Jos valtiossa on kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä tai säännöstöjä, joita sovelletaan eri henkilöryhmiin rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisten vaikutusten osalta, viittauksen tällaisen valtion lakiin on katsottava viittaavan tässä valtiossa voimassa olevien sääntöjen määrittämään oikeusjärjestelmään tai säännöstöön. Jos tällaisia sääntöjä ei ole, sovelletaan oikeusjärjestelmää tai säännöstöä, johon osapuolilla on läheisin liittymä.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 73.)
Tarkistus 75 Ehdotus asetukseksi 20 b artikla (uusi)
20 b artikla
Tämän asetuksen soveltamatta jättäminen sisäiseen lainvalintaan
Jäsenvaltion, johon kuuluu useita alueellisia yksiköitä, joilla kullakin on omat rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevat oikeussääntönsä, ei tarvitse soveltaa tätä asetusta lainvalintaan yksinomaan tällaisten alueellisten yksiköiden välillä.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 74.)
Tarkistus 76 Ehdotus asetukseksi 21 artikla – 1 kohta
1. Jäsenvaltiossa tehty päätös tunnustetaan muissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä.
1. Jäsenvaltiossa tehty päätös tunnustetaan muissa jäsenvaltioissa ilman eri menettelyä. Päätösten tunnustaminen ei kuitenkaan tarkoita, että jäsenvaltio tunnustaa rekisteröidyn parisuhteen oikeudellisena instituutiona omassa oikeusjärjestyksessään.
Tarkistus 77 Ehdotus asetukseksi 21 artikla – 2 kohta
2. Jos kysymys päätöksen tunnustamisesta sellaisenaan on riidan kohteena, voi jokainen, jonka etua päätöksen tunnustaminen koskee, pyytää asetuksen (EY) N:o 44/2001 [38–56] artiklassa tarkoitetussa menettelyssä vahvistettavaksi, että päätös on tunnustettava.
2. Jos kysymys päätöksen tunnustamisesta sellaisenaan on riidan kohteena, voi jokainen, jonka etua päätöksen tunnustaminen koskee, pyytää 27 b–o artiklassa tarkoitetussa menettelyssä vahvistettavaksi, että päätös on tunnustettava.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 39 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 75.)
Tarkistus 78 Ehdotus asetukseksi 22 artikla – a alakohta
a) tunnustaminen on selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), missä tunnustamista pyydetään;
a) tunnustaminen on selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), jossa tunnustamista pyydetään;
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 40 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 76.)
Tarkistus 79 Ehdotus asetukseksi 22 artikla – b alakohta
b) päätös on tehty poisjäänyttä vastaajaa vastaan eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu tiedoksi vastaajalle riittävän ajoissa ja siten, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos vastaaja ei ole hakenut päätökseen muutosta, vaikka olisi voinut niin tehdä;
b) päätös on tehty vastaajan poissa ollessa eikä haastehakemusta tai vastaavaa asiakirjaa ole annettu tiedoksi vastaajalle niin hyvissä ajoin ja siten, että vastaaja olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, paitsi jos vastaaja ei ole riitauttanut päätöstä, vaikka olisi voinut niin tehdä;
(Vastaa osin asetuksen (EU) N:o 650/2012 40 artiklaa.)
Tarkistus 80 Ehdotus asetukseksi 22 artikla – c alakohta
c) päätös on ristiriidassa sellaisen päätöksen kanssa, joka on tehty samojen asianosaisten välillä siinä jäsenvaltiossa, missä tunnustamista pyydetään;
c) päätös on ristiriidassa sellaisen päätöksen kanssa, joka on annettu oikeudenkäynnissä samojen asianosaisten välillä siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään;
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 40 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 78.)
Tarkistus 81 Ehdotus asetukseksi 22 artikla – d alakohta
d) päätös on ristiriidassa toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa valtiossa samaa asiaa koskevan ja samojen asianosaisten välillä aikaisemmintehdyn päätöksen kanssa ja viimeksi mainittu päätös täyttää ne edellytykset, jotka ovat tarpeen sen tunnustamiseksi siinä jäsenvaltiossa, missä tunnustamista pyydetään.
d) päätös on ristiriidassa samaa asiaa koskevassa ja samojen asianosaisten välisessä oikeudenkäynnissä toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa valtiossa annetun aiemman päätöksen kanssa ja aiemmin tehty päätös täyttää ne edellytykset, jotka ovat tarpeen sen tunnustamiseksi siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 40 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 79.)
Tarkistus 82 Ehdotus asetukseksi 25 artikla
Ulkomaista päätöstä ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi.
Jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen asiaratkaisua ei saa missään tapauksessa tutkia uudelleen.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 41 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 80.)
Tarkistus 83 Ehdotus asetukseksi 26 artikla
Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa pyydetään toisessa jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen tunnustamista, tuomioistuin voi lykätä asian käsittelyä, jos päätökseen on haettu muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin.
Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa pyydetään toisessa jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen tunnustamista, tuomioistuin voi lykätä asian käsittelyä, jos päätökseen on haettu muutosta alkuperäjäsenvaltiossa varsinaisin muutoksenhakukeinoin.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 42 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 81.)
Tarkistus 84 Ehdotus asetukseksi 27 artikla
Jäsenvaltiossa tehty ja siellä täytäntöönpanokelpoinen päätös ja tuomioistuimessa tehty sovinto on pantava muissajäsenvaltioissa täytäntöön asetuksen (EY) N:o 44/2001 [38–56 artiklan ja 58] artiklan mukaisesti.
Jäsenvaltiossa tehty ja siellä täytäntöönpanokelpoinen päätös on täytäntöönpanokelpoinen toisessajäsenvaltiossa, kun päätös on julistettu siellä täytäntöönpanokelpoiseksi jonkun asianosaisen hakemuksesta 27 b–o artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 43 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 82.)
Tarkistus 85 Ehdotus asetukseksi 27 a artikla (uusi)
27 a artikla
Kotipaikan määrittäminen
Ratkaistakseen 27 b–o artiklassa tarkoitettua menettelyä sovellettaessa, onko asianosaisen kotipaikka täytäntöönpanojäsenvaltiossa, tuomioistuimen on sovellettava kyseisen jäsenvaltion kansallista lakia.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 44 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 83.)
Tarkistus 86 Ehdotus asetukseksi 27 b artikla (uusi)
27 b artikla
Paikallisten tuomioistuinten toimivalta
1. Hakemus päätöksen julistamisesta täytäntöönpanokelpoiseksi on toimitettava täytäntöönpanojäsenvaltion sille tuomioistuimelle tai toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka kyseinen jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle 33 artiklan mukaisesti.
2. Paikallinen toimivalta määräytyy sen asianosaisen kotipaikan mukaan, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, tai täytäntöönpanopaikan perusteella.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 45 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 84.)
Tarkistus 87 Ehdotus asetukseksi 27 c artikla (uusi)
2. Hakijalla ei edellytetä olevan postiosoitetta tai valtuutettua edustajaa täytäntöönpanojäsenvaltiossa.
3. Hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat:
a) päätöksen jäljennös, joka täyttää sen aitouden toteamisen edellytykset;
b) todistus, jonka alkuperäjäsenvaltion tuomioistuin tai toimivaltainen viranomainen on antanut 33 c artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen laaditulla lomakkeella, tämän kuitenkaan rajoittamatta 27 d artiklan soveltamista.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 46 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 85.)
Tarkistus 88 Ehdotus asetukseksi 27 d artikla (uusi)
27 d artikla
Todistuksen toimittamatta jättäminen
1. Jollei 27 c artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua todistusta toimiteta, tuomioistuin tai toimivaltainen viranomainen voi asettaa sen toimittamiselle määräajan tai hyväksyä vastaavan asiakirjan tai, jos se pitää asiaa riittävästi selvitettynä, vapauttaa todistuksen toimittamisvelvollisuudesta.
2. Asiakirjoista on toimitettava käännös, jos tuomioistuin tai toimivaltainen viranomainen sitä vaatii. Käännöksen on oltava sellaisen henkilön tekemä, jolla on kelpoisuus käännösten tekemiseen jossakin jäsenvaltioista.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 47 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 86.)
Tarkistus 89 Ehdotus asetukseksi 27 e artikla (uusi)
27 e artikla
Täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen
Päätös julistetaan täytäntöönpanokelpoiseksi heti, kun 27 c artiklassa säädetyt muodollisuudet on täytetty, eikä 22 artiklassa säädettyjä tunnustamatta jättämisen perusteita tutkita. Asianosaisella, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, ei menettelyn tässä vaiheessa ole oikeutta tulla kuulluksi hakemuksesta.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 48 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 87.)
Tarkistus 90 Ehdotus asetukseksi 27 f artikla (uusi)
27 f artikla
Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen johdosta tehdyn päätöksen tiedoksi antaminen
1. Hakijalle on viivytyksettä annettava tiedoksi täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen johdosta tehty päätös täytäntöönpanojäsenvaltion laissa säädetyn menettelyn mukaisesti.
2. Täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen on annettava tiedoksi sille asianosaiselle, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, ja päätös on liitettävä tiedoksiantoon, jos sitä ei jo ole annettu kyseiselle asianosaiselle tiedoksi.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 49 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 88.)
Tarkistus 91 Ehdotus asetukseksi 27 g artikla (uusi)
27 g artikla
Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen johdosta tehtyä päätöstä koskeva muutoksenhaku
1. Kumpikin asianosainen voi hakea muutosta päätökseen, joka on tehty täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen johdosta.
2. Muutoksenhaku on osoitettava sille tuomioistuimelle, jonka asianomainen jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle 33 artiklan mukaisesti.
3. Muutoksenhaku on käsiteltävä kontradiktorista menettelyä koskevien sääntöjen mukaisesti.
4. Jos asianosainen, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, jää saapumatta muutoksenhakutuomioistuimeen käsittelyyn, joka koskee hakijan tekemää muutoksenhakua, 11 artiklan säännöksiä sovelletaan, vaikka sen asianosaisen kotipaikka, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, ei olisikaan missään jäsenvaltiossa.
5. Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehtyä päätöstä koskeva muutoksenhaku on toimitettava 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksiannosta. Jos sen osapuolen kotipaikka, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, on muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa tuomio julistettiin täytäntöönpanokelpoiseksi, muutoksenhakuaika on 60 päivää siitä päivästä, jona päätös on joko annettu tiedoksi hänelle henkilökohtaisesti tai toimitettu hänen asuinpaikkaansa. Tätä määräaikaa ei voida pidentää välimatkan perusteella.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 50 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 89.)
Tarkistus 92 Ehdotus asetukseksi 27 h artikla (uusi)
27 h artikla
Menettely muutoksenhaun johdosta tehdyn päätöksen riitauttamiseksi
Muutoksenhaun johdosta tehty päätös voidaan riitauttaa ainoastaan menettelyllä, jonka asianomainen jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle 33 artiklan mukaisesti.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 51 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 90.)
Tarkistus 93 Ehdotus asetukseksi 27 i artikla (uusi)
27 i artikla
Tuomion täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisen epääminen tai täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehdyn päätöksen kumoaminen
Tuomioistuin, jolta haetaan muutosta 27 g tai 27 h artiklan mukaisesti, voi evätä tuomion julistamisen täytäntöönpanokelpoiseksi tai kumota täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehdyn päätöksen ainoastaan jollakin 22 artiklassa mainituista perusteista. Sen on tehtävä päätöksensä viipymättä.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 52 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 91.)
Tuomioistuin, jolta muutosta haetaan 27 g tai 27 h artiklan mukaisesti, keskeyttää asian käsittelyn sen asianosaisen pyynnöstä, jota vastaan täytäntöönpanoa on haettu, jos päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus alkuperäjäsenvaltiossa on muutoksenhaun vuoksi keskeytetty.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 53 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 92.)
Tarkistus 95 Ehdotus asetukseksi 27 k artikla (uusi)
27 k artikla
Väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet
1. Jos päätös on tunnustettava tämän jakson mukaisesti, mikään ei estä hakijaa tekemästä pyyntöä täytäntöönpanojäsenvaltion lain mukaisiin väliaikaisiin toimenpiteisiin tai turvaamistoimiin ryhtymisestä, vaikka 27 e artiklan mukaista julistusta päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta ei ole annettu.
2. Täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen oikeuttaa ilman eri toimenpiteitä ryhtymään turvaamistoimiin.
3. Ennen kuin 27 g artiklan 5 kohdassa tarkoitettu, täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehtyyn päätökseen sovellettava muutoksenhakuaika on kulunut umpeen ja ennen kuin mahdollisen muutoksenhaun johdosta on annettu ratkaisu, sen asianosaisen, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, omaisuuteen saa kohdistaa ainoastaan turvaamistoimia.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 54 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 93.)
Tarkistus 96 Ehdotus asetukseksi 27 l artikla (uusi)
27 l artikla
Osittainen täytäntöönpanokelpoisuus
1. Jos päätöksellä on ratkaistu useampia vaatimuksia ja jos sitä ei kaikkien vaatimusten osalta voida julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi, tuomioistuimen tai toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä tämä yhden tai useamman vaatimuksen osalta.
2. Hakija voi pyytää, että täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen rajoitetaan päätöksen tiettyihin osiin.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 55 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 94.)
Tarkistus 97 Ehdotus asetukseksi 27 m artikla (uusi)
27 m artikla
Oikeusapu
Hakijalla, joka on alkuperäjäsenvaltiossa saanut täydellistä tai osittaista oikeusapua tai vapautuksen kulujen tai kustannusten suorittamisesta, on täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevassa menettelyssä oikeus saada täytäntöönpanojäsenvaltion lain mukaisesti laajinta mahdollista oikeusapua tai laajin vapautus kulujen tai kustannusten suorittamisesta.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 56 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 95.)
Tarkistus 98 Ehdotus asetukseksi 27 n artikla (uusi)
27 n artikla
Vakuuden, takuun tai talletuksen kielto
Asianosaiselta, joka jäsenvaltiossa pyytää toisessa jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen tunnustamista, täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista tai täytäntöönpanoa, ei saa vaatia minkäänlaista vakuutta, takuuta tai talletusta sillä perusteella, että hän on ulkomaalainen tai että hänen kotipaikkansa tai asuinpaikkansa ei ole täytäntöönpanojäsenvaltiossa.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 57 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 96.)
Tarkistus 99 Ehdotus asetukseksi 27 o artikla (uusi)
27 o artikla
Maksun tai veron kielto
Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevassa menettelyssä ei saa täytäntöönpanojäsenvaltiossa periä mitään riidan kohteen arvon mukaan määräytyvää maksua tai veroa.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 58 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 97.)
Tarkistus 100 Ehdotus asetukseksi 28 artikla
Virallisten asiakirjojen tunnustaminen
Virallisten asiakirjojen hyväksyminen
1. Jäsenvaltiossa laaditut viralliset asiakirjat on tunnustettava muissa jäsenvaltioissa, ellei niiden pätevyyttä ole riitautettu sovellettavan lainsäädännön mukaisesti ja ellei tunnustaminen ole selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), missä tunnustamista pyydetään.
1. Jäsenvaltiossa vahvistetulla virallisella asiakirjalla on toisessa jäsenvaltiossa sama todistusvoima kuin sillä on alkuperäjäsenvaltiossa tai siihen mahdollisimman rinnastettavissa oleva vaikutus edellyttäen, että se ei ole selvästi vastoin asianomaisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public).
Henkilö, joka aikoo käyttää virallista asiakirjaa toisessa jäsenvaltiossa, voi pyytää virallisen asiakirjan alkuperäjäsenvaltiossa laativaa viranomaista täyttämään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen laaditun lomakkeen, jossa kuvaillaan virallisen asiakirjan todistusvoima alkuperäjäsenvaltiossa.
1 a. Virallisen asiakirjan oikeellisuus riitautetaan alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimissa, ja sitä koskeva päätös tehdään kyseisen valtion lain mukaisesti. Riitautetulla virallisella asiakirjalla ei ole todistusvoimaa toisessa jäsenvaltiossa riitautuskanteen ollessa vireillä toimivaltaisessa tuomioistuimessa.
1 b. Viralliseen asiakirjaan kirjatut oikeustoimet tai oikeudelliset suhteet riitautetaan tämän asetuksen nojalla toimivaltaisissa tuomioistuimissa, ja sitä koskevat päätökset tehdään III luvun perusteella sovellettavan lain tai 32 artiklan mukaisesti sovellettavan lain mukaisesti. Riitautetulla virallisella asiakirjalla ei ole riitautetun asian osalta todistusvoimaa muussa jäsenvaltiossa kuin alkuperäjäsenvaltiossa riitautuskanteen ollessa vireillä toimivaltaisessa tuomioistuimessa.
1 c. Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa vireillä olevan asian ratkaisu riippuu viralliseen asiakirjaan aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa kirjattuja oikeustoimia ja oikeudellisia suhteita koskevasta kysymyksestä, on asiaa käsittelevä tuomioistuin toimivaltainen ratkaisemaan tuon kysymyksen.
2. Virallisten asiakirjojen tunnustaminen merkitsee, että asiakirjoilla on sisältönsä puolesta sama oikeusvaikutus ja että asiakirjojen oletetaan olevan päteviä.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 59 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 98.)
Tarkistus 101 Ehdotus asetukseksi 29 artikla – 1 kohta
1. Viralliset asiakirjat, jotka on laadittu jossakin jäsenvaltiossa ja jotka ovat siellätäytäntöönpanokelpoisia, on hakemuksesta julistettava täytäntöönpanokelpoisiksi toisessa jäsenvaltiossa asetuksen (EY) N:o 44/2001 [38–57] artiklan mukaisessa menettelyssä.
1. Alkuperäjäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoinen virallinen asiakirja on julistettava täytäntöönpanokelpoiseksi toisessa jäsenvaltiossa kenen tahansa asiaan osallisen hakemuksesta 27 b–o artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
1 a. Edellä 27 c artiklan 3 kohdan b alakohtaa sovellettaessa virallisen asiakirjan laatineen viranomaisen on kenen tahansa asiaan osallisen hakemuksesta annettava todistus 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen laaditulla lomakkeella.
2. Tuomioistuin, jolta haetaan asetuksen (EY) N:o 44/2001 [43 ja 44] artiklanmukaisesti muutosta, voi evätä virallisen asiakirjan julistamisen täytäntöönpanokelpoiseksi tai kumota täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehdyn päätöksen ainoastaan, jos virallisen asiakirjan täytäntöönpano olisi selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), missä täytäntöönpanoa pyydetään.
2. Tuomioistuin, jolta haetaan muutosta27 g tai 27 h artiklannojalla, epää virallisen asiakirjan julistamisen täytäntöönpanokelpoiseksi tai kumoaa täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehdyn päätöksen ainoastaan, jos virallisen asiakirjan täytäntöönpano olisi selvästi vastoin täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public).
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 60 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 99.)
Tarkistus 102 Ehdotus asetukseksi 30 artikla
Tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen tunnustaminen ja täytäntöönpanokelpoisuus
Tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen täytäntöönpanokelpoisuus
Tuomioistuimessa tehdyt sovinnot, jotka ovat alkuperäjäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoisia, on tunnustettava toisessa jäsenvaltiossa ja julistettava siellä täytäntöönpanokelpoisiksi asianosaisen pyynnöstäsamoin edellytyksin kuin viralliset asiakirjat. Tuomioistuin, jolta haetaan asetuksen (EY) N:o 44/2001 [42 tai 44] artiklan mukaisesti muutosta, voi evätä tuomioistuimessa tehdyn sovinnon julistamisen täytäntöönpanokelpoiseksi tai kumota täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehdyn päätöksen ainoastaan, jos tuomioistuimessa tehdyn sovinnon täytäntöönpano olisi selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), missä täytäntöönpanoa pyydetään.
1. Alkuperäjäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoiset tuomioistuimessa tehdyt sovinnot on julistettava täytäntöönpanokelpoisiksi toisessa jäsenvaltiossakenen tahansaasiaan osallisenhakemuksesta27 b–o artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
1 a. Edellä 27 c artiklan 3 kohdan b alakohtaa sovellettaessa on tuomioistuimen, joka hyväksyi sovinnon tai jossa se tehtiin, kenen tahansa asiaan osallisen hakemuksesta annettava todistus 32 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen laaditulla lomakkeella.
1 b. Tuomioistuin, jolta haetaan muutosta 27 g tai 27 h artiklan nojalla, voi evätä tuomioistuimessa tehdyn sovinnon julistamisen täytäntöönpanokelpoiseksi tai kumota täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehdyn päätöksen ainoastaan, jos tuomioistuimessa tehdyn sovinnon täytäntöönpano olisi selvästi vastoin täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public).
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 61 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 100.)
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011(0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 101.)
Tarkistus 104 Ehdotus asetukseksi 31 artikla – 1 kohta
1. Rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudelliset vaikutukset osapuolen ja kolmannen väliseen oikeussuhteeseen kuuluvat 15 artiklan nojalla sen valtion lain piiriin, jossa parisuhde on rekisteröity.
1. Rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudelliset vaikutukset osapuolen ja kolmannen väliseen oikeussuhteeseen määräytyvät sen lain mukaan, jota tämän asetuksen nojalla sovelletaan rekisteröityjen parisuhteiden varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin.
Tarkistus 105 Ehdotus asetukseksi 31 artikla – 2 kohta
2. Jäsenvaltion laissa voidaan kuitenkin säätää, että parisuhteen osapuoli ei voi vedota sovellettavaan lakiin kolmatta vastaan, jos toisella osapuolista tai kolmannella on asuinpaikka kyseisen jäsenvaltion alueella ja jäsenvaltion laissa säädettyjä julkaisemista tai rekisteröintiäkoskevia vaatimuksia ei ole täytetty, paitsi jos kolmas on ollut tai hänen on täytynyt olla tietoinen rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavasta laista.
2. Kun on kyse oikeussuhteesta parisuhteen osapuolen ja kolmannen osapuolen välillä, kumpikaan parisuhteen osapuolista ei kuitenkaan voi vedota rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavaan lakiin, jos kolmannen osapuolen kanssa oikeussuhteessa olevan parisuhteen osapuolen ja kolmannen osapuolen asuinpaikka on samassa valtiossa, joka on muu valtio kuin se, jonka lakia sovelletaan rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin. Tällaisissa tapauksissa kolmatta osapuolta koskeviin varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovelletaan sen jäsenvaltion lakia, jossa parisuhteen asianomaisen osapuolen ja kolmannen osapuolen asuinpaikka on.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 102.)
Tarkistus 106 Ehdotus asetukseksi 31 artikla – 3 kohta
3. Sen jäsenvaltion laissa, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee, voidaan säätää 2 kohtaa vastaavasta säännöstä, joka koskee rekisteröidyn parisuhteen osapuolen ja kolmannen välisiä oikeussuhteita kyseisen omaisuuden osalta.
3. Edellä 2 kohtaa ei sovelleta, jos
a) kolmas oli tietoinen tai hänen olisi pitänyt olla tietoinen rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavasta laista, tai
b) sen valtion, jossa kolmannen ja kolmannen kanssa oikeussuhteessa olevan parisuhteen osapuolen asuinpaikka on, lain mukaiset rekisteröidyn parisuhteen varallisuusoikeudellisten vaikutusten ilmoittamisen tai rekisteröinnin vaatimukset täyttyivät, tai
c) on kyse kiinteästä omaisuudesta ja sen valtion, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee, lain mukaiset rekisteröidyn parisuhteen ilmoittamisen tai rekisteröinnin vaatimukset kiinteän omaisuuden osalta täyttyivät.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 103.)
1. Yhtiön tai muun yhteisön tai yhteenliittymän asuinpaikalla tarkoitetaan tätä asetusta sovellettaessa sen keskushallinnon sijaintipaikkaa. Liiketoimintaa harjoittavan luonnollisen henkilön asuinpaikalla tarkoitetaan hänen päätoimipaikkaansa.
2. Jos oikeussuhde on solmittu jonkin sivuliikkeen, edustajan tai muun toimipaikan toiminnan yhteydessä tai jos sopimuksen täyttäminen kuuluu sopimuksen mukaan tällaiselle sivuliikkeelle, edustajalle tai muulle toimipaikalle, asuinpaikkana pidetään sivuliikkeen, edustajan tai muun toimipaikan sijaintipaikkaa.
3. Asuinpaikan määrittämisen kannalta merkityksellinen ajankohta on oikeussuhteen solmimishetki.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 104.)
Tarkistus 108 Ehdotus asetukseksi 33 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi)
b a) niiden tuomioistuinten tai viranomaisten nimet ja yhteystiedot, joilla on toimivalta käsitellä 27 b artiklan 1 kohdan mukaisia täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevia hakemuksia ja 27 g artiklan 2 kohdan mukaisia tällaisista hakemuksista tehtyjä päätöksiä koskevia muutoksenhakemuksia,
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 78 artiklan 1 kohtaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 105.)
Tarkistus 109 Ehdotus asetukseksi 33 artikla – 1 kohta – b b alakohta (uusi)
b b) Edellä 27 h artiklassa tarkoitetut menettelyt muutoksenhaun johdosta tehdyn päätöksen riitauttamiseksi;
Tarkistus 110 Ehdotus asetukseksi 33 artikla – 2 kohta
2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista näiden säännösten myöhemmistä muutoksista.
2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista näiden tietojen myöhemmistä muutoksista.
Tarkistus 111 Ehdotus asetukseksi 33 artikla – 3 kohta
3. Komissio saattaa 1 ja 2 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot julkisesti saataville asianmukaisin keinoin, erityisesti siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston monikielisen internetsivuston kautta.
3. Komissio saattaa 1 ja 2 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot julkisesti saataville yksinkertaisella tavalla ja asianmukaisin keinoin, erityisesti siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston monikielisen internetsivuston kautta.
Jäsenvaltiot varmistavat, että tämän monikielisen verkkosivuston tiedot ovat myös saatavilla kaikkien niiden perustamien virallisten verkkosivustojen kautta erityisesti siten, että sivustoilta on linkki komission verkkosivustolle.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 78 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 108.)
Tarkistus 112 Ehdotus asetukseksi 33 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a. Komissio ottaa käyttöön asianomaisille tuomioistuinten virkamiehille ja oikeusalan toimijoille suunnatun tiedotus- ja koulutusvälineen luomalla interaktiivisen kaikilla unionin toimielinten virallisilla kielillä toimivan verkkoportaalin, johon sisältyy ammatillisen asiantuntemuksen ja käytänteiden vaihtojärjestelmä.
(Tarkistus vastaa menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 109.)
Tarkistus 113 Ehdotus asetukseksi 33 a artikla (uusi)
33 a artikla
2 artiklan 1 a kohdassa tarkoitetut tiedot sisältävän luettelon laatiminen ja myöhempi muuttaminen
1. Komissio laatii jäsenvaltioiden ilmoitusten pohjalta 2 artiklan 1 a kohdassa tarkoitetun luettelon muista viranomaisista ja oikeusalan ammattilaisista.
2. Jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle kaikista kyseiseen luetteloon sisältyviin tietoihin myöhemmin tehtävistä muutoksista. Komissio muuttaa luetteloa vastaavasti.
3. Komissio julkaisee luettelon ja siihen myöhemmin tehdyt muutokset Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
4. Komissio saattaa kaikki 1 ja 2 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot julkisesti saataville muilla asianmukaisilla tavoilla, erityisesti siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston kautta.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 79 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 110.)
Tarkistus 114 Ehdotus asetukseksi 33 b artikla (uusi)
33 b artikla
27 c, 28, 29 ja 30 artiklassa tarkoitettujen todistusten ja lomakkeiden laatiminen ja myöhempi muuttaminen
Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädökset 27 c, 28, 29 ja 30 artiklassa tarkoitettujen todistusten ja lomakkeiden laatimisesta ja/tai myöhemmästä muuttamisesta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 33 c artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 80 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 111.)
Tarkistus 115 Ehdotus asetukseksi 33 c artikla (uusi)
33 c artikla
Komiteamenettely
1. Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.
2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 81 artiklaa ja menettelyyn 2011/0059(CNS) kuuluvan mietinnön tarkistusta 112.)
Tarkistus 116 Ehdotus asetukseksi 34 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Komission tarkastelee kertomuksessaan erityisesti seuraavia kysymyksiä:
– sovellettavan lain ja oikeuspaikan valintaa koskevien mahdollisuuksien käyttäminen rekisteröidyissä parisuhteissa ja niiden vaikutukset käytännössä,
– lainvalintaa koskevan neuvontavaatimuksen soveltaminen käytännössä
– toimivallasta luopumismahdollisuuden käyttö niiden jäsenvaltioiden tuomioistuimissa, joissa ei tunneta rekisteröidyn parisuhteen käsitettä, ja sen vaikutukset käytännössä ja
– mahdollisuudet yhdenmukaistaa tämän asetuksen mukaisia säännöksiä edelleen [tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta laista sekä päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa annetun asetuksen] kanssa tasa-arvon lisäämiseksi.
Tarkistus 117 Ehdotus asetukseksi 35 artikla – 3 kohta
3. Asetuksen III luvun säännöksiä sovelletaan vain rekisteröidyn parisuhteen osapuoliin.
3. Asetuksen III luvun säännöksiä sovelletaan vain rekisteröidyn parisuhteen osapuoliin, jotka ovat tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivän jälkeen
a) rekisteröineet parisuhteen tai
b) valinneet rekisteröidyn parisuhteensa varallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovellettavan lain.
Sovellettavan lain valintaa koskeva sopimus, joka on tehty ennen [tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivä], on niin ikään voimassa, jos se täyttää III luvun vaatimukset tai se on voimassa sovellettavan lain valintahetkellä asiaa koskevien kansainvälisen yksityisoikeuden määräysten mukaisesti.
Jos tässä asetuksessa säädettyä sovellettavan lain valintaa koskeva sopimus on tehty ennen [tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivä] mutta se ei sovellettavan lain valintahetkellä asiaa koskevien kansainvälisen yksityisoikeuden määräysten mukaisesti ollut voimassa, koska sovellettavassa laissa ei säädetä sovellettavan lain valinnasta rekisteröidyissä parisuhteissa, sopimus tulee voimaan [tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivä].
Aviovarallisuussuhteet *
543k
73k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. syyskuuta 2013 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi tuomioistuimen toimivallasta, sovellettavasta laista sekä päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa (COM(2011)0126 – C7-0093/2011 – 2011/0059(CNS))
– ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2011)0126),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 81 artiklan 3 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7‑0093/2011),
– ottaa huomioon Italian senaatin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,
– ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A7-0253/2013),
1. hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;
2. pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
3. pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;
4. pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;
5. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle.
Komission teksti
Tarkistus
Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 10 kappale
(10) Tämä asetus koskee aviovarallisuussuhteisiin liittyviä kysymyksiä. Se ei kata avioliiton käsitettä, joka määritellään jäsenvaltioiden kansallisissa laeissa.
(10) Tämä asetus koskee aviovarallisuussuhteisiin liittyviä kysymyksiä. Se ei kata avioliiton käsitettä, joka määritellään jäsenvaltioiden kansallisissa laeissa. Tätä käsitettä käsitellään asetuksessa pikemminkin neutraalisti. Asetus ei vaikuta avioliiton käsitteen määrittelyyn jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä.
Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 11 kappale
(11) Asetuksen soveltamisalan olisi katettava kaikki aviovarallisuussuhteita koskevat yksityisoikeudelliset kysymykset, jotka liittyvät puolisoiden omaisuuden hoitoon ja aviovarallisuussuhteiden purkautumiseen puolisoiden erotessa tai toisen puolison kuollessa.
(11) Asetuksen soveltamisalan olisi katettava kaikki aviovarallisuussuhteita koskevat yksityisoikeudelliset kysymykset, jotka liittyvät puolisoiden omaisuuden hoitoon ja aviovarallisuussuhteiden purkautumiseen puolisoiden ottaessa asumus- tai avioeron tai toisen puolison kuollessa.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 johdanto-osan 9 kappaletta.)
Tarkistus 3 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 11 a kappale (uusi)
(11 a) Tätä asetusta ei kuitenkaan pitäisi soveltaa sellaisiin yksityisoikeuden aloihin, jotka eivät liity aviovarallisuussuhteisiin. Selkeyden vuoksi tietyt kysymykset, joiden voitaisiin katsoa liittyvän aviovarallisuussuhteita koskeviin asioihin, olisi siksi nimenomaisesti suljettava tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 johdanto-osan 11 kappaletta.)
Tarkistus 4 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 12 kappale
(12) Koska puolisoiden elatusvelvollisuuksista säädetään jo toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa 18 päivänä joulukuuta 2008 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 4/2009, ne olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, aivan kuten lahjoitusten pätevyyttä ja vaikutuksia koskevat kysymykset, joista säädetään sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista 17 päivänä kesäkuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 593/2008 (Rooma I).
(12) Puolisoiden elatusvelvollisuus, josta säädetään jo toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta sekä yhteistyöstä elatusvelvoitteita koskevissa asioissa 18 päivänä joulukuuta 2008 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 4/2009, olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, aivan kuten perimystä koskevat kysymykset, joista säädetään toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ja virallisten asiakirjojen hyväksymisestä ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta 4 päivänä heinäkuuta 2012 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 650/20121.
______________
1 EUVL L 201, 27.7.2012, s. 107.
Tarkistus 5 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 13 kappale
(13) Tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi lisäksi jätettävä jäsenvaltioiden kansallisissa laeissamahdollisesti esiintyvien esineoikeuksien luonnetta ja tällaisten oikeuksien julkivarmistamista koskevat kysymykset, jotka eivät kuulu myöskään [toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten ja virallisten asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston] asetuksen (EU) N:o …/… soveltamisalaan. Sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jossa toisella tai kummallakin puolisolla on omaisuutta, voivat toteuttaa esineoikeudellisia toimenpiteitä, jotka liittyvät erityisesti omaisuutta koskevan omistusoikeuden siirtymisen merkitsemiseen rekistereihin, jos kyseisen jäsenvaltion laissa tätä edellytetään.
(13) Tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle olisi lisäksi jätettävä joidenkin jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössätunnetut määrältään rajoitetut esineoikeuksia (numerus clausus) koskevat kysymykset, jotka eivät kuulu myöskään asetuksen (EU) N:o 650/2012 soveltamisalaan. Jäsenvaltiolta ei olisi edellytettävä, että se tunnustaa kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevaa omaisuutta koskevan esineoikeuden, jos kyseistä esineoikeutta ei tunneta sen oikeudessa.
(Tarkistus vastaa osin asetuksen (EU) N:o 650/2012 johdanto-osan 15 kappaletta.)
Tarkistus 6 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)
(13 a) Jotta edunsaajat kuitenkin voisivat nauttia heille esimerkiksi aviovarallisuussuhteiden päättymisen kautta syntyneistä tai siirretyistä oikeuksista toisessa jäsenvaltiossa, tässä asetuksessa olisi säädettävä tuntemattoman esineoikeuden muuntamisesta esineoikeudeksi, joka lähinnä vastaa sitä kyseisen toisen jäsenvaltion lainsäädännössä. Muuntamisessa olisi otettava huomioon kyseisellä esineoikeudella tavoitellut päämäärät ja edut sekä sen vaikutukset. Lähinnä vastaavan kansallisen esineoikeuden määrittelyä varten voidaan ottaa yhteyttä sen valtion viranomaisiin tai toimivaltaisiin henkilöihin, jonka lakia aviovarallisuussuhteisiin sovelletaan, lisätietojen saamiseksi oikeuden luonteesta ja vaikutuksista. Tätä varten voidaan käyttää siviili- ja kauppaoikeuden alan oikeudellisen yhteistyön nykyisiä verkostoja ja muita käytettävissä olevia toisen valtion lain ymmärtämistä helpottavia keinoja.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 johdanto-osan 16 kappaletta.)
Tarkistus 7 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 13 b kappale (uusi)
(13 b) Kiinteään tai irtaimeen omaisuuteen liittyvän oikeuden rekisteriin kirjaamisen edellytykset olisi suljettava tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Näin ollen sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa rekisteriä pidetään, (kiinteän omaisuuden osalta omaisuuden sijaintipaikan laissa (lex rei sitae)) olisi määritettävä, millaisin oikeudellisin edellytyksin ja miten kirjaaminen on suoritettava ja mitkä viranomaiset, kuten kiinteistörekisterit tai notaarit, ovat vastuussa sen tarkistamisesta, että kaikki edellytykset täyttyvät ja että perusteeksi esitetyt tai laaditut asiakirjat ovat riittäviä tai sisältävät tarvittavat tiedot.
(Tarkistus vastaa osin asetuksen (EU) N:o 650/2012 johdanto-osan 18 kappaletta.)
Tarkistus 8 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 13 c kappale (uusi)
(13 c) Oikeuden rekisteriin kirjaamisen vaikutukset olisi samoin jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa rekisteriä pidetään, olisi näin ollen määritettävä, onko rekisteröinnillä esimerkiksi oikeuden olemassaolon toteava vai oikeuden luova vaikutus. Jos esimerkiksi oikeuden hankkiminen kiinteään omaisuuteen on rekisterien kaikkia koskevan vaikutuksen varmistamiseksi tai oikeustoimien suojaamiseksi kirjattava rekisteriin sen jäsenvaltion oikeuden mukaan, jossa rekisteriä pidetään, hankinta-ajankohtaan olisi sovellettava kyseisen jäsenvaltion lakia.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 johdanto-osan 19 kappaletta.)
Tarkistus 9 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 13 d kappale (uusi)
(13 d) 'Aviovarallisuussuhteiden' käsitteen, joka määrittää tämän asetuksen soveltamisalan, olisi katettava kaikki säännöt, jotka koskevat avioliiton seurauksena syntyneitä ja sen päättämisen jälkeen vallitsevia omistussuhteita puolisoiden välillä sekä heidän suhteissaan kolmansiin. Se kattaa sovellettavan oikeuden sitovien säännösten lisäksi myös mahdolliset valinnaiset säännökset, joista puolisot voivat sopia sovellettavan oikeuden mukaisesti.
Tarkistus 10 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 13 e kappale (uusi)
(13 e) Kuten asetuksessa (EU) N:o 650/2012, myös tässä asetuksessa olisi noudatettava jäsenvaltioissa sovellettavia eri järjestelmiä aviovarallisuussuhteita koskevien asioiden käsittelemiseksi Sen vuoksi tätä asetusta sovellettaessa 'tuomioistuin' olisi ymmärrettävä laajasti eli niin, että se kattaa paitsi oikeudellisia tehtäviä hoitavat tuomioistuimet sanan varsinaisessa merkityksessä myös notaarit tai rekisteriviranomaiset, jotka joissakin jäsenvaltioissa hoitavat varallisuussuhteisiin liittyvissä asioissa tuomioistuimen tavoin tiettyjä lainkäyttötehtäviä, sekä notaarit ja oikeusalan toimijat, jotka joissakin jäsenvaltioissa hoitavat lainkäyttötehtäviä tietyssä aviovarallisuussuhteisiin liittyvässä asiassa tuomioistuimen antaman valtuutuksen nojalla. Tässä asetuksessa säädettyjen toimivaltasääntöjen olisi sidottava kaikkia tässä asetuksessa määriteltyjä tuomioistuimia. Vastaavasti 'tuomioistuimen' ei olisi katettava jäsenvaltion oikeusviranomaisiin kuulumattomia viranomaisia, joilla on kansallisen lainsäädännön mukaan valtuudet käsitellä varallisuussuhteisiin liittyviä asioita, kuten useimmissa jäsenvaltioissa notaareja, jos he eivät hoida oikeudellisia tehtäviä, kuten asia yleensä on.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 johdanto-osan 20 kappaletta.)
Tarkistus 11 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 14 kappale
(14) Jotta voidaan ottaa huomioon parien lisääntynyt liikkuvuus yhteiselämän aikana sekä edistää hyvää oikeudenkäyttöä, tämän asetuksen toimivaltasääntöjen mukaan olisi toimivalta aviovarallisuussuhteita, myös aviovarallisuussuhteiden purkautumista, koskevissa asioissa, jotka liittyvät avio- tai asumuseroon tai avioliiton pätemättömäksi julistamiseen, annettava niille jäsenvaltion tuomioistuimille, joilla on tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 nojalla toimivalta käsitellä itse avio- tai asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista.
(14) Jotta voidaan ottaa huomioon parien lisääntynyt liikkuvuus yhteiselämän aikana sekä edistää hyvää oikeudenkäyttöä, tämän asetuksen toimivaltasääntöjen mukaan olisi toimivalta aviovarallisuussuhteita, myös aviovarallisuussuhteiden purkautumista, koskevissa asioissa, jotka liittyvät avio- tai asumuseroon tai avioliiton pätemättömäksi julistamiseen, annettava niille jäsenvaltion tuomioistuimille, joilla on tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta avioliittoa ja vanhempainvastuuta koskevissa asioissa ja asetuksen (EY) N:o 1347/2000 kumoamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2201/2003 nojalla toimivalta käsitellä itse avio- tai asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista, kun puolisot ovat nimenomaisesti tai muulla tavoin tunnustaneet asianomaisten tuomioistuinten toimivallan.
Tarkistus 12 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 16 kappale
(16) Jos aviovarallisuussuhteita koskevat kysymykset eivät liity avio- tai asumuseroon tai avioliiton pätemättömäksi julistamiseen eivätkä toisen puolison kuolemaan, puolisot voivat päättää antaa asian sen jäsenvaltion tuomioistuinten käsiteltäväksi, jonka lain he ovat valinneet sovellettavaksi aviovarallisuussuhteisiinsa. Puolisot voivat sopia asiasta keskenään milloin tahansa, myös kesken menettelyn.
(16) Jos aviovarallisuussuhteita koskevat kysymykset eivät liity avio- tai asumuseroon tai avioliiton pätemättömäksi julistamiseen eivätkä toisen puolison kuolemaan, puolisot voivat päättää antaa asian sen jäsenvaltion tuomioistuinten käsiteltäväksi, jonka lain he ovat valinneet sovellettavaksi aviovarallisuussuhteisiinsa. Tämä edellyttää, että puolisot sopivat asiasta keskenään viimeistään ennen asian panemista vireille tuomioistuimessa ja sen jälkeen tuomioistuimen valtion oikeuden mukaisesti.
Tarkistus 13 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 17 kappale
(17) Tämän asetuksen nojalla olisi voitava säilyttää jäsenvaltion tuomioistuinten alueellinen toimivalta käsitellä kysymyksiä, jotka koskevat muita kuin parin eroon tai toisen puolison kuolemaan liittyviä aviovarallisuussuhteita. Lisäksi asetuksessa olisi säädettävä varatoimivallasta (forum necessitatis), jotta voidaan estää tilanteet, joissa oikeussuoja on evätty.
(17) Tämän asetuksen nojalla olisi voitava säilyttää jäsenvaltion tuomioistuinten alueellinen toimivalta käsitellä kysymyksiä, jotka koskevat muita kuin parin eroon tai toisen puolison kuolemaan liittyviä aviovarallisuussuhteita sellaisten tärkeysjärjestyksessä lueteltujen liittymäperusteiden mukaisesti, joiden avulla varmistetaan, että puolisoiden ja sen jäsenvaltion välillä, jonka tuomioistuin on asiassa toimivaltainen, on läheinen yhteys.
Tarkistus 14 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 17 a kappale (uusi)
(17 a) Erityisesti niiden tilanteiden varalta, joissa oikeussuoja on evätty, tässä asetuksessa olisi säädettävä varatoimivallan (forum necessitatis) käyttämisestä niin, että jäsenvaltion tuomioistuimelle annetaan poikkeustapauksissa mahdollisuus ratkaista aviovarallisuussuhteisiin liittyvä asia, joka on läheisessä yhteydessä kolmanteen valtioon. Tällainen poikkeustapaus voi syntyä, kun menettely osoittautuu mahdottomaksi asianomaisessa kolmannessa valtiossa esimerkiksi sisällissodan vuoksi, tai kun ei kohtuudella voida odottaa edunsaajan aloittavan tai käyvän läpi menettelyä kyseisessä valtiossa. Varatoimivaltaa voidaan kuitenkin käyttää ainoastaan, jos asialla on riittävä liittymä siihen jäsenvaltioon, jonka tuomioistuimessa asia pannaan vireille.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 johdanto-osan 31 kappaletta.)
Tarkistus 15 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 21 kappale
(21) Jotta voidaan taata ennakoitavuus ja oikeusvarmuus sekä ottaa huomioon parin todellinen tilanne, asetuksessa olisi säädettävä yhdenmukaisista lainvalintasäännöistä, joiden nojalla voidaan määrittää perättäin sovellettavien liittymäperusteiden avulla puolisoiden kaikkeen omaisuuteen sovellettava laki niitä tapauksia varten, joissa puolisot eivät ole valinneet sovellettavaa lakia. Ensimmäiseksi perusteeksi olisi asetettava puolisoiden ensimmäinen yhteinen asuinpaikka avioitumisen jälkeen. Sitä seuraisi puolisoiden yhteinen kansalaisuus avioitumishetkellä. Jos kumpikaan näistä perusteista ei täyty eli jos puolisoilla ei ole vielä ollut ensimmäistä yhteistä asuinpaikkaa ja kummallakin puolisolla on avioitumishetkellä sama kaksoiskansalaisuus, olisi sovellettava sen valtion lakia, johon puolisoilla on avioitumishetkellä ollut läheisimmät yhteydet ottaen huomioon kaikki olosuhteet ja erityisesti avioliiton solmimispaikka.
(21) Jotta voidaan taata ennakoitavuus ja oikeusvarmuus sekä ottaa huomioon parin todellinen tilanne, asetuksessa olisi säädettävä yhdenmukaisista lainvalintasäännöistä, joiden nojalla voidaan määrittää perättäin sovellettavien liittymäperusteiden avulla puolisoiden kaikkeen omaisuuteen sovellettava laki niitä tapauksia varten, joissa puolisot eivät ole valinneet sovellettavaa lakia. Ensimmäiseksi perusteeksi olisi asetettava puolisoiden asuinpaikka avioitumishetkellä tai ensimmäinen yhteinen asuinpaikka avioitumisen jälkeen. Sitä seuraisi puolisoiden yhteinen kansalaisuus avioitumishetkellä. Jos kumpikaan näistä perusteista ei täyty eli jos puolisoilla ei ole vielä ollut ensimmäistä yhteistä asuinpaikkaa ja kummallakin puolisolla on avioitumishetkellä sama kaksoiskansalaisuus, olisi sovellettava sen valtion lakia, johon puolisoilla on avioitumishetkellä ollut läheisimmät yhteydet ottaen huomioon kaikki olosuhteet.
Tarkistus 16 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 22 a kappale (uusi)
(22 a) Kun tätä asetusta sovelletaan eli kun perusteena käytetään sen mukaisesti valtion lainsäädännön mukaan kansalaisuutta, kysymys siitä, miten useamman samanaikaisen kansalaisuuden tapauksessa menetellään ja katsotaanko henkilön olevan sellaisen valtion kansalainen, ratkaistaan valtion sisäisen lainsäädännön mukaisesti tarvittaessa myös kansainvälisiä sopimuksia soveltaen. Samalla sovelletaan rajoituksitta Euroopan unionin yleisiä periaatteita.
Tarkistus 17 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 24 kappale
(24) Ottaen huomioon aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan lain valinnan merkitys, tässä asetuksessa olisi säädettävä eräistä takuista, joilla varmistetaan, että puolisot tai tulevat puolisot ovat tietoisia valintansa seurauksista. Lainvalintaa koskevassa sopimuksessa olisi noudatettava avioehtoa koskevia muotovaatimuksia, joista säädetään joko valitun valtion laissa tai sen valtion laissa, jossa asiakirja on laadittu.Vähimmäisvaatimuksena olisi oltava, että lainvalintaa koskeva sopimus tehdään kirjallisesti ja kumpikin puoliso päivää ja allekirjoittaa sen. Lisäksi on noudatettava joko valitun valtion laissa tai sen valtion laissa mahdollisesti säädettyjä muita muotovaatimuksia, jossa asiakirja laaditaan. Nämä muodollisuudet voivat koskea avioehtosopimusten pätevyyttä, julkaisemista tai rekisteröintiä.
(24) Ottaen huomioon aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan lain valinnan merkitys, tässä asetuksessa olisi säädettävä eräistä takuista, joilla varmistetaan, että puolisot tai tulevat puolisot ovat tietoisia valintansa seurauksista. Sopimus on ainakin tehtävä kirjallisesti ja päivättävä, ja kummankin puolison on allekirjoitettava se. Sovellettavan lain valinta tapahtuu tällöin aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan oikeuden mukaisessa muodossa tai sen valtion oikeuden mukaisesti, jossa sopimus on tehty.
Tarkistus 18 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 24 a kappale (uusi)
(24 a) Jotta voitaisiin ottaa huomioon tietyt jäsenvaltioiden oikeusnormit, kuten yhteisenä kotina käytetyn asunnon suoja sekä käyttöoikeuden sääntely puolisoiden välisessä suhteessa, asetus ei saisi estää pakottavien säännösten soveltamista asiaa käsittelevässä tuomioistuimessa, vaan sen pitäisi sallia, että jäsenvaltio ei sovella ulkomaista lainsäädäntöä vaan omaa lainsäädäntöään. Pakottavilla säännöksillä tarkoitetaan tässä yhteydessä pakottavia määräyksiä, joiden noudattamisen jäsenvaltio katsoo tarpeelliseksi yleisen etunsa ja erityisesti poliittisen, sosiaalisen ja taloudellisen järjestyksensä ylläpitämisen vuoksi. Näin ollen jäsenvaltion, jossa puolisoiden yhteisenä kotina käytetty asunto sijaitsee, olisi voitava tätä suojatakseen soveltaa omia säännöksiään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevien oikeusvarmuutta koskevien säännösten soveltamista, joiden ensisijaisuus varmistetaan 35 artiklan avulla.
Tarkistus 19 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 27 kappale
(27) Koska jäsenvaltioissa tehtyjen päätösten vastavuoroinen tunnustaminen on yksi tämän asetuksen tavoitteista, asetuksessa olisi säädettävä asetukseen (EY) N:o 44/2001 perustuvista päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevista säännöksistä, jotka on tarvittaessa mukautettu vastaamaan tämän asetuksen soveltamisalan erityisvaatimuksia.
(27) Koska jäsenvaltioissa tehtyjen aviovarallisuussuhteita koskevien päätösten vastavuoroinen tunnustaminen on yksi tämän asetuksen tavoitteista, asetuksessa olisi säädettävä päätösten tunnustamista, täytäntöönpanokelpoisuutta ja täytäntöönpanoa koskevista säännöksistä, jotka vastaavat yksityisoikeuden alan oikeudellista yhteistyötä koskevia unionin muita oikeudellisia välineitä.
Tarkistus 20 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 28 kappale
(28) Jotta voidaan ottaa huomioon jäsenvaltioissa käytössä olevat erilaiset tavat ratkaistaaviovarallisuussuhteisiinliittyviä kysymyksiä, olisi tässä asetuksessa varmistettava virallisten asiakirjojen tunnustaminen ja täytäntöönpano. Virallisia asiakirjoja ei voida tunnustamisen osalta kuitenkaan rinnastaa tuomioistuinten päätöksiin. Virallisten asiakirjojen tunnustaminen merkitsee sitä, että asiakirjoilla on sisältönsä puolesta sama todistusvoima ja samat vaikutukset kuin kyseisillä asiakirjoilla on niiden alkuperäjäsenvaltiossa ja että asiakirjojen oletetaan olevan päteviä, ellei toisin osoiteta.
(28) Jotta voidaan ottaa huomioon erilaiset järjestelmätaviovarallisuussuhteita koskevien tapausten käsittelemiseksi jäsenvaltioissa, tässä asetuksessa olisi varmistettava virallisten asiakirjojen hyväksyminen ja täytäntöönpanokelpoisuus aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa kaikissa jäsenvaltioissa.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 johdanto-osan 60 kappaletta.)
Tarkistus 21 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 28 a kappale (uusi)
(28 a) Tässä asetuksessa olisi näin ollen oltava erityisesti asetukseen (EU) N:o 650/2012 perustuvia säännöksiä, jotka koskevat tuomioistuinten päätösten tunnustamista, täytäntöönpanokelpoisuutta ja täytäntöönpanoa sekä julkisten asiakirjojen hyväksymistä ja täytäntöönpanokelpoisuutta sekä tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen täytäntöönpanokelpoisuutta.
Tarkistus 22 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 29 kappale
(29) Vaikka aviovarallisuussuhteisiin sovellettavaa lakia olisi sovellettava puolison ja kolmannen välisiin oikeussuhteisiin, olisi tämän lain soveltamisehdoista kuitenkin aiheellista säätää sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa puolisolla tai kolmannella on asuinpaikka, jotta varmistetaan kolmannen suojelu. Kyseisen jäsenvaltion laissa voidaan säätää, että puoliso voi vedota aviovarallisuussuhteisiin sovellettavaan lakiin kolmatta vastaan vain silloin kun jäsenvaltion laissa säädetyt rekisteröintiä tai julkaisemista koskevat vaatimukset on täytetty, paitsi jos kolmas on ollut tai hänen on täytynyt olla tietoinenaviovarallisuussuhteisiin sovellettavasta laista.
(29) Puolison ja kolmannen välisiin oikeussuhteisiin olisi tämän asetuksen mukaisesti sovellettava aviovarallisuussuhteisiin sovellettavaa lakia. Kolmannen suojelun varmistamiseksi toisen puolison ja kolmannen välisessä oikeussuhteessa kumpikaan puolisoista ei voisi vedota tähän lakiin, jos oikeussuhteessa kolmanteen olevan puolison sekä kolmannen asuinpaikka on samassa valtiossa, joka ei ole se valtio, jonka oikeutta sovelletaan aviovarallisuussuhteisiin. Tähän olisi sovellettava poikkeusta, kun kolmas ei nauti suojelua eli kun sovellettava oikeus on ollut tai sen on pitänyt olla kolmannentiedossa tai kun noudatetaan valtiossa voimassa olevia rekisteröintiä tai julkivarmistamista koskevia vaatimuksia.
Tarkistus 23 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 30 a kappale (uusi)
(30 a)Jotta voidaan varmistaa yhtäläiset edellytykset tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi, komissiolle olisi annettava sellaisten todistusten ja lomakkeiden laatimista ja myöhempää muuttamista koskeva täytäntöönpanovalta, jotka koskevat päätösten, tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen sekä julkisten asiakirjojen julistamista täytäntöönpanokelpoisiksi. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 182/20111.
_____________
1 EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 johdanto-osan 78 kappaletta.)
Tarkistus 24 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 30 b kappale (uusi)
(30 b) Tässä asetuksessa tarkoitettujen todistusten ja lomakkeiden laatimista ja myöhempää muuttamista koskevien täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi sovellettava neuvoa-antavaa menettelyä asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 johdanto-osan 79 kappaletta.)
Tarkistus 25 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 32 kappale
(32) Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet ja erityisesti sen 7, 9, 17, 21 ja 47 artikla, joissa vahvistetaan yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen, oikeus solmia avioliito ja perustaa perhe kansallisen lain mukaisesti sekä omistusoikeus, kielletään kaikenlainen syrjintä ja vahvistetaan oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja tuomioistuimeen. Jäsenvaltioiden tuomioistuinten olisi sovellettava tätä asetusta näitä oikeuksia ja periaatteita kunnioittaen.
(32) Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet ja erityisesti sen 7, 9, 17, 20, 21, 23 ja 47 artikla, joissa vahvistetaan yksityis- ja perhe-elämän kunnioittaminen, oikeus solmia avioliito ja perustaa perhe kansallisen lain mukaisesti sekä omistusoikeus, yhdenvertaisuus lain edessä, kielletään kaikenlainen syrjintä ja vahvistetaan oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja tuomioistuimeen. Jäsenvaltioiden tuomioistuinten olisi sovellettava tätä asetusta näitä oikeuksia ja periaatteita kunnioittaen.
(Tarkistus vastaa osin asetuksen (EU) N:o 650/2012 johdanto-osan 81 kappaletta.)
Tarkistus 26 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta – a alakohta
a) puolisoiden oikeustoimikelpoisuus,
a) puolisoiden yleinen oikeustoimikelpoisuus,
Tarkistus 27 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta – a a alakohta (uusi)
a a) avioliiton olemassaolo, pätevyys tai tunnustaminen,
Tarkistus 28 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta – c alakohta
c) puolisoiden väliset lahjat,
Poistetaan.
Tarkistus 29 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta – d alakohta
d) lesken perintöoikeus,
d) lesken perimykseen liittyvät kysymykset,
Tarkistus 30 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta – e alakohta
e) puolisoiden keskinäiset yhtiöt,
e) kysymykset, jotka liittyvät yhtiöitä tai muita yhteisöjä tai yhteenliittymiä koskevaan lakiin,
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 1 artiklan h kohtaa.)
Tarkistus 31 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta – f alakohta
f) omaisuutta koskevien esineoikeuksien luonne ja tällaisten oikeuksien julkivarmistaminen.
f) esineoikeuksien luonne,
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 1 artiklan k kohtaa.)
Tarkistus 32 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta – f a alakohta (uusi)
f a) kiinteään tai irtaimeen omaisuuteen liittyvien oikeuksien kirjaaminen rekisteriin, kirjaamisen oikeudelliset edellytykset mukaan luettuina, ja tällaisten oikeuksien rekisteriin kirjaamisen tai kirjaamatta jättämisen vaikutukset ja
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 1 artiklan l kohtaa.)
Tarkistus 33 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta – f b alakohta (uusi)
f b) kysymykset, jotka koskevat oikeutta siirtää tai tarkistaa avioliiton aikana kertyneitä vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkeoikeuksia puolisoiden tai entisten puolisoiden välillä avioerotilanteessa.
Tarkistus 34 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – a alakohta
a) 'aviovarallisuussuhteilla' kaikkia niitä sääntöjä, jotka koskevat omistussuhteita puolisoiden välillä sekä suhteessa kolmansiin;
a) 'aviovarallisuussuhteilla' kaikkia niitä sääntöjä, joita sovelletaan avioliiton seurauksena syntyneisiin omistussuhteisiin puolisoiden välillä sekä suhteessa kolmansiin;
Tarkistus 35 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – b alakohta
b) 'avioehtosopimuksella' sopimusta, jolla puolisot järjestävät keskinäiset omistussuhteensa sekä omistussuhteet suhteessa kolmansiin;
b) 'avioehtosopimuksella' sopimusta, jolla puolisot tai tulevat puolisot järjestävät keskinäiset avio-omistussuhteensa;
Tarkistus 36 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – c alakohta – johdantokappale
c) 'virallisella asiakirjalla' asiakirjaa, joka on alkuperäjäsenvaltiossa virallisesti laadittu tai rekisteröity virallisena asiakirjana ja
c) 'virallisella asiakirjalla' omaisuusasioita koskevaa asiakirjaa, joka on virallisesti laadittu tai rekisteröity virallisena asiakirjana jäsenvaltiossa ja
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan i alakohtaa.)
Tarkistus 37 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – d alakohta
d) 'päätöksellä' aviovarallisuussuhteita koskevaa jäsenvaltion tuomioistuimen päätöstä riippumatta siitä, kutsutaanko päätöstä tuomioistuinratkaisuksi, tuomioksi, määräykseksi, täytäntöönpanomääräykseksi tai joksikin muuksi, samoin kuin oikeudenkäyntikuluja koskevaa tuomioistuimen virkamiehen päätöstä;
d) 'päätöksellä' aviovarallisuussuhteita koskevaa jäsenvaltion tuomioistuimen päätöstä riippumatta siitä, miksi päätöstä kutsutaan, samoin kuin oikeudenkäyntikuluja koskevaa tuomioistuimen virkamiehen päätöstä;
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan g alakohtaa.)
Tarkistus 38 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – e alakohta
e) 'alkuperäjäsenvaltiolla' jäsenvaltiota, jossa päätös tai avioehtosopimus on tehty, virallinen asiakirja on laadittu tai tuomioistuinsovinto on tehty tai jossa yhteisen omaisuuden jakamista koskeva tai muu asiakirja on laadittu lainkäyttöelimen tai sen valtuuttaman tai nimeämän tahon toimesta tai luona;
e) 'alkuperäjäsenvaltiolla' jäsenvaltiota, jossa päätös on tehty, jossa virallinen asiakirja on vahvistettu tai jonka tuomioistuimessa sovinto on tehty;
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan e alakohtaa.)
Tarkistus 39 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – f alakohta
f) 'pyynnön vastaanottavalla jäsenvaltiolla' jäsenvaltiota, jossa pyydetään tunnustamaan ja/tai panemaan täytäntöön päätös, avioehtosopimus, virallinen asiakirja, tuomioistuimessa tehty sovinto tai lainkäyttöelimen tai sen valtuuttaman tai nimeämän tahon toimesta tai luona laadittu yhteisen omaisuuden jakamista koskeva tai muu asiakirja;
f) ‘täytäntöönpanojäsenvaltiolla' jäsenvaltiota, jossa päätöksen, tuomioistuimessa tehdyn sovinnon tai virallisen asiakirjan täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista tai täytäntöönpanoa pyydetään;
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 3 artiklan 1 kohdan f alakohtaa.)
Tarkistus 40 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 kohta – g alakohta
g) 'tuomioistuimella' jäsenvaltioiden toimivaltaisia lainkäyttöelimiä, jotka käyttävät tuomiovaltaa aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa, sekä muita viranomaisia tai henkilöitä, jotka jäsenvaltioiden lainkäyttöelimet ovat valtuuttaneet tai nimenneet hoitamaan tässä asetuksessa tarkoitettuja tuomiovaltaan liittyviä tehtäviä;
Poistetaan.
Tarkistus 41 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a. Tässä asetuksessa 'tuomioistuimella' tarkoitetaan oikeusviranomaisia ja kaikkia muita viranomaisia ja oikeusalan ammattilaisia, jotka ovat toimivaltaisia aviovarallisuussuhteita koskevissa asioissa ja hoitavat oikeudellisia tehtäviä tai jotka toimivat oikeusviranomaisen antaman valtuutuksen nojalla tai oikeusviranomaisen valvonnassa, edellyttäen että nämä muut viranomaiset ja oikeusalan ammattilaiset pystyvät antamaan takeita puolueettomuudestaan ja asianosaisten oikeudesta tulla kuulluksi ja että niiden toimintajäsenvaltionsa lainsäädännön mukaisesti tekemät päätökset täyttävät seuraavat edellytykset:
a) päätökseen voi hakea muutosta tai pyytää sen uudelleen tarkastelua oikeusviranomaisessa, ja
b) päätöksellä on sama oikeusvoima ja vaikutus kuin samaa asiaa koskevalla oikeusviranomaisen päätöksellä.
Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut muut viranomaiset ja oikeusalan toimijat 37 a artiklan mukaisesti.
(Tämä säännös vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 3 artiklan 2 kohtaa.)
Aviovarallisuussuhteita koskeva toimivalta jäsenvaltioissa
Tämä asetus ei vaikuta jäsenvaltioiden sisäiseen toimivaltaan aviovarallisuussuhteisiin liittyvissä asioissa.
Tarkistus 43 Ehdotus asetukseksi 3 artikla
Jäsenvaltion tuomioistuimilla, joissa on pantu vireille toisen puolison perintöasiaa koskeva kanne [toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten ja virallisten asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta perintöasioissa sekä eurooppalaisen perintötodistuksen käyttöönotosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston] asetuksen (EU) N:o .../… nojalla, on toimivalta myös kanteeseen liittyvissä aviovarallisuussuhteita koskevissa kysymyksissä.
Jäsenvaltion tuomioistuimilla, joissa on pantu vireille toisen puolison perimystä koskeva kanne asetuksen (EU) N:o 650/2012 nojalla, on toimivalta myös perintöasiaan liittyvissä aviovarallisuussuhteita koskevissa kysymyksissä.
Tarkistus 44 Ehdotus asetukseksi 4 artikla
Jäsenvaltion tuomioistuimilla, joille on osoitettu avio- tai asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskeva hakemus asetuksen (EY) N:o 2201/2003 mukaisesti, on myös toimivalta päättää hakemukseen liittyvistä aviovarallisuussuhteista, jos puolisot ovat sopineet asiasta.
Jäsenvaltion tuomioistuimilla, joille on osoitettu avio- tai asumuseroa tai avioliiton pätemättömäksi julistamista koskeva hakemus asetuksen (EY) N:o 2201/2003 mukaisesti, on myös toimivalta päättää hakemukseen liittyvistä aviovarallisuussuhteista, jos puolisot ovat nimenomaisesti hyväksyneet kyseisten tuomioistuinten toimivallan tai tunnustaneet sen muulla yksiselitteisellä tavalla.
Puolisot voivat sopia asiasta milloin tahansa, myös kesken menettelyn. Jos asiasta sovitaan ennen menettelyä, on sopimus laadittava kirjallisena ja kummankin osapuolen on päivättävä ja allekirjoitettava se.
Jos puolisot eivät ole sopineet asiasta, toimivalta määräytyy 5 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen mukaisesti.
Jos 1 kohdassa tarkoitetun tuomioistuimen toimivaltaa ei ole tunnustettu, toimivalta määräytyy 5 artiklan ja sitä seuraavien artiklojen mukaisesti.
Tarkistus 45 Ehdotus asetukseksi 4 a artikla (uusi)
4 a artikla
Oikeuspaikkasopimus
1. Puolisot voivat sopia, että heidän aviovarallisuussuhteitaan koskevissa asioissa toimivaltaisia ovat sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jonka lain he ovat valinneet sovellettavaksi aviovarallisuussuhteisiinsa. Tämä toimivalta on yksinomainen.
Tämän rajoittamatta 3 alakohdan soveltamista sopimus oikeuspaikan valinnasta voidaan tehdä ja sitä voidaan muuttaa milloin tahansa ennen asian panemista vireille tuomioistuimessa.
Jos tuomioistuinvaltion laissa niin säädetään, puolisot voivat valita oikeuspaikan myös asian vireillepanon jälkeen. Siinä tapauksessa nimeäminen on kirjattava tuomioistuimessa tuomioistuinvaltion lain mukaisesti.
Jos sopimus tehdään ennen menettelyä, on se laadittava kirjallisena ja päivättävä ja puolisoiden on allekirjoitettava se. Kirjallisena pidetään myös kaikkea sähköisin keinoin tapahtunutta viestintää, josta jää pysyvä tallenne sopimuksesta.
2. Jos oikeuspaikkaa ei ole valittu, puolisot voivat myös sopia, että toimivaltaisia ovat sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jonka lakia aviovarallisuussuhteisiin sovelletaan 17 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 46 Ehdotus asetukseksi 4 b artikla (uusi)
4 b artikla
Vastaajan saapuville tuloon perustuva toimivalta
1. Sen toimivallan lisäksi, joka tuomioistuimella on tämän asetuksen muiden säännösten nojalla, toimivaltainen on sen jäsenvaltion tuomioistuin, jonka lakia on päätetty 16 artiklan mukaisesti soveltaa tai jonka laki on 17 artiklan nojalla sovellettavissa ja jossa vastaaja vastaa haasteeseen. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos vastaaja on vastannut kiistääkseen toimivallan tai jos toinen tuomioistuin on toimivaltainen 3, 4 tai 4 a artiklan nojalla.
2. Ennen kuin tuomioistuin julistautuu toimivaltaiseksi 1 kohdan nojalla, se varmistaa, että vastaajalle ilmoitetaan hänen oikeudestaan kiistää tuomioistuimen toimivalta ja vastaamisen tai vastaamatta jättämisen seurauksista.
Tarkistus 47 Ehdotus asetukseksi 5 artikla
1. Lukuun ottamatta 3 ja 4 artiklassa mainittuja tapauksia aviovarallisuussuhteita koskevassa menettelyssä toimivaltaisia ovat sen jäsenvaltion tuomioistuimet,
Jos millään tuomioistuimella ei ole 3, 4 tai 4 a artiklan nojalla toimivaltaa, puolisoiden aviovarallisuussuhdeasiaa koskevassa menettelyssä toimivaltaisia ovat sen jäsenvaltion tuomioistuimet,
a) jossa puolisoilla on yhteinen asuinpaikka, tai
a) jonka alueella puolisoiden asuinpaikka on ajankohtana, jona asia pannaan tuomioistuimessa vireille tai,
b) jossa puolisoilla oli viimeinen yhteinen asuinpaikka, jos jompikumpi asuu siellä edelleen, tai
b) jonka alueella puolisoiden viimeinen asuinpaikka oli, jos toinen puolisoista asuu siellä edelleen ajankohtana, jona asia pannaan tuomioistuimessa vireille, tai,
c) jossa vastaajalla on asuinpaikka, tai
c) jonka alueella vastaajan asuinpaikka on ajankohtana, jona asia pannaan tuomioistuimessa vireille, tai
d) jonka kansalaisia molemmat puolisot ovat tai, jos kyseessä on Yhdistynyt kuningaskunta tai Irlanti, jossa on kummankin puolison kotipaikka.
d) jonka kansalaisia molemmat puolisot ovat ajankohtana, jona asia pannaan tuomioistuimessa vireille, tai, jos kyseessä on Yhdistynyt kuningaskunta tai Irlanti, jossa on kummankin osapuolen kotipaikka, tai,
2. Osapuolet voivat myös sopia, että aviovarallisuussuhteita koskevissa kysymyksissä toimivaltaisia ovat sen jäsenvaltion tuomioistuimet, jonka laki on valittu sovellettavaksi aviovarallisuussuhteisiin 16 ja 18 artiklan mukaisesti.
d a) jonka kansalainen vastaaja on tai, jos kyseessä on Yhdistynyt kuningaskunta tai Irlanti, jossa on vastaajan kotipaikka.
Puolisot voivat sopia asiasta milloin tahansa, myös kesken menettelyn. Jos asiasta sovitaan ennen menettelyä, on sopimus laadittava kirjallisena ja kummankin osapuolen on päivättävä ja allekirjoitettava se.
(2 kohdan osalta ks. 4 a artiklaa (uusi) koskeva tarkistus; tekstiä on muutettu;)
Tarkistus 48 Ehdotus asetukseksi 6 artikla
Jos millään tuomioistuimella ei ole 3, 4 tai 5 artiklan nojalla toimivaltaa, sen jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia, jonka alueella toisella tai kummallakin puolisolla on omaisuutta. Tällöin tuomioistuimen toimivalta koskee pelkästään kyseistä omaisuutta.
Jos millään jäsenvaltion tuomioistuimella ei ole 3, 4, 4 a tai 5 artiklan nojalla toimivaltaa, sen jäsenvaltion tuomioistuimet ovat toimivaltaisia, jonka alueella toisella tai kummallakin puolisolla on kiinteää omaisuutta tai rekisteröityä omaisuutta. Tällöin tuomioistuimen toimivalta koskee pelkästään kiinteää omaisuutta tai rekisteröityä omaisuutta.
Jäsenvaltion tuomioistuimet ovat tällöin toimivaltaisia vain kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevaa kiinteää omaisuutta tai rekisteröityä omaisuutta koskevissa päätöksissä.
Tarkistus 49 Ehdotus asetukseksi 7 artikla
Jos millään jäsenvaltion tuomioistuimella ei ole 3, 4, 5 tai 6 artiklan nojalla toimivaltaa, jäsenvaltion tuomioistuimet voivat poikkeuksellisesti ja edellyttäen, että asialla on riittävän läheinen yhteys kyseiseen jäsenvaltioon, päättää aviovarallisuussuhteista, jos menettely osoittautuu mahdottomaksi tai menettelyä ei voida kohtuudella panna vireille tai toteuttaa jossakin kolmannessa valtiossa.
Jos millään jäsenvaltion tuomioistuimella ei ole 3, 4, 4 a, 5 tai 6 artiklan nojalla toimivaltaa, jäsenvaltion tuomioistuimet voivat poikkeuksellisesti ratkaista aviovarallisuusoikeudellisia vaikutuksia koskevan asian, jos menettelyä ei voida kohtuudella panna vireille tai toteuttaa tai jos se olisi mahdotonta kolmannessa valtiossa, johon asialla on läheinen liittymä.
Asialla on oltava riittävä liittymä siihen jäsenvaltioon, jonka tuomioistuimessa asia pannaan vireille.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 11 artiklaa.)
Tarkistus 50 Ehdotus asetukseksi 8 artikla
Tuomioistuimella, jossa asia on vireillä 3, 4, 5, 6 tai 7 artiklan nojalla, on toimivalta käsitellä myös vastakanne, jos vastakanne kuuluu tämän asetuksen soveltamisalaan.
Tuomioistuimella, jossa menettely on vireillä 3, 4, 4 a, 5, 6 tai 7 artiklan nojalla, on toimivalta käsitellä myös vastakanne, jos vastakanne kuuluu tämän asetuksen soveltamisalaan.
Jos asia on pantu vireille tuomioistuimessa 6 artiklan mukaisesti, tuomioistuimen toimivalta rajoittuu pääasian kohteena olevaa kiinteää omaisuutta tai rekisteröityä omaisuutta koskevaan vastakanteeseen.
Tarkistus 51 Ehdotus asetukseksi 9 artikla
Asian katsotaan tulleen vireille tuomioistuimessa:
Tätä lukua sovellettaessa asian katsotaan tulleen vireille tuomioistuimessa
a) ajankohtana, jona haastehakemus tai vastaava asiakirja jätetään tuomioistuimeen, mikäli kantaja ei ole sen jälkeen jättänyt toteuttamatta häneltä edellytettyjä toimia haasteen antamiseksi tiedoksi vastaajalle, tai
a) ajankohtana, jona haastehakemus tai vastaava asiakirja jätetään tuomioistuimeen edellyttäen, että kantaja ei ole sen jälkeen jättänyt toteuttamatta häneltä edellytettyjä toimia haasteen antamiseksi tiedoksi vastaajalle,
b) jos asiakirja on annettava tiedoksi ennen sen jättämistä tuomioistuimeen, ajankohtana, jona tiedoksiannosta vastaava viranomainen ottaa sen vastaan, mikäli kantaja ei ole sen jälkeen jättänyt toteuttamatta häneltä edellytettyjä toimia asiakirjan jättämiseksi tuomioistuimeen.
b) jos asiakirja on annettava tiedoksi ennen sen jättämistä tuomioistuimeen, ajankohtana, jona tiedoksiannosta vastaava viranomainen ottaa sen vastaan, mikäli kantaja ei ole sen jälkeen jättänyt toteuttamatta häneltä edellytettyjä toimenpiteitä asiakirjan jättämiseksi tuomioistuimeen, tai
b a) jos asian käsittely aloitetaan tuomioistuimen omasta aloitteesta, ajankohtana, jona tuomioistuin tekee päätöksen käsittelyn aloittamisesta, tai jos tällaista päätöstä ei edellytetä, ajankohtana, jona tuomioistuin kirjaa asian rekisteriin.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 14 artiklaa.)
Tarkistus 52 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 1 kohta
1. Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa nostetaan samojen asianosaisten välillä samaa asiaa koskevia kanteita, tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu myöhemmin, on omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely, kunnes on ratkaistu, että tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen.
1. Jos eri jäsenvaltioiden tuomioistuimissa nostetaan puolisoiden välillä samaa asiaa koskevia kanteita, tuomioistuimen, jossa kanne on nostettu myöhemmin, on omasta aloitteestaan keskeytettävä asian käsittely, kunnes on todettu, että tuomioistuin, jossa kanne on ensin nostettu, on toimivaltainen.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 17 artiklaa.)
Tarkistus 54 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 2 kohta
2. Jos nämä kanteet ovat vireillä ensimmäisessä oikeusasteessa, tuomioistuin, jossa kanne on nostettu myöhemmin, voi osapuolen pyynnöstä myös jättää asian tutkimatta, jos tuomioistuin, jossa kanne on ensin pantu vireille, on toimivaltainen tutkimaan kyseiset kanteet ja jos niiden yhdistäminen on tämän tuomioistuimen lain mukaan sallittua.
2. Jos nämä kanteet ovat vireillä ensimmäisessä oikeusasteessa, sellainen tuomioistuin, jossa kannetta ei ole pantu vireille ensimmäisenä, voi osapuolen pyynnöstä myös jättää asian tutkimatta, jos tuomioistuin, jossa kanne on pantu vireille ensimmäisenä, on toimivaltainen tutkimaan kyseiset kanteet ja jos niiden yhdistäminen on tämän tuomioistuimen lain mukaan sallittua.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 18 artiklaa.)
Tarkistus 55 Ehdotus asetukseksi 13 a artikla (uusi)
13 a artikla
Tietojen antaminen puolisoille
Toimivaltaisen viranomaisen on kohtuullisen ajan kuluessa annettava tietoja puoliso(i)lle heitä vastaan mahdollisesti käynnistetyistä aviovarallisuussuhteisiin liittyvistä menettelyistä.
Tarkistus 56 Ehdotus asetukseksi 14 artikla
Jäsenvaltion lain mukaisia välitoimiatai turvaamistoimia voidaan pyytää kyseisen valtion tuomioistuimilta myös silloin, kun toisen jäsenvaltion tuomioistuimet ovat tämän asetuksen mukaan toimivaltaisia tutkimaan pääasian.
Jäsenvaltion lain mukaisia turvaamistoimia tai muita väliaikaisia toimenpiteitä voidaan pyytää kyseisen valtion tuomioistuimilta myös silloin, kun toisen jäsenvaltion tuomioistuin on tämän asetuksen mukaan toimivaltainen tutkimaan pääasian.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 19 artiklaa.)
Tarkistus 57 Ehdotus asetukseksi 15 artikla – 1 kohta
Aviovarallisuussuhteisiin 16, 17 tai 18 artiklan nojalla sovellettavaa lakia sovelletaan kaikkeen puolisoiden omaisuuteen.
1. Aviovarallisuussuhteisiin 16 ja 17artiklan nojalla sovellettavaa lakia sovelletaan kaikkeen aviovarallisuuteen sen sijainnista riippumatta.
Tarkistus 58 Ehdotus asetukseksi 15 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a. Rajoittamatta 1 artiklan 3 kohdan f ja f a alakohdan soveltamista, aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan lain mukaan määräytyy muun muassa
a) puolisoiden omaisuuden jako eri luokkiin ennen avioliittoa ja sen jälkeen;
b) omaisuuden siirto luokasta toiseen;
c) tarvittaessa vastuu puolison veloista;
d) puolisoiden käyttöoikeudet avioliiton aikana;
e) aviovarallisuussuhteiden päättäminen ja purkaminen ja aviovarallisuusasiat avioerotapauksissa;
f) aviovarallisuussuhteiden vaikutus toisen puolisen ja kolmannen väliseen oikeussuhteeseen 35 artiklan mukaisesti.
g) avioehtosopimuksen aineellinen pätevyys.
Tarkistus 59 Ehdotus asetukseksi 15 a artikla (uusi)
15 a artikla
Universaalinen soveltaminen
Tämän asetuksen mukaisesti määräytyvää lakia sovelletaan riippumatta siitä, onko se jonkin jäsenvaltion laki.
(Ks.21 artiklaa koskeva tarkistus; tekstiä on muutettu;)
Tarkistus 60 Ehdotus asetukseksi 16 artikla
Puolisot tai tulevat puolisot voivat valita aviovarallisuussuhteisiinsa sovellettavan lain, kunhan valittava laki on jokin seuraavista:
1. Puolisot tai tulevat puolisot voivat sopia aviovarallisuussuhteisiinsa sovellettavan lain valinnasta tai vaihtamisesta, kunhan valittava laki on jokin seuraavista:
a) sen valtion laki, jossa puolisoilla tai tulevilla puolisoilla on yhteinen asuinpaikka, tai
b) sen valtion laki, jossa toisella puolisoista tai tulevista puolisoista on asuinpaikka valinnan hetkellä, tai
a) sen valtion laki, jossa puolisot tai tulevat puolisot tai toinen heistä asuu vakinaisesti ajankohtana, jona sopimus, tai
c) sen valtion laki, jonka kansalainen toinen puolisoista tai tulevista puolisoista on valinnan hetkellä.
b) sen valtion laki, jonka kansalainen toinen puolisoista tai tulevista puolisoista on ajankohtana, jona sopimus tehdään.
2. Elleivät puolisot toisin sovi, aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan lain vaihtaminen avioliiton aikana vaikuttaa ainoastaan vastaisuudessa.
3. Jos puolisot päättävät, että sovellettavan lain vaihto vaikuttaa takautuvasti, se ei kuitenkaan vaikuta siihen asti sovelletun lain nojalla tehtyjen aiempien oikeustoimien pätevyyteen eikä aiemmin sovellettuun lakiin perustuviin kolmansien oikeuksiin.
1. Jos puolisot eivät ole tehneet lainvalintaa, aviovarallisuussuhteisiin sovelletaan
1. Ellei 16 artiklan mukaista lainvalintasopimusta tehdä, aviovarallisuussuhteisiin sovelletaan
Tarkistus 62 Ehdotus asetukseksi 17 artikla – 1 kohta – a alakohta
a) sen valtion lakia, jossa puolisoilla on ensimmäinen yhteinen asuinpaikka avioitumisen jälkeen, tai
a) sen valtion lakia, jossa puolisoilla on avioitumishetkellä yhteinen asuinpaikka tai jossa heillä on ensimmäinen yhteinen asuinpaikka avioitumisen jälkeen, tai
Tarkistus 63 Ehdotus asetukseksi 17 artikla – 1 kohta – c alakohta
c) sen valtion lakia, johon puolisoilla yhdessä on läheisimmät yhteydet ottaen huomioon kaikki olosuhteet ja erityisesti avioliiton solmimispaikka.
c) sen valtion lakia, johon puolisoilla yhdessä on läheisimmät yhteydet avioitumishetkellä ottaen huomioon kaikki olosuhteet riippumatta siitä, mikä on avioliiton solmimispaikka.
Tarkistus 64 Ehdotus asetukseksi 18 artikla
18 artikla
Poistetaan.
Sovellettavan lain vaihtaminen
Puolisot voivat päättää milloin tahansa avioliiton aikana vaihtaa aviovarallisuussuhteisiinsa sovellettavaa lakia. Puolisot voivat valita ainoastaan jonkin seuraavista laeista:
a) sen valtion laki, jossa jommallakummalla puolisoista on asuinpaikka valinnan hetkellä, tai
b) sen valtion laki, jonka kansalainen jompikumpi puolisoista on valinnan hetkellä.
Elleivät puolisot selvästi muuta ilmoita, aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan lain vaihtaminen avioliiton aikana vaikuttaa ainoastaan vastaisuudessa.
Jos puolisot päättävät, että sovellettavan lain vaihto vaikuttaa takautuvasti, se ei kuitenkaan vaikuta siihen asti sovelletun lain nojalla tehtyjen aiempien oikeustoimien pätevyyteen eikä aiemmin sovellettuun lakiin perustuviin kolmansien oikeuksiin.
Tarkistus 65 Ehdotus asetukseksi 19 artikla
1. Sovellettavan lain valinnassa on noudatettava avioehtoa koskevia muotovaatimuksia, joista säädetään joko valitussa laissa tai sen valtion laissa, jossa asiakirja on laadittu.
1. Edellä 16 artiklassa tarkoitettu lainvalintaa koskeva sopimus on tehtävä kirjallisesti ja päivättävä, ja kummankin puolison on allekirjoitettava se. Kirjallisena pidetään myös kaikkea sähköisin keinoin tapahtunutta viestintää, josta jää pysyvä tallenne sopimuksesta.
2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, vähimmäisvaatimuksena on, että valinta ilmaistaan nimenomaisesti ja tehdään kirjallisena ja kumpikin puoliso päivää ja allekirjoittaa sen.
2. Sopimuksen on täytettävä aviovarallisuussuhteisiin sovellettavan lain tai sen valtion lain muodolliset vaatimukset, jossa sopimus tehtiin.
3. Lisäksi jos sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa molemmilla puolisoilla on asuinpaikka 1 kohdassa tarkoitetun valinnan tekohetkellä, säädetään avioehtosopimuksen osalta muista muotovaatimuksista, kyseiset vaatimukset on täytettävä.
3. Jos sen valtion lainsäädännössä, jossa molemmilla puolisoilla on asuinpaikka lain valintaa koskevan sopimuksen tekohetkellä, säädetään muista tämäntyyppistä sopimusta tai avioehtosopimusta koskevista muotovaatimuksista, kyseisiä vaatimuksia on sovellettava.
4. Jos puolisoiden asuinpaikka on lainvalintaa koskevan sopimuksen tekohetkellä eri valtioissa ja jos näiden valtioiden lainsäädännössä on säädetty erilaiset muotovaatimukset, sopimus on muodollisesti pätevä, jos se täyttää jommankumman lainsäädännön vaatimukset.
5. Jos puolisoista vain toisen asuinpaikka on sopimuksen tekohetkellä osallistuvassa jäsenvaltiossa ja jos tämä valtio edellyttää muita muotovaatimuksia tämän tyyppistä sopimusta varten, näitä vaatimuksia sovelletaan.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 5 artiklan 2 kohtaa.)
Tarkistus 66 Ehdotus asetukseksi 20 artikla
Avioehtosopimuksen muotoon sovellettava laki
Avioehtosopimuksen muotovaatimukset
1. Avioehtosopimus on laadittava siinä muodossa, jota edellytetään joko aviovarallisuussuhteisin sovellettavassa laissa tai sen valtion laissa, jossa sopimus tehdään.
Tässä asetuksessa tarkoitettuun avioehtosopimuksen muotoon sovelletaan vastaavasti 19 artiklaa. Muita 19 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja muotovaatimuksia ovat tätä artiklaa sovellettaessa vain avioehtosopimusta koskevat muotovaatimukset.
2. Sen estämättä mitä 1 kohdassa säädetään, vähimmäisvaatimuksena on, että avioehtosopimus tehdään kirjallisena ja kumpikin puoliso päivää ja allekirjoittaa sen.
3. Lisäksi jos sen jäsenvaltion lainsäädännössä, jossa molemmilla puolisoilla on asuinpaikka avioehtosopimuksen tekohetkellä, säädetään avioehtosopimuksen osalta muista muotovaatimuksista, kyseiset vaatimukset on täytettävä.
Tarkistus 67 Ehdotus asetukseksi 20 a artikla (uusi)
20 a artikla
Esineoikeuksien muuntaminen
Jos henkilö vetoaa esineoikeuteen, johon hänellä on oikeus aviovarallisuuteen sovellettavan lain nojalla, ja sen jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa oikeuteen vedotaan, ei tunne kyseistä esineoikeutta, kyseinen oikeus on tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan muunnettava lähinnä vastaavaksi kyseisen valtion lain mukaiseksi esineoikeudeksi ottaen huomioon kyseisellä esineoikeudella tavoitellut päämäärät ja edut sekä sen vaikutukset.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 31 artiklaa.)
Tarkistus 68 Ehdotus asetukseksi 21 artikla
21 artikla
Poistetaan.
Lainvalintasäännön yleispätevyys
Tämän luvun säännösten mukaan määräytyvää lainsäädäntöä sovelletaan, vaikka kyseessä ei olisi jäsenvaltion lainsäädäntö.
Tarkistus 69 Ehdotus asetukseksi 22 artikla
Tämän asetuksen säännöksillä ei voida rajoittaa sellaisten pakottavien säännösten soveltamista, joiden noudattamista jäsenvaltio pitää niin olennaisen tärkeänä yleisten etujensa, kuten poliittisen, sosiaalisen tai taloudellisen järjestelmän turvaamiseksi, että niitä on sovellettava kaikissa niiden soveltamisalaan kuuluvissa tilanteissa riippumatta siitä, mitä lakia aviovarallisuussuhteisiin muutoin tämän asetuksen nojalla sovellettaisiin.
1. Kansainvälisesti pakottavat säännökset ovat säännöksiä, joiden noudattamatta jättäminen olisi selvästi vastoin asianomaisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public). Toimivaltaisten viranomaisten ei pitäisi tulkita oikeusjärjestyksen perusteisiin perustuvaa poikkeusta vastoin Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 21 artiklan vastaisesti, jossa kielletään kaikenlainen syrjintä.
2. Tällä asetuksella ei rajoiteta tuomioistuinvaltion lain kansainvälisesti pakottavien säännösten soveltamista, tämän rajoittamatta 35 artiklan mukaisesti sovellettavia liikesuhdetta suojaavia säännöksiä.
Tarkistus 70 Ehdotus asetukseksi 23 artikla
Tämän asetuksen mukaan määräytyvän lain säännöstä voidaan olla soveltamatta ainoastaan, jos sen soveltaminen on selvästi vastoin oikeuspaikan oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public).
Tämän asetuksen mukaisesti määräytyvän jonkin valtion lain säännöstä voidaan kieltäytyä soveltamasta ainoastaan, jos soveltaminen on selvästi vastoin tuomioistuinvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public).
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 35 artiklaa.)
Tarkistus 71 Ehdotus asetukseksi 24 artikla
Kun tämän asetuksen nojalla on sovellettava tietyn valtion lakia, sovelletaan kyseisessä valtiossa voimassa olevia aineellisen oikeuden sääntöjä kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä lukuun ottamatta.
Kun tämän asetuksen nojalla on sovellettava jonkin valtion lakia, tarkoitetaan kyseisessä valtiossa voimassa olevia oikeussääntöjä kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä lukuun ottamatta.
Tarkistus 72 Ehdotus asetukseksi 25 artikla
Valtiot, joiden eri alueilla on omat oikeusjärjestyksensä
Valtiot, joissa on useita oikeusjärjestelmiä – alueellinen lainvalinta
1. Kun tämän asetuksen nojallaon sovellettava sellaisen valtion lakia, johon kuuluu useita alueellisia yksiköitä, joilla kullakin on omat aviovarallisuussuhteita koskevat oikeussääntönsä, tämän valtion sisäisten lainvalintasääntöjen mukaan määräytyy, minkä alueellisen yksikön oikeussääntöjä sovelletaan.
Jos valtioon kuuluu useita alueita, joilla kullakin on oma oikeusjärjestyksensätaitämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia asioita koskeva säännöstönsä,
1 a. Jos tällaisia sisäisiä lainvalintasääntöjä ei ole
a) viittauksella tällaisen valtion lainsäädäntöön tarkoitetaan tämän asetuksen nojalla sovellettavaa lakia määritettäessä asianomaisella alueella voimassa olevaa lainsäädäntöä;
a) viittauksia 1 kohdassa tarkoitetun valtion lakiin pidetään puolisoiden asuinpaikkaa koskevien säännösten nojalla sovellettavaa lakia määritettäessä viittauksina sen alueellisen yksikön lakiin, jossa puolisoilla on asuinpaikka;
b) viittauksella kyseisessä valtiossa olevaan asuinpaikkaan tarkoitetaan asuinpaikkaa asianomaisella alueella;
b) viittauksia 1 kohdassa tarkoitetun valtion lakiin pidetään puolisoiden kansalaisuutta koskevien säännösten nojalla sovellettavaa lakia määritettäessä viittauksina sen alueellisen yksikön lakiin, johon puolisoilla on läheisin liittymä;
c) viittauksella kansalaisuuteen tarkoitetaan tämän valtion lain mukaan määräytyvää aluetta tai, jos asiaa koskevia sääntöjä ei ole, osapuolten valitsemaa aluetta, tai jos valintaa ei ole tehty, aluetta, johon puolisolla tai puolisoilla on läheisimmät yhteydet.
c) viittauksia 1 kohdassa tarkoitetun valtion lakiin pidetään muiden sellaisten säännösten, joissa viitataan liittymäperusteena muihin tekijöihin, nojalla sovellettavaa lakia määritettäessä viittauksina sen alueellisen yksikön lakiin, jossa kyseinen tekijä sijaitsee.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 36 artiklaa.)
Tarkistus 73 Ehdotus asetukseksi 25 a artikla (uusi)
25 a artikla
Valtiot, joissa on useampia oikeusjärjestelmiä – henkilöiden välinen lainvalinta
Jos valtiossa on kaksi tai useampia oikeusjärjestelmiä tai säännöstöjä, joita sovelletaan eri henkilöryhmiin aviovarallisuussuhteiden osalta, viittauksen tällaisen valtion lakiin on katsottava viittaavan tässä valtiossa voimassa olevien sääntöjen määrittämään oikeusjärjestelmään tai säännöstöön. Jos tällaisia sääntöjä ei ole, sovelletaan oikeusjärjestelmää tai säännöstöä, johon puolisoilla on läheisin liittymä.
Tarkistus 74 Ehdotus asetukseksi 25 b artikla (uusi)
25 b artikla
Tämän asetuksen soveltamatta jättäminen sisäiseen lainvalintaan
Jäsenvaltion, johon kuuluu useita alueellisia yksiköitä, joilla kullakin on omat aviovarallisuussuhteita koskevat oikeussääntönsä, ei tarvitse soveltaa tätä asetusta lainvalintaan yksinomaan tällaisten alueellisten yksiköiden välillä.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 38 artiklaa.)
Tarkistus 75 Ehdotus asetukseksi 26 artikla – 2 kohta
2. Jos kysymys päätöksen tunnustamisesta sellaisenaan on riidan kohteena, voi jokainen, jonka etua päätöksen tunnustaminen koskee, pyytää asetuksen (EY) N:o 44/2001 [38–56] artiklassa tarkoitetussa menettelyssä vahvistettavaksi, että päätös on tunnustettava.
2. Jos kysymys päätöksen tunnustamisesta sellaisenaan on riidan kohteena, voi jokainen, jonka etua päätöksen tunnustaminen koskee, pyytää 31 b–o artiklassa tarkoitetussa menettelyssä vahvistettavaksi, että päätös on tunnustettava.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 39 artiklaa.)
Tarkistus 76 Ehdotus asetukseksi 27 artikla – a alakohta
a) tunnustaminen on selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), missä tunnustamista pyydetään;
a) tunnustaminen on selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), jossa tunnustamista pyydetään;
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 40 artiklaa.)
Tarkistus 78 Ehdotus asetukseksi 27 artikla – c alakohta
c) päätös on ristiriidassa sellaisen päätöksen kanssa, joka on tehty samojen asianosaisten välillä siinä jäsenvaltiossa, missä tunnustamista pyydetään;
c) päätös on ristiriidassa sellaisen päätöksen kanssa, joka on annettu oikeudenkäynnissä samojen asianosaisten välillä siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään;
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 40 artiklaa.)
Tarkistus 79 Ehdotus asetukseksi 27 artikla – d alakohta
d) päätös on ristiriidassa toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa valtiossa samaa asiaa koskevan ja samojen asianosaisten välillä aikaisemmin tehdyn päätöksen kanssa ja viimeksi mainittu päätös täyttää ne edellytykset, jotka ovat tarpeen sen tunnustamiseksi siinä jäsenvaltiossa, missä tunnustamista pyydetään.
d) päätös on ristiriidassa samaa asiaa koskevassa ja samojen asianosaisten välisessä oikeudenkäynnissä toisessa jäsenvaltiossa tai kolmannessa valtiossa annetun aiemman päätöksen kanssa ja aiemmin tehty päätös täyttää ne edellytykset, jotka ovat tarpeen sen tunnustamiseksi siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnustamista pyydetään.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 40 artiklaa.)
Tarkistus 80 Ehdotus asetukseksi 29 artikla
Ulkomaista päätöstä ei saa sen sisältämän asiaratkaisun osalta ottaa missään tapauksessa uudelleen tutkittavaksi.
Jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen asiaratkaisua ei saa missään tapauksessa tutkia uudelleen.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 41 artiklaa.)
Tarkistus 81 Ehdotus asetukseksi 30 artikla
Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa pyydetään toisessa jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen tunnustamista, tuomioistuin voi lykätä asian käsittelyä, jos päätökseen on haettu muutosta varsinaisin muutoksenhakukeinoin.
Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa pyydetään toisessa jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen tunnustamista, tuomioistuin voi lykätä asian käsittelyä, jos päätökseen on haettu muutosta alkuperäjäsenvaltiossa varsinaisin muutoksenhakukeinoin.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 42 artiklaa.)
Tarkistus 82 Ehdotus asetukseksi 31 artikla
Jäsenvaltiossa tehty ja siellä täytäntöönpanokelpoinen päätös on pantava muissa jäsenvaltioissa täytäntöönasetuksen (EY) N:o 44/2001 [38–56 artiklan ja 58] artiklan mukaisesti.
Jäsenvaltiossa tehty ja siellä täytäntöönpanokelpoinen päätös on täytäntöönpanokelpoinen toisessajäsenvaltiossa, kun päätös on julistettu siellä täytäntöönpanokelpoiseksi jonkun asianosaisen hakemuksesta 31 b–31 o artiklassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 43 artiklaa.)
Tarkistus 83 Ehdotus asetukseksi 31 a artikla (uusi)
31 a artikla
Kotipaikan määrittäminen
Ratkaistakseen 31 b–o artiklassa tarkoitettua menettelyä sovellettaessa, onko asianosaisen kotipaikka täytäntöönpanojäsenvaltiossa, tuomioistuimen on sovellettava kyseisen jäsenvaltion kansallista lakia.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 44 artiklaa.)
Tarkistus 84 Ehdotus asetukseksi 31 b artikla (uusi)
31 b artikla
Paikallisten tuomioistuinten toimivalta
1. Hakemus päätöksen julistamisesta täytäntöönpanokelpoiseksi on toimitettava täytäntöönpanojäsenvaltion sille tuomioistuimelle tai toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka kyseinen jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle 37 artiklan mukaisesti.
2. Paikallinen toimivalta määräytyy sen osapuolen kotipaikan mukaan, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, tai täytäntöönpanopaikan perusteella.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 45 artiklaa.)
Tarkistus 85 Ehdotus asetukseksi 31 c artikla (uusi)
2. Hakijalla ei edellytetä olevan postiosoitetta tai valtuutettua edustajaa täytäntöönpanojäsenvaltiossa.
3. Hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat:
a) päätöksestä sellainen jäljennös, joka täyttää sen aitouden toteamisen edellytykset;
b) todistus, jonka alkuperäjäsenvaltion tuomioistuin tai toimivaltainen viranomainen on antanut 37 c artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen laaditulla lomakkeella, tämän kuitenkaan rajoittamatta 31 d artiklan soveltamista.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 46 artiklaa.)
Tarkistus 86 Ehdotus asetukseksi 31 d artikla (uusi)
31 d artikla
Todistuksen toimittamatta jättäminen
1. Jollei 31 c artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua todistusta toimiteta, tuomioistuin tai toimivaltainen viranomainen voi asettaa sen toimittamiselle määräajan tai hyväksyä vastaavan asiakirjan tai, jos se pitää asiaa riittävästi selvitettynä, vapauttaa todistuksen toimittamisvelvollisuudesta.
2. Asiakirjoista on toimitettava käännös, jos tuomioistuin tai toimivaltainen viranomainen sitä vaatii. Käännöksen on oltava sellaisen henkilön tekemä, jolla on kelpoisuus käännösten tekemiseen jossakin jäsenvaltioista.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 47 artiklaa.)
Tarkistus 87 Ehdotus asetukseksi 31 e artikla (uusi)
31 e artikla
Täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen
Päätös julistetaan täytäntöönpanokelpoiseksi heti, kun 31 c artiklassa säädetyt muodollisuudet on täytetty, eikä 27 artiklassa säädettyjä tunnustamatta jättämisen perusteita tutkita. Asianosaisella, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, ei menettelyn tässä vaiheessa ole oikeutta tulla kuulluksi hakemuksesta.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 48 artiklaa.)
Tarkistus 88 Ehdotus asetukseksi 31 f artikla (uusi)
31 f artikla
Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevaan hakemukseen annetun päätöksen tiedoksi antaminen
1. Hakijalle on viivytyksettä annettava tiedoksi täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen johdosta tehty päätös täytäntöönpanojäsenvaltion laissa säädetyn menettelyn mukaisesti.
2. Täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen on annettava tiedoksi sille osapuolelle, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, ja päätös on liitettävä tiedoksiantoon, jos sitä ei jo ole annettu kyseiselle osapuolelle tiedoksi.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 49 artiklaa.)
Tarkistus 89 Ehdotus asetukseksi 31 g artikla (uusi)
31 g artikla
Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevaan hakemukseen annettua päätöstä koskeva muutoksenhaku
1. Kumpikin asianosainen voi hakea muutosta päätökseen, joka on tehty täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevan hakemuksen johdosta.
2. Muutoksenhaku on osoitettava sille tuomioistuimelle, jonka asianomainen jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle 37 artiklan mukaisesti.
3. Muutoksenhaku on käsiteltävä kontradiktorista oikeudenkäyntiä koskevien sääntöjen mukaisesti.
4. Jos asianosainen, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, jää saapumatta muutoksenhakutuomioistuimeen käsittelyyn, joka koskee hakijan tekemää muutoksenhakua, 11 artiklan säännöksiä sovelletaan, vaikka sen osapuolen kotipaikka, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, ei olisikaan missään jäsenvaltiossa.
5. Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta annettua päätöstä koskeva muutoksenhaku on toimitettava 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksiannosta. Jos sen osapuolen kotipaikka, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, on muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, missä tuomio julistettiin täytäntöönpanokelpoiseksi, muutoksenhakuaika on 60 päivää siitä päivästä, jona päätös on joko annettu tiedoksi hänelle henkilökohtaisesti tai toimitettu hänen asuinpaikkaansa. Tätä määräaikaa ei voida pidentää välimatkan perusteella.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 50 artiklaa.)
Tarkistus 90 Ehdotus asetukseksi 31 h artikla (uusi)
31 h artikla
Menettely muutoksenhaun johdosta tehdyn päätöksen riitauttamiseksi
Muutoksenhaun johdosta tehty päätös voidaan riitauttaa ainoastaan menettelyllä, jonka asianomainen jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle 37 artiklan mukaisesti.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 51 artiklaa.)
Tarkistus 91 Ehdotus asetukseksi 31 i artikla (uusi)
31 i artikla
Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisen epääminen tai kumoaminen
Tuomioistuin, jolta muutosta haetaan 31 g tai 31 h artiklan mukaisesti, voi evätä tai kumota täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisen ainoastaan jollakin 27 artiklassa mainituista perusteista. Sen on annettava päätöksensä viipymättä.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 52 artiklaa.)
Tuomioistuin, jolta muutosta haetaan 31 g tai 31 h artiklan mukaisesti, keskeyttää asian käsittelyn sen osapuolen pyynnöstä, jota vastaan täytäntöönpanoa on haettu, jos päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus alkuperäjäsenvaltiossa on muutoksenhaun vuoksi keskeytetty.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 53 artiklaa.)
Tarkistus 93 Ehdotus asetukseksi 31 k artikla (uusi)
31 k artikla
Väliaikaiset toimenpiteet ja turvaamistoimet
1. Jos päätös on tunnustettava tämän jakson mukaisesti, mikään ei estä hakijaa käyttämästä hyväkseen täytäntöönpanojäsenvaltion lain mukaisia turvaamistoimia ja muita väliaikaisia toimenpiteitä ilman, että 31 e artiklan mukaista julistusta päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta edellytetään.
2. Täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen oikeuttaa ilman eri toimenpiteitä ryhtymään turvaamistoimiin.
3. Ennen kuin 31 g artiklan 5 kohdassa tarkoitettu, täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta annettuun päätökseen sovellettava muutoksenhakuaika on kulunut umpeen ja ennen kuin mahdollisen muutoksenhaun johdosta on annettu päätös, asianosaisen, jota vastaan täytäntöönpanoa haetaan, omaisuuteen saa kohdistaa ainoastaan turvaamistoimia.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 54 artiklaa.)
Tarkistus 94 Ehdotus asetukseksi 31 l artikla (uusi)
31 l artikla
Osittainen täytäntöönpanokelpoisuus
1. Jos päätöksellä on ratkaistu useampia vaatimuksia ja jos sitä ei kaikkien vaatimusten osalta voida julistaa täytäntöönpanokelpoiseksi, tuomioistuimen tai toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä tämä yhden tai useamman ratkaistun vaatimuksen osalta.
2. Hakija voi pyytää, että täytäntöönpanokelpoiseksi julistaminen rajoitetaan päätöksen tiettyihin osiin.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 55 artiklaa.)
Tarkistus 95 Ehdotus asetukseksi 31 m artikla (uusi)
31 m artikla
Oikeusapu
Hakijalla, joka on alkuperäjäsenvaltiossa saanut täydellistä tai osittaista oikeusapua tai vapautuksen kulujen tai kustannusten suorittamisesta, on täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevassa menettelyssä oikeus saada täytäntöönpanojäsenvaltion lain mukaisesti laajinta mahdollista oikeusapua tai laajin vapautus kulujen tai kustannusten suorittamisesta.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 56 artiklaa.)
Tarkistus 96 Ehdotus asetukseksi 31 n artikla (uusi)
31 n artikla
Vakuuden, takuun tai talletuksen kielto
Asianosaiselta, joka jäsenvaltiossa pyytää toisessa jäsenvaltiossa tehdyn päätöksen tunnustamista, täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista tai täytäntöönpanoa, ei saa vaatia minkäänlaista vakuutta, takuuta tai talletusta sillä perusteella, että hän on ulkomaalainen tai että hänen kotipaikkansa tai asuinpaikkansa ei ole täytäntöönpanojäsenvaltiossa.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 57 artiklaa.)
Tarkistus 97 Ehdotus asetukseksi 31 o artikla (uusi)
31 o artikla
Maksun tai veron kielto
Täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevassa menettelyssä ei saa täytäntöönpanojäsenvaltiossa periä mitään riidan kohteen arvon mukaan määräytyvää maksua tai veroa.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 58 artiklaa.)
Tarkistus 98 Ehdotus asetukseksi 32 artikla
Virallisten asiakirjojen tunnustaminen
Virallisten asiakirjojen hyväksyminen
1. Jäsenvaltiossa laaditut viralliset asiakirjat on tunnustettava muissa jäsenvaltioissa, ellei niiden pätevyyttä ole riitautettu sovellettavan lainsäädännön mukaisesti ja ellei tunnustaminen ole selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), missä tunnustamista pyydetään.
1. Jäsenvaltiossa vahvistetulla virallisella asiakirjalla on toisessa jäsenvaltiossa sama todistusvoima kuin sillä on alkuperäjäsenvaltiossa tai siihen mahdollisimman rinnastettavissa oleva vaikutus edellyttäen, että se ei ole selvästi vastoin asianomaisen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public).
Henkilö, joka aikoo käyttää virallista asiakirjaa toisessa jäsenvaltiossa, voi pyytää virallisen asiakirjan alkuperäjäsenvaltiossa laativaa viranomaista täyttämään 37 c artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen laaditun lomakkeen, jossa kuvaillaan virallisen asiakirjan todistusvoima alkuperäjäsenvaltiossa.
1 a. Virallisen asiakirjan oikeellisuus riitautetaan alkuperäjäsenvaltion tuomioistuimissa, ja sitä koskeva päätös tehdään kyseisen valtion lain mukaisesti. Riitautetulla virallisella asiakirjalla ei ole todistusvoimaa toisessa jäsenvaltiossa riitautuskanteen ollessa vireillä toimivaltaisessa tuomioistuimessa.
1 b. Viralliseen asiakirjaan kirjatut oikeustoimet tai oikeudelliset suhteet riitautetaan tämän asetuksen nojalla toimivaltaisissa tuomioistuimissa, ja sitä koskevat päätökset tehdään III luvun perusteella sovellettavan lain tai 36 artiklan mukaisesti sovellettavan lain mukaisesti. Riitautetulla virallisella asiakirjalla ei ole riitautetun asian osalta todistusvoimaa muussa jäsenvaltiossa kuin alkuperäjäsenvaltiossa riitautuskanteen ollessa vireillä toimivaltaisessa tuomioistuimessa.
1 c. Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa vireillä olevan asian ratkaisu riippuu viralliseen asiakirjaan aviovarallisuussuhteita koskevassa asiassa kirjattuja oikeustoimia ja oikeudellisia suhteita koskevasta kysymyksestä, on asiaa käsittelevä tuomioistuin toimivaltainen ratkaisemaan tuon kysymyksen.
2. Virallisten asiakirjojen tunnustaminen merkitsee, että asiakirjoilla on sisältönsä puolesta sama oikeusvaikutus ja että asiakirjojen oletetaan olevan päteviä.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 59 artiklaa.)
Tarkistus 99 Ehdotus asetukseksi 33 artikla
1. Viralliset asiakirjat, jotka on laadittu jossakin jäsenvaltiossa ja jotka ovat siellä täytäntöönpanokelpoisia, on hakemuksesta julistettava täytäntöönpanokelpoisiksi toisessa jäsenvaltiossa asetuksen (EY) N:o 44/2001 [38–57] artiklan mukaisessa menettelyssä.
1. Alkuperäjäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoinen virallinen asiakirja on julistettava täytäntöönpanokelpoiseksi toisessa jäsenvaltiossa kenen tahansa asiaan osallisen hakemuksesta 31 b–o artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
1 a. Edellä 31 c artiklan 3 kohdan b alakohtaa sovellettaessa virallisen asiakirjan laatineen viranomaisen on kenen tahansa asiaan osallisen hakemuksesta annettava todistus 37 c artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen laaditulla lomakkeella.
2. Tuomioistuin, jolta haetaan asetuksen (EY) N:o 44/2001 [43 ja 44] artiklan mukaisesti muutosta, voi evätä virallisen asiakirjan julistamisen täytäntöönpanokelpoiseksi tai kumota täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehdyn päätöksen ainoastaan, jos virallisen asiakirjan täytäntöönpano olisi selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), missä täytäntöönpanoa pyydetään.
2. Tuomioistuin, jolta haetaan muutosta 31 g tai 31 h artiklan nojalla, epää virallisen asiakirjan julistamisen täytäntöönpanokelpoiseksi tai kumota täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehdyn päätöksen ainoastaan, jos virallisen asiakirjan täytäntöönpano olisi selvästi vastoin täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public).
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 60 artiklaa.)
Tarkistus 100 Ehdotus asetukseksi 34 artikla
Tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen tunnustaminen ja täytäntöönpanokelpoisuus
Tuomioistuimessa tehtyjen sovintojen täytäntöönpanokelpoisuus
Tuomioistuimessa tehdyt sovinnot, jotka ovat alkuperäjäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoisia, on tunnustettava toisessa jäsenvaltiossa ja julistettava siellä täytäntöönpanokelpoisiksi asianosaisen pyynnöstä samoin edellytyksin kuin viralliset asiakirjat. Tuomioistuin, jolta haetaan asetuksen (EY) N:o 44/2001 [42 tai 44] artiklan mukaisesti muutosta, voi evätä tuomioistuimessa tehdyn sovinnon julistamisen täytäntöönpanokelpoiseksi tai kumota täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehdyn päätöksen ainoastaan, jos tuomioistuimessa tehdyn sovinnon täytäntöönpano olisi selvästi vastoin sen jäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public), missä täytäntöönpanoa pyydetään.
1. Alkuperäjäsenvaltiossa täytäntöönpanokelpoiset tuomioistuimessa tehdyt sovinnot on julistettava täytäntöönpanokelpoisiksi toisessa jäsenvaltiossa kenen tahansa asiaan osallisen hakemuksesta31 b–o artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti.
1 a. Edellä 31 c artiklan 3 kohdan b alakohtaa sovellettaessa on tuomioistuimen, joka hyväksyi sovinnon tai jossa se tehtiin, kenen tahansa asiaan osallisen hakemuksesta annettava todistus 37 c artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen laaditulla lomakkeella.
1 b. Tuomioistuin, jolta haetaan muutosta 31 g tai 31 h artiklan nojalla, voi evätä tuomioistuimessa tehdyn sovinnon julistamisen täytäntöönpanokelpoiseksi tai kumota täytäntöönpanokelpoiseksi julistamisesta tehdyn päätöksen ainoastaan, jos tuomioistuimessa tehdyn sovinnon täytäntöönpano olisi selvästi vastoin täytäntöönpanojäsenvaltion oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public).
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 61 artiklaa.)
Tarkistus 102 Ehdotus asetukseksi 35 artikla – 2 kohta
2. Jäsenvaltion laissa voidaan kuitenkin säätää, että puoliso ei voi vedota aviovarallisuussuhteisiin sovellettavaan lakiin kolmatta vastaan, jos joko puolisolla tai kolmannella on asuinpaikka kyseisen jäsenvaltion alueella ja jäsenvaltion laissa säädettyjä julkaisemista tai rekisteröintiä koskevia vaatimuksia ei ole täytetty, paitsi jos kolmas on ollut tai hänen on täytynyt olla tietoinen aviovarallisuussuhteisiin sovellettavasta laista.
2. Kun on kyse oikeussuhteesta puolison ja kolmannen osapuolen välillä, kumpikaan puolisoista ei kuitenkaan voi vedota aviovarallisuussuhteisiin sovellettavaan lakiin, jos kolmannen osapuolen kanssa oikeussuhteessa olevan puolison ja kolmannen osapuolen asuinpaikka on samassa valtiossa, joka on muu valtio kuin se, jonka lakia sovelletaan kyseisiin aviovarallisuussuhteisiin. Tällaisissa tapauksissa kolmatta osapuolta koskeviin aviovarallisuusoikeudellisiin vaikutuksiin sovelletaan sen jäsenvaltion lakia, jossa asianomaisen puolison ja kolmannen osapuolen asuinpaikka on.
Tarkistus 103 Ehdotus asetukseksi 35 artikla – 3 kohta
3. Sen jäsenvaltion laissa, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee, voidaan säätää 2 kohtaa vastaavasta säännöstä, joka koskee puolison ja kolmannen välisiä oikeussuhteita kyseisen omaisuuden osalta.
3. Edellä 2 kohdan säännöksiä ei sovelleta, jos
a) kolmas osapuoli oli tietoinen tai hänen olisi pitänyt olla tietoinen kyseisiin aviovarallisuussuhteisin sovellettavasta laista, tai
b) sen valtion, jossa kolmannen osapuolen ja kolmannen osapuolen kanssa tekemisissä olevan puolison asuinpaikka on, lain mukaiset aviovarallisuussuhteiden ilmoittamisen tai rekisteröinnin vaatimukset täyttyivät, tai
c) on kyse kiinteästä omaisuudesta ja sen valtion, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee, lain mukaiset aviovarallisuussuhteiden ilmoittamisen tai rekisteröinnin vaatimukset kiinteän omaisuuden osalta täyttyivät.
1. Yhtiön tai muun yhteisön tai yhteenliittymän asuinpaikalla tarkoitetaan tätä asetusta sovellettaessa sen keskushallinnon sijaintipaikkaa.
Liiketoimintaa harjoittavan luonnollisen henkilön asuinpaikalla tarkoitetaan hänen pääasiallista liiketoimipaikkaansa.
2. Jos oikeussuhde on solmittu jonkin sivuliikkeen, edustajan tai muun toimipaikan toiminnan yhteydessä tai jos sopimuksen täyttäminen kuuluu sopimuksen mukaan tällaiselle sivuliikkeelle, edustajalle tai muulle toimipaikalle, asuinpaikkana pidetään sivuliikkeen, edustajan tai muun toimipaikan sijaintipaikkaa.
3. Asuinpaikan määrittämisen kannalta merkityksellinen ajankohta on oikeussuhteen solmimishetki.
Tarkistus 105 Ehdotus asetukseksi 37 artikla – 1 kohta – b a alakohta (uusi)
b a) niiden tuomioistuinten ja viranomaisten nimet ja yhteystiedot, joilla on toimivalta käsitellä 31 b artiklan 1 kohdan mukaisia täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista koskevia hakemuksia ja 31 g artiklan 2 kohdan mukaisia tällaisista hakemuksista tehtyjä päätöksiä koskevia muutoksenhakemuksia;
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 78 artiklan 1 kohdan a alakohtaa.)
Tarkistus 106 Ehdotus asetukseksi 37 artikla – 1 kohta – b b alakohta (uusi)
b b) Edellä 31 h artiklassa tarkoitetut menettelyt muutoksenhaun johdosta tehdyn päätöksen riitauttamiseksi;
Tarkistus 108 Ehdotus asetukseksi 37 artikla – 3 kohta
3. Komissio saattaa 1 ja 2 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot julkisesti saataville asianmukaisin keinoin, erityisesti siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston monikielisen internetsivuston kautta.
3. Komissio saattaa 1 ja 2 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot julkisesti saataville yksinkertaisella tavalla ja asianmukaisin keinoin, erityisesti siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston monikielisen internetsivuston kautta.
Jäsenvaltiot varmistavat, että tämän monikielisen verkkosivuston tiedot ovat myös saatavilla kaikkien niiden perustamien virallisten verkkosivustojen kautta erityisesti siten, että sivustoilta on linkki komission verkkosivustolle.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 78 artiklan 3 kohtaa.)
Tarkistus 109 Ehdotus asetukseksi 37 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a. Komissio ottaa käyttöön asianomaisille tuomioistuinten virkamiehille sekä oikeusalan toimijoille suunnatun tiedotus- ja koulutusvälineen luomalla interaktiivisen kaikilla unionin toimielinten virallisilla kielillä toimivan verkkoportaalin, johon sisältyy ammatillisen asiantuntemuksen ja käytänteiden vaihtojärjestelmä.
Tarkistus 110 Ehdotus asetukseksi 37 a artikla (uusi)
37 a artikla
2 artiklan 1 a kohdassa tarkoitetut tiedot sisältävän luettelon laatiminen ja myöhempi muuttaminen
1. Komissio laatii jäsenvaltioiden ilmoitusten pohjalta 2 artiklan 1 a kohdassa tarkoitetun luettelon muista viranomaisista ja oikeusalan ammattilaisista.
2. Jäsenvaltiot ilmoittavat komissiolle kaikista kyseiseen luetteloon sisältyviin tietoihin myöhemmin tehtävistä muutoksista. Komissio muuttaa luetteloa vastaavasti.
3. Komissio julkaisee luettelon ja siihen myöhemmin tehdyt muutokset Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
4. Komissio saattaa kaikki 1 ja 2 kohdan mukaisesti ilmoitetut tiedot julkisesti saataville muilla asianmukaisilla tavoilla, erityisesti siviili- ja kauppaoikeuden alan Euroopan oikeudellisen verkoston kautta.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 79 artiklaa.)
Tarkistus 111 Ehdotus asetukseksi 37 b artikla (uusi)
37 b artikla
31 c, 32, 33, ja 34 artiklassa tarkoitettujen todistusten ja lomakkeiden laatiminen ja myöhempi muuttaminen
Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädökset 31 c, 32, 33 ja 34 artiklassa tarkoitettujen todistusten ja lomakkeiden laatimisesta ja myöhemmästä muuttamisesta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 37 c artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 80 artiklaa.)
Tarkistus 112 Ehdotus asetukseksi 37 c artikla (uusi)
37 c artikla
Komiteamenettely
1. Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.
2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.
(Tarkistus vastaa asetuksen (EU) N:o 650/2012 81 artiklaa.)
Tarkistus 113 Ehdotus asetukseksi 39 artikla – 3 kohta
3. Asetuksen III luvun säännöksiä sovelletaan vain sellaisiin henkilöihin, jotka ovat avioituneet tai valinneet aviovarallisuussuhteisiinsa sovellettavan lain tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivän jälkeen.
3. Asetuksen III luvun säännöksiä sovelletaan vain sellaisiin henkilöihin, jotka ovat tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivän jälkeen
a) avioituneet tai
b) valinneet aviovarallisuussuhteisiinsa sovellettavan lain.
Sovellettavan lain valintaa koskeva sopimus, joka on tehty ennen [tämän asetuksen soveltamisen aloituspäivämäärä], on samoin voimassa, jos se täyttää III luvun vaatimukset tai se on voimassa lain valintaa koskevan sopimuksen tekohetkellä asiaa koskevien kansainvälisen yksityisoikeuden määräysten mukaisesti.
Euroopan unionin liikenneteknologiastrategia tulevaisuuden kestävän liikkuvuuden edistämiseksi
139k
31k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. syyskuuta 2013 Euroopan unionin liikenneteknologiastrategian kehittämisestä tulevaisuuden kestävän liikkuvuuden edistämiseksi (2012/2298(INI))
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Tutkimus ja innovointi Euroopan liikkuvuuden tulevaisuuden hyväksi – Liikenneteknologiastrategian kehittäminen Euroopalle” (COM(2012)0501),
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Horisontti 2020 – Tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma” (COM(2011)0808),
– ottaa huomioon komission vuonna 2011 antaman valkoisen kirjan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” (COM(2011)0144),
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),
– ottaa huomioon 27. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan tieliikenneturvallisuudesta 2011–2020(1),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,
– ottaa huomioon liikenne- ja matkailuvaliokunnan mietinnön sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnon (A7-0241/2013),
A. ottaa huomioon, että komissio on kartoittanut Euroopan liikenneinnovaatiojärjestelmän puutteet;
B. katsoo, että investoinnit liikennealan tutkimukseen ja innovointiin ovat samalla investointeja talouteen ja työpaikkojen luomiseen ja voivat näin vaikuttaa kolmella tavalla;
C. ottaa huomioon, että innovointi on välttämätöntä, jotta voidaan luoda älykkäämpi ja turvallisempi liikennejärjestelmä kansalaisille, vastata liikennealan ympäristöhaasteisiin ja toteuttaa siirtyminen vähähiiliseen talouteen,
D. ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategian ilmasto- ja energiatavoitteet ovat läheisessä yhteydessä liikenneinnovointiin: 20 prosenttia vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 1990 verrattuna, 20 prosenttia energiaa uusiutuvista energianlähteistä, energiatehokkuuden parantaminen 20 prosentilla sekä 50 prosenttia vähemmän liikennekuolemia kuin vuonna 2001;
E. katsoo, että tarvitaan käyttäjien asenteiden ja vaatimustason todellista muutosta, jotta saadaan aikaan monien yritysten ja palveluntarjoajien tarvitsema kannustin niiden ajattelumallien muuttamiseksi ja komission tiedonannon (COM(2012)0501) 5.3 kohdassa kuvattujen luovan lähentymisen ja epätodennäköisten yhteyksien tarjoamien innovointimahdollisuuksien hyödyntämiseksi;
F. pitää myönteisinä liikenteen valkoisessa kirjassa esitettyjä aloitteita, erityisesti 3.2 kohtaa (”Innovaatioita tulevaisuutta varten – teknologia ja tottumukset”) ja aloitteita 7 (”Multimodaalinen tavaraliikenne: e-rahti”) ja 22 (”Saumatonta liikkuvuutta ovelta ovelle”);
G. katsoo, että eurooppalaisella strategialla olisi varmistettava tasapaino yhtäältä liikenteen ekologisen jalanjäljen vähentämiseen tähtäävien ja toisaalta vapaan liikkuvuuden Euroopan unionissa takaavien toimien välillä, jotta saadaan aikaan intermodaalinen, yhteenliitetty, yhdennetty ja resurssitehokas yhtenäinen eurooppalainen liikennealue;
H. ottaa huomioon, että Euroopan unionin tieliikenteessä kuoli vuonna 2012 yli 31 000 ihmistä ja yli 1 500 000 ihmistä loukkaantui, osa heistä vakavasti;
I. katsoo, että jo nyt on käytettävissä teknologiaa, joka edistää ”eurooppalaisen liikenneturvallisuusalueen” tavoitteiden saavuttamista, mutta niitä ei vielä ole otettu markkinoilla käyttöön;
Yleiset periaatteet
1. korostaa, että Euroopan tulevaa kestävää liikkuvuutta koskevan Euroopan liikenneteknologiastrategian on edistettävä ensisijaisesti palvelun laatua, vaivatonta käyttöä matkustajille ja yrityksille sekä kestävän liikkuvuuden hyödyntämistä ja että sen on perustuttava unionin tavoitteisiin ja lainsäädäntöön, jotka koskevat energiankulutuksen, liikennemelun, ilmansaasteiden, raaka-aineiden käytön ja kasvihuonekaasujen vähentämistä vuosiin 2020, 2030 ja 2050 mennessä, sekä terveyden ja elämänlaadun parantamista, palvelujen laadun kohentamista, käyttäjien tarpeiden jatkuvasti yksilöllisempää ja parempaa tyydyttämistä ja turvallisuuden tehostamista;
2. pitää koko Euroopan taloudelle merkittävien tutkimus- ja innovointihankkeiden osalta tärkeänä, että komissio ja neuvosto tunnustavat Horisontti 2020 -aloitteen merkityksen ja varaavat sitä varten riittävästi rahoitusta;
3. vahvistaa, että komission tavoitteena on liikenteen tutkimuksen ja innovoinnin mukauttaminen vastaamaan paremmin unionin liikennepolitiikan tavoitteita ja kunkin alan etenemissuunnitelmia, mutta katsoo, että komission tiedonannossa ehdotettua lähestymistapaa on sopeutettava jäljempänä määriteltyjen ensisijaisten tavoitteiden mukaisesti;
4. katsoo, että tehokkaan Euroopan liikenneteknologiastrategian on katettava kaikki Euroopan unionin alueet, sillä näin varmistetaan, että henkilöt ja tavarat voivat liikkua tehokkaasti, ja myös edistetään todellisten eurooppalaisten sisämarkkinoiden syntyä;
5. katsoo, että tutkimuksen ja innovoinnin käyttäminen liikennepolitiikan luomisessa ja täytäntöönpanossa tehokkaammin, yhdenmukaisemmin ja kohdistetummin on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan vastata uusiin olosuhteisiin, luopua tavanomaisesta ajattelusta ja keskittyä uraauurtaviin ideoihin ja jotta käyttäjille voidaan siten tarjota tarpeita vastaavia innovatiivisia liikenneratkaisuja, jotka täyttävät käytettävyyden, kannattavuuden, uskottavuuden, laadun ja jatkuvuuden vaatimukset;
6. kannustaa komissiota luomaan tutkimukselle ja innovoinnille myönteisen kehyksen, jossa luodaan tasapuolisia, tehokkaita ja innovatiivisia hinnoittelujärjestelmiä kaikille liikkuvuus- ja liikennemuodoille, erityisesti sisällyttämällä ulkoiset kustannukset ottaen huomioon ”saastuttaja maksaa” ja ”käyttäjä maksaa” -periaatteet;
7. kannattaa komission ehdottamaa liikenteen tutkimuksen ja innovoinnin seuranta- ja tietojärjestelmää (TRIMIS) ja katsoo, että siihen olisi sisällytettävä käyttäjien näkemykset, jotka ovat ihanteellinen väline havaita tottumusten muodostamat innovoinnin esteet, tunnistaa mahdollisuuksia ja levittää uusia palvelumahdollisuuksia, jotka edistävät yhteiskunnan asennemuutosta kestävää liikennettä kohtaan;
8. korostaa, että teknologiaan lukkiutuminen voi haitata liikenneinnovaatioiden potentiaalin täysimittaista hyödyntämistä ja uusien innovatiivisten ideoiden syntymistä; katsoo siten, että unionin toimien olisi oltava teknologisesti neutraaleja suhteessa liikenteen vaihtoehtoiseen teknologiaan (”teknologianeutraalius”), että ensisijaisista tavoitteista ja rahoituksesta on päätettävä tietyillä liikenteenaloilla käytettyjen teknologioiden koko elinkaaren tulosten perusteella ja että yhdenmukaistamistoimet eivät saa haitata liikennealan innovatiivisten ratkaisujen ja vaihtoehtojen kehittämistä, energiayhdistelmän monimuotoisuutta ja älykkään viestintäteknologian käyttöönottoa;
9. korostaa, että innovointiketjua on tehostettava ja taloudellisten kannustimien kaltaisiin toimiin on investoitava nykyistä enemmän, jotta yrityksiä ja julkisia elimiä voidaan auttaa omaksumaan uusia ratkaisuja ja innovatiivista teknologiaa ja, jotta siten voidaan poistaa käyttöönoton ja markkinoille pääsyn esteet (”sitoumukset kaikista vaiheista”); kehottaa komissiota siksi ryhtymään toimiin sen pohdintansa mukaisesti, että liikennealan koko innovaatiopotentiaalin hyödyntämiseksi ja innovatiivisten yritysten tukemiseksi tukea olisi suunnattava myös markkinoille pääsyyn, demonstrointiin ja uusien ratkaisujen täysimääräiseen käyttöönottoon ja että asiaankuuluvilla hallinto- ja rahoitusvälineillä voidaan taata tutkimustulosten nopea hyödyntäminen;
10. katsoo, että kaikkien unionin alueiden ja niiden työvoiman olisi hyödyttävä tällaisesta strategiasta, ja korostaa, että erityisesti aiempaa puhtaampia liikennemuotoja kehitettäessä on otettava huomioon alueelliset erityispiirteet ja mahdollisuudet; kehottaa alempien tasojen viranomaisia ja sidosryhmiä luomaan innovoinnin edistämiseen tähtääviä kumppanuuksia kestävän liikkuvuuden alalla;
11. kehottaa tukemaan tehokkaammin pienten ja keskisuurten yritysten tutkimus- ja innovointitoimintaa erityisesti helpottamalla unionin varojen saatavuutta ja vähentämällä hallinnollista rasitusta ja korostaa, että työllisyyttä ja kestävää kasvua on luotava ja ylläpidettävä tutkimus- ja innovointitoimilla;
12. pitää kiinni kannastaan, jonka mukaan EU:n rakenne- ja investointirahastoista tehdyt investoinnit avaavat suuria mahdollisuuksia unionin alueille kestävän liikkuvuuden kehittämisessä älykkään erikoistumisen alalla;
13. kannustaa kansallisia ja alueellisia viranomaisia laatimaan tutkimus- ja innovointistrategioita, jotka perustuvat älykkään erikoistumisen käsitteeseen, jotta voidaan varmistaa rakennerahastojen entistä tehokkaampi hyödyntäminen ja tehostaa julkisen ja yksityisen sektorin investointien välisiä yhteisvaikutuksia;
14. muistuttaa siksi, että innovatiivista teknologiastrategiaa on harkittava tarkkaan kyseisten alueiden tunnuspiirteiden ja erikoisuuksien pohjalta, mikä tarkoittaa sitä, että yksi ja sama yleispätevä malli ei riitä; toteaa, että esimerkiksi alueellisista erityisongelmista kärsiviin alueisiin, kuten saari- ja vuoristoalueisiin, syrjäisiin alueisiin ja harvaan asuttuihin alueisiin liittyy erityyppisiä taloudellisia ja muita mahdollisuuksia, joiden hyödyntäminen edellyttää tarkoituksenmukaisia ja innovatiivisia liikkuvuusratkaisuja; korostaa tässä yhteydessä, että kestävään liikenneinfrastruktuuriin on myönnettävä riittävät määrärahat;
15. korostaa tarvetta yksinkertaistaa edelleen tutkimuksen ja innovoinnin rahoittamiseen liittyviä hallinnollisia menettelyjä unionin ja jäsenvaltioiden tasolla sekä alueellisella, paikallisella ja rajatylittävällä tasolla, jotta voidaan ottaa käyttöön selkeä ja avoin lainsäädäntökehys;
16. korostaa, että ponnistuksia tieliikenteessä kuolleiden ja loukkaantuneiden määrän vähentämiseksi on jatkettava hellittämättä; kehottaa painokkaasti komissiota tarkastelemaan parlamentin suurella enemmistöllä hyväksymiä ehdotuksia tieturvallisuuden parantamiseksi ja toteuttamaan ne;
17. katsoo, että on oikein ja tärkeää saada aikaan muutos liikenneteknologiassa; korostaa kuitenkin, että tämä muutos on saatava aikaan uuden resurssitehokkaan tekniikan kannustimilla eikä kielloilla;
18. korostaa, että uudentyyppisiä liikenneratkaisuja koskevien innovaatioiden tai hyväksi havaittujen menetelmien uudenlaisten yhdistelmien pohdintaa ei saa rajoittaa kielloilla;
Yleiset toimenpiteet
19. katsoo, että kestävää liikkuvuutta koskevien tutkimus- ja innovointitoimien olisi perustuttava yhdentymisen periaatteeseen, erityisesti uusien rajatylittävien yhteyksien luomiseen (yhteenliitännät) ja järjestelmien sisäisten ja niiden välisen toimivuuden lisäämiseen (yhteentoimivuus) sekä siihen, että asetetaan tavoitteeksi kullekin reitille sopivimman ja kestävimmän liikennemuodon yhdistelmän löytäminen (inter- ja komodaalisuus);
20. muistuttaa, että EU:n on kehitettävä todellinen yhteinen liikennepolitiikka ja varmistettava näin liikenteen tarkoituksenmukaisuus Euroopan unionin alueilla ja niiden välillä ja sen johdonmukaisuus kokonaisuudessaan paikallisilla, alueellisilla, kansallisilla ja unionin tasoilla; kehottaa jäsenvaltioita ja alueita varmistamaan, että liikennemuotojen yhdistelmässä turvataan siirtyminen todelliseen kestävään liikkuvuuteen;
21. korostaa, että tämän strategian on perustuttava yhtenäiseen malliin, jossa alueiden välisiin yhteyksiin sekä puuttuviin rajat ylittäviin yhteyksiin on kiinnitetty erittäin paljon huomiota, myös maantieteellisesti hajanaisilla alueilla, ja jossa innovatiivisilla ratkaisuilla sekä multimodaalisella liikenteellä voidaan vähentää alueellisia eroja, edistää työvoiman liikkuvuutta ja lisätä alueellista yhteenkuuluvuutta; on tietoinen siitä, että nykyisellään liikenneverkoissa on huomattavia alueiden välisiä eroja, ja kiinnittää huomiota tarpeeseen investoida kestävään liikenneteknologiaan ja ratkaisuihin alueilla, joilla on erityisiä haittatekijöitä, siten, että otetaan huomioon myös Verkkojen Eurooppa -välineeseen sisältyvät mahdollisuudet;
22. painottaa, että tutkimuksessa ja innovoinnissa on keskityttävä myös kestävien infrastruktuurin osien kehittämiseen, jotta voidaan tukea siirtymistä puun tai yhdistelmämateriaalien kaltaisten uusiutuvien alkutuotteiden käyttöön rautatieinfrastruktuurin osina (esim. ajojohtojärjestelmä- tai opastepylväissä, laitureiden tai siltojen rakennusmateriaalina); toteaa, että tämä kattaa myös tutkimus- ja innovointitoimet, joilla pyritään kehittämään ratapölkkyjen kylläste, joka olisi vaihtoehto kreosootille, jonka käyttö kielletään EU:n lainsäädännöllä vuodesta 2018 alkaen;
23. korostaa, että uusien liikkuvuuskonseptien omaksumiseen ei voida pakottaa ja kestävämmän toiminnan edistämiseksi tarvitaan tutkimuksen tehostamista seuraavilla aloilla: ekologis-sosiaalinen tietämys ja kaupunki- ja aluesuunnittelu sekä liikkumisen kysyntään ja käyttäytymisen muuttamiseen tähtäävä teknologia, jonka tavoitteena on ohjata paremmin liikennevirtoja muun muassa uusilla liikenteenhallintavälineillä, saumattomilla ovelta ovelle liikkuvuusketjuilla, jotka vastaavat käyttäjien tarpeita, taloudellisilla ja älykkäillä ajojärjestelmillä ja sekä tosiajassa toimivilla tieto- ja viestintätekniikoilla;
24. pitää keskeisen tärkeänä, että paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat liikenteeseen ja liikkuvuuteen sovellettavan innovaatiopolitiikan eurooppalaiseen hallinnointiin; korostaa, että nämä viranomaiset voivat tarjota tärkeää kokemusta ja osaamista sekä teknologioiden, infrastruktuurien, ajoneuvojen ja henkilöiden yhdentämisen että liikkuvuutta koskevien uusien sosiaalisten mallien edistämisen aloilla; toteaa, että paikallis- ja alueviranomaiset voivat tunnistaa polttavimmat liikkuvuuden ongelmat, joiden hallinnoinnista ne ovat vastuussa, että ne suorittavat jatkuvasti kokeiluja, ottavat käyttöön hyviä käytäntöjä ja innovatiivisia ideoita ja ovat kohtaamiensa tilanteiden monimuotoisuuden vuoksi erityisen tottuneita innovointiin;
25. korostaa oikeudenmukaisen intramodaalisen ja intermodaalisen kilpailun ja nykyisiin liiketoimintamalleihin liittyvien etujen aiheuttamien esteiden tutkimisen tarvetta liikenteen alalla, mukaan lukien erityisesti sellaisten teknologisten välineiden tutkimus, joita tarvitaan parantamaan kabotaasiliikenteen sääntöjen johdonmukaista noudattamista ja valvontaa, parantamaan tieliikenteen sosiaalilainsäädäntöä ja alalla työskentelevien työoloja;
26. painottaa, että tarvitaan kiireesti innovatiivisia ratkaisuja kaikkien liikennemuotojen melun vähentämiseksi erityisesti sen lähteellä unionin kansalaisten terveyden ja elämänlaadun suojelemiseksi sekä väestön hyväksynnän saamiseksi; viittaa tässä yhteydessä painokkaasti yhtenäisestä Euroopan liikennealueesta antamaansa päätöslauselmaan, jossa vaadittiin vähentämään raideliikenteen melua, tärinää ja energiankulutusta 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä (suhteessa vuoden 2010 viitearvoihin) ja korostaa jälleen, että melupäästöillä on oltava alusta alkaen merkittävä rooli kehitettäessä uusia liikennealan teknologioita, konsepteja ja infrastruktuureita;
27. on vakuuttunut siitä, että infrastruktuurin ja ajoneuvojen vuorovaikutukseen keskittyvä innovatiivinen teknologia voi vähentää merkittävästi liikenneonnettomuuksia, melua ja tärinää, energiankulutusta, pakokaasupäästöjä ja ilmastovaikutusta;
28. vahvistaa, että siirtyminen puhtaamman energian käyttämiseen liikenteen ja liikkuvuuden teknologioissa olisi yhdistettävä tehokkaaseen suunnitteluun ja ajoneuvojen parempaan muotoiluun; korostaa energiansäästön potentiaalia, jota tarjoavat innovatiiviset ideat, kuten energiankeruutoimet, joissa hyödynnetään uusiutuvien energiamuotojen ja vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön mahdollisuuksia;
29. korostaa, että uusien liikenneinfrastruktuurien rakentamisen lisäksi tutkimus- ja kehittämiskonseptien yhteydessä on otettava huomioon nimenomaisesti korjaamista, kunnossapitoa ja laadullista parantamista koskevat näkökohdat (esim. varustaminen älykään liikenteenohjauksen mahdollistavilla komponenteilla ja ajoneuvosta infrastruktuuriin suuntautuvan viestinnän mahdollistavalla teknologialla);
30. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota investoimaan älykkäiden liikennejärjestelmien tutkimukseen ja huolehtimaan siitä, että ne myös otetaan käyttöön, jotta voidaan vähentää liikenneruuhkia, parantaa liikenteen ekotehokkuutta Euroopassa ja lisätä liikenneturvallisuutta;
31. kehottaa komissiota tutkimaan konttien ja muiden kuljetussäiliöiden sekä kaikkien liikennemuotojen ajoneuvojen mittojen yhtenäistämistä yhteentoimivuuden ja intermodaalisuuden parantamiseksi;
32. kehottaa komissiota laatimaan jäsenvaltioiden käyttöön käsikirjan, joka sisältää hyviksi havaittuja käytäntöjä ilmanlaatudirektiivissä säädettyjen raja-arvojen noudattamiseksi;
Erityistoimenpiteet
33. pitää tärkeänä henkilökohtaista liikkuvuutta koskevia tutkimus- ja innovointitoimia ja korostaa, että liikenteen käyttäjien käyttäytyminen on ratkaisevan tärkeää; kehottaa luomaan kannustimia kestävän, fyysisesti aktiivisen, turvallisen ja terveyttä edistävän liikenteen ja liikkuvuuden valitsemiseksi, jotta voidaan kehittää innovatiivisia lähestymistapoja, joilla edistetään ympäristöystävällistä julkista liikennettä, kävelyä ja pyöräilyä, ottaen huomioon kaupunki- ja esikaupunkialueiden sekä kaupunkien välisten ja maaseutualueiden tarpeet ja erityispiirteet; pitää tärkeänä, että parannetaan liikennepalvelujen yhteentoimivuutta ja että tyyppihyväksynnästä vastaavat viranomaiset käsittelevät tällä teknis-hallinnollisella alalla mahdollisesti syntyviä ongelmia erityisen herkästi ja kiireellisesti, jotta markkinoille saadaan uusia liikennevaihtoehtoja, joilla on nämä ominaisuudet;
34. korostaa, että unionin toimielinten on toimittava hyvien käytäntöjen esikuvina omissa liikkuvuudenhallintapalveluissaan ja että niiden on hallinnoitava näitä toimia ja niiden tuloksia avoimesti niin, että siitä tulee tunnusomainen piirre toimielinten toiminnassa;
35. korostaa tarvetta edistää kestävän liikenteen alan menestyksekkäitä käytänteitä ja tehostaa yhteistyötä ja hyvien käytänteiden vaihtoa sellaisten alueiden kesken, joilla on samankaltainen kasvupotentiaali; suosittaa, että paikallisviranomaiset perustavat toimintansa nykyisistä hyvistä käytänteistä saatuihin esimerkkeihin ja laativat niiden pohjalta kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmia tiiviissä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan kanssa;
36. katsoo, että Galileon kaltaisten eurooppalaisten satelliittinavigointijärjestelmien olisi oltava keskeisessä asemassa älykkään ja tehokkaan liikenteen kehittämisessä Euroopassa;
37. tukee tutkimus- ja innovointitoimia, joilla voidaan edistää siirtymistä ajoneuvojen omistamisesta epätavalliseen liikennevälineiden käyttöön ja uudenlaisiin liikennepalvelumuotoihin, kuten autojen ja polkupyörien yhteiskäyttöön; kehottaa komissiota edistämään tehokkaammin henkilökohtaisen liikkuvuuden kollektiivisia muotoja ja yksilöllisempiä julkisia ja kollektiivisia liikennejärjestelmiä;
38. kehottaa laajentamaan tutkimustoimet koskemaan verotusta ja hallintoa, jotta saadaan aikaan luovia vero- ja maksukannustimia sekä yksityishenkilöille että sellaisten tuotteiden, palvelujen ja/tai sisältöjen valmistajille tai tuottajille, joilla edistetään pyöräilyä ja kävelyä ja soveltuvissa tapauksissa niiden yhdistämistä julkiseen liikenteeseen sekä muita kestävän liikkuvuuden muotoja;
39. korostaa jälleen, että on tarpeen kehittää ja tukea multimodaalista matkustamista avoimen datan ratkaisuihin perustuvilla yhdennetyillä ja sähköisillä tiedotus- ja lipunmyyntijärjestelmillä; huomauttaa, että tämän alan tutkimus- ja innovointitoimet olisi suunnattava erityisesti esteettömyyteen, yhteentoimivuuteen, kohtuuhintaisuuteen, hintojen selkeyteen, käyttäjäystävällisyyteen ja tehokkuuteen;
40. korostaa tarvetta kehittää innovatiivisia pitkäikäisiä infrastruktuuriratkaisuja – tiedotus-, maksu- ja varausjärjestelyjen pitemmälle kehittäminen mukaan lukien – joissa otetaan erityisesti huomioon kaikkien matkustajien ja varsinkin vammaisten henkilöiden ja liikuntarajoitteisten henkilöiden liikkuvuuden parantaminen tilanteissa, joissa kuljetetaan pyörätuoleja, lastenrattaita, polkupyöriä tai raskaita matkalaukkuja;
41. kannattaa vapaasti käytettäväksi annettavia tietoja julkisen liikenteen aikatauluista ja viivästyksistä, jotta kolmannet osapuolet voivat kehittää matkustajien mukavuuden parantamiseksi erilaisia telematiikan sovelluksia, kuten reaaliaikaista tiedonjakelua tiettyyn määränpäähän pääsemisestä käyttämällä eri liikennemuotoja tai eri liikennemuotojen ekologisen jalanjäljen vertailua matkustettaessa tiettyyn määränpäähän;
42. korostaa, että kaupunkialueiden ja asuinalueiden liikenteen ja liikkuvuuden innovoinnin kehittämisen yhteydessä olisi keskityttävä terveyteen ja elämänlaatuun, mukaan luettuna kaikille taattava kohtuullinen tila, hiljaisempi ympäristö ja puhtaampi ilma;
43. muistuttaa komissiota kiireellisestä tarpeesta parantaa kaikkien tienkäyttäjien turvallisuutta ja erityisesti heikommassa asemassa olevien, kuten lasten, ikääntyneiden henkilöiden, jalankulkijoiden, pyöräilijöiden tai vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden turvallisuutta; kannattaa tutkimus- ja innovointihankkeita, joissa tekniset ratkaisut yhdistyvät älykkäisiin kuljettajiin ja näiden käyttäytymiseen perustuviin toimintamalleihin;
44. katsoo, että maanteiden ruuhkautumisen vähentämiseksi kaupunkialueilla ja erittäin tiiviisti asutuilla alueilla on nykyisten liikennevälineiden tehokkuuden parantamisen lisäksi tärkeää, että teknologisen edistyksen avulla mahdollistetaan vaihtoehtoiset liikenneratkaisut ja edistetään niiden käyttöä;
45. rohkaisee komissiota edistämään voimakkaasti innovointia päästöttömien laivojen, erityisesti lauttojen, risteilyalusten ja merenkulkualusten, alalla tuulesta, auringosta ja aalloista saatavan uusiutuvan energian pohjalta yhdistettynä polttokennoteknologioihin;
46. kehottaa komissiota keskittämään tutkimuksensa siihen, että kaikkien liikennemuotojen päästöjen terveys- ja ilmastovaikutuksia vähennetään edelleen;
47. katsoo, että johdonmukaisessa ja tehokkaassa Euroopan liikenneteknologiastrategiassa on noudatettava Eurooppa 2020 -strategiaa (COM(2010)2020) sekä vuotta 1990 koskevia vähennystavoitteita, minkä lisäksi sen on oltava kaikilta osin yhdenmukainen liikenteen valkoisen kirjan ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” kanssa (COM(2011)0144) alueellisen yhteenkuuluvuuden ja tasapainoisen kehityksen osalta; katsoo, että sen avulla olisi voitava vähentää energiankulutusta, liikenteen melua, liikenteen tarpeita, ilmansaasteita sekä kasvihuonekaasupäästöjä; katsoo, että tätä tarkoitusta varten EU:n on asetettava sitovia tavoitteita vuosille 2020, 2030 ja 2050;
48. painottaa tarvetta vahvistaa tutkimusta ja innovointia sisävesiliikenteen alalla, erityisesti puhtaiden alusten ja teknologioiden kehittämiseksi matalan syväyksen navigointiin, kuten kestävään jokiliikenteeseen mukautetut alukset (RASSIN), mikä tarjoaisi mahdollisuuden säästöihin sisävesiliikenneinfrastruktuurissa;
49. pitää myönteisenä komission ehdotusta perustaa liikenteen tutkimuksen ja innovoinnin seuranta- ja tietojärjestelmä (TRIMIS); korostaa, että helposti saatavilla olevien tietojen säännöllinen, vapaa ja luotettava toimittaminen aluetason poliittisille päättäjille on tärkeää; pitää valitettavana, että toistaiseksi liikennehankkeiden EU-rahoitusta koskeviin tietoihin tutustuminen on ollut erittäin hankalaa;
50. suosittaa komissiolle sellaisten aloitteiden laatimista, joiden yhteydessä määritellään ja rahoitetaan kestävän kaupunkikehityksen hankkeita, kuten RegioStars-palkinnot;
51. korostaa, että kattavaa eurooppalaista strategiaa on tuettava alhaalta ylöspäin paikallis- ja alueviranomaisten sekä jäsenvaltioiden hallitusten hyvin valmistelluilla yhdennetyillä liikennestrategioilla; katsoo, että tällaisten strategioiden suunnittelua olisi tuettava unionin rahastoista;
52. katsoo, että kaikkea julkista tukea on myönnettävä voimassa olevan unionin lainsäädännön mukaisesti, kuten tutkimus-, kehittämis- ja innovointitoimintaa sekä liikenne- ja infrastruktuuritoiminnan rahoitusta koskevien sääntöjen mukaisesti; katsoo kuitenkin, että valtiontukia koskevissa unionin säännöissä on otettava myös riittävällä tavalla huomioon tiettyjen alueiden erityiset haittatekijät;
53. korostaa, että komission on parannettava toimintojaan tutkimus- ja innovointitoimista saatavan tiedon siirtämiseksi halukkaille käyttäjille (kuten pk-yrityksille tai tutkimusinstituuteille) perustamalla klusteritietokanta, joka tarjoaa selkeästi luokitellun yleiskatsauksen kaikista EU:n rahoittamista tutkimus- ja innovointihankkeista;
54. pitää tärkeänä uusia aloitteita, kuten liikenteen ja logistisen kapasiteetin yhdistämistä tehokkaampaa tavarankuljetusta varten; kehottaa komissiota puuttumaan tällaisille aloitteille mahdollisesti aiheutuviin esteisiin;
55. painottaa päästöstandardien merkitystä tiettyjen liikennemuotojen, kuten henkilöautojen, osalta; katsoo, että samanlaista lähestymistapaa olisi tarkasteltava myös lento- ja laivaliikenteen osalta;
56. kannattaa liikennealan turvallisuusratkaisuja koskevien tutkimusten ja innovoinnin jatkamista suhteellisuus-, syrjimättömyys- ja tietosuojaperiaatteita kunnioittaen;
57. tukee komission ehdottamaa konseptia ja sen toimenpiteitä Euroopan liikenneteknologiastrategian luomiseksi; painottaa kuitenkin, että tästä ei synny delegoitujen säädösten tai vastaavien säädösten oikeusperustaa vaan komission on ehdotettava toimenpiteitä, jotka hyväksytään yhteispäätösmenettelyä noudattaen;
58. kehottaa komissiota ottamaan huomioon tässä mietinnössä vahvistetut ensisijaiset tavoitteet valmistellessaan strategista eurooppalaista liikenneteknologiasuunnitelmaa ja tulevan toiminnan vaihtoehtoja;
o o o
59. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. syyskuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi oikeudesta asianajajaan rikosoikeudenkäyntimenettelyissä ja oikeudesta ilmoittaa pidätyksestään (COM(2011)0326 – C7-0157/2011 – 2011/0154(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0326),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 82 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0157/2011),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Bulgarian parlamentin, Italian senaatin ja Portugalin parlamentin kannanotot säädösesitykseen,
– ottaa huomioon 7. joulukuuta 2011 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),
– on kuullut alueiden komiteaa,
– ottaa huomioon neuvoston edustajan 4. kesäkuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,
– ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon (A7-0228/2013),
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. syyskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/.../EU antamiseksi oikeudesta käyttää avustajaa rikosoikeudellisissa menettelyissä ja eurooppalaista pidätysmääräystä koskevissa menettelyissä sekä oikeudesta saada tieto vapaudenmenetyksestä ilmoitetuksi kolmannelle osapuolelle ja pitää vapaudenmenetyksen aikana yhteyttä kolmansiin henkilöihin ja konsuliviranomaisiin
Euroopan parlamentin tarkistukset 10. syyskuuta 2013 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista (COM(2011)0142 – C7-0085/2011 – 2011/0062(COD))(1)
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2013/.../EU kuluttajille tarkoitetuistakiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista jadirektiivin 2008/48/EY muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,
ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,
ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon(3),
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(4),
▌
noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,
sekä katsovat seuraavaa:
▌
(1) Komissio ryhtyi maaliskuussa 2003 kartoittamaan kiinteää asunto-omaisuutta koskevien luottosopimusten sisämarkkinaesteitä ja arvioimaan niiden vaikutuksia. Se antoi 18 päivänä joulukuuta 2007 valkoisen kirjan EU:n kiinnelainamarkkinoiden yhdentymisestä. Valkoisessa kirjassa se ilmoitti aikovansa arvioida, mitä vaikutuksia olisi muun muassa niillä toimintavaihtoehdoilla, jotka koskevat ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja, luottotietokantoja, luottokelpoisuutta, todellista vuosikorkoa ja luottosopimuksia koskevaa neuvontaa. Komissio perusti myös luottotietokysymyksiä käsittelevän asiantuntijaryhmän avustamaan sitä sellaisten toimenpiteiden valmistelussa, joilla voidaan parantaa luottotietojen saatavuutta, vertailtavuutta ja täydellisyyttä. Lisäksi käynnistettiin tutkimuksia kiinteää asunto-omaisuutta koskevia luottosopimuksia tarjoavien luotonvälittäjien ja muiden luotonantajien kuin luottolaitosten tehtävästä ja toiminnasta.
(2) Sisämarkkinat käsittävät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaan alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla taataan tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus sekä sijoittautumisvapaus. Avoimempien ja tehokkaampien luottomarkkinoiden kehittäminen tällä alueella vaikuttaa ratkaisevasti rajatylittävän toiminnan kehittymiseen ja kiinteää asunto-omaisuutta koskevien luottosopimusten sisämarkkinoiden toteutumiseen. Eri jäsenvaltioiden lainsäädännöissä on merkittäviä eroja sen suhteen, millaisia menettelytapoja sovelletaan kiinteää asunto-omaisuutta koskevien luottosopimusten tekemiseen. Eroja on myös kiinteää asunto-omaisuutta koskevia luottosopimuksia tarjoavien luotonvälittäjien ja muiden luotonantajien kuin luottolaitosten sääntelyssä ja valvonnassa. Tällaiset erot luovat esteitä, jotka rajoittavat rajatylittävää toimintaa kysyntä- ja tarjontapuolella, vähentävät siten kilpailua ja valinnanvapautta markkinoilla, lisäävät palveluntarjoajien luotonantokustannuksia ja estävät jopa niiden toiminnan harjoittamisen.
(3) Finanssikriisi on osoittanut, että markkinatoimijoiden vastuuton käyttäytyminen voi heikentää rahoitusjärjestelmän perusteita synnyttäen luottamuspulaa kaikkien osapuolten ja erityisesti kuluttajien keskuudessa sekä aiheuttaa vakavia sosiaalisia ja taloudellisia seurauksia. Monet kuluttajat ovat menettäneet luottamuksensa finanssialaan, ja luotonottajat ovat yhä useammin joutuneet vaikeuksiin lainojensa lyhennyksissä, mikä on johtanut maksulaiminlyönteihin ja pakkomyynteihin. Tämän johdosta G20 on pyytänyt finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmää laatimaan kiinteään asunto-omaisuuteen liittyvien lainojen myöntämisstandardeja koskevat periaatteet. Vaikka eräät suurimmista finanssikriisin ongelmista ilmenivät unionin ulkopuolella, unionin kuluttajien velkaantuneisuus on merkittävä, ja suuri osa siitä on keskittynyt kiinteää asunto-omaisuutta koskeviin luottoihin. Siksi on aiheellista varmistaa, että unionin alaa koskeva sääntelykehys on vankka ja kansainvälisten periaatteiden mukainen ja että siinä hyödynnetään käytettävissä olevaa välineistöä, johon saattaa kuulua luototusasteen, lainojen ja tulojen suhteen, velan ja tulojen suhteen tai vastaavien suhdelukujen käyttö, vähimmäistasojen määritys, joiden alapuolella minkäänlaista luottoa ei pidettäisi hyväksyttävänä, tai muita korvaavia toimenpiteitä sellaisia tilanteita varten, joissa riskit ovat kuluttajan kannalta suuremmat tai joissa on tarpeen suojella kotitalouksia ylivelkaantumiselta. Finanssikriisin yhteydessä ilmenneiden ongelmien ratkaisemiseksi ja rahoitusvakautta edistävien tehokkaiden, kilpailuun perustuvien sisämarkkinoiden turvaamiseksi komissio on ehdottanut 4 päivänä maaliskuuta 2009 antamassaan tiedonannossa "Elvytys Euroopassa" kiinteää asunto-omaisuutta koskeviin luottosopimuksiin liittyviä toimenpiteitä, muun muassa luotettavaa kehystä luotonvälitystä varten. Tällaisten toimenpiteiden tavoitteena on luoda vastuulliset ja luotettavat markkinat tulevaisuutta varten ja palauttaa kuluttajien luottamus. Komissio vahvisti sitoutumisensa tehokkaisiin, kilpailuun perustuviin sisämarkkinoihin 13 päivänä huhtikuuta 2011 antamassaan tiedonannossa "Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi".
(4) ▌Kiinnitysluottomarkkinoilla unionissa on todettu useita vastuuttomaan luotonantoon ja luotonottoon liittyviä ongelmia ▌. Lisäksi on kartoitettu markkinatoimijoiden, kuten luotonvälittäjien ja muiden luotonantajien kuin luottolaitosten, vastuuttoman toiminnan mahdollista laajuutta. Eräät ongelmat ovat liittyneet valuuttamääräisiin luottoihin, joita kuluttajat ovat ottaneet hyötyäkseen tarjolla olleesta lainakorosta saamatta kuitenkaan riittävää tietoa tällaisiin lainoihin liittyvästä vaihtokurssiriskistä tai ymmärtämättä sitä riittävän hyvin. Näiden ongelmien taustalla ovat markkinahäiriöt ja sääntelyn puutteet sekä muut tekijät, kuten yleinen taloustilanne ja heikko finanssiosaaminen. Muita ongelmia ovat tehottomat, epäjohdonmukaiset tai olemattomat ▌järjestelmät, joita sovelletaan luottoa kiinteää asunto-omaisuutta varten tarjoaviin luotonvälittäjiin ja muihin luotonantajiin kuin luottolaitoksiin. Todetuilla ongelmilla voi olla merkittäviä makrotaloudellisia heijastusvaikutuksia, ne voivat olla haitaksi kuluttajille, muodostaa taloudellisia tai oikeudellisia esteitä rajatylittävälle toiminnalle ja johtaa siihen, että toimintaedellytykset eivät ole toimijoiden kannalta tasapuoliset.
(5) Jotta helpotettaisiin sujuvasti toimivien sisämarkkinoiden muodostumista kiinteää ▌omaisuutta koskevien luottosopimusten alalle ja jotta kuluttajansuoja olisi näillä sisämarkkinoilla korkeatasoista ja lisäksi varmistettaisiin, että kuluttajat, jotka etsivät tällaisia luottosopimuksia, voivat tehdä näin luottaen siihen, että laitokset, joiden kanssa ne ovat tekemisissä, toimivat ammattimaisella ja vastuullisella tavalla, useille aloille on tarpeen luoda asianmukaisesti yhdenmukaistettu unionin oikeudellinen kehys, jossa otetaan huomioon erityisesti kiinteän omaisuuden luottopalvelujen kansallisten ja alueellisten markkinoiden eroista johtuvat luottosopimusten erot.
(6) Direktiivin avulla olisi siten kehitettävä entistä avoimemmat, tehokkaammat ja kilpailukykyisemmät sisämarkkinat mahdollistamalla johdonmukaiset, joustavat ja oikeudenmukaiset kiinteää omaisuutta koskevat luottosopimukset niin, että samalla edistetään kestävää lainanantoa ja -ottoa sekä taloudellista osallisuutta tavalla, joka mahdollistaa kuluttajille korkeatasoisen suojan.
(7) Jotta saataisiin aikaan todelliset sisämarkkinat ja varmistettaisiin korkeatasoinen ja yhtäläinen kuluttajansuoja, tämän direktiivin säännöksissä edellytetään mahdollisimman pitkälle menevää yhdenmukaistamista sen osalta, miten ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot esitetään eurooppalaisen standardoidun tietosivun, jäljempänä 'ESIS-tietosivu', avulla ja miten todellinen vuosikorko lasketaan. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava pitää voimassa tai ottaa käyttöön tämän direktiivin säännöksiä tiukempia säännöksiä aloilla, joilla ei ole selvästi säädetty mahdollisimman pitkälle menevästä yhdenmukaistamisesta, ottaen huomioon kiinteää omaisuutta koskevien luottosopimusten erityispiirteet ja jäsenvaltioiden väliset erot markkinoiden kehityksessä ja markkinaoloissa varsinkin erityisten markkinarakenteiden ja markkinaosapuolten, saatavilla olevien tuoteryhmien sekä luotonantoprosessiin liittyvien menettelyjen osalta. Tällainen kohdennettu lähestymistapa on tarpeen, jotta kuluttajille tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien luottosopimusten osalta myönnettävän suojan tasoon ei kohdistuisi haittavaikutuksia. Jäsenvaltioiden olisi esimerkiksi sallittava pitää voimassa tai antaa tiukempia säännöksiä henkilöstön osaamis- ja pätevyysvaatimusten ja ESIS-tietosivun täydentämistä koskevien ohjeiden osalta.
(8) Tällä direktiivillä olisi parannettava sisämarkkinoiden toteutumisen ja toiminnan edellytyksiä lähentämällä jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä ja vahvistamalla tiettyjä palveluja koskevat laatuvaatimukset etenkin, kun on kyse luoton jakamisesta ja tarjoamisesta luotonantajien ja luotonvälittäjien välityksellä, sekä edistämällä hyviä käytäntöjä. Luoton tarjoamiseen liittyviä palveluja koskevien laatuvaatimusten vahvistaminen edellyttää, että käyttöön otetaan tietyt hyväksyntää, valvontaa ja vakavaraisuusvaatimuksia koskevat säännökset.
(9) Aloilla, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, jäsenvaltiot voivat vapaasti pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallista lainsäädäntöä. Jäsenvaltiot voivat erityisesti pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallisia säännöksiä sellaisilla aloilla kuin luottosopimusten pätevyyttä koskeva sopimusoikeus, kiinteistölainsäädäntö, merkintä kiinteistökirjaan, sopimustiedot ja, siltä osin kuin niistä ei säädetä tässä direktiivissä, sopimuksen teon jälkeistä vaihetta koskevat kysymykset. Jäsenvaltioiden voivat säätää, että arvioijat, arviointiyritykset tai notaarit voidaan valita osapuolten yhteisellä sopimuksella. Koska kiinteän asunto-omaisuuden osto- ja myyntiprosessit vaihtelevat jäsenvaltiosta toiseen, on mahdollista, että luotonantajat ja luotonvälittäjät yrittävät saada kuluttajilta ennakkomaksuja sillä perusteella, että tällaiset maksut saattaisivat auttaa varmistamaan luottosopimuksen teon tai kiinteän omaisuuden oston tai myynnin, ja soveltaa väärin tällaisia käytäntöjä varsinkin, jos kuluttajat eivät tunne kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevia vaatimuksia ja tavanomaisia menettelyjä. Siksi on asianmukaista sallia jäsenvaltioiden rajoittaa tällaisten maksujen perimistä.
(10) Tätä direktiiviä olisi sovellettava riippumatta siitä, onko luotonantaja tai luotonvälittäjä luonnollinen vai oikeushenkilö. Tämän direktiivin ei kuitenkaan pitäisi vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen rajoittaa unionin oikeuden mukaisesti tässä direktiivissä tarkoitettu luotonantajan tai luotonvälittäjän tehtävä ainoastaan oikeushenkilöihin tai tiettyihin oikeushenkilötyyppeihin.
(11) Koska kuluttajat ja yritykset eivät ole samassa asemassa, nämä ryhmät eivät tarvitse samantasoista suojaa. Vaikka on tärkeää taata kuluttajien oikeudet säännöksin, joista ei voida poiketa sopimuksella, on järkevää sallia yritysten ja organisaatioiden tehdä muunlaisia sopimuksia. ▌
(12) Kuluttajan määritelmän olisi katettava luonnolliset henkilöt, jotka toimivat muussa kuin elinkeino-, liike- tai ammattitoimintaansa liittyvässä tarkoituksessa. Jos kuitenkin kyseessä on kahta päämäärää palveleva sopimus eli sopimus tehdään tarkoituksessa, joka yhdeltä osaltaan kuuluu henkilön elinkeino-, liike- tai ammattitoimintaan ja toiselta osaltaan ei kuulu siihen, ja kun elinkeino-, liike- tai ammattitoimintaan liittyvä tarkoitus on niin vähäinen, ettei se ole vallitseva sopimuskokonaisuudessa, kyseistä henkilöä olisi myös pidettävä kuluttajana.
(13) Vaikka tällä direktiivillä säännellään pelkästään tai suurimmalta osin kiinteää asunto-omaisuutta koskevia luottosopimuksia, siinä ei estetä jäsenvaltioita ulottamasta direktiivin mukaisten toimenpiteiden soveltamista kuluttajansuojaan, joka liittyy muunlaista kiinteää omaisuutta koskeviin luottosopimuksiin, tai sääntelemästä muulla tavoin tällaisia luottosopimuksia.
(14) Yhdenmukaistamisen soveltamisala määräytyy tähän direktiiviin sisältyvien määritelmien perusteella. Jäsenvaltioiden velvollisuuksien saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi näin ollen rajoituttava näiden määritelmien mukaisesti määräytyvään soveltamisalaan. Esimerkiksi jäsenvaltioiden velvollisuudet saattaa tämän direktiivinsäännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevat vain kuluttajien kanssa tehtyjä luottosopimuksia, jolloin kuluttajalla tarkoitetaan luonnollisia henkilöitä, jotka tämän direktiivin piiriin kuuluvissa liiketoimissa toimivat muussa kuin elinkeino-, liike- tai ammattitoimintaansa liittyvässä tarkoituksessa. Jäsenvaltioilla on samoin saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä tämän direktiivin säännökset, jotka sääntelevät tässä direktiivissä määriteltyinä luotonvälittäjinä toimivien henkilöiden toimintaa. Tällä direktiivillä ei kuitenkaan pitäisi estää jäsenvaltioita soveltamasta tämän direktiivin säännöksiä unionin oikeutta noudattaen aloihin, jotka eivät kuulu sen soveltamisalaan. Lisäksi tähän direktiiviin sisältyvät määritelmät eivät rajoita jäsenvaltioiden mahdollisuutta hyväksyä kansallisen lainsäädännön mukaisia alamääritelmiä tiettyjä tarkoituksia varten edellyttäen, että ne ovat tässä direktiivissä esitettyjen määritelmien mukaisia. Esimerkkinä mainittakoon, että jäsenvaltioiden olisi sallittava kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksyä luotonvälittäjille, joita ei ole määritetty tässä direktiivissä, alamääritelmiä silloin, kun kansallisella tasolla tarvitaan tällaisia alamääritelmiä erottamaan, minkä tasoisia tietämystä ja pätevyyttä koskevia vaatimuksia eri luotonvälittäjiltä edellytetään.
(15) Tämän direktiivin tavoitteena on varmistaa, että kuluttajilla, jotka tekevät kiinteää omaisuutta koskevia luottosopimuksia, on hyvä suoja. Sen vuoksi sitä olisi sovellettava luoton tarkoituksesta riippumatta luottoihin, joiden vakuutena on kiinteä omaisuus, jälleenrahoitussopimuksiin tai muunlaisiin luottosopimuksiin, joiden avulla omistaja tai osaomistaja voi säilyttää oikeutensa kiinteään omaisuuteen tai maa-alueeseen, ja luottoihin, joita käytetään kiinteän omaisuuden ostamiseen joissakin jäsenvaltioissa, mukaan lukien sellaiset luotot, jotka eivät edellytä pääoman takaisinmaksua tai, ellei jäsenvaltioilla ole soveltuvaa vaihtoehtoista sääntelykehystä, joiden tarkoituksena on tarjota väliaikaista rahoitusta kiinteän omaisuuden myynnin ja toisen kiinteän omaisuuden ostamisen väliseksi ajaksi, sekä kiinteän asunto-omaisuuden kunnostamiseen tarkoitettuihin vakuudellisiin luottoihin ▌.
(16) Tätä direktiiviä ei olisi sovellettava tiettyihin luottosopimuksiin, joissa luotonantaja maksaa kertasuorituksen, määräaikaissuorituksia tai muussa muodossa olevaa luottoa vastineeksi summasta, joka saadaan kiinteän omaisuuden myyntituloista ja joiden ensisijaisena tavoitteena on helpottaa kulutusta, kuten käänteinen asuntolaina tai muut vastaavat erityistuotteet. Tällaisilla luottosopimuksilla on erityispiirteitä, jotka jäävät tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Esimerkiksi kuluttajan luottokelpoisuuden arvioinnilla ei ole merkitystä, koska maksut suoritetaan luotonantajalta kuluttajalle eikä päinvastoin. Lisäksi tiedot, jotka on annettava tällaisessa liiketoimessa ennen sopimuksen tekoa, ovat olennaisesti erilaisia. Muihin tuotteisiin, kuten käänteisiin asuntokauppoihin, joita käytetään vastaavalla tavalla kuin käänteisiä kiinnityksiä tai elinikäisiä kiinnityksiä, ei liity luoton tarjoamista, minkä vuoksi ne jäävät tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. ▌
(17) Tätä direktiiviä ei pitäisi myöskään soveltaa muihin nimenomaisesti lueteltuihin kapean markkinasektorin luottosopimuksiin, jotka poikkeavat luonteeltaan ja riskeiltään tavanomaisista kiinnitysluottosopimuksista ja jotka sen vuoksi edellyttävät räätälöityä toimintatapaa, erityisesti luottosopimuksiin, jotka ovat seuraus tuomioistuimessa tai muun viranomaisen luona tehdystä sovintoratkaisusta, jatietyntyyppiset luottosopimukset, joilla työnantaja myöntää luottoa työntekijöilleen tietyissä olosuhteissa ja joista on jo säädetty kulutusluottosopimuksista 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY(5)2 artiklan 2 kohdan g alakohdassa. On myös aiheellista antaa jäsenvaltioille mahdollisuus sulkea pois eräitä luottosopimuksia, kuten luottosopimukset, jotka on tarkoitettu rajatulle yleisölle edullisin ehdoin tai joita luotto-osuuskunnat tarjoavat, edellyttäen, että on olemassa soveltuvat vaihtoehtoiset järjestelyt sen varmistamiseksi, että rahoitusvakauteen ja sisämarkkinoihin liittyvät toimintapoliittiset tavoitteet voidaan saavuttaa vaikuttamatta kielteisesti taloudelliseen osallisuuteen ja luottojen saatavuuteen. Luottosopimuksiin, joissa kiinteää omaisuutta ei ole tarkoitus käyttää kuluttajan tai hänen perheenjäsenensä asuttamana talona, huoneistona tai muuna asuntona, vaan talo, huoneisto tai muu asunto asutetaan vuokrasopimuksen perusteella, liittyy riskejä ja piirteitä, jotka poikkeavat tavanomaisista luottosopimuksista, ja siksi saattaa olla tarpeen mukauttaa sääntelykehystä erikseen niitä varten. Jäsenvaltioiden olisi siksi pystyttävä sulkemaan tällaiset luottosopimukset direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle, jos niitä varten on olemassa asianmukainen kansallinen sääntelykehys.
(18) Vakuudettomien luottosopimusten, joiden tarkoituksena on kiinteän asunto-omaisuuden kunnostaminen ja joissa luoton kokonaismäärä on yli 75 000 euroa, olisi kuuluttava direktiivin 2008/48/EY soveltamisalaan, jotta taataan näille kuluttajille yhdenvertainen suoja ja vältetään aukko sääntelyssä mainitun direktiivin ja tämän direktiivin välillä. Direktiiviä 2008/48/EY olisi näin ollen muutettava.
(19) Kiinteää asunto-omaisuutta koskevia luottosopimuksia koskevan unionin oikeudellisen kehyksen olisi oikeusvarmuuden vuoksi oltava johdonmukainen unionin muiden säädösten kanssa ja täydennettävä niitä erityisesti kuluttajansuojan ja vakavaraisuusvalvonnan aloilla. Eräiden keskeisten määritelmien, mukaan luettuina 'kuluttajan' ▌ja 'pysyvän välineen' ▌määritelmät, ja sellaisten vakiotiedoissa käytettävien olennaisten käsitteiden, joilla nimetään luoton rahoitukselliset ominaisuudet, ▌mukaan luettuina 'kuluttajan maksettavaksi tuleva kokonaismäärä' ▌ja 'lainakorko', olisi oltava direktiivissä 2008/48/EY olevien määritelmien ja käsitteiden mukaisia, jotta samalla terminologialla tarkoitettaisiin samantyyppisiä tosiseikkoja riippumatta siitä, onko luotossa kyse kulutusluotosta vai kiinteää asunto-omaisuutta koskevasta luotosta. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava tällaisten keskeisten määritelmien ja olennaisten käsitteiden soveltamisen ja tulkinnan yhtenäisyys, kun tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallisia lainsäädäntöjä.
(20) Sen varmistamiseksi, että luottoalalla on olemassa yhtenäinen kehys kuluttajia varten, ja luotonantajiin ja luotonvälittäjiin kohdistuvan hallinnollisen rasituksen minimoimiseksi tämän direktiivin olisi oltava puitteiltaan mahdollisuuksien mukaan direktiivin 2008/48/EY rakenteen mukainen. Tämä koskee erityisesti niitä periaatteita, joiden mukaan mainonnassa ilmoitettavat tiedot, jotka liittyvät kiinteää asunto-omaisuutta koskeviin luottosopimuksiin, olisi annettava kuluttajalle edustavan esimerkin avulla, ennen sopimuksen tekoa annettavat yksityiskohtaiset tiedot olisi annettava kuluttajalle standardoidun tietosivun välityksellä, kuluttajan olisi saatava riittävät selvitykset ennen luottosopimuksen tekoa, todellisen vuosikoron laskentaa varten olisi vahvistettava yhteinen perusta jättäen notaarin palkkiot sen ulkopuolelle, ja luotonantajien olisi arvioitava kuluttajan luottokelpoisuus ennen luoton antamista. Vastaavasti olisi varmistettava, että luotonantajilla on syrjimätön pääsy olennaisiin luottotietokantoihin, jotta säännöksillä saavutettaisiin samanlaiset tasapuoliset toimintaedellytykset kuin direktiivillä 2008/48/EY on varmistettu. Tällä direktiivillä olisi samalla tavoin kuin direktiivillä 2008/48/EY varmistettava asianmukainen hyväksyntämenettely kaikille kiinteää ▌omaisuutta koskevia luottosopimuksia tarjoaville luotonantajille sekä näiden luotonantajien valvonta, ja sillä olisi myös asetettava vaatimukset, jotka koskevat tuomioistuinten ulkopuolisten riitojenratkaisumenettelyjen perustamista ja käyttömahdollisuutta.
(21) Tällä direktiivillä olisi täydennettävä kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä 23 päivänä syyskuuta 2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/65/EY(6), jossa edellytetään, että etämyynnissä kuluttajalle on ilmoitettava peruuttamisoikeuden olemassaolosta tai sen puuttumisesta, ja säädetään tällaisesta oikeudesta. Vaikka palvelujen tarjoaja voi direktiivin 2002/65/EY mukaan ilmoittaa ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot sopimuksen tekemisen jälkeen, tämä ei olisi asianmukaista silloin, kun on kyse kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista, koska niihin liittyvällä taloudellisella sitoumuksella on kuluttajan kannalta suuri merkitys. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kansalliseen yleiseen sopimusoikeuteen, kuten sopimuksen pätevyyttä, tekemistä tai vaikutuksia koskeviin sääntöihin, ellei yleisen sopimusoikeuden näkökohtia säännellä tällä direktiivillä.
(22) Samalla on tärkeää ottaa huomioon kiinteää asunto-omaisuutta koskevien luottosopimusten erityispiirteet, joiden vuoksi on aiheellista soveltaa eriytettyä lähestymistapaa. Kiinteää asunto-omaisuutta koskevien luottosopimusten luonteen ja niiden kuluttajille mahdollisesti aiheuttamien seurausten vuoksi mainosmateriaalien ja ennen sopimuksen tekoa annettavien yksilöllisten tietojen olisi sisällettävä asianmukaisia erityisiä riskivaroituksia esimerkiksi mahdollisista vaihtokurssien vaihtelujen vaikutuksista siihen, mitä kuluttajan on maksettava takaisin, ja, jos jäsenvaltiot pitävät sitä tarpeellisena, vakuuden asettamisen luonteesta ja seurauksista. Sen lisäksi, että ennen sopimuksen tekoa annetaan yksilöllisiä tietoja, olisi myös aina asetettava saataville ennen sopimuksen tekoa annettavat yleiset tiedot, sillä tämä on jo ollut vapaaehtoisena käytäntönä asuntolainoissa tällä toimialalla. Eriytettyä lähestymistapaa voidaan perustella myös sillä, että se antaa mahdollisuuden ottaa huomioon finanssikriisin antamat opetukset ja varmistaa siten, että luotto pannaan alkuun järkevällä tavalla. Tältä osin olisi tiukennettava luottokelpoisuuden arviointia koskevia säännöksiä kulutusluottoihin verrattuna ja luotonvälittäjien olisi annettava tarkempia tietoja asemastaan ja suhteestaan luotonantajiin mahdollisten eturistiriitojen tunnistamiseksi. Kaikkien niiden toimijoiden hyväksyntä, rekisteröinti ja valvonta, jotka osallistuvat kiinteää omaisuutta koskevien luottosopimusten alkuunpanemiseen, olisi suoritettava asianmukaisesti.
(23) On myös tarpeen säännellä eräitä muita osa-alueita, jotta otetaan huomioon kiinteää asunto-omaisuutta koskevien luottojen erityispiirteet. Liiketoimen merkityksen vuoksi on tarpeen varmistaa, että kuluttajilla on riittävästi, vähintään seitsemän päivää, aikaa harkita sen seurauksia. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää joustavasti siitä, sovelletaanko tällaista riittävää aikaa ennen luottosopimuksen tekemistä harkinta-aikana vai luottosopimuksen tekemisen jälkeen aikavälinä, jolloin sopimus on mahdollista peruuttaa, vai molemmissa yhteyksissä. On asianmukaista, että jäsenvaltiot voisivat joustavasti tehdä kuluttajan harkinta-ajasta sitovan enintään 10 päiväksi kuitenkin niin, että toisaalta kuluttajat, jotka haluavat toimia harkinta-aikana, voivat niin tehdä, ja että oikeusvarmuuden vuoksi kiinteistöliiketoimien ollessa kyseessä jäsenvaltiot voisivat säätää, että harkinta-ajan tai peruuttamisoikeuden tulisi lakata, jos kuluttaja toteuttaa toimia, joista kansallisen lainsäädännön mukaan johtuu sellaisen kiinteistöä koskevan oikeuden muodostuminen tai siirtyminen, joka liittyy luottosopimukseen tai johon käytetään sen nojalla saatuja varoja, tai tapauksen mukaan varojen siirto kolmannelle osapuolelle.
(24) Kiinteää asunto-omaisuutta koskevien luottosopimusten erityispiirteiden vuoksi luotonantajien yleisenä käytäntönä on tarjota kuluttajille tuote- tai palveluryhmiä, jotka voidaan ostaa yhdessä luottosopimuksen kanssa. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa erityissäännöt kytkykauppaa varten, ottaen huomioon tällaisten sopimusten merkityksellisyys kuluttajan kannalta. Luottosopimuksen yhdistäminen yhteen tai useampaan finanssialan palveluun tai tuotteeseen paketiksi on luotonantajien keino eriyttää tarjontaansa ja kilpailla keskenään, edellyttäen, että paketin osat voidaan ostaa myös erillisinä. Vaikka luottosopimusten yhdistäminen yhteen tai useampaan finanssialan palveluun tai tuotteeseen paketiksi voi olla kuluttajille edullista, se voi vaikuttaa myös kielteisesti kuluttajien liikkuvuuteen ja mahdollisuuteen tehdä tietoon perustuvia valintoja, ellei paketin osia voi ostaa erillisinä. On tärkeää ehkäistä tiettyjen tuotteiden kytkykauppa, joka voi saada kuluttajat tekemään omien etujensa vastaisia luottosopimuksia, rajoittamatta kuitenkaan yhdistettyjen tarjousten tekemistä, josta voi olla hyötyä kuluttajalle. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin jatkettava finanssipalvelujen vähittäismarkkinoiden tiivistä seuraamista sen varmistamiseksi, että yhdistetyt tarjoukset eivät vääristä kuluttajien valintoja ja kilpailua markkinoilla.
(25) Yleensä kytkykauppaa ei pitäisi sallia, paitsi jos yhdessä luottosopimuksen kanssa tarjottua finanssialan palvelua tai tuotetta ei voida tarjota erillisenä, koska se on täysin kiinteä osa luottoa, kuten vakuudellisen tilinylityksen tapauksessa. Toisissa tapauksissa luotonantajien saattaa kuitenkin olla perusteltua tarjota tai myydä luottosopimus pakettina, johon kuuluu maksutili, säästötili, sijoitustuote tai eläketuote, esimerkiksi jos tilin pääomaa käytetään luoton takaisinmaksuun tai jos se on edellytyksenä resurssien yhdistämiselle luoton saantia varten, tai tilanteissa, joissa esimerkiksi sijoitustuote tai yksityinen eläketuote toimii luoton lisävakuutena. Vaikka luotonantajien on perusteltua pystyä edellyttämään, että kuluttajalla on asiaankuuluva vakuutus luoton takaisinmaksun takaamiseksi tai vakuuden arvon vakuuttamiseksi, kuluttajalla tulisi olla mahdollisuus valita vakuutuksentarjoaja, mikäli hänen vakuutuksensa sisältämä takuu on tasoltaan vastaava kuin luotonantajan ehdottamassa tai tarjoamassa vakuutuksessa. Lisäksi jäsenvaltiot voivat standardoida kokonaan tai osittain vakuutussopimusten antaman suojan, jotta kuluttajat voivat halutessaan helpommin vertailla eri tarjouksia.
(26) On myös tärkeää taata, että kiinteä asunto-omaisuus arvioidaan asianmukaisesti sekä ennen luottosopimuksen tekemistä että maksulaiminlyönnin tapauksessa, erityisesti kun arviointi vaikuttaa kuluttajan maksettavaksi jäävään määrään. Jäsenvaltioiden olisi siksi varmistettava, että luotettavat arvonmääritysstandardit ovat olemassa. Jotta arvonmääritysstandardeja voisi pitää luotettavina, niissä olisi otettava huomioon kansainvälisesti tunnustetut, erityisesti kansainvälisiä arvonmääritysstandardeja antavan komitean, Euroopan arviointiyhdistysten kattojärjestön tai Royal Institution of Chartered Surveyors -organisaation kehittämät arvonmääritysstandardit. Nämä kansainvälisesti tunnustetut arvonmääritysstandardit sisältävät korkeatasoisia periaatteita, joilla edellytetään muun muassa, että luotonantajat hyväksyvät ja soveltavat asianmukaisia sisäisiä riskinhallinta- ja vakuudenhallintaprosesseja, joihin kuuluu luotettavat arviointiprosessit, sekä hyväksyvät arviointistandardeja ja -menetelmiä, jotka tuottavat realistisia ja perusteltuja kiinteistöarvioita, jotta varmistetaan, että kaikki arviointiraportit laaditaan asianmukaisella ammattitaidolla ja huolellisuudella ja että kaikki arvioijat täyttävät tietyt pätevyysvaatimukset ja että vakuuden osalta on olemassa asianmukainen laaja ja vakuuttava arviointiaineisto. Tässä yhteydessä on toivottavaa varmistaa kiinteän asunto-omaisuuden markkinoiden asianmukainen seuranta ja se, että vastaavissa säännöksissä vahvistetut mekanismit ovat oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU(7)mukaiset. Tämän direktiivin arvonmääritysstandardeja koskevia säännöksiä voidaan noudattaa esimerkiksi lainsäädännön tai itsesääntelyn kautta.
(27) Koska ulosmittauksella on merkittävät seuraukset luotonantajille, kuluttajille ja mahdollisesti finanssivakaudelle, on tarpeen kannustaa luotonantajia käsittelemään ilmeneviä luottoriskejä ennakoivasti varhaisessa vaiheessa ja huolehtia tarvittavista toimenpiteistä, joilla varmistetaan, että luotonantajat noudattavat riittävää pidättyvyyttä ja pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan tilanteen ratkaisemiseen muin keinoin ennen ulosmittausmenettelyn käynnistämistä. Olisi mahdollisuuksien mukaan löydettävä sellaisia ratkaisuja, joissa otetaan huomioon käytännön olosuhteet ja kuluttajan asumiskustannusten kohtuullinen tarve. Jos ulosmittausmenettelyn jälkeen jäljellä on velkaa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että elinolosuhteiden vähimmäistaso suojataan, ja otettava käyttöön takaisinmaksua helpottavia toimenpiteitä siten, että pitkäaikainen ylivelkaantuminen kuitenkin vältetään. Ainakin jos kiinteästä omaisuudesta saatava hinta vaikuttaa kuluttajan maksettavana olevaan velkamäärään, jäsenvaltioiden olisi kannustettava luotonantajia toteuttamaan aiheelliset toimenpiteet, jotta ulosmitatusta kiinteästä omaisuudesta saadaan mahdollisimman hyvä hinta markkinatilanteessa. Jäsenvaltioiden ei pitäisi estää luottosopimuksen osapuolia sopimasta nimenomaisesti, että vakuuden siirtäminen luotonantajalle riittää luoton takaisinmaksuksi.
(28) Välittäjät harjoittavat usein luotonvälityksen ohella myös muunlaista toimintaa, erityisesti vakuutuksenvälitystä tai sijoituspalvelujen tarjontaa. Sen vuoksi tällä direktiivillä olisi varmistettava jonkinasteinen yhdenmukaisuus vakuutusedustuksesta 9 päivänä joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/92/EY(8) ja rahoitusvälineiden markkinoista 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY(9) kanssa. Erityisesti direktiivin 2013/36/EUmukaisesti toimiluvan saaneilta luottolaitoksilta ja muilta rahoituslaitoksilta, joihin sovelletaan vastaavanlaista kansallisen lainsäädännön mukaista hyväksyntäjärjestelmää, ei pitäisi edellyttää erillistä hyväksyntää luotonvälittäjänä toimimista varten, jotta voitaisiin helpottaa luotonvälittäjän sijoittautumista ja rajatylittävää toimintaa. Luotonantajille ja luotonvälittäjille asetettujen täysien ja ehdottomien vastuiden niiden toimiessa sidoksissa olevina luotonvälittäjinä tai nimettyinä edustajina olisi ulotuttava ainoastaan tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin toimiin, paitsi jos jäsenvaltiot päättävät laajentaa kyseisiä vastuita muille aloille.
(29) Jotta voitaisiin parantaa kuluttajien kykyä tehdä itse tietoon perustuvia päätöksiä lainanotosta ja lainojen vastuullisesta hoidosta, jäsenvaltioiden olisi edistettävä vastuullista lainanottoa ja lainanhoitoa koskevaa kuluttajavalistusta tukevia toimenpiteitä erityisesti kiinnitysluottosopimusten alalla. Erityisen tärkeää on tarjota ohjausta kuluttajille, jotka ottavat kiinnitysluottoa ensimmäistä kertaa. Tässä yhteydessä komission olisi määriteltävä esimerkkejä hyvistä käytännöistä, joiden avulla kehitettäisiin lisää toimenpiteitä kuluttajien taloustietoisuuden parantamiseksi.
(30) Koska ulkomaanvaluuttana otettuihin lainoihin liittyy merkittäviä riskejä, on tarpeen säätää toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että kuluttajat ovat tietoisia ottamastaan riskistä ja että kuluttajalla on mahdollisuus rajoittaa vaihtokurssiriskille altistumistaan luottoaikana. Riskiä voitaisiin rajoittaa antamalla kuluttajalle oikeus muuntaa luoton valuutta toiseksi tai muiden järjestelyjen avulla, kuten ylärajojen tai, jos ne riittävät vaihtokurssiriskin rajoittamiseksi, varoitusten avulla.
(31) Sovellettavan oikeudellisen kehyksen ansiosta kuluttajien olisi voitava luottaa siihen, että luotonantajat, luotonvälittäjät ja nimetyt edustajat ottavat huomioon kuluttajan edut luotonantajan, luotonvälittäjän ja nimetyn edustajan tuona ajankohtana käytettävissä olevien tietojen perusteella sekä kohtuulliset oletukset kuluttajan tilanteeseen liittyvistä riskeistä ehdotetun luottosopimuksen voimassaoloaikana. Se voisi tarkoittaa muun muassa sitä, etteivät luotonantajat saisi markkinoida luottoa tavalla, joka heikentää merkittävästi tai todennäköisesti kuluttajan mahdollisuutta harkita huolellisesti luoton ottamista; tai että luotonantaja ei saisi käyttää luoton myöntämistä markkinoinnin päämenetelmänä markkinoidessaan tavaroita, palveluja tai kiinteää omaisuutta kuluttajille. Keskeinen tekijä kuluttajien luottamuksen varmistamisessa on se, että alalta vaaditaan suurta tasapuolisuutta, rehellisyyttä ja ammattimaisuutta, asianmukaista muun muassa palkkioista aiheutuvien eturistiriitojen hallintaa ja kuluttajien edun mukaisen neuvonnan antamista.
(32) On asianmukaista varmistaa, että asiaankuuluvalla luotonantajien, luotonvälittäjien ja nimettyjen edustajien henkilöstöllä on riittävän tasoinen tietämys ja pätevyys ammattimaisuuden korkean tason saavuttamiseksi. Tässä direktiivissä olisi sen vuoksi edellytettävä, että asianmukainen tietämys ja pätevyys osoitetaan yrityksen tasolla tässä direktiivissä esitettyjen tietämystä ja pätevyyttä koskevien vähimmäisvaatimusten perusteella. Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti ottaa käyttöön tai pitää yllä vastaavia yksittäisiin luonnollisiin henkilöihin sovellettavia vaatimuksia. Jäsenvaltioiden olisi voitava sallia luotonantajien, luotonvälittäjien ja nimettyjen edustajien luoda eritasoisia tietämystä koskevia vähimmäisvaatimuksia sen mukaan, minkätasoista tietämystä tiettyjen palvelujen ja menettelyjen suorittaminen edellyttää. Tässä yhteydessä henkilöstöön kuuluu ulkoistettu henkilöstö, joka työskentelee luotonantajan, luotonvälittäjän tai nimetyn edustajan lukuun tai niiden sisällä, sekä niiden työntekijät. Tämän direktiivin soveltamiseksi tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa harjoittavaan henkilöstöön olisi kuuluttava sekä kaupankäyntiä hoitava henkilöstö että kauppojen toteutustoimintaa hoitava henkilöstö, johtohenkilöstö mukaan lukien, jolla on merkittävä tehtävä luottosopimusprosessissa. Henkilöitä, jotka hoitavat luottosopimusprosessiin kuulumattomia tukitoimia (esimerkiksi henkilöstöasioita hoitava ja tieto- ja viestintäteknologian tukihenkilöstö) ei olisi pidettävä tässä direktiivissä tarkoitettuna henkilöstönä.
(33) Jos luotonantaja tai luotonvälittäjä tarjoaa palvelujaan toisen jäsenvaltion alueella palvelujen tarjoamisen vapauden mukaisesti, kotijäsenvaltion olisi oltava vastuussa henkilöstöön sovellettavien tietämystä ja pätevyyttä koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistamisesta. Kuitenkin niiden jäsenvaltioiden, jotka pitävät sitä tarpeellisena, olisi pystyttävä vahvistamaan omat pätevyysvaatimuksensa, joita sovelletaan tietyillä erikseen määritellyillä aloilla luotonantajiin ja luotonvälittäjiin, jotka tarjoavat palveluja kyseisen jäsenvaltion alueella palvelujen tarjoamisen vapauden mukaisesti.
(34) Koska on tärkeää varmistaa, että tietämystä ja pätevyyttä koskevia vaatimuksia sovelletaan ja noudatetaan käytännössä, jäsenvaltioiden olisi vaadittava toimivaltaisia viranomaisia valvomaan luotonantajia, luotonvälittäjiä ja nimettyjä edustajia sekä valtuutettava ne hankkimaan sellaiset todisteet kuin ne tarvitsevat voidakseen arvioida luotettavasti vaatimusten noudattamista.
(35) Tavan, jolla luotonantajat, luotonvälittäjät ja nimetyt edustajat palkitsevat henkilöstönsä, olisi oltava yksi keskeisistä keinoista varmistaa kuluttajien luottamus finanssialaa kohtaan. Tässä direktiivissä annetaan säännöt henkilöstön palkitsemisesta tavoitteena rajoittaa myyntiväärinkäytöksiä ja varmistaa, että henkilöstön palkitsemistapa ei estä noudattamasta velvollisuutta ottaa huomioon kuluttajan edut. Luotonantajat, luotonvälittäjät ja nimetyt edustajat eivät saisi etenkään suunnitella sellaisia palkitsemistapoja, jotka kannustaisivat niiden henkilöstöä tekemään tietyn määrän luottosopimuksia tai tietyntyyppisiä luottosopimuksia tai tarjoamaan kuluttajille erityisiä lisäpalveluja ottamatta erityisesti huomioon heidän etujaan ja tarpeitaan. Tässä yhteydessä jäsenvaltiot voivat katsoa tarpeelliseksi päättää, että tietty käytäntö, esimerkiksi maksuja keräävät sidoksissa olevat luotonvälittäjät, on kuluttajan etujen vastainen. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava täsmentää, että henkilöstön saamat palkkiot eivät saisi riippua kuluttajan kanssa tehdyn luottosopimuksen korosta tai tyypistä.
(36) Tässä direktiivissä annetaan yhdenmukaistetut säännöt siitä, minkälaista tietämystä ja pätevyyttä luotonantajien, luotonvälittäjien ja nimettyjen edustajien henkilöstöllä olisi oltava luottosopimusten kehittämisen, tarjoamisen ja myöntämisen sekä luotonvälityksen alalla. Tässä direktiivissä ei säädetä henkilön yhdessä jäsenvaltiossa hankkiman ammattipätevyyden tunnustamiseen välittömästi liittyvistä erityisjärjestelyistä, joita tarvitaan tietämystä ja pätevyyttä koskevien vaatimusten täyttämiseen toisessa jäsenvaltiossa. Ammattipätevyyden tunnustamisesta 7 päivänä syyskuuta 2005 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2005/36/EY(10)olisi siten jatkossakin sovellettava niihin tunnustamisen edellytyksiin ja korvaaviin toimenpiteisiin, joita vastaanottava jäsenvaltio voi vaatia henkilöltä, jonka pätevyyttä ei ole osoitettu sen lainkäyttöalueella.
(37) Saadakseen kuluttajat kiinnostumaan tietystä tuotteesta luotonantajat ja luotonvälittäjät käyttävät usein mainoksia, joissa mainostetaan monesti erityisehtoja. Sen vuoksi kuluttajia olisi suojattava sopimattomilta ja harhaanjohtavilta menettelyiltä, ja heillä olisi oltava mahdollisuus verrata mainoksia. Jotta kuluttajat voisivat verrata eri tarjouksia, tarvitaan erityisiä säännöksiä ▌luottosopimusten mainostamisesta sekä luettelo kuluttajille suunnattuihin mainoksiin ja markkinointiaineistoon sisällytettävistä tiedoista, jos tällaisessa mainonnassa täsmennetään korko tai luottokustannuksiin liittyviä lukuja. ▌Jäsenvaltioiden olisi kansallisessa lainsäädännössään edelleen voitava vapaasti asettaa tai pitää voimassa sellaista mainontaa koskevia tiedonantovaatimuksia, jossa ei ilmoiteta korkoa tai luoton kustannuksia koskevia lukuja. Kaikissa tällaisissa vaatimuksissa olisi otettava huomioon kiinteää asunto-omaisuutta koskevien luottosopimusten erityispiirteet. Olisi joka tapauksessa varmistettava sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11 päivänä toukokuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/29/EY(11)mukaisesti, että luottosopimuksia koskevassa mainonnassa ei annettaisi harhaanjohtavaa vaikutelmaa tuotteesta.
(38) Mainonnassa keskitytään usein erityisesti yhteen tai useampaan tuotteeseen, mutta kuluttajien olisi voitava tehdä päätöksensä täysin tietoisina erilaisista tarjolla olevista luottotuotteista. Yleisillä tiedoilla on tässä yhteydessä tärkeä tehtävä, sillä niiden perusteella kuluttajat voivat perehtyä ▌erilaisiin tuotteisiin ja palveluihin sekä niiden keskeisiin ominaisuuksiin. Sen vuoksi kuluttajilla olisi aina oltava mahdollisuus tutustua tarjolla olevia luottotuotteita koskeviin yleisiin tietoihin. Vaikka tätä vaatimusta ei voidakaan soveltaa muihin kuin sidoksissa oleviin luotonvälittäjiin, se ei kuitenkaan vähennä niiden velvollisuutta antaa kuluttajille ennen sopimuksen tekoa yksilöllisiä tietoja.
(39) Kuluttajien olisi saatava luottoja koskevia tietoja riippumatta siitä, ovatko he tekemisissä suoraan luotonantajan vai luotonvälittäjän kanssa, jotta varmistettaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset ja jotta kuluttajien päätökset perustuisivat tarjolla olevia luottotuotteita koskeviin yksityiskohtaisiin tietoihin eikä jakelukanavaan, jonka välityksellä kyseiset tuotteet ovat saatavilla.
(40) Lisäksi kuluttajien olisi saatava hyvissä ajoin ennen luottosopimuksen tekoa yksilölliset tiedot, jotta he voisivat verrata ja punnita eri luottotuotteiden ominaisuuksia. Komissio sitoutui tiedoista, jotka asuntolainojen tarjoajan on annettava kuluttajille ennen sopimuksen tekemistä, 1 päivänä maaliskuuta 2001 antamansa suosituksen 2001/193/EY(12) nojalla seuraamaan ennen asuntolainasopimuksen tekemistä annettavia tietoja koskevien vapaaehtoisten menettelysääntöjen noudattamista, jotka sisältävät ESIS-tietosivun, jossa esitetään valmisteltua luottosopimusta koskevat kuluttajaa varten yksilöllistetyt tiedot. ▌Komission keräämät todisteet ovat ▌osoittaneet olevan tarpeen tarkistaa ESIS-tietosivun sisältöä ja muotoa, jotta voidaan varmistaa, että tietosivu on selkeä ja ymmärrettävä ja sisältää kaikki tiedot, joita pidetään kuluttajien kannalta olennaisina. ESIS-tietosivun sisältöön ja ulkoasuun olisi tehtävä parannukset, jotka on todettu tarpeellisiksi kuluttajatutkimuksissa kaikissa jäsenvaltioissa. ESIS-tietosivun rakennetta, ▌erityisesti tietojen esittämisjärjestystä ▌, olisi tarkistettava, tekstistä olisi muokattava helppolukuisempi, eräät kohdat, kuten "nimelliskorko" ja "todellinen vuosikorko", olisi yhdistettävä ja tietosivulle olisi lisättävä uusia kohtia, kuten "muuttuvia seikkoja". ESIS-tietosivun osana kuluttajalle olisi esitettävä havainnollinen lyhennystaulukko, kun luotto on lykättyyn koronmaksuun perustuva luotto, jossa pääoman takaisinmaksua lykätään lainakauden alussa tai kun lainakorko on kiinteä koko luottosopimuksen voimassaoloajan. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava säätää, että tällainen ESIS-tietosivun sisältämä havainnollinen lyhennystaulukko ei ole pakollinen muita luottosopimuksia varten.
(41) Kuluttajatutkimuksissa on korostunut, että kuluttajille tarjotuissa tiedoissa käytetyn kielen helppous ja ymmärrettävyys on tärkeää. Tästä syystä ESIS-tietosivussa käytetyt termit eivät välttämättä ole samoja kuin tässä direktiivissä määritellyt oikeudelliset termit, mutta niillä on sama merkitys.
(42) Vaatimusten, jotka koskevat ESIS-tietosivun sisältämiä tietoja luottosopimuksesta, ei pitäisi rajoittaa unionin tai kansallisia vaatimuksia, jotka koskevat tietoja muista tuotteista tai palveluista, kuten henki- tai palovakuutuksesta tai sijoitustuotteista, joita tarjotaan luottosopimuksen yhteydessä ehtona kiinteää omaisuutta koskevan luottosopimuksen saamiselle tai kyseisen sopimuksen saamiseksi alempaa lainakorkoa vastaan. Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti pitää voimassa tai ottaa käyttöön kansallista lainsäädäntöä, jos yhdenmukaistettuja säännöksiä ei ole, esimerkiksi vaatimuksia, että sopimuksen tekoa edeltävässä vaiheessa on annettava tietoja kiskontakorkojen tasosta, tai että on annettava tietoja, jotka saattavat olla hyödyllisiä kuluttajien talousvalistuksen tai tuomioistuinten ulkopuolisten sovintoratkaisujen kannalta. Tällaiset lisätiedot olisi kuitenkin annettava erillisessä asiakirjassa, joka voidaan liittää ESIS-tietosivuun. Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää kansallisilla kielillään ESIS-tietosivulla erilaista sanastoa muuttamatta kuitenkaan sen sisältöä ja tietojen esittämisjärjestystä, jos tämä on tarpeen, jotta käytetty kieli olisi kuluttajalle helpommin ymmärrettävää.
(43) Sen varmistamiseksi, että ESIS antaa kuluttajalle kaikki tietoon perustuvan valinnan edellyttämät tiedot, luotonantajan olisi noudatettava tässä direktiivissä annettuja ohjeita ESIS-tietosivua täydentäessään. Jäsenvaltioiden olisi voitava selittää tai täsmentää ESIS-tietosivun täyttämistä koskevia ohjeita tässä direktiivissä annettujen ohjeiden perusteella. Jäsenvaltioiden olisi voitava esimerkiksi täsmentää "lainan korkotyypin" kuvaamiseksi annettavia tietoja, jotta otettaisiin huomioon kansallisten tuotteiden ja markkinoiden erityispiirteet. Tällaiset täsmennykset eivät kuitenkaan saisi olla tässä direktiivissä annettujen ohjeiden vastaisia eivätkä muuttaa ESIS-tietosivun mallin tekstiä, joka luotonantajan olisi toistettava sellaisenaan. Jäsenvaltioiden olisi voitava myös täsmentää luottosopimuksia koskevia muita varoituksia, jotka on mukautettu niiden kansallisiin markkinoihin ja käytäntöihin, jollei ESIS jo nimenomaan sisällä tällaisia varoituksia. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää, että ESIS-tietosivulla annetut tiedot sitovat luotonantajaa edellyttäen, että luotonantaja päättää myöntää luoton.
(44) Kuluttajan olisi saatava tiedot ESIS-tietosivulla viipymättä sen jälkeen, kun hän on antanut tarvittavat tiedot tarpeistaan, taloudellisesta tilanteestaan ja toiveistaan, ja hyvissä ajoin ennen kuin mahdollinen luottosopimus tai -tarjous sitoo häntä, jotta hän voi verrata ja punnita eri luottotuotteiden ominaisuuksia ja saada tarvittaessa neuvontaa kolmannelta osapuolelta. Erityisesti kun kuluttajalle tehdään sitova tarjous, sen mukana olisi oltava ESIS-tietosivu, paitsi jos kuluttaja on jo saanut sellaisen ja tarjouksen ehdot ovat kuluttajalle aiemmin annettujen tietojen mukaiset. Jäsenvaltioiden olisi voitava kuitenkin säätää ESIS-tietosivun toimittamisen pakolliseksi sekä ennen mahdollisen sitovan tarjouksen tekemistä että yhdessä sitovan tarjouksen kanssa, jos samat tiedot sisältävää ESIS-tietosivua ei ole aiemmin annettu. Vaikka ESIS-tietosivu olisi yksilöllistettävä ja siinä olisi otettava huomioon kuluttajan ilmaisemat toiveet, tällaisten yksilöllisten tietojen antaminen ESIS-tietosivulla ei merkitsisi velvoitetta antaa neuvoja. Luottosopimus pitäisi tehdä vain, jos kuluttajalla on sopimuksen tekotavasta riippumatta ollut riittävästi aikaa verrata tarjouksia, arvioida niiden vaikutuksia, saada tarvittaessa neuvontaa kolmannelta osapuolelta ja tehdä tietoihin perustuva päätös tarjouksen hyväksymisestä.
(45) Jos kuluttajalla on vakuudellinen luottosopimus kiinteän omaisuuden tai maan ostamista varten ja vakuuden kesto on pidempi kuin luottosopimuksen kesto ja jos kuluttaja voi päättää nostaa uudelleen jo takaisin maksamansa pääoman siinä tapauksessa, että hän allekirjoittaa uuden luottosopimuksen, kuluttajan olisi saatava ennen uuden luottosopimuksen allekirjoittamista uusi ESIS-tietosivu, jossa ilmoitetaan uusi todellinen vuosikorko ja joka perustuu uuden luottosopimuksen erityisiin ominaisuuksiin.
(46) Ainakin silloin kun peruuttamisoikeutta ei ole, luotonantajan tai tilanteen mukaan luotonvälittäjän taikka nimetyn edustajan olisi annettava kuluttajalle kopio luottosopimuksen luonnoksesta samalla, kun luotonantajaa sitova tarjous tehdään. Muissa tapauksissa kuluttajalle olisi annettava ainakin kopio luottosopimuksen luonnoksesta samalla, kun sitova tarjous tehdään.
(47) Jotta voidaan varmistaa paras mahdollinen avoimuus ja estää väärinkäytöt, jotka johtuvat mahdollisista eturistiriidoista kuluttajien käyttäessä luotonvälittäjien palveluja, luotonvälittäjät olisi velvoitettava antamaan tietyt tiedot ennen palvelujensa suorittamista. Niiden olisi muun muassa annettava tiedot henkilöllisyydestään sekä sidoksistaan luotonantajiin, esimerkiksi siitä, ottavatko ne huomioon monien vai ainoastaan joidenkin luotonantajien tuotteet. Tiedot mahdollisista luottosopimukseen liittyvistä palkkioista tai muista kannustimista, jotka luotonantaja tai kolmas osapuoli maksaa luotonvälittäjälle, olisi ilmaistava kuluttajille ennen luotonvälitystoimien suorittamista, ja kuluttajille olisi ilmoitettava tässä vaiheessa joko tällaisten maksujen suuruus, jos se on tiedossa, tai mainittava, että määrä ilmaistaan myöhemmin sopimuksen tekoa edeltävässä vaiheessa ESIS-tietosivulla ja että heillä on oikeus saada tietoja tällaisten maksujen tasosta tässä vaiheessa. Kuluttajille olisi myös ilmoitettava mahdollisista maksuista, jotka heidän on suoritettava luotonvälittäjille näiden palveluista. Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti ottaa käyttöön tai pitää voimassa säännöksiä, joilla kielletään kuluttajien suorittamat maksut joillekin tai kaikille luotonvälittäjäryhmille, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kilpailulainsäädännön soveltamista.
(48) Kuluttaja voi vielä tarvita lisäapua voidakseen päättää, mikä luottosopimus tarjottujen tuotteiden joukosta soveltuu parhaiten hänen tarpeisiinsa ja taloudelliseen tilanteeseensa. Luotonantajien ja tilanteen mukaan luotonvälittäjien olisi annettava tällaista apua sellaisten luottotuotteiden osalta, joita ne tarjoavat kuluttajalle, selittämällä asiaankuuluvat tiedot, mukaan luettuina erityisesti tarjottujen tuotteiden olennaiset ominaisuudet siten, että kuluttaja voi ymmärtää niiden mahdolliset vaikutukset taloudelliseen tilanteeseensa. Luotonantajien ja tapauksen mukaan luotonvälittäjien olisi mukautettava tällaisten selitysten antamistapaa sen mukaan ▌, millaisissa olosuhteissa luottoa tarjotaan ja millainen on kuluttajan avuntarve, sekä ottaen huomioon kuluttajan tietämyksen ja kokemuksen luotoista ja yksittäisten luottotuotteiden luonteen. Tällaiset selitykset eivät saisi itsessään muodostaa henkilökohtaista suositusta.
(49) Sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan edistämiseksi ja tasokkaan kuluttajansuojan varmistamiseksi unionin laajuisesti on tarpeen huolehtia todellista vuosikorkoa koskevien tietojen yhdenmukaisesta vertailukelpoisuudesta koko unionissa.
(50) Kuluttajalle aiheutuviin luoton kokonaiskustannuksiin olisi sisällyttävä kaikki kustannukset, jotka kuluttajan on maksettava luottosopimuksen yhteydessä ja jotka ovat luotonantajan tiedossa. Niihin olisi sen vuoksi sisällyttävä korko, palkkiot, verot, maksut luotonvälittäjille, omaisuuden arviointikustannukset kiinnitystä varten ja notaarikuluja lukuun ottamatta muut maksut, jotka ovat edellytyksenä luoton saamiselle, kuten henkivakuutus, tai edellytyksenä sen saamiselle markkinoiduin ehdoin, kuten palovakuutus. Tämän direktiivin säännökset lisätuotteista ja -palveluista (esimerkiksi pankkitilin avaamis- ja hoitokuluista) eivät saisi rajoittaa direktiivin 2005/29/EY ja kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista 5 päivänä huhtikuuta 1993 annetun neuvoston direktiivin 93/13/ETY(13)soveltamista. Kuluttajalle aiheutuvista luoton kokonaiskustannuksista olisi suljettava pois kustannukset, jotka kuluttaja maksaa kiinteän omaisuuden tai maa-alueen hankkimisen yhteydessä, kuten hankintaan liittyvät verot ja notaarikulut tai maan rekisteröintikulut. Luotonantajan todellista tietoa kustannuksista olisi arvioitava objektiivisesti ottaen huomioon huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimukset. Luotonantajan olisi oletettava tuntevan kuluttajalle joko itse tai kolmannen osapuolen puolesta tarjoamiensa lisäpalvelujen kustannukset, jollei niiden hinta määräydy kuluttajan erityisominaisuuksien tai -tilanteen perusteella.
(51) Jos käytetään arviotietoja, kuluttajille olisi ilmoitettava siitä samoin kuin siitä, että kyseisten tietojen oletetaan olevan edustavia tarkasteltavana olevaan sopimustyyppiin tai menettelyyn nähden. Todellisen vuosikoron laskemisessa käytetyillä lisäoletuksilla pyritään varmistamaan todellisen vuosikoron johdonmukainen laskentatapa ja koron vertailukelpoisuus. Lisäoletuksia tarvitaan erityisten luottosopimustyyppien osalta, esimerkiksi jos luoton määrä, kesto tai kustannukset ovat epävarmoja tai vaihtelevat sopimuksen täytäntöönpanotavan mukaan. Jos säännökset eivät yksin riitä todellisen vuosikoron laskemiseksi, luotonantajan olisi käytettävä liitteessä I esitettyjä lisäoletuksia. Olisi kuitenkin käytettävä vain sellaisia oletuksia, jotka ovat tarpeellisia ja merkityksellisiä tietyn luoton osalta, koska todellisen vuosikoron laskeminen riippuu yksittäisen luottosopimuksen ehdoista.
(52) Jotta varmistettaisiin todellisen vuosikoron laskemisen hyvä vertailukelpoisuus eri luotonantajien tarjousten välillä, laskelmassa käytettyjen päivämäärien välistä aikaa ei pitäisi ilmaista päivinä, jos ne voidaan ilmaista kokonaisina vuosina, kuukausina tai viikkoina. Tähän kuuluu, että jos todellisen vuosikoron laskentakaavassa käytetään tiettyjä aikavälejä, näitä välejä olisi käytettävä myös korkojen ja muiden kaavassa käytettyjen maksujen määritykseen. Sen vuoksi luotonantajien olisi käytettävä liitteessä I kuvattua aikavälien mittausmenetelmää maksujen määriä varten. Tätä voidaan kuitenkin soveltaa vain todellisen vuosikoron laskemiseen, eikä se vaikuta varsinaisiin maksuihin, jotka luotonantaja perii luottosopimuksen mukaisesti. Jos nämä luvut ovat erilaisia, on syytä selittää ne kuluttajalle, jottei häntä johdettaisi harhaan. Tämä merkitsee myös sitä, että todellinen vuosikorko on sama kuin luoton tosiasiallinen lainakorko, jos muita kuin koroksi luokiteltavia maksuja ei ole ja oletuksena on yhtäläinen laskentatapa.
(53) Koska todellinen vuosikorko voidaan mainontavaiheessa ilmoittaa ainoastaan esimerkin avulla, esimerkin olisi oltava edustava. Näin ollen esimerkistä olisi vaikkapa käytävä ilmi, mikä on tarjotun luottosopimuksen tavanomainen keskimääräinen kesto ja kokonaissumma. Edustavaa esimerkkiä määritettäessä olisi otettava huomioon myös tietyntyyppisten luottosopimusten yleisyys tietyillä markkinoilla. Kunkin luotonantajan voisi kannattaa käyttää edustavaa esimerkkiä, joka perustuu sen omaa tuotevalikoimaa edustavaan luoton määrään ja odotettavissa olevaan asiakaskuntaan, koska nämä voivat vaihdella merkittävästi luotonantajasta toiseen. ESIS-tietosivulla ilmaistun todellisen vuosikoron osalta olisi otettava huomioon kuluttajan toiveet ja tämän toimittamat tiedot, ja luotonantajan tai luotonvälittäjän olisi tehtävä selväksi, ovatko toimitetut tiedot valaisevia tai onko niissä otettu huomioon esitetyt toiveet ja tiedot. Edustavat esimerkit eivät kuitenkaan saisi olla ristiriidassa direktiivin 2005/29/EY vaatimusten kanssa. ESIS-tietosivulla on tärkeää myös tehdä tapauksen mukaan selväksi kuluttajalle, että todellinen vuosikorko perustuu oletuksiin ja saattaa muuttua, jotta kuluttaja voi ottaa tämän huomioon tuotteita vertaillessaan. Lisäksi on tärkeää ottaa todellisessa vuosikorossa huomioon kaikki luottosopimukseen perustuvat luoton nostot, maksettiinpa ne suoraan kuluttajalle tai kolmannelle osapuolelle kuluttajan puolesta.
(54) Jotta todellinen vuosikorko laskettaisiin yhdenmukaisesti erityyppisten luottosopimusten osalta, samankaltaisten luottosopimusmuotojen laskemiseksi käytettävien oletusten olisi oltava yleisesti yhdenmukaisia. Näin ollen oletukset, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/48/EY liitteessä I olevan II osan muuttamisesta todellisen vuosikoron laskemiseen liittyvien lisäoletusten osalta 14 päivänä marraskuuta 2011 annetussa komission direktiivissä 2011/90/EU(14), jolla muutetaan todellisen vuosikoron laskemiseen liittyviä oletuksia, olisi sisällytettävä mukaan. Vaikka kaikkia oletuksia ei välttämättä sovelletakaan nykyään tarjolla oleviin luottosopimuksiin, tuoteinnovointi tällä alalla on aktiivista, joten oletuksia tarvitaan. Lisäksi todellisen vuosikoron laskentaa varten määritettävän yleisimmän nostotavan olisi perustuttava kohtuullisiin odotuksiin, jotka liittyvät siihen nostotapaan, jota kuluttajat useimmin käyttävät asianomaisen luotonantajan tarjoaman tuotetyypin osalta. Olemassa olevien tuotteiden osalta odotusten olisi perustuttava edeltäviin 12 kuukauteen.
(55) On olennaisen tärkeää, että kuluttajan kyky ja edellytykset maksaa luotto takaisin arvioidaan ja todennetaan ennen luottosopimuksen tekemistä. Tässä luottokelpoisuuden arvioinnissa olisi otettava huomioon kaikki tarpeelliset ja merkitykselliset tekijät, jotka voivat vaikuttaa kuluttajan kykyyn maksaa luotto takaisin luottoaikana. Kuluttajan luotohoito- ja takaisinmaksukyvyn olisi erityisesti sisällettävä se, että otetaan huomioon tulevat maksut tai lisämaksut, joita tarvitaan negatiivisen kuoletuksen tai pääoman tai korkojen maksulykkäysten vuoksi, ja sitä olisi tarkasteltava muiden säännöllisten menojen, velkojen ja muiden rahallisten sitoumusten sekä tulojen, säästöjen ja varallisuuden perusteella. Kohtuulliset varaukset olisi tehtävä myös tulevia tapahtumia varten ehdotetun luottosopimuksen voimassaoloaikana, kuten tulojen väheneminen, kun luottoaika ulottuu eläkkeelle asti, tai tarvittaessa lainakoron nousu tai vaihtokurssin negatiivinen muutos. Vaikka kiinteän omaisuuden arvo on tärkeä tekijä määritettäessä sen luoton määrää, joka kuluttajalle voidaan myöntää vakuudellisen luottosopimuksen mukaisesti, luottokelpoisuuden arvioinnissa olisi kuitenkin keskityttävä kuluttajan kykyyn täyttää luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa. Näin ollen mahdollisuus, että kiinteän omaisuuden arvo voisi olla luoton määrää suurempi tai kasvaa tulevaisuudessa, ei saisi yleensä olla riittävä ehto kyseisen luoton myöntämiseksi. Jos luottosopimuksen tarkoituksena on kiinteän omaisuuden rakentaminen tai olemassa olevan kiinteän omaisuuden kunnostaminen, luotonantajan olisi kuitenkin voitava ottaa tämä mahdollisuus huomioon. Jäsenvaltioiden olisi voitava antaa lisäohjeita näistä tai muista perusteista ja menetelmistä, joilla kuluttajan luottokelpoisuutta arvioidaan, esimerkiksi asettamalla rajoituksia luototusasteelle tai lainan ja tulojen suhteelle, ja niitä olisi kannustettava panemaan täytäntöön finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän periaatteet kiinnitysluottojen moitteettomista myöntämiskäytännöistä.
(56) Erityissäännöksiä saatetaan tarvita sellaisia eri osatekijöitä varten, jotka voidaan ottaa huomioon luottokelpoisuuden arvioinnissa tietyntyyppisten luottosopimusten osalta. Jos esimerkiksi kiinteää omaisuutta koskevassa luottosopimuksessa todetaan nimenomaisesti, että kiinteää omaisuutta ei ole tarkoitus käyttää kuluttajan tai hänen perheenjäsenensä asuttamana talona, huoneistona tai muuna asuntona (sopimus vuokralle antamista varten), jäsenvaltioiden olisi voitava päättää ottaa huomioon tulevat vuokratulot arvioitaessa kuluttajan kykyä maksaa luotto takaisin. Niissä jäsenvaltioissa, joissa kansalliset säännökset eivät edellytä tällaista erittelyä, myös luotonantajat voivat päättää sisällyttää sopimukseen harkitun arvion tulevista korkotuloista. Kuluttajan luottokelpoisuuden arviointiin ei saisi kuulua se, että luotonantajalle siirtyy kuluttajan vastuu luottosopimuksesta johtuvien velvoitteiden mahdollisesta myöhemmästä noudattamatta jättämisestä.
(57) Luotonantajan luottopäätöksen olisi vastattava luottokelpoisuuden arvioinnin tulosta. Esimerkiksi luotonantajan mahdollisuus siirtää osa luottoriskistä kolmannelle osapuolelle ei saa johtaa siihen, että luotonantaja jättää luottokelpoisuuden arvioinnin huomiotta ja myöntää luottosopimuksen kuluttajalle, joka ei todennäköisesti pysty maksamaan luottoa takaisin. Jäsenvaltioiden olisi voitava saattaa tämän periaatteen osaksi kansallista lainsäädäntöään edellyttämällä, että toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat asiaankuuluvat toimet osana valvontatoimia ja valvovat, että luotonantajat noudattavat luottokelpoisuuden arviointimenettelyjä. Myönteiseen tulokseen johtavan luottokelpoisuuden arvioinnin ei kuitenkaan pitäisi velvoittaa luotonantajaa myöntämään luottoa.
(58) Finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän suositusten mukaisesti luottokelpoisuuden arvioinnin olisi perustuttava tietoihin kuluttajan taloudellisesta tilanteesta, hänen tulonsa ja menonsa mukaan lukien. Nämä tiedot voidaan saada eri lähteistä, muun muassa kuluttajalta, ja luotonantajan olisi todennettava tiedot asianmukaisesti ennen luoton myöntämistä. Kuluttajan olisi annettava tietoja luottokelpoisuuden arvioinnin helpottamiseksi, sillä niiden antamatta jättäminen johtaa todennäköisesti haetun luoton epäämiseen, ellei tietoja voi saada muualta. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että luotonantajat eivät voi irtisanoa luottosopimusta, vaikka olisivat todenneet sen allekirjoittamisen jälkeen, että luottokelpoisuuden arviointi oli suoritettu virheellisesti arviointihetkellä saatavilla olevien epätäydellisten tietojen vuoksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yksityisoikeudellisen sopimusoikeuden soveltamista. Tämän ei kuitenkaan pitäisi rajoittaa jäsenvaltioiden mahdollisuutta sallia luotonantajien irtisanoa luottosopimus, jos voidaan todeta, että kuluttaja on antanut tarkoituksellisesti puutteellisia tai virheellisiä tietoja luottokelpoisuuden arviointihetkellä tai jättänyt tahallisesti antamatta tietoja, jotka olisivat voineet johtaa kielteiseen arviointiin, tai jos tälle on olemassa muita unionin oikeuden nojalla päteviä syitä. Vaikka ei olisi asianmukaista soveltaa seuraamuksia kuluttajiin sen vuoksi, että nämä eivät kykene antamaan tiettyjä tietoja tai arvioita tai päättävät luotonhakuprosessin keskeyttämisestä, jäsenvaltioiden olisi pystyttävä säätämään seuraamuksista, jos kuluttajat tietoisesti antavat puutteellisia tai virheellisiä tietoja saadakseen myönteisen luottokelpoisuusarvioinnin, erityisesti jos täydelliset ja paikkansapitävät tiedot olisivat johtaneet kielteiseen luottokelpoisuusarviointiin eikä kuluttaja pysty myöhemmin täyttämään sopimusehtoja.
(59) Tietojen hakeminen luottotietokannasta on hyödyllinen osa luottokelpoisuuden arviointia. Eräät jäsenvaltiot edellyttävät, että luotonantajat arvioivat kuluttajien luottokelpoisuuden asiaankuuluvasta tietokannasta haettujen tietojen perusteella. Luotonantajien olisi myös voitava hakea luottotietokannasta tietoja koko luottoajan ainoastaan voidakseen havaita maksulaiminlyönnin riskin ja arvioidakseen sitä. Tällainen tietojen hakeminen luottotietokannasta olisi suojattava asianmukaisesti sen varmistamiseksi, että tietoja käytetään luottoriskin varhaiseen tunnistamiseen ja ratkaisemiseen kuluttajan edun vuoksi eikä kaupallisiin neuvotteluihin vaikuttavana seikkana. Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY(15) mukaan luotonantajien olisi ilmoitettava kuluttajille luottotietokantaan tehtävästä hausta ennen sen suorittamista ja kuluttajilla olisi oltava oikeus saada luottotietokannassa olevat itseään koskevat tiedot, jotta he voisivat tarvittaessa oikaista, poistaa tai suojata kyseisessä tietokannassa käsitellyt henkilötietonsa, jos ne ovat epätarkkoja tai jos niitä on käsitelty lainvastaisesti.
(60) Jotta estettäisiin kilpailun vääristyminen luotonantajien välillä, olisi varmistettava, että kaikki luotonantajat, ▌mukaan lukien luottolaitokset tai sellaiset muut luotonantajat kuin luottolaitokset, jotka tarjoavat kiinteää asunto-omaisuutta koskevia luottosopimuksia ▌, voivat syrjimättömin ehdoin päästä kaikkiin kuluttajia koskeviin julkisiin ja yksityisiin luottotietokantoihin. Sen vuoksi tällaisissa ehdoissa luotonantajilta ei saisi vaatia, että kyseessä on varsinainen luottolaitos. Tietokantaan pääsyyn olisi edelleen sovellettava ehtoja, kuten maksun perimistä pääsystä tai vaatimuksia tietojen toimittamisesta tietokantaan vastavuoroisuuden pohjalta. Kunkin jäsenvaltion olisi voitava vapaasti päättää, voivatko myös luotonvälittäjät päästä tällaisiin tietokantoihin sen lainkäyttöalueella.
(61) Jos luottohakemuksen hylkääminen perustuu tietokantahaulla saatuihin tietoihin tai tällaisten tietojen puutteeseen, luotonantajan olisi ilmoitettava tästä kuluttajalle ja mainittava käytetyn tietokannan nimi ja kaikki muut direktiivissä 95/46/EY edellytetyt tiedot, jotta kuluttaja voisi käyttää oikeuttaan saada tietokantaan tallennetut itseään koskevat henkilötiedot ja perustelluissa tapauksissa oikaista, poistaa tai suojata ne. Jos luottohakemuksen hylkääminen johtuu kielteisestä luottokelpoisuusarvioinnista, luotonantajan olisi ilmoitettava kuluttajalle hylkäämisestä viipymättä. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus päättää, vaativatko ne luotonantajia toimittamaan lisäselvityksiä hylkäämisen syistä. Luotonantajaa ei saisi kuitenkaan vaatia antamaan tällaisia tietoja, jos niiden antaminen on kielletty muussa unionin oikeudessa, esimerkiksi rahanpesua tai terrorismin rahoitusta koskevissa säännöksissä. Tällaisia tietoja ei saisi antaa, jos se olisi vastoin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tavoitteita, kuten rikosten torjuntaa, tutkintaa tai selvittämistä tai syytteeseenpanoa.
(62) Tässä direktiivissä käsitellään henkilötietojen käyttöä kuluttajan luottokelpoisuuden arvioinnin yhteydessä. Tällaisten arviointien yhteydessä suoritettavaan tietojenkäsittelyyn olisi sovellettava direktiiviä 95/46/EY, jotta varmistetaan henkilötietojen suoja. ▌
(63) Yksilöllisen suosituksen muodossa tapahtuva neuvojen antaminen on erillinen toiminto, johon saattaa liittyä mutta ei välttämättä liity muita luoton myöntämisen tai välittämisen näkökohtia. Sen vuoksi kuluttajille olisi ilmoitettava, tarjotaanko heille tai voidaanko heille tarjota neuvontapalveluja ja milloin niitä ei tarjota sekä mistä neuvontapalvelut koostuvat, jotta he ymmärtäisivät tarjottujen palvelujen luonteen. Koska kuluttajille ilmausten "neuvonta" ja "neuvoja" käytöllä on suuri merkitys, on asianmukaista, että jäsenvaltioiden olisi voitava kieltää niiden tai samantapaisten ilmausten käyttö, kun neuvontapalveluja tarjotaan kuluttajille. On myös asianmukaista varmistaa, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön suojatoimenpiteitä, jos neuvontaa kuvaillaan riippumattomaksi, jotta varmistetaan, että tarkasteltu tuotejoukko ja palkkiojärjestelyt vastaavat kuluttajan odotuksia tällaisen neuvonnan suhteen.
(64) Neuvontapalvelujen tarjoajien olisi noudatettava tiettyjä standardeja sen varmistamiseksi, että kuluttajille esitellään ▌tuotteita, jotka vastaavat heidän tarpeitaan ja tilanteitaan. Neuvontapalvelujen olisi perustuttava tasapuoliseen ja riittävän laajaan analyysiin tarjotuista tuotteista, jos neuvontapalveluja tarjoavat luotonantajat ja niihin sidoksissa olevat luotonvälittäjät, tai markkinoilla olevista tuotteista, jos neuvontapalveluja tarjoavat muut kuin luotonantajiin sidoksissa olevat luotonvälittäjät. Neuvontapalvelujen tarjoajien olisi voitava erikoistua tiettyihin kapean markkinasektorin tuotteisiin, kuten väliaikaisrahoitukseen, edellyttäen, että ne tarkastelevat erilaisten tuotteiden valikoimaa kyseisellä markkinasektorilla ja että niiden erikoistuminen tällaisiin kapean markkinasektorin tuotteisiin tehdään selväksi kuluttajalle. Luotonantajien ja luotonvälittäjien olisi joka tapauksessa ilmaistava kuluttajalle, antavatko ne neuvontaa vain omasta tuotevalikoimastaan vai laajasta markkinoilla olevasta valikoimasta sen varmistamiseksi, että kuluttaja ymmärtää, mihin suositus perustuu.
(65) Neuvontapalvelujen olisi perustuttava kuluttajan taloudellisesta tilanteesta, toivomuksista ja tavoitteista saatuun kunnolliseen käsitykseen, joka puolestaan perustuu tarpeellisiin ajantasaisiin tietoihin ja kohtuullisiin oletuksiin kuluttajan tilanteeseen luottosopimuksen voimassaoloaikana kohdistuvista riskeistä. Jäsenvaltioiden olisi voitava täsmentää, miten tietyn tuotteen soveltuvuus olisi arvioitava neuvontapalvelujen yhteydessä.
(66) Kuluttajan mahdollisuudella maksaa luotto takaisin ennen luottosopimuksen voimassaolon päättymistä voi olla suuri merkitys sisämarkkinoilla käytävän kilpailun ja EU:n kansalaisten vapaan liikkuvuuden edistämisessä; samoin sillä voidaan osaltaan lisätä joustavuutta luottosopimuksen voimassaolon aikana, mikä on tarpeen finanssimarkkinoiden vakauden edistämiseksi finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän suositusten mukaisesti. Kansallisissa periaatteissa ja edellytyksissä, jotka antavat kuluttajalle mahdollisuuden maksaa luotto ennenaikaisesti takaisin, sekä tällaista takaisinmaksua koskevissa ehdoissa on kuitenkin merkittäviä eroja. Vaikka kiinnitysluottojen rahoitusmekanismit ovat tunnustetusti moninaisia ja saatavilla oleva tuotevalikoima laaja, unionin tasolla tarvitaan kuitenkin tiettyjä luoton ennenaikaista takaisinmaksua koskevia standardeja sen varmistamiseksi, että kuluttajat voivat vapautua velvoitteistaan ennen luottosopimuksessa sovittua päivämäärää ja vertailla luottavaisesti tarjouksia löytääkseen tuotteet, jotka vastaavat parhaiten heidän tarpeitaan. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava joko lainsäädännön tai muiden keinojen, kuten sopimuslausekkeiden avulla, että kuluttajilla on oikeus ennenaikaiseen takaisinmaksuun. Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus määritellä tällaisen oikeuden käyttöehdot. Näihin ehtoihin voivat kuulua kyseisen oikeuden käytölle asetetut aikarajat, erilainen käsittely lainakorkotyypin mukaan ▌sekä niitä olosuhteita koskevat rajoitukset, joissa kyseistä oikeutta voidaan käyttää. Jos ennenaikainen takaisinmaksu tapahtuu jaksolla, jonka osalta on sovittu kiinteästä lainakorosta, kyseisen oikeuden käytön edellytykseksi voidaan asettaa, että kuluttajalla on jäsenvaltion määrittelemä oikeutettu syy käyttää sitä. Tällainen oikeutettu syy voi liittyä esimerkiksi avioeroon tai työttömyyteen. Jäsenvaltioiden asettamissa ehdoissa voidaan myös säätää, että luotonantajalla olisi oltava oikeus saada oikeudenmukainen ja objektiivisesti perusteltu korvaus mahdollisista kustannuksista, jotka liittyvät suoraan luoton ennenaikaiseen takaisinmaksuun. Jos jäsenvaltiot säätävät, että luotonantajalla on oikeus korvaukseen, tällaisen korvauksen olisi oltava oikeudenmukainen ja objektiivisesti perusteltu korvaus mahdollisista kustannuksista, jotka liittyvät suoraan luoton ennenaikaiseen takaisinmaksuun, korvauksia koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti. Korvaus ei saisi ylittää luotonantajalle aiheutuvaa taloudellista menetystä.
(67) On myös tärkeää huolehtia riittävästä avoimuudesta, jotta voidaan tehdä kuluttajille selväksi finanssimarkkinoiden vakauden säilyttämisen vuoksi tehtyjen sitoumusten luonne ja se, millaista joustavuutta luottosopimuksen voimassaoloaikana on olemassa. Kuluttajille olisi annettava myös lainakorkoa koskevat tiedot sekä sopimuskauden aikana että ennen sopimuksen tekoa. Jäsenvaltioiden olisi voitava pitää voimassa tai asettaa rajoituksia tai kieltoja, joiden mukaan luotonantaja ei saa muuttaa lainakorkoa yksipuolisesti. Jäsenvaltioiden olisi voitava myös säätää, että lainakoron muuttuessa kuluttajalla on oikeus saada päivitetty lyhennystaulukko.
(68) Vaikka luotonvälittäjillä on keskeinen merkitys unionissa kiinteää asunto-omaisuutta koskevassa luotonjakelussa, niiden liiketoiminnan harjoittamista ja valvontaa koskevissa kansallisissa säännöksissä on yhä merkittäviä eroja, jotka luovat esteitä luotonvälittäjien toiminnan aloittamiselle ja harjoittamiselle sisämarkkinoilla. Se, että luotonvälittäjät eivät voi toimia vapaasti koko unionissa, on esteenä kiinteää asunto-omaisuutta koskevien luottosopimusten sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle. Vaikka luotonvälitykseen osallistuu tunnetusti monentyyppisiä toimijoita, unionin tasolla tarvitaan kuitenkin tiettyjä standardeja varmistamaan korkeatasoinen ammattimaisuus ja palvelu.
(69) Luotonvälittäjien olisi käytävä läpi niiden kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen suorittamahyväksyntämenettelyennen kuin ne voivat harjoittaa toimintaansa, ja niitä olisi valvottava jatkuvasti sen varmistamiseksi, että ne täyttävät tiukat ainakin pätevyyteen, hyvään maineeseen ja ammatilliseen vastuuvakuutukseen liittyvät ammatilliset vaatimukset. ▌Tällaisia vaatimuksia olisi sovellettava ainakin laitoksen tasolla. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin täsmentää, sovelletaanko hyväksyntävaatimuksia luotonvälittäjän yksittäisiin työntekijöihin. Kotijäsenvaltio voi asettaa välittäjän hyväksymiselle lisävaatimuksia, kuten sen, että luotonvälittäjien sidosryhmät ovat hyvämaineisia tai että sidoksissa oleva luotonvälittäjä voi olla sidoksissa vain yhteen luotonantajaan, jos tällaiset vaatimukset ovat oikeasuhteisia ja noudattavat muuta unionin oikeutta. Asiaankuuluvat tiedot hyväksytyistä luotonvälittäjistä olisi merkittävä myös julkiseen rekisteriin. Luotonantajaan sidoksissa olevilla välittäjillä, jotka toimivat vain yhden luotonantajan kanssa ja ovat sille täysin ja ehdoitta vastuussa, olisi oltava mahdollisuus tulla toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiksi sen luotonantajan välityksellä, jonka puolesta ne toimivat. Jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus asettaa tai pitää voimassa rajoituksia tiettyjen luotonvälittäjien oikeudellisen muodon osalta ja päättää, voivatko nämä toimia yksinomaan oikeushenkilöinä vai luonnollisina henkilöinä. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti päättää, merkitäänkö kaikki luotonvälittäjät yhteen rekisteriin, vai onko pidettävä eri rekistereitä sen mukaan, onko välittäjä sidoksissa luotonantajaan vai toimiiko välittäjä itsenäisenä luotonvälittäjänä. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava vapaasti asettaa tai pitää voimassa rajoituksia, jotka koskevat yhteen tai useampaan luotonantajaan sidoksissa olevien luotonvälittäjien mahdollisuutta veloittaa kuluttajaa.
(70) Joissakin jäsenvaltioissa luotonvälittäjät voivat päättää käyttää nimettyjen edustajien palveluja, jolloin nämä harjoittavat toimintaa niiden puolesta. Jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa tässä direktiivissä säädettyä erityisjärjestelyä nimettyjen edustajien osalta. Jäsenvaltioiden olisi voitava myös olla ottamatta käyttöön tällaista järjestelyä tai sallia muiden yhteisöjen harjoittaa nimettyjen edustajien toimintaan verrattavaa toimintaa edellyttäen, että näihin yhteisöihin sovelletaan samaa järjestelyä kuin luotonvälittäjiinkin. Tässä direktiivissä säädetyt nimettyjä edustajia koskevat säännöt eivät velvoita jäsenvaltioita sallimaan nimettyjen edustajien toimia lainkäyttöalueellaan, paitsi jos tällaiset nimetyt edustajat katsotaan luotonvälittäjiksi tämän direktiivin mukaisesti.
(71) Oikeushenkilönä toimiva luotonvälittäjä olisi hyväksyttävä siinä jäsenvaltiossa, jossa sillä on sääntömääräinen kotipaikka, jotta varmistetaan, että toimivaltaiset viranomaiset valvovat tehokkaasti luotonvälittäjiä. Sellainen luotonvälittäjä, joka ei ole oikeushenkilö, olisi hyväksyttävä siinä jäsenvaltiossa, jossa sillä on päätoimipaikka. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi vaadittava, että luotonvälittäjän päätoimipaikka sijaitsee aina sen kotijäsenvaltiossa ja että se tosiasiassa toimii siellä.
(72) Hyväksyntävaatimusten ansiosta luotonvälittäjien olisi voitava harjoittaa toimintaansa muissa jäsenvaltioissa sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella edellyttäen, että toimivaltaisten viranomaisten välillä on noudatettu asianmukaista ilmoitusmenettelyä. Myös sellaisissa tapauksissa, joissa jäsenvaltiot päättävät hyväksyä luotonvälittäjän henkilöstön jokaisen jäsenen, suunniteltua palvelujen tarjontaa koskeva ilmoitus olisi tehtävä luotonvälittäjästä eikä yksittäisistä työntekijöistä. Vaikka tässä direktiivissä säädetäänkin kehyksestä, jota noudattaen kaikki hyväksytyt luotonvälittäjät, mukaan lukien vain yhteen luotonantajaan sidoksissa olevat välittäjät, voivat harjoittaa toimintaansa kaikkialla unionissa, siinä ei säädetä tällaisesta kehyksestä nimettyjen edustajien osalta. Nimettyjen edustajien, jotka haluavat harjoittaa toimintaa toisessa jäsenvaltiossa, olisikin täytettävä tässä direktiivissä säädetyt luotonvälittäjien hyväksyntävaatimukset.
(73) Eräissä jäsenvaltioissa luotonvälittäjät voivat harjoittaa toimintaansa luottolaitosten sekä muiden luotonantajien kuin luottolaitosten tarjoamien sopimusten osalta. Periaatteessa hyväksyttyjen luotonvälittäjien olisi voitava harjoittaa toimintaansa kaikkialla unionissa. Kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen myöntämä hyväksyntä ei kuitenkaan saisi oikeuttaa luotonvälittäjiä tarjoamaan palvelujaan muiden luotonantajien kuin luottolaitosten tarjoamien luottosopimusten osalta kuluttajille sellaisessa jäsenvaltiossa, jossa muut luotonantajat kuin luottolaitokset eivät saa harjoittaa toimintaa.
(74) Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää siitä, että luotonvälitystä vain satunnaisesti ammattinsa puitteissa harjoittaviin henkilöihin, kuten asianajajiin tai notaareihin, ei sovelleta tässä direktiivissä säädettyä hyväksyntämenettelyä edellyttäen, että tällainen ammatin harjoittaminen on säänneltyä eikä luotonvälitystoiminnan satunnaista harjoittamista ole asiaan liittyvillä säännöillä kielletty. Tällaisen poikkeamisen tässä direktiivissä säädetystä hyväksyntämenettelystä olisi kuitenkin merkittävä sitä, että kyseiset henkilöt eivät voi hyödyntää tässä direktiivissä säädettyä passijärjestelyä. Tässä direktiivissä tarkoitetuiksi luotonvälittäjiksi ei olisi katsottava sellaisia henkilöitä, jotka satunnaisesti ammattinsa puitteissa vain tutustuttavat kuluttajan luotonantajaan tai -välittäjään taikka suosittelevat tätä hänelle esimerkiksi kertomalla kuluttajalle jonkin tietyn luotonantajan tai -välittäjän tai tämän jonkin tuotetyypin olemassaolosta sen enempää mainostamatta tai osallistumatta luottosopimuksen esittelyyn, tarjoamiseen, valmisteluun tai tekemiseen. Myöskään luotonottajia, jotka ainoastaan siirtävät luottosopimuksen kuluttajalle sijaantuloprosessin kautta harjoittamatta mitään muunlaista luotonvälitystä, ei olisi katsottava tässä direktiivissä tarkoitetuiksi luotonvälittäjiksi.
(75) Jotta varmistettaisiin luotonantajien tasapuoliset toimintaedellytykset ja edistettäisiin rahoitusvakautta, jäsenvaltioiden olisi varmistettava ennen pidemmälle menevää yhdenmukaistamista, että on otettu käyttöön asianmukaiset toimenpiteet sellaisten muiden luotonantajien kuin luottolaitosten hyväksyntää ja valvontaa varten, jotka tarjoavat kiinteää asunto-omaisuutta koskevia luottosopimuksia. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei olisi vahvistettava yksityiskohtaisia ehtoja sellaisten luotonantajien hyväksyntää tai valvontaa varten, jotka tarjoavat mainitunlaisia luottosopimuksia eivätkä ole luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 575/2013(16) määriteltyjä luottolaitoksia. Nykyisin tällaisia laitoksia toimii unionissa suhteellisen vähän, niiden markkinaosuus on pieni ja niitä toimii vain muutamassa jäsenvaltiossa, etenkin finanssikriisistä lähtien. Tästä syystä tässä direktiivissä ei olisi myöskään säädettävä tällaisia laitoksia koskevasta "passista".
(76) Jäsenvaltioiden olisi säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja varmistettava näiden seuraamusten täytäntöönpano. Vaikka seuraamusten valinta on jäsenvaltioiden harkinnassa, olisi säädettyjen seuraamusten oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
(77) Kuluttajilla olisi oltava mahdollisuus käyttää tuomioistuimen ulkopuolisia valitus- ja oikeussuojamenettelyjä sellaisten riitojen ratkaisemiseksi, joita syntyy tässä direktiivissä vahvistettujen oikeuksien ja velvollisuuksien johdosta luotonantajien ja kuluttajien välillä sekä luotonvälittäjien ja kuluttajien välillä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että osallistuminen tällaisiin vaihtoehtoisiin riidanratkaisumenettelyihin ei ole luotonantajille ja -välittäjille valinnaista. Jäsenvaltioiden olisi vaadittava ja kannustettava tuomioistuimen ulkopuolisten valitusten ratkaisusta ja oikeussuojan toteutumisesta vastaavia elimiä tekemään yhteistyötä sen varmistamiseksi, että vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt toimivat moitteettomasti rajatylittävässä toiminnassa. Jäsenvaltioiden tuomioistuimen ulkopuolisia valitus- ja oikeussuojaelimiä olisi kannustettava osallistumaan FIN-NETiin, joka on kuluttajien ja rahoituspalvelujen tarjoajien välisten riitojen käsittelystä vastaavien tuomioistuimen ulkopuolisten kansallisten elinten rahoituspalvelualan riitojenratkaisuverkosto.
(78) Jotta voitaisiin varmistaa jatkuva yhdenmukaistaminen ja ottaa huomioon luottosopimusten markkinoiden, luottotuotteiden tai taloudellisen tilanteen kehittyminen sekä täsmentää lisää eräitä tähän direktiiviin sisältyviä vaatimuksia, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti ESIS-tietosivun vakiosanamuotojen tai täyttöohjeiden muuttamiseksi ja sellaisten huomautusten muuttamiseksi tai oletusten päivittämiseksi, joita käytetään todellisen vuosikoron laskennassa. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.
▌
(79) Jotta luotonvälittäjien olisi helpompi tarjota palvelujaan yli rajojen, toimivaltaisten viranomaisten, jotka vastaavat luotonvälittäjien hyväksynnästä, olisi toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä, tietojenvaihtoa ja riitojenratkaisua ajatellen oltava Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomaisen) (EPV) yhteydessä toimivia viranomaisia, joista säädetään Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta 24 päivänä marraskuuta 2010 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1093/2010(17), tai muita kansallisia viranomaisia edellyttäen, että ne toimivat yhteistyössä EPV:n yhteydessä toimivien viranomaisten kanssa suorittaessaan tämän direktiivin mukaisia tehtäviään.
(80) Jäsenvaltioiden olisi nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, joiden tehtävänä on huolehtia tämän direktiivin täytäntöönpanosta, ja varmistettava, että näille viranomaisille annetaan kaikki niiden tehtävien hoitamiseen tarvittavat tutkintaa ja täytäntöönpanoa koskevat valtuudet ja riittävät resurssit. Toimivaltaiset viranomaiset voisivat toimia tämän direktiivin tiettyihin osiin nähden hakemalla oikeudellista päätöstä toimivaltaiselta tuomioistuimelta, tarvittaessa myös hakemalla muutosta. Tämän ansiosta jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus jättää näiden säännösten täytäntöönpanosta vastaaminen edellä mainittujen elinten ja tuomioistuinten tehtäväksi varsinkin, jos tämän direktiivin säännökset on saatettu osaksi yksityisoikeutta. Jäsenvaltioiden olisi voitava nimetä eri toimivaltaisia viranomaisia vastaamaan tässä direktiivissä säädettyjen moninaisten velvoitteiden täytäntöönpanosta. Jäsenvaltiot voisivat joidenkin säännösten osalta esimerkiksi nimetä kuluttajansuojan täytäntöönpanosta vastaavia toimivaltaisia viranomaisia, toisten säännösten osalta ne voisivat päättää nimetä vakavaraisuutta valvovia viranomaisia. Mahdollisuus nimetä erilaisia toimivaltaisia viranomaisia ei saisi vaikuttaa velvoitteisiin jatkaa tämän direktiivin mukaista toimivaltaisten viranomaisten välistä jatkuvaa valvontaa ja yhteistyötä.
(81) Tämän direktiivin toimivuutta on tarkasteltava uudelleen, kuten myös edistymistä sellaisten sisämarkkinoiden toteutumisessa, joilla kiinteää asunto-omaisuutta koskevien luottosopimusten kuluttajansuoja on korkealla tasolla. Sen vuoksi komission olisi tarkasteltava tätä direktiiviä uudelleen viiden vuoden kuluttua määräajasta, johon mennessä se on saatettava osaksi kansallisia lainsäädäntöjä. Uudelleentarkastelussa olisi muun muassa arvioitava tämän direktiivin noudattamista ja vaikutusta, tutkittava, onko direktiivin soveltamisala yhä asianmukainen, analysoitava muiden luotonantajien kuin luottolaitosten luottosopimusten tarjoamista, arvioitava lisätoimien tarvetta, kuten muille luotonantajille kuin luottolaitoksille tarkoitetun passin käyttöönottoa, ja tutkittava, onko tarpeen säätää uusista oikeuksista ja velvollisuuksista, jotka koskisivat luottosopimuksen tekemisen jälkeistä vaihetta.
(82) Pelkästään jäsenvaltioiden toimet johtavat todennäköisesti erilaisiin sääntöihin, jotka voivat heikentää sisämarkkinoiden toimintaa tai luoda sille uusia esteitä. Tämän direktiivin tavoitetta eli tehokkaita, kilpailuun perustuvia sisämarkkinoita ja samalla varmistaa kuluttajansuojan korkea taso, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin kiinteää asunto-omaisuutta koskevien luottosopimusten alalla, vaan ne voidaan suunnitellun toiminnan tehokkuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.
(83) Jäsenvaltiot voivat päättää, että eräät tässä direktiivissä tarkoitetut näkökohdat, esimerkiksi kuluttajan luottokelpoisuuden arviointi, saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä toiminnan vakautta koskevalla lainsäädännöllä, kun taas toiset, esimerkiksi vastuulliseen luotonottajaan liittyvät velvoitteet, saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä petostentorjuntaa, yksityisoikeutta tai rikosoikeutta käsittelevällä lainsäädännöllä.
(84) Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman(18) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.
(85) Euroopan tietosuojavaltuutettu on antanut 25 päivänä heinäkuuta 2011 lausunnon(19) yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001(20) 28 artiklan 2 kohdan perusteella,
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 luku
Kohde, soveltamisala, määritelmät ja toimivaltaiset viranomaiset
1 artikla
Kohde
Tässä direktiivissä vahvistettavalla yleisellä kehyksellä säännellään tiettyjä näkökohtia jäsenvaltioiden laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä, jotka koskevat kuluttajille tarkoitettuja luottosopimuksia, joiden vakuutena on kiinnitys kiinteään omaisuuteen tai jotka muutoin koskevat kiinteää asunto-omaisuutta; sääntely kattaa myös velvoitteen suorittaa luottokelpoisuuden arviointi ennen luoton myöntämistä, mikä luo perustan tehokkaiden myöntämisstandardien kehittämiselle jäsenvaltioissa kiinteää asunto-omaisuutta koskevia luottoja varten, samoin kuin tietyt vakavaraisuus- ja valvontavaatimukset, jotka liittyvät muun muassa luotonvälittäjien, nimettyjen edustajien ja muiden luotonantajien kuin luottolaitosten sijoittautumiseen ja valvontaan.
2 artikla
Yhdenmukaistamisen taso
1. Tällä direktiivillä ei estetä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön tiukempia säännöksiä kuluttajien suojelemiseksi edellyttäen, että kyseiset säännökset ovat niille unionin oikeuden mukaan kuuluvien velvoitteiden mukaisia.
2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot eivät voi kansallisessa lainsäädännössään pitää voimassa tai ottaa käyttöön säännöksiä, jotka poikkeavat siitä, mitä 14 artiklan 2 kohdassa ja liitteessä II olevassa A osassa säädetään vakiomuotoisten tietojen antamisesta ennen sopimuksen tekoa eurooppalaisen standardoidun tietosivun, jäljempänä 'ESIS-tietosivu', avulla, sekä siitä, mitä 17 artiklan 1–5, 7 ja 8 kohdassa sekä liitteessä I säädetään todellisen vuosikoron laskentaa koskevasta yhteisestä johdonmukaisesta unionin standardista.
3 artikla
Soveltamisala
1. Tätä direktiiviä sovelletaan ▌
a) luottosopimuksiin, joiden vakuutena on kiinnitys kiinteään omaisuuteen tai jäsenvaltiossa yleisesti käytetty muu vastaava vakuus, joka kohdistuu kiinteään asunto-omaisuuteen tai kiinteään asunto-omaisuuteen liittyvään oikeuteen; ja
b) luottosopimuksiin, joiden tarkoituksena on maa-alueen tai olemassa olevan tai suunnitellun ▌rakennuksen omistusoikeuden hankkiminen tai säilyttäminen.
▌
2. Tätä direktiiviä ei sovelleta
a) käänteisiin asuntolainasopimuksiin, joissa luotonantaja
i) maksaa kertasumman, toistuvia maksuja tai muita luottosopimuksiin perustuvia suorituksia vastineena varoille, jotka saadaan kiinteän asunto-omaisuuden tai siihen liittyvän oikeuden tulevasta myynnistä; ja
ii) ei vaadi luoton takaisinmaksua ennen kuin kuluttajan elämässä tapahtuu yksi tai useampi jäsenvaltioiden määrittelemistä asioista, ellei kuluttaja riko sopimukseen perustuvia velvoitteitaan siten, että se oikeuttaa luotonantajan irtisanomaan luottosopimuksen;
b) luottosopimuksiin, joilla työnantaja myöntää työntekijöilleen luottoa sivutoimisesti, jos luottosopimusta tarjotaan korotta tai todellisella vuosikorolla, joka alittaa markkinoilla vallitsevan korkotason ja jota ei yleisesti tarjota yleisölle;
c) luottosopimuksiin, joissa luotto myönnetään korotta ja ilman muita maksuja kuin niitä, jotka kattavat luoton vakuuksista aiheutuvat suorat kulut;
d) luottosopimuksiin, jotka myönnetään tilinylitysmahdollisuutena ja joiden mukaan luotto on maksettava takaisin kuukauden kuluessa;
e) luottosopimuksiin, jotka ovat seuraus tuomioistuimessa tai muun viranomaisen luona tehdystä sovintoratkaisusta;
f) luottosopimuksiin, jotka liittyvät maksuttomaan olemassa olevan velan maksamisen lykkäämiseen ja jotka eivät kuulu 1 kohdan a alakohdan soveltamisalaan.
3. Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta
a) 11 ja 14 artiklaa sekä liitettä II sellaisiin kuluttajille tarkoitettuihin luottosopimuksiin, joiden vakuutena on kiinnitys kiinteään omaisuuteen tai jäsenvaltiossa yleisesti käytetty muu vastaava vakuus, joka kohdistuu kiinteään asunto-omaisuuteen taikka kiinteään asunto-omaisuuteen liittyvään oikeuteen, ja joilla ei ole tarkoituksena hankkia tai säilyttää kiinteään asunto-omaisuuteen liittyvää oikeutta, edellyttäen, että jäsenvaltiot soveltavat tällaisiin luottosopimuksiin direktiivin 2008/48/EY 4 ja 5 artiklaa sekä liitteitä II ja III;
b) tätä direktiiviä sellaisiin luottosopimuksiin, jotka koskevat kiinteää omaisuutta ja joissa määrätään, että omaisuutta ei saa minään ajankohtana käyttää kuluttajan tai hänen perheenjäsenensä asuttamana talona, huoneistona tai muuna asuntona, vaan talo, huoneisto tai muu asunto asutetaan vuokrasopimuksen perusteella;
c) tätä direktiiviä sellaisiin luottosopimuksiin, jotka koskevat luottoja, joita jonkin säännöksen nojalla myönnetään rajatulle yleisölle yleishyödyllisessä tarkoituksessa korotta tai markkinoilla vallitsevaa lainakorkoa alemmalla korolla taikka muilla ehdoin, jotka ovat kuluttajalle markkinoilla vallitsevia ehtoja edullisemmat, ja enintään markkinoilla vallitsevaa lainakorkoa vastaavalla korolla;
d) tätä direktiiviä tilapäisluottoihin;
e) tätä direktiiviä luottosopimuksiin, joissa luotonantaja on direktiivin 2008/48/EY 2 artiklan 5 kohdan soveltamisalaan kuuluva organisaatio.
4. Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, on varmistettava asianmukaisen kehyksen soveltaminen kansallisella tasolla tämäntyyppiseen luottoon.
5. Jäsenvaltioiden, jotka käyttävät 3 kohdan c tai e alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, on varmistettava riittävillä vaihtoehtoisilla järjestelyillä se, että kuluttajat saavat oikea-aikaista tietoa kyseessä olevien luottosopimusten pääominaisuuksista, riskeistä ja kustannuksista ennen sopimuksen tekoa, ja se, että tällaisten luottosopimusten mainostaminen on asiallista ja selkeää ja että se ei ole harhaanjohtavaa.
4 artikla
Määritelmät
Tässä direktiivissä tarkoitetaan
1) 'kuluttajalla' direktiivin 2008/48/EY 3 artiklan a alakohdassa määriteltyä kuluttajaa;
2) 'luotonantajalla' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka elinkeino-, liike- tai ammattitoiminnassaan myöntää tai lupaa myöntää 3 artiklan soveltamisalaan kuuluvia luottoja;
3) 'luottosopimuksella' sopimusta, jonka mukaan luotonantaja ▌myöntää tai lupaa myöntää kuluttajalle 3 artiklan soveltamisalaan kuuluvan luoton maksun lykkäyksen, lainan tai muun vastaavan taloudellisen järjestelyn muodossa;
4) 'lisäpalvelulla' kuluttajalle yhdessä luottosopimuksen kanssa ▌tarjottua ▌palvelua;
5) 'luotonvälittäjällä' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ei toimi luotonantajana tai notaarina ja joka ei suoraan tai välillisesti pelkästään tutustuta kuluttajaa luotonantajaan tai luotonvälittäjään ja joka elinkeino-, liike- tai ammattitoiminnassaan rahallista tai muuna taloudellisena etuna sovittua korvausta vastaan
a) esittelee tai tarjoaa kuluttajille ▌luottosopimuksia;
b) avustaa kuluttajia tekemällä ▌luottosopimusten suhteen muita kuin a alakohdassa tarkoitettuja valmisteluja tai muita sopimuksen tekoa edeltäviä hallinnointitoimia; tai
c) tekee ▌luottosopimuksia kuluttajien kanssa luotonantajan puolesta;
6) 'ryhmällä' ryhmää luotonantajia, jotka on konsolidoitava tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/34/EU(21) määriteltyjen konsernittilinpäätösten laatimiseksi;
7) 'sidoksissa olevalla luotonvälittäjällä' luotonvälittäjää, joka toimii
a) ainoastaan yhden luotonantajan lukuun;
b) ainoastaan yhden ryhmän lukuun; tai
c) useiden sellaisten luotonantajien tai ryhmien lukuun, jotka eivät edusta markkinoiden enemmistöä;
8) 'nimetyllä edustajalla' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka harjoittaa 5 alakohdassa tarkoitettua toimintaa ja toimii ainoastaan yhden luotonvälittäjän lukuun ja sen täydellä ja ehdottomalla vastuulla;
10) 'muulla luotonantajalla kuin luottolaitoksella' luotonantajaa, joka ei ole luottolaitos;
11) 'henkilöstöllä'
a) luotonantajan tai luotonvälittäjän lukuun työskenteleviä luonnollisia henkilöitä, jotka harjoittavat välittömästi tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa tai joilla on yhteyksiä kuluttajiin harjoitettaessa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa;
b) nimetyn edustajan lukuun työskenteleviä luonnollisia henkilöitä, joilla on yhteyksiä kuluttajiin harjoitettaessa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa toimintaa;
c) luonnollisia henkilöitä, joiden välittömän johdon tai valvonnan alaisena a ja b alakohdassa tarkoitetut luonnolliset henkilöt ovat;
13) 'kuluttajalle aiheutuvilla luoton kokonaiskustannuksilla' direktiivin 2008/48/EY 3 artiklan g alakohdassa määriteltyjä kuluttajalle aiheutuvia luoton kokonaiskustannuksia, omaisuuden arviointikustannukset mukaan lukien, jos luoton saaminen edellyttää tällaista arviointia, pois lukien kuitenkin kiinteän omaisuuden omistusoikeuden siirrosta maksettavat rekisteröintimaksut. Näihin kustannuksiin eivät kuulu mahdolliset maksut, jotka kuluttajan on suoritettava, jos hän ei täytä luottosopimuksen mukaisia velvoitteita;
15) 'todellisella vuosikorolla' kuluttajalle aiheutuvia luoton kokonaiskustannuksia ilmaistuna luoton kokonaismäärälle laskettuna vuosikorkona, johon soveltuvissa tapauksissa sisältyy 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut kustannukset ja joka on luotonantajan ja kuluttajan sopimien tulevien tai nykyisten sitoumusten (luoton nostojen, takaisinmaksujen ja luotosta perittävien maksujen) nykyarvon vastine vuositasolla;
a) jos luotonantaja tai luotonvälittäjä on luonnollinen henkilö, jäsenvaltiota, jossa hänen päätoimipaikkansa sijaitsee ▌;
b) jos luotonantaja tai luotonvälittäjä on oikeushenkilö, jäsenvaltiota, jossa sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee, tai, jos sillä ei kansallisen lainsäädäntönsä mukaan ole sääntömääräistä kotipaikkaa, jäsenvaltiota, jossa sen päätoimipaikka sijaitsee;
20) 'vastaanottavalla jäsenvaltiolla' muuta jäsenvaltiota kuin kotijäsenvaltiota, jossa luotonantajalla tai luotonvälittäjällä on sivuliike tai jossa se tarjoaa palveluja;
21) 'neuvontapalveluilla' kuluttajalle luottosopimukseen liittyvää päätöksentekoa koskevien henkilökohtaisten suositusten antamista, jos suositusten antaminen ei ole osa luotonmyöntöprosessia eikä osa 5 kohdassa tarkoitettua toimintaa;
22) 'toimivaltaisella viranomaisella' jäsenvaltion 5 artiklan mukaisesti toimivaltaiseksi nimeämää viranomaista;
23) 'tilapäisluotolla' luottosopimusta, jossa luoton takaisinmaksuaikaa ei ole määrätty tai jonka mukainen luotto on maksettava takaisin 12 kuukauden kuluessa ja jota kuluttaja käyttää väliaikaisena rahoitusratkaisuna ollessaan siirtymässä toiseen kiinteää omaisuutta koskevaan rahoitusjärjestelyyn;
24) 'ehdollisella velalla tai takauksella' luottosopimusta, jolla taataan toinen erillinen mutta asiaan liittyvä liiketoimi ja jossa pääoma, jonka vakuutena on kiinteä omaisuus, nostetaan vasta, jos sopimuksen mukainen yksi tai useampi tapahtuma toteutuu;
25) 'jaetun omistusosuuden -luottosopimuksella' luottosopimusta, jossa takaisin maksettava pääoma perustuu sopimuksella määrättyyn prosenttiosuuteen kiinteän omaisuuden arvosta pääoman takaisinmaksun tai takaisinmaksujen hetkellä;
26) 'kytkykaupalla' luottosopimuksen tarjoamista tai myyntiä samassa paketissa muiden erillisten finanssituotteiden tai -palvelujen kanssa siten, että kuluttajan ei ole mahdollista tehdä luottosopimusta erillisenä;
27) 'yhdistetyllä tarjouksella' luottosopimuksen tarjoamista tai myyntiä samassa paketissa muiden erillisten finanssituotteiden tai -palvelujen kanssa siten, että luottosopimusta tarjotaan kuluttajalle myös erikseen mutta ei välttämättä samoin ehdoin kuin silloin, kun sitä tarjotaan yhdistettynä lisäpalveluihin;
28) 'valuuttalainalla' luottosopimusta, jossa luotto on
a) muussa valuutassa kuin siinä, jossa kuluttaja saa tulonsa tai jossa hänellä on varoja, joista luotto maksetaan takaisin; tai
b) muun kuin kuluttajan asuinjäsenvaltion valuutassa.
5 artikla
Toimivaltaiset viranomaiset
1. Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltaiset kansalliset viranomaiset, joiden tehtävänä on huolehtia tämän direktiivin soveltamisesta ja täytäntöönpanosta, ja varmistettava, että näille viranomaisille annetaan kaikki niiden tehtävien tehokkaaseen ja tulokselliseen hoitamiseen tarvittavat tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuudet ja riittävät resurssit.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen viranomaisten on oltava joko viranomaisia, kansallisen lainsäädännön mukaisia elimiä tai kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti tätä varten valtuutettujen viranomaisten hyväksymiä elimiä. Ne eivät saa olla luotonantajia, luotonvälittäjiä tai nimettyjä edustajia.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset sekä kaikki henkilöt, jotka ovat tai ovat olleet toimivaltaisten viranomaisten palveluksessa tai tilintarkastajina taikka asiantuntijoina toimivaltaisten viranomaisten lukuun, ovat salassapitovelvollisia. Näissä tehtävissä mahdollisesti saatuja luottamuksellisia tietoja ei saa ilmaista toiselle henkilölle eikä viranomaiselle muutoin kuin tiivistetysti tai kootusti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rikoslainsäädännön alaan tai tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien tapausten käsittelyä. Tämä ei kuitenkaan estä toimivaltaisia viranomaisia vaihtamasta tai toimittamasta kansallisen ja unionin lainsäädännön mukaisia luottamuksellisia tietoja.
3. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tämän direktiivin 9, 29, 32, 33, 34 ja 35 artiklan soveltamisen ja täytäntöönpanon varmistamisen osalta toimivaltaisiksi nimetyt viranomaiset ovat jompiakumpia tai molempia seuraavista:
a) asetuksen (EU) N:o 1093/2010 4 artiklan 2 kohdassa määriteltyjä toimivaltaisia viranomaisia;
b) muita kuin a alakohdassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia edellyttäen, että kyseisten viranomaisten on kansallisten lakien, asetusten tai hallinnollisten määräysten mukaisesti oltava tarvittaessa yhteistyössä a alakohdassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten kanssa hoitaakseen tämän direktiivin mukaisia tehtäviään, mukaan lukien Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) (EPV) kanssa tämän direktiivin nojalla tehtävän yhteistyön yhteydessä.
4. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja EPV:lle toimivaltaisten viranomaisten nimeämisestä ja niissä tapahtuneista muutoksista sekä asianomaisten tehtävien mahdollisesta jakamisesta eri toimivaltaisten viranomaisten kesken. Ensimmäinen tällainen ilmoitus on tehtävä mahdollisimman pian ja viimeistään ... päivänä ...kuuta ...(22).
5. Toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä toimivaltaansa kansallisen lainsäädännön mukaisesti
a) suoraan oman toimivaltansa nojalla tai oikeusviranomaisten valvonnassa; tai
b) tekemällä hakemuksen tuomioistuimille, jotka ovat toimivaltaisia antamaan tarvittavat päätökset, ja jos kyseinen hakemus ei menesty, myös hakemalla tarvittaessa muutosta, paitsi kun kyse on 9, 29, 32, 33, 34 ja 35 artiklasta.
6. Jos jäsenvaltion alueella on useita toimivaltaisia viranomaisia, kyseisen jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että näiden viranomaisten tehtävät on määritelty selvästi ja että kyseiset viranomaiset toimivat tiiviissä yhteistyössä, jotta ne voivat suorittaa tehtävänsä tehokkaasti.
7. Komissio julkaisee luettelon toimivaltaisista viranomaisista Euroopan unionin virallisessa lehdessä vähintään kerran vuodessa ja pitää verkkosivuillaan olevan luettelon jatkuvasti ajan tasalla.
2 luku
Talousvalistuksen antaminen
6 artikla
Talousvalistuksen antaminen kuluttajille
1. Jäsenvaltioiden on edistettävä toimenpiteitä, joilla tuetaan kuluttajille annettavaa valistusta vastuullisesta lainanotosta ja lainanhoidosta erityisesti kiinnitysluottosopimusten yhteydessä. Kuluttajien, varsinkin kiinnitysluottoa ensimmäistä kertaa ottavien henkilöiden, ohjaamiseksi tarvitaan selkeää yleisluontoista tietoa luotonantoprosessista. Tieto ohjauksesta, jota kuluttajajärjestöt ja kansalliset viranomaiset voivat antaa kuluttajille, on myös tarpeen.
2. Komissio julkaisee arvioinnin siitä, millaista talousvalistusta kuluttajien saatavilla on jäsenvaltioissa, ja määrittelee esimerkkejä parhaista käytännöistä, joita voitaisiin kehittää edelleen kuluttajien taloustietämyksen parantamiseksi.
3 luku
Luotonantajiin, luotonvälittäjiin ja nimettyihin edustajiin sovellettavat ehdot
1. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ▌luotonantaja, luotonvälittäjä ja nimetty edustaja toimivat rehellisesti, tasapuolisesti, avoimesti ja ammattimaisesti ja ottavat huomioon kuluttajan oikeudet ja edut kehittäessään luottotuotteita, myöntäessään taikka välittäessään näitä luottoja tai tarjotessaan kuluttajille luottoihin liittyviä neuvontapalveluja ja mahdollisia lisäpalveluja sekä toimeenpannessaan luottosopimusta. Luottojen myöntämisen tai välittämisen sekä neuvontapalvelujen ja mahdollisten lisäpalvelujen tarjoamisen on perustuttava kuluttajan olosuhteita koskeviin tietoihin ja tämän mahdollisesti ilmoittamiin erityisvaatimuksiin sekä kohtuullisiin oletuksiin kuluttajan tilanteeseen kohdistuvista riskeistä luottosopimuksen voimassaoloaikana. Neuvontapalvelujen tarjoamisen osalta toiminnan on lisäksi perustuttava 22 artiklan 3 kohdan a alakohdassa edellytettyihin tietoihin.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tapa, jolla luotonantajat palkitsevat henkilöstönsä ja ▌luotonvälittäjät, sekä tapa, jolla luotonvälittäjät palkitsevat oman henkilöstönsä ja nimetyt edustajansa, eivät estä täyttämästä 1 kohdassa vahvistettua velvoitetta ▌.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että laatiessaan ja soveltaessaan luottokelpoisuuden arvioinnista vastaavan henkilöstön palkitsemispolitiikkaa luotonantajat noudattavat seuraavia periaatteita sellaisella tavalla ja siinä laajuudessa, joka on oikeassa suhteessa niiden kokoon, sisäiseen organisaatioon sekä toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen:
a) palkitsemispolitiikka on sopusoinnussa ja edistää moitteetonta ja tehokasta riskienhallintaa eikä houkuttele riskinottoon, joka ylittää luotonantajan hyväksyttävän riskitason;
b) palkitsemispolitiikka noudattaa luotonantajan liiketoimintastrategiaa, tavoitteita, arvoja ja pitkän aikavälin etuja, ja se sisältää eturistiriitojen välttämiseen tähtääviä toimenpiteitä, erityisesti edellyttämällä, etteivät palkkiot saa olla riippuvaisia hyväksyttyjen hakemusten määrästä tai osuudesta.
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun luotonantajat, luotonvälittäjät tai nimetyt edustajat tarjoavat neuvontapalveluja, tähän osallistuvan henkilöstön palkitsemisrakenne ei vaaranna heidän kykyään toimia kuluttajan edun mukaisesti ja erityisesti, ettei se ole riippuvainen myyntitavoitteista. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltiot voivat lisäksi kieltää luotonantajan luotonvälittäjälle maksamat palkkiot.
5. Jäsenvaltiot voivat kieltää luotonantajaa tai luotonvälittäjää perimästä kuluttajalta maksuja ennen luottosopimuksen tekemistä tai asettaa maksujen perimistä koskevia rajoituksia.
8 artikla
Velvoite antaa kuluttajille tietoja maksutta
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun kuluttajille annetaan tietoja tämän direktiivin vaatimusten mukaisesti, tiedot annetaan heille maksutta.
9 artikla
Henkilöstön tietämystä ja pätevyyttä koskevat vaatimukset
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ▌luotonantajat, luotonvälittäjät ja nimetyt edustajat vaativat henkilöstöltään luottosopimusten kehittämiseen, tarjoamiseen ja myöntämiseen, 4 artiklan 5 alakohdan mukaiseen luotonvälitystoiminnan harjoittamiseen ja neuvontapalvelujen tarjoamiseen liittyvää asianmukaista tietämystä ja pätevyyttä sekä niiden pitämistä ajan tasalla. Jos luottosopimuksen tekoon sisältyy lisäpalvelu, on vaadittava kyseiseen lisäpalveluun liittyvä asianmukainen tietämys ja pätevyys.
2. Jäljempänä 3 kohdassa tarkoitettuja olosuhteita lukuun ottamatta kotijäsenvaltioiden on vahvistettava luotonantajien, luotonvälittäjien ja nimettyjen edustajien henkilöstön tietämystä ja pätevyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset liitteessä III esitettyjen periaatteiden mukaisesti.
▌
3. Kun luotonantaja tai luotonvälittäjä tarjoaa palvelujaan yhden tai useamman muun jäsenvaltion alueella
i) sivuliikkeen välityksellä, vastaanottavan jäsenvaltion vastuulla on vahvistaa sivuliikkeen henkilöstön tietämystä ja pätevyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset;
ii) palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella kotijäsenvaltion vastuulla on vahvistaa henkilöstön tietämystä ja pätevyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset liitteen III mukaisesti; vastaanottavat jäsenvaltiot voivat kuitenkin vahvistaa tietämystä ja pätevyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset liitteessä III olevan 1 kohdan b, c, e ja f alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten osalta.
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset valvovat 1 kohdan vaatimusten noudattamista ja että toimivaltaisilla viranomaisilla on valtuudet vaatia luotonantajia, luotonvälittäjiä ja nimettyjä edustajia toimittamaan todisteet, joiden toimivaltainen viranomainen katsoo olevan tarpeen kyseisen valvonnan toteuttamiseksi.
5. Jotta luotonantajia ja luotonvälittäjiä, jotka palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella tarjoavat palvelujaan toisten jäsenvaltioiden alueella, valvottaisiin tehokkaasti, vastaanottavan jäsenvaltion ja kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä vastaanottavan jäsenvaltion asettamien tietämystä ja pätevyyttä koskevien vähimmäisvaatimusten tehokkaan valvonnan ja täytäntöönpanon osalta. Tässä tarkoituksessa ne voivat siirtää tehtäviä ja vastuuta toisilleen.
4 luku
Ennen luottosopimuksen tekemistä annettavat tiedot ja sovellettavat käytännöt
10 artikla
Mainontaan ja markkinointiin sovellettavat yleiset säännökset
Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että ▌luottosopimuksia koskeva mainonta- ja markkinointiviestintä on ▌asiallista ja selkeää ja että se ei ole harhaanjohtavaa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2005/29/EY soveltamista. Erityisesti on kiellettävä sellaisten sanamuotojen käyttö, jotka voivat herättää kuluttajassa vääriä odotuksia luoton saatavuudesta tai kustannuksista.
11 artikla
Mainonnassa ilmoitettavat vakiotiedot
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ▌luottosopimuksia koskeva mainonta, jossa ilmoitetaan korko tai mitä hyvänsä muita kuluttajalle aiheutuvia luoton kustannuksia koskevia lukuja, sisältää tämän artiklan mukaiset vakiotiedot.
Jäsenvaltiot voivat säätää, että ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, jos kansallisessa lainsäädännössä vaaditaan ilmoittamaan todellinen vuosikorko luottosopimuksia koskevassa mainonnassa, jossa ei ilmoiteta korkoa tai mitä hyvänsä muita kuluttajille aiheutuvia ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja luoton kustannuksia koskevia lukuja.
2. Vakiotiedoissa on esitettävä ▌selkeästi, tiiviisti ja näkyvästi ▌:
a) luotonantajan tai tapauksen mukaan luotonvälittäjän tai nimetyn edustajan henkilöllisyys;
b) tapauksen mukaan maininta siitä, että ▌luottosopimuksen vakuutena on ▌oltava kiinnitys kiinteään omaisuuteen tai muu vastaava jäsenvaltiossa yleisesti käytetty vakuus, joka kohdistuu kiinteään asunto-omaisuuteen tai kiinteään asunto-omaisuuteen liittyvään oikeuteen;
c) lainakorko, kiinteänä tai vaihtuvana tai näiden yhdistelmänä, sekä yksityiskohtaiset tiedot kaikista maksuista, jotka sisältyvät kuluttajalle aiheutuviin luoton kokonaiskustannuksiin;
d) luoton kokonaismäärä;
e) todellinen vuosikorko, joka on ilmoitettava mainoksessa vähintään yhtä näkyvästi kuin muutkin korot;
f) tapauksen mukaan luottosopimuksen kesto;
g) tapauksen mukaan maksuerien summa;
h) tapauksen mukaan kuluttajan maksettavaksi tuleva kokonaismäärä;
i) tapauksen mukaan maksuerien lukumäärä;
j) tapauksen mukaan varoitus siitä, että vaihtokurssin mahdolliset muutokset voivat vaikuttaa kuluttajan maksettavaksi tulevaan määrään.
3. Edellä 2 kohdassa luetellut tiedot sen a, b tai j alakohdassa lueteltuja tietoja lukuun ottamatta on havainnollistettava edustavan esimerkin avulla, ja kyseistä edustavaa esimerkkiä on käytettävä kaikissa yhteyksissä. Jäsenvaltioiden on vahvistettava edustavan esimerkin määrittämistä koskevat perusteet.
4. Jos ▌lisäpalvelua, erityisesti vakuutusta, koskevan sopimuksen tekeminen on pakollinen edellytys luoton saamiseksi tai sen saamiseksi markkinoiduin ehdoin, eikä tämän palvelun kustannuksia voida määrittää ennakkoon, velvollisuus tehdä tällainen sopimus on mainittava selkeästi, tiiviisti ja näkyvästi yhdessä todellisen vuosikoron kanssa.
▌
5. Edellä 2 ja 4 kohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava helposti luettavissa tai tarvittaessa selvästi kuultavissa sen mukaan, mitä viestintä mainonnassa käytetään.
6. Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että mainoksiin sisällytetään luottosopimuksiin liittyviä erityisiä riskejä koskeva tiivis ja riskeihin oikeassa suhteessa oleva varoitus. Niiden on ilmoitettava nämä vaatimukset komissiolle viipymättä.
7. Tällä artiklalla ei rajoiteta direktiivin 2005/29/EY soveltamista.
12 artikla
Kytkykauppa ja yhdistetyt tarjoukset
1. Jäsenvaltioiden on sallittava yhdistetyt tarjoukset mutta ei kytkykauppaa.
2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että luotonantajat voivat edellyttää kuluttajalta tai hänen perheenjäseneltään tai lähisukulaiseltaan
a) maksu- tai säästötilin avaamista tai voimassa pitämistä, kun tällaisen tilin ainoa tarkoitus on koota pääomaa luoton takaisinmaksua tai hoitoa varten, yhdistää varoja luoton saantia varten tai tarjota luotonantajalle lisävakuus maksujen laiminlyönnin varalta;
b) sijoitustuotteen tai yksityisen eläketuotteen ostamista tai pitämistä niin, että tällainen tuote, joka pääasiassa tuottaa sijoittajalle tuloja eläkettä varten, toimii myös lisävakuutena luotonantajalle maksujen laiminlyönnin varalta tai keinona koota pääomaa luoton takaisinmaksua tai hoitoa varten tai yhdistää varoja luoton saantia varten;
c) erillisen luottosopimuksen tekemistä luotonsaantia varten jaetun omistusosuuden luottosopimuksen yhteydessä.
3. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia kytkykaupan, kun luotonantaja pystyy osoittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle, että kytkykauppana tarjottavat tuotteet tai vastaavin ehdoin tarjotut tuoteryhmät, joita ei ole tarjolla erikseen, tuottavat kuluttajille selkeää hyötyä, kun otetaan asianmukaisesti huomioon markkinoilla tarjolla olevien merkityksellisten tuotteiden saatavuus ja hinnat. Tätä kohtaa sovelletaan ainoastaan tuotteisiin, joita markkinoidaan ... päivän ...kuuta ...(23) jälkeen.
4. Jäsenvaltiot voivat sallia luotonantajien edellyttävän, että kuluttajalla on luottosopimukseen liittyvä asiaankuuluva vakuutussopimus. Tällöin jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantaja hyväksyy muun vakuutuksenantajan kuin luotonantajan ensisijaisen yhteistyötahon tarjoaman vakuutussopimuksen, mikäli kyseisen vakuutuksen sisältämä vakuutusturva on tasoltaan vastaava kuin luotonantajan ehdottamassa vakuutuksessa.
13 artikla
Yleiset tiedot
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantajat tai tapauksen mukaan sidoksissa olevat luotonvälittäjät tai niiden nimetyt edustajat asettavat luottosopimuksia koskevat selkeät ja ymmärrettävät yleiset tiedot aina saataville paperilla tai muulla pysyvällä välineellä taikka sähköisessä muodossa. Jäsenvaltiot voivat lisäksi säätää, että muiden kuin sidoksissa olevien luotonvälittäjien on asetettava yleiset tiedot saataville.
Näihin yleisiin tietoihin kuuluvat ainakin seuraavat tiedot:
a) tietojen antajan henkilöllisyys ja käyntiosoite;
b) tarkoitukset, joihin luottoa voidaan käyttää;
c) vakuustyypit, mukaan luettuna tilanteen mukaan mahdollisuus siihen, että vakuus sijaitsee jossakin toisessa jäsenvaltiossa;
d) luottosopimusten mahdollinen kesto;
e) tarjolla olevat lainakorkotyypit ▌(kiinteä tai vaihtuva tai molemmat) sekä lyhyt kuvaus kiinteän ja vaihtuvan koron ▌ominaisuuksista ja niiden merkityksestä kuluttajalle;
f) mahdollisesti saatavilla olevien valuuttalainojen osalta tieto kyseessä olevasta valuutasta tai kyseessä olevista valuutoista sekä selvitys valuuttamääräisen luoton merkityksestä kuluttajalle;
g) edustava esimerkki luoton kokonaismäärästä, luotosta kuluttajalle aiheutuvista kokonaiskustannuksista, kuluttajan maksettavaksi tulevasta kokonaismäärästä ja todellisesta vuosikorosta;
h) tieto mahdollisista luottosopimuksen yhteydessä maksettavista lisäkustannuksista, jotka eivät sisälly kuluttajalle aiheutuviin luoton kokonaiskustannuksiin;
i) tietoa eri vaihtoehdoista, joita voidaan käyttää maksettaessa luotto takaisin luotonantajalle (mukaan luettuna säännöllisesti suoritettavien maksuerien lukumäärä, maksuvälit ja suuruus);
j) tapauksen mukaan selkeä ja tiivis maininta siitä, että luottosopimuksen ehtojen noudattaminen ei takaa luottosopimuksen mukaisen luoton kokonaismäärän takaisinmaksua;
k) ▌selvitys ennenaikaiseen takaisinmaksuun välittömästi liittyvistä ehdoista;
l) tiedot siitä, onko omaisuuden arviointi tarpeen, ja tapauksen mukaan siitä, kuka vastaa arvioinnin suorittamisen järjestämisestä ja koituuko arvioinnista mahdollisesti kustannuksia kuluttajalle;
m) tieto lisäpalveluista, jotka kuluttaja joutuu ostamaan luoton saamiseksi tai sen saamiseksi markkinoiduin ehdoin, ja soveltuvissa tapauksissa maininta siitä, että lisäpalvelut voi ostaa palveluntarjoajalta, joka ei ole luotonantaja; ja
n) yleinen varoitus mahdollisista seurauksista, jotka aiheutuvat luottosopimukseen liittyvien sitoumusten täyttämättä jättämisestä.
2. Jäsenvaltiot voivat velvoittaa luotonantajat sisällyttämään yleisiin tietoihin muunlaisia, jäsenvaltion kannalta merkityksellisiä varoituksia. Niiden on ilmoitettava kyseiset velvoitteet komissiolle viipymättä.
14 artikla
Ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantaja ja tapauksen mukaan luotonvälittäjä tai nimetty edustaja antaa kuluttajalle yksilölliset tiedot, joita tämä tarvitsee voidakseen verrata markkinoilla tarjolla olevia luottoja, arvioida niiden vaikutuksia ja tehdä tietoihin perustuvan päätöksen luottosopimuksen tekemisestä
a) ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun kuluttaja on 20 artiklan mukaisesti antanut tarvittavat tiedot tarpeistaan, taloudellisesta tilanteestaan ja toiveistaan; ja
b) hyvissä ajoin ennen kuin luottosopimus tai -tarjous sitoo kuluttajaa.
2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut paperilla tai muulla pysyvällä välineellä olevat yksilölliset tiedot on toimitettava liitteessä II olevan ESIS-tietosivun avulla.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun kuluttaja saa luotonantajaa sitovan tarjouksen, se toimitetaan paperilla tai muulla pysyvällä välineellä ja sen mukana on ESIS-tietosivu, jos
a) kuluttaja ei ole saanut ESIS-tietosivua aiemmin; tai
b) tarjouksen ehdot poikkeavat aiemmin annetun ESIS-tietosivun sisältämistä ehdoista.
4. Jäsenvaltiot voivat säätää ESIS-tietosivun toimittamisen pakolliseksi ennen luotonantajaa sitovan tarjouksen tekemistä. Jos jäsenvaltio niin säätää, sen on edellytettävä, että ESIS-tietosivun uudelleen toimittamista voidaan vaatia ainoastaan siinä tapauksessa, että 3 kohdan b alakohdan ehto täyttyy.
5. Jäsenvaltiot, jotka ovat viimeistään ... päivänä …kuuta …(24)ottaneet käyttöön tietosivun, joka täyttää vastaavat tietovaatimukset kuin ne, jotka on esitetty liitteessä II, voivat jatkaa sen käyttämistä tämän artiklan tarkoituksia varten ... päivään …kuuta …(25)* saakka.
6. Jäsenvaltioiden on määriteltävä vähintään seitsemän päivän pituinen määräaika, jotta kuluttajalla olisi riittävästi aikaa verrata ▌tarjouksia, arvioida niiden vaikutuksia ja tehdä tietoihin perustuva päätös ▌.
Jäsenvaltioiden on määrättävä, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu määräaika on joko luottosopimuksen tekemistä edeltävä harkinta-aika tai aika, jona luottosopimus voidaan peruuttaa sen tekemisen jälkeen, taikka näiden yhdistelmä.
Jos jäsenvaltio määrää luottosopimuksen tekemistä edeltävästä harkinta-ajasta
a) tarjouksen on sidottava luotonantajaa koko harkinta-ajan; ja
b) kuluttaja voi hyväksyä tarjouksen milloin tahansa harkinta-ajan kuluessa.
Jäsenvaltiot voivat säätää, että kuluttajat eivät voi hyväksyä tarjousta määräaikana, joka on enintään harkinta-ajan ensimmäiset kymmenen päivää.
Jos lainakorko tai tarjouksen mukaiset muut kustannukset määräytyvät luottosopimukseen liittyvien joukkovelkakirjojen tai muiden pitkäaikaisten rahoitusvälineiden myynnin tulosten mukaan, jäsenvaltiot voivat säätää, että lainakorko tai muut kustannukset voivat poiketa tarjouksessa ilmoitetuista joukkovelkakirjojen tai muiden pitkäaikaisten rahoitusvälineiden arvon perusteella.
Jos kuluttajalla on tämän kohdan toisen alakohdan mukainen peruuttamisoikeus, direktiivin 2002/65/EY 6 artiklaa ei sovelleta.
7. ESIS-tietosivun kuluttajalle toimittaneen luotonantajan ja tapauksen mukaan luotonvälittäjän tai nimetyn edustajan katsotaan täyttäneen direktiivin 2002/65/EY 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetut vaatimukset, jotka koskevat tietojen antamista kuluttajalle ennen etäsopimuksen tekemistä, ja niiden katsotaan täyttäneen kyseisen direktiivin 5 artiklan 1 kohdan vaatimukset edellyttäen, että ne ovat toimittaneet ainakin ESIS-tietosivun ennen sopimuksen tekemistä.
8. Jäsenvaltiot eivät saa muuttaa ESIS-tietosivua muuten kuin liitteessä II säädetyn mukaisesti. Kaikki lisätiedot, jotka luotonantaja tai tapauksen mukaan luotonvälittäjä tai nimetty edustaja mahdollisesti antaa kuluttajalle tai jotka näiden on annettava kuluttajalle kansallisen lainsäädännön nojalla, on annettava erillisessä asiakirjassa, joka voidaan liittää ESIS-tietosivuun.
9. Komissio valtuutetaan antamaan 40 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteessä II olevan A osan vakiosanamuotojen tai siinä olevan B osan ohjeiden muuttamiseksi, mikäli tarvitaan tietoa tai varoituksia sellaisten uusien tuotteiden osalta, joita ei ole markkinoitu ennen ... päivää ...kuuta ...(26). Kyseisillä delegoiduilla säädöksillä ei kuitenkaan voida muuttaa ESIS-tietosivun rakennetta tai muotoa.
▌
10. Käytettäessä direktiivin 2002/65/EY 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua puhelinviestintää on kyseisen direktiivin 3 artiklan 3 kohdan b alakohdan toisen luetelmakohdan nojalla annettavassa rahoituspalvelun pääasiallisten ominaisuuksien kuvauksessa ilmoitettava ainakin tämän direktiivin liitteessä II olevan A osan 2–5 kohdassa tarkoitetut tiedot.
11. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ainakin silloin, jos peruuttamisoikeutta ei ole, luotonantaja tai tapauksen mukaan luotonvälittäjä tai nimetty edustaja antaa kuluttajalle kopion luottosopimuksen luonnoksesta samalla, kun luotonantajaa sitova tarjous tehdään. Jos peruuttamisoikeus on olemassa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantaja tai tapauksen mukaan luotonvälittäjä tai nimetty edustaja tarjoutuu antamaan kuluttajalle kopion luottosopimuksen luonnoksesta samalla, kun luotonantajaa sitova tarjous tehdään.
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonvälittäjä tai nimetty edustaja antaa kuluttajalle hyvissä ajoin ennen minkään 3 artiklan 4 alakohdassa luetellun luotonvälitystoiminnan suorittamista ainakin seuraavat tiedot paperilla tai muulla pysyvällä välineellä:
a) luotonvälittäjän henkilöllisyys ja käyntiosoite;
b) rekisteri, johon kyseinen luotonvälittäjä on merkitty, rekisterinumero, jos sellainen on, ja keinot tällaisen rekisteröinnin tarkistamiseksi;
c) tieto siitä, onko luotonvälittäjä sidoksissa yhteen tai useampaan luotonantajaan tai työskenteleekö luotonvälittäjä yksinomaan yhdelle vai useammalle luotonantajalle. Jos luotonvälittäjä on sidoksissa yhteen tai useampaan luotonantajaan tai työskentelee yksinomaan yhdelle tai useammalle luotonantajalle, sen on toimitettava niiden luotonantajien nimet, joiden puolesta se toimii. Luotonvälittäjä voi ilmoittaa olevansa riippumaton, jos se täyttää 22 artiklan 4 kohdan mukaisesti säädetyt edellytykset;
d) tieto siitä, tarjoaako luotonvälittäjä neuvontapalveluja;
e) tapauksen mukaan maksu, joka kuluttajan on maksettava luotonvälittäjälle tämän palveluksista, tai, jos tämä ei ole mahdollista, menetelmä maksun laskemiseksi;
f) menettelyt, joilla kuluttajat tai muut asianomaiset voivat tehdä sisäisesti valituksia luotonvälittäjistä, ja tarvittaessa tiedot tuomioistuinten ulkopuolisiin valitus- ja oikeussuojamenettelyihin turvautumisesta;
g) tapauksen mukaan luotonantajien tai kolmansien osapuolten luottosopimukseen liittyen luotonvälittäjille maksamat palkkiot tai muut kannustimet ja, jos ne ovat tiedossa, niiden määrät. Jos määrä ei ole tiedossa tietojen antohetkellä, luotonvälittäjän on ilmoitettava kuluttajalle, että todellinen määrä ilmoitetaan myöhemmässä vaiheessa ESIS-tietosivulla.
2. Muiden kuin sidoksissa olevien luotonvälittäjien, jotka kuitenkin saavat palkkioita yhdeltä tai useammalta luotonantajalta, on kuluttajan pyynnöstä annettava tiedot siitä, miten kuluttajalle tarjottuja luottosopimuksia tekevien luotonantajien maksamat palkkiot vaihtelevat. Kuluttajalle on annettava tieto siitä, että hänellä on oikeus pyytää tällaisia tietoja.
3. Jos luotonvälittäjä perii kuluttajalta maksun ja saa lisäksi palkkion luotonantajalta tai kolmannelta osapuolelta, kyseisen luotonantajan on selvitettävä kuluttajalle, otetaanko palkkio osittain tai kokonaan huomioon maksua määritettäessä vai ei.
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että mahdolliset maksut, jotka kuluttajan on maksettava luotonvälittäjälle tämän palveluista, ilmoitetaan luotonvälittäjän toimesta luotonantajalle todellisen vuosikoron laskentaa varten.
5. Jäsenvaltioiden on vaadittava luotonvälittäjiä varmistamaan, että tämän artiklan nojalla annettavien tietojen lisäksi niiden nimetty edustaja ilmoittaa kuluttajalle asemansa ja edustamansa luotonvälittäjän nimen ottaessaan yhteyttä kuluttajaan tai ennen liiketoimiin ryhtymistä tämän kanssa.
▌
16 artikla
Riittävät selvitykset
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantajat ja tapauksen mukaan luotonvälittäjät tai nimetyt edustajat antavat kuluttajalle riittävät selvitykset ehdotetuista luottosopimuksista ja mahdollisista lisäpalveluista, jotta kuluttaja kykenee arvioimaan, soveltuvatko ehdotetut luottosopimukset ja lisäpalvelut hänen tarpeisiinsa ja taloudelliseen tilanteeseensa. ▌
Selvityksiin on sisällytettävä tapauksen mukaan erityisesti seuraavat seikat:
a) tiedot, jotka on annettava ennen sopimuksen tekemistä
i) luotonantajien osalta 14 artiklan mukaisesti;
ii) luotonvälittäjien tai nimettyjen edustajien osalta 14 ja 15 artiklan mukaisesti;
b) tarjottujen tuotteiden olennaiset ominaisuudet;
c) tarjotuista tuotteista kuluttajalle mahdollisesti aiheutuvat erityiset vaikutukset, mukaan lukien kuluttajalle maksulaiminlyönnistä aiheutuvat seuraamukset; ja
d) siinä tapauksessa, että lisäpalveluita tarjotaan yhdessä luottosopimuksen kanssa, tieto siitä, voiko kunkin tarjoukseen sisältyvän palvelun lopettaa erikseen, sekä tieto kuluttajalle aiheutuvista seuraamuksista näin tehtäessä.
2. Jäsenvaltiot voivat mukauttaa 1 kohdassa tarkoitettujen selvitysten antamisen tapaa ja laajuutta sekä sitä, kuka selvitykset antaa, ottaen huomioon luottosopimuksen tarjoamistilanteen erityisolosuhteet, henkilön, jolle luottosopimusta tarjotaan, ja tarjotun luoton luonteen.
5 luku
Todellinen vuosikorko
17 artikla
Todellisen vuosikoron laskeminen
1. Todellinen vuosikorko ▌lasketaan liitteessä I esitetyn matemaattisen kaavan mukaisesti.
2. Erityisen tilin avaamis- ja hoitokulut, kustannukset maksuvälineen käytöstä sekä ▌maksujen suorittamiseen että luoton nostoihin tililtä ▌ja muut maksutapahtumiin liittyvät kustannukset sisällytetään kuluttajalle aiheutuviin luoton kokonaiskustannuksiin, jos luoton saaminen tai sen saaminen markkinoiduin ehdoin edellyttää tilin avaamista ja voimassapitämistä.
3. Todellista vuosikorkoa laskettaessa on oletuksena, että luottosopimus on voimassa sovitun jakson loppuun ja että luotonantaja ja kuluttaja täyttävät velvollisuutensa luottosopimuksessa määrättyjä ehtoja ja päivämääriä noudattaen.
4. Jos luottosopimuksissa on ehtoja, joiden mukaan todelliseen vuosikorkoon sisältyvät lainakorko ja mahdolliset maksut voivat muuttua mutta niiden suuruutta ei laskentahetkellä voida määrittää, todellinen vuosikorko lasketaan olettaen, että lainakorko ja muut maksut pysyvät sopimuksen alkuperäiseen tasoon nähden ennallaan.
▌
5. Sellaisten luottosopimusten osalta, joissa on sovittu kiinteästä lainakorosta vähintään viiden vuoden pituisessa alkuvaiheessa, jonka lopussa lainakorosta neuvotellaan uuden kiinteän koron sopimiseksi seuraavaa ajanjaksoa varten, ESIS-tietosivulla ilmoitettavan havainnollisen ylimääräisen todellisen vuosikoron on katettava ainoastaan alkuperäinen kiinteäkorkoinen jakso ja perustuttava oletukseen siitä, että jäljellä oleva lainapääoma maksetaan takaisin kiinteäkorkoisen jakson päättyessä.
6. Jos luottosopimus mahdollistaa lainakoron muuttumisen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajalle tiedotetaan ainakin ESIS-tietosivulla muuttumisen mahdollisista vaikutuksista maksettaviin määriin ja todelliseen vuosikorkoon. Tämä tehdään esittämällä kuluttajalle ylimääräinen todellinen vuosikorko, joka kuvaa mahdollisia lainakoron merkittävään nousuun liittyviä riskejä. Jos lainakorolle ei ole määrätty ylärajaa, tähän tietoon on liitettävä varoitus, jossa korostetaan sitä, että todellisen vuosikoron mukaiset kuluttajalle aiheutuvat luoton kokonaiskustannukset voivat muuttua. Tätä säännöstä ei sovelleta luottosopimuksiin, joissa lainakorko on kiinteä vähintään viiden vuoden pituisen alkujakson ajan, jonka lopussa lainakorosta neuvotellaan uuden kiinteän koron sopimiseksi seuraavaa ajanjaksoa varten, ja joiden osalta ESIS-tietosivulla on ilmoitettava havainnollinen ylimääräinen todellinen vuosikorko.
7. Todellista vuosikorkoa laskettaessa on tarvittaessa käytettävä liitteessä I esitettyjä lisäoletuksia.
8. Siirretään komissiolle 40 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan huomautuksia tai päivitetään oletuksia, joita käytetään liitteen I mukaisessa vuosikoron laskennassa erityisesti silloin, jos tässä artiklassa ja liitteessä I esitetyt huomautukset tai oletukset eivät ole riittäviä todellisen vuosikoron laskemiseksi yhdenmukaisella tavalla tai jolleivät ne enää sovellu markkinoilla vallitsevaan kaupalliseen tilanteeseen.
▌
6 luku
Luottokelpoisuuden arviointi
18 artikla
Velvoite arvioida kuluttajan luottokelpoisuus
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantaja arvioi ennen luottosopimuksen tekoa kuluttajan luottokelpoisuuden perinpohjaisesti. Tässä arvioinnissa on otettava asianmukaisesti huomioon tekijät, joilla on merkitystä sen varmistamisessa, kykeneekö kuluttaja täyttämään luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että arvioinnin perustan muodostavat menettelyt ja tiedot määritellään, dokumentoidaan ja säilytetään.
3. Luottokelpoisuuden arviointi ei saa perustua pääasiallisesti siihen, että kiinteän asunto-omaisuuden arvo ylittää luoton määrän, tai oletukseen, että kiinteän asunto-omaisuuden arvo kasvaa, paitsi jos luottosopimuksen tarkoituksena on kiinteän asunto-omaisuuden rakentaminen tai kunnostaminen.
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantajan tehtyä luottosopimuksen kuluttajan kanssa luotonantaja ei saa jälkikäteen peruuttaa tai muuttaa luottosopimusta kuluttajan vahingoksi sillä perusteella, että luottokelpoisuuden arviointi oli suoritettu virheellisesti. Tätä kohtaa ei sovelleta, jos osoitetaan, että kuluttaja on tahallaan jättänyt ilmoittamatta tai väärentänyt tietoja 20 artiklassa tarkoitetun mukaisesti.
5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
▌
a) luotonantaja myöntää luottoa kuluttajalle ainoastaan, jos luottokelpoisuuden arviointi osoittaa, että luottosopimuksesta johtuvat velvoitteet todennäköisesti täytetään luottosopimuksessa vaaditulla tavalla;
b) luotonantaja ilmoittaa direktiivin 95/46/EY 10 artiklan mukaisesti kuluttajalle etukäteen, että tietoja aiotaan hakea tietokannasta;
c) jos luottohakemus hylätään ▌, luotonantaja ilmoittaa kuluttajalle viipymättä hylkäämisestä ja tapauksen mukaan siitä, että päätös on tehty automaattisen tietojenkäsittelyn perusteella. Jos hylkääminen perustuu tietokantahausta saatuihin tietoihin, luotonantaja antaa kuluttajalle tiedoksi tällaisen haun tuloksen ja tarkemmat tiedot käytetystä tietokannasta.
▌
6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ▌kuluttajan luottokelpoisuus arvioidaan ajan tasalle saatettujen tietojen perusteella uudelleen ennen kuin luoton kokonaismäärää lisätään merkittävästi luottosopimuksen tekemisen jälkeen, ellei tällaista lisäluottoa ollut ennakoitu ja sisällytetty alkuperäiseen luottokelpoisuusarvioon.
7. Tämä artikla ei rajoita direktiivin 95/46/EY soveltamista.
19 artikla
Omaisuuden arviointi
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella kehitetään luotettavat kiinteän asunto-omaisuuden arviointistandardit kiinnitysluottoja varten. Jäsenvaltioiden on vaadittava luotonantajia varmistamaan, että ne käyttävät kyseisiä standardeja suorittaessaan omaisuuden arvioinnin tai että ne toteuttavat aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseisiä standardeja sovelletaan, jos kolmas osapuoli suorittaa arvioinnin. Jos kansalliset viranomaiset vastaavat omaisuuden arviointia suorittavien riippumattomien arvioijien sääntelystä, niiden on varmistettava, että nämä noudattavat voimassa olevia kansallisia sääntöjä.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että omaisuuden arviointia suorittavat sisäiset ja ulkoiset arvioijat ovat ammatillisesti päteviä ja riittävän riippumattomia luotonantamisprosessista, jotta ne voivat antaa puolueettoman ja objektiivisen arvion. Arvio on dokumentoitava pysyvällä välineellä ja luotonantajan on talletettava se.
20 artikla
Kuluttajaa koskevien tietojen ilmoittaminen ja todentaminen
▌
1. Edellä 18 artiklassa tarkoitettu luottokelpoisuuden arviointi on suoritettava kuluttajan tuloja ja menoja sekä muita hänen taloudellista tilannettaan koskevien tarpeellisten, riittävien ja oikeasuhteisten tietojen perusteella. Luotonantajan on hankittava tiedot tarkoituksenmukaisista sisäisistä tai ulkoisista lähteistä, mukaan lukien kuluttajalta, ja tietoihin sisältyvät myös luotonvälittäjälle tai nimetylle edustajalle luotonhakuprosessin yhteydessä toimitetut tiedot. Tiedot on todennettava asianmukaisesti, mukaan lukien viittaamalla tarvittaessa riippumattomasti todennettavissa oleviin asiakirjoihin.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonvälittäjät tai nimetyt edustajat toimittavat kuluttajalta saadut tarvittavat tiedot virheettömästi asianomaiselle luotonantajalle, jotta luottokelpoisuus voidaan arvioida.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantajat erittelevät sopimuksen tekoa edeltävässä vaiheessa selkeästi ja yksinkertaisesti ne tarvittavat tiedot ja riippumattomasti todennettavissa olevat todisteet, ▌jotka kuluttajan on toimitettava, sekä määräajan, jonka kuluessa kuluttajan on toimitettava tiedot. Tietoja koskevan pyynnön on oltava oikeasuhteinen ja rajoituttava siihen, mikä on tarpeen luottokelpoisuuden arvioimiseksi asianmukaisesti. Jäsenvaltioiden on sallittava, että luotonantajat voivat pyytää lisäselvitystä pyynnön perusteella toimitettuihin tietoihin, jos se on tarpeen luottokelpoisuuden arvioinnin mahdollistamiseksi.
Jäsenvaltiot eivät saa sallia, että luotonantaja irtisanoo luottosopimuksen sillä perusteella, että kuluttajan ennen luottosopimuksen tekoa toimittamat tiedot olivat puutteellisia.
Toinen alakohta ei estä jäsenvaltioita sallimasta luotonantajaa irtisanomaan luottosopimus, jos osoitetaan, että kuluttaja on tahallaan jättänyt ilmoittamatta tietoja tai antanut vääriä tietoja.
4. Jäsenvaltioilla on oltava käytössään toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kuluttajat ovat tietoisia tarpeesta toimittaa tiedot vastauksena 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun pyyntöön virheettömästi ja siitä, että tietojen on oltava riittävän täydelliset asianmukaisen luottokelpoisuuden arvioinnin suorittamista varten. Luotonantajan, luotonvälittäjän tai nimetyn edustajan on varoitettava kuluttajaa, että jos luotonantaja ei voi suorittaa luottokelpoisuuden arviointia siksi, että kuluttaja päättää olla toimittamatta tai todentamatta luottokelpoisuuden arviointiin tarvittavia tietoja, luottoa ei voida myöntää. Tämä varoitus voidaan esittää vakiomuotoisena.
5. Tämä artikla ei rajoita direktiivin 95/46/EY ja erityisesti sen 6 artiklan soveltamista.
7 luku
Pääsy tietokantoihin
21 artikla
Pääsy tietokantoihin
1. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että kaikkien jäsenvaltioiden luotonantajilla on ▌pääsy kyseisessä jäsenvaltiossa käytettyihin tietokantoihin kuluttajien luottokelpoisuuden arvioimiseksi ja sen seuraamiseksi, noudattavatko kuluttajat luottovelvoitteitaan luottosopimuksen voimassaoloaikana. Tällaisen pääsyn edellytysten on oltava syrjimättömiä.
2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan sekä yksityisten luottotietoyhtiöiden tai -toimistojen hoitamiin tietokantoihin että julkisiin rekistereihin.
▌
3. Tämä artikla ei rajoita direktiivin 95/46/EY soveltamista.
8 luku
Neuvontapalvelut
22 artikla
Neuvontapalveluja koskevat vaatimukset
▌
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantaja, luotonvälittäjä tai nimetty edustaja ilmoittaa kuluttajalle kunkin liiketoimen yhteydessä nimenomaisesti, tarjotaanko kuluttajalle neuvontapalveluja tai voidaanko niitä tarjota.
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantaja, luotonvälittäjä tai nimetty edustaja antaa kuluttajalle ennen neuvontapalvelun aloittamista tai tapauksen mukaan ennen neuvontapalvelua koskevan sopimuksen tekemistä seuraavat tiedot paperilla tai muulla pysyvällä välineellä:
a) perustuuko suositus vain niiden oman tuotevalikoiman tarkasteluun 3 kohdan b alakohdan mukaisesti vai markkinoilla tarjolla olevan laajan tuotevalikoiman tarkasteluun 3 kohdan c alakohdan mukaisesti, jotta kuluttaja voi ymmärtää, mihin suositus perustuu;
b) tapauksen mukaan maksu, joka kuluttajan on maksettava neuvontapalvelusta, tai, jos maksun määrää ei voida määrittää tietojen antamishetkellä, maksun laskentamenetelmä.
Ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot voidaan antaa kuluttajalle ennen sopimusta annettavien lisätietojen muodossa.
3. Jos kuluttajalle annetaan neuvontapalveluja, jäsenvaltioiden on varmistettava 7 ja 9 artiklassa asetettujen vaatimusten lisäksi, että:
a) luotonantajat, luotonvälittäjät ja nimetyt edustajat saavat tarvittavat tiedot kuluttajan henkilökohtaisesta ja taloudellisesta tilanteesta sekä hänen toiveistaan ja tavoitteistaan, jotta ne voivat suosittaa sopivia luottosopimuksia. Tällaisen arvioinnin on perustuttava ajantasaisiin tietoihin, ja siinä on otettava huomioon kohtuulliset oletukset kuluttajan tilanteeseen kohdistuvista riskeistä ▌ehdotetun luottosopimuksen voimassaoloaikana;
b) luotonantajat, sidoksissa olevat luotonvälittäjät ja sidoksissa olevien luotonvälittäjien nimetyt edustajat ottavat huomioon riittävän suuren määrän tuotevalikoimassaan olevia luottosopimuksia ja suosittavat tuotevalikoimastaan kuluttajan tarpeisiin sekä taloudelliseen ja henkilökohtaiseen tilanteeseen sopivaa luottosopimusta tai useita sopivia luottosopimuksia;
c) muut kuin sidoksissa olevat luotonvälittäjät ja muiden kuin sidoksissa olevien luotonvälittäjien nimetyt edustajat ottavat huomioon riittävän suuren määrän markkinoilla tarjolla olevia luottosopimuksia ja suosittavat kuluttajan tarpeisiin sekä taloudelliseen ja henkilökohtaiseen tilanteeseen sopivaa luottosopimusta tai useita sopivia luottosopimuksia, jotka ovat tarjolla markkinoilla.
d) luotonantajat, luotonvälittäjät ja nimetyt edustajat toimivat kuluttajan edun mukaisesti
i) hankkimalla tietoa kuluttajan tarpeista ja tilanteesta; ja
ii) suosittamalla sopivia luottosopimuksia a, b ja c alakohdan mukaisesti; ja
e) luotonantajat, luotonvälittäjät ja nimetyt edustajat antavat kuluttajalle paperilla tai muulla pysyvällä välineellä kopion annetusta suosituksesta.
4. Jäsenvaltiot voivat kieltää ilmausten "neuvonta" ja "neuvoja" tai muiden samankaltaisten ilmausten käytön, jos kuluttajille tarkoitettuja neuvontapalveluja tarjoavat luotonantajat, sidoksissa olevat luotonvälittäjät tai sidoksissa olevien luotonvälittäjien nimetyt edustajat.
Jos jäsenvaltiot eivät kiellä ilmausten "neuvonta" ja "neuvoja" käyttöä, niiden on asetettava seuraavat ehdot ilmausten "riippumaton neuvonta" tai "riippumaton neuvoja" käytölle, kun niitä käyttävät neuvontapalvelua tarjoavat luotonantajat, luotonvälittäjät tai nimetyt edustajat:
a) luotonantajien, luotonvälittäjien tai nimettyjen edustajien on otettava huomioon riittävän suuri määrä markkinoilla saatavilla olevia luottosopimuksia; ja
b) luotonantajat, luotonvälittäjät tai nimetyt edustajat eivät saa vastaanottaa yhdeltä tai useammalta luotonantajalta palkkiota kyseisistä neuvontapalveluista.
Toisen alakohdan b alakohtaa sovelletaan vain, jos huomioon otettujen luotonantajien lukumäärä on alle puolet markkinoilla toimivista luotonantajista.
Jäsenvaltiot voivat asettaa tiukempia vaatimuksia ilmausten "riippumaton neuvonta" tai "riippumaton neuvoja" käytölle luotonantajien, luotonvälittäjien tai nimettyjen edustajien toimesta, muun muassa kiellon vastaanottaa palkkiota luotonantajalta.
5. Jäsenvaltiot voivat säätää luotonantajille, luotonvälittäjille ja nimetyille edustajille asetettavasta velvollisuudesta varoittaa kuluttajaa, kun ne katsovat, että luottosopimus voi kuluttajan taloudellinen tilanne huomioon ottaen aiheuttaa tälle erityisen riskin.
6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vain luotonantajat, luotonvälittäjät ja nimetyt edustajat tarjoavat neuvontapalveluja.
Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta ensimmäistä alakohtaa henkilöihin, jotka
a) harjoittavat 4 artiklan 5 alakohdan mukaista luotonvälitystoimintaa tai tarjoavat neuvontapalveluja, jos kyseistä toimintaa harjoitetaan tai kyseisiä palveluja tarjotaan satunnaisesti ammattitoiminnan yhteydessä ja jos kyseistä ammattitoimintaa säännellään lain säännöksin tai hallinnollisin määräyksin tai ammattikunnan eettisin säännöin, joissa ei suljeta pois tällaisen toiminnan harjoittamista tai tällaisten palvelujen tarjoamista;
b) tarjoavat olemassa olevan velan hoitamiseen liittyviä neuvontapalveluja ja ovat maksukyvyttömyysmenettelyn selvittäjiä, jos kyseistä toimintaa säännellään lain säännöksin tai hallinnollisin määräyksin, tai jotka tarjoavat julkisia tai vapaaehtoisia velkaneuvontapalveluja toimimatta kaupalliselta pohjalta; tai
c) tarjoavat neuvontapalveluja eivätkä ole luotonantajia, luotonvälittäjiä tai nimettyjä edustajia, jos kyseiset henkilöt ovat toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiä ja valvomia tässä direktiivissä säädettyjen luotonvälittäjiä koskevien vaatimusten mukaisesti.
Henkilöihin, joihin sovelletaan toisessa alakohdassa säädettyä poikkeusta, ei sovelleta 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua oikeutta tarjota palveluja kaikkialla unionin alueella.
7. Tämä artikla ei rajoita 16 artiklan soveltamista eikä jäsenvaltioiden toimivaltaa varmistaa, että kuluttajille tarjotaan palveluja, jotka auttavat heitä ymmärtämään taloudelliset tarpeensa ja sen, minkä tyyppiset luottotuotteet todennäköisesti täyttävät nämä tarpeet.
9 luku
Valuuttalainat ja vaihtuvakorkoiset lainat
23 artikla
Valuuttalainat
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun luottosopimus liittyy valuuttalainaan, luottosopimuksen tekohetkellä on käytössä asianmukainen sääntelykehys vähintään sen varmistamiseksi, että
a) kuluttajalla on oikeus muuttaa luottosopimus vaihtoehtoisen valuutan määräiseksi tietyin ehdoin; tai
b) on käytössä muita järjestelyjä kuluttajalle luottosopimuksesta johtuvan vaihtokurssiriskin rajoittamiseksi.
2. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu vaihtoehtoinen valuutta on joko
a) valuutta, jossa kuluttaja ensisijaisesti saa tuloja tai jossa hänellä ensisijaisesti on varoja, joista luotto on määrä maksaa takaisin, siten kuin on ilmoitettu luottosopimukseen liittyvän viimeisimmän luottokelpoisuusarvioinnin yhteydessä; tai
b) sen jäsenvaltion valuutta, jossa kuluttajalla oli asuinpaikka luottosopimuksen tekohetkellä tai jossa kuluttajalla parhaillaan on asuinpaikka.
Jäsenvaltiot voivat määritellä, voiko kuluttaja valita molemmat ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuista vaihtoehdoista vai vain jommankumman niistä, tai sallia luotonantajien määritellä, voiko kuluttaja valita molemmat ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuista vaihtoehdoista vai vain jommankumman niistä.
3. Jos kuluttajalla on oikeus muuntaa luottosopimus vaihtoehtoisen valuutan määräiseksi 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on varmistettava, että muuntamiseen käytetty vaihtokurssi on muuntamisen toteuttamispäivänä markkinoilla sovellettava vaihtokurssi, ellei luottosopimuksessa ole toisin sovittu.
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos kuluttajalla on valuuttalaina, luotonantaja varoittaa kuluttajaa säännöllisesti paperilla tai muulla pysyvällä välineellä ainakin silloin, kun kuluttajan maksettavaksi tulevan kokonaismäärän jäljellä oleva arvo tai säännöllisten maksuerien arvo poikkeaa yli 20 prosentilla siitä, mikä se olisi, jos sovellettaisiin luottosopimuksen tekohetkellä voimassa ollutta luottosopimuksessa käytetyn valuutan ja jäsenvaltion valuutan välistä vaihtokurssia. Varoituksessa on tiedotettava kuluttajan maksettavaksi tulevan kokonaismäärän kasvusta, ilmoitettava tarpeen mukaan oikeudesta muuntaa laina vaihtoehtoisen valuutan määräiseksi ja muuntamisen ehdoista sekä selitettävä kuluttajalle aiheutuvan vaihtokurssiriskin rajoittamiseen mahdollisesti sovellettavat muut järjestelyt.
5. Jäsenvaltiot voivat säätää valuuttalainoista laajemmin edellyttäen, että kyseisiä säännöksiä ei sovelleta takautuvasti.
6. Tämän artiklan nojalla sovellettavista järjestelyistä on ilmoitettava kuluttajalle ESIS-tietosivulla ja luottosopimuksessa. Jos luottosopimuksessa ei määrätä, että kuluttajan altistuminen vaihtokurssiriskille rajataan alle 20 prosentin vaihteluun vaihtokurssissa, ESIS-tietosivuun on sisällytettävä havainnollinen esimerkki vaihtokurssin 20 prosentin vaihtelun vaikutuksista.
24 artikla
Vaihtuvakorkoiset luotot
Jos luottosopimus on vaihtuvakorkoinen luotto, jäsenvaltioiden on varmistettava, että
a) lainakoron laskemiseen käytettävät indeksit tai viitekorot ovat selkeitä, saatavilla, objektiivisia ja luottosopimuksen osapuolten sekä toimivaltaisten viranomaisten todennettavissa; ja
b) lainakorkojen laskemiseen käytetyistä indekseistä ylläpidetään arkistoa joko kyseisten indeksien tarjoajien tai luotonantajien toimesta.
10 luku
Luottosopimusten asianmukainen toteuttaminen ja asiaan liittyvät oikeudet
25 artikla
Ennenaikainen takaisinmaksu
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajalla on ▌oikeus täyttää luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa kokonaan tai osittain ennen kyseisen sopimuksen voimassaolon päättymistä. Tällöin kuluttajalla on oltava oikeus vähennykseen kuluttajalle aiheutuvista luoton kokonaiskustannuksista, ja tämän ▌vähennyksen on koostuttava korosta ja kustannuksista sopimuksen jäljellä olevana voimassaoloaikana.
2. Jäsenvaltiot voivat asettaa 1 kohdassa tarkoitetun oikeuden käytölle tiettyjä edellytyksiä. Edellytyksiin voivat kuulua kyseisen oikeuden käytölle asetetut aikarajat, erilainen käsittely lainakorkotyypin tai sen ajankohdan mukaan, jolloin kuluttaja käyttää kyseistä oikeutta, sekä niitä olosuhteita koskevat rajoitukset, joissa kyseistä oikeutta voidaan käyttää.
3. Jäsenvaltiot voivat säätää ▌, että luotonantajalla on oikeus saada oikeudenmukainen ja objektiivisesti perusteltu korvaus mahdollisista kustannuksista, jotka liittyvät suoraan ▌ennenaikaiseen takaisinmaksuun, mutta ne eivät saa määrätä kuluttajalle tästä seuraamuksia. Korvaus ei saa tältä osin ylittää luotonantajalle aiheutuvaa taloudellista tappiota. Edellä mainittujen ehtojen puitteissa jäsenvaltiot voivat säätää, että korvaus ei saa ylittää tiettyä tasoa tai että korvaus sallitaan vain tiettynä ajanjaksona.
4. Jos kuluttaja haluaa täyttää luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa ennen kyseisen sopimuksen voimassaolon päättymistä, luotonantajan on viipymättä pyynnön vastaanottamisen jälkeen toimitettava kuluttajalle paperilla tai muulla pysyvällä välineellä tämän vaihtoehdon tarkastelun edellyttämät tiedot. Tiedoissa on ainakin esitettävä määrällisinä kuluttajalle aiheutuvat seuraukset, jotka johtuvat velvoitteiden täyttämisestä ennen luottosopimuksen voimassaolon päättymistä, sekä mainittava selvästi mahdollisesti käytetyt oletukset. Käytettyjen oletusten on oltava kohtuullisia ja perusteltuja.
5. Jos ennenaikainen takaisinmaksu tapahtuu ajanjaksona, jonka osalta on sovittu kiinteästä lainakorosta, jäsenvaltiot voivat säätää 1 kohdassa tarkoitetun oikeuden käytön edellytykseksi, että kuluttajalla on oikeutettu syy sen käyttöön.
▌
26 artikla
Joustavat ja luotettavat markkinat
1. Jäsenvaltioissa on oltava käytössä asianmukaiset järjestelyt sen varmistamiseksi, että luotonantaja tai sen puolesta toimiva taho voi panna vakuuksia koskevat vaateet täytäntöön. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantajat pitävät asianmukaisesti kirjaa vakuudeksi hyväksytyistä kiinteän omaisuuden tyypeistä sekä niihin liittyvästä kiinnitysluottojen myöntämispolitiikasta.
2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että asunto-omaisuusmarkkinoiden tilastollinen seuranta muun muassa markkinavalvontatarkoituksia varten on asianmukaista, tarvittaessa edistämällä erityisten hintaindeksien, jotka voivat olla julkisia tai yksityisiä tai molempia, kehittämistä ja käyttöä.
27 artikla
Lainakoron muutoksia koskevat tiedot
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantaja tiedottaa kuluttajalle mahdollisesta lainakoron muutoksesta paperilla tai muulla pysyvällä välineellä ennen muutoksen voimaantuloa. Tiedoissa on mainittava ainakin suoritettavien maksujen suuruus uuden lainakoron voimaantulon jälkeen ja, jos maksujen lukumäärä tai maksuvälit muuttuvat, niitä koskevat tiedot.
2. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia osapuolten sopivan luottosopimuksessa, että 1 kohdassa tarkoitetut tiedot annetaan kuluttajalle määräajoin tapauksissa, joissa lainakoron muutos johtuu viitekoron muutoksesta, uusi viitekorko julkistetaan asianmukaisin keinoin, uutta viitekorkoa koskevat tiedot ovat saatavilla luotonantajan tiloissa ja ne ilmoitetaan kuluttajalle henkilökohtaisesti yhdessä uusien säännöllisten maksuerien suuruuden kanssa.
3. Luotonantajat voivat jatkaa kuluttajille tiedottamista määräajoin tapauksissa, joissa lainakoron muutos ei johdu viitekoron muutoksesta, jos tämä on ollut kansallisen lainsäädännön mukaan sallittua ennen … päivää ...kuuta ...(27).
4. Jos lainakoron muutokset määräytyvät huutokaupassa pääomamarkkinoilla ja jos luotonantajan on siksi mahdotonta ilmoittaa kuluttajalle muutoksista ennen niiden voimaantuloa, luotonantajan on hyvissä ajoin ennen huutokauppaa ilmoitettava kuluttajalle paperilla tai muulla pysyvällä välineellä tulevasta menettelystä ja kerrottava, miten tämä saattaa vaikuttaa lainakorkoon.
28 artikla
Maksamattomat lainat ja ulosmittaus
1. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä, joilla luotonantajia kannustetaan noudattamaan kohtuullista pidättyvyyttä ennen ulosmittausmenettelyn käynnistämistä.
2. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että jos luotonantajan sallitaan määritellä kuluttajalle tämän maksulaiminlyönnistä aiheutuvat maksut ja veloittaa ne, kyseiset maksut eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen luotonantajalle maksulaiminlyönnistä aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi.
3. Jäsenvaltiot voivat sallia luotonantajien määrätä lisämaksuja kuluttajalle siinä tapauksessa, että tämä laiminlyö maksunsa. Tässä tapauksessa jäsenvaltioiden on asetettava kyseisille maksuille yläraja.
4. Jäsenvaltiot eivät saa estää luottosopimuksen osapuolia sopimasta nimenomaisesti, että vakuuden tai vakuuden myymisestä saatavan tulon palauttaminen tai siirtäminen luotonantajalle riittää luoton takaisinmaksuksi.
5. Jos kiinteästä omaisuudesta saatava hinta vaikuttaa kuluttajan maksettavana olevaan velkamäärään, jäsenvaltioissa on oltava käytössä menettelyt tai toimenpiteet, joilla mahdollistetaan se, että ulosmitatusta kiinteästä omaisuudesta saadaan paras mahdollinen hinta.
Jos ulosmittausmenettelyn jälkeen jäljelle jää velkaa, jäsenvaltioiden on kuluttajien suojelemiseksi varmistettava, että käyttöön otetaan toimenpiteitä takaisinmaksun helpottamiseksi.
11 luku
Luotonvälittäjien ja nimettyjen edustajien sijoittautumista ja valvontaa koskevat vaatimukset
29 artikla
Luotonvälittäjien hyväksyminen
1. Jotta luotonvälittäjä voisi harjoittaa kaikkea 4 artiklan 5 alakohdan mukaista luotonvälitystoimintaa tai osaa siitä taikka tarjota neuvontapalveluja, sen kotijäsenvaltion ▌toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä luotonvälittäjä asianmukaisesti. Jos jäsenvaltio sallii 31 artiklan mukaiset nimetyt edustajat, tällainen nimetty edustaja ei tarvitse tämän artiklan mukaista hyväksyntää luotonvälittäjänä toimimiseen.
▌
2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonvälittäjien hyväksymisen edellytyksenä on, että 9 artiklassa säädettyjen vaatimusten lisäksi ainakin seuraavat ammatilliset vaatimukset täyttyvät:
a) Luotonvälittäjillä on oltava ammatillisesta virheestä aiheutuvan korvausvastuun kattamiseksi ammatillinen vastuuvakuutus tai muu vastaava vakuus, joka on voimassa alueilla, joilla kyseiset luotonvälittäjät tarjoavat palveluja. Kotijäsenvaltio voi kuitenkin säätää, että luotonantaja, jonka puolesta sidoksissa oleva luotonvälittäjä on valtuutettu toimimaan, voi myöntää luotonvälittäjälle tällaisen vakuutuksen tai vastaavanlaisen vakuuden.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ja tarvittaessa muuttaa teknisiä sääntelystandardeja, joissa määrätään tämän alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ammatillisen vastuuvakuutuksen tai vastaavan vakuuden rahallinen vähimmäismäärä. Nämä tekniset sääntelystandardit hyväksytään asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa määrätään tämän alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ammatillisen vastuuvakuutuksen tai vastaavan vakuuden rahallinen vähimmäismäärä ja jotka on toimitettava komissiolle viimeistään ... päivänä ...kuuta …(28). EPV tarkastelee hyväksyttyjä standardeja uudelleen ja laatii tarvittaessa tämän alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ammatillisen vastuuvakuutuksen tai vastaavan vakuuden rahallisen vähimmäismäärän muuttamista koskevien teknisten sääntelystandardien luonnokset, jotka on toimitettava komissiolle ensimmäisen kerran viimeistään ... päivänä ...kuuta …(29)* ja sen jälkeen kahden vuoden välein.
b) Luotonvälittäjänä toimivan luonnollisen henkilön, luotonvälittäjänä toimivan oikeushenkilön hallituksen jäsenten ja luonnollisten henkilöiden, jotka hoitavat vastaavia tehtäviä sellaisen luotonvälittäjän lukuun, joka on oikeushenkilö mutta jolla ei ole hallitusta, on oltava hyvämaineisia. Vähimmäisvaatimuksena on, ettei heillä saa olla vakaviin omaisuusrikoksiin tai taloudelliseen toimintaan liittyviin muihin vakaviin rikoksiin liittyvää merkintää rikosrekisterissä tai muussa vastaavassa kansallisessa rekisterissä eivätkä he saa olla aiemmin konkurssiin asetettuja, paitsi jos he kansallisen lainsäädännön mukaisesti hallitsevat taas omaisuuttaan.
c) Luotonvälittäjänä toimivalla luonnollisella henkilöllä, luotonvälittäjänä toimivan oikeushenkilön hallituksen jäsenillä ja luonnollisilla henkilöillä, jotka hoitavat vastaavia tehtäviä sellaisen luotonvälittäjän lukuun, joka on oikeushenkilö mutta jolla ei ole hallitusta, on oltava luottosopimuksiin liittyvä asianmukainen tietämys ja pätevyys. Kotijäsenvaltion on vahvistettava asianmukaista tietämystä ja pätevyyttä koskevat vaatimukset liitteessä III esitettyjen periaatteiden mukaisesti.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava niiden perusteiden julkistaminen, jotka on vahvistettu, jotta luotonvälittäjien tai luotonantajien henkilöstö täyttäisi ammatilliset vaatimuksensa.
4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltainen viranomainen rekisteröi kaikki hyväksytyt luotonvälittäjät niiden kotijäsenvaltiossa riippumatta siitä, ovatko ne luonnollisia henkilöitä vai oikeushenkilöitä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonvälittäjien rekisteri pidetään ajan tasalla ja että se on verkossa julkisesti saatavilla.
Luotonvälittäjien rekisterin on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:
a) johtoon kuuluvien välitystoiminnasta vastaavien henkilöiden nimet. Jäsenvaltiot voivat vaatia kaikkien sellaisten luonnollisten henkilöiden rekisteröintiä, jotka hoitavat asiakastehtäviä luotonvälitystä harjoittavassa yrityksessä;
b) jäsenvaltiot, joissa luotonvälittäjä harjoittaa toimintaa sijoittautumisvapautta tai palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien sääntöjen nojalla ja joista luotonvälittäjä on ilmoittanut kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle32 artiklan 3 kohdan mukaisesti;
c) tieto siitä, onko luotonvälittäjä sidoksissa oleva luotonvälittäjä vai ei.
Jäsenvaltioiden, jotka päättävät käyttää 30 artiklassa tarkoitettua vaihtoehtoa, on varmistettava, että rekisterissä ilmoitetaan luotonantaja, jonka puolesta sidoksissa oleva luotonvälittäjä toimii.
Jäsenvaltioiden, jotka päättävät käyttää 31 artiklassa tarkoitettua vaihtoehtoa, on varmistettava, että rekisterissä ilmoitetaan luotonvälittäjä tai, jos kyseessä on sidoksissa olevan luotonvälittäjän nimetty edustaja, luotonantaja, jonka puolesta nimetty edustaja toimii.
5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että
a) luotonvälittäjällä, joka on oikeushenkilö, on päätoimipaikka samassa jäsenvaltiossa, jossa sen sääntömääräinen kotipaikka on, jos sillä kansallisen lainsäädännön mukaan on sääntömääräinen kotipaikka;
b) luotonvälittäjällä, joka ei ole oikeushenkilö, tai luotonvälittäjällä, joka on oikeushenkilö mutta jolla ei kansallisen lainsäädännön mukaisesti ole sääntömääräistä kotipaikkaa, on päätoimipaikka siinä jäsenvaltiossa, jossa se tosiasiassa pääsiallisesti toimii.
6. Kunkin jäsenvaltion on perustettava yksi tietopiste, jonka avulla sähköisessä muodossa olevien ja jatkuvasti ajan tasalla pidettävien kansallisten rekisterien tiedot ovat nopeasti, helposti ja julkisesti saatavilla. Näistä tietopisteistä on voitava saada kunkin jäsenvaltion toimivaltaisia viranomaisia koskevat tiedot..
EPV julkaisee verkkosivuillaan kyseisen tietopisteen viitetiedot tai hyperlinkit.
7. Kotijäsenvaltioiden on varmistettava, että hyväksytyt luotonvälittäjät ja nimetyt edustajat täyttävät jatkuvasti 2 kohdassa määritellyt vaatimukset. Tämä kohta ei rajoita 30 ja 31 artiklan soveltamista.
8. Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tätä artiklaa henkilöihin, jotka harjoittavat 4 artiklan 5 alakohdan mukaista luotonvälitystoimintaa, jos tätä toimintaa harjoitetaan satunnaisesti ammattitoiminnan yhteydessä ja jos kyseistä ammattitoimintaa säännellään lain säännöksin tai hallinnollisin määräyksin tai ammattikunnan eettisin säännöin, joissa ei suljeta pois tällaisen toiminnan harjoittamista.
9. Tätä artiklaa ei sovelleta luottolaitoksiin, joille on myönnetty direktiivin 2013/36/EU mukainen toimilupa, eikä muihin rahoituslaitoksiin, joihin kansallisen lainsäädännön mukaan sovelletaan vastaavaa toimiluvan myöntämis- ja valvontajärjestelmää.
30 artikla
Ainoastaan yhteen luotonantajaan sidoksissa olevat luotonvälittäjät
1. Jäsenvaltiot voivat antaa toimivaltaisten viranomaisten hyväksyä 4 artiklan 7 alakohdan a alakohdassa tarkoitetut sidoksissa olevat luotonvälittäjät sen luotonantajan kautta, jonka puolesta tällainen sidoksissa oleva luotonvälittäjä toimii yksinomaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 31 artiklan 1 kohdan soveltamista.
Tällaisissa tapauksissa luotonantaja on täysin ja ehdoitta vastuussa kyseisen sidoksissa olevan luotonvälittäjän toimista tai laiminlyönneistä tämän toimiessa luotonantajan puolesta tässä direktiivissä säännellyillä aloilla. Jäsenvaltioiden on vaadittava luotonantajaa varmistamaan, että tällaiset sidoksissa olevat luotonvälittäjät täyttävät vähintään 29 artiklan 2 kohdassa säädetyt ammatilliset vaatimukset.
▌
2. Luotonantajien on valvottava 4 artiklan 7 alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen sidoksissa olevien luotonvälittäjien toimintaa sen varmistamiseksi, että ne noudattavat jatkuvasti tätä direktiiviä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 34 artiklan soveltamista. Luotonantajan vastuulla on erityisesti valvoa, että sidoksissa olevan luotonvälittäjän ja sen henkilöstön tietämystä ja pätevyyttä koskevia vaatimuksia noudatetaan.
31 artikla
Nimetyt edustajat
1. Jäsenvaltiot voivat päättää sallia luotonvälittäjän nimetä nimettyjä edustajia.
Jos 4 artiklan 7 alakohdan a alakohdassa tarkoitettu sidoksissa oleva luotonvälittäjä on nimennyt nimetyn edustajan, luotonantaja on täysin ja ehdoitta vastuussa nimetyn edustajan toimista tai laiminlyönneistä tämän toimiessa kyseisen sidoksissa olevan luotonvälittäjän puolesta tässä direktiivissä säännellyillä aloilla. Muissa tapauksissa luotonvälittäjä on täysin ja ehdoitta vastuussa nimetyn edustajan toimista tai laiminlyönneistä tämän toimiessa luotonvälittäjän puolesta tässä direktiivissä säännellyillä aloilla.
2. Luotonvälittäjien on varmistettava, että niiden nimetyt edustajat täyttävät vähintään 29 artiklan 2 kohdassa säädetyt vaatimukset. Kotijäsenvaltio voi kuitenkin säätää, että luotonvälittäjä, jonka puolesta nimetty edustaja on valtuutettu toimimaan, voi hankkia nimetylle edustajalle ammatillisen vastuuvakuutuksen tai muun vastaavan vakuuden.
3. Luotonvälittäjien on valvottava nimettyjen edustajiensa toimintaa sen varmistamiseksi, että tätä direktiiviä noudatetaan täysin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 34 artiklan soveltamista. Luotonvälittäjien vastuulla on erityisesti valvoa, että nimettyjen edustajien ja niiden henkilöstön tietämystä ja pätevyyttä koskevia vaatimuksia noudatetaan.
4. Jäsenvaltioiden, jotka päättävät sallia luotonvälittäjän nimetä nimettyjä edustajia, on perustettava julkinen rekisteri, joka sisältää vähintään 29 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tiedot. Nimetyt edustajat on rekisteröitävä sen jäsenvaltion julkiseen rekisteriin, johon ne ovat sijoittautuneet. Rekisteri on päivitettävä säännöllisesti. Siihen sisältyvien tietojen on oltava verkossa julkisesti saatavilla.
32 artikla
Luotonvälittäjien sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus ▌
1. Kun luotonvälittäjän kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainenhyväksyyluotonvälittäjän 29 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tämä hyväksyminen on voimassa koko unionin alueella, minkä vuoksi vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksyntää ei vaadita hyväksynnän kattamien toimintojen harjoittamiseen ja palvelujen tarjoamiseen, edellyttäen, että hyväksyntä kattaa toiminnan, jota luotonvälittäjä aikoo harjoittaa vastaanottavissa jäsenvaltioissa. Luotonvälittäjät eivät kuitenkaan saa tarjota kuluttajille muiden luotonantajien kuin luottolaitosten tarjoamiin luottosopimuksiin liittyviä palveluja jäsenvaltiossa, jossa tällaiset luotonantajat eivät saa toimia.
2. Nimetyt edustajat, jotka on nimetty jäsenvaltioissa, jotka päättävät käyttää 31 artiklassa tarkoitettua vaihtoehtoa, eivät saa harjoittaa 4 artiklan 5 alakohdan mukaista luotonvälitystoimintaa tai tarjota neuvontapalveluja jäsenvaltioissa, joissa tällaiset nimetyt edustajat eivät saa toimia.
3. Hyväksytyn luotonvälittäjän, joka aikoo ensimmäisen kerran harjoittaa liiketoimintaa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla tai perustaa sivuliikkeen, on ilmoitettava tästä kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille.
Näiden toimivaltaisten viranomaisten on kuukauden kuluessa kyseisestä ilmoituksesta annettava luotonvälittäjän aikomus tiedoksi asianomaisten vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille sekä ilmoitettava samanaikaisesti tästä tiedoksiannosta asianomaiselle luotonvälittäjälle. Niiden on annettava asianomaisten vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille tiedoksi luotonantajat, joihin luotonvälittäjä on sidoksissa, ja se, ottaako luotonantaja täyden ja ehdottoman vastuun luotonvälittäjän toiminnasta. Vastaanottavan jäsenvaltion on käytettävä kotijäsenvaltiolta saamiaan tietoja tarpeellisten tietojen kirjaamiseksi rekisteriinsä.
Luotonvälittäjä voi aloittaa liiketoimintansa kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ilmoittivat sille toisessa alakohdassa tarkoitetusta tiedoksiannosta.
4. Ennen kuin luotonvälittäjän sivuliike aloittaa toimintansa tai kahden kuukauden kuluessa siitä, kun se on saanut 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun tiedoksiannon, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on järjestettävä luotonvälittäjän valvonta 34 artiklan mukaisesti ja tarvittaessa ilmoitettava luotonvälittäjälle ne edellytykset, joiden mukaisesti toimintaa on harjoitettava vastaanottavassa jäsenvaltiossa aloilla, joita ei ole yhdenmukaistettu unionin oikeudessa.
33 artikla
Luotonvälittäjienhyväksynnän peruuttaminen
1. Kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi peruuttaa luotonvälittäjälle 29 artiklan mukaisesti myönnetyn hyväksynnän, jos luotonvälittäjä
a) nimenomaisesti luopuu hyväksynnästä tai ei ole harjoittanut 4 artiklan 5 alakohdan mukaista luotonvälitystoimintaa eikä tarjonnut neuvontapalveluja kuuden edeltävän kuukauden aikana, paitsi jos kyseinen jäsenvaltio on säätänyt, että näissä tapauksissa hyväksyntä raukeaa;
b) on saanut hyväksynnän antamalla virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja taikka muutoin säännösten vastaisella tavalla;
c) ei enää täytä vaatimuksia, joiden perusteella hyväksyntä myönnettiin;
d) kuuluu niihin tapauksiin, joissa kansallisessa lainsäädännössä säädetään hyväksynnän peruuttamisesta tämän direktiivin soveltamisalaan kuulumattomien seikkojen osalta;
e) on vakavalla tai järjestelmällisellä tavalla rikkonut tämän direktiivin nojalla annettuja säännöksiä, jotka koskevat luotonvälittäjien toiminnalle asetettuja edellytyksiä.
2. Jos kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen peruuttaa luotonvälittäjän hyväksynnän, sen on annettava hyväksynnän peruuttaminen tiedoksi vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille mahdollisimman pian ja viimeistään 14 päivän kuluessa millä tahansa asianmukaisella tavalla.
3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonvälittäjät, joiden hyväksyntä on peruutettu, poistetaan rekisteristä ilman aiheetonta viivytystä.
34 artikla
Luotonvälittäjien ja nimettyjen edustajien valvonta
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset valvovat luotonvälittäjien toimintaa.
Kotijäsenvaltioiden on säädettävä, että sidoksissa olevia luotonvälittäjiä on valvottava suoraan tai osana sen luotonantajan valvontaa, jonka puolesta ne toimivat, jos luotonantaja on luottolaitos, jolle on myönnetty toimilupa direktiivin 2013/36/EU mukaisesti, tai muu rahoituslaitos, johon kansallisen lainsäädännön mukaan sovelletaan vastaavaa toimiluvan myöntämis- ja valvontajärjestelmää. Jos sidoksissa oleva luotonvälittäjä kuitenkin tarjoaa palveluja muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossa, sidoksissa olevaa luotonvälittäjää on valvottava suoraan.
Kotijäsenvaltioiden, jotka sallivat luotonvälittäjien nimeävän edustajia 31 artiklan mukaisesti, on varmistettava, että näitä nimettyjä edustajia valvotaan joko suoraan tai osana niiden luotonvälittäjien valvontaa, joiden puolesta ne toimivat.
2. Niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, joissa luotonvälittäjällä on sivuliike, on varmistettava, että luotonvälittäjän niiden alueella tarjoamat palvelut ovat 7 artiklan 1 kohdassa sekä 8, 9, 10, 11, 13, 14, 15, 16, 17, 20, 22 ja 39 artiklassa säädettyjen velvoitteiden ja niiden nojalla hyväksyttyjen säännösten mukaisia.
Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että luotonvälittäjä, jolla on sivuliike sen alueella, ei noudata tuossa jäsenvaltiossa 7 artiklan 1 kohdan sekä 8, 9, 10, 11, 13, 14, 15, 16 17, 20, 22 ja 39 artiklan nojalla hyväksyttyjä säännöksiä, niiden on vaadittava kyseistä luotonvälittäjää lopettamaan säännösten vastainen menettely.
Jos kyseinen luotonvälittäjä ei toteuta tarvittavia toimenpiteitä, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen, että luotonvälittäjä lopettaa säännösten vastaisen menettelyn. Näiden toimien luonteesta on ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
Jos luotonvälittäjä jatkaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa voimassa olevien, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen säännösten rikkomista vastaanottavan jäsenvaltion toteuttamista toimista huolimatta, vastaanottava jäsenvaltio voi, ilmoitettuaan tästä ensin kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, toteuttaa asianmukaiset toimet estääkseen säännösten vastaisen menettelyn jatkamisen, määrätäkseen niistä seuraamuksia sekä estääkseen tarvittaessa luotonvälittäjää aloittamasta uusia liiketoimia alueellaan. Kaikista tällaisista toimista on ilmoitettava komissiolle ilman aiheetonta viivytystä.
Jos kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ei hyväksy vastaanottavan jäsenvaltion toteuttamia toimia, se voi saattaa asian EPV:n käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti. Tällaisissa tapauksissa EPV voi toimia sille kyseisellä artiklalla annettujen valtuuksien mukaisesti.
3. Sen jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla, jossa sivuliike sijaitsee, on oikeus tutkia sivuliikkeen järjestelyjä ja vaatia niihin muutoksia, jos ne ovat välttämättömiä sen varmistamiseksi, että sivuliike täyttää 2 kohdan mukaiset velvollisuutensa ja että kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat panna täytäntöön 7 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan mukaiset velvoitteet ja niiden nojalla hyväksytyt säännökset sivuliikkeen tarjoamien palvelujen osalta.
4. Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on selkeät ja todennettavissa olevat perusteet olettaa, että sen alueella palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella toimiva luotonvälittäjä ei noudata tämän direktiivin nojalla hyväksytyistä säännöksistä johtuvia velvoitteita tai että luotonvälittäjä, jolla on sivuliike sen alueella, ei noudata muita kuin 2 kohdassa tarkoitettuja, tämän direktiivin nojalla hyväksytyistä säännöksistä johtuvia velvoitteita, sen on ilmoitettava tällaiset tiedot kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka on toteutettava asianmukaiset toimet.
Jos kotijäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ei toteuta tarvittavia toimia kuukauden kuluessa kyseisten tietojen saamisesta tai jos kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toteuttamista toimista huolimatta luotonvälittäjä toimii edelleen tavalla, joka on selvästi vastaanottavan jäsenvaltion kuluttajien etujen vastainen tai haittaa markkinoiden asianmukaista toimintaa, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen:
a) on velvollinen, ilmoitettuaan asiasta ensin kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, toteuttamaan kaikki asianmukaiset toimet, jotka ovat tarpeen kuluttajien suojaamiseksi ja markkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi, mukaan luettuna sen estäminen, että säännösten vastaisesti toimiva luotonvälittäjä aloittaa uusia liiketoimia sen alueella. Tällaisista toimista on ilmoitettava komissiolle ja EPV:lle ilman aiheetonta viivytystä;
b) voi saattaa asian EPV:n käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti. Tällaisissa tapauksissa EPV voi toimia sille kyseisellä artiklalla annettujen valtuuksien mukaisesti.
5. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että jos toisessa jäsenvaltiossa hyväksytty luotonvälittäjä on perustanut sivuliikkeen sen alueelle, kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tehtäviään hoitaessaan suorittaa tarkastuksia kyseisessä sivuliikkeessä ilmoitettuaan asiasta ensin vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.
6. Tämän artiklan mukainen jäsenvaltioiden välinen tehtävänjako ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan aloilla, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, unionin oikeuden nojalla niille kuuluvien velvoitteiden mukaisesti.
12 luku
Muiden luotonantajien kuin luottolaitosten hyväksyntä ja valvonta
35 artikla
Muiden luotonantajien kuin luottolaitosten hyväksyntä ja valvonta
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luotonantajiin, jotka eivät ole luottolaitoksia, sovelletaan asianmukaista hyväksyntämenettelyä, johon kuuluu näiden luotonantajien merkitseminen rekisteriin, ja toimivaltaisen viranomaisen suorittamia valvontajärjestelyjä.
13 luku
Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteistyö
36 artikla
Yhteistyövelvollisuus
1. Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimittava yhteistyössä keskenään, kun se on tarpeen kyseisten viranomaisten tämän direktiivin mukaisten tehtävien suorittamiseksi, ja käytettävä siihen tässä direktiivissä tai kansallisessa lainsäädännössä annettuja valtuuksiaan.
Toimivaltaisten viranomaisten on avustettava muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia. Niiden on erityisesti vaihdettava tietoja ja harjoitettava yhteistyötä tutkinta- tai valvontatoiminnassa.
Yhteistyön ja erityisesti tietojen vaihdon helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi jäsenvaltioiden on nimettävä yksi ainoa toimivaltainen viranomainen tässä direktiivissä tarkoitetuksi yhteysviranomaiseksi. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltiolle niiden viranomaisten nimet, jotka on nimetty vastaanottamaan tietojenvaihto- tai yhteistyöpyyntöjä tämän kohdan nojalla.
2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat hallinnolliset ja organisatoriset toimenpiteet 1 kohdassa säädetyn avunannon edistämiseksi.
3. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, jotka on 1 kohdan mukaisesti nimetty tässä direktiivissä tarkoitetuiksi yhteysviranomaisiksi, on toimitettava toisilleen viipymättä tiedot, jotka ovat tarpeen 5 artiklan mukaisesti nimetyille toimivaltaisille viranomaisille osoitettujen tehtävien hoitamiseksi tämän direktiivin nojalla hyväksyttyjen säännösten mukaisesti.
Toimivaltaiset viranomaiset, jotka vaihtavat tietoja toisten toimivaltaisten viranomaisten kanssa tämän direktiivin nojalla, voivat ilmoittaa tietojen välityshetkellä, että kyseisiä tietoja ei saa julkistaa ilman niiden nimenomaista suostumusta, jolloin kyseisiä tietoja saa vaihtaa ainoastaan niitä tarkoituksia varten, joihin mainitut viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa.
Yhteysviranomaiseksi nimetty toimivaltainen viranomainen voi toimittaa saadut tiedot muille toimivaltaisille viranomaisille, mutta se ei saa toimittaa tietoja muille elimille tai luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille ilman tiedot ilmaisseiden toimivaltaisten viranomaisten nimenomaista suostumusta, ja se saa toimittaa tiedot ainoastaan niitä tarkoituksia varten, joihin mainitut viranomaiset ovat antaneet suostumuksensa, paitsi asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa, jolloin sen on ilmoitettava tästä välittömästi sille yhteysviranomaiselle, joka tiedot on antanut.
4. Toimivaltainen viranomainen voi kieltäytyä pyydetystä yhteistyöstä tutkinta- tai valvontatoiminnan yhteydessä tai 3 artiklassa säädetystä tietojenvaihdosta ainoastaan silloin, kun
a) tällainen tutkinta, paikalla tehtävä tarkastus, valvontatoimi tai tietojenvaihto voi vaikuttaa haitallisesti pyynnön saaneen jäsenvaltion suvereniteettiin, turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen;
b) samoja toimia ja henkilöitä koskeva oikeudellinen menettely on jo pantu vireille pyynnön saaneen jäsenvaltion viranomaisissa;
c) pyynnön saaneessa jäsenvaltiossa on jo annettu samoja henkilöitä ja toimia koskeva lainvoimainen päätös.
Kieltäytyessään yhteistyöstä tai tietojenvaihdosta toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava tästä pyynnön esittäneelle toimivaltaiselle viranomaiselle ja annettava mahdollisimman yksityiskohtaiset tiedot asiasta.
37 artikla
Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaiseminen
Jos erityisesti tietojenvaihtoa koskeva yhteistyöpyyntö on hylätty tai pyyntöön ei ole vastattu kohtuullisessa ajassa, toimivaltaiset viranomaiset voivat saattaa asian EPV:n käsiteltäväksi ja pyytää EPV:n apua asetuksen (EU) N:o 1093/2010 19 artiklan mukaisesti. Tällaisissa tapauksissa EPV voi toimia sille kyseisellä artiklalla annettujen valtuuksien mukaisesti, ja kaikki EPV:n kyseisen artiklan mukaisesti tekemät sitovat päätökset sitovat asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia riippumatta siitä, ovatko nämä toimivaltaiset viranomaiset EPV:n jäseniä.
▌
14 luku
Loppusäännökset
38 artikla
Seuraamukset
1. Jäsenvaltioiden on annettava säännökset tämän direktiivin perusteella annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
2. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että toimivaltainen viranomainen voi julkistaa hallinnollisen seuraamuksen, joka määrätään tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä hyväksyttyjen toimenpiteiden rikkomisen johdosta, jollei julkistaminen vakavasti vaaranna finanssimarkkinoita tai aiheuta suhteetonta vahinkoa osapuolille.
39 artikla
Riitojenratkaisumenettelyt
1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luottosopimuksia koskevien, luotonantajien, luotonvälittäjien ja nimettyjen edustajien kanssa aiheutuvien kuluttajariitojen ratkaisemiseksi tuomioistuinten ulkopuolella vahvistetaan asianmukaiset ja tehokkaat valitus- ja oikeussuojamenettelyt käyttäen tilanteen mukaan jo olemassa olevia elimiä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaisia menettelyjä sovelletaan luotonantajiin ja luotonvälittäjiin ja että nimettyjen edustajien toiminta kuuluu niiden soveltamisalaan.
2. Jäsenvaltioiden on vaadittava elimiä, jotka ovat vastuussa kuluttajariitojen ratkaisemisesta tuomioistuinten ulkopuolella, tekemään yhteistyötä, jotta luottosopimuksia koskevat rajatylittävät riidat voidaan ratkaista.
40 artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.
2. Siirretään komissiolle … päivästä …kuuta ….(30) määräämättömäksi ajaksi 14 artiklan 9 kohdassa ja 17 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.
3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 14 artiklan 9 kohdassa ja 17 artiklan 8 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa säädöksen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
5. Edellä olevien 14 artiklan 9 kohdan ja 17 artiklan 8 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.
41 artikla
Direktiivin pakottavuus
Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että
a) kuluttajat eivät voi luopua oikeuksista, jotka kuuluvat heille sen kansallisen lainsäädännön nojalla, joka annetaan tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä;
b) niiden tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä hyväksymiä säännöksiä ei voida kiertää siten, että kuluttajat voisivat tämän vuoksi jäädä ilman tämän direktiivin mukaista suojaa, antamalla sopimukselle erityinen muoto, erityisesti yhdistämällä tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvia luottosopimuksia luottosopimuksiin, joiden luonne tai tarkoitus tekisi mahdolliseksi välttää kyseisten säännösten soveltaminen.
▌
42 artikla
Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä
1. Jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään … päivänä …kuuta …(31) Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.
Jos jäsenvaltioiden vahvistamia saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevia säännöksiä koskevaan ilmoitukseen liittyvät asiakirjat eivät ole riittäviä siihen, että voitaisiin arvioida kaikilta osin, ovatko mainitut säännökset tämän direktiivin tiettyjen säännösten mukaisia, komissio voi EPV:n pyynnöstä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi tai omasta aloitteestaan pyytää jäsenvaltioita toimittamaan yksityiskohtaisempia tietoja tämän direktiivin saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä mainittujen säännösten täytäntöönpanosta.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
3. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
43 artikla
Siirtymäsäännökset
1. Tätä direktiiviä ei sovelleta luottosopimuksiin, jotka on tehty ennen ... päivää ...kuuta ...(32).
2. Luotonvälittäjät, jotka jo ennen … päivää …kuuta …(33) harjoittavat 4 artiklan 5 alakohdan mukaista luotonvälitystoimintaa ja joita ei ole vielä hyväksytty kotijäsenvaltionsa siinä kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen ehtojen mukaisesti, jolla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, voivat jatkaa tuon toiminnan harjoittamista kansallisen lainsäädännön mukaisesti ... päivään …kuuta ...(34)* saakka. Jos luotonvälittäjä turvautuu tähän poikkeukseen, se voi harjoittaa toimintaansa ainoastaan kotijäsenvaltiossaan, paitsi jos se täyttää myös vastaanottavien jäsenvaltioiden asiaankuuluvat oikeudelliset vaatimukset.
3. Luotonantajien, luotonvälittäjien tai nimettyjen edustajien, jotka harjoittavat tällä direktiivillä säänneltyä toimintaa ennen … päivää …kuuta …(35)**, on noudatettava kansallista lainsäädäntöä, jolla saatetaan 9 artikla osaksi kansallista lainsäädäntöä, viimeistään … päivästä …kuuta … **.
44 artikla
Uudelleentarkastelulauseke
1. Komissio tarkastelee uudelleen tätä direktiiviä …päivään … kuuta … mennessä(36). Uudelleentarkastelussa arvioidaan säännösten tehokkuutta ja asianmukaisuutta kuluttajien ja sisämarkkinoiden kannalta.
Uudelleentarkasteluun sisältyy
a) arviointi ESIS-tietosivun käytöstä sekä siitä, miten kuluttajat ovat ymmärtäneet ESIS-tietosivun ja ovatko he olleet tyytyväisiä siihen;
b) muiden ennen sopimuksen tekoa annettavien tietojen analysointi;
c) luotonvälittäjien ja luotonantajien rajatylittävän liiketoiminnan analysointi;
d) sellaisten muiden luotonantajien kuin luottolaitosten markkinakehityksen analysointi, jotka tarjoavat kiinteää asunto-omaisuutta koskevia luottosopimuksia;
e) lisätoimenpiteiden tarpeellisuuden arviointi, mukaan luettuna passin käyttöönotto sellaisille muille luotonantajille kuin luottolaitoksille, jotka tarjoavat kiinteää asunto-omaisuutta koskevia luottosopimuksia;
f) sen seikan tarkastelu, onko tarpeen säätää lisäoikeuksista ja ‑velvollisuuksista, jotka koskisivat luottosopimusten tekemisen jälkeistä vaihetta;
g) arvio siitä, onko tämän direktiivin soveltamisala yhä asianmukainen, ottaen huomioon sen vaikutukset muihin korvaaviin luottotyyppeihin;
h) arvio siitä, tarvitaanko lisätoimenpiteitä varmistamaan kiinteän asunto-omaisuuden muodostamaa vakuutta vastaan myönnettyjen luottosopimusten jäljitettävyys;
i) arvio kiinteän asunto-omaisuuden hintakehitystä koskevien tietojen saatavuudesta ja näiden tietojen vertailukelpoisuudesta;
j) arvio siitä, onko edelleen asianmukaista soveltaa direktiiviä 2008/48/EY vakuudettomiin luottoihin, joiden tarkoituksena on kiinteän asunto-omaisuuden kunnostaminen luotolla, jonka kokonaismäärä ylittää kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 kohdan c alakohdassa määritetyn enimmäismäärän;
k) arvio siitä, ovatko 38 artiklan 2 kohdan mukaista seuraamusten julkistamista koskevat järjestelyt riittävän avoimet;
l) arvio siitä, ovatko 11 artiklan 6 kohdassa ja 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut varoitukset oikeasuhteisia, ja mahdollisuuksista yhdenmukaistaa edelleen riskivaroituksia.
45 artikla
Vastuullista luotonantoa ja luotonottoa koskevat muut aloitteet
Komissio esittää viimeistään ... päivänä …kuuta …(37) kattavan kertomuksen, jossa arvioidaan luottotoimintaan suoraan liittyvästä yksityisestä ylivelkaantumisesta johtuvia laajempia haasteita. Se selvittää myös tarvetta valvoa luottotietorekistereitä ja mahdollisuutta kehittää entistä joustavammat ja luotettavammat markkinat. Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.
46 artikla
Direktiivin 2008/48/EY muuttaminen
Lisätään direktiivin 2008/48/EY 2 artiklaan kohta seuraavasti:"
"2 a. Sen estämättä, mitä 2 kohdan c alakohdassa säädetään, tätä direktiiviä sovelletaan sellaisiin vakuudettomiin luottosopimuksiin, joiden tarkoituksena on kiinteän asunto-omaisuuden kunnostaminen luotolla, jonka kokonaismäärä on yli 75 000 euroa."
"
47 artikla
Voimaantulo
Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
48 artikla
Osoitus
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.
Tehty …
Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta
Puhemies Puheenjohtaja
LIITE I
TODELLISEN VUOSIKORON LASKEMINEN
I. Perusyhtälö, joka osoittaa yhtäältä luoton nostoerien ja toisaalta takaisinmaksujen ja luotosta perittävien maksujen vastaavuuden.
Perusyhtälö, joka määrittelee todellisen vuosikoron ja osoittaa vuositasolla yhtäläisyyden yhtäältä luoton nostoerien summan nykyarvon ja toisaalta takaisinmaksujen ja maksujen summan nykyarvon välillä, on seuraava:
jossa
– X on todellinen vuosikorko
– m on viimeisen nostoerän järjestysnumero
– k on nostoerän numero, joten 1 ≤ k ≤ m
– Ck on nostoerän k suuruus
– tk on vuosina ja vuosien osina ilmaistu ensimmäisen nostoerän nostopäivän ja kunkin myöhemmän nostoerän nostopäivän välinen aika, joten t1 = 0
– m' on viimeisen takaisinmaksun tai maksun numero
– l on takaisinmaksun tai maksun numero
– Dl on takaisinmaksun tai maksun suuruus
– sl on vuosina ja vuosien osina ilmaistu ensimmäisen nostoerän nostopäivän ja kunkin takaisinmaksun tai maksun maksupäivän välinen aika.
Huomautukset:
a) Osapuolten eri ajankohtina maksamien määrien ei tarvitse olla samansuuruisia, eikä niitä tarvitse maksaa noudattaen samoja maksuvälejä.
b) Ensimmäinen päivämäärä on ensimmäisen nostoerän nostopäivä.
c) Laskelmissa käytettävien päivämäärien välinen aika ilmaistaan vuosina ja vuosien osina. Vuodessa on 365 päivää (karkausvuosina 366), 52 viikkoa tai 12 yhtä pitkää kuukautta. Tällaisen kuukauden pituus on 30,41666 päivää (ts. 365/12) riippumatta siitä, onko kyseessä karkausvuosi.
Jos laskelmissa käytettävien päivämäärien välistä aikaa ei voida ilmaista kokonaislukuna viikkoina, kuukausina tai vuosina, kyseinen aika ilmaistaan näistä ajanjaksoista jonkin kokonaislukuna ja päivien lukumääränä. Jos käytetään päiviä:
i) lasketaan jokainen päivä, mukaan lukien viikonloput ja pyhäpäivät;
ii) lasketaan samanpituisia ajanjaksoja ja sen jälkeen päiviä taaksepäin ensimmäisen noston päivämäärään asti;
iii) päivinä ilmoitettavan ajanjakson pituus saadaan jättämällä pois ensimmäinen päivämäärä ja ottamalla mukaan viimeinen päivämäärä; ajanjakson pituus ilmaistaan vuosina jakamalla tämä ajanjakso kokonaisen vuoden päivien lukumäärällä (365 tai 366 päivää), joka on laskettu taaksepäin viimeisestä päivästä edellisen vuoden samaan päivään.
d) Laskelman tulos ilmoitetaan vähintään yhden desimaalin tarkkuudella. Jos seuraava desimaali on 5 tai suurempi, sitä edeltävän desimaalin arvoon lisätään 1.
e) Yhtälö voidaan kirjoittaa toisin käyttäen vain yhtä summaa ja käsitettä 'rahavirta' (Ak), joka on positiivinen tai negatiivinen eli vuosina ilmaistuina jaksoina 1–n joko maksettuja tai vastaanotettuja suorituksia, eli:
missä S on nykyarvoiksi muutettujen rahavirtojen saldo. Jos rahavirrat halutaan säilyttää tasapainossa, S:n arvo on nolla.
II. Todellisen vuosikoron laskemisessa käytetyt lisäoletukset
a) Jos luottosopimus antaa kuluttajalle vapauden päättää luoton nostoista, luoton kokonaismäärä katsotaan nostettavan kerralla ja välittömästi.
b) Jos luottosopimuksessa on sovittu erilaisista nostotavoista, joihin sovelletaan erisuuruisia maksuja tai lainakorkoja, luoton kokonaismäärä katsotaan nostettavan kyseisen luottosopimustyypin yleisimpään nostotapaan sovellettavan suurimman maksun ja lainakoron mukaisesti.
c) Jos luottosopimuksessa annetaan kuluttajalle yleinen vapaus päättää nostotavoista, mutta eri nostotavoissa on luoton määrää koskevia ja ajallisia rajoituksia, luoton määrä katsotaan nostettavan aikaisimpana mahdollisena luottosopimuksessa sovittuna ajankohtana ja näiden nostoa koskevien rajoitusten mukaisesti. ▌
d) Jos tietyksi ajanjaksoksi tai tietylle määrälle tarjotaan erisuuruisia lainakorkoja ja maksuja, lainakoroksi ja maksuiksi katsotaan korkein lainakorko ja korkeimmat maksut koko luottosopimuksen voimassaoloaikana. ▌
e) Sellaisten luottosopimusten, joiden osalta on sovittu kiinteästä luoton korosta alkuvaiheessa, jonka lopussa määritellään uusi lainakorko, jota tämän jälkeen määräajoin mukautetaan sovitun indikaattorin tai sisäisen viitekoron mukaisesti, todellinen vuosikorko lasketaan olettaen, että kiinteäkorkoisen jakson päätyttyä lainakorko on sama kuin ajankohtana, jolloin todellinen vuosikorko lasketaan kyseisenä ajankohtana sovitun indikaattorin arvon tai sisäisen viitekoron perusteella mutta joka ei kuitenkaan ole kiinteää lainakorkoa alhaisempi.
f) Jos luoton ylärajaa ei ole vielä sovittu, ylärajaksi oletetaan 170 000 euroa. Kun kyse on sellaisista luottosopimuksista, jotka eivät ole ehdollisia velkoja tai takauksia ja joiden tarkoituksena ei ole hankkia tai säilyttää kiinteään omaisuuteen tai maa-alueeseen liittyvää oikeutta, tilinylityksistä, maksuaikakorteista tai luottokorteista, ylärajaksi oletetaan 1 500 euroa.
g) Kun on kyse muista luottosopimuksista kuin i, j, k, l ja m alakohdassa esitetyissä oletuksissa tarkoitetuista tilinylityksistä, tilapäisluotosta, jaetun omistusosuuden luottosopimuksista, ehdollisista veloista tai takauksista ja toistaiseksi voimassa olevista luottosopimuksista:
i) jos kuluttajan suoritettavaksi kuuluvan pääoman takaisinmaksun päivämäärää tai määrää ei voida määrittää, oletuksena on, että takaisinmaksu tapahtuu aikaisimpana luottosopimuksessa mainittuna päivämääränä ja alhaisimman luottosopimuksessa sovitun määrän mukaan;
ii) jos ensimmäisen noston päivämäärän ja kuluttajan suoritettavaksi kuuluvan ensimmäisen maksun päivämäärän välistä aikaa ei voida määrittää, oletuksena on, että se on lyhin ajanjakso.
h) Jos kuluttajan suoritettavaksi kuuluvan maksun päivämäärää tai määrää ei voida määrittää luottosopimuksen tai g, i, j, k, l ja m alakohdassa esitettyjen oletusten perusteella, oletuksena on, että maksaminen tapahtuu luotonantajan edellyttämien päivämäärien ja ehtojen mukaisesti, ja jos nämä eivät ole tiedossa:
i) korkomaksut suoritetaan yhdessä pääoman takaisinmaksujen kanssa;
ii) muu kuin koroksi luokiteltava kertamaksu suoritetaan luottosopimuksen tekopäivänä;
iii) useina maksuina suoritettavat, muut kuin koroksi luokiteltavat maksut suoritetaan säännöllisin väliajoin alkaen pääoman ensimmäisen takaisinmaksuerän päivämäärästä, ja jos tällaisten maksujen määrä ei ole tiedossa, niiden oletetaan olevan samanmääräisiä;
iv) loppumaksulla hoidetaan jäljellä olevan lainapääoman sekä koron ja mahdollisten muiden maksujen maksaminen.
i) Tilinylitysmahdollisuuden osalta luoton kokonaismäärä katsotaan nostettavan kokonaisuudessaan ja koko luottosopimuksen voimassaoloajalta. Jos tilinylitysmahdollisuuden voimassaoloaika ei ole tiedossa, todellinen vuosikorko lasketaan olettaen, että luoton voimassaoloaika on kolme kuukautta.
j) Tilapäisluoton osalta luoton kokonaismäärä katsotaan nostettavan kokonaisuudessaan ja koko luottosopimuksen voimassaoloajalta. Jos luottosopimuksen voimassaoloaika ei ole tiedossa, todellinen vuosikorko lasketaan olettaen, että luoton voimassaoloaika on 12 kuukautta.
k) Kun on kyse toistaiseksi voimassa olevista luottosopimuksista, jotka eivät ole tilinylitysmahdollisuuksia ja tilapäisluottoja, oletetaan, että:
i) luottosopimusten osalta, joiden tarkoituksena on kiinteään omaisuuteen liittyvien oikeuksien hankkiminen tai säilyttäminen, luotto myönnetään 20 vuoden ajaksi alkaen ensimmäisen noston päivämäärästä ja että kuluttajan suorittamalla loppumaksulla hoidetaan jäljellä olevan lainapääoman sekä koron ja mahdollisten muiden maksujen maksaminen; kun kyse on luottosopimuksista, joiden tarkoituksena ei ole kiinteään omaisuuteen liittyvien oikeuksien hankkiminen tai säilyttäminen tai jotka nostetaan maksuaikakorteilla tai luottokorteilla, tämä ajanjakso on yksi vuosi;
ii) kuluttaja maksaa luoton pääoman takaisin samanmääräisinä kuukausimaksuina, joista ensimmäinen suoritetaan kuukauden kuluttua ensimmäisen noston päivämäärästä. Tapauksissa, joissa pääoma on maksettava takaisin kokonaisuudessaan yhdessä erässä kunkin maksuajan aikana, kuluttajan myöhemmin tekemien nostojen ja koko pääoman takaisinmaksujen oletetaan tapahtuvan yhden vuoden kuluessa. Korkoja ja muita maksuja sovelletaan kyseisten nostojen ja pääoman takaisinmaksujen mukaisesti ja luottosopimuksessa sovitulla tavalla.
Tätä kohtaa sovellettaessa tarkoitetaan toistaiseksi voimassa olevalla luottosopimuksella luottosopimusta, jolla ei ole kiinteää luottoaikaa ja joka sisältää luotot, jotka on maksettava takaisin kokonaisuudessaan tietyn ajanjakson kuluessa tai sen jälkeen mutta jotka voidaan takaisinmaksamisen jälkeen nostaa uudelleen.
l) Kun kyse on ehdollisista veloista tai takauksista
i) luoton kokonaismäärä katsotaan nostettavan kokonaisuudessaan yhtenä summana aikaisempana seuraavista ajankohdista:
a) viimeisenä sen luottosopimuksen mukaan sallittuna nostopäivänä, joka on ehdollisen sitoumuksen tai takauksen mahdollinen peruste; tai
b) jos kyse on jatkuvasta luottosopimuksesta, sopimuksen uudistamista edeltävän alkuvaiheen lopussa.
m) Kun kyse on jaetun omistusosuuden luottosopimuksista:
i) kuluttajien suorittamien maksujen katsotaan tapahtuvan aina viimeisenä luottosopimuksen mukaan sallittuna päivämääränä;
ii) jaetun omistusosuuden luottosopimuksen vakuutena olevan kiinteän omaisuuden arvon prosenttimääräisen nousun ja sopimuksessa mahdollisesti mainitun inflaatioindeksin tason oletetaan olevan yhtä suuri kuin keskuspankin senhetkinen inflaatiotavoite tai sen jäsenvaltion inflaatioaste, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee luottosopimuksen tekohetkellä, sen mukaan, kumpi näistä on suurempi, taikka 0 prosenttia, jos nämä arvot ovat negatiivisia.
▌
LIITE II
Eurooppalainen standardoitu tietosivu (ESIS)
A OSA
ESIS-tietosivun tekstin on oltava tämän mallin mukainen. Hakasulkeissa olevat maininnat on korvattava vastaavilla tiedoilla. ESIS-tietosivun täyttöohjeet luotonantajaa tai tapauksen mukaan luotonvälittäjää varten esitetään B osassa.
Luotonantajan on annettava tiedot, joita pyydetään maininnalla "tarvittaessa" varustetuissa kohdissa, jos tiedoilla on merkitystä luottosopimuksen kannalta, tai poistettava tiedot tai koko kohta, jos tiedoilla ei ole merkitystä kyseisen sopimuksen kannalta (esimerkiksi siinä tapauksessa, ettei asianomaista kohtaa sovelleta). Jos koko kohta poistetaan, ESIS-tietosivun kohtien numerointi on mukautettava vastaavasti.
Jäljempänä olevat tiedot on esitettävä yhdessä asiakirjassa. Käytetyn kirjasinlajin on oltava selvästi luettavissa. Tiedot, joita on korostettava, esitetään lihavoituina, varjostettuina tai käyttämällä suurempaa kirjasinkokoa. Kaikki asiaankuuluvat riskivaroitukset on esitettävä käyttämällä korostusta.
ESIS-tietosivun malli
(Johdanto)
Tämä asiakirja on laadittu [päivämäärä] seuraavalle henkilölle: [kuluttajan nimi].
Tämä asiakirja on laadittu tähän mennessä antamienne tietojen sekä rahoitusmarkkinoilla vallitsevan tilanteen perusteella.
Jäljempänä olevat tiedot ovat voimassa [voimassaoloaika] saakka, (tarvittaessa) paitsi tiedot korkotasosta ja kustannuksista. Mainitun päivän jälkeen tiedot voivat muuttua markkinatilanteen mukaisesti.
(Tarvittaessa) Tämä asiakirja ei velvoita [luotonantajan nimi] myöntämään teille lainaa.
1. Luotonantaja
[Nimi]
[Puhelinnumero]
[Käyntiosoite]
(Valinnainen) [Sähköpostiosoite]
(Valinnainen) [Faksinumero]
(Valinnainen) [internetosoite]
(Valinnainen) Yhteyshenkilö/-piste
(Tarvittaessa tiedot mahdollisista neuvontapalveluista:) [(Olemme arvioineet tarpeenne ja tilanteenne ja suosittelemme, että otatte tämän luoton. / Emme suosittele teille mitään tiettyä luottotyyppiä. Joihinkin kysymyksiin antamienne vastausten perusteella annamme kuitenkin teille tietoja tästä luotosta, jotta voitte tehdä oman valintanne.)]
[(Olemme arvioineet tarpeenne ja tilanteenne ja suosittelemme, että otatte tämän luoton. / Emme suosittele teille mitään tiettyä luottotyyppiä. Joihinkin kysymyksiin antamienne vastausten perusteella annamme kuitenkin teille tietoja tästä luotosta, jotta voitte tehdä oman valintanne.)]
[Palkkio]
3. Lainan pääominaisuudet
Lainan määrä ja valuutta: [arvo] [valuutta]
(Tarvittaessa) Tämän lainan valuuttana ei ole [luotonottajan kansallinen valuutta].
(Tarvittaessa) Lainanne arvo [luotonottajan kansallisena valuuttana] saattaa muuttua.
(Tarvittaessa) Esimerkiksi siinä tapauksessa, että [luotonottajan kansallisen valuutan] arvo laskee 20 prosentilla suhteessa [luoton valuuttaan], lainanne arvo kasvaa yhteensä [lisätään määrä luotonottajan kansallisena valuuttana]. Se voi kuitenkin olla tätä suurempi, jos [luotonottajan kansallisen valuutan] arvo laskee yli 20 prosenttia.
(Tarvittaessa) Lainanne enimmäisarvo on [lisätään määrä luotonottajan kansallisena valuuttana].] (Tarvittaessa) Saatte varoituksen, jos lainan määrä nousee [lisätään määrä lainanottajan kansallisena valuuttana]. (Tarvittaessa) Teillä on oikeus [lisätään oikeus neuvotella uudelleen valuuttalaina tai oikeus muuntaa laina [asianomaiseksi valuutaksi] ja sen edellytykset].
Laina-aika: [laina-aika]
[Lainatyyppi]
[Sovellettava korkotyyppi]
Maksettava kokonaismäärä:
Tämä tarkoittaa, että Teidän on maksettava takaisin [määrä] jokaista lainattua [valuuttayksikkö] kohti.
(Tarvittaessa) [Tämä on laina/lainanosa], josta maksetaan ennen erääntymistä ainoastaan korot. Laina-ajan päättyessä teillä on yhä [lainan määrä, josta on suoritettu vain korkoja] suuruinen velka.
(Tarvittaessa) Omaisuuden arvo, jota on käytetty tämän tietosivun laatimisessa: [lisätään määrä]
(Tarvittaessa) Suurin mahdollinen lainan määrä suhteessa omaisuuden arvoon [lisätään aste] tai Omaisuuden vähimmäisarvo, jota kyseisen määrän lainaaminen edellyttää [lisätään määrä].
(Tarvittaessa) [Vakuus]
4. Korko ja muut kustannukset
Todellisella vuosikorolla tarkoitetaan vuosikorkona ilmaistuja lainan kokonaiskustannuksia. Todellisen vuosikoron perusteella on helpompi verrata eri tarjouksia.
Lainaanne sovellettava todellinen vuosikorko on [todellinen vuosikorko].
Se koostuu seuraavista osatekijöistä:
Korko [arvo prosentteina, tai tapauksesta riippuen viitekorko ja luotonantajan marginaalin prosenttiarvo]
[Todellisen vuosikoron muut osatekijät]
Kertaluonteiset kustannukset
(Tarvittaessa)Teidän on maksettava lainan rekisteröimismaksu. [Lisätään maksun määrä, jos se on tiedossa, tai sen laskemisperusteet.]
Määräajoin maksettavat kustannukset
(Tarvittaessa) Todellinen vuosikorko lasketaan käyttämällä korkoa koskevia oletuksia.
(Tarvittaessa) Koska lainanne [osa lainastanne] on vaihtuvakorkoinen laina [vaihtuvakorkoista lainaa], sen todellinen vuosikorko voi poiketa ilmoitetusta todellisesta vuosikorosta, jos lainanne korko muuttuu. Jos korko esimerkiksi nousee [B osassa kuvattu tapaus], todellinen vuosikorko saattaa nousta [lisätään tapausta vastaava todellinen vuosikorko].
(Tarvittaessa) Kehotamme Teitä ottamaan huomioon, että tämä todellinen vuosikorko lasketaan olettaen, että korko pysyy alkuvaiheessa vahvistetulla tasolla koko sopimuskauden.
(Tarvittaessa) Seuraavat kustannukset eivät ole luotonantajan tiedossa eikä niitä sen vuoksi ole sisällytetty todelliseen vuosikorkoon: [Kustannukset]
(Tarvittaessa)Teidän on maksettava lainan rekisteröimismaksu.
Pyydämme Teitä ottamaan huomioon myös kaikki muut lainaan liittyvät verot ja kustannukset.
5. Maksuväli ja maksuerien lukumäärä
Maksuväli: [maksuväli]
Maksuerien lukumäärä: [lukumäärä]
6. Kunkin maksuerän suuruus:
[suuruus] [valuutta]
Tulonne voivat muuttua. Kehotamme pohtimaan, voitteko edelleen suoriutua [maksuväli] välein suoritettavista maksueristänne myös siinä tapauksessa, että tulonne pienenevät.
(Tarvittaessa)Koska [lainastanne/osasta lainaanne] maksetaan ennen erääntymistä ainoastaan korot, Teidän on huolehdittava erillisistä järjestelyistä maksaaksenne [lisätään lainan määrä, josta on suoritettu vain korkoja] laina-ajan päättyessä. Muistakaa lisätä tähän maksuerään mahdolliset lisämaksut, jotka Teidän on suoritettava.
(Tarvittaessa) [Lainanne/Lainanne osan] korko voi muuttua. Tämä merkitsee sitä, että maksuerienne summa voi nousta tai laskea. Jos korko esimerkiksi nousee [B osassa kuvattu tapaus], maksueränne saattaa nousta [lisätään tapausta vastaava maksuerän summa].
(Tarvittaessa) Maksettavan määrän arvo [luotonottajan kansallisena valuuttana] kullakin [maksuvälillä] voi muuttua. (Tarvittaessa) Maksunne saattavat nousta [lisätään enimmäismäärä luotonottajan kansallisena valuuttana] kullakin [lisätään jakso]. (Tarvittaessa) Esimerkiksi siinä tapauksessa, että [luotonottajan kansallisen valuutan] arvo laskee 20 prosentilla suhteessa [luoton valuuttaan], Teidän on maksettava lisää [lisätään määrä luotonottajan kansallisena valuuttana] kullakin [lisätään jakso]. Maksunne voivat nousta tätä enemmän.
(Tarvittaessa) Vaihtokurssina, jonka mukaan [luoton valuutta]määräinen maksueränne muutetaan [luotonottajan kansallinen valuutta]määräiseksi, käytetään kurssia, jonka [vaihtokurssin julkaiseva laitos] julkaisee [päivämäärä] tai se lasketaan [päivämäärä] käyttäen [lisätään vertailukohdan tai laskentamenetelmän nimi].
(Tarvittaessa) [Yksityiskohtaiset tiedot kytkykauppana tarjottavista säästötuotteista, lykättyyn koronmaksuun perustuvista lainoista].
7. (Tarvittaessa) Havainnollinen maksuerätaulukko
Tässä taulukossa esitetään, kuinka suuri määrä on maksettava joka [maksuväli].
Maksuerät (sarake [sarakkeen nro]) koostuvat maksettavasta korosta (sarake [sarakkeen nro]), tarvittaessa lainan lyhennyksestä (sarake [sarakkeen nro]) ja tarvittaessa muista kustannuksista (sarake [sarakkeen nro]). (Tarvittaessa) Sarakkeessa "Muut kustannukset" esitetään seuraavat kustannukset: [luettelo kustannuksista]. Jäljellä olevalla pääomalla (sarake [sarakkeen numero]) tarkoitetaan lainan määrää, joka jää maksettavaksi kunkin maksuerän jälkeen.
[Taulukko]
8. Muut velvoitteet
Jotta luotonottajaan voidaan soveltaa tässä asiakirjassa ilmoitettuja ehtoja, hänen on noudatettava seuraavia velvoitteita.
[Velvoitteet]
(Tarvittaessa) Kehotamme Teitä ottamaan huomioon, että tässä asiakirjassa kuvatut lainaehdot (korko mukaan luettuna) voivat muuttua, jos näitä velvoitteita ei noudateta.
(Tarvittaessa) Kehotamme Teitä ottamaan huomioon mahdolliset seuraukset, joita voi aiheutua lainaan liittyvien lisäpalvelujen päättymisestä myöhemmässä vaiheessa:
[Seuraukset]
9. Ennenaikainen takaisinmaksu
Teillä on mahdollisuus maksaa tämä laina ennenaikaisesti takaisin joko kokonaan tai osittain.
(Tarvittaessa) [Ehdot]
(Tarvittaessa)Luoton ennenaikaisesta takaisinmaksusta perittävä maksu: [lisätään määrä tai, ellei se ole mahdollista, laskentamenetelmä]
(Tarvittaessa) Jos päätätte maksaa tämän lainan ennenaikaisesti takaisin, pyydämme Teitä ottamaan meihin yhteyttä, jotta voimme vahvistaa ennenaikaisesta takaisinmaksusta perittävän maksun tarkan määrän kyseisenä ajankohtana.
10. Muuttuvat ominaisuudet
(Tarvittaessa) [Tietoja siirto-oikeudesta/sijaantulo-oikeudesta] Teillä on mahdollisuus siirtää tämä laina toiselle [luotonantajalle] [tai] toiseen [omaisuuteen]. [Lisätään ehdot]
(Tarvittaessa) Teillä ei ole mahdollisuutta siirtää tätä lainaa toiselle [luotonantajalle] [tai] toiseen [omaisuuteen].
(Tarvittaessa) Lisäominaisuudet: [lisätään selitys B osassa luetelluista lisäominaisuuksista ja valinnaisesti muista ominaisuuksista, joita luotonantaja mahdollisesti tarjoaa luottosopimuksen osana ja joita ei mainita aikaisemmissa kohdissa].
11. Muut luotonottajan oikeudet
(Tarvittaessa) Teillä on [harkinta-ajan pituus] [harkinta-ajan alkamishetkestä] harkita, sitoudutteko ottamaan tämän lainan. (Tarvittaessa) Kun olette vastaanottanut luotonantajalta luottosopimuksen, voitte hyväksyä sen vasta [harkinta-ajan pituus] kuluttua.
(Tarvittaessa) Teillä on oikeus peruuttaa sopimus [peruuttamisajan pituus] kuluessa [peruuttamisajan alkamishetkestä]. [Ehdot] [Lisätään menettely]
(Tarvittaessa) Saatatte menettää oikeuden peruuttaa sopimus, jos kyseisen ajan kuluessa ostatte tai myytte omaisuuden, joka liittyy tähän luottosopimukseen.
(Tarvittaessa) Jos päätätte käyttää oikeuttanne peruuttaa [luottosopimus], pyydämme Teitä tarkistamaan, sitovatko Teitä edelleen [8 kohdassa tarkoitetut] muut lainaan liittyvät velvoitteet [mukaan lukien lainaan liittyvät lisäpalvelut].
12. Valitukset
Jos haluatte esittää valituksen, ottakaa yhteyttä [lisätään sisäinen yhteyspiste tai menettelystä tietoa antava lähde].
(Tarvittaessa) Valituksen käsittelyyn varattu enimmäisaika [ajanjakso]
[(Tarvittaessa) Jos emme käsittele valitustanne Teitä tyydyttävällä tavalla,] voitte ottaa yhteyttä myös [lisätään tuomioistuimen ulkopuolisen valitus- ja oikeussuojaelimen nimi] (tarvittaessa) tai voitte ottaa yhteyttä FIN-NET-riitojenratkaisuverkostoon saadaksenne maanne vastaavan elimen tiedot.
Jos teillä on vaikeuksia maksaa [maksuväli] välein suoritettavia maksujanne, ottakaa meihin välittömästi yhteyttä, jotta voimme etsiä mahdollisia ratkaisuja.
(Tarvittaessa) Kotinne voidaan viimeisenä keinona ulosmitata, jos laiminlyötte maksunne.
(Kun luotonantajan käyttämä kieli poikkeaa ESIS-lomakkeen kielestä) Tiedot ja sopimusehdot toimitetaan [kielellä]. Jos annatte suostumuksenne, aiomme käyttää viestinnässä luottosopimuksen voimassaoloaikana [kieltä/kieliä].
[Lisätään tieto kuluttajan oikeudesta saada luottosopimuksen luonnos tai tarvittaessa mahdollisuudesta saada se]
Luotonantajaa valvoo [valvontaviranomais(t)en nimi/nimet ja internetosoite/-osoitteet]
(Tarvittaessa) Tätä luotonvälittäjää valvoo [valvontaviranomaisen nimi ja internetosoite]
B OSA
ESIS-tietosivun täydennysohjeet
ESIS-tietosivua täydennettäessä on noudatettava jäljempänä olevia vähimmäisohjeita. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin kehittää edelleen tai tarkentaa ESIS-tietosivun täydennysohjeita.
Kohta "Johdanto"
1) Voimassaoloaika on tuotava selvästi esiin korostamalla sitä asianmukaisesti. Tässä kohdassa "voimassaoloajalla" tarkoitetaan ajanjaksoa, jona ESIS-tietosivun sisältämät tiedot, esimerkiksi lainakorko, pysyvät muuttumattomina ja jona tiedot ovat voimassa, mikäli luotonantaja päättää myöntää luoton tuon ajanjakson kuluessa. Mikäli sovellettava lainakorko ja muut kustannukset määräytyvät asiaan liittyvien joukkovelkakirjojen myynnin tulosten mukaan, lopullinen lainakorko ja muut kustannukset voivat poiketa tietosivulla ilmoitetuista. Yksinomaan tällaisissa tapauksissa on asetettava ehdoksi, että voimassaoloaikaa ei sovelleta lainakorkoon ja muihin kustannuksiin lisäämällä sanat "korkoa ja muita kustannuksia lukuun ottamatta".
Kohta "1. Luotonantaja"
1) Luotonantajan nimellä, puhelinnumerolla ja käyntiosoitteella ▌tarkoitetaan yhteystietoja, joita kuluttaja voi käyttää myöhemmissä yhteydenotoissa.
2) Sähköpostiosoitteen, faksinumeron, internetosoitteen ja yhteyshenkilön/-pisteen ilmoittaminen on valinnaista.
3) Jos luottosopimusta tarjotaan etämyynnissä, luotonantajan on tarvittaessa ilmoitettava direktiivin 2002/65/EY 3 artiklan mukaisesti sellaisen edustajansa nimi ja käyntiosoite, joka toimii kuluttajan asuinjäsenvaltiossa. Luotonantajan edustajan puhelinnumeron, sähköpostiosoitteen ja internetosoitteen ilmoittaminen on valinnaista.
4) Jos 2 kohtaa ei sovelleta, luotonantajan on A osan muotoilua käyttäen ilmoitettava kuluttajalle, tarjotaanko neuvontapalveluja ja millä perusteella niitä mahdollisesti tarjotaan.
(Tarvittaessa) Kohta "2. Luotonvälittäjä"
Jos luotonvälittäjä antaa kuluttajalle tuotetiedot, kyseisen välittäjän on sisällytettävä niihin seuraavat tiedot:
1) Luotonvälittäjän nimellä, puhelinnumerolla ja käyntiosoitteella tarkoitetaan yhteystietoja, joita kuluttaja voi käyttää myöhemmissä yhteydenotoissa.
2) Sähköpostiosoitteen, faksinumeron, internetosoitteen ja yhteyshenkilön ilmoittaminen on valinnaista.
3) Luotonvälittäjän on A osan muotoilua käyttäen ilmoitettava kuluttajalle, tarjotaanko neuvontapalveluja ja millä perusteella niitä mahdollisesti tarjotaan.
4) Selvitys siitä, miten luotonvälittäjälle maksetaan palkkio. Jos luotonvälittäjä saa välityspalkkion luotonantajalta, on ilmoitettava palkkion määrä ja luotonantajan nimi, mikäli se poikkeaa 1 kohdassa ilmoitetusta.
Kohta "3. Lainan pääominaisuudet"
1) Tässä kohdassa on selitettävä selkeästi luoton pääominaisuudet, myös arvo ja valuutta sekä lainakorkoon liittyvät mahdolliset riskit, myös 8 kohdassa tarkoitetut, ja lainan lyhennysaikataulu.
2) Jos laina on muuna valuuttana kuin kuluttajan kansallisena valuuttana, luotonantajan on ilmoitettava, että kuluttaja saa säännönmukaisesti varoituksen ainakin silloin, kun vaihtokurssi vaihtelee yli 20 prosenttia, tarvittaessa oikeudesta muuntaa luottosopimuksen valuutta tai mahdollisuudesta neuvotella ehdot uudelleen ja muista kuluttajan käytettävissä olevista järjestelyistä, joilla kuluttaja voi rajoittaa vaihtokurssiriskille altistumistaan. Jos luottosopimuksessa on vaihtokurssiriskin rajoittamista koskeva ehto, luotonantajan on ilmoitettava enimmäismäärä, jonka kuluttaja voisi joutua maksamaan takaisin. Jos luottosopimuksessa ei ole ehtoa, jolla kuluttajalle aiheutuva vaihtokurssiriski rajoitetaan alle 20 prosentin kurssivaihteluun, luotonantajan on havainnollistettava, miten kuluttajan kansallisen valuutan arvon 20 prosentin lasku suhteessa luoton valuuttaan vaikuttaa luoton arvoon.
3) Luottoaika on ilmaistava asianmukaisimmalla tavalla joko vuosina tai kuukausina. Jos luottoaika voi vaihdella sopimuksen voimassaoloaikana, luotonantajan on selitettävä, milloin ja millaisin ehdoin näin voi tapahtua. Jos luotto on voimassa toistaiseksi, esimerkiksi vakuudellisen luottokortin tapauksessa, luotonantajan on mainittava tämä selvästi.
4) Luottotyyppi on ilmoitettava selvästi (esim. kiinnitysluotto, asuntolaina, vakuudellinen luottokortti). Luottotyypin kuvauksessa on todettava selvästi, miten pääoma ja korko on maksettava takaisin luoton voimassaoloaikana (lyhennysaikataulu), ja täsmennettävä selvästi, perustuuko luottosopimus pääomalyhennyksiin vai pelkkien korkomaksujen suorittamiseen vai näiden molempien yhdistelmään.
5) Jos koko luotto tai sen osa on pelkkien korkomaksujen suorittamiseen perustuva luotto, tämän kohdan loppuun lisätään näkyvästi tätä koskeva selkeä lausuma käyttäen A osan sanamuotoa.
6) Tässä kohdassa on selitettävä, onko lainakorko kiinteä vai vaihtuva, ja ilmoitettava tarvittaessa jaksot, joina lainakorko pysyy kiinteänä, sekä lainakoron tarkistusten tiheys ja lainakoron vaihtelulle mahdollisesti asetetut rajat, kuten ylä- ja alarajat.
Lainakoron tarkistuksessa käytettävä kaava ja sen osatekijät (esim. viitekorko ja korkomarginaali) on selitettävä. Luotonantajan on ilmoitettava, esimerkiksi antamalla internetosoite, mistä voi saada lisätietoja kaavassa käytetyistä indekseistä ja koroista, kuten euribor-korosta tai keskuspankin viitekorosta.
7) Jos eri tilanteissa sovelletaan erilaisia lainakorkoja, tiedot on annettava kaikista sovellettavista koroista.
8) "Maksettava kokonaismäärä" vastaa kuluttajan maksettavaksi tulevaa kokonaismäärää. Se esitetään luoton määrän ja kuluttajalle aiheutuvien luoton kokonaiskustannusten yhteenlaskettuna summana. Jos lainakorko ei ole kiinteä sopimuksen koko voimassaoloajan, on tuotava korostetusti esiin, että määrä on ohjeellinen ja saattaa vaihdella erityisesti lainakoron vaihtelun mukaan.
9) Jos luoton vakuutena on kiinnitys kiinteään omaisuuteen tai muu vastaava vakuus taikka kiinteään omaisuuteen liittyvä oikeus, luotonantajan on huomautettava tästä kuluttajalle. Luotonantajan on tarvittaessa ilmoitettava kiinteän omaisuuden tai muun tämän tietosivun laatimisessa käytetyn vakuuden arvioitu arvo.
10) Luotonantajan on tarvittaessa ilmoitettava joko:
a) "suurin saatavilla oleva lainan määrä suhteessa omaisuuden arvoon", ilmoittaen luototusasteen. Tätä koskevaan tietoon on liitettävä konkreettinen esimerkki enimmäismäärästä, joka voidaan lainata tiettyä omaisuuden arvoa kohti; tai
b) "omaisuuden vähimmäisarvo, jota kyseessä olevan määrän lainaaminen edellyttää".
11) Jos luotot ovat moniosaisia luottoja (esimerkiksi osa lainasta kiinteäkorkoista, osa vaihtuvakorkoista), tämä on otettava huomioon luottotyypistä annettavissa tiedoissa, ja tiedot on annettava kustakin luoton osasta.
Kohta "4. Korko ja muut kustannukset"
1) Maininta "korko" vastaa lainakorkoa tai -korkoja.
2) Lainakorko on ilmoitettava prosenttiarvona. Jos lainakorko on vaihteleva ja se perustuu viitekorkoon, luotonantaja voi ilmoittaa lainakoron ilmoittamalla viitekoron ja luotonantajan korkomarginaalin prosenttiarvon. Luotonantajan on kuitenkin ilmoitettava se viitekoron arvo, joka on voimassa ESIS-tietosivun julkaisupäivänä.
Jos lainakorko on vaihtuva, tiedoissa on ilmoitettava: a) todellisen vuosikoron laskennassa käytetyt oletukset; b) tarvittaessa sovellettavat ylä- ja alarajat ja c) varoitus siitä, että vaihtelu voi vaikuttaa todellisen vuosikoron todelliseen tasoon. Kuluttajan huomion kiinnittämiseksi varoituksessa käytetyn kirjasinkoon on oltava suurempi ja sen on oltava näkyvästi esillä ESIS-tietosivulla. Varoituksen lisäksi on annettava havainnollinen esimerkki todellisesta vuosikorosta. Jos lainakorolla on yläraja, esimerkissä on oletettava, että lainakorko nousee ensimmäisen tilaisuuden tullen luottosopimuksen mukaiselle korkeimmalle tasolle. Ellei ylärajaa ole, esimerkissä on havainnollistettava todellinen vuosikorko korkeimmalla lainakorolla vähintään viimeisten 20 vuoden aikana, tai jos lainakoron laskemisen perustana olevia tietoja ei ole käytettävissä 20 vuoden ajalta, pisin kausi, jolta kyseiset tiedot ovat saatavilla, tarvittaessa lainakoron laskemiseen käytetyn ulkoisen viitekoron korkeimman arvon perusteella tai, jos luotonantaja ei käytä ulkoista viitekorkoa, toimivaltaisen viranomaisen tai EPV:n määrittelemän vertailuarvon korkeimman arvon perusteella. Tätä vaatimusta ei sovelleta luottosopimuksiin, joissa lainakorko on kiinteä usean vuoden pituisen merkittävän alkuvaiheen aikana, minkä jälkeen kiinteä lainakorko voidaan vahvistaa uudeksi ajanjaksoksi luotonantajan ja kuluttajan välisten neuvottelujen seurauksena. Niiden luottosopimusten osalta, joissa lainakorko on kiinteä usean vuoden pituisen merkittävän alkuvaiheen aikana, minkä jälkeen kiinteä lainakorko voidaan vahvistaa uudeksi ajanjaksoksi luotonantajan ja kuluttajan välisten neuvottelujen seurauksena, tietoihin on sisällyttävä varoitus siitä, että todellinen vuosikorko lasketaan alkuvaiheen lainakoron perusteella. Varoituksen lisäksi on annettava toinen havainnollinen esimerkki todellisesta vuosikorosta, joka on laskettu 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Jos luotot ovat moniosaisia luottoja (esimerkiksi samanaikaisesti osa luotosta kiinteäkorkoista, osa vaihtuvakorkoista), tiedot on annettava kustakin luoton osasta.
3) Kohdassa "Todellisen vuosikoron muut osatekijät" on lueteltava kaikki muut todelliseen vuosikorkoon sisältyvät kustannukset, mukaan lukien kertaluonteiset kustannukset, kuten hallinnolliset maksut, sekä säännölliset kustannukset, kuten vuotuiset hallintokulumaksut. Luotonantajan on lueteltava kaikki kustannukset luokittain (kertaluonteisesti maksettavat kustannukset, maksueriin sisältyvät säännöllisesti maksettavat kustannukset ja maksueriin kuulumattomat säännöllisesti maksettavat kustannukset) ja ilmoitettava niiden suuruus sekä täsmennettävä, kenelle ja milloin ne on maksettava. Tähän ei tarvitse sisällyttää sopimusvelvollisuuksien rikkomisesta aiheutuvia kustannuksia. Jos kustannusten suuruus ei ole tiedossa, luotonantajan on ilmoitettava ohjeellinen määrä tai, jos tämä ei ole mahdollista, osoitettava, miten kyseinen määrä lasketaan, ja korostettava esitetyn määrän olevan vain ohjeellinen. Jos tiettyjä kustannuksia ei ole sisällytetty todelliseen vuosikorkoon siitä syystä, ettei luotonantaja tiedä niiden määrää, tämä seikka on tuotava korostetusti esiin.
Jos kuluttaja on ilmoittanut luotonantajalle yhdestä tai useammasta haluamansa luoton osatekijästä, kuten luottosopimuksen kestosta ja luoton kokonaismäärästä, luotonantajan on mahdollisuuksien mukaan otettava nämä osatekijät huomioon; jos luottosopimuksessa on sovittu eri luotonnostotavoista, joihin sovelletaan erisuuruisia maksuja tai lainakorkoja, ja jos luotonantaja soveltaa liitteessä I olevan II osan mukaisia oletusarvoja, luotonantajan on ilmoitettava, että muut luotonnostojärjestelyt voivat tämäntyyppisessä luottosopimuksessa johtaa suurempaan todelliseen vuosikorkoon. Jos todellisen vuosikoron laskennassa käytetään luotonnostoa koskevia ehtoja, luotonantajan on tuotava korostettuna esiin maksut, jotka liittyvät sellaisiin muihin luotonnostomekanismeihin, joita ei välttämättä ole käytetty todellisen vuosikoron laskennassa.
4) Jos kiinnityksen tai muun vastaavan vakuuden rekisteröinnistä peritään maksu, siitä ja maksun määrästä on ilmoitettava tässä kohdassa. Ellei maksun määrää ole mahdollista ilmoittaa, on ilmoitettava sen määrittämiseen käytettävä peruste. Jos maksut ovat tiedossa ja ne on sisällytetty todelliseen vuosikorkoon, maksun olemassaolo ja määrä on ilmoitettava kohdassa "Kertaluonteiset kustannukset". Jos maksujen määrä ei ole luotonantajan tiedossa, minkä vuoksi niitä ei ole sisällytetty todelliseen vuosikorkoon, maksun olemassaolo on mainittava selkeästi niiden kustannusten luettelossa, jotka eivät ole luotonantajan tiedossa. Kummassakin tapauksessa asianmukaisessa otsikossa on käytettävä A osan vakiomuotoilua.
Kohta "5. Maksuväli ja maksuerien lukumäärä"
1) Jos maksuerät on suoritettava säännöllisesti, on ilmoitettava maksuväli (esimerkiksi yksi kuukausi). Jos maksuväli vaihtelee, sen vaihtelu on selitettävä selkeästi kuluttajalle.
2) Maksuerien lukumäärä on ilmoitettava koko luottoajalta.
Kohta "6. Kunkin maksuerän suuruus"
1) Luoton valuutta ja maksuerien valuutta on ilmoitettava selvästi.
2) Jos maksuerien suuruus voi vaihdella luoton voimassaoloaikana, luotonantajan on ilmoitettava, kuinka kauan maksuerän suuruus säilyy muuttumattomana luoton nostosta ja milloin ja miten usein sitä muutetaan myöhemmin.
3) Jos koko luotto tai sen osa on pelkkien korkomaksujen suorittamiseen perustuva luotto, tämän kohdan loppuun lisätään näkyvästi asiaa koskeva lausuma käyttäen A osan sanamuotoa.
Jos kuluttajan edellytetään ottavan sidottu säästötuote edellytyksenä sille, että hänelle myönnetään pelkkien korkomaksujen suorittamiseen perustuva luotto, jonka vakuutena on kiinnitys tai muu vastaava vakuus, on ilmoitettava kaikkien tätä tuotetta koskevien maksujen määrä ja suorittamistiheys.
4) Jos lainakorko on vaihtuva, tietoihin on sisällytettävä asiaa koskeva lausuma käyttäen A osan sanamuotoa ja esimerkki maksuerien enimmäismäärästä. Jos korolla on yläraja, esimerkissä on osoitettava maksuerien määrä siinä tapauksessa, että lainakorko nousee ylärajalle. Ellei ylärajaa ole, on annettava esimerkki pahimmasta mahdollisesta tapauksesta ja esitettävä maksuerien taso korkeimmalla lainakorolla viimeisten 20 vuoden aikana tai, jos lainakoron laskemisen perustana olevia tietoja ei ole käytettävissä 20 vuoden ajalta, pisimmältä kaudelta, jolta kyseiset tiedot ovat saatavilla, tarvittaessa lainakoron laskemiseen käytetyn ulkoisen viitekoron korkeimman arvon perusteella tai, jos luotonantaja ei käytä ulkoista viitekorkoa, toimivaltaisen viranomaisen tai EPV:n määrittelemän vertailuarvon korkeimman arvon perusteella. Tätä havainnollisen esimerkin antamista koskevaa vaatimusta ei sovelleta luottosopimuksiin, joissa lainakorko on kiinteä usean vuoden pituisen merkittävän alkuvaiheen aikana, minkä jälkeen kiinteä lainakorko voidaan vahvistaa uudeksi ajanjaksoksi luotonantajan ja kuluttajan välisten neuvottelujen seurauksena. Jos luoto ovat moniosaisia luottoja (esimerkiksi samanaikaisesti osa luotosta kiinteäkorkoista, osa vaihtuvakorkoista), tiedot on annettava kustakin luoton osasta sekä luotosta kokonaisuudessaan.
5) (Tarvittaessa) Jos luotto on eri valuuttana kuin kuluttajan kansallinen valuutta tai jos luotto on indeksoitu muuhun kuin kuluttajan kansalliseen valuuttaan, luotonantajan on esitettävä selkein numeerisin esimerkein, miten kyseessä olevan vaihtokurssin muutokset voivat vaikuttaa maksuerien suuruuteen, A osan sanamuotoa käyttäen. Tämän esimerkin on perustuttava siihen, miten kuluttajan kansallisen valuutan arvon aleneminen 20 prosentilla vaikuttaisi maksuerien suuruuteen, ja sen on sisällettävä näkyvä lausuma siitä, että maksuerien suuruus voi nousta enemmän kuin esimerkissä oletetulla määrällä. Jos yläraja rajaa tämän nousun alle 20 prosenttiin, on ilmoitettava kuluttajan kansallisena valuuttana olevien maksuerien enimmäisarvo ja jätettävä pois lausuma mahdollisuudesta suurempiin maksueriin.
6) Jos luotto on täysin tai osittain vaihtuvakorkoinen luotto ja myös 3 kohtaa sovelletaan, 5 kohdassa tarkoitettu esimerkki on annettava 1 kohdassa tarkoitetun maksuerän määrän perusteella.
7) Jos maksuerät maksetaan muussa valuutassa kuin luoton valuuttana tai jos kunkin maksuerän suuruus kuluttajan kansallisessa valuutassa riippuu vastaavasta määrästä muussa valuutassa, tässä kohdassa on ilmoitettava päivämäärä, jona sovellettava vaihtokurssi lasketaan, ja joko vaihtokurssi tai peruste, jonka mukaisesti se lasketaan, sekä kuinka usein vaihtokursseja mukautetaan. Tarvittaessa tällaisessa ilmoituksessa on annettava sen laitoksen nimi, joka julkaisee vaihtokurssin.
8) Jos luotto on lykättyyn koronmaksuun perustuva laina, jolle maksettavaa korkoa ei ole kokonaisuudessaan maksettu takaisin maksuerillä vaan se lisätään jäljellä olevan luoton kokonaismäärään, on selitettävä, miten ja milloin lykätty korko lisätään luottoon käteissummana ja mitkä ovat vaikutukset kuluttajaan jäljelle jäävän velan osalta.
Kohta "7. Havainnollinen maksuerätaulukko"
1) Tämä kohta on sisällytettävä, jos luotto on lykättyyn koronmaksuun perustuva luotto, jolle maksettavaa korkoa ei ole kokonaisuudessaan maksettu takaisin maksuerillä vaan se lisätään jäljellä olevan luoton kokonaismäärään, tai jos lainakorko on kiinteä koko luottosopimuksen voimassaoloajan. Jäsenvaltiot voivat säätää havainnollisen lyhennystaulukon pakollisuudesta muissa tapauksissa.
Jos kuluttajalla on oikeus saada tarkistettu lyhennystaulukko, tästä on ilmoitettava, kuten myös edellytyksistä, joihin kyseinen kuluttajan oikeus perustuu.
2) Jäsenvaltiot voivat vaatia, että jos lainakorko voi vaihdella luoton voimassaoloaikana, luotonantajan on ilmoitettava, kuinka kauan alkuperäinen lainakorko säilyy muuttumattomana.
3) Tähän kohtaan lisättävässä taulukossa on oltava seuraavat sarakkeet: 'takaisinmaksun aikataulu" (esim. kuukausi 1, kuukausi 2, kuukausi 3), "maksuerän suuruus", "korko maksuerää kohden", "muut maksuerään sisältyvät kustannukset" (tarvittaessa), "takaisinmaksettu pääoma maksuerää kohden" ja "jäljellä oleva pääoma maksuerän jälkeen".
4) Ensimmäistä takaisinmaksuvuotta koskevat tiedot on annettava jokaisesta maksuerästä, ja jokaisesta sarakkeesta on esitettävä välisumma ensimmäisen vuoden lopussa. Seuraavia vuosia koskevat tiedot voidaan esittää vuosikohtaisesti. Taulukon loppuun on lisättävä rivi, jossa esitetään sarakekohtaiset kokonaismäärät. Kuluttajan maksamat luoton kokonaiskustannukset (eli "maksuerän suuruus" -sarakkeen loppusumma) on esitettävä selvästi korostettuina.
5) Jos lainakorkoa tarkistetaan eikä kunkin tarkistuksen jälkeistä maksuerän suuruutta tunneta, luotonantaja voi merkitä lyhennystaulukkoon kunkin maksuerän samansuuruisena koko luoton keston ajaksi. Tällöin luotonantajan on kiinnitettävä kuluttajan huomio tähän seikkaan merkitsemällä maksuerien tunnetut suuruudet eri tavalla kuin niiden hypoteettiset suuruudet (esimerkiksi käyttämällä erilaista kirjasinlajia, rajauksia tai varjostusta). Taulukossa on myös oltava helppolukuinen teksti, jossa selitetään, minä ajanjaksoina taulukossa esitetyt erien suuruudet voivat vaihdella ja minkä vuoksi.
Kohta "8. Lisävelvoitteet"
1) Tässä kohdassa luotonantajan on mainittava sellaiset velvoitteet kuin kiinteän omaisuuden vakuuttaminen, henkivakuutuksen ostaminen, palkkatilin pitäminen luotonantajapankissa tai muun tuotteen tai palvelun ostaminen. Luotonantajan on täsmennettävä, ketä kohtaan ja mihin mennessä kukin velvoite on täytettävä.
2) Luotonantajan on täsmennettävä velvoitteen voimassaoloaika, esimerkiksi luottosopimuksen voimassaoloajan loppuun. Luotonantajan on täsmennettävä kunkin velvoitteen osalta mahdolliset kuluttajan maksettavana olevat kustannukset, jotka eivät sisälly todelliseen vuosikorkoon.
3) Luotonantajan on ilmoitettava, onko kuluttajan pakko ottaa lisäpalveluja saadakseen luoton ilmoitetuin ehdoin, ja jos näin on, ilmoitettava, onko kuluttaja velvollinen hankkimaan ne luotonantajan ensisijaiselta kumppanilta vai voidaanko ne hankkia kuluttajan valitsemalta palveluntarjoajalta. Jos tämän mahdollisuuden ehtona on se, että lisäpalveluilla on vähintäänkin tietyt ominaispiirteet, tällaiset ominaispiirteet on kuvattava tässä kohdassa.
Jos luottosopimuksen kanssa tarjotaan yhdessä muita tuotteita, luotonantajan on ilmoitettava kyseisten muiden tuotteiden keskeiset ominaisuudet ja selkeästi ilmoitettava, onko kuluttajalla oikeus päättää luottosopimus ja sen kanssa yhdessä tarjottuja tuotteita koskevat sopimukset erikseen, sekä tätä koskevat ehdot ja sen vaikutukset, sekä tarvittaessa mahdolliset seuraukset, joita aiheutuu luottosopimuksen yhteydessä vaadittujen lisäpalvelujen irtisanomisesta.
Kohta "9. Ennenaikainen takaisinmaksu"
1) Luotonantajan on ilmoitettava, millä ehdoilla kuluttajaa voi maksaa luoton takaisin ennenaikaisesti joko kokonaan tai osittain.
2) Luotonantajan on luoton ennenaikaisesta takaisinmaksusta perittäviä maksuja koskevassa kohdassa kiinnitettävä kuluttajan huomio mahdollisiin luoton ennenaikaisesta takaisinmaksusta perittäviin maksuihin tai muihin kustannuksiin, joita lainan ennenaikaisesta takaisinmaksusta on maksettava korvauksena luotonantajalle, ja mahdollisuuksien mukaan ilmoitettava luoton ennenaikaisesta takaisinmaksusta perittävien maksujen määrä. Jos korvauksen määrä riippuu eri tekijöistä, kuten jo takaisin maksetusta määrästä tai ennenaikaisen takaisinmaksun ajankohtana voimassa olevasta korosta, luotonantajan on ilmoitettava, miten korvaus lasketaan, ja ilmoitettava sen mahdollinen enimmäismäärä, tai ellei tämä ole mahdollista, esitettävä havainnollinen esimerkki, joka antaa kuluttajalle käsityksen siitä, kuinka suuri korvaus olisi erilaisissa mahdollisissa tilanteissa.
Kohta "10. Muuttuvat ominaisuudet"
1) Luotonantajan on tarvittaessa selitettävä mahdollisuus siirtää luotto toiselle luotonantajalle tai toiseen kiinteään omaisuuteen sekä tätä koskevat ehdot.
2) (Tarvittaessa) Lisäominaisuudet: Jos tuote sisältää ominaisuuksia, jotka on lueteltu jäljempänä 5 kohdassa, tässä kohdassa on lueteltava nämä ominaisuudet ja annettava lyhyt selvitys seuraavista seikoista: olosuhteet, joissa kuluttaja voi käyttää ominaisuutta; ominaisuuteen liittyvät ehdot; tarkoittaako se, että kyseinen ominaisuus on osa luottoa, jonka vakuutena on kiinnitys tai vastaava vakuus, että kuluttaja menettää kaiken lakisääteisen tai muun suojan, joka normaalisti liittyy kyseiseen ominaisuuteen; sekä yritys, joka tarjoaa ominaisuutta (ellei tarjoaja ole luotonantaja).
3) Jos ominaisuuteen sisältyy lisäluottoa, tässä kohdassa on selitettävä kuluttajalle seuraavat seikat: luoton kokonaismäärä (mukaan luettuna luotto, jonka vakuutena on kiinnitys tai vastaava vakuus); onko lisäluotto vakuudellinen vai ei; asiaankuuluvat lainakorot; ja onko ominaisuus säännelty vai ei. Tällainen lisäluoton määrä on joko sisällytettävä alkuperäiseen luottokelpoisuuden arviointiin tai, ellei se sisälly siihen, tässä kohdassa on tehtävä selväksi, että lisämäärän saatavuus on kiinni kuluttajan luotonmaksukyvyn uudelleenarvioinnista.
4) Jos ominaisuuteen kuuluu säästöväline, asiaankuuluva korko on selitettävä.
5) Mahdollisia lisäominaisuuksia ovat seuraavat: "liian suuret maksut / vajaat maksut" [maksetaan enemmän tai vähemmän kuin mitä alkuperäisessä lyhennysaikataulussa vaaditaan]; "maksuvapaat kaudet" [kaudet, jolloin kuluttajaa ei vaadita suorittamaan maksuja]; "takaisinlainaus" [kuluttajan mahdollisuus saada lainaa jo nostettuja ja takaisinmaksettuja varoja vastaan]; "mahdollisuus lisälainaukseen ilman uutta hyväksyntää"; "mahdollisuus vakuudelliseen tai vakuudettomaan lisälainaukseen" [edellä 3 kohdassa esitetyn mukaisesti]; "luottokortti"; "liitännäinen käyttötili"; ja "liitännäinen säästötili".
6) Luotonantaja voi sisällyttää tähän muita ominaisuuksia, joita luotonantaja tarjoaa luottosopimuksen osana ja joita ei mainita aikaisemmissa kohdissa.
Kohta "11. Muut luotonottajan oikeudet"
1) Luotonantajan on tarkennettava olemassa olevat oikeudet, kuten peruuttamisoikeus tai oikeus harkinta-aikaan, ja tarvittaessa muut sovellettavat oikeudet kuten siirto-oikeus (sijaantulo-oikeus mukaan lukien) ja ilmoitettava ehdot, joilla sitä/niitä voidaan käyttää, menettely, jota kuluttajan on noudatettava käyttääkseen tätä oikeutta / näitä oikeuksia (kuten osoite, johon peruuttamisilmoitus on lähetettävä), ja perittävät maksut (tarvittaessa).
2) Jos kuluttajalla on oikeus harkinta-aikaan tai peruuttamisoikeus, asia on mainittava selvästi.
3) Jos luottosopimusta tarjotaan etämyynnissä, kuluttajalle on direktiivin 2002/65/EY 3 artiklan mukaisesti ilmoitettava siitä, onko peruuttamisoikeus voimassa.
Kohta "12. Valitukset"
1) Tässä kohdassa on ilmoitettava sisäinen yhteyspiste [asianomaisen osaston nimi] ja tapa ottaa yhteyttä valituksen esittämistä varten [käyntiosoite] tai [puhelinnumero] tai [yhteyshenkilö] [yhteystiedot] ja linkki verkkosivuston tai vastaavan tietolähteen valitusmenettelyyn.
2) Siinä on ilmoitettava tuomioistuimen ulkopuolisten valitusten ratkaisusta ja oikeussuojan toteutumisesta vastaavan asiaankuuluvan ulkoisen elimen nimi, ja jos sisäisen valitusmenettelyn käyttö on ennakkoedellytyksenä kyseiseen elimeen turvautumiselle, ilmoitettava siitä A osan sanamuotoa käyttäen.
3) Toisessa jäsenvaltiossa asuvan kuluttajan kanssa tehtävien luottosopimusten osalta luotonantajan on viitattava FIN-NET-verkostoon (http://ec.europa.eu/internal_market/fin-net/).
Kohta "13.
Lainaan liittyvien sitoumusten laiminlyöminen:
luotonottajalle koituvat seuraukset"
1) Jos kuluttajaa koskevien, luottoon liittyvien velvoitteiden laiminlyöminen voi aiheuttaa kuluttajalle taloudellisia tai oikeudellisia seurauksia, luotonantajan on tässä kohdassa kuvattava erilaiset pääasialliset tapaukset (kuten maksujen myöhästyminen tai maksulaiminlyönti taikka kohdassa 8 "Lisävelvoitteet" asetettujen velvoitteiden laiminlyöminen) ja ilmoitettava, mistä voi saada lisätietoja asiasta.
2) Luotonantajan on täsmennettävä selkeällä ja helppotajuisella tavalla, mitä seuraamuksia tai seurauksia kustakin tapauksesta voi olla. Vakavia seurauksia koskevat tiedot on esitettävä käyttämällä korostusta.
3) Jos luoton vakuutena käytetty kiinteä omaisuus voidaan palauttaa tai siirtää luotonantajalle, jos kuluttaja ei täytä velvoitteita, tähän kohtaan on sisällytettävä asiaa koskeva lausuma A osan sanamuotoa käyttäen.
Kohta "14. Lisätiedot"
1) Etämyynnin osalta tähän kohtaan on sisällytettävä lauseke, jossa ilmoitetaan luottosopimukseen sovellettava lainsäädäntö tai toimivaltainen tuomioistuin.
2) Kun luotonantaja aikoo viestiä kuluttajan kanssa sopimuksen voimassaoloaikana kielellä, joka on muu kuin ESIS-tietosivun kieli, tämä seikka on mainittava ja viestinnässä käytettävä kieli nimettävä. Tämä ei rajoita direktiivin 2002/65/EY 3 artiklan 1 kohdan3 alakohdan g alakohdan soveltamista.
3) Luotonantajan tai luotonvälittäjän on ilmoitettava, että kuluttajalla on oikeus saada tai että tarvittaessa hänelle tarjotaan kopio luottosopimuksen luonnoksesta ainakin sen jälkeen, kun luotonantajaa sitova tarjous on tehty.
Kohta "15. Valvontaviranomainen"
1) On ilmoitettava luottosopimuksen tekoa edeltävän vaiheen valvonnasta vastaava viranomainen.
LIITE III
Tietämystä ja pätevyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset
1. Edellä 9 artiklassa tarkoitettujen luotonantajien, luotonvälittäjien ja nimettyjen edustajien henkilöstölle ja 29 artiklan 2 alakohdan c alakohdassa ja 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen luotonvälittäjien tai nimettyjen edustajien johtoon kuuluville henkilöille vahvistettaviin, tietämystä ja pätevyyttä koskeviin vähimmäisvaatimuksiin on tarpeen kuulua ainakin seuraavat seikat:
a) asianmukaiset tiedot 3 artiklan soveltamisalaan kuuluvista luottotuotteista ja niiden kanssa tavallisesti tarjottavista lisäpalveluista;
b) asianmukaiset tiedot kuluttajille tarkoitettuihin luottosopimuksiin liittyvästä lainsäädännöstä, erityisesti kuluttajansuojasta;
c) asianmukaiset tiedot ja käsitys kiinteän omaisuuden ostamisprosessista;
d) asianmukaiset tiedot vakuusarvon määrittämisestä;
e) asianmukaiset tiedot kiinteistörekisterien organisaatiosta ja toiminnasta;
f) asianmukaiset tiedot asianomaisen jäsenvaltion markkinoista;
g) asianmukaiset tiedot liiketoiminnan eettisistä normeista;
h) asianmukaiset tiedot kuluttajien luottokelpoisuuden arviointiprosessista tai tarvittaessa pätevyys kuluttajien luottokelpoisuuden arviointiin;
i) asianmukainen rahoitukseen ja talouteen liittyvä pätevyys.
2. Vahvistaessaan tietämystä ja pätevyyttä koskevia vähimmäisvaatimuksia jäsenvaltiot voivat määrittää erilaiset vaatimustasot ja -tyypit sovellettaviksi luotonantajien henkilöstöön, luotonvälittäjien tai nimettyjen edustajien henkilöstöön ja luotonvälittäjien tai nimettyjen edustajien johtoon.
3. Jäsenvaltioiden on määritettävä tietämyksen ja pätevyyden asianmukainen taso seuraavilla perusteilla:
a) ammatillinen pätevyys, esimerkiksi tutkinnot, oppiarvot, koulutus ja osaamiskokeet; tai
b) työkokemus, joka voidaan määrittää vaadituksi vähimmäismääräksi vuosia työssä, joka liittyy luottotuotteiden kehittämiseen, jakeluun tai välittämiseen.
Asianmukaisen tietämyksen ja pätevyyden tason määrittäminen ei saa … päivän …kuuta …(38)jälkeen perustua yksinomaan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa lueteltuihin menetelmiin.
Tarkistusten hyväksymisen jälkeen asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 57 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A7-0202/2012).
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. syyskuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sisäpiirikaupoista ja markkinoiden manipuloinnista (markkinoiden väärinkäyttö) (COM(2011)0651 – C7-0360/2011 – 2011/0295(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0651) ja muutetun ehdotuksen (COM(2012)0421),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7–0360/2011),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan keskuspankin 22. maaliskuuta 2012 antaman lausunnon(1),
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 28. maaliskuuta 2012 antaman lausunnon(2),
– ottaa huomioon neuvoston edustajan 26. kesäkuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,
– ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0347/2012),
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. syyskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2014 antamiseksi markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta
Kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2187/2005 muuttaminen ***I
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. syyskuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2187/2005 muuttamisesta (COM(2012)0591 – C7-0332/2012 – 2012/0285(COD))
(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0591),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0332/2012),
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 11. heinäkuuta 2012 antaman lausunnon(1),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,
– ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A7-0259/2013),
1. vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;
2. pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;
3. kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.
Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. syyskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2013 antamiseksi kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2187/2005 muuttamisesta
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,
ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),
noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(3),
sekä katsovat seuraavaa:
(1) Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2187/2005(4) siirretään komissiolle valta panna täytäntöön joitakin mainitun asetuksen säännöksiä.
(2) Komissiolle asetuksen (EY) N:o 2187/2005 mukaisesti siirretty valta olisi Lissabonin sopimuksen voimaantulon vuoksi yhdenmukaistettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklan määräysten kanssa.
(3) Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jotta varmistettaisiin yhtenäiset edellytykset asetuksen (EY) N:o 2187/2005 säännösten täytäntöönpanemiseksi niiden toimenpiteiden osalta, joita jäsenvaltiot toteuttavat ja joita sovelletaan ainoastaan niiden lipun alla purjehtiviin aluksiin.
(4) Valtaa hyväksyä asetuksen (EY) N:o 2187/2005 täytäntöönpanoa koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä ei enää tarvita. Kyseisen vallan siirtoa koskevat säännökset olisi sen vuoksi poistettava.
(5) Komissiolle olisi eräiden pyydysten rakennetta koskevien sääntöjen muuttamiseksi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä. Tällaisten muutosten olisi kuvastettava muutoksia kalastuksen valikoivuusmalleissa, uutta teknistä tietoa rakennusaineksista tai pyydysten varustelussa tapahtuvia muutoksia, jotka voivat parantaa pyydysten valikoivuutta.
(6) On erityisen tärkeää, että komissio toteuttaa delegoitujen säädösten antamista edeltävän valmistelutyönsä aikana asianmukaisia kuulemisia, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.
(7) Asetusta (EY) N:o 2187/2005 olisi sen vuoksi muutettava,
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Muutetaan asetus (EY) N:o 2187/2005 seuraavasti:
1) Korvataan 26 artiklan 5 kohta seuraavasti:"
”5. Jos komissio katsoo, että toimenpiteet eivät ole 1 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisia, se tekee täytäntöönpanopäätöksentäytäntöönpanosäädöksen, jolla jäsenvaltiota vaaditaan peruuttamaan toimenpiteet tai muuttamaan niitä.” [tark. 1]
"
2) Kumotaan 28 artikla.
3) Korvataan 29 artikla seuraavasti:"
”29 artikla
Liitteen II lisäyksiin 1 ja 2 tehtävät muutokset
Siirretään komissiolle valta antaa 29 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteen II lisäysten 1 ja 2 muuttamiseksi tai täydentämiseksi sopeuttamalla pyydysten eritelmät seuraaviin:
a)
muutokset valikoivuudessa;
b)
kehittynyt tekninen tieto pyydysten uusista rakennusaineksista;
c)
valikoivuutta parantavat muutokset pyydysten varustelussa.”
"
4) Lisätään artikla seuraavasti:"
”29 a artikla
Siirretyn säädösvallan käyttäminen
1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.
2. Siirretään 29 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle määräämättömäksi ajaksikolmeksi vuodeksi ... päivästä ...kuuta ...(5).Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen kolmen vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto ilmoita vastustavansa jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä. [tark. 2]
3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 29 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.
4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.
5. Edellä olevan 29 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.”
"
4a) Lisätään artikla seuraavasti:"
"31 a artikla
Yleisarviointi ja tarkistus
Komissio tarkastelee ... päivään ...kuuta ...(6) mennessä tässä asetuksessa säädettyjen toimien vaikuttavuutta ja toimittaa tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle lainsäädäntöehdotuksen tämän asetuksen muuttamiseksi, jotta varmistetaan, että se vastaa asetuksen (EU) N:o .../20131säännöksiä.
__________
1 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o .../2013, annettu ... päivänä ...kuuta ..., yhteisestä kalastuspolitiikasta (EUVL L ...)(7)"
"
[tark. 3]
2 artikla
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Neuvoston asetus (EY) N:o 2187/2005, annettu 21 päivänä joulukuuta 2005, kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla, asetuksen (EY) N:o 1434/98 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 88/98 kumoamisesta (EUVL L 349, 31.12.2005, s. 1).
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Energian sisämarkkinat toimiviksi” ja siihen liittyvät valmisteluasiakirjat (COM(2012)0663),
– ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2013 vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen 1364/2006/EY kumoamisesta(1),
– ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 994/2010 toimista kaasunsaannin turvaamiseksi ja direktiivin 2004/67/EY kumoamisesta(2),
– ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1227/2011 energian tukkumarkkinoiden eheydestä ja tarkasteltavuudesta(3),
– ottaa huomioon maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY(4),
– ottaa huomioon sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/72/EY(5),
– ottaa huomioon verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa ja asetuksen (EY) N:o 1228/2003 kumoamisesta 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 714/2009,
– ottaa huomioon maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ja asetuksen (EY) N:o 1775/2005 kumoamisesta 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2009,
– ottaa huomioon energiatehokkuudesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU(6),
– ottaa huomioon ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskevan yhteisön kehyksen perustamisesta 25. kesäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/71/Euratom(7);
– ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),
– ottaa huomioon energia-alalla tehtyjä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden hallitustenvälisiä sopimuksia koskevan tietojenvaihtomekanismin perustamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 994/2012/EU(8),
– ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Energia-alan etenemissuunnitelma 2050” (COM(2011)0885),
– ottaa huomioon 3. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Toinen sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Yhdessä uuteen kasvuun” (COM(2012)0573),
– ottaa huomioon 6. kesäkuuta 2012 komission tiedonannon ”Uusiutuva energia: merkittävä tekijä Euroopan energiamarkkinoilla” (COM(2012)0271),
– ottaa huomioon 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman ”Kohti uutta Euroopan energiastrategiaa kaudelle 2011–2020”(9),
– ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman energiapoliittisesta yhteistyöstä rajanaapureiden kanssa: strateginen lähestymistapa varmaan, kestävään ja kilpailukykyiseen energiahuoltoon(10),
– ottaa huomioon 13. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n terästeollisuudesta(11),
– ottaa huomioon unionin terästeollisuuden tulevaisuutta käsitelleen korkean tason pyöreän pöydän ryhmän 12. helmikuuta 2013 antamat suositukset,
– ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050(12),
– ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman energia-alan etenemissuunnitelmasta 2050 – energian tulevaisuus(13),
– ottaa huomioon 21. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselmat liuskekaasun ja -öljyn teollisista, energia- ja muista näkökohdista(14) sekä liuskekaasun ja -öljyn erottelun ympäristövaikutuksista(15),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,
– ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnon (A7-0262/2013),
A. katsoo, että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet selvään määräaikaan eli toteuttamaan energia-alan sisämarkkinat vuoteen 2014 mennessä ja poistamaan unionin energiasaarekkeet vuoteen 2015 mennessä;
B. katsoo, että loppuun saatetut energian sisämarkkinat ovat välttämättömät unionin yleisen energiaturvallisuuden ja kestävyyden kannalta ja että niillä on keskeinen merkitys unionin yleisen kilpailukyvyn, talouskasvun ja uusien työpaikkojen luomisessa, kuten toisessa sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa ja Eurooppa 2020 -strategiassa on todettu;
C. ottaa huomioon, että komission energiastrategiassa 2020 arvioidaan energia-alan investointitarpeiksi vuoteen 2020 mennessä biljoona euroa, joista 540 miljardia euroa tarvitaan sähköntuotantoon ja 210 miljardia euroa Euroopan kannalta merkittäviin sähkö- ja kaasuverkkoihin;
D. ottaa huomioon, että energia-alan etenemissuunnitelmassa 2050 korostetaan, että eurooppalaisen energiaverkon täysimääräinen integrointi ja markkinoiden avaaminen ovat ratkaisevan tärkeitä tasapainon säilyttämiseksi energiaturvallisuuden, kilpailukyvyn, kustannustehokkuuden, kestävän talouden ja kuluttajien tyytyväisyyden kesken; ottaa huomioon, että energia-alan etenemissuunnitelman 2050 mukaan energiatehokkuus, uusiutuvat energialähteet ja energia-alan infrastruktuurit ovat toteuttamisen arvoisia vaihtoehtoja;
E. ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden osuus unionin energialähteiden yhdistelmässä kasvaa lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä; ottaa huomioon, että uusiutuvien energialähteiden laajamittainen integroiminen edellyttää verkon mukauttamista ja joustavuuden lisäämistä;
F. katsoo, että energian sisämarkkinat antavat unionille mahdollisuuden esiintyä yhtenäisenä suhteessa ulkoisiin kumppaneihin ja varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille sekä EU:n yrityksille että EU:n ulkopuolisille yrityksille, huolehtia samalla sosiaalisten ja ympäristönormien noudattamisesta ja pyrkiä vastavuoroisuuteen kolmansien maiden kanssa;
G. katsoo, että on toteutettava järjestelmä, jossa jäsenvaltiot voivat vaihtaa tietoa kolmansien maiden kanssa tehdyistä energiantoimituksia koskevista sopimuksista;
H. ottaa huomioon, että Euroopan yhteisten ja kansallisten energiamarkkinoiden on oltava kilpailtuja ja niiden on annettava energiamarkkinoilla keskeisessä asemassa oleville kuluttajille todellisia vaihtoehtoja ja avointa tietoa; ottaa huomioon, että energian sisämarkkinoiden loppuun saattaminen on oleellisen tärkeää energian kustannusten ja hintojen alentamiseksi kohtuulliselle ja kilpailukykyiselle tasolle lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä; ottaa huomioon, että energiamarkkinoiden hintojen alennukset eivät useinkaan päädy kuluttajille saakka;
I. katsoo, että yhteisömenettelyä soveltavan Euroopan energiayhteisön on perustuttava vahvoihin yhteisiin energiamarkkinoihin, Euroopan unionin ulkopuolelta tehtävien energiahankintojen koordinointiin ja unionin yhteiseen rahoitukseen kestävälle energiateknologialle erityisesti tutkimuksen ja innovoinnin aloilla;
J. katsoo, että jonkin verran edistystä on saavutettu rajat ylittävän yhteistyön vahvistamisessa, energiasaarekkeiden osittaisessa poistamisessa ja toimitusvaikeuksien ehkäisemisessä;
1. on yleisesti ottaen tyytyväinen tiedonantoon ja siihen liittyvään toimintasuunnitelmaan, jotka sisältävät yhteenvedon energian sisämarkkinoiden toteuttamisessa tähän asti saavutetusta edistyksestä ja siinä edessä olevista haasteista;
2. ottaa huomioon, että energian hintojen nousu todennäköisesti jatkuu, sillä hinnat on kaasun tapauksessa kytketty öljybarrelin hintaan ja sähkön tapauksessa ailahtelevaan polttoaineiden hintaan, ja että niihin vaikuttavat Euroopan riippuvuus öljyn ja kaasun tuonnista, valtiollisten toimien vaikutukset, energiatehokkuutta edistävien toimien riittämättömyys ja energiajärjestelmien ylläpitoon ja uudistamiseen (mukaan luettuna käänteisvirtausmahdollisuus ja yhteenliitännät) tarvittavien investointien puute, kun tarkoituksena on turvata toimitusvarmuus ja uusiutuvien energialähteiden integroinnin helpottaminen; kannattaa siksi kaasun hinnoittelumekanismissa luopumista sitomisesta öljyn hintaan ja tarkastelemaan joustavampia vaihtoehtoja samalla, kun kunnioitetaan kaupallisen vaihdon vapautta;
3. korostaa, että omien energiavarojen kehittäminen johtaa uusien kaupankäynnin keskusten kehittymiseen unionissa sekä kaasun ja sähkön spot-markkinoiden syntymiseen, jolloin unionilla ja jäsenvaltioilla on todellinen mahdollisuus määritellä omat energianhintansa myös alue- ja paikallistasolla;
4. on tietoinen eurooppalaisesta lisäarvosta, joka syntyy parantamalla jäsenvaltioiden energiapolitiikan koordinointia ja yhteistyötä yhteisvastuun hengessä ja luomalla tehokkaita ja varmoja rajat ylittäviä energiajärjestelmiä, jolloin saadaan aikaan synergiaa energian kysynnän ja tarjonnan paremman hallinnan kautta, jota voidaan siirtoverkon tasolla helpottaa älykkäällä teknologialla;
5. painottaa alueellisten markkinoiden ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön merkitystä esteiden poistamisessa, yhdentymisprosessin vauhdittamisessa ja verkkojen tehokkuuden parantamisessa;
6. muistuttaa kannattaneensa Euroopan energiayhteisön perustamista unionin jäsenvaltioiden kesken ja pyytää komissiota ja Eurooppa-neuvostoa raportoimaan sen perustamisen edistymisestä;
Kuluttajasuuntautuneet markkinat
7. korostaa, että energian loppukäyttäjät, niin yksittäiset henkilöt, pk-yritykset kuin teollisuuskin, ovat käyttäjäystävällisten ja avointen energian sisämarkkinoiden ytimessä; huomauttaa, että siksi heitä on suojeltava asianmukaisesti ja heille on tiedotettava helposti käytettävissä olevilla keinoilla siten, että he voivat käyttää täysipainoisesti oikeuksiaan, ja samalla heitä on kannustettava aktiivisempaan rooliin markkinoiden kilpailun edistämisessä, toisin sanoen siirtymään passiivisista vastaanottajista aktiivisiksi ja valistuneiksi kuluttajiksi ja tuottajakuluttajiksi;
8. korostaa, että on tärkeää turvata kilpailukykyiset, helposti hallittavat ja avoimet energiamarkkinat, jotka tarjoavat kuluttajille todellisen valinnanmahdollisuuden sekä kilpailukykyiset hinnat ja kaikille nykyisille ja tuleville EU:n energiankuluttajille varmoja, kohtuuhintaisia ja luotettavia tapoja tuottaa sellaista energiaa, jossa otetaan huomioon tulevien sukupolvien etu;
9. katsoo, että kuluttajien roolin kasvattamista helpotetaan paikallisilla uusiutuvan energian osuuskunnilla, energiantoimittajan kollektiivisella vaihtamisella ja yhteisillä aggregaateilla tai muiden mahdollistavien tekijöiden, kuten hajautetun varastoinnin ja älykkäiden laitteiden, avulla; katsoo, että kyseiset mahdollistavat tekijät auttavat kuluttajia ymmärtämään ja hallinnoimaan energian kulutustaan ja siten lisäämään joustavuutta ja reagointikykyä (sekä kysynnän että tarjonnan näkökulmasta) ja että niillä voidaan lujittaa uusiutuvien energiamuotojen käyttömahdollisuuksia ja saada aikaan investointeihin tarvittavaa rahoitusta;
10. kiinnittää huomiota verkkojen muuttuvien käyttömaksujen soveltamisesta koituviin etuihin, jotta kuluttajia voidaan kannustaa kuluttamaan energiaa verkon käytön huippuaikojen ulkopuolella kestävän energiankäytön edistämisen takaamiseksi;
11. katsoo, että älykkään teknologian on tarjottava kuluttajille tarkkaa, ymmärrettävää ja käyttäjäystävällistä tietoa ja annettava kuluttajille mahdollisuus hallita omaa energiankulutustaan ja -tuotantoaan; katsoo siksi, että älykästä teknologiaa on täydennettävä dynaamisella sähköisellä siirto- ja jakeluverkonhallinnalla, joka käsittää sellaiset palvelut kuin verkkotukipalvelut, vapaaehtoisen kysynnän ohjauksen, energiatehokkuuspalvelut, mikrotuotannon ja varastointiratkaisut sekä paikalliset välittäjät; toteaa kuitenkin, että energiankulutuksen määrää, joka tarvitaan, jotta älykkäät mittarit tuottavat taloudellista hyötyä, on seurattava asianmukaisesti eikä kuluttajille saa määrätä pakollisia investointeja älykkäisiin mittareihin, jos kulutus jää alle vaadittavan tason;
12. ilmaisee huolensa kehityksestä, jossa televiestintäyhtiöitä kannustetaan hallinnoimaan jakeluverkon tietoja, koska kyseinen velvoite herättää vakavia tietosuojaan liittyviä kysymyksiä ja siihen liittyy riski, että verkonhaltijoiden olisi ostettava tekniset tiedot, joita ne tarvitsevat hoitaakseen tehtävänsä jakeluverkonhaltijoina;
13. ottaa huomioon, että energiaköyhyys aiheuttaa huomattavia haasteita jäsenvaltioille; panee merkille, että samaan muottiin pakottavassa toiminnassa ei oteta huomioon jäsenvaltioiden kansallisia erityispiirteitä; katsoo siksi, että muita heikommassa asemassa olevat kuluttajat tarvitsevat tehokasta erityissuojelua ja että sitä varten on oltava asiaankuuluvia mekanismeja, kuitenkaan markkinoita vääristämättä; korostaa, että kolmannessa energiapaketissa edellytetyt erityistoimet ovat jo voimassa;
14. toteaa, että Yhdysvaltojen liuskekaasuvallankumous on vähentänyt hiilidioksidipäästöjä ja antanut Yhdysvaltojen teollisuudelle huomattavan kilpailuedun;
Energian sisämarkkinoiden toteuttamisen nykyiset haasteet
15. korostaa, että energian sisämarkkinoita ei ole vielä saatettu päätökseen eivätkä kansalliset energiamarkkinat vastaa kuluttajien tarpeita ja odotuksia, koska hinnat ovat kuluttajille edelleen korkeita, energiantoimittajia on vähän, palvelut ovat yleisesti heikkolaatuisia, kuluttajansuoja on heikkoa ja toimittajan vaihtaminen on vaikeaa; korostaa siksi, että on tarpeen luoda kuluttajaystävällisemmät markkinat, joilla kuluttajilla on aktiivinen rooli ja he voivat toimia tuottajakuluttajina EU:n kattavilla markkinoilla, joilla heille tiedotetaan yksittäisten tarjoajien ehdoista vertailun helpottamiseksi; panee tässä yhteydessä merkille energiantoimittajan kollektiivisen vaihtamisen merkityksen pyrittäessä antamaan kuluttajille enemmän mahdollisuuksia ja pienentämään energialaskuja;
16. katsoo, että energian sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön täysimääräisen täytäntöönpanon puute on edelleen yksi näiden markkinoiden toteuttamisen suurimpia esteitä; katsoo, että tarvittavaan sisämarkkinoiden vakiinnuttamiseen kuuluu infrastruktuurin laajentaminen ja samalla sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpano ja kilpailusääntöjen noudattamisen valvonta;
17. korostaa, että olemassa olevan infrastruktuurin uudistaminen sekä uuden, älykkään ja joustavan tuotanto- ja siirtoinfrastruktuurin, erityisesti rajat ylittävien kaasuyhdysputkien ja sähköyhdysjohtojen, sekä jakelu- ja varastointi-infrastruktuurin rakentaminen on välttämätöntä sellaisten vakaiden, hyvin integroitujen ja toisiinsa liitettyjen energiamarkkinoiden luomiseksi, joilla vältetään suunnittelemattomien tehovirtausten kaltaiset kielteiset vaikutukset, joilla turvataan hinnaltaan kohtuullinen ja kilpailukykyinen tarjonta, joilla käytetään täysimääräisesti hyväksi kaikkiin kestäviin energialähteisiin, yhteistuotantoon ja energiatehokkuuteen, kysyntäpuolen hallintaan ja varastointiin sekä uusiutuviin energialähteisiin liittyvät mahdollisuudet ja joilla mikään jäsenvaltio ei jää eristyksiin Euroopan kaasu- ja sähköverkoista vuoteen 2015 mennessä; katsoo, että tämä saavutetaan liittämällä erilliset sähköjärjestelmät samanaikaisesti osaksi mantereenlaajuisia eurooppalaisia verkkoja; korostaa, että suuret investoinnit olisi tehtävä samaan aikaan alueellisiin tai jopa paikallisiin verkkoihin tehtävien investointien kanssa, koska yhä suurempi osa energiantuotannosta tapahtuu alue- ja paikallistasolla;
18. toteaa samalla, että hajautettu uusiutuvan energian tuotanto vähentää tarvetta rakentaa uusia voimansiirtolinjoja – ja vastaavasti niihin liittyviä kustannuksia – koska hajautettu tekniikka, joka voidaan ottaa suoraan käyttöön kodeissa, kaupungeissa ja syrjäisillä alueilla, sijaitsee paljon lähempänä loppukuluttajia;
19. toteaa, että uusiutuvista energialähteistä saatavan sähkön tuotannon kasvattaminen ilman tarvittavan infrastruktuurin kehittämistä voi johtaa koordinoimattomiin rajatylittäviin porsaanreikiin ja siten energian hintoihin, jotka eivät ole optimaalisia;
20. palauttaa mieliin, että jäsenvaltiot eivät ole saavuttaneet niille asetettua, Eurooppa-neuvoston huippukokouksissa vuosina 2002 ja 2007 hyväksyttyä tavoitetta saavuttaa sähkö- ja kaasuverkkojen yhteenliitäntäaste, joka vastaa vähintään 10:tä prosenttia niiden käyttöön otetusta kokonaistuotantokapasiteetista;
21. pitää myönteisenä sitä, että komissio on korostanut, että joustavuus on tyypillistä Euroopan tuleville energiajärjestelmille; toteaa, että kaikkina aikoina hyvin toimivat, rajatylittävät tukkumarkkinat ovat helposti saatavilla oleva joustomahdollisuus; kehottaa ryhtymään lisätoimiin tulevien energian varastointitekniikoiden ja kysyntäpuolen joustavuuden käyttöönotossa, koska ne ovat myös joustomahdollisuuksia;
22. pitää energiatehokkuutta yhtenä kestävimmistä ja kustannustehokkaimmista tavoista pienentää energialaskuja, lisätä toimitusvarmuutta, vähentää fossiilisten polttoaineiden tuonnin tarvetta ja välttää hiilipäästöjä; toteaa, että kaikkien energiatehokkuutta edistävien toimien on oltava asianmukaisia kuluttajien tarpeisiin nähden, kustannustehokkaita ja niitä on tuettava oikeilla kannustimilla;
23. tähdentää, että Kansainvälisen energiajärjestön (IEA) havaintojen mukaan pontevammilla toimilla energiatehokkuuden parantamiseksi voidaan vähentää unionin kaasuntuontia kolmanneksella vuonna 2035, mikä vastaa sataa miljardia kuutiometriä kaasua;
24. palauttaa mieliin, että televiestintä- ja energiainfrastruktuurin kehittämisen, käytön ja ylläpidon väliset synergiat ovat keskeisessä roolissa pyrittäessä saavuttamaan unionin energiatehokkuustavoitteet;
25. korostaa tarvetta eriyttää edelleen unionin energiamarkkinoita kilpailun ja mahdollisimman edullisten sähköntoimitusten varmistamiseksi;
26. katsoo, että investoimista infrastruktuuriin on edistettävä sellaisilla vakailla, innovointia edistävillä ja ennakoitavilla sääntelyjärjestelmillä, jotka eivät estä sisämarkkinoiden toimintaa ja antavat eläkerahastoille ja institutionaalisille sijoittajille mahdollisuuden investoida energian siirtoon, ja toteaa, että sitä ei voida saada aikaan muuten kuin markkinalähtöisesti; samalla kuitenkin myöntää, että tietyissä tapauksissa infrastruktuurimuutoksia tuskin saavutetaan ilman, että julkisella rahoituksella tuetaan kaupallisesti kannattamattomia keskeisiä hankkeita; korostaa tässä yhteydessä verkkojen Eurooppa -välineen merkitystä ja pitää valitettavana, että sen osuus energia-alan määrärahoista on pienempi kuin komission ehdottama määrä;
27. kehottaa selvittämään mahdollisuuksia perustaa energiaverkkojen alalle unionin investointirahasto;
28. painottaa, että lupamenettelyjen yksinkertaistaminen jäsenvaltioissa auttaa osaltaan kehittämään infrastruktuuriverkostoja ja vapauttamaan investointeja; korostaa tässä yhteydessä, että paikallis- ja alueviranomaisilla olisi oltava tärkeä rooli, kun yksinkertaistetaan suunnittelumenettelyjä ja integroidaan energiainfrastruktuuria paikallisiin ja alueellisiin suunnittelujärjestelmiin;
29. huomauttaa, että joissakin tapauksissa siirtoverkkojen avoimen ja syrjimättömän käyttöoikeuden puuttuminen haittaa edelleen uusien tulijoiden mahdollisuuksia liittyä verkkoon tai kilpailla tasavertaisesti vakiintuneita yrityksiä vastaan; korostaa tarvetta estää markkinoiden rakenteellisia vääristymiä, jotka johtavat monissa jäsenvaltioissa vallitsevaan voimakkaaseen keskittymiseen;
30. korostaa, että kolmannen energiapaketin säännöksiä olisi sovellettava kattavasti sekä eurooppalaisiin että ulkomaisiin yrityksiin; katsoo, että komission näihin säännöksiin mahdollisesti myöntämien poikkeusten olisi oltava soveltamisalaltaan suppeita ja lyhytkestoisia ja parlamentin ja neuvoston olisi tarkasteltava niitä uudelleen;
31. korostaa, että energian tukkumarkkinoiden avoimuuden puute ja kilpailun vastaiset käytännöt vaarantavat kuluttajien luottamuksen; pitää tarpeellisena muodostaa pikaisesti käsitys tukkumarkkinoiden hinnanmuodostuksesta ja sen vaikutuksesta kuluttajien laskuihin;
32. tukee täysin tasapuolisten toimintaedellytysten saavuttamiseen tarkoitettuja toimenpiteitä, joilla luodaan hajautetumpia ja kilpailukykyisempiä markkinamalleja, sillä ne tarjoavat enemmän mahdollisuuksia paikallisille energiantuottajille ja uusille teollisuuden toimijoille;
33. muistuttaa, että jotta määräävässä markkina-asemassa olevat perinteiset toimittajat eivät voi estää markkinoiden avaamista, on tärkeää mahdollistaa uusien liiketoimintamallien kehittyminen, esimerkiksi mahdollisuus tehdä samanaikaisia sopimuksia useiden toimittajien kanssa;
34. huomauttaa, että vakaa sääntelykehys – joka koskee tuottajia, sääntelyviranomaisia, verkonhaltijoita, energian toimittajia, kysyntäpuolen palveluntarjoajia ja ennen kaikkea loppukäyttäjiä ja tuottajakuluttajia – on keskeisen tärkeä hyvin toimivien sisämarkkinoiden kannalta ja infrastruktuurin kehittämiseen suunnattujen pitkäaikaisten investointien tekemiseksi houkutteleviksi; korostaa, että pätevät, syrjimättömät ja tasapainoiset normit kattavien verkkosääntöjen kehittämisen tulisi johtaa verkon hallinnan, markkinasuunnittelun ja yhteentoimivuuden yhdenmukaistamiseen; pitää ratkaisevan tärkeänä, että siirtoverkkojen, tuotannon ja jakelun eriyttämistä koskevia sopimuksia noudatetaan koko unionissa ja että tämä koskee myös energia-alan sääntelyviranomaisten riippumatonta asemaa ja kuluttajansuojan vaatimuksia koskevia sopimuksia; pitää sen vuoksi välttämättömänä tukea ja kehittää edelleen energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) roolia ja varsinkin sen valmiuksia valvoa kansallisia sääntelypäätöksiä ja ratkaista riitoja;
35. panee merkille, että jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön kansallisia kapasiteetinkorvausmekanismeja tai suunnitelleet sellaisten käyttöönottoa sähkön toimittamisen turvaamiseksi tutkimatta täysin vaihtoehtoisia ratkaisuja etenkin rajatylittävien ratkaisujen ja joustavuusresurssien suhteen; tunnustaa, että vaikka nämä mekanismit ovat tarpeen tietyissä oloissa, ne saattaisivat estää ja vääristää markkinasuunnittelua ja huonosti suunniteltuna jopa luoda lukkiutumisvaikutuksia; kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n tason toimia koordinoidaan paremmin, jotta voidaan varmistaa, että kyseiset mekanismit ovat tarpeellisia, toimivia, avoimia, teknologianeutraaleja ja syrjimättömiä;
36. pitää valitettavana, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetulla direktiivillä 2009/28/EY luotuja yhteistyömekanismeja ei ole vielä käytetty hyväksi; viittaa komission tuloksiin, joiden mukaan nykyisten yhteistyömahdollisuuksien hyödyntämisestä voitaisiin saada huomattavia kaupan edistämisen kaltaisia etuja; kehottaa jäsenvaltioita siksi tilaisuuden tullen hyödyntämään paremmin koordinointimekanismeja ja lisäämään keskinäistä viestintäänsä;
37. korostaa, että riippumatta jäsenvaltioiden oikeudesta valita energialähteensä tai siitä, että EU:n laajuista koordinointia tarvitaan lisää, EU:n on kokonaisuutena hyödynnettävä täysimääräisesti kaikkien EU:n jäsenvaltioiden käytettävissä olevien kestävien energialähteiden mahdollisuudet, jotta voidaan täysimääräisesti noudattaa EU:n energiapolitiikan tavoitteita kilpailukyvyn, kestävyyden ja toimitusvarmuuden suhteen;
38. toteaa, että eräät jäsenvaltiot ovat energiasaarekkeina edelleen täysin eristyksissä Euroopan kaasu- ja sähköverkoista ja maksavat edelleen korkeampia hintoja energiaresursseista, mikä vaikuttaa niiden kilpailukykyyn; huomauttaa, että ilman merkittäviä infrastruktuuri-investointeja kyseiset jäsenvaltiot eivät kykene saavuttamaan Eurooppa-neuvoston toistamaa velvoitetta, että yhdenkään jäsenvaltion ei pitäisi olla EU:n verkkojen ulkopuolella vuoteen 2015 mennessä; katsoo, että komission olisi kyseisten jäsenvaltioiden pyynnöstä osallistuttava EU:n ulkopuolisten energiantoimittajien kanssa käytäviin neuvotteluihin energian hinnoista esimerkiksi kaasun hankintojen yhteydessä;
39. korostaa, että EU:n perussopimuksessa vaadittua jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta olisi sovellettava jokapäiväiseen työhön sekä sisäisen ja ulkoisen energiapolitiikan kriisinhallintaan; kehottaa komissiota määrittelemään selkeästi ”energia-alan solidaarisuuden” sen varmistamiseksi, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat sitä;
40. painottaa, että on tarpeen käsitellä kaasun ja sähkön kolmansista maista EU:hun tapahtuvan tuonnin odotettavissa olevaa kasvua lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä, jotta voidaan turvata energian toimitusvarmuus, jakaa rasitusta ja huolehtia sisämarkkinoiden asianmukaisesta toiminnasta; korostaa, että eräiden jäsenvaltioiden osalta tämä haaste liittyy läheisesti riippuvuuteen kaasun ja öljyn tuonnista vain yhdestä kolmannesta maasta ja että haasteeseen vastaaminen edellyttää toimia, joilla pyritään monipuolistamaan energiantoimittajien valikoimaa, reittejä ja lähteitä; toteaa, että strategisena tavoitteena tässä suhteessa on eteläisen kaasukäytävän toteuttaminen, mukaan luettuna Nabucco-kaasuputki, ja sellaisen toimitusreitin aikaansaaminen vuoteen 2020 mennessä, jonka kautta EU voisi saada noin 10–20 prosenttia tarvitsemastaan kaasusta, jotta kaikilla Euroopan alueilla olisi fyysinen yhteys vähintään kahteen eri kaasulähteeseen;
41. katsoo, että avoimet sisämarkkinat, joilla kaikki EU:n ja kolmansien maiden yritykset noudattavat energia-alaa koskevaa yhteisön säännöstöä, voivat auttaa lujittamaan EU:n energiantoimittajien neuvotteluasemaa ulkoisiin kilpailijoihin nähden, mikä on erityisen tärkeää ajatellen mahdollisuuksia jatkaa ulkoisten energiaostojen koordinoida EU:n tasolla; kehottaa EU:ta harkitsemaan yhteisen kaasunhankintaviraston ja -mekanismien luomista, jotta voidaan luoda vastapaino hallitsevien ulkomaisten toimittajien monopoliasemalle; toteaa, että EU:n ja kolmansien maiden energian toimittajien suhteissa on käytettävä vastavuoroisuusperiaatetta; korostaa, että suhteissaan kolmansien maiden energian toimittajiin komission on tarpeen ottaa huomioon päätöstensä vaikutus kuluttajahintoihin ja myös tiedottaa niistä;
42. katsoo, että komissiolle olisi annettava valtuudet käydä neuvotteluja strategisesti tärkeistä infrastruktuurihankkeista, jotka vaikuttavat toimitusvarmuuteen koko EU:ssa ja että tällaisia valtuuksia olisi harkittava myös sellaisten muiden hallitustenvälisten sopimusten yhteydessä, joilla katsotaan olevan huomattava vaikutus EU:n pitkän aikavälin energiapoliittisiin tavoitteisiin ja erityisesti energiaomavaraisuuteen; ilmaisee tässä suhteessa tyytyväisyytensä komission johdolla EU:n, Azerbaidžanin ja Turkmenistanin välillä Kaspianmeren alueen kaasuputkiverkosta käytävissä neuvotteluissa saavutetun edistyksen johdosta;
43. korostaa, että uusiutuvia energialähteitä ja energiatehokkuutta koskevien aloitteiden ja lisäenergiakustannusten jatkuva lähentyminen kaikissa EU:n jäsenvaltioissa vuoden 2020 jälkeen on välttämätöntä hyvin toimivien ja tehokkaiden energian sisämarkkinoiden kannalta ja koskee niin tukku- kuin vähittäiskauppaa, sekä suotuisien olosuhteiden luomiseksi uusiutuvien energialähteiden pitkän aikavälin kehittämiselle ja laajamittaiselle käytölle;
44. katsoo, että lyhyellä aikavälillä toisiaan lähellä olevien jäsenvaltioiden alueellisia ryhmittymiä olisi kannustettava siirtymään yhdenmukaistettuun tai yhteiseen alueelliseen uusiutuvien energialähteiden tukijärjestelmään kansallisten suunnitelmien sijasta;
45. kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan säännöllisin väliajoin syöttötariffinsa ja muut tukitariffinsa avoimella tavalla niin, että tariffeja voidaan muuttaa sitä mukaa kuin teknologia- tai toimituskustannukset laskevat;
46. on tietoinen siitä, että puiteohjelmista tuettuja EU:n yhteisiä tutkimushankkeita ja SET-suunnitelman kaltaisia aloitteita ei ole käytetty riittävästi sellaisen uuden teknologian kehittämiseen, joka mahdollistaa parannukset energiatehokkuuteen, uusiutuviin energialähteisiin, ydinvoimalaitosten turvallisuuteen, fossiilisten polttoaineiden vähäpäästöiseen käyttöön ja älykkäisiin verkkoihin, jotka kaikki ovat energiamarkkinoiden kannalta keskeisen tärkeitä;
47. pitää tärkeänä, että tulevaisuuden sähkönsiirron valtaväylät edistyvät, erityisesti kaakosta pohjoiseen kulkeva sähkönsiirron valtaväylä (SENEH), joka auttaisi aurinkosähköfarmeissa, kuten Helios-hankkeessa, tuotetun energian siirrossa Kaakkois-Euroopasta pohjoiseen ja länteen;
Tarvitaan pikaisia toimia
Pitkälle yhdennetyt, avoimet ja hyvin säännellyt ja kilpailulliset energian sisämarkkinat
48. kehottaa jäsenvaltioita saattamaan energiapolitiikan alaan kuuluvan EU:n lainsäädännön, erityisesti kolmannen energiapaketin, kiireellisesti ja täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään ja soveltamaan sitä kiireellisesti ja täysimääräisesti; kehottaa komissiota toteuttamaan niihin jäsenvaltioihin kohdistuvia toimia, joissa täytäntöönpano on perusteettomasti viivästynyt; pitää myönteisenä, että komissio on jo käynnistänyt virallisen menettelyn EU:n sääntöjen rikkomisesta;
49. painottaa, että rakenteellisiin markkinahäiriöihin ja avoimuuden puutteeseen markkinoilla on puututtava; kehottaa komissiota lisäämään toimiaan tehostaakseen kolmannen energiapaketin täytäntöönpanoa;
50. vaatii komissiota valvomaan tiiviisti EU:n energialainsäädännön täytäntöönpanon tehokkuutta, ja erityisesti tämä koskee säännöksiä, joilla luodaan keskeisiä kuluttajien oikeuksia, ja säännöksiä, jotka koskevat verkonhaltijoita, kansallisia sääntelyviranomaisia ja kilpailu- ja valtiontukisääntöjä, sekä säännöksiä, joiden tavoitteena on vähentää silmukkavirtojen ilmiötä sähkön sisämarkkinoilla, mikä on energian sisämarkkinoiden kannalta merkittävä, mutta selvitettävissä oleva haaste, koska se vähentää varastointivaihtoehtoja ja verkkokapasiteettia ja siten heikentää energiajärjestelmien turvallisuutta; kehottaa komissiota käyttämään kaikkia käytettävissään olevia tarkoituksenmukaisia keinoja puuttua asiaa koskevan EU:n lainsäädännön mahdolliseen jatkuvaan noudattamatta jättämiseen;
51. panee merkille, että tähän mennessä sähkökatkokset ovat johtuneet toimintahäiriöistä, eivät kapasiteetin puutteesta; panee merkille, että talouslaman, maakaasun korkeiden hintojen ja uusiutuvista energialähteistä tuotettavan sähkön ajoittain kasvavan osuuden vuoksi EU:n sijoittajat ovat huomattavan epävarmoja, kun kehitetään joustavaa sähköntuotantokapasiteettia; kehottaa komissiota teettämään yhdenmukaisilla menetelmillä kattavan arvioinnin tuotannon riittävyydestä ja antamaan ohjeita siitä, miten voidaan lisätä joustavuutta ja säilyttää toimitusvarmuus;
52. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan infrastruktuurihankkeita aikaisempaa paremmin ja kehittämään verkkoa yhdessä, jotta varmistetaan samalla niiden täysimittainen järjestelmään liitettävyys ja kustannustehokkuus kaikkialla EU:n alueella siten, että hyödynnetään rajatylittäviä synergioita ja tehokkaampaa energiainfrastruktuuriverkkoa; huomauttaa, että olisi edistettävä integroitua lähestymistapaa, jossa jakeluverkon haltijat ovat mukana; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan yhteistä eurooppalaista etua koskevien hankkeiden ripeän arvioinnin, valinnan, sallittavuuden ja täytäntöönpanon etenkin, kun kyseessä ovat rajat ylittävät sähköyhdysjohdot ja kaasuyhdysputket – mukaan luettuna käänteisvirtausjärjestelyt – nesteytetty maakaasu ja energian varastointiin tarvittava infrastruktuuri sekä älykkäät siirto- ja jakeluverkot, jotka ovat hyvin integroitujen ja hyvin toimivien energiamarkkinoiden kannalta ensisijaisen tärkeitä;
53. suosittelee, että komissio energia-alaa koskevan ”Verkkojen Eurooppa” -välineen määrärahoja käyttäessään asettaa etusijalle hankkeet, joilla on suurin vaikutus sisämarkkinoiden toimintaan, ja edistää siten kilpailua, uusiutuvien energiamuotojen nopeaa käyttöönottoa, tarvittavien rajat ylittävien yhteenliitäntöjen luomista ja energian toimitusvarmuutta;
54. kehottaa komissiota tekemään selvityksen tällä hetkellä suunnitteilla olevista energiahankkeista, erityisesti suunnitelmasta, joka koskee uutta nesteytetyn maakaasun tuontiterminaalia, jonka rakentamisen arvioidaan kestävän kymmenen vuotta; kehottaa komissiota arvioimiaan näiden hankkeiden taloudelliset hyödyt ja ottamaan arvioinnissa huomioon yksittäisissä jäsenvaltioissa jo rakenteilla tai suunnitteluvaiheessa olevat nesteytetyn maakaasun tuontiterminaalit, jotka lähitulevaisuudessa lisäävät energian toimitusvarmuutta energiasaarekkeiksi luokitelluissa jäsenvaltioissa, ja osallistumaan tällaisten hankkeiden rahoittamiseen;
55. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan tehokkaan ruuhkanhallintajärjestelmän, jotta voidaan tehostaa kaasun ja sähkön olemassa olevan siirtokapasiteetin käyttöä, supistaa kasvavan verkkokapasiteetin kustannuksia ja edistää uusiutuvista energialähteistä tapahtuvan tuotannon liittämistä sähköverkkoon;
56. kehottaa jäsenvaltioita pidättymään mahdollisimman pikaisesti hintakattojen tai aiheutuneita kustannuksia alhaisempien energian säänneltyjen vähittäishintojen käyttämisestä kansallisella tasolla, koska tällaiset toimenpiteet voivat vääristää kilpailua ja uhata vakavasti tulevia investointeja kapasiteettiin ja energia-alan infrastruktuuriin; katsoo kuitenkin, että tällaisissa toimissa on otettava huomioon heikossa asemassa olevien kuluttajien edut, koska he eivät aina kykene hyötymään energian vähittäismarkkinoiden aidosta kilpailusta;
57. on tyytyväinen komission määrätietoisuuteen kilpailunrajoitus- ja valtiontukisääntöjen täytäntöönpanossa kaikkien energia-alan yritysten ja niiden Euroopan unionissa toimivien tytäryritysten osalta, millä varmistetaan, että kaikille markkinatoimijoille luodaan tasavertaiset toimintaedellytykset ja yhtäläiset markkinoille pääsyn ehdot; kehottaa komissiota antamaan ohjeita kaasu- ja sähkömarkkinoiden määräävän markkina-aseman väärinkäytön arvioimisesta ja neuvomaan parhaiden käytäntöjen ja uusiutuvan energian tukijärjestelyistä saatujen kokemusten suhteen;
58. kehottaa komissiota tarkistamaan valtiontukisääntöjä kansallisten energiatehokkuustoimenpiteiden osalta sekä niiden energiahankkeiden osalta, joita yhteisrahoitetaan koheesiopolitiikan puitteissa, jotta voidaan varmistaa, että useammat näistä toimista voivat saada valtion rahoitusta ja siten useampi hanke toteutuu;
59. suosittelee, että komissio käyttäisi valtiontukien valvontavaltaansa siten, että se kannustaa kehittämään rajatylittävää infrastruktuuria; katsoo, että kyseiset yhdysrakenteet olisivat tärkeässä asemassa silloin, kun naapurivaltion varastoja olisi voitava käyttää enemmän energiahätätilan tai epätasapainon tapauksessa sekä vähennettäessä tukia ajan myötä;
60. tukee voimakkaasti komission pyrkimyksiä, jotka perustuvat ENTSOjen tekemään koordinoituun työhön, ottaa yhdenmukaiset verkkosäännöt käyttöön vuoteen 2014 mennessä ja verkkonormit suunnitelman mukaisesti, ja varmistaa energian sisämarkkinoiden sääntelykehyksen vakaus ja innovointimyönteisyys;
61. tukee voimakkaasti energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston (ACER) ja kansallisten sääntelyviranomaisten toteuttamia sääntelytoimenpiteitä rajat ylittävän energiakaupan, myös päivänsisäisen, seuraavan päivän markkinoiden ja tasehallintamarkkinoiden edistämiseksi, parantamiseksi ja yksinkertaistamiseksi sekä eri jäsenvaltioiden energiajärjestelmien välisten erojen kaventamiseksi edistämällä yhdysrakenteiden avointa käyttöä; korostaa, että ACER:lla ja kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oltava riittävä määrä asianmukaisesti koulutettua, kokenutta ja asiantuntevaa henkilöstöä, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä tukkukaupan transaktioiden seuraamisen sekä sisäpiirikaupan käytäntöjen ja markkinoiden manipulointipyrkimysten tunnistamisen suhteen;
62. kehottaa komissiota sähkön sisämarkkinoiden suhteen laatimaan pikaisesti perusteellisen analyysin kansallisten tuotantokapasiteettien riittävyydestä ja joustavuudesta lyhyellä ja pitkällä aikavälillä ottaen täysimääräisesti huomioon kaikkien joustavien toimien, kuten kysynnän reaktioiden, energian varastoinnin ja yhdysrakenteiden mahdolliset vaikutukset, sekä ilmoittamaan kapasiteetin arviointiin ja energian sisämarkkinoita koskevaan kehittämissuunnitteluun ja kilpailusääntöihin kansallisesti sovellettujen toimien vaikutukset ottaen huomioon näiden täydentävien markkinasuunnittelutoimien toimitusvarmuuden ja rajatylittävät näkökohdat; kehottaa tässä yhteydessä tehostamaan toimia, joilla tuetaan energian varastointitekniikkojen käyttöönottoa tulevaisuudessa ja kysyntäpuolen reagointikykyä, jotka ovat joustavuuden lisälähteitä;
63. kehottaa komissiota laatimaan ohjeet joustavuuden lähteiden, kuten kysyntäpuolen hallinnan, varastoinnin ja fyysisten infrastruktuurien, rajatylittävät infrastruktuurit mukaan luettuina, käyttöönotolle ja käytölle, jotta jäsenvaltiot voivat laatia ja ottaa käyttöön kansallisia strategioita joustavuuden lähteiden käyttöönottamiseksi omalla alueellaan;
64. kehottaa komissiota ja sähkö-ENTSOa kehittämään yhtenäisen ja yhteensovitetun menetelmän tuotannon riittävyyden varmistamiseksi Euroopassa, ottaen huomioon myös uusiutuvien energialähteiden ja varsinkin vaihtelevasti uusiutuvien energialähteiden positiivisen osuuden;
65. kehottaa komissiota selvittämään tulevaisuuden energiamarkkinoiden muotoja, jotka toisin kuin nykyiset kansalliset kapasiteettimekanismit voisivat tuottaa syrjimättömiä lisätuloja investoijille kaikista energiantuotannon muodoista ja varmistaa, että joustavuutta tarjotaan kustannustehokkaimmalla tavalla;
66. kehottaa komissiota laatimaan liitännäispalvelujen markkinoiden edistämiseksi säännöt, jotka sallivat kaikkien energialähteiden, myös uusiutuvien energialähteiden, käyttämisen;
67. vaatii komissiota, jäsenvaltioita ja asiaankuuluvia sidosryhmiä tarjoamaan kannustimia ja tukemaan alueellisia aloitteita ja kumppanuuksia, joilla pyritään markkinoiden integroimiseen perustamalla alueellisia energiapörssejä ja kaasukaupan keskuksia sekä harmonisoimalla kaasukaupan ja markkinoiden yhteenkytkennän mekanismien sääntöjä, joihin sovelletaan erilaisia määräaikoja, ja ottamalla käyttöön riittävä markkinalikviditeetti ja avoimuus;
68. painottaa, että sisämarkkinatoimenpiteillä olisi edistettävä sekä kotimaisten että ulkomaisten energialähteiden monipuolistamista ja niissä ei pitäisi keskittyä ensisijaisesti nykyisten reittien ja toimitusten edelleen kehittämiseen ja laajentamiseen;
69. panee merkille energiamarkkinoiden ulkoisen ulottuvuuden, jonka tarkoituksena on helpottaa jäsenvaltioiden pääsyä monipuolisemmille energialähteille; vaatii komissiota yhdessä Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa käyttämään ulkopoliittisia välineitään energian sisämarkkinoiden sääntöjen ja normien edistämiseen suhteessa kolmansiin maihin ja erityisesti EU:n naapuristoon; kehottaa komissiota sopimaan kahdenvälisessä vuoropuhelussa asiaankuuluvien kolmansien maiden kanssa rajat ylittävien sähkö- ja kaasuyhteyksien ylikuormituksen hallintaa koskevien sääntöjen selkeyttämisestä ja kolmansien osapuolten pääsystä siirtoverkkoihin; antaa komissiolle voimakkaan tukensa sellaisten toimenpiteiden toteuttamisessa, joilla estetään kolmansien maiden yritysten kilpailunvastaisia käytäntöjä, jotka saattavat johtaa kilpailun rajoittumiseen, hintojen nousuun tai energian toimitusvarmuuden heikentymiseen; vaatii komissiota varmistamaan sen suhteissa ulkoisiin kumppaneihin, että EU:n yritysten on mahdollista kilpailla maailmanlaajuisesti tasavertaisesti; kehottaa komissiota laajentamaan ydinturvallisuutta koskevaa yhteistyötä EU:n naapurimaiden kanssa; kehottaa komissiota tiedottamaan kaikista tekijöistä, jotka vielä aiheuttavat ongelmia kolmannen energiapaketin täytäntöönpanossa sekä esittämään selkeät luvut niiden vaikutuksesta kuluttajahintoihin;
70. kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota lisäämään poliittista ja taloudellista tukea energiayhteisölle ja toteuttamaan lisätoimia, joilla tuetaan sisämarkkinasääntöjen soveltamisen laajentamista Kaakkois- ja Itä-Eurooppaan;
71. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan paremmin, että ne eivät aio tehdä sisämarkkinalainsäädännön vastaisia sopimuksia, kun otetaan huomioon hallitustenvälisiä sopimuksia koskevan energiapoliittisten tietojen vaihtomekanismin perustaminen EU:n jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välille; katsoo, että komission olisi voitava selvittää, ovatko sopimusluonnokset yhteisön säännöstön mukaisia, ja osallistua tarvittaessa neuvotteluihin;
72. muistuttaa komissiota siitä, että sisämarkkinat eivät ole riippumattomat maailmanlaajuisista markkinoista; pyytää komissiota sisämarkkinatoimia suunnitellessaan ottamaan täysimääräisesti huomioon parlamentin suositukset energiapolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta(16); vahvistaa tukevansa ajatusta siitä, että vain täysin toimivat sisämarkkinat antavat EU:lle kyvyn puhua yhdellä äänellä maailmanlaajuisesti; pyytää komissiota kehittämään lisätoimia ulkoisen energiapolitiikan alalla;
73. katsoo, että tulevaan Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen väliseen vapaakauppasopimukseen olisi sisällytettävä luku, jossa keskitytään yksinomaan energiakysymyksiin, joilla saattaa olla vaikutusta sisämarkkinoihin ja joita ovat muiden muassa: energian tukkukauppa, hyödykekauppa, meriliikenteen energiakuljetuksia koskevat säännöt, päästökauppajärjestelmät, polttoaineen turvallisuusnormit, kirjanpitokäytännöt, valtion energiatuet ja energian etsimistä, tuotantoa ja jalostamista koskevien teollis- ja tekijänoikeuksien siirto sekä elinkaarensa loppuun tulleet tuotteet;
74. tukee sitä, että neuvosto antoi komissiolle valtuudet esittää vuoden 2013 loppuun mennessä analyysi energian hintojen ja kustannusten koostumuksesta ja tekijöistä eri jäsenvaltioissa siten, että erityisesti keskitytään kotitalouksille, pk-yrityksille ja energiaa paljon käyttäville yrityksille aiheutuviin vaikutuksiin, ja siten, että EU:n kilpailukykyä tarkastellaan laajemmin suhteessa sen globaaleihin kilpakumppaneihin; kehottaa komissiota myös jatkamaan energian hintojen ja kustannusten seurantaa jäsenvaltioissa;
75. kehottaa komissiota kaasun sisämarkkinoiden osalta tarkastelemaan kaikkia kaasusopimuksia, jotka perustuvat vanhentuneisiin hinnoittelumekanismeihin, erityisesti hinnan sitomiseen öljyn hintaan, joka pakottaa kuluttajat maksamaan korkeita hintoja, ja kehottaa komissiota auttamaan selvittämään, miten nämä sopimukset voidaan neuvotella uudelleen muutoinkin kuin niiden jatkamisen yhteydessä; painottaa, että on kehitettävä ja tuettava kaikkia tuotteita ja mekanismeja, joilla pyritään tehostamaan kaasukaupan lyhyen aikavälin kapasiteettia; korostaa, että nämä toimenpiteet ovat ratkaisevan tärkeitä kaasutoimitusten todellisen hintakilpailun varmistamiselle kaikille kuluttajille kaasun sisämarkkinoilla;
Tehokas kuluttajansuoja ja tuki kuluttajille
76. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja asiaankuuluvia sidosryhmiä parantamaan kuluttajille tarjotun tiedon laatua ja saatavuutta, järjestämään heitä varten selkeät ja avoimet laskutusmenetelmät ja luomaan hintavertailuvälineitä, joiden avulla he voivat tehdä tietoisia valintoja ja jotta he saavat tietoa kulutuksen hallintakeinoista, energiansäästömahdollisuuksista ja energiatehokkuudesta sekä pienimuotoisesta tuotannosta; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön vaihtoehtoisista riidanratkaisumenettelyistä annetun direktiivin ja verkkovälitteisestä riidanratkaisusta kuluttajariidoissa annetun asetuksen; on tyytyväinen komission ehdotukseen perustaa kuluttajien oikeuksia koskeva opastussivusto; suosittelee, että komissio ja jäsenvaltiot käynnistävät kuluttajaystävällisiä tiedotuskampanjoita, joissa hallintojen ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen olisi oltava aktiivisesti mukana;
77. huomauttaa, että vaikka energian tukkumarkkinoilla energian hinnat ovat maailmanlaajuisesti laskeneet, kuluttajat maksavat yhä korkeita hintoja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sekä jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisia varmistamaan, että kuluttajat hyötyvät suoraan ja riittävästi tukkumarkkinoiden hintakehityksestä;
78. pyytää jäsenvaltioita ja komissiota laatimaan kattavan strategian, jonka tavoitteena on kannustaa kuluttajia ja tuottajakuluttajia osallistumaan aktiivisesti energiamarkkinoihin muun muassa osallistamalla heidät nykyisen lainsäädännön avulla sekä panemalla täytäntöön energiatehokkuusdirektiivin asiaa koskevat säännökset; ehdottaa, että verkonkäytön hintasignaalia mukautetaan säännöllisin väliajoin, jotta voidaan antaa sekä nykyisille että tuleville käyttäjille tarvittavaa opastusta ja siten sovittaa yhteen verkon kehittäminen ja yksityishenkilöiden päätökset;
79. kehottaa komissiota edistämään yhteistyötä energia-alan ja tieto- ja viestintätekniikan alan kesken ja arvioimaan olemassa olevia energiaan liittyviä innovaatioita edistäviä olemassa olevia sääntelykehyksiä kaikkien kuluttajien hyödyksi ja jotta käyttäjäystävällisellä, turvallisella ja luotettavalla tavalla helpotettaisiin sellaisten älykkäiden verkkojen käyttöönottoa, jotka eivät ole taloudellisesti ylivoimaisia kuluttajille ja jotka ottavat huomioon kuluttajien yksityisyyden; kehottaa tekemään yhteistyötä älyverkkojen kehittämiseksi eurooppalaisella, kansallisella ja alueellisella tasolla ja laatimaan eurooppalaisia standardeja älyverkkoja varten;
80. kehottaa jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia sisällyttämään ja luomaan taloudellisia kannustimia älyverkkojen it-ratkaisuille ja pyrkimään tuottajakuluttajien markkinoihin, mikä johtaa lisääntyneeseen joustavuuteen, energiatehokkuuteen ja/tai energiansäästöön ja kysyntäpuolen vapaaehtoiseen osallistumiseen;
81. odottaa komission suuntaviivoja avuksi kunnianhimoisten poliittisten tavoitteiden asettamisessa muita heikommassa asemassa olevat kuluttajien suhteen; katsoo, että suuntaviivat auttavat jäsenvaltioita määrittelemään paremmin toimensa tämän kuluttajaryhmän suhteen; kehottaa komissiota valmistelemaan nämä suuntaviivat ottaen huomioon näiden kuluttajien suojelun nykyiset kansalliset mekanismit ja välineet, jotta saataisiin aikaan yhtenäisempi ja kokonaisvaltaisempi EU:n tason lähestymistapa ja samalla jätettäisiin jäsenvaltioiden valittaviksi sopivimmat välineet kyseisen tuen toteuttamiseksi; lisää vielä, että kattavilla neuvontapalveluilla ja parhaiden käytäntöjen vaihdolla voi olla tärkeä rooli tämän kuluttajaryhmän kannalta;
82. suhtautuu myönteisesti komission odotettavissa olevaan analyysiin energiaköyhyydestä EU:ssa; katsoo, että tässä analyysissä komission olisi myös pyrittävä varmistamaan, että energiaköyhyyden torjunnasta tulee osa eurooppalaisten sosiaalipalvelujen kokonaisuutta esimerkiksi sosiaali- ja koheesiorahaston kautta; vaatii, että nykyisissä ja uusissa energiatehokkuusohjelmissa aina kiinnitetään erityistä huomiota pienituloisiin ryhmiin;
83. vaatii komissiota laatimaan ja suosittelemaan asianmukaista toimittajaan keskittyvää vähittäismarkkinamallia, jolla yhdenmukaistetaan unionin vähittäismarkkinoita ja siten helpotetaan kuluttajille tulevaa hallinnollista rasitusta, kun toimittajat veloittavat kaikki maksut suoraan sähkölaskussa;
Apu tulevissa energiaa ja ilmastoa koskevissa haasteissa
84. kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja asiaankuuluvia sidosryhmiä muuttamaan mahdollisimman nopeasti kaikkia energiantuottajia koskevat tarpeelliset tukijärjestelmät avoimiksi, ennakoitaviksi, lähentyvämmiksi ja markkinalähtöisiksi mekanismeiksi vaaditut tukiominaisuudet – kuten energiatehokkuus, tuottajakuluttajat, yhteistuotanto, joustavuus, uusiutuvat energialähteet ja verkkotukipalvelut – käsittävien yhteismarkkinoiden luomiseksi tavalla, joka takaa niiden yhteensopivuuden ja estää päällekkäisyydet; kehottaa komissiota antamaan ohjeita uusiutuvan energian tehokkaista ja kustannustehokkaista tukijärjestelyistä;
85. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kansallisia sääntelyviranomaisia tarkistamaan energiamarkkinoiden kilpailun tason mittaamisessa käytettävät indikaattorit ja sisällyttämään niihin sellaisia indikaattoreita kuin halvimpia tariffeja saavien kuluttajien osuus, uusien yritysten mahdollisuudet päästä markkinoille ja kuluttajapalvelun ja innovoinnin taso, jotka kaikki auttavat saamaan todellisen käsityksen kilpailun tasosta markkinoilla;
86. kehottaa komissiota sähkön sisämarkkinoiden osalta tutkimaan perusteellisesti, mitä vaikutuksia uusiutuvien energialähteiden kasvavan osuuden integroinnilla energiaverkkoihin on rahoitustuen, koko järjestelmää koskevien teknisten vaatimusten ja markkinasuunnittelun osalta; korostaa, että kyseisiä lähteitä koskevan koordinoidun lähestymistavan puute on tähän asti vaikeuttanut niiden integrointia Euroopan energiajärjestelmiin; korostaa, että energiaverkkoja ja varastointia koskevat eurooppalaiset infrastruktuurit on sopeutettava uusiutuvista energialähteistä tapahtuvan energianjakelun osuuteen; korostaa kaasun merkitystä uusiutuvan energian tuotannon moninaisuuden edellyttämänä varapolttoaineena ja pyytää komissiota arvioimaan sähköjärjestelmän joustavuuden edellyttämän tason (älyverkot, kysynnän hallinta, varastointi ja joustava varakapasiteetti); katsoo, että pumppausvarastoinnilla on tärkeä rooli sähkön varastoinnissa;
87. kehottaa komissiota myös seuraavalla jaksolla käyttämään aluekehitys- ja koheesiorahastoa ja EU:n muita rakennerahastoja älykkäiden kaasu- ja sähköverkkojen rakentamisen tukemisessa, jotta uudet energiatyypit ja uudet energialähteet voidaan sisällyttää paremmin järjestelmään ja nykyaikaistaa Euroopan kaikkia alueita; katsoo, että myös jakeluverkonhaltijoita olisi kannustettava hyväksymään muutoksia verkkoihinsa;
88. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään aloitteita hyödyntämättä olevan mikrotuotannon mahdollisuuksien käyttämiseksi ja kiinnittämään huomiota tarpeeseen kehittää edelleen yhteistuotantoa, koska se on yksi tehokkaimmista sähköenergian ja lämmön tuottamisen keinoista, ja perustaa tämä mahdollisuus tehokkaan kaukolämmön sekä kaukojäähdytyksen laajaan käyttöönottoon;
89. korostaa sähkön ja lämmön yhteistuotannon ja/tai kaukolämmön ja kaukojäähdytyksen mahdollisuuksia vaihtelevista lähteistä tuotetun energian kasvavan osuuden tasoittamisessa, sillä ne lisäävät energiamarkkinoiden joustavuutta ja sietokykyä ja antavat mahdollisuuden ylijäämäsähkön taloudelliseen varastointiin; kehottaa komissiota käsittelemään ja palkitsemaan näitä mahdollisuuksia tulevassa aloitteessaan kapasiteetinkorvausmekanismia koskevasta kehyksestä ja tukemaan tämänkaltaista monialaista integrointia ja tasapainottamista Horisontti 2020 -ohjelmassa;
90. kehottaa komissiota teettämään tutkimuksen, jolla analysoidaan uusia ja kustannuksia säästäviä markkinamalleja, joilla varmistetaan, että sähkö on kuluttajille kohtuuhintaista, ja estetään hiilivuotoa;
91. suhtautuu myönteisesti siihen, että energia-alan tutkimuksesta tehdään Horisontti 2020 ‑ohjelman painopiste, ja kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti tätä ohjelma-aluetta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan Horisontti 2020 ‑ohjelman ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin hankkeiden piiriin kuulumattoman innovatiivisen energiateknologian tutkimusta ja kehittämistä ja parantamaan olemassa olevia teknologioita; kehottaa jäsenvaltioita luomaan synergioita eurooppalaisten ja kansallisten tutkimusohjelmien välille, sillä tutkimus on ainoa tie eteenpäin päästöjen vähentämiseksi, energiaturvallisuuden kehittämiseksi, EU:n teollisuuden kilpailuaseman parantamiseksi maailmanmarkkinoilla, EU:n teknologisen johtajuusaseman säilyttämiseksi sekä unionin kasvu- ja työllisyysohjelman edistämiseksi; painottaa, että teollisuudelle on annettava lainsäädännöllinen varmuus ajanjaksolle, joka ulottuu pidemmälle kuin vuoteen 2020;
92. kehottaa komissiota rahoittamaan riittävästi älykkäiden jakeluverkkojen kehittämistä, koska ne ovat kaikkein kustannustehokkain tapa toteuttaa uusiutuvista energialähteistä hajautetusti tuotetun sähkön pääsy markkinoille, samalla kun varmistetaan toimitusvarmuus ja käytetään mahdollisuuksia säästää energiaa;
93. toteaa, että sisämarkkinajärjestelmän nykyinen pirstoutuneisuus asettaa yrityksille ja sijoittajille pitkäkestoista vakautta koskevia haasteita, jotka saattavat johtaa tuotantolaitosten sulkemisiin sekä työllisyyttä ja kapasiteettia koskevaan epävarmuuteen; pyytää komissiota teettämään sähkön ja kaasun sisämarkkinoiden tulevaisuudesta riippumattoman arvioinnin, jossa investoinnit, alan työllisyys, ympäristö ja kuluttajansuoja ovat keskeisessä asemassa; vaatii, että tämä arviointi on valmis maaliskuussa 2014 ja että siinä otetaan laajasti huomioon myös eturyhmien, kuten työmarkkinaosapuolten, pienituloisten kotitalouksien edustajien, ympäristöjärjestöjen ja pk-yritysten mielipiteet;
o o o
94. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
Osana koheesiopolitiikkaa toteutettujen energiatehokkuustoimenpiteiden täytäntöönpano ja vaikutus
237k
36k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. syyskuuta 2013 osana koheesiopolitiikkaa toteutettujen energiatehokkuustoimenpiteiden täytäntöönpanosta ja vaikutuksesta (2013/2038(INI))
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 37 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006,
– ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastosta ja asetuksen (EY) N:o 1783/1999 kumoamisesta 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1080/2006,
– ottaa huomioon koheesiorahaston perustamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1164/94 kumoamisesta 11. heinäkuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006,
– ottaa huomioon energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU,
– ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuudesta 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU,
– ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),
– ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2013 annetun komission kertomuksen rakennusten energiatehokkuutta koskevasta rahoitustuesta (COM(2013)0225),
– ottaa huomioon Brysselissä vuonna 2013 julkaistun Euroopan ammattiyhdistysinstituutin (ETUI) raportin ”Benchmarking Working Europe 2013” energiaa käsittelevän 5 luvun (”The European divide in clean energy and fuel poverty”),
– ottaa huomioon energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista sekä neuvoston direktiivin 93/76/ETY kumoamisesta 5. huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/32/EY,
– ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman sosiaalisesta asuntotuotannosta Euroopan unionissa(1),
– ottaa huomioon 4. maaliskuuta 2013 annetun neuvoston raportin ”Talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson toteuttaminen – Yhteenveto” (6754/13),
– ottaa huomioon 26. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Aluepolitiikan panos Eurooppa 2020 -strategian mukaisessa kestävässä kasvussa” (COM(2011)0017),
– ottaa huomioon vuonna 2012 julkaistun energiaa koskevan komission tilastollisen taskukirjan ”EU energy in figures”(2),
– ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Koheesiopolitiikka: investointeja reaalitalouteen” (COM(2008)0876),
– ottaa huomioon 19. lokakuuta 2006 annetun komission tiedonannon ”Energiatehokkuuden toimintasuunnitelma: Mahdollisuuksien toteuttaminen” (COM(2006)0545),
– ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 21/2012 ”Energiatehokkuuteen kohdennettujen koheesiopoliittisten investointien kustannustehokkuus”,
– ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta(3),
– ottaa huomioon KfW Research -tutkimuskeskuksen raportin ”Impact on public budgets of KfW promotional programmes in the field of “Energy-efficient building and rehabilitation””(4),
– ottaa huomioon 16. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n koheesiopolitiikan ja sen toimijoiden roolista Euroopan uuden energiapolitiikan täytäntöönpanossa(5),
– ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050” (COM(2011)0112),
– ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman resurssitehokkaasta Euroopasta(6),
– ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2013 annetun komission kertomuksen ”Koheesiopolitiikkaan liittyvä strategiakertomus 2013 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta” (COM(2013)0210),
– ottaa huomioon 4. toukokuuta 2012 annetun alueiden komitean lausunnon ”Energiatehokkuus kunnissa ja alueilla – tarkastelussa maaseutualueiden ja kaupunkien erot”(7),
– ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 annetun alueiden komitean lausunnon ”Energiatehokkuus”(8),
– ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi energiatehokkuudesta(9),
– ottaa huomioon MARIE-ohjelman ja ELIH-MED-hankkeen energiatehokkuutta käsittelevän toimintapoliittisen asiakirjan ”Improving MED transnational cooperation answers to energy efficiency challenges in buildings”,
– ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Energiatehokkuussuunnitelma 2011” (COM(2011)0109),
– ottaa huomioon kestäviin energiainvestointeihin kohdennettujen rakenne- ja koheesiorahastojen (Structural and Cohesion Funds for Sustainable Energy Investments, SF Energy Invest) kestävistä energiainvestoinneista antamat suositukset ”Practical recommendations to increase the share of sustainable energy investments in the upcoming SCF programming period 2014–2020”(10),
– ottaa huomioon Ismeri Europan komissiolle antaman, koheesiopolitiikan tuloksia koskevan raportin ”Expert evaluation network delivering policy analysis on the performance of Cohesion policy 2007–2013 – Synthesis of national reports 2011 − renewable energy and Energy efficiency of housing”,
– ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2013 julkaistun komission vihreän kirjan ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuoteen 2030” (COM(2013)0169),
– ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuuden parantamisen etuja koskevan Copenhagen Economicsin tutkimuksen ”Multiple benefits of investing in energy efficient renovation of buildings”(11),
– ottaa huomioon komission valmisteluasiakirjan ”Energiahaasteet ja -politiikka” Eurooppa-neuvoston 22. toukokuuta 2013 pidettyä kokousta varten,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,
– ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A7-0271/2013),
A. ottaa huomioon, että energiatehokkuuden parantamisella tarkoitetaan sitä, että entisentasoinen taloudellinen toiminta tai palvelu on mahdollinen pienemmällä energiankulutuksella(12);
B. ottaa huomioon, että energiatehokkuuden edistäminen on vahvistettu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 194 artiklan 1 kohdassa sisämarkkinoiden toteuttamisen ja toiminnan yhteydessä sekä ympäristönsuojelun ja sen tilan parantamisen yhteydessä;
C. ottaa huomioon, että energiatehokkuuden saavuttaminen on komission ja jäsenvaltioiden tärkeä painopistealue ja että siitä on osoituksena Eurooppa 2020 -strategiassa esitetty tavoite, jonka mukaan energiatehokkuutta olisi lisättävä 20 prosenttia;
D. katsoo, että kulutuksen vähentäminen energiatehokkuuden avulla on kestävin tapa vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja tämän myötä vähentää tuontia noin 25 prosentilla;
E. ottaa huomioon, että merkittävä osa energiasta saadaan edelleen hiilivedyistä, joiden palaminen tuottaa kasvihuonekaasuja;
F. ottaa huomioon, että energiatehokkuuteen tehdyillä investoinneilla Euroopan alueet voivat saada taloudellista, yhteiskunnallista ja ympäristöön liittyvää tuottoa;
G. ottaa huomioon, että energiatehokkuusdirektiivin nopealla ja kustannustehokkaalla täytäntöönpanolla voidaan vähentää huomattavasti energiankulutusta ja riippuvuutta fossiilisten polttoaineiden tuonnista, luoda uusi työpaikkoja, tarjota sosiaaliturvaa ja poistaa energiaköyhyys;
H. ottaa huomioon, että nykyisen ohjelmakauden (2007–2013) aikana energiatehokkuuteen, yhteistuotantoon ja energiahallintaan osoitettiin 5,5 miljardia euroa koheesiopolitiikan määrärahoista;
I. ottaa huomioon, että viimeisimmässä komission kertomuksessa(13) todetaan, että vuoden 2011 loppuun mennessä energiatehokkuutta koskeviin erityishankkeisiin oli myönnetty lähes 3,8 miljardia euroa käyttöpääomarahastot (revolving funds) mukaan luettuina ja että varojen käyttöaste oli 68 prosenttia; ottaa huomioon, että kertomuksessa pantiin merkille käyttöasteen epätasaisuus unionin eri alueilla;
J. ottaa huomioon, että maaliskuussa 2013 annetussa neuvoston yhteenvedossa(14) todettiin, että energiatehokkuuden kehitykseen vaikuttivat haitallisesti muun muassa riittävien tietojen ja taloudellisten kannustimien puute, energiatehokkuustoimenpiteiden matala profiili ja nykyisen lainsäädännön riittämätön täytäntöönpano ja että nämä tekijät liittyivät enemmänkin käytäntöön kuin sääntelyyn;
K. ottaa huomioon, että ELENA-välineestä (European Local Energy Assistance) saatavan hankerahoituksen vähimmäismäärä on 50 miljoonaa euroa ja Älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelmasta yli 6 miljoonaa euroa, mikä on enemmän kuin monien hankkeiden koko pienissä ja maaseutuyhteisöissä;
Yleistä
1. korostaa, että parhaillaan käynnissä olevan kriisin aikana, jolloin unioni tuo yli 50 prosenttia tarvitsemastaan energiasta, energiatehokkuuden parantaminen kustannustehokkaasti voi osaltaan parantaa merkittävästi EU:n kilpailukykyä sekä luoda työpaikkoja ja kasvua paikallis- ja aluetasolla, ja että tämä voi olla kaikkien kannalta myönteinen vaihtoehto ilmastonmuutoksen ja korkeiden energiakulujen torjunnassa;
2. tukee EU:n sitoutumista tavoitteeseen, jonka mukaan energiatehokkuutta lisätään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä; korostaa, että energiatehokkuusdirektiivin ja sen välineiden pikainen ja asianmukainen täytäntöönpano eri kansallisten olosuhteiden mukaisesti saisi jäsenvaltiot takaisin oikealle tielle, jotta 20 prosentin tavoite voidaan saavuttaa; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita lisäämään toimiaan Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteen saavuttamiseksi ja valmistelemaan lisäsäästöjä tämän ajankohdan jälkeiseksi ajanjaksoksi;
3. panee merkille, että Euroopan rakenne- ja investointirahastojen avulla voitaisiin edistää yksityisiä investointeja energiatehokkaisiin tuotteisiin, liikennemuotoihin, rakennuksiin, teollisuuteen, töihin ja palveluihin, mukaan lukien energiatehokkuuspalvelut, ja siten saada energiaan liittyviä julkisia menoja pienemmiksi ja parempi vastine julkisille varoille; pitää myönteisenä ehdotettua energiatehokkuuden priorisointia Horisontti 2020 ‑ohjelman energiatutkimusta koskevassa luvussa;
4. korostaa meneillään olevan rahoituskauden kokemuksia, jotka ovat osoittaneet, että energiatehokkuuden edistämiseen varattuja Euroopan rakenne- ja investointirahastojen varoja ei voida hyödyntää täysimääräisesti; painottaa tästä syystä, että vuosien 2014–2020 rahoituskehyksessä – jossa energiatehokkuuden parantamiseen varattu määrärahaosuus on aiempaa suurempi – on huolehdittava siitä, että ja alue- ja paikallisviranomaiset voivat saada näitä varoja nykyistä helpommin;
5. korostaa, että jäsenvaltioiden ei olisi pidettävä Euroopan rakenne- ja investointirahastojen varojen käyttöä energiatehokkuuteen kuluina vaan investointimahdollisuutena, jolla on voimakas vipuvaikutus; kehottaa komissiota tarkistamaan edelleen valtiontuen sääntöjä, jotta energiatehokkuutta varten saadaan enemmän kansallista rahoitusta eurooppalaisten investointien lisäksi;
6. korostaa koheesiopolitiikan sekä siihen osoitetun rahoituksen merkitystä kehitettäessä älykkäitä energiaverkkoja ja älykkäitä verkostoja, jotka tehostavat energiajärjestelmiä kaikilla alueilla ja vähentävät energiankulutusta ja energiahäviötä;
7. korostaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla on oltava paitsi energiahuoltoon ja energian käyttöön myös energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseen liittyvät asianmukaiset toimivaltuudet ja vastuu;
8. kehottaa komissiota parantamaan oikeusvarmuutta, joka liittyy alueellisen valtiontuen sääntöihin, jotka koskevat energiatehokkuusvaatimusten mukaisten sosiaaliasuntojen rakentamista ja investointeja kestäviin rakennuksiin ja energiaan;
9. muistuttaa, että joidenkin akateemisten tutkimusten mukaan vuonna 2010 lähes 9 prosenttia EU:n, Norjan ja Sveitsin kansalaisista (52,08 miljoonaa henkeä) ei pystynyt lämmittämään kotiaan riittävästi; panee merkille, että energiaköyhyys on erityisen vakavaa uusissa jäsenvaltioissa ja että se johtuu pääasiassa asuntojen huonosta eristyksestä; kehottaa komissiota tarkastelemaan yksityiskohtaisesti energiatehokkuuden edistämisen, polttoaineköyhyyden ja haavoittuvassa asemassa olevien kuluttajien välistä yhteyttä; korostaa, että energiatehokkuustoimenpiteiden avulla aikaan saadut säästöt on siirrettävä kuluttajille pienempien energialaskujen muodossa;
10. huomauttaa, että energiatehokkuuden mahdollisuuksia ei ole vielä toteutettu tehokkaasti joillakin talouden sektoreilla, kuten rakentamisen ja liikenteen aloilla, ja että niiden työmahdollisuuksia voitaisiin lisätä rakennerahastojen tai koheesiorahaston investoinneilla taikka muilla investoinneilla parempaan energiatehokkuuteen;
11. korostaa, että on varmistettava, että sosiaaliasuntoja rakennetaan ja uudistetaan siten, että energiatehokkuustavoitteet ja -normit täytetään; kehottaa jäsenvaltioita ja kaikkia sidosryhmiä ottamaan huomioon sosiaalisen asuntotuotannon kansallisissa uudistusohjelmissaan ja kumppanuussopimusten strategisten painopisteiden muotoilussa seuraavalle ohjelmakaudella 2014–2020 toissijaisuusperiaatetta noudattaen; muistuttaa jäsenvaltioita tässä yhteydessä energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2012/27/EU 20 artiklan säännöksistä;
12. toteaa, että etukäteisinvestointien tarve on paikallisten ja alueellisten energiasäästötoimien toteuttamisen suurimpia esteitä; on vakuuttunut, että kaikissa EU:n tason toimissa on otettava huomioon kunnille ja alueille aiheutuvat seuraukset ja budjettirajoitukset; suosittaa sen vuoksi, että paikallisia ja alueellisia edustajia kuultaisiin, kun laaditaan energia-alan kehittämistä koskevia suuntaviivoja, ja että paikallisen ja alueellisen tason ohjelmia tuettaisiin taloudellisesti nykyisten energiavarojen hyödyntämiseksi;
13. muistuttaa, että parlamentti on jo hyväksynyt mietinnön Euroopan unionin koheesiopolitiikan ja sen toimijoiden roolista Euroopan uuden energiapolitiikan täytäntöönpanossa ja että tässä mietinnössä käsitellään myös energiatehokkuutta koskevia kysymyksiä;
Ohjelmakausi 2014–2020 ja lainsäädäntömuutokset
14. huomauttaa, että koheesiopolitiikan ensisijaisena tavoitteena on edelleen alueiden välisten taloudellisten, sosiaalisten ja alueellisten erojen kaventaminen, ja katsoo, että energiatehokkuuspolitiikka ei saisi vaikuttaa tähän tavoitteeseen; korostaa, että joillakin unionin köyhimmillä alueilla saattaa olla erilaisia painopisteitä ja ne saattavat tarvita ensin muille aloille tehtäviä investointeja; tähdentää, että energiapolitiikan vahvuus on sen joustavuudessa ja paikallisella tasolla tapahtuvassa rahastojen hajautetussa hallinnoinnissa;
15. palauttaa mieliin, että Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) annetun asetuksen energiatehokkuutta koskevia säännöksiä tarkistettiin vuonna 2009 siten, että asuntotuotannosta tuli tukikelpoista koko EU:ssa, ja ylärajaksi asetettiin 4 prosenttia; toteaa, että käytännössä säännösten muutos ei ole lisännyt merkittävästi tähän tavoitteiseen osoitettuja varoja, koska muutos tehtiin myöhään ja se koski jo meneillään olevan ohjelmakauden aikaisia toimintaohjelmia; panee merkille, että koska tähän muutokseen ei osoitettu täydentävää EU-rahoitusta, jotkut jäsenvaltiot hylkäsivät tämän mahdollisuuden, kun taas joissain jäsenvaltioissa on havaittu vahva yhteys varojen alhaisen hyödyntämisen ja puutteellisen hallinnon toiminnan välillä; huomauttaa, että EU:n toimien oikeusvarmuus on tärkeää varmistaa ennen ohjelmakautta 2014–2020 ja sen aikana;
16. suhtautuu myönteisesti EAKR:lle ja koheesiorahastolle annettuihin uusiin mahdollisuuksiin ja niiden tärkeämpään rooliin energiatehokkuustavoitteiden toteuttamisessa ohjelmakaudella 2014–2020; tukee erityisesti koheesiopolitiikan rahoituksen tulevaa roolia koko rakennusalalla, myös asuntotuotannossa;
17. kehottaa jäsenvaltioita ottamaan toimenpideohjelmissaan käyttöön yksinkertaiset ja byrokratiaa välttävät menettelyt kotitalouksien parempaan energiatehokkuuteen varatun rahoituksen käyttämiseksi;
18. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kunnan viranomaisille annetaan hajauttamista koskevilla järjestelyillä suora pääsy kotitalouksien energiatehokkuutta koskevaan rahoitukseen;
19. panee merkille tuloksen EAKR-asetuksesta käydyistä neuvotteluista, jotka koskivat kutakin alueiden luokkaa koskeviin erityisiin temaattisiin tavoitteisiin varattujen vähimmäismäärärahojen käyttöä, ja toteaa, että tämä lisäisi energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoon tarkoitettuja määrärahoja; muistuttaa, että kunnianhimoiset vähimmäisosuudet ovat ratkaisevan tärkeitä paikallisten toimijoiden liikkuvuuden helpottamiseksi ja että niillä autetaan luomaan vakaita, pitkän aikavälin ohjelmia;
20. suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen, että innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttöä laajennettaisiin ohjelmakaudella 2014–2020 kaikkiin temaattisiin tavoitteisiin, myös energiatehokkuuteen;
21. tukee komission ehdotuksia Euroopan rakenne- ja investointirahastojen yksinkertaistamiseksi ohjelmakaudella 2014–2020; uskoo, että yhteisiä säännöksiä koskevaa asetusta koskevien neuvottelujen loppuunsaattamisen ansiosta voidaan alkaa käyttää useita rahastoja samanaikaisesti, mistä on paljon hyötyä energiatehokkuushankkeille;
22. pitää myönteisenä kumppanuussopimuksia koskevaa edistymistä neuvotteluissa yhteisiä säännöksiä koskevasta asetuksesta; kehottaa jäsenvaltioita ja hallintoviranomaisia toimimaan yhteistyössä energiatehokkuuden alan asiantuntijoiden kanssa, jotta tätä mekanismia hyödynnetään toimenpideohjelmia valmisteltaessa;
23. kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan kansallisten energiatehokkuussuunnitelmien ja toimenpideohjelmien välisiä suhteita, jotta voidaan varmistaa, että Euroopan rakenne- ja investointirahastot ovat osa yhtenäistä strategiaa ja vastaavat silti alueellisiin tarpeisiin; korostaa, että energiatehokkuuden päätavoitteena pitäisi olla energiaomavaraisuus alueellisella ja paikallisella tasolla;
24. katsoo, että EU:n toimilla olisi tuettava energiatehokkuutta energian tuotanto-, jakelu- ja kulutusvaiheissa; katsoo, että vaikka energiarahoitusta myönnetään koheesiopolitiikan puitteissa pääasiassa uusiutuviin energialähteisiin(15), on saavutettava parempi tasapaino, jotta suurempi osuus rahoituksesta kohdennetaan energiatehokkuutta edistäviin hankkeisiin;
25. korostaa, että energiatehokkuustavoitteiden toteuttamiseen liittyvä liiallinen ohjeellisuus ja sitovat tavoitteet voivat lisätä alueellisille ja paikallisviranomaisille näiden toimien toteuttamisesta aiheutuvia menoja sekä aiheuttaa lisäkustannuksia kuluttajille;
26. korostaa, että energiatehokkuutta koskeva ulottuvuus on sisällytettävä älykästä erikoistumista koskeviin tutkimus- ja innovaatiostrategioihin, jotka jäsenvaltioiden ja niiden alueiden on laadittava voidakseen saada tulevan koheesiopolitiikan innovaatiorahoitusta;
27. muistuttaa jäsenvaltioita, että vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen talousarvion on oltava asianmukaisesti rahoitettu ja että koheesiopolitiikka voi olla ja sen olisi oltava siinä liikkeellepaneva voima;
Tiedottaminen ja tiedon levittämisen merkitys
28. kehottaa komissiota parantamaan edelleen energiatehokkuusasioista saatavilla olevien käytännön tietojen laatua ja tehostamaan niiden levittämistä paikallis- ja alueviranomaisille, erityisesti tiedon levittämistä energiatehokkuusinvestoinneista saatavista hyödyistä, parhaista toimintatavoista, normeista, taloudellisista kannustimista, asianomaisten palvelujen tuottajista sekä energiatehokkuussopimuksista; toteaa, että energiapalveluyritysten puuttuminen monilla alueilla ja monissa jäsenvaltioissa saattaa vaikuttaa energiatehokkuusrahoituksen hyödyntämiseen;
29. toteaa, että rakennuskannan ominaisuuksista ei ole saatavilla tarkkaa tietoa aluetasolla, ja korostaa, että tämä muodostaa merkittävän ongelman strategioita ja suunnitelmia laativille kansallisille ja alueviranomaisille; panee merkille direktiivissä 2012/27/EU asetetut tällaisten tietojen luetteloa koskevat vaatimukset ja pyytää, että luetteloa täydennetään aluetasolla ja että se annetaan yleisön saataville;
30. kehottaa hallintoviranomaisia parantamaan toimenpideohjelmien näkyvyyttä ja niillä mahdollisille tuensaajille tarjottavia kestäviä energiahankkeita koskevia mahdollisuuksia; ehdottaa, että tämä voitaisiin toteuttaa perustamalla kansallisia verkkosivustoja, verkkoalustoja tai tietokantoja mahdollisille tuensaajille ja sidosryhmille, järjestämällä työpajoja ja tapahtumia kohderyhmille tiedottamista varten ja toteuttamalla toimenpiteitä, joilla parannetaan nykyisten verkossa olevien resurssien näkyvyyttä ja saatavuutta (esimerkiksi Build Up -portaali ja SF Energy Invest Manual);
31. kannustaa hallintoviranomaisia edistämään ohjelmakaudella 2014–2020 integroituja hankkeita ottamalla käyttöön kokonaisvaltaisen, aluetason energiatehokkuuslähestymistavan ja erityisesti hyödyntämään uusia strategisen suunnittelun välineitä, kuten yhdennettyä alueellista investointia, ja ottamaan integroitujen suunnitelmien kehittämiseen mukaan nykyiset aloitteet, esimerkiksi Covenant of Mayors ‑sopimuksen; kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan nopeutettua toimintaa niiden viranomaisten lähettämiin tukihakemuksiin, jotka ovat allekirjoittaneet Covenant of Mayors ‑sopimuksen ja noudattavat täysin sen vaatimuksia;
32. pitää myönteisenä vuotuista Open Days -kokousta sekä paikallisille ja alueellisille energiatehokkuushankkeille omistettujen seminaarien määrää; ehdottaa, että komissio, jäsenvaltiot ja hallintoviranomaiset kehittävät tästä tapahtumasta tietojen vaihtoa koskevan foorumin, jotta voidaan edistää erittäin tarpeellista vuoropuhelua ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista Euroopan rakenne- ja investointirahastoista rahoitettujen energiatehokkuushankkeiden täytäntöönpanemista ja hallinnointia varten;
Valmiuksien kehittäminen ja tekninen apu
33. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan komission suositukset(16) ja tehostamaan valmiuksien rakentamista teknisen avun talousarvioiden avulla, jotta paikalliset, alueelliset ja kansalaisjärjestöjen toimijat saadaan todella täysipainoisesti osallistumaan alueellisten ja paikallisten energiastrategioiden laadintaan;
34. toteaa, että energiatehokkaaseen teknologiaan siirtyminen edellyttää uutta osaamista ja ympäristötietoista ammattikoulutusta ja erityiskoulutusta rakennusalalla ja muilla aloilla; kannustaa jäsenvaltioita käyttämään edelleen varoja teknisen tuen tarjoamiseen kaikilla tasoilla (esimerkiksi ELENA-ohjelman kautta); kehottaa lisäksi jäsenvaltioita hyödyntämään Euroopan rakenne- ja investointirahastoja työntekijöiden uudelleen kouluttamiseksi ja heidän taitojensa päivittämiseksi vähäpäästöisessä taloudessa tarvittavia, uusia ammatteja varten sekä välttämään ammattitaitoisen työvoiman puutetta tällä alalla;
35. korostaa JESSICA-aloitteesta (Euroopan yhteinen tuki kaupunkialueiden kestäviä investointeja varten) ja ELENA-aloitteesta mahdollisesti saatavia hyötyjä paikallisille kestäville energiainvestoinneille, millä pyritään auttamaan kaupunkeja ja alueita käynnistämään toteuttamiskelpoisia energiatehokkuutta edistäviä investointihankkeita, ja kehottaa edistämään näitä aloitteita;
36. kannustaa tarjoamaan edelleen hallinnollista tukea paikallis- ja alueviranomaisille, jotta ne voisivat muodostaa ryhmiä pienistä ja keskisuurista energiatehokkuushankkeista, jotka jäisivät yksinään ELENA-, JESSICA- ja älykäs energiahuolto -ohjelmien vähimmäisrahoitusta koskevan rajan alapuolelle; kiinnittää jäsenvaltioiden ja komission huomion siihen, että pienillä ja keskisuurilla kaupungeilla ja maaseutuyhteisöillä ei ole usein tarvittavia hallinnollisia valmiuksia käyttää täysipainoisesti uusia rahoitusvälineitä;
37. korostaa, että byrokratia ja menettelyjen selkeyden puute ovat vaikeuttaneet koheesiorahaston ja rakennerahastojen käyttöä ja monet rahoitusta eniten tarvitsevista ovat siksi jättäneet hakematta tukea; kannustaa näin ollen yksinkertaistamaan sääntöjä ja menettelyjä, vähentämään byrokratiaa ja tekemään varojen myöntämisestä joustavampaa unionin ja jäsenvaltioiden tasolla; katsoo, että yksinkertaistamisella voidaan edistää varojen tehokkaampaa kohdentamista, lisätä niiden hyödyntämisastetta, vähentää virheitä ja lyhentää maksuaikoja sekä antaa köyhimmille jäsenvaltioille ja alueille mahdollisuus hyödyntää täysimääräisesti rahoitusvälineitä, joiden tarkoituksena on vähentää alueiden ja valtioiden välisiä eroja; katsoo, että yksinkertaistaminen sekä sääntöjen ja menettelyjen vakaus on saatettava tasapainoon;
Rahoitusvälineiden rooli
38. korostaa, että avustusten ja rahoitusvälineiden yhdistelmä voi olla toimiva ja innovatiivinen tapa houkutella yksityistä rahoitusta, luoda uusia yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuuksia ja edistää innovointia; korostaa, että EU:ssa ja kolmansissa maissa on tärkeää houkutella yksityisiä investointeja energiatehokkuuteen;
39. panee merkille, että energiatehokkuushankkeiden investointien rahoituksenhankintatoimia häiritsevät usein markkina-, sääntely- ja luottamusesteet, kuten investoijien korkeat alkuvaiheen kustannukset ja tarkan energiansäästöpotentiaalin ennustamisen vaikeudet; kehottaa jäsenvaltioita etsimään sopivia keinoja kotitalouksien energiatehokkuuteen kohdistuvien investointien edistämiseen;
40. korostaa huolestuneena, että nykyinen talous- ja rahoituskriisi on vaikeuttanut entisestään jäsenvaltioiden mahdollisuuksia löytää energiatehokkuuteen liittyvien koheesiopolitiikan ohjelmien yhteisrahoitukseen tarvittavaa rahoitusta; pitää siten tärkeänä, että energiatehokkuushankkeiden rahoittamiseen löydetään uusia innovatiivisia tapoja eli että rahoitusta pyritään hankkimaan myös yksityissektorilta;
41. panee merkille komission tuen uusien ja innovatiivisten rahoitusvälineiden roolin parantamiseen ohjelmakaudella 2014–2020; korostaa, että nopean toimituksen ja oikeusvarmuuden puute on merkittävä ongelma jäsenvaltioille ja muille tällaisten välineiden hallinnointiin osallistuville sidosryhmille; kehottaa komissiota esittämään viipymättä ehdotuksia energiatehokkuustoimenpiteiden tukemiseen tarvittavista, käyttövalmiista (off-the-shelf) rahoitusvälineistä;
42. kehottaa jäsenvaltioita jakamaan parhaita käytäntöjä, kun suunnitellaan kansallisia energiatehokkuusrahastoja, joissa Euroopan rakenne- ja investointirahastoja voidaan käyttää pääomasijoituksina tai samankaltaisina toimenpiteinä ja yhdistää yksityisen sektorin täydentäviin rahoituslähteisiin;
43. kehottaa komissiota parantamaan entisestään Euroopan investointipankin (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD), Euroopan neuvoston kehityspankin ja Euroopan energiatehokkuusrahaston kohdennettua rahoitustukea energiatehokkuushankkeisiin; kehottaa EIP:tä, Euroopan neuvoston kehityspankkia ja EBRD:tä muodostamaan yhteisen työryhmän, jossa tarkastellaan vaihtoehtoja uudeksi rahoitusvälineeksi, jota voidaan tarjota jäsenvaltioille yhdessä niiden kansallisten energiatehokkuusrahastojen kanssa tai niiden kautta ja edistää siten uusia yksityissektorin investointeja;
44. painottaa, että varojen myöntämisen on perustuttava suhteellisuuden, kustannustehokkuuden ja talouden tuloksellisuuden periaatteisiin, eikä se saa lisätä hallinnollista taakkaa;
Ilmastolliset, maantieteelliset ja kilpailukykyyn liittyvät tosiasiat
45. korostaa, että on tärkeää arvioida säännöllisesti, ovatko energiatehokkuustoimenpiteet ja ‑vaatimukset edelleen riittävät, kun otetaan huomioon ilmasto-olot, vaikutukset teollisuuden ja pk-yritysten kilpailukykyyn sekä energian hintaan eri jäsenvaltioissa ja alueilla; kehottaa komissiota ottamaan tämän huomioon tulosindikaattoreita valmistellessaan;
46. korostaa, että syrjäisimpien alueiden maantieteelliset erityispiirteet on myös otettava huomioon energiatehokkuuden alalla, jotta niiden saaristoluonteeseen liittyviä luonnollisia etuja (maalämpö sekä aurinko-, tuuli- ja merivirtaenergia) voidaan hyödyntää paremmin;
47. tukee MARIE-ohjelman edistymistä Välimeren alueen rakennusalan energiatehokkuuden parantamista koskevan strategian ottamisessa käyttöön; kehottaa Välimeren alueen jäsenvaltioita vaihtamaan tässä yhteydessä parhaita käytäntöjä, jotta Etelä-Eurooppaa varten voidaan laatia mahdollisimman kustannustehokas malli; kehottaa luomaan samanlaisia ohjelmia muilla Euroopan alueilla, erityisesti Keski-Euroopassa; katsoo, että samankaltainen järjestely voitaisiin toteuttaa syrjäisimmillä alueilla erityisesti siksi, että useimmat niistä (eivät kuitenkaan kaikki) sijaitsevat trooppisella vyöhykkeellä;
Indikaattorit ja kriteerit
48. kehottaa jäsenvaltioita asettamaan vaativia tavoitteita sen varmistamiseksi, että julkiset rakennukset ja muita tarkoituksia palvelevat rakennukset täyttävät direktiivin 2010/31/EU mukaiset korkeimmat energiatehokkuusnormit, ja edellyttämään rakennusten säännöllistä energiasertifiointia;
49. kehottaa komissiota selventämään koheesiopolitiikkaa koskevia energiatehokkuuden yhteisiä indikaattoreita, joita jäsenvaltioiden on sovellettava ja käytettävä ohjelmakaudella 2014–2020;
50. kehottaa komissiota ottamaan asianmukaisesti huomioon taloudelliset, maantieteelliset ja sosiaaliset olosuhteet, kun kutakin jäsenvaltiota tai aluetta varten määritellään investointikustannukset, jotka liittyvät yhden kilowattitunnin osalta aikaan saatavaan säästöön;
51. kehottaa komissiota laatimaan viipymättä sekä jäsenvaltioita ja alueita tarkasti kuullen energiatehokkuushankkeiden arviointia koskevat suuntaviivat, joiden pohjalta voitaisiin luoda hankkeiden arviointia, seurantaa ja tarkastusta sekä niiden kustannustehokkuuden varmistamista koskevia mekanismeja;
52. kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan EAKR-asetuksen liitteessä määriteltyjä tulosindikaattoreita sekä käyttämään avoimia hankkeiden valinkriteerejä ja vakioituja investointikustannuksia säästettävää energian mittayksikköä kohden siten, että energiatehokkuushankkeiden yksinkertaiselle takaisinmaksuajalle määritellään hyväksyttävä enimmäispituus;
53. panee merkille tilintarkastustuomioistuimen tuoreen erityiskertomuksen energiatehokkuuteen kohdennettujen koheesiopoliittisten investointien kustannustehokkuudesta; korostaa, että tilintarkastustuomioistuin suosittelee avointen ja aiempaa tiukempien valintakriteerien soveltamista sekä EU:n että jäsenvaltioiden hankkeisiin; yhtyy tilintarkastustuomioistuimen päätelmiin siitä, että investointipäätösten tekoon käytettävissä arviointiperusteissa on todettava selvemmin ja tarkemmin, miten energiatehokkuusnäkökulmat olisi otettava huomioon;
54. toteaa kuitenkin, että tilintarkastustuomioistuimen arvio perustuu melko pieneen otantaan ja lyhyeen takaisinmaksuaikaan; korostaa, että koheesiopolitiikka on integroitu toimintapolitiikka ja että siksi hankkeiden arviointiin on käytettävä kattavaa lähestymistapaa, joka perustuu elinkaarikustannusanalyysiin;
Rakennusalan merkitys
55. huomauttaa, että vuonna 2010 EU:n energian kokonaisloppukulutuksesta rakennusten energiankulutuksella oli suurin osuus – 40 prosenttia, josta kotitalouksien kulutuksen osuus oli 26,7 prosenttia – ja että tämä kulutus tuotti 36 prosenttia unionin hiilidioksidipäästöistä; pitää valitettavana, että suurin osa jäsenvaltioista ei onnistu hyödyntämään täysin rakennusten energiansäästömahdollisuuksia; kehottaa komissiota tarkastelemaan keinoja sellaisten toimien edistämiseen, joilla voidaan varmistaa, että tämä merkittävin energiansäästömahdollisuus ei jää käyttämättä, ja tekemään ehdotuksia rakennusten energiankulutusta jäsenvaltioissa koskeviksi selkeiksi tavoitteiksi;
56. muistuttaa, että rakennuksien luonnollinen korjausten välinen aika on 40 vuotta ja että tämän alan energiansäästötekniikka on hyvin kehittynyttä, joten valtaosa energiansäästöpotentiaalin täysimääräiseen hyödyntämiseen kohdistuvista esteistä ei ole luonteeltaan teknisiä; toteaa, että energiatehokkuutta koskevien uudistushankkeiden – jotka ovat usein vähemmän näkyviä, pienimuotoisempia ja vaikeampia yhdistää kokonaisuuksiksi – luonteen vuoksi Euroopan rakenne- ja investointirahastoilla on myös erittäin tärkeä tehtävä tarjota rahoitusta, jota tarvitaan näiden esteiden poistamiseksi;
57. toteaa, että energiansäästömahdollisuudet riippuvat pääasiassa nykyisen rakennuskannan kunnosta ja että ne eivät jakaudu tasaisesti jäsenvaltioiden ja alueiden kesken; pyytää jäsenvaltioita hiomaan kunnollisen asunnon määritelmiään siten, että niihin sisällytetään energiatehokkuutta koskevat normit;
58. korostaa, että julkisia investointeja rakennusten energiatehokkuuteen tarvitaan etenkin vähiten kehittyneillä alueilla ja koheesiopolitiikan rahoitusta saavissa jäsenvaltioissa, joissa on mahdollista vähentää merkittävästi energiankulutusta kustannustehokkaiden toimenpiteiden avulla;
59. kannustaa jäsenvaltioita hyödyntämään mahdollisimman hyvin kansallisia ja alueellisia ohjelmia sen varmistamiseksi, että uusista rakennuksista, myös pienituloisille kotitalouksille tarkoitetuista asuinrakennuksista, suunnitellaan erittäin energiatehokkaita ja että nykyisen rakennuskannan energiatehokkuutta parannetaan (jälkiasennus);
60. panee merkille, että maaseudulla ja syrjäisillä alueilla on ihanteelliset olosuhteet käyttää hajautetun energiantuotannon tehokkaita muotoja, millä vähennettäisiin pitkän matkan sähkönsiirtoon liittyvää energiahäviötä;
61. kehottaa asianomaisia viranomaisia vauhdittamaan omistamiensa rakennusten kunnostamista koheesiopolitiikan rahoituksen avulla, jotta voidaan luoda tarvittavaa vipuvaikutusta ja näyttää esimerkkiä;
62. kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota vaikeuksiin, jotka liittyvät monta perheasuntoa käsittävien rakennusten yhteiseen omistukseen ”vapaamatkustajia” koskevan vaikean ongelman vuoksi;
63. kehottaa komissiota lisäämään tietoisuutta rakennuskannan perusteellisen saneerauksen ja vaiheittaisen perusteellisen saneerauksen todellisesta potentiaalista tukemalla jäsenvaltioita ja alueita saneerausstrategioiden laadinnassa; suosittaa, että näitä strategioita laaditaan samanaikaisesti toimenpideohjelmia koskevien ehdotusten kanssa ja että niissä keskitytään ottamaan mukaan innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttö ja sisällytetään ohjeellisia välitavoitteita investoijien luottamuksen parantamiseksi;
o o o
64. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja alueiden komitealle.
Komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle 18. huhtikuuta 2013 antama kertomus rakennusten energiatehokkuutta koskevasta rahoitustuesta (COM(2013)0225).
Ismeri Europan komissiolle antama, koheesiopolitiikan tuloksia koskeva raportti ”Expert evaluation network delivering policy analysis on the performance of Cohesion policy 2007–2013 – Synthesis of national reports 2011 – renewable energy and energy efficiency of housing”: http://ec.europa.eu/regional_policy/sources/docgener/evaluation/pdf/eval2007/expert_innovation/2011_synt_rep_en.pdf).
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Meristrategia Adrianmerta ja Joonianmerta varten” (COM(2012)0713),
– ottaa huomioon kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta 21. joulukuuta 2006 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 sellaisena kuin se on muutettuna(1) (”Välimeri-asetus”),
– ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman yhteisestä kalastuspolitiikasta(2),
– ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman yhteisen kalastuspolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta(3),
– ottaa huomioon direktiivin 2008/56/EY ja jäsenvaltioiden velvoitteen toteuttaa toimenpiteitä, jotka ovat tarpeen meriympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi vuoteen 2020 mennessä,
– ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”EU:n makroaluestrategioiden kehitys: nykyiset käytännöt ja tulevaisuudennäkymät erityisesti Välimeren alueella”(4),
– ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eräistä kalastusta koskevista säännöksistä GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) sopimusalueella(5),
– ottaa huomioon 21. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman ”Yhdennetty meripolitiikka – edistyksen arviointi ja uudet haasteet”(6),
– ottaa huomioon komission ehdotuksen direktiiviksi merten aluesuunnittelun ja rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon puitteista (COM(2013)0133),
– ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman ”Uutta pontta yhteisön vesiviljelyalan kestävää kehittämistä koskevalle strategialle”(7),
– ottaa huomioon 7. lokakuuta 2012 annetun yhdennetystä meripolitiikasta vastaavien eurooppalaisten ministerien ja komission julkilausuman kasvua ja työllisyyttä tukevasta merialan toimintaohjelmasta (Limassolin julkilausuma),
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Sininen kasvu: Meritalouden ja merenkulkualan kestävän kasvun mahdollisuudet” (COM(2012)0494),
– ottaa huomioon 23. ja 24. kesäkuuta 2011 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,
– ottaa huomioon Välimeren suojelemista pilaantumiselta koskevan yleissopimuksen ja sen pöytäkirjat(9),
– ottaa huomioon komission tiedonannon ”Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),
– ottaa huomioon 12. lokakuuta 2011 annetun alueiden komitean oma-aloitteisen lausunnon Adrianmeren ja Joonianmeren uuden makroalueen kehittämisen tukemisesta(10),
– ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 pidetyssä 12. Adrian- ja Joonianmeren neuvoston kokouksessa hyväksytyn Anconan julistuksen,
– ottaa huomioon 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen,
– ottaa huomioon 31. lokakuuta 1995 hyväksytyt vastuuntuntoista kalastusta koskevat FAO:n menettelyohjeet,
– ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kalastusalan työtä koskevan suosituksen nro 199,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,
– ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A7-0234/2013),
A. ottaa huomioon, että Adrianmeren ja Joonianmeren rannikolla(11) sijaitsee seitsemän maata ja että niistä neljä on Euroopan unionin jäsenvaltioita (Italia, Kreikka, Kroatia ja Slovenia), yksi on ehdokasvaltio (Montenegro) ja kaksi on mahdollisia ehdokasvaltioita (Albania sekä Bosnia ja Hertsegovina);
B. ottaa huomioon, että rajat ylittävä yhteistyö on tärkeää kalastustoiminnan yhteisen hallinnoinnin järjestämiseksi ja kalakantojen kestävän hyödyntämisen varmistamiseksi;
C. ottaa huomioon, että vaikka jotkut Adrianmeren reunavaltioista ovat perustaneet erityisalueita, huomattava osa Adrianmeren ja Joonianmeren vesistöistä kuuluu edelleen kansainvälisten vesien piiriin;
D. ottaa huomioon, että hiljattain antamassaan päätöslauselmassa unionin makroaluestrategioiden kehityksestä parlamentti korosti, että Adrianmeren ja Joonianmeren makroaluestrategia on merkittävä tekijä pyrittäessä saavuttamaan sopu Länsi-Balkanin maiden välillä ja että se voi edistää näiden maiden integroitumista unioniin ja mahdollistaa siten kokonaisvaltaisen politiikan harjoittamisen koko Välimeren alueella;
E. ottaa huomioon, että Anconan julistuksen allekirjoittaneet valtiot ovat pyytäneet komissiota laatimaan Adrianmerta ja Joonianmerta koskevan makroaluestrategian ja ottamaan esimerkkiä niistä makroaluestrategioista, joita komissio on jo ehdottanut Itämerta (2009), Tonavaa (2010) ja Atlantin valtamerta (2011) varten(12);
F. ottaa huomioon, että 23.–24. kesäkuuta 2011 antamissaan päätelmissä Eurooppa-neuvosto pyysi jäsenvaltioita ”kehittämään yhteistyössä komission kanssa mahdollisia tulevia makroalueellisia strategioita, erityisesti Adrian- ja Joonianmeren aluetta varten”;
G. ottaa huomioon, että hiljattain antamassaan lausunnossa alueiden komitea kehotti parlamenttia tukemaan sellaisen unionin laajuisen Adrianmeren ja Joonianmeren makroaluestrategian kehittämistä, jossa otetaan huomioon kyseisen vesistöalueen kohtaamat suuret haasteet etenkin kalastus- ja vesiviljelyaloilla;
H. ottaa huomioon, että kalastus on perinteisesti tärkeä ala valtaosalle niistä alueista, jotka sijaitsevat Adrianmeren ja Joonianmeren rannikolla ja että kyseisen alueen kalastustoimintaa sääntelevät nykyään Välimeren yleinen kalastuskomitea (GFCM) ja Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio (ICCAT);
I. ottaa huomioon, että Adrianmeren vesistöalueen ja varsinkin sen pohjoisosan geofyysinen rakenne koostuu pääosin matalista ja hiekkaisista merenpohjista, joiden syvimmät kohdat löytyvät vasta useiden meripeninkulmien päästä rannikosta, ja että Joonianmeren rakenne on sama kuin muualla Välimerellä, joka on paljon syvempi varsinkin GSA-alueilla (GFCM-alueen maantieteelliset osa-alueet) 18 ja 19, joilla syvyys saattaa olla 2 000 metriä;
J. ottaa huomioon, että Adrianmeren ja Joonianmeren vesistöalueella harjoitettava kalastus on sekakalastusta, jossa käytetään erilaisia pyydyksiä ja harjoitetaan monia eri kalastusmuotoja, muun muassa pienimuotoista kalastusta, pohjatroolausta, välivesitroolausta ja virkistyskalastusta;
K. ottaa huomioon, että Adrianmerellä on erittäin paljon endeemisiä kalalajeja; toteaa kuitenkin, että kalastuksen ja/tai pilaantumisen lisääntyminen ovat aiheuttaneet vakavia ongelmia kalakannoille ja kalastusalalle yleensä etenkin Italian rannikolla Adrianmeren eteläosassa;
L. ottaa huomioon, että viime vuosina Adrianmeren ja Joonianmeren alueella vesiviljely on kehittynyt huomattavasti, vaikka ympäristölliset ja alueelliset rajoitteet ovat suuria ja vaikka kaikki alueet eivät sovellu avomeren kalanviljelyyn, ja kun alueet soveltuvat siihen, sen harjoittaminen ei sovi aina yhteen muiden toimintojen kanssa;
M. ottaa huomioon, että muutamia hyödyllisiä alueellisia yhteistyöaloitteita, esimerkiksi Adriamed(13), on jo käynnissä tutkimusyhteistyön edistämiseksi, jotta voidaan tukea vastuuntuntoista kalastusta Adrianmerellä;
N. ottaa huomioon, että monilla unionin jäsenvaltioilla ei ole erityisiä kansallisia tai alueellisia suunnitelmia, joilla säännellään rannikko- ja merialueilla toimivia laitoksia ja joissa määritellään selkeästi kalanviljelylaitosten sijoittamiseen soveliaat alueet, jotta voitaisiin välttää helposti ennakoitavissa olevat eturistiriidat muiden talouden alojen, muun muassa matkailun, maanviljelyn ja rannikkokalastuksen, kanssa;
O. ottaa huomioon Adrianmeren meri- ja rannikkoalueiden suojelualueiden verkoston (AdriaPAN) aloitteen, jolla pyritään optimoimaan näiden alueiden hallinnointia ja suunnittelua kumppanuuden kautta;
P. katsoo, että Adrianmeren ja Joonianmeren meripolitiikkojen yhdennetyn lähestymistavan kehittämistä on täydennettävä keskustelu- ja kumppanuusprosessilla kaikkien rannikkovaltioiden kanssa meritoimintojen ja yhteisten resurssien rajat ylittävän luonteen vuoksi;
Yleistä
1. panee merkille, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä parlamentti on nyt täysimääräinen toinen lainsäätäjä kalastus- ja vesiviljelyalalla, ja se aikoo hoitaa täysipainoisesti tehtäväänsä kalastuspolitiikan määrittämisessä unionin, alueiden ja alueiden välisellä tasolla;
2. katsoo, että Adrianmeren ja Joonianmeren strategiassa olisi huomioitava erityisesti kalastus- ja vesiviljelyalojen kestävä kehitys ja kasvu sekä työllisyys;
3. katsoo, että Adrianmeren ja Joonianmeren strategialla olisi pyrittävä varmistamaan ympäristön säilyttäminen ja suojelu;
4. pitää ilahduttavana 3. joulukuuta 2012 esitettyä komission tiedonantoa, joka luo tärkeän perustan sellaiselle sääntelyjärjestelmälle, joka vauhdittaa entistä tiiviimpää yhteistyötä Adrianmeren ja Joonianmeren rannikolla sijaitsevien maiden ja alueiden välillä vastuuntuntoisen ja taloudellisesti kestävän kalastuksen edistämiseksi rannikkoyhteisöissä;
5. uskoo tässä yhteydessä, että yhdennetyllä meripolitiikalla olisi oltava tärkeä rooli kehitettäessä Adrianmeren ja Joonianmeren pitkän aikavälin strategista politiikkaa, jolla pyritään kestävään meritalouden ja merenkulkualan kasvuun ja meriekosysteemien säilyttämiseen tuleville sukupolville;
6. uskoo myös, että merten aluesuunnittelu on tärkeää kalastusalan kestävälle kehitykselle suhteessa toisiin siihen liittyviin toimintoihin, koska se on julkinen prosessi, jossa analysoidaan ja suunnitellaan ihmisen toiminnan alueellista ja ajallista jakautumista Adrianmerellä ja Joonianmerellä ja varsinkin pohjoisella Adrianmerellä;
7. toistaa oman sitoumuksensa tätä tärkeää merialuetta koskevan makroaluestrategien toteuttamiseksi, jotta voidaan menestyksekkäästi kohdata kyseisiä rannikkoalueita koskevat haasteet ja ongelmat niiden taloudellisen kehityksen ja unioniin integroitumisen edistämiseksi;
8. katsoo, että kaikkien EU:n rahoitusohjelmien ja -välineiden(14), kuten myös liittymistä valmistelevien tukivälineiden (IPA), jotka koskevat Adrianmeren ja Joonianmeren alueita, on oltava yhteensopivia ja että niitä on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti niin, että ne tarjoavat todellista lisäarvoa kalastajille ja kalastusalan toimijoille;
9. on vahvasti vakuuttunut siitä, että kaikki Adrianmeren ja Joonianmeren alueen vastuuntuntoista ja kestävää kalastusta edistävät toimet voivat vauhdittaa asianomaisten maiden rannikko- ja maaseutualueiden kehittämistä ja edistää yhdistettyjä taloudellisia toimintoja – kuten ammattikalastajien harjoittama kalastusmatkailu, jossa matkailijat tai tutkijat osallistuvat kalastusmatkoihin – joissa noudatetaan täysin kestävän kalastuksen periaatteita paikallista ympäristöä ja biologista monimuotoisuutta suojellen;
10. katsoo, että Barcelonan yleissopimus ja siihen liittyvä rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskeva pöytäkirja, joka tuli voimaan maaliskuussa 2011, voisivat toimia mallina sille, että yhdennetystä politiikasta tehtäisiin pakollinen Adrianmeren ja Joonianmeren rannikolla sijaitsevissa jäsenvaltioissa;
11. katsoo, että Adrianmeren ja Joonianmeren kalakannoista, niiden liikkumisesta ja esiintymisalueista sekä virkistyskalastuksesta saatavilla olevat tiedot eivät ole tyydyttäviä, ja kehottaa näin ollen viranomaisia ja alan tutkimuslaitoksia ryhtymään pikaisiin toimiin nykyisten puutteiden korjaamiseksi;
12. kehottaa komissiota toteuttamaan lisätoimenpiteitä, joilla edistetään meriympäristöön ja kalastukseen liittyviä tutkimusohjelmia ja tutkimustulosten käyttöä ja levittämistä;
13. katsoo, että eri alueiden hallintoelinten onnistuneet kaupan alan yhteistyöjärjestelyt(15) voivat toimia esimerkkeinä parhaista toimintatavoista, joita voidaan hyödyntää muilla aloilla kalastus- ja vesiviljelytuotteiden ja erityisesti paikallistuotteiden paremman jäljitettävyyden, tuottavuuden ja markkinoinnin tehostamiseksi;
14. tukee kaikkien sidosryhmien osallistumista kestävän ja kannattavan kalastusalan kehittämiseksi tällä alueella;
15. katsoo, että kalastus- ja vesiviljelyalan kestävän kehityksen varmistamiseksi koko Adrianmeren ja Joonianmeren alueella ja rannikkoyhteisöjen työllisyyden lisäämiseksi on ehdottomasti tunnustettava asianmukaisesti naisten kalastusalalla tekemä tärkeä työ, tehtävä ammatillisen pätevyyden hankkiminen naisten kannalta helpommaksi ja tarjottava heille mahdollisuus osallistua rannikkoalueiden toimintaryhmien ja tuottajajärjestöjen toimintaan;
16. kehottaa laatimaan kannustimia, joilla voidaan houkutella nuoria kalastus- ja vesiviljelyaloille tällä alueella ja kannustaa heitä harjoittamaan näitä toimintoja;
17. huomauttaa, että parlamentti on jo aikaisemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että tarvitaan yksinkertaisempaa, johdonmukaisempaa ja avoimempaa vesiviljelyalan lainsäädäntöä, jolla voidaan poistaa tähän mennessä unionin vesiviljelyn täysien mahdollisuuksien hyödyntämistä koskevat esteet, ja että unionin vesiviljely edellyttää selkeitä ja yksiselitteisiä unionin ja jäsenvaltioiden sääntöjä sekä jäsenvaltioiden selkeästi määrittämiä meri- ja rannikkoalueiden kehityssuunnitelmia, jotka noudattavat Välimeren yleisen kalastuskomitean (GFCM) hiljattain hyväksymiä suuntaviivoja(16);
18. huomauttaa, että vesiviljelyalan kohdistettu kehittäminen saattaisi luoda vahvasti kesäkauden matkailuun keskittyvien Adrianmeren ja Joonianmeren rannikkoalueille työpaikkoja, jotka eivät ole alttiita matkailusesongille, ja edistää siten merkittävästi työllisyyttä;
19. korostaa, että vesiviljelytoiminnan lisääntyminen ei saa vaarantaa direktiivin 2008/56/EY mukaista ympäristön hyvää tilaa ja että se on tehtävä noudattaen täysin asiaankuuluvaa unionin ympäristölainsäädäntöä;
20. muistuttaa, että kalakantojen ja meriympäristön suojeleminen pilaantumiselta ja liikakalastukselta ja/tai laittomalta kalastukselta on mahdollista ainoastaan siten, että perustetaan meritoiminnan tiedotus- ja valvontajärjestelmien yhdennetty verkosto tiiviissä yhteistyössä kyseisillä rannikoilla sijaitsevien valtioiden ja alueiden kanssa;
Erityisiä huomioita
21. kehottaa Adrianmeren ja Joonianmeren rannikkomaita tekemään yhteistyötä alueen erityisiä geofyysisiä ja batymetrisiä ominaisuuksia, meriympäristön eri lajeja ja eri kalastustekniikoita koskevan yleiskatsauksen laatimiseksi, jotta saadaan paremman kalastuksenhoidon perustana toimiva yleisnäkemys tilanteesta ja vahvistetaan kalastustoimintaa tulevan makroaluestrategian yhteydessä;
22. kehottaa komissiota laatimaan mahdollisimman pian ja joka tapauksessa vuoteen 2013 mennessä toimintasuunnitelman Adrianmerta ja Joonianmerta koskevan makroalueeseen pohjautuvan meristrategian konkreettista täytäntöönpanoa varten ja korostaa, että kalastusalan on oltava painopiste tässä strategiassa ja että erityiset geofyysiset ominaispiirteet on otettava huomioon, sekä kehottaa komissiota yhdistämään tämän toimintasuunnitelman aluepolitiikkaan, unionin yhdennettyyn meripolitiikkaan ja Verkkojen Eurooppa -välineeseen sen vipuvaikutuksen maksimoimiseksi;
23. kehottaa komissiota antamaan mahdollisimman pian asetusehdotuksen, jossa määritetään Adrianmeren ja Joonianmeren alueen kalastusta koskevat yhteiset tekniset säännöt sekä pyyntiponnistus, kalastusajankohdat, kalastusvälineet ja muut asiaankuuluvat hoitotoimenpiteet, jotka ovat sallittuja Adrianmerellä ja Joonianmerellä;
24. pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole hyödyntäneet paremmin yksilöllisiä hoitosuunnitelmia, joilla on mahdollista kumota tiettyjä yleissääntöjä erityisominaisuuksien ottamiseksi huomioon; katsoo, että tällä olisi helpotettu huomattavasti paikallista kalastuksenhoitoa ja annettu arvokasta tietoa eri alueiden tilasta, minkä avulla olisi ollut mahdollista tehdä asianmukaiset muutokset; pyytää siksi rannikkojäsenvaltioita tekemään rakentavaa yhteistyötä keskenään ja komission kanssa kalastuksen hoitotoimenpiteiden päivittämisessä ja jatkuvassa mukauttamisessa;
25. pyytää komissiota aloittamaan pysyvän keskustelun Adrianmeren ja Joonianmeren alueen kolmansien maiden kanssa, jotta saadaan aikaan erityisiä kahdenvälisiä tai monenvälisiä sopimuksia, joiden tavoitteena on edetä sääntöjen ja kalastuksenhoidon yhdenmukaistamisessa ja standardisoinnissa unionin yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden saavuttamiseksi Välimerellä samalla, kun hyödynnetään täysin kansainvälisten ja alueellisten kalastusjärjestöjen tarjoamaa yhteistyökehystä; toteaa, että Adrianmeren ja Joonianmeren strategia voi tarjota lisäarvoa ainoastaan, jos kaikki niiden rannikolla sijaitsevat maat – unionin jäsenvaltiot ja kolmannet maat – otetaan huomioon;
26. kehottaa komissiota edistämään yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tavoitteita ja etenkin kaikkien kalakantojen kestävän enimmäistuoton saavuttamista viimeistään vuonna 2020 ja kannustamaan ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan käyttöön suhteessa kolmansiin maihin;
27. kehottaa komissiota lisäämään rannikkovaltioiden kanssa säilyttämistä koskevien parhaiden toimintatapojen vaihtoa ja edistämään sellaisten suojeltujen merialueiden perustamista, joilla elvytettäisiin kaikkein uhanalaisimmat lajit;
28. kehottaa komissiota edistämään meristrategiadirektiivin tavoitteita Adrianmeren ja Joonianmeren rannikolla sijaitsevien kolmansien maiden alueella etenkin, jotta saavutettaisiin meriympäristön hyvä tila ja ylläpidettäisiin sitä vuoteen 2020 mennessä;
29. kehottaa komissiota kannustamaan Adrianmeren ja Joonianmeren rannikolla sijaitsevia kolmansia maita kehittämään ja panemaan täytäntöön meristrategioita, joissa sovelletaan ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa ja varmistetaan ympäristönäkökohtien ottaminen huomioon meriympäristöön vaikuttavissa politiikoissa, ja otetaan huomioon kolmansien naapurimaiden merivesien laatuun liittyvät rajat ylittävät vaikutukset;
30. palauttaa mieliin, että tulevan Euroopan meri- ja kalatalousrahaston tiedonkeruuohjelmien ja unionin eri tutkimusohjelmien kautta on saatavilla rahoitusta tiedon parantamiseksi meriympäristöstä ja kalalajeista sekä tehokkaamman innovoinnin ja parhaiden käytäntöjen käyttöönottamiseksi kalastustoiminnassa; kehottaa siksi jäsenvaltioita esittämään hankkeita näillä aloilla ja katsoo, että aiemmasta yhteistyöstä eri rannikkovaltioiden, unionin jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden välillä voi syntyä erittäin kiinnostavia aloitteita, jotka voivat hyödyttää koko Adrianmeren ja Joonianmeren aluetta jäsenvaltioiden esittämien hankkeiden kautta;
31. kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuuksia luoda yhdessä Euroopan investointipankin (EIP) kanssa ja FEMIP-välineen(17) kautta saadun kokemuksen pohjalta tähän tarkoitukseen varattu rahoitusväline, jolla toteutetaan kyseiseen strategiaan liittyviä toimia ja tavoitteita, jotta estetään asioiden monimutkaistuminen uusien budjettivälineiden hyväksymisen vuoksi; kehottaa komissiota myös tarkastelemaan mahdollisuutta käyttää hankejoukkolainoja sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia erityisen soveliaina rahoitusvälineinä;
32. kehottaa komissiota ehdottamaan erityisten neuvoa-antavien elinten perustamista Välimeren alueellisen neuvoa-antavan toimikunnan yhteydessä sekä Adrianmerta että Joonianmerta varten Italiassa perustetuista merialueista(18) saatujen hyvien kokemusten pohjalta (kuten vuonna 2012 perustettu pohjoisen Adrianmeren kalastusalue, jolla pohjoisen Adrianmeren kalastusalaa hallinnoidaan yhteisesti ja keskitetysti poliittisesta, taloudellisesta, sosiaalisesta ja ympäristöllisestä näkökulmasta);
33. kehottaa komissiota sisällyttämään merialueen suunnittelua koskevaan uuteen lainsäädäntöehdotukseen säännöksiä, joiden nojalla jäsenvaltioiden on tarkasteltava ympäristöä ja matkailun suojelemista koskevia, jo voimassa olevia sääntöjä alueillaan ja vahvistettava alueilla, joita eivät koske rajoitukset, meri- ja rannikkoalueiden kehityssuunnitelmia, joissa määritetään näiden alueiden käytön ja hallussapidon luvallisuus ja yhteensopivuus, jotta helpotetaan vesiviljelyalan yritysten perustamiseen soveltuville alueille pääsyä;
34. kehottaa komissiota laatimaan erityisen Adrianmerta ja Joonianmerta koskevan työsuunnitelman, jossa vahvistetaan tulevat tavoitteet alueella Välimeren nykymallin (IMP–MED-hanke) mukaisesti; korostaa, että tätä työsuunnitelmaa olisi pidettävä hankkeena, joka voi saada rahoitusta Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta;
35. vaatii komissiota laatimaan seuraamustoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että voidaan rangaista jäsenvaltiota, joka ei noudata tiedonkeruu- ja tiedonvälitysvelvoitteitaan tai ei pysty ratkaisemaan laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastukseen (LIS-kalastus) liittyviä ongelmia vesillään tai kalastuslaivastossaan;
o o o
36. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
Kansainvälisen hydrografisen järjestön (IHO) määritelmän mukaan Joonianmeren eteläinen raja on Passeron niemen (Sisilia) ja Tenaronin niemen (Kreikka) välillä.
Adriamed on FAO:n alueellinen hanke, jonka rahoittavat Italian maatalous-, elintarvike- ja metsätalousministeriö ja komissio, ja sen tavoitteena on edistää tieteellistä yhteistyötä Adrianmeren maiden (Albania, Kroatia, Italia, Montenegro ja Slovenia) FAO:n vastuuntuntoista kalastusta koskevien menettelyohjeiden mukaisesti.
Perustettujen merialueiden tavoitteena on vahvistaa valtion ja alueiden välistä yhteistyötä kalastus- ja vesiviljelyalan kehittämiseksi ja tukemiseksi sekä edistää kalastusalan tuottajien ja yritysten välistä kumppanuutta.
Tulkkaustoiminnan tehostaminen ja sen kustannustehokkuuden parantaminen Euroopan parlamentissa
141k
29k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. syyskuuta 2013 tulkkaustoiminnan tehostamisesta ja sen kustannustehokkuuden parantamisesta Euroopan parlamentissa (2011/2287(INI))
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 286 artiklan,
– ottaa huomioon Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston tulkkausmenoja koskevasta Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta nro 5/2005 5. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman(1),
– ottaa huomioon Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 5/2005 Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston tulkkausmenoista sekä toimielinten vastaukset(2),
– ottaa huomioon puhemiehistön jäsenille laaditun muistion ”Resource-efficient full multilingualism in interpretation - implementation of the decision on the European Parliament’s budget 2012”,
– ottaa huomioon Euroopan parlamentin pääsihteerin 9. huhtikuuta 2013 päivätyn raportin ”Preparing for Complexity – European Parliament in 2025 – The Answers”,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,
– ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A7-0233/2013),
A. katsoo, että monikielisyys on yksi Euroopan parlamentin ja koko Euroopan unionin keskeisiä piirteitä ja sen avulla varmistetaan kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden kunnioittaminen sekä unionin kansalaisten yhdenvertainen kohtelu heidän alkuperästään ja taustastaan riippumatta;
B. ottaa huomioon, että monikielisyyden periaate Euroopan parlamentissa muodostaa perustan sen poliittiselle, yhteislainsäädäntö- ja tiedotustyölle;
C. ottaa huomioon, että monikielisyyden periaatteella Euroopan parlamentissa varmistetaan, että unionin kansalaisten vaalikelpoisuudelle Euroopan parlamentin vaaleissa ei aiheuteta tarpeettomasti esteitä;
D. katsoo, että monikielisyys takaa kansalaisille oikeuden viestiä Euroopan parlamentin kanssa unionin kaikilla virallisilla kielillä ja antaa heille siten mahdollisuuden käyttää oikeuttaan demokraattiseen valvontaan;
E. toteaa, että Euroopan parlamentin kielipalvelut helpottavat viestintää ja pitävät siten parlamentin kaikkien unionin kansalaisten saavutettavissa ja varmistavat avoimuuden 24 viralliselle kielelle perustuvassa unionin ainutlaatuisessa monikielisessä rakenteessa;
F. ottaa huomioon, että parlamentin työjärjestyksen mukaan parlamentin jäsenet voivat käyttää parlamentissa puheenvuoroja haluamallaan virallisella kielellä, josta puhe tulkataan muille virallisille kielille, millä kunnioitetaan demokraattista oikeutta voida tulla valituksi Euroopan parlamenttiin kielitaidosta riippumatta;
G. katsoo, että useiden peräkkäisten laajentumisten jälkeen monikielisyyden haaste on saavuttanut täysin uuden ulottuvuuden laajuutensa, monimutkaisuutensa ja poliittisen merkityksensä suhteen, ja toteaa, että laaja monikielisyys aiheuttaa tietenkin huomattavia ja kasvavia kustannuksia Euroopan parlamentille ja siten unionin kansalaisille;
H. toteaa, että parlamentin vuoden 2012 talousarviossa oli tarpeen löytää huomattavia säästöjä, mukaan lukien tulkkauspalvelujen kustannusten vähentäminen 10 miljoonalla eurolla vuodessa, jotta talousarvion kasvu voitiin rajoittaa 1,9 prosenttiin edellisvuoteen verrattuna;
Tulkkauksen puitteet Euroopan parlamentissa
1. toteaa, että Euroopan unioni on maailman ainut instituutio, joka harjoittaa 24 viralliseen kieleen perustuvaa virallista monikielisyyspolitiikkaa, jossa katettavia kieliyhdistelmiä on 552; on näiltä osin tyytyväinen parlamentin tulkkauspalvelujen erittäin korkeaan laatuun, mutta katsoo, että olisi pyrittävä löytämään tapoja vähentää mutkikkaan monikielisyysrakenteen aiheuttamaa taakkaa ja sen huomattavia ja kasvavia kustannuksia;
2. toteaa, että kaikista Strasbourgin ja Brysselin täysistunnoissa ajanjaksolla syyskuu 2009 – helmikuu 2013 puhutuista kielistä englantia käytettiin 26 979 minuuttia (29,1 prosenttia), saksaa 12 556 minuuttia (13,6 prosenttia), ranskaa 8 841 minuuttia (9,5 prosenttia), viroa 109 minuuttia (0,1 prosenttia) ja maltaa 195 minuuttia (0,2 prosenttia);
3. korostaa, että kaikki kansalaiset voivat seurata sekä täysistuntoja että valiokuntakokouksia suoratoistona tai tilausvideona – nämä uudet viestintämuodot lisäävät Euroopan parlamentin toiminnan avoimuutta EU:n kansalaisten kannalta – ja että niiden saatavuus kaikilla virallisilla kielillä korostaa parlamentin demokraattista ja monikulttuurista luonnetta;
4. huomauttaa, että jotkut monikansalliset elimet, kuten Yhdistyneet kansakunnat ja Nato, toimivat ainoastaan hallitusten välisellä tasolla eikä niillä ole lainsäädännöllisiä tehtäviä; toteaa tässä yhteydessä, että 192 jäsenen YK:lla on kuusi virallista kieltä ja että 28 jäsenen Natossa käytetään pääasiassa englantia, vaikka sillä onkin kaksi virallista kieltä;
5. korostaa kuitenkin, että Euroopan parlamentti on suoraan valittu poliittinen elin, jonka jäsenet valitaan heidän kielitaidostaan riippumatta; painottaa näin ollen, että jokaisen jäsenen oikeus puhua valitsemallaan virallisella kielellä on Euroopan parlamentin keskeinen toimintaperiaate;
6. toteaa, että virallisten kielten käytön käytännön järjestelyistä Euroopan parlamentissa määrätään monikielisyyttä koskevissa menettelysäännöissä, jotka ajantasaistettiin vuonna 2008; toteaa, että näissä menettelysäännöissä määrätyllä ”hallitun täydellisen monikielisyyden” käsitteellä taataan tasa-arvo jäsenten ja kansalaisten kesken; huomauttaa, että pyynnöstä tarjottavan tulkkauksen periaatteeseen perustuvan täydellisen monikielisyyden toteuttaminen riippuu pitkällä aikavälillä siitä, saadaanko kielipalvelujen käyttäjät täysin tietoisiksi näiden palvelujen aiheuttamista kustannuksista ja siten heidän vastuustaan käyttää niitä parhaalla mahdollisella tavalla;
7. katsoo, että moitteettoman varainhoidon periaatetta on sovellettava myös tulkkaustoimintaan ja että unionin veronmaksajien rahojen paras mahdollinen käyttö edellyttää jatkuvaa kriittistä analyysiä siitä, missä ja miten toimintaa voidaan tehostaa ja kustannuksia valvoa tai rajoittaa;
Tulkkausresurssien tehokas käyttö
8. panee merkille parlamentin puhemiehistön vuonna 2011 tekemän päätöksen, joka koskee resurssitehokasta täydellistä monikielisyyttä tulkkauksessa ja jolla tehostetaan tulkkauspalveluja ja vähennetään niiden rakenteellisia kustannuksia seuraavasti:
(i)
parlamentin valtuuskuntien matkoista johtuvat tarpeet on sovitettava käytettävissä oleviin varoihin ja henkilöstöresursseihin,
(ii)
valiokuntaviikoilla etusijalle on asetettava kolmikantaneuvottelujen tulkkaus,
(iii)
valiokuntakokouksia on järjestettävä tasaisemmin koko viikon aikana,
(iv)
iltaisin järjestettävien kokousten kestoa on rajoitettava tiukemmin;
9. pitää myönteisenä, että parlamentin tulkkauspalveluihin osoitetut määrärahat ovat tämän seurauksena alkaneet pienentyä; toteaa, että vuoden 2010 talousarviossa toteutunut summa oli 54 990 000 euroa, vuoden 2011 talousarviossa 56 964 283 euroa ja vuoden 2012 talousarviossa tällä hetkellä 47 000 000 euroa, joskin vuoden 2012 lopullinen toteutunut summa tiedetään vasta 31. joulukuuta 2013 ja se saattaa olla korkeampi;
10. toteaa, että tulkkauksen pääosaston vuoden 2013 määrärahat ovat arviolta 58 000 000 euroa, joista 53 000 000 euroa liittyy suoraan tulkkauspalveluihin; pyytää, että sille tiedotetaan yksityiskohtaisesti ja säännöllisesti resurssitehokasta täydellistä monikielisyyttä koskevan aloitteen konkreettisista vaikutuksista vuoden 2013 talousarvioon, erityisesti odotetuista menojen vähennyksistä tai lisäyksistä;
11. panee myös merkille, että parlamentin tulkkauspalvelujen kustannukset vuoden 2012 lopussa päättyneellä kolmivuotiskaudella olivat 157 954 283 euroa ja että vertailtaessa vuoden 2010 ja 2012 talousarvioiden toteutuneita summia käy ilmi, että kustannukset olivat vähentyneet 17 prosenttia; toteaa, että tulkkauspalvelujen järkevästi toteutetut säästöt eivät ole vaarantaneet monikielisyyden periaatetta, ja vaatii, että jäsenille on taattava yhtäläiset mahdollisuudet käyttää kielipalveluja ja kyseisten yksikköjen työolosuhteet on säilytettävä asianmukaisina;
12. panee tyytyväisenä merkille, että ennakkoarviossa parlamentin tuloista ja menoista varainhoitovuodeksi 2014 ehdotetaan tulkkauskulujen vähentämistä vaalivuonna 23 prosentilla verrattuna vuoden 2013 määrärahoihin, jotka ovat 58 miljoonaa euroa; pyytää yksityiskohtaisia tietoja, joilla osoitetaan, että ehdotetut leikkaukset ovat toteutettavissa ja että tulkkauksen erinomainen laatu voidaan säilyttää;
13. korostaa, että resurssitehokkaan täydellisen monikielisyyden täytäntöönpano on tuonut huomattavia etuja sitä kautta, että valiokuntakokoukset ovat jakautuneet tasaisemmin viikon ajalle, ilman että kokousten kokonaismäärää on vähennetty; toteaa, että tämän tuloksena tulkkauspäivien määrä laski vuoden 2011 105 258 päivästä (107 047 386 euroa) 97 793 päivään (100 237 825 euroa) vuonna 2012 ja säästöä syntyi 6 809 561 euroa;
14. toteaa huolestuneena, että monikielisyyttä koskevista menettelysäännöistä laadittujen raporttien perusteella valiokuntien, valtuuskuntien ja poliittisten ryhmien tulkkauspalveluja koskeviin pyyntöihin liittyvien määräajan jälkeen tehtyjen peruutusten määrä oli edelleen korkea ja kasvava, kuten seuraavat luvut osoittavat:
Valiokunnat
2009
2010
2011
2012
Pyynnöt
984
1712
2213
2448
Määräajan jälkeen tehdyt peruutukset
76
172
238
359
%
7,72 %
10,05 %
10,80 %
14,70 %
Valtuuskunnat
2009
2010
2011
2012
Pyynnöt
624
813
836
832
Määräajan jälkeen tehdyt peruutukset
116
93
102
171
%
18,59 %
11,44 %
12,20 %
20,60 %
Poliittiset ryhmät
2009
2010
2011
2012
Pyynnöt
1922
2310
2297
2146
Määräajan jälkeen tehdyt peruutukset
285
378
266
292
%
14,83 %
16,36 %
11,60 %
13,60 %
15. toteaa huolestuneena, että jos tulkkeja ei viime hetkellä voida siirtää muihin tehtäviin, näistä määräajan jälkeen tehdyistä peruutuksista aiheutuvat mahdolliset kustannukset muodostavat huomattavan osan tulkkauksen kokonaismäärärahoista; huomauttaa tähän liittyen, että vuonna 2011 käytettiin 4 350 000 euroa (7,6 prosenttia tulkkausmäärärahoista) ja vuonna 2012 5 480 000 euroa (11,9 prosenttia tulkkausmäärärahoista) tulkkauspalveluihin, jotka olivat käytettävissä mutta jotka jätettiin käyttämättä monikielisyyttä koskevien menettelysääntöjen mukaisen määräajan jälkeen tehtyjen pyyntöjen tai peruutusten vuoksi; kehottaa puhemiehistöä toimittamaan talousarvion valvontavaliokunnalle yksityiskohtaisen analyysin määräajan jälkeen tehtyjen peruutusten kasvavasta suuntauksesta ja ottamaan käyttöön seuraamusjärjestelmän tietoisuuden lisäämiseksi hukkaan menneiden resurssien kustannuksista sekä tällaisten peruutusten lukumäärän ja prosenttiosuuden vähentämiseksi huomattavasti;
16. korostaa, että työn korkean laatutason ylläpitämisen ohella on tarpeen myös tehostaa kieliresurssien käyttöä ja valvoa niiden kustannuksia tarkastelemalla kunkin kieliyksikön kokonaistyömäärää ja varmistamalla, että kokouspyyntöjen ja tulkattavien valtuuskuntavierailujen peruuttamisesta menettelysäännöissä määrättyjen määräaikojen jälkeen aiheutuvia kustannuksia vähennetään; tähdentää, että valiokunnille, valtuuskunnille ja poliittisille ryhmille olisi tiedotettava menettelysäännöissä vahvistetuista säännöistä;
17. kehottaa parlamentin puhemiehistöä kehittämään lisätoimenpiteitä, joilla vähennetään tulkkivarausten viime hetken peruutuksia;
18. kehottaa hallintoa hyödyntämään kattavasti ja tehokkaasti jäsenten ajantasaistettuja kieliprofiileja tehdessään kielijärjestelyjä valiokuntia, valtuuskuntia ja poliittisia ryhmiä varten sekä toimipaikoissa että toimipaikkojen ulkopuolella; vaatii, että kaikkien jäsenten kieliprofiilit olisi ajantasaistettava joka vuosi; huomauttaa lisäksi, että ajantasaistetuista profiileista olisi toimitettava jäljennös valiokuntien, valtuuskuntien, poliittisten ryhmien ja työryhmien sihteeristöille;
19. vaatii, että kun otetaan huomioon joulukuussa 2011 resurssitehokkaasta täydellisestä monikielisyydestä tehty Euroopan parlamentin puhemiehistön päätös, tulkkaus viralliselle kielelle olisi tarjottava valtuuskunnan vierailun aikana ainoastaan valtuuskuntaan osallistuvan Euroopan parlamentin jäsenen nimenomaisesta kirjallisesta pyynnöstä; korostaa, että valtuuskuntavierailujen yhteydessä tulkkien määrä olisi pidettävä mahdollisimman alhaisena sovellettavien sääntöjen puitteissa;
20. muistuttaa pääsihteerin ehdotuksesta, jonka mukaan tulkkauspalvelujen käyttäjille (mukaan luettuina valiokunnat, valtuuskunnat ja poliittiset ryhmät) olisi järjestettävä tietoisuutta lisääviä toimenpiteitä, ja odottaa uusia ehdotuksia, joilla lisätään tietoisuutta viime hetken peruutusten kustannuksista;
21. kehottaa hallintoa pyytämään jatkossakin tulkkiryhmän päällikköä laatimaan kokouksen sihteeristön suostumuksella kunkin kokouksen lopussa luettelon tulkkauspalveluista, joita on pyydetty mutta ei käytetty; toteaa, että kokouksen sihteeristölle olisi toimitettava jäljennös luettelosta; katsoo, että tässä luettelossa olisi otettava huomioon myös verkkolähetysten ja tilausvideolähetysten käyttäjät;
22. panee merkille jäsenille tarkoitetun uuden henkilökohtaisen tulkkauspalvelun, joka otettiin käyttöön vuonna 2010 aloitetun pilottihankkeen jälkeen; toteaa, että tästä uudesta palvelusta aiheutui 157 000 euron kustannukset vuonna 2011 ja 115 000 euron kustannukset vuonna 2012; katsoo, että tätä palvelua olisi tarkistettava sen parantamiseksi;
Tulkkaus Euroopan parlamentissa: tulevat toimet
23. panee tyytyväisenä merkille tulkkauspalveluissa viime vuosina lisääntyneen tehokkuuden ja saavutetut kustannusvähennykset samalla kun työn laatu on säilynyt erinomaisena; painottaa, että tulkkaus- ja käännöskustannukset ovat edelleen huomattava osa parlamentin talousarviota, ja katsoo näin ollen, että parlamentin on kiinnitettävä jatkuvasti huomiota haasteeseen, jonka monikielisyyden saavuttaminen kohtuukustannuksin muodostaa;
24. katsoo, että talousarvion valvontavaliokunnalle olisi tiedotettava säännöllisesti muutoksista tulkkauksen kustannuksissa; pyytää, että tulkkausyksikön vuosittain pääsihteerille laatima menettelysääntöjä koskeva raportti annetaan valiokunnan jäsenten saataville;
25. katsoo, että tilanteita, joissa joillekin kielille tarjotaan tulkkausta mutta sitä ei käytetä, olisi vältettävä mahdollisimman paljon; korostaa, että tarvitaan toimia, joilla vähennetään tarpeettomasta tulkkauksesta aiheutuvia kustannuksia kokouksissa, ja kehottaa sen vuoksi kehittämään ja panemaan kiireesti täytäntöön järjestelmän, jonka avulla vältetään tilanteet, joissa tulkkausta tarjotaan kielille, joita kokouksessa ei tosiasiassa puhuta tai verkkolähetysten käyttäjät eivät tarvitse;
26. pyytää pääsihteeriä esittämään vuoden loppuun mennessä yksityiskohtaisen analyysin kaikissa (työ)ryhmien, valiokuntien ja valtuuskuntien kokouksissa tarjotuista tulkkauskielistä ja näissä kokouksissa tosiasiallisesti puhutuista kielistä sekä yleiskatsauksen valtuuskuntamatkoja varten pyydetyistä ja myönnetyistä poikkeuksista puhemiehistön 12. maaliskuuta 2012 hyväksymistä tulkkausta koskevista yleisistä säännöistä(3);
27. kehottaa puhemiehistöä tekemään vuoden loppuun mennessä uuden monikielisyyttä koskevan päätöksen, jossa käsitellään erityisesti mahdollisuutta pyynnöstä tarjottavaan tulkkaukseen sekä sen tuloksena odotettavissa olevasta toiminnan tehostamisesta;
28. pyytää näin ollen tilintarkastustuomioistuinta toimittamaan parlamentille kohtuullisen ajan kuluessa ja viimeistään maaliskuuhun 2014 mennessä Euroopan parlamentin, komission ja neuvoston tulkkaus- ja käännösmenoja koskevan erityiskertomuksen, jossa arvioidaan varainhoidon moitteettomuutta ja ajantasaistetaan erityiskertomuksessa nro 5/2005 esitettyjä huomioita; toteaa vielä, että tämä kertomus voitaisiin laatia säännöllisesti ja sitä voitaisiin käyttää vastuuvapausmenettelyssä; toteaa jälleen, että kertomuksen olisi sisällettävä tietoa siitä, onko asianomaisella toimielimellä soveltuvat välineet ja menettelyt sen varmistamiseksi, että:
–
tarjotut palvelut eivät ylitä tosiasiallisia tarpeita,
–
kaikki tarvitut palvelut voidaan tarjota,
–
palvelut tuotetaan mahdollisimman edullisesti,
–
tarjotut palvelut ovat korkealaatuisia;
29. toteaa myös, että tässä seurantakertomuksessa olisi verrattava tarkasti parlamentin tulkkauspalvelujen kustannustehokkuutta suhteessa neuvoston ja komission tarjoamiin tulkkauspalveluihin ja verrattava näiden kolmen toimielimen tulkkauspalvelujen todellisia kustannuksia tarkastuksen viiteajanjakson kustannuksiin;
30. vaatii lisäksi, että parlamentissa puututaan ensisijaisesti määräajan jälkeen tehtyjen peruutusten huomattavan suureen määrään, ja kehottaa puhemiehistöä esittämään yksityiskohtaisen toimintasuunnitelman tällaisten peruutusten vähentämiseksi;
31. toteaa jälleen, että toimielinten välinen yhteistyö on välttämätöntä tehokkuutta edistävien ja säästöt mahdollistavien parhaiden käytänteiden vaihtamiseksi; katsoo, että toimielinten välistä yhteistyötä tulkkauksen alalla olisi parannettava; kehottaa tarkastelemaan alaa perinpohjaisesti ja asettamaan etusijalle käytettävissä olevien resurssien jakamisen tehokkaammin kaikkien toimielinten kesken sekä freelance-tulkkauksen alalla toteutettavat käytännön toimet;
32. korostaa tietokonesovellusten merkitystä hallinnointivälineinä ja vaatii myöntämään lisää määrärahoja tähän tarkoitukseen ensi vuoden talousarviossa; katsoo, että toimintaa voidaan tehostaa, jos parlamentin hallinnolle annetaan asianmukaista tietoa hallinnoinnista; pitää valitettavana, että jotkut pääosastot eivät ole vielä ajan tasalla tietokonesovellusten suhteen, vaikkakin tietotekniikka-alalla on tehty parannuksia vuoden 2010 jälkeen;
33. kehottaa asianomaisia yksikköjä arvioimaan, voiko tulkkauspalvelujen huomattava tehostaminen toimia esimerkkinä toiminnan parantamiselle muissa pääosastoissa;
o o o
34. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.
Puhemiehistö päätti erityisesti, että parlamentin ulkopuoliseen toimintaan varattujen viikkojen (vihreät viikot) aikana tehtävillä valtuuskuntamatkoilla säilytetään monikielisyyttä koskevien menettelysääntöjen mukainen oikeus enintään viiden kielen tulkkaukseen mutta valtuuskuntamatkoilla, joille pyydetään poikkeuslupaa järjestää ne valiokuntaviikkojen aikana, tarjotaan vain rajoitettu kielivalikoima, johon kuuluu tulkkaus enintään yhdelle kielelle.
– ottaa huomioon 23. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Kohti sähköisesti välitettävien rahapelien kattavaa eurooppalaista kehystä” (COM(2012)0596),
– ottaa huomioon 18. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Urheilun eurooppalaisen ulottuvuuden kehittäminen” (COM(2011)0012),
– ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman sopupeleistä ja lahjonnasta urheilussa(1),
– ottaa huomioon 2. helmikuuta 2012 antamansa päätöslauselman urheilun eurooppalaisesta ulottuvuudesta(2),
– ottaa huomioon 15. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman sähköisesti välitettävistä rahapeleistä sisämarkkinoilla(3),
– ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman online-rahapelien yhtenäisyydestä(4),
– ottaa huomioon 20. syyskuuta 2012 annetun Nikosian julistuksen sopupelien torjunnasta,
– ottaa huomioon 10. joulukuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät ja neuvoston puheenjohtajavaltioiden Ranskan, Ruotsin, Espanjan ja Unkarin edistymiskertomukset uhkapelejä ja vedonlyöntiä koskevista puitteista Euroopan unionin jäsenvaltioissa,
– ottaa huomioon urheilua koskevien eurooppalaisten kumppanuuksien valmistelutoimen ja erityisesti kootut hankkeet, joissa keskitytään erityisesti sopupelitapausten estämiseen tarjoamalla valistusta ja tietoa asianomaisille sidosryhmille,
– ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 51, 52 ja 56 artiklan,
– ottaa huomioon SEUT-sopimukseen liitetyn pöytäkirjan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden soveltamisesta,
– ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen vahvistaman oikeuskäytännön, jossa tuomioistuin rahapelien järjestämisen alalla nimenomaan tunnustaa, että kuluttajansuoja, petosten ehkäisy ja sen ehkäisy, että kansalaisia houkutellaan tuhlaamaan liiallisesti rahapeleihin, sekä yleinen tarve säilyttää yleinen järjestys ovat yleistä etua koskevia pakottavia syitä, joilla voidaan perustella palvelujen tarjoamisen vapauden rajoittamista(5),
– ottaa huomioon 22. toukokuuta 2012 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,
– ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7‑0218/2013),
A. toteaa, että rahapelit eivät ole tavanomaista taloudellista toimintaa mahdollisten kielteisten terveydellisten ja sosiaalisten vaikutustensa vuoksi, joita ovat muuan muassa pelaamishäiriöt, joiden seurauksia ja kustannuksia on vaikea arvioida, järjestäytynyt rikollisuus, rahanpesu ja sopupelit; ottaa huomioon, että sähköisesti välitettäviin rahapeleihin voi liittyä muun muassa niiden käytön helppouden ja sosiaalisen kontrollin puuttumisen vuoksi suurempi riippuvuusriski kuin perinteisiin verkon ulkopuolella pelattaviin rahapeleihin, mutta katsoo, että tästä tarvitaan lisää tutkimusta ja tietoa; ottaa huomioon, että tämän vuoksi tietyt sisämarkkinasäännöt, kuten sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus sekä vastavuoroisen tunnustamisen periaate, eivät estä jäsenvaltioita määrittämästä omia lisätoimenpiteitään pelaajien suojelemiseksi;
B. ottaa huomioon, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 35 artiklan mukaisesti kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa on varmistettava ihmisten terveyden suojelu;
C. ottaa huomioon, että SEUT:n 169 artikla velvoittaa EU:n takaamaan kuluttajansuojan korkean tason;
D. katsoo, että sähköisesti välitettävien rahapelien alan erityisluonteen vuoksi ihmisten terveyden ja kuluttajien suojelemisen pitäisi olla ohjaavana pääperiaatteena laadittaessa EU:n tason suosituksia ja kansallista lainsäädäntöä;
E. ottaa huomioon, että toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioilla on oikeus päättää, miten sähköisesti välitettävien rahapelipalvelujen tarjontaa organisoidaan ja säännellään niiden omien arvojen ja yleisen edun mukaisten tavoitteiden mukaisesti, noudattaen samalla unionin oikeutta;
F. ottaa huomioon, että sähköisesti välitettävien rahapelipalvelujen tarjoaminen ei erityisluonteensa ja toissijaisuusperiaatteen soveltamisen takia ole alakohtaisen sääntelyn piirissä Euroopan unionin tasolla ja se on jätetty palveluja ja kuluttajien oikeuksia koskevien direktiivien ulkopuolelle mutta sitä koskevat kuitenkin useat EU:n johdetun oikeuden säädökset, kuten tietosuojadirektiivi, sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi sekä sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskeva direktiivi;
G. katsoo, että sähköisesti välitettävien rahapelien markkinat eivät ole tavanomaiset, koska niihin liittyy kuluttajansuojaa ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevia riskejä, kuten Euroopan unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut;
H. ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuin on vahvistanut, että raha- tai uhkapelien järjestäminen on taloudellista toimintaa, joka on sikäli erityisluonteista, että sitä voidaan rajoittaa yleisen edun kannalta pakottavista syistä, joita ovat esimerkiksi kuluttajansuoja, petosten torjunta, rahanpesun torjunta tai yleisen järjestyksen säilyttäminen ja kansanterveyden ylläpito; ottaa huomioon, että niitä koskevien rajoitusten on oltava SEUT:ssa määrättyjen rajoitusten mukaisia, niiden on oltava oikeasuhteisia niiden tavoitteisiin nähden eivätkä ne saa olla syrjiviä;
I. ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on entistä enemmän yhteisiä huolenaiheita laittomien sähköisesti välitettävien rahapelien kielteisistä vaikutuksista yhteiskuntiin ja yleisesti kansantalouksiin ja että nämä koskevat pääasiassa alaikäisten ja haavoittuvien yhteiskuntaryhmien suojelua sekä peliriippuvuuden, rikollisuuden ja veropetosten torjumista;
J. ottaa huomioon, että sähköisesti välitettävien rahapelien rajat ylittävän luonteen sekä kuluttajansuojaan, petosten ehkäisemiseen ja rahanpesun tai sopupelien kaltaista laitonta toimintaa koskeviin lainvalvontatoimiin liittyvien riskien vuoksi sekä rahapeleihin liittyvän laittoman toiminnan torjumiseksi tarvitaan jäsenvaltioiden kesken ja EU:n tasolla paremmin koordinoitua toimintaa;
K. katsoo, että on välttämätöntä ottaa käyttöön järjestelmiä urheilukilpailujen ja rahavirtojen valvomiseksi ja tarvittavia seurantamekanismeja;
L. ottaa huomioon, että tällä hetkellä tarvitaan kattava yleiskuva sähköisesti välitettävien rahapelien alasta sen kansallisen ja rajat ylittävän, EU:n sisäisen ja maailmanlaajuisen, luvallisen ja luvattoman tarjonnan osalta;
M. ottaa huomioon, että sähköisesti välitettäviä rahapelejä mainostetaan eri tavoin eri jäsenvaltioissa ja joissakin jäsenvaltioissa mainontaa ei säännellä lainkaan;
Sähköisesti välitettävien rahapelien alan erityisluonne ja kuluttajansuoja
1. katsoo, että korkeatasoisen kuluttajansuojan takaamiseksi erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville kuluttajille kunkin jäsenvaltion unionin lainsäädännön mukaisesti määrittämä kohtuullinen ja laillinen rahapelipalveluiden tarjonta saattaa vähentää rahapelitoiminnan yhteiskunnallisia kustannuksia ja haitallisia vaikutuksia;
2. varoittaa, että rahapelit voivat johtaa vaaralliseen riippuvuuteen, mikä olisi otettava huomioon kaikissa lainsäädäntöehdotuksissa kuluttajien vuoksi;
3. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin jäsenvaltioiden alueella tarjottavien laittomien rahapelien torjumiseksi; kannustaa komissiota tässä yhteydessä vaatimaan jäsenvaltioita ryhtymään valvontatoimenpiteisiin laittoman rahapelitarjonnan torjumiseksi kuluttajansuojaa ja mainontaa koskevissa suunnitelluissa suosituksissaan;
4. katsoo, että vakavien taloudellisten vaikeuksien ja rahapelien suuren suosion välillä on vaarallinen yhteys; korostaa, että nykyinen erittäin vaikea yhteiskunnallinen ja taloudellinen tilanne on vaikuttanut rahapelien räjähdysmäiseen leviämiseen erityisesti köyhimmissä väestöryhmissä ja pitää näin ollen välttämättömänä rahapeliriippuvuuden ja pelaamishäiriöiden laajuuden jatkuvaa ja tarkkaa seurantaa;
5. toteaa, että sähköisesti välitettävät rahapelit ovat urheilukilpailujen kaupallista hyödyntämistä ja että alan kasvaessa jatkuvasti teknisen kehityksen tahdissa jäsenvaltioilla on internetin erityisluonteen vuoksi vaikeuksia valvoa sitä, jolloin uhkana on, että kuluttajien oikeuksia loukataan ja että alaa joudutaan tutkimaan järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan yhteydessä;
6. painottaa, että riippumatta tavasta, jolla jäsenvaltiot päättävät järjestää sähköisesti välitettävät rahapelipalvelut ja säännellä niitä kansallisella tasolla, on varmistettava korkeatasoinen ihmisten terveyden suojelu ja kuluttajansuoja; kehottaa komissiota tarkastelemaan edelleen EU:n tason toimia ja myös jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten välistä virallista yhteistyötä haavoittuvien kuluttajaryhmien suojelemiseksi; korostaa, että rahapelipalveluiden asiantuntijaryhmän olisi varmistettava, että alaikäiset eivät pääse sähköisesti välitettäviin rahapelipalveluihin; kehottaa jäsenvaltioita velvoittamaan jäsenvaltion luvalla työskentelevät toimijat sijoittamaan verkkosivustolleen näkyvälle paikalle sääntelyviranomaisen logon tai luottamusmerkinnän;
7. pyytää komissiota tutkimaan, mitä voitaisiin tehdä sen estämiseksi, että jotkin toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneet yhtiöt markkinoivat sähköisesti välitettäviä rahapelipalveluita esimerkiksi satelliitti-tv:n tai mainoskampanjoiden välityksellä jäsenvaltiossa, jossa niillä ei ole lupaa tarjota palvelujaan;
8. kehottaa velvoittamaan rahapelioperaattorit esittämään alaikäisille suunnatut selkeät, näkyvät ja yksitulkintaiset varoitukset, joissa todetaan, että alaikäisten osallistuminen sähköisesti välitettäviin rahapeleihin on lainvastaista;
9. neuvoo huolehtimaan siitä, että muita heikommassa asemassa olevat henkilöt eivät rahapelien takia ajaudu entistä suurempiin toimeentulovaikeuksiin;
10. katsoo, että lisää tutkimusta ja tietoa tarvitaan pelaamishäiriöiden laajuuden ja rahapelien eri muotoihin liittyvien riskien selvittämiseksi; kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja komissiota tekemään koordinoidusti lisää tutkimuksia ongelmapelaamisen ymmärtämiseksi; toteaa, että rahapelien järjestäjillä on vastuu osallistua peliriippuvuuden ehkäisemiseen;
11. kehottaa komissiota tutkimaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ja tarvittaessa asiantuntijaryhmän avulla mahdollisuuksia luoda oman pelaamisen estämistä koskevien ja henkilökohtaiset aika- tai tappiorajat huomioivien kansallisten rekisterien, joita kansalliset viranomaiset ja luvalliset pelioperaattorit voivat käyttää, EU:n laajuinen yhteentoimivuus, jotta jokainen kuluttaja, joka estää oman pelaamisensa tai ylittää oman pelaamisrajansa yhdellä pelioperaattorilla, voi estää automaattisesti oman pelaamisensa kaikilla muilla luvallisilla pelioperaattoreilla; korostaa, että mekanismeihin, joita käytetään ongelmapelaajien henkilötietojen vaihtamiseen, on sovellettava tiukkoja tietosuojasääntöjä; korostaa, että asiantuntijaryhmällä on merkittävä rooli pyrittäessä suojaamaan kansalaisia rahapeliriippuvuudelta; korostaa, että kuluttajien saamiseksi tietoisiksi omasta pelitoiminnastaan tässä rekisterissä pitäisi näkyä kuluttajalle kaikki nämä hänen pelihistoriaansa liittyvät tiedot aina, kun hän alkaa pelata;
12. kehottaa erottamaan selkeästi toisistaan rahapelitoiminta ja muut sähköiset ajanvietepalvelut; katsoo, että palveluihin, joihin liittyy rahapelien ominaispiirteitä, on sovellettava asianmukaista rahapelilainsäädäntöä ja niissä on noudatettava täysimääräisesti iän ja henkilöllisyyden todentamismekanismeja;
13. panee merkille, että itsesääntelyaloitteet voivat edistää hyvin yhteisten standardien sisällön määrittämistä; vahvistaa kantansa, jonka mukaan rahapelien kaltaisella arkaluonteisella alalla toimialan itsesääntelyllä ei voida korvata kansallista lainsäädäntöä vaan ainoastaan täydentää sitä;
14. kehottaa komissiota harkitsemaan pakollisten, kolmannen osapuolen suorittamien henkilöllisyystarkastusten täytäntöön panemista alaikäisten tai väärää henkilöllisyyttä käyttävien henkilöiden estämiseksi pelaamasta; ehdottaa, että tässä yhteydessä voitaisiin muun muassa tarkastaa sosiaaliturvatunnus, pankkitilin tiedot tai jokin muu yksilöllinen tunniste, ja katsoo, että tunnistamisen pitäisi tapahtua ennen kuin mitään rahapelitoimintaa voidaan aloittaa;
15. pitää tarpeellisena parantaa sähköisesti välitettävissä rahapeleissä käytettävien ohjelmistojen turvallisuutta ja katsoo, että on tarpeen toteuttaa EU:n yhteinen vähimmäissertifiointi, jotta voidaan varmistaa samojen parametrien ja standardien käyttö;
16. korostaa, että on luotava tehokkaita vedonlyönnin valvontamenetelmiä, joissa otetaan huomioon verkkoympäristön nopea kehitys, mutta tähdentää myös, että käyttäjien henkilötietojen suojaaminen väärinkäytöksiltä on tärkeää;
17. katsoo, että sähköisesti välitettävien rahapelien yhteisissä standardeissa pitäisi ottaa huomioon sekä palveluntarjoajan että kuluttajan oikeudet ja velvollisuudet, varmistaa kansalaisten ja kuluttajien, erityisesti alaikäisten ja muiden haavoittuvien ihmisryhmien, korkeatasoinen suojelu, ja estää harhaanjohtava ja liiallinen mainonta; kannustaa Euroopan rahapelioperaattoreiden yhdistyksiä kehittämään ja ottamaan käyttöön itsesääntelyyn perustuvia käytännesääntöjä;
18. kehottaa komissiota sisällyttämään suositukseensa, että rahapelioperaattorit pitäisi velvoittaa aktiivisesti mainostamaan mahdollisuuksia rajoittaa omaa pelaamista rekisteröitymisen yhteydessä sekä toistuvien tappioiden kohdalla;
19. suosittaa yhdenmukaisia ja yleiseurooppalaisia yhteisiä turvastandardeja sähköiselle tunnistamiselle ja rajat ylittäville sähköisille varmennuspalveluille; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen sähköistä tunnistamista ja henkilöllisyyden todentamista koskevasta direktiivistä, joka mahdollistaa olemassa olevien kansallisten sähköisen tunnistamisen järjestelmien yhteentoimivuuden; kehottaa tämän vuoksi virtaviivaistamaan ja tehostamaan rekisteröinti- ja tunnistamismenettelyitä, jotta varmistetaan tehokkaat tunnistamismekanismit ja estetään pelaajia luomasta useita pelitilejä ja alaikäisten pelaajien pääsy rahapeliverkkosivustoille; suosittaa jäsenvaltioita vaihtamaan keskenään hyviä käytäntöjä, jotka koskevat valvontatoimenpiteitä, kuten valkoisten ja mustien listojen laatimista laittomista rahapeliverkkosivustoista, suojattujen ja jäljitettävien maksuratkaisujen yhteistä määrittämistä, sekä tarkastelemaan mahdollisuutta estää rahansiirrot kuluttajien suojelemiseksi laittomilta toimijoilta;
20. kehottaa jäsenvaltioita ja toimijoita edistämään sähköisesti välitettäviin rahapeleihin liittyvän mainonnan vastuullisuutta; suhtautuu myönteisesti komission aloitteeseen hyväksyä suositus vastuullisesta rahapelimainonnasta; pyytää komissiota sisällyttämään siihen yhteiset vähimmäisstandardit, jotka takaavat haavoittuvien kuluttajien riittävän suojelun; suosittelee, että mainonnan olisi oltava vastuullista, siihen pitäisi sisältyä selkeitä varoituksia peliriippuvuuden vaaroista, se ei saa olla liiallista eikä sitä saa näyttää sellaisen sisällön yhteydessä, joka on nimenomaan suunnattu alaikäisille, tai jos vaarana on, että se kohdistuu alaikäisiin, mikä on tilanne erityisesti sosiaalisessa mediassa esiintyvässä mainonnassa;
21. kehottaa määrittelemään ja toteuttamaan toimenpiteitä lasten ja nuorten medialukutaidon kehittämiseksi ja vahvistamiseksi; katsoo, että nuorille suunnatun, internetin parhaita käyttötapoja koskevan opetuksen järjestäminen kouluissa voisi antaa käyttäjille taitoja suojata itseään riippuvuudelta sähköisesti välitettäviin rahapeleihin;
22. korostaa valistuksen, neuvontapalveluiden ja vanhempien roolin merkitystä lisättäessä tietoisuutta sähköisesti välitettävistä rahapeleistä ja pelaamisen seurauksista alaikäisten keskuudessa;
23. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tehokkaita keinoja lisätä tietoisuutta peliriippuvuuden riskeistä erityisesti nuorten keskuudessa;
24. vaatii, että sähköisesti välitettävien rahapelien mainonnan on oltava sosiaalisesti vastuullista ja että vain laillisia pelipalveluja saa mainostaa; katsoo, että sähköisesti välitettäviä rahapelipalveluita ei pitäisi sallia mainostettavan siten, että voittomahdollisuuksia liioitellaan ja luodaan näin väärä vaikutelma siitä, että rahapelit ovat järkevä keino parantaa henkilön taloudellista tilannetta; katsoo, että mainosten on sisällettävä selkeää tietoa peliriippuvuuden seurauksista;
25. korostaa, että haitattoman mainontamuodon ja mainonnan levittämistä koskevien sääntöjen määrittely on keskeisessä asemassa, kun halutaan ehkäistä alle 18-vuotiaiden osallistumista rahapeleihin sekä torjua ongelmapelaamista ja peliriippuvuutta;
26. korostaa, että kuluttajansuojatoimenpiteitä pitäisi tukea yhdistelmällä ennaltaehkäiseviä ja reagoivia valvontatoimenpiteitä, jotta vähennetään kansalaisten yhteyksiä luvattomiin operaattoreihin; painottaa, että on tärkeää määritellä yhteisesti laillisten rahapelioperaattorien käsite, jotta jäsenvaltiot antavat EU:n lainsäädännön mukaisesti rahapeliluvan ainoastaan operaattoreille, jotka täyttävät ainakin seuraavat edellytykset ja joiden katsotaan siten olevan laillisia:
a)
operaattorilla on oltava lupa, jonka perusteella sillä on oikeus toimia pelaajan jäsenvaltiossa;
b)
operaattoria ei pidetä laittomana missään toisessa jäsenvaltiossa sovellettavan lainsäädännön perusteella;
27. katsoo, että rekisteröintiprosessin on sisällettävä pakollisena piirteenä tappioiden enimmäisrajat, jotka pelaaja asettaa ja määrittää tietylle ajanjaksolle, ja että vähimmäistasolla tämän piirteen olisi oltava mukana lyhytkestoisissa peleissä;
Vastaavuus EU:n lainsäädännön kanssa
28. korostaa, että yhtäältä sähköisesti välitettävien rahapelien tarjoajien on aina noudatettava niiden jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä, joissa ne toimivat, ja toisaalta kyseisillä jäsenvaltioilla on oikeus määrätä rajoituksista, joita ne pitävät sähköisesti välitettävien laittomien rahapelien torjumisen kannalta välttämättöminä ja perusteltuina, jotta kansallinen lainsäädäntö voitaisiin panna täytäntöön ja estää laittomien palveluntarjoajien pääsy markkinoille;
29. toteaa, että jäsenvaltioilla on toissijaisuusperiaatetta ja EU:n perussopimusten perusperiaatteita noudattaen oikeus määrittää, miten sähköisesti välitettävien rahapelipalvelujen tarjonta järjestetään ja miten sitä säännellään kansallisella tasolla, sekä oikeus toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet laittomien pelipalvelujen torjumiseksi; toteaa, että tällaisen lainsäädännön on oltava oikeasuhteista, johdonmukaista, avointa ja syrjimätöntä; panee merkille, että tarvitaan johdonmukaisempia EU:n toimia sähköisesti välitettävien rahapelien rajat ylittävän luonteen huomioon ottamiseksi;
30. panee merkille, että komissio on lähettänyt kirjeitä useille jäsenvaltioille pyytäen yksityiskohtaisia tietoja niiden tämänhetkisestä rahapelilainsäädännöstä; kehottaa komissiota jatkamaan vuoropuhelua jäsenvaltioiden kanssa; ottaa huomioon komission työn tiettyjä jäsenvaltioita koskevissa rikkomistapauksissa ja valituksissa; kehottaa komissiota valvomaan edelleen yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa, että kansalliset lait ja käytännöt ovat EU:n lainsäädännön mukaisia, ja käynnistämään rikkomismenettelyt niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka näyttäisivät rikkovan EU:n lainsäädäntöä; kunnioittaa jäsenvaltioiden päätöstä monopolien perustamisesta tällä alalla edellyttäen, että ne ovat EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti tiukan valtiollisen valvonnan alaisia, että varmistetaan erityisen korkeatasoinen kuluttajansuoja, että niiden toiminta on yhdenmukaista yleisen edun mukaisten tavoitteiden kanssa ja että niillä vähennetään johdonmukaisesti rahapelien pelaamismahdollisuuksia;
31. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja rahapelipalveluiden asiantuntijaryhmää laatimaan koordinoituja toimenpiteitä ja strategioita sekä vaihtamaan hyviä käytäntöjä hyväksyttyjen toimijoiden, jotka toimivat Euroopan unionin markkinoilla mutta joiden pääkonttori sijaitsee Euroopan sisäisissä tai ulkopuolisissa veroparatiiseissa, harjoittaman veronkiertoilmiön tutkimiseksi ja torjumiseksi;
32. panee merkille riskit, joita kuluttajien pääsy laittomiin rahapelipalveluihin voi aiheuttaa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osana rahapelipalveluiden asiantuntijaryhmän työtä keskustelemaan säännellyn rahapelitoiminnan sallimisen yhteiskunnallisista kustannuksista verrattuna haittavaikutuksiin, joita aiheutuisi, jos kuluttajat siirtyisivät käyttämään laittomien operaattoreiden palveluita;
33. korostaa, että niiden jäsenvaltioiden, jotka päättävät avata oman rahapelialansa, on järjestettävä avoin ja oikeudellisesti varma lupamenettely, joka perustuu puolueettomiin ja syrjimättömiin kriteereihin siten, että noudatetaan tinkimättä EU:n lainsäädäntöä ja varmistetaan riittävä ja tiukka kansalaisten ja kuluttajien suojelu;
Hallinnollinen yhteistyö
34. kehottaa rahapelipalveluiden asiantuntijaryhmää ja komissiota helpottamaan mahdollisimman paljon tiedonkulkua sääntelyviranomaisten välillä jäsenvaltioissa, jotta voidaan jakaa parhaita käytäntöjä ja tietoja ja näin helpottaa yhteisen tehokkaan pelaajien tunnistamisjärjestelmän käyttöönottamista ja laittomiin toimijoihin kohdistuvia valvontatoimenpiteitä, parantaa kuluttajansuojaa, vastuullista mainontaa sekä valkoisten ja mustien listojen laatimista, estää sopupelejä ja tarjota oman pelaamisen estämistä koskevia järjestelyitä, joihin kuuluvat muun muassa kaikkialla EU:ssa sovellettavat henkilökohtaiset aika- tai tappiorajat; kehottaa komissiota huolehtimaan siitä, että asiantuntijaryhmä hyötyy työssään mahdollisimman laajasta kokemuksesta; kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään uudelleen vuoropuhelun sähköisesti välitettävistä rahapelipalveluista neuvoston sijoittautumisen ja palvelujen tarjoamisen työryhmässä;
35. kehottaa komissiota aina ottamaan asiantuntijaryhmiin ja kuulemisiin mukaan ongelmapelaamiseen ja patologiseen pelaamiseen erikoistuneita asiantuntijoita;
36. katsoo, että Euroopan tasolla olisi vahvistettava patologiseen pelaamiseen ja ongelmapelaamiseen erikoistuneiden kansallisten sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoiden välistä yhteistyötä ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa;
37. korostaa, että vaikka tutkintaelinten välinen tehokas tietojenvaihto on lainvalvonnan onnistumisen kannalta tärkeää, urheilutulosten manipuloinnin vastaisten toimien on oltava kansallisten ja unionin tietosuojalakien ja -määräysten mukaisia;
38. kannustaa jäsenvaltioita työskentelemään asiantuntijaryhmässä tiiviissä yhteistyössä komission kanssa ja keskenään rajat ylittävien rahapelipalvelujen luvattoman tarjonnan torjuntaa koskevien toimien koordinoimiseksi ja sähköisesti välitettäviä rahapelejä koskevan komission tiedonannon toimintasuunnitelman toteuttamiseksi;
39. toteaa, että jäsenvaltioiden välinen yhteistyö on välttämätöntä, mutta pitää myös erityisen tärkeänä, että rahapelipalveluiden asiantuntijaryhmä toimii tiiviissä yhteistyössä kaikkien sidosryhmien, myös rahapelialan ja kuluttajajärjestöjen kanssa;
40. korostaa, että asiantuntijaryhmän on pyrittävä tekemään menettelyistä avoimempia ja yksinkertaisempia, jotta voidaan poistaa jäsenvaltioilta turhaa hallinnollista rasitusta, joka voisi tarpeettomasti nostaa laillisten verkossa toimivien operaattorien kustannuksia niissä maissa, jotka päättävät avata markkinoitaan; huomauttaa, että hallinnollisen rasituksen vähentäminen ei koskaan saa vaarantaa kuluttajansuojaa;
41. pitää tarpeellisena toimenpidettä, jolla lähennetään rahapeleihin liittyviä kansallisia verojärjestelmiä ja estetään se, että suhteettomat veroedut edistävät sähköisesti välitettävien rahapelien leviämistä ja keskittymistä;
42. kannustaa kansallisia sääntelyviranomaisia niissä maissa, jotka ovat päättäneet ottaa käyttöön toimilupajärjestelmiä, vaihtamaan parhaita käytäntöjä, joilla helpotettaisiin kansallisten lupien soveltamista, rahapeleissä tarvittavien laitteiden tekniset standardit mukaan lukien; kannustaa toimivaltaisia kansallisia sääntelyviranomaisia sallimaan peliyhtiön toiminnan lainkäyttöalueellaan vain siinä tapauksessa, että sen toiminta ei ole vastoin jonkin toisen jäsenvaltion lainsäädäntöä, jota unionin tuomioistuin ei ole määritellyt unionin lainsäädännön vastaiseksi;
Rahanpesu
43. huomauttaa, että sähköisesti välitettävät rahapelit eivät perustu käteiseen rahaan ja että tarvitaan lisää suojatoimenpiteitä rahanpesua vastaan, koska ala on riippuvainen kolmansien osapuolien tarjoamista rahoituspalveluista; painottaa rahapelitoiminnasta vastaavien kansallisten viranomaisten, kansallisten poliisiviranomaisten ja sääntöjen noudattamista valvovien kansallisten viranomaisten tiiviin yhteistyön tarvetta rikollisen toiminnan ehkäisemisessä;
44. kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja rahapelipalveluiden asiantuntijaryhmää ryhtymään tehokkaisiin toimiin rahanpesun torjumiseksi; suhtautuu myönteisesti ehdotukseen laajentaa rahanpesudirektiivin säännösten soveltamisalaa siten, että se kattaa kaikki rahapelien muodot, ja kehottaa toimivaltaisia kansallisia viranomaisia varmistamaan, että kaikista tilisiirroista, joiden epäillään mahdollisesti liittyvän rahanpesuun tai muuhun rikolliseen toimintaan, ilmoitetaan tämän direktiivin säännösten mukaisesti;
45. kehottaa neuvostoa edistämään nopeasti ja kunnianhimoisesti neuvotteluja komission ehdotuksesta direktiiviksi rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen (COM(2013)0045) ja käsittelemään kaikenlaisia, myös sähköisesti välitettäviä, rahapelejä, jotta voidaan estää sähköisen urheiluvedonlyöntitoiminnan laiton käyttäminen rahanpesussa;
46. korostaa, että luotettavat rekisteröintijärjestelmät ja yksiselitteiset todentamisjärjestelyt ovat keskeisiä välineitä, joilla voidaan ehkäistä sähköisesti välitettävien rahapelien väärinkäyttöä, kuten rahanpesua; panee merkille, että henkilöllisyyden todentamisessa voidaan hyödyntää jo olemassa olevia ja kehittyviä verkkorakenteita, kuten pankki- ja luottokorttien verkossa tapahtuvan todentamisen järjestelmiä;
47. katsoo, että kaikkien EU:n alueella toimivien sähköisesti välitettäviä rahapelejä järjestävien yhtiöiden on oltava rekisteröityjä laillisina yhteisöinä EU:ssa;
48. painottaa, että kaikkien jäsenvaltioiden on määritettävä ja nimettävä vastuullinen viranomainen, joka vastaa sähköisesti välitettävien rahapelien valvonnasta; korostaa, että viranomaisella on myös lupa puuttua asiaan, mikäli esiin tulee epäilyttävää sähköisesti välitettävää rahapelitoimintaa; katsoo, että rahapeliyhtiöitä pitäisi myös vaatia ilmoittamaan viranomaiselle mahdollisesta epäilyttävästä rahapelitoiminnasta;
Urheilun rehellisyys
49. korostaa, että koska sopupelit ovat luonteeltaan kansainvälinen ilmiö, niiden torjunta vaatii tehokkaampaa yhteistyötä kaikkien sidosryhmien, kuten hallintoelinten, lainvalvontaviranomaisten, urheilualan, rahapelioperaattorien, rahapelien sääntelijöiden, urheilijoiden ja kannattajien, välillä ja että myös asiaa koskeviin valistus- ja ennaltaehkäisytoimiin on kiinnitettävä erityishuomiota; suhtautuu tässä yhteydessä myönteisesti komission vuoden 2012 valmistelutoimeen, jossa tuetaan kansainvälisiä valistushankkeita sopupelien torjumiseksi; panee merkille, että sopupelejä esiintyy rahapelimarkkinoilla sekä verkossa että sen ulkopuolella ja että suurimmassa osassa tapauksia sähköisesti välitettävään vedonlyöntiin liittyviä sopupelejä järjestävät rahapelioperaattorit sääntelemättömillä markkinoilla EU:n ulkopuolella;
50. vaatii käytännesääntöjä, joilla osana itsesääntelyaloitetta kielletään yleisesti urheilutapahtumien koko sellaisen henkilöstön, joka voi välittömästi vaikuttaa tuloksiin (varsinkin pelaajien, valmentajien, tuomareiden, lääkintähenkilöstön ja teknisen henkilöstön, seurojen omistajien ja managereiden), vedonlyönti omista otteluistaan tai tapahtumistaan; painottaa tässä yhteydessä myös tiukkojen ja luotettavien iän ja henkilöllisyyden todentamisjärjestelmien tarvetta jäsenvaltioiden tasolla; kehottaa urheilujärjestöjä käyttämään valistuskampanjoita ja käytännesääntöjä urheilijoiden, tuomareiden ja toimitsijoiden valistamiseen urheilutulosten manipuloinnin laittomuudesta jo varhaisesta iästä alkaen;
51. katsoo, että käytännesääntöjen kaltaisten toimien, joilla torjutaan urheilujärjestöjen osallistumista sopupelien ja rahanpesun kaltaiseen korruptioon, on ulotuttava kaikkiin sidosryhmiin (toimitsijoihin, omistajiin, managereihin, agentteihin, pelaajiin, tuomareihin ja kannattajiin) ja kaikkiin järjestöihin (seuroihin, liigoihin, liittoihin jne.);
52. kehottaa jäsenvaltioita asettamaan urheilukorruption estämisen entistä tärkeämpään asemaan ja korostaa, että tehokkaaseen lainvalvontaan on kiinnitettävä lisää huomiota; kehottaa hyväksymään kansallisella tasolla tehokkaita toimenpiteitä eturistiriitojen ehkäisemiseksi, erityisesti estämällä kaikkia urheilumaailman sidosryhmiä lyömästä vetoa kilpailuista, joissa ne ovat osallisina; kehottaa kaikkia urheilun hallintoelimiä sitoutumaan hyvään hallintotapaan, jotta vähennetään sopupelien uhriksi joutumisen todennäköisyyttä; kehottaa komissiota ottamaan tässä yhteydessä huomioon Euroopan neuvoston tekemän työn eri vedonlyöntityyppien riskien arvioimiseksi ja vedonlyöntiin yksittäisistä pelin osista liittyvien mahdollisten riskien arvioimiseksi, jos tietyistä tapahtumista kilpailun aikana on mahdollista lyödä vetoa, ja ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin;
53. kehottaa urheiluliittoja ja rahapelioperaattoreita sisällyttämään käytännesääntöihin kiellon, joka koskee vedonlyöntiä niin kutsutuista kielteisistä tapahtumista, kuten keltaisista korteista, rangaistuspotkuista tai vapaapotkuista ottelun tai tapahtuman aikana; kehottaa jäsenvaltioita ja rahapelioperaattoreita kieltämään kaikenlaisen reaaliaikaisen urheiluvedonlyönnin, koska tällainen vedonlyönti on osoittautunut helpoksi sopupelikohteeksi ja sen vuoksi riskiksi urheilun rehellisyydelle;
54. vaatii velvoittamaan niin kansalliset kuin Euroopan tason urheiluelimet ja viranomaiset sekä Europolin ja Eurojustin yhteistyöhön ja epäilyttäviä toimia koskevaan tiedonvaihtoon sähköisesti välitettävissä rahapeleissä harjoitetun rajat ylittävän rikollisuuden torjumiseksi;
55. on tyytyväinen siihen, että komissio aikoo edistää sopupelien torjuntaa koskevien hyvien käytäntöjen vaihtoa; korostaa, että Euroopan unionin tuki on tärkeää Euroopan neuvostossa meneillään olevalle työlle, jonka tavoitteena on neuvotella kansainvälinen yleissopimus urheilun rehellisyyden suojelemisesta ja edistämisestä; painottaa, että sopupelit eivät aina liity vedonlyöntiin ja että tähän sopupelien toiseen puoleen, joka myös muodostaa ongelman urheilun rehellisyydelle, on myös puututtava; korostaa tarvetta vahvistaa yhteistyötä EU:n tasolla ja maailmanlaajuisesti sopupelien torjumisessa; kehottaa komissiota ottamaan johtoaseman maailmanlaajuisen foorumin luomisessa tiedon ja parhaiden käytäntöjen vaihtamista sekä sääntelyviranomaisten, urheilujärjestöjen, poliisi- ja oikeusviranomaisten ja rahapelioperaattoreiden yhteisten ehkäisy- ja valvontatoimien koordinointia varten;
56. katsoo, että rikosoikeudellisia seuraamuksia koskeva johdonmukainen toimintatapa on välttämätön yleiseurooppalaiselle sähköisesti välitettävien rahapelien sääntelylle, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita varmistamaan, että tuloksien epäasiallinen vääristäminen taloudellisen tai muunlaisen hyödyn saavuttamiseksi kielletään pitämällä rangaistavana rikoksena kaikenlaista uhkaa kilpailujen, myös niiden, jotka liittyvät vedonlyöntitoimintaan, rehellisyydelle; kehottaa komissiota ryhtymään sääntelemättömän sähköisen rahapelitoiminnan vastaisiin unionin tason toimiin ja tukemaan sopupelien torjuntaa;
57. toteaa, että eräissä jäsenvaltioissa rahapelit ja arpajaiset ovat huomattavia tulolähteitä, joita voidaan kohdistaa yleishyödyllisiin ja hyväntekeväisyystarkoituksiin, kulttuuriin, ruohonjuuritason urheiluun, hevosurheiluun ja hevosalalle; painottaa lisäksi tämän huomattavan panoksen merkitystä ja erityistä roolia, jotka pitäisi tunnustaa keskusteluissa unionin tasolla; toistaa kantansa, että urheiluvedonlyönti on urheilukilpailujen kaupallisen hyödyntämisen yksi muoto; suosittaa, että urheilukilpailuja suojellaan kaikenlaiselta luvattomalta kaupalliselta hyödyntämiseltä jäsenvaltioiden toimivaltaa tässä asiassa täysin kunnioittaen, erityisesti siten, että tunnustetaan urheilujärjestöjen omistusoikeudet järjestämäänsä urheilukilpailuun, jotta kaikentasoiselle ammatti- ja amatööriurheilulle tulevan kohtuullisen tuoton turvaamisen lisäksi voidaan vahvistaa urheilupetosten, etenkin sopupelien torjuntaa;
58. kehottaa lisäämään komission koordinoimaa yhteistyötä unionin tasolla niiden sähköisen vedonlyönnin järjestäjien tunnistamiseksi ja pysäyttämiseksi, jotka harjoittavat laitonta toimintaa, esimerkiksi urheilutulosten manipulointia tai alaikäisten juniorikilpailuihin kohdistuvaa vedonlyöntiä, ja odottaa, että sähköinen rahapeliala noudattaa tätä kieltoa itsesääntelyllä;
59. kannustaa jäsenvaltioita harkitsemaan vedonlyönnin kieltämistä yksittäisistä pelin osista, kuten kulmapotkuista, vapaapotkuista, sivurajaheitoista ja keltaisista korteista, koska nämä ovat osoittautuneet helpoiksi sopupelikohteiksi;
60. kehottaa komissiota perustamaan eurooppalaisen hälytysjärjestelmän vedonlyöntiä säänteleville viranomaisille, jotta manipuloiduista urheilutapahtumista voidaan vaihtaa tietoa nopeasti;
62. painottaa, että urheilijat tarvitsevat korruptiovaikutuksia vastaan tehokkaan suojamekanismin, jolla turvataan urheilijoiden moraalinen ja fyysinen koskemattomuus, asianmukaiset työolot ja -ehdot sekä palkka- tai palkkioturva ja jolla kielletään eri tasojen kilpailuihin osallistuminen sellaisilta urheilujärjestöiltä, jotka laiminlyövät säännöllisesti nämä velvoitteet urheilijoita kohtaan;
63. korostaa, että urheilutulosten manipulointia koskevia väitteitä käsitellään usein yleisissä tuomioistuimissa ja urheilualan sovittelumenettelyissä ja että kummassakin on noudatettava kansainvälisiä menettelyllisiä vähimmäistakeita Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan mukaisesti;
64. vaatii kussakin jäsenvaltiossa toteutetun arvioinnin jälkeen rahapelien vaarallisten muotojen tiukkaa sääntelyä tai kieltämistä;
o o o
65. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.
Katso tästä asia C-275/92, Schindler, 57–60 kohta; asia C-124/97, Läärä ja muut, 32 ja 33 kohta; asia C-67/98, Zenatti, 30 ja 31 kohta; asia C-243/01, Gambelli ja muut, 67 kohta; asia C-42/07, Liga Portuguesa, 56 kohta; yhdistetyt asiat C-316/07, C-358/07–C-360/07, C‑409/07 ja C-410/07, Markus Stoß ja muut, 74 kohta; asia C-212/08, Zeturf Ltd, 38 kohta; asia C-72/10, Costa, 71 kohta; asia C-176/11, Hit Larix, 15 kohta; yhdistetyt asiat C-186/11 ja C-209/11 Stanleybet ja muut, 44 kohta.
Luigi Berlinguerin nimittäminen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 255 artiklan mukaiseen komiteaan
93k
18k
Euroopan parlamentin päätös 10. syyskuuta 2013 jossa ehdotetaan Luigi Berlinguerin nimittämistä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 255 artiklan mukaiseen komiteaan (2013/2161(INS))