(Tavallinen lainsäätämisjärjestys – uudelleenlaatiminen)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0162),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0088/2013),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 11. heinäkuuta 2013 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon säädösten uudelleenlaatimistekniikan järjestelmällisestä käytöstä 28. marraskuuta 2001 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 87 ja 55 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan ja sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan lausunnot (A7‑0032/2014),

A.  toteaa, että Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän mukaan käsillä oleva ehdotus ei sisällä muita sisällöllisiä muutoksia kuin ne, jotka siinä on sellaisiksi yksilöity, ja siinä ainoastaan kodifioidaan aikaisemman säädöksen muuttumattomina säilyvät säännökset näiden muutosten kanssa säännösten asiasisältöä muuttamatta;

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan ja ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission oikeudellisista yksiköistä koostuvan neuvoa-antavan ryhmän suositukset;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

(1) EUVL C 327, 12.11.2013, s. 42. (2) EYVL C 77, 28.3.2002, s. 1.

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan 1 kohdan, [tark. 1]

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2008/95/EY(3) on syytä tehdä joitakin muutoksia. Sen vuoksi kyseinen direktiivi olisi selkeyden takia laadittava uudelleen.

(2)  Direktiivillä 2008/95/EY on yhdenmukaistettu aineellisen tavaramerkkilainsäädännön keskeisiä säännöksiä, joiden katsottiin direktiivin hyväksymisen aikaan vaikuttavan välittömimmin sisämarkkinoiden toimintaan estämällä tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta unionissa.

(3)  Tavaramerkkisuoja jäsenvaltioissa on olemassa unionin tasolla saatavilla olevan suojan rinnalla; unionin tason suoja perustuu eurooppalaisiin Euroopan unionin tavaramerkkeihin, jotka ovat luonteeltaan yhtenäisiä, koko unionissa voimassa olevia teollis- ja tekijänoikeuksia eurooppalaisesta neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009(4) mukaisesti. Tavaramerkkijärjestelmien rinnakkaisolo kansallisella ja unionin tasolla on kulmakivenä lähestymistavassa, jota unioni noudattaa suhteessa teollis- ja tekijänoikeuksien suojaan.

(4)  Teollisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta strategiasta 16 päivänä heinäkuuta 2008 annetun komission tiedonannon(5) jatkoksi komissio arvioi kattavasti tavaramerkkijärjestelmän yleistä toimintaa Euroopassa kokonaisuutena tarkasteltuna, eli unionin ja jäsenvaltioiden tasolla sekä myös näiden kahden välisen vuorovaikutuksen tasolla.

(5)  Neuvosto pyysi 25 päivänä toukokuuta 2010 antamissaan päätelmissä Euroopan unionin tavaramerkkijärjestelmän tulevasta tarkistamisesta(6) komissiota tekemään ehdotuksia asetuksen (EY) N:o 207/2009 ja direktiivin 2008/95/EY tarkistamiseksi. Ehdotuksia tehtäessä direktiivin tarkistuksella olisi erityisesti toteutettava toimenpiteet, joilla direktiivi yhdenmukaistetaan asetuksen (EY) N:o 207/2009 kanssa ja vähennetään näin, mikä vähentäisi aloja, joilla Euroopan tavaramerkkijärjestelmät kaiken kaikkiaan poikkeavat toisistaan, säilyttäen samalla kansallinen tavaramerkkisuoja vaihtoehtona, joka houkuttaa hakijoita. Tässä yhteydessä olisi varmistettava Euroopan unionin tavaramerkkijärjestelmän ja kansallisten tavaramerkkijärjestelmien toisiaan täydentävä suhde. [tark. 2]

(6)  Komissio totesi 24 päivänä toukokuuta antamassaan tiedonannossa ”Teollis- ja tekijänoikeuksien sisämarkkinat”(7), että intressitahot vaativat jatkuvasti nopeampia, laadukkaampia ja rationaalisempia tavaramerkkien rekisteröintijärjestelmiä, jotka ovat johdonmukaisempia, käyttäjäystävällisempiä, yleisesti saatavilla ja uutta tekniikkaa hyödyntäviä, ja näihin vaatimuksiin vastaamiseksi unionin tavaramerkkijärjestelmää on tarpeen nykyaikaistaa kaiken kaikkiaan ja sovittaa se internet-aikakauteen.

(7)  Tätä direktiiviä koskevassa kuulemisessa ja arvioinnissa on havaittu, että Euroopan liiketoimintaympäristö on edelleen erittäin hajanainen huolimatta kansallisten säädösten aiemmasta osittaisesta yhdenmukaistamisesta, mikä rajoittaa yleisesti pääsyä tavaramerkkisuojan piiriin ja vaikuttaa siten haitallisesti kilpailukykyyn ja talouskasvuun.

(8)  Hyvin toimivien sisämarkkinoiden vauhdittamista ja luomista koskevan tavoitteen edistämiseksi ja tavaramerkkien saannin ja suojaamisen helpottamiseksi unionissa on tämän vuoksi tarpeen mennä direktiivillä 2008/95/EY saavutettua rajallista lähentämistä pitemmälle ja ulotettava lähentäminen asetuksen (EY) N:o 207/2009 soveltamisalaan kuuluvia rekisteröinnillä suojattuja tavaramerkkejä sääntelevän aineellisen tavaramerkkilainsäädännön kaikkiin osa-alueisiin.

(9)  Tavaramerkkien rekisteröintien saannin ja hallinnoinnin helpottamiseksi koko unionissa on olennaista lähentää aineellisen oikeuden lisäksi myös menettelysäännöt. Tämän vuoksi keskeiset menettelysäännöt jäsenvaltioissa ja Euroopan unionin tavaramerkkijärjestelmässä, mukaan lukien säännöt, joiden väliset erot aiheuttavat suuria ongelmia sisämarkkinoiden toiminnassa, olisi yhtenäistettävä. Kansallisen lainsäädännön mukaisten menettelyjen osalta riittää, kun vahvistetaan yleiset periaatteet, jolloin jäsenvaltiot voivat vapaasti antaa tarkempia sääntöjä.

(10)  On erittäin tärkeää varmistaa, että rekisteröidyt tavaramerkit saavat saman suojan kaikkien jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä ja että tavaramerkkien suoja kansallisella tasolla vastaa eurooppalaisten Euroopan unionin tavaramerkkien suojaa. Unionissa laajalti tunnetuille eurooppalaisille Euroopan unionin tavaramerkeille myönnettyä laajaa suojaa vastaava suoja olisi myönnettävä myös kansallisella tasolla kaikille rekisteröidyille tavaramerkeille, jotka ovat laajalti tunnettuja kyseisessä jäsenvaltiossa. [tark. 3. Vastaava muutos tehdään kaikkialle tekstiin.]

(11)  Tämä direktiivi ei saisi estää jäsenvaltioita jatkamasta vakiinnutettujen tavaramerkkien suojaamista, mutta direktiivissä otetaan ne huomioon vain niiden suhteessa rekisteröityihin tavaramerkkeihin.

(12)  Niiden päämäärien saavuttaminen, joihin tällä lainsäädännön lähentämisellä pyritään, edellyttää, että rekisteröidyn tavaramerkin saamisen ja säilyttämisen edellytykset ovat kaikissa jäsenvaltioissa pääsääntöisesti samat.

(13)  Tämän vuoksi on tarpeen luetella esimerkkejä merkeistä, jotka voivat olla tavaramerkkeinä, jos ne ovat omiaan erottamaan yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista ja palveluista. Jotta voitaisiin saavuttaa tavaramerkkien rekisteröintijärjestelmän päämäärät eli turvata oikeusvarmuus ja moitteeton hallinto, on myös tärkeää vaatia, että merkki voidaan esittää rekisterissä tavalla, joka mahdollistaa suojan kohteen täsmällisen määrityksen on selkeä, täsmällinen, riippumaton, helposti saatavilla, kestävä ja objektiivinen. Merkki olisi sen vuoksi voitava esittää missä tahansa asianmukaisessa muodossa, eikä siten välttämättä graafisella tavalla, kunhan esitystapa tarjoaa esitystavassa käytetään yleisesti saatavana olevaa tekniikkaa ja tarjotaan mainittujen päämäärien kannalta tyydyttävät takeet. [tark. 4]

(14)  Lisäksi perusteet tavaramerkin rekisteröinnin epäämiselle ja mitättömyydelle, mukaan lukien erottuvuuden puuttuminen tai tavaramerkin ja aikaisempien oikeuksien välinen etuoikeus, olisi lueteltava tyhjentävästi, vaikka jotkin näistä perusteista ovat valinnaisia jäsenvaltioille, jotka voivat sen vuoksi pitää nämä perusteet voimassa tai antaa niistä säännöksiä.

(15)  Jotta voidaan varmistaa, että suojatasoja, jotka maantieteellisille merkinnöille annetaan muilla unionin oikeuden välineillä, sovelletaan yhdenmukaisesti ja kattavasti ehdottomien ja suhteellisten hylkäysperusteiden tutkinnassa koko unionissa, tässä direktiivissä olisi oltava samat maantieteellisiä merkintöjä koskevat säännökset kuin asetuksessa (EY) N:o 207/2009.

(16)  Rekisteröidyn tavaramerkin antaman suojan tarkoituksena on erityisesti taata, että tavaramerkki osoittaa alkuperän. Tämän suojan olisi oltava ehdoton, jos tavaramerkki ja merkki ovat samat kuin tavarat tai palvelut. Suojaa olisi annettava myös, jos tavaramerkki ja merkki ovat samankaltaiset kuin tavarat tai palvelut. On välttämätöntä määritellä samankaltaisuuden käsite suhteessa sekaannusvaaraan. Sekaannusvaaran, jonka arviointi riippuu lukuisista tekijöistä ja erityisesti siitä, kuinka hyvin tavaramerkki tunnetaan markkinoilla, vakiintuneeseen tai rekisteröityyn merkkiin liittyvistä mielleyhtymistä sekä samankaltaisuuden asteesta tavaramerkin ja merkin sekä niihin yhdistettyjen tavaroiden tai palvelujen välillä on asetettava erityisiä vaatimuksia suojalle. Sekaannusvaaran toteamistavat ja erityisesti todistustaakkaa koskevien kysymysten olisi kuuluttava kansallisten menettelysäännösten alaan, eikä tämä direktiivi saisi estää soveltamasta tällaista lainsäädäntöä.

(17)  Jotta voidaan turvata oikeusvarmuus ja se, että etuoikeusperiaatetta, jonka mukaan aiemmin rekisteröity tavaramerkki asetetaan etusijalle suhteessa myöhemmin rekisteröityihin tavaramerkkeihin, noudatetaan täysin, on tarpeen säätää, että tavaramerkin tuomien oikeuksien noudattamisen varmistaminen ei saisi vaikuttaa ennen tavaramerkin haku- tai etuoikeuspäivää hankittujen tavaramerkkien haltijoiden oikeuksiin. Tämä noudattaa 15 päivänä huhtikuuta 1994 tehdyn teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevan sopimuksen, jäljempänä ’TRIPS-sopimus’(8), 16 artiklan 1 kohtaa.

(18)  On aiheellista säätää, että tavaramerkin loukkaus voidaan vahvistaa vain, jos havaitaan, että loukkaavaa tavaramerkkiä tai merkkiä käytetään kaupankäynnin aikana tavaroiden tai palvelujen erottamiseksi toisistaan niiden kaupallisen alkuperän osalta. Muiden käyttötarkoitusten pitäisi kuulua kansallisen lainsäädännön säännösten soveltamisalaan.

(19)  Jotta voidaan turvata oikeusvarmuus ja selkeys, on tarpeen täsmentää, että samankaltaisuuden lisäksi myös tapauksissa, joissa samaa merkkiä käytetään samoja tavaroita tai palveluja varten, suoja olisi myönnettävä tavaramerkille vain, jos ja siltä osin kuin tällainen käyttö vaikuttaa haitallisesti tavaramerkin päätehtävään, joka on tavaroiden tai palvelujen kaupallisen alkuperän takaaminen. [tark. 5]

(20)  Tavaramerkin loukkauksiin olisi kuuluttava myös merkin käyttö toiminimenä tai vastaavana nimityksenä siltä osin kuin käytön tarkoituksena on tavaroiden tai palvelujen erottaminen toisistaan niiden kaupallisen alkuperän osalta.

(21)  Jotta voidaan turvata oikeusvarmuus ja täysi yhdenmukaisuus unionin erityisen lainsäädännön kanssa, on aiheellista säätää, että tavaramerkin haltijalla olisi oltava oikeus kieltää kolmansia osapuolia käyttämästä merkkiä vertailevassa mainonnassa, jos tällainen vertaileva mainonta on vastoin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2006/114/EY(9).

(22)  Tavaramerkkisuojan lujittamiseksi ja väärentämisen torjunnan tehostamiseksi sekä rajoittamatta WTO:n sääntöjen ja erityisesti GATT-sopimuksen kauttakulun vapautta koskevan V artiklan soveltamista rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla olisi oltava oikeus estää kolmansia osapuolia tuomasta tavaroita jäsenvaltion tullialueelle luovuttamatta niitä siellä vapaaseen liikkeeseen, jos tällaiset tavarat tulevat kolmansista maista ja niillä on ilman lupaa tavaramerkki, joka on olennaisesti samankaltainen kuin tavaramerkki, joka on rekisteröity kyseisenkaltaisille tavaroille. Tällä ei saisi rajoittaa geneeristen lääkkeiden sujuvaa kauttakulkua, jossa noudatetaan Euroopan unionin kansainvälisiä velvoitteita sekä erityisesti TRIPS-sopimusta ja kansanterveyttä koskevaa, 14 päivänä marraskuuta 2001 hyväksyttyä WTO:n Dohan ministerikokouksen julistusta. [tark. 55]

(22 a)  Tavaramerkin haltijalla olisi oltava oikeus toteuttaa asianmukaiset oikeudelliset toimet, muun muassa oikeus pyytää kansallisia tulliviranomaisia ryhtymään toimenpiteisiin niiden tavaroiden suhteen, jotka haltijan mukaan loukkaavat hänen oikeuksiaan, kuten haltuunottaa ja tuhota tavarat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 608/2013(10) mukaisesti. Tulliviranomaisten olisi toteutettava asetuksessa (EU) N:o 608/2013 säädetyt asianmukaiset menettelyt oikeudenhaltijan pyynnöstä ja riskianalyysiä koskevien kriteereiden perusteella. [tark. 7]

(22 b)  Asetuksen (EU) N:o 608/2013 28 artiklassa säädetään, että oikeuksien haltijaa pidetään vastuuvelvollisena tavaroiden haltijan kärsimistä vahingoista muun muassa silloin, kun myöhemmin todetaan, että kyseiset tavarat eivät loukkaa teollis- tai tekijänoikeutta. [tark. 8]

(22 c)  Jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä varmistaakseen geneeristen lääkkeiden sujuvan kauttakulun. Tästä syystä tavaramerkin omistajalla ei pitäisi olla oikeutta estää kolmatta osapuolta tuomasta liiketoiminnan yhteydessä tavaroita jäsenvaltion tullialueelle perustuen epäiltyyn tai tosiasialliseen samankaltaisuuteen lääkkeen vaikuttavan ainesosan yhteisen kansainvälisen nimistön mukaisen nimen (INN) ja rekisteröidyn tavaramerkin välillä. [tark. 9]

(23)  Tavaramerkkiä loukkaavien Väärennettyjen tavaroiden markkinoilletulon estämiseksi tehokkaammin erityisesti asetuksessa (EU) N:o 608/2013 määriteltyinä pieninä lähetyksinä toimitettavan internet-myynnin yhteydessä laillisesti rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla olisi oltava oikeus kieltää tällaisten tavaroiden tuonti unioniin, jos se on väärennettyjen tavaroiden ainoa kaupallisissa tarkoituksissa toimiva lähettäjä. Jos tällaisia toimenpiteitä toteutetaan, tavaroita tilanneet henkilöt tai yhteisöt saavat tiedon toimenpiteiden syistä sekä laillisista oikeuksistaan lähettäjään nähden. [tark. 10]

(24)  Jotta rekisteröityjen tavaramerkkien haltijat voisivat torjua väärentämistä tehokkaammin, niillä olisi oltava oikeus kieltää loukkaavan tavaramerkin paneminen tavaroihin ja tietyt tavaramerkin panemista edeltävät valmistelutoimet.

(25)  Tavaramerkillä annettavien yksinoikeuksien ei pitäisi antaa merkin haltijalle oikeutta kieltää merkkien tai nimitysten käyttöä, kun käyttö on oikeudenmukaista ja noudattaa hyvää liiketapaa. Tasapuolisten olosuhteiden luomiseksi toiminimille ja tavaramerkeille sitä taustaa vasten, että toiminimille myönnetään säännönmukaisesti rajoittamaton suoja myöhempiä tavaramerkkejä vastaan, tällaisen käytön olisi katsottava kattavan oman henkilönnimen käytön. Sen olisi katettava lisäksi kuvailevien tai erottamiskyvyttömien merkkien tai nimitysten käyttö yleensä. Tavaramerkin haltijalla ei myöskään pitäisi olla oikeutta estää merkin yleistä oikeudenmukaista ja vilpitöntä käyttöä tavaroiden tai palvelujen tunnistamiseen haltijan tavaroiksi tai palveluiksi tai viitattaessa tavaroihin tai palveluihin haltijan tavaroina tai palveluina.

(26)  Tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteesta johtuu, ettei tavaramerkin haltija voi kieltää kolmansia osapuolia käyttämästä merkkiä tavaroissa, jotka haltija itse tai hänen suostumuksellaan joku muu on saattanut markkinoille unionissa tätä tavaramerkkiä käyttäen, jollei haltija laillisin perustein ole oikeutettu vastustamaan tavaroiden myöhempää kaupan pitämistä.

(27)  Oikeusvarmuuden vuoksi ja puuttumatta epäoikeutetulla tavalla aikaisemman tavaramerkin haltijan etuihin on tärkeää säätää, että tämä ei enää saa vaatia omaa tavaramerkkiään myöhemmän tavaramerkin mitättömäksi julistamista eikä kieltää sen käyttämistä, jos hän on käyttämisestä tietoisena sallinut pitkähkön ajan jatkuneen käyttämisen eikä myöhempää tavaramerkkiä koskevaa hakemusta ole tehty vilpillisessä mielessä.

(28)  Oikeusvarmuuden turvaamiseksi ja laillisesti saatujen tavaramerkkioikeuksien suojaamiseksi on aiheellista ja tarpeen säätää vaikuttamatta periaatteeseen, jonka mukaan myöhemmän tavaramerkin noudattamista ei voida varmistaa vastoin aikaisempaa tavaramerkkiä, että aikaisempien tavaramerkkien haltijoiden ei pitäisi voida saada myöhempää tavaramerkkiä hylätyksi tai mitätöidyksi eikä vastustaa sen käyttöä, kun myöhempi tavaramerkki saatiin ajankohtana, jona aikaisempi tavaramerkki oltiin julistamassa mitättömäksi tai jona se oltiin julistamassa menetetyksi esimerkiksi siksi, että se ei ollut vielä saavuttanut erottamiskykyä käytössä, tai kun aikaisemman tavaramerkin noudattamista ei voitu varmistaa vastoin myöhempää tavaramerkkiä, koska tarvittavat edellytykset eivät täyttyneet, esimerkiksi kun aikaisempi tavaramerkki ei ollut vielä laajalti tunnettu.

(29)  Tavaramerkit täyttävät tarkoituksensa, joka on tavaroiden tai palvelujen erottaminen muista tavaroista ja palveluista ja valmiuksien antaminen kuluttajille tehdä tietoon perustuvia valintoja, vain silloin, kun tavaramerkkejä todella käytetään markkinoilla. Käyttöä koskeva vaatimus on tarpeen myös unionissa rekisteröityjen ja suojattujen tavaramerkkien kokonaismäärän ja samalla niitä koskevien riitojen määrän vähentämiseksi. Tämän vuoksi on tärkeää edellyttää, että rekisteröityjä tavaramerkkejä todella käytetään niiden tavaroiden tai palvelujen yhteydessä, joita varten ne on rekisteröity, viiden vuoden kuluessa rekisteröintipäivästä tai, jos niitä ei käytetä, niiden on oltava menetettävissä. [tark. 11]

(30)  Rekisteröity tavaramerkki olisi siten suojattava vain siltä osin kuin sitä todella käytetään, eikä aikaisemmin rekisteröidyn tavaramerkin pitäisi antaa haltijalleen oikeutta kieltää tai mitätöidä myöhempää tavaramerkkiä, jos kyseinen haltija ei ole asettanut tavaramerkkiään todelliseen käyttöön. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi säädettävä, että tavaramerkkiin ei voida vedota pätevästi loukkausta koskevassa oikeudenkäynnissä, jos väitteen johdosta todetaan, että tavaramerkki voitaisiin julistaa menetetyksi, tai kun myöhempää oikeutta vastaan aloitetaan oikeudelliset toimenpiteet, tavaramerkki olisi voitu julistaa menetetyksi, kun myöhempi oikeus saatiin.

(31)  On aiheellista säätää, että jos kansalliselle tavaramerkille on vaadittu aiemmuutta eurooppalaiseen Euroopan unionin tavaramerkkiin nähden ja kansallisesta tavaramerkistä on sen jälkeen luovuttu tai sen on annettu raueta, kyseisen kansallisen tavaramerkin pätevyys voidaan edelleen riitauttaa. Riitautus olisi rajattava tilanteisiin, joissa kansallinen tavaramerkki olisi voitu julistaa mitättömäksi tai menetetyksi ajankohtana, jona tavaramerkki poistettiin rekisteristä.

(32)  Johdonmukaisuuden vuoksi ja tavaramerkkien kaupallisen hyödyntämisen helpottamiseksi unionissa säännöt, joita sovelletaan tavaramerkkeihin omistusoikeuden kohteina, olisi yhtenäistettävä jo voimassa olevien eurooppalaisia Euroopan unionin tavaramerkkejä koskevien sääntöjen kanssa, ja niissä olisi oltava sääntöjä luovutuksesta ja siirrosta, käyttöluvasta, esineoikeuksista, pakkotäytäntöönpanosta ja maksukyvyttömyysmenettelystä.

(33)  Yhteisömerkit ovat osoittautuneet hyödylliseksi välineeksi sellaisten tavaroiden tai palvelujen myynnin edistämiseksi, joilla on yhteisiä erityisominaisuuksia. Sen vuoksi kansallisiin yhteisömerkkeihin on aiheellista soveltaa samankaltaisia sääntöjä kuin eurooppalaisiin yhteisömerkkeihin.

(34)  Tavaramerkkisuojan saannin parantamiseksi ja helpottamiseksi sekä oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden lisäämiseksi jäsenvaltioissa noudatettavan tavaramerkkien rekisteröintimenettelyn olisi oltava tehokas ja avoin ja siinä olisi noudatettava eurooppalaisiin Euroopan unionin tavaramerkkeihin sovellettavien kaltaisia sääntöjä. Jotta sekä kansalliselle että unionin tasolle saataisiin luotua johdonmukainen ja tasapainoinen tavaramerkkijärjestelmä, jäsenvaltioiden kaikkien teollisoikeuksien keskusvirastojen olisi rajattava Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti päättää, tutkivatko ne suhteellisin perustein tehdyn hylkäyksen viran puolesta. tapahtuva tutkiminen, jonka tarkoituksen on selvittää, onko tavaramerkkihakemus rekisteröintikelpoinen, pelkästään ehdottomien hylkäysperusteiden puuttumiseen. Tämä ei kuitenkaan saisi vaikuttaa kyseisien virastojen oikeuteen tehdä hakijoiden pyynnöstä aikaisempia oikeuksia koskevia tutkimuksia pelkästään tiedotustarkoituksessa ja vaikuttamatta millään tavalla tai velvoittavasti myöhempään rekisteröintiprosessiin, mukaan lukien myöhemmät väitemenettelyt. [tark. 12]

(35)  Oikeusvarmuuden turvaamiseksi tavaramerkkioikeuksien soveltamisalan osalta ja tavaramerkkisuojan saannin helpottamiseksi tavaramerkkiä koskevan hakemuksen kattamien tavaroiden ja palvelujen nimikkeisiin ja luokitukseen olisi sovellettava samoja sääntöjä kaikissa jäsenvaltioissa, ja säännöt olisi yhtenäistettävä eurooppalaisiin Euroopan unionin tavaramerkkeihin sovellettavien sääntöjen kanssa. Jotta toimivaltaiset viranomaiset ja talouden toimijat voisivat määrittää pelkästään hakemuksen perusteella haettavan tavaramerkkisuojan laajuuden, tavarat ja palvelut olisi nimettävä riittävän selkeästi ja täsmällisesti. Yleisnimikkeiden käyttöä olisi tulkittava siten, että se kattaa vain nimikkeen kirjaimellisen merkityksen selkeästi kattamat tavarat ja palvelut.

(36)  Tehokkaan tavaramerkkisuojan varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi asetettava saataville tehokas hallinnollinen väitemenettely, jonka avulla aikaisempien tavaramerkkioikeuksien haltijat voivat kieltää tavaramerkkihakemuksen rekisteröinnin. Tarjotakseen tehokkaat keinot tavaramerkkien julistamiseen menetetyiksi tai mitättömiksi jäsenvaltioiden olisi lisäksi säädettävä menetetyksi tai mitättömäksi julistamisessa noudatettavasta hallinnollisesta menettelystä, joka on samankaltainen kuin eurooppalaisiin Euroopan unionin tavaramerkkeihin unionin tasolla sovellettava menettely.

(37)  Jäsenvaltioiden teollisoikeuksien keskusvirastojen olisi tehtävä yhteistyötä toistensa ja Euroopan unionin tavaramerkki- ja malliviraston teollis- ja tekijänoikeusviraston, jäljempänä ’virasto’, kanssa kaikilla tavaramerkkien rekisteröinnin ja hallinnoinnin aloilla edistääkseen käytäntöjen ja välineiden lähentämistä esimerkiksi luomalla ja päivittämällä yhteisiä tai toisiinsa yhdistettyjä tietokantoja ja portaaleita konsultaatioita ja tutkimuksia varten. Jäsenvaltioiden keskusvirastojen ja viraston olisi lisäksi tehtävä yhteistyötä kaikilla muilla tavaramerkkien suojaamisen kannalta merkityksellisillä toimintansa kattamilla aloilla unionissa.

(38)  Tämä direktiivi ei saisi estää jäsenvaltioita soveltamasta tavaramerkkeihin muita kuin tavaramerkkilainsäädäntönsä säännöksiä, esimerkiksi niiden vilpillistä kilpailua, yksityisoikeudellista vastuuta tai kuluttajansuojaa koskevia säännöksiä.

(39)  Kaikkia jäsenvaltioita sitoo teollisoikeuden suojelemista koskeva Pariisin yleissopimus (Pariisin yleissopimus) ja TRIPS-sopimus . Tämän direktiivin säännösten on tarpeen olla täysin yhdenmukaiset mainitun yleissopimuksen ja sopimuksen määräysten kanssa. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa tästä yleissopimuksesta ja sopimuksesta johtuviin jäsenvaltioiden velvoitteisiin. Tarvittaessa olisi sovellettava perustamissopimuksen 351 artiklan toista kohtaa.

(40)  Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan aikaisemman direktiivin sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aikaisempaan direktiiviin.

(41)  Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioita velvoittavaan määräaikaan, jonka kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivin 2008/95/EY liitteessä I olevassa B osassa mainittu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(46 a)  Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001(11) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 11 päivänä heinäkuuta 2013(12), [tark. 13]

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 luku

Yleiset säännökset

1 artikla

Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin tavaroita tai palveluja varten oleviin tavaramerkkeihin, jotka on rekisteröity jäsenvaltiossa varsinaisiksi tavaramerkeiksi taikka yhteisömerkeiksi taikka takuu- tai tarkastusmerkeiksi tai joiden rekisteröimiseksi tällaiseksi merkiksi on tehty hakemus jäsenvaltiossa taikka jotka on rekisteröity tai joiden rekisteröimiseksi on tehty hakemus Beneluxin teollis- ja tekijänoikeuksien virastoon tai joiden kansainvälinen rekisteröinti on voimassa jäsenvaltiossa.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

a)  ’keskusvirastolla’ tavaramerkkien rekisteröinnistä vastaavaa jäsenvaltion teollisoikeuksien keskusvirastoa tai Beneluxin teollis- ja tekijänoikeuksien virastoa;

b)  ’virastolla’ asetuksen (EY) N:o 207/2009 2 artiklan mukaisesti perustettua Euroopan unionin tavaramerkki- ja mallivirastoa teollis- ja tekijänoikeusvirastoa; [tark. 15. Vastaava muutos tehdään kaikkialle tekstiin.]

c)  ’rekisterillä’ keskusviraston pitämää tavaramerkkirekisteriä;

c a)  ’aikaisemmilla tavaramerkeillä’;

i)  seuraavia tavaramerkkejä, joiden rekisteröimiseksi hakemus on tehty ennen tavaramerkin rekisteröintihakemuksen tekopäivää, ottaen huomioon mahdolliset vaatimukset niiden etuoikeudesta:

–  Euroopan unionin tavaramerkit;

–  jäsenvaltiossa rekisteröidyt tavaramerkit sekä Belgian, Luxemburgin tai Alankomaiden osalta Beneluxin teollis- ja tekijänoikeuksien virastossa rekisteröidyt tavaramerkit;

–  tavaramerkit, joiden kansainvälinen rekisteröinti on voimassa jäsenvaltiossa;

ii)  Euroopan unionin tavaramerkit, joilla asetuksen (EY) N:o 207/2009 mukaan on aiemmuus i alakohdan toisessa ja kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettuun tavaramerkkiin nähden silloinkin kun viimeksi mainitusta tavaramerkistä on luovuttu tai sen on annettu raueta;

iii)  hakemukset i tai ii alakohdassa tarkoitettujen tavaramerkkien rekisteröimiseksi, jos tavaramerkit rekisteröidään;

iv)  tavaramerkkejä, jotka tavaramerkin rekisteröintihakemuksen tekopäivänä tai tavaramerkin rekisteröintihakemuksen etuoikeutta koskevan vaatimuksen tekopäivänä ovat jäsenvaltiossa yleisesti tunnettuja Pariisin yleissopimuksen 6 bis artiklassa tarkoitetussa merkityksessä; [tark. 16]

c b)  ’takuu- tai tarkastusmerkillä’ tavaramerkkiä, joka on tällä tavalla nimetty hakemusta jätettäessä ja joka voi erottaa merkin haltijan varmentamat tavarat tai palvelut maantieteellisen alkuperän, materiaalin, tavaroiden valmistustavan tai palvelujen tarjontatavan, laadun, tarkkuuden tai muiden ominaisuuksien osalta tavaroista ja palveluista, joita ei ole varmennettu tällä tavalla; [tark. 17]

c c)  ’yhteisömerkillä’ tavaramerkkiä, joka on tällä tavalla nimetty hakemusta jätettäessä ja joka voi erottaa merkin haltijana olevan yhteenliittymän jäsenten tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista. [tark. 18]

2 luku

 Tavaramerkkilainsäädäntö 

1 Jakso

 Tavaramerkin muodostavat merkit 

3 artikla

Tavaramerkin muodostavat merkit

Tavaramerkkinä voi olla mikä tahansa merkki, erityisesti sanat, henkilönnimet mukaan lukien, kuviot, kirjaimet, numerot, värit itsessään, tavaroiden tai niiden päällyksen muoto tai äänet, jos käytetään yleisesti hyödynnettäviä teknologioita ja jos

a)  sellaisella merkillä voidaan erottaa yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista; ja

b)  merkki voidaan esittää rekisterissä tavalla, joka mahdollistaa sen, että toimivaltaiset viranomaiset ja yleisö voivat määrittää sen haltijan saaman suojan täsmällisen kohteen. [tark. 19]

2 Jakso

Rekisteröinnin esteet ja mitättömyysperusteet 

4 artikla

Ehdottomat rekisteröinnin esteet ja mitättömyysperusteet

1.  Seuraavia merkkejä ei saa rekisteröidä tai, jos ne on rekisteröity, ne on julistettava mitättömiksi:

a)  merkit, jotka eivät voi olla tavaramerkkeinä;

b)  tavaramerkit, joilta puuttuu erottuvuus;

c)  yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä muodostuvat tavaramerkit, jotka voivat elinkeinotoiminnassa osoittaa tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia;

d)  yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä muodostuvat tavaramerkit, jotka ovat tulleet yleisessä kielenkäytössä tai hyvän kauppatavan mukaan tavanomaisiksi;

e)  merkit, jotka muodostuvat yksinomaan

i)  tavaran luonteenomaisesta muodosta,

ii)  teknisen tuloksen saavuttamiseksi välttämättömästä tavaran muodosta,

iii)  tavaran arvoon olennaisesti vaikuttavasta muodosta;

f)  tavaramerkit, jotka ovat yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastaisia;

g)  tavaramerkit, jotka ovat omiaan johtamaan yleisöä harhaan esimerkiksi tavaroiden tai palvelujen luonteen, laadun tai maantieteellisen alkuperän suhteen;

h)  tavaramerkit, joihin ei ole saatu toimivaltaisten viranomaisten lupaa ja joita teollisoikeuden suojelemista koskevan Pariisin yleissopimuksen, jäljempänä ’Pariisin yleissopimus’, 6 ter artiklan mukaan ei saa rekisteröidä tai jotka mainitun artiklan mukaan on julistettava mitättömiksi;

i)  tavaramerkit, jotka on jätetty rekisteröimättä ja joiden käyttöä ei alkuperänimitysten tai maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevien unionin säädösten tai kansainvälisten sopimusten, joissa unioni on sopimuspuolena, nojalla saa jatkaa;

j)  tavaramerkit, jotka on jätetty rekisteröimättä ja joiden käyttöä ei tislattujen alkoholijuomien, viinejä koskevien perinteisten merkintöjen ja aitojen perinteisten tuotteiden suojaa koskevien unionin säädösten tai kansainvälisten sopimusten, joissa unioni on sopimuspuolena, nojalla saa jatkaa; [tark. 20]

j a) tavaramerkit, jotka sisältävät samantyyppisen tuotteen osalta neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94(13) mukaisesti rekisteröidyn aiemman lajikenimen tai muodostuvat tällaisesta lajikenimestä. [tark. 21]

2.  Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan, vaikka rekisteröinnin esteet olisivat olemassa

a)  muissa jäsenvaltioissa kuin niissä, joissa rekisteröintihakemus tehtiin;

b)  vain, jos vieraskielinen tavaramerkki käännetään tai transkriboidaan millä tahansa jäsenvaltioiden kirjoituksella tai virallisella kielellä. [tark. 22]

3.  Tavaramerkki on julistettava mitättömäksi, jos hakija on rekisteröintihakemuksen tehdessään ollut vilpillisessä mielessä. Mikä tahansa jäsenvaltio voi myös säätää, että tällaista tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä.

4.  Jäsenvaltio voi säätää, että tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä tai, jos se on rekisteröity, että se on julistettava mitättömäksi, jos

a)  tavaramerkin käyttö voidaan kieltää muun lainsäädännön nojalla kuin tavaramerkkejä koskevan kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön tai unionin oikeuden nojalla;

b)  tavaramerkki sisältää merkin, jolla on huomattavaa vertauskuvallista arvoa, kuten erityisesti uskonnollisilla vertauskuvilla;

c)  tavaramerkki sisältää muun kuin Pariisin yleissopimuksen 6 ter artiklassa tarkoitetun tunnuksen, tunnusmerkin tai vaakunan, joka koskee julkista etua, eivätkä asianomaiset viranomaiset ole jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti antaneet lupaa rekisteröintiin.

5.  Tavaramerkiltä ei saa evätä rekisteröintiä tai sitä julistaa mitättömäksi 1 kohdan b, c tai d alakohdan mukaisesti, jos tavaramerkki on ennen rekisteröintihakemuksen tekopäivää tai rekisteröintipäivän jälkeen käytössä tullut erottuvaksi. Tavaramerkkiä ei saa julistaa mitättömäksi 1 kohdan b, c tai d alakohdan mukaisesti, jos tavaramerkki on ennen mitättömäksi julistamista koskevan hakemuksen tekopäivää käytössä tullut erottuvaksi. [tark. 23]

6.  Jäsenvaltio voi säätää, että 5 kohta koskee myös tavaramerkkiä, joka on tullut erottuvaksi rekisteröintihakemuksen tekopäivän jälkeen ja ennen rekisteröintipäivää.

5 artikla

Suhteelliset rekisteröinnin esteet ja mitättömyysperusteet

1.  Tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä tai, jos se on rekisteröity, se on julistettava mitättömäksi:

a)  jos se on sama kuin aikaisempi tavaramerkki ja jos tavarat tai palvelut, joita varten tavaramerkkiä haetaan tai tavaramerkki on rekisteröity, ovat samoja kuin tavarat tai palvelut, joita varten aikaisempaa tavaramerkkiä suojataan;

b)  jos sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi, samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, yleisön keskuudessa on sekaannusvaara, joka sisältää vaaran tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä.

2.  Edellä 1 kohdassa ’aikaisemmalla tavaramerkillä’ tarkoitetaan:

a)  seuraavia tavaramerkkejä, joiden rekisteröimiseksi hakemus on tehty ennen tavaramerkin rekisteröintihakemuksen tekopäivää, ottaen huomioon mahdolliset vaatimukset niiden etuoikeudesta:

i)  eurooppalaiset tavaramerkit;

ii)  jäsenvaltiossa rekisteröidyt tavaramerkit sekä Belgian, Luxemburgin tai Alankomaiden osalta Beneluxin teollis- ja tekijänoikeuksien virastossa rekisteröidyt tavaramerkit;

iii)  tavaramerkit, joiden kansainvälinen rekisteröinti on voimassa jäsenvaltiossa;

b)  eurooppalaisia tavaramerkkejä, joilla asetuksen (EY) N:o 207/2009 mukaan on aiemmuus a alakohdan ii ja iii alakohdassa tarkoitettuun tavaramerkkiin nähden silloinkin kun viimeksi mainitusta tavaramerkistä on luovuttu tai sen on annettu raueta;

c)  hakemuksia a tai b alakohdassa tarkoitettujen tavaramerkkien rekisteröimiseksi, jos tavaramerkit rekisteröidään;

d)  tavaramerkkejä, jotka tavaramerkin rekisteröintihakemuksen tekopäivänä tai tavaramerkin rekisteröintihakemuksen etuoikeutta koskevan vaatimuksen tekopäivänä ovat jäsenvaltiossa yleisesti tunnettuja Pariisin yleissopimuksen 6 bis artiklassa tarkoitetussa merkityksessä. [tark. 24]

3.  Tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä tai, jos se on rekisteröity, se on julistettava mitättömäksi,

a)  jos se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi tavaramerkki riippumatta siitä, ovatko tavarat tai palvelut, joita varten sitä haetaan tai rekisteröidään, samat tai samankaltaiset taikka jotka eivät ole samankaltaisia kuin tavarat tai palvelut, joita varten aikaisempi tavaramerkki on rekisteröity, milloin aikaisempi tavaramerkki on laajalti tunnettu jäsenvaltiossa, jota varten rekisteröintiä on haettu tai eurooppalaisen jossa tavaramerkki on rekisteröity, tai Euroopan unionin tavaramerkin tapauksessa tavaramerkki on laajalti tunnettu unionissa ja myöhemmän tavaramerkin aiheeton käyttö merkitsisi aikaisemman tavaramerkin erottuvuuden tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä taikka olisi haitaksi aikaisemman tavaramerkin erottuvuudelle tai maineelle; [tark. 25]

b)  jos tavaramerkin haltijan asiamies tai edustaja hakee tavaramerkin rekisteröintiä omissa nimissään ilman haltijan lupaa, jollei asiamies tai edustaja pysty perustelemaan toimiaan;

c)  jos tavaramerkki on sekoitettavissa unionin ulkopuolella suojattuun aikaisempaan tavaramerkkiin edellyttäen, että merkki oli edelleen tosiasiallisessa käytössä hakemuksen tekopäivänä ja hakija toimi vilpillisessä mielessä;

d)  jos tavaramerkki jätetään rekisteröimättä eikä sen käyttöä saa jatkaa alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevan unionin lainsäädännön nojalla. [tark. 26]

4.  Jäsenvaltio voi säätää, että tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä tai, jos se on rekisteröity, että se on julistettava mitättömäksi, jos

a)  oikeus rekisteröimättömään tavaramerkkiin taikka muuhun elinkeinotoiminnassa käytettyyn merkkiin on saatu ennen päivää, jona hakemus myöhemmän tavaramerkin rekisteröimiseksi on tehty tai jona myöhemmän tavaramerkin rekisteröintihakemukselle on vaadittu etuoikeutta, ja rekisteröimättömän tavaramerkin tai muun merkin haltijalla on oikeus kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttäminen;

b)  aikaisemman tavaramerkin käyttö voidaan kieltää muun kuin 2 kohdassa tai tämän kohdan a alakohdassa tarkoitetun aikaisemman oikeuden nojalla ja erityisesti, jos kyseessä on:

i)  oikeus nimeen;

ii)  oikeus omaan kuvaan;

iii)  tekijänoikeus;

iv)  teollisoikeus.

5.  Jäsenvaltiot voivat sallia Jäsenvaltioiden on sallittava, jos siihen on aihetta, että tapauksissa, joissa aikaisemman tavaramerkin tai muun aikaisemman oikeuden haltija antaa suostumuksensa myöhemmän tavaramerkin rekisteröintiin, rekisteröintiä ei tarvitse evätä tai tavaramerkkiä julistaa mitättömäksi. [tark. 27]

6.  Jäsenvaltio voi 1–5 kohdasta poiketen säätää, että ennen direktiivin 89/104/ETY noudattamisen edellyttämien säännösten voimaantulopäivää voimassa olleita rekisteröinnin esteitä ja mitättömyysperusteita sovelletaan tavaramerkkeihin, joita koskeva hakemus on tehty ennen mainittua päivää.

6 artikla

Tavaramerkin mitättömyyden ja menettämisen vahvistaminen jälkikäteen

Jos kansalliselle tavaramerkille, josta on luovuttu tai jonka on annettu raueta, vaaditaan aiemmuutta eurooppalaiseen Euroopan unionin tavaramerkkiin nähden kansallisen tavaramerkin mitättömyys tai menettäminen voidaan vahvistaa jälkikäteen edellyttäen, että mitättömyys tai menettäminen olisi myös voitu julistaa ajankohtana, jona tavaramerkistä luovuttiin tai jona sen annettiin raueta. Tällöin aiemmuuden vaikutukset lakkaavat.

7 artikla

 Vain joitakin tavaroita tai palveluja koskevat rekisteröinnin esteet ja mitättömyysperusteet 

 Jos tavaramerkin rekisteröinnin esteet tai mitättömyysperusteet koskevat vain joitakin tavaroita tai palveluja, joita varten tavaramerkkiä on haettu tai joita varten se on rekisteröity, rekisteröinnin epääminen tai mitättömyys koskee vain näitä tavaroita tai palveluja. 

8 artikla

Aikaisemman tavaramerkin erottuvuuden tai maineen puuttuminen esteenä rekisteröidyn tavaramerkin julistamiselle mitättömäksi

Rekisteröityä tavaramerkkiä ei saa julistaa mitättömäksi aikaisemman tavaramerkin perusteella seuraavissa tapauksissa:

a)  jos aikaisempi tavaramerkki, joka julistetaan mitättömäksi 4 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdan nojalla, ei ollut tullut erottuvaksi 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti rekisteröidyn tavaramerkin haku- tai etuoikeuspäivään mennessä;

b)  jos mitättömyysvaatimus perustuu 5 artiklan 1 kohdan b alakohtaan eikä aikaisempi tavaramerkki ollut tullut riittävän erottuvaksi tukeakseen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun sekaannusvaaran toteamista rekisteröidyn tavaramerkin haku- tai etuoikeuspäivään mennessä;

c)  jos mitättömyysvaatimus perustuu 5 artiklan 3 kohtaan kohdan a alakohtaan eikä aikaisempi tavaramerkki ollut 5 artiklan 3 kohdassa kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla laajalti tunnettu rekisteröidyn tavaramerkin haku- tai etuoikeuspäivään mennessä. [tark. 28]

9 artikla

Käytön sallimisesta johtuvat mitättömäksi julistamisen esteet 

1.  Jos 5 artiklan 2 kohdassa ja 3 kohdassa kohdan a alakohdassa tarkoitetun aikaisemman tavaramerkin haltija on jäsenvaltiossa yhtäjaksoisesti viiden vuoden ajan sallinut siinä jäsenvaltiossa rekisteröidyn myöhemmän tavaramerkin käytön tästä käytöstä tietoisena, hänellä ei enää ole oikeutta aikaisemman tavaramerkin perusteella vaatia myöhemmän tavaramerkin julistamista mitättömäksi tavaroissa tai palveluissa, joissa myöhempää tavaramerkkiä on käytetty, ellei myöhemmän tavaramerkin haltija rekisteröintihakemuksen tehdessään ollut vilpillisessä mielessä. [tark. 29]

2.  Jäsenvaltio voi säätää, että 1 kohtaa sovelletaan minkä tahansa muun 5 artiklan 4 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitetun aikaisemman oikeuden haltijaan.

3.  Myöhemmin rekisteröidyn tavaramerkin haltija ei 1 tai 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa saa kieltää aikaisemman oikeuden käyttämistä, vaikka aikaisempaan oikeuteen ei enää voida vedota myöhempää tavaramerkkiä vastaan.

3 Jakso

 Tavaramerkkiin kuuluvat oikeudet ja siihen kohdistuvat rajoitukset 

10 artikla

Tavaramerkkiin kuuluvat oikeudet

1.  Tavaramerkin haltijalla on rekisteröinnin perusteella yksinoikeus.

2.  Rajoittamatta ennen rekisteröidyn tavaramerkin haku- tai etuoikeuspäivää hankittujen oikeuksien soveltamista rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla on oikeus kieltää muita ilman hänen suostumustaan käyttämästä elinkeinotoiminnassa merkkiä tavaroita tai palveluja varten, jos

a)  merkki on sama kuin tavaramerkki ja sitä käytetään samoja tavaroita tai palveluja varten kuin ne tavarat ja palvelut, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, ja jos tällainen käyttö vaikuttaa tai voi vaikuttaa tavaramerkin tarkoitukseen, joka on takeiden antaminen kuluttajille tavaroiden tai palvelujen alkuperästä;

b)  merkki on sama tai samankaltainen kuin tavaramerkki, ja sitä käytetään samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten kuin ne, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, jos tämä aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta a alakohdan soveltamiseen; joka sisältää myös vaaran merkin ja tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä;

c)  merkki on sama tai samankaltainen kuin tavaramerkki riippumatta siitä, käytetäänkö sitä sellaisia tavaroita tai palveluja varten, jotka ovat samoja tai samankaltaisia tai jotka eivät ole samankaltaisia kuin ne, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, jos viimeksi mainittu tavaramerkki on laajalti tunnettu tässä jäsenvaltiossa ja merkin aiheeton käyttö merkitsee tavaramerkin erottuvuuden tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä taikka on haitaksi tavaramerkin erottuvuudelle tai maineelle.

3.  Edellä 2 kohdassa säädetyin edellytyksin voidaan kieltää erityisesti

a)  merkin paneminen tavaroihin tai niiden päällyksiin;

b)  tavaroiden tarjoaminen tai liikkeelle laskeminen tai niiden varastoiminen tällaista tarkoitusta varten merkkiä käyttäen taikka palvelujen tarjoaminen tai suorittaminen merkkiä käyttäen;

c)  tavaroiden maahantuonti tai maastavienti merkkiä käyttäen;

d)  merkin käyttö toimi- tai liikenimenä taikka toimi- tai liikenimen osana;

e)  merkin käyttäminen liikeasiakirjoissa ja mainonnassa;

f)  merkin käyttö vertailevassa mainonnassa direktiivin 2006/114/EY vastaisella tavalla.

4.  Rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla on myös oikeus estää tavaroiden maahantuonti 3 kohdan c alakohdan nojalla tuomasta unioniin asetuksessa (EU) N:o 608/2013 määriteltyinä pieninä lähetyksinä toimitettavia tavaroita, jos vain tavaroiden lähettäjä toimii kaupallisissa tarkoituksissa ja jos kyseisillä tavaroilla, mukaan lukien päällykset, on ilman lupaa tavaramerkki, joka on sama kuin tavaramerkki, joka on rekisteröity kyseisenkaltaisia tavaroita varten, tai jota ei voida erottaa olennaisilta ominaisuuksiltaan kyseisestä tavaramerkistä. Jos tällaisia toimenpiteitä toteutetaan, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tavaroita tilanneet henkilöt tai yhteisöt saavat tiedon toimenpiteiden syistä sekä laillisista oikeuksistaan lähettäjään nähden.

5.  Rajoittamatta WTO:n sääntöjen ja erityisesti GATT-sopimuksen kauttakulun vapautta koskevan V artiklan soveltamista rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla on myös oikeus estää kaikkia kolmansia osapuolia tuomasta liiketoiminnan yhteydessä tavaroita jäsenvaltion tullialueelle, kun tavaramerkki rekisteröidään luovuttamatta sitä vapaaseen liikkeeseen siellä, jos kyseiset tavarat, mukaan lukien päällykset, tulevat kolmansista maista ja niillä on ilman lupaa tavaramerkki, joka on sama kuin tavaramerkki, joka on rekisteröity kyseisenkaltaisia tavaroita varten, tai jota ei voida erottaa olennaisilta ominaisuuksiltaan kyseisestä tavaramerkistä. [tark. 30 ja 56]

6.  Jos jäsenvaltion lain mukaan ei ole voitu kieltää merkin käyttämistä 2 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ennen päivää, jona ensimmäisen neuvoston direktiivin 89/104/ETY(14) noudattamisen edellyttämät säännökset ovat tulleet voimaan asianomaisessa jäsenvaltiossa, oikeus tavaramerkkiin ei estä jatkamasta merkin käyttämistä.

7.  Mitä 1,2,3 ja 6 kohdassa säädetään, ei estä jäsenvaltioita soveltamasta niiden säännöksiä suojasta muuhun tarkoitukseen kuin tavaroiden tai palvelujen erottamiseksi tapahtuvaa merkin käyttämistä vastaan, jos merkin aiheeton käyttö merkitsee tavaramerkin erottuvuuden tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä taikka on haitaksi tavaramerkin erottuvuudelle tai maineelle.

11 artikla

Haltijan oikeuksien loukkaaminen käyttämällä ulkoasua, päällyksiä tai muita tapoja

Jos on todennäköistä, että ulkoasua, päällyksiä tai merkin muita käyttötapoja käytetään suhteessa tavaroihin tai palveluihin ja merkin käyttö kyseisiä tavaroita tai palveluja varten muodostaisi haltijalle 10 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla kuuluvien oikeuksien loukkauksen, haltijalla on oikeus kieltää seuraavat:

a)  sellaisen merkin paneminen ulkoasuun, päällyksiin, etiketteihin, nimilappuihin, turvaominaisuuksiin, aitouden osoittaviin laitteisiin tai merkin muihin käyttötapoihin elinkeinotoiminnassa, joka on tämän direktiivin 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti sama tai samankaltainen kuin tavaramerkki; [tark. 31]

b)  ulkoasun, päällysten, etikettien, nimilappujen, turvaominaisuuksien, aitouden osoittavien laitteiden tai merkin muiden käyttötapojen tarjoaminen tai liikkeelle laskeminen tai varastoiminen kyseisiä tarkoituksia varten taikka niiden maahantuonti tai maastavienti. [tark. 32]

12 artikla

Tavaramerkkien esittäminen sanakirjoissa

Jos tavaramerkin esittäminen sanakirjassa, tietosanakirjassa tai vastaavassa hakuteoksessa antaa sen vaikutelman, että merkki muodostaa yleiskäsitteen tavaroille tai palveluille, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, kustantajan on tavaramerkin haltijan pyynnöstä huolehdittava siitä, että tavaramerkin esittämisen yhteyteen liitetään viimeistään teoksen seuraavassa painoksessa tieto siitä, että kyseessä on rekisteröity tavaramerkki.

13 artikla

Kielto käyttää asiamiehen tai edustajan nimissä olevaa tavaramerkkiä

1.  Jos tavaramerkki on rekisteröity sellaisen henkilön asiamiehen tai edustajan nimissä, joka on kyseisen tavaramerkin haltija, ilman haltijan suostumusta, haltijalla on oikeus tehdä jompikumpi seuraavista:

a)  kieltää asiamiestään tai edustajaansa käyttämästä merkkiään;

b)  vaatia asiamieheltä tai edustajalta tavaramerkin luovutusta omaksi edukseen.

2.  Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, jos asiamies tai edustaja pystyy perustelemaan toimensa.

14 artikla

Tavaramerkkiin kohdistuvat rajoitukset

1.  Tavaramerkin haltija ei saa kieltää toista käyttämästä elinkeinotoiminnassa

a)  omaa henkilönnimeään tai osoitettaan;

b)  merkkejä tai merkintöjä, joilta puuttuu erottuvuus tai jotka osoittavat tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia;

c)  tavaramerkkiä tavaroiden tai palvelujen tunnistamiseksi tavaramerkin haltijan tavaroiksi tai palveluiksi tai viitattaessa tavaroihin tai palveluihin merkin haltijan tavaroina tai palveluina, erityisesti silloin, kun tavaramerkin käyttäminen

i)  on tarpeen tavaran tai palvelun, erityisesti lisätarvikkeiden tai varaosien, käyttötarkoituksen osoittamiseksi.;

ii)  tapahtuu vertailevassa mainonnassa, joka täyttää kaikki direktiivissä 2006/114/EY esitetyt ehdot;

iii)  on tarkoitettu kiinnittämään kuluttajien huomio sellaisten aitojen tavaroiden jälleenmyyntiin, jotka on alun perin myyty tavaramerkin omistajan toimesta tai suostumuksella;

iv)  on tarkoitettu esittämään legitiimi vaihtoehto tavaramerkin haltijan tavaroille tai palveluille;

v)  on tarkoitettu parodiaa, taiteellista ilmaisua, arvostelua tai kommentointia varten.

Ensimmäistä alakohtaa Tätä kohtaa sovelletaan vain, jos kolmas osapuoli käyttää tavaramerkkiä hyvää liiketapaa noudattaen. [tark. 33]

2.  Kolmannen osapuolen ei katsota käyttävän tavaramerkkiä hyvää liiketapaa noudattaen varsinkaan seuraavissa tapauksissa:

a)  se antaa mielikuvan siitä, että kolmannen osapuolen ja tavaramerkin haltijan välillä on liikesuhde;

b)  merkin aiheeton käyttö merkitsee tavaramerkin erottuvuuden tai maineen epäoikeutettua hyväksi käyttämistä taikka on haitaksi tavaramerkin erottuvuudelle tai maineelle. [tark. 34]

2 a.  Tavaramerkin haltija ei saa kieltää kolmatta osapuolta käyttämästä tavaramerkkiä perustelluista syistä mihinkään sellaiseen tarkoitukseen, joka on tavaramerkin muuta kuin kaupallista käyttöä. [tark. 35]

3.  Tavaramerkin haltija ei saa kieltää toista käyttämästä elinkeinotoiminnassa aikaisempaa oikeutta alueella, jolla se on voimassa, jos se jäsenvaltion lainsäädännön mukaan on voimassa vain erityisellä alueella.

15 artikla

Tavaramerkkiin kuuluvien oikeuksien sammuminen

1.  Tavaramerkin haltija ei saa kieltää tavaramerkin käyttämistä niissä tavaroissa, jotka haltija tai hänen suostumuksellaan joku muu on saattanut markkinoille unionissa tätä tavaramerkkiä käyttäen.

2.  Mitä 1 kohdassa säädetään, ei sovelleta, jos haltijalla on perusteltua aihetta vastustaa tavaroiden laskemista uudelleen liikkeelle, erityisesti milloin tavaroihin tehdään muutoksia tai niitä huononnetaan sen jälkeen, kun ne on laskettu liikkeelle.

16 artikla

Tavaramerkin käyttäminen

1.  Jos tavaramerkin haltija ei viiden vuoden kuluessa rekisteröinnin päättymisestä ole ottanut jäsenvaltiossa tavaramerkkiä tosiasialliseen käyttöön tavaroissa tai palveluissa, joita varten se on rekisteröity, tai jos tällainen käyttö on ollut viisi vuotta yhtäjaksoisesti keskeytyneenä eikä käyttämättä jättämiseen ole pätevää syytä, tavaramerkkiin sovelletaan 17 artiklassa, 19 artiklan 1 kohdassa, 46 artiklan 1 kohdassa sekä 48 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädettyjä rajoituksia ja seuraamuksia.

2.  Jos jäsenvaltio säätää väitemenettelystä rekisteröinnin jälkeen, 1 kohdassa tarkoitettu viiden vuoden jakso lasketaan päivästä, jona merkkiä vastaan ei voida enää esittää väitteitä tai, jos väite on esitetty eikä sitä ole peruttu, päivästä, jona väitemenettelyn lopettava päätös on muuttunut lopulliseksi.

3.  Jäsenvaltiossa voimassa olevien kansainvälisten järjestelyjen mukaisesti rekisteröityjen tavaramerkkien osalta 1 kohdassa tarkoitettu viiden vuoden jakso lasketaan päivästä, jona merkkiä ei enää voida hylätä tai jona sitä vastaan ei enää voida esittää väitteitä. Jos väite on esitetty eikä sitä ole peruttu, mainittu jakso lasketaan päivästä, jona väitemenettelyn lopettava päätös on muuttunut lopulliseksi.

3 a.  Rekisteriin merkitään 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu viiden vuoden jakson alkamispäivämäärä. [tark. 36]

4.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettua käyttöä on myös seuraava:

a)  tavaramerkin käyttäminen muodossa, joka poikkeaa sen rekisteröidystä muodosta vain sellaisilta osin, että poikkeaminen ei vaikuta merkin erottuvuuteen, riippumatta siitä, onko tavaramerkki rekisteröity muodossa, jossa sitä käytetään, myös haltijan nimissä;

b)  tavaramerkin paneminen asianomaisessa jäsenvaltiossa tavaroihin tai niiden päällyksiin vain maastavientiä varten.

5.  Tavaramerkin käyttö tavaramerkin haltijan suostumuksella rinnastetaan haltijan omaan tavaramerkin käyttöön.

17 artikla

Käyttämättä jättäminen kiistämisperusteena loukkausta koskevissa menettelyissä

Tavaramerkin haltijalla on oltava oikeus kieltää merkin käyttö vain siltä osin kuin hänen oikeuksiaan ei vaadita menetettäväksi 19 artiklan nojalla loukkauskanteen nostamisen aikaan.

18 artikla

Myöhemmin rekisteröidyn tavaramerkin haltijan väliintulo-oikeus kiistämisperusteena loukkausta koskevissa menettelyissä

1.  Tavaramerkin haltijalla ei ole loukkausta koskevassa menettelyssä oikeutta kieltää myöhemmin rekisteröidyn tavaramerkin käyttöä, jos kyseistä myöhempää tavaramerkkiä ei julisteta mitättömäksi 8 artiklan, 9 artiklan 1 ja 2 kohdan ja 48 artiklan 3 kohdan nojalla.

2.  Tavaramerkin haltijalla ei ole loukkausta koskevassa menettelyssä oikeutta kieltää myöhemmin rekisteröidyn eurooppalaisen Euroopan unionin tavaramerkin käyttöä, jos kyseistä myöhempää tavaramerkkiä ei julisteta mitättömäksi asetuksen (EY) N:o 207/2009 53 artiklan 3 ja 4 kohdan, 54 artiklan 1 ja 2 kohdan tai 57 artiklan 2 kohdan nojalla.

3.  Jos tavaramerkin haltijalla ei ole oikeutta kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttöä 1 tai 2 kohdan nojalla, kyseisen myöhemmin rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla ei ole oikeutta kieltää loukkausta koskevassa menettelyssä aikaisemman tavaramerkin käyttämistä, vaikka kyseiseen oikeuteen ei välttämättä enää voida vedota myöhempää tavaramerkkiä vastaan.

4 Jakso

Tavaramerkkiin kuuluvien oikeuksien menettäminen 

19 artikla

Tosiasiallisen käytön puuttuminen menettämisperusteena

1.  Tavaramerkki on julistettava menetetyksi, jollei sitä viiden vuoden yhtäjaksoisen määräajan kuluessa ole otettu jäsenvaltiossa tosiasialliseen käyttöön tavaroissa tai palveluissa, joita varten se on rekisteröity, eikä hyväksyttävää syytä merkin käyttämättä jättämiseen ole.

2.  Tavaramerkin haltijan oikeutta tavaramerkkiin ei saa vaatia menetettäväksi, jos tavaramerkkiä on ryhdytty tosiasiallisesti käyttämään tai alettu uudestaan käyttää viiden vuoden määräajan päättymisen jälkeen mutta ennen menettämistä koskevan vaatimuksen tekemistä.

3.  Käyttöön ryhtymistä tai käytön uudelleen aloittamista menettämistä koskevan vaatimuksen tekemistä edeltäneen, aikaisintaan viiden vuoden yhtäjaksoisen käyttämättä jättämisen määräajan päättyessä alkaneen kolmen kuukauden määräajan kuluessa ei oteta huomioon, jos käyttöön ryhtymistä tai käytön uudelleen aloittamista koskeviin valmisteluihin on ryhdytty vasta haltijan saatua tiedon siitä, että menettämistä koskeva vaatimus voidaan tehdä.

20 artikla

 Kehittyminen yleisesti käytetyksi nimitykseksi tai harhaanjohtava merkintä menettämisperusteina 

Tavaramerkki on julistettava menetetyksi myös, jos sen rekisteröintipäivän jälkeen

a)  siitä on tavaramerkin haltijan toiminnan tai toimimatta jättämisen vuoksi tullut elinkeinotoiminnassa sellaisesta tavarasta tai palvelusta yleisesti käytetty nimitys, jota varten se on rekisteröity;

b)  se on käytön seurauksena, kun tavaramerkin haltija tai hänen suostumuksellaan joku muu on käyttänyt tavaramerkkiä, tullut harhaanjohtavaksi, erityisesti tavaroiden tai palvelujen lajin, laadun tai maantieteellisen alkuperän osalta, niissä tavaroissa tai palveluissa, joita varten se on rekisteröity.

21 artikla

Menettäminen, joka koskee vain osaa tavaroista tai palveluista 

Jos tavaramerkin menettämisperusteet koskevat vain joitakin tavaroita tai palveluja, joita varten tavaramerkki rekisteröity, menettäminen koskee vain näitä tavaroita tai palveluja.

5 Jakso

Tavaramerkit omistusoikeuden kohteena

22 artikla

Rekisteröityjen tavaramerkkien luovutus

1.  Oikeus tavaramerkkiin voidaan yrityksen luovuttamisesta erillään luovuttaa kaikkien tai joidenkin sellaisten tavaroiden tai palvelujen osalta, joita varten se on rekisteröity.

2.  Yrityksen luovuttaminen kokonaisuudessaan sisältää tavaramerkkiä koskevien oikeuksien luovuttamisen, jollei ole olemassa vastakkaista määräystä tai jollei olosuhteista selvästi käy muuta ilmi. Tätä säännöstä sovelletaan yrityksen luovuttamiseen sopimusvelvollisuuden perusteella.

3.  Tavaramerkin luovutus on tehtävä kirjallisesti ja siihen vaaditaan sopimuksen osapuolten allekirjoitukset, jollei luovutus johdu oikeuden päätöksestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan soveltamista; jos näin ei tehdä, luovutus on mitätön. [tark. 37]

4.  Yhden osapuolen pyynnöstä luovutus merkitään rekisteriin ja julkaistaan, jos pyytävä osapuoli on toimittanut keskusvirastolle asiakirjatodisteet luovutuksesta. [tark. 38]

5.  Ennen kuin luovutus on merkitty keskusvirasto on vastaanottanut luovutuksen rekisteriin merkitsemistä koskevan hakemuksen, luovutuksensaaja ei voi vedota tavaramerkin rekisteröinnistä johtuviin oikeuksiin kolmansia osapuolia vastaan. [tark. 39]

6.  Jos keskusviraston suhteen on noudatettava määräaikoja, luovutuksensaaja voi tehdä sille tähän tarkoitukseen säädetyt ilmoitukset heti sen jälkeen, kun tämä on vastaanottanut luovutuksen rekisteröintiä koskevan hakemuksen.

23 artikla

Esineoikeudet

1.  Tavaramerkki voidaan yrityksestä riippumatta antaa pantiksi tai se voi olla muun esineoikeuden kohteena.

2.  Jos jokin osapuoli sitä pyytää, 1 kohdassa tarkoitetut oikeudet merkitään rekisteriin ja julkaistaan.

24 artikla

Pakkotäytäntöönpano

1.  Tavaramerkkiin voidaan soveltaa pakkotäytäntöönpanotoimenpiteitä.

2.  Jos jokin osapuoli sitä pyytää, pakkotäytäntöönpano merkitään rekisteriin ja julkaistaan.

25 artikla

Maksukyvyttömyysmenettely

Jos tavaramerkki sisältyy maksukyvyttömyysmenettelyyn, tätä koskeva merkintä on tehtävä rekisteriin ja julkaistava toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä.

26 artikla

Käyttölupa

1.  Tavaramerkkiin voidaan antaa käyttölupa, joka koskee joitakin tai kaikkia tavaroita tai palveluja, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, ja asianomaisen jäsenvaltion koko aluetta tai sen jotakin osaa. Käyttölupa voi olla yksinomainen tai rajoitettu

2.  Tavaramerkin haltija voi vedota tavaramerkin antamaan oikeuteen sellaista käyttöluvanhaltijaa vastaan, joka rikkoo:

a)  sopimuksen kestoa;

b)  tavaramerkin rekisteröityä käyttötapaa;

c)  käyttöluvan kattamien tavaroiden tai palvelujen lajia;

d)  tavaramerkin käyttöaluetta; tai

e)  käyttöluvanhaltijan valmistamien tavaroiden tai tarjoamien palvelujen laatua koskevaa käyttölupasopimuksen ehtoa.

3.  Käyttöluvan haltija voi aloittaa oikeudelliset toimenpiteet tavaramerkkiä koskevan loukkauksen vuoksi ainoastaan tavaramerkin haltijan suostumuksella, sanotun kuitenkaan rajoittamatta käyttölupasopimuksen ehtojen soveltamista. Yksinomaisen käyttöluvan haltija voi kuitenkin aloittaa oikeudelliset toimenpiteet, jos tavaramerkin haltija ei virallisen ilmoituksen saatuaan itse ryhdy toimiin loukkauksen suhteen kohtuullisessa ajassa.

4.  Käyttöluvan haltijat ovat oikeutettuja yhtymään tavaramerkin haltijan aloittamaan loukkausta koskevaan oikeudelliseen toimenpiteeseen saadakseen korvauksen kärsimistään haitoista.

5.  Yhden osapuolen pyynnöstä tavaramerkkiä koskevan käyttöluvan saaminen tai luovuttaminen merkitään rekisteriin ja julkaistaan.

27 artikla

Tavaramerkkiä koskeva hakemus omistusoikeuden kohteena

Edellä olevia 22–26 artiklaa sovelletaan tavaramerkkejä koskeviin hakemuksiin.

6 Jakso

Takuumerkit, tarkastusmerkit ja yhteisömerkit

28 artikla

Määritelmät

Tässä jaksossa tarkoitetaan

(1)  ’takuu- tai tarkastusmerkillä’ tavaramerkkiä, joka on tällä tavalla nimetty hakemusta jätettäessä ja joka voi erottaa merkin haltijan varmentamat tavarat tai palvelut maantieteellisen alkuperän, materiaalin, tavaroiden valmistustavan tai palvelujen tarjontatavan, laadun, tarkkuuden tai muiden ominaisuuksien osalta tavaroista ja palveluista, joita ei ole varmennettu tällä tavalla;

(2)  ’yhteisömerkillä’ tavaramerkkiä, joka on tällä tavalla nimetty hakemusta jätettäessä ja joka voi erottaa merkin haltijana olevan yhteenliittymän jäsenten tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista. [tark. 40]

29 artikla

Takuumerkit ja tarkastusmerkit

1.  Jäsenvaltiot voivat säätää takuu- tai tarkastusmerkkien rekisteröinnistä.

2.  Jäsenvaltiot voivat säätää muistakin kuin 3,19 ja 20 artiklassa säädetyistä edellytyksistä, joiden täyttyessä takuu- tai tarkastusmerkkejä ei saa rekisteröidä taikka ne on julistettava menetetyiksi tai mitättömiksi.

3.  Sellaisesta merkistä tai merkinnästä koostuva takuu- tai tarkastusmerkki, jota voidaan käyttää elinkeinotoiminnassa osoittamaan tavaroiden tai palvelujen maantieteellistä alkuperää, ei anna sen haltijalle oikeutta kieltää toista käyttämästä elinkeinotoiminnassa edellä tarkoitettua merkkiä tai merkintää, jos hän käyttää sitä hyvää liiketapaa noudattaen. Tällaiseen merkkiin ei varsinkaan saa vedota kolmatta vastaan, jolla on oikeus käyttää maantieteellistä nimeä.

30 artikla

Yhteisömerkit 

1.  Jäsenvaltioiden on säädettävä yhteisömerkkien rekisteröinnistä.

2.  Yhteisömerkkiä koskevan hakemuksen voivat jättää valmistajien, tuottajien, palvelujen tarjoajien tai kauppiaiden yhteenliittymät, joilla niihin sovellettavan lainsäädännön mukaan on kelpoisuus omissa nimissään hankkia kaikenlaisia oikeuksia ja tehdä kaikenlaisia sitoumuksia, olla osapuolena sopimuksissa tai muissa oikeustoimissa ja esiintyä kantajana tai vastaajana oikeudenkäynneissä, samoin kuin julkisoikeudelliset oikeushenkilöt.

3.  Poiketen siitä, mitä 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, merkki tai merkintä, jota voidaan käyttää elinkeinotoiminnassa osoittamaan tavaroiden tai palvelujen maantieteellistä alkuperää, voi olla yhteisömerkkinä.

Yhteisömerkki ei anna sen haltijalle oikeutta kieltää toista käyttämästä elinkeinotoiminnassa tällaisia merkkejä tai merkintöjä, jos hän käyttää sitä hyvää liiketapaa noudattaen. Tällaiseen merkkiin ei varsinkaan saa vedota kolmatta vastaan, jolla on oikeus käyttää maantieteellistä nimeä. 

31 artikla

Yhteisömerkin käyttöä koskevat määräykset

1.  Yhteisömerkin hakijan on toimitettava sen käyttöä koskevat määräykset keskusvirastoon. [tark. 41]

2.  Käyttömääräyksissä ilmaistaan henkilöt, joilla on lupa käyttää merkkiä, yhteenliittymään liittymisen edellytykset sekä merkin käyttöä koskevat edellytykset, mukaan lukien seuraamukset. Edellä 30 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun merkin käyttömääräyksissä on hyväksyttävä merkin haltijana olevan yhteenliittymän jäseneksi jokainen henkilö, jonka tavaroiden tai palvelujen maantieteellinen alkuperä on kyseisellä alueella.

32 artikla

Hakemuksen hylkääminen

1.  Edellä 4 ja 5 artiklassa säädettyjen tavaramerkin hylkäämisperusteiden lisäksi yhteisömerkkiä koskeva hakemus hylätään, jos 28 artiklan 2 kohdan taikka 30 tai 31 artiklan säännöksiä ei noudateta tai jos käyttömääräykset ovat yleisen järjestyksen tai hyvien tapojen vastaiset.

2.  Yhteisömerkkiä koskeva hakemus hylätään myös, jos on olemassa vaara yleisön johtamisesta harhaan merkin luonteen tai merkityksen osalta, erityisesti jos merkki on omiaan vaikuttamaan muulta kuin yhteisömerkiltä.

3.  Hakemusta ei hylätä, jos hakija käyttömääräyksiä muuttamalla täyttää 1 ja 2 kohdan mukaiset vaatimukset.

33 artikla

Yhteisömerkkien käyttö

Edellä olevan 16 artiklan mukaiset vaatimukset täyttyvät, jos henkilö, jolla on oikeus yhteisömerkin käyttöön, käyttää merkkiä tosiasiallisesti 16 artiklan mukaisesti.

34 artikla

Yhteisömerkin käyttömääräysten muuttaminen

1.  Yhteisömerkin haltijan on ilmoitettava keskusvirastolle muutetuista käyttömääräyksistä.

2.  Muutosta ei mainita rekisterissä, jolleivät muutetut käyttömääräykset täytä 31 artiklan vaatimuksia tai sisältävät 32 artiklassa tarkoitetun hylkäysperusteen.

3.  Muutettuihin käyttömääräyksiin sovelletaan 42 artiklan 2 kohtaa.

4.  Tätä direktiiviä sovellettaessa käyttömääräysten muutos tulee voimaan vasta alkaen päivästä, jona muutosta koskevasta maininnasta tehdään merkintä rekisteriin.

35 artikla

Loukkauskanteen ajaminen

1.  Edellä olevan 26 artiklan 3 ja 4 kohtaa sovelletaan jokaiseen henkilöön, jolla on oikeus käyttää yhteisömerkkiä.

2.  Yhteisömerkin haltija voi niiden henkilöiden nimissä, joilla on merkin käyttöoikeus, vaatia korvausta näiden kärsimästä, merkin luvattomasta käytöstä johtuvasta vahingosta.

36 artikla

Täydentävät menettämisperusteet

Edellä 19 ja 20 artiklassa säädettyjen menettämisperusteiden lisäksi yhteisömerkin haltijan todetaan menettäneen oikeutensa keskusvirastolle tehdyllä vaatimuksella tai loukkauskanteeseen kohdistuvalla vastakanteella seuraavien perustein:

a)  haltija ei toteuta kohtuullisia toimenpiteitä estääkseen käyttömääräyksissä määrättyjen edellytysten vastaisen merkin käytön, kun käyttömääräysten muutos on tarvittaessa mainittu rekisterissä;

b)  tapa, jolla valtuutetut henkilöt ovat käyttäneet merkkiä, on johtanut siihen, että merkki on omiaan johtamaan yleisöä harhaan 32 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

c)  käyttömääräysten muutos on mainittu rekisterissä vastoin 34 artiklan 2 kohtaa, jollei merkin haltija täytä kyseisen artiklan mukaisia vaatimuksia tekemällä uuden muutoksen käyttömääräyksiin.

37 artikla

Täydentävät mitättömyysperusteet

Edellä 4 ja 5 artiklassa säädettyjen mitättömyysperusteiden lisäksi yhteisömerkki, joka on rekisteröity 32 artiklan säännösten vastaisesti, on julistettava mitättömäksi, jollei merkin haltija noudata 32 artiklan mukaisia vaatimuksia muuttamalla käyttömääräyksiä.

3 luku

Menettelyt

1 Jakso

Hakemus ja rekisteröinti

38 artikla

Edellytykset, jotka hakemusten on täytettävä

1.  Tavaramerkin rekisteröintihakemuksen on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot: [tark. 42]

a)  rekisteröintipyyntö;

b)  hakijan tunnistetiedot;

c)  luettelo tavaroista tai palveluista, joita varten rekisteröintiä haetaan;

d)  tavaramerkin kuvaus.

2.  Tavaramerkkiä koskevasta hakemuksesta on suoritettava hakemusmaksu ja tarvittaessa yksi tai useampi luokkamaksu.

39 artikla

Hakemispäivä

1.  Tavaramerkin hakemispäivä on päivä, jona hakija jättää 38 artiklassa täsmennetyt tiedot sisältävät asiakirjat keskusvirastolle.

2.  Jäsenvaltiot voivat lisäksi säätää, että hakemispäivän hyväksyminen edellyttää hakemuksesta tai rekisteröinnistä veloitettavan perusmaksun suorittamista.

40 artikla

Tavaroiden ja palvelujen nimeäminen ja luokitus

1.  Tavarat ja palvelut, joita varten rekisteröintiä haetaan, on luokiteltava tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokituksesta tavaramerkkien rekisteröimistä varten 15 päivänä kesäkuuta 1957 tehdyllä Nizzan sopimuksella vahvistetun luokitusjärjestelmän, jäljempänä ’Nizzan luokitus’, mukaisesti.

2.  Hakijan on yksilöitävä tavarat ja palvelut, joille suojaa haetaan, riittävän selkeästi ja täsmällisesti, jotta toimivaltaiset viranomaiset ja talouden toimijat voivat pelkästään tällä perusteella määrittää haetun suojan laajuuden. Luettelon tavaroista ja palveluista on mahdollistettava se, että jokainen niistä voidaan luokitella ainoastaan yhteen Nizzan luokituksen mukaiseen luokkaan.

3.  Sovellettaessa 2 kohtaa voidaan käyttää Nizzan luokituksen luokkaotsikoiden yleisnimikkeitä tai muita yleisiä termejä edellyttäen, että ne noudattavat vaadittuja selkeyttä ja täsmällisyyttä koskevia standardeja.

4.  Keskusvirasto hylkää hakemuksen epäselvien ja epätäsmällisten termien osalta, jos hakija ei ehdota hyväksyttävää sanamuotoa keskusviraston tätä varten vahvistaman jakson kuluessa. Selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi keskusvirastojen on koottava yhteistyössä toistensa kanssa luettelo hallinnollisista käytännöistä, joita kukin keskusvirasto noudattaa tavaroiden ja palvelujen luokituksessa.

5.  Yleisten termien, mukaan lukien Nizzan luokituksen luokkaotsikoiden yleisnimikkeet, käytön on tulkittava kattavan kaikki nimikkeen tai termin kirjaimellisen merkityksen selkeästi kattamat tavarat ja palvelut. Tällaisten termien tai nimikkeiden käytön ei saa tulkita sisältävän sellaisia tavaroita tai palveluita koskevaa vaatimusta, joita ei voida ymmärtää tässä merkityksessä.

6.  Jos hakija pyytää rekisteröintiä useampaa kuin yhtä luokkaa varten, hakijan on ryhmiteltävä tavarat ja palvelut on ryhmiteltävä Nizzan luokituksen luokkien mukaan siten, että kutakin ryhmää edeltää sen luokan numero, johon kyseinen tavara- tai palveluryhmä kuuluu, ja esitettynä esitettävä ne luokkien mukaisessa järjestyksessä. [tark. 43]

7.  Tavaroiden ja palvelujen luokitus palvelee yksinomaan hallinnollisia tarkoituksia. Tavaroita ja palveluja ei voida pitää toistensa kaltaisina sillä perusteella, että ne esiintyvät Nizzan luokituksen samassa luokassa, eikä niitä voida pitää erilaisina sillä perusteella, että ne esiintyvät Nizzan luokituksen eri luokissa.

41 artikla

Viran puolesta tapahtuva tutkiminen

Keskusvirastojen on rajattava viran puolesta tapahtuva tutkiminen, jonka tarkoituksena on selvittää, onko tavaramerkkihakemus rekisteröintikelpoinen, 4 artiklassa säädettyjen ehdottomien hylkäysperusteiden puuttumiseen. [tark. 44]

42 artikla

Kolmansien huomautukset

1.  Jokainen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö sekä jokainen valmistajien, tuottajien, palvelujen tarjoajien, kauppiaiden tai kuluttajien edustajien ryhmittymä voi ennen tavaramerkin rekisteröintiä toimittaa keskusvirastolle kirjallisia huomautuksia, joissa ilmoitetaan 4 artiklassa mainituista perusteista ne, joiden perusteella tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä viran puolesta. Näillä ei kuitenkaan ole asianosaisasemaa keskusviraston menettelyssä.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen perusteiden lisäksi jokainen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö sekä jokainen valmistajien, tuottajien, palvelujen tarjoajien, kauppiaiden tai kuluttajien edustajien ryhmittymä voi toimittaa keskusvirastolle kirjallisia huomautuksia niistä perusteista, joiden perusteella yhteisömerkkiä koskeva hakemus olisi hylättävä 32 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla.

2 a.  Sellaisten jäsenvaltioiden, joissa on otettu käyttöön 4 artiklassa tarkoitettuihin ehdottomiin perusteisiin pohjautuvia väitemenettelyjä, ei edellytetä panevan tätä artiklaa täytäntöön. [tark. 45]

43 artikla

Hakemusten ja rekisteröintien jakaminen

Hakija tai haltija voi jakaa tavaramerkkihakemuksen tai rekisteröinnin yhteen tai useampaan erilliseen hakemukseen tai rekisteröintiin toimittamalla keskusvirastolle asiaa koskevan ilmoituksen.

44 artikla

Maksut

Tavaramerkin rekisteröinnistä ja uusimisesta on suoritettava lisämaksu kutakin ensimmäisen luokan jälkeistä tavara- ja palveluluokkaan kohden.

2 Jakso

Väite-, menettämis-, mitättömyysmenettely

45 artikla

Väitemenettely

1.  Jäsenvaltioiden on säädettävä tehokkaasta ja nopeasta hallinnollisesta menettelystä keskusvirastoilleen väitteiden esittämiseksi tavaramerkkihakemuksen rekisteröintiä vastaan 5 artiklassa säädetyin perustein.

2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetun hallinnollisen menettelyn mukaan ainakin 4 artiklan 1 kohdan i alakohdassa ja 5 artiklan 3 kohdassa kohdan a alakohdassa tarkoitetun aikaisemman oikeuden haltijan on voitava tehdä väite tavaramerkin rekisteröintiä vastaan. Väite tavaramerkin rekisteröintiä vastaan voidaan tehdä yhden tai useamman aikaisemman oikeuden perusteella edellyttäen, että ne kaikki kuuluvat samalle haltijalle, ja kaikkien niiden tavaroiden tai palvelujen tai osan niistä perusteella, joita varten aikaisempi oikeus on rekisteröity tai joita varten rekisteröintiä on anottu. Väite voidaan osoittaa kaikkia niitä tavaroita tai palveluja tai osaa niistä vastaan, joita varten kiistanalaista merkkiä on haettu. [tark. 46]

3.  Osapuolille on niiden yhteisestä pyynnöstä myönnettävä aikaa vähintään kaksi kuukautta ennen väitemenettelyn alkamista yhteydessä, jotta väitteiden tekijä ja hakija voivat neuvotella keskenään sovintoratkaisun mahdollisuudesta. [tark. 47]

46 artikla

Käyttämättä jättäminen kiistämisperusteena väitemenettelyissä

1.  Jos viiden vuoden jakso, jonka kuluessa aikaisempi tavaramerkki on täytynyt ottaa tosiasiallisesti käyttöön 16 artiklan mukaisesti, on päättynyt hallinnollisissa väitemenettelyissä myöhemmän tavaramerkin haku- tai etuoikeuspäivänä, aikaisemman tavaramerkin haltijan, joka on tehnyt väitteen myöhemmän tavaramerkin rekisteröintiä vastaan, on toimitettava hakijan pyynnöstä todisteet siitä, että aikaisempi tavaramerkki on otettu tosiasiallisesti käyttöön 16 artiklan mukaisesti myöhemmän tavaramerkin haku- tai etuoikeuspäivää edeltävän viiden vuoden jakson aikana, tai siitä, että käyttämättä jättämiseen oli asianmukaiset syyt. Jos näitä todisteita ei esitetä, väite hylätään.

2.  Jos aikaisempaa tavaramerkkiä on käytetty ainoastaan joidenkin sellaisten tavaroiden tai palvelujen osalta, joita varten se on rekisteröity, sitä pidetään 1 kohdassa säädetyssä väitteen tutkimisessa rekisteröitynä ainoastaan näiden tavaroiden tai palvelujen osalta.

3.  Jos aikaisempi tavaramerkki on eurooppalainen Euroopan unionin tavaramerkki, 1 ja 2 kohtaa sovelletaan. Tällöin eurooppalaisen Euroopan unionin tavaramerkin tosiasiallinen käyttö on määritettävä asetuksen (EY) N:o 207/2009 15 artiklan mukaisesti.

47 artikla

Menettämis- tai mitättömyysvaatimusmenettely

1.  Jäsenvaltioiden on säädettävä tehokkaasta ja nopeasta hallinnollisesta menettelystä, jota noudatetaan keskusvirastoissa vaadittaessa tavaramerkin julistamista menetetyksi tai mitättömäksi. [tark. 48]

2.  Hallinnollisen menettämismenettelyn mukaan tavaramerkki on julistettava menetetyksi 19 ja 20 artiklassa säädetyin perustein.

3.  Hallinnollisen mitättömyysmenettelyn mukaan on tavaramerkki on julkistettava mitättömäksi ainakin seuraavin perustein:

a)  tavaramerkkiä ei olisi pitänyt rekisteröidä, koska se ei noudata 4 artiklassa säädettyjä vaatimuksia;

b)  tavaramerkkiä ei olisi pitänyt rekisteröidä 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun aikaisemman oikeuden olemassaolon vuoksi.

4.  Hallinnollisessa menettelyssä on säädettävä, että ainakin seuraavien on voitava esittää menettämis- tai mitättömyysvaatimus:

a)  2 kohdassa ja 3 kohdan a alakohdassa määritellyissä tapauksissa, jokainen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö sekä jokainen valmistajien, tuottajien, palvelujen tarjoajien, kauppiaiden tai kuluttajien edustajien ryhmittymä, joka tähän sovellettavan lainsäädännön mukaan voi esiintyä kantajana tai vastaajana oikeudenkäynneissä;

b)  3 kohdan b alakohdassa määritellyissä tapauksissa 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun aikaisemman oikeuden haltija.

4 a.  Menettämis- tai mitättömyysvaatimus voidaan osoittaa kaikkiin niihin tavaroihin tai palveluihin tai osaan niistä, joita varten kiistanalainen merkki on rekisteröity. [tark. 49]

4 b.  Mitättömyysvaatimus voidaan esittää yhden tai useamman oikeuden perusteella edellyttäen, että ne kaikki kuuluvat samalle haltijalle. [tark. 50]

48 artikla

Käyttämättä jättäminen kiistämisperusteena mitättömyysvaatimusmenettelyissä

1.  Kun on kyse rekisteröityyn tavaramerkkiin, jonka haku- tai etuoikeuspäivä on aikaisempi, perustuvaa mitättömyysvaatimusta koskevasta hallinnollisesta menettelystä, aikaisemman tavaramerkin haltijan on esitettävä myöhemmän tavaramerkin haltijan pyynnöstä todisteet siitä, että aikaisempaa tavaramerkkiä on käytetty mitättömyysvaatimuksen päiväystä edeltävän viiden vuoden jakson aikana tosiasiallisesti 16 artiklassa säädetyllä tavalla niiden tavaroiden tai palvelujen yhteydessä, joita varten se on rekisteröity ja joilla haltija perustelee hakemustaan, tai että käyttämättä jättämiseen asianmukaiset syyt edellyttäen, että viiden vuoden jakso, jonka aikana aikaisempi tavaramerkki on täytynyt ottaa tosiasiallisesti käyttöön, on päättynyt päivänä, jona mitättömyysvaatimus esitetään. [tark. 51]

2.  Jos viiden vuoden jakso, jonka kuluessa aikaisempi tavaramerkki on täytynyt ottaa tosiasiallisesti käyttöön 16 artiklan mukaisesti, oli päättynyt ennen myöhemmän tavaramerkin haku- tai etuoikeuspäivää, aikaisemman tavaramerkin haltijan on esitettävä 1 kohdassa edellytettävien todisteiden lisäksi todisteet siitä, että tavaramerkki on otettu tosiasiallisesti käyttöön haku- tai etuoikeuspäivää edeltäneen viiden vuoden jakson aikana, tai siitä, että käyttämättä jättämiseen oli asianmukaiset syyt.

3.  Jos 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja todisteita ei esitetä, aikaisempaan tavaramerkkiin perustuva mitättömyysvaatimus on hylättävä.

4.  Jos aikaisempaa tavaramerkkiä on käytetty 16 artiklan mukaisesti ainoastaan joidenkin sellaisten tavaroiden tai palvelujen osalta, joita varten se on rekisteröity, sitä on pidettävä mitättömyysvaatimuksen tutkimisessa rekisteröitynä ainoastaan näiden tavaroiden tai palvelujen osalta.

5.  Jos aikaisempi tavaramerkki on eurooppalainen Euroopan unionin tavaramerkki, 1 ja 4 kohtaa sovelletaan. Tällöin eurooppalaisen Euroopan unionin tavaramerkin tosiasiallinen käyttö on määritettävä asetuksen (EY) N:o 207/2009 15 artiklan mukaisesti.

49 artikla

Menettämisen ja mitättömyyden vaikutukset

1.  Rekisteröidyllä tavaramerkillä ei katsota olleen menettämisvaatimuksen tekemispäivästä alkaen tässä direktiivissä tarkoitettuja vaikutuksia siltä osin kuin oikeuksien haltijan on julistettu menettäneen oikeutensa. Päätöksessä voidaan toisen osapuolen pyynnöstä vahvistaa aikaisempi päivä, jona jokin menettämisperuste on ilmennyt.

2.  Rekisteröidyllä tavaramerkillä ei katsota alun perin olleen tässä direktiivissä tarkoitettuja vaikutuksia niiltä osin kuin tavaramerkki on julistettu mitättömäksi.

3 Jakso

Rekisteröinnin kesto ja uudistaminen

50 artikla

Rekisteröinnin kesto

1.  Tavaramerkit on rekisteröitävä kymmeneksi vuodeksi alkaen hakemuksen tekopäivästä.

2.  Rekisteröinti voidaan uudistaa 51 artiklan mukaisesti kymmenen vuoden jaksoissa.

51 artikla

Uudistaminen

1.  Tavaramerkin rekisteröinti uudistetaan tavaramerkin haltijan tai tämän nimenomaisesti valtuuttaman henkilön pyynnöstä edellyttäen, että uudistamismaksut on suoritettu.

2.  Keskusvirasto ilmoittaa tavaramerkin haltijalle ja kaikille tavaramerkkiin merkittyjen oikeuksien haltijoille rekisteröinnin umpeutumisesta hyvissä ajoin ennen tätä umpeutumista. Keskusvirasto ei ole vastuussa siitä, että ilmoitusta ei ole annettu.

3.  Uudistamispyyntö on tehtävä ja uudistamismaksut suoritettava kuuden kuukauden määräajassa, joka päättyy suojan voimassaolon päättymiskuukauden viimeisenä päivänä. Pyyntö voidaan kuitenkin vielä esittää ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettua päivää seuraavana päivänä alkavan kuuden kuukauden lisämääräajan kuluessa. Uudistamismaksut ja lisämaksu on maksettava tämän lisämääräajan aikana.

4.  Jos pyyntö esitetään tai maksut maksetaan ainoastaan joidenkin sellaisten tavaroiden tai palvelujen osalta, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, rekisteröinti uudistetaan ainoastaan kyseisten tavaroiden tai palvelujen osalta.

5.  Uudistaminen tulee voimaan rekisteröinnin umpeutumista seuraavana päivänä. Uudistaminen rekisteröidään ja julkaistaan.

3 a jakso

Yhteydenpito keskusviraston kanssa

51 a artikla

Yhteydenpito keskusviraston kanssa

Menettelyjen osapuolet tai niiden edustajat, jos sellaisia on nimitetty, nimeävät virallisen osoitteen yhdessä jäsenvaltiossa kaikkea keskusviraston kanssa käytävää yhteydenpitoa varten. [tark. 53]

4 luku

Hallinnollinen yhteistyö

52 artikla

Tavaramerkkien rekisteröinnin ja hallinnoinnin alalla tehtävä yhteistyö

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että keskusvirastot tekevät tuloksellista yhteistyötä toistensa ja viraston kanssa edistääkseen käytäntöjen ja välineiden lähentämistä ja saavuttaakseen yhdenmukaisia tuloksia tavaramerkkien tutkinnassa ja rekisteröinnissä. [tark. 52]

53 artikla

Yhteistyö muilla aloilla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että keskusvirastot tekevät tuloksellista yhteistyötä viraston kanssa kaikilla muilla kuin 52 artiklassa tarkoitetuilla toimialoillaan, jotka ovat merkityksellisiä tavaramerkkien suojaamiseksi unionissa. [tark. 54]

5 luku

Loppusäännökset

54 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava 2–6, 8–14, 16, 17, 18, 22–28 ja 30–53 artiklan säännösten noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 24 kuukauden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta. Niiden on viipymättä toimitettava kyseiset säädökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininnat tehdään.

2.  Jäsenvaltioiden on toimitettava keskeiset kansalliset säännökset, jotka ne antavat tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä, kirjallisina komissiolle.

55 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 2008/95/EY [tämän direktiivin 54 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä päivää seuraavasta päivästä], sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa direktiivin 2008/95/EY liitteessä I olevassa B osassa mainittua määräaikaa, jonka kuluessa niiden on saatettava mainittu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

56 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämän direktiivin 1, 7, 15, 19, 20, 21 ja 54–57 artiklaa sovelletaan [tämän direktiivin 54 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä päivää seuraavasta päivästä].

57 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty ...

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE

VASTAAVUUSTAULUKKO

(1) EUVL C 327, 12.11.2013, s. 42. (2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 25. huhtikuuta 2014. (3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/95/EY, annettu 22 päivänä lokakuuta 2008, jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä (EUVL L 299, 8.11.2008, s. 25). (4) Neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009, annettu 26 päivänä helmikuuta 2009, Euroopan unionin tavaramerkistä (EUVL L 78, 24.3.2009, s. 1). (5) KOM(2008) 465. (6) EUVL C 140, 29.5.2010, s. 22. (7) KOM(2011) 287. (8) EYVL L 336, 23.12.1994, s. 213. (9) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/114/EY, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, harhaanjohtavasta ja vertailevasta mainonnasta (EUVL L 376, 27.12.2006, s. 21). (10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 608/2013, annettu 12 päivänä kesäkuuta 2013, teollis- ja tekijänoikeuksien tullivalvonnasta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1383/2003 kumoamisesta (EUVL L 181, 28.6.2013, s. 15). (11) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1). (12) EUVL C 32, 4.2.2014, s .23. (13) Neuvoston asetus (EY) N:o 2100/94, annettu27 päivänä heinäkuuta 1994,yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista (EYVL L 227, 1.9.1994, s. 1). (14) Ensimmäinen neuvoston direktiivi 89/104/ETY, annettu 21 päivänä joulukuuta 1988, jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 40, 11.2.1989, s. 1).