Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2013 EU:n luovien toimialojen ja kulttuurialan edistäminen talouskasvun ja työpaikkojen luojina (2012/2302(INI))

P7_TA(2013)0368 A7-0248/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 167 artiklan,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (Unesco) yleiskokouksen kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä 20. lokakuuta 2005 tekemän yleissopimuksen (kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemista koskeva Unescon yleissopimus),

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2006 tehdyn neuvoston päätöksen 2006/515/EY kulttuuri‑ilmaisujen moninaisuuden suojelemista ja edistämistä koskevan yleissopimuksen tekemisestä(1),

–  ottaa huomioon 13. ja 14. marraskuuta 2006 sekä 24. ja 25. toukokuuta 2007 annetut neuvoston päätelmät(2), erityisesti päätelmät kulttuuri- ja luovien alojen mahdollisuuksista edistää Lissabonin tavoitteiden saavuttamista, ja 16. marraskuuta 2007 annetun neuvoston päätöslauselman Euroopan unionin kulttuuria koskevasta asialistasta(3),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1855/2006/EY Kulttuuri-ohjelman perustamisesta (2007–2013)(4),

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1718/2006/EY Euroopan audiovisuaalialan tukiohjelman täytäntöönpanosta (Media 2007)(5),

–  ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman kulttuuria kansainvälistyvässä maailmassa koskevasta Euroopan toimintasuunnitelmasta(6),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman taiteilijoiden sosiaalisesta asemasta(7),

–  ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman Euroopan kulttuuriteollisuudesta(8),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2009 annetut neuvoston päätelmät kulttuurista luovuuden ja innovoinnin innoittajana(9),

–  ottaa huomioon 19. lokakuuta 2009 annetun komission tiedonannon tekijänoikeudesta osaamistaloudessa (COM(2009)0532),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2010 annetun komission vihreän kirjan ”Kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden mahdollisuudet käyttöön” (COM(2010)0183),

–  ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2010 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetun komission tiedonannon ”Eurooppa, maailman ykkösmatkailukohde – Euroopan matkailupolitiikan uudet puitteet” (COM(2010)0352),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n ulkoisten toimien kulttuuriulottuvuudesta(10),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman kulttuuriteollisuuden ja luovan alan teollisuuden mahdollisuuksien käyttöönotosta(11),

–  ottaa huomioon 10. joulukuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät teollisuuspolitiikkaa käsittelevän tiedonannon päivityksestä ja vahvemmasta eurooppalaisesta teollisuudesta talouden kasvua ja elpymistä varten(12),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2012 annetun komission tiedonannon sisällöstä digitaalisilla sisämarkkinoilla (COM(2012)0789),

–  ottaa huomioon 26. syyskuuta 2012 päivätyn komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Competitiveness of the European High End Industries” (SWD(2012)0286),

–  ottaa huomioon 26. syyskuuta 2012 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetun komission tiedonannon ”Kulttuurialalta ja luovilta toimialoilta kasvua ja työpaikkoja EU:lle” (COM(2012)0537),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 30. toukokuuta 2013 antaman lausunnon(13),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0248/2013),

A.  ottaa huomioon, että luovilla toimialoilla ja kulttuurialalla on suuri merkitys unionin taloudelliselle (etenkin pk-yritykset) ja sosiaaliselle kehitykselle, koska ne edistävät innovaatioiden leviämistä muilla aloilla; toteaa, että nämä alat kuuluvat kiinteästi älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua tukevaan Eurooppa 2020 -strategiaan;

B.  ottaa huomioon, että luovat toimialat ja kulttuuriala edistävät osaltaan merkittävästi sosiaalista yhteenkuuluvuutta, luovuutta sekä kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta unionissa;

C.  ottaa huomioon, että kulttuuriala on kärsinyt vähiten talouskriisin vaikutuksesta ja osoittautunut yhteiskunnan kehityksen kannalta strategiseksi alaksi;

D.  katsoo, että on tunnustettava luovien toimialojen ja kulttuurialan kulttuuriarvo ja niiden suuri merkitys kansalaisten hyvinvoinnin, sosiaalisen integraation ja yhteenkuuluvuuden sekä unionin talouskasvun ja työllisyyden kannalta samoin kuin niiden suotuisa vaikutus matkailuun;

E.  toteaa, että Euroopan kulttuuri- ja luovalla tuotannolla on suuri taloudellinen merkitys erittäin monille aloille, muun muassa matkailun, kaupan ja digitaalisen teknologian aloille;

F.  ottaa huomioon, että luovat toimialat ja kulttuuriala kattavat laajan kirjon luovaa toimintaa ja palveluita, joilla on omat rahoitukseen ja kehitysmalleihin liittyvät erityispiirteensä; katsoo siksi, että on tärkeää ottaa huomioon tämä moninaisuus tuki- tai yhteistyöstrategioita laadittaessa, etenkin kun on kyse kansainvälisestä yhteistyöstä;

G.  toteaa, että Euroopassa järjestetyt festivaalit tarjoavat mahdollisuuden edistää Euroopan kulttuurituotantoa ja luoda kulttuurista, sosiaalista, taloudellista ja matkailullista arvoa aluetasolla;

H.  toteaa, että luovat toimialat ja kulttuuriala koostuu pääosin pk-yrityksistä, jotka muodostavat unionin talouden selkärangan;

I.  ottaa huomioon, että komissio pani merkille 26. syyskuuta 2012 julkistetussa työasiakirjassaan(14) korkealaatuisen kulttuurialan ja luovan talouden alan (muoti, korut, kellot, hajuvedet ja kosmetiikka, asusteet, nahkatuotteet, huonekalut ja sisustustuotteet, kotitalouskoneet, gastronomia, viinit ja väkevät juomat, autot, veneet, hotellit ja vapaa-ajan vietto, vähittäiskauppa ja huutokauppakamarit ja julkaisutoiminta) tärkeyden, ja katsoo, että huippulaatuun panostavat yritykset voivat olla johtavassa asemassa kaikilla luovilla toimialoilla ja kulttuurialalla;

J.  katsoo, että luovien toimialojen ja kulttuurialan työntekijöiden aseman vahvistaminen edistää osaltaan taloudellisen toiminnan jäsentämistä, kestävyyttä ja uskottavuutta sekä työllisyyden vahvistumista;

K.  ottaa huomioon, että vaikka liikkuvuus on tärkeä piirre luovilla toimialoilla ja kulttuurialalla, sillä on kuitenkin lukuisia esteitä eri maissa ja alueilla, mihin liittyy vaikeudet viisumin saannissa, taitelijoiden aseman puuttuminen ja taiteellisen tuotannon erityiset ja vaihtelevat olosuhteet;

L.  katsoo, että nykyiseen kulttuurisen monimuotoisuuden taloutta koskevaan pilottihankkeeseen olisi sisällyttävä katsaus luovien toimialojen ja kulttuurialan ongelmiin ja niiden ratkaisuihin;

M.  katsoo, että unionin kansalaisille on tarjottava kulttuuri- ja taidekasvatusta jo pienestä pitäen, jotta he voivat kehittää omaa taiteen ja kulttuurin ymmärrystään, saada oma äänensä kuuluviin ja kasvattaa tietoisuutta Euroopassa läsnä olevien kulttuurien suuresta kirjosta ja kehittää siten omaa luovuuttaan ja ilmaisuaan sekä kulttuurista monimuotoisuutta;

N.  katsoo, että oppilaitosten ja luovien toimialojen ja kulttuurialan yritysten välistä yhteistyötä olisi vahvistettava, jotta voidaan ottaa huomioon muuttuneet työvaatimukset ja erityisosaamisen tarve ja edistää siten tiedonvaihtoa ja monialaisen osaamisen aikaansaamista;

O.  toteaa, että luovat toimialat ja kulttuuriala ovat huomattavasti moninaisempia ja runsaampia Euroopassa kuin muualla maailmassa, ja katsoo, että näitä aloja olisi hyödynnettävä kasvun vauhdittamiseksi;

P.  katsoo, että luovien toimialojen ja kulttuurialan on tärkeää hyödyntää digitaaliaikaan siirtyminen, koska sen myötä tulee uusia vaatimuksia ja palvelutarpeita, joihin vastaamiseksi on kehitettävä uusia liiketoimintamalleja;

Q.  toteaa, että kulttuurialan teosten saantia verkossa koskevien uusien taloudellisten mallien kehittäminen kukoistaa, ja katsoo, että sitä olisi edistettävä luomalla vakaa lainsäädäntökehys, jolla edistettäisiin myös investointeja luoviin toimialoihin ja kulttuurialaan;

R.  katsoo, että luoville toimialoille ja kulttuurialalle on taattava mahdollisuudet vakaisiin, niiden tarpeita vastaaviin rahoitusmuotoihin niiden tulevan kehityksen varmistamiseksi;

S.  katsoo, että luovat toimialat ja kulttuuriala ovat alue- ja paikallistason aluekehitysstrategioiden tärkeä osa-alue sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja talouskasvua koskevien tavoitteiden saavuttamisen kannalta;

Luovien toimialojen ja kulttuurialan menestyksen edellytykset

1.  muistuttaa, että luovat toimialat ja kulttuuriala ovat saaneet aikaan hyviä taloudellisia tuloksia ja edistäneet merkittävästi sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja että ne luovat edelleen työpaikkoja etenkin nuorille sekä synnyttävät melkoista innovointipotentiaalia talouksia parhaillaan koetteleviin talousarvion kurinalaisuutta koskeviin unionin vaatimuksiin liittyvistä vaikeuksista huolimatta;

2.  korostaa, että on tärkeää saada tuoreita ja luotettavia tilastotietoja luovista toimialoista ja kulttuurialasta, etenkin niiden todellisesta tilanteesta, niiden erityispiirteistä ja niiden asemasta ja mahdollisuuksista työllisyyden ja kasvun edistäjinä sekä niiden taloudellisista vaikutuksista muihin aloihin, jotta voidaan päättää sopivimmasta poliittisesta toiminnasta näiden alojen tehokkaaksi edistämiseksi; suosittaa luovia toimialoja ja kulttuurialaa koskevan seurantakeskuksen tai tietokannan perustamista;

3.  pyytää komissiota jatkamaan luovien toimialojen ja kulttuurialan taloudellista ja sosiaalista merkitystä koskevien tutkimusten tekemistä ja tietojen keräämistä erityisesti useita talouden aloja kattavana tekijänä;

4.  pitää valitettavana, että komissio ehdottaa luovia toimialoja ja kulttuurialaa koskevassa tiedonannossaan(15) toimia, jotka eivät ole riittävän kauaskantoisia ja joiden vaikutus on melko vähäinen; korostaa, että näiden alojen näkymiä on tarkasteltava pidemmällä aikavälillä ja että on tarpeen laatia huolellisesti suunniteltu ja konkreettinen, Eurooppa 2020 -strategian mukainen toimenpideohjelma; huomauttaa, että unionin, jäsenvaltioiden ja paikallisviranomaisten tuki kulttuurin luomiselle on elintärkeää;

5.  ottaa huomioon kulttuurialan ja luovien toimialojen mahdollisuuksia käsittelevän foorumin ja kehottaa komissiota kutsumaan sen pohjalta koolle laajennetun foorumin, joka keräisi yhteen näiden alojen toimijoita ja jonka tarkoituksena olisi pohtia konkreettisia ratkaisuja ja osallistua aktiivisesti jäsennellyn keskipitkän ja pitkän aikavälin politiikkaohjelman laatimiseen;

6.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita korostamaan luovien toimialojen ja kulttuurialan ratkaisevaa merkitystä innovoinnissa, jotta voidaan luoda monialaisia yhteyksiä, tuottaa kasaantumis- ja klusterivaikutuksia sekä tarjota uusia investointi- ja työllistymismahdollisuuksia;

7.  katsoo, että innovoivaa tutkimusta olisi tuettava, jotta voidaan saavuttaa uusia markkinoita tarjoamalla innovatiivisia ja luovia tuotteita;

8.  katsoo, että muihin aloihin liittyvien synergiavaikutusten luomisen tukeminen ja edistäminen on ratkaisevan tärkeää talouskasvun vauhdittamisen kannalta; korostaa tässä yhteydessä kulttuurimatkailun merkitystä vaurauden luomisessa, kulttuuriperintömme tunnetuksi tekemisessä ja kulttuuritapahtumiin, kuten festivaaleihin, osallistumisessa sekä kielten opiskeluun liittyvässä matkailussa;

9.  korostaa, että kulttuuriala ja luovat toimialat muodostavat hyvin epäyhtenäisen kokonaisuuden, ja katsoo, että tilannetta on pyrittävä korjaamaan tukemalla yhteisen identiteetin kehittymistä siten, että rohkaistaan yhteistuotantohankkeisiin ja luodaan edellytykset näiden alojen toimijoiden yhteiselle vuoropuhelulle ja vaihdolle, jotta voidaan luoda toimijoiden välisiä uusia yhteyksiä ja mahdollistaa näiden ja muiden talouden alojen vastavuoroinen osaamisen ja tietämyksen siirtäminen; painottaa, että näiden aloitteiden avulla olisi voitava tuoda näiden alojen yhteiset intressit esiin kuitenkin niin, että otetaan huomioon kulttuurinen moninaisuus, jota olisi arvostettava sen rikkauden, innoittavan voiman ja kehitysmahdollisuuksien vuoksi, koska se kokonaisuudessaan auttaa yhteisen eurooppalaisen identiteetin syntymistä;

10.  katsoo, että on erittäin tärkeää edistää luovien yritysten väliselle yhteistyölle välttämätöntä keskinäistä tietämystä ja osaamisen ja tietämyksen siirtoa kilpailukyvyn klustereiden, laadukkaiden aloitteiden ja verkostoitumisen avulla siten, että luodaan luovien alojen ja kulttuurialan yhteistä kulttuuria ja rohkaistaan eri alojen yhteistyötä, jotta ne kykenevät vastaamaan tehokkaammin uusiin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin;

11.  kannustaa kehittämään alueellista sitoutumista ja alojen välistä osaamisen vaihtoa perustamalla klustereita sekä tehostamaan vuorovaikutusta, jotta saadaan houkuteltua investoijia ja jotta kulttuurialaa ja luovia toimialoja edustavat yritykset (hyvin pienet yritykset, pk-yritykset, kansalaisjärjestöt ja kulttuurilaitokset) pystyvät edelleen tukemaan kasvua ja luomaan työpaikkoja;

12.  huomauttaa, että valtaosa luovien toimialojen ja kulttuurialan yrityksistä on pk-yrityksiä, ja painottaa, että niille on siksi annettava erityistä tukea tässä yhteydessä;

13.  katsoo, että Eurooppa on kulttuurisesti poikkeuksellinen luovien toimialojen ja kulttuurialan ansiosta, ja vaatii, että unioni ja jäsenvaltiot edistävät niiden näkyvyyttä ja antavat niille tunnustusta;

14.  kiinnittää huomiota luovia toimialoja ja kulttuurialaa koskevien sääntöjen kirjoon ja suosittaa, että toteutetaan toimia sääntöjen ja käytäntöjen yhdenmukaistamiseksi unionissa;

Luovien toimialojen ja kulttuurialan ammattilaisten työolot

15.  huomauttaa, että luovien alojen ja kulttuurialan ammattilaisille on taattava sellainen sosiaalinen asema, että heillä on tyydyttävät työolot ja he voivat hyötyä asianmukaisista verotukseen, työoikeuksiin, sosiaaliturvaan ja tekijänoikeuksiin liittyvistä toimenpiteistä, jotta heidän liikkuvuuttaan EU:ssa voitaisiin parantaa;

16.  katsoo, että on tarkasteltava itsenäisten taiteilijoiden oikeudenmukaista rahoitusta ja oikeudenmukaisia korvauksia koskevia toimia; katsoo myös, että on koordinoitava itsenäisiä taiteilijoita koskevia eri eurooppalaisia sosiaaliturvajärjestelmiä entistä tehokkaammin ottaen huomioon heidän työnsä erittäin liikkuvan luonteen;

17.  kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan sosiaaliturvajärjestelmiään luovan alan, erityisesti digitaalisen alan, todellisuuteen ja ottamaan huomioon, että luovilla aloilla työskentelevien henkilöiden on usein vaihdeltava palkkatyöntekijän ja itsenäisen ammatinharjoittajan aseman välillä tai oltava kummassakin asemassa samanaikaisesti;

18.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että luovien toimialojen ja kulttuurialan työntekijät voivat saada sairausvakuutuksen ja (vapaaehtoisen) työttömyysvakuutuksen ja että heidän on mahdollista kuulua itsenäisten ammatinharjoittajien työeläkejärjestelmien ja henkilökohtaisten eläkejärjestelmien piiriin kohtuullisten ehtojen mukaisesti;

19.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään luovien toimialojen ja kulttuurialan sosiaaliturvan vähimmäisehtoja ja työehtosopimuksia muun muassa asettamalla näiden ehtojen noudattamisen julkisen tuen saamisen ehdoksi;

Koulutus

20.  korostaa, että jäsenvaltioiden on tärkeää kehittää koulutus-, oppisopimus- ja pätevöitymisjärjestelmiään, jotta kulttuuri- ja taideaineiden opiskelijat saavat täysipainoisen koulutuksen, joka vastaa nykyisen työelämän tarpeita, ja jotta liiketoiminta ja opetus tuodaan lähemmäksi toisiaan ja varmistetaan tehokas täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa; katsoo, että tietotekniikan opetuksessa olisi kiinnitettävä riittävää huomiota verkkosisältöjen mahdollisuuksiin (esimerkiksi uhkapelit);

21.  katsoo, että osana kulttuuri-, taide- ja luovien alojen koulutusta on välttämätöntä myös opettaa taitoja, jotka ovat luovien toimialojen ja kulttuurialan yritysten perustamisen edellytys;

22.  katsoo, että on olennaisen tärkeää edistää käsityön, taiteen ja kulttuurin alan koulutusta opiskelijoiden ja koululaisten vanhempien keskuudessa sekä oppilaitoksissa ja palauttaa todelliset uran ja vaurauden luonnin mahdollisuudet muun muassa perustamalla asianomainen seurantakeskus tai tietokanta;

23.  painottaa luoviin toimialoihin ja kulttuurialaan liittyvien käsityöläisammattien säilyttämisen ja edistämisen merkitystä;

24.  kehottaa komissiota tunnustamaan sellaisen korkeaa ammattitaitoa vaativan työn erityisluonteen, jolla luodaan työpaikkoja Euroopassa ja joka perustuu kaikille huippuluokan luovien toimialojen ja kulttuurialan yrityksille yhteisiin neljään kriteeriin: innovointi ja luovuus, huippuosaaminen ja esteettisyys, tietotaito ja teknologia sekä koko uran kestävä oppiminen sekä tietämyksen edistäminen;

25.  katsoo, että on vahvistettava koulutusalan (etenkin korkeakoulujen – niiden itsenäisyyttä kunnioittaen), tutkimuskeskusten, oppilaitosten sekä luovien toimialojen ja kulttuurialan yritysten (myös pk-yritysten) välisiä yhteyksiä, jotta näistä työpaikkoja synnyttävistä aloista tulisi kilpailukykyisempiä ja voitaisiin saada aikaan entistä osallistavampia monialaisia ja monitieteellisiä yhteisvaikutuksia erityisesti luomalla vaihdolle, alakohtaisille taitoyhteenliittymille s ja kumppanuuksille toimintaympäristö, jossa osallistujia voidaan auttaa ajattelemaan ja toimimaan tavalla, joka johtaa todennäköisesti yhteiseen menestykseen, ja jotta voidaan lisätä unionin inhimillisen pääoman arvoa, varmistaa toimijoiden keskinäinen osaaminen, tunnistaa erityisosaaminen, ymmärtää paremmin työn ja osaamisen kehitys sekä rohkaista yrittäjyyttä;

26.  kehottaa komissiota luomaan korkeakoulujen sekä luovien toimialojen ja kulttuurialan yritysten välisiä alakohtaisia taitoyhteenliittymiä;

27.  kehottaa komissiota luomaan ammatillisten oppilaitosten sekä luovien toimialojen ja kulttuurialan yritysten osaamisyhteenliittymiä;

28.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita jouduttamaan kulttuuri- ja taidealan opintojen, ammatillisen pätevyyden ja tutkintojen vastavuoroista tunnustamista;

29.  muistuttaa, että on tärkeää tukea kulttuuri- ja medialukutaitoa jo pienestä pitäen koko elämän ajan, jotta luovuus ja lahjakkuus sekä kulttuuriin liittyvä kiinnostus saadaan esiin;

30.  korostaa, että on edistettävä kiireellisesti nuorten luojien luovuutta ja tuettava julkista osallistumista kulttuurin luomisessa;

31.  katsoo, että taide- ja kulttuurikasvatus on tarpeen kulttuurin demokratisoinnin ja yhdenvertaisten mahdollisuuksien sekä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi yksilöiden ja yhteisöjen ilmaisun keinona ja vuoropuheluna sekä keinona edistää keskinäistä ymmärrystä; painottaa lisäksi, että taide- ja kulttuurikasvatuksen avulla koululaiset oppivat kehittämään itseään kehittämällä taiteellisia kykyjään, tapaamalla taiteilijoita, tarkastelemalla taideteoksia ja vierailemalla paikoissa, joissa on kulttuurista arvoa;

32.  kehottaa komissiota ja neuvostoa harkitsemaan eurooppalaisen asiantuntijarekisterin luomista eurooppalaisen asiantuntijuuden säilyttämiseksi ja edistämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita ja luovien toimialojen ja kulttuurialan toimijoita kehittämään tällaista asiantuntijuutta koskevaa koulutusta;

Luovien toimialojen ja kulttuurialan rahoitus

33.  katsoo, että luovien toimialojen ja kulttuurialan, erityisesti näiden alojen pk-yritysten, asianmukaisten rahoitusjärjestelmien aikaansaaminen ja varmistaminen sekä tehokkaiden täytäntöönpanovälineiden käyttöönotto on välttämätöntä; painottaa, että luovia toimialoja ja kulttuurialaa koskevia julkisia tukitoimia on jatkettava ja vahvistettava ja mahdollistettava siten kestävä korkealaatuinen itsenäinen luova työ; kehottaa komissiota ja neuvostoa kehittämään aineettomien tuotantojen arviointimenetelmiä, erityisesti perustamalla asianomaisen seurantakeskuksen tai tietokannan, ja harkitsemaan kulttuurin investointipankin perustamista;

34.  viittaa tässä yhteydessä myös uusiin vaihtoehtoihin, kuten joukkorahoitukseen ja ‑investointeihin;

35.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon luovien toimialojen ja kulttuurialan asianmukaisen tuen ja rahoituksen tarpeen sosiaali- ja talouspolitiikoissaan;

36.  katsoo, että on vahvistettava luovia toimialoja ja kulttuurialaa koskevaa unionin rahoitusta myös talouskriisin aikana; pyytää nimenomaan Euroopan parlamenttia pyrkimään kunnianhimoisen ja kattavan kulttuurialan talousarvion aikaansaamiseen; pyytää siksi, ettei neuvosto leikkaa Luova Eurooppa -ohjelmaa koskevassa komission ehdotuksessa esitettyä talousarviota;

37.  korostaa, että on tärkeää kehittää liiketoiminnan rahoittamista ja hallintoa koskevia konsultointi- ja neuvontapalveluja, jotta pk-yrityksiä ja erittäin pieniä yrityksiä voidaan auttaa käsittelemään hyvän hallintotavan edellyttämiä työkaluja, jotta voidaan parantaa kulttuurialan tuotteiden ja palvelujen luomista, tuotantoa ja levitystä;

38.  katsoo, että jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien ammattihenkilöiden olisi parannettava luovien toimialojen ja kulttuurialan toimijoiden hankkeiden suunnittelukykyä tarjoamalla ammatillista koulutusta tai perustamalla asianmukaisia organisaatioita auttamaan rahoitussuunnitelmien laatimisessa;

39.  pitää myönteisinä ehdotuksia Luova Eurooppa-, COSME- ja Horisontti 2020 -ohjelmiin sisällytettävistä lainansaantimahdollisuuksista, koska nämä välineet tarjoavat monipuolisempia rahoitusmahdollisuuksia luoville toimialoille ja kulttuurialalle;

40.  katsoo, että on rahoituslaitoksissa on lisättävä tietämystä luovien toimialojen ja kulttuurialan erityispiirteistä, jotta niiden on helpompi saada rahoitus yksityisistä rahoituslähteistä;

41.  pyytää neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet ja suosittelee useiden sellaisten eri rahoitusmuotojen, esimerkiksi julkisten ja yksityisten kumppanuuksien, käyttämistä, joihin sovelletaan avoimuusvaatimuksia ja joiden käyttö ei estä tarpeellisen julkisen rahoituksen saantia siten, että otetaan käyttöön pieniin organisaatioihin sovellettavia lainatakuujärjestelmiä ja tutkitaan mahdollisuuksia käyttää vaihtoehtoisia rahoitusmuotoja, kuten joukkorahoitusta;

42.  kehottaa jäsenvaltioita keksimään vaihtoehtoisia tapoja kulttuurialan ja luovien toimialojen rahoittamiseen erityisesti kriisiaikoina; katsoo, että tässä yhteydessä sponsorointi voisi olla oiva vaihtoehtoinen ratkaisu;

43.  katsoo, että audiovisuaalialalla on hyvin tärkeää, että audiovisuaaliset palvelut sisällytetään unionin audiovisuaalisten teosten rahoitukseen, jotta voidaan tukea luovaa työtä; katsoo, että tämän vahvistamiseksi audiovisuaalisia mediapalveluja koskeva direktiivi(16) olisi saatettava selkeästi osaksi kansallista lainsäädäntöä, siitä johtuvat kustannukset huomioon ottaen;

44.  kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön suotuisan sääntelykehyksen sekä erityisesti luomaan suotuisan liiketoimintaympäristön luovien toimialojen ja kulttuurialan pk-yrityksille huojentamalla niiden hallinnollisia ja lainsäädännöllisiä rasitteita;

45.  kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita jatkamaan verojen yhdenmukaista koskevia pyrkimyksiään ja erityisesti toteuttamaan toimia kulttuurituotteiden verotusta koskevien jäsenvaltioiden välisten erojen poistamiseksi;

46.  muistuttaa, että näillä aloilla toimii paljon pieniä ja keskisuuria yrityksiä, ja katsoo, että on välttämätöntä ottaa käyttöön niille soveltuva verotuskohtelu, jotta voidaan edistää niiden kasvua ja estää niiden häviäminen;

47.  muistuttaa, että rakennerahastoista on mahdollisuus tukea merkittävästi kulttuuria, luovuutta ja innovointia unionissa, sillä kulttuuriperustaiset investoinnit voivat saada rahoitusta kaikista kolmesta koheesiopolitiikan tavoitteesta, joita ovat lähentyminen, alueellinen kilpailukyky ja työllisyys;

48.  pitää valitettavana joidenkin jäsenvaltioiden ehdotusta Verkkojen Eurooppa -välineestä myönnettävän rahoituksen leikkaamisesta 8,2 miljardilla eurolla tulevassa rahoituskehyksessä, koska sillä olisi kielteisiä vaikutuksia laajakaistainfrastruktuurin laajentamisen tukemiseen ja siten myös luovia toimialoja ja kulttuurialaa koskevien verkkoliiketoiminnan mallien kehittämiseen;

49.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota käyttämään olemassa olevia ja tulevia välineitä ja ohjelmia, kuten Media-ohjelmaa tai Luova Eurooppa -ohjelman takuumekanismia, ja toteuttamaan erityisiä toimia helpottaakseen luovien toimialojen ja kulttuurialan toimijoiden mahdollisuuksia saada rahoitusta näiden välineiden avulla ja kiinnittämään erityistä huomiota mahdollisimman tehokkaaseen tukijärjestelmien digitointiin hakemusten jättämisen, arvioinnin ja käsittelyn yksinkertaistamiseksi ja hallinnollisen taakan pienentämiseksi;

50.  kehottaa EU:n toimielimiä varmistamaan kunnianhimoisen tason uudelle Media-ohjelmalohkolle monivuotisessa rahoituskehyksessä (2014–2020);

Digitointiin, globalisaatioon ja kansainvälisiin markkinoihin liittyvät mahdollisuudet ja haasteet

51.  uskoo, että digitaaliset ja verkkotyökalut ja -alustat tarjoavat luoville toimialoille ja kulttuurialalle ennennäkemättömiä mahdollisuuksia uusien liiketoimintamallien kehittämiseen, uusien kohderyhmien tavoittelemiseen sekä markkinoiden laajentamiseen niin unionissa kuin kolmansissa maissa;

52.  painottaa, että 27 erilaisen teollis- ja tekijänoikeuksien hallinnointijärjestelmän olemassaolo on erityinen rasite unionin luoville toimialoille ja kulttuurialalle ja että nykyistä pirstoutunutta järjestelmää on uudistettava, jotta helpotetaan pääsyä sisältöihin ja lisätään niiden (maailmanlaajuista) leviämistä siten, että taiteilijat, luovan toiminnan harjoittajat, kuluttajat, yritykset ja yleisö voivat hyötyä digitaalisesta kehityksestä, uusista jakelukanavista, uusista liiketoimintamalleista ja muista mahdollisuuksista;

53.  katsoo, että uudenaikainen ja tasapainoinen teollis- ja tekijänoikeuksien järjestelmä on digitaaliaikana luovien toimialojen ja kulttuurialan kilpailukyvyn välttämätön edellytys, ja toteaa, että se antaa mahdollisuuden taata kaikille oikeudenhaltijaryhmille asianmukainen korvaus ja kuluttajille vaivattomasti laaja kirjo erilaista laillista sisältöä ja monipuoliset kielelliset ja kulttuuriset valinnanmahdollisuudet;

54.  korostaa, että teollis- ja tekijänoikeuksien suojelu ei saisi uhata internetin neutraaliutta;

55.  painottaa, että kulttuuriteoksiin tutustumista koskevien innovatiivisten digitaalipalvelujen käyttö on yleistynyt huomattavasti, ja katsoo, että on varmistettava sellaisen luotettavan toimintaympäristön luominen, jolla rohkaistaan investointeja luoviin toimialoihin ja kulttuurialaan, työpaikkojen luomiseen unionissa ja innovatiivisten liiketoimintamallien edistämiseen;

56.  pyytää tämän vuoksi komissiota luomaan sääntelykehyksen, jossa on otettu huomioon näiden alojen erityispiirteet, sekä yhdenmukaistamaan ja uudistamaan tekijänoikeuslainsäädäntöä, jotta voidaan parantaa pääsyä sisältöihin ja vahvistaa luovan toiminnan harjoittajien asemaa ja valintamahdollisuuksia; kehottaa parempaan vastuunjakoon koko digitaalisessa arvoketjussa niin, että luovien toimialojen ja kulttuurialan kilpailukyky otetaan asianmukaisesti huomioon;

57.  korostaa tässä yhteydessä tekijänoikeusorganisaatioiden merkitystä kulttuuriperinnön saattamisessa kaikkien ulottuville varmistamalla teollis- ja tekijänoikeuksien tehokkaan noudattamisen ja yksinkertaistamalla käyttäjiä koskevia menettelyitä;

58.  muistuttaa luoviin toimialoihin ja kulttuurialaan sisältyvistä kansainvälisen yhteistyön ja viennin mahdollisuuksista ja siitä, että on unionin etujen mukaista edistää alan ammattilaisten, myös kolmansien maiden ammattilaisten, välistä vaihtoa, sekä houkutella ja kehittää luovia kykyjä; muistuttaa luovien toimialojen ja kulttuurialan merkittävästä roolista eurooppalaisen kulttuurin ja sen vetovoiman levittämisessä ja edistämisessä;

59.  painottaa, että on pyrittävä taiteilijoiden aseman vastavuoroiseen tunnustamiseen ja tarkastelemaan, kuinka heille voidaan tarjota mahdollisuuksia liikkuvuuteen ja kuinka voidaan parhaiten hyödyntää koulutusohjelmia, verkostoitumista ja luovien toimialojen ja kulttuurialan ammattilaisten, erityisesti kulttuurialan toimijoiden sekä taiteilijoiden ja teosten vapaata liikkuvuutta;

60.  pitää välttämättömänä, että EU ja sen jäsenvaltiot pitävät kiinni mahdollisuudesta säilyttää ja kehittää kulttuuri- ja audiovisuaalipolitiikkaansa olemassa olevien lainsäädännön, normien ja sopimusten, mukaan lukien kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä tehdyn Unescon yleissopimuksen puitteissa; katsoo siksi, että kulttuuri- ja audiovisuaaliset palvelut, myös verkossa saatavat palvelut, on jätettävä selvästi unionin ja kolmansien maiden välisten sopimusten ulkopuolelle; korostaa tässä yhteydessä, että kulttuuri- ja audiovisuaaliala on pidettävä EU:n ja Yhdysvaltojen välistä vapaakauppasopimusta koskevien neuvotteluvaltuuksien ulkopuolella, ja huomauttaa, että kulttuuri- ja luovan alan teokset eivät ole mihin tahansa muihin tuotteisiin verrattavissa olevia tuotteita;

61.  painottaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on tarpeen suunnitella ja laatia vuonna 2005 tehdyn Unescon yleissopimuksen mukaisesti toimia, joilla edistetään kulttuurin moninaisuutta digitaaliaikaan soveltuvalla tavalla;

62.  painottaa, että on vahvistettava teosten digitointia, jotta ihmiset pääsevät tutustumaan mahdollisimman moneen eurooppalaiseen kulttuuriperintöön kuuluvaan teokseen;

63.  korostaa kulttuuridiplomatian tärkeyttä ja sitä, että EU:n on toimittava globaalina tekijänä unionin luovien toimialojen ja kulttuurialan maailmanlaajuisen kilpailukyvyn edistämiseksi;

64.  kehottaa komissiota ehdottamaan soveltuvia välineitä, joiden avulla luovat toimialat ja kulttuuriala voisi edistää vientiä kansainvälisille markkinoille sopivilla ehdoilla;

65.  kehottaa käyttämään Euroopan ulkosuhdehallintoa luovien toimialojen ja kulttuurialan edistämiseen;

66.  huomauttaa, että kulttuurialalla on välillisiä vaikutuksia muihin talouden aloihin; kehottaa siksi luovia toimialoja ja kulttuurialaa tehostamaan yhteistyötään muiden alojen, muun muassa tieto- ja viestintätekniikan alan ja matkailualan, kanssa, jotta ne voivat vastata digitaaliajan, globalisaation ja kansainvälisille markkinoille pääsyn tuomiin haasteisiin;

Paikallinen ja alueellinen kehitys

67.  korostaa alueellisen kulttuuripolitiikan ja luovaa toimintaa koskevan politiikan merkitystä ja paikallis-, alue- ja makroalueviranomaisten keskeistä roolia luovien toimialojen ja kulttuurialan edistämisessä ja tukemisessa siten, että kiinnitetään myös asianmukaista huomiota populaarikulttuuriin sekä hyödynnetään sopivia välineitä ja asianmukaisia rahoitusjärjestelyitä; arvostaa julkisten hallintojen aloitteita, jotka koskevat alueellisen liiketoiminnan tukirakenteiden kehittämistä myös EU:n rahoittamien hankkeiden avulla;

68.  korostaa, että kulttuurialan ja luovan toiminnan alojen olisi sisällyttävä EU:n ja sen jäsenvaltioiden sosiaalis-taloudellisiin strategioihin; tähdentää, että eri politiikanaloja, kuten teollisuus- ja koulutuspolitiikkaa, innovointipolitiikkaa, matkailupolitiikkaa sekä alueellisen kehittämisen, kaupunkisuunnittelun, paikallisen kehittämisen ja maankäytön suunnittelun politiikkoja olisi koordinoitava entistä tehokkaammin; kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia toissijaisuusperiaatteen mukaisesti sisällyttämään luovat toimialat ja kulttuurialan omiin keskipitkän ja pitkän aikavälin taloudellisiin strategioihinsa;

69.  korostaa, että luovat toimialat ja kulttuuriala ovat rajat ylittävän luonteensa ansiosta kiinnostavia viestinnän välineitä ja maailmanlaajuisesti tärkeitä niin maailman taloudelle kuin kestävälle, älykkäälle ja osallistavalle kasvulle, innovoinnille, yrittäjyydelle, sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle ja yhteiskunnalliselle kehitykselle; painottaa, että luovilla toimialoilla ja kulttuurialalla on suuria paikallisia ja alueellisia kasvumahdollisuuksia, jotka avaavat uusia markkinoita näiden alojen yrittäjille ja edistävät siten kulttuurialan työllisyyttä;

70.  katsoo, että luovien toimialojen ja kulttuurialan eri kyvyt sekä luovaa toimintaa harjoittavien ja tekniikan yhteistoiminta ovat usein paikallisia ja siksi niitä olisi tuettava perustamalla paikallisia ja alueellisia foorumeja, verkostoja, klustereita, yrityshautomoita ja kumppanuuksia, jotka edistäisivät synergiaa, auttaisivat löytämään luovuuden ja innovoinnin rahoitusmekanismeja ja tukisivat vapaiden työpaikkojen hallinnointia ja rahoitusmahdollisuuksia;

71.  korostaa kulttuurin merkitystä kaupunkien sosiaalisessa ja taloudellisessa elvyttämisessä; kehottaa komissiota tukemaan kaupunkihallintojen vertaisoppimista, jotta voidaan edistää paikallishallintojen päätöksentekijöiden välistä hyvien käytänteiden vaihtoa;

72.  katsoo, että kulttuurin infrastruktuurin uudenaikaistamisella voidaan auttaa kaupunkialueiden elvyttämistä niin sosiaalisella kuin taloudellisella tasolla;

73.  suosittaa piilossa olevan taloudellisen potentiaalin hyödyntämistä luovilla toimialoilla, jotta voidaan parantaa kaupunkien ja alueiden elämänlaatua;

74.  kehottaa omaksumaan alueelliseen dynamiikkaan perustuvan lähestymistavan, jotta kaikki toimijat (muun muassa taiteilijat, paikallisviranomaiset, eri ammattiryhmien edustajat) saataisiin osallistumaan kulttuuriasioiden hallintoon paikallis- ja aluetasolla;

75.  tuo esiin, että luovat toimialat ja kulttuuriala voivat mahdollisina uusien ja parempien työpaikkojen luojina alueilla myötävaikuttaa sosiaaliseen ja alueelliseen yhdentymiseen; on huolestunut siitä, että näitä luoviin toimialoihin ja kulttuurialaan liittyviä näkökohtia ei ole analysoitu eikä tuettu riittävästi; painottaa, että näitä aloja koskevien tilastotietojen keruu on riittämätöntä kaikilla tasoilla ja tilanne on pahin alue- ja paikallistasolla; tähdentää, että on analysoitava tieto- ja viestintätekniikan vaikutuksia luoviin toimialoihin ja kulttuurialaan, jotta näillä aloilla osattaisiin sopeutua uuteen teknologiseen ympäristöön ja seurata tekniikan kehitystä;

76.  korostaa, että luovat toimialat ja kulttuuriala, erityisesti pk-yritykset, tukevat merkittävästi paikallista, alueellista ja (jäsenvaltioiden) rajat ylittävää kasvua ja kehitystä, erityisesti edistämällä kulttuuriperintöä, matkailua ja osaamiskeskuksia, sillä ne lisäävät alueiden kiinnostavuutta kiinnittämällä erityistä huomiota rikkaan kulttuuriperinnön omaaviin alueisiin, auttavat muokkaamaan sosioekonomisia rakenteita, synnyttävät uutta toimintaa ja edistävät vakaiden ja kestävien työpaikkojen syntymistä; huomauttaa, että tämä koskee ennen kaikkea matkailualaa, sillä vahvan kulttuurialan omaavat kaupungit ja alueet ovat erityisen kiinnostavia matkailijoille;

77.  korostaa opetusjärjestelmien merkitystä varhaislapsuudesta lähtevälle luovuuden edistämiselle sekä taide- ja kulttuurikasvatuksen edistämiselle ja katsoo, että ensimmäisen ja toisen asteen koulutuksessa olisi pyrittävä herättämään kiinnostusta luovien toimialojen teoksiin ja tuotteisiin; painottaa, että paikallis- ja alueviranomaisilla olisi oltava tärkeä koulutuksellinen ja kulttuurinen rooli tässä kehityksessä, jossa kulttuuria ja luovuutta käsitellään alue- ja kaupunkikehityksen olennaisena osana, koska nämä viranomaiset ovat usein vastuussa esi- ja perusasteen opetuksesta; tähdentää aikuisten epävirallisen oppimisen merkitystä sellaisten taitojen kehittämisessä, jotka auttavat heitä sopeutumaan alituisessa muutoksen tilassa oleviin työmarkkinoihin;

78.  korostaa, että tulevasta monivuotisesta rahoituskehyksestä, etenkin Euroopan sosiaalirahastosta ja Euroopan aluekehitysrahastosta saatava rahoitus olisi käytettävä luovien toimialojen ja kulttuurialan vahvistamiseen sekä näiden alojen ja kansallisten, alueellisten ja paikallisten instituutioiden ja hallintojen välisen yhteistyön mahdollisuuksien tukemiseen, jotta näistä aloista saadaan enemmän taloudellista, sosiaalista, koulutuksellista ja kulttuurista hyötyä; kiinnittää huomiota syrjäisimpiin alueisiin, joissa luovien toimialojen ja kulttuurialan yritysten perustaminen ja kehittäminen on hankalampaa;

79.  katsoo, että tiettyjen kansallisten ja alueellisten elokuvatukien yhteydessä esitetyt alueellistamisvaatimukset auttavat säilyttämään kulttuurin ja maantieteellisen sijainnin välisen yhteyden ja että nämä vaatimukset olisi pidettävä ennallaan vuonna 2001 annetussa elokuva-alaa koskevassa tiedonannossa(17) asetettujen ehtojen mukaisesti;

80.  toteaa, että luovat toimialat ja kulttuuriala ovat vahvan muutoksen tilassa, minkä ansiosta on mahdollista luoda klustereita, jotka vauhdittavat edistystä sekä kaupunkien ja alueiden kehitystä;

81.  tuo esiin, että luovat toimialat ja kulttuuriala myötävaikuttavat Euroopan valtavan kulttuurisen, historiallisen ja rakennustaiteellisen perinnön vaalimiseen ja hoitamiseen; tähdentää irtaimen kulttuuriperinnön eli kautta aikojen aina tähän päivään saakka valmistettujen ihmiskunnan luovuutta ilmentävien esineiden merkitystä; korostaa, että luovat toimialat ja kulttuuriala ovat tärkeitä EU:n matkailualan kehitykselle ja houkuttelevat runsaasti matkailijoita sekä EU:sta että sen ulkopuolelta; katsoo, että luovien toimialojen ja kulttuurialan olisi niiden tuoman lisäarvon ansiosta saatava huomattavaa tukea tulevasta EU:n talousarviosta sekä vuosiksi 2014–2020 laadittujen kansallisten ja alueellisten ohjelma-asiakirjojen perusteella, koska nämä alat tarjoavat merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia;

82.  korostaa, että on tarpeen vaalia jokaisen alueen kansallista perintöä ja edistää sen kulttuurisisällön tunnettuutta niin kotimaassa kuin ulkomailla;

83.  katsoo, että luovien ihmisten, tuotteiden ja palvelujen olisi oltava osana EU:n kulttuurista monimuotoisuutta vahvojen unionin sisämarkkinoiden ja hyvin kehittyneiden alueiden sekä paikallisten talouksien perusta, koska ne voivat myötävaikuttaa uuden taloudellisen toiminnan ja uusien työpaikkojen syntymiseen; kehottaa hyödyntämään tehokkaammin luovia toimialoja ja kulttuurialaa uusien investointien ja monien eri lahjakkuuksien houkuttelemiseksi Eurooppaan; tähdentää, että luovien toimialojen ja kulttuurialan yrittäjien ei ole helppo saada rahoitusta; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan asianmukaisia sosiaaliturvaan ja verotukseen liittyviä toimia, joilla tuetaan luovaa taloutta sekä uusia, unionin markkinoille soveltuvia luovien toimialojen ja kulttuurialan liiketoimintamalleja, jotka mahdollistaisivat taiteilijoiden ja luovilla toimialoilla ja kulttuurialalla työskentelevien liikkuvuuden ja auttaisivat heitä voittamaan eri verotus- ja sosiaaliturvajärjestelmiin sekä kielieroihin liittyvät esteet ja edistäisivät maiden ja kulttuurien välistä ymmärrystä;

o
o   o

84.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 201, 25.7.2006, s. 15. (2) EUVL C 311, 21.12.2007, s. 7. (3) EUVL C 287, 29.11.2007, s. 1. (4) EUVL L 372, 27.12.2006, s. 1. (5) EUVL L 327, 24.11.2006, s. 12. (6) EUVL C 247 E, 15.10.2009, s. 32. (7) EUVL C 125 E, 22.5.2008, s. 223. (8) EUVL C 247 E, 15.10.2009, s. 25. (9) Asiak.8749/1/09 REV 1 ja 8749/1/09 REV 1 COR 1. (10) EUVL C 377 E, 7.12.2012, s. 135. (11) EUVL C 377 E, 7.12.2012, s. 142. (12) Asiak.17566/12. (13) CdR 2391/2012. (14) SWD(2012)0286. (15) COM(2012)0537. (16) EUVL L 95, 15.4.2010, s. 1; oikaistu versio julkaistu virallisessa lehdessä EUVL L 263, 6.10.2010, s. 15. (17) EYVL C 43, 16.2.2002, s. 6.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2013 Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksesta 2012 (2013/2051(INI))

P7_TA(2013)0369 A7-0257/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan oikeusasiamiehen vuosikertomuksen 2012,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 24 artiklan kolmannen kohdan, 228 artiklan ja 298 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 ja 43 artiklan,

–  ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman(1) Euroopan parlamentin päätöksen tekemiseksi oikeusasiamiehen ohjesäännöstä ja hänen tehtäviensä hoitamista koskevista yleisistä ehdoista 9 päivänä maaliskuuta 1994 tehdyn päätöksen 94/262/EHTY, EY, Euratom muuttamisesta(2),

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja Euroopan oikeusasiamiehen yhteistyötä koskevan puitesopimuksen, joka tuli voimaan 1. huhtikuuta 2006,

–  ottaa huomioon 1. tammikuuta 2009 annetut oikeusasiamiehen ohjesäännön täytäntöönpanosäännökset(3),

–  ottaa huomioon aikaisemmat Euroopan oikeusasiamiehen toiminnasta antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 205 artiklan 2 kohdan toisen ja kolmannen virkkeen,

–  ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A7-0257/2013),

A.  ottaa huomioon, että oikeusasiamiehen vuosikertomus 2012 luovutettiin virallisesti Euroopan parlamentin puhemiehelle 21. toukokuuta 2013 ja että oikeusasiamies Nikiforos Diamandouros esitteli kertomuksen vetoomusvaliokunnalle 28. toukokuuta 2013 Brysselissä;

B.  ottaa huomioon, että vuoden 2012 vuosikertomus on Nikiforos Diamandourosin viimeinen vuosikertomus Euroopan oikeusasiamiehenä, sillä hän ilmoitti 14. maaliskuuta 2013 Euroopan parlamentin puhemiehelle aikeestaan jäädä eläkkeelle 1. lokakuuta 2013; ottaa huomioon, että Nikiforos Diamandouros valittiin Euroopan oikeusasiamieheksi ensimmäisen kerran vuonna 2003 ja uudelleen vuosina 2005 ja 2010;

C.  ottaa huomioon, että Nikiforos Diamandouros on toiminut kymmenen vuotta Euroopan oikeusasiamiehen virassa; ottaa huomioon, että hänen seuraajansa valitaan kaudeksi, joka alkaa 1. lokakuuta 2013 ja päättyy Euroopan parlamentin vaaleihin vuonna 2014, ja sen jälkeen uuden parlamentin on käynnistettävä uusi valintamenettely;

D.  ottaa huomioon, että SEUT:n 24 artiklassa määrätään, että ”jokainen unionin kansalainen voi kääntyä 228 artiklan mukaisesti asetettavan oikeusasiamiehen puoleen”;

E.  ottaa huomioon, että SEUT:n 228 artiklalla Euroopan oikeusasiamiehelle annetaan valtuudet ottaa vastaan kanteluja EU:n toimielinten, elinten ja laitosten toiminnassa ilmenneistä epäkohdista, lukuun ottamatta Euroopan unionin tuomioistuimen toimintaa lainkäyttöelimenä;

F.  ottaa huomioon, että SEUT:n 298 artiklan mukaan EU:n toimielimet, elimet ja laitokset ”tukeutuvat tehtäviään hoitaessaan avoimeen, tehokkaaseen ja riippumattomaan eurooppalaiseen hallintoon” ja että samassa artiklassa annetaan mahdollisuus sisällyttää asetuksilla sekundaarioikeuteen tähän tarkoitukseen tarkoitettuja konkreettisia säännöksiä, joita voidaan soveltaa koko EU:n hallintoon;

G.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 41 artiklan mukaan ”jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa”;

H.  ottaa huomioon, että EU on nimennyt vuoden 2013 Euroopan kansalaisten teemavuodeksi juhlistaakseen EU:n kansalaisuuden 20. vuosipäivää;

I.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 43 artiklan mukaan ”jokaisella unionin kansalaisella sekä jokaisella luonnollisella henkilöllä ja oikeushenkilöllä, jonka asuinpaikka tai sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa, on oikeus tehdä Euroopan oikeusasiamiehelle kantelu, joka koskee unionin toimielinten, elinten tai laitosten toiminnassa ilmenneitä epäkohtia, lukuun ottamatta Euroopan unionin tuomioistuimen toimintaa lainkäyttöelimenä”;

J.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti hyväksyi oikeusasiamiehen laatiman hyvän hallintotavan säännöstön 6. syyskuuta 2001 antamassaan päätöslauselmassa;

K.  ottaa huomioon, että ”hallinnollisesta epäkohdasta” on kyse silloin, kun julkinen elin ei toimi sitä sitovan määräyksen tai periaatteen mukaisesti;

L.  ottaa huomioon, että tämän määrittelyn perusteella hallinnolliset epäkohdat eivät rajoitu tapauksiin, joissa rikottu määräys tai periaate on oikeudellisesti sitova; ottaa huomioon, että hyvän hallintotavan periaatteet velvoittavat lainsäädäntöä enemmän, sillä niiden nojalla edellytetään, että EU:n toimielimet täyttävät oikeudelliset velvoitteensa ja ovat myös palveluhenkisiä ja että ne varmistavat, että kaikkea yleisöä kohdellaan oikeudenmukaisesti, puolueettomasti ja ihmisarvoisesti ja siten, että se voi käyttää oikeuksiaan kaikilta osin;

M.  ottaa huomioon, että vuonna 2012 oikeusasiamies vastaanotti 2 442 kantelua (2 510 vuonna 2011) ja käsitteli 2 460 kantelua (2 544 vuonna 2011); ottaa huomioon, että 740 kantelua (30 prosenttia) kuului hänen toimivaltaansa;

N.  ottaa huomioon, että suurin osa kanteluista (56 prosenttia) saadaan sähköisessä muodossa ja ne rekisteröidään kaikilla 23 virallisella kielellä saatavilla olevan Euroopan oikeusasiamiehen interaktiivisen verkkosivuston välityksellä;

O.  ottaa huomioon, että oikeusasiamies käynnisti kantelujen perusteella 450 tutkintaa (382 vuonna 2011); ottaa huomioon, että se merkitsee 18 prosentin kasvua verrattuna vuoteen 2011; ottaa huomioon, että hän käynnisti 15 oma-aloitteista tutkintaa (14 vuonna 2011) ja esitteli Euroopan parlamentille yhden erityiskertomuksen;

P.  ottaa huomioon, että oikeusasiamies päätti 390 tutkintaa (mukaan luettuna 10 oma-aloitteista tutkintaa), joista 206 oli vuodelta 2012, 113 vuodelta 2011 ja 71 aikaisemmilta vuosilta; ottaa huomioon, että 85,3 prosenttia (324) päätetyistä tutkinnoista oli yksityisiltä kansalaisilta ja 14,7 prosenttia (56) yrityksiltä, järjestöiltä ja muilta oikeushenkilöiltä;

Q.  ottaa huomioon, että 1 467 vastaanotettua kantelua kuului jonkin Euroopan oikeusasiamiesten verkoston jäsenen toimivaltaan; ottaa huomioon, että verkosto koostuu kansallisista ja alueellisista oikeusasiamiehistä ja vastaavista elimistä EU:ssa, ETA:ssa, Sveitsissä ja ehdokasvaltioissa; ottaa huomioon, että vetoomusvaliokunta on verkoston täysivaltainen jäsen; ottaa huomioon, että oikeusasiamies siirsi 63 kantelua kyseiselle valiokunnalle;

R.  ottaa huomioon, että 52,7 prosenttia vuonna 2012 käsiteltäväksi otetuista kanteluista koski Euroopan komissiota, 5,2 prosenttia Euroopan parlamenttia, 3,0 prosenttia Euroopan ulkosuhdehallintoa, 1,5 prosenttia Euroopan investointipankkia ja 20,9 prosenttia muita EU:n toimielimiä, laitoksia tai elimiä;

S.  ottaa huomioon, että vuonna 2012 tutkittujen väitettyjen epäkohtien päätyypit olivat laillisuus (27,7 prosenttia), tietopyynnöt (12,5 prosenttia), oikeudenmukaisuus (10,3 prosenttia), päätösten määräajat (8 prosenttia) ja pyynnöt saada tarkastella asiakirjoja (6,7 prosenttia);

T.  ottaa huomioon, että oikeusasiamies ei havainnut hallinnollista epäkohtaa 76 päätetyssä tapauksessa (19 prosenttia) ja havaitsi epäkohdan 56 tapauksessa (14 prosenttia);

U.  ottaa huomioon, että se, että hallinnollisia epäkohtia ei löydy, ei ole välttämättä kantelun tekijän kannalta kielteinen lopputulos, sillä hänelle voi olla hyötyä kyseiseltä toimielimeltä saamastaan kattavasta selvityksestä ja tapausta koskevasta oikeusasiamiehen riippumattomasta analyysista ja hän saa varmuuden siitä, että kyseinen elin on toiminut hyvän hallintotavan periaatteiden mukaisesti;

V.  ottaa huomioon, että 80 tapauksessa saatiin vuonna 2012 aikaiseksi sovintoratkaisu tai kyseinen elin ratkaisi asian; ottaa huomioon, että kun oikeusasiamies ei havaitse hallinnollisia epäkohtia tai tutkinnan jatkamiseen ei ole perusteita, hän voi antaa lisähuomautuksen; ottaa huomioon, että lisähuomautuksella pyritään neuvomaan toimielintä siinä, miten se voi parantaa kansalaisille tarjoamiensa palvelujen laatua;

W.  ottaa huomioon, että oikeusasiamies päätti 47 tapausta, joissa hän havaitsi hallinnollisen epäkohdan, antamalla toimielimelle kriittisen huomautuksen; ottaa huomioon, että yhdeksässä tapauksessa kyseinen toimielin otti vastaan suositusluonnoksen;

X.  ottaa huomioon, että oikeusasiamies antaa kriittisen huomautuksen, jos

1.  hyväksyy Euroopan oikeusasiamiehen antaman vuoden 2012 vuosikertomuksen ja panee merkille, että oikeusasiamies Diamandouros siirtyy eläkkeelle 1. lokakuuta 2013;

2.  kiittää oikeusasiamies Diamandourosta hänen esimerkillisestä työstään Euroopan oikeusasiamiehenä kymmenen viime vuoden aikana sekä niistä tuloksista, joita hän on saavuttanut pyrkimyksessään lisätä Euroopan unionin oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta; toivoo, että hän voi nauttia eläkevuosistaan terveenä ja toivottaa hänelle kaikkea hyvää hänen tulevissa toimissaan;

3.  antaa tunnustuksen siitä erinomaisesta työstä, jota oikeusasiamies on tehnyt sekä vahvistaakseen että syventääkseen vuoropuhelua kansalaisten, kansalaisyhteiskunnan, toimielinten ja muiden sidosryhmien kanssa kaikilla tasoilla;

4.  ottaa huomioon, että puolet Euroopan kansalaisista katsoo, että toiseksi tärkein kansalaisoikeuksista on oikeus hyvään hallintoon, ja katsoo, että oikeusasiamiehen jatkuvat ponnistelut päätöksentekomenettelyn ja hallinnon avoimuuden ja tilivelvollisuuden lisäämiseksi Euroopan unionin päätöksenteossa ja hallinnossa ovat merkittäviä pyrittäessä kohti unionia, jossa ”päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia”, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 1 artiklassa määrätään; kehottaa seuraavaa Euroopan oikeusasiamiestä jatkamaan edeltäjänsä hyvää työtä näiden merkittävien tavoitteiden saavuttamiseksi;

5.  arvostaa oikeusasiamiehen väsymätöntä panostusta, jolla hän on pyrkinyt saamaan kansalaiset tietoisiksi perussopimuksen mukaisista oikeuksistaan ja kannustanut EU:n toimielinten, elinten ja laitosten hallintoja lisäämään avoimuutta ja palveluhenkisyyttä;

6.  katsoo, että oikeusasiamies on aina käyttänyt toimivaltuuksiaan aktiivisella ja tasapainoisella tavalla, ja kiittää häntä erinomaisista yhteistyösuhteista sekä yhteistyöstä parlamentin ja erityisesti sen vetoomusvaliokunnan kanssa;

7.  panee merkille, että 52 prosenttia EU:n kansalaisista katsoo, että oikeusasiamiehen tärkein tehtävä on varmistaa, että kansalaiset tuntevat oikeutensa ja osaavat käyttää niitä, joten oikeusasiamiehen on parannettava viestintäänsä unionin kansalaisten kanssa ja vahvistettava yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiesten verkoston kanssa;

8.  kehottaa toteuttamaan tarvittavia toimia, jotta voitaisiin nopeuttaa kantelujen käsittelyä, tutkintojen suorittamista ja päätöksentekoa koskevia menettelyjä;

9.  toistaa, että 42 prosenttia Euroopan kansalaisista ei ole tyytyväisiä EU:n hallinnon avoimuuden tasoon, ja painottaa tarvetta siihen, että oikeusasiamies jatkaa pyrkimyksiään auttaakseen EU:n toimielimiä lisäämään avoimuuttaan, tehokkuuttaan ja kansalaisystävällisyyttään muodostamalla yhteyksiä toimielinten ja kansalaisten välille;

10.  toteaa, että avoimuuteen liittyvät kantelut ovat aina olleet oikeusasiamiehen kantelulistan kärjessä; toteaa myös, että kyseiset kantelut ovat vähentyneet huippuvuodesta 2008, jolloin 36 prosenttia kantelijoiden syytöksistä koski avoimuuden puutetta, 21,5 prosenttiin vuonna 2012; katsoo, että tämä on merkki siitä, että EU:n toimielimet ovat merkittävällä tavalla pyrkineet lisäämään avoimuutta; kehottaa EU:n toimielimiä, elimiä ja laitoksia pyrkimään siihen, että tämä luku edelleen laskee, tekemällä yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiehen kanssa ja panemalla täytäntöön tämän suositukset; on kuitenkin edelleen huolestunut avoimuutta, asiakirjojen julkisuutta ja henkilötietoja koskevien kantelujen jatkuvasti korkeasta määrästä, sillä ne vaarantavat toimielinten välisen vuoropuhelun ja vahingoittavat EU:n julkisuuskuvaa ja kansalaisten asennetta EU:ta kohtaan;

11.  tähdentää, että avoimuus, mahdollisuus tiedonsaantiin, kansalaisten oikeuksien kunnioittaminen ja korkeat eettiset normit ovat olennaisia edellytyksiä kansalaisten ja toimielinten keskinäisen luottamuksen säilymiselle ja että tämä luottamus on erityisesti nykyisessä vaikeassa taloustilanteessa erittäin tärkeää EU:n integraation tulevaisuudelle;

12.  kehottaa EU:n toimielimiä ottamaan julkishallinnon digitalisoituessa huomioon vanhusten erityistarpeet, sillä suuri osa heistä ei ole tottunut käyttämään nykyaikaista tieto- ja viestintätekniikkaa, ja tukemaan heitä helppokäyttöisten sovellusten, käytännöllisten verkkoapuohjelmien ja helposti saatavilla olevien ei-digitaalisten yhteydenottomahdollisuuksien avulla;

13.  toteaa, että vuonna 2012 oikeusasiamies rekisteröi 2 442 kantelua ja että se oli ennätysvuosi sekä käynnistettyjen tutkintojen (465 tutkintaa, mikä merkitsee 18 prosentin lisäystä vuoteen 2011 verrattuna) että päätökseen saatujen tutkintojen (390 tutkintaa, mikä merkitsee 23 prosentin lisäystä) osalta;

14.  panee tyytyväisenä merkille oikeusasiamiehen esittelemät kymmenen keskeistä tapausta, joilla tarjotaan malliesimerkkejä hallinnollisille käytännöille EU:n eri toimielimissä monella eri alalla;

15.  katsoo, että oikeusasiamiehelle vuonna 2012 jätettyjen kantelujen kokonaismäärän väheneminen on lisätodiste oikeusasiamiehen verkkosivustolla olevan interaktiivisen oppaan menestyksestä ja että tämä opas on tehokas työkalu, jonka tarkoituksena on sekä varmistaa, että entistä harvemmat kansalaiset kantelevat oikeusasiamiehelle väärästä syystä, että parantaa mahdollisuuksia neuvoa kantelijoita kääntymään oikean tahon puoleen; toteaa, että suuntaus vahvistaa, että yhä suurempi määrä Euroopan oikeusasiamiehen puoleen kääntyvistä henkilöistä tekee niin oikeista syistä; ehdottaa, että Euroopan parlamentin jäsenet sekä EU:n toimielimet, elimet ja laitokset samoin kuin Euroopan oikeusasiamiesten verkoston jäsenet laittavat verkkosivustoilleen ja sosiaalisen median kanavilleen suoran linkin edellä mainittuun interaktiiviseen oppaaseen;

16.  korostaa, että oikeusasiamiehen toimivaltaan kuulumattomien kantelujen määrä (1 720) oli vähäisin kymmeneen vuoteen; kehottaa oikeusasiamiestä jatkamaan pyrkimyksiään näiden tapausten vähentämiseksi edelleen;

17.  tunnustaa Euroopan oikeusasiamiesten verkoston merkittävän panoksen ja painottaa tehokkaan yhteistyön hyödyllisyyttä Euroopan kansalaisten eduksi; toteaa, että 60 prosenttia oikeusasiamiehen vuonna 2012 käsittelemistä kanteluista kuului verkoston jonkin jäsenen toimivaltaan; muistuttaa, että vetoomusvaliokunta on verkoston täysivaltainen jäsen; toteaa, että vuonna 2012 oikeusasiamies siirsi 63 kantelua tälle valiokunnalle; antaa tunnustusta Euroopan oikeusasiamiehelle verkoston onnistuneesta koordinoinnista; katsoo, että tämä tehtävä on keskeinen osa oikeusasiamiehen toimintaa ja että EU:n lainsäädännön kansallisen hallinnan parantamiseksi verkostossa tehtävää yhteistyötä olisi syvennettävä; suosittelee verkoston laajentamista siten, että se kattaa asianmukaiset kansalliset elimet; katsoo, että oikeusasiamiehen osallistumisesta eurooppalaisiin ja kansainvälisiin oikeusasiamiesten järjestöihin olisi pidettävä kiinni ja sitä olisi lujitettava;

18.  toteaa, että aikaisempien vuosien tavoin useimmat oikeusasiamiehen käynnistämät tutkinnat koskivat komissiota (52,7 %); toteaa, että vuonna 2012 käynnistettyjen Euroopan parlamenttia koskevien tutkintojen määrä lähes kaksinkertaistui vuoteen 2011 verrattuna; kehottaa sihteeristöään toimimaan tiiviissä yhteistyössä oikeusasiamiehen kanssa ja varmistamaan, että tämän hallinnollisia käytäntöjä koskevia suosituksia ja huomioita noudatetaan ja seurataan;

19.  korostaa, että jokainen loppuun saatettu tutkinta on askel oikeaan suuntaan ja hyvä mahdollisuus toteuttaa parannuksia, joita yleisö on havainnut ja pyytänyt, ja että tämä on keino tehdä Euroopan kansalaisuudesta mahdollisimman osallistuvaa unionin lainsäädäntömenettelyssä;

20.  on tyytyväinen oikeusasiamiehen aloitteeseen julkaista julkisen palvelun periaatteet, joiden tulisi ohjata EU:n virkamiesten toimintaa; muistuttaa, että viisi julkisen palvelun periaatetta ovat sitoutuminen Euroopan unioniin ja sen kansalaisiin, rehellisyys, objektiivisuus, toisten kunnioittaminen ja avoimuus; kehottaa EU:n toimielimiä, elimiä ja laitoksia sisäistämään nämä periaatteet kaikessa toiminnassaan;

21.  on tyytyväinen, että oikeusasiamies julkaisi kesäkuussa 2013 uuden painoksen eurooppalaisen hyvän hallintotavan säännöstöstä ja ottaa siinä huomioon Euroopan unionin tuomioistuinten oikeuskäytännön sisältämät eurooppalaisen hallinto-oikeuden periaatteet;

22.  on tyytyväinen oikeusasiamiehen osallistumiseen moniin eri konferensseihin, joissa on tarkasteltu parempaa julkishallintoa, mukaan luettuna EU:n hallinto-oikeutta käsittelevän tutkimusverkoston (ReNEUAL) konferenssi, jonka järjestämiseen hän osallistui;

23.  toistaa 15. tammikuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa(4) komissiolle esittämänsä kehotuksen hyväksyä yhteiset EU:n hallinnossa sovellettavaa hallintomenettelyä koskevat sitovat säännöt ja periaatteet ja esittää SEUT:n 298 artiklan nojalla ehdotus tätä koskevaksi asetukseksi; pitää oikeusasiamiehen tähänastisia kokemuksia ja niitä koskevia julkaisuja sopivana perustana tällaisen lainsäädäntöehdotuksen sisällölle; katsoo, että tämä on paras tapa varmistaa pysyvä muutos EU:n toimielinten hallintokulttuurissa;

24.  panee tyytyväisenä merkille, että toimielimet antoivat 98 myönteistä vastausta niihin 120 huomautukseen ja suositukseen, jotka oikeusasiamies antoi tutkimustensa yhteydessä vuonna 2012, mikä merkitsee, että 82 prosentissa tapauksista EU:n toimielimet toimivat oikeusasiamiehen ehdotusten mukaisesti; kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä, elimiä ja laitoksia tekemään parhaansa taatakseen, että oikeusasiamiehen huomautuksia ja suosituksia noudatetaan, ja auttamaan oikeusasiamiestä lyhentämään tutkintamenettelyjen määräaikoja vastaamalla nopeasti hänen tiedusteluihinsa ja muun muassa tekemällä yhteistyötä hänen kanssaan;

25.  muistuttaa, että oikeusasiamies antoi vuonna 2012 parlamentille yhden erityiskertomuksen, joka koski sitä, ettei komissio ollut selvittänyt Wienin lentoaseman laajennuksen käsittelyyn liittyvää eturistiriitaa, ettei kyseistä laajennusta koskevaa ympäristövaikutusten arviointia ollut tehty ja ettei rakennushankkeesta ja ympäristövaikutusarvioinnin puuttumisesta valittaneiden käytettävissä ollut ollut muutoksenhakumenettelyjä; tunnustaa tällaisen kertomuksen tarjoamat mahdollisuudet ottaen huomioon, minkälaisista asioista on kyse; muistuttaa, että kyseinen erityiskertomus antoi vetoomusvaliokunnalle syyn antaa tulevaisuutta koskevia ehdotuksia ympäristövaikutusten arviointia koskevan direktiivin meneillään olevasta tarkistamisesta ja unionin hallintomenettelylainsäädännöstä;

26.  katsoo, että etenkin silloin, kun annetaan suositusluonnos, tieto siitä, että seuraava askel voi olla erityiskertomus parlamentille, saa usein toimielimen tai elimen muuttamaan kantaansa;

27.  toteaa, että edellinen ja nykyinen oikeusasiamies ovat seitsemäntoista ja puolen vuoden aikana antaneet vain 18 erityiskertomusta; katsoo, että tämä on osoitus EU:n toimielinten omaksumasta yhteistyöhön perustuvasta lähestymistavasta suurimmassa osassa tapauksia; tunnustaa näiden erityiskertomusten merkityksen ja kannustaa oikeusasiamiestä edelleen puuttumaan tällaisiin tapauksiin, kun on kyse merkittävistä hallinnollisista epäkohdista EU:n toimielimissä, elimissä ja laitoksissa;

28.  korostaa, että 28. syyskuuta pidettävä kansainvälinen ”oikeus tietää” –päivä on aloite, joka nostaa oikeusasiamiehen profiilia eurooppalaisten keskuudessa, ja myös esimerkki hyvästä toimintatavasta;

29.  on tyytyväinen oikeusasiamiehen sekä parlamentin vetoomusvaliokunnan, Euroopan vammaisfoorumin, komission ja perusoikeusviraston osallistumiseen vammaisyleissopimuksen 33 artiklan 2 kohdan mukaiseen EU:n tason kehykseen, jonka tarkoituksena on turvata, edistää ja seurata YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanoa; kehottaa oikeusasiamiestä asettamaan työssään erityistä painoa hyvin haavoittuvien sosiaaliryhmien, myös vammaisten, tarpeisiin;

30.  on tyytyväinen oikeusasiamiehen pyrkimyksiin turvata perusoikeuskirjan täytäntöönpano EU:n toimielimissä myös oma-aloitteisten tutkintojensa kautta; olettaa, että toinen vastaavanlainen tehtävä annetaan oikeusasiamiehelle unionin liittyessä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehtyyn eurooppalaiseen yleissopimukseen, kuten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa edellytetään;

31.  korostaa oikeusasiamiehen oma-aloitteisten tutkintojen merkitystä, sillä niiden yhteydessä hän voi tarkastella asioita, jotka muuten eivät tulisi hänen tietoonsa, koska kansalaisilla ei ole tarvittavia tietoja tai resursseja kantelujen tekemiseksi; katsoo, että on tärkeää lisätä Euroopan oikeusasiamiehen toimiston näkyvyyttä;

32.  pitää myönteisenä Turkissa vuonna 2012 hyväksyttyä lakia oikeusasiamieslaitoksen perustamisesta; tunnustaa Euroopan oikeusasiamiehen tuen ja opastuksen merkityksen tässä kehityksessä; on tyytyväinen siihen, että kaikki ehdokasvaltiot ovat nyt perustaneet kansallisen tason oikeusasiamieslaitoksen; katsoo, että kokemus osoittaa, että oikeusasiamieslaitos on hallinnon parantamisen, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien puolustamisen kannalta erittäin hyödyllinen ja että sen tähden niiden jäsenvaltioiden, jotka eivät ole vielä perustaneet oikeusasiamieslaitosta, olisi aktiivisesti harkittava sen perustamista; kehottaa Euroopan oikeusasiamiestä jatkamaan tulevien ehdokasvaltioiden tukemista tässä menettelyssä;

33.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja vetoomusvaliokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille ja niiden oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.

(1) EUVL C 286, 27.11.2009, s. 172. (2) EYVL L 113, 4.5.1994, s. 15. (3) Tehty 8. heinäkuuta 2002 ja muutettu oikeusasiamiehen päätöksellä 5. huhtikuuta 2004 ja 3. joulukuuta 2008. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0004.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. syyskuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta (COM(2011)0290 – C7-0135/2011 – 2011/0138(COD))

P7_TA(2013)0370 A7-0139/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0290),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7–0135/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 18. heinäkuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A7–0139/2013),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. syyskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2013 antamiseksi luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1289/2013.)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. syyskuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta mainitun asetuksen ja luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o …/… välisen vuorovaikutuksen osalta (COM(2012)0512 – C7-0289/2012 – 2012/0244(COD))

P7_TA(2013)0371 A7-0393/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0512),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0289/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin 27. marraskuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 15. marraskuuta 2012(2) antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 18. huhtikuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnot (A7‑0393/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(3);

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin puhemiehen ja Euroopan keskuspankin pääjohtajan yhteisen lausuman;

3.  korostaa, että talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 47 kohtaa olisi sovellettava Euroopan pankkiviranomaisen tehtävien laajentamiseen; korostaa, että lainsäätäjän päätökset tehtävien laajentamisesta eivät saa vaikuttaa budjettivallan käyttäjän päätöksiin vuotuisessa talousarviomenettelyssä;

4.  pyytää komissiota esittämään rahoitusselvityksen, jossa otetaan täysin huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston välisen lainsäädäntösopimuksen tulos, jotta voidaan vastata määräraha- ja henkilöstötarpeisiin Euroopan pankkiviranomaisessa, komission yksiköissä ja mahdollisesti Euroopan keskuspankissa;

5.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 12. syyskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2013 antamiseksi Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta Euroopan keskuspankille neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 nojalla annettujen erityistehtävien osalta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1022/2013.)

Lainsäädäntöpäätöslauselman liite

Euroopan parlamentin puhemiehen ja Euroopan keskuspankin pääjohtajan lausuma luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille annettavan neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 hyväksymisestä toimitettavan Euroopan parlamentin äänestyksen johdosta

Neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 säännösten ja erityisesti sen 20 artiklan mukaisesti ilmoitamme täten Euroopan parlamentin puhemiehen ja Euroopan keskuspankin pääjohtajan ominaisuudessa tukevamme täysin parlamentin ja EKP:n neuvotteluryhmien välillä sovittua luonnosta Euroopan parlamentin ja Euroopan keskuspankin väliseksi toimielinten sopimukseksi yhteistyöstä yhteiseen valvontamekanismiin (YVM) liittyvissä menettelyissä. Kehotammekin edustamiamme toimielimiä hyväksymään toimielinten välisen sopimuksen virallisesti mahdollisimman pian.

Luonnoksessa toimielinten väliseksi sopimukseksi määrätään EKP:n laajasta vastuuvelvollisuudesta suhteessa Euroopan parlamenttiin sille YVM:ssä annettujen tehtävien hoitamisessa ja riittävistä suojatoimenpiteistä luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi. Siinä määrätään erityisesti EKP:n valvontatehtävien vahvasta parlamentaarisesta valvonnasta säännöllisissä keskusteluissa parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan kanssa ja luottamuksellisissa suullisissa keskusteluissa kyseisen valiokunnan puheenjohtajiston kanssa sekä siten, että tiedonsaannin parantamiseksi EKP antaa valiokunnalle pöytäkirjan valvontaelimen kokouksista. Lisäksi varmistetaan EKP:n yhteistyö Euroopan parlamentin kanssa parlamentin tekemissä tutkimuksissa.

Luonnoksessa toimielinten väliseksi sopimukseksi on myös määräyksiä parlamentin osallistumisesta valvontaelimen puheenjohtajan valintamenettelyyn. Koska yhteisenä tavoitteenamme on edistyä mahdollisimman ripeästi YVM:n perustamisessa, sillä se on merkittävä askel kohti täysimääräistä pankkiunionia, edustamamme toimielimet aikovat edetä nopeasti valvontaelimen puheenjohtajan nimittämiseen johtavassa ensimmäisessä valintamenettelyssä.

Strasbourgissa/Frankfurtissa 12. syyskuuta 2013

Martin Schulz Mario Draghi

(1) EUVL C 30, 1.2.2013, s. 6. (2) EUVL C 11, 15.1.2013, s. 34. (3) Tämä kanta korvaa 22. toukokuuta 2013 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0212).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 12. syyskuuta 2013 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (COM(2012)0511 – C7‑0314/2012 – 2012/0242(CNS))

P7_TA(2013)0372 A7-0392/2012

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2012)0511),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 127 artiklan 6 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7‑0314/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 4,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0392/2012),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna(1),

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin puhemiehen ja Euroopan keskuspankin pääjohtajan yhteisen lausuman;

3.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

4.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

5.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 12. syyskuuta 2013, neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2013 antamiseksi luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1024/2013.)

Lainsäädäntöpäätöslauselman liite

Euroopan parlamentin puhemiehen ja Euroopan keskuspankin pääjohtajan lausuma luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille annettavan neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 hyväksymisestä toimitettavan Euroopan parlamentin äänestyksen johdosta

Neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 säännösten ja erityisesti sen 20 artiklan mukaisesti ilmoitamme täten Euroopan parlamentin puhemiehen ja Euroopan keskuspankin pääjohtajan ominaisuudessa tukevamme täysin parlamentin ja EKP:n neuvotteluryhmien välillä sovittua luonnosta Euroopan parlamentin ja Euroopan keskuspankin väliseksi toimielinten sopimukseksi yhteistyöstä yhteiseen valvontamekanismiin (YVM) liittyvissä menettelyissä. Kehotammekin edustamiamme toimielimiä hyväksymään toimielinten välisen sopimuksen virallisesti mahdollisimman pian.

Luonnoksessa toimielinten väliseksi sopimukseksi määrätään EKP:n laajasta vastuuvelvollisuudesta suhteessa Euroopan parlamenttiin sille YVM:ssä annettujen tehtävien hoitamisessa ja riittävistä suojatoimenpiteistä luottamuksellisten tietojen suojaamiseksi. Siinä määrätään erityisesti EKP:n valvontatehtävien vahvasta parlamentaarisesta valvonnasta säännöllisissä keskusteluissa parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan kanssa ja luottamuksellisissa suullisissa keskusteluissa kyseisen valiokunnan puheenjohtajiston kanssa sekä siten, että tiedonsaannin parantamiseksi EKP antaa valiokunnalle pöytäkirjan valvontaelimen kokouksista. Lisäksi varmistetaan EKP:n yhteistyö Euroopan parlamentin kanssa parlamentin tekemissä tutkimuksissa.

Luonnoksessa toimielinten väliseksi sopimukseksi on myös määräyksiä parlamentin osallistumisesta valvontaelimen puheenjohtajan valintamenettelyyn. Koska yhteisenä tavoitteenamme on edistyä mahdollisimman ripeästi YVM:n perustamisessa, sillä se on merkittävä askel kohti täysimääräistä pankkiunionia, edustamamme toimielimet aikovat edetä nopeasti valvontaelimen puheenjohtajan nimittämiseen johtavassa ensimmäisessä valintamenettelyssä.

Strasbourgissa/Frankfurtissa 12. syyskuuta 2013

Martin Schulz Mario Draghi

(1) Tämä kanta korvaa 22. toukokuuta 2013 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0213).

Euroopan parlamentin tarkistukset 12. syyskuuta 2013 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi geenivarojen saannista ja saatavuudesta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta jaosta unionissa (COM(2012)0576 – C7-0322/2012 – 2012/0278(COD))(1)

P7_TA(2013)0373 A7-0263/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan -1 viite (uusi) ottaa huomioon biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen sekä geenivarojen saantia ja saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa koskevan Nagoyan pöytäkirjan, Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan -1 kappale (uusi) (-1) Unioni on käynnistänyt "luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian vuoteen 2020", jossa se sitoutuu tehostamaan toimia, joilla torjutaan koko maailman luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä vuoteen 2020 saakka. Tarkistus 3 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 1 kappale (1)  Hyvin erilaiset toimijat unionissa, kuten tutkijat ja yritykset eri aloilla, käyttävät geenivaroja tutkimus- ja kehitystarkoituksiin sekä kaupallisiin tarkoituksiin; jotkut hyödyntävät myös geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä. (1)  Hyvin erilaiset käyttäjät ja toimittajat unionissa, kuten tutkijat ja yritykset eri aloilla, käyttävät geenivaroja tutkimus- ja kehitystarkoituksiin sekä kaupallisiin tarkoituksiin; jotkut hyödyntävät myös geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan kuuluu geenivarojen geneettisen tai biokemiallisen koostumuksen tutkimisen ja analysoinnin lisäksi toimia innovaatioiden ja käytännön sovellusten tuottamiseksi. Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanon onnistuminen riippuu myös tavasta, jolla geenivarojen tai geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käyttäjät ja toimittajat pystyvät sopimaan edellytyksistä biologisen monimuotoisuuden suojelun edistämiseksi vuoteen 2020 ulottuvan luonnon monimuotoisuutta koskevan EU:n strategian mukaisesti. Tarkistus 4 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 2 kappale (2)  Geenivaroilla eli sekä luonnollisten ja viljeltyjen taikka jalostettujen kantojen sisältämällä geenipoolilla on merkittävä ja kasvava rooli monilla talouden aloilla, kuten elintarviketuotannossa, metsätaloudessa, lääkkeiden kehittämisessä sekä uusiutuvan energian biopohjaisten lähteiden kehittämisessä. (2)  Geenivaroilla eli sekä luonnollisten ja viljeltyjen taikka jalostettujen kantojen sisältämällä geenipoolilla on merkittävä ja kasvava rooli monilla talouden aloilla, kuten elintarviketuotannossa, metsätaloudessa, biotekniikassa, lääkkeiden kehittämisessä ja tuotannossa, kosmetiikassa sekä energian biopohjaisten lähteiden kehittämisessä. Geenivaroilla on merkittävä rooli sellaisten strategioiden täytäntöönpanossa, joilla pyritään palauttamaan ennalleen vahingoittuneet ekosysteemit ja suojelemaan uhanalaisia lajeja. Tarkistus 5 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 2 a kappale (uusi) (2 a)  Unioni tunnustaa kaikkien valtioiden riippuvuuden elintarvikkeiden ja maatalouden geenivaroista sekä kyseisten geenivarojen erityisluonteen ja tärkeyden maailmanlaajuisen elintarviketurvan ja maatalouden kestävän kehityksen saavuttamisen kannalta pyrittäessä vähentämään köyhyyttä sekä hillitsemään ilmastonmuutosta ja sopeutumaan siihen ja tunnustaa elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen ja FAO:n geenivarakomission perustavanlaatuisen merkityksen tässä suhteessa. Tarkistus 6 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 2 b kappale (uusi) (2 b)  Geenivarojen tutkimus on vähitellen laajentunut uusille alueille, erityisesti valtameriin, jotka ovat edelleen planeettamme vähiten tutkittuja ja tunnettuja alueita. Erityisesti syvä meri on viimeinen suuri äärialue ja yhä suuremman kiinnostuksen kohde luonnonvarojen tutkimuksessa, etsinnässä ja hyödyntämisessä. Syvän meren meriekosysteemien valtavaa biologista monimuotoisuutta koskeva tutkimus on näin ollen uusi ja erittäin lupaava tutkimuksen ala, kun on kyse mitä erilaisimpiin tarkoituksiin mahdollisesti käytettävien geenivarojen löytämisestä. Tarkistus 7 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 2 c kappale (uusi) (2 c)  On tunnustettu käytäntö, että kaikkia elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja vaihdetaan tutkimus-, kasvatus- ja koulutustarkoituksissa elintarvikkeiden ja maatalouden kasvigeenivaroja koskevan kansainvälisen sopimuksen mukaisesti materiaalin siirtosopimuksen ehtoja noudattaen, sellaisena kuin se on määritelty European Genebank Integrated System (AEGIS) ‑järjestelmän perustamisesta laaditussa yhteisymmärryspöytäkirjassa; Nagoyan pöytäkirjan 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti on tunnustettu, että mainittu käytäntö on yleissopimuksen ja Nagoyan pöytäkirjan tavoitteiden mukainen eikä ole ristiriidassa niiden kanssa. Tarkistus 8 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 3 kappale (3)  Alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen hallussa olevan perinteisen tietämyksen perusteella voidaan saada merkittävää tietoa, joka voi johtaa geenivarojen hyödyllisten geneettisten tai biokemiallisten ominaisuuksien löytämiseen. (3)  Alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen hallussa olevan perinteisen tietämyksen perusteella voidaan saada merkittävää tietoa, joka voi johtaa geenivarojen potentiaalisesti arvokkaiden geneettisten tai biokemiallisten ominaisuuksien löytämiseen, mukaan luettuina alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen tietämys, innovoinnit ja käytännöt, jotka ilmentävät biologisen monimuotoisuuden suojelulle ja kestävälle käytölle tärkeitä perinteisiä elämäntyylejä. Näiden yhteisöjen oikeuksia sellaisina kuin ne on vahvistettu Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksessa nro 169 alkuperäis- ja heimokansoista ja vuonna 2007 hyväksytyssä Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksessa olisi kunnioitettava ja unionin täytäntöönpanotoimilla olisi helpotettava tätä tavoitetta. Tarkistus 9 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 3 a kappale (uusi) (3 a)  On tärkeää palauttaa mieliin, että Euroopan patenttisopimuksen mukaan kasvilajikkeisiin tai eläinrotuihin taikka olennaisesti biologiseen menetelmään kasvien tai eläinten tuottamiseksi ei myönnetä patenttia. Kun keksinnöt perustuvat geenivaroihin tai geenivarojen osiin, sellaisissa patenttihakemuksissa, jotka kattavat muun muassa geenivarat, biotekniikan käytöstä johdetut tuotteet, myös johdannaiset, ja menetelmät tai geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen, olisi ilmoitettava geenivarat ja niiden alkuperä asianomaisille viranomaisille ja välitettävä ne toimivaltaiselle viranomaiselle. Samaa velvoitetta olisi sovellettava uusiin kasvilajikeoikeuksiin. Tarkistus 10 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 3 b kappale (uusi) (3 b)  Jäsenvaltioilla ja niiden tuomioistuimilla säilyisi toimivalta ja vastuu sellaisten toimien käytännön täytäntöönpanosta, joilla pyritään suojaamaan alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeuksia unionin alueella, kun kyse on saatavuutta ja hyötyjen jakamista koskevista järjestelyistä. Tarkistus 11 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 4 a kappale (uusi) (4 a)  Geenivaroja olisi suojeltava niiden luonnollisessa ympäristössä ja käytettävä kestävällä tavalla, ja niiden käytöstä saatavat hyödyt olisi jaettava oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Tällä tuettaisiin köyhyyden poistamista ja siten Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhattavoitteiden saavuttamista, kuten 29 päivänä lokakuuta 2010 yleissopimuksen osapuolien hyväksymän biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvän geenivarojen saantia ja saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa koskevan Nagoyan pöytäkirjan johdannossa todetaan. Yleissopimuksen osapuolina unioni ja useimmat sen jäsenvaltioista ovat allekirjoittaneet Nagoyan pöytäkirjan. Olisi tuettava valmiuksia panna pöytäkirja tehokkaasti täytäntöön. Tarkistus 12 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 4 b kappale (uusi) (4 b)  Hyötyjen jakoa olisi tarkasteltava kontekstissa, jossa laajoja biologisesti monimuotoisia geenivaroja toimittavat pääasiassa kehitysmaat, kun taas käyttäjät ovat pääasiassa teollisuusmaissa. Sen lisäksi, että saatavuus ja hyötyjen jakaminen mahdollisesti edistävät biologisen monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä, ne voivat edistää myös köyhyyden poistamista ja ympäristön kestävyyttä ja tätä kautta vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista, kuten Nagoyan pöytäkirjan johdanto-osassa todetaan. Myös Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanossa on pyrittävä näiden mahdollisuuksien toteuttamiseen. Tarkistus 13 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 4 c kappale (uusi) (4 c)  Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklassa sekä YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 11 artiklassa esitetty oikeus ravintoon sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 12 artiklassa tunnustettu oikeus nauttia korkeimmasta saavutettavissa olevasta ruumiin- ja mielenterveydestä ovat ensisijaisen tärkeitä ja niitä olisi suojeltava aina. Tarkistus 14 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 4 d kappale (uusi) (4 d)  Geenivarojen tavoin myös geenivaroihin liittyvä perinteinen tietämys keskittyy pitkälti kehitysmaihin ja erityisesti alkuperäiskansoihin ja paikallisyhteisöihin. On kunnioitettava näiden yhteisöjen oikeuksia, jotka esitetään itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoja koskevassa ILO:n yleissopimuksessa N:o 169 sekä YK:n yleiskokouksen vuonna 2007 hyväksymässä YK:n alkuperäiskansojen oikeuksia koskevassa julistuksessa, ja unionin täytäntöönpanotoimenpiteillä on helpotettava tätä. Tarkistus 15 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 5 kappale (5)  Yleissopimuksessa tunnustetaan, että valtioilla on täysivaltaiset oikeudet niiden lainkäyttövallan piirissä oleviin luonnonvaroihin ja että niillä on oikeus päättää geenivarojensa saatavuudesta. Yleissopimuksessa osapuolet velvoitetaan helpottamaan täysivaltaisten oikeuksiensa piiriin kuuluvien geenivarojen saatavuutta. Lisäksi yleissopimuksessa velvoitetaan kaikki osapuolet toteuttamaan toimenpiteitä, joilla jaetaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti tutkimus- ja kehitystyön tulokset sekä geenivarojen kaupallisesta ja muusta käytöstä saatavat hyödyt kyseisten geenivarojen käyttöön antaneen osapuolen kanssa. Jakaminen perustuu keskinäisesti sovittuihin ehtoihin. Yleissopimuksessa käsitellään myös saatavuutta ja etujen jakamista, joka liittyy sellaisiin alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen tietoihin, innovaatioihin ja käytäntöihin, joilla on merkitystä luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta. (5)  Yleissopimuksessa tunnustetaan, että valtioilla on täysivaltaiset oikeudet niiden lainkäyttövallan piirissä oleviin luonnonvaroihin ja että niillä on oikeus päättää geenivarojensa saatavuudesta. Yleissopimuksessa osapuolet velvoitetaan helpottamaan täysivaltaisten oikeuksiensa piiriin kuuluvien geenivarojen saatavuutta muille sopimuspuolille ympäristöä säästäviin tarkoituksiin. Lisäksi yleissopimuksessa velvoitetaan kaikki osapuolet toteuttamaan toimenpiteitä, joilla jaetaan tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti tutkimus- ja kehitystyön tulokset sekä geenivarojen kaupallisesta ja muusta käytöstä saatavat hyödyt kyseisten geenivarojen käyttöön antaneen osapuolen kanssa. Jakaminen perustuu geenivaran alkuperämaan ennakkosuostumusta koskevaan vaatimukseen, ja hyödyt perustuvat keskinäisesti sovittuihin ehtoihin. Yleissopimuksessa käsitellään myös saatavuutta ja etujen jakamista, joka liittyy sellaisiin alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen tietoihin, innovaatioihin ja käytäntöihin, joilla on merkitystä luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön kannalta. Geenivarojen käytön tuomat mahdollisuudet, kehitys ja hyödyt voidaan jakaa oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti kaikkien osapuolten kesken vain, jos niitä käytetään tasapainoisella ja kestävällä tavalla ja ottaen paikallisyhteisöt oikeutetusti mukaan. Tarkistus 16 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 6 kappale (6)  Biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvä geenivarojen saantia ja saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa koskeva Nagoyan pöytäkirja, jäljempänä 'Nagoyan pöytäkirja', on uusi kansainvälinen sopimus, jonka yleissopimuksen osapuolet hyväksyivät 29 päivänä lokakuuta 2010. Nagoyan pöytäkirja laajentaa merkittävästi yleissopimuksen yleisiä sääntöjä, jotka koskevat geenivarojen ja geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen jakamista. (6)  Biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvä geenivarojen saantia ja saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa koskeva Nagoyan pöytäkirja, jäljempänä 'Nagoyan pöytäkirja', on uusi kansainvälinen sopimus, jonka yleissopimuksen osapuolet hyväksyivät 29 päivänä lokakuuta 2010. Nagoyan pöytäkirja täsmentää edelleen yleissopimuksen yleisiä sääntöjä, jotka koskevat geenivarojen ja geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen saatavuutta sekä niiden rahallisesta ja muusta kuin rahallisesta käytöstä ja mahdollisesta myöhemmästä kaupallistamisesta saatavien hyötyjen jakamista. Tarkistus 17 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 7 a kappale (uusi) (7 a)  Nagoyan pöytäkirja koskee yleissopimuksen 15 artiklan soveltamisalaan kuuluvia geenivaroja yleissopimuksen 4 artiklan laajemman soveltamisalan sijasta. Tästä syystä Nagoyan pöytäkirja ei koske 4 artiklan mukaista täyttä oikeudellista soveltamisalaa, kuten kansallisen toimivallan ulkopuolisilla merialueilla harjoitettavia toimia. Pöytäkirjaan ei kuitenkaan sisälly mitään sellaista, mikä estäisi osapuolia ulottamasta sen periaatteita koskemaan mainituilla merialueilla harjoitettavaa toimintaa. Tarkistus 18 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 8 kappale (8)  On tärkeää luoda Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanolle selkeät ja vakaat puitteet, joiden tulisi parantaa mahdollisuuksia luontoon perustuville tutkimus- ja kehitystoimille unionissa. Lisäksi on merkittävää estää laittomasti hankittujen geenivarojen tai geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käyttö unionissa ja tukea niiden hyötyjen jakamista koskevien sitoumusten tehokasta täytäntöönpanoa, jotka on esitetty toimittajien ja käyttäjien välillä keskinäisesti sovituissa ehdoissa. (8)  On tärkeää luoda Nagoyan pöytäkirjan ja yleissopimuksen vastaavien määräysten täytäntöönpanolle selkeät ja vakaat puitteet, joiden tulisi tukea sen päätavoitetta, toisin sanoen luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä sekä geenivarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa. Tämä merkitsee myös, että estetään laittomasti hankittujen geenivarojen tai kyseisiin varoihin liittyvän perinteisen tietämyksen käyttö unionissa. On myös tärkeää parantaa unionissa toteutettavien luontoon perustuvien tutkimus- ja kehitystoimien mahdollisuuksia erityisesti kehittämällä geenivarojen ja perinteisen tietämyksen käyttöön liittyvän oikeusvarmuuden edellytyksiä. Tarkistus 19 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 8 a kappale (uusi) (8 a)  Luvattomasti hankittujen geenivarojen käyttö tai sellaisten tällaisiin varoihin tai niihin liittyvään perinteiseen tietämykseen perustuvien tuotteiden myöhempi kaupallistaminen olisi kiellettävä. Tarkistus 20 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 8 b kappale (uusi) (8 b)  Tällä asetuksella luotua kehystä tarvitaan myös säilyttämään geenivarojen saatavuuteen ja niistä saatavien hyötyjen jakoon osallistuvien osapuolten, alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen sekä sidosryhmien välinen luottamus ja lisäämään sitä. Tarkistus 21 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 9 kappale (9)  Oikeusvarmuuden turvaamiseksi on tärkeää, että sääntöjä, joilla pannaan täytäntöön Nagoyan pöytäkirja, sovellettaisiin ainoastaan sellaisiin geenivaroihin ja geenivaroihin liittyvään perinteiseen tietämykseen, jotka hankitaan sen jälkeen, kun Nagoyan pöytäkirja tulee voimaan EU:ssa. (9)  Oikeusvarmuuden turvaamiseksi on tärkeää, että sääntöjä, joilla pannaan täytäntöön Nagoyan pöytäkirja, sovellettaisiin ainoastaan sellaiseen geenivarojen ja geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen uuteen hankintaan tai uuteen käyttöön, joka tapahtuu tai joka aloitetaan sen jälkeen, kun Nagoyan pöytäkirja tulee voimaan EU:ssa. Tarkistus 22 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 11 kappale (11)  On tärkeää määrittää Nagoyan pöytäkirjan mukaisesti, että geenivarojen käyttö viittaa geneettisen aineksen näytteiden geneettisen ja biokemiallisen koostumuksen tutkimukseen ja kehittämiseen, johon kuuluu myös Nagoyan osapuolimaassa hankitusta geneettisestä aineksesta johdettujen eristettyjen aineiden tutkimus ja kehitys. (11)  On tärkeää määrittää Nagoyan pöytäkirjan mukaisesti, että geenivarojen käyttö viittaa geenivarojen geneettisen ja biokemiallisen koostumuksen tutkimukseen ja kehittämiseen. Tutkimuksena ja kehityksenä olisi pidettävä geenivarojen koostumuksen geneettistä tai biokemiallista tutkimusta faktojen vahvistamiseksi ja johtopäätösten tekemiseksi, mukaan luettuna innovointien ja käytännön sovellusten luominen. Tarkistus 23 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 14 kappale (14)  Jotta voidaan varmistaa Nagoyan pöytäkirjan tehokas täytäntöönpano, kaikkien geenivarojen ja geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käyttäjien olisi harjoitettava asianmukaista huolellisuutta sen varmistamiseksi, että geenivarat ja niihin liittyvä perinteinen tietämys on hankittu noudattaen sovellettavia oikeudellisia vaatimuksia ja että tilanteen mukaan hyödyt jaetaan. Kuitenkin kun otetaan huomioon se, että unionissa on monia erilaisia käyttäjiä, ei ole asianmukaista velvoittaa kaikkia käyttäjiä toteuttamaan samoja toimenpiteitä asianmukaisen huolellisuuden harjoittamiseksi. Tämän vuoksi olisi määritettävä ainoastaan asianmukaisen huolellisuuden vähimmäisvaatimukset. Käyttäjien erityisiä valintoja, jotka koskevat asianmukaisen huolellisuuden harjoittamiseen sovellettavia välineitä ja toimenpiteitä, olisi tuettava tunnustamalla parhaat käytännöt sekä toteuttamalla alakohtaisia toimintasääntöjä, mallisopimuslausekkeita sekä ohjeita koskevia täydentäviä toimenpiteitä, joilla pyritään lisäämään oikeusvarmuutta ja vähentämään kustannuksia. Käyttäjien velvoite säilyttää saatavuuden ja hyötyjen jakamisen kannalta merkitykselliset tiedot olisi rajoitettava ajallisesti siten, että aika vastaa mahdollisen innovaation ajanjaksoa. (14)  Jotta voidaan varmistaa Nagoyan pöytäkirjan tehokas täytäntöönpano, kaikkien geenivarojen ja geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käyttäjien olisi harjoitettava asianmukaista huolellisuutta sen varmistamiseksi, että geenivarat ja niihin liittyvä perinteinen tietämys on hankittu noudattaen sovellettavia oikeudellisia vaatimuksia ja että hyödyt jaetaan. Kuitenkin kun otetaan huomioon se, että unionissa on monia erilaisia käyttäjiä, ei ole asianmukaista velvoittaa kaikkia käyttäjiä toteuttamaan samoja toimenpiteitä asianmukaisen huolellisuuden harjoittamiseksi. Käyttäjien erityisiä valintoja, jotka koskevat asianmukaisen huolellisuuden harjoittamiseen sovellettavia välineitä ja toimenpiteitä, olisi tuettava tunnustamalla parhaat käytännöt sekä toteuttamalla alakohtaisia toimintasääntöjä, mallisopimuslausekkeita sekä ohjeita, joilla pyritään lisäämään oikeusvarmuutta ja vähentämään kustannuksia. Käyttäjien velvoite säilyttää saatavuuden ja hyötyjen jakamisen kannalta merkitykselliset tiedot olisi rajoitettava ajallisesti siten, että aika vastaa mahdollisen innovaation ajanjaksoa. Tarkistus 24 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 14 a kappale (uusi) (14 a)  Nagoyan pöytäkirjan onnistunut täytäntöönpano on riippuvainen geenivarojen tai geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käyttäjistä ja toimittajista, jotka neuvottelevat keskenään sovitut ehdot, jotka eivät johda ainoastaan oikeudenmukaiseen hyötyjen jakamiseen vaan myös tukevat pöytäkirjan laajempaa tavoitetta myötävaikuttaa biologisen monimuotoisuuden säilymiseen. Tarkistus 25 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 16 kappale (16)  Käyttäjien kehittämillä parhailla käytännöillä olisi oltava tärkeä rooli määritettäessä asianmukaisen huolellisuuden toimenpiteitä, jotka erityisen hyvin edistävät määräysten noudattamista Nagoayn pöytäkirjan täytäntöönpanojärjestelmässä siten, että turvataan oikeusvarmuus ja kustannukset pysyvät alhaisina. Käyttäjien tulisi voida käyttää perustana eri tutkimus- ja teollisuudenaloilla jo käytössä olevia saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevia toimintasääntöjä. Käyttäjien järjestöjen olisi voitava pyytää, että komissio määrittää, voidaanko jonkin järjestön käyttämä menetelmien, välineiden tai mekanismien tietty yhdistelmä tunnustaa parhaaksi käytännöksi. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi harkittava, vähentääkö se, että käyttäjä noudattaa tunnustettua parasta käytäntöä, riskiä siitä, että kyseinen käyttäjä ei noudata määräyksiä, ja oikeuttaako se vaatimustenmukaisuustarkastusten vähentämiseen. Saman olisi koskettava Nagoyan pöytäkirjan osapuolten yhteisesti hyväksymiä parhaita käytäntöjä. Poistetaan. Tarkistus 26 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 17 kappale (17)  Käyttäjien tulisi ilmoittaa käytön muodostavien toimien ketjun tietyissä vaiheissa, että ne ovat harjoittaneet asianmukaista huolellisuutta. Sopivia vaiheita kyseisille ilmoituksille ovat julkisten tutkimusapurahojen vastaanottaminen, luvan pyytäminen geenivarojen perusteella kehitetyn tuotteen saattamiselle markkinoille, tai kaupallistaminen, jonka yhteydessä lupaa tuotteen saattamiselle markkinoille ei vaadita. Ilmoitus, joka tehdään pyydettäessä lupaa markkinoille saattamiseen, ei sinänsä muodostaisi hyväksymismenettelyn osaa ja se osoitettaisiin suoraan tämän asetuksen nojalla perustetuille viranomaisille. (17)  Käyttäjien tulisi ilmoittaa toimien ketjun tietyissä vaiheissa, että ne ovat harjoittaneet asianmukaista huolellisuutta ja esittää siitä todisteet. Sopivia vaiheita kyseisille ilmoituksille ovat ennakkosuostumuksen ja keskinäisesti sovittujen ehtojen vahvistaminen, tutkimusrahoituksen vastaanottaminen, teollis- ja tekijänoikeuksien haku asianmukaisilta kansallisilta, alueellisilta tai kansainvälisiltä laitoksilta, luvan pyytäminen geenivarojen perusteella kehitetyn tuotteen saattamiselle markkinoille, tai kaupallistaminen, jonka yhteydessä lupaa tuotteen saattamiselle markkinoille ei vaadita. Ilmoitus, joka tehdään pyydettäessä teollis- ja tekijänoikeuksien tunnustamista tai lupaa markkinoille saattamiseen, ei sinänsä muodostaisi hyväksymismenettelyn osaa ja se osoitettaisiin suoraan tämän asetuksen nojalla perustetuille viranomaisille. Tarkistus 27 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 18 kappale (18)  Geenivarojen keräämisen luonnosta suorittavat yleensä ei-kaupallisia tarkoituksia varten korkeakouluissa toimivat tutkijat tai kerääjät. Suurimmassa osassa tapauksia ja miltei kaikilla aloilla juuri kerätyt geenivarat saadaan välittäjiltä, kokoelmilta tai edustajilta, jotka hankkivat geenivarat kolmansissa maissa. (18)  Geenivarojen keräämisen luonnosta suorittavat yleensä yksityiset kerääjät ja yritykset, jotka usein edistävät kaupallisia etuja, ja korkeakouluissa toimivat tutkijat tai tutkimuslaitokset ei-kaupallisia tarkoituksia varten. Suurimmassa osassa tapauksia ja miltei kaikilla aloilla juuri kerätyt geenivarat saadaan välittäjiltä, kokoelmilta tai edustajilta, jotka hankkivat geenivarat kolmansissa maissa, niin kaupallisesti kuin ei-kaupallisesti. Tällä asetuksella olisi varmistettava, että kaikki osapuolet noudattavat keskinäisesti sovittujen ehtojen määräyksiä, jotka ovat tärkeitä ensimmäisen saatavuuden yhteydessä kolmannen osapuolen siirrolle. Monissa tapauksissa käyttö tai kaupallistaminen saattaisi edellyttää ensin uusia keskinäisesti sovittuja ehtoja. Tarkistus 28 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 19 kappale (19)  Kokoelmat ovat unionissa käytettävien geenivarojen sekä geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen suurimpia toimittajia. Olisi perustettava unionin luotettavien kokoelmien järjestelmä. Järjestelmän avulla voitaisiin varmistaa, että unionin luotettavien kokoelmien rekisteriin sisältyvät kokoelmat soveltavat tehokkaasti toimenpiteitä, jotta kolmansille osapuolille toimitetaan ainoastaan sellaisia geenivarojen näytteitä, joihin liitetyt asiakirjat osoittavat niiden olevan laillisesti hankittuja, ja jotta tarvittaessa laaditaan keskinäisesti sovitut ehdot. Unionin luotettavien kokoelmien järjestelmä alentaisi merkittävästi riskiä siitä, että unionissa käytetään laittomasti hankittuja geenivaroja. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tarkistaisivat, vastaako kokoelma vaatimuksia, joiden perusteella se voidaan tunnustaa unionin luotettavaksi kokoelmaksi. Käyttäjien, jotka ovat hankkineet geenivaransa unionin rekisteriin sisältyvästä kokoelmasta, katsottaisiin harjoittaneen asianmukaista huolellisuutta kaikkien tarvittavien tietojen hakemiseksi. Tästä toivotaan saatavan hyötyä erityisesti akateemisille tutkijoille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille. (19)  Useimmat kokoelmat ovat unionissa käytettävien geenivarojen sekä geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen helpoimmin tavoitettavia toimittajia. Ne voivat toimittajina auttaa merkittävästi hallussapitoketjun muita käyttäjiä noudattamaan velvoitteitaan. Tätä varten olisi perustettava unionin rekisteröityjen kokoelmien järjestelmä. Järjestelmän avulla varmistetaan, että unionin tasolla rekisteröidyt kokoelmat soveltavat tehokkaasti toimenpiteitä, jotta kolmansille osapuolille toimitetaan ainoastaan sellaisia geenivarojen näytteitä, joihin liitetyt asiakirjat osoittavat niiden olevan laillisesti hankittuja, ja jotta tarvittaessa laaditaan keskinäisesti sovitut ehdot. Unionin rekisteröityjen kokoelmien järjestelmä alentaisi merkittävästi riskiä siitä, että unionissa käytetään laittomasti hankittuja geenivaroja. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tarkistaisivat, vastaako kokoelma vaatimuksia, joiden perusteella se voidaan tunnustaa unionin rekisteröidyksi kokoelmaksi, mukaan luettuna osoitus siitä, että kyetään noudattamaan Nagoyan pöytäkirjan laajoja tavoitteita, jotka ovat geenivarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukainen ja tasapuolinen jako ja biologisen monimuotoisuuden suojelun edistäminen. Käyttäjien, jotka ovat hankkineet geenivaransa unionin rekisteriin sisältyvästä kokoelmasta, katsottaisiin harjoittaneen asianmukaista huolellisuutta kaikkien tarvittavien tietojen hakemiseksi. Tästä toivotaan saatavan hyötyä erityisesti akateemisille tutkijoille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille. Tarkistus 29 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 19 a kappale (uusi) (19 a)   Unionin rekisteröityjen kokoelmien on noudatettava Nagoyan pöytäkirjan tavoitetta. Niiden olisi edistettävä tietoisuuden lisäämistä ja valmiuksien luomista pöytäkirjan 21 ja 22 artiklassa tarkoitetulla tavalla siinä määrin kuin niiden käytettävissä olevat resurssit sen sallivat. Toimivaltaiset viranomaiset voivat harkita rahoituksen myöntämistä kokoelmien näihin toimintoihin. Unionin jokaisen rekisteröidyn kokoelman olisi pyrittävä edistämään geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen dokumentointia tarvittaessa yhteistyössä alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen, viranomaisten, antropologien ja muiden toimijoiden kanssa. Tällaisen tietämyksen tarkastelussa olisi kunnioitettava siihen liittyviä oikeuksia. Tällaista tietämystä koskevat tiedot olisi julkaistava silloin kun se on omiaan edistämään siihen liittyvien oikeuksien suojelua eikä millään tavalla ole ristiriidassa suojelun kanssa tai haittaa sitä. Tarkistus 30 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 20 kappale (20)  Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tarkistettava, noudattavatko käyttäjät velvoitteitaan. Tässä yhteydessä toimivaltaisten viranomaisten olisi hyväksyttävä kansainvälisesti tunnustetut vaatimustenmukaisuustodistukset todisteeksi siitä, että todistuksen kattamat geenivarat on laillisesti hankittu ja että keskinäisesti sovitut ehdot on laadittu. Toimivaltaisten viranomaisten olisi pidettävä tarkastuksista kirjaa, ja asianmukaiset tiedot olisi asetettava saataville ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY mukaisesti. (20)  Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tarkistettava, noudattavatko käyttäjät velvoitteitaan. Tässä yhteydessä toimivaltaisten viranomaisten olisi hyväksyttävä kansainvälisesti tunnustetut vaatimustenmukaisuustodistukset todisteeksi siitä, että todistuksen kattamat geenivarat on laillisesti hankittu ja että keskinäisesti sovitut ehdot on laadittu. Mikäli kansainvälistä todistusta ei ole saatavilla, olisi hyväksyttävä muut oikeudellisesti hyväksyttävät vaatimustenmukaisuustodistukset todisteeksi siitä, että todistuksen kattamat geenivarat on laillisesti hankittu ja että keskinäisesti sovitut ehdot on laadittu. Toimivaltaisten viranomaisten olisi pidettävä tarkastuksista kirjaa, ja asianmukaiset tiedot olisi asetettava saataville ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta 28 päivänä tammikuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/4/EY mukaisesti. Tarkistus 31 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 22 a kappale (uusi) (22 a)  Unionin olisi toimittava aktiivisesti sen varmistamiseksi, että hyötyjen jakamisen monenvälistä järjestelmää koskevan Nagoyan pöytäkirjan tavoitteet saavutetaan, jotta lisätään resursseja biologisen monimuotoisuuden suojelemiseksi ja sen osien kestäväksi käyttämiseksi maailmanlaajuisesti. Tarkistus 33 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 23 kappale (23)  Saatavuutta käsittelevän unionin foorumin olisi mahdollistettava keskustelut ja edistettävä toimia, jotka koskevat saatavuutta koskevien edellytysten yksinkertaistamista, saatavuusjärjestelmien suunnittelua ja suorituskykyä, ei-kaupallisen tutkimuksen yhdenmukaistettua saatavuutta, unionissa olevien kokoelmien saatavuuskäytäntöjä, unionin sidosryhmien mahdollisuuksia saada geenivaroja kolmansissa maissa ja parhaiden käytäntöjen jakamista. (23)  Saatavuutta sekä hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakoa käsittelevän unionin foorumin olisi mahdollistettava keskustelut ja edistettävä toimia, jotka koskevat saatavuutta koskevien edellytysten yksinkertaistamista, saatavuus- ja hyötyjenjakojärjestelmien suunnittelua ja suorituskykyä, ei-kaupallisen tutkimuksen yhdenmukaistettua saatavuutta ja hyötyjen jakoa, unionissa olevien kokoelmien saatavuus- ja hyötyjenjakokäytäntöjä, unionin sidosryhmien mahdollisuuksia saada geenivaroja ja jakaa hyötyjä kolmansissa maissa ja parhaiden käytäntöjen jakamista. Unionin foorumin olisi kunnioitettava täydellisesti jäsenvaltioiden toimivaltaa ja pyrittävä tarvittaessa varmistamaan alkuperäisväestön ja paikallisyhteisöjen osallistuminen Nagoyan pöytäkirjan mukaisesti. Tarkistus 34 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta Tässä asetuksessa säädetään säännöistä, joilla säännellään geenivarojen ja geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen saatavuutta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen jakamista, biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvän geenivarojen saannista ja saatavuudesta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta jaosta tehdyn Nagoyan pöytäkirjan, jäljempänä 'pöytäkirja', määräysten mukaisesti. Tässä asetuksessa säädetään säännöistä, joilla säännellään geenivarojen ja geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen saatavuuden sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen jakamisen periaatteen noudattamista, biologista monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyvän geenivarojen saannista ja saatavuudesta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta jaosta tehdyn Nagoyan pöytäkirjan, jäljempänä 'pöytäkirja', määräysten mukaisesti. Tarkistus 35 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 a kohta (uusi) Tämän asetuksen tavoitteena on geenivarojen käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukainen ja tasapuolinen jako ja näin biologisen monimuotoisuuden suojelun ja sen osien kestävän käytön edistäminen biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen (jäljempänä 'yleissopimus') tavoitteiden mukaisesti. Tarkistus 36 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 b kohta (uusi) Tässä asetuksessa esitetään geenivarojen ja geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen käyttäjille asetettavat velvoitteet. Tällä asetuksella perustettu Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanojärjestelmä kattaa myös järjestelyt, joilla autetaan käyttäjiä täyttämään velvoitteet, sekä puitteet seurannalle ja valvontajärjestelyille, joita unionin jäsenvaltioiden on kehitettävä ja otettava käyttöön. Tähän asetukseen sisältyy myös säännöksiä, joilla rohkaistaan asianosaisia toimiin, joilla lisätään tietoisuutta geenivarojen ja niitä koskevan perinteisen tietämyksen merkityksestä sekä niiden saatavuudesta ja hyötyjen jakamisesta sekä edistetään toimia kehitysmaiden valmiuksien kehittämiseksi Nagoyan pöytäkirjan säännösten mukaisesti. Tarkistus 37 Ehdotus asetukseksi 2 artikla Tätä asetusta sovelletaan valtioiden täysivaltaisten oikeuksien piiriin kuuluviin geenivaroihin sekä geenivaroihin liittyvään perinteiseen tietämykseen, jotka on hankittu sen jälkeen, kun Nagaoyan pöytäkirja on tullut voimaan unionissa. Sitä sovelletaan myös kyseisten geenivarojen käytöstä saataviin hyötyihin sekä geenivaroihin liittyvään perinteiseen tietämykseen. Tätä asetusta sovelletaan valtioiden täysivaltaisten oikeuksien piiriin kuuluviin geenivaroihin sekä geenivaroihin liittyvään perinteiseen tietämykseen, jotka on hankittu sen jälkeen, kun Nagaoyan pöytäkirja on tullut voimaan unionissa. Sitä sovelletaan myös kyseisten geenivarojen käytöstä saataviin hyötyihin sekä geenivaroihin liittyvään perinteiseen tietämykseen. Tätä asetusta ei sovelleta geenivaroihin, joiden saatavuutta ja hyötyjen jakamista säännellään sellaisella erityisellä kansainvälisellä instrumentilla, jonka osapuoli unioni on. Tätä asetusta ei sovelleta geenivaroihin, joiden saatavuutta ja hyötyjen jakamista säännellään sellaisella erityisellä kansainvälisellä instrumentilla, jonka osapuoli unioni on. Tätä asetusta ei sovelleta geenivaroihin, joiden alkuperämaa ei ole hyväksynyt kansallisia saatavuutta koskevia sääntöjä, jotka ovat Nagoyan pöytäkirjassa asetettujen vaatimusten mukaisia, eikä yleiseen hyödykkeiden kauppaan. On otettava asianmukaisesti huomioon hyödylliset ja tarkoituksenmukaiset toimet tai käytännöt, joita toteutetaan muissa kansainvälisissä järjestöissä. Tarkistus 38 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 3 alakohta 3)  "geenivaroilla" tarkoitetaan geneettistä ainesta, joka on tai saattaa olla arvokasta; 3)  "geenivaroilla" tarkoitetaan geneettistä ainesta, joka on tai saattaa olla arvokasta tai joka on sen johdannainen; Tarkistus 39 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 3 a alakohta (uusi) 3 a)  "johdannaisella" tarkoitetaan luonnossa esiintyvää biokemiallista yhdistettä, joka syntyy biologisten luonnonvarojen tai geenivarojen geneettisen ilmentymän tai aineenvaihdunnan tuloksena, vaikka yhdiste ei sisältäisi toiminnallisia perintötekijöitä; Tarkistus 40 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 5 alakohta 5)  "käyttäjällä" tarkoitetaan luonnollista tai oikeudellista henkilöä, joka käyttää geenivaroja tai geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä; 5)  "käyttäjällä" tarkoitetaan luonnollista tai oikeudellista henkilöä, joka käyttää geenivaroja tai geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä tai kaupallistaa geenivaroja tai geenivaroihin perustuvia tuotteita tai geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä; Tarkistus 41 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 6 alakohta 6)  "geenivarojen käytöllä" tarkoitetaan geenivarojen geneettisten ja/tai biokemiallisten koostumusten tutkimusta ja kehittämistä; 6)  "geenivarojen käytöllä" tarkoitetaan geenivarojen geneettisten ja/tai biokemiallisten koostumusten tutkimusta ja kehittämistä, myös biotekniikkaa soveltamalla; Tarkistus 42 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 6 a alakohta (uusi) 6 a)  "kaupallistamisella" tarkoitetaan tuotteen asettamista ensimmäistä kertaa saataville unionin markkinoilla; Tarkistus 43 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 6 b alakohta (uusi) 6 b)  "biotekniikalla" tarkoitetaan sellaista tekniikan sovellusta, jossa käytetään biosysteemejä, eläviä eliöitä tai niiden johdannaisia tuotteiden tai prosessien kehittämiseen tai muunteluun tiettyyn tarkoitukseen; Tarkistus 44 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 8 a alakohta (uusi) 8 a)  "laittomasti hankituilla geenivaroilla" tarkoitetaan geenivaroja ja geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen hankkimista vastoin sovellettavaa kansainvälistä oikeutta ja kansallista lainsäädäntöä, jotka koskevat saatavuutta ja hyötyjen jakoa alkuperämaassa; Tarkistus 45 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 11 alakohta 11)  "kansainvälisesti tunnustetulla vaatimustenmukaisuustodistuksella" tarkoitetaan lupaa tai vastaavaa asiakirjaa, jonka toimivaltainen kansallinen viranomainen on myöntänyt Nagoyan pöytäkirjan 6 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukaisesti ja joka saatetaan saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmän saataville; (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.) Tarkistus 46 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 12 alakohta 12)  "saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmällä" tarkoitetaan maailmanlaajuista Nagoayn pöytäkirjan 14 artiklan 1 kohdan mukaista saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmää. (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.) Tarkistus 47 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – -1 kohta (uusi) -1. Laittomasti hankittujen geenivarojen käyttö on unionissa kiellettyä. Tarkistus 48 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 1 kohta 1.  Käyttäjien on harjoitettava asianmukaista huolellisuutta sen varmistamiseksi, että geenivarat ja geenivaroihin liittyvä perinteinen tietämys hankitaan saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevien säädösten tai määräysten mukaisesti ja että tilanteen mukaan hyödyt jaetaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti yhteisesti sovittujen ehtojen mukaisesti. Käyttäjien on haettava, säilytettävä ja siirrettävä muille käyttäjille tiettyjä tietoja, joilla on merkitystä saatavuudelle ja hyötyjen jakamiselle. 1.  Käyttäjien on harjoitettava asianmukaista huolellisuutta sen varmistamiseksi, että geenivarat ja geenivaroihin liittyvä perinteinen tietämys hankitaan ennakkosuostumuksen mukaisesti ja keskinäisesti sovittuihin ehtoihin perustuen siten kuin on määritelty saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevissa säädöksissä tai määräyksissä ja että hyödyt jaetaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti näiden ehtojen mukaisesti. Käyttäjien on haettava, säilytettävä ja siirrettävä muille käyttäjille kaikki tiedot ja asiakirjat, joilla on merkitystä saatavuudelle ja hyötyjen jakamiselle sekä tämän asetuksen säännösten noudattamiselle. Tarkistus 49 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 1 a kohta (uusi) 1 a.  Geenivaroja ja niihin liittyvää perinteistä tietämystä voidaan siirtää muille käyttäjille vain kansainvälisesti tunnustetun vaatimustenmukaisuustodistuksen perusteella ja keskinäisesti sovituin ehdoin tai ennakkosuostumuksella ja keskinäisesti sovituin ehdoin. Jos keskinäisesti sovitut ehdot puuttuvat tai käyttäjät käyttävät etukäteen geenivaroja tai perinteistä tietämystä ehdoin, joita ei ole sisällytetty ennakkoehtoihin, niiden on haettava alkuperämaalta uusia keskinäisesti sovittuja ehtoja. Tarkistus 51 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 2 kohta 2.  Käyttäjien on: 2.  Käyttäjien on: a)  haettava, säilytettävä ja siirrettävä muille käyttäjille seuraavat tiedot: a)  haettava, säilytettävä ja siirrettävä muille käyttäjille tiedot kansainvälisesti tunnustetusta vaatimustenmukaisuustodistuksesta siinä tapauksessa, että Nagoyan pöytäkirjan sopimuspuolet ovat Nagoyan pöytäkirjan 6 artiklan mukaisia täysivaltaisia oikeuksiaan käyttäen saaneet käyttöönsä geenivaroja, sekä keskinäisesti sovituista ehdoista, tai seuraavat tiedot: 1)  geenivarojen ja geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen hankinnan päivämäärä ja paikka; 1)  geenivarojen ja geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen hankinnan päivämäärä ja paikka; 2)  geenivarojen ja kyseisiin geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen kuvaus, mukaan lukien käytettävissä olevat yksilöivät tunnisteet; 2)  geenivarojen ja kyseisiin geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen kuvaus, mukaan lukien käytettävissä olevat yksilöivät tunnisteet; 3)  lähde, josta geenivarat tai geenivaroihin liittyvä tietämys suoraan hankittiin, sekä geenivarojen tai geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen myöhemmät käyttäjät; 3)  lähde, josta geenivarat tai geenivaroihin liittyvä tietämys suoraan hankittiin, sekä geenivarojen tai geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen myöhemmät käyttäjät; 4)  saatavuuteen ja hyötyjen jakamiseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet tai niiden puuttuminen; 4)  saatavuuteen ja hyötyjen jakamiseen liittyvät oikeudet ja velvollisuudet tai niiden puuttuminen; 5)  tilanteen mukaan saatavuutta koskevat päätökset ja keskinäisesti sovitut ehdot; 5)  tilanteen mukaan saatavuutta koskevat luvat ja keskinäisesti sovitut ehdot sekä hyötyjen jakoa koskevat järjestelyt; 6)  saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevien vaatimusten soveltaminen 2 artiklassa tarkoitetuissa erityisissä kansainvälisissä instrumenteissa, jotka saattavat rajoittaa tai vähentää tämän asetuksen mukaisia käyttäjän velvoitteita; tällöin on myös ilmoitettava, että käyttö kuuluu erityisten instrumenttien piiriin; b)  haettava lisätietoa tai –näyttöä, jos epävarmuus saatavuuden ja käytön laillisuudesta jatkuu; ja b)  haettava lisätietoa tai –näyttöä, jos epävarmuus saatavuuden ja käytön laillisuudesta jatkuu; ja c)  hankittava asianmukainen lupa, laadittava keskinäisesti sovitut ehdot tai lopetettava käyttö, kun vaikuttaa siltä, että hankinnassa ei noudatettu saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevia kansallisia säädöksiä tai määräyksiä. c)  hankittava asianmukainen lupa, laadittava keskinäisesti sovitut ehdot tai lopetettava käyttö, kun vaikuttaa siltä, että hankinnassa ei noudatettu saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevia kansallisia säädöksiä tai määräyksiä. Tarkistus 52 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 3 kohta 3.  Käyttäjien on säilytettävä saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevat tiedot kahdenkymmenen vuoden ajan käyttöajan loppumisesta. 3.  Käyttäjien on säilytettävä saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevat tiedot kahdenkymmenen vuoden ajan käyttö- tai kaupallistamisajan loppumisesta. Tarkistus 53 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 4 a kohta (uusi) 4 a.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 14 a artiklan mukaisesti ...1, jotta voidaan vahvistaa hyötyjen jakoa koskevat säännöt 14 a kohdan mukaisesti. Määräyksissä on edellytettävä vähintään alan parhaisiin käytäntöihin perustuvien hyötyjen jakoa ja määritettävä ehdot muiden kuin rahallisten hyötyjen jaolle. ____________________ 1 Virallinen lehti: kuusi kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta. Tarkistus 54 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 4 b kohta (uusi) 4 b.  Kun käyttäjät neuvottelevat keskinäisesti sovituista ehdoista geenivarojen tai geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen toimittajien kanssa, niiden on pyrittävä varmistamaan, että näillä ehdoilla tuetaan biologisen monimuotoisuuden suojelua ja sen osien kestävää käyttöä sekä teknologian siirtoa kehitysmaihin. Tarkistus 55 Ehdotus asetukseksi 5 artikla 5 artikla Poistetaan. Unionin luotettavat kokoelmat 1.  Komissio perustaa luotettavien kokoelmien unionin rekisterin ja ylläpitää sitä. Kyseisen rekisterin on oltava internetpohjainen, käyttäjille helposti saatavilla ja sen on sisällettävä niiden geenivarojen kokoelmat, jotka noudattavat unionin luotettavalle kokoelmalle asetettuja perusteita. 2.  Kunkin jäsenvaltion on sen lainkäytäntövallan piiriin kuuluvan kokoelman pyynnöstä harkittava kyseisen kokoelman sisällyttämistä luotettavien kokoelmien unionin rekisteriin. Kun jäsenvaltio on varmistanut, että kokoelma täyttää 3 kohdassa esitetyt perusteet, se ilmoittaa komissiolle viipymättä kyseisen kokoelman nimen, yhteystiedot ja tyypin. Komissio sisällyttää näin saadut tiedot viipymättä luotettavien kokoelmien unionin rekisteriin. 3.  Jotta kokoelma voidaan sisällyttää luotettavien kokoelmien unionin rekisteriin, kokoelman omistajan on osoitettava pystyvänsä: a)  soveltamaan standardoituja menetelmiä vaihtaessaan geenivarojen näytteitä ja niihin liittyviä tietoja muiden kokoelmien kanssa sekä toimittaessaan geenivarojen näytteitä ja niihin liittyviä tietoja kolmansille henkilöille niiden käyttöä varten; b)  huolehtimaan siitä, että geenivaroja ja niihin liittyviä tietoja toimitetaan kolmansille henkilöille niiden käyttöä varten ainoastaan sellaisten asiakirjojen kanssa, jotka osoittavat, että geenivarat ja tiedot on hankittu noudattaen sovellettavia oikeudellisia vaatimuksia sekä tilanteen mukaan keskinäisesti sovittuja ehtoja, joilla varmistetaan hyötyjen oikeudenmukainen ja tasapuolinen jako; c)  pitämään kirjaa kaikista geenivaroista ja niihin liittyvistä tiedoista, jotka toimitetaan kolmansille henkilöille niiden käyttöä varten; d)  laatimaan tai käyttämään yksilöiviä tunnisteita kolmansille henkilöille toimitettuja geenivarojen näytteitä varten; e)  käyttämään asianmukaisia seuranta- ja jäljitysvälineitä vaihdettaessa geenivarojen näytteitä ja niihin liittyviä tietoja muiden kokoelmien kanssa. 4.  Jäsenvaltioiden on säännöllisesti tarkistettava, että kukin niiden lainsäädäntövaltaan kuuluva ja luotettavien kokoelmien unionin rekisteriin sisältyvä kokoelma todella soveltaa 3 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä, mikäli niiden lainsäädäntövaltaan kuuluva ja luotettavien kokoelmien unionin rekisteriin sisältyvä kokoelma ei enää noudata 3 kohdan säännöksiä. 5.  Mikäli on näyttöä siitä, että luotettavien kokoelmien unionin rekisteriin sisältyvä kokoelma ei sovella 3 kohdassa esitettyjä toimenpiteitä, kyseisen jäsenvaltion on viipymättä määritettävä korjaavat toimet keskustellen asiasta kyseisen kokoelman omistajan kanssa. Komissio poistaa kokoelman luotettavien kokoelmien unionin rekisteristä, jos se on erityisesti 4 kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen perusteella päätellyt, että luotettavien kokoelmien unionin rekisteriin sisältyvällä kokoelmalla on merkittäviä tai jatkuvia vaikeuksia noudattaa 3 kohtaa. 6.  Komissiolle siirretään valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla luodaan menetelmät tämän artiklan 1–5 kohtien täytäntöönpanolle. Nämä täytäntöönpanotoimenpiteet hyväksytään 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Tarkistus 56 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 2 kohta 2.  Komissio julkaisee toimivaltaisten viranomaisten luettelon muun muassa internetissä. Komissio pitää luettelon ajan tasalla. 2.  Komissio julkaisee toimivaltaisten viranomaisten luettelon muun muassa internetissä. Komissio pitää luettelon ajan tasalla. Syrjäisimpiin alueisiin kiinnitetään erityistä huomiota niiden alueelta löytyneiden geenivarojen merkityksen ja haavoittuvuuden vuoksi, jotta voidaan välttää niiden liikahyödyntämistä. Tarkistus 57 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a.  Komission 3 kohdan mukaisesti nimeämän tiedonvälityskeskuksen tehtävänä on varmistaa asetuksen (EY) N:o 338/971 nojalla perustettujen asianmukaisten unionin elimien ja asetusta täytäntöön panevien kansallisten viranomaisten kuuleminen. __________ 1 EUVL L 61, 3.3.1997, s. 1. Tarkistus 58 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 3 b kohta (uusi) 3 b.  Toimivaltaisten viranomaisten ja saatavuutta ja hyötyjen jakoa käsittelevän tiedonvälityskeskuksen on annettava neuvoja yleisölle ja mahdollisille käyttäjille, jotka etsivät tietoa tämän asetuksen täytäntöönpanosta sekä yleissopimuksen ja Nagoyan pöytäkirjan täytäntöönpanosta unionissa. Tarkistus 59 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 1 kohta 1.  Jäsenvaltiot ja komissio pyytävät kaikkia geenivaroja ja geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä käyttäviä julkisen tutkimusrahoituksen vastaanottajia vakuuttamaan, että ne harjoittavat 4 artiklan mukaista asianmukaista huolellisuutta. Poistetaan. Tarkistus 60 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 2 kohta 2.  Käyttäjien on ilmoitettava 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustetuille toimivaltaisille viranomaisille, että ne ovat harjoittaneet 4 artiklan mukaista asianmukaista huolellisuutta pyytäessään lupaa markkinoille saattamiseen sellaista tuotetta varten, joka on kehitetty geenivarojen tai kyseisiin geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen perusteella, tai kaupallistamisen yhteydessä, jolloin lupaa tuotteen markkinoille saattamiselle ei vaadita. 2.  Käyttäjien on ilmoitettava 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustetuille toimivaltaisille viranomaisille, että ne ovat täyttäneet 4 artiklan mukaiset velvollisuudet ja toimittavat asiaan liittyvät tiedot a)  vahvistaessaan ennakkosuostumuksen ja keskinäisesti sovitut ehdot; b)  vastaanottaessaan tutkimusrahoitusta, joka liittyy geenivarojen ja geenivaroihin liittyvän tietämyksen käyttöön; c)  hakiessaan asiaankuuluvissa kansallisissa, alueellisissa tai kansainvälisissä laitoksissa patentteja tai uusia kasvilajikeoikeuksia, jotka kattavat muun muassa hankitut geenivarat, biotekniikan käytöstä johdetut tuotteet, mukaan luettuina johdannaiset, ja menetelmät tai geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen; d)   pyytäessään lupaa markkinoille saattamiseen sellaista tuotetta varten, joka on kehitetty geenivarojen tai kyseisiin geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen perusteella, tai e)   kaupallistamisen yhteydessä, jolloin lupaa tuotteen markkinoille saattamiselle ei vaadita. Tarkistus 61 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 3 kohta Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava komissiolle joka toinen vuosi 1 ja 2 kohtien perusteella saadut tiedot. Komissio tekee yhteenvedon vastaanotetuista tiedoista ja asettaa sen saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmän saataville. Toimivaltaisten viranomaisten on todennettava 2 kohdan b–e alakohdan mukaiset tiedot ja toimitettava tämän artiklan mukaisesti saadut tiedot saatavuuden ja hyötyjen jaon tiedonvälitysjärjestelmälle, komissiolle ja tarvittaessa asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille kolmen kuukauden kuluessa. Komissio tekee kolmen kuukauden kuluessa yhteenvedon vastaanotetuista tiedoista ja asettaa sen saataville helposti saatavilla olevassa avoimessa internetpohjaisessa muodossa. Tarkistus 62 Ehdotus asetukseksi 8 artikla 8 artikla Poistetaan. Parhaat käytännöt Mikä tahansa käyttäjien järjestö voi esittää komissiolle hakemuksen siitä, että järjestön kehittämä ja valvoma menetelmien, välineiden tai mekanismien yhdistelmä tunnustetaan parhaaksi käytännöksi. Hakemuksen tueksi on esitettävä todisteita ja tietoja. Jos komissio katsoo jonkin käyttäjien järjestön sille toimittajien tietojen ja todisteiden perusteella, että tietty menetelmien, välineiden tai mekanismien yhdistelmä, kun käyttäjä sitä todella soveltaa, mahdollistaa sen, että käyttäjä noudattaa 4 ja 7 artiklassa esitettyjä velvoitteitaan, komissio tunnustaa sen parhaaksi käytännöksi. Käyttäjien järjestö ilmoittaa komissiolle 2 kohdan mukaan tunnustettuun parhaaseen käytäntöön mahdollisesti tehdyistä muutoksista ja päivityksistä. Mikäli jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tai muut lähteet esittävät näyttöä toistuvista tapauksista, joissa parhaita käytäntöjä soveltavat käyttäjät eivät noudata tämän asetuksen mukaisia velvoitteitaan, komissio tutkii vuoropuhelussa kyseisten käyttäjien järjestöjen kanssa, osoittavatko toistuvat määräysten rikkomiset mahdollisia parhaiden käytäntöjen puutteita. Komissio peruuttaa parhaan käytännön tunnustamisen, jos se toteaa, että parhaan käytännön muutokset vaarantavat käyttäjän kyvyn täyttää 4 ja 7 artiklassa esitetyt edellytykset, tai jos käyttäjien toistuvat määräysten rikkomiset liittyvät käytännössä ilmeneviin puutteisiin. Komission on laadittava internetpohjainen tunnustettujen parhaiden käytäntöjen rekisteri ja pidettävä se ajan tasalla. Kyseisen rekisterin yhdessä osassa on lueteltava komission tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti tunnustamat parhaat käytännöt sekä toisessa osassa esiteltävä Nagoyan pöytäkirjan 20 artiklan 2 kappaleen mukaisesti hyväksytyt parhaat käytännöt. Komissiolle siirretään valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla luodaan menetelmät tämän artiklan 1–5 kohtien täytäntöönpanolle. Nämä täytäntöönpanotoimenpiteet hyväksytään 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Tarkistus 63 Ehdotus asetukseksi 9 artikla 1.  Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tarkastuksia sen toteamiseksi, noudattavatko toimijat 4 ja 7 artiklassa asetettuja vaatimuksia. 1.  Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tarkastuksia sen toteamiseksi, noudattavatko toimijat 4 ja 7 artiklassa asetettuja vaatimuksia. 2.  Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tarkastukset tehdään riskiperusteista lähestymistapaa soveltaen ja kausittain tarkistetun suunnitelman mukaisesti. Kehittäessään tätä riskiperusteista lähestymistapaa jäsenvaltioiden on otettava huomioon, että mikäli käyttäjä soveltaa tämän asetuksen 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai Nagoyan pöytäkirjan 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti tunnustettua parasta käytäntöä, tämä vähentää riskiä siitä, että kyseinen käyttäjä rikkoo määräyksiä. 2.  Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tarkastukset tehdään kausittain tarkistetun suunnitelman mukaisesti ja soveltaen riskiperusteista lähestymistapaa, jonka keskeiset periaatteet komissio vahvistaa 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. 3.  Tarkastuksia voidaan tehdä, kun toimivaltaisella viranomaisella on asiaa koskevia merkityksellisiä tietoja siitä, että käyttäjä ei noudata tätä asetusta, mukaan lukien tiedot, jotka perustuvat kolmansien osapuolten ilmaisemiin perusteltuihin huoliin. 3.   Lisätarkastuksia on tehtävä, kun toimivaltaisella viranomaisella on asiaa koskevia merkityksellisiä tietoja siitä, että käyttäjä ei noudata tätä asetusta, mukaan lukien tiedot, jotka perustuvat kolmansien osapuolten ilmaisemiin perusteltuihin huoliin. 4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tarkastuksiin on sisällyttävä vähintään seuraavat: 4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tarkastuksiin on sisällyttävä vähintään seuraavat: a)  tutkimus toimenpiteistä, jotka käyttäjä on toteuttanut harjoittaakseen 4 artiklan mukaista asianmukaista huolellisuutta; a)  tutkimus toimenpiteistä, jotka käyttäjä on toteuttanut harjoittaakseen 4 artiklan mukaista asianmukaista huolellisuutta; b)  tutkimus asiakirjoista ja rekistereistä, jotka osoittavat, että tietyissä käyttäjän toiminnoissa on harjoitettu 4 artiklan mukaista asianmukaista huolellisuutta; b)  tutkimus asiakirjoista ja rekistereistä, jotka osoittavat, että tietyissä käyttäjän toiminnoissa on harjoitettu 4 artiklan mukaista asianmukaista huolellisuutta; c)  pistokokeet, mukaan lukien paikalla tapahtuvat tarkastukset; c)  pistokokeet, mukaan lukien paikalla tapahtuvat tarkastukset; d)  tutkimus tapauksista, joissa käyttäjän oli tehtävä 7 artiklan mukaiset ilmoitukset. d)  tutkimus tapauksista, joissa käyttäjän oli tehtävä 7 artiklan mukaiset ilmoitukset. 5.  Toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä kansainvälisesti tunnustettu vaatimustenmukaisuustodistus näyttönä siitä, että sen mukaiset geenivarat on saatu ennakkosuostumuksen mukaisesti ja että keskinäisesti sovitut ehdot on luotu siten kuin ennakkosuostumuksen antavan Nagoyan pöytäkirjan osapuolen saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevissa kansallisissa säädöksissä tai määräyksissä edellytetään. 5.  Toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä kansainvälisesti tunnustettu vaatimustenmukaisuustodistus näyttönä siitä, että sen mukaiset geenivarat on saatu ennakkosuostumuksen mukaisesti ja että keskinäisesti sovitut ehdot on luotu siten kuin ennakkosuostumuksen antavan Nagoyan pöytäkirjan osapuolen saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskevissa kansallisissa säädöksissä tai määräyksissä edellytetään. Mikäli kansainvälisesti tunnustettua todistusta ei ole saatavilla, on hyväksyttävä muut oikeudellisesti hyväksyttävät vaatimustenmukaisuustodistukset riittäväksi todisteeksi siitä, että todistuksen kattamat geenivarat on laillisesti hankittu ja että keskinäisesti sovitut ehdot on laadittu. 6.  Käyttäjien on annettava kaikki mahdollinen apu, jolla helpotetaan 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tekemistä, etenkin järjestämällä pääsy toimitiloihin ja esittämällä asiakirjat tai rekisterit. 6.  Käyttäjien on annettava kaikki mahdollinen apu, jolla helpotetaan 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tekemistä, etenkin järjestämällä pääsy toimitiloihin ja esittämällä asiakirjat tai rekisterit. 7.  Jos tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten perusteella todetaan puutteita, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa ilmoituksen korjaavista toimenpiteistä, jotka käyttäjän on toteutettava, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklan soveltamista. 7.  Jos tämän artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten tai 7 artiklan 2 kohdan mukaisen todentamisen perusteella todetaan puutteita, toimivaltaiset viranomaiset voivat antaa ilmoituksen korjaavista toimenpiteistä, jotka käyttäjän on toteutettava, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklan soveltamista. Lisäksi havaittujen puutteiden luonteen perusteella jäsenvaltiot voivat toteuttaa välittömiä väliaikaisia toimia, joita ovat muun muassa laittomasti hankittujen geenivarojen takavarikointi ja tiettyjen toimintojen keskeyttäminen. Jos käyttäjä ei anna myönteistä tai tyydyttävää vastausta, jäsenvaltiot voivat havaittujen puutteiden luonteesta riippuen toteuttaa välittömiä väliaikaisia toimia, joita ovat muun muassa laittomasti hankittujen geenivarojen takavarikointi ja tiettyjen toimintojen, muun muassa geenivarojen ja niihin liittyvän perinteisen tietämyksen kaupallistamisen, keskeyttäminen. Tällaisten väliaikaisten toimien on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. 8.  Komissiolle siirretään valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla luodaan menetelmät tämän artiklan 1–7 kohtien täytäntöönpanolle. Nämä täytäntöönpanotoimenpiteet hyväksytään 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. 8.  Komissiolle siirretään valta antaa 14 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla luodaan menetelmät tämän artiklan 1–7 kohdan täytäntöönpanolle, ja määrittää menettelytakeet, kuten oikeus hakea muutosta, 7 sekä 9–11 artiklan säännösten suhteen. Tarkistus 64 Ehdotus asetukseksi 10 artikla – 2 kohta 2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on asetettava saataville direktiivin 2003/4/EY mukaisesti. 2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on asetettava saataville direktiivin 2003/4/EY mukaisesti helposti saatavilla olevassa avoimessa internetpohjaisessa muodossa. Tarkistus 65 Ehdotus asetukseksi 11 artikla – 2 kohta 2.  Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Seuraamuksia voivat olla muun muassa: 2.  Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Seuraamuksia voivat olla muun muassa: a)  sakot; a)  sakot, jotka suhteutetaan geenivaroihin liittyvien käyttäjän toimintojen arvoon ja jotka vähintään estävät tehokkaasti asiasta vastuussa olevia saamasta rikkomisen tuottamaa taloudellista hyötyä; b)  tiettyjen toimintojen välitön keskeyttäminen; b)  tiettyjen toimintojen, muun muassa geenivarojen ja niihin liittyvän perinteisen tietämyksen kaupallistamisen, välitön keskeyttäminen. c)  laittomasti hankittujen geenivarojen takavarikointi. c)  laittomasti hankittujen geenivarojen takavarikointi. Tarkistus 66 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 1 kohta 1.  Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä toistensa kanssa sekä kolmansien maiden hallintoviranomaisten ja komission kanssa tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi. 1.  Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä toistensa kanssa sekä kolmansien maiden hallintoviranomaisten ja komission kanssa tehokkaan koordinoinnin varmistamiseksi ja tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi. Yhteistyötä on tehtävä myös muiden asianosaisten toimijoiden kanssa, kuten kokoelmien, kansalaisjärjestöjen sekä alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen edustajien kanssa, silloin kun se on merkityksellistä Nagoyan pöytäkirjan ja tämän asetuksen asianmukaisen täytäntöönpanon kannalta. Tarkistus 67 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 2 kohta 2.  Toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava tietoja muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten sekä komission kanssa 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tarkastuksissa todetuista vakavista puutteista ja 11 artiklan mukaisesti määrätyistä seuraamuksista. 2.  Toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten sekä komission kanssa tietoja, jotka koskevat tarkastusjärjestelmien organisointia tämän asetuksen säännösten noudattamisen seurantaa varten, sekä 9 artiklan 4 kohdassa ja 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tarkastuksissa todettuja vakavia puutteita ja 11 artiklan mukaisesti määrättyjä seuraamuksia. Tarkistus 68 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a.  Komissio pyrkii laatimaan Euroopan patenttiviraston ja Maailman henkisen omaisuuden järjestön kanssa järjestelyt, joilla varmistetaan, että viittaukset geenivaroihin ja niiden alkuperään sisällytetään patentin rekisteröintiin. Tarkistus 69 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – otsikko Saatavuutta koskeva unionin foorumi Saatavuutta ja hyötyjen jakoa koskeva unionin foorumi Tarkistus 70 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 1 kohta 1.  Perustetaan geenivarojen saatavuutta ja geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä koskeva unionin foorumi. 1.  Perustetaan geenivarojen saatavuutta ja geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä sekä hyötyjen oikeudenmukaista ja tasapuolista jakamista koskeva unionin foorumi. Jäsenvaltioiden, jotka aikovat hyväksyä geenivarojensa saatavuutta koskevia sääntöjä, on ensin laadittava vaikutustenarviointi näistä säännöistä ja toimitettava sen tulokset unionin foorumille tarkastelua varten tämän artiklan 5 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Tarkistus 71 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 2 kohta 2.  Unionin foorumi edistää saatavuutta koskevien edellytysten yhdenmukaistamista unionin tasolla keskustelemalla siihen liittyvistä kysymyksistä, mukaan lukien saatavuusjärjestelmien suunnittelu ja suorituskyky, yksinkertaistettu saatavuus ei-kaupallista tutkimusta varten, unionissa olevien kokoelmien saatavuuskäytännöt, unionin sidosryhmien mahdollisuudet hankkia geenivaroja kolmansissa maissa ja parhaiden käytäntöjen jakaminen. 2.  Unionin foorumi edistää saatavuutta koskevien edellytysten yhdenmukaistamista unionin tasolla keskustelemalla siihen liittyvistä kysymyksistä, mukaan lukien saatavuusjärjestelmien suunnittelu ja suorituskyky, luonnon monimuotoisuuden suojelua ja sen kestävää käyttöä edistävän tutkimuksen tukeminen erityisesti kehitysmaissa, yksinkertaistettu saatavuus ei-kaupallista tutkimusta varten, unionissa olevien kokoelmien saatavuuskäytännöt, unionin sidosryhmien mahdollisuudet hankkia geenivaroja kolmansissa maissa keskinäisesti sovituin ehdoin ennakkosuostumuksen saamisen jälkeen, hyötyjenjakokäytännöt, parhaiden käytäntöjen täytäntöönpano ja kehittäminen edelleen sekä riitojenratkaisujärjestelyjen toiminta. Tarkistus 72 Ehdotus asetukseksi 13 artikla – 3 kohta 3.  Unionin foorumi voi tarjota ei-sitovia neuvoja, ohjeita tai lausuntoja sen toimialaan kuuluvissa kysymyksissä. 3.  Unionin foorumi voi tarjota ei-sitovia neuvoja, ohjeita tai lausuntoja sen toimialaan kuuluvissa kysymyksissä. Kaikkien neuvojen, ohjeiden ja lausuntojen yhteydessä on otettava asianmukaisesti huomioon asianomaisen alkuperäisväestön ja paikallisen väestön osallistumista koskeva velvoite. Tarkistus 73 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – d a, d b, d c, d d, d e ja d f alakohta (uusi) d a)  toteutettava myös nykyisten tutkimusohjelmien avulla toimenpiteitä, joilla tuetaan kokoelmia, jotka myötävaikuttavat biologisen monimuotoisuuden ja kulttuurien monimuotoisuuden suojeluun mutta joilla ei ole riittävästi resursseja unionin rekisteriin pääsyä varten; d b)  varmistettava, että kun geenivaroja ja niihin liittyvää perinteistä tietämystä käytetään laittomasti taikka ennakkosuostumuksen tai keskinäisesti sovittujen ehtojen vastaisesti, toimittajilla, joilla on valtuudet myöntää lupa geenivarojen saamiseen ja allekirjoittaa keskinäisesti sovittuja ehtoja, on oikeus käynnistää toimia, mukaan luettuna tuomioistuimen määräyksen hankkiminen, tällaisen käytön estämiseksi tai lopettamiseksi ja hakea korvausta mahdollisista aiheutuneista vahingoista sekä tarvittaessa myös kyseisten geenivarojen takavarikoinnista; d c)  kannustettava käyttäjiä ja toimittajia kanavoimaan geenivarojen käytöstä tai kaupallistamisesta saatavia hyötyjä biologisen monimuotoisuuden suojeluun ja sen osien kestävään käyttöön; d d)  tuettava myös kapasiteetin kehittämisen avulla pyydettäessä hyötyjen jakamista koskevaa alueellista yhteistyötä rajat ylittävien geenivarojen ja niihin liittyvän perinteisen tietämyksen osalta; d e)  harkittava, onko tarpeen koota biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen 7 artiklan mukaisesti luetteloja saatavissa olevista eri jäsenvaltioiden alkuperäisistä geenivaroista, jotta tietämys biologisesta monimuotoisuudesta lisääntyisi; d f)  tuettava geneettisiä luetteloja koskevaa tutkimus- ja kehitystyötä sekä unionissa että kolmansissa maissa. Tarkistus 74 Ehdotus asetukseksi 14 a artikla (uusi) 14 a artikla Siirretyn säädösvallan käyttäminen 1.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin. 2.  Siirretään 4 artiklan 4 b kohdassa ja 9 artiklan 8 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle viideksi vuodeksi …1 Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen viiden vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä. 3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 4 artiklan 4 a kohdassa ja 9 artiklan 8  kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen. 4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. 5.  Edellä olevan 4 artiklan 4 a  kohdan ja 9 artiklan 8 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä, tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät aio vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. ___________ 1 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu päivämäärä. Tarkistus 75 Ehdotus asetukseksi 15 a artikla (uusi) 15 a artikla Kuulemisfoorumi Komissio varmistaa, että jäsenvaltioiden edustajat, asianomaiset toimittajien järjestöt, käyttäjien järjestöt, hallitusten väliset ja valtiosta riippumattomat järjestöt sekä alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen edustajat osallistuvat tasapainoisesti tämän asetuksen täytäntöönpanoon. Näiden osapuolten on myötävaikutettava erityisesti 4 artiklan 4 a kohdassa ja 9 artiklan 8 kohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten määrittelemiseen ja uudelleentarkasteluun, 5, 7 ja 8 artiklan täytäntöönpanoon sekä keskinäisesti sovittujen ehtojen määrittelemistä koskevien mahdollisten suuntaviivojen laatimiseen. Osapuolet tapaavat kuulemisfoorumissa. Komissio laatii foorumille työjärjestyksen. Tarkistus 76 Ehdotus asetukseksi 16 artikla – 3 kohta 3.  Komissio tarkastelee joka kymmenes vuosi ensimmäisen kertomuksensa jälkeen tämän asetuksen toimintaa ja tehokkuutta tämän asetuksen soveltamista koskevien kertomusten ja sen soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella. Komissio tarkastelee kertomuksissaan erityisesti sitä, millaisia hallinnollisia seurauksia asetuksella on julkisille tutkimuslaitoksille, pienille ja keskisuurille yrityksille ja mikroyrityksille. Se tarkastelee myös tarvetta unionin lisätoimille, jotka koskevat geenivarojen ja geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen saatavuutta. 3.  Komissio tarkastelee joka viides vuosi ensimmäisen kertomuksensa jälkeen tämän asetuksen toimintaa ja tehokkuutta tämän asetuksen soveltamista koskevien kertomusten ja sen soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella. Komissio tarkastelee kertomuksissaan erityisesti sitä, millaisia hallinnollisia seurauksia asetuksella on tietyille aloille, julkisille tutkimuslaitoksille, pienille ja keskisuurille yrityksille ja mikroyrityksille. Se tarkastelee myös tarvetta tarkistaa tämän asetuksen säännöksiä, jotka koskevat geenivaroihin liittyvää perinteistä tietämystä, ottaen huomioon suuntaukset muissa asianomaisissa kansainvälisissä järjestöissä, ja tarvetta unionin lisätoimille, jotka koskevat geenivarojen ja geenivaroihin liittyvän perinteisen tietämyksen saatavuutta, jotta pannaan täytäntöön Nagoyan pöytäkirjan 5 artiklan 2 kohta, 6 artiklan 2 kohta sekä 7 ja 12 artikla ja kunnioitetaan alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeuksia. Tarkistus 77 Ehdotus asetukseksi 16 a artikla (uusi) 16 a artikla Direktiivin 2008/99/EY muuttaminen Muutetaan ...* ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin 19 päivänä marraskuuta 2008 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2008/99/EY1 seuraavasti: 1)  lisätään 3 artiklaan alakohta seuraavasti: "j) geenivarojen laiton hankkiminen." 2)  lisätään liitteeseen A luetelmakohta seuraavasti: "– Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o …/2013, annettu…, geenivarojen saannista ja saatavuudesta sekä niiden käytöstä saatavien hyötyjen oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta jaosta unionissa". __________________ 1 EUVL L 328, 6.12.2008, s. 28. * Vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. Tarkistus 78 Ehdotus asetukseksi 17 artikla – 2 kohta 2.  Tämän asetuksen 4, 7 ja 9 kohtaa sovelletaan vuoden kulutta tämän asetuksen voimaantulosta. 2.  Tämän asetuksen 4 artiklan 1–4 kohtaa sekä 7 ja 9 artiklaa sovelletaan vuoden kulutta tämän asetuksen voimaantulosta.

(1) Tarkistusten hyväksymisen jälkeen asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 57 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A7-0263/2013).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2013 mikrotuotannosta – pienimuotoinen sähkön- ja lämmöntuotanto (2012/2930(RSP))

P7_TA(2013)0374 B7-0388/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 192 artiklan 2 kohdan ja 194 artiklan,

–  ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta(1),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta(2) ja sen vaikutukset lämmön- ja energiantuotantoon,

–  ottaa huomioon 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista(3) ja 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EU energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin(4) sekä niiden täytäntöönpanoasetukset,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Energian sisämarkkinat toimiviksi” (COM(2012)0663) ja siihen liittyvät valmisteluasiakirjat (SWD(2012)0367 ja SWD(2012)0368),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Uusiutuva energia: merkittävä tekijä Euroopan energiamarkkinoilla” (COM(2012)0271),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman energiatehokkuustoimintasuunnitelman tarkistamisesta(5),

–  ottaa huomioon komissiolle osoitetun kirjallisen kysymyksen energian mikrotuotannosta (E-010355/2011),

–  ottaa huomioon komissiolle osoitetun kirjallisen kysymyksen aurinkovoimaloita koskevista investointikumppanuushankkeista (E-011185/2012),

–  ottaa huomioon komissiolle osoitetun suullisen kysymyksen energian mikrotuotannosta (O-000074/2013 – B7-0217/2013),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että ihmisarvoisen elämän mahdollistamiseen riittävän energian saatavuus on kaikkien perusoikeus ja että energian hinnat ovat nousseet merkittävästi viime vuosien aikana;

B.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on koko ajan riippuvaisempi kolmansista maista tuodusta energiasta ja siksi tarvitaan muutosta, jotta EU voi täyttää ilmastoa, energiaa ja kasvua koskevat tavoitteensa;

C.  ottaa huomioon, että fossiilisten polttoaineiden käyttö energialähteenä on lisännyt hiilidioksidin määrää ilmakehässä ja siten myötävaikuttanut maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen; ottaa huomioon, että EU on asettanut tavoitteet uusiutuvan energian tuotannolle vuodeksi 2020 ja laatii parhaillaan ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita vuoteen 2030 asti; ottaa huomioon, että pienimuotoiselle energiantuotannolle (mikrotuotanto) on olemassa säännökset, mutta ne ovat hajautuneet lainsäädäntöaloitteiden ja muiden kuin lainsäädäntöaloitteiden kuten uusiutuvasta energiasta tai energiatehokkuudesta annettujen direktiivien joukkoon;

D.  katsoo, että EU:n johtajien olisi omaksuttava johtoasema uusiin energialähteisiin siirtymisen hoitamisessa ja otettava huomioon, että mukaan on saatava kaikki unionin kansalaiset tulotasosta ja varakkuudesta riippumatta; katsoo, että pienimuotoinen energiantuotanto voi auttaa elvyttämään yhteisöhenkeä, torjumaan energiaköyhyyttä, luomaan uusia työpaikkoja ja talouskasvua sekä löytämään uuden keinon torjua nykyistä talouskriisiä;

E.  ottaa huomioon, että pienimuotoinen ja hajautettu energiantuotanto antaa kotitalouksille ja pk‑yrityksille sekä kaupunki- ja maaseutualueille mahdollisuuden toimia yhdessä ilmastonmuutoksen torjumiseksi alkamalla energiantuottajiksi; toteaa, että kuluttajien olisi saatava tietoa tehokkaista energian tuotanto- ja kulutustavoista; toteaa, että kuluttajille annettava mahdollisuus oman sähkön ja lämmön tuottamiseen saattaa johtaa kestävämpään ja osallistavampaan yhteiskuntaan; ottaa huomioon, että energian sisämarkkinoita koskevassa tiedonannossa otetaan kantaa mahdollisuuksien antamiseen tällaisille tuottajakuluttajille; korostaa, että kuluttajilla on jo lukuisia mahdollisuuksia osallistua aktiivisesti tehokkaaseen energiantuotantoon ja -kulutukseen, mutta edelleen on käsiteltävä useita haasteita;

F.  katsoo, että energian mikrotuotannolla voi olla myös maailmanlaajuista merkitystä;

G.  toteaa, että pienimuotoisen energian- ja lämmöntuotannon kannustimet eroavat toisistaan suuresti eri jäsenvaltioissa, ja katsoo, että EU:n politiikan täytäntöönpanoa olisi parannettava, jotta pienimuotoista energiantuotantoa voitaisiin hyödyntää koko EU:ssa;

Määritelmä

1.  toteaa, että tässä päätöslauselmassa mikrotuotannolla tarkoitetaan 1) yksityishenkilöiden ja pk‑yritysten omiin tarpeisiinsa toteuttamaa pienimuotoista lämmityksen tai jäähdytyksen tuotantoa ja sähköä tuottavaa energiaa ja 2) erityyppisen ryhmä- tai osuustoiminnan pienimuotoista tuotantoa yhteisötasolla paikallisiin tarpeisiin; toteaa, että mikrotuotantoon kuuluu erilaista tekniikkaa (vesivoima, maalämpö, aurinkoenergia, vuorovesivoima, tuulivoima, lämpöpumput, biomassa), jossa kiinnitetään erityistä huomiota uusiutuviin ja kestäviin muotoihin;

Johdanto

2.  vahvistaa, että energian mikrotuotannon on oltava keskeinen osa tulevaisuuden energiantuotantoa, jos EU aikoo täyttää uusiutuvan energian tavoitteensa pitkällä aikavälillä; muistuttaa, että mikrotuotannolla vaikutetaan osaltaan uusiutuvien energialähteiden kokonaisosuuteen EU:n energiapaletissa ja mahdollistetaan tehokas sähkönkulutus tuotantopaikan läheisyydessä, jolloin vältetään siirtohävikki;

3.  muistuttaa, että energian mikrotuotannon onnistuneeseen käyttöönottoon vaikuttavat monet tekijät, kuten hyvin toimivat eurooppalaiset energian sisämarkkinat, mikrotuotantoyksiköiden tekninen kehittyminen, älykkään energiainfrastruktuurin käyttöönotto erityisesti jakelutasolla ja mikrotuotantoa koskevat tehokkaat lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin kannustimet eurooppalaisella, kansallisella ja paikallisella tasolla;

4.  ottaa huomioon tutkimuksen ja tekniikan roolin mikrotuotannon tehokkuuden lisäämisessä ja kustannusten alentamisessa;

5.  panee merkille, että mikrotuotantotekniikan laajemman käyttöönoton tiellä on tiettyjä esteitä, kuten korkeita perustamiskustannuksia koskeva haaste, sähköverkkoon liittymisen ja sen käytön hallinnoinnin monimutkaisuus sekä puutteellinen tieto eri mikrotuotantotekniikoiden elinkaaren aikana saatavista energia- ja kustannussäästöistä;

6.  panee merkille, että energiaköyhyys on kasvava ongelma; korostaa, että mikrotuotannon edistäminen yksilö- ja yhteisötasolla saattaa antaa kuluttajille mahdollisuuksia ryhtyä aktiivisiksi toimijoiksi energia-alalla ja samalla hallita omaa energiankulutustaan ja vähentää ostettavan energian määrää, mikä auttaa torjumaan energiaköyhyyttä; korostaa, että mikrotuotanto antaa mahdollisuuden muuttaa yhteiskuntaa kestävämpään, yhteistoiminnalliseen ja tasa-arvoisempaan suuntaan; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota vuokralaisiin, jotka usein jätetään energiatehokkuutta lisäävien toimien ja oman energiantuotannon ulkopuolelle;

7.  korostaa, että pienimuotoisen sähkön ja lämmön yhteistuotannon ja pienimuotoisten uusiutuvien energialähteiden kaltaisen mikrotuotantotekniikan avulla on mahdollista rakentaa nollaenergiataloja ja energiapositiivisia rakennuksia, jotka syöttävät sähköverkkoon paikan päällä tuotetun ylijäämäsähkön;

8.  panee merkille, että on tärkeää edistää paikallisten uusiutuvan energian osuuskuntien toimintaa maaseutu- ja kaupunkialueilla, jotta voidaan lisätä kansalaisten tukea uusiutuvalle energialle sekä heidän tietoisuuttaan pienimuotoisesta energiantuotannosta ja osallistumistaan siihen, parantaa uusiutuvan energian saatavuutta ja hankkia lisää investointeja; panee merkille, että on tärkeää edistää paikallisia ja alueellisia yhteisostoryhmiä, joiden avulla kansalaiset voisivat olla mukana sähkömarkkinoilla turvallisesti ja tehokkaasti ja joiden ansiosta voidaan varmistaa, että tuottajakuluttajat saavat oikeudenmukaiset hinnat sähköjärjestelmään toimittamistaan palveluista; toteaa, että paikallisviranomaisilla on kansalaisten, pk-yritysten ja sidosryhmien keskuudessa merkittävä asema energian mikrotuotannon edistämisessä ja siihen kannustamisessa;

9.  katsoo, että EU:n kansalaiset eivät oikeastaan tiedä energian mikrotuotannon eduista, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin mikrotuotantoratkaisujen ja tämän alan parhaiden käytäntöjen mainostamiseksi;

10.  toteaa, että energian mikrotuotantoa koskevista valmiuksista ja tulevaisuuden potentiaalista EU:ssa on saatavilla vähän tietoa; katsoo, että tiedon lisääminen antaisi mikrotuotannolle mahdollisuuden saavuttaa keskeinen asema ilmasto-, energia- ja teollisuuspolitiikassa;

11.  toteaa, että sähkön mikrotuotannon edistämiseksi tarvitaan älykkäitä sähkömittareita, joilla voidaan laskea tuottajan omaan käyttöön tulevan sähkön ja verkkoon syötettävän sähkön osuus, ja lämpöenergian mittareita, joilla voidaan tarkkailla lämpöverkkoon kuuluvaan kiinteistöön saapuvaa ja sieltä lähtevää lämpöä, jotta tuotettu lämpöenergia voidaan hyvittää;

12.  toteaa, että lämmön ja sähkön yhteistuotanto on usein kannattavaa syöttää laitoksiin myös mikrotuotannossa, koska silloin energiatehokkuus usein kasvaa merkittävästi;

13.  toteaa, että energian mikrotuotannon laajamittainen käyttöönotto on merkittävä askel siirryttäessä historiallisesta keskitetystä energiajärjestelmästä hajautetumpaan ja joustavampaan järjestelmään, jota tarvitaan EU:n energia- ja ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi; pitää tärkeänä mikrotuotannon edistämistä mutta katsoo, että samalla on käsiteltävä oikeudenmukaisesti jakeluverkonhaltijoiden ongelmia, kuten kustannusten jakamista ja älykkääseen teknologiaan suunnattujen investointien tarvetta; korostaa, että olisi määriteltävä asianmukaisesti mikrotuotannosta saatavien lisäpalvelujen myönteiset vaikutukset ja tuki järjestelmän turvalliselle toiminnalle ja niitä olisi käsiteltävä oikeudenmukaisesti; pitää siksi tärkeänä, että nyt tehdään oikeita päätöksiä ja hyväksytään oikeita tavoitteita eikä enää lykätä asianmukaisia investointeja ja pitkälle menevää lainsäädäntöä;

14.  huomauttaa, että EU:n mikrotuotantokapasiteetin lisääminen saattaa olla erittäin kallista ja että yksittäisten tuottajakuluttajien lisäinvestoinnit mikrotuotantoon edellyttävät myös investointeja energiajärjestelmän muille tasoille, kuten jakelu- ja siirtojärjestelmiin, jotka helpottavat mikrotuotannon käyttöä; huomauttaa, että tämä ei saa heikentää täydellistä toimitusvarmuutta eikä nostaa keinotekoisesti energian hintoja; yhtyy Eurooppa-neuvoston näkemykseen, että EU:n energiapolitiikalla on varmistettava kotitalouksien ja yritysten energiansaanti kohtuullisin ja kilpailukykyisin hinnoin ja kustannuksin;

Sääntelypuitteet

15.  kehottaa komissiota laatimaan sääntelijöiden ja verkonhaltijoiden parhaisiin käytäntöihin perustuvat suositukset siitä, miten voidaan lyhentää ja yksinkertaistaa energian mikrotuotantoyksikköjen toimintaa ja sähköverkkoon liittämistä koskevia hallinnollisia menettelyjä, ja kiinnittämään niissä erityistä huomiota yhden asiointipisteen menettelyjen perustamiseen; korostaa, että on edistettävä energiatehokkuusdirektiiviin sisältyvien sähkön ja lämmön mikroyhteistuotantoyksikköjä koskevien säännösten kaltaisten nykyisten ohjeiden tiukkaa täytäntöönpanoa;

16.  toteaa, että mikrotuotannolla tuotettu energia, jos se käytetään heti ja paikallisesti, auttaa torjumaan energiavirtoja ja niihin liittyviä tappioita järjestelmässä ja lisää tuottajakuluttajien omistajuuden tunnetta; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään erityisiä mekanismeja, joilla kannustetaan omavaraisuuteen ja kulutuksen kokonaisvähentämiseen;

17.  kehottaa komissiota ja kansallisia sääntelyviranomaisia kehittämään sääntelykehyksiä, joissa määritellään kaikkien jakeluverkon toimijoiden roolit ja vastuut siten, että erityistä huomiota kiinnitetään yhteisostoryhmien käyttöönoton mahdollistaviin olosuhteisiin, koska mikrotuotannon aktiivisen käytön ansiosta sillä on keskeinen rooli tulevaisuudessa;

18.  toteaa, että hajautetummassa energiaverkossa jakeluverkonhaltijan rooli toimitusvarmuuden sekä vakaan ja luotettavan verkkotoiminnan takaajana muuttuu yhä tärkeämmäksi ja että se huolehtii samalla myös kuluttajien tietosuojasta; kehottaa komissiota ja kansallisia sääntelyelimiä tunnustamaan tämän aseman ja helpottamaan jakeluverkonhaltijoiden investointeja jakelujärjestelmään energiajärjestelmän kokonaistehokkuuden parantamiseksi; pyytää lisäksi jakeluverkonhaltijoille tarkemmin määriteltyä asemaa tasapainottamispalvelujen ja muiden lisäpalvelujen järjestäjänä;

19.  katsoo, että tarvitaan EU:n pienimuotoista energiantuotantoa koskevia, tehokkaasti koordinoituja toimia osana eurooppalaisten energian sisämarkkinoiden luomista;

20.  toteaa, että eri jäsenvaltioiden energian mikrotuotantoa koskevilla verotussäännöksillä ja oikeudellisilla säännöksillä on erilaiset tavoitteet ja rakenteet, mikä saattaa haitata mikrotuotannon yleistymistä; kehottaa komissiota määrittämään Älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelman mukaisia budjettikohtia ja tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, jotta voidaan poistaa kansallisten lainsäädäntöjen nykyiset esteet yksityistalouksien ja osuuskuntien mikrotuotantohankkeiden rahoitusmahdollisuuksien tieltä, luoda uusia kohdennettuja rahoitusvälineitä (esimerkiksi mikroluotot) sekä levittää tätä toimintaa koskevia parhaita käytäntöjä;

21.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon mikrotuotannon erityispiirteet suunnitellessaan ja arvioidessaan kansallisia kannustin- ja tukiohjelmia, jotta varmistetaan niiden soveltuminen pienimuotoiseen energiantuotantoon;

Infrastruktuuri, tuotteet ja standardit

22.  kehottaa panemaan viipymättä ja täysimittaisesti täytäntöön kolmannen energiapaketin ja erityisesti EU:n mittauslainsäädännön, jotta voidaan helpottaa sähköverkkoon liittyvää tuottajakuluttajatoimintaa ja tehokasta jakelunhallintaa; pyytää, että energian siirtäminen tuottajan ja kuluttajan välillä olisi mahdollista myös pienimuotoisesti, esimerkiksi naapuruston tai osuuskunnan kesken; kehottaa jäsenvaltioita vauhdittamaan älymittareiden käyttöönottoa, kun se on kustannus-hyötyanalyysin perusteella kuluttajan edun mukaista, jotta kotitaloudet saisivat täsmällistä tietoja omasta energiantuotannostaan ja täyden hyödyn siitä;

23.  ehdottaa, että komissio tutkisi mahdollisuutta sisällyttää mikrotuotantojärjestelmiä kaupunkisuunnitteluhankkeisiin, ja katsoo, että tämä saattaisi johtaa tehokkuuden lisääntymiseen ja kustannusten alenemiseen kehitettäessä uusiutuvan energian pienimuotoisia siirto- ja jakelujärjestelmiä;

24.  toteaa, että standardointi on avain mikrotuotannossa käytettävien tuotantovälineiden laajamittaiselle käyttöönotolle yksinkertaistetulla ja kustannustehokkaalla tavalla; kehottaa eurooppalaisia standardointielimiä tehostamaan standardointitoimintaansa;

25.  muistuttaa, että pienimuotoiset tuottajat toimivat yhdessä jakeluverkon kanssa eri tavoin kuin suuren mittakaavan tuottajat ja siksi niitä olisi kohdeltava eri tavalla myös lainsäädännössä;

26.  tiedostaa, että mikrotuotannon yleistyminen johtaa jakeluverkon hallinnoinnissa haasteisiin, jotka liittyvät energian kysynnän ja tarjonnan yhteensovittamiseen ja jotka edellyttävät innovatiivisia investointeja jakeluverkon parantamiseen, ja panee merkille älykkään teknologian merkityksen tämän toteutumisessa; kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan mikrotuottajien pääsyä sähköverkkoon mutta puuttumaan samalla pienimuotoisen energiantuotannon verkkokustannuksia ja tehokkaan verkonhallinnan ylläpitoa koskevaan ongelmaan; kehottaa kansallisia sääntelyviranomaisia tarjoamaan kannustimia paikallisiin jakeluverkkoihin liittyviä innovaatioita ja investointeja varten;

27.  toteaa, että ilmeisesti omistajuushankkeet hyväksytään helpommin, joten niitä olisi helpotettava; muistuttaa, että yhteisostoryhmillä saattaisi olla tärkeä rooli asiassa, mutta toteaa, että niiden asema on ollut tähän mennessä epäselvä unionin lainsäädännössä¸ ja kehottaa siksi panemaan pikaisesti ja määrätietoisesti täytäntöön energiatehokkuusdirektiiviin sisältyvät kysyntäjoustoa koskevat säännökset;

28.  kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuuksia tukea crowdfunding-malleja eli sellaisia pitkän aikavälin investointijärjestelmiä, joissa sijoittajat ja yrittäjät ovat suorassa yhteydessä verkkopalvelun välityksellä, jotta ihmisille annettaisiin mahdollisuuksia ja kannustimia mikrotuotantoon keskittyvien osuuskuntien perustamiseen;

29.  panee merkille, että yleinen kiinnostus kohdistuu yhä enemmän mahdollisuuteen rahoittaa hankkeita yleisölle osoitettavilla avoimilla pyynnöillä (crowdfunding); kehottaa komissiota edistämään mahdollisuuksia paikallisten hankkeiden yhteisomistajuuteen ja tällä tavoin lisäämään paikallista kannatusta hankkeelle;

30.  kehottaa komissiota lisäksi tutkimaan, missä määrin EU:n säännöt, kuten esitedirektiivi (2003/71/EY), rahoitusvälinemarkkinadirektiivi (2004/39/EY) ja sähköistä rahaa koskeva direktiivi (2009/110/EY), sallivat jo nyt tiettyjen hankkeiden täytäntöönpanon paikallisten rakenteiden yhteisomistajuuden kautta;

31.  toteaa, että energian mikrotuotantoa koskevien aloitteiden olisi aina oltava verkkosääntöjen mukaisia; toteaa, että sähköä koskevan johdetun oikeuden, kuten verkkosääntöjen, tavoitteet voidaan täyttää paremmin ja kustannustehokkaammin laatimalla EU:n tasolla standardeja useimpia erityyppisiä mikrotuotantotekniikoita varten; kehottaa ottamaan käyttöön aktiivisen jakeluverkonhallinnan, joka perustuu vahvaan yhteistyöhön jakeluverkonhaltijoiden ja siirtoverkonhaltijoiden sekä verkkoviranomaisten muiden osatekijöiden (tuotanto-, kulutus- ja varastointiyksiköt) välillä, jotta voidaan kannustaa paikallisiin jakeluverkkoihin liittyvään innovointiin ja investointeihin;

32.  vaatii, että energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (ACER), sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto (Sähkö-ENTSO), komissio ja jäsenvaltioiden hallitukset kiinnittävät erityistä huomiota hajautettuihin uusiutuviin energialähteisiin verkkosääntöjä koskevassa laatimis- ja neuvotteluprosessissa;

33.  toteaa, että vuokrauksen kaltaiset uudet tuotanto-, omistus- ja kulutusmuodot voisivat olla keskeisessä asemassa mikrotuotannon yleistymisessä, koska monet tämän lähestymistavan mahdollistamat elementit, kuten edullisemmat alkupääomakustannukset ja tuotteiden ja palvelujen yhdistelmien kiinteiden hintojen myötä saatava kustannusten seurattavuus sekä alemman tulotason omaavien tuottajakuluttajien merkittävän rahoitusongelman ratkaiseminen, asennustyön laadun optimointi ja parempi huolto sekä sitä kautta tuotantopuolen pitempi elinkaari, ovat mikrotuotannossa myönteisiä tekijöitä;

Erityistoimet

34.  kehottaa komissiota toteuttamaan kattavan arvioinnin energian mikrotuotannon mahdollisesta kapasiteetista ja tarkastelemaan parhaita käytäntöjä EU:ssa sekä energian mikrotuotannon laajamittaisen yleistymisen mahdollisia vaikutuksia eurooppalaisiin energian sisämarkkinoihin ja infrastruktuuriin;

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että mikrotuotanto on oikeutettu rahoitukseen unionin rahastoista, rakennerahastot mukaan luettuna, kaudesta 2014–2020 alkaen;

36.  kehottaa sijoittamaan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoitusta mikrotuotantoon sopivien teknisten ratkaisujen ja laitteistojen kehittämiseen;

37.  pitää tärkeänä EU:n johtajuutta ilmasto- ja energiapolitiikan alalla ja toteaa, että mikrotuotannon olisi edistettävä unionin pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamista; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita panemaan paremmin täytäntöön voimassa olevaan EU:n toimintakehykseen sisältyvät strategiat pienimuotoisesta sähkön- ja lämmöntuotannosta, jolloin mikrotuotannon merkitys tunnustettaisiin ja sen yleistymistä jäsenvaltioissa helpotettaisiin;

38.  kehottaa komissiota ottamaan huomioon energian mikrotuotannon aseman tulevassa EU:n energialainsäädännössä, etenkin EU:n vuoden 2030 ilmasto- ja energiapaketin yhteydessä;

39.  kehottaa komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa tarkastelemaan huolella energiaverkkojen kustannusrakenteita ja neuvomaan tapoja, joilla helpotetaan energian mikrotuotantoyksiköiden lupamenettelyä, sähköverkkoon pääsyä ja toimintaa;

o
o   o

40.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16. (2) EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1. (3) EUVL L 285, 31.10.2009, s. 10. (4) EUVL L 153, 18.6.2010, s. 1. (5) EUVL C 169 E, 15.6.2012, s. 66.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2013 mies- ja naispuolisille työntekijöille samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaatteen soveltamisesta (2013/2678(RSP))

P7_TA(2013)0375 B7-0387/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 8, 157 ja 225 artiklan,

–  ottaa huomioon miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5. heinäkuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/54/EY(1),

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen 18. joulukuuta 1979 päätöslauselmallaan 34/180 hyväksymän kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 11 artiklan 1 kohdan d alakohdan,

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015” (COM(2010)0491),

–  ottaa huomioon 5. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Vahvistettu sitoumus naisten ja miesten tasa-arvoon. Naisten peruskirja” (COM(2010)0078),

–  ottaa huomioon 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle sen periaatteen soveltamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka(2),

–  ottaa huomioon Euroopan yhdentymisestä saatavan lisäarvon arvioinnin sen periaatteen soveltamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka(3),

–  ottaa huomioon tutkimuksen sukupuolten välisistä eroista EU:ssa maksetuissa eläkkeissä ”The gender gap in pensions in the EU”(4),

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen mies- ja naispuolisille työntekijöille samasta tai samanarvoisesta työstä maksettavan saman palkan periaatteen soveltamisesta (O-000078/2013 – B7-0218/2013),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että 24. toukokuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa suosituksista komissiolle sen periaatteen soveltamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka, parlamentti pyysi komissiota tarkistamaan direktiiviä 2006/54/EY 15. helmikuuta 2013 mennessä ja ottamaan siinä huomioon parlamentin suositukset ja tarkistamaan muuta voimassa olevaa lainsäädäntöä;

B.  katsoo, että koska työmarkkinapolitiikkojen nykysuuntauksen mukaan pyritään luopumaan työehtosopimusneuvottelujen periaatteesta ja käytännöstä, palkat neuvotellaan yhä useammin erikseen, mistä seuraa yksilökeskeistä palkkausjärjestelmää koskevien tietojen ja avoimuuden puutetta, joka vuorostaan aiheuttaa palkkaeroja samalla tasolla olevien työntekijöiden välille ja saattaa kasvattaa sukupuolten palkkaeroa;

C.  katsoo, että sukupuolten palkkaeron kaventuminen on äärimmäisen hidasta, ja joissakin jäsenvaltioissa palkkaero on jopa kasvanut; katsoo, että lähes 40 vuotta voimassa olleesta laaja-alaisesta lainsäädännöstä, toteutetuista toimista ja käytetyistä voimavaroista huolimatta (ero oli EU:n tasolla 17,7 prosenttia vuonna 2006, 17,6 prosenttia vuonna 2007, 17,4 prosenttia vuonna 2009 ja 16,4 prosenttia vuonna 2010) sukupuolten palkkaero, joka on tällä hetkellä EU:ssa 16,2 prosenttia, on edelleen pysyvä ongelma; katsoo, että sen periaatteen täytäntöönpano, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka, on keskeisen tärkeä tekijä sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi; katsoo, että sukupuolten palkkaeron negatiiviset vaikutukset naisiin ulottuvat heidän eläkeikäänsä ja naisten eläkkeet ovat keskimäärin 39 prosenttia matalampia kuin miesten eläkkeet;

D.  katsoo, että tieteellisten tutkimusten mukaan sukupuolten palkkaeron poistamisessa on otettava huomioon erilaisia tekijöitä, kuten työssäkäynti- ja työllisyysasteen erot, palkkarakenteen erot, työvoiman koostumuksen erot ja erot palkkauksessa sekä muut kansantaloudelliset ja institutionaaliset erot, ja puututtava niihin asianmukaisesti;

E.  katsoo käytännön osoittaneen, että pelkät hyvät käytännöt tai oikeudellisesti sitomattomat toimenpiteet harvoin toimivat kannustimina ja että vertaisryhmäoppiminen ei tuota odotettuja tuloksia;

F.  toteaa, että Euroopan yhdentymisestä saatavan lisäarvon arvioinnin loppupäätelmien mukaan sukupuolten palkkaeron yhden prosenttiyksikön lasku lisää talouskasvua 0,1 prosenttia ja sukupuolten palkkaeron poistamisella on ratkaiseva merkitys nykyisessä taloudellisessa taantumassa;

G.  katsoo, että sukupuolten palkkaeron poistamisen hitaalla etenemisellä on merkittäviä demografisia, sosiaalisia, oikeudellisia ja taloudellisia seurauksia;

1.  pitää valitettavana, että sukupuolten palkkaerojen pienentäminen etenee hitaasti Euroopan unionissa;

2.  korostaa, että miesten ja naisten eriarvoisen kohtelun vähentäminen poistamalla sukupuolten välinen palkkaero hyödyttää naisten lisäksi koko yhteiskuntaa eikä palkkaeron poistoa tulisi pitää kustannuksena vaan sijoituksena;

3.  toistaa, että direktiivi 2006/54/EY ei nykyisessä muodossaan ole riittävän tehokas väline, jotta sillä voitaisiin puuttua sukupuolten palkkaeroon ja saavuttaa työhön ja ammattiin liittyvän sukupuolten tasa-arvon tavoite;

4.  pyytää komissiota auttamaan jäsenvaltioita pienentämään sukupuolten palkkaeroa ainakin viidellä prosenttiyksiköllä vuodessa ja lopulta poistamaan palkkaeron vuoteen 2020 mennessä;

5.  toteaa, että monitasoinen ja monitahoinen lähestymistapa vaatii, että komissio tukee jäsenvaltioita hyvien käytäntöjen edistämisessä ja sukupuolieroihin puuttuvien politiikkojen täytäntöönpanossa;

6.  kehottaa komissiota tarkistamaan viipymättä direktiiviä 2006/54/EY ja ehdottamaan muutoksia siihen direktiivin 32 artiklan ja SEUT:n 157 artiklan mukaisesti noudattaen yksityiskohtaisia suosituksia, jotka on lueteltu parlamentin 24. toukokuuta 2012 antaman päätöslauselman liitteessä;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1) EUVL L 204, 26.7.2006, s. 23. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0225. (3) Euroopan yhdentymisestä saatavan lisäarvon arviointi 4/2013. (4) http://ec.europa.eu/justice/gender-equality/files/documents/130530_pensions_en.pdf.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2013 Euroopan unionin kyberturvallisuussuunnitelmasta – avoin, turvallinen ja vakaa verkkoympäristö (2013/2606(RSP))

P7_TA(2013)0376 B7-0386/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ja Euroopan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 7. helmikuuta 2013 antaman yhteisen tiedonannon ”Euroopan unionin kyberturvallisuussuunnitelma – avoin, turvallinen ja vakaa verkkoympäristö” (JOIN(2013)0001),

–  ottaa huomioon 7. helmikuuta 2013 annetun komission ehdotuksen direktiiviksi toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietoturvan varmistamiseksi koko unionissa (COM(2013)0048),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Euroopan digitaalistrategia” (COM(2010)0245) ja 18. joulukuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Euroopan digitaalistrategia – Euroopan kasvun vauhdittaminen digitaalisin keinoin” (COM(2012)0784),

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Pilvipalvelujen potentiaali käyttöön Euroopassa” (COM(2012)0529),

–  ottaa huomioon komission 28. maaliskuuta 2012 antaman tiedonannon ”Rikostentorjunta digitaaliaikana: Euroopan verkkorikostorjuntakeskuksen perustaminen” (COM(2012)0140) ja neuvoston aiheesta 7. kesäkuuta 2012 esittämät päätelmät,

–  ottaa huomioon tietojärjestelmiin kohdistuvista hyökkäyksistä ja neuvoston puitepäätöksen 2005/222/YOS korvaamisesta 12. elokuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/40/EU(1),

–  ottaa huomioon 8. joulukuuta 2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/114/EY Euroopan elintärkeän infrastruktuurin määrittämisestä ja nimeämisestä sekä arvioinnista, joka koskee tarvetta parantaa sen suojaamista(2),

–  ottaa huomioon lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2004/68/YOS korvaamisesta 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU(3),

–  ottaa huomioon Tukholman ohjelman(4) ”Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten”, komission tiedonannon ”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen toteuttaminen EU:n kansalaisten hyväksi – Toimintasuunnitelma Tukholman ohjelman toteuttamiseksi” (COM(2010)0171) sekä komission tiedonannon ”EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma: viisi askelta kohti turvallisempaa Eurooppaa” (COM(2010)0673) sekä 22. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin sisäisestä turvallisuusstrategiasta(5),

–  ottaa huomioon komission ja korkean edustajan yhteisen ehdotuksen neuvoston päätökseksi järjestelyistä, joiden mukaisesti unioni panee täytäntöön yhteisvastuulausekkeen (JOIN/2012/0039),

–  ottaa huomioon muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvien petosten ja väärennysten torjunnasta 28. toukokuuta 2001 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2001/413/YOS(6),

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman elintärkeiden tietoinfrastruktuureiden suojaamisesta – saavutukset ja seuraavat vaiheet: kohti maailmanlaajuista verkkoturvallisuutta(7) ja neuvoston 27. toukokuuta 2011 esittämät päätelmät komission tiedonannosta ”elintärkeiden tietoinfrastruktuureiden suojaamisesta ”Saavutukset ja seuraavat vaiheet: kohti maailmanlaajuista verkkoturvallisuutta” (COM(2011)0163),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisten yhtenäismarkkinoiden toteuttamisesta(8),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman tietoverkkoturvallisuudesta ja -puolustuksesta(9),

–  ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2013 ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan verkko- ja tietoturvavirastosta (ENISA) (COM(2010)0521)(10),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa(11),

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2001 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen tietoverkkorikollisuudesta,

–  ottaa huomioon unionin kansainväliset velvoitteet ja etenkin palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) mukaiset velvoitteet,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 16 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja etenkin sen 6, 8 ja 11 artiklan,

–  ottaa huomioon käynnissä olevat Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen väliset neuvottelut transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että kasvavat tietoverkkohaasteet, jotka ovat yhä monimutkaisempia uhkia ja hyökkäyksiä, ovat suuri uhka jäsenvaltioiden turvallisuudelle, vakaudelle ja taloudelliselle hyvinvoinnille sekä yksityissektorille ja laajemmalle yhteisölle; katsoo, että yhteiskuntamme ja taloutemme suojaaminen on siksi jatkuvasti kehittyvä haaste;

B.  katsoo, että tietoverkkojen ja tietoverkkoturvallisuuden pitää muodostaa yksi EU:n ja kunkin jäsenvaltion turvallisuus- ja puolustuspolitiikan strategisista pilareista; katsoo, että on hyvin tärkeää varmistaa, että tietoverkko pysyy avoimena ideoiden vapaalle vaihdolle, tiedon kululle ja itseilmaisulle;

C.  katsoo, että sähköinen kaupankäynti ja verkkopalvelut ovat Internetin elinvoima ja että ne ovat ratkaisevia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteille, sillä ne hyödyttävät sekä kansalaisia että yksityissektoria; katsoo, että unionin on tajuttava täysin internetin tuoma potentiaali ja mahdollisuudet yhtenäismarkkinoiden kehittämisessä edelleen, digitaaliset yhtenäismarkkinat mukaan lukien;

D.  toteaa, että Euroopan unionin kyberturvallisuusstrategiaa koskevassa yhteisessä tiedonannossa hahmoteltuihin strategisiin pääasioihin kuuluvat tietoverkkojen kestävyyden saavuttaminen, tietoverkkorikosten vähentäminen, yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan (YTPP) liittyvien tietoverkkoja koskevan puolustuspolitiikan ja tietoverkkovalmiuksien kehittäminen sekä EU:n johdonmukaisen kansainvälisen tietoverkkopolitiikan kehittäminen;

E.  toteaa, että unionin verkko- ja tietojärjestelmät ovat suuressa määrin liittyneet toisiinsa; katsoo, että internetin globaalin luonteen vuoksi monet verkkoihin ja tietoturvaan liittyvät vaaratilanteet ylittävät kansalliset rajat ja voivat heikentää sisämarkkinoiden toimintaa sekä kuluttajien digitaalisia yhtenäismarkkinoita kohtaan tuntemaa luottamusta;

F.  toteaa, että verkkoturvallisuus unionissa ja muualla maailmassa on vain niin vahva kuin sen heikoin lenkki, ja häiriöt yhdellä alalla tai yhdessä jäsenvaltiossa vaikuttavat muihinkin aloihin ja jäsenvaltioihin, jolloin tästä aiheutuvat seuraukset vaikuttavat koko unionin talouteen;

G.  panee merkille, että huhtikuuhun 2013 mennessä vain 13 jäsenvaltiota oli virallisesti hyväksynyt kansallisen verkkoturvallisuusstrategian; panee merkille, että jäsenvaltioiden välillä on edelleen perustavanlaatuisia eroja, jotka liittyvät niiden valmiuteen, turvallisuuteen, strategiseen kulttuuriin ja kykyyn kehittää ja toteuttaa kansallisia verkkoturvallisuusstrategioita, ja katsoo, että näitä eroja olisi arvioitava;

H.  toteaa, että turvallisuuskulttuurin erot ja oikeudellisen kehyksen puute johtavat hajanaisuuteen ja ne ovat ensisijainen huolenaihe digitaalisilla yhtenäismarkkinoilla, toteaa, että tietoverkkoturvallisuutta koskevan yhtenäisen menettelyn puuttuminen vaarantaa vakavasti taloudellisen hyvinvoinnin sekä liiketoimien turvallisuuden, minkä vuoksi tarvitaan yhteisiä toimia ja entistä tiiviimpää yhteistyötä hallitusten ja yksityissektorin sekä lakien täytäntöönpanosta ja tiedustelutoiminnasta vastaavien virastojen välillä;

I.  toteaa, että tietoverkkorikollisuus on yhä kalliimmaksi käyvä kansainvälinen ongelma, joka maksaa Yhdistyneiden kansakuntien huume- ja rikollisuusviraston mukaan tällä hetkellä maailmantaloudelle vuosittain lähes 295 miljardia euroa;

J.  toteaa, että teknistä kehitystä hyödyntävä kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus on siirtämässä toimintaansa tietoverkkoihin ja että tietoverkkorikollisuus on muuttamassa järjestäytyneen rikollisuuden ryhmien perinteistä rakennetta radikaalisti; toteaa tämän johtaneen siihen, että järjestäytynyt rikollisuus on vähemmän paikallista ja se käyttää entistä todennäköisemmin alueellisuutta ja kansallisten oikeusjärjestelmien eroja globaalilla tasolla;

K.  toteaa, että toimivaltaisten viranomaisten harjoittamaa tietoverkkorikollisuuden tutkintaa haittaavat edelleen monet esteet, kuten rahanpesun mahdollistavan “virtuaalivaluutan” käyttö tietoverkossa käytävässä kaupassa, alueellisuuteen ja oikeusjärjestelmien rajoihin liittyvät kysymykset, riittämätön kapasiteetti tiedustelutietojen vaihtoon, koulutetun henkilöstön puute sekä epäyhtenäinen yhteistyö muiden sidosryhmien kanssa;

L.  toteaa tekniikan muodostavan tietoverkkojen kehittämisen perustan ja pitää jatkuvaa mukautumista teknologisiin muutoksiin keskeisenä, jos EU:n tietoverkkojen kestävyyttä ja turvallisuutta halutaan parantaa; katsoo, että on ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, että lainsäädäntö pysyy uusimman teknisen kehityksen tasolla niin, että tietoverkkorikolliset voidaan tehokkaasti tunnistaa ja asettaa syytteeseen ja tietoverkkorikosten uhreja voidaan suojella; katsoo, että EU:n kyberturvallisuutta koskevan strategian pitää sisältää toimia, jotka keskittyvät tietoisuuteen, koulutukseen, tietotekniikan CERT-kriisiryhmien kehittämiseen, kyberturvallisuustuotteiden ja ‑palveluiden sisämarkkinoiden kehittämiseen sekä tutkimusta, kehittämistä ja innovointia koskevien investointien tukemiseen;

1.  pitää myönteisenä yhteistä tiedonantoa, joka koskee Euroopan unionin kyberturvallisuusstrategiaa ja ehdotusta direktiiviksi toimista, joilla varmistetaan verkko- ja tietoturvan korkea taso koko unionissa;

2.  korostaa internetin ja tietoverkkojen keskeistä ja yhä kasvavaa merkitystä poliittisten, taloudellisen ja yhteiskuntaan liittyvän tietojen vaihdon yhteydessä paitsi unionissa myös suhteessa muihin toimijoihin koko maailmassa;

3.  korostaa, että on laadittava strateginen tiedonanto, jossa käsitellään EU:n kyberturvallisuuspolitiikkaa, tietoverkkojen kriisitilanteita, strategisia tarkasteluja, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä sekä yleisölle annettavia varoituksia ja suosituksia;

4.  muistuttaa, että tarvitaan verkko- ja tietoturvan korkeaa tasoa, jotta voidaan ylläpitää yhteiskunnan asianmukaisen toiminnan edellyttämiä palveluita, mutta niitä edellyttää myös kansalaisten fyysisen koskemattomuuden turvaaminen, sillä niiden avulla voidaan parantaa keskeisten infrastruktuurien tehokkuutta ja turvallista toimintaa; korostaa, että samalla, kun on käsiteltävä verkko- ja tietoturvaa, myös fyysisen turvallisuuden parantaminen on tärkeä kysymys; korostaa, että infrastruktuurin pitäisi olla kestävää sekä tahallisten että tahattomien häiriöiden suhteen; korostaa, että siksi kyberturvallisuutta koskevassa strategiassa pitäisi keskittyä entistä enemmän tahattomien järjestelmäongelmien yleisiin syihin;

5.  kehottaa jälleen jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kansallisia kyberturvallisuusstrategioita, jotka kattavat tekniikkaan, koordinointiin, henkilöstöresursseihin ja annettavaan rahoitukseen liittyvät näkökohdat ja joihin sisältyy yksityiskohtaisia sääntöjä yksityissektorin tuista ja vastuista, jotta voidaan varmistaa yksityissektorin osallistuminen mahdollisimman nopeasti; kehottaa myös toteuttamaan kattavia riskinhallintamenettelyjä ja turvaamaan sääntely-ympäristön;

6.  toteaa, että vain unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden yhdistetty johtajuus ja poliittinen omistajuus mahdollistavat verkko- ja tietoturvan korkean tason koko unionissa ja edistävät näin yhtenäismarkkinoiden varmaa ja häiriötöntä toimintaa;

7.  korostaa, että unionin kyberturvallisuutta koskevan politiikan avulla olisi luotava turvallinen ja luotettava digitaalinen ympäristö, jonka perustana ovat ja jolla pyritään turvaamaan ja säilyttämään verkossa vapaudet ja perusoikeudet noudattaen EU:n perusoikeuskirjan 16 artiklaa ja erityisesti yksityisyyttä ja tietosuojaa koskevia oikeuksia; katsoo, että erityistä huomiota pitäisi kiinnittää lasten suojelemiseen verkossa;

8.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, jotta voitaisiin toteuttaa koulutusohjelmia, joilla edistetään ja parannetaan Euroopan kansalaisten tietämystä, taitoja ja koulutusta erityisesti liittyen henkilökohtaiseen turvallisuuteen osana digitaalisen lukutaidon ohjelmaa jo nuoresta iästä lähtien; pitää myönteisenä aloitetta Euroopan kyberturvallisuuskuukauden järjestämisestä ENISAn tuella ja yhteistyössä julkisten viranomaisten sekä yksityissektorin kanssa, jotta voidaan parantaa tietämystä verkko- ja tietojärjestelmien suojaamiseen liittyvistä haasteista;

9.  katsoo, että kyberturvallisuutta koskeva koulutus parantaa Euroopan yhteiskunnan tietämystä kyberuhkista, mikä edistää tietoverkkojen vastuullista käyttöä ja auttaa parantamaan tietoverkkoja koskevaa yleistä tietämystä; panee merkille Europolin ja sen uuden tietoverkkorikollisuutta käsittelevän eurooppalaisen keskuksen (EC3) roolin koulutustoimien tarjoamisessa EU:n tasolla liittyen kansainvälisen oikeudellisen yhteistyön välineiden käyttöön ja oikeuden täytäntöönpanoon tietoverkkorikosten erilaisten näkökohtien osalta;

10.  toistaa, että on annettava teknisiä neuvoja ja oikeudellista tietoa sekä perustettava ohjelmia, jotka liittyvät tietoverkkorikosten ennaltaehkäisyyn ja torjumiseen; kehottaa kouluttamaan tietoverkkoinsinöörejä, jotka erikoistuvat keskeisten infrastruktuurien ja tietojärjestelmien suojaamiseen, ja kehottaa kouluttamaan myös liikenteen ohjausjärjestelmien ja liikenteenhallintakeskusten käyttäjiä; korostaa, että on otettava käyttöön säännöllisiä kyberturvallisuutta koskevia koulutusohjelmia julkisen sektorin henkilöstölle kaikilla tasoilla;

11.  toistaa, että on noudatettava varovaisuutta rajoitettaessa kansalaisten mahdollisuuksia viestintä- ja tietotekniikan välineiden käyttöön; korostaa, että jäsenvaltioiden ei pitäisi koskaan vaarantaa kansalaisten oikeuksia ja vapauksia kehitettäessä vastatoimia kyberuhkiin ja -hyökkäyksiin; katsoo, että niillä pitäisi olla riittävät lainsäädännölliset välineet tietoverkkoihin liittyvien siviili- ja sotilaallisen tason vaaratilanteiden erottamiseksi toisistaan;

12.  katsoo, että kyberturvallisuutta koskeva sääntely pitää suunnata riskien mukaisesti ja siinä pitää keskittyä kriittiseen infrastruktuuriin, jonka asianmukainen toiminta on tärkeä yleiseen etuun liittyvä tekijä; katsoo, että perustana on sovellettava alalla jo olemassa olevia markkinapohjaisia toimia, joilla verkkojen kestävyys taataan; korostaa toiminnallisen tason yhteistyön merkitystä pyrittäessä entistä tehokkaampaan kyberuhkia koskevaan tiedonvaihtoon julkisten viranomaisten ja yksityissektorin välillä sekä unionin että kansallisella tasolla tarkoituksena taata verkko- ja tietoturva niin, että luodaan molemminpuolinen luottamus, arvo ja sitoutuminen sekä vaihtoon liittyvä asiantuntemus; katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien pitäisi perustua verkkojen ja tekniikan neutraaliuteen ja niissä pitäisi keskittyä sellaisten ongelmien käsittelyyn, joilla on merkittävä julkinen vaikutus; kehottaa komissiota kannustamaan kaikkia asianomaisia markkinoiden toimijoita entistä suurempaan valppauteen ja yhteistyöhön, jotta voidaan suojata muita toimijoita niiden palveluille aiheutuvilta vahingoilta;

13.  katsoo, että kyberturvallisuuteen liittyvien vaaratilanteiden havaitseminen ja niistä ilmoittaminen ovat keskeisellä sijalla edistettäessä tietoverkkojen kestävyyttä unionissa; katsoo, että olisi määritettävä suhteellisuutta ja tarvittavaa tietojen julkistamista koskevat vaatimukset, jotta kansallisille viranomaisille voidaan ilmoittaa tapauksista, joihin liittyy merkittäviä tietoturvan loukkauksia, mikä mahdollistaa kyberrikosten seurannan parantamisen ja edistää tietämyksen parantamista kaikilla tasoilla;

14.  kehottaa komissiota ja muita toimijoita ottamaan käyttöön kyberturvallisuutta ja tietoverkkojen kestävyyttä koskevia toimia, jotka käsittävät taloudellisia kannustimia kyberturvallisuuden ja tietoverkkojen kestävyyden korkean tason edistämiseksi;

Tietoverkkojen kestävyys

15.  toteaa, että eri aloilla ja jäsenvaltioilla on erilainen valmius- ja taitotaso ja että se estää luottamukseen perustuvan yhteistyön kehittämistä ja heikentää yhtenäismarkkinoiden toimintaa;

16.  katsoo, että pk-yrityksiä koskevissa vaatimuksissa pitäisi soveltaa suhteellista ja riskiperusteista menettelyä;

17.  vaatii kehittämään keskeisiin infrastruktuureihin liittyvää tietoverkkojen kestävyyttä ja muistuttaa, että tulevissa yhteisvastuulausekkeen (SEUT-sopimuksen 222 artikla) toteuttamista koskevissa menettelyissä olisi otettava huomioon jäsenvaltioon kohdistuva kyberisku; kehottaa komissiota ja korkeaa edustajaa ottamaan tämän riskin huomioon uhkia ja riskejä koskevissa yhteisissä kertomuksissaan, joita esitetään vuodesta 2015 alkaen;

18.  korostaa, että erityisesti keskeisten palveluiden loukkaamattomuuden, käytettävyyden ja luottamuksellisuuden takaamiseksi keskeisten infrastruktuurien tunnistamisen ja luokittelun on oltava ajan tasalla, ja on asetettava niiden verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset;

19.  toteaa, että direktiiviehdotuksessa toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietoturvan varmistamiseksi koko unionissa säädetään tällaisista tietoyhteiskunnan palveluita tarjoavien tahojen ja kriittisten infrastruktuurien käyttäjien turvallisuuden vähimmäisvaatimuksista;

20.  kehottaa jäsenvaltioita ja unionia toteuttamaan nopeille ja kaksisuuntaisille tiedonvaihtojärjestelmille riittävät kehykset, jotka mahdollistavat anonyymiyden yksityissektorille ja pitävät julkisen sektorin jatkuvasti ajan tasalla ja antavat tarvittaessa apua yksityissektorille;

21.  pitää myönteisenä komission ilmoitusta kyberturvallisuuteen liittyvän riskinhallintakulttuurin perustamisesta ja kehottaa jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä sisällyttämään kyberkriisien hallinnan nopeasti niiden kriisinhallintasuunnitelmiin ja riskianalyyseihin; kehottaa lisäksi jäsenvaltioiden hallituksia ja komissiota kannustamaan yksityistä sektoria sisällyttämään kyberkriisien hallinnan niiden hallintasuunnitelmiin ja riskianalyyseihin ja kehottaa niitä antamaan henkilöstölleen kyberturvallisuutta koskevaa koulutusta;

22.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä perustamaan hyvin toimivien tietotekniikan CERT-kriisiryhmien verkon, joka on toiminnassa joka päivä 24 tuntia vuorokaudessa; korostaa, että kansallisten CERT-ryhmien olisi oltava osa tehokasta verkkoa, jossa asiaan liittyviä tietoja vaihdetaan noudattaen asianmukaisia luottamusta ja luottamuksellisuutta koskevia normeja; toteaa, että CERT-ryhmät ja muut asianomaiset turvallisuusryhmät yhteen kokoavat aloitteet voivat olla hyödyllisiä välineitä kehitettäessä rajat ylittävää ja eri alojen välistä luottamusta; pitää kyberrikosten torjunnassa tärkeänä tehokasta ja toimivaa yhteistyötä CERT-ryhmien ja lakien täytäntöönpanosta vastaavien virastojen välillä;

23.  tukee ENISAa sen verkko- ja tietoturvallisuuteen liittyvissä tehtävissä etenkin annettaessa ohjausta ja neuvoja jäsenvaltioille ja tuettaessa parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja luottamuksen ilmapiirin kehittämistä;

24.  korostaa, että alan on pantava täytäntöön kyberturvallisuutta koskevia toiminnallisia vaatimuksia sellaisten tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden koko arvoketjussa, joita käytetään liikenneverkoissa ja tietojärjestelmissä, jotta voidaan suorittaa asianmukaista riskien arviointia, ottaa käyttöön turvanormeja ja -ratkaisuja ja jotta voidaan kehittää parhaita käytäntöjä ja tietojen vaihtoa liikennejärjestelmien kyberturvallisuuden varmistamiseksi;

Teolliset ja teknologiset resurssit

25.  katsoo, että verkko- ja tietoturvan korkea taso on keskeisellä sijalla parannettaessa sekä turvallisuusratkaisujen toimittajien että niiden käyttäjien kilpailukykyä unionissa; katsoo, että unionin tietotekniikka-alalla on merkittävää vielä hyödyntämätöntä potentiaalia, mutta yksityisillä ja julkisilla käyttäjillä sekä yrityksillä ei usein vieläkään ole tietoja kustannuksista ja hyödyistä, joita kyberturvallisuuteen investoimisesta seuraa, minkä vuoksi ne ovat haavoittuvia haitallisten kyberuhkien suhteen; korostaa, että CERT-ryhmien toteutus on tässä suhteessa merkityksellinen tekijä;

26.  katsoo, että kyberturvallisuuteen liittyvien ratkaisujen vahva tarjonta ja kysyntä edellyttävät tieto- ja viestintätekniikasta vastaavilta viranomaisilta riittäviä investointeja akateemisiin resursseihin, tutkimukseen ja kehittämiseen sekä tietämyksen ja kapasiteetin lisäämiseen, jotta voidaan edistää innovointia ja saada aikaan riittävä tietämys verkko- ja tietoturvaan liittyvistä riskeistä ja siirtyä kohti yhtenäistä eurooppalaista turvallisuusalaa;

27.  kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat toimet sellaisten ”kyberturvallisuuden yhtenäismarkkinoiden” luomiseksi, joilla käyttäjät ja toimittajat voivat hyödyntää parhaalla tavalla tarjolla olevia innovaatioita, synergiavaikutuksia ja yhdistettyä asiantuntemusta ja joille pk-yritykset voivat päästä;

28.  kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan yhteisiä investointeja Euroopan kyberturvallisuusalalle samaan tapaan kuin on tehty muillakin aloilla, kuten ilmailualalla;

Kyberrikollisuus

29.  katsoo, että tietoverkoissa tapahtuvat rikokset voivat olla yhteiskuntien hyvinvoinnin kannalta yhtä haitallisia kuin fyysisessä ympäristössä tapahtuvat rikokset ja että tällaiset rikosten muodot usein vahvistavat toisiaan, kuten voidaan havaita esimerkiksi lasten seksuaalisen hyväksikäytön, järjestäytyneen rikollisuuden ja rahanpesun yhteydessä;

30.  toteaa, että joissakin tapauksissa laillinen ja laiton liiketoiminta ovat yhteydessä toisiinsa; korostaa, että terrorismin ja vakavan järjestäytyneen rikollisuuden rahoituksen välillä on tärkeä internetin mahdollistama yhteys; korostaa, että yleisö on saatava tietoiseksi vakavuudesta, joka liittyy kyberrikollisuuteen osallistumiseen, ja siitä, että usein ensi näkemältä ”sosiaalisesti hyväksyttävät” rikokset, kuten elokuvien laiton lataaminen, voivat usein tuoda suuria summia kansainvälisille rikollisjärjestöille;

31.  on komission kanssa samaa mieltä siitä, että verkkojen ulkopuolella sovellettavat normit ja periaatteet pätevät myös verkossa, minkä vuoksi kyberrikollisuuden torjumista on tehostettava ajantasaisella lainsäädännöllä ja toiminnallisilla valmiuksilla;

32.  katsoo, että kyberrikollisuuden rajattoman luonteen vuoksi tarvitaan erityisesti yhteisiä ponnistuksia ja tarjottavaa asiantuntemusta unionin tasolla yksittäisten jäsenvaltioiden tason yläpuolella ja että Eurojustin, Europolin, Euroopan verkkorikostorjuntakeskuksen (EC3), CERT-ryhmien ja yliopistojen sekä tutkimuskeskusten on siksi saatava riittäviä resursseja, jotta ne voivat toimia asianmukaisella tavalla asiantuntemuksen, yhteistyön ja tiedonvaihdon keskuksina;

33.  pitää erittäin hyvänä Euroopan verkkorikostorjuntakeskuksen perustamista ja kannustaa kehittämään tätä keskusta ja sen tärkeää roolia tietojen ja asiantuntemuksen nopeassa ja tehokkaassa vaihtamisessa rajojen yli, jotta tuetaan verkkorikollisuuden estämistä, havaitsemista ja tutkintaa;

34.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että kansalaiset voivat helposti saada tietoa verkkouhkista ja niiden torjunnasta; katsoo, että tällaisten ohjeiden pitäisi sisältää tietoja siitä, miten käyttäjät voivat suojella yksityisyyttään internetissä, miten havaita verkkohoukuttelu ja ilmoittaa siitä, miten asentaa ohjelmia ja palomuureja, miten käyttää tunnussanoja ja miten havaita verkkourkinta, sivustoharhautukset ja muut hyökkäykset;

35.  vaatii, että jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä ratifioineet tietoverkkorikollisuutta koskevaa Euroopan neuvoston Budapestin yleissopimusta, tekevät niin viipymättä; pitää myönteisenä Euroopan neuvoston ajatuksia tarpeesta päivittää yleissopimusta teknisen kehityksen mukaisesti, jotta voidaan taata jatkossakin sen tehokkuus verkkorikollisuuden käsittelyssä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osallistumaan asiaa koskevaan keskusteluun; kannustaa toimiin, joilla edistetään yleissopimuksen ratifiointia muissa maissa, ja kehottaa komissiota edistämään sitä aktiivisesti unionin ulkopuolella;

Kyberpuolustus

36.  korostaa, että kyberhaasteet, -uhkat ja -hyökkäykset vaarantavat jäsenvaltioiden puolustukseen ja kansalliseen turvallisuuteen liittyviä etuja ja että siviilitoimilla ja sotilaallisella menettelyllä keskeisen infrastruktuurin suojaamisessa olisi maksimoitava kummankin tahon saama hyöty niin, että pyritään saamaan aikaan synergiavaikutuksia;

37.  kehottaa siksi jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötään Euroopan puolustusviraston kanssa, jotta voidaan kehittää kyberpuolustusvalmiuksia koskevia ehdotuksia ja aloitteita viimeaikaisten aloitteiden ja hankkeiden pohjalta; korostaa tarvetta lisätä tutkimusta ja kehittämistä myös resurssien yhdistämisen ja jakamisen avulla;

38.  toistaa, että EU:n kattavassa kyberturvallisuutta koskevassa strategiassa olisi otettava huomioon olemassa olevien virastojen ja elinten tuoma lisäarvo sekä sellaisista jäsenvaltioista saadut hyvät käytännöt, jotka ovat jo ottaneet käyttöön omia kansallisia kyberturvallisuusstrategioita;

39.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ottamaan kyberkriisien hallinnan mukaan kriisinhallintasuunnitelmiin ja korostaa, että jäsenvaltioiden on yhteistyössä Euroopan puolustusviraston kanssa kehitettävä suunnitelmia YTPP-tehtävien ja -toimien suojaamiseksi kyberhyökkäyksiltä; kehottaa niitä kokoamaan yhteen eurooppalaiset kyberpuolustusjoukot;

40.  korostaa kyberturvallisuuteen liittyvää hyvää käytännön yhteistyötä NATOn kanssa ja tarvetta tehostaa yhteistyötä etenkin tekemällä tiivistä yhteistyötä suunnittelun, tekniikan, koulutuksen ja välineiden suhteen;

41.  kehottaa unionia pyrkimään vaihdon aikaansaamiseen kansainvälisten kumppanien kanssa, NATO mukaan lukien, ja kehottaa tunnistamaan yhteistyön aloja, välttämään päällekkäisyyksiä ja pyrkimään toiminnan täydentävyyteen mahdollisuuksien mukaan;

Kansainvälinen politiikka

42.  katsoo, että kansainvälisellä yhteistyöllä ja vuoropuhelulla on keskeinen rooli luotaessa luottamusta ja avoimuutta ja edistettäessä korkeatasoista verkostoitumista ja tiedonvaihtoa maailmanlaajuisesti; kehottaa siksi komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa perustamaan kyberdiplomatiaryhmän, jonka tehtäviin kuuluu vuoropuhelun edistäminen samanmielisten maiden ja organisaatioiden kanssa; kehottaa EU:ta osallistumaan entistä aktiivisemmin monenlaisiin kyberturvallisuutta käsitteleviin kansainvälisiin korkean tason konferensseihin;

43.  katsoo, että on saatava aikaan tasapaino toistensa kanssa kilpailevien tavoitteiden kanssa, joita ovat tiedon rajat ylittävä siirtäminen, tietoturva ja kyberturvallisuus, unionin kansainvälisten velvoitteiden ja erityisesti palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) mukaisesti;

44.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa valtavirtaistamaan kyberturvallisuuteen liittyvän ulottuvuuden EU:n ulkoisissa toimissa ja erityisesti suhteessa kolmansiin maihin, jotta voidaan tehostaa kyberturvallisuuden käsittelyyn liittyvää yhteistyötä sekä kokemusten ja tietojen vaihtoa;

45.  kehottaa unionia pyrkimään vaihdon aikaansaamiseen kansainvälisten kumppanien kanssa, jotta voidaan tunnistaa yhteistyön aloja, välttää päällekkäisyyksiä ja pyrkiä toiminnan täydentävyyteen mahdollisuuksien mukaan; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja komissiota toimimaan aktiivisesti kansainvälisissä organisaatioissa ja koordinoimaan jäsenvaltojen kantoja siihen, miten kyberalalla voidaan edistää ratkaisuja ja menettelyjä tehokkaasti;

46.  katsoo, että pitäisi pyrkiä varmistamaan, että olemassa olevat kansainväliset oikeudelliset välineet ja erityisesti kyberrikollisuutta koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus pannaan täyttöön tietoverkoissa; katsoo siksi, että tällä hetkellä ei tarvitse luoda uusia oikeudellisia välineitä kansainvälisellä tasolla; pitää kuitenkin myönteisenä kansainvälistä yhteistyötä, jolla pyritään kehittämään tietoverkossa toimimista koskevia normeja tukemaan oikeusvaltioperiaatteen toteutumista tietoverkoissa; katsoo, että olisi harkittava nykyisten oikeudellisten välineiden päivittämistä teknisen kehityksen mukaisesti; katsoo, että lainsäädäntöjärjestelmiin liittyvät kysymykset edellyttävät perinpohjaista keskustelua oikeudellisesta yhteistyöstä ja syytteeseenasettamisesta rajat ylittävissä rikostapauksissa;

47.  katsoo erityisesti, että EU:n ja Yhdysvaltojen välisen kyberturvallisuutta ja kyberrikoksia käsittelevän työryhmän pitäisi olla väline, jonka avulla EU ja Yhdysvallat vaihtavat tarpeen mukaan kyberturvallisuutta koskevia parhaita käytäntöjä; panee tässä yhteydessä merkille, että kyberturvallisuuteen liittyvät alat, kuten verkko- ja tietojärjestelmien turvallisesta toiminnasta riippuvaiset palvelut, sisältyvät transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta käsitteleviin tuleviin neuvotteluihin, joiden yhteydessä on turvattava EU:n itsenäisyys ja sen toimielinten riippumattomuus;

48.  toteaa, että kyberturvallisuuteen liittyvät taidot ja kyky estää, havaita ja tehokkaasti vastustaa uhkia ja vihamielisiä hyökkäyksiä eivät jakaudu maailmassa tasaisesti; korostaa, että toimet tietoverkkojen kestävyyden parantamiseksi ja tietoverkkouhkien torjumiseksi eivät saa rajoittua samanmielisiin kumppaneihin, vaan niiden yhteydessä olisi käsiteltävä myös alueita, joiden kapasiteetti, tekninen infrastruktuuri ja oikeudelliset kehykset ovat vähemmän kehittyneitä; katsoo, että CERT-ryhmien koordinointi on tässä suhteessa keskeisellä sijalla; kehottaa komissiota edistämään ja tarvittaessa avustamaan sopivin keinoin kolmansia maita niiden pyrkimyksissä kehittää omia tietoverkkoturvallisuutta koskevia valmiuksiaan;

Täytäntöönpano

49.  kehottaa arvioimaan säännöllisesti kansallisten kyberturvallisuusstrategioiden tehokkuutta korkeimmalla poliittisella tasolla, jotta voidaan varmistaa mukautuminen uusiin globaaleihin uhkiin ja taata kyberturvallisuuden samanlainen taso eri jäsenvaltioissa;

50.  pyytää komissiota laatimaan selkeän etenemissuunnitelma, jossa määritetään aikataulu kyberturvallisuusstrategiaan liittyvien unionin tason tavoitteiden saavuttamiselle sekä niiden arvioinnille; kehottaa jäsenvaltioita sopimaan samanlaisesta aikataulusta tähän strategiaan sisältyville kansallisille toimille;

51.  pyytää komissiolta, jäsenvaltioilta, Europolilta, vasta perustetulta Euroopan verkkorikostorjuntakeskukselta, Eurojustilta ja ENISAlta säännöllisiä kertomuksia, joissa arvioidaan kehitystä kyberturvallisuusstrategiassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa sekä esitetään keskeisiä toimintaindikaattoreita, joilla mitataan toteuttamisessa saavutettua kehitystä;

o
o   o

52.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Europolille, Eurojustille sekä Euroopan neuvostolle.

(1) EUVL L 218, 14.8.2013, s. 8. (2) EUVL L 345, 23.12.2008, s. 75. (3) EUVL L 335, 17.12.2011, s. 1. (4) EUVL C 115, 4.5.2010, s. 1. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0207. (6) EUVL L 149, 2.6.2001, s. 1. (7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0237. (8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0468. (9) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0457. (10) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0103. (11) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0470.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2013 kasvun, liikkuvuuden ja työllisyyden digitaalisesta strategiasta: aika kiristää tahtia (2013/2593(RSP))

P7_TA(2013)0377 B7-0385/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2012 annetun komission tiedonannon Euroopan digitaalistrategiasta - Euroopan kasvun vauhdittaminen digitaalisin keinoin (COM(2012)0784,

–  ottaa huomioon komissiolle ja neuvostolle esitetyt kysymykset aiheesta kasvun, liikkuvuuden ja työllisyyden digitaalinen strategia: aika kiristää tahtia (O–000085 – B7– 0219/2013 ja O-000086 – B7–0220/2013),

–  ottaa huomioon verkkovierailuista yleisissä matkaviestintäverkoissa unionin alueella 13. kesäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 531/2012(1),

–  ottaa huomioon monivuotisen radiotaajuuspoliittisen ohjelman perustamisesta 14. maaliskuuta 2012 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 243/2012/EU(2),

–  ottaa huomioon käynnissä olevat neuvottelut Verkkojen Eurooppa -välineestä ja erityisesti muutetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan laajuisia televiestintäverkkoja koskevista suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1336/97/EY kumoamisesta – COM(2013)0329),

–  ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan uudesta digitaalisesta asialistasta: 2015.eu(3),

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2012 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Pilvipalvelujen potentiaali käyttöön Euroopassa” (COM(2012)0529),

–  ottaa huomioon 25. tammikuuta 2012 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (yleinen tietosuoja-asetus) (COM(2012)0011),

–  ottaa huomioon 19. lokakuuta 2011 annetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Verkkojen Eurooppa -välineestä (COM(2011)0665),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2010 annetun komission tiedonannon Euroopan digitaalistrategiasta (COM(2010)0245),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto aikoo hyväksyä päätelmiä Euroopan digitaalistrategiasta kokouksessaan 24.–25. lokakuuta 2013;

B.  katsoo, että vuonna 2010 hyväksytyn Euroopan digitaalistrategian ensisijaisena tavoitteena on oltava jäsenvaltioiden välisen epätasa-arvon vähentäminen erityisesti nopean ja erittäin nopean kiinteän ja mobiili-infrastruktuurin saatavuudessa;

C.  ottaa huomioon, että tieto- ja viestintätekniikat ovat digitaalisen yhteiskunnan ytimessä ja niiden osuus on tällä hetkellä noin 20 prosenttia EU:n vuotuisesta kasvusta ja tuottavuudesta, 4,5 prosenttia EU:n BKT:stä, ne tuottavat 25 prosenttia yksityisistä T&K–investoinneista ja ne muodostavat mahdollisesti erityisen kasvun ja työllisyyden edistystekijän;

D.  katsoo, että digitaalisen talouden mahdollisuuksien hyödyntämisellä EU:ssa olisi taloudessa suuri kerrannaisvaikutus, joka lisäisi kasvua ja työpaikkoja EU:ssa, ja katsoo siksi, että näihin mahdollisuuksiin tarttuminen on yksi tärkeimmistä kasvua ja kilpailukykyä koskevista uudistuksista, jotka auttavat EU:ta selviämään nykyisestä kriisistä;

E.  ottaa huomioon, että vuoteen 2020 mennessä Internetiin kytketään 50 miljardia laitetta ja että maailmanlaajuisen dataliikenteen odotetaan kasvavan 15-kertaiseksi vuoden 2017 loppuun mennessä; katsoo, että tämä laajakaistaliikenteen räjähdysmäinen kasvu edellyttää kunnianhimoista politiikkaa unionin ja jäsenvaltioiden tasolla sekä kiinteän että mobiililaajakaistan kapasiteetin lisäämisen osalta, jotta unionissa saataisiin aikaan enemmän kasvua, kilpailukykyä ja tuottavuutta;

F.  katsoo, että muiden maanosien todellisen kehityksen nopeus on ylittänyt nykyisen digitaalistrategian tavoitteet, eikä se siksi ole riittävän kunnianhimoinen sen varmistamiseen, että EU on televiestinnän maailmanjohtaja vuoteen 2020 mennessä;

G.  ottaa huomioon, että parlamentti ja neuvosto odottavat edelleen komissiolta ehdotuksia Internetin neutraaliudesta ja yleispalveluista;

1.  korostaa, että digitaalistrategian ja digitaalisten sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen on oltava kasvun luomista ja kriisistä selviämistä koskevien EU:n ponnistelujen ytimessä; katsoo, että sekä EU:n tasolla että kansallisella tasolla vaaditaan poliittista johtajuutta digitaalisten sisämarkkinoiden nykyisten esteiden käsittelyssä, jotta EU:hun voidaan luoda työpaikkoja ja kasvua; muistuttaa, että digitaalitalous kasvaa seitsemän kertaa muuta taloutta nopeammin ja että EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen voisi antaa vauhtia 110 miljardilla eurolla vuodessa;

2.  korostaa, että EU:lla on monia samanaikaisia paineita BKT:n kasvusta, kun kasvun edistämisen mahdollisuudet julkisista varoista ovat rajallisia korkeiden velka- ja vajetasojen vuoksi, ja kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kaikki mahdolliset kasvua edistävät tekijät; panee merkille, että tieto- ja viestintätekniikat ovat olennainen käänteentekevä teknologia kaikilla talouden aloilla ja erityisesti seuraavilla: terveydenhuolto, energia, julkiset palvelut ja koulutus;

Verkkovierailuvapaa Eurooppa vuonna 2015

3.  pitää valitettavana, että televiestintämarkkinat ovat vieläkin pirstoutuneet kansallisiksi markkinoiksi eikä niitä voida pitää sisämarkkinoina, joilla kannustetaan kilpailuun;

4.  korostaa, että alan analyytikot ovat osoittaneet, että Euroopassa operaattorin verkkovierailutulot ovat useissa tapauksissa noin kymmenen prosenttia myynnistä ja että uusimmat BERC-analyysit ovat osoittaneet, että teollisuus ja kuluttajat maksavat keskimäärin kaksi kertaa enemmän kuin operaattoreiden täytyy maksaa verkkovierailupuhelujen tukkumarkkinoilla;

5.  pitää valitettavana, että nämä verkkovierailun epätasapainoiset voittomarginaalit lisäävät liikkuvuuden kustannuksia Euroopassa; toteaa, että se on este kasvulle ja hyvinvoinnille, sillä liikkuvuus on eräs kaikkein tärkeimmistä kasvutekijöistä Euroopassa;

6.  korostaa, että verkkovierailumaksujen poistaminen on olennaisen tärkeää innovaation edistämiselle, koska sillä luodaan laajemmat kotimarkkinat innovatiivisille tuotteille ja palveluille;

7.  katsoo, että televiestinnän sisämarkkinoita ei ole olemassa muun muassa siksi, että kotimaan hinnastojen ja verkkovierailuhinnastojen välillä on merkittäviä eroja; katsoo tästä syystä, että rakenteellisilla toimenpiteillä olisi edistettävä sellaisten aitojen digitaali- ja televiestintäalan sisämarkkinoiden luomista, joilla kannustetaan kilpailuun ja joilla ei ole eroja kansallisten hintojen ja verkkovierailuhintojen välillä, jolloin luodaan yleiseurooppalaiset matkaviestintämarkkinat;

8.  muistuttaa neuvostoa ja komissiota siitä, että Euroopan digitaalistrategian mukaan vuonna 2015 verkkovierailumaksujen ja kansallisten puhelinmaksujen eron olisi oltava lähellä nollaa ja että asetuksen (EU) N:o 531/2012 tavoitteena on saada aikaan matkaviestintäpalvelujen sisämarkkinat ja lopulta poistaa erot kansallisten hintojen ja verkkovierailuhintojen välillä;

9.  katsoo, että digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamisen olisi tästä syystä johdettava siihen, että verkkovierailumaksujen ja kansallisten puhelinmaksujen ero poistuu vuoteen 2015 mennessä, mikä johtaa verkkovierailuvapaaseen EU:hun (puhelut, tekstiviestit, tiedonsiirto);

10.  muistuttaa, että televiestintäoperaattorien uusien tarjousten pitäisi olla käyttäjäystävällisiä ja avoimia, jolloin estettäisiin televiestintäalan uusien piilotettujen esteiden syntyminen;

11.  muistuttaa, että komission on tarkistettava asetuksen (EU) N:o 531/2012 toiminta ja arvioitava verkkovierailumarkkinoiden kilpailukyky, kuluttajien hyötyminen verkkovierailupalvelujen hinnan todellisista laskuista, sekä verkkovierailumaksujen ja kansallisten maksujen ero, mukaan lukien kansallisille palveluille ja verkkovierailupalveluille yhden hinnan tarjoavien tarjousten saatavuus;

12.  toteaa, että pelkästään verkkovierailumaksujen poistamisella ei voida luoda todellisia digitaalisia sisämarkkinoita; korostaa, että tästä välineestä on säädettävä Euroopan yleisessä digitaalistrategiassa, jossa kiinnitetään erityistä huomiota infrastruktuurien kehittämiseen ja saatavuuteen, jotta voidaan edistää tämän alan työpaikkojen säilymistä ja luomista;

13.  suhtautuu myönteisesti komission ilmoitukseen sellaisen lainsäädäntöpaketin ehdottamisesta, jolla puututaan EU:n digitaalisten sisämarkkinoiden toiminnan jäljellä oleviin esteisiin; kehottaa komissiota tekemään vaikutustenarvioinnin televiestintäalan kasvumahdollisuuksista luomalla Euroopan digitaaliset sisämarkkinat;

Infrastruktuuri ja liikkuvuus

14.  korostaa tarvetta säilyttää laajakaistan käyttöä ja saatavuutta, sähköistä kauppaa, digitaalista osallisuutta, rajatylittäviä julkisia palveluja ja tutkimusta ja innovaatiota koskevat Euroopan digitaalistrategian tavoitteet edelleen kaikenkattavana painopistealana, jotta EU voi hyötyä täysimääräisesti digitaalisen yhteiskunnan eduista;

15.  muistuttaa, että Euroopan digitaalisten sisämarkkinoiden esteet on poistettava, ja rinnakkain sen kanssa Euroopan unionin on ehdottoman ensisijaisesti investoitava optimaaliseen ja erittäin nopeaan Internet-laajakaistainfrastruktuuriin, jotta digitaalitalouden mahdollisuuksia voidaan hyödyntää täysimääräisesti;

16.  korostaa, että jos EU aikoo olla digitaalisen vallankumouksen kehto ja saada takaisin maailmanlaajuisen johtajuutensa, tarvitsemme kunnianhimoisia ja eteenpäin suuntautuvia tavoitteita vuodelle 2020; katsoo, että eteenpäin suuntautuvana digitaalistrategian tavoitteena vuodelle 2020 pitäisi olla kaikkien EU:n kotitalouksien liittäminen laajakaistaan, jonka nopeus on sata megatavua sekunnissa ja jossa 50 prosentilla kotitalouksista nopeus on vähintään yksi gigatavu sekunnissa; panee merkille, että teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunta on jo antanut tukensa kyseisille kunnianhimoisille tavoitteille Euroopan laajuisia televiestintäverkkoja koskevista suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1336/97/EY kumoamisesta laatimassaan mietinnössä;

17.  pitää erittäin valitettavana sitä, että monet jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet 800 MHz:n taajuusylijäämän osoittamista mobiililaajakaistapalveluille koskevaa 1. tammikuuta 2013 päättynyttä määräaikaa radiotaajuuspoliittisen ohjelman mukaisesti; korostaa, että tämä viive on vaikeuttanut 4G-verkkojen kehittämistä EU:ssa, ja kehottaa näin ollen jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, jotta voidaan varmistaa, että 800 MHz:n kaista tulee mobiililaajakaistapalvelujen käyttöön, ja kehottaa komissiota käyttämään kaikkia valtuuksiaan ripeän täytäntöönpanon takaamiseksi;

18.  toteaa, että digitaalistrategiassa mainittuja, laajakaistan saatavuutta koskevia tavoitteita tuskin saavutetaan; uskoo siksi, että EU:n maailmanlaajuinen kilpailukyky heikkenee edelleen, jos uusiin verkkoihin ei tehdä suurempia investointeja; katsoo siksi, että Euroopan komission tulisi sisämarkkina-aloitteensa puitteissa myös perinpohjaisesti tarkistaa televiestintämarkkinoiden sääntelyjärjestelmä, jotta kiinteisiin ja matkaviestintäverkkoihin saataisiin lisää investointeja;

19.  katsoo, että kilpailun asemaa investointien edistämisessä uusissa digitaalisissa infrastruktuureissa talouskasvun lisäämiseksi ei pidä heikentää; katsoo, että on olennaisen tärkeää, että komissio takaa sääntelypuitteet, joissa kaikki markkinoiden toimijat voivat investoida innovatiivisiin digitaalisiin infrastruktuureihin; katsoo, että sitä varten toisen sukupolven yhteystekniikoiden (NGA) tehokkaiden saatavuushintojen määrittämistä koskevien uusien sääntöjen olisi edustettava taustalla olevaa kilpailuprosessia kaikissa jäsenvaltioissa noudattamalla kansallisten sääntelyviranomaisten ennakkoehtoja; katsoo, että sitä varten kansallisten sääntelyviranomaisten pitäisi tehdä työtä yhteisiin tavoitteisiin, esimerkiksi digitaalistrategian tavoitteisiin, pyrkimiseksi hyödyntämällä parempaa tuntemustaan ja erityisasiantuntemustaan omista kansallisista markkinoistaan;

20.  kehottaa komissiota antamaan ehdotuksia sähköisen viestinnän sääntelykehyksen perusteellista tarkistamista varten;

21.  korostaa Euroopan digitaalistrategiasta annetussa tiedonannossa ilmoitettujen avaintoimien loppuunsaattamisen merkitystä siten, että kiinnitetään erityistä huomiota kestäviin, luotettaviin infrastruktuureihin ja palveluihin sekä tietosuojajärjestelmään;

22.  muistuttaa komissiota, että se tarkistaa tietoyhteiskuntadirektiiviä 2001/29/EY(4) ennustettavuuden ja joustavuuden takaamiseksi EU:n digitaalisilla sisämarkkinoilla, kuten Euroopan parlamentin 11. joulukuuta 2012 antamassa päätöslauselmassa digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa(5) todetaan;

Tieto- ja viestintätekniikat nuorison työllistämiseksi

23.  korostaa, että täysin toimintakykyisten digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttaminen edellyttää koordinoituja ponnisteluja, joilla varmistetaan verkkoon pääsy ja sen edellyttämät taidot kaikille kansalaisille ikään, asuinpaikkaan, koulutukseen ja sukupuoleen katsomatta;

24.  suhtautuu myönteisesti kaikille sidosryhmille avoimen digitaalisten työpaikkojen laajan liittouman (Grand Coalition for Digital Jobs) avaamiseen maaliskuussa 2013; kehottaa komissiota tekemään digitaalisten taitojen ja työpaikkojen laajasta liittoumasta nopeasti toiminnallisen, toistamaan tämän aloitteen jäsenvaltioiden tasolla ja antamaan osallistujille ensisijaisen pääsyn unionin varoihin niiden toimien tukemiseksi;

25.  korostaa, että työttömyys, mukaan lukien nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys, on noussut sietämättömän korkealle tasolle Euroopassa ja että se todennäköisesti pysyy korkealla tasolla lähitulevaisuudessa ja että kaikilla poliittisilla tasoilla tarvitaan päättäväistä ja ripeää toimintaa;

26.  huomauttaa, että Euroopassa on tällä hetkellä yli neljä miljoonaa tieto- ja viestintätekniikan työntekijää ja vaikka määrä kasvaa kolme prosenttia vuodessa, Euroopan komission mukaan kriisistä huolimatta vuoteen 2015 mennessä on täyttämättä 700 000–1 000 000 korkeaa ammattitaitoa edellyttävää tieto- ja viestintätekniikan työpaikkaa; korostaa, että sähköiset taidot ja digitaalista koulutusta koskevat toimet voivat siksi olla erittäin tärkeitä, jotta erityisesti nuorten ihmisten kasvavaan työttömyyteen voidaan puuttua;

27.  suhtautuu myönteisesti unionin tason nuorisotakuujärjestelmiin, joilla varmistetaan, että kaikki nuoret eurooppalaiset saavat laadukkaan työtarjouksen, jatkokoulutusta, oppisopimuspaikan tai harjoittelupaikan neljän kuukauden kuluessa koulun loppumisesta tai työttömäksi jäämisestä; huomauttaa kuitenkin, että nuorisotyöllisyysaloitteelle seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä osoitetut kuusi miljardia euroa eivät selvästikään riitä ongelman koko laajuuden käsittelyyn; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään näiden toimien tehokkuutta korostamalla digitaalisten taitojen hankintaa; korostaa, että digitaalisten taitojen pitäisi olla välttämätön osa kaikkea ammattikoulutusta, jotta voidaan varmistaa, että uudet sukupolvet sekä tällä hetkellä työssä olevat saavat tarvitsemansa taidot;

Tieto- ja viestintätekniikat pk-yritysten hyväksi

28.  muistuttaa, että digitaalisten sisämarkkinoiden perusperiaate on Internetin asema foorumina, jonka avulla kuka tahansa kansalainen voi käynnistää muille kansalaisille suunnatun palvelun tai innovatiivisen tuotteen sen lisäksi, että sillä on tehtävänsä sosiaalisen viestinnän foorumina;

29.  korostaa, että pk-yritykset ovat Euroopan talouden ytimessä ja että tarvitaan enemmän toimenpiteitä eurooppalaisten pk-yritysten maailmanlaajuisen kilpailukyvyn edistämiseksi ja parhaan mahdollisen ympäristön luomiseksi sellaisen uuden ja lupaavan teknisen kehityksen hyödyntämistä varten, jolla on suuri vaikutus EU:n kilpailukykyyn, kuten pilvipalvelut;

30.  huomauttaa, että säännöllisen työn vaihtoehtoisena uramahdollisuutena yhä useammat eurooppalaiset, erityisesti nuoret, päättävät nyt ryhtyä yrittäjiksi verkon, pilvipalvelujen, matkaviestintäalustojen, sosiaalisen median verkostojen ja valtavien tietovirtojen luomien ennennäkemättömien mahdollisuuksien kannustamina; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan yritysystävällisemmän ympäristön, jossa rahoitus (”lupa epäonnistua”), markkinat, verkot ja taidot ovat helpommin saatavilla ja jota on kannustettava riskinjakojärjestelmillä, riskipääomalla, edullisella verokohtelulla ja verkostoitumistapahtumilla;

Julkisen sektorin digitalisointi

31.  korostaa, että julkisen sektorin digitalisoinnin pitäisi olla digitaalistrategian seuraavien vaiheiden ensisijainen toimi, koska julkishallinnon kustannusten vähentämisen ja kansalaisille tarjottavien tehokkaampien palvelujen lisäksi digitaalinen vipuvaikutus kaikilla talouden aloilla olisi erittäin hyödyllistä;

32.  pitää valitettavana, että pilvipalveluja koskevia kansallisia strategioita kehitetään kunnianhimoisen ja tehokkaan eurooppalaisen strategian sijasta; pyytää komissiota vahvistamaan ehdotuksiaan ja etsimään riittävän tehokkaita keinoja, jotta Euroopan unioni voi ottaa johtajuuden standardisoinnin alalla;

33.  korostaa, että nykyinen julkishallinto on olennaisen tärkeä tekijä työpaikkoja, kasvua ja kilpailukykyä edistävien toimenpiteiden suunnittelun ja toteuttamisen tukena; korostaa, että tieto- ja viestintätekniikan mahdollisuuksia olisi tutkittava aiempaa paremmin toimivan ja tehokkaamman julkisen sektorin aikaansaamiseksi ja hallinnollisten rasitusten vähentämiseksi; panee merkille, että tieto- ja viestintätekniikoilla voidaan parantaa veronkeräys- ja terveydenhuoltojärjestelmiä, vähentää viipeitä toimittajien maksuissa ja parantaa oikeusjärjestelmien tehokkuutta; katsoo erityisesti, että terveydenhuoltopalvelut on mullistettava ja tarjottava kustannustehokkaampaa ja henkilökohtaisempaa palvelua potilaille ja ammattihenkilöille;

34.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita nopeuttamaan eurooppalaista pilvipalvelukumppanuutta koskevaa työtä;

Tieto- ja viestintätekniikoiden rahoittaminen: monivuotinen rahoituskehys

35.  pitää valitettavana, että komission Verkkojen Eurooppa -välineelle kaudelle 2014–2020 ehdottamaa 9,2 miljardia euroa tieto- ja viestintätekniikan investointeja varten vähennetään jyrkästi; korostaa, että uusien rahoitusolojen vuoksi rakennerahastojen ja maaseudun kehitysrahastojen investoinnit laajakaistaverkkoihin ovat tärkeämpiä kuin koskaan, ja niitä pitäisi kasvattaa huomattavasti ohjelmakauteen 2007–2013 verrattuna;

36.  korostaa, että EU:n varoja on kohdennettava enemmän tieto- ja viestintätekniikan investointeihin ja että tieto- ja viestintätekniikan rahoituksen pitäisi vastata seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä alan painoarvoa ja taloudellista vaikutusta; kehottaa kaksinkertaistamaan tieto- ja viestintätekniikan menoihin liittyvän osuuden yleisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä verrattuna kauteen 2007–2013;

o
o   o

37.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 172, 30.6.2012, s. 10. (2) EUVL L 81, 21.3.2012, s. 7. (3) EUVL C 81 E, 15.3.2011, s. 45. (4) EYVL L 167, 22.6.2001, s. 10. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0470.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2013 Syyrian tilanteesta (2013/2819(RSP))

P7_TA(2013)0378 RC-B7-0413/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Syyriasta,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 23. tammikuuta, 18. helmikuuta, 11. maaliskuuta, 22. huhtikuuta, 27. toukokuuta, 24. kesäkuuta, 9. heinäkuuta ja 22. heinäkuuta 2013 antamat päätelmät Syyriasta; ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 8. helmikuuta 2013 antamat päätelmät Syyriasta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin antamat julkilausumat: 21. elokuuta 2013 annettu julkilausuma viimeisimmistä tiedoista kemiallisten aseiden käytöstä Damaskoksessa, 23. elokuuta 2013 annettu julkilausuma Syyrian konfliktin poliittisen ratkaisun löytämisen kiireellisyydestä (joka heijasteli EU:n 7. syyskuuta 2013 hyväksymää yhteistä kantaa Syyriaan) ja 10. syyskuuta 2013 annettu julkilausuma ehdotuksesta ottaa Syyrian kemialliset aseet kansainväliseen valvontaan,

–  ottaa huomioon vuoden 1949 Geneven yleissopimukset ja niiden lisäpöytäkirjat, Haagin yleissopimukseen liitetyn Genevessä 17. kesäkuuta 1925 allekirjoitetun pöytäkirjan, joka koskee tukehduttavien, myrkyllisten tai muiden samankaltaisten kaasujen sekä bakteriologisten keinojen käytön kieltoa sodassa, sekä kemiallisten aseiden kieltosopimuksessa asetetut normit,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että rauhallisiin mielenosoittajiin kohdistuvien väkivaltaisuuksien alettua Syyriassa maaliskuussa 2011 maassa on YK:n mukaan menehtynyt yli 100 000 ihmistä, joista suurin osa on siviilejä; ottaa huomioon, että YK:n humanitaarisen avun koordinoinnista vastaavan viraston (OCHA) mukaan 4,25 miljoonaa ihmistä on tällä hetkellä maan sisäisinä pakolaisina ja että pääasiassa Turkissa, Jordaniassa, Libanonissa ja Irakissa on yli kaksi miljoonaa syyrialaista pakolaista;

B.  ottaa huomioon, että 21. elokuuta 2013 Damaskoksen liepeillä toteutettiin laajamittainen kemiallinen isku, jossa kuoli satoja ihmisiä, myös paljon naisia ja lapsia; katsoo, että tämä isku oli törkeä kansainvälisen oikeuden rikkomus, sotarikos ja rikos ihmisyyttä vastaan; ottaa huomioon, että monista lähteistä saadut tiedot vahvistavat tällaisen iskun tapahtuneen ja näyttävät muodostavan vahvan todisteen siitä, että Syyrian hallinto on vastuussa näistä iskuista;

C.  ottaa huomioon, että 25. elokuuta 2013 eli neljä päivää kemiallisen hyökkäyksen jälkeen Syyrian armeija suostui siihen, että YK:n tarkastajat voivat vierailla alueella; ottaa huomioon, että YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon on kehottanut tarkastusryhmää esittämään tuloksensa mahdollisimman pian; ottaa huomioon, että YK:n tarkastusmatkan tehtävä rajoitettiin sen selittämiseen, oliko kemiallisia aseita käytetty ilman, että käsitellään kysymystä siitä, kuka oli teosta vastuussa;

D.  ottaa huomioon, että 9. syyskuuta 2013 YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon ja 10. syyskuuta 2013 komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton totesivat pitävänsä tervetulleena ehdotusta, jonka mukaan Syyrian hallinnon kemialliset aseet olisi siirrettävä kansainväliselle yhteisölle tuhoamista varten ja johon Venäjä, Iran ja Syyrian hallinto innokkaasti tarttuivat; ottaa huomioon, että Ban Ki–moon totesi harkitsevansa sitä, että hän pyytää turvallisuusneuvostoa vaatimaan näiden aseiden ja niiden kemiallisten lähtöainevarastojen siirtämistä välittömästi Syyriassa paikkaan, jonne ne voidaan turvallisesti varastoida ja jossa ne voidaan turvallisesti tuhota;

1.  tuomitsee voimakkaasti kemiallisin asein 21. elokuuta 2013 toteutetun siviilien joukkosurman, jossa länsimaisten tiedustelupalvelujen mukaan kuoli ainakin 1 400 ihmistä, joista 400 oli lapsia, ja panee merkille, että monet lähteet tuntuvat viittaavan siihen, että Syyrian hallinto on vastuussa tästä hyökkäyksestä;

2.  korostaa, että kansainvälinen yhteisö ei voi katsella sivusta tätä kemiallisten aseiden tyrmistyttävää käyttöä; painottaa, että todistettu kemiallisten aseiden käyttö erityisesti siviilejä vastaan on törkeä kansainvälisen oikeuden rikkomus, sotarikos ja rikos ihmisyyttä vastaan ja se edellyttää selkeää, voimakasta, kohdennettua ja yhtenäistä vastausta, jossa ei suljeta pois mahdollisia pelotetoimia, jotta tehdään selväksi, että tällaisia rikoksia ei voida hyväksyä, ja jotta vältetään kemiallisen aseiden käyttö jatkossa Syyriassa tai muualla;

3.  on tyytyväinen EU:n Syyria-kantaan, joka hyväksyttiin EU:n ulkoministerien epävirallisessa kokouksessa 7. syyskuuta 2013; korostaa, että Syyrian tilanne edellyttää jäsenvaltioiden johdonmukaista yhteistä toimintatapaa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita keskustelemaan edelleen Syyrian tilanteesta ulkoasiainneuvostossa ja pohtimaan, mihin toimiin EU voisi ryhtyä tukeakseen Syyrian opposition demokraattisia voimia, helpottaakseen vuoropuhelua ja löytääkseen yhteisen toimintatavan kansainvälisen yhteisön muiden osapuolten kanssa sekä toimittaakseen lisää humanitaarista apua väestölle Syyriassa ja sen naapurimaissa; painottaa, että EU:n olisi erityisesti käännyttävä kaikkien relevanttien toimijoiden puoleen ja edistettävä koko alueen tilanteen rauhoittamista;

4.  vaatii YK:ta saattamaan nopeasti loppuun perusteellisen tutkimuksensa, joka koskee kemiallisten aseiden käyttöä Syyriassa; vaatii, että tarkastusryhmän raportti lähetetään mahdollisimman pian turvallisuusneuvostolle, jotta se voi keskustella Syyrian joukkosurmista YK:n tutkimusryhmän johtopäätösten pohjalta ja arvioida toimenpiteitä, joita tämän seurauksena on toteutettava, jotta voidaan vastata kemiallisten aseiden käyttöön Syyriassa ja saattaa tästä vastuussa olevat vastaamaan teoistaan;

5.  pitää tervetulleena ehdotusta, jonka mukaan Syyrian kemiallisten aseiden varastot luovutetaan kansainväliselle yhteisölle niiden mahdollisimman nopeaa tuhoamista varten kansainvälisen yhteisön vaatimuksesta, jota täydentää Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston velvoittava päätöslauselma, jonka noudattamatta jättämisen tapauksessa sen täytäntöönpanoa voitaisiin vaatia kaikkia Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan mukaisia välineitä käyttäen;

6.  katsoo, että kansainvälisen yhteisön olisi löydettävä poliittinen ratkaisu Syyrian tilanteeseen siten, että lopetetaan väkivalta, estetään kemiallisten aseiden käytön toistuminen ja edistetään siirtymistä demokratiaan; kehottaa erityisesti Venäjää ja Kiinaa turvallisuusneuvoston pysyvinä jäseninä täyttämään velvollisuutensa ja helpottamaan yhteisen kannan ja diplomaattisen ratkaisun löytämistä Syyrian kriisiin unohtamatta kuitenkaan YK:n yleiskokousta, joka voi ottaa tämän kysymyksen esille siinä tapauksessa, että asia juuttuu pitkäksi aikaa turvallisuusneuvostoon; on vakuuttunut siitä, että Syyrian nykyisen kriisin kestävä ratkaisu voidaan saavuttaa ainoastaan syyrialaisten johtaman osallistavan poliittisen prosessin kautta ja kansainvälisen yhteisön tuella; tukee edelleen tässä hengessä EU:n ja sen jäsenvaltioiden sekä YK:n ja Arabiliiton yhteisen erityisedustajan Lakhdar Brahimin ponnistuksia edistyksen saavuttamiseksi Geneve 2 -prosessissa ja YK:n turvallisuusneuvostossa; kehottaa turvallisuusneuvostoa jälleen viemään Syyrian tilanteen kansainväliseen rikostuomioistuimeen muodollista tutkintaa varten; kehottaa jälleen presidentti al-Assadia ja hänen hallintoaan astumaan syrjään ja tekemään tilaa demokraattiselle muutokselle;

7.  ilmaisee syvän huolensa Syyrian pitkään jatkuneesta humanitaarisesta kriisistä ja sen vaikutuksista naapurimaihin; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita noudattamaan humanitaarisia velvollisuuksiaan ja lisäämään apuaan syyrialaispakolaisille; kehottaa jälleen kaikkia maita täyttämään lupauksensa, joita ne tekivät Kuwaitin avunantajakonferenssissa 30. tammikuuta 2013; kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia helpottamaan humanitaarisen avun ja tuen toimittamista kaikkien mahdollisten kanavien kautta, myös valtiollisten rajojen ja rintamalinjojen yli, ja varmistamaan kaikkien lääkintähenkilöstöön kuuluvien ja humanitaarista työtä tekevien turvallisuuden;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille ja Syyrian konfliktin kaikille osapuolille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2013 Egyptin tilanteesta (2013/2820(RSP))

P7_TA(2013)0379 RC-B7-0411/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat Egyptiä koskevat päätöslauselmansa,

–  ottaa huomioon siirtymävaiheessa olevien arabikevään maiden varallisuuden takaisin hankinnasta 23. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon 8. helmikuuta 2013 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät arabikeväästä,

–  ottaa huomioon 21. elokuuta ja 22. heinäkuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät Egyptistä,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn ja komission puheenjohtajan José Manuel Barroson 18. elokuuta 2013 antaman yhteisen julkilausuman Egyptistä,

–  ottaa huomioon korkean edustajan Catherine Ashtonin ulkoasiainneuvoston 21. elokuuta 2013 pidetyn Egyptiä käsittelevän ylimääräisen kokouksen johdosta esittämät kommentit, korkean edustajan elo- ja heinäkuussa 2013 antamat lausumat Egyptin tilanteesta ja tapahtumista sekä korkean edustajan ja Yhdysvaltojen ulkoministerin John Kerryn 7. elokuuta 2013 antaman yhteisen julkilausuman Egyptistä,

–  ottaa huomioon vuonna 2001 tehdyn ja vuonna 2004 voimaan tulleen EU–Egypti- assosiaatiosopimuksen, jota vahvistettiin vuonna 2007 hyväksytyllä toimintasuunnitelmalla, sekä komission 20. maaliskuuta 2013 julkistaman edistymiskertomuksen sopimuksen täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon EU–Egypti-työryhmän 14. marraskuuta 2012 pidetyn kokouksen johdosta annetut yhteispuheenjohtajien päätelmät,

–  ottaa huomioon 18. kesäkuuta 2013 julkaistun Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ”Hallintotapaan liittyvä yhteistyö EU:n ja Egyptin välillä”,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuolena Egypti on,

–  ottaa huomioon Egyptissä 8. heinäkuuta 2013 annetun perustuslaillisen julistuksen, jossa esitetään etenemissuunnitelmaa perustuslain muuttamiseksi ja uusien vaalien järjestämiseksi,

–  ottaa huomioon Egyptin väliaikaishallinnon demokratiaan siirtymistä tukevan ohjelman,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Egypti on suurin arabimaa, eteläisen Välimeren alueen keskeinen valtio, EU:n tärkeä kauppakumppani ja EU:n avustusten merkittävä vastaanottaja; toteaa, että Egyptin poliittisilla, taloudellisilla ja yhteiskunnallisilla tapahtumilla on merkittäviä vaikutuksia koko alueella ja laajemmaltikin;

B.  toteaa, että presidentti Mursi ja hänen hallituksensa eivät kyenneet lunastamaan antamiaan taloutta koskevia lupauksia, ottamaan huomioon Egyptin yhteiskunnan kaikkien demokraattisten voimien oikeutettuja huolenaiheita eivätkä viemään läpi demokratiaan siirtymistä, jota maan väestö on vaatinut kahden viime vuoden ajan, minkä seurauksena politiikan jakautuminen voimistui ja joukkomielenosoitukset, joissa vaadittiin presidentti Mursin eroa, sekä väkivaltaiset yhteenotot yleistyivät;

C.  ottaa huomioon, että 30. kesäkuuta 2013 miljoonat presidentti Mursin vastustajat kokoontuivat Kairoon ja muihin Egyptin kaupunkeihin vaatimaan hänen eroaan; ottaa huomioon, että kyseisten mielenosoitusten jälkeen, 3. heinäkuuta 2013, armeijan ylipäällikkö kenraali Abdel Fattah al-Sisi johti sotilasvallankaappausta, jossa Mursi ja hänen hallituksensa syrjäytettiin; ottaa huomioon, että 4. heinäkuuta 2013 antamassaan julkilausumassa Egyptin asevoimien korkein neuvosto ilmoitti keskeyttävänsä perustuslain soveltamisen ja siirtävänsä vallan perustuslakituomioistuimen puheenjohtajalle siihen asti, että on pidetty aikaistetut presidentinvaalit, joiden jälkeen on tarkoitus järjestää parlamenttivaalit sekä perustaa kansallinen koalitiohallitus ja komitea pohtimaan perustuslakiin tehtäviä muutoksia; ottaa huomioon, että Adly Mansour vannoi virkavalan ryhtyessään hoitamaan väliaikaisen presidentin virkaa;

D.  toteaa, että väliaikainen presidentti hajotti parlamentin ylähuoneen ja ilmoitti etenemissuunnitelmasta yhdeksän kuukauden pituiseksi siirtymäkaudeksi, jonka aikana vuonna 2012 laadittua perustuslakia muutettaisiin ja se hyväksyttäisiin kansanäänestyksellä, minkä jälkeen järjestettäisiin parlamenttivaalit ja presidentinvaalit; toteaa, että hän nimitti väliaikaisen pääministerin; ottaa huomioon, että Egyptin korkeimmat islamilaiset ja kristityt vaikuttajat, näkyvässä asemassa olevat liberaalipoliitikot ja salafistinen Nour-puolue hyväksyivät siirtymäkauden suunnitelman; ottaa huomioon, että 50 asiantuntijasta koostuva uusi perustuslakikomitea nimitettiin 1. syyskuuta 2013 ja sen tehtäväksi annettiin laatia perustuslakiin tehtävät muutokset;

E.  ottaa huomioon, että entinen presidentti Mursi on ollut 3. heinäkuuta 2013 lähtien pidätettynä tuntemattomassa paikassa ja maan valtionsyyttäjä on asettanut hänet ja 14 muuta henkilöä, muun muassa Muslimiveljeskunnan johtohahmoja, syytteeseen murhaan ja väkivaltaan yllyttämisestä; panee merkille, että monia Muslimiveljeskunnan jäseniä on pidätetty, mukaan lukien sen useimmat johtajat, ja he odottavat oikeudenkäyntiään; toteaa, että entinen diktaattori Hosni Mubarak vapautettiin vankilasta 22. elokuuta 2013 ja on sen jälkeen ollut kotiarestissa;

F.  ottaa huomioon, että sotilaallisesta väliintulosta alkaen Muslimiveljeskunnan kannattajat ovat järjestäneet suuria mielenosoituksia kaikkialla Egyptissä ja vaatineet entisen presidentin Mursin vapauttamista ja palauttamista virkaan; toteaa, että monet Muslimiveljeskunnan järjestämistä mielenosoituksista ovat muuttuneet väkivaltaisiksi ja johtaneet kuolonuhreja aiheuttaviin yhteenottoihin kansalaisten, Muslimiveljeskunnan kannattajien sekä armeijan ja turvallisuusjoukkojen välillä; ottaa huomioon, että Egyptin armeija ja poliisi hajottivat 14. elokuuta 2013 kaksi entisen presidentin Mursin ja Muslimiveljeskunnan kannattajien mielenosoitusleiriä Rabaan risteyksessä ja Nahdan aukiolla Kairossa, mikä johti satojen mielenosoittajien ja kymmenien poliisien kuolemaan;

G.  ottaa huomioon, että väliaikaishallinto julisti yhdeksän kuukautta kestävän poikkeustilan ja antoi ilmoituksen, jonka mukaan julkisuuden henkilöistä koostuva riippumaton komitea perustettaisiin tutkimaan Rabaan aukion ja Nahdan aukion mielenosoitusleirien hajottamista; ottaa huomioon, että alueelliset ja valtion tason egyptiläiset kansalaisjärjestöt ovat pyytäneet Arabiliittoa lähettämään tiedonhankintavaltuuskunnan tutkimaan Egyptin viimeaikaisia väkivaltaisuuksia; toteaa, että EU ja kansainväliset välittäjät ovat toistaiseksi epäonnistuneet pyrkimyksissään saada aikaan osallistava poliittinen vuoropuhelu ja että mielenosoitukset, yhteenotot ja pidätykset ovat jatkuneet;

H.  ottaa huomioon, että mielenosoitusleirien väkivaltaisen hajottamisen jälkeen Egyptin kristittyihin kohdistui traagista uskonnollisten ryhmien välistä väkivaltaa, johon syyllistyivät erityisesti Muslimiveljeskunnan kannattajat; ottaa huomioon, että Egyptin turvallisuusjoukkoja syytettiin siitä, että ne eivät onnistuneet suojelemaan kirkkoja ja koptiyhteisöjä ennustettavissa olleita kostohyökkäyksiä vastaan;

I.  ottaa huomioon, että terrorismi ja väkivaltaiset hyökkäykset turvallisuusjoukkoja vastaan Siinailla ovat lisääntyneet, mistä esimerkkinä on 25 poliisin surmaaminen virantoimituksen ulkopuolella pohjoisella Siinailla 19. elokuuta 2013; ottaa huomioon, että Egyptin sisäministeri Muhammed Ibrahim joutui pommi-iskun kohteeksi Kairossa 5. syyskuuta 2013;

J.  ottaa huomioon, että väliaikaishallinto on nimennyt kansallisen sovinnon ja oikeusvaltion toimintansa keskeisiksi painopisteiksi;

K.  toteaa, että Egyptillä on vaikeita talousongelmia, jotka pahenevat jatkuvasti; toteaa, että maan taloudellinen vauraus edellyttää poliittista vakautta, moitteetonta talouspolitiikkaa, korruption torjumista ja kansainvälistä tukea; ottaa huomioon, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja kansalaisten korkeampi elintaso ovat keskeisiä ulottuvuuksia pyrittäessä luomaan Egyptiin avoin, vakaa, demokraattinen, vapaa ja vauras yhteiskunta;

L.  katsoo, että riippumattomilla ammattiyhdistyksillä ja kansalaisyhteiskunnan järjestöillä on keskeinen rooli Egyptin poliittisen ja yhteiskunnallisen siirtymäkauden kriittisessä vaiheessa; toteaa, että todellisessa demokratiassa vapaa ja riippumaton lehdistö ja tiedotusvälineet ovat keskeinen osa yhteiskuntaa; panee merkille, että toimittajiin kohdistuva ruumiillinen väkivalta ja häirintä ovat lisääntyneet Egyptissä ja että Kairossa toimiva tuomioistuin määräsi 3. syyskuuta 2013 suljettavaksi neljä televisiokanavaa, joiden toiminnasta Muslimiveljeskunta vastasi tai jotka olivat sille myötämielisiä, ja niiden ilmoitettiin toimineen laittomasti; ottaa huomioon, että viimeisten kuuden viikon aikana turvallisuusjoukot ovat tehneet ratsioita monen televisiokanavan toimitiloihin;

M.  ottaa huomioon, että egyptiläiset naiset ovat erityisen haavoittuvassa asemassa nykyisen pitkittyneen poliittisen kriisin aikana; ottaa huomioon, että naispuoliset mielenosoittajat joutuvat usein väkivallan ja seksuaalisen väkivallan kohteeksi ja heitä kohdellaan halventavasti ja naisoikeusaktivisteja uhkaillaan ja ahdistellaan;

N.  ottaa huomioon, että Egypti on saanut vuosina 2007–2012 noin miljardi euroa EU-tukea ja että EU on luvannut apua vielä viisi miljardia euroa, joka voidaan asettaa kokonaisuudessaan saataville vasta, kun Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) asettamiin ehtoihin sidotut edellytykset täyttyvät;

O.  ottaa huomioon, että ulkoasiainneuvosto antoi 21. elokuuta 2013 Egyptistä hyväksymissään päätelmissä korkean edustajan tehtäväksi tarkastella yhteistyössä komission kanssa apua, jota EU on tarjonnut Egyptille Euroopan naapuruuspolitiikan ja assosiaatiosopimuksen puitteissa, lähtien siitä, miten Egypti on sitoutunut niiden perustana oleviin periaatteisiin; toteaa, että jäsenvaltiot päättivät keskeyttää Egyptiä koskevien vientilupien myöntämisen kaikille tarvikkeille, joita voitaisiin käyttää maan sisäisissä tukahduttamistoimissa, sekä arvioida uudelleen muita sotilastarvikkeita koskevia vientilupia ja Egyptille annettavaa turvallisuusalan apua;

P.  ottaa huomioon, että tarkistetun naapuruuspolitiikan ja etenkin "enemmällä enemmän" -periaatteen mukaisesti se, millä tasolla ja kuinka laajasti EU sitoutuu toimimaan Egyptin kanssa, perustuu kannustimiin ja riippuu siten maan edistymisestä sitoumustensa kunnioittamisessa demokratian, oikeusvaltion, ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon alalla;

1.  ilmaisee horjumattoman solidaarisuutensa Egyptin kansaa kohtaan ja vilpittömät surunvalittelunsa viimeaikaisten yhteenottojen ja väkivaltaisuuksien uhrien perheille; kehottaa Egyptin viranomaisia perustamaan oikeudellisen komitean tutkimaan riippumattomasti kaikki kuolemantapaukset Egyptin hallinnon 8. heinäkuuta 2013 antaman lupauksen mukaisesti;

2.  tuomitsee Egyptin turvallisuusjoukkojen suhteettoman voimankäytön sekä traagiset kuolemantapaukset Rabaan ja Nahdan mielenosoitusleirien hajottamisen yhteydessä; vaatii Egyptin hallintoa varmistamaan, että turvallisuusjoukot ottavat käyttöön asianmukaiset sisäiset selvitysmenettelyt, jotta voidaan todentaa, ketkä ovat vastuussa liiallisesta voimankäytöstä, ja saattaa siitä vastuussa olevat oikeuden eteen;

3.  pitää valitettavana, että Muslimiveljeskunnan johto ei ole kyennyt selkeästi ohjeistamaan poliittisia kannattajiaan pidättymään kaikista muista kansalaisiin, armeijaan ja poliisivoimiin kohdistuvista väkivallan muodoista; pitää myös valitettavana, että Muslimiveljeskunnan johto ei tehnyt mitään näiden hyökkäysten ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi vaan tyytyi ainoastaan tuomitsemaan ne jälkikäteen; kehottaa Muslimiveljeskunnan johtoa pidättymään väkivaltaan kehottamisesta ja sen ihannoimisesta ja kannattaa oikeusmenettelyjen käynnistämistä niitä Muslimiveljeskunnan johtajia vastaan, jotka ovat yllyttäneet väkivallan käyttöön;

4.  tuomitsee kaiken terrorismin, yllytyksen, väkivallan ja vihapuheen; kehottaa kaikkia poliittisia toimijoita ja turvallisuusjoukkoja osoittamaan erittäin suurta pidättyvyyttä ja välttämään provokaatiota, jotta uudet väkivaltaisuudet voidaan estää maan edun mukaisesti; muistuttaa väliaikaista presidenttiä, väliaikaishallintoa ja Egyptin armeijaa niiden velvollisuudesta varmistaa maan kaikkien kansalaisten turvallisuus riippumatta heidän poliittisista näkemyksistään ja sidonnaisuuksistaan; on vakavasti huolissaan raporteista, joiden mukaan kymmeniä lapsia on pidätetty Muslimiveljeskunnan kannattajiin kohdistuneiden iskujen yhteydessä, ja vaatii heidän välitöntä vapauttamistaan;

5.  on huolissaan Egyptin poliittisen tilanteen kehityksestä; kehottaa Egyptin viranomaisia lakkauttamaan maan poikkeustilan mahdollisimman pian, vapauttamaan kaikki poliittiset vangit, syrjäytetty presidentti Mursi mukaan luettuna, ja kohtelemaan pidätettyjä noudattaen kaikkia kansainvälisiä velvoitteita, jotta voidaan luoda edellytykset osallistavalle poliittiselle prosessille;

6.  korostaa, että valta olisi siirrettävä demokraattisesti valituille siviiliviranomaisille mahdollisimman pian; ilmaisee solidaarisuutensa kaikkia niitä egyptiläisiä kohtaan, jotka pitävät arvossa demokraattisia pyrkimyksiä ja arvoja, ja kehottaa palaamaan pikaisesti demokratiaprosessiin, johon kuuluu myös sellaisten vapaiden ja oikeudenmukaisten presidentin- ja parlamenttivaalien järjestäminen, joihin kaikki demokraattiset toimijat osallistuvat kaikilta osin; kehottaa toteuttamaan tarvittavat taloudelliset ja hallinnolliset uudistukset; kehottaa Muslimiveljeskuntaa edistämään osaltaan sovinnontekoa; uskoo, että maan demokraattisten poliittisten voimien tai toimijoiden kieltäminen tai niiden ulkopuolelle jättäminen tai syytteeseenpano merkitsisi aiempien virheiden toistamista ja johtaisi vain radikalismin lisääntymiseen;

7.  kannattaa perustuslain laatimis- ja uudistamisprosessia ja korostaa, että sen avulla on luotava aidosti demokraattisen uuden Egyptin perusta, jolla taataan kaikkien Egyptin kansalaisten, niin miesten kuin naistenkin, perusoikeudet ja –vapaudet, myös uskonnonvapaus, edistetään uskontojen välistä suvaitsevaisuutta ja rinnakkaiseloa ja taataan vähemmistöjen suojeleminen, yhdistymis- ja kokoontumisvapaus sekä tiedotusvälineiden vapaus; katsoo vakaasti, että uuteen perustuslakiin tehtävistä muutoksista on kuultava Egyptin koko poliittisen kirjon kaikkia osia, myös Muslimiveljeskunnan maltillisia voimia, ja naisten on voitava osallistua prosessiin asianmukaisesti ja että uudesta moniarvoisesta peruslaista olisi järjestettävä kansanäänestys ja olisi pidettävä vapaat ja rehelliset parlamenttivaalit;

8.  kehottaa lopettamaan välittömästi naispuolisiin mielenosoittajiin ja naisten oikeuksien puolustajiin kohdistuvan seksuaalisen ja muun väkivallan sekä kaikenlaisen muun halventavan kohtelun, ja tutkimaan vakavasti ja puolueettomasti kaikki tällaiset tapaukset ja saattamaan niistä vastuussa olevat oikeuden eteen;

9.  tuomitsee koptiyhteisöön kohdistuneen väkivallan ja monien kirkkojen, yhteisön kokoontumispaikkojen ja liikkeiden tuhoamisen kaikkialla maassa; on huolissaan siitä, että viranomaiset eivät ole ryhtyneet riittäviin turvallisuustoimenpiteisiin suojellakseen koptiyhteisöä lukuisista varoituksista huolimatta; korostaa, että Egyptin yhteiskunta on aiemmin ollut moniarvoinen ja että maan koptiyhteisöllä on vuosisataiset perinteet; pyytää Egyptin hallitusta tukemaan koptiyhteisöä kaikin mahdollisin tavoin, jotta se voi pysyä Egyptin yhteiskunnan ja talouden merkittävänä osana ja jotta sen rauhanomainen rinnakkaiselo maan muiden yhteisöjen kanssa voisi palautua nopeasti;

10.  korostaa jälleen kerran kansalaisyhteiskunnan, ammattiyhdistysten ja tiedotusvälineiden merkitystä syvän ja kestävän demokratian rakentamiselle Egyptiin; kehottaa väliaikaishallintoa takaamaan, että maan sisäiset ja kansainväliset kansalaisyhteiskunnan järjestöt, riippumattomat ammattiyhdistykset ja toimittajat voivat toimia maassa vapaasti ilman valtiovallan puuttumista; kehottaa Egyptin viranomaisia varmistamaan, että kansalaisjärjestöjä koskevan lain laatimista varten asetettu komitea tuottaa kansainvälisiä normeja vastaavan luonnoksen; tukee ulkoasiainneuvoston 21. elokuuta 2013 tekemää päätöstä, jonka mukaan EU jatkaa sosiaalisen ja taloudellisen avun antamista sekä kansalaisyhteiskunnan tukemista, koska taloudellisen tilanteen kielteiset vaikutukset kohdistuvat Egyptin yhteiskunnan heikoimmassa asemassa oleviin väestönosiin;

11.  suhtautuu myönteisesti Egyptin kansallisen ihmisoikeusneuvoston hallitukselle antamaan suositukseen avata YK:n ihmisoikeusvaltuutetun aluetoimisto Kairoon ja kehottaa Egyptin hallitusta hyväksymään tämän toimiston avaamisen;

12.  kehottaa EU:ta ottamaan kahdenvälisissä suhteissaan ja Egyptille antamassaan taloudellisessa tuessa huomioon sekä ehdollisuuden periaatteen (”enemmällä enemmän”) että maan vakavat taloudelliset haasteet; kehottaa hyväksymään tätä varten selkeät ja yhteisesti hyväksytyt kriteerit; pitää myönteisenä ulkoasiainneuvoston äskettäistä päätöstä keskeyttää Egyptiä koskevien vientilupien myöntäminen kaikille tarvikkeille, joita voitaisiin käyttää maan sisäisissä tukahduttamistoimissa, sekä arvioida uudelleen muita sotilastarvikkeita koskevia vientilupia ja Egyptille annettavaa turvallisuusalan apua;

13.  on edelleen valmis auttamaan Egyptin kansaa demokratiaan siirtymisessä ja talousuudistusten toteuttamisessa; pitää myönteisinä ja kannattaa komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin ja erityisedustaja Bernardino Leónin pyrkimyksiä toimia välittäjinä osapuolten välillä, jotta nykyinen poliittinen kriisi voitaisiin ratkaista neuvottelemalla;

14.  panee merkille 18. kesäkuuta 2013 annetussa Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa ”Hallintotapaan liittyvä yhteistyö EU:n ja Egyptin välillä” esitetyt huomiot, ja kehottaa varmistamaan, että unionin rahoituksen käyttöön liittyvää avoimuutta ja vastuullisuutta lisätään Egyptissä erityisesti hankkeissa, joiden tarkoituksena on tukea kansalaisyhteiskuntaa sekä suojella vähemmistöjä ja turvata naisten oikeudet;

15.  toistaa vaatimuksensa perustaa viipymättä EU:n mekanismi, jonka avulla arabikevään maille voidaan antaa oikeudellista ja teknistä apua varallisuuden palauttamisprosessissa, kuten 23. toukokuuta 2013 annetussa päätöslauselmassa esitettiin, mutta jota Egyptin levottomuudet ovat viivästyttäneet; korostaa toistamiseen, että aikaisempien diktaattoreiden ja heidän hallintojensa anastaman varallisuuden palauttamisessa avustaminen on EU:n moraalinen velvollisuus; pitää varallisuuden palauttamista symbolisen arvonsa vuoksi erittäin poliittisena kysymyksenä ja toteaa, että se voi edistää merkittävästi vastuullisuuden palauttamista, vakauden luomista ja toimivien instituutioiden rakentamista demokratian ja oikeusvaltion hengessä kumppanimaissa, joita asia koskee;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Egyptin arabitasavallan hallitukselle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0224.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2013 yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan merellisestä ulottuvuudesta (2012/2318(INI))

P7_TA(2013)0380 A7-0220/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) V osaston ja erityisesti sen 42, 43 ja 45 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 222 artiklan,

–  ottaa huomioon SEUT:n 194 artiklan,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin turvallisuusstrategian ”Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa” ja Eurooppa-neuvoston 11.–12. joulukuuta 2008 hyväksymän selvityksen Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta ”Turvallisuudesta huolehtiminen muuttuvassa maailmassa”,

–  ottaa huomioon vuonna 2007 vahvistetun Euroopan unionin yhdennetyn meripolitiikan (COM(2007)0575) ja sitä koskevan edistymiskertomuksen vuodelta 2012 (COM(2012)0491),

–  ottaa huomioon 7. lokakuuta 2012 annetun yhdennetystä meripolitiikasta vastaavien eurooppalaisten ministerien ja Euroopan komission julkilausuman kasvua ja työllisyyttä tukevasta merialan toimintaohjelmasta ”Limassolin julkilausuma”,

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät meriturvallisuusstrategiasta,

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman Afrikan sarvea koskevasta EU:n strategiasta(1) ,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan ja 10. joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS),

–  ottaa huomioon 21. joulukuuta 2012 annetun yhteisen ehdotuksen neuvoston päätökseksi järjestelyistä, joiden mukaisesti unioni panee täytäntöön yhteisvastuulausekkeen(2),

–  ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2006 annetun komission vihreän kirjan ”Euroopan unionin tuleva meripolitiikka: Meriä ja valtameriä koskeva eurooppalainen näkemys” (COM(2006)0275),

–  ottaa huomioon pohjoisimpien alueiden kestävästä EU-politiikasta 20. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman(3) ja komission 26. kesäkuuta 2012 Euroopan parlamentille ja neuvostolle antaman tiedonannon ”Arktista aluetta koskevan Euroopan unionin politiikan määrittely: edistyminen vuodesta 2008 ja seuraavat vaiheet”(4),

–  ottaa huomioon Euroopan puolustusviraston (EDA) voimavarojen yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskevat käytännesäännöt vuodelta 2012,

–  ottaa huomioon 18. maaliskuuta 2011 hyväksytyn Naton meristrategian ”Alliance Maritime Strategy”,

–  ottaa huomioon vuonna 2008 hyväksytyn neuvoston yhteisen toiminnan Euroopan unionin sotilasoperaatiosta, jolla osallistutaan merirosvouksen ja aseellisten ryöstöjen ehkäisemiseen ja torjuntaan Somalian rannikkovesillä (Atalanta)(5),

–  ottaa huomioon vuonna 2012 tehdyn neuvoston päätöksen Euroopan unionin operaatiosta alueellisten merivoimien valmiuksien kehittämiseksi Afrikan sarvessa (EUCAP NESTOR)(6),

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman siviili-sotilasyhteistyöstä sekä siviili-sotilasvoimavarojen kehittämisestä(7),

–  ottaa huomioon Afrikan sarvesta 14. marraskuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät ja erityisesti niiden liitteessä esitetyt strategiset puitteet,

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttamisesta(8),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman(9) EU:n ja Kiinan suhteista,

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2008 antamansa päätöslauselman merirosvoudesta(10) ja 10. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman merirosvoudesta(11),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0220/2013),

A.  ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltioille kuuluu yli 90 000 kilometrin mittainen ja kahta valtamerta ja neljää merta reunustava rannikko sekä merentakaisia alueita ja kansallisia turvallisuusjärjestelmiä muilla valtamerillä; katsoo, että EU:n jäsenvaltiot ovat vastuussa Euroopan rannikko- ja aluevesien, talousvyöhykkeiden, mannerjalustan, meri-infrastruktuurin ja meren luonnonvarojen valvonnasta ja turvallisuudesta; katsoo, että jäsenvaltiot ovat pääasiallisesti vastuussa lippunsa alla purjehtivilla aluksilla olevien merimiesten turvallisuudesta ja kansalaistensa suojelusta; katsoo, että valtioiden kykenemättömyydellä valvoa merialueitaan on seurauksia myös kaukana niiden rannikko- ja merialueiden ulkopuolella;

B.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden merirajat muodostavat Euroopan unionin ulkoiset rajat;

C.  ottaa huomioon, että merialueet ovat avoimia, laajoja ja rajattomia alueita, joita rajoittaa vain merialueiden lainkäyttövalta; ottaa huomioon, että merialueita on vaikea valvoa erityisesti siksi, että kansainvälisen merioikeuden tavoitteena on periaatteessa kaupan helpottaminen ja vapaan liikkuvuuden takaaminen;

D.  ottaa huomioon, että 90 prosenttia EU:n ulkomaankaupasta ja 40 prosenttia sen sisäisestä kaupasta kuljetetaan meritse; ottaa huomioon, että EU on maailman johtava merenkulkualan toimija ja että eurooppalaiset laivanvarustajat hallinnoivat 30:tä prosenttia aluksista ja 35:tä prosenttia maailman laivatonnistosta – muun muassa 55:tä prosenttia konttialuksista ja 35:tä prosenttia tankkereista, mikä vastaa 42:ta prosenttia maailman kauppamerenkulun arvosta; ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltiot muodostavat yhdessä maailman suurimman talousvyöhykkeen (noin 25 miljoonaa neliökilometriä);

E.  ottaa huomioon, että EU:n meristrategian olisi ennen kaikkea perustuttava SEUT-sopimuksen 21 artiklan perusperiaatteisiin, kuten demokratiaan ja oikeusvaltion periaatteisiin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuteen ja jakamattomuuteen, ihmisarvon kunnioittamiseen, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteisiin sekä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen; ottaa huomioon, että valtioiden velvollisuutena on pyrkiä kansainvälisen oikeuden, varsinkin YK:n merioikeusyleissopimuksen täytäntöönpanoon ja vahvistamiseen sekä kaupalle ja ympäristölle elintärkeiden sujuvien merireittien ja maapallon yhteisten varojen säilyttämisen varmistamiseen;

F.  ottaa huomioon, että maailmanlaajuisten meriliikennevirtojen merkitys on kasvanut räjähdysmäisesti talouskasvun, globalisaation ja kasvavan globaalin keskinäisen riippuvuuden vuoksi; ottaa huomioon, että merten geostrateginen tasapaino muuttuu vauhdilla ja nopeasti kehittyvät maat ottavat käyttöön teknologioita ja strategioita vahvistaakseen asemaansa alueellisilla ja maailmanlaajuisilla merialueilla rajoittaen Yhdysvaltojen ja Euroopan pääsyä niille; ottaa huomioon, että monisäikeisempi ja hajanaisempi meriturvallisuusympäristö, jossa sovelletaan kansainvälisiä sopimuksia löyhästi ja vaihtelevasti, vaikeuttaa tehokasta monenvälisyyttä ja kansainvälistä yhteistyötä meriasioiden sääntelyssä; ottaa huomioon, että on EU:n edun mukaista varmistaa meriturvallisuus sekä sen omilla rannikoilla että kaikilla maailman valtamerillä ja merillä;

G.  ottaa huomioon, että useat tekijät, kuten köyhyys, kehityksen puute, valtion vähäinen valvonta ja lainvalvonta ja reittien suojattomuus edistävät suojattomiin merireitteihin kohdistuvien erilaisten uhkien lisääntymistä; ottaa huomioon, että kyseiset uhat voivat olla peräisin kansainvälisen merikaupan häiritsemisestä kiinnostuneista valtioista tai valtiosta riippumattomien merialan toimijoiden laittomista toimista, kuten kansainvälinen rikollisuus (esimerkiksi aseiden tai huumausaineiden salakuljetus), terrorismi tai merirosvous, joissa käytetään hyväksi meriasioiden pirstaloituneen paikallisen, alueellisen ja globaalin hallinnointijärjestelmän heikkouksia; ottaa huomioon, että laillinen ja laiton toiminta merellä on lisääntynyt ja monimutkaistunut merellä läsnä olevien toimijoiden lisääntymisen vuoksi, minkä vuoksi on entistä vaikeampaa erottaa laillinen ja laiton toiminta toisistaan; katsoo, että tämä asettaa EU:lle paineita panostaa kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, jotta voidaan puuttua rajat ylittävien haasteiden monisäikeisyyteen, johon mikään jäsenvaltio ei pysty yksinään;

H.  ottaa huomioon, että merivoimien valmiuksia ja voiman projisointia koskeva yleinen näkemys muuttuu nopeasti ja että nopeasti kehittyvät maat ja jo kehittyneet maat kyseenalaistavat yhä useammin YK:n merioikeusyleissopimuksen periaatteet, kansainvälisen sovittelemisen tai sääntelyn; ottaa huomioon, että varsinkin Kiina ajaa helminauhapolitiikkaansa (String of Pearls), jolla se pyrkii lisäämään ja laajentamaan läsnäoloaan merellä monista kerrotuista ja kertomattomista syistä, joita ovat muun muassa kauppa- ja energiareittien turvaaminen sekä meren luonnonvarojen ja kriittisen meri-infrastruktuurin valvominen, mikä on ristiriidassa käytännössä kaikkien sen naapurimaiden mereen liittyvien intressien kanssa Etelä- ja Itä-Kiinan merellä;

I.  ottaa huomioon, että EU ja sen kaikki jäsenvaltiot ovat YK:n merioikeusyleissopimuksen sopimuspuolia, ja siksi yleissopimus on yhteisön säännöstön osa;

J.  katsoo, että EU:n on globaalina toimijana tarkasteltava turvallisuushaasteita ja mahdollisia yhteisiä ratkaisuja etenkin maailmanlaajuisesti lähellä sijaitsevista Välimeren, Afrikan sarven ja läntisen Atlantin sekä myös Tyynenmeren alueilta idän ja lännen kautta ja arktiselta alueelta Etelämantereelle;

K.  ottaa huomioon, että laittomat valtiosta riippumattomat merialan toimijat lisääntyvät ja uhkaavat keskeisiä merireittejä ja -infrastruktuureja sekä hyödyntävät valtioiden ja niiden lainkäyttövallan heikkoutta;

L.  ottaa huomioon, että muita kuin perinteisiä uhkia joudutaan usein torjumaan haastavassa ja vaarallisessa ympäristössä, ja siksi on käytettävä sekä siviili- että sotilasalan keinoja; katsoo, että YTPP:n siviili- ja sotilasulottuvuus ovat kumpikin asianmukaisia kehyksiä merellä ja rannikolla ilmenevien vaarallisten uhkien torjumiselle;

M.  ottaa huomioon, että EU ei voi yksin varmistaa maailmanlaajuista meriturvallisuutta; katsoo, että sen on luotava vahvoja kumppanuuksia kolmansien maiden ja alueellisten järjestöjen kanssa erityisesti kaukaisilla alueilla – esimerkiksi Aasiassa – missä EU:n on vaikea hyödyntää omia resurssejaan;

N.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin turvallisuusstrategiassa ei viitata nimenomaisesti merelliseen ulottuvuuteen muuten kuin määrittämällä merirosvous uhkaksi EU:lle; ottaa huomioon, että Euroopan unionin yhdennetyssä meripolitiikassa käsitellään merialan kysymyksiä mutta hädin tuskin puututaan turvallisuusasioihin ja näin EU:n kannalta yhä huolestuttavampi ala jätettiin huomioimatta; ottaa huomioon, että EU:n lähestymistapaa meriturvallisuuteen on ehdottomasti tarkistettava erityisesti hyväksymällä EU:n meriturvallisuusstrategia, jossa selvennetään, miten yhdennetyn meripolitiikan olisi oltava mukana Euroopan unionin turvallisuusstrategian toteuttamisessa; ottaa huomioon, että tässä meriturvallisuusstrategiassa olisi määriteltävä EU:n turvallisuusedut ja strategiset tavoitteet ja tunnistettava tavoitteet, riskit sekä käytössä olevat ja tarvittavat väliintulokeinot sekä mahdolliset tapahtumapaikat;

O.  ottaa huomioon, että EU:n meriturvallisuusstrategiaa tarvitaan mereen liittyvien unionin etujen, riskien ja mahdollisuuksien sekä Euroopan kansalaisten ja heidän omaisuutensa suojelun valtavirtaistamiseksi; katsoo, että strategian olisi edistettävä eurooppalaisia arvoja ja periaatteita sekä oltava tulevaisuuteen suuntautunut ja ennakoiva, ja sen avulla on pantava liikkeelle kaikki asiaankuuluvat siviili- ja sotilasalan instituutiot ja toimijat, ja siinä on korostettava erityisesti, että EU:n jäsenvaltioilla ei enää ole varaa kehittää ja ylläpitää merivoimavalmiuksia, jos ainoana tavoitteena on käyttää niitä pelkästään mahdollisesti korkean intensiteetin operaatioihin;

P.  katsoo, että konfliktit ja epävakaus, jotka vaikuttavat EU:n kiinnostukseen avoimiin meriliikennevirtoihin ja turvalliseen pääsyyn merialueille, edellyttävät laajempaa näkemystä yhdyssiteestä ihmisten turvallisuuden, valtionhallinnon ja kehityksen välillä; katsoo, että Afrikan sarvea koskevaa EU:n strategiaa olisi siksi käytettävä mallina kattavalle lähestymistavalle, johon kuuluu EU:n poliittisia, diplomaattisia, sosiaalisia ja taloudellisia välineitä; katsoo, että kattavan lähestymistavan olisi oltava Euroopan meriturvallisuusstrategian ytimessä ja sen olisi käsitettävä koordinaatio EU:n eri aloitteiden, virastojen ja välineiden välillä, jotta puututaan epävakauden perussyihin ja autetaan konfliktien ratkaisemisessa, rauhaan pakottamisessa sekä valtiorakenteiden, hallinnon ja kehitystarpeiden kehittämisessä, mukaan luettuina turvallisuusalan uudistus, energiahuolto, merikaupan ja -liikenteen ja muun kaupan ja liikenteen turvallisuus, kalastus ja ympäristönsuojelu sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset;

Yleisiä huomioita tulevasta EU:n meriturvallisuusstrategiasta

1.  uskoo vahvasti, että EU:lle on erityisen tärkeää turvallinen, avoin ja puhdas meriympäristö, joka mahdollistaa kaupan ja ihmisten vapaan kulun ja valtamerten luonnonvarojen rauhanomaisen, laillisen, oikeudenmukaisen ja kestävän käytön; katsoo, että meriliikennevirrat ovat eurooppalaisen kaupan elinehto ja eurooppalaisen vaurauden ja vaikutusvallan välittäjiä; ottaa huomioon, että EU:n kansalaisten suojelu ja SEUT-sopimuksen 21 artiklassa esitettyjen periaatteiden edistäminen on EU:n ja jäsenvaltioiden velvollisuus ja että siksi EU:n institutionaalista kehystä olisi kehitettävä edelleen tämän velvollisuuden täyttämiseen tarvittavien tavoitteiden, keinojen ja valmiuksien säätämiseksi;

2.  muistuttaa jäsenvaltioita, että vain sitoumuksen, vastavuoroisen ymmärryksen ja todellisen solidaarisuuden hengessä unioni voi hoitaa Lissabonin sopimuksen mukaisen tehtävänsä ja pyrkimyksensä globaaliksi turvallisuuden tuottajaksi; palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että Lissabonin sopimuksella SEU-sopimukseen lisätyssä 42 artiklan 7 kohdassa (”keskinäistä puolustusta koskeva lauseke” tai ”keskinäistä avunantoa koskeva lauseke”) ja SEUT-sopimukseen lisätyssä 222 artiklassa (”yhteisvastuulauseke”) ja SEU-sopimukseen lisätyssä 42 artiklan 6 kohdassa (pysyvä rakenteellinen yhteistyö) määrätään institutionaalisesta kehyksestä, jonka puitteissa noudatetaan tehokasta yhteisvastuuta kaikkien jäsenvaltioiden kesken unionin turvallisuuden ja puolustuksen alalla; muistuttaa, että kyseisiä välineitä ei ole vielä pantu täytäntöön; pitää erityisen ilahduttavana komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) yhteistä ehdotusta järjestelyiksi, joilla unioni panee täytäntöön yhteisvastuulausekkeen, ja kehottaa niitä arvioimaan, mitä seuraisi, jos se otettaisiin käyttöön merellä esiintyvien tai meren luonnonvaroihin tai meri-infrastruktuuriin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi; vaatii neuvostoa hyväksymään tämän ehdotuksen pikaisesti;

3.  korostaa, että YK:n merioikeusyleissopimus muodostaa oikeudellisen kehyksen kaikentyyppiselle toiminnalle valtamerillä ja merillä ja että sitä voidaan käyttää oppaana merialueita koskevien riitojen rauhanomaisessa ratkaisemisessa; kehottaa siksi EU:ta ja sen jäsenvaltioita edistämään yleissopimuksen yleismaailmallisuutta ja vaatimaan tiukasti sen määräysten yhtenäistä ja yhdenmukaista täytäntöönpanoa;

4.  toteaa, että EU:lla on jo ulkosuhdehallinnon, komission, rahoitusvälineiden, kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun, kriisinhallinnan, kaupallisen yhteistyön ja muiden asiaankuuluvien toimintavälineiden kautta käytössään joitakin tarpeellisia keinoja ja välineitä, joilla vastataan maailmanlaajuiseen meriturvallisuuteen liittyviin haasteisiin ja täytetään turvallista ja vakaata ympäristöä koskeva tarve; toteaa kuitenkin, että suurin osa teknisistä ja aineellisista voimavaroista on jäsenvaltioiden käsissä, ja niiden halu tehostaa yhteistyötään on EU:n meriturvallisuuden kannalta ratkaiseva;

5.  panee kuitenkin merkille, että EU:n meriturvallisuusstrategiaa tarvitaan varmistamaan yhdennetty ja kattava lähestymistapa, jossa keskitytään erityisesti uhkiin, riskeihin, haasteisiin ja mahdollisuuksiin merellä; katsoo, että meriturvallisuusstrategiassa on luotava synergioita ja löydettävä yhteisiä vastauksia panemalla liikkeelle kaikki asiaankuuluvat siviili- ja sotilasalan instituutiot ja toimijat ja perustamalla se samalla eurooppalaisiin arvioihin ja periaatteisiin; katsoo, että meriturvallisuusstrategiassa olisi kartoitettava kaikki mahdolliset uhat, joita ovat muun muassa perinteiset turvallisuusuhat, luonnonkatastrofien ja ilmastonmuutokset aiheuttamat uhat sekä tärkeiden meren luonnonvarojen suojeluun, meri-infrastruktuuriin ja kauppavirtoihin vaikuttavat uhat; huomauttaa, että siinä on myös yksilöitävä erityiset keinot ja valmiudet, joita tarvitaan kaikkiin haasteisiin puuttumiseksi, mukaan luettuina tiedustelu, valvonta ja partiointi, etsintä- ja pelastustoimi, merikuljetus, EU:n ja muiden maiden kansalaisten evakuointi kriisialueilta, kauppasaartojen täytäntöönpano sekä YTPP-johtoisten tehtävien ja operaatioiden avustaminen;

6.  kehottaa korkeaa edustajaa, komissiota ja neuvostoa laatimaan EU:n meriturvallisuusstrategian, joka keskittyy kaikkien meriturvallisuudelle tärkeiden eurooppalaisten toimijoiden ja jäsenvaltioiden niveltämiseen toisiinsa ja koordinointiin niiden kesken; kehottaa komissiota ja korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa keskittymään vuoden 2007 yhdennetyn meripolitiikkaan puutteisiin, sillä se ei sisällä turvallisuusasioita, sekä Euroopan unionin turvallisuusstrategiaan rajoihin, koska se ei auta torjumaan meriturvallisuuden uhkia ja riskejä; katsoo, että meriturvallisuusstrategian kunnianhimoisuuden taso sekä keinot ja valmiudet olisi sidottava Euroopan unionin turvallisuusstrategiaan ja unionin yhdennettyyn meripolitiikkaan ja määriteltävä sen perusteella, että EU:lla on tarve toimia globaalina turvallisuuden tuottajana ja varmistaa siten meriliikennevirtojen vapaus ja avomerelle pääsy maailmanlaajuisesti; korostaa, että meriturvallisuuden sääntelyllä on lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksia Euroopan turvallisuuden ja vaurauden muihin osatekijöihin;

7.  kehottaa jäsenvaltioita avustamaan tiiviisti Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota EU:n uuden meriturvallisuusstrategian laatimisessa ja osallistumaan siihen, jotta voidaan hyödyntää tehokkaasti niiden kaikkia voimavaroja, ja pitämään mielessä uusien voimavarojen kartoittamisen ja luomisen yhdistämällä ja yhteiskäytöllä; katsoo myös, että uudessa strategiassa olisi myös yhdistettävä yhteiset kahdenväliset ja monenväliset joukkojen muodostamista koskevat aloitteet, kuten Ranskan ja Ison-Britannian 2. marraskuuta 2010 antama julistus;

8.  painottaa, että tällainen merta koskeva yhdennetty lähestymistapa, jossa yhdistetään siviili- ja sotilasvälineet ja joka kattaa turvallisuuden sisäiset ja ulkoiset näkökannat, on jo muotoutumassa kansallisella tasolla joissakin jäsenvaltioissa ja tietyt jäsenvaltiot soveltavat sitä kahdenvälisesti ja että siksi sitä olisi vahvistettava unionin tasolla; korostaa roolia, joka merenkulkuvaltioilla voi ja pitäisi olla merialueiden myönteisen alueellisen yhdentymisen edistämisessä; tähdentää, että merialueiden alueellista yhdentymistä koskevat aloitteet voivat ja niiden pitäisi johtaa ratkaisevan tärkeän laivastokaluston yhdistämiseen ja jakamiseen EU:n valmiustarpeiden täyttämiseksi;

Mahdolliset riskit

9.  toteaa, että lisääntynyt meriliikenne ja merellä ja rannikolla tapahtuvan toiminnan kehittyminen ovat meriturvallisuudelle haaste, koska niiden vuoksi laillisen ja laittoman toiminnan erottaminen toisistaan on entistä vaikeampaa;

10.  toteaa, että EU:n turvallisuuteen kohdistuu perinteisiä uhkia erityisesti siksi, että uusien meriliikenteen voimatekijöiden syntyminen on aiheuttanut todennäköisemmin mahdollista valtioiden välistä kilpailua merialueiden omistuksesta (kiistoja lainkäyttövallasta, aluevaatimuksista ja avomerenalueiden etsintä- ja hyödyntämisluvista); toteaa lisäksi, että kehittyvät maat ovat kehittäneet merikalustoaan (laivastoja, sukellusveneitä) ja niillä on samanaikaisesti taipumuksena kyseenalaistaa kansainvälisen merioikeuden periaatteet;

11.  varoittaa tärkeiden luonnonvarojen ja mineraalien laittomasta hyödyntämisestä EU:n jäsenvaltioiden vesillä tai naapurimerillä; huomauttaa, että hallinnoimattomalla kilpailulla meren luonnonvaroista ja mineraalivaroista voi olla haitallinen vaikutus meren ekosysteemiin ja näin merellä tapahtuvan toiminnan ympäristövaikutukset lisääntyvät; muistuttaa, että meren luonnonvarojen hyödyntäminen voi johtaa myös merialueiden militarisoimiseen, joka ei ole toivottavaa; korostaa kuitenkin, että jokaisella jäsenvaltiolla on oikeus osallistua omien meren luonnonvarojensa etsimiseen ja hyödyntämiseen kansainvälistä oikeutta ja ympäristölainsäädäntöä noudattavalla tavalla;

12.  toteaa, että EU:n on luotava kolmansien maiden ja alueellisten järjestöjen kanssa vahva kumppanuus, jotta voidaan varmistaa kaupan ja luonnonvarojen hyödyntämisen turvallisuus ja vakaus; korostaa, että YTPP:n vahvan merellisen ulottuvuuden avulla EU voisi toimia tarvittaessa tehokkaana kansainvälisenä välittäjänä;

13.  varoittaa, että valtiot, jotka ovat haluttomia yhteistyöhön kansainvälisen yhteisön kanssa eivätkä noudata kansainvälisiä sopimuksia ja standardeja, jotka pystyvät maantieteellisen sijaintinsa vuoksi sulkemaan kauppareittejä ja joilla on siihen tekniset ja sotilaalliset valmiudet, ovat yksi tämän ajan suurimmista meriturvallisuuden ongelmista; katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnon ja korkean edustajan / varapuheenjohtajan olisi käytettävä kaikkia diplomaattisia keinoja saadakseen ne sitoutumaan vuoropuheluun ja yhteistyöhön;

14.  toteaa, että vaikka valtioiden välisiä sotilaallisia yhteenottoja ei voida kokonaan sulkea pois, EU:n turvallisuuteen kohdistuvat suorat ja välilliset uhkat aiheutuvat kuitenkin enimmäkseen muista kuin perinteisistä uhkista ja toimijoista, jotka käyttävät hyväksi vaikeuksia, jotka liittyvät oikeuden täytäntöönpanoon meri- ja rannikkoalueilla ja jotka yleensä johtuvat valtioiden toimintakyvyttömyydestä, valtioiden epävakaudesta tai valtion valvonnan puutteesta;

15.  toteaa, että yksi suurimmista EU:n meriturvallisuuteen kohdistuvista uhista on sellaisen terroristitoiminnan lisääntyminen merillä ympäri maailmaa, jossa uhataan suoraan EU:n siviili- ja sotilasaluksia, satamarakenteita ja energialaitoksia ja hyödynnetään meriä maalla sijaitseviin kohteisiin hyökkäämiseen ja tunkeutumiseen; toteaa, että nämä toimijat ovat vuorovaikutuksessa kansainvälisten järjestäytyneiden rikollisverkostojen kanssa, jotka ovat mukana merellä tapahtuvassa laittomassa toiminnassa, kuten salakuljetuksessa, ihmiskaupassa, laittomassa maahanmuutossa, huume- ja asekaupassa mukaan luettuina pienaseet ja joukkotuhoaseiden osat; korostaa, että kyseisellä laittomalla toiminnalla pahennetaan poliittisia ja humanitaarisia kriisejä, jarrutetaan sosiaalista ja taloudellista kehitystä, demokratiaa ja oikeusvaltiota, lietsotaan köyhyyttä ja aiheutetaan muuttoliikettä, ihmisten joutumista pois asuinsijoiltaan ja valtavaa inhimillistä kärsimystä;

16.  on huolissaan lisääntyvistä todisteista siitä, että terroristiverkostot ja valtiosta riippumattomat toimijat hankkivat kehittyneitä mereen liittyviä ja myös merenalaisia valmiuksia tai tutka- ja ilmaisintekniikkaa ja että niillä on käytettävissään kansainvälisen merenkulkualan logistiikkatietoja, louhintavalmiuksia ja vedessä käytettäviä omatekoisia räjähteitä, jotka lisäävät huomattavasti niiden uhkapotentiaalia ja ovat osoitus niiden toiminnan laajenemisesta Euroopan lähelle ja etenkin eteläisen Atlantin molemmille puolille;

17.  katsoo, että pitkittyneiden konfliktien jatkuminen eri merialueiden läheisyydessä, kuten Etelä-Kaukasiassa, Välimeren kaakkoisosassa tai Japaninmerellä, on yksi maailman suurimmista epävakauden aiheuttajista, joka vaarantaa kuljetusreitit ja energian siirtoreitit, edistää asekauppaa ja helpottaa valtiosta riippumattomien toimijoiden, kuten rikollisverkostojen ja terroristisolujen, toimintaa;

18.  on huolissaan Itä- ja Länsi-Afrikan rannikolla harjoitettavasta merirosvoudesta; huomauttaa, että merirosvojen hyökkäykset – aseelliset ryöstöt, alusten ja miehistöjen sieppaukset ja rahankiristykset – hankaloittavat huomattavasti vapaata pääsyä näille merialueille ja meriliikennettä niillä ja ovat siksi merkittävä uhka kansainväliselle kaupalle ja meriturvallisuudelle; muistuttaa, että merirosvous on yleensä ongelma, joka johtuu hallinnon ja kehityksen puutteesta kyseisissä rannikkovaltioissa; toivoo, että YTPP:n EUNAVFOR Atalanta -operaation saavutusten perusteella EU käynnistää YTPP:n operaatioita merirosvouksen torjumiseksi muuallakin;

19.  varoittaa merirosvouden, kansainvälisen terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamista yleisistä ongelmista merenkäynnin turvallisuudelle tärkeissä ja ongelmallisissa meriliikenteen kauttakulkukohdissa; painottaa, että muutamat tärkeimmistä ja maailmanlaajuiset energiatoimitukset varmistavista vesiväylistä sijaitsevat maantieteellisesti epävakaimmilla merialueilla, joita ovat muun muassa Suezin kanava, Hormuzinsalmi ja Malakansalmi, tai joihin kuljetaan näiden merialueiden kautta;

20.  toteaa, että muun kuin perinteisen toiminnan torjumisen on perustuttava kaikkiin YTPP:n välineisiin, myös sotilaallisiin, koska väliintulot tapahtuvat usein erittäin hankalassa maastossa ja toimijoilla on käytettävissään laaja valikoima vaarallisia aseita; vaatii ottamaan mallia EU:n toiminnasta Afrikan sarvessa, missä on käynnissä EUNAVFOR Atalanta -operaatio ja EUCAP NESTOR -operaatio, ja käyttämään YTPP:n operaatioiden lisäksi muita EU:n ulkoisen toiminnan välineitä, jotta voidaan käsitellä kriisin sosiaalisia, taloudellisia ja poliittisia syitä ja varmistaa kyseisten alueiden kestävä turvaaminen;

21.  toteaa, että säännösten vastainen maahanmuutto todennäköisesti asettaa edelleen paineita EU:n merirajoille varsinkin eteläisten naapurimaiden poliittisen ja taloudellisen kehityksen valossa ja Pohjois-Afrikan, Sahelin, Afrikan sarven ja Saharan eteläpuolisen Afrikan mahdollisesti jatkuvan epävakauden vuoksi; muistuttaa kuitenkin, että muuttoliikettä ei pidä pitää turvallisuusuhkana vaan pikemminkin inhimillisenä ilmiönä, joka edellyttää vankkaa hallinnointistrategiaa, jossa yhdistetään alueellinen, poliittinen ja diplomaattinen yhteistyö sekä kehitysyhteistyöpolitiikat ja investoinnit alueellisiin kumppanuuksiin; kiinnittää huomiota siihen, että tämä ponnistus edellyttää mereen liittyvien valmiuksien ja merivartioston kehittämistä, jotta voidaan valvoa laittomilla aluksilla matkustavia maahanmuuttajia ja pelastaa heidät;

22.  toteaa, että lisääntynyt meriliikenne lisää todennäköisesti mahdollisuutta katastrofeihin, joita ovat esimerkiksi öljyvuodot ja muut ympäristön pilaantumiseen liittyvät tapahtumat, myrkyllisen jätteen sijoittaminen ja laittomat öljytankkaukset; korostaa, että EU:n on edelleen kehitettävä strategiaa, joka perustuu merellä tapahtuneista vakavista ympäristökatastrofeista saatuun aiempaan kokemukseen siten, että varmistetaan kaikkien EU:n elinten ja virastojen sekä jäsenvaltioiden viranomaisten koordinoitu osallistuminen, jotta luodaan asianmukaisia synergioita solidaarisuuden ja tehokkaamman toiminnan hengessä;

Kriittiset merialueet

Välimeri

23.  tähdentää, että Välimeri asettaa haasteita, jotka voivat uhata EU:n vakautta ja EU:n suoria intressejä varsinkin joissakin rannikkovaltioissa todennäköisesti jatkuvien poliittisten mullistusten sekä sosiaalisten ja taloudellisten vaikeuksien vuoksi; huomauttaa, että tämän seurauksena tuetulla laittomalla toiminnalla, kuten terrorismilla ja kaikenlaisella laittomalla kaupalla, on vaikutuksia EU:n meriturvallisuuteen ja myös etelään suuntautuvien energiatoimitusten turvallisuuteen; katsoo, että alueelliseen merialan yhteistyöhön tarvitaan kiireellisesti investointeja ja että siihen on sisällyttävä eurooppalainen ja alueellinen yhteistyö, tiedustelu, valvonta, partiointi ja merivartiostotoiminta, jotka kaikki edellyttävät riittävää merivoimien projisointia;

24.  korostaa, että Välimeren alueella on ollut monia alueellisia konflikteja ja merirajakiistoja, ja vaatii siksi EU:ta sitoutumaan konfliktien laajenemisen estämiseen Välimeren alueella, sillä se lisäisi nykyisiä uhkia, joita ovat muun muassa Syyrian sisällissodan seuraukset ja vaikutukset sen ja naapurimaiden merialueeseen, poliittinen epävakaus ja hallintovalmiuksien puute Libyassa, Egyptissä ja Tunisiassa, lumipalloefekti naapurimaissa Marokossa ja Algeriassa, jotka ovat vielä riidoissa Länsi-Saharan konfliktin vuoksi ja joihin Malin ja Sahelin alueen konfliktin yltyminen suoraan vaikuttaa; varoittaa myös uhasta, joka on seurausta Välimeren kriisien sekä Lähi-idän, Sahelin, Afrikan sarven, Länsi-Afrikan ja Saharan eteläpuolisen Afrikan epävakauden ja konfliktin välisistä sidoksista;

25.  toteaa, että maakaasun äskettäiset löydöt itäisellä Välimerellä ovat luoneet uuden geopoliittisen ympäristön ja lisänneet huomattavasti kiistoja, jotka vaikuttavat suoraan EU:n jäsenvaltioiden Kreikan ja Kyproksen oikeutettuihin etuihin ja täysivaltaisiin oikeuksiin; ilmaisee huolestumisensa Turkin, Venäjän, Yhdysvaltojen ja Israelin merivoimien lisääntyneestä aktiivisuudesta Välimerellä; panee lisäksi merkille Aigeianmeren ratkaisemattomat kiistat Turkin kanssa sekä jännityksen lisääntymisen Kreikan ja Kyproksen merialueiden hiilivetyvarojen aiotun hyödyntämisen vuoksi; vaatii siksi EU:ta puolustamaan asemaansa, jotta estetään luonnonvaroja koskevat konfliktit Välimerellä ja EU:n jäsenvaltioille alueella aiheutuvat turvallisuusuhat, jotka voisivat viime kädessä vaikuttaa koko EU:hun;

Itämeri

26.  toteaa, että Itämeri on EU:n sisämeri lukuun ottamatta Venäjän merialueita ja useille rantavaltioille kriittinen liikenneväylä; Itämeren alueen vakaus ja meriliikenteen häiriötön toiminta riippuu EU:n jäsenvaltioiden välisten sekä EU:n ja Venäjän välisten poliittisten intressien yhteensovittamisesta; Itämeren poliittiseen vakauteen liittyvät rantavaltioiden kielivähemmistöjen aseman turvaamisen, energiakuljetusten, vilkkaan kauppamerenkulun, mahdollisten öljytankkerionnettomuuksien, kalavarantojen ja ympäristön pilaantumisen kysymykset; lisäksi Itämeren meriturvallisuuden haasteina ovat toisen maailmansodan jälkeen upotetut kemialliset aseet merenpohjassa, vanhentuneet ydinvoimalat rannikoilla, mahdolliset terrori-iskut energiakuljetuksiin sekä mahdolliset laittomat asekuljetukset Itämeren satamien kautta;

Mustameri

27.  katsoo, että geostrategisesti Mustameri on yksi Euroopan unionin tärkeimmistä raja-alueista erityisesti sen energiavarmuuden ja energiatoimitusten monipuolistamisen takaamiseksi; toteaa, että alueella on keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä suuri riskien mahdollisuus, koska sillä on strateginen asema tärkeänä tavaran ja energian kuljetusreittinä ja se sijaitsee lähellä epävakaita pitkittyneiden konfliktien alueita, kuten kiistanalaiset Abhasian ja Etelä-Ossetian alueet ja niihin liittyvä Venäjän ja Georgian konflikti; korostaa, että koska useiden EU:n jäsenvaltioiden energiaturvallisuus on erittäin riippuvaista Mustanmeren läheisyydessä ja läpi kulkevien kaasu- ja öljyreittien turvallisuudesta, EU:lla on strateginen kiinnostus estää pitkittyneiden alueellisten konfliktien paheneminen ja etsiä niihin kestäviä ratkaisuja; huomauttaa, että siksi EU:n on tarvittaessa mahdollisesti hyödynnettävä merivoimiaan;

28.  ottaa huomioon 20. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Mustaamerta koskevasta EU:n strategiasta(12) ja toistaa, että EU:n on omaksuttava aktiivisempi rooli Mustanmeren turvallisuusympäristön muokkaamisessa; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa laatimaan Mustanmeren alueelle strategian, jossa käsitellään konkreettisesti meriturvallisuuden haasteita;

29.  korostaa, että konfliktien estämistä ja ratkaisemista koskevaa vuoropuhelua strategisten kumppanien kanssa on tehostettava, mutta painottaa lisäksi, että on tärkeää sitoutua Mustanmeren synergian kaltaisiin alueellisiin monenvälisiin aloitteisiin, jotta voidaan torjua ihmis-, huume- ja asekauppaan osallistuvien rikollisjärjestöjen kaltaisia uhkia tai laittoman kalastuksen ja ympäristön pilaamisen kaltaisia ongelmia;

Atlantin valtameri ja Länsi-Afrikka

30.  toteaa, että Atlantin valtameri on Euroopan kaupan elinehto; on huolestunut siitä, että Atlantti ja erityisesti Karibian alue on Etelä-Amerikasta lähtöisin olevien huumeiden kuljetusreitti; on huolestunut siitä, että taloudellisen toiminnan kehittyminen tulevina vuosikymmeninä erityisesti Panaman kanavan laajentumisen vuoksi edistää rikollisen toiminnan kasvua alueella;

31.  katsoo, että Länsi-Afrikan rannikko ja erityisesti Guineanlahti muodostavat tällä hetkellä yhden merkittävimmistä uhista Euroopalle; on syvästi huolissaan, että Länsi-Afrikan rannikolla on kehkeytymässä vakavia haasteita rikollisen toiminnan, huume-, ihmis- ja asekaupan leviämisen aloilla; toteaa, että samanaikaisesti Guineanlahden maissa toimii yhä enenevässä määrin Nigeriassa toimivan Boko Haramin kaltaisia alueellisia terroristiverkostoja, joiden toiminta leviää naapurimaihin ja jotka ovat sidoksissa maailmanlaajuisiin verkostoihin, kuten al-Qaida Pohjois-Afrikan islamilaisissa maissa, mistä Malin kriisi on selkeä osoitus;

32.  panee huolestuneena merkille, että poliittinen epävakaus jatkuu Guineanlahden maissa, joista tietyt valtiot ovat toimintakyvyttömiä, kuten Guinea-Bissau, josta on tullut Latinalaisesta Amerikasta peräisin olevan ja Eurooppaan suuntautuvan huumekaupan keskus;

33.  toteaa, että alue on myös tärkeä energiantuottaja, sillä Guineanlahden maat tuovat tällä hetkellä EU:n öljystä 13 prosenttia ja maakaasusta 6 prosenttia ja Nigerian osuus EU:n kokonaisöljyntuonnista on 5,8 prosenttia; odottaa alueen merkityksen lisääntyvän mereltä äskettäin löytyneiden öljy- ja maakaasuesiintymien vuoksi; on siksi huolissaan siitä, että kilpailu meren luonnonvaroista voi lisätä konflikteja ja rikollista toimintaa;

34.  huomauttaa, että Länsi-Afrikan rannikon epävakaus, terrorismi ja rikollisuus liittyvät tiiviisti Sahelin alueen epävakauteen; vaatii siksi EU:ta yhdistämään EUCAP Sahel Nigerin YTPP-operaation yhteydessä terrorismin vastaiset toimet Sahelin alueella alueelliseksi ja kattavaksi strategiaksi, jolla torjuntaan uhkia Länsi-Afrikan rannikon merialueilla ja erityisesti Guineanlahdella; kehottaa EU:ta tässä yhteydessä varmistamaan koordinaation alueen kahden YTPP-operaation – EUCAP Sahel Niger ja EUTM Mali – välillä ja koordinaation mantereella ja merellä toteutettavien toimien kanssa terrorismin ja muun järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi alueella;

35.  panee tyytyväisenä merkille komission ilmoituksen vakautusvälineestä rahoitettavasta kriittisiä merireittejä Guineanlahdella koskevasta ohjelmasta (CRIMGO), joka on suunnattu Guineanlahden vesien turvallisuuden parantamiseen kouluttamalla merivartijoita ja perustamalla tiedonvaihtoverkosto Länsi-Afrikan seitsemän rannikkovaltion viranomaisten välillä; kehottaa panemaan pikaisesti täytäntöön CRIMGO-ohjelman Länsi-Afrikan rannikolla; kehottaa myös perustamaan erityisiä yhteistyömekanismeja yhteyden luomiseksi tämän komission rahoittaman ohjelman ja YTPP-operaatioiden EUCAP Sahel Nigerin ja EUTM Malin välillä, sillä niiden toimet liittyvät olennaisesti Guineanlahden epävakauden syihin;

36.  korostaa, että EU:n toimintaa Guineanlahdella on tehostettava; kehottaa luomaan erityisiä synergioita, jotta nykyisten EU:n välineiden ja rakenteiden, kuten Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA), niveltämisestä saadaan lisäarvoa;

37.  kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa kartoittamaan EU:n jäsenvaltioiden ja AKT-kumppaneiden mahdollisuudet strategisissa paikoissa – kuten Lajesin lentotukikohta Azoreilla Portugalissa ja Kap Verde – joita voidaan käyttää erityisten laivasto- ja lento-operaatioiden toteuttamiseen aseiden leviämisen, terrorismin, merirosvouksen ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi Guineanlahdella ja laajemmin Etelä-Atlantilla kolmikantakumppanuudessa, joka käsittää transatlanttisen yhteistyön Yhdysvaltojen, Kanadan, Brasilian ja muiden latinalaisamerikkalaisten maiden kanssa sekä EU:n ja Afrikan unionin yhteistyön;

Adeninlahti ja läntinen Intian valtameri

38.  toteaa, että merirosvouksen vuoksi Adeninlahti on tällä hetkellä yksi maailman vaarallisimmista merialueista; muistuttaa, että merirosvous on järjestäytyneen rikollisuuden erityismuoto, joka edellyttää erityistä, kattavaa ja kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa puututaan merirosvouden ja sosiaalisen, poliittisen ja taloudellisen hallinnon väliseen syy-yhteyteen, kuten Afrikan sarvi ja Somalia erityisesti osoittavat; huomauttaa, että lunnasrahoista saatujen rahavirtojen jäljittäminen, rikollisverkostojen purkaminen ja rikollisten asettaminen syytteeseen ovat myös tärkeitä tekijöitä merirosvouksen torjunnassa ja että ne voidaan saavuttaa vain hyödyntämällä jäsenvaltioiden viranomaisten, Europolin ja Interpolin yhteistyötä; huomauttaa, että tässä kohdin on konkreettinen yhteys ulkoisen turvallisuuspolitiikan ja sisäisen lainvalvonnan välillä;

39.  pitää tervetulleena YTPP-operaatio EUCAP NESTORia, joka on suunniteltu merivoimien valmiuksien kehittämiseen Afrikan sarvessa ja läntisellä Intian valtamerellä ja jolla pyritään tarjoamaan kestävämpi ja paikallinen panos EUNAVFOR Atalantan tavoitteiden saavuttamiseksi;

40.  korostaa EUNAVFOR Atalantan äskettäistä menestystä, jonka on oltava pysyvää, merirosvoiskujen määrän hillitsemisessä läntisellä Intian valtamerellä ja YTPP:n uskottavuuden tehostamisessa; toteaa, että Atalanta on kaikkien aikojen ensimmäinen YTPP:n laivasto-operaatio ja että sen olisi oltava mallina YTPP:n merellisen ulottuvuuden edelleen kehittämiselle ja täytäntöönpanolle siten, että sen onnistumisia, puutteita ja siitä saatuja kokemuksia arvioidaan; on tyytyväinen EU:n myönteiseen rooliin EUNAVFOR Atalanta-operaation SHADE-mekanismissa (Shared Awareness and De-confliction), jolla edistetään alueella toimivien monikansallisten, kansallisten ja alueellisten merivoimien, erityisesti Naton Ocean Shield -operaation, koordinointia; pitää myös myönteisenä EU:n virastojen (esimerkiksi EU:n satelliittikeskus SatCen ja Euroopan meriturvallisuusvirasto EMSA) hyvää yhteistyötä kolmansien osapuolten kanssa alusten satelliittikuvien tulkinnassa, vaikka tällaiselle yhteistyölle ei ole vahvistettu virallisia järjestelyjä; kehottaa EU:ta virallistamaan EU:n nykyisten välineiden ja elinten välisen kytköksen Atalanta-operaation, EMSAn ja SatCenin lailla, jotta estetään tehtävien, resurssien ja asiantuntemuksen päällekkäisyys ja saadaan selkeää operationaalista hyötyä näistä synergioista;

41.  korostaa, että kattavan lähestymistavan käsite, joka tässä erityisessä tapauksessa juontaa Afrikan sarvea koskevasta puitestrategiasta, ilmenee alueella käynnissä olevan kolmen YTPP-operaation yhdistelmässä (EUNAVFOR Atalanta, Somalian koulutusoperaatio ja EUCAP Nestor), joita poliittinen sitoutuminen ja kehitysyhteistyöpolitiikka tukevat; pitää tervetulleena EU:n operaatiokeskuksen käynnistämistä, sillä sen tavoitteena on helpottaa näiden operaatioiden välistä koordinointia ja vahvistaa niiden välisiä synergioita, mikä on merkittävä askel YTPP:n kehittämisessä; toteaa, että vastauksena monitahoiseen ongelmaan tämän täydentävyys- ja koordinaatioesimerkin olisi innoitettava muita toimia, joissa YTPP-operaatiot ovat osallisina; panee merkille, että pysyvä sotilasalan suunnittelu- ja toteutusvoimavara tehostaisi entisestään merivoimiin liittyvien osatekijöiden yhdistämistä YTPP-operaatioihin;

42.  panee merkille laivanvarustajien aluksilla käyttöön ottamat suojatoimenpiteet; kannattaa viimeaikaisia yksityisten meriturvallisuusalan yritysten sääntelyä koskevia merenkulkualan vaatimuksia ja muistuttaa Kansainväliselle merenkulkujärjestölle, lippuvaltioiden hallituksille ja merenkulkualalle esittämästään vaatimuksesta tehdä yhteistyötä sellaisten käytännesääntöjen laatimiseksi, jotka edistävät yksityisesti palkattujen aseistettujen turvamiesten käyttöä laivoissa koskevien selkeiden, johdonmukaisten ja täytäntöönpanokelpoisten kansainvälisesti hyväksyttyjen normien soveltamista, sekä yksityisille meriturvallisuusalan yrityksille esittämästään vaatimuksesta toimia tarkasti näiden normien mukaisesti;

Arktinen alue

43.  korostaa, että arktisten meriväylien avaaminen on välitön seuraus ilmastonmuutoksesta, ja painottaa, että EU:n olisi ennen kaikkea panostettava alueen, sen resurssien ja keskeisten ympäristöresurssien suojeluun ja säilyttämiseen samalla kun varmistetaan, että arktisten alueiden luonnonvaroja käytetään kestävällä ja paikallisväestöä kunnioittavalla tavalla; painottaa alueen yleisen vakauden ja rauhan merkitystä; korostaa siksi, että on tarpeen ottaa käyttöön yhteinen ja koordinoitu aluetta koskeva EU:n politiikka, jossa on määritelty selkeästi EU:n painopistealueet, mahdolliset haasteet ja strategia; tähdentää, että arktiseen alueeseen liittyvien Tanskan, Suomen ja Ruotsin intressien ohella Islannin liittyminen tulevaisuudessa EU:hun vahvistaisi unionin muuttumista arktiseksi rannikkoalueeksi, joten arktista aluetta koskevaa politiikkaa on koordinoitava yhä paremmin EU:n tasolla; pitää tähän liittyen myönteisenä edellä mainittua yhteistä tiedonantoa ”Arktista aluetta koskevan Euroopan unionin politiikan määrittely: edistyminen vuodesta 2008 ja seuraavat vaiheet” ja toistaa näkemyksensä, että toimenpiteitä koskevaan vuoropuheluun tarvitaan kaikki alueen kumppanit, myös Venäjä;

44.  korostaa arktisten meriväylien kautta kulkevien uusien kauppareittien merkitystä myös EU:lle ja sen jäsenvaltioille; painottaa, että EU:n ja sen jäsenvaltioiden on aktiivisesti ylläpidettävä merten vapautta ja oikeutta liikkua vapaasti kansainvälisillä vesiteillä; painottaa, että tämänhetkiset pitkäaikaiset alueelliset kiistat arktisten valtioiden välillä olisi ratkaistava rauhanomaisesti; vaatii EU:n tiiviimpää osallistumista alueella ja sen arviointia, mitä välineitä ja valmiuksia voitaisiin tarvita alueen konfliktien ratkaisemiseksi; korostaa joka tapauksessa, että arktisen alueen militarisointi on estettävä; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia siitä, miten Galileo-hankkeella voitaisiin hyödyttää EU:n arktista aluetta koskevaa politiikkaa ja miten sitä voitaisiin kehittää turvallisemman merenkulun mahdollistamiseksi arktisilla vesillä niin, että investoidaan erityisesti Koillisväylän turvallisuuteen ja käytettävyyteen;

Tyynimeri

45.  korostaa Tyynenmeren ja erityisesti Etelä-Kiinan meren maailmanlaajuista merkitystä, sillä sen kautta kuljetetaan kolmasosa maailman kaupasta; on huolissaan lisääntyvästä jännityksestä ja kehottaa kaikkia asianosaisia osapuolia heti pidättymään yksipuolisista poliittisista ja sotilaallisista toimista, lieventämään lausumiaan ja sopimaan Etelä-Kiinan meren aluekiistat kansainvälisen sovittelun avulla kansainvälisen oikeuden ja erityisesti YK:n merioikeusyleissopimuksen mukaisesti, jotta voidaan turvata alueen vakaus;

46.  katsoo, että Etelä-Kiinan meren ja Itä-Kiinan meren alueiden jännityksen mahdollisessa rauhanomaisessa ratkaisussa voidaan edetä neuvottelemalla ja ottamalla käyttöön kyseisten merialueiden rauhanomaista hyödyntämistä koskevat käytännesäännöt, mukaan lukien turvallisten kauppareittien ja kalastuskiintiöiden perustaminen tai alueiden määrittäminen luonnonvarojen hyödyntämistä varten;

47.  kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa kartoittamaan rauhaa ja turvallisuutta koskevat riskit, jos jännitteet ja aseelliset konfliktit yltyvät Itä-Kiinan merellä ja Etelä-Kiinan merellä;

48.  toteaa, että tietyt valtiot – erityisesti Australia – ovat jo poliittisesti huomattavan aktiivisia Tyynellämerellä ja että EU:n täytyisi luottaa kahdenväliseen ja monenväliseen yhteistyöhön, jotta varmistetaan alueen turvallisuus;

49.  korostaa vuonna 2014 valmistuvaksi suunnitellun Panaman kanavan laajennuksen merkitystä merten geostrategisen tasapainon muuttamisessa ja poikkeuksellisia mahdollisuuksia, joita se antaa EU:lle ja jäsenvaltioille; varoittaa, että jäsenvaltioiden laivaus- ja satamainfrastruktuurien olisi valmistauduttava kohtaamaan ennustettavissa olevan merikauppaliikennevirtojen lisääntymisen ja siihen liittyvät turvallisuusriskit, jotka aiheutuvat muun muassa ympäristöön kohdistuvan paineen ja rikollisen toiminnan lisääntymisestä; painottaa, että tästä Tyynenmeren ja Atlantin välisestä yhteydestä voisi tulla merkittävä vaihtoehtoinen kuljetusreitti Aasiasta Eurooppaan ja päinvastoin lännen kautta;

Nykyiset välineet ja valmiuksien kehittäminen

50.  uskoo vahvasti, että rahoitus- ja talouskriisi olisi nähtävä mahdollisuutena panna täytäntöön voimavarojen yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskeva aloite merivoimien valmiuksien kehittämisen alalla täysin eurooppalaisella tavalla, nimittäin hyödyntämällä LeaderSHIP 2020 -aloitetta ja edistämällä laivanrakennus- ja laivankorjausalan sekä näihin liittyvien alojen toimijoiden verkottumista, joka saattaa osaltaan auttaa uskottavien sotilaallisten valmiuksien ylläpitämistä ja on ainoa keino varmistaa, että Euroopalla on valmiudet ja kyky kohdata merialueita ja merivoimavalmiuksiaan koskevat maailmanlaajuiset turvallisuushaasteet;

51.  pitää kuitenkin valitettavana, että EU:n jäsenvaltiot ovat tehneet ankaria leikkauksia kansallisiin puolustusbudjetteihin vastauksena rahoituskriisiin ja talouden hidastumiseen ja että nämä leikkaukset, joita useimmiten ei koordinoida EU:n tasolla ja joissa ei huomioida Euroopan turvallisuusstrategiaa, voivat aiheuttaa vakavia seurauksia unionin kyvylle ja valmiudelle selviytyä mereen liittyvistä ja muista turvallisuushaasteista ja haitata sen roolia globaalina turvallisuuden tuottajana;

52.  korostaa, että EU:n asettama painopiste voimavarojen yhdistämisestä ja yhteiskäytöstä, joiden tavoitteena on koordinoinnin lisääminen, älykkäämpi puolustusmenojen käyttö ja paremmat mittakaavaedut jäsenvaltioissa, ei vielä ole tuottanut tuloksia myöskään meriturvallisuuteen liittyvien valmiuksien alalla;

53.  on tyytyväinen EDAn tekemään pohjatyöhön voimavarojen yhdistämisen ja yhteiskäytön saavuttamiseksi vaatimusten ja hankkeiden yhdenmukaistamisen kautta merivoimien koulutuksen ja logistiikan aloilla; pitää tervetulleena vuonna 2012 tehtyä Wise Pen ‑asiantuntijaryhmän tutkimusta merenkulun vaatimuksista ja valmiuksista; vaatii jäsenvaltioita turvautumaan EDAn mandaatin ja asiantuntemuksen valossa sen neuvoihin ja tekniseen apuun, kun niillä on tarve leikata puolustusbudjettejaan, jotta estetään strategisten valmiuksien kehittämisen vaarantuminen EU:ssa, jonka on puututtava aukkoihin ja vajeisiin koordinoidulla tavalla; kannustaa jäsenvaltioita työskentelemään EDAn kanssa valmiustarpeiden ja erityisesti siviili- ja sotilasvalmiuksien ja kaksikäyttövalmiuksien kartoittamiseksi merenkulun alalla; kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa kartoittamaan EDAn ja meri- ja kalastusasioiden pääosaston avustamana kaikki merivoimien ja merenkulun kalustot, jotka ovat vuonna 2012 laadittujen merenkulun vaatimuksien ja valmiuksien mukaisia ja jotka EU:n jäsenvaltiot ovat vaarassa menettää rahoituksellisten ja taloudellisten rajoitusten vuoksi, ja vaatii etsimään keinoja niiden säilyttämiseksi ja asettamaan ne EU:n yhdennetyn meripolitiikan ja tulevan EU:n meriturvallisuusstrategian käyttöön;

54.  muistuttaa, että kaksikäyttövalmiudet ovat tarpeellisia YTPP:n täytäntöönpanossa nykymaailman monitahoisten turvallisuushaasteiden valossa; korostaa, että Sahelin ja Afrikan sarven tämänhetkiset kriisit korostavat tarvetta kattavaan lähestymistapaan, jossa otetaan käyttöön siviilipuolen ja sotilaallisen puolen sitoumusten koko skaala sekä kaksikäyttölaitteistoja ja -valmiuksia, myös Euroopan merivoimavalmiuksia sekä siviili- ja sotilasalan laivanrakennusvalmiuksia, joiden tarkoituksena on taata laivojen turvallisuus ja kestokyky; kehottaa jäsenvaltioita työskentelemään asianmukaisten EU:n elinten ja virastojen ja varsinkin komission, EDAn ja Euroopan avaruusjärjestön ESAn kanssa EU-rahoituksen hankkimiseksi kaksikäyttövalmiuksien kehittämiseen, joka on keino täyttää valmiuspuutteet kansallisella, alueellisella ja unionin tasolla; palauttaa mieliin Galileo-ohjelman kaksikäyttöpotentiaalin ja sen arvon YTPP-operaatioiden täytäntöönpanon ja tehokkuuden kannalta varsinkin merenkulun alalla; korostaa silti, että avoimuuden, tehokkuuden ja monenvälisyyden lisääminen olisi asetettava etusijalle valmiuksien kehittämisessä;

55.  muistuttaa, että puolustuksen, laivanrakennuksen ja laitteistojen tuotantovalmiuksien alalla on vakautettava EU-pohjainen ja EU-rahoitettu teknologinen perusta; palauttaa mieliin nykyisen talous- ja rahoituskriisin valossa, että kykenevän ja omavaraisen eurooppalaisen puolustusteollisuuden käynnistäminen ja tukeminen merkitsee työpaikkojen ja kasvun luomista; kehottaa laadukkaampaan vuoropuheluun teollisuuden sidosryhmien kanssa, koska merivoimien valmiuksien kehittäminen merkitsee monien vuosien sitoutumista; korostaa, että EU:n jäsenvaltioiden ja teollisuuden on rationalisoitava ja yhdenmukaistettava vaatimuksia, jotta varmistetaan Euroopan operationaalinen yhteensopivuus merenkulun ja merivoimien valmiuksien alalla, viestintäjärjestelmät ja teknologia mukaan luettuina;

56.  uskoo, että EDAn merivalvonnan verkosto (Marsur) on yksi tällaisista innovaatioista, joka antaa lisäarvoa YTPP:n merellisen ulottuvuuden kehittämiselle; vaatii painokkaasti asianmukaisten yhteistyöalojen vahvistamista Marsurin ja muiden sellaisten EU-hankkeiden kanssa, joilla pyritään kehittämään merivalvontaa, joita ovat esimerkiksi Euroopan maanseurantaohjelma Kopernikus (aiempi GMES – ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seuranta), merenkulku- ja turvallisuuspalveluhankkeet tai EMSAn työ merenkulun valvonnassa;

57.  katsoo, että EMSAn, ESAn ja Euroopan maanseurantaohjelman tekemä työ voi auttaa YTPP:n merellisen ulottuvuuden täytäntöönpanossa ja että se olisi virallisesti otettava tähän käyttöön; korostaa, että niiden asiantuntemus asettaa ne erinomaiseen asemaan palvelujen ja tuen tarjoamisessa käynnissä oleville YTPP-operaatioille valvonnan, partioinnin tai satelliittitietojen keräämisen, tutkinnan ja levittämisen aloilla EMSAn ja EUNAVFOR Atalanta -operaation välillä luodun kumppanuuden mukaisesti, vaikka tämä kumppanuus onkin epävirallista;

58.  kehottaa perustamaan sellaisen täysin eurooppalaisen merivartioston Frontexin ja Euroopan merivartioverkoston jo hankkiman kokemuksen perusteella, joka saa valmiutensa nimetyiltä viranomaiselimiltä ja -laitoksilta, joka toimii oikeus- ja sisäasioiden yhteistyöstä juontavan oikeuskäytännön mukaan ja jonka tavoitteena on suojella EU:n rajoja ja kansalaisia mutta myös Euroopan unionin rannikkovesillä vaarassa olevia ihmisiä;

59.  on tyytyväinen yhteisen tietojenvaihtoympäristön kehittämisen yhteydessä tehtyyn työhön tehokkaiden eurooppalaisten merivalvontavalmiuksien saavuttamiseksi; kehottaa siksi EU:ta investoimaan mielekkäästi yhteisen tietojenvaihtoympäristön kehittämiseen edelleen esimerkiksi Marsuno-hankkeesta, BluemassMed-hankkeesta ja Euroopan rajavalvontajärjestelmästä (Eurosur) saatujen kokemusten mukaisesti, jotta oltaisiin valmiita havaitsemaan ja valvomaan merenkulkuun liittyviä haasteita EU:n jäsenvaltioiden vesillä tai EU:n naapurimaissa ja vastaamaan näihin haasteisiin;

60.  kehottaa EU:ta ja Natoa parantamaan meriturvallisuuden strategista koordinointia välillään, koska niiden jäsenillä on vain yhdet merivoimat; katsoo, että tulevan EU:n meriturvallisuusstrategian olisi oltava riippumaton Naton strategiasta mutta täydennettävä sitä, jotta voidaan vastata mahdollisimman moneen edellä mainituista haasteista samalla kun varmistetaan rajoitetun merikaluston optimaalinen käyttö; panee tyytyväisenä merkille myönteiset tulokset, joita on saatu EU:n ja Naton yhteisestä operationaalisesta päämajasta Northwoodissa; uskoo, että EU:n olisi keskityttävä selvään lisäarvoon, jota saadaan sen kattavasta lähestymistavasta monitahoisten haasteiden käsittelyyn, kuten on käynyt ilmi Atalanta-operaation tehokasta merirosvouden torjuntaa koskevasta diplomaattisesta, taloudellisesta ja oikeudellisesta seurannasta; kehottaa parantamaan Naton ja EU:n välistä tietojenvaihtoa entisestään ja tehostamaan yhteistyötä muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa;

61.  pitää valitettavana, että nykytilanne merkitsee toistoa, päällekkäisyyttä, resurssien tuhlausta ja reviirikiistoja meriturvallisuuden alalla työskentelevien EU:n elinten ja virastojen välillä; vaatii EU:ta tutkimaan lisäkeinoja vähentää hallinnollista ja taloudellista taakkaa, joka aiheutuu useiden EU:n elinten ja toimijoiden tehtävien, asiantuntemuksen, laitteistojen ja resurssien hyödyttömästä päällekkäisyydestä, jotta korkea edustaja / varapuheenjohtaja voi hoitaa koordinointitehtäväänsä;

62.  kehottaa tällä perusteella ottamaan käyttöön koordinointi- ja niveltämistoimet EU:n meriturvallisuusstrategiassa, jossa olisi jäsenneltävä selvät yhteistyöohjeet asiaankuuluvien komission pääosastojen, muun muassa meri- ja kalastusasioiden, sisäasioiden, oikeusasioiden, yritys- ja teollisuustoiminnan, liikenteen ja liikkuvuuden, verotuksen ja tulliliiton, tutkimuksen ja innovoinnin ja kehitysyhteistyön pääosastojen, sekä Euroopan ulkosuhdehallinnon ja ulkopolitiikan välineiden hallinnon välillä; katsoo, että samoin olisi tehtävä EDAn, EMSAn, SatCenin, Europolin, Frontexin, EU:n sotilashenkilöstön, kriisinhallinta- ja suunnitteluosaston, EU:n tiedusteluanalyysikeskuksen ja jäsenvaltioiden asianmukaisten viranomaisten välistä yhteistyötä varten;

63.  pitää tervetulleena Euroopan merivoimien komentajien (CHENS) toimia eurooppalaisten merivoimien välisen yhteisymmärryksen ja yhteisiä intressejä koskevien kysymysten tarkastelun edistämisessä; vaatii, että CHENSin vuosikokousten ja sen erikoistuneiden työryhmien tulokset otetaan huomioon EU:n meriturvallisuusstrategiassa ja sen täytäntöönpanossa YTPP:n tasolla, jotta voidaan edistää yhteistyön lisäämistä ja varmistaa yhdennetty ja tehokas lähestymistapa;

64.  kehottaa joulukuussa 2013 kokoontuvaa, puolustusasioita käsittelevää Eurooppa-neuvostoa hyväksymään EU:n meriturvallisuusstrategian, johon sisältyvät Euroopan parlamentin tässä mietinnössä esittämät näkemykset; muistuttaa jäsenvaltioita, että nykypäivän maailma ja erityisesti sen haasteet ja uhat edellyttävät yhdenmukaista, johdonmukaista ja vakuuttavaa toimintaa EU:n 500 miljoonan kansalaisten suojelemiseksi; palauttaa myös mieliin, että nämä haasteet edellyttävät EU:n ulkopolitiikkaa, joka perustuu maailmanlaajuisen rauhan ja turvallisuuden tarpeeseen ja edistämiseen;

o
o   o

65.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, Naton pääsihteerille ja Naton parlamentaariselle yleiskokoukselle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0006. (2) JOIN(2012)0039 – 2012/0370(NLE). (3) EUVL C 136 E, 11.5.2012, s. 71. (4) JOIN(2012)0019.. (5) EUVL L 301, 12.11.2008, s. 33. (6) EUVL L 187, 17.7.2012, s. 40. (7) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 7. (8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0455. (9) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0097. (10) EUVL C 15 E, 21.1.2010, s. 61. (11) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0203. (12) EUVL C 136 E, 11.5.2012, s. 81.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2013 EU:n sotilaallisista rakenteista: nykytilanne ja tulevaisuudennäkymät (2012/2319(INI))

P7_TA(2013)0381 A7-0205/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) V osaston,

–  ottaa huomioon 13. ja 14. joulukuuta 2012 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 19. marraskuuta 2012 kokoontuneen neuvoston päätelmät sotilaallisten voimavarojen kehittämisestä,

–  ottaa huomioon 17. ja 18. kesäkuuta 2004 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston tukeman yleistavoitteen (Headline Goal) 2010,

–  ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen keskinäistä puolustusta ja yhteisvastuuta koskevat lausekkeet, jossa jäsenvaltiot velvoitetaan tarjoamaan apua, jos jokin jäsenvaltio on joutunut katastrofin, terrorihyökkäyksen tai aseellisen hyökkäyksen uhriksi,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan turvallisuusstrategian ja Eurooppa-neuvoston 11.–12. joulukuuta 2008 hyväksymän kertomuksen sen täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon 19. joulukuuta 2011 tehdyn neuvoston päätöksen 2011/871/YUTP Euroopan unionin sellaisten operaatioiden yhteisten kustannusten rahoituksen hallinnointijärjestelmän perustamisesta, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla (Athene)(1),

–  ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2011 tehdyn neuvoston päätöksen 2011/411/YUTP Euroopan puolustusviraston perussäännöstä, kotipaikasta ja sen toimintaa koskevista säännöistä sekä yhteisen toiminnan 2004/551/YUTP kumoamisesta(2),

–  ottaa huomioon 23. huhtikuuta 2013 pidetyssä ulkoasiainneuvoston istunnossa käydyt puolustusministerien keskustelut joulukuussa 2013 pidettävän puolustusasioiden Eurooppa-neuvoston kokouksen valmisteluista,

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta(3), 22. marraskuuta 2012 EU:n keskinäistä puolustusta ja yhteisvastuuta koskevista lausekkeista: poliittinen ja operatiivinen ulottuvuus(4), 12. syyskuuta 2012 neuvoston vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta(5) sekä 14. joulukuuta 2011 rahoituskriisin vaikutuksista EU:n jäsenvaltioiden puolustusalaan antamansa päätöslauselmat(6),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0205/2013),

Yleisiä näkökohtia

1.  panee yhä huolestuneempana merkille EU:n riittämättömät valmiudet reagoida nopeasti ja tehokkaasti kansainvälisiin kriiseihin, vaikka se on jo pitkään ollut sitoutunut rauhan turvaamiseen, ihmisoikeuksien suojeluun, konfliktien estämiseen ja kansainvälisen turvallisuuden vahvistamiseen YK:n peruskirjan periaatteiden mukaisesti; painottaa, että on EU:n ja sen jäsenvaltioiden etujen mukaista toimia johdonmukaisesti turvallisuuden takaajana ei pelkästään Euroopassa vaan koko maailmassa ja erityisesti omilla lähialueillaan;

2.  muistuttaa sitoutuneensa tiukasti kriisinhallinnan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan, jossa yhdistetään laaja diplomaattisten, taloudellisten, kehityspoliittisten ja viimeisenä mahdollisuutena sotilaallisten keinojen kirjo, kuten parlamentin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vuosittaisista selvityksistä antamissa päätöslauselmissa on esitetty; korostaa, että sotilaalliset rakenteet ja voimavarat ovat olennainen osa kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja ne antavat EU:lle mahdollisuuden reagoida uhkiin, konflikteihin ja kriiseihin, humanitaariset kriisit ja luonnonkatastrofit mukaan lukien, jos kaikki muut keinot epäonnistuvat;

3.  pitää valitettavana, että viimeaikaiset sotilasoperaatiot Libyassa ja Malissa ovat osoittaneet, miten vähän todellisen yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämisessä on edistytty, ja korostaa, että tarvitaan lisää koordinointia ja yhteistyötä EU:n tasolla, jos unionista halutaan vakavasti otettava, tehokas ja uskottava toimija maailmassa;

4.  muistuttaa, että EU:n on perussopimuksen mukaisesti asteittain määritettävä unionin yhteinen puolustuspolitiikka, jonka tuloksena voi olla yhteinen puolustus; muistuttaa myös keskinäistä puolustusta koskevaan lausekkeeseen perustuvista jäsenvaltioiden velvoitteista;

5.  toistaa olevansa huolissaan kansallisten puolustusbudjettien yhä jatkuvista rajuista ja koordinoimattomista leikkauksista, jotka hankaloittavat pyrkimyksiä korjata voimavaroissa olevat puutteet ja heikentävät yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan uskottavuutta; kehottaa jäsenvaltioita pysäyttämään ja kääntämään tämän kehityssuunnan ja vauhdittamaan kansallisella ja EU:n tasolla tehtävää työtä sen vaikutusten rajaamiseksi laajemman yhteistyön ja voimavarojen yhdistämisen ja yhteiskäytön avulla;

6.  muistuttaa päätöslauselmastaan rahoituskriisin vaikutuksista EU:n jäsenvaltioiden puolustusalaan ja toistaa siinä esittämänsä suositukset kriisistä sotilaallisiin voimavaroihin aiheutuvien negatiivisten vaikutusten torjumiseksi EU:n tasolla parantamalla puolustussuunnittelun koordinointia sekä lisäämällä voimavarojen yhdistämistä ja yhteiskäyttöä, tukemalla puolustusalan tutkimusta ja teknologian kehittämistä, rakentamalla yhdennetympää, kestävämpää, innovatiivisempaa ja kilpailukykyisempää Euroopan puolustuksen teknologista ja teollista pohjaa, perustamalla eurooppalaiset puolustustarvikkeiden markkinat ja löytämällä uusia muotoja EU:n laajuiselle rahoitukselle;

7.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin puolustusteollisuuden tuotannon uudelleenjärjestelemisen ja yhdistämisen helpottamiseksi, jotta voidaan vähentää nykyistä ylikapasiteettia, joka ei ole kestävällä pohjalla;

8.  suhtautuu myönteisesti komission puolustusteollisuutta ja -markkinoita käsittelevän työryhmän työhön ja 24. heinäkuuta 2013 annettuun komission tiedonantoon ”Kohti kilpailukykyisempää ja tehokkaampaa puolustus- ja turvallisuusalaa” (COM(2013)0542) ja kehottaa komissiota laatimaan ehdotuksia, miten laajempia EU:n politiikkoja ja välineitä voitaisiin käyttää joustavasti puolustus- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteiden tukemiseksi erityisesti monialaisissa toiminnoissa kuten kaksikäyttöteknologiassa;

9.  korostaa, että nykyisten EU:n sotilaallisten rakenteiden – unionin tasolla sekä kansainvälisellä ja kansallisella tasolla – on jatkettava muutosprosessia kansainvälisiin tehtäviin soveltuvien modulaaristen, yhteentoimivien ja siirrettävissä olevien asevoimien rakentamiseksi;

10.  panee tyytyväisenä merkille Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2012 antaman kehotuksen lisätä YUTP-operaatioiden operatiivista tehokkuutta ja vaikuttavuutta sekä parantaa eurooppalaista yhteistyötä voimavarojen varmistamiseksi tulevaisuudessa ja kriittisten puutteiden korjaamiseksi sekä Euroopan puolustusteollisuuden vahvistamiseksi;

11.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa esittämään joulukuun 2013 Eurooppa-neuvoston kokousta varten ehdotuksia, joissa otetaan huomioon tämän päätöslauselman suositukset ja joka sisältää vaihtoehdot eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustusyhteistyön edistämiselle sitä haluavien jäsenvaltioiden kesken perussopimuksen pysyvää rakenteellista yhteistyötä koskevien määräysten perusteella, jos kaikkien jäsenvaltioiden kesken ei päästä sopimukseen kunnianhimoisesta asialistasta;

12.  päättää laatia ehdotuksia perussopimusten vahvistamiseksi YTPP:n kehittämisen osalta osana omaa asialistaansa seuraavassa perustuslain valmistelukunnassa;

EU:n sotilasoperaatioiden suunnittelu- ja toteutusvalmiuksien parantaminen

13.  pitää valitettavana, että kymmenen vuotta ensimmäisen itsenäisen EU-johtoisen sotilasoperaation jälkeen EU:lla ei edelleenkään ole pysyviä sotilaallisia suunnittelu- ja toteutusvoimavaroja ja että tämä haittaa EU:n kykyä reagoida akuutteihin kriiseihin; muistuttaa, että nykyiset järjestelyt, jotka vaativat kansallisten esikuntien tilapäistä aktivoimista, edustavat yksinomaan reaktiivista lähestymistapaa eikä niistä saada resursseja tarvittavaan etukäteissuunnitteluun;

14.  katsoo, että vaikka käyttöön otetulle EU:n operaatiokeskukselle on annettu tunnustusta sen Afrikan sarvessa suorittaman koordinointitehtävän vuoksi, se on täysin riittämätön edistysaskel kohti tällaisia pysyviä voimavaroja, sillä sen resurssit ovat hyvin rajalliset ja sen tehtävät on rajattu tiukasti tukitoimintoihin; pitää valitettavana, että viiden Weimar plus -maan aloite ei ole johtanut yhtään merkittävämpiin tuloksiin; kehottaa jäsenvaltioita sopimaan ensimmäisenä toimenpiteenä, että operaatiokeskukselle annetaan tehtäväksi operatiivinen suunnittelu sellaisissa operaatioissa, joihin ei sisälly suoraa täytäntöönpanoa, esimerkiksi EU:n koulutusoperaatioissa Malissa ja Somaliassa;

15.  toistaa kehotuksensa, että Euroopan ulkosuhdehallintoon perustettaisiin todellinen EU:n operatiivinen esikunta tarvittaessa pysyvän rakenteellisen yhteistyön avulla; korostaa, että sen olisi oltava siviilien ja sotilaiden muodostama yksikkö, joka vastaisi EU:n siviili- ja sotilasoperaatioiden suunnittelusta ja toteutuksesta ja siinä olisi erilliset komentoketjut siviileille ja sotilaille;

16.  huomauttaa, että EU:n operatiivisen esikunnan perustaminen parantaisi EU:n institutionaalista muistia kriisinhallinnassa, tukisi yhteisen strategiakulttuurin kehittämistä jäsenvaltioiden henkilöstön siirtojen kautta, maksimoisi siviilien ja sotilaiden koordinoinnin hyödyt, mahdollistaisi tiettyjen tehtävien yhdistämisen, pienentäisi kustannuksia pitkällä aikavälillä ja helpottaisi parlamentin ja neuvoston suorittamaa poliittista valvontaa;

17.  korostaa, että pysyviä sotilaallisia suunnittelu- ja toteutusvoimavaroja tarvitaan myös keskinäistä puolustusta ja yhteisvastuuta koskevista lausekkeista johtuvien velvoitteiden takia, ja painottaa, että on varmistettava sopivan tasoinen valmiustila ja reaktion nopeus, jos jompaankumpaan lausekkeista vedotaan; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ehdottamaan käytännön järjestelyitä keskinäistä puolustusta koskevan lausekkeen edellyttämän toiminnan määrittämiseksi EU:n tasolla;

Tehokkaammat EU:n taisteluosastot: unionin nopean toiminnan ja vakauttamisen väline

18.  panee merkille EU:n taisteluosastojen panoksen jäsenvaltioiden asevoimien muutoksessa, sillä ne edistävät asevoimien yhteentoimivuutta ja monikansallista yhteistyötä; pitää valitettavana, että osastot eivät ole vielä osoittaneet hyödyllisyyttään nopean toiminnan välineenä operaatioissa ja että ilman merkittäviä muutoksia sopimukseen pääseminen niiden käyttöönotosta vaikuttaa epätodennäköiseltä; katsoo, että Malin tilanteessa hukattiin mahdollisuus käyttää ensimmäisen kerran EU:n taisteluosastoja;

19.  katsoo, että taisteluosastojen tehokkuuden lisäämiseksi olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota niiden kokoonpanoon, koska saman alueen mailla on yleensä samanlaiset käsitykset uhkista, mikä helpottaa niihin vastaamista;

20.  katsoo, että uudistetussa Euroopan unionin sotilasoperaatioiden yhteisten kustannusten rahoituksen hallinnointijärjestelmässä (Athene) ei oteta vieläkään asianmukaisesti huomioon taisteluosastotoiminnan erityispiirteitä, ja kehottaa lisäämään huomattavasti nopean toiminnan operaatioiden yhteisten kustannusten osuutta niin, että kulut korvataan kokonaan, jos taisteluosastoja käytetään; katsoo, että periaatteen "aiheutuneet kustannukset maksaa niiden aiheuttaja" soveltaminen vapaaehtoisesti ja vuorotellen valmiustilaan asetettuihin taisteluosastoihin on vastoin oikeudenmukaisen taakanjaon periaatetta;

21.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tekemään ehdotuksia Athene-mekanismin mukauttamiseksi taisteluosastojen erityispiirteisiin tarvittaessa pysyvän rakenteellisen yhteistyön avulla, joka perustetaan rinnakkain pysyvän operatiivisen esikunnan kanssa; kehottaa samalla komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa esittämään ehdotuksia EU:n sotilasoperaatioiden valmisteluun käytettävän käynnistysrahaston perustamiseksi ja rahoittamiseksi perussopimuksen vaatimalla tavalla;

22.  panee merkille neuvostossa ja Euroopan ulkosuhdehallinnossa taisteluosastojen joustavuuden ja käytettävyyden parantamiseksi tehdyn työn, josta ei kuitenkaan toistaiseksi ole saatu juurikaan kouriintuntuvia tuloksia; korostaa, että tarvitaan erittäin kehittynyttä yhteentoimivuutta, paitsi teknisesti myös menettelyjen ja käsitteiden tasolla erityisesti voimankäyttöä ja johtovastuun siirtämistä koskevien sääntöjen yhteensovittamiseksi ja kansallisten varausten poistamiseksi;

23.  pyytää Eurooppa-neuvostoa tarkastelemaan, miten poliittista päätöksentekojärjestelmää EU:ssa ja jäsenvaltioissa voitaisiin virtaviivaistaa, jotta nopea toiminta olisi käytännössä mahdollista; korostaa, että on osoitettava riittävää poliittista tahtoa vastata haasteisiin; kannustaa pohtimaan mahdollisia yksinkertaistettuja menettelyjä, kun kyse on taisteluosastojen lähettämisestä rajoitetuksi ajaksi edellyttäen, että tietyt selvästi määritellyt ja sovitut ennakkoehdot täyttyvät, kuten YK:n esittämä nimenomainen pyyntö;

24.  panee tyytyväisenä merkille, että jäsenvaltiot ovat edelleen sitoutuneet kehittämään kunnianhimoisesti taisteluosastoja ja että ne ovat luvanneet suunnitella oman osallistumisensa säännöllisten jatkuvien sitoumusten pohjalta, jotta estetään katkosten syntyminen taisteluosastojen vuorolistoihin tulevaisuudessa; kannustaa kehittämään taisteluosastoja pitkän aikavälin kumppanuuksina, jotka kestävät pidempään kuin niiden valmiusjakso, jotta maksimoidaan yhteisten varuste- ja palveluhankintojen ja yhdistämisen ja yhteiskäytön sotilaalliset ja taloudelliset hyödyt; toteaa, että Euroopan puolustusviraston vuoden 2012 jälkipuoliskolla tekemä puitesopimus logistisista peruspalveluista EU:n valmiustilassa oleville taisteluosastoille on konkreettinen esimerkki tästä;

25.  huomauttaa, että kaikki kustannukset, jotka eivät liity sotilasoperaatioihin, kuten taisteluosastojen valmistautumiseen ja valmiudessa oloon liittyvät kulut, voitaisiin maksaa EU:n talousarviosta;

26.  korostaa, että taisteluosastot ovat kooltaan ja kestävyydeltään rajattu erityisväline, joka on sovitettu tietynlaisiin tilanteisiin eikä niitä voi pitää yleisenä kriisinhallintavälineenä; muistuttaa, että Helsingin yleistavoitteessa vuonna 1999, jonka Eurooppa-neuvosto vahvisti vuonna 2008, asetettiin EU:n tavoitteeksi pystyä saattamaan 60 päivässä toimintakykyiseksi 60 000 miehen joukko suurta operaatiota varten; panee merkille että vaikka tästä tavoitteesta ei olekaan virallisesti luovuttu, sitä ei ole koskaan pystytty realistisesti saavuttamaan jatkuvien voimavarojen puutteiden vuoksi; korostaa, että EU:n uskottavuutta vahingoittavien mielivaltaisten tavoitteiden asettelemisen sijasta tarvitaan kiireesti kestävää työtä voimavaroissa olevien puutteiden korjaamiseksi ja joukkojen muodostamisen ja projisoinnin parantamiseksi EU:n sotilasoperaatioissa yleensä;

Rakenteiden ja voimavarojen kehittäminen tärkeimpien voimavaroissa olevien puutteiden korjaamiseksi

27.  muistuttaa SEU-sopimuksen 42 artiklan 3 kohdassa ja 45 artiklassa määrätyistä Euroopan puolustusviraston tehtävistä ja erityisesti sen keskeisestä roolista EU:n voimavarojen ja puolustusmateriaalipolitiikan kehittämisessä ja täytäntöönpanossa, toimintavaatimusten yhdenmukaistamisessa, monenkeskisten hankkeiden ehdottamisessa, jäsenvaltioiden ohjelmien koordinoinnissa, Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan lujittamisessa ja sotilasmenojen tehokkuuden parantamisessa; kehottaa jäsenvaltioita antamaan kustannustehokkuutta painottavalle Euroopan puolustusvirastolle riittävästi rahoitusta, jotta se voi hyödyntää koko potentiaaliaan, ja toistaa, että komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan olisi esitettävä ehdotuksia viraston henkilöstön palkkaamiseen ja käyttökustannuksiin tarvittavan rahoituksen myöntämiseksi unionin talousarviosta;

28.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole antaneet selkeitä voimavaroja koskevia sitoumuksia, ja kehottaa neuvostoa panemaan täytäntöön SEU-sopimuksen 42 artiklan 3 kohdassa ja 45 artiklan 1 kohdassa määrätyn arviointivaatimuksen; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tekemään tätä koskevia ehdotuksia; katsoo, että parlamentille olisi tiedotettava säännöllisesti yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttamisen kannalta merkityksellisten sotilaallisten voimavarojen rakentamisessa saavutetusta edistyksestä;

29.  kannustaa edistämään Euroopan puolustusviraston voimavarojen kehittämissuunnitelman täytäntöönpanoa ja vaatii, että sen uudelleentarkastelun yhteydessä vuonna 2013 se yhdistetään paremmin kansalliseen puolustussuunnitteluun, jota on vielä yhdenmukaistettava; toistaa jäsenvaltioille esittämänsä pyynnön, että ne käynnistäisivät virallisen puolustussuunnittelun koordinoimisen kehittämisprosessin sekä keskenään että EU:n sotilaskomiteassa erityisesti Euroopan puolustusviraston ohjeiden perusteella; kiinnittää huomiota tarpeeseen vauhdittaa Euroopan puolustusviraston ja EU:n sotilaskomitean / Euroopan unionin sotilasesikunnan yhteistyötä; odottaa, että valtion- ja hallitusten päämiehet käynnistävät Euroopan puolustuksen uudelleenarvioinnin joulukuussa 2013 pidettävässä puolustusasioita käsittelevässä Eurooppa-neuvoston kokouksessa;

30.  kehottaa omaksumaan jäsennellymmän lähestymistavan keskeisiin voimavarapuutteisiin Euroopan tasolla ja erityisesti joukkojen toiminnan mahdollistavilla ja sitä tukevilla keskeisillä aloilla, kuten tiedustelu, seuranta ja tunnistaminen, strategiset ilmakuljetukset, helikopterit, lääkintätuki, ilmatankkaus sekä täsmäammukset, tiiviissä yhteistyössä Naton kanssa ja sitä täydentäen; panee tyytyväisenä merkille Euroopan puolustusviraston hallinnoimien yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskevien aloitteiden alustavat tulokset, mutta korostaa, että tarvitaan lisää edistystä näillä ja muillakin alueilla; pitää valitettavana, että vaikka Euroopan asevoimat ovat toistuvasti kokeneet tällaisten joukkojen toiminnan mahdollistavien ja sitä tukevien voimavarojen puutteita yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan ja muissakin operaatioissa, yhtäkään näistä voimavarojen puutteista ei ole toistaiseksi korjattu tyydyttävästi;

31.  kehottaa arvioimaan, voidaanko perustaa pysyvä YTPP-varasto (vastaa tehtäviltään Naton huolto- ja hankintavirastoa), joka tarjoaa yhdennettyä monikansallista tukea EU:n sotilaallisille rakenteille ja jäsenvaltioille, mukaan luettuina kaikkien operaatioiden keskeiset varusteet ilman hankalia hankintamenettelyitä;

32.  korostaa, että EU:n on kehitettävä tehokkaat ja oikeasuhteiset voimavarat ja strategiat sen turvallisuuden ja strategiset edut vaarantavien kasvavien tietoverkkouhkien varalta; korostaa, että on tehtävä yhteistyötä yksityisten toimijoiden kanssa, jotta tähän tavoitteeseen päästäisiin ja jotta voitaisiin kunnioittaa digitaalisia vapauksia ja kansainvälistä oikeutta sekä varmistaa riittävä demokraattinen valvonta;

33.  korostaa, että Euroopan ilmakuljetusten komentokeskus (EATC) on hyvä esimerkki, joka on osoittanut toimivuutensa ja lisäarvonsa operaatioiden aikana erityisen hyödyllisenä mallina yhdistämisestä ja yhteiskäytöstä, joka perustuu tiettyjen toimivaltuuksien siirtämiseen yhteisiin rakenteisiin kansallisesta vastuusta kuitenkaan luopumatta; kehottaa siirtämään Euroopan ilmakuljetusten komentokeskuksen mallin muillekin operatiivisen tuen alueille ja odottaa tuloksia erityisesti Euroopan puolustusviraston työstä mahdollisten monikansallisten helikopterijoukkojen perustamiseksi toisen keskeisen voimavaroissa olevan puutteen korjaamiseksi;

34.  toistaa jäsenvaltioille esittämänsä kehotuksen harkita tiettyjen kalliiden voimavarojen, erityisesti avaruusvoimavarojen, miehittämättömien ilma-alusten tai strategisten ilmakuljetusvälineiden yhteisomistusta; panee tyytyväisenä merkille, että komissio tarkastelee mahdollisuuksia kehittää EU:n omistamia voimavaroja, joissa hyödynnetään puolustuksen ja siviiliturvallisuuden, kuten pelastuspalvelun ja rajavalvonnan, tarpeiden välisiä synergiaetuja;

35.  korostaa, että Euroopassa on saatava aikaan yhteinen lähestymistapa keskikorkeudella lentäviä pitkän toiminta-ajan etäohjattavia ilma-aluksia koskevan järjestelmän (MALE RPAS) kehittämiseen, ja kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään innovatiivisia tapoja tämän pyrkimyksen toteuttamiseksi;

36.  korostaa satelliittien keskeistä merkitystä nykyaikaisille operaatioille, erityisesti tiedustelun, seurannan ja tunnistamisen, viestinnän ja paikannuksen voimavarojen osalta, ja tarvetta maksimoida niukkojen resurssien käyttö yhteisen lähestymistavan pohjalta ja kaikkia mahdollisia siviili- ja sotilasalan synergiaetuja hyödyntäen turhien päällekkäisyyksien välttämiseksi; kannustaa tämän vuoksi tekemään lisää yhteistyötä Euroopan avaruusjärjestön, Euroopan puolustusviraston ja komission välillä ja vaatii jatkamaan EU:n rahoitusta Copernicus (GMES)- ja Galileo-ohjelmille;

37.  kannustaa edistämään MUSIS-ohjelmaa, jotta voidaan helpottaa seuraavan sukupolven kaukokartoitussatelliittien ottamien kuvien jakamista, ja kehottaa unionia osallistumaan suoraan ohjelman rahoitukseen ja liittymään EU:n satelliittikeskukseen, jotta voidaan varmistaa EU:n ja erityisesti YTPP:n tarpeisiin räätälöityjen kuvien saatavuus;

38.  panee tyytyväisenä merkille voimavarojen yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskevien käytännesääntöjen hyväksymisen merkittävänä askeleena kohti tiiviimpää yhteistyötä Euroopassa ja korostaa, että niiden täytäntöönpanosta on tehtävä ensimmäinen strateginen arviointi vuoden loppuun mennessä; odottaa, että Eurooppa-neuvoston kokous joulukuussa 2013 on merkittävä virstanpylväs ja antaa poliittisen sysäyksen voimavarojen yhdistämiselle ja yhteiskäytölle ja selkeää ohjausta niiden toteuttamiselle; korostaa, että EU:n on parannettava tiedotusta, jotta yhdistämistä ja yhteiskäyttöä voidaan laajentaa;

39.  korostaa, että on varmistettava jäsenvaltioiden asevoimien tarvitsemien varusteiden toimitusvarmuus, jotta ne voivat noudattaa sitoumuksiaan kansainvälisissä kriiseissä; on vakavasti huolissaan kasvavasta riippuvuudesta unionin ulkopuolisesta teknologiasta ja hankintalähteistä ja sen seurauksista unionin autonomisuudelle; korostaa puolustusteollisuuden strategista merkitystä ja pyytää Euroopan puolustusvirastoa ja komissiota jatkamaan työtään yksilöidäkseen keskeiset teolliset voimavarat, jotka säilytetään tai joita kehitetään unionissa, jotta voidaan vähentää sen riippuvuutta ulkopuolisista toimittajista;

40.  pitää valitettavana, että kansalliset puolustusalan tutkimusbudjetit supistuvat ja että tutkimus on hajallaan jäsenvaltioissa; korostaa, että EU voi saada aikaan huomattavaa lisäarvoa eurooppalaisella puiteyhteistyöllä ja synergiaetuja puolustus- ja siviilialan turvallisuustutkimuksesta; korostaa erityisesti, että on keskityttävä keskeisiin kehitystä vauhdittaviin teknologioihin tehtäviin investointeihin, kuten robottiteknologiaan ja nano-, ja mikroelektroniikkaan, ja varmistettava, että näillä aloilla käytettävät EU:n varat hyödyttävät myös puolustuksen tarpeita;

Johdonmukaisuuden lisääminen EU:n jäsenvaltioiden pysyvissä monikansallisissa rakenteissa

41.  panee merkille, että Euroopassa on tehty useita kahdenvälisiä, alueellisia ja monenkeskisiä kumppanuusaloitteita, joilla pyritään yhdistämään voimavaroja ja edistämään yhteentoimivuutta, ja niistä voidaan tukea EU:n, YK:n ja Naton tai tilapäisten liittoutumien operaatioita; suhtautuu myönteisesti yhteistyöstä saataviin hyötyihin ja tukee täysin voimavarojen yhdistämisen ideaa, mutta kannustaa rationalisoimaan jollain tavalla ja sovittamaan paremmin yhteen monet monikansalliset rakenteet, jotka ovat kasvaneet ilman minkäänlaista yleistä ja johdonmukaista suunnitelmaa;

42.  kehottaa vahvistamaan Eurocorpsin ja EU:n sotilasesikunnan välisiä yhteyksiä ja pyytää useampia jäsenvaltioita liittymään Eurocorpsin monikansallisiin rakenteisiin, jotka voisivat muodostaa Euroopan asevoimien täysin yhdennetyn osan ytimen;

43.  panee merkille Euroforin sulkemisen ja antaa tunnustusta sen aiemmin antamalle panokselle EU:n operaatioille ja taisteluosastojen toiminnalle; panee merkille erityisen panoksen, joka on saatu Euromarforista, Eurogendforista, Baltian maiden puolustusyhteistyöstä, Pohjoismaiden puolustusyhteistyöstä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Alankomaiden maihinnousujoukoista, Espanjan ja Italian maihinnousujoukoista, Saksan ja Alankomaiden yhteisistä joukoista, Belgian ja Alankomaiden laivastoyhteistyöstä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Ranskan aloitteista yhteisten valmiusjoukkojen muodostamiseksi, yhdennetystä lentotukialusryhmästä ja yhteisestä asevoimien esikunnasta sekä muista nykyisistä tai kehitteillä olevista alueellisista ja kahdenvälisistä pysyvistä rakenteista;

44.  toistaa, että on varmistettava yleinen johdonmukaisuus EU:n tasolla ja pyytää jäsenvaltioita koordinoimaan tiiviimmin aloitteitaan EU:n sotilaskomiteassa Euroopan puolustusviraston toimittamien tietojen perusteella;

Eurooppalaisen ulottuvuuden lujittaminen koulutuksessa ja sotaharjoituksissa

45.  toistaa täyden tukensa eurooppalaisille koulutuksen ja harjoittelun rakenteille ja hankkeille, erityisesti Euroopan turvallisuus- ja puolustusakatemian työlle yhteisen turvallisuuskulttuurin edistämisessä sekä sen mahdollisuuksille yksilöidä ja kehittää kustannuksia säästäviä yhteistyöhankkeita kansallisten laitosten välillä; panee tyytyväisenä merkille neuvoston 12. huhtikuuta 2013 tekemän päätöksen vahvistaa akatemiaa myöntämällä sille oikeuskelpoisuus ja rahoitusta unionin talousarviosta; katsoo, että tämä voisi olla esimerkkinä EU:n budjettituelle muillekin YTPP:n rakenteille, kuten Euroopan puolustusvirastolle ja EU:n satelliittikeskukselle; kannustaa kehittämään Erasmuksen innoittamana syntynyttä nuorten upseerien eurooppalaista vaihto-ohjelmaa ja eurooppalaisten upseerien koulutus- ja harjoittelulaitosten osallistumista Erasmus-ohjelmaan;

46.  tukee voimakkaasti yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskevia aloitteita koulutuksessa ja harjoittelussa, joissa voidaan päästä huomattaviin säästöihin sen vaikuttamatta kansalliseen itsemääräämisoikeuteen operaatioihin osallistumisessa; korostaa Euroopan puolustusviraston helikopterikoulutusohjelman menestystä ja panee tyytyväisenä merkille Euroopan puolustusviraston käynnistämät taktisia ilmakuljetuksia koskevat sotaharjoitukset, joiden pitäisi johtaa pysyvien Euroopan ilmakuljetusten taktiikan koulutuskurssien perustamiseen; odottaa lisää edistystä uusien taistelulentäjien yhteisen koulutusjärjestelmän kehittämisessä; panee tyytyväisenä merkille Euroopan puolustusviraston työn yhdistetyn ja jaetun koulutuksen kehittämiseksi kyberpuolustuksen, kotitekoisten räjähteiden torjunnan ja laivasto-operaatioiden aloilla; painottaa, että Euroopan puolustusviraston on otettava huomioon niiden jäsenvaltioiden harjoitustarpeet, joiden ilma-alukset on valmistettu EU:n ulkopuolisissa yhtiöissä;

47.  painottaa EU:n taisteluosastojen tarjoamien yhteisen koulutuksen ja yhteisten sotaharjoitusten hyödyllisyyttä; kannustaa taisteluosastoihin osallistuvia valtioita avaamaan taisteluosastojen sotaharjoitukset muille osallistujille, kuten mahdollisille strategisille ja operatiivisille kumppaneille sekä kumppanijärjestöille, kuten YK:lle;

48.  korostaa, että on vältettävä mahdollisia päällekkäisyyksiä Naton kanssa esimerkiksi verkkoturvallisuuskoulutuksen alalla;

EU:n ja Naton yhteistyön hyötyjen lisääminen

49.  korostaa, että unionin sotilaallisten voimavarojen vahvistaminen parantamalla EU:n rakenteita hyödyttää myös Natoa ja edistää oikeudenmukaisempaa taakanjakoa liittoutuman sisällä; antaa tunnustusta pragmaattiselle yhteistyölle, jolla pyritään välttämään yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskevan aloitteen ja "älykästä puolustusta" koskevan aloitteen välisiä päällekkäisyyksiä erityisesti Euroopan puolustusviraston ja Naton transformaatioesikunnan yhteistoiminnan avulla;

50.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja Naton pääsihteeriä tekemään tiiviimpää ja säännöllisempää yhteistyötä poliittisella tasolla riskien arvioinnissa, resurssinhallinnassa, toimien suunnittelussa ja siviili- ja sotilasoperaatioiden täytäntöönpanossa; korostaa, että on kehitettävä nykyisiä EU:n ja Naton operatiivisen yhteistyön kehyksiä alkaen Berlin plus ‑sopimuksista, joiden täytäntöönpanoa Turkki edelleen estää;

51.  korostaa, että kansalliset voimavarat, olivatpa ne kehitetty EU:n tai Naton puitteissa, pysyvät kansallisen viranomaisen vallassa ja siksi niitä voidaan käyttää kaikissa operaatioissa, joista päätetään kansallisesti;

52.  korostaa Nato-standardien merkitystä Euroopan puolustusyhteistyössä ja painottaa, että EU:ssa kehitettyjen voimavarojen täysi yhteentoimivuus Naton kanssa on varmistettava;

53.  panee merkille, että Naton nopean toiminnan joukot ja EU:n taisteluosastot ovat toisiaan täydentäviä ja vahvistavia aloitteita, jotka kuitenkin vaativat samanlaisia ponnisteluja jäsenvaltioilta, ja kehottaa pyrkimään niiden välisten synergiaetujen maksimointiin;

Yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan nostaminen uudelle tasolle

54.  pyytää jäsenvaltioita ottamaan laadullisen askeleen eteenpäin Euroopan puolustuksessa vahvistamalla EU:n sotilaallisia rakenteita tämän päätöslauselman mukaisesti; kannustaa sitä haluavia jäsenvaltioita etenemään tarvittaessa SEU-sopimuksen 42 artiklan 6 kohdassa ja 46 artiklassa määritellyn pysyvän rakenteellisen yhteistyön avulla; katsoo, että jos yhteistyö tällaisessa muodossa käynnistetään, sen pitäisi perustua ennen kaikkea osallistuvien jäsenvaltioiden halukkuuteen kantaa vastuunsa kansainvälisessä yhteisössä ja varustaa unioni paremmin kriisinhallintaoperaatioita varten;

55.  katsoo, että sen vuoksi pysyvään rakenteelliseen yhteistyöhön olisi sisällyttävä erityisesti seuraavat elementit, joilla pyritään tehostamaan toimintaa:

56.  korostaa, että jäsenvaltioiden on myös vahvistettava sitoutumistaan voimavarojen kehittämiseen, erityisesti niiden yhdistämisen ja yhteiskäytön avulla, mutta katsoo, että siinä on säilytettävä mahdollisimman suuri joustavuus ja kaikkien on voitava osallistua, jotta voidaan hyödyntää mahdollisimman hyvin kahdenväliset, alueelliset tai monenkeskiset synergiaedut; katsoo kuitenkin, että sopimukseen pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä pitäisi sisältyä ainakin sitoumukset

57.  panee merkille, että perussopimuksen mukaan pysyvä rakenteellinen yhteistyö on vahvistettava unionin puitteissa, ja huomauttaa, että valtaosa tällaisessa yhteistyössä kehitetyistä toimista voisi sen vuoksi saada rahoitusta EU:n talousarviosta samoilla ehdoilla kuin muut EU:n toimet SEU:n 41 artiklan mukaisesti;

58.  katsoo, että pysyvän rakenteellisen yhteistyön pitäisi myös parantaa johdonmukaisuutta eurooppalaisten yhteistyöaloitteiden välillä vapaan osallistumisen ja joustavuuden hengessä vahvistamalla tehostetun YTPP:n puitteissa syntyvien eri yhteistyöalojen välisiä yhteyksiä;

o
o   o

59.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Naton parlamentaariselle yleiskokoukselle ja Naton pääsihteerille.

(1) EUVL L 343, 23.12.2011, s. 35. (2) EUVL L 183, 13.7.2011, s. 16. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0455. (4) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 9. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0334. (6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0574.

Euroopan parlamentin suositus 12. syyskuuta 2013 neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle EU:n Valko-Venäjää koskevasta politiikasta (2013/2036(INI))

P7_TA(2013)0382 A7-0261/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Valko-Venäjän tilanteesta 23. syyskuuta 2012 järjestettyjen parlamenttivaalien jälkeen 26. lokakuuta 2012 antamansa päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon Valko-Venäjän tilanteesta 29. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman(2),

–  ottaa huomioon Valko-Venäjästä 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman(3),

–  ottaa huomioon Valko-Venäjän tilanteesta 20. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman(4),

–  ottaa huomioon neuvoston vuosittaisesta selvityksestä Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta 12. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman(5),

–  ottaa huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman(6),

–  ottaa huomioon itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumin kansallisen foorumin kokouksen 1. kesäkuuta 2013 antaman päätöslauselman,

–  ottaa huomioon Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta – itäinen ulottuvuus 7. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman(7),

–  ottaa huomioon vuonna 2009 pidetyn itäistä kumppanuutta koskeneen Prahan huippukokouksen julkilausuman;

–  ottaa huomioon 15. lokakuuta 2012 annetut ulkoasioiden neuvoston päätelmät ja Valko-Venäjää koskevista rajoittavista toimenpiteistä 6. marraskuuta 2012 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1014/2012(8),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 97 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A7-0261/2013),

A.  ottaa huomioon, että vuodesta 1994 lähtien Valko-Venäjällä ei ole pidetty vaalilainsäädännön mukaisia vapaita ja rehellisiä vaaleja kansainvälisiä normeja noudattaen;

B.  ottaa huomioon, että vallanjaon periaate poistettiin käytännössä perustuslain uudistuksessa vuonna 1996 ja että poliittinen oppositio ei ole ollut edustettuna sen jälkeen poliittisissa elimissä eikä ole voinut osallistua valtion poliittisen suunnan määrittelyyn ja täytäntöönpanoon;

C.  ottaa huomioon, että samaan aikaan ihmis- ja perusoikeuksia on rikottu järjestelmällisesti ja laajasti erityisesti ilmaisunvapauden sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapauden osalta;

D.  ottaa huomioon, että Eurooppa-neuvosto lykkäsi vuonna 1997 kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ratifiointia ja jäädytti väliaikaisen kauppasopimuksen, minkä takia EU:n ja Valko-Venäjän suhteita säännellään edelleen vuoden 1989 kauppa- ja yhteistyösopimuksella;

E.  ottaa huomioon, että EU:n ja Valko-Venäjän suhteet kehittyivät jossain määrin 2008–2010, kun Valko-Venäjä osoitti halukkuutta kehittää rakentavat suhteet EU:n kanssa ja kun oli havaittavissa tietynlaisia parannuksia kansalaisyhteiskunnan, opposition ja vapaan lehdistön toimintaedellytyksissä, mutta vuoden 2010 presidentinvaaleja seuranneet raakalaismaiset hyökkäykset rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan, sortopolitiikan kiristäminen, kuten presidenttiehdokkaiden pidättäminen ja sitä seuranneet joukkopidätykset, poliittisista syistä opposition edustajia vastaan nostetut rikossyytteet ja painostustoimien sarja ihmisoikeuksien puolustajia ja riippumattomia tiedotusvälineitä vastaan johtivat suhteiden huonontumiseen;

F.  katsoo, että torjuessaan EU:n kehotukset noudattaa kansainvälisesti hyväksyttyjä demokraattisia normeja Valko-Venäjän viranomaiset ajavat omaehtoisen eristäytymisen politiikkaa ja pakottavat Valko-Venäjän kansan siihen;

G.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentti ei tunnusta Valko-Venäjän parlamentin legitimiteettiä; ottaa huomioon, että viime vuosikymmenen aikana vain yksi virallinen Euroopan parlamentin valtuuskunta vieraili Valko-Venäjällä vuonna 2010;

H.  ottaa huomioon, että 70 prosenttia Valko-Venäjän asukkaista haluaa muutosta maassa mutta osa kansasta katsoo, että merkittävät muutokset johtaisivat alussa lähes varmasti elintason alenemiseen(9);

I.  katsoo, että demokraattinen muutos olisi todennäköisempää, jos uudistusmielinen osa nykyisin hallitsevasta eliitistä osallistuisi siihen; katsoo kuitenkin, että merkittävimpien aloitteiden olisi tultava kansalaisjärjestöiltä ja yksityisiltä yrityksiltä;

J.  ottaa huomioon, että jatkuvan poliittisen vuoropuhelun käynnistämisen Valko-Venäjän viranomaisten kanssa edellä mainituin ehdoin olisi johdettava siihen, että kansalaisyhteiskunta ja oppositio otetaan mukaan monenväliseen keskusteluun ja uudistuksia toteutetaan;

K.  ottaa huomioon, että itäistä kumppanuutta koskeva huippukokous Vilnassa voisi olla jälleen uusi tärkeä mahdollisuus EU:n ja Valko-Venäjän suhteiden ehdolliselle ja asteittaiselle paranemiselle, mikäli kaikki poliittiset vangit vapautetaan ja rehabilitoidaan poliittisesti;

L.  ottaa huomioon, että EU:n rajoittavia toimenpiteitä on tarkistettu ja laajennettu (niitä sovelletaan tällä hetkellä 242 henkilöön ja 30 yhteisöön) samalla kun Valko-Venäjän viranomaiset kieltävät edelleen pääsyn maahan joiltakin poliitikoilta ja virkamiehiltä, kansainvälisten järjestöjen edustajat, toimittajat ja kansalaisyhteiskunnan edustajat mukaan lukien;

M.  ottaa huomioon, että lisäponnistukset yhtenäisen strategian ja toimintasuunnitelman aikaansaamiseksi voisivat auttaa poliittisen opposition tavoitteiden saavuttamisessa; katsoo, että konkreettiset toimet, kuten yhteinen ehdokaslista vuoden 2014 paikallisvaaleissa, yhteisen poliittisen ohjelman laatiminen ja yhteisen ehdokkaan valinta vuoden 2015 presidentinvaaleihin, edustavat myönteistä kehitystä;

N.  katsoo, että vuonna 2012 käynnistetyllä Valko-Venäjän yhteiskunnan kanssa käytävällä nykyaikaistamista koskevalla eurooppalaisella vuoropuhelulla on ollut myönteinen vaikutus rakentavan keskustelun käynnistämiseen Valko-Venäjän yhteiskunnassa maassa tarvittavista uudistuksista ja EU:ta koskevan tiedon lisäämiseen; katsoo kuitenkin, että on tarpeen kehittää vuoropuhelun käsitettä, tarkoitusta, strategiaa ja hallintorakennetta ja parantaa sen koordinointia itäisen kumppanuuden aloitteiden kanssa;

O.  katsoo, että itäisen kumppanuuden kansalaisyhteiskuntafoorumin kansallinen foorumi on EU:lle tärkeä ja luotettava kumppani ja ainutlaatuinen viestintäkanava Valko-Venäjän väestön suuntaan;

P.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjällä on edelleen poliittisia vankeja(10), kuten ihmisoikeusaktivisti ja Saharov-palkintoehdokas Ales Bialatski, jotka kärsivät vakavasta psyykkisestä ja fyysisestä kidutuksesta, mukaan luettuna tappouhkaukset, mielivaltaiset siirrot, epätyydyttävä terveydenhuolto ja perheenjäsenten tapaamisen epääminen; toteaa, että kaikkien poliittisten vankien vapauttaminen ja heidän poliittisten oikeuksiensa palauttaminen sekä perusluonteisten ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen ja demokraattisten vapauksien kunnioittaminen ovat yhä Valko-Venäjän ja Euroopan unionin suhteiden normalisoinnin pääasiallisena ehtona;

Q.  katsoo, että ihmisoikeuskeskus Viasnan raportoima poliittisista syistä tapahtuvien pidätysten väheneminen 868:sta vuonna 2011 235:een vuonna 2012 saattaa johtua sorron ja pelottelun ilmapiiristä;

R.  katsoo, että lainsäädäntöön äskettäin tehdyt rajoittavat muutokset lisäsivät kansalaisyhteiskunnan vastaisia toimia, mukaan lukien toimet ihmisoikeuksien puolustajia, riippumattomia tiedotusvälineitä ja puolustusasianajajia vastaan; katsoo, että ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleistilanne on surkea ja aiheuttaa edelleen suurta huolta, kuten YK:n Valko-Venäjän erityisedustajan vuonna 2013 julkaistussa erikoisraportissa korostetaan; katsoo, että Valko-Venäjän viranomaisten piittaamattomuus kansainvälisen yhteisön vetoomuksista huonontaa entisestään suhteita EU:hun ja syventää Valko-Venäjän eristäytymistä;

S.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaisten 2012 lainsäädäntöön tekemät muutokset antavat turvallisuuspalvelulle laajat oikeudet pakkokeinojen käyttämiseen; ottaa huomioon, että uusien säännösten nojalla turvallisuuspalvelu voi rajoituksetta mennä asuntoihin, ottaa kiinni ja pidättää sekä Valko-Venäjän kansalaisia että immuniteetin suojaamia diplomaatteja ja kansainvälisten laitosten edustajia; ottaa huomioon, että kyseisessä säädöksessä on myös määräys, joka vapauttaa KGB:n virkailijat kaikesta toiminnan kohteena olevan henkilön terveyden vaurioittamisen oikeudellisesta vastuusta; ottaa huomioon, että Valko-Venäjän erikoisjoukoille on annettu laajat valtuudet hajottaa mielenosoituksia;

T.  ottaa huomioon, että vuoden 2011 lopulla joukkokokouksista annettua lakia muutettiin siten, että joukkokokouksen järjestäminen saattaa johtaa rikosoikeudelliseen vastuuseen järjestyshäiriöistä; ottaa huomioon, että joukkomielenosoitusten järjestäjien on toimitettava viranomaisille tiedot rahoituslähteistään;

U.  ottaa huomioon, että jo 2011 otettiin käyttöön ulkomaalaisten avustusten saamista koskeva rikosoikeudellinen vastuu ja että valtiopetoksen käsitettä laajennettiin, minkä johdosta viranomaiset voivat vainota rikosoikeudellisesti järjestöjä ja henkilöitä, jotka saavat rahoitusta ulkomailta tai osallistuvat kansainvälisiin tapahtumiin;

V.  ottaa huomioon, että vuonna 2012 Valko-Venäjän oikeusministeriö eväsi 19 kansalaisjärjestön ja kahden poliittisen puolueen rekisteröitymisen samalla kun rekisteröimättömien järjestöjen jäseniä pelotellaan, häiritään ja vainotaan jatkuvasti Valko-Venäjällä;

W.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjä on ainoa Euroopan valtio, joka soveltaa kuolemanrangaistusta; ottaa huomioon, että tuomittujen perheenjäsenet ja yleisö eivät tiedä teloitusten päivämääriä, ruumista ei anneta haudattavaksi sukulaisille eikä hautapaikkaa anneta tiedoksi;

X.  ottaa huomioon, että vuonna 2012 teloitettiin kaksi ihmistä, vaikka oikeusprosessi ei täyttänyt oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimuksia; ottaa huomioon, että vuonna 2012 ei annettu pitkään aikaan yhtään kuolemantuomiota, mutta uusia kuolemantuomioita annettiin taas vuonna 2013;

Y.  katsoo, että Valko-Venäjän tilanteelle on ominaista oikeuslaitokseen kohdistuvan luottamuksen puute, koska tämä ei ole tarpeeksi riippumaton ja tekee poliittisesti motivoituja päätöksiä;

Z.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjä on ainoa itäisen kumppanuuden valtio, jonne ei ole vielä perustettu virallista ihmisoikeuselintä;

AA.  katsoo, että sensuuri on vakava poliittinen ongelma Valko-Venäjällä;

AB.  ottaa huomioon, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuoden 2013 World Press Freedom -indeksissä Valko-Venäjä nousi 179 valtion joukossa sijalta 168 sijalle 157, mutta on edelleen alimmalla sijalla itäisen kumppanuuden valtioista (Azerbaidžan (156), Ukraina (126), Georgia (100), Armenia (74) ja Moldova (55));

AC.  ottaa huomioon, että riippumattomien TV- ja radiokanavien sekä lehtien saatavuus on heikkoa, kun valtion tiedotusvälineet hallitsevat tiedonvälitystä;

AD.  katsoo, että tiedotusvälineiden vapauden tilanne Valko-Venäjällä on sietämätön, erityisesti sen takia, että toimittajia, joille on määrätty matkustuskielto ulkomaille, on häiritty ja yleisradiolähetyksiä ja internetin vapautta on rajoitettu lainsäädännöllä, lisäksi oikeudenkäyttö riippumattomia toimittajia kohtaan on valikoivaa, mistä on osoituksena kolme rikosasiaa, jotka käynnistettiin kesällä 2012;

AE.  ottaa huomioon, että vuonna 2012 vähintään 15:tä aktivistia ja toimittajaa kiellettiin poistumasta Valko-Venäjältä väärien väitteiden perusteella;

AF.  ottaa huomioon, että yli puolella Valko-Venäjän kansalaisista on pääsy internetiin; katsoo, että sähköiset tiedotusvälineet parantavat riippumattomien tiedotusvälineiden saatavuutta, vaikka valtionhallinto ja oppilaitokset ovatkin estäneet pääsyn joillekin opposition internetsivustoille;

AG.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjä on sijalla 50 YK:n inhimillisen kehityksen indeksissä 2012, verrattuna Venäjään (55) ja itäisen kumppanuuden valtioihin (Georgia (72), Ukraina (78), Azerbaidžan (82), Armenia (87) ja Moldova (113));

AH.  katsoo, että yksi suurimmista syistä tietylle sosiaaliselle vakaudelle Valko-Venäjällä on ollut sosiaaliturvajärjestelmä, josta ihmiset hyötyvät ja päättävät vastineeksi olla poliittisesti passiivisia; ottaa huomioon, että 65 prosenttia valkovenäläisistä saa jonkinlaista valtiontukea, eläkettä, opintorahaa, työttömyyskorvausta, jne.;

AI.  ottaa huomioon, että matala työttömyysaste voidaan saavuttaa keinotekoisesti tukemalla valtion omistamia yhtiöitä, jotka tuottavat 70 prosenttia BKT:stä ja työllistävät 50 prosenttia työvoimasta;

AJ.  ottaa huomioon, että vaikka Valko-Venäjän hallitus yrittää houkutella ulkomaisia investointeja – maassa on ammattitaitoista työvoimaa, yksityistämisohjelma, kuusi vapaakauppa-aluetta ja huipputeknologiapuisto – valtion järjestelmällinen puuttuminen yksityisen sektorin toimintaan kuitenkin on kuitenkin ilmiselvää;

AK.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset ovat tähän saakka ilmaisseet geopoliittisen kiinnostuksensa taloudellisen integraation syventämiseen Venäjän kanssa Euraasian tulli- ja talousliiton perustamisen kautta; ottaa huomioon, että samaan aikaan ylivoimaisesti suurin osa kaikista Valko-Venäjälle viime vuosina tulleista suorista ulkomaisista investoinneista on venäläistä alkuperää; ottaa huomioon, että asiantuntijoiden mukaan noin 700 000 valkovenäläistä on muuttanut viime vuosikymmeninä Venäjälle, useimmat Moskovaan ja Pietariin;

AL.  ottaa huomioon, että sekä EU:sta että Valko-Venäjältä on ollut havaittavissa merkkejä maan WTO-jäsenyysneuvotteluiden uudelleen aloittamisesta, etenkin nyt kun Venäjä on liittynyt järjestöön;

AM.  ottaa huomioon, että EU:n naapuruusbarometrin puitteissa tehdyt tuoreet kyselyt viittaavat siihen, että yli 50 prosenttia Valko-Venäjän väestöstä katsoo, että EU:n olisi kasvatettava rooliaan talouskehityksen, kaupan ja alueellisen yhteistyön alalla Valko-Venäjän kanssa;

AN.  ottaa huomioon, että nykyaikaistamisprosessi, jonka Valko-Venäjän viranomaiset äskettäin julistivat, on asiantuntijoiden mukaan suunnattu lähinnä teollisuuden perusinfrastruktuurin kunnostamiseen, vaikka maassa tarvitaan perinpohjaisempia talousuudistuksia ja avointa liiketoimintaympäristöä sekä vähemmän viranomaisten valvontaa kaikilla liiketoiminta-aloilla;

AO.  ottaa huomioon, että Transparency International -järjestön CPI-korruptioindeksissä 2012 Valko-Venäjä on 176 valtion ja alueen joukossa sijalla 123 verrattuna Ukrainaan (144), Azerbaidžaniin (139), Venäjään (133), Armeniaan (105), Moldovaan (94) ja Georgiaan (51);

AP.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjä liittyi äskettäin Euroopan neuvoston korruption vastaiseen Greco-mekanismiin ja ihmiskaupan vastaiseen Greta-mekanismiin;

AQ.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjään sovelletaan Euroopan naapuruuspolitiikkaa, mutta poliittisen tilanteen takia toimintasuunnitelmaa ei ole vielä tehty;

AR.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjälle myönnetään tällä hetkellä tukea maakohtaisen strategia-asiakirjan 2007–2013 nojalla;

AS.  ottaa huomioon, että vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymissä osoitettiin 33,4 miljoonaa euroa rajat ylittäviin ENPI-hankkeisiin Valko-Venäjän ja sen naapurien välillä, ja noin 60 kuntaa osallistuu tällä hetkellä 50:een rajat ylittävään yhteishankkeeseen Latvian, Liettuan ja Valko-Venäjän välillä;

AT.  ottaa huomioon, että vain 20 valkovenäläistä asiantuntijaa osallistuu erilaisiin ENPI-hankkeisiin, kun heitä oli 120 vuonna 2008;

AU.  ottaa huomioon, että Valko-Venäjän viranomaiset ottavat aktiivisesti osaa itäisen kumppanuuden monenvälisiin asiantuntijatapaamisiin sekä erityisesti rajat ylittävää yhteistyötä koskeviin hankkeisiin;

AV.  katsoo, että hyviä käytännön esimerkkejä ovat 58 Puolan, 47 Liettuan ja 30 Latvian kuntaa ja kaupunkia, jotka tekevät hedelmällistä yhteistyötä valkovenäläisen kumppanikaupunkinsa ja -kuntansa kanssa, ja Euroregion-alue ”Nemunas-Neman-Niemen”, joka yhdistää Liettuan, Puolan, Kaliningradin alueen ja Valko-Venäjän yhteisen hankkeen täytäntöönpanossa;

AW.  ottaa huomioon, että valkovenäläiset ovat saaneet henkeä kohden eniten Schengen-viisumeita viime vuosina; ottaa huomioon, että heidän on käytettävä viisumin saamiseksi paljon enemmän rahaa, monissa tapauksissa myös aikaa ja vaivaa, kuin monien muiden itäisen kumppanuuden valtioiden tai Venäjän kansalaisten;

1.  suosittaa komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille, että

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän suosituksen komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0410. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0112. (3) EUVL C 377 E, 7.12.2012, s. 162. (4) EUVL C 136 E, 11.5.2012, s. 57. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0334. (6) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 26. (7) EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 105. (8) EUVL L 307, 7.11.2012, s. 1. (9) Itsenäinen yhteiskunnallisen, taloudellisen ja poliittisen tutkimuksen instituutti, huhtikuu 2013. (10) Poliittisia vankeja ovat myös Mikalai Statkevitš, Pavel Seviarynets, Eduard Lobau, Mikalai Antuhovitš, Mikalai Dziadok ja Ihar Alienevitš.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2013 Venäjän harjoittamasta painostuksesta itäisen kumppanuuden maita kohtaan (Vilnassa pidettävän itäisen kumppanuuden huippukokouksen yhteydessä) (2013/2826(RSP))

P7_TA(2013)0383 RC-B7-0389/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Vilnassa marraskuussa 2013 pidettävän itäisen kumppanuuden huippukokouksen,

–  ottaa huomioon, että Ukraina, Georgia ja Moldova voivat allekirjoittaa ja parafoida tapauksesta riippuen assosiaatiosopimukset Euroopan unionin kanssa; ottaa erityisesti huomioon tarjolla olevan assosiaation uuden ja entistä monipuolisemman luonteen, joka mahdollistaa laajat ja merkitykselliset suhteet eurooppalaisten kumppaneiden kanssa ja tarjoaa näin ollen puhtaasti taloudellisten etujen lisäksi mahdollisuuden luoda tiiviitä poliittisia ja yhteiskunnallisia suhteita,

–  ottaa huomioon vuonna 1994 tehdyn, Ukrainan ydinaseriisuntaa koskeneen Budapestin muistion, jossa Ukrainalle annettiin takeet voimankäyttöä ja sillä uhkaamista vastaan ja jossa sille tarjottiin tukea siinä tapauksessa, että sitä yritettäisiin painostaa taloudellisin keinoin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että jatkuva sitoutuminen itäisen kumppanuuden puitteissa on tarjonnut kumppanuusmaille kokonaisvaltaisen ohjelman niiden kansalaisten edun mukaisten uudistusten jatkamiseksi samaan aikaan, kun EU:n ja itäisen kumppanuuden maiden välillä on tehty assosiaatiosopimuksia ja pitkälle meneviä ja laaja-alaisia vapaakauppasopimuksia, joissa osapuolet sitoutuvat vapaaehtoisesti tehostamaan menestyksekästä yhteistyötään monilla aloilla;

B.  ottaa huomioon, että Venäjä on aivan äskettäin painostanut assosiaatiosopimukseen pyrkiviä itäisen kumppanuuden maita tavalla, joka on asettanut kyseiset maat epäsuotuisaan asemaan, sillä se on esittänyt sellaisia geopoliittisia rajoituksia, joiden kohteeksi kyseisten maiden ei pitäisi joutua, ja toteaa, että tällaisia rajoituksia ovat muun muassa Ukrainan vientiin kohdistetut pakotteet, Moldovan viiniteollisuutta koskeva vientikielto ja lisäesteet, jotka haittaavat edistymistä Transnistrian konfliktin ratkaisemisessa sekä Armeniaan liittyvät turvallisuusuhat, joilla pyritään pakottamaan itäisen kumppanuuden maat pitäytymään allekirjoittamasta tai parafoimasta assosiaatiosopimuksia tai pitkälle meneviä ja laaja-alaisia vapaakauppasopimuksia vaan sen sijaan liittymään Venäjä-johtoiseen tulliliittoon, jonka Venäjä aikoo muuttaa Euraasian unioniksi;

C.  toteaa, että itäisen kumppanuuden maihin kohdistettu painostus, joka tarkoittaa parhaillaan sovellettavia taloudellisia ja poliittisia toimia tai tulevia taloudellisia rajoituksia koskevia ilmoituksia, ilmentää Venäjän aikomusta pitää itäisen kumppanuuden maita jatkossakin osana omaa vaikutuspiiriään ja vastustaa kyseisten maiden mahdollisuutta lähentyä EU:ta assosiaatiosopimusten kautta, mikä on lähestymistapana kansallisen itsemääräämisoikeuden, keskinäisen luottamuksen ja hyvien naapuruussuhteiden periaatteiden vastaista;

D.  toteaa, että itäisen kumppanuuden mailla on täysi itsemääräämisoikeus ja vapaus luoda tasaveroisina kumppaneina suhteita itse valitsemiinsa kumppaneihin Helsingin sopimusten mukaisesti;

E.  katsoo, että nyt on tärkeämpää kuin koskaan kiinnittää huomiota EU:n itäisiin naapurivaltioihin ja huolestuttaviin paineisiin, joita kohdistuu itse itäisen kumppanuuden hankkeeseen, jota Venäjä vastustaa ja jonka se on kyseenalaistanut;

F.  ottaa huomioon, että assosiaatiosopimukseen EU:n kanssa sisältyy poliittisia ja oikeudellisia uudistuksia, jotka auttavat vahvistamaan oikeusvaltiota, vähentämään korruptiota ja takaamaan ihmisoikeuksien paremman kunnioittamisen; ottaa huomioon, että tulliliittoon ei sitä vastoin kuulu arvoperusteisia mittapuita tai ehdollisuuksia ja että näin ollen sen ei voida katsoa houkuttelevan kansallisiin uudistuksiin;

G.  katsoo, että lukkiutuneita konflikteja käytetään jatkuvasti itäisen kumppanuuden maiden täysimääräisen itsemääräämisoikeuden heikentämiseen tai murentamiseen Venäjän geopoliittisten ja taloudellisten etujen mukaisesti;

1.  palauttaa mieliin, että tasa-arvoisuus ja itsemääräämisoikeuteen sisältyvien oikeuksien kunnioittaminen, sisäisiin asioihin puuttumattomuus, hyvä valtioiden välinen yhteistyö ja kansainvälisen oikeuden mukaisten velvoitteiden noudattaminen Helsingin sopimusten mukaisesti ovat itsenäisten valtioiden välisiä kansainvälisiä suhteita sääteleviä perusperiaatteita, joita ei saisi näin ollen millään muotoa loukata;

2.  pitää valitettavana lisääntyvää painostusta Vilnassa pidettävän itäisen kumppanuuden huippukokouksen lähestyessä niitä itäisen kumppanuuden maita kohtaan, jotka ovat saavuttamassa assosiaatiosopimustensa allekirjoittamista tai parafoimista edeltävien neuvottelujen viimeisen vaiheen; ei voi hyväksyä tällaista painostusta; katsoo lisäksi, ettei kumppanimaiden vähitellen etenevä yhdentyminen EU:n kanssa ole ristiriidassa Venäjään solmittavien hyvien naapuruussuhteiden kanssa, ja vaatii Venäjää olemaan ryhtymättä toimiin, jotka ovat selkeästi vastoin edellä mainittuja Helsingin periaatteita; kehottaa Venäjän federaatiota pidättymään lisäämästä painostustaan itäisen kumppanuuden maita kohtaan ja kunnioittamaan täysimääräisesti niiden suvereenia oikeutta tehdä omat poliittiset valintansa;

3.  korostaa voimakkaasti, että itäisen kumppanuuden maiden vapaat valinnat, joilla ei ole minkäänlaisia kielteisiä vaikutuksia Venäjän kauppaan, eivät saisi johtaa siihen, että ne joutuvat kärsimään kaupallisten toimenpiteiden, viisumirajoitusten, työntekijöiden liikkuvuutta koskevien rajoitusten ja lukkiutuneisiin konflikteihin puuttumisen kaltaisista seurauksista; torjuu jyrkästi nollasummapelin pitämisen mallina EU:n ja Venäjän suhteissa itäisiin kumppanimaihin;

4.  on vakuuttunut siitä, että EU:n arvoihin ja normeihin perustuvien poliittisten ja taloudellisten uudistusten eteneminen näissä maissa on viime kädessä Venäjän oman edun mukaista, koska se laajentaisi vakauden, vaurauden ja yhteistyön aluetta sen rajoilla; muistuttaa EU:n Venäjälle osoittamasta pysyvästä kutsusta osallistua tähän prosessiin toimimalla rakentavasti itäisen kumppanuuden maiden kanssa;

5.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa käsittelemään tätä kehitystä muuna kuin pelkkänä kaupallisena toimintana, joka verhoaa puhtaasti poliittisen painostuksen, ja ryhtymään toimiin unionin kumppaneiden puolustamiseksi ja niiden unioniin liittyviä toiveita ja valintoja tukevan voimakkaan viestin välittämiseksi kaikille itäisen kumppanuuden maille;

6.  vakuuttaa jälleen puoltavansa voimakkaasti assosiaatiosopimusten parafointia tai allekirjoittamista Vilnan huippukokouksessa tähän valmiiden ja halukkaiden itäisten kumppanimaiden kanssa edellyttäen, että asiaankuuluvat vaatimukset täyttyvät; katsoo, että tämä antaa uutta vauhtia asteittain etenevälle yhdentymiselle ja syventää merkittävästi suhteita sekä vastaa näin kyseisten maiden unioniin liittyviin toiveisiin; kehottaa tässä yhteydessä itäisiä kumppanimaita jatkamaan ja tehostamaan ponnistelujaan työskentelynsä päätökseen saamiseksi ennen Vilnassa pidettävää itäisen kumppanuuden huippukokousta ja pysymään taipumattomina niihin kohdistetun painostuksen alla;

7.  korostaa EU:n tarvetta täyttää velvollisuutensa sitoutua ja puolustaa yhteisvastuullisuuden hengessä niitä itäisen kumppanuuden maita, jotka ovat altistuneet Venäjän harjoittamalla huolestuttavalle ja yhä pahenevalle avoimelle painostukselle, jonka tarkoituksena on estää maita ryhtymästä EU:n kumppaneiksi, ja pyytää komissiota ja neuvostoa esittämään kumppanimaita tukeakseen konkreettisia ja tehokkaita toimenpiteitä;

8.  palauttaa mieliin, että assosiaatiosopimuksilla ja pitkälle menevillä ja laaja-alaisilla vapaakauppasopimuksilla pyritään parantamaan kumppanimaiden ja EU:n kilpailukykyä ja talouden tuotosta ja suorituskykyä samaan aikaan, kun kunnioitetaan itäisen kumppanuuden maiden taloudellista yhteistyötä Venäjän kanssa kaikkia osapuolia hyödyttävällä tavalla; huomauttaa, että sellaisinaan assosiaatiosopimukset ja pitkälle menevät ja laaja-alaiset vapaakauppasopimukset eivät vaaranna itäisen kumppanuuden maiden alueella jo pitkään vaalimia kauppasuhteita; katsoo päinvastoin, että näitä sopimuksia ei saisi pitää yhteensopimattomina kyseisten kauppasuhteiden kanssa ja että mahdolliset kauppakiistat olisi ratkaistava Maailman kauppajärjestön vahvistamien sääntöjen ja velvoitteiden mukaisesti sanotun kuitenkaan rajoittamatta assosiaatiosopimusten ja pitkälle menevien ja laaja-alaisten vapaakauppasopimusten mukaisia velvoitteita; vakuuttaa lisäksi, että EU on valmis auttamaan itäisen kumppanuuden maita niiden yhdentymispyrkimyksissä tukemalla assosiaatiosopimusten tai laaja-alaisten vapaakauppasopimusten asiaankuuluvien osastojen väliaikaista soveltamista heti allekirjoittamisen jälkeen, vapauttamalla keskeytetyt lainat ja avustusohjelmat assosiaatiosopimusten tai laaja-alaisten vapaakauppasopimusten allekirjoittamisen tai parafoinnin jälkeen, jos vaaditut ehdot täyttyvät, ja jatkamalla viisumimenettelyjen helpottamista ja mahdollisuutta viisumivapaaseen matkustamiseen;

9.  huomauttaa assosiaatiosopimusten parafoimiseen tai allekirjoittamiseen valmistautuvissa maissa enemmistö kansasta kannattaa Euroopan yhdentymistä; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa kuitenkin tehostamaan toimia itäisen kumppanuuden ja sen hyötyjen näkyvyyden edistämiseksi kumppanimaiden yleisön keskuudessa, sillä näin voidaan lujittaa poliittista yksimielisyyttä niiden EU:hun liittyvien valintojen suhteen; kehottaa suunnittelemaan ja käynnistämään lyhyellä aikavälillä asianomaisissa kumppanimaissa laajan tiedotuskampanjan assosiaatiosopimusten luonteesta, hyödyistä ja vaatimuksista;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioille, itäisten kumppanimaiden ja Venäjän federaation hallituksille ja parlamenteille, Euroopan neuvoston parlamentaariselle yleiskokoukselle ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2013 toisesta kertomuksesta EU:n sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta (2013/2636(RSP))

P7_TA(2013)0384 B7-0377/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission 10. huhtikuuta 2013 antaman tiedonannon toisesta kertomuksesta EU:n sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta (COM(2013)0179),

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategiasta(1),

–  ottaa huomioon 11. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (välikertomus)(2),

–  ottaa huomioon Tukholman ohjelman ja toimintasuunnitelman sen toteuttamiseksi (COM(2010)0171),

–  ottaa huomioon neuvoston 25. helmikuuta 2010 hyväksymän Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategian,

–  ottaa huomioon neuvoston 7. kesäkuuta 2013 hyväksymät päätelmät vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskevista EU:n painopisteistä vuosiksi 2014–2017,

–  ottaa huomioon Europolin laatiman terrorismin tilannetta ja suuntauksia koskevan selvityksen (TE-SAT) 2013,

–  ottaa huomioon Europolin laatiman EU:n vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden uhkakuva-arvion (SOCTA) 2013,

–  ottaa huomioon komission henkilöstön valmisteluasiakirjan (SWD(2013)0017) vuosien 2011–2013 vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan EU:n toimintapoliittisen syklin arvioinnista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2 artiklan ja 3 artiklan 2 kohdan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) V osaston 1, 2, 4 ja 5 luvun,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 6, 7 ja 8 artiklan, 10 artiklan 1 kohdan, 11, 12 ja 21 artiklan, 47–50 artiklan sekä 52 ja 53 artiklan,

–  ottaa huomioon asiaan liittyvän unionin tuomioistuimen ja kansallisten perustuslakituomioistuinten suhteellisuuskriteeriä koskevan oikeuskäytännön ja sen, että julkisten viranomaisten on demokraattisessa yhteiskunnassa sovellettava tätä oikeuskäytäntöä,

–  ottaa huomioon asiaa koskevat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot,

–  ottaa huomioon maahanmuuttajien ihmisoikeuksista vastaavan erityisraportoijan François Crépeaun 24. huhtikuuta 2013 julkaiseman raportin ”Regional study: management of the external borders of the European Union and its impact on the human rights of migrants”,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen toisesta kertomuksesta EU:n sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta (O-000068/2013 – B7-0213/2013),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus on jatkoa Maastrichtin sopimukselle, jolla luotiin turvallisuuteen, vapauteen ja oikeuteen perustuva alue, ja että sen avulla lasketaan perusta EU:n turvallisuuspolitiikan kehittämiselle ja EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteisen turvallisuusohjelman laatimiselle niin, että ne kytketään oikeusvaltioperiaatteeseen sekä demokraattisten arvojen, kansalaisvapauksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen ja solidaarisuuteen, ja niitä on valvottava demokraattisesti EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla; ottaa huomioon, että nämä edellytykset johtuvat EU:n ja sen jäsenvaltioiden kansainvälisistä velvoitteista ja erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdystä yleissopimuksesta ja YK:n sopimuksista ja yleissopimuksista, joiden osapuolia ne ovat;

B.  katsoo, että turvallisuuspolitiikassa ei voida keskittyä vain vastatoimiin, vaan siihen on sisällytettävä ennaltaehkäisy, mikä on erityisen tarpeellista aikana, jolloin kasvava taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus asettaa kyseenalaiseksi yhteiskuntasopimuksen sekä käytännön perusoikeudet ja kansalaisvapaudet;

C.  toteaa, että EU:n kansalaisten turvallisuus on ensisijainen asia;

D.  toteaa, etteivät jäsenvaltiot ja komissio ole tähän mennessä käytännössä käsitelleet kaikkia Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksia ja että Euroopan parlamentin ja sen kantojen rooli on näin edelleen suhteellisen vähäinen erityisesti liittyen tarpeeseen tarkastella Euroopan unionin perusoikeuskirjaa, jota ei ole otettu päätöksentekomenettelyn piiriin(3);

E.  toteaa, että vuosia 2010–2014 koskeva sisäinen turvallisuusstrategia (ISS) jakautuu viiteen ensisijaiseen tavoitteeseen, joiden yhteydessä EU voi tuottaa lisäarvoa: pysäytetään kansainvälisten rikollisverkostojen toimet ja edistetään niiden purkamista, ehkäistään terrori-iskuja, tehostetaan kyberturvallisuutta, taataan rajaturvallisuus ja parannetaan kykyä selviytyä luonnonkatastrofeista; toteaa, että kyseistä strategiaa ei voida panna täytäntöön, ellei siinä taata henkilöiden vapaata liikkuvuutta, maahanmuuttajien ja turvapaikan hakijoiden oikeuksia sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden kaikkien kansainvälisten velvoitteiden täyttämistä;

F.  ottaa huomioon, että toisessa vuosikertomuksessa EU:n sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta todetaan, että kaikki viisi asetettua tavoitetta pysyvät voimassa, sekä esitetään asian nykytilanne, jo saavutettu edistys ja tulevat toimet;

1.  pitää valitettavana, että komission 10. huhtikuuta 2013 antamassa toisessa tiedonannossa Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta suhtaudutaan varsin kritiikittömästi sisäisen turvallisuuden strategian osalta toteutettuihin toimiin ja vahvistetaan uudelleen samat tavoitteet kuin marraskuussa 2010 annetussa ensimmäisessä tiedonannossa jättäen huomiotta etenkin perusoikeuskirjan sisällyttämisen seuraukset, kun otetaan huomioon, että useimmat perusoikeuskirjan määräyksistä koskevat paitsi EU:n kansalaisia myös kaikkia EU:n alueella olevia henkilöitä;

2.  panee merkille EU:n sisäisen turvallisuuden strategian perustamisen valmistelun ja tärkeimmät periaatteet strategiassa, jolla pyritään siihen, että kaikki EU:n toimielimet ja jäsenvaltiot pyrkivät samoihin päämääriin; korostaa, että vapaus, turvallisuus ja oikeus ovat tavoitteita, joihin on pyrittävä samanaikaisesti, ja muistuttaa, että vapauden ja oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi turvallisuuteen pyrkimisen on aina perustuttava perussopimusten ja oikeusvaltion periaatteisiin sekä perusoikeuksia koskeviin unionin velvoitteisiin; katsoo, että EU:n turvallisuustoimet olisi kohdennettava toimiin, joiden on osoitettu kykenevän madaltamaan rikollisuusastetta ja ehkäisemään terrori-iskuja ja jotka toteutetaan tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisesti perusoikeuksia kunnioittaen sekä asianmukaista valvontaa ja vastuullisuutta noudattaen;

3.  korostaa, että myös sisäiseen turvallisuuteen sovelletaan EU:n ja kansallisen tason perusoikeusvelvoitteita, ja on hyvin huolissaan siitä, että EU:n toimielimet ja jäsenvaltioiden viranomaiset ja kansalaiset ovat joutuneet jäsenvaltioiden, kolmansien maiden ja kolmansien osapuolten harjoittaman salaisen tiedustelun kohteiksi yksityisten yritysten tuella; kehottaa EU:n ja jäsenvaltioiden elimiä tutkimaan asiaa ja ryhtymään jatkotoimiin; korostaa, että EU:n sisäisen turvallisuuden strategian pitää perustua yhteisymmärrykseen siitä, mikä on ”sisäistä” ja mikä ”ulkoista”, ja sillä on pyrittävä puolustamaan EU:n toimielimiä sekä EU:n jäsenvaltioita ja niiden kansalaisia laittomalta ulkomaiselta valvonnalta sekä epäasianmukaiselta vaikuttamiselta ja manipuloinnilta; kehottaa vahvistamaan EU:n viestintä- ja logistiikkajärjestelmien turvallisuutta ja luottamuksellisuutta kolmansien osapuolten tai ulkomaiden harjoittamaan valvontaan nähden; korostaa, että kansalaisten oikeus yksityisyyteen ja tietosuojaan sekä oikeus saada asiakirjoja ja tietoja ovat eurooppalaisia perusarvoja ja -oikeuksia, joita on sovellettava kaikilla tasoilla ja kaikilla foorumeilla;

4.  muistuttaa, että Euroopan parlamentti on nyt täysivaltainen institutionaalinen toimija turvallisuuspolitiikan alalla ja että näin ollen parlamentilla on oikeus osallistua aktiivisesti sisäisen turvallisuusstrategian ja sen piirteiden ja painopisteiden määrittämiseen sekä asianomaisten välineiden arvioimiseen muun muassa harjoittamalla sisäisen turvallisuusstrategian täytäntöönpanon säännöllistä valvontaa, jota Euroopan parlamentti, kansalliset parlamentit ja neuvosto toteuttavat yhdessä SEUT-sopimuksen 70 ja 71 artiklan mukaisesti;

5.  katsoo, että käsiteltävien turvallisuusuhkien asianmukainen analysointi on tehokkaan sisäisen turvallisuuden strategian keskeinen edellytys; muistuttaa komissiota sen sitoumuksesta laatia monialainen katsaus luonnonvoimien ja ihmisen aiheuttamista (tahallisista ja tahattomista) riskeistä EU:ssa; muistuttaa Eurooppa-neuvostoa sen SEUT:n 222 artiklasta johtuvasta velvoitteesta arvioida säännöllisesti unioniin kohdistuvia uhkia ja pyytää komissiota laatimaan konkreettisia ehdotuksia siitä, miten edellä mainitut velvoitteet pantaisiin parhaiten täytäntöön siten, että nykyinen hajanainen ja kapea-alainen uhkien ja riskien arviointi kootaan yhteen EU:n tasolla sekä kansallisella tasolla;

6.  huomauttaa, että se, miten tehokkaasti Europol pystyy arvioimaan ja analysoimaan terroriuhkia ja muuta rikollista toimintaa, riippuu suurelta osin jäsenvaltioiden laitosten halukkuudesta toimittaa sille tietoja; ehdottaa, että tietojen toimittamista jäsenvaltioista Europolille tehostetaan tiukentamalla jäsenvaltioiden velvollisuutta tehdä yhteistyötä Europolin kanssa;

7.  muistuttaa, että yksi tärkeimmistä EU:n sisäistä turvallisuutta uhkaavista tekijöistä on järjestäytynyt rikollisuus mafiajärjestöt mukaan lukien; panee tyytyväisenä merkille jäsenvaltioiden ja komission saavuttaman edistyksen järjestäytynyttä ja vakavaa kansainvälistä rikollisuutta koskevan EU:n toimintapoliittisen syklin osana ja kehottaa jäsenvaltioita uudistamaan sitoutumisensa ja myöntämään riittävästi varoja; katsoo, että olisi edistettävä yhteisiä oikeudellisia standardeja ja operatiivisia välineitä, kuten takavarikointia, eurooppalaisia tutkintamääräyksiä ja yhteisiä tutkintaryhmiä; katsoo, että on tarpeen vahvistaa poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä jäsenvaltioiden ja EU:n välillä sekä kolmansien maiden kanssa siten, että noudatetaan lainsäädäntöä ja niitä velvoitteita, jotka EU:lla on kansainvälisten sitoumusten mukaisesti perusvapauksien ja –oikeuksien, oikeusvaltion ja henkilötietojen suojelun sekä kansalaisten ja EU:n asukkaiden yksityiselämän alalla, ja vaatii Euroopan parlamenttia toimimaan ratkaisevassa roolissa arvioitaessa ja määriteltäessä sisäisen turvallisuuden politiikkoja, koska niillä on perustava vaikutus kaikkien EU:ssa elävien ihmisten perusoikeuksiin; korostaa näin ollen, että on välttämätöntä varmistaa, että nämä politiikat kuuluvat ainoan suorilla vaaleilla valitun unionin toimielimen toimivaltaan siten, että EU:n politiikkoja voidaan tarkastella ja valvoa demokraattisesti oikeuteen, turvallisuuteen ja vapauteen perustuvan alueen puitteissa;

8.  toistaa Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien nykyisen yhteistyön pohjalta aloitteensa ”parlamentin toimintapoliittisesta syklistä”, jossa on otettava tarkasti huomioon alaa koskevien komission vuosikertomusten laatiminen ja jonka päätteeksi parlamentti laatii vuosikertomuksen sisäisen turvallisuuden strategian kulloisestakin tilanteesta;

9.  katsoo, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä lapsiin ja naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseen;

10.  pitää myönteisenä, että ampuma-aseiden laittoman kaupan torjunta on sisällytetty järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa koskeviin EU:n painopisteisiin; odottaa kuitenkin komission kehittävän yleisen strategian, joka koskee ampuma-aseita sekä niiden käyttöä laittomassa kaupassa, järjestäytyneessä rikollisuudessa ja terrorismissa;

11.  pitää valitettavana, että rahanpesun torjuntaa ei ole sisällytetty erillisenä EU:n ensisijaisena tavoitteena järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan, kuten Europol on suositellut; on täysin vakuuttunut siitä, että järjestäytyneen rikollisuuden eri tyypit, kuten rahanpesu, ympäristörikollisuus, yritysrikollisuus ja korruptio, ovat toisiinsa liittyviä ja toisiaan vahvistavia tekijöitä, ja kehottaa komissiota ja neuvostoa asettamaan korruption ja rahanpesun torjunnan viipymättä ensisijaisiksi tavoitteiksi;

12.  korostaa, että terrorismin torjunta on sisäisen turvallisuuden strategian tärkeä tavoite; korostaa, että Europolin mukaan terrorismin uhka EU:ssa on todellinen, vaikka se ilmeneekin monissa erilaisissa muodoissa, mutta ihmettelee siihen liittyviä EU:n painopisteitä terrori-iskujen todellisen alkuperän suhteen; korostaa, että ennaltaehkäisy on otettava hillintätoimenpiteiden ohella tärkeämmäksi painopisteeksi; toteaa, että on tehostettava keskittymistä ja suunnattava vastaavia erityisesti rahoitus- ja henkilöstöresursseja poliisitoimiin ja tiedotuspalveluihin niin, että terrori-iskuja voidaan todella ehkäistä; muistuttaa terrorismin rahoituksen estämisen merkityksestä ja odottaa ehdotusta hallinnollisista ja oikeudellisista toimenpiteistä, kuten terrorismista epäiltyjen henkilöiden varojen jäädyttämisestä SEUT:n 75 artiklan mukaisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan asianmukaisesti jälleen esiin nousevan väkivaltaisen poliittisen radikalisoitumisen aiheuttaman uhkan luonnetta ja laajuutta; pitää olennaisen tärkeänä sellaisten mekanismien kehittämistä, joiden avulla voidaan havaita varhaisessa vaiheessa merkit tällaisesta radikalisoitumisesta, ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan tämän huomioon toimintansa aloilla myös ennaltaehkäisemisen suhteen; on huolissaan sellaisten EU:n tai kolmansien maiden kansalaisiin kuuluvien niin kutsuttujen ”yksinäisten sutten” toiminnan lisääntymisestä, jotka matkustavat konfliktialueille ja palaavat sitten EU:n alueelle, koska he edustavat uudentyyppisiä riskejä, joita ei voida käsitellä tavanomaisilla terrorismintorjunnassa käytettävillä keinoilla; kannustaa hyvien käytäntöjen vaihtoon nuorten radikalisoitumisen ehkäisemiseksi ja tukee ehdotettua asiaan liittyvää ”EU:n työkalupakkia”; odottaa, että kaikki nämä tekijät otetaan huomioon terrorismin vastustamista koskevan puitepäätöksen arvioinnissa, ja korostaa tarvetta yhdistää nykyiset terrorismin vastaiset välineet toisiinsa entistä paremmin;

13.  kehottaa Euroopan komissiota, jäsenvaltioita sekä EU:n muita toimielimiä ja elimiä tutkimaan tarkoin ääriainesten väkivaltaista liikehdintää Euroopan unionissa ja ryhtymään konkreettisiin toimenpiteisiin tällaisen väkivaltaisen toiminnan torjumiseksi;

14.  korostaa, että yksityisellä sektorilla ja erityisesti rahoitusalalla on järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin rahoituksen torjunnassa keskeinen asema petoksien, rahanpesun ja muiden epäilyttävien liiketoimien tunnistamisessa ja niistä ilmoittamisessa; toteaa, että rahoitusalan on tehtävä entistä tiiviimpää yhteistyötä hallitusten virastojen kanssa, jotta voidaan havaita nykyisen sääntelyn puutteet ja käyttää innovatiivisia menetelmiä näiden kysymysten käsittelemiseen; pitää erittäin tärkeänä sen ymmärtämistä, että järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin vastainen tehokas taistelu edellyttää yhtenäistä menettelyä, joka käsittää kaikki sidosryhmät sekä kansallisella että EU:n tasolla;

15.  katsoo, että olisi vahvistettava kriittisten infrastruktuurien kestävyyttä ihmisen aiheuttamia ja luonnonkatastrofeja vastaan; pitää valitettavana, että Euroopan kriittisen infrastruktuurin suojelua koskeva nykyinen direktiivi (2008/114/EY)(4) ei toimi asianmukaisesti, ja kehottaa komissiota ehdottamaan direktiivin tarkistamista sen parantamiseksi;

16.  katsoo, että on aiheellista laatia luonnollisia riskejä koskeva tilastollinen tutkimus, jossa luetellaan kriittisimmät alueet, ja että sen pohjalta olisi laadittava automaattinen ja tehokas pelastus- ja tukijärjestelmä, jonka avulla hätätilanteisiin voidaan reagoida nopeasti;

17.  pitää ympäristö- ja talousrikollisuuden torjuntaa erittäin tärkeänä sen alkuperästä riippumatta, koska tällainen rikollisuus vaikuttaa erityisen haitallisesti EU:n kansalaisten elinolosuhteisiin varsinkin kriisiaikoina;

18.  suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ilmoitukseen savukkeiden salakuljetusta koskevasta aloitteesta ja asettaa siihen suuria toiveita;

19.  panee merkille, että verkkorikosten torjunta on määritelty sisäisen turvallisuuden strategian ensisijaiseksi tavoitteeksi; katsoo, että verkkorikokset uhkaavat EU:ta yhä enenevässä määrin ja että verkkorikollisuus edistää merkittävästi myös muuta rikollista toimintaa; kehottaa komissiota varmistamaan riittävät määrärahat Euroopan verkkorikostorjuntakeskuksen perustamiseen ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan tietoverkkorikollisuutta koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen; muistuttaa, että sisäisen turvallisuuden strategian puitteissa tehtävässä henkilötietojen käsittelyssä ja keräämisessä on aina noudatettava EU:n tietosuojaperiaatteita ja erityisesti tarpeellisuus-, suhteellisuus- ja laillisuusperiaatetta sekä alalla sovellettavaa EU:n lainsäädäntöä ja asiaa koskevia Euroopan neuvoston yleissopimuksia; muistuttaa, että on kiinnitettävä erityistä huomiota lapsiin digitaaliympäristössä ja että lapsipornografiaa on torjuttava; tukee sitä, että maailmanlaajuista kumppanuutta verkossa esiintyvän lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi laajennetaan;

20.  toistaa, että EU:n poliisiyhteistyön ja oikeudellisen yhteistyön edistäminen myös Europolin, Euroopan poliisiakatemian (CEPOL) ja Eurojustin kautta sekä asianmukaisen koulutuksen kautta on ratkaisevan tärkeää toimivan sisäisen turvallisuuden strategian kannalta ja että jäsenvaltioiden viranomaiset sekä EU:n toimielimet ja virastot on otettava mukaan yhteistyöhön; katsoo, että tätä yhteistyötä ei saa rajoittaa rikoksista epäiltyjen etsimiseen ja pidättämiseen, vaan siinä on keskityttävä myös rikosten ennaltaehkäisyyn ja niiden uusiutumisen estämiseen; panee merkille asiaa koskevat Euroopan komission ehdotukset, kuten ehdotuksen Eurojustin uudistamisesta sekä Euroopan syyttäjänviraston perustamista koskevan lainsäädäntöluonnoksen; muistuttaa, että on varmistettava oikeus- ja poliisialan toimivallan erottaminen ja näiden alojen itsenäisyys;

21.  tukee Euroopan syyttäjänviraston perustamista erityisesti, jotta että unionin talousarviota voidaan suojella entistä paremmin, ja kehottaa Euroopan komissiota esittämään asiaa koskevan ehdotuksen nopeasti;

22.  pitää valitettavana, ettei sisäisen turvallisuuden strategiassa ole vieläkään asianmukaista ”oikeudellista ulottuvuutta”; muistuttaa Tukholman ohjelman mukaisesti, että keskinäistä luottamusta on vahvistettava kehittämällä asteittain oikeusjärjestelmien monimuotoisuuteen ja unionin lainsäädännön yhtenäisyyteen perustuvaa eurooppalaista oikeuskulttuuria ja että tähän on sisällytettävä oikeusvaltion, demokraattisten arvojen ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, eikä tätä saa rajoittaa pelkästään rikollisista toimista tai terrorismista epäiltyjen ihmisten etsimiseen; korostaa keskinäisen luottamuksen tärkeyttä, sillä se on edellytys oikeudellisen yhteistyön kehittämiselle; katsoo, että tällainen keskinäinen luottamus voidaan saada aikaan vain laatimalla yhdenvertaiset standardit kansalaisoikeuksien ja menettelytakeiden alalla ja noudattamalla niitä;

23.  painottaa, että on tärkeää luoda yhdennetty rajaturvallisuusjärjestelmä, joka takaa yhtenäisen, turvallisen ja korkealaatuisen ulkorajavalvonnan ja helpottaa samalla laillista liikkumista ulkorajojen yli sekä edistää liikkuvuutta Schengen-alueella; on tyytyväinen toisen sukupolven Schengen-tietojärjestelmän (SIS II) äskettäiseen käyttöönottoon ja kehottaa turvaamaan uuden järjestelmän toiminnan korkealaatuisen hallinnoinnin eu-LISAn avulla; odottaa, että uusi Euroopan rajavalvontajärjestelmä (Eurosur) on täysin toiminnassa vuoden 2014 loppuun mennessä, ja katsoo, että se on tehokas väline, joka edistää rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman maahanmuuton havaitsemista, ehkäisemistä ja torjuntaa sekä maahanmuuttajien suojelua ja heidän henkensä pelastamista; korostaa, että maahanmuuton ja rajaturvallisuuden alaan liittyvien uusien tietotekniikkajärjestelmien, kuten niin sanottujen älykkäitä rajoja koskevien aloitteiden, mahdollista kehittämistä olisi tutkittava tarkoin erityisesti välttämättömyys- ja suhteellisuusperiaate huomioon ottaen, ja niitä olisi kehitettävä vasta sitten, kun asiaa koskevat oikeudelliset välineet on hyväksytty; suhtautuu erityisen myönteisesti hiljattain saavutettuun sopimukseen Schengenin säännöstön arviointimekanismista ja kehottaa komissiota kantamaan uuden vastuunsa Schengenin säännöstön noudattamisen korkean tason varmistamiseksi koko Schengen-alueella; painottaa, että rajavalvonnan palauttamisen sisärajoille olisi oltava poikkeuksellinen toimenpide, jota voidaan käyttää vain viimeisenä keinona ja että tällöin olisi otettava huomioon paitsi turvallisuusnäkökohdat myös vaikutus liikkuvuuteen ja liikkumisvapauteen; korostaa, että maahanmuuttoa sekä sitä, että suuri määrä kolmansien maiden kansalaisia ylittää ulkorajoja, ei pitäisi sinänsä katsoa uhkaksi yleiselle järjestykselle tai sisäiselle turvallisuudelle; vahvistaa vahvan tukensa Bulgarian ja Romanian liittymiselle Schengen-alueeseen ja kehottaa myös neuvostoa hyväksymään maiden liittymisen, koska se lisää keskinäistä luottamusta ja solidaarisuutta, jotka ovat EU:n sisäisen turvallisuuden korkean tason takaamisen ehdoton edellytys;

24.  korostaa, että on tärkeää vahvistaa poliisivoimien keskinäistä luottamusta, jotta voidaan edistää yhteistyötä, yhteisiä tutkimusryhmiä ja tietojenvaihtoa; muistuttaa tässä yhteydessä, että poliisivoimien eurooppalainen koulutus on olennaisen tärkeää;

25.  katsoo, että sisäisen turvallisuuden strategian määrittämisessä ja täytäntöönpanossa on otettava entistä paremmin huomioon turvallisuuspolitiikan sisäisen ja ulkoisen ulottuvuuden välinen nykyinen vuorovaikutus ja että oikeus- ja sisäasioiden alalla aktiivisesti toimivien EU:n toimielinten ja virastojen tulisi noudattaa kummassakin ulottuvuudessa suorittamissaan tehtävissä täysimääräisesti unionin säännöstön sekä perusoikeuskirjan arvoja ja periaatteita; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita myös arvioimaan sisäisen turvallisuuden strategian vaikutusta EU:n ulkoisen turvallisuuden strategiaan myös perusvapauksien ja -oikeuksien sekä demokraattisten arvojen ja periaatteiden kunnioittamiseen ja edistämiseen liittyvien velvollisuuksien osalta, sellaisina kuin ne esitetään niiden allekirjoittamissa kansainvälisissä teksteissä, yleissopimuksissa ja muissa sopimuksissa; pitää valitettavana sitä, että YTPP:n ja vapauden, oikeuden ja turvallisuuden alueen välisten siteiden vahvistamista koskevan vuoden 2011 etenemissuunnitelman toteutus ei ole edennyt asianmukaisesti, ja kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa jouduttamaan siihen liittyvää työtä;

26.  toteaa, että nykyinen sisäisen turvallisuuden strategia on voimassa vuoteen 2014 saakka; kehottaa komissiota alkamaan valmistella vuosia 2015–2019 koskevaa uutta sisäisen turvallisuuden strategiaa, jossa otetaan huomioon Lissabonin sopimuksen voimaantulo ja perusoikeuskirjan sisällyttäminen unionin oikeuteen; katsoo että tämän uuden politiikan on perustuttava nykyisen strategian ja nykyisten välineiden perusteelliseen, riippumattomaan ja ulkoiseen arviointiin ja että sen yhteydessä on otettava huomioon tulevat haasteet ja sidosryhmien laaja kuuleminen; pyytää, että ennen uuden strategian hyväksymistä neuvosto ottaa asianmukaisella tavalla huomioon parlamentin panoksen uuden sisäisen turvallisuuden strategian laatimisessa;

27.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0207. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0245. (3) Ks.Euroopan parlamentin 15. joulukuuta 2010 antamaa päätöslauselmaa perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2009) ja tehokkaasta täytäntöönpanosta Lissabonin sopimuksen jälkeen (EUVL C 169 E, 15.6.2012, s. 49). (4) EUVL L 345, 23.12.2008, s. 75.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2013 unionin työterveys- ja työturvallisuusstrategiasta (2013/2685(RSP))

P7_TA(2013)0385 B7-0376/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen johdanto-osan sekä 3 ja 6 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 4, 9, 145, 151, 152, 153, 154, 156 ja 168 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 1, 3, 27, 31, 32 ja 33 artiklan,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen unionin työterveys- ja työturvallisuusstrategian 2007–2012 arvioinnista (O-000073/2013 – B7- 0214/2013),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2002 annetun komission tiedonannon ”Työn ja yhteiskunnan muutoksiin sopeutuminen: Yhteisön uusi työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2002–2006” (COM(2002)0118),

–  ottaa huomioon 21. helmikuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Työn laadun ja tuottavuuden parantaminen: yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2007–2012” (COM(2007)0062),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2011 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan työterveys- ja työturvallisuusstrategian 2007–2012 väliarvioinnista (SEC(2011)0547),

–  ottaa huomioon 31. toukokuuta 2013 julkaistun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan työterveys- ja työturvallisuusstrategian 2007–2012 arvioinnista (SWD(2013)0202),

–  ottaa huomioon 24. helmikuuta 2005 antamansa päätöslauselman työterveyden ja –turvallisuuden edistämisestä(1),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategiasta vuosiksi 2007–2012(2),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n työterveys- ja työturvallisuusstrategian 2007–2012 väliarvioinnista(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 –strategian tavoitteena on saavuttaa 20–64-vuotiaiden 75 prosentin työllisyysaste vuoteen 2020 mennessä;

B.  ottaa huomioon, että teknologinen ja taloudellinen kehitys sekä taloudelliset ja yhteiskunnalliset kriisit muovaavat jatkuvasti työympäristöä ja edellyttävät nopeaa reagointia työterveyden ja -turvallisuuden korkean tason takaamiseksi;

C.  katsoo, että talouskriisiä ei pitäisi käyttää tekosyynä työelämän riskien ennaltaehkäisyn heikentämiseen;

D.  toteaa, että työterveyttä ja –turvallisuutta on käsitelty EU:n poliittisissa asiakirjoissa ja toimintaohjelmissa vuodesta 1978 lähtien;

E.  ottaa huomioon, että yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategia vuosiksi 2007–2012 päättyi vuonna 2012 eikä jatkotoimista ole vielä laadittu poliittista asiakirjaa EU:n tasolla;

F.  ottaa huomioon, että komissio tunnustaa, että yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategiasta vuosiksi 2007–2012 oli hyötyä koko EU:lle ja että joihinkin työturvallisuutta ja -terveyttä koskeviin haasteisiin on vielä vastattava tulevina vuosina;

1.  on huolestunut siitä, että komissio ei ole vielä hyväksynyt uutta unionin työterveys- ja työturvallisuusstrategiaa;

2.  kehottaa uudelleen komissiota ehdottamaan uutta vuoteen 2020 saakka ulottuvaa unionin työterveys- ja työturvallisuusstrategiaa; kehottaa komissiota tekemään tämän ennen vuoden 2013 loppua;

3.  pitää valitettavana, ettei komissio ole tähän mennessä esittänyt joko ehdotusta direktiiviksi työperäisistä tuki- ja liikuntaelinten sairauksista tai ehdotusta työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta annetun direktiivin 2004/37/EY tarkistamisesta, vaikka se oli jo työohjelmassaan vuodeksi 2011 ilmoittanut tekevänsä kyseiset ehdotukset;

4.  toistaa 15. joulukuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa EU:n työterveys- ja työturvallisuusstrategian 2007–2012 väliarvioinnista esittämänsä viestin;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 304 E, 1.12.2005, s. 400. (2) EUVL C 41 E, 19.2.2009, s. 14. (3) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 102.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2013 rajatylittävistä työehtosopimuksista ja kansainvälisestä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta (2012/2292(INI))

P7_TA(2013)0386 A7-0258/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9, 151, 152, 154, 155 ja 156 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 12 artiklan, 28 artiklan, 52 artiklan 3 kohdan ja 53 artiklan sekä johdanto-osan ja asiaankuuluvat selitykset,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen 11 artiklan,

–  ottaa huomioon (tarkistetun) Euroopan sosiaalisen peruskirjan 5 ja 6 artiklan,

–  ottaa huomioon työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua Euroopan tasolla edistävien alakohtaisten neuvottelukomiteoiden perustamisesta 20. toukokuuta 1998 annetun komission päätöksen 98/500/EY,

–  ottaa huomioon työntekijöiden oikeuksien turvaamista yrityksen tai liikkeen taikka yritys- tai liiketoiminnan osan luovutuksen yhteydessä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12. maaliskuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/23/EY,

–  ottaa huomioon eurooppayhtiön sääntöjen täydentämisestä henkilöedustuksen osalta 8. lokakuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/86/EY ja eurooppaosuuskunnan sääntöjen täydentämisestä henkilöedustuksen osalta 22. heinäkuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/72/EY,

–  ottaa huomioon työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevista yleisistä puitteista Euroopan yhteisössä 11. maaliskuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/14/EY,

–  ottaa huomioon eurooppalaisen yritysneuvoston perustamisesta tai työntekijöiden tiedottamis- ja kuulemismenettelyn käyttöönottamisesta yhteisönlaajuisissa yrityksissä tai yritysryhmissä 6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/38/EY,

–  ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 hyväksytyt EPSCO-neuvoston päätelmät 17423/11,

–  ottaa huomioon 10. syyskuuta 2012 laaditun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Transnational company agreements: realising the potential of social dialogue” (SWD(2012)0264),

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Tavoitteena työllistävä elpyminen” (COM(2012)0173),

–  ottaa huomioon 31. tammikuuta 2012 päivätyn komission asiantuntijaryhmän raportin ylikansallisista yrityskohtaisista sopimuksista,

–  ottaa huomioon 31. tammikuuta 2012 päivätyn komission asiantuntijaryhmän tarkistetun työasiakirjan ylikansallisista yrityskohtaisista sopimuksista,

–  ottaa huomioon 17. tammikuuta 2012 julkaistun komission vihreän kirjan ”Rakennemuutos ja muutosten ennakointi: mitä viimeaikaisista kokemuksista on opittu?” (COM(2012)0007) ja 17. tammikuuta 2012 päivätyn siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Restructuring in Europe 2011” (SEC(2012)0059),

–  ottaa huomioon 27. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka – Kilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle” (COM(2010)0614),

–  ottaa huomioon 2. heinäkuuta 2008 laaditun komission katsauksen ”Mapping of transnational texts negotiated at corporate level” (EMPL F2 EP/bp 2008 (D) 14511),

–  ottaa huomioon 2008 laaditun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”The role of transnational company agreements in the context of increasing international integration” (SEC(2008)2155),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen ”Transnational collective bargaining: Past, present and future” (helmikuu 2006),

–  ottaa huomioon 9. helmikuuta 2005 annetun komission tiedonannon sosiaalipoliittisesta ohjelmasta (COM(2005)0033),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimukset työlausekkeista välikirjoissa (yleissopimus nro 94) ja kollektiivisesta neuvottelumenettelystä (yleissopimus nro 154),

–  ottaa huomioon ILO:n valvontaelinten oikeuskäytännön,

–  ottaa huomioon ILO:n hyväksymän monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskevan kolmikantaisen periaatejulistuksen (MKY-julistus 1977),

–  ottaa huomioon ILO:n 10. kesäkuuta 2008 hyväksymän julistuksen sosiaalisesti oikeudenmukaisesta globalisaatiosta,

–  ottaa huomioon ILO:n 18. kesäkuuta 1998 hyväksymän julistuksen työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista,

–  ottaa huomioon ILO:n yleissopimukset yleisistä työntekijöitä koskevista perusnormeista, joita ovat (muiden muassa) järjestäytymisvapaus ja oikeus kollektiivisiin neuvotteluihin (yleissopimukset nro 87 (1948) ja 98 (1949) sekä syrjimättömyys työssä (yleissopimukset nro 100 (1951) ja 111 (1958),

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan teettämän tutkimuksen ”Enforcement of Fundamental Workers’ Rights” (syyskuu 2012),

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan teettämän tutkimuksen ”Cross-border collective bargaining and transnational social dialogue” (kesäkuu 2011),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman suosituksista komissiolle työntekijöille tiedottamisesta ja heidän kuulemisestaan sekä rakennemuutoksen ennakoimisesta ja hallinnoinnista(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A7-0258/2013),

A.  ottaa huomioon, että komission mukaan(2) vuonna 2012 oli 244 eurooppalaista kansainvälistä yrityskohtaista sopimusta (TCA-sopimusta); toteaa, että tämä merkitsee, että työmarkkinasuhteista ylikansallisissa yrityksissä tulee Euroopassa yhä integroidummat;

B.  toteaa, että yhä useammassa uudessa TCA-sopimuksessa on sovittu riidanratkaisumenetelmistä, kuten sekä työntekijöiden että työnantajien järjestöt suosittelevat;

C.  toteaa, että näille sopimuksille ei ole oikeudellisia puitteita kansainvälisellä tasolla eikä EU:n tasolla; katsoo, että olisi pohdittava, onko tämä syy siihen, että näitä sopimuksia tehdään entistä vähemmän;

D.  ottaa huomioon, että kullakin EU:n jäsenvaltiolla on oma, erilaiseen historialliseen kehitykseen ja perinteisiin perustuva työmarkkinasuhteita koskeva järjestelmänsä, jota on noudatettava ja joka ei kaipaa yhdenmukaistamista;

E.  toteaa, että rajat ylittävät kumppanuudet työmarkkinaosapuolten välillä ovat osoittautuneet hyviksi käytännöiksi edistää työntekijöiden vapaata liikkuvuutta ja heidän oikeuksiaan rajojen yli; katsoo, että EU:n tuki tällaisille rajat ylittäville kumppanuuksille on erittäin tärkeää;

F.  toteaa, että eurooppalaisen tason vuoropuhelulla edistetään työllisyyden kasvun jatkumista, työolojen kehittämistä ja lisätään näin ollen kansainvälisten yritysten työntekijöiden hyvinvointia innovatiivisin keinoin ja säilytetään samalla työehtosopimuksia koskeva itsemääräämisoikeus;

G.  toteaa, että EU pitää kokoontumisvapautta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta perusoikeuksina;

H.  toteaa, että yritykset toimivat entistä enemmän eurooppalaisella tasolla, kun taas työtekijöiden edustus on pääasiallisesti järjestetty kansallisten toimintalinjojen mukaisesti;

1.  huomauttaa, että tämä päätöslauselma koskee TCA-sopimuksia; huomauttaa, että TCA-sopimuksia tehdään toisaalta eurooppalaisten ammattijärjestöjen ja toisaalta yksittäisten yritysten ja/tai työnantajajärjestöjen välillä yleisesti alakohtaisella tasolla ja että päätöslauselma ei koske kansainvälisiä puitesopimuksia, joita kansainväliset ammattiliitot tekevät yritysten kanssa; korostaa, että on tarpeen edistää eurooppalaista ja ylikansallista työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua ja kansainvälisiä työehtosopimusneuvotteluja;

2.  ehdottaa, että komissio harkitsisi, tarvitaanko näitä eurooppalaisia TCA-sopimuksia varten valinnaisia eurooppalaisia oikeudellisia puitteita, joilla lisätään oikeusvarmuutta ja avoimuutta sekä saadaan aikaan ennakoitavia ja täytäntöönpanokelpoisia oikeusvaikutuksia sellaisia sopimuksia varten, jotka noudattavat näitä puitesäännöksiä; ehdottaa, että edistetään eurooppalaisiin TCA-sopimuksiin liittyviä sellaisia käytäntöjä, joissa tunnustetaan sopimusosapuolten sopimusautonomia, ja suosittelee, että sopimuksiin kirjataan määräyksiä riitojen ratkaisemisesta;

Eurooppalaisia TCA-sopimuksia koskevat valinnaiset oikeudelliset puitteet

3.  korostaa työmarkkinaosapuolten itsenäisyyttä, jonka ansiosta ne voivat ryhtyä neuvotteluihin ja tehdä sopimuksia kaikilla tasoilla;

4.  korostaa sitä, että TCA-sopimukset eroavat toisistaan esimerkiksi laajuuden, soveltamisalan ja allekirjoittajaosapuolten suhteen sekä niiden osapuolten tarkoitusten, lähtökohtien, tarpeiden ja tavoitteiden mukaan; toteaa, että yritykset ja yrityskulttuurit poikkeavat merkittävästi toisistaan ja sopimusosapuolten autonomiaa luoda erilaisia TCA-sopimuksia tulee kunnioittaa;

5.  ehdottaa, että työmarkkinaosapuolet vaihtavat kokemuksia ylikansallisten yrityskohtaisten sopimusten alalla;

6.  korostaa, että komission olisi perustettava valinnaisten oikeudellisten puitteiden soveltamista koskeva tarkastelunsa käytön vapaaehtoisuuteen työmarkkinaosapuolille sekä osallistuville yrityksille ja yritysryhmille sekä joustavuuteen ja mahdollisuuteen siirtää ne kansalliselle tasolle, jotta ylikansallisista yrityskohtaisista sopimuksista tulee oikeudellisesti vaikuttavia; korostaa nimenomaisesti työmarkkinaosapuolten ja työehtosopimusten osapuolten itsemääräämisoikeutta;

7.  katsoo, että eurooppalaisten yritysneuvostojen olisi oltava täysimääräisesti mukana neuvotteluissa tarvittaessa eurooppalaisten ammattijärjestöjen keskusliittojen kanssa erityisesti siksi, että ne voivat havaita TCA-sopimuksen tarpeen/mahdollisuuden, aloittaa prosessin ja valmistella neuvotteluja, auttaa varmistamaan avoimuuden ja tietojen levittämisen asianomaisia työntekijöitä koskevien sopimusten osalta; suhtautuu myönteisesti siihen, että eurooppalaisten ammattijärjestöjen keskusliitot ovat suunnitelleet menettelysääntöjä eurooppalaisen yritysneuvoston mukaan ottamiseksi;

8.  on vakuuttunut siitä, että suosituimmuuslausekkeen (most favourable clause) ja taantuman välttämistä koskevan lausekkeen (non-regression clause) sisällyttäminen sopimuksiin on tarpeen, jotta vältetään vaara, että eurooppalainen ylikansallinen yrityskohtainen sopimus aiheuttaisi kansallisten työehtosopimusten ja kansallisten yrityskohtaisten sopimusten kiertämistä tai heikentäisi niitä;

9.  suosittaa ottamaan käyttöön vaihtoehtoisia riitojenratkaisumenettelyjä; katsoo, että olisi sovittava ensimmäisestä tilapäisestä yrityksen tasoisesta yhteisestä mekanismista – esimerkiksi sopimuksen allekirjoittaneita osapuolia rohkaistaan sopimaan vapaaehtoisista riitojen ratkaisua koskevista lausekkeista – ratkaisujen löytämiseksi sopimuspuolten välisiin konflikteihin; katsoo, että nämä lausekkeet voisivat perustua EU:n työmarkkinaosapuolten alakohtaisella tasolla hyväksymiin ja tarjoamiin vaihtoehtoisiin riitojenratkaisumalleihin; toteaa, että moniin Euroopan tasolla jo tehtyihin ylikansallisiin yrityskohtaisiin sopimuksiin sisältyy tuomioistuinten ulkopuolisia menettelyjä riitojen ratkaisemiseksi, ja kehottaa työmarkkinaosapuolia vaihtamaan entistä enemmän näkemyksiä tästä asiasta ja kartoittamaan menetelmiä niiden edelleen kehittämiseksi ja/tai optimoimiseksi;

10.  ehdottaa, että komissio suosittaa työmarkkinaosapuolille, että ne ottavat huomioon seuraavat eurooppalaisia TCA-sopimuksia koskevat perusperiaatteet: valtuuksia koskeva menettely, toisin sanoen sopimuksia tekevien osapuolten legitimiteetin ja edustuksellisuuden selkeyttäminen, sopimuksen tekopaikka ja päiväys, sisältöä ja maantieteellistä laajuutta koskeva soveltamisala, suosituimmuuslauseke ja taantuman välttämistä koskeva lauseke, voimassaoloaika, sopimuksen irtisanomista koskevat edellytykset ja riitojenratkaisumenettelyt, sopimuksen kattamat asiat ja muut muodolliset vaatimukset;

11.  suhtautuu myönteisesti toimiin, joita komissio on toteuttanut työmarkkinaosapuolten ja asiantuntijoiden välisen kokemusten vaihdon tueksi, kuten esimerkkien kerääminen, tietokantojen perustaminen ja tutkimusten tekeminen;

12.  palauttaa tässä yhteydessä mieliin myönteiset kokemukset, joita on saatu työmarkkinaosapuolten välisistä rajatylittävistä kumppanuuksista ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan EU:n tuen tällaisille kumppanuuksille tulevaisuudessa;

13.  kehottaa eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia käyttämään täysimääräisesti hyväksi EU-sopimusten mahdollisuutta SEUT-sopimuksen 155 artiklan mukaisesti ja samalla kunnioittamaan niiden autonomiaa;

14.  kehottaa eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia omaksumaan entistä vahvemman roolin unionin politiikkojen muotoilussa; kehottaa työmarkkinaosapuolia erityisesti osallistumaan vuotuisen kasvuselvityksen laatimiseen ja toimimaan entistä ponnekkaammin jäsenvaltioiden saavuttaman edistyksen seurannassa;

15.  korostaa, että on edistettävä, tuettava ja lisättävä naisten edustusta ja osallisuutta työmarkkinaosapuolten vuoropuhelussa ja työehtosopimusneuvottelujen rakenteissa eri tasoilla ja käsiteltävä tasa-arvonäkökohtia asiaan liittyvillä foorumeilla, jotta voidaan saada esiin naisten mielipiteet ja sisällyttää sukupuolten tasa-arvokysymykset työehtosopimusneuvotteluihin; korostaa, että työmarkkinaosapuolten välisellä vuoropuhelulla ja työehtosopimusneuvotteluilla on epäilemättä suuret mahdollisuudet sukupuolten tasa-arvoa edistävinä välineinä;

o
o   o

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, EU:n työmarkkinaosapuolille sekä kansallisille parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0005. (2) Transnational company agreements: realising the potential of social dialogue, komission yksiköiden valmisteluasiakirja, 10.9.2012 (SWD(2012)0264, s. 2).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2013 ilman huoltajaa olevien alaikäisten tilanteesta EU:ssa (2012/2263(INI))

P7_TA(2013)0387 A7-0251/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 3 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 67 ja 79 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 24 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja sen lisäpöytäkirjat,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön,

–  ottaa huomioon 6. toukokuuta 2010 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille aiheesta ”Ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskeva toimintasuunnitelma (2010–2014)” (COM(2010)0213),

–  ottaa huomioon 28. syyskuuta 2012 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”Välikertomuksesta ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta” (COM(2012)0554),

–  ottaa huomioon 20. huhtikuuta 2010 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”Toimintasuunnitelma Tukholman ohjelman toteuttamiseksi” (COM(2010)0171),

–  ottaa huomioon 25. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta parlamentille ja neuvostolle ”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten – Tukholman ohjelma”(1),

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat naisiin kohdistuvan väkivallan ja kaikkien naisiin kohdistuvien syrjintämuotojen torjunnasta,

–  ottaa huomioon oikeus- ja sisäasioiden neuvoston 3018. kokouksessa 3. kesäkuuta 2010 annetut päätelmät ilman huoltajaa olevista alaikäisistä,

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä neuvoston puitepäätöksen 2001/220/YOS korvaamisesta(2),

–  ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta(3) ja ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävästä EU:n strategiasta vuosiksi 2012–2016 annetun komission tiedonannon,

–  ottaa huomioon turvapaikkoihin liittyvät direktiivit, etenkin 13. joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle(4), 27. tammikuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/9/EY turvapaikanhakijoiden vastaanottoa koskevista vähimmäisvaatimuksista(5) ja 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi(6),

–  ottaa huomioon komission muutosehdotukset Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän menetelmiin, etenkin Euroopan parlamentin ja neuvoston muutetun direktiiviehdotuksen turvapaikan hakijoiden vaatimuksista (uudelleenlaadittu) (COM(2011)0320) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston muutetun direktiiviehdotuksen kansainvälisen suojan suoman aseman tarjoamisesta ja poistamisesta (uudelleenlaadittu) (COM(2011)0319) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusehdotuksen vastuullisen jäsenvaltion kriteereistä ja menettelyistä kansainvälisen suojelupyynnön tutkimiseksi, jonka kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö on esittänyt jossain jäsenvaltiossa (uudelleenlaadittu) (COM(2008)0820),

–  ottaa huomioon 22. syyskuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/86/EY oikeudesta perheenyhdistämiseen(7),

–  ottaa huomioon 11. heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 862/2007 muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevista yhteisön tilastoista(8),

–  ottaa huomioon 20. kesäkuuta 2007 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 779/2007/EY lapsiin, nuoriin ja naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä ja torjuntaa sekä väkivallan uhrien ja riskiryhmien suojelemista koskevan erityisohjelman (Daphne III -ohjelma) perustamisesta vuosiksi 2007–2013 osana perusoikeuksien ja oikeusasioiden yleisohjelmaa(9),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentille ja neuvostolle 23. helmikuuta 2011 annetun komission tiedonannon EU:n takaisinottosopimusten arvioinnista (COM(2011)0076),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston toimet ja etenkin ilman huoltajaa olevien lasten saapumisen, oleskelun ja palauttamisen ongelmista annetun parlamentaarisen yleiskokouksen päätöslauselman 1810 (2011) ”Unaccompanied children in Europe: issues of arrival, stay and return”, neuvoston ministerikomitean suosituksen (CM/Rec(2007)9) jäsenvaltioille ilman huoltajaa olevien alaikäisten maahanmuuttajien hyväksi laadittavista tulevaisuuden suunnitelmista sekä neuvoston ministerikomitean hyväksymät palauttamista koskevat 20 suuntaviivaa (CM(2005)40),

–  ottaa huomioon lasten oikeuksia koskevat kansainväliset asiakirjat, erityisesti YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista ja etenkin sen 3 artiklan sekä YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiset huomautukset ja etenkin yleisen huomautuksen N:o 6 (2005) huoltajaa vailla olevien ja vanhemmistaan eroon joutuneiden lasten kohtelusta heidän lähtömaansa ulkopuolella,

–  ottaa huomioon YK:n pakolaisvaltuutetun vuonna 1997 antaman tiedotteen toimintalinjoista ja menettelytavoista, joita on sovellettava turvapaikkaa hakevien ilman huoltajaa olevien lasten tapauksessa,

–  ottaa huomioon YK:n vuonna 1992 hyväksymän, naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean yleisen suosituksen N:o 19,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen joulukuussa 1993 hyväksymän naisiin kohdistuvan väkivallan poistamista koskevan julistuksen, joka on ensimmäinen kansainvälinen ihmisoikeuksia koskeva asiakirja, joka käsittelee yksinomaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa,

–  ottaa huomioon kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen YK:n yleissopimuksen lisäpöytäkirjan ihmiskaupan, erityisesti nais- ja lapsikaupan ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7‑0251/2013),

A.  ottaa huomioon, että tuhansia kolmansien maiden kansalaisia tai vailla kansalaisuutta olevia alle 18-vuotiaita saapuu joka vuosi yksin unionin alueelle tai he ovat sinne saavuttuaan yksin;

B.  toteaa, että jatkuvat konfliktit eri puolilla maailmaa ja käynnissä oleva maailmanlaajuinen kriisi ovat kasvattaneet äkillisesti ilman huoltajaa olevien alaikäisten määrää;

C.  ottaa huomioon, että ilman huoltajaa saapuvien alaikäisten saapumissyyt ovat moninaisia: sodat, väkivalta, alaikäisten perusoikeuksien loukkaaminen, halu päästä perheenjäsenten luo, luonnonkatastrofit, köyhyys, ihmiskauppa, hyväksikäytöt jne.;

D.  toteaa, että erityistä huomiota olisi kiinnitettävä ilman huoltajaa oleviin ihmiskaupan lapsiuhreihin, koska he tarvitsevat erityistä apua ja tukea erityisen haavoittuvan asemansa vuoksi;

E.  ottaa huomioon, että monen alaikäisen saapumisen syynä ovat pakkoavioliitot ja siksi unionin on osallistuttava aktiivisemmin tämän ilmiön torjumiseen;

F.  ottaa huomioon, että nämä alaikäiset ovat sinänsä jo erittäin heikossa asemassa ja sen vuoksi on varmistettava, että heidän perusoikeuksiaan kunnioitetaan;

G.  toteaa, että Euroopan unionilla on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukainen velvollisuus suojella lasten oikeuksia;

H.  ottaa huomioon, että Tukholman ohjelmassa ilman huoltajaa olevien lasten suojelu on asetettu ensisijaiseksi tavoitteeksi;

I.  panee merkille, että ilman huoltajaa olevien alaikäisten vastaanotto ja heistä huolehtiminen vaihtelee maittain, eikä tehokasta ja yhdenmukaista suojaa voida varmistaa;

J.  ottaa huomioon, että ilman huoltajaa olevien tyttöjen ja poikien tasa-arvo ja heidän ihmisoikeuksiensa yhdenvertainen suojelu on varmistettava, ja toteaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä tyttöjen ihmisoikeuksien loukkaamiseen sekä riittävän tuen ja asianmukaisten suojakeinojen tarjoamiseen;

K.  ottaa huomioon lukuisat tapaukset, joissa lapsia on kadonnut turvapaikanhakijoiden majoitus- ja vastanottokeskuksista;

Yleiset suositukset

1.  muistuttaa, että ilman huoltajaa oleva alaikäinen on ennen kaikkea potentiaalisesti vaarassa oleva lapsi ja siksi lasten suojelun pikemmin kuin maahanmuuton valvomisen on oltava jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin keskeisenä periaatteena alaikäisten ollessa kyseessä, sillä näin myös kunnioitetaan lapsen etua koskevaa perusperiaatetta; muistuttaa, että lapsiksi ja näin ollen alaikäisiksi on katsottava poikkeuksetta kaikki alle 18-vuotiaat henkilöt; huomauttaa, että ilman huoltajaa olevat alaikäiset ja erityisesti tytöt ovat kaksi kertaa alttiimpia ongelmille ja vaikeuksille kuin muut alaikäiset; toteaa, että heistä tekee erityisen haavoittuvaisia se, että heillä on samat tarpeet kuin muilla alaikäisillä ja lisäksi pakolaisina heillä on samat tarpeet ja samanlaisia kokemuksia kuin muilla pakolaisilla; painottaa, että tytöt ja naiset ovat erittäin haavoittuvaisia oikeuksiensa loukkaamisen suhteen maahanmuuttoprosessin alusta loppuun ja että ilman huoltajaa olevat tytöt ovat erityisen riskialttiita, sillä he ovat usein seksuaalisen hyväksikäytön, riiston ja väkivallan ensisijaisia kohteita; toteaa, että usein viranomaiset kohtelevat ilman huoltajaa olevia alaikäisiä unionin maahanmuuttolainsäädännön rikkojina eivätkä henkilöinä, joille kuuluu heidän iästään ja erityisolosuhteistaan johtuvia oikeuksia;

2.  muistuttaa myös, että lapsen etu, sellaisena kuin se on kuvattuna lainsäädäntöteksteissä ja oikeuskäytännöissä, on aina asetettava etusijalle, olivatpa kyseessä sitten viranomaisten tai yksityisten tahojen toteuttamat toimet; kehottaa komissiota edistämään lapsen etua koskevien unionin säännösten asianmukaista täytäntöönpanoa ja ehdottamaan strategisia suuntaviivoja, jotka perustuvat parhaisiin käytänteisiin, oikeuskäytäntöihin ja YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiseen huomautukseen N:o 6 (2005) huoltajaa vailla olevien ja vanhemmistaan eroon joutuneiden lasten kohtelusta heidän lähtömaansa ulkopuolella, ja arvioimaan indikaattoreiden ja kriteereiden perusteella, mikä on lapsen edun mukaista; kehottaa komissiota panemaan täytäntöön lainsäädäntötoimia ja muita toimia, joiden avulla varmistetaan lasten ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten riittävä suojelu ja joilla pyritään erityisesti parantamaan kestävien ratkaisujen löytämiseen tähtääviä menetelmiä;

3.  tuomitsee jyrkästi Euroopan unionin alueella ilman huoltajaa olevien alaikäisten suojelun nykyiset puutteet ja arvostelee ankarasti sitä, että alaikäisten vastaanotto-olosuhteet ovat usein surkeat ja että heidän perusoikeuksiaan loukataan monin tavoin tietyissä jäsenvaltioissa;

4.  korostaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden on pian puututtava tilanteeseen johdonmukaisella tavalla ilman huoltajaa olevien alaikäisten suojelemiseksi siten, että heidän perusoikeuksiaan kunnioitetaan kaikilta osin; suhtautuu myönteisesti niihin jäsenvaltioihin, jotka ovat allekirjoittaneet YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan lasten suojelusta riiston pahimmilta muodoilta;

5.  pitää myönteisenä komission hyväksymää vuosien 2010–2014 toimintasuunnitelmaa ilman huoltajaa olevista alaikäisistä; pitää kuitenkin valitettavana, ettei komission linjaus perustu kattavammin näiden alaikäisten perusoikeuksien suojeluun, ja vahvistaa, että nykyiset toimet eivät ole riittäviä ja että ilman huoltajaa olevien alaikäisten kattavan suojelun varmistamiseksi tarvitaan pidemmälle meneviä toimia; muistuttaa, että yksi ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevan EU:n toimintasuunnitelman tavoitteista oli, että EU ja sen jäsenvaltiot puuttuisivat maahanmuuton perimmäisiin syihin ja sisällyttäisivät ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevan asian kehitysyhteistyön piiriin, sillä näin voitaisiin auttaa luomaan lapsille turvallisia kasvuympäristöjä alkuperämaissa; korostaa, että ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevien EU:n toimintalinjojen ennaltaehkäisevää ulottuvuutta olisi kehitettävä pidemmälle keskittymällä enemmän köyhyyden poistamiseen, terveys- ja työllisyyspolitiikkaan, ihmisoikeuksiin ja demokratiakehitykseen sekä konfliktienjälkeiseen jälleenrakentamiseen liittyviin toimiin; katsoo, että EU:n on edettävä komission ehdottamaa toimintasuunnitelmaa pitemmälle, jotta voidaan todella vahvistaa ilman huoltajaa olevien alaikäisten perusoikeuksia; korostaa erityisesti tarvetta vahvistaa laillisen edustajan asemaa EU:ssa ja kumppanimaissa ja pitää erittäin tärkeänä laatia seurantasuunnitelma yhteistyössä alkuperämaiden ja mahdollisten kauttakulkumaiden kanssa, jotta voidaan varmistaa, että lapsia suojellaan asianmukaisesti kotimaahan paluun jälkeen ja uudelleenkotouttamisen yhteydessä;

6.  pitää valitettavana ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevien unionin säännösten hajanaisuutta ja kehottaa komissiota laatimaan jäsenvaltioille ja kaikille toimijoille suunnatun käsikirjan, johon kaikki nämä oikeudelliset perustat on koottu yhteen, sillä näin voidaan helpottaa säännösten asianmukaista täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja vahvistaa ilman huoltajaa olevien alaikäisten suojelua;

7.  pitää valitettavana ilman huoltajaa olevien alaikäisten luotettavien virallisten tilastotietojen puuttumista; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota parantamaan ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevien tilastotietojen, myös ikää ja sukupuolta koskevien tilastotietojen, keruuta, jotta voidaan parantaa niiden keräämisen vertailtavuutta kaikissa jäsenvaltioissa ja ottaa käyttöön tiedon kokoamista ja vaihtoa koskeva koordinoitu menetelmä kaikissa jäsenvaltioissa siten, että samalla varmistetaan henkilötietojen suojelu sellaisten foorumien avulla, jotka kokoavat yhteen kaikki toimijat, jotka osallistuvat ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevan kysymyksen pohdintaan, sekä kansallisten yhteyspisteiden luettelon avulla, ja kehottaa hyödyntämään entistä tehokkaammin nykyisiä jo käytössä olevia unionin tason tilastotietojen keräämiseen tarkoitettuja välineitä, kuten Eurostatia, Frontexia, Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastoa (EASO) ja Euroopan muuttoliikeverkostoa; korostaa, että tällaisen tiedonkeruun tarkoituksena on saada tilanteesta parempi käsitys, parantaa ilman huoltajaa olevien alaikäisten suojelua ja vastata paremmin heidän tarpeisiinsa; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita, Euroopan tasa-arvoinstituuttia sekä kansainvälisiä ja valtiosta riippumattomia järjestöjä toteuttamaan sukupuolen mukaan jaoteltujen tietojen keräämiseen, seuraamiseen ja vaihtamiseen tähtääviä lisätoimia, jotta voidaan saada kattava kuva ilman huoltajaa olevien tyttöjen määrästä ja tarkastella tämän ryhmän erityistarpeita, tarjota heille tukea ja panna täytäntöön erityistoimia, joilla nämä tarpeet voidaan täyttää, ja vaihtaa parhaita käytänteitä, joiden avulla voidaan tehdä parannuksia;

8.  muistuttaa, että EU:n ja jäsenvaltioiden on tehostettava yhteistyötään EU:n ulkopuolisten alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa ilman huoltajaa olevia alaikäisiä ja näiden perusoikeuksien kunnioittamista koskevissa asioissa sekä kysymyksissä, jotka koskevat muun muassa pysyvien ratkaisujen tunnistamista, perheenjäsenten jäljittämistä, valvottua palauttamista ja takaisinottoa silloin, kun se on lapsen edun mukaista, perheiden jälleenyhdistämistä ja uudelleenkotouttamista; kehottaa myös tiivistämään yhteistyötä kolmansien alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa kysymyksissä. jotka koskevat ihmiskaupan ja erityisesti lapsikaupan sekä alaikäisten riiston ehkäisemistä ja torjumista ja laittoman maahanmuuton sekä naisiin kohdistuvan väkivallan muiden muotojen, kuten pakkoavioliittojen, ehkäisemistä, Euroopan unionin ja näiden valtioiden säännöllisesti käymien vuoropuheluiden yhteydessä ja Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH) toiminnan puitteissa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään lastensuojelun ja ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevan kysymyksen kehitysyhteistyöpolitiikkaansa; korostaa maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan sekä lasten oikeuksia koskevien EU:n toimintalinjojen, mikä koskee sekä alaikäisiä EU:ssa että kolmansissa maissa, johdonmukaisen kehittämisen merkitystä ottaen asianmukaisesti huomioon edellä mainittujen toimintalinjojen vaikutukset kehitysmaihin; muistuttaa Lissabonin sopimukseen sisältyvästä kehityspolitiikan johdonmukaisuuden velvoitteesta; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kolmansia maita edistämään ilman huoltajaa olevien alaikäisten alkuperä-, kauttakulku- ja määrämaissa yleisön tietoa lisääviä kampanjoita lasten maahanmuuttoon liittyvistä riskeistä ja erityisesti alaikäisten riistosta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta; painottaa, että henkilö- ja perhehistoriaa koskevat tutkimukset ovat erittäin tärkeitä, jotta voidaan vahvistaa alaikäisten tausta ja laatia räätälöityjä suunnitelmia, joiden avulla heidät voidaan kotouttaa tulomaahan tai kotouttaa uudelleen alkuperämaahan;

9.  muistuttaa, että ihmiskaupan torjuminen on ensimmäinen välttämätön toimenpidevaihe, sillä alaikäiset ja etenkin tytöt ovat alttiita ihmiskaupalle, sukupuoleen perustuvalle väkivallalle sekä riistolle, erityisesti työvoiman ja seksuaaliselle riistolle ja hyväksikäytölle, ja näiden suhteen haavoittuvaisia; painottaa myös, että on otettava käyttöön tehokkaat järjestelmät, joilla voidaan ehkäistä, tunnistaa, raportoida, käsitellä, tutkia, hoitaa ja seurata tarkemmin ihmiskauppaan, työvoiman ja seksuaaliseen riistoon sekä hyväksikäyttöön liittyviä tapauksia, ja korostaa, että näihin toimiin olisi ryhdyttävä myös kolmansissa maissa, jotta voidaan puuttua ihmiskaupan perimmäisiin syihin; kehottaa tässä yhteydessä komissiota ja jäsenvaltioita olemaan erittäin valppaina ja panemaan tehokkaasti täytäntöön ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun direktiivin 2011/36/EU, seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annetun direktiivin 2011/93/EU sekä rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin 2012/29/EU; kehottaa jäsenvaltioita ja EU:ta tiivistämään poliisiyhteistyötä ja oikeudellista yhteistyötä ja tekemään yhteistyötä EU:n ihmiskaupan torjunnan koordinaattorin kanssa, jotta voidaan havaita mahdolliset uhrit, valistaa yleisöä ja torjua ihmiskauppaa; pitää myönteisenä ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian (2012–2016) hyväksymistä ja erityisesti säännöksiä, jotka koskevat lastensuojelujärjestelmiä koskevien suuntaviivojen laatimisen rahoittamista sekä parhaiden käytänteiden vaihtoa; muistuttaa jäsenvaltioita YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 11 artiklasta, jossa valtioita kehotetaan toteuttamaan toimia lasten laittomien kuljetusten torjumiseksi; kehottaa jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä kolmansien maiden kanssa, jotta voidaan puuttua lasten salakuljetusta koskevaan ongelmaan, joka on yleistymässä; kehottaa jäsenvaltioita asettamaan syytteeseen salakuljettajat mahdollisuuksien mukaan asianmukaisin ja oikeassa suhteessa olevin seuraamuksin; on huolissaan monien sellaisten ilman huoltajaa olevien alaikäisten tilanteesta, jotka elävät piilossa unionissa ja ovat erityisen suojattomia riistoa ja hyväksikäyttöä vastaan; kehottaa jäsenvaltioiden viranomaisia ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjä tekemään yhteistyötä ja toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, joilla varmistetaan ilman huoltajaa olevien alaikäisten suojelu ja ihmisarvo;

10.  pitää valitettavana, että lastensuojelun määrärahoissa on jatkuvasti huomattava vaje muihin humanitaarisen avun aloihin verrattuina; kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin eurooppalaisen turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston puitteissa, sillä näin annettaisiin mahdollisuus lasten suojeluun tähtäävien pitkän aikavälin takeiden luomiselle, pakolaisia, turvapaikanhakijoita, ulkorajoja ja palautusta koskevat osiot mukaan luettuina, sekä Euroopan sosiaalirahaston puitteissa, jotta voitaisiin tukea alueita, joita nämä ongelmat eniten koskevat; katsoo, että pitkän aikavälin riittävä rahoitus on taattava erityisesti niille ohjelmille, joilla pyritään tunnistamaan ilman huoltajaa olevat alaikäiset ja varmistamaan riittävä vastaanotto, suojelu, laillisten edunvalvojien nimittäminen, perheenjäsenten jäljittäminen, uudelleen kotouttaminen ja integrointi, sekä rajavartijoiden ja viranomaisten kouluttamiseen;

Strategiset linjaukset

11.  kehottaa komissiota laatimaan jäsenvaltioille parhaisiin käytänteisiin perustuvat sitovat strategiset suuntaviivat, jotka olisi laadittava yhteisten vähimmäisvaatimusten muotoon ja joissa olisi käsiteltävä yksityiskohtaisesti prosessin jokainen vaihe siitä alkaen, kun alaikäinen saapuu unionin alueelle siihen asti, kunnes hänelle löydetään pysyvä ratkaisu, sillä näin varmistetaan alaikäisen asianmukainen suojelu; kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevia kansallisia strategioita, jotka perustuvat näihin strategisiin suuntaviivoihin, ja nimeämään yhden kansallisen yhteyspisteen, jonka tehtävänä on koordinoida kansallisen järjestelmän laatimista ja täytäntöönpanoa; kehottaa komissiota valvomaan yhteistyössä jo toiminnassa olevan asiantuntijaryhmän kanssa jäsenvaltioiden tilannetta ja niissä toteutettuja toimia ja toimittamaan vuotuisen kertomuksen parlamentille ja neuvostolle;

12.  muistuttaa, ettei yhdeltäkään lapselta saa evätä pääsyä unionin alueelle, ja vaatii, että jäsenvaltioiden on noudatettava kansainvälisiä ja unionin tason velvoitteita, joita sovelletaan lapsen ollessa niiden lainkäyttövallan alaisuudessa ja joita ei voida rajoittaa mielivaltaisesti; muistuttaa myös, ettei yhtäkään lasta voida lähettää takaisin nopeutetun menettelyn perusteella jäsenvaltion rajalta;

13.  kehottaa jäsenvaltioita kunnioittamaan tiukasti ja poikkeuksetta perusvaatimusta, jonka mukaan alaikäistä ei saa koskaan pidättää; pitää valitettavana, että turvapaikanhakijoiden vastanottoa koskevista vaatimuksista annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston tarkistetussa direktiiviehdotuksessa ei kielletty ilman huoltajaa olevien alaikäisten turvapaikanhakijoiden pidättämistä, ja kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan direktiivissä vahvistettua poikkeuksellisia oloja koskevaa määräaikaa; kehottaa komissiota valvomaan erityisen tarkasti alaikäisten säilöönottoa koskevien unionin säännösten täytäntöönpanoa oikeuskäytännön valossa; kehottaa jäsenvaltioita myös sijoittamaan alaikäiset erityisiin lapsille tarkoitettuihin koteihin ja ottamaan huomioon näiden iän ja sukupuolen;

14.  katsoo, että jokaisen jäsenvaltion vastuulla on tunnistaa ilman huoltajaa olevat alaikäiset; kehottaa jäsenvaltioita ohjaamaan heidät välittömästi saapumisen jälkeen erityisyksiköiden, kuten sosiaali- ja kasvatusalan viranomaisten puoleen, joiden on arvioitava jokaisen alaikäisen yksilöllinen tilanne ja erityisesti kansallisuus, koulutus sekä etninen, kulttuurinen ja kielellinen tausta sekä erityiset suojelun tarpeet ja antaa heille välittömästi kaikki tarpeelliset tiedot heidän oikeuksistaan, suojelustaan, laillisista mahdollisuuksistaan ja avustusmahdollisuuksistaan, suojelustaan sekä menettelyistä ja niiden vaikutuksista heidän ymmärtämällään kielellä ja heidän ymmärtämässään muodossa tarpeen mukaan tulkkien välityksellä; kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan keskenään parhaita käytänteitä lapsiystävällisistä välineistä, joiden avulla lapsille selvitetään menettelyt ja heidän oikeutensa; kehottaa jäsenvaltioita tässä yhteydessä kiinnittämään erityistä huomiota ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin, jotka tarvitsevat erityistä suojelua, ja huolehtimaan näiden tunnistamista, vastaanottoa ja suojelua koskevista erikoisjärjestelyistä erityisesti, kun kyse on ilman huoltajaa olevista alaikäisistä, jotka ovat ihmiskaupan uhreja, ja tarjoamaan näille tarpeellista tukea ja suojelua direktiivin 2011/36/EU mukaisesti;

15.  pitää valitettavana tietyissä jäsenvaltioissa iän arviointiin käytettävien lääketieteellisten tekniikoiden sopimatonta ja tunkeilevaa luonnetta, sillä ne voivat aiheuttaa traumoja, ja luiden kehitysasteeseen tai hampaiden mineralisoitumiseen perustuvien tiettyjen menetelmien kiistanalaisuutta ja niihin liittyvää huomattavaa virhemahdollisuutta; kehottaa komissiota sisällyttämään strategisiin suuntaviivoihin parhaisiin käytänteisiin perustuvia normeja, jotka koskevat iän arviointiin käytettävää menetelmää, jonka olisi perustuttava riippumattomien ja pätevien ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden moniulotteiseen ja monitieteelliseen arvioon, joka olisi toteutettava tieteellisesti ja turvallisesti sekä lapsen ja sukupuolen huomioon ottavalla oikeudenmukaisella tavalla ja siten, että erityistä huomiota kiinnitetään tyttöihin; muistuttaa, että iän arviointi on toteutettava siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon lapsen oikeudet, fyysinen koskemattomuus ja ihmisarvo, ja että epäselvä tapaus on aina luettava alaikäisen hyväksi; muistuttaa, että lääkärintarkastuksia olisi tehtävä vasta, kun kaikkia muita iän määrittelyyn käytettäviä menetelmiä on kokeiltu tuloksetta, että tämän arvioinnin tuloksiin olisi aina oltava mahdollisuus hakea muutosta; pitää myönteisinä EASOn tätä kysymystä koskevia toimia, joita olisi pidettävä lähtökohtana kaikissa alaikäisiä koskevissa toimissa;

16.  vaatii, että kaikki jäsenvaltiot varmistavat, että ilman huoltajaa olevalle alaikäiselle nimetään edunvalvoja tai vastuuhenkilö, jonka tehtävänä on ohjata alaikäistä tämän saapumisesta siihen saakka, kunnes pysyvä ratkaisu löytyy, sekä avustaa ja edustaa häntä kaikissa menettelyissä ja varmistaa, että hän voi käyttää kaikkia oikeuksiaan kaikissa menettelyissä, ja kehottaa kertomaan alaikäiselle viipymättä henkilöstä, joka on nimetty vastaamaan hänestä; vaatii myös, että tällä henkilöllä on oltava erityiskoulutusta, joka antaa pohjan tehtäviin, joissa edellytetään tietoa ilman huoltajaa olevien alaikäisten ongelmista, lastensuojelusta ja lasten oikeuksista sekä turvapaikka- ja maahanmuuttolainsäädännöstä, ja hänen on toimittava täysin riippumattomasti; katsoo, että näille henkilöille olisi annettava jatkuvaa ja riittävää koulutusta ja heitä olisi valvottava säännöllisesti ja riippumattomasti; kehottaa komissiota sisällyttämään strategisiin suuntaviivoihin parhaisiin käytänteisiin perustuvia yhteisiä vaatimuksia, jotka koskevat näiden henkilöiden toimivaltaa, tehtäviä, ominaisuuksia, osaamista ja koulutusta;

17.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että viranomaisten palveluksessa työskentelevät virkamiehet ja henkilöstö, jotka todennäköisesti joutuvat tekemisiin ilman huoltajaa olevien alaikäisten, myös ihmiskaupan uhreiksi joutuneiden alaikäisten, kanssa, ovat tehtävän hoitamiseen päteviä ja heillä on tehtäviä vastaava koulutus, jotta he voivat tunnistaa tällaiset tapaukset ja suhtautua niihin asianmukaisesti, ja vaatii, että heille annetaan riittävää koulutusta ilman huoltajaa olevien alaikäisten erityistarpeista, lasten oikeuksista, lasten käyttäytymisestä ja lapsipsykologiasta sekä turvapaikka- ja maahanmuuttolainsäädännöstä; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan sukupuolinäkökohdat huomioon ottavaa pakollista koulutusta henkilöstölle, joka ottaa vastaan ilman huoltajaa olevia alaikäisiä turvapaikoissa, samoin kuin haastattelijoille, päättäjille ja ilman huoltajaa olevien alaikäisten laillisille edustajille, ja varmistamaan, että jäsenvaltioiden poliisi- ja oikeusviranomaiset osallistuvat säännöllisesti sukupuolinäkökohdat huomioon ottavaan koulutukseen; korostaa, että alaikäisestä vastaavan henkilön on annettava tälle tietoa ja neuvottava tätä, mutta tämä ainoastaan täydentää oikeudellista neuvontaa eikä korvaa sitä; muistuttaa, että riippumatta lapsen kansalaisuudesta tai siitä, onko kansalaisuutta tunnustettu vai ei, jäsenvaltio, jossa ilman huoltajaa oleva alaikäinen oleskelee, on vastuussa hänen edunvalvonnastaan ja mahdollisimman korkean suojelun tasosta;

18.  painottaa, että on varmistettava ilman huoltajaa olevien alaikäisten suojelun johdonmukaisuus ja sitä koskevien vaatimusten yhdenvertaisuus, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita takaamaan seuraavat asiat ilman huoltajaa oleville alaikäisille riippumatta heidän asemastaan samoin ehdoin kuin lapsille, jotka ovat vastaanottavan maan kansalaisia:

19.  muistuttaa, että kaikki menettelyt on mukautettava alaikäisten tarpeisiin ja erityistä huomiota on kiinnitettävä näiden ikään, kypsyysasteeseen ja ymmärryskykyyn, minkä lisäksi lasten tarpeet on otettava huomioon Euroopan neuvoston esittämien lapsiystävällisen oikeuden suuntaviivojen mukaisesti, ja pitää myönteisinä näiden suuntaviivojen edistämiseen tähtäävää komission toimintaa; korostaa, että alaikäisten näkemyksiä on kuunneltava ja ne on otettava huomioon menettelyjen kaikissa vaiheissa yhteistyössä koulutettujen henkilöiden, kuten psykologien, sosiaalityöntekijöiden ja kulttuurikysymysten sovittelijoiden, kanssa;

20.  suhtautuu myönteisesti turvapaikkalainsäädännön alalla saavutettuun edistykseen ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarvittavat lainsäädäntö- ja hallintouudistukset, joiden avulla tällaiset säädökset voidaan panna täytäntöön tehokkaasti; muistuttaa kuitenkin, että EU:n turvapaikkapolitiikassa ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin on suhtauduttava ensisijaisesti lapsina, ja kehottaa jäsenvaltioita jättämään ilman huoltajaa olevat alaikäiset mahdollisuuksien mukaan nopeutettujen menettelyjen ja rajamenettelyjen ulkopuolelle; muistuttaa, että jos ilman huoltajaa oleva alaikäinen, jolla ei ole jäsenvaltioissa laillisesti oleskelevia omaisia, on jättänyt useita turvapaikkahakemuksia, turvapaikkahakemuksen käsittelystä on kuitenkin vastuussa nimenomaan se jäsenvaltio, jossa alaikäinen oleskelee hakemuksen jätettyään, ja kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksiä; korostaa, että ilman huoltajaa olevien alaikäisten erityistarpeiden vuoksi on välttämätöntä, että heidän turvapaikkahakemuksensa käsitellään ensisijaisina, jotta oikeudenmukainen päätös voidaan tehdä mahdollisimman pian; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään turvapaikanhakujärjestelmiään, jotta voidaan ottaa käyttöön yhdenmukainen ja lapset huomioiva institutionaalinen kehys, jossa otetaan huomioon ilman huoltajaa olevien alaikäisten ja erityisesti ihmiskaupan uhrien erityistarpeet ja moninaiset vaikeudet;

21.  painottaa, että kaikkien ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevien päätösten on perustuttava yksilölliseen arviointiin ja lapsen edun huomioon ottamiseen;

22.  tuomitsee tapaukset, joissa alaikäinen yhtäkkiä joutuu täysi-ikäistyttyään epävakaisiin olosuhteisiin; kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan keskenään parhaita käytänteitä ja säätämään järjestelyistä, joilla alaikäisiä tuetaan täysi-ikäisyyteen siirtymisessä; pitää myönteisinä neuvoston tällä alalla toteuttamia toimia ja kehottaa komissiota sisällyttämään strategisiin suuntaviivoihinsa parhaita käytänteitä, joiden avulla alaikäisille voidaan laatia yhteistyössä näiden kanssa yksilöllisiä tulevaisuudensuunnitelmia;

23.  kehottaa jäsenvaltioita määrittämään kunkin osapuolen ja erityisesti jäsenvaltioiden ja paikallisten viranomaisten, hyvinvointipalveluiden, nuorisotyöntekijöiden, perheiden ja laillisten edustajien velvollisuudet, jotka koskevat tulevaisuudensuunnitelmien täytäntöönpanoa ja seurantaa sekä koordinoinnin varmistamista;

24.  painottaa tiukasti, että tärkein tavoite on löytää EU:n alueelle saapuneelle ilman huoltajaa olevalle alaikäiselle tämän tarpeiden ja edun mukainen kestävä ratkaisu; muistuttaa, että tämän päämäärän tavoittelussa on aina lähdettävä liikkeelle selvittämällä perheenyhdistämismahdollisuudet EU:n sisällä ja ulkopuolella edellyttäen, että tämä on lapsen edun mukaista; tähdentää, että alaikäiseltä voidaan periaatteessa pyytää apua sukulaisten etsinnässä, mutta häntä ei saada velvoittaa osallistumaan tähän niin, että kansainvälisen suojelun tarpeen tutkinnan tulos riippuisi osallistumisesta; palauttaa mieliin, että tapauksissa, joissa alaikäisen tai hänen omaistensa henki on vaarassa, erityisesti jos nämä ovat jääneet alkuperämaahan, kyseisiä henkilöitä koskevien tietojen keräämisessä, käsittelyssä ja luovuttamisessa on noudatettava luottamuksellisuutta, jotta ei vaaranneta asianomaisten henkeä; kehottaa jäsenvaltioita ja kaikkia niiden toimivaltaisia viranomaisia parantamaan yhteistyötä erityisesti poistamalla kaikki perheenjäsenten jäljittämiseen ja/tai jälleenyhdistämiseen liittyvät hallinnolliset esteet ja vaihtamaan keskenään parhaita käytänteitä; pyytää komissiota valvomaan oikeudesta perheenyhdistämiseen annetun direktiivin 2003/86/EY ja erityisesti sen 10 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanoa;

25.  kehottaa komissiota sisällyttämään strategisiin suuntaviivoihin parhaisiin käytänteisiin perustuvia yhteisiä vaatimuksia ehdoista, joiden on täytyttävä ennen kuin alaikäinen voidaan palauttaa, johdonmukaisella tavalla, lapsen etua kunnioittaen ja siten, että toimet pohjaavat alaikäisten palauttamista koskevia parhaita käytäntöjä koskevaan komission vuonna 2011 julkaisemaan selvitykseen, johon sisältyi myös tarkistusluettelo ja kokoelma parhaita käytänteitä; muistuttaa, ettei palautuspäätöstä voida missään tapauksessa tehdä, jos se ei ole lapsen edun mukainen ja jos se asettaa alaikäisen tai tämän perheen elämän, fyysisen tai psyykkisen terveyden, hyvinvoinnin, turvallisuuden taikka perusoikeudet vaaraan, ja että kunkin alaikäisen yksilöllinen tilanne (myös perheen tilanne perheenyhdistämistapauksessa) on arvioitava kaikilta osin; muistuttaa, että palautuspäätös voidaan tehdä vasta, kun on saatu varmuus, että alaikäinen nauttii kohdemaassa turvallisista, konkreettisista ja mukautetuista järjestelyistä, joissa tämän oikeuksia kunnioitetaan ja joihin on yhdistetty uudelleenkotouttamistoimia kohdemaassa; kehottaa jäsenvaltioita yhdessä alkuperä- ja kauttakulkumaiden kanssa sekä yhteistyössä kansalaisjärjestöjen sekä alueellisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa ottamaan käyttöön yhteistyö- ja seurantamekanismeja, joiden avulla voidaan varmistaa alaikäisen turvallinen palautus, ja varmistamaan alaikäisten suojelun ja uudelleenkotouttamisen palautuksen jälkeen; huomauttaa, että tällaiset järjestelyt ovat palautuksen kannalta elintärkeitä; pyytää komissiota korostamaan direktiivin 2008/115/EY arvioinnin yhteydessä kyseisen direktiivin ja etenkin sen 10 artiklan, 14 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 17 artiklan vaikutusta ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin; vaatii, että EU sitoutuu tehostamaan toimiaan muuttoliikkeen mahdollisten taustatekijöiden, kuten varhaisessa iässä solmittujen avioliittojen ja pakkoavioliittojen, haitallisten perinnekäytänteiden, muun muassa naisten sukuelinten silpomisen, ja seksuaalisen väkivallan, kitkemiseksi kaikkialla maailmassa;

26.  korostaa, että ilman huoltajaa olevan alaikäisen kotoutus on toteutettava kunnioittaen kaikilta osin lapsen etnistä, uskonnollista, kulttuurista ja kielellistä taustaa ja siten, että lähtökohtana pidetään yhteistyössä alaikäisen kanssa laadittua tulevaisuudensuunnitelmaa;

27.  kehottaa jäsenvaltioita velvoittamaan viranomaiset toteuttamaan toimia, jotka koskevat kerjäämään pakotettuja ilman huoltajaa olevia alaikäisiä; katsoo, että ilman huoltajaa olevien alaikäisten riisto kerjäämiseen pakottamalla on estettävä kaikin keinoin;

o
o   o

28.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Euroopan neuvostolle.

(1) EUVL C 285 E, 21.10.2010, s. 12. (2) EUVL L 315 E, 14.11.2012, s. 57. (3) EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1. (4) EUVL L 337, 20.12.2011, s. 9. (5) EUVL L 31, 6.2.2003, s. 18. (6) EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98. (7) EUVL L 251, 3.10.2003, s. 12. (8) EUVL L 199, 31.7.2007, s. 23. (9) EUVL L 173, 3.7.2007, s. 19.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2013 Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta (2013/2822(RSP))

P7_TA(2013)0388 RC-B7-0390/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin korkean edustajan Catherine Ashtonin 30. elokuuta 2013 antaman julkilausuman Pohjois-Kivun tilanteesta sekä hänen 7. kesäkuuta 2012 ja 10. heinäkuuta 2012 antamansa päätöslauselmat Itä-Kongon tilanteesta,

–  ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen Paramaribossa Surinamissa 27.–29. marraskuuta 2012 pidetyssä kokouksessa hyväksytyn päätöslauselman Suurten järvien alueen ja erityisesti Kongon demokraattisen tasavallan itäosan epävakaasta ja turvattomasta tilanteesta,

–  ottaa huomioon Suurten järvien alueesta 22. heinäkuuta 2013 ja Kongon demokraattisen tasavallan itäosan tilanteesta 10. joulukuuta 2012, 19. marraskuuta 2012 ja 25. kesäkuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2052 (2012) Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta, päätöslauselman 1925 (2010), päätöslauselman 1856 (2008), jossa määritetään mandaatti YK:n operaatiolle Kongon demokraattisessa tasavallassa (Monusco), ja päätöslauselman 2098 (2013), jossa Monuscon mandaatti uudistettiin,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 28. kesäkuuta 2013 antaman raportin YK:n vakauttamisoperaatiosta Kongon demokraattisessa tasavallassa,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston puheenjohtajan 25. heinäkuuta 2013 antaman lausuman Suurten järvien alueen tilanteesta,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin rauhaa ja turvallisuutta käsittelevän neuvoston 28. elokuuta 2013 pidetyssä 393. kokouksessa tehdyn päätöksen Suurten järvien alueen tilanteesta ja erityisesti Kongon demokraattisen tasavallan itäosan tilanteesta,

–  ottaa huomioon Suurten järvien alueen kansainvälisen konferenssin (ICGRL) valtioiden ja hallitusten päämiesten 6. elokuuta 2013 ja 24. marraskuuta 2012 antamat julkilausumat Kongon kansantasavallan turvallisuustilanteesta,

–  ottaa huomioon ranskankielisten maiden kansainvälisen järjestön 13. ja 14. lokakuuta 2012 pidetyssä 14. huippukokouksessa annetun päätöslauselman Kongon demokraattisen tasavallan tilanteesta,

–  ottaa huomioon kesäkuussa 2000 allekirjoitetun Cotonoun kumppanuussopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1325 (2000), 1820 (2008), 1888 (2009) ja 1960 (2010) naisista, rauhasta ja turvallisuudesta,

–  ottaa huomioon vuoden 1949 Geneven sopimuksen 3 artiklan ja saman sopimuksen toisen pöytäkirjan, joilla kielletään mielivaltaiset teloitukset, raiskaus, pakkovärväys ja muut julmuudet,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 1989 tehdyn lapsen oikeuksien kansainvälisen yleissopimuksen, jolla erityisesti kielletään lasten osallistuminen aseellisiin konflikteihin,

–  ottaa huomioon lapsen oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen liitetyn valinnaisen pöytäkirjan lasten osallistumisesta aseellisiin konflikteihin, jonka Suurten järvien alueen valtiot ovat ratifioineet,

–  ottaa huomioon vuoden 1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja vuoden 1966 kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan, jonka Kongon demokraattinen tasavalta ratifioi vuonna 1982,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että viime heinäkuusta lähtien väkivalta Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa on lisääntynyt ja vihollisuudet M23-järjestön ja hallituksen joukkojen välillä ovat käynnistyneet uudelleen, mikä on johtanut tuhansien ihmisten kuolemaan, lukemattomiin vammautumisiin muun muassa hyökkäyksissä siviilejä ja YK:n rauhanturvaajia vastaan; toteaa, että humanitaarinen tilanne on edelleen hälyttävä;

B.  toteaa, että uusiutuvan aseellisen konfliktin takia Kivun alue on kärsinyt julmuuksista ja välivallasta, mukaan luettuina ryöstely, seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva väkivalta, kidnappaukset, aseellisten joukkojen harjoittama lasten pakkorekrytointi aseellisiin ryhmiin ja ihmisoikeusloukkaukset, jotka aiheuttavat jatkuvaa piinaa ja heikentävät YK:n turvallisuusneuvoston ja alueellisten elinten ponnistuksia konfliktin lopettamiseksi;

C.  ottaa huomioon, että 28. elokuuta 2013 yksi YK:n rauhanturvaaja kuoli ja 10 loukkaantui M23-kapinallisryhmän hyökkäyksessä Kibatin ylängöllä Pohjois-Kivussa, jossa Monusco tuki Kongon puolustusvoimia Goman alueen siviiliväestön suojelemisessa;

D.  ottaa huomioon, että yli 2,7 kotiseudultaan siirtymään joutunutta ihmistä on paennut kodeistaan, yksin vuonna 2012 yli miljoona, ja yli 440 000 kongolaista pakolaista on paennut muihin Afrikan maihin, ja että noin 6,4 miljoonaa ruoka- ja hätäapua tarvitsevaa ihmistä hädin tuskin pysyy hengissä epävakaissa oloissa, jotka johtuvat toistuvista taisteluista sekä ihmisoikeuksien että kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksista Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa;

E.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien loukkauksiin ja sotarikoksiin syyllistyneiden syyttämättä jättäminen Kongon demokraattisessa tasavallassa edistää rankaisemattomuuden ilmapiiriä ja kannustaa tekemään lisää rikoksia;

F.  ottaa huomioon, että neuvottelut kapinallisryhmien ja Kongon demokraattisen tasavallan valtion välillä katkesivat toukokuussa 2013; muistuttaa, että M23-järjestön kapinalliset integroitiin armeijaan vuoden 2000 rauhansopimuksen jälkeen, mutta he nousivat kapinaan huhtikuussa 2012 ja muodostavat yhden tusinasta aseellisesta ryhmästä, jotka taistelevat tällä luonnonvaroiltaan rikkaalla alueella;

G.  ottaa huomioon, että ICGLR:n seitsemäs huippukokous käynnistyi 5. syyskuuta 2013 ja että se kehotti käynnistämään rauhanneuvottelut uudelleen ja saattamaan ne nopeasti päätökseen;

H.  ottaa huomioon, että 28. maaliskuuta 2013 YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 2098 (2013) Monuscon mandaattia jatkettiin 31. maaliskuuta 2014 asti ja luotiin poikkeuksellisesti erityinen ”interventioprikaati”, joka on osa operaation nykyistä 19 815 sotilaan vahvuutta;

I.  ottaa huomioon, että vuonna 2012 ICGLR:n jäsenvaltiot käynnistivät yhteisen varmennusjärjestelmän, jolla pyritään seuraamaan joukkojen liikkeitä Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa ja ottamaan käyttöön suunnitellut puolueettomat kansainväliset joukot;

J.  ottaa huomioon, että YK:n asiantuntijaryhmä julkaisi todisteita, jotka yhdistävät Ruandan ja kapinalliset, ja että Yhdysvallat kehotti Ruandaa lopettamaan tällaisen tuen; ottaa huomioon, että Ruanda on toistuvasti kiistänyt kaikenlaiset yhteydet M23-järjestöön;

K.  toteaa, että seksuaalisen väkivallan ja laajamittaisten raiskausten käytöllä aseena sodassa on erittäin tuhoisia seurauksia, kuten uhrien fyysinen ja henkinen tuhoutuminen, ja että niitä on siksi pidettävä sotarikoksina; ottaa huomioon, että kansalliset viranomaiset ja kansainvälinen yhteisö ovat investoineet runsaasti oikeusjärjestelmän ja erityisesti sen sotilaallisen osan vahvistamiseen ja kannustaneet käynnistämään tutkinta- ja syytemenettelyjä seksuaalisesta väkivallasta; ottaa huomioon, että oikeudenkäyntejä on pidetty, mutta tuomioita ei ole pantu täytäntöön ja että monissa tapauksissa syyllisiksi todetut ovat voineet paeta, eikä korvausten tarjoamiseksi uhreille ole tehty paljoakaan;

L.  katsoo, että konfliktin seurauksiin on puututtava ja että tähän käytettäviä keinoja ovat erityisesti demilitarisointi, paikallishallinnon uudistaminen, entisten taistelijoiden kotiuttaminen ja uudelleen integroiminen, pakolaisten paluu kotimaahan, maan sisäisten pakolaisten asuttaminen sekä toteuttamiskelpoisten kehitysohjelmien toteuttaminen;

M.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni pyrkii palauttamaan oikeus- ja turvallisuusjärjestelmän (poliisi ja armeija) toiminnan ja saattamaan ne toimintakuntoon tarjoamalla taloudellista ja teknistä apua ja kouluttamalla henkilöstöä operaatioiden ”EUSEC RD” ja ”EUPOL RD” puitteissa;

N.  ottaa huomioon, että maan luonnonvarojen laiton hyödyntäminen, jossa osa luonnonvaroista päätyy muihin maihin, on eräs konfliktia lietsovista ja pahentavista tekijöistä Kongon demokraattisessa tasavallassa, ja luo yhä turvattomuutta koko alueella;

O.  ottaa huomioon, että kasvava työttömyys, sosiaalinen kriisi, elintarvikekriisi, peruspalvelujen riittämättömyys, väestön köyhtyminen ja ympäristön tilan heikentyminen Kongon demokraattisessa tasavallassa ovat osaltaan syynä tämän maan ja Suurten järvien alueen epävakauteen;

P.  ottaa huomioon, että viime kuukausina ei ole edistytty ihmisoikeuksien puolustajien suojaamista koskevan lakiesityksen laatimisessa ja että ihmisoikeusaktivistien ja journalistien painostaminen Kongon demokraattisessa tasavallassa on lisääntynyt, heitä on pidätetty mielivaltaisesti ja peloteltu; toteaa, että mitään ei ole tehty näihin rikoksiin syyllistyneiden tuomiseksi oikeuden eteen;

Q.  ottaa huomioon, että 9. huhtikuuta 2013 korkeimmassa sotilastuomioistuimessa käynnistettiin uudelleen vetoomusoikeudenkäynti kesäkuussa 2010 tapahtuneesta Floribert Chebeyan murhasta, joka oli Voice of the Voiceless –järjestön (VSV) toiminnanjohtaja ja World Organisation Against Torturen (OMCT) toiminnanjohtaja, ja Fidèle Bazanan murhasta, joka oli VSV:n jäsen, mutta sen jälkeen puolustusasianajajat Peter Ngomo Milambo, Emmanuel Ilunga Kabengele ja Regine Sesepe ovat saaneet uhkauksia;

R.  ottaa huomioon, että 7. elokuuta 2013 Pweton alueella Katangan provinssissa sijaitsevassa Kawakolon kylässä kapinallisryhmän jäsenet murhasivat julmasti valtioista riippumattoman Libertas-järjestön jäsenen Godfrey Mutombon ja että vuodesta 2011 samat henkilöt ovat levittäneet kauhua eräissä kylissä provinssin pohjoisosassa;

1.  on erittäin huolissaan Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa tapahtuneesta viimeaikaisesta väkivallan lisääntymisestä, jolla on vakavia poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia, humanitaarisia ja turvallisuuteen liittyviä vaikutuksia maassa ja kaikkialla alueella, joka jo nyt on hauras ja epävakaa;

2.  tuomitsee jyrkästi äskettäiset väkivaltaisuudet Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa ja erityisesti M23-ryhmän ja muiden aseellisten ryhmien, varsinkin FDLR:n (Democratic Forces for the Liberation of Rwanda) tekemät umpimähkäiset kranaatti-iskut, jotka ovat kylväneet kuolemaa, aiheuttaneet vammoja ja tuhoa siviiliväestön keskuudessa; tuomitsee kapinallisten Monusco-joukkoja vastaan kohdistamat hyökkäykset, joissa on kuollut useita ihmisiä, mukaan lukien tansanialainen rauhanturvaaja, ja monia muita haavoittunut; kehottaa kaikkia asianosaisia osapuolia antamaan pääsyn ja suojaa humanitaarisille järjestöille, jotka saapuvat auttamaan kärsivää siviiliväestöä;

3.  vaatii välittömästi lopettamaan kaikki ihmisoikeuksien loukkaukset, myös hälyttävän ja laajalle levinneen seksuaalisen ja sukupuoleen perustuvan väkivallan (YK:n turvallisuusneuvoston 19. kesäkuuta 2008 antaman päästölauselman 1820 (2008) mukaisesti) ja valitettavan lasten rekrytoinnin ja käytön armeijoissa; ilmaisee solidaarisuutensa Kongon demokraattisen tasavallan kansalle, joka sodasta kärsii;

4.  kehottaa painokkaasti kaikkia asianosaisia viranomaisia toteuttamaan välittömästi toimia puolueettomien ja perusteellisten tutkimusten tekemiseksi kaikista aiemmista ja nykyisistä ihmisoikeuksien loukkauksista ja toimimaan täydessä yhteistyössä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa; kehottaa toteuttamaan toimia sen varmistamiseksi, että ihmisoikeuksien loukkauksiin, sotarikoksiin, ihmisyyden vastaisiin rikoksiin, naisiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin ja lapsisotilaiden värväämiseen syyllistyneistä henkilöistä ilmoitetaan, heidät tunnistetaan ja asettamaan syytteeseen ja heitä rangaistaan kansallisten ja kansainvälisten rikoslakien mukaisesti;

5.  tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen ulkoisen tuen antamisen M23-ryhmälle ja muille tuhoa aiheuttaville voimille Kongon demokraattisessa tasavallassa ja vaatii välittömästi ja pysyvästi lopettamaan sellaisen tuen;

6.  tukee Monuscon interventioprikaatia, jonka tehtävänä on hyökätä aseellisia ryhmiä, myös M23-ryhmää, vastaan, kiittää Monuscon ripeitä toimia joilla prikaatin tehtävä, erityisesti siviilien suojeleminen, toteutetaan, ja kannustaa jatkamaan näitä ponnistuksia; kehottaa erityisesti YK:n turvallisuusneuvostoa toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet turvallisuusneuvoston päästölauselman 2098 (2013) mukaisesti siviilien suojelemiseksi Kongon demokraattisen tasavallan itäosassa;

7.  kehottaa laajennettua yhteistä varmennusmekanismia (EJVM) tutkimaan perusteellisesti, mistä tappava kranaattituli ja pommit tulevat Kongon demokraattisen tasavallan alueelta naapurimaahan Ruandaan; kehottaa lisäämään EJVM:n raporttien avoimuutta ja säännöllisyyttä;

8.  korostaa, että kaikenlaiset suorat väliintulot Kongon demokraattisen tasavallan naapurimaista voivat vain pahentaa tilannetta; kehottaa kaikkia asiaankuuluvia alueen toimijoita äärimmäiseen pidättyvyyteen ja pidättymään kaikenlaisista toimista ja lausunnoista, jotka voivat johtaa tilanteen heikentymiseen entisestään; kehottaa naapurimaita kunnioittamaan täysimääräisesti Kongon demokraattisen tasavallan itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta;

9.  suhtautuu myönteisesti ICGLR:n jäsenvaltioiden, AU:n ja YK:n toimiin ja aloitteisiin, joilla pyritään kriisin kestävään, rakenteelliseen ja rauhanomaiseen poliittiseen ratkaisemiseen; kehottaa kunnioittamaan kaikkia rauhaa, turvallisuutta ja yhteistyötä (PSC) koskevaan puitesopimukseen sisältyviä määräyksiä;

10.  kehottaa Suurten järvien alueen maita, erityisesti helmikuussa 2013 Addis Abeban sopimuksen puitteissa tehtyjä sitoumuksia noudattaen, edistämään yhdessä rauhaa, vakautta ja turvallisuutta alueellisen taloudellisen kehityksen vahvistamiseksi ja kiinnittämään erityistä huomiota sovinnontekoon, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, rankaisemattomuuden torjumiseen, puolueettoman oikeusjärjestelmän luomiseen ja hallinnon suurempaan vastuullisuuteen;

11.  suhtautuu myönteisesti 5. syyskuuta 2013 Kampalassa ICGLR:n puheenjohtajan, Ugandan presidentin Yoweri Musevenin suojeluksessa järjestettyyn keskusteluun rauhasta alueella; kehottaa kaikkia asianosaisia toimijoita osallistumiseen ja kannustaa Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisia tukemaan vuoropuhelua yhteisöjen kesken, erityisesti niiden, jotka ovat joutuneet kärsimään konfliktista;

12.  kehottaa Afrikan unionia ja Suurten järvien alueen valtioita toteuttamaan lisätoimia luonnonvarojen laittoman hyväksikäytön ja kaupan estämiseksi; katsoo, että kyseinen laiton toiminta on yksi syy aseiden leviämiselle ja salakuljetukselle, jotka puolestaan merkittävällä tavalla lietsovat ja pahentavat konflikteja Suurten järvien alueella;

13.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä, myös EU:ta, AU:ta ja YK:ta, tekemään edelleen kaikkensa tarjotakseen Kongon demokraattisen tasavallan itäosan väestölle koordinoidumpaa ja tehokkaampaa apua ja osallistuakseen toimiin, joilla vastataan humanitaariseen katastrofiin;

14.  suhtautuu myönteisesti komission antamaan 10 miljoonan euron lisämäärärahaan pikaisesti tarvittavan avun antamiseksi 2,5 miljoonalle ihmiselle Kongon demokraattisessa tasavallassa, mikä nostaa EU:n hätäavun Kongon demokraattiselle tasavallalle ja Suurten järvien alueelle 71 miljoonaan euroon vuonna 2013 ja tekee EU:sta suurimman humanitaarisen avun antajan;

15.  vaatii Kongon demokraattisen tasavallan hallitusta saattamaan valmiiksi turvallisuusalan uudistukset ja kehottaa toteuttamaan toimia sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla valtion auktoriteetin lisäämiseksi ja oikeusvaltion periaatteen noudattamiseksi Kongon demokraattisessa tasavallassa erityisesti hallintotavan ja turvallisuuden alalla, mukaan lukien läheinen yhteistyö EU:n sotilasapuoperaation (EUSEC) kanssa ja EU:n poliisiapuoperaation (EUPOL) kanssa; katsoo, että tämän yhteistyön olisi jatkuttava, jotta rauha ja turvallisuus voidaan vakiinnuttaa sekä maassa että Suurten järvien alueella;

16.  kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan parlamenttia, senaattia ja presidentti Joseph Kabilaa toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet demokratian vakiinnuttamiseksi ja kaikkien poliittisten voimien aidon osallistumisen varmistamiseksi niin, että kansan tahto voidaan ilmaista maan hallinnossa, perustuslain ja lainsäädännön mukaisesti sekä järjestää vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit; muistuttaa, että on otettava huomioon EU:n vuoden 2011 vaalitarkkailuvaltuuskunnan suositukset, toteutettava välttämättömät uudistukset vaalien järjestämiseksi säännöllisin väliajoin, mukaan luettuna sen varmistaminen, että järjestetään paikallisvaalit;

17.  kehottaa Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisia varmistamaan kaikissa olosuhteissa ihmisoikeuksien puolustajien fyysisen ja henkisen koskemattomuuden ja toimittamaan nopeat, perusteelliset, puolueettomat ja avoimet tutkinnat, jotta voidaan tunnistaa kaikki uhkauksiin, hyökkäyksiin ja useiden ihmisoikeuksien puolustajien murhiin syyllistyneet;

18.  korostaa, että on tärkeää säätää pitkään odotetut säädökset, mukaan luettuina laki ihmisoikeuksien puolustajien suojelusta ja laki kansallisen lainsäädännön saattamisesta Rooman peruskirjan mukaiseksi;

19.  suosittelee, että YK:n ihmisoikeusneuvoston 24. istunnossa annetaan voimakas päätöslauselma, jolla otetaan jälleen käyttöön jonkinlainen ihmisoikeuksien seurantajärjestelmä Kongon demokraattisessa tasavallassa, ja pyytää YK:n ihmisoikeusvaltuutettua antamaan raportin ihmisoikeustilanteesta Kongon demokraattisessa tasavallassa;

20.  vaatii Kongon demokraattisen tasavallan viranomaisia varmistamaan, että tosiasiallisesti luodaan erityinen sekatuomioistuin auttamaan rankaisemattomuuden torjunnassa ja tuomitsemaan Kongon demokraattisessa tasavallassa vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksiin, mukaan luettuna naisiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta, syyllistyneet;

21.  katsoo, että avoin mahdollisuus käyttää Kongon demokraattisen tasavallan luonnonvaroja ja valvoa niitä sekä resurssien tasaveroinen jakaminen valtion talousarvion kautta on välttämätöntä maan kestävän kehityksen kannalta; kehottaa siksi Afrikan unionia ja Suurten järvien alueen maita toteuttamaan lisätoimenpiteitä, joilla torjutaan luonnonvarojen laitonta hyödyntämistä ja kauppaa, ja kehottaa Euroopan unionia ja koko kansainvälistä yhteisöä vahvistamaan yhteistyötä Kongon demokraattisen tasavallan kanssa tällä alalla;

22.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Afrikan unionille, Suurten järvien alueen valtioiden hallituksille, Kongon demokraattisen tasavallan presidentille, pääministerille ja parlamentille, YK:n pääsihteerille, seksuaalista väkivaltaa konflikteissa käsittelevälle YK:n erityisedustajalle, YK:n turvallisuusneuvostolle ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle sekä AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2013 Keski-Afrikan tasavallasta (2013/2823(RSP))

P7_TA(2013)0389 RC-B7-0399/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Librevillessä (Gabon) 11. tammikuuta 2013 tehdyn, Keski-Afrikan tasavallan poliittis-sotilaallisen kriisin ratkaisemista koskevan sopimuksen, joka allekirjoitettiin Keski-Afrikan valtioiden talousyhteisön (ECCAS) valtionpäämiesten ja pääministerien suojeluksessa ja jossa esitetään ehdot maan kriisin lopettamiselle,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin 14. elokuuta 2013 esittämän raportin Keski-Afrikan tasavallan tilanteesta sekä raportit, joita ovat julkaisseet Yhdistyneiden kansakuntien rauhanrakennustoimisto Keski-Afrikan tasavallassa (Binuca), humanitaaristen asioiden alipääsihteeri sekä ihmisoikeuksista vastaava apulaispääsihteeri,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 24. tammikuuta 2013 antaman päätöslauselman 2088 (2013) ja YK:n turvallisuusneuvoston Keski-Afrikan tasavaltaa koskevat julkilausumat ja pyytää turvallisuusneuvostoa tukemaan afrikkalaisten johtamaa uutta operaatiota,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin rauhan ja turvallisuuden neuvoston 19. heinäkuuta 2013 tekemän päätöksen, jolla hyväksyttiin rauhanturvaoperaation käynnistäminen afrikkalaisin voimin 1. elokuuta 2013 alkaen,

–  ottaa huomioon ECCASin ylimääräiset valtionpäämiesten ja pääministerien huippukokoukset, jotka järjestettiin N’Djamenassa (Tšad) 21. joulukuuta 2012, 3. huhtikuuta 2013 ja 18. huhtikuuta 2013, ja kokousten päätökset, joiden mukaan perustetaan kansallinen siirtymäneuvosto (NTC), jolla on lainsäädännöllinen ja perustuslaillinen valta, ja hyväksytään etenemissuunnitelma Keski-Afrikan tasavallan siirtymäkauden prosessia varten,

–  ottaa huomioon kansainvälisen yhteysryhmän 3. toukokuuta 2013 Brazzavillessa (Kongo) pitämän kokouksen, jossa hyväksyttiin siirtymäkauden etenemissuunnitelma ja perustettiin erityisrahasto Keski-Afrikan tasavallan auttamiseksi,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan 21. joulukuuta 2012, 1. ja 11. tammikuuta 2013, 25. maaliskuuta 2013, 21. huhtikuuta 2013 ja 27. elokuuta 2013 antamat julkilausumat Keski-Afrikan tasavallan tilanteesta,

–  ottaa huomioon humanitaarisesta avusta ja pelastuspalveluasioista vastaavan komission jäsenen 21. joulukuuta 2012 antaman julkilausuman uusien taistelujen puhkeamisesta Keski-Afrikan tasavallassa,

–  ottaa huomioon AKT–EU-yleiskokouksen 19. kesäkuuta 2013 antaman päätöslauselman Keski-Afrikan tasavallasta,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston 27. joulukuuta 2012 sekä 4. ja 11. tammikuuta 2013 antamat lehdistötiedotteet Keski-Afrikan tasavallasta,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin 26. joulukuuta 2012 antaman julkilausuman, jossa hän tuomitsi kapinallisten hyökkäykset ja kehotti kaikkia osapuolia noudattamaan ECCASin N’Djamenassa 21. joulukuuta 2012 tekemiä päätöksiä, sekä Ban Ki–moonin 5. elokuuta 2013 antaman julkilausuman, jossa hän vaati tekemään lopun Keski-Afrikan tasavallan vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin liittyvästä rankaisemattomuudesta, mukaan luettuna mahdolliset sanktiot,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuskomissaarin Navanethem Pillayn 16. huhtikuuta 2013 antaman lausunnon, jossa hän vaati tekemään lopun väkivallasta ja palauttamaan maahan oikeusvaltion,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin komission puheenjohtajan Nkosazana Dlamini-Zuman 12., 19. ja 31. joulukuuta 2012 antamat julkilausumat Keski-Afrikan tasavallan tilanteesta,

–  ottaa huomioon tarkistetun Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon 17. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman Keski-Afrikan tasavallan tilanteesta(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että jotkut Séléka-liittouman osat ovat 24. maaliskuuta 2013 saavutetun sotilaallisen voiton ja valtaan pääsyn jälkeen lisänneet väärinkäytöksiä, raiskauksia, rikoksia, fyysisiä väkivallantekoja, varkauksia, ryöstelyä ja muita ihmisoikeusrikkomuksia sekä pääkaupungissa että maaseudulla täysin hallitsemattomasti;

B.  ottaa huomioon, että 20. elokuuta 2013 Sélékan johtama aseriisuntaoperaatio Boy-Rabéssa alueella, joka on entisen presidentin François Bozizén seuraajien hallinnassa, johti 11 ihmisen surmaan ja kymmenien haavoittumiseen, ja operaation jälkeen esiintyi ryöstelyä;

C.  ottaa huomioon, että 28. elokuuta 2013 yli 5 000 Banguin asukasta pakeni Keski-Afrikan suurimmalle kansainväliselle lentokentälle piiloutuakseen ryösteleviltä entisiltä kapinallistaistelijoilta ja pysytteli kenttäalueella noin 18 tuntia;

D.  ottaa huomioon, että vaarana on, että syrjäytettyä presidenttiä François Bozizéa kannattavat Keski-Afrikan armeijan entiset yksiköt käynnistävät uudelleen aseelliset vihamielisyydet, ja ottaa huomioon uskonnollisten jännitteiden hyväksikäytön ja siitä aiheutuvat riskit;

E.  ottaa huomioon, että 4. syyskuuta 2013 Banguin tuomioistuimen syyttäjä vaati 10 vuoden vankeutta 24 entiselle Séléka-kapinalliselle, jotka oli tuotu tuomittaviksi ensimmäisessä oikeudenkäynnissä, jossa käsiteltiin Keski-Afrikan tasavallassa tapahtuneita väärinkäytöksiä;

F.  toteaa, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on yksi Euroopan unionin perusarvoista ja keskeinen osa Cotonoun sopimusta;

G.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien loukkauksiin ja sotarikoksiin syyllistyneiden syyttämättä jättäminen edistää rankaisemattomuuden ilmapiiriä ja kannustaa tekemään lisää rikoksia;

H.  ottaa huomioon, että 7. elokuuta 2013 kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) syyttäjä antoi toisen varoituksen siitä, että Keski-Afrikan tasavallassa tehdyt rikokset saattavat kuulua ICC:n toimivaltaan ja että hänen virastonsa nostaa tarvittaessa syytteet;

I.  ottaa huomioon, että väkivaltaisuudet ovat johtaneet uusiin väestön siirtymiin ja että Yhdistyneiden kansakuntien humanitaarisen avun toimisto arvioi, että kolmannes väestöstä on jättänyt kotipaikkansa ja kärsii aliravitsemuksesta ja että 1,6 miljoonaa ihmistä tarvitsee kipeästi apua ja 200 000:lla on terveysongelmia, 484 000 elää vakavassa elintarvikkeiden puutteessa, 206 000 ihmistä on maan sisäisenä pakolaisena ja 60 000 on pakolaisena naapurimaissa; ottaa lisäksi huomioon, että 650 000 lasta ei enää käy koulua, koska aseelliset ryhmät miehittävät kouluja, ja että joukot ja aseelliset ryhmittymät ovat värvänneet 3 500 lasta;

J.  ottaa huomioon, että 21. elokuuta 2013 Kamerunin viranomaiset sulkivat tilapäisesti rajan Keski-Afrikan tasavaltaan väitettyään, että Séléka-kapinalliset olivat hyökänneet Toktoyon rajakaupunkiin ja surmanneet kamerunilaisen rajavartijan; ottaa huomioon, että rajan avaamisen jälkeen kuorma-autonkuljettajat empivät rajan ylittämistä Keski-Afrikan puolelle huonontuneiden turvallisuusolojen vuoksi;

K.  ottaa huomioon, että Keski-Afrikan tasavaltaan kohdistuu sosiaalisia ja taloudellisia haasteita, kun julkinen ja yksityinen sektori on ryöstetty ja tuhottu, mikä vaarantaa vakavalla tavalla maan hallinnon ja taloudellisen kudoksen ja aiheuttaa sosiaalisia mullistuksia; ottaa huomioon, että myös sairaalat on suurelta osin ryöstetty, mikä on luonut maahan katastrofaalisen terveystilanteen;

L.  muistuttaa, että Librevillen sopimus muodostaa siirtymäjärjestelyjen perustan; ottaa huomioon, että 18 kuukauden siirtymäkauden päätteeksi olisi järjestettävä vapaat, demokraattiset, avoimet ja säännönmukaiset vaalit mutta että valtionpäämies, pääministeri, siirtymäkauden hallituksen jäsenet ja NTC:n puhemiehistön jäsenet eivät voi osallistua niihin;

M.  ottaa huomioon, että NTC perustettiin 3. huhtikuuta 2013 pidetyssä ECCAS–huippukokouksessa, ja ottaa huomioon, että 18. huhtikuuta 2013 pidetyssä kokouksessa vahvistettiin sen kokoonpanoa ja toimintaa koskeva etenemissuunnitelma;

N.  ottaa huomioon, että Keski-Afrikan tasavaltaa käsittelevä kansainvälinen yhteysryhmä perustettiin toukokuussa 2013 koordinoimaan alueellista, mantereen laajuista ja kansainvälistä toimintaa, jotta saavutettaisiin pysyvä ratkaisu maan toistuviin ongelmiin;

O.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni käy säännöllistä poliittista vuoropuhelua Keski-Afrikan tasavallan kanssa Cotonoun sopimuksen mukaisesti ja se on maan pääasiallinen tukija ja päätti 8. heinäkuuta 2013 lisätä humanitaarista apua 8 miljoonalla eurolla, mikä nostaa määrän 20 miljoonaan euroon; ottaa huomioon, että tämä EU:n apu ei riitä ja että muidenkin kansainvälisten kumppaneiden on osallistuttava;

P.  ottaa huomioon, että Keski-Afrikan tasavalta on kärsinyt epävakaudesta ja poliittista levottomuuksista vuosikymmenten ajan aina siitä lähtien kun se itsenäistyi vuonna 1960; toteaa, että vaikka Keski-Afrikan tasavalta on luonnonvaroiltaan (puutavaraa, kultaa, timantteja, uraania jne.) rikas maa, se on YK:n inhimillisen kehityksen indeksillä 187 maan joukossa vasta sijalla 179 ja noin 70 prosenttia sen väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella ja näin ollen se on yksi maailman köyhimmistä maista;

1.  tuomitsee sen, että Séléka-liittouman aseelliset joukot ottivat perustuslaillisen vallan 24. maaliskuuta 2013;

2.  on vakavasti huolissaan Keski-Afrikan tasavallan tilanteesta, jolle on tyypillistä lain ja järjestyksen täydellinen romahtaminen ja oikeusvaltion puuttuminen; tuomitsee viimeisimmät väkivallanteot, jotka ovat edelleen heikentäneet jopa alkeellisimpia peruspalveluja maassa ja pahentaneet entisestään vakavaa humanitaarista tilannetta, joka vaikuttaa koko väestöön;

3.  kehottaa Keski-Afrikan tasavallan viranomaisia toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä, jotta voidaan suojella siviiliväestöä, lopettaa lasten värvääminen ja käyttö aseellisissa ryhmissä sekä palauttaa turvallisuus ja yleinen järjestys sekä perustason sähkö- ja vesipalvelut;

4.  tuomitsee jyrkästi humanitaarisen oikeuden vakavat rikkomiset sekä ihmisoikeuslainsäädännön laajalle levinneet rikkomiset erityisesti Séléka-liittouman joidenkin osien toimesta, mukaan luettuina mielivaltaiset surmat ja teloitukset, tahdonvastaiset katoamiset, sattumanvaraiset pidätykset ja vangitsemiset, kidutus, seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva väkivalta ja lapsisotilaiden värväys;

5.  kehottaa Keski-Afrikan viranomaisia ja kaikkia sidosryhmiä puuttumaan maan toistuvien kriisien rakenteellisiin syihin ja tekemään yhteistyötä pannakseen täytäntöön Librevillen sopimuksen, jossa asetetaan ehtoja maan siirtymäkaudelle ja paluulle perustuslailliseen järjestykseen tavoitteena pitkään kestävän rauhan ja demokraattisten ratkaisujen saavuttaminen;

6.  vetoaa kansainvälisiin kumppaneihin, jotta ne tukisivat täysin yhteisiä ponnisteluja turvallisuuden, humanitaarisen avun ja oikeusvaltion rakentamisen alalla; kehottaa YK:n turvallisuusneuvostoa tarkastelemaan kiireellisesti Afrikan unionin pyyntöä, joka koskee rahoitusta 3 600:sta siviili- ja sotilashenkilöstä koostuvalle rauhanturvaoperaatiolle Keski-Afrikan tasavallassa;

7.  tukee meneillään olevaa siirtymistä Keski-Afrikan rauhan vakiinnuttamisoperaatiosta (Micopax) afrikkalaisen johdon alaisuudessa toteutettavaan Keski-Afrikan tukioperaatioon (AFISM-CAR), jonka toimivaltaa olisi käytettävä YK:n suojeluksessa;

8.  pitää myönteisenä, että ECCAS-valtionpäämiehet ovat päättäneet lisätä merkittävästi Keski-Afrikan monikansallisten joukkojen (FOMAC) kokoa ja antaa asianmukaisen valtuutuksen Keski-Afrikan tasavallan tilanteen turvaamiseksi; on samalla huolissaan siitä, että vaikka Keski-Afrikan tasavaltaan on lähetetty 1 300 miehen vahvuiset ECCAS-joukot, ne eivät ole pystyneet estämään maata luisumasta laittomuuden tilaan; toteaa, että Keski-Afrikan tasavallan heikkenevä tilanne voisi johtaa alueelliseen epävakauteen;

9.  kehottaa ilmoittamaan ihmisoikeuksien loukkauksiin, sotarikoksiin, ihmisyyden vastaisiin rikoksiin, naisiin kohdistuviin seksuaalirikoksiin ja lapsisotilaiden värväämiseen syyllistyneistä, tunnistamaan nämä henkilöt ja asettamaan heidät syytteeseen sekä rankaisemaan heitä kansallisten ja kansainvälisten rikoslakien mukaisesti; toteaa tässä yhteydessä, että Keski-Afrikan tasavallan tilanne on jo saatettu kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen ja että tuomioistuimen perussäännön mukaan kansanmurha, rikokset ihmisyyttä vastaan tai sotarikokset eivät vanhene;

10.  pitää myönteisenä Keski-Afrikan tasavallan päätöstä käynnistää ohjelma laittomien aseiden keräämiseksi vastauksena väkivaltaan ja pikkurikollisuuteen kroonisesti epävakaassa maassa; vaatii hallitusta tekemään tästä toimenpiteestä pakollisen;

11.  panee merkille, että on asetettu yhteinen tutkintakomitea tarkastelemaan Sélékan valtaanpääsyn jälkeen tapahtuneita väärinkäytöksiä, ja kehottaa kaikkia tähän toimintaan osallistuvia osapuolia työskentelemään yhdessä kansallisen sovinnon puolesta;

12.  pitää lisäksi tarpeellisena puuttua konfliktien seurauksiin erityisesti siten, että uudistetaan armeija ja turvallisuusjoukot, demilitarisoidaan, demobilisoidaan ja uudelleenintegroidaan entiset sotilaat, kotiutetaan pakolaiset, mahdollistetaan hätäsiirtolaisten kotiinpaluu ja pannaan täytäntöön kestäviä kehitysyhteistyöohjelmia;

13.  toteaa, että kattava poliittinen ratkaisu, joka sisältää tulojen oikeudenmukaisen jakamisen valtion budjetista, on tärkeä etsittäessä ratkaisua kriisiin ja tasoitettaessa tietä alueen kestävälle kehitykselle; kehottaa YK:n pääsihteeriä nimittämään asiantuntijapaneelin tutkimaan Keski-Afrikan tasavallan maatalous- ja kaivannaisresurssien hyödyntämistä siten, että voidaan luoda oikeudellinen kehys, joka mahdollistaa sen, että maan resurssit hyödyttävät sen väestöä;

14.  pitää myönteisenä, että EU on lisännyt tukeaan Keski-Afrikan humanitaarisen kriisin helpottamiseksi, ja kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita maan johtavina avunantajina parantamaan koordinointiaan muiden avunantajien ja kansainvälisten instituutioiden kanssa, jotta voidaan riittävällä tavalla täyttää kiireelliset humanitaariset tarpeet ja lievittää Keski-Afrikan tasavallan väestön kärsimyksiä; pyytää, että New Yorkissa syyskuussa 2013 pidettävän YK:n yleiskokouksen yhteydessä järjestetään Keski-Afrikan tasavaltaa käsittelevä kansainvälinen kokous;

15.  vaatii tehostamaan Keski-Afrikan tasavallan suostumuksella kansainvälistä toimintaa ARS:n jäsenten pidättämiseksi, jotta tämän rikollisen ryhmittymän tuhotyöt saadaan loppumaan;

16.  vaatii Keski-Afrikan tasavallan viranomaisia täyttämään kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussääntöön sisältyvät velvoitteet, joita maa on sitoutunut noudattamaan;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, YK:n turvallisuusneuvostolle, YK:n pääsihteerille, Afrikan unionin toimielimille, Keski-Afrikan talousyhteisölle, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle sekä Euroopan unionin jäsenvaltioille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0033.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 12. syyskuuta 2013 Bahrainin ihmisoikeustilanteesta (2013/2830(RSP))

P7_TA(2013)0390 RC-B7-0410/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Bahrainista 27. lokakuuta 2011(1), 15. maaliskuuta 2012(2) ja 17. tammikuuta 2013(3) antamansa aiemmat päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien alivaliokunnan valtuuskunnan vierailun Bahrainiin 19. ja 20. joulukuuta 2012 ja valtuuskunnan antaman lehdistötiedotteen ja ottaa huomioon suhteista Arabian niemimaahan vastaavan valtuuskunnan vierailun 27.–30. huhtikuuta 2013 ja sen antaman lehdistötiedotteen,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Bahrainista antamat julkilausumat ja erityisesti hänen 7. tammikuuta, 11. helmikuuta ja 1. heinäkuuta 2013 antamansa julkilausumat,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin antamat lausumat, erityisesti 8. tammikuuta 2013 annetun lausuman, sekä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun tiedottajan 6. elokuuta 2013 antaman lausuman,

–  ottaa huomioon EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) 23. istunnon ja ministerikokouksen, joka pidettiin Manamassa, Bahrainissa 30. kesäkuuta 2013,

–  ottaa huomioon Bahrainin kansalliskokouksen 28. heinäkuuta 2013 pitämän ylimääräisen kokouksen, jonka johdosta maan kuningas Hamad bin Isa Al Khalifa antoi poikkeussäädöksiä,

–  ottaa huomioon Bahrainissa vuonna 2006 annetut lait, jotka koskevat yhteiskunnan suojelemista terroriteoilta,

–  ottaa huomioon Kairossa 1. syyskuuta 2013 kokoontuneen Arabiliigan ministerineuvoston päätöksen perustaa Bahrainin pääkaupunkiin Manamaan arabimaiden yhteinen ihmisoikeustuomioistuin,

–  ottaa huomioon Bahrainin riippumattoman tutkintalautakunnan marraskuussa 2011 antaman raportin ja sen seurantaa koskevan raportin, joka annettiin 21. marraskuuta 2012,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen, lapsen oikeuksien yleissopimuksen sekä ihmisoikeuksista tehdyn Arabiliiton peruskirjan, joiden kaikkien sopimuspuolena Bahrain on,

–  ottaa huomioon vuonna 2004 laaditut ihmisoikeuksien puolustajia koskevat EU:n suuntaviivat, jotka on ajantasaistettu vuonna 2008,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Bahrainin ihmisoikeustilanne on edelleen huolestuttava demokratiaa vaatineiden mielenosoitusten vuonna 2011 tapahtuneen tukahduttamisen jälkeen; toteaa, että monilla Bahrainin hallituksen viimeaikaisilla toimilla loukataan ja rajoitetaan yhä vakavasti Bahrainin eräiden väestöryhmien oikeuksia ja vapauksia, erityisesti yksilöiden oikeutta rauhanomaiseen mielenilmaisuun, ilmaisunvapautta ja digitaalista vapautta; ottaa huomioon, että Bahrainin viranomaiset tukahduttavat edelleen rauhanomaisia poliittisia mielenosoituksia ja turvallisuus- ja poliisijoukot käyttävät suhteetonta voimaa ja kidutusta;

B.  panee merkille, että ihmisoikeusaktivistit joutuvat Bahrainissa jatkuvasti järjestelmällisten iskujen kohteiksi, heitä ahdistellaan ja pidätetään ja osa heistä on saanut elinkautisen vankeustuomion;

C.  ottaa huomioon, että 1. elokuuta 2013, ennen Manamassa 14. elokuuta 2013 pidettäväksi suunniteltua rauhanomaista mielenosoitusta, Bahrainin kuningas määräsi panemaan täytäntöön parlamentin antamia suosituksia, joihin kuuluu kaikkien mielenosoitusleirien, kokoontumisten ja protestien kieltäminen pääkaupungissa Manamassa, uusia rajoituksia sosiaalisen median käyttöön, pidätysajan pidentäminen ja kansalaisuuden peruminen kaikilta, jotka todetaan syyllisiksi terroritekoihin tai niihin yllyttämiseen;

D.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimisto on todennut pitävänsä myönteisenä kansalliskokouksen suositusta, jonka mukaan perusvapauksiin, erityisesti mielipiteen vapauteen, ei pitäisi puuttua, jotta lainvalvonta ja ihmisoikeuksien suojelu pysyvät tasapainossa, mutta toistanut huolensa julkisten mielenosoitusten ja muiden julkisten kokoontumisten rajoittamisesta;

E.  ottaa huomioon, että Bahrainin riippumattoman tutkintalautakunnan raportin mukaan maan viranomaiset ovat sitoutuneet käynnissä oleviin uudistuksiin; toteaa, että edistymistä on tapahtunut oikeus- ja lainvalvontajärjestelmien uudistamisessa, väärin perustein irtisanottujen työntekijöiden uudelleen palkkaamisessa, syyttäjänviranomaisen erityisyksikön perustamisessa käsittelemään väärinkäytöksiä koskevia väitteitä sekä poliisilaitoksen uudistuksen toteuttamisessa; ottaa huomioon, että kaiken kaikkiaan riippumattoman tutkintalautakunnan suositusten täytäntöönpano on hidasta;

F.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksista vastaavan ministerin Salah bin Ali Abdulrahmanin johtama virallinen valtuuskunta osallistuu YK:n ihmisoikeusneuvoston 24. istuntoon 7.–27. syyskuuta 2013 ja tarkastelee kokousten aikana ihmisoikeusneuvoston ja Bahrainin riippumattoman tutkintalautakunnan sekä kansalliskokouksen antamien suositusten täytäntöönpanoa; toteaa, että Bahrainin hallitus on sitoutunut panemaan suositukset täytäntöön aikataulun ja toimintasuunnitelman mukaisesti;

G.  ottaa huomioon, että Bahrainissa on pidätetty jopa lapsia ja heitä on pidetty aikuisten vankiloissa, jotka eivät ole sopivia alaikäisille ja raporttien mukaan heitä on kidutettu ja kohdeltu epäasianmukaisesti;

H.  ottaa huomioon, että hallitus lykkäsi 24. huhtikuuta 2013 toisen kerran – tällä kertaa määräämättömäksi ajaksi – kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua tai rangaistusta käsittelevän YK:n erityisraportoijan vierailua;

I.  ottaa huomioon Bahrainin 2. syyskuuta 2013 antaman ilmoituksen, että siitä tulee arabimaiden ihmisoikeustuomioistuimen pysyvän päätoimipaikan isäntämaa Arabiliiton Kairossa pitämän kokouksen antaman hyväksynnän jälkeen;

J.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksista vastaava Euroopan unionin erityisedustaja Stavros Lambrinidis vieraili Bahrainissa kesäkuussa 2013 pidetyn EU:n ja Persianlahden maiden yhteistyöneuvoston ministerikokouksen yhteydessä;

1.  kehottaa Bahrainin viranomaisia kunnioittamaan ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, myös ilmaisunvapautta – sekä internetissä että muualla – ja kokoontumisvapautta; pitää Bahrainin parlamentin ja kuninkaan äskettäisiä rajoittavia määräyksiä erittäin valitettavina ja kehottaa poistamaan kiellon, joka koskee oikeutta rauhanomaiseen mielenosoitukseen ja kokoontumisvapauteen pääkaupungissa Manamassa, sekä kumoamaan oikeusministerin 3. syyskuuta 2013 antamat määräykset, jotka ovat ristiriidassa hallituksen antaman, uudistusten käynnistämistä koskevan sitoumuksen kanssa eivätkä auta luomaan kansallista sovintoa tai luottamusta kaikkien osapuolten kesken;

2.  vaatii kunnioittamaan Bahrainin kansalaisten laillista oikeutta ilmaista vapaasti mielipiteensä, järjestää tapaamisia ja osoittaa rauhanomaisesti mieltään; korostaa vapaiden ja moniarvoisten tiedotusvälineiden merkitystä; kehottaa päästämään kansainväliset kansalaisjärjestöt ja toimittajat maahan rajoituksitta;

3.  suhtautuu myönteisesti Bahrainin viranomaisten toimiin maan riippumattoman tutkintalautakunnan suositusten täytäntöönpanemiseksi; toteaa, että asiassa on ryhdytty joihinkin toimiin, mutta painottaa, että maan ihmisoikeustilanteen parantamiseksi on tehtävä enemmän; kehottaa Bahrainin hallitusta panemaan kokonaisuudessaan ja ripeästi täytäntöön riippumattoman tutkintalautakunnan antamat sekä ihmisoikeusneuvoston yleisen määräaikaisarvioinnin yhteydessä annetut suositukset; suosittelee, että YK:n ihmisoikeusneuvoston 24. istunnossa perustetaan seurantamekanismi, jonka tehtäväksi annetaan seurata riippumattoman tutkintalautakunnan suositusten ja Bahrainin ihmisoikeustilannetta koskevan yleisen päätöslauselman täytäntöönpanoa;

4.  kehottaa Bahrainin hallitusta toteuttamaan tarvittavat demokraattiset uudistukset ja rohkaisemaan osallistavaa ja rakentaa kansallista vuoropuhelua ja sovintoa, mihin kuuluu myös toisinajattelijoiden vapauttaminen;

5.  kehottaa Bahrainin viranomaisia lopettamaan välittömästi kaikki tukahduttamistoimet, oikeuslaitoksen harjoittama häirintä mukaan luettuna, ja kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki mielipidevangit, poliittiset aktivistit, toimittajat, bloggaajat, lääkärit ja ensihoitajat, ihmisoikeuksien puolustajat ja rauhanomaiset mielenosoittajat, mukaan lukien Abdulhadi Al-Khawaja, Nabeel Rajab, Ibrahim Sharif, Naji Fateel, Zainab Al-Khawaja, Mahdi’Issa Mahdi Abu Deeb ja Jalila Al-Salman;

6.  pitää myönteisenä, että kuningas Hamad Bin Isa al-Khalifa on perustanut vankien ja pidätettyjen oikeuksia käsittelevän riippumattoman lautakunnan, ja kehottaa lautakuntaa valvomaan ja kohentamaan tehokkaasti vankien ja pidätettyjen oloja ja kohtelua;

7.  on tyytyväinen siihen, että Bahrainin kuningas Hamad Bin Isa al-Khalifa on perustanut ihmisoikeuksista ja sosiaalisesta kehityksestä vastaavan ministeriön, ja kehottaa ministeriötä toimimaan kansainvälisten ihmisoikeusnormien ja -velvoitteiden mukaisesti; panee erityisesti merkille Bahrainin edistyksellisen suhtautumisen naisiin yhteiskunnassa;

8.  panee merkille, että Bahrainin sisäministeriö perusti heinäkuussa 2013 virallisesti poliisin oikeusasiamiehen viran, ja toivoo tämän merkitsevän sitä, että Bahrainin kansalaisten tekemät valitukset ja esiin tuomat epäkohdat voidaan käsitellä tehokkaasti;

9.  panee merkille Bahrainin hallituksen käynnissä olevat toimet rikoslain ja oikeudellisten menettelyjen uudistamiseksi ja rohkaisee sitä jatkamaan tätä prosessia; kehottaa Bahrainin hallitusta ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin taatakseen oikeudenmukaiset oikeudenkäynnit ja maan oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja puolueettomuuden ja varmistamaan, että se toimii täysin kansainvälisen ihmisoikeusnormien mukaisesti;

10.  vaatii tutkimaan riippumattomasti kaikki kidutusta ja muuta epäasianmukaista kohtelua koskevat väitteet ja julkistamaan tulokset; katsoo, että aiemmista rikkomuksista vastuuseen saattaminen on ratkaisevan tärkeää siirryttäessä kohti oikeudenmukaisuutta ja aitoa sovintoa, joita yhteiskunnan vakaus edellyttää;

11.  vaatii, että Bahrainin viranomaiset kunnioittavat nuorten oikeuksia, eivät sijoita heitä aikuisten laitoksiin ja kohtelevat heitä lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti, koska Bahrain on sopimuksen sopimuspuoli;

12.  katsoo, että kansalaisuuden riistäminen mielivaltaisesti saattaa johtaa kansalaisuudettomuuteen, millä on vakavia seurauksia kyseisen henkilön ihmisoikeuksien suojelulle; toteaa, että jos Bahrainin viranomaiset peruvat poliittisten vastustajien kansalaisuuden, ne toimivat kansainvälisen oikeuden vastaisesti;

13.  pitää EU:n heikkoa reaktiota Bahrainin tilanteeseen valitettavana ja kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa tuomitsemaan meneillään olevat perusihmisoikeuksien ja perusvapauksien loukkaukset ja määräämään kohdistettuja rajoittavia toimenpiteitä (viisumikiellot ja varojen jäädyttäminen) riippumattoman tutkintalautakunnan raportissa dokumentoiduista ihmisoikeusloukkauksista vastuussa oleville ja niihin osallistuville henkilöille;

14.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita laatimaan yhteistyössä selkeän strategian siitä, kuinka unioni ryhtyy aktiivisesti vaatimaan sekä julkisesti että yksityisesti mielipidevankien vapauttamista, ja kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa varmistamaan jäsenvaltioiden kanssa, että ulkoasiainneuvosto hyväksyy Bahrainin ihmisoikeustilannetta koskevat päätelmät, joihin olisi sisällyttävä erityinen kehotus vapauttaa kyseiset vangit välittömästi ja ehdoitta;

15.  pitää valitettavana, että kidutusta käsittelevän erityisraportoijan vierailua lykättiin jälleen, ja kehottaa Bahrainin viranomaisia helpottamaan kokoontumis- ja yhdistymisvapautta sekä ihmisoikeuksien puolustajien tilannetta käsittelevien erityisraportoijien vierailuja;

16.  suhtautuu myönteisesti Arabiliiton päätökseen perustaa arabimaiden ihmisoikeustuomioistuin Manamaan ja toivoo sen edistävän ihmisoikeuksia koko alueella; kehottaa Bahrainin hallitusta ja sen kumppaneita Arabiliitossa varmistamaan kyseisen tuomioistuimen lahjomattomuuden, puolueettomuuden, tehokkuuden ja uskottavuuden;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Bahrainin kuningaskunnan hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 131 E, 8.5.2013, s. 125. (2) EUVL C 251 E, 31.8.2013, s. 111. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0032.