Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. joulukuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi oikeusalan ohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020 (COM(2011)0759 – C7-0439/2011 – 2011/0369(COD))

P7_TA(2013)0519 A7-0396/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0759),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 81 artiklan 1 ja 2 kohdan, 82 artiklan 1 kohdan ja 84 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0439/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 11. heinäkuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 18. heinäkuuta 2012 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 6. marraskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan työjärjestyksen 51 artiklan mukaisen yhteisen käsittelyn,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0396/2013),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. joulukuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2013 antamiseksi oikeusalan ohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1382/2013.)

(1) EUVL C 299, 4.10.2012, s. 103. (2) EUVL C 277, 13.9.2012, s. 43.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. joulukuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi perusoikeus- ja kansalaisuusohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020 (COM(2011)0758 – C7-0438/2011 – 2011/0344(COD))

P7_TA(2013)0520 A7-0397/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0758),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 19 artiklan 2 kohdan, 21 artiklan 2 kohdan, 114 artiklan, 168 artiklan, 169 artiklan ja 197 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0438/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 26. huhtikuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 18. heinäkuuta 2012 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 6. marraskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A7-0397/2013),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. joulukuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2013 antamiseksi perusoikeus-, tasa-arvo- ja kansalaisuusohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1381/2013.)

(1) EUVL C 191, 29.6.2012, s. 108. (2) EUVL C 277, 13.9.2012, s. 43.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. joulukuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yksipuolisten tullietuuksien myöntämisestä Moldovalle annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 55/2008 muuttamisesta (COM(2013)0678 – C7-0305/2013 – 2013/0325(COD))

P7_TA(2013)0521 A7-0422/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0678),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0305/2013),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 5. joulukuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A7-0422/2013),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. joulukuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2013 antamiseksi, yksipuolisten tullietuuksien myöntämisestä Moldovalle annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 55/2008 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 1384/2013.)

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. joulukuuta 2013 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista koskevan Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välisen pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta (14165/2013 – C7-0415/2013 – 2013/0315(NLE))

P7_TA(2013)0522 A7-0417/2013

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (14165/2013),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan väliseksi pöytäkirjaksi Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta (14162/2013),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan sekä 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7‑0415/2013),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamista koskevan Euroopan unionin ja Marokon kuningaskunnan välisen pöytäkirjan tekemisestä(1),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman tulevasta pöytäkirjasta Euroopan yhteisön ja Marokon kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan suosituksen sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot (A7-0417/2013),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  muistuttaa, että Euroopan parlamentilla on oikeus saada ajoissa ja kattavasti tietoa pöytäkirjan soveltamisesta ja sen tuloksista, minkä vuoksi se vaatii jälleen helpottamaan Euroopan parlamentin edustajien osallistumista kalastussopimuksen 10 artiklan mukaisen sekakomitean kokouksiin tarkkailijoina; pyytää myös, että sille toimitetaan asiakirjat suuntaviivoista, tavoitteista ja indikaattoreista, jotka liittyvät Marokon kalastusalaa tukevaan politiikkaan, sekä kaikki tarvittavat tiedot, joiden avulla voidaan seurata asianmukaisesti pöytäkirjan 6 artiklan soveltamisalaan kuuluvia näkökohtia, mukaan lukien loppukertomus, joka Marokon on laadittava alakohtaisen tukiohjelman täytäntöönpanosta; toistaa myös pyyntönsä komissiolle, jotta se laatisi Euroopan parlamentille ennen uutta pöytäkirjaa koskevien neuvottelujen aloittamista täydellisen kertomuksen voimassa olevan pöytäkirjan tuloksista ja toiminnasta;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Marokon kuningaskunnan hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 155. (2) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 8.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. joulukuuta 2013 esityksestä neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden valtuuttamisesta ratifioimaan Euroopan unionin edun vuoksi työturvallisuutta kemikaaleja käytettäessä koskeva Kansainvälisen työjärjestön vuoden 1990 yleissopimus (yleissopimus nro 170) (11463/2013 – C7‑0236/2013 – 2012/0320(NLE))

P7_TA(2013)0523 A7-0400/2013

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (11463/2013),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 218 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0236/2013),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan suosituksen (A7‑0400/2013),

1.  antaa hyväksyntänsä esitykselle neuvoston päätökseksi;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. joulukuuta 2013 esityksestä neuvoston päätökseksi kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja kaupan torjumista koskevan lisäpöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta (12324/2013 – C7‑0379/2013 – 2013/0083(NLE))

P7_TA(2013)0524 A7-0359/2013

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (12324/2013),

–  ottaa huomioon kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusta täydentävän, ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja kaupan torjumista koskevan lisäpöytäkirjan,

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan 1 kohdan ja 207 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0379/2013),

–  ottaa huomioon Tukholman ohjelman ja toimintasuunnitelman sen toteuttamiseksi(1),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman toisesta kertomuksesta EU:n sisäisen turvallisuuden strategian täytäntöönpanosta(2),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (väliaikainen mietintö)(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan suosituksen (A7-0359/2013),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Europolille ja Eurojustille.

(1) COM(2010)0171. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0384. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0444.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. joulukuuta 2013 esityksestä neuvoston päätökseksi sopimuksen tekemisestä kirjeenvaihtona Euroopan unionin ja Kiinan kansantasavallan välillä vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan 6 kohdan ja XXVIII artiklan mukaisesti Bulgarian tasavallan ja Romanian myönnytysluetteloissa mainittavien myönnytysten muuttamisesta maiden Euroopan unioniin liittymisen vuoksi (16112/2012 – C7-0285/2013 – 2012/0304(NLE))

P7_TA(2013)0525 A7-0332/2013

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (16112/2012),

–  ottaa huomioon luonnoksen kirjeenvaihtona tehtäväksi sopimukseksi Euroopan unionin ja Kiinan kansantasavallan välillä vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) XXIV artiklan 6 kohdan ja XXVIII artiklan mukaisesti Bulgarian tasavallan ja Romanian myönnytysluetteloissa mainittavien myönnytysten muuttamisesta maiden Euroopan unioniin liittymisen vuoksi (16118/2012),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0285/2013),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A7-0332/2013),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Kiinan kansantasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. joulukuuta 2013 esityksestä neuvoston päätökseksi sellaisista eläimistä saadun naudanlihan tuonnista, joille ei ole annettu tiettyjä kasvua edistäviä hormoneja, sekä korotetuista tulleista, joita Yhdysvallat soveltaa tiettyihin Euroopan unionin tuotteisiin, Amerikan yhdysvaltojen kanssa tehdyn yhteisymmärryspöytäkirjan tekemisestä (14374/2013 – C7-0377/2013 – 2013/0324(NLE))

P7_TA(2013)0526 A7-0427/2013

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (14374/2013),

–  ottaa huomioon luonnoksen Amerikan yhdysvaltojen kanssa tehtäväksi tarkistetuksi yhteisymmärryspöytäkirjaksi sellaisista elämistä saadun naudanlihan tuonnista, joille ei ole annettu tiettyjä kasvua edistäviä hormoneja, sekä korotetuista tulleista, joita Yhdysvallat soveltaa tiettyihin Euroopan unionin tuotteisiin (14375/2013),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0377/2013),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A7-0427/2013),

1.  antaa hyväksyntänsä tarkistetun yhteisymmärryspöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. joulukuuta 2013 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin ja Norsunluurannikon tasavallan välisessä sopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta tehdyn pöytäkirjan (2013–2018) tekemisestä (08701/2013 – C7-0216/2013 – 2013/0102(NLE))

P7_TA(2013)0527 A7-0416/2013

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (08701/2013),

–  ottaa huomioon luonnoksen pöytäkirjaksi Euroopan unionin ja Norsunluurannikon tasavallan välisessä sopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta (2013–2018) (08699/2013),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 43 artiklan 2 kohdan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7‑0216/2013),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan suosituksen sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja budjettivaliokunnan lausunnot (A7-0416/2013),

1.  antaa hyväksyntänsä pöytäkirjan tekemiselle;

2.  kehottaa komissiota toimittamaan Euroopan parlamentille asiaankuuluvat tiedot sopimuksen 9 artiklassa tarkoitetun sekakomitean kokouksista ja erityisesti niiden pöytäkirjat ja päätelmät sekä vuotuisen kertomuksen pöytäkirjan 3 artiklassa tarkoitetun monivuotisen alakohtaisen tukiohjelman todellisen täytäntöönpanon tuloksista; kehottaa komissiota myös laatimaan pöytäkirjan viimeisen voimassaolovuoden aikana ja ennen sen uudistamista koskevien neuvottelujen aloittamista Euroopan parlamentille ja neuvostolle jälkiarviointikertomuksen, johon sisältyy pöytäkirjan täytäntöönpanoa koskeva kustannus‑hyötyanalyysi;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Norsunluurannikon tasavallan hallituksille ja parlamenteille.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. joulukuuta 2013 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi Kanariansaarille suuntautuvassa tiettyjen kalastustuotteiden tuonnissa sovellettavien unionin autonomisten tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoinnista vuosina 2014–2020 (COM(2013)0552 – C7-0262/2013 – 2013/0266(CNS))

P7_TA(2013)0528 A7-0415/2013

(Erityinen lainsäätämisjärjestys – kuuleminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvostolle (COM(2013)0552),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklan, jonka mukaisesti neuvosto on kuullut parlamenttia (C7-0262/2013),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön (A7‑0415/2013),

1.  hyväksyy komission ehdotuksen;

2.  pyytää neuvostoa ilmoittamaan parlamentille, jos se aikoo poiketa parlamentin hyväksymästä sanamuodosta;

3.  pyytää tulla kuulluksi uudelleen, jos neuvosto aikoo tehdä huomattavia muutoksia parlamentin hyväksymään tekstiin;

4.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. joulukuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (hakemus EGF/2013/001 FI/Nokia, Suomi) (COM(2013)0707 – C7-0359/2013 – 2013/2264(BUD))

P7_TA(2013)0529 A7-0411/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0707 – C7-0359/2013),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1) ja erityisesti sen 28 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(2) (EGR‑asetus),

–  ottaa huomioon 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen 28 kohdassa tarkoitetun kolmikantamenettelyn,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0411/2013),

A.  ottaa huomioon, että unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineet voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille;

B.  katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille olisi oltava dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten sopimuksessa on sovittu EGR:n varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta;

C.  ottaa huomioon, että Suomi toimitti hakemuksen EGF/2013/001 FI/Nokia rahoitustuen saamiseksi EGR:stä sen jälkeen, kun Nokia oli viiteajanjakson 1. elokuuta 2012 – 30. marraskuuta 2012 aikana sanonut irti 4 509 työntekijää, joista 3 719 on EGR:stä yhteisrahoitettavien toimenpiteiden kohteena;

D.  ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit;

1.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että EGR-asetuksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa esitetyt edellytykset täyttyvät ja että sen vuoksi Suomi on oikeutettu saamaan kyseisen asetuksen mukaista rahoitustukea;

2.  toteaa, että Suomen viranomaiset toimittivat EGR:n rahoitusta koskevan hakemuksen 1. helmikuuta 2013 ja että komissio antoi siitä arvionsa 16. lokakuuta 2013; pitää arviointijaksojen pitkää kestoa valitettavana ja tiedustelee, miksi tämän nimenomaisen hakemuksen arviointiin tarvittiin kahdeksan kuukautta, kun Nokian Salon tuotantoyksikköä koskeva edellinen hakemus vuodelta 2012 arvioitiin kolmessa kuukaudessa;

3.  katsoo, että matkapuhelinalalla toimivien Nokia Oyj:n ja Nokia Siemens Networksin sekä sen 30 tavarantoimittajan ja alihankkijan irtisanomiset liittyvät globalisaatiosta johtuviin maailmankaupan huomattaviin rakenteellisiin muutoksiin, erityisesti koska alan toimintoja on siirretty kolmansiin maihin ja Nokian markkinaosuus matkapuhelinten perusmallien ja älypuhelinten alalla on pienentynyt;

4.  panee merkille, että Nokia irtisanoi Suomessa (Salon alueella) jo vuonna 2012 paljon työntekijöitä (EGF/2012/006 FI/Nokia Salo) ja että tämän uuden aallon myötä irtisanottujen Nokian työntekijöiden lukumäärä nousee yli 6 000:een, mikä on valtava haaste kyseisille paikkakunnille ja koko Suomen taloudelle;

5.  on pahoillaan siitä, että Nokian irtisanomiset johtuvat yhtiön päätöksestä siirtää tuotantoyksikkönsä sekä suunnittelu- ja tuotekehitystoimintonsa Aasiaan ja ne ovat osa Nokian suunnitelmaa vähentää palveluksestaan maailmanlaajuisesti 17 000 työntekijää vuoden 2013 loppuun mennessä; toteaa, että päätöksen johdosta EGR:n varoja on otettu käyttöön kolme kertaa 6 138 Nokian työntekijän hyväksi;

6.  muistuttaa, että EGR:sta on jo tuettu 1 337 työntekijää, jotka sanottiin irti, kun Nokia siirsi tuotantoaan Saksasta Romaniaan vuonna 2008; toteaa, että viisi vuotta myöhemmin EGR:n varoja ollaan ottamassa käyttöön neljännen kerran Nokian työntekijävähennysten vuoksi;

7.  panee tyytyväisenä merkille, että Suomen viranomaiset aloittivat yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin toteuttamisen jo irtisanomisten alkaessa 1. elokuuta 2012 voidakseen auttaa työntekijöitä, ennen kuin he lopettavat työnsä Nokialla;

8.  panee merkille, että yhteisrahoitettavaan yksilöllisten palvelujen koordinoituun pakettiin sisältyy toimia 3 719 irtisanotun työntekijän integroimiseksi uudelleen työelämään ja että näitä toimia ovat valmennustoimenpiteet ja muut valmistelutoimet, koulutus ja uudelleenkoulutus, yrittäjyyden edistäminen ja palvelut uusille yrittäjille, tuki itsenäisen liiketoiminnan aloittamiseen, liikkuvuusavustukset, palvelupisteen työllisyyspalvelut, palkkatuet sekä yrityksiltä saatavien tietojen keruujärjestelmä;

9.  suhtautuu myönteisesti siihen, että pakettiin sisältyy innovatiivisia toimia, kuten Protomo – uusille yrityksille suunnattu palvelu, joka auttaa niitä löytämään yhteistyökumppaneita;

10.  panee merkille, että EGR:stä maksettavat taloudelliset korvaukset ovat pieniä ja suurin osa tuesta käytetään koulutukseen ja yrittäjyyteen;

11.  panee tyytyväisenä merkille että työmarkkinaosapuolia eli Teollisuuden Palkansaajat ‑neuvottelukuntaa (esim. Ammattiliitto Pro ja Metallityöväen Liitto) kuultiin laadittaessa EGR-hakemusta ja että EGR:n toteuttamisen eri vaiheissa ja EGR-tukea myönnettäessä sovelletaan naisten ja miesten tasa-arvon politiikkaa sekä syrjimättömyyden periaatetta;

12.  on tyytyväinen siihen, että irtisanomisia ja yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin valmistelua käsittelee asiaa varten perustettu työryhmä, joka koostuu työmarkkinaosapuolista (myös Nokian edustajista) ja alueviranomaisista;

13.  palauttaa mieliin, että on tärkeää parantaa kaikkien työntekijöiden työllistymismahdollisuuksia tarjoamalla mukautettua koulutusta ja tunnustamalla työntekijöiden ammattiuran aikana saavuttamat taidot ja osaaminen; edellyttää, että koordinoidussa paketissa tarjottava koulutus mukautetaan sekä irtisanottujen työntekijöiden tarpeisiin että todelliseen liiketoimintaympäristöön;

14.  toteaa, että EGR:stä rahoitettavasta yksilöllisten palvelujen koordinoidusta paketista annetuissa tiedoissa selvitetään myös, kuinka toimilla täydennetään rakennerahastoista rahoitettavia toimia; korostaa Suomen viranomaisten vahvistaneen, ettei tukikelpoisille toimille saada avustusta muista unionin rahoitusvälineistä; kehottaa jälleen komissiota esittämään vuosikertomuksissaan näiden tietojen vertailevan arvioinnin, jotta varmistetaan nykyisten asetusten täysimääräinen noudattaminen ja taataan, ettei unionin rahoittamissa palveluissa ole päällekkäisyyttä;

15.  pyytää asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin menettelyjen parantamiseksi, jotta EGR:n varojen käyttöönottoa voidaan nopeuttaa; panee tyytyväisenä merkille, että sen jälkeen kun parlamentti pyysi nopeuttamaan varojen käyttöönottoa, komissio on ottanut käyttöön parannetun menettelyn, jossa se esittää arvionsa EGR-hakemuksen tukikelpoisuudesta budjettivallan käyttäjälle samassa yhteydessä kuin EGR:n varojen käyttöönottoa koskevan ehdotuksensa; toivoo, että uudessa, vuosia 2014–2020 koskevassa EGR-asetuksessa menettelyyn tehdään muitakin parannuksia ja että rahaston tehokkuutta, avoimuutta ja näkyvyyttä kyetään parantamaan;

16.  korostaa, että EGR-asetuksen 6 artiklan mukaisesti on varmistettava, että EGR:stä tuetaan työttömäksi jääneiden yksittäisten työntekijöiden paluuta työmarkkinoille vakinaiseen työhön; painottaa lisäksi, että EGR:n tuella voidaan osallistua vain sellaisten aktiivisten työmarkkinatoimien rahoittamiseen, jotka johtavat kestävään ja pitkäaikaiseen työllistymiseen; muistuttaa, ettei EGR:n tuki saa korvata toimia, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulle, eikä EGR:stä rahoiteta myöskään yritysten tai toimialojen rakenneuudistuksia;

17.  pitää myönteisenä neuvostossa saavutettua sopimusta siitä, että vuosia 2014–2020 koskevassa EGR-asetuksessa otetaan uudelleen käyttöön kriisiin liittyvä käyttöönottokriteeri, joka mahdollistaa rahoitustuen tarjoamisen myös nykyisen rahoitus- ja talouskriisin vuoksi irtisanotuille työntekijöille maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten vuoksi työttömäksi jääneiden lisäksi;

18.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

19.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (hakemus EGF/2013/001 FI/Nokia, Suomi)

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä 2013/788/EU.)

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1. (2) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. joulukuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (hakemus EGF/2013/003 DE/First Solar, Saksa) (COM(2013)0706 – C7-0358/2013 – 2013/2263(BUD))

P7_TA(2013)0530 A7-0408/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0706 – C7‑0358/2013),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1) ja erityisesti sen 28 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(2) (EGR‑asetus),

–  ottaa huomioon 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen 28 kohdassa tarkoitetun kolmikantamenettelyn,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0408/2013),

A.  ottaa huomioon, että unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineet voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille;

B.  katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille olisi oltava dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten sopimuksessa on sovittu Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta;

C.  ottaa huomioon, että Saksa toimitti hakemuksen EGF/2013/003 DE/First Solar rahoitustuen saamiseksi EGR:stä sen jälkeen, kun First Solar Manufacturing GmbH oli viiteajanjakson 15. marraskuuta 2012–15. maaliskuuta 2013 aikana sanonut irti 959 työntekijää, joista 875 on EGR:stä yhteisrahoitettavien toimenpiteiden kohteena;

D.  ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit;

1.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että EGR-asetuksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että sen vuoksi Saksa on oikeutettu saamaan kyseisen asetuksen mukaista rahoitustukea;

2.  toteaa, että Saksan viranomaiset toimittivat EGR-rahoitustukea koskevan hakemuksen 12. huhtikuuta 2013 ja että komissio antoi arvionsa siitä 16. lokakuuta 2013; pitää myönteisenä, että arviointimenettely sujui nopeasti kuudessa kuukaudessa;

3.  toteaa, että First Solar Manufacturing GmbH -yrityksen irtisanomisten vuoksi työttömyysaste nousi välittömästi neljällä prosenttiyksiköllä ja että kyseisen alueen (Brandenburgin osavaltio) työttömyysaste on jo ennestään keskimääräistä korkeampi (11,3 prosenttia verrattuna koko maan keskiarvoon, joka oli 7,4 prosenttia helmikuussa 2013);

4.  katsoo, että aurinkoenergian tuotannon parissa toimivan First Solar Manufacturing GmbH:n irtisanomiset liittyvät maailmankaupassa tapahtuneisiin huomattaviin rakenteellisiin muutoksiin, koska Kiinassa luodaan valtavaa aurinkomoduulien liikakapasiteettia ja maailmanlaajuinen kysyntä laskee, minkä vuoksi hinnat ovat romahtaneet noin 40 prosentilla edelliseen vuoteen verrattuna ja siksi kaksi tuotantolaitosta oli suljettava vuonna 2013;

5.  toteaa, että kyseiset irtisanomiset ovat osa laajaa rakenneuudistussuunnitelmaa, jolla leikattiin First Solar Manufacturing GmbH:n työvoimaa maailmanlaajuisesti 30 prosentilla ja siten vähennettiin rajusti sen kokonaistuotantokapasiteettia ja joka on johtanut yhtiön kummankin Saksassa sijaitsevan tuotantolaitoksen sulkemiseen; korostaa EGR:n lisäarvoa reagoitaessa globalisaatioon liittyvien odottamattomien markkinamuutosten aiheuttamiin irtisanomisiin;

6.  panee tyytyväisenä merkille, että antaakseen työntekijöille nopeaa apua Saksan viranomaiset päättivät aloittaa yksilöllisten palvelujen tarjoamisen kyseisille työntekijöille 1. tammikuuta 2013 eli hyvissä ajoin ennen lopullista päätöstä EGR:n tuen myöntämisestä ehdotetulle koordinoidulle paketille; panee merkille, että irtisanotut työntekijät ovat saaneet myös ESR-tukea ennen osallistumistaan EGR-toimenpiteisiin; toteaa tyytyväisenä Saksan viranomaisten vahvistaneen, että unionin varojen päällekkäisen käytön välttämiseksi on ryhdytty tarvittaviin varotoimiin;

7.  panee merkille, että yhteisrahoitettavaan yksilöllisten palvelujen koordinoituun pakettiin sisältyy toimia 875 irtisanotun työntekijän integroimiseksi uudelleen työelämään ja että näitä toimia ovat pätevöittävä koulutus, koulutuksen hallinnointi, työpajat ja vertaisryhmät, tukipalvelut ja kansainvälinen työnhaku, yrityksen perustamista koskeva syvällinen neuvonta, työnhaku, aktivointiavustus, seuranta ja jälkihoito sekä päiväraha;

8.  toteaa, että yli puolet EGR-tuesta annetaan taloudellisina avustuksina – 875 työntekijän on ilmoitettu saavan päivärahaa ajalta, jona he osallistuvat aktiivisesti toimenpiteisiin (arvioidut kustannukset 2 714 euroa työntekijää kohti yhdeksän kuukauden ajalta); panee lisäksi merkille, että hakemukseen sisältyy 1 869 euron kiinteämääräinen aktivointiavustus 200 työntekijälle, jotka löytävät nopeasti uuden työpaikan ilman lisätukea sen jälkeen, kun toimenpiteet ovat päättyneet;

9.  muistuttaa, että EGR-tuki olisi kohdennettava ensisijaisesti työnhakuun ja koulutusohjelmiin eikä suoraan taloudellisiin avustuksiin; katsoo, että pakettiin mahdollisesti sisällytettävien avustusten olisi oltava täydentäviä eikä niillä saisi missään tapauksessa korvata etuuksia, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla jäsenvaltioiden tai yritysten vastuulle; korostaa tässä yhteydessä, että uudessa vuosia 2014–2020 koskevassa EGR-asetuksessa taloudellisten avustusten osuus paketista rajoitetaan enintään 35 prosenttiin toimenpiteiden kustannuksista ja että uuden asetuksen mukaisesti avustusten suhteeton osuus koordinoidusta paketista ei ole enää mahdollinen;

10.  panee tyytyväisenä merkille, että työmarkkinaosapuolet hyväksyivät First Solar Manufacturing GmbH:n irtisanottuja työntekijöitä koskevan sosiaalisuunnitelman ja että siirtymäkaudeksi perustettu yritys suunnittelee yksilöllisten palvelujen koordinoidun paketin ja hallinnoi sitä; toteaa, että ensimmäisten kuuden kuukauden ajan siirtymäkauden yrityksen toiminnan maksavat First Solar Manufacturing GmbH ja ESR liittovaltiotason ohjelmansa kautta ja että yrityksen palveluja laajennetaan kattamaan uusia EGR:stä rahoitettavia toimenpiteitä; toteaa, että EGR:n toteuttamisen eri vaiheissa ja EGR-tukea myönnettäessä sovelletaan naisten ja miesten tasa-arvon politiikkaa sekä syrjimättömyyden periaatetta;

11.  palauttaa mieliin, että on tärkeää parantaa kaikkien työntekijöiden työllistymismahdollisuuksia tarjoamalla mukautettua koulutusta ja tunnustamalla työntekijöiden ammattiuran aikana saavuttamat taidot ja osaaminen; edellyttää, että koordinoidussa paketissa tarjottava koulutus mukautetaan sekä irtisanottujen työntekijöiden tarpeisiin että todelliseen liiketoimintaympäristöön;

12.  toteaa, että EGR:stä rahoitettavasta yksilöllisten palvelujen koordinoidusta paketista annetuissa tiedoissa selvitetään myös, kuinka toimilla täydennetään rakennerahastoista rahoitettavia toimia; korostaa Saksan viranomaisten vahvistaneen, ettei tukikelpoisille toimille saada avustusta muista unionin rahoitusvälineistä; kehottaa jälleen komissiota esittämään vuosikertomuksissaan näiden tietojen vertailevan arvioinnin, jotta varmistetaan nykyisten asetusten täysimääräinen noudattaminen ja taataan, ettei unionin rahoittamissa palveluissa ole päällekkäisyyttä;

13.  pyytää asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin menettelyjen parantamiseksi, jotta EGR:n varojen käyttöönottoa voidaan nopeuttaa; panee tyytyväisenä merkille, että sen jälkeen kun parlamentti pyysi nopeuttamaan varojen käyttöönottoa, komissio on ottanut käyttöön parannetun menettelyn, jossa se esittää arvionsa EGR-hakemuksen tukikelpoisuudesta budjettivallan käyttäjälle samassa yhteydessä kuin EGR:n varojen käyttöönottoa koskevan ehdotuksensa; toivoo, että uudessa, vuosia 2014–2020 koskevassa EGR-asetuksessa menettelyyn tehdään muitakin parannuksia ja että rahaston tehokkuutta, avoimuutta ja näkyvyyttä kyetään parantamaan;

14.  korostaa, että EGR-asetuksen 6 artiklan mukaisesti on varmistettava, että EGR:stä tuetaan työttömäksi jääneiden yksittäisten työntekijöiden paluuta työmarkkinoille vakinaiseen työhön; painottaa lisäksi, että EGR:n tuella voidaan osallistua vain sellaisten aktiivisten työmarkkinatoimien rahoittamiseen, jotka johtavat kestävään ja pitkäaikaiseen työllistymiseen; muistuttaa, ettei EGR:n tuki saa korvata toimia, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulle, eikä EGR:stä rahoiteta myöskään yritysten tai toimialojen rakenneuudistuksia;

15.  pitää myönteisenä neuvostossa saavutettua sopimusta siitä, että vuosia 2014–2020 koskevassa EGR-asetuksessa otetaan uudelleen käyttöön kriisiin liittyvä käyttöönottokriteeri, joka mahdollistaa rahoitustuen tarjoamisen myös nykyisen rahoitus- ja talouskriisin vuoksi irtisanotuille työntekijöille maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten vuoksi työttömäksi jääneiden lisäksi;

16.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

17.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (hakemus EGF/2013/003 DE/First Solar, Saksa)

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä 2013/789/EU.)

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1. (2) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. joulukuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (hakemus EGF/2012/011 DK/Vestas, Tanska) (COM(2013)0703 – C7-0357/2013 – 2013/2262(BUD))

P7_TA(2013)0531 A7-0410/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0703 – C7‑0357/2013),

–  ottaa huomioon talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen(1) ja erityisesti sen 28 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan globalisaatiorahaston perustamisesta 20. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1927/2006(2) (EGR‑asetus),

–  ottaa huomioon 17. toukokuuta 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen 28 kohdassa tarkoitetun kolmikantamenettelyn,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan kirjeen,

–  ottaa huomioon budjettivaliokunnan mietinnön (A7-0410/2013),

A.  ottaa huomioon, että unioni on ottanut käyttöön lainsäädäntö- ja budjettivälineet voidakseen tarjota lisätukea työntekijöille, jotka kärsivät maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten seurauksista, ja auttaakseen heitä palaamaan työmarkkinoille;

B.  katsoo, että Euroopan unionin taloudellisen tuen irtisanotuille työntekijöille olisi oltava dynaamista ja sitä olisi tarjottava mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti 17. heinäkuuta 2008 pidetyssä neuvottelukokouksessa hyväksytyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman mukaisesti ja ottaen asianmukaisesti huomioon, mitä 17. toukokuuta 2006 tehdyssä toimielinten sopimuksessa on sovittu Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) varojen käyttöönottoa koskevasta päätöksenteosta;

C.  ottaa huomioon, että Tanska toimitti hakemuksen EGF/2012/011 DK/Vestas rahoitustuen saamiseksi EGR:stä sen jälkeen, kun Vestas Group -yritys oli viiteajanjakson 18. syyskuuta 2012 – 18. joulukuuta 2012 aikana sanonut irti 611 työntekijää, jotka kaikki ovat EGR:stä yhteisrahoitettavien toimenpiteiden kohteina;

D.  ottaa huomioon, että hakemus täyttää EGR-asetuksessa vahvistetut tukikelpoisuuskriteerit;

1.  on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että EGR-asetuksen 2 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että sen vuoksi Tanska on oikeutettu saamaan kyseisen asetuksen mukaista rahoitustukea;

2.  toteaa, että Tanskan viranomaiset toimittivat EGR-rahoitustukea koskevan hakemuksen 21. joulukuuta 2012 ja että komissio antoi siitä arvionsa 16. lokakuuta 2013; panee merkille, että tämän hakemuksen arviointi kesti huomattavasti pidempään kuin Tanskan toukokuussa 2012 jättämän Vestasia koskevan edellisen hakemuksen arviointi;

3.  katsoo, että tuuliturbiinien valmistuksen alalla toimivan Vestas Groupin irtisanomiset liittyvät globalisaatiosta johtuviin maailmankaupan huomattaviin rakenteellisiin muutoksiin, joilla tarkoitetaan tuuliturbiinivoimaloiden kysynnän laantumista unionissa ja Aasian markkinoiden kasvua, hinnoiltaan kilpailukykyisempien kiinalaisten tuuliturbiinien valmistajien tuloa unionin markkinoille ja unionin markkinaosuuden huomattavaa kaventumista kokonaiskapasiteetista (vuonna 2006 se oli 66 prosenttia mutta vuonna 2012 enää 27,5 prosenttia(3));

4.  uskoo EU:n tuulienergiamarkkinoiden kasvavan edelleen ja luovan kysyntää eurooppalaisille tuuliturbiinien valmistajille ja liitännäisteollisuudelle, kun huolehditaan uusiutuvien energialähteiden käytön jatkuvasta edistämisestä EU:ssa; viittaa tässä yhteydessä uusiutuvien energialähteiden käyttöä koskeviin pakollisiin kansallisiin tavoitteisiin, jotka on määrä saavuttaa vuoteen 2020 mennessä; on siksi huolestunut alan toiminnan siirtymisestä muualle ja panee merkille riskin, että Euroopan markkinoille aletaan tuoda Aasiassa tuotettuja tuuliturbiineja;

5.  panee merkille, että irtisanomiset ovat välitön seuraus Vestas Groupin marraskuussa 2011 tekemästä strategisesta päätöksestä järjestellä rakennettaan uudelleen ja pyrkiä lähemmäksi alueellisten markkinoiden asiakkaitaan erityisesti Kiinassa; toteaa, että Ringkøbing-Skjernin alueella on tehty mittavia infrastruktuuri-investointeja Vestas Groupin kaltaisten uutta luovien yritysten houkuttelemiseksi ja että Vestasin päätös asettaa nämä alueet vaikeaan tilanteeseen;

6.  toteaa, että Vestas Groupista irtisanottiin suuri määrä työntekijöitä jo vuosina 2009 ja 2010 ja että vuoden 2012 uuden irtisanomisaallon jälkeen vaikutukset ulottuivat noin 2000:een Vestasin työntekijään, mikä on suuri haaste kyseisille paikkakunnille, joissa työttömyys oli kasvanut jo aiemmin nopeasti(4);

7.  panee merkille, että tämä on kolmas Vestas Groupia koskeva EGR-hakemus ja neljäs tuuliturbiinialaa koskeva EGR-hakemus (EGF/2010/003 DK/Vestas(5), EGF/2010/022 DK/LM Glasfiber(6), EGF/2010/017 DK/Midtjylland Machinery(7));

8.  panee tyytyväisenä merkille, että antaakseen työntekijöille nopeaa apua Tanskan viranomaiset päättivät aloittaa yksilöllisten palvelujen tarjoamisen kyseisille työntekijöille 1. maaliskuuta 2013 eli hyvissä ajoin ennen lopullista päätöstä EGR:n tuen myöntämisestä ehdotetulle koordinoidulle paketille;

9.  panee merkille, että yhteisrahoitettavaan yksilöllisten palvelujen koordinoituun pakettiin sisältyy toimia 611 irtisanotun työntekijän integroimiseksi uudelleen työmarkkinoille ja että näitä toimia ovat mentorointi ja valmennus, yksilölliset koulutuspaketit (monikulttuurisia taitoja opettavat kurssit, kielikurssit, yrittäjyyskoulutus, valmiina hankittavat kurssit ja koulutusohjelmat), yrittäjyysavustukset, erityismentorointi ja 55-vuotiaisiin tai sitä vanhempiin työntekijöihin liittyvät toimenpiteet sekä päiväraha;

10.  panee tyytyväisenä merkille, että työntekijät osallistuvat yksilöllisiin koulutuspaketteihin, jotka perustuvat mentorointi- ja valmennusvaiheessa määriteltyihin tarpeisiin;

11.  pitää myönteisenä, että koordinoituun pakettiin sisältyy erityismentorointia ja työhön uudelleensijoittumiseen liittyviä toimia 55-vuotiaille ja sitä vanhemmille työntekijöille, joilla on todennäköisesti enemmän vaikeuksia uuden työpaikan löytämisessä ikänsä takia;

12.  pitää myönteisenä, että pakettiin sisältyy merkittäviä taloudellisia kannustimia (enintään 25 000 euroa), joilla tuetaan oman yrityksen perustamista ja joiden ehtona on osallistuminen yrittäjyyskoulutukseen sekä EGR-hankkeen päättyessä järjestettäviin seurantatapaamisiin;

13.  pitää kuitenkin valitettavana, että yli puolet EGR-tuesta annetaan taloudellisina avustuksina: saatujen tietojen mukaan kaikille työntekijöille maksetaan päiväraha, jonka on arvioitu olevan 10 400 euroa työntekijää kohden;

14.  muistuttaa, että EGR-tuki olisi kohdennettava ensisijaisesti työnhakuun ja koulutusohjelmiin eikä suoriin taloudellisiin avustuksiin; katsoo, että pakettiin mahdollisesti sisällytettävien avustusten olisi oltava täydentäviä eivätkä ne saisi missään tapauksessa korvata etuuksia, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla jäsenvaltioiden tai yritysten vastuulle; korostaa tässä yhteydessä, että uudessa vuosia 2014–2020 koskevassa EGR-asetuksessa taloudellisten avustusten osuus paketista rajoitetaan enintään 35 prosenttiin toimenpiteiden kustannuksista ja että uuden asetuksen mukaisesti avustusten suhteeton osuus koordinoidusta paketista ei ole enää mahdollinen;

15.  panee tyytyväisenä merkille, että EGR-hakemusta valmisteltaessa kuultiin työmarkkinaosapuolia, ammattiliitot mukaan luettuina, ja että EGR:n toteuttamisen eri vaiheissa ja EGR-tukea myönnettäessä sovelletaan naisten ja miesten välisen tasa-arvon politiikkaa sekä syrjimättömyyden periaatetta;

16.  palauttaa mieliin, että on tärkeää parantaa kaikkien työntekijöiden työllistymismahdollisuuksia tarjoamalla mukautettua koulutusta ja tunnustamalla työntekijöiden ammattiuran aikana saavuttamat taidot ja osaaminen; edellyttää, että koordinoidussa paketissa tarjottava koulutus mukautetaan sekä irtisanottujen työntekijöiden tarpeisiin että todelliseen liiketoimintaympäristöön;

17.  toteaa, että EGR:stä rahoitettavasta yksilöllisten palvelujen koordinoidusta paketista annetuissa tiedoissa selvitetään myös, kuinka toimilla täydennetään rakennerahastoista rahoitettavia toimia; korostaa Tanskan viranomaisten vahvistaneen, ettei tukikelpoisille toimille saada avustusta unionin muista rahoitusvälineistä; kehottaa jälleen komissiota esittämään vuosikertomuksissaan näiden tietojen vertailevan arvioinnin, jotta varmistetaan nykyisten asetusten täysimääräinen noudattaminen ja taataan, ettei unionin rahoittamissa palveluissa ole päällekkäisyyttä;

18.  pyytää asianomaisia toimielimiä ryhtymään tarvittaviin toimiin menettelyjen parantamiseksi, jotta EGR:n varojen käyttöönottoa voidaan nopeuttaa; panee tyytyväisenä merkille, että sen jälkeen kun parlamentti pyysi nopeuttamaan varojen käyttöönottoa, komissio on ottanut käyttöön parannetun menettelyn, jossa se esittää arvionsa EGR‑hakemuksen tukikelpoisuudesta budjettivallan käyttäjälle samassa yhteydessä kuin EGR:n varojen käyttöönottoa koskevan ehdotuksensa; toivoo, että uudessa, vuosia 2014–2020 koskevassa EGR-asetuksessa menettelyyn tehdään muitakin parannuksia ja että rahaston tehokkuutta, avoimuutta ja näkyvyyttä kyetään parantamaan;

19.  korostaa, että EGR-asetuksen 6 artiklan mukaisesti on varmistettava, että EGR:stä tuetaan työttömäksi jääneiden yksittäisten työntekijöiden paluuta työmarkkinoille vakinaiseen työhön; painottaa lisäksi, että EGR:n tuella voidaan osallistua vain sellaisten aktiivisten työmarkkinatoimien rahoittamiseen, jotka johtavat kestävään ja pitkäaikaiseen työllistymiseen; muistuttaa, ettei EGR:n tuki saa korvata toimia, jotka kuuluvat kansallisen lainsäädännön tai työehtosopimusten nojalla yritysten vastuulle, eikä EGR:stä rahoiteta myöskään yritysten tai toimialojen rakenneuudistuksia;

20.  pitää myönteisenä neuvostossa saavutettua sopimusta siitä, että vuosia 2014–2020 koskevassa EGR-asetuksessa otetaan uudelleen käyttöön kriisiin liittyvä käyttöönottokriteeri, joka mahdollistaa rahoitustuen tarjoamisen myös nykyisen rahoitus- ja talouskriisin vuoksi irtisanotuille työntekijöille maailmankaupassa tapahtuneiden merkittävien rakennemuutosten vuoksi työttömäksi jääneiden lisäksi;

21.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan päätöksen;

22.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan päätöksen neuvoston puheenjohtajan kanssa ja huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman liitteineen neuvostolle ja komissiolle.

LIITE

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON PÄÄTÖS

Euroopan globalisaatiorahaston varojen käyttöönotosta talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17 päivänä toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen 28 kohdan mukaisesti (hakemus EGF/2012/011 DK/Vestas, Tanska)

(Tätä liitettä ei esitetä tässä, koska se vastaa lopullista säädöstä, päätöstä 2013/787/EU.)

(1) EUVL C 139, 14.6.2006, s. 1. (2) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1. (3) World Wind Energy association' The World Wind Energy Association 2012 Annual Report, Bonn, toukokuu 2013. http://www.wwindea.org/webimages/WorldWindEnergyReport2012_final.pdf. (4) www.dst.dk. (5) COM(2012)0502 – Päätös 2012/731/EU (EUVL L 328, 28.11.2012, s. 19). (6) COM(2011)0258 – Päätös 2011/469/EU (EUVL L 195, 27.7.2011, s. 53). (7) COM(2011)0421 – Päätös 2011/725/EU (EUVL L 289, 8.11.2011, s. 31).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. joulukuuta 2013, johon sisältyvät Euroopan parlamentin suositukset neuvostolle, komissiolle ja EUH:lle EU:n ja Kanadan strategisesta kumppanuussopimuksesta käytävistä neuvotteluista (2013/2133(INI))

P7_TA(2013)0532 A7-0407/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon meneillään olevat neuvottelut Euroopan unionin ja Kanadan välisestä strategisesta kumppanuussopimuksesta,

–  ottaa huomioon 14. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman ihmisoikeus- ja demokratialausekkeesta Euroopan unionin sopimuksissa(1),

–  ottaa huomioon viimeaikaiset päätöslauselmansa suhteista Kanadaan ja erityisesti 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n ja Kanadan huippukokouksesta(2), 8. kesäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n ja Kanadan kauppasuhteista(3) ja 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n roolista laajemman transatlanttisen kumppanuuden edistämisessä(4),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja Kanadan kaupallista ja taloudellista yhteistyötä koskevan puitesopimuksen(5),

–  ottaa huomioon vuonna 1990 hyväksytyn julkilausuman Euroopan yhteisöjen ja Kanadan välisistä transatlanttisista suhteista,

–  ottaa huomioon vuonna 1996 hyväksytyn yhteisen poliittisen julistuksen ja toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon EU:n ja Kanadan suhteista (KOM(2003)0266),

–  ottaa huomioon 2004 hyväksytyn EU:n ja Kanadan kumppanuusohjelman,

–  ottaa huomioon 2011 hyväksytyn EU:n ja Kanadan yhteistyösekakomitealle laaditun kertomuksen,

–  ottaa huomioon huhtikuussa 2013 pidetyn Euroopan parlamentin ja Kanadan parlamentin välisen kokouksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 21 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 90 artiklan 4 kohdan ja 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A7-0407/2013),

A.  toteaa, että EU:n ja Kanadan pitkäaikaiset ja vankat suhteet rakentuvat yhteisille intresseille ja arvoille; katsoo, että demokratian ja ihmisoikeuksien suojelun arvojen tulisi kuulua olennaisena osana kaikkiin kahdenvälisiin sopimuksiin, joilla pyritään luomaan kehykset tälle suhteelle;

B.  toteaa, että EU ja Kanada ovat tehneet kauan laaja-alaista poliittista ja taloudellista yhteistyötä, joka alkoi virallisesti vuonna 1976 EU:n allekirjoittaessa Kanadan kanssa puitesopimuksen, joka oli ensimmäinen OECD-valtion kanssa tehty puitesopimus; toteaa, että tämä sopimus on pitkään toiminut perustana suhteiden syventämiselle, poliittiselle lähentymiselle ja tiiviimmälle yhteistyölle;

C.  ottaa huomioon, että Kanada on vankka parlamentaarinen demokratia; toteaa, että Kanadalla on samanlaiset demokraattiset arvot ja periaatteet kuin EU:lla;

D.  katsoo, että nyt neuvoteltava strateginen kumppanuussopimus voisi ajantasaistaa ja elvyttää EU:n ja Kanadan suhteita sekä edistää merkittävästi poliittisten, taloudellisten ja kulttuuristen suhteiden syventämistä ja parantaa yhteistyötä monilla aloilla; toteaa, että strategisessa kumppanuussopimuksessa kodifioidaan EU:n ja Kanadan asema strategisina kumppaneina;

E.  toteaa, että strateginen kumppanuussopimus parantaa suhteiden institutionaalista rakennetta ja että siitä sen lisäksi yhdessä kattavan talous- ja kauppasopimuksen kanssa koituisi konkreettisia etuja ja mahdollisuuksia Euroopan unionin ja Kanadan kansalaisille edellyttäen, että kaikki sidosryhmät osallistuvat prosessiin; toteaa, että markkinoiden avautumisen ja sääntely-yhteistyön odotetaan tuottavan huomattavaa taloudellista etua ja vaikuttavan positiivisesti työllisyyteen sekä Kanadassa että EU:ssa ja että, ottaen huomioon laajentuva transatlanttinen kumppanuus ja olemassa oleva NAFTA-sopimus, ne voivat johtaa kaikkia osapuolia hyödyttäviin transatlanttisiin markkinoihin edellyttäen, ettei nykyisiä sosiaali- ja ympäristönormeja höllennetä;

F.  katsoo, että EU:n ja Kanadan tiiviimpien suhteiden hyödyt ja mahdollisuudet olisi jaettava tasaisesti kaikille Euroopan unionin ja Kanadan väestönosille niiden elinolosuhteiden ja tarpeiden mukaisesti; katsoo, että on tunnistettava EU:n ja Kanadan erilaiset talouden ja teollisuuden lähtökohdat sekä taattava kestävä ja vastuullinen resurssien käyttö;

G.  ottaa huomioon, että komission puheenjohtaja ja Kanadan pääministeri pääsivät 18. lokakuuta 2013 sopimukseen kattavan talous- ja kauppasopimuksen tärkeimmistä kohdista ja että strategisesta kumppanuussopimuksesta neuvotellaan edelleen; toteaa, että kattava talous- ja kauppasopimus ja strateginen kumppanuussopimus täydentävät toisiaan EU:n ja Kanadan välisten suhteiden vahvistamisessa;

H.  toteaa, että samanaikaisesti strategisesta kumppanuussopimuksesta käytävien neuvottelujen kanssa on neuvoteltu EU:n ja Kanadan välisestä matkustajarekisteriä koskevasta sopimuksesta, jolla on tarkoitus syventää suhteita myös terrorismin torjunnassa ja luoda asianmukaisia suojatoimia kohtuuttomia EU:sta tulevien matkustajien tietojen säilyttämiseen liittyviä käytäntöjä vastaan;

I.  ottaa huomioon, että Kanada vetäytyi virallisesti Kioton pöytäkirjasta vuonna 2011; toteaa, että EU on toistuvasti kehottanut Kanadaa vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään sen tekemien kansainvälisten sitoumusten mukaisesti;

J.  toteaa, että kysymys täyden viisumivapauden myöntämisestä olisi ratkaistava pikaisesti, jotta varmistetaan, että kaikilla EU:n jäsenvaltioiden, Romania ja Bulgaria mukaan luettuina, kansalaisilla ja yrityksillä on yhtäläiset mahdollisuudet tehdä yhteistyötä vastaavien kanadalaisten toimijoiden kanssa;

K.  katsoo, että EU:n ja Kanadan strategisesta kumppanuudesta olisi keskusteltava asianmukaisesti kansainvälisillä foorumeilla ja kansainvälisissä järjestöissä; huomauttaa tässä yhteydessä, että Kanadan tukema arktisen neuvoston päätös Euroopan unionin tarkkailijajäsenen statuksesta on valitettava; toteaa, että EU on sitoutunut tekemään yhteistyötä Kanadan viranomaisten kanssa tämän kysymyksen ratkaisemiseksi;

1.  suosittaa neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle, että

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman, johon sisältyvät Euroopan parlamentin suositukset neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle, jäsenvaltioille sekä Kanadan hallitukselle ja parlamentille.

(1) EUVL C 290 E, 29.11.2006, s. 107. (2) EUVL C 81 E, 15.3.2011, s. 64. (3) EUVL C 380 E, 11.12.2012, s. 20. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0280. (5) EUVL L 260, 24.9.1976, s. 2.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. joulukuuta 2013 elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä pankkialan ulkopuolisille laitoksille (2013/2047(INI))

P7_TA(2013)0533 A7-0343/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2012 julkaistun maksu- ja selvitysjärjestelmäkomitean (CPSS) ja kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön (IOSCO) finanssimarkkinoiden infrastruktuurien elvyttämistä ja kriisinratkaisua koskevan kuulemisasiakirjan "Recovery and Resolution of financial Market Infrastructures",

–  ottaa huomioon elokuussa 2013 julkaistun CPSS:n ja IOSCO:n finanssimarkkinoiden infrastruktuurien elvyttämistä koskevan kuulemisasiakirjan "Recovery of financial market infrastructures",

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2013 julkaistut kansainvälisen vakuutusvalvojien järjestön (IAIS) raportit järjestelmän kannalta maailmanlaajuisesti merkittävistä vakuutusyhtiöistä ja niihin liittyvistä arviointimenetelmistä ja toimintapolitiikasta "Global Systemically Important Insurers: Initial Assessment Methodology" ja "Global Systemically Important Insurers: Policy Measures",

–  ottaa huomioon 18. heinäkuuta 2013 julkaistun finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (FSB) julkaisun järjestelmän kannalta maailmanlaajuisesti merkittävistä vakuutusyhtiöistä ja niihin sovellettavasta toimintapolitiikasta "Global systemically important insurers (G-SIIs) and the policy measures that will apply to them"(1),

–  ottaa huomioon elokuussa 2013 julkaistun FSB:n pankkialan ulkopuolisten finanssilaitosten kriisinratkaisujärjestelmien keskeisten ominaisuuksien soveltamista koskevan kuulemisasiakirjan "Application of the Key Attributes of Effective Resolution Regimes to Non-Bank Financial Institutions",

–  ottaa huomioon komission yksiköiden järjestämän kuulemisen muiden finanssilaitosten kuin pankkien mahdollisesta elvytys- ja kriisinratkaisun kehyksestä,

–  ottaa huomioon OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä 4. heinäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 (EMIR-asetus)(2),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista ja direktiivin 98/26/EY muuttamisesta,

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä (COM(2012)0280) (BRRD-direktiivi) sekä talous- ja raha-asioiden valiokunnan siitä laatiman mietinnön(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön (A7‑0343/2013),

A.  ottaa huomioon, että finanssimarkkinainfrastruktuurien arvioinnit on nyt sisällytetty Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin rahoitusalan arviointiohjelmiin;

B.  ottaa huomioon, että tehokkaat elvytyssuunnitelmat ja kriisinratkaisuvälineet ovat ratkaisevan tärkeitä pankkialan ulkopuolisen rahoitussektorin vakauden parantamiseksi maailmanlaajuisesti;

C.  ottaa huomioon, että finanssimarkkinainfrastruktuureja koskevat järjestelyt vaihtelevat suuresti ja että asianmukaisten elvytys- ja ennen kaikkea kriisinratkaisusuunnitelmien laatimisen helpottamiseksi on välttämätöntä erottaa infrastruktuurit toisistaan organisaatiomallin monimutkaisuuden, maantieteellisen toiminta-alueen ja liiketoimintamallin perusteella;

D.  katsoo, että vaikka EMIR-asetuksen ja arvopaperikeskuksia koskevan direktiivin avulla pyritään vähentämään järjestelmäriskiä hyvin säännellyn markkinainfrastruktuurin kautta, suunnittelemattomat seuraukset ovat mahdollisia;

E.  katsoo, että vaikka pakollinen keskusvastapuoliselvitys vaikuttaa myönteisesti finanssimarkkinoiden kokonaisjärjestelmäriskin vähentämiseen, se on myös lisännyt järjestelmäriskin keskittymistä keskusvastapuolissa, ja huomauttaa, että keskusvastapuolet ovat omilla markkinoillaan järjestelmän kannalta merkittäviä;

F.  ottaa huomioon, että suurimmat selvitysosapuolet ovat tyypillisesti osallisina useammassa kuin yhdessä keskusvastapuolessa, joten yhden keskusvastapuolen kaatuessa myös muut ajautuvat todennäköisesti vaikeuksiin;

G.  ottaa huomioon, että keskusvastapuolen osapuolten lukuisilla vararikoilla on tuhoisia vaikutuksia finanssimarkkinoiden lisäksi asianomaisiin yhteisöihin kokonaisuudessaan;

H.  toteaa, että syy keskusvastapuolen käyttöön on pyrkimys vähentää vastapuoliriskiä antamalla tuotteille asianmukaiset vakuudet ennen niiden keskitettyä selvitystä niin, että yhden vastapuolen maksukyvyttömyys ei vaikuta markkinoiden muuhun toimintaan;

I.  toteaa, että riskinhallintaprosessit osoittavat, että keskusvastapuolet vähentävät vastapuoliriskiä ja epävarmuutta ja estävät ongelmien leviämistä;

J.  katsoo, että EMIR-asetuksella ei täysin puututa riskeihin, joita syntyy keskusvastapuolen arvioidessa virheellisesti koko tuoteluokan vakuusvaatimukset;

K.  katsoo, että keskusvastapuolilla on kannustimia soveltaa vähäisempiä vakuuksia erityisesti siirtyessään uusiin tuote- tai omaisuusluokkiin asiakkaiden houkuttelemiseksi; ottaa huomioon, että tuote- tai omaisuusluokittain eriteltyjen maksukyvyttömyysrahastojen tehokkuutta ei ole vielä arvioitu;

L.  ottaa huomioon, että keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahaston sisällä tapahtuvaan omaisuuden erillään pitämistä toteuttavien tuotteiden keskinäiseen vakuuksien asettamiseen (salkun vakuusvaatimusten asettaminen) liittyviä riskejä ei ole testattu ja että vaikka se voi vähentää vakuuksien kysyntää lyhyellä aikavälillä ja siten vähentää kustannuksia, keskinäisen vakuuksien asettamisen ei pitäisi vaarantaa keskusvastapuolen kykyä hallita riskejä asianmukaisesti ja sen yhteydessä pitäisi ottaa huomioon value‑at‑risk-analyysien rajoitukset;

M.  ottaa huomioon, että yksi tärkeimmistä eduista, joita selvitysosapuolesta on asiakkaille, piilee niiden tarjoamassa suojassa vastapuoliriskiltä suhteessa sekä keskusvastapuoleen että muihin selvitysosapuoliin;

N.  ottaa huomioon, että EU:n kansainväliset arvopaperikeskukset ovat eurobondimarkkinoiden välittäjinä yleensä järjestelmän kannalta merkittäviä laitoksia ja toimivat tällä hetkellä pankkitoimiluvilla;

O.  ottaa huomioon, että keskusvastapuoliselvitys on lisännyt tarvetta vakuuksien hallintaan ja siihen liittyviin palveluihin, joita tällä hetkellä tarjoavat arvopaperikeskukset ja säilyttäjäpankit;

P.  toteaa, että pian tapahtuva Target2Securities-järjestelmän käyttöönotto on pakottanut arvopaperikeskukset etsimään uusia palveluita;

Q.  ottaa huomioon, että tavanomaiset maksukyvyttömyysjärjestelyt eivät tarjoa kattavia puitteita asiakkaan omaisuuden käsittelylle arvopaperikeskuksen kaatuessa, mikäli arvopaperilainsäädäntöä ei panna täytäntöön;

R.  ottaa huomioon, että IAIS raportoi heinäkuussa 2013 järjestelmän kannalta maailmanlaajuisesti merkittävistä vakuutuslaitoksista ja päätyi siihen johtopäätökseen, että vaikka perinteinen vakuutusliiketoimintamalli on osoittautunut rahoituskriiseissä huomattavasti kestävämmäksi kuin pankkien toimintamalli, suuret laajalti toisiinsa sidoksissa olevat ylikansalliset vakuutusyhtiöt, erityisesti merkittävää perinteisen vakuutustoiminnan ulkopuolista toimintaa, kuten luotto- ja sijoitustakuita, harjoittavat vakuutusyhtiöt, saattavat pitää sisällään merkittävän järjestelmäriskin; toteaa, että FSB on IAIS:n arviointimenetelmän perusteella yksilöinyt yhdeksän suurta vakuutusyhtiötä, jotka ovat järjestelmän kannalta merkittäviä ja joista viidellä on päätoimipaikka unionissa;

S.  toteaa, että vaikka omaisuudenhoitajan kaatumiseen liittyvä järjestelmäriski ei ole yhtä vakava kuin kriittisen markkinainfrastruktuurin kaatumiseen liittyvä järjestelmäriski, omaisuudenhoitajan liiketoimintamallit voivat kehittyessään muuttua järjestelmän kannalta merkittävämmiksi, mitä FSB on tarkastellut varjopankkeja koskevissa tutkimuksissaan;

1.  kehottaa komissiota asettamaan etusijalle keskusvastapuolten ja luottoriskille altistuvien arvopaperikeskusten elvyttämisen ja kriisinratkaisun ja tarkasteltaessa, onko aiheellista kehittää vastaavaa lainsäädäntöä muille finanssilaitoksille, erottamaan eri finanssilaitostyypit asianmukaisesti toisistaan ja kiinnittämään tässä riittävästi huomiota niihin, jotka saattavat aiheuttaa järjestelmäriskin taloudelle;

2.  korostaa, että unionin lainsäädännössä on tärkeää noudattaa kansainvälisiä periaatteita, joista on sovittu CPSS:ssä, IOSCO:ssa, FSB:ssä ja IAIS:ssa;

3.  korostaa, että on tärkeää laatia selkeät säännöt eriasteisesta puuttumisesta pankkialan ulkopuolisten finanssilaitosten elvytyssäännöksiin, joiden mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset seuraavat asianmukaisesti laadittuja taloudellisen tilanteen indikaattoreita ja niillä on valtuudet puuttua ajoissa yhteisön rahoituskuormitukseen ja vaatia sitä ryhtymään korjaaviin toimenpiteisiin ennalta hyväksytyn elvytyssuunnitelman mukaisesti, jotta torjutaan mahdollisesti vahingollinen viimeinen keino, jossa yhteisö laitetaan kriisinratkaisutilaan;

4.  katsoo, että pankkialan ulkopuolisten finanssilaitosten olisi itse kehitettävä kattavat ja perusteelliset elvytyssuunnitelmat, joissa yksilöidään kriittiset toiminnot ja palvelut, ja kehitettävä tarvittavia strategioita ja toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kriittisiä toimintoja ja palveluja kyetään tarjoamaan jatkuvasti; katsoo myös, että asiasta vastaavan valvontaviranomaisen olisi tarkistettava elvytyssuunnitelmat; katsoo, että valvontaviranomaisen olisi voitava pyytää, että elvytyssuunnitelmaa muutetaan, ja että sen olisi neuvoteltava kriisinratkaisuviranomaisen kanssa, joka voisi antaa suosituksia valvontaviranomaiselle, jos kyseessä on kaksi eri tahoa;

5.  katsoo, että valvontaviranomaisilla olisi oltava valta puuttua asioihin rahoitusvakaussyistä ja vaatia elvytyssuunnitelmien sellaisten osien täytäntöönpanoa, joita ei ole vielä aktivoitu, tai ryhtyä muihin tarvittaviin toimiin; toteaa, että viranomaisten olisi kuitenkin myös oltava tietoisia riskistä, että markkinoille saatetaan luoda epävarmuutta jo ennestään vaikeissa olosuhteissa;

6.  katsoo, että kunkin maan kriisinratkaisu- ja valvontaviranomaisten olisi pyrittävä tekemään yhteistyötä ja tiedotettava toisilleen kehityksestä;

7.  on sitä mieltä, että konsernit, joihin kuuluu eri lainkäyttöalueilla toimivia yksiköitä, tarvitsevat eri kriisinratkaisuviranomaisten keskenään sopiman koko konsernia koskevan kriisinratkaisusuunnitelman; katsoo, että tällaisten suunnitelmien olisi perustuttava olettamukseen yhteistyöstä eri lainkäyttöalueiden viranomaisten välillä;

8.  katsoo, että kriisinratkaisutoimenpiteet olisi eriytettävä niiden eri palvelujen ja toimintojen perusteella, joita kyseinen finanssimarkkinainfrastruktuurilaitos saa tarjota tai suorittaa;

9.  korostaa, että on vältettävä ristiriitaisuuksia elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmien ja olemassa olevan lainsäädännön, erityisesti rahoitusvakuusjärjestelydirektiivin ja EMIR‑asetuksen, välillä, sillä ne voisivat rajoittaa keskusvastapuolten ja arvopaperikeskusten elvytys- ja kriisinratkaisuvaltuuksien tehokkuutta tai estää sen;

10.  korostaa kiireellistä tarvetta kehittää markkinainfrastruktuurijärjestelmien, finanssilaitosten ja varjopankkitoimintayksiköiden erityisten kriisinratkaisujärjestelmien soveltuvuuden arvioinnin yhteydessä välineitä, joilla seurataan tehokkaasti ja lähes reaaliaikaisesti osakepääomaa ja rahoitusriskivirtaa yritysten, alojen ja valtioiden sisällä ja välillä sekä unionin ja muiden maailman alueiden välillä; kehottaa komissiota varmistamaan, että EJRK, Euroopan valvontaviranomaiset ja muut toimivaltaiset viranomaiset hyödyntävät tässä pankki-, vakuutus- ja markkinainfrastruktuurilainsäädännön mukaista asiaankuuluvaa tietoa tehokkaasti;

Keskusvastapuolet

11.  kehottaa komissiota varmistamaan, että keskusvastapuolilla on maksukyvyttömyyden hallintastrategia kaikille tuotteille, joiden selvityksestä ne vastaavat, osana valvontaviranomaisen hyväksymää laajempaa elvytyssuunnitelmaa siten, että keskitytään erityisesti niihin tuotteisiin, joihin sovelletaan pakollista keskitettyä selvitystä, sillä näissä tapauksissa on suurempi riskien keskittymisen todennäköisyys;

12.  pitää erittäin tärkeänä valvoa riskejä, joita keskusvastapuolille voi aiheutua selvitysosapuolten keskittymisestä, ja kehottaa valvontaviranomaisia ilmoittamaan Euroopan pankkiviranomaiselle kunkin keskusvastapuolen 10 suurinta selvitysosapuolta, jotta riskejä, kuten kytköksiä, leviämistä ja mahdollista useamman kuin yhden keskusvastapuolen samanaikaista vararikkoa, voidaan seurata ja arvioida keskitetysti;

13.  kehottaa komissiota kehittämään työkaluja keskusvastapuolen päivänsisäisen riskin mittaamiseen sen varmistamiseksi, että keskusvastapuolelle päivän sisällä liikepankkien tilinhallinnasta ja maksupalveluista kertyvät ylijäämät eivät ylitä ennalta määritettyjä enimmäismääriä, jotta keskusvastapuolen toiminta ei vaarannu;

14.  katsoo, että keskusvastapuolten hyvän hallintotavan kannustinten säilyttämiseksi EMIR‑asetuksessa vahvistettua maksukyvyttömyysjärjestelyä on noudatettava niin, että keskusvastapuolen ennalta rahoitettuja omia varoja käytetään ennen niiden maksujen käyttämistä, joita selvitysosapuolet, jotka eivät ole maksukyvyttömiä, ovat suorittaneet maksukyvyttömyysrahastoon;

15.  kehottaa komissiota varmistamaan, että keskusvastapuolet toimivat yleisen edun mukaisesti ja hyväksyvät liiketoimintastrategioita, jotta vähennetään merkittävästi elvytys- ja kriisinratkaisuskenaarioiden todennäköisyyttä;

16.  kehottaa komissiota myöntämään, että vaikka keskusvastapuolen maksukyvyttömyysrahaston omaisuusluokkien erillään pitämisen tavoitteena on rajoittaa leviämisvaaraa, on epäselvää, riittääkö tämä käytännössä estämään leviämisen, sillä kaupalliset kannustimet keskinäiseen vakuuksien antamiseen voivat lisätä järjestelmäriskiä; kehottaa komissiota ehdottamaan lisätoimia tämän leviämisriskin minimoimiseksi;

17.  kehottaa komissiota varmistamaan, että vahvistetaan hyvän hallinnon periaatteet keskusvastapuolen ja sen selvitysosapuolten välisille sopimusjärjestelyille sekä sille, miten selvitysosapuolet vierittävät tappiot asiakkailleen, siten että selvitysosapuolen maksukyvyttömyysrahasto on käytettävä ennen kuin maksukyvyttömän selvitysosapuolen tappioita voidaan siirtää asiakkaalle osana avointa tappioidenjakomenettelyä;

18.  katsoo, että sopimusjärjestelyissä keskusvastapuolen ja sen selvitysosapuolten välillä olisi tehtävä ero osapuolen maksukyvyttömyydestä johtuvien tappioiden ja muista syistä kuten keskusvastapuolen huonoista sijoitusvalinnoista johtuvien tappioiden välillä; kehottaa komissiota varmistamaan, että keskusvastapuolen riskinarviointikomitea saa täydelliset tiedot keskusvastapuolen sijoituksista, jotta sillä on asianmukainen käsitys asioista; katsoo, että elvytysvälineitä, kuten osinkojen ja muuttuvien palkkio-osien maksun keskeyttäminen tai velkojen vapaaehtoinen uudelleenjärjestely velan muuttamisella omaksi pääomaksi, olisi pidettävä sopivimpina välineinä käytettäviksi näissä olosuhteissa;

19.  katsoo, että kaikilla keskusvastapuolilla olisi oltava kattavat elvytysjärjestelyt, jotka tarjoavat EMIR-asetuksen edellyttämien varojen ja rahastojen ylittävän suojan; katsoo, että näiden elvytyssuunnitelmien olisi suojeltava kaikilta ennakoimattomilta olosuhteilta ja ne olisi sisällytettävä osaksi keskusvastapuolen sääntöjä ja julkistettava;

20.  katsoo, että keskusvastapuolten kohdalla elvytyksestä siirrytään kriisinratkaisuun, kun maksukyvyttömyysjärjestelyn kaikki vaiheet on käyty läpi ja keskusvastapuolen tappionsietokyky on kulutettu loppuun; on sitä mieltä, että tässä vaiheessa valvontaviranomaisen olisi aktiivisesti harkittava keskusvastapuolen hallintoneuvoston erottamista ja keskusvastapuolen kriittisten palvelujen tai operatiivisen valvonnan siirtämistä toiselle palvelujen tarjoajalle; katsoo, että kriisinratkaisuviranomaisilla olisi oltava riittävästi harkintavaltaa tilanteen arvioinnissa ja tietty liikkumavara, jotta ne voivat perustella päätöksensä;

21.  toteaa, että kriisinratkaisuviranomaisten olisi käytettävä tätä harkintavaltaa seuraavien nimenomaisten kriteerien perusteella:

22.  korostaa tarvetta pitää "palvelun jatkuvuutta" kriisinratkaisun tärkeimpänä tavoitteena;

23.  korostaa, että mikäli selvitysosapuoli osallistuu tappioiden jakamiseen ennen keskusvastapuolen johdon erottamista, osallistumisen ei pitäisi tapahtua suorien tai välillisten asiakkaiden rahoin tai varoin, kun taas kriisinratkaisuviranomainen voi valtuudet saatuaan käyttää tappioiden jakamiseen kriisinratkaisuvälineitä, kuten vaihtuvien vakuuksien leikkaamista tai maksukyvyttömyysrahaston täydentämistä maksukykyisten selvitysosapuolten maksuilla, niin että noudatetaan mahdollisimman tarkasti kriisinratkaisusuunnitelmaa;

24.  on sitä mieltä, että jos kriisinratkaisuviranomaisella olisi valtuudet viivyttää sopimusten ennenaikaista irtisanomista koskevien oikeuksien soveltamista ja keskeyttää keskusvastapuolen toiminta siten korkeintaan kahden päivän ajaksi, tämä antaisi markkinoille mahdollisuuden hinnoitella sopimukset uudelleen oikein, jolloin riski jakautuisi hallitummin; katsoo, että tällaisten valtuuksien olemassaoloa ja käyttöä olisi harkittava huolellisesti ja vähintäänkin edellytettävä, että kriisinratkaisuviranomainen päättää, milloin viivyttäminen on välttämätöntä rahoitusvakauden kannalta ottaen huomioon kriisinratkaisutavoitteet, vuorovaikutuksen asiaankuuluvan pankin kanssa tai muut selvitysosapuoliin sovellettavat kriisinratkaisujärjestelyt, keskusvastapuolen maksukyvyttömyysjärjestelyjen ja riskien hallinnan ja niiden vaikutuksen kaikkiin keskusvastapuolen markkinoihin, selvitysosapuoliin ja finanssimarkkinoihin yleensä; katsoo, että tähän olisi liityttävä valtuudet viimeisenä keinona poistaa selvitysvelvollisuus sen jälkeen kun on vähintään tutkittu, voisiko joku muu keskusvastapuoli tarjota selvityspalveluja lyhyellä aikavälillä;

25.  toteaa, että keskusvastapuolilla on selvitysosapuolia useista maista; katsoo näin ollen, että keskusvastapuolen kriisinratkaisujärjestely tulee voimaan sen tullessa voimaan kaikilla asiaankuuluvilla lainkäyttöalueilla; katsoo tästä syystä, että kansalliset maksukyvyttömyysjärjestelyt on saatettava ajan tasalle ja uuden eurooppalaisen kriisinratkaisujärjestelmän mukaisiksi;

26.  katsoo, että keskusvastapuoliin, joilla on pankkitoimilupa, olisi sovellettava nimenomaan keskusvastapuolia koskevaa järjestelmää eikä pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin mukaisesti ehdotettua pankkien elvytys- ja kriisinratkaisujärjestelmää; pitää tähän liittyen erityisen huolestuttavana sitä seikkaa, että pankeille ehdotettu järjestelmä edellyttäisi niitä pitämään kokonaisvelkamäärää, joka voidaan muuntaa omaksi pääomaksi; pitää tällaisia valtuuksia aiheettomina sellaisten keskusvastapuolten kohdalla, joilla on pankkitoimilupa, sillä ne eivät yleensä laske liikkeeseen tällaisia velkainstrumentteja;

Arvopaperikeskukset

27.  toteaa, että on arvopaperikeskuksen velvollisuus varmistaa, että sen elvytyssuunnitelma takaa toiminnan jatkuvuuden kohtuullisissa kriisitilanteissa niin, että vaikka sen liiketoiminnan muista osista voidaan luopua, sen ensisijainen selvitystoiminta sekä arvopaperikeskuksen muut peruspalvelut voivat jatkua arvopaperikeskuksen tai olemassa olevan kolmannen osapuolen toimesta, arvopaperikeskuksia koskevassa asetuksessa sallitun mukaisesti;

28.  kehottaa siinä tapauksessa, että erillistä lainsäädäntöehdotusta ei lähiaikoina laadita, sisällyttämään arvopaperikeskuksia koskevaan asetukseen toimivaltaisia kansallisia viranomaisia koskevan vaatimuksen, jotta varmistetaan asianmukaisten elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmien laatiminen kaikkia arvopaperikeskuksia koskevien FSB:n ja CPSS:n ja IOSCO:n kansainvälisten vaatimusten mukaisesti, mukaan luettuina viittaukset elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin artikloihin, joita olisi sovellettava pankkitoimiluvalla toimiviin arvopaperikeskuksiin;

29.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja koordinoimaan arvopaperilainsäädännön puuttuessa arvopaperikeskuksia koskevia erityisiä hallintojärjestelyitään toiminnan jatkuvuuden ylläpitämisen parantamiseksi kriisitilanteissa erityisesti takaamalla oikeus tutustua arvopaperikeskuksen rekistereihin, asiakirjoihin tai tileihin, jotta kriisinhallintaviranomainen tai toimivaltainen kansallinen viranomainen voi helposti tunnistaa varojen omistajat;

30.  kehottaa komissiota varmistamaan, että ehdotuksessa arvopaperikeskuksia koskevaksi elvytys- ja kriisinratkaisukehykseksi varmistetaan niin hyvin kuin mahdollista arvopaperikeskusten toiminnan jatkuvuus elvytyksen ja kriisinratkaisun aikana;

31.  kehottaa komissiota varmistamaan, että ehdotuksessa arvopaperikeskuksia koskevaksi elvytys- ja kriisinratkaisukehykseksi varmistetaan arvopaperikeskusten lainsäädäntöympäristön jatkuvuus erityisesti, kun kyse on maksu- ja selvitysjärjestelmiä koskevan direktiivin noudattamisesta, toimitus maksua vastaan -järjestelyistä, arvopaperikeskusten välisten linkkien toiminnasta sekä sopimuksista kriittisten palvelujen tarjoajien kanssa elvytyksen ja kriisinratkaisun ajan;

Vakuutusyhtiöt

32.  panee merkille, että unionissa on jo pitkään säännelty vakuutusalan toiminnan vakautta; korostaa jäsenvaltioiden johdonmukaisen ja yhtenäisen toimintatavan merkitystä Solvenssi II -direktiivin täytäntöönpanon toteutuksessa toisessa koontidirektiivissä asetetun kohtuullisen ajan kuluessa; kehottaa viemään toista koontidirektiiviä koskevat neuvottelut päätökseen, jotta Solvenssi II -direktiivin tasot kaksi ja kolme voidaan saada ajoissa päätökseen ja siten minimoida todennäköisyys, että kriisinratkaisuviranomaiset joutuvat puuttumaan tilanteeseen;

33.  kehottaa komissiota ottamaan tarkasti huomioon IAIS:n tutkimukset, jotka koskevat vakuutusyhtiöiden elvytystä ja kriisinratkaisua, sekä tarkastelemaan sitä Solvenssi II ‑direktiivin toisen tason, finanssiryhmittymiä koskevan lainsäädännön ja vakuutusedustusta koskevan direktiivin yhteydessä ja työskentelemään kansainvälisten kumppanien kanssa, jotta voidaan panna FSB:n asettaman aikataulun mukaisesti täytäntöön toimintapoliittiset suositukset, joissa muun muassa edellytetään, että järjestelmän kannalta merkittävillä vakuutusyhtiöillä on elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmat sekä purkamismahdollisuuksien arvioinnit, että ryhmittymien valvontaa tehostetaan ja ettätappioiden sietokykyä parannetaan; toteaa, että vakuutusvastuiden pitkäaikainen luonne, vakuutusalan erilaiset aikataulut, pitkät voimassaolojaksot ja liiketoiminnan luonne verrattuna pankkitoimintaan yhdessä sääntelyviranomaisten käytettävissä olevien välineiden kanssa tarjoavat jo mahdollisuuden tehokkaisiin kriisinratkaisukäytäntöihin; katsoo, että tästä syystä olisi keskityttävä elvytykseen;

34.  pitää valitettavana, että IAIS ja FSB ovat lykänneet jälleenvakuuttajien järjestelmästatuksen ja toimintasuositusten arviointia koskevien suuntaviivojen julkaisemista heinäkuuhun 2014; kehottaa komissiota tarkastelemaan huolellisesti jälleenvakuuttajien aiheuttamaa järjestelmäriskiä erityisesti, kun otetaan huomioon niiden keskeinen asema vakuutusriskinhallinnassa, niiden korkea keskinäinen riippuvuus ja heikko korvattavuus;

Omaisuudenhoito

35.  kehottaa komissiota arvioimaan tarkasti, pitäisikö omaisuudenhoitajia nimetä järjestelmän kannalta merkittäviksi niiden toiminnan laajuus huomioon ottaen ja muun muassa seuraavia kattavia indikaattoreita käyttäen: koko, liiketoimintamalli, maantieteellinen toiminta-alue, riskiprofiili, luottokelpoisuus, mahdollinen omaan lukuun toimiminen ja se, koskevatko niitä asiakkaiden varojen eriyttämistä koskevat vaatimukset, sekä muut asiaankuuluvat tekijät;

36.  toteaa, että asiakkaan varat on eriytetty ja ne ovat omaisuudensäilyttäjillä, joten mahdollisuus siirtää nämä varat toiselle omaisuudenhoitajalle on huomattava suojatoimenpide;

37.  katsoo, että tehokas arvopaperilainsäädäntö voisi lievittää monia ongelmia, joita suuren ylikansallisen omaisuudenhoitajan kaatumiseen liittyy;

Maksujärjestelmät

38.  kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä kansainvälisten rahoitusvalvojien ja viranomaisten kanssa heikkouksien tunnistamiseksi järjestelmän kannalta maailmanlaajuisesti merkittävissä maksujärjestelmissä sekä palvelun jatkuvuuden kaatumistilanteessa takaavien järjestelyjen löytämiseksi;

39.  katsoo, että koska maksujärjestelmät ovat kaikkien käteissiirtojen ytimessä, on selvää, että markkinahäiriöllä tällaisessa järjestelmässä olisi merkittäviä vaikutuksia muihin finanssimarkkinoiden toimijoihin; panee merkille, että vuoden 1998 maksu- ja selvitysjärjestelmiä koskevassa direktiivissä pyrittiin jo lieventämään maksujärjestelmien mahdollisia riskejä, mutta katsoo, että siinä ei kuitenkaan käsitellä riittävästi elvytystä ja kriisinratkaisua ja että tätä varten tarvitaan erityissäännöksiä, jotta maksujärjestelmät kykenevät reagoimaan asianmukaisesti vaikeisiin olosuhteisiin;

o
o   o

40.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) http://www.financialstabilityboard.org/publications/r_130718.pdf. (2) EUVL L 201, 27.7.2012, s. 1. (3) A7-0196/2013.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. joulukuuta 2013 EU:n avaruusteollisuuspolitiikasta – talouskasvun mahdollisuuksien hyödyntäminen avaruusalalla (2013/2092(INI))

P7_TA(2013)0534 A7-0338/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen tutkimusta ja teknologista kehittämistä sekä avaruusalaa käsittelevän XIX osaston 189 artiklan, jossa mainitaan erityisesti, että ”edistääkseen tieteellistä ja teknistä kehitystä, teollisuuden kilpailukykyä ja politiikkojensa toteuttamista unioni kehittää eurooppalaisen avaruuspolitiikan”,

–  ottaa huomioon 28. helmikuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”EU:n avaruusteollisuuspolitiikka” (COM(2013)0108),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 28.lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Globalisaation aikakauden yhdennetty teollisuuspolitiikka – Kilpailukyky ja kestävyys keskeiselle sijalle” (COM(2010)0614),

–  ottaa huomioon 10. lokakuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten” (COM(2012)0582),

–  ottaa huomioon 4. huhtikuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Kohti kansalaista hyödyttävää Euroopan unionin avaruusstrategiaa” (COM(2011)0152),

–  ottaa huomioon 14. marraskuuta 2012 annetun komission tiedonannon ”Tarvittavien yhteyksien vahvistaminen EU:n ja Euroopan avaruusjärjestön välille” (COM(2012)0671),

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2004 tehdyn neuvoston päätöksen 2004/578/EY Euroopan yhteisön ja Euroopan avaruusjärjestön välisen puitesopimuksen tekemisestä(1),

–  ottaa huomioon 11. lokakuuta 2010, 31. toukokuuta 2011, 2. joulukuuta 2011 ja 30. toukokuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon 19. tammikuuta 2012 antamansa päätöslauselman kansalaista hyödyttävästä Euroopan unionin avaruusstrategiasta(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan lausunnon (A7-0338/2013),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionille annetaan SEUT-sopimuksen 189 artiklassa nimenomaisesti tehtäväksi avaruuspolitiikan kehittäminen tieteellisen ja teknisen kehityksen, teollisuuden kilpailukyvyn ja unionin politiikkojen toteuttamisen edistämiseksi;

B.  ottaa huomioon, että EU:n yksittäisten jäsenvaltioiden kansallinen poliittinen painoarvo ei enää riitä tulevaisuuden haasteisiin vastaamiseen kilpailun lisääntyessä Kiinan ja Intian kaltaisten uusien avaruusteollisuusvaltioiden osallistuessa siihen;

C.  toteaa, että avaruuspolitiikka on yksi Eurooppa 2020 -strategian tärkeimpiä osa-alueita;

D.  ottaa huomioon, että lukemattomat palvelut, joita kansalaiset käyttävät päivittäin, ovat suoraan tai välillisesti riippuvaisia avaruusteollisuudesta; toteaa, että tällaisia palveluja ovat muun muassa televisio, nopeat internetyhteydet, navigointijärjestelmät ja Euroopan laajuinen automaattinen hätäpuhelujärjestelmä eCall;

E.  ottaa huomioon, että Euroopan avaruusteollisuuden vuotuinen kokonaisliikevaihto on noin 6,5 miljardia euroa ja se työllistää kokoaikaisesti 34 500 korkeasti koulutettua henkilöä; katsoo, että tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa on tuotava esiin, että avaruusalalla on vahvaa kasvu- ja innovointipotentiaalia ja se synnyttää uusia työpaikkoja, jotka tuottavat huomattavaa lisäarvoa;

F.  toteaa, että avaruuspolitiikan alalla toteutettavien toimien koordinointi EU:n, jäsenvaltioiden ja Euroopan avaruusjärjestön (ESA) välillä on edelleen riittämätöntä ja että siksi on syntynyt päällekkäisiä rakenteita eikä synergiavaikutuksia ole voitu riittävästi hyödyntää; painottaa, että avaruusalan hallinnointia koskevien rakenteiden selkeyttämisellä saataisiin aikaan huomattavia kustannussäästöjä;

G.  ottaa huomioon, että ESA:lla ei hallitusten välisenä organisaationa ole virallisia suhteita Euroopan parlamenttiin eikä siten välitöntä yhteyttä kansalaisiin, joka kaikilla muilla unionin politiikan aloilla on;

H.  toteaa, että avaruusteollisuus on investointivaltainen teollisuudenala, jolla kehittämisjaksot ovat tavattoman pitkiä, ja että suunnitteluvarmuus on siksi hyvin tärkeää tälle alalle; katsoo, että vakaa sääntelykehys ja selkeä hallinto edistäisivät suuresti tätä suunnitteluvarmuutta;

I.  toteaa, että eurooppalaisella laukaisujärjestelmällä voidaan osaltaan varmistaa riippumaton pääsy avaruuteen;

J.  toteaa, että EU on nykyisin riippuvainen Euroopan ulkopuolisesta sotilaallisesta GNSS‑satelliittinavigointijärjestelmästä ja että Galileo sai alkunsa ja sitä kehitettiin siviilivalvonnassa ja se myös jää siviilivalvonnan piiriin;

K.  toteaa, että kaupallisella myynnillä on eurooppalaiselle avaruusteollisuudelle huomattavasti suurempi merkitys kuin sen tärkeimmille kansainvälisille kilpailijoille;

L.  toteaa, että satelliittivälitteisillä palveluilla on tärkeä merkitys tietojen saattamisessa digitaalisen yhteiskunnan kasvualojen saataville ja että ne myötävaikuttavat Euroopan digitaalistrategian päämäärien saavuttamiseen;

M.  ottaa huomioon, että asiantuntijoiden arvioiden mukaan satelliittinavigointi- ja maanseurantapalvelujen markkinoiden liikevaihto voisi kymmenessä vuodessa nousta 300 miljardiin dollariin ja että 6–7 prosenttia EU:n läntisten jäsenvaltioiden bruttokansantuotteesta on jo nyt riippuvaista satelliittinavigoinnista;

N.  toteaa, että taajuuksien käytön kansainvälinen koordinointi on yhä tärkeämpää langattomien viestintäpalvelujen kysynnän kasvun sekä radioaaltojen etenemisen fysikaalisten ominaisuuksien ja tähän liittyvän radiotaajuuksien niukkuuden vuoksi;

Avaruusteollisuuden kehittäminen eurooppalaiset näkökohdat huomioon ottaen

1.  panee tyytyväisenä merkille komission tiedonannon EU:n avaruusteollisuuspolitiikasta; katsoo, että komission olisi keskityttävä joihinkin harvoihin tiedonannossa mainittuihin avaruusteollisuuspolitiikkaa koskeviin toimiin, jotta avaruusteollisuuden tarjoamia talouskasvun mahdollisuuksia voitaisiin todella hyödyntää;

2.  painottaa, että kaikkien tulevan EU:n avaruuspolitiikan hallintoon osallistuvien toimijoiden, kuten komission, Euroopan GNSS-viraston, ESA:n, kansallisten virastojen ja erityisvirastojen, esimerkiksi EUMETSATin, on oltava yhteydessä toisiinsa ja toimittava pitkällä aikajänteellä;

3.  katsoo että kansalliset virastot voisivat esittää tätä asiaa koskevia konkreettisia ehdotuksia, jotta komissio voisi yhdenmukaistaa jäsenvaltioiden aloitteet ja määritellä unionin laajuisen näkemyksen;

4.  korostaa, että komission on annettava mahdollisimman pian GMES/Copernicus-ohjelmaa ja eri Sentinel-satelliittien kehittämistä ja käyttöönottoa sekä tätä monimutkaista järjestelmää varten ehdotettua lainsäädännöllistä ja toiminnallista kehystä koskeva selkeä suunnitelma;

5.  tukee komissiota sen pyrkimyksissä toteuttaa toimia johdonmukaisen EU-sääntelykehyksen luomiseksi avaruusalalle; kannattaa todellisten EU:n sisämarkkinoiden luomista avaruusalan tuotteille ja avaruusvälitteisille palveluille; pitää tärkeänä asianomaisten toimien kaavailua ja kehittämistä niin, ettei niiden toteuttamisella haitata eikä vääristetä kaupallisia markkinaolosuhteita; toteaa, että sekä kilpailuneutraliteetti että avoimuus ovat Euroopan avaruuspolitiikan tärkeitä kulmakiviä;

6.  toteaa, että komissio ei ole vielä ryhtynyt horisontaalisiin toimiin avaruuspolitiikan sekä sen tavoitteiden sisällyttämiseksi unionin eri politiikkoihin; kehottaa komissiota korjaamaan tilanteen ottamalla avaruuspolitiikan vastedes huomioon muun muassa televiestinnän, liikenteen, ympäristön, maatalouden, turvallisuusasioiden ja kulttuurin kaltaisilla politiikan aloilla;

7.  panee tyytyväisenä merkille komission lausunnon, että avaruusvälitteinen tietoliikenne, navigointi ja maan havainnointi tarjoaa EU:lle strategisesti tärkeää tietoa, jota voidaan hyödyntää EU:n ulkosuhteissa kehitysavun ja humanitaarisen avun aloilla;

8.  kehottaa komissiota käsittelemään ensisijaisesti seuraavia aiheita: institutionaaliset kysymykset, Galileo ja Copernicus, avaruusteollisuus kasvun moottorina ja työllisyyden edistäjänä, avaruustoimien vaikutustenarviointi, itsenäinen pääsy avaruuteen, tutkimus- ja kehitystoiminnan rooli, satelliittiviestintä, avaruusvalvonta ja ‑seuranta sekä avaruusromu;

9.  yhtyy komission tekemään huomioon siitä, että monet avaruusjärjestelmien osista ovat kaksikäyttöisiä tai sotilaskäyttöön soveltuvia ja siksi niihin sovelletaan yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta 6. toukokuuta 2009 annettua direktiiviä 2009/43/EY(3), sellaisena kuin se on muutettuna 14. joulukuuta 2012 annetulla direktiivillä 2012/47/EU, siltä osin kuin on kyse puolustukseen liittyvien tuotteiden luettelosta, sekä kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta 5. toukokuuta 2009 annettua neuvoston asetusta (EY) N:o 428/2009(4) ja asevientiä koskevaa yhteistä kantaa; on tyytyväinen tiedonannossa esitettyyn ehdotukseen, joka koskee virallisen raportin antamista Euroopan parlamentille kaksikäyttötuotteiden vientiä koskevan valvontajärjestelmän toiminnasta vuoden 2013 loppuun mennessä; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja Euroopan unionin neuvoston tavanomaisten aseiden viennin työryhmää (COARM) selventämään, mitä sääntelykehystä olisi sovellettava kuhunkin tuote- ja teknologialuokkaan;

Institutionaaliset kysymykset

10.  antaa tunnustusta niille Eurooppaa hyödyttäville saavutuksille, joihin ESA on avaruusalalla päässyt viime vuosikymmeninä, ja kehottaa muita ESA:han kuulumattomia jäsenvaltioita harkitsemaan ESA:han liittymistä ja yhteistyön tiivistämistä; toteaa kuitenkin, että pitkällä aikavälillä keinoja tehostaa toimintaa ja lisätä poliittista koordinointia ja vastuuta voidaan kehittää tiivistämällä ESA:n ja EU:n yhteistyötä muun muassa kaksinkertaisen työn ja päällekkäisyyksien välttämiseksi; kehottaa komissiota tutkimaan tarkasti, voidaanko ESA tulevaisuudessa sisällyttää esimerkiksi valtioiden välisenä organisaationa unionin hallintorakenteisiin; katsoo kuitenkin, ettei ole tarkoituksenmukaista tehdä ESA:sta EU:n elintä tai laitosta;

11.  puoltaa sitä, että Euroopan unionin olisi tällä välin tiiviissä yhteistyössä ESA:n kanssa koordinoitava enemmän jäsenvaltioiden avaruuspolitiikkaa ja -ohjelmia, jotta voitaisiin ryhtyä soveltamaan todellista eurooppalaista lähestymistapaa; katsoo, että samalla on kuitenkin huolehdittava siitä, että ESA:n ja sen jäsenvaltioiden intressit otetaan huomioon; toteaa, että avaruusteollisuudesta voidaan tehdä kilpailukykyinen ja se saadaan pysymään kilpailukykyisenä vain eurooppalaista lähestymistapaa soveltamalla;

12.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja ESA:ta perustamaan eräänlaisen koordinointiryhmän, jonka jäsenet tapaavat säännöllisesti ja sovittavat avaruusalaa koskevat strategiat ja toimet yhteen, jotta vältetään päällekkäisiä rakenteita, sekä kehittämään kansainvälisiä kysymyksiä ja foorumeita koskevan yhteisen lähestymistavan;

13.  toteaa, että avaruusresurssien siviilikäyttöä tai mahdollisia tulevia siviilisovelluksia ei saa vähentää tai rajoittaa sillä perusteella, että niiden käyttö puolustusvoimien tarkoituksiin lisääntyy; kehottaa jäsenvaltioita ja varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käynnistämään vanhentunutta vuoden 1967 ulkoavaruussopimusta koskevan uudelleentarkastelun tai laatimaan uuden sääntelykehyksen, jossa otetaan huomioon teknologian kehittyminen 1960-luvun jälkeen;

Galileo ja Copernicus (GMES)

14.  korostaa, että Galileo-ohjelman päätökseen saattamista ja Copernicus-ohjelman jatkamista EU:n avaruuspolitiikan lippulaivahankkeina on pidettävä ensisijaisina tavoitteina, jotta ensimmäiset Galileo-palvelut voidaan todellakin vapauttaa kansalaisten käyttöön vuonna 2014;

15.  painottaa, että EGNOS on ensimmäinen toimiva eurooppalainen GNSS-ohjelma; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään EGNOS-ohjelman käyttöä ja ottamaan sen käyttöön eri aloilla, esimerkiksi liikennealalla;

16.  pitää valitettavana, että Euroopan satelliittinavigointiohjelma Galileon kehittämisessä oli viivästyksiä; pitää myönteisenä, että maan kiertoradalle on nyt laukaistu neljä satelliittia; korostaa, että Euroopan avaruusteollisuuden ja erityisesti Galileo-ohjelman tuottamista eduista ja hyödyistä olisi tiedotettava paremmin suurelle yleisölle, ja kehottaa komissiota tulevien Galileo-satelliittien laukaisujen yhteydessä järjestämään korkean profiilin yleisötapahtumia EU:n pääkaupungeissa Galileo-ohjelman ja sen sovellusmahdollisuuksien markkinoimiseksi;

17.  korostaa, että EU:n on valistettava kansalaisia, houkuteltava tulevia insinöörejä, levitettävä tietoa EU:n satelliittinavigoinnista ja esitettävä kaikille käyttäjille Galileo- ja EGNOS-perustaisen tekniikan käyttöä mahdollistavia kannusteita;

18.  on vakuuttunut siitä, että 27 satelliittiin ja tarvittavaan varasatelliittien määrään ja asianmukaiseen maassa sijaitsevaan infrastruktuuriin perustuva täydellinen toimintavalmius on perusedellytys sille, että Galileo tuottaa lisäarvoa, kun on kyse tarkkuudesta ja palvelujen keskeytymättömyydestä, ja että se hyödyttää siten paljon taloutta ja yhteiskuntaa;

19.  pitää valitettavana, että EGNOS-järjestelmä ei nykyisellään kata koko Euroopan unionia ja kehottaa laajentamaan järjestelmää niin, että se kattaa Etelä-, Itä- ja Kaakkois-Euroopan ja että sitä voidaan siten käyttää koko Euroopassa;

20.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tiedottamaan Euroopan parlamentille suunnitelmista käyttää Copernicus-ohjelmaa ja Galileo-ohjelman julkisesti säänneltyä palvelua YTPP-toiminnan ja ‑operaatioiden tukemiseen;

Avaruusteollisuus kasvun moottorina ja työllisyyden edistäjänä

21.  toteaa, että erityisesti pk-yritykset, mutta eivät vain ne, tarvitsevat eräänlaista alkurahoitusta julkisista varoista, jotta niillä on riittävästi varoja tehdä pitkäaikaisia investointeja tutkimukseen ja kehitykseen; on vakuuttunut siitä, että julkinen rahoitus ja se, että avaruusteollisuuden tuotteille ja palveluille on julkisia ostajia, kannustaa innovointiin ja tuottaa siten kasvua ja edistää työpaikkojen luomista;

22.  toteaa jälleen, että EU ei saa menettää tilaisuutta kehittää satelliittinavigointijärjestelmän tuotantoketjun loppupään markkinoita, ja korostaa Euroopan GNSS-virastoa koskevan toimintasuunnitelman merkitystä GNSS-markkinoiden laajentamiselle, koska se on ratkaisevan tärkeää EU:n talouden tulevaisuudelle;

23.  muistuttaa, että satelliittinavigoinnin uusilla sovelluksilla voidaan lisätä turvallisuutta, tehokkuutta ja luotettavuutta muun muassa seuraavilla aloilla: lento-, meri- ja tieliikenne, maatalousala, liikenneturvallisuus, maksujen kerääminen, liikenteen ohjaus ja pysäköinnin valvonta, kaluston seuranta, hätäpuhelut, tavaroiden seuranta ja jäljitys, verkkovaraukset, kuljetusten turvallisuus, digitaaliset ajopiirturit, eläinten kuljetukset ja maankäytön kestävyys;

24.  panee merkille tiedonannossa mainitun seikan, että 60 prosenttia eurooppalaisten satelliittien elektroniikasta tuodaan tällä hetkellä Yhdysvalloista; kehottaa tekemään aloitteen siitä, kuinka arkaluonteisia tietoja tai henkilötietoja voidaan suojella tässä yhteydessä ja kuinka olemassa olevia julkisia hankintamenettelyjä käytetään sen varmistamiseen, että avaruusinfrastruktuurin ostoa jäsenvaltioista käytetään mahdollisuuksien mukaan avaruusalan kasvun vauhdittamiseen;

25.  kehottaa komissiota, ESA:ta, EDA:ta ja jäsenvaltioita myös yksilöimään yhteisen eurooppalaisen riippumattomuuteen tähtäävän prosessin kannalta keskeiset teknologiat ja kehittämään kolmansista maista vähemmän riippuvaisia vaihtoehtoja; muistuttaa riskistä, että erimielisyyksien tapauksessa Yhdysvallat voi sulkea Euroopan avaruusinfrastruktuurin tai estää sen kehittämisen;

26.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan kannustimia Euroopan teollisuudelle komponenttien kehittämiseksi avaruusalalle Euroopan tasolla, jotta voidaan vähentää riippuvuutta tuonnista kolmansista maista;

27.  toteaa, että muut teollisuuden alat kuin avaruusteollisuus voivat hyötyä avaruustutkimuksen tuloksena kehitetyistä tuotteista; kehottaa siksi kaikkia asianosaisia kehittämään tietojenvaihtoa avaruusteollisuuden ja muiden teollisuudenalojen toimijoiden välille ja kehittämään yhdessä teknologiaa, joka voi johtaa uraauurtaviin, yhteiskuntaa hyödyttäviin innovaatioihin; painottaa, että olisi tärkeää tiedottaa paremmin, mitä konkreettista hyötyä avaruusteollisuudesta voi olla eurooppalaisten arjessa;

28.  korostaa, että erityisesti avaruusvälitteiset palvelut ja robotiikka avaavat monia markkinointimahdollisuuksia etupäässä pienille ja keskisuurille yrityksille;

29.  painottaa, että itsenäiset ja älykkäät robottijärjestelmät ovat avainteknologiaa avaruuden tutkimisessa; korostaa tässä yhteydessä Horisontti 2020 -ohjelmaan sisältyvien EU:n varojen tehokasta käyttöä erityisesti markkinaläheisiin toimiin;

30.  korostaa, että Euroopan avaruusteollisuuden kilpailukyvyn yhtenä perustana on korkeasti koulutetun henkilöstön riittävä saanti; vetoaa siksi kaikkiin asianomaisiin toimijoihin yhteistyön tiivistämiseksi yliopistojen ja elinkeinoelämän välillä sekä lahjakkaiden nuorten ja erityisesti lahjakkaiden naisten kannustamiseksi sitoutumaan tähän alaan (esimerkiksi perustamalla kansallisia tutkinto-ohjelmia ja koulutustoimia sekä järjestämällä eurooppalaisille ja muille kuin eurooppalaisille tutkijoille tarkoitettuja tutkimuskilpailuja); toteaa lisäksi, että on välttämätöntä hankkia lahjakkaita henkilöitä kolmansista maista (muun muassa houkuttelemalla eurooppalaisia lahjakkaita henkilöitä palaamaan takaisin);

Avaruuteen pääsy

31.  korostaa, että avaruuteen pääsy on tärkeää kaikille jäsenvaltioille ja että kaupallinen myynti on tärkeää Euroopan avaruusteollisuudelle; toteaa samalla, että kolmansien maiden institutionaaliset markkinat ovat edelleen osittain suljetut Euroopan avaruusteollisuudelta; korostaa tasapuolisten toimintaedellytysten merkitystä Euroopan avaruusteollisuudelle kansainvälisellä tasolla; kehottaa siksi komissiota edistämään kauppasopimusten (esimerkiksi transatlanttisen kauppa- ja investointikumppanuussopimuksen) yhteydessä vastavuoroisuutta sekä varmistamaan yhtäläiset mahdollisuudet ja oikeudenmukaiset kilpailuedellytykset;

32.  korostaa eurooppalaisten kantorakettien kehittämisen ja käytön merkitystä itsenäiselle pääsylle avaruuteen; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita huolehtimaan yhdessä ESA:n kanssa pitkällä aikavälillä siitä, että eurooppalaista kantorakettijärjestelmää ja laukaisupalvelua ylläpidetään ja kehitetään;

33.  katsoo, että Euroopan avaruusteollisuuden olisi käytettävä nykyistä eurooppalaista avaruusinfrastruktuuria, joka on osittain rahoitettu eurooppalaisin julkisin varoin;

Tutkimuksen ja kehityksen rooli

34.  pitää lisäksi myönteisenä, että uudessa tutkimuksen puiteohjelmassa Horisontti 2020 on määrä investoida 1,5 miljardia euroa avaruustutkimukseen ja -innovointiin; kehottaa lisäksi komissiota varaamaan Horisontti 2020 -ohjelmassa osan määrärahoista satelliittiviestintäsovellusten tutkimukseen ja kehittämiseen;

35.  katsoo, että erityisesti tutkimustoimintaa on koordinoitava tehokkaammin EU:n, ESA:n ja jäsenvaltioiden välillä; kehottaa näitä kolmea osapuolta laatimaan yhteisen tutkimusta koskevan ”etenemissuunnitelman” vuoteen 2020 asti sekä määrittelemään avaruuspolitiikan painopistealat ja tavoitteet, joihin yhdessä pyritään, jotta asiaan osallisille toimijoille ja erityisesti avaruusteollisuuden toimijoille taataan suunnitteluvarmuus; painottaa unionin ulkopuolisten maiden kanssa tehtävän tutkimusyhteistyön merkitystä;

36.  korostaa, että GNSS-sovellusten ja ‑palvelujen kehittäminen on tärkeää sen varmistamiseksi, että Galileon infrastruktuuri-investointeja hyödynnetään täysipainoisesti ja että Galileoa kehitetään täysipainoisesti sen koko kapasiteetti huomioon ottaen; painottaa, että on tarpeen varmistaa, että GNSS-sovellusten tutkimukseen, kehittämiseen ja täytäntöönpanoon on tarjolla asianmukaista rahoitusta; pitää valitettavana, että EGNOS‑ ja Galileo-järjestelmään perustuvia sovelluksia koskevan tutkimuksen ja innovoinnin rahoituksen vähentäminen viivästyttää huomattavasti teknistä kehitystä ja teollisen kapasiteetin kasvua sekä ympäristön kannalta tehokasta toteuttamista Euroopan unionissa, ja kehottaa siksi komissiota luomaan pk-yrityksille lisää keinoja saada rahoitusta helpommin;

37.  toteaa, että innovatiivisten sovellusten kehittämistä Euroopassa jarruttavat erilaiset esteet; muistuttaa siksi komissiota siitä, että maanseuranta- ja satelliittiohjelmien tuottamien avaruusvälitteisten tietojen kaupalliselle käytölle on olemassa markkinat, joita ei ole hyödynnetty; kehottaa komissiota teettämään tutkimuksen näiden esteiden (kuten vastuu avaruusesineiden ja ‑romun aiheuttamasta vahingosta, palvelujen käytettävyyttä koskeva epävarmuus, turvallisuutta ja tietosuojaa koskevat epäilyt, mahdollisuuksien riittämätön tunteminen ja yhteentoimivuuden puuttuminen) selvittämiseksi ja ratkaisuehdotusten esittämiseksi näiden markkinoiden hyödyntämiseksi;

Satelliittiviestintä

38.  korostaa, että satelliittiviestinnällä on merkittävä rooli Euroopan avaruusteollisuudessa, koska tämän alan toimeksiannot takaavat avaruusalusten ja kantorakettien jatkuvan käytön ja edistävät siten osaltaan itsenäistä avaruuteen pääsyä koskevan EU:n tavoitteen saavuttamista; toteaa tässä yhteydessä myös, että kaupallisten satelliittien laukaisun yhteydessä syntyy riippumatonta hyötykuormakapasiteettia (”hosted payloads”), jota voidaan käyttää uusien tuotteiden ja uuden teknologian testaamiseen avaruudessa ja joka auttaa siten vähentämään sekä uusien palvelujen tarjolle saattamisen kustannuksia että siihen tarvittavaa aikaa;

39.  korostaa, että satelliittiviestintä on tehokas tapa saattaa multimediapalvelut myös niiden elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tahojen ulottuville, joille niitä ei tähän asti ole voitu tarjota maanpäällisen tekniikan avulla;

40.  korostaa, että satelliittiverkkojen avulla erityisesti EU:n syrjäisille seuduille luotava kattava laajakaistaverkko auttaa saavuttamaan EU:n digitaalistrategian tavoitteet; kehottaa siksi komissiota varmistamaan teknologiariippumattomuuden noudattamisen siten, että satelliittivälitteiset internetyhteydet otetaan asianmukaisesti huomioon laajakaistayhteyksien laajentamiseen käytettävässä teknologiayhdistelmässä esimerkiksi EU:n koheesiopolitiikan puitteissa;

41.  toteaa, että satelliittiviestinnällä on yhä suurempi logistinen merkitys kriisitilanteissa, kuten luonnonkatastrofien yhteydessä, tai sisäisen turvallisuuden takaamisessa, koska siihen perustuvat tietoliikenne- ja viestintäyhteydet ovat korvaamattoman tärkeitä tilanteissa, joissa maanpäällistä infrastruktuuria ei ole tai se on tuhoutunut;

42.  kehottaa siksi komissiota tutkimaan, mitä radiotaajuuksia on nykyisin käytettävissä ja mitä radiotaajuuksia tarvitaan satelliittiviestinnässä tulevaisuudessa, sekä huolehtimaan Kansainvälisen televiestintäliiton seuraavassa radioviestintäkonferenssissa siitä, että EU:n ja satelliittiviestintäteollisuuden intressit otetaan asianmukaisesti huomioon maailmanlaajuisten ja alueellisten radiotaajuuksien jaossa;

43.  katsoo, että satelliittiviestinnän innovaatiopotentiaalia ei ole vielä läheskään hyödynnetty täysimääräisesti; viittaa uusimman teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin, joita ovat muun muassa ”Laser Communication Terminals“ (LCT) ja ”High Throughput Satellites” (HTS), joiden avulla voidaan vastata tarpeeseen vaihtaa yhä suurempia määriä tietoja yhä nopeammin;

44.  korostaa, että Eurooppa voi säilyttää teknologisen etumatkansa satelliittiviestinnässä vain, jos alaa koskevaa tutkimusta jatketaan Euroopan tasolla;

Avaruusromu

45.  korostaa, että avaruusinfrastruktuurit ovat monien sellaisten palvelujen selkäranka, joita elinkeinoelämä ja yhteiskunta käyttävät päivittäin; toteaa, että näiden infrastruktuurien tuhoutuminen esimerkiksi satelliittien ja muiden avaruusesineiden tai avaruusromun törmäysten vuoksi voisi heikentää elinkeinoelämän toimijoiden ja kansalaisten turvallisuutta;

46.  toteaa, että avaruusromusta on tulossa yhä suurempi ongelma; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään avaruuden globaaliin hallinnointiin; kehottaa samalla komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään kaikkien diplomaattisten kanavien avulla saamaan kolmannet maat allekirjoittamaan Euroopan unionin laatiman ulkoavaruustoiminnan käytännesäännöstön;

47.  kehottaa komissiota tukemaan mahdollisimman pian EU:n tasolla vuoden 2013 alussa ehdotetun avaruusvalvonnan ja -seurannan ohjelman perustamista, jotta varmistetaan vähäisempi riippuvuus Yhdysvalloissa sijaitsevista törmäysvaroituksia antavista elimistä;

o
o   o

48.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL L 261, 6.8.2004, s. 63. (2) EUVL C 227 E, 6.8.2013, s. 16. (3) EUVL L 146, 10.6.2009, s. 1. (4) EUVL L 134, 29.5.2009, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. joulukuuta 2013 aiheesta ”Pilvipalvelujen potentiaali käyttöön Euroopassa” (2013/2063(INI))

P7_TA(2013)0535 A7-0353/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 27. syyskuuta 2012 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Pilvipalvelujen potentiaali käyttöön Euroopassa” (COM(2012)0529) ja siihen liittyvän valmisteluasiakirjan,

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon aiheesta ”Eurooppa 2020: älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2010 annetun komission tiedonannon Euroopan digitaalistrategiasta (COM(2010)0245),

–  ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan uudesta digitaalisesta asialistasta: 2015.eu(1),

–  ottaa huomioon monivuotisen radiotaajuuspoliittisen ohjelman perustamisesta 14. maaliskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 243/2012/EU,

–  ottaa huomioon 25. tammikuuta 2012 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (yleinen tietosuoja-asetus) (COM(2012)0011),

–  ottaa huomioon 19. lokakuuta 2011 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Verkkojen Eurooppa -välineestä (COM(2011)0665),

–  ottaa huomioon radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9. maaliskuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/5/EY,

–  ottaa huomioon Euroopan telealan standardointilaitoksen (ETSI) osuuden pilvipalvelustandardien kehittämisessä,

–  ottaa huomioon kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta 25. lokakuuta 2011 annetun parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU,

–  ottaa huomioon kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista 25. toukokuuta 1999 annetun parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY(2),

–  ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY(3),

–  ottaa huomioon tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8. kesäkuuta 2000 annetun parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY(4),

–  ottaa huomioon tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22. toukokuuta 2001 annetun parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7-0353/2013),

A.  ottaa huomioon, että vaikka erityyppiset etäresurssipalvelut, jotka nyt yleisesti tunnetaan pilvipalveluina, eivät ole uusia, pilvipalvelujen laajuus, suorituskyky ja sisältö merkitsevät huomattavaa tieto- ja viestintäteknologian kehittymistä;

B.  ottaa huomioon, että pilvipalvelut ovat joka tapauksessa viime vuosina herättäneet kiinnostusta, mikä johtuu uusien ja innovatiivisten laajamittaisten liiketoimintamallien kehittämisestä, pilvipalvelujen tarjoajien voimakkaasta kampanjoinnista, teknisestä innovoinnista ja lisääntyneestä laskentakapasiteetista, hintojen alentumisesta ja nopeista tiedonsiirtoyhteyksistä sekä mahdollisista taloudellisista hyödyistä ja tehokkuushyödyistä, energiankulutus mukaan luettuna, joita pilvipalvelut tarjoavat kaikenlaisille käyttäjille;

C.  ottaa huomioon, että pilvipalvelujen kehittäminen ja niiden käyttö harvaan asutuilla ja syrjäisillä alueilla voi vähentää näiden alueiden eristyneisyyttä, mutta että siihen liittyy samalla erityisen vaikeita haasteita, koska näillä alueilla ei ole riittävästi tarvittavaa infrastruktuuria;

D.  ottaa huomioon, että pilvipalvelujen tarjoajien hyödyt koostuvat esimerkiksi palvelumaksuista, alihyödynnettyjen ylimääräisten tietotekniikkaresurssien rahaksi muuttamisesta, mittakaavaeduista sekä mahdollisuudesta varmaan asiakaskuntaan (nk. sitomisvaikutus) ja käyttäjätietojen toissijaiseen käyttöön, kuten mainostamiseen siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon henkilötietojen yksityisyyden ja suojaamisen vaatimukset; ottaa kuitenkin huomioon, että sitomisvaikutus saattaa vaikuttaa haitallisesti kilpailuun, mikä kuitenkin voidaan välttää kohtuullisilla standardointitoimilla ja tehostamalla teollis- ja tekijänoikeuksien lisensioinnin avoimuutta;

E.  ottaa huomioon, että pilvipalvelujen käyttäjien hyödyt koostuvat mahdollisesti alemmista kustannuksista, ajasta ja paikasta riippumattomasta pääsystä verkkoon, käyttömukavuudesta, luotettavuudesta skaalattavuudesta ja turvallisuudesta;

F.  katsoo, että pilvipalveluihin sisältyy myös riskejä käyttäjille, erityisesti kun on kyse arkaluonteisista tiedoista, ja että käyttäjien on oltava tietoisia näistä riskeistä; ottaa huomioon, että jos pilvipalveluja tarjotaan tietyssä valtiossa, kyseisen valtion viranomaisilla saattaa olla pääsy tietoihin; katsoo, että komission olisi otettava tämä huomioon esittäessään pilvipalveluja koskevia ehdotuksia ja suosituksia;

G.  ottaa huomioon, että pilvipalvelut velvoittavat käyttäjät luovuttamaan tietoja tallennustilan tarjoajalle, ts. kolmannelle osapuolelle, mikä herättää yksittäisten käyttäjien tietojen jatkuvaan tarkkailuun ja kyseisiin tietoihin pääsyyn sekä niiden suojaamiseen palveluntarjoajalta, toisilta saman palvelun käyttäjiltä ja muilta osapuolilta liittyviä kysymyksiä; katsoo, että edistämällä palveluja, jotka sallivat käyttäjän ja vain käyttäjän hallita tallennettuja tietoja siten, että tallennustilan tarjoajalla ei ole pääsyä kyseisiin tietoihin, voitaisiin ratkaista joitakin asiaan liittyviä ongelmia;

H.  katsoo, että pilvipalvelujen lisääntynyt käyttö ja se, että niitä tuottaa rajallinen määrä suuria palveluntarjoajia, merkitsee, että yhä suuremmat määrät tietoja keräytyy kyseisten palveluntarjoajien käsiin, mikä lisää huomattavasti niiden tehokkuutta mutta myös kasvattaa tietojen katastrofaalisen tuhoutumisen, internetin vakauden mahdollisesti vaarantavien keskittyneiden toimintahäiriöiden ja tietojen kolmansille osapuolille päätymisen riskiä;

I.  katsoo, että pilvipalvelujen kaikkien osapuolten vastuuta ja korvausvelvollisuutta olisi selvennettävä erityisesti turvallisuuden ja tietosuojavaatimusten osalta;

J.  katsoo, että pilvipalvelujen markkinat näyttävät jakautuneen kahtia kuluttajien ja yritysten markkinoihin;

K.  katsoo, että yrityskäyttäjien kannalta standardoidut pilvipalvelut, jos ne täyttävät käyttäjien erityistarpeet, voivat olla kiinnostava keino muuntaa pääomakustannukset toimintamenoiksi ja saada nopeasti lisää laajempaa tallennus- ja käsittelykapasiteettia;

L.  katsoo, että kuluttajien kannalta se seikka, että erityisesti erityyppisten kuluttajalaitteiden käyttöjärjestelmien palveluntarjoajat ohjaavat kuluttajia yhä enemmän – muun muassa oletusasetusten käytön avulla – käyttämään palveluntarjoajakohtaisia pilvipalveluja, merkitsee, että nämä palveluntarjoajat luovat varmaa asiakaskuntaa ja keräävät käyttäjiensä tietoja;

M.  katsoo, että ulkoisten pilvipalvelujen käyttöä julkisella sektorilla on punnittava tarkoin ottaen huomioon yhtäältä kaikki kansalaisia koskeviin tietoihin liittyvät kasvaneet riskit ja toisaalta se, että taataan julkisen palvelun tehtävien suorittaminen;

N.  katsoo, että turvallisuusnäkökulmasta katsoen pilvipalvelujen käyttöönotto merkitsee, että vastuu kunkin yksittäisen käyttäjän tietojen turvallisuuden ylläpitämisestä on siirtynyt palvelun käyttäjältä palveluntarjoajalle, minkä vuoksi on varmistettava, että palvelujen tarjoajat ovat oikeuskelpoisia tarjoamaan turvallisia ja varmoja viestintäratkaisuja;

O.  ottaa huomioon, että pilvipalvelujen kehittäminen lisää välitetyn tiedon määrää sekä kaistanleveyden, suurempien latausnopeuksien ja hyvin nopeiden laajakaistaverkkojen kysyntää;

P.  katsoo, että Euroopan digitaalistrategian tavoitteiden saavuttaminen, mikä koskee erityisesti laajakaistan käyttöönottoa ja yleistä saatavuutta, rajat ylittäviä julkisia palveluja sekä tutkimus- ja innovointitavoitteita, on välttämätöntä, jotta EU voisi hyödyntää täysimittaisesti pilvipalvelujen tarjoamat edut;

Q.  ottaa huomioon viimeaikaiset tietoturvaloukkaukset ja erityisesti PRISM-vakoiluskandaalin;

R.  ottaa huomioon, että EU:ssa ei ole riittävästi palvelinfarmeja;

S.  ottaa huomioon, että digitaaliset sisämarkkinat ovat ratkaisevan tärkeitä Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamisessa, mikä tehostaisi huomattavasti ponnisteluja sisämarkkinoiden toimenpidepaketin toteuttamiseksi ja EU:ssa vallitsevan talous- ja rahoituskriisin ratkaisemiseksi;

T.  ottaa huomioon, että EU:n laajuiset laajakaistaverkot, kaikkien kansalaisten yleiset ja yhtäläiset mahdollisuudet käyttää internet-palveluja sekä tietoverkon neutraaliuden takaaminen ovat perusedellytyksiä eurooppalaisen pilvipalvelujärjestelmän kehittämiselle;

U.  ottaa huomioon, että Verkkojen Eurooppa -välineen tarkoituksena on muun muassa laajentaa laajakaistaverkkoa Euroopassa;

V.  katsoo, että pilvipalveluilla olisi edistettävä pk-yritysten integrointia vähentämällä markkinoille pääsyn esteitä (esimerkiksi alentamalla tietotekniikan infrastruktuurin kustannuksia);

W.  ottaa huomioon, että tietosuojaa koskevien EU:n oikeusnormien noudattaminen on välttämätön edellytys eurooppalaiselle pilvipalvelujärjestelmälle;

X.  toteaa, että pilvipalveluja kehittämällä olisi edistettävä luovuutta, niin että se koituu sekä oikeudenhaltijoiden että käyttäjien eduksi; toteaa lisäksi, että prosessin aikana olisi vältettävä vääristymien syntymistä sisämarkkinoilla ja että kuluttajien ja yritysten luottamusta pilvipalveluihin olisi lisättävä;

Yleistä

1.  on tyytyväinen komission tiedonantoon aiheesta ”Pilvipalvelujen potentiaali käyttöön Euroopassa” ja pitää myönteisenä komission aikomusta kehittää pilvipalveluihin sovellettava johdonmukainen menettely, mutta katsoo, että säädös olisi joiltakin osin ollut asianmukaisempi väline mainitun strategian kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

2.  korostaa, että suurikapasiteettisen ja turvallisen viestintäinfrastruktuurin mahdollistava politiikka on ratkaisevan tärkeä tekijä kaikkien tiedonsiirtoon perustuvien palvelujen, myös pilvipalvelujen kannalta, mutta korostaa, että Verkkojen Eurooppa -välineen puutteellisen rahoituksen vuoksi laajakaistan käyttöönoton tukemista on täydennettävä unionin muiden ohjelmien ja aloitteiden määrärahoilla, Euroopan rakenne- ja investointirahastot mukaan luettuina;

3.  korostaa, että pilvipalvelujen on tarjottava turvallisuutta ja luotettavuutta oikeassa suhteessa niihin lisääntyneisiin riskeihin, jotka johtuvat tiedon keskittymisestä rajalliselle määrälle palveluntarjoajia;

4.  korostaa, että unionin lainsäädännön tulisi olla neutraalia, ja ellei pakottavista yleistä etua koskevista syistä ole tarpeen, sitä ei tulisi mukauttaa helpottamaan eikä vaikeuttamaan mitään oikeudellista liiketoimintamallia tai palvelua;

5.  korostaa, että pilvipalveluja koskevaan strategiaan olisi sisällytettävä myös tietokeskusten energiankulutuksen kaltaiset oheistekijät ja niihin liittyvät ympäristökysymykset;

6.  korostaa tiedon hankkimiseen minkä tahansa internetiin yhteydessä olevan laitteen avulla liittyviä laajoja mahdollisuuksia;

7.  korostaa, että palvelinfarmien lukumäärän lisääminen EU:n alueella on selkeästi EU:n etujen mukaista kahdesta syystä: se mahdollistaisi teollisuuspolitiikassa suuremmat synergiavaikutukset Euroopan digitaalistrategiaan sisältyvien seuraavan sukupolven liityntäverkkojen (NGA-verkot) kehitystavoitteiden kanssa ja lisäisi luottamusta EU:n tietosuojajärjestelmään varmistamalla EU:n riippumattomuuden palvelimista;

8.  painottaa kaikkien kansalaisten digitaalisen lukutaidon merkitystä ja kehottaa jäsenvaltioita kehittämään konsepteja internetin turvallisen käytön edistämiseksi, pilvipalvelut mukaan luettuina;

Pilvipalvelut kasvun ja työllisyyden välineenä

9.  korostaa, että koska pilvipalveluihin sisältyy taloudellista potentiaalia EU:n kansainvälisen kilpailukyvyn parantamiseksi, niistä voi tulla tehokas kasvun ja työllisyyden väline;

10.  korostaa siksi, että toimivan laajakaistainfrastruktuurin puuttuessa tai sen saatavuuden ollessa riittämätön pilvipalvelujen kehittäminen saattaa lisätä kaupunki- ja maaseutualueiden digitaalista kahtiajakoa, mikä entisestään vaikeuttaa alueellisen yhteenkuuluvuuden ja alueellisen talouskasvun tavoitteiden saavuttamista;

11.  korostaa, että unionilla on edessään monenlaisia yhtäaikaisia BKT:n kasvuun kohdistuvia paineita aikana, jolloin mahdollisuudet vauhdittaa kasvua julkisista varoista ovat korkeiden velka- ja alijäämätasojen vuoksi vähäiset, ja kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita hyödyntämään kaikki mahdolliset kasvua edistävät tekijät; huomauttaa, että pilvipalvelut voivat saada aikaan muutoksia kaikilla talouden aloilla ja että niillä voi olla erityistä merkitystä muun muassa terveydenhuollon, energian, julkisten palvelujen ja koulutuksen alalla;

12.  korostaa, että työttömyys, myös nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys, on lisääntynyt Euroopassa sietämättömälle tasolle ja pysyy lähitulevaisuudessa todennäköisesti edelleen korkeana ja että tämä edellyttää päättäväisiä ja pikaisia toimia kaikilla poliittisilla tasoilla; huomauttaa, että pilvipalvelujen kehittämiseen liittyviä tietoteknisiä taitoja ja digitaalista lukutaitoa edistävä koulutus voi näin ollen olla erittäin tärkeää kasvavan työttömyyden, erityisesti nuorisotyöttömyyden torjumiseksi;

13.  korostaa, että käyttäjien digitaalisia taitoja on parannettava ja että koulutuksessa on tuotava esiin pilvipalvelujen tarjoamat potentiaaliset hyödyt; muistuttaa, että pilvipalveluista vastaaville asiantuntijoille on kehitettävä uusia koulutusmahdollisuuksia;

14.  korostaa, että pk-yritykset ovat EU:n talouden ydin ja että tarvitaan lisää toimia EU:n pk-yritysten kansainvälisen kilpailukyvyn edistämiseksi ja parhaan mahdollisen ympäristön luomiseksi uusien lupaavien teknologisten sovellusten, kuten pilvipalvelujen, käyttöönotolle, sillä niillä voi olla suuri vaikutus EU:n yritysten kilpailukykyyn;

15.  korostaa pilvipalvelujen myönteistä merkitystä erityisesti kaukana sijaitsevilla tai syrjäisillä alueilla toimiville tai taloudellisissa vaikeuksissa oleville pk-yrityksille, koska ne voivat osaltaan auttaa vähentämään pk-yritysten kiinteitä kustannuksia mahdollistamalla tietokone- ja tallennuskapasiteetin vuokrauksen, ja kehottaa komissiota harkitsemaan sellaisten säännösten laatimista, joiden avulla pk-yritykset voivat lisätä kasvuaan ja tuottavuuttaan, koska ne voivat hyötyä alemmista alkukustannuksista ja paremmista analyyttisten välineiden käyttömahdollisuuksista;

16.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita tiedottamaan pilvipalveluihin liittyvistä taloudellisista mahdollisuuksista erityisesti pk-yrityksille;

17.  toteaa, että EU:n on hyödynnettävä pilviteknologian suhteellisen varhainen vaihe ja panostettava tämän teknologian kehittämiseen voidakseen hyödyntää sen tarjoamia mittakaavaetuja ja siten elvyttää talouttaan erityisesti tieto- ja viestintäteknologian alalla;

EU:n markkinat ja pilvipalvelut

18.  korostaa, että sisämarkkinoiden tulisi säilyä avoimina kaikille unionin oikeutta noudattaville palveluntarjoajille, sillä palvelujen ja tiedon vapaa kulku lisää unionin teollisuuden kilpailukykyä ja mahdollisuuksia ja hyödyttää unionin kansalaisia;

19.  pitää valitettavana merkkejä siitä, että kolmansien maiden hallitukset käyttävät massiivisesti, laajasti ja umpimähkäisesti näiden maiden pilvipalveluissa säilytettäviä unionin käyttäjiä koskevia tietoja, ja kehottaa pilvipalvelujen tarjoajia avoimuuteen ja antamaan tietoja siitä, miten ne hallitsevat tietoja, joita kuluttajat luovuttavat heille käyttämällä pilvipalveluja;

20.  vaatii, että sen riskin torjumiseksi, että ulkomaiset hallitukset pääsevät suoraan tai epäsuorasti käyttämään tällaisia tietoja, joiden käyttö ei ole unionin oikeuden mukaan sallittua, komission on

21.  suhtautuu myönteisesti komission aikomukseen luoda EU:n laajuinen sertifiointijärjestelmä, jolla kannustettaisiin pilvipalvelujen kehittäjiä ja tarjoajia investoimaan yksityisyydensuojan parantamiseen;

22.  kehottaa komissiota määrittämään yhteistyössä unionin teollisuuden ja muiden sidosryhmien kanssa alat, joilla tietty unionin lähestymistapa voisi osoittautua yleismaailmallisesti erityisen kiinnostavaksi;

23.  korostaa, että on tärkeää turvata kilpailukykyiset ja avoimet unionin markkinat, jotta kaikille unionin käyttäjille voidaan tarjota varmat, kestävät, kohtuuhintaiset ja luotettavat palvelut; kehottaa luomaan yksinkertaisen ja avoimen menetelmän turvallisuudessa ilmenevien puutteiden tunnistamiseksi siten, että Euroopan markkinoilla toimivilla palvelujen tarjoajilla on riittävä ja asianmukainen kannustin puutteiden korjaamiseen;

24.  korostaa, että kaikkien unionissa toimivien pilvipalvelujen tarjoajien on kilpailtava tasapuolisin toimintaedellytyksin ja että kaikkiin on sovellettava samoja sääntöjä;

Julkiset hankinnat, innovatiivisten ratkaisujen hankinnat ja pilvipalvelut

25.  korostaa, että pilvipalvelujen käyttöönotto julkisella sektorilla voi pienentää julkishallinnon kustannuksia ja auttaa tarjoamaan tehokkaampia palveluja kuluttajille samalla kun digitaalinen vipuvaikutus kaikkiin talouden aloihin olisi erittäin merkittävä; toteaa, että myös yksityinen sektori voi hyötyä innovatiivisten ratkaisujen hankinnan pilvipalveluista;

26.  kannustaa julkishallintoja harkitsemaan tietotekniikkahankinnoissa turvallisia, luotettavia ja varmoja pilvipalveluja samalla kun se korostaa niiden erityistä vastuuta kansalaisia koskevien tietojen suojauksesta sekä palvelujen saatavuudesta ja jatkuvuudesta;

27.  kehottaa erityisesti komissiota harkitsemaan pilvipalvelujen hyödyntämistä tarvittaessa ja siten olemaan esimerkkinä muille;

28.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vauhdittamaan eurooppalaisen pilvipalvelukumppanuuden työskentelyä;

29.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita priorisoimaan tietotekniikan pilvipalveluja tutkimus- ja kehitysohjelmissa ja edistämään niiden käyttöä sekä julkishallinnossa innovatiivisena sähköisenä hallinnointina kansalaisten eduksi että yksityisellä sektorilla innovatiivisena välineenä yritysten kehittämiseen;

30.  painottaa, että viranomaisten, myös lainvalvontaviranomaisten ja EU:n toimielinten, pilvipalvelujen käyttöön on kiinnitettävä erityistä huomiota ja että jäsenvaltioiden on koordinoitava sitä; muistuttaa, että on varmistettava tietojen eheys ja tietoturvallisuus, ja on myös estettävä, että ulkomaiset hallitukset ja niiden tiedustelupalvelut käyttävät tietoja ilman unionin tai jäsenvaltion lain mukaista oikeusperustaa; painottaa, että tämä koskee myös tiettyjen keskeisten valtiosta riippumattomien yksiköiden, kuten pankkien, vakuutusyhtiöiden, eläkerahastojen, koulujen ja sairaaloiden, harjoittamaa tietojenkäsittelyä ja erityisesti tiettyjen henkilötietojen käsittelyä; painottaa lisäksi, että kaikki edellä mainittu on erityisen tärkeää, jos tietoja siirretään (Euroopan unionin ulkopuolella eri oikeudenkäyttöalueiden välillä); katsoo siksi, että viranomaisten sekä valtiosta riippumattomien yksiköiden ja yksityisen sektorin olisi mahdollisuuksien mukaan käytettävä unionissa toimivia pilvipalvelujen tarjoajia, kun ne käsittelevät arkaluonteisia tietoja, kunnes on otettu käyttöön tyydyttävät kansainväliset tietosuojasäännöt, jotta varmistetaan julkisten yksiköiden hallussa olevien arkaluonteisten tietojen ja tietokantojen turvallisuus;

Standardit ja pilvipalvelut

31.  kehottaa komissiota edistämään standardeja ja vaatimuksia luotettavien, yksityisyyttä suojaavien, erittäin yhteentoimivien, turvallisten ja energiatehokkaiden pilvipalvelujen kehittämiseksi, koska pilvipalvelut ovat olennainen osa unionin tulevaa teollisuuspolitiikkaa; korostaa, että luotettavuus, turvallisuus ja tietosuoja ovat edellytyksiä kuluttajien luottamuksen voittamiseksi ja kilpailukyvyn takaamiseksi;

32.  korostaa, että standardit perustuvat parhaisiin käytäntöihin;

33.  painottaa, että standardien on mahdollistettava tietojen ja palvelujen helppo ja täydellinen siirrettävyys sekä pilvipalvelujen hyvä yhteentoimivuus, jotta kilpailukykyä voidaan pikemminkin lisätä kuin rajoittaa;

34.  on tyytyväinen standardien kartoitukseen, joka on uskottu Euroopan telealan standardointilaitokselle (ETSI), ja korostaa, että avoimen ja läpinäkyvän prosessin noudattaminen on vastedeskin tärkeää;

Kuluttajat ja pilvipalvelut

35.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kuluttajille tarkoitetuissa laitteissa ei käytetä oletusarvoisia pilvipalveluja ja että niitä ei ole tarkoitettu tarjoamaan vain tietyn pilvipalvelujen tarjoajan palveluja;

36.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kaikki tietoliikennealan toimijoiden ja pilvipalvelujen tarjoajien väliset kaupalliset sopimukset ovat täysin EU:n kilpailulainsäädännön mukaisia ja mahdollistavat sen, että kuluttajat voivat käyttää täysimääräisesti kaikkia pilvipalveluja ja hyödyntää minkä tahansa tietoliikennealan toimijan tarjoamaa internet-yhteyttä;

37.  muistuttaa komissiota sen direktiivin 1999/5/EY (radio- ja telepäätelaitteista annettu direktiivi) mukaisesta toistaiseksi käyttämättömästä erityisoikeudesta, jonka nojalla se voi vaatia, että laitteisiin sisällytetään turva käyttäjien tietojen suojaamiseksi;

38.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kuluttajien tietoisuutta kaikista pilvipalvelujen käyttämiseen liittyvistä riskeistä;

39.  kehottaa komissiota varmistamaan, että kuluttajille, joita yritetään suostutella pilvipalvelujen käyttäjiksi tai joille muulla tavoin tarjotaan pilvipalveluja, annetaan ensin tarvittavat tiedot erityisesti pilvipalveluissa säilytettäviä tietoja koskevasta oikeudenkäytöstä, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvan päätöksen;

40.  korostaa, että näin annettavissa tiedoissa olisi ilmoitettava muun muassa se, kuka palvelun lopullinen tarjoaja on ja miten palvelu rahoitetaan; korostaa lisäksi, että jos palvelu rahoitetaan käyttämällä käyttäjän tietoja mainonnan kohdentamiseen tai sen mahdollistamiseen muille, tämä olisi ilmoitettava käyttäjälle;

41.  korostaa, että tietojen olisi oltava standardoidussa, siirrettävässä, helposti ymmärrettävässä ja vertailtavassa muodossa;

42.  kehottaa komissiota tutkimaan, mitä toimia voitaisiin toteuttaa pilvipalveluja koskevien kuluttajan oikeuksien hyväksyttävän vähimmäistason määrittelemiseksi siten, että siinä otetaan huomioon yksityisyyden suoja, kolmansiin maihin tallennetut tiedot, korvausvastuu tietojen katoamisesta sekä muut kuluttajille merkittävät asiat;

43.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita hyväksymään erityistoimia, jotta pilvipalveluja voidaan hyödyntää ja edistää avoimen pääsyn ja avointen oppimisresurssien yhteydessä;

Tekijänoikeus, siviilioikeus jne. ja pilvipalvelut

44.  kehottaa komissiota ryhtymään toimiin jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisen jatkamiseksi, jotta oikeudenkäytön epäselvyydet ja hajanaisuus voitaisiin välttää ja varmistaa avoimuus digitaalisilla sisämarkkinoilla;

45.  kehottaa komissiota tarkistamaan EU:n muuta lainsäädäntöä pilvipalveluihin liittyvien puutteiden korjaamiseksi; kehottaa erityisesti selventämään tekijänoikeuksia koskevaa järjestelmää sekä tarkistamaan sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevaa direktiiviä, kohtuuttomia sopimusehtoja koskevaa direktiiviä ja sähköisen kaupankäynnin direktiiviä, jotka ovat tärkeimmät pilvipalveluihin sovellettavat säädökset EU:n lainsäädännössä;

46.  kehottaa komissiota luomaan selkeän, tekijänoikeuksien alaista pilvipalvelujen sisältöä koskevan oikeudellisen kehyksen ja ottamaan tällöin erityisesti huomioon lisensiointia koskevan sääntelyn;

47.  katsoo, ettei tuleva tekijänoikeuden suojaamien teosten varastoiminen pilvipalveluissa saa vaarantaa eurooppalaisten oikeudenhaltijoiden oikeutta saada teostensa käytöstä oikeudenmukainen korvaus, mutta kyseenalaistaa sen, voidaanko tällaiset palvelut rinnastaa perinteisiin ja digitaalisiin taltiointi- ja säilytysvälineisiin ja -laitteisiin;

48.  kehottaa komissiota tarkastelemaan erityyppisiä pilvipalveluja ja arvioimaan, miten tekijänoikeuden suojaamien teosten varastoiminen pilvipalveluihin vaikuttaa rojaltijärjestelmiin ja erityisesti järjestelyihin, joilla kerätään yksityiskopiomaksuja, jotka ovat tietyntyyppisten pilvipalvelujen tapauksessa merkityksellisiä;

49.  kehottaa komissiota edistämään yhdessä sidosryhmien kanssa sellaisten hajautettujen palvelujen kehittämistä, jotka perustuvat vapaan ja avoimen lähdekoodin ohjelmistoihin, koska se auttaisi yhdenmukaistamaan pilvipalvelujen tarjoajien käytäntöjä ja mahdollistaisi sen, että EU:n kansalaiset voisivat jälleen valvoa henkilötietojaan ja viestintäänsä esimerkiksi kaksipistesalauksen avulla;

50.  korostaa, että sovellettavaa lainsäädäntöä ja oikeudenkäyttöä koskevien epäselvyyksien vuoksi sopimukset ovat tärkeimpiä välineitä suhteiden luomisessa pilvipalvelujen tarjoajien ja heidän asiakkaidensa välille ja että alalla tarvitaan siksi selvästi yhteisiä EU:n suuntaviivoja;

51.  kehottaa komissiota kehittämään yhdessä jäsenvaltioiden kanssa EU:n parhaan käytännön mukaisia malleja sopimuksille tai ”sopimusmalleja”, joiden avulla taataan täydellinen avoimuus, koska niissä ilmoitetaan kaikki sopimusehdot hyvin selkeästi;

52.  kehottaa komissiota kehittämään yhdessä sidosryhmien kanssa palveluntarjoajien turvallisuusjärjestelmien vapaaehtoisia sertifiointijärjestelmiä, joiden avulla voidaan yhdenmukaistaa pilvipalvelujen tarjoajien käytäntöjä ja valistaa asiakkaita siitä, mitä pilvipalvelujen tarjoajilta olisi vaadittava;

53.  korostaa, että oikeudenkäyttöä koskevien ongelmien takia EU:ssa asuvat kuluttajat eivät todennäköisesti voi hakea korvausta muilla oikeudenkäyttöalueilla toimivilta pilvipalvelujen tarjoajilta; kehottaa komissiota tarjoamaan kuluttajille riittävästi oikeussuojakeinoja, koska kuluttajien ja pilvipalvelujen tarjoajien välillä vallitsee vakava voiman epätasapaino;

54.  kehottaa komissiota varmistamaan vaihtoehtoisen riidanratkaisun ja verkkovälitteisen riidanratkaisun nopean täytäntöönpanon sekä varmistamaan, että kuluttajilla on riittävät kollektiiviset oikeussuojakeinot pilvipalvelujen tietoturvaloukkausten ja yksityisyyden suojan rikkomisen sekä laittomien sopimusehtojen varalta;

55.  pitää valitettavana, että kuluttajilla ei ole käytettävissään riittävästi tehokkaita oikeussuojakeinoja tapauksissa, joissa sopimusta rikotaan;

56.  kehottaa sisällyttämään sopimusehdotuksiin järjestelmällisen tiedottamisen kuluttajille henkilötietojen käsittelystä; katsoo lisäksi, että sopimusehtoja olisi voitava muuttaa vain käyttäjän suostumuksella;

57.  kehottaa komissiota sen asiantuntijaryhmän käymien keskustelujen yhteydessä velvoittamaan pilvipalvelujen tarjoajat sisällyttämään sopimuksiin tietyt keskeiset lausekkeet, joilla taataan palvelun laatu, kuten velvoite ohjelmistojen ja laitteistojen päivittämisestä tarvittaessa sekä sen määrittelystä, miten toimitaan, jos tietoja katoaa, miten kauan ongelmanratkaisu kestää tai miten nopeasti pilvipalvelu voi poistaa loukkaavan aineiston, mikäli asiakas sitä pyytää;

58.  palauttaa mieliin, että kun pilvipalvelujen tarjoaja käyttää tietoja muuhun kuin palvelusopimuksessa sovittuun tarkoitukseen tai välittää niitä tai käyttää niitä vastoin sopimusehtoja, palveluntarjoaja on katsottava rekisterinpitäjäksi ja vastuulliseksi rikkomisesta ja luvattomasta käytöstä;

59.  painottaa, että pilvipalveluja koskevissa sopimuksissa on selkeästi ja avoimesti esitettävä osapuolten velvollisuudet ja oikeudet siltä osin kuin ne koskevat pilvipalvelujen tarjoajien tietojenkäsittelytoimia; toteaa, että sopimusjärjestelyissä ei voida poiketa unionin tietosuojalainsäädännön tarjoamista suojatoimista, oikeuksista ja turvallisuudesta; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia, joilla luodaan pilvipalvelujen tarjoajien ja näiden asiakkaiden välille tasapaino pilvipalvelujen soveltamien sopimusehtojen osalta, mukaan luettuina säännökset, joilla

60.  painottaa, että unionin nykyisen lainsäädännön mukainen pilvipalvelujen tarjoajan tehtävä on määritettävä tapauskohtaisesti, koska palveluntarjoajat voivat olla sekä tietojen käsittelijöitä että rekisterinpitäjiä; kehottaa parantamaan kaikkien käyttäjien sopimusehtoja siten, että kehitetään parhaisiin kansainvälisiin käytäntöihin perustuvia sopimusmalleja ja selvennetään, missä palveluntarjoaja tallettaa tietoa ja mitä EU:n lainsäädäntöä siihen sovelletaan;

61.  korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä tilanteisiin, joissa asiakkaan ja pilvipalvelujen tarjoajan välisen sopimuksen epätasapaino johtaa siihen, että asiakas joutuu suostumaan sopimukseen, joka pakottaa hänet käyttämään standardipalveluja, ja että allekirjoitetaan sopimus, jossa palveluntarjoaja määrittää tietojenkäsittelyn tarkoitukset, edellytykset ja keinot(6); korostaa, että tällaisessa tilanteessa pilvipalvelujen tarjoaja olisi katsottava rekisterinpitäjäksi ja yhteisvastuulliseksi kuluttajan kanssa;

Tietosuoja, perusoikeudet, lainvalvonta ja pilvipalvelut

62.  katsoo, että turvallisen internetin saatavuus on jokaisen kansalaisen perusoikeus ja että pilvipalveluilla on tässä merkittävä asema; toistaa tämän vuoksi komissiolle ja neuvostolle esittämänsä kehotuksen, jotta nämä tunnustaisivat yksiselitteisesti digitaaliset vapaudet perusoikeuksiksi ja välttämättömiksi edellytyksiksi yleismaailmallisten ihmisoikeuksien toteutumiselle;

63.  painottaa jälleen, että tietosuojan tason on pilvipalveluissa pääsääntöisesti oltava yhtä korkea kuin missä tahansa muussa tietojenkäsittelyssä;

64.  painottaa, että unionin tietosuojalainsäädäntöä sovelletaan sen teknologianeutraaliuden vuoksi jo nyt täysimääräisesti EU:ssa toimiviin pilvipalveluihin, ja sitä on siksi noudatettava kaikilta osin; painottaa, että 29 artiklan mukaisen työryhmän lausunto pilvipalveluista(7) olisi otettava huomioon, koska siinä annetaan selkeitä ohjeita unionin tietosuojalainsäädännön periaatteiden ja sääntöjen soveltamisesta pilvipalveluihin, kuten rekisterinpitäjän / tietojen käsittelijän käsitteet, käyttötarkoituksen rajaaminen ja suhteellisuus, tietojen eheys ja tietoturvallisuus, alihankkijoiden käyttö, vastuunjako, tietomurrot ja kansainväliset siirrot; korostaa, että pilvipalvelujen tietosuojassa mahdollisesti olevat aukot on suljettava, kun unionin tietosuojaa koskevaa oikeudellista kehystä tarkistetaan Euroopan tietosuojavaltuutetun ja 29 artiklan mukaisen työryhmän lisäohjeiden pohjalta;

65.  toistaa olevansa vakavasti huolissaan tuoreista paljastuksista, jotka koskevat Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden viraston vakoiluohjelmaa ja eri jäsenvaltioiden tiedustelupalvelujen vastaavia ohjelmia, ottaen huomioon, että jos tähän asti saadut tiedot vahvistetaan, nämä ohjelmat loukkaavat vakavasti unionin kansalaisten ja asukkaiden yksityisyyttä ja tietosuojaa koskevaa perusoikeutta sekä oikeutta yksityis- ja perhe-elämään, viestinnän luottamuksellisuutta, syyttömyysolettamaa, ilmaisunvapautta, tiedonvapautta ja elinkeinovapautta;

66.  toistaa olevansa vakavasti huolissaan siitä, että kolmansien maiden lainsäädännön alaiset tai kolmansissa maissa sijaitsevia tallennuspalvelimia käyttävät pilvipalvelujen tarjoajat joutuvat luovuttamaan pilvipalvelussa sopimusten mukaisesti käsiteltyjä EU:n kansalaisten henkilötietoja ja tietoja suoraan kolmansien maiden viranomaisille, ja siitä, että kolmansien maiden viranomaisilla ja tiedustelupalveluilla on oikeus käsiteltyjen henkilötietojen ja tietojen suoraan etäkäyttöön;

67.  pitää valitettavana, että tämä tietojen käyttö tapahtuu usein siten, että kolmansien maiden viranomaiset soveltavat suoraan omaa lainsäädäntöään eivätkä oikeudellista yhteistyötä varten luotuja kansainvälisiä välineitä, kuten keskinäistä oikeusapua koskevat sopimukset (MLA) tai muut oikeudellisen yhteistyön muodot;

68.  korostaa, että tällaiset käytännöt nostavat esiin luottamusta koskevia kysymyksiä, jotka liittyvät EU:n ulkopuolisiin pilvi- ja verkkopalvelujen tarjoajiin sekä kolmansiin maihin, jotka eivät noudata kansainvälisiä oikeudellisen ja tuomioistuinten välisen yhteistyön välineitä;

69.  odottaa, että komissio ja neuvosto toteuttavat tarvittavat toimet tilanteen korjaamiseksi ja unionin kansalaisten perusoikeuksien kunnioittamisen varmistamiseksi;

70.  muistuttaa, että kaikkien unionissa palveluja tarjoavien yritysten on noudatettava poikkeuksetta unionin lainsäädäntöä ja että ne ovat vastuussa rikkomuksista;

71.  painottaa, että kolmannen maan oikeudenkäyttövaltaan kuuluvissa pilvipalveluissa on varoitettava EU:ssa toimivia käyttäjiä selkeästi ja helposti havaittavasti siitä, että kolmannen maan viranomaiset saattavat kohdistaa heidän henkilötietoihinsa tiedusteluun ja lainvalvontaan liittyvää seurantaa salaisten määräysten tai käskyjen perusteella, minkä jälkeen on tarvittaessa pyydettävä rekisteröidyn nimenomainen suostumus henkilötietojen käsittelylle;

72.  pyytää, että komissio neuvotellessaan kansainvälisistä sopimuksista, joihin liittyy henkilötietojen käsittelyä, ottaa erityisesti huomioon pilvipalveluista perusoikeuksille aiheutuvat riskit ja haasteet, etenkin – mutta ei yksinomaan – oikeuteen yksityiselämään ja henkilötietojen suojeluun sellaisina kuin niistä määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklassa kohdistuvat riskit; kehottaa komissiota lisäksi ottamaan huomioon neuvottelukumppanin kansalliset säännöt, jotka koskevat lainvalvonta- ja tiedusteluyksiköiden oikeutta käyttää pilvipalveluissa käsiteltyjä henkilötietoja, ja vaatimaan erityisesti, että lainvalvonta- ja tiedusteluviranomaiset voivat saada tietoja ainoastaan asianmukaista oikeudellista prosessia noudattaen ja yksiselitteisen oikeusperustan nojalla, ja edellyttämään, että määritellään tietojen käytön tarkat ehdot, tällaisen käytön tarkoitus, tietojen luovuttamisen yhteydessä noudatetut turvatoimet ja yksilön oikeudet sekä valvontaa ja tehokasta oikeussuojamekanismia koskevat säännöt;

73.  painottaa olevansa erittäin huolissaan siitä, että tietoverkkorikollisuutta koskevaa Euroopan neuvoston yleissopimusta tarkasteleva komitea pyrkii laatimaan lisäpöytäkirjan, joka koskee 23. marraskuuta 2001 tehdyn tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen 32 artiklan (”pääsyn hankkiminen tallennettuun dataan valtion rajojen yli suostumuksesta tai silloin kun data on julkista”(8)) tulkintaa ”sen tehokkaan käytön ja täytäntöönpanon mahdollistamiseksi oikeudellista, poliittista ja teknistä kehitystä vastaavasti”; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita Euroopan neuvoston ministerikomitean tulevaa käsittelyä silmällä pitäen varmistamaan, että tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen 32 artiklan määräyksessä ja sen tulkinnassa jäsenvaltioissa noudatetaan perusoikeuksia, mukaan luettuina tietosuoja ja erityisesti henkilötietojen kansainvälisiä siirtoja koskevat säännöt, sellaisina kuin ne on kirjattu EU:n perusoikeuskirjaan, EU:n tietosuojaa koskevaan säännöstöön, Euroopan ihmisoikeussopimukseen sekä yksilöiden suojelua automaattisessa henkilötietojen käsittelyssä koskevaan Euroopan neuvoston yleissopimukseen (yleissopimus 108), jotka ovat jäsenvaltioita oikeudellisesti sitovia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita torjumaan määrätietoisesti kaikki toimet, jotka vaarantaisivat näiden oikeuksien soveltamisen; on huolissaan siitä, että jos tällainen lisäpöytäkirja hyväksyttäisiin, sen täytäntöönpano voisi johtaa siihen, että lainvalvontaviranomaiset saisivat oikeuden muilla oikeudenkäyttöalueilla sijaitsevien palvelinten ja tietokonejärjestelmien vapaaseen etäkäyttöön noudattamatta MLA-sopimuksia ja muita oikeudellisen yhteistyön välineitä, jotka on otettu käyttöön yksilöiden perusoikeuksien takaamiseksi, mukaan luettuna oikeus tietosuojaan ja asianmukaiseen menettelyyn;

74.  painottaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä pk-yrityksiin, jotka luottavat yhä suuremmassa määrin pilvipalveluteknologiaan henkilötietoja käsitellessään ja joilla ei välttämättä aina ole resursseja tai asiantuntemusta vastata asianmukaisesti turvallisuushaasteisiin;

75.  painottaa, että rekisterinpitäjän tai tietojen käsittelijän aseman on heijastuttava asianmukaisesti siinä, missä määrin se todellisuudessa valvoo tietojen käsittelyä, jotta vastuu henkilötietojen suojelusta pilvipalveluissa voidaan kohdentaa selkeästi;

76.  painottaa, että pilvipalvelujen tarjoajien on henkilötietoja käsitellessään otettava täysimääräisesti huomioon kaikki unionin tietosuojalainsäädännön periaatteet, kuten oikeudenmukaisuus ja laillisuus, käyttötarkoituksen rajaaminen, suhteellisuus, tarkkuus ja tietojen rajallinen säilyttämisaika;

77.  painottaa, että on tärkeää voida määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia seuraamuksia pilvipalvelujen tarjoajille, jotka eivät noudata unionin tietosuojavaatimuksia;

78.  painottaa, että kunkin pilvipalvelun tietosuojavaikutusta on tarkasteltava tapauskohtaisesti, jotta voidaan määrittää asianmukaisimmat täytäntöönpantavat suojatoimet;

79.  korostaa, että eurooppalaisen pilvipalvelujen tarjoajan olisi aina toimittava unionin tietosuojalainsäädännön mukaisesti, vaikka se olisi vastoin kolmanteen maahan sijoittautuneen asiakkaan tai rekisterinpitäjän ohjeita tai kun kyseiset rekisteröidyt ovat (yksinomaan) kolmansien maiden asukkaita;

80.  korostaa tarvetta tarkastella pilvipalveluihin liittyviä haasteita kansainvälisesti, erityisesti kun on kyse hallitusten tiedustelutoimista ja tarvittavista suojatoimista;

81.  painottaa, että kolmannen maan viranomaisten tiedusteluseurannan kohteeksi joutuneiden unionin kansalaisten käytettävissä olisi oltava vähintään samat suojatoimet ja oikeussuojakeinot kuin kyseisen kolmannen maan kansalaisilla;

82.  pitää valitettavana komission tiedonannon lähestymistapaa, koska siinä ei mainita pilvipalveluihin liittyviä haasteita ja riskejä, ja kehottaa komissiota jatkamaan pilvipalveluja koskevaa työtään esittämällä kokonaisvaltaisemman pilvipalveluja koskevan tiedonannon, jossa otetaan huomioon kaikkien sidosryhmien edut ja joka sisältää perusoikeuksien suojelua ja tietosuojavaatimusten noudattamista koskevien vakiomainintojen lisäksi ainakin seuraavat seikat:

83.  kehottaa komissiota tutkimaan, olisiko tarkoituksenmukaista tarkistaa EU:n ja Yhdysvaltain välistä turvasatamasopimusta sen mukauttamiseksi tekniseen kehitykseen ja erityisesti pilvipalveluihin liittyviin näkökohtiin;

o
o   o

84.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 81 E, 15.3.2011, s. 45. (2) EYVL L 171, 7.7.1999, s. 12. (3) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31. (4) EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1. (5) EYVL L 167, 22.6.2001, s. 10. (6) Erityisesti pilvipalveluja käyttävien kuluttajien ja pk-yritysten tapauksessa. (7) Lausunto 5/2012, WP 196, saatavissa osoitteessa http://ec.europa.eu/justice/data-protection/article-29/documentation/opinion-recommendation/index_en.htm#h2-1 (8) http://www.coe.int/t/dghl/cooperation/economiccrime/Source/Cybercrime/TCY/TCY%202013/T CY(2013)14transb_elements_protocol_V2.pdf http://www.coe.int/t/DGHL/cooperation/economiccrime/cybercrime/default_en.asp (9) Tietyn kolmannen maan lainsäädännön soveltamisen ekstraterritoriaalisilta vaikutuksilta sekä siihen perustuvilta tai siitä aiheutuvilta toimilta suojautumisesta 22. marraskuuta 1996 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 2271/96 (EYVL L 309, 29.11.1996, s. 1).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. joulukuuta 2013 lausunnosta BERECin ja viraston arviointikertomuksesta (2013/2053(INI))

P7_TA(2013)0536 A7-0378/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission yksiköiden 23. huhtikuuta 2013 julkaiseman valmisteluasiakirjan, joka koskee Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) ja sen viraston arviointikertomusta (SWD(2013)0152),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Euroopan digitaalistrategia” (COM(2010)0245),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklan,

–  ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan uudesta digitaalisesta asialistasta: 2015.eu(1),

–  ottaa huomioon sähköisen viestinnän sääntelykehyksen,

–  ottaa huomioon Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) ja viraston perustamisesta 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1211/2009(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 119 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A7-0378/2013),

A.  toteaa, että sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin (BEREC) perustettiin edistämään teknisten ja poliittisten suuntaviivojen laatimista sisämarkkinoiden loppuunsaattamiseksi siten, että sääntelyviranomaiset olisivat mahdollisimman riippumattomia ja että sääntelykehyksen täytäntöönpano olisi yhtenäisempää koko unionissa;

B.  panee merkille, että arviointikertomuksessa tunnustetaan BERECin ja viraston arvo erityisesti 7 artiklan 7 kohdan a alakohdan menettelyjen osalta sekä tietoverkon neutraaliuden ja kansainvälisten verkkovierailujen alalla;

C.  toteaa, että BERECin ja viraston perustamisesta on kulunut vain vähän aikaa;

D.  katsoo, että sisämarkkinoiden loppuunsaattaminen on jatkuva prosessi, jota edesautetaan parhaiten parantamalla kaikkien yksittäisten kansallisten markkinoiden sääntelyn laatua; toteaa, että tässä työssä tehokkain ja kestävin keino (joka samalla varmistaa, että sääntelypäätöksiä pidetään kansallisilla markkinoilla legitiimeinä) on alhaalta ylös suuntautuva lähestymistapa, jota BEREC nykyisin edustaa;

E.  katsoo, että BEREC voi toimia tehokkaasti vain, jos varmistetaan sen riippumattomuus jäsenvaltioista ja unionin toimielimistä;

F.  katsoo, että kansalliset näkökohdat saattavat mutkistaa yhteisten kantojen muodostamista ja vaikeuttaa sopimukseen pääsemistä;

G.  katsoo, että BERECillä on tärkeä tehtävä sen edistämisessä, että EU:n sääntelyjärjestelmää sovelletaan yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, mikä on välttämätöntä sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen sisämarkkinoiden toimivalle kehitykselle;

H.  katsoo, että viime aikoina tehdyt kansalliset aloitteet ja erityisesti menoarviointiprosessit voisivat vaikuttaa riippumattomuusperiaatteen soveltamiseen;

I.  katsoo, että kansalliset sääntelyviranomaiset eivät ole yhtenäisiä, kun otetaan huomioon, että niiden toimivalta on hyvin erilainen eri valtioissa, sillä jotkut vastaavat vain markkinoiden sääntelystä ja toiset markkinasääntelyn lisäksi myös muun muassa verkkoturvallisuudesta, yksityisyydestä, verkkotunnusten rekisteröinnistä, taajuusalueista ja käyttäjäpalveluista;

J.  katsoo, että BERECin virastoa ei kenties hyödynnetä nykyisin optimaalisesti;

K.  panee merkille, että osalla muissa valtioissa sijaitsevista unionin virastoista on sivuyksikkö Brysselissä;

L.  panee merkille, että useimmat asiantuntijatyöryhmien kokouksista on pidetty Brysselissä tai kansallisten sääntelyviranomaisten järjestäminä, ja katsoo, että on tarpeen kehittää videoneuvottelujen järjestämistä;

M.  katsoo, että kuluttajien saama hyöty on yksi sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden päätavoitteista;

N.  katsoo, että BERECin tekemien Euroopan unionin laajuisten päätösten olisi luotava lisäarvoa Euroopan unionille;

1.  katsoo, että arviointikertomus on kokonaisuutena asianmukainen ja tasapainoinen;

2.  katsoo, että vaatii oman aikansa ennen kuin tarvittavan yhteistyön, yhteensovittamisen ja hallintoon liittyvien epämuodollisten näkökohtien vaikutukset tulevat täysimääräisinä näkyviin;

3.  katsoo, että BERECin ja viraston toiminnassa on silti parantamisen varaa ja myöntää käytettävissä olevien voimavarojen olevan rajallisia; tähdentää kuitenkin, että sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä annetun direktiivin 2009/140/EY 7/7a artiklassa tarkoitettu uusi menettely on osoittautunut toimivaksi, mikä oikeuttaa kaksitasoisen rakenteen;

4.  korostaa, että BEREC on unionin virastoista pienin – sille EU:n talousarviosta maksettava rahoitusosuus on ainoastaan 3 768 696 euroa ja sille unionin vuoden 2013 talousarviossa myönnettyjen toimien määrä on 16 – ja että sen ensisijaisena tehtävänä on tarjota hallinnollista tukea BEREC-rakenteelle, joka koostuu kansallisista sääntelyviranomaisista;

5.  palauttaa mieliin ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan sähköisen viestinnän markkinaviranomaisen perustamisesta (COM(2007)0699 – C6‑0428/2007 – 2007/0249(COD)) 29. toukokuuta 2008 annetun budjettivaliokunnan lausunnon, jossa vastustettiin uuden viraston perustamista;

6.  katsoo, että kansalliset sääntelyviranomaiset ovat tärkeitä sääntelyjärjestelmälle, sillä kansallisissa markkinoissa on muuttumattomia verkkotopologiaan liittyviä eroja, ja ne eroavat myös kuluttajakysynnässä, väestönkehityksessä jne.; korostaa, että järjestelmällisen yhteistyön takaamiseksi unionin sisällä ja näin ollen sisämarkkinoiden toimivuuden varmistamiseksi tarvitaan itsenäisiä sääntelyviranomaisia, jotka ovat erikoistuneet aloittain ja joilla on riittävät voimavarat;

7.  katsoo, että BEREC on ratkaisevassa asemassa sääntelyjärjestelmässä kokonaisuutena, jonka tehtävä on yhdenmukaistaa kansalliset tosiseikkoihin ja sääntelyyn liittyvät erot, jotta voidaan saattaa loppuun sähköisen viestinnän sisämarkkinat;

8.  suosittelee, että BERECin asema ja etenkin sen suhde kansallisiin sääntelyviranomaisiin määritellään paremmin ja että sitä vahvistetaan laajentamalla BERECin vastuualaa, esimerkiksi arvioimalla 7/7a artiklassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission kanssa tehtävän nykyisen yhteistyön tehokkuutta, jotta voidaan helpottaa yhteisten kantojen määrittelemistä sisämarkkinoita koskevan lähestymistavan vahvistamiseksi;

9.  katsoo, että kansallisten sääntelyviranomaisten tehtävien parempi yhdenmukaistaminen niin, että niiden toimivalta ulotetaan relevantteihin sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden turvallisuuteen ja häiriönsietokykyyn liittyviin osa-alueisiin, voisi parantaa BERECin toimintaa ja markkinatoimijoiden ennustettavuutta;

10.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota takaamaan, että kansallisten sääntelyviranomaisten itsenäisyyttä kansallisella tasolla ja unionin tasolla vahvistetaan eikä heikennetä, sillä tämä on ainoa keino taata BERECin yleinen riippumattomuus;

11.  katsoo, että BERECin ja viraston rooleja ja rakennetta pitäisi sopeuttaa sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteuttamisen etenemisen mukaan;

12.  kehottaa komissiota varmistamaan BERECin riippumattomuuden unionin toimielimistä tulevissa ehdotuksissa, jotka koskevat BERECin toimivaltaa ja tehtäviä;

13.  katsoo, että BERECin on toimittava unionin kansalaisten edun nimissä ja että näin ollen olisi vahvistettava sen vastuuvelvollisuutta Euroopan parlamentille, joka on ainoa välittömillä vaaleilla valittu unionin kansalaisten etuja edustava toimielin;

14.  suosittelee, että BEREC vahvistaa sisäistä vastuuvelvollisuuttaan määrittelemällä selkeästi tavoitteensa vuosittaisessa työohjelmassaan ja esittelemällä vuosikertomuksessaan saavutuksensa ja edistymisensä näiden tavoitteiden täyttämisessä;

15.  painottaa, että BERECin on yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden vuoksi parannettava asialistansa painopisteitä ja edistettävä viestintää kaikkien asianmukaisten sidosryhmien kanssa vuosittaisen työohjelman kehitysvaiheessa;

16.  katsoo, että BERECillä pitäisi olla enemmän vapautta tehdä strategisia päätöksiä, mikä edellyttää muiden valmiuksien lisäksi, että BERECin olisi tuotettava omia analyysejä ja tutkimuksia, joiden perusteella nämä päätökset tehdään, jotta päätöksentekoprosessi suuntautuisi enemmän ylhäältä alas ja olisi itsenäisempää;

17.  korostaa, että BERECin neuvoa-antava rooli sähköisen viestinnän alaa koskevien lainsäädäntöehdotusten valmistelutyössä olisi järjestelmällistettävä;

18.  katsoo, että BERECin ulkoista viestintää tulisi selkeyttää ja parantaa, jotta voidaan kannustaa sidosryhmiä osallistumaan kaikilla tasoilla politiikan suunnitteluun;

19.  suosittelee, että Brysselissä sijaitsevan Euroopan viestintähallintojen yhteistyöryhmän (IRG) rooli vakiinnutetaan ja samalla varmistetaan, että se ei mene päällekkäin BEREC‑virastolle annettujen tehtävien kanssa;

20.  suosittelee, että lisätään etätyöskentelyä, videoneuvotteluja ja muiden etätyössä käytettävien sähköisen viestinnän välineiden käyttöä kustannusten ja hiilijalanjäljen pienentämiseksi;

21.  suosittaa, että komissio ja jäsenvaltiot varmistavat BERECille ja kansallisille sääntelyviranomaisille riittävän rahoituksen;

22.  katsoo, että BEREC-viraston sijainti ei ole esteenä Euroopan unionin toimielinten päivittäisen sähköistä viestintää koskevan työskentelyn seuraamiselle, mikä on erityisen tärkeää BERECille, ja että tämä ei haittaa BEREC-viraston tehokasta käyttöä edellyttäen, että lisätään sähköisen viestintäteknologian käyttöä;

23.  katsoo, että BEREC-viraston tehtävää tulisi arvioida uudelleen ja tehostaa sitä ja se tulisi määritellä tarkemmin ottaen erityisesti huomioon BERECin tarkastuksesta saatavat tulokset tähän liittyen;

24.  suosittelee, että tehdään tarvittavat muutokset ja arvioidaan voimavarojen tarve, jotta BEREC-virasto voisi tukea tehokkaammin ja vaikuttavammin BERECin merkittävää työtä, sen sijaan, että se tarjoaa vain hallinnollista tukea;

25.  katsoo, että kaikessa BEREC-viraston sijaintia koskevassa keskustelussa tulisi ottaa huomioon kysymys sen riippumattomuudesta unionin toimielimistä ja jäsenvaltioista sekä toimielinten, virastojen ja muiden laitosten kotipaikkojen tasapuolisen jakautumisen periaatteen noudattaminen;

26.  katsoo, että toimintaa on yhdenmukaistettava enemmän, jotta toimijat voivat hyödyntää paremmin mittakaavaetuja, ja että BERECillä tulisi olla merkittävä asema tässä prosessissa;

27.  katsoo, että tarvitaan selkeää ja vankkaa lainsäädäntökehystä sisämarkkinoiden kehittämiseksi niin, että kilpailu lisääntyy ja kuluttajille tarjotut palvelut parantuvat;

28.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 81 E, 15.3.2011, s. 45. (2) EUVL L 337, 18.12.2009, s. 1.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. joulukuuta 2013 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi yhteisestä kalastuspolitiikasta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (12007/3/2013 – C7‑0375/2013 – 2011/0195(COD))

P7_TA(2013)0537 A7-0409/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (12007/3/2013 – C7‑0375/2013),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 28. maalikuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 4. maaliskuuta 2012 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(3) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0425),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 72 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A7-0409/2013),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin ja neuvoston yhteisen lausuman sekä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman;

3.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

4.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

5.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Euroopan parlamentin ja neuvoston lausuma tiedonkeruusta

Euroopan parlamentti ja neuvosto pyytävät komissiota nopeuttamaan asetuksen (EY) N:o 199/2008 muuttamista koskevan ehdotuksen hyväksymistä, jotta tiedonkeruuta koskevat periaatteet ja tavoitteet, jotka ovat oleellisia uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) tukemiseksi ja jotka esitetään uudessa YKP-asetuksessa, voidaan käytännössä saattaa voimaan mahdollisimman pian.

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission lausuma monivuotisista suunnitelmista

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sitoutuvat käsittelemään yhdessä toimielinten välisiä kysymyksiä ja sopimaan etenemistavasta, jossa otetaan huomioon sekä Euroopan parlamentin että neuvoston oikeudellinen asema, jotta monivuotisten suunnitelmien kehittämistä ja käyttöönottoa ensisijaisena asiana yhteisen kalastuspolitiikan puitteissa voidaan helpottaa.

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat perustaneet kolmen toimielimen edustajista koostuvan työryhmän käytännön ratkaisujen ja sopivimman etenemistavan löytämiseksi.

(1) EUVL C 181, 21.6.2012, s. 183. (2) EUVL C 225, 27.7.2012, s. 20. (3) Hyväksytyt tekstit, 6.2.2013, P7_TA(2013)0040.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. joulukuuta 2013 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta (12005/2/2013 – C7-0376/2013 – 2011/0194(COD))

P7_TA(2013)0538 A7-0413/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (12005/2/2013 – C7‑0376/2013),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 28. maaliskuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 4. toukokuuta 2012 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(3) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0416),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 72 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A7-0413/2013),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan parlamentin ja neuvoston yhteisen lausuman;

3.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

4.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

5.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä

6.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Euroopan parlamentin ja neuvoston lausuma tuotteiden jäljitettävyyttä ja kuluttajavalistusta koskevista valvontasäännöistä

Kalastus- ja vesiviljelytuotteiden yhteistä markkinajärjestelyä koskevan asetuksen uudistukseen liittyvänä jatkotoimena Euroopan parlamentti ja neuvosto pyytävät Euroopan komissiota toimittamaan niille ehdotuksen valvonta-asetuksen muuttamisesta (asetus (EY) N:o 1224/2009). Muuttamisen yhteydessä olisi otettava huomioon, että on toimitettava pyydystyyppiä koskevat tiedot luonnonvaraisesta pyynnistä peräisin olevien tuotteiden osalta.

Euroopan parlamentti ja neuvosto pyytävät lisäksi komissiota hyväksymään hyvissä ajoin tarvittavat muutokset komission täytäntöönpanoasetukseen (EU) N:o 404/2011 kuluttajille annettavien pakollisten tietojen osalta, jotta voidaan ottaa huomioon tämän asetuksen säännökset, valvonta-asetus sellaisena kuin se on muutettuna ja elintarviketietojen antamista kuluttajille koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1169/2011.

(1) EUVL C 181, 21.6.2012, s. 183. (2) EUVL C 225, 27.7.2012, s. 20. (3) Hyväksytyt tekstit, 12.9.2012, P7_TA(2012)0333.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. joulukuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Koillis-Atlantin syvänmeren kantojen kalastusta koskevista erityisedellytyksistä, Koillis-Atlantin kansainvälisillä vesillä harjoitettavaa kalastusta koskevista säännöksistä ja asetuksen (EY) N:o 2347/2002 kumoamisesta (COM(2012)0371 – C7-0196/2012 – 2012/0179(COD))

P7_TA(2013)0539 A7-0395/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0371),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0196/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 13. helmikuuta 2013 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon FAO:n vastuullisen kalastuksen säännöstön sekä kestävää ja vastuullista kalastusta koskevat komission menettelysäännöt,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnon (A7‑0395/2013),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. joulukuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2014 antamiseksi Koillis-Atlantin syvänmeren kantojen kalastusta koskevista erityisedellytyksistä, Koillis-Atlantin kansainvälisillä vesillä harjoitettavaa kalastusta koskevista säännöksistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2347/2002 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2371/2002(4) vaaditaan vahvistamaan yhteisön toimenpiteitä, jotka koskevat vesialueille pääsyä, vesiluonnonvarojen käyttöoikeutta ja kestävän kalastustoiminnan harjoittamista ja ovat tarpeen kalavarojen järkiperäisen ja vastuullisen hyväksikäytön varmistamiseksi. Mainitun asetuksen 2 artiklassa vaaditaan noudattamaan ekosysteemiin perustuvaa ja ennalta varautuvaa lähestymistapaa toteutettaessa toimenpiteitä kalastuksen meriekosysteemiin kohdistamien vaikutusten saattamiseksi mahdollisimman vähäisiksi.

(1 a)  Kuten Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 11 artiklassa määrätään, ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset on sisällytettävä unionin politiikan ja toiminnan määrittelyyn ja toteuttamiseen, myös syvänmeren kalastuksen säilyttämistoimien osalta, erityisesti kestävän kehityksen edistämiseksi. [tark. 1]

(2)  Unioni on sitoutunut panemaan täytäntöön Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen hyväksymät päätöslauselmat, erityisesti päätöslauselmat 61/105 ja 64/72, joissa valtioita ja alueellisia kalastusjärjestöjä kehotetaan varmistamaan syvänmeren haavoittuvien meriekosysteemien suojaaminen pohjapyydysten tuhoisilta vaikutuksilta sekä syvänmeren kantojen kestävä hyödyntäminen. Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC) suositukset ja sen kehittämät ja hyväksymät toimenpiteet syvänmeren haavoittuvien meriekosysteemien suojelemiseksi pohjakalastuksessa käytettävien pyydysten haittavaikutuksilta päätöslauselman 61/105 83 a kohdan ja päätöslauselman 64/72 119 a ja 120 kohdan mukaisesti olisi sisällytettävä kokonaisuudessaan virallisesti unionin lainsäädäntöön. [tark. 2]

(2 a)  Lisäksi unionin olisi otettava johtava rooli, kun kansainvälisillä foorumeilla vahvistetaan ja pannaan täytäntöön syvänmerenkalastuksen kestävään hoitoon tähtääviä hyvää hallintotapaa koskevia toimenpiteitä tässä asetuksessa huomioon otettujen YK:n yleiskokouksen ja FAO:n päätöslauselmien mukaisesti. [tark. 3]

(3)  Komissio arvioi neuvoston asetusta (EY) N:o 2347/2002(5). Komissio havaitsi erityisesti, että asianomainen laivasto oli kooltaan liian suuri, että nimetyissä satamissa suoritettavaa valvontaa ja näytteenotto-ohjelmia koskeva ohjeistus oli puutteellista ja että jäsenvaltioiden pyyntiponnistuksen tasoista laatimien raporttien laatu vaihteli liikaa.

(3 a)  Syvänmeren kalastusluvilla kalastavien alusten vetoisuus on vuodesta 2002 alkaen rajattu kaikkien niiden alusten kokonaisvetoisuuteen, jotka joko vuonna 1998, 1999 tai 2000 saivat saaliiksi yli 10 tonnia minkä tahansa syvänmeren lajien sekoituksia. Komission arvion mukaan tällä vetoisuuden enimmäismäärällä ei ole ollut mainittavia myönteisiä vaikutuksia. Kun otetaan huomioon aiemmat kokemukset ja se, että tarkkoja tietoja monilta syvänmerenkalastuksen aloilta ei ole olemassa, on epäasianmukaista hallinnoida niitä ainoastaan pyyntiponnistusrajoituksin. [tark. 4]

(4)  Jotta voidaan säilyttää tarvittavat kalastuskapasiteetin vähennykset, jotka on tähän mennessä saavutettu syvänmeren kalastuksessa, on aiheellista säätää, että syvänmeren lajien kalastus edellyttää kalastuslupaa, jolla rajoitetaan syvänmeren lajien purkamiseen oikeutettujen alusten kapasiteettia. Jotta hoitotoimenpiteet voitaisiin keskittää syvänmeren kalastuksen kannalta merkityksellisimpään laivastonosaan, kalastusluvat olisi myönnettävä kohdennettua kalastusta tai sivusaaliita varten. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o …/2013(6) vahvistettu velvoite purkaa aluksesta kaikki saaliit olisi kuitenkin otettava huomioon siten, että pieniä määriä syvänmeren lajeja pyytäviltä ja tällä hetkellä kalastuslupajärjestelmään kuulumattomilta aluksilta ei viedä mahdollisuutta jatkaa perinteistä kalastustoimintaansa. [tark. 5]

(5)  Syvänmeren lajien pyyntiin oikeuttavan kalastusluvan haltijoiden olisi tehtävä yhteistyötä sellaisen tieteellisen tutkimustoiminnan alalla, joka johtaa syvänmeren kantojen arvioinnin ja syvänmeren ekosysteemien arvioinnin tutkimuksen paranemiseen. [tark. 6]

(6)  Pyytäessään muita lajeja mannerjalustojen rinteillä, joilla myös syvänmeren kalastus on sallittua, alusten omistajilla olisi oltava syvänmeren lajien sivusaaliisiin oikeuttava kalastuslupa.

(7)  Kaikkien käytettyjen pyydysten joukosta suurimman riskin haavoittuville meriekosysteemeille aiheuttavat syvänmeren kalastuksessa käytettävät pohjatroolit, joilla saadaan myös eniten tahattomia syvänmeren lajien saaliita. Pohjatroolien käyttö olisi sen vuoksi kiellettävä pysyvästi syvänmeren lajien kohdennetussa kalastuksessa. [tark. 7]

(8)  Pohjaverkkojen käyttöä syvänmeren kalastuksessa on rajoitettu teknisistä siirtymätoimenpiteistä 1 päivän tammikuuta 2010 ja 30 päivän kesäkuuta 2011 väliseksi ajaksi annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1288/2009(7). Myös näiden pyydysten käyttö olisi kiellettävä pysyvästi syvänmeren lajien kohdennetussa kalastuksessa ottaen huomioon tahattomien saaliiden suuret määrät, kun kyseisiä pyydyksiä käytetään kestämättömällä tavalla syvissä vesissä, sekä kadonneista ja hylätyistä pyydyksistä aiheutuvat ekologiset vaikutukset. [tark. 8]

(9)  Jotta kalastajilla olisi Kalastajat tarvitsevat riittävästi aikaa mukautua uusin uusiin vaatimuksiin mukautumiseen, ja nykyisten pohjatrooli- ja pohjaverkkokalastukseen myönnettävien kalastuslupien olisi kuitenkin oltava edelleen voimassa määrätyn ajan, jotta voidaan minimoida tällaista kalastustoimintaa harjoittaville aluksille aiheutuvat kielteiset vaikutukset. [tark. 9]

(10)  Lisäksi alusten, joiden on vaihdettava jotka haluavat vaihtaa pyydyksiä voidakseen jatkaa kyseisen kalastuksen harjoittamista, olisi voitava saada rahoitustukea Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta edellyttäen, että uudet pyydykset vähentävät kalastuksen vaikutuksia ei-kaupallisiin lajeihin ja että kansallinen toimintaohjelma mahdollistaa tällaisten toimenpiteiden rahoittamisen. [tark. 10]

(11)  Syvänmeren lajien kohdennettua kalastusta harjoittavien alusten ei pitäisi laajentaa kalastuslupansa mukaista toiminta-aluettaan unionin vesillä, paitsi jos arvioidaan FAO:n vuonna 2008 laatimien, valtamerillä harjoitettavan syvänmeren kalastuksen hallinnointia koskevien kansainvälisten suuntaviivojen, jäljempänä 'FAO:n vuoden 2008 suuntaviivat', mukaisesti tehdyn arvioinnin perusteella osoitetaan, ettei laajentamiseen liity merkittävää riskiä haavoittuviin meriekosysteemeihin kohdistuvista kielteisistä vaikutuksista. [tark. 11]

(12)  Eräitä syvänmeren alueella esiintyviä kalakantoja koskeva tutkimustieto osoittaa, että ne ovat erityisen herkkiä kalastukselle. ja että Niiden kalastusta olisi varotoimenpiteenä rajoitettava tai vähennettävä. Syvänmeren kantojen kalastusmahdollisuuksien ei pitäisi ylittää ja kalastuksessa olisi pyrittävä saavuttamaan kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja, jotka ovat tutkimustietoon pohjautuvia varmuustasoja suuremmat kannat. Ellei tutkimustietoa ole kantoja tai lajeja koskevien puutteellisten tietojen vuoksi saatavilla, kalastusmahdollisuuksia ei pitäisi myöntää lainkaan. On kuitenkin huomattava, että useiden kaupallisesti merkittävien syvänmeren lajien kuten lestikalan (Coryphaenoides rupestris), tylppäpyrstömolvan (Molva dypterigia) ja mustahuotrakalan (Aphanopus carbo) kannat ovat Kansainvälisen merentutkimusneuvoston mukaan vakiintuneet viimeisten kolmen vuoden aikana. [tark. 12]

(13)  Tutkimustiedon mukaan pyyntiponnistusrajoitukset soveltuvat syvänmeren kalastusta koskevien kalastusmahdollisuuksien vahvistamiseen. Ottaen huomioon syvänmeren kalastuksessa käytettävien pyydysten ja kalastustapojen moninaisuus sekä tarve kehittää liitännäistoimenpiteitä, joilla puututtaisiin ympäristöpuutteisiin kalastuskohtaisesti, saalisrajoitukset olisi korvattava pyyntiponnistusajoituksilla vain, jos voidaan varmistaa, että ne on mukautettu eri kalastuksiin. Koska useimmissa tapauksissa syvänmeren kalastuksesta ei ole saatavilla tarkkaa tietoa ja se on useimmiten luonteeltaan sekakalastusta, tarvitaan täydentävien hoitotoimenpiteiden toteuttamista. Tarvittaessa saalisrajoituksia olisi täydennettävä pyyntiponnistusrajoituksilla. Molemmat olisi asetettava sellaiselle tasolle, joilla vähennetään vaikutuksia muihin kuin kohdelajeihin ja haavoittuviin meriekosysteemeihin ja estetään ne. [tark. 13]

(14)  Kalastuskohtaisesti mukautetun hallinnoinnin varmistamiseksi asianomaisten jäsenvaltioiden olisi voitava toteuttaa säilyttämistä koskevia liitännäistoimenpiteitä ja arvioida vuosittain pyyntiponnistustasojen johdonmukaisuutta kestävää hyödyntämistä koskevan tutkimustiedon kanssa. Nykyinen Koillis-Atlantin kalastuskomissiossa (NEAFC) sovittu yleinen pyyntiponnistusrajoitus olisi lisäksi korvattava alueellisesti mukautetuilla pyyntiponnistusrajoituksilla.

(15)  Koska biologisten tietojen keruu onnistuu parhaiten yhdenmukaistettujen tiedonkeruustandardien avulla, on aiheellista yhdentää syvänmeren kalastuksia koskeva tiedonkeruu osaksi yleisiä tieteellisen tiedonkeruun puitteita varmistaen sellaisten lisätietojen tarjonta, jotka ovat tarpeen kyseisen kalastuksen dynamiikan ymmärtämiseksi. Yksinkertaistamisen vuoksi lajikohtainen pyyntiponnistuksen raportointi olisi lopetettava ja korvattava sellaisten jäsenvaltioille osoitettujen toistuvien tutkimustietopyyntöjen analysoinnilla, joissa on syvänmeren kalastuksia koskeva luku. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava tiedonkeruu- ja raportointivelvoitteiden noudattaminen erityisesti haavoittuvien meriekosysteemien suojelun osalta. [tark. 14]

(15 a)  Syvänmeren kalastuksesta saadaan saaliiksi suuri määrä lajeja, syvänmeren haavoittuvat hailajit mukaan luettuina. On varmistettava, että velvollisuus purkaa aluksesta kaikki syvänmerenkalastuksen saaliit kattaa lajit, joihin ei sovelleta saalisrajoituksia, ja että vähimmäissääntöjä ei sovelleta tällaisten lajien kalastukseen. Panemalla saaliiden purkamista koskeva velvollisuus täysimääräisesti täytäntöön edistettäisiin suuresti tätä kalastusta koskevien tietoaukkojen täyttämistä ja voitaisiin ymmärtää paremmin kalastuksen vaikutuksia useisiin saalislajeihin. [tark. 15]

(16)  Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1224/2009(8) vahvistetaan monivuotisten suunnitelmien valvontaa ja täytäntöönpanon valvontaa koskevat vaatimukset. Syvänmeren lajeihin, jotka ovat luonnostaan herkkiä kalastukselle, olisi kohdistettava valvonnan suhteen samanlaista huomiota kuin muihin suojeltaviin lajeihin, joiden osalta on sovittu monivuotisesta hoitosuunnitelmasta.

(17)  Syvänmeren lajien pyyntiin oikeuttavan kalastusluvan haltijoiden olisi menetettävä lupansa syvänmeren lajien pyynnin osalta, elleivät he noudata asiaankuuluvia säilyttämistoimenpiteitä.

(18)  Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskeva yleissopimus hyväksyttiin neuvoston päätöksellä 81/608/ETY(9), ja se tuli voimaan 17 päivänä maaliskuuta 1982. Yleissopimuksessa vahvistetaan asianmukaiset puitteet Koillis-Atlantin kansainvälisten vesien kalavarojen järkiperäistä säilyttämistä ja hoitoa koskevalle monenväliselle yhteistyölle. NEAFC:ssä hyväksytyt hoitotoimenpiteet sisältävät teknisiä toimenpiteitä NEAFC:n puitteissa säänneltyjen lajien säilyttämiseksi ja hallinnoimiseksi sekä meren haavoittuvien elinympäristöjen suojelemiseksi, varotoimenpiteet mukaan luettuina.

(19)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään vuotuisiin pyyntiponnistusrajoituksiin liittyviä toimenpiteitä, elleivät jäsenvaltiot ole toteuttaneet tällaisia toimenpiteitä tai jos jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden katsotaan olevan ristiriidassa tämän asetuksen tavoitteiden kanssa tai riittämättömiä tässä asetuksessa esitettyjen tavoitteiden suhteen.

(20)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka saattavat olla tarpeen tämän asetuksen muiden kuin keskeisten osien muuttamiseksi tai täydentämiseksi tapauksissa, joissa jäsenvaltiot eivät ole toteuttaneet vuotuisiin pyyntiponnistusrajoituksiin liittyviä liitännäistoimenpiteitä tai ne ovat riittämättömiä, silloin kun ne korvaavat saalisrajoitukset.

(21)  Sen vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön uusia sääntöjä Koillis-Atlantin syvänmeren kantojen kalastuksen sääntelemiseksi ja kumota asetus (EY) N:o 2347/2002.

(22)  Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Tavoitteet

Tämän asetuksen tavoitteena on

a)  varmistaa syvänmeren lajien kestävä hoito ja hyödyntäminen ja minimoida meriympäristöön kohdistuvat syvänmeren kalastustoimien vaikutukset; [tark. 16]

a a)  estää merkittävät haittavaikutukset haavoittuville meriekosysteemeille ja varmistaa syvänmeren kalakantojen pitkäkestoinen säilyttäminen; [tark. 17]

b)  parantaa syvänmeren lajeja ja niiden elinympäristöjä koskevaa tutkimustietoa a alakohdassa tarkoitettuja tavoitteita varten;

b a)  minimoida ja mahdollisuuksien mukaan estää sivusaaliit; [tark. 18]

c)  panna täytäntöön Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC) suosittamia kalastuksenhoitoon liittyviä teknisiä toimenpiteitä;

c a)  soveltaa kalastuksen hoitoon ekosysteemiin perustuvaa ja ennalta varautuvaa lähestymistapaa ja varmistaa, että syvänmeren kalakantojen kestävään hoitoon tarkoitetut unionin toimenpiteet ovat Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen hyväksymien päätöslauselmien ja erityisesti päätöslauselmien 61/105 ja 64/72 mukaisia. [tark. 19]

2 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan kalastustoimiin tai suunniteltuihin kalastustoimiin seuraavilla vesillä:

a)  unionin vedet Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) osa-alueilla II–XI ja Itäisen Keski-Atlantin kalastuskomitean (CECAF) alueilla 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2, mukaan lukien kolmannen maan lipun alla purjehtivien ja kolmansiin maihin rekisteröityjen alusten suorittamat tai suunnittelemat kalastustoimet; [tark. 20]

b)  kansainväliset vedet CECAF-alueilla 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2.; ja

c)  NEAFC:n sääntelyalue.

3 artikla

Määritelmät

1.  Tässä asetuksessa sovelletaan [yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun] asetuksen (EY) N:o 2371/2002 3 .../2013 4 artiklassa ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 734/2008(10) 2 artiklassa vahvistettuja määritelmiä. [tark. 21]

2.  Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)  ’ICES-alueet ja -osa-alueet’ sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 218/2009(11); [tark. 22]

b)  ’CECAF-alueet ja -osa-alueet’ sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 216/2009(12); [tark. 23]

c)  ’NEAFC:n sääntelyalueella’ tarkoitetaan vesialueita, jotka kuuluvat Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen soveltamisalaan ja jotka sijaitsevat kyseisen yleissopimuksen sopimuspuolten lainkäyttövaltaan kuuluvien vesialueiden ulkopuolella;

d)  ’syvänmeren lajeilla’ tarkoitetaan liitteessä I lueteltuja lajeja;

e)  ’haavoittuvimmilla lajeilla’ tarkoitetaan liitteessä I olevan taulukon kolmannessa sarakkeessa ”Haavoittuvimmat (x)”olevia syvänmeren lajeja;

f)  ’kalastuksella’ tarkoitetaan tietyllä pyydyksellä tietyllä alueella harjoitettavaa tiettyjen lajien kohdennettua kalastustoimintaa;

g)  ’syvänmeren kalastuksella’ tarkoitetaan syvänmeren lajeihin tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa esitettyjen tietojen mukaisesti kohdennettua kalastusta;

h)  ’kalastuksenseurantakeskuksella’ tarkoitetaan lippujäsenvaltion perustamaa toimintakeskusta, jossa on käytössä tietokonelaitteistot ja -ohjelmistot automaattista tietojen vastaanottoa ja käsittelyä sekä sähköistä tiedonsiirtoa varten;

i)  ’tieteellisellä neuvoa-antavalla elimellä’ tarkoitetaan kansainvälistä kalastusalan tieteellistä elintä, joka täyttää tutkimusperusteisia tieteellisiä lausuntoja koskevat kansainväliset standardit;

i a) 'kestävällä hyödyntämisellä' tarkoitetaan kalakannan tai kalakantaryhmien hyödyntämistä siten, että kalakannat palautetaan kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja pidetään tämän kokoisina ja että hyödyntämisellä ei ole kielteisiä vaikutuksia meriekosysteemeille; [tark. 24]

j)  ’kestävällä enimmäistuotolla’ tarkoitetaan suurinta saalista, joka kalakannasta voidaan pyytää määräämättömän ajan. [tark. 25]

3 a artikla

Avoimuus, yleisön osallistuminen sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeus

1.  Tätä asetusta täytäntöön pantaessa sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvston direktiivin 2003/4/EY(13) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten 1049/2001/EY(14) ja 1367/2006/EY(15) ympäristötiedon saatavuutta koskevia säännöksiä.

2.  Komissio ja jäsenvaltiot varmistavat, että kaikessa tämän asetuksen mukaisessa tietojen käsittelyssä ja päätöksenteossa noudatetaan tiedon saantia, yleisön osallistumisoikeutta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevaa Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission yleissopimusta (Århusin yleissopimus, joka on hyväksytty unionin puolesta neuvoston päätöksellä 2005/370/EY)(16). [tark. 26]

3 b artikla

Syvänmeren lajien ja haavoittuvimpien lajien kartoittaminen

1.  Komissio tarkistaa …(17) mennessä ja sen jälkeen kahden vuoden välein liitteessä I olevaa syvänmeren lajien luetteloa, haavoittuvimpien lajien nimeäminen mukaan luettuna.

2.  Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitteessä I olevaa syvämeren lajien luetteloa, haavoittuvimpien lajien nimeäminen mukaan luettuna, jäsenvaltioilta, tieteelliseltä neuvoa-antavalta elimeltä ja muilta asiaankuuluvilta tietolähteiltä, muun muassa IUCN:n uhanalaisten lajien luettelosta, saatujen uusien tieteellisten tietojen sisällyttämiseksi liitteeseen. Delegoituja säädöksiä hyväksyessään komissio ottaa erityisesti huomioon IUCN:n uhanalaisten lajien luettelon, lajin harvinaisuuden, sen herkkyyden hyödyntämiselle ja sen, onko tieteellinen neuvoa-antava elin suositellut sivusaaliiden kieltämistä kokonaan. [tark. 27]

II LUKU

KALASTUSLUVAT

4 artikla

Kalastuslupatyypit

1.  Unionin Kalastusaluksen harjoittamat syvänmeren lajeihin kohdennetut kalastustoimet edellyttävät lippujäsenvaltion myöntämää kalastuslupaa, jossa syvänmeren lajit ilmoitetaan kohdelajeiksi. [tark. 28]

2.  Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi kalastustoimien katsotaan olevan syvänmeren lajeihin kohdennettuja, jos

a)  syvänmeren lajit ilmoitetaan kohdelajeiksi aluksen kalastuskalenterissa; tai

b)  aluksella pidetään tai toiminta-alueella käytetään pyydystä, jota käytetään ainoastaan syvänmeren lajien pyyntiin; tai

c)  aluksen päällikön asianomaisena kalastuspäivänä kalastuspäiväkirjaan merkitsemä liitteessä I lueteltujen syvänmeren lajien, jotka on pyydetty tämän asetuksen soveltumisalaan kuuluvilla vesillä, prosenttiosuus vastaa vähintään 10:tä prosenttia kokonaissaaliin painosta. , joka on yhtä suuri tai suurempi kuin seuraavat kynnysarvot:

–  15 prosenttia kokonaissaaliin painosta asianomaisena kalastuspäivänä; tai

–  8 prosenttia kalastusmatkan kokonaissaaliin painosta,

kynnysarvon valinnasta vastaa aluksen päällikkö, tai [tark. 29]

c a)  alus käyttää pohjapyydyksiä 600 metrin syvyydessä tai sitä syvemmällä. [tark. 30]

2 a.  Edellä 2 kohdan c alakohdassa mainittuja prosenttiosuuksia laskettaessa liitteessä I luetellut lajit, joiden osalta soveltamista lykätään, kuten sen neljännestä sarakkeesta ilmenee, otetaan huomioon vasta …(18), [tark. 31]

3.  Unionin kalastusaluksen harjoittamat Kalastustoimet, joita ei ole kohdennettu syvänmeren lajeihin mutta joissa saadaan syvänmeren lajeja sivusaaliiksi, edellyttävät kalastuslupaa, jossa syvänmeren lajit ilmoitetaan sivusaaliiksi. [tark. 32]

4.  Edellä 1 ja 3 kohdassa tarkoitetut kaksi kalastuslupatyyppiä on voitava erottaa selvästi toisistaan asetuksen (EY) N:o 1224/2009 116 artiklassa tarkoitetussa sähköisessä tietokannassa.

5.  Sen estämättä, mitä 1 ja 3 kohdassa säädetään, kalastusalukset voivat pyytää, pitää aluksella, jälleenlaivata tai purkaa minkä tahansa määrän syvänmeren lajeja ilman kalastuslupaa, jos kyseinen määrä on alle kynnysarvon, joksi on vahvistettu 100 kilogrammaa minkä tahansa syvänmeren lajien sekoitusta kalastusmatkaa kohden. Kaikkien näiden saaliiden tiedot, lajikoostumus, paino ja koot mukaan luettuina, on merkittävä aluksen kalastuspäiväkirjaan ja ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille riippumatta siitä, säilytetäänkö saalis vai heitetäänkö se pois. [tark. 33]

5 artikla

Kapasiteetin hallinnointi

1.  Bruttotonneina ja kilowatteina mitattu Kaikkien sellaisten kalastusalusten yhteenlaskettu kalastuskapasiteetti, joilla on jonkin jäsenvaltion myöntämä kalastuslupa syvänmeren lajien pyyntiin joko kohde- tai sivusaalislajeina, ei voi minään ajankohtana olla suurempi kuin kyseisen jäsenvaltion sellaisten alusten yhteenlaskettu kalastuskapasiteetti, joista on purettu vähintään 10 tonnia syvänmeren lajeja tämän asetuksen voimaantuloa edeltävistä kahdesta kalenterivuodesta vuosina 2009–2011 sinä vuonna, jona kyseinen määrä on ollut suurempi. [tark. 34]

1 a.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on suoritettava vuosittainen kapasiteetin arviointi [yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun] asetuksen (EU) N:o …/2013 22 artiklan mukaisesti. Kyseisen artiklan 2 kohdassa mainitussa selvityksessä on pyrittävä määrittelemään laivastonosien rakenteellinen ylikapasiteetti ja arvioimaan niiden pitkän aikavälin kannattavuus. Selvitykset asetetaan julkisesti saataville. [tark. 35]

1 b.  Jos 1 a artiklassa tarkoitetuissa kapasiteetin arvioinneissa käy ilmi, että syvänmeren kalakantojen kalastuskuolevuus on suositeltuja tasoja suurempi, kyseessä olevan jäsenvaltion on valmisteltava ja lisättävä selvitykseen kyseessä olevaa laivaston osaa koskeva toimintasuunnitelma, jonka avulla varmistetaan, että kyseisten kantojen kalastuskuolevuus on 10 artiklan tavoitteiden mukainen. [tark. 36]

1 c.  Tässä artiklassa tarkoitetut kapasiteetin arvioinnit ja toimintasuunnitelmat asetetaan julkisesti saataville. [tark. 37]

1 d.  Jos syvänmeren lajien vuotuisia kalastusmahdollisuuksia on vaihdettu jäsenvaltioiden välillä, vaihdettuja kalastusmahdollisuuksia vastaava kalastuskapasiteetti on 1 kohdassa tarkoitettua yhteenlaskettua kalastuskapasiteettia määritettäessä myönnettävä luovuttavalle jäsenvaltiolle. [tark. 38]

1 e.  Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, mannerjalustojen ulkopuolella sijaitsevien syrjäisimpien alueiden, joilla ei ole käytännössä syvänmeren kalavaroille vaihtoehtoisia kalavaroja, paikalliset laivastot saavat pyytää syvänmeren lajeja sellaisen yhteenlasketun kalastuskapasiteetin verran, joka ei saa missään tapauksessa ylittää syrjäisimmän alueen nykyisen laivaston yhteenlaskettua kalastuskapasiteettia. [tark. 39]

6 artikla

Kalastuslupahakemuksia koskevat yleiset vaatimukset

1.  Jokaiseen hakemukseen, joka koskee syvänmeren lajien pyyntiin joko kohde- tai sivusaalislajeina oikeuttavaa kalastuslupaa ja kyseisen luvan vuosittaista uusimista, on liitettävä kuvaus alueesta, jolla kalastustoimia aiotaan harjoittaa, kaikista kyseessä olevista ICES- ja CECAF-alueista ja -osa-alueista, pyydysten tyypistä ja määrästä, pyydystyypistä, pyyntisyvyyksistä ja yksittäisistä kohdelajeista sekä kalastustoimien aiotusta harjoittamistiheydestä ja kestosta. Näiden tietojen on oltava julkisesti saatavilla. [tark. 40]

1 a.  Kalastuslupahakemuksen liitteenä on annettava tiedot asianomaisen kalastusaluksen syvänmeren lajien saaliista vuosina 2009–2011 alueella, jolle hakemus esitetään. [tark. 41]

6 a artikla

Haavoittuvien meriekosysteemien suojelua koskevat erityiset vaatimukset

1.  Jäsenvaltioiden on käytettävä parhaita saatavilla olevia tieteellisiä ja teknisiä tietoja, mukaan lukien biomaantieteellisiä tietoja, määrittääkseen alueet, joilla haavoittuvia meriekosysteemejä tiedetään esiintyvän tai joilla niitä todennäköisesti esiintyy. Lisäksi tieteellisen neuvoa-antavan elimen on arvioitava vuosittain, missä haavoittuvia meriekosysteemejä tiedetään esiintyvän tai joilla niitä todennäköisesti esiintyy.

2.  Jos 1 kohdan tietojen perusteella on määritelty alueet, joissa haavoittuvia meriekosysteemejä tiedetään esiintyvän tai joissa niitä todennäköisesti esiintyy, jäsenvaltioiden ja tieteellisen neuvoa-antavan elimen on ilmoitettava siitä ajoissa komissiolle.

3.  Komissio laatii …(19) mennessä parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten ja teknisten tietojen sekä jäsenvaltioiden ja tieteellisen neuvoa-antavan elimen arviointien ja määrittelyjen perusteella luettelon alueista, joilla haavoittuvia meriekosysteemejä tiedetään esiintyvän tai joilla niitä todennäköisesti esiintyy. Komissio tarkistaa tätä luetteloa vuosittain tieteelliseltä neuvoa-antavalta elimeltä saadun tutkimustiedon perusteella.

4.  Kalastaminen pohjapyydyksillä kielletään 3 kohdan mukaisesti määritellyillä alueilla.

5.  Edellä olevan 4 kohdan mukaiset kalastuskiellot koskevat kaikkia unionin aluksia aavalla merellä ja kaikkia aluksia, jos kalastuskielto on voimassa unionin vesillä.

6.  Poiketen siitä, mitä 4 kohdassa säädetään, komissio voi sallia uudelleen kalastamisen pohjapyydyksillä alueella, jos komissio vaikutusarvioinnin perusteella ja tieteellistä neuvoa-antavaa elintä kuultuaan päättää olevan riittävästi näyttöä siitä, että 3 kohdassa tarkoitetussa luettelossa olevalla tietyllä alueella ei esiinny haavoittuvia meriekosysteemejä tai että on toteutettu säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, joilla varmistetaan haavoittuviin alueisiin kohdistuvien merkittävien haittavaikutusten estäminen tällä alueella.

7.  Jos kalastusalus havaitsee kalastustoimintansa yhteydessä todisteita haavoittuvista meriekosysteemeistä, sen on lopetettava kalastus välittömästi kyseisellä alueella. Alus voi aloittaa kalastuksen uudelleen vasta, kun se on saavuttanut vaihtoehtoisen sijainnin, joka on vähintään viiden meripeninkulman päässä kalastusalueesta, jossa havainto tehtiin.

8.  Kalastusaluksen on raportoitava välittömästi kaikista haavoittuvia meriekosysteemejä koskevista havainnoista toimivaltaisille kansallisille viranomaisille, joiden on puolestaan ilmoitettava asiasta viipymättä komissiolle.

9.  Edellä 4 ja 7 kohdissa tarkoitettujen alueiden on oltava suljettuna kalastukselta, kunnes tieteellinen neuvoa-antava elin on suorittanut alueesta arvioinnin ja todennut, että alueella ei ole haavoittuvia meriekosysteemejä tai että on toteutettu asianmukaisia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, joilla varmistetaan haavoittuviin alueisiin kohdistuvien merkittävien haittavaikutusten estäminen tällä alueella, minkä jälkeen komissio voi sallia uudelleen kalastamisen pohjapyydyksillä alueella. [tark. 42]

7 artikla

Erityisvaatimukset, jotka koskevat pohjapyydysten käytön sallivien kalastuslupien hakemista ja myöntämistä syvänmeren lajeihin kohdennettuja kalastustoimia varten

1.  Edellä 6 artiklassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi jokaiseen hakemukseen, joka koskee 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua syvänmeren lajien kohdennettuun kalastukseen myönnettyä kalastuslupaa mukaisesti laadittuun kalastuslupahakemukseen, jossa sallitaan pohjapyydysten käyttö 2 artiklan a alakohdassa tarkoitetuilla unionin vesialueilla tai 2 artiklan b ja c alakohdassa tarkoitetuilla kansainvälisillä vesialueilla, on liitettävä julkisesti saatavilla oleva yksityiskohtainen kalastussuunnitelma, jossa täsmennetään [tark. 43]

a)  suunniteltujen syvänmeren lajeihin kohdennettujen syvänmeren kalastustoimien sijainnit. Sijainti / sijainnit , jotka on määriteltävä vuodelta 1984 peräisin olevan maailman geodeettisen koordinaatiojärjestelmän mukaisin koordinaatein ja joiden yhteydessä on ilmoitettava kaikki kyseessä olevat ICES- ja CECAF-alueet ja -osa-alueet; [tark. 44]

b)  viimeisten kolmen kokonaisen kalenterivuoden aikana vuosina 2009–2011 mahdollisesti harjoitettujen syvänmeren kalastustoimien sijainnit. Kyseiset sijainnit , jotka on määriteltävä vuodelta 1984 peräisin olevan maailman geodeettisen koordinaatiojärjestelmän mukaisin koordinaatein, joiden on paikallistettava kalastustoimet mahdollisimman tarkoin. ja joiden yhteydessä on ilmoitettava kaikki kyseessä olevat ICES- ja CECAF-alueet ja -osa-alueet; [tark. 45]

b a)   pyydysten tyyppi ja käyttösyvyys, luettelo kohdelajeista ja toteutettavista teknisistä toimenpiteistä NEAFC:n suosittamien kalastuksenhoitoon liittyvien teknisten toimenpiteiden ja asetuksessa (EY) N:o 734/2008 tarkoitettujen toimenpiteiden mukaisesti sekä merenpohjan batymetrinen profiili suunnitellulla kalastusalueella, jos kyseiset tiedot eivät vielä ole asianomaisen lippuvaltion toimivaltaisten viranomaisten käytössä. [tark. 46]

1 a.  Ennen luvan myöntämistä jäsenvaltioiden on tarkistettava tällaisten alusten VMS-tietueesta, että 1 kohdan b alakohdan mukaisesti annetut tiedot pitävät paikkansa. Jos 1 kohdan b alakohdan mukaisesti annetut tiedot eivät vastaa VMS-tietueessa olevia tietoa, lupaa ei myönnetä. [tark. 47]

1 b.  Sallitut kalastustoimet rajoitetaan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti vahvistettuihin nykyisiin kalastusalueisiin. [tark. 48]

1 c.  Lippujäsenvaltion on arvioitava kaikki kalastussuunnitelmiin tehtävät muutokset. Lippujäsenvaltio hyväksyy muutetun kalastussuunnitelman vain, jos siinä kielletään kalastustoimet alueilla, joilla haavoittuvia meriekosysteemejä tiedetään esiintyvän tai joilla niitä todennäköisesti esiintyy. [tark. 49]

1 d.  Kalastussuunnitelman noudattamatta jättämisen seurauksena lippujäsenvaltio peruuttaa asianomaisen aluksen kalastusluvan. [tark. 50]

1 e.  Pienet alukset, jotka eivät pysty teknisten seikkojen, kuten käytettävän pyydystyypin tai aluksen vetoisuuden takia kalastamaan yli sataa kiloa syvänmeren lajeja kalastusmatkaa kohden, vapautetaan kalastussuunnitelman esittämistä koskevasta velvollisuudesta. [tark. 51]

1 f.  Syvänmeren lajien kalastusluvan uusimista koskevan hakemuksen yhteydessä ei tarvitse esitellä yksityiskohtaista kalastussuunnitelmaa, jos asianomaisen aluksen kalastustoimiin ei ole suunniteltu muutoksia, jolloin on toimitettava tarkistettu hakemus. [tark. 52]

2.  Kaikissa 1 kohdan mukaisesti tehdyn hakemuksen perusteella myönnetyissä kalastusluvissa on täsmennettävä pohjapyydys, jota on käytettävä, ja rajoitettava sallitut kalastustoimet alueelle, jolla 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu suunniteltu kalastustoiminta ja 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nykyinen kalastustoiminta ovat päällekkäisiä. Aluetta, jolla kalastustoimia suunnitellaan harjoitettavan, voidaan kuitenkin laajentaa sen alueen ulkopuolelle, jolla nykyisiä kalastustoimia harjoitetaan, jos jäsenvaltio on arvioinut ja dokumentoinut tutkimustiedon perusteella, että tällaisella laajentamisella ei olisi merkittäviä haittavaikutuksia haavoittuviin meriekosysteemeihin. Sanotun vaikuttamatta 1 kohtaan, kalastamiseen pohjapyydyksillä 1 artiklan b alakohdassa tarkoitetuilla unionin vesialueilla, joilla ei ole harjoitettu syvänmeren kalastusta vuosina 2009–2011, vaaditaan 4 artiklan mukainen kalastuslupa. Kalastuslupia ei myönnetä ennen kuin jäsenvaltio on arvioinut ja dokumentoinut parhaan saatavilla olevan tutkimustiedon perusteella, että kalastustoimilla ei ole merkittäviä haittavaikutuksia meriekosysteemeihin. Tämä arviointi tehdään tämän asetuksen ja FAO:n vuoden 2008 suuntaviivojen mukaisesti, ja se asetetaan julkisesti saataville. Komissio tarkistaa tämän arvioinnin yhdessä asianomaisen jäsenvaltion ja tieteellisen neuvoa-antavan elimen kanssa, jotta voidaan varmistaa, että kaikki alueet, joilla haavoittuvia meriekosysteemejä tiedetään esiintyvän tai joilla niiden esiintyminen on todennäköistä, on määritelty ja että ehdotetut lievennys- ja hoitotoimenpiteet ovat riittäviä haavoittuville meriekosysteemeille aiheutuvien merkittävien haittavaikutusten estämiseksi. [tark. 53]

2 a.  Syvänmeren lajeihin kohdennettuja kalastustoimia, mukaan luettuna 1 artiklan b alakohdassa määritellyillä alueilla, koskevia kalastuslupia ei myönnetä tai uusita ennen …(20), ellei jäsenvaltio ole arvioinut ja dokumentoinut parhaan saatavilla olevan tutkimustiedon perusteella, että näillä kalastustoimilla ei ole merkittäviä haittavaikutuksia meriekosysteemeihin. Tämä arviointi tehdään FAO:n vuoden 2008 suuntaviivojen ja liitteen II a mukaisesti, ja se asetetaan julkisesti saataville. [tark. 54]

2 b.  Jäsenvaltioiden on vaikutustenarviointeja tehdessään sovellettava ennalta varautuvaa lähestymistapaa. Pohjapyydysten käyttö on kiellettyä alueilla, joilla vaikutusarviointia ei ole tehty tai joilla vaikutusarviointia ei ole tehty FAO:n vuoden 2008 suuntaviivojen mukaisesti. [tark. 55]

2 c.  Alueille, joilla tiedetään esiintyvän tai joilla todennäköisesti esiintyy haavoittuvia meriekosysteemejä, ei myönnetä 4 artiklan mukaisia kalastuslupia, ellei komissio tieteellistä neuvoa-antavaa elintä kuultuaan päätä olevan riittävästi näyttöä siitä, että on toteutettu asianmukaisia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, joilla varmistetaan haavoittuviin meriekosysteemeihin kohdistuvien merkittävien haittavaikutusten estäminen kyseisellä alueella. [tark. 56]

2 d.  Uusia vaikutustenarviointeja vaaditaan, jos pohjapyydyksiä käyttävän nykyisen kalastuksen pyyntitavassa tapahtuu merkittäviä muutoksia tai jos uudet tieteelliset tiedot osoittavat, että alueella on haavoittuvia meriekosysteemejä. [tark. 57]

2 e.  Jäljempänä olevan 6 kohdan vaatimusten lisäksi edellytetään kaikkien näiden saaliiden tietojen, lajikoostumus, paino ja koot mukaan luettuina, ilmoittamista riippumatta siitä, säilytetäänkö saalis vai heitetäänkö se pois. [tark. 58]

8 artikla

Alusten osallistuminen syvänmeren kalastusta koskeviin tiedonkeruutoimiin

Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kaikki alukset, jotka kalastavat syvänmeren lajeja 4 artiklan nojalla myönnetyn kalastusluvan mukaisesti tai sen vastaisesti, merkitsevät kaikki näiden lajien saaliit ja ilmoittavat niistä asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle. [tark. 59]

Jäsenvaltioiden on liitettävä kaikkiin 4 artiklan mukaisesti myönnettyihin kalastuslupiin tarvittavat edellytykset, joilla varmistetaan, että asianomainen alus osallistuu yhteistyössä asiaankuuluvan tutkimuslaitoksen kanssa kaikkiin tiedonkeruuohjelmiin, joiden soveltamisalaan kuuluvat ne kalastustoimet, joita varten luvat on myönnetty.

Jäsenvaltioiden on perustettava tarvittavat järjestelmät sen varmistamiseksi, että kerätty tieto ilmoitetaan mahdollisuuksien mukaan asianmukaisille toimivaltaisille viranomaisille sen tuottamishetkellä, jotta vähennetään haavoittuville meriekosysteemeille aiheutuvia riskejä, minimoidaan sivusaaliit ja mahdollistetaan parempi kalastuksenhoito reaaliaikaisella seurannalla. [tark. 60]

Tämän artiklan mukaisesti merkittävän ja ilmoitettavan tiedon on sisällettävä vähintään kaikkien syvän meren saaliiden paino ja lajikoostumus. [tark. 61]

9 artikla

Pohjatrooleja tai -verkkoja käyttäville aluksille syvänmeren lajien kohdennettua kalastusta varten myönnettyjen kalastuslupien voimassaolon päättyminen

Pohjatrooleja tai -verkkoja käyttäville aluksille myönnettyjen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kalastuslupien voimassaolo päättyy viimeistään kahden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. Kyseisen määräajan jälkeen kalastuslupia ei enää myönnetä tai uusita syvänmeren lajien kohdennettuun kalastukseen näillä pyydyksillä. Komissio arvioi viimeistään ...(21) tämän asetuksen täytäntöönpanoa 21 artiklan mukaisesti. Siinä arvioidaan kaikkien syvänmeren lajien kalastuksen pyydystyyppien käyttöä ja erityishuomiota kiinnitetään kaikista haavoittuvimpiin lajeihin ja haavoittuviin meriekosysteemeihin. Jos arviointi osoittaa, että liitteessä I lueteltuja syvänmeren lajeja, lukuun ottamatta liitteessä I lueteltuja lajeja, joiden osalta soveltamista lykätään 4 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti, ei hyödynnetä sellaisella kestävällä enimmäistuottotasolla, joka on riittävä syvänmeren lajien kantojen palauttamiseksi ja säilyttämiseksi kestävän enimmäistuoton mahdollistavalle tasolle, ja että syvänmeren haavoittuvia meriekosysteemejä ei suojella merkittäviltä haittavaikutuksilta, komissio antaa ennen …(22)+ ehdotuksen tämän asetuksen muuttamiseksi. Ehdotuksessa on varmistettava, että 4 artiklassa tarkoitettua syvänmeren lajien kalastusta pohjatrooleilla tai -verkoilla varten myönnettyjen kalastuslupien voimassaolo päättyy eikä niitä uusita ja että otetaan käyttöön pohjakalastuksessa käytettäviä pyydyksiä, pohjasiima-alukset mukaan lukien, koskevia toimia haavoittuvimpien lajien suojelun varmistamiseksi. [tark. 62]

III LUKU

KALASTUSMAHDOLLISUUDET JA LIITÄNNÄISTOIMENPITEET

1 jakso

Yleiset säännökset

10 artikla

Periaatteet

1.  Kalastusmahdollisuudet on vahvistettava sellaiselle syvänmeren lajien hyödyntämistasolle, joka on kestävän jolla varmistetaan, että syvänmeren lajien kannat palautetaan vähitellen enimmäistuoton mukainen mahdollistavia tasoja suuremmalle biomassatasolle, ja säilytetään sillä tasolla. Tämä hyödyntämistaso myötävaikuttaa unionin meriympäristön hyvän tilan saavuttamiseen ja ylläpitämiseen vuoteen 2020 mennessä ja se perustuu parhaaseen saatavilla olevaan tutkimustietoon. [tark. 63].

2.  Jos kestävän enimmäistuoton 1 kohdan mukaisten hyödyntämistasojen määrittely ei ole parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten tietojen perusteella mahdollista, kalastusmahdollisuudet on vahvistettava seuraavasti: [tark. 64]

a)  kun parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten tietojen perusteella määritellään kalastuksenhoidon ennalta varautuvaa lähestymistapaa vastaavat hyödyntämistasot, kalastusmahdollisuuksia ei saa asianomaisen kalastuksenhoitokauden osalta vahvistaa kyseisiä tasoja korkeammiksi;

b)  kun parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella ei voida määritellä kalastuksenhoidon ennalta varautuvaa lähestymistapaa vastaavia hyödyntämistasoja tiettyä kantaa tai lajia koskevien riittävien tietojen puuttumisen vuoksi, asiaankuuluvan kalastuksenhoitojakson kalastusmahdollisuuksia ei saa myöntää lainkaan kyseisten kalastusten osalta määritellä suuremmiksi kuin määrät, jotka on määritelty ICES:n lähestymistavassa sellaisia kantoja varten, joita koskevat tiedot ovat puutteelliset. [tark. 65]

2 a.  Jos ICES ei ole voinut määritellä 2 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitettuja hyödyntämistasoja myöskään kannoille tai lajeille, joita koskevat tiedot ovat puutteelliset, asianomaiselle kalastukselle ei määritellä kalastusmahdollisuuksia. [tark. 66]

2 b.  Syvänmeren lajeille vahvistetuissa kalastusmahdollisuuksissa on otettava huomioon näiden kalastusten saaliin todennäköinen koostumus ja varmistettava kaikkien pyydettyjen lajien pitkän aikavälin kestävyys. [tark. 67]

2 c.  Käytettävissään olevia kalastusmahdollisuuksia määritellessään jäsenvaltioiden on noudatettava [yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun] asetuksen (EU) N:o …/2013 17 artiklassa vahvistettuja kriteerejä. [tark. 68]

2 d.  Hoitotoimenpiteet, joita ovat muun muassa kohdelajien ja sivusaalislajien kalastusmahdollisuuksien vahvistaminen sekakalastuksessa, alueelliset ja kausittaiset pyyntikiellot sekä valikoivan pyydyksen käyttö, laaditaan ja vahvistetaan syvänmeren lajien ja erityisesti haavoittuvimpien lajien sivusaaliiden välttämiseksi, minimoimiseksi ja lopettamiseksi sekä kaikkien haittavaikutusten kohteeksi joutuneiden lajien kestävyyden varmistamiseksi pitkällä aikavälillä. [tark. 69]

10 a artikla

Säilyttämistoimenpiteet

1.  Jäsenvaltioiden on sovellettava kalastuksen hoitoon ekosysteemiin perustuvaa ja ennalta varautuvaa lähestymistapaa, ja niiden on toteutettava toimenpiteitä syvänmeren kalakantojen ja muiden kuin kohdelajien pitkän aikavälin säilyttämisen ja kestävän hoidon varmistamiseksi. Näillä toimenpiteillä pyritään elvyttämään romahtaneita kalakantoja, minimoimaan, estämään ja mahdollisuuksien mukaan lopettamaan sivusaaliit, suojelemaan kutevia yhdyskuntia ja varmistamaan riittävä suojelu ja haavoittuviin meriekosysteemeihin kohdistuvat merkittävät haittavaikutukset. Näihin toimenpiteisiin voi kuulua reaaliaikainen, kausittainen tai pysyvä tiettyjen kalastustoimien tai pyydysten kieltäminen tietyillä alueilla.

2.  Tällä asetuksella myötävaikutetaan neuvoston direktiivin 92/43/ETY(23) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/147/EY(24) täytäntöönpanoon ja ympäristön hyvän tilan saavuttamiseen ja ylläpitämiseen viimeistään vuoteen 2020 mennessä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY(25) mukaisesti, mukaan luettuna erityisesti se, että populaation ikä- ja kokojakauma kuvastaa kannan olevan hyvässä kunnossa ja on kuvaajien 1, 2, 3, 4, 6, 9 ja 10 mukainen. [tark. 70]

10 b artikla

Velvoite purkaa aluksesta kaikki saaliit

1.  [Yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun] asetuksen (EU) N:o …/2013 15 artiklasta poiketen syvänmeren lajien kalastukseen tämän asetuksen 4 artiklan 1 tai 3 kohdan mukaisen luvan saaneen kalastusaluksen saamat kaikki kalasaaliit ja muiden lajien saaliit on otettava alukseen ja pidettävä aluksella, kirjattava lokikirjaan ja purettava riippumatta siitä, sovelletaanko näihin lajeihin saalisrajoituksia. Vähimmäissääntöjä ei sovelleta tällaisiin aluksiin. [tark. 71]

2 jakso

Hallinnointi pyyntiponnistusrajoituksin Pyyntiponnistusrajoitukset ja muut toimenpiteet [tark. 72]

11 artikla

Yksinomaan pyyntiponnistusrajoituksiin perustuvat kalastusmahdollisuudet Kalastusmahdollisuuksien vahvistaminen [tark. 73]

1.  Neuvosto voi perussopimuksen mukaisesti päättää siirtyä sekä pyyntiponnistusrajoitusten että saalisrajoitusten muodossa myönnettävien syvänmeren lajien vuotuisten kalastusmahdollisuuksien vahvistamisesta yksinomaan pyyntiponnistusrajoitusten vahvistamiseen tiettyjen kalastusten osalta on oltava suurimpien sallittujen saaliiden (TAC) muodossa. [tark. 74]

1 a.  TACien lisäksi voidaan vahvistaa pyyntiponnistusrajoituksia. [tark. 75]

1 b.  Edellä 1 ja 1 a kohdissa tarkoitetussa kalastusmahdollisuuksien vahvistamisessa on noudatettava [yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun] asetuksen (EU) N:o …/2013 16 artiklan 4 kohdassa vahvistettuja tavoitteita. [tark. 76]

2.  Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi kunkin syvänmeren kalastuksen pyyntiponnistustasoiksi, joita on pidettävä vertailupohjana kaikille 10 artiklassa vahvistettujen periaatteiden noudattamiseksi edellytetyille mukautuksille, on vahvistettava arvioidut, tutkimustietoon perustuvat pyyntiponnistustasot, jotka ovat yhdenmukaiset asianomaisissa kalastuksissa viimeisten kahden kalenterivuoden aikana vuosina 2009–2011 saatujen saaliiden kanssa.

Ensimmäisessä alakohdassa mainittujen pyyntiponnistustasojen arvioimista varten liitteessä I luetellut lajit, joiden osalta 4 artiklan 2 kohdan c alakohdan soveltamista lykätään, kuten liitteen neljännestä sarakkeesta ilmenee, otetaan huomioon vasta …(26) alkaen. [tark. 77]

2 a.  Syvänmeren kalastuksille vahvistetuissa pyyntiponnistusrajoituksissa on otettava huomioon näiden kalastusten saaliin mahdollinen koostumus ja ne on asetettava tasolle, jolla voidaan varmistaa kaikkien pyydettyjen lajien pitkän aikavälin kestävyys. [tark. 78]

3.  Pyyntiponnistusrajoituksissa, jotka on vahvistettu 1 ja 2 kohdan mukaisesti, on ilmoitettava

a)  syvänmeren kalastus, johon pyyntiponnistusrajoitusta sovelletaan, sekä säännelty pyydys säännellyn pyydyksen tyyppi ja määrä, kohdelaji sekä kohteena olevat tietyt kannat, syvyys ja ICES- tai CECAF-alueet, joilla sallittua pyyntiponnistusta voidaan käyttää; ja [tark. 79]

b)  hallinnointia varten käytettävä pyyntiponnistusyksikkö tai yksiköiden yhdistelmä ja. [tark. 80]

b a)  pyyntiponnistustason valvonta- ja raportointimenetelmät ja -käytänteet hoitojakson aikana [tark. 81]

12 artikla

Liitännäistoimenpiteet

1.  Kun saalisrajoitukset on korvattu 11 artiklan 1 kohdan mukaisesti vuotuisilla pyyntiponnistusrajoituksilla, Jäsenvaltioiden on lippunsa alla purjehtivien alusten osalta pidettävä voimassa tai otettava käyttöön seuraavat liitännäistoimenpiteet: [tark. 82]

a)  toimenpiteet, joilla vältetään alusten, joihin sovelletaan pyyntiponnistusrajoituksia, kokonaispyyntikapasiteetin lisääntyminen; estetään tai poistetaan liikakalastus ja liiallinen kalastuskapasiteetti. [tark. 83]

b)  toimenpiteet, joilla vältetään estetään ja minimoidaan erityisesti haavoittuvimpien lajien sivusaaliiden lisääntyminen sivusaaliit; ja [tark. 84]

c)  vaatimukset poisheittämisen tehokkaasta ehkäisemisestä. Kyseisten vaatimusten tavoitteena on purkaa kaikki Kyseisillä vaatimuksilla on pyrittävä ensisijaisesti välttämään ei-toivottujen lajien saaliit ja niissä on edellytettävä kaikkien alukselle otetut kalat otettujen kalojen purkamista aluksesta, ellei tämä ole ristiriidassa yhteisen kalastuspolitiikan voimassa olevien sääntöjen kanssa tai jos lajeilla on todistettu olevan pitkän aikavälin korkea eloonjäämisaste poisheittämisen jälkeen. [tark. 85]

c a)  toimenpiteet laittoman, sääntelemättömän ja ilmoittamattoman kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi. [tark. 86]

2.  Toimenpiteiden on pysyttävä voimassa niin kauan kuin on tarpeen 1 kohdan a, b ja c alakohdassa kohdassa määriteltyjen riskien estämiseksi tai lieventämiseksi. [tark. 87]

2 a.  Jäsenvaltioiden on ilmoitettava viipymättä komissiolle 1 kohdan mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä. [tark. 88]

3.  Komissio arvioi jäsenvaltioiden hyväksymien liitännäistoimenpiteiden tehokkuutta niiden hyväksymisen jälkeen ja sen jälkeen vuosittain. [tark. 89]

13 artikla

Komission toimenpiteet tapauksissa, joissa jäsenvaltiot eivät ole toteuttaneet liitännäistoimenpiteitä tai ne ovat riittämättömiä

1.  Siirretään komissiolle valta antaa 20 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä 12 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen, vuotuisiin pyyntiponnistusrajoituksiin liittyvien toimenpiteiden täsmentämiseksi,

a)  jos asianomainen jäsenvaltio ei ilmoita komissiolle 12 artiklan mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä viimeistään ...(27); [tark. 90]

b)  jos 12 artiklan mukaisesti toteutetut toimenpiteet lakkaavat olemasta voimassa, vaikka ne olisivat 12 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa määriteltyjen riskien estämiseksi tai lieventämiseksi edelleen tarpeen.

2.  Siirretään komissiolle valta antaa 12 artiklan 1 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitettujen vuotuisiin pyyntiponnistusrajoituksiin liittyvien toimenpiteiden täsmentämiseksi delegoituja säädöksiä 20 artiklan mukaisesti, jos 12 artiklan 3 kohdan nojalla suoritetun arvioinnin perusteella katsotaan, etteivät jäsenvaltioiden toimenpiteet ole

a)  yhdenmukaisia tämän asetuksen tavoitteiden kanssa; tai

b)  riittäviä 12 artiklan 1 kohdan a, b tai c alakohdassa esitettyjen tavoitteiden suhteen.

3.  Komission hyväksymillä liitännäistoimenpiteillä on pyrittävä varmistamaan, että tässä asetuksessa vahvistetut tavoitteet ja päämäärät saavutetaan. Kun komissio antaa delegoidun säädöksen, kaikkien jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden soveltaminen lakkaa.

13 a artikla

Unionin erityistoimenpiteet

Jotta estetään ja minimoidaan sivusaaliit ja erityisesti haavoittuvimpien lajien sivusaaliit, voidaan päättää pyydykseen tehtävistä muutoksista tai niiden pyyntialueiden reaaliaikaisesta sulkemisesta, joilla sivusaalismäärät ovat suuria. [tark. 91]

IV LUKU

VALVONTA

14 artikla

Valvontasäännösten soveltaminen monivuotisten suunnitelmien osalta

1.  Tätä asetusta on pidettävä ”monivuotisena suunnitelmana” [yhteisestä kalastuspolitiikasta annetussa] asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 (EU) N:o .../2013 tarkoitetussa merkityksessä. [tark. 92]

2.  Syvänmeren lajeja on pidettävä ”monivuotisen suunnitelman kattamina lajeina” ja ”monivuotisen suunnitelman kattamina kantoina” [yhteisestä kalastuspolitiikasta] annetussa asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 (EU) N;o .../2013 tarkoitetussa merkityksessä. [tark. 93]

15 artikla

Nimetyt satamat

1.  Jäsenvaltioiden on nimettävä satamat, joissa syvänmeren lajien yli 100 kilogramman purkaminen tai jälleenlaivaus tapahtuu. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle luettelo nimetyistä satamista …(28) mennessä. [tark. 94]

2.  Aluksesta ei saa purkaa yli 100 kilogramman määrää minkään syvänmeren lajien sekoituksia missään muualla kuin jäsenvaltioiden 1 kohdan mukaisesti nimeämissä syvänmeren lajien purkamiseen nimetyissä tarkoitetuissa satamissa. [tark. 95]

3.  Johdonmukaisuuden ja koordinoinnin parantamiseksi kaikkialla unionissa komissio vahvistaa aluksia, nimettyjä satamia ja asianmukaisia toimivaltaisia viranomaisia varten toimenpiteitä, jotka koskevat tarkastus- ja valvontamenettelyjä, joita tarvitaan syvänmeren lajien purkamista tai jälleenlaivausta sekä purkamis- tai jälleenlaivaustietojen, mukaan luettuina vähintään painon ja lajikoostumuksen, merkitsemistä ja ilmoittamista varten. [tark. 96]

4.  Syvänmeren lajeja purkavien ja jälleenlaivaavien alusten on noudatettava purettujen tai jälleenlaivattujen syvänmeren lajien painon ja lajikoostumuksen merkitsemistä ja ilmoittamista koskevia ehtoja ja edellytyksiä, ja niiden on noudatettava kaikkia syvänmeren lajien purkamista tai jälleenlaivausta koskevia tarkastus- ja valvontamenettelyjä. [tark. 97]

16 artikla

Ennakkoilmoitus

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1224/2009 17 artiklassa säädetään, Kaikkien unionin kalastusalusten päälliköiden, jotka aikovat purkaa aluksesta tai jälleenlaivata vähintään 100 kilogrammaa syvänmeren lajeja, edellytetään aluksen pituudesta riippumatta ilmoittavan kyseisestä aikomuksestaan lippujäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle ja satamavaltion viranomaiselle. Aluksen päällikön tai kenen tahansa muun vähintään 12 metrin pituisen aluksen toiminnasta vastaavan henkilön on tehtävä ilmoitus vähintään neljä tuntia ennen arvioitua satamaantuloaikaa toimivaltaisille viranomaisille asetuksen (EY) N:o 1224/2009 17 artiklan mukaisesti. Pienemmät kalastusalukset, jotka eivät käytä sähköistä kalastuspäiväkirjaa, ja pienimuotoista kalastusta harjoittavat alukset on kuitenkin vapautettava ilmoitusten antamisesta. [tark. 98]

17 artikla

Kalastuspäiväkirjaan syvillä vesillä merkittävät tiedot

Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1224/2009 14 ja 15 artiklan soveltamista, sellaisten kalastusalusten päälliköiden, joilla on tämän asetuksen 4 artiklan 1 tai 3 kohdan mukainen lupa, on syvänmeren kalastusta harjoittaessaan tai yli 400 metrin syvyydessä kalastaessaan

a)  lisättävä paperimuodossa olevaan kalastuspäiväkirjaan uusi rivi jokaisen nostokerran jälkeen; tai

b)  merkittävä tiedot erikseen jokaisen nostokerran jälkeen, jos aluksiin sovelletaan sähköistä kirjaamis- ja raportointijärjestelmää.

18 artikla

Kalastuslupien peruuttaminen

1.  Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1224/2009 7 artiklan 4 kohdan soveltamista, tämän asetuksen 4 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitetut kalastusluvat on peruutettava vähintään vuoden ajaksi kaikissa seuraavissa tapauksissa: [tark. 99]

a)  kalastusluvassa asetettuja edellytyksiä ei ole noudatettu pyydysten käyttörajoitusten, sallittujen toiminta-alueiden tai tapauksen mukaan ja niitä lajeja koskevien saalis- tai ja pyyntiponnistusrajoitusten suhteen, joiden kohdennettu pyynti on sallittua; tai [tark. 100]

b)  alukselle ei ole otettu tieteellistä tarkkailijaa tai sallittu saalisnäytteiden ottoa tieteellisiä tarkoituksia varten siten, kuin tämän asetuksen 19 artiklassa täsmennetään;

b a)  tietoja ei ole kerätty, merkitty ja ilmoitettu 8 artiklan mukaisesti; [tark. 101]

b b)  yhteisen kalastuspolitiikan vaatimuksia ei ole noudatettu; [tark. 102]

b c)  jossakin neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1005/2008(29), erityisesti sen VII–IX luvun säännöksissä määritellyssä tapauksessa. [tark. 103]

2.  Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, jos siinä tarkoitetut laiminlyönnit ovat aiheutuneet ylivoimaisesta esteestä. [tark. 104]

V LUKU

TIEDONKERUU TIETOJEN KERUU JA VAATIMUSTENMUKAISUUS [tark. 105]

19 artikla

Tiedonkeruu- ja raportointisäännöt

1.  Jäsenvaltioiden on kerättävä tietoa jokaisesta syvänmeren kalastuksesta niiden tiedonkeruuta ja tarkkuustasoja koskevien sääntöjen mukaisesti, jotka vahvistetaan biologisten, teknisten, ympäristöön liittyvien ja sosioekonomisten tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevassa yhteisön monivuotisessa ohjelmassa neuvoston asetuksen (EY) N:o 199/2008(30) mukaisesti ja muissa kyseisen asetuksen nojalla toteutetuissa toimenpiteissä. Jäsenvaltioiden on varmistettava tarvittavat järjestelmät, joilla helpotetaan kohde- ja sivusaalislajien ilmoittamista ja haavoittuvan meriekosysteemin havaitsemisesta ilmoittamista. Ilmoittaminen on mahdollisuuksien mukaan tehtävä reaaliajassa. [tark. 106]

1 a.  Jäsenvaltioiden on laadittava tarkkailijajärjestelmää koskeva ohjelma, jonka avulla varmistetaan asiaankuuluvien, ajan tasalla olevien ja tarkkojen tietojen kerääminen syvänmeren lajien saaliista ja sivusaaliista, haavoittuvia meriekosysteemejä koskevista havainnoista ja muista tämän asetuksen tehokkaan täytäntöönpanon kannalta olennaisista tiedoista. Tarkkailijajärjestelmän on katettava 100 prosenttia sellaisista pohjatrooleja tai -verkkoja käyttävistä aluksista, joilla on lupa kalastaa syvänmeren lajeja. Tarkkailijajärjestelmän on katettava 10 prosenttia kaikista muista aluksista, joilla on lupa kalastaa syvänmeren lajeja. [tark. 107]

2.  Aluksen päällikön tai kenen tahansa muun aluksen toiminnasta vastaavan henkilön edellytetään ottavan alukselle jäsenvaltion sille nimeämä tieteellinen tarkkailija, ellei tämä ole turvallisuussyistä mahdotonta 4 kohdassa määriteltyjen edellytysten mukaisesti. Päällikön on helpotettava tieteellisen tarkkailijan tehtävien suorittamista. [tark. 108]

3.  Tieteellisen tarkkailijan tehtävänä on

a)  suorittaa 1 kohdassa tarkoitettuja toistuvia tiedonkeruutehtäviään ja hänen on oltava pätevä suorittamaan tehtävänsä ja velvollisuutensa tieteellisenä tarkkailijana, mukaan luettuna kyky tunnistaa syvänmeren ekosysteemeistä löydetyt lajit; [tark. 109]

a a)  kirjata itsenäisesti aluksen kalastuspäiväkirjassa käytetyssä muodossa asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 säädetyt saalistiedot; [tark. 110]

a b)  kirjata kaikki 7 artiklassa tarkoitettuun kalastussuunnitelmaan tehdyt muutokset; [tark. 111]

a c)  dokumentoida kaikki ennakoimattomat havainnot haavoittuvista meriekosysteemeistä sekä kerätä tietoja, joista voi olla hyötyä alueen suojelemisessa; [tark. 112]

a d)  kirjata pyydysten käyttösyvyydet; [tark. 113]

a e)  toimittaa asianomaisen lippujäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille raportti 20 päivän kuluessa tarkkailujakson päättymisestä ja lähettää jäljennös tästä raportista komissiolle 30 päivän kuluessa kirjallisen pyynnön vastaanottamisesta. [tark. 114]

b)  määrittää ja dokumentoida aluksen pyydysten mukana alukselle otettujen, samaan ekosysteemiin kuuluvien kivikorallien, pehmeiden korallien, sienieläinten tai muiden organismien paino.

3 a.  Tieteellinen tarkkailija ei saa olla

i)  sen aluksen päällikön tai jonkun muun sillä aluksella palvelevan päällystön jäsenen sukulainen, jolle hänet on nimetty tarkkailijaksi;

ii)  sen aluksen, jolle hänet on nimetty tarkkailijaksi, päällikön palveluksessa;

iii)  päällikön edustajan palveluksessa;

iv)  päällikön tai tämän edustajan valvoman yrityksen palveluksessa;

v)  päällikön edustajan sukulainen. [tark. 115]

4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen velvollisuuksiensa lisäksi jäsenvaltioihin sovelletaan liitteessä II syvänmeren kalastuksen osalta vahvistettuja erityisiä tiedonkeruu- ja raportointivaatimuksia.

4 a.  Tietojenkeruu voi mahdollistaa tutkijoiden ja kalastajien kumppanuuksien luomisen ja edistää tutkimusta meriympäristön, bioteknologian, elintarviketieteiden, jalostuksen ja talouden alalla. [tark. 116]

5.  Syvänmeren kalastuksesta kerättyjä tietoja, mukaan lukien kaikki tämän asetuksen liitteen II mukaisesti kerätyt tiedot, on käsiteltävä asetuksen (EY) N:o 199/2008 III luvussa säädetyn tiedonhallintamenettelyn mukaisesti.

6.  Jäsenvaltioiden on komission pyynnöstä toimitettava kuukausittaisia raportteja kalastuskohtaisesti toteutuneesta pyyntiponnistuksesta ja/tai saaduista saaliista. Nämä raportit on asetettava julkisesti saataville. [tark. 117]

V a LUKU

RAHOITUSTUKI [tark. 118]

19 a artikla

Rahoitustuki pyydyksen vaihtamiseen

1.  Syvänmeren kalastuksessa pohjatrooleja tai -verkkoja käyttävät alukset voivat saada Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoitustukea pyydysten vaihtamiseen ja siihen liittyviin alukseen tehtäviin muutoksiin sekä tarvittavaan taitotietoon ja koulutukseen edellyttäen, että tieteellisen neuvoa-antavan elimen kuulemisen jälkeen komission arvion mukaan uusi pyydys on todistetusti parempi koko- ja lajivalikoivuudeltaan, sillä on pienempi vaikutus meriympäristöön ja haavoittuviin meriekosysteemeihin ja se ei lisää aluksen kalastuskapasiteettia.

2.  Kalastusalukset voivat saada Euroopan meri- ja kalastusrahaston rahoitustukea syvänmeren lajien ja erityisesti haavoittuvimpien lajien tahattomien saaliiden minimoimiseksi ja mahdollisuuksien mukaan lopettamiseksi.

3.  Samalle unionin kalastusalukselle ei myönnetä tukea kuin kerran.

4.  Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoitustuen saamisen edellytyksenä on tämän asetuksen, yhteisen kalastuspolitiikan ja unionin ympäristölainsäädännön noudattaminen. [tark. 119]

VI LUKU

DELEGOIDUT SÄÄDÖKSET

20 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.  Siirretään 3 b artiklan 2 kohdassa ja 13 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle määräämättömäksi ajaksi kolmeksi vuodeksi ...(31). Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen kolmen vuoden jakson loppumista. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta sen jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä. [tark. 120]

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 b artiklan 2 kohdassa ja 13 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Edellä olevan 3 b artiklan 2 kohdassa ja 13 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

VII LUKU

ARVIOINTI JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

21 artikla

Arviointi

1.  Kuuden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta Komissio arvioi viimeistään ...(32) jäsenvaltioiden raporttien ja sen tätä tarkoitusta varten pyytämien tieteellisten lausuntojen perusteella tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden vaikutusta ja määrittelee, missä määrin 1 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitetut tavoitteet on saavutettu. [tark. 121]

2.  Arvioinnissa on keskityttävä suuntauksiin seuraavissa aiheissa:

a)  alukset, jotka ovat ryhtyneet käyttämään pyydyksiä, joiden vaikutus merenpohjaan on vähäisempi, ja edistyminen tahattomien niiltä poisheitettyjen saaliiden määrien kehittyminen ehkäisemisessä, minimoinnissa ja mahdollisuuksien mukaan lopettamisessa; [tark. 122]

b)  kutakin syvänmeren kalastusta harjoittavien alusten toiminta-alue;

c)  niiden tietojen täydellisyys ja luotettavuus, joita jäsenvaltiot toimittavat tutkimuslaitoksille kantojen arvioimiseksi tai komissiolle tietopyyntöjen yhteydessä;

d)  syvänmeren kannat, joita koskeva tutkimustieto on parantunut;

e)  kalastukset, joita hallinnoidaan yksinomaan pyyntiponnistusrajoituksin, ja liitännäistoimenpiteiden tehokkuus saaliiden poisheittämisen lopettamiseksi ja haavoittuvimpien lajien saaliiden vähentämiseksi. [tark. 123]

e a)  edellä olevan 7 artiklan mukaisesti tehtyjen vaikutustenarviointien laatu; [tark. 124]

e b)  niiden unionin alusten ja satamien lukumäärä, joihin tämän asetuksen täytäntöönpano vaikuttaa suoraan; [tark. 125]

e c)  sellaisten toimenpiteiden tehokkuus, jotka on vahvistettu syvänmeren kalakantojen pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi ja muiden kuin kohdelajien ja erityisesti haavoittuvimpien lajien sivusaaliiden estämiseksi; [tark. 126]

e d)  haavoittuvien meriekosysteemien tehokkaan suojelun laajuus sallittujen kalastustoimien nykyisille syvänmeren kalastusalueille rajoittamisen, kalastuskieltoalueiden, kalastamisen keskeyttämistä koskevan säännön ja/tai muiden toimenpiteiden kautta. [tark. 127]

e e)  600 metrin syvyysrajan soveltaminen. [tark. 128]

2 a.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella komissio esittää viimeistään ...(33) ehdotuksia tämän asetuksen tarkistamiseksi tarpeen mukaan. [tark. 129]

22 artikla

Siirtymätoimenpiteet

Asetuksen (EY) N:o 2347/2002 mukaisesti myönnetyt erityiskalastusluvat pysyvät voimassa, kunnes ne korvataan tämän asetuksen mukaisesti myönnetyillä syvänmeren lajien pyyntiin oikeuttavilla kalastusluvilla, mutta ne eivät kuitenkaan saa olla voimassa enää 30 päivän syyskuuta 2012 ...(34) jälkeen. [tark. 130]

23 artikla

Kumoaminen

1.  Kumotaan asetus (EY) N:o 2347/2002.

2.  Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

24 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

1 jakso: Syvänmeren lajit

2 jakso: NEAFC:n puitteissa lisäksi säännellyt lajit

[tark. 131]

Liite II

19 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut erityiset tiedonkeruu- ja raportointivaatimukset

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot, jotka on kerätty sekä unionin että kansainväliset vedet kattavalta alueelta eritellään unionin vesien tai kansainvälisiä vesien mukaan.

2.  Kun syvänmeren kalastustoiminta on päällekkäistä jonkin toisen, samalla alueella harjoitettavan kalastustoiminnan kanssa, ensiksi mainittua koskeva tiedonkeruu on tehtävä erillään viimeksi mainittua koskevasta tiedonkeruusta.

3.  Poisheitettävistä määristä on otettava näytteitä kaikissa syvänmeren kalastuksissa. Purettuja ja poisheitettäviä määriä koskevan näytteenottostrategian on katettava kaikki liitteessä I luetellut lajit sekä merenpohjan ekosysteemiin kuuluvat lajit, joita ovat esimerkiksi syvänmeren korallit, sienieläimet ja muut samaan ekosysteemiin kuuluvat organismit.

4.  Jos sovellettavassa monivuotisessa tiedonkeruusuunnitelmassa vaaditaan, että pyyntiponnistustiedoissa on ilmoitettava troolikalastukseen käytetyt tunnit ja passiivisten pyydysten osalta niiden vedessäoloaika, jäsenvaltion on kerättävä ja oltava valmis esittämään yhdessä tällaisten pyyntiponnistustietojen kanssa seuraavat lisätiedot:

a)  kalastustoimien maantieteellinen sijainti nostokertakohtaisesti aluksen kalastuksenseurantakeskukselle toimittamien satelliittiseurantajärjestelmän tietojen perusteella;

b)  kalastussyvyydet, joissa pyydyksiä käytetään, jos aluksen raportointi tapahtuu sähköisen kalastuspäiväkirjan avulla. Aluksen päällikön on ilmoitettava kalastussyvyys vakioitua raportointimallia noudattaen.

4 a.  Komissio varmistaa, että tiedot kerätään oikea-aikaisesti ja kaikissa jäsenvaltioissa yhdenmukaistetulla tavalla ja että tiedot ovat tarkkoja, luotettavia ja kattavia. [tark. 132]

4 b.  Komissio varmistaa kerättyjen tietojen turvallisen varastoinnin ja julkistaa ne lukuun ottamatta poikkeustapauksia, joissa asianmukainen suoja ja luottamuksellisuus ovat tarpeen, jolloin tällaisten rajoitusten perusteet on ilmoitettava. [tark. 133]

Liite II a

7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut vaikutustenarvioinnit

Edellä 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun syvänmeren kalastustoimien vahvistamiseksi tehdyn vaikutustenarvioinnin on sisällettävä muun muassa

1.  kalastuksen tyyppi tai tyypit, mukaan luettuina alukset ja pyydystyypit, kalastusalueet, pyyntisyvyydet, yksittäiset kohdelajit ja mahdolliset sivusaalislajit, pyyntiponnistustasot sekä kalastuksen kesto

2.  paras käytettävissä oleva tutkimustieto kalakantojen nykytilasta sekä kyseisen kalastusalueen ekosysteemejä ja elinympäristöjä koskevat perustiedot, joihin muutoksia tulevaisuudessa verrataan

3.  kalastusalueella esiintyvien tai todennäköisesti esiintyvien haavoittuvien meriekosysteemien tunnistaminen, kuvailu ja kartoittaminen

4.  tiedot ja menetelmät, joiden avulla toimien vaikutukset tunnistetaan, kuvaillaan ja niitä arvioidaan, tietopuutteiden yksilöinti sekä arvioinnissa esitettyihin tietoihin sisältyvien epävarmuustekijöiden arviointi

5.  kalastustoimien todennäköisten vaikutusten esiintymisen, laajuuden ja keston kartoittaminen, kuvaus ja arviointi, mukaan luettuina kalastustoimien kumulatiiviset vaikutukset erityisesti kyseisen kalastusalueen haavoittuviin meriekosysteemeihin ja tuotantokyvyltään heikkoihin kalavaroihin

6.  ehdotetut lievennys- ja hoitotoimenpiteet, joilla estetään merkittävät haittavaikutukset haavoittuviin meriekosysteemeihin ja varmistetaan tuotantokyvyltään heikkojen kalavarojen pitkän aikavälin säilyminen ja kestävä hyödyntäminen, sekä kalastustoiminnan vaikutusten seurantatoimenpiteet. [tark. 134]

(1) EUVL C 133, 9.5.2013, s. 41. (2) EUVL C 133, 9.5.2013, s. 41. (3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 10. joulukuuta 2013. (4) Neuvoston asetus (EY) N:o 2371/2002, annettu 20 päivänä joulukuuta 2002, elollisten vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa (EUVL L 358, 31.12.2002, s. 59). (5) Neuvoston asetus (EY) N:o 2347/2002, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, syvänmeren kantojen kalastukseen sovellettavista kalastusmahdollisuuksien saamista koskevista erityisistä vaatimuksista ja niihin liittyvistä edellytyksistä (EUVL L 351, 28.12.2002, s. 6). (6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o …/2013, annettu …, yhteisestä kalastuspolitiikasta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 sekä neuvoston päätöksen (EY) N:o 2004/585 kumoamisesta (EUVL L …). (7) EUVL L 347, 24.12.2009, s. 6. (8) Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1). (9) Neuvoston päätös 81/608/ETY, tehty 13 päivänä heinäkuuta 1981, Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen tekemisestä (EYVL L 227, 12.8.1981, s. 21). (10) Neuvoston asetus (EY) N:o 734/2008, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008, aavan meren haavoittuvien meriekosysteemien suojelusta pohjakalastuksessa käytettävien pyydysten haittavaikutuksilta (EUVL L 201, 30.7.2008, s. 8). (11) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 218/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Koillis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (uudelleenlaadittu toisinto) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 70). (12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 216/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, muualla kuin Pohjois-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (uudelleenlaadittu toisinto) (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 1). (13) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä ammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta (EUVL L 41, 14.2.2003, s. 26). (14) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43). (15) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006, annettu 6 päivänä syyskuuta 2006, tiedon saatavuutta, yleisön osallistumista päätöksentekoon sekä oikeuden saatavuutta ympäristöasioissa koskevan Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamisesta yhteisön toimielimiin ja elimiin (EUVL L 264, 25.9.2006, s. 13). (16) Neuvoston päätös 2005/370/EY, tehty 17 päivänä helmikuuta 2005 (EUVL L 124, 17.5.2005, s. 1). (17) Tämän asetuksen voimaantulopäivä. (18) Viisi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta. (19) Vuosi tämän asetuksen voimaantulosta. (20) Kaksi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta. (21) Neljä vuotta tämän asetuksen voimaantulosta. (22) + Viisi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta. (23) Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7). (24) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7). (25) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17. kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) (EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19). (26) Viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. (27) Kolme kuukautta tämän asetuksen voimaantulosta. (28) 60 päivän kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. (29) Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1). (30) Neuvoston asetus (EY) N:o 199/2008, annettu 25 päivänä helmikuuta 2008, kalatalousalan tietojen keruuta, hallintaa ja käyttöä koskevista yhteisön puitteista sekä yhteistä kalastuspolitiikkaa koskevien tieteellisten lausuntojen tukemisesta (EUVL L 60, 5.3.2008, s. 1). (31) Tämän asetuksen voimaantulopäivä. (32) Neljän vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. (33) Viisi vuotta tämän asetuksen voimaantulosta. (34) Vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. joulukuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi unionin pelastuspalvelumekanismista (COM(2011)0934 – C7-0519/2011 – 2011/0461(COD))

P7_TA(2013)0540 A7-0003/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0934),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 196 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0519/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon alueiden komitean 19. heinäkuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 9. lokakuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan, ulkoasiainvaliokunnan, budjettivaliokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0003/2013),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman;

3.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission lausuman;

4.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. joulukuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o …/2013/EU antamiseksi unionin pelastuspalvelumekanismista

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä N:o 1313/2013/EU.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen lausuma

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio panevat merkille 19 artiklan 4–6 kohdassa ja liitteessä I omaksutun lähestymistavan, joka vastaa tämän päätöksen erityispiirteitä ja joka ei muodosta ennakkotapausta muihin rahoitusvälineisiin nähden.

Komission lausuma

Komissio aikoo esittää Euroopan parlamentille tämän päätöksen täytäntöönpanoa koskevan vuosikertomuksen, liitteessä I oleva talousarviojaottelu mukaan luettuna, tammikuusta 2015 alkaen, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta vuotuiseen talousarviomenettelyyn. Tämä lähestymistapa perustuu pelastuspalvelupolitiikan erityisluonteeseen eikä se muodosta ennakkotapausta muihin rahoitusvälineisiin nähden.

(1) EUVL C 277, 13.9.2012, s. 164.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. joulukuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista (COM(2011)0142 – C7-0085/2011 – 2011/0062(COD))

P7_TA(2013)0541 A7-0202/2012

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0142),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0085/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan keskuspankin 18. elokuuta 2011 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. heinäkuuta 2011 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 8. toukokuuta 2013 ja 27. marraskuuta 2013 päivätyillä kirjeillä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnot (A7‑0202/2012),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(3);

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. joulukuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/.../EU antamiseksi kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista ja direktiivien 2008/48/EY ja 2013/36/EU sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2014/17/EU.)

(1) EUVL C 240, 18.8.2011, s 3. (2) EUVL C 318, 29.10.2011, s. 133. (3) Tämä kanta korvaa 10. syyskuuta 2013 hyväksytyt tarkistukset (Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0341.

Euroopan parlamentin tarkistukset 10. joulukuuta 2013 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Bangladeshista peräisin olevan riisin tuonnista (COM(2012)0172 – C7-0102/2012 – 2012/0085(COD))(1)

P7_TA(2013)0542 A7-0304/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi Otsikko Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS Bangladeshista peräisin olevan riisin tuonnista Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS Bangladeshista peräisin olevan riisin tuonnista sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3491/90 kumoamisesta Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 3 kappale (3)  Tuontietuusjärjestelmän luotettavuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi perussopimuksen 290 artiklan mukainen asiakirjojen täytäntöönpanovalta siirrettäisiin komissiolle, jotta voidaan laatia säännöt, joiden mukaan järjestelmään osallistumisen ehtona on vakuuden antaminen. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. (3)  Tuontietuusjärjestelmän luotettavuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti sellaisten sääntöjen laatimiseksi, joiden mukaan järjestelmään osallistumisen ehtona on vakuuden antaminen Bangladeshista peräisin olevan riisin tuonnissa neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3491/90 mukaisesti sovellettavan kiintiön avaamisesta ja hallinnoinnista 22 päivänä joulukuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1964/20061 mukaisesti. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. ______________ 1 EUVL L 408, 30.12.2006, s. 19. Tarkistus 3 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 4 kappale (4)  Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset tämän asetuksen täytäntöönpanolle, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Jollei muualla nimenomaisesti muuta säädetä, täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti. Kuitenkin jos tuontietuusjärjestely on keskeytettävä, komission tulisi voida hyväksyä tarvittavat täytäntöönpanosäädökset soveltamatta asetusta (EU) N:o 182/2011. (4)  Jotta voidaan varmistaa tiettyjen tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavien toimenpiteiden yhdenmukainen hyväksyminen, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Jollei nimenomaisesti toisin säädetä, tätä täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti. Kuitenkin jos tuontietuusjärjestely on keskeytettävä, komission olisi hyväksyttävä täytäntöönpanosäädös soveltamatta asetusta (EU) N:o 182/2011. Tarkistus 4 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 7 kappale (7)  Sen varmistamiseksi, että tuontietuusjärjestelmä koskee vain Bangladeshista peräisin olevaa riisiä, riisille olisi annettava alkuperätodistus ja riisiä vievän maan tulisi periä vientivero, jonka määrä vastaa tuontitulliin kohdistuvaa alennusta. (7)  Sen varmistamiseksi, että tuontietuusjärjestelmä koskee vain Bangladeshista peräisin olevaa riisiä, riisille olisi annettava alkuperätodistus. Tarkistus 5 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 7 a kappale (uusi) (7 a)  Tämä asetus on osa unionin yhteistä kauppapolitiikkaa, jonka on oltava yhdenmukaista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklassa vahvistettujen unionin kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteiden kanssa, erityisesti köyhyyden poistamista sekä kestävän kehityksen ja hyvän hallinnon edistämistä kehitysmaissa koskevien tavoitteiden kanssa. Siinä on myös noudatettava Maailman kauppajärjestön (WTO) vaatimuksia ja erityisesti tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT) nojalla vuonna 1979 tehtyä päätöstä erityis- ja suosituimmuuskohtelusta, vastavuoroisuudesta ja kehitysmaiden täydellisemmästä osallistumisesta (ns. ”oikeuttamislauseke”), jonka mukaan WTO:n jäsenet voivat myöntää kehitysmaille erillis- ja suosituimmuuskohtelun. Tarkistus 6 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 7 b kappale (uusi) (7 b)  Tässä asetuksessa tunnustetaan myös pienviljelijöiden ja maataloustyöntekijöiden oikeus kohtuullisiin tuloihin sekä turvalliseen ja terveelliseen työympäristöön sekä pidetään tätä oikeutta perusedellytyksenä niiden yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi, jotka liittyvät kauppaetuuksien myöntämiseen kehitysmaille ja erityisesti vähiten kehittyneille maille. Unioni pyrkii laatimaan ja toteuttamaan yhteisiä politiikkoja ja toimia kehitysmaiden talouden, yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävän kehityksen edistämiseksi ensisijaisena tavoitteenaan köyhyyden poistaminen. Ihmisoikeuksia ja työntekijöiden oikeuksia, ympäristönsuojelua ja hyvää hallintoa koskevien kansainvälisten yleissopimusten ratifiointi ja tehokas täytäntöönpano on siksi hyvin tärkeää, mistä on osoituksena erityinen kannustusmenettely, jossa yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta 25 päivänä lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 978/20121 mukaisesti myönnetään ylimääräisiä tullietuuksia. _______________ 1 EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1. Tarkistus 13 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 7 c kappale (uusi) (7 c)  Sen varmistamiseksi, että tämä asetus on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklassa annettujen yleisten säännösten mukainen, tämä asetus saisi koskea ainoastaan riisiä, jota tuotetaan, korjataan ja käsitellään asetuksessa (EU) N:o 978/2012 olevassa liitteessä VIII lueteltujen Kansainvälisen työjärjestön yleissopimusten mukaisesti ja erityisesti pakollista työtä koskevan yleissopimuksen (nro 29), ammatillista järjestäytymisvapautta ja ammatillisen järjestäytymisoikeuden suojelua koskevan yleissopimuksen (nro 87), järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamista koskevan yleissopimuksen (nro 98), samanarvoisesta työstä miehille ja naisille maksettavaa samaa palkkaa koskevan yleissopimuksen (nro 100), pakkotyön poistamista koskevan yleissopimuksen (nro 105), työmarkkinoilla ja ammatin harjoittamisen yhteydessä tapahtuvaa syrjintää koskevan yleissopimuksen (nro 111) ja lapsityön pahimpien muotojen kieltämistä koskevan yleissopimuksen (nro 182) mukaisesti, Tarkistus 7 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 a kohta (uusi) 1 a.  Tässä asetuksessa otetaan huomioon pienviljelijöiden ja maataloustyöntekijöiden oikeus kohtuullisiin tuloihin sekä turvalliseen ja terveelliseen työympäristöön sekä pidetään tätä oikeutta perusedellytyksenä niiden yleisten tavoitteiden saavuttamiseksi, jotka liittyvät kauppaetuuksien myöntämiseen kehitysmaille ja erityisesti vähiten kehittyneille maille. Tarkistus 8 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta 3.  Ilman asetuksen N:o XXXX/XXXX 323 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean avustusta annetulla täytäntöönpanosäädöksellä komissio voi keskeyttää tämän artiklan 1 kohdassa myönnetyn tuontietuusjärjestelmän soveltamisen heti, kun se toteaa, että mainitun järjestelmän alaisen tuonnin määrä on kuluvan vuoden aikana saavuttanut 2 kohdassa ilmoitetun määrän. 3.  Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, jolla keskeytetään tämän artiklan 1 kohdassa myönnetyn tuontietuusjärjestelmän soveltaminen heti, kun se toteaa, että mainitun järjestelmän alaisen tuonnin määrä on kuluvan vuoden aikana saavuttanut tämän artiklan 2 kohdassa ilmoitetun määrän. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään soveltamatta 5 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä. Tarkistus 9 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 2 kohta – a alakohta a)  toimitetaan todiste siitä, että Bangladesh on perinyt 1 kohdassa tarkoitettua alennusta vastaavaa vientiveron Poistetaan. Tarkistus 10 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 2 kohta 2.  Siirretään 3 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle määräämättömäksi ajaksi tämän asetuksen voimaantulopäivästä. 2.  Siirretään komissiolle ... päivästä ...kuuta …* viiden vuoden ajaksi 3 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä. ___________ * Tämän asetuksen voimaantulopäivä. Tarkistus 11 Ehdotus asetukseksi 4 artikla – 5 kohta 5.  Edellä olevan 3 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. 5.  Edellä olevan 3 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan neljällä kuukaudella. Tarkistus 12 Ehdotus asetukseksi 5 a artikla (uusi) 5 a artikla Komiteamenettely 1.  Komissiota avustaa maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä ja tiettyjä maataloustuotteita koskevista erityissäännöksistä … päivänä …kuuta … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o [xxxx/yyyy] (YMJ-asetus)1 [323 artiklan 1 kohdalla] perustettu maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea. 2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa. 3.  Kun komitean lausunto on määrä hankkia kirjallista menettelyä noudattaen, tämä menettely päätetään tuloksettomana, jos komitean puheenjohtaja lausunnon antamiselle asetetussa määräajassa niin päättää tai komitean jäsenten enemmistö sitä pyytää. _______________ 1 COD 2010/0385.

(1) Asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 57 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A7-0304/2013).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 10. joulukuuta 2013 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien huutokauppojen ajoitusta koskevien säännösten selventämiseksi (COM(2012)0416 – C7-0203/2012 – 2012/0202(COD))

P7_TA(2013)0543 A7-0046/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0416),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 192 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0203/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 14. marraskuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050(2),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 20. marraskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan lausunnon (A7‑0046/2013),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan(3);

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 10. joulukuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o .../2013/EU antamiseksi direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien huutokauppojen ajoitusta koskevien säännösten selventämiseksi

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä N:o 1359/2013/EU.)

(1) EUVL C 11, 15.1.2013, s. 87. (2) EUVL C 251 E, 31.8.2013, s. 75. (3) Tämä kanta on sellainen kuin se on vahvistettu 3. heinäkuuta 2013 hyväksytyssä tarkistuksessa (Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0310).

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. joulukuuta 2013 ehdotuksesta neuvoston asetukseksi arviointiperusteista sen määrittämiseksi, milloin kierrätyspaperi lakkaa olemasta jätettä jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY 6 artiklan 1 kohdan nojalla (D021155/01 – 2012/2742(RPS))

P7_TA(2013)0544 B7-0553/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston asetukseksi arviointiperusteista sen määrittämiseksi, milloin kierrätyspaperi lakkaa olemasta jätettä jätteistä annetun direktiivin 2008/98/EY 6 artiklan 1 kohdan nojalla (COM(2013)0502),

–  ottaa huomioon yhteisen tutkimuskeskuksen maaliskuussa 2011 julkaiseman tieteellisen ja teknisen raportin jätteeksi luokittelun päättymistä koskevista arviointiperusteista jätepaperin osalta ja siihen sisältyvät tekniset ehdotukset,

–  ottaa huomioon jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY(1) ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdan,

–  ottaa huomioon jätteiden siirrosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1013/2006(2) ja erityisesti sen 49 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY 11 artiklan 2 kohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttamisen todentamisessa sovellettavista säännöistä ja laskentamenetelmistä annetun komission päätöksen 2011/753/EU(3) ja erityisesti sen 2 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon 26. tammikuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Resurssitehokas Eurooppa – Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahanke" (COM(2011)0021),

–  ottaa huomioon direktiivin 2008/98/EY 39 artiklassa tarkoitetun komitean 9. heinäkuuta 2012 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28. kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 4 kohdan e alakohdan(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 88 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 4 kohdan c alakohdan,

A.  katsoo, että jätteeksi luokittelun päättymisen määrittäminen direktiivin 2008/98/EY mukaisesti voi olla tärkeä kierrätystä ja sekundaaristen raaka-aineiden markkinoita edistävä väline. jonka avulla voidaan edistää resurssitehokkuutta;

B.  ottaa huomioon, että ehdotuksessa neuvoston asetukseksi säädetään, että jos paperille vieraiden ainesosien osuus on enintään 1,5 prosenttia ilmakuivapainosta, jätepaperi lakkaa olemasta jätettä, kun se on tarkoitus käyttää paperikuituina paperin valmistuksessa, tietyt lisäkriteerit huomioon ottaen;

C.  ottaa huomioon, että monimateriaalinen paperi, jonka paperille vieras osuus on yli 30 prosenttia ilmakuivapainosta, katsotaan kokonaan paperille vieraaksi ainesosaksi; ottaa huomioon, että tyypillinen monimateriaalinen paperisäiliö sisältää vain enintään 30 prosenttia paperille vieraita ainesosia (24 prosenttia polyetyleeniä, 6 prosenttia alumiinia), joten sitä ei katsota paperille vieraaksi ainesosaksi; toteaa näin ollen, että jätepaperivirta saattaa sisältää miten paljon tahansa monimateriaalisia paperisäiliöitä (sekä runsaasti niihin sisältyviä paperille vieraita ainesosia sekä huomattavia määriä muita paperiin kiinnittyneitä nesteiden, elintarvikkeiden ja muiden orgaanisten materiaalien jäämiä), eikä sitä enää pidetä jätteenä vaan tuotteena;

D.  ottaa huomioon, että ”kierrätys” on määritelty direktiivin 2008/98/EY 3 artiklan 17 kohdassa siten, että sillä tarkoitetaan ”hyödyntämistointa, jossa jätemateriaalit käsitellään uudelleen tuotteiksi, materiaaleiksi tai aineiksi joko alkuperäiseen tarkoitukseen tai muihin tarkoituksiin”;

E.  ottaa huomioon, että asetusehdotuksessa jätteeksi luokittelun päättymisen ajankohdaksi määritellään ajankohta, jolloin kierrätyspaperi on tarkoitus käyttää paperikuituina paperin valmistuksessa, eli ajankohta sijoittuu ennen varsinaista paperitehtaassa suoritettavaa uudelleenkäsittelyä; toteaa tämän olevan ristiriidassa kierrätyksen nykyisen määritelmän kanssa, koska siinä edellytetään jätemateriaalien uudelleenkäsittelyä;

F.  ottaa huomioon, että keräyksen ja lajittelun jälkeen saadut tällaiset jätemateriaalit on vasta esikäsitelty (ei uudelleenkäsitelty) eikä niitä voida käyttää ilman uudelleenkäsittelyä;

G.  toteaa, että jos jätteeksi luokittelun päättyminen määritellään tapahtuvaksi ennen kierrätystä, syntyisi ongelmia useiden yhteisön lainsäädännön säädösten kanssa, kuten ympäristömerkkejä, julkisia hankintoja ja ekologista suunnittelua koskevien säädösten ja Reach-asetuksen suhteen, koska toistaiseksi niissä kierrätyksen määritellään johtavan käyttövalmiiseen kierrätettyyn tuotteeseen; toteaa uuden määritelmän olevan myös ristiriidassa komission päätöksen 2011/753/EU 2 artiklan 2 kohdan kanssa, koska siinä esikäsittely erotetaan selvästi lopullisesta kierrätyksestä;

H.  ottaa huomioon, että direktiivin 2008/98/EY 6 artiklan 1 kohdan mukaan tietyt jätteet lakkaavat olemasta jätettä, kun ne ovat läpikäyneet hyödyntämistoimen, kierrätys mukaan luettuna, ja ovat tiettyjen kyseisessä artiklassa asetettujen edellytysten mukaisesti laadittujen arviointiperusteiden mukaiset; ottaa huomioon, että kyseisiin edellytyksiin kuuluvat a) se, että aine tai esine on tuotteisiin sovellettavan voimassa olevan lainsäädännön ja normien mukainen (6 artiklan 1 kohdan c alakohta) ja b) aineen tai esineen käytöstä ei aiheudu haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle eikä ihmisten terveydelle (6 artiklan 1 kohdan d alakohta);

I.  ottaa huomioon, että paperille vieraille ainesosille asetettu 1,5 prosentin kynnysarvo perustuu eurooppalaiseen standardiin EN 643; ottaa huomioon, että yhteisen tutkimuskeskuksen tutkimuksen mukaan kyseinen standardi on keskeinen elementti jätepaperin kaupassa ja sen avulla määritetään standardoidut eurooppalaiset jätteen luokat; toteaa, että jos tähän standardiin tukeudutaan asetettaessa jätteeksi luokittelun päättymistä koskevat arviointiperusteet, toimitaan vastoin direktiivin 2008/98/EY 6 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, jossa mainitaan nimenomaisesti tuotteisiin sovellettavat standardit eikä jätteisiin sovellettavia standardeja;

J.  ottaa huomioon, että asiaan liittyvissä paperituotteita koskevissa standardeissa, joita ovat epäorgaanisia epäpuhtauksia koskeva ISO 1762, näkyvää likaa koskevat ISO 5350/1 ja 5350/2 ja uutteita koskeva ISO 624 (matalamolekyylipainoiset hiilihydraatit), edellytetään puhtaustasoa, joka on 1 ppm – 15 000 kertaa alempi kuin ehdotettu taso;

K.  ottaa huomioon, että monimateriaalisen paperin sisällyttäminen ehdotukseen on vastoin yhteisen tutkimuskeskuksen tutkimuksessa esitettyä nimenomaista suositusta, jossa jätettiin monikerroksinen paperi jätteeksi luokittelun päättymistä koskevien arviointiperusteiden soveltamisalan ulkopuolelle, koska tästä voi aiheutua ympäristöriskejä, jos materiaalia viedään maasta etenkin EU:n ulkopuolelle;

L.  ottaa huomioon, että asetuksen (EY) N:o 1013/2006 49 artiklan 2 kohdassa todetaan, että kun kyseessä on jätteiden vienti EU:sta, unionissa olevan lähtömaan toimivaltaisen viranomaisen on vaadittava ja pyrittävä varmistamaan, että kaikkien yhteisöstä vietyjen jätteiden huolto tapahtuu ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla vastaanottajana olevassa kolmannessa maassa erityisesti siten, että se kykenee osoittamaan, että vastaanottava laitos toimii ihmisten terveyttä ja ympäristönsuojelua koskevien sellaisten normien mukaisesti, jotka pääpiirteittäin vastaavat EU:n lainsäädännössä vahvistettuja normeja;

M.  katsoo, että jos käytetyn paperin, myös monimateriaalisen jätepaperin, jätteeksi luokittelu päätetään ennen kuin se on asianmukaisesti kierrätetty, kyseisellä materiaalilla voidaan käydä vapaasti kauppaa globaaleilla markkinoilla, eikä jätesiirtoasetuksen suojalausekkeita ekologisesti kestävän jätehuollon suhteen enää sovelleta; panee merkille jätevirrat, joihin sisältyy suuri määrä paperille vierasta materiaalia, jota voi olla paljon 1,5 prosentin kynnysarvoa enemmän, koska nykyisin monimateriaalista paperia ei lasketa mukaan, ja toteaa, että jos ne vapautetaan jätesiirtoasetuksen vaatimuksista, on selvästi vaarana, että rikotaan direktiivin 2008/98/EY 6 artiklan 1 kohdan d alakohdan säännöksiä, joiden mukaan aineen käytöstä ei saa aiheutua haitallisia kokonaisvaikutuksia ympäristölle;

N.  katsoo, että ehdotettu hallinnointijärjestelmä, jolla osoitetaan neuvoston asetusehdotuksen 3 artiklassa tarkoitettujen perusteiden noudattaminen, ja erityisesti säännös, jonka mukaan monimateriaalisen paperin toimituksissa paperille vieraat materiaalit on tarkoitettu hyödynnettäviksi, on todennäköisesti lähes mahdoton panna täytäntöön sellaisen jätteen osalta, joka on lakannut olemasta jätettä ja jolla näin ollen käydään vapaasti kauppaa mahdollisesti useiden eri omistajien kesken ja joka ei mitenkään enää edellytä kyseisen materiaalin käsittelyä ympäristön kannalta asianmukaisella tavalla;

O.  katsoo, että tällaisella paperilla, jota ei enää luokitella jätteeksi, käydyn maailmanlaajuisen kaupan kannustaminen kiertämällä ympäristön ja terveyden suojelua koskevia suojalausekkeita aiheuttaisi lisää kielteisiä ympäristövaikutuksia kuljetuksen aikana ja johtaisi lisäksi siihen, että paperin kierrätysaste laskisi Euroopassa, koska jätepaperin saatavuus heikkenisi; toteaa, että silloin paperin valmistajat saattaisivat joutua korvaamaan Euroopassa jätepaperin ainakin osaksi lisäämällä ensiökuitupohjaista tuotantoa, joka vaatii enemmän energiaa ja aiheuttaa enemmän hiilidioksidipäästöjä ja olisi siten vastoin arviointiperustetta, jonka mukaan on vältettävä ympäristölle aiheutuvia haitallisia kokonaisvaikutuksia;

P.  ottaa huomioon, että komission tiedonanto resurssitehokkaasta Euroopasta sisältää strategian, jolla Euroopasta pyritään tekemään niin kutsuttu kierrätystalous, joka perustuu kierrätysyhteiskuntaan, jossa tavoitteena on vähentää jätteen syntymistä ja edistää jätteen käyttöä raaka-aineena; ottaa huomioon, että ehdotetut jätteeksi luokittelun päättämistä koskevat arviointiperusteet saattavat vaarantaa vakavasti kierrätysasteen nostamisen EU:ssa entisestään, joten nykyinen ehdotus ei olisi direktiivin 2008/98/EY 6 artiklan 1 kohdan d alakohdan säännösten mukainen;

1.  pitää mahdottomana hyväksyä neuvoston asetusta arviointiperusteista sen määrittämiseksi, milloin kierrätyspaperi lakkaa olemasta jätettä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY 6 artiklan 1 kohdan nojalla;

2.  katsoo, että ehdotus neuvoston asetukseksi ei ole yhteensopiva perussäädöksen tavoitteen ja sisällön kanssa;

3.  katsoo, että ehdotuksessa neuvoston asetukseksi ylitetään komissiolle perussäädöksessä annettu täytäntöönpanovalta;

4.  katsoo, että komissio ei ole asianmukaisesti arvioinut, miten asetusehdotus vaikuttaa paperin kierrätykseen, jätepaperin arvoketjuun, jätepaperin kuljettamiseen ja asetusehdotuksen yleisiin ympäristövaikutuksiin; kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen asetusehdotusta ja parantamaan ehdotettuja jätteeksi luokittelun päättymistä koskevia perusteita tässä päätöslauselmassa esitettyjen vastalauseiden perusteella;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 312, 22.11. 2008, s. 3. (2) EUVL L 190, 12.7.2006, s. 1. (3) EUVL L 310, 25.11.2011, s. 11. (4) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. joulukuuta 2013 romaniväestön osallistamista koskevien kansallisten strategioiden eurooppalaisen puitekehyksen sukupuolinäkökohdista (2013/2066(INI))

P7_TA(2013)0545 A7-0349/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon perusoikeuskirjan ja etenkin sen 1, 14, 15, 21, 23, 24, 25, 34 ja 35 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön, erityisesti kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, YK:n vuoden 1992 julistuksen kansallisiin tai etnisiin, uskonnollisiin ja kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista, kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen ja YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon eurooppalaiset ihmisoikeuksia ja perusvapauksia suojelevat yleissopimukset, erityisesti ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (ECHR), Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja asiaan liittyvät Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean suositukset, kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen ja naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3 ja 6 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8, 9 ja 10 artiklan,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon "EU:n puitekehys vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille" (COM(2011)0173) ja 24. kesäkuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon “Romanien integraatiota edistävät kansalliset strategiat: EU:n puitekehyksen täytäntöönpano alulle" (COM(2012)0226),

–  ottaa huomioon ehdotuksen neuvoston suositukseksi romanien integraatiota jäsenvaltioissa edistävistä tuloksellisista toimenpiteistä (COM(2013)0460),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon "Eteneminen romanien integraatiota edistävien kansallisten strategioiden täytäntöönpanossa" (COM(2013)0454),

–  ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY(1),

–  ottaa huomioon yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(2),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (COM(2008)0426),

–  ottaa huomioon 1. kesäkuuta 2006 antamansa päätöslauselman romaninaisten tilanteesta Euroopan unionissa(3),

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman romaniväestön osallistamista koskevasta EU:n strategiasta(4),

–  ottaa huomioon EU:n perusoikeusviraston toteuttaman romaniväestöä sukupuolinäkökulmasta tarkastelevan tutkimuksen tulokset, jotka perusoikeusvirasto on työjärjestyksen 126 artiklan mukaisesti esitetystä pyynnöstä antanut käyttöön,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0349/2013),

A.  katsoo, että naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015 edellyttää komissiota ”tukemaan sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä kaikkien Eurooppa 2020 -strategian osien täytäntöönpanossa” ja että neuvoston päätelmät EU:n puitekehyksestä romanien integraatiota edistäville kansallisille strategioille vaativat ”sukupuolinäkökulman soveltamista kaikissa politiikoissa ja toimissa, jotta romaniväestön osallistamista voidaan edistää”;

B.  ottaa huomioon, että romaninaiset kohtaavat usein sukupuoleen ja etniseen alkuperään perustuvaa moninkertaista ja moniperusteista syrjintää – joka on voimakkaampaa kuin romanimiehiin tai muihin naisiin kohdistuva syrjintä – ja että heidän työllisyys-, koulutus‑, terveydenhoito-, sosiaalipalvelu- ja päätöksentekomahdollisuutensa ovat rajalliset; ottaa huomioon, että romaninaiset kärsivät usein rasismista, ennakkoluuloista ja stereotypioista, joilla on kielteinen vaikutus heidän todelliseen integroitumiseensa;

C.  ottaa huomioon, että romaninaisten on noudatettava patriarkaalisia ja seksistisiä perinteitä, joilla estetään heidän valinnanvapautensa, kun on kyse heidän elämänsä perusasioista, kuten koulutuksesta, työstä, seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja jopa avioliitosta; katsoo, että romaninaisiin kohdistuvaa syrjintää ei voida puolustaa perinteisiin vetoamalla, vaan siihen on puututtava perinteitä ja erilaisuutta kunnioittaen;

D.  huomauttaa, että köyhyysriski on suurempi romaninaisilla kuin romanimiehillä ja että suurin köyhyysriski EU:ssa on romaniperheillä, joissa on vähintään neljä lasta;

E.  katsoo, että yleisesti käytetyt indikaattorit jättävät usein huomiotta sellaiset ongelmat kuin työssäkäyvien köyhyys, energiaköyhyys, naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta, suurten perheiden ja yksinhuoltajien köyhyys, lapsiköyhyys ja naisten sosiaalinen syrjäytyminen;

F.  toteaa, että vanhemmat romaninaiset ovat suuremmassa köyhyysriskissä, sillä suurin osa heistä on työskennellyt virallisen talouden ulkopuolella ilman palkkaa tai sosiaaliturvaa;

G.  toteaa, että ylivoimainen enemmistö ”työelämän ulkopuolelle” luokitelluista aikuisista romaneista on naisia, ja johtuen osittain perinteisestä työnjaosta naisten ja miesten välillä sekä Euroopan työmarkkinoilla vallitsevasta rasismista ja seksismistä palkkatyössä olevien työikäisten romaninaisten määrä on vain noin puolet romanimiesten määrästä lukujen ollessa samankaltaiset itsenäisen ammatinharjoittamisen suhteen;

H.  ottaa huomioon, että kaikista maista saadut tiedot osoittavat, että romaninaiset jätetään armotta työelämän ulkopuolelle ja heitä syrjitään työpaikalla, kun he etsivät työpaikkaa tai kun heidät palkataan, ja ottaa huomioon, että romaninaiset jätetään myös virallisen talouden ulkopuolelle, sillä heitä rajoittavat niukat koulutusmahdollisuudet, puutteelliset asumisolosuhteet, kehno terveydenhoito, perinteiset sukupuoliroolit ja yleinen syrjäytyminen sekä enemmistöyhteisöjen harjoittama syrjintä; katsoo, että romaniväestön osallistamista koskeviin kansallisiin strategioihin liittyvän EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevissa kansallisissa raporteissa ei keskitytä riittävästi sukupuolten tasa-arvoa koskevaan kysymykseen;

I.  toteaa, että suurten perheiden äitien tai yksinhuoltajaäitien on huomattavasti vaikeampaa työskennellä kaukana kotoa ja perheestä epäsuotuisilla maaseutualueilla;

J.  toteaa, että romaninaisten lukutaitoprosentti ja koulutustaso ovat merkittävästi romanimiehiä ja muita naisia alhaisemmat ja että suurin osa romanitytöistä keskeyttää koulun aikaisin ja merkittävä osa heistä ei ole koskaan käynyt koulua;

K.  katsoo, että talouskriisillä on ollut kielteinen vaikutus romaninaisten terveyteen ja hyvinvointiin ja se on vaikeuttanut heidän jo pitkään kestämätöntä tilannettaan, jossa terveysongelmat rajoittavat enemmän kuin neljäsosaa kaikista romaninaisista heidän päivittäisissä toiminnoissaan;

L.  toteaa, että kattavien seksuaalisuuteen ja lisääntymiseen liittyvien oikeuksien sekä ehkäisyn puute ovat este romaninaisten voimaantumiselle ja sukupuolten tasa-arvolle, ja ne johtavat suunnittelemattomiin raskauksiin, myös teini-ikäisten keskuudessa, ja nämä raskaudet vähentävät tyttöjen koulutus- ja työmahdollisuuksia; katsoo, että varhainen äitiys johtuu enimmäkseen asianmukaisten sosiaalipalvelujen puutteesta ja riittämättömistä terveydenhuoltorakenteista, joissa ei ole otettu huomioon romaninaisten tarpeita;

M.  toteaa, että romaninaiset eivät ole tietoisia useimmista oikeuksistaan ja turvautuvat terveydenhoitopalveluihin paljon muuta väestöä harvemmin alhaisen sosioekonomisen asemansa ja terveydenhuollossa kokemansa syrjinnän vuoksi;

N.  toteaa, että romaninaiset ja -tytöt kärsivät suhteettomasti useista sairauksista, muun muassa HI-viruksesta/aidsista, mutta heille suunnattuja ennaltaehkäisyohjelmia ei ole yleisesti priorisoitu ja rahoitettu tarpeeksi ja pääsymahdollisuudet seulontoihin ovat edelleen vähäiset;

O.  toteaa, että äärimmäisen köyhyyden, sukupuolten epätasa-arvon ja sisäisen syrjinnän vuoksi romaninaisilla on muita naisia suurempi riski altistua ihmiskaupalle, prostituutiolle, perheväkivallalle ja hyväksikäytölle samalla kun he kohtaavat lisäesteitä suojelua hakiessaan;

P.  toteaa, että huomattava määrä romaninaisia on joutunut aviomiehensä, tämän sukulaisten ja muiden perheenjäsentensä harjoittaman perheväkivallan uhriksi, ja huomauttaa, että suurin osa romaninaisiin kohdistuvasta väkivallasta ja ihmisoikeusloukkauksista jää raportoimatta, koska naisiin kohdistuva väkivalta on yhä hyväksyttävää patriarkaalisissa yhteisöissä laillisena vallankäyttönä ja koska naisiin kohdistuvaan väkivaltaan syyllistyviä pidetään harvoin vastuullisina teoistaan, mikä ei rohkaise naisia etsimään oikeudellista apua;

Q.  toteaa, että viranomaisten romaninaisiin kohdistama väkivalta on yleistä kaikissa EU:n jäsenvaltioissa, ja katsoo, että tämä on voimakas syrjinnän muoto ja selkeä rikkomus Euroopan ihmisoikeussopimusta vastaan; toteaa, että syrjintää esiintyy eri muodoissa, kuten romaneja ja romanilapsia, koskevien tietojen kerääminen ja tallentaminen rekistereihin vain etnisen taustan perusteella ja satojen ihmisten häätäminen tarjoamatta soveliasta asuntovaihtoehtoa tai tukea, mikä on häpeällistä ja sydämetöntä toimintaa, jossa jätetään täysin huomioimatta jäsenvaltioiden kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteet;

R.  katsoo, että kaikilla EU:n toimielimillä ja jäsenvaltioilla on vastuu naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan kitkemisestä sekä rankaisemattomuuden lopettamisesta ja romaninaisiin ja -tyttöihin kohdistuviin viharikoksiin, vihapuheisiin, syrjintään ja väkivaltaan syyllistyvien saattamiseksi oikeuden eteen;

S.  toteaa, että neuvoston direktiivillä 2000/43/EY kielletään rotuun ja etniseen alkuperään perustuva syrjintä, ja ottaa huomioon, että komissio on käynnistänyt noin 30 rikkomusmenettelyä jäsenvaltioita vastaan siitä, että nämä eivät ole saattaneet asianmukaisesti rodusta riippumatonta yhdenvertaista kohtelua koskevaa direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöä;

1.  korostaa, että romaniväestön osallistamista koskevissa kansallisissa strategioissa on keskityttävä romaninaisten voimaannuttamiseen, jotta he voivat ottaa oman elämänsä haltuun, tulla näkyviksi muutoksentekijöiksi yhteisöissään ja tuoda julki mielipiteensä heitä koskeviin toimintalinjoihin ja ohjelmiin vaikuttamiseksi, sekä romaninaisten sosioekonomisen sietokyvyn vahvistamiseen, jolla tarkoitetaan heidän kykyään sopeutua nopeasti muuttuvaan taloudelliseen ympäristöön, toteuttamalla säästöjä ja estämällä varojen vähenemistä;

2.  on tyytyväinen komission antamaan vuoden 2012 edistymiskertomukseen(5) ja 26. päivänä kesäkuuta 2013 annettuun ehdotukseen neuvoston suositukseksi romanien integraatiota jäsenvaltioissa edistävistä tuloksellisista toimenpiteistä(6), sillä siinä painotetaan erityisesti työllisyyttä, asumista, koulutusta ja terveydenhoitoa ja kehotetaan jäsenvaltioita toteuttamaan myönteisiä erityistoimenpiteitä sekä sisällyttämään romanien integrointistrategiat köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan;

3.  kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka ovat lisäksi saaneet talouspolitiikan EU-ohjausjakson yhteydessä romaneihin liittyviä asioita koskevia maakohtaisia suosituksia, toteuttamaan ne nopeasti ja torjumaan syrjintää myös työpaikoilla, osallistamaan kansalaisyhteiskunnan, mukaan luettuina romanijärjestöt, päätöksentekoon ja kohdentamaan EU-varojen lisäksi myös kansallisia ja muita varoja romanien kansallisten integrointistrategioidensa sitoumusten täyttämiseen;

4.  pitää valitettavana, että unionin ja jäsenvaltioiden poliittiset päättäjät ovat käytännössä jättäneet huomioimatta romani- ja travellerinaisten suojattoman tilanteen huolimatta Euroopan parlamentin vuonna 2006 hyväksymästä päätöslauselmasta romaninaisten tilanteesta ja neuvoston antamista romaniväestön osallistamista koskevista kymmenestä yhteisestä perusperiaatteesta, joista yksi koskee sukupuolinäkökohtien tiedostamista;

5.  korostaa, että romanien integraatiota edistävien kansallisten strategioiden EU:n puitekehyksen tehokkuutta voitaisiin lisätä huomattavasti lisäämällä komission osallistumista sillä perusteella, että komissio kykenee parantamaan sääntelyn ja muiden välineiden laatua, lisäämään toimintalinjojen johdonmukaisuutta ja edistämään puitekehyksen kattavia tavoitteita;

6.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kansallisia toimintasuunnitelmia neljällä keskeisellä painopistealueella, jotka ovat terveys, asuminen, työllisyys ja koulutus, joille vahvistetaan erityiset tavoitteet ja päämäärät, rahoitus, indikaattorit ja aikataulu; kehottaa arvioimaan edistystä mittaamalla täytäntöönpanon tulokset;

7.  kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia ja paikallisia viranomaisia ottamaan romaninaiset naisorganisaatioiden, romanien kansalaisjärjestöjen ja asiaankuuluvien sidosryhmien kautta mukaan romaniväestön osallistamista koskevien kansallisten strategioiden valmisteluun, täytäntöönpanoon, arviointiin ja valvontaan sekä luomaan yhteyksiä tasa-arvoelinten tai naisten oikeuksia ajavien järjestöjen ja sosiaalista osallistamista koskevien strategioiden välille; kehottaa lisäksi komissiota käsittelemään sukupuolten tasa-arvoa koskevia kysymyksiä johdonmukaisella tavalla Eurooppa 2020 ‑strategian ja kansallisten uudistusohjelmien täytäntöönpanossa;

8.  kehottaa komissiota esittämään romanien osallistamista koskevasta EU:n prosessista kaavion, joka sisältää saavutukset, vaaditut tavoitteet ja erityiset toimenpiteet niiden toteuttamiseksi, täytäntöönpanotoimenpiteiden nykytilan ja seuraavaksi toteutettavat toimenpiteet;

9.  kehottaa jäsenvaltioita poistamaan alueellisen erottelun, häätötoimet ja asunnottomuuden, jotka kohdistuvat romanimiehiin ja -naisiin, sekä ottamaan käyttöön tehokkaan ja avoimen asuntopolitiikan;

10.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että romaninaisten ja -lasten perusoikeuksia kunnioitetaan, että romaninaisille ja -tytöille tiedotetaan – myös valistuskampanjoiden avulla – oikeuksista, joita heillä on nykyisen kansallisen tasa-arvo- ja syrjimättömyyslainsäädännön nojalla, ja että myös patriarkaalisia ja seksistisiä perinteitä torjutaan;

11.  kehottaa komissiota määrittelemään tehtävien ja vastuiden institutionaalisen jaon osallisina olevien organisaatioiden, foorumien ja elinten kesken sekä määrittelemään selkeästi näiden sidosryhmien – romaniasioita käsittelevä komission työryhmä, kansallisten yhteyspisteiden verkosto, Euroopan romanifoorumi, EU:n perusoikeusvirasto ja sen romanien osallistamista käsittelevä ad hoc -työryhmä – roolin romanien integraatiota edistävien kansallisten strategioiden EU:n puitekehyksen seurannassa, valvonnassa ja koordinoinnissa;

12.  kehottaa komissiota tukemaan romaniväestön osallistamista koskevia kansallisia strategioita pyrkimällä löytämään yhteiset, vertailukelpoiset ja luotettavat indikaattorit ja laatimalla tulostaulun romanien osallistamista koskevista EU:n indikaattoreista, jotta esitetään selkeät ja yksiselitteiset tiedot, joilla voidaan mitata edistystä, ja jotta täytetään tehokasta seurantaa koskeva vaatimus;

13.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että säästötoimenpiteet eivät vaikuta suhteettomasti romani- ja travellerinaisiin ja että ihmisoikeusperiaatteet ovat budjettipäätösten perustana;

14.  kehottaa komissiota vaatimaan, että jäsenvaltiot esittävät kansallisten strategioidensa tärkeimmillä painopistealueilla tulosindikaattorit, lähtökohdat ja numeeriset yleistavoitteet, joiden perusteella edistystä voidaan mitata;

15.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että sukupuolen ja etnisyyden mukaan eriteltyjä tietoja kerätään kaikissa hallinnoissa ja käytetään tukemaan toimintalinjojen suunnittelua; huomauttaa, että tiedonkeruu on toteutettava ihmisoikeusperiaatteiden mukaisesti;

16.  kehottaa jäsenvaltioita osoittamaan asianmukaiset varat romanien osallistamista koskeville kansallisille strategioille kansallisten sitoumustensa mukaisesti sekä ilmentämään osallistamisstrategioita kaikissa kansallisissa budjettipolitiikoissa;

17.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan asianmukaiset puitteet poliittisten päättäjien ja romanijärjestöjen väliselle kuulemiselle, vertaisoppimiselle ja kokemusten jakamiselle sekä käynnistämään strukturoidun keskustelun, jotta romanijärjestöt ja kansalaisjärjestöt sisällytetään eurooppalaisten, kansallisten ja paikallisten romanien osallistamisstrategioiden suunnitteluun, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin;

18.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan tasa-arvon kansalaisoikeuksissa ja terveyspalvelujen, koulutuksen, työpaikan ja asunnon saatavuudessa siten, että kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja syrjimättömyysperiaatetta sekä sovitetaan tämä yhteen nomadismikulttuurin kanssa asiaankuuluvissa tapauksissa;

19.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään yhdennettyjä alueellisia investointeja ja paikallisyhteisöjen omia kehittämishankkeita koskevat välineet kumppanuussopimuksiinsa, ottamaan ne käyttöön alikehittyneillä mikroalueilla ja köyhillä alueilla sekä sisällyttämään paikallisyhteisöjen omat hankkeet kehitettäviin toimintaohjelmiin;

20.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan erityisen ja kattavan syrjinnän vastaisen lainsäädännön hyväksymisen ja täytäntöönpanon kansainvälisten ja eurooppalaisten vaatimusten mukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa ja varmistamaan, että syrjinnän vastaisilla elimillä on välineet yhtäläisen kohtelun edistämiseksi ja että romaninaisilla ja -tytöillä on käytössään valituskeinot;

21.  kehottaa jäsenvaltioita korostamaan enemmän kansallisissa strategioissaan sosiaalisen osallisuuden alueellisuutta ja ottamaan kohteeksi köyhimmät mikroalueet monitahoisten ja yhdennettyjen kehitysohjelmien kautta;

22.  kehottaa jäsenvaltioita keskittymään myös koheesiopolitiikan kaupunkiulottuvuuteen ja kiinnittämään erityishuomiota kaupunkeihin, joihin kohdistuu monin tavoin sosiaalista epätasapainoa – muun muassa työttömyyttä, sosiaalista syrjäytymistä ja polarisaatiota – ja auttamaan niitä infrastruktuuriensa kehittämisessä, jotta voidaan hyödyntää niiden mahdollista panosta taloudelliselle kasvulle ja vahvistaa yhteyksiä kaupunki- ja maaseutualueiden välillä osallistavan kehityksen edistämiseksi;

23.  kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamista romaniväestön osallistamista koskevien kansallisten strategioiden täytäntöönpanossa ja soveltamaan sukupuolten tasa-arvoa kaikkiin romaninaisiin vaikuttaviin toimintalinjoihin ja käytäntöihin sekä yhdistämään niiden täytäntöönpanon olemassa oleviin sukupuolten tasa-arvoon pyrkiviin strategioihin, erityisesti tekemällä romaniyhteisöjen sisällä olevien sukupuolten välisten palkka- ja eläke-erojen poistamisesta sekä naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan kitkemisestä nimenomaiset tavoitteet, ja toteuttamaan konkreettisia toimia näiden tavoitteiden saavuttamiseksi;

24.  kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että naisten oikeuksia ja tasa-arvon valtavirtaistamista koskevat erityistoimenpiteet sisällytetään romanien integraatiota edistäviin kansallisiin strategioihin, ja varmistamaan, että niissä otetaan huomioon sukupuolinäkökulma ja romaninaisten kohtaama moninkertainen ja moniperusteinen syrjintä erityisesti työllisyyden, terveyden, asumisen ja koulutuksen aloilla ja että komission ja erityisesti perusoikeusviraston arvioinnissa ja vuotuisessa seurannassa otetaan huomioon naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvonäkökulma romanien integraatiota edistävien kansallisten strategioiden kaikissa osioissa, sekä varmistamaan, että tulokset esitellään Euroopan parlamentille;

25.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että romanien integraatiota edistävät kansalliset strategiat ilmentävät romaninaisten erityisiä oikeuksia ja tarpeita, ja laatimaan konkreettisia indikaattoreita niiden täytäntöönpanemiseksi, seuraamiseksi ja valvomiseksi esimerkiksi YK:n kehitysohjelman UNDP:n sukupuolisidonnaisen kehitysindeksin GDI mukaisesti (pitkä ja terve elämä, tietämys ja kohtuullinen elintaso) sekä sukupuolten vaikuttamismahdollisuuksia kuvaavan mitan GEM mukaisesti (poliittinen osallistuminen ja päätöksenteko, taloudellinen osallistuminen ja päätöksenteko sekä taloudellisten resurssien hallinta); kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käyttämään tasa-arvoista budjetointia yhtenä keinona sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamisessa;

26.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan romanien integraatiota edistäviä kansallisia strategioita varten kansallisen seuranta- ja arviointikehyksen, joka käsittää muun muassa budjettiseurannan ja muun kansalaisyhteiskunnan valvonnan muodot (kansallisten kansalaisjärjestöjen, kansalaisjärjestöjen verkostojen tai kattojärjestöjen toteuttamana), asiantuntija-arvioinnin (todennetun kokemuksen omaavien riippumattomien asiantuntijoiden toteuttamana) sekä hallinnollisen seurannan;

27.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan sukupuolivaikutusten arviointeja suunnitellessaan erityistoimenpiteitä romaniväestön osallistamista koskevien kansallisten strategioiden yhteydessä;

28.  kehottaa komissiota ottamaan käyttöön tehokkaampia välineitä romaninaisten todellisen sosioekonomisen tilanteen mittaamiseen, kuten sisällyttämällä ”kotitalouden" arvon määrittämisen ja epävirallisen talouden olemassaolon tunnustamisen sen ”BKT:tä enemmän” -hankkeeseen; kehottaa komissiota lisäksi kehittämään ja seuraamaan sukupuolinäkökohdat huomioon ottavia mittareita, jotka liittyvät romaniväestön osallistamista koskeviin kansallisiin strategioihin ja sosiaalista osallisuutta koskevaan politiikkaan;

29.  kehottaa jäsenvaltioissa toimivia alan kansalaisjärjestöjä laatimaan räätälöityjä toimintasuunnitelmia, joiden tavoitteena on tukea naisia ja nuoria työpaikan löytämisessä; kehottaa varmistamaan psykologisen neuvonnan, jolla tuetaan romanien pääsyä koulutukseen ja ammattikoulutukseen ja jolla autetaan heitä tuntemaan omat kykynsä ja taitonsa, jotta sosiaalinen osallistuminen työmarkkinoille olisi tehokkaampaa; katsoo, että koulutus-/jälleenkoulutuskurssien tarjoajien ja työnantajien välillä sekä romaninaisten ja romaniväestön välillä on oltava saatavilla sovittelutoimenpiteitä; katsoo, että romaninaisten ja -tyttöjen koulutusta on edistettävä myöntämällä tukia ja stipendejä samalla, kun kunnioitetaan yhtäläisten mahdollisuuksien periaatetta, sillä tytöt menevät naimisiin nuorempina kuin pojat;

30.  kehottaa jäsenvaltioita suuntaamaan toimenpiteensä nimenomaan äärimmäisessä sosioekonomisessa köyhyydessä oleviin romaninaisiin ja keskittymään samanaikaisesti riskiryhmiin ehkäisemällä ja torjumalla köyhtymistä;

31.  kehottaa jäsenvaltioita lisäämään niiden romani- ja travelleriohjelmien määrää ja näkyvyyttä, mukaan luettuna erityistuki romani- ja travellerijärjestöille, jotka työskentelevät naisten voimaannuttamisen edistämiseksi ja kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksien saada rakennerahastoista tukea parantamiseksi;

32.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita perustamaan rahoitusmekanismeja, joilla tuetaan kansalaisyhteiskunnan ja yhteisön seurantaa, joka kohdistuu romani- ja travellerinaisia koskevaan sosiaaliseen osallistamiseen, aloitteisiin ja hankkeisiin;

33.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön EU:n romaniväestön osallistamisprosessissa lapsiköyhyyden vähentämistavoitteen, jotta valtavirtaistetaan lasten oikeuksia sosiaalisen osallistamisen toimenpiteissä, valvotaan edistymistä lapsiköyhyyden näkökulmasta sekä tunnistetaan ja kehitetään ensisijaisia toimia tällä alalla;

34.  korostaa, että syrjäytymisen estäminen alkaa jo varhaislapsuudesta; katsoo, että on tärkeää hyväksyä eri naissukupolville kohdennettu lähestymistapa, jotta voidaan pysäyttää köyhyyden periytyminen sukupolvelta toiselle;

35.  kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään romaniväestön osallistamista koskeviin kansallisiin strategioihinsa ohjelmia, jotka ovat kohdennettuja romaninaisten aktiiviseen osallistamiseen työmarkkinoilla siten, että varmistetaan laadukkaiden koulutusohjelmien saatavuus romaninaisille ja -tytöille ja tarjotaan heille mahdollisuuksia elinikäiseen oppimiseen, jotta he voivat hankkia työmarkkinoilla tarvittavaa pätevyyttä; kehottaa jäsenvaltioita sisällyttämään romaninaisten valmiuksien ja vaikutusvallan lisäämisen horisontaalisena tavoitteena romanien osallistamista koskevan kansallisen strategian kaikkiin painopistealueisiin sekä edistämään poliittista osallistumista tukemalla romaninaisten aktiivista osallistumista paikallisella, kansallisella ja Euroopan tasolla;

36.  kehottaa jäsenvaltioita vahvistamaan positiivisia toimenpiteitä, joilla helpotetaan romaninaisten ja -miesten työmahdollisuuksia julkishallinnossa;

37.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään suuriin perheisiin (vähintään neljä lasta) ja yksinhuoltajatalouksiin suunnattuja erityistoimenpiteitä helpottamalla työmarkkinoille pääsyä, lisäämällä päivähoitopalveluja ja harkitsemalla mukautettuja sosiaaliturvajärjestelyjä sekä varmistamalla, että romanilapset integroituvat paikallisiin kouluihin ja päivähoitopalveluihin, millä torjutaan sosiaalista syrjäytymistä ja gettoutumista, ja että heillä on täydet ja yhtäläiset mahdollisuudet oppivelvollisuuskoulutukseen;

38.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että romanilapsilla on yhtäläiset mahdollisuudet laadukkaaseen ja kohtuuhintaiseen päivähoitoon ja varhaiskasvatukseen ja lasten kehittymiseen liittyviin palveluihin sekä vanhempien kumppanuuteen perustuvaan koulutukseen, sekä ottamaan uudelleen käyttöön päivähoitoa koskevat Barcelonan tavoitteet ja kehittämään saatavilla olevia, kohtuuhintaisia ja laadukkaita hoitopalveluita koko elinkaaren ajalle;

39.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki mahdolliset toimenpiteet, joilla voidaan estää työntekijöiden irtisanominen raskauden tai äitiyden aikana, ja harkitsemaan lasten kasvattamisen tunnustamista eläkeoikeuksien hyväksi laskettavaksi ajanjaksoksi;

40.  kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan romaninaisten itsenäisen ammatinharjoittamisen esteitä, jotta romaniväestöön kuuluville naisyrittäjille mahdollistetaan helppokäyttöinen, nopea ja edullinen rekisteröinti, ja luomaan mikrolainajärjestelmiä, jotka on tarkoitettu uusille pienyrityksille ja yrittäjille, ottamaan käyttöön yksinkertaisia yrittäjäystävällisiä hallintomenettelyjä, tekninen tuki ja tukitoimenpiteet mukaan luettuina, ja myöntämään erityislupia tiettyjen kausiluonteisten ja väliaikaisten töiden tunnustamiseksi palkkatyöksi, joka vaikuttaa sosiaaliturvamaksuihin; kehottaa jäsenvaltioita ja paikallisia viranomaisia ottamaan käyttöön eurooppalaisen työllisyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevan mikrorahoitusjärjestelyn;

41.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan kohdennettuja ja integraatiosuuntautuneita toimenpiteitä työttömyystuen alalla (esimerkiksi uudelleenkoulutus, työpaikkojen luominen ja työhönsijoitus, muun muassa palkkatuen, sosiaaliturvatuen ja verovähennysten kautta) sen sijaan, että keskitytään nykytavan mukaisesti lähes yksinomaan julkisiin työohjelmiin;

42.  kehottaa tukemaan ja edistämään romaniväestön sijoittumista työmarkkinoille; toteaa, että työhallinnon palvelujen ja toimenpiteiden eriyttämiseksi samoin kuin ohjausprosessien kehittämiseksi tarvittaisiin romanitaustaisia tukihenkilöitä ja tapausten käsittelijöitä;

43.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan yhteisöperusteisten palvelujen ja sosiaalipalvelujen välityksellä toimivan erityisesti romaninuorille tarkoitetun varhaislapsuudesta korkeakouluun ulottuvan koulutuksen ohjaus- ja tukijärjestelmän kiinnittäen erityistä huomiota sukupuolikysymyksiin;

44.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti rakennerahastojen ja erityisesti Euroopan sosiaalirahaston (ESR) tarjoamia mahdollisuuksia parantaa romanien koulutusta ja työllisyyttä, jotta romaneille voidaan tarjota mahdollisuus todelliseen sosiaaliseen osallisuuteen sekä mahdollisuus välttyä köyhyydeltä, joka edelleen on yleistä; kannustaa jäsenvaltioita valvomaan säännöllisesti erityisesti nuorten romanien ja etenkin naisten koulutuksen alalla tapahtuvaa edistystä;

45.  kehottaa jäsenvaltioita torjumaan stereotypioita, jotta estetään tämän etnisen ryhmän tuomitseminen, joka lisää työnantajien haluttomuutta palkata romaniväestöä ja syrjintää julkishallinnossa ja kouluissa sekä johtaa kielteisiin jälkiseurauksiin suhteissa viranomaisiin ja työnhaussa;

46.  toistaa, että romanien koulutustasossa on huomattavia eroja sukupuolten välillä, sillä romaninaisista keskimäärin 68 prosenttia on luku- ja kirjoitustaitoisia, kun taas romanimiehistä 81 prosenttia osaa lukea ja kirjoittaa; toteaa lisäksi, että vain 64 prosenttia romanitytöistä käy peruskoulun ala-astetta ja että tämä ero on selkeä myös ammatillista koulutusta saavien osalta; toteaa, että jäsenvaltioiden välillä tosin on suuria eroja näissä tilastoissa;

47.  kehottaa jäsenvaltioita kehittämään erityisohjelmia, joilla varmistetaan romanityttöjen ja nuorten romaninaisten pysyminen perus-, keski- ja korkea-asteen koulutuksessa, sekä ottamaan käyttöön teiniäitejä ja aikaisin koulun keskeyttäneitä tyttöjä koskevia erityistoimia, joilla edistetään keskeytymätöntä koulutusta, työllistymisen tukemista ja työhön perustuvan koulutuksen tarjoamista; kehottaa lisäksi jäsenvaltioita ja komissiota ottamaan nämä toimenpiteet huomioon romaniväestön osallistamista koskevien kansallisten strategioiden koordinoinnissa ja arvioinnissa;

48.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan syrjinnän vastaisia strategioita, joilla estetään ja tuomitaan rasistinen käyttäytyminen julkisissa palveluissa ja erityisesti työmarkkinoilla sekä varmistetaan romaninaisten ja -miesten oikeuksien horjumaton kunnioittaminen työmarkkinoilla;

49.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita investoimaan resursseja epätyypillisten opiskelijoiden houkuttelemiseksi jatkamaan koulutustaan ja sellaisten kansalaisjärjestöjen ja ohjelmien tukemiseksi, joiden tavoitteena on edistää epätyypillisten opiskelijoiden osallistamista koulutuksen ja aikuisopetusohjelmien kautta;

50.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään romaniopiskelijoiden verkostoja, jotta voidaan edistää heidän yhteenkuuluvuuttaan, menestysesimerkkien näkyvyyttä ja romaniopiskelijoiden eristyneisyyden nujertamista;

51.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään romaniperheiden osallistumista kouluyhteisöön, arvioimaan kouluja, joissa romanilapset ja -nuoret opiskelevat, ja tekemään kaikki tarvittavat muutokset, jotta varmistetaan kaikkien integroituminen kouluun ja koulumenestys; toteaa, että romanityttöihin olisi kohdistettava erityistoimia, jotka perustuvat tiedeyhteisön vahvistamiin menestystarinoihin;

52.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan varoja useampipaikkaisten koulujen ja lastentarhojen rakentamiseen, jotta romanilapset voivat osallistua koulutyöhön muiden lasten kanssa ilman, että heitä syrjitään ja jätetään koulujärjestelmän ulkopuolelle, ja ilman, että opettajat hylkivät heitä heidän etnisen alkuperänsä vuoksi;

53.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan järjestelmällisesti sukupuolierojen huomioon ottamista ja kulttuurieroja käsitteleviä koulutusohjelmia, jotka on tarkoitettu sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujentarjoajille;

54.  korostaa, että romanityttöjen kouluttautuminen vaikuttaa monitahoisesti romanien elinolosuhteiden parantamiseen, sillä se on yksi tärkeistä edellytyksistä romaninaisten työllistettävyydelle, tarjoaa toimeentuloturvaa ja on olennainen tekijä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen voittamisessa; toteaa lisäksi, että opettajien romanikulttuurin tuntemuksen lisääminen auttaa vähentämään syrjäytymistä; kehottaa näin ollen jäsenvaltioita torjumaan erottelua sekä takaamaan osallistavamman koulutuksen, johon on helppo päästä, kulttuurierot huomioon ottavat opetusmenetelmät, romanitaustaisten kouluavustajien palkkaamisen ja vanhempien osallistamisen sekä asettamaan etusijalle sen, että ammatilliset taidot saatetaan vastaamaan työmarkkinoiden kysyntää;

55.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnistamaan romaninaiset terveysaloitteidensa nimenomaisena kohderyhmänä erityisesti niiden sairauksien kohdalla, jotka liittyvät vahvasti naishormonijärjestelmään ja/tai köyhyyteen, kuten osteoporoosi, tuki- ja liikuntaelinten ongelmat ja keskushermoston sairaudet; kehottaa lisäksi tekemään rinta- ja kohdunkaulansyövän seulonnat ja ennaltaehkäisyn, mukaan luettuina rokotteet ihmisten papilloomaviruksia vastaan, täysin saataviksi ja pyrkimään aloittamaan raskaana olevien naisten terveydenhoidon jo raskauden ensimmäisellä kolmanneksella;

56.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan terveydenhoidon saatavuuden varsinkin sitä kautta, että romaninaiset osallistuvat kansalaisjärjestöissään elämäänsä vaikuttavien terveydenhoito-ohjelmien suunnitteluun, täytäntöönpanoon ja arviointiin, ja varmistamaan, että romaninaiset ja -tytöt voivat päättää omasta seksuaalisuudestaan, terveydestään ja äitiydestään, edistämään perhesuunnittelua ja seksuaalikasvatusta, huolehtimaan siitä, että kaikki seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut ovat romaninaisten ja -tyttöjen saatavilla, suojelemaan tyttöjä ja teini-ikäisiä seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja nuorena avioitumiselta, vähentämään lapsi- ja äitiyskuolleisuutta sekä estämään pakkosterilisaatiot,

57.  kehottaa jäsenvaltioita helpottamaan ja edistämään romaniyhteisöjen sukupuolten tasavertaista osallistumista sairauksien torjunta-, hoito- ja tukiohjelmien suunnitteluun, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin sekä terveydenhuoltojärjestelmässä tapahtuvan leimaamisen ja syrjinnän vähentämiseen;

58.  kehottaa jäsenvaltioita sekä paikallis- ja alueviranomaisia laatimaan ja panemaan täytäntöön toimintalinjoja, jotta varmistetaan, että kaikilla, myös kaikkein syrjäytyneimmistä yhteisöistä peräisin olevilla romaninaisilla, on mahdollisuus saada perusterveydenhoitopalveluja, ensiapua ja ehkäisevää terveydenhoitoa, ja järjestämään terveydenhoitoalan työntekijöille koulutusta romaneihin kohdistuvien ennakkoluulojen poistamiseksi;

59.  kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan, kieltämään ja saattamaan tuomioistuinkäsittelyyn romaninaisiin kohdistuvan välittömän ja välillisen syrjinnän heidän käyttäessään perusoikeuksiaan ja julkisia palveluita sekä torjumaan lisäksi kaiken muun syrjinnän; korostaa, että on tärkeää järjestää valistuskampanjoita syrjinnän torjumiseksi sekä romaneita ja varsinkin romaninaisia koskevien rasistisien stereotypioiden kitkemiseksi;

60.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sisällyttämään romanit ja varsinkin romaninaiset toimintaohjelmien ja maaseutualueiden kehitysohjelmien erityiseksi kohderyhmäksi seuraavalla ohjelmakaudella;

61.  kehottaa komissiota julkaisemaan arviointikertomuksen neuvoston direktiivin 2000/43/EY täytäntöönpanosta kussakin jäsenvaltiossa; kehottaa komissiota myös laatimaan kullekin jäsenvaltiolle erityisiä suosituksia sukupuolinäkökulman sisällyttämiseksi direktiiviin;

62.  kehottaa neuvostoa pääsemään sopuun yhtäläistä kohtelua koskevasta direktiivistä uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta, jotta varmistetaan, että kaikki syrjinnän syyt ja moninkertainen syrjintä tehdään laittomiksi kaikilla elämänaloilla; kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä varmistamaan, että moniperusteinen syrjintä sisällytetään kyseiseen direktiiviin;

63.  kehottaa jäsenvaltioita puuttumaan kaikkiin naisiin kohdistuvan väkivallan muotoihin, kuten perheväkivaltaan, seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja ihmiskauppaan, ottaen erityisesti romaninaiset huomioon, ja tukemaan uhreja sisällyttämällä erityistavoitteet romaninaisilla käytävän kaupan torjumiseksi romanien osallistamista koskevaan kansalliseen strategiaan ja varmistamaan siihen liittyvien julkisten palveluiden riittävät resurssit ja tarjoamaan apua myös peruspalveluiden, kuten terveydenhuollon, työllisyyden ja koulutuksen, kautta; vaatii lisäksi komissiota tukemaan hallituksen ja kansalaisyhteiskunnan aloitteita näiden ongelmien ratkaisemiseksi ja varmistamaan samalla uhrien perusoikeudet;

64.  kehottaa jäsenvaltioita työskentelemään romaninaisten kanssa sellaisten voimaannuttamisstrategioiden laatimiseksi, joissa tunnustetaan heidän moniperustainen identiteettinsä, ja edistämään toimia, joilla torjutaan naisiin, miehiin, tyttöihin ja poikiin kohdistuvia sukupuolistereotypioita;

65.  toteaa, että järjestetty avioliitto, lapsiavioliitto ja pakkoavioliitto ovat yhä yleisiä perinteisinä käytäntöinä, ja korostaa, että nämä käytännöt ovat ihmisoikeusloukkauksia, jotka eivät ainoastaan vaikuta huomattavasti romanityttöjen terveyteen ja lisää komplikaatioiden riskiä raskauden ja synnytyksen aikana vaan myös altistavat tytöt seksuaaliselle väärinkäytölle ja hyväksikäytölle sekä estävät tyttöjen koulutus- ja työllistymismahdollisuudet;

66.  kehottaa jäsenvaltioita ratifioimaan ja panemaan täytäntöön Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta sekä saattamaan täysin osaksi kansallista lainsäädäntöä direktiivin 2011/36/EU ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta(7), erityisesti uhrien tunnistamisen, suojelun ja auttamisen vahvistamisen osalta niin, että keskitytään varsinkin lapsiin;

67.  pyytää jäsenvaltioilta ja komissiolta EU-tason ratkaisuja romaniväestön ongelmiin niin, että otetaan huomioon romanien oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EU:n kansalaisina ja tarve jäsenvaltioiden väliseen yhteistyöhön tätä etnistä ryhmää koskevien ongelmien ratkaisemiseksi;

68.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään romaninaisten integroitumista koskevaa tiedonvaihtoa ja parhaita käytäntöjä yhteiskunnan kaikilla aloilla;

69.  suosittaa, että jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimenpiteet, jotta lopetetaan käytäntö luovuttaa nuoret romaninaiset järjestettyyn avioliittoon, sillä se on moraalinen loukkaus heidän ihmisarvoaan kohtaan;

70.  kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan pikaisesti vanhempien romaninaisten tarpeista, koska he ovat yksi suojattomimmista ryhmistä eikä heillä ole riittäviä tuloja eikä ikääntyessään mahdollisuutta terveydenhoitoon ja pitkäaikaishoitoon;

71.  vaatii komissiota käynnistämään kattavan strategian naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi parlamentin monissa päätöslauselmissa esittämän pyynnön mukaisesti; kehottaa komissiota antamaan oikeudellisia välineitä, muun muassa sukupuoleen perustuvan väkivallan torjumista koskevan EU:n direktiivin;

72.  kehottaa edistämään romanikielen ja -kulttuurin kehittymistä, kehittämään romaniasiain hallinnollisia rakenteita ja vahvistamaan romanipolitiikkaa ja sen toimeenpanoa sekä lisäämään osallistumista kansainväliseen yhteistyöhön romanikysymyksissä;

73.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22. (2) EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16. (3) EUVL C 298 E, 8.12.2006, s. 283. (4) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 112. (5) COM(2012)0226. (6) COM(2013)0460. (7) EUVL L 101, 15.4.2011, s. 1.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. joulukuuta 2013 kansainvälisen yhteisön ponnisteluista Etelä-Sudanin kehityksen ja valtiorakenteiden kehittämisen alalla (2013/2090(INI))

P7_TA(2013)0546 A7-0380/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman Sudanin ja Etelä-Sudanin tilanteesta(1),

–  ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 antamansa päätöslauselman kehitysmaille annettavan EU:n budjettituen tulevaisuudesta(2),

–  ottaa huomioon 25. lokakuuta 2011 antamansa päätöslauselman avun tuloksellisuutta käsittelevästä neljännestä korkean tason foorumista(3),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2008 antamansa päätöslauselman rauhanrakentamista ja valtiorakenteiden kehittämistä konfliktin jälkeisissä tilanteissa koskevista kehitysnäkymistä(4),

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan Etelä-Sudaniin heinäkuussa 2011 tekemän tiedonhankintamatkan,

–  ottaa huomioon Etelä-Sudanissa 9.–15. tammikuuta 2011 järjestettyä kansanäänestystä valvoneen Euroopan unionin tarkkailijaryhmän loppuraportin(5),

–  ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välisen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitetun kumppanuussopimuksen(6), sellaisena kuin se on muutettuna ensimmäisen kerran Luxemburgissa 25. kesäkuuta 2005(7) ja jälleen Ouagadougoussa 22. kesäkuuta 2010(8),

–  ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajien Horsensissa (Tanska) toukokuussa 2012 antaman julkilausuman Sudanin ja Etelä-Sudanin tilanteesta(9),

–  ottaa huomioon EU:n ja sen jäsenvaltioiden 9. heinäkuuta 2011 antaman julkilausuman Etelä-Sudanin tasavallan itsenäisyydestä(10),

–  ottaa huomioon neuvoston 22. heinäkuuta 2013 antamat päätelmät Sudanista ja Etelä‑Sudanista(11),

–  ottaa huomioon komission jäsenen Georgievan 5. heinäkuuta 2012 antaman lausunnon Sudanista(12),

–  ottaa huomioon humanitaarisen avun pääosaston Sudania ja Etelä-Sudania varten laatiman humanitaarisen täytäntöönpanosuunnitelman (HIP) vuodeksi 2013 sellaisena kuin se on muutettuna(13),

–  ottaa huomioon korkean edustajan Catherine Ashtonin edustajan antamat lausunnot Yhdistyneiden kansakuntien Abyein väliaikaisiin turvajoukkoihin (UNISFA) kuuluneeseen rauhanturvaajaan kohdistuneesta tappavasta iskusta Etelä-Kordofanissa (18. kesäkuuta 2013)(14), Sudanin Etelä-Kordofanin ja Sinisen Niilin osavaltioiden konfliktista (1. toukokuuta 2013)(15), ja Sudanin kansalaisjärjestöjen viimeaikaisista lakkautuksista (8. tammikuuta 2013)(16),

–  ottaa huomioon EU:n valtuuskunnan 25. heinäkuuta 2013 paikallisesti antaman lausunnon presidentin erotettua koko Etelä-Sudanin tasavallan hallituksen(17),

–  ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2010 annetun Dilin julistuksen rauhanrakentamisen ja valtiorakenteiden kehittämisen uusista näkymistä(18),

–  ottaa huomioon Busanissa joulukuussa 2011 pidetyssä neljännessä avun tehokkuutta käsitelleessä korkean tason foorumissa esitellyn sopimuksen toiminnasta hauraissa valtioissa(19),

–  ottaa huomioon OECD:n vuoden 2011 raportin kansainvälisestä toiminnasta hauraissa valtioissa – Etelä-Sudanin tasavalta(20),

–  ottaa huomioon maailman kehitysraportin 2011 konflikteista, turvallisuudesta ja kehityksestä(21),

–  ottaa huomioon Sudania ja Etelä-Sudania käsitelleen Afrikan unionin korkean tason täytäntöönpanoryhmän (AUHIP) 31. heinäkuuta 2013 julkaiseman raportin(22),

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin edustajan 8. maaliskuuta 2013 antaman lausunnon turvallisen demilitarisoidun vyöhykkeen perustamisesta Sudanin ja Etelä-Sudanin rajalle sekä yhteisen rajatarkkailu- ja rajavalvontamekanismin käynnistämisestä(23),

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston 27. kesäkuuta 2013 hyväksymän päätöslauselman Etelä-Sudanille annettavasta teknisestä avusta ja toimintavalmiuksien kehittämisestä ihmisoikeuksien alalla (A/HRC/21/L.7/Rev.1),

–  ottaa huomioon 28. kesäkuuta 2011 allekirjoitetun puitesopimuksen Sinisen Niilin ja Kordofanin osavaltioiden poliittisista ja turvallisuutta koskevista järjestelyistä(24),

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeuskomissaarin ihmisoikeusneuvostolle sen 21. ja 23. istunnossa esittämien raporttien päätelmät(25),

–  ottaa huomioon Sudanin tasavallan ja Etelä-Sudanin tasavallan Addis Abebassa 27. syyskuuta 2012 tekemät sopimukset(26),

–  ottaa huomioon Amnesty Internationalin vuoden 2013 raportin Etelä-Sudanin ihmisoikeustilanteesta(27),

–  ottaa huomioon Human Rights Watch -järjestön raportin ”This old man can feed us, you will marry him”(28),

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä ulkoasiainvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0380/2013),

A.  ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1996 (2011) pidettiin tervetulleena Etelä-Sudanin tasavallan perustamista 9. heinäkuuta 2011, ja ottaa huomioon, että Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous äänesti 14. heinäkuuta 2011 Etelä-Sudanin hyväksymisestä jäsenvaltioksi (A/RES/65/308);

B.  katsoo, että kokonaisvaltainen lähestymistapa on ainoa tapa käsitellä Sahelilta Afrikan sarveen ulottuvan alueen tilannetta, jossa yhdistyvät heikko turvallisuus, alikehitys ja huono hallinto;

C.  ottaa huomioon, että äskettäin perustettu Etelä-Sudan on myös yksi maailman köyhimmistä maista, jossa 50 prosenttia väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella; ottaa huomioon, että tämä sodan seurauksena syntynyt ja epävakaalla alueella sijaitseva uusi valtio on vaarassa romahtaa, jos kansainvälinen yhteisö ja paikalliset toimijat eivät tee yhteistyötä pannakseen täytäntöön yhteisen strategian, jolla maasta tehdään demokraattinen ja osallistava valtio;

D.  ottaa huomioon turvallisuusalan uudistuksen yhteydessä toteutetut toimet, joista voidaan mainita esimerkiksi Etelä-Sudanin kansallisen poliisin (SSNPS), kansallisen turvallisuus- ja aseistariisuntaneuvoston (NSDC) sekä kotiuttamista ja yhteiskuntaan sopeuttamista käsittelevän neuvoston (DRC) perustaminen;

E.  ottaa huomioon, että Etelä-Sudanin uuden valtion hyvinvointi ja elinkelpoisuus riippuu suurelta osin rakentavista ja rauhanomaisista suhteista kaikkiin naapurimaihin ja erityisesti Sudanin tasavaltaan sekä näiden kahden maan kyvystä ratkaista erimielisyytensä ja sopia toteuttamiskelpoisista ratkaisuista ja panna ne täytäntöön erityisesti rajakiistojen, öljytulojen, Abyein lopullisen aseman, valtionvelan ja kansallisuuden osalta;

F.  ottaa huomioon, että valtiorakenteiden kehittäminen ja niiden vahvistaminen edellyttää pitkää perspektiiviä sekä kansainvälisen yhteisön vankkaa, ennustettavissa olevaa ja vakaata osallistumista;

G.  ottaa huomioon, että vaikka Etelä-Sudanilla on edessään runsaasti vakavia haasteita, maa on edistynyt keskeisten kehitysindikaattoreiden osalta huomattavasti sen jälkeen, kun vuoden 2005 kokonaisvaltainen rauhansopimus pantiin täytäntöön, mukaan luettuna koulunkäynnin aloittavien määrän kuusinkertaistuminen, lapsikuolleisuuden väheneminen 25 prosentilla sekä keskeisten valtiollisten toimielinten perustaminen liittovaltion ja osavaltion tasolla;

H.  toteaa, että lapset ovat pääasiallisina uhreina Etelä-Sudanin turvattomuudessa ja konflikteissa; ottaa huomioon, että aseelliset ryhmät kohdistavat seksuaalista väkivaltaa lapsiin ja naisiin ja värväävät lapsia riveihinsä;

I.  ottaa huomioon, että demokraattinen jälleenrakentaminen on laaja-alaisempaa naisten osallistuessa konfliktien ratkaisemiseen ja poliittiseen päätöksentekoon;

J.  ottaa huomioon, että Etelä-Sudan on vahvasti riippuvainen öljyntuotannosta, jonka osuus kansantulosta on noin 88 prosenttia ja joka on tällä hetkellä viennin osalta täysin riippuvainen Sudanin tasavallasta; ottaa huomioon, että tämä liian suuri riippuvuus vaarantaa maan talouden ja tarjoaa myös välineen kohdistaa uuteen valtioon painostusta, mikä luo lisäjännitteitä ja jopa konflikteja erityisesti Sudanin kanssa tai etnisten ryhmien välillä, kuten on voitu todeta viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana; ottaa huomioon, että Etelä-Sudan on tehnyt naapurimaidensa Kenian, Etiopian ja Djiboutin kanssa sopimuksia, joiden pohjalta selvitetään mahdollisuuksia rakentaa kaksi uutta öljyputkea, joilla sen öljykentät liitettäisiin Adeninlahteen ja Intian valtamereen;

K.  ottaa huomioon, että Etelä-Sudanin hallituksen päätös keskeyttää öljyntuotanto yli vuodeksi ja öljyputkien sulkeminen Sudanissa veivät Etelä-Sudanilta sen pääasiallisen tulolähteen ja syöksivät maan vakavaan budjettikriisiin, jota seurasi edelleen jatkuva äärimmäisen niukkuuden jakso;

L.  ottaa huomioon vuoden 2013 resurssinhallintaindeksin (RGI), jossa toisaalta annetaan tunnustusta kunnianhimoiselle lainsäädäntökehykselle, jolla pyritään edistämään öljyalan avointa hallintoa, mutta sijoitetaan Etelä-Sudan kuitenkin sijalle 50 kaikkiaan 58 maasta, koska maan viranomaiset eivät ole julkaisseet alaa koskevia tietoja ja luoneet asianmukaisia valvonta- ja tarkastusmekanismeja;

M.  ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteisö on antanut merkittävää poliittista ja aineellista tukea Etelä-Sudanin itsenäisyydelle ja elinkelpoisuudelle sekä sen taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle ja että EU on toiminut tässä hyvin positiivisessa roolissa; ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat Etelä‑Sudanin itsenäisyyden johdosta kehittämään tiivistä ja pitkäaikaista kumppanuutta Etelä-Sudanin tasavallan ja sen kansan kanssa;

N.  ottaa huomioon, että neuvosto hyväksyi 23. toukokuuta 2011 Etelä-Sudanille 200 miljoonan euron rahoituspaketin, jolla rahoitetaan EU:n osallistuminen Etelä‑Sudania koskevaan yhteiseen maakohtaiseen strategiaan vuosille 2011–2013;

O.  ottaa huomioon, että kansainvälinen yhteisö ja kansainväliset avustusjärjestöt ovat toimineet hyvin aktiivisesti alueella asuvien ihmisten kärsimysten lievittämiseksi, vaikka kapinallisryhmät ja Sudanin hallitus estävät niiden pääsyn tietyille alueille, ja että EU on tarjonnut ja tarjoaa edelleen näille ihmisille merkittäviä määriä humanitaarista apua, mukaan luettuna 110 miljoonaa euroa pelkästään vuonna 2012;

P.  katsoo, että Afrikan sarven alueiden keskinäinen riippuvuus sanelee mahdollisuudet pidemmän aikavälin kehitykseen ja valtiorakenteiden kehittämiseen Etelä-Sudanissa erityisesti, kun käsitellään turvallisuuskysymyksiä naapurivaltio Sudanin kanssa (esimerkiksi Darfurin, Kurdofanin ja Sinisen Niilin alueilla) ja investointeja taloudelliseen yhdentymiseen alueen muiden kumppaneiden kanssa;

Q.  ottaa huomioon, että Etelä-Sudan on yksi ensimmäisistä maista, joissa Euroopan ulkosuhdehallinnon, komission ja EU:n jäsenvaltioiden välistä yhteisohjelmointia on noudatettu käytännössä Etelä-Sudanin kehityssuunnitelmaa vastaavasti EU:n yhteisessä maakohtaisessa strategiassa, josta sovittiin joulukuussa 2011 ja joka käsittää yhteensä 830 miljoonaa euroa kehitysapua;

R.  ottaa huomioon, että Etelä-Sudan ei vielä ole liittynyt Cotonoun sopimukseen ja Etelä‑Sudanin hallitus on ilmoittanut olevansa huolissaan siitä, miten tämä mahdollisesti vaikuttaa sen suhteisiin Sudanin tasavaltaan; ottaa huomioon, että liittyminen Cotonoun sopimukseen ei velvoittaisi Etelä-Sudania liittymään välittömästi Rooman perussääntöön; ottaa huomioon, että tämä haluttomuus liittyä Cotonoun sopimukseen aiheuttaa ongelmia EU:n avun ohjelmoinnissa vuodesta 2014 alkaen yhdennentoista Euroopan kehitysrahaston puitteissa, mikä saattaa johtaa siihen, että Etelä-Sudan menettää paitsi kansallisia määrärahoja niin myös alueellisia varoja ja merkittäviä Euroopan investointipankin (EIP) resursseja, joilla voitaisiin parantaa sen infrastruktuuria ja alueellista taloudellista yhdentymistä; toteaa, että ratifioimalla Cotonoun sopimuksen Etelä-Sudan voisi myös lisätä kykyään houkutella eurooppalaisia yksityisen sektorin investointeja; ottaa huomioon, että lisärahoitusjärjestelyt, joita Etelä-Sudan voisi Cotonoun sopimukseen liityttyään saada käyttöönsä, voisivat osaltaan auttaa panemaan täytäntöön Addis Abeban sopimukset;

S.  ottaa huomioon, että neuvosto nimitti Rosalind Marsdenin Sudanista vastaavaksi Euroopan unionin erityisedustajaksi (EUSR) elokuussa 2010 ja laajensi ja pidensi hänen mandaattiaan myöhemmin mutta hyväksyi kesäkuussa 2013 vain neljän kuukauden jatkoajan 31. lokakuuta 2013 asti, jotta hänen mandaattinsa voidaan integroida EU:n Afrikan sarven erityisedustajan mandaattiin huolimatta Marsdenin erinomaisesta työstä ja tärkeästä roolista, jolla on vahvistettu EU:n eri välineitä ja vaikutusvaltaa alueen kehityksen kannalta; ottaa huomioon, että ilman nimitettyä Etelä-Sudanista vastaavaa Euroopan unionin erityisedustajaa unioni jää kansainvälisten neuvottelujen ja toimien sivustakatsojaksi;

T.  ottaa huomioon Euroopan unionin antaman tuen Afrikan unionin korkean tason paneelille, jonka puheenjohtajana toimi Etelä-Afrikan entinen presidentti Thabo Mbeki, sekä unionin tuen Yhdistyneiden kansakuntien operaatioille, joita ovat YK:n Sudaninoperaatio (UNMIS), YK:n Etelä-Sudanin operaatio (UNMISS), YK:n ja Afrikan unionin yhteinen Darfur-operaatio (UNAMID) ja YK:n Abyein alueenväliaikaiset turvajoukot (UNISFA);

U.  ottaa huomioon, että G7+-ryhmä (mukaan luettuna Etelä-Sudan) ja kansainvälinen rauhanrakentamisen ja valtiorakenteiden kehittämisen foorumi (IDPS) muotoilivat sopimuksen toiminnasta hauraissa valtioissa, jonka EU ja 36 maata hyväksyivät Busanissa joulukuussa 2011 pidetyssä neljännessä avun tehokkuutta käsitelleessä korkean tason foorumissa;

V.  ottaa huomioon Washingtonissa huhtikuussa 2013 järjestetyn talouskumppanien foorumin, jossa ilmoitettiin, että olisi tehtävä ”New Deal” -sopimus, jotta voidaan sopia kansainvälisen yhteisön uusista sitoumuksista Etelä-Sudanin kehittämiseksi;

W.  ottaa huomioon, että valtiorakenteiden kehittämiseen ja kehitykseen tähtäävät ulkopuoliset pyrkimykset voivat onnistua vain, jos Etelä-Sudanin johto sitoutuu ja pystyy kehittämään vastuunalaista, reagoivaa ja osallistavaa hallintoa ja sivuuttaa lyhytaikaiset tai tiettyä ryhmää palvelevat edut; ottaa huomioon, että Etelä-Sudania ei ole vielä sisällytetty useimpiin hallinnon indikaattoreihin ja että korruption laajuudesta maassa ei juuri ole määrällisiä tietoja; ottaa huomioon, että yksityinen ja julkinen kansainvälinen yhteisö eivät hyväksy korruptiota ja siksi on varmistettava, että kehitysavun tarjoaminen ei johda haitallisiin käytäntöihin tai vahvista niitä;

X.  ottaa huomioon, että maasta puuttuu sosiaalinen turvaverkko ja että terveydenhoidon, sähkön ja veden kaltaisten palvelujen saanti on äärimmäisen rajoitettua; ottaa huomioon, että joidenkin arvioiden mukaan vain kolmanneksella väestöstä on käytettävissään puhdasta vettä ja että veden saantia koskevat kysymykset ovat pahentaneet yhteisöjen välisiä konflikteja;

Y.  ottaa huomioon, että naisten ja tyttöjen äitiyskuolleisuus on maailman korkein Etelä‑Sudanissa, jossa yksi seitsemästä naisesta kuolee synnytyksen aikana tai heti sen jälkeen(29), toteaa, että merkittävimpiä äitiyskuolleisuuteen johtavia syitä ovat infektiot ja/tai verenvuoto ja että Etelä-Sudanissa on todellinen pula lääkinnällisistä peruslaitteista sekä pätevistä hoitajista ja kätilöistä;

Z.  ottaa huomioon arvion, jonka mukaan 48 prosenttia 15–19-vuotiaista tytöistä pakotetaan avioliittoon Etelä-Sudanissa, sekä tiedot, joiden mukaan 12-vuotiaita tyttöjä on pakotettu avioliittoon, mikä vaikuttaa suoraan tyttöjen koulunkäyntiin, sillä vain 39 prosenttia alemman perusasteen ja 30 prosenttia ylemmän perusasteen ja keskiasteen oppilaista on tyttöjä;

AA.  ottaa huomioon, että Etelä-Sudanissa myötäjäisjärjestelmään liittyy vakiintunut uskomus, että naiset ovat isänsä tai puolisonsa omaisuutta;

AB.  ottaa huomioon, että perheväkivaltaa pidetään kaikkialla Etelä-Sudanissa vakiintuneena sosiaalisena normina, ja korostaa, että 82 prosenttia naisista ja 81 prosenttia miehistä uskoo, että naisen on siedettävä perheväkivaltaa ja pidettävä ongelma perheen sisällä(30);

AC.  ottaa huomioon, että lukutaidottomien osuudeksi väestöstä arvioidaan yli 80 prosenttia (naisten osalta osuus on maailman suurin) ja että naisten koulunkäyntiaste on maailman alimpia ja tyttöjen osuus koululaisista on vain 25 prosenttia; toteaa, että opettajista on pulaa;

AD.  ottaa huomioon opettajien puutteen ja vakavan pulan ammattioppilaitoksista valmistuneista sekä sen, että maassa ei ole ammattitaitoisten työntekijöiden kouluttamiseen tarvittavia kouluja;

AE.  ottaa huomioon, että maatalousala tarjoaa lupaavaa kaupallista ja työllistämispotentiaalia, koska maassa on runsaasti viljelykelpoista maata ja että se voi myös auttaa lievittämään elintarvikepulaa Etelä-Sudanissa itsessään ja pitkällä aikavälillä naapurimaissa;

AF.  ottaa huomioon, että naiset ovat ratkaisevassa asemassa ruokaan ja ravitsemukseen liittyvän turvattomuuden vähentämisessä ja voivat lisätä maatalouden tuottavuutta;

AG.  ottaa huomioon, että Etelä-Sudanista puuttuvat lähes täysin kestävät maantie-, rautatie- ja sisävesiliikenneinfrastruktuurit; ottaa huomioon, että näiden infrastruktuurien kehittäminen on tarpeen maan talouden ja kaupan kehittämistä, markkinoille pääsyä ja työpaikkojen luomista varten;

AH.  ottaa huomioon, että Etelä-Sudanin maaperässä on sisällissodan jäljiltä arviolta miljoonia henkilömiinoja ja räjähtämättömiä ammuksia;

AI.  ottaa huomioon, että sisäinen turvallisuus on yksi Etelä-Sudanin kriittisistä haasteista ja että lukuisat matalan intensiteetin konfliktit ovat johtaneet vakavaan humanitaariseen tilanteeseen; ottaa huomioon toistuvat kertomukset Etelä-Sudanin turvallisuusjoukkojen väärinkäytöksistä, mukaan luettuina laittomat teloitukset, raiskaukset ja kidutus siviilien aseista riisumisen yhteydessä; ottaa huomioon, että demobilisoinnin, aseriisunnan ja yhteiskuntaan sopeuttamisen alalla vuoden 2005 jälkeen toteutetut ponnistelut ovat juuttuneet paikoilleen ja että entisille sotilaille ei ole kunnollista eläkejärjestelmää;

AJ.  ottaa huomioon, että väestön ruokaturva on huomattavassa vaarassa ja puutteellisesta ruokaturvasta on tänä vuonna kärsinyt 4,1 miljoonaa eteläsudanilaista; ottaa huomioon, että terveyspalvelujen saatavuus on heikko, hoitohenkilöstöstä ja lääkkeistä on vakava pula ja että konfliktin takia siirtymään joutuneilla on suuria humanitaarisia tarpeita; ottaa huomioon, että alle 5-vuotiaiden kuolleisuus ja äitiyskuolleisuus on korkein maailmassa;

AK.  ottaa huomioon, että Toimittajat ilman rajoja -järjestön vuoden 2013 Press Freedom Index -vertailussa Etelä-Sudan putosi 12 sijaa ja jäi 180 luokitellun maan joukossa sijalle 124;

AL.  katsoo, että pitkäaikainen ja kestävä vakaus voidaan rakentaa Afrikan sarven alueelle ainoastaan, jos sen perustana ovat vahvat instituutiot, kansalaisyhteiskunnan asianmukainen asema ja mahdollisuudet toimia, oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien, erityisesti ilmaisunvapauden, kunnioittaminen sekä yleensä yhteiskunnan vahvat talousnäkymät; ottaa huomioon, että Etelä-Sudanin erottaminen Sudanista on johtanut uskonnollisiin konflikteihin; toteaa, että pakolaisia on paennut Sudanista suurelta osin kristittyyn Etelä-Sudaniin; ottaa huomioon, että Sudanista Etelä‑Sudaniin siirtyneitä pakolaisia oli arviolta 263 000 kesäkuussa 2013(31);

AM.  ottaa huomioon, että toimittajia on toistuvasti uhkailtu, pidätetty ja pidetty vangittuina ilman syytteitä; ottaa huomioon, että turvallisuusjoukkojen on raportoitu ahdistelevan toimittajia ja pitävän näitä laittomasti vangittuina; ottaa huomioon, että Etelä-Sudanin viranomaiset eivät ole onnistuneet tutkimaan välittömästi, tehokkaasti ja puolueettomasti toimittajiin kohdistuneita iskuja, kuten hallitusta arvostelleen toimittaja Isaiah Abrahamin surmaa;

AN.  ottaa huomioon, että oikeusjärjestelmän heikkoudet aiheuttavat vakavia ihmisoikeusrikkomuksia; toteaa, että on selvästi tarvetta ihmisoikeusalan erikoiskoulutuksen tarjoamiseen oikeuslaitoksen henkilöstölle; ottaa huomioon, että rankaisemattomuuteen puuttumiseksi on tarpeen lisätä tietoa tärkeimmistä ihmissoikeussopimuksista, mikä edistää niiden soveltamista; ottaa huomioon, että oikeusapu puuttuu rikosoikeusjärjestelmästä lähes täysin;

AO.  ottaa huomioon, että Etelä-Sudanin virallinen kieli on englanti mutta suurimmaksi osaksi lukutaidoton Etelä-Sudanin väestö ei puhu sitä; ottaa huomioon, että englannin kieli on vallitseva julkisten palvelujen alalla, oikeusjärjestelmässä, yksityisissä yrityksissä ja maan suurimmissa tiedotusvälineissä; ottaa huomioon, että Etelä‑Sudanissa on yhteensä yli 60 kieltä ja murretta, joita maan erilaiset etniset ryhmät puhuvat; ottaa huomioon, että kieli on oleellinen osa kansallista yhteenkuuluvuutta ja että siksi tarvitaan asianmukaista kielipolitiikkaa;

AP.  ottaa huomioon, että ellei maan perustuslakia muuteta, Etelä-Sudan pitää edelleen kuolemanrangaistuksen voimassa;

AQ.  ottaa huomioon, että lapsiavioliitot ovat yleisiä ja että lähes puolet Etelä-Sudanin 15–19-vuotiaista tytöistä on naimisissa, mikä luo ilmapiirin, joka lisää heidän alttiuttaan fyysisille, seksuaalisille, psykologisille ja taloudellisille väärinkäytöksille;

AR.  ottaa huomioon, että naisten tasaveroinen osallistuminen julkiseen elämään on perustuslaillinen oikeus ja että sitä tukee pakollinen 25 prosentin kiintiö; ottaa huomioon, että vaikka Etelä-Sudanin hallitus on sitoutunut lisäämään naisten osuutta julkisella sektorilla, tässä on edistytty vain vähän; ottaa huomioon, että Etelä-Sudanin naisten tosiasiallinen osallistuminen rauhanpalauttamiseen, hallintoon ja talouden kehittämiseen voi auttaa vahvistamaan rauhaa ja turvallisuutta maassa;

1.  pitää myönteisenä, että Etelä-Sudanin ja Sudanin tasavallan hallitusten välisen jännityksen lieventymisestä saatiin merkkejä viimeksi Etelä-Sudanin presidentin vierailulla Sudanin tasavaltaan syyskuussa 2013, sekä molempien osapuolten tässä yhteydessä antamia hyvän tahdon lausuntoja; korostaa, että näiden kahden maan taloudellinen ja sosiaalinen kehitys riippuu suurelta osin niiden välisistä rauhanomaisista ja yhteistyöhön perustuvista suhteista;

2.  kehottaa molempien maiden hallituksia ja kansainvälistä yhteisöä jatkamaan ja tehostamaan pyrkimyksiä ratkaista kysymykset, jotka jäivät ratkaisematta vuoden 2005 kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen raukeamisen ja Etelä-Sudanin heinäkuussa 2011 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen ja jotka edelleen haittaavat hyviä naapuruussuhteita, sekä pidättymään täysin uhkausten ja sotilaallisen voiman käytöstä sekä epävirallisten aseellisten joukkojen tukemisesta alueella;

3.  kehottaa Etelä-Sudanin viranomaisia toimimaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman nro 2109 mukaisesti, pitämään yllä oikeusvaltiota, huolehtimaan vastuustaan suojella siviilejä ja kunnioittamaan kansalaistensa perusoikeuksia; pyytää Etelä-Sudanin viranomaisia myös lisäämään toimiaan, jotta voitaisiin torjua laajamittaisia karjavarkauksia ja niihin liittyviä väkivaltaisuuksia, joita esiintyy perinteisesti Etelä-Sudanin maaseutualueilla;

4.  pitää valitettavana, että Afrikan unionin Sudanin ja Etelä-Sudanin hallituksille antamaa suositusta, että kiistellystä Abyein alueesta olisi järjestettävä kansanäänestys lokakuussa 2013, ei ole noudatettu; pyytää Etelä-Sudanin viranomaisia varmistamaan, että misseriya-paimentolaiset voivat osallistua kansanäänestykseen, sillä muuten Sudan vastustaa kansanäänestyksen järjestämistä; pitää arvossa Etelä-Sudanin viranomaisten ilmoitusta, jossa muistutettiin, että misseriya-paimentolaiset ovat saaneet aina käyttää vapaasti vettä ja laidunmaita Abyeissa ja että heillä on sama oikeus myös jatkossa;

5.  ehdottaa Sudanin ja Etelä-Sudanin hallituksille, että ne panisivat lopulta asian vireille Kansainvälisessä tuomioistuimessa Sudanin ja Etelä-Sudanin viimeisten rajakiistojen oikeudelliseksi ja rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi;

6.  kehottaa Sudanin tasavaltaa ja Etelä-Sudanin tasavaltaa noudattamaan täysin syyskuussa 2012 tehtyjä Addis Abeban sopimuksia;

7.  tukee Euroopan unionin sitoutumista alueen ongelmien ratkaisuun Afrikan sarvea koskevissa EU:n strategisissa puitteissa sekä Sudania ja Etelä-Sudania koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan yhteydessä; panee lisäksi merkille, että Sahelin alueen ongelmat ovat kietoutuneet yhteen ja sen poliittiset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset haasteet kytkeytyvät toisiinsa; kehottaa Euroopan unionia tämän vuoksi koordinoimaan koko aluetta koskevaa strategiaansa tehokkaammin erityisesti siten, että Afrikan sarvea koskevien EU:n strategisten puitteiden sekä Sahelin alueen kehittämistä ja turvallisuutta koskevan EU:n strategian tavoitteet ja soveltamisalat kytketään toisiinsa; kannustaa kytkemään molemmat tiiviisti ihmisoikeuskysymysten käsittelyyn; kehottaa Euroopan unionia niin ikään osallistumaan alueella jäljellä olevien haasteiden käsittelyyn paitsi Euroopan unionin Afrikan sarven erityisedustajan myös Sahelin erityisedustajan ja ihmisoikeuksia käsittelevän EU:n erityisedustajan välityksellä ja sitoutumaan laaja-alaiseen vuoropuheluun alueellisten kumppaneiden kanssa yhteistyön ja kehityksen parantamiseksi;

8.  antaa tunnustusta ja täyden tukensa EU:n Sudanin ja Etelä-Sudanin erityisedustajan toimistolle ja muille EU-kumppaneille; kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita luomaan tai ylläpitämään rakentavaa vuoropuhelua molempien valtioiden kanssa sekä osaltaan edistämään aitoa ja kattavaa kansallista vuoropuheluprosessia Sudanin ja Etelä-Sudanin kansojen tulevaisuuden hyväksi;

9.  kehottaa Sudanin ja Etelä-Sudanin viranomaisia panemaan kaikilta osin täytäntöön kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen, jossa molempia valtioita kehotetaan käsittelemään vallanjakoon, kansalaisuuteen, öljytuloihin ja velanjakoon liittyviä kysymyksiä; korostaa, että huolimatta Sudanin ja Etelä-Sudanin hallitusten välisistä merkittävistä erimielisyyksistä, erityisesti siitä, joka koskee kiisteltyä Abyein aluetta, josta oli määrä järjestää kansanäänestys lokakuussa 2013, hallitusten välisestä yhteistyöstä on havaittavissa myönteisiä merkkejä, kuten aloite sallia rajaliikenne osana maiden välisten kauppasopimusten tekemistä koskevia valmisteluja; antaa tunnustusta Afrikan unionille sen saavuttamasta edistyksestä, kun se saattoi yhteen Sudanin ja Etelä‑Sudanin presidentit, jotta he kannustaisivat panemaan yhteistyösopimukset täytäntöön, kehottaa Sudania ja Etelä-Sudania jatkamaan neuvotteluja pohjoisen öljyntoimituksista;

10.  kehottaa Etelä-Sudania ja Sudania hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla alueen öljyvarojen molemmille maille tarjoamaa vaurautta ja potentiaalia ja sopimaan maiden välisistä selvittämättä olevista siirtymäajan talousjärjestelyistä;

11.  korostaa Sudanin ja Etelä-Sudanin Addis Abebassa 27. syyskuuta 2012 tekemän yhteistyösopimuksen ja alakohtaisten sopimustenmerkitystä; painottaa kuitenkin olevansa huolissaan Sudanin hallituksen yksipuolisesta ilmoituksesta lopettaa öljynvienti Etelä-Sudanista ja jäädyttää kaikki alakohtaiset sopimukset, sillä tämä toimenpide vahingoittaa molempien maiden talouksia ja aiheuttaa alueellisia jännitteitä; kehottaa molempien maiden hallituksia työskentelemään Afrikan unionin korkean tason täytäntöönpanoryhmän kanssa, jotta voidaan palata yhteistyösopimukseen, lopettaa aseistettujen kapinallisryhmien tukeminen, noudattaa kaikilta osin turvallisesta demilitarisoidusta rajavyöhykkeestä tehtyä sopimusta, jota YK:n Abyein alueen turvallisuusjoukkoja koskeva väliaikainen operaatio valvoo, ja valmistautua Abyein alueen tulevasta asemasta järjestettävään kansanäänestykseen;

12.  kehottaa kaikkia Etelä-Sudanin ryhmittymiä ja puolueita kehittämään yhteisiä näkymiä maalleen ja sen rauhanomaiselle, vauraalle ja tasa-arvoiselle kehitykselle; ehdottaa Etelä-Sudanin hallitukselle, että se käynnistäisi osallistavan kansallisen vuoropuhelun, jotta voidaan lopettaa etnisten ryhmien väliset konfliktit ja luoda rauhanomaiset suhteet;

13.  korostaa, että on tärkeää osoittaa eteläsudanilaisille heidän uuden demokraattisen valtionsa arvo ja toimivuus myös siten, että perustetaan vakaa hallitus, jonka toimintaa eivät ohjaa presidentin mielivaltaiset asetukset ja joka varmistaa lainsäädäntövallan, tuomiovallan ja toimeenpanovallan erottamisen toisistaan sekä kunnioittaa ihmisoikeuksia ja tiedotusvälineiden vapautta, ehkäisee ja torjuu korruptiota ja tarjoaa julkisia palveluja sekä infrastruktuuria myös maaseutualueilla Juban ulkopuolella; pitää valitettavana korruption vaikutusta uuteen valtioon ja kehottaa kansainvälisten avunantajien yhteisöä, myös Euroopan unionia, arvioimaan huolellisesti Etelä-Sudanin valmiudet käsitellä tätä ongelmaa; kehottaa myös Etelä-Sudania lisäämään ponnistelujaan korruption kitkemiseksi, mukaan luettuina presidentti Kiirin aloitteet korkeita virkamiehiä vastaan, ja rohkaisee hallitusta jatkamaan kehityssuunnitelmansa täytäntöönpanoa, myös monipuolistamalla maan taloutta siten, että se ei enää ole niin riippuvainen öljynviennistä;

14.  kehottaa Etelä-Sudania ratifioimaan EU- ja AKT-maiden välisen Cotonoun sopimuksen, jotta mahdollistetaan EU:n pitkän aikavälin osallistuminen Etelä-Sudanin kehitykseen, ja korostaa, että Etelä-Sudanin liittymisen ei pitäisi millään tavalla vaikuttaa sovintoon ja rakentaviin suhteisiin Sudanin tasavallan kanssa, jonka edun mukaista kaikkien sen naapureiden vauras kehittyminen pitkällä aikavälillä itse asiassa on;

15.  kehottaa Etelä-Sudania ratifioimaan mahdollisimman pian kansainväliset ihmisoikeussopimukset;

16.  kehottaa keskeisiä kansainvälisiä kumppaneita ja erityisesti EU:n jäsenvaltioita, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa edelleen sitoutumaan kehitykseen ja valtiorakenteiden kehittämiseen ja kaikkien Etelä-Sudanin kansalaisten turvallisuuteen; painottaa, että rauhanrakentaminen, mukaan lukien menneitten tapahtumien käsittely, olisi liitettävä valtiorakenteiden kehittämistoimiin, jotta näistä valtiorakenteista tulisi kestäviä; tukee EU:n sitoutumista avainkumppaniksi New Deal -sopimuksen yhteydessä valtiorakenteiden kehittämistä koskevan sopimuksen kautta;

17.  kehottaa kaikkia keskeisiä kansainvälisiä kumppaneita ja erityisesti EU:n jäsenvaltioita, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa edelleen sitoutumaan kehitykseen ja valtiorakenteiden kehittämiseen ja kaikkien Etelä-Sudanin kansalaisten turvallisuuteen; tukee EU:n sitoutumista avainkumppaniksi New Deal -sopimuksen yhteydessä valtiorakenteiden kehittämistä koskevan sopimuksen kautta;

18.  korostaa sen tärkeyttä, että Euroopan unioni tukee yhteistyössä monenvälisten kumppaneiden ja avunantajien kanssa Etelä-Sudania sen matkalla kohti demokratiaa; pitää tässä yhteydessä myönteisenä Euroopan unionin Kansainväliselle siirtolaisuusjärjestölle antamaa rahoitusapua (4,9 miljoonaa dollaria), jonka avulla edistetään eri klaanien ja heimojen välistä vuoropuhelua ja viestintää siitä, miten niukkoja resursseja (vesi, laidunmaa) on käytettävä yhteisöjen välisten väkivaltaisuuksien lisääntyessä; pitää myönteisenä Yhdistyneiden kansakuntien kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestön (Unesco) työtä, jonka se on tehnyt historiallisen asiakirja-aineiston säilyttämiseksi, sillä aineisto on tärkeä väline Etelä-Sudanin valtiorakenteiden kehittämisessä; kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta allekirjoittamaan ja ratifioimaan mahdollisimman pian kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskevan yleissopimuksen sekä muut asevalvontaa ja -riisuntaa koskevat sopimukset, myös ne, joilla pyritään torjumaan käsiaseiden ja kevyiden aseiden laittomia ja valvomattomia virtoja, ottaen huomioon, että kemialliset aseet ovat yhä arkaluonteisempi asia kansainväliselle yhteisölle;

19.  muistuttaa kantansa olevan, että kaikki kehitysmaille tarjottavan budjettituen muodot edellyttävät asianmukaisia riskinhallintavälineitä, niiden olisi täydennettävä muita avun muotoja ja niiden tukena olisi käytettävä vastaanottajamaiden kansallisten talousarvioiden asianmukaista parlamentaarista valvontaa sekä muita vastuullisuuden varmistamisen tapoja ja kansalaisten osallistumista, ja että näille toimenpiteille on varmistettava ja tarjottava sekä kansallisten hallitusten että kulloistenkin avunantajien tuki;

20.  kannustaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, Sudania ja Etelä-Sudania käsittelevää EU:n erityisedustajaa ja komissiota vahvistamaan tietoisuutta EU:n erittäin positiivisesta panoksesta Etelä-Sudanin rauhanomaisen ja demokraattisen siirtymisen sekä taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen puolesta sekä lisäämään sen näkyvyyttä; on huolissaan siitä, että Sudania ja Etelä-Sudania käsittelevän EU:n erityisedustajan mandaatti päättyy ajankohtana, jolloin lukuisia vuoden 2005 kokonaisvaltaiseen rauhansopimukseen ja syyskuun 2012 Addis Abeban sopimukseen sisältyviä sitoumuksia ei vielä ole täysin täytetty, mikä saattaa edelleen heikentää tätä näkyvyyttä ja vähentää EU:n ja sen jäsenvaltioiden toiminnan vaikutusta; pyytää jatkamaan erityisedustajan mandaattia sen sijaan, että Sudan lisättäisiin Afrikan sarvesta vastaavan erityisedustajan jo ylikuormitettuun mandaattiin nyt suunnitellulla tavalla;

21.  kehottaa tarkistamaan säännöllisesti Afrikan sarvea koskevia EU:n strategisia puitteita samoin kuin Sudania ja Etelä-Sudania koskevaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta voidaan varmistaa, että politiikan välineet ja määrärahat sovitetaan rauhanprosessin tukemiseen ja demokratian rakentamiseen, vuoden 2015 vaalien valmistelu mukaan luettuna; huomauttaa, että alueella toimivien EU:n erityisedustajien tulevia toimeksiantoja, myös toimeksiantojen yhdistämistä koskevia päätöksiä, olisi käsiteltävä politiikan tarkistamisen yhteydessä ja niiden olisi vastattava paikalla vallitsevia poliittisia realiteetteja;

22.  pitää myönteisenä, että EU on humanitaarisen avun lisäksi osoittanut Etelä-Sudanille 285 miljoonaa euroa kehitysapua sitten vuoden 2011, jolloin Etelä-Sudan itsenäistyi (pois luettuna jäsenvaltioiden tuki);

23.  vaatii, että valtio ei estä kansalaisjärjestöjä ja humanitaarisia järjestöjä auttamasta konfliktialueilla olevia ihmisiä; muistuttaa, että kansalaisjärjestöjen ja humanitaaristen järjestöjen toiminnan estäminen merkitsee kansainvälisen humanitaarisen oikeuden rikkomista;

24.  antaa tukensa sille, että EU:n Etelä-Sudanille tarjoamassa avussa keskitytään maatalouteen, demokraattiseen hallintoon ja oikeusvaltioon, koulutukseen ja terveydenhuoltoon; toteaa, että vaikka on annettu lakeja ja säännöksiä, niiden täytäntöönpano on jäänyt jälkeen; pitää myönteisenä, että komissio pyrkii tukemaan Etelä-Sudanin oikeusjärjestelmän valmiuksien rakentamista ja erityisesti tarjoamaan teknistä tukea oikeuslaitokselle ja korkeimmalle oikeudelle; pitää myönteisenä EU:n tukea Etelä-Sudanin kansalliskokoukselle;

25.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja Etelä-Sudanin viranomaisia tekemään yhteistyötä yhteisöjen ja naisjärjestöjen kanssa, jotta voidaan tarjota ja edistää tytöille ja naisille suunnattuja kouluttautumismahdollisuuksia ja terveydenhuoltopalveluja sekä edistää heidän seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiaan, myös mahdollisuuksia ehkäisyyn ja HI-viruksen/aidsin testaukseen ja sen hoitoon;

26.  toteaa, että EU:n rahoittamia hankkeita olisi tarkkailtava ja arvioitava säännöllisesti, myös sukupuolten tasa-arvon edistymisen kannalta, ja että parlamentille olisi ilmoitettava arviointien tuloksista;

27.  kehottaa ottamaan huomioon paikallisten yhteisöjen ja erityisesti naisten näkemykset, jotta hankkeille voitaisiin asettaa selkeämmät tavoitteet ja jotta kyseiset tavoitteet voitaisiin mukauttaa alueelliseen tilanteeseen ja kehitykseen;

28.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja erityisesti EU:ta ja sen jäsenvaltioita korostamaan ulkosuhteissaan sekä yhteistyössään paikallisten kumppaneiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa sitä, kuinka tärkeää on luoda tytöille mahdollisuus peruskoulutukseen ja pyrkiä vähentämään aikuisten lukutaidottomuutta, mikä estää Etelä-Sudania hyödyntämästä arvokasta inhimillistä pääomaansa, mitä se tarvitsisi kehittyäkseen ja vahvistuakseen demokraattisena valtiona;

29.  suosittelee, että perustetaan pikaisesti koulutusjärjestelmä, joka auttaa rakentamaan ja ylläpitämään Etelä-Sudanin infrastruktuureja kuten teitä, asuntoja, vedenkäsittelyjärjestelmiä, jätevedenpuhdistamoja, sähköverkkoja, tietoverkkoja ja puhelinverkkoja;

30.  pitää myönteisenä EU:n tukea Afrikan unionin korkean tason täytäntöönpanoryhmälle (AUHIP) mutta kehottaa samaan aikaan tarkastelemaan ryhmän toimintaa sen tehokkuuden arvioimiseksi; pitää valitettavana, että EU:n tuki ei aina ole ollut täysin näkyvää;

31.  korostaa, että tarvitaan tukimekanismeja, jotka mahdollistavat öljytulojen asianmukaisen ja avoimen jakautumisen ja hallinnan; kehottaa Etelä-Sudanin viranomaisia ja kansalliskokousta sekä Etelä-Sudanissa toimivia kansainvälisiä kumppaneita ja yrityksiä pyrkimään suurempaan avoimuuteen näiden varojen muodostuksessa ja käytössä; pitää myönteisenä, että kansalliskokous hyväksyi äskettäin öljytulojen hallintaa koskevan lain; kehottaa presidenttiä pikaisesti hyväksymään lakialoitteen ja panemaan lain täysimääräisesti täytäntöön;

32.  korostaa, että Etelä-Sudanissa on tehtävä kestäviä ja merkittäviä investointeja infrastruktuuriin, peruspalvelujen tarjoamiseen ja maatalouden kehittämiseen korostaa, että maatalouden kehittämisen olisi oltava ensisijaisena tavoitteena, jotta voidaan varmistaa väestön elintarvikevarmuus ja monipuolistaa maan taloutta, joka saattaa joutua vaaraan siksi, että ulkomaisille yksityisyrityksille annetaan viljavia maa-alueita koskevia toimilupia perustuotteiden laajamittaista tuotantoa ja vientiä varten; painottaa tässä yhteydessä maanomistusolosuhteiden merkitystä, sillä ne on paljolti jätetty huomiotta Etelä-Sudanissa, mikä on johtanut maariitoihin, jotka ovat olleet yksi konfliktien perussyistä maassa; kehottaa EU:ta tukemaan maanhallintatoimia ja turvaamaan tehokkaammin maanomistusoikeudet Etelä-Sudanissa, samalla kun otetaan huomioon paikalliset epäviralliset riidanratkaisujärjestelyt ja tunnustetaan perinteinen maanomistus;

33.  rohkaisee Etelä-Sudanin hallitusta tukemaan talouden monipuolistamista ja vähentämään hiilivetyriippuvuutta; kannustaa Etelä-Sudania lisäämään paikallista elintarviketuotantoa, edistämään vientiteollisuutta sekä kehittämään liikenneinfrastruktuuria, jotta markkinoille pääsy helpottuu;

34.  kiinnittää huomiota siihen, kuinka naiset voisivat edistää maatalouden ja maaseudun talouden kehitystä; kannustaa Etelä-Sudania ryhtymään toimenpiteisiin, joilla se voi edistää naisten osallistumista kyseisiin elinkeinoihin;

35.  muistuttaa, että on tärkeää kehittää ja parantaa infrastruktuureja, joilla mahdollistetaan juomaveden saanti ja vesihuollon parantaminen kaikkialla maassa; suosittelee, että tehostetaan vesivoimaa koskevien investointien suunnittelua;

36.  korostaa, että kaikkien Etelä-Sudanin kansalaisten turvallisuuden varmistaminen edellyttää Etelä-Sudanin hallitukselta ja sen kansainvälisiltä kumppaneilta uusia ponnistuksia, jotta voidaan saattaa loppuun aseellisten ryhmien aseriisunta, demobilisointi ja yhteiskuntaan sopeuttaminen (DDR-toiminta) ja toteuttaa laajempi turvallisuusalan uudistus, joka johtaa pysyvän armeijan koon pienentämiseen ja sen ammattimaisuuden lisäämiseen, siviilivalvonnan ja komentoketjun täyteen kunnioittamiseen sekä parempaan ihmisoikeuksien kunnioittamiseen asevoimien keskuudessa; painottaa, että Etelä-Sudanin kansalaisyhteiskunta ja naisjärjestöt olisi otettava rakentavalla ja säännöllisellä tavalla mukaan käsittelemään turvattomuusongelmaa ja edistämään ihmisoikeuksien kunnioittamista, naisten oikeudet mukaan luettuina;

37.  on erittäin huolissaan siitä, että Etelä-Sudanin aseellisissa konflikteissa naiset ja lapset ovat ylivoimaisena enemmistönä maan sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden ja pakolaisten joukossa; kehottaa seuraamaan tehokkaasti ihmisoikeusloukkauksia, mukaan luettuina seksuaalinen ja sukupuoleen perustuva väkivalta ja lapsiin kohdistuva hyväksikäyttö ja väkivalta; kehottaa kaikkia sotaa käyviä osapuolia lopettamaan rikoksiin syyllistyneiden rankaisemattomuuden;

38.  vaatii Etelä-Sudanin hallitusta varmistamaan sukupuolten tasa-arvon ja varmistamaan, että naisilla on samat oikeudet ja vapaudet ilman minkäänlaista syrjintää esimerkiksi sukupuolen, rodun, uskonnon, kulttuuristen uskomusten, kansallisuuden tai sosiaalisen alkuperän perusteella;

39.  kehottaa Etelä-Sudanin viranomaisia ottamaan käyttöön perhelainsäädännön, jossa määritetään vähimmäisikä avioitumiselle sekä edellytykset lasten huostaanotolle, sekä lainsäädännön, jonka nojalla voidaan estää sukupuoleen perustuva väkivalta ja ennen kaikkea tehdä vahingolliset perinnäistavat, kuten naisten sukuelinten silpominen, rangaistaviksi;

40.  kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta ratifioimaan kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen (CEDAW) sekä YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista;

41.  kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta edelleen tekemään täyttä yhteistyötä Yhdistyneiden kansakuntien Etelä-Sudanin operaation (UNMISS) kanssa ja auttamaan YK:ta täyttämään tehtävänsä erityisesti siviilien suojelun alalla; kehottaa YK:n jäsenvaltioita noudattamaan UNMISS-sitoumuksiaan siten, että ne mukauttavat tarvittaessa realistisesti sen mandaattia ottaen huomioon Etelä-Sudanin viranomaisten kehittyvän kyvyn huolehtia ihmisten turvallisuudesta tulevina vuosina;

42.  hämmästelee sitä, että Yhdistyneet kansakunnat ei myönnä EU:lle, kun otetaan huomioon sen maksuosuudet YK:n talousarvioon, erityisasemaa vaalitarkkailumatkoilla siten, että YK varmistaisi vaalitarkkailijoiden turvallisuuden ja tukisi heidän toimintansa sujumista (turvallinen majoitus, terveydenhoito);

43.  korostaa, että on tärkeää korvata siirtymäkauden perustuslaki pysyvällä perustuslailla, joka perustuu kansalaisten kuulemiseen ja tukeen; on huolissaan Etelä-Sudanin hallituksen poliittisen tahdon puutteesta; muistuttaa hallitusta vakavasti presidentin asetuksesta aiheutuvasta velvoitteesta järjestää perustuslain muutosprosessi, ja kehottaa hallitusta tekemään tämän ennen vuonna 2015 pidettäviä vaaleja; kehottaa Euroopan unionia ja sen jäsenvaltioita seuraamaan ja tukemaan paikallisesti johdettua ja ohjattua perustuslain laatimisprosessia, johon on otettava mukaan kaikki yhteiskuntaryhmät, mukaan luettuina naiset ja syrjäseutujen asukkaat; pyytää EU:n valtuuskuntaa Jubassa valmistautumaan vuoden 2015 presidentinvaaleihin ja valvomaan, että unionin vuoden 2011 vaalitarkkailuvaltuuskunnan raportissa esitetyt toimenpiteet pannaan täytäntöön;

44.  pitää myönteisenä Etelä-Sudanin presidentin sitoutumista tavoitteeseen, jolla pyritään nostamaan hallituksen naisedustuksen määrä vähintään 25 prosenttiin, ja kehottaa presidenttiä edistämään naisten osallistumista meneillään olevaan perustuslakiprosessiin; muistuttaa, että naiset ovat keskeisessä asemassa konfliktien ratkaisussa, rauhanrakentamisprosesseissa ja vakaan valtion rakentamisessa; kehottaa sen vuoksi Etelä-Sudanin viranomaisia varmistamaan, että naiset otetaan täysipainoisesti mukaan Sudanin rauhanprosessin täytäntöönpanoon: kehottaa kansainvälistä yhteisöä jatkossakin tukemaan naisten osallistumista kaikilla yhteiskuntaelämän aloilla;

45.  kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta lisäämään toimiaan sellaisen suunnitelman laatimiseksi, jonka mukaan siirtymäkausi jatkuu siihen asti, kunnes perustuslaillinen järjestys ja oikeusvaltio palautetaan täysin kaikkialle maahan järjestämällä demokraattiset, vapaat, vilpittömät ja avoimet vaalit vuonna 2015; kehottaa EU:ta ja sen kansainvälisiä kumppaneita lisäämään tukeaan tulevalle vaaliprosessille;

46.  panee merkille, että vuonna 2005 hyväksytyn kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen jälkeen on pyritty tehostamaan korruption torjuntaa mutta Etelä-Sudanin korruptionvastainen lainsäädäntö on vielä kehityksensä alkuvaiheessa; toteaa, että vaikka säädöksiä olisi, valmiuksien, resurssien ja poliittisen tahdon puuttuminen voivat haitata niiden täytäntöönpanoa; kannustaa Etelä-Sudania ratifioimaan kansainväliset korruptionvastaiset yleissopimukset ja kehottaa maan viranomaisia laatimaan ja panemaan täytäntöön integroidun korruption vastaisen strategian; korostaa, että kansainvälisen yhteisön ja EU:n olisi avustettava Etelä-Sudania ponnistuksissa tällä alueella erityisesti lisäämällä tukea valmiuksien kehittämiseen;

47.  kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta säätämään medialakeja, joilla suojellaan tiedotusvälineiden vapautta ja turvataan median mahdollisuudet hoitaa uutisten välittämistä;

48.  kehottaa Etelä-Sudanin kansallista turvallisuuspalvelua (NSS) lopettamaan ihmisoikeusaktivistien ja toimittajien ahdistelun sekä toimittajien laittomat vangitsemiset ja sensuroinnin, jotka ovat vastoin Etelä-Sudanin perustuslakia, jossa vaaditaan hallitusta takaamaan lehdistön vapaus;

49.  kehottaa Etelä-Sudanin viranomaisia tutkimaan viipymättä, tehokkaasti ja puolueettomasti kaikki väitetyt uhkaukset ja hyökkäykset ihmisoikeusaktivisteja ja toimittajia vastaan sekä asettamaan niihin syyllistyneet vastuuseen teoistaan kansainvälisten normien mukaisesti; pitää myönteisenä, että viranomaiset ovat äskettäin toteuttaneet toimenpiteitä tutkiakseen siviilien surmat ja väitetyt ihmisoikeusrikkomukset, joihin asevoimat ovat syyllistyneet;

50.  kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta tekemään kaikkensa lopettaakseen laittomat teloitukset sekä identifioidakseen ja saattaakseen tuomioistuimen eteen turvallisuusviranomaiset, joita syytetään toimittaja Isaiah Abrahamin surmasta;

51.  kehottaa Etelä-Sudanin viranomaisia torjumaan määrätietoisemmin rankaisemattomuutta varustamalla oikeus- ja lainvalvontaviranomaiset välineillä, jotka on luotu estämään ja hillitsemään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ja varmistamalla, että rikoksentekijät saavat tuomion rikoksistaan;

52.  suosittelee, että ihmisoikeusneuvosto perustaa tarkoituksenmukaisen mekanismin ihmisoikeustilanteen seuraamiseksi Etelä-Sudanissa, esimerkiksi riippumattoman asiantuntijan;

53.  vastustaa jyrkästi kuolemanrangaistusta kaikissa olosuhteissa ja kehottaa Etelä-Sudania toteuttamaan erityisiä toimenpiteitä kuolemanrangaistuksen poistamiseksi;

54.  painottaa, että Etelä-Sudanin naiset joutuvat kärsimään monenlaisesta syrjinnästä ja perusoikeuksiensa loukkauksista, mukaan lukien lapsi- ja pakkoavioliitot, perheoikeuden puuttuminen, naisten poliittisen osallistumisen rajoittaminen hallinnon kaikilla tasoilla, seksuaalinen väkivalta ja perheväkivalta; kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta poistamaan naisten kaikenlaisen syrjinnän, torjumaan lukutaidottomuutta parantamalla naisten mahdollisuuksia saada koulutusta ja siten parantamaan heidän asemaansa yhteiskunnassa ja uuden valtion rakentamisessa; kehottaa Etelä-Sudanin hallitusta laatimaan kansallisen toimintasuunnitelman lapsiavioliittojen lopettamiseksi muun muassa edistämällä lasten mahdollisuuksia koulunkäyntiin; kehottaa tässä yhteydessä – ja ottaen huomioon, että perinteisillä käytännöillä on merkittävä rooli Etelä-Sudanin yhteiskunnassa – Etelä-Sudanin hallitusta lopettamaan kaikenlaiset naisia syrjivät perinteiset käytännöt ja toimimaan tässä yhteistyössä muun muassa kansalaisjärjestöjen kanssa niin, että oikeuslaitoksen jäseniä voidaan kouluttaa kunnioittamaan ihmisoikeuksia;

55.  pitää myönteisenä ensimmäisen sairaanhoito- ja kätilöalan koulutusta tarjoavan oppilaitoksen perustamista Juban opetussairaalaan, mutta toteaa, että päteviä hoitajia ja kätilöitä tarvitaan enemmän, jotta voidaan varmistaa, että odottavien äitien ja lasten terveys paranee merkittävällä tavalla, ja että on raivattava teitä ja perustettava koko maahan enemmän kyseiseen malliin perustuvia terveyskeskuksia;

56.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Etelä-Sudanin ja Sudanin hallitukselle, Etelä-Sudanin ihmisoikeuskomissaarille, Etelä-Sudanin lakiasäätävälle kansalliskokoukselle, Sudanin kansalliskokoukselle, Afrikan unionille sekä Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille.

(1) EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 49. (2) EUVL C 33 E, 5.2.2013, s. 38. (3) EUVL C 131 E, 8.5.2013, s. 80. (4) EUVL C 45 E, 23.2.2010, s. 74. (5) http://eeas.europa.eu/eueom/pdf/missions/final-report-eueom-referendum-south-sudan-2011_en.pdf. (6) EYVL L 317, 15.12.2000, s. 3. (7) EUVL L 209, 11.8.2005, s. 27. (8) EUVL L 287, 4.11.2010, s. 3. (9) http://www.europarl.europa.eu/intcoop/acp/2012_horsens/pdf/soudan_en.pdf. (10) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_Data/docs/pressdata/EN/foraff/123591.pdf(ei saatavissa suomeksi). (11) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/EN/foraff/138254.pdf. (12) http://europa.eu/rapid/press-release_MEMO-12-524_en.htm. (13) http://ec.europa.eu/echo/files/funding/decisions/2013/HIPs/Sudan-SouthSudan_en.pdf. (14) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_Data/docs/pressdata/EN/foraff/137507.pdf(ei saatavissa suomeksi). (15) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/EN/foraff/136969.pdf. (16) http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/EN/foraff/134590.pdf. (17) http://eeas.europa.eu/statements/local/local_statement_south_sudan_24072013_en.pdf. (18) http://timor-leste.gov.tl/wp-content/uploads/2010/04/Dili_Declaration_FINAL_12.04.20101.pdf. (19) http://www.oecd.org/dac/effectiveness/Final%20file.pdf, s. 39. (20) http://www.oecd.org/countries/southsudan/48697972.pdf. (21) http://wdronline.worldbank.org/worldbank/a/c.html/world_development_report_2011/abstract/WB.978-0-8213-8439-8.abstract. (22) http://appablog.wordpress.com/2013/07/31/report-of-the-african-union-high-level-implementation-panel-for-sudan-and-south-sudan/. (23) http://www.un.org/sg/statements/index.asp?nid=6644. (24) http://www.sudantribune.com/IMG/pdf/Two_Areas_Agreement.pdf. (25) http://www.ohchr.org/Documents/HRBodies/HRCouncil/RegularSession/Session21/A-HRC-21-34_en.pdf.http://www.ohchr.org/Documents/HRBodies/HRCouncil/RegularSession/Session21/A.HRC.21.62_en.pdf.http://www.ohchr.org/Documents/HRBodies/HRCouncil/RegularSession/Session23/A-HRC-23-31_en.pdf. (26) http://www.rssnegotiationteam.org/historic-september-27-peace-agreements.html. (27) http://www.amnesty.org/en/region/south-sudan/report-2013. (28) http://www.hrw.org/reports/2013/03/07/old-man-can-feed-us-you-will-marry-him-0. (29) Humanitarian news and analysis, Report on ‘Women’s Security in South Sudan’ 2012. (30) Conflict and Health, maaliskuu 2013. (31) YK:n pakolaisviraston Etelä-Sudania koskeva yhteisvetoomusmenettely, vuoden 2013 puolivälin arvio.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. joulukuuta 2013 CARS 2020 ‑toimintasuunnitelmasta: Vahva, kilpailukykyinen ja kestävä eurooppalainen autoteollisuus (2013/2062(INI))

P7_TA(2013)0547 A7-0391/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen XVII osaston 173 artiklan (entinen EY:n perustamissopimuksen 157 artikla), joka käsittelee unionin teollisuuspolitiikkaa ja jossa nimenomaisesti mainitaan unionin teollisuuden kilpailukyky,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”CARS 2020: Kilpailukykyistä ja kestävää eurooppalaista autoteollisuutta koskeva toimintasuunnitelma” (COM(2012)0636),

–  ottaa huomioon korkean tason CARS 21 -ryhmän kertomukset, joissa tarkastellaan Euroopan unionin autoteollisuuden kilpailukykyä ja kestävää kasvua (2012)(1) ja kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehystä 2000-lukua varten (2006)(2),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä varten” (COM(2012)0582),

–  ottaa huomioon 10. ja 11. joulukuuta 2012 järjestetyn kilpailukykyneuvoston päätelmät unionin teollisuuden ja erityisesti autoteollisuuden tilanteesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan sekä liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A7‑0391/2013),

A.  katsoo, että autoteollisuus on samalla paitsi merkittävä teollisuuden tuotantoketjun osa se myös edistää kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä EU:ssa;

B.  katsoo, että huolimatta nykyisestä ennennäkemättömästä talous- ja rahoituskriisistä EU:n autoteollisuus on merkittävässä asemassa Euroopan osaamisen ja teollisen tuotannon säilyttämisessä, ja tämä edellyttää koordinoitujen toimien toteuttamista EU:ssa;

C.  katsoo, että nykyinen taloustilanne ei johdu pelkästään tästä kriisistä, ja toteaa, että kriisi on ylittänyt suhdannekehityksen ja pakottaa tarkastelemaan uudelleen liikkuvuutta koko 2000-luvulla, koska liikkuvuus edistää myös talouskasvua;

D.  toteaa, että autoteollisuuden alalla on meneillään maailmanlaajuinen vallankumous, jossa kysyntä vähenee tai taantuu Euroopassa, kysyntä ja tuotanto siirtyvät nousevan talouden maihin, käytetyt energialähteet muuttuvat asteittain mutta selkeästi sekä osia ja toimintoja digitalisoidaan, mikä parantaa tuottavuutta ja aiheuttaa vastaavasti suuria muutoksia arvoketjussa;

E.  katsoo, että EU:n autoteollisuus on edelleen maailmanlaajuisesti edelläkävijä tutkimuksessa ja innovoinnissa ja siksi sen kilpailukyky ja kestävä tuotanto on palautettava ennalleen koko tuotanto- ja arvoketjussa;

F.  katsoo, että yksi ratkaisu tuotannon ylikapasiteettia koskevaan ongelmaan on kapasiteetin muuntaminen muuhun teollisuuskäyttöön, kuten julkiseen liikenteeseen ja uusiutuvaan energiaan, sekä kestäviin infrastruktuureihin tehtävät investoinnit;

Poliittinen hallintotapa

1.  tukee komission uutta strategiaa ottaa käyttöön erityisesti kestävää autoteollisuutta koskeva uusi eurooppalainen teollisuuspolitiikka Euroopan talouden ytimessä;

2.  edellyttää, että komissio koordinoi entistä tehokkaammin omia toimiaan sen varmistamiseksi, että CARS 2020 -toimintasuunnitelman suositukset pannaan todella täytäntöön korkean tason työryhmän valvonnassa, jotta CARS 21 -prosessin ensimmäisen vaiheen (joulukuu 2005) epäonnistuminen ei toistuisi, koska tehtyjen päätelmien tueksi ei toteutettu tarvittavia jatkotoimia; kehottaa komissiota tämän vuoksi laatimaan selkeän ja nopeutetun toimintasuunnitelman ja käyttämään toimivaltuuksiensa mukaisesti aloiteoikeuttaan ja laatimaan erityisesti suuntaviivoja jäsenvaltioiden ja yritysten toimien koordinoimiseksi ja täydentämiseksi, jotta varmistetaan EU:n kansalaisten kohtuullinen elintaso ja vahvistetaan EU:n teollisuutta keskittymällä talouden ja työllisyyden kasvuun ja markkinoiden elvyttämiseen;

3.  kehottaa komissiota laatimaan monialaisia etenemissuunnitelmia, joissa käsitellään energian, liikenteen sekä tieto- ja viestintätekniikan alan kehitystä;

4.  katsoo, että lukuisat rajoitukset ja politiikan koordinointimekanismien puute haittaavat komission toimintaa tällä alalla; kehottaa komissiota esittämään neuvostossa ja parlamentissa käytävän keskustelun pohjaksi selvityksen komission tavoitteiden ja sen käytössä olevien keinojen välisestä epäsuhdasta;

5.  katsoo, että komission olisi otettava huomioon kaikessa tulevassa autoteollisuusalaa koskevassa päätöksenteossa koko ala, erityisesti alihankkijat, jälleenmyyjät ja jälkimarkkinayritykset;

6.  suhtautuu myönteisesti kilpailukykyneuvoston joulukuussa 2012 pitämässään kokouksessa antamiin päätelmiin teollisuuspolitiikasta; kannustaa jäsenvaltioita pyrkimään autoteollisuusalaa koskevan teollisuuspolitiikan tarkistamisesta koskevaan tavoitteeseensa ja vakiinnuttamaan Euroopan laajuista yhteistyötä koskevat järjestelyt kyseisellä alalla; muistuttaa, että tällainen tiiviimpi yhteistyö autoteollisuutta koskevan politiikan alalla voidaan toteuttaa joko unionin tasolla tai vapaaehtoisesti useampien jäsenvaltioiden välillä;

7.  kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan kilpailukyvyn parantamiseen tähtääviä asianmukaisesti koordinoituja rakenteellisia uudistuksia kuten tutkimuksen ja innovoinnin tukemista, osaamisen kehittämistä, henkilöstön uudelleenkouluttamista, epäsuorien kustannusten alentamista, työn joustavuuden lisäämistä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun perusteella, byrokratian vähentämistä ja maksuaikojen lyhentämistä;

8.  katsoo, että palauttaakseen luottamuksen toimintaansa kohtaan unionin on parannettava toimintasuunnitelmansa täytäntöönpanoa ja tapaa, jolla toimintasuunnitelmasta tiedotetaan kansalaisille, sijoittajille ja yrityksille;

Autoteollisuus ja tuotanto EU:ssa

9.  toteaa, että EU:ssa on ehdottoman tärkeää ylläpitää ja kehittää edelleen johdonmukaista ja dynaamista tutkimus-, valmistus-, tuotanto-, arvo- ja innovointiketjua, jossa keskitytään ympäristön kannalta kestävien ajoneuvojen tuotantoon; katsoo, että Euroopan kilpailukyvyn säilyttäminen tulevaisuudessa riippuu siitä, pystytäänkö luomaan positiivinen kierre, joka edistää innovointia, työllisyyttä, kilpailukykyä, terveyttä, ympäristöä ja liikkuvuutta;

10.  toteaa, että autoteollisuudessa palkkakustannusten osuus on vain 13–20 prosenttia lisäarvosta; katsoo, että maailmanlaajuinen kilpailukyky voidaan varmistaa vain koko arvoketjua koskevalla innovoinnilla ja tuotantoprosessin joustavuudella, mistä on neuvoteltava vastaavasti työntekijöiden kanssa;

11.  korostaa, että eurooppalaisen tuotantopohjan säilyttäminen ja vahvistaminen on tärkeää, jotta voidaan varmistaa EU:n kansalaisten kohtuullinen elintaso ja vahvistaa EU:n teollisuutta talouskasvun ja talouden elpymisen saavuttamiseksi;

12.  ottaa huomioon Euroopan markkinoilla, autoteollisuuden ala mukaan luettuna, vallitsevan taantuman ja kriisin; pitää valitettavana, että komissio ei ole analysoinut taantuman perussyitä, kuten tilanteiden eriytymistä (valmistajat, markkinasegmentit ja -tyypit, tuotteet, toimialat) ja kysynnän moninaisia rakenteellisia muutoksia (demografiset, sosiologiset, käyttäytymiseen liittyvät, taloudelliset ja tekniset muutokset); katsoo, että Euroopan laajuisten monialaisten toimien lisäksi kansallisella tasolla ja unionin tasolla on toteutettava yksittäisten olosuhteiden mukaan erityisesti räätälöityjä toimia, joilla elvytetään kysyntää;

13.  katsoo, että liikkuvuuden uudet käyttäytymismallit, kuten julkiset ja multimodaaliset liikenneverkot, liikenteen hallinta, älykkäät kaupungit, autojen yhteiskäyttö ja osa-aikaomistukseen perustuvat järjestelmät, aiheuttavat Euroopan autoteollisuuden alaa edistävän voimakkaan vipuvaikutuksen;

14.  pitää valitettavana, että komissio jättää huomiotta tuotannon ylikapasiteetin, vaikka se on koko alalla keskeinen ongelma ja aiheuttaa väistämättä lyhyen ja keskipitkän aikavälin vaikutuksia (tuotantoketju, työpaikat, alueellinen talous); kehottaa näin ollen komissiota laatimaan nopeasti

15.  rakenneuudistusten osalta

16.  muistuttaa jäsenvaltioita ja yrityksiä siitä, että yritysten toimien keskittäminen (yhteisostoryhmät, yhteistyöjärjestelyt, konsortiot, fuusiot) on yksi kilpailukyvyn säilyttämistä edistävistä tekijöistä, joilla torjutaan entistä voimakkaampaa kansainvälistä kilpailua;

17.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan erityisiä toimenpiteitä, joilla nopeutetaan pk-yritysten ja keskikokoisten yritysten pääsyä pääomamarkkinoille erityisesti alueellisia keskitettyjä asiointipisteitä perustamalla; katsoo, että kriisi vaikuttaa eniten pk-yrityksiin ja keskikokoisiin yrityksiin, erityisesti alihankinnan, jakelun, vähittäismyynnin ja huoltopalvelujen alalla; korostaa samalla, että tällaiset yritykset ovat voimavara, koska kokonsa ja reaktiokykynsä ansiosta ne voivat sopeutua muutoksiin ja ne ovat usein teknisen edistyksen alullepanijoita; katsoo tämän vuoksi, että pk-yritysten ja keskikokoisten yritysten mahdollisuuksien monipuolistaminen (kansainvälistyminen, uusiin hankkeisiin osallistuminen) on kehittämissuunta, jota on hyödynnettävä;

18.  toistaa, että standardien valinnassa on kunnioitettava teknisen neutraalisuuden periaatetta, jotta suojellaan ensimmäisten sijoittajien investointeja ja kannustetaan siten innovointia alalla;

Inhimilliset voimavarat

19.  katsoo, että autoteollisuuden työntekijöiden osaaminen on eduksi EU:lle; pitää myönteisenä eurooppalaisen autoteollisuuden osaamisneuvoston perustamista vuonna 2013 ja uskoo, että se pystyy nopeasti kehittämään tehokkaita toimintalinjoja tällä alalla;

20.  pitää myönteisenä komission ilmoitusta taitojen vahvistamisesta ja pätevyyden kehittämisestä kestävällä pohjalla olevan kilpailuedun lähteenä;

21.  katsoo, että tällä hetkellä työmarkkinat eivät pysty vastaamaan alan tarpeisiin (ammattitaitoisten työntekijöiden suuri kysyntä); katsoo, että on ehdottoman tärkeää mukauttaa julkisia (luonnontieteiden, teknologiatieteiden, insinööritieteiden ja matematiikan koulutuksen sekä ammatillisen koulutuksen edistäminen) ja yritysten koulutusstrategioita (esimerkiksi kehittämällä kaksijakoisia koulutusjärjestelmiä) korkeasti koulutettujen työntekijöiden säilyttämiseksi ja houkuttelemiseksi;

22.  kehottaa jäsenvaltioita tekemään lainsäädäntöönsä tarvittavat muutokset, jotta työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta ja työsuhteista, jotka vaikuttavat työn organisointiin (esimerkiksi toimialasopimukset ja työntekijöiden osallisuus yrityksissä), tulee entistä avoimempia ja rakentavampia; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään ja noudattamaan parhaita käytäntöjä;

23.  suosittelee, että jäsenvaltiot ja yritykset edistävät työntekijöiden jatkuvaa koulutusta, jotta ennakoidaan tulevia tarpeita ja mahdollistetaan se, että mikäli työpaikkoja menetetään tietyllä alalla, työntekijöiden osaaminen hyödyttää muita kasvavia aloja;

Innovaatiot ja teknologia

24.  vakuuttaa, että tekninen innovointi on keskeinen erottava tekijä autoteollisuuden alan kilpailukyvyn kannalta; kehottaa noudattamaan teknologiariippumatonta lähestymistapaa; vahvistaa uudelleen halunsa varmistaa, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet saavutetaan ja että kustannustehokkaita ja kestäviä liikennemuotoja ja uusia tuotantomuotoja kehitetään;

25.  korostaa, että koko arvoketjun kattavat yhdennetyt innovaatiohankkeet ovat keskeisiä kilpailukyvyn vahvistamisen kannalta;

26.  katsoo, että osaaminen ja innovointi voivat olla EU:n autoteollisuuden pysyvä kilpailuetu silloin, kun uusia ratkaisuja saatetaan markkinoille nopeammin kuin niitä ehditään jäljitellä ja kun innovaatioiden suojelutavoilla ja teollisuusvakoilun torjumisella varmistetaan investointien kannattavuus aiheuttamatta haittaa kuluttajille; katsoo, että Euroopan markkinoilla autoteollisuuden tuotteiden innovatiivinen ylivoima liittyy ympäristöön ja turvallisuuteen;

27.  toteaa, että EU:n autoteollisuudessa on kaksi tehokasta kilpailustrategiaa: kustannnusjohtajuuden ja erikoistumisen strategia; katsoo, että näiden kahden strategian yhdistelmän soveltaminen aiheuttaisi vaikeuksia ja olisi tehotonta, koska se edellyttäisi entistä laajempaa innovatiivista tutkimusta;

28.  panee merkille, että EU:n autoteollisuus on kustannusjohtajuuden strategialla saavuttanut useita voittoja Euroopan markkinoille suunnattujen halpojen menekkituotteiden ansiosta (esimerkiksi Škodan, Dacian, Nissanin kaltaiset valmistajat);

29.  suhtautuu myönteisesti tekniikan edistämistä koskeviin komission ehdotuksiin mutta muistuttaa sen suunnitelmien ehdollisesta luonteesta pyrittäessä varmistamaan lisäarvon tuottaminen, markkinoille pääsy ja työllistyminen;

30.  pitää tärkeänä, että edistetään tutkimusta ja kehittämistä, joissa keskitytään vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttaviin kestäviin tekniikoihin, joissa Eurooppa on johtavassa asemassa, jotta vähennetään unionin riippuvuutta tuontienergiasta; korostaa, että näihin kuuluvat sähkö- ja hybridiajoneuvot, vaihtoehtoiset polttoaineet, liikkuva energian varastointi ja tarvittavien jakeluverkostojen ja infrastruktuurin käyttöönotto, mutta pitää valitettavana, että tällaisia tekniikoita ei ole vielä saatettu markkinoille; toivoo toimenpiteitä, joissa

31.  katsoo, että ollakseen kilpailukykyinen eurooppalaisesta autoteollisuudesta on tehtävä kannattava edistämällä kehitystä teollisuudenaloilla, jotka tekevät yhteistyötä hankkiessaan Euroopasta edullisia tuotantopanoksia kuten terästä, valutuotteita, taoksia, verhoilutuotteita, renkaita sekä elektronisia komponentteja;

32.  katsoo, että EU:n toimien on perustuttava erikoistumisstrategiaan, joka perustuu tiettyihin painopistealoihin, joilla vakiinnutetaan tekniikan edistyminen ja joita ovat

33.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota kannustamaan rajat ylittävien klusterien ja kilpailukykykeskittymien sekä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöverkostojen kumppanuuden luomista tulevaisuuden liikennemuotoja varten, jotka ovat jatkuva innovoinnin lähde (prototyypit);

34.  korostaa, että tutkimus ja kehittäminen edellyttävät huomattavaa taloudellista panostusta (tieteellinen riski, pitkä investointisykli); pitää tässä yhteydessä valitettavana, että EU:ssa ei ole vielä saavutettu tavoitetta, jonka mukaan kolme prosenttia BKT:stä olisi sijoitettava tutkimukseen ja kehittämiseen; katsoo, että jäsenvaltioiden suunnittelemat COSME- ja Horisontti 2020 ‑ohjelmien määrärahojen leikkaukset ovat vahingollisia erityisesti liikennettä koskevien budjettikohtien kannalta;

35.  panee merkille, että autoteollisuus on merkittävä tutkimukseen ja innovointiin tehtävien yksityisten investointien lähde; korostaa kuitenkin, että niin kauan kuin taantuman vaikutus Euroopan markkinoihin jatkuu, Horisontti 2020- ja COSME-ohjelmien mukaisella EU:n rahoituksella voidaan lisätä alan yksityisiä investointeja; korostaa tarvetta jatkaa kunnianhimoista lähestymistapaa rahoitettaessa vihreitä autoja koskevaa aloitetta ja pk-yritysten kehittämistä, koska ne ovat selkeitä painopistealoja; korostaa, että alueellisilla ja paikallisilla viranomaisilla on toimivaltuuksistaan riippuen käytössään erilaisia välineitä, joilla autoteollisuutta voidaan tukea aktiivisesti;

36.  korostaa, että vuosien 2014–2020 monivuotisesta rahoituskehyksestä on myönnettävä riittävästi varoja alan rakenneuudistukseen ja alan mikroyritysten ja pk-yritysten osaamisen päivittämiseen ja nykyaikaistamiseen, jotta alan tuottavuutta voidaan lisätä ja tukea alan kotimaisia tuotteita;

Sääntely

37.  korostaa, että ”älykkään sääntelyn” periaate on pantava täytäntöön mahdollisimman nopeasti, koska se on yhtenäinen lähestymistapa tarkastella autoteollisuuteen vaikuttavaa lainsäädäntöä; muistuttaa, että kyse oli ensimmäisen CARS 21 -työryhmän laatimasta pyynnöstä (2005), joka on sittemmin jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi; korostaa, että älykkäällä sääntelyllä on erittäin tärkeä autoteollisuuden investointeja lisäävä merkitys;

38.  katsoo, että komission ehdottama moratorio, jota sovelletaan kaikkeen uuteen sääntelyyn, jolla voi olla haitallinen vaikutus alan taloudelliseen tilanteeseen, edistää pitkän aikavälin kilpailukyvyn saavuttamista ja auttaa vastaamaan asianmukaisella tavalla ympäristöhaasteisiin;

39.  korostaa, että kohtuulliset siirtymäajat ovat tärkeitä, jotta ala voi mukauttaa tuotantolaitoksia ja investoida teollisuusjärjestelmään;

40.  kehottaa tarkastelemaan uudelleen kaikkia politiikkoja ja tehtyjä päätöksiä, jotka saattavat vaikeuttaa autoteollisuuden kestävää rakennemuutosta; kehottaa komissiota laatimaan jälkiarvioinnin hyväksytystä lainsäädännöstä ja hyväksytyn lainsäädännön puutteesta tai sen huonosta täytäntöönpanosta;

41.  kehottaa eurooppalaisia valmistajia jatkamaan nykyisen lakimääräistä takuuta koskevan EU:n lainsäädännön soveltamista ja valvomaan sen noudattamista;

42.  katsoo, että eurooppalaisen autoteollisuuden tuotteiden kaupalliset takuuajat ovat liian lyhyitä eivätkä vastaa niiden korkeaa käyttövarmuutta, minkä johdosta ne eivät ole kilpailukykyisiä kolmansien maiden (Japani, Korea) valmistajien takuiden kanssa;

43.  katsoo, että on syytä yhdenmukaistaa tekninen sääntely koko EU:ssa, jotta torjutaan keinotekoisia kilpailun vääristymiä; painottaa, että testausmenetelmiä on yhdenmukaistettava ja parannettava, sillä ne osoittavat tiettyjen autonvalmistajien osalta merkittäviä eroja energiankulutuksessa; pyytää komissiota puuttumaan ongelmaan, joka koskee kuluttajien johtamista harhaan puolueellisella tiedolla ajoneuvon polttoaineenkulutuksesta ja ympäristövaikutuksista; kannattaa suunnitelmaa, jonka mukaisesti kehitetään ajamista koskeva uusi ja tarkka testisykli sekä todellisia ajo-olosuhteita kuvastavat testausmenettelyt, ja kehottaa ottamaan nämä käyttöön viipymättä;

44.  kehottaa EU:ssa autoteollisuuden tuotteita valmistavia yrityksiä tiivistämään yhteistyötä sisämarkkinoilla standardoinnin, tyyppihyväksynnän, yhdistämisen ja uudelleenkäytön sekä markkinoiden vapaaehtoisen segmentoinnin avulla;

45.  katsoo, että EU:n tieliikenneturvallisuutta on parannettava merkittävästi toteuttamalla ajoneuvoja, infrastruktuuria ja kuljettajien käyttäytymistä koskevia toimenpiteitä; suhtautuu myönteisesti komission tekemään ehdotukseen eCall-järjestelmästä, jonka avulla ajoneuvot soittavat automaattisesti hätänumeroon vakavan onnettomuuden sattuessa;

46.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vahvistamaan teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa kansainvälisellä tasolla ja laatiman strategian, jolla suojataan liikesalaisuuksia EU:ssa ja torjutaan väärentämistä ja teollisuusvakoilua; kiinnittää huomiota siihen, että tekninen kehitys on arkaluonteinen ja haavoittuva ala;

Taloudelliset resurssit

47.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita yhdenmukaistamaan, optimoimaan ja tehostamaan saatavilla olevien taloudellisten resurssien käyttöä, jotta julkisten tukien lisäksi kannustetaan tekemään investointeja kestävään liikkuvuuteen pk-yrityksille suunnattujen verokannustimien (tutkimustoiminnan perusteella myönnettävät verovähennykset, ympäristöbonus-malus-järjestelmä, romutuspalkkiot) sekä yksityisten (riskipääomarahastot, bisnesenkelit) ja julkisten (Euroopan investointipankki) rahoitusvälineiden kautta;

48.  pyytää komissiota laatimaan autoteollisuuden verotusta käsittelevän perusteellisen vertailevan tutkimuksen, jonka avulla yksinkertaistetaan ja järkeistetään tuotantoon ja moottoriajoneuvoihin liittyvien palvelujen myyntiin nykyisin kohdistuvaa verorasitetta ja vähennetään byrokratiaa;

49.  katsoo, että on välttämättä säilytettävä käytettävissä olevien resurssien täydentävyys yhtäältä rakenneuudistuksia ja toisaalta tutkimusta ja kehittämistä varten; kehottaa tästä syystä säilyttämään Euroopan sosiaalirahastolle ja Euroopan globalisaatiorahastolle myönnettävät määrärahat nykytasolla;

50.  pitää erittäin tärkeänä, että kilpailupolitiikan (valtiontukea koskeva sääntely) avulla edistetään kilpailukykyä, kasvua ja työllisyyttä koskevaa politiikkaa EU:n ulkopuolisten kilpailijoiden noudattamien käytäntöjen mukaisesti;

51.  kehottaa ottamaan käyttöön ehdollisuuslausekkeen, jonka mukaisesti autoalan yritys velvoitetaan tuettujen investointien takaisinmaksuaikana ylläpitämään toimintaa tuetussa kohteessa tai maksamaan takaisin EU:n myöntämät tuet, mikäli yrityksen toiminta siirretään muualle;

Sisämarkkinat

52.  korostaa, että autoteollisuuden kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen elvyttäminen edellyttää välttämättä vakaita sisämarkkinoita;

53.  katsoo, että entistä tiiviimpi yhdenmukaistaminen on olennaista aloilla, joilla syntyy epätasapainoista kilpailua

54.  korostaa, että alihankkijoita on erityisesti vahvistettava ja että niihin liittyy innovointimahdollisuuksia (Car2Car, Car2Infrastructure) ja työllisyysmahdollisuuksia;

55.  pitää valitettavana, että huoltopalvelujen markkinoilla tapahtuva sääntelyn pirstoutuminen aiheuttaa haittaa autoilijoille ja jäsenvaltioiden välillä käytävälle terveelle ja rehelliselle kilpailulle; kehottaa lähentämään erityisesti varaosien markkinoita ja tiedottamaan autoilijoille heidän oikeuksistaan ajoneuvojen korjausten suhteen, jotta voidaan parantaa työllisyyttä ja autoilijoiden ostovoimaa sekä ylläpitää ja kehittää eurooppalaisia tuotantolinjoja ja teollisuuden jälkimarkkinoita; kehottaa komissiota tukemaan tätä lähentämistä ja tekemään perusteellisen vertailevan tutkimuksen, jossa arvioidaan sääntelyn pirstoutumisen vaikutuksia sisämarkkinoihin, eurooppalaiseen tuotantoon ja autoilijoiden ostovoimaan;

56.  kehottaa koordinoimaan toimia EU:n tasolla väärennettyjen varaosien tuonnin torjumiseksi;

57.  toteaa, että jäsenvaltioiden on varmistettava valmistajien ja autokauppojen välisissä kaupallisissa suhteissa entistä suurempi avoimuus ja vilpittömän mielen periaatteen noudattaminen; katsoo, että valmistajien ja autokauppojen välisten menettelysääntöjen käyttöönotto on tähän sopiva varma keino; katsoo, että menettelysääntöihin olisi sisällyttävä vähintään lausekkeet jakelijoiden toiminnan siirtämisestä, useiden tuotemerkkien edustamisesta sekä oikeudesta saada korvausta, jos autonvalmistaja irtisanoo sopimuksen ilman perusteltua syytä, kuten esitetään komission ilmoitukseen 2010/C 138/05 sisältyvissä täydentävissä suuntaviivoissa;

58.  kehottaa komissiota toteuttamaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa toimenpiteitä, joilla varmistetaan korkealaatuinen kuluttajasuoja, avoimuus ja turvallisuus käytettyjen autojen markkinoilla, sekä tekemään työtä sen eteen, että saastuttavat ja vähemmän turvalliset ajoneuvot saadaan vähitellen pois liikenteestä; pitää myönteisenä komission suositusta, että katsastusasetuksessa vaadittaisiin tallentamaan kilometrimäärä kunkin katsastuksen yhteydessä; katsoo, että belgialaisen ”autopassihankkeen” kaltaisia aloitteita voitaisiin rohkaista eurooppalaisella standardilla; huomauttaa, että siirrettävien ajoneuvojen uudelleenrekisteröintimenettelyillä on pyrittävä estämään myös rajojen yli tapahtuva kilometrilukemien väärentäminen;

59.  kiinnittää uudelleen huomiota siihen, että Eurooppa saa taloudellisia hyötyjä uusien suurten teollisuushankkeiden perustamisesta ilmailu- ja avaruusteollisuuden tapaan, jotta saavutetaan tarvittava kriittinen massa maailmanlaajuiseen kilpailuun vastaamiseksi; korostaa, että nämä suurhankkeet voidaan toteuttaa joko EU:n tasolla tai vapaaehtoisesti useampien jäsenvaltioiden välillä;

60.  pitää tärkeinä älykkäitä erikoistumisstrategioita, joilla luodaan puitteet korvaamaan EU:n sisäistä kilpailua samalla toiminta-alalla toisiaan täydentävällä alueellisella erikoistumisella, jonka avulla EU:n kilpailukyky paranee kolmansiin maihin nähden;

61.  kiinnittää

62.  pitää valitettavana, että CARS 2020 -toimintasuunnitelmassa keskitytään pääasiassa eurooppalaisiin autonvalmistajiin ja unohdetaan koko jälkimarkkina-alan, sen toimijoiden ja tarpeiden merkitys; katsoo, että EU:n ajoneuvopolitiikan on oltava laaja-alaista ja sen tulee perustua holistiseen lähestymistapaan; toteaa, että päätavoitteena tulisi olla yhtäläisten pelisääntöjen varmistaminen kaikille ketjun toimijoille; katsoo, että sen vuoksi EU:n autoteollisuutta koskevassa politiikassa tulisi huomioida myös kaikkiin tekijöihin sekä suuriin valmistajiin että jakelu- ja korjausketjun pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sovellettavat määräykset;

EU:n ulkopuoliset markkinat ja kauppasuhteet

63.  toteaa, että autoteollisuuden myönteinen vaikutus EU:n kauppataseeseen on huomattava ja että kehittyville markkinoille suuntautuva vienti on kiistatta menestyksen maksimoinnin edellytys pitkällä aikavälillä ja että liittoutuminen ulkomaisten rahastojen ja yritysten kanssa on erottamattomasti sidoksissa yritysten tulevaisuuteen, samoin kuin tuotantolaitosten sijoittaminen unionin rajojen ulkopuolelle kasvun varmistamiseksi (erityisesti paikan päällä tapahtuvaa tuotantoa ja myyntiä varten) ja ajoneuvojen maahantuonti kysynnän tyydyttämiseksi;

64.  panee tyytyväisenä merkille komission ilmoituksen läpimurrosta USA:n ja Japanin vapaakauppa-aluetta ja tasa-arvoista pääsyä maailmanlaajuisille markkinoille koskevassa työssä, minkä johdosta kaikkien automarkkinoiden toimijoiden on noudatettava tarkasti samoja määräyksiä; katsoo, että tämä lisää todennäköisyyttä, että kestävästä kehityksestä ja tieturvallisuuden parannuksista muodostuu perusta maailmanlaajuisen kilpailuedun saavuttamiseksi;

65.  katsoo, että EU:n ympäristöä ja turvallisuutta koskeviin laatuvaatimuksiin perustuvalla yhtenäisellä kansainvälisellä tyyppihyväksynnällä, joka mahdollistaa ajoneuvojen ja niiden komponenttien tarkastuksen, saattaa olla tärkeä merkitys epäterveellisen kilpailun torjumisessa;

66.  toteaa, että kysyntä kehittyvillä markkinoilla kasvaa niin luksusautojen luokassa kuin matalamman hintatason segmenteissä ja että eurooppalaisen teollisuuden kilpailukyky paranee näissä segmenteissä;

67.  toteaa, että lukuisten EU:n autoalan yritysten kilpailukyky heikkenee, mikä johtuu kolmansista maista peräisin olevien yritysten lisääntyneestä ja toisinaan epärehellisestä kilpailusta; korostaa, että monilla niistä on mahdollisuus menestyä, jos ne saavat vastata uusien vientimarkkinoiden kasvavaan kysyntään; kehottaa komissiota organisoimaan kauppapolitiikkaansa uudelleen, jotta se voi

68.  pyytää komissiota sisällyttämään tulevia kauppasopimuksia koskeviin vaikutusten ennakkoarviointeihin autoteollisuuden kilpailukyvyn, tekemään uusia selvityksiä niiden voimaantulon jälkeen ja arvioimaan säännöllisesti sekä tällä hetkellä voimassa olevien että neuvoteltavana olevien sopimusten kerrannaisvaikutuksia määriteltyjen erityiskriteerien perusteella, sidosryhmien osallistuminen mukaan luettuna;

69.  katsoo, että parlamentilla on oltava tarvittavat keinot arvioida kunkin vapaakauppasopimuksen vaikutusta;

o
o   o

70.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioille.

(1) http://ec.europa.eu/enterprise/sectors/automotive/files/cars-21-final-report-2012_en.pdf. (2) http://ec.europa.eu/enterprise/sectors/automotive/files/pagesbackground/competitiveness/cars21finalreport_en.pdf.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. joulukuuta 2013 seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja niitä koskevista oikeuksista (2013/2040(INI))

P7_TA(2013)0548 A7-0426/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kansanterveyttä koskevan 168 artiklan ja erityisesti sen 7 kohdan, jossa todetaan, että ”unionin toiminnassa otetaan huomioon jäsenvaltioiden velvollisuudet, jotka liittyvät niiden terveyspolitiikan määrittelyyn sekä terveyspalvelujen ja sairaanhoidon järjestämiseen ja tarjoamiseen”,

–  ottaa huomioon vuonna 1994 hyväksytyn kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin Kairon toimintaohjelman ja vuonna 1995 hyväksytyn naisten maailmankonferenssin Pekingin toimintaohjelman,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7‑0426/2013),

A.  ottaa huomioon, että kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin Kairon toimintaohjelmassa määritellään seksuaali- ja lisääntymisterveys ja niitä koskevat oikeudet;

1.  toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niitä koskevia oikeuksia sekä kouluissa annettavaa seksuaalikasvatusta koskevien politiikkojen muotoilu ja täytäntöönpano kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan;

2.  toteaa, että vaikka terveyttä ja koulutusta koskevien politiikkojen muotoilu ja täytäntöönpano kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, unioni voi osallistua parhaiden käytäntöjen edistämiseen jäsenvaltioissa;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Euroopan unionin perusoikeusvirastolle sekä YK:n pääsihteerille.

Euroopan parlamentin päätöslauselma 10. joulukuuta 2013 vapaaehtoistyöstä ja vapaaehtoistoiminnasta Euroopassa (2013/2064(INI))

P7_TA(2013)0549 A7-0348/2013

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 165, 166 ja 214 artiklan,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vapaaehtoistyön mittaamista koskevassa oppaassaan vuonna 2011 ehdottaman vapaaehtoistyön määritelmän,

–  ottaa huomioon yhteisön yhteisistä puitteista tutkintojen ja pätevyyksien selkeyttämiseksi (Europass) 15. joulukuuta 2004 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 2241/2004/EY,

–  ottaa huomioon nuorisotoimintaohjelman (Youth in Action) perustamisesta ajanjaksoksi 2007–2013 15. marraskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1719/2006/EY(1),

–  ottaa huomioon elinikäisen oppimisen toimintaohjelman perustamisesta 15. marraskuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1720/2006/EY(2),

–  ottaa huomioon aktiivisen Euroopan kansalaisuuden edistämiseksi vuosina 2007–2013 toteutettavasta Kansalaisten Eurooppa ‑ohjelmasta 12. joulukuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1904/2006/EY(3),

–  ottaa huomioon aktiivista kansalaisuutta edistävän vapaaehtoistyön Euroopan teemavuodesta (2011) 27. marraskuuta 2009 tehdyn neuvoston päätöksen 2010/37/EY(4),

–  ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 24. huhtikuuta 2006 antaman päätöslauselman epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen merkityksen tunnustamisesta Euroopan nuorisoalalla(5),

–  ottaa huomioon 27. marraskuuta 2007 annetun neuvoston päätöslauselman nuorten vapaaehtoistoiminnasta (14427/1/2007),

–  ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 16. toukokuuta 2007 antaman päätöslauselman nuorten vapaaehtoistoimintaa koskevien yhteisten tavoitteiden täytäntöönpanosta(6),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2008 annetun neuvoston suosituksen nuorten vapaaehtoisten liikkuvuudesta Euroopan unionissa(7),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen 2006/961/EY koulutukseen liittyvästä valtioiden rajat ylittävästä liikkuvuudesta yhteisössä: Liikkuvuutta koskeva eurooppalainen laatuperuskirja(8),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2011 hyväksymänsä kannanoton keskinäisten yhtiöiden, yhdistysten ja säätiöiden eurooppalaisen peruskirjan laatimiseen(9),

–  ottaa huomioon 3. lokakuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät vapaaehtoistoiminnan asemasta sosiaalipolitiikassa (14552/2011),

–  ottaa huomioon 29. marraskuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät urheiluun liittyvän vapaaehtoistoiminnan merkityksestä aktiivisen kansalaisuuden edistämisessä(10),

–  ottaa huomioon 27. lokakuuta 2010 annetun komission asiakirjan ”Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010 – Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen” (COM(2010)0603),

–  ottaa huomioon 5. syyskuuta 2007 annetun komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”Nuorten saaminen täysipainoisemmin mukaan koulutukseen, työelämään ja yhteiskunnan toimintaan” (COM(2007)0498),

–  ottaa huomioon 27. huhtikuuta 2009 annetun komission tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”EU:n nuorisostrategia – Satsataan nuorten vaikutusmahdollisuuksiin – Uudistetulla avoimella koordinointimenetelmällä kiinni nuorison haasteisiin ja mahdollisuuksiin” (COM(2009)0200),

–  ottaa huomioon 3. maaliskuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia” (COM(2010)2020),

–  ottaa huomioon 15. syyskuuta 2010 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”Nuoret liikkeellä – Aloite nuorten potentiaalin vapauttamiseksi tavoitteena älykäs, kestävä ja osallistava kasvu Euroopan unionissa” (COM(2010)0477),

–  ottaa huomioon 20. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle ”tiedonanto EU:n politiikasta ja vapaaehtoistyöstä: valtioiden rajat ylittävän vapaaehtoistoiminnan tunnustaminen ja edistäminen EU:ssa” (COM(2011)0568),

–  ottaa huomioon 23. marraskuuta 2011 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelman, ”Yhteinen Erasmus”, perustamisesta (COM(2011)0788),

–  ottaa huomioon 19. joulukuuta 2012 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle Euroopan vapaaehtoistoiminnan teemavuoden 2011 toteuttamisesta ja tuloksista ja yleisarviosta teemavuodesta (COM(2012)0781),

–  ottaa huomioon 28. maaliskuuta 2012 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon komission tiedonannosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle aiheesta ”EU:n politiikasta ja vapaaehtoistyöstä: valtioiden rajat ylittävän vapaaehtoistoiminnan tunnustaminen ja edistäminen EU:ssa”(11),

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman valtioiden rajat ylittävän vapaaehtoistoiminnan tunnustamisesta ja edistämisestä EU:ssa(12),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2012 annetun neuvoston suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista,

–  ottaa huomioon komission kertomuksen Euroopan vapaaehtoistoiminnan teemavuoden 2011 toteuttamisesta ja tuloksista ja yleisarviosta teemavuodesta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan mietinnön (A7-0348/2013),

A.  katsoo, että vapaaehtoistoiminnan teemavuosi 2011 oli menestyksekäs, sen tavoitteet olivat tärkeitä ja se auttoi parantamaan tietoisuutta asiasta;

B.  toteaa, että suotuisan toimintaympäristön luominen vapaaehtoistoiminnalle, jota kaikki pääsevät harjoittamaan, on pitkäaikainen prosessi, joka edellyttää kaikkien sidosryhmien osallistumista;

C.  toteaa, että vapaaehtoistyö on tärkeä osa aktiivista kansalaisuutta ja demokratiaa sekä henkilökohtaista kehitystä, sillä siinä tiivistyvät eurooppalaiset arvot, kuten solidaarisuus ja syrjimättömyys, ja vapaaehtoistyöllä vaikutetaan myös osallistuvan demokratian kehittämiseen ja ihmisoikeuksien edistämiseen Euroopan unionissa ja sen ulkopuolella;

D.  ottaa huomioon vapaaehtoistyöhön liittyvän merkityksen julkisesta politiikasta käytävässä keskustelussa;

E.  toteaa, että sitoutuminen vapaaehtoistoimintaan voi olla merkittävä tapa hankkia työmarkkinoilla tarvittavia taitoja sekä keino saavuttaa huomattava sosiaalinen asema yhteisössä;

F.  toteaa, että vapaaehtoistyöntekijät ovat suurelta osin urheilun elinehto;

G.  toteaa, että vapaaehtoistyö on tärkeä tekijä yksilön ja yhteisön emansipaation sekä solidaarisuuden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta;

H.  toteaa, että vapaaehtoistoiminta on tärkeä tekijä sosiaalisen pääoman luomisessa ja kehityksen edistämisessä sekä taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämisessä, mikä puolestaan edistää Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteita;

I.  toteaa, että lokakuussa 2011 annetuissa neuvoston päätelmissä vapaaehtoistoiminnan asemasta sosiaalipolitiikassa korostetaan vapaaehtoistoiminnan merkitystä sukupuolten väliseen eriarvoisuuteen puuttumisessa;

J.  toteaa, että byrokraattiset esteet jäsenvaltioiden tasolla rajoittavat edelleen mahdollisuuksia tehdä vapaaehtoistyötä, jota ei ole vielä tunnustettu riittävästi joidenkin jäsenvaltioiden kansallisissa oikeusjärjestyksissä;

K.  toteaa, että perinteisiin ja kulttuureihin liittyvien erojen vuoksi vapaaehtoistoimintaan sovellettava lainsäädäntö sekä vapaaehtoistyöntekijöiden oikeudet ja vapaaehtoistoiminnan järjestelyt vaihtelevat suuresti eri jäsenvaltioissa;

L.  toteaa, että vakava talouskriisi, säästötoimet ja verotuspaineet vaarantavat monien sellaisten valtioista riippumattomien järjestöjen, urheiluelinten ja vapaaehtoisjärjestöjen rahoitusvakauden, jotka jatkavat toimintaansa näinä vaikeina aikoina osallisuuden ja sosiaalisen hyvinvoinnin lisäämiseksi;

M.  toteaa, että teemavuoden 2011 perinnön säilyttämiseksi EU:n tasolla on kehitettävä jäsennelty ja koordinoitu lähestymistapa unionin vapaaehtoistyötä koskevaan politiikkaan, jonka hallinnointi on tällä hetkellä hajanaista ja jakaantunut eri yksiköiden kesken;

1.  panee merkille komission kertomuksen liitteissä mainitut teemavuoden 2011 viestintäkampanjaa koskevat luvut ja pahoittelee rajallisista rahoitusvaroista johtuvia vaatimattomia tuloksia;

2.  panee merkille erilaiset vapaaehtoistoiminnan muodot, joita jäsenvaltioissa harjoitetaan kansallisten järjestöjen ja paikallisella tasolla toimivien yhdistysten verkostojen kautta, sekä tukee niitä; kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan tässä yhteydessä monikulttuurista lähestymistapaa ja komissiota laatimaan kansallisista vapaaehtoistoiminnan käytännöistä ja perinteistä perinpohjaisen analyysin yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan edistämiseksi;

3.  toteaa, että yhteisen eurooppalaisen lähestymistavan vahvistaminen entisestään lisää nuorten liikkuvuus- ja työllistymismahdollisuuksia arvokkaiden taitojen hankkimisen avulla;

4.  on tyytyväinen siihen, että jotkut jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön tai muuttaneet alan lainsäädäntöä suotuisan toimintaympäristön luomiseksi vapaaehtoistyölle; suosittelee, että muut jäsenvaltiot tekevät samoin ja keskittyvät vapaaehtoistyöntekijöiden oikeuksien vahvistamiseen hyödyntämällä vapaaehtoistyöntekijöiden oikeuksia ja velvollisuuksia koskevaa eurooppalaista peruskirjaa;

5.  kehottaa jäsenvaltioita jatkamaan suotuisan ympäristön luomista vapaaehtoistyölle erityisesti lainsäädäntökehyksen avulla, jos sellaista ei vielä ole;

6.  panee merkille, että jotkut jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön vapaaehtoistyön mittaamista käsittelevän Kansainvälisen työjärjestön käsikirjan, ja kannustaa muita jäsenvaltioita toimimaan samoin, jotta vapaaehtoistoiminnasta saataisiin vertailukelpoisia tietoja ja sen merkitys yhteiskunnalle voitaisiin osoittaa selkeämmin;

7.  kehottaa hyväksymään vapaaehtoisjärjestöjä koskevan eurooppalaisen peruskirjan, jotta voidaan varmistaa kyseisten järjestöjen tunnustaminen oikeudellisesti ja institutionaalisesti;

8.  korostaa tarvetta edistää vapaaehtoistoimintaa erityisesti koululaisten, opiskelijoiden ja muiden nuorten keskuudessa, jotta voidaan laajentaa solidaarisuuteen liittyviä näkymiä ja tukea sitä;

9.  panee merkille, että viime kuukausien aikana verkossa luotujen eurooppalaisten osaamispassien suuri määrä osoittaa näiden elektronisten välineiden menestyksen, sillä niiden avulla saadaan kattava kuva yksilöllisistä taidoista, mukaan lukien vapaaehtoistoiminnassa hankitut taidot, jotta ne voidaan tunnustaa virallisesti sekä ammatillisissa että koulutukseen liittyvissä yhteyksissä;

10.  korostaa vapaaehtoistoiminnassa hankittujen taitojen ja osaamisen lisäarvoa ansioluettelon ja työelämän kannalta, sillä ne voitaisiin tunnustaa epävirallisena ja vapaamuotoisena oppimis- ja työkokemuksena;

11.  katsoo, että ehdotetun Europass Experience ‑asiakirjan avulla vapaaehtoistyöntekijät voisivat kuvata ja rekisteröidä vapaaehtoistoiminnan aikana hankkimiaan taitoja, joista ei ehkä anneta todistusta, ja kehottaa komissiota epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen validoinnista annetun neuvoston suosituksen perusteella ottamaan Europass Experience ‑asiakirjan käyttöön mahdollisimman pian;

12.  katsoo, että edellä mainitut taidot ja kyvyt ovat tärkeitä motivoitaessa nuoria vapaaehtoistoimintaan sekä luotaessa sosiaalista pääomaa ja edistettäessä yhteiskunnallista kehitystä;

13.  ehdottaa, että vapaaehtoistoiminnan alalla kiinnitetään huomiota sukupuolten tasa-arvoon ja erityisesti vapaaehtoistoiminnan johtamisessa vallitseviin huomattaviin eroihin, koska miehet ovat yliedustettuina johtotehtävissä;

14.  katsoo, että nuorten vapaaehtoistoiminnassa hankkimat taidot on sisällytettävä eurooppalaiseen osaamispassiin ja europassiin, jotta virallista ja epävirallista oppimista kohdellaan samalla tavoin;

15.  korostaa, että vapaaehtoistoiminta tarjoaa koulunsa keskeyttäneille nuorille osallistavan ympäristön ja osallistavaa toimintaa;

16.  tukee komission aloitetta Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen perustamisesta; toteaa, että aloitteella on tarkoitus tukea vapaaehtoistyöntekijöiden kouluttamista, lähettämistä ja koordinointia EU:n humanitaarisessa avustustoiminnassa, jotta unioni voi toimia nopeasti ja koordinoidusti humanitaarisissa kriiseissä ja vakavissa luonnonkatastrofeissa;

17.  korostaa, että nuorten ja ikääntyneiden parissa yleistyvä vapaaehtoistoiminta edistää kulttuurien välistä oppimista, eurooppalaista identiteettiä ja sukupolvien välistä solidaarisuutta ja tukee aktiivista ikääntymistä ja yhteiskunnallista osallistumista kaikissa elämänvaiheissa;

18.  korostaa, että vapaaehtoistoiminta mahdollistaa sen, että nuoret ja iäkkäät ihmiset voivat tukea yhteiskuntaa ja saada tunnustusta ja arvostusta vastineeksi, ja katsoo, että tämä parantaa heidän elämänlaatuaan, hyvinvointiaan ja yleistä terveydentilaansa;

19.  korostaa, että vapaaehtoistoiminnan suuri valikoima ja siihen osallistumisen helppous kustannusten, tiedonsaannin ja infrastruktuurin sekä vastuu- ja tapaturmavakuutusten saannin kannalta ovat olennaisia, jos vapaaehtoistoimintaa halutaan edistää kaikissa ikäryhmissä;

20.  katsoo, että vapaaehtoistoiminta voi aktiivisena kansalaisyhteiskunnan rakentamiseen liittyvänä menetelmänä edistää kulttuurien välisen vuoropuhelun kehittämistä ja sillä voi olla huomattava merkitys ennakkoluulojen ja rasismin torjunnassa;

21.  toteaa, että vapaaehtoistoiminnalla on tärkeä merkitys henkisen ja sosiaalisen pääoman luomisessa ja sosiaalisen osallisuuden edistämisessä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan urheiluun liittyvän vapaaehtoistoiminnan merkittävän lisäarvon erityisesti amatööriurheilussa, koska monet urheilujärjestöt eivät pystyisi toimimaan ilman vapaaehtoistyöntekijöiden apua;

22.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita antamaan asianmukaisesti tunnustusta vapaaehtoistoiminnan huomattavalle panokselle tällä hetkellä vallitsevan vakavan talouskriisin aikana;

23.  korostaa, että tarvitaan jatkuvia ponnisteluja, jotta varmistetaan, että naisilla on tasavertaiset mahdollisuudet päästä mukaan vapaaehtoistoimintaan;

24.  kiinnittää huomiota siihen, että tarvitaan jatkuvuutta teemavuoden 2011 ja tulevien teemavuosien välillä siten, että vapaaehtoistoiminnan ulottuvuus sisällytetään aktiiviseen kansalaistoimintaan, ja kehottaa tässä yhteydessä komissiota sisällyttämään vapaaehtoistoiminnan tärkeäksi osaksi aktiivista kansalaisuutta Euroopan kansalaisten teemavuoden aikana;

25.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan Euroopan vapaaehtoistyön teemavuoden 2011 aikana kansallisella tasolla saavutettujen tulosten kestävyyden;

26.  pyytää komissiota määrittämään vapaaehtoistoimintaa koskevan politiikan ja kehittämään sitä ja soveltamaan avointa koordinointimenetelmää jäsenvaltioiden eri toimijoiden välisen vuoropuhelun ja yhteistyön edistämiseksi;

27.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään tarvittaviin toimiin vapaaehtoistyön virallistamiseksi kansallisen työlainsäädäntönsä mukaisesti;

28.  pyytää jäsenvaltioita ja komissiota perustamaan yhden yhteyspisteen vapaaehtoistoimintaa koskevasta politiikasta sekä yksiköiden ja eri toimielinten välisestä koordinoinnista vastaavaksi yksiköksi;

29.  katsoo, että unionille on perustettava yhteistyössä erityisesti Euroopan vapaaehtoisjärjestöjen, -yhdistysten ja -verkostojen kanssa koordinointia edistävä keskitetty portaali yleiseurooppalaiseksi foorumiksi ja että portaaliin olisi sisällytettävä myös vapaaehtoistoiminnan parhaiden käytäntöjen tietopankki ja rajat ylittävää vapaaehtoistoimintaa käsittelevä osio, josta saa tietoa olemassa olevista ohjelmista, kustannuksista ja osallistumisehdoista tiedonvaihdon helpottamiseksi;

30.  kannustaa jäsenvaltioita perustamaan koordinointia varten kansallisia verkkosivustoja ja hakukoneita, joiden avulla voi helposti ja selkeästi saada käyttöönsä tietoja yksittäisten henkilöiden vapaaehtoistoimintaa koskevista mahdollisuuksista sekä järjestöjen yhteistyömahdollisuuksista;

31.  kannustaa jäsenvaltiota tarjoamaan jatkossakin sekä kansallista että rajat ylittävää vapaaehtoistyötä varten vakaat ja kestävät puitteet, joilla tuetaan vapaaehtoistyöntekijöitä ja vapaaehtoisjärjestöjä; suosittelee, että jäsenvaltiot pitäisivät toiminnassa teemavuotta 2011 varten luodut kansalliset koordinointielimet;

32.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön kolmansien maiden kansalaisten opiskelua, opiskelijavaihtoa, palkatonta harjoittelua tai vapaaehtoistyötä varten tapahtuvan maahanpääsyn edellytyksistä annetun direktiivin 2004/114/EY(13) säännökset ja yksinkertaistamaan viisumien myöntämismenettelyjä tai poistamaan ne niiltä, jotka haluavat harjoittaa vapaaehtoistoimintaa osana Euroopan naapuruuspolitiikkaa;

33.  vaatii kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia myöntämään riittävästi rahoitusta, yksinkertaistamaan hallinnollisia menettelyjä ja myöntämään verokannustimia erityisesti pienille ja resursseiltaan rajallisille vapaaehtoisjärjestöille ja -verkostoille; kehottaa selventämään yhdistyksille myönnettävien avustusten käsitettä, jotta yhdistysten rahoitusta ei enää sekoitettaisi valtiontukeen, joka saattaisi haitata kilpailua yrityssektorilla;

34.  kehottaa komissiota selvittämään mahdollisuutta laskea vapaaehtoistyöstä saatu taloudellinen panos unionin hankkeiden täydentäväksi rahoitukseksi;

35.  korostaa, että on tarpeen tukea vapaaehtoistoimintaa myös yritysten yhteiskuntavastuuta koskevien strategioiden yhteydessä yritysten sosiaalisen vastuun ohjeistusta koskevan vapaaehtoisen kansainvälisen ISO-standardin 26000:2010 mukaisesti;

36.  kehottaa komissiota valvomaan, että jäsenvaltiot tekevät vapaaehtoistyöntekijöiden vakuutussuojasta pakollisen heidän terveytensä ja turvallisuutensa suojelemiseksi vapaaehtoistyön aikana;

37.  kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät vielä ole hyväksyneet vapaaehtoistoimintaa koskevaa lainsäädäntöä, tekemään näin sekä edistämään vapaaehtoistoimintaa myös virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen avulla, jotta vapaaehtoistyöntekijöistä tulee toiminnassaan entistä pätevämpiä ja vastuullisempia;

38.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään vapaaehtoistoimintaa myös virallisen, epävirallisen ja arkioppimisen avulla, jotta vapaaehtoistyöntekijöistä tulee toiminnassaan entistä pätevämpiä ja vastuullisempia, jos heidän sitoutumisensa on pääasiassa epäitsekästä ja vailla oman edun tavoittelua; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vapaaehtoistoimintaa koskevia valinnaisia kursseja oppilaitoksissa;

39.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään edelleen eurooppalaista vapaaehtoistyötä yliopistoissa ja muissa korkea-asteen oppilaitoksissa;

40.  katsoo, että vapaaehtoistoiminta auttaa epävirallisena oppimismenetelmänä kehittämään taitoja ja ammatillista pätevyyttä, joiden ansiosta vapaaehtoistyöntekijöiden on muita helpompaa päästä tai palata työmarkkinoille;

41.  suosittelee, että komissio ylläpitää teemavuoden 2011 yhteenliittymän seuraajan (European Alliance for Volunteering) ja muiden vapaaehtoistyöhön perustuvien järjestöjen kanssa luodut yhteydet ja huomioi asianmukaisesti Euroopan vapaaehtoistyön toimintaohjelmassa (PAVE) vahvistetut suositukset tulevaisuuden toimintasuunnitelmaa varten;

42.  kehottaa komissiota osoittamaan riittävästi varoja Euroopan vapaaehtoistyön kehitysrahaston perustamiseen vapaaehtoistyötä tukevien infrastruktuurien kehittämistä varten;

43.  korostaa, että on helpotettava valtiosta riippumattomien järjestöjen mahdollisuutta saada erityisesti ESR:stä unionin rahoitusta kansallisella ja Euroopan tasolla;

44.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön neuvoston suosituksen epävirallisen ja arkioppimisen validoinnista ja varmistamaan ennen vuoden 2018 tavoiteajankohtaa sellaisten virallisten validointirakenteiden täytäntöönpanon, joiden mukaisesti vapaaehtoistyön kautta saaduista tiedoista, taidoista ja pätevyydestä annetaan todistus, joka oppilaitosten, työnantajien ja muiden olisi tunnustettava;

45.  kehottaa komissiota hyväksymään sen, että vapaaehtoistyöhön käytetty aika voidaan laskea luontoissuorituksiin perustuvaksi yhteisrahoitukseksi kaikissa unionin avustuksissa, ja työskentelemään vapaaehtoisjärjestöjen kanssa, jotta voitaisiin kehittää lukuisiin käytössä oleviin välineisiin ja malleihin perustuvia järjestelmiä, jotka tallentavat ja dokumentoivat vapaaehtoistyöhön käytetyn ajan;

46.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) EUVL L 327, 24.11.2006, s. 30. (2) EUVL L 327, 24.11.2006, s. 45. (3) EUVL L 378, 27.12.2006, s. 32. (4) EUVL L 17, 22.1.2010, s. 43. (5) EUVL C 168, 20.7.2006, s. 1. (6) EUVL C 241, 20.9.2008, s. 1. (7) EUVL C 319, 13.12.2008, s. 8. (8) EUVL L 394, 30.12.2006, s. 5. (9) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 187. (10) EUVL C 372, 20.12.2011, s. 24. (11) ETSK 824/2012. (12) EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 14. (13) EUVL L 375, 23.12.2004, s. 12.

Euroopan parlamentin päätös 10. joulukuuta 2013 tiedonhankintamatkoista vetoomusten käsittelyä varten (työjärjestyksen 202 artiklan 5 kohdan tulkinta) (2013/2258(REG))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan puheenjohtajan 26. marraskuuta 2013 päivätyn kirjeen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 211 artiklan,

1.  päättää lisätä työjärjestyksen 202 artiklan 5 kohtaan tulkinnan seuraavasti:

"Tiedonhankintamatkojen ja näistä matkoista laadittujen raporttien ainoana tarkoituksena on antaa valiokunnalle tarvittavat tiedot, joiden avulla se voi jatkaa vetoomuksen käsittelyä. Tällaiset raportit laaditaan matkan osallistujien yksinomaisella vastuulla, ja heidän on pyrittävä yksimielisyyteen. Jos yksimielisyyttä ei saavuteta, raportissa on esitettävä eriävät tosiseikkoja koskevat havainnot tai arvioinnit. Raportti jätetään valiokunnalle hyväksyttäväksi yhtenä kokonaisuutena, ellei puheenjohtaja totea tapauksen mukaan, että raportin osiin voidaan jättää tarkistuksia. Näihin raportteihin ei sovelleta 52 artiklaa suoraan eikä soveltuvin osin. Jos valiokunta ei hyväksy raporttia, sitä ei toimiteta puhemiehelle."

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen tiedoksi neuvostolle ja komissiolle.