Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat 5. helmikuuta 2009(1), 20. toukokuuta 2010(2) ja 17. helmikuuta 2011(3) Thaimaasta antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvostossa esitetyn yleisen määräaikaisarvioinnin Thaimaasta ja ihmisoikeusneuvoston 5. lokakuuta 2011 antamat suositukset,

–  ottaa huomioon seuraavat EU:n korkean edustajan Catherine Ashtonin tiedottajan antamat lausunnot: 26. marraskuuta 2013 annettu lausunto Thaimaan poliittisesta tilanteesta, 13. joulukuuta 2013 ja 23. tammikuuta 2014 annetut lausunnot viimeaikaisista tapahtumista Thaimaassa ja 30. tammikuuta 2014 annettu lausunto tulevista vaaleista,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin valtuuskunnan yhdessä EU:n Thaimaan edustustojen päälliköiden kanssa 2. joulukuuta 2013 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun tiedottajan 26. joulukuuta 2013 ja 14. tammikuuta 2014 järjestämät lehdistötilaisuudet,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n laatimat lainvalvontaviranomaisten voimankäyttöä ja tuliaseiden käyttöä koskevat perusperiaatteet vuodelta 1990,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että mielenosoitukset alkoivat marraskuussa 2013 Thaimaan parlamentin alahuoneen hyväksyttyä vallassa olevan Pheu Thai ‑puolueen esittämän lakiehdotuksen poliittisten johtajien ja hallituksen virkamiesten, mukaan luettuna pääministeri Yingluck Shinawatran veli, entinen pääministeri Thaksin Shinawatra, armahtamiseksi heidän vuonna 2004 tekemistään rikoksista; ottaa huomioon, että entinen pääministeri on ollut vuodesta 2008 lähtien omasta aloitteestaan maanpaossa välttääkseen hänelle korruptio-oikeudenkäynnissä määrätyn kahden vuoden vankeusrangaistuksen;

B.  ottaa huomioon, että rauhanomaiset mielenosoitukset kyseistä lakiehdotusta vastaan alkoivat Bangkokissa 11. marraskuuta 2013 ja niitä johti entinen apulaispääministeri ja hallituksen vastaisen People’s Democratic Reform Committee ‑ryhmän johtaja Suthep Thaugsuban; ottaa huomioon, että protestit jatkuivat, vaikka Thaimaan parlamentin ylähuone hylkäsi lakiehdotuksen;

C.  ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuin hylkäsi 20. marraskuuta 2013 perustuslakiin ehdotetun muutoksen, jolla ylähuoneesta olisi tullut täysin vaaleilla valittu elin; ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuin hylkäsi myös opposition esittämän vetoomuksen Pheu Thai ‑puolueen lakkauttamisesta, mikä lisäsi hallituksen vastaisia protesteja;

D.  ottaa huomioon, että apulaispääministeri Suthep Thaugsuban väitti hallituksen olevan laiton ja ehdotti, että parlamentti korvattaisiin ”kansalaisten neuvostolla”, jota ei valittaisi vaaleilla ja joka toteuttaisi poliittiset ja toimielimiä koskevat uudistukset;

E.  ottaa huomioon, että kuukausia jatkuneiden levottomuuksien aikana on kuollut useita ihmisiä ja satoja ihmisiä on loukkaantunut ja että heidän joukossaan olivat muun muassa Thaimaan hallitusta kannattavan ryhmän johtaja Kwanchai Praipana, joka haavoittui kun häntä ammuttiin 22. tammikuuta 2014, sekä Thaimaan hallituksen vastaisen liikkeen johtaja Suthin Tharatin, joka ammuttiin kuoliaaksi 26. tammikuuta 2014;

F.  ottaa huomioon, että pääministeri Yingluck Shinawatra julisti 21. tammikuuta 2014 pääkaupunkiin Bangkokiin ja ympäröiviin maakuntiin 60 päivää kestävän hätätilan ja kielsi yli viiden ihmisen julkiset kokoontumiset, salli väkivallanteoista epäiltyjen henkilöiden pidättämisen enintään 30 päiväksi, antoi luvan sensuroida väkivaltaan kiihottavia uutisia ja myönsi valtion virastoille ja määräyksen täytäntöönpanoon osallistuville virkamiehille suojan rikossyytteitä vastaan;

G.  ottaa huomioon, että perustuslakituomioistuin antoi 24. tammikuuta 2014 päätöksen, jonka nojalla vaaleja voitaisiin siirtää levottomuuksien takia, mutta hallitus päätti pitää vaalit ja aloittaa ennakkoäänestyksen 26. tammikuuta 2014;

H.  ottaa huomioon, että Thaimaassa pidettiin yleiset vaalit 2. helmikuuta 2014 ja ennakkoäänestys alkoi 26. tammikuuta 2014, vaikka vaalilautakunta oli pyytänyt lykkäämään vaaleja meneillään olevien levottomuuksien takia;

I.  ottaa huomioon, että opposition pääpuolue Demokraattinen puolue ilmoitti vetäytyvänsä 2. helmikuuta 2014 pidettävistä vaaleista;

J.  ottaa huomioon, että 26. tammikuuta 2014 äänestys peruttiin 83:ssa maan 375 vaalipiiristä, koska hallitusta vastustavat mielenosoittajat estivät äänestäjiä pääsemästä äänestyspaikkoihin ja käyttämästä äänioikeuttaan sekä vaalivirkailijoita hoitamasta tehtäviään;

K.  toteaa, että vaikka vaaleihin osallistuminen oli vähäistä, pääministeri vahvisti vaalilautakunnan kanssa 28. tammikuuta 2014 pidetyn kokouksen jälkeen, että vaalit pidetään 2. helmikuuta 2014;

L.  ottaa huomioon, että äänestystä ei järjestetty yhdeksässä maakunnassa ja että mielenosoittajien kerrotaan häirinneen äänestäjien rekisteröintiä ja estäneen äänestyksen joillakin alueilla Bangkokissa ja maan eteläosassa; toteaa, että häirintää esiintyi 69:ssä maan 375 vaalipiiristä ja että se koski 8,75 miljoonaa äänestäjää;

M.  ottaa huomioon, että Thaimaan lainsäädännön mukaan uusi parlamentti ei voi aloittaa toimikauttaan, ellei vähintään 95 prosenttia (tai 475 paikkaa) 500 paikasta ole täytetty; ottaa huomioon, että kyseisillä alueilla on siksi järjestettävä täytevaalit;

N.  toteaa, että parlamentti ei voi kokoontua eikä uutta hallitusta voida muodostaa, mikä uhkaa johtaa poliittisen tyhjiön syntymiseen ja siten kriisin pidentymiseen;

1.  on syvästi huolestunut poliittisten ja sosioekonomisien eroavuuksien kehittymisestä väkivaltaisiksi hallituksen ja opposition sekä mielenosoittajien ja turvallisuusjoukkojen välisiksi yhteenotoiksi Thaimaassa ja ilmaisee solidaarisuutensa Thaimaan kansalle, joka on joutunut kärsimään levottomuuksista, ja perheille, joiden jäseniä on tapettu tai loukkaantunut viime kuukausien aikana;

2.  kehottaa Thaimaan viranomaisia tutkimaan perusteellisesti viimeaikaiset väkivallanteot, jotka ovat johtaneet monien ihmisten kuolemaan tai loukkaantumiseen, ja asettamaan teoista vastuussa olevat syytteeseen;

3.  kehottaa kaikkia osapuolia kunnioittamaan oikeusvaltion ja demokratian periaatteita; korostaa, että vaalien on oltava vapaat ja oikeudenmukaiset, ja tuomitsee hallitusta vastustavien mielenosoittajien destruktiiviset toimet ja sen, että ne estivät äänestäjiä äänestämästä 26. tammikuuta 2014 ja 2. helmikuuta 2014;

4.  kehottaa Thaimaan viranomaisia takaamaan ilmaisunvapauden, vapauden järjestää rauhanomaisia kokoontumisia ja yhdistymisvapauden; vetoaa viranomaisiin hätätilan välittömäksi kumoamiseksi, koska voimassa olevat lait ovat riittäviä nykyisen tilanteen ratkaisemiseksi;

5.  kehottaa sekä hallituksen tukijoita että hallitusta vastustavia mielenosoittajia pidättäytymään kaikesta poliittisesta väkivallasta ja jatkamaan toimintaansa Thaimaan demokraattisia periaatteita ja perustuslakia noudattaen;

6.  kehottaa Demokraattisen puolueen johtajia antamaan Thaimaan kansalaisten valitseman parlamentin täyttää tehtävänsä;

7.  korostaa, että People’s Democratic Reform Committee ‑ryhmän ehdotus hallituksen korvaamisesta ”kansalaisten neuvostolla”, jota ei valita vaaleilla ja joka johtaisi maata enintään kaksi vuotta, on epädemokraattinen;

8.  kehottaa hallitusta, vaalilautakuntaa ja oppositiota aloittamaan heti rakentavan vuoropuhelun sekä osallistavan ja määräaikaisen prosessin poliittisten ja toimielimiä koskevien uudistusten toteuttamiseksi; toteaa, että uudistukset voitaisiin hyväksyä kansanäänestyksellä, jonka jälkeen pidettäisiin kaikille avoimet, turvalliset, vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit;

9.  pitää myönteisenä, että kansallinen ihmisoikeuskomissio on kutsunut koolle neuvoa-antavan kokouksen, johon osallistuu älymystön edustajia, yhteiskunnallisten liikkeiden edustajia, uskonnollisia johtajia sekä neljä entistä pääministeriä, jotka ovat Anand Panyarachun, Banharn Silapa-acha, Chavalit Yongchaiyudh ja Chuan Leekpai; toteaa, että kokouksen tarkoituksena on löytää ja esittää ratkaisu kriisin lopettamiseksi;

10.  kehottaa armeijaa säilyttämään puolueettomuutensa ja toimimaan myönteisesti rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi meneillään olevaan kriisiin;

11.  on huolestunut julkisten hallintorakennusten ja TV-asemien valtaamisesta, viestimien pelottelusta ja kahden Phuketissa toimivan toimittajan asettamisesta syytteeseen kunnianloukkauksesta;

12.  muistuttaa, että YK:n laatimat lainvalvontaviranomaisten voimankäyttöä ja tuliaseiden käyttöä koskevat perusperiaatteet edellyttävät, että viranomaiset käyttävät mahdollisimman laajalti väkivallattomia keinoja ennen voiman ja tuliaseiden käyttöä; toteaa, että jos voiman ja tuliaseiden lainmukainen käyttö on välttämätöntä, viranomaisten on noudatettava maltillisuutta ja suhteutettava toimet rikkomusten vakavuuteen;

13.  ilmaisee tukensa demokratialle Thaimaassa ja ottaa huomioon EU:n ja Thaimaan väliset erinomaiset suhteet ja Thaimaan roolin hyvinvoinnin ja vakauden lähteenä alueella; korostaa, että neuvottelut EU:n ja Thaimaan välisestä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta on saatu päätökseen ja että ne velvoittavat molemmat sopimuspuolet vahvistamaan sitoutuneensa lujasti demokratian periaatteisiin ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen;

14.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä pyrkimään lopettamaan väkivallan kaikin keinoin; kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa seuraamaan poliittista tilannetta tarkasti sekä koordinoimaan toimet Kaakkois-Aasian valtioiden liiton (ASEAN) ja Yhdistyneiden Kansakuntien kanssa vuoropuhelun edistämiseksi ja demokratian vahvistamiseksi Thaimaassa;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Thaimaan hallitukselle ja parlamentille, Kaakkois-Aasian valtioiden liiton pääsihteerille sekä Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerille.

(1) EUVL C 67 E, 18.3.2010, s. 144. (2) EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 152. (3) EUVL C 188 E, 28.6.2012, s. 57.