Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. marraskuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta "Horisontti 2020" (2014–2020) (COM(2011)0809 – C7-0466/2011 – 2011/0401(COD))

P7_TA(2013)0499 A7-0427/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0809),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 173 artiklan 3 kohdan ja 182 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0466/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 28. maaliskuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 19. heinäkuuta 2012 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 12. syyskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan, budjettivaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kalatalousvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0427/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. marraskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2013 antamiseksi tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta "Horisontti 2020" (2014–2020) ja päätöksen N:o 1982/2006/EY kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1291/2013.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

KOMISSION LAUSUMAT

Lausuma 19 artiklasta

Euroopan komissio ehdottaa, että ihmisalkion kantasolujen tutkimukseen myönnettävästä EU:n rahoituksesta päätettäessä Horisontti 2020 -puiteohjelmassa sovelletaan samoja eettisiä periaatteita kuin seitsemännessä puiteohjelmassa.

Euroopan komissio ehdottaa näiden eettisten periaatteiden käytön jatkamista, koska niiden avulla on kokemuksen pohjalta voitu kehittää vastuullinen lähestymistapa tätä hyvin lupaavaa tieteenalaa varten. Periaatteet ovat osoittautuneet toimiviksi tutkimusohjelmassa, johon osallistuu tutkijoita useista maista, joissa sovellettava sääntely vaihtelee paljon.

(1)  Horisontti 2020 -puiteohjelmaa koskevassa päätöksessä seuraavat kolme tutkimusalaa suljetaan nimenomaisesti yhteisön rahoituksen ulkopuolelle:

–  lisääntymistarkoituksessa tehtävään ihmisen kloonaukseen liittyvä tutkimus,

–  tutkimus, jossa pyritään muuttamaan ihmisen geeniperimää siten, että muutoksesta saattaa tulla periytyvä,

–  tutkimus, jossa pyritään luomaan ihmisalkioita ainoastaan tutkimustarkoituksiin tai kantasolujen tuottamista varten, esimerkiksi somaattisten solujen tuman siirron avulla.

(2)  Tutkimustoimia, jotka ovat kiellettyjä kaikissa jäsenvaltioissa, ei rahoiteta. Tietyssä jäsenvaltiossa kiellettyjä tutkimustoimia ei rahoiteta kyseisessä jäsenvaltiossa.

(3)  Horisontti 2020 -puiteohjelmaa koskevaan päätökseen ja säännöksiin eettisistä periaatteista, joiden mukaisesti ihmisalkion kantasolujen tutkimukseen myönnetään yhteisön rahoitusta, ei liity arvoarvostelmaa sääntelystä tai eettisistä periaatteista, joita tällaiseen tutkimukseen sovelletaan jäsenvaltioissa.

(4)  Euroopan komissio ei sisällytä ehdotuspyyntöihin nimenomaista pyyntöä ihmisalkion kantasolujen käytöstä. Ihmisalkion tai aikuisen kantasolujen mahdollisesta käytöstä päättävät tutkijat tutkimustavoitteidensa mukaan. Käytännössä selvästi suurin osa kantasolujen tutkimukseen osoitetusta yhteisön rahoituksesta on myönnetty tutkimukseen, jossa käytetään aikuisen kantasoluja. Ei ole syytä olettaa, että tämä muuttuisi merkittävästi Horisontti 2020 -puiteohjelmassa.

(5)  Kaikki hankkeet, joissa ehdotetaan ihmisalkion kantasolujen käyttöä, on hyväksyttävä tieteellisessä arvioinnissa, jossa riippumattomat tieteelliset asiantuntijat arvioivat, onko kantasolujen käyttö tarpeen tieteellisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta.

(6)  Tieteellisessä arvioinnissa hyväksytyistä ehdotuksista tehdään tämän jälkeen Euroopan komission järjestämä perusteellinen eettinen arviointi. Eettisessä arvioinnissa otetaan huomioon periaatteet, jotka sisältyvät EU:n perusoikeuskirjaan ja kansainvälisiin yleissopimuksiin. Viimeksi mainittuja ovat esimerkiksi Oviedossa 4. huhtikuuta 1997 allekirjoitettu Euroopan neuvoston yleissopimus ihmisoikeuksista ja biolääketieteestä ja sen lisäpöytäkirjat sekä Unescon yleismaailmallinen julistus ihmisen geeniperimästä ja ihmisoikeuksista. Eettisessä arvioinnissa myös tarkistetaan, että ehdotuksissa noudatetaan tutkimuksen suoritusmaassa voimassa olevia sääntöjä.

(7)  Erityisissä tapauksissa voidaan tehdä eettinen arviointi hankkeen toteutusaikana.

(8)  Hankkeille, joissa ehdotetaan ihmisalkion kantasolujen käyttöä, on pyydettävä asianomaisilta kansallisilta tai paikallisilta eettisiltä toimikunnilta hyväksyntä ennen hankkeen aloittamista. Kaikkia vanhempien suostumukseen, taloudellisten houkuttimien käytön kieltoon jne. liittyviä kansallisia sääntöjä ja menettelyjä on noudatettava. Tässä yhteydessä tarkistetaan, sisältääkö hanke viittauksia lupa- ja valvontatoimenpiteisiin, jotka tutkimuksen suoritusmaan toimivaltaiset viranomaiset suorittavat.

(9)  Hanketta, joka menestyksekkäästi läpäisee tieteellisen arvioinnin, kansallisen tai paikallisen eettisen arvioinnin ja eurooppalaisen eettisen arvioinnin, esitetään tapauskohtaisesti hyväksyttäväksi jäsenvaltioille, jotka kokoontuvat komiteana tarkastelumenettelyn mukaisesti. Ihmisalkion kantasolujen käyttöön liittyvää hanketta ei rahoiteta, jos jäsenvaltiot eivät anna sille hyväksyntäänsä.

(10)  Euroopan komissio jatkaa toimia levittääkseen yhteisön rahoittamasta kantasolututkimuksesta saatuja tuloksia laajalti kaikkien tutkijoiden käyttöön, jotta ne hyödyttäisivät potilaita kaikissa maissa.

(11)  Euroopan komissio tukee toimia ja aloitteita, joilla edistetään ihmisalkion kantasoluihin liittyvän tutkimuksen koordinointia ja järkeistämistä vastuullisten eettisten periaatteiden puitteissa. Komissio tukee edelleen erityisesti eurooppalaista rekisteriä ihmisalkion kantasolulinjoista. Tällainen rekisteri mahdollistaa Euroopassa käytettävien ihmisalkion kantasolujen seurannan. Se myös edistää niiden käytön maksimointia tutkijoiden keskuudessa, jolloin voidaan välttää tarpeetonta uusien kantasolulinjojen tuottamista.

(12)  Komissio jatkaa nykyistä käytäntöä, jonka mukaan tarkastelumenettelyn mukaisesti kokoontuvan komitean hyväksyttäväksi ei esitetä ehdotuksia, joihin sisältyvissä tutkimustoimissa ihmisalkioita tuhotaan esimerkiksi kantasolujen tuottamiseksi. Tämän tutkimusvaiheen sulkeminen pois rahoituksen piiristä ei estä yhteisöä rahoittamasta myöhempiä vaiheita, joihin liittyy ihmisalkion kantasoluja.

Lausuma energiasta

Komissio tunnustaa, että loppukäyttäjien energiatehokkuudella ja uusiutuvilla energiamuodoilla on tulevaisuudessa keskeinen rooli ja että paremmat verkot ja varastointimahdollisuudet ovat merkittäviä niiden potentiaalin maksimoimisessa ja että on parannettava markkinoiden vastaanottokykyä, jotta voidaan rakentaa valmiuksia, parantaa hallintoa ja ylittää markkinaesteet siten, että voidaan ottaa käyttöön energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan liittyviä ratkaisuja.

Komissio pyrkii varmistamaan, että vähintään 85 prosenttia Horisontti 2020 -ohjelman energiahaastebudjetista käytetään muiden kuin fossiilisten polttoaineiden alalla siten, että vähintään 15 prosenttia koko energiabudjetista käytetään markkinoiden kykyyn ottaa vastaan nykyisiä uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen liittyviä teknologioita ”Älykäs energiahuolto Euroopassa III” -ohjelmassa. Ohjelma pannaan täytäntöön erillisen hallintorakenteen avulla ja se sisältää myös tuen kestävän energiapolitiikan täytäntöönpanolle, valmiuksien kehittämiselle ja investointien rahoituksen mobilisoinnille tähänastiseen tapaan.

Loput osoitetaan fossiilisiin polttoaineisiin perustuviin teknologioihin ja kehitysvaihtoehtoihin, joita pidetään keskeisinä 2050-tavoitteen saavuttamiseksi ja jotka tukevat siirtymistä kestävään energiajärjestelmään.

Edistymistä kohti näitä tavoitteita valvotaan, ja komissio raportoi säännöllisesti saavutetusta edistyksestä.

Lausuma huippuosaamisen levittämisestä ja laajemmasta osallistumisesta

Komissio on sitoutunut kehittämään ja panemaan täytäntöön toimenpiteitä, joilla suljetaan tutkimuksen ja innovoinnin kuilu Euroopassa uudella otsikolla ”Huippuosaamisen levittäminen ja laajempi osallistuminen”. Näitä toimenpiteitä varten varatun rahoituksen taso ei ole alempi kuin seitsemännessä puiteohjelmassa osallistumisen laajentamiseen suunnatuille toimille varattu määrä.

Osallistumisen laajentamisen yhteydessä toteutettuja uusia toimia olisi tuettava ”huippuosaamisen levittämiseen ja laajempaan osallistumiseen” osoitetusta budjetista. Sen ulkopuolelle jääviä toimia, joiden olisi oltava budjetiltaan samaa suuruusluokkaa, olisi tuettava budjetista, joka on varattu erityistavoitteeseen 6 (”Eurooppa muuttuvassa maailmassa – Osallisuutta edistävät, innovatiiviset ja pohtivat yhteiskunnat”).

Suurin osa toimintapolitiikan tukijärjestelyyn ja kansallisten yhteyspisteiden rajatylittävään verkostoon liittyvistä toimista olisi myös rahoitettava budjetista, joka on varattu erityistavoitteeseen 6 (”Eurooppa muuttuvassa maailmassa – Osallisuutta edistävät, innovatiiviset ja pohtivat yhteiskunnat”).

Lausuma huippuosaamismerkistä

Unionin tason toiminta mahdollistaa koko unionin laajuisen kilpailun parhaiden ehdotusten valitsemiseksi, mikä nostaa huippuosaamisen tasoa ja antaa näkyvyyttä johtavalle tutkimukselle ja innovoinnille.

Komissio katsoo, että myönteisesti arvioidut ehdotukset, jotka liittyvät Euroopan tutkimusneuvostoon, Marie Sklodowska-Curie-toimiin, ryhmätyöskentelytoimiin, vaiheen 2 pk-yritysvälineeseen tai yhteistyöhankkeisiin ja joita ei ole voitu rahoittaa budjettisyistä, ovat silti täyttäneet Horisontti 2020 ‑puiteohjelman huippuosaamiskriteerit.

Tämä tieto voidaan osallistujien hyväksynnällä jakaa asiasta vastaavien viranomaisten kanssa.

Komissio pitää siksi tervetulleina kaikkia aloitteita, joilla näitä hankkeita rahoitetaan kansallisista, alueellisista tai yksityisistä lähteistä. Tässä yhteydessä koheesiopolitiikalla on myös keskeinen rooli valmiuksien rakentamisen kautta.

Lausuma pk-yritysvälineestä

Horisontti 2020 -ohjelman pk-yritysväline on keskeinen, ja sillä on merkittävä osa pyrittäessä saavuttamaan ohjelman tavoite edistää innovointia, talouskasvua ja työpaikkojen syntymistä. Siksi komissio aikoo varmistaa pk-yritysten tuen hyvän näkyvyyden Horisontti 2020 ‑ohjelmassa erityisesti pk-yritysvälineen osalta työohjelmissa, suuntaviivoissa ja tiedotustoiminnassa. Se aikoo kaikin tavoin varmistaa, että pk-yritykset voivat helposti ja vaivattomasti havaita ja hyödyntää kaikki mahdollisuudet, joita niille tarjotaan painopistealueella ”Yhteiskunnalliset haasteet” ja erityistavoitteessa ”Johtoasema mahdollistavissa ja teollisuusteknologioissa”.

Pk-väline pannaan täytäntöön yhdellä keskitetyllä hallintorakenteella, joka vastaa hankkeiden arvioinnista ja hallinnoinnista, mukaan luettuna tavanomaisten tietoteknisten järjestelmien ja liiketoimintaprosessien käyttö.

Pk-välineellä on tarkoitus houkutella pk-yritysten kunnianhimoisimpia innovointihankkeita. Se pannaan täytäntöön ensisijaisesti alhaalta ylöspäin jatkuvasti avoimella tarjouspyynnöllä, joka on räätälöity pk-yritysten tarpeita varten pk-yritysten innovointia koskevassa erityistavoitteessa siten, että otetaan huomioon mahdollistavien teknologioiden ja teollisuusteknologioiden sekä yhteiskunnallisten haasteiden prioriteetit ja tavoitteet ja mahdollistetaan haasteita/teknologioita yhdistävät ehdotukset tavalla, joka tukee alhaalta ylöspäin suuntautuvaa mallia. Tarjouspyyntöä voidaan tarkistaa tai se voidaan uusia joka toinen vuosi ottamaan huomion kaksivuotiset strategiaohjelmat. Aiheellisissa tapauksissa edellä kuvatun tarjouspyynnön lisäksi voidaan järjestää erityisiä tarjouspyyntöjä strategisesti kiinnostavista aiheista. Näissä tarjouspyynnöissä käytetään pk-yritysvälineen konseptia ja menettelyjä sekä sen hakijoiden yhteistä neuvontapistettä sekä tähän liittyviä mentorointi- ja valmennuspalveluja.

Lausuma 6 artiklan 5 kohdasta

Komissio aikoo esittää Euroopan parlamentin kanssa käytävän rakenteellisen vuoropuhelun yhteydessä vuotuisen kertomuksen Horisontti 2020 -ohjelman liitteessä II esitetyn määrärahojen jakautumisen prioriteetti- ja erityistavoitekohtaisesta toteutumisesta, mukaan luettuna 6 artiklan 5 kohdan mahdollinen soveltaminen, sanotun rajoittamatta vuotuista talousarviomenettelyä.

Lausuma 12 artiklasta

Komissio esittää pyynnöstä hyväksytyt työohjelmat Euroopan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle.

(1) EUVL C 181, 21.6.2012, s. 111. (2) EUVL C 277, 13.9.2012, s. 143.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. marraskuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman Horisontti 2020 (2014–2020) osallistumista ja tulosten levittämistä koskevista säännöistä (COM(2011)0810 – C7-0465/2011 – 2011/0399(COD))

P7_TA(2013)0500 A7-0428/2012

(Tavanomainen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0810),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 173 ja 183 artiklan sekä 188 artiklan toisen kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0465/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 19. heinäkuuta 2012 annetun tilintarkastustuomioistuimen lausunnon(1),

–  ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2012 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 12. syyskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan, kehitysyhteistyövaliokunnan ja talousarviovaliokunnan lausunnot (A7-0428/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. marraskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2013 antamiseksi tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman Horisontti 2020 (2014–2020) osallistumista ja tulosten levittämistä koskevista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 1906/2006 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1290/2013.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

KOMISSION LAUSUMAT

Lausuma suurten tutkimusinfrastruktuurien välittömistä kustannuksista

Sidosryhmien pyynnöstä komissio on sitoutunut täsmentämään suurten tutkimusinfrastruktuurien välittömiä kustannuksia koskevaa kysymystä tässä lausumassa esitetyllä tavalla.

Horisontti 2020 -ohjelman suurten tutkimusinfrastruktuurien välittömiä kustannuksia koskevia suuntaviivoja sovelletaan kustannuksiin silloin, kun kyseessä ovat suuret tutkimusinfrastruktuurit, joiden kokonaisarvo tietyn avustuksensaajan osalta on vähintään 20 miljoonaa euroa, kun kokonaisarvo lasketaan yksittäisten tutkimusinfrastruktuurien historiallisten tasearvojen summana sellaisina kuin ne ilmenevät kyseisen edunsaajan viimeisimmästä taseesta ennen avustussopimuksen allekirjoittamispäivämäärää tai sellaisina kuin ne määritellään tutkimusinfrastruktuurien vuokra- ja leasing-kustannusten pohjalta.

Tämän kynnysarvon alapuolella ei sovelleta Horisontti 2020 -ohjelman suurten tutkimusinfrastruktuurien välittömiä kustannuksia koskevia suuntaviivoja. Yksittäiset kustannukset voidaan hyväksyä välittömiksi kustannuksiksi avustussopimuksen sovellettavien määräysten mukaisesti.

Yleisesti ottaen välittöminä kustannuksina voidaan hakea kaikkia kustannuksia, jotka sekä täyttävät yleiset hyväksymisehdot että liittyvät suoraan toimen täytäntöönpanoon ja joiden voidaan siten katsoa aiheutuvan suoraan siitä.

Hankkeessa käytettävien suurten tutkimusinfrastruktuurien osalta tämä koskee yleensä aktivoituja kustannuksia ja käyttökustannuksia.

”Aktivoituja kustannuksia” ovat kustannukset, jotka aiheutuvat suurta tutkimusinfrastruktuuria perustettaessa ja/tai uudistettaessa, sekä kustannukset, jotka aiheutuvat suuren tutkimusinfrastruktuurin erityisistä korjaus- ja ylläpitotoimista yhdessä osien tai olennaisten kiinteiden komponenttien kanssa.

”Käyttökustannuksia” ovat kustannukset, joita avustuksensaajalle aiheutuu erityisesti suuren tutkimusinfrastruktuurin käytöstä.

Toisaalta joitakin kustannuksia ei tyypillisesti voitaisi ilmoittaa välittömiksi kustannuksiksi vaan ne korvattaisiin kiinteämääräisinä välillisinä kustannuksina, esim. hallinnollisten rakennusten ja toimistojen vuokra-, leasing- tai poistokustannukset.

Kun kustannuksia on aiheutunut vain osittain hankkeen toimintojen yhteydessä, ainoastaan suoraan hankkeeseen mittaamalla liitettävissä oleva osa voidaan ilmoittaa.

Tätä tarkoitusta varten avustuksensaajan mittausjärjestelmän on mahdollistettava hankkeesta aiheutuvan kustannuksen todellisen arvon tarkka määrittely (ts. osoitettava hankkeen todellinen kulutus ja/tai käyttö). Tilanne on tämä, jos mittaus saadaan toimittajan laskusta.

Kustannusten mittaaminen liittyy yleensä hankkeeseen käytettyyn aikaan, jonka on vastattava todellista tuntien/vuorokausien/kuukausien määrää, jona tutkimusinfrastruktuuria on käytetty hankkeeseen. Tuottavien tuntien/vuorokausien/kuukausien kokonaismäärän on vastattava tutkimusinfrastruktuurin koko käyttöpotentiaalia (täysi kapasiteetti). Täyden kapasiteetin laskemiseen sisällytetään kaikki aika, jona tutkimusinfrastruktuuri on ollut käytettävissä mutta ei käytössä. Täyden kapasiteetin laskemisessa otetaan kuitenkin huomioon todelliset rajoitukset, kuten yksikön aukioloajat, korjaus- ja huoltoajat (mukaan luettuna kalibrointi ja testaus).

Jos kustannus voidaan mittauksella liittää tutkimusinfrastruktuuriin mutta ei suoraan hankkeeseen teknisten rajoitusten vuoksi, hyväksyttävä vaihtoehto on näiden kustannusten mittaaminen hankkeen kannalta relevantin käytön yksikköinä, jotka todistetaan täsmällisillä teknisillä eritelmillä ja todellisilla tiedoilla ja määritellään avustuksensaajan analyyttisen kustannustenlaskennan pohjalta.

Kustannukset ja niiden suora kytkeminen mittauksilla hankkeeseen on todistettava asianmukaisilla asiakirjoilla, jotka mahdollistavat riittävän katkeamattoman kirjausketjun.

Avustuksensaaja voi osoittaa suoran yhteyden vakuuttavilla vaihtoehtoisilla todisteilla.

Komission yksiköt suosittelevat suoran mittaamisen ja todistusasiakirjojen parhaita käytäntöjä (esim. aktivoitujen kustannusten osalta tilinpäätös, josta ilmenee avustuksensaajan poistopolitiikka osana sen tavanomaisia kirjanpitoperiaatteita siten, että osoitetaan laskennallisesti käyttöomaisuuden potentiaalinen käyttö ja taloudellinen käyttöikä ja esitetään todisteet sen todellisesta käytöstä hankkeeseen, ja käyttökustannusten osalta erillinen yksityiskohtaisesti eritelty lasku, joka liittyy suureen tutkimusinfrastruktuuriin, sopimus, hankkeen aika jne.).

Suurta tutkimusinfrastruktuuria käyttävän avustuksensaajan pyynnöstä ja ottaen huomioon käytettävissä olevat resurssit ja kustannustehokkuuden periaatteen komissio on valmis arvioimaan avustuksensaajan välittömien kustannusten menetelmät etukäteen yksinkertaisella ja avoimella tavalla oikeusvarmuuden varmistamiseksi. Nämä etukäteisarvioinnit otetaan täysin huomioon jälkitarkastuksissa.

Lisäksi komissio asettaa relevanttien sidosryhmien järjestöjen edustajista koostuvan ryhmän arvioimaan ohjeiden käyttöä.

Komissio vahvistaa, että se hyväksyy suurten infrastruktuurien välittömiä kustannuksia koskevat suuntaviivat viipymättä, kun Horisontti 2020 -asetukset on hyväksytty.

Lausuma suuntaviivoista, jotka koskevat “bonuksen” täytäntöönpanoperusteita

Komissio aikoo antaa lisäkorvauksen täytäntöönpanoa koskevia suuntaviivoja viipymättä, kun Horisontti 2020 -puiteohjelman osallistumista ja tulosten levittämistä koskevat säännöt on hyväksytty.

Lausuma nopeutetun innovoinnin välineestä

Komissio aikoo antaa nopeutetun innovoinnin välineelle lisää näkyvyyttä tutkimus- ja innovointiyhteisön keskuudessa tietoisuutta lisäävällä toiminnalla ja viestintätoiminnalla ennen vuonna 2015 esitettävää pilottihanketta.

Komissio ei aio etukäteen rajoittaa nopeutetun innovoinnin välineen toimien kestoa. Ehdotuksen ”vaikutusta” arvioitaessa otetaan riittävässä määrin huomioon sellaiset tekijät kuin aikasidonnaisuus ja kansainvälinen kilpailu, jotta voidaan mahdollistaa joustavuus sovelletun tutkimuksen eri alojen erityispiirteitä vastaavasti.

Horisontti 2020 -ohjelman väliarvioinnin yhteydessä suoritettavan perusteellisen arvioinnin lisäksi nopeutetun innovoinnin välineen koehanketta valvotaan jatkuvasti kaikkien tarjouspyynnön mukaisesti tehtävien ehdotusten esittämiseen, arviointiin, valintaan ja budjetointiin liittyvien käytännön seikkojen osalta vuoden 2015 ensimmäisestä määräajasta alkaen.

Jotta koehanke on tehokas ja jotta varmistetaan, että arviointi voidaan suorittaa asianmukaisesti, tämä voi edellyttää jopa sadan hankkeen tukemista.

Lausuma 3 ja 4 artiklasta

Komission on tarkoitus asiakirjojen saatavuuden ja luottamuksellisuuden osalta sisällyttää avustussopimukseen viittauksia kansalliseen lainsäädäntöön tarkoituksena löytää oikea tasapaino eri etunäkökohtien välillä.

Lausuma 28 artiklasta

(mahdollisuus 100 prosentin korvaukseen voittoa tuottamattomille oikeushenkilöille innovatiivisia toimia varten)

Komissio panee merkille, että myös voittoa tuottamattomat elimet voivat harjoittaa taloudellista toimintaa, joka on lähellä markkinoita ja jonka tukeminen voi luoda häiriöitä sisämarkkinoille. Siksi komissio arvioi etukäteen, onko tukikelpoinen toiminta luonteeltaan taloudellista, onko taloudellisen toiminnan ristiintukeminen käytännössä estetty ja onko tukikelpoisen taloudellisen toiminnan rahoitusasteella sisämarkkinoiden kilpailun kannalta kielteisiä vaikutuksia, joita sen myönteiset vaikutukset eivät kompensoi.

Lausuma 42 artiklasta

Komissio aikoo asettaa malliavustussopimuksessa määräajat, jotka liittyvät tulosten suojeluun siten, että otetaan huomioon seitsemännen puiteohjelman aikarajat.

(1) EUVL C 318, 20.10.2012, s. 1. (2) EUVL C 181, 21.6.2012, s. 111.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. marraskuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) strategisesta innovaatio-ohjelmasta: EIT:n toimet innovatiivisen Euroopan edistämiseksi (COM(2011)0822 – C7-0462/2011 – 2011/0387(COD))

P7_TA(2013)0501 A7-0422/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0822),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 173 artiklan 3 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0462/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 28. maaliskuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 12. syyskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7‑0422/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. marraskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 2013/…/EU antamiseksi Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) strategisesta innovaatio-ohjelmasta: EIT:n antama panos innovatiivisen Euroopan edistämiseen

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä N:o 1312/2013/EU.)

(1) EUVL C 181, 21.6.2012, s. 122.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. marraskuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 294/2008 muuttamisesta (COM(2011)0817 – C7-0467/2011 – 2011/0384(COD))

P7_TA(2013)0502 A7-0403/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0817),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 173 artiklan 3 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0467/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 28. maaliskuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 12. syyskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, budjettivaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7‑0403/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. marraskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2013 antamiseksi Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 294/2008 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1292/2013.)

(1) EUVL C 181, 21.6.2012, s. 122.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. marraskuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan ohjelman perustamisesta (2014–2020) (COM(2011)0834 – C7‑0463/2011 – 2011/0394(COD))

P7_TA(2013)0503 A7-0420/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0834),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 173 ja 195 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7-0463/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 29. maaliskuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 9. lokakuuta 2012 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 12. syyskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0420/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. marraskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2013 antamiseksi yritysten kilpailukykyä sekä pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan ohjelman (COSME) (2014–2020) perustamisesta ja päätöksen N:o 1639/2006/EY kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1287/2013.)

(1) EUVL C 181, 21.6.2012, s. 125. (2) EUVL C 391, 18.12.2012, s. 37.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. marraskuuta 2013 ehdotuksesta neuvoston päätökseksi tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman "Horisontti 2020"(2014–2020) täytäntöönpanoa koskevasta erityisohjelmasta (COM(2011)0811 – C7‑0509/2011 – 2011/0402(CNS))

P7_TA(2013)0504 A7-0002/2013

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2011)0811),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 182 artiklan 4 kohdan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7‑0509/2011),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön ja ulkoasiainvaliokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, maatalousvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan ja oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0002/2013),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen sellaisena kuin se on tarkistettuna;

2.  pyytää komissiota muuttamaan ehdotustaan vastaavasti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 293 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

3.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

4.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia komission ehdotukseen;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 21. marraskuuta 2013, neuvoston päätöksen antamiseksi tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman ”Horisontti 2020”(2014–2020) täytäntöönpanoa koskevasta erityisohjelmasta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 182 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon(3),

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)  Tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta ”Horisontti 2020” … annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o […](4) on määrä panna täytäntöön perussopimuksen 182 artiklan 3 kohdan mukaisesti erityisohjelmalla, jossa määritellään erityistavoitteet ja säännöt niiden täytäntöön panemiseksi, vahvistetaan ohjelman kesto ja määrätään tarpeellisiksi arvioiduista varoista.

(2)  Horisontti 2020 -puiteohjelman kolme painopistettä ovat huipputason tieteen tuottaminen (”Huipputason tiede”), teollisuuden johtoaseman edistäminen (”Teollisuuden johtoasema”) ja yhteiskunnallisten haasteiden ratkaiseminen (”Yhteiskunnalliset haasteet”). Nämä painopisteet olisi pantava täytäntöön erityisohjelmalla, johon kuuluu yksi kutakin kolmea painopistettä koskeva osa, yksi ”Huippuosaamisen levittämistä ja osallistujapohjan laajentamista” koskeva osa, yksi ”Tiedettä yhteiskunnassa ja yhteiskuntaa varten” koskeva osa […] ja yksi Yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) suoria toimia koskeva osa.

(2 a)  Kaikkiin kolmeen painopisteeseen olisi sisällytettävä kansainvälinen ulottuvuus. Kansainväliset yhteistyötoimet olisi säilytettävä vähintään seitsemännen puiteohjelman tasolla.

(3)  Horisontti 2020 -puiteohjelmassa vahvistetaan kyseisen puiteohjelman yleinen tavoite, painopisteet sekä erityistavoitteiden ja toteutettavien toimien pääpiirteet, kun taas erityisohjelmassa olisi määriteltävä kullekin osalle erityisten toimien erityistavoitteet ja pääpiirteet. Horisontti 2020 -puiteohjelmassa vahvistettuja täytäntöönpanomääräyksiä, myös eettisiä periaatteita koskevia määräyksiä, sovelletaan täysimääräisesti tähän erityisohjelmaan.

(4)  Kunkin osan olisi täydennettävä erityisohjelman muita osia, ja kukin osa olisi pantava täytäntöön johdonmukaisesti erityisohjelman muiden osien kanssa.

(5)  On ehdottoman tarpeen lujittaa, laajentaa ja ulottaa pidemmälle unionin tiedeperustan huippuosaamista ja varmistaa maailmanluokan tutkimuksen ja lahjakkuuksien tuottaminen, jotta Euroopan kilpailukyky ja hyvinvointi voitaisiin varmistaa pitkällä aikavälillä. Ohjelman I osalla ”Huipputason tiede” olisi tuettava Euroopan tutkimusneuvoston toimintaa, joka koskee tieteen eturintamassa olevaa tutkimusta, tulevia ja kehitteillä olevia teknologioita, Marie Skłodowska-Curie ‑toimia ja Euroopan tutkimusinfrastruktuureja. Näillä toimilla olisi pyrittävä luomaan osaamista pitkällä aikavälillä keskittyen seuraavan sukupolven tieteenaloihin, järjestelmiin ja tutkijoihin ja tukien uusia lahjakkuuksia kaikkialla unionissa ja assosioituneissa maissa. Huipputason tiedettä tukevilla unionin toimilla olisi pyrittävä lujittamaan Euroopan tutkimusaluetta ja tekemään unionin tiedejärjestelmästä maailmanlaajuisesti kilpailukykyisempi ja houkuttelevampi.

(6)  Ohjelman I osan ”Huipputason tiede” mukaisesti toteutetut tutkimustoimet olisi määriteltävä tieteellisten tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan ▌. Tutkimuslinjaukset olisi vahvistettava tiiviissä yhteistyössä tiedeyhteisön kanssa. Tutkimusta olisi rahoitettava huippuosaamisen perusteella.

(7)  Euroopan tutkimusneuvoston olisi korvattava komission päätöksellä 2007/134/EY(5) perustettu Euroopan tutkimusneuvosto. Sen olisi noudatettava toiminnassaan tieteellisen huippuosaamisen, riippumattomuuden, tehokkuuden ja avoimuuden periaatteita.

(8)  Unionin teollisuuden johtoaseman säilyttämiseksi ja lujittamiseksi on kiireellinen tarve kannustaa yksityistä sektoria tutkimus-, kehitys- ja innovaatioinvestointeihin, edistää tutkimusta ja innovointia liike-elämän linjauksilla ja kiihdyttää uusien teknologioiden kehittämistä tulevan yritystoiminnan ja talouskasvun tukemiseksi. Ohjelman II osalla ”Teollisuuden johtoasema” olisi tuettava keskeisiin mahdollistaviin teknologioihin ja muihin teollisuusteknologioihin liittyvää huipputason tutkimusta ja innovointia, helpotettava riskirahoituksen saatavuutta innovatiivisille yrityksille ja hankkeille sekä tarjottava unionin laajuista tukea pienten ja keskisuurten yritysten innovointiin.

(9)  Avaruusalan tutkimus ja innovointi kuuluvat unionin jaettuun toimivaltaan, ja ne olisi sisällytettävä erottamattomasti II osaan ”Teollisuuden johtoasema”, jotta tieteelliset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset voidaan maksimoida ja tehokas ja kustannustehokas täytäntöönpano varmistaa.

(10)  Eurooppa 2020 -strategiassa(6) yksilöityjen yhteiskunnallisten haasteiden ratkaiseminen edellyttää suuria investointeja tutkimukseen ja innovointiin, jotta riittävän mittavia ja laajoja uusia ratkaisuja ja läpimurtoratkaisuja voitaisiin kehittää ja ottaa käyttöön. Nämä haasteet tarjoavat innovatiivisille yrityksille myös merkittäviä taloudellisia mahdollisuuksia, minkä vuoksi ne vaikuttavat unionin kilpailukykyyn ja työllisyyteen.

(11)  Ohjelman III osalla ”Yhteiskunnalliset haasteet” olisi tehostettava tutkimuksen ja innovoinnin mahdollisuuksia ratkaista keskeiset yhteiskunnalliset haasteet tukemalla huipputason tutkimus- ja innovointitoimia. Kyseiset toimet olisi toteutettava haasteisiin perustuvalla lähestymistavalla, jossa kootaan yhteen eri alojen, teknologioiden ja tutkimusalojen resurssit ja tietämys. Yhteiskunnallisten tieteiden ja humanististen tieteiden tutkimus on merkittävässä asemassa kaikkiin haasteisiin vastaamisessa. Toimien olisi katettava kaikenlainen tutkimus ja innovointi, mukaan lukien innovointiin liittyvät toimet, kuten pilottitoimet, demonstrointi, testausalustat, julkisten hankintojen tukeminen, esinormatiivinen tutkimus, normien vahvistaminen ja innovaatioiden saattaminen markkinoille. Toimilla olisi tarvittaessa tuettava suoraan vastaavaa alakohtaista osaamista unionin tasolla. Kaikkien haasteiden olisi edesautettava kestävän kehityksen yleistavoitteen saavuttamista.

(11 a)   Olisi luotava sopiva tasapaino erityistavoitteen ”Yhteiskunnalliset haasteet” ja painopisteen ”Johtoasema mahdollistavissa ja teollisuusteknologioissa” alaan kuuluvien pienten ja suurten hankkeiden välille.

(11 b)   III a osassa ”Huippuosaamisen levittäminen ja osallistujapohjan laajentaminen” olisi hyödynnettävä täysin Euroopan lahjakkuusreservin potentiaali ja varmistettava, että innovaatiovetoisen talouden hyödyt maksimoidaan ja jaetaan laajasti kautta unionin huippuosaamisen periaatetta noudattaen.

(11 c)   III b osassa ”Tiede yhteiskunnassa ja yhteiskuntaa varten” olisi kehitettävä toimivaa yhteistyötä tieteen ja yhteiskunnan välille, värvättävä uusia kykyjä tieteen pariin ja kytkettävä tieteellinen huippuosaaminen yhteiskunnalliseen tietoisuuteen ja yhteiskuntavastuuseen.

(12)  Yhteinen tutkimuskeskus (JRC) on erottamaton osa Horisontti 2020 -puiteohjelmaa, ja sen olisi jatkossakin annettava riippumatonta asiakaslähtöistä tieteellistä ja teknologista tukea unionin politiikkojen laatimista, kehittämistä, toteuttamista ja seurantaa varten. Jotta Yhteinen tutkimuskeskus toimisi tehtävänkuvauksensa mukaisesti, sen olisi tehtävä korkealaatuisinta tutkimusta. Kun Yhteinen tutkimuskeskus toteuttaa suoria toimia tehtävänkuvauksensa mukaisesti, sen olisi painotettava erityisesti unionin kannalta merkittävimpiä osa-alueita, kuten älykästä, osallistavaa ja kestävää kasvua, turvallisuutta, kansalaisuutta ja globaalia Eurooppaa.

(13)  Yhteisen tutkimuskeskuksen suorat toimet olisi toteutettava joustavasti, tehokkaasti ja avoimesti ottaen huomioon Yhteisen tutkimuskeskuksen palvelujen käyttäjien sekä unionin politiikkojen tarpeet ja pyrkien suojelemaan unionin taloudellisia etuja. Kyseisiä tutkimustoimia olisi tarvittaessa mukautettava näiden tarpeiden sekä tieteen ja teknologian kehityksen edellyttämällä tavalla, ja niissä olisi pyrittävä tieteen huippuosaamiseen.

(14)  Yhteisen tutkimuskeskuksen olisi jatkettava lisäresurssien tuottamista kilpailutetun toiminnan kautta, kuten osallistumalla Horisontti 2020 -puiteohjelman epäsuoriin toimiin, tekemällä työtä ulkopuolisille asiakkaille ja vähemmässä määrin teollis- ja tekijänoikeuksia hyödyntämällä.

(15)  Erityisohjelman olisi täydennettävä jäsenvaltioissa toteutettavia toimia ja muita unionin toimia, jotka ovat tarpeen Eurooppa 2020 -strategian toteuttamisessa noudatettavaa yleistä strategiaa varten ▌.

(15 a)  Merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan yhteisöön 27 päivänä marraskuuta 2001 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/822/EY ("päätös merentakaisten alueiden assosiaatiosta"), sellaisena kuin se on muutettuna, mukaisesti merentakaisten maiden ja alueiden oikeussubjektit voivat osallistua Horisontti 2020 -puiteohjelmaan edellyttäen, että ne täyttävät siinä vahvistetut erityisehdot.

(16)  Sen varmistamiseksi, että ▌rahoitusvälineiden käyttöä koskevat erityisedellytykset heijastavat markkinaedellytyksiä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, jotta se voi mukauttaa tai kehittää ▌rahoitusvälineiden käyttöä koskevia erityisedellytyksiä. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla.

Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan neuvostolle hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(17)  Jotta voidaan varmistaa erityisohjelman yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta hyväksyä työohjelmia erityisohjelman täytäntöön panemiseksi.

(18)  Ohjelman I, II, III, III a ja III b osan työohjelmia koskevaa täytäntöönpanovaltaa, lukuun ottamatta Euroopan tutkimusneuvoston toimia, joiden yhteydessä komissio ei poikkea tieteellisen neuvoston kannasta, olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(7) mukaisesti.

(19)  Yhteisen tutkimuskeskuksen uudelleenjärjestelystä 10 päivänä huhtikuuta 1996 tehdyllä komission päätöksellä 96/282/Euratom(8) perustettua Yhteisen tutkimuskeskuksen johtokuntaa on kuultu Yhteisen tutkimuskeskuksen suoria toimia koskevan erityisohjelman tieteellisestä ja teknisestä sisällöstä.

(20)  Oikeusvarmuuden ja selkeyden vuoksi yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (2007–2013) täytäntöön panemiseksi toteutettavasta erityisohjelmasta ”Yhteistyö” 19 päivänä joulukuuta 2006 tehty neuvoston päätös 2006/971/EY(9), Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (2007–2013) täytäntöön panemiseksi toteutettavasta erityisohjelmasta ”Ideat” 19 päivänä joulukuuta 2006 tehty neuvoston päätös 2006/972/EY(10), Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (2007–2013) täytäntöön panemiseksi toteutettavasta erityisohjelmasta ”Ihmiset” 19 päivänä joulukuuta 2006 tehty neuvoston päätös 2006/973/EY(11), Euroopan yhteisön seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman (2007–2013) täytäntöön panemiseksi toteutettavasta erityisohjelmasta ”Valmiudet” 19 päivänä joulukuuta 2006 tehty neuvoston päätös 2006/974/EY(12) ja Yhteisen tutkimuskeskuksen suorina toimina toteutettavasta erityisohjelmasta Euroopan yhteisön seitsemännessä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmassa (2007–2013) 19 päivänä joulukuuta 2006 tehty neuvoston päätös 2006/975/EY(13) olisi kumottava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

I OSASTO

PERUSTAMINEN

1 artikla

Kohde

Tällä päätöksellä perustetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o XX/2012(14) täytäntöön paneva erityisohjelma, ja siinä määritetään mainitun asetuksen 1 artiklassa säädetyille tutkimus- ja innovointitoimille annettavaa unionin tukea koskevat erityistavoitteet ja täytäntöönpanosäännöt.

2 artikla

Erityisohjelman perustaminen

1.  Perustetaan tutkimuksen ja innovoinnin Horisontti 2020 -puiteohjelman (2014–2020) täytäntöön paneva erityisohjelma, jäljempänä ’erityisohjelma’, 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliseksi ajaksi.

2.  Asetuksen (EU) N:o XX/2012 [Horisontti 2020] 5 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti erityisohjelmaan kuuluvat seuraavat osat:

a)  I osa ”Huipputason tiede”

b)  II osa ”Teollisuuden johtoasema”

c)  III osa ”Yhteiskunnalliset haasteet”

d)  IV osa ”Yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) toteuttamat muut kuin ydinalan suorat toimet”.

3 artikla

Erityistavoitteet

1.  Ohjelman I osalla ”Huipputason tiede” lujitetaan Euroopan tutkimuksen huippuosaamista asetuksen (EU) N:o XX/2012 [Horisontti 2020] 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistetun painopisteen mukaisesti pyrkimällä saavuttamaan seuraavat erityistavoitteet:

a)  tehostetaan tieteen eturintamassa olevaa tutkimusta Euroopan tutkimusneuvoston (ERC) toimilla,

b)  tehostetaan tulevaan ja kehitteillä olevaan teknologiaan liittyvää tutkimusta,

c)  lujitetaan taitoja, koulutusta ja urakehitystä Marie Skłodowska-Curie -toimilla, jäljempänä ’Marie Skłodowska-Curie -toimet’,

d)  lujitetaan Euroopan tutkimusinfrastruktuureja, myös sähköisiä infrastruktuureja.

Näitä erityistavoitteita koskevien toimien pääpiirteet esitetään liitteessä I olevassa I osassa.

2.  Ohjelman II osalla ”Teollisuuden johtoasema” lujitetaan teollisuuden johtoasemaa ja kilpailukykyä asetuksen (EU) N:o XX/2012 [Horisontti 2020] 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa vahvistetun painopisteen mukaisesti pyrkimällä saavuttamaan seuraavat erityistavoitteet:

a)  tutkimuksella, teknologian kehittämisellä, demonstroinnilla ja innovoinnilla edistetään Euroopan teollisuuden johtoasemaa seuraavissa mahdollistavissa ja teollisuusteknologioissa:

i)  tieto- ja viestintäteknologia

ii)  nanoteknologia

iii)  kehittyneet materiaalit

iv)  biotekniikka

v)  kehittynyt valmistus ja prosessointi

vi)  avaruus

b)  helpotetaan riskirahoituksen saatavuutta tutkimus- ja innovaatioinvestointeihin,

c)  lisätään innovointia pienissä ja keskisuurissa yrityksissä.

Näitä erityistavoitteita koskevien toimien pääpiirteet esitetään liitteessä I olevassa II osassa. Edellä b alakohdassa tarkoitettuun erityistavoitteeseen liittyy rahoitusvälineiden käyttöä koskevia erityisedellytyksiä. Nämä edellytykset vahvistetaan liitteessä I olevassa II osan 2 kohdassa.

Siirretään komissiolle valta antaa 10 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä muutoksista, jotka koskevat Horisontti 2020 -puiteohjelman pääomarahoitusvälineestä tehtävien investointien osuutta laajentumis- ja kasvuvaiheinvestointeihin liittyvistä EU:n kokonaisinvestoinneista liitteessä I olevan II osan 2 kohdassa tarkoitettujen rahoitusvälineiden osalta.

3.  Ohjelman III osalla ”Yhteiskunnalliset haasteet” edistetään asetuksen (EU) N:o XX/2012 [Horisontti 2020] 5 artiklan 2 kohdan c alakohdassa vahvistetun painopisteen saavuttamista tutkimusta, teknologian kehittämistä, demonstrointia ja innovointia koskevilla toimilla, joilla pyritään saavuttamaan seuraavat erityistavoitteet:

a)  parannetaan kaikkien kansalaisten elinikäistä terveyttä ja hyvinvointia,

b)  varmistetaan turvallisten, terveellisten ja korkealaatuisten elintarvikkeiden ja muiden biopohjaisten tuotteiden riittävä saanti kehittämällä tuottavia, kestäviä ja resurssitehokkaita alkutuotantojärjestelmiä ja edistämällä niihin liittyviä ekosysteemipalveluja ja biologisen monimuotoisuuden elpymistä sekä kilpailukykyisiä ja vähähiilisiä toimitus-, jalostus- ja markkinointiketjuja,

c)  siirrytään luotettavaan, kohtuuhintaiseen, yleisesti hyväksyttyyn, kestävään ja kilpailukykyiseen energiajärjestelmään, jonka tarkoituksena on vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista niukkenevien resurssien, kasvavien energiatarpeiden ja ilmastonmuutoksen uhan edessä,

d)  saavutetaan resurssitehokas, ilmasto- ja ympäristöystävällinen, turvallinen ja saumaton eurooppalainen liikennejärjestelmä, joka hyödyttää kaikkia kansalaisia, taloutta ja yhteiskuntaa,

e)  saavutetaan resurssien – ja veden – käytöltään tehokas ja ilmastonmuutokseen sopeutuva talous ja yhteiskunta, luonnonvarojen ja ekosysteemien suojelu ja kestävä hoito sekä raaka-aineiden kestävä saatavuus ja käyttö, jotta maailman kasvavan väestön tarpeet voidaan täyttää planeettamme luonnonvarojen ja ekosysteemien kestokyvyn rajoissa,

f)  edistetään parempaa ymmärtämystä Euroopasta, tarjotaan ratkaisuja ja tuetaan osallistavia, innovatiivisia ja pohtivia eurooppalaisia yhteiskuntia niiden kohdatessa ennennäkemättömiä muutoksia ja lisääntyvää maailmanlaajuista keskinäistä riippuvuutta,

g)  edistetään turvallisia eurooppalaisia yhteiskuntia niiden kohdatessa ennennäkemättömiä muutoksia ja lisääntyvää maailmanlaajuista keskinäistä riippuvuutta ja uhkia ja samalla vahvistetaan eurooppalaista vapauden ja oikeuden kulttuuria.

Näitä erityistavoitteita koskevien toimien pääpiirteet esitetään liitteessä I olevassa III osassa.

3 a.  Ohjelman III a osalla ”Huippuosaamisen levittäminen ja osallistujapohjan laajentaminen” hyödynnetään täysin Euroopan lahjakkuusreservin potentiaali ja varmistetaan, että innovaatiovetoisen talouden hyödyt maksimoidaan ja ne jakautuvat laajasti kautta unionin huippuosaamisen periaatetta noudattaen.

3 b.  Ohjelman III b osalla ”Tiede yhteiskunnassa ja yhteiskuntaa varten” kehitetään toimivaa yhteistyötä tieteen ja yhteiskunnan välille, värvätään uusia kykyjä tieteen pariin ja kytketään tieteellinen huippuosaaminen yhteiskunnalliseen tietoisuuteen ja yhteiskuntavastuuseen.

4.  Ohjelman IV osalla ”Yhteisen tutkimuskeskuksen toteuttamat muut kuin ydinalan suorat toimet” edistetään kaikkia asetuksen (EU) N:o XX/2012 [Horisontti 2020] 5 artiklan 2 kohdassa vahvistettuja painopisteitä, ja erityisenä tavoitteena on antaa unionin politiikoille asiakaslähtöistä tieteellistä ja teknistä tukea.

Kyseisen erityistavoitteen pääpiirteet esitetään liitteessä I olevassa IV osassa.

5.  Erityisohjelman arviointi perustuu sen tuloksiin ja vaikutuksiin, joita mitataan suorituskykyindikaattoreilla ▌.

Lisätietoja tärkeimmistä tämän artiklan 1–4 kohdassa vahvistettuja erityistavoitteita koskevista suorituskykyindikaattoreista on liitteessä II.

▌

4 artikla

Talousarvio

1.  Asetuksen (EU) N:o XX/2012 [Horisontti 2020] 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti erityisohjelman täytäntöönpanoa varten varatut rahoituspuitteet ovat [86 198 miljoonaa] euroa.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu määrä jaetaan tämän päätöksen 2 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen neljän osan kesken asetuksen (EU) N:o XX/2012 [Horisontti 2020] 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tämän päätöksen 3 artiklassa vahvistettujen erityistavoitteiden talousarvion alustava jakautuminen ja Yhteisen tutkimuskeskuksen toimien kokonaisrahoituksen enimmäismäärä vahvistetaan asetuksen (EU) N:o XX/2012 [Horisontti 2020] liitteessä II.

3.  Asetuksen (EU) N:o XX/2012 [Horisontti 2020] 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista erityisohjelman I, II ja III osaa koskevista määristä enintään 6 prosenttia saa olla tarkoitettu komission hallinnollisia menoja varten.

4.  Tarvittaessa talousarvioon voidaan ottaa määrärahat myös vuoden 2020 jälkeen toteutuvia teknisiä ja hallinnollisia menoja varten sellaisten toimien hallinnoimiseksi, joita ei ole saatettu päätökseen 31 päivään joulukuuta 2020 mennessä.

II OSASTO

TÄYTÄNTÖÖNPANO

5 artikla

Työohjelmat

1.  Erityisohjelma pannaan täytäntöön työohjelmilla.

2.  Komissio hyväksyy yhteiset tai erilliset työohjelmat tämän erityisohjelman 2 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetun I, II ja III osan täytäntöönpanoa varten, lukuun ottamatta erityistavoitteen ”Tieteen eturintamassa olevan tutkimuksen tehostaminen Euroopan tutkimusneuvoston toimilla” mukaisten 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen toimien toteuttamista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.  Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksellä 9 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen Euroopan tutkimusneuvoston tieteellisen neuvoston 7 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti vahvistamat työohjelmat erityistavoitteen ”Tieteen eturintamassa olevan tutkimuksen tehostaminen Euroopan tutkimusneuvoston toimilla” mukaisten toimien toteuttamista varten. Komissio poikkeaa tieteellisen neuvoston vahvistamasta työohjelmasta ainoastaan, jos se katsoo, ettei työohjelma ole tämän päätöksen säännösten mukainen. Tällaisessa tapauksessa komissio hyväksyy työohjelman täytäntöönpanosäädöksellä 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Komissio perustelee tämän toimenpiteen asianmukaisella tavalla.

4.  Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksellä erillisen monivuotisen työohjelman 2 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetulle Yhteisen tutkimuskeskuksen toteuttamia muita kuin ydinalan suoria toimia koskevalle erityisohjelman IV osalle.

Tässä työohjelmassa on otettava huomioon päätöksessä 96/282/Euratom tarkoitettu Yhteisen tutkimuskeskuksen johtokunnan lausunto.

5.  Työohjelmissa on otettava huomioon tieteen, teknologian ja innovoinnin nykytila unionin tasolla ja kansallisella ja kansainvälisellä tasolla sekä asiaan liittyvän poliittisen, yhteiskunnallisen ja markkinakehityksen nykytila. Niissä on oltava tarvittaessa tietoja sellaisten tutkimus- ja innovointitoimien koordinoinnista, jotka jäsenvaltiot (ja niiden alueet) ovat toteuttaneet esimerkiksi aloilla, joilla on yhteistä ohjelmasuunnittelua. Niitä on päivitettävä tarpeen mukaan.

6.  Edellä 2 artiklan 2 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetun I, II ja III osan täytäntöönpanoa koskevissa työohjelmissa on vahvistettava tavoitteet, odotetut tulokset, täytäntöönpanomenetelmä ja kokonaiskustannukset, mukaan lukien soveltuvin osin ohjeelliset tiedot ilmastoon liittyvien kustannusten määrästä. Niissä on myös oltava kuvaus rahoitettavista toimista, maininta kullekin toimelle kohdennettavasta määrästä, alustava täytäntöönpanoaikataulu sekä monivuotinen lähestymistapa ja strategiset suuntaviivat täytäntöönpanoa seuraaville vuosille. Niissä on mainittava avustusten painopisteet, valinta- ja myöntämisperusteet ja eri myöntämisperusteiden suhteellinen painoarvo sekä kaikkien tukikelpoisten kustannusten rahoituksen enimmäismäärä. Niissä on myös mainittava tulosten hyödyntämistä ja levittämistä koskevat osallistujien lisävelvollisuudet asetuksen (EU) N:o XX/2012 [Osallistumissäännöt] 40 artiklan mukaisesti. Niiden on soveltuvin osin mahdollistettava strategiset sekä ylhäältä alaspäin että alhaalta ylöspäin etenevät lähestymistavat tavoitteiden saavuttamiseksi innovatiivisilla tavoilla.

Lisäksi työohjelmissa on oltava jakso, jossa yksilöidään asetuksen (EU) N:o XX/2012 [Horisontti 2020] 13 artiklassa ja liitteessä I olevassa monialaisia kysymyksiä ja tukitoimia koskevassa osiossa tarkoitetut monialaiset toimet, jotka liittyvät kahteen tai useampaan erityistavoitteeseen sekä yhden painopisteen että kahden tai useamman painopisteen alalla. Kyseiset toimet on toteutettava yhtenäisellä tavalla.

7.  Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen seuraavat toimenpiteet:

a)  päätös sellaisten epäsuorien toimien rahoituksen hyväksymisestä, joissa tämän ohjelman mukainen unionin arvioitu rahoitusosuus on 2,5 miljoonaa euroa tai enemmän, lukuun ottamatta 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun erityistavoitteen mukaisia toimia sekä nopeutetun innovoinnin välineestä rahoitettuja toimia,

b)  päätös sellaisten toimien rahoituksen hyväksymisestä, joihin liittyy ihmisalkioiden ja ihmisalkion kantasolujen käyttöä tai jotka ovat 3 artiklan 3 kohdan g alakohdassa tarkoitetun erityistavoitteen mukaisia toimia,

c)  päätös sellaisten 3 artiklan 3 kohdan f alakohdassa tarkoitetun erityistavoitteen mukaisten toimien, joissa tämän ohjelman mukainen unionin arvioitu rahoitusosuus on 0,6 miljoonaa euroa tai enemmän, sekä 3 artiklan 3 a ja 3 b kohdassa tarkoitettujen toimien rahoituksen hyväksymisestä,

d)  asetuksen (EU) N:o XX/2012 [Horisontti 2020] 26 artiklassa säädettyjä arviointeja koskevien ohjesääntöjen laatiminen.

6 artikla

Euroopan tutkimusneuvosto

1.  Komissio perustaa Euroopan tutkimusneuvoston, jäljempänä ’ERC’, joka panee täytäntöön ne I osan ”Huipputason tiede” mukaiset toimet, jotka liittyvät erityistavoitteeseen ”Tieteen eturintamassa olevan tutkimuksen tehostaminen Euroopan tutkimusneuvoston toimilla”. Euroopan tutkimusneuvosto korvaa päätöksellä 2007/134/EY perustetun Euroopan tutkimusneuvoston.

2.  Euroopan tutkimusneuvosto koostuu 7 artiklassa säädetystä riippumattomasta tieteellisestä neuvostosta ja 8 artiklassa säädetystä erityisestä täytäntöönpanorakenteesta.

3.  ERC:llä on puheenjohtaja, joka valitaan johtavien ja kansainvälisesti arvostettujen tieteenharjoittajien joukosta.

Puheenjohtajan valitsee komissio avoimella rekrytointiprosessilla, johon osallistuu erityinen riippumaton hakukomitea, neljän vuoden pituiseksi toimikaudeksi, joka voidaan uusia kerran. Rekrytointiprosessille ja valitulle ehdokkaalle on saatava tieteellisen neuvoston hyväksyntä.

ERC:n puheenjohtaja toimii tieteellisen neuvoston puheenjohtajana, varmistaa sen johtavan aseman ja suhteet erityiseen täytäntöönpanorakenteeseen ja edustaa sitä maailman tiedefoorumeilla.

4.  Euroopan tutkimusneuvosto noudattaa toiminnassaan tieteellisen huippuosaamisen, riippumattomuuden, tehokkuuden, vaikuttavuuden, avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden periaatteita. Se varmistaa neuvoston päätöksen 2006/972/EY nojalla toteutettujen Euroopan tutkimusneuvoston toimien jatkuvuuden.

5.  Euroopan tutkimusneuvoston toimilla tuetaan Euroopassa keskenään kilpailevien yksittäisten ja monikansallisten ryhmien tutkimustyötä kaikilla aloilla. Myönnettäessä Euroopan tutkimusneuvoston avustuksia tieteen eturintamassa olevaan tutkimukseen ainoana arviointiperusteena on huippuosaaminen.

6.  Komissio toimii Euroopan tutkimusneuvoston itsenäisyyden ja puolueettomuuden takaajana ja varmistaa sille uskottujen tehtävien asianmukaisen suorittamisen.

Komissio varmistaa, että Euroopan tutkimusneuvoston toimet toteutetaan tämän artiklan 4 kohdassa säädettyjä periaatteita ja 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tieteellisen neuvoston kokonaisstrategiaa noudattaen.

7 artikla

Tieteellinen neuvosto

1.  Tieteellisen neuvoston muodostavat molempia sukupuolia ja eri ikäryhmiä edustavat arvostetut tieteenharjoittajat, insinöörit ja akateemisen maailman edustajat, joilla on asianmukainen asiantuntemus, jotka varmistavat edustettuina olevien tutkimusalojen moninaisuuden ja jotka toimivat yksityishenkilöiden ominaisuudessa edustamatta minkään ulkopuolisen tahon etuja.

Komissio nimittää tieteellisen neuvoston jäsenet sen jälkeen, kun heidät on valittu tieteellisen neuvoston kanssa sovitulla riippumattomalla ja avoimella menettelyllä, johon sisältyy tiedeyhteisön kuuleminen sekä Euroopan parlamentille ja neuvostolle annettava selvitys.

Heidän toimikautensa on rajoitettu neljään vuoteen, joka voidaan uusia kerran, ja nimittämisessä käytetään rotaatiojärjestelmää, jolla varmistetaan tieteellisen neuvoston työn jatkuvuus.

2.  Tieteellinen neuvosto vahvistaa

a)  Euroopan tutkimusneuvoston kokonaisstrategian,

b)  Euroopan tutkimusneuvoston toimien toteuttamisen työohjelman,

c)  vertaisarvioinnin ja ehdotusten arvioinnin menetelmät ja menettelyt, joiden perusteella rahoitettavat ehdotukset valitaan,

d)  kantansa mihin tahansa asiaan, joka voi tieteen näkökulmasta edistää Euroopan tutkimusneuvoston saavutuksia ja vaikutuksia sekä suoritettavan tutkimuksen laatua,

e)  menettelysäännöt, joissa käsitellään muun muassa eturistiriitojen välttämistä.

Komissio poikkeaa tieteellisen neuvoston ensimmäisen alakohdan a, c, d ja e alakohdan mukaisesti vahvistamista kannoista ainoastaan jos se katsoo, ettei tämän päätöksen säännöksiä ole noudatettu. Tällaisessa tapauksessa komissio toteuttaa toimenpiteitä erityisohjelman täytäntöönpanon ja tavoitteiden jatkuvuuden varmistamiseksi ja vahvistaa poikkeamat tieteellisen neuvoston kannoista perustellen ne asianmukaisella tavalla.

3.  Tieteellinen neuvosto toimii liitteessä I olevan I osan 1.1 kohdassa vahvistetun toimeksiannon mukaisesti.

4.  Tieteellinen neuvosto edistää toiminnallaan ainoastaan sen erityisohjelman osan tavoitteiden saavuttamista, joka liittyy erityistavoitteeseen ”Tieteen eturintamassa olevan tutkimuksen tehostaminen Euroopan tutkimusneuvoston toimilla”, 6 artiklan 4 kohdassa säädettyjä periaatteita noudattaen. Sen on toimittava puolueettomasti ja rehellisesti ja hoidettava työnsä tehokkaasti ja mahdollisimman avoimesti.

8 artikla

Erityinen täytäntöönpanorakenne

1.  Erityinen täytäntöönpanorakenne vastaa liitteessä I olevan I osan 1.2 kohdassa kuvatusta hallinnollisesta täytäntöönpanosta ja ohjelmatoteutuksesta ja tukee tieteellistä neuvostoa kaikkien sen tehtävien hoitamisessa.

2.  Komissio varmistaa, että erityinen täytäntöönpanorakenne noudattaa tarkasti, tehokkaasti ja riittävän joustavasti yksinomaan Euroopan tutkimusneuvoston tavoitteita ja vaatimuksia.

III OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

8 a artikla

Täytäntöönpanon seuranta ja siitä tiedottaminen

1.  Komissio seuraa vuosittain Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanoa ja raportoi siitä asetuksen (EU) N:o XX/2012 [Horisontti 2020] 25 artiklan sekä tämän päätöksen liitteen III mukaisesti.

2.  Komissio tiedottaa säännöllisesti 9 artiklassa tarkoitetulle komitealle erityisohjelman epäsuorien toimien täytäntöönpanon edistymisestä, jotta komitealle jää hyvää aikaa osallistua työohjelmien, erityisesti monivuotisen lähestymistavan ja strategisten suuntaviivojen, valmisteluun, ja antaa komitealle hyvissä ajoin tietoja kaikista tämän päätöksen liitteessä IV mainituista, Horisontti 2020 -puiteohjelman mukaisesti ehdotetuista tai rahoitetuista toimista.

9 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

1 a.  Komitea kokoontuu eri kokoonpanoissa liitteessä V esitetyn mukaisesti käsiteltävänä olevan aiheen mukaan.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklassa säädettyä tarkastelumenettelyä.

2 a.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklassa säädettyä neuvoa-antavaa menettelyä.

3.  Kun 2 ja 2 a kohdassa tarkoitetun komitean lausunto on määrä hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos komitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa näin päättää tai komitean jäsenten yksinkertainen enemmistö sitä pyytää.

10 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle tämän päätöksen voimaantulopäivästä ja ohjelman keston ajaksi 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.  Neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi neuvostolle.

5.  Edellä olevan 3 artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos neuvosto on ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittanut komissiolle, että se ei vastusta säädöstä. Neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan yhdellä kuukaudella.

6.  Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille delegoitujen säädösten antamisesta tai niiden mahdollisesta vastustamisesta tai siitä, että neuvosto on peruuttanut säädösvallan siirron.

11 artikla

Kumoaminen ja siirtymäsäännökset

1.  Kumotaan päätökset 2006/971/EY, 2006/972/EY, 2006/973/EY, 2006/974/EY ja 2006/975/EY 1 päivästä tammikuuta 2014.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen päätösten nojalla käynnistettyihin toimiin ja mainittujen päätösten nojalla toteutettuihin toimiin liittyviin rahoitusvelvoitteisiin sovelletaan kuitenkin edelleen mainittuja päätöksiä niiden päätökseen saattamiseen asti. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla päätöksillä perustettujen komiteoiden jäljellä olevat tehtävät hoitaa tarvittaessa tämän päätöksen 9 artiklassa tarkoitettu komitea.

3.  Erityisohjelman rahoitus voi kattaa myös sellaiset tekniseen ja hallinnolliseen apuun liittyvät menot, joilla varmistetaan siirtyminen erityisohjelman ja päätösten 2006/971/EY, 2006/972/EY, 2006/973/EY, 2006/974/EY ja 2006/975/EY soveltamisalaan kuuluvien toimenpiteiden välillä.

12 artikla

Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

13 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

LIITE I

Toimien päälinjat

Epäsuorien toimien yhteiset kohdat

1.  OHJELMASUUNNITTELU

1.1.  Yleistä

Asetuksessa (EU) N:o XX/2012 (Horisontti 2020) vahvistetaan joukko periaatteita ohjelmakeskeisen lähestymistavan edistämiseksi. Tällaisen lähestymistavan tarkoituksena on, että toimet edistävät strategisella ja integroidulla tavalla puiteohjelman tavoitteiden saavuttamista, jotta varmistetaan, että asiaan liittyvät politiikat ja ohjelmat täydentävät toisiaan kaikkialla unionissa.

Horisontti 2020 -puiteohjelman epäsuorat toimet toteutetaan varainhoitoasetuksessa säädetyillä rahoitusmuodoilla, ennen kaikkea avustuksilla, palkinnoilla, hankinnoilla ja rahoitusvälineillä. Kaikkia rahoitusmuotoja käytetään joustavalla tavalla Horisontti 2020 ‑puiteohjelman yleisissä ja erityistavoitteissa. Niiden käyttö määräytyy kyseessä olevan erityistavoitteen tarpeiden ja ominaispiirteiden perusteella.

Erityistä huomiota kiinnitetään sen varmistamiseen, että tutkimuksen ja innovoinnin osalta noudatetaan tasapainoista lähestymistapaa, joka ei rajoitu pelkästään uusien tuotteiden ja palvelujen kehittämiseen tieteellisten ja teknologisten läpimurtojen avulla vaan johon kuuluu muitakin seikkoja, kuten olemassa olevan teknologian käyttö uusissa sovelluksissa, jatkuva kehittäminen sekä ei-tekninen ja sosiaalinen innovointi. Vain kokonaisvaltaisella lähestymistavalla voidaan samanaikaisesti ratkaista yhteiskunnallisia haasteita ja luoda uusia kilpailukykyisiä yrityksiä ja tuotannonaloja.

Erityisesti yhteiskunnallisten haasteiden sekä mahdollistavien ja teollisuusteknologioiden osalta korostetaan tutkimus- ja innovointitoimia, joita täydennetään sellaisin toimin, jotka operoivat lähellä loppukäyttäjiä ja markkinoita. Tällaisia ovat esim. demonstrointi, pilottitoimet ja konseptin toimivuuden osoittaminen. Niihin kuuluvat soveltuvin osin myös sosiaalisen innovoinnin tukeminen sekä standardoinnin valmistelun, esikaupallisten hankintojen, innovatiivisten ratkaisujen hankintojen, standardoinnin ja muiden käyttäjäkeskeisten toimenpiteiden kaltaisten kysyntäpuolen lähestymistapojen tukeminen, jotta innovatiiviset tuotteet ja palvelut saataisiin levitettyä nopeammin markkinoille. Lisäksi ▌jätetään riittävästi liikkumavaraa alhaalta ylöspäin etenevälle lähestymistavalle ehdotuspyyntöjen osalta ja työohjelmien toimet määritellään väljästi. Kaikkien näiden haasteiden ja teknologioiden osalta tarjotaan avoimia, kevyitä ja nopeita järjestelyjä, jotta Euroopan parhailla tutkijoilla, yrittäjillä ja yrityksillä on mahdollisuus esittää valitsemiaan läpimurtoratkaisuja.

Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanon aikana asetetaan yksityiskohtaiset painopisteet. Tämä mahdollistaa tutkimuksen strategisen ohjelmasuunnittelun, jossa käytetään hallinnointitapaa, joka seuraa läheisesti poliittista kehitystä mutta joka samalla ylittää perinteisten alakohtaisten toimintatapojen rajat. Tällainen toiminta perustuu vankkoihin todisteisiin, analyyseihin ja ennusteisiin. Toiminnan edistymistä mitataan vahvoilla suorituskykyindikaattoreilla. Tällainen monialainen lähestymistapa ohjelmasuunnitteluun ja hallinnointiin mahdollistaa tehokkaan koordinoinnin kaikkien Horisontti 2020 -puiteohjelman erityistavoitteiden välillä ja niihin liittyvien haasteiden ratkaisemisen. Tällaisia haasteita ovat esim. kestävyys, ilmastonmuutos, yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet sekä meritieteet ja -teknologia.

Myös painopisteiden asettaminen perustuu monenlaisiin panoksiin ja ohjeisiin. Tarvittaessa voidaan pyytää apua riippumattomien asiantuntijoiden ryhmiltä, jotka on perustettu nimenomaisesti antamaan neuvoja Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanosta tai joistakin sen erityistavoitteista. Näillä asiantuntijaryhmillä on oltava asianmukainen asiantuntemus ja tietämys käsiteltävistä aloista. Niillä on oltava monipuolinen ammatillinen tausta mm. eri korkeakouluista, tuotannonaloista ja kansalaisyhteiskunnasta. Tarvittaessa otetaan huomioon myös eurooppalaisen tutkimusalueen komitean (ERAC), muiden eurooppalaiseen tutkimusalueeseen liittyvien ryhmien ja yrityspolitiikan ryhmän lausunnot, jotka koskevat strategisten painopistealueiden määrittämistä ja suunnittelua.

Painopisteiden asettamisessa voidaan ottaa huomioon myös eurooppalaisten teknologiayhteisöjen strategiset tutkimuslinjaukset, yhteiset ohjelma-aloitteet tai eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien panokset. Tarvittaessa voidaan painopisteiden asettamisessa ja täytäntöönpanossa käyttää hyväksi myös Horisontti 2020 -puiteohjelmassa tuettuja julkisen sektorin sisäisiä kumppanuuksia sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia Horisontti 2020 -puiteohjelman mukaisesti. Lisäksi yksi painopisteiden asettamisen kulmakivistä on säännöllinen vuorovaikutus loppukäyttäjien, kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Tämä voi tapahtua esim. konsensuskonferensseissa tai yhteisissä teknologia-arvioinneissa taikka osallistumalla suoraan tutkimus- ja innovaatioprosesseihin.

Koska ”Horisontti 2020” on seitsenvuotinen puiteohjelma, sen taloudellinen, yhteiskunnallinen ja poliittinen toimintaympäristö voi muuttua huomattavasti sen voimassaolon aikana. Sen on voitava mukautua näihin muutoksiin. Kuhunkin erityistavoitteeseen voidaan näin ollen sisällyttää tukea muillekin kuin jäljempänä esitetyille toimille silloin, kun tämä on asianmukaisesti perusteltua merkittävien kehityssuuntausten, toimintapoliittisten tarpeiden tai odottamattomien tapahtumien kannalta.

Eri osien mukaisesti tuetut toimet ja niiden erityistavoitteet olisi pantava täytäntöön siten, että ne tarvittaessa täydentävät toisiaan ja ovat keskenään johdonmukaisia.

▌

1.2.   Riskirahoituksen saatavuus

Horisontti 2020 -puiteohjelma tarjoaa yrityksille ja muuntyyppisille organisaatioille mahdollisuuden saada lainoja, takauksia ja oman pääoman ehtoista rahoitusta kahdesta järjestelystä.

Lainarahoitusvälineestä myönnetään lainoja yksittäisille edunsaajille tutkimus- ja innovaatioinvestointeja varten, takauksia rahoituksenvälittäjille, jotka myöntävät lainoja edunsaajille, lainojen ja takauksien yhdistelmiä sekä takauksia tai vastatakauksia kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin velkarahoitusjärjestelyihin. Siihen kuuluu pk-yrityksiä koskeva osuus, joka kohdistuu tutkimus- ja innovaatiopainotteisiin pk-yrityksiin. Asianomaiset lainamäärät täydentävät yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman (COSME) lainantakausjärjestelystä pk-yrityksille myönnettäviä määriä.

Pääomarahoitusvälineestä myönnetään riskipääomaa ja/tai välirahoitusta yksittäisille yrityksille varhaisessa vaiheessa (käynnistysosuus). Järjestely mahdollistaa myös laajentumis- ja kasvuvaiheinvestointien tekemisen yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman (COSME) kasvuinvestointeja koskevan pääomarahoitusvälineen yhteydessä mm. rahasto-osuusrahastoihin.

Nämä järjestelyt ovat keskeisessä asemassa erityistavoitteessa ”Riskirahoituksen saatavuus”, mutta niitä voidaan käyttää tarvittaessa kaikissa muissakin Horisontti 2020 -puiteohjelman erityistavoitteissa.

Pääomarahoitusväline ja lainarahoitusvälineen pk-osuus pannaan täytäntöön osana kahta EU:n rahoitusvälinettä, joista myönnetään pääomaa ja lainoja pk-yritysten tutkimuksen, innovoinnin ja kasvun tukemiseen yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman (COSME) pääoma- ja lainarahoitusvälineiden yhteydessä.

1.3.   Tiedottaminen ja tulosten hyödyntäminen ja levittäminen

Yksi tärkeimmistä unionin tasolla rahoitetusta tutkimuksesta ja innovoinnista saatavista lisäarvoista on mahdollisuus tiedottaa tuloksista sekä hyödyntää ja levittää niitä koko mantereella ja lisätä siten niiden vaikutusta. Kaikkiin Horisontti 2020 -puiteohjelman erityistavoitteisiin kuuluu näin ollen kohdennettu tuki tulosten levittämiselle (joka voi tapahtua esim. tarjoamalla avoin pääsy tieteellisiin julkaisuihin), tiedottamiselle ja vuoropuhelulle. Erityisesti painotetaan tulosten tiedottamista loppukäyttäjille, kansalaisille, korkeakouluille, kansalaisjärjestöille, tuotannonaloille ja poliittisille päättäjille. Horisontti 2020 -puiteohjelmassa voidaan käyttää tiedonsiirtoverkkoja tähän tarkoitukseen. Puiteohjelman yhteydessä toteutettavilla tiedotustoimilla tiedotetaan siitä, että tulokset on saatu unionin rahoituksen tuella, ja niillä pyritään myös lisäämään kansalaisten tietoisuutta siitä, miten tärkeitä tutkimus ja innovointi ovat. Tiedotuskanavina voidaan käyttää julkaisuja, erilaisia tilaisuuksia, tietovarastoja, tietokantoja, verkkosivustoja tai sosiaalisen median kohdennettua käyttöä.

▌

2.   TOISIAAN TÄYDENTÄVÄT SEKÄ MONIALAISET KYSYMYKSET JA TUKITOIMET

Horisontti 2020 -puiteohjelma rakentuu sen kolmelle tärkeimmälle osalle määriteltyjen tavoitteiden ympärille. Nämä tavoitteet ovat huipputason tieteen tuottaminen, teollisuuden johtoaseman lujittaminen ja yhteiskunnallisten haasteiden ratkaiseminen. Huomiota kiinnitetään erityisesti asianmukaisen koordinoinnin varmistamiseen näiden osien välillä ja siihen, että kaikkien erityistavoitteiden välillä syntynyttä synergiaa käytetään täysimääräisesti hyväksi, jotta niiden yhteisvaikutus unionin korkeamman tason poliittisiin tavoitteisiin olisi suurempi. Horisontti 2020 -puiteohjelman tavoitteet pyritään näin ollen saavuttamaan painottamalla tehokkaiden ratkaisujen löytämistä. Lähestymistapa menee huomattavasti pidemmälle kuin pelkästään perinteisiin tieteenaloihin, teknologioihin ja talouden aloihin pohjautuvat lähestymistavat.

Monialaisia toimia edistetään I osan ”Huipputason tiede”, II osan ”Teollisuuden johtoasema” ja III osan ”Yhteiskunnalliset haasteet” välillä, jotta yhdessä voitaisiin kehittää uutta tietämystä, tulevia ja kehitteillä olevia teknologioita, tutkimusinfrastruktuureja ja keskeisiä osaamisaloja. Tutkimusinfrastruktuureja käytetään yhteiskunnassa laajemminkin, esimerkiksi julkisissa palveluissa sekä tieteen, siviiliturvallisuuden ja kulttuurin edistämisessä. Lisäksi Yhteisen tutkimuskeskuksen suorien toimien ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin toimien toteuttamisen aikana suoritettavaa painopisteiden asettamista koordinoidaan asianmukaisella tavalla muiden Horisontti 2020 -puiteohjelman osien kanssa.

Monissa tapauksissa Eurooppa 2020 -strategian ja innovaatiounionin tavoitteiden edistäminen edellyttää ratkaisuja, jotka ovat luonteeltaan monitieteellisiä ja jotka koskevat sen vuoksi useita Horisontti 2020 -puiteohjelman erityistavoitteita. ▌Horisontti 2020 -puiteohjelmaan sisältyy erityisiä säännöksiä, joilla kannustetaan tällaisia monialaisia toimia esim. niputtamalla niiden budjetit yhteen. Tällöin on esim. mahdollisuus siihen, että yhteiskunnallisten haasteiden sekä mahdollistavien ja teollisuusteknologioiden osalta sovelletaan rahoitusvälineitä ja pk-yrityksille kohdennettua välinettä koskevia säännöksiä.

Monialaisilla toimilla edistetään myös yhteiskunnallisten haasteiden sekä mahdollistavien ja teollisuusteknologioiden välistä yhteistoimintaa, jota tarvitaan merkittävien teknologisten läpimurtojen synnyttämiseksi. Esimerkkejä aloista, joilla tällaista yhteistoimintaa voidaan kehittää, ovat terveysalan sähköiset palvelut, älykkäät verkot, älykkäät liikennejärjestelmät, ilmastotoimien valtavirtaistaminen, nanolääketiede, kevyiden ajoneuvojen kehittyneet materiaalit ja biopohjaiset teollisuusprosessit ja -tuotteet. Yhteiskunnallisten haasteiden sekä yleisten mahdollistavien ja teollisuusteknologioiden kehittämisen välistä vahvaa synergiaa on tarkoitus edistää. Tämä otetaan nimenomaisesti huomioon kehitettäessä monivuotisia strategioita ja asetettaessa painopisteitä kaikille näille erityistavoitteille. Edellytyksenä on, että erilaisia näkökantoja edustavat sidosryhmät osallistuvat täytäntöönpanoon. Monissa tapauksissa edellytyksenä on myös se, että toteutetaan toimia, joissa yhdistetään mahdollistavan ja teollisuusteknologioiden ja asianomaisten yhteiskunnallisten haasteiden rahoitus.

Erityistä huomiota kiinnitetään myös koordinointiin sellaisten toimien välillä, joille on myönnetty rahoitusta joko Horisontti 2020 -puiteohjelmasta tai muista EU:n rahoitusohjelmista, kuten yhteisen maatalouspolitiikan tai yhteisen kalastuspolitiikan ohjelmista, Life+ -välineestä tai koulutusta, nuorisoa ja urheilua koskevasta unionin Kaikkien Erasmus -ohjelmasta tai Kansanterveys kasvun tukena -ohjelmasta sekä unionin ulko- ja kehityspolitiikkojen rahoitusohjelmista. Tähän sisältyy asianmukainen niveltäminen koheesiopolitiikan kanssa älykkään erikoistumisen alan kansallisten ja alueellisten tutkimus- ja innovaatiostrategioiden yhteydessä silloin, kun tutkimus- ja innovointikapasiteetin lisäämiseen aluetasolla myönnettävä tuki voi johtaa huippuosaamiseen, alueellisten osaamiskeskusten perustaminen voi edesauttaa innovaatiokuilujen sulkemista Euroopassa tai laajamittaisille demonstrointi- ja pilottihankkeille myönnettävä tuki voi edistää Euroopan teollisuuden johtoasemaa.

A.  Yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet

Yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden tutkimus on otettu kokonaisuudessaan mukaan kaikkiin Horisontti 2020 -puiteohjelman yleisiin tavoitteisiin. Tämä tarjoaa runsaasti mahdollisuuksia tukea tällaista tutkimusta Euroopan tutkimusneuvoston, Marie Skłodowska-Curie -toimien tai tutkimusinfrastruktuuria koskevan erityistavoitteen kautta.

Tätä varten yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet sisällytetään myös olennaisena osana toimintoihin, joita tarvitaan teollisuuden johtoaseman vahvistamiseksi ja kunkin yhteiskunnallisen haasteen ratkaisemiseksi. Viimeksi mainitun osalta niihin kuuluvat: terveyttä määrittävien tekijöiden ymmärtäminen ja terveydenhuoltojärjestelmien tehokkuuden optimointi, maaseutualueiden valmiuksia kehittävien politiikkojen tukeminen, Euroopan kulttuuriperinnön ja kulttuurisen monimuotoisuuden tutkiminen ja säilyttäminen, kuluttajien tietoisten valintojen edistäminen, osallistavan digitaalisen ekosysteemin luominen tietämyksen ja tiedon pohjalta, vahvojen päätösten tekeminen energiapolitiikasta ja kuluttajaystävällisen eurooppalaisen sähköverkon varmistaminen ja siirtyminen kestävään energiajärjestelmään, näyttöön pohjautuvan liikennepolitiikan ja liikenteen ennustettavuuden tukeminen, ilmastonmuutoksen hillitsemis- ja sopeutumisstrategioiden tukeminen, resurssitehokkuusaloitteet, vihreään ja kestävään talouteen tähtäävät toimenpiteet sekä turvallisuuden kulttuuri- ja sosioekonomiset näkökohdat, riskeihin ja niiden hallintaan liittyvät kysymykset (mukaan lukien oikeudelliset ja ihmisoikeusnäkökohdat).

Lisäksi erityistavoitteella ”Eurooppa muuttuvassa maailmassa – Osallistavat, innovatiiviset ja pohtivat yhteiskunnat” tuetaan yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden tutkimusta horisontaalisissa kysymyksissä, joita ovat esim. älykäs ja kestävä kasvu, Euroopan yhteiskuntien sosiaalinen, kulttuurinen ja käyttäytymismuutos, sosiaalinen innovointi, julkisen sektorin innovointi ja Euroopan asema maailmanlaajuisena toimijana.

B.  Tiede ja yhteiskunta

Tieteen ja yhteiskunnan välistä suhdetta ja vuoropuhelua on syvennettävä samoin kuin vastuullisen tutkimuksen ja innovoinnin sekä tiedekasvatuksen, -viestinnän ja -kulttuurin edistämistä tehostettava ja kansalaisten luottamusta tieteeseen ja innovointiin vahvistettava Horisontti 2020 -puiteohjelman toimilla, joilla edistetään kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan tietoon perustuvaa osallistumista ja vuoropuhelua näiden kanssa tutkimus- ja innovaatiokysymyksissä.

C.  Sukupuoli

EU on sitoutunut edistämään sukupuolten tasa-arvoa tieteessä ja innovoinnissa. Horisontti 2020 -puiteohjelmassa sukupuolinäkökohdat otetaan huomioon monialaisena kysymyksenä, jotta naisten ja miesten välinen tasa-arvoisuus toteutuisi ja jotta sukupuoliulottuvuus sisältyisi tutkimuksen ja innovoinnin ohjelmasuunnitteluun ja sisältöön.

D.  Pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset)

Horisontti 2020 -puiteohjelmalla kannustetaan ja tuetaan pk-yritysten osallistumisen lisäämistä integroidulla tavalla kaikkiin erityistavoitteisiin.

Sen lisäksi, että parannetaan pk-yritysten edellytyksiä osallistua Horisontti 2020 ‑puiteohjelmaan, Horisontti 2020 -asetuksen 18 artiklan mukaisesti erityistavoitteessa ”Innovointi pk-yrityksissä” (pk-yrityksille kohdennettu väline) vahvistettuja toimenpiteitä sovelletaan erityistavoitteen ”Johtoasema mahdollistavissa ja teollisuusteknologioissa” ja III osan ”Yhteiskunnalliset haasteet” yhteydessä. Tällaisen integroidun lähestymistavan odotetaan johtavan siihen, että vähintään 20 prosenttia niiden yhteenlasketusta kokonaistalousarviosta kohdistetaan pk-yrityksille.

On myös kiinnitettävä erityistä huomiota pk-yritysten asianmukaiseen edustukseen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa.

D A. Nopeutetun innovoinnin väline

Nopeutetun innovoinnin väline nopeuttaa merkittävästi uusien ideoiden pääsyä markkinoille, ja sen odotetaan lisäävän teollisuuden ja ensikertalaisten osallistumista Horisontti 2020 -puiteohjelmaan.

Nopeutetun innovoinnin välineellä tuetaan Horisontti 2020 -puiteohjelmasta annetun asetuksen 18 a artiklan mukaisesti erityistavoitteeseen ”Johtoasema mahdollistavissa ja teollisuusteknologioissa” ja painopistealueeseen ”Yhteiskunnalliset haasteet” liittyviä ketjun markkinapään toimia noudattaen alhaalta ylöspäin -logiikkaa jatkuvasti avointen ehdotuspyyntöjen pohjalta ja siten, että avustus myönnetään kuuden kuukauden kuluessa. Nopeutetun innovoinnin väline edistää innovointia Euroopassa ja tukee unionin kilpailukykyä.

E.  Osallistumisen laajentaminen

Eri jäsenvaltioiden tutkimus- ja innovointipotentiaalit ovat viimeaikaisesta lähentymisestä huolimatta hyvin erilaiset, ja erot ”innovaatiojohtajien” ja ”vähäisten innovoijien” välillä ovat suuret. Toimilla kurotaan umpeen tutkimus- ja innovointikuilua Euroopassa edistämällä synergioita Euroopan rakenne- ja investointirahastojen kanssa sekä toteuttamalla erityistoimenpiteitä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja innovoinnin alalla suorituskyvyltään heikompien alueiden huippuosaamisen saamiseksi käyttöön ja siten Horisontti 2020 -puiteohjelmaan osallistumisen laajentamiseksi ja eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamisen edistämiseksi.

F.  Kansainvälinen yhteistyö

Kolmansien maiden kumppanien kanssa on tarpeen tehdä yhteistyötä, jotta useat Horisontti 2020 -puiteohjelmassa määritellyt erityistavoitteet voitaisiin saavuttaa tehokkaalla tavalla. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun tavoitteet liittyvät unionin ulko- ja kehityspolitiikkaan ja kansainvälisiin sitoumuksiin. Tämä koskee kaikkia puiteohjelmassa käsiteltäviä yhteiskunnallisia haasteita, jotka ovat luonteeltaan yhteisiä. Kansainvälistä yhteistyötä on syytä tehdä myös eturintamassa olevassa tutkimuksessa ja perustutkimuksessa, jotta kehittyvien tieteenalojen ja teknologiamahdollisuuksien edut voitaisiin hyödyntää. Tutkijoiden ja innovointiin osallistuvan henkilökunnan kansainvälinen vaihto on erinomainen tapa parantaa maailmanlaajuista yhteistyötä. Kansainvälisen tason toimilla on suuri merkitys myös silloin, kun Euroopan teollisuuden kilpailukykyä yritetään parantaa edistämällä uusien teknologioiden käyttöönottoa ja kauppaa. Esimerkkeinä mainittakoon maailmanlaajuisten normien ja yhteentoimivuutta koskevien suuntaviivojen vahvistaminen sekä eurooppalaisten ratkaisujen hyväksymisen ja käyttöönoton edistäminen Euroopan ulkopuolella. Kaikkien kansainvälisten toimien tukena tulisi olla tehokkaat ja oikeudenmukaiset osaamisen siirron puitteet, joilla on keskeinen merkitys innovoinnin ja kasvun kannalta.

Horisontti 2020 -puiteohjelman kansainvälisessä yhteistyössä keskitytään yhteistyöhön kolmen suuren maaryhmittymän kanssa:

1)  teollisuusmaat ja kehittyvän talouden maat

2)  liittymistä valmistelevat maat ja naapurimaat ja

3)  kehitysmaat.

Horisontti 2020 -puiteohjelmalla edistetään soveltuvin osin kahden alueen välistä ja monenvälistä yhteistyötä. Tutkimuksen ja innovoinnin kansainvälinen yhteistyö on yksi merkittävimmistä unionin kansainvälistä sitoumuksista, ja sillä on tärkeä asema unionin ja kehitysmaiden välisissä kumppanuuksissa. Esimerkkinä mainittakoon vuosituhattavoitteiden saavuttaminen.

Horisontti 2020 -asetuksen 21 artiklassa säädetään yleiset periaatteet kolmansien maiden järjestöjen ja kansainvälisten järjestöjen osallistumiselle. Koska tutkimus ja innovointi hyötyvät yleensä avoimuudesta kolmansiin maihin, Horisontti 2020 -puiteohjelmassa jatketaan yleisen avoimuuden periaatteen noudattamista ja kannustetaan vastavuoroista pääsyä kolmansien maiden ohjelmiin. Tarvittaessa ja erityisesti Euroopan edun suojaamiseksi teollis- ja tekijänoikeusasioissa voidaan noudattaa varovaisempaa lähestymistapaa.

Lisäksi toteutetaan monenlaisia kohdennettuja toimia noudattamalla kansainvälisessä yhteistyössä strategista lähestymistapaa yhteisiin etuihin, painopistealueisiin ja keskinäiseen hyötyyn pohjautuen ja edistämällä koordinointia ja synergiaa jäsenvaltioiden toimien kanssa. Tähän kuuluu mekanismi, jolla tuetaan yhteisiä ehdotuspyyntöjä ja ohjelmien yhteisrahoittamisen mahdollisuutta kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa. Muiden unionin politiikkojen kanssa pyritään luomaan synergiaa.

Kansainvälisen tiede- ja teknologiayhteistyön strategiafoorumin (SFIC) strategista neuvontaa pyritään edelleen saamaan.

Muita yhteistyömahdollisuuksia rajoittamatta tällaista strategista kansainvälistä yhteistyötä voidaan kehittää esimerkiksi seuraavilla aloilla:

a)  jatketaan Euroopan ja kehitysmaiden välistä kliinisten tutkimusten yhteistyökumppanuutta (EDCTP2) hi-viruksen, malarian, tuberkuloosin ja laiminlyötyjen sairauksien torjumiseen tähtääviä lääketieteellisiä toimenpiteitä koskevien kliinisten tutkimusten osalta,

b)  tuetaan vuotuisen jäsenmaksun muodossa Human Frontier Science Programme ‑ohjelmaa (HFSP), jotta unionin muut jäsenvaltiot kuin G7-jäsenvaltiot voisivat hyötyä täysimääräisesti HFSP-ohjelmasta annettavasta rahoituksesta,

c)  muodostetaan useiden unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kanssa harvinaisten tautien kansainvälinen konsortio. Tämän aloitteen tavoitteena on kehittää vuoteen 2020 mennessä diagnostiset testit kaikkein harvinaisimmille taudeille ja 200 uutta hoitoa harvinaisille taudeille,

d)  tuetaan kansainvälisen tietopohjaisen biotalouden foorumin ja bioteknistä tutkimusta käsittelevän EU–Yhdysvallat-työryhmän toimia sekä asiaan liittyvien kansainvälisten järjestöjen ja aloitteiden (kuten maatalouden kasvihuonekaasuja ja eläinten terveyttä käsittelevät maailmanlaajuiset tutkimusyhteenliittymät) kanssa solmittavia yhteistyösuhteita,

e)  osallistutaan monenvälisiin prosesseihin ja aloitteisiin, kuten hallitustenväliseen ilmastonmuutospaneelin (IPCC), biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevään hallitustenväliseen tiede- ja politiikkafoorumiin (IPBES) ja kaukokartoitusta käsittelevään ryhmään (GEO),

f)  käydään avaruutta koskevaa vuoropuhelua kahden tärkeimmän avaruusvaltion eli Yhdysvaltojen ja Venäjän kanssa. Tämä on erittäin tärkeää ja muodostaa perustan avaruuskumppanuutta koskevalle strategiselle yhteistyölle,

g)  toteutetaan Euroopan unionin ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välinen 18 päivänä marraskuuta 2010 allekirjoitettu täytäntöönpanojärjestely sisäistä turvallisuutta ja siviiliturvallisuutta koskevan tutkimuksen alan yhteistyötoimia varten,

h)  tehdään hajautetun energiantuotannon alan yhteistyötä kehitysmaiden kanssa, erityisesti Saharan eteläpuolisen Afrikan maiden kanssa, köyhyyden lieventämiseksi,

i)  jatketaan tutkimusyhteistyötä Brasilian kanssa uuden sukupolven biopolttoaineiden ja biomassan muun käytön osalta.

Lisäksi tuetaan kohdennettuja horisontaalisia toimia, jotta varmistetaan kansainvälisen yhteistyön johdonmukainen ja vaikuttava kehittäminen koko Horisontti 2020 ‑puiteohjelmassa.

G.  Kestävä kehitys ja ilmastonmuutos

Horisontti 2020 -puiteohjelmassa kannustetaan ja tuetaan toimia Euroopan johtajuuden hyödyntämiseksi kilpailussa sellaisten uusien prosessien ja teknologioiden kehittämiseksi, joilla edistetään kestävää kehitystä laajassa merkityksessä ja torjutaan ilmastonmuutosta. Tällainen Horisontti 2020 -puiteohjelman kaikkiin painopistealueisiin täysin integroitu horisontaalinen lähestymistapa auttaa EU:ta menestymään vähähiilisessä niukkojen resurssien maailmassa ja kehittämään resurssitehokasta, kestävää ja kilpailukykyistä taloutta.

H.  Tutkimustulosten ja markkinasovellusten välimatkan lyhentäminen

Koko Horisontti 2020 -puiteohjelmassa lähentämistoimilla pyritään tutkimustulosten kehittämiseen markkinasovelluksiksi, minkä ansiosta ideoita voidaan tarvittaessa hyödyntää ja kaupallistaa. Toimien olisi perustuttava laajaan innovaatiokonseptiin ja niillä olisi kannustettava monialaista innovointia.

I.  Monialaiset tukitoimet

Monialaisia kysymyksiä tuetaan monilla usealle sektorille ulottuvilla tukitoimilla. Tukea annetaan muun muassa seuraavia varten: tutkijan ammatin houkuttelevuuden lisääminen eurooppalaisen tutkijoiden peruskirjan yleiset periaatteet mukaan luettuina; tietopohjan vahvistaminen ja eurooppalaisen tutkimusalueen (myös viiden ERA-aloitteen) ja innovaatiounionin kehittäminen ja tukeminen; Horisontti 2020 -puiteohjelman eri aloilla parhaiten suoriutuneiden edunsaajien ja hankkeiden symbolinen palkitseminen; innovaatiounionia tukevien toimintapuitteiden parantaminen, mukaan luettuna immateriaalioikeuksien hallinnoinnista annetussa komission suosituksessa(15) esitetyt periaatteet sekä teollis- ja tekijänoikeuksien arvoa lisäävän eurooppalaisen välineen perustamismahdollisuuden tarkasteleminen; huippututkijoille ja innovoijille tarkoitettujen kansainvälisten verkostojen (kuten COSTin) hallinnointi ja koordinointi.

3.   KUMPPANUUDET

Jotta kestävä kasvu olisi mahdollista Euroopassa, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden on toimittava mahdollisimman hyvin. Tämä on välttämätöntä, jotta eurooppalainen tutkimusalue voisi lujittua ja jotta innovaatiounionilla, digitaalistrategialla ja muilla Eurooppa 2020 -lippulaiva-aloitteilla voitaisiin saavuttaa tuloksia. Lisäksi vastuullinen tutkimus ja innovointi edellyttävät, että parhaisiin ratkaisuihin päästään sellaisten kumppanien välisellä yhteistoiminnalla, joilla on eri näkökohdat mutta samat edut.

Horisontti 2020 -puiteohjelmaan sisältyvät julkisen sektorin sisäisen sekä julkisen ja yksityisen sektorin välisen kumppanuuden soveltamisala ja niitä perustettaessa noudatettavat selkeät arviointiperusteet. Julkisen ja yksityisen sektorin väliset kumppanuudet voivat perustua julkisten ja yksityisten toimijoiden väliseen sopimussuhteeseen. Tietyissä harvoissa tapauksissa ne voivat olla institutionalisoituja kumppanuuksia (kuten yhteisiä teknologia-aloitteita ja muita yhteisyrityksiä).

Nykyisille julkisen sektorin sisäisille sekä julkisen ja yksityisen sektorin välisille kumppanuuksille voidaan antaa tukea Horisontti 2020 -puiteohjelmasta, jos niissä käsitellään Horisontti 2020 -tavoitteita, jos ne edistävät eurooppalaisen tutkimusalueen luomista ja jos Horisontti 2020 -asetuksessa säädetyt arviointiperusteet täyttyvät ja niiden osalta on tapahtunut huomattavaa edistystä seitsemännen tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelman jälkeen.

Kuudennessa ja seitsemännessä puiteohjelmassa tuettuja perussopimuksen 185 artiklan mukaisia aloitteita, joille voidaan myöntää lisätukea edellä mainituin ehdoin, ovat mm. kliinisiä tutkimuksia koskeva Euroopan maiden ja kehitysmaiden yhteistyökumppanuus (EDCTP), tietotekniikka-avusteinen asuminen (AAL), Itämeren tutkimus- ja kehitysohjelma (BONUS), Eurostars-ohjelma ja eurooppalainen metrologian tutkimusohjelma. Lisätukea voidaan myöntää myös Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman (SET-suunnitelma) mukaisesti perustetulle Euroopan energiatutkimuksen yhteenliittymälle (EERA). Yhteisiä ohjelma-aloitteita voidaan tukea Horisontti 2020 -puiteohjelmasta [puiteasetuksen] 20 artiklassa tarkoitetuilla välineillä, myös perussopimuksen 185 artiklan mukaisilla aloitteilla.

Seitsemännessä puiteohjelmassa perustettuja perussopimuksen 187 artiklan mukaisia yhteisyrityksiä, joille voidaan myöntää lisätukea edellä mainituin ehdoin, ovat mm. innovatiivisia lääkkeitä koskeva yhteinen teknologia-aloite (IMI), yhteinen Clean Sky ‑teknologia-aloite, eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan nykyaikaistamishanke (SESAR), polttokennot ja vety -aloite (FCH), sulautettuja tietotekniikkajärjestelmiä koskeva yhteinen teknologia-aloite (ARTEMIS) ja nanoelektroniikan yhteinen teknologia-aloite (ENIAC). Kaksi viimeksi mainittua voidaan yhdistää yhdeksi aloitteeksi.

Muita seitsemännessä puiteohjelmassa tuettuja julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia, joille voidaan myöntää lisätukea edellä mainituin ehdoin, ovat mm. Tulevaisuuden tehtaat, Energiatehokas rakentaminen, Vähäpäästöisiä ajoneuvoja koskeva eurooppalainen aloite ja Tulevaisuuden internet. Lisätukea voidaan myöntää myös SET-suunnitelman mukaisesti vahvistetuille eurooppalaisille teollisuusaloitteille (EII).

Horisontti 2020 -puiteohjelman nojalla voidaan käynnistää muita julkisen sektorin sisäisiä sekä julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia, kunhan määritellyt arviointiperusteet täytetään. ▌

I OSA

HUIPPUTASON TIEDE

1.  EUROOPAN TUTKIMUSNEUVOSTO

Euroopan tutkimusneuvosto (ERC) edistää tieteen eturintamassa olevaa maailmanluokan tutkimusta. Kulloisenkin ajankohdan yleisen tietämyksen rajoilla tehtävä ja nämä rajat ylittävä tutkimus on sekä ratkaisevan tärkeää taloudellisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin kannalta että perusluonteeltaan riskialtista toimintaa, jossa liikutaan uusilla ja kaikkein haastavimmilla tutkimusalueilla ja jossa ei tunneta tieteenalojen välisiä rajoja.

Jotta voitaisiin edistää merkittäviä saavutuksia tietämyksen äärirajoilla, ERC tukee yksittäisten ryhmien tekemää tutkimustyötä kaikilla Horisontti 2020 -puiteohjelman soveltamisalaan kuuluvilla tieteen ja teknologian perustutkimuksen aloilla, mukaan lukien insinööri- ja yhteiskuntatieteet sekä humanistiset tieteet. Tarvittaessa voidaan ottaa huomioon erityisiä ▌kohderyhmiä (esimerkiksi aloittelevien tutkijoiden ryhmiä tai muodosteilla olevia ryhmiä) ERC:n tavoitteiden mukaisesti ja pyrkien tehokkaaseen täytäntöönpanoon. Erityistä huomiota kiinnitetään esiin nousemassa oleviin ja nopeasti kasvaviin aloihin tiedon rajamailla ja tieteenalojen välisillä rajapinnoilla.

Tukea annetaan kaikenikäisten riippumattomien mies- ja naistutkijoiden, mukaan lukien aloittelevat tutkijat, jotka ovat siirtymässä riippumattomiksi itsenäisiksi johtaviksi tutkijoiksi, Euroopassa tekemään tutkimukseen riippumatta heidän kotimaastaan.

ERC pyrkii erityisesti auttamaan parhaita aloittelevia tutkijoita, joilla on erinomaisia ideoita, saavuttamaan riippumattoman aseman antamalla riittävää tukea siinä kriittisessä vaiheessa, jossa tutkijat perustavat tai vakiinnuttavat oman tutkijaryhmänsä tai tutkimusohjelmansa. ERC antaa myös edelleen asianmukaista tukea vakiintuneille tutkijoille.

Puiteohjelmassa sovelletaan tutkijalähtöistä lähestymistapaa. Tämä tarkoittaa, että ERC tukee hankkeita, joita tutkijat toteuttavat ehdotuspyynnöissä määritetyissä rajoissa itse valitsemiensa tutkimusaiheiden parissa. Ehdotusten arvioinnissa käytetään arviointiperusteena yksinomaan vertaisarvioinnilla määriteltyä huippuosaamista ottaen huomioon uusien tutkimusryhmien, aloittelevien tutkijoiden sekä vakiintuneiden tutkimusryhmien huippuosaamisen sekä kiinnittäen erityistä huomiota täysin uraauurtaviin ehdotuksiin, joihin liittyy vastaavasti suuria tieteellisiä riskejä.

ERC toimii itsenäisenä tieteellisenä rahoituslaitoksena, jossa on riippumaton tieteellinen neuvosto ja sitä tukeva erityinen kevyt ja kustannustehokas täytäntöönpanorakenne.

ERC:n tieteellinen neuvosto vahvistaa tieteellisen kokonaisstrategian, ja sillä on täydet valtuudet tehdä päätökset siitä, minkä tyyppistä tutkimusta rahoitetaan.

Tieteellinen neuvosto laatii sellaisen työohjelman, jolla voidaan saavuttaa jäljempänä esitettävään ERC:n tieteelliseen strategiaan perustuvat tavoitteet. Se laatii tarvittavat kansainvälistä yhteistyötä koskevat aloitteet tieteellisen strategiansa mukaisesti, mukaan lukien ulkopuolisiin tahoihin kohdistuvat toimet, joilla parannetaan ERC:n näkyvyyttä muun maailman huippututkijoiden keskuudessa.

Tieteellinen neuvosto seuraa jatkuvasti ERC:n toimintaa ja sen arviointimenettelyjä ja tarkastelee, miten sen laajemmat tavoitteet voitaisiin parhaiten saavuttaa. Tarvittaessa se kehittää ERC:n tukitoimien valikoimaa uusiin esiin tuleviin tarpeisiin vastaamiseksi.

ERC pyrkii huippuosaamiseen omassa toiminnassaan. ERC:n tieteelliseen neuvostoon ja erityiseen täytäntöönpanorakenteeseen liittyvissä hallinto- ja henkilöstökuluissa noudatetaan ERC:n hallinnon kevyttä ja kustannustehokasta linjaa. Hallintokulut pidetään mahdollisimman vähäisinä, ja samalla varmistetaan huippulaadukkaan täytäntöönpanon edellyttämät resurssit tieteen eturintamassa olevan tutkimuksen rahoituksen maksimoimiseksi.

ERC antaa avustuksia noudattaen yksinkertaisia ja avoimia menettelyjä, joissa keskitytään huippuosaamiseen, kannustetaan aloitteellisuutta sekä yhdistetään keskenään joustavuus ja vastuuvelvollisuus. ERC etsii jatkuvasti uusia tapoja yksinkertaistaa ja parantaa menettelyjään varmistaakseen näiden periaatteiden noudattamisen.

Koska ERC:llä on tieteellisenä rahoituslaitoksena ainutlaatuinen rakenne ja asema, sen toimien täytäntöönpanoa ja hallinnointia tarkastellaan ja arvioidaan jatkuvasti. Tieteellinen neuvosto osallistuu tähän täysimääräisesti arvioimalla ERC:n saavutuksia sekä mukauttamalla ja parantamalla menettelyjä ja rakenteita saadun kokemuksen perusteella.

1.1.  Tieteellinen neuvosto

Suorittaakseen 7 artiklan mukaiset tehtävänsä tieteellinen neuvosto

1)  Tieteellinen strategia:

–  laatii ERC:lle tieteellisen kokonaisstrategian, jossa otetaan huomioon tieteelliset mahdollisuudet sekä Euroopan tieteelliset tarpeet,

–  varmistaa tieteellisen strategian mukaisesti jatkuvasti, että työohjelma laaditaan ja että siihen tehdään tarvittavat muutokset, myös ehdotuspyyntöihin, arviointiperusteisiin ja tarvittaessa erityisten kohderyhmien määrittelyyn (esim. aloittelevien tutkijoiden ryhmät tai muodosteilla olevat ryhmät),

2)  Tieteellinen hallinnointi, seuranta ja laadunvalvonta:

–  laatii tieteelliseltä kannalta tarvittaessa ehdotuspyyntöjen täytäntöönpanoa ja hallinnointia, arviointiperusteita, vertaisarviointiprosesseja (mukaan lukien asiantuntijoiden valinta), vertaisarvioinnin ja ehdotusten arvioinnin menetelmiä sekä tarvittavia täytäntöönpanosääntöjä ja -suuntaviivoja koskevia kantoja, joiden perusteella rahoitettavat ehdotukset valitaan tieteellisen neuvoston valvonnassa; lisäksi se voi esittää kantansa kaikkiin muihin asioihin, jotka vaikuttavat ERC:n toimien tuloksiin ja vaikutuksiin sekä tehdyn tutkimuksen laatuun, kuten ERC:n avustussopimuksen mallin keskeisiin määräyksiin,

–  seuraa toiminnan laatua, arvioi täytäntöönpanoa ja saavutuksia sekä esittää suosituksia korjaavista toimenpiteistä tai tulevista toimista.

3)  Tiedottaminen ja tulosten levittäminen:

–  huolehtii ERC:n toimia ja saavutuksia koskevasta avoimesta viestinnästä tiedeyhteisön, keskeisten sidosryhmien ja suuren yleisön kanssa,

–  raportoi säännöllisesti komissiolle omista toimistaan.

Tieteellisellä neuvostolla on täydet valtuudet päättää siitä, minkä tyyppistä tutkimusta rahoitetaan, ja se toimii tieteellisestä näkökulmasta toiminnan laadun takaajana.

Tieteellinen neuvosto kuulee tarvittaessa tiede-, insinööri- ja tutkijayhteisöä, alueellisia ja kansallisia tutkimuksen rahoittajia ja muita sidosryhmiä.

Tieteellisen neuvoston jäsenille annetaan korvaus niiden hoitamista tehtävistä myöntämällä niille palkkio ja tarvittaessa korvaus matka- ja oleskelukustannuksista.

ERC:n puheenjohtaja asuu Brysselissä toimikautensa ajan ja omistaa suurimman osan ajastaan(16) ERC:n tehtäville. Hänen palkkauksensa vastaa komission ylimmän johdon palkkausta.

Tieteellinen neuvosto valitsee jäsentensä keskuudesta kolme varapuheenjohtajaa, jotka avustavat puheenjohtajaa tieteellisen neuvoston edustamisessa ja sen työn organisoinnissa. Heidän nimikkeenään voi olla myös Euroopan tutkimusneuvoston varapuheenjohtaja.

Kolmelle varapuheenjohtajalle annetaan tukea sen varmistamiseksi, että heillä on riittävästi paikallista hallinnollista apua käytössään omissa toimipaikoissaan.

1.2.  Erityinen täytäntöönpanorakenne

Erityinen täytäntöönpanorakenne vastaa kaikista hallinnolliseen täytäntöönpanoon ja ohjelman toteuttamiseen liittyvistä asioista työohjelman mukaisesti. Erityisesti se toteuttaa arviointimenettelyt, vertaisarvioinnin sekä valintaprosessin tieteellisen neuvoston vahvistaman strategian mukaisesti ja huolehtii apurahojen varainhoidollisesta ja tieteellisestä hallinnoinnista.

Erityinen täytäntöönpanorakenne tukee tieteellistä neuvostoa kaikissa tämän hoitamissa, edellä mainituissa tehtävissä, antaa mahdollisuuden tutustua hallussaan oleviin tarvittaviin asiakirjoihin ja tietoihin sekä pitää tieteellisen neuvoston ajan tasalla toiminnastaan.

Jotta erityisen täytäntöönpanorakenteen kanssa varmistettaisiin toimiva yhteys strategisten ja operatiivisten seikkojen osalta, tieteellisen neuvoston johto ja erityisen täytäntöönpanorakenteen johtaja pitävät koordinointikokouksia säännöllisesti.

ERC:n hallinnosta vastaa tähän tehtävään palkattu henkilöstö, johon voi tarvittaessa kuulua myös virkamiehiä unionin toimielimistä. Hallinto käsittää ainoastaan sellaisen hallinnollisen työn, joka on tosiasiallisesti tarpeen tehokkaan hallinnon edellyttämän vakauden ja jatkuvuuden varmistamiseksi.

1.3.  Komission tehtävät

Täyttääkseen 6, 7 ja 8 artiklan mukaiset tehtävänsä komissio

–  varmistaa tieteellisen neuvoston jatkuvuuden ja uudistamisen ja antaa tukea pysyvälle valintalautakunnalle tieteellisen neuvoston uusien jäsenten löytämiseksi,

–  varmistaa erityisen täytäntöönpanorakenteen jatkuvuuden sekä tehtävien ja vastuiden siirtämisen sille tieteellisen neuvoston näkemykset huomioon ottaen,

–  nimittää erityisen täytäntöönpanorakenteen johtajan ja johtavan henkilöstön tieteellisen neuvoston näkemykset huomioon ottaen,

–  varmistaa työohjelman, täytäntöönpanomenetelmiä koskevien kantojen ja tarvittavien täytäntöönpanosääntöjen oikea-aikaisen hyväksynnän siten kuin ehdotusten esittämistä koskevissa ERC:n säännöissä ja ERC:n avustussopimuksen mallissa edellytetään ja ottaen huomioon tieteellisen neuvoston näkemykset,

–  ilmoittaa säännöllisesti ohjelmakomitealle ja kuulee sitä ERC:n toimien täytäntöönpanosta.

2.  TULEVAT JA KEHITTEILLÄ OLEVAT TEKNOLOGIAT

Tulevia ja kehitteillä olevia teknologioita (Future and Emerging Technologies) koskevilla toimilla (FET-toimilla) konkretisoidaan erilaisia toimintalogiikoita aina täysin avoimista aiheista, yhteisöistä ja rahoituksesta eriasteisesti jäsenneltyihin aiheisiin, yhteisöihin ja rahoitukseen seuraavien kolmen pilarin ympärille: avoimet FET-toimet, ennakoivat FET-toimet ja FET-lippulaivatoimet.

2.1.  Avoimet FET-toimet: uusien ideoiden edistäminen

On tuettava laajasti alkuvaiheessa olevia suuririskisiä visionäärisen tieteen ja teknologian tutkimusyhteistyöhankkeita, jotta voitaisiin tutkia menestyksekkäästi uutta perustaa tulevalle mullistavalle tieteelliselle tietämykselle ja teknologialle. Koska näille toimille ei nimenomaisesti määrätä aihetta eikä niitä ohjailla, annetaan mahdollisuus uusien ideoiden syntymiselle paikasta ja ajasta riippumatta mahdollisimman laajan aiheiden ja tieteenalojen kirjon piirissä ja kannustetaan aktiivisesti luovaa, tavanomaisuudesta poikkeavaa ajattelua. Tällaisten hauraiden ideoiden vaaliminen edellyttää tutkimukseen joustavaa, riskejä pelkäämätöntä ja pitkälti tieteidenvälistä lähestymistapaa, jossa ylitetään puhtaasti tekniset rajat. Tulevien johtavien tiede- ja teollisuusalojen toimijoiden kasvattamiseksi on myös tärkeää houkutella ja kannustaa osallistumaan uusia lupaavia tutkijoita ja innovoijia, kuten nuoria tutkijoita ja huipputeknologian pk-yrityksiä.

2.2.  Ennakoivat FET-toimet: kehittyvien aihealueiden ja yhteisöjen vaaliminen

Uusia aloja ja aihealueita on kypsyteltävä jäsentämällä rakenteita esiin nouseville yhteisöille ja tukemalla transformatiivisten tutkimusaiheiden suunnittelua ja kehittämistä. Tällaisen jäsentelevän mutta samanaikaisesti tutkivan lähestymistavan suurimpia hyötyjä ovat esiin nousevat uudet alat, joita ei vielä voida sisällyttää tuotantoteollisuuden tutkimuksen kehittämissuunnitelmiin, sekä tutkimusyhteisöjen rakentaminen ja jäsentäminen niiden ympärille. Tällöin voidaan siirtyä harvalukuisen tutkijajoukon yhteistyöstä monien hankkeiden yhdistelmiin, joissa kullakin hankkeella on oma tutkimusaiheensa ja joissa eri hankkeiden tuloksia vaihdetaan keskenään. Tämä tapahtuu läheisessä yhteistoiminnassa yhteiskunnallisten haasteiden ja teollisuuden johtoasemaan liittyvien aiheiden kanssa.

2.3.  FET-lippulaivatoimet: suurten tieteidenvälisten ja teknologisten haasteiden ratkaiseminen

Tätä haastetta koskevat tutkimusaloitteet ovat tiede- ja teknologiapainotteisia, laajamittaisia ja monialaisia, ja ne rakentuvat yhteisen visionäärisen tavoitteen ympärille. Niillä pyritään ratkaisemaan suuria tieteellisiä ja teknologisia haasteita, jotka edellyttävät yhteistyötä useiden erilaisten tiedealojen, yhteisöjen ja ohjelmien kesken. Tieteen ja teknologian kehittymisen pitäisi muodostaa vahva ja laaja perusta tuleville ▌innovaatioille ja taloudelliselle hyödyntämiselle sekä tuottaa yhteiskunnalle uudenlaisia hyötyjä, joilla voi olla suuriakin vaikutuksia. Näiden toimien monialaisuuden ja laajuuden takia ne voidaan toteuttaa vain pitkäaikaisella ja jatkuvalla yhteistoiminnalla.

FET-toimien kolmea osa-aluetta täydentävät ▌verkko- ja yhteisöpohjaiset toiminnot, joilla luodaan Eurooppaan hedelmällinen ja elinvoimainen perusta uusien teknologioiden kehittämiseen tähtäävälle tiedepohjaiselle tutkimukselle. Niillä tuetaan FET-toimien tulevaa kehittämistä, edistetään vuoropuhelua uusien teknologioiden vaikutuksesta ja nopeutetaan toimien vaikutusta.

2.4.  Erityiset täytäntöönpanonäkökohdat

FET-toimien neuvoa-antava komitea, johon kuuluu arvostettuja ja asiantuntevia tieteenharjoittajia ja insinöörejä, antaa tieteellisestä ja teknologisesta kokonaisstrategiasta sidosryhmien panoksen, joka käsittää muun muassa neuvoja työohjelman määrittelystä.

FET-toimet ovat jatkossakin tiede- ja teknologiapainotteisia, ja niiden tukena on kevyt ja tehokas täytäntöönpanorakenne. Hallintomenettelyt pidetään yksinkertaisina, jotta voidaan säilyttää painopiste tiedevetoisen teknologisen innovoinnin huippuosaamisessa, kannustaa aloitteellisuuteen sekä yhdistää toisaalta päätöksenteon ripeys ja joustavuus ja toisaalta vastuuvelvollisuus. FET-tutkimuskentän selvittämisessä (esim. vastuualueanalyysissä) ja sidosryhmäyhteisöjen mukaan ottamisessa (esimerkiksi kuulemismenettelyin) käytetään tähän parhaiten soveltuvia lähestymistapoja. Tavoitteena on jatkuva kehittyminen ja uusien keinojen löytäminen menettelyjen yksinkertaistamiseksi ja parantamiseksi edelleen, jotta varmistetaan näiden periaatteiden noudattaminen. FET-toimien tehokkuudesta ja vaikutuksista tehdään arviointeja, jotka täydentävät ohjelmatasolla tehtäviä vastaavia arviointeja.

Koska FET-toimien toimenkuvauksena on tulevaisuuden teknologioihin tähtäävän tiedepainotteisen tutkimuksen edistäminen, niillä pyritään saattamaan yhteen tieteen, teknologian ja innovoinnin toimijat, tarvittaessa myös käyttäjät ja mahdollisuuksien mukaan sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta. Näin ollen FET-toimilla olisi oltava aktiivinen ja katalyyttinen tehtävä uuden ajattelun, uusien käytäntöjen ja uuden yhteistyön edistämisessä.

Avoimissa FET-toimissa ryhmitetään toimet siten, että voidaan etsiä uusia lupaavia ideoita noudattaen täysin alhaalta ylöspäin etenevää lähestymistapaa. Kuhunkin tällaiseen ideaan liittyvät suuret riskit kompensoidaan tutkimalla suurta ideamäärää. Näille toimille on ominaista tehokkuus ajan ja resurssien suhteen, ehdottajien kannalta alhaiset vaihtoehtokustannukset ja eittämättömän avoin suhtautuminen epätavanomaisiin ja tieteidenvälisiin ideoihin. Kevyillä, nopeilla ja jatkuvasti avoimilla ehdotusten esittämistä koskevilla järjestelyillä pyritään löytämään suuririskisiä lupaavia uusia tutkimusideoita. Järjestelyihin sisällytetään myös kanavat uusille ja erittäin lupaaville innovaatiotoimijoille, kuten nuorille tutkijoille ja huipputeknologian pk-yrityksille. Avointen FET-toimien täydentämiseksi ”Teollisuuden johtoasema” ja ”Yhteiskunnalliset haasteet” ‑painopistealueiden mukaisilla toimilla voidaan edistää tietämyksen ja teknologian käänteentekevää uudenlaista hyödyntämistä.

Ennakoivilla FET-toimilla avataan säännöllisesti tarjouskilpailuja useista erittäin lupaavista suuririskisistä innovaatioaiheista, joihin osoitettavan rahoituksen taso mahdollistaa useiden hankkeiden valinnan. Näitä hankkeita tuetaan yhteisöjen kehittämiseen tähtäävillä toimilla, joilla edistetään muun muassa yhteistilaisuuksien sekä uusien opetussuunnitelmien ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmien laatimisen kaltaisia toimintoja. Aihealueita valittaessa otetaan huomioon tulevaisuuden teknologioihin tähtäävän tiedepainotteisen tutkimuksen huippuosaaminen, mahdollisuudet synnyttää kriittistä massaa sekä tieteeseen ja teknologiaan kohdistuvat vaikutukset.

Useita laajoja, kohdennettuja aloitteita (FET-lippulaivatoimia) voitaisiin toteuttaa edellyttäen, että valmistelevien FET-hankkeiden tulokset ovat positiivisia. Niiden olisi perustuttava avoimiin kumppanuuksiin, joiden avulla unionista sekä kansallisilta ja yksityisiltä tahoilta saatava rahoitustuki voidaan koota vapaaehtoispohjalta yhteen. Hallinnointi on määrä toteuttaa tasapainoisesti siten, että ohjelmien omistajilla on asianmukaiset vaikutusmahdollisuudet, ja täytäntöönpanon on määrä olla suuressa määrin itsenäistä ja joustavaa, jolloin lippulaivatoimissa voidaan noudattaa tarkoin laajalti kannatettua tutkimuksen kehittämissuunnitelmaa. Lippulaivatoimina toteutettavien aiheiden valinta perustuu tieteelliseen ja teknologiseen huippuosaamiseen, ja tällöin otetaan huomioon yhteinen tavoite, mahdollinen vaikutus, sidosryhmien ja resurssien liittäminen yhtenäisen tutkimuksen kehittämissuunnitelman yhteyteen sekä asiaankuuluvissa tapauksissa sidosryhmiltä sekä kansallisista ja alueellisista tutkimusohjelmista saatava tuki. Nämä toimet toteutetaan käyttäen olemassa olevia rahoitusvälineitä.

3.  MARIE SKŁODOWSKA-CURIE -TOIMET

3.1.  Uusien taitojen edistäminen tutkijoiden korkeatasoisella peruskoulutuksella

Eurooppa tarvitsee vahvan ja luovan henkilöresurssiperustan, jossa henkilöt, joilla on oikeanlainen yhdistelmä innovointitaitoja sekä taitoja muuntaa tiedot ja ideat taloudellista ja sosiaalista hyötyä tuottaviksi tuotteiksi ja palveluiksi, voivat liikkua maasta toiseen ja siirtyä alalta toiselle.

Tämä saavutetaan erityisesti jäsentämällä ja lisäämällä huippuosaamista suuressa osassa korkealaatuista peruskoulutusta, jota annetaan uransa alkuvaiheessa oleville tutkijoille ja tohtorintutkintoa tekeville henkilöille jäsenvaltioissa ja assosioituneissa maissa antaen myös soveltuvin osin osallistumismahdollisuus kolmansista maista tuleville. Kun uransa alkuvaiheessa olevat tutkijat ovat hankkineet monipuoliset taidot, joiden avulla he pystyvät kohtaamaan nykyiset ja tulevat haasteet, seuraavan sukupolven tutkijoilla tulee olemaan paremmat uranäkymät sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, mikä lisää nuorten mielenkiintoa tutkijan uraan.

Nämä toimet toteutetaan tukemalla kilpailun perusteella valittuja unionin laajuisia tutkijakoulutusohjelmia, jotka pannaan täytäntöön eurooppalaisten ja Euroopan ulkopuolisten yliopistojen, tutkimuslaitosten, tutkimusinfrastruktuurien, yritysten, myös pk-yritysten, ja muiden sosioekonomisten toimijoiden välisillä kumppanuuksilla. Tukea annetaan myös yksittäisille laitoksille, jotka pystyvät tarjoamaan samanlaisen rikastuttavan ympäristön. Nämä tavoitteet on pantava täytäntöön joustavalla tavalla, jotta voitaisiin vastata eri tarpeisiin. Yleensä menestyksekkäät kumppanuudet toteutuvat joko tutkijakoulutuksen verkostoina, jotka voivat tarjota innovatiivisia koulutustyyppejä, kuten yhdistettyjä tai useamman alan tohtoritutkintoja, tai teollisuuden tohtorikoulutusohjelmina, kun taas yksittäiset laitokset osallistuvat tavallisesti innovatiivisiin tohtorikoulutusohjelmiin. Teollisuuden tohtorikoulutusohjelmat ovat tärkeä tekijä innovoivan ilmapiirin stimuloimisessa tutkijoiden keskuudessa, ja niiden avulla teollisuuden ja korkeakoulujen välille muodostuu läheiset suhteet. Tässä yhteydessä on tarkoitus tukea sitä, että etevimmät uransa alkuvaiheessa olevat tutkijat mistä maasta tahansa voivat liittyä näihin huipputason ohjelmiin, joihin voi sisältyä muun muassa mentorointia tietämyksen ja kokemuksen siirtämiseksi.

Näissä koulutusohjelmissa käsitellään tutkimuksen ydinvalmiuksien kehittämistä ja laajentamista ja opetetaan tutkijoita ajattelemaan luovalla tavalla, tehdään heistä yrittäjähenkisiä ja annetaan heille innovaatiotaidot, joita tarvitaan tulevaisuuden työmarkkinoilla. Ohjelmiin sisältyy myös koulutusta sellaisissa siirrettävissä valmiuksissa kuin tiimityöskentely, riskien ottaminen, projektihallinto, standardointi, yrittäjyys, etiikka, teollis- ja tekijänoikeudet, viestintä sekä tutkijoiden suhde muuhun yhteiskuntaan, jotka ovat välttämättömiä innovaatioiden synnyttämisessä, kehittämisessä, kaupallistamisessa ja levittämisessä.

3.2.  Huippuosaamisen vaaliminen rajat ylittävällä ja sektorien välisellä liikkuvuudella

Euroopan on oltava houkutteleva kohde parhaille eurooppalaisille ja Euroopan ulkopuolisille tutkijoille. Tämä saavutetaan erityisesti tukemalla julkisen ja yksityisen sektorin kokeneille tutkijoille tarjottavia houkuttelevia uramahdollisuuksia ja kannustamalla heitä liikkumaan maiden, sektorien ja tieteenalojen välillä kehittääkseen luovaa ja innovatiivista potentiaaliaan.

Parhaille ja lupaavimmille kokeneille tutkijoille myönnetään rahoitusta heidän kansalaisuudestaan riippumatta, kunhan he haluavat kehittää taitojaan valtioiden välisessä tai kansainvälisessä tutkijavaihdossa. Heille voidaan antaa tukea heidän uransa kaikissa vaiheissa, ja tukea voivat saada myös kaikkein nuorimmat tutkijat välittömästi tohtorin tutkinnon suorittamisen tai sitä vastaavan kokemuksen jälkeen. Näille tutkijoille myönnetään rahoitusta sillä edellytyksellä, että he muuttavat maasta toiseen laajentaakseen tai syventääkseen osaamistaan valitsemassaan yliopistossa, tutkimuslaitoksessa, tutkimusinfrastruktuurissa, yrityksessä, mukaan lukien pk-yrityksessä, tai muun sosioekonomisen toimijan (esimerkiksi kansalaisjärjestöjen) puitteissa työskennellen henkilökohtaisia tarpeitaan ja kiinnostuksen kohteitaan vastaavissa tutkimus- ja innovointihankkeissa. Heitä kannustetaan siirtymään väliaikaisesti julkiselta sektorilta yksityiselle sektorille ja päinvastoin. Tämän pitäisi lisätä yksityisen sektorin innovatiivisuutta ja edistää sektoreiden välistä liikkuvuutta. Myös osa-aikaisuusmahdollisuutta tuetaan, jolloin työ voitaisiin tehdä osittain julkisella ja osittain yksityisellä sektorilla. Tämä lisäisi sektorien välistä tietämyksenvaihtoa ja kannustaisi perustamaan uusyrityksiä. Tällaisten räätälöityjen tutkimusmahdollisuuksien ansiosta lupaavista tutkijoista voi tulla täysin itsenäisiä, ja heidän on helpompi siirtyä urallaan julkisen ja yksityisen sektorin välillä.

Jotta voitaisiin hyödyntää kokonaisuudessaan tutkijoiden hankkima potentiaali, tuetaan lisäksi mahdollisuuksia saada koulutusta ja hankkia uutta tietämystä kolmannen maan korkeatasoisessa tutkimuslaitoksessa, aloittaa tutkijanura uudelleen tauon jälkeen ja integroida (uudelleen) tutkijoita pitempiaikaiseen tutkijan asemaan Euroopassa, myös heidän kotimaassaan, valtioiden välisen tai kansainvälisen tutkijavaihdon jälkeen.

3.3.  Innovoinnin edistäminen vuorovaikutteisella tietämyksen vaihdolla

Yhteiskunnallisista haasteista on tulossa yhä maailmanlaajuisempia, joten niiden ratkaiseminen edellyttää rajat ylittävää ja sektorien välistä yhteistyötä. Siksi tietämyksen ja ideoiden jakaminen tutkimuksesta markkinoiden suuntaan (ja päinvastoin) on erittäin tärkeää, ja se voidaan toteuttaa vain henkilöiden välisillä yhteyksillä. Tämän tueksi edistetään erittäin ammattitaitoisen tutkimus- ja innovointihenkilöstön joustavaa vaihtoa sektorien välillä sekä eri maiden ja tieteenalojen välillä.

Eurooppalaisella rahoituksella tuetaan ▌tutkimus- ja innovointihenkilöstön vaihtoa yliopistojen, tutkimuslaitosten, tutkimusinfrastruktuurien, yritysten, myös pk-yritysten, ja muiden sosioekonomisten toimijoiden kumppanuuksissa Euroopan sisällä sekä Euroopan ja kolmansien maiden välillä kansainvälisen yhteistyön lujittamiseksi. Tutkimus- ja innovointihenkilöstö, myös hallinto- ja tekninen henkilöstö, voi hakeutua tähän vaihtoon riippumatta siitä, onko kyseessä uransa alkuvaiheessa oleva (perustutkinnon suorittanut) vai pitkän uran tehnyt (johtotehtävissä oleva) henkilö.

3.4.  Rakenteellisen vaikutuksen lisääminen toimien yhteisrahoituksella

Marie Skłodowska-Curie -toimien määrällistä ja rakenteellista vaikutusta tehostaa panostaminen alueellisiin, kansallisiin ja kansainvälisiin ohjelmiin, joilla lisätään Marie Skłodowska-Curie -toimien huippuosaamisen tasoa ja levitetään niiden parhaita käytäntöjä, jotka liittyvät tutkijakoulutusta, urakehitystä ja henkilöstövaihtoa koskeviin Euroopan laajuisiin liikkuvuusmahdollisuuksiin. Tämä lisää myös osaamiskeskusten houkuttavuutta kaikkialla Euroopassa.

Tämä voidaan toteuttaa järjestämällä yhteisrahoitusta uusille tai nykyisille alueellisille, kansallisille, yksityisille ja kansainvälisille ohjelmille, joilla käynnistetään ja tarjotaan kansainvälistä, sektorien välistä ja tieteenalojen välistä tutkijakoulutusta sekä rajat ylittävää ja sektorien välistä tutkija- ja innovointihenkilöstön vaihtoa näiden uran kaikissa vaiheissa.

Tämän ansiosta voidaan käyttää hyväksi unionin toimien sekä alueellisen ja kansallisen tason toimien välistä synergiaa ja vähentää tutkijoiden tavoitteiden, arviointimenetelmien ja työolosuhteiden hajanaisuutta. Yhteisrahoitteisten toimien yhteydessä suositellaan voimakkaasti työsopimusten käyttöä.

3.5.  Erityistuki ja toimintapoliittiset toimet

On olennaisen tärkeää seurata edistymistä haasteiden ratkaisemiseksi tehokkaalla tavalla. Ohjelmalla tuetaan indikaattoreiden kehittämistä sekä tutkijoiden liikkuvuuteen, taitoihin, uriin ja sukupuolten tasa-arvoon liittyvän tiedon analysointia tarkoituksena löytää Marie Skłodowska-Curie -toimissa olevat aukot ja esteet ja lisätä toimien vaikutusta. Nämä toimet pannaan täytäntöön pyrkien synergiavaikutukseen ja tiiviiseen koordinointiin niiden tutkijoita, heidän työnantajiaan ja rahoittajia koskevien toimintapoliittisten tukitoimien kanssa, joita toteutetaan erityistavoitteen “Eurooppa muuttuvassa maailmassa – osallistavat, innovatiiviset ja pohtivat yhteiskunnat” mukaisesti. Erityistoimia rahoitetaan sellaisten aloitteiden tukemiseksi, joilla lisätään tietoisuutta tutkimusuran tärkeydestä, paluu- ja uudelleenintegroitumisnäkökohdat mukaan lukien, ja Marie Skłodowska-Curie -toimilla tuetusta työstä saatavien tutkimus- ja innovointitulosten levittämiseksi.

Marie Skłodowska-Curie -toimien vaikutusten lisäämiseksi (nykyisten ja entisten) Marie Skłodowska-Curie -tutkijoiden välistä verkottumista tehostetaan entisten opiskelijoiden palveluja koskevilla strategioilla. Tämä voi tapahtua esim. tukemalla tutkijoiden kontakti- ja tiedonvaihtofoorumeja, tarjoamalla yhteistyö- ja uramahdollisuuksia sekä järjestämällä yhteistilaisuuksia ja tutkijoille mahdollisuuksia osallistua ulkopuolisiin tahoihin kohdistuvin toimiin Marie Skłodowska-Curie -toimien ja Euroopan tutkimusalueen suurlähettiläinä.

3.6.  Erityiset täytäntöönpanonäkökohdat

Marie Skłodowska-Curie -toimet ovat avoimia koulutus- ja urakehitystoimille kaikilla perustamissopimuksen mukaisilla tutkimus- ja innovointialoilla perustutkimuksesta alkaen aina tuotteiden markkinoille saattamiseen ja innovointipalveluihin saakka. Hakijat valitsevat vapaasti tutkimus- ja innovointialat sekä sektorit.

Maailmanlaajuisen tietämyspohjan hyödyntämiseksi kaikkien maiden, myös kolmansien maiden, tutkimus- ja innovointihenkilöstö, yliopistot, tutkimuslaitokset, tutkimusinfrastruktuurit, yritykset ja muut sosioekonomiset toimijat voivat osallistua Marie Skłodowska-Curie -toimiin asetuksessa (EU) XX/2012 (osallistumissäännöt) määritellyin ehdoin.

Kaikissa edellä kuvailluissa toimissa kiinnitetään huomiota yritysten, erityisesti pk-yritysten, ja muiden sosioekonomisten toimijoiden kannustamiseen osallistumaan vahvasti Marie Skłodowska-Curie -toimien menestyksellisen täytäntöönpanon ja vaikutuksen vuoksi. Kaikilla Marie Skłodowska-Curie -toimilla edistetään korkeakoulujen, tutkimuslaitosten sekä julkisen ja yksityisen sektorin välistä pitkäaikaista yhteistyötä teollis- ja tekijänoikeuksien suojaaminen huomioon ottaen.

Marie Skłodowska-Curie -toimia kehitetään tiiviissä synergiassa muiden näitä toimintapoliittisia tavoitteita tukevien ohjelmien kanssa, mukaan lukien Yhteinen Erasmus -ohjelma ja EIT:n osaamis- ja innovaatioyhteisöt.

Jos on erityisesti tarpeen, ohjelman puitteissa on edelleen mahdollista keskittyä tiettyihin toimiin, jotka koskevat erityisiä yhteiskunnallisia haasteita, tutkimus- ja innovointilaitosten lajeja tai maantieteellisiä paikkoja, jotta voidaan reagoida Euroopan vaatimusten kehittymiseen taitojen, tutkijakoulutuksen, urakehityksen ja tietämyksen jakamisen osalta.

Jotta kaikki lahjakkuudet voisivat osallistua toimiin, toteutetaan yleisiä toimenpiteitä avustusten saamiseen liittyvien vääristymien estämiseksi, esimerkiksi kannustamalla yhtäläisiä mahdollisuuksia mies- ja naispuolisille tutkijoille kaikissa Marie Skłodowska-Curie -toimissa ja ottamalla sukupuolijakauma viitearvoksi. Lisäksi Marie Skłodowska-Curie -toimilla tuetaan tutkijoiden vakaampaa urakehitystä ja varmistetaan, että tutkijat voivat yhdistää tasapainoisesti työn ja yksityiselämän perhetilanteensa huomioon ottaen, sekä helpotetaan tutkimusuralle palaamista tauon jälkeen. Kaikkien rahoitusta saavien osallistujien suositellaan hyväksyvän Eurooppalaisten tutkijoiden peruskirjan ja tutkijoiden työhönoton säännöstön avointa työhönottoa ja houkuttelevia työolosuhteita edistävät periaatteet ja soveltavan niitä.

Jotta voitaisiin vielä tehostaa tietämyksen levittämistä ja kansalaisten osallistumista, Marie Skłodowska-Curie -toimien edunsaajilta voidaan edellyttää sopivien suurelle yleisölle kohdistettavien toimien suunnittelemista. Suunnitelmaa arvioidaan arviointiprosessin aikana ja hankkeen jatkotoimien yhteydessä.

4.  TUTKIMUSINFRASTRUKTUURIT

Toimien tarkoituksena on kehittää Euroopan huippututkimusinfrastruktuureja vuotta 2020 ja sen jälkeistä aikaa varten, elvyttää niiden innovaatiopotentiaalia ja inhimillisiä voimavaroja sekä lujittaa eurooppalaisia toimintatapoja. Toimet koordinoidaan koheesiopolitiikan rahastolähteiden kanssa, jotta tutkimusinfrastruktuurien kehittämisessä varmistetaan synergiavaikutus ja johdonmukainen lähentymistapa. Synergiavaikutusta Marie Skłodowska-Curie -toimien kanssa edistetään.

4.1.  Euroopan tutkimusinfrastruktuurien kehittäminen vuotta 2020 ja sen jälkeistä aikaa varten

4.1.1.  Uusien maailmanluokan tutkimusinfrastruktuurien kehittäminen▌

Tavoitteena on helpottaa ja tukea Euroopan tutkimusinfrastruktuurien strategiafoorumin (ESFRI) yksilöimien tutkimusinfrastruktuurien ja muiden maailmanluokan tutkimusinfrastruktuurien luomista, täytäntöönpanoa, pitkäaikaista kestävyyttä ja tehokasta toimintaa, mikä auttaa Eurooppaa vastaamaan tiedettä, teollisuutta ja yhteiskuntaa koskeviin suuriin haasteisiin. Tarkoituksena on keskittyä erityisesti niihin infrastruktuureihin, joiden hallintoa ollaan suunnittelemassa tai perustamassa tai joiden hallinto on jo perustettu, esimerkiksi eurooppalaisen tutkimusinfrastruktuurikonsortion (ERIC) tai muun vastaavan eurooppalaisen tai kansainvälisen rakenteen perusteella.

Unionin rahoitusta myönnetään soveltuvin osin

a)  tulevien infrastruktuurien valmisteluvaiheeseen (kuten yksityiskohtaiset rakennussuunnitelmat, oikeudelliset järjestelyt, monivuotinen suunnittelu ja teollisuuden varhaisvaiheen panostus)

b)  täytäntöönpanovaiheeseen (kuten yhdessä teollisuuden ja käyttäjien kanssa toteutettavat t&k-toimet ja tekninen suunnittelutyö ja Euroopan tutkimusalueen tasapainoisempaan kehittämiseen tähtäävien alueellisten kumppanuusrakenteiden(17) kehittäminen) ja/tai

c)  toimintavaiheeseen (kuten infrastruktuuriin pääsy, tietojen käsittely, ulkopuolisiin tahoihin kohdistuvat toimet, koulutus ja kansainväliset yhteistyötoimet).

Tällä toiminnalla tuetaan myös uutta tutkimusinfrastruktuuria koskevia valmistelevia selvityksiä alhaalta ylöspäin etenevällä lähestymistavalla.

4.1.2.  Eurooppalaista etua palvelevien nykyisten kansallisten ja alueellisten tutkimusinfrastruktuurien integrointi ja avaaminen

Tavoitteena on tarvittaessa avata merkittävät kansalliset ja alueelliset tutkimusinfrastruktuurit kaikille eurooppalaisille korkeakoulujen ja teollisuuden tutkijoille ja varmistaa niiden optimaalinen käyttö ja yhteinen kehittäminen.

Unioni tukee verkkoja ja klustereita, joilla yhdistetään ja integroidaan Euroopan laajuisesti keskeisiä kansallisia tutkimusinfrastruktuureja. Rahoituksella tuetaan erityisesti valtioiden välistä ja virtuaalista tutkijoiden pääsyä infrastruktuureihin sekä infrastruktuureissa tarjottavien palvelujen yhdenmukaistamista ja parantamista. ▌

4.1.3.  Tieto- ja viestintäteknologiaperustaisten verkkoinfrastruktuurien kehittäminen, käyttöönotto ja toiminta(18)

Tavoitteena on saada vuoteen 2020 mennessä aikaan maailman johtavat verkostoitumis-, tietojenkäsittely- ja tieteellisen tiedon valmiudet yhtenäisessä ja avoimessa eurooppalaisessa tilassa verkossa toteutettavalle tutkimukselle, jotta tutkijoilla olisi käytössään luotettavat, ajasta ja paikasta riippumattomat huipputason verkostoitumis- ja tietojenkäsittelypalvelut sekä saumaton ja avoin pääsy eScience-ympäristöön ja maailmanlaajuisiin tietoresursseihin.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tukea annetaan maailmanlaajuisille tutkimus- ja koulutusverkoille, joissa tarjotaan pitkälle kehittyneitä, standardoituja ja laajennuskelpoisia alojen välisiä palveluja tilauksesta, verkko- ja pilvi-infrastruktuurille, joiden laskenta- ja tietojenkäsittelykapasiteetti on käytännössä rajaton, kohti eksa-luokan laskentaa etenevälle suurteholaskentajärjestelmien ekosysteemille, ohjelmisto- ja palveluinfrastruktuurille esim. simulointia ja visualisointia varten, reaaliaikaisille yhteistyövälineille sekä yhteentoimivalle, avoimelle ja luotettavalle tieteellisten tietojen infrastruktuurille.

4.2.  Tutkimusinfrastruktuurien innovaatiopotentiaalin ja inhimillisten voimavarojen kasvattaminen

4.2.1.  Tutkimusinfrastruktuurien innovaatiopotentiaalin hyväksikäyttö

Tavoitteena on edistää innovointia sekä itse infrastruktuureissa että teollisuudessa, kuten infrastruktuurien toimittajien ja käyttäjien keskuudessa.

Tätä varten annetaan tukea

a)  tuotannonalan kanssa luotaville t&k-kumppanuuksille, joiden tarkoituksena on kehittää unionin kapasiteettia ja teollista tarjontaa tieteellisen laitteiston tai tieto- ja viestintäteknologian kaltaisilla huipputeknologian aloilla,

b)  tutkimusinfrastruktuurin toimijoiden esikaupallisiin hankintoihin tarkoituksena edistää innovointia ja toimia huipputeknologioiden varhaisina käyttöönottajina tai kehittäjinä,

c)  kannustamaan tuotannonalaa käyttämään tutkimusinfrastruktuureja esimerkiksi kokeellisina testauslaitoksina tai osaamiskeskuksina, ja

d)  edistämään tutkimusinfrastruktuurien yhdistämistä paikallisiin, alueellisiin ja maailmanlaajuisiin innovaatioekosysteemeihin.

Unionin toimilla edistetään myös tutkimusinfrastruktuurien, erityisesti verkkoinfrastruktuurien, käyttöä julkisissa palveluissa, sosiaalisessa innovoinnissa, kulttuurissa ja koulutuksessa.

4.2.2.  Tutkimusinfrastruktuurien inhimillisen pääoman lujittaminen

Tutkimusinfrastruktuurien monimutkaisuus ja niiden koko potentiaalin hyödyntäminen edellyttävät, että niiden hallinnoijilla, teknisillä suunnittelijoilla, teknisellä henkilöstöllä ja käyttäjillä on asianmukaiset taidot.

Unionin rahoituksella tuetaan yleiseurooppalaista etua palvelevia tutkimusinfrastruktuureja hallinnoivan ja operoivan henkilöstön koulutusta, henkilöstön ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa laitosten välillä sekä riittävien henkilöresurssien hankkimista keskeisillä aloilla, mikä kattaa myös uudet erityiset opetussuunnitelmat. Synergiavaikutusta Marie Skłodowska-Curie -toimien kanssa edistetään.

4.3.  Euroopan tutkimusinfrastruktuuripolitiikan ja kansainvälisen yhteistyön tehostaminen

4.3.1.  Euroopan tutkimusinfrastruktuuripolitiikan tehostaminen

Tavoitteena on hyödyntää jäsenvaltioiden ja unionin aloitteiden välistä synergiaa solmimalla kumppanuuksia asiaankuuluvien poliittisten päättäjien, rahoituslaitosten ja neuvoa-antavien ryhmien (kuten ESFRI:n, verkkoinfrastruktuureja pohtivan työryhmän e-IRG, EIROforum-järjestöjen ja kansallisten viranomaisten) välillä tarkoituksena kehittää sellaisten tutkimusinfrastruktuurien ja -toimien välistä täydentävyyttä ja yhteistyötä, jotka panevat täytäntöön muita unionin politiikan aloja (esim. alue-, koheesio-, teollisuus-, terveys-, ympäristö-, työllisyys- ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa), sekä varmistaa unionin eri rahoituslähteiden välinen koordinointi. Unionin toimilla tuetaan myös unionin tasolla tapahtuvaa tutkimusinfrastruktuurien valvontaa, seurantaa ja arviointia sekä asiaan liittyviä toimintapoliittisia tutkimuksia ja viestintätehtäviä.

Horisontti 2020 -puiteohjelmalla autetaan jäsenvaltioita optimoimaan näiden tutkimusvoimavarat tukemalla ajantasaista EU:n laajuista tietokantaa sellaisista eurooppalaisista tutkimusinfrastruktuureista, joihin pääsy on avointa.

4.3.2.  Kansainvälisen strategisen yhteistyön helpottaminen

Tavoitteena on helpottaa maailmanlaajuisten tutkimusinfrastruktuurien eli globaalin tason rahoitusta ja sopimuksia edellyttävien tutkimusinfrastruktuurien kehittämistä. Tarkoituksena on helpottaa eurooppalaisten ja Euroopan ulkopuolisten tutkimusinfrastruktuurien välistä yhteistyötä varmistaen niiden maailmanlaajuinen yhteentoimivuus ja ulottuvuus sekä pyrkiä kansainvälisiin sopimuksiin infrastruktuurien vastavuoroisesta käytöstä, avoimuudesta tai yhteisrahoituksesta. Tältä osin kiinnitetään asianmukaista huomiota maailman tutkimuslaitosten ylemmistä virkamiehistä muodostuvan Carnegie-ryhmän suosituksiin. Huomiota kiinnitetään myös sen varmistamiseen, että unioni osallistuu asianmukaisella tavalla koordinointiin YK:n ja OECD:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa.

4.4.  Erityiset täytäntöönpanonäkökohdat

Täytäntöönpanon aikana kuullaan riippumattomia asiantuntijaryhmiä sekä ESFRIn ja e-IRG:n kaltaisia sidosryhmiä ja neuvoa-antavia elimiä.

Täytäntöönpanossa noudatetaan kolmivaiheista lähestymistapaa: alhaalta ylöspäin etenevä lähestymistapa, jos hankkeiden tarkka sisältö ja kumppanuus eivät ole tiedossa; kohdennettu lähestymistapa, jos asianomaiset tutkimusinfrastruktuurit ja/tai yhteisöt on määritelty tarkasti; nimetyt edunsaajat esimerkiksi silloin, kun infrastruktuurin ylläpitäjille (tai niiden konsortiolle) myönnetään tukea toimintakustannuksiin.

Jaksoissa 4.2 ja 4.3 esitettyjen toimintalinjojen tavoitteisiin pyritään kohdennetuilla toimilla ja lisäksi asianmukaisissa tapauksissa jakson 4.1 mukaisesti kehitetyillä toimilla.

II OSA

TEOLLISUUDEN JOHTOASEMA

1.  JOHTOASEMA MAHDOLLISTAVISSA JA TEOLLISUUSTEKNOLOGIOISSA

Yleistä

Euroopan teollisuus kyky omaksua, integroida ja ottaa käyttöön mahdollistavia teknologioita on yksi keskeinen tekijä Euroopan tuottavuuden ja innovointikapasiteetin vahvistamisessa sekä sen varmistamisessa, että Euroopalla on kehittynyt, kestävä ja kilpailukykyinen talous, maailman johtoasema korkean teknologian sovellusten alalla ja valmiudet kehittää tehokkaita ja kestäviä ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin ottaen huomion muun muassa käyttäjien tarpeet. Rahoitukseen kuuluu olennaisena osana se, että innovointitoimet yhdistetään t&k-toimiin.

Yhdennetty lähestymistapa keskeisiin mahdollistaviin teknologioihin

Keskeinen osa erityistavoitetta ”Johtoasema mahdollistavissa ja teollisuusteknologioissa” ovat keskeiset mahdollistavat teknologiat (Key Enabling Technologies, KETs), joihin lukeutuvat mikro- ja nanoelektroniikka, fotoniikka, nanoteknologia, bioteknologia, kehittyneet materiaalit ja kehittyneet valmistusjärjestelmät▌. Useissa innovatiivisissa tuotteissa on käytetty hyödyksi useita näitä teknologioita yhtä aikaa yksittäisinä tai integroituina osina. Vaikka innovointi on osa kaikkea teknologiaa, useista keskeisistä mahdollistavista teknologioista ja muista mahdollistavista teollisuusteknologioista ja niiden yhdistämisestä saatava hyöty saattaa johtaa myös suuriin harppauksiin teknologian kehittämisessä. Monialaisia keskeisiä mahdollistavia teknologioita hyödyntämällä parannetaan tuotteiden kilpailukykyä ja vaikutusta sekä edistetään kasvua ja työllisyyttä ja tarjotaan uusia mahdollisuuksia ratkaista yhteiskunnallisia haasteita. Näiden teknologioiden runsasta yhteisvaikutusta on sen vuoksi syytä käyttää hyväksi. Kohdennettua tukea annetaan laajamittaisemmille pilotti- ja demonstrointihankkeille, joita toteutetaan erilaisissa ympäristöissä ja olosuhteissa.

Niihin kuuluvat keskeiset mahdollistavat teknologiat ja monialaiset KET-toimet, joissa yhdistetään ja integroidaan erilaisia yksittäisiä teknologioita. Tämän tuloksena saavutetaan teollisessa ympäristössä tapahtuva teknologinen validointi täydelliselle ja pätevälle järjestelmälle, joka on valmis tai lähes valmis markkinoitavaksi. Yksityisen sektorin vahva osallistuminen näihin toimiin ja sen demonstrointi, miten hankkeiden tuloksilla myötävaikutetaan EU:n markkina-arvoon, ovat ennakkoedellytyksiä. Täytäntöönpano voitaisiin tämän vuoksi suorittaa julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden kautta. Tältä osin ja Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanorakenteen kautta monialaisia keskeisiä mahdollistavia teknologioita koskeville toimille kehitetään yhteinen työohjelma. Markkinoiden tarpeet ja yhteiskunnallisten haasteiden asettamat vaatimukset huomioon ottaen sillä pyritään saavuttamaan keskeisten ja monialaisten mahdollistavien teknologioiden yleiset rakenneosat eri sovellusaloille, mukaan lukien yhteiskunnalliset haasteet. Lisäksi synergiaa pyritään tarvittaessa saamaan aikaan KET-toimien ja koheesiopolitiikan puitteissa toteuttavien toimien välillä älykkään erikoistumisen alan kansallisten ja alueellisten tutkimus- ja innovaatiostrategioiden yhteydessä sekä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) ja Euroopan investointipankin (EIP) kanssa sekä tarvittaessa yhteisten ohjelma-aloitteiden puitteissa toteutettavien jäsenvaltiolähtöisten toimien kanssa.

Erityiset täytäntöönpanonäkökohdat

Innovointitoimiin lukeutuu yksittäisten teknologioiden yhdentäminen, valmiuksien demonstrointi innovatiivisten tuotteiden, järjestelmien, prosessien ja palvelujen tuottamiseksi ja tarjoamiseksi, käyttäjiä ja asiakkaita koskevat pilottihankkeet toteutettavuuden ja lisäarvon todistamiseksi sekä laajamittaiset demonstroinnit, jotta tutkimustulosten saattaminen markkinoille helpottuu. Pienen ja keskisuuren mittakaavan hankkeisiin kiinnitetään asianmukaista huomiota. Lisäksi tämän osan mukaisella täytäntöönpanolla rohkaistaan pienten ja keskisuurten tutkimusryhmien osallistumista, millä edistetään myös pk-yritysten entistä aktiivisempaa osallistumista.

Useat erilaiset yksittäiset teknologiat integroidaan, minkä tuloksena saavutetaan teollisessa ympäristössä tapahtuva teknologinen validointi täydelliselle ja pätevälle järjestelmälle, joka on valmis markkinoitavaksi. Yksityisen sektorin vahva osallistuminen näihin toimiin, mukaan lukien julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kautta, on ennakkoedellytys.

Kysyntäpuolen toimet täydentävät tutkimus- ja innovaatioaloitteiden teknologialle antamaa työntövoimaa. Näihin kuuluvat innovoinnin julkisen hankinnan paras mahdollinen käyttö, standardointia ja sääntelyä tukevien asianmukaisten teknisten standardien ja teknisten toimien kehittäminen, yksityinen kysyntä sekä käyttäjien kannustaminen perustamaan innovaatioystävällisempiä markkinoita.

Erityisesti nano- ja bioteknologiassa sidosryhmien ja suuren yleisön osallistumisella pyritään lisäämään tietoisuutta hyödyistä ja riskeistä. Turvallisuusarviointia ja näiden teknologioiden käyttöönottoon liittyvien riskien hallinnointia tarkastellaan järjestelmällisesti. Tarvittaessa yhteiskuntatieteillä ja humanistisilla tieteillä otetaan osaltaan huomioon käyttäjien tarpeet, mieltymykset ja hyväksyntä samoin kuin varmistetaan osaltaan yhteiskunnan osallisuus ja kuluttajien tietoiset valinnat.

Tässä puiteohjelman osassa toteutettavilla toimilla täydennetään keskeisiä mahdollistavia teknologioita koskevalle tutkimukselle ja innovoinnille annettavaa tukea, jota kansalliset tai alueelliset viranomaiset voivat antaa koheesiorahastoista älykkään erikoistumisen strategioiden puitteissa.

Tästä ohjelmasta tuetaan osana toimien rahoitusta myös teknologiansiirtotoimia (sekä kansallisella että alueellisella tasolla), mukaan lukien kansainvälisten ja alueellisten innovointiklustereiden kehittäminen, jotta luodaan entistä tehokkaampia yhteyksiä yliopistojen ja teollisuuden välille.

Strategista kansainvälistä yhteistyötä koskevia aloitteita käynnistetään johtavien kumppanimaiden kanssa aloilla, joilla on keskinäistä etua ja hyötyä. Seuraavassa esitetään joitakin esimerkkejä aloista, jotka ovat kiinnostavia mahdollistavien ja teollisuusteknologioiden kannalta:

–  maailman johtavan tieteellisen ja teknologisen asiantuntemuksen saatavuus,

–  maailmanlaajuisten standardien kehittäminen,

–  pullonkaulojen poistaminen teollisesta hyödyntämisestä, t&k-yhteistyöstä ja kaupan edellytyksistä,

–  nano- ja bioteknologiapohjaisten tuotteiden turvallisuus ja niiden käytön vaikutukset pitkällä aikavälillä,

–  sellaisten materiaalien ja menetelmien kehittäminen, joilla vähennetään energian ja resurssien kulutusta,

–  yhteistyössä toteutettavat teollisuusvetoiset aloitteet valmistajayhteisöissä, ja

–  järjestelmien yhteentoimivuus

1.1.  Tieto- ja viestintäteknologia

Useat toimintalinjat koskevat tieto- ja viestintäteknologian teolliseen ja teknologiseen johtoasemaan liittyviä haasteita koko arvoketjussa, ja ne kattavat tieto- ja viestintäteknologian yleiset tutkimus- ja innovaatiolinjaukset, mukaan lukien erityisesti seuraavat:

1.1.1.  Komponenttien ja järjestelmien uusi sukupolvi: kehittyneiden, sulautettujen sekä energia- ja resurssitehokkaiden komponenttien ja järjestelmien tekninen suunnittelu

Tavoitteena on säilyttää Euroopan johtoasema ja lisätä sitä edelleen teknologioissa, jotka liittyvät kehittyneisiin, sulautettuihin sekä energia- ja resurssitehokkaisiin ja vankkoihin komponentteihin ja järjestelmiin. Niihin kuuluvat myös mikro-nano-bio-järjestelmät, orgaaninen elektroniikka, laajan pinta-alan integrointi, esineiden internetiin(19) liittyvät teknologiat, mukaan lukien kehittyneiden palvelujen tarjoamista tukevat alustat, sensorit, älykkäät integroidut järjestelmät, sulautetut ja hajautetut järjestelmät, järjestelmien järjestelmät ja monimutkainen järjestelmäsuunnittelu.

1.1.2.  Seuraavan sukupolven tietotekniikka: kehittyneet ja turvalliset tietojenkäsittelyjärjestelmät ja -teknologiat, myös pilvipalvelut

Tavoitteena on edistää eurooppalaisia resursseja prosessori- ja järjestelmäarkkitehtuurissa, yhteenliitettävyys- ja tiedon lokalisointiteknologioissa, pilvipalveluissa, rinnakkaisessa tietojenkäsittelyssä, mallintamisessa ja simulointiohjelmistoissa kaikille markkinasegmenteille, mukaan lukien suunnittelusovellukset (muun muassa epävarmuustekijöiden määrittäminen, riskianalyysi ja suunnittelua koskevat päätökset).

1.1.3.  Tulevaisuuden internet: ohjelmistot, laitteistot, infrastruktuurit, teknologiat ja palvelut

Tavoitteena on parantaa Euroopan teollisuuden kilpailukykyä kehitettäessä, hallinnoitaessa ja muokatessa seuraavan sukupolven internetiä, joka asteittain korvaa ja ohittaa nykyisen internetin, kiinteät ja matkaviestinverkot ja palveluinfrastruktuurit ja mahdollistaa triljoonien laitteiden yhteenliittämisen (esineiden internet) lukuisissa operaattoreissa ja lukuisilla aloilla. Tämä tulee muuttamaan tapaa, jolla kommunikoimme, haemme tietoja ja käytämme tietoja. Tähän kuuluvat verkkoja, ohjelmistoja, prosesseja ja palveluja, tietoverkkoturvallisuutta, yksityisyyttä, luotettavuutta, luottamusta, langatonta(20) viestintää, kaikkia optisia verkkoja, immersiivistä interaktiivista multimediaa ja verkkoon liitettyjä tulevaisuuden yrityksiä koskeva tutkimus ja innovointi.

1.1.4.  Sisältöteknologiat ja tiedonhallinta: digitaalisia sisältöjä, kulttuuriteollisuutta ja luovia aloja palveleva tieto- ja viestintäteknologia

Tavoitteena on vahvistaa Euroopan asemaa yksilöiden ja yritysten luovuuteen perustuvien tuotteiden ja palveluiden tuottajana. Tämä toteutetaan tarjoamalla ammattilaisille ja kansalaisille uusia välineitä kaikenlaisen digitaalisen sisällön luomiseen, saatavuuteen, käyttöön, säilyttämiseen ja uudelleenkäyttöön millä kielellä tahansa ja valtavien tietomäärien ("big data"), myös yhdistettyjen tietojen, mallintamiseen, analysoimiseen ja visualisoimiseen. Näihin kuuluvat taiteita, kieliä, opetusta, interaktiivisuutta, digitaalista säilytystä, verkkosuunnittelua, sisältöön pääsyä, analytiikkaa ja mediaa koskevat uudet teknologiat sekä kehittyneeseen tiedonlouhintaan, koneoppimiseen, tilastoanalyyseihin ja visuaalista tietojenkäsittelyä koskeviin teknologioihin perustuvia älykkäitä ja mukautuvia tiedonhallintajärjestelmiä.

1.1.5.  Kehittyneet rajapinnat ja robotit: robotiikka ja älytilat

Tavoitteena on vahvistaa Euroopan tieteellistä ja teollista johtoasemaa teollis- ja palvelurobotiikassa, kognitiivisissa ja viestintäjärjestelmissä, kehittyneissä rajapinnoissa ja älytiloissa sekä tuntevien koneiden alalla. Tavoite pohjautuu siihen, että tietojenkäsittely ja verkottuminen ovat lisääntyneet ja valmiudet suunnitella ja rakentaa oppivia, itsejärjestäytyviä, mukautuvia ja reagoivia sekä käyttäjän ja järjestelmän vuorovaikutusta optimoivia järjestelmiä ovat edistyneet. Tapauksen mukaan kehitetyt järjestelmät ja edistyminen uusimmassa kehityksessä olisi validoitava tosielämän ympäristöissä.

1.1.6.  Mikro- ja nanoelektroniikka ja fotoniikka: mikro- ja nanoelektroniikkaan ja fotoniikkaan liittyvät keskeiset mahdollistavat teknologiat, mukaan lukien kvanttiteknologiat

Tavoitteena on käyttää hyödyksi Euroopan huippuosaamista näiden keskeisten mahdollistavien teknologioiden aloilla ja tukea ja edelleen edistää asianomaisen tuotannonalan kilpailukykyä ja markkinajohtajuutta. Toimiin kuuluvat myös suunnittelua koskeva tutkimus ja innovointi, kehittyneet prosessit, valmistusta koskevat pilottituotantolinjat, asiaan liittyvät tuotantoteknologiat ja demonstrointitoimet teknologian kehittämisen ja innovatiivisten liiketoimintamallien validoimiseksi sekä kvanttifysiikan edistysaskeleita hyödyntävät seuraavan sukupolven taustateknologiat.

Näiden kuuden keskeisen toimintalinjan odotetaan kattavan kaikenlaiset tarpeet ottaen huomioon Euroopan teollisuuden maailmanlaajuinen kilpailukyky. Näihin sisältyvät teollisuuden johtoasema sellaisten yleisten tieto- ja viestintätekniikkapohjaisten ratkaisujen, tuotteiden ja palvelujen alalla, joita tarvitaan suurien yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi, sekä sovelluslähtöiset tieto- ja viestintäteknologian tutkimus- ja innovointilinjaukset, joita tuetaan asiaan liittyvän yhteiskunnallisen haasteen yhteydessä. Ottaen huomioon yhä lisääntyvä teknologian edistyminen kaikilla elämänalueilla, ihmisten ja teknologian vuorovaikutus on tärkeää tässä suhteessa ja osa edellä mainittua sovelluslähtöistä tieto- ja viestintäteknologian tutkimusta. Käyttäjänäkökulman huomioon ottava tutkimus edistää kilpailukykyisten ratkaisujen kehittämistä.

Kuhunkin näihin kuuteen keskeiseen toimintalinjaan sisältyy myös tieto- ja viestintäteknologiapohjaisia tutkimusinfrastruktuureja, kuten elävät laboratoriot ▌kokeita varten, sekä infrastruktuureja, jotka liittyvät keskeisiin mahdollistaviin teknologioihin ja niiden integrointiin kehittyneisiin tuotteisiin ja innovatiivisiin älykkäisiin järjestelmiin, mukaan lukien laitteet, työvälineet, tukipalvelut, puhdastilat ja mahdollisuus käyttää valimoita prototyyppien valmistusta varten.

Tätä olisi toteutettava siten, että varmistetaan täydentävyys ja johdonmukaisuus Euroopan tutkimusinfrastruktuureja koskevan työn kanssa ”Huipputason tiedettä” koskevan pilarin puitteissa.

Järjestelmien tutkimusta ja kehittämistä tukevissa toimissa otetaan täysimääräisesti huomioon luonnollisten henkilöiden perusoikeudet ja -vapaudet ja erityisesti henkilöiden oikeus yksityisyyteen.

1.2.  Nanoteknologia

1.2.1.  Seuraavan sukupolven nanomateriaalien, nanolaitteiden ja nanojärjestelmien kehittäminen

Eri tieteenalojen yhtymäkohdissa tapahtuvalla nanomittakaavan ilmiöitä koskevien tietojen kehittämisellä ja integroinnilla pyritään luomaan sellaisia uusia tuotteita ja järjestelmiä, jotka tarjoaisivat kestäviä ratkaisuja monilla aloilla.

1.2.2.  Nanoteknologian turvallisen ja kestävän kehittämisen ja soveltamisen varmistaminen

Ennakoivan ja tiedepohjaisen nanoteknologioiden hallinnoinnin mahdollistamiseksi edistetään tieteellistä tietämystä nanoteknologian mahdollisesta vaikutuksesta terveyteen tai ympäristöön. Lisäksi tarjotaan validoituja tieteellisiä välineitä, menetelmiä ja alustoja vaarojen, altistumisen ja riskien arviointiin ja hallintaan nanomateriaalien ja -järjestelmien koko elinkaaren ajan, standardointikysymykset mukaan luettuina.

1.2.3.  Nanoteknologian yhteiskunnallisen ulottuvuuden kehittäminen

Nanoteknologian käyttöönoton inhimilliset ja fyysiset tarpeet tyydytetään ja kiinnitetään huomiota yhteiskuntaa ja ympäristöä hyödyttävään nanoteknologian hallinnointiin, mukaan lukien viestintästrategiat yhteiskunnallisen osallistumisen varmistamiseksi.

1.2.4.  Nanomateriaalien, -komponenttien ja -järjestelmien tehokas ja kestävä synteesi ja valmistus

Painopisteenä ovat uudet joustavat, laajennuskelpoiset ja toistettavat yksikkötoiminnot, uusien ja olemassa olevien prosessien älykäs integrointi, mukaan lukien teknologioiden konvergenssi kuten nanobioteknologia, sekä prosessien laajentaminen siten, että mahdollistetaan tuotteiden kestävä suuritarkkuuksinen laajan mittakaavan tuotanto ja joustavat ja monikäyttöiset laitokset, joilla varmistetaan tietämyksen tehokas muuntaminen teollisiksi innovaatioiksi.

1.2.5.  Kapasiteettia lisäävien tekniikoiden, mittausmenetelmien ja laitteiden kehittäminen ja standardointi

Painopisteenä ovat perustan luovat teknologiat, jotka tukevat turvallisten monimutkaisten nanomateriaalien ja -järjestelmien kehittämistä ja saattamista markkinoille. Tällaisia ovat mm. nanometrologia, ainetta nanotasolla kuvaavat ja manipuloivat teknologiat, mallintaminen, laskentasuunnittelu ja edistyneet tekniset järjestelmät atomitasolla.

1.3.  Kehittyneet materiaalit

1.3.1.  Monialainen ja mahdollistava materiaaliteknologia

Räätälöityjen materiaalien, toiminnallisten materiaalien, monitoimimateriaalien, joilla on suurempi osaamissisältö, uusia toiminnallisia ominaisuuksia ja entistä parempi suorituskyky, kuten itsestään korjautuvien ja bioyhteensopivien materiaalien, itsejärjestäytyvien materiaalien, uudenlaisten magneettisten materiaalien ja rakennemateriaalien tutkiminen kaikkien teollisuudenalojen innovointia varten erityisesti arvokkailla markkinoilla, mukaan lukien luovat alat.

1.3.2.  Materiaalien kehittäminen ja muuntaminen

Tutkimus ja kehittäminen, jolla yhtäältä varmistetaan tehokas, turvallinen ja kestävä kehitys ja tuotantomittakaavan laajentaminen tulevien suunnitteluun perustuvien tuotteiden teollisen valmistuksen mahdollistamiseksi, jotta päästäisiin jätteettömään materiaalien hallintaan Euroopassa esim. metalli-, kemikaali- tai bioteknologiateollisuudessa, ja toisaalta parannetaan materiaalien haurastumismekanismien (kuluminen, syöpyminen, mekaaninen luotettavuus) ymmärtämistä.

1.3.3.  Materiaalien komponenttien hallinta

Uusien ja innovatiivisten tekniikoiden tutkimus ja kehittäminen materiaaleja, komponentteja ja järjestelmiä, materiaalien komponenttien yhdistämistä, liittämistä, erottamista, kokoamista, itsejärjestäytymistä sekä osiin purkamista, hajoamista ja hajottamista varten sekä elinkaaren aikaisten kustannusten ja ympäristövaikutusten hallintaa varten kehittyneen materiaalitekniikan uudenlaisen käytön avulla.

1.3.4.  Kestävän, resurssitehokkaan ja vähäpäästöisen teollisuuden materiaalit

Uusiutuvien luonnonvarojen käyttöä kestävissä sovelluksissa lisäävien, tuotteen koko elinkaaren aikaista energian käyttöä vähentävien ja vähäpäästöistä tuotantoa helpottavien uusien tuotteiden ja sovellusten, liiketoimintamallien ja vastuullisen kuluttajakäyttäytymisen kehittäminen sekä prosessien tehostaminen, kierrätys, puhdistustyöt, energian varastointimateriaalit sekä jätteistä ja uusiovalmistuksessa saadut suuren lisäarvon materiaalit.

1.3.5.  Luovien alojen materiaalit, kulttuuriperintö mukaan lukien

Toisiaan lähentyvien teknologioiden suunnittelu ja kehittäminen uusien liiketoimintamahdollisuuksien luomiseksi, mukaan lukien Euroopan kulttuuriperinnön ja sellaisen materiaalin, jolla on historiallista tai kulttuurista arvoa, sekä uusien materiaalien säilyttäminen ja restaurointi.

1.3.6.  Metrologia, karakterisointi, standardointi ja laadunvalvonta

Erilaisten tekniikoiden, kuten karakterisoinnin, ainetta rikkomattoman arvioinnin, jatkuvan arvioinnin ja seurannan sekä suorituskyvyn ennakoivan mallintamisen edistäminen materiaalitieteen ja -tekniikan kehittämiseksi ja vaikutuksen edistämiseksi.

1.3.7.  Materiaalien käytön optimointi

Tutkimus ja kehittäminen materiaalien korvaamiseksi ja vaihtoehtojen löytämiseksi materiaalien käytölle, myös raaka-aineita koskevan haasteen ratkaisemiseksi räätälöidyin materiaalein tai niukkojen, kriittisten tai vaarallisten materiaalien korvaamiseksi, innovatiivisten liiketoimintamallien selvittämiseksi ja kriittisten luonnonvarojen määrittämiseksi.

1.4.  Bioteknologia

1.4.1.  Huipputason bioteknologian edistäminen tulevana innovoinnin vauhdittajana

Tavoitteena on luoda perusta eurooppalaiselle tuotannonalalle, jotta se pysyy innovaation eturintamassa myös keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tämä edellyttää synteettisen biologian, bioinformatiikan ja systeemibiologian kaltaisten esiin nousevien teknologian alojen kehittämistä ja sitä, että bioteknologian lähentymistä nanoteknologian (esim. bionanoteknologian), tieto- ja viestintätekniikan (esim. bioelektroniikan) ja suunnittelutekniikan kaltaisiin muihin mahdollistaviin teknologioihin käytetään hyväksi. Näiden ja muiden huipputeknologioiden osalta on syytä toteuttaa asianmukaisia tutkimus- ja kehittämistoimenpiteitä, jotta tosiasiallinen siirtyminen uusiin sovelluksiin ▌ja niiden täytäntöönpano helpottuvat.

1.4.2.  Bioteknologiapohjaiset teolliset tuotteet ja teollisuusprosessit

Tavoite on kahtalainen. Toisaalta tarkoituksena on tarjota eri Euroopan tuotannonaloille (esim. kemikaalit, terveys, kaivostoiminta, energia, paperimassa ja paperi, kuitupohjaiset tuotteet ja puu, tekstiili, tärkkelys, elintarvikkeiden jalostus) valmiudet kehittää uusia tuotteita ja prosesseja teollisen ja yhteiskunnallisen kysynnän tyydyttämiseksi, mieluiten ympäristöystävällisiä ja kestäviä tuotantomenetelmiä käyttäen, sekä kilpailukykyisiä ja parannettuja bioteknologiapohjaisia vaihtoehtoja vakiintuneiden tuotteiden korvaamiseksi. Toisaalta pyritään valjastamaan bioteknologian potentiaali saastumisen havaitsemiseksi, valvomiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi. Siihen kuuluu tutkimus ja innovointi, joka koskee optimoituja biokatalyyttisiä ominaisuuksia omaavia uusia entsyymejä, entsymaattisia teitä ja aineenvaihduntateitä, teollisen mittakaavan bioprosessisuunnittelua, bioprosessien sisällyttämistä teollisiin tuotantoprosesseihin, kehittynyttä käymistä sekä esi- ja jatkoprosessointia ja joka auttaa ymmärtämään mikrobiyhteisön dynamiikkaa. Siihen kuuluu myös prototyyppien kehittäminen kehitettyjen tuotteiden ja prosessien teknistaloudellisen toteutettavuuden ja niiden kestävyyden arvioimiseksi.

1.4.3.  Innovatiiviset ja kilpailukykyiset alustateknologiat

Tavoitteena on kehittää alustateknologioita (esim. genomiikka, metagenomiikka, proteomiikka, metabolomiikka, molekylaariset välineet, ilmaisujärjestelmät, fenotyyppausalustat ja solupohjaiset alustat), joilla edistetään johtajuutta ja kilpailuetua useilla talouteen vaikuttavilla aloilla. Lisäksi niihin kuuluu erilaisia piirteitä, kuten perustan luominen bioresurssien kehittämiselle tavanomaisia vaihtoehtoja pidemmälle menevillä optimoiduilla ominaisuuksilla ja sovelluksilla, mahdollistava tutkiminen, uusien sovellusten maa- ja meribiodiversiteetin ymmärtäminen ja käyttäminen kestävällä tavalla, biopohjaiset tuotteet ja prosessit sekä bioteknologiapohjaisten terveydenhuoltoratkaisujen (esim. diagnostiikka, biologiset tuotteet, biolääketieteelliset laitteet) kestävä kehittäminen.

1.5.  Kehittynyt valmistus ja prosessointi

1.5.1.  Tulevaisuuden tehtaiden teknologiat

Edistetään kestävää teollisuuskasvua Euroopassa helpottamalla strategista siirtymistä kustannusperusteisesta valmistuksesta ▌lähestymistapaan, joka perustuu suuren lisäarvon tuotteiden luomiseen ja tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntävään älykkääseen ja suuren suorituskyvyn omaavaan valmistukseen integroidussa järjestelmässä. Haasteena on, miten voidaan tuottaa enemmän samalla kun materiaalien kulutusta, energian käyttöä ja jätteiden ja saasteiden syntymistä vähennetään korkeaan ekologiseen tehokkuuteen pyrkien. Painopisteenä on tulevaisuuden mukautuvien tuotantojärjestelmien kehittäminen ja integrointi sekä erityisesti Euroopan pk-yritysten tarpeet, jotta kehittyneet ja kestävät valmistusjärjestelmät ja -prosessit voidaan saada aikaan. Painopisteenä ovat myös menetelmät, joilla kehitetään joustavaa, turvallista ja älykästä tuotantoa, jossa sovelletaan riittävän tasoista automaatiota työntekijäystävällisissä ympäristöissä.

1.5.2.  Energiatehokkaat ja ympäristövaikutukseltaan vähäiset rakennukset ja järjestelmät mahdollistavat teknologiat

Energiankulutusta ja hiilidioksidipäästöjä vähennetään kehittämällä ja ottamalla käyttöön kestäviä rakennusteknologioita ja -järjestelmiä sekä panemalla täytäntöön ja replikoimalla toimenpiteitä energiatehokkaiden järjestelmien ja materiaalien käytön lisäämiseksi uusissa, remontoiduissa ja jälkiasennetuissa rakennuksissa. Elinkaareen liittyvät kysymykset sekä suunnittelun, rakentamisen ja kunnossapidon käsittävien sopimusten yleistyminen ovat keskeisessä asemassa pyrittäessä ratkaisemaan, miten rakennuksista saataisiin lähes energiaomavaraisia vuoteen 2020 mennessä ja miten energiatehokkaat yhteisöt saataisiin toteutettua yhteistyössä sidosryhmien kanssa.

1.5.3.  Energiaintensiivisen prosessiteollisuuden kestävät, resurssitehokkaat ja vähähiiliset teknologiat

Esimerkiksi kemiallisia tuotteita, sementtiä, paperimassaa, paperia, lasia, mineraaleja tai ei-rautametalleja ja terästä tuottavan prosessiteollisuuden kilpailukykyä lisätään parantamalla huomattavasti sen resurssi- ja energiatehokkuutta ja vähentämällä tällaisen teollisen toiminnan ympäristövaikutuksia. Painopisteenä ovat innovatiivisia aineita, materiaaleja ja teknisiä ratkaisuja koskevien mahdollistavien teknologioiden kehittäminen ja validointi vähähiilisille tuotteille ja vähemmän energiaintensiivisille prosesseille ja palveluille arvoketjussa sekä erittäin vähähiilisten tuotantoteknologioiden ja -tekniikoiden hyväksyminen erityisten kasvihuonekaasujen päästövähennysten saavuttamiseksi.

1.5.4.  Uudet kestävät liiketoimintamallit

Osaamiseen perustuvan erityistuotannon konsepteja ja menetelmiä koskevalla eri alojen välisellä yhteistyöllä voidaan lisätä organisaatioiden oppimista, luovuutta ja innovointia. Tässä yhteydessä painopisteenä ovat liiketoimintamalleja koskevat räätälöidyt lähestymistavat, joita voidaan mukauttaa globaalien arvoketjujen ja verkkojen, muuttuvien markkinoiden ja kehittyvien ja uusien tuotannonalojen vaatimusten perusteella. Tähän sisältyvät kestävät liiketoimintamallit, jotka kattavat tuotteen ja prosessin koko elinkaaren.

1.6.  Avaruus

Avaruustutkimuksen alalla unionin tason toiminta toteutetaan yhdessä jäsenvaltioiden ja Euroopan avaruusjärjestön (ESA) suorittamien avaruustutkimustoimien kanssa tavoitteena lisätä eri toimijoiden välistä täydentävyyttä.

1.6.1.  Euroopan avaruussektorin kilpailukyvyn, riippumattomuuden ja innovatiivisuuden tukeminen

Tavoitteena on säilyttää maailmanlaajuinen johtoasema avaruustutkimuksessa turvaamalla ja kehittämällä kustannustehokasta, kilpailukykyistä ja innovatiivista avaruusteollisuutta (mukaan lukien pk-yritykset) ja avaruustutkimusyhteisöä ja edistämällä avaruuteen perustuvaa innovointia.

1.6.1.1.  Kilpailukykyisen, kestävän ja yrittäjähenkisen avaruusteollisuuden ja -tutkimusyhteisön turvaaminen ja kehittäminen ja Euroopan avaruusjärjestelmien riippumattomuuden vahvistaminen

Euroopalla on johtoasema avaruustutkimuksessa ja avaruusteknologioiden kehittämisessä, ja se kehittää jatkuvasti omia toiminnallisia avaruusinfrastruktuurejaan (esim. Galileo ja Copernicus). Euroopan avaruusteollisuus valmistaa ensiluokkaisia satelliitteja ja muita avaruuteen liittyviä teknologioita vientiä varten. Euroopan johtoasema on kuitenkin uhattuna muiden tärkeimpien avaruusvaltojen kilpailun vuoksi. Tämän toimenpiteen tavoitteena on kehittää tutkimusperusta varmistamalla avaruustutkimus- ja avaruusinnovointiohjelmien jatkuminen esim. pienemmillä ja useammin järjestettävillä avaruudessa tehtävillä demonstrointihankkeilla. Eurooppa voisi täten kehittää teollisuusperustaansa ja t&k-avaruusyhteisöä ja siten edetä nykyistä uusinta kehitystä edustavaa tasoa pidemmälle ja vähentää riippuvuutta keskeisten teknologioiden tuonnista.

Standardointia olisi tuettava, jotta voidaan optimoida investoinnit ja kehittää markkinoillepääsyä.

1.6.1.2.  Avaruusalan ja muiden alojen välisen innovoinnin edistäminen

Avaruusteknologiassa on paljon samoja haasteita kuin maanpäällisissä teknologioissa (esim. ilmailu, energia, ympäristö, televiestintä sekä tieto- ja viestintätekniikat, luonnonvarojen käyttö, sensorit, robotiikka, kehittyneet materiaalit, turvallisuus ja terveys). Nämä yhtäläisyydet mahdollistavat teknologioiden yhteisen kehittämisen niin avaruusalan kuin muissa yhteisöissä, mukaan lukien ei-avaruusteollisuus, varhaisessa vaiheessa erityisesti pk-yrityksissä. Tämä voi johtaa siihen, että läpimurtoinnovaatiot kehitetään nopeammin kuin myöhäisemmässä vaiheessa saavutettavat sivutuotteet. Euroopan nykyisen avaruusinfrastruktuurin käyttöä olisi lisättävä edistämällä kaukohavainnointiin, satelliittipaikannukseen tai muuhun satelliittipohjaiseen dataan perustuvien innovatiivisten tuotteiden ja palvelujen kehittämistä. Lisäksi Euroopan olisi kannustettava yrityksiä aloittamaan avaruusalan kehittäminen tarvittaessa tarkkaan kohdennetuilla toimenpiteillä, mukaan lukien avaruusteknologian siirtoa koskevien aloitteiden tukeminen.

1.6.2.  Avaruusteknologian edistysaskelten mahdollistaminen

Tavoitteena on kehittää kehittynyttä ja mahdollistavaa avaruusteknologiaa ja toiminnallisia ratkaisuja ideavaiheesta avaruudessa tapahtuvaan demonstrointiin.

Avaruustoimintavalmiudet sekä valmiudet kehittää, ylläpitää ja käyttää ▌avaruusjärjestelmiä maan kiertoradalla ja sen ulkopuolella ovat olennaisen tärkeitä koko Euroopan yhteiskunnan tulevaisuudelle. Tarvittavat valmiudet edellyttävät tutkimus- ja innovaatioinvestointeja monenlaisiin avaruusteknologioihin (esim. kantoraketteihin ja muihin kulkuneuvoihin, satelliitteihin, robotiikkaan, laitteisiin ja antureihin) ja käyttösuunnitelmiin, jotka ulottuvat ideoista avaruudessa tapahtuvaan demonstrointiin. Eurooppa on tällä hetkellä yksi kolmesta tärkeimmästä avaruusvallasta, ja sitä rahoittavat pääosin jäsenvaltiot investoinneillaan ESAn ja kansallisten ohjelmien kautta, mutta verrattuna Yhdysvaltojen avaruusalan t&k-investointeihin (noin 20 prosenttia koko NASAn budjetista) Euroopan investointeja tuleviin avaruusteknologioihin ja -sovelluksiin on lisättävä koko ketjussa:

a)  matalan teknologian valmiustason (TRL) tutkimus, joka on usein erittäin riippuvainen keskeisistä mahdollistavista teknologioista ja jolla on potentiaalia luoda läpimurtoteknologioita maanpäällisten sovellusten kanssa,

b)  nykyisten teknologioiden kehittäminen esim. pienentämällä laitteiden kokoa ja parantamalla energiatehokkuutta ja anturien herkkyyttä,

c)  uusien teknologioiden ja konseptien demonstrointi ja validointi avaruudessa ja maanpäällisessä analogisessa ympäristössä,

d)  tehtäväyhteys, esim. avaruusympäristön ja maa-asemien analysointi, avaruusjärjestelmien ja -infrastruktuurin suojaaminen vahingoittumiselta ja tuhoutumiselta yhteentörmäyksessä jätteiden tai muiden avaruusesineiden kanssa sekä avaruussään, muun muassa auringon soihtupurkausten, vaikutuksilta (avaruustilannetietoisuus, SSA) sekä innovatiivisen tiedonkeruun ja tiedonsiirron ja näytteiden arkistointi-infrastruktuurin kehittäminen,

e)  satelliittiviestintä, edistyneet navigointi- ja kaukohavainnointiteknologiat, joita käytetään unionin avaruusjärjestelmien (esim. Galileo ja Copernicus) tulevien sukupolvien olennaisessa tutkimuksessa.

1.6.3.  Avaruuspohjaisten tietojen käytön mahdollistaminen

Tavoitteena on varmistaa nykyisistä, arkistoiduista ja tulevista Euroopan avaruusohjelmista saatavien tieteellisten, julkisten ja kaupallisten tietojen laajempi käyttö.

Avaruusjärjestelmistä saadaan usein tietoja, joita ei voida saada millään muulla tavalla. Vaikka Euroopan ohjelmat ovat huippuluokkaa, julkaisutiedoista käy ilmi, ettei niistä saatuja tietoja todennäköisesti käytetä yhtä usein kuin Yhdysvaltojen ohjelmista saatuja tietoja. Eurooppalaisista satelliiteista (tieteellisistä, julkisista tai kaupallisista) saatavien tietojen käyttöä voidaan lisätä huomattavasti, jos pyritään edelleen edistämään Euroopan avaruusohjelmista saatavien avaruuspohjaisten tietojen käsittelyä, tallentamista, validointia, standardointia ja kestävää saatavuutta sekä tukemaan tällaisista tiedoista, tarvittaessa maasta käsin tehdyistä havainnoista saatuihin tietoihin yhdistämällä saatavien uusien tietotuotteiden ja -palvelujen kehittämistä. Esimerkiksi tieto- ja viestintäteknologiaa hyödyntäviä innovatiivisia yhteistyömuotoja käyttäen saaduilla tietojen hankintaa, prosessointia, koostamista ja levittämistä sekä yhteentoimivuutta, erityisesti geotieteiden tutkimustiedon ja metatiedon saatavuuden ja vaihdon edistämistä, koskevilla innovaatioilla voidaan varmistaa, että avaruusinfrastruktuureihin tehdyistä sijoituksista saadaan korkeampi tuotto, ja niiden avulla voidaan ratkaista yhteiskunnallisia haasteita. Avaruuspohjaisten tietojen kalibroinnilla ja validoinnilla (yksittäisille laitteille, laitteiden ja ohjelmien välillä ja in-situ-kohteiden osalta) on suuri merkitys avaruuspohjaisten tietojen tehokkaalle käytölle kaikilla aloilla, ja avaruustietojen ja avaruuskoordinaattijärjestelmän standardointia on tarpeen lisätä. Tietojen saatavuus ja avaruusohjelmien hyväksikäyttö edellyttävät maailmanlaajuista koordinointia. Maapallon kaukokartoitukseen liittyviä tietoja koskevien yhdenmukaisten lähestymistapojen ja parhaiden käytäntöjen osittainen saavuttaminen on mahdollista, kun koordinointi suoritetaan yhdessä hallitustenvälisen kaukokartoitusta käsittelevän ryhmän (GEO) kanssa, jonka tavoitteena on saavuttaa maailmanlaajuinen maanhavainnointijärjestelmä (Global Earth Observation System of Systems, GEOSS) ja johon unioni osallistuu, etenkin hyödyntämällä täysimääräisesti Copernicus-ohjelmaa. Tuetaan näiden innovaatioiden nopeaa käyttöönottoa asiaan liittyvässä sovelluksessa sekä päätöksentekoprosesseja. Tähän sisältyy myös tietojen käyttö uutta tieteellistä tutkimusta varten.

1.6.4.  Kansainvälisiä avaruuskumppanuuksia tukeva mahdollistava eurooppalainen tutkimus

Tavoitteena on tukea eurooppalaisen tutkimuksen ja innovoinnin vaikutusta pitkän aikavälin kansainväliseen avaruuskumppanuuteen.

Vaikka avaruustiedoista saadaan suuria paikallisia hyötyjä, avaruusalan toimet ovat pohjimmiltaan maailmanlaajuisia. Tämä on erityisen selvää silloin, kun kyseessä on maapalloon tai avaruusjärjestelmiin kohdistuva kosminen uhka. Avaruussään ja -jätteiden tuhoamien satelliittien kustannuksiksi arvioidaan 100 miljoonaa euroa vuodessa. Luonteeltaan maailmanlaajuisia ovat myös monet avaruustiedettä ja avaruudentutkimusta koskevat hankkeet. Huipputason avaruusteknologiaa kehitetään yhä enemmän tällaisten kansainvälisten kumppanuuksien puitteissa, minkä vuoksi menestyksen kannalta on tärkeää, että eurooppalaiset tutkijat ja tuotannonalat osallistuvat niihin. Unionin osallistuminen tällaisiin maailmanlaajuisiin avaruustavoitteisiin on määriteltävä unionin avaruuspoliittisten painopisteiden mukaisissa pitkän aikavälin (vähintään 10 vuotta) strategisissa toimintasuunnitelmissa ja jäsenvaltioiden ja eurooppalaisten kumppanien, kuten ESAn ja kansallisten avaruusjärjestöjen, kanssa koordinoiden sekä tarvittaessa kansainvälisten kumppanien ▌ja avaruusvaltioiden avaruusjärjestöjen ▌kanssa koordinoiden.

1.6.5.  Erityiset täytäntöönpanonäkökohdat

Horisontti 2020 -puiteohjelman mukaiset avaruustutkimuksen ja -innovoinnin täytäntöönpanon painopisteet vastaavat unionin avaruuspoliittisia painopisteitä, sellaisina kuin ne on määritelty avaruusneuvostossa ja tiedonannossa Kohti kansalaisia hyödyttävää Euroopan unionin avaruusstrategiaa. Täytäntöönpano perustuu tarvittaessa strategisiin tutkimusohjelmiin, jotka on kehitetty kuullen jäsenvaltioita ja kansallisia avaruusjärjestöjä, ESAa, Euroopan avaruusteollisuutta (mukaan lukien pk-yritykset) edustavia sidosryhmiä, korkeakouluja ja teknologisia laitoksia sekä avaruusalan neuvoa-antavaa ryhmää. Kansainvälisiin toimiin osallistumista koskevat tutkimus- ja innovointilinjaukset määritellään yhdessä eurooppalaisten sidosryhmien ja kansainvälisten kumppanien (esim. NASA, ROSCOSMOS ja JAXA) kanssa.

Avaruusteknologioiden soveltamista tuetaan tarvittaessa asiaan liittyvien yhteiskunnallisten haasteiden yhteydessä.

2.  RISKIRAHOITUKSEN SAATAVUUS

Horisontti 2020 -puiteohjelmaan perustetaan kaksi välinettä (”pääomarahoitusväline” ja ”lainarahoitusväline”), joihin kuuluu eri osuuksia. Pääomarahoitusväline ja lainarahoitusvälineen pk-osuus pannaan täytäntöön yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman (COSME) yhteydessä osana kahta EU:n rahoitusjärjestelyä, joista myönnetään pääomaa ja lainoja pk-yritysten tutkimuksen, innovoinnin ja kasvun tukemiseen.

Pääomarahoitusväline ja lainarahoitusväline voivat soveltuvin osin mahdollistaa rahoitusvarojen yhdistämisen sellaisten jäsenvaltioiden tai alueiden kesken, jotka haluavat käyttää tähän tarkoitukseen osan niille Euroopan rakenne- ja investointirahastoista annetun neuvoston asetuksen 33 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti Euroopan rakenne- ja investointirahastoista myönnetystä rahoituksesta.

Sen sijaan, että lopullisille edunsaajille myönnettäisiin lainoja, takauksia, pääomaa jne. suoraan, komissio antaa rahoituslaitoksille valtuudet myöntää tukea erityisesti riskin jakamisen kautta, takausjärjestelmillä sekä pääomasijoituksina ja oman pääoman luonteisina sijoituksina.

2.1.  Lainarahoitusväline

Lainarahoitusvälineestä myönnetään lainoja yksittäisille edunsaajille tutkimus- ja innovaatioinvestointeja varten, (vasta)takauksia rahoituksenvälittäjille, jotka myöntävät lainoja edunsaajille, lainojen ja (vasta)takausten yhdistelmiä sekä takauksia ja/tai vastatakauksia kansallisiin ja alueellisiin velkarahoitusjärjestelyihin. Lainarahoitusvälineessä toteutetaan laina-ajan pidentämiseen liittyviä toimia ja tuetaan pk-yrityksille kohdennettua välinettä kysynnän tason mukaan (ks. tämän liitteen II osan 3 jakso ”Innovointi pk-yrityksissä”).. Lainarahoitusvälineestä myönnetyt varat ja oman pääoman ehtoisesta rahoitusvälineestä myönnetyt varat voidaan yhdistää mahdollisten avustusten (mukaan lukien kertakorvaukset) kanssa yhteen tai useampaan integroituun järjestelmään. Halpakorkoiset lainat, vaihtovelkakirjalainat, toissijaiset lainat, osakkuuslainat, leasing-lainat ja arvopaperistaminen voivat myös olla mahdollisia.

Sen lisäksi, että lainarahoitusvälineestä myönnetään lainoja ja takauksia markkinalähtöisin perustein ja ensin tullutta palvellaan ensin -periaatetta noudattaen, siinä on erityisiä toimintapoliittisia ja alakohtaisia osastoja. Tähän tarvittavat erilliset rahoitusosuudet voidaan tarvittaessa saada

a)  muista Horisontti 2020 -puiteohjelman osista, ennen kaikkea III osasta ”Yhteiskunnalliset haasteet”

b)  muista rahoituskehyksistä, ohjelmista ja unionin talousarvion budjettikohdista

c)  alueilta ja jäsenvaltioilta, jotka haluavat osallistua rahoitukseen koheesiopoliittisissa varoissa käytettävissä olevilla resursseilla

d)  erityisistä ohjelmista (kuten ▌yhteiset teknologia-aloitteet) tai aloitteista.

Tällaiset rahoitusosuudet voidaan vahvistaa tai niitä voidaan korottaa milloin tahansa Horisontti 2020 -puiteohjelman aikana.

Riskien jakaminen ja muut parametrit saattavat vaihdella eri toimintapoliittisissa ja alakohtaisissa osastoissa, kunhan niiden arvot tai tilanteet noudattavat velkainstrumentteja koskevia yhteisiä sääntöjä. Lisäksi lainarahoitusvälineen promootiokampanjaan voi kuulua osastojen omia erityisiä viestintästrategioita. Voidaan myös käyttää asiantuntevia kansallisia välittäjiä, jos lainojen arviointiin tarvitaan erityisasiantuntemusta johonkin osastoon kuuluvalla alalla.

Lainarahoitusvälineen pk-osuus kohdistuu tutkimus- ja innovointipainotteisiin pk-yrityksiin ja keskisuuriin yrityksiin. Lainamäärät ylittävät 150 000 euroa, joten ne täydentävät yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman lainantakausjärjestelystä pk-yrityksille myönnettävää rahoitusta. Lainarahoitusvälineen pk-osuus kattaa myös alle 150 000 euron lainat tutkimus- ja innovointipainotteisille pk-yrityksille ja keskisuurille yrityksille.

Lainarahoitusvälineen vivutus määritellään jakamalla kokonaisrahoitus (eli unionin rahoitus ja muista rahoituslaitoksista saadut rahoitusosuudet) unionin rahoitusosuudella. Tässä tapauksessa vivutuksen arvioidaan olevan keskimäärin 1,5–6,5 asianomaisen toimen tyypin mukaan (riskin taso, varsinaiset edunsaajat ja asianomaisen vieraan pääoman ehtoisen rahoitusvälineen tyyppi). Kerrannaisvaikutus määritellään jakamalla edunsaajien tekemät kokonaisinvestoinnit unionin rahoitusosuudella. Tässä tapauksessa sen arvioidaan olevan 5–20 asianomaisen toimen tyypin mukaan.

2.2.  Pääomarahoitusväline

Pääomarahoitusvälineessä keskitytään varhaisen vaiheen pääomasijoitusrahastoihin ja julkisen ja yksityisen sektorin välisiin rahasto-osuusrahastoihin, joista myönnetään riskipääomaa ja/tai välirahoitusta yksittäisille salkkuyrityksille. Nämä yritykset voivat lisäksi hakea velkarahoitusta lainarahoitusvälinettä toteuttavilta rahoituksenvälittäjiltä. Pääomarahoitusväline tutkii lisäksi mahdollisuuksia tukea bisnesenkeleitä ja muita mahdollisia oman pääoman ehtoisen rahoituksen lähteitä. Tähän voisi kuulua myös pk-yrityksille kohdennetun välineen vaiheessa 3 annettava tuki kysynnän tason mukaan sekä teknologian siirrolle annettava tuki (kuten julkiseen tutkimukseen perustuvien tutkimustulosten ja keksintöjen siirto tuotantosektorille, esimerkiksi konseptin toimivuuden osoittamisen avulla).

Järjestelyssä on myös mahdollista tehdä laajentumis- ja kasvuvaiheinvestointeja yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman kasvuinvestointeja koskevan pääomarahoitusvälineen (EFG) yhteydessä (näihin kuuluvat laajan sijoituspohjan investoinnit rahasto-osuusrahastoihin, yksityiset institutionaaliset ja strategiset sijoittajat sekä kansalliset julkiset ja puolijulkiset rahoituslaitokset). Jälkimmäisessä tapauksessa investoinnit Horisontti 2020 -puiteohjelman pääomarahoitusvälineestä eivät saa olla yli 20 prosenttia EU:n kokonaisinvestoinneista, paitsi jos kyseessä ovat monivaiheiset rahastot, joissa EFG:stä ja tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja innovoinnin pääomarahoitusvälineestä saatava rahoitus tarjotaan suhteellisesti rahastojen investointipolitiikkaa noudattaen. Kuten EFG:ssä, pääomarahoitusvälineessä on pyrittävä välttämään hankitun yrityksen purkamiseen tarkoitettua buy-out- tai jälkirahoitusta. Komissio voi päättää muuttaa 20 prosentin raja-arvoa muuttuneiden markkinaolosuhteiden perusteella.

Edellä 2 jakson ensimmäisessä kohdassa tarkoitetun pk-yritysten tutkimuksen, innovoinnin ja kasvun tukemista koskevan EU:n pääomarahoitusvälineen olisi oltava asianmukainen kooltaan ja mittakaavaltaan, jotta sillä voidaan tukea innovatiivisia yrityksiä varhaisesta vaiheesta aina kasvu- ja laajentumisvaiheeseen yhdennettyä lähestymistapaa noudattaen.

Investointiparametrit asetetaan siten, että erityiset toimintapoliittiset tavoitteet (kuten mahdollisten edunsaajien erityisryhmien asettaminen kohteeksi) voidaan saavuttaa, samalla kun tämän instrumentin markkinasuuntautunut ja kysyntäpainotteinen lähestymistapa säilytetään.

Pääomarahoitusvälineeseen voidaan myöntää rahoitusta muista Horisontti 2020 -ohjelman osista, muista rahoituskehyksistä, ohjelmista ja unionin talousarvion budjettikohdista, tietyiltä alueilta ja jäsenvaltioista sekä erityisohjelmista tai aloitteista.

Pääomarahoitusvälineen vivutus määritellään jakamalla kokonaisrahoitus (eli unionin rahoitus ja muista rahoituslaitoksista saadut rahoitusosuudet) unionin rahoitusosuudella. Tässä tapauksessa vivutuksen arvioidaan olevan noin 6 markkinatilanteen mukaan. Kerrannaisvaikutus määritellään puolestaan jakamalla edunsaajien tekemät kokonaisinvestoinnit unionin rahoitusosuudella. Sen arvioidaan olevan tässä tapauksessa keskimäärin 18.

2.3.  Erityiset täytäntöönpanonäkökohdat

Mainittujen kahden rahoitusvälineen täytäntöönpano siirretään Euroopan investointipankki ‑ryhmälle (EIB ja EIF) ja/tai muille rahoituslaitoksille, jotka voidaan valtuuttaa panemaan rahoitusvälineet täytäntöön varainhoitoasetuksen mukaisesti. Niiden suunnittelu ja täytäntöönpano tapahtuu rahoitusvälineitä koskevia varainhoitoasetuksen yleisiä säännöksiä ja komission ohjeissa myöhemmin vahvistettavia tarkempia toimintavaatimuksia noudattaen. Rahoitusvälineiden käytöllä on oltava selvää eurooppalaista lisäarvoa, ja sen olisi luotava vipuvaikutusta ja täydennettävä kansallisia välineitä.

Unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä 25 päivänä lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(21) 139 artiklan 4 kohdan mukaisten rahoitusvälineitä täytäntöön panevien yhteisöjen avointen, läpinäkyvien, oikeasuhteisten ja syrjimättömien menettelyjen avulla valitsemiin rahoituksen välittäjiin voi kuulua yksityisiä rahoituslaitoksia sekä julkisia ja puolijulkisia rahoituslaitoksia, kansallisia ja alueellisia julkisia pankkeja sekä kansallisia ja alueellisia investointipankkeja.

Niiden osat voidaan yhdistää mahdollisten avustusten (mukaan lukien kertakorvaukset) kanssa yhteen tai useampaan integroituun järjestelmään, jolla tuetaan tiettyjä edunsaajaluokkia tai erityishankkeita, kuten pk-yrityksiä ja suuren kasvupotentiaalin omaavia keskisuuria yrityksiä, tai innovaatioteknologioiden laajamittaista demonstrointia.

Niiden täytäntöönpanon tueksi toteutetaan joukko liitännäistoimenpiteitä. Tällaisia voivat olla mm. lainahakemusten kelpoisuutta tai tietoon perustuvaa omaisuutta arvioiville rahoituksenvälittäjille annettava tekninen apu, pk-yrityksiä opastavat, valmentavat ja mentoroivat sekä niiden ja mahdollisten sijoittajien välistä vuorovaikutusta edistävät investointivalmiusjärjestelmät, toimenpiteet, joilla parannetaan pääomasijoitusyhtiöiden ja bisnesenkeleiden tietoisuutta unionin rahoitusohjelmiin osallistuvien innovatiivisten pk-yritysten kasvupotentiaalista, järjestelmät, joilla pyritään houkuttelemaan yksityisiä sijoittajia investoimaan innovatiivisiin pk-yrityksiin ja keskisuuriin yrityksiin, toimet, joilla parannetaan rajat ylittävää ja monen maan välistä velka- ja oman pääoman ehtoista rahoitusta, järjestelmät, joilla kannustetaan hyväntekeväisyyttä harjoittavia järjestöjä ja yksityishenkilöitä tukemaan tutkimusta ja innovointia, sekä järjestelmät, joilla edistetään yritysten välisiä riskipääomasijoituksia ja kannustetaan perheiden investointeja hoitavien yritysten (family offices) ja bisnesenkeleiden toimia.

Muun muassa alueellisia viranomaisia, pk-yritysten yhdistyksiä, kauppakamareita ja asiaan liittyviä rahoituksenvälittäjiä voidaan kuulla tarvittaessa näiden toimien valmistelun ja täytäntöönpanon osalta.

Täydentävyys varmistetaan yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman (COSME) järjestelyjen kanssa.

3.  INNOVOINTI PK-YRITYKSISSÄ

3.1.  Pk-yrityksille annettavan tuen valtavirtaistaminen erityisesti kohdennetun välineen avulla

Horisontti 2020 -puiteohjelmasta tuetaan pk-yrityksiä. Sen vuoksi pk-yritysten osallistumiselle Horisontti 2020 -puiteohjelmaan luodaan paremmat edellytykset. Lisäksi siinä on erityinen pk-yrityksille kohdennettu väline, joka koskee kaikentyyppisiä innovatiivisia pk-yrityksiä, jotka haluavat kehittyä, kasvaa ja laajentua ulkomaille. Siitä tuetaan kaikenlaista innovointia, myös ei-teknologista, sosiaalista ja palveluinnovointia, koska kaikilla toimilla on selkeä eurooppalainen lisäarvo. Tavoitteena on täyttää rahoitusaukot varhaisen vaiheen suuririskisen tutkimuksen ja innovoinnin välillä, edistää läpimurtoinnovaatioita ja parantaa tutkimustulosten kaupallistamista yksityisellä sektorilla.

Pk-yrityksille kohdennettua välinettä sovelletaan kaikkien yhteiskunnallisten haasteiden sekä mahdollistavien ja teollisuusteknologioiden osalta, ja siitä osoitetaan asianmukaista rahoitusta kyseiseen välineeseen, jotta saavutetaan vähimmäistavoite osoittaa pk-yrityksille 20 prosenttia kaikkia yhteiskunnallisia haasteita koskevista erityistavoitteista sekä erityistavoitetta ”Johtoasema mahdollistavissa ja teollisuusteknologioissa” koskevasta kokonaistalousarviosta.

Vain pk-yritykset saavat hakea rahoitusta ja tukea. Ne voivat tarpeidensa mukaisesti tehdä yhteistyötä, kuten tehdä alihankintasopimuksia tutkimukseen ja kehittämiseen liittyvästä työstä. Pk-yritysten on saatava hankkeista selkeää etua ja mahdollista hyötyä, ja hankkeissa on oltava selkeä eurooppalainen ulottuvuus.

Pk-yrityksille kohdennettu väline kattaa kaikki tieteen, teknologian ja innovoinnin alat. Yhteiskunnallisten haasteiden ja mahdollistavien teknologioiden osalta sovelletaan alhaalta ylöspäin etenevää lähestymistapaa, jotta kaikenlaisille lupaaville ideoille (erityisesti monialaisille ja tieteidenvälisille hankkeille) voitaisiin myöntää rahoitusta.

Pk-yrityksille kohdennetusta välineestä myönnetään yksinkertaista ja vaiheittaista tukea. Sen kolme vaihetta kattavat koko innovaatiosyklin. Siirtyminen vaiheesta toiseen tapahtuu saumattomasti, jos pk-yritys on osoittautunut lisärahoituksen arvoiseksi aiemmassa vaiheessa. Hakijoilla ei ole velvollisuutta kattaa yhtäjaksoisesti kaikkia kolmea vaihetta. Jokainen vaihe on avoin kaikille pk-yrityksille:

–  Vaihe 1: Konsepti ja toteutettavuuden arviointi:

Pk-yritykset saavat rahoitusta tieteellisen ja teknisen toteutettavuuden ja uuden idean kaupallistamismahdollisuuksien tutkimiseen (konseptin toimivuuden osoittaminen) innovaatioprojektin kehittämiseksi. Jos tämän arvioinnin tulos, jossa on keskeistä, että hankkeen aihe vastaa mahdollisen käyttäjän/ostajan tarpeita, on myönteinen, rahoitusta voidaan myöntää seuraavaan/seuraaviin vaiheeseen/vaiheisiin.

–  Vaihe 2: Tutkimus ja teknologian kehittäminen, demonstrointi, markkinareplikointi:

Innovaatiosetelijärjestelmä asianmukaisesti huomioon ottaen tukea annetaan tutkimukselle ja kehittämiselle, ja erityisesti keskitytään demonstrointitoimiin (testaaminen, prototyypit, tuotantomittakaavaa koskevat tutkimukset, suunnittelu, innovointiprosessien pilottihankkeet, tuotteet ja palvelut, validointi, suorituskykyverifiointi jne.) ja markkinareplikointiin kannustaen loppukäyttäjien tai mahdollisten asiakkaiden osallistumiseen. Innovaatiosetelijärjestelmä edistää nuorten yrittäjien osallistumista.

–  Vaihe 3: Kaupallistaminen:

Tässä vaiheessa ei anneta tukitoimien lisäksi suoraa rahoitusta, mutta siinä pyritään helpottamaan yksityisen pääoman saatavuutta ja pääsyä innovoinnin mahdollistaviin ympäristöihin. Yhteys rahoitusvälineisiin (ks. tämän liitteen II osan 2 jakso ”Riskirahoituksen saatavuus”) tapahtuu esim. asettamalla sellaiset pk-yritykset, jotka ovat menestyksekkäästi saaneet vaiheet 1 ja 2 päätökseen, etusijalle rahoitusvaroista erotetun määrän suhteen. Pk-yrityksiin sovelletaan myös esim. verkottumista, koulutusta, valmennusta ja neuvontaa koskevia tukitoimenpiteitä. Lisäksi tämä osa voi liittyä yhteen sellaisten toimenpiteiden kanssa, joilla edistetään esikaupallista hankintaa ja innovatiivisten ratkaisujen hankintaa.

Koska pk-yrityksille kohdennetun välineen edistäminen, täytäntöönpano ja seuranta tapahtuu yhdenmukaisesti koko Horisontti 2020 -puiteohjelmassa, pk-yritysten on helppo käyttää sitä. Tukea saavia pk-yrityksiä varten perustetaan nykyisiin pk-yritysten tukiverkkoihin, kuten Yritys-Eurooppa-verkostoon ja muihin innovointipalveluiden tarjoajiin, perustuva mentorointijärjestelmä myönnetyn tuen vaikutuksen nopeuttamiseksi. Lisäksi asiaankuuluvien kansallisten ja/tai alueellisten välitahojen kanssa tutkitaan mahdollisuuksia luoda yhteyksiä mentorointijärjestelmän tehokkaan toteuttamisen varmistamiseksi.

Sidosryhmistä ja pk-yritysten tutkimuksen ja innovoinnin asiantuntijoista muodostuva erityinen elin perustetaan edistämään ja seuraamaan Horisontti 2020 -puiteohjelman erityisesti pk-yrityksiä koskevia toimenpiteitä.

3.2.  Erityinen tuki

3.2.1.  Tuki tutkimusintensiivisille pk-yrityksille

Tutkimusta ja teknologian kehittämistä harjoittavien pk-yritysten monikansallista markkinasuuntautuvaa innovointia edistetään erityisellä toimella. Se kohdistuu kaikkien alojen tutkimusintensiivisiin pk-yrityksiin, joiden on myös osoitettava valmiutensa hyödyntää hankkeiden tuloksia kaupallisesti.

Toimeen kuuluvat kaikki tieteen ja teknologian alat. Siinä noudatetaan alhaalta ylöspäin etenevää lähestymistapaa tutkimusta ja teknologian kehittämistä harjoittavien pk-yritysten tarpeen mukaisesti.

Tämä toimi pannaan täytäntöön Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 185 artiklan mukaisella aloitteella, joka pohjautuu Eurostars-yhteisohjelmaan. Sitä mukautetaan sitä koskevassa väliarvioinnissa esitettävien havaintojen perusteella.

3.2.2.  Pk-yritysten innovaatiovalmiuksien parantaminen

Horisontti 2020 -puiteohjelman erityisesti pk-yrityksiä koskevien monikansallisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa auttavia ja niitä täydentäviä toimia tuetaan erityisesti pk-yritysten innovaatiovalmiuksien parantamiseksi. Toimiin voivat kuulua esim. tietoisuuden lisääminen, tiedottaminen ja tietojen levittäminen, koulutus- ja liikkuvuustoimet, verkottuminen ja parhaiden käytäntöjen vaihto, pk-yrityksille suurta lisäarvoa unionin tasolla tuottavien innovointia tukevien korkealaatuisten mekanismien ja palvelujen kehittäminen (esim. henkisen omaisuuden ja innovoinnin hallinnointi, tietämyksen siirto, tieto- ja viestintäteknologian innovatiivinen käyttö ja pk-yritysten tietotekniset taidot) sekä pk-yritysten avustaminen yhteyden saamisessa tutkimus- ja innovointikumppaneihin kaikkialla unionissa, jotta ne voisivat saada teknologiaa käyttöönsä ja kehittää innovaatiovalmiuksiaan. Innovatiivisten pk-yritysten ryhmiä edustavia välittäjäjärjestöjä pyydetään toteuttamaan monialaisia ja alueiden välisiä innovointitoimia sellaisten pk-yritysten kanssa, joilla on toisiaan vahvistavat valmiudet, uusien teollisuuden arvoketjujen luomiseksi.

Nämä toimet sovitetaan tarvittaessa yhteen vastaavien kansallisten toimenpiteiden kanssa. Pyritään tekemään tiivistä yhteistyötä kansallisten yhteyspisteiden verkon kanssa. Älykästä erikoistumista koskevissa kansallisissa ja alueellisissa innovaatiostrategioissa pyritään saavuttamaan synergia unionin koheesiopolitiikan kanssa.

Yhteyttä Yritys-Eurooppa-verkostoon on tarkoitus vahvistaa (yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman mukaisesti) ja varmistaa sen ja kansallisten yhteyspisteiden välinen koordinointi. Tukea voidaan myöntää esim. parantamalla tieto- ja neuvontapalveluja sellaisille pk-yrityksille annettavalla mentoroinnilla, valmennuksella ja kumppaninetsintätoiminnoilla, jotka haluavat kehittää rajat ylittäviä innovaatiohankkeita, tai tarjoamalla innovaatiotukipalveluja. Tämä lujittaa Yritys-Eurooppa-verkostossa pk-yritysten tukemisen osalta noudatettavaa yhden palvelupisteen lähestymistapaa ja verkoston vahvaa alueellista ja paikallista läsnäoloa.

3.2.3.  Markkinalähtöisen innovoinnin tukeminen

Tämä tukee pk-yritysten innovaatiovalmiuksien parantamiseen tähtäävää monikansallista markkinalähtöistä innovointia parantamalla innovoinnin toimintapuitteita ja poistamalla esteet ▌kasvulta erityisesti innovatiivisissa pk-yrityksissä ▌, joilla on potentiaalia kasvaa nopeasti. Erityistä innovaatiotukea (joka koskee esim. henkisen omaisuuden hyväksikäyttöä, hankkijaverkostoja, teknologiansiirtoyksikköjä tai strategista suunnittelua) ja innovointia koskevien politiikkojen uudelleentarkastelua tuetaan.

III OSA

YHTEISKUNNALLISET HAASTEET

1.  TERVEYS, VÄESTÖNMUUTOS JA HYVINVOINTI

Vankkaan näyttöön perustuvalla tehokkaalla terveyden edistämisellä ehkäistään tauteja, parannetaan hyvinvointia ja hallitaan kustannuksia. Terveyden edistämistä, aktiivista ikääntymistä, hyvinvointia ja tautien ehkäisemistä varten on muun muassa tunnettava terveyttä määrittävät tekijät, käytössä on oltava tauteja tehokkaasti ehkäiseviä välineitä kuten rokotteita ja terveyden ja tautien seurannan ja niihin varautumisen on oltava tehokkaita, samoin seulontaohjelmien.

Jotta tauteja, toimintarajoitteita, heikkoutta ja työkyvyn alentumista voidaan ehkäistä, havaita ajoissa, hallita, hoitaa ja parantaa onnistuneesti, on ymmärrettävä perinpohjaisesti niiden syyt, prosessit ja vaikutukset sekä terveyteen ja hyvinvointiin vaikuttavat tekijät. Terveyden ja sairauksien parempi ymmärtäminen edellyttää tiivistä yhteyttä perus-, kliinisen, epidemiologisen ja sosioekonomisen tutkimuksen välillä. Tehokas tiedonvaihto ja näiden tietojen liittäminen todellisessa elämässä tehtäviin laajoihin kohorttitutkimuksiin on myös keskeistä. Tutkimustulokset on myös muunnettava kliinisiksi käytännöiksi erityisesti kliinisillä kokeilla.

On yhteiskunnallinen haaste mukautua terveydenhuollon ja -hoidon aloilla kasvaviin vaatimuksiin, jotka johtuvat väestön ikääntymisestä. Jos tehokkaan terveydenhuollon ja ‑hoidon halutaan edelleen kattavan kaikenikäiset, on pyrittävä parantamaan ja nopeuttamaan päätöksentekoa ennaltaehkäisy- ja hoitotoimissa, tunnistamaan parhaat käytännöt terveydenhoitoalalla ja tukemaan niiden levittämistä, lisäämään tietoisuutta sekä tukemaan yhdistettyjä hoitopalveluja. Ikääntymisprosessien parempi ymmärtäminen ja ikään liittyvien sairauksien ehkäisy ovat perusta unionin kansalaisten pitämiselle terveinä ja aktiivisina koko elämänsä ajan. Yhtä tärkeää on sellaisten teknisten, organisatoristen ja sosiaalisten innovaatioiden laaja käyttöönotto, joiden avulla ikäihmiset, kroonisesti sairaat sekä toimintarajoitteiset henkilöt voivat pysyä aktiivisina ja itsenäisinä. Näin voidaan lisätä heidän fyysistä, sosiaalista ja henkistä hyvinvointiaan ja saada se jatkumaan kauemmin.

Ohjelman olisi koskettava asiaan liittyvissä toimissa esimerkiksi seuraavia kroonisia tauteja ja sairauksia: sydän- ja verisuonitaudit, syöpä, aineenvaihduntasairaudet ja riskitekijät diabetes mukaan luettuna, krooninen kipu, neurologiset, neurodegeneratiiviset, päihteiden käyttöön liittyvät ja mielenterveyden häiriöt, harvinaiset sairaudet, ylipaino ja liikalihavuus, reuma- ja autoimmuunisairaudet, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet sekä eri elimiin vaikuttavat erilaiset sairaudet, akuutit sairaudet ja erilaiset toimintarajoitteet. Sen olisi koskettava myös infektiotauteja, kuten HIV/AIDS, tuberkuloosi ja malaria, laiminlyötyjä ja köyhyyteen liittyviä sairauksia sekä eläinten välityksellä tarttuvia tauteja, uusia epidemioita ja kasvavan mikrobilääkeresistenssin uhkaa sekä työperäisiä sairauksia ja työhön liittyviä häiriöitä.

On kehitettävä yksilöllistä lääketiedettä, jotta voidaan laatia potilaiden tarpeita vastaavia ennaltaehkäiseviä ja hoitostrategioita, ja sen tueksi on kehitettävä sairauksien varhaista havaitsemista.

Kaikki nämä toimet toteutetaan niin, että tukea annetaan koko tutkimus- ja innovointisyklin ajan, mikä vahvistaa Eurooppaan sijoittautuneen teollisuuden kilpailukykyä ja lisää uusien markkinoiden kehittämismahdollisuuksia. Tukea annetaan translaatioon perustuville lähestymistavoille, joissa yhdistetään useita terveydenhoitoalan innovaatioprosessin vaiheita.

Erityistoimia kuvataan jäljempänä.

1.1.  Terveyden, hyvinvoinnin ja tautien ymmärtäminen

1.1.1.   Terveyttä määrittävien tekijöiden ymmärtäminen, terveyden edistämisen ja tautien ehkäisemisen tehostaminen

Terveyttä määrittävät tekijät on tunnettava paremmin, jotta saadaan tehokkaaseen terveyden edistämiseen ja tautien ehkäisyyn tarvittavaa tieteellistä näyttöä ja voidaan myös kehittää unionille olemassa oleviin tietolähteisiin ja indikaattorijärjestelmiin perustuvat kattavat terveyden ja hyvinvoinnin indikaattorit. Ympäristöön ja käyttäytymiseen (myös elintapoihin) liittyviä, psykologisia, organisatorisia, kulttuurisia, sosioekonomisia, biologisia ja geneettisiä tekijöitä tutkitaan niiden laajimmassa merkityksessä. Menetelmiin kuuluvat muun muassa pitkäaikaistutkimus, jossa tutkitaan kohortteja ja niiden yhteyksiä omiikka-tutkimuksesta saatuihin tietoihin, ja systeemibiolääketiede, mukaan lukien biologisten järjestelmien asiaan liittyvät sovellukset ja muut menetelmät.

Jotta erityisesti ympäristön merkitys terveyttä määrittävänä tekijänä tunnettaisiin paremmin, tarvitaan poikkitieteellistä lähestymistapaa, jossa yhdistetään muun muassa ihmisen kannalta merkittävää molekyylibiologiaa, epidemiologiaa ja toksikologiaa ja jonka tuloksena saatavien tietojen avulla tutkitaan erilaisten kemikaalien vaikutustapoja, altistumista sekä saasteille että muille ympäristöön ja säähän liittyville stressitekijöille sekä suoritetaan yhdennettyjä toksikologisia testejä ja etsitään vaihtoehtoja eläinkokeille. Altistumisen arviointiin tarvitaan innovatiivisia lähestymistapoja, joissa hyödynnetään omiikkaan ja epigenetiikkaan perustuvia uuden sukupolven biomerkkiaineita, ihmisten biomonitorointia, henkilökohtaisia altistumisarviointeja ja mallintamista yhdistyneen, kumulatiivisen ja yllättävän altistumisen ymmärtämiseksi siten, että sosioekonomiset, kulttuuriset, työperäiset, psykologiset ja käyttäytymistieteelliset tekijät otetaan huomioon. Ympäristötiedon parempaa hyödyntämistä edistyneiden tietojärjestelmien avulla tuetaan.

Näin voidaan arvioida nykyisiä ja suunniteltuja toimintapolitiikkoja ja ohjelmia ja tukea niitä. Vastaavasti voidaan kehittää parempia käyttäytymisinterventioita sekä ehkäisy- ja opetusohjelmia, muun muassa ravitsemusta, liikuntaa, rokotuksia ja muita perusterveydenhuollon toimenpiteitä koskevan terveysosaamisen osalta.

1.1.2.   Tautien ymmärtäminen

▌Terveyden ja tautien ymmärtämystä ihmisten koko elinkaaren aikana on parannettava, jotta voidaan kehittää uusia ja parempia ehkäisytoimenpiteitä, diagnooseja, hoitoja ja kuntoutustoimenpiteitä. Tieteidenvälinen perus- ja translaatiotutkimus tautien patofysiologiasta on oleellista, kun pyritään ymmärtämään paremmin kaikkia näkökohtia sairausprosesseissa, tavanomaisen vaihtelun ja tautien uudelleenluokitus molekyylitietojen perusteella mukaan luettuna, sekä validoimaan ja käyttämään tutkimustuloksia kliinisissä sovelluksissa.

Biolääketieteellisten tietojen tuottamisen uusien välineiden ja lähestymistapojen kehittämistä ja käyttöä edistetään tätä tukevalla tutkimuksella, joka kattaa biokuvantamisen, omiikat, suurikapasiteettiset tekniikat ja systeemilääketieteen lähestymistavat. Tällaisessa toiminnassa perustutkimus ja kliininen tutkimus sekä pitkäaikaiset kohorttitutkimukset (ja vastaavat tutkimusalat) on edellä esitetyn mukaisesti liitettävä tiiviisti toisiinsa. Lisäksi tarvitaan läheiset yhteydet tutkimuksen ja lääketieteellisten infrastruktuurien kanssa (tietokannat, biopankit jne.) tiedon standardointia, säilyttämistä, jakamista ja saantia varten. Nämä kaikki ovat keskeisiä tiedon käytettävyyden maksimoimisen sekä tietokokonaisuuksien innovatiivisempien ja tehokkaampien analysoimis- ja yhdistämistapojen edistämisen kannalta.

1.1.3.  Seurannan ja varautumisen parantaminen

Ihmisiin kohdistuu uhkia uusista ja yleistyvistä infektiotaudeista, myös zoonooseista peräisin olevista, sekä taudeista, joita aiheuttavat nykyisten patogeenien lääkeresistenssi sekä muut ilmastonmuutoksen ja ihmisten kansainvälisen liikkumisen välittömät ja välilliset seuraukset. Epidemioiden mallintamiseen ja tehokkaaseen reagointiin pandemiatapauksissa tarvitaan uusia tai parempia seuranta- ja diagnosointimenetelmiä, varhaisvaroitusverkostoja, terveyspalvelujen organisointia ja varautumista koskevia kampanjoita. Lisäksi on pyrittävä ylläpitämään ja tehostamaan valmiutta torjua lääkeresistenttejä infektiotauteja.

1.2.  Tautien ehkäiseminen

1.2.1.  Tehokkaiden ehkäisy- ja seulontaohjelmien kehittäminen ja tautialttiuden arvioimisen parantaminen

Ehkäisy- ja seulontaohjelmien kehittämiseksi on tunnistettava riskin ja taudin puhkeamisen varhaiset biomerkkiaineet (myös toiminnalliset ja käyttäytymiseen liittyvät), ja ne olisi suunniteltava kansainvälisesti hyväksytyin perustein. Ohjelmien toteuttaminen edellyttää seulontamenetelmien ja -ohjelmien testausta ja validointia. Kliinisesti merkityksellisessä kasvaneessa sairastumisvaarassa olevien yksilöiden ja väestönosien tunnistamiseksi olisi tuotettava tietoa ja kehitettävä menetelmiä. Kun suuressa sairastumisvaarassa olevat yksilöt ja väestönosat tunnetaan, voidaan kehittää yksilöllisiä, monivaiheisia ja kollektiivisia strategioita vaikuttavaa ja kustannustehokasta taudinehkäisyä varten.

1.2.2.   Diagnostiikan ja prognostiikan parantaminen

Uuden ja tehokkaamman diagnostiikan ja teranostiikan kehittämistä varten tarvitaan terveyden, tautien ja sairausprosessien parempaa tuntemusta elämän kaikissa vaiheissa. Taudeista selviämistä pyritään huomattavasti parantamaan varhaisemmalla ja tarkemmalla diagnostiikalla ja prognostiikalla sekä mahdollistamalla saatavilla oleva potilaskohtaisempi hoito, ja tätä varten kehitetään innovatiivisia ja nykyisiä menetelmiä, tekniikoita ja välineitä.

1.2.3.  Parempien ehkäisevien ja terapeuttisten rokotteiden kehittäminen

Tarvitaan tehokkaampia ehkäiseviä ja hoitavia interventioita ja rokotteita sekä näyttöön perustuvia rokotusohjelmia hyvin laajaan kirjoon tauteja, mukaan lukien köyhyyteen liittyvät taudit, kuten HIV/AIDS, tuberkuloosi, malaria ja laiminlyödyt infektiotaudit, ja myös muihin merkittäviin tauteihin. Tämä edellyttää, että tauteja ja sairausprosesseja ja niitä seuraavia epidemioita ymmärretään paremmin ja että tehdään kliinisiä kokeita ja niihin liittyvää tutkimusta.

1.3.  Tautien hoitaminen ja hallinta

1.3.1.  Tautien hoitaminen ja regeneratiivisen hoidon kehittäminen

Lääkehoitoa, biologisia hoitoja, rokotuksia ja muita hoitomenetelmiä monialaisesti tukevan tekniikan parantamista on tuettava, transplantaatio, kirurgia, geeni- ja soluhoito ja isotooppilääketiede mukaan luettuina. Lääke- ja rokotekehittelystä on saatava parempia tuloksia (myös vaihtoehtoisia menetelmiä perinteiselle turvallisuus- ja vaikuttavuustestaukselle, esimerkiksi kehittämällä uusia menetelmiä). Regeneratiivisia hoitotapoja ja kantasoluihin perustuvia hoitoja on kehitettävä. Uusia biologisia lääkkeitä, mukaan lukien terapeuttiset rokotteet, on kehitettävä. Lääkinnällisiä laitteita sekä apuvälineitä ja -järjestelmiä on kehitettävä. Palliatiivista hoitoa on parannettava. Valmiuttamme torjua ▌tauteja ja toteuttaa lääketieteellisiä toimenpiteitä, jotka edellyttävät tehokkaiden ja turvallisten mikrobilääkkeiden saatavuutta, on ylläpidettävä ja tehostettava. Lisäksi on kehitettävä kattavia tapoja hoitaa komorbiditeettia kaikenikäisillä ja välttää monilääkitystä. Näiden parannusten jälkeen on helpompi kehittää uusia, tehokkaampia, vaikuttavia, kestäviä ja yksilöllisiä hoitoja tauteihin ja keinoja hallita toimintakyvyttömyyttä ja heikkoutta, mukaan lukien pitkälle kehitetyt terapiat ja soluterapiat kroonisten sairauksien hoitamista varten.

1.3.2.   Tietämyksen siirtäminen kliiniseen käytäntöön ja laajennuskelpoiseen innovointiin

Kliiniset kokeet ovat tärkeä tapa siirtää biolääketieteellistä tietoa potilassovelluksiin, ja siihen samoin kuin kokeisiin liittyvien käytäntöjen parantamiseen annetaan tukea. Esimerkkejä tästä ovat menettelyjen parantaminen niin, että kokeissa voidaan keskittyä keskeisiin väestöryhmiin (myös niihin, joilla esiintyy muita liitännäistauteja ja/tai joiden hoito on jo aloitettu), interventioiden ja ratkaisujen suhteellisen tehokkuuden määrittäminen sekä tietokantojen ja sähköisten terveystietojen käytön lisääminen tietolähteinä kokeissa ja tietämyksen siirrossa. Prekliinisiä ja/tai kliinisiä tutkimuksia tiettyjen harvinaislääkkeiden kehittämiseksi tuetaan. Vastaavasti tuetaan muunlaisten toimenpiteiden, kuten itsenäiseen asumiseen liittyvien toimenpiteiden, siirtämistä tosielämän ympäristöihin.

▌

1.4.  Aktiivisena ikääntyminen ja terveyden omahoito

1.4.1.  Aktiivisena ikääntyminen, itsenäinen ja avustettu asuminen

Kustannustehokkaiden ja käyttäjäystävällisten ratkaisujen löytämiseksi ikääntyvien ja toimintarajoitteisten ihmisten aktiivista, itsenäistä ja avustettua jokapäiväistä elämää varten (kotona, työssä, julkisissa tiloissa jne.) sukupuolten väliset erot huomioon ottaen tarvitaan monitieteistä edistynyttä ja soveltavaa tutkimusta ja innovointia sosioekonomisella alalla, käyttäytymistieteissä, gerontologiassa, digitaalialalla ja muilla tieteenaloilla. Tämä koskee monenlaisia tilanteita sekä tekniikoita, järjestelmiä ja palveluja, joilla parannetaan ihmisten elämänlaatua ja toiminnallisuutta, muun muassa liikkuvuutta, älykästä henkilökohtaista avustavaa teknologiaa, palvelu- ja sosiaalialan robotiikkaa sekä tietokoneavusteisia elinympäristöjä. Täytäntöönpanon arvioimiseen ja ratkaisujen laajaan käyttöönottoon tähtääville tutkimuksen ja innovoinnin pilottihankkeille annetaan tukea. Loppukäyttäjien, käyttäjäyhteisöjen ja virallisten ja omaishoitajien osallistumista korostetaan.

1.4.2.  Ihmisten valistaminen ja voimaannuttaminen terveyden omahoitoon

Ihmisten voimaannuttamisella terveytensä parantamiseen ja hoitamiseen koko elinikänsä ajan saadaan aikaan entistä kustannustehokkaampia terveydenhuoltojärjestelmiä, kun kroonisia sairauksia voidaan hoitaa muualla kuin laitoksissa ja terveystulokset parantuvat. Tämä edellyttää tutkimusta seuraavilla aloilla: sosioekonomiset tekijät ja kulttuuriarvot, käyttäytymis- ja sosiaaliset mallit, ▌asenteet ja pyrkimykset yksilöllisen terveysteknologian suhteen, liikkuvat ja/tai kannettavat välineet, uudet diagnoosimenetelmät, anturit ja valvontalaitteet sekä yksilölliset palvelut, kuten nanolääketieteelliset välineet, joilla edistetään terveellisiä elintapoja, hyvinvointia, mielenterveyttä, itsehoitoa, parempaa vuorovaikutusta potilaiden ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden välillä ja yksilöllisiä ohjelmia tautien ja toimintarajoitteiden hallintaan muun muassa potilaiden riippumattomuuden lisäämiseksi, sekä tuki osaamisinfrastruktuureille. Ratkaisut kehitetään ja testataan käyttämällä avoimia innovaatiofoorumeita, kuten sosiaalisen ja palveluinnovoinnin laajamittaista demonstrointia.

1.5.  Menetelmät ja tiedot

1.5.1.  Terveyteen liittyvän tiedottamisen parantaminen ja terveystietojen parempi hyödyntäminen

Infrastruktuurien sekä tietorakenteiden ja -lähteiden (myös niiden, joita saadaan kohorttitutkimuksista, tutkimussuunnitelmista, tiedonkeruusta, indikaattoreista, terveystarkastustutkimuksista jne.) yhdentämistä sekä tietojen standardointia, yhteentoimivuutta, säilytystä, jakamista ja saantia tuetaan, jotta tällaiset tiedot ovat pitkällä aikavälillä kestäviä ja että ne saadaan asianmukaisesti hyödynnettyä. Olisi kiinnitettävä huomiota tiedonkäsittelyyn, tietämyksen hallintaan, mallintamiseen, visualisointiin, tieto- ja viestintätekniikan turvallisuuteen ja yksityisyyteen liittyviin kysymyksiin. Varsinkin hoidon kielteisten tulosten ja haittavaikutusten saatavuutta koskevia tietoja on parannettava.

1.5.2.  Toimintapolitiikan määrittelyä ja sääntelytarpeita tukevien tieteellisten välineiden ja menetelmien parantaminen

On tarpeen tukea sellaisten tieteellisten välineiden, menetelmien ja tilastojen tutkimusta, kehittämistä, integrointia ja käyttöä, joilla terveyteen liittyvien interventioiden ja tekniikan, myös uusien lääkkeiden, biologisten tuotteiden, kehittyneiden hoitojen ja lääkinnällisten laitteiden, turvallisuutta, tehoa ja laatua voidaan arvioida nopeasti, tarkasti ja ennakoivasti. Tämä pätee erityisesti sellaisten alojen kehittämistoimiin kuin biologiset lääkkeet, rokotteet, mikrobilääkkeet, solu-/kudos- ja geenihoidot, elimet ja elinsiirrot, erityisalojen valmistusteollisuus, biopankit, uudet lääkinnälliset laitteet, yhdistelmävalmisteet, diagnosointi- ja hoitomenettelyt, geneettinen testaus, yhteentoimivuus ja sähköinen terveydenhuolto tietosuojaa unohtamatta. Lisäksi on tuettava riskinarviointimenetelmien, vaatimustenmukaisuusmallien, testauksen sekä ympäristöön ja terveyteen liittyvien strategioiden parantamista. Myös edellä mainittujen alojen eettisten näkökohtien arvioinnissa auttavien menetelmien kehittämistä on tuettava.

1.5.3.  In silico -lääketieteen käyttö taudinhallinnan ja ennakoitavuuden parantamisessa

Systeemilääketieteen lähestymistapoihin ja fysiologiseen mallintamiseen perustuvia tietokonesimulaatioon perustuvia terveydenhuollon järjestelmiä, joissa käytetään potilaskohtaisia tietoja, voidaan käyttää tautialttiuden, taudinkulun sekä lääkehoidon onnistumistodennäköisyyden arvioimisessa. Malleihin perustuvalla simulaatiolla voidaan tukea kliinisiä kokeita, hoitovasteen ennustettavuutta sekä hoidon yksilöllistämistä ja optimoimista.

1.6.  Terveydenhoito ja yhdistetty hoito

1.6.1.   Yhdistetyn hoidon lisääminen

Kroonisten sairauksien hoitamiseen muualla kuin laitoksissa, toimintarajoitteiset potilaat mukaan luettuina, tarvitaan myös parempaa yhteistyötä terveys- ja sosiaalipalvelujen tai omaishoidon tarjoajien välillä. Tutkimusta ja innovatiivisia sovelluksia tuetaan sekä fyysistä että mielenterveyttä, psykososiaaliset näkökohdat mukaan lukien, koskevaan jaettuun tietoon perustuvaa päätöksentekoa varten ja näytön tuottamiseksi uudenlaisten ratkaisujen laaja-alaista käyttöä ja markkinahyödyntämistä varten. Tämä koskee myös yhteentoimivia etäterveydenhuolto- ja etähoitopalveluja. Erityisesti väestönmuutoksen yhteydessä tuetaan lisäksi tutkimusta ja innovointia, joilla pyritään parantamaan pitkäaikaishoidon organisointia, sekä toimintapolitiikan ja hallinnoinnin innovointia. Uusien ja yhdistettyjen hoitoratkaisujen toteuttamisella pyritään henkilökohtaiseen voimaannuttamiseen ja olemassa olevien valmiuksien tehostamiseen keskittyen samalla puutteiden korvaamiseen.

1.6.2.   Terveydenhoidon tehokkuuden ja toimivuuden optimoiminen ja epätasa-arvon vähentäminen näyttöön perustuvalla päätöksenteolla ja parhaiden käytäntöjen sekä innovatiivisten tekniikoiden ja lähestymistapojen levittämisellä

On tuettava systeemisen lähestymistavan kehittämistä terveysalan tekniikoiden arviointiin ja terveystaloustieteeseen, näytön keräämistä sekä parhaiden käytäntöjen ja innovatiivisten tekniikoiden ja lähestymistapojen jakamista terveydenhoitoalalla, tietotekniikka ja sähköisen terveydenhuollon sovellukset mukaan luettuina. Julkisissa terveydenhuoltojärjestelmissä Euroopassa ja kolmansissa maissa toteutettujen uudistusten vertailevaa analyysia ja uudistusten keskipitkän ja pitkän aikavälin taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointia tuetaan. Terveysalan henkilöstötarpeen analysointia sekä määrällisesti että vaadittujen taitojen kannalta suhteessa uusiin hoitomalleihin tuetaan. Tutkimusta terveydellisen epätasa-arvon kehityksestä, sen vuorovaikutuksesta muun taloudellisen ja sosiaalisen epätasa-arvon kanssa sekä sen vähentämiseen tähtäävien politiikkojen tehokkuudesta Euroopassa ja muualla tuetaan. Lisäksi on tarpeen tukea potilasturvaratkaisujen ja laadunvarmistusjärjestelmien arviointia, myös potilaiden asemaa suhteessa turvallisuuteen ja hoidon laatuun.

1.7.   Erityiset täytäntöönpanonäkökohdat

Ohjelman täytäntöönpano sisältää tuen tietämyksen ja teknologian siirrolle ja muille levittämisen muodoille, laajamittaisille pilotti- ja demonstrointihankkeille sekä standardoinnille. Tällä tavoin nopeutetaan tuotteiden ja palvelujen saattamista markkinoille ja validoidaan ratkaisuja, jotka ovat laajennuskelpoisia Euroopassa ja sen ulkopuolella. Paitsi että kyseisillä toimilla tuetaan Euroopan teollisuuden kilpailukykyä ja innovatiivisten pk-yritysten osallistumista, ne edellyttävät kaikkien sidosryhmien aktiivista osallistumista. Muiden asiaan liittyvien sekä julkisten että yksityisten ohjelmien ja toimien kanssa pyritään synergiaan unionin tasolla, kansallisesti ja kansainvälisesti. Erityisesti pyritään saamaan aikaan synergiaa Kansanterveys kasvun tukena -ohjelman puitteissa suunniteltujen toimien kanssa.

Terveyttä käsittelevä tiedelautakunta on tieteellinen sidosryhmäfoorumi, joka laatii tätä yhteiskunnallista haastetta koskevia tieteellisiä lausuntoja. Se toimittaa kattavan ja kohdennetun tieteellisen analyysin tähän yhteiskunnalliseen haasteeseen liittyvän tutkimuksen ja innovoinnin pullonkauloista ja mahdollisuuksista, osallistuu tutkimus- ja innovaatiopainopisteidensä määrittämiseen ja kannustaa EU:n laajuista tieteellistä osallistumista siihen liittyviin toimiin. Tekemällä aktiivista yhteistyötä sidosryhmien kanssa se auttaa kehittämään voimavaroja ja edistää tietämyksen jakamista ja yhteistoimintaa kaikkialla unionissa tällä alalla.

Yhteiseen ohjelmasuunnitteluun kuuluvien asiaan liittyvien aloitteiden (Joint Programming Initiatives, JPI) ja julkisen sektorin sisäisten ja julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksien tukemista voidaan harkita.

Asiaan liittyvien eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien toimien sekä eurooppalaisten teknologiayhteisöjen tutkimus- ja innovointiohjelmien asiaan liittyvien näkökohtien kanssa luodaan niin ikään asianmukaisia yhteyksiä.

2.  ELINTARVIKETURVA, KESTÄVÄ MAA- JA METSÄTALOUS, MERIEN JA MERENKULUN JA SISÄVESIEN TUTKIMUS JA BIOTALOUS

2.1.  Kestävä maa- ja metsätalous

Tietämyksen, välineiden, palvelujen ja innovaatioiden on oltava tarkoituksenmukaisia, jotta voidaan tukea tuottavampia, ympäristöystävällisempiä, resurssitehokkaampia ja muutoksiin hyvin sopeutuvia maa- ja metsätalousjärjestelmiä, jotka tuottavat riittävästi elintarvikkeita, rehua, biomassaa ja muita raaka-aineita ja tarjoavat ekosysteemipalveluja samalla suojellen biologista monimuotoisuutta ja tukien elinkelpoisten maaseutuelinkeinojen kehittämistä. Tutkimuksella ja innovoinnilla saadaan vaihtoehtoja maatalous- ja ympäristötavoitteiden sisällyttämiseksi kestävään tuotantoon, jolloin lisätään maatalouden tuottavuutta ja resurssitehokkuutta, myös vedenkäytön tehokkuutta; lisätään eläin- ja kasvituotannon turvallisuutta; vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä maataloudesta; vähennetään jätteen tuottamista; vähennetään ravinteiden ja muiden kemiallisten aineiden huuhtoutumista viljelymailta maa- ja vesiympäristöön; pienennetään riippuvuutta kasviproteiinin kansainvälisestä tuonnista Eurooppaan; lisätään alkutuotantojärjestelmien monimuotoisuutta ja edistetään biologisen monimuotoisuuden palauttamista.

2.1.1.  Tuotantotehokkuuden parantaminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen kestävyyttä ja sietokykyä unohtamatta

Toiminnoilla pyritään lisäämään tuottavuutta sekä kasvien, eläinten ja tuotantojärjestelmien kykyä sopeutua nopeasti muuttuviin ympäristö- ja ilmasto-olosuhteisiin ja yhä vähäisempiin luonnonvaroihin. Innovaatioiden avulla elintarvikkeiden ja rehun koko toimitusketjussa voidaan siirtyä kohti vähäenergistä, vähäpäästöistä ja vähäjätteistä taloutta ja luonnonvarojen entistä vähäisempää kysyntää. Elintarviketurvan parantamisen ohella luodaan uusia mahdollisuuksia biomassan ja maatalouden sivutuotteiden käytölle monenlaisissa muissa kuin elintarvikesovelluksissa.

Kasvien, eläinten ja pieneliöiden tuotantokykyä pyritään parantamaan monitieteellisillä lähestymistavoilla, ja samalla pyritään varmistamaan resurssien (vesi, maa, maaperä, ravinteet, energia ja muut tuotantopanokset) tehokas käyttö ja maaseutualueiden ekologinen eheys. Keskeiselle sijalle asetetaan yhdennetyt ja erilaiset tuotantojärjestelmät ja maatalouskäytännöt, myös täsmätekniikkojen käyttö ja ekologinen voimaperäistäminen sekä tavanomaisen että luonnonmukaisen maatalouden eduksi. Samalla edistetään kaupunkien viherryttämistä harjoittamalla uudenlaisia maa-, puutarha- ja metsätalouden muotoja kaupungeissa ja niiden lähiympäristössä. Niiden harkitsemiseksi käsitellään uusia, ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin, ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyviä vaatimuksia, joita asetetaan kasvien ominaisuuksille, viljelymenetelmille ja -tekniikoille, markkinoinnille ja kaupunkisuunnittelulle. Kasvien ja eläinten geneettiseen parantamiseen sopeutumisen, terveyden ja tuottavuuden kannalta tarvitaan kaikkia soveltuvia tavanomaisia ja nykyaikaisia jalostustapoja sekä geenivarojen säilyttämistä ja parempaa hyödyntämistä. ▌Maaperän hoitoon, jolla pyritään viljelykasvien tuottavuuden lisäämiseen, kiinnitetään asianmukaista huomiota. Kasvien ja eläinten terveyttä edistetään pitäen mielessä elintarviketuotannon korkean laadun ja turvallisuuden varmistamisen yleistavoite. Kasvinterveys- ja kasvinsuojelualan toimilla lisätään tietämystä ja tuetaan yhdennetyn ympäristöystävällisen tuholaistorjunnan strategioiden, tuotteiden ja välineiden kehittämistä taudinaiheuttajien ehkäisemiseksi, tuholaisten ja tautien torjumiseksi ja satovahinkojen vähentämiseksi sekä ennen sadonkorjuuta että sen jälkeen. Eläinten terveyden alalla eläintautien, myös zoonoosien, hävittämiseen tai tehokkaaseen hallintaan tarkoitettuja strategioita sekä mikrobilääkeresistenssin tutkimusta edistetään. Tautien, loisten ja tuholaisten yhdennettyä torjuntaa tehostetaan isännän ja taudinaiheuttajan välisen vuorovaikutuksen paremmasta ymmärtämisestä aina valvontaan, diagnostiikkaan ja hoitoon. Eläinten hyvinvointiin vaikuttavia käytäntöjä tutkimalla voidaan vastata yhteiskunnallisiin huolenaiheisiin. Edellä mainittujen toimialojen tukemiseksi lisätään myös perustutkimusta, jossa käsitellään asiaa koskevia biologisia kysymyksiä sekä tuetaan unionin toimintapolitiikkojen suunnittelua ja täytäntöönpanoa, ja arvioidaan niiden taloudellista ja markkinapotentiaalia.

2.1.2.  Ekosysteemipalvelut ja julkishyödykkeet

Maa- ja metsätalous ovat ainutlaatuisia järjestelmiä, jotka tuottavat kaupallisten tuotteiden lisäksi yhteiskunnallisia julkishyödykkeitä (joilla on myös kulttuurista ja virkistyksellistä arvoa) sekä merkittäviä ekologisia palveluja, kuten luonnon toiminnallinen ja in situ ‑monimuotoisuus, pölytys, vedenvarastointi ja -säännöstely, maaperän toiminnot, maisema, eroosion vähentäminen, tulvien ja kuivuuden sietokyky ja hiilidioksidin talteenotto sekä kasvihuonekaasupäästöjen hillitseminen. Tutkimustoiminnalla edistetään alkutuotantojärjestelmien ja ekosysteemipalvelujen moninaisen vuorovaikutuksen parempaa ymmärtämistä ja tuetaan näiden julkishyödykkeiden ja palvelujen tarjoamista hallintoratkaisujen, päätöksentekoa tukevien välineiden sekä näiden hyödykkeiden ja palvelujen markkina- ja muun kuin markkina-arvon arvioinnin avulla. Erityisiä kiinnostuksenkohteita ovat näiden tavoitteiden saavuttamiseen todennäköisimmin soveltuvat maaseudun, kaupunkien (ja niiden lähiympäristön) viljely- ja metsänhoitojärjestelmät ja maaseututyypit. Tarkistamalla maatalousjärjestelmien aktiivista hallinnointia, teknologian käyttö ja käytäntöjen muuttaminen mukaan luettuina, voidaan tehostaa kasvihuonekaasupäästöjen hillintää ja maatalousalan kykyä sopeutua ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin.

2.1.3.  Maaseutualueiden voimaannuttaminen, maaseutupolitiikan ja -innovoinnin tukeminen

Maaseutuyhteisöjen kehitysmahdollisuuksia hyödynnetään vahvistamalla niiden valmiuksia alkutuotantoon ja ekosysteemipalvelujen tarjoamiseen sekä avaamalla mahdollisuuksia sellaisten uusien ja monipuolisten tuotteiden (mukaan luettuina elintarvikkeiden, rehujen, materiaalien ja energian) tuottamiseen, joilla vastataan vähähiilisten ja lyhytketjuisten tuotantojärjestelmien kasvavaan kysyntään. Sosioekonominen tutkimus ja tieteen ja yhteiskunnan tutkimus yhdessä uusien konseptien kehittämisen ja institutionaalisten innovaatioiden kanssa on tarpeen, jotta voidaan varmistaa maaseutualueiden yhteenkuuluvuus ja estää taloudellista ja sosiaalista syrjäytymistä, edistää taloudellisen toiminnan monipuolistamista (myös palvelualalla), taata tarkoituksenmukaiset yhteydet maaseutu- ja kaupunkialueiden välillä, helpottaa tietämyksen vaihtoa, demonstrointia, innovointia ja tiedon jakamista sekä edistää osallistavaa resurssien hoitoa. Lisäksi on tarpeen tarkastella, miten maaseutualueiden julkishyödykkeet saadaan muunnettua paikallisiksi/alueellisiksi sosioekonomisiksi eduiksi. Alueellisesti ja paikallisesti määriteltyjä innovaatiotarpeita täydennetään monialaisilla tutkimustoimilla kansainvälisesti, alueidenvälisesti ja Euroopan tasolla. Tutkimushankkeilla, joista saadaan tarvittavat analyysimenetelmät, indikaattorit, yhdennetyt mallit ja ennakoivat toimet, tuetaan päätöksentekijöitä ja muita toimijoita asiaan liittyvien strategioiden, toimintapolitiikkojen ja lainsäädännön täytäntöönpanossa, seurannassa ja arvioinnissa paitsi maaseutualueilla, myös koko biotaloudessa. Lisäksi tarvitaan välineitä ja tietoa luonnonvarojen (maa, vesi, maaperä, ravinteet, energia ja muut tuotantopanokset) eri käyttötapojen ja biotalouden tuotteiden välisistä mahdollisista korvaavuuksista. Myös maa- ja metsätalousjärjestelmien sosioekonomista ja vertailevaa arviointia ja niiden kestävyyttä käsitellään.

2.1.4.  Kestävä metsätalous

Tavoitteena on tuottaa kestävällä tavalla biotuotteita, ekosysteemipalveluja (veteen liittyvät ja ilmastonmuutosta hillitsevät palvelut mukaan luettuina) ja riittävästi biomassaa ottaen asianmukaisesti huomioon metsätalouden taloudelliset, ekologiset ja sosiaaliset näkökohdat sekä alueelliset erot. Metsätalousalan toimilla pyritään yleensäkin edistämään monitoimintoisia metsiä, jotka tuottavat lukuisia ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia hyötyjä. Toimissa keskitytään kehittämään edelleen kestäviä metsätalousjärjestelmiä, joilla voidaan puuttua yhteiskunnallisiin haasteisiin ja vaatimuksiin, metsänomistajien tarpeet mukaan luettuina, ottamalla käyttöön monitoimintoisia lähestymistapoja ja sovittamalla ne tarpeeseen saada aikaan älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua, jossa otetaan huomioon ilmastonmuutos. Tällaiset kestävät metsätalousjärjestelmät ovat ratkaisevassa asemassa pyrittäessä vahvistamaan metsien sietokykyä ja biologisen monimuotoisuuden suojelua ja vastaamaan kasvavaan biomassan kysyntään. Tätä on tuettava puiden terveyttä koskevalla tutkimuksella, metsänsuojelulla ja ennallistamisella metsäpalon jälkeen.

2.2.  Kestävä ja kilpailukykyinen maatalouselintarvikeala turvallista ja terveellistä ruokavaliota varten

Kuluttajien tarve saada turvallisia, terveellisiä, korkealaatuisia ja kohtuuhintaisia elintarvikkeita on otettava huomioon, unohtamatta kuitenkaan elintarvikkeiden kulutuskäyttäytymisestä sekä elintarvikkeiden ja rehun tuotannosta ihmisten terveydelle, ympäristölle ja globaalille ekosysteemille aiheutuvia vaikutuksia. Huomiota kiinnitetään elintarvikkeiden ja rehujen toimitusvarmuuteen ja turvallisuuteen, Euroopan elintarviketeollisuuden kilpailukykyyn sekä elintarvikkeiden tuotannon, toimitusten ja kulutuksen kestävyyteen niin, että katetaan koko elintarvikeketju ja siihen liittyvät palvelut alkutuotannosta kulutukseen, olipa kyseessä tavanomainen tai luonnonmukainen tuotanto. Tällä lähestymistavalla pyritään a) varmistamaan kaikille eurooppalaisille turvalliset elintarvikkeet ja elintarviketurva ja poistamaan nälänhätä maailmasta, b) vähentämään elintarvikkeista ja ruokavaliosta aiheutuvien sairauksien taakkaa edistämällä siirtymistä terveellisiin ja kestäviin ruokavalioihin kuluttajavalistuksen sekä maatalouden ja elintarviketeollisuuden innovaatioiden avulla, c) vähentämään veden ja energian kulutusta elintarvikkeiden jalostuksessa, kuljetuksessa ja jakelussa sekä d) vähentämään elintarvikejätteiden määrää 50 prosentilla vuoteen 2030 mennessä ja e) turvaamaan kaikille hyvin monimuotoiset terveelliset, korkealaatuiset ja turvalliset elintarvikkeet.

2.2.1.  Tietoiset kuluttajavalinnat

Kuluttajien makutottumukset, asenteet, tarpeet, käyttäytyminen, elintavat ja koulutus sekä elintarvikkeiden laadun kulttuurinen ulottuvuus otetaan huomioon, ja kuluttajien ja elintarvikeketjua tutkivien ja ketjun sidosryhmien välistä viestintää lisätään tarkoituksena parantaa yleisön tietämystä elintarviketuotannosta yleensä ja mahdollistaa tietoiset valinnat ja kestävä ja terveellinen kulutus sekä näiden vaikutukset tuotantoon, osallistavaan kasvuun ja elämänlaatuun etenkin suojattomissa väestöryhmissä. Yhteiskunnallisiin haasteisiin vastataan sosiaalisella innovoinnilla, ja kuluttajatieteen innovatiivisten ennakointimallien ja menetelmien avulla saadaan vertailukelpoisia tietoja, joiden perusteella voidaan reagoida unionin toimintapoliittisiin tarpeisiin.

2.2.2.  Terveellisiä ja turvallisia elintarvikkeita ja ruokavalioita kaikille

Ravitsemustarpeet, tasapainoinen ruokavalio ja elintarvikkeiden vaikutus fysiologisiin toimintoihin sekä fyysiseen ja henkiseen suorituskykyyn otetaan huomioon, samoin kuin ruokavalion, väestökehityksen (kuten ikääntymisen) ja kroonisten sairauksien ja häiriöiden ▌väliset yhteydet. Terveyden ja hyvinvoinnin parantumiseen johtavat ruokavalioratkaisut ja innovaatiot selvitetään. Elintarvikkeiden ja rehujen kemiallista ja mikrobista saastumista, riskejä ja altistumista sekä allergeeneja analysoidaan, arvioidaan, seurataan, valvotaan ja jäljitetään läpi elintarvikkeiden, rehujen ja juomaveden toimitusketjujen tuotannosta ja varastoinnista jalostukseen, pakkaamiseen, jakeluun, tarjoiluun ja kotona valmistamiseen. Koko elintarvikeketjussa toteutettavat elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvät innovaatiot, riskien ja riski-hyötysuhteen arvioinnissa ja riskeistä tiedottamisessa käytettävät entistä paremmat välineet ja elintarvikkeiden turvallisuuden paremmat standardit johtavat kuluttajien luottamuksen ja suojan kasvamiseen Euroopassa. Maailmanlaajuisesti parantuneilla elintarvikkeiden turvallisuusstandardeilla autetaan myös vahvistamaan Euroopan elintarviketeollisuuden kilpailukykyä.

2.2.3.  Kestävä ja kilpailukykyinen elintarviketeollisuus

Elintarvike- ja rehuteollisuuden tarve sopeutua sosiaalisiin, ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyviin sekä taloudellisiin muutoksiin paikallisesta maailmanlaajuiseksi otetaan huomioon elintarvikkeiden ja rehujen tuotantoketjun kaikissa vaiheissa, myös elintarvikkeiden suunnittelussa, jalostuksessa, pakkaamisessa, prosessivalvonnassa, jätteiden vähentämisessä, sivutuotteiden hyödyntämisessä ja eläimistä saatavien sivutuotteiden turvallisessa käytössä tai hävittämisessä. Tarkoituksena on tuottaa innovatiivisia ja kestäviä resurssitehokkaita tekniikkoja ja prosesseja sekä monipuolisia, turvallisia, terveellisiä, kohtuuhintaisia ja laadukkaita tuotteita ja tukea niitä tieteellisellä näytöllä. Näin vahvistetaan eurooppalaisen elintarviketoimitusketjun innovointipotentiaalia, lisätään sen kilpailukykyä, luodaan talouskasvua ja työpaikkoja ja annetaan eurooppalaiselle elintarviketeollisuudelle mahdollisuus sopeutua muutoksiin. Muita huomioon otettavia seikkoja ovat jäljitettävyys, logistiikka ja palvelut, sosioekonomiset ja kulttuuritekijät, eläinten hyvinvointi ja muut eettiset kysymykset, elintarvikeketjun sietokyky ympäristö- ja ilmastoriskien suhteen sekä elintarvikeketjusta ja ruokavalioiden ja tuotantojärjestelmien muuttumisesta ympäristölle aiheutuvien haittavaikutusten rajoittaminen.

2.3.  Elollisten vesiluonnonvarojen potentiaalin hyödyntäminen

Uudistuvuus on yksi elollisten vesiluonnonvarojen keskeisistä piirteistä, ja niiden kestävä hyödyntäminen edellyttää vesiekosysteemien perusteellista ymmärtämistä sekä korkeaa laatua ja tuottavuutta. Yleisenä tavoitteena on hallita elollisia vesiluonnonvaroja ▌Euroopan valtameristä, meristä ja sisävesistä saatavan sosiaalisen ja taloudellisen hyödyn tai tuoton maksimoimiseksi.

Tähän kuuluu myös tarve optimoida kalastuksen ja vesiviljelyn kestävä osuus elintarviketurvasta maailmanlaajuisessa taloudessa sekä vähentää unionin suurta riippuvuutta kalojen ja äyriäisten tuonnista (noin 60 prosenttia Euroopassa kulutetuista kaloista ja äyriäisistä on tuontitavaraa, ja unioni on maailman suurin kalataloustuotteiden tuoja) ja kehittää meri- ja merenkulkuinnovaatioita bioteknologian avulla, jotta vauhditettaisiin älykästä “sinistä” kasvua. Nykyisten poliittisten kehysten mukaisesti tutkimustoiminnalla, erityisesti yhdennetyllä meripolitiikalla ja meristrategian puitedirektiivillä tuetaan ekosysteemilähestymistapaa luonnonvarojen hoitoon ja hyödyntämiseen mahdollistaen samalla tavaroiden ja palveluiden kestävän käytön merialueilla sekä kyseisten alojen viherryttämistä. ▌

2.3.1.  Kestävän ja ympäristöystävällisen kalastuksen kehittäminen

Uudessa yhteisessä kalastuspolitiikassa, meristrategian puitedirektiivissä ja unionin biodiversiteettistrategiassa vaaditaan, että eurooppalaisen kalastuksen on oltava kestävämpää, kilpailukykyisempää ja ympäristöystävällisempää. Siirtyminen ekosysteemilähestymistapaan kalastuksen hoidossa edellyttää meriekosysteemien perusteellista ymmärtämistä. Jotta ymmärtäisimme paremmin, mikä tekee meriekosysteemeistä terveitä ja tuottavia, ja voisimme arvioida kalastuksesta meriekosysteemeille (myös syvissä vesissä) aiheutuvia vaikutuksia ja lieventää niitä, kehitetään uudenlaisia näkemyksiä, välineitä ja malleja. Uusilla pyyntistrategioilla ja -tekniikoilla tarjotaan palveluja yhteiskunnalle ja pidetään samalla yllä terveitä meriekosysteemejä. Hoitovaihtoehtojen sosioekonomiset vaikutukset mitataan. Lisäksi selvitetään ympäristönmuutosten, muun muassa ilmastonmuutoksen, vaikutuksia ja niihin sopeutumista sekä uusia arviointi- ja hoitovälineitä riskin ja epävarmuuden varalle. Toimilla tuetaan tutkimusta, joka kohdistuu kalapopulaatioiden biologiaan, genetiikkaan ja dynamiikkaan, keskeisten lajien asemaan ekosysteemeissä, kalastustoimintaan ja sen seurantaan, käyttäytymiseen kalastusalalla ja uusiin markkinoihin sopeutumiseen (esim. ekomerkintöihin) tai siihen, miten kalastusteollisuus osallistuu päätöksentekoon. Lisäksi käsitellään merialueen käyttöä yhdessä muiden toimialojen kanssa erityisesti rannikkoalueilla ja yhteiskäytön sosioekonomista vaikutusta.

2.3.2.  Kilpailukykyisen ja ympäristöystävällisen vesiviljelyn kehittäminen Euroopassa

Kestävä vesiviljely tarjoaa paljon mahdollisuuksia kehittää terveellisiä, turvallisia ja kilpailukykyisiä tuotteita, jotka on räätälöity kuluttajien tarpeiden ja makutottumusten mukaan ympäristöpalvelut (biopuhdistus, maan ja veden hoito jne.) ja energiantuotanto huomioon ottaen. Näitä mahdollisuuksia ei vielä hyödynnetä Euroopassa täysimääräisesti. Laajalti levinneiden lajien kotouttamiseen ja uusien lajien monipuolistamiseen liittyviä kaikkia näkökohtia koskevaa osaamista ja tekniikkaa vahvistetaan ottaen samalla huomioon vesiviljelyn vuorovaikutus vesiekosysteemien kanssa, jotta vähennettäisiin sen ympäristövaikutuksia, sekä ilmastonmuutoksen vaikutukset ja se, miten ala voi niihin sopeutua. Tutkimustoimia on jatkettava, ja ne on kohdennettava erityisesti viljeltyjen vesieliöiden terveyteen ja tauteihin (mukaan lukien ehkäisy- ja hillintävälineet ja ‑menetelmät), ravitsemukseen (mukaan lukien vaihtoehtoisten räätälöityjen ainesosien ja rehujen kehittäminen vesiviljelyyn) sekä lisääntymiseen ja jalostukseen, jotka ovat vesiviljelyn kestävän kehityksen pääasiallisia esteitä Euroopassa. Myös maalla, rannikkoalueilla ja avomerellä sijaitsevia kestäviä tuotantojärjestelmiä koskevaa innovointia edistetään. Euroopan syrjäisimpien alueiden erityispiirteet otetaan myös huomioon. Lisäksi pyritään ymmärtämään alan sosiaalisia ja taloudellisia ulottuvuuksia, jotta tuetaan markkinoiden ja kuluttajien vaatimuksia vastaavaa kustannus- ja energiatehokasta tuotantoa, joka on samalla kilpailukykyistä ja sijoittajien ja tuottajien kannalta houkuttelevaa.

2.3.3.  Meri- ja merenkulkuinnovoinnin lisääminen bioteknologian avulla

Merten biologisesta monimuotoisuudesta on vielä tutkimatta yli 90 prosenttia, mikä tarjoaa valtavia mahdollisuuksia löytää uusia lajeja ja sovelluksia meribioteknologioiden alalla, jonka odotetaan lisäävän alan vuosittaista kasvua 10 prosentilla. Tukea annetaan merten biologisen monimuotoisuuden ja vesibiomassan tarjoamien monenlaisten mahdollisuuksien tutkimiseen ja hyödyntämiseen edelleen, jotta markkinoille saadaan uusia innovatiivisia ja kestäviä prosesseja, tuotteita ja palveluja, joilla on sovellusmahdollisuuksia esimerkiksi kemian- ja materiaaliteollisuudessa, lääketeollisuudessa, kalastuksessa ja vesiviljelyssä, energiatoimituksissa ja kosmetiikka-alalla.

2.4.  Kestävä ja kilpailukykyinen biopohjainen teollisuus ja Euroopan biotalouden kehittämisen tukeminen

Yleistavoitteena on vauhdittaa Euroopan siirtymistä fossiilista energiaa käyttävästä teollisuudesta vähähiiliseen, resurssitehokkaaseen ja kestävään teollisuuteen. Tutkimus ja innovointi tarjoavat keinoja, joilla vähennetään unionin riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja edistetään energia- ja ilmastonmuutostavoitteita, jotka unionin on määrä saavuttaa vuoteen 2020 mennessä (liikenteen polttoaineista 10 prosenttia uusiutuvista lähteistä ja 20 prosentin vähennys kasvihuonekaasupäästöissä). Siirtymällä biologisiin raaka-aineisiin ja biologisiin jalostusmenetelmiin voidaan arvioiden mukaan säästää 2,5 miljardia hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuodessa vuoteen 2030 mennessä, jolloin biopohjaisten raaka-aineiden ja uusien kuluttajatuotteiden markkinat moninkertaistuvat. Tämän potentiaalin hyödyntäminen edellyttää laajan tietämyspohjan rakentamista ja asiaan liittyvien (bio)tekniikoiden kehittämistä siten, että keskitytään pääasiassa seuraaviin kolmeen keskeiseen tekijään: a) nykyisten fossiilipohjaisten prosessien korvaaminen resurssi- ja energiatehokkailla bioteknologiapohjaisilla prosesseilla; b) biomassan ja jätevirtojen luotettavien, kestävien ja asianmukaisten toimitusketjujen ja koko Euroopan kattavan laajan biojalostamojen verkoston perustaminen ja c) biopohjaisten tuotteiden ja prosessien markkinakehityksen tukeminen ottaen huomioon siihen liittyvät riskit ja hyödyt. ”Johtoasema mahdollistavissa ja teollisuusteknologioissa” -erityistavoitteen kanssa pyritään synergiaan.

2.4.1.  Biopohjaisen teollisuuden biotalouden edistäminen

Merkityksellistä siirtymistä vähähiiliseen, resurssitehokkaaseen ja kestävään teollisuuteen tuetaan etsimällä maalta ja vesistä biologisia resursseja ja hyödyntämällä niitä niin, että ympäristölle aiheutuvat haittavaikutukset ja vesijalanjälki jäävät mahdollisimman pieniksi, esimerkiksi toteuttamalla suljettuja ravinnekiertoja, myös kaupunki- ja maaseutualueiden välille. Biomassan erilaisten käyttötapojen korvaavuuksia olisi tutkittava. Toimissa olisi keskityttävä syötäväksi kelpaamattomaan biomassaan ja tarkasteltava lisäksi tähän liittyvien maankäyttöjärjestelmien kestävyyttä. Teollisuudelle ja kuluttajille pyritään kehittämään biopohjaisia tuotteita ja biologisesti aktiivisia yhdisteitä, joilla on uudenlaisia laatuominaisuuksia ja toimintoja ja jotka ovat kestävämpiä. Uusiutuvien luonnonvarojen, biojätteen ja sivutuotteiden taloudellinen arvo hyödynnetään parhaalla mahdollisella tavalla uusien ja resurssitehokkaiden prosessien avulla, myös muuttamalla kaupunkien biomassa maatalouden tuotantopanoksiksi.

2.4.2.  Integroitujen biojalostamojen kehittäminen

Tukea myönnetään toimintaan, jolla edistetään kestäviä biotuotteita, välituotteita ja bioenergiaa/biopolttoaineita, ja siinä keskitytään pääasiassa kerrannaistuvaan lähestymistapaan, jossa etusijalle asetetaan korkean lisäarvon antavien tuotteiden kehittäminen. Raaka-ainetoimitusten takaamiseksi kehitetään tekniikoita ja strategioita. Toisen ja kolmannen polven biojalostamoissa käytettävien biomassatyyppien määrää lisäämällä, myös metsä-, biojäte- ja teollisuuden sivutuotteissa, voidaan välttää elintarvike- ja polttoainekäytön ristiriitoja ja tukea unionin maaseutu- ja rannikkoalueiden taloudellista ja ympäristöystävällistä kehittämistä.

2.4.3.  Biopohjaisten tuotteiden ja prosessien markkinakehityksen tukeminen

Kysyntään kohdistuvilla toimenpiteillä voidaan avata uusia markkinoita bioteknisille innovaatioille. Unionin ja kansainvälisen tason standardointi ja sertifiointi on tarpeen muun muassa biopohjaisuuden, tuotteen toimintaominaisuuksien ja biohajoavuuden määrittelemiseksi. Elinkaarianalyysin menetelmiä ja lähestymistapoja on kehitettävä lisää ja jatkuvasti mukautettava tieteessä ja teollisuudessa tapahtuvan kehityksen perusteella. Tuote- ja prosessistandardointia (kansainvälisten standardien yhdenmukaistaminen mukaan luettuna) koskevaa tutkimusta ja bioteknologia-alan sääntelyä pidetään keskeisinä pyrittäessä tukemaan uusien markkinoiden luomista ja kaupankäyntimahdollisuuksien hyödyntämistä.

2.5.  Monialainen merien ja merenkulun tutkimus

Tavoitteena on lisätä EU:n merien ja valtamerien vaikutusta yhteiskuntaan ja talouskasvuun hyödyntämällä meriluonnonvaroja sekä eri merienergialähteiden käyttöä ja merien eri hyödyntämistapojen laajaa kirjoa. Toimissa keskitytään monialaisiin meri- ja merenkulkualan tieteellisiin ja teknologisiin haasteisiin merien ja valtamerien potentiaalin hyödyntämiseksi kaikilla meri- ja merenkulkuteollisuuden aloilla suojellen samalla ympäristöä ja sopeutuen ilmastonmuutokseen. Merien ja merenkulun tutkimusta koskeva strateginen koordinoitu lähestymistapa Horisontti 2020 -puiteohjelman kaikkien haasteiden ja pilareiden osalta tukee lisäksi niiden unionin toimintapolitiikkojen täytäntöönpanoa, joiden avulla toteutetaan keskeisiä sinisen kasvun tavoitteita.

Koska merien ja merenkulun tutkimus on luonteeltaan monialaista, toteutetaan tiivistä koordinointia ja yhteisiä toimia Horisontti 2020 -puiteohjelman muiden osien, erityisesti Yhteiskunnallisen haasteen 5, kanssa.

2.5.1.  Ilmastonmuutoksen vaikutus meren ekosysteemeihin ja meritalouteen

Tuetaan toimia, joilla parannetaan meren ekosysteemien toiminnan ja valtamerien ja ilmakehän vuorovaikutuksen ymmärtämistä. Tämä lisää kykyä arvioida valtamerien ilmastoon liittyvää roolia ja ilmastonmuutoksen ja merien happamoitumisen vaikutuksia meren ekosysteemeihin ja rannikkoalueisiin.

2.5.2.  Meren luonnonvarojen mahdollisuuksien kehittäminen yhdennetyllä lähestymistavalla

Kaikkien merielinkeinojen pitkäaikaisen, kestävän kasvun tukeminen ja näiden alojen välisen synergian luominen edellyttää yhdennettyä lähestymistapaa. Tutkimustoimissa keskitytään meriympäristön säilyttämiseen sekä mereen liittyvän toiminnan ja tuotteiden vaikutukseen merielinkeinojen ulkopuolisiin aloihin. Tämän avulla voidaan edistyä ekoinnovoinnin alalla; tästä esimerkkinä mainittakoon uudet tuotteet, prosessit ja hoidossa käytettävien toimintamallien, välineiden ja toimenpiteiden käyttöönotto ihmisen toiminnasta meriympäristöön koituvien vaikutusten arvioimiseksi ja lieventämiseksi tarkoituksena edistyä kohti mereen liittyvän toiminnan kestävää hallinnointia.

2.5.3.  Meritaloutta edistävät monialaiset toimintamallit ja teknologiat

Edistyminen monialaisissa mahdollistavissa teknologioissa (esim. tieto- ja viestintäteknologia, elektroniikka, nanomateriaalit, metalliseokset ja biotekniikat) ja insinööritieteen uudet kehitystulokset ja mallit lisäävät edelleen kasvumahdollisuuksia. Toimilla saadaan aikaan merkittäviä läpimurtoja merien ja merenkulun tutkimuksen ja valtamerien havainnoinnin aloilla (esim. syvänmeren tutkimus, havainnointijärjestelmät, anturit, automatisoidut toimintojen seuranta- ja valvontajärjestelmät, merten biologisen monimuotoisuuden selvittäminen, meriluontoon liittyvät uhat ja kauko-ohjattavat ajoneuvot). Tavoitteena on vähentää meriympäristöön kohdistuvia vaikutuksia (esim. vedenalainen melu, haitallisten lajien ja pilaavien aineiden kulkeutuminen meristä ja maalta) ja minimoida ihmisen toiminnasta aiheutuva hiilijalanjälki. Monialaiset mahdollistavat teknologiat tukevat meriä ja merenkulkua koskevien unionin toimintapolitiikkojen täytäntöönpanoa.

2.6.   Erityiset täytäntöönpanonäkökohdat

Yleisesti käytettävien ulkoisten neuvonantajien lisäksi pyritään kuulemaan maataloustutkimuksen pysyvää komiteaa monista kysymyksistä, myös strategisista näkökohdista sen harjoittaman ennakoivan toiminnan vuoksi sekä kansallisen ja unionin tason maataloustutkimuksen koordinoinnista. Asiaan liittyvien eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien toimien sekä eurooppalaisten teknologiayhteisöjen tutkimus- ja innovointiohjelmien asiaan liittyvien näkökohtien kanssa luodaan niin ikään asianmukaisia yhteyksiä ▌.

Tutkimustulosten vaikuttavuutta ja jakamista tuetaan aktiivisesti erityisillä toimilla, jotka koskevat tiedotusta, tietämyksen vaihtoa ja eri toimijoiden osallistumista hankkeiden kaikissa vaiheissa. Täytäntöönpanossa yhdistetään monenlaisia toimintoja, myös merkittäviä demonstrointi- ja pilottitoimia. Tutkimustulosten ja parhaiden käytänteiden saanti pyritään tekemään helpoksi ja avoimeksi ▌.

Pk-yrityksille annettavan erityistuen avulla maatilat, kalastajat ja muunlaiset pk-yritykset voivat osallistua enemmän tutkimus- ja demonstrointitoimintaan. Alkutuotantoalan innovoinnin tukipalveluihin ja ulospäin suuntautumiseen liittyvien rakenteiden erityistarpeet otetaan huomioon. Täytäntöönpanossa yhdistetään lukuisia erilaisia toimia, myös tietämyksen vaihtoa, jossa viljelijöiden tai muiden alkutuottajien ja väliportaan toimijoiden aktiivinen osallistuminen pyritään varmistamaan, jotta loppukäyttäjien tutkimustarpeista saadaan kokonaisnäkemys. Tutkimustulosten ja parhaiden käytäntöjen saanti pyritään tekemään helpoksi ja avoimeksi.

Standardointia ja sääntelynäkökohtia tukemalla nopeutetaan uudenlaisten biopohjaisten tavaroiden ja palvelujen markkinoillesaantia.

Yhteiseen ohjelmasuunnitteluun kuuluvien asiaan liittyvien aloitteiden (Joint Programming Initiatives, JPI) ja julkisen sektorin sisäisten ja julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksien tukemista voidaan harkita ▌.

Tähän yhteiskunnalliseen haasteeseen liittyvien, esimerkiksi maaseudun kehittämisrahastosta ja kalatalousrahastosta saatavien muiden unionin varojen kanssa pyritään saamaan synergiaa ja näiden varojen käyttöä pyritään lisäämään.

Ennakoivia toimia toteutetaan biotalouden kaikilla sektoreilla, myös maailmanlaajuisesti, Euroopan laajuisesti, kansallisesti ja alueellisesti toimivien tietokantojen, indikaattoreiden ja mallien kehittämisessä. Unionin ja maailmanlaajuisen tutkimuksen ja innovoinnin, mukaan luettuna teknologian arviointi, kartoittamista ja seuraamista varten perustetaan Euroopan biotalouden seurantaryhmä, joka kehittää suorituskykyindikaattoreita ja seuraa biotalouden innovointipolitiikkoja.

3.  TURVALLINEN, PUHDAS JA TEHOKAS ENERGIA

3.1.  Energiankulutuksen vähentäminen ja hiilijalanjäljen pienentäminen älykkäällä ja kestävällä käytöllä

Energialähteet ja kulutusmallit eurooppalaisessa teollisuudessa, liikennejärjestelmissä, asumisessa, aluesuunnittelussa ja kaupungeissa ovat pitkälti kestämättömiä, ja niiden ympäristö- ja ilmastonmuutosvaikutukset ovat merkittäviä. Uusien ja olemassa olevien lähes päästöttömien rakennusten, lähes nollaenergiarakennusten ja energiataseeltaan positiivisten rakennusten, jälkiasennettujen rakennusten ja aktiivisten rakennusten reaaliaikaiseen energianhallintaan, erittäin tehokkaaseen teollisuuteen ja energiatehokkaiden toimintatapojen laajamittaiseen omaksumiseen yrityksissä, henkilökohtaisesti, yhteisöissä, kaupungeissa ja aluetasolla tarvitaan paitsi teknologista edistystä myös muita kuin teknologisia ratkaisuja, kuten uusia neuvonta-, rahoitus- ja kysynnänhallintapalveluja sekä käyttäytymistieteen ja yhteiskuntatieteiden panosta, ja samalla on otettava huomioon yleiseen hyväksyttävyyteen liittyvät kysymykset. Energiatehokkuuden paraneminen voi näin osoittautua yhdeksi kustannustehokkaimmista tavoista vähentää energian kysyntää, jolloin energiansaannin varmuus lisääntyy, ympäristö- ja ilmastovaikutukset vähenevät ja kilpailukyky paranee. Näihin haasteisiin vastaamiseksi on tärkeää kehittää edelleen uusiutuvia energioita edelleen ja hyödyntää energiatehokkuuspotentiaalia.

3.1.1.  Älykkääseen ja tehokkaaseen energiankäyttöön liittyvän teknologian ja palvelujen tuominen massamarkkinoille

Energiankulutuksen vähentäminen ja energiantuhlauksen poistaminen säilyttäen samalla yhteiskunnan ja talouden tarvitsemat palvelut edellyttää muutakin kuin lisää massamarkkinoilta saatavia tehokkaita, hinnaltaan kilpailukykyisiä, ympäristöystävällisiä ja älykkäämpiä laitteita, tuotteita ja palveluja: komponentit ja laitteet on integroitava niin, että ne yhteistoiminnallisesti optimoivat energian kokonaiskäytön rakennuksissa, palveluissa ja teollisuudessa.

Jotta kuluttaja ottaisi täysin omakseen tällaisen teknologian ja palvelut ja saisi niistä täyden hyödyn (myös mahdollisuuden seurata omaa kulutustaan), niiden energiatehokkuus on räätälöitävä ja optimoitava niiden omassa sovellusympäristössä ja sitä varten. Tämä edellyttää innovatiivisen tieto- ja viestintäteknologian ja seuranta- ja valvontatekniikoiden tutkimista, kehittämistä ja testaamista sekä demonstrointihankkeita ja esikaupallisia käyttöönottotoimia, jotta varmistetaan yhteentoimivuus ja laajennettavuus. Tällaisilla hankkeilla olisi pyrittävä edistämään energian kokonaiskulutuksen ja energiakustannusten merkittävää vähentämistä tai optimointia kehittämällä yhteisiä menettelyjä energiankulutusta ja päästöjä koskevien tietojen keräämiseksi, yhdistämiseksi ja analysoimiseksi, jotta energiankäyttö ja sen ympäristövaikutukset saadaan helpommin mitattaviksi, avoimemmiksi, ▌hyväksyttävämmiksi, paremmin suunnitelluiksi ja näkyvämmiksi. Prosesseissa olisi huolehdittava turvallisuudesta ja sisäänrakennetusta yksityisyyden suojasta seuranta- ja valvontatekniikoiden suojaamiseksi. Alustojen kehittäminen ja niiden soveltaminen järjestelmien vakauden tarkistamiseksi auttaa takaamaan luotettavuuden.

3.1.2.  Tehokkaiden ja uusiutuvien lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmien potentiaalin hyödyntäminen

Huomattava osuus energiasta koko unionissa käytetään lämmitykseen tai jäähdytykseen, ja energiankysyntää voitaisiin selvästi vähentää kehittämällä tällä alalla kustannustehokkaita ja tehokkaita teknologioita ja systeemi-integroinnin tekniikoita, kuten verkkoliitäntä, jossa on vakioidut kielet ja palvelut. Tähän tarvitaan sekä teolliseen, kaupalliseen että kotitalouskäyttöön tarkoitettujen uusien suunnittelutekniikoiden, järjestelmien ja komponenttien tutkimusta ja demonstrointia, esimerkiksi sovelluksia kuuman veden, sisätilojen lämmityksen ja jäähdytyksen hoitamisessa hajautetusti ja kaukolämmöllä. Tässä olisi oltava mukana erilaisia teknologioita: aurinkolämpö, geoterminen energia, biomassa, lämpöpumput, yhdistetty lämpö ja sähkö, hukkalämmön talteenotto jne. Lisäksi niiden on täytettävä lähes päästöttömiä rakennuksia ja alueita koskevat vaatimukset ja tuettava älykkäitä rakennuksia. Keskitettyjen ja hajautettujen sovellusten alalla tarvitaan lisää läpimurtoja erityisesti uusiutuvista energialähteistä saatavan lämmön varastoinnissa sekä lämmitykseen ja jäähdytykseen käytettävien hybridijärjestelmien tehokkaiden yhdistelmien kehittämisen ja käyttöönoton edistämiseksi.

3.1.3.  Eurooppalaisten älykkäiden kaupunkien ja yhteisöjen vaaliminen

Kaupunkialueet kuuluvat suurimpiin energiankäyttäjiin unionissa, ja niiden osuus kasvihuonekaasupäästöistä on vastaavasti suuri. Samalla ne tuottavat huomattavan määrän ilmansaasteita. Ilmanlaadun heikkeneminen ja ilmastonmuutos vaikuttavat kaupunkialueisiin, ja niiden on laadittava omia hillitsemis- ja sopeutumisstrategioitaan. Siksi kaupunkiympäristön innovatiiviset energiaratkaisut (esim. energiatehokkuus sekä sähkö-, lämmitys- ja jäähdytysjärjestelmät ja uusitutuvien energialähteiden integrointi rakennettuun ympäristöön) ja niiden yhdistäminen liikennejärjestelmiin, älykkäät rakennus- ja kaupunkisuunnitteluratkaisut, jäte- ja vesihuolto- sekä tieto- ja viestintäteknologiaratkaisut ovat ratkaisevan tärkeitä vähähiiliseen yhteiskuntaan siirtymisen kannalta. On suunniteltava kohdennettuja aloitteita, joilla tuetaan energia-, liikenne- ja tieto- ja viestintäteknologia-alojen teollisten arvoketjujen muuntamista älykkäiksi kaupunkisovelluksiksi. Samalla on kehitettävä ja testattava täydessä laajuudessa uusia teknologiaan, organisointiin, suunnitteluun ja liiketoimintaan liittyviä malleja kaupunkien, yhteisöjen ja niiden asukkaiden tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaisesti. Lisäksi tarvitaan tutkimusta muutokseen liittyvien sosiaalisten, ympäristöä koskevien, taloudellisten ja kulttuuristen seikkojen ymmärtämiseksi.

3.2.  Vähähiilistä sähköä halvalla

Sähkö on keskeisessä asemassa luotaessa ympäristön kannalta kestävää vähähiilistä taloutta. Uusiutuvat energialähteet ovat keskeinen osa tätä kehityskulkua. Vähähiilisen sähköntuotannon käyttöönotto on korkeiden kustannusten vuoksi liian hidasta. Kustannukset on pikaisesti saatava huomattavasti pienemmiksi parantamalla suorituskykyä, kestävyyttä ja yleistä hyväksyttävyyttä, jotta nopeutettaisiin halvan, luotettavan ja vähähiilisen sähköntuotannon hyödyntämistä markkinoilla. Toimissa keskitytään tutkimaan, kehittämään ja demonstroimaan täydessä mittakaavassa innovatiivisia uusiutuvia energialähteitä, muun muassa pieniä ja erittäin pienen mittakaavan energiajärjestelmiä, tehokkaita, joustavia ja vähähiilisiä fossiilisia polttoaineita käyttäviä voimalaitoksia ja hiilidioksidin talteenotto- ja varastointi- tai hiilidioksidin uudelleenkäyttöteknologioita.

3.2.1.  Tuulienergian koko potentiaalin hyödyntäminen

Tuulienergian osalta tavoitteena on vähentää maalla ja avomerellä tapahtuvan tuulisähköntuotannon tuotantokustannuksia vuoteen 2020 mennessä noin 20 prosenttia vuoteen 2010 verrattuna, siirtyä yhä enemmän avomerellä tapahtuvaan tuotantoon ja mahdollistaa asianmukainen liitäntä sähköverkkoon. Keskipisteessä ovat laajamittaisempien, korkeamman hyötysuhteen ja sekä maalla että avomerellä (myös kaukana sijaitsevissa ja hankalissa sääoloissa toimivissa laitoksissa) paremmin saatavilla olevien uuden sukupolven energianmuuntojärjestelmien (mukaan lukien innovatiiviset energianvarastointijärjestelmät) kehittäminen, testaus ja demonstrointi sekä uudet sarjatuotantoprosessit. Tuulienergian kehittämisen biologiseen monimuotoisuuteen liittyvät ja ympäristönäkökohdat otetaan huomioon.

3.2.2.  Tehokkaiden, luotettavien ja kustannuksiltaan kilpailukykyisten aurinkoenergiajärjestelmien kehittäminen

Aurinkoenergian, joka kattaa aurinkosähkön ja keskittävän aurinkoenergian, kustannukset olisi vuoteen 2020 mennessä puolitettava vuoteen 2010 verrattuna, jotta sen osuutta sähkömarkkinoista voitaisiin merkittävästi nostaa.

Aurinkosähkön laajamittainen käyttöönotto ja rakennuksiin integroiminen edellyttää lisää tutkimusta muun muassa uusista konsepteista ja järjestelmistä sekä demonstrointia ja testausta massatuotannossa.

Keskittävän aurinkoenergian osalta painotetaan tapoja lisätä tehokkuutta ja vähentää samalla kustannuksia ja ympäristövaikutuksia, jotta esitellyt teknologiat voidaan laajentaa teolliseen mittakaavaan rakentamalla alallaan täysin uudenlaisia voimalaitoksia. Testattavaksi tulee ratkaisuja, joissa yhdistetään tehokkaasti aurinkosähkön tuotanto ja suolanpoisto merivedestä.

3.2.3.  Kilpailukykyisten ja ympäristön kannalta turvallisten teknologioiden kehittäminen hiilidioksidin talteenottoon, kuljettamiseen, varastointiin ja uudelleenkäyttöön

Hiilidioksidin talteenotto ja varastointi (CCS) on varteenotettava vaihtoehto, jota on maailmanlaajuisesti hyödynnettävä kaupallisessa mittakaavassa, jotta hiilettömään sähkövoiman tuottamiseen ja vähähiiliseen teollisuuteen pääsyä vuoteen 2050 mennessä koskevaan haasteeseen voidaan vastata. Tavoitteena on minimoida hiiltä, kaasua ja öljyliusketta käyttäville voimalaitoksille CCS-teknologiasta aiheutuvat sähköntuotannon lisäkustannukset verrattuna vastaaviin voimalaitoksiin, jotka eivät käytä CCS-teknologiaa, ja energiaintensiivisiin teollisuuslaitoksiin.

Erityisesti tuetaan koko CCS-ketjun demonstrointia, joka kattaa edustavasti erilaiset mahdolliset talteenotto-, kuljetus-, varastointi- ja uudelleenkäyttöteknologiat. Tämän ohella tuetaan tutkimustyötä, jonka tarkoituksena on kehittää näitä teknologioita edelleen ja tarjota kilpailukykyisempiä talteenottoteknologioita, parempia komponentteja, integroituja järjestelmiä ja prosesseja, turvallista geologista varastointia ja järkeviä ratkaisuja ja yleistä hyväksyttävyyttä talteenotetun hiilidioksidin ▌uudelleenkäyttöön, jotta CCS-teknologioita voidaan hyödyntää kaupallisesti vuoden 2020 jälkeen toimintansa aloittavissa fossiilisia polttoaineita käyttävissä voimalaitoksissa ja muussa hiili-intensiivisessä teollisuudessa. Tukea annetaan myös puhtaille hiiliteknologioille sekä CCS:ää täydentäville teknologioille.

3.2.4.  Geotermisen energian, vesivoiman, merienergian ja muun vaihtoehtoisen uusiutuvan energian kehittäminen

Geotermisellä energialla, vesivoimalla, merienergialla ja muilla uusiutuvilla energiamuodoilla voidaan edistää Euroopan energianhankinnan hiilettömyyttä ja lisätä sen joustavuutta erilaisten tuotanto- ja energiankäyttötapojen suhteen. Tavoitteena on kehittää ja saattaa kaupallisesti hyödynnettävään muotoon kustannustehokkaita ja kestäviä teknologioita, joita on mahdollista hyödyntää laajamittaisesti teollisuudessa, jakeluverkkoon liittyminen mukaan luettuna. Tehostetut geotermiset järjestelmät ovat teknologia, jota olisi tutkittava, kehitettävä ja demonstroitava edelleen varsinkin etsinnän, porausten ja lämmöntuotannon aloilla. Vuorovesivoiman, virtaus- tai aaltoenergian ja osmoosivoiman kaltaisilla merienergioilla saadaan täysin päästötöntä ennakoitavaa energiaa, ja ne voivat myös edistää avomerellä tuotettavan tuulienergian kehittämistä täyteen potentiaaliinsa (yhdistämällä merienergioita). Tutkimustoimiin olisi kuuluttava laboratoriolaajuista innovatiivista tutkimusta kohtuuhintaisista komponenteista ja materiaaleista ympäristössä, jossa on paljon korroosiota ja biologista likaantumista, sekä demonstrointeja Euroopan vesialueiden erilaisissa olosuhteissa.

3.3.  Vaihtoehtoiset polttoaineet ja liikkuvat energialähteet

Jotta Euroopan energian ja hiilidioksidin vähentämistavoitteet voitaisiin saavuttaa, on kehitettävä myös uusia polttoaineita ja liikkuvia energialähteitä. Tämä on erityisen tärkeää älykkään, ympäristöystävällisen ja yhdentyneen liikenteen haasteeseen vastaamiseksi. Näiden teknologioiden ja vaihtoehtoisten polttoaineiden arvoketjut eivät ole riittävän kehittyneitä, ja niiden kehittämistä demonstrointilaajuuteen on nopeutettava.

3.3.1.  Bioenergiasta kilpailukykyisempää ja kestävämpää

Bioenergian osalta tavoitteena on saattaa lupaavimmat teknologiat kaupallisesti hyödynnettävään muotoon, jotta voidaan aloittaa pitkälle kehitettyjen biopolttoaineiden laajamittainen ja kestävä tuotanto erilaisiin ▌arvoketjuihin käyttäen biojalostamotoimintatapaa maa-, meri- ja lentoliikenteessä sekä erittäin tehokas sähkön ja lämmön yhteistuotanto ja biokaasun tuotanto biomassasta ja jätteestä, hiilidioksidin talteenotto ja varastointi mukaan luettuna. Tavoitteena on kehittää ja demonstroida teknologiaa erilaisia bioenergiapolkuja varten eri laajuuksissa ottaen huomioon maantieteellisten ja ilmasto-olosuhteiden erot ja logistiset rajoitteet ja minimoiden samalla maankäyttöön liittyvät kielteiset sosiaaliset ja ympäristövaikutukset. Pidemmän aikavälin tutkimuksella tuetaan kestävän bioenergiateollisuuden kehittämistä vuoden 2020 jälkeistä aikaa varten. Näillä toimilla täydennetään muiden yhteiskunnallisten haasteiden yhteydessä tehtävää perustutkimusta (esim. raaka-aineet, bioresurssit) ja jatkotutkimusta (esim. ajoneuvokantaan integroiminen).

3.3.2.  Vety- ja polttokennoteknologian markkinoille saattamisen nopeuttaminen

Polttokennoissa ja vedyssä on paljon potentiaalia edistää Eurooppaan kohdistuviin energiahaasteisiin vastaamista. Kustannuksia on alennettava huomattavasti, jotta nämä teknologiat saadaan markkinoilla kilpailukykyisiksi. Esimerkiksi liikenteessä käytettävien polttokennojärjestelmien kustannuksia on vähennettävä 10-kertaisesti seuraavien 10 vuoden aikana. Tätä varten annetaan tukea kannettavia, kiinteitä ja mikrotason kiinteitä liikennesovelluksia ja niihin liittyviä palveluja koskeville demonstroinneille ja esikaupalliselle hyödyntämiselle sekä pitkäaikaiselle tutkimukselle ja teknologian kehittämiselle, jolla rakennetaan kilpailukykyistä polttokennoketjua ja kestävää vetytuotantoa ja -infrastruktuuria koko unionissa. Riittävän laajat läpimurrot markkinoilla edellyttävät mittavaa kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä, muun muassa soveltuvien standardien kehittämistä.

3.3.3.  Uudet vaihtoehtoiset polttoaineet

Monissa uusissa vaihtoehdoissa on potentiaalia pitkällä aikavälillä. Tällaisia ovat esimerkiksi jauhettu metallinen ajoaine, mikro-organismeista fotosynteesin avulla (vesi- ja maaympäristöissä) ja fotosynteesiä keinotekoisesti jäljittelemällä saatava polttoaine sekä aurinkopolttoaineet. Näistä uusista kehityspoluista voi löytyä mahdollisuuksia tehokkaampaan energian muuntamiseen ja hinnaltaan kilpailukykyisempiin ja kestävämpiin teknologioihin ▌. Erityisesti annetaan tukea siihen, että nämä uudet ja muut potentiaaliset teknologiat saadaan laboratoriosta demonstrointilaajuuteen vuoteen 2020 mennessä tapahtuvaa esikaupallista demonstrointia varten.

3.4.  Euroopalle yhteinen älykäs sähköverkko

Sähköverkoissa on ratkaistava seuraavat kolme toisiinsa liittyvää haastetta, jotta sähköjärjestelmä olisi kuluttajaystävällinen ja yhä hiilettömämpi: yleiseurooppalaisten markkinoiden luominen, uusiutuvien energialähteiden merkittävän lisäyksen integroiminen ja yhteyksien hallinta miljoonien toimittajien ja kuluttajien välillä (yhä useampien kotitalouksien ollessa molempia), sähköajoneuvojen omistajat mukaan luettuina. Tulevaisuuden sähköverkot ovat keskeisessä asemassa siirryttäessä ▌hiilettömään energiajärjestelmään niin, että kuluttaja saa lisäjoustoa ja kustannushyötyä. Ensisijaisena tavoitteena on, että vuoteen 2020 mennessä noin 35 prosenttia(22) sähköstä syötetään ja jaetaan hajautetuista ja keskitetyistä uusiutuvista energialähteistä.

Vahvasti integroidulla tutkimus- ja demonstrointitoiminnalla tuetaan sellaisten uusien komponenttien, teknologioiden ja menettelyjen kehittämistä, jotka vastaavat ominaisuuksiltaan verkon sekä syöttö- että jakelupuolen samoin kuin energian joustavan varastoinnin vaatimuksia.

Päästöjen ja kustannusten minimoimiseksi on harkittava kaikkia vaihtoehtoja, joilla energian kysyntä ja tarjonta saadaan onnistuneesti tasapainotettua. Verkkoihin on kehitettävä uusia älykkäitä energiaverkkoteknologioita, vara- ja säätövoimaa tuottavia teknologioita, joilla lisätään joustavuutta ja tehokkuutta, myös tavanomaisissa voimaloissa, sekä uusia verkkokomponentteja, joilla parannetaan siirtokapasiteettia ja siirron laatua ja verkkojen luotettavuutta. Teknologioita uusia sähköntuotantojärjestelmiä varten ja kaksisuuntaista digitaalista viestintäinfrastruktuuria on tutkittava, ne on integroitava sähköverkkoon ja niitä on käytettävä älykkäiden yhteyksien luomiseksi muiden energiaverkkojen kanssa. Näin verkkoja voidaan suunnitella, seurata ja valvoa paremmin ja käyttää turvallisesti normaali- ja hätätilanteissa. Myös toimittajien ja asiakkaiden välisiä yhteyksiä voidaan hallinnoida ja energiavirtaa kuljettaa, hallita ja kaupata paremmin.. Tulevaisuuden infrastruktuurin hyödyntämiseksi indikaattoreissa ja kustannushyötyanalyyseissä olisi otettava huomioon energiajärjestelmän laajuiset näkökohdat. Tämän lisäksi älyverkkojen ja televiestintäverkkojen synergiavaikutus maksimoidaan päällekkäisten investointien välttämiseksi, turvallisuuden tehostamiseksi ja älykkäiden energiapalvelujen käyttöönoton nopeuttamiseksi.

Uudenlaiset energian varastointikeinot (joihin kuuluvat sekä ▌akut että laajamittainen varastointi kuten sähkö-kaasu-muuntaminen) ja ajoneuvojärjestelmät antavat tarvittavaa joustoa tuotannon ja kysynnän välille. Paremmilla tieto- ja viestintäteknologioilla voidaan sähkön kysynnän joustoa vielä lisätä antamalla asiakkaille (teollisuudelle, kaupalle ja kotitalouksille) tarvittavat automaatiovälineet. Tältäkin osin turvallisuus, luotettavuus ja yksityisyyden suoja ovat merkittäviä kysymyksiä.

Uusissa suunnittelu-, markkinointi- ja sääntelymalleissa on ajettava sähköntuotantoketjun yleistä tehokkuutta ja kustannustehokkuutta sekä infrastruktuurien yhteentoimivuutta ja älykkäiden energiaverkkojen teknologioiden, tuotteiden ja palvelujen avoimia ja kilpailukykyisiä markkinoita. Ratkaisujen testaamiseen ja validoimiseen sekä järjestelmälle ja yksittäisille sidosryhmille koituvien etujen arvioimiseen tarvitaan laajamittaisia demonstrointihankkeita ennen Euroopan laajuista hyödyntämistä. Tämän ohella olisi tutkittava sitä, miten kuluttajat ja liikeyritykset reagoivat taloudellisiin kannustimiin, käyttäytymismuutoksiin, tietopalveluihin ja muihin älyverkkojen tarjoamiin innovatiivisiin mahdollisuuksiin.

3.5.  Uusi osaaminen ja uudet teknologiat

Pitkällä aikavälillä tarvitaan uudenlaisia, tehokkaampia ja kustannustehokkaampia samoin kuin puhtaita, turvallisia ja kestäviä energiateknologioita. Edistymistä olisi nopeutettava monitieteellisellä tutkimuksella, jotta saataisiin tieteellisiä läpimurtoja energiaan liittyvissä konsepteissa ja mahdollistavissa teknologioissa (esim. nanotieteet, materiaalitutkimus, kiinteän olomuodon fysiikka, tieto- ja viestintätekniikka, biotieteet, geotieteet, laskenta, avaruustiede). Tarvittaessa turvallista ja ympäristön kannalta kestävää muiden kuin tavanomaisten kaasu- ja öljyvarojen etsintää ja hyödyntämistä sekä innovointia tulevissa ja kehitteillä olevissa teknologioissa olisi nopeutettava.

Jatkotutkimusta tarvitaan myös ratkaisujen saamiseksi energiajärjestelmien mukauttamiseen muuttuviin ilmasto-olosuhteisiin. Painopisteitä voidaan mukauttaa uusien tieteellisten ja teknologisten tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan tai sellaisten vasta todettujen ilmiöiden perusteella, joihin näyttäisi liittyvän kehityslupauksia tai yhteiskunnallisia riskejä ja jotka saattavat nousta esiin Horisontti 2020 -puiteohjelmaa toteutettaessa.

3.6.  Vankka päätöksenteko ja yleisön osallistaminen

Energiatutkimuksen olisi tuettava energiapolitiikkaa ja oltava sen kanssa selvästi samassa linjassa. Vankkojen analyysien tekemiseksi päättäjät tarvitsevat laajasti tietoa ja tutkimusta energiateknologioiden ja -palvelujen yleistymisestä ja käytöstä, infrastruktuurista, markkinoista (myös sääntelykehyksistä) ja kuluttajakäyttäytymisestä. Erityisesti Euroopan komission SET-suunnitelman tietojärjestelmän puitteissa annetaan tukea vankkapohjaisten ja läpinäkyvien teorioiden, välineiden, menettelyjen ja mallien kehittämiseen tärkeimpien energiaa koskevien taloudellisten ja sosiaalisten seikkojen arvioimiseksi; tietokantojen ja skenaarioiden laatimiseen laajentunutta unionia varten ja niiden vaikutusten arvioimiseen, joita energiapolitiikalla ja energiaan liittyvillä politiikoilla on toimitusvarmuuteen, kulutukseen, ympäristöön, luonnonvaroihin ja ilmastonmuutokseen, yhteiskuntaan sekä energiateollisuuden kilpailukykyyn; sosioekonomisten tutkimusten tekemiseen sekä tiedettä yhteiskunnassa koskeviin tutkimuksiin.

Internetin ja sosiaalisen teknologian mahdollisuuksia hyödyntäen tutkitaan kuluttajakäyttäytymistä, myös suojattomien kuluttajien kuten toimintarajoitteisten henkilöiden käyttäytymistä, sekä käyttäytymismuutoksia elävien laboratorioiden ja palveluinnovoinnin laajamittaisten demonstrointien kaltaisilla avoimilla innovaatiofoorumeilla sekä paneelitutkimuksilla, yksityisyyden suojaa unohtamatta.

3.7.  Energiainnovaatioiden markkinoille saattaminen ▌

Innovatiiviset ratkaisut markkinoille saattamisessa ja replikoinnissa ovat keskeisiä, jotta uudet energiateknologiat saadaan markkinoille ajoissa ja niiden toteutus on kustannustehokasta. Teknologiapainotteisen tutkimuksen ja demonstroinnin lisäksi tarvitaan toimia, joilla on selvää unionin tason lisäarvoa ja joilla pyritään kehittämään, soveltamaan, jakamaan ja replikoimaan muita kuin teknologisia innovaatioita, joilla on suuri kerrannaisvaikutus unionin kestävän energian markkinoilla kaikilla tieteen ja hallinnon aloilla.

Tällaisissa innovaatioissa keskitytään luomaan vähähiilisille, uusiutuville ja energiatehokkaille teknologioille ja ratkaisuille suotuisat markkinaolosuhteet sääntelyn, hallinnon ja rahoituksen osalta. Tukea annetaan toimenpiteille, joilla helpotetaan energiapolitiikan täytäntöönpanoa, valmistellaan maaperää investointien markkinoilletuonnille sekä tuetaan valmiuksien kehittämistä ja toimimista yleisen hyväksynnän mukaisesti. Huomiota kiinnitetään myös olemassa olevien teknologioiden älykästä ja kestävää käyttöä edistävään innovointiin.

Tutkimukset ja analyysit ovat toistuvasti vahvistaneet, että inhimilliset tekijät ovat ratkaisevassa asemassa kestävien energiapolitiikkojen onnistumisessa ja epäonnistumisessa. Siksi innovatiivisiin organisatorisiin rakenteisiin, hyvien käytäntöjen jakamiseen ja vaihtoon, erityiskoulutukseen ja valmiuksien kehittämiseen liittyvät toimet ovat kannustettavia.

3.8.  Erityiset täytäntöönpanonäkökohdat

Tähän haasteeseen liittyvien toimien täytäntöönpanon painopisteet on valittu siksi, että energia-alan tutkimusta ja innovointia on tarpeen vahvistaa Euroopan tasolla. Yhtenä tärkeänä tavoitteena on tukea Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman (SET-suunnitelman)(23) tutkimus- ja innovointiohjelman täytäntöönpanoa, jotta unionin energia- ja ilmastonmuutospolitiikan tavoitteet saavutettaisiin. SET-suunnitelman etenemis- ja täytäntöönpanosuunnitelmat ovat siksi hyödyllisiä laadittaessa työohjelmia. SET-suunnitelman hallinnointijärjestelmää käytetään perustana strategisessa painopisteiden asettamisessa ja energiatutkimuksen ja -innovoinnin koordinoinnissa kaikkialla unionissa.

Muissa kuin teknologiaan liittyvissä osissa ohjenuorana on unionin energiapolitiikka ja ‑lainsäädäntö. Demonstroitujen teknologioiden ja palveluratkaisujen laajan hyödyntämisen mahdollistavaa ympäristöä, vähähiilisten teknologioiden prosesseja ja toimintapoliittisia aloitteita sekä energiatehokkuutta tuetaan kaikkialla unionissa. Tähän voi liittyä tukea tekniselle avulle, joka liittyy energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan liittyvien investointien kehittämiseen ja toteuttamiseen.

Markkinoillesaannin alalla toimien olisi myös perustuttava Älykäs energiahuolto Euroopassa (IEE) -aloitteesta saatuihin kokemuksiin.

Kumppanuus eurooppalaisten sidosryhmien kanssa on tärkeää resurssien jakamisen ja yhteisen täytäntöönpanon kannalta. Tapauskohtaisesti voidaan harkita SET-suunnitelmaan nykyisin kuuluvien eurooppalaisten teollisuusaloitteiden muuttamista virallisiksi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiksi, jos tätä pidetään tarkoituksenmukaisena ▌rahoituksen määrän ja johdonmukaisuuden lisäämiseksi ja julkisten ja yksityisten sidosryhmien välisten yhteisten tutkimus- ja innovointitoimien edistämiseksi. Samalla harkitaan mahdollisuuksia antaa tukea, myös yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, julkisten tutkimusten suorittajien yhteenliittymille, erityisesti Euroopan energiatutkimuksen yhteenliittymälle, joka perustettiin SET-suunnitelman mukaisesti kokoamaan julkisia tutkimusresursseja ja infrastruktuureja Euroopan kannalta kiinnostavien kriittisten tutkimusalueiden kattamista varten. Kansainvälisillä koordinointitoimilla tuetaan SET-suunnitelman painopisteitä ”vaihtelevan geometrian” periaatetta noudattaen ja ottaen huomioon maiden valmiudet ja erityispiirteet. Asiaan liittyvien eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien toimien sekä eurooppalaisten teknologiayhteisöjen tutkimus- ja innovointiohjelmien asiaan liittyvien näkökohtien kanssa luodaan niin ikään asianmukaisia yhteyksiä.

Yhteiseen ohjelmasuunnitteluun kuuluvien asiaan liittyvien aloitteiden (Joint Programming Initiatives, JPI) ja julkisen sektorin sisäisten ja julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksien tukemista voidaan harkita. Toimilla pyritään myös lisäämään tukea pk-yrityksille ja edistämään niiden osallistumista.

Euroopan komission SET-suunnitelman tietojärjestelmän (SETIS) avulla kehitetään yhdessä sidosryhmien kanssa täytäntöönpanon edistymisen seurantaa varten keskeiset suorituskykyindikaattorit, joita tarkistetaan säännöllisesti viimeisimmän kehityksen huomioon ottamiseksi. Laajemmin ottaen tämän haasteen mukaisten toimien täytäntöönpanolla pyritään parantamaan asiaan liittyvien unionin ohjelmien, aloitteiden ja politiikkojen, muun muassa koheesiopolitiikan, koordinointia erityisesti älykkään erikoistumisen kansallisilla ja alueellisilla strategioilla ja päästökauppajärjestelmän mekanismeilla, kun on kyse esimerkiksi demonstrointihankkeiden tukemisesta.

4.  ÄLYKÄS, YMPÄRISTÖYSTÄVÄLLINEN JA YHDENTYNYT LIIKENNE

4.1.  Ympäristöä kunnioittava resurssitehokas liikenne

Eurooppa on asettanut poliittiseksi tavoitteekseen vähentää hiilidioksidipäästöjä 60 prosenttia vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoden 1990 tasoihin. Sen tavoitteena on puolittaa perinteisillä polttoaineilla käyvien autojen käyttö kaupungeissa ja päästä lähestulkoon hiilidioksidivapaaseen kaupunkilogistiikkaan suurkaupunkien keskustoissa vuoteen 2030 mennessä. Lentoliikenteessä vähähiilisen polttoaineen osuuden on vuoteen 2050 mennessä määrä olla 40 prosenttia, ja meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden hiilidioksidipäästöjä on määrä vähentää 40 prosenttia vuoteen 2050 mennessä(24) verrattuna vuoden 2005 tasoihin.

Tätä ympäristövaikutusta on olennaisen tärkeää vähentää kohdennettujen teknologisten parannusten avulla pitäen mielessä, että kullakin liikennemuodolla on erilaisia haasteita ja oma kehitystahti teknologian integroinnissa.

Tutkimuksella ja innovoinnilla on merkittävä tehtävä kehitettäessä ja otettaessa käyttöön tarvittavia ratkaisuja kaikissa liikennemuodoissa niin, että voidaan merkittävästi vähentää ympäristölle haitallisia liikenteen päästöjä (joihin kuuluvat hiilidioksidi, typen oksidit, rikin oksidit ja melu), vähentää liikenteen riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja sitä kautta liikenteen vaikutusta biologiseen monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutokseen ja säilyttää luonnonvaroja.

Tähän päästään työskentelemällä seuraavien erityistavoitteiden parissa.

4.1.1.  Puhtaampien ja hiljaisempien ilma-alusten, ajoneuvojen ja alusten avulla ympäristötehokkuus paranee ja havaittavat melu- ja tärinähaitat vähenevät

Tämän alan toimissa keskitytään lopputuotteisiin, mutta niissä puututaan myös suunnittelun ja valmistusprosessien virtaviivaisuuteen ja ekologisuuteen ja tarkastellaan koko elinkaariprosessia sekä otetaan kierrätysnäkökohdat ▌huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Toimiin kuuluu myös olemassa olevien tuotteiden ja palvelujen parantaminen sisällyttämällä niihin uutta teknologiaa.

a)  Puhtaampien ja hiljaisempien työntövoimateknologioiden kehittäminen ja niiden käyttöönoton nopeuttaminen on tärkeää liikenteen ilmastoon ja unionin kansalaisten terveyteen kohdistuvien vaikutusten, esimerkiksi hiilidioksidipäästöjen, melun ja saasteiden, vähentämiseksi tai poistamiseksi. Tarvitaan uusia ja innovatiivisia ratkaisuja, jotka perustuvat sähkömoottoreihin ja akkuihin, vety- ja muihin polttokennoihin, kaasulla toimiviin moottoreihin, moottorien kehittyneisiin arkkitehtuureihin ja teknologioihin tai hybridijärjestelmiin. Perinteisten ja uusien työntövoimajärjestelmien ympäristötehokkuutta voidaan myös parantaa teknologisilla läpimurroilla.

b)  Fossiilisten polttoaineiden kulutusta voidaan vähentää tutkimalla mahdollisuuksia käyttää vähäpäästöistä vaihtoehtoista energiaa. Tähän kuuluu mahdollisuus käyttää kestäviä polttoaineita ja uusiutuvista energialähteistä saatavaa sähköä kaikissa liikennemuodoissa, myös lentoliikenteessä, ja vähentää polttoainekulutusta energiankeruun tai laajennetun energiapohjan ja muiden innovatiivisten ratkaisujen avulla. Ajoneuvojen, energian varastoinnin, energiahuollon sekä polttoainetankkaus- ja lataamisinfrastruktuurin aloilla sovelletaan uusia kokonaisvaltaisia lähestymistapoja, myös ajoneuvosta verkkoon -liitäntöjä ja vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöä koskevia innovatiivisia ratkaisuja.

c)  Polttoaineiden kulutus vähenee, kun ilma-alusten, alusten ja ajoneuvojen kokonaistehokkuutta parannetaan keventämällä niiden painoa ja pienentämällä niiden aerodynaamista, hydrodynaamista tai vierintävastusta käyttämällä kevyempiä materiaaleja, virtaviivaisempia rakenteita ja innovatiivista suunnittelua.

4.1.2.  Älykkäiden laitteiden, infrastruktuurien ja palvelujen kehittäminen

Tämän avulla optimoidaan liikennetoimintoja ja vähennetään luonnonvarojen kulutusta. Keskiössä ovat ratkaisut, joilla edistetään lentoasemien, satamien, logististen alustojen ja maaliikenteen infrastruktuurien tehokasta suunnittelua, järjestämistä, käyttöä ja hallinnointia, sekä autonomiset ja tehokkaat huolto-, valvonta- ja tarkastusjärjestelmät. Kapasiteetin lisäämiseksi otetaan käyttöön uusia toimintapolitiikkoja, liiketoimintamalleja, konsepteja, teknologioita ja tietoteknisiä ratkaisuja. Erityistä huomiota kiinnitetään laitteiden ja infrastruktuurien kykyyn sopeutua ilmastonmuutokseen, elinkaariajatteluun perustuviin kustannustehokkaisiin ratkaisuihin sekä tehokkaamman ja edullisemman huollon mahdollistavien uusien materiaalien ja teknologioiden laajempaan käyttöönottoon. Myös esteettömyyteen, käyttäjäystävällisyyteen ja sosiaaliseen osallisuuteen kiinnitetään huomiota.

4.1.3.  Liikenteen ja liikkuvuuden parantaminen kaupunkialueilla

Näistä toimista hyötyy suuri ja yhä kasvava väestönosa, joka asuu ja työskentelee kaupungeissa tai käy kaupungeissa palvelujen tai vapaa-ajan harrasteiden vuoksi. On tarpeen kehittää ja testata uusia liikkumiskonsepteja, liikenteen organisointia, multimodaalisia esteettömyysmalleja, logistiikkaa, innovatiivisten ajoneuvojen tarjontaa ja kaupunkien julkisia palveluja sekä suunnitteluratkaisuja, joilla vähennetään ruuhkautumista, ilmansaasteita ja meluhaittoja ja parannetaan kaupunkiliikenteen tehokkuutta. Julkista ja moottoroimatonta liikennettä ja muita resurssitehokkaita matkustaja- ja rahtiliikennevaihtoehtoja olisi kehiteltävä todellisena vaihtoehtona yksityisten moottoriajoneuvojen käytölle, ja tämän tueksi olisi lisättävä älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöä ja innovatiivista tarjonnan- ja kysynnänhallintaa. Erityisesti painotetaan liikennejärjestelmän vuorovaikutusta kaupunkien muiden järjestelmien kanssa.

4.2.  Parempi liikkuvuus, vähemmän ruuhkia, enemmän turvallisuutta ja turvaa

Alan eurooppalaisilla liikennepoliittisilla tavoitteilla pyritään optimoimaan suorituskyky ja tehokkuus liikkuvuuden kysynnän kasvaessa, tekemään Euroopasta maailman turvallisin alue ilmailussa, rautateillä ja vesiliikenteessä sekä edistämään tavoitetta nollata tieliikenteen kuolonuhrit vuoteen 2050 mennessä ja puolittaa liikenneonnettomuuksien määrä vuoteen 2020 mennessä. Vuoteen 2030 mennessä 30 prosenttia maanteillä yli 300 kilometrin päähän kuljetettavasta rahdista on määrä kuljettaa rauta- tai vesiteitse. Ihmisten ja tavaroiden saumaton, saavutettavissa oleva, kohtuuhintainen, käyttäjälähtöinen ja tehokas yleiseurooppalainen kuljettaminen, jossa myös ulkoiset kustannukset on sisällytetty hintoihin, edellyttää uutta eurooppalaista multimodaalista liikenteen hallinta-, tiedotus- ja maksujärjestelmää sekä tehokkaita rajapintoja pitkän matkan ja kaupunkiliikenteen verkostojen välillä.

Entistä parempi eurooppalainen liikennejärjestelmä edesauttaa liikenteen tehokkaampaa käyttöä, parantaa kansalaisten elämänlaatua ja tukee terveellisempää ympäristöä.

Tutkimuksella ja innovoinnilla voidaan huomattavasti edistää näiden kunnianhimoisten toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamista seuraavilla erityistoimilla.

4.2.1.  Liikenneruuhkien huomattava vähentäminen

Tähän päästään panemalla täytäntöön älykäs, multimodaalinen ja täysin intermodaalinen ovelta ovelle -liikennejärjestelmä ja välttämällä tarpeetonta liikennevälineiden käyttöä. Tämä edellyttää integroinnin lisäämistä liikennemuotojen välillä, liikenneketjujen optimoimista ja liikenteen harjoittamisen ja sen palvelujen parempaa integroimista. Tällaisilla innovatiivisilla ratkaisuilla edistetään myös esteettömyyttä ja matkustajien valinnanvapautta muun muassa ikäihmisille ja suojattomille käyttäjille ja tarjotaan tilaisuuksia ruuhkien vähentämiseen parantamalla vaaratilanteiden hallintaa ja liikenteen optimointisuunnitelmien kehittämistä.

4.2.2.  Huomattavia parannuksia ihmisten ja tavaroiden liikkuvuuteen

Tähän päästään kehittämällä, demonstroimalla ja ottamalla laajaan käyttöön älykkäitä liikennesovelluksia ja hallintajärjestelmiä. Tämä edellyttää seuraavaa: kysynnän analysoinnin ja hallinnan suunnittelu, Euroopan laajuisesti yhteentoimivat tiedotus- ja maksujärjestelmät sekä tietovirtojen, hallintajärjestelmien, infrastruktuuriverkkojen ja liikkuvuuspalvelujen täysi integroiminen uuteen yhteiseen multimodaalikehykseen, joka perustuu avoimiin alustoihin. Näin varmistetaan myös jousto ja nopea reagointi kriisitilanteissa ja äärimmäisissä sääolosuhteissa kaikki liikenne- ja tiekuljetusmuodot kattavilla uudelleenjärjestelyillä. Galileo- ja EGNOS-satelliittinavigointijärjestelmien mahdollistamat uudet paikannus-, navigointi- ja aikataulusovellukset ovat tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta keskeisiä.

a)  Innovatiivisilla lentoliikenteen hallintateknologioilla edistetään merkittävästi turvallisuutta ja tehokkuutta nopeasti kasvavan kysynnän tilanteessa, parannetaan aikataulujen noudattamista, vähennetään matkustamiseen liittyviin muodollisuuksiin lentoasemilla kuluvaa aikaa ja edistetään lentoliikennejärjestelmän häiriönsietokykyä. Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamista ja jatkokehittämistä tuetaan tutkimus- ja innovointitoimilla, joilla lisätään automaatiota ja autonomiaa ilmaliikenteen hallinnassa ja ilma-alusten käytössä ja valvonnassa, ilma- ja maakomponenttien entistä paremmalla integroinnilla ja uudenlaisilla ratkaisuilla, joilla varmistetaan matkustajien ja matkatavaroiden tehokas ja saumaton kulku liikennejärjestelmässä.

b)  Vesiliikenteessä parannetuilla ja integroiduilla suunnittelu- ja hallintateknologioilla voidaan edistää ”sinisen vyöhykkeen” syntymistä Eurooppaa ympäröiville merialueille, parantaen sitä kautta satamatoimintoja, ja soveltuvan kehyksen aikaansaamista sisävesiliikenteelle.

c)  Rauta- ja maantieliikenteen osalta verkon hallinnan ja yhteentoimivuuden optimointi tehostaa infrastruktuurin käyttöä ja helpottaa rajatylittävää toimintaa. Maantieliikenteeseen kehitetään kattavat ja yhteistyöpohjaiset liikenteenhallinta- ja tietojärjestelmät, jotka perustuvat ajoneuvosta ajoneuvoon sekä ajoneuvosta infrastruktuuriin suuntautuvaan viestintään.

4.2.3.  Uusien konseptien kehittäminen ▌rahtiliikenteessä ja logistiikassa

Näin voidaan vähentää liikennejärjestelmään ja ympäristöön kohdistuvaa painetta ja parantaa turvallisuutta ja rahtikapasiteettia. Konsepteissa voidaan esimerkiksi yhdistää ajoneuvoja, joilla on korkea suorituskyky ja vähäinen ympäristövaikutus, ja turvallisia ajoneuvossa sijaitsevia ja infrastruktuuripohjaisia älyjärjestelmiä ▌. Lähtökohtana olisi pidettävä liikennealan logistiikan yhdennettyä toimintatapaa. Toimilla tuetaan myös sähköisen rahtikirjan kehittämistä (e-Freight) eli paperitonta rahtiliikenneprosessia, jossa sähköinen viestintä, palvelut ja maksut liitetään fyysisiin rahtivirtoihin eri liikennemuodoissa.

4.2.4.  Onnettomuuksien, kuolonuhrien ja loukkaantuneiden määrän vähentäminen ja turvallisuuden lisääminen

Tähän päästään puuttumalla liikennejärjestelmien suorituskyvyn ja riskien organisointiin, hallintaan ja seurantaan sisäsyntyisesti kuuluviin näkökohtiin ja keskittymällä ilma-alusten, ajoneuvojen ja alusten sekä infrastruktuurien ja terminaalien suunnitteluun, valmistamiseen ja toimintaan. Toimissa keskitytään passiivisiin, aktiivisiin ja ennaltaehkäiseviin turvallisuusnäkökohtiin sekä automaation ja koulutuksen lisäämiseen inhimillisten virheiden riskien ja vaikutusten vähentämiseksi. Sään, luonnonuhkien ja muiden kriisitilanteiden vaikutusten ennakoimiseen, arvioimiseen ja lieventämiseen suunnitellaan erityisiä työkaluja ja tekniikoita. Toimissa keskitytään myös turvanäkökohtien huomioon ottamiseen matkustaja- ja rahtivirtojen suunnittelussa ja hallinnassa, ilma-alusten, ajoneuvojen ja alusten suunnitteluun, liikenne- ja järjestelmähallintaan sekä liikenneinfrastruktuurien ja rahti- ja matkustajaterminaalien suunnitteluun. Älykkäät liikenne- ja viestintäsovellukset voivat myös olla hyödyllisiä välineitä parannettaessa turvallisuutta. Toiminnassa keskitytään myös kaikkien tienkäyttäjien, erityisesti riskiryhmien, turvallisuuden parantamiseen etenkin kaupunkialueilla.

4.3.  Euroopan liikenneala maailmanlaajuisesti johtavaan asemaan

Pysymällä edellä teknologian kehittämisessä ja parantamalla nykyisten valmistusprosessien, tutkimuksen ja innovoinnin kilpailukykyä edistetään kasvua ja korkeaa ammattitaitoa vaativia työpaikkoja Euroopan liikennealalla kilpailun kiristyessä. Vaakalaudalla on yhden suuren talouden alan kehityksen jatkuminen ja kilpailukyky: liikennealan suora osuus unionin BKT:stä on 6,3 prosenttia ja se työllistää lähes 13 miljoonaa ihmistä Euroopassa. Erityisiä tavoitteita ovat muun muassa uuden sukupolven innovatiivisten ja ympäristöystävällisten lento-, vesi- ja maaliikennevälineiden kehittäminen, innovatiivisten järjestelmien ja laitteistojen kestävästä valmistamisesta huolehtiminen ja tulevaisuuden liikennevälineiden käyttöönoton valmistelu kehittämällä uudenlaisia teknologioita, konsepteja ja malleja, älykkäitä valvontajärjestelmiä, tehokkaita suunnittelu- ja tuotantoprosesseja, innovatiivisia palveluja ja sertifiointimenettelyjä. Eurooppa pyrkii maailmanlaajuiseen johtoasemaan tehokkuudessa, ympäristötehokkuudessa ja turvallisuudessa kaikissa liikennemuodoissa sekä johtoasemansa vahvistamiseen maailmanmarkkinoilla sekä lopputuotteiden että osajärjestelmien osalta.

Tutkimuksessa ja innovoinnissa keskitytään seuraaviin erityistoimiin.

4.3.1.  Seuraavan sukupolven liikennevälineiden kehittäminen markkinaosuuden turvaamiseksi tulevaisuudessa

Tällä pyritään vahvistamaan Euroopan johtoasemaa ilma-alusten, suurnopeusjunien, tavanomaisen ja kaupunkien (lähiöiden) raideliikenteen, maantieajoneuvojen, sähköisen liikkuvuuden, risteilyalusten, matkustajalauttojen ja erikoistuneen huipputeknologian alusten ja merialustojen aloilla. Näin myös lisätään eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä tulevien teknologioiden ja järjestelmien alalla ja tuetaan teollisuuden monipuolistamista uusille markkinoille, myös muilla aloilla kuin liikenteessä. Tähän kuuluu sellaisten innovatiivisten, turvallisten ja ympäristöystävällisten ilma-alusten, ajoneuvojen ja alusten kehittäminen, joilla on tehokkaat työntövoimajärjestelmät, korkea suoritustaso ja älykkäät käyttö- ja valvontajärjestelmät.

4.3.2.  Älykkäät valvontajärjestelmät liikennevälineissä

Näitä tarvitaan suoritustason ja järjestelmien integroinnin lisäämiseen liikenteessä. Soveltuvia viestinnän rajapintoja ilma-alusten, ajoneuvojen, alusten ja infrastruktuurien välille kehitetään kaikissa tarkoituksenmukaisissa yhdistelmissä ottaen huomioon sähkömagneettisten kenttien vaikutukset yhteisten toimintavaatimusten määrittelemiseksi. Niihin voi kuulua liikenteenhallinta- ja käyttäjätietojen toimittaminen suoraan ajoneuvoissa oleviin laitteisiin, jota tukee reaaliaikaisten liikennetietojen kerääminen ajo-olosuhteista ja ruuhkista samojen laitteiden avulla.

4.3.3.  Kehittyneet tuotantoprosessit

Näillä mahdollistetaan räätälöinti, alhaisemmat elinkaarikustannukset sekä lyhyempi kehittämisaika ja helpotetaan ilma-alusten, ajoneuvojen, alusten sekä niiden komponenttien, laitteiden ja niihin liittyvän infrastruktuurin standardointia ja sertifiointia. Tämän alan toimilla kehitetään nopeita ja kustannustehokkaita suunnittelu- ja valmistustekniikoita (kokoaminen, rakentaminen, huolto ja kierrätys mukaan luettuina) digitaalisten työvälineiden ja automaation sekä monimutkaisten järjestelmien integrointivalmiuden avulla. Näin edistetään kilpailukykyisiä toimitusketjuja, jotka pystyvät nopeisiin toimituksiin markkinoilla alhaisemmin kustannuksin ja vaarantamatta toiminnan turvallisuutta ja varmuutta. Innovatiivisten materiaalien liikennesovellukset ovat niin ikään painopisteenä sekä ympäristö- ja kilpailukykytavoitteiden saavuttamiseksi että turvallisuuden ja varmuuden lisäämiseksi.

4.3.4.  Täysin uusien liikennekonseptien tutkiminen

Tällä parannetaan Euroopan kilpailuetua pidemmällä aikavälillä. Strategista monialaista tutkimusta ja konseptien toimivuuden todistamista kohdennetaan innovatiivisiin liikennejärjestelmäratkaisuihin. Tällaisiin kuuluvat täysin automatisoidut ja muunlaiset uudet ilma-alus-, ajoneuvo- ja alustyypit, joilla on pitkän aikavälin potentiaalia ja joiden ympäristötehokkuus on hyvä, sekä uudet palvelut.

4.4.  Sosioekonominen ja käyttäytymistieteellinen tutkimus sekä ennakoivat toimet päätöksenteon tukena

Toimintapolitiikan analysoimista ja kehittämistä tukevat toimet, kuten näytön kerääminen, jotta voidaan ymmärtää käyttäytymistä liikenteen alueellisten, sosioekonomisten ja koko yhteiskuntaan liittyvien näkökohtien suhteen, ovat tarpeen edistettäessä innovointia ja koottaessa yhteistä näyttöä pohjaksi liikenteen aiheuttamiin haasteisiin vastaamiselle. Toimissa keskitytään kehittämään ja toteuttamaan liikennealan ja liikkuvuuden eurooppalaisia tutkimus- ja innovointipolitiikkoja, tulevaisuutta luotaavia tutkimuksia ja teknologian kehittämisen ennakointia sekä vahvistamaan eurooppalaista tutkimusaluetta.

Paikallisten ja alueellisten erityispiirteiden, käyttäjien käyttäytymisen ja käsitysten, sosiaalisen hyväksyttävyyden, toimintapoliittisten toimenpiteiden vaikutuksen, liikkuvuuden, muuttuvien tarpeiden ja mallien, tulevan kysynnän kehityksen, liiketoimintamallien ja niiden seurausten ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää Euroopan liikennejärjestelmän kehittymisen kannalta. Vuotta 2050 ajatellen laaditaan skenaarioita, joissa otetaan huomioon yhteiskunnalliset suuntaukset, syy-seuraussuhteista saatu näyttö, toimintapolitiikan tavoitteet ja arviot teknologian kehityksestä. Jotta alueellisen kehittämisen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja eurooppalaisen liikennejärjestelmän väliset yhteydet tunnettaisiin paremmin, tarvitaan vakaita malleja järkevien poliittisten päätösten pohjaksi.

Tutkimuksessa keskitytään siihen, miten sosiaalista ja alueellista eriarvoisuutta liikkuvuudessa voitaisiin vähentää ja miten liikennevälineiden suojattomien käyttäjien asemaa voitaisiin parantaa. Lisäksi on otettava huomioon talouskysymykset ja pohdittava erityisesti tapoja sisällyttää liikenteen ulkoiset kustannukset hintoihin liikennemuodosta riippumatta sekä verotus- ja hinnoittelumalleja. Tulevaisuutta luotaavaa tutkimusta tarvitaan arvioitaessa osaamiseen ja työpaikkoihin, tutkimuksen ja innovoinnin kehittymiseen ja käyttöönottoon sekä monikansalliseen yhteistyöhön kohdistuvia tulevia vaatimuksia.

4.5.  Erityiset täytäntöönpanonäkökohdat

Toimet järjestetään siten, että yhdennetty ja liikennemuotokohtainen lähestymistapa on tarvittaessa mahdollinen. Tarvitaan monivuotista näkyvyyttä ja jatkuvuutta kunkin liikennemuodon erityispiirteiden ja haasteiden kokonaisvaltaisen luonteen ja liikenteen eurooppalaisen teknologiayhteisön strategisten tutkimus- ja innovaatio-ohjelmien asiaan liittyvien näkökohtien huomioon ottamiseksi.

Yhteiseen ohjelmasuunnitteluun kuuluvien asiaan liittyvien aloitteiden (Joint Programming Initiatives, JPI) sekä julkisen sektorin sisäisten ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tukemista voidaan harkita. Asiaan liittyvien eurooppalaisten innovaatiokumppanuuden toimien kanssa luodaan niin ikään asianmukaisia yhteyksiä. Toimilla pyritään myös lisäämään tukea pk-yrityksille ja edistämään niiden osallistumista.

5.  ILMASTOTOIMET, YMPÄRISTÖ, RESURSSITEHOKKUUS JA RAAKA-AINEET

5.1.  Ilmastonmuutoksen torjuminen ja siihen sopeutuminen

Ilmakehän hiilidioksidipitoisuudet ovat tällä hetkellä lähes 40 prosenttia suuremmat kuin teollisen vallankumouksen alussa, eivätkä ne ole viimeisten kahden miljoonan vuoden aikana koskaan olleet yhtä suuret. Muiden kasvihuonekaasujen kuin hiilidioksidin päästöt vaikuttavat myös ilmastonmuutokseen ja ovat yhä merkittävämmässä asemassa. Jos ponnekkaisiin toimiin ei ryhdytä, ilmastonmuutos maksaa maailmalle vähintään 5 prosenttia BKT:stä joka vuosi – joidenkin skenaarioiden mukaan jopa 20 prosenttia. Varhaisten ja tehokkaiden toimien nettokustannukset sen sijaan voisivat jäädä noin yhteen prosenttiin BKT:stä vuosittain. Kahden celsiusasteen tavoitteen saavuttamiseksi ja ilmastonmuutoksen pahimpien vaikutusten välttämiseksi teollisuusmaiden on leikattava kasvihuonekaasupäästöjään 80–95 prosenttia vuoden 1990 tasoihin verrattuna vuoteen 2050 mennessä.

Näillä toimilla pyritäänkin kehittämään ja arvioimaan innovatiivisia, kustannustehokkaita ja kestäviä sopeutumis- ja hillitsemistoimenpiteitä ja -strategioita, jotka koskevat sekä hiilidioksidipäästöjä että muita kasvihuonekaasupäästöjä ja aerosoleja, keskittyen sekä teknologisiin että muihin kuin teknologisiin vihreisiin ratkaisuihin tuottamalla näyttöä tietoisia, varhaisia ja tehokkaita toimia varten ja verkottamalla tarvittavat toimivaltuudet.

Tätä varten tutkimuksessa ja innovoinnissa keskitytään seuraaviin toimiin.

5.1.1.  Ilmastonmuutoksen tuntemuksen parantaminen ja luotettavien ilmastoennusteiden tekeminen

Ilmastonmuutoksen syyt ja kehitys on tunnettava paremmin ja ilmastoennusteiden on oltava tarkempia, jotta yhteiskunta voi suojella ihmishenkiä, tavaroita ja infrastruktuureja ja varmistaa tehokkaan päätöksenteon ja asianmukaisten hillitsemis- ja sopeutumistoimien toteuttamisen. On oleellisen tärkeää parantaa tieteellistä tietopohjaa ilmastoon vaikuttavista tekijöistä, ilmastoprosesseista ja -mekanismeista, palauteilmiöistä ja kynnysarvoista, jotka liittyvät maa- ja meriekosysteemien ja napa-alueiden ekosysteemien sekä ilmakehän toimintaan. Ilmiön parempi ymmärtäminen mahdollistaa myös ilmastonmuutoksen entistä tarkemman havainnoinnin ja sen syiden määrittelyn luonnollisiksi ja ihmisen toiminnan aiheuttamiksi. Ajallisesti ja alueellisesti aiheellisten ilmastoennusteiden luotettavuuden parantamista tuetaan parantamalla mittauksia ja kehittämällä tarkempia skenaarioita ja malleja, myös koko maapallon kattavia ilmastomalleja, joissa otetaan huomioon ilmaston muinaishistoria.

5.1.2.  Vaikutusten ja heikkojen kohtien arvioiminen sekä innovatiivisten ja kustannustehokkaiden sopeutumis-, riskinvälttämis- ja hallintatoimenpiteiden kehittäminen

Tiedot yhteiskunnan, talouden ja ekosysteemien kyvystä sopeutua ilmastonmuutokseen eivät ole kattavia. Ympäristön, talouden ja yhteiskunnan ilmastosopeutumisen parantamiseen tähtääviä tehokkaita, oikeudenmukaisia ja sosiaalisesti hyväksyttäviä toimenpiteitä varten on analysoitava yhdennetysti nykyisiä ja tulevia vaikutuksia, heikkoja kohtia, väestön altistumista, riskejä ja niiden hallintaa, toissijaisia vaikutuksia kuten muuttoa ja konflikteja, ilmastonmuutokseen liittyviä kustannuksia ja mahdollisuuksia ja niiden vaihtelua ottaen huomioon ääri-ilmiöt sekä niihin liittyvät ilmastosta johtuvat vaarat ja niiden toistuvuus. Analyysi tehdään myös haittavaikutuksista, joita ilmastonmuutoksella on biologiseen monimuotoisuuteen, ekosysteemeihin ja ekosysteemipalveluihin, vesivaroihin, infrastruktuureihin sekä taloudellisiin ja luonnonvaroihin. Keskiössä ovat arvokkaimmat luonnon ekosysteemit ja rakennetut ympäristöt sekä tärkeimmät yhteiskunnan, kulttuurin ja talouden alat kaikkialla Euroopassa. Toimilla selvitetään vaikutuksia ja kasvavia riskejä, joita ihmisten terveydelle aiheutuu ilmastonmuutoksesta, ilmastosta johtuvista vaaroista ja kasvihuonekaasupitoisuuksien lisääntymisestä ilmakehässä. Tutkimuksilla arvioidaan innovatiivisia, oikeudenmukaisesti jakautuvia ja kustannustehokkaita tapoja sopeutua ilmastonmuutokseen. Tämä kattaa myös luonnonvarojen ja ekosysteemien suojelemisen ja sopeuttamisen ja niihin liittyvät vaikutukset sekä reagointitapojen kehittämisen ja täytäntöönpanon kaikilla tasoilla ja kaikissa mittakaavoissa. Myös ilmastonmuokkausvaihtoehtojen mahdolliset vaikutukset, kustannukset, riskit ja hyödyt otetaan huomioon. Sopeutumiseen ja riskien ehkäisyyn tähtäävien toimintapoliittisten valintojen monimutkaisia vuorovaikutuksia, konflikteja ja yhteisvaikutuksia muiden ilmasto- ja alakohtaisten politiikkojen kanssa selvitetään, muun muassa vaikutuksia työllisyyteen ja suojattomien ryhmien elintasoon.

5.1.3.  Vaikutusten lieventämiseen tähtäävien politiikkojen tukeminen, myös muiden alakohtaisten politiikkojen vaikutuksiin kohdistuvat tutkimukset

Unionin siirtyminen kohti kilpailukykyistä, resurssitehokasta ja ilmastonmuutosta kestävää taloutta ja yhteiskuntaa vuoteen 2050 mennessä edellyttää tehokkaita, pitkäaikaisia, vähäpäästöisiä strategioita ja huomattavaa edistymistä innovointivalmiudessa. Tutkimuksissa arvioidaan ilmastonmuutoksen hillitsemisvaihtoehtojen ympäristö- ja sosioekonomiset riskit, mahdollisuudet ja vaikutukset. Niissä arvioidaan myös muiden alakohtaisten politiikkojen vaikutusta. Tutkimusten avulla tuetaan uusien ilmasto-energia-talousmallien kehittämistä ja validointia ottaen huomioon talouden välineet ja asiaan liittyvät ulkoisvaikutukset, ja tarkoituksena on testata hillitsemispolitiikan vaihtoehtoja ja vähähiilisen teknologian kehityspolkuja eri mittakaavoissa keskeisten talouden ja yhteiskunnan alojen osalta unionissa ja maailmanlaajuisesti. Toimilla helpotetaan teknologista, institutionaalista ja sosioekonomista innovointia parantamalla yhteyksiä tutkimuksen ja sovellusten välillä sekä yrittäjien, loppukäyttäjien, tutkijoiden, päättäjien ja tutkimuslaitosten välillä.

5.2.  Ympäristönsuojelu, luonnonvarojen, vesien, biologisen monimuotoisuuden ja ekosysteemien kestävä hoito

Yhteiskunnilla on suuri haaste saada aikaan kestävä tasapaino ihmisten tarpeiden ja ympäristön välillä. Ympäristöresurssit, kuten vesi, ilma, biomassa, hedelmällinen maaperä, biologinen monimuotoisuus, ekosysteemit ja niiden tarjoamat palvelut, tukevat Euroopan ja maailman talouden toimintaa ja elämänlaatua. Maailmanlaajuisesti luonnonvaroihin liittyvien liiketoimintamahdollisuuksien odotetaan olevan arvoltaan yli 2 biljoonaa euroa vuoteen 2050 mennessä(25). Tästä huolimatta ekosysteemejä vaurioitetaan Euroopassa ja maailmanlaajuisesti luonnon palautumiskykyä enemmän ja ympäristöresursseja ylihyödynnetään ja jopa tuhotaan. Esimerkiksi 1000 neliökilometriä hedelmällisimpiin kuuluvasta maaperästä ja arvokkaimmista ekosysteemeistä unionissa häviää joka vuosi ja neljännes makeasta vedestä menee hukkaan. Tällainen toiminta ei saa jatkua. Tutkimuksen avulla on voitava kääntää ympäristölle haitallisia suuntauksia päinvastaisiksi ja varmistaa, että ekosysteemit tarjoavat jatkossakin hyvinvoinnille, taloudelliselle vauraudelle ja kestävälle kehitykselle välttämättömiä resursseja, hyödykkeitä ja palveluja.

Toiminnan tavoitteena onkin antaa osaamista ja välineitä sellaista luonnonvarojen hoitoa ja suojelua varten, jolla saavutetaan kestävä tasapaino rajallisten luonnonvarojen ja yhteiskunnan ja talouden nykyisten ja tulevien tarpeiden välillä.

Tätä varten tutkimuksessa ja innovoinnissa keskitytään seuraaviin toimiin.

5.2.1.  Tiedon lisääminen biologisesta monimuotoisuudesta ja ekosysteemien toiminnasta, niiden vuorovaikutuksesta sosiaalisten järjestelmien kanssa ja niiden asemasta talouden ja ihmisten hyvinvoinnin ylläpidossa

Yhteiskunnan toiminta voi käynnistää ympäristössä pysyviä muutoksia, jotka vaikuttavat ekosysteemien luonteeseen ja niiden biologiseen monimuotoisuuteen. Tällaisiin riskeihin on elintärkeää varautua arvioimalla, seuraamalla ja ennustamalla vaikutuksia, joita ihmisen toimilla on ympäristöön, mukaan luettuna maankäytön muutokset, ja ympäristön muutoksilla ihmisten hyvinvointiin. Merten (rannikkoalueilta avomerelle mukaan luettuna meriluonnonvarojen kestävyys), napa-alueiden, makean veden sekä maa- ja kaupunkialueiden ekosysteemejä, pohjavedestä riippuvaiset ekosysteemit mukaan luettuina, koskeva tutkimus auttaa ymmärtämään paremmin luonnonvarojen ja sosiaalisten, taloudellisten ja ekologisten järjestelmien välistä monimutkaista vuorovaikutusta, myös luonnollisia kriittisiä pisteitä, sekä ihmisten luomien ja biologisten järjestelmien sietokykyä tai haavoittuvuutta. Tällöin tutkitaan, miten biologinen monimuotoisuus ja ekosysteemit toimivat ja reagoivat ihmisen toiminnan vaikutuksiin, miten ne voidaan palauttaa ja miten tämä vaikuttaa talouksiin ja ihmisten hyvinvointiin. Lisäksi etsitään ratkaisuja Euroopan laajuisiin ja kansainvälisiin luonnonvarahaasteisiin. Tällainen tutkimus auttaa laatimaan toimintapolitiikkoja ja käytäntöjä, joilla varmistetaan sosiaalisen ja taloudellisen toiminnan pysyminen ekosysteemien ja biologisen monimuotoisuuden kestävyyden ja sopeutumiskyvyn rajoissa.

5.2.2.  Yhdennettyjen lähestymistapojen kehittäminen vesivaroihin liittyviä haasteita sekä vesivarojen ja -palvelujen kestävään hoitoon ja käyttöön siirtymistä varten

Makean veden saatavuudesta ja laadusta on tullut maailmanlaajuisia ongelmia, joilla on kauaskantoisia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Erilaisten ja usein keskenään ristiriitaisten käyttötarkoitusten (esim. maatalous, teollisuus, vapaa-ajan toiminta, julkiset palvelut, ekosysteemit sekä maisemanhoito, ympäristön ennallistaminen ja parantaminen) kysynnän jatkuvasti kasvaessa sekä vesivarojen lisääntyvän haavoittuvuuden vuoksi, jota ilmastonmuutos ja globaalimuutos, kaupungistuminen sekä makean veden resurssien pilaantuminen ja ylihyödyntäminen pahentavat entisestään, veden laadun ja saatavuuden ylläpito ja parantaminen sekä ihmisen toiminnan makean veden ekosysteemeihin kohdistuvien vaikutusten lieventäminen ovat käymässä kriittiseksi haasteeksi eri alojen vedenkäyttäjille ja vesiekosysteemeille.

Tutkimuksella ja innovoinnilla käsitellään näitä paineita ja tuotetaan yhdennettyjä strategioita, välineitä, teknologioita ja innovatiivisia ratkaisuja, joiden tarkoituksena tyydyttää nykyiset ja tulevat tarpeet. Sillä pyritään kehittämään tarkoituksenmukaisia vesihuoltostrategioita, parantamaan veden laatua, tasapainottamaan veden kysyntää ja sen saatavuutta tai tarjontaa eri tasoilla ja eri mittakaavoissa, sulkemaan vesikierto, edistämään loppukäyttäjien käyttäytymistottumusten kestävyyttä sekä puuttumaan veteen liittyviin riskeihin säilyttäen samalla vesiekosysteemien eheys, rakenne ja toimivuus EU:n alalla toteuttamien politiikkojen mukaisesti.

5.2.3.   Tiedon ja välineiden tuottaminen tehokasta päätöksentekoa ja yleistä sitoutumista varten

Sosiaalisissa, taloudellisissa ja hallintojärjestelmissä on vielä käsiteltävä sekä luonnonvarojen ehtymistä että ekosysteemeille aiheutuvia haittoja. Tutkimuksen ja innovoinnin avulla voidaan tehdä tarvittavia päätöksiä luonnonvarojen ja ekosysteemien hoidosta, jotta ekologista tasapainoa horjuttavilta ilmasto- ja ympäristömuutoksilta vältyttäisiin tai niihin voitaisiin sopeutua ja jotta kestävyyden takaavia institutionaalisia, taloudellisia, käyttäytymisen ja teknologisia muutoksia voitaisiin edistää. Tutkimus tukee tällä tavoin sellaisten järjestelmien kehittämistä, joilla biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja pidetään arvossa ja joilla autetaan ymmärtämään luonnonvarojen arvoa ja ekosysteemipalvelujen toimintaa. Etusijalle asetetaan toimintapolitiikan kannalta kriittiset ekosysteemit ja ekosysteemipalvelut, kuten makea vesi, meret ja valtameret (myös rannikkoalueet), metsät, napa-alueet, ilmanlaatu, biologinen monimuotoisuus, maankäyttö ja maaperä. Yhteiskuntien ja ekosysteemien kykyä sietää epäpuhtauksia ja taudinaiheuttajia ja palautua katastrofeista, mukaan lukien luonnononnettomuudet (kuten maanjäristykset, tulivuorenpurkaukset, tulvat ja kuivuus) ja metsäpalot, tuetaan parantamalla ennustusvalmiuksia, varhaisvaroitusta sekä heikkojen kohtien ja vaikutusten arvioimista, myös monien eri riskien ollessa kyseessä. Tutkimuksella ja innovoinnilla tuetaan näin ympäristöystävällisyyteen ja resurssitehokkuuteen tähtääviä toimintapolitiikkoja sekä tarjotaan vaihtoehtoja tehokasta näyttöön perustuvaa ja turvallisissa rajoissa toimivaa hallintotapaa varten. Toimintapolitiikan johdonmukaisuutta, korvaavuuksien ratkaisemista ja eturistiriitojen hallintaa pyritään parantamaan innovatiivisilla tavoilla. Samalla pyritään lisäämään suuren yleisön tietoisuutta tutkimustuloksista ja kansalaisten osallistumista päätöksentekoon.

5.3.  Muiden kuin energia- ja maatalousraaka-aineiden kestävän saannin varmistaminen

Rakennus-, kemikaali-, auto-, avaruusteknologia- sekä kone- ja laitealojen kaltaiset alat, joiden yhteenlaskettu lisäarvo on yli 1 000 miljardia euroa ja jotka työllistävät noin 30 miljoonaa ihmistä, ovat riippuvaisia raaka-aineiden saatavuudesta. Unioni on rakennusmineraalien suhteen omavarainen. Vaikka unioni kuuluu joidenkin teollisuusmineraalien suurimpiin tuottajiin maailmassa, se on kuitenkin useimpien tällaisten materiaalien nettotuoja. Unioni on myös suuresti riippuvainen metallimineraalien tuonnista ja täysin riippuvainen joidenkin kriittisten raaka-aineiden tuonnista.

Viimeisimmät suuntaukset antavat ymmärtää, että raaka-aineiden kysyntää ohjaa kehittyvien talousalueiden kysyntä ja tärkeimpien mahdollistavien teknologioiden nopea leviäminen. Euroopan on varmistettava, että sen rajojen sisä- ja ulkopuolelta tulevien raaka-ainetoimitusten hallinta ja toimitukset ovat kestäviä kaikilla raaka-aineiden saannista riippuvaisilla aloilla. Kriittisiä raaka-aineita koskevan toimintapolitiikan linjaukset esitellään raaka-aineita koskevassa komission aloitteessa(26).

Toiminnan tarkoituksena onkin parantaa raaka-aineita koskevaa tietämyspohjaa ja kehittää innovatiivisia ratkaisuja raaka-aineiden kustannustehokkaaseen ja ympäristöystävälliseen etsintään, louhintaan, jalostamiseen, uudelleenkäyttöön, kierrätykseen ja talteenottoon ja niiden korvaamiseen taloudellisesti houkuttelevilla ja ympäristön kannalta kestävillä vaihtoehdoilla, joilla on vähäisempi ympäristövaikutus.

Tätä varten tutkimuksessa ja innovoinnissa keskitytään seuraaviin toimiin.

5.3.1.  Raaka-aineiden saatavuutta koskevan tietämyspohjan parantaminen

Maailman ja unionin luonnonvarojen pitkän aikavälin saatavuuden arviointia parannetaan. Tämä koskee muun muassa kaupunkikaivoksia (kaatopaikat ja kaivosjäte), rannikkovesien ja syvänmeren luonnonvaroja (esim. harvinaisten maamineraalien louhiminen merenpohjasta) ja niihin liittyviä epävarmuustekijöitä. Tällainen tietämys auttaa yhteiskuntaa käyttämään, kierrättämään ja uudelleenkäyttämään niukkoja tai ympäristölle haitallisia raaka-aineita entistä tehokkaammin. Samalla kehitetään ekosysteemilähestymistavan pohjalta maailmanlaajuisia sääntöjä, käytäntöjä ja normeja taloudellisesti kannattavaan, ympäristön kannalta järkevään ja sosiaalisesti hyväksyttävään luonnonvarojen etsintään, louhintaan ja jalostukseen, maankäytön ja merten aluesuunnittelun käytännöt mukaan luettuina.

5.3.2.  Maalta ja mereltä saatavien raaka-aineiden, myös mineraalivarojen, kestävän saannin ja käytön edistäminen (etsintä, louhinta, jalostus, uudelleenkäyttö, kierrätys ja talteenotto)

Raaka-aineiden koko elinkaareen kohdistuvaa tutkimusta ja innovointia tarvitaan, jotta voidaan varmistaa eurooppalaiselle teollisuudelle välttämättömien raaka-aineiden kohtuuhintainen, luotettava ja kestävä saanti ja hallinta. Luonnonvarojen käyttöä voidaan tehostaa kehittämällä ja hyödyntämällä taloudellisesti kannattavia, sosiaalisesti hyväksyttäviä ja ympäristöystävällisiä etsintä-, louhinta- ja jalostusteknologioita. Tämä koskee myös maalta ja mereltä saatavia mineraalivaroja, ja toiminnassa hyödynnetään myös kaupunkikaivosten potentiaali. Unionin riippuvuutta primaariraaka-aineista voidaan myös vähentää uusilla, taloudellisesti kannattavilla ja resurssitehokkailla kierrätys- ja talteenottoteknologioilla, liiketoimintamalleilla ja -prosesseilla, muun muassa suljetun kierron prosesseilla ja järjestelmillä. Tähän sisältyy tarve käyttöiän pidentämiseen, laadukkaaseen kierrätykseen ja talteenottoon sekä luonnonvarojen tuhlaamisen huomattavaan vähentämiseen. Lähestymistapa kattaa koko elinkaaren saatavilla olevien raaka-aineiden toimituksista elinkaaren loppuun vähimmällä mahdollisella energiankäytöllä ja resurssivaatimuksilla.

5.3.3.  Vaihtoehtojen löytäminen kriittisille raaka-aineille

Joidenkin raaka-aineiden maailmanlaajuisen saatavuuden esimerkiksi kaupan rajoitteista johtuvaa mahdollista heikkenemistä ennakoiden selvitetään ja kehitetään kriittisille raaka-aineille kestäviä korvaavia ja vaihtoehtoisia raaka-aineita, jotka toimivat vastaavanlaisesti. Näin vähennetään unionin riippuvuutta primaariraaka-aineista ja parannetaan ympäristövaikutuksia.

5.3.4.  Raaka-aineita koskevan yhteiskunnallisen tietoisuuden ja osaamisen lisääminen

Tarvittava siirtyminen omavaraisempaan ja resurssitehokkaampaan talouteen edellyttää kulttuurin ja käyttäytymisen muutoksia sekä sosioekonomisia, systeemisiä ja institutionaalisia muutoksia. Unionin raaka-ainesektorin osaamisvaje aiheuttaa yhä enemmän ongelmia (myös eurooppalaisessa kaivosteollisuudessa), ja niiden ratkaisemiseksi kannustetaan entistä toimivampia kumppanuuksia yliopistojen, geologisten tutkimuslaitosten, teollisuuden ja muiden sidosryhmien välillä. Lisäksi on erittäin tärkeää tukea innovatiivisten vihreiden taitojen kehittämistä. Suuri yleisö ei edelleenkään ole riittävästi tietoinen kotimaisten raaka-aineiden merkityksestä Euroopan taloudelle. Tarvittavien rakenteellisten muutosten helpottamiseksi tutkimuksella ja innovoinnilla pyritään voimaannuttamaan kansalaisia, poliittisia päättäjiä, käytännön toimijoita ja laitoksia.

5.4.  Siirtyminen vihreään talouteen ja yhteiskuntaan ekoinnovoinnin avulla

Unioni ei voi menestyä maailmassa, jossa kulutetaan yhä enemmän luonnonvaroja, tuhotaan yhä enemmän ympäristöä ja hävitetään yhä enemmän biologista monimuotoisuutta. Kasvun erottaminen luonnonvarojen käytöstä edellyttää rakenteellisia muutoksia siihen, miten näitä luonnonvaroja käytetään, uudelleenkäytetään ja hoidetaan suojellen samalla ympäristöä. Ekoinnovaatioilla voimme vähentää ympäristöön kohdistuvaa painetta, lisätä resurssitehokkuutta ja ohjata unionia kohti resurssi- ja energiatehokasta taloutta. Ekoinnovoinnilla luodaan myös paljon kasvu- ja työllistymismahdollisuuksia ja parannetaan Euroopan kilpailukykyä maailmanmarkkinoilla, joiden arvioidaan kasvavan biljoonan euron markkinoiksi vuoden 2015 jälkeen(27). Yrityksistä jo 45 prosenttia on ottanut käyttöön jonkinlaista ekoinnovointia. Arvioiden mukaan noin 4 prosenttia ekoinnovaatioista johti yli 40 prosentin vähennykseen raaka-aineen käytössä tuotantopanosyksikköä kohti(28), eli potentiaalia on tulevaisuutta ajatellen paljon. On kuitenkin yleistä, että erittäin lupaavat ja teknisesti edistyneet ekoinnovatiiviset teknologiat, prosessit, palvelut ja tuotteet eivät pääse markkinoille kaupallistamista edeltävään vaiheeseen liittyvien haasteiden vuoksi eikä niistä saada niiden kaikkia taloudellisia ja ympäristöhyötyjä, koska yksityiset sijoittajat pitävät niiden kehittämistä ja markkinoille tuomista liian suurena riskinä.

Näillä toimilla pyritään siksi edistämään kaikenlaista ekoinnovointia, joka mahdollistaa siirtymisen vihreään talouteen.

Tätä varten tutkimuksessa ja innovoinnissa keskitytään seuraaviin toimiin.

5.4.1.  Ekoinnovatiivisten teknologioiden, prosessien, palvelujen ja tuotteiden lisääminen, myös tuotannon ja kulutuksen raaka-ainemäärien vähentämistapojen tutkiminen, tähän liittyvien esteiden poistaminen ja markkinoille saattamisen edistäminen

Tuetaan kaikkia ekoinnovoinnin muotoja, sekä asteittaisia että radikaaleja, joissa yhdistetään teknologiaan, organisointiin, yhteiskuntaan, käyttäytymiseen, liiketoimintaan ja politiikkaan liittyvää innovointia ja vahvistetaan kansalaisyhteiskunnan osallistumista. Näin luodaan pohjaa kierrätystaloudelle vähentäen samalla ympäristövaikutuksia, lisäten ympäristön sietokykyä ja ottaen huomioon ympäristölle ja mahdollisesti muille aloille aiheutuvat heijastusvaikutukset. Tähän kuuluvat käyttäjälähtöinen innovointi, liiketoimintamallit, teollinen symbioosi, tuotepalvelujärjestelmät, tuotesuunnittelu, elinkaariajattelu ja kehdosta kehtoon -lähestymistapa sekä mahdolliset keinot vähentää tuotannon ja kulutuksen raaka-ainemääriä sekä tähän liittyvien esteiden poistaminen. Mahdollista siirtymistä kestävämpiin kulutusmalleihin käsitellään. Tavoitteena on parantaa resurssitehokkuutta vähentämällä absoluuttisesti mitattuna tuotantopanoksia, jätettä ja vaarallisten aineiden päästöjä (esim. niitä, jotka on mainittu REACH-asetuksessa(29), tai muita) arvoketjussa sekä edistää uudelleenkäyttöä, kierrätystä ja resurssien korvaamista. Pääasiassa pyritään helpottamaan teollisuuden ja etenkin aloittelevien ja innovatiivisten pk-yritysten, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja loppukäyttäjien siirtymistä tutkimuksesta markkinoille aina prototyyppien kehittelystä ja teknisen, sosiaalisen ja ympäristötehokkuuden demonstroinnista unionin kannalta merkittävien ekoinnovatiivisten tekniikoiden, tuotteiden, palvelujen tai käytäntöjen ensisovelluksiin ja markkinoille saattamiseen ▌. Toimet edesauttavat ekoinnovoinnin kehityksen ja laajan käyttöönoton esteiden poistamista ja kyseisille ratkaisuille tarkoitettujen markkinoiden luomista tai laajentamista sekä unionin yritysten, erityisesti pk-yritysten, kilpailukyvyn parantamista maailmanmarkkinoilla. Ekoinnovoijien verkottumisella pyritään myös lisäämään tietämyksen levittämistä ja hyödyntämistä ja liittämään tarjonta paremmin kysyntään.

5.4.2.  Innovatiivisten politiikkojen ja yhteiskunnallisten muutosten tukeminen

Siirtyminen vihreään talouteen ja yhteiskuntaan edellyttää rakenteellisia ja institutionaalisia muutoksia. Tutkimuksella ja innovoinnilla puututaan tärkeimpiin yhteiskunnallisten ja markkinoiden muutosten esteisiin ja pyritään voimaannuttamaan kuluttajia, liike-elämän johtajia ja poliittisia päättäjiä käyttäytymään innovatiivisella ja kestävällä tavalla, käyttäen hyväksi humanistisia ja yhteiskuntatieteitä. Jotta paradigmamuutos kohti vihreää taloutta ja yhteiskuntaa saadaan aikaan, on kehitettävä vankkapohjaisia ja läpinäkyviä välineitä, menetelmiä ja malleja tarvittavien tärkeimpien taloudellisten, yhteiskunnallisten, kulttuurin ja institutionaalisten muutosten arvioimiseen ja mahdollistamiseen. Tutkimustoiminnassa selvitetään, miten kestäviä elintapoja ja kulutusmalleja voidaan edistää. Tutkimuksessa yhdistyvät sosioekonominen tutkimus, käyttäytymistiede, käyttäjien osallistuminen ja innovoinnin yleinen hyväksyntä sekä toimet tiedotuksen ja yleisen tietoisuuden parantamiseksi. Demonstrointitoimia hyödynnetään kaikin tavoin.

5.4.3.  Edistymisen mittaaminen ja arviointi pyrittäessä vihreään talouteen

On tarpeen kehittää vankat indikaattorit kaikilla soveltuvilla avaruudellisilla mitta-asteikoilla, jotka täydentävät BKT:tä, sekä menetelmät ja järjestelmät, joilla tuetaan ja arvioidaan siirtymistä vihreään talouteen ja asiaan liittyvien toimintapoliittisten vaihtoehtojen tehokkuutta. Elinkaarilähestymistavan avulla tutkimuksella ja innovoinnilla parannetaan tietojen laatua ja saatavuutta ja resurssitehokkuuteen ja ekoinnovointiin liittyviä mittausmenetelmiä ja -järjestelmiä ja helpotetaan innovatiivisten vaikutusten lieventämisohjelmien kehittämistä. Sosioekonomisen tutkimuksen avulla ymmärretään paremmin tuottajan ja kuluttajan käyttäytymisen perussyitä, jolloin voidaan suunnitella tehokkaampia toimintapoliittisia välineitä, joilla helpotetaan siirtymistä resurssitehokkaaseen ja ilmastonmuutokseen sopeutuvaan talouteen. Lisäksi kehitetään teknologian arviointimenetelmiä ja integroitua mallinnusta resurssitehokkuutta ja ekoinnovointia koskevien toimintapolitiikkojen tukemiseksi kaikilla tasoilla, ja samalla lisätään toimintapolitiikan johdonmukaisuutta ja ratkaistaan korvaavuuksia. Tulosten avulla voidaan seurata, arvioida ja vähentää tuotantoon ja kulutukseen liittyviä materiaali- ja energiavirtoja ja poliittiset päättäjät ja yritykset voivat ottaa ympäristökustannukset ja ulkoisvaikutukset huomioon toimissaan ja päätöksissään.

5.4.4.  Resurssitehokkuuden edistäminen digitaalisten järjestelmien avulla

Innovaatiot tieto- ja viestintätekniikassa voivat olla keskeinen väline resurssitehokkuutta tuettaessa. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi nykyaikainen ja innovatiivinen tieto- ja viestintätekniikka auttaa saamaan aikaan huomattavia tehokkuusetuja tuottavuuden kannalta, erityisesti automatisoiduilla prosesseilla, reaaliaikaisella seurannalla ja päätöksenteon tukijärjestelmillä. Tieto- ja viestintätekniikan käytöllä pyritään nopeuttamaan asteittaista luonnonvarojen kulutuksen vähentämistä taloudessa siirtymällä enemmän digitaalisiin palveluihin ja helpottamaan kulutuskäyttäytymisen ja liiketoimintamallien muutoksia tulevaisuuden tieto- ja viestintätekniikan käytöllä.

5.5.  Kattavien ja jatkuvatoimisten maapallon ympäristön havainnointi- ja tietojärjestelmien kehittäminen

Kattavat ympäristön havainnointi- ja tietojärjestelmät ovat välttämättömiä, kun pyritään varmistamaan tähän haasteeseen vastaamisen edellyttämien pitkän aikavälin tietojen saanti. Järjestelmiä käytetään ilmaston, luonnonvarojen (myös raaka-aineiden), maaekosysteemien, meriekosysteemien (sekä rannikkoalueet että avomeri) ja ekosysteemipalvelujen kunnon, tilan ja kehityssuuntauksien seuraamiseen, arvioimiseen ja ennustamiseen sekä vähähiilisten ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevien toimintapolitiikkojen ja vaihtoehtojen arvioimiseen kaikilla talouden aloilla. Järjestelmistä saatavaa tietoa ja osaamista käytetään strategisten resurssien älykkään käytön edistämiseen, näyttöön perustuvien politiikkojen kehittämisen tukemiseen, uusien ympäristö- ja ilmastopalvelujen edistämiseen ja uusien mahdollisuuksien luomiseen maailmanmarkkinoilla.

Maapallon havainnoinnin ja seurannan valmiuksien, tekniikoiden ja tietoinfrastruktuurien on perustuttava edistymiseen tieto- ja viestintätekniikassa, avaruusteknologioissa ja mahdollistavissa verkostoissa, kaukohavainnoinnissa, uudenlaisissa in situ -sensoreissa, liikkuvissa palveluissa, viestintäverkoissa, osallistavissa verkkopalveluvälineissä ja paremmassa tietotekniikan ja mallinnuksen infrastruktuurissa, jotta tarkkoja tietoja, ennustuksia ja ennusteita saadaan jatkuvasti ja hyvissä ajoin. Ilmaista, avointa ja rajoittamatonta pääsyä yhteentoimiviin tietoihin kannustetaan, samoin kuin tutkimustulosten tarkoituksenmukaista ja tarvittaessa suojattua säilytystä, hallintaa ja levittämistä. Toimilla autetaan määrittelemään Euroopan maanseurantaohjelman (Copernicus) tulevia operatiivisia toimia ja tehostamaan Copernicus-tietojen käyttöä tutkimustoimissa.

5.6.  Kulttuuriperintö

Kulttuuriperintö on ainutlaatuista ja korvaamatonta aineellisessa muodossaan samoin kuin aineettoman arvonsa, kulttuurisen merkittävyytensä ja merkityksensä vuoksi. Se on tärkeä sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, identiteetin ja hyvinvoinnin taustatekijä ja edistää merkittävällä tavalla kestävää kasvua ja työpaikkojen luomista. Euroopan kulttuuriperintö on kuitenkin vaurioitumassa ja rapistumassa, ja tilannetta pahentaa siihen yhä useammin kohdistuva ihmisen toiminta (esim. matkailu) ja ilmastonmuutoksesta johtuvat äärimmäiset sääilmiöt sekä muut luonnonuhat ja -katastrofit.

Toiminnan tarkoituksena on tuottaa sopeutumis- ja hillitsemisstrategioiden, -menetelmien, -teknologioiden, -tuotteiden ja -palvelujen avulla osaamista ja innovatiivisia ratkaisuja ilmastonmuutoksen uhkaaman Euroopan aineellisen kulttuuriperinnön säilyttämiseen ja hallintaan.

Tätä varten monialaisessa tutkimuksessa ja innovoinnissa keskitytään seuraaviin toimiin.

5.6.1.  Sietokyvyn määrittely havainnoinnin, seurannan ja mallintamisen avulla

Kehitetään uusia ja parempia vaurioiden arviointi-, seuranta- ja mallintamistekniikoita, joilla parannetaan tieteellistä tietopohjaa ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristöstä ja ihmisen toiminnasta johtuvien riskitekijöiden vaikutuksista kulttuuriperintöön. Skenaarioiden, mallien ja välineiden, myös arvokäsityksen analysoinnin, avulla tuotettu osaaminen ja ymmärtäminen auttaa luomaan vankkaa tieteellistä pohjaa selviytymisstrategioiden, -politiikkojen ja -vaatimusten kehittämiselle osana kulttuuriperinnön yhtenäistä riskien arviointi- ja hallintakehystä.

5.6.2  Parempi käsitys siitä, miten yhteisöt kokevat ilmastonmuutoksen, maanjäristysten ja tulivuorenpurkausten uhat ja reagoivat niihin

Tutkimuksella ja innovoinnilla kehitetään yhdennettyjä lähestymistapoja käyttäen kulttuuriperinnön, kulttuurimaisemien ja historiallisten asuinpaikkojen säilyttämiseen resurssitehokkaita ennaltaehkäisy-, sopeutumis- ja hillitsemisratkaisuja, joihin kuuluu innovatiivisia menetelmiä, teknologioita, tuotteita ja palveluja.

5.7.   Erityiset täytäntöönpanonäkökohdat

Toimilla edistetään unionin osallistumista monenvälisiin prosesseihin ja aloitteisiin, kuten hallitustenväliseen ilmastonmuutospaneeliin (IPCC), biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevään hallitustenväliseen tiede- ja politiikkafoorumiin (IPBES) ja kaukokartoitusta käsittelevään ryhmään (GEO), sekä niiden rahoittamista. Muiden suurten julkisten ja yksityisten tutkimuksen rahoittajien ja merkittävien tutkimusverkostojen kanssa tehtävällä yhteistyöllä parannetaan maailman ja eurooppalaisen tutkimuksen tehokkuutta ja edistetään tutkimuksen maailmanlaajuista hallinnointia.

Tiede- ja teknologiayhteistyöllä edistetään ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen maailmanlaajuista teknologiamekanismia ja helpotetaan teknologian kehittämistä, innovointia ja siirtoa ilmastonmuutokseen sopeutumisen ja kasvihuonekaasupäästöjen vaikutusten hillitsemisen tueksi.

YK:n Rio+20-konferenssin tulosten pohjalta tutkitaan mekanismia, jolla voitaisiin jatkuvasti kerätä, koota ja analysoida kestävän kehityksen ja vihreän talouden keskeisiä kysymyksiä koskevaa tieteellistä ja teknologista tietämystä. Mekanismi sisältää kehyksen edistyksen mittaamiseen. Tällä täydennetään nykyisten tiedepaneelien ja tieteellisten elinten työtä ja pyritään synergiaan niiden kanssa.

Tähän haasteeseen kuuluvilla tutkimustoimilla edistetään Euroopan maanseurantaohjelman (Copernicus) operatiivisia palveluja tarjoamalla Copernicusta varten kehittämistä koskeva tietämyspohja.

Yhteiseen ohjelmasuunnitteluun kuuluvien asiaan liittyvien aloitteiden (Joint Programming Initiatives, JPI) ja julkisen sektorin sisäisten ja julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksien tukemista voidaan harkita.

Asiaan liittyvien eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien toimien sekä eurooppalaisten teknologiayhteisöjen tutkimus- ja innovointiohjelmien asiaan liittyvien näkökohtien kanssa luodaan niin ikään asianmukaisia yhteyksiä.

Erityistoimenpiteillä varmistetaan, että unionissa ilmaston, resurssitehokkuuden ja raaka-aineiden aloilla tehdyn tutkimuksen ja innovoinnin tulokset hyödynnetään unionin muissa ohjelmissa, kuten LIFE+-ohjelmassa, Euroopan rakenne- ja investointirahastoissa ja ulkoisen yhteistyön ohjelmissa.

Lisäksi toimet muun muassa tukeutuvat ekoinnovointiohjelmassa toteutettuihin toimiin ja vahvistavat niitä.

Toimenpiteisiin sisältyy myös jatkuvia analyysejä tieteen ja teknologian edistyksestä unionissa ja sen suurissa kumppanimaissa ja suurilla kumppanialueilla, varhaisessa vaiheessa tehtäviä selvityksiä uusien ympäristöteknologioiden ja -käytäntöjen markkinamahdollisuuksista sekä ennakointeja tutkimukseen, innovointiin ja politiikkaan.

6.  EUROOPPA MUUTTUVASSA MAAILMASSA – OSALLISTAVAT, INNOVATIIVISET JA POHTIVAT YHTEISKUNNAT

Tähän jaksoon sisältyy tutkimus- ja innovointitoimia, joilla pyritään tekemään yhteiskunnista osallistavampia, innovatiivisempia ja pohtivampia, ja myös erityistoimenpiteitä, joilla tuetaan erityisesti tässä yhteiskunnallisessa haasteessa mainittuja monialaisia kysymyksiä(30).

6.1.  Osallistavat yhteiskunnat

Eurooppalaisten yhteiskuntien nykysuuntauksiin sisältyy mahdollisuuksia lisätä Euroopan yhtenäisyyttä mutta samalla myös riskejä ja haasteita. Nämä mahdollisuudet, riskit ja haasteet on tunnettava ja ennakoitava, jotta Euroopan kehitys on riittävän solidaarista ja yhteistyötä harjoitetaan sosiaalisella, taloudellisella, politiikan, koulutuksen ja kulttuurin tasoilla ottaen huomioon, että maailman eri osat ovat yhä enemmän yhteydessä toisiinsa ja toisistaan riippuvaisia.

Tässä yhteydessä tavoitteena on ymmärtää, analysoida ja kehittää sosiaalista, taloudellista ja poliittista osallisuutta ja osallistavia työmarkkinoita, torjua köyhyyttä ja syrjäytymistä, edistää ihmisoikeuksia, digitaalista osallisuutta, tasa-arvoa, solidaarisuutta ja kulttuurien välistä dynamiikkaa tukemalla huipputason tiedettä, tieteidenvälistä tutkimusta, indikaattorien kehittämistä, teknologista edistystä, organisatorisia innovaatioita, alueellisten innovointiklusterien kehittämistä ja uudenlaisia yhdessä toimimisen ja luomisen muotoja. Tutkimuksella ja muilla toimilla tuetaan Eurooppa 2020 -strategian ja muiden asiaan liittyvien unionin toimintapolitiikkojen täytäntöönpanoa. Yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden alan tutkimus on tältä osin merkittävässä asemassa. Euroopan strategioiden ja toimintapolitiikkojen tavoitteiden täsmentämiseen, seurantaan, arvioimiseen ja edistämiseen tarvitaan kohdennettua tutkimusta ▌, jonka avulla poliittiset päättäjät voivat analysoida ja arvioida suunniteltujen toimenpiteiden, etenkin sosiaalista osallisuutta edistävien toimenpiteiden, vaikutusta ja tuloksellisuutta. Täyden yhteiskunnallisen osallisuuden ja osallistumisen on sen vuoksi katettava kaikki elämän alat ja kaikki ikäryhmät.

Erityistavoitteilla pyritään edistämään seuraavien aiheiden ymmärtämistä ja edistämistä tai toteuttamista.

6.1.1.  Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun edistämismekanismit

Eurooppa on kehittänyt seuraavista osatekijöistä koostuvan erityisen ja melko ainutlaatuisen yhdistelmän: taloudellinen kehitys, erittäin tiiviiseen sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen tähtäävä sosiaalipolitiikka, yhteiset humanistiset kulttuuriarvot, joihin kuuluvat demokratia ja oikeusvaltioperiaate, ihmisoikeudet, erilaisuuden kunnioittaminen ja säilyttäminen sekä koulutuksen ja tieteen, taiteiden ja humanististen tieteiden edistäminen sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen ja hyvinvoinnin keskeisinä vetureina. Jatkuvaan talouskasvuun pyrkimisestä aiheutuu paljon inhimillisiä, sosiaalisia, ympäristöpoliittisia ja taloudellisia kustannuksia. Euroopan älykäs, kestävä ja osallistava kasvu edellyttää suuria muutoksia siinä, miten kasvu ja yhteiskunnallinen hyvinvointi määritellään, mitataan (edistyksen mittaaminen muillakin kuin yleisesti käytetyllä BKT-indikaattorilla), saadaan aikaan ja ylläpidetään aikaa myöten.

Tutkimuksilla analysoidaan kansalaisten osallistumisen, kestävien elintapojen, kulttuurien ymmärtämisen ja sosioekonomisten käyttäytymismallien ja arvojen kehitystä ja sitä, miten ne liittyvät paradigmoihin, politiikkoihin ja instituutioiden, yhteisöjen, markkinoiden, yritysten sekä hallinto- ja uskomusjärjestelmien toimintaan Euroopassa ja niiden suhteisiin muiden alueiden ja talouksien kanssa. Niillä kehitetään välineitä tällaisen kehityksen toimintaympäristöön ja vastavuoroisuuteen liittyvien vaikutusten entistä parempaa arviointia varten, verrataan yhteiskuntapolitiikkoja eri puolella Eurooppaa oleviin erilaisiin haasteisiin, ja analysoidaan toimintapoliittisia vaihtoehtoja ja päätöksentekomekanismeja sellaisilla aloilla kuin työllisyys, verotus, epätasa-arvo, köyhyys, sosiaalinen osallisuus, koulutus ja osaaminen, yhteisökehitys, kilpailukyky ja sisämarkkinat, jotta ymmärrettäisiin Euroopan yhdentymisen jatkumisen uudet edellytykset ja mahdollisuudet ja sen sosiaalisten, kulttuuristen, tieteellisten ja taloudellisten osatekijöiden ja synergioiden asema unionin suhteellisten etujen lähteinä globaalilla tasolla.

Yhteiskuntien ikääntymisestä ja muuttoliikkeistä johtuvien väestönmuutosten vaikutuksia kasvuun, työmarkkinoihin ja hyvinvointiin analysoidaan. Jotta kyettäisiin ratkaisemaan tulevan kasvun haaste, tässä yhteydessä on tärkeää ottaa huomioon osaamisen eri osatekijät ja kohdentaa tutkimus oppimis- ja koulutuskysymyksiin tai nuorten rooliin ja paikkaan yhteiskunnassa. Tutkimuksella kehitetään myös parempia välineitä eri talouspolitiikkojen kestävyysvaikutusten arviointiin. Lisäksi siinä analysoidaan, miten kansalliset taloudet kehittyvät ja millaisilla Euroopan tason ja kansainvälisillä hallintotavoilla voitaisiin estää makrotalouden epätasapainoa, rahapoliittisia vaikeuksia, verokilpailua, työttömyys- ja työllisyysongelmia sekä muita yhteiskunnan, talouden ja rahoitusalan häiriöitä. Siinä otetaan huomioon, että unionin talous ja maailmantaloudet, markkinat ja rahoitusjärjestelmät ovat yhä riippuvaisempia toisistaan, sekä tästä johtuvat haasteet instituutioiden kehittämiselle ja julkishallinnolle. Euroopan julkisvelkakriisin johdosta painotetaan myös tutkimusta, jossa määritellään puite-edellytykset Euroopan finanssi- ja talousjärjestelmien vakaudelle.

6.1.2.  Luotetut organisaatiot, käytännöt, palvelut ja toimintapolitiikat, joita tarvitaan mukautumiskykyisten, osallistavien, osallistuvien, avointen ja luovien yhteiskuntien rakentamiseen Euroopassa ottaen erityisesti huomioon muuttoliike, kotoutuminen ja väestönmuutos

Jotta Euroopan sosiaalisia, kulttuurisia ja poliittisia muutoksia voitaisiin ymmärtää, on analysoitava muuttuvia demokraattisia käytäntöjä ja odotuksia sekä identiteettien, monimuotoisuuden, alueiden, uskontojen, kulttuurien, kielten ja arvojen historiallista kehitystä. Tämä edellyttää myös Euroopan yhdentymishistorian ymmärtämistä. Koheesion ja sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi, osallistuvien, avointen ja luovien yhteiskuntien edistämiseksi ja sosiaalisen ja taloudellisen tasa-arvon ja sukupolvien välisen solidaarisuuden edistämiseksi tutkimuksella pyritään määrittelemään tapoja mukauttaa ja parantaa eurooppalaisia hyvinvointijärjestelmiä, julkisia palveluja ja sosiaalisen suojelun sisällyttämistä politiikkoihin entistä laajemmin. Tutkimustoiminnassa analysoidaan, miten yhteiskunnista ja politiikasta saadaan eurooppalaisempaa laajemmin ajateltuna, kun identiteetit, kulttuurit ja arvot kehittyvät, tietämys, ideat ja uskomukset liikkuvat ja vastavuoroisuuden, yhteisyyden ja tasa-arvon periaatteet ja käytännöt yhdistyvät, kiinnittäen erityistä huomiota muuttoliikkeeseen, kotoutumiseen ja väestönmuutokseen. Siinä analysoidaan, miten suojattomat väestöryhmät (esim. romanit) voivat osallistua täysimääräisesti koulutukseen, yhteiskuntaan ja demokratiaan, etenkin erilaisten taitojen hankkimisen ja ihmisoikeuksien suojelemisen avulla. Siksi on keskeistä analysoida, miten poliittiset järjestelmät reagoivat tai eivät reagoi tällaiseen sosiaaliseen kehitykseen ja miten poliittiset järjestelmät itse kehittyvät. Tutkimuksissa käsitellään myös sellaisten keskeisten järjestelmien kehitystä, joista inhimilliset ja sosiaaliset siteet muodostuvat, kuten perhe, työ, koulutus ja työllisyys, ja autetaan torjumaan sosiaalista epätasa-arvoa, syrjäytymistä ja köyhyyttä. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus, oikeudenmukainen ja luotettava oikeuslaitos, koulutus, demokratia, suvaitsevaisuus ja monimuotoisuus ovat tekijöitä, jotka on otettava tarkoin huomioon, jotta Euroopan suhteelliset edut voidaan määrittää ja paremmin hyödyntää globaalilla tasolla ja jotta toimintapolitiikoille voidaan tarjota entistä parempaa näyttöön perustuvaa tukea. Tutkimuksessa otetaan huomioon liikkuvuuden ja muuttoliikkeen, Euroopan sisäiset muuttovirrat mukaan luettuina, sekä väestökehityksen merkitys eurooppalaisten toimintapolitiikkojen tulevassa määrittelyssä.

Uusien osallistavan innovoinnin kehityspolkujen avaamiseksi on myös tärkeää ymmärtää tieto- ja viestintätekniikan lisääntyvään käyttöön liittyvät rajoitteet ja mahdollisuudet sekä henkilökohtaisella että kollektiivisella tasolla. Koska digitaalinen osallisuus on sosioekonomisesti yhä tärkeämpää, tutkimuksella ja ▌innovointitoimilla edistetään osallistavia tieto- ja viestintäteknisiä ratkaisuja ja kansalaisten voimaantumiseen ja työvoiman kilpailukykyisyyteen johtavaa digitaalisten taitojen tosiasiallista hankkimista. Painopisteenä ovat uudet teknologiset edistysaskeleet, joilla mahdollistetaan yksilöllistämisen, käyttäjäystävällisyyden ja saatavuuden parantaminen ratkaisevalla tavalla, kun kansalaisten, kuluttajien ja käyttäjien, toimintarajoitteiset henkilöt mukaan luettuina, käyttäytymistä ja arvoja ymmärretään entistä paremmin. Tähän tarvitaan ”sisäänrakennetun osallistamisen” lähestymistapaa tutkimuksessa ja innovoinnissa.

6.1.3.  Euroopan asema globaalina toimijana erityisesti ihmisoikeuksien ja maailmanlaajuisen oikeuden alalla

Maailmanlaajuiset muutokset vaikuttavat Euroopan erityiseen historialliseen, poliittiseen, sosiaaliseen ja kulttuurijärjestelmään yhä enemmän. Kehittääkseen ulkoista toimintaansa naapurustossaan ja kauempana sekä asemaansa globaalina toimijana Euroopan on vuorovaikutuksessa muiden maailman alueiden ja yhteiskuntien kanssa parannettava valmiuksiaan määritellä, priorisoida, selittää, arvioida ja edistää toimintapoliittisia tavoitteitaan yhteistyön lisäämiseksi taikka konfliktien estämiseksi tai ratkaisemiseksi. Tältä osin sen on myös parannettava valmiuksiaan ennakoida globalisaation kehitystä ja vaikutuksia ja reagoida niihin. Tätä varten on tunnettava paremmin maailman muiden alueiden historiaa, kulttuureja ja poliittis-taloudellisia järjestelmiä sekä monikansallisten toimijoiden asemaa ja vaikutusta ja otettava niistä opiksi. Euroopan on myös edistettävä maailmanlaajuista hallintotapaa ja oikeutta keskeisillä alueilla, joita ovat kauppa, kehitysyhteistyö, työ, talousyhteistyö, ympäristö, koulutus, sukupuolten tasa-arvo ja ihmisoikeudet sekä puolustus ja turvallisuus. Tähän tarvitaan potentiaalia kehittää uusia valmiuksia, olivatpa kyseessä välineet, palvelut, järjestelmät ja analyysivälineet tai diplomatia virallisilla ja epävirallisilla kansainvälisillä foorumeilla hallitusten tai hallituksista riippumattomien toimijoiden kanssa.

6.1.4.   Kestävien ja osallistavien ympäristöjen edistäminen innovatiivisella alue- ja kaupunkisuunnittelulla sekä -arkkitehtuurilla

Tällä hetkellä 80 prosenttia EU:n kansalaisista asuu kaupungeissa ja niiden lähiympäristössä, joten epäasianmukaisella kaupunkisuunnittelulla ja -arkkitehtuurilla voi olla valtavia vaikutuksia heidän elämäänsä. Sen ymmärtäminen, miten hyvin kaupungit toimivat kaikkien kansalaisten kannalta, minkälaista on niiden suunnittelu ja asuinkelpoisuus ja kuinka houkuttelevia ne ovat esimerkiksi investointien ja taitojen kannalta, on olennaisen tärkeää Euroopan menestykselle kasvun, työpaikkojen ja kestävän tulevaisuuden luomisessa.

Eurooppalaisella tutkimuksella ja innovoinnilla olisi tuotettava välineitä ja menetelmiä entistä kestävämpään, avoimempaan, innovatiivisempaan ja osallistavampaan kaupunkien ja niiden lähiympäristön suunnitteluun ja arkkitehtuuriin; autettava ymmärtämään paremmin kaupunkiyhteiskuntien ja sosiaalisten muutosten dynamiikkaa sekä energian, ympäristön, liikenteen ja maankäytön keskinäistä yhteyttä, myös vuorovaikutusta kaupunkeja ympäröivän maaseudun kanssa; autettava ymmärtämään paremmin julkisen tilan suunnittelua ja käyttöä kaupungeissa myös muuttoliikkeen yhteydessä, jotta lisättäisiin sosiaalista osallisuutta ja kehitystä ja vähennettäisiin kaupunkeihin liittyviä riskejä ja rikollisuutta; löydettävä uusia tapoja vähentää luonnonvaroihin kohdistuvia paineita ja edistää kestävää talouskasvua parantaen samalla Euroopan kaupunkien asukkaiden elämänlaatua; sekä määriteltävä tulevaisuuden visio sosiaalis-ekologisesta siirtymisestä uuteen kaupunkikehitysmalliin, jolla vahvistetaan EU:n kaupunkien asemaa innovaatiokeskittyminä ja työpaikkoja luovina sosiaalisen yhteenkuuluvuuden keskuksina.

6.2.  Innovatiiviset yhteiskunnat

Unionin ▌osuus koko maailman osaamistuotannosta on edelleen huomattava, mutta sen sosioekonomiset vaikutukset on saatava maksimoitua. Tutkimus- ja innovointipolitiikkojen tehokkuutta ja niiden kansainvälistä synergiaa ja johdonmukaisuutta pyritään lisäämään. Innovointia käsitellään laajassa merkityksessä siten, että siihen sisältyvät laajamittainen toimintapolitiikka sekä sosiaali-, käyttäjä- ja markkinalähtöinen innovointi. Luovan alan ja kulttuuriteollisuuden kokemus ja innovointivoima otetaan huomioon. Toimilla tuetaan eurooppalaisen tutkimusalueen aikaansaamista ja toimintaa ja erityisesti Eurooppa 2020 ‑strategian lippulaivahankkeita ”Innovaatiounioni” ja ”Euroopan digitaalisstrategia".

Toimilla pyritään saavuttamaan seuraavat erityistavoitteet.

6.2.1.  Näyttöpohjan vahvistaminen ja innovaatiounionin ja eurooppalaisen tutkimusalueen tukeminen

Investointien arvioimista ja priorisoimista sekä innovaatiounionin ja eurooppalaisen tutkimusalueen vahvistamista varten tuetaan tutkimus-, koulutus- ja innovaatiopolitiikkojen, Euroopan ja sen ulkopuolisten maiden järjestelmien ja toimijoiden analysoimista sekä indikaattorien, tiedon ja tietoinfrastruktuurien kehittämistä. Lisäksi tarvitaan ennakoivia toimia ja pilottihankkeita, talous- ja tasa-arvoanalyysiä, politiikan seurantaa, vastavuoroista oppimista, koordinointivälineitä ja -toimia sekä menettelytapojen kehittämistä vaikutustenarviointiin ja arvioimiseen. Näissä hyödynnetään ▌sidosryhmiltä, yrityksiltä, viranomaisilta, kansalaisyhteiskunnan järjestöiltä ja kansalaisilta saatavaa suoraa palautetta. Analyysissä olisi noudatettava johdonmukaisuutta Euroopassa ja kolmansissa maissa ”Yhteisen Erasmuksen” puitteissa tehtävän, korkea-asteen koulutusjärjestelmiä koskevan tutkimuksen kanssa.

Tutkimuksen ja innovoinnin sisämarkkinoiden varmistamiseksi toteutetaan toimenpiteitä, joilla kannustetaan eurooppalaiseen tutkimusalueeseen soveltuvaa käyttäytymistä. Tuetaan toimia, joilla pohjustetaan tutkijakoulutuksen laatuun, tutkijoiden liikkuvuuteen ja urakehitykseen liittyviä toimintapolitiikkoja. Näihin kuuluvat aloitteet, jotka koskevat liikkuvuuspalveluja, avointa rekrytointia, naisten osallistumista tiedealalla, tutkijoiden oikeuksia ja yhteyksiä maailmanlaajuisiin tutkijayhteisöihin. Toimia toteutettaessa pyritään synergiaan ja tiiviiseen yhteistyöhön painopistealueen ”Huipputason tiede” Marie Skłodowska-Curie -toimien kanssa. Tukea myönnetään laitoksille, jotka esittelevät innovatiivisia konsepteja sellaisten ERA-periaatteiden nopeaa täytäntöönpanoa varten kuin eurooppalainen tutkijoiden peruskirja ja tutkijoiden työhönoton säännöstö sekä komission suositus henkisen omaisuuden hallinnoinnista tietämyksensiirtotoimissa sekä korkeakoulujen ja muiden julkisten tutkimusorganisaatioiden käytännesäännöistä(31).

Toimintapolitiikkojen koordinointia varten perustetaan toimintapoliittisen neuvonnan järjestely, jotta kansalliset viranomaiset saavat asiantuntijoiden toimintapoliittisia neuvoja määritellessään kansallisia uudistusohjelmia sekä tutkimus- ja innovointistrategioita.

Innovaatiounioni-aloitteen täytäntöönpanoa varten on myös tuettava ▌markkinalähtöistä innovointia, avointa innovointia sekä julkisen sektorin ja sosiaalista innovointia, jotta lisättäisiin yritysten innovointivalmiuksia ja parannettaisiin Euroopan kilpailukykyä. Tämä edellyttää, että innovoinnin yleisiä puite-edellytyksiä parannetaan ja innovatiivisten yritysten kasvua estäviin erityisiin esteisiin puututaan. Voimakkaita innovoinnin tukimekanismeja (esim. parannettu klusterihallinto, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ja verkostoyhteistyö), pitkälle erikoistuneita innovoinnin tukipalveluja (esim. teollis- ja tekijänoikeuksien hallinta ja hyödyntäminen, teollis- ja tekijänoikeuksien haltijoiden ja käyttäjien verkottuminen, innovoinnin hallinnointi, yrittäjyysosaaminen ja hankkijaverkostot) ja julkisten innovointipolitiikkojen arviointeja tuetaan. Erityisesti pk-yrityksiä koskevia kysymyksiä varten on erityistavoite ”Innovointi pk-yrityksissä”.

6.2.2.  Uusien innovoinnin muotojen tutkiminen, erityisinä painopisteinä sosiaalinen innovointi ja luovuus, sekä sen ymmärtäminen, miten kaikki innovoinnin muodot kehittyvät, menestyvät tai epäonnistuvat

Sosiaalisella innovoinnilla tuotetaan uusia hyödykkeitä, palveluja, prosesseja ja malleja, jotka ovat yhteiskunnan tarpeiden mukaisia ja joilla luodaan uusia sosiaalisia suhteita. Koska innovointitavat muuttuvat jatkuvasti, tarvitaan lisätutkimusta kaikkien innovointimuotojen kehittämiseksi ja sen tarkastelemiseksi, miten innovointi vastaa yhteiskunnan tarpeisiin. On tärkeää ymmärtää, miten sosiaalisella innovoinnilla ja luovuudella voidaan muuttaa nykyisiä rakenteita, käytäntöjä ja politiikkoja ja miten niitä voidaan kannustaa ja laajentaa. Kansalaisia verkottavien online-foorumien vaikutuksia on tärkeää arvioida. Tukea myönnetään myös suunnittelun käyttöön yrityksissä, verkostoitumiseen ja tieto- ja viestintätekniikan käyttökokeiluihin, joiden tavoitteena on parantaa oppimisprosesseja, sekä sosiaalisten innovoijien ja sosiaalisten yritysten verkostoille. Tutkimusta kohdennetaan myös innovointiprosesseihin ja siihen, miten ne kehittyvät, menestyvät tai epäonnistuvat (riskien ottaminen ja erilaisten sääntely-ympäristöjen rooli mukaan luettuina).

Innovointia on olennaisen tärkeä edistää, jotta tuettaisiin tehokkaita, avoimia ja kansalaiskeskeisiä julkisia palveluja (esim. sähköistä hallintoa). Tätä varten on tutkittava monitieteisesti uusia teknologioita ja harjoitettava laajamittaista innovointia, jotka liittyvät erityisesti digitaaliseen yksityisyyden suojaan, yhteentoimivuuteen, käyttäjäkohtaiseen sähköiseen tunnistautumiseen, avoimeen dataan, dynaamisiin käyttöliittymiin, elinikäiseen oppimiseen ja sähköisiin oppimisjärjestelmiin, etäoppimisjärjestelmiin, julkisten palvelujen kansalaiskeskeiseen suunnitteluun sekä käyttäjälähtöiseen integrointiin ja innovointiin, yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet mukaan luettuina. Toimien aiheita voivat olla myös sosiaalisten verkostojen dynamiikka sekä joukkoistaminen ja älykkäät ulkoistamismallit, joilla pyritään yhteisesti löytämään esimerkiksi avoimiin datakokonaisuuksiin perustuvia ratkaisuja sosiaalisiin ongelmiin. Toimet auttavat monimutkaisen päätöksenteon hallinnoinnissa, erityisesti valtavien datamäärien käsittelyssä ja analysoimisessa, kun harjoitetaan yhteistyössä toimintapolitiikan mallinnusta, simuloidaan päätöksentekoa, visualisointitekniikoita, prosessimallinnusta ja osallistumisjärjestelmiä ja analysoidaan kansalaisten ja julkisen sektorin muuttuvaa suhdetta.

Erityisiä toimenpiteitä kehitetään julkisen sektorin saamiseksi mukaan innovointiin ja muutokseen kansallisesti ja EU:n tasolla, erityisesti tukemalla toimintapolitiikkaa ja toteuttamalla rajat ylittäviä innovointitoimenpiteitä laajimmalla maantieteellisellä tasolla, jotta mahdollistetaan älykäs tieto- ja viestintätekniikan käyttö viranomaisissa niin, että julkiset palvelut saadaan toimitettua saumattomasti kansalaisille ja yrityksille.

6.2.3.  Kaikkien sukupolvien innovatiivisen, luovan ja tuottavan potentiaalin hyödyntäminen

Toimilla autetaan tutkimaan Euroopan tilaisuuksia innovointiin tuottamalla uusia tuotteita ja teknologioita, parempia palveluja ja uusia liiketoiminta- ja sosiaalisia malleja, jotka soveltuvat yhteiskunnan muuttuvaan väestörakenteeseen. Niiden avulla voidaan entistä paremmin hyödyntää kaikkien sukupolvien potentiaalia edistämällä älykästä toimintapolitiikkaa, jolla aktiivisesta ikääntymisestä tehdään todellisuutta sukupolvien suhteiden kehittyessä, ja tukemalla nuorten eurooppalaisten sukupolvien integroimista kaikilla sosiaalisen, poliittisen, kulttuuri- ja talouselämän aloilla. Tässä yhteydessä otetaan myös huomioon muun muassa käsitykset innovointimahdollisuuksista korkean työttömyyden vallitessa monilla EU:n alueilla.

6.2.4.  Johdonmukaisen ja tehokkaan yhteistyön edistäminen kolmansien maiden kanssa

Horisontaalisilla toimilla varmistetaan kansainvälisen yhteistyön strateginen kehittäminen Horisontti 2020 -strategian yhteydessä ja pyritään monialaisiin toimintapoliittisiin tavoitteisiin. Toimintapoliittista vaihtoa, vastavuoroista oppimista ja prioriteettien asettamista helpotetaan toimilla, joilla tuetaan kolmansien maiden, alueiden, kansainvälisten foorumien ja organisaatioiden kanssa kahdenvälisesti, monenvälisesti ja kahden alueen välisesti käytävää poliittista vuoropuhelua tutkimuksesta ja innovoinnista. Näin myös edistetään vastavuoroista pääsyä ohjelmiin ja yhteistyön vaikutuksen arvioimista. Verkottumis- ja twinning-toiminnalla helpotetaan optimaalisten kumppanuuksien luomista tutkimus- ja innovaatioalan toimijoiden välillä molemmin puolin ja parannetaan osaamista ja yhteistyövalmiuksia vähemmän kehittyneissä kolmansissa maissa. Toimilla edistetään unionin ja kansallisten yhteistyöpolitiikkojen ja -ohjelmien koordinointia sekä jäsenvaltioiden ja assosioituneiden maiden kolmansien maiden kanssa toteuttamia yhteisiä toimia, jotta lisättäisiin niiden yleistä vaikuttavuutta. Eurooppalaisen tutkimuksen ja innovoinnin ”läsnäoloa” kolmansissa maissa lujitetaan ja lisätään erityisesti tarkastelemalla eurooppalaisten virtuaalisten ”tiede- ja innovaatiotalojen” perustamista, palvelujen tarjoamista eurooppalaisille organisaatioille, jotka laajentavat toimintaansa kolmansiin maihin, ja yhdessä kolmansien maiden kanssa perustettavien tutkimuskeskusten avaamista muista jäsenvaltioista ja assosioituneista maista tuleville organisaatioille tai tutkijoille.

6.3.  Pohtivat yhteiskunnat – kulttuuriperintö ja eurooppalainen identiteetti

Tavoitteena on edistää ymmärtämystä Euroopan älyllisestä perustasta eli sen historiasta ja monista eurooppalaisista ja muista kuin eurooppalaisista vaikutteista inspiraation lähteenä nykypäivän elämälle. Euroopalle ovat ominaisia eri kansojen (mukaan lukien vähemmistöt ja alkuperäiskansat), perinteiden sekä alueellisten ja kansallisten identiteettien moninaisuus sekä taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen erilaiset tasot. Muuttoliike ja liikkuvuus, viestimet, teollisuus ja liikenne vaikuttavat näkemysten ja elintapojen monimuotoisuuteen. Tämä monimuotoisuus ja sen mahdollisuudet olisi tunnustettava ja otettava huomioon.

Eurooppalaisissa kokoelmissa eri kirjastoissa, myös digitaalisissa, arkistoissa, museoissa, gallerioissa ja muissa julkisissa instituutioissa on runsaasti monipuolista ja hyödyntämätöntä tutkimisen arvoista asiakirja-aineistoa ja esineistöä. Nämä arkistoresurssit, aineeton perintö mukaan luettuna, edustavat yksittäisten jäsenvaltioiden historiaa mutta myös Euroopan unionin kollektiivista perintöä, joka on syntynyt aikojen kuluessa. Tällainen materiaali olisi tuotava myös uusien teknologioiden avulla tutkijoiden ja kansalaisten saataville, jotta he voisivat katsoa tulevaisuuteen menneisyyden arkistojen kautta. Näissä muodoissa olevan kulttuuriperinnön saatavuus ja säilyttäminen ovat tarpeen, jotta voidaan ylläpitää elinvoimaisia yhteyksiä Euroopan kulttuurien sisällä ja välillä, ja ne myötävaikuttavat kestävään talouskasvuun.

Toimissa keskitytään seuraaviin aiheisiin:

6.3.1.  Euroopan kulttuuriperinnön, muistin, identiteetin, kotoutumisen ja kulttuurien vuorovaikutuksen ja siirtämisen tutkiminen, mukaan lukien niiden ilmentymät kulttuuri- ja tiedekokoelmissa, arkistoissa ja museoissa, jotta nykypäivää valaistaisiin ja ymmärrettäisiin menneisyyden monipuolisemmilla tulkinnoilla

Toimilla edistetään kriittistä analyysiä siitä, miten Euroopan aineellinen ja aineeton perintö on kehittynyt aikojen kuluessa, mukaan lukien kieli, muistot, toimintatavat, instituutiot ja identiteetit. Niihin kuuluu tutkimuksia kulttuurien vuorovaikutuksen, yhdentymisen ja syrjäytymisen tulkinnoista ja käytännöistä.

Euroopan yhdentymisprosessin tiivistyminen on tuonut esiin, että laajempi eurooppalaisen identiteetin alue on olemassa ja että se täydentää Euroopan muuntyyppisiä identiteettejä. Eurooppalaisissa ja Euroopan ulkopuolisissa tiedekokoelmissa, arkistoissa, museoissa, kirjastoissa ja kulttuuriperintöpaikoilla on nähtävissä runsaasti näyttöä ja tietoa eurooppalaisesta identiteetistä. Niissä on materiaalia ja asiakirjoja, joiden avulla voidaan entistä paremmin ymmärtää identiteetin muodostumisprosesseja, jotka puolestaan auttavat selvittämään sosiaalisia, kulttuurisia ja jopa taloudellisia prosesseja, jotka vaikuttavat eurooppalaisen identiteetin menneisiin, nykyisiin ja tuleviin muotoihin. Tavoitteena on kehittää innovaatioita ja käyttää ja analysoida kulttuuri- ja tiedekokoelmissa, arkistoissa ja museoissa olevia esineitä ja/tai asiakirja-aineistoa paremman käsityksen saamiseksi siitä, miten eurooppalainen identiteetti voidaan jäljittää tai rakentaa ja miten siitä voidaan keskustella.

Monikielisyyttä, kääntämistä ja ajatusten liikkumista Euroopassa, Euroopasta ja Eurooppaan sekä niiden kuulumista yhteiseen eurooppalaiseen henkiseen perintöön tutkitaan.

6.3.2.  Euroopan maiden ja alueiden historian, kirjallisuuden, taiteen, filosofian ja uskontojen tutkiminen, ja sen tutkiminen, miten ne ovat luoneet pohjaa Euroopan nykyiselle monimuotoisuudelle

Kulttuurien monimuotoisuus on tärkeä osa Euroopan ainutlaatuisuutta ja toimii voiman, dynaamisuuden ja luovuuden lähteenä. Toimilla käsitellään Euroopan nykyistä monimuotoisuutta ja sitä, miten historia on sitä muovannut, ja autetaan samalla analysoimaan sitä, miten monimuotoisuus johtaa uuteen kulttuurienväliseen kehitykseen tai jopa jännitteisiin ja konflikteihin. Taiteiden, viestimien, maisemien, kirjallisuuden, kielten, filosofian ja uskontojen rooli suhteessa tähän monimuotoisuuteen on keskeisessä asemassa, koska ne tarjoavat erilaisia tulkintoja sosiaalisista, poliittisista ja kulttuurisista tosiasioista ja vaikuttavat yksilöiden ja sosiaalisten toimijoiden näkemyksiin ja toimintatapoihin.

6.3.3.  Tutkimus Euroopan roolista maailmassa, keskinäisistä vaikutuksista ja yhteyksistä maailman alueiden välillä ja siitä, miltä Euroopan kulttuurit näyttävät Euroopan ulkopuolelta tarkasteltuina

Toimissa käsitellään Euroopan ja maailman muiden alueiden monimutkaisia sosioekonomisia ja kulttuurialan yhteyksiä ja arvioidaan mahdollisuuksia parantaa kulttuurienvälistä vaihtoa ja vuoropuhelua ottaen huomioon laajemmat sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset tapahtumat. Niillä autetaan analysoimaan eri näkemysten kehittymistä Euroopassa muista maailman alueista ja päinvastoin.

6.4.  Erityiset täytäntöönpanonäkökohdat

Jotta edistettäisiin lähestymistapojen optimaalista yhdistelmää, tämän yhteiskunnallisen haasteen ja Teollisuuden johtoasema -pilarin välillä on tehtävä yhteistyötä toteuttamalla monialaisia toimia ihmisten ja teknologian vuorovaikutuksen alalla. Tieto- ja viestintätekniikkaan perustuvat teknologiset innovaatiot ovat tärkeässä asemassa lisättäessä tuottavuutta ja hyödynnettäessä kaikenikäisten kansalaisten luovuutta innovatiivisessa yhteiskunnassa.

Tämän haasteen mukaiseen täytäntöönpanoon annetaan myös COSTin ja EURAXESSin kaltaisten huippututkijoiden ja -innovoijien kansainvälisten verkostojen hallinnollista ja koordinointitukea, ja se edistää siksi myös eurooppalaista tutkimusaluetta.

Yhteiseen ohjelmasuunnitteluun kuuluvien asiaan liittyvien aloitteiden (Joint Programming Initiatives, JPI) ja julkisen sektorin sisäisten ja julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksien tukemista voidaan harkita.

Asiaan liittyvien eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien toimien sekä eurooppalaisten teknologiayhteisöjen tutkimus- ja innovointiohjelmien asiaan liittyvien näkökohtien kanssa luodaan niin ikään asianmukaisia yhteyksiä.

Tämän haasteen mukaisilla tutkimus- ja innovointitoimilla edistetään unionin kansainvälisten tutkimus- ja innovointiyhteistyötoimien toteuttamista osallistumalla entistä strategisemmin tiede-, teknologia- ja innovointiyhteistyöhön tärkeimpien unionin ulkopuolisten kumppanimaiden kanssa. Tältä osin kansainvälisen tiede- ja teknologiayhteistyön strategiafoorumi (SFIC) antaa jatkossakin neuvostolle ja komissiolle strategisia neuvoja eurooppalaisen tutkimusalueen kansainvälisen ulottuvuuden alalla.

7.   TURVALLISET YHTEISKUNNAT – EUROOPAN JA SEN KANSALAISTEN VAPAUDEN JA TURVALLISUUDEN SUOJELEMINEN

Euroopan unioniin, sen kansalaisiin ja kansainvälisiin kumppaneihin kohdistuu monenlaisia turvallisuusuhkia ja haasteita, kuten rikollisuutta, terrorismia ja ihmisen aiheuttamista tai luonnonkatastrofeista johtuvia suuren luokan hätätilanteita. Nämä ▌voivat ylittää maiden rajat, ja niiden kohteet voivat olla fyysisiä tai kyberavaruudessa. Esimerkiksi elintärkeisiin infrastruktuureihin tai viranomaisten ja yksityisten yhteisöjen verkkoihin ja internetsivustoihin kohdistuvat hyökkäykset heikentävät kansalaisten luottamusta ja niillä voi myös olla vakavia seurauksia sellaisilla keskeisillä aloilla kuin energia, liikenne, terveydenhuolto, rahoitus tai televiestintä.

Näiden uhkien ennakoimiseksi, estämiseksi ja hallitsemiseksi on tarpeen kehittää ja soveltaa innovatiivisia teknologioita, ratkaisuja, ennakointivälineitä ja osaamista, lisätä palveluntuottajien ja käyttäjien välistä yhteistyötä, etsiä siviiliturvallisuuden ratkaisuja, parantaa Euroopan turvallisuuden, teollisuuden ja palvelujen kilpailukykyä, tieto- ja viestintätekniikka mukaan luettuna, sekä estää ja torjua yksityisyyden suojan ja ihmisoikeuksien loukkaamista internetissä ja muualla siten, että samalla taataan Euroopan kansalaisten yksilölliset oikeudet ja vapaus.

Turvallisuusalan tutkimus- ja innovointialueen koordinointi ja tehostaminen on siksi keskeisen tärkeää ja auttaa kartoittamaan nykyisiä tutkimustoimia, myös ennakoivia toimia, ja parantamaan koordinointiin liittyviä oikeudellisia edellytyksiä ja menettelyjä, esinormatiivinen toiminta mukaan luettuna.

Tämän haasteen mukaisissa toimissa keskitytään yksinomaan siviilialan sovelluksiin ja niissä noudatetaan tehtävälähtöistä lähestymistapaa, edistetään loppukäyttäjien, teollisuuden ja tutkijoiden tehokasta yhteistyötä ja otetaan huomioon asiaan liittyvät yhteiskunnalliset ulottuvuudet noudattaen samalla eettisiä periaatteita. Niillä tuetaan unionin sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen liittyviä politiikkoja, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka mukaan luettuina, ja parannetaan tietoverkkoturvallisuutta, luottamusta ja yksityisyyden suojaa digitaalisilla sisämarkkinoilla. Toimissa painotetaan seuraavan sukupolven innovatiivisten ratkaisujen tutkimusta ja kehittämistä työstämällä uudenlaisia konsepteja ja malleja ja yhteentoimivia standardeja. Tätä varten kehitetään innovatiivisia teknologioita ja ratkaisuja, joissa puututaan turvallisuusaukkoihin ja jotka johtavat turvauhkista aiheutuvan riskin vähentämiseen.

Toimilla pyritään saavuttamaan seuraavat erityistavoitteet.

7.1.   Rikollisuuden, laittoman kaupan ja terrorismin torjunta, mukaan lukien terrorismin taustalla olevien ajatusten ja uskomusten ymmärtäminen ja torjunta

Tavoitteena on sekä välttää vahinkojen aiheutuminen että lieventää niiden mahdollisia seurauksia. Tämä edellyttää uusia teknologioita ja voimavaroja, joilla torjutaan ja ehkäistään rikollisuutta (tietoverkkorikollisuus mukaan luettuna), laitonta kauppaa ja terrorismia (tietoverkkoterrorismi mukaan luettuna) muun muassa ymmärtämällä radikalisoitumisen sekä väkivaltaisten ääriliikkeiden syitä ja vaikutuksia ja torjumalla terrorismin taustalla olevia ajatuksia ja uskomuksia, myös ilmailuun liittyvien uhkien välttämiseksi.

7.2.  Elintärkeiden infrastruktuurien, toimitusketjujen ja liikennemuotojen sietokyvyn suojaaminen ja parantaminen

Uudet teknologiat, prosessit, menetelmät ja tarkoituksenmukaiset voimavarat auttavat suojelemaan elintärkeitä infrastruktuureja (myös kaupunkialueilla), järjestelmiä ja palveluja, jotka ovat oleellisia yhteiskunnan ja talouden toimivuuden kannalta (muun muassa viestintä, liikenne, rahoitus, terveydenhuolto, elintarvikkeet, vesi, energia, logistiikka ja toimitusketjut sekä ympäristö). Tähän sisältyy elintärkeiden sekä julkisten että yksityisten verkostoituneiden infrastruktuurien ja palvelujen analysoiminen ja turvaaminen kaikenlaisilta uhilta, mukaan lukien ilmailuun liittyvät uhat, sekä meriliikennereittien suojelu.

7.3.   Turvallisuuden vahvistaminen rajavalvonnan avulla

Teknologioita ja voimavaroja tarvitaan myös järjestelmien, laitteiden, välineiden, prosessien ja nopeiden tunnistusmenetelmien parantamiseen rajaturvallisuuden ja -valvonnan parantamiseksi maalla, merellä ja rannikolla sekä tarkastus- että valvontakysymyksissä ja Eurosur-järjestelmää täysin hyödyntäen. Niitä kehitetään ja testataan vaikuttavuuden, oikeudellisten ja eettisten periaatteiden noudattamisen, oikeasuhteisuuden, sosiaalisen hyväksyttävyyden ja perusoikeuksien kunnioittamisen suhteen. Tutkimuksella tuetaan myös Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden parantamista muun muassa lisäämällä yhteistyötä ehdokasmaiden, mahdollisten ehdokasmaiden ja Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden kanssa.

▌

7.4.  Tietoverkkojen turvallisuuden parantaminen

Tietoverkkoturvallisuus on ehdoton edellytys sille, että ihmiset, yritykset ja julkiset palvelut voivat hyödyntää internetin tai mahdollisten muiden tietoverkkojen ja viestintäinfrastruktuurien tarjoamia mahdollisuuksia. Sitä varten on parannettava järjestelmien, verkkojen, yhteyslaitteiden, ohjelmistojen ja palvelujen, myös pilvipalvelujen, turvallisuutta ja otettava huomioon monenlaisten teknologioiden yhteentoimivuus. Tutkimusta ja innovointia tuetaan, jotta autettaisiin estämään, havaitsemaan ja hallitsemaan verkkohyökkäyksiä reaaliaikaisesti monilla aloilla ja lainkäyttöalueilla ja suojelemaan kriittisiä tieto- ja viestintäinfrastruktuureja. Digitaaliyhteiskunnan kehitys on täydessä vauhdissa, ja internetin käyttö- ja väärinkäyttötavat muuttuvat jatkuvasti, uusia sosiaalisen kanssakäymisen tapoja sekä liikkuvia ja sijaintisidonnaisia palveluja otetaan käyttöön ja esineiden internet tekee tuloaan. Tämä edellyttää uudenlaista tutkimusta, joka olisi käynnistettävä kehitteillä olevien sovellusten, käyttötapojen ja yhteiskunnallisten suuntausten myötä. Tutkimusaloitteita pyritään käynnistämään vilkkaasti. Näihin kuuluvat ennakoivat t&k-toimet, joilla reagoidaan nopeasti uuteen kehitykseen luottamuksen ja turvallisuuden aloilla. Lasten suojeluun olisi kiinnitettävä erityistä huomiota, koska he ovat erittäin suojattomia tietoverkkorikollisuuden ja väärinkäytön uusille muodoille.

Tähän liittyvä työ olisi koordinoitava tiiviisti Teollisuuden johtoasema -pilarin tieto- ja viestintäteknisen osa-alueen kanssa.

7.5.  Euroopan selviytymiskyvyn parantaminen kriiseissä ja katastrofeissa

Tähän tarvitaan tarkoituksenmukaisia teknologioita ja voimavaroja, joilla tuetaan erilaisia hätätilanteiden hallintatoimia kriisi- ja katastrofitilanteissa (esimerkkeinä pelastuspalvelut, palontorjunta, ympäristön saastuminen, merten saastuminen, ▌siviilipuolustus, ▌lääketieteellisen tiedotuksen infrastruktuurien kehittäminen pelastustehtäviin ja katastrofien jälkeiset prosessit) sekä lainvalvontaa. Tutkimukset kattavat koko kriisinhallintaketjun ja yhteiskuntien selviytymisen, ja niillä tuetaan eurooppalaisen hätäapuvalmiuden käyttöönottoa.

7.6.  Yksityisyyden ja vapauden turvaaminen, myös internetissä, ja kaikkien turvallisuuden, riskien ja niiden hallinnan osa-alueiden yhteiskunnallisen, oikeudellisen ja eettisen tuntemuksen parantaminen

Ihmisoikeuksiin kuuluvan yksityisyyden suojan turvaaminen myös digitaaliyhteiskunnassa edellyttää sisäänrakennetun yksityisyyden suojan kehyksiä ja teknologioita, joilla tuetaan uusia tuotteita ja palveluja. Kehitettävien teknologioiden avulla käyttäjät voivat valvoa henkilötietojaan ja sitä, miten kolmannet osapuolet niitä käyttävät. Lisäksi kehitetään välineitä laittoman sisällön ja tietoturvaloukkausten havaitsemiseen ja estämiseen sekä ihmisoikeuksien suojaamiseen internetissä siltä, että ihmisten käyttäytymistä yksittäin tai ryhmässä rajoitettaisiin laittomilla hauilla ja profiloinnilla.

Mahdollisten uusien turvallisuusratkaisujen ja -teknologioiden on oltava yhteiskunnan hyväksyttävissä, unionin ja kansainvälisen lainsäädännön mukaisia, tehokkaita ja oikeasuhteisia turvallisuusuhkien tunnistamisessa ja niihin reagoimisessa. Siksi on olennaisen tärkeää ymmärtää paremmin turvallisuuden sosioekonomisia, kulttuurisia ja antropologisia ulottuvuuksia, turvattomuuden syitä, tiedotusvälineiden ja viestinnän merkitystä ja kansalaisten turvallisuuskäsityksiä. Eettiset ja oikeudelliset seikat sekä inhimillisten arvojen ja perusoikeuksien suojaaminen otetaan huomioon, samoin kuin riskit ja niiden hallinta.

7.7.  Standardoinnin ja järjestelmien yhteentoimivuuden parantaminen, myös hätätapauksia varten

Esinormatiivisia ja standardointitoimia tuetaan kaikilla tehtäväalueilla. Kiinnitetään huomiota standardoinnin puutteisiin sekä välineiden ja teknologioiden seuraavaan sukupolveen. Toimilla puututaan kaikilla tehtäväalueilla myös järjestelmien ja palvelujen integroimiseen ja yhteentoimivuuteen muun muassa viestinnän, hajautettujen arkkitehtuurien ja inhimillisten tekijöiden osalta, myös hätätapauksia varten.

7.7  a. Unionin ulkoisen turvallisuuden alan politiikkojen tukeminen konfliktineston ja rauhan rakentamisen avulla

Tarvitaan uusia teknologioita, voimavaroja ja ratkaisuja tukemaan unionin ulkoiseen turvallisuuteen liittyviä politiikkoja siviilitehtävissä, jotka ulottuvat pelastuspalvelusta humanitaariseen hätäapuun, rajaturvallisuuteen tai rauhanturvaamiseen sekä kriisinjälkeiseen vakauttamiseen, johon kuuluu konfliktinesto, rauhan rakentaminen ja sovittelu. Tämä edellyttää sitä, että tutkitaan konfliktinratkaisua ja rauhan ja oikeuden palauttamista, konfliktiin johtavien tekijöiden varhaista tunnistamista ja korjaavan oikeuden menettelyjen vaikutusta.

Tämä edellyttää myös siviili- ja sotilasvoimavarojen yhteentoimivuuden edistämistä siviilitehtävissä, jotka ulottuvat pelastuspalvelusta humanitaariseen hätäapuun, rajaturvallisuuteen tai rauhanturvaamiseen. Tämä kattaa teknologian kehittämisen kaksikäyttöteknologian herkällä alueella yhteentoimivuuden tehostamiseksi pelastuspalvelu- ja sotilasjoukkojen välillä ja pelastuspalvelujoukkojen kesken koko maailmassa. Huomioon on otettava myös luotettavuus, organisatoriset, oikeudelliset ja eettiset näkökohdat, kaupan kysymykset, luottamuksellisuuden suoja, tiedon eheys sekä kaikkien toimenpiteiden ja niihin liittyvän prosessoinnin jäljitettävyys. [edellä olevasta 7.5 jaksosta siirretty teksti]

7.8.   Erityiset täytäntöönpanonäkökohdat

Vaikka tutkimus- ja innovointitoimet kohdennetaan yksinomaan siviilisovelluksiin, niitä pyritään aktiivisesti koordinoimaan Euroopan puolustusviraston (EDA) toimien kanssa, jotta lisättäisiin yhteistyötä EDAn kanssa muun muassa jo perustetuissa eurooppalaisissa yhteistyöpuitteissa, ottaen huomioon, että jotkin teknologia-alat soveltuvat sekä siviili- että sotilaskäyttöön. Koordinointimekanismeja muiden asiaankuuluvien unionin virastojen kanssa (esim. Frontex, EMSA, ENISA ja Europol) vahvistetaan niin ikään, jotta sekä sisäiseen että ulkoiseen turvallisuuteen liittyvät unionin ohjelmat ja politiikat sekä muut unionin aloitteet voidaan sovittaa paremmin toisiinsa.

Turvallisuusalan erityisluonne huomioon ottaen otetaan käyttöön ohjelmatyötä ja hallinnointia koskevia erityisjärjestelyjä, joihin sisältyvät järjestelyt tämän päätöksen 9 artiklassa tarkoitetun komitean kanssa. Turvallisuuteen liittyvät luottamukselliset tai muuten arkaluonteiset tiedot suojataan, ja työohjelmissa voidaan eritellä kansainvälisessä yhteistyössä sovellettavat erityiset vaatimukset ja perusteet. Tämä otetaan huomioon myös ohjelmatyössä ja ”Turvalliset yhteiskunnat” -toimien hallintojärjestelyissä (myös komiteamenettelyyn liittyvissä näkökohdissa).

III a OSA

HUIPPUOSAAMISEN LEVITTÄMINEN JA OSALLISTUJAPOHJAN LAAJENTAMINEN

[koko tämä jakso on mukautettu puiteasetukseen]

Tutkimus- ja innovointisuorituksissa on Euroopassa suuria eroja, joihin on puututtava erityistoimenpitein. Toimenpiteillä pyritään vapauttamaan huippuosaamista ja innovointia ja tarvittaessa täydentämään ja tuomaan synergiaa Euroopan rakenne- ja investointirahastojen politiikkojen ja toimien kanssa. Niitä ovat

–  Huippututkimuslaitosten ja tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin alalla suorituskyvyltään heikompien alueiden tiimiyttäminen: Tiimiyttämisellä pyritään luomaan uusia (tai huomattavasti parantamaan entisiä) huippuosaamiskeskuksia tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja innovoinnin alalla suorituskyvyltään heikommissa jäsenvaltioissa ja alueilla. Valmisteluvaiheessa keskitytään tällaisen laitoksen perustamiseen tai parantamiseen ja uudenaikaistamiseen tukemalla sitä tiimiyttämällä se johtavan tahon kanssa Euroopassa ja tukemalla sitä myös liiketoimintasuunnitelman kehittämisessä. Tässä edellytetään sitoutumista vastaanottavalta alueelta tai jäsenvaltiolta (esim. tuki Euroopan rakenne- ja investointirahastoista). Liiketoimintasuunnitelman laadusta riippuen komissio voi tarjota rahoitustukea keskuksen perustamisen ensivaiheisiin. Pohditaan yhteyksien luomista innovatiivisiin klustereihin ja huippuosaamisen tunnistamista tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja innovoinnin alalla suorituskyvyltään heikommissa jäsenvaltioissa ja heikommilla alueilla, myös vertaisarviointien avulla ja myöntämällä laatuleimoja kansainväliset standardit täyttäville laitoksille.

–  Tutkimuslaitosten twinning-toiminta: Twinning-toimilla pyritään vahvistamaan huomattavasti määriteltyä tutkimusalaa uudessa laitoksessa luomalla yhteyksiä ainakin kahden määrätyllä alalla kansainvälisesti johtavassa asemassa olevan laitoksen välillä. Näitä yhteyksiä tuettaisiin kattavin toimenpitein (esim. henkilöstövaihdot, asiantuntijavierailut, lyhytaikaiset paikalla tapahtuvat tai virtuaalikoulutukset, seminaarit, konferenssit, yhteisten kesäkurssityyppisten toimien järjestäminen, tiedotustoimet ja suurelle yleisölle kohdistettavat toimet).

–  ’ERA-oppituolit’: ’ERA-oppituolien’ perustaminen tunnustettujen tieteenharjoittajien houkuttelemiseksi oppilaitoksiin, joilla on selvästi potentiaalia huippututkimukseen, jotta nämä laitokset pystyvät hyödyntämään kaiken potentiaalinsa. Näin luodaan tasapuoliset toimintaedellytykset tutkimuksessa ja innovoinnissa kaikkialla eurooppalaisella tutkimusalueella. Tähän kuuluu institutionaalista tukea kilpailukykyisen tutkimusympäristön luomiseen ja sellaisten puite-edellytysten luomiseen, joilla huippututkijalahjakkuuksia saadaan houkuteltua näihin laitoksiin ja pidettyä ja kehitettyä niissä. Olisi kartoitettava, onko mahdollista löytää synergiaa ERC:n toimien kanssa.

–  Politiikan tukijärjestely: Tukijärjestelyllä pyritään parantamaan kansallisten/alueellisten tutkimus- ja innovointipolitiikkojen suunnittelua, täytäntöönpanoa ja arviointia. Sillä tarjotaan asiantuntijaneuvontaa viranomaisille kansallisella tai alueellisella tasolla vapaaehtoispohjalta. Sen avulla voi saada tietoa asianomaisesta tietokeskuksesta, tutustua kansainvälisten asiantuntijoiden näkemyksiin, käyttää uusinta kehitystä edustavia menetelmiä ja välineitä ja saada räätälöityjä neuvoja.

–  Kansainvälisiin verkostoihin pääsyn varmistaminen huippututkijoille ja -innovoijille, jotka eivät ole riittävästi mukana eurooppalaisissa ja kansainvälisissä verkostoissa. Tähän sisältyy Euroopan tiede- ja teknologiayhteistyön (COST) välityksellä annettava tuki.

–  Kansallisten yhteyspisteiden monikansallisten verkostojen hallinnollisten ja toimintavalmiuksien vahvistaminen muun muassa koulutuksen ja rahoitus- ja teknisen tuen avulla ja samalla kansallisten yhteyspisteiden toimintapuitteiden ja yhteyspisteiden ja Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanoelinten välisen tiedonkulun parantaminen, jotta kansalliset yhteyspisteet voisivat tukea mahdollisia osallistujia paremmin.

III b OSA

TIEDE YHTEISKUNNASSA JA YHTEISKUNTAA VARTEN

[koko tämä jakso on mukautettu puiteasetukseen]

Tavoitteena on kehittää toimivaa yhteistyötä tieteen ja yhteiskunnan välille, värvätä uusia kykyjä tieteen pariin ja kytkeä tieteellinen huippuosaaminen yhteiskunnalliseen tietoisuuteen ja yhteiskuntavastuuseen.

Euroopan tiede- ja teknologiajärjestelmän vahvuus on riippuvainen sen kyvystä hyödyntää lahjakkuutta ja ideoita kaikkialla, missä niitä esiintyy. Tämä voidaan saavuttaa vain, jos tieteen ja yhteiskunnan välille kehitetään hedelmällistä ja rikasta vuoropuhelua ja aktiivista yhteistyötä, jotta voidaan lisätä tieteen vastuullisuutta ja mahdollistaa kansalaisten kannalta merkityksellisempien toimintalinjojen kehittäminen. Tieteellisen tutkimuksen ja innovoinnin nopea kehitys on tuonut esiin merkittäviä eettisiä, oikeudellisia ja sosiaalisia kysymyksiä, jotka vaikuttavat tieteen ja yhteiskunnan suhteeseen.

Tieteen ja yhteiskunnan välisen yhteistyön parantaminen tieteen ja teknologian saaman yhteiskunnallisen ja poliittisen tuen laajentamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa on aina vain keskeisempi kysymys, jonka merkitys on vielä korostunut vallitsevan talouskriisin vuoksi. Tieteen alan julkiset investoinnit edellyttävät laajaa yhteiskunnallista ja poliittista kannattajakuntaa, joka jakaa tieteen arvot, tuntee sen prosessit ja on sitoutunut niihin ja pystyy tunnistamaan sen annin tietämykselle, yhteiskunnalle ja talouskehitykselle.

Toimissa keskitytään seuraaviin aiheisiin:

a)  Tehdään tiede- ja teknologiaurista houkuttelevia nuorille opiskelijoille ja edistetään kestävää vuorovaikutusta koulujen, tutkimuslaitosten, elinkeinoelämän ja kansalaisjärjestöjen välillä.

b)  Edistetään sukupuolten tasa-arvoa erityisesti tukemalla rakenteellisia muutoksia tutkimuslaitosten organisaatiossa ja tutkimustoiminnan sisällössä ja rakenteissa.

c)  Edistetään yhteiskunnan osallisuutta tiede- ja innovaatiokysymyksissä, ‑politiikoissa ja -toimissa kansalaisten etujen ja arvojen huomioon ottamiseksi sekä tutkimuksen ja innovoinnin tulosten laadun, merkittävyyden, sosiaalisen hyväksyttävyyden ja kestävyyden parantamiseksi eri toiminta-aloilla, jotka ulottuvat sosiaalisesta innovoinnista bio- ja nanoteknologian kaltaisille aloille.

d)  Kehitetään julkisesti rahoitettujen tutkimusten tulosten saatavuutta ja käyttöä.

e)  Kehitetään hallintoa, jotta kaikki sidosryhmät (tutkijat, viranomaiset, elinkeinoelämä ja kansalaisyhteiskunnan järjestöt) voivat edistää yhteiskunnan tarpeet ja vaatimukset huomioon ottavaa vastuullista tutkimusta ja innovointia; sekä edistetään tutkimuksen ja innovoinnin eettistä kehystä.

f)  Toteutetaan asianmukaisia ja oikeasuhteisia varotoimia tutkimus- ja innovointitoiminnan alalla ennakoimalla ja arvioimalla mahdollisia ympäristö-, terveys- ja turvallisuusvaikutuksia.

g)  Parannetaan tiedeviestinnän tuntemusta, jotta voidaan parantaa tutkijoiden, yleisten viestimien ja yleisön välisen vuorovaikutuksen laatua ja tehokkuutta.

IV OSA

YHTEISEN TUTKIMUSKESKUKSEN (JRC) TOTEUTTAMAT MUUT KUIN YDINALAN SUORAT TOIMET

Yhteinen tutkimuskeskus edistää Horisontti 2020 -ohjelman yleisen tavoitteen ja painopistealueiden toteuttamista tarjoamalla tieteellistä ja teknistä tukea unionin toimintapolitiikoille tarvittaessa yhteistyössä asiaankuuluvien kansallisten ja alueellisten tutkimusalan sidosryhmien kanssa. JRC:n toimet näillä aloilla toteutetaan ottaen huomioon asiaan liittyvät aloitteet alueiden, jäsenvaltioiden tai EU:n tasolla pitäen mielessä eurooppalaisen tutkimusalueen kehittäminen.

1.  HUIPPUTASON TIEDE

JRC tekee tutkimusta poliittisen päätöksenteon tieteellisen näyttöpohjan lujittamiseksi ▌ja kehittyvien tieteen ja teknologian alojen tutkimiseksi, myös kokeilevaa tutkimusta koskevan ohjelman avulla.

2.  TEOLLISUUDEN JOHTOASEMA

JRC edistää innovointia ja kilpailukykyä

a)  jatkamalla osallistumista asiaan liittyvien epäsuoran tutkimustoiminnan välineiden, kuten eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja julkisen sektorin sisäisten kumppanuuksien, strategisiin suuntaviivoihin ja tiedelinjauksiin;

b)  tukemalla tietämyksen ja teknologian siirtoa eri tutkimus- ja innovaatiovälineiden asianmukaisten immateriaalioikeuksien kehysten määrittelyn kautta ja kannustamalla tietämyksen ja teknologian siirrossa tehtävää yhteistyötä suurten julkisten tutkimuslaitosten kesken;

c)  helpottamalla avaruusteknologian ja -tietojen käyttöä, standardointia ja validointia erityisesti yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi.

3.  YHTEISKUNNALLISET HAASTEET

3.1.  Terveys, väestönmuutos ja hyvinvointi

JRC osallistuu terveyttä ja kuluttajansuojaa koskevaa unionin lainsäädäntöä tukevien menetelmien, normien ja käytäntöjen yhdenmukaistamiseen

a)  arvioimalla elintarvikkeissa, rehuissa ja kulutushyödykkeissä käytettävien uusien teknologioiden ja kemikaalien, myös nanomateriaalien, riskejä ja mahdollisuuksia; kehittämällä ja validoimalla yhdenmukaisia mittaus-, tunnistus- ja kvantifiointimenetelmiä, integroituja testausstrategioita ja toksikologisen riskianalyysin uusinta kehitystä edustavia välineitä sekä vaihtoehtoisia menetelmiä eläintestaukselle; arvioimalla ympäristön pilaantumisen terveysvaikutuksia,

b)  kehittämällä terveyden testaamisessa ja seulontatutkimuksessa, mukaan lukien geenitestaus ja syövän seulonta, noudatettavia käytäntöjä ja varmistamalla niiden laadun.

3.2.  Elintarviketurva, kestävä maa- ja metsätalous, merien ja merenkulun ja sisävesien tutkimus ja biotalous

JRC tukee Euroopan maatalous- ja kalastuspolitiikan, mukaan lukien elintarviketurva ja biotalouden kehittäminen, edistämistä, täytäntöönpanoa ja seurantaa

a)  perustamalla maailmanlaajuisen järjestelmän ja globaalit välineet satoennusteille ja tuottavuuden seuraamiselle; tukemalla maataloushyödykkeiden lyhyen ja keskipitkän aikavälin näkymiä, mukaan lukien ilmastonmuutoksen oletetut vaikutukset,

b)  osallistumalla bioteknologiseen innovointiin ja parantamalla resurssitehokkuutta noudattamalla ”enemmän tuloksia vähemmällä” -tuotantotapaa teknistaloudellisten analyysien ja mallinnuksen avulla,

c)  mallintamalla maatalouspolitiikkojen päätöksenteon skenaarioita ja analysoimalla toimintapolitiikan vaikutuksia makro-, alue- ja mikrotasolla; analysoimalla ”YMP vuoteen 2020” -ohjelman vaikutusta kehittyviin ja voimakkaasti kasvaviin talouksiin,

d)  kehittämällä edelleen kalastuksen seurannassa ja valvonnassa sekä kalojen ja kalastustuotteiden jäljittämisessä käytettäviä menetelmiä; kehittämällä ekosysteemin terveyttä mittaavia vankkoja indikaattoreita ja biotaloudellista mallintamista, jotta ymmärrettäisiin paremmin ihmisten suoran toiminnan (esim. kalastus) ja epäsuoran toiminnan (ilmastonmuutos) vaikutuksia kalakantojen dynamiikkaan ja meriympäristöön sekä niiden sosioekonomisia vaikutuksia.

3.3.  Turvallinen, puhdas ja tehokas energia

JRC keskittyy 20/20/20-ilmasto- ja energiatavoitteisiin ja unionin pyrkimyksiin siirtyä kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuoteen 2050 mennessä tutkimalla seuraaviin aloihin liittyviä teknologisia ja sosioekonomisia näkökohtia:

a)  energian toimitusvarmuus, erityisesti yhteydet ja riippuvuussuhteet Euroopan ulkopuolisten energian toimitus- ja siirtojärjestelmien kanssa; sellaisten paikallisten primaarienergialähteiden ja ulkoisten energialähteiden ja -infrastruktuurien kartoitus, joista Eurooppa on riippuvainen,

b)  energian- tai sähkönsiirtoverkot, erityisesti Euroopan laajuisten energiaverkkojen mallinnus ja simulointi, älykkäiden verkkojen teknologioiden ja superverkkoteknologioiden analysointi sekä voimajärjestelmien reaaliaikainen simulointi,

c)  energiatehokkuus, erityisesti energiatehokkuutta koskevien toimintapoliittisten välineiden saavutusten seuranta- ja arviointimenetelmät sekä energiatehokkaiden teknologioiden ja välineiden sekä älykkäiden verkkojen käytön teknistaloudellinen analyysi,

d)  vähähiiliset teknologiat (mukaan lukien Euratom-ohjelman mukainen ydinenergian turvallisuus), erityisesti mahdollisten vähähiilisten teknologioiden suorituskyvyn arviointi ja esinormatiivinen tutkimus; niiden kehittämistä ja käyttöönottoa edistävien ja estävien tekijöiden analysointi ja mallintaminen; uusiutuvien resurssien ja pullonkaulojen, kuten kriittisten raaka-aineiden, arviointi vähähiilisten teknologioiden toimitusketjussa; strategisen energiateknologiasuunnitelman tietojärjestelmän (SETIS) ja siihen liittyvien toimien jatkuva kehittäminen.

3.4.  Älykäs, ympäristöystävällinen ja yhdentynyt liikenne

JRC tukee turvalliseen ja varmaan henkilö- ja tavaraliikenteeseen tähtäävän kilpailukykyisen, älykkään, resurssitehokkaan ja yhdentyneen liikennejärjestelmän vuodelle 2050 asetettujen tavoitteiden saavuttamista laboratoriotutkimuksilla, mallinnuksella ja seurannalla, jotka koskevat seuraavia:

a)  kaikkien liikennemuotojen strategiset vähähiiliset liikenneteknologiat, mukaan lukien maantieliikenteen sähköistäminen ja vaihtoehtoista polttoainetta käyttävät ilma-alukset, alukset ja ajoneuvot, ja komission sisäisen selvitysjärjestelmän kehittäminen asiaan liittyviä teknologioita koskevien tietojen keräämiseksi ja levittämiseksi; ei-fossiilisten polttoaineiden ja energialähteiden saatavuus ja kustannukset, mukaan lukien sähköistetyn maantieliikenteen vaikutus sähköverkkoihin ja sähkön tuottamiseen,

b)  puhtaat ja tehokkaat ajoneuvot, erityisesti yhdenmukaisten testausmenettelyjen määrittely ja innovatiivisten teknologioiden arviointi päästöjen, tavanomaisten ja vaihtoehtoisten polttoaineiden tehokkuuden ja turvallisuuden osalta; päästöjen mittaamisessa ja ympäristöpaineiden laskennassa käytettävien menetelmien parantaminen; päästöjen kartoitus- ja seurantatoimien koordinointi ja yhdenmukaistaminen Euroopan tasolla,

c)  älykkäät liikennejärjestelmät varman, älykkään ja yhdennetyn liikkuvuuden varmistamiseksi, mukaan lukien uusien liikennejärjestelmien ja komponenttien teknistaloudellinen arviointi, liikenteen ohjauksen tehostamisessa käytettävät sovellukset sekä osallistuminen liikenteen kysynnässä ja hallinnassa noudatettavan yhdennetyn lähestymistavan suunnitteluun,

d)  yhdennetty liikenneturvallisuus, erityisesti välineiden ja palvelujen tarjoaminen liikennehäiriöitä ja -onnettomuuksia koskevien tietojen keräämiseen, jakamiseen ja analysointiin ilma-, meri- ja maantieliikenteessä; onnettomuuksien tehokkaampi estäminen analysoinnin avulla sekä turvallisuuden kannalta hyödyllisten useita liikennemuotoja koskevien tietojen avulla, samalla kun kustannuksia alennetaan ja tehokkuutta parannetaan.

3.5.  Ilmastotoimet, ympäristö, resurssitehokkuus ja raaka-aineet

JRC edistää Euroopan viherryttämistä, resurssien saannin varmuutta ja luonnonvarojen kestävää globaalia hoitoa seuraavin toimin:

a)  Mahdollistetaan pääsy yhteentoimiviin ympäristötietoihin kehittämällä normeja ja yhteentoimivuusjärjestelyjä, paikkatietovälineitä ja innovatiivisia viestintäteknologiainfrastruktuureja, kuten Euroopan unionin paikkatietoinfrastruktuuria (Inspire), ja muita unionin ja maailmanlaajuisia aloitteita.

b)  Mitataan ja seurataan keskeisiä ympäristömuuttujia ja arvioidaan luonnonvarojen tilaa ja muutosta kehittämällä indikaattoreita ja tietojärjestelmiä ympäristöinfrastruktuurien avuksi. Arvioidaan ekosysteemipalveluja, myös niiden arvostusta ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia.

c)  Kehitetään kestävyyden arviointiin yhdennetty mallintamiskehys, joka perustuu aihekohtaisiin malleihin, kuten maaperään, maankäyttöön, veteen, ilmanlaatuun, biologiseen monimuotoisuuteen, kasvihuonekaasupäästöihin, metsätalouteen, maatalouteen, energiaan ja liikenteeseen, ja jossa käsitellään myös ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja sen suhteen toteutettavia toimia.

d)  Tuetaan unionin kehitysyhteistyöpoliittisia tavoitteita edistämällä teknologian siirtoa, seurataan keskeisiä resursseja (kuten metsiä, maaperää ja elintarvikehuoltoa) ja tehdään tutkimuksia tavoitteena rajoittaa ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja resurssien käytön ympäristövaikutuksia sekä ratkaista korvaavuuksia kilpailtaessa maan käytöstä elintarvikkeiden tai energian tuottamiseen ja esim. biologisen monimuotoisuuden säilyttämiseen.

e)  Suoritetaan yhdennetty arviointi kestävistä tuotanto- ja kulutuspolitiikoista, mukaan lukien strategisten raaka-aineiden toimitusvarmuus, resurssitehokkuus, vähähiiliset ja puhtaat tuotantoprosessit ja -teknologiat, tuote- ja palvelukehitys, kulutustottumukset ja kauppa. Kehitetään elinkaariarviointia ja sisällytetään se toimintapolitiikan analyyseihin.

f)  Tehdään yhdennetty vaikutustenarviointi vaihtoehdoista ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi, käyttäen lähtökohtana alueellisten ja globaalien mallien määrällistä toimenpidevalikoimaa aluetasolta aina makrotalouden tasolle.

3.6.  Eurooppa muuttuvassa maailmassa – osallistavat, innovatiiviset ja pohtivat yhteiskunnat

JRC edistää innovaatiounionia ja globaalia Eurooppaa koskevien strategioiden tavoitteiden saavuttamista seuraavin toimin:

a)  kattavien analyysien laatiminen tutkimusta ja innovointia edistävistä ja estävistä tekijöistä ja mallintamisalustan kehittäminen mikro- ja makrotaloudellisten vaikutusten arvioimiseksi,

b)  innovaatiounionin täytäntöönpanon seurantaan osallistuminen tulostauluilla, indikaattorien kehittämisellä jne. sekä julkisten tietojen ja tiedustelutietojen järjestelmän käyttö asiaan liittyvien tietojen ylläpitämiseksi,

c)  julkisten tietojen ja tiedustelutietojen alustan käyttö kansallisten ja alueellisen viranomaisten auttamiseksi älykkäässä erikoistumisessa; taloudellisen toiminnan alueellista jakautumista koskevan määrällisen talousanalyysin tekeminen, erityisesti teknologian kehittymisestä johtuviin jakautumisen taloudellisiin, sosiaalisiin ja alueellisiin eroavaisuuksiin ja muutoksiin liittyen,

d)  finanssijärjestelmän uudistuksen ekonometriikka ja makrotaloudellinen analyysi, jolla pyritään ylläpitämään unionin tehokkaita puitteita finanssikriisin hallintaa varten; menetelmätuen jatkaminen vakaus- ja kasvusopimukseen liittyvien jäsenvaltioiden talousarviotilanteiden seuraamiseksi,

e)  eurooppalaisen tutkimusalueen (ERA) toiminnan seuraaminen ja eräitä sen keskeisiä osia (esim. tutkijoiden liikkuvuus, kansallisten tutkimusohjelmien avaaminen) edistävien ja estävien tekijöiden analysointi ja asiaan liittyvien poliittisten vaihtoehtojen esittäminen; merkittävän aseman säilyttäminen eurooppalaisella tutkimusalueella verkostoitumisen ja koulutuksen avulla sekä avaamalla laitoksia ja tietokantoja jäsenvaltioista, ehdokasmaista ja assosioituneista maista tuleville käyttäjille,

f)  digitaalitalouden määrällisen taloudellisen analyysin kehittäminen; tutkimuksen tekeminen vaikutuksista, joita tieto- ja viestintäteknologialla on digitaalisen yhteiskunnan tavoitteisiin; tutkimuksen tekeminen arkaluonteisten turvallisuuskysymysten vaikutuksesta yksityishenkilöiden elämään (digitaalinen eläminen).

3.7.  Turvalliset yhteiskunnat – Euroopan ja sen kansalaisten vapauden ja turvallisuuden suojeleminen

JRC edistää turvallisuutta ja kansalaisuutta koskevan strategian tavoitteiden saavuttamista seuraavin toimin:

a)  keskittyminen elintärkeiden infrastruktuurien (kuten maailmanlaajuinen navigointijärjestelmä, rahoitusmarkkinat) haavoittuvuuden tunnistamiseen ja arviointiin; unionin talousarvioon kohdistuvien petosten torjunnassa ja merivalvonnassa käytettävien välineiden parantaminen; henkilöllisyyttä koskevien tai siihen vaikuttavien teknologioiden toimintakyvyn arviointi (digitaalinen henkilöllisyys),

b)  unionin valmiuksien parantaminen katastrofiriskien vähentämisessä sekä luonnonkatastrofien tai ihmisten aiheuttamien katastrofien hallinnassa erityisesti kehittämällä useita uhkatekijöitä koskevat globaalit varhaisvaroitus- ja riskinarviointijärjestelmät maapallon havainnointiteknologioita hyödyntäen,

c)  välineiden tarjoaminen terrorismin, aseiden (kemiallisten, biologisten, radiologisten ja ydinaseiden [Euratom-ohjelma]) leviämisen, sosiaalis-poliittisen epävakauden aiheuttamien uhkien ja tartuntatautien kaltaisten maailmanlaajuisten turvallisuushaasteiden arvioimiseksi ja hallitsemiseksi; uusia käsiteltäviä aiheita ovat muun muassa haavoittuvuus ja sietokyky kehittyviä tai hybridejä uhkia vastaan eli raaka-aineiden saatavuus, piratismi, resurssien vähyys, kilpailu resursseista ja ilmastonmuutoksen vaikutukset luonnonkatastrofien syntyyn.

4.  ERITYISET TÄYTÄNTÖÖNPANONÄKÖKOHDAT

Globaali Eurooppa -strategian painopisteiden mukaisesti JRC tehostaa tieteellistä yhteistyötä tärkeimpien kansainvälisten järjestöjen ja kolmansien maiden kanssa (esim. YK:n elimet, OECD, Yhdysvallat, Japani, Venäjä, Kiina, Brasilia ja Intia) aloilla, joilla on vahva kansainvälinen ulottuvuus (esim. ilmastonmuutos, elintarviketurva ja nanoteknologia). Yhteistyötä koordinoidaan tiiviisti unionin ja jäsenvaltioiden kansainvälisten yhteistyötoimien kanssa.

Jotta toimintapolitiikan määrittelyyn saataisiin parempi järjestelmä, JRC kehittää valmiuksiaan analysoida ja tarjota monialaisia toimintavaihtoehtoja ja tehdä niihin liittyviä vaikutustenarviointeja. Näitä valmiuksia tehostetaan erityisesti seuraavin toimin:

a)  keskeisillä aloilla (esim. energia, liikenne, maatalous, ilmasto, ympäristö, talous) tehtävä mallintaminen; tässä yhteydessä painopisteinä ovat sekä alakohtaiset että yhdennetyt mallit (kestävyysarvioita varten) sekä tieteellis-tekniset ja taloudelliset näkökohdat,

b)  ennakoivat tutkimukset, joilla analysoidaan tieteen, teknologian ja yhteiskunnan kehityssuuntauksia ja tapahtumia ja sitä, kuinka ne voivat vaikuttaa politiikkoihin ja innovointiin sekä vahvistaa kilpailukykyä ja kestävää kasvua; tämän avulla JRC voi kiinnittää huomiota kysymyksiin, joihin voi olla syytä puuttua poliittisella tasolla, ja ennakoida kuluttajien tarpeita.

JRC vahvistaa tukeaan standardointiprosessille ja standardeille Euroopan kilpailukykyä tukevina horisontaalisina komponentteina. Toimiin sisältyvät esinormatiivinen tutkimus, vertailumateriaalien ja -mittausten kehittäminen sekä menetelmien yhdenmukaistaminen. Seuraavat viisi keskeistä alaa on yksilöity: energia, liikenne, digitaalistrategia, turvallisuus (mukaan lukien Euratom-ohjelman ydinturvallisuus) ja kuluttajansuoja. Lisäksi JRC jatkaa tulostensa levittämisen edistämistä ja antaa immateriaalioikeuksien hallinnointiin liittyvää tukea unionin toimielimille ja laitoksille.

JRC luo valmiuksia käyttäytymistieteissä tukeakseen vaikuttavamman sääntelyn kehittämistä, mikä täydentää ravinnon, energiatehokkuuden ja tuotepolitiikan kaltaisilla aloilla toteutettavia JRC-toimia.

Sosioekonominen tutkimus on osa digitaalistrategian, kestävän tuotannon ja kulutuksen sekä kansanterveyden kaltaisten asiaan liittyvien alojen toimintoja.

Jotta JRC täyttäisi tehtävänsä unionin vertailukeskuksena, jotta sillä olisi jatkossakin tärkeä asema eurooppalaisella tutkimusalueella ja jotta se voisi laajentua uusille tutkimusaloille, on tärkeää, että sillä on käytössään uusinta kehitystä edustava infrastruktuuri. JRC jatkaa korjaus- ja kunnostusohjelmaansa varmistaakseen, että sovellettavia ympäristö- ja turvallisuussääntöjä noudatetaan, ja investoi tiedeinfrastruktuuriin, mukaan lukien mallintamisalustojen kehittäminen, geenitestien kaltaisten uusien alojen välineet jne. Tällaiset investoinnit koordinoidaan tiiviisti Euroopan tutkimusinfrastruktuurien strategiafoorumin (ESFRI) etenemissuunnitelman kanssa, ja niissä otetaan huomioon jäsenvaltioissa jo olevat resurssit.

LIITE II

Suorituskykyindikaattorit

Seuraavassa yksilöidään Horisontti 2020 -puiteohjelman erityistavoitteita varten tietty määrä keskeisiä indikaattoreita tulosten ja vaikutusten arviointia varten. Indikaattoreita voidaan tarkentaa Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanon kuluessa.

1.  I OSA. PAINOPISTEALUE ”HUIPPUTASON TIEDE”

Erityistavoitteita koskevat indikaattorit:

Euroopan tutkimusneuvosto

–  ERC:n rahoittamissa hankkeissa tuotettujen julkaisujen osuus maailmassa eniten viitattuihin yhteen prosenttiin kuuluvista julkaisuista tieteenalaa kohden

Tulevat ja kehitteillä olevat teknologiat

–  julkaisut vertaisarvioiduissa vaikutusvaltaisissa julkaisuissa

–  tulevien ja kehitteillä olevien teknologioiden patenttihakemukset ja myönnetyt patentit

Taitoja, koulutusta ja urakehitystä koskevat Marie Skłodowska-Curie -toimet

–  tutkijoiden liikkuvuus sektoreiden ja maiden välillä, mukaan lukien tohtorintutkinnon suorittajat

Euroopan tutkimusinfrastruktuurit (myös sähköiset infrastruktuurit)

–  niiden tutkijoiden määrä, jotka voivat käyttää tutkimusinfrastruktuureja unionin tuen avulla

2.  II OSA. PAINOPISTEALUE “TEOLLISUUDEN JOHTOASEMA”

Erityistavoitteita koskevat indikaattorit:

Johtoasema mahdollistavissa ja teollisuusteknologioissa (tieto- ja viestintäteknologia, nanoteknologia, kehittyneet materiaalit, bioteknologia, kehittynyt valmistus ja avaruus)

–  erilaisten mahdollistavien ja teollisuusteknologioiden patenttihakemukset ja myönnetyt patentit

–  sellaisten osallistuvien yritysten osuus, jotka ottavat käyttöön yritykselle tai markkinoille uusia innovaatioita (hankkeen aikana ja kolme vuoden kuluessa sen päättymisestä)

–  yhteisten julkisen ja yksityisen sektorin julkaisujen määrä

Riskirahoituksen saatavuus

–  velkarahoituksella ja pääomasijoituksilla mobilisoidut kokonaisinvestoinnit

–  rahoitettujen organisaatioiden määrä ja kerätyn yksityisen rahoituksen määrä

Innovointi pk-yrityksissä

–  sellaisten osallistuvien pk-yritysten osuus, jotka ottavat käyttöön yritykselle tai markkinoille uusia innovaatioita (hankkeen aikana ja kolme vuoden kuluessa sen päättymisestä)

–  kasvu ja työpaikkojen luominen osallistuvissa pk-yrityksissä

3.  III OSA. PAINOPISTEALUE ”YHTEISKUNNALLISET HAASTEET”

Erityistavoitteita koskevat indikaattorit:

Kaikki yhteiskunnalliset haasteet:

–   julkaisut vertaisarvioiduissa vaikutusvaltaisissa julkaisuissa erilaisten yhteiskunnallisten haasteiden alalla

–   patenttihakemukset ja myönnetyt patentit yhteiskunnallisten haasteiden alalla

–   prototyyppien ja testaustoimien määrä

–  yhteisten julkisen ja yksityisen sektorin julkaisujen määrä

Lisäksi kunkin haasteen osalta edistymistä arvioidaan sen mukaan, kuinka paljon toimilla edistetään asetuksen (EU) N:o XX/2012 [Horisontti 2020 -puiteohjelma] liitteessä I määriteltyjä erityistavoitteita.

4.  IV OSA. YHTEISEN TUTKIMUSKESKUKSEN TOTEUTTAMAT MUUT KUIN YDINALAN SUORAT TOIMET

Erityistavoitteita koskevat indikaattorit:

–   niiden tapausten lukumäärä, joissa Yhteisen tutkimuskeskuksen antamalla teknisellä ja tieteellisellä tuella on ollut konkreettisia erityisvaikutuksia unionin eri alojen politiikkaan

–   vertaisarvioitujen julkaisujen lukumäärä vaikutusvaltaisissa julkaisuissa

LIITE III

Seuranta

Komissio seuraa Horisontti 2020 -puiteohjelman täytäntöönpanoa ja etenkin seuraavaa:

1.  Osallistuminen eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamiseen

2.  Osallistumisen laajentaminen

3.  Pk-yritysten osallistuminen

4.  Yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet

5.  Tiede ja yhteiskunta

6.  Sukupuoli

7.  Kansainvälinen yhteistyö

8.  Kestävä kehitys ja ilmastonmuutos, mukaan lukien tiedot ilmastoon liittyvistä kustannuksista

9.  Tutkimustulosten ja markkinasovellusten välimatkan lyhentäminen

10.  Digitaalistrategia

11.  Yksityisen sektorin osallistuminen

12.  Julkisen ja yksityisen sektorin välisten ja julkisen sektorin sisäisten kumppanuuksien rahoitus

13.  Tiedottaminen ja tulosten levittäminen

14.  Riippumattomien asiantuntijoiden osallistumistavat

LIITE IV

Komission 8 a artiklan 2 kohdan mukaisesti toimittamat tiedot

1.  Kutakin hanketta koskevat tiedot, joilla mahdollistetaan kunkin ehdotuksen seuranta sen koko voimassaolon ajan ja jotka kattavat erityisesti:

–  esitetyt ehdotukset

–  kutakin ehdotusta koskevan arvioinnin tulokset

–   avustussopimukset

–  päättyneet hankkeet.

2.  Kunkin ehdotuspyynnön tuloksia ja hankkeen täytäntöönpanoa koskevat tiedot, joihin sisältyy erityisesti:

–  kunkin ehdotuspyynnön tulokset

–  avustussopimuksia koskevien neuvottelujen tulokset

–  hankkeiden täytäntöönpano, mukaan lukien maksutiedot ja hankkeiden tulokset.

3.  Tiedot ohjelman täytäntöönpanosta, tiedot ohjelman täytäntöönpanosta puiteohjelman, erityisohjelman, kunkin aihealueen ja JRC:n tasolla sekä synergiat muiden asiaan liittyvien unionin ohjelmien kanssa.

4.  Tiedot Horisontti 2020 -talousarvion toteuttamisesta, mukaan lukien tiedot sitoumuksista ja maksuista 185 ja 187 artiklan soveltamisalaan kuuluvien aloitteiden osalta.

LIITE V

Ohjelmakomitean kokoonpanot

Luettelo Horisontti 2020 -puiteohjelman ohjelmakomitean kokoonpanoista(32) 9.1.a artiklan mukaisesti:

1.  Strateginen kokoonpano: Koko ohjelman täytäntöönpanon, ohjelman eri osien johdonmukaisuuden sekä monialaisten kysymysten, kuten ”Huippuosaamisen levittäminen ja osallistujapohjan laajentaminen” ja ”Tiede yhteiskunnassa ja yhteiskuntaa varten”, strateginen tarkastelu.

I osa – Huipputason tiede:

2.  Euroopan tutkimusneuvosto (ERC), tulevat ja kehitteillä olevat teknologiat (FET) ja Marie Skłodowska-Curie -toimet (MSCA)

3.  Tutkimusinfrastruktuurit

II osa – Teollisuuden johtoasema:

4.  Tieto- ja viestintäteknologia

5.  Nanoteknologiat, kehittyneet materiaalit, bioteknologia, kehittynyt valmistus ja prosessointi

6.  Avaruus

7.  Pk-yritykset ja riskirahoituksen saatavuus

III osa – Yhteiskunnalliset haasteet:

8.  Terveys, väestönmuutos ja hyvinvointi

9.  Elintarviketurva, kestävä maa- ja metsätalous, merien ja merenkulun ja sisävesien tutkimus ja biotalous

10.  Turvallinen, puhdas ja tehokas energia

11.  Älykäs, ympäristöystävällinen ja yhdentynyt liikenne

12.  Ilmastotoimet, ympäristö, resurssitehokkuus ja raaka-aineet

13.  Eurooppa muuttuvassa maailmassa – osallistavat, innovatiiviset ja pohtivat yhteiskunnat

14.  Turvalliset yhteiskunnat – Euroopan ja sen kansalaisten vapauden ja turvallisuuden suojeleminen

(1) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 21. marraskuuta 2013. (2) EUVL C , , s. . (3) EUVL C , , s. . (4) EUVL, , s. . (5) EUVL L 57, 24.2.2007, s. 14. (6) KOM(2010) 2020. (7) EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13. (8) EYVL L 107, 30.4.1996, s. 12. (9) EUVL L 400, 30.12.2006, s. 86. (10) EUVL L 400, 30.12.2006, s. 243. (11) EUVL L 400, 30.12.2006, s. 272. (12) EUVL L 400, 30.12.2006, s. 299. (13) EUVL L 400, 30.12.2006, s. 368. (14) EUVL L [], [], s. [] (15) Komission suositus immateriaalioikeuksien hallinnoinnista osaamisen siirrossa sekä korkeakoulujen ja muiden julkisten tutkimuslaitosten käytännesäännöt (K(2008) 1329, 10.4.2008). (16) Periaatteessa vähintään 80 prosenttia. (17) Alueellinen kumppanuusrakenne on tutkimusinfrastruktuuri, joka on kansallisesti tai alueellisesti merkittävä sosioekonomisen tuoton, koulutuksen tai tutkijoiden ja teknisen henkilöstön houkuttelemisen kannalta ja joka on tunnustettu kumppaniksi Euroopan laajuisen Euroopan tutkimusinfrastruktuurien strategiafoorumin (ESFRI) tai jonkin muun maailmanluokan tutkimusinfrastruktuurin puitteissa. Alueellisen kumppanuusrakenteen on oltava laadultaan, mukaan lukien sen tieteellisen palvelurakenteen, hallinnon ja infrastruktuuriin pääsyssä noudatetun toimintapolitiikan taso, niiden vaatimusten mukainen, jotka Euroopan laajuisten tutkimusinfrastruktuurienkin on täytettävä. (18) Koska tutkimuksesta on kaiken kaikkiaan tulossa tietokone- ja dataintensiivistä, pääsystä viimeisintä kehitystä edustaviin verkkoinfrastruktuureihin on tullut ehdottoman tärkeää kaikille tutkijoille. Esim. GÉANT yhdistää 40 miljoonaa käyttäjää yli 8 000 laitoksessa 40 maassa, kun taas eurooppalainen EGI-verkkoinfrastruktuuri on maailman suurin hajautettu tietojenkäsittelyinfrastruktuuri, jossa on yli 290 tietokonekeskusta 50 maassa. Tieto- ja viestintäteknologian jatkuva kehitys ja yhä suurempi valtavien tietomäärien laskemisen ja käsittelyn tarve tieteessä on suuri rahoituksellinen ja organisatorinen haaste saumattomien palvelujen tuottamiselle tutkijoille. (19) Esineiden internetiä koordinoidaan monialaisena kysymyksenä. (20) Mukaan lukien avaruuteen sijoitetut verkot. (21) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (22) Komission yksiköiden valmisteluasiakirja SEC (2009) 1295, joka on liitteenä tiedonantoon ”Investoimisesta vähähiilisten teknologioiden kehittämiseen (SET-suunnitelma)” KOM (2009)0519. (23) KOM(2007) 723. (24) Komission valkoinen kirja ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää”, COM(2011)0144. (25) PricewaterhouseCoopersin luonnonvarojen (energia, metsä, elintarvikkeet, maatalous, vesi ja metallit mukaan luettuina) kestävyyttä koskevien liiketoimintamahdollisuuksien maailmanlaajuisesta markkinapotentiaalista laatimat arviot ja WBCSD (2010) Vision 2050: The New Agenda for Business, World Business Council for Sustainable Development: Geneve, URL: http://www.wbcsd.org/web/projects/BZrole/Vision2050-FullReport_Final.pdf. (26) KOM(2008) 699. (27) Euroopan parlamentti, “Policy Department Economic and Scientific Policy, Eco-innovation - putting the EU on the path to a resource and energy efficient economy, Study and briefing notes”, maaliskuu 2009. (28) Ekoinnovoinnin seurantakeskus, “The Eco-Innovation Challenge - Pathways to a resource-efficient Europe - Annual Report 2010”, toukokuu 2011. (29) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006. (30) Sanotun kuitenkaan rajoittamatta tähän yhteiskunnalliseen haasteeseen osoitettua budjettia. (31) KOM(2008)1329, 10.4.2008. (32) Ohjelman täytäntöönpanon helpottamiseksi komissio korvaa vahvistamiensa suuntaviivojen mukaisesti jokaisen esityslistassa määritellyn ohjelmakomitean kokouksen osalta kustakin jäsenvaltiosta yhden edustajan kulut sekä erityistä asiantuntemusta vaativien esityslistan kohtien osalta kustakin jäsenvaltiosta yhden asiantuntijan tai neuvonantajan kulut.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. marraskuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan tilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 223/2009 muuttamisesta (COM(2012)0167 – C7-0101/2012 – 2012/0084(COD))

P7_TA(2013)0505 A7-0436/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0167),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 338 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0101/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Espanjan edustajainhuoneen ja Espanjan senaatin sekä Itävallan liittoneuvoston toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin 6. marraskuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0436/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. marraskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2013 antamiseksi Euroopan tilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 223/2009 muuttamisesta

(ETA:n ja Sveitsin kannalta merkityksellinen teksti)

[Tarkistus 43]

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 338 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon(2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan tilastojärjestelmä, jäljempänä ’ESS’, on kumppanuusjärjestelynä yleisesti ottaen vahvistanut onnistuneesti toimiaan, joilla varmistetaan korkealaatuisten, säänneltyjen ja luotettavien Euroopan tilastojen kehittäminen, tuottaminen ja jakeleminen, myös parantamalla järjestelmän hallinnointia.

(2)  ▌Heikkouksia on kuitenkin havaittu erityisesti tilastojen laadunhallintapuitteiden suhteen. Kyseiset heikkoudet ovat osoittaneet, että on varmistettava tilastoviranomaisten riippumattomuus mahdollisesta poliittisesta painostuksesta jäsenvaltioiden ja unionin tasolla.

(3)  Komissio ehdotti toimia kyseisten heikkouksien korjaamiseksi ja Euroopan tilastojärjestelmän hallinnon tehostamiseksi 15 päivänä huhtikuuta 2011 ▌antamassaan tiedonannossa ”Eurooppalaisten tilastojen laadunhallinnan tehostaminen”. Se ehdotti erityisesti kohdennettuja muutoksia ▌Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 223/2009(4).

(4)  Neuvosto piti 20 päivänä kesäkuuta 2011 annetuissa päätelmissään komission aloitetta myönteisenä ja korosti, että on tärkeää parantaa jatkuvasti Euroopan tilastojärjestelmän hallinnointia ja tehokkuutta.

(5)  Lisäksi unionin talouden ohjaus- ja hallintapuitteiden viimeaikaisen kehityksen vaikutus tilastoalaan olisi otettava huomioon, erityisesti näkökohdat, jotka liittyvät tilastolliseen riippumattomuuteen, kuten palvelukseenottoa ja irtisanomista koskevat avoimet menettelyt, talousarviomäärärahat ja tilastotietojen julkaisuaikataulut, sellaisena kuin niistä säädetään ▌Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1175/2011(5), sekä näkökohdat, jotka liittyvät vaatimukseen siitä, että kansallisten finanssipoliittisten sääntöjen täytäntöönpanoa seuraavat elimet ovat toiminnallisesti riippumattomia, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 473/2013(6) säädetään.

(6)  Kyseisten näkökohtien, jotka liittyvät ammatilliseen riippumattomuuteen, kuten palvelukseenottoa ja irtisanomista koskeviin avoimiin menettelyihin, talousarviomäärärahoihin ja julkaisuaikatauluihin, ei pitäisi koskea vain julkisen talouden valvontaa ja liiallisia alijäämiä koskevaa menettelyä varten tuotettuja tilastoja, vaan niitä olisi sovellettava kaikkiin Euroopan tilastoihin, joita Euroopan tilastojärjestelmä kehittää, tuottaa ja jakaa.

(6 a)  Euroopan tilastojen laatua ja niiden merkitystä näyttöön perustuvien päätösten tekemiselle olisi tarkasteltava jatkuvasti uudelleen muun muassa arvioimalla niiden tuottamaa lisäarvoa 3 päivänä maaliskuuta 2010 annetussa komission tiedonannossa ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” vahvistettujen Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamiselle, kasvuun, työllisyyteen ja osuus- ja yhteisötalouteen liittyvät tavoitteet mukaan lukien. Euroopan tilastojen soveltamisalaa olisi tarvittaessa muutettava.

(7)  Lisäksi niiden resurssien riittävyys, jotka myönnetään vuosittain tai monivuotisesti ja jotka ovat käytettävissä tilastotarpeiden täyttämiseen, on välttämätön edellytys tilastoviranomaisten ammatillisen riippumattomuuden ja tilastotietojen korkean laadun varmistamiselle.

(8)  Tätä varten tilastoviranomaisten ammatillista riippumattomuutta olisi vahvistettava ja eri puolella unionia sovellettavat vähimmäisstandardit olisi varmistettava ja kansallisten tilastolaitosten johtajille olisi annettava erityiset takeet, jotka koskevat tilastotehtävien suorittamista, organisaation hallintoa ja resurssien kohdentamista. Kansallisten tilastolaitosten johtajien palvelukseenottoa koskevien menettelyjen olisi oltava avoimia, ja perustuttava yksinomaan ammatillisiin kriteereihin ja niissä olisi otettava asianmukaisesti huomioon yhdenvertaiset mahdollisuudet ja erityisesti sukupuolten tasapaino. Tätä varten myös kansallisten parlamenttien olisi oltava täysimääräisesti mukana, ja niiden olisi tarvittaessa ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti edistettävä tilastojen laatijoiden riippumattomuutta ja lisättävä tilastopolitiikan demokraattista vastuuvelvollisuutta.

(8 a)  Uskottavat Euroopan tilastot edellyttävät tilastojen laatijoiden vahvaa ammatillista riippumattomuutta, ja Euroopan tilastojen olisi vastattava politiikan tarpeisiin ja tarjottava tilastollista tukea uusille poliittisille aloitteille jäsenvaltioiden sekä unionin tasolla.

(8 b)  On tarpeen vakiinnuttaa Eurostatin riippumattomuus ja varmistaa se tehokkaan parlamentaarisen valvonnan ja seurannan avulla.

(9)  Lisäksi kansallisille tilastolaitoksille jo osoitettua, Euroopan tilastojärjestelmän avulla tuotettuja eurooppalaisia tilastoja koskevaa koordinointitehtävää olisi selvennettävä sen laajuuden osalta, jotta kansallisella tasolla voidaan tehostaa tilastotoimien koordinointia Euroopan tilastojärjestelmässä, laadunhallinta mukaan luettuna, ja ottaa samalla asianmukaisesti huomioon Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) suorittamat tilastotehtävät. Kansallisten tilastolaitosten ja Eurostatin jatkuva koordinointi ja yhteistyö on myös merkittävä osa tilastotoimien tehokasta koordinointia Euroopan tilastojärjestelmässä. Euroopan keskuspankkijärjestelmän institutionaalista erottamista ja keskuspankkien riippumattomuutta olisi kunnioitettava Euroopan tilastojen kehittämisessä, tuottamisessa ja jakelussa Euroopan tilastojärjestelmän ja Euroopan keskuspankkijärjestelmän hallintorakenteiden ja tilastoja koskevien työohjelmien mukaisesti.

(10)  Jotta vähennettäisiin tilastoviranomaisille ja vastaajille aiheutuvaa rasitetta, kansallisilla tilastolaitoksilla ja muilla kansallisilla viranomaisilla olisi oltava viipymättä ja maksutta pääsy hallinnollisiin rekistereihin ja niiden käyttöoikeus, sähköisesti täytetyt rekisterit mukaan lukien, sekä mahdollisuus integroida nämä rekisterit tilastoihin.

(10 a)  Euroopan tilastojen olisi oltava helposti vertailtavissa ja käytettävissä, ja ne olisi saatettava ajan tasalle täsmällisesti ja säännöllisesti, jotta varmistetaan, että unionin toimintalinjoissa ja rahoitusaloitteissa otetaan täysimääräisesti huomioon unionin kehityssuuntaukset, erityisesti kun on kyse talouskriisin seurauksista.

(11)  Kansallisia tilastolaitoksia olisi lisäksi kuultava varhaisessa vaiheessa sellaisten uusien hallinnollisten rekisterien suunnittelusta, jotka voivat tarjota tietoa tilastotarkoituksiin, sekä olemassa oleviin hallinnollisiin lähteisiin suunnitelluista muutoksista tai niiden lopettamisesta. Niiden olisi myös saatava asiaa koskeva metatieto hallinnollisten tietojen omistajilta ja koordinoitava standardointitoimia, jotka liittyvät tilastotiedon tuottamisen kannalta merkityksellisiin hallinnollisiin rekistereihin.

(12)  Hallinnollisista rekistereistä saatujen tietojen salassapito olisi taattava niiden yhteisten periaatteiden ja ohjeiden mukaisesti, joita sovelletaan kaikkiin salassapidettäviin tietoihin, joita käytetään Euroopan tilastojen tuottamiseen. Näihin tietoihin sovellettavat avoimuus- ja laadunarviointipuitteet olisi myös vahvistettava ja julkaistava.

(12 a)  Kaikilla käyttäjillä olisi oltava pääsy samoihin tietoihin samanaikaisesti, ja embargo-aikoja olisi noudatettava tiukasti. Kansallisten tilastolaitosten olisi vahvistettava julkaisuaikataulut jaksoittaisten tietojen julkaisemiselle.

(13)  Euroopan tilastojen laatua ja käyttäjien luottamusta voitaisiin vahvistaa ottamalla kansalliset hallitukset mukaan vastaamaan Euroopan tilastoja koskevien käytännesääntöjen, jäljempänä ’käytännesäännöt’, tinkimättömästä soveltamisesta. Tätä varten kussakin jäsenvaltiossa vahvistetun tilastojen luotettavuutta koskevan sitoumuksen, jäljempänä ”sitoumus”, jossa otetaan huomioon kansalliset erityispiirteet, olisi sisällettävä hallituksen erityiset sitoumukset panna täytäntöön käytännesääntöihin sisältyvät tilastoperiaatteet. Sitoumukseen voivat sisältyä kansalliset korkeatasoiset laadunvarmistuspuitteet, mukaan luettuna itsearvioinnit, parannustoimet ja seurantamekanismit.

(13 a)  Komission (Eurostatin) verkkosivuston olisi mahdollistettava täydellisten ja käyttäjäystävällisten tietojen helppo saatavuus. Määräajoin tehtävissä päivityksissä olisi mahdollisuuksien mukaan annettava vuosittaisia ja kuukausittaisia tietoja kustakin jäsenvaltiosta.

(14)  Koska Euroopan tilastojen tuotannon on perustuttava pitkäaikaiseen toiminnalliseen ja taloudelliseen suunnitteluun, jotta varmistetaan riippumattomuuden korkea taso, Euroopan tilasto-ohjelman olisi katettava sama ajanjakso kuin monivuotisen rahoituskehyksen.

(15)  Asetuksella (EY) N:o 223/2009 siirretään komissiolle valta panna täytäntöön joitakin mainitun asetuksen säännöksiä neuvoston päätöksen 1999/468/EY(7) mukaisesti. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(8), jolla kumotaan neuvoston päätös 1999/468/EY, tultua voimaan on komissiolle ▌siirretty valta mukautettava kyseiseen uuteen lainsäädäntökehykseen ja täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä asetuksen (EY) N:o 182/2011 mukaisesti. Komission olisi varmistettava, ettei näistä täytäntöönpanosäädöksistä aiheudu huomattavaa hallinnollista lisärasitetta jäsenvaltioille tai vastaajayksiköille.

▌

(19)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, vaan se voidaan asetuksen laajuuden ja vaikutusten saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(20)  Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevää komiteaa on kuultu.

(20 a)  Asetus (EY) N:o 223/2009 olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetukseen (EY) N:o 223/2009 tehtävät muutokset

Muutetaan asetus (EY) N:o 223/2009 seuraavasti:

(1)  Korvataan 2 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:"

”a) ”ammatillinen riippumattomuus”, millä tarkoitetaan sitä, että tilastoja on kehitettävä, tuotettava ja jaettava riippumattomasti, erityisesti siltä osin kuin on kyse käytettävien tekniikoiden, määritelmien, menetelmien ja lähteiden valinnasta ja kaikenmuotoisen jakelun ajoituksesta ja sisällöstä, sekä sitä, että kyseisten tehtävien suorittaminen on vapaata kaikesta poliittisten ryhmien tai eturyhmien tai unionin tai kansallisten viranomaisten painostuksesta;”

(2)  Korvataan 5 artiklan 1 kohta seuraavasti:"

”1. Kansallinen tilastoviranomainen, jonka kukin jäsenvaltio on nimennyt Euroopan tilastojen kehittämiseen, tuottamiseen ja jakeluun liittyvien kaikkien toimien koordinoinnista ▌vastaavaksi elimeksi kansallisella tasolla tämän asetuksen nojalla, jäljempänä ’kansallinen tilastolaitos’, toimii tässä suhteessa komission (Eurostatin) ainoana yhteyspisteenä tilastoasioissa.

Kansallisen tilastolaitoksen koordinointivastuu kattaa kaikki muut kansalliset viranomaiset, jotka vastaavat kaikkien muiden Euroopan tilastojärjestelmässä mukana olevien kansallisten viranomaisten tämän asetuksen mukaisesti tuottamien Euroopan tilastojen kehittämisestä, tuottamisesta ja jakelusta. Kansallisen tilastolaitoksen on erityisesti vastattava kansallisella tasolla koordinoinnista, joka koskee tilastotoiminnan ohjelmasuunnittelua ja raportointia, laadun seurantaa, selkeitä menetelmiä, tietojen luovuttamista ja tiedottamista Euroopan tilastojärjestelmän tilastotoimista. Kansallisen tilastolaitoksen sekä kyseisen kansallisen keskuspankin, joka panee Euroopan keskuspankkijärjestelmän EKPJ:n jäsenenä täytäntöön EKPJ:n tilastoja koskevia työohjelmia, on tehtävä yhteistyötä Euroopan tilastoihin liittyvissä aiheissa, jotka ovat yhteisiä Euroopan tilastojärjestelmälle ja EKPJ:lle, jotta voidaan varmistaa täydellisten ja johdonmukaisten Euroopan tilastojen tuottaminen Euroopan tilastojärjestelmässä ja EKPJ:ssä niiden kummankin toimivaltaan kuuluvilla aloilla.”

(3)  Lisätään artikla seuraavasti:"

”5 a artikla

Kansallisten tilastolaitosten johtajat ja muiden kansallisten viranomaisten tilastotoiminnan johtajat

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava tässä asetuksessa säädetyistä tehtävistä vastaavien virkamiesten ammatillinen riippumattomuus omissa kansallisissa tilastojärjestelmissään. ▌

2.  Tätä varten kansallisten tilastolaitosten johtajilta edellytetään, että

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muut kansalliset viranomaiset, jotka vastaavat Euroopan tilastojen kehittämisestä, tuottamisesta ja jakelusta, suorittavat kyseisiä tehtäviä kansallisen tilastolaitoksen johtajan laatimien kansallisten ohjeiden mukaisesti.

4.  Kansallisten tilastolaitosten johtajien ja tapauksen mukaan muiden Euroopan tilastoja tuottavien kansallisten viranomaisten tilastotoiminnan johtajien palvelukseenottoa, siirtoa ja irtisanomista koskevien menettelyjen on oltava avoimia, ja niiden on perustuttava yksinomaan ammatillisiin kriteereihin eikä poliittisiin perusteisiin. Menettelyissä on varmistettava, että yhdenvertaisten mahdollisuuksien periaatetta noudatetaan erityisesti sukupuolten tasa-arvon suhteen. Kansallisen tilastolaitoksen johtajan irtisanomiselle on esitettävä yksityiskohtaiset syyt. Menettelyt on julkaistava.

4a.  Jäsenvaltioiden on perustettava kansallinen elin, joka varmistaa Euroopan tilastojen tuottajien ammatillisen riippumattomuuden jäsenvaltiossa. Kansallisten tilastolaitosten johtajat ja tapauksen mukaan muiden Euroopan tilastoja tuottavien kansallisten viranomaisten tilastotoiminnan johtajat voivat ottaa vastaan neuvoja kyseisiltä elimiltä. Kyseisten elinten jäsenten palvelukseenottoa, siirtoa ja irtisanomista koskevien menettelyjen on oltava avoimia, ja niiden on perustuttava yksinomaan ammatillisiin kriteereihin eikä poliittisiin perusteisiin.”

(4)  Korvataan 6 artiklan 2 ja 3 kohta seuraavasti:"

”2. Unionin tasolla komissio (Eurostat) toimii riippumattomasti varmistaessaan, että Euroopan tilastot tuotetaan vahvistettujen sääntöjen ja tilastoperiaatteiden mukaisesti yhteistyössä kansallisten tilastolaitosten kanssa ja niiden kanssa koordinoiden. ▌

3.  Komissio (Eurostat) koordinoi unionin toimielinten ja muiden elinten tilastotoimia erityisesti tietojen johdonmukaisuuden ja laadun varmistamiseksi ja raportoinnista aiheutuvan rasitteen minimoimiseksi, tämän kuitenkaan rajoittamatta Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä, jäljempänä ’EKPJ:n perussääntö’, tehdyn pöytäkirjan 5 artiklan soveltamista. Tätä varten komissio (Eurostat) voi kutsua minkä tahansa unionin toimielimen tai muun elimen kuultavaksi tai tekemään yhteistyötä kanssaan menetelmien ja järjestelmien kehittämiseksi tilastotarkoituksia varten niiden omalla toimialalla. Tällaisen toimielimen tai muun elimen, joka ehdottaa tilastojen tuottamista, on kuultava komissiota (Eurostatia) ja otettava sen tässä yhteydessä mahdollisesti antamat suositukset huomioon.”

(4 a)  Lisätään artikla seuraavasti:"

”6 a artikla

Komission (Eurostatin) pääjohtaja

1.  Komission tilastotoimistoa (Eurostatia) johtaa pääjohtaja. Komissio nimittää pääjohtajan 2 kohdassa esitetyn menettelyn mukaisesti seitsemän vuoden toimikaudeksi, jota ei voida uusia.

2.  Komissio julkaisee hakuilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä viimeistään kuusi kuukautta ennen virassa olevan pääjohtajan toimikauden päättymistä. Pääjohtajan palvelukseenottoa, siirtoa ja irtisanomista koskevassa menettelyssä on varmistettava, että noudatetaan yhdenvertaisten mahdollisuuksien periaatetta erityisesti sukupuolten tasa-arvon suhteen, sen on oltava avoin ja sen on perustuttava yksinomaan ammatillisiin kriteereihin eikä poliittisiin perusteisiin. Komissio nimittää pääjohtajan Euroopan parlamenttia ja neuvostoa kuultuaan.

3.  Pääjohtajalla on yksinomainen vastuu päättää prosesseista, tilastollisista menetelmistä, standardeista ja menettelyistä sekä julkaistavien tilastojen ja julkaisujen sisällöstä ja aikataulusta kaikkien komission (Eurostatin) tuottamien tilastojen osalta. Pääjohtajalla on valta päättää kaikista asioista, jotka koskevat komission (Eurostatin) sisäistä hallintoa. Pääjohtajan on kyseisiä tehtäviä hoitaessaan toimittava riippumattomasti eikä hän saa pyytää eikä ottaa vastaan ohjeita miltään hallitukselta eikä muulta toimielimeltä, elimeltä, laitokselta tai virastolta. Jos pääjohtaja katsoo, että jokin komission toteuttama toimi kyseenalaistaa hänen riippumattomuutensa, hänen on ilmoitettava tästä heti Euroopan parlamentille.

4.  Pääjohtaja on vastuussa komission (Eurostatin) tilastotoimista ja talousarvion toteuttamisesta. Hänen on tultava vuosittain tilastovuoropuhelun yhteydessä Euroopan parlamentin asiasta vastaavan valiokunnan kuultavaksi keskustelemaan tilastoalan hallintoa, menetelmiä ja tilastojen kehittämistä koskevista kysymyksistä ja esitettävä huomioita talousarviomäärärahojen jakoa koskevista seikoista, jotka liittyvät komission (Eurostatin) tilastotoimiin.

5.  Komissio kuulee Euroopan parlamenttia ennen ryhtymistään pääjohtajaan kohdistuviin kurinpitotoimiin. Pääjohtajaan kohdistuviin kurinpitotoimiin ryhtymisestä on annettava perusteltu päätös, joka annetaan tiedoksi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan tilastohallinnoinnin neuvoa-antavalle lautakunnalle.”

(5)  Lisätään 11 artiklaan kohdat seuraavasti:"

”3. Jäsenvaltioiden ja komission on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujenn tilastoperiaatteiden panemiseksi täytäntöön, jotta säilytetään luottamus Euroopan tilastoihin. Näiden periaatteiden yksityiskohdat täsmennetään käytännesäännöissä.

3a.   Tilastojen luotettavuutta koskevalla sitoumuksella, jäljempänä ’sitoumuksella’, pyritään varmistamaan yleisön luottamus Euroopan tilastoihin sekä edistyminen käytännesääntöihin sisältyvien tilastoperiaatteiden täytäntöönpanossa siten, että otetaan jäsenvaltiot ja komissio soveltuvin keinoin mukaan vahvistamaan ja julkaisemaan verkkosivustoillaan erityisiä sitoumuksia, yleistajuinen tiivistelmä mukaan luettuna, joilla lisätään yleistä luottamusta tilastoihin.

3b.  Komissio seuraa sitoumuksia säännöllisesti jäsenvaltioiden lähettämien vuosikertomusten perusteella.

Jos sitoumusta ei ole julkaistu ... päivään …kuuta …(9)* mennessä, asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle ja julkaistava käytännesääntöjen täytäntöönpanoa koskeva edistymiskertomus ja tapauksen mukaan tällaisen sitoumuksen vahvistamiseksi toteutetut toimet.

Komissio raportoi Euroopan parlamentille ja neuvostolle julkaistuista sitoumuksista ja tapauksen mukaan edistymiskertomuksista … päivään …kuuta …**(10) mennessä.

3c.  Euroopan tilastohallinnoinnin neuvoa-antava lautakunta seuraa komission tekemää sitoumusta komission lähettämän vuosikertomuksen perusteella. Euroopan tilastohallinnoinnin neuvoa-antava lautakunta raportoi Euroopan parlamentille ja neuvostolle näiden sitoumusten täytäntöönpanosta viimeistään … päivänä …kuuta …(11).”

(6)  Muutetaan 12 artikla seuraavasti:

a)  korvataan 2 ja 3 kohta seuraavasti:"

”2. ”Erityisistä laatuvaatimuksista, kuten tilastotuotannon tavoitearvoista ja vähimmäisstandardeista, voidaan myös säätää alakohtaisessa lainsäädännössä.

Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjen laatukriteereiden yhdenmukainen soveltaminen tietoihin, jotka kuuluvat alakohtaisen lainsäädännön soveltamisalaan tietyillä tilastoaloilla, komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joissa määritellään alakohtaisessa lainsäädännössä säädettyjen laaturaporttien yksityiskohtaiset järjestelyt, rakenne ja jaksoittaisuus. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.  Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle (Eurostatille) raportit toimitettujen tietojen laadusta, mukaan lukien tietojen tarkkuutta koskevat mahdolliset epäilyksensä. Komissio arvioi toimitettujen tietojen laadun asianmukaisen analyysin perusteella sekä laatii ja julkaisee raportteja ja tiedonantoja Euroopan tilastojen laadusta.”

b)  lisätään kohdat seuraavasti:"

”3a. Avoimuuden lisäämiseksi komissio (Eurostat) julkaisee tarvittaessa arvionsa Euroopan tilastoja varten toimitettujen kansallisten tietojen laadusta.

3b.  Jos alakohtaisessa lainsäädännössä säädetään tilastotietoja väärentäville jäsenvaltioille määrättävistä sakoista, komissio voi perussopimusten ja tällaisen alakohtaisen lainsäädännön mukaisesti käynnistää ja suorittaa tarpeen mukaan tutkimuksia, tarvittaessa myös paikan päällä tehtäviä tarkastuksia, sen selvittämiseksi, onko tämä väärentäminen ollut merkittävää ja tarkoituksellista vai vakavasta laiminlyönnistä johtuvaa. Komissio voi pyytää tutkinnan kohteena olevaa jäsenvaltiota toimittamaan asiaa koskevia tietoja.

3c.  Jos komissio katsoo, että jäsenvaltio ei ole noudattanut tästä asetuksesta tai sovellettavasta alakohtaisesta lainsäädännöstä johtuvia velvoitteitaan, jotka liittyvät tilastotietojen esittämiseen, se toimii perussopimuksen 258 artiklan mukaisesti.”

(7)  Korvataan 13 artiklan 1 kohta seuraavasti:"

”1. Euroopan tilasto-ohjelmassa esitetään Euroopan tilastojen kehittämistä, tuottamista ja jakelua koskevat puitteet, pääasialliset alat ja suunniteltujen toimien tavoitteet ajaksi, joka vastaa monivuotista rahoituskehystä. Sen hyväksyvät Euroopan parlamentti ja neuvosto. Sen vaikutus ja kustannustehokkuus arvioidaan käyttäen riippumattomien asiantuntijoiden panosta.”

(7 a)  Korvataan 14 artiklan 2 kohta seuraavasti:"

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

(7b)  Korvataan 17 artikla seuraavasti:"

”17 artikla

Vuotuinen työohjelma

Komissio esittää ESS-komitealle vuotuisen työohjelmansa 30 päivään huhtikuuta mennessä seuraavaksi vuodeksi.

(8)  Lisätään ▌artikla seuraavasti:"

”17 a artikla

Pääsy hallinnollisiin rekistereihin, niiden käyttö ja integrointi

1.  Vastaajille aiheutuvan rasitteen vähentämiseksi kansallisilla tilastolaitoksilla, 4 artiklassa tarkoitetuilla muilla kansallisilla viranomaisilla sekä komissiolla (Eurostatilla) on viipymättä ja maksutta pääsy kaikkiin hallinnollisiin rekistereihin ja niiden käyttöoikeus sekä oikeus integroida kyseiset hallinnolliset rekisterit tilastoihin siinä laajuudessa kuin se on tarpeen tämän asetuksen mukaisesti tuotettujen Euroopan tilastojen kehittämiseksi, tuottamiseksi ja jakelemiseksi.

2.  Kansallisia tilastolaitoksia ja komissiota (Eurostatia) on kuultava muiden elinten rakentamien ja ylläpitämien hallinnollisten rekistereiden alkusuunnittelusta, myöhemmästä kehittämisestä ja lopettamisesta ja niiden on osallistuttava siihen, jotta edistetään näiden rekisterien jatkokäyttöä Euroopan tilastojen tuottamiseksi. Niitä on pyydettävä osallistumaan standardointitoimiin, jotka liittyvät Euroopan tilastojen tuottamisen kannalta merkityksellisiin hallinnollisiin rekistereihin.

3.  Kansallisten tilastolaitosten, muiden kansallisten viranomaisten ja komission (Eurostat) pääsy ja osallistuminen 1 ja 2 kohdan nojalla rajataan hallinnollisiin rekistereihin, jotka kuuluvat niiden oman julkisen hallinnon piiriin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan keskuspankkijärjestelmän perussääntöä tai keskuspankkien riippumattomuutta.

4.  Hallinnollisiin rekistereihin, jotka niiden omistajat antavat kansallisten tilastolaitosten, muiden kansallisten viranomaisten ja komission (Eurostatin) käyttöön käytettäväksi Euroopan tilastojen laatimista varten, on liitettävä asiaa koskevat metatiedot.

5.  Kansallisten tilastolaitosten ja hallinnollisten rekistereiden omistajien on perustettava tarvittavat yhteistyömekanismit.”

(8 a)  Korvataan 20 artiklan 4 kohdan toinen alakohta seuraavasti:"

”Kansallisten tilastolaitosten, muiden kansallisten viranomaisten ja komission (Eurostatin) on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että salassapidettävien tietojen fyysisen ja loogisen suojauksen turvaamista koskevat periaatteet ja ohjeet yhdenmukaistetaan. Komissio varmistaa tämän yhdenmukaistamisen täytäntöönpanosäädöksin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”

(9)  Korvataan 23 artiklan toinen kohta seuraavasti:"

”Käyttöoikeutta unionin tasolla koskevat järjestelyt, säännöt ja edellytykset vahvistetaan 27 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tarkastelumenettelyn mukaisesti.”

(10)  Poistetaan 24 artikla.

(10 a)  Korvataan 26 artikla seuraavasti:"

”26 artikla

Tilastosalaisuuden rikkominen

Jäsenvaltiot ja komissio ryhtyvät tarpeellisiin toimenpiteisiin tilastosalaisuuden rikkomisten ehkäisemiseksi ja seuraamusten määräämiseksi tällaisten rikkomisten johdosta. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.”

▌

(12)  Korvataan 27 artikla seuraavasti:"

”27 artikla

Komitea

1.  Komissiota avustaa Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevä komitea. Tämä komitea on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 182/2011* tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

____________________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä.”

2 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty … .

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 374, 4.12.2012, s. 2. (2) EUVL C 374, 4.12.2012, s. 2 (3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 21. marraskuuta 2013. (4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 223/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Euroopan tilastoista sekä salassapidettävien tilastotietojen luovuttamisesta Euroopan yhteisöjen tilastotoimistolle annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1101/2008, yhteisön tilastoista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 322/97 ja Euroopan yhteisöjen tilasto-ohjelmakomitean perustamisesta tehdyn neuvoston päätöksen 89/382/ETY, Euratom kumoamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 164). (5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1175/2011, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011 , julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja koordinoinnin tehostamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97 muuttamisesta (EUVL L 306, 23.11.2011, s. 12). (6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 473/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013 , alustavien talousarviosuunnitelmien seurantaa ja arviointia sekä euroalueen jäsenvaltioiden liiallisen alijäämän tilanteen korjaamisen varmistamista koskevista yhteisistä säännöksistä (EUVL L 140, 27.5.2013, s. 11). (7) Neuvoston päätös 1999/468/EY, tehty 28 päivänä kesäkuuta 1999, menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä (EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23). (8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13). (9) Kolme vuotta asetuksen (2012/0084(COD)) voimaantulopäivästä. (10) * Kolme vuotta ja kuusi kuukautta asetuksen (2012/0084(COD)) voimaantulopäivästä. (11) Kolme vuotta asetuksen (2012/0084(COD)) voimaantulopäivästä. (12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. marraskuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sosiaalisia muutoksia ja innovaatioita koskevasta Euroopan unionin ohjelmasta (COM(2011)0609 – C7-0318/2011 – 2011/0270(COD))

P7_TA(2013)0506 A7-0241/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0609),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 46 artiklan d alakohdan, 149 artiklan, 153 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 175 artiklan 3 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0318/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan (N:o 2) mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan säädösesitys ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 23. helmikuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 3. toukokuuta 2012 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 10. heinäkuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, talousarvion valvontavaliokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0241/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. marraskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2013 antamiseksi työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevasta Euroopan unionin ohjelmasta (”EaSI-ohjelma”) ja eurooppalaisen työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevan Progress-mikrorahoitusjärjestelyn perustamisesta annetun päätöksen N:o 283/2010/EU muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1296/2013.)

(1) EUVL C 143, 22.5.2012, s. 88. (2) EUVL C 225, 27.7.2012, s. 167.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. marraskuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi ympäristö- ja ilmastotoimien ohjelman (Life) perustamisesta (COM(2011)0874 – C7-0498/2011 – 2011/0428(COD))

P7_TA(2013)0507 A7-0294/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0874),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 192 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0498/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 25. huhtikuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 19. heinäkuuta 2012 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 17. heinäkuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön ja budjettivaliokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan sekä aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0294/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  ottaa huomioon tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. marraskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2013 antamiseksi ympäristön ja ilmastotoimien ohjelman (Life) perustamisesta ja asetuksen (EY) N:o 614/2007 kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1293/2013.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

KOMISSION LAUSUMAT

Integroituihin hankkeisiin kohdistettujen tukien enimmäismäärät

Komissio pitää erittäin tärkeänä, että integroituihin hankkeisiin tarkoitettu rahoitus jakautuisi tasaisesti hankkeiden kesken, jotta mahdollisimman monien integroitujen hankkeiden rahoittaminen olisi mahdollista ja jotta näiden hankkeiden jakaantuminen jäsenvaltioiden välillä olisi tasapainossa. Siksi komissio aikoo LIFE-komitean jäsenten kanssa käytävän toimintasuunnitelman käsittelyn yhteydessä ehdottaa enimmäismäärää, jonka yksittäinen integroitu hanke voi saada. Ehdotusta esitetään sisällytettäväksi hankkeidenvalintamenettelyyn, joka vahvistetaan osana monivuotista työohjelmaa.

Biologisen monimuotoisuuden rahoituksen tila merentakaisissa maissa ja alueilla (MMA)

Komissio pitää hyvin tärkeänä ympäristön ja biologisen monimuotoisuuden suojelua merentakaisissa maissa ja alueilla (MMA), kuten ilmenee ehdotuksessa merentakaisten alueiden assosiaatiota koskevaksi päätökseksi, jossa sisällytetään nämä osa-alueet EU:n ja MMA:iden välisen yhteistyön piiriin ja määritetään ne toimet, joille EU:n rahoitusta voidaan myöntää näillä osa-alueilla.

BEST-valmistelutoimi on osoittautunut toimivaksi aloitteeksi. MMA:t ovat antaneet aloitteelle hyväksyntänsä, ja sen avulla on saatu aikaan konkreettisia tuloksia biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin liittyen. BEST-valmistelutoimen toteutusajan lähestyessä loppuaan komissio kannattaa sen jatkamista uuden välineen avulla, joka on kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen sisältyvä globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskeva ohjelma.

Mahdollisuutta rahoittaa MMA:iden biologisen monimuotoisuuden suojelua täydennetään vuosia 2014–2020 koskevan LIFE-ohjelman 6 artiklan suomien mahdollisuuksien mukaan.

(1) EUVL C 191, 29.6.2012, s. 111. (2) EUVL C 277, 13.9.2012, s. 61.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. marraskuuta 2013 muutetusta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin verotusta kaudella 2014–2020 koskevan toimintaohjelman (Fiscalis 2020) perustamisesta ja päätöksen N:o 1482/2007/EY kumoamisesta (COM(2012)0465 – C7‑0242/2012 – 2011/0341B(COD))

P7_TA(2013)0508 A7-0399/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0465),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 114 artiklan, 197 artiklan ja 212 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0242/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 28. toukokuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 22. helmikuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A7-0399/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. marraskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2013 antamiseksi Euroopan unionin verotusjärjestelmien toimintaa kaudella 2014–2020 parantavan toimintaohjelman (Fiscalis 2020) perustamisesta ja päätöksen N:o 1482/2007/EY kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1286/2013.)

(1) EUVL C 143, 22.5.2012, s. 48.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. marraskuuta 2013 muutetusta ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan unionin tullitoimintaa kaudella 2014–2020 koskevan toimintaohjelman (Tulli 2020) perustamisesta ja päätöksen N:o 624/2007/EY kumoamisesta (COM(2012)0464 – C7-0241/2012 – 2011/0341A(COD))

P7_TA(2013)0509 A7-0026/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0706) ja muutetun ehdotuksen (COM(2012)0464),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 33 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0241/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 17. heinäkuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A7-0026/2013),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan lausuman;

3.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. marraskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2013 antamiseksi Euroopan unionin tullitoimintaa kaudella 2014–2020 koskevan toimintaohjelman (Tulli 2020) perustamisesta ja päätöksen N:o 624/2007/EY kumoamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1294/2013.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN LAUSUMA

Tulokselliset, tehokkaat, nykyaikaiset ja yhdenmukaistetut toimintatavat tullivalvonnassa unionin ulkorajalla ovat tarpeen, jotta voidaan:

–  suojata unionin ja sen jäsenvaltioiden taloudellisia etuja,

–  torjua laitonta kauppaa ja helpottaa samalla laillista liiketoimintaa,

–  varmistaa unionin ja sen asukkaiden turvallisuus ja vaarattomuus sekä ympäristön suojelu,

–  suojata teollis- ja tekijänoikeuksia, ja

–  varmistaa yhteisen kauppapolitiikan noudattaminen.

Tällaisen valvonnan toteuttamiseksi tullilla on oltava käytettävissään asianmukaiset välineet kuten havainnointilaitteet ja -teknologia. Näiden välineiden tarpeesta on esimerkkinä muun muassa järjestäytyneen rikollisuuden uhkaa koskeva Europolin vuoden 2011 arviointiraportti, jonka mukaan savukkeiden salakuljetuksen taloudellinen vaikutus vastaa arviolta noin 10 miljardin euron vuotuista tappiota jäsenvaltioiden ja unionin talousarvioissa.

Tällä hetkellä niitä monivuotisen rahoituskehyksen lukuisia välineitä, jotka ovat käytettävissä kyseessä olevien välineiden hankkimisen yhteisrahoitukseen, ei käytetä täysimääräisesti. Rahoitusvarojen tehokkaaksi kohdentamiseksi Euroopan parlamentti pyytää komissiota esittämään vuoden 2018 puoliväliin mennessä kertomuksen tarvittavien rahoitusvarojen tarjoamisesta asianmukaisten välineiden hankkimiseksi tullivalvontaa varten SEUT 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla alalla, mukaan lukien mahdollisuus kohdentaa näitä varoja yhden rahaston kautta.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 21. marraskuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) annetun direktiivin 2009/138/EY muuttamisesta direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamisen aloittamiselle asetettujen määräaikojen ja tiettyjen direktiivien kumoamisajankohdan osalta (COM(2013)0680 – C7-0315/2013 – 2013/0327(COD))

P7_TA(2013)0510 A7-0352/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0680),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 53 artiklan 1 kohdan sekä 62 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0315/2013),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan ja 46 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7‑0352/2013),

A.  katsoo, että asian kiireellisyyden vuoksi on perusteltua toimittaa äänestys ennen kuin toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamista koskevan pöytäkirjan N:o 2 6 artiklan mukainen kahdeksan viikon määräaika on päättynyt;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 21. marraskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/.../EU antamiseksi direktiivin 2009/138/EY (Solvenssi II) muuttamisesta direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamisen aloittamiselle asetettujen määräaikojen ja tiettyjen direktiivien (Solvenssi I) kumoamisajankohdan osalta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2013/58/EU.)

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. marraskuuta 2013 Dohan kehitysohjelman tilasta ja Maailman kauppajärjestön (WTO) yhdeksännen ministerikokouksen valmisteluista (2013/2740(RSP))

P7_TA(2013)0511 B7-0494/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Maailman kauppajärjestön (WTO) 14. marraskuuta 2001 antaman Dohan ministerikokouksen julkilausuman,

–  ottaa huomioon WTO:n 18. joulukuuta 2005 antaman Hongkongin ministerikokouksen julkilausuman,

–  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2006 antamansa päätöslauselman Dohan kierroksen arvioinnista Hongkongissa järjestetyn Maailman kauppajärjestön ministerikokouksen jälkeen(1),

–  ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2008 antamansa päätöslauselman ”Kohti uudistettua Maailman kauppajärjestöä”(2),

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Dohan kehitysohjelmasta ja erityisesti 9. lokakuuta 2008(3), 16. joulukuuta 2009(4) ja 14. syyskuuta 2011(5) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Maailman kauppajärjestöä käsittelevän parlamentaarisen konferenssin johtoryhmän 28. vuosikokouksen yhteydessä 29. toukokuuta 2013 hyväksytyn julistuksen,

–  ottaa huomioon kauppaneuvottelukomitean epävirallisessa kokouksessa 11. huhtikuuta ja 3. kesäkuuta 2013 annetut lausunnot sekä kauppaneuvottelukomitean virallisessa kokouksessa 22. heinäkuuta 2013 annetun lausunnon,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhannen kehitystavoitteet,

–  ottaa huomioon 8.–10. heinäkuuta 2013 järjestetyn neljännen kauppaa tukevan avun yleisen tarkastelun,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että käynnistettäessä Dohan kehityskierrosta vuonna 2001 sen tavoitteiksi asetettiin uusien kaupankäyntimahdollisuuksien luominen, monenvälisten kauppasääntöjen vahvistaminen ja kauppajärjestelmän nykyisen epätasapainon korjaaminen asettamalla kehitysmaiden ja erityisesti vähiten kehittyneiden maiden tarpeet ja edut neuvotteluiden keskiöön; toteaa, että nämä tavoitteet perustuvat uskoon, että oikeudenmukaisempiin ja tasapuolisempiin sääntöihin perustuva monenvälinen järjestelmä voi edistää reilua ja vapaata kauppaa kaikkien maanosien talouskehityksen eduksi ja lievittää köyhyyttä;

B.  toteaa, että EU on kannattanut johdonmukaisesti vankkaa monenvälistä sääntöihin perustuvaa lähestymistapaa kauppaan tunnustaen samalla, että myös kahdenvälisten, alueellisten ja useammankeskisten sopimusten kaltaisilla täydentävillä toimintatavoilla voidaan edistää kaupan avaamista etenkin helpottamalla vapauttamista sekä parantamalla sääntöjä ja ohjeita politiikan niillä aloilla, joita ei ole käsitelty yhtä perusteellisesti WTO:ssa, sekä tukea monenvälistä järjestelmää edellyttäen, että kyseiset sopimukset ovat WTO:n vaatimusten mukaisia;

C.  ottaa huomioon, että WTO ja WTO:n piiriin kuuluviin sopimuksiin kirjatut säännöt ovat olleet keskeisessä osassa pyrkimyksissä välttää turvautuminen pidäkkeettömään ja kattavaan protektionismiin keinona vastata vakavimpaan rahoitus- ja talouskriisiin sitten 1930-luvun;

D.  ottaa huomioon, että avointa ja reilua monenvälistä kauppaa haittaavat enemmän moninaiset tullien ulkopuoliset kaupan esteet kuin tullit, joita on laajalti poistettu maailmanlaajuistumisen edetessä;

E.  toteaa, että WTO:n ministerikokous Dohan kierroksen päättämiseksi keskeytyi heinäkuun 2008 lopulla;

F.  toteaa, että viime vuosina on tehty useita yrityksiä ja aloitteita keskeytyneen Dohan kehitysohjelman käynnistämiseksi uudelleen;

G.  ottaa huomioon, että WTO:n yhdeksäs ministerikokous pidetään Indonesiassa 3.–6. joulukuuta 2013,

1.  toistaa olevansa täysin sitoutunut monenvälisyyden kestävyyden edistämiseen, mutta kannattaa WTO:n rakenteellista uudistusta, joka on välttämätön sellaisen yhteisiin sääntöihin perustuvan, avoimen, oikeudenmukaisen ja syrjimättömän kauppajärjestelmän takaamiseksi, jossa otetaan paremmin huomioon pk-yritysten rooli ja edut;

2.  korostaa, että on olennaisen tärkeää saada yhdeksännessä ministerikokouksessa aikaan kunnianhimoinen ja tasapainoinen lopputulos, jonka kaikki WTO:n jäsenet voisivat hyväksyä ja joka auttaisi valmistelemaan maaperää myöhemmille monenvälisille neuvotteluille;

3.  kehottaa noudattamaan sellaista kaupan asialistaa, joka perustuu kaikkia hyödyttävään vapaaseen ja oikeudenmukaiseen kauppaan ja jossa kehityksen olisi oltava prosessin keskiössä; korostaa, että on tärkeää ottaa neuvotteluissa alhaisen tulotason kehitysmaiden ja vähiten kehittyneiden maiden erityistarpeet ja -edut täysimääräisesti huomioon; toistaa olevan välttämätöntä varmistaa, että erityis- ja erilliskohtelun periaate sisältyy olennaisena osatekijänä kaikilla tasoilla käytyihin neuvotteluihin ja että siinä otetaan huomioon WTO:n jäsenten talouskehityksen erot Dohan ministerikokouksen julkilausuman 44 kohdan mukaisesti; katsoo, että asianmukaisia erityis- ja erilliskohtelua koskevia määräyksiä olisi täsmennettävä ja että ne olisi arvioitava säännöllisesti uudelleen;

4.  katsoo, että kaupan vapauttaminen on tärkeä keino varmistaa kestävä talouskasvu ja kehitys, mutta sitä on täydennettävä asianmukaisilla politiikoilla, joihin sisältyy makro- ja mikrotaloudellisia toimenpiteitä, talousarviota koskeva avoimuus, veropolitiikka ja tasapuolinen verotus mukaan luettuina, hallinnon yksinkertaistamista, koulutusta ja jatkokoulutusta, institutionaalisia uudistuksia ja sosiaalipoliittisia toimia, jotta kaupan uudistusten hyödyt ovat mahdollisimman suuret ja ne voidaan jakaa tasaisemmin ja jotta mahdolliset kielteiset vaikutukset voidaan tasoittaa;

5.  korostaa WTO:n jäsenten todenneen, että koska vielä on maita, joilta puuttuvat inhimilliset, institutionaaliset ja infrastruktuurivalmiudet voidakseen osallistua tehokkaasti kansainväliseen kauppaan, on monenvälisen järjestelmän lisäksi parannettava kauppamahdollisuuksia, jotka ovat Dohan kehitysohjelmaa olennaisesti täydentäviä osatekijöitä; pitää kuitenkin edelleen ensisijaisena asiana, että jatketaan avun antamista maille, jotka haluavat liittyä WTO:hon;

6.  korostaa tässä yhteydessä kauppaa tukevaa apua koskevan aloitteen menestyksellistä roolia; pitää valitettavana, että ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun aloite käynnistettiin vuonna 2005, sitoumusten määrä väheni rahoituskriisin takia vuonna 2011, minkä vuoksi tuki talousinfrastruktuurin alan suurhankkeille väheni liikenne- ja energia-alan sitoumusten vähentyessä; toteaa, että sitoumusten vähentämistä kyetään osittain kompensoimaan kaupan alan teknisellä tuella ja monenvälisillä aloitteilla, kuten WTO:n mukaisella tullietuuskohtelulla; kehottaa WTO:n jäseniä, etenkin teollisuusmaita ja nousevia talouksia, hyödyntämään tätä mahdollisuutta nykyistä enemmän;

7.  korostaa, että WTO-järjestelmän uudistaminen on tarpeen ottaen huomioon pk-yritysten vaatimukset kansainvälisen kaupan alalla sekä tarpeen yksinkertaistaa kaupankäynnin helpottamista sekä kansainvälisten välimiestuomioistuinten järjestelmiä koskevia sääntöjä, jotta voidaan välttää vaikeudet, joita voi aiheutua joidenkin WTO:n jäsenvaltioiden tulli- tai kauppaviranomaisten kanssa syntyvistä kiistoista;

8.  kiinnittää huomiota heinäkuussa 2013 Genevessä pidettyyn neljänteen kauppaa tukevan avun yleiseen tarkasteluun, joka toi esille hyödyt, joita kehitysmaat saavat globaaleista arvoketjuista; korostaa kuitenkin, että osallistujat totesivat kauppaan liittyvien rajoitusten (esimerkiksi infrastruktuurin puutteet, korkeat kuljetus- ja toimituskustannukset, kaupan rahoituksen riittämätön saatavuus, kyvyttömyys houkutella suoria ulkomaisia investointeja, kilpailuetujen puute ja korkeat markkinoille pääsyn kustannukset) estävän kehitysmaiden yrityksiä liittymästä arvoketjuihin tai etenemästä niissä;

9.  tunnustaa maatalouden merkityksen; katsoo, että EU:n olisi tuettava toimenpiteitä, joilla puututaan kehitysmaiden aitoihin elintarviketurvaa koskeviin huolenaiheisiin; muistuttaa tässä yhteydessä, että EU:n olisi varmistettava ulkoisen toimintansa alaan kuuluvien eri politiikkojen, eli kehitysyhteistyöpolitiikan ja yhteisen kauppapolitiikan välinen johdonmukaisuus Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 205–208 artiklan ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan mukaisesti ja ottaen huomioon sekä EU:n jäsenvaltioiden että kehitysmaiden tarpeet ja huolenaiheet;

10.  kehottaa teollisuusmaita ja nousevia talouksia noudattamaan EU:n ”Kaikki paitsi aseet” ‑aloitetta, jossa vähiten kehittyneille maille tarjotaan sataprosenttisesti tulleista ja kiintiöistä vapaa markkinoille pääsy, ja varmistamaan vähiten kehittyneisiin maihin sovellettavan, palveluita koskevan erivapauden täytäntöönpano;

11.  katsoo, että kaupan helpottamista koskeva sitova sopimus hyödyttäisi merkittävästi kaikkia WTO:n jäseniä sekä erityisesti kehitysmaita ja asianosaisia talouden toimijoita, koska se lisäisi avoimuutta ja oikeusvarmuutta, vähentäisi hallinnollisia kustannuksia ja lyhentäisi tullimenettelyjä ja koska jäsenet ja talouden toimijat voivat siten hyödyntää täysimääräisesti alueellisten ja globaalien toimitusketjujen yleistymisen tarjoamat mahdollisuudet ja antaa pk-yrityksille mahdollisuuden hyötyä entistä avoimemmista markkinoista; huomauttaa, että kehitysmaille olisi edelleenkin tarjottava tukea valmiuksien kehittämiseen ja teknistä apua, jotta ne voivat lisätä tuotantokapasiteettiaan ja saada siten itselleen entistä suuremman osuuden globaalien arvoketjujen lisäarvosta;

12.  muistuttaa, että EU:n äskettäin teettämässä, Dohan kehitysohjelman vaikutuksia koskevassa tutkimuksessa todetaan, että kaupan helpottaminen voi rahassa mitattuna vastata tavaroiden ja palvelujen vapauttamisesta yhteensä saatavia voittoja; muistuttaa, että jo yksistään tullimenettelyjen parantaminen voisi lisätä maailman bruttokansantuotteeseen vuosittain 68 miljardia euroa ja että monille kehitysmaille kaupan helpottaminen olisi niiden pääasiallinen tulonlähde;

13.  katsoo, että WTO:n tasolla on kiinnitettävä asianmukaista huomiota kaupan ja investointien esteisiin, jotka vaikuttavat palvelualoihin, kuten tieto- ja viestintätekniikkaan ja televiestintään, ammattilaisille ja liike-elämälle tarjottaviin palveluihin, rahoituspalveluihin, sähköiseen kaupankäyntiin, rakentamiseen sekä vähittäismyyntiin ja jakeluun; katsoo, että tällaisilla tullien ulkopuolisilla toimilla, joita ovat myös kotimaiset säännökset, omistusta koskevat rajoitukset ja monet kriisitoimet (mukaan lukien julkisten hankintojen syrjivät määräykset), on erityisen suuri merkitys, kun otetaan huomioon palvelujen kaupan korkeampi lisäarvo ja EU:n asema suurimpana palveluiden viejänä;

14.  pitää näin ollen myönteisenä useammankeskistä palvelukauppasopimusta koskevien neuvotteluiden aloittamista, mikä tukee kahdeksannen ministerikokouksen tavoitetta pohtia uusia keinoja, joilla WTO:n jäsenet voivat edistää palvelukaupan vapauttamista; korostaa EU:n sitoutumista tätä alaa koskevien ponnisteluiden edistämiseen ja siihen tavoitteeseen pyrkimiseen, että palvelukauppasopimus ”monenvälistetään” siirtämällä siihen palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) ytimen muodostavat määritelmät, säännöt ja periaatteet; korostaa, että on tärkeää varmistaa, että mahdollinen sopimus on kunnianhimoinen, että sillä laajennetaan ja syvennetään palvelukaupan vapauttamista koskevia sääntöjä säilyttäen samalla WTO:n jäsenvaltioiden kansallisen politiikan tavoitteet sekä niiden oikeuden säännellä yleisen edun mukaisia palveluja ja tehdä kahden- ja monenvälisiä sitoumuksia ja että lopputulos muodostaa kiinteän osan WTO:n sopimusjärjestelmästä;

15.  katsoo, että teknologiasiirrot voivat edistää talouskasvua ja lisätä kauppaa; pitää informaatioteknologiasopimuksen laajentamista koskevien neuvottelujen jatkamista myönteisenä, sillä laajentaminen lisää sopimuksen piiriin kuuluvien tuotteiden ja maiden määrää; kannustaa voimakkaasti kaikkia neuvotteluosapuolia pyrkimään edelleen pääsemään sopimukseen ajoissa yhdeksättä ministerikokousta varten;

16.  suhtautuu myönteisesti maaliskuussa 2012 sovittuun WTO:n useammankeskisen julkisia hankintoja koskevan sopimuksen tarkistamiseen ja pitää tärkeänä, että tarkistettu julkisia hankintoja koskeva sopimus pyritään ratifioimaan EU:n tasolla ennen yhdeksättä ministerikokousta, jotta voidaan antaa sysäys tarkistetun sopimuksen voimaantulolle vuonna 2014; katsoo, että selkeyttämällä ja tiukentamalla hankintamenettelyjä koskevia sääntöjä tehdään julkisista hankinnoista entistä avoimempia ja lisätään sopimuksen allekirjoittajille avautuvia mahdollisuuksia, mihin myös sopimuksen piiriin kuuluvien tavaroiden, palveluiden ja yksikköjen määrän lisääntyminen myötävaikuttaa; kehottaa WTO:n jäseniä ja erityisesti kehitysmaita ja tämänhetkisiä GPA-sopimuksen tarkkailijoita harkitsemaan sopimukseen liittymistä, jotta ne voivat hyödyntää kehitysmaita koskevia uusia, joustavuutta lisääviä sääntöjä ja korjata itselleen sopimuksen tarjoamat edut;

17.  pitää myönteisenä kesäkuussa 2013 tehtyä päätöstä jatkaa teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia (TRIPS) koskevaa poikkeusjärjestelyä kahdeksalla vuodella 1. heinäkuuta 2021 asti vähiten kehittyneiden maiden osalta ja katsoo, että päätös on yksi lisäosoitus pyrkimyksestä varmistaa, että maailman kauppajärjestelmä ei sovella yhtä kaikille sopivaa lähestymistapaa vaan ottaa huomioon kunkin kehitysmaan erityispiirteet;

18.  kannustaa WTO:n jäseniä tukemaan ennakoivasti WTO:n pyrkimyksiä luoda toimivat yhteydet muihin kansainvälisiin järjestöihin, joiden toiminta vaikuttaa maailmankauppaa koskeviin neuvotteluihin, kuten Kansainvälinen työjärjestö, Maailman terveysjärjestö sekä YK ja sen virastot ja elimet, esimerkiksi YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi, YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö, YK:n ympäristöohjelma, YK:n kehitysohjelma ja YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimus sekä IMF, Maailmanpankki ja OECD, jotta voidaan varmistaa vastavuoroinen tuki sekä kaupallisten ja muiden kuin kaupallisten näkökohtien välinen synergia; tukee pyrkimyksiä, joiden tavoitteena on sopia kansainvälisistä normeista ja sääntely-yhteistyöstä;

19.  kehottaa pohtimaan syvällisesti kysymystä kauppaan liittymättömien näkökohtien huomioimisesta WTO:n säännöissä, jotta jäsenet voivat tavoitella hyväksyttäviä poliittisia tavoitteita ja samalla turvata pääsyn markkinoille; korostaa tässä yhteydessä, että on tarpeen tukea lujasti pyrkimyksiä hyväksyä ja panna tehokkaasti täytäntöön sosiaalisia sekä työtä, ympäristöä ja ihmisoikeuksia koskevia kansainvälisiä normeja ja että kehitysmaille olisi myönnettävä tarvittavaa tukea, jotta ne kykenevät täyttämään tällaiset normit;

20.  on vakuuttunut siitä, että jos kehitysmaita ei eritellä riittävällä tavalla, vaikka niiden taloudellisessa kehitystasossa ja erityistarpeissa on suuria eroja, se voi muodostua esteeksi tehokkaiden toimenpiteiden hyväksymiselle näiden maiden auttamiseksi Dohan kierroksella esitetyn tavoitteen mukaisesti ja on vahingoksi eniten avun tarpeessa oleville kehitysmaille; kehottaa edistyneitä kehitysmaita kantamaan oman osansa vastuusta jo käynnissä olevalla kierroksella ja osallistumaan oman kehitystasonsa ja alakohtaisen kilpailukykynsä mukaisella panoksella;

21.  katsoo, että olisi vakavasti harkittava kehitysmaiden ja myös kaikkien muiden WTO:n jäsenvaltioiden jakamista luokkiin tai alaluokkiin myös muiden kuin bruttokansantuloon liittyvien objektiivisten kriteerien avulla, jotta nykyisiä tai neuvoteltavina olevia sopimuksia voitaisiin mahdollisesti soveltaa eritellysti;

22.  katsoo, että on keskeisen tärkeää saattaa pitkään jatkunut Dohan kierros päätökseen täyttämällä sen kehitystä koskeva toimeksianto; kehottaa näin ollen kaikkia WTO:n jäseniä tarkastelemaan kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja tämä lopullinen tavoite mielessä pitäen tasapainoisen lopputuloksen saavuttamiseksi;

23.  painottaa, että EU:n on jatkettava johtavassa roolissaan toimimista konkreettisen edistyksen lisäämiseksi meneillään olevissa WTO:n neuvotteluissa ja kehitysyhteistyötä koskevan Dohan kierroksen saattamiseksi täysimääräisesti päätökseen lähitulevaisuudessa sekä vähiten kehittyneiden maiden täysimääräisen maailmankauppaan osallistumisen helpottamisessa toimimalla siltana WTO:n jäsenvaltioiden erilaisten näkökantojen välillä;

24.  korostaa WTO:n olennaisen tärkeää merkitystä sitovien sitoumusten täytäntöönpanossa ja noudattamisen valvonnassa sekä kauppakiistojen ratkaisemisessa;

25.  katsoo, että WTO:n jäsenten olisi kuitenkin tehostettava ponnistelujaan muilla Dohan ministerikokouksen julkilausumassa yksilöidyillä aloilla, kuten ympäristötuotteiden ja ‑palvelujen kaupan alalla, jolla voi olla merkittävä vaikutus kestävään kehitykseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan; kehottaa WTO:n jäseniä ottamaan huomioon APEC:n ympäristöhyödykkeiden luettelon; kehottaa EU:ta jatkamaan ponnisteluja, joilla pantaisiin alulle ympäristöteknologiasopimus, jolla vähennettäisiin ympäristöteknologiatuotteiden tulleja ja pyrittäisiin selkeyttämään WTO:n sääntöjen ja monenvälisten ympäristösopimusten oikeudellista suhdetta;

26.  kehottaa komissiota ja neuvostoa varmistamaan, että parlamentti voi edelleen osallistua tiiviisti Balilla 3.–6. joulukuuta 2013 pidettävän yhdeksännen ministerikokouksen valmisteluihin, että se pidetään tiiviisti ajan tasalla ja että sitä tarvittaessa konsultoidaan ministerikokouksen kuluessa; kehottaa komissiota jatkamaan muiden WTO:n jäsenten kannustamista siihen, että WTO:n parlamentaarisen ulottuvuuden merkitystä lisätään;

27.  kehottaa WTO:n jäseniä varmistamaan demokraattisen legitiimiyden vahvistamalla WTO:n parlamentaarista ulottuvuutta; korostaa tässä yhteydessä tarvetta varmistaa, että parlamentaarikot pääsevät entistä helpommin mukaan kauppaneuvotteluihin ja voivat osallistua WTO:n päätösten laadintaan ja täytäntöönpanoon ja että kauppapolitiikkaa valvotaan asianmukaisella tavalla kansalaisten eduksi; kehottaa siksi perustamaan pysyvän Euroopan parlamentin valtuuskunnan WTO:ssa;

28.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä WTO:n pääjohtajalle.

(1) EUVL C 293 E, 2.12.2006, s. 155. (2) EUVL C 259 E, 29.10.2009, s. 77. (3) EUVL C 9 E, 15.1.2010, s. 31. (4) EUVL C 286 E, 22.10.2010, s. 1. (5) EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 84.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. marraskuuta 2013 Yrittäjyys 2020 ‑toimintasuunnitelmasta – Uutta kipinää Euroopan yrittäjyyteen (2013/2532(RSP))

P7_TA(2013)0512 B7-0466/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen aiheesta ”Yrittäjyys 2020 ‑toimintasuunnitelma – uutta kipinää Euroopan yrittäjyyteen (O-000110/2013 – B7‑0520/2013),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

I.Yrittäjyys ja yrittäjyyttä koskeva koulutus

1.  odottaa, että kaikki yrittäjyyden edistämiseen ehdotetut kansalliset ja EU:n tason toimenpiteet koskevat kaikkia yritysmuotoja, kuten vapaita ammatteja, osuuskuntia, käsiteollisuusyrityksiä ja sosiaalisia yrityksiä;

2.  muistuttaa, että taloudelliset ja yritystoimintaan liittyvät taidot ja valmiudet ovat avaintekijöitä elinikäisessä oppimisessa ja että vähäisen talouskasvun ja korkean työttömyyden takia on toteutettava päättäväisempiä lyhyen ja keskipitkän aikavälin toimia yrittäjyyden tukemiseksi ja mahdollistamiseksi, erityisesti nuorten keskuudessa;

3.  toteaa, että jäsenvaltiot ovat vastuussa liiketoimintaa ja yrittäjyyttä koskevasta koulutuksesta sekä yhteiskunnallisesta koulutuksesta ja että koulutusohjelmat ovat usein paremmin kohdennettuja ja kustannustehokkaampia, jos ne laaditaan paikallisella tai kansallisella tasolla; katsoo, että EU:n aloitteilla voitaisiin ja pitäisi täydentää jäsenvaltioiden toimia tällä alalla järkevästi, erityisesti yhteistyöllä ja parhaita käytäntöjä vaihtamalla;

4.  korostaa, että on kannustettava työnantajia, jotka tarjoavat vähän koulutusta tai ei lainkaan koulutusta saaneille henkilöille (romanit mukaan lukien) ammatillista koulutusta ja tilaisuuden hankkia käytännön kokemusta suoraan työpaikalla;

5.  on huolestunut siitä, että itsenäistä ammatinharjoittamista harkitsevien EU-kansalaisten määrä on vähenemässä nykyisessä epävarman talouden ilmapiirissä; katsoo, että EU:n ja jäsenvaltioiden olisi tehostettava yhteensovitettuja toimiaan yrittäjyyskulttuurin parantamiseksi Euroopassa ja selvitettävä mahdollisuutta toteuttaa erityisiä toimia ja asettaa erityisiä tavoitteita, jotta yrittäjyydestä tulisi jälleen houkutteleva vaihtoehto myös osaaville työntekijöille, joilla on ammatillista kokemusta, ja erityisesti unionin kannalta strategisesti merkittävillä aloilla; katsoo esimerkiksi, että tällaisten aloitteiden ja komission teollisuuspoliittisten toimien välille olisi luotava vahva yhteys; katsoo, että tällaisiin toimenpiteisiin olisi kuuluttava toimia, joilla helpotetaan yritysten perustamista;

6.  panee merkille yrittäjyyteen liittyvää koulutusta koskevat komission ehdottamat toimet ja aloitteet ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan ne viipymättä täytäntöön toissijaisuusperiaatteen mukaisesti; korostaa tässä yhteydessä EU:n aloitetta ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten”; on tyytyväinen siihen, että jäsenvaltioita kehotetaan sisällyttämään yrittäjäkoulutus kansallisiin ohjelmiin avaintaitona;

7.  katsoo, että on tehtävä aloitteita vahvojen kestävyys- ja yhteiskuntavastuukriteerien sisällyttämiseksi yrittäjyyteen liittyvään koulutuksen, jotta uusille mahdollisille yrittäjille voidaan tarjota taidot harjoittaa liiketoimintaa tavalla, joka lisää yrityksen myönteisiä vaikutuksia yhteiskuntaan ja jolla on samalla mahdollisimman vähän kielteisiä vaikutuksia ihmisiin ja ympäristöön;

8.  pitää kansallisten pk-yritysedustajien verkostoa mahdollisena keskeisenä foorumina hyviksi osoittautuneiden käytäntöjen vaihtoon ja täytäntöönpanon edistymisen arviointiin;

9.  tukee pyrkimystä, joka on nuorisotakuun suunnitellun käyttöönottamisen taustalla, sekä valmiutta myöntää tähän riittävät määrärahat, ja pitää sitä tärkeänä toimenpiteenä, joka auttaa jäsenvaltioita niiden ponnistuksissa valtavan nuorisotyöttömyyden vaikutusten lieventämiseksi erityisesti maissa, jotka kärsivät ankarasta kriisistä; korostaa yrittäjyyden ja yrittäjyyttä koskevan koulutuksen edistämiseen tarkoitettujen toimien merkitystä, koska niillä pyritään kestävään työllisyyteen eivätkä ne juuri aiheuta satunnaisvaikutuksia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan lisätoimia, kuten verohelpotuksia, joilla voitaisiin kannustaa pk-yrityksiä työllistämään nuoria;

10.  kehottaa komissiota lisäämään välittäjäorganisaatioiden kautta toteutettavia liitännäis-, konsultointi- ja tukitoimia yritysten ja etenkin kaikkein pienimpien yritysten hyväksi ja laatimaan ohjelmia, joilla edistetään pitkään toimineiden yrittäjien tarjoamia ohjaus- ja tukitoimia, jos nämä ovat motivoituneita toimimaan ohjaajina tai tukijoina nuorille yrittäjille, jotka käynnistävät uusia yrityksiä tai jotka ostavat osuuksia vaikeuksissa olevista yrityksistä, tarjoamalla näille taitotietoa ja kokemusta;

11.  kehottaa komissiota edistämään sellaisten klustereiden eli yritysverkostojen ja yritysten yhteenliittymien perustamista, joiden avulla voidaan kehittää kilpailuetua ja hyötyä henkilöresurssien yhteisestä hallinnasta ja jotka voivat lisätä kilpailukykyä;

12.  panee merkille, että pienet ja keskisuuret yritykset, jotka ottavat käyttöön tieto- ja viestintätekniikoita, kasvavat kahdesta kolmeen kertaan nopeammin kuin muut; kehottaa näin ollen komissiota edistämään toimia, jotka antavat yrittäjille mahdollisuuden hyödyntää kaikkia digitaalisten yhtenäismarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia;

13.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään nuorille yrittäjille tarkoitettua Erasmus-ohjelmaa ja lisäämään kansallisten yhteyspisteiden määrää siellä, missä se on vielä tarpeen; ehdottaa, että Yritys-Eurooppa-verkoston nykyisiä rakenteita hyödynnettäisiin enemmän; pitää tavoitetta 10 000 vaihdosta vuodessa ja vähintään 10 prosentin kasvusta vuodessa välttämättömänä siihen asti, kunnes tavoite on saavutettu;

14.  katsoo, että Leonardo-vaihto-ohjelmaa edelleen laajentamalla voidaan tarjota paljon mahdollisuuksia harjoittelijoille, ja painottaa, että tarvitaan niin sanottuja välittäjäjärjestöjä, jotka tukevat pk-yrityksiä liiketoimien järjestämisessä (esimerkiksi sopivien kumppanien etsimisessä ulkomailta, toimitilojen löytämisessä jne.); painottaa kaksiosaisen ammattikoulun (oppisopimuskoulutuksen) suorittaneiden yrittäjäpotentiaalia;

15.  ehdottaa, että jäsenvaltiot voisivat hakea Euroopan globalisaatiorahastosta ja Euroopan sosiaalirahastosta lisämäärärahoja, jos kyseiset määrärahat käytetään lyhyen aikavälin toimiin, kuten yrityksen perustamista ja luovutuksia koskevaan neuvontaan ja tukeen, mutta ei yritysten siirtämiseen muualle;

16.  ehdottaa yrittäjyyden edistämiseen tarkoitettujen nykyisten ja tulevien välineiden tiiviimpää koordinoimista kannustimien ja synergiavaikutusten luomiseksi kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla;

17.  odottaa, että tuleva komissio tekee yrittäjyyden ja yrittäjäkoulutuksen edistämisestä yhden avainteemoistaan toimivaltansa rajoissa ja perustaa eurooppalaisen kumppanuuden, jossa jäsenvaltioita arvioidaan niiden edistymisen mukaan muun muassa seuraavien kriteerien perusteella:

18.  kehottaa jäsenvaltioita kiireellisesti hyväksymään kansallisia, alueellisia ja paikallisia strategioita yrittäjäkoulutuksen sisällyttämiseksi koulujen (peruskoulun ja lukion, ammatti- ja korkeakoulujen sekä aikuiskoulutuksen) opetusohjelmiin; odottaa, että nämä strategiat kattava kaikentyyppiset yritykset sekä yrittäjyyden sosiaaliset ja ympäristölliset vaikutukset; painottaa, että on tärkeää, että yhteiskuntaa, liiketoimintaa ja yrittäjyyttä koskevaan koulutukseen sisällytetään käytäntöön suuntautunutta ja vuorovaikutukseen perustuvaa opetusta;

19.  katsoo, että ammatillinen koulutus voi tarjota työmarkkinoilla tarvittavat taidot, tiedot ja valmiudet erityisesti työttömille, ja yksilöllisiä työnhakuneuvoja; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään ammatillisen koulutuksen tarjontaa koko EU:ssa avoimuuden lisäämiseksi ja tutkintojen ja pätevyyksien tunnustamisen tehostamiseksi ja niiden laadun parantamiseksi ja siten helpottamaan opiskelijoiden ja työntekijöiden liikkuvuutta;

20.  painottaa, että markkinoiden, talouden ja rahoitusjärjestelmien toimintatapojen tunteminen on liiketoiminnan hyvän harjoittamisen kannalta välttämätöntä ja olisi siksi sisällytettävä myös kansallisiin peruskoulutusjärjestelmiin sekä EU:n koulutusohjelmiin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään viipymättä rahoituskasvatuksen koulutusohjelmiinsa;

21.  painottaa, että nuorten harjoittelupaikat ovat tärkeitä sellaisilla talouden aloilla, joilla on valoisat tulevaisuudennäkymät, koska harjoittelu on merkityksellinen vaihe siirryttäessä koulutuksesta työelämään;

22.  suhtautuu myönteisesti tieto- ja innovaatioyhteisöön, joka on tärkeä innovoinnin vauhdittaja suurten yhteiskunnallisten haasteiden keskellä, koska se keskittyy yrittäjyyteen integroimalla siihen tutkimuksen, koulutuksen ja innovoinnin muodostaman osaamiskolmion, ja joka on siten tärkeä väline kasvun ja työpaikkojen luomiseen Euroopassa; korostaa siksi, että kaikkien tieto- ja innovaatioyhteisöjen rakenteeseen ja tutkimukseen, innovaatioihin ja koulutukseen liittyvään lähestymistapaan olisi kuuluttava yrittäjyys; painottaa, että tieto- ja innovaatioyhteisöjen olisi integroitava ja jaettava innovatiivisia koulutustapoja ja menetelmiä koskevia parhaita käytäntöjä; suosittelee lisäksi, että toteutetaan pitkän aikavälin arvio sellaisen tieto- ja innovaatioyhteisön luomisesta, joka omistautuu tällaisten innovatiivisten koulutustapojen edelleen kehittämiseen, ja että arviossa kiinnitetään erityistä huomiota yrittäjyyskoulutukseen;

II.Yrittäjyysympäristö ja yrittäjyyden perusedellytykset

23.  vaatii komissiota ja EIP-ryhmää tehostamaan tiedotusponnistelujaan tehdäkseen pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksia tunnetummiksi yhteistyössä pk-yritysten järjestöjen kanssa;

24.  korostaa, että joustavien rahoitusvaihtoehtojen luominen on uusien yritysten perustamisen kannalta erittäin tärkeää; painottaa, että oman pääoman ja vieraan pääoman erottelusta verotustarkoituksessa on luovuttava ja otettava käyttöön sijoitukseen perustuva verovähennys; korostaa, että koska pankkilainat ovat yksi pk-yritysten tärkeimmistä rahoitusmuodoista, on kiinnitettävä huomiota varmaan lainansaantiin, ja lisäksi on pyrittävä vahvistamaan oman pääoman ehtoista rahoitusta määrittämällä paremmat puite-ehdot yksityisille pääomasijoituksille ja riskipääomasijoituksille mukaan lukien pk-yritysrahastojen sekä joukkosijoittamisen tukeminen ilman kalliita esitekuluja; vaatii, että yksityisille pääomasijoituksille otetaan käyttöön verovähennys;

25.  muistuttaa, että hallinnolliset rasitteet ovat edelleen yksi suurimmista esteistä yrityksen perustamiselle tai jatkamiselle; vaatii, että tarpeettomien hallinnollisten rasitteiden purkaminen pidetään edelleen poliittisen asialistan kärjessä, ja odottaa seuraavalta komissiolta pk-yrityksiä tukevan aloitteen (Small Business Act) puitteissa vuoteen 2020 mennessä konkreettisia poliittisia ja toimenpide-ehdotuksia, joihin voidaan sisällyttää konkreettisia, määrällisiä tavoitteita (esimerkiksi hallinnollisten rasitteiden vähentäminen EU:n säädöksillä 25 prosentilla vuoteen 2020 mennessä);

26.  pitää komission tälle toiminnan painopistealalle ehdottamia toimia myönteisinä ja muistuttaa 23. lokakuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa ”Pk-yritykset: kilpailukyky ja liiketoimintamahdollisuudet”(1) ja 5. helmikuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa ”Pk-yritysten rahoituksen saannin parantaminen”(2) esittämistään asiaa koskevista näkökohdista;

27.  suhtautuu myönteisesti komission jäsenvaltioille uudelleen esittämiin kehotuksiin pienentää yrityksen perustamiseen tarvittavia kustannuksia ja aikaa; huomauttaa, että pk-yrityksiä tukevan aloitteen jälkeen on edistytty vain vähän, ja kehottaa jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan tässä suhteessa;

28.  painottaa, että erilaiset vaihtelevat liiketoimintamallit, kuten perheyritykset, osuuskunnalliset yritykset ja muut, olisi otettava huomioon, kun luodaan yritysmyönteistä toimintaympäristöä asianmukaisilla liiketoiminnan tukipalveluilla;

29.  huomauttaa, että pk-yrityksille suunnatut EU:n tukitoimet ovat edelleen epätasapainoisia ja että monissa jäsenvaltioissa pienyritysten erityispiirteitä ei oteta lainsäädännön laadinnassa edelleenkään huomioon;

30.  korostaa, että rahoituksen saanti on edelleen yksi pk-yritysten kehittämisen keskeisistä esteistä; kehottaa komissiota laatimaan tyhjentävän selvityksen siitä, helpottavatko pk-yrityksille suunnatut rahoitusvälineet, kuten Progress-mikrorahoitusjärjestely, todella pk-yritysten rahoituksen saantia, erityisesti kun otetaan huomioon, että joidenkin jäsenvaltioiden rahoituslaitokset asettavat liian tiukkoja ehtoja pk-yritysten luotonsaannille;

31.  pitää myönteisinä komission ponnisteluja jäsenvaltioiden auttamiseksi yritysten luovutuksiin sovellettavien verotuksellisten ja hallinnollisten järjestelyjen parantamisessa; katsoo, että ryhmärahoituksen, riskipääomarahoituksen ja bisnesenkelirahoituksen kaltaisten innovatiivisten rahoitusmuotojen verotuskohtelua on parannettava; pyytää jäsenvaltioita lisäämään yritysten luovutuksille kansallisella tasolla rahoitusvälineiden kautta antamaansa tukea lainatakuilla ja muuntyyppisellä rahoituksella kuten ryhmärahoitus tai bisnesenkelirahoitus; pitää myönteisenä sitä, että komissio on painottanut joukkorahoitusjärjestelyjen merkitystä; katsoo, että yritysten luovutuksia olisi helpotettava myös asianmukaisilla johtamistaitoja koskevilla koulutushankkeilla, esimerkiksi tapauksissa, joissa yrityksiä siirretään työntekijöiden johdolla jatkettaviksi;

32.  panee merkille, että monimutkaiset arvonlisäverosäännöt ovat jo pitkään muodostaneet yhden tärkeimmistä esteistä, joiden vuoksi yrittäjät eivät pysty käyttämään sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia; kehottaa komissiota antamaan yhden ilmoitusasiakirjan avulla suunnitellut ehdotukset sääntöjen yhdenmukaistamisesta ja arvonlisäverosäännösten noudattamiskulujen leikkaamisesta mahdollisimman pian, jotta ne voidaan vahvistaa kuluvan vaalikauden aikana;

33.  pitää hallinnollisen rasitteen (johon voi sisältyä sääntelyn aiheuttama tarpeeton tai kohtuuton rasite) ja byrokraattisen rasitteen vähentämiseen ehdotettuja toimia pk-yrityksiä tukevan aloitteen periaatteiden täydennyksenä; pitää valitettavana, että toimintasuunnitelmassa ei mainita tärkeitä aloitteita, kuten toimia pk-yritystestien täytäntöönpanemiseksi jäsenvaltioissa tai korkean tason työryhmän tulevaa tehtävää hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi tai vuosittaisen tulostaulun laatimista EU:n ja jäsenvaltioiden hallinnollisesta rasitteesta; kehottaa komissiota laatimaan pk-yritysedustajansa johdolla ajoissa etenemissuunnitelman EU:n kymmenen rasittavimman toimenpiteen tarkastamiseksi ja muuttamiseksi, jotta voidaan vähentää tarpeettomia tai liiallisia rasitteita; vakuuttaa, että missään tapauksessa tällainen vähentäminen ei saa heikentää keskeisiä sosiaalisia normeja ja ympäristönormeja;

34.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan toimintansa aloittaville yrityksille vapautuksen sosiaaliturvamaksuista ja kaikista kirjanpidon perusteella laskettavista veroista siten, että yritykset maksaisivat veroja vain tosiasiassa syntyneestä voitosta ensimmäisen vuoden aikana; vaatii, että järjestelmän on oltava täysin avoin, jotta sitä ei voida käyttää väärin;

35.  korostaa, että tietojen siirtäminen osaamiskeskusten, kuten tutkimuslaitosten ja huippuosaamiskeskusten, ja pk-yrityksen välillä on niiden menestymisen kannalta tärkeää; painottaa tarvetta määritellä selvästi prosessi, jossa osaamista siirretään käytäntöön, sekä sen hyödyt menestyksekkäille yritysryppäille;

36.  tukee komission pyrkimyksiä tarjota uusi mahdollisuus rehellisille konkurssintekijöille ja vähentää yrittäjiä rasittavaa sääntelytaakkaa;

37.  korostaa vapaiden ammattien merkitystä yrittäjyydelle Euroopassa; on ilahtunut siitä, että komissio on ilmoittanut perustavansa työryhmän tutkimaan vapaiden ammattien erityistarpeita; pyytää komissiota ottamaan tämän työryhmän päätelmät huomioon laatiessaan arviointeja lainsäädäntöehdotusten vaikutuksista sekä seuratessaan pk-yrityksiä tukevaan aloitteeseen liittyviä toimia; kannustaa luomaan tämän työn pohjalta vapaiden ammattien eurooppalaisen peruskirjan;

38.  korostaa, että on tärkeää kehittää innovaatiovalmiuksia yleisesti ja tukea työntekijälähtöisiä innovaatioita sekä uusissa että jo toiminnassa olevissa yrityksissä; korostaa myös, että menestyneimmät yrittäjät ovat usein perustaneet aiempien yritysten spin-off-yrityksiä, joissa työntekijöillä on mahdollisuus kehittää ideoitaan turvallisissa ja hyvät resurssit tarjoavissa puitteissa; korostaa lisäksi, että monilla yrittäjillä on ammatillinen koulutus tai ei lainkaan koulutusta, ja siksi yrittäjyyttä edistäviä toimenpiteitä ei saisi kohdistaa vain korkea-asteen koulutuksen saaneisiin; huomauttaa, että ammatillinen ja käytännönläheinen koulutus ovat myös tärkeässä asemassa, kun pyritään edistämään yrittäjyyttä ja innovointia;

39.  korostaa, että on tärkeää kehittää myönteisiä kannustimia, joiden avulla työntekijöitä kannustetaan perustamaan omia osa-aikaisesti toimivia yrityksiä;

40.  vaatii lisäämään monivuotisen rahoituskehyksen (MRK) puitteissa joustavuussäännöksiä yritysten kilpailukykyä ja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva ohjelmaa (COSME) varten, erityisesti kun on kyse sen rahoitusvälineistä; vaatii, että mikrorahoitusohjelmia, joita ovat esimerkiksi eurooppalainen Progress-mikrorahoitusjärjestely ja JASMINE (yhteinen toimi EU:n mikroluottolaitosten tukemiseksi), jatketaan monivuotisessa rahoituskehyksessä;

41.  korostaa, että joustavien rahoitusvaihtoehtojen luominen on erittäin tärkeää uusien yritysten perustamiselle ja pk-yrityksille niiden rahoituksen saannin helpottamiseksi; tunnustaa, että vieraan pääoman, oman pääoman ja hybridipääoman erilaiset osuudet voivat olla eri liiketoimintamalleille tarkoituksenmukaisia, ja pyytää jäsenvaltioita luopumaan oman pääoman ja vieraan pääoman erottelusta verotustarkoituksessa sekä harkitsemaan reaalitalouteen sijoittamisen perustella myönnettävien verovähennysten käyttöönottoa kestävän kasvun elvyttämiseksi ja työpaikkojen luomiseksi; kehottaa komissiota arvioimaan mikrolainojen arvopaperistamisen hyödyt;

42.  kannustaa jäsenvaltioita edistämään julkisia hankintoja koskevien sopimusten jakamista eriin, jotta pk-yritykset voivat osallistua julkisiin tarjouskilpailuihin, esimerkiksi sisällyttämällä ”noudata tai selitä” -periaate kansalliseen hankintalainsäädäntöönsä;

43.  pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa yritysten perustamista säätelevät edelleen erittäin tiukat vaatimukset; kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot lyhentävät yritystoiminnan aloittamiseen vaadittavien toimilupien ja muiden lupien myöntämiseen kuluvan ajan yhteen kuukauteen;

44.  korostaa, että on tärkeää tarjota erityisiä avustuksia yrityksen perustamiseen vastavalmistuneille, joiden koulutukseen on kuulunut erityinen yrittäjyysosio;

45.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan keskitettyjä palvelupisteitä, joissa kaikki yritysten tukipalvelut olisivat koottuina yhteen, jolloin kyseessä voisivat olla muun muassa eri lähteistä tulevan rahoituksen saantiin liittyvät palvelut, yrityksen perustamiseen liittyvät neuvontapalvelut sekä tiedottaminen liiketoimintamahdollisuuksista EU:ssa ja sen ulkopuolella;

46.  kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan kansallisessa lainsäädännössään tasapuolista lähestymistapaa vastuusta vapautumiseen ja velkajärjestelyihin, jotta rehelliset konkurssintekijät saavat uuden mahdollisuuden ja velkojien riskit minimoidaan;

III.Yrittäjät esikuvina ja erityisten kohderyhmien tavoittaminen

47.  kannattaa euroopanlaajuisen yrittäjyyspäivän käyttöönottoa, jotta voitaisiin tuoda esiin yrittäjien menestystarinoita ja, mikä tärkeintä, kiinnittää tiedotusvälineiden huomio niihin; katsoo, että painopiste olisi siirrettävä erityisesti esimerkkeihin yrittäjistä, jotka pystyvät luomaan taloudellista lisäarvoa noudattaen EU:n kestävyyttä ja sosiaalista vastuuta koskevia perusperiaatteita; toivoo, että tähän tilaisuuteen osallistuisi kouluja ja oppilaitoksia yrittäjien kanssa järjestettävien tapaamisten ja yritysvierailujen kautta;

48.  korostaa naisten suurta yrittäjäpotentiaalia ja kehottaa komissiota esittämään luotettavia tietoja, joiden perusteella voidaan paremmin arvioida nykyistä lainsäädäntöä ja poistaa naisyrittäjien tiellä olevia mahdollisia esteitä;

49.  korostaa osuuskuntien ja yhteiskunnallisten yritysten tarjoamaa potentiaalia työllisyyden ja erityisesti nuorten työllisyyden luomisessa, sillä niillä on tärkeä rooli paikallisen kestävän kehityksen edistäjänä niin talouden, yhteiskunnan kuin työllisyyden alalla;

50.  korostaa, että tieto- ja viestintätekniikalla on yrittäjyyden kannalta ratkaiseva merkitys ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään ja edistämään ohjelmia, joilla voidaan kehittää tieto- ja viestintätekniikkataitoja yleensä ja erityisesti nuorten henkilöiden ja naisten keskuudessa;

51.  pitää tärkeänä sitä, että kiinnitetään erityistä huomiota muihin yritystoiminnassa aliedustettuihin ryhmiin, kuten nuoriin, ikääntyneisiin, vammaisiin ja maastamuuttajiin;

52.  katsoo, että väestökehitykseen liittyvät haasteet edellyttävät laajempaa strategiaa, jossa yhdistetään työpaikkojen luominen Euroopan työmarkkinoiden uusiin ja tuleviin haasteisiin vastaamiseen; toteaa, että siksi on edelleen lisättävä EU:n työntekijöiden liikkuvuutta, mukaan lukien tutkijat ja muut ammattitaitoiset henkilöt, jotta saadaan luotua Eurooppa, jossa EU:n sisämarkkinoilla ei ole liikkuvuuden esteitä;

53.  korostaa, että ulkomaisten koulu- ja ammattitutkintotodistusten puutteellinen tunnustaminen on olennainen yrityksen perustamisen este maahanmuuttajille; kehottaa siksi pyrkimään viipymättä sopimukseen ammattipätevyyden tunnustamista koskevasta direktiivistä;

o
o   o

54.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0387. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0036.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. marraskuuta 2013 yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttamisesta (neuvoston Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta antaman vuosittaisen selvityksen pohjalta) (14605/1/2012 – 2013/2105(INI))

P7_TA(2013)0513 A7-0360/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston vuosittaisen selvityksen Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja erityisesti sen Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa käsittelevät osat (14605/1/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 21, 24 ja 36 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2012 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevassa parlamenttien välisessä kokouksessa 6. syyskuuta 2013 annetut päätelmät,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2003 hyväksymän Euroopan unionin turvallisuusstrategian ”Turvallisempi Eurooppa oikeudenmukaisemmassa maailmassa” ja sen täytäntöönpanoa koskevan selvityksen ”Turvallisuudesta huolehtiminen muuttuvassa maailmassa”, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 11. ja 12. joulukuuta 2008,

–  ottaa huomioon 1. joulukuuta 2011 ja 23. heinäkuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta sekä 23. maaliskuuta 2012 annetut neuvoston päätelmät sotilaallisten valmiuksien yhdistämisestä ja yhteiskäytöstä,

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät meriturvallisuusstrategiasta,

–  ottaa huomioon 27. toukokuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät elintärkeiden tietoinfrastruktuureiden suojaamisesta sekä aikaisemmat tietoverkkoturvallisuutta koskevat neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon EU:n puolustusministerien 19. marraskuuta 2012 hyväksymät sotilaallisten valmiuksien yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskevat menettelysäännöt,

–  ottaa huomioon 24. heinäkuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Kohti kilpailukykyisempää ja tehokkaampaa puolustus- ja turvallisuusalaa” (COM(2013)0542),

–  ottaa huomioon yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta 6. toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/43/EY(1),

–  ottaa huomioon hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla ja direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/81/EY(2),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselmat yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan merellisestä ulottuvuudesta(3) ja EU:n sotilaallisista rakenteista: nykytilanne ja tulevaisuudennäkymät(4), 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselmat yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta(5), EU:n keskinäistä puolustusta ja yhteisvastuuta koskevista lausekkeista: poliittinen ja operatiivinen ulottuvuus(6), yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan roolista ilmastoon liittyvissä kriiseissä ja luonnonkatastrofeissa(7) sekä tietoverkkoturvallisuudesta ja -puolustuksesta(8) , 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman rahoituskriisin vaikutuksesta EU:n jäsenvaltioiden puolustusalaan(9), 11. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehityksestä Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen(10) ja 23. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman siviili-sotilasyhteistyöstä sekä siviili- ja sotilasvoimavarojen kehittämisestä(11),

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ja Euroopan komission varapuheenjohtajalle, neuvostolle ja komissiolle 13. kesäkuuta 2013 antamansa suosituksen Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaation ja toiminnan tarkistamisesta vuonna 2013(12) ja korkean edustajan heinäkuussa 2013 esittämän Euroopan ulkosuhdehallinnon tarkastelun vuonna 2013(13),

–  ottaa huomioon 15. lokakuuta 2013 annetun komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan raportin yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta,

–  ottaa huomioon YTPP:n kriisinhallintamenettelyjen uudelleenarviointia käsittelevän Euroopan ulkosuhdehallinnon kertomuksen, jonka poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea (PTK) hyväksyi 18. kesäkuuta 2013,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 119 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0360/2013),

Euroopan turvallisuus ja puolustus muuttuvassa maailmassa

1.  panee merkille meneillään olevat merkittävät muutokset geopoliittisessa tilanteessa, jolle ovat tunnusomaisia moniulotteiset ja epäsymmetriset uhat, kansainvälinen terrorismi, nousevat talousmahdit ja Yhdysvaltojen huomion strateginen siirtyminen kohti Tyynenmeren aluetta, köyhyyden, nälän ja epävakauden lisääntyminen EU:n eteläisissä naapurimaissa, merialueisiin liittyvien turvallisuushaasteiden lisääntyminen, joukkotuhoaseiden leviäminen ja pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan yleistyminen, energiahuoltovarmuuteen liittyvät haasteet ja rahoitusalan merkittävä järjestelmävirhe sekä vakava ja pitkäaikainen rahoitus- ja talouskriisi, jolla on merkittävä vaikutus monien EU:n jäsenvaltioiden bruttokansantuotteeseen ja siten kansallisiin puolustusmäärärahoihin Atlantin molemmin puolin;

2.  katsoo, että Euroopan kansainvälisen roolin uudelleenarviointi ja vahvistaminen on yksi 2000-luvun tärkeimpiä haasteita ja että EU:n jäsenvaltioiden on nyt aika osoittaa tarvittavaa poliittista tahtoa, jotta EU:sta voidaan tehdä tärkeä maailmanlaajuinen toimija ja turvallisuuden takaaja, joka on todella strategisesti itsenäinen; katsoo, että eurooppalaisen lähestymistavan juurruttaminen sitoutuneeseen ja tehokkaaseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan edellyttää jäsenvaltioilta uudenlaista ajattelutapaa;

3.  pitää siksi myönteisenä Eurooppa-neuvoston päätöstä käydä joulukuussa 2013 pidettävässä huippukokouksessa turvallisuutta ja puolustusta koskeva keskustelu; katsoo, että tämä tarjoaa sopivan tilaisuuden korostaa ylimmällä poliittisella tasolla ja viestittää kansalaisille, että turvallisuutta ja puolustusta koskevat kysymykset ovat edelleen tärkeitä ja eurooppalainen ulottuvuus on tärkeämpää kuin koskaan; uskoo vakaasti, että EU:n on kyettävä takaamaan kansalaistensa turvallisuus, edistämään ja puolustamaan perusarvojaan, kantamaan vastuunsa maailmanrauhan säilyttämisestä ja toimimaan tehokkaasti alueellisten kriisien ennalta ehkäisemiseksi ja hallinnoimiseksi lähialueillaan sekä edistämään siten niiden ratkaisemista ja suojelemaan itseään näiden kriisien kielteisiltä vaikutuksilta;

4.  pitää lisäksi myönteisenä YTPP:tä käsittelevää komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan raporttia, jossa otetaan esille eräitä kyseisen politiikan esteitä; pitää kuitenkin valitettavana, että raportissa ei ehdoteta useampia konkreettisia toimia, joilla korjattaisiin YTPP:n puutteet;

5.  odottaa, että joulukuun huippukokouksessa tehdään merkittäviä päätöksiä, ja esittää tässä mietinnössä omat suosituksensa, jotka perustuvat parlamentin viime aikoina esittämiin asiaa koskeviin kannanottoihin ja joissa otetaan huomioon parhaillaan käytävä keskustelu Eurooppa-neuvoston joulukuussa 2012 vahvistamista kolmesta tärkeimmästä kysymyksestä (klusterit);

Perussopimuksiin sisältyvien mahdollisuuksien hyödyntäminen

6.  toteaa, että Lissabonin sopimuksella luotiin useita uusia yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa (YTPP) koskevia välineitä, joita ei ole vielä otettu käyttöön;

7.  korostaa mahdollisuutta aloittaa jäsenvaltioiden pysyvä rakenteellinen yhteistyö (SEU:n 46 artiklan 6 kohta), antaa YTPP:n välineet ja sotilaalliset suunnittelu- ja toteutusvoimavarat erityisesti tälle jäsenvaltioiden ryhmälle (SEU:n 42 artiklan 5 kohta ja 44 artiklan 1 kohta) sekä perustaa käynnistysrahasto sellaisten tehtävien valmistelutoimiin, joita ei oteta menoina unionin talousarvioon (SEU:n 41 artiklan 3 kohta) ja joita ei ole sisällytetty Athene-järjestelmään; kehottaa siksi Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa ja komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa huolehtimaan tällaisen käynnistysrahaston perustamisesta; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää sisällyttää YTPP-asiat niihin EU:n politiikkoihin, jotka vaikuttavat monitahoisesti turvallisuuteen ja puolustukseen tai edistävät YTPP:tä, kuten kehitysyhteistyö- ja ihmisoikeuspolitiikka, teollisuus-, tutkimus-, innovointi- ja sisämarkkinapolitiikka, kansainvälisen kaupan politiikka ja avaruuspolitiikka, jotta voidaan tukea niitä jäsenvaltioita, jotka pyrkivät entisestään vahvistamaan yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa;

8.  korostaa, että nämä yhteisesti sovitut säännöt ovat tärkeitä YTPP:n kehittämisen kannalta, ja kehottaa Eurooppa-neuvostoa käymään vakavaa keskustelua niiden johdonmukaisesta täytäntöönpanosta; kehottaa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaa, komission puheenjohtajaa ja komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa toimimaan aktiivisesti tässä prosessissa;

Ensimmäinen klusteri: YTPP:n toimivuuden, näkyvyyden ja vaikuttavuuden lisääminen

9.  toteaa, että EU:n tavoitteena on perussopimusten mukaan edistää rauhaa, omia arvojaan ja kansojensa hyvinvointia (SEU:n 3 artikla) ja että se pyrkii kansainvälisen tason toiminnassaan edistämään ja vahvistamaan demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia sekä estämään konfliktit ja lujittamaan kansainvälistä turvallisuutta noudattaen Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan päämääriä ja periaatteita sekä Helsingin päätösasiakirjan periaatteita ja Pariisin peruskirjan tavoitteita, ulkorajoja koskevat tavoitteet mukaan luettuina (SEU:n 21 artikla); on vakuuttunut siitä, että YTPP palvelee näitä päämääriä, ja korostaa että sitä on vahvistettava;

10.  korostaa, että Euroopan unionin suurin etu on, että sillä on käytettävissään erilaisia politiikkoja ja välineitä, jotka yhdistyvät toisiinsa ”kokonaisvaltaisessa menettelytavassa”, ja että on mahdollista saavuttaa parempia tuloksia kaikilla tasoilla sisällyttämällä YTPP laajemmin tähän menettelytapaan; pitää siksi myönteisenä komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan heinäkuussa 2013 ilmoittamaa Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaation ja toiminnan tarkistamista, jossa puututaan koordinointiongelmiin sekä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevan päätöksenteon nopeuteen ja tehokkuuteen liittyviin ongelmiin; odottaa joulukuun huippukokouksessa tehtävän asiaa koskevia päätöksiä; odottaa lisäksi, että YTPP:n laajempaa sisällyttämistä kokonaisvaltaiseen menettelytapaan analysoidaan perusteellisesti kokonaisvaltaista menettelytapaa koskevassa komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja komission yhteisessä tiedonannossa;

11.  toistaa olevansa vakuuttunut siitä, että vaikka vuonna 2003 laaditun ja vuonna 2008 täydennetyn Euroopan turvallisuusstrategian jotkut osat ovat edelleen voimassa, EU:n on tarkistettava ja täydennettävä tätä strategiaa ottamalla huomioon viimeaikainen kehitys ja uudet turvallisuushaasteet ja -riskit ja määrittelemällä uudelleen strategiset intressinsä, tavoitteensa ja prioriteettinsa painottaen enemmän kansalaistensa suojelemista, elintärkeiden infrastruktuuriensa puolustamista ja naapurialueitaan sekä yhdistämällä erilaisia alueellisia ja aihekohtaisia alastrategioita; katsoo, että näin menetellen EU:n ulkoisille toimille saadaan selkeämmät strategiset puitteet, niistä tehdään johdonmukaisempia ja samalla tiedotetaan paremmin kansalaisille heitä kohtaavista tulevista haasteista ja riskeistä; pyytää siksi Eurooppa-neuvostoa aloittamaan keskustelun sopivasta strategisesta kehyksestä unionille, valtuuttamaan komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan esittämään asiaa koskevia ehdotuksia vuoden 2014 loppuun mennessä ja varmistamaan kestävät jatkotoimet, joita päivitetään säännöllisesti ja jotka on määritelty ensisijaisesti Euroopan turvallisuusstrategiassa;

12.  edellyttää EU:n strategisen järjestelmän uudelleenarviointia, jota voidaan käyttää perustana EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevalle valkoiselle kirjalle, ja pyytää Eurooppa-neuvostoa käynnistämään asiaa koskevan prosessin; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita pohtimaan vakavasti eurooppalaista ulottuvuutta kansallisissa turvallisuusstrategioissaan ja valkoisissa kirjoissaan sekä puolustusalan päätöksenteossaan; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kehittämään yhteisen mallin yhdessä vaikuttavien kansallisten uudelleenarviointien muotoilua varten;

13.  korostaa, että on syytä varmistaa, että EU kykenee kriisinhallintaoperaatioillaan edistämään konfliktien ehkäisemistä, vakauttamista ja konfliktien ratkaisemista;

14.  katsoo, että keskinäistä puolustusta koskevan lausekkeen ja yhteisvastuulausekkeen (SEU:n 42 artiklan 7 kohta ja SEUT:n 222 artikla) sisällyttäminen perussopimuksiin vahvistaa EU:n kansalaisten tunnetta yhteisestä tulevaisuudesta; muistuttaa jäsenvaltioita, että vain sitoutuneisuuden, vastavuoroisen ymmärryksen ja todellisen solidaarisuuden hengessä unioni voi hoitaa maailmanlaajuista tehtäväänsä ja siten parantaa Euroopan ja sen kansalaisten turvallisuutta; kiittää siksi komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa yhteisestä ehdotuksesta järjestelyiksi, joilla unioni panee täytäntöön yhteisvastuulausekkeen, ja kehottaa valtion- ja hallitusten päämiehiä vahvistamaan sitoutumisensa keskinäiseen ja esittämään selkeän operatiivisen tulkinnan näistä kahdesta lausekkeesta;

15.  panee huolestuneena merkille, että YTPP-tehtävien ja -operaatioiden määrä ja ajoitus sekä YTPP:n siviiliresurssien ja erityisesti sotilaallisten resurssien ja valmiuksien kehitys eivät ole riittäviä, ottaen huomioon yhä lisääntyvän epävarmuuden ja epävakauden EU:n naapurialueilla; pitää erityisen valitettavana YTPP-tehtävien rajallisuutta Libyan ja Malin kriisien yhteydessä ja moittii unionin päätöksentekomenettelyjen joustavuuden puutetta, joka on osaltaan johtanut siihen, että kriisiskenaarioihin ei ehditä reagoida tehokkaasti, kuten kyseiset kaksi esimerkkiä osoittavat; edellyttää, että tilannetta on seurattava ja että Itä-Euroopassa ja Etelä-Kaukasiassa on jatkettava operaatioita, joilla on saatu aikaan myönteisiä tuloksia; kehottaa asettamaan kunnianhimoisempia tavoitteita ja pyrkimään vakavasti parantamaan tulevien YTPP-tehtävien ja -operaatioiden suunnittelua ottamalla huomioon aikaisemmat kokemukset ja kehittämään tarkoituksenmukaisia vetäytymisstrategioita; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ohjaamaan tätä prosessia ja pitää tässä yhteydessä hänen 15. lokakuuta 2013 julkistettua raporttiaan tärkeänä askeleena sen suhteen, kuinka YTPP:stä voidaan tehdä tehokkaampaa ja ennakoivampaa;

16.  korostaa, että EU:n kriisinhallinnan näkyvyyttä on lisättävä ja että kaikki toimet on sisällytettävä yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan käyttämällä tarvittaessa SEU:n 44 artiklaa, jonka mukaisesti neuvosto voi antaa tehtävän toteuttamisen jäsenvaltioiden ryhmälle, joka on siihen halukas ja jolla on tehtävään tarvittavat voimavarat;

17.  on viimeaikaisten kokemusten perusteella huolestunut siitä, että kokonaisvaltaista menettelytapaa kriisinhallintaan ei ole vielä hyödynnetty täysimääräisesti; katsoo, että tehtävät ja operaatiot ovat mielekkäämpiä, kun ne sisällytetään alueelliseen strategiaan, kuten Afrikan sarvesta saatu myönteinen esimerkki osoittaa; panee merkille asiakirjan ”Suggestions for crisis management procedures for CSDP crisis management operations”, jonka jäsenvaltiot hyväksyivät 18. kesäkuuta 2013;

18.  pyytää, että YTPP:n siviilitehtäviin liittyvät ongelmat ja erityisesti toteutuksen nopeutta ja henkilöstöä koskevat ongelmat pyritään ratkaisemaan tarkistamalla niiden oikeudellista kehystä ja rahoituskehystä, jotka usein vaikeuttavat päätöksentekoprosessia ja aiheuttavat viivästyksiä; kehottaa lisäämään pätevien ja poliittisesti riippumattomien strategisten suunnittelijoiden määrää, koska se on liian pieni suhteessa tehtävien määrään; kehottaa edelleen jäsenvaltioita perustamaan siviilireservijoukot, jotka tarvittaessa voitaisiin mobilisoida nopeasti, ja pitää tässä suhteessa myönteisenä äskettäin perustettua pysyvää YTPP-varastoa;

19.  palauttaa mieliin vuonna 2001 antamansa päätöslauselman, jossa edellytettiin Euroopan siviilirauhanturvajoukkojen perustamista; pitää myönteisenä äskettäisiä yrityksiä perustaa komission yhteyteen Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukot ja Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteyteen asiantuntijapooli, jonka erityisalaa ovat välitystoiminta, vuoropuhelu ja sovittelu; pitää lisäksi myönteisenä, että ulkosuhdehallinto ja asianomaiset kansalaisyhteiskunnan sidosryhmät jatkavat nykyistä rauhanrakennuskumppanuutta;

20.  tähdentää sovittelun ja vuoropuhelun merkitystä konfliktien ehkäisemisessä ja rauhanomaisessa ratkaisemisessa; kiittää Euroopan ulkosuhdehallintoa siitä, että se on edistynyt sovitteluvalmiuksiensa vahvistamisessa, ja kannattaa Euroopan valmiuksien tehostamista entisestään tällä alalla; katsoo, että parlamentin tuloksekas osallistuminen sovitteluprosesseihin on osoittanut, että parlamentin jäsenet voivat olla merkittävässä roolissa sovittelun ja vuoropuhelun prosesseja tuettaessa; aikoo tehostaa edelleen toimiaan tällä alalla;

21.  ehdottaa, että ihmisoikeus- ja tasa-arvoneuvonantajat otettaisiin mukaan kaikkiin YTPP‑operaatioihin, ja kannustaa vaihtamaan parhaita käytänteitä YTPP-operaatioista, jotta varmistetaan, että ihmisoikeuksia koskevat huolenaiheet otetaan kaikilta osin huomioon ja että naisia suojellaan täysimääräisesti ja heidät otetaan mukaan konfliktien ratkaisemiseen ja konfliktinjälkeiseen sovitteluun; kehottaa neuvostoa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa toteuttamaan lisätoimenpiteitä, jotta sukupuolinäkökohdat voitaisiin sisällyttää YTPP-operaatioiden henkilöstösuunnitelmiin;

22.  korostaa, että onnistuneet sotilaalliset operaatiot edellyttävät selkeitä johtamisjärjestelyjä ja valvontaa; toistaa siksi pyyntönsä pysyvän operatiivisen sotilaspääesikunnan perustamisesta; pitää valitettavana, että tässä asiassa ei ole edistytty ja että jotkut jäsenvaltiot vastustavat esikunnan perustamista voimakkaasti; korostaa lisäksi, että tehokas YTPP edellyttää asianmukaista varhaisvaroitusjärjestelmää ja tiedonhankintatukea; katsoo siksi, että tällaiseen pääesikuntaan olisi kuuluttava tiedonhankintayksiköitä ja varhaisvaroitusyksiköitä/tilanteenseurantayksiköitä;

23.  toistaa tukevansa väliaikaista ratkaisua ja kiinnittää huomiota ehdotukseensa Afrikan sarvessa nykyisin toimivan operaatiokeskuksen aseman parantamisesta sekä paikalla toimivien auttamisesta sotilaallisessa suunnittelussa ja koordinoinnissa; pyytää komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa kehittämään tällaisen vaihtoehdon keskuksen nykyisen koon ja infrastruktuurin rajoissa, jotta voidaan optimoida olemassa olevien resurssien käyttö, ja tutkimaan, voitaisiinko operaatioita laajentaa maantieteellisesti kattamaan myös muita tärkeitä alueita; katsoo, että tämän elimen olisi oltava oikeuskelpoinen, sen tehtävänä olisi oltava hankintojen koordinointi Brysselin ja yksittäisiä tehtäviä hoitavien esikuntien välillä ja sen olisi hyödynnettävä mittakaavaetuja säästöjen maksimoimiseksi;

24.  panee merkille, ettei EU:n taistelujoukkoja ole vielä koskaan käytetty, ja katsoo, että niiden olemassaoloa on vaikea ajan kuluessa perustella; painottaa, että ne ovat tärkeä väline nopeiden lisäjoukkojen saamiseen, kouluttamiseen ja pikaiseen reagointiin; pitää myönteisenä päätöstä tämän kysymyksen käsittelemisestä joulukuun huippukokouksessa; on vakuuttunut, että EU:lla olisi oltava pysyvät nopean toiminnan taistelujoukot, joissa on maa-, ilma- ja merijoukkoja, verkkosodankäyntiin erikoistuneita joukkoja ja erityisjoukkoja ja joilla on kunnianhimoiset tavoitteet; korostaa, että EU:n taistelujoukkoja olisi voitava käyttää kaikenlaisissa kriiseissä, myös ilmaston aiheuttamissa humanitaarisissa kriiseissä; kannattaa joustavampaa ja kohdennetumpaa lähestymistapaa erilaisiin kriisitilanteisiin vastaamisen tehostamiseksi ja niihin sopeutumisen helpottamiseksi sekä moduulirakenteen parantamiseksi ja puutteiden korjaamiseksi YTPP‑operaatioiden käynnistämisen alkuvaiheessa, ilman että kuitenkaan vaarannetaan koko taistelujoukkojen toimintakapasiteettia;

25.  korostaa, että olisi pyrittävä tarmokkaammin yhdistämään EU:n tasolla Eurocorps-joukkojen ja Euroopan ilmakuljetusjoukkojen kaltaiset aloitteet;

26.  vahvistaa, että nykyinen rahoitusjärjestelmä, jossa ”aiheutuneet kustannukset maksaa niiden aiheuttaja”, on vakava ongelma YTPP:lle, koska se johtaa viivästyksiin tai täydellisiin katkoksiin päätöksenteossa, erityisesti kun on kyse taistelujoukkojen nopeasta käytöstä; suosittelee, että jäsenvaltiot sopivat EU:n rahoitusmekanismista, joka perustuu taistelujoukkojen käytöstä EU:n lipun alla aiheutuneiden kustannusten jakamiseen, jotta joukkojen käyttö olisi realistista tulevaisuudessa; edellyttää myös johdonmukaisuuden ja tehokkuuden vuoksi, että Euroopan ulkosuhdehallinnolle annetaan valtuudet valvoa rahoitusvälineitä, jotka kytkeytyvät ulkosuhdehallinnon suunnittelemiin ja toteuttamiin kriisinhallintatoimiin; odottaa, että komission varapuheenjohtaja / korkea edustaja ja asiasta kiinnostuneet jäsenvaltiot esittävät asiaa koskevia konkreettisia ehdotuksia;

27.  on huolestunut lisäksi siitä, että talous- ja velkakriisi voi vaikuttaa EU:n jäsenvaltioiden halukkuuteen osallistua YTPP-tehtäviin ja operaatioihin ja erityisesti sellaisiin tehtäviin, joilla on sotilaallisia ja puolustukseen liittyviä vaikutuksia; kehottaa siksi laajentamaan Athene-järjestelmän soveltamisalaa ja käyttämään käynnistysrahastoa (SEU:n 41 artiklan 3 kohta) kiireellisten tehtävien nopean rahoituksen varmistamiseksi; tähdentää kuitenkin, että vaikka YTPP-tarpeisiin on annettava uutta pontta, budjettirajoitukset olisi otettava huomioon;

28.  pyytää jäsenvaltioita hyödyntämään pysyvän rakenteellisen yhteistyön tarjoamia mahdollisuuksia ja alkamaan toteuttaa käytännössä tätä perussopimuksen määräystä vallitsevan ”YTPP-väsymyksen” voittamiseksi sekä sotilaallisen yhteistyön ja yhdentymisen syventämiseksi; kehottaa Eurooppa-neuvostoa laatimaan selkeät suuntaviivat määräyksen täytäntöönpanolle ja kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole kiinnostuneita täytäntöönpanosta, toimimaan rakentavasti; korostaa, että olisi oltava mahdollista liittyä täytäntöönpanevien jäsenvaltioiden joukkoon myöhemmässä vaiheessa, jotta voidaan varmistaa joustavuus ja välttää kahdella eri nopeudella etenevä Eurooppa;

29.  toteaa, että EU:lle on erityisen tärkeää turvallinen ja avoin meriympäristö, joka mahdollistaa kaupan vapaan kulun ja valtamerten luonnonvarojen rauhanomaisen, laillisen ja kestävän käytön; tähdentää, että unionille on kehitettävä merialan ulkomaanpolitiikka, jolla pyritään elintärkeiden infrastruktuurien, avomerireittien ja luonnonvarojen suojelemiseen ja säilyttämiseen, ja painottaa konfliktien rauhanomaista ratkaisua kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja YK:n merioikeusyleissopimuksen säännöksiä noudattaen; odottaa EU:n meriturvallisuusstrategian hyväksymistä huhtikuussa 2010 annettujen neuvoston päätelmien mukaisesti ja kehottaa laatimaan erityisen täytäntöönpanosuunnitelman; huomauttaa, että eri alojen ja valtioiden rajat ylittävä yhdennetty merivalvonta on jo EU:n yhdennetyn meripolitiikan monialainen väline; korostaa, että on tärkeää toteuttaa pikaisesti yhteistä tietojenvaihtoympäristöä koskeva hanke ja luoda yhteydet yhdennetyn meripolitiikan ja YTPP:n välille niiden välisen tietojenvaihdon parantamiseksi;

30.  korostaa, että on estettävä pohjoisnavan seutujen kaltaisten alueiden militarisoiminen, ja tähdentää konfliktien ratkaisemista rauhanomaisin keinoin, kuten kauppaa koskevien välineiden avulla;

31.  pyytää Eurooppa-neuvostoa vahvistamaan uudelleen avaruuden merkityksen tukeakseen EU:n ja sen jäsenvaltioiden strategista itsenäisyyttä ja mahdollisuuksia saada itsenäinen pääsy avaruuteen laukaisujärjestelmiä ja satelliitteja kehittämällä; toistaa, että on tärkeää kerätä tarkkaa tietoa sekä siviili- että sotilasalalla toteutettavia YTPP-tehtäviä ja ‑operaatioita varten; painottaa erityisesti avaruusperusteisten resurssien merkitystä konfliktien ehkäisemisessä ja kriisinhallinnassa ennen kriisiä, sen aikana ja sen jälkeen; pyytää komissiota laatimaan erityisen strategian monikäyttöisten avaruusresurssien kehittämisen tukemiseksi;

32.  toteaa, että tietoverkkoturvallisuuteen liittyvien uhkien hoitaminen on yhä tärkeämpää; kehottaa Eurooppa-neuvostoa laatimaan suuntaviivat EU:n tietoverkkoturvallisuusstrategian täytäntöönpanolle ja toteuttamaan käytännön toimia tietoverkkoinfrastruktuurin suojelemiseksi ja EU:n laajuista yhteistyötä tehostavien investointien tekemiseksi kriisinhallintamenettelyissä, verkkoturvallisuusharjoituksissa ja koulutuksessa; kehottaa komissiota ja komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa varmistamaan, että tietoverkkoturvallisuutta koskevaa politiikkaa pannaan täytäntöön eri aloilla, jotta voidaan varmistaa asianmukaiset järjestelyt EU:n sisäisten ja ulkoisten turvallisuuspolitiikkojen yhdistämiseksi, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita kehittämään kansallista tietoverkkoturvallisuusstrategiaa tai saattamaan sen päätökseen ja pyrkimään synkronoinnin lisäämiseen unionin tasolla;

33.  pyytää Eurooppa-neuvostoa vahvistamaan Euroopan energiahuollon sekä energiaresurssien monipuolisen ja kestävän saannin tärkeyden; toteaa, että jotkut jäsenvaltiot eivät kykene monipuolistamaan energiahuoltoaan, joten niistä tulee entistä haavoittuvaisempia; kannattaa tässä yhteydessä painokkaasti, että jäsenvaltiot toteuttavat kriisitilanteissa yhteistyötoimia; toteaa, että Euroopassa sijaitsevan elintärkeän infrastruktuurin suojelun olisi aktivoitava keskinäistä puolustusta koskeva lauseke ja/tai yhteisvastuulauseke; toteaa myös, että Atalanta-operaatiolla pyritään jo turvaamaan energiahuolto taistelemalla merirosvoja vastaan, jotka ovat kaapanneet useita öljytankkereita vuoden 2008 jälkeen; katsoo siksi, että nämä näkökohdat on sisällytettävä tarvittavaan strategiseen menettelyyn; korostaa tässä yhteydessä, että energiahuolto on ratkaisevan tärkeä tekijä YTPP-tehtävien ja ‑operaatioiden onnistumisen kannalta;

34.  korostaa energiatehokkuuden merkitystä puolustusalalla ja tähdentää, että on arvioitava energiankulutuksen vaikutuksia puolustusbudjetteihin ja sotilasalan tehokkuuteen ja että aseistetuille joukoille on kehitettävä kattava energiatehokkuusstrategia;

35.  korostaa, että EU:lle on tärkeää kehittää edelleen kumppanuuksia ja syventää YK:n, alueellisten organisaatioiden ja asianomaisten toimijoiden kanssa käytävää turvallisuusvuoropuhelua, itäisen kumppanuuden maat ja eteläiset naapurimaat mukaan luettuina;

36.  huomauttaa, että EU:n olisi tehtävä lisää yhteistyötä YK:n, Afrikan unionin, Etyjin ja ASEANin kanssa, jotta analyyseja voitaisiin tehdä yhdessä ja tarkastella yhteisesti ympäristöpolitiikan haasteita ja ilmastonmuutoksesta johtuvia haasteita sekä niiden turvallisuusvaikutuksia; korostaa ennalta ehkäisevien toimien tarvetta ja vaatii EU:ta kehittämään ja parantamaan varhaisvaroituskapasiteettia;

37.  kehottaa lujittamaan EU:n ja Naton rakenteiden välistä yhteistyötä soveltamalla täydentävää lähestymistapaa ja tiivistämällä yhteistyötä, jotta voidaan välttää näiden kahden kumppanin päällekkäinen toiminta ja torjua tehokkaasti uusia uhkia; on vakuuttunut, ettei YTPP:n lujittamisesta ole mitään haittaa kollektiiviselle turvallisuudelle ja transatlanttisille yhteyksille vaan että se pikemminkin vahvistaa niitä; katsoo, että EU:ta koskevan puolustuskapasiteetin kehittäminen hyödyttää myös Natoa; panee merkille, että voimavarojen yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskevan EU:n aloitteen ja älykästä puolustusta koskevan Nato-aloitteen suhteen tehdään rakentavaa yhteistyötä; pitää myönteisenä, että Kyproksen tasavalta aikoo liittyä Naton rauhankumppanuusohjelmaan, mikä saattaa merkitä käännekohtaa, ja kehottaa Turkkia omaksumaan yhtä rakentavan asenteen; kehottaa luomaan kokonaisvaltaiset puitteet EU:n ja Naton yhteistyölle ja syventämään poliittista vuoropuhelua siten, että samalla kunnioitetaan kummankin osapuolen päätöksentekoa;

38.  katsoo, että EU:n on voitava toimia itsenäisesti erityisesti omalla lähialueellaan mutta että sen on kuitenkin aina toimittava YK:n peruskirjan määräysten mukaisesti ja varmistettava, että se noudattaa täysimääräisesti kansainvälistä humanitaarista oikeutta;

Toinen klusteri: Puolustusvalmiuksien kehittämisen tehostaminen

39.  toistaa huolensa siitä, että kansallisten puolustusmäärärahojen vähentäminen entisestään tekee mahdottomaksi kriittisen sotilaallisen kapasiteetin ylläpitämisen ja johtaa peruuttamattomiin osaamisen ja teknologian menetyksiin; toteaa, että puutteet jäsenvaltioiden kapasiteetissa kävivät ilmi Libyassa ja Malissa toteutettujen operaatioiden aikana ja että talouskriisi on pahentanut olemassa olleita rakenteellisia ongelmia; toistaa näkemyksensä siitä, että ongelma ei ole luonteeltaan niinkään taloudellinen kuin poliittinen;

40.  ottaa huomioon ehdotukset, jotka annettiin lokakuussa 2013 julkaistussa, YTPP:tä käsittelevässä komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan raportissa, ja etenkin ehdotukset, joilla pyritään luomaan kannustimia, kuten verotuksellisia kannustimia, puolustusalan valmiuksia koskevaa yhteistyötä varten; korostaa, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus saada täysi hyöty sotilasalan tehokkuuteen tähtäävästä tiiviimmästä keskinäisestä yhteistyöstä ja päättää niukkojen resurssien optimoinnista ja paremmasta ja järkevämmästä jakamisesta luomalla synergioita ja vähentämällä koordinoidusti valmiuksia, jotka ovat tarpeettomasti päällekkäisiä, liiallisia ja vanhentuneita;

41.  pitää myönteisenä meneillään olevaa voimavarojen kehittämissuunnitelman tarkistamista; toteaa, että suunnitelma on perusta kapasiteetin lisäämiseen tarkoitetulle pitkän aikavälin yhteiselle kehittämissuunnitelmalle; katsoo, että tästä kehittämissuunnitelmasta olisi keskusteltava säännöllisesti, että sen täytäntöönpanoa olisi yksinkertaistettava ja että sitä olisi tarvittaessa tarkistettava;

42.  kiinnittää huomiota Euroopan puolustusviraston (EDA) toimenkuvaan, joka määritellään SEU:n 42 artiklan 3 kohdassa ja 45 artiklassa, joissa virastolle on annettu tärkeitä tehtäviä pysyvän rakenteellisen yhteistyön toteuttamisessa, voimavaroja ja puolustusmateriaalia koskevan eurooppalaisen politiikan määrittelyssä, jäsenvaltioiden sotilaallisten valmiuksien kehittämisessä ja puolustusalan teollisen ja teknologisen perustan vahvistamisessa ilman, että tästä koituu rahoitusvaikutuksia EU:n talousarvioon;

43.  katsoo, että sotilaallisen kapasiteetin yhdistäminen ja yhteiskäyttö, vaikkei se olekaan mikään patenttiratkaisu, on merkittävä keino vastata resurssien puutteeseen EU:ssa; pitää myönteisenä EDA:n asiaan tuomaa helpotusta ja tähän mennessä saavutettua edistystä; katsoo, että yhdistämistä ja yhteiskäyttöä ei pitäisi nähdä vain yhteisenä resurssien käyttönä vaan myös osana yhdentymistä ja että siihen pitäisi sisällyttää myös kapasiteetin yhteinen ylläpito ja hyödyntäminen;

44.  edellyttää, että EDA:lle annetaan suurempi rooli valmiuksien koordinoimisessa ja pyritään näin estämään päällekkäisyydet ja jäsenvaltioiden rinnakkaiset ohjelmat, joista aiheutuu liian suuri taakka veronmaksajille;

45.  kehottaa EU:n jäsenvaltioita parantamaan puolustuksen suunnittelua koskevaa tietojenvaihtoa ja sisällyttämään yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskevat ratkaisut kansallisiin puolustuksen suunnittelujaksoihin ja päätöksentekoprosesseihin sotilaallisten valmiuksien yhdistämistä ja yhteiskäyttöä koskevien menettelysääntöjen mukaisesti;

46.  korostaa, että keskinäinen luottamus, avoimuus ja luotettavuus ovat avaintekijöitä kaikkien turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvien yhteisten ponnistelujen onnistumisen kannalta; on vakuuttunut, että puolustusvalmiuksien kehittäminen on sisällytettävä strategiseen lähestymistapaan, jossa määritetään valmiuksien sopiva yhdistelmä sekä niiden käyttökohteet;

47.  Edellä mainitut seikat huomioon ottaen odottaa, että tulevassa huippukokouksessa

Kolmas klusteri: Euroopan puolustusteollisuuden vahvistaminen

48.  pitää myönteisenä komission tiedonantoa ”Kohti kilpailukykyisempää ja tehokkaampaa puolustus- ja turvallisuusalaa”, jossa esitetään joitakin uusia ideoita ja ehdotuksia; tukee kaikilta osin komission pyrkimyksiä tiivistää puolustuksen ja turvallisuuden sisämarkkinoita ja kehittää puolustusteollisuuspolitiikka, jolla tuetaan pk-yrityksiä Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti, koska ne ovat avainasemassa innovoinnissa, tutkimuksessa ja kehittämisessä, työpaikkojen luomisessa sekä talouskasvussa;

49.  korostaa, että puolustusalan teknologisen ja teollisen perustan vahvistaminen on kirjattu unionin tavoitteena SEU:n 42 artiklan 3 kohtaan ja 45 artiklaan; tähdentää, että tehokas Euroopan puolustus edellyttää vakaata Euroopan puolustusalan teknologista ja teollista perustaa, jonka avulla voidaan tukea YTPP:tä ja tehostaa entisestään Euroopan sotilaallisia valmiuksia ja huolehtia samalla EU:n strategisesta itsenäisyydestä; painottaa tutkimuksen, teollisuuden ja valmiuksien kehittämisen välisiä yhteyksiä, koska kaikkia näitä tekijöitä tarvitaan talouskasvuun, työpaikkojen luomiseen ja kilpailukyvyn edistämiseen sekä YTPP:n vahvistamiseen;

50.  muistuttaa, että EU tarvitsee vahvan ja vähemmän pirstaloituneen puolustusteollisuuden, jolla voidaan tukea yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa ja vahvistaa EU:n strategista itsenäisyyttä; korostaa sertifioinnin ja standardoinnin merkitystä asevoimien yhteentoimivuuden parantamisessa; kehottaa Eurooppa-neuvostoa antamaan EDA:lle tehtäväksi laatia suunnitelma puolustusteollisuuden normien kehittämiseksi ja kehottaa jäsenvaltioita yksinkertaistamaan eurooppalaisia sertifiointimenettelyjä tunnustamalla sertifikaatit vastavuoroisesti ja yhdenmukaistamaan sertifiointimenettelyjään;

51.  korostaa, että ennakointi sekä muutoksenhallinta ja uudelleenjärjestelyt ovat olennainen osa kaikkia teollisuuspolitiikkoja; katsoo siksi, että yhdennettäessä puolustusalan markkinoita edelleen on samanaikaisesti liennytettävä siitä alueelliselle ja paikalliselle taloudelle aiheutuvia kielteisiä vaikutuksia ja käytävä aktiivista työmarkkinavuoropuhelua sekä käytettävä tässä yhteydessä täysimääräisesti Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan globalisaatiorahaston kaltaisia EU:n rahoitusvälineitä;

52.  kehottaa Eurooppa-neuvostoa toteuttamaan toimia tällä alalla rahoittamalla vakaasti tutkimusta ja kehittämistä, myös unionin tasolla; kannattaa siviilialan turvallisuustoimien ja puolustusta koskevan tutkimustoiminnan välisen toimivan ja kustannustehokkaan yhteistyön kehittämistä; korostaa kuitenkin, että kahteen eri käyttötarkoitukseen tarkoitettujen tuotteiden viennille tarvitaan edelleen toimivat säännöt;

53.  tähdentää, että puolustusalan tutkimukseen ja kehittämiseen on löydettävä uusia rahoituslähteitä esimerkiksi Horisontti 2020 -ohjelman avulla;

Loppuhuomautukset

54.  kannattaa varauksetta näistä kolmesta klusterista keskustelemista joulukuussa pidettävässä huippukokouksessa; korostaa, että ne ovat kaikki yhtä tärkeitä ja että ne liittyvät loogisesti toisiinsa, koska ne palvelevat samoja strategisia tarkoituksia;

55.  kehottaa Eurooppa-neuvostoa ja poliittisia päättäjiä unionin jäsenvaltioiden kaikilla tasoilla olemaan kunnianhimoisempia ja rohkeampia julkisen keskustelun aloittamisessa, koska se on entistä tärkeämpää taloudellisten säästötoimien aikana; korostaa, että on tehtävä lisää investointeja ja vauhditettava puolustuksen ja turvallisuuden alalla tehtävää yhteistyötä ja että on selvitettävä turvallisuuden ja puolustuksen ja vapauden, demokratian, oikeusvaltion ja hyvinvoinnin väliset yhteydet;

56.  korostaa sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden jakamatonta yhteenkuuluvuutta sekä sitä, että rauhallinen, turvallinen ja vakaa ympäristö on edellytys Euroopan poliittisen, taloudellisen ja sosiaalisen mallin säilyttämiselle;

57.  toivoo, että tämä Eurooppa-neuvoston kokous ei jää yksittäiseksi tilaisuudeksi, vaan että se on alku jatkuvalle prosessille, jossa Eurooppa-neuvosto keskustelee säännöllisesti turvallisuutta ja puolustusta koskevista kysymyksistä; kannattaa sitä, että Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen laaditaan etenemissuunnitelma erityistavoitteineen, aikatauluineen ja raportointimekanismeineen; puoltaa puolustusministerien neuvoston perustamista keskipitkällä aikavälillä, jotta turvallisuutta ja puolustusta koskevat kysymykset saavat ansaitsemansa painoarvon;

58.  aikoo pitää yllä ja kehittää tiiviitä yhteyksiään kansallisiin parlamentteihin järjestämällä säännöllisesti tapaamisia, jotta voidaan edistää vuoropuhelua ja näkemysten vaihtoa turvallisuus- ja puolustuskysymyksistä;

59.  katsoo, että YTPP on yksi Euroopan yhdentymisprosessin peruspilareista;

o
o   o

60.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Naton pääsihteerille, Naton parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, YK:n pääsihteerille, Etyjin puheenjohtajalle ja Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, Afrikan unionin kokouksen puheenjohtajalle ja ASEANin pääsihteerille.

(1) EUVL L 146, 10.6.2009, s. 1. (2) EUVL L 216, 20.8.2009, s. 76. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0380. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0381. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0455. (6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0456. (7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0458. (8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0457. (9) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 9. (10) EUVL C 377 E, 7.12.2012, s. 51. (11) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 7. (12) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0278. (13) http://eeas.europa.eu/library/publications/2013/3/2013_eeas_review_en.pdf.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. marraskuuta 2013 Euroopan puolustuksen teollisesta ja teknologisesta perustasta (2013/2125(INI))

P7_TA(2013)0514 A7-0358/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimus) V osaston ja erityisesti sen 21, 42, 45 ja 46 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 173, 179–190 ja 352 artiklan ja sen pöytäkirjan N:o 10,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 13.–14. joulukuuta 2012 antamat päätelmät ja prosessin, jonka on määrä johtaa 19.–20. joulukuuta 2013 pidettävään Eurooppa-neuvoston puolustuskokoukseen,

–  ottaa huomioon 24. heinäkuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Kohti kilpailukykyisempää ja tehokkaampaa puolustus- ja turvallisuusalaa” (COM(2013)0542),

–  ottaa huomioon 5. joulukuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Strategia Euroopan puolustusteollisuuden vahvistamiseksi ja sen kilpailukyvyn parantamiseksi” (COM(2007)0764),

–  ottaa huomioon Euroopan turvallisuusstrategian, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi 12. joulukuuta 2003, ja sen täytäntöönpanoa koskevan kertomuksen, jolle Eurooppa-neuvosto antoi tukensa 11.–12. joulukuuta 2008,

–  ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston 12. joulukuuta 2008 antaman julkilausuman Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahvistamisesta ja neuvoston 11. joulukuuta 2008 antaman julkilausuman voimavarojen kehittämisestä,

–  ottaa huomioon Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa koskevan strategian, jonka Euroopan puolustusviraston (EDA) johtokunta hyväksyi 14. toukokuuta 2007,

–  ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/411/YUTP Euroopan puolustusviraston perussäännöstä, kotipaikasta ja sen toimintaa koskevista säännöistä sekä yhteisen toiminnan 2004/551/YUTP kumoamisesta(1),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/81/EY hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden tekemien rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla(2),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan täytäntöönpanosta(3) ja 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman rahoituskriisin vaikutuksista EU:n jäsenvaltioiden puolustusalaan(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7‑0358/2013),

Toimiva yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka edellyttää vahvaa Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa

1.  muistuttaa, että toimiva yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka edellyttää vahvaa Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa, joka muodostaa keskeisen elementin Euroopan kyvyssä taata kansalaistensa turvallisuus, suojella arvojaan ja edistää etujaan; toteaa, että Euroopan puolustusala edistää merkittävästi kasvua ja innovointia, vakauden ja turvallisuuden perustekijöitä; katsoo, että Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan kehittäminen olisi sisällytettävä EU:n ensisijaisiin strategisiin tavoitteisiin;

2.  muistuttaa voimavarojen vahvistamisesta 11. joulukuuta 2008 annetussa neuvoston julkilausumassa hahmotellusta operatiivisesta tavoitetasosta sekä SEU-sopimuksen 43 artiklan 1 kohdassa hahmotelluista siviili- ja sotilastehtävistä; muistuttaa jäsenvaltioiden sitoutuneen parantamaan sotilaallisia voimavarojaan; kehottaa Eurooppa-neuvostoa käynnistämään tätä varten voimavaroja ja puolustusmateriaalia koskevan eurooppalaisen politiikan (ECAP) kehittämisen SEU-sopimuksen 42 artiklan 3 artiklassa määrätyllä tavalla;

3.  korostaa, että samanaikaisesti kuin esimerkiksi Kiina, Intia, Brasilia ja Venäjä lisäävät puolustusmenojaan, EU:n puolustusmenoja leikataan; kiinnittää huomiota muuttuvaan strategiseen globaaliin ympäristöön, erityisesti talous- ja finanssikriisin johdosta supistuviin puolustusbudjetteihin, teknisen kehityksen vauhdin nopeutumiseen ja siihen tosiseikkaan, että eurooppalaiset puolustusalan yritykset mukautuvat tähän tilanteeseen painottamalla vientiä kolmansiin maihin, minkä hintana on arkaluonteisten teknologioiden, teollis- ja tekijänoikeuksien sekä tuotannon siirto EU:n ulkopuolelle;

4.  on huolissaan puolustusmenojen leikkauksista ja kehottaa jäsenvaltioita, Euroopan puolustusvirastoa ja komissiota toteuttamaan vastatoimia torjumalla Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan altistumista tulevaisuudessa sille vaaralle, että kolmannet osapuolet, joilla on erilaiset strategiset edut, valvovat ja rajoittavat unionin toimintaa; kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan Euroopan teollisuuden yhteistyötä, jotta strateginen riippumattomuus voidaan turvata mahdollisimman pitkälle kehittämällä ja tuottamalla huipputeknologiaan perustuvia tehokkaita sotilaallisia ja turvallisuuteen liittyviä voimavaroja;

5.  korostaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulon myötä EU:n teollisuus-, avaruus- ja tutkimuspolitiikat ulottuvat puolustuksen alalle; toteaa, että unionin muilla aloilla (sisäisen turvallisuuden ja rajojen turvallisuuden, katastrofien hallinnan ja kehitysyhteistyön kaltaisilla aloilla) toteuttamat ohjelmat tarjoavat huomattavia mahdollisuuksia kehittää yhdessä voimavaroja, joilla on merkitystä noiden politiikkojen sekä YTPP-operaatioiden toteuttamisen kannalta;

6.  korostaa, että Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan vahvistamisessa on edettävä, ja toteaa, että tarvitaan jatkuvasti monikansallisia puolustushankkeita ja mikään jäsenvaltio ei enää pysty ylläpitämään kestävää puolustusteollisuutta puhtaasti kansalliselta pohjalta, koska teknologioiden monimutkaisuus ja kustannukset kasvavat jatkuvasti, kansainvälinen kilpailu lisääntyy ja puolustusbudjetit ja tuotantovolyymit supistuvat; pitää valitettavana sitä, että vaikka tietynlaajuista keskittymistä on tapahtunut Euroopan ilmailu- ja avaruusteollisuudessa, maavoimien ja laivaston laite- ja varusteteollisuus on edelleen suurelta osin jakautunut kansallisten jakolinjojen mukaisesti;

7.  korostaa, että Euroopan puolustusteollisuutta olisi rakennettava kestävällä tavalla kaikissa jäsenvaltioissa olemassa olevaan teolliseen infrastruktuuriin ja SEUT-sopimuksen 173 artiklassa vahvistettuihin Euroopan teollisuuspolitiikkaa koskeviin sääntöihin perustuen eikä yksinomaan vapaan kilpailun periaatteiden mukaisesti;

8.  muistuttaa EU:n jäsenvaltioita, komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, komissiota ja Euroopan puolustusvirastoa siitä, että yli kaksi vuosikymmentä kylmän sodan päättymisen jälkeen EU:n jäsenvaltiot eivät vieläkään ole pystyneet täyttämään Helsingissä asetettuja yleistavoitteita ja muita yhteisten sotilaallisten voimavarojen kehittämistavoitteita, vaikka ne ovat voineet hyödyntää suhteellisen mittavia kansallisia puolustusbudjetteja;

9.  muistuttaa, että jos Eurooppa haluaa säilyttää vankan turvallisuus- ja puolustusteollisuuden, jäsenvaltioiden on koordinoitava puolustusbudjettinsa, jotta vältetään päällekkäisyydet ja vahvistetaan yhteisiä tutkimusohjelmia;

10.  panee merkille, että kriisistä ja budjettileikkauksista huolimatta Euroopan kansalaiset vaativat edelleen Euroopan puolustuksen ja teollisuuden yhteensovittamista ja yhteistyötä, joita pidetään turvallisuutta, tehokkuutta ja säästöjä edistävänä tekijänä;

11.  panee merkille 24. heinäkuuta 2013 annetun komission tiedonannon ja komission varapuheenjohtajan / korkean edustajan 15. lokakuuta 2013 antaman yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevan kertomuksen; pitää valitettavana, että komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto eivät ole esittäneet yhteistä eurooppalaista julkilausumaa tämän vuoden joulukuussa pidettävää Eurooppa-neuvoston puolustusalan huippukokousta varten; odottaa mielenkiinnolla komission rahastokohtaisia säädösehdotuksia, jotka koskevat Euroopan rakenne- ja investointirahastoja, Yrittäjyyden Eurooppa -verkostoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja Euroopan globalisaatiorahastoa, jotta voidaan varmistaa puolustusteollisuuden yhtenäinen kehittäminen kaikissa unionin jäsenvaltioissa;

12.  muistuttaa, että komissio ja EU:n puolustusministerit korostivat tätä alaa koskevien kiireellisten toimien tarvetta jo vuonna 2007 asiaa koskevalla komission tiedonannolla ja Euroopan puolustusviraston esittämällä Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa koskevalla strategialla; pitää valitettavana, että on jätetty käyttämättä tilaisuudet esittää säännöllisesti täytäntöönpanokertomuksia ja päivittää strategioita Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen; pitää valitettavana, että uudessa tiedonannossa ei esitetä yhteenvetoa aikaisemmista strategioista; kehottaa komissiota ja Euroopan puolustusvirastoa kehittämään tulevaisuudessa Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa koskevan yhteisen strategian tähänastisten kokemusten pohjalta;

13.  katsoo oman laajan arvionsa perusteella, että molempien strategioiden täytäntöönpano on ollut puutteellista, koska Euroopan puolustuksen teollisesta ja teknologisesta perustasta ei ole päästy yksimielisyyteen erilaisten kansallisten ja teollisten etujen vuoksi ja koska aseteollisuuden alalla vallitsee edelleen vakiintuneita kansallisia tapoja; panee merkille, että on olemassa jäsenvaltioita, joilla ei ole kansallista puolustusteollisuutta ja/tai pieniä erikoistuneita teollisuudenaloja ja jotka pyrkivät saamaan yleisesti parhaan vastineen rahoilleen, sekä jäsenvaltioita, joiden puolustusteollisuuden kilpailukyky on huonompi ja jotka suosivat kansallisia toimittajia, sekä jäsenvaltioita, joilla on vahva kansallinen puolustusteollisuus ja jotka hyväksyvät vahvan kansainvälisen kilpailun;

14.  pitää myönteisenä Eurooppa-neuvoston päätöstä ottaa Euroopan puolustuksen vahvistaminen joulukuun huippukokouksen esityslistalle; kehottaa Eurooppa-neuvostoa tarjoamaan tarvittavia tuoreita ja kunnianhimoisia kannustimia, asettamaan suuntaviivat, yleiset poliittisen ensisijaiset tavoitteet sekä määräajat tukemaan puolustuksen aidosti eurooppalaista teollista ja teknologista perustaa, jota tuetaan asianmukaisilla rehellisyyttä ja luottamusta rakentavilla toimenpiteillä ja joka perustuu voimavaroihin ja edistää synergioita, mahdollistaa rajoitettujen voimavarojen tehokkaan käytön, välttää päällekkäisyyksiä ja on integroitu ja kilpailukykyinen maailmanlaajuisilla markkinoilla;

Vaatimusten yhdenmukaistaminen ja kysynnän vakiinnuttaminen

15.  pitää valitettavana, että aiemmat pyrkimykset kysynnän vakiinnuttamiseen eivät ole parantaneet kysynnän hajanaisuutta EU:ssa, jossa on 28 kansallista puolustusalan asiakasta ja vielä suurempi määrä asiakkaita siviili- ja sotilaskäyttöön tarkoitettujen tuotteiden alalla; pitää valitettavana, että Euroopan puolustusviraston laatiman voimavarojen kehittämissuunnitelman tulokset ovat rajallisia; kehottaa siksi Eurooppa-neuvostoa käynnistämään Euroopan puolustuksen tarkasteluprosessin ja puolustuksen kansallisten suunnitteluprosessien EU-tason koordinoinnin; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa käynnistämään tämän arvioinnin pohjalta laaja-alaisen prosessin, jonka tuloksena kehitetään Euroopan turvallisuutta ja puolustusta koskeva valkoinen kirja, jotta voidaan järkeistää EU:n strategiset tavoitteet ja valmiuksien kehittämisprosessit;

16.  kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan edelleen mahdollisuutta synkronoida ja suunnitella yhteisesti ja yhteistyössä Euroopan puolustusviraston kanssa puolustusalan voimavarojensa elinkaaren hallintaa; katsoo, että SEU-sopimuksen 142 artiklassa tarkoitetun voimavaroja ja puolustusmateriaalia koskevan yhteisen eurooppalaisen politiikan synergiaetujen tehostaminen on edellytys sille, että sotilaallisten vaatimusten yhdenmukaistaminen voidaan muuntaa jäsenvaltioiden yhdenmukaistetuiksi kalustohankinnoiksi, millä luodaan edellytykset EU:n puolustusteollisuuden menestyksekkäälle ja kysyntään perustuvalle ylikansalliselle rakennemuutokselle;

17.  panee merkille Naton puolustuksen suunnitteluprosessin, jonka kautta liiton jäsenet, mukaan luettuina 26 eurooppalaista liittolaista, toteuttavat tarvittaessa koordinointitoimenpiteitä varmistaakseen, että oikeita puolustuksen voimavaroja kehitetään ja ylläpidetään tulevia haasteita silmällä pitäen; toteaa, että Nato on pitkään tunnustanut, että tarvitaan tiivistä yhteistyötä teollisuuden kanssa erityisesti sotilaallisia voimavaroja koskevien vaatimusten kehittämisen tueksi etenkin standardoinnin ja yhteentoimivuuden alalla samalla kun edistetään puolustusalan teknologista ja teollista yhteistyötä transatlanttisella tasolla;

Teollisuuspolitiikka

18.  katsoo, että Euroopan puolustusteollisuuspolitiikalla olisi pyrittävä optimoimaan jäsenvaltioiden voimavarat koordinoimalla voimavarojen, laitteiden, kaluston ja palvelujen kehittäminen, käyttöönotto ja ylläpito, jotta voidaan suorittaa kaikki mahdolliset tehtävät, mukaan luettuina vaativimmat operaatiot, vahvistamalla Euroopan puolustusteollisuutta, edistämällä tutkimuksen ja kehityksen alalla tehtävää yhteistyötä ja kehittämällä kalustoyhteistyöohjelmia;

19.  korostaa, että Euroopan puolustusteollisuus on innovoinnin ja kasvun kannalta merkittävä, sillä se tarjoaa suoraan ja välillisesti noin 400 000 työpaikkaa unionissa; korostaa, että vaikka Euroopan puolustusalan talouteen kohdistuu useita haasteita, tarvitaan uutta lähestymistapaa, jolla vähennetään päällekkäisyyksiä, saadaan suurempia mittakaavaetuja ja lisätään teollisuuden kilpailua;

20.  katsoo, että on aika edistää vapaaehtoista lähestymistapaa, jolla puututaan Euroopan puolustusalan markkinoiden hajanaisuuteen sekä edistetään sen vakauttamista (ja käynnistetään yhdenmukaistaminen) kysynnän ja tarjonnan sekä sääntöjen ja normien osalta, ja katsoo, että on myös aika investoida yhdennettyyn kestävään teollisuuspolitiikkaan, joka perustuu tutkimukseen, innovointiin, resurssitehokkuuden lisäämiseen, raaka-ainestrategiaan, pk-yritysten vahvistamiseen ja alueellisten verkostojen kehittämiseen; tukee täysin komission pyrkimyksiä edistää puolustus- ja turvallisuusalan sisämarkkinoita asianmukaisella tuella pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka edistävät merkittävästi innovointia, kehittävät erityisvalmiuksia ja viimeisintä teknologiaa sekä luovat työpaikkoja Eurooppa 2020 -strategian mukaisesti;

21.  pitää tärkeänä, että jäsenvaltiot tehostavat yhteistyötä vastatakseen teollisuuden haasteisiin, ja toteaa, että budjettirajoitukset ja lisääntyvä maailmanlaajuinen kilpailu merkitsevät sitä, että unioni tarvitsee sisäisiä kumppanuuksia ja muita ryhmittymiä sekä tehtävien jakoa; tukee Euroopan puolustusviraston pyrkimyksiä tukea alueellisia ryhmittymiä;

22.  katsoo, että olisi tunnustettava puolustusalan markkinoiden erityisluonne, kun otetaan huomioon viennin valvontaan ja aseiden leviämisen torjuntaan liittyvät velvollisuudet ja tiukat luottamuksellisuusvaatimukset sekä se, että markkinoilla toimivia yrityksiä on vähän ja kysynnästä vastaavat lähes yksinomaan valtiot;

23.  katsoo, että puolustusteollisuus on erityisluonteinen, koska tuotekehittely kestää pitkään ja järjestelmät on pidettävä toimintakuntoisena useiden vuosikymmenten ajan, koska ohjelmien kustannukset ovat huomattavan korkeat ja yhä kasvussa ja koska tuotteiden kaupallistaminen riippuu suuressa määrin jäsenvaltioiden hallituksista;

24.  tukee turvallisuus- ja puolustusteollisuuden tuotteiden potentiaalia ja kannustaa niiden kaksikäyttöisyyttä erityisesti avaruus-, merenkulku-, ilmailu- ja televiestintäalalla; korostaa, että puolustusteollisuus vauhdittaa merkittävästi edistyksellistä teknologiaa, jota käytetään myöhemmin kaupallisiin tarkoituksiin;

25.  kehottaa Eurooppa-neuvostoa tukemaan Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa kaikin tavoin ja ennen kaikkea määrittämään sen soveltamisalan selkeämmin erityisesti sen piiriin kuuluvien toimijoiden osalta myöntämällä niille Euroopan puolustusalan taloudellisen toimijan (EDOE) erityisaseman;

26.  kehottaa myöntämään EDOEn aseman sekä teknologisen että sosiaalisen ja taloudellisen todellisen eurooppalaisen lisäarvon perusteella; katsoo siksi, että ainoastaan mainittujen Euroopan puolustusalan taloudellisten toimijoiden olisi voitava hyötyä EU:n ohjelmista;

27.  katsoo, että ”Euroopan puolustusalan taloudellisen toimijan” käsite olisi tunnustettava ja että toimijoiden suojelemiseksi olisi täytettävä perustellut työpaikkoihin, tieteelliseen ja teknologiseen asiantuntemukseen, päätöksentekoon ja EU:n alueella tapahtuvaan tuotantoon liittyvät vaatimukset;

28.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään puolustuksen teollista ja teknologista perustaa sekä keskeisten teknologia-alojen osaamiskeskuksia ja tarjoamaan niiden käyttöön tehokkaat hyvän hallinnon mekanismit Euroopan unionin alueella ja vahvistamaan näin keskusten keskinäistä riippuvuutta;

29.  kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan keskeisten puolustusalan yritysten ja yliopistojen välistä yhteistyötä; korostaa, että tällainen yhteistyö voi laajentaa yliopistojen tietopohjaa;

30.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota minimoimaan tarpeettomat sääntelyesteet, parantamaan puolustusalan yritysten keskinäistä vuoropuhelua ja edistämään näiden yritysten rationalisointia, jotta ne voivat hankkia välineitä, jotka soveltuvat parhaiten niiden suorituskyvyn ja kustannustason mukaisiin tarpeisiin; vaatii eurooppalaisten yritysten nopeaa rakennemuutosta, jossa ylitetään kansalliset rajat ja omaksutaan globaali näkemys;

31.  katsoo, että pienillä ja keskisuurilla yrityksillä, jotka suunnittelevat ja valmistavat monia innovatiivisia tuotteita, on keskeinen osa Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen pohjan ylläpitämisessä ja vahvistamisessa; panee merkille, että Euroopan puolustusmarkkinoiden hajanaisuus haittaa pk-yritysten tuotteiden markkinointia; kehottaa jäsenvaltioita, Euroopan puolustusvirastoa ja komissiota kehittämään yhteistyössä tapoja vahvistaa kestävästi pieniä ja keskisuuria yrityksiä ja helpottaa niiden pääsyä puolustushankintojen markkinoille; korostaa, että yhteinen standardointi- ja sertifiointijärjestelmä hyödyttäisi eurooppalaisia yrityksiä, mukaan luettuina pk-yritykset, koska se parantaisi niiden pääsyä Euroopan ja kansainvälisille markkinoille sekä antaisi niille mahdollisuuden luoda työpaikkoja ja saada EU:n rahoitusta;

Standardointia ja sertifiointia koskevan yhteisen lähestymistavan tarve

32.  toistaa, että puolustuskaluston standardointi on perustavalaatuisen tärkeää, jotta voidaan luoda kilpailukykyiset eurooppalaiset puolustusalan sisämarkkinat, taata yhteentoimivuus ja mahdollistaa aseohjelmia koskeva yhteistyö sekä yhdistää voimavaroja ja toteuttaa yhteisiä hankkeita ja jotta voidaan mahdollistaa jäsenvaltioiden joukkojen kestävä yhteentoimivuus, mikä vähentää huolto- ja toimintakustannuksia ja varmistaa, että jäsenvaltioiden puolustuskapasiteettia voidaan käyttää optimaalisesti yhteisissä operaatioissa;

33.  muistuttaa, että on olemassa runsaasti keskenään kilpailevia teollisuuden standardeja siviili- ja sotilaskäyttöön tarkoitetuille tuotteille; pitää valitettavana, että Naton standardointisopimusten (STANAG) ja -suositusten (STANREC) täytäntöönpanossa on onnistuttu vain rajoitetusti; kehottaa komissiota ja Euroopan puolustusvirastoa edistämään yhteisten ja yhdenmukaisten standardien käyttöä puolustuksen alalla ja kehittämään ”hybridistandardeja” kaksikäyttöaloja varten; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden tulevat puolustusalan standardien asettamista koskevat toimet perustuvat siviilialaa koskeviin ehdotuksiin, joita komissio ja Euroopan standardointijärjestöt esittävät;

34.  kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan Euroopan puolustusviraston tarjoamia mahdollisuuksia siihen, että laaditaan sotilaallisia tuotteita ja sovelluksia koskevia eurooppalaisia standardeja esimerkiksi sairaalalaivojen rakentamista tai etäohjattuja ilma-alusjärjestelmiä varten;

35.  pitää standardointia koskevia komission ehdotuksia myönteisinä ja kehottaa Eurooppa-neuvostoa ottamaan ne huomioon ja tekemään tätä alaa koskevia konkreettisia ehdotuksia;

36.  kehottaa jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan eurooppalaisia sertifiointimenettelyjä ottamalla käyttöön sertifikaattien vastavuoroisen tunnustamisen ja kehittämällä yhteisiä eurooppalaisia siviili- ja sotilasalan sertifiointimenettelyjä;

Toimitusvarmuuden turvaaminen

37.  korostaa, että alan rakennemuutoksen yhteydessä on tärkeää varmistaa, että toimitusvarmuus ei vaarannu; kehottaa jäsenvaltioita, Euroopan puolustusvirastoa ja komissiota kehittämään pikaisesti erityisesti strategisia materiaaleja ja kriittisiä teknologioita koskevan kattavan ja kunnianhimoisen EU:n laajuisen toimitusvarmuusjärjestelmän, joka perustuu vastavuoroisten takuiden järjestelmään ja riskien ja tarpeiden arviointiin ja jonka oikeusperustana käytetään mahdollisesti pysyvää rakenteellista yhteistyötä;

38.  kehottaa jäsenvaltioita ensi askeleena kohti tätä tavoitetta hyödyntämään täysin potentiaalin, jonka yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta annetun direktiivin 2009/43/EY mukaiset yleiset siirtoluvat ja koontisiirtoluvat tarjoavat, ja nopeuttamaan työtään, jotta vuoden 2006 puitejärjestely toimitusvarmuudesta kiireellisten operaatioiden tapauksessa voidaan ottaa käyttöön;

39.  kehottaa Euroopan puolustusvirastoa ja komissiota esittämään yhteisen riippumattomuusstrategian, joka koskee kriittisiä teknologioita ja erityisesti rajoittamattomia mahdollisuuksia saada käyttöön ja hyödyntää siviili- ja sotilaskäyttöön tarkoitettuja (kaksikäyttöisiä) uusia ja keskeisiä kehitystä vauhdittavia teknologioita, kuten uusin mikro-/nanoelektroniikka, tekoäly ja fotoniikka, joita on pidettävä YTPP‑operaatioiden kannalta kriittisinä; kehottaa jäsenvaltioita käyttämään Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa vahvistamaan unionin riippumattomuutta näiden keskeisten infrastruktuurien osalta;

Uutta vauhtia aseyhteistyölle

40.  kannustaa jäsenvaltioita ratkaisemaan kysynnän heikkenemisestä aiheutuvat teollisuuden ylikapasiteettiongelmat käynnistämällä keskeisiä uusia yhteisiä hankkeita ja hyödyntämällä enenevässä määrin Euroopan puolustusvirastoa, jota käytetään liian vähän ja jonka rahoitus on puutteellista, sekä ottamalla oppia viimeaikaisista yhteisistä operaatioista, jotka ovat tuoneet esiin puutteita, joista ovat esimerkkeinä strategiset ja taktiset ilmakuljetukset, lentotiedustelu ja havainnointi avaruudesta käsin; suosittelee erityisesti kehittämään siviili- ja sotilasteknologisten sovellusten muodossa keskeisiä mahdollistajia, kuten etäohjattuja ilma-alusjärjestelmiä (RPAS), jotka edistävät huipputeknologian kehittämistä ja auttavat säilyttämään avainosaamisen Euroopassa; kannustaa EU:ta osallistumaan yhteisiin hankkeisiin vuokraamalla ja/tai hankkimalla kaksikäyttövoimavaroja ja mahdollisesti hankkimalla prototyyppejä;

41.  katsoo saatujen kokemusten perusteella, että yhteisten puolustusmateriaaliohjelmien kehittämisen ja tuotannon jakaminen olisi organisoitava teollisuuden tehokkuutta ja taloudellista suorituskykyä koskevaa periaatetta tiukasti noudattaen, jotta vältetään päällekkäisyydet ja kustannusten kasvaminen;

42.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan laajojen puolustusteknologisten hankintojen suunnittelun yhteydessä etusijalle EU:n sisäiset hankkeet tai yhteiset järjestelyt tai eurooppalaiset uudet teknologiat, jotka voivat edistää eurooppalaista kauppaa, lisätä yhteistyötä ja samanaikaisesti lisätä maailmanlaajuisten puolustusmarkkinoiden laatu- ja hintakilpailua;

43.  kehottaa Eurooppa-neuvostoa varmistamaan Euroopan puolustusviraston ja Eurooppalaisen puolustusmateriaaliyhteistyöjärjestön (OCCAR) nykyisten hallintojärjestelyjen puitteissa yhteisten hankkeiden menestyksekkään täytäntöönpanon ja suunnittelemaan vahvempia yhteyksiä näiden kahden organisaation välille;

44.  kehottaa Eurooppa-neuvostoa antamaan Euroopan puolustusvirastolle mahdollisuuden täyttää täysin SEU-sopimuksen 42 artiklan 3 kohdassa ja 45 artiklassa hahmoteltu institutionaalinen tehtävänsä antamalla puolustusviraston käyttöön tarvittavat voimavarat; vaatii, että jäsenvaltioiden on tarjottava Euroopan puolustusvirastolle pikaisesti riittävä rahoitus, jotta se voi hoitaa kaikki operaationsa ja tehtävänsä; katsoo, että tämä onnistuu parhaiten rahoittamalla viraston henkilöstömenot ja juoksevat kulut unionin talousarviosta seuraavasta monivuotisesta rahoituskehyksestä alkaen;

YTPP-operaatioiden tukeminen eurooppalaisella tutkimuksella ja kehityksellä

45.  toteaa, että talous- ja rahoituskriisi sekä useimpien jäsenvaltioiden puolustusbudjetteihin tehdyt leikkaukset voivat johtaa lähes kaikkien jäsenvaltioiden tutkimusta ja teknologista innovointia koskevien ohjelmien supistuksiin, peruutuksiin tai viivästymisiin, mikä todennäköisesti vaikuttaa jatkossakin Euroopan puolustusteollisuuteen ja unionin tieteelliseen edistymiseen tällä alalla; korostaa, että tämä tilanne voi johtaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä työpaikkojen menetykseen ja teollisuuden kapasiteetin ja osaamisen menetykseen;

46.  korostaa puolustus- ja turvallisuusalan tutkimuksen ja innovoinnin sekä Horisontti 2020 ‑tutkimusohjelman merkitystä; korostaa erityisesti seitsemättä yhteiskunnallista haastetta ”Turvalliset yhteiskunnat – Euroopan ja sen kansalaisten vapauden ja turvallisuuden suojeleminen”; korostaa, että on tärkeää edistää jäsenvaltioiden ja niiden virastojen monikansallista yhteistyötä tällä alalla; katsoo, että koska puolustusalan teollisuuden innovatiivinen tutkimus on luonnostaan erittäin luottamuksellista, on elintärkeää rahoittaa tällainen tutkimus tarpeita vastaavalla tavalla; katsoo, että tässä yhteydessä olisi harkittava Euroopan puolustus- ja turvallisuuslaitoksen perustamista yhteisen tutkimuskeskuksen puitteissa;

47.  pitää myönteisenä komission aikomusta käynnistää valmistelutoimi, joka liittyy EU:n rahoittamaan tutkimukseen ja jolla tuetaan YTPP-operaatioita, ja kehottaa komissiota esittämään yksityiskohtaisen ehdotuksen, jolla näitä ohjelmia pohjustetaan tulevan monivuotisen rahoituskehyksen alkuvaiheissa;

48.  katsoo, että Euroopan puolustuksen teolliseen ja teknologiseen perustaan liittyvä puolustuksen alan tutkimus ja innovointi muodostaa edelleen pätevän eettisen perustan; toteaa, että Lissabonin sopimuksessa on omistettu kokonainen luku yhteiselle turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle, joka sisältää puolustusteknologisen tutkimuksen ja unionin yhteisen puolustuksen puitteet; kehottaa jäsenvaltioita ja Euroopan puolustusvirastoa lisäämään merkittävästi yhteisten tutkimus- ja kehityshankkeiden määrää ja laatua;

49.  muistuttaa, että SEUT-sopimuksen 179 artiklassa edellytetään, että unioni edistää kaikkea tutkimustoimintaa, jota pidetään tarpeellisena perussopimusten perusteella;

50.  muistuttaa, että Euroopan puolustusministerit hyväksyivät marraskuussa 2007 yhteiset arviointiperusteet, joiden tavoitteena oli nostaa puolustuksen T&K-määrärahat 2 prosenttiin puolustusmenojen kokonaismäärästä sekä nostaa eurooppalaiseen yhteistyöhön perustuvat puolustusalan T&K-menot 20 prosenttiin;

51.  tukee puolustusalaan liittyviä kysymyksiä käsittelevää erityistyöryhmää, johon kuuluvat komissio, Euroopan ulkosuhdehallinto ja Euroopan puolustusvirasto, sen pyrkiessä varmistamaan, että Horisontti 2020 -ohjelmaan liittyvän tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa puolustusalan innovaatioihin liittyvässä tutkimuksessa, sekä optimoimaan siviili- ja sotilassovellusten keskinäisiä synergioita; kehottaa myös tutkimaan mahdollisuuksia käyttää julkisen ja yksityisen sektorin yhteisrahoitusta perustamalla SEUT-sopimuksen 187 artiklan mukaisia yhteisyrityksiä;

52.  kehottaa Euroopan puolustusvirastoa jatkamaan menestyksekkäitä yhteisiä investointiohjelmiaan ja tekemään komission kanssa yhteistyötä tutkimus- ja kehitysohjelmien käynnistämiseksi SEUT-sopimuksen 185 artiklan pohjalta;

53.  korostaa runsaasti lisäarvoa tuottavilla aloilla tapahtuvan siviilitutkimuksen ja sotilaallisen tutkimuksen välisten synergioiden merkitystä; korostaa, että vaikka joillakin hankkeilla on pääasiassa siviilikäyttöä ja jotkut toiset hankkeet kuuluvat valtion toimivaltaan, kustannusten jakamisen kannalta voitaisiin tarkastella tehokkaamman kaksikäyttöisyyden mahdollisuutta, koska nämä alat luovat kasvua ja työllisyyttä; korostaa lisäksi, että mainittuja synergiaetuja voidaan saavuttaa myös lujittamalla yksityisistä eurooppalaisista lähteistä tapahtuvia toimituksia markkinoille;

54.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön asianmukaisen toimintaohjelman, jolla puolustusalan tutkimusta ohjataan siviilipuolelle siten, että etusijalle asetetaan huipputeknologian sovellukset; kehottaa jäsenvaltioita keskittymään puolustuksen alalla tehtävässä tutkimuksessa myös luonnonkatastrofien hallintaan (luonnonkatastrofien määrä on nelinkertaistunut Euroopassa viimeksi kuluneiden 40 vuoden aikana);

55.  katsoo, että unionin puolustusteollisuuden olisi pidettävä yllä korkeaa innovointitasoa sekä sotilaallisesta näkökulmasta että siviilialan näkökulmasta, jotta voidaan vastata kaikkiin uhkiin ja haasteisiin, joita jäsenvaltioihin ja unioniin tulevina vuosina kohdistuu, ja hyödynnettävä tässä lupaavimpaa teknologista edistystä riippumatta siitä, onko se kehitetty erityisesti puolustus- vai siviilitarkoitukseen;

56.  korostaa tarvetta suojella yhteisen teollis- ja tekijänoikeuspolitiikan avulla tehokkaasti tutkimustuloksia, jotka on turvattava asianmukaisesti, ja katsoo, että tässä yhteydessä Euroopan puolustusviraston roolia olisi edelleen vahvistettava, jotta voidaan varhaisessa vaiheessa edistää EU-kumppaneiden välistä tulevaa teknologista ja teollista yhteistyötä;

Avaruus

57.  on vakuuttunut siitä, että avaruusala edistää EU:n strategista riippumattomuutta ja että jäsenvaltioiden mahdollisuus itsenäiseen toimintaan tällä alalla on keskeisessä asemassa puolustuksen ja turvallisuuden kannalta; tähdentää, että Euroopan unionin teknologisen riippumattomuuden varmistamisen kannalta on tärkeää säilyttää tämän teknologisesti innovatiivisen ja tehokkaan teollisuudenalan huippuosaaminen;

58.  pitää myönteisenä eurooppalaisen satelliittijärjestelmän (Galileo, Copernicus ja EGNOS) perustamista ja kehittämistä; korostaa, että tällaisen järjestelmän kehittäminen tukee merkittävästi sekä avaruusalaa että Euroopan riippumattomuutta ja tarjoaa mahdollisuuden kehittää Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan kriittistä osatekijää;

59.  korostaa tarvetta suojella Euroopan avaruusinfrastruktuuria kehittämällä unionin valmiuksia avaruusvalvontaan ja -seurantaan (SST);

Tieto- ja viestintätekniikka sekä tietoturva

60.  toteaa, että infrastruktuurin ja teknologian turvallisuuteen kohdistuu digitaalisella aikakaudella yhä uusia haasteita, ja korostaa siksi yhtäältä jäsenvaltioiden välisen ja toisaalta Euroopan unionin ja sen tärkeimpien kumppanien välisen tiiviimmän yhteistyön ja osaamisen vaihdon tarvetta;

61.  korostaa, että on tärkeää laatia tieto- ja viestintätekniikan ja tietoverkkoturvallisuuden alan eurooppalaiset standardit ja sisällyttää ne kansainvälisiin standardeihin;

62.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään keskenään yhteistyötä, jolla varmistetaan, että tietoverkkoturvallisuus on keskeinen elementti, jota olisi näin ollen erityisesti edistettävä turvallisuuden ja puolustuksen alan tutkimuksen ja innovoinnin avulla ja jonka tulisi sisältyä lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin strategioihin;

63.  vaatii komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan tietoverkkoturvallisuuteen liittyvät kysymykset järjestelmällisesti huomioon nykyisissä ja tulevissa EU:n siviili- tai sotilasalan ohjelmissa (Galileo, Copernicus, yhtenäinen ilmatila, Sesar jne.);

Puolustustarvikkeiden sisämarkkinoiden vahvistaminen

64.  muistuttaa, että jäsenvaltioiden on kiireellisesti parannettava puolustusmarkkinoidensa läpinäkyvyyttä ja lisättävä niiden avoimuutta, mutta korostaa puolustushankintojen erityisluonnetta siitä syystä, että niitä ei voida pitää samanlaisina hankintoina kuin muita hankintoja, koska ne liittyvät valtioiden keskeisiin turvallisuusetuihin; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan, että vuoden 2009 direktiivit puolustushankinnoista ja puolustustarvikkeiden siirroista pannaan täytäntöön oikein ja johdonmukaisesti erityisesti suhteessa SEUT-sopimuksen 346 artiklan nojalla EU:n säännöistä myönnettäviin mahdollisiin poikkeuksiin, jotta voidaan vahvistaa sisämarkkinoita vähentämällä tarvittaessa julkisia hankintoja koskevien sääntöjen monimutkaisuutta puolustusalalla;

65.  kehottaa komissiota tehostamaan pyrkimyksiä luoda tasapuoliset toimintaedellytykset puolustustarvikkeiden markkinoille ja rajoittamaan markkinoita vääristävät käytännöt koskemaan vain asianmukaisesti perusteltuja poikkeuksia; korostaa erityisesti valtiotuen valvonnan tehostamisen tarvetta ja kehottaa jäsenvaltioita toimimaan puolustuksen alan valtiontukien ja hankintakäytäntöjen aloilla avoimemmin suhteessa unionin viranomaisiin ja virastoihin sekä suureen yleisöön;

66.  on huolissaan siitä, että jotkut jäsenvaltiot harkitsevat käytettyjen F-16-hävittäjien ostamista antamatta eurooppalaisille yrityksille tasapuolista kilpailumahdollisuutta; katsoo, että tällainen käytäntö on vastoin Eurooppa-neuvoston tavoitetta vahvistaa Euroopan puolustuksen teollista perustaa; muistuttaa näitä jäsenvaltioita siitä, että Lissabonin sopimukseen kirjatut syrjimättömyyden ja avoimuuden periaatteet on pantava täytäntöön myös hallitusten välisissä kaupoissa;

67.  kehottaa jäsenvaltioita, Euroopan puolustusvirastoa ja komissiota pyrkimään yhdessä siihen, että vastaostovaatimuksista luovutaan asteittain samalla kun kannustetaan pienempien jäsenvaltioiden teollisuuden yhdentymistä Euroopan puolustuksen teolliseen ja teknologiseen perustaan muilla tavoilla kuin vastaostojen avulla; kehottaa jäsenvaltioita erityisesti käyttämään täysimääräisesti hyväkseen direktiivien säännöksiä alihankinnasta ja yleisistä siirtoluvista mainitun tavoitteen saavuttamiseksi;

68.  painottaa, että puolustusalan hankinnoissa olisi kannustettava innovatiivisten hankintatekniikoiden laajempaa käyttöä (erityisesti sähköiset ja esikaupalliset hankinnat sekä kannustimien asettamiseen T&K-toiminnalle), sillä ne voivat soveltua tälle alalle erityisen hyvin ja ne voivat vähentää merkittävästi hankintamenettelyihin liittyviä hallinnollisia rasitteita ja kustannuksia, katsoo, että samanaikaisesti on varmistettava teollis- ja tekijänoikeuksien sekä osaamisen suojaaminen; kannustaa jäsenvaltioita käyttämään puolustusalan julkisia hankintoja strategisesti hyväkseen ja noudattamaan innovatiivisia sopimuksentekoperiaatteita, jotka perustuvat kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen käsitteeseen;

69.  katsoo, että puolustuksen ja turvallisuuden alalla toimivien hankintaviranomaisten ja ‑elinten olisi voitava soveltaa sopimuksiin erityistä hankintamenettelyä, kun on kehitettävä innovatiivisia tuotteita tai palveluja tai innovatiivisia rakennusurakoita sekä myöhemmin hankittava tuloksena olevia tarvikkeita, palveluja tai rakennusurakoita, kun tarpeisiin ei voida vastata markkinoilla jo olevilla ratkaisuilla;

70.  katsoo lisäksi, että tällainen menettely vahvistaisi sisämarkkinoiden toimintaa ja puolustustarvikkeiden eurooppalaisten markkinoiden kehittämistä sekä Euroopan puolustuksen teollista ja teknologista perustaa sekä edistäisi innovatiivisten pk-yritysten kasvua; korostaa, että tällaisesta menettelystä on jo sovittu ”klassisia” ja ”erityisalojen” hankintoja koskevissa tarkistetuissa direktiiveissä, jotka antavat hankintaviranomaisille mahdollisuuden solmia pitkän aikavälin innovaatiokumppanuuksia uusien ja innovatiivisten tuotteiden, palvelujen tai rakennusurakoiden kehittämistä ja myöhempää hankintaa varten, jotta voidaan mahdollistaa tarvittava ”markkinavetoisuus” ja kannustaa kehittämään innovatiivisia ratkaisuja sulkematta markkinoita;

71.  kehottaa näin ollen komissiota ottamaan tämän kehityksen huomioon täytäntöönpanokertomuksessa, joka sen on määrä esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle puolustushankintoja koskevasta direktiivistä (direktiivi 2009/81/EY) 21. elokuuta 2016 mennessä, ja esittämään kertomuksen yhteydessä lainsäädäntöehdotuksen direktiivin 2009/81/EY muuttamiseksi, mukaan luettuna innovaatiokumppanuuksia koskeva menettely näitä sopimuksia varten;

72.  kehottaa jäsenvaltioita myös ryhtymään toimenpiteisiin alalla olevien päällekkäisyyksien ja ylikapasiteetin poistamiseksi vahvistamalla yhteistyötä sisämarkkinoilla; korostaa yhteishankintojen mahdollisia hyötyjä mittakaavaetujen ja yhteentoimivuuden kannalta; toteaa, että jaetut hankkeet vähentävät kustannuksia ja mahdollistavat pitkän aikavälin investoinnit;

73.  muistuttaa, että puolustus- ja turvallisuusalalla tehdyt sopimukset ovat usein teknisesti monimutkaisia; painottaa, että rajat ylittävän tarjouskilpailun helpottamiseksi on tarpeellista tarkastella – aiheellisissa tapauksissa – tarpeettomia ristiriitaisia tai kohtuuttomia teknisiä vaatimuksia, jotta voidaan minimoida ja mahdollisuuksien mukaan poistaa sisämarkkinoiden esteet;

Euroopan puolustuksen teollinen ja teknologinen perusta globaalissa yhteydessä

74.  toteaa, että Euroopan puolustuksen teollinen ja teknologinen perusta on elinkelpoinen vain maailmanlaajuisten markkinoiden osana, ja kannustaa komissiota ja neuvostoa lähestymään kysymystä globaalilta kannalta; katsoo, että protektionistiset toimenpiteet olisivat ristiriidassa Euroopan puolustusteollisuuden kilpailukyvyn vahvistamistavoitteen kanssa;

75.  pitää valitettavana, että Yhdysvaltain ja Euroopan välillä vallitsee epätasa-arvo vastavuoroisen markkinoille pääsyn osalta ja että edellä mainittu on johtanut puolustustarvikkeiden kaupan epätasapainoon; kehottaa pyrkimään aitoon vastavuoroisuuteen puolustushankintojen markkinoille pääsyn alalla Atlantin molemmin puolin;

76.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan tiukasti sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä vahvistettuun neuvoston yhteiseen kantaan 2008/944/YUTP sisältyviä velvoitteita ja varmistamaan vaatimusten mukaisesti kaikkien lupahakemusten tehokkaan arvioinnin kunkin kahdeksan kriteerin perusteella; kehottaa jäsenvaltioita ja unionia pyrkimään kansainvälisillä foorumeilla kansainvälisten puolustushankintojen markkinoiden suurempaan avoimuuteen, jotta voidaan lisätä maailmanlaajuisten asekauppavirtojen hallittavuutta erityisesti edistämällä asekauppasopimusta; kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan sopimuksen viipymättä, jotta se voi tulla voimaan parlamentin annettua hyväksyntänsä;

o
o   o

77.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Eurooppa-neuvoston puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, Naton parlamentaariselle yleiskokoukselle ja Naton pääsihteerille.

(1) EUVL L 183, 13.7.2011, s.16. (2) EUVL L 216, 20.8.2009, s. 76. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0455. (4) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 9.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. marraskuuta 2013 komission tiedonannosta ”Talous- ja rahaliitolle vahvempi sosiaalinen ulottuvuus” (2013/2841(RSP))

P7_TA(2013)0515 B7-0496/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 2. lokakuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Talous- ja rahaliitolle vahvempi sosiaalinen ulottuvuus” (COM(2013)0690),

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2012 annetun Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn selvityksen Eurooppa-neuvostolle ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa”(1),

–  ottaa huomioon 30. marraskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Suunnitelma tiiviin ja aidon talous- ja rahaliiton luomiseksi – Keskustelunavaus” (COM(2012)0777),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2012 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät etenemissuunnitelmasta talous- ja rahaliiton toteuttamiseksi(2),

–  ottaa huomioon 20. maaliskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Kohti tiivistä ja aitoa talous- ja rahaliittoa – Lähentymis- ja kilpailukykyvälineen käyttöönotto” (COM(2013)0165),

–  ottaa huomioon 20. maaliskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Kohti tiivistä ja aitoa talous- ja rahaliittoa – Merkittävien talouspolitiikan uudistussuunnitelmien ennalta yhteensovittaminen” (COM(2013)0166),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2013(3), 28. kesäkuuta 2013(4) ja 25. lokakuuta 2013(5) annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Kohti todellista talous- ja rahaliittoa”(6),

–  ottaa huomioon 20. helmikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Kasvua ja yhteenkuuluvuutta tukevat sosiaaliset investoinnit, mukaan luettuna Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpano vuosina 2014–2020” (COM(2013)0083) sekä sitä koskevan 12. kesäkuuta 2013 annetun päätöslauselmansa(7),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman aiheesta ”Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso: vuoden 2013 painopisteiden täytäntöönpano”(8),

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2009 annetun komission tiedonannon ”Sosiaalinen terveydenhuolto: terveyserojen vähentäminen EU:ssa” (COM(2009)0567),

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan 9. heinäkuuta 2013 järjestämän julkisen kuulemisen aiheesta ”Talous- ja rahaliiton (EMU) sosiaalinen ulottuvuus – eurooppalainen työttömyysturvajärjestelmä”,

–  ottaa huomioon 4. lokakuuta 2013 päivätyn, komission työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston työryhmän julkaiseman asiakirjan automaattisista vakauttajista,

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2013 päivätyn European Policy Centren (EPC) selvityksen ”Developing the social dimension of a deep and genuine Economic and Monetary Union”,

–  ottaa huomioon syyskuussa 2013 päivätyn Notre Europen asiakirjan ”Blueprint for a Cyclical Shock Insurance in the euro area”,

–  ottaa huomioon syyskuussa 2013 päivätyn Kansainvälisen valuuttarahaston muistion aiheesta ”Toward a Fiscal Union for the Euro Area”(9),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman kriisin vaikutuksista heikossa asemassa olevien ryhmien hoidon saantiin(10),

–  ottaa huomioon lokakuussa 2013 julkaistun EU Employment and Social Situation: Quarterly Review ‑katsauksen,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen talous- ja rahaliiton sosiaalisesta ulottuvuudesta (O-000122/2013 – B7-0524/2013),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että työttömyys on noussut hälyttävälle tasolle EU:ssa ja että työttöminä on 26,6 miljoonaa ihmistä(11);

B.  ottaa huomioon, että nuorisotyöttömyysaste on noussut ennennäkemättömälle tasolle ja että koko EU:n keskiarvo on 23 prosenttia;

C.  ottaa huomioon, että pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut useimmissa jäsenvaltioissa ja että se on koko EU:n tasolla mitattuna saavuttanut kaikkien aikojen korkeimman tason;

D.  ottaa huomioon, että rakenteellinen työttömyys ja työvoiman tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuusongelmat ovat lisääntyneet;

E.  ottaa huomioon, että vuodesta 2007 lähtien köyhyys on lisääntynyt EU:ssa samalla kun kotitalouksien tulot vähenevät ja sen seurauksena 24,2:ta prosenttia EU:n väestöstä uhkaa nyt köyhyys tai sosiaalinen syrjäytyminen;

F.  ottaa huomioon, että työssäkäyvien köyhien määrä on kasvanut tasaisesti kriisin alkamisesta lähtien;

G.  ottaa huomioon, että työssäkäyvien köyhien ja työttömien kotitalouksien määrän kasvu on johtanut köyhyydessä elävien lasten määrän kasvuun;

H.  ottaa huomioon, että erot ovat kasvaneet EU:n jäsenvaltioiden sisällä mutta myös EU:n ja erityisesti euroalueen valtioiden välillä;

I.  ottaa huomioon, että EU:n jäsenvaltioiden välillä on yhä edelleen eroja, joiden vuoksi työttömyys polarisoituu nopeasti, ja että joissakin maissa tällaiset erot ovat lisääntymässä myös alueiden ja sosiaaliryhmien välillä;

J.  ottaa huomioon, että sosiaalinen epätasapaino on kasvanut nopeammin euroalueella kuin koko EU:ssa;

K.  ottaa huomioon, että sosiaalisen suojelun kehityksen seurantavälineen avulla määritettiin seurattavia keskeisiä sosiaalisia suuntauksia;

L.  ottaa huomioon, että työttömyysluvut nousivat euroalueen reuna-alueilla vuonna 2012 keskimäärin 17,3 prosenttiin vastaavan luvun ollessa 7,1 prosenttia euroalueen ytimessä;

M.  ottaa huomioon, että työelämän ja koulutuksen ulkopuolella (NEET) olevien nuorten keskimääräinen osuus nousi vuonna 2012 22,4 prosenttiin reuna-alueilla vastaavan luvun ollessa 11,4 prosenttia euroalueen ytimessä;

N.  ottaa huomioon, että kahdessa kolmanneksessa EU:n jäsenvaltioista köyhyysaste on kasvanut, mutta jäljelle jäävässä kolmanneksessa se on ollut vakaa;

O.  ottaa huomioon, että merkittäviä toimenpiteitä on toteutettu EU:n talouden ohjauksen ja hallinnan vahvistamiseksi; toteaa kuitenkin, että mahdollisuus saavuttaa Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteet on tällä hetkellä uhattuna;

P.  katsoo, että sosiaalista epätasapainoa koskeva keskustelu on asetettava samaan asemaan kuin makrotalouden epätasapainoa koskeva keskustelu;

Q.  ottaa huomioon, että parlamentin työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunta järjesti 9. heinäkuuta 2013 julkisen kuulemisen aiheesta ”Talous- ja rahaliiton sosiaalinen ulottuvuus – eurooppalainen työttömyysturvajärjestelmä”, jossa keskusteltiin automaattisten vakauttajien tarpeesta euroalueen tasolla ja tarkasteltiin mahdollisia menettelyjä, joilla ne voitaisiin ottaa käyttöön;

R.  toteaa, että troikka on vahvistanut, että työmarkkinaosapuolten korkealaatuinen osallistuminen ja niiden vahva vuoropuhelu myös kansallisella tasolla ovat tarpeellisia ja voivat myötävaikuttaa uudistusten ja erityisesti EMUun liittyvien uudistusten onnistumiseen;

S.  toteaa, että eräiden jäsenvaltioiden taloustilanne on vaarantanut työllisyyden laadun, sosiaaliturvan ja terveys- ja turvallisuusnormit;

1.  pitää myönteisenä komission tiedonantoa ”Talous- ja rahaliitolle vahvempi sosiaalinen ulottuvuus” ja katsoo sen olevan ensimmäinen askel EMUn sosiaalisen ulottuvuuden kehittämisen suuntaan;

2.  toteaa yksiselitteisesti, että EMUn sosiaalisen ulottuvuuden täytäntöönpanoon sovelletaan toissijaisuusperiaatetta ja että se on unionissa parhaiten toteutettavissa parhaita käytäntöjä koskevan menetelmän ja vertaisarviointimenetelmän avulla;

3.  katsoo kuitenkin, että tarvitaan täsmällisempiä ehdotuksia sen varmistamiseksi, että talouden ohjauksessa ja hallinnassa otetaan huomioon sosiaalinen ulottuvuus;

4.  kehottaa sijoittamaan sosiaaliset näkökohdat EU:n yhdentymisen ytimeen ja ottamaan ne huomioon kaikissa EU:n politiikoissa ja aloitteissa;

5.  toteaa, että sosiaalisen ulottuvuuden avulla olisi toteutettava yhteensovittamista/kompromisseja vertaisoppimisen kautta;

6.  ottaa huomioon, että EMUn sosiaalisen ulottuvuuden tarkoituksena on taata sosiaaliturva ja riittävä elintaso nykyiselle ja tuleville sukupolville; katsoo näin ollen, että on tärkeää, että unionin kansalaiset huomaavat, että unioni kykenee edistämään sosiaalista kehitystä;

7.  katsoo, että sosiaalisen Euroopan kehittäminen – jonka tavoitteena on ”sosiaalinen unioni” – on Euroopan yhdentymisen seuraus;

8.  kannustaa perustamaan ehdotetulla tavalla tärkeimpien työllisyys- ja sosiaalisten indikaattorien tulostaulun, joka täydentäisi makrotalouden epätasapainoa koskevaa menettelyä – talouspolitiikan ja muiden politiikanalojen sosiaalisten seurauksien tuomiseksi esille avoimemmin ennakkoon ja jälkikäteen toteutettavien vaikutustenarviointien ja seurannan välityksellä – ja jota käytettäisiin komission yhteisen työllisyysraportin laatimisessa;

9.  torjuu kaikenlaiset yhteensovittamis- ja mukauttamistoimet, jotka johtavat sosiaalisten normien heikentämiseen jäsenvaltioissa;

10.  toteaa, että ehdotetuilla indikaattoreilla voidaan mahdollisesti varmistaa, että jäsenvaltioiden työllisyystilanteet ja sosiaaliset tilanteet katettaisiin täydellisesti;

11.  kehottaa komissiota varmistamaan, että sukupuolinäkökulma otetaan huomioon kaikissa indikaattoreissa;

12.  kehottaa sisällyttämään ehdotettuun nuorisotyöllisyysasteita koskevaan indikaattoriin nuoret henkilöt aina 30 ikävuoteen asti vapaaehtoisuuden pohjalta, kuten nuorisotakuun yhteydessä on tehty;

13.  kehottaa sisällyttämään tulostauluun indikaattoreita, jotka koskevat köyhyydessä elävien lasten määrää, mahdollisuutta terveydenhuoltoon, asunnottomuutta ja ihmisarvoisen työn indeksiä, jotta sosiaalisen tilanteen asianmukainen arvioiminen EU:ssa on mahdollista;

14.  kehottaa neuvostoa ja komissiota toteuttamaan konkreettisia toimia politiikkojen ja uudistuksien sosiaalisten vaikutuksien avoimemman esiin tuomisen lisäämiseksi niin ennakkoon kuin jälkikäteen toteutettavien, politiikkauudistuksia koskevien vaikutuksenarviointi- ja seurantatoimien välityksellä;

15.  kehottaa neuvostoa määrittelemään työllisyysindikaattoreille ja sosiaalisille indikaattoreille konkreettiset vertailuarvot EU:n sosiaalisen perusturvan muodossa ylöspäin suuntautuvan sosiaalisen lähentymisen ja sosiaalisen kehityksen edistämiseksi;

16.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita antamaan parlamentille ja työmarkkinaosapuolille mahdollisuuden olla osallisina työllisyys- ja sosiaalisten indikaattoreiden määrittelyssä;

17.  korostaa tarvetta tukea yhteiskunnallisen yrittäjyyden merkittävää potentiaalia ottaen huomioon kaikki sosiaaliseen innovointiin unionissa liittyvät näkökulmat, jotta suojataan kansallisia sosiaalijärjestelmiä ja edistetään kasvua sekä luodaan uusia työpaikkoja valkoisella ja vihreän talouden sektorilla erityisesti nuorille kaikissa jäsenvaltioissa ja kaikilla alueilla;

18.  korostaa tarvetta varmistaa, että työllisyyden ja sosiaalialan kehityssuuntien seurannan myötä voitaisiin lisätä tietämystä jäsenvaltioiden välisistä sosiaalisista eroista ja pyrkiä vähentämään niitä sekä estää sosiaalinen polkumyynti;

19.  kehottaa komissiota valvomaan sitä, miten kaikkien jäsenvaltioiden raporteissa noudatetaan Eurooppa 2020 ‑tavoitteita erityisesti köyhyyden vähentämisen ja työllisyyden osalta, sekä perehtymään huolellisesti politiikkojen välisiin yhteyksiin ja riippuvaisuussuhteisiin;

20.  pitää valitettavana, että vakauttajien rooli ja niitä koskevat menettelyt puuttuvat 2. lokakuuta 2013 annetusta, edellä mainitusta komission tiedonannosta;

21.  pitää myönteisenä ehdotettua työmarkkinaosapuolten osallistumista eurooppalaisen ohjausjakson prosessiin muun muassa työmarkkinaosapuolten neuvottelukomitean puitteissa ennen vuotuisen kasvuselvityksen hyväksymistä;

22.  suhtautuu myönteisesti kehotukseen, joka koskee EU:n talousarvion optimaalista käyttöä EMUn sosiaalisen ulottuvuuden kehittämiseksi ja vapaaehtoistyöntekijöiden liikkuvuuden tukemisen edistämiseksi, jotta maksimoidaan EU:n työllistävän potentiaalin käyttö;

23.  kehottaa varaamaan työmarkkinaosapuolille entistäkin aktiivisemman roolin eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä; pitää valitettavana makrotaloudellisen vuoropuhelun liian muodollista luonnetta;

24.  vaatii, että kun komissio laatii vuoden 2014 vuotuista kasvuselvitystä, se ottaa paremmin huomioon parlamentin edellä mainitun, 23. lokakuuta 2013 annetun päätöslauselman, edellä mainitun 2. lokakuuta 2013 annetun komission tiedonannon ja tämän siitä annetun päätöslauselman;

25.  muistuttaa, että EMUn ja sen vaikutusten asianmukainen hallinnointi on tehokasta ainoastaan, jos kaikki sidosryhmät, kuten työmarkkinaosapuolet, osallistuvat siihen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikki sidosryhmät, työmarkkinaosapuolet mukaan lukien, osallistuvat talouden ohjaukseen ja hallintaan ja erityisesti eurooppalaiseen ohjausjaksoon liittyvään prosessiin;

26.  pyytää joulukuussa 2013 kokoontuvaa Eurooppa-neuvostoa määrittelemään toimenpiteet, joilla vahvistetaan EMUn sosiaalisia näkökohtia;

27.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle, neuvostolle ja Eurooppa-neuvostolle.

(1) EUCO 00120/2012. (2) EUCO 00205/2012. (3) EUCO 00023/2013. (4) EUCO 00104/2/2013. (5) EUCO 00169/2013. (6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0430. (7) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0266. (8) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0447. (9) SDN/13/09. (10) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0328. (11) EU Employment and Social Situation: Quarterly Review, lokakuu 2013.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. marraskuuta 2013 Bangladeshin ihmisoikeuksista ja tulevista vaaleista (2013/2951(RSP))

P7_TA(2013)0516 RC-B7-0497/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat Bangladeshista antamansa päätöslauselmat, erityisesti 23. toukokuuta 2013(1), 14. maaliskuuta 2013(2), 17. tammikuuta 2013(3), 10. heinäkuuta 2008(4) ja 6. syyskuuta 2007(5) annetut päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin edustustojen päälliköiden 10. lokakuuta 2013 vietetyn kuolemanrangaistuksen vastaisen eurooppalaisen teemapäivän johdosta lähettämän kirjeen,

–  ottaa huomioon unionin Bangladeshin edustuston 12. elokuuta 2013 Adilur Rahman Khainin pidätyksestä antaman tiedotteen,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusvaltuutetun Navi Pillayn 6. marraskuuta 2013 antaman julkilausuman, joka koski 152 sotilaan Bangladeshissa saamaa kuolemantuomiota vuoden 2009 verisen kapinan vuoksi,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksessa 9. joulukuuta 1998 hyväksytyn julistuksen ihmisoikeuksien puolustajista,

–  ottaa huomioon Bangladeshia koskevan yleisen määräaikaiskertomuksen vuodelta 2013,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että unionin ja Bangladeshin suhteet ovat olleet pitkään hyvät muun muassa kumppanuutta ja kehitystä koskevan yhteistyösopimuksen seurauksena;

B.  ottaa huomioon, että Bangladeshissa on määrä järjestää parlamenttivaalit ennen 25. päivää tammikuuta 2014, kun maata on viiden vuoden ajan hallinnut vaaleilla valittu siviilihallitus; katsoo, että vapaat, oikeudenmukaiset ja avoimet vaalit ovat olennaisen tärkeät, jotta voidaan lujittaa maan viiden viime vuoden aikana kehittynyttä suhteellisen vakaata demokraattista hallintoa;

C.  ottaa huomioon, että toistaiseksi noin 30 bangladeshilaista on kuollut ja satoja on loukkaantunut yleislakkojen (”hartal”) aikana esiintyneissä poliittisissa väkivaltaisuuksissa, ja toteaa entisen pääministerin Begum Khaleda Zian johtaman BNP-puolueen kehottaneen yleislakkoihin yhdessä liittolaisensa Jamaat-e-Islami-puolueen kanssa ja vaatineen puolueisiin sitoutumatonta virkamieshallitusta valvomaan tulevia vaaleja sekä pääministeri Sheikh Hasinan eroa;

D.  toteaa, että näiden seisokkien vuoksi hallitus on pidättänyt perjantain 8. marraskuuta 2013 jälkeen viisi korkea-arvoista oppositiojohtajaa sekä – BNP:n lähteiden mukaan – noin 1 000 puolueen kannattajaa maaseutualueilla;

E.  ottaa huomioon, että tämänhetkiset ministerit ovat eronneet tehtävistään ja Awami-liittoa edustava pääministeri Hasina on tarjoutunut muodostamaan kaikkien puolueiden hallituksen mutta tärkein oppositiopuolue ei ole toistaiseksi hyväksynyt tarjousta;

F.  ottaa huomioon, että vuosien ajan sekä BNP:n että Awami-liiton näkemykset virkamieshallituksen ansioista ovat olleet ristiriitaisia ja vaihtuvia ja että toukokuussa 2011 korkein oikeus julisti laittomaksi 15 vuotta voimassa olleen perustuslain säännöksen, jossa valtuutetaan vaaleilla valittu hallitus siirtämään nimitetylle toimitusministeristölle valtuudet valvoa hallituksen toimikauden päättyessä pidettäviä uusia parlamenttivaaleja; toteaa korkeimman oikeuden kuitenkin ilmoittaneen, että mitätöityä järjestelmää voidaan soveltaa vielä kahden vaalikauden ajan valtion ja kansan turvallisuuden vuoksi; ottaa huomioon, että edellinen, vuosina 2007–2008 toiminut armeijan tukema virkamieshallitus saattoi järjestelmän huonoon valoon, koska se kieltäytyi järjestämästä vaaleja lähes kahteen vuoteen ja lähetti kahden suurimman puolueen johtajat Sheikh Hasinan ja Begum Khaleda Zian (sekä tämän pojan Tarique Rahmanin) vankilaan;

G.  ottaa huomioon, että tuomion jälkeen Awami-liitto antoi perustuslain 15. muutosta koskevan lakiesityksen ja lakkautti virkamieshallitusjärjestelmän, vaikka oppositiossa oleva BNP kieltäytyi tukemasta uudistusta;

H.  ottaa huomioon, että Sheikh Hasinan tultua valtaan Bangladeshissa on pidetty viidet aluevaalit, jotka Awami-liitto on hävinnyt ja joissa ei ole väitetty esiintyneen sääntöjenvastaisuuksia;

I.  ottaa huomioon, että lakot vaikuttavat vakavasti Bangladeshin köyhään väestönosaan, joka on riippuvainen päivittäisestä palkasta tullakseen toimeen, ja että Bangladeshin hauras talous, joka on jo joutunut selviytymään tekstiilialan viimeaikaisista traumaattisista onnettomuuksista, on vaarassa joutua lisävaikeuksiin;

J.  ottaa huomioon väitteet, joiden mukaan Jamaat-e-Islami edistää lakkoja vaikeuttaakseen johtajiaan vastaan käynnistettyjä sotarikoksia koskevia oikeudenkäyntejä;

K.  ottaa huomioon, että 5. marraskuuta 2013 pidettiin yksi historian suurimmista oikeudenkäynneistä, jossa 152 sotilaalle annettiin kuolemantuomio, ja että tuomiot antoi erikoistuomioistuin, joka oli perustettu vuoden 2009 kapinan aikana tehtyjä rikoksia koskevia oikeudenkäyntejä varten; toteaa, että tuolloin murhattiin raa'asti 74 ihmistä, joiden joukossa oli 57 armeijan upseeria; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Navi Pillay ilmaisi huolensa näistä kuolemantuomioista, koska saatujen tietojen mukaan syytettyjä oli kidutettu ja joukko-oikeudenkäynneissä ei noudatettu ihmisoikeusnormeja;

L.  ottaa huomioon, että kansalaisoikeuksia puolustavia kansalaisjärjestöjen aktivisteja, asianajajia, toimittajia ja ammattiyhdistysten jäseniä painostetaan yhä eivätkä viranomaiset ole ryhtyneet tutkimaan tehokkaasti ilman oikeudenkäyntiä toteutettuja teloituksia, kidutusta ja katoamisia esimerkiksi työoikeusaktivistin ja ihmisoikeuksien puolustajan Aminul Islamin tapauksessa;

1.  ilmaisee vakavan huolensa siitä, että oppositiossa olevien BNP- ja Jamaat-e-Islami ‑puolueiden järjestämät yleislakot sekä parlamentin vaaleja edeltävä kahden poliittisen leirin – Awami-ryhmän ja opposition – välinen vastakkainasettelu lamauttavat edelleen Bangladeshin jokapäiväisen elämän;

2.  pitää valitettavana, että Bangladeshin parlamentti ei saanut aikaan kaikkien puolueiden välistä yhteisymmärrystä siitä, kuinka hallitus käyttää valtaa vaaleja edeltävän kauden aikana ottaen huomioon, että useimmissa demokratioissa tästä vaiheesta selvitään ilman virkamieshallitusta; kehottaa Bangladeshin hallitusta ja oppositiota asettamaan kiireesti maan edun etusijalle ja pyrkimään kompromissiin, joka antaisi Bangladeshin kansalle mahdollisuuden ilmaista tahtonsa demokraattisesti;

3.  panee merkille Bangladeshin maineen suvaitsevaisena ja moniuskontoisena yhteiskuntana ja tuomitsee ryhmät ja ryhmittymät, jotka pyrkivät lietsomaan yhteisöjen välisiä jännitteitä omia tarkoitusperiään varten; kehottaa kaikkia ryhmiä ja henkilöitä toimimaan suvaitsevaisesti ja pidättyväisesti erityisesti ennen vaaleja, niiden aikana sekä niiden jälkeen;

4.  pyytää kaikilta puolueilta, että ne eivät boikotoisi vaaleja, koska silloin kansalaiset eivät saisi poliittista valinnanmahdollisuutta ja Bangladeshin yhteiskunnallinen ja taloudellinen vakaus ja sen vaikuttava edistyminen varsinkin vuosituhannen kehitystavoitteiden, katastrofien hallinnan, työntekijöiden oikeuksien ja naisten aseman parantamisen alalla vaarantuisivat;

5.  kehottaa Bangladeshin vaalilautakuntaa huolehtimaan seuraavien parlamenttivaalien ja niiden valvonnan täydellisestä avoimuudesta; kannattaa sellaisten uusien poliittisten puolueiden tunnustamista, jotka aikovat osallistua seuraaviin parlamenttivaaleihin ja jotka täyttävät poliittista osallistumista ja edustavuutta koskevat kohtuulliset kriteerit;

6.  kehottaa kaikkia poliittisia puolueita pidättäytymään kaikesta väkivallasta tai siihen yllyttämisestä vaaliprosessin aikana ja huolehtimaan siitä, että vuoden 2013 ensimmäisellä puoliskolla poliittisista syistä leimahtaneet väkivaltaiset yhteenotot eivät toistu; ilmaisee tässä yhteydessä vakavan huolensa äskettäin puhjenneista poliittisista väkivaltaisuuksista, joissa kuoli lokakuun 2013 lopussa kymmeniä ihmisiä;

7.  toteaa, että vuoden 1971 itsenäisyyssodan aikana tehtyjen rikosten johdosta tarvitaan sovintoa, oikeutta ja vastuuta; korostaa ja kannattaa Bangladeshin kansainvälisen rikostuomioistuimen tärkeää roolia asiassa;

8.  pitää kuitenkin valitettavana kuolemantuomiota odottavien määrän kasvua Bangladeshissa sekä vuoden 2009 rajavartijakapinaan osallistuneille joukko-oikeudenkäynneissä annettuja kuolemantuomioita; vaatii soveltamaan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja menettelyä koskevia kansallisia ja kansainvälisiä normeja;

9.  toteaa jälleen vastustavansa vakaasti kuolemanrangaistuksen käyttöä kaikissa tapauksissa ja olosuhteissa ja kehottaa Bangladeshin asiasta vastaavia viranomaisia keskeyttämään teloitukset virallisesti ensimmäisenä vaiheena pyrittäessä poistamaan kuolemanrangaistus;

10.  kehottaa Bangladeshin hallitusta palauttamaan mahdollistavan ympäristön kansalaisyhteiskunnan järjestöille, myös Bangladeshin kehitykseen huomattavalla tavalla osallistuneille ihmisoikeuksien puolustajille, jotta he voivat harjoittaa toimintaansa vapaasti;

11.  kehottaa Bangladeshin viranomaisia suorittamaan pikaisen, riippumattoman ja avoimen tutkinnan tapauksissa, joissa ihmisoikeuksien puolustajien oikeuksia on rikottu, mukaan lukien uhkaukset, iskut, surmat, kidutus ja pahoinpitelyt, jotta kaikki niihin syyllistyneet voidaan tunnistaa ja saattaa oikeuteen; korostaa erityisesti työoikeusaktivisti Aminul Islamin sekä toimittajien Sagar Sarowarin ja Meherun Runin tapauksia;

12.  suhtautuu myönteisesti Bangladeshin hallituksen ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yhteistyössä hallituksen sekä työnantajien ja työntekijöiden edustajien kanssa käynnistämään yhteiseen aloitteeseen, joka koskee valmisvaatealan työolojen parantamista; kehottaa eurooppalaisia ja muita kansainvälisiä vaatemerkkejä noudattamaan Rana Plaza -tehtaan romahduksen jälkeen antamiaan lupauksia ja sitoumuksia, myös Bangladeshin palo- ja rakennusturvallisuussopimukseen sisältyviä sitoumuksia;

13.  kehottaa Bangladeshin hallitusta poistamaan 30 prosentin edustavuutta koskevan vaatimuksen ammattiyhdistysten rekisteröinniltä, jotta on mahdollista ulottaa työsuojelulain soveltamisala koskemaan tällä hetkellä sen ulkopuolella olevia työntekijäryhmiä, hyväksymään säännön, jolla estetään työnantajia puuttumasta ammattiyhdistysten sisäisiin asioihin, ulottamaan työsuojelulain soveltamisala koskemaan vientiteollisuuden vapaa-alueita, myöntämään työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtiville järjestöille kollektiiviset neuvotteluoikeudet ja helpottamaan niiden rekisteröitymistä;

14.  edellyttää Bangladeshin tekevän täysimääräistä yhteistyötä YK:n sopimuselinten kanssa ja esittävän pysyvän kutsun YK:n ihmisoikeusneuvoston erityismenettelyille;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksia käsittelevälle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, YK:n ihmisoikeusneuvostolle sekä Bangladeshin hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0230. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0100. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0027. (4) EUVL C 294 E, 3.12.2009, s. 77. (5) EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 240.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. marraskuuta 2013 Qatarin siirtotyöläisten tilanteesta (2013/2952(RSP))

P7_TA(2013)0517 RC-B7-0498/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin suhteista Persianlahden yhteistyöneuvostoon(1),

–  ottaa huomioon EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) yhteisneuvoston istunnon ja ministerikokouksen, joka pidettiin Manamassa, Bahrainissa, 30. kesäkuuta 2013,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1990 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen jalkapalloliiton FIFAn 2. joulukuuta 2010 antaman ilmoituksen Qatarin valinnasta jalkapallon vuoden 2022 maailmanmestaruuskisojen isäntämaaksi,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön pakollista työtä koskevan sopimuksen (C029), jonka Qatar ratifioi 12. maaliskuuta 1998,

–  ottaa huomioon Qatarin virkamieskunnasta ja asumisesta vastaavan ministerin 22. elokuuta 2005 antaman päätöksen työlain nro 14/2004 soveltamisesta niiden ehtojen ja menettelyjen sääntelyyn, jotka koskevat lupien myöntämistä Qatarin kansalaisille, jotka haluavat ottaa palvelukseen ulkomaisia työntekijöitä, sekä päätöksen Qatarin viisumikutsulaista nro 4 vuodelta 2009,

–  ottaa huomioon maahanmuuttajien ihmisoikeuksista vastaavan YK:n erityisraportoijan François Crépeaun 10. marraskuuta 2013 esittämän tehtävänmäärityksen,

–  ottaa huomioon Human Rights Watchin ja Amnesty Internationalin raportit Qatarin rakennustyöläisten tilanteesta ennen maailmanmestaruuskisoja sekä Amnesty Internationalin pääsihteerin äskettäisen vierailun Qatariin,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Qatarissa on arviolta 1,35 miljoonaa ulkomaalaista, joiden osuus maan työvoimasta on lähes 90 prosenttia; ottaa huomioon, että maahanmuuttajat työskentelevät lähinnä rakennus- ja palvelualalla sekä kotitaloustyöntekijöinä; toteaa, että tämän luvun perusteella Qatarissa on eniten siirtotyöläisiä koko maailmassa verrattuna maan omaan väestöön; toteaa, että Qatariin odotetaan ainakin 500 000:ta siirtotyöläistä lisää, jotta rakennustyöt saataisiin nopeammin valmiiksi ennen jalkapallon vuoden 2022 maailmanmestaruuskisoja; ottaa huomioon, että valtaosa siirtotyöläisistä tulee Intiasta ja Nepalista mutta osa myös Bangladeshista, Pakistanista, Filippiineiltä ja Sri Lankasta;

B.  ottaa huomioon, että Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestön (ITUC) Intian ja Nepalin Qatarissa olevilta suurlähetystöiltä saamien lukujen mukaan maassa kuolee vuosittain keskimäärin 200 kummastakin maasta lähtöisin olevaa työntekijää, ja toteaa, että tilanne voi heiketä edelleen vuoden 2022 maailmanmestaruuskisojen lähestyessä;

C.  ottaa huomioon, että Kansainvälinen työjärjestö (ILO) varoittaa, että Qatar ei vielä ole pannut täysimääräisesti täytäntöön pakkotyön käytön kieltävää kansainvälistä sopimusta, jonka se ratifioi vuonna 1998; toteaa, että ILO on perustanut kolmikantakomitean tarkastelemaan asiaan liittyvää näyttöä ja antamaan Qatarin hallitukselle suosituksia siitä, miten se voi noudattaa kansainvälisiä sitoumuksiaan;

D.  ottaa huomioon, että Qatarin kansallisen ihmisoikeuskomitean puheenjohtaja myönsi, että ”ongelmia on ollut”, ja lupasi, että hän ja hallitus tekevät parhaansa niiden korjaamiseksi; ottaa huomioon, että Qatarin viranomaiset ilmoittivat, että työlakeja muutetaan ja työntekijöille ollaan rakentamassa majoitustiloja;

E.  toteaa, että nimellä ”kafala-järjestelmä” tunnetut viisumikutsusäännöt merkitsevät sitä, että työntekijät eivät voi vaihtaa työpaikkaa ilman työnantajansa lupaa eivätkä voi lähteä maasta, ellei heidän työnantajansa allekirjoita maastapoistumislupaa; toteaa, että ”kafala-järjestelmää” käytetään usein väärin siten, että työnantajat pitävät itsellään työntekijöiden passit ja palkat ja työntekijöiltä peritään jopa 3 500 Yhdysvaltojen dollarin suuruisia maksuja siitä, että he saavat viisumin ”kafeelilta” eli kutsujalta, jolloin siirtotyöläiset jäävät velkaa suuria summia;

F.  ottaa huomioon, että Ammattiyhdistysliikkeen maailmanjärjestö (ITUC) teki työministeriölle valituksen joistakin qatarilaisista yrityksistä maaliskuussa 2013; toteaa, että Qatarin työministeriön työvoimasuhteiden osasto vastaanotti vuonna 2012 työntekijöiltä 6 000 valitusta; ottaa huomioon, että ITUC ja kansainvälinen rakennus- ja puutyöväen liittojen federaatio ovat tuominneet tilanteen ja tehneet yhdessä valituksia ILO:lle Qatarin työoloista ja yhdistymisvapaudesta;

1.  pitää siirtotyöläisten kuolemantapauksia Qatarissa valitettavina ja ilmaisee surunvalittelunsa menehtyneiden perheille;

2.  on huolissaan siirtotyöläisten tilanteesta Qatarissa, muun muassa heidän pitkistä työajoistaan ja vaarallisista työoloistaan sekä siitä, että he eivät saa kuukausiin palkkaa, heidän passinsa takavarikoidaan, heidät pakotetaan asumaan täpötäysissä leireissä, heille ei myönnetä oikeutta perustaa ammattiyhdistyksiä eikä heillä ole maksutta saatavilla juomavettä äärimmäisessä helteessä;

3.  on tietoinen haasteista, joita Qatarin viranomaiset kohtaavat hallinnoidessaan kansallista työvoimaa, josta melkein 90 prosenttia koostuu siirtotyöläisistä, sekä käytännön haasteista, jotka liittyvät asiaa koskevan lain valvontaan;

4.  panee tyytyväisenä merkille Qatarin hallituksen ilmoituksen, että siirtotyöläisiä väärinkäyttävät yritykset asetetaan mustalle listalle; pitää myönteisinä hallituksen ja erityisesti Qatarin kansallisen ihmisoikeusneuvoston pyrkimyksiä lisätä siirtotyöläisten tietoisuutta kansainvälisen oikeuden mukaisista oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan; pitää tältä kannalta hyvänä ihmisoikeusneuvoston päätöstä perustaa uusi keskus käsittelemään ja ratkaisemaan työntekijöiden valituksia;

5.  kehottaa Qatarin viranomaisia panemaan tehokkaasti täytäntöön asiaa koskevan voimassa olevan lainsäädännön muun muassa valvomalla passien takavarikoinnin kieltoa, nostamalla syytteitä väärinkäytöksistä ja asettamalla tuntuvia seuraamuksia yrityksille ja yksityishenkilöille, jotka rikkovat lakeja, joiden tarkoituksena on suojella maahanmuuttajien oikeuksia; panee tyytyväisenä merkille, että Qatarin viranomaiset ovat sitoutuneet hyväksymään kotitaloustyöntekijöitä koskevaa lainsäädäntöä, jonka nojalla työntekijöiden oikeuksia suojellaan riittävästi ja otetaan käyttöön tehokkaat lainsäädännön noudattamista edistävät mekanismit; kehottaa hyväksymään pikaisesti kotitaloustyöntekijöitä koskevan lakiesityksen, josta keskustellaan parhaillaan perheasioiden korkeimmassa neuvostossa; panee merkille, että suurin osa kotitaloustyöntekijöistä on naisia;

6.  panee tyytyväisenä merkille asianomaisten valtion viranomaisten ehdotuksen kaikkien väitteiden tutkimisesta ja Qatarin viranomaisten lupauksen lisätä asianmukaisten työlakien täytäntöönpanoa valvovien työsuojelutarkastajien määrää; edellyttää työsuojelutarkastajien saavan ihmisoikeusnormeja koskevaa koulutusta ja toivoo, että he saavat avukseen tulkkeja;

7.  on huolissaan siitä, että ihmisiä pidätetään vain siitä syystä, että he ovat “karanneet” työnantajaltaan, ja kehottaa Qatarin viranomaisia lopettamaan tällaiset käytännöt; vaatii myös, että kaikilla maahanmuuttajilla, joilta on riistetty heidän vapautensa, on mahdollisuus ottaa yhteyttä perheeseensä ja käyttää konsulipalveluja sekä saada asianajaja ja tulkki sekä oikeus riitauttaa pidätyksensä viipymättä;

8.  panee tyytyväisenä merkille tiedon siitä, että ranskalaisten jalkapallonpelaajien Zahir Belounis’n ja Stéphane Morellon, jotka ovat joutuneet viisumikutsujärjestelmän uhreiksi eivätkä siten ole voineet poistua maasta, ongelmien ratkaisemisessa olisi edistytty, ja kehottaa Qatarin viranomaisia sekä FIFAa huolehtimaan siitä, ettei tällaisia tilanteita enää synny;

9.  kehottaa Qataria ratifioimaan kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen;

10.  kehottaa Qataria ratifioimaan muun muassa siirtotyöläisiä, yhdistymisvapautta, järjestäytymisoikeutta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta, kotitaloustyöntekijöitä ja yksityisiä työnvälitystoimistoja koskevat ILO:n yleissopimukset ja harkitsemaan mahdollisuutta pyytää ILO:lta teknistä apua sen varmistamiseksi, että Qatarin lainsäädäntö ja käytäntö ovat näiden yleissopimusten mukaisia;

11.  kehottaa järjestämään enemmän siirtotyöläisille tarkoitettuja majoitustiloja ja erityisesti naisten ja lasten majoitustiloja, jotka soveltuvat heidän tarpeisiinsa; panee tyytyväisenä merkille 9. marraskuuta 2013 annetun ilmoituksen joulukuussa 2013 avattavien majoitustilojen rakentamisesta 60 000 työntekijälle;

12.  korostaa, että EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston suhteissa olisi pidettävä keskeisenä kysymyksenä sitä, että Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenvaltiot, myös Qatar, ratifioivat ja panevat täysimääräisesti täytäntöön kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista;

13.  vetoaa Qatarissa stadioneita rakentavien tai muita infrastruktuurihankkeita toteuttavien eurooppalaisyritysten vastuuseen kansainvälisiä ihmisoikeusnormeja vastaavien työolojen tarjoamisesta sekä kannustaa EU:n jäsenvaltioita ryhtymään toimiin varmistaakseen, että niiden insinööritoimistot ja rakennus- ja konsulttiyritykset noudattavat OECD:n suuntaviivoja ja Ruggie-periaatteita;

14.  kehottaa Qatarin viranomaisia työskentelemään tiiviissä yhteistyössä siirtotyöläisten alkuperämaiden asianomaisten viranomaisten kanssa ja toteaa, että näiden viranomaisten olisi valvottava siirtotyöläisiä Qatariin hankkivien rekrytointitoimistojen roolia; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa tukemaan lähettäviä hallituksia etenkin Aasiassa siirtotyövoiman kohtelun parantamisessa;

15.  pitää myönteisenä jalkapallon kansainvälisen pelaajayhdistyksen FIFPron kehotusta, että FIFAn ja ILO:n riippumattomille työasiantuntijoille olisi järjestettävä pääsy kaikille työmaille ja valtuudet antaa sitovia suosituksia, jotta varmistetaan, että Qatarissa noudatetaan kansainvälisiä työnormeja;

16.  muistuttaa FIFAa siitä, ettei se vastaa pelkästään jalkapallon kehittämisestä ja kilpailujen järjestämisestä, ja kehottaa FIFAa lähettämään eurooppalaisten jäsentensä aktiivisella tuella yksiselitteisen ja voimakkaan viestin Qatarille, jotta jalkapallon vuoden 2022 maailmanmestaruuskisojen valmisteluja eivät varjostaisi pakkotyötä koskevat väitteet;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Qatarin valtion hallitukselle ja parlamentille, Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenten hallituksille ja parlamenteille, Kansainväliselle jalkapalloliitolle (FIFA), Euroopan jalkapalloliitolle (UEFA), Kansainväliselle työjärjestölle (ILO) ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetulle.

(1) EUVL C 247 E, 17.8.2012, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 21. marraskuuta 2013 oikeudenmukaisesta oikeudenkäytöstä Boliviassa ja erityisesti Előd Tóásón ja Mario Tadićin tapauksista (2013/2953(RSP))

P7_TA(2013)0518 RC-B7-0499/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja erityisesti sen 9 ja 10 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Bolivia on allekirjoittanut ja ratifioinut, ja erityisesti sen 9, 10, 14, 15 ja 16 artiklan,

–  ottaa huomioon kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen, jonka Bolivia on allekirjoittanut ja ratifioinut,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja erityisesti sen 1, 2, 3, 5, 6 ja 7 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 47 ja 48 artiklan,

–  ottaa huomioon Amerikan ihmissoikeussopimuksen, jonka Bolivia on allekirjoittanut ja ratifioinut,

–  ottaa huomioon panamerikkalaisen yleissopimuksen kidutuksen torjumiseksi ja siitä rankaisemiseksi (Inter-American Convention to Prevent and Punish Torture), jonka Bolivia on allekirjoittanut ja ratifioinut,

–  ottaa huomioon Bolivian perustuslain ja rikosoikeudellista menettelyä koskevan lain,

–  ottaa huomioon 23. toukokuuta 2012 annetun Unkarin kansalliskokouksen ihmisoikeuksista, vähemmistöasioista, kansalaisyhteiskuntaa koskevista asioista ja uskonnollisista asioista vastaavan valiokunnan sekä ulkoasiainvaliokunnan julistuksen; ottaa huomioon Unkarin julistukseen 12. kesäkuuta 2012 vastauksena annetun Bolivian edustajainhuoneen julistuksen,

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Bolivian tilanteesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  panee merkille, että Bolivian erikoisjoukot pidättivät Unkarin kansalaisen Előd Tóásón ja Kroatian kansalaisen Mario Tadićin Bolivian Santa Cruz de la Sierran kaupungissa 16. huhtikuuta 2009; panee merkille, että kolme muuta henkilöä eli Romanian kansalainen Árpád Magyarósi, Irlannin kansalainen Michael Martin Dwyer ja Unkarin kansalainen Eduardo Rózsa-Flores menettivät ampumavälikohtauksessa henkensä;

B.  toteaa, että Előd Tóásóa ja Mario Tadićia on pidetty siitä alkaen syytteettä tutkintavankeudessa huomioimatta Bolivian lainsäädäntöä, jossa tutkintavankeuden enimmäispituudeksi määritetään 36 kuukautta, joka tuli täyteen 16. huhtikuuta 2012;

C.  toteaa, että väitteiden mukaan Előd Tóásón ja Mario Tadićin perusihmisoikeuksia on loukattu pidätyksen ja rikosoikeudellisten menettelyjen aikana;

D.  ottaa huomioon, että 18. toukokuuta 2010, jolloin Előd Tóásó ja Mario Tadić olivat jo pidätettyinä, Bolivian rikoslain 239 pykälää muutettiin siten, että tutkintavankeuden kestoa pidennettiin taannehtivasti 12 kuukaudesta 36 kuukauteen;

E.  panee merkille, että syytteet terrorismista luettiin 17. joulukuuta 2010;

F.  panee merkille, että mielivaltaista vangitsemista koskevan YK:n työryhmän lausunnossa N:o 63/2011 (Bolivian monikansainen valtio) todettiin, että Bolivia on loukannut useita ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen kohtia, ja vahvistettiin, että Előd Tóásó pidätettiin ilman pidätysmääräystä ja häntä on pidetty vankilassa laittomasti; korostaa, että YK:n työryhmä on siksi kehottanut Bolivian hallitusta vapauttamaan välittömästi Előd Tóásón;

1.  kehottaa Bolivian viranomaisia varmistamaan puolueettoman ja riippumattoman oikeudenkäynnin Előd Tóásón and Mario Tadićin tapauksissa;

2.  panee merkille, että Bolivian parlamentti hyväksyi raportin, jota on se on tämän jälkeen levittänyt laajalti ja joka perustui sen omaan kyseistä tapausta koskevaan poliittiseen selvitykseen;

3.  kehottaa tekemään kansainvälisiä asiantuntijoita apuna käyttäen riippumattoman tutkinnan Árpád Magyarósin, Micael Martin Dwyerin ja Eduardo Rózsa-Floresin kuolemantapauksista;

4.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa pitämään tapauksen asialistan kärjessä suhteissaan Bolivian hallitukseen ja ryhtymään asiassa konkreettisiin toimiin;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Bolivian monikansaisen valtion hallitukselle ja kongressille, Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.