Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. lokakuuta 2013 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan välistä assosiointia koskevaan Euro–Välimeri-sopimukseen liitettävän pöytäkirjan, joka koskee Euroopan unionin ja Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan puitesopimusta Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan osallistumista unionin ohjelmiin säätelevistä yleisistä periaatteista, tekemisestä (12138/2012 – C7–0008/2013 – 2012/0108(NLE))

P7_TA(2013)0415 A7-0305/2013

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12138/2012),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan välistä assosiointia koskevaan Euro–Välimeri-sopimukseen liitettäväksi pöytäkirjaksi, joka koskee Euroopan unionin ja Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan puitesopimusta Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan osallistumista unionin ohjelmiin säätelevistä yleisistä periaatteista (12135/2012),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan ja 218 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7–0008/2013),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen (A7-0305/2013),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  painottaa, että on tärkeää edistää jatkossakin tiivistä yhteistyötä ja vuoropuhelua Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan kanssa Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa sekä jatkaa unionin ja Jordanian välistä poliittista ja taloudellista vuoropuhelua;

3.  muistuttaa, että Jordanian viranomaisten arvioiden mukaan yli 500 000 Syyriasta tullutta pakolaista on hakenut turvapaikkaa Jordaniasta ja että Syyrian kriisillä on vakavia vaikutuksia Jordanian talouteen ja budjettiin pakolaisille suunnatun humanitaarisen avun antamiseen vaadittujen taloudellisten resurssien takia; pitää kuitenkin valitettavana, että Jordanian raja on ollut suljettuna Syyriasta tuleville palestiinalaispakolaisille elokuusta 2012 lähtien;

4.  painottaa siksi, että on tärkeää tukea Jordaniaa asianmukaisella tavalla taloudellisesti, teknisesti ja humanitaarisesti;

5.  arvostaa suuresti sitä, että Jordanian kuningas Abdullah II on osoittanut sitoutuvansa edistämään erittäin laaja-alaisia uudistuksia, jotka hyödyttävät Jordaniaa ja sen väestöä; pitää tärkeänä, että näillä uudistuksilla saavutetaan kestäviä tuloksia erityisesti sosiaalisen oikeudenmukaisuuden osalta;

6.  pitää lisäksi myönteisenä ja tukee Jordanian proaktiivista ja rakentavaa roolia välittäjänä pyrittäessä löytämään kestäviä ratkaisuja Lähi-idän eri konflikteihin;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. lokakuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan rajavartiointijärjestelmän (Eurosur) perustamisesta (COM(2011)0873 – C7-0506/2011 – 2011/0427(COD))

P7_TA(2013)0416 A7-0232/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0873),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 77 artiklan 2 kohdan d alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0506/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 14. kesäkuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A7‑0232/2013),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan lausuman;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. lokakuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2013 antamiseksi Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) perustamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1052/2013.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Euroopan parlamentin lausuma

Euroopan parlamentti korostaa, että EU:n toimielinten pitäisi säädösteksteissä pyrkiä käyttämään asianmukaista ja neutraalia terminologiaa käsiteltäessä kysymyksiä, jotka liittyvät jäsenvaltioiden alueella ilman jäsenvaltioiden viranomaisten myöntämää voimassaolevaa lupaa oleskeleviin kolmansien maiden kansalaisiin. Tällaisissa tapauksissa EU:n toimielinten olisi vältettävä termin ”illegal” käyttämistä, kun vaihtoehtoinen sanamuoto on mahdollinen, ja käytettävä termiä ”irregular migrants” aina, kun viitataan henkilöihin.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. lokakuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun direktiivin 2006/66/EY muuttamisesta johdottomissa työkaluissa käytettäviksi tarkoitettujen kadmiumia sisältävien paristojen ja akkujen markkinoille saattamisen osalta (COM(2012)0136 – C7-0087/2012 – 2012/0066(COD))

P7_TA(2013)0417 A7-0131/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0136),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan, 192 artiklan 1 kohdan ja 114 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7–0087/2012),

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon delegoitujen säädösten käytöstä ja ehdotetusta oikeusperustasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 192 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 24. toukokuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 14. kesäkuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 ja 37 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön (A7-0131/2013),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. lokakuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/…/EU antamiseksi paristoista ja akuista sekä käytetyistä paristoista ja akuista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/66/EY muuttamisesta johdottomissa työkaluissa käytettäviksi tarkoitettujen kadmiumia sisältävien kannettavien paristojen ja akkujen sekä vähän elohopeaa sisältävien nappiparistojen markkinoille saattamisen osalta sekä komission päätöksen 2009/603/EY kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2013/56/EU.)

(1) EUVL C 229, 31.7.2012, s. 140.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. lokakuuta 2013 Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen (2013/2702(RSP))

P7_TA(2013)0418 RC-B7-0378/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 13. joulukuuta 2012 antaman tuomion, jossa tuomitaan entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia (EJTM) Euroopan ihmisoikeussopimuksen (3, 5, 8 ja 13 artiklan) erittäin vakavasta rikkomisesta Khaled El-Masrin poikkeuksellisen luovutuksen aikana,

–  ottaa huomioon seuraavat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyä odottavat asiat: Al-Nashiri v. Puola, Abu Zubaydah v. Liettua ja Abu Zubaydah v. Puola sekä Nasr ja Ghali v. Italia; ottaa huomioon Al-Nashirin elokuussa 2012 jättämän valituksen Romaniaa vastaan sekä Human Rights Monitoring Institute -järjestön ja Open Society Justice Initiative –ohjelman joulukuussa 2012 jättämän valituksen Liettuaa vastaan tiedonsaantioikeuden ja tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden rikkomisesta,

–  ottaa huomioon Italian korkeimman oikeuden syyskuussa 2012 antaman tuomion, jossa pidettiin voimassa 23:lle Yhdysvaltojen virkamiehelle Abu Omarin vuonna 2003 tapahtuneesta sieppauksesta langetetut tuomiot, mukaan luettuna entinen CIA:n Milanon-toimiston päällikön Robert Seldon Ladyn yhdeksän vuoden vankeustuomio,

–  ottaa huomioon Milanon muutoksenhakutuomioistuimen helmikuussa 2013 tekemän päätöksen, jolla tuomittiin kuuden–seitsemän vuoden vankeuteen kolme muuta CIA:n agenttia(1), joiden katsottiin aiemmin nauttivan diplomaattista koskemattomuutta; ottaa huomioon kyseisen tuomioistuimen päätöksen tuomita myös Italian sotilastiedustelu- ja turvallisuuspalvelun (SISMI) entinen päällikkö Nicolò Pollari kymmenen vuoden vankeuteen, SISMIn entinen apulaispäällikkö Marco Mancini yhdeksän vuoden vankeuteen ja kolme SISMIn agenttia kuuden vuoden vankeuteen,

–  ottaa huomioon Italian presidentin 5. huhtikuuta 2013 tekemän päätöksen armahtaa amerikkalainen eversti Joseph Romano, joka oli tuomittu Italiassa osuudestaan Abu Omarin sieppaukseen kyseisessä maassa,

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Euroopan maiden alueen epäillystä käytöstä CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen: väliaikaisen valiokunnan seurantakertomus”(2),

–  ottaa huomioon komission esittelijälle toimittamat asiakirjat, muun muassa maaliskuussa 2013 kaikille jäsenvaltioille lähetetyt kirjeet, jotka eivät olleet maakohtaisia ja joihin vain harva jäsenvaltio (Suomi, Unkari, Espanja ja Liettua) vastasi,

–  ottaa huomioon Guantánamosta antamansa päätöslauselmat, joista uusin on Guantánamosta ja vankien nälkälakosta 23. toukokuuta 2013 annettu päätöslauselma(3),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2010–2011)(4),

–  ottaa huomioon Eurocontrolilta syyskuuhun 2012 asti saadut lentotiedot,

–  ottaa huomioon esittelijän huhtikuussa 2013 Afrikan ja Madagaskarin lentoturvallisuusvirastolle (ASECNA) tekemän yhteistyöpyynnön lentotietojen toimittamisesta sekä kesäkuussa 2013 saadun myönteisen vastauksen,

–  ottaa huomioon neuvoston päätelmät perusoikeuksista ja oikeusvaltioperiaatteesta sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan soveltamista koskevasta komission kertomuksesta vuodelta 2012 (Luxemburg, 6.–7. kesäkuuta 2013),

–  ottaa huomioon asiakirjan ”Tukholman ohjelma – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten (2010–2014)”,

–  ottaa huomioon useat tiedotusvälineiden raportit ja tutkivan journalismin löydökset, muun muassa Romanian Antena 1 -televisiokanavalla huhtikuussa 2013 lähetetyn dokumentin,

–  ottaa huomioon erityisesti Interightsin, Redressin ja Reprieven tekemät tutkimukset ja selvitykset sekä itsenäisten tutkijoiden, kansalaisjärjestöjen ja kansallisten ja kansainvälisten valtiosta riippumattomien järjestöjen edellä mainitun, 11. syyskuuta 2012 annetun parlamentin päätöslauselman jälkeen esittämät raportit, erityisesti Open Society Justive Initiative -ohjelman raportin ”Globalising Torture: CIA Secret Detention and Extraordinary Rendition” (helmikuu 2013), Constitution Project’s Task Force on Detainee Treatment –hankkeen Yhdysvalloissa tekemän riippumattoman puoluerajat ylittävän tutkimuksen (huhtikuu 2013), tiedeyhteisön ylläpitämän luovutuksia käsittelevän internetsivuston (The Rendition Project) Yhdistyneessä kuningaskunnassa julkaiseman Rendition Flights Database –tietokannan (toukokuu 2013), Amnesty Internationalin raportin ”Unlock the truth: Poland's involvement in CIA Secret Detention” (kesäkuu 2013) ja Human Rights Watchin Liettuan viranomaisille lähettämän kirjeen (kesäkuu 2013),

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan esittämät kysymykset (O-000079/2013 – B7-0215/2013 ja O–000080/2013 – B7-0216/2013),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että perusoikeuksien kunnioittaminen on keskeinen tekijä terrorisminvastaisen toiminnan onnistumisessa;

B.  toteaa tuominneensa Yhdysvaltojen johtamat luovutukseen ja salaiseen pidätykseen liittyvät CIA:n ohjelmat, joihin liittyy useita ihmisoikeusloukkauksia, kuten laiton ja mielivaltainen pidätys, kidutus ja muu huono kohtelu, palauttamiskiellon periaatteen rikkominen ja tahdonvastainen katoaminen, sekä Euroopan ilmatilan ja alueen käyttö CIA:n toimesta; toteaa pyytäneensä toistuvasti kattavaa tutkimusta kansallisten hallitusten ja virastojen yhteistyöstä CIA:n ohjelmien kanssa;

C.  toteaa päättäneensä jatkaa väliaikaiselta valiokunnalta saamansa toimeksiannon hoitoa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 6 ja 7 artiklan mukaisesti ja kehottaneensa asiaankuuluvia valiokuntiaan antamaan asian parlamentin täysistunnon käsiteltäväksi vuoden kuluttua edellä mainitun, 11. syyskuuta 2012 annetun päätöslauselman hyväksymisestä, koska parlamentti piti välttämättömänä, että arvioidaan sen antamien suositusten noudattamisastetta;

D.  toteaa, että luovutuksia koskeva vastuullisuus on tärkeää, jotta voidaan suojella ja edistää ihmisoikeuksia tehokkaasti EU:n sisä- ja ulkopolitiikassa ja varmistaa oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvat legitiimit ja tehokkaat turvallisuuspoliittiset toimet; ottaa huomioon, että EU:n toimielimet ovat hiljattain keskustelleet siitä, miten EU voi paremmin suojella ja edistää perusoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta;

E.  ottaa huomioon, että neuvosto ja komissio eivät ole reagoineet konkreettisesti parlamentin suosituksiin;

F.  ottaa huomioon, että Liettuan viranomaiset ovat toistaneet sitoutuneensa avaamaan uudelleen rikostutkinnan Liettuan osallistumisesta CIA:n ohjelmaan, jos uusia asioita käy ilmi, mutta ne eivät ole vieläkään avanneet tutkintaa uudelleen; toteaa, että Liettuan viranomaisten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelle Abu Zubayadahin tapauksessa antamista kommenteista kävi ilmi merkittäviä tutkimusta koskevia puutteita eikä niissä ollut otettu huomioon uuden tiedon merkitystä; ottaa huomioon, että Liettua toimii Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajana vuoden 2013 jälkipuoliskolla; ottaa huomioon, että Liettuan yleiselle syyttäjälle toimitettiin 13. syyskuuta 2013 kanne, jossa vaadittiin tutkimaan syytöksiä siitä, että Mustafa al-Hawsawi, joka joutuu Guantánamo Bayssa sotilaskomission oikeudenkäyntiin, siirrettiin sinne laittomasti hänen jouduttuaan Liettuassa salaa pidätetyksi ja kidutetuksi osana CIA:n johtamaa ohjelmaa;

G.  toteaa, että Antena 1 -televisiokanavalla huhtikuussa 2013 esitetty kattava dokumentti antoi lisää viitteitä Romanian keskeisestä asemasta vankilaverkostossa; ottaa huomioon, että entinen kansallinen turvallisuusneuvonantaja Ioan Talpeş totesi, että Romania on antanut logistiikkatukea CIA:lle; ottaa huomioon, että eräs romanialainen entinen senaattori myönsi edellisen parlamentaarisen tutkimuksen puutteet ja vaati syyttäjiä käynnistämään oikeuskäsittelyn;

H.  ottaa huomioon, että Puolan syyttäjille jätettiin 11. kesäkuuta 2013 pyyntö, että kolmas mies, Jemenin kansalainen Waleed Mohammed Bin Attash, tunnustettaisiin virallisesti uhriksi, sillä hänet pidätettiin laittomasti Pakistanissa vuonna 2003 ja häntä pidettiin salaisessa vankilassa Puolassa kesäkuusta syyskuuhun 2003, jonka jälkeen hänet siirrettiin nykyiseen olinpaikkaansa Guantánamoon; toteaa, että Puolan syyttäjät ovat pidentäneet käynnissä olevaa rikostutkimusta lokakuuhun 2013;

I.  ottaa huomioon, että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat esittäneet menettelyyn liittyviä esteitä vastatessaan Libyan kansalaisen Abdel Hakim Belhadjin maassa nostamaan siviilikanteeseen, jossa on kyse väitteistä, joiden mukaan CIA kuljetti Hakim Belhadjin Libyaan kidutettavaksi Britannian avustuksella, ja että Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaiset ovat ilmoittaneet aikovansa pyytää tuomioistuinta käsittelemään näyttö suljettujen ovien takana;

J.  ottaa huomioon, että Italia antoi joulukuussa 2012 kansainvälisen etsintäkuulutuksen Robert Seldon Ladysta, joka pidätettiin Panamassa heinäkuussa 2013; ottaa huomioon, että Panama ei hyväksynyt Italian tekemää luovuttamispyyntöä ja että Robert Seldon Lady palasi Yhdysvaltoihin heinäkuussa 2013; ottaa huomioon, että Italian presidentti päätti 5. huhtikuuta 2013 armahtaa amerikkalaisen everstin Joseph Romanon, joka oli tuomittu osuudestaan Abu Omarin sieppaukseen Italiassa;

K.  ottaa huomioon, että marraskuussa 2012 Suomen eduskunnan oikeusasiamies käynnisti selvityksen Suomen alueen, ilmatilan ja lentotietojärjestelmien käytöstä luovutuksia koskevassa CIA:n ohjelmassa ja lähetti yksityiskohtaiset kirjalliset tietopyynnöt 15:lle hallinnon elimelle ja kehotti Liettuan viranomaisia toimittamaan tarkkaa tietoa asiaan liittyvistä lennoista;

L.  katsoo, että Tanskan toukokuussa 2012 valmistunut tutkimus ei ole kansainvälisessä ihmisoikeuslainsäädännössä ja -normistossa edellytetty riippumaton, puolueeton, kattava ja tehokas selvitys, koska sitä ei ollut toteutettu riittävin valtuuksin ja se oli kapea-alainen;

M.  toteaa, että ainoastaan kaksi jäsenvaltiota (Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta) on vastannut seurantakirjeisiin, jotka lähetettiin YK:n erityistoimenpiteiden puitteissa kahdeksalle jäsenvaltiolle (Ranska, Saksa, Italia, Liettua, Puola, Romania, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta) ja joissa pyydettiin lisätietoja salaisia pidätyksiä koskeneen YK:n selvityksen ”Joint Study on global practices in relation to secret detention in the context of countering terrorism”(5) johdosta;

N.  ottaa huomioon, että Yhdysvaltojen presidentti Obama on toistanut sitoutuneensa sulkemaan Guantánamon ja että hän ilmoitti 23. toukokuuta 2013 aloittavansa uudelleen pidätettyjen vapauttamisen ja poistavansa jemeniläisten vankien – joiden kuljettaminen takaisin Jemeniin oli jo todettu turvalliseksi – vapauttamista koskevan lykkäämisen, vaikka sitä vastustetaan Yhdysvaltojen kongressissa; katsoo, että Yhdysvaltojen viranomaisten on täytettävä kansainväliset velvoitteensa ja asetettava Robert Seldon Lady syytteeseen;

O.  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Navi Pillayn avauspuheenvuoron YK:n ihmisoikeusneuvoston 23. istunnossa (Geneve, toukokuu 2013), jossa tämä lainasi edellä mainittua 11. syyskuuta 2012 annettua parlamentin päätöslauselmaa ja pyysi uskottavaa ja riippumatonta tutkimusta tärkeänä ensimmäisenä askeleena kohti vastuullisuutta ja kehotti valtioita asettamaan tämän etusijalle;

P.  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämistä ja suojelua terrorismia torjuttaessa käsittelevän YK:n erityisraportoijan Ben Emmersonin vuoden 2013 vuosikertomuksen(6), jossa viitattiin parlamentin toimintaan ja tuettiin joitakin sen edellä mainitussa, 11. syyskuuta 2012 antamassa päätöslauselmassa esittämiä suosituksia;

1.  pitää hyvin valitettavana, erityisesti ottaen huomioon CIA:n ohjelmien uhreihin kohdistuneet vakavat perusoikeusrikkomukset, että etenkään neuvosto, komissio, jäsenvaltioiden, ehdokasvaltioiden ja assosiaatiomaiden hallitukset, Nato ja Yhdysvaltojen viranomaiset eivät ole panneet täytäntöön edellä mainittuun 11. syyskuuta 2012 annettuun päätöslauselmaan sisältyneitä suosituksia;

2.  katsoo, että CIA:n ohjelmia ympäröivä rankaisematta jättämisen ilmapiiri on mahdollistanut jatkuvan perusoikeuksien rikkomisen EU:n ja Yhdysvaltojen terrorismin torjuntaohjelmien yhteydessä, mikä on käynyt ilmi entistä tarkemmin Yhdysvaltojen Kansallisen turvallisuusviraston (NSA) ja parlamentin tutkimusten kohteena olevien eri jäsenvaltioiden valvontaelinten laajamittaisten vakoiluohjelmien paljastuessa;

Vastuumenettelyt jäsenvaltioissa

3.  muistuttaa kehottaneensa jäsenvaltioita toteuttamaan riippumattomia ja tehokkaita tutkimuksia ihmisoikeusloukkausten selvittämiseksi, jos ne eivät jo ole täyttäneet tätä positiivista velvoitettaan, ja ottamaan huomioon kaikki esiin tulleet uudet todisteet sekä antamaan kaikki tarvittavat tiedot kaikista lentokoneista, joiden epäillään liittyvän CIA:n ohjelmaan ja näiden jäsenvaltioiden alueeseen; pyytää jäsenvaltioita erityisesti selvittämään, onko niiden alueella toteutettu operaatioita, joissa ihmisiä on pidetty vangittuina salaisissa tiloissa CIA:n ohjelman puitteissa; kehottaa asianomaisia jäsenvaltioita (Ranskaa, Italiaa, Liettuaa, Puolaa, Romaniaa ja Ruotsia) vastaamaan YK:n erityistoimenpiteiden puitteissa lähetettyihin kirjeisiin;

4.  kehottaa Liettuaa avaamaan uudelleen CIA:n salaisia pidätyskeskuksia koskevan rikostutkimuksen sekä suorittamaan tinkimättömän tutkimuksen ottaen huomioon kaikki ilmi tulleet tosiasiat ja etenkin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiassa Abu Zubaydah v. Liettua paljastuneet seikat; pyytää Liettuaa sallimaan sen, että tutkijat tekevät perusteellisen selvityksen pidätyslentojen verkostosta ja yhteyshenkilöistä, joiden yleisesti tiedetään järjestäneen kyseisiä lentoja tai osallistuneen niihin; kehottaa Liettuan viranomaisia suorittamaan rikosteknisen tutkimuksen vankilan alueella ja analysoimaan puhelutietoja; kehottaa Liettuan viranomaisia tekemään saumatonta yhteistyötä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kanssa asioissa Abu Zubaydah v. Liettua ja Human Rights Monitoring Institute -järjestö v. Liettua; kehottaa Liettuaa rikostutkinnan uudelleenkäynnistämisen yhteydessä ottamaan huomioon muiden mahdollisten uhrien pyynnöt, jotka koskevat oikeusasemaa ja mahdollisuutta olla osallisena tutkinnassa; kehottaa Liettuaa vastaamaan täysimääräisesti muiden EU:n jäsenvaltioiden tietopyyntöihin, erityisesti Suomen oikeusasiamiehen tietopyyntöön lennosta tai lennoista, jotka voisivat yhdistää Suomen ja Liettuan mahdolliseen luovutusreittiin; kehottaa Liettuan yleistä syyttäjää käynnistämään rikostutkinnan Mustafa al-Hawsawin esittämän kanteen perusteella;

5.  kehottaa Romanian viranomaisia käynnistämään nopeasti riippumattoman, puolueettoman, kattavan ja tehokkaan selvityksen, paikallistamaan kaikki puuttuvat parlamentaarisen tutkimuksen asiakirjat ja tekemään täyttä yhteistyötä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kanssa asiassa Al-Nashiri v. Romania; kehottaa Romaniaa noudattamaan täysin perusoikeuksien takaamista koskevia velvoitteitaan;

6.  kehottaa Puolaa jatkamaan tutkimuksiaan avoimemmalta pohjalta ja erityisesti antamaan näyttöä tutkimuksen konkreettisesta etenemisestä, sallimaan uhrien edustajien edustaa tarkoituksenmukaisesti asiakkaitaan antamalla heidän saatavilleen kaiken asiaan liittyvän luottamuksellisen tiedon sekä toimimaan kerätyn aineiston perusteella; kehottaa Puolan viranomaisia nostamaan kanteen mahdollisia asiaan osallisia valtion toimijoita vastaan; kehottaa Puolan yleistä syyttäjää tarkastelemaan kiireellisesti Walid Bin Attashin valitusta ja tekemään sitä koskevan päätöksen; kehottaa Puolaa tekemään täysimääräisesti yhteistyötä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kanssa asioissa Al-Nashiri v. Puola ja Abu Zubaydah v. Puola;

7.  kehottaa Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisia tekemään täysimääräistä yhteistyötä meneillään olevien rikostutkimusten kanssa sekä sallimaan siviilikanteiden avoimen käsittelyn, jotta kyseiset rikostutkimukset voidaan viedä päätökseen ja ulkomaiden kansalaisten poikkeuksellista luovutusta ulkomaille koskevat väitteet voidaan selvittää; pyytää Yhdistyneen kuningaskunnan viranomaisia toteuttamaan ihmisoikeuksia kunnioittavan tutkimuksen vankien luovuttamisesta ulkomaille sekä kidutuksesta ja pahoinpitelystä ulkomailla;

8.  kannustaa Italian viranomaisia jatkamaan toimintaansa oikeuden toteuttamiseksi CIA:n ihmisoikeusloukkauksissa Italian alueella vaatimalla, että Robert Seldon Lady luovutetaan, ja pyytämällä, että 22 muuta Italiassa tuomittua Yhdysvaltojen kansalaista luovutetaan;

9.  kannustaa Suomen oikeusasiamiestä saattamaan päätökseen tutkimuksensa avoimuuden ja vastuullisuuden pohjalta sekä kehottaa tästä syystä kaikkia kansallisia viranomaisia tekemään asiassa täysimääräisesti yhteistyötä; pyytää Suomea tutkimaan kaikkia johtolankoja, joiden mukaan Suomen valtion toimijat ovat sotkeutuneet luovutuksia koskevaan ohjelmaan;

EU:n toimielinten vastaus

10.  on erittäin pettynyt siihen, että komissio on kieltäytynyt vastaamasta kattavasti parlamentin suosituksiin, ja katsoo, että komission jäsenvaltioille lähettämät kirjeet eivät yleisen luonteensa vuoksi riitä vastuullisuusvaatimusten täyttämiseen;

11.  muistuttaa komissiota erityisistä suosituksistaan, joiden mukaisesti sen täytyisi

12.  kehottaa Liettuan viranomaisia hyödyntämään neuvoston puheenjohtajana mahdollisuuden varmistaa parlamentin mietintöön sisältyvien suositusten täysimääräisen toteuttamisen ja ottamaan siten asian oikeus- ja sisäasioiden neuvoston asialistalle ennen Liettuan puheenjohtajakauden päättymistä;

13.  muistuttaa neuvostoa erityisistä suosituksistaan, joiden mukaisesti sen täytyisi

14.  kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään omiin Tukholman ohjelman jälkeisiin monivuotisiin ohjelmiinsa erityisiä toimenpiteitä, jotta erityisesti tiedustelupalvelut ja lainvalvontaviranomaiset noudattavat oikeusvaltioperiaatetta ja perusoikeusrikkomuksia koskevaa vastuullisuutta; kehottaa komissiota sisällyttämään vastuukysymyksen marraskuussa 2013 pidettävän Assises de la Justice -tapahtuman esityslistalle;

15.  muistuttaa, että parlamentin uskottavuuden varmistamisen kannalta on tärkeää, että sen tutkintaoikeuksia vahvistetaan merkittävästi perusoikeusrikkomusten tutkinnassa EU:ssa, ja toteaa, että tutkintaoikeuteen olisi sisällyttävä kattava valta kuulla valan nojalla asianomaisia henkilöitä, myös hallituksen ministereitä(7);

16.  pyytää Eurocontrolia ottamaan Yhdysvaltojen kansallisen lentoviranomaisen tapaan huomioon, että lentoreittitietoja ei tulisi millään tavalla pitää luottamuksellisina, ja kehottaa sitä antamaan nämä tarvittavat tiedot, jotta tutkimukset voidaan toteuttaa tehokkaasti;

17.  odottaa, että Yhdysvaltojen Kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmaa ja eri jäsenvaltioiden valvontaelimiä koskevassa parlamentin selvityksessä ehdotetaan toimia tiedustelupalvelujen tehokasta demokraattista parlamentaarista valvontaa varten, koska nämä elimet ja niiden toiminta on saatettava demokraattiseen valvontaan asianmukaisen sisäisen valvonnan, toimeenpanovallan valvonnan sekä oikeudellisen ja riippumattoman parlamentaarisen valvonnan avulla;

18.  pitää valitettavana, että EU:n jäsenvaltiot eivät ole edistyneet liittymisessä tahdonvastaiselta katoamiselta suojelemista koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen lukuun ottamatta Liettuaa, joka ratifioi sopimuksen elokuussa 2013; kehottaa niitä 21 jäsenvaltiota, jotka eivät ole vielä ratifioineet sopimusta, tekemään sen viipymättä;

19.  kehottaa Belgiaa, Suomea, Kreikkaa, Irlantia, Latviaa, Liettuaa ja Slovakiaa ratifioimaan pikaisesti kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan; pitää valitettavana, että YK:n hallinnoimalle kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen erityisrahastolle annetaan rajoitetusti tukea, ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan erityisrahaston toimintaa huomattavilla vapaaehtoisilla maksuosuuksilla; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota nopeuttamaan toimiaan, joilla edistetään kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen mukaisten kansallisten ennaltaehkäisevien valvontajärjestelmien perustamista ja toimintaa kolmansissa maissa;

20.  kehottaa EU:ta tutkimaan tarkasti entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian etenemistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiassa El-Masri v. entisen Jugoslavian tasavalta Makedonia tekemän päätöksen täytäntöönpanossa, sillä ministerikomitea soveltaa nyt asiaan tehostettua menettelyä entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian liittymishakemuksen yhteydessä; kehottaa entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian viranomaisia käynnistämään rikostutkinnan valtion toimijoiden osallisuudesta El-Masria koskevassa asiassa ja saattamaan asiasta vastaavat vastuuseen;

21.  kehottaa Yhdysvaltojen hallitusta tekemään yhteistyötä EU:n jäsenvaltioiden kanssa niiden pyytäessä tietoja CIA:n ohjelmasta ja etenkin luovutuspyyntöjen yhteydessä; kehottaa Yhdysvaltojen hallitusta lopettamaan sellaisten kohtuuttomien turvaamismääräysten käytön, joilla estetään Guantánamo Bayn vankeja edustavia asianajajia paljastamasta tietoja päämiestensä salaisesta vankina pitämisestä Euroopassa; rohkaisee Yhdysvaltojen hallitusta viemään päätökseen suunnitelmansa sulkea pian Guantánamo Bayn vankila;

22.  kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan toimiaan Guantánamosta vapautettujen muualta kuin Euroopasta kotoisin olevien pidätettyjen uudelleensijoittamiseksi, sillä heitä ei voi palauttaa kotimaahansa, jossa heitä uhkaisi kuolema, kidutus tai julma ja epäinhimillinen kohtelu(8); pyytää EU:ta uudistamaan vuoden 2009 yhteiset aloitteet tarjoamalla puitteet Guantánamon vankien uudelleensijoittamiselle EU:n jäsenvaltioihin ja aloittamaan vuoropuhelun konkreettisista yhteistyösuunnitelmista Yhdysvaltojen erityislähettilään Clifford Sloanen kanssa vankien siirtämisestä pois Guantánamosta;

23.  kehottaa Afrikan ja Madagaskarin lentoturvallisuusvirastoa käynnistämään ripeästi yhteistyönsä Euroopan parlamentin kanssa luovuttamalla siltä pyydetyt lentotiedot;

24.  kehottaa seuraavaa parlamenttia (2014–2019) jatkamaan väliaikaisen valiokunnan antaman toimeksiannon hoitamista ja täytäntöönpanoa ja varmistamaan siten, että sen suosituksia noudatetaan, sekä tutkimaan mahdollisesti esiin tulevia uusia seikkoja ja hyödyntämään täysimääräisesti tutkintaoikeuksiaan ja laajentamaan niitä;

o
o   o

25.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Muun muassa Jeffrey W. Castelli, entinen CIA:n Rooman-toimiston päällikkö. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0309. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0231. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0500. (5) A/HRC/13/42. (6) Framework Principles for securing the accountability of public officials for gross or systematic human rights violations committed in the context of State counter-terrorism initiatives, A/HRC/22/52, 1. maaliskuuta 2013. (7) Katso ehdotus Euroopan parlamentin asetukseksi Euroopan parlamentin tutkintaoikeuden käyttämistä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission päätöksen 95/167/EY, Euratom, EHTY kumoamisesta (EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 41). (8) Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. huhtikuuta 2012 vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista maailmassa ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla, mukaan luettuina vaikutukset EU:n strategiseen ihmisoikeuspolitiikkaan (EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 8).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. lokakuuta 2013 rajatylittävän lainvalvontayhteistyön vahvistamisesta EU:ssa: ”Prümin päätöksen” täytäntöönpano ja eurooppalainen tietojenvaihtomalli (2013/2586(RSP))

P7_TA(2013)0419 B7-0433/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2012 annetun komission tiedonannon lainvalvontayhteistyön vahvistamisesta EU:ssa: eurooppalainen tietojenvaihtomalli (EIXM) (COM(2012)0735),

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2012 annetun komission tiedonannon rajatylittävän yhteistyön tehostamisesta erityisesti terrorismin ja rajatylittävän rikollisuuden torjumiseksi 23 päivänä kesäkuuta 2008 tehdyn neuvoston päätöksen 2008/615/YOS (”Prüm-päätös”) täytäntöönpanosta (COM(2012)0732),

–  ottaa huomioon Tukholman ohjelman, sisäisen turvallisuuden strategian ja EU:n sisäisen turvallisuuden tiedonhallintastrategian,

–  ottaa huomioon 22. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin sisäisen turvallisuuden strategiasta(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 87 artiklan,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen rajatylittävän lainvalvontayhteistyön vahvistamisesta EU:ssa: ”Prümin päätöksen” täytäntöönpano ja eurooppalainen tietojenvaihtomalli (EIXM) (O-000067/2013 – B7-0501/2013),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Tukholman ohjelman mukaan unionin kansalaisten turvallisuuden parantamiseksi on tarpeen yhtenäistää ja vakiinnuttaa laajaa kirjoa työvälineitä tietojen keräämiseksi, käsittelemiseksi ja jakamiseksi lainvalvontaviranomaisten välillä unionissa;

B.  ottaa huomioon, että sisäisen turvallisuuden strategiassa kehotettiin kehittämään kokonaisvaltainen tietojenvaihdon malli;

C.  toteaa, että unionin lainvalvontayhteistyön perustana on rajatylittävä tietojen vaihto rikollisuudesta, ja että erityisen tärkeää se on alueilla, joilla ei ole sisärajavalvontaa; ottaa huomioon, että rajatylittävä rikollisuus lisääntyy unionissa, minkä vuoksi on yhä tärkeämpää, että lainvalvontatietojen vaihtaminen on tehokasta ja turvallista ja että sen yhteydessä kunnioitetaan tietosuojaa ja perusoikeuksia;

1.  panee merkille, että tiedonannoissa arvioidaan erilaisia olemassa olevia rajatylittävän lainvalvonnan tiedonvaihdon kanavia ja välineitä unionissa; katsoo, että nykyisin eri kanavien ja välineiden ”maisema” on monimutkainen ja pirstoutunut, mikä johtaa välineiden tehottomaan käyttöön ja riittämättömään demokraattiseen valvontaan unionin tasolla sekä joissakin tapauksissa toiminnan toivottomaan hitauteen ja heikkoihin käyttömahdollisuuksiin;

2.  kehottaa komissiota kartoittamaan unionin ja jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, myös (kahdenvälisiä) kansainvälisiä sopimuksia, joilla säännellään lainvalvontatietojen rajatylittävää vaihtoa; yhtyy komissioon siinä, että välineiden todellisen arvon mittaamiseksi tarvitaan merkityksellisempiä tilastoja, ja kehottaa tekemään riippumattoman ulkoisen arvioinnin unionin lainvalvontatietojen vaihdon nykyisistä välineistä, jotta voidaan arvioida niiden mitattavissa olevia vaikutuksia;

3.  antaa tukensa komission suosituksille olemassa olevien välineiden ja kanavien käytön tehostamisesta (kuten Europolin automaattisesta käytöstä ja kansallisten keskitettyjen yhteyspisteiden luomisesta) ja rajatylittävää tiedonvaihtoa koskevan koulutuksen parantamisesta ja tietoisuuden lisäämisestä; on kuitenkin pettynyt siihen, että komissio ei ole esittänyt Tukholman ohjelmassa ja sisäisen turvallisuuden strategiassa esitettyjen kehotusten mukaisesti kunnianhimoisempaa, tulevaisuuteen suuntautuvaa visiota, joka voisi olla lähtökohtana poliittiselle vuoropuhelulle siitä, miten voidaan muokata ja optimoida lainvalvontatiedon jakamista unionissa varmistaen samalla tehokas tietosuoja ja yksityisyyden suoja; kehottaa painokkaasti komissiota esittämään tällaisen vision, jossa hahmotellaan hyvin suunnitellut puitteet unionin lainvalvontatietojen vaihdolle, joka perustuu sellaisiin periaatteisiin kuin tarve, laatu, suhteellisuus, tehokkuus ja vastuullisuus ja johon sisältyy asianmukainen arvio tietojen saatavuusperiaatteesta ja ristiinvertailun käsite;

4.  kehottaa komissiota tutkimaan, voitaisiinko nykyisten välineiden toteuttamisessa käytettäviä manuaalisia menettelyjä automatisoida tehokkuuden parantamiseksi, samaan tapaan kuin eräät jäsenvaltiot ovat selvittäneet DAPIX:n yhteydessä, ja suunnittelemaan yleisen tietojenvaihtomuodon käyttöönottamista hyväksyttyjen pyyntöjen käsittelyn nopeuttamiseksi;

5.  panee merkille, että rajatylittävää lainvalvontaa koskevan tietojenvaihdon erilaiset välineet, myös rajatylittävän pääsyn salliminen kansallisiin tietokantoihin, johtavat pirstoutuneeseen ja vaikeaselkoiseen tietosuojajärjestelmään, joka usein perustuu pienimpään yhteiseen nimittäjään ja jonka lähestymistapa ei ole yhtenäinen; toistaa tässä yhteydessä, että ehdotus tietosuojadirektiiviksi olisi hyväksyttävä mahdollisimman pian;

6.  pyytää komissiota tietojenvaihtojärjestelmän lujittamiseksi ja parantamiseksi edistämään toimenpiteitä, joilla pyritään vahvistamaan tehokasta ja varmaa tietosuojaa, kuten Euroopan tietosuojavaltuutetun päätöksessä vaaditaan, ja ottamaan vertailukohdaksi Europolia koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusehdotuksen, jolla kumotaan päätös 2009/371/YOS;

7.  panee merkille, että yhä useammalle jäsenvaltiolle Prümin menetelmästä on tullut rutiiniväline rajatylittävässä poliisiyhteistyössä ja rikostutkinnassa; pitää valitettavana, että Prümin päätöksen täytäntöönpano on viivästynyt useissa jäsenvaltioissa huomattavasti; yhtyy komissioon siinä, että välineen pidemmälle menevää kehittämistä olisi harkittava vasta sitten, kun päätös on pantu täysimääräisesti täytäntöön; kehottaa kyseisiä jäsenvaltioita panemaan Prümin päätöksen täysimääräisesti täytäntöön niin, että sitä voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti;

8.  panee merkille, että Prümin päätös tehtiin kolmannen pilarin nojalla ja että sen täytäntöönpanoon ei liity Euroopan parlamentin asianmukaista demokraattista valvontaa; kehottaa komissiota esittämään pikaisesti ehdotuksia, joiden perusteella kolmannen pilarin nojalla hyväksytyt rajatylittävän poliisiyhteistyön välineet – kuten Prümin päätös ja Ruotsin aloite – saatetaan Lissabonin sopimuksen oikeudellisen kehyksen alaisuuteen;

9.  muistuttaa, että eurooppalainen poliisikoulutus edistää poliisivoimien keskinäistä luottamusta, tietojenvaihtoa ja rajat ylittävää yhteistyötä; katsoo siksi, että tämä koulutus on säilytettävä ja sitä on vahvistettava;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. lokakuuta 2013 kastijärjestelmään perustuvasta syrjinnästä (2013/2676(RSP))

P7_TA(2013)0420 B7-0434/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 13. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman kastijärjestelmään perustuvasta syrjinnästä Intiassa(1), 17. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvasta väkivallasta Intiassa(2), 1. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman Intian kastittomien ihmisoikeustilanteesta(3) ja 18. huhtikuuta 2012 antamansa päätöslauselman vuosikertomuksista ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla, mukaan luettuina vaikutukset EU:n strategiseen ihmisoikeuspolitiikkaan(4),

–  ottaa huomioon kansainväliset ihmisoikeussopimukset, kuten kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskeva kansainvälinen yleissopimus ja YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevän kansainvälisen komitean yleissuositus XXIX,

–  ottaa huomioon ihmisoikeusneuvoston julkaisemat luonnokset YK:n periaatteiksi ja suuntaviivoiksi työhön ja syntyperään perustuvan syrjinnän poistamiseksi(5),

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun vakavat huolenaiheet, kommentit ja suositukset kastijärjestelmään perustuvasta syrjinnästä,

–  ottaa huomioon YK:n sopimuselinten ja erityismenettelyjen valtuutettujen viimeaikaiset suositukset kastijärjestelmään perustuvasta syrjinnästä,

–  ottaa huomioon 24. toukokuuta 2011 annetun YK:n erityisraportoijan kertomuksen rasismin, rotusyrjinnän, muukalaisvihamielisyyden ja suvaitsemattomuuden nykyaikaisista muodoista(6) sekä kastijärjestelmän vaikutuspiirissä olevia maita koskevat kertomukset yleisissä määräaikaisarvioinneissa,

–  ottaa huomioon parlamentin tutkimuksen ihmisoikeuksista ja köyhyydestä sekä EU:n toimista kastijärjestelmään perustuvaan syrjintään puuttumiseksi,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen kastijärjestelmään perustuvasta syrjinnästä (O-000091/2013 – B7-0507/2013),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  katsoo, että kastilla on yhteiskunnallis-uskonnollinen ulottuvuus, esimerkiksi Aasiassa kastijärjestelmän ulkopuolelle jääviä pidetään luonnostaan ”epäpuhtaina” ja ”koskemattomina”, mutta laajemmassa merkityksessä kasti merkitsee myös tiukkaa sosiaaliluokkajärjestelmää, jossa ihmiset on jaoteltu arvojärjestykseen syntyperän ja ammatin perusteella; katsoo, että työhön ja syntyperään perustuva syrjintä, joka on YK:n käyttämä kattavampi termi, on kansainvälisessä ihmisoikeuslainsäädännössä kielletty syrjinnän muoto, kuten on julistettu ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevassa yleissopimuksessa, yleissopimuksessa lapsen oikeuksista ja Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksessa nro 111;

B.  ottaa huomioon, että rasismista vastaava YK:n erityisraportoija Githu Muigai painotti kesäkuussa 2011, että on tärkeää pyrkiä olemaan laittamatta syrjinnän eri muotoja hierarkkiseen järjestykseen, vaikka niiden luonne ja vakavuus vaihtelevat riippuen historiasta, maantieteestä ja kulttuurista (esimerkiksi Euroopan romaniyhteisö ja Afrikan, Aasian ja Lähi-idän kastijärjestelmän uhrit);

C.  ottaa huomioon, että huolimatta joidenkin kastijärjestelmän vaikutuspiirissä olevien maiden hallitusten toimenpiteistä tarjota perustuslaillista ja lainsäädännöllistä suojaa ja erityistoimia kastijärjestelmään ja kastittomuuteen perustuvaa syrjintää vastaan kastijärjestelmään perustuva syrjintä on edelleen laajalle levinnyttä ja sitkeää ja koskee arviolta 260 miljoonaa ihmistä maailmassa;

D.  ottaa huomioon, että kastijärjestelmään perustuvaa syrjintää on lukuisissa maapallon maissa ja että suurin osa uhreista on Etelä-Aasiassa; ottaa kuitenkin huomioon, että uhreja on myös monilla muilla alueilla, kuten Afrikassa, Lähi-idässä ja maastamuuttaneiden keskuudessa;

E.  katsoo, että suurimmat esteet kastijärjestelmään perustuvan syrjinnän poistamiselle ovat lainsäädännön ja toimintalinjojen täytäntöönpanon laiminlyönti sekä tehokkaiden parannuskeinojen ja tehokkaasti toimivien valtionlaitosten, kuten oikeus- ja poliisilaitosten, puute, mukaan luettuina oikeus- ja poliisilaitos;

F.  ottaa huomioon, että monissa kastijärjestelmän maissa ole ei puututtu eriytettyjen tietojen toimittamiseen, erityislainsäädäntöön ja toimiin kastijärjestelmään perustuvalta syrjinnältä suojelemiseksi;

G.  ottaa huomioon, että huolimatta hallitusten ja lisääntyvässä määrin myös joidenkin kansainvälisten elinten ponnisteluista kasteihin kuuluvat ihmiset kärsivät edelleen sosiaalisen syrjäytymisen, köyhyyden, väkivallan, erottelun, ennakkoluuloihin sekä puhtauden ja saastaisuuden käsitteeseen liittyvien fyysisten ja verbaalisten väärinkäytösten vakavista muodoista;

H.  ottaa huomioon, että kastittomuuskäytännöt ovat edelleen laajalle levinneitä ja ne saavat nykyaikaisia muotoja; ottaa huomioon, että kastittomien yhteisöjen poliittista osallistumista on rajoitettu ja heihin kohdistuu vakavaa syrjintää työmarkkinoilla;

I.  katsoo, että vaikka joissain maissa, kuten Intiassa, pakollinen positiivinen syrjintä on jossain määrin vaikuttanut siihen, että kastittomat pääsevät osallistumaan julkisen sektorin toimintaan, työmarkkinoiden ja yksityisen sektorin syrjinnänvastaisten suojatoimien puute lisää syrjäytymistä ja kasvavaa epätasa-arvoa;

J.  ottaa huomioon, että Kansainvälisen työjärjestön ILO:n arvion mukaan ylivoimainen valtaosa pakkotyön uhreista Etelä-Aasiassa kuuluu luetteloituihin kasteihin ja luetteloituihin heimoihin; ottaa huomioon, että pakkotyövoiman käyttö on erityisen laajalle levinnyttä maataloudessa, kaivostoiminnassa ja vaateteollisuudessa, jotka toimittavat tuotteita lukuisille monikansallisille ja eurooppalaisille yrityksille;

K.  katsoo, että syrjimättömyys työssä on yksi neljästä työntekoon liittyvästä perusoikeudesta ja se sisältyy myös liike-elämän kansainvälisiin suuntaviivoihin ja puitteisiin, kuten YK:n liike-elämää ja ihmisoikeuksia koskeviin suuntaa-antaviin periaatteisiin, OECD:n suuntaviivoihin ja yhteiskuntavastuusta laadittuihin ISO 26000 -ohjeisiin, joissa kastijärjestelmään perustuva syrjintä on erikseen mainittu vakavana syrjinnän muotona;

L.  katsoo, että kastijärjestelmän vaikutuspiirissä olevien maiden hallitusten ja viranomaisten on kiireesti otettava huomioon luonnokset YK:n periaatteiksi ja suuntaviivoiksi työhön ja syntyperään perustuvan syrjinnän tehokkaaksi poistamiseksi ja ryhdyttävä kaikkiin tarvittaviin toimiin kastijärjestelmään perustuvan syrjinnän poistamiseksi ja estämiseksi ja puututtava kaikkiin täytäntöönpanon puutteisiin liittovaltio-, valtio-, alue- ja paikallistasolla, jotta erityinen lainsäädäntö ja poliittiset toimenpiteet kastittomien ja muiden vastaavasti kastijärjestelmän vaikutuspiirissä olevien suojelemiseksi ja heidän oikeuksiensa edistämiseksi pannaan täytäntöön, niitä muutetaan tai ne otetaan käyttöön;

1.  tuomitsee kastihierarkiasta ja kastiin perustuvasta syrjinnästä kärsiviin ihmisiin edelleen kohdistuvat ihmisoikeusrikkomukset, mukaan luettuina tasa-arvon ja oikeusturvan sekä työn saatavuuden epääminen, erottelun jatkaminen ja kastiin perustuvat rajat perusihmisoikeuksien saavuttamiselle ja kehitykselle;

2.  katsoo, että henkilöllisyystodistuksissa ei pitäisi olla kastiin liittyviä merkintöjä, koska se on tasa-arvon ja sosiaalisen liikkuvuuden periaatteiden vastaista;

3.  suhtautuu myönteisesti rasismista vastaavan YK:n erityisraportoija Githu Muigain laatimaan raporttiin ja korostaa, että kaikkien kastijärjestelmään perustuvan syrjinnän uhrien eri puolella maailmaa olisi saatava yhtä paljon huomiota ja suojelua; painottaa yleisemmin, että kaikenlaiseen rasismiin ja syrjintään olisi myös Euroopassa puututtava yhtä ponnekkaasti ja määrätietoisesti;

4.  ilmaisee vakavan huolensa siitä, että kastittomien ja vastaavien yhteisöjen sosiaalinen syrjäytyminen johtaa köyhyyden korkeaan tasoon kyseisissä väestöryhmissä sekä kehityksestä syrjäytymiseen ja etuisuuksien alhaisempaan tasoon; korostaa, että se estää heidän osallistumisensa päätöksentekoon ja hallintoon sekä heidän mielekkään osallistumisensa julkiseen elämään ja kansalaistoimintaan;

5.  on edelleen huolissaan jatkuvasti kasvavasta raportoitujen ja raportoimatta jäävien järkyttävien tapausten ja kastittomuuteen liittyvien käytäntöjen määrästä kastijärjestelmän maissa, kuten Intiassa, sekä kastittomiin kohdistuviin ja muihin kastijärjestelmään perustuviin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyneiden yleisestä rankaisematta jäämisestä; muistuttaa, että tietyissä maissa kyseiseen syrjintään syyllistyvät ovat korkeissa hallintoviroissa;

6.  toistaa vakavan huolestumisensa kastittomiin naisiin ja muihin vastaavista kastijärjestelmään perustuvista yhteisöistä peräisin oleviin naisiin kohdistuvasta väkivallasta – josta ei useinkaan ilmoiteta viranomaisille henkilökohtaiseen turvallisuuteen kohdistuvan uhan tai yhteisön ulkopuolelle sulkemisen pelosta – sekä kastijärjestelmään, sukupuoleen ja uskontoon perustuvan syrjinnän moninaisista ja päällekkäisistä muodoista, jotka kohdistuvat kastittomiin naisiin ja vähemmistöyhteisöjen naisiin ja johtavat pakkokäännytyksiin, kaappauksiin, pakkoprostituutioon ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön, johon syyllistyvät dominoivien kastien miehet;

7.  korostaa tarvetta edistää toimintaympäristöä, jossa kastijärjestelmään perustuvan syrjinnän kohteeksi joutuneiden hyväksi työskentelevät kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeuksien puolustajat kykenevät toimimaan, sillä näin voidaan taata heidän turvallisuutensa sekä se, ettei heidän toimintaansa estetä, leimata eikä rajoiteta; korostaa, että kyseiseen ympäristöön kuuluu rahoituksen saanti ja yhteistyö YK:n ihmisoikeuselinten kanssa sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean akkreditointi;

8.  kehottaa EU:ta edistämään luonnoksia YK:n periaatteiksi ja suuntaviivoiksi työhön ja syntyperään perustuvan syrjinnän tehokkaaksi poistamiseksi suuntaa-antavana kehyksenä myös kastijärjestelmään perustuvan syrjinnän poistamiseksi sekä edistämään niiden tukemista YK:n ihmisoikeusneuvostossa;

9.  kehottaa komissiota tunnustamaan, että kastiin perustuva syrjintä on erityinen syrjinnän muoto, jolla on yhteiskunnalliset ja/tai uskonnolliset juuret, ja sitä on torjuttava yhdessä muiden syrjinnän perusteiden kanssa, kuten etninen alkuperä, rotu, syntyperä, uskonto, sukupuoli ja seksuaalinen suuntautuneisuus, EU:n ponnisteluissa kaikenlaisen syrjinnän torjumiseksi; kehottaa EU:ta harkitsemaan kastijärjestelmään perustuvan syrjinnän kohteena olevien ihmisten luokittelemista omaksi ryhmäkseen;

10.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa ottamaan kastijärjestelmään perustuvan syrjinnän huomioon kaikessa EU:n lainsäädännössä, toimintalinjoissa ja ohjelma-asiakirjoissa sekä ottamaan käyttöön toimintaohjeet asian panemiseksi täytäntöön; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa edistämään seuranta- ja arviointimenetelmiä, jotta voidaan tehokkaasti arvioida EU:n toiminnan vaikutusta tilanteeseen, joka koskee tällaisen syrjinnän kohteeksi joutuneita ihmisiä;

11.  suosittaa, että EU toteuttaa järjestelmällisesti vaikutustenarvioinnin kaupan ja/tai investointisopimusten vaikutuksesta kastijärjestelmään perustuvan syrjinnän kohteiksi joutuviin ryhmiin ja puuttuu näihin asioihin yhdessä teollisuuden edustajien, hallitusten virkamiesten ja asiaankuuluvien kansalaisjärjestöjen kanssa;

12.  kehottaa sisällyttämään kastijärjestelmään perustuvan syrjinnän ihmisoikeusasiana EU:n tuleviin ihmisoikeustoimintalinjoihin, -strategioihin ja -toimintasuunnitelmiin;

13.  kehottaa komissiota tukemaan voimakkaammin kehityshankkeita, joiden avulla torjutaan kastijärjestelmään perustuvaa syrjintää vakavana ihmisoikeusrikkomuksena, joka pahentaa köyhyyttä, ja ottamaan tällaisen syrjinnän huomioon kaikissa hankkeissa siten, että keskitytään koulutukseen, naisiin, oikeusturvaan, poliittiseen osallistumiseen ja työnsaantiin kyseisissä maissa;

14.  kehottaa komissiota kehittämään ja soveltamaan kastit huomioon ottavia menetelmiä humanitaaristen kriisien yhteydessä, jotta varmistetaan, että humanitaarinen apu toimitetaan kaikille syrjäytyneille ryhmille, kuten kastijärjestelmään perustuvasta syrjinnästä kärsiville ihmisille;

15.  kehottaa EU:ta ottamaan kastijärjestelmään perustuvan syrjinnän aiheen esiin korkeimmalla mahdollisella tasolla ja sen vaikutuspiirissä olevien maiden hallitusten kanssa kahdenvälisissä huippukokouksissa ja muissa kansainvälisissä kokouksissa;

16.  kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa lujittamaan poliittisia ja ihmisoikeuksia koskevia vuoropuheluja ja edistämään hankkeita, joiden avulla pyritään poistamaan kastijärjestelmään perustuva syrjintä yhdessä sellaisten valtioiden (kuten Intia, Nepal, Pakistan, Bangladesh ja Sri Lanka) hallitusten kanssa, joissa kastijärjestelmän vaikutuspiiriin kuuluviin yhteisöihin kohdistetaan niin sanottuja koskemattomuuskäytäntöjä, sekä yleisemmin torjumaan työhön ja syntyperään perustuvaa syrjintää, jota esiintyy eri maissa, mukaan luettuina Jemen, Mauritania, Nigeria, Senegal ja Somalia; muistuttaa, että kastiin perustuvaa syrjintää ei mainita sopimuksissa, joita on tehty useiden edellä mainittujen valtioiden kanssa;

17.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa sisällyttämään tarpeen vaatiessa kastijärjestelmään perustuvaa syrjintää koskevan lausekkeen kaikkiin kauppa- ja assosiaatiosopimuksiin;

18.  suosittaa, että Euroopan unioni edistää kastijärjestelmään kuuluvien maiden kanssa tehtävässä liiketoiminnassa syrjinnänvastaista ja osallistavaa politiikkaa ja menettelyjä, kuten kastittomia ja vastaavalla tavalla syrjittyjä henkilöitä koskeva positiivinen syrjintä työmarkkinoilla ja yksityisellä sektorilla;

19.  kehottaa EU:ta edistämään säännöllisiä ja laajoja neuvotteluja kansalaisyhteiskunnan kanssa kastijärjestelmään perustuvasta syrjinnästä ja jakamaan riittävät resurssit kansalaisyhteiskunnan järjestöille kastijärjestelmään perustuvan syrjinnän torjumiseksi;

20.  kehottaa EU:ta edistämään kastit huomioon ottavaa vuoden 2015 jälkeistä kehitysohjelmaa, jossa pyritään vähentämään kastijärjestelmään perustuvaa tai kastijärjestelmällä vaikeutettua epätasa-arvoa erittäin tärkeänä ja mitattavissa olevana tavoitteena, jotta kastijärjestelmään perustuvaan syrjintään puututtaisiin selvästi, koska se on merkittävin rakenteellinen köyhyyttä ylläpitävä tekijä ja syvimmälle iskostunut rakenteellisen epätasa-arvon syy;

21.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0512. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0031. (3) EUVL C 250 E, 25.10.2007, s. 87. (4) EUVL C 258 E, 7.9.2013, s. 8. (5) A/HRC/11/CRP.3. (6) A/HRC/17/40.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. lokakuuta 2013 vetoomusvaliokunnan vuonna 2012 käsittelemistä asioista (2013/2013(INI))

P7_TA(2013)0421 A7-0299/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa vetoomusvaliokunnan käsittelemistä asioista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 10 ja 11 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 24, 227, 228, 258 ja 260 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 202 artiklan 8 kohdan,

–  ottaa huomioon vetoomusvaliokunnan mietinnön (A7-0299/2013),

A.  ottaa huomioon, että ellei perussopimuksen pöytäkirjasta N:o 30 muuta johdu, Euroopan unionin perusoikeuskirja on ollut oikeudellisesti sitova Lissabonin sopimuksen tultua voimaan; toteaa, että kyseinen perussopimus muodostaa myös oikeusperustan EU:n liittymiselle Euroopan ihmisoikeussopimukseen sekä eurooppalaisen kansalaisaloitteen käyttöönotolle;

B.  katsoo, että vetoomusvaliokunnan velvollisuutena on jatkuvasti arvioida uudelleen ja mahdollisuuksien mukaan vahvistaa rooliaan erityisesti demokratian periaatteiden kehittämisessä esimerkiksi siten, että kansalaiset osallistuvat aktiivisemmin EU:n päätöksentekoprosessiin sekä lisätään avoimuutta ja vastuullisuutta; ottaa huomioon, että tavanomaisessa toiminnassaan valiokunta tekee läheistä yhteistyötä jäsenvaltioiden, komission, Euroopan oikeusasiamiehen ja muiden elinten kanssa varmistaakseen, että EU:n lainsäädännön henkeä ja kirjainta noudatetaan täysimääräisesti;

C.  toteaa, että vuonna 2012 vetoomusvaliokunnassa merkittiin luetteloon 1 986 vetoomusta, joista valtaosa koski perusoikeuksia, ympäristöä, sisämarkkinoita sekä talous- ja sosiaalikriisiä; ottaa huomioon, että 1 406 vetoomusta otettiin käsiteltäväksi, ja näistä 853 vetoomusta toimitettiin komissiolle tarkempia tutkimuksia varten SEUT-sopimuksen 258 ja 260 artiklan nojalla ja 580:ää vetoomusta ei otettu käsiteltäväksi; ottaa huomioon, että ainakin viiden vuonna 2012 esitetyn vetoomuksen aiheet annettiin Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi perussopimuksen 258 ja 260 artiklan mukaisesti; toteaa, että unionin yleisen tuomioistuimen 14. syyskuuta 2011 asiassa T308/07 antama tuomio osoitti, että myös parlamentin tekemät menettelyä koskevat päätökset kuuluvat tuomioistuinvalvonnan piiriin; toteaa, että tässä mietinnössä esitettävän tilastollisen analyysin mukaan eniten jätettiin vetoomuksia, jotka koskevat koko EU:ta (27,3 prosenttia), ja seuraavaksi eniten vetoomuksia, jotka koskevat Espanjaa (15,0 prosenttia), Saksaa (12,5 prosenttia) ja Italiaa (8,6 prosenttia);

D.  toteaa, että perusoikeuksien alalla vetoomusvaliokunta kiinnitti vuonna 2012 runsaasti huomiota vammaisten henkilöiden oikeuksiin, lasten oikeuksiin, kuluttajien oikeuksiin, omistusoikeuksiin, oikeuteen liikkua vapaasti ilman minkäänlaista syrjintää, ilmaisunvapauden ja yksityisyyden turvaamiseen sekä oikeuteen tutustua asiakirjoihin ja saada tietoa sekä poliittiseen yhdistymisvapauteen ja oikeuteen liittyä ammattijärjestöön; toteaa, että talouskriisin vuoksi on esitetty useita vetoomuksia, jotka liittyvät sosiaalisiin ongelmiin, esimerkiksi asumiseen, työllisyyteen ja säästäjien harhaanjohtamiseen pankkialalla;

E.  ottaa huomioon, että kansalaisten esittämistä vetoomuksista ilmenee, että vammaisuuteen, vähemmistöryhmään tai etniseen ryhmään kuulumiseen, sukupuoleen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää esiintyy jatkuvasti;

F.  katsoo, että Euroopan unionin syrjinnänvastaiset aloitteet, kuten EU:n kehys romanien integraatiota edistäville kansallisille strategioille 2011, on otettava pikaisesti osaksi kansallisia strategioita ja katsoo, että kyseisiä aloitteita on jatkuvasti seurattava ja tarkistettava taloudellisen ja sosiaalisen tilanteen muutosten mukaan;

G.  katsoo, että saastumisen ja ympäristön väärinkäytön aiheuttamaa uhkaa ei voida ympäristönsuojelussa korostaa liikaa, sillä niistä aiheutuu luonnon monimuotoisuudelle ja ekosysteemeille sekä kansanterveydelle pitkäaikaisia ja usein hengenvaarallisia uhkia; toteaa, että biologisen monimuotoisuuden alalla tietyt jäsenvaltiot eivät ole vielä nimenneet kaikkia vähimmäisvaatimuksena olevia Natura 2000 ‑suojelualueita tai toteuttaneet täysin näiden alueiden tehokasta suojelua; ottaa huomioon saastumisen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyvät tavoitteet; toteaa, että vetoomusvaliokunta kiinnitti vuonna 2012 runsaasti huomiota jäte- ja vesilainsäädännön täytäntöönpanoon sekä ympäristöä ja kansanterveyttä koskevien hankkeiden ja toimenpiteiden vaikutusten arviointiin;

H.  toteaa, että on tarpeen suojella luonnonvaroja, jotta voidaan välttää maapallon tulevaisuuden vaarantuminen; pitää tärkeänä, että ennalta varautumisen periaate asetetaan etusijalle geneettisesti muutettujen organismien ja nanoteknologian aloilla;

I.  toteaa, että Italiaan suuntautunut tiedonhankintamatka toi korostetusti esiin sen, että Italian kaikkien asiasta vastaavien viranomaisten on kiireellisesti löydettävä kestävä ratkaisu Rooman maakunnan jätehuoltotarpeisiin ja varmistettava näin, että kansalaisten terveyttä ja ihmisarvoa kunnioitetaan; toteaa, että vaikka Napolin hätätila on jo saatu purettua, Campanian alueella on vielä monta haastetta, jotka liittyvät jätehuoltoa koskevan kattavan lähestymistavan osalta direktiivissä 2008/98/EY (jätehuollon puitedirektiivi) säädettyyn jätteiden hierarkiaan ja Euroopan unionin tuomioistuimen maaliskuussa 2010 antamaan päätökseen;

J.  ottaa huomioon, että vaikka komissio voi tarkistaa EU:n lainsäädännön noudattamisen kaikilta osin vasta jäsenvaltion viranomaisten tehtyä lopullisen päätöksensä, erityisesti ympäristöasioissa on tärkeää tarkistaa varhaisessa vaiheessa, että paikalliset, alueelliset ja kansalliset viranomaiset soveltavat asianmukaisesti kaikkia Euroopan unionin lainsäädännön mukaisia olennaisia menettelyvaatimuksia, ja myös soveltaa ennalta varautumisen periaatetta;

K.  toteaa, että vetoomusvaliokunnan työn tuloksena parlamentti on julistanut veden julkiseksi hyödykkeeksi; toteaa, että oikeutta veteen koskeva eurooppalainen kansalaisaloite on ensimmäisenä saavuttanut miljoonan Euroopan kansalaisen allekirjoituksen rajan;

L.  katsoo, että on estettävä biologisen monimuotoisuuden väheneminen korvaamattomasti erityisesti Natura 2000 -alueilla; ottaa huomioon jäsenvaltioiden sitoumuksen huolehtia luontotyyppidirektiivin (92/43/ETY) ja lintudirektiivin (79/409/ETY) mukaisten erityissuojelualueiden suojelusta;

M.  toteaa puolustaneensa saastuttaja maksaa -periaatetta 13. joulukuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa uudesta kestävästä ja kilpailukykyisestä terästeollisuudesta (perustuu vastaanotettuun vetoomukseen)(1);

N.  katsoo, että parlamentin ja komission välisestä toimielinten sopimuksesta huolimatta komissio vaikuttaa haluttomalta antamaan täsmällistä tietoa toiminnastaan ja tekemistään päätöksistä vetoomuksiin liittyvissä ja ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa koskevissa rikkomusmenettelyissä; pitää tätä merkittävänä huolenaiheena, kun otetaan huomioon ekosysteemeille ja terveydelle mahdollisesti aiheutuva korjaamaton vahinko ja tuho; katsoo, että unionin toimielinten olisi tarjottava enemmän tietoa ja oltava EU:n kansalaisille avoimempia;

O.  toteaa, että vuosi 2013 on julistettu Euroopan kansalaisten teemavuodeksi; katsoo, että juuri Euroopan unionin kansalaiset ja asukkaat, yksin tai yhdessä, kykenevät arvioimaan hyvin unionin lainsäädännön tehokkuutta sellaisena kuin sitä sovelletaan ja osoittamaan mahdolliset puutteet, jotka haittaavat lainsäädännön asianmukaista täytäntöönpanoa ja oikeuksien täysimääräistä käyttämistä; ottaa huomioon asiakirjan ”Euroopan kuluttaja-asioiden toimintaohjelma – edistetään luottamusta ja kasvua” sisällön; katsoo, että tämän perusedellytyksenä on unionin lainsäädäntöä koskevan tiedon tarjoaminen kansalaisille tarkoituksenmukaisesti;

P.  toteaa, että edellä mainitusta syystä vetoomusvaliokunta käytti vuonna 2012 runsaasti aikaa ja energiaa keskustellakseen Euroopan kansalaisuuden merkityksestä ja että unionin kansalaisuus liittyy läheisesti SEUT-sopimuksen III osassa tarkoitettuun täydelliseen vapauteen liikkua ja oleskella Euroopan unionissa mutta käsittää myös lukuisia muita oikeuksia ja hyödyttää kansalaisia, jotka pysyvät kotimaassaan; toteaa vetoomusten osoittavan, että Euroopan unionin kansalaiset ja asukkaat kohtaavat edelleen laajalle levinneitä ja konkreettisia esteitä käyttäessään erityisesti rajatylittäviä oikeuksiaan ja että tämä vaikuttaa päivittäin suoraan tuhansien talouksien elämään ja hyvinvointiin;

Q.  ottaa huomioon, että vetoomusmenettelyllä voidaan täydentää muita kansalaisten käytettävissä olevia unionin välineitä, kuten mahdollisuutta tehdä kantelu Euroopan oikeusasiamiehelle tai valitus komissiolle; toteaa, että vetoomusvaliokunta tekee yhteistyötä Euroopan oikeusasiamiehen, parlamentin muiden valiokuntien, eurooppalaisten toimielinten, toimijoiden ja verkostojen sekä jäsenvaltioiden kanssa;

R.  katsoo, että vetoomusmenettely voi ja sen pitääkin täydentää tulevaisuudessakin muita kansalaisten käytettävissä olevia oikeussuojamekanismeja, joista voidaan mainita esimerkiksi komissiolle tai Euroopan oikeusasiamiehelle tehtävät kantelut; pitää varsinkin sisämarkkinoiden ongelmanratkaisuverkkoa (SOLVIT) merkittävänä välineenä, jota Euroopan unionin kansalaiset voivat käyttää ratkaistakseen nopeasti ongelmat, jotka johtuvat viranomaisten virheellisestä sisämarkkinalainsäädännön soveltamisesta, ja tämän vuoksi on saatava edistystä aikaan kuluttajien ja heitä edustavien järjestöjensä riitauttamien asioiden ratkaisemisessa kollektiivisesti; toteaa, että yhteinen verkkoportaali ”Näin käytät oikeuksiasi” sisältää tärkeää tietoa kansalaisille, jotka haluavat tehdä kantelun unionin lainsäädännön soveltamisesta;

S.  ottaa huomioon, että kaikkien EU:n kansalaisten ja asukkaiden perussopimuksen nojalla taatun vetoomusoikeuden toimiala ja toimintatapa eroavat muista kansalaisten saatavilla olevista oikeussuojakeinoista, kuten kantelun tekemisestä komissiolle tai oikeusasiamiehelle;

T.  katsoo, että kansalaisten osallistumista Euroopan unionin päätöksentekoprosessiin on lisättävä unionin legitiimiyden ja vastuuvelvollisuuden vahvistamiseksi,

U.  ottaa huomioon, että osallistuvan demokratian uusi väline, eurooppalainen kansalaisaloite, tuli voimaan 1. huhtikuuta 2012 ja vuoden 2012 aikana rekisteröitiin kaikkiaan kuusitoista aloitetta; panee merkille, että eurooppalaisten kansalaisaloitteiden esittäjät ovat tuoneet esiin merkittäviä huolenaiheita, jotka liittyvät itse allekirjoitusten keräämisessä kohdattuihin teknisiin ongelmiin; katsoo, että vetoomusvaliokunnalla on keskeinen rooli riittävästi tuenilmaisuja saaneita aloitteita koskevien julkisten kuulemisten järjestäjänä;

V.  katsoo, että selkeästi jäsenneltyä ja laajalti julkaistua tietoa ei selvästikään ole saatavilla riittävästi ja unionin kansalaisten tietämys oikeuksistaan on puutteellista; toteaa, että edellä mainitut seikat estävät ratkaisevasti Euroopan unionin kansalaisuuden aktiivista harjoittamista; toteaa tässä yhteydessä, että jäsenvaltioiden olisi noudatettava kokonaisvaltaisemmin tiedotus- ja valistusvelvoitteitaan;

W.  katsoo, että Euroopan unionin kansalaisilla ja asukkailla on oikeus edellyttää, että ongelmiin, jotka he esittävät vetoomusvaliokunnalle, voidaan löytää ratkaisu kohtuullisen ajan kuluessa Euroopan unionin lainsäädännön puitteissa ja erityisesti että valiokunnan jäsenet puolustavat vetoomuksen esittäjän luonnonympäristöä, terveyttä, liikkumisvapautta, ihmisarvoa sekä perusoikeuksia ja -vapauksia; toteaa, että valiokuntatyöskentelyn tehokkuus riippuu oleellisesti sen sihteeristön toiminnan nopeudesta ja perusteellisuudesta ja että sitä voitaisiin parantaa varsinkin optimoimalla vetoomusten käsittelyajat ja systematisoimalla niiden arviointimenettely; katsoo, että vastaanotettavien vetoomusten määrän kasvaessa jatkuvasti joka vuosi tähän tarkoitukseen olisi käytettävä enemmän resursseja ja valiokunnan kokousaikaa; katsoo, että vetoomusten käsittelyn jatkuvuus on taattava myös vaalikausien vaihtuessa ja siitä johtuvien henkilöstövaihdosten yhteydessä; ottaa huomioon, että Espanjassa on esitetty useita vetoomuksia, jotka koskevat Francon ajan uhreja ja ryöstettyjä lapsia;

X.  panee merkille, että jotkin vetoomukset kulkevat ratkaisemattomina komission, parlamentin, unionin tuomioistuimen ja kansallisten viranomaisten välillä jättäen vetoomuksen esittäjät epävarmuuteen ilman merkkiäkään päätöksen saamisesta;

Y.  toteaa, että perustavanlaatuisiin demokraattisiin oikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen – joita suojellaan jäsenvaltioissa Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella – liittyviä rikkomuksia käsittelevien vetoomusten määrä on noussut huomattavasti, mikä osoittaa, että EU:n kansalaiset luottavat yhä enenevissä määrin yhteisön toimielimiin perusoikeuksiensa puolustajina;

Z.  katsoo, että yksityishenkilöillä ja paikallisyhteisöillä sekä vapaaehtoisjärjestöillä ja yrityksillä on hyvät mahdollisuudet arvioida niihin sovellettavan EU:n lainsäädännön tehokkuutta ja ilmoittaa mahdollisista oikeudellisista aukoista, jotka on analysoitava, jotta varmistetaan EU:n lainsäädännön nykyistä parempi, yhdenmukaisempi ja yhtenäinen täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa;

1.  panee merkille, että Euroopan unionin kansalaisten ja asukkaiden vuonna 2012 esittämät vetoomukset keskittyivät tapauksiin, joissa perusoikeuksia, ympäristöä, sisämarkkinoita ja omistusoikeuksia koskevaa Euroopan unionin lainsäädäntöä väitettiin rikotun; katsoo vetoomusten osoittavan, että Euroopan unionin lainsäädännön puutteellinen täytäntöönpano tai virheellinen soveltaminen on edelleen yleistä ja laajalle levinnyttä;

2.  panee merkille, että esitetyt vetoomukset koskevat usein perusoikeuksia ja niissä otetaan esiin etenkin sellaisia kysymyksiä, jotka liittyvät vammaisten henkilöiden oikeuksiin, lasten oikeuksiin, omistusoikeuksiin, oikeuteen liikkua vapaasti ja siirtää sosiaalietuuksia koskevia oikeuksia ilman minkäänlaista syrjintää millä tahansa perusteella, ilmaisunvapauden ja yksityisyyden turvaamiseen, yhdistymisvapauteen sekä oikeuteen tutustua asiakirjoihin ja saada tietoa; kehottaa jäsenvaltioita panemaan edellä mainitut oikeudet asianmukaisesti täytäntöön ja kunnioittamaan niitä perussopimuksen määräysten mukaisesti ja kehottaa komissiota ryhtymään tarvittaviin toimiin velvoittaakseen sellaiset jäsenvaltiot, joissa kyseisiä oikeuksia ei täysin kunnioiteta, kuromaan umpeen kansallisen lainsäädännön ja Euroopan unionin kansalaisten perusoikeuksien välinen ero; katsoo, että olisi kiinnitettävä erityistä huomiota historiallista muistoa koskevaan oikeuteen ja Francon diktatuurin aikana kärsineiden perheiden totuutta, oikeudenmukaisuutta ja hyvitystä koskeviin oikeuksiin sekä Espanjassa ryöstettyjen lasten oikeuteen saada tietää biologisten vanhempiensa henkilöllisyys;

3.  katsoo, että Euroopan oikeusasiamiehen verkkosivustolla olevan kaltaisen, Euroopan parlamentin verkkosivuston kautta saatavilla olevan vuorovaikutteisen oppaan avulla saatettaisiin pystyä vähentämään sellaisten vetoomusten määrää, joiden aiheet eivät liity EU:n toimialaan;

4.  vahvistaa vetoomusvaliokunnan keskeisen tehtävän yksilöidä tuomioistuinten ulkopuolisia oikeussuojakeinoja kansalaisia varten ja tarkastella käytännössä sitä, miten Euroopan unionin kansalaiset näkevät Euroopan unionin, mikä puolestaan antaa tietoa siitä, tuottaako EU:n lainsäädäntö todella odotetut tulokset ja vastaako se sitä, mitä kansalaiset EU:lta odottavat;

5.  kehottaa vetoomusvaliokuntaa tutkimaan ERT-oikeuskäytäntölinjan vaikutuksia vetoomusten käsiteltäväksi ottamisen edellytysten täyttymiseen, mikä takaa unionin kansalaisille – vaikka kyse olisi puhtaasti kansallisesta lainsäädännöstä – kattavamman suojan, jos kansalliset päätökset vaikuttavat EU:n kansalaisoikeuksien käyttämiseen; kehottaa selvittämään, mitkä tosiasialliset esteet estävät unionin kansalaisia saamasta unionin tuomioistuimelle esitettävillä ennakkoratkaisupyynnöillä luotettavia tulkintoja unionin oikeutta koskevista, kansallisissa tuomioistuimissa käytävissä oikeudenkäynneissä;

6.  kehottaa, että valiokunnan työskentelyn parantamisen yhteydessä olisi luotava menettely, jolla taataan tiedonkeruumatkojen jälkeen jokaisen matkalle osallistuneen jäsenen oikeus esittää saadut tiedot omasta näkökulmastaan sekä jokaisen valiokunnan jäsenen mahdollisuus osallistua päätöksentekoon vetoomusvaliokunnan tekemien päätelmien yhteydessä;

7.  aikoo päättäväisesti tehdä vetoomusmenettelystä tehokkaamman, avoimemman ja puolueettoman sekä vetoomusvaliokunnan jäsenten osallistumisoikeudet säilyttäen sellaisen, että myös vetoomusten käsittelyn eri menettelyvaiheet kestävät tuomioistuinten suorittaman tarkastelun;

8.  korostaa, että kansalaisiin kohdistuu jatkuvasti syrjintää uskonnon tai vakaumuksen, vammaisuuden, vähemmistöryhmään kuulumisen, iän tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella; varoittaa erityisesti, että romaniväestön sosiaalisessa integroitumisessa on edelleen esteitä kaikkialla unionin alueella; kehottaa siksi komissiota helpottamaan hallitusten välistä yhteistyötä tällä alalla, tarjoamaan riittävästi rahoitusta romaniväestön sosiaalista integroitumista edistävien kansallisten strategioiden toteuttamista varten sekä valvomaan aktiivisesti näiden strategioiden tosiasiallista toteuttamista jäsenvaltioissa;

9.  kehottaa komissiota esittämään säädösehdotuksen, jolla ratkaistaan lopullisesti väestörekisteriasiakirjojen ja niiden vaikutusten vastavuoroiseen tunnustamiseen liittyvät ongelmat, sekä kunnioittamaan tässä yhteydessä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti yksittäisten jäsenvaltioiden sosiaalipoliittisia perinteitä;

10.  kehottaa uudelleen jäsenvaltioita varmistamaan kaikkien Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheidensä vapaa liikkuvuus ilman seksuaaliseen suuntautumiseen tai kansallisuuteen perustuvaa syrjintää; kehottaa jäsenvaltioita uudelleen panemaan täysimääräisesti täytäntöön direktiivin 2004/38/EY 2 ja 3 artiklassa myönnetyt oikeudet niin, että ne kattavat eri sukupuolta olevien puolisoiden lisäksi myös rekisteröidyn kumppanin, kotitalouden jäsenen tai sellaisen kumppanin, jonka kanssa Euroopan unionin kansalaisella on asianmukaisesti todistettu vakituinen suhde, myös silloin kun pari on samaa sukupuolta, vastavuoroisen tunnustamisen, yhdenvertaisuuden, syrjimättömyyden, ihmisarvon sekä yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamisen periaatteiden perusteella; vaatii komissiota tässä yhteydessä varmistamaan, että direktiiviä sovelletaan tiukasti ja tarvittaessa tarkistetaan vastaavasti tätä tarkoitusta varten, ja että velvoitteitaan laiminlyöviä jäsenvaltioita vastaan aloitetaan mahdollisesti rikkomusmenettely;

11.  panee merkille, että vetoomuksissa usein käsitelty aihe on ympäristö, mikä osoittaa, että jäsenvaltioiden viranomaiset jättävät toistuvasti huolehtimatta luonnon monimuotoisuuden, luonnonvarojen ja ekosysteemien suojelusta sekä siitä, että turvataan kansanterveyden korkeimmat standardit; panee erityisesti merkille, että jätehuollosta, vedestä, ydinenergian ja geenitekniikan mahdollisista vaaroista, suojelluista lajeista sekä ympäristöä ja kansanterveyttä koskevien hankkeiden ja toimenpiteiden vaikutusten arvioinnista, esimerkiksi hydraulisen murtamisen avulla tapahtuvan liuskekaasun hyödyntämisen alalla, esitetään paljon vetoomuksia; kehottaa komissiota vahvistamaan ympäristöä ja ilmastonmuutoksen torjuntaa koskevaa ympäristölainsäädäntöä ja varsinkin varmistamaan sen moitteeton täytäntöönpano; pitää valitettavana, että jotkin jäsenvaltiot eivät pyrkimyksistään huolimatta ole löytäneet kestäviä ratkaisuja jätehuoltoa koskeviin ongelmiin;

12.  kehottaa komissiota ryhtymään asianmukaisiin toimenpiteisiin, jotta jäsenvaltiot ymmärtäisivät veden olevan julkinen hyödyke; katsoo, että ennalta varautumisen periaatetta on noudatettava tarkasti käytettäessä bioteknologiaa ja nanoteknologiaa tuotteissa, jotka voivat vahingoittaa vakavalla tavalla kuluttajien terveyttä;

13.  odottaa, että ympäristövaikutusten arviointia koskevaa tarkistettua direktiiviä, jolla tarkistetaan direktiiviä 2011/92/EU, vahvistetaan tarjoamalla selkeämpiä parametreja, ja odottaa ennen kaikkea, että jäsenvaltiot panevat direktiivin asianmukaisesti täytäntöön;

14.  katsoo, että kiireellisiä vetoomuksia varten on kehitettävä menetelmiä, jotka mahdollistavat tiedonkeruumatkat myös Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä olevana pitkänä istunnottomana aikana sekä – vetoomuksen luonteen edellyttäessä – myös istunnottomana aikana kesällä (esimerkiksi Damülsissa tiedonkeruumatkan ajankohta rajoittui kesäkuukausiin);

15.  suhtautuu myönteisesti Napolin hätätilan päättymiseen ja uusiin jätehuoltoa koskeviin aloitteisiin ja odottaa, että Campanian alueen sitkeisiin ongelmiin löydetään asianmukainen ratkaisu, nimittäin perustamalla kattava alueellinen jätehuoltolaitos jätehuollon puitedirektiivissä säädetyn jätteiden hierarkian ja Euroopan unionin tuomioistuimen maaliskuussa 2010 antaman päätöksen mukaisesti; on edelleen vakavasti huolissaan Lazion alueen jätehuoltoa koskevasta lähestymistavasta, etenkin Malagrottan kaatopaikan sulkemisen jatkotoimista;

16.  panee lisäksi merkille, että Euroopan unionin kansalaiset kohtaavat edelleen esteitä sisämarkkinoilla, erityisesti käyttäessään oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen yksilöinä, tavaroiden ja palvelujen tuottajina ja kuluttajina sekä työntekijöinä, kuten romanialaisina ja bulgarialaisina työntekijöinä, jotka kohtaavat edelleen rajoituksia tiettyjen jäsenvaltioiden työmarkkinoilla; huomauttaa erityisesti, että rajatylittävä oikeudellinen yhteistyö ja sen tehokkuus ovat edelleen keskeisiä huolenaiheita; toteaa kaiken kaikkiaan, että entistä vahvempi rajatylittävä yhteistyö ja yhdenmukaistaminen auttavat huomattavasti kansalaisten oikeuksien turvaamista ja talouden elvyttämistä;

17.  kehottaa komissiota toteuttamaan toimenpiteitä, joilla lisätään tieto- ja viestintätekniikan saatavuutta kuluttajille, ja varmistamaan samalla asianmukaiset turvallisuutta ja avoimuutta koskevat takuut ja ennen kaikkea parantamaan julkisen sektorin verkkosivustojen saavutettavuutta;

18.  panee merkille, että vetoomusvaliokunta on pyrkinyt tuomaan julki monien kansalaisten toiveen sellaisesta Euroopan unionin lainsäädäntökehyksestä, joka tarjoaisi sekä lemmikkieläimille että irrallaan tavatuille eläimille kattavampaa turvaa ja parannuksia eläinten hyvinvointiin;

19.  pitää tärkeänä Espanjan rannikkolakia käsittelevän työryhmän perustamista, sillä se voi tasoittaa tietä vastaaville aloitteille tulevaisuudessa; toteaa, että työryhmä on tutkinut tarkkaan asiaa koskevia vetoomuksia ja kyseiseen lakiin tehtäviä muutoksia; korostaa jälleen kerran, että tässä yhteydessä on tärkeää olla suorassa yhteydessä Espanjan kansallisiin viranomaisiin, ja painottaa tulevan tehostetun yhteistyön ehdotonta välttämättömyyttä paremman tasapainon löytämiseksi omistusoikeuksien ja niiden sosiaalisen merkityksen välille sekä parempien ratkaisujen löytämiseksi, kun perimmäinen tavoite eli ympäristönsuojelu edellyttää pakkolunastusta; ilmaisee huolensa siitä, ettei Espanjan parlamentin hyväksymä uusi rannikkolaki onnistu ratkaisemaan vetoomuksen esittäjien huolenaiheita ja ettei Espanjan rannikkoalueiden ympäristönsuojelua koskevia jatkosuunnitelmia ole laadittu;

20.  korostaa tarvetta säännellä tehokkaasti rannikkoalueiden suojelua, mutta toteaa, että rannikkolaki ei vastaa niitä tavoitteita, joihin sillä pyritään, sillä se vaikuttaa historialliseen perintöön ja perinteisiin yhteisöihin ja vaikuttaa haitallisesti pienten rannikkokylien asukkaisiin, jotka ovat aina eläneet kestävässä rinnakkainelossa meren ja sen ekosysteemien kanssa;

21.  suhtautuu myönteisesti valiokunnan Berliiniin suuntautuneesta tiedonhankintamatkasta tehtyihin päätelmiin nuorison ja perheiden hyvinvoinnista ja varsinkin rajatylittävistä huoltajuusasioista; panee kuitenkin merkille, että jatkuvasti saapuvista tätä aihetta koskevista vetoomuksista päätellen rajatylittäviä huoltajuusasioita koskeva ongelma on selvästi edelleen olemassa ja samanlaisia tapauksia on tuotu valiokunnan tietoon muistakin jäsenvaltioista, varsinkin Tanskasta; panee lisäksi merkille, että Tanskan tapauksessa on kyse myös Tanskassa asuvista ulkomaalaisista ja että tässä yhteydessä on todistettu lapsikaappauksia (myös ulkomailta);

22.  katsoo, että parempi hallinto ja tehokkaammat oikeussuojakeinot liittyvät suoraan avoimuuteen ja tiedon saatavuuteen asetuksen (EY) N:o 1049/2001 mukaisesti;

23.  pitää tärkeänä, että vastavuoroisuuteen perustuvaa yhteistyötä jäsenvaltioiden parlamenttien ja hallitusten kanssa lisätään ja että jäsenvaltioiden viranomaisia kannustetaan tarvittaessa saattamaan EU:n lainsäädäntö osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamaan sitä täysin avoimesti; korostaa komission ja jäsenvaltioiden yhteistyön merkitystä, mutta ilmaisee tyytymättömyytensä siihen, että tietyt jäsenvaltiot laiminlyövät EU:n ympäristölainsäädännön saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen täytäntöönpanon;

24.  panee edellä mainitun perusteella merkille, että yleistä mielipidettä mittaavan Eurobarometri-tutkimuksen mukaan vain 36 prosenttia unionin kansalaisista katsoo olevansa hyvin perillä oikeuksistaan ja vain 24 prosenttia kokee olevansa hyvin perillä siitä, mitä he voivat tehdä, jos heidän oikeuksiaan ei kunnioiteta; korostaa siksi, että tiedon saatavuutta on välttämättä parannettava ja kansallisten sekä Euroopan unionin eri toimielinten työnjakoa selvennettävä, jotta vetoomukset ja kantelut osataan osoittaa oikeisiin elimiin;

25.  kehottaa komissiota erityisesti muokkaamaan ”Näin käytät oikeuksiasi” -verkkoportaalia käyttäjäystävällisemmäksi ja tiedottamaan sen olemassaolosta Euroopan unionin kansalaisille;

26.  pitää tarpeellisena entistä käytännöllisemmän ja näkyvämmän vetoomusverkkoportaalin perustamista vuoden 2013 loppuun mennessä vetoomusmenettelyn käyttämisen helpottamiseksi sekä vetoomuksia, niiden julkista levittämistä ja vetoomusmenettelyä koskevaa vuorovaikutteista lähestymistapaa sekä muita oikeussuojamekanismeja koskevan arvokkaan tiedon tarjoamiseksi; kehottaa lisäämään vetoomusoikeuden näkyvyyttä parlamentin verkkosivuston aloitussivulla;

27.  painottaa, että vetoomusvaliokunnalla on muiden toimielinten, elinten ja välineiden, kuten eurooppalaisen kansalaisaloitteen, Euroopan oikeusasiamiehen, komission ja tutkintavaliokuntien, rinnalla itsenäinen ja selvästi määritelty rooli jokaisen yksittäisen kansalaisen yhteyspisteenä; korostaa myös, että vetoomusvaliokunnan on jatkossakin oltava kiinnekohta kansalaisille, joiden oikeuksia väitetään loukatun;

28.  suhtautuu myönteisesti valiokunnan ja Euroopan oikeusasiamiehen rakentavaan yhteistyöhön, esimerkiksi Wienin lentoasemaa koskevan Euroopan oikeusasiamiehen erityiskertomuksen tapauksessa, joka koskee ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin asianmukaista soveltamista; kannattaa oikeusasiamiehen toimia, jotka koskevat Euroopan unionin toimielinten, elinten ja laitosten toiminnassa tapahtuneita hallinnollisia epäkohtia; kehottaa jatkamaan tätä työtä täysin riippumattomasti kuten tähänkin asti;

29.  toteaa, ettei kaikilla EU:n kansalaisilla ole kansallisella tasolla oikeusasiamiestä, jolla on laajennettu toimivalta, minkä vuoksi kaikilla unionin kansalaisilla ei ole samanlaisia oikeussuojakeinoja käytettävissään; katsoo, että jos jokaisessa jäsenvaltiossa olisi kansallinen oikeusasiamies, näiden oikeusasiamiesten eurooppalainen verkosto tukisi merkittävällä tavalla Euroopan oikeusasiamiehen työtä;

30.  suhtautuu myönteisesti jatkuvaan yhteistyöhön komission kanssa EU:n lainsäädännön soveltamista jäsenvaltioissa koskevien vetoomusten käsittelyssä; korostaa kuitenkin, että valiokunnan asiantuntijoille on kerrottava rikkomusmenettelyjä koskevasta kehityksestä kattavasti ja hyvissä ajoin; pyytää komissiota pitämään vetoomuksia ja kanteluita samanarvoisina rikkomusmenettelyjen käynnistämisen suhteen; kehottaa lisäksi komissiota toimittamaan valiokunnalle yksityiskohtaiset tiedot ja tilastollisen selvityksen kaikista komission tutkimista kanteluista; korostaa, että vetoomusoikeuden täydellinen kunnioittaminen edellyttää sitä, että komissio antaa pyydettäessä perusteellisen analyysin ja vastauksen, jossa se arvioi paitsi muodollisia tai menettelyyn liittyviä kysymyksiä myös asian olennaista sisältöä;

31.  korostaa, että mahdollisuus käyttää EU:n toimielinten hallussa olevaa tietoa sellaisena kuin se määritellään asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 kiinnostaa ensisijaisesti niitä kansalaisia, joiden tavoitteena on ymmärtää paremmin päätöksentekoprosessia, etenkin kun kysymyksessä on hanke, jolla on ympäristöön kohdistuvia vaikutuksia; katsoo, että komissio voisi lisätä tutkimuksia ja rikkomusasioita koskevien tietojen saatavuutta vaarantamatta tutkimusten tarkoitusta ja että erittäin tärkeä yleinen etu voisi hyvin olla riittävä peruste näihin asiakirjoihin tutustumiselle, erityisesti tapauksissa, joissa voi olla kyse perusoikeuksista, ihmisten tai eläinten terveydestä ja ympäristön suojelemisesta peruuttamattomalta vahingolta tai keskeneräisestä oikeudenkäynnistä, joka koskee vähemmistön syrjintää tai ihmisarvon loukkaamista, kunhan suojataan liikesalaisuudet sekä oikeustapauksiin, kilpailuasioihin ja henkilöstöasiakirjoihin liittyvät arkaluonteiset tiedot;

32.  kehottaa komissiota soveltamaan ennalta varautuvaa sekä ennalta ehkäisevää lähestymistapaa arvioidessaan hankkeita, joilla on todennäköisesti haitallisia vaikutuksia ympäristöön tai kansanterveyteen, tekemällä varhaisessa vaiheessa yhteistyötä asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa; panee merkille mahdollisuuden määrätä vetoomuksen käsittelyvaiheessa toiminta lopetettavaksi, jos se uhka aiheuttaa peruuttamatonta vahinkoa;

33.  panee erityisesti merkille SOLVIT-ongelmanratkaisuverkon suuren merkityksen sisämarkkinalainsäädännön täytäntöönpanoon liittyvien ongelmien paljastamisessa ja ratkaisussa; kannustaa lisäämään tämän EU-tason välineen käyttöä varmistamalla, että jäsenvaltiot huolehtivat riittävän henkilöstön järjestämisestä kansallisiin SOLVIT-keskuksiin; toteaa, että on myös kehitettävä keinoja kuluttajien ja heitä edustavien järjestöjensä riitauttamien asioiden ratkaisemiseksi kollektiivisesti;

34.  tähdentää, että perussopimuksen mukainen Euroopan unionin toimielinten toimintakenttä sellaisena kuin oikeudellinen yksikkö on sen vahvistanut 29. helmikuuta 2012 antamassaan lausunnossa on enemmän kuin pelkkä unionin toimivaltuuksien summa; ottaa huomioon myös parlamentin oikeudellisen yksikön näkemyksen, että parlamentilla on oikeus tehdä sisäisiä hallinnollisia päätöksiä, joiden tarkoituksena on luoda menettely kansalaisten jättämien vetoomusten käsittelyä varten; pitää näin ollen valitettavana sitä, ettei asiasta vastaava parlamentin yksikkö ole toteuttanut 21. marraskuuta 2012 annettua päätöslauselmaa vetoomusvaliokunnan vuonna 2011 käsittelemistä asioista(2); panee merkille Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa T-280/09 antaman tuomion, jonka nojalla vetoomus on laadittava riittävän selkeästi ja täsmällisesti, jotta se voidaan ymmärtää oikein SEUT-sopimuksen 227 artiklan ehtoja noudattaen;

35.  kehottaa jäsenvaltioita täysimittaiseen avoimuuteen Euroopan unionin lainsäädännön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamisessa sekä katsoo tämän tavoitteen kannalta välttämättömäksi parantaa vastavuoroisuuteen perustuvaa komission varhaista yhteistyötä jäsenvaltioiden parlamenttien ja hallitusten kanssa;

36.  pitää valitettavana, että eurooppalaiset kansalaisaloitteet kohtaavat byrokraattisia esteitä sen vuoksi, ettei tietoteknistä tukea ole tarjolla; pitää erityisen valitettavana, että tällaista kansalaisten käsissä olevaa välinettä käytetään hyvin eri tavoin, mikä johtuu jäsenvaltioiden erilaisista hallinnoista ja menettelytavoista;

37.  suhtautuu myönteisesti Euroopan kansalaisten teemavuoteen 2013; kehottaa sekä unionin että jäsenvaltioiden kaikkia toimielimiä ja elimiä parantamaan tänä vuonna Euroopan unionin kansalaisille ja asukkaille tarjottavia palveluita perussopimuksissa vahvistettujen periaatteiden ja tässä mietinnössä esitettyjen tosiasioiden perusteella sekä lisäämään viestintää;

38.  huomauttaa, että vetoomusmekanismi ei ole pelkästään palvelu vaan myös jokaisen Euroopan unionin kansalaisen ja asukkaan oikeus; lupaa tehdä vetoomusmenettelystä entistä tehokkaamman, avoimemman ja puolueettoman mutta säilyttää samalla vetoomusvaliokunnan jäsenten osallistumisoikeudet, jotta vetoomusten käsittelytapa kestää oikeudellisen tarkastelun myös menettelyoikeudelliselta kannalta;

39.  korostaa, että tiedonhankintamatkoilla on oleellinen merkitys vetoomusmenettelyssä sekä parlamentaarisena osallistumisoikeutena että velvollisuutena vetoomuksen esittäjiä kohtaan; vahvistaa jo vetoomusvaliokunnan aiemmassa mietinnössä esitetyn tarpeen tiedonhankintamatkojen valmistelua, toteutusta ja arviointia koskeville tarkemmille kirjallisille menettelysäännöille, joilla varmistetaan, että kaikilla tiedonhankintamatkalle osallistuneilla jäsenillä on oikeus esittää oma näkemyksensä saaduista tiedoista ja että kaikilla valiokunnan jäsenillä on mahdollisuus osallistua päätöksentekoon vetoomusvaliokunnan tekemistä päätelmistä ja suosituksista;

40.  kehottaa parlamentin puheenjohtajakokousta vahvistamaan vetoomusvaliokunnan tutkivaa roolia;

41.  pitää julkisten kuulemisten järjestämistä hyödyllisenä tapana tutkia tarkasti vetoomusten esittäjien esille ottamia kysymyksiä; kiinnittää huomiota esimerkiksi epätavanomaisten energialähteiden tutkimista ja hyödyntämistä koskevaan julkiseen kuulemistilaisuuteen, jossa käsiteltiin Euroopan unionin kansalaisten vetoomuksissa esiin nostamia tämän alan huolenaiheita; toteaa, että jäsenvaltioilla on oikeus valita energialähteensä ja että tarvitaan parempaa EU:n laajuista koordinointia, kun toteutetaan EU:n koko energiapolitiikan kolmea tavoitetta, jotka ovat kilpailukyky, kestävyys ja toimitusvarmuus;

42.  odottaa innokkaasti riittävästi tuenilmaisuja saaneita eurooppalaisia kansalaisaloitteita koskevien julkisten kuulemistilaisuuksien järjestämistä yhdessä asiasta vastaavan lainsäädäntövaliokunnan kanssa Euroopan parlamentin työjärjestyksen 197 a artiklan mukaisesti; katsoo edelleen, että tämä uusi väline vahvistaa unionin demokraattisia toimielimiä ja tekee Euroopan unionin kansalaisuuden käsitteestä mielekkään;

43.  on kuitenkin huolissaan byrokraattisista ja teknisistä esteistä, joita kansalaiset ovat kohdanneet eurooppalaisen kansalaisaloitteen käyttöönoton jälkeisinä kuukausina; kehottaa näin ollen komissiota harkitsemaan vakavasti asetuksen (EU) N:o 211/2011 22 artiklassa säädetyn uudelleentarkastelun aikaistamista;

44.  korostaa, että eurooppalaisten kansalaisaloitteiden tilanne on tarkistettava säännöllisesti, jotta menettelyä voidaan parantaa ja jotta tehokkaat ratkaisut voidaan löytää mahdollisimman nopeasti kaikkien mahdollisten menettelyn eri vaiheisiin liittyvien esteiden poistamiseksi;

45.  katsoo, että vetoomusvaliokunta voisi parhaiten huolehtia tehtävästään ja vastuustaan ja valiokunnan näkyvyyttä, tehokkuutta, vastuullisuutta ja avoimuutta voitaisiin parhaiten lisätä, jos valiokunnan valmiuksia tuoda Euroopan unionin kansalaisille tärkeitä kysymyksiä täysistunnon käsiteltäväksi lisättäisiin ja sen mahdollisuuksia kuulla todistajia, toteuttaa tutkimuksia ja järjestää kuulemistilaisuuksia parannettaisiin;

46.  päättää vakaasti tutkia, tarvitaanko edellä mainittujen työjärjestyksen 202 artiklan mukaisia tiedonhankintamatkoja ja täysistunnossa käsiteltäviä päätöslauselmaesityksiä koskevien muodollisten vaatimusten toteuttamiseksi työjärjestyksen muuttamista;

47.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman ja vetoomusvaliokunnan mietinnön neuvostolle, komissiolle, Euroopan oikeusasiamiehelle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, niiden vetoomusvaliokunnille ja oikeusasiamiehille tai vastaaville toimivaltaisille elimille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0510. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0445.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. lokakuuta 2013 äskettäisestä kristittyihin kohdistetusta väkivallasta ja vainoamisesta, etenkin Maaloulassa (Syyria) ja Peshawarissa (Pakistan), sekä pastori Saeed Abedinin tapauksesta (Iran) (2013/2872(RSP))

P7_TA(2013)0422 RC-B7-0449/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 15. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman vakavista tapahtumista, jotka uhkaavat kristillisten yhteisöjen ja muiden uskonnollisten yhteisöjen olemassaoloa(1), 21. tammikuuta 2010 antamansa päätöslauselman uskonnollisiin vähemmistöihin viime aikoina kohdistuneista hyökkäyksistä(2), 6. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman laajoista julmuuksista Nigerian Josissa(3), 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman uskonnonvapaudesta Pakistanissa(4), 25. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Irakista: kuolemanrangaistus (varsinkin Tariq Azizin tapaus) ja hyökkäykset kristittyjen yhteisöjä vastaan(5), 20. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman kristittyjen tilanteesta ja uskonnonvapaudesta(6), 27. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman Egyptin ja Syyrian ja erityisesti niiden kristittyjen yhteisöjen tilanteesta(7) sekä 13. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2011 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(8),

–  ottaa huomioon neuvostolle 13. kesäkuuta 2013 antamansa suosituksen luonnoksesta EU:n suuntaviivoiksi uskonnon- tai uskonvapauden edistämisestä ja suojelemisesta(9),

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat uskonnon tai vakaumuksen vapauden edistämisestä ja suojelemisesta,

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan Catherine Ashtonin 23. syyskuuta 2013 antaman julkilausuman, jossa tuomittiin Peshawarissa, Pakistanissa, tapahtunut hyökkäys kristittyä yhteisöä vastaan,

–  ottaa huomioon neuvoston 21. helmikuuta 2011 antamat päätelmät uskontoon tai vakaumukseen perustuvasta suvaitsemattomuudesta, syrjinnästä ja väkivallasta sekä neuvoston 16. marraskuuta 2009 antamat päätelmät, joissa korostettiin uskonnon ja vakaumuksen vapauden sekä uskonnollisen suvaitsemattomuuden torjumisen strategista merkitystä,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklan,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

–  ottaa huomioon YK:n erityisraportoijan kertomukset uskonnon tai vakaumuksen vapaudesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on toistuvasti vakuuttanut olevansa sitoutunut uskonnon, omantunnon ja ajatuksen vapauteen ja korostanut, että hallituksilla on velvollisuus taata nämä vapaudet kaikkialla maailmassa; katsoo, että on kaikkien tasojen poliittisten ja uskonnollisten johtajien velvollisuus vastustaa ääriliikkeitä ja edistää yksilöiden samoin kuin uskonnollisten ryhmien välistä keskinäistä kunnioitusta; katsoo, että ihmisoikeuksien, demokratian ja kansalaisvapauksien kehittäminen on yhteinen perusta, jolle Euroopan unioni rakentaa suhteensa kolmansiin maihin, ja että siitä on määrätty demokratialausekkeella EU:n ja kolmansien maiden välisissä sopimuksissa;

B.  toteaa, että kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön ja erityisesti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklan mukaan kaikilla on oikeus ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauteen; toteaa tämän oikeuden sisältävän vapauden vaihtaa uskontoa tai vakaumusta sekä vapauden tunnustaa uskontoa tai vakaumusta joko yksin tai yhdessä muiden kanssa julkisesti tai yksityisesti jumalanpalveluksissa, uskonnollisin menoin, hartaudenharjoituksella ja opettamalla; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeustoimikunnan mukaan uskonnon tai vakaumuksen vapaus suojelee kaikkia vakaumuksia, mukaan luettuna teistiset, ei-teistiset ja ateistiset vakaumukset;

C.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeustoimikunnan päätöslauselmissa kehotetaan kaikkia valtioita toteuttamaan kansallisen lainsäädäntönsä puitteissa ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisesti kaikki tarvittavat toimenpiteet uskonnollisesta suvaitsemattomuudesta johtuvan vihan, syrjinnän, suvaitsemattomuuden ja väkivallan, uhkailun ja pakottamisen torjumiseksi, uskonnollisiin paikkoihin kohdistuvat hyökkäykset mukaan luettuina, sekä edistämään ymmärtämystä, suvaitsevuutta ja kunnioitusta kaikissa vakaumuksen ja uskonnon vapauteen liittyvissä asioissa;

D.  ottaa huomioon, että eri raporttien mukaan hallitusten painostus ja sosiaalinen vihamielisyys erilaista uskonnollista tai vakaumuksellista taustaa edustavia henkilöitä ja ryhmiä vastaan on lisääntymässä erityisesti Pakistanissa, arabikevään maissa ja joissakin Afrikan osissa; korostaa, että joissakin tapauksissa kristillisten yhteisöjen tilanne on sellainen, että niiden olemassaolon jatkuminen on uhattuna, mikä voi johtaa asianomaisten maiden uskonnollisen perinnön merkittävän osan katoamiseen;

Maaloula, Syyria

E.  ottaa huomioon, että 4. syyskuuta 2013 Al-Qaidaan yhteydessä olevan Jabhat al-Nusran asemiehet hyökkäsivät syyrialaiseen Maaloulan kylään;

F.  ottaa huomioon, että Maaloula on Syyriassa kristittyjen läsnäolon symboli ja se on toiminut kotipaikkana erilaisille uskonnollisille yhteisöille, jotka ovat eläneet rauhanomaisesti rinnakkain vuosisatojen ajan; ottaa huomioon, että joka syyskuu kaikkia uskontoja edustavat syyrialaiset ovat osallistuneet ristin päivän juhlallisuuksiin tässä kaupungissa; ottaa huomioon, että Maaloula on yksi maan kolmesta kaupungista ja kylästä, joissa paikallisväestö vielä puhuu aramean kieltä;

G.  ottaa huomioon, että Maaloulan väkivaltaiset yhteenotot ovat Syyrian väkivaltaisen kriisin alkamisen jälkeen ensimmäiset hyökkäykset, joiden kohteena on ollut erityisesti kristittyjen yhteisö; ottaa huomioon, että yhteenotoissa sai surmansa vähintään neljä ihmistä (Michael Thaalab, Antoine Thaalab, Sarkis Zakem ja Zaki Jabra) ja muita siepattiin tai katosi (Shadi Thaalab, Jihad Thaalab, Moussa Shannis, Ghassan Shannis, Daoud Milaneh ja Atef Kalloumeh); ottaa huomioon, että taistelujen alettua kaupungissa useimmat sen viidestä tuhannesta asukkaasta ovat paenneet naapurikyliin tai Damaskokseen; ottaa huomioon, että Maaloulan tapahtumat ovat osoitus siitä, että Syyrian konflikti on saamassa uskonnollisemman luonteen;

H.  ottaa huomioon, että St. Teklan (Mar Takla) luostarissa on kautta aikojen asunut nunnia ja sekä kristittyjä että islamilaisia orpoja; ottaa huomioon, että Maaloulassa on edelleen noin 40 nunnaa ja orpoa huolimatta kiivaista taisteluista ja he ovat loukussa luostarissa yhä heikkenevissä oloissa veden ja muiden tarvikkeiden puutteen vuoksi;

Peshawar, Pakistan

I.  ottaa huomioon, että 22. syyskuuta 2013 kaksi itsemurhapommittajaa iski Peshawarin kaupungin Kohati Gaten esikaupungissa sijainneeseen All Saints -kirkkoon ja iskussa kuoli vähintään 82 ihmistä ja yli 120 loukkaantui;

J.  ottaa huomioon, että islamistiryhmä Jundullah, jolla on yhteyksiä Tehrik-i-Talibaan Pakistan ‑ryhmittymään, otti vastuun iskusta ja ilmoitti aikovansa jatkaa iskuja kristittyjä ja ei-muslimeja vastaan, koska he ovat islamin vihollisia, ja että ryhmä aio lopettaa iskujaan, ennen kuin Yhdysvaltain lennokki-iskut Pakistaniin lakkaavat; ottaa huomioon, että Tehrik-i-Talibaan Pakistan kiisti osallisuutensa iskuun ja ilmoitti, että sillä ei ole mitään yhteyksiä Jundullahiin;

K.  ottaa huomioon, että Pakistanin pääministeri Nawaz Sharif tuomitsi iskun ja sanoi, että viattomiin ihmisiin kohdistuvat iskut ovat islamin opetusten vastaisia;

L.  ottaa huomioon, että kristityt edustavat noin 1,6 prosenttia Pakistanin islamilaisen tasavallan väestöstä ja he kärsivät ennakkoluuloista ja satunnaisesta joukkoväkivallasta;

M.  ottaa huomioon, että suurin osa Pakistanin kristityistä elää vaaralle alttiina, ja he joutuvat usein pelkäämään jumalanpilkkasyytöksiä, jotka saattavat johtaa julkisen väkivallan purkauksiin;

N.  ottaa huomioon, että 9. maaliskuuta 2013 muslimit polttivat Lahoressa yli 150 kristittyjen kotia ja kaksi kirkkoa vastauksena jumalanpilkkaa koskeviin syytöksiin;

O.  ottaa huomioon, että Pakistanin jumalanpilkkalakien vuoksi uskonnollisten vähemmistöjen on vaarallista ilmaista itseään vapaasti tai harjoittaa avoimesti uskonnollista toimintaa;

Pastori Saeed Abedinin tapaus, Iran

P.  ottaa huomioon, että iranilais-amerikkalainen pastori Saeed Abedini, joka oli ollut Iranissa vangittuna 26. syyskuuta 2012 lähtien, tuomittiin 27. tammikuuta 2013 iranilaisessa vallankumoustuomioistuimessa kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen syytteistä, joiden mukaan hän oli vaarantanut kansallisen turvallisuuden perustamalla yksityisissä kodeissa toimivien kristittyjen kirkkojen verkoston; ottaa huomioon, että saatujen tietojen mukaan Saeed Abedini on joutunut vankilassa fyysisen ja psyykkisen ahdistelun kohteeksi;

Q.  ottaa huomioon, että Iranin islamilaisen tasavallan ihmisoikeustilannetta käsittelevä YK:n erityisesittelijä vaatii, että kristittyjä ei pitäisi rangaista uskonsa julkituomisen ja harjoittamisen vuoksi, ja on siksi huolissaan siitä, että kristittyjä pidätetään ja asetetaan raporttien mukaan syytteeseen epämääräisistä kansallista turvallisuutta koskevista rikoksista siksi, että he harjoittavat uskontoaan;

1.  tuomitsee jyrkästi kristittyihin viime aikoina kohdistuneet iskut ja ilmaisee myötätuntonsa uhrien perheille; tuo jälleen julki syvän huolensa kristittyjen yhteisöihin kohdistuvan suvaitsemattomuuden, painostuksen ja väkivallan lisääntymisestä etenkin Afrikan, Aasian, ja Lähi-idän maissa; kehottaa kyseisiä hallituksia varmistamaan, että kaikki näihin rikoksiin syyllistyneet ja henkilöt, jotka ovat vastuusta näistä iskuista sekä muista väkivaltaisuuksista kristittyjä tai muiden uskonnollisten vähemmistöjen edustajia kohtaan, saatetaan tuomioistuimen eteen ja tuomitaan asianmukaisesti;

2.  tuomitsee jyrkästi kaikenlaisen uskontoon ja vakaumukseen perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden sekä kaikkiin uskonnollisiin yhteisöihin kohdistuvat väkivallanteot; korostaa jälleen kerran, että ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus on perusihmisoikeus;

3.  toistaa olevansa huolestunut siitä, että paljon kristittyjä on viime vuosina muuttanut pois monesta maasta ja erityisesti Lähi-idän maista;

Maaloula, Syyria

4.  on huolissaan Syyrian kristittyjen nykytilanteesta; tuomitsee Jabhat al-Nusran ja siihen sidoksissa olevien asemiesten toimet Maaloulassa ja sen lähialueilla; toteaa, että kristityt ja muslimit ovat aina tähän asti eläneet rauhallisesti rinnakkain tässä kylässä jopa konfliktin aikana ja olleet yhtä mieltä siitä, että kaupungin on säilyttävä rauhallisena; tunnustaa, että Maaloulaan tehty hyökkäys on vain yksi osa Syyrian sisällissotaa;

5.  korostaa, että Maaloulan luostareita on suojeltava ihmishenkien, uskonnollisen toiminnan ja arkkitehtonisten aarteiden suojelemiseksi ja jotta kristityt ja muslimit voivat elää rauhanomaisesti rinnakkain;

6.  kehottaa antamaan välitöntä tukea ja humanitaarista apua St. Teklan (Mar Takla) luostariin loukkuun jääneille nunnille ja orvoille; kehottaa kaikkia konfliktin osapuolia sallimaan humanitaaristen ryhmien pääsyn luostariin;

7.  on huolissaan näiden hyökkäysten seurauksista ja kristittyyn yhteisöön mahdollisesti kohdistuvista riskeistä; on tietoinen siitä, että kristityt ja muut yhteisöt ovat jääneet kahden tulen väliin ja joutuvat valitsemaan puolensa sodassa, joka on muuttumassa uskonnolliseksi;

8.  korostaa, että kaikki toimijat ovat velvollisia suojelemaan kaikkia Syyrian eri vähemmistöjä, mukaan luettuina shiiat, alaviitit, kurdit, druusit ja kristityt;

Peshawar, Pakistan

9.  tuomitsee jyrkästi Peshawarissa All Saints -kirkkoon tehdyn iskun ja muut viimeaikaiset terrori-iskut;

10.  pitää myönteisenä, että poliittiset toimijat ja jotkut Pakistanin kansalaisyhteiskunnan osat ovat laajasti tuominneet hyökkäykset;

11.  kehottaa Pakistanin hallitusta tekemään kaikkensa saattaakseen Peshawarissa All Saints ‑kirkkoon tehdyn iskun tekijät oikeuden eteen; vaatii vahvempia toimia kaikkien Pakistanin kansalaisten suojelemiseksi näiden uskonnosta tai vakaumuksesta riippumatta ja vaatii saattamaan kaikki terroritekoihin yllyttävät ja syyllistyvät ryhmittymät ja henkilöt oikeuden eteen;

12.  kehottaa Pakistanin hallitusta toimiin, jotta uskonnollisiin syihin perustuvan joukkoväkivallan uhreja voidaan suojella ja jotta voidaan aktiivisesti puuttua yhteiskunnan toimijoiden uskonnolliseen vihamielisyyteen ja torjua uskonnollista suvaitsemattomuutta, väkivaltaisuuksia ja ahdistelua sekä vastustaa rankaisemattomuuden mielikuvaa;

13.  on syvästi huolissaan Pakistanin kristittyihin kohdistuvasta kasvavasta vaarasta, kun otetaan huomioon tähän vähemmistöön kohdistuvien hyökkäysten viimeaikainen lisääntyminen, kuten tapaus, jossa sadat kristityt joutuivat maaliskuussa Lahoressa islamilaisten kiihkoilijoiden vainon kohteeksi, kun heidän väitettiin pilkanneen islamia;

14.  on syvästi huolissaan Pakistanin uskonnollisten vähemmistöjen yleisestä tilanteesta ja tässä yhteydessä erityisesti kristityistä kirkoista, jotka ovat saaneet uhkauksia talibaneilta ja muilta ääriryhmiltä;

15.  on syvästi huolissaan siitä, että kiistellyt jumalanpilkkalait ovat avoimia väärinkäytöksille, jotka saattavat vaikuttaa kaikkia uskontoja edustaviin ihmisiin Pakistanissa; on erityisen huolissaan siitä, että jumalanpilkkalakeja, joita entinen ministeri Shahbaz Bhattiand ja entinen kuvernööri Salman Taseer ovat julkisesti vastustaneet, käytetään yhä enenevässä määrin Pakistanin kristittyjä vastaan;

16.  kehottaa Pakistanin halitusta tarkistamaan perusteellisesti jumalanpilkkalakeja ja niiden nykyistä soveltamista, erityisesti rikoslain 295 B ja C osasto, joissa säädetään jumalanpilkkasyytteiden osalta pakollisesta elinikäisestä vankeustuomiosta (295 B ja C) tai jopa kuolemantuomiosta (295 C);

17.  muistuttaa, että Pakistanin perustuslaki takaa uskonvapauden ja vähemmistöjen oikeudet; kannustaa kaikkia pakistanilaisia tekemään yhteistyötä suvaitsevaisuuden ja keskinäisen ymmärryksen edistämiseksi ja turvaamiseksi;

18.  pitää tervetulleina toimenpiteitä, jotka Pakistanin hallitus on toteuttanut uskonnollisten vähemmistöjen eduksi marraskuusta 2008 lähtien, kuten viiden prosentin kiintiöt vähemmistöille liittovaltion työpaikoissa, muiden kuin muslimien juhlapyhien tunnustaminen ja kansallisten vähemmistöjen päivän julistaminen;

Pastori Saeed Abedinin tapaus, Iran

19.  on syvästi huolissaan pastori Saeed Abedinista, joka on ollut vangittuna yli vuoden ja joka tuomittiin Iranissa kahdeksaksi vuodeksi vankeuteen uskonnolliseen vakaumukseen liittyvien syytteiden pohjalta;

20.  kehottaa Iranin hallitusta vapauttamaan Saeed Abedinin syytteistä ja päästämään välittömästi vapaaksi Saeed Abedinin ja kaikki muut henkilöt, jotka on pidätetty tai vangittu uskontonsa vuoksi;

21.  kehottaa jälleen Irania ryhtymään toimiin varmistaakseen, että oikeutta uskonnon tai vakaumuksen vapauteen kunnioitetaan täysimääräisesti ja että sen lainsäädäntö ja käytännöt vastaavat täysin kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 artiklaa; toteaa, että tämä edellyttää myös sitä, että kaikilla on halutessaan ehdoitta täysi oikeus vaihtaa uskontoa;

22.  pitää Iranin uuden presidentin Hassan Rouihanin lausuntoja maltillisuudesta ja uskonnollisesta suvaitsevaisuudesta myönteisinä; uskoo, että EU:n olisi käytävä ihmisoikeusvuoropuhelua Iranin kanssa;

23.  kehottaa jälleen neuvostoa, komissiota ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa kiinnittämään kolmansien maiden kanssa tehtävissä sopimuksissa ja yhteistyöjärjestelyissä sekä ihmisoikeuskertomuksissa entistä enemmän huomiota uskonnonvapauteen ja uskonnollisten yhteisöjen, myös kristittyjen, asemaan;

24.  pitää myönteisenä, että neuvosto hyväksyi 24. kesäkuuta 2013 EU:n suuntaviivat uskonnon tai vakaumuksen vapauden edistämisestä ja suojelemisesta; kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita panemaan suuntaviivat täysin täytäntöön ja hyödyntämään täysimääräisesti kaikkia niissä esitettyjä välineitä ja ehdotuksia;

25.  tukee kaikkia aloitteita, joilla pyritään edistämään yhteisöjen välistä vuoropuhelua ja keskinäistä kunnioitusta; kehottaa kaikkia uskonnollisia johtajia edistämään suvaitsevaisuutta ja tekemään aloitteita vihaa sekä väkivaltaisia ja radikaaleja ääriliikkeitä vastaan;

o
o   o

26.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, Euroopan ulkosuhdeyksikölle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksia käsittelevälle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle, UN Women -järjestölle, Syyrian hallitukselle, Syyrian kansallisneuvostolle, Pakistanin hallitukselle ja parlamentille sekä Iranin hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 282 E, 6.11.2008, s. 474. (2) EUVL C 305 E, 11.11.2010, s. 7. (3) EUVL C 81 E, 15.3.2011, s. 143. (4) EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 147. (5) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 115. (6) EUVL C 136 E, 11.5.2012, s. 53. (7) EUVL C 131 E, 8.5.2013, s. 108. (8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0503. (9) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0279.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. lokakuuta 2013 Sudanin kahakoista ja niitä seuranneesta tiedotusvälineiden sensuroinnista (2013/2873(RSP))

P7_TA(2013)0423 RC-B7-0444/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Sudanista ja Etelä-Sudanista,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin tiedottajan 30. syyskuuta 2013 antaman julkilausuman Sudanissa käynnissä oleviin protesteihin liittyvästä väkivallasta,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun tiedottajan 27. syyskuuta 2013 antaman julkilausuman, jossa kehotettiin maltillisuuteen Sudanin polttoainemielenosoituksiin liittyvien kuolonuhrien määrän noustessa,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston riippumattoman asiantuntijan 18. syyskuuta 2013 esittämän kertomuksen Sudanin ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin tiedottajan 6. syyskuuta 2013 antaman julkilausuman Sudanin ja Etelä-Sudanin presidenttien välisestä Khartoumissa Sudanissa pidetystä huippukokouksesta,

–  ottaa huomioon Sudanin hallituksen, Afrikan unionin ja Yhdistyneiden kansakuntien kolmen osapuolen UNAMID-koordinointimekanismin 28. syyskuuta 2013 pidetyssä kokouksessa sovitun tuloksen,

–  ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2012 annettuun Afrikan unionin rauhan- ja turvallisuusneuvoston tiedonantoon sisältyvän Sudania ja Etelä-Sudania koskevan etenemissuunnitelman, jolle EU on antanut täyden tukensa,

–  ottaa huomioon vuoden 1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n laatimat lainvalvontaviranomaisten voimankäyttöä ja tuliaseiden käyttöä koskevat perusperiaatteet,

–  ottaa huomioon kansallista turvallisuutta, ilmaisunvapautta ja tiedonsaantia koskevat Johannesburgin periaatteet (YK:n asiakirja E/CN.4/1996/39 (1996)),

–  ottaa huomioon vuonna 2005 tehdyn Sudania koskevan kattavan rauhansopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä Cotonoussa (Beninissä) 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen, jota on tarkistettu vuosina 2005 ja 2010,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa(1),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaudesta maailmassa(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Sudanissa on yhä enemmän kansalaisten mielenosoituksia ja maan poliittinen tilanne on epävakaa,

B.  toteaa, että 23. syyskuuta 2013 mielenosoitukset ja protestit leimahtivat koko Sudanissa sen jälkeen, kun presidentti Omar Al-Bashir oli ilmoittanut polttoainetukien leikkaamisesta osana talouden uudistamispyrkimyksiä, jolloin bensiinin ja kaasuöljyn hinta nousi jyrkästi 75 prosenttia;

C.  toteaa, että vastalauseena kaduille tuli tuhansia mielenosoittajia koko maassa, kuten Wad Madanissa, Khartoumissa, Omdurmanissa, Port Sudanissa, Atbarassa, Gedarifissa, Nyalassa, Kostissa ja Sinnarissa, kun hallituksen säästötoimet ja käytännössä kaksinkertaistuneet polttoaineiden hinnat heikensivät pahiten juuri köyhien tilannetta;

D.  toteaa, että Sudanin taloustilanne on äärimmäisen vaikea ja sitä ovat sävyttäneet yhä kiihtyvä inflaatio, heikentynyt valuutta ja vakava pula dollareista tuonnin maksamiseksi sen jälkeen, kun Etelä-Sudan itsenäistyi kaksi vuotta sitten ja vei mukanaan noin 75 prosenttia aiemmin yhtenäisen maan raakaöljytuotannosta;

E.  toteaa, että molemmat osapuolet ovat käyttäneet uhkana Sudanin ja Etelä-Sudanin välisiä taloudellisia siirtymäkauden järjestelyjä ja öljyn käyttöä koskevan sopimuksen puuttumista, mikä pahentaa käynnissä olevaa kriisiä huomattavasti; panee merkille että näiden naapurimaiden välinen luottamuspula, joka koskee kansallisen velan jakamista, sekä se, kuinka paljon sisämaavaltio Etelä-Sudanin pitäisi maksaa öljynsä kuljettamisesta Sudanin läpi, ovat muita vielä ratkaisemattomia kysymyksiä;

F.  toteaa, että saatujen tietojen mukaan ainakin 800 aktivistia, joiden joukossa on oppositiopuolueiden jäseniä ja toimittajia, on pidätetty jatkuvien mielenosoitusten yhteydessä ja että samalla turvallisuusjoukot ovat tiettävästi surmanneet jopa sata ihmistä, mikä on saanut YK:n ihmisoikeusvaltuutetun vaatimaan lainvalvontaviranomaisilta äärimmäistä itsehillintää; toteaa, että saatujen tietojen mukaan suurin osa surmatuista on 15–25-vuotiaita, mutta turvallisuusjoukot ovat ampuneet jopa vain 10–12-vuotiaita lapsia;

G.  panee merkille, että opetusministeriö on ilmoittanut koulujen pysyvän suljettuina 20. lokakuuta 2013 saakka;

H.  toteaa, että Sudanin hallituksen harjoittaman väkivaltaisen tukahduttamisen yhteydessä on myös ammuttu kovilla rauhanomaisia mielenosoittajia kohti ja suoritettu laajamittaisia pidätyksiä; toteaa, että monet aktivistit, oppositiopuolueiden jäsenet ja kansalaisyhteiskunnan johtajat sekä opettajat ja opiskelijat ovat joutuneet pidätetyiksi kotonaan, tai heitä on pidetty eristyksissä ulkomaailmasta ja kansallisen tiedustelu- ja turvallisuuspalvelun (NISS) agentit ovat suorittaneet kotietsintöjä heidän kodeissaan; toteaa, että on järjestetty pikaoikeudenkäyntejä, joista esimerkkinä on tunnetun ihmisoikeuksien puolustajan Majdi Saleemin pidätyksen jälkeinen oikeudenkäynti, ja että syyskuun lopun jälkeen tiedonsaantia on vaikeutettu painettujen tiedotusvälineiden tiukan sensuurin ja internetin sulkemisen avulla;

I.  toteaa, että tiedonvapauden suhteen Sudan on yksi maailman heikoimmista maista; toteaa, että 25. syyskuuta 2013 NISS vei tämän aivan uudelle tasolle kieltämällä tärkeimpien sanomalehtien toimittajia julkaisemasta protesteista mitään muuta kuin hallituksen lähteistä peräisin olevaa tietoa;

J.  toteaa, että lehdistönvapautta on loukattu toistuvasti esimerkiksi katkaisemalla internet-yhteydet, ottamalla haltuun sanomalehtiä, ahdistelemalla toimittajia ja sensuroimalla internetin uutissivuja; panee merkille, että Al-Arabiyan- ja Sky News Arabic Service ‑televisioasemien toimistot on suljettu; toteaa, että päivälehtiä, kuten Al-Sudania, Al-Megharia, Al Gareedaa, Almash’had Alaania, Al-Siyasia ja hallitusta kannattavaa Al-Intibahaa kiellettiin ilmestymästä 19. syyskuuta 2013 ja että kolmen sanomalehden, Al-Intibaha mukaan lukien, numerot takavarikoitiin suoraan painosta;

K.  toteaa, että sensuroimaton pääsy avoimeen internetiin, matkapuhelimet sekä tieto- ja viestintätekniikka vaikuttavat kaikki myönteisesti ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin laajentamalla ilmaisunvapautta, tiedonsaantia ja kokoontumisvapautta koko maailmassa; toteaa, että ihmisoikeusrikkomuksia koskevan todistusaineiston digitaalinen kerääminen ja jakaminen voi auttaa torjumaan rankaisemattomuutta globaalisti;

L.  toteaa, että internetiin pääsy on perusoikeus, joka on verrattavissa muihin perusihmisoikeuksiin ja jonka YK:n ihmisoikeusneuvosto on tunnustanut, ja sitä tulee puolustaa ja ylläpitää vastaavalla tavalla;

M.  panee merkille, että valtion sääntelyviranomainen on perustanut erityisen yksikön valvomaan ja toteuttamaan tietojen suodattamista ja että Sudanin viranomaiset myöntävät avoimesti, että ne suodattavat julkisen moraalin ja etiikan vastaisia sekä järjestystä uhkaavia tietoja;

N.  panee merkille, että 25. syyskuuta 2013 viranomaiset katkaisivat internet-yhteyden koko maasta yli 24 tunniksi, eikä vastaavaa tietokatkosta ole nähty sitten vuoden 2011 Egyptin mellakoiden; toteaa, että internet hidastui huomattavasti kesäkuun 2012 protestien aikana;

O.  toteaa, että 3. lokakuuta 2013 julkistetun Freedom House -järjestön kertomuksen ”2013 Freedom on the Net” mukaan Sudan luokitellaan ”ei vapaaksi” ja 100 maan joukossa sijalle 63; toteaa, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuoden 2013 lehdistönvapautta kuvaavan indeksin mukaan Sudan oli 179 maan joukossa sijalla 170; panee merkille, että Toimittajat ilman rajoja -järjestö on tuominnut hallituksen toimet;

P.  toteaa, että useimmat aktivistit käyttävät internetiä keskinäiseen viestintäänsä, tietojen siirtämiseen maasta sekä mielipiteidensä ja huolenaiheidensa esilletuomiseen; toteaa kansalaisten ilmoittaneen, että myös tekstiviestit estettiin mediapimennon aikana;

Q.  panee merkille, että huhtikuussa 2010 järjestetyissä parlamenttivaaleissa, jotka olivat ensimmäiset Sudanissa vuoden 1986 jälkeen järjestetyt monipuoluevaalit, Omar al-Bashir valittiin uudelleen Sudanin presidentiksi; panee merkille, että EU:n vaalitarkkailijavaltuuskunta havaitsi vaalimenettelyssä monia epäsäännöllisyyksiä ja puutteita ja totesi, etteivät vaalit vastanneet kansainvälisiä normeja;

R.  panee merkille, että kansainvälinen rikostuomioistuin antoi presidentti al-Bashirista kaksi pidätysmääräystä vuosina 2009 ja 2010 syyttäen tätä sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan sekä kansanmurhasta; toteaa, että vaikka Sudan ei olekaan Rooman perussäännön sopimusvaltio, YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1593 (2005) edellyttää sen tekevän yhteistyötä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa, ja Sudanin on siksi noudatettava kansainvälisen rikostuomioistuimen pidätysmääräystä;

S.  toteaa, että YK:n arvion mukaan 50 prosenttia Sudanin (34 miljoonan) väestöstä on alle 15-vuotiaita ja että 46 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella;

T.  toteaa, että Sudanin siirtymäalueiden selkkaus on vaikuttanut yli 900 000 ihmiseen, joista yli 220 000 on paennut Etiopiaan ja Etelä-Sudaniin; toteaa, että vuoden 2013 alun jälkeen arviolta 300 000 ihmistä on joutunut siirtymään Darfurin heimosotien vuoksi;

U.  toteaa, että vuosina 2012–2013 EU on ohjannut Sudanille yli 76 miljoonaa euron verran humanitaarista apua (tilanne 20. elokuuta 2013); toteaa, ettei Sudan ole ratifioinut vuonna 2005 tarkistettua Cotonoun sopimusta eikä se sen vuoksi voi saada rahallista tukea kymmenennestä Euroopan kehitysrahastosta;

1.  on hyvin huolissaan Sudanin jatkuvasti huononevasta poliittisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta tilanteesta, jota sävyttävät väkivalta ja kuolonuhrit äskettäin yli koko maan pyyhkäisseiden protestien yhteydessä;

2.  tuomitsee surmat, mielenosoittajiin kohdistetun väkivallan, median sensuroinnin sekä poliittisten aktivistien ja toimittajien poliittisen uhkailun ja ahdistelun sekä mielivaltaiset pidätykset;

3.  kehottaa Sudanin hallitusta lopettamaan ahdistelun ja vapauttamaan välittömästi kaikki rauhanomaiset mielenosoittajat, poliittiset aktivistit, opposition jäsenet, ihmisoikeuksien puolustajat, lääkintähenkilöstö, bloginpitäjät ja toimittajat, jotka on pidätetty heidän käyttäessään oikeuttaan sananvapauteen ja kokoontumisvapauteen; korostaa, että kaikille pidätetyille on annettava mahdollisuus puolueettomaan oikeudenkäyntiin, joka perustuu uskottavaan tutkintaan, ja oikeus asianajajaan ja syyttömyysolettaman noudattamiseen; toteaa, että hallituksen on sallittava pidätetyille pääsy perheidensä luokse sekä lääketieteellisen hoidon saanti;

4.  tuomitsee kovien ammusten käytön mielenosoittajia vastaan, mikä on johtanut laittomiin surmiin, kohtuuttomaan voimankäyttöön sekä väitteisiin, joiden mukaan turvallisuusjoukot surmaavat mielenosoittajia tarkoituksella; kehottaa Sudanin hallitusta lopettamaan heti tukahduttamistoimet ja päättämään tiedustelu- ja turvallisuuspalveluun kuuluvien rankaisemattomuuden; kehottaa kumoamaan äärimmäisen tiukan kansallista turvallisuutta koskevan lain vuodelta 2010;

5.  kehottaa Sudanin turvallisuusjoukkoja noudattamaan YK:n laatimia lainvalvontaviranomaisten voimankäyttöä ja tuliaseiden käyttöä koskevia perusperiaatteita, jotka määrittävät ehdot, joiden mukaan voimaa voidaan käyttää lain mukaan loukkaamatta ihmisoikeuksia ja oikeutta elämään;

6.  kehottaa Sudanin viranomaisia palauttamaan ihmisoikeudet ja perusvapaudet kansainvälisen oikeuden mukaisesti, mukaan lukien sananvapaus internetissä ja muualla, kokoontumisvapaus, uskonnonvapaus, naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvo, ja kunnioittamaan niitä; kehottaa lopettamaan välittömästi kaikki tiedonsaantiin ja viestintäteknologiaan liittyvät rajoitukset;

7.  kehottaa Sudanin hallitusta lopettamaan kaikenlaisen sellaisiin henkilöihin kohdistuvan sorron, jotka käyttävät oikeuttaan ilmaisunvapauteen verkossa ja muualla, ja kehottaa suojelemaan toimittajia; korostaa roolia, joka tiedotusvälineillä on kansalaisille tiedottamisessa sekä kansalaisten oikeutettujen huolten käsittelyssä; tuomitsee siksi jyrkästi 22. syyskuuta 2013 toteutetun mediapimennon ja pelotteluoperaation, jota NISS johti;

8.  kehottaa Sudanin hallitusta sallimaan kansalaisille vapaan ja jatkuvan pääsyn internetiin; korostaa, että internetiin pääsy on perusoikeus, jonka YK:n ihmisoikeusneuvosto on tunnustanut, ja sitä tulee ylläpitää ja puolustaa samalla tavalla;

9.  kehottaa Sudanin hallitusta jatkamaan tarvittavien poliittisten uudistusten toteuttamista, jotta saataisiin aikaan ratkaisuja maan talouden krooniseen huonoon hoitoon, köyhyyteen, korruption kasvuun ja turvattomuuteen lännessä ja etelässä; suosittelee, että Sudanin viranomaiset ja kaikki alueelliset ja kansainväliset kumppanit toteuttavat nuorille suunnattuja ohjelmia, joiden avulla tuetaan koulutusta ja työllisyyttä;

10.  kehottaa Sudanin viranomaisia aloittamaan todellisen ja kattavan kansallisen vuoropuhelun opposition kanssa erityisesti Darfurissa; kehottaa voimakkaasti Sudanin ja Etelä-Sudanin hallitusta sopimaan ratkaisemattomista talouden siirtymäjärjestelyistä näiden kahden maan välillä, mikä koskee myös öljyn käyttöä, joka on vaikuttanut Sudanin tämänhetkisiin levottomuuksiin;

11.  muistuttaa yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvoston vuonna 2008 pitämän kokouksen päätelmistä, joissa käsiteltiin Sudanin jatkuvaa kieltäytymistä yhteistyöstä kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa ja tuotiin esiin, että Sudanin hallituksella on velvollisuus ja kyky tehdä yhteistyötä ja että kaikkia kansainvälisen rikostuomioistuimen antamia pidätysmääräyksiä on noudatettava; kehottaa Omar al-Bashiria noudattamaan kansainvälistä oikeutta ja saapumaan kansainväliseen rikostuomioistuimeen syytettynä sotarikoksista, rikoksista ihmisyyttä vastaan sekä kansanmurhasta;

12.  kehottaa Sudanin hallitusta tarkastelemaan kansallista turvallisuutta koskevaa lakiaan, joka sallii epäiltyjen pidättämisen jopa neljän ja puolen kuukauden ajaksi ilman minkäänlaista oikeuskäsittelyä; kehottaa myös Sudanin hallitusta uudistamaan oikeusjärjestelmäänsä kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti;

13.  kehottaa Sudanin hallitusta kumoamaan vielä voimassa olevan kuolemanrangaistuksen ja muuttamaan kuolemanrangaistukset sopiviksi muiksi rangaistuksiksi;

14.  pitää myönteisenä viranomaisten päätöstä asettaa tutkintakomitea surmista vastaavien saamiseksi oikeuteen, ja kehottaa samalla viranomaisia tutkimaan kaikki ilmoitetut surmat kattavasti ja riippumattomasti;

15.  kehottaa Afrikan unionia lähettämään tiiviissä yhteistyössä YK:n ihmisoikeusneuvoston erityismenettelyjen kanssa pikaisesti tutkintakomitean tutkimaan väitteitä siitä, että Sudanin viranomaiset ovat käyttäneet kohtuutonta ja tarkoituksellista voimaa, sekä olosuhteita, jotka ovat johtaneet mielenosoittajien ja ihmisoikeuksien puolustajien kuolemiin;

16.  kehottaa komissiota rajoittamaan pikaisesti oikeudellisin keinoin laajamittaiseen valvontaan käytettävien järjestelmien vientiä EU:sta maihin, joissa niitä todennäköisesti käytetään digitaalisten vapauksien ja muiden ihmisoikeuksien loukkaamiseen;

17.  pitää valitettavana EU:n korkean edustajan päätöstä lopettaa EU:n Sudania ja Etelä-Sudania käsittelevän erityisedustajan mandaatti, kun otetaan huomioon Sudanin vakavat poliittiset levottomuudet ja aseelliset selkkaukset, joiden yhteydessä Sudanin joukot ja hallituksen tukemat puolisotilaalliset joukot syyllistyvät edelleen sotarikoksiin rankaisematta; katsoo, että ilman Sudania ja Etelä-Sudania käsittelevää EU:n erityisedustajaa EU jää paitsioon kansainvälisissä neuvotteluissa ja toimissa, etenkin kun Yhdysvalloilla, Venäjällä ja Kiinalla on omat Sudanin erityisedustajansa; kehottaa siksi korkeaa edustajaa kumoamaan tämän päätöksen ja jatkamaan Sudania ja Etelä-Sudania käsittelevän erityisedustajan mandaattia;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Sudanin hallitukselle, Afrikan unionille, YK:n pääsihteerille, AKT:n ja EU:n yhteisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille ja yleisafrikkalaiselle parlamentille (PAP).

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0470. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0274.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. lokakuuta 2013 viimeaikaisesta väkivallasta Irakissa (2013/2874(RSP))

P7_TA(2013)0424 RC-B7-0446/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Irakista, erityisesti 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman vähemmistöryhmien, erityisesti Irakin turkmeenien, ahdingosta(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja 17. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen tekemisestä(2),

–  ottaa huomioon komission yhteisen strategia-asiakirjan Irakista (2011–2013),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien avustusoperaation Irakissa (UNAMI) ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun viraston 19. joulukuuta 2012 yhdessä esittelemän ihmisoikeusraportin ”Report on Human Rights in Iraq: January to June 2012”,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen kriisiryhmän 14. elokuuta 2013 antaman raportin nro 144 Lähi-idästä ”Make or Break: Iraq’s Sunnis and the State”,

–  ottaa huomioon YK:n 1. lokakuuta 2013 julkaisemat tiedot uhrien määristä syyskuussa,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin 29. heinäkuuta 2013 antaman julkilausuman, jossa kehotetaan johtajia vetämään Irak ”pois jyrkänteen reunalta”,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin 1. syyskuuta 2013 antaman julkilausuman Ashrafin leirin järkyttävistä tapahtumista, joissa kuoli 52 ihmistä,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen uskontoon tai uskoon perustuvan kaikkinaisen suvaitsemattomuuden ja syrjinnän poistamisesta,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuolena Irak on,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin 5. syyskuuta 2013 antaman julkilausuman äskettäisestä väkivallasta Irakissa,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  katsoo, että Irakilla on edelleen edessään vakavia poliittisia, turvallisuutta koskevia ja sosiaalis-taloudellisia haasteita ja että maan poliittinen kenttä on äärimmäisen pirstaleinen ja sen rasitteena on jatkuva väkivalta ja lahkopolitiikka, mikä vahingoittaa vakavasti Irakin kansan oikeutettuja pyrkimyksiä rauhaan, vaurauteen ja aitoon siirtymiseen kohti demokratiaa;

B.  ottaa huomioon, että UNAMIn julkaisemien, uhrien lukumäärää koskevien tietojen mukaan syyskuussa 2013 terroriteoissa ja väkivaltaisuuksissa kuoli yhteensä 979 irakilaista ja 2 133 haavoittui; ottaa huomioon, että syyskuussa 2103 pahiten kärsinyt hallintoalue oli Bagdad, jossa siviiliuhreja oli 1 429 (418 kuollutta ja 1 011 loukkaantunutta), ja että sen jälkeen eniten joutuivat kärsimään Ninewa, Diyala, Salahuddin ja Anbar; toteaa, että myös Kirkuk, Erbil, Babil, Wasit, Dhi-Qar ja Basra ilmoittivat uhreista;

C.  ottaa huomioon, että siviileihin kohdistuva väkivalta on edelleen levottomuutta herättävän laajaa ja lisääntyy yhä, sillä jopa 5 000 siviiliä on tapettu ja jopa 10 000 on vammautunut vuoden 2013 alun jälkeen, mikä on korkein luku viiteen vuoteen;

D.  ottaa huomioon, että sosiaalinen ja taloudellinen ahdinko (laajalle levinnyt köyhyys, korkea työttömyys, talouden pysähtyneisyys, ympäristön tilan heikentyminen ja julkisten peruspalvelujen puuttuminen) vaikuttavat edelleen suureen osaan väestöä; ottaa huomioon, että turvallisuusjoukot tukahduttavat edelleen systemaattisesti – ja ilman pelkoa rankaisusta – monia rauhanomaisia mielenosoituksia, joissa vaaditaan sosiaalisia, taloudellisia ja poliittisia oikeuksia;

E.  ottaa huomioon, että Irakin perustuslaissa turvataan kaikkien kansalaisten oikeudellinen tasa-arvo ja maan monien kansanryhmien hallinnolliset, poliittiset, kulttuuriset ja koulutukselliset oikeudet;

F.  ottaa huomioon, että EU:n ja Irakin välisessä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa ja erityisesti sen ihmisoikeuslausekkeessa korostetaan, että EU:n ja Irakin poliittisessa vuoropuhelussa olisi keskityttävä ihmisoikeuksiin ja demokraattisten instituutioiden vahvistamiseen;

1.  tuomitsee ankarasti terroriteot ja voimistuneen lahkojen välisen väkivallan, johon liittyy vaara, että maa vajoaa takaisin lahkojen väliseen taisteluun ja joka aiheuttaa pelkoa lahkojen välisen konfliktin laajenemisesta alueen muihin osiin; panee merkille, että vaikka väkivalta noudattaa lahkorajoja, sen syyt ovat pikemminkin poliittisia kuin uskonnollisia;

2.  ilmaisee surunvalittelunsa kuolleiden ja vammautuneiden perheille ja ystäville;

3.  tuomitsee seuraavat äskettäiset hyökkäykset: hyökkäys 3. syyskuuta 2013, jossa kuoli ainakin 60 ihmistä etenkin shiiojen asuttamissa kaupunginosissa Bagdadissa; hyökkäys 15. syyskuuta 2013, jossa kuoli yli 40 ihmistä eri puolilla Irakia ja jonka pääasiallisena kohteena olivat shiiojen alueet; hyökkäys 21. syyskuuta 2013, jossa kuoli ainakin 60 ihmistä Sadr Cityssä Bagdadissa järjestetyissä hautajaisissa; hyökkäys 30. syyskuuta 2013, jossa autopommien räjähdyksissä kuoli ainakin 54 ihmistä etenkin shiiojen asuttamissa kaupunginosissa Bagdadissa; hyökkäys 5. lokakuuta 2013, jossa kuoli ainakin 51 ihmistä ja yli 70 loukkaantui Bagdadissa, kun itsemurhapommittaja iski shiia-pyhiinvaeltajiin al–Adhamiyan alueella ja hyökkäys, jossa samana päivänä ainakin 12 ihmistä kuoli ja ainakin 25 haavoittui, kun toinen itsemurhapommittaja iski kahvilaan Baladissa, Bagdadin pohjoispuolella; hyökkäys 6. lokakuuta 2013, jossa ainakin 12 lasta, joiden ikä vaihteli kuudesta kahteentoista, kuoli ja monia haavoittui, kun itsemurhapommittaja iski lähellä peruskoulua shiia-uskoisten turkmeenien kylässä Qabakissa; hyökkäys 7. lokakuuta 2013, jossa kuoli ainakin 22 ihmistä äskettäisessä räjähdysten aallossa Bagdadissa; hyökkäys 8. lokakuuta 2013, jossa ainakin 9 ihmistä kuoli autopommin räjähdyksessä Bagdadissa ja turvallisuusjoukkoihin kohdistetuissa hyökkäyksissä maan pohjoisosassa;

4.  tuomitsee jyrkästi Irakin armeijan 1. syyskuuta 2013 Ashrafin leiriin tekemän hyökkäyksen, jossa 52 iranilaista pakolaista kuoli ja seitsemän leirin asukasta, mukaan lukien kuusi naista, kaapattiin – kuten varapuheenjohtaja / korkea edustaja Catherine Ashton totesi – ja joita uskotaan pidettävän Bagdadissa, ja kehottaa vapauttamaan heidät välittömästi ja ehdoitta; ilmaisee tukensa UNAMIlle, joka pyrkii sijoittamaan noin 3 000 leirin asukasta Irakin ulkopuolelle;

5.  on erittäin huolissaan epävakauden uudesta lisääntymisestä ja kehottaa kaikkia Irakin etnisten ja uskonnollisten ryhmien poliittisia johtajia tekemään yhteistyötä lahkojen välisen väkivallan lopettamiseksi, epäluottamuksen poistamiseksi ja Irakin kansan yhdistämiseksi;

6.  kehottaa sekä Irakin hallitusta että alueellisia hallituksia tuomitsemaan hyökkäykset ja helpottamaan perusteellista ja nopeaa, riippumatonta ja kansainvälistä tutkimusta, joka koskee viimeaikaisia terrori-iskuja alueella, ja kehottaa Irakin hallitusta toimimaan täydessä yhteistyössä tämän tutkimuksen kanssa, jotta syylliset voidaan saattaa oikeuden eteen;

7.  on huolissaan siitä, että Irakiin on levinnyt väkivaltaisuuksia Syyrian konfliktista, jossa merkittävään asemaan ovat nousseet jihadistikapinalliset, joilla on yhteyksiä ”Irakin islamilaiseen valtioon”, joka on sunnitaistelijoiden kattojärjestö, jossa on mukana myös Al-Qaida;

8.  kehottaa poliittisia, uskonnollisia ja siviilijohtajia sekä turvallisuusjoukkoja käynnistämään kiireellisesti yhteistyön verenvuodatuksen lopettamiseksi ja sen varmistamiseksi, että Irakin kansalaiset voivat tuntea olevansa yhtäläisesti turvassa;

9.  kehottaa Irakin hallitusta ja kaikkia poliittisia johtajia toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet turvallisuuden ja suojan takaamiseksi Irakissa kaikille ja erityisesti heikossa asemassa oleviin vähemmistöihin kuuluville; kehottaa hallitusta varmistamaan, että turvallisuusjoukot kunnioittavat oikeusvaltion periaatetta ja kansainvälisiä normeja;

10.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja Euroopan unionia tukemaan Irakin hallitusta siten, että edistetään kansallisen vuoropuhelun aloitteita, lujitetaan oikeusvaltiota ja kehitetään peruspalvelujen tarjoamista, jotta voidaan luoda turvallinen, vakaa, yhtenäinen, vauras ja demokraattinen Irak, jossa kaikkien ihmisoikeudet ja poliittiset oikeudet on turvattu;

11.  ottaa huomioon, että turvallisuustilanne on kärjistänyt kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ryhmien, kuten naisten, nuorten ja perusoikeusaktivistien, myös ammattiyhdistysaktivistien, ongelmia, ja kehottaa sen vuoksi Irakin viranomaisia toteuttamaan pikaisesti toimia voimavarojen lisäämiseksi ohjelmiin, joilla tätä tilannetta pyritään parantamaan;

12.  kannustaa sunnien ja shiiojen johtajien väliseen uskonnolliseen vuoropuheluun ja pitää sitä välttämättömänä konfliktin ratkaisemisen kannalta; katsoo, että Yhdysvaltojen ja Iranin väliset äskettäiset keskustelut tarjoavat myös mahdollisuuden, jossa Irak voisi toimia sillanrakentajana, koska se on yksi harvoista maista, joilla on vahvat suhteet molempiin osapuoliin; kehottaa Iranin johtajia osallistumaan rakentavalla tavalla alueen vakauttamiseen;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Irakin hallitukselle ja edustajien neuvostolle, Kurdistanin aluehallinnolle, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille ja Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvostolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0101. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0022.