Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Bahrainista ja erityisesti 17. tammikuuta 2013(1) ja 12. syyskuuta 2013(2) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin suhteista Persianlahden yhteistyöneuvostoon 24. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(3),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Bahrainista antamat julkilausumat ja erityisesti hänen 7. tammikuuta, 11. helmikuuta, 1. heinäkuuta ja 25. marraskuuta 2013 sekä 16. tammikuuta 2014 antamansa julkilausumat,

–  ottaa huomioon Bahrainin viimeaikaisista tapahtumista 19. syyskuuta 2013 annetun EU:n paikallisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien alivaliokunnan valtuuskunnan vierailun Bahrainiin 19. ja 20. joulukuuta 2012 ja valtuuskunnan antaman lehdistötiedotteen sekä suhteista Arabian niemimaahan vastaavan valtuuskunnan vierailun 27.–30. huhtikuuta 2013 ja sen antaman lehdistötiedotteen,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin julkilausumat ja erityisesti 8. tammikuuta 2013 annetun julkilausuman sekä YK:n ihmisoikeusvaltuutetun tiedottajan 6. elokuuta 2013 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon Bahrainin ihmisoikeustilanteesta 9. syyskuuta 2013 annetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun julkilausuman ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun toimistosta ja Bahrainin ihmisoikeustilanteesta annetun yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC) istunnon ja ministerikokouksen Manamassa, Bahrainissa 30. kesäkuuta 2013,

–  ottaa huomioon Kairossa 1. syyskuuta 2013 kokoontuneen Arabiliiton ministerineuvoston päätöksen arabimaiden yhteisen ihmisoikeustuomioistuimen perustamisesta Bahrainin pääkaupunkiin Manamaan,

–  ottaa huomioon Bahrainin riippumattoman tutkintakomission (BICI) marraskuussa 2011 julkaiseman raportin ja sen 21. marraskuuta 2012 julkaistun seurantaraportin,

–  ottaa huomioon 25. heinäkuuta 2013 tehdyn mielivaltaista vangitsemista koskevan YK:n työryhmän päätöksen A/HRC/WGAD/2013/12,

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 annetun ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategisen kehyksen ja toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisesta vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa(4),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaudesta maailmassa(5),

–  ottaa huomioon vuonna 2004 määritellyt ja vuonna 2008 päivitetyt ihmisoikeuksien puolustajien hyväksi toteutettavat EU:n toimet,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen sekä ihmisoikeuksista tehdyn Arabiliiton peruskirjan, joissa Bahrain on sopimuspuolena,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1949 tehdyn Geneven sopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien loukkaukset Bahrainissa ovat edelleen suuri ongelma; toteaa, että monilla Bahrainin viranomaisten viimeaikaisilla toimilla loukataan ja rajoitetaan yhä vakavasti eräiden väestöryhmien oikeuksia ja vapauksia, erityisesti yksilöiden oikeutta rauhanomaiseen mielenilmaisuun, ilmaisunvapautta ja digitaalista vapautta; panee merkille, että ihmisoikeusaktivistit joutuvat Bahrainissa jatkuvasti järjestelmällisten iskujen kohteiksi, heitä ahdistellaan ja pidätetään;

B.  ottaa huomioon, että elokuussa 2012 Bahrainin ihmisoikeuskeskuksen (BCHR) puheenjohtaja ja Kansainvälisen ihmisoikeusliiton (FIDH) apulaispääsihteeri Nabeel Rajab tuomittiin kolmeksi vuodeksi vankeuteen syytettynä yllyttämisestä ja osallistumisesta ”laittomiin kokoontumisiin” ja ”yleisen rauhan häiritsemiseen” helmi–maaliskuussa 2011; ottaa huomioon, että muutoksenhakuvaiheessa tuomio lyhennettiin kahteen vuoteen; ottaa huomioon, että ennen tätä vangitsemista Nabeel Rajab oli useaan kertaan pidätettynä arvosteltuaan rauhanomaisesti hallitusta vuonna 2011 maassa alkaneiden demokratiamielenosoitusten aikana;

C.  ottaa huomioon, että 29. marraskuuta 2013 Nabeel Rajab oli kärsinyt kolme neljäsosaa kahden vuoden tuomiostaan ja tullut lain mukaan kelpoiseksi pääsemään ehdonalaiseen; ottaa huomioon, että Nabeel Rajabin lakimiehet esittivät 21. tammikuuta 2014 kolmannen pyynnön aikaisesta vapauttamisesta tuomioistuimelle, joka kuitenkin hylkäsi pyynnön;

D.  ottaa huomioon, että mielivaltaista vangitsemista koskeva YK:n työryhmä luonnehtii Nabeel Rajabin vangitsemista mielivaltaiseksi;

E.  ottaa huomioon, että 22. kesäkuuta 2011 BCHR:n perustaja ja Front Line Defenders ‑järjestön aluekoordinaattori Abdulhadi-al-Khawaja, joka on Tanskan kansalainen, ja Kansallisen demokratia-aktivismiyhdistyksen pääsihteeri Ebrahim Sharif tuomittiin elinkautiseen vankeuteen erityisessä sotilastuomioistuimessa; ottaa huomioon, että kolme vuotta muutoksenhakujen jälkeen oikeusprosessi päättyi ja tuomiot säilytettiin ennallaan;

F.  ottaa huomioon, että 27. tammikuuta 2014 Abdulhadi-al-Khawajan tytär Zainab al-Khawaja tuomittiin Manaman alemmassa rikostuomioistuimessa vielä neljäksi kuukaudeksi vankeuteen syytettynä ”valtion omaisuuden tuhoamisesta”;

G.  ottaa huomioon, että Bahrainin riippumattoman tutkintakomission (BICI) raportin jälkeen Bahrainin viranomaiset ovat luvanneet toteuttaa uudistuksia; ottaa huomioon, että hallitus ei ole täysin toteuttanut tutkintakomission keskeisiä suosituksia, kuten vapauttanut mielenosoittajien johtajia, jotka on tuomittu ilmaisuvaputta ja rauhanomaista kokoontumista koskevan vapautensa harjoittamisesta;

H.  ottaa huomioon, että 2. syyskuuta 2013 Bahrain ilmoitti, että siitä tulisi arabimaiden ihmisoikeustuomioistuimen päätoimipisteen pysyvä isäntämaa, kuten Arabiliiton kokous Kairossa oli asiasta päättänyt;

I.  ottaa huomioon, että 15. tammikuuta 2014 HKK Bahrainin kruununprinssi Salman bin Hamad bin Isa Al-Khalifa kävi HM kuningas Hamad Bin Isa Al-Khalifan pyynnöstä ensimmäistä kertaa helmikuun 2011 tapahtumien jälkeen laajoja keskusteluja kansalliseen konsensusvuoropuheluun osallistuvien kanssa, joihin kuului erityisesti Alwefaqin pääsihteeri šeikki Ali Salman;

1.  tuomitsee kaikki Bahrainissa tapahtuneet ihmisoikeusloukkaukset ja kehottaa Bahrainin hallitusta panemaan täytäntöön kaikki BICI:n raportissa esitetyt suositukset sekä tekemään yleisen määräaikaisarvioinnin, jotta voidaan lopettaa kaikenlaiset ihmisoikeusloukkaukset ja kunnioittaa Bahrainin kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisesti ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, mukaan luettuina sananvapaus sekä verkossa että sen ulkopuolella ja kokoontumisvapaus;

2.  kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki mielipidevangit, poliittiset aktivistit, journalistit, ihmisoikeuksien puolustajat ja rauhanomaiset mielenosoittajat, mukaan luettuina Nabeel Rajab, Abdulhadi Al-Khawaja, Ibrahim Sharif, Naji Fateel, ja Zainab Al-Khawaja;

3.  ilmaisee vakavan huolensa siitä, miten Bahrainin viranomaiset kohtelevat Nabeel Rajabia ja muita ihmisoikeusaktivisteja, ja siitä, että viranomaiset ovat kieltäytyneet myöntämästä Rajabille ehdonalaisuutta, joka hänellä lain mukaan on mahdollisuus saada;

4.  kehottaa ratifioimaan kansainvälisen yleissopimuksen, joka koskee kaikkien ihmisten suojelemista tahdonvastaiselta katoamiselta;

5.  painottaa, että Bahrainilla on velvollisuus varmistaa, että ihmisoikeuksien puolustajia suojellaan ja että heille annetaan mahdollisuus tehdä työtään esteittä, ilman pelottelua tai häirintää;

6.  vastustaa erityistuomioistuimien perustamista tai sotilastuomioistuimien käyttöä kansallisten turvallisuusrikosten käsittelemisessä;

7.  vaatii Bahrainin viranomaisia kunnioittamaan alaikäisten oikeuksia lapsen oikeuksien yleissopimuksen mukaisesti, jonka osapuolena Bahrain on;

8.  pitää myönteisenä prinssi Salman bin Hamad bin Isa Al-Khalifan päätöstä käydä keskusteluja 15. tammikuuta 2014 viiden tärkeimmän oppositioryhmittymän johtajien kanssa, jotta voidaan selvittää, miten voidaan ratkaista ongelmat kansallisessa vuoropuhelussa, jonka hallitus keskeytti muutama päivä aiemmin; pitää myönteisenä opposition vastausta ja odottaa kansallisen konsensusvuoropuhelun käynnistymistä uudelleen; panee merkille, että vain bahrainilaiset voivat ratkaista ongelman kompromissien ja keskinäisen luottamuksen avulla; toivoo, että tämä askel vahvistaa todellista ja osallistavaa kansallista vuoropuhelua, että sillä luodaan perusta syvällisille ja kestäville uudistuksille ja luodaan edellytykset Bahrainin yhteiskunnan kansalliselle sovinnolle;

9.  pitää rohkaisevana, että sisäministeriössä on käynnistänyt toimintansa oikeusasiamiehen toimisto ja julkisen syyttäjän virastossa erityinen tutkintayksikkö; kehottaa näitä toimielimiä toimimaan riippumattomasti ja tehokkaasti; suhtautuu myönteisesti siihen, että uudistamisensa jälkeen kansallinen ihmisoikeusinstituutti on omaksunut yhä aktiivisemman roolin ja että on perustettu ”vangittuina ja pidätettyinä olevien komitea”, joka seuraa vankiloita pyrkien estämään kidutusta ja huonoa kohtelua; kehottaa Bahrainin viranomaisia parantamaan vankien oloja ja kohtelua ja sallimaan asiaankuuluvien paikallisten ja kansainvälisten organisaatioiden päästyn vankiloihin;

10.  panee merkille Bahrainin hallituksen käynnissä olevat toimet rikoslain ja oikeudellisten menettelyjen uudistamiseksi ja rohkaisee sitä jatkamaan tätä prosessia; kehottaa Bahrainin hallitusta ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimiin taatakseen oikeudenmukaiset oikeudenkäynnit ja maan oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja puolueettomuuden ja varmistamaan, että se toimii täysin kansainvälisen ihmisoikeusnormien mukaisesti;

11.  kehottaa YK:ta järjestämään maahan pikaisesti vierailun, johon osallistuvat kolme erityisraportoijaa, jotka käsittelevät rauhanomaista kokoontumista ja yhdistymistä koskevaa vapautta, kidutusta ja tuomarien ja lakimiesten riippumattomuutta;

12.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita toimimaan yhteistyössä sellaisen selkeän strategian kehittämiseksi, jossa määritellään, miten EU aikoo julkisesti ja yksityisesti aktiivisesti painostaa vapauttamaan vangitut aktivistit ja mielipidevangit; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa yhdessä jäsenvaltioiden kanssa varmistamaan, että ulkoasioiden neuvosto hyväksyy Bahrainin ihmisoikeustilannetta koskevat päätelmät, joihin olisi sisällyttävä erityinen kehotus vapauttaa vangitut aktivistit välittömästi ja ehdoitta;

13.  suhtautuu myönteisesti Arabiliiton päätökseen perustaa arabimaiden ihmisoikeustuomioistuin Manamaan ja toivoo sen edistävän ihmisoikeuksia koko alueella; kehottaa Bahrainin hallitusta ja sen kumppaneita Arabiliitossa varmistamaan kyseisen tuomioistuimen lahjomattomuuden, puolueettomuuden, tehokkuuden ja uskottavuuden;

14.  kehottaa neuvostoa päättämään asianmukaisista toimenpiteistä siinä tapauksessa, että uudistusprosessi pysähtyy tai ihmisoikeustilanne heikkenee;

15.  kehottaa virallisesti keskeyttämään teloitusten täytäntöönpanon ja pyrkimään kuolemanrangaistuksen poistamiseen;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Bahrainin kuningaskunnan hallitukselle ja parlamentille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0032. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0390. (3) EUVL C 247 E, 17.8.2012, p. 1. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0470. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0274.