Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 ja 291 artiklan,

–  ottaa huomioon yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16. helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(1),

–  ottaa huomioon puheenjohtajakokouksen 3. maaliskuuta 2011 hyväksymän yhteisymmärryksen käytännön järjestelyistä delegoitujen säädösten käyttämisessä,

–  ottaa huomioon puitesopimuksen Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista(2) ja erityisesti sen 15 kohdan ja liitteen 1,

–  ottaa huomioon tuomioistuimen 5. syyskuuta 2012 antaman tuomion asiassa C-355/10, parlamentti vs. neuvosto (ei vielä julkaistu), ja käsiteltävänä olevan asian C-427/12, komissio vs. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto,

–  ottaa huomioon 5. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman säädösvallan siirtovaltuudesta(3),

–  ottaa huomioon 19. syyskuuta 2013 hyväksytyn Euroopan talous- ja sosiaalikomitean tiedonannon ”Lainsäädännön parantaminen: täytäntöönpanosäädökset ja delegoidut säädökset”,

–  ottaa huomioon parlamentin puhemiehen 26. marraskuuta 2012 valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle osoittaman kirjeen, joka koski puheenjohtajakokouksen kokouksessaan 15. marraskuuta 2012 hyväksymiä yleisiä periaatteita delegoitujen säädösten käytöstä monivuotiseen rahoituskehykseen sisältyvien lainsäädäntöohjelmien yhteydessä,

–  ottaa huomioon parlamentin puhemiehen 8. helmikuuta 2013 neuvoston ja komission puheenjohtajille osoittaman kirjeen maa- ja kalatalouden alalla toteutettavaa mukauttamista koskevien ehdotusten hitaasta etenemisestä neuvostossa;

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan, talous- ja raha-asioiden valiokunnan, työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan, teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan, liikenne- ja matkailuvaliokunnan, maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan, kalatalousvaliokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A7‑0435/2013),

A.  ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksella otettiin käyttöön parlamentin ja neuvoston (joihin viitataan yhdessä ”lainsäätäjänä”) mahdollisuus siirtää osa omista valtaoikeuksistaan komissiolle lainsäädännössä (”perussäädös”); ottaa huomioon, että säädösvallan siirto on varovaisuutta vaativa toimenpide, jossa komissiota pyydetään harjoittamaan valtaa, joka kuuluu luontaisesti lainsäätäjän omiin tehtäviin; katsoo, että siksi on välttämätöntä huolehtia perussopimuksen moitteettomasta soveltamisesta, jotta varmistetaan myös delegoituja säädöksiä koskevan demokraattisen legitimiteetin riittävä taso; ottaa huomioon, että säädösvallan siirtoa tarkasteltaessa on näin ollen aina lähdettävä liikkeelle lainsäätäjän vapaudesta; ottaa huomioon, että oikeuskäytännön mukaan käsiteltävän asian kannalta keskeisten sääntöjen hyväksyminen on varattu lainsäätäjälle, mikä tarkoittaa, että säädösvaltaa ei voida siirtää sellaisten säännösten hyväksymiseksi, jotka edellyttävät lainsäätäjän vastuulle kuuluvia poliittisia päätöksiä; ottaa huomioon, että säädösvallan siirto voi siten koostua ainoastaan säädöksen muiden kuin keskeisten osien täydentämisestä tai muuttamisesta; ottaa huomioon, että näin syntyvät komission antamat delegoidut säädökset ovat muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä; ottaa huomioon, että perussäädöksessä on nimenomaisesti määriteltävä tällaisen säädösvallan siirron tavoitteet, sisältö, soveltamisala ja kesto ja vahvistettava säädösvallan siirtoon liittyvät ehdot,

B.  ottaa huomioon, että määrittääkseen käytännön järjestelyt ja sovitut täsmennykset ja preferenssit, joita sovelletaan SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisiin säädösvallan siirtoihin, parlamentti, neuvosto ja komissio ovat sopineet delegoituihin säännöksiin sovellettavia käytännön järjestelyjä koskevasta yhteisymmärryksestä, jolla pyritään siihen, että säädösvallan siirto toteutetaan sujuvasti ja että Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat valvoa sitä tehokkaasti;

C.  ottaa huomioon, että perussopimusten mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat kansallisen lainsäädäntönsä mukaiset toimenpiteet unionin oikeudellisesti velvoittavien säädösten täytäntöönpanemiseksi; ottaa huomioon, että kun tarvitaan yhdenmukaisia edellytyksiä oikeudellisesti sitovien unionin säädösten täytäntöönpanoa varten, näillä säädöksillä on kuitenkin siirrettävä täytäntöönpanovaltaa komissiolle (ja tietyissä poikkeustapauksissa neuvostolle) SEUT-sopimuksen 291 artiklassa tarkoitetulla tavalla; ottaa huomioon, että kun perussäädös edellyttää, että jäsenvaltioiden on valvottava komission täytäntöönpanosäädösten antamista, perussäädöksessä olisi siirrettävä tämä täytäntöönpanovalta komissiolle asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti; ottaa huomioon, että keskeinen sitoumus, jonka komissio antoi tuohon asetukseen liitetyssä lausunnossa, koski yhteisön säännöstön kiireellistä saattamista vastaamaan uutta delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten järjestelmää nykyisen vaalikauden aikana, mukaan luettuina perussäädökset, joissa viitataan valvonnan sisältävään sääntelymenettelyyn;

D.  ottaa huomioon, että on lainsäätäjän tehtävä määrittää tapauskohtaisesti kunkin säädöksen yksityiskohtaisuuden taso ja siten päättää myös se, siirretäänkö komissiolle valtaa delegoitujen säädösten antamista varten, sekä se, tarvitaanko valtuuksia varmistamaan säädöksen yhdenmukaiset täytäntöönpanoedellytykset; ottaa huomioon, että tällainen säädös- tai täytäntöönpanovallan siirtäminen ei koskaan ole pakollista; ottaa huomioon, että tällaista siirtoa olisi kuitenkin aina harkittava, jos tarvitaan joustavuutta ja tehokkuutta eikä niitä voida saavuttaa tavallisella lainsäädäntömenettelyllä; ottaa huomioon, että päätös säädös- tai täytäntöönpanovallan siirrosta on tehtävä objektiivisin perustein, joiden on mahdollistettava tehdyn ratkaisun oikeudellinen valvonta; toteaa, että SEUT-sopimuksen 290 artiklaa ja siinä esitettyjä kriteerejä koskevan oikeuskäytännön puuttumisen vuoksi Euroopan parlamentin ja neuvoston on vaikeampi päästä yksimielisyyteen siitä, miten täytäntöönpanosäädökset ja delegoidut päätökset on rajattava toisistaan;

E.  katsoo, että säädösvallan siirtäminen komissiolle ei ole ainoastaan tekninen kysymys vaan siihen liittyy kysymyksiä, jotka ovat unionin kansalaisille ja kuluttajille, yrityksille ja kokonaisille talouden aloille poliittisesti huomattavan tärkeitä sosiaalisten ja taloudellisten sekä ympäristöön kohdistuvien ja terveysvaikutustensa vuoksi;

F.  ottaa huomioon, että monessa tapauksessa lainsäädäntöneuvottelut ovat osoittaneet, että toimielimet tulkitsevat tiettyjä asioita eri tavoin; ottaa huomioon, että työjärjestyksen 37 a artiklan mukaan parlamentin valiokunnat voivat pyytää oikeudellisten asioiden valiokunnalta lausuntoa, kun ne käsittelevät ehdotusta, joka sisältää delegoituja säädöksiä; ottaa huomioon, että puheenjohtajakokous hyväksyi 13. tammikuuta 2012 yhteisen linjan ja 19. huhtikuuta 2012 yhteisen lähestymistavan, jota yksittäisten valiokuntien on noudatettava mielipide-erojen ratkaisemiseksi; ottaa huomioon, että parlamentin on vietävä yhteinen linja askelta pitemmälle laatimalla omat soveltamisperusteensa SEUT‑sopimuksen 290 ja 291 artiklaa varten ja pyrkimällä sopimaan tällaisista perusteista neuvoston ja komission kanssa;

SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan soveltamista koskevat kriteerit

1.  katsoo, että parlamentin olisi noudatettava SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan soveltamisessa seuraavia perusteita, jotka eivät ole sitovia; tätä perusteiden luetteloa ei pitäisi pitää tyhjentävänä;

Yleisiä huomioita

2.  kehottaa komissiota ja neuvostoa ryhtymään neuvotteluihin parlamentin kanssa, jotta voidaan päästä sopimukseen edellä esitetyistä perusteista; katsoo, että tämä voidaan saavuttaa tarkistamalla toimielinten välistä sopimusta paremmasta lainsäädännöstä siten, että siihen sisällytetään nämä perusteet;

3.  palauttaa mieliin puheenjohtajakokouksen 13. tammikuuta 2011 ja 19. huhtikuuta 2012 pitämissään kokouksissa delegoiduista säädöksistä ja täytäntöönpanosäädöksistä tekemät päätökset ja korostaa, että parlamentin olisi aina vaadittava delegoitujen säädösten käyttöä kaiken sellaisen komissiolle siirretyn vallan yhteydessä, joka täyttää SEUT-sopimuksen 290 artiklassa tarkoitetut perusteet; katsoo, että lainsäädäntöasiakirjoja, joissa ei turvata delegoitujen säädösten sisällyttämistä koskevia parlamentin institutionaalisia oikeuksia, ei pitäisi ottaa täysistunnon esityslistalle sopimukseen johtavaa äänestystä varten; korostaa, että parlamentin olisi aina neuvottelujen alussa tuotava esiin, että delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskeva kysymys on sille keskeinen institutionaalinen kysymys;

4.  kehottaa komissiota perustelemaan vastaisuudessa yksiselitteisesti ja pätevästi, miksi se ehdottaa delegoitua säädöstä tai täytäntöönpanosäädöstä tietyssä lainsäädäntöehdotuksessa ja miksi se pitää ehdotuksen lainsäädännöllistä sisältöä muuna kuin keskeisenä; muistuttaa, että delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset on tarkoitettu eri tarpeita varten ja että niitä ei siksi voi korvata toisillaan, mikä tehdään selväksi SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan säännöksissä;

5.  katsoo, että työjärjestyksen 37 a artiklan mukaista mahdollisuutta pyytää oikeudellisten asioiden valiokunnan lausuntoa olisi käytettävä useammin, jotta vahvistettaisiin esittelijöiden asemaa lainsäädäntöneuvotteluissa;

6.  on erittäin huolissaan siitä, että yhteisön säännöstön saattaminen vastaamaan Lissabonin sopimusta on toteutunut vain osittain neljän vuoden kuluttua sopimuksen voimaantulosta; on tyytyväinen siihen, että komissio on äskettäin antanut ehdotuksia jäljellä olevien valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn sisältävien säädösten mukauttamiseksi Lissabonin sopimukseen; korostaa kuitenkin tarvetta käynnistää neuvottelut näistä ehdotuksista mahdollisimman pikaisesti, jotta menettelyt saadaan päätökseen kuluvan vaalikauden loppuun mennessä; katsoo, että ainakin kaikki tapaukset, joihin aiemmin sovellettiin valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä, olisi nyt saatettava vastaamaan SEUT-sopimuksen 290 artiklaa, koska valvonnan käsittävään sääntelymenettelyyn kuuluvat toimenpiteet ovat myös laajakantoisia toimenpiteitä, joilla muutetaan perussäädöksen muita kuin keskeisiä osia joko poistamalla joitakin niistä tai täydentämällä perussäädöstä lisäämällä uusia muita kuin keskeisiä osia; kehottaa samalla neuvostoa edistymään keskusteluissa tietyistä mukauttamista koskevista ehdotuksista, joiden käsittely neuvostossa on yhä pysähdyksissä, mukaan luettuina maataloutta ja kalastusta koskevat ehdotukset;

7.  on huolissaan siitä, että vaikka kaikkien poliittisten elementtien järjestelmällinen säilyttäminen perussäädöksessä voi olla joissakin tapauksissa hyvä ratkaisu, se voi ajan myötä riistää SEUT-sopimuksen 290 artiklalta sen käyttökelpoisuuden hyödyllisenä tapana järkiperäistää lainsäädäntöprosessia, mikä oli sen alkuperäinen tarkoitus mikrotason hallinnoinnin sekä raskaan ja pitkän yhteispäätösmenettelyn välttämiseksi; korostaa, että tätä lähestymistapaa voi olla hyvin vaikeaa soveltaa tietyissä tapauksissa, kuten aloilla, joilla teknologia on vasta kehitysvaiheessa;

8.  korostaa, että kaikissa tapauksissa, joissa on päätetty käyttää täytäntöönpanosäädöksiä, parlamentin neuvotteluryhmän olisi arvioitava tarkkaan, minkälaista valvontaa jäsenvaltioilta tarvitaan ja olisiko käytettävä neuvoa-antavaa vai tarkastelumenettelyä; tähdentää, että käytettäessä tarkastelumenettelyä parlamentin neuvotteluryhmän olisi hyväksyttävä kannanotosta pidättyminen vain poikkeuksellisissa asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, koska se estää komissiota hyväksymästä luonnosta täytäntöönpanosäädökseksi, jos jäsenvaltioiden edustajista koostuva komitea, jonka puheenjohtajana on komission edustaja, pidättäytyy kannanotosta;

9.  suosittelee komissiolle, ettei se käytä väärin delegoituja säädöksiä kyseenalaistaakseen kolmikantakokouksissa saavutettuja poliittisia sopimuksia; huomauttaa, että valta antaa delegoituja säädöksiä olisi siirrettävä komissiolle mieluummin vain rajoitetuksi ajanjaksoksi;

10.  kannustaa valiokuntiaan valvomaan tiiviisti delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten käyttöä omilla vastuualueillaan; pyytää siksi komissiota parantamaan hallinnollisia järjestelyjä delegoituihin säädöksiin liittyvien asiakirjojen, myös valmisteluasiakirjojen, välittämiseksi ja jättämiseksi, jotta voidaan varmistaa ainakin samantasoinen tiedottaminen ja avoimuus kuin nykyisessä täytäntöönpanosäädösten rekisterissä sekä tietojen samanaikainen toimittaminen lainsäätäjälle, eli Euroopan parlamentille ja neuvostolle;

11.  katsoo, että merkittävää kehitystä on saatu aikaan sen varmistamisessa, että delegoidut säädökset välitetään nopeasti asiasta vastaavalle valiokunnalle, mikä puolestaan on vaikuttanut myönteisesti jäsenten tarkasteluoikeuteen;

12.  toteaa, että lainsäätäjä kantaa poliittisen vastuun ja että parlamentin on voitava osallistua säännöllisesti ja oikea-aikaisesti delegoitujen säädösten valmisteluvaiheeseen; kehottaa komissiota pitämään parlamentti, asianomaisesta menettelystä vastaava esittelijä mukaan luettuna, täysin ajan tasalla kaavailtujen delegoitujen säädösten suunnitellusta aikataulusta, asiantuntijaryhmien kokousaikataulusta sekä säädösten sisällöstä, myös tarjoamalla pääsyn komission asiaan liittyviin tietokantoihin, kuten viestintä- ja tietoresurssikeskuksen hallintojärjestelmään (CIRCA);

13.  kehottaa komissiota noudattamaan täysin Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen 15 kohdan määräyksiä muun muassa yksinkertaistamalla menettelyä, jonka mukaisesti parlamentin asiantuntijoita kutsutaan osallistumaan kansallisten asiantuntijoiden kanssa järjestettäviin kokouksiin, jos asiasta vastaava parlamentin valiokunta niin pyytää; toteaa, että koska parlamentin asiantuntijat ovat voineet osallistua näihin kokouksiin, komissio voidaan kutsua parlamenttiin jatkamaan näkemysten vaihtoa delegoitujen säädösten valmistelusta; kehottaa komissiota soveltamaan puitesopimuksen 15 artiklaa myös jäsenvaltioiden ja komission välisten kokousten niihin osiin, joissa keskustellaan muista kysymyksistä kuin asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitetuista täytäntöönpanosäädöksistä;

14.  katsoo, että täytäntöönpanosäädösten viimeisen luonnoksen toimittamisen ja niiden hyväksymisen välinen aika on usein liian lyhyt, jolloin parlamentti ei ehdi hoitaa valvontatehtäväänsä asianmukaisesti; kehottaa siksi komissiota ottamaan täysimääräisesti huomioon parlamentin oikeuden tarkastella täytäntöönpanosäädösten viimeiset luonnokset kuukauden kuluessa parlamentin ja komission vuonna 2008 komiteamenettelyistä tekemän sopimuksen mukaisesti;

15.  pyytää osoittamaan riittävästi teknisiä ja henkilöstöresursseja delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä varten, muun muassa tehokkaan sisäisen tiedonkulun varmistamiseksi; katsoo, että delegoitujen säädösten välittäminen jäsenille uutiskirjeen välityksellä helpottaa mainittujen säädösten tarkastelua ja antaa jäsenille tilaisuuden esittää ajoissa mahdolliset huomautukset;

16.  suosittelee, että kukin valiokunta nimittää pysyvät esittelijät delegoiduille säädöksille ja täytäntöönpanosäädöksille, jotta varmistetaan niiden yhdenmukaisuus asianomaisessa valiokunnassa sekä muiden valiokuntien suhteen; katsoo, että samankaltaisia kysymyksiä on käsiteltävä johdonmukaisesti säilyttäen kuitenkin samalla välttämättömän joustavuuden;

17.  pitää myönteisenä, että komission asiantuntijat osallistuvat jäsenille järjestettäviin tiedotustilaisuuksiin, koska mainittujen tilaisuuksien järjestäminen hyvissä ajoin ennen delegoitujen säädösten hyväksymistä on hyödyllistä, sillä tiedotustilaisuuksien avulla voidaan selventää delegoitujen säädösten keskeisiä osia ja helpottaa parlamentin työtä kyseisten säädösten arvioimiseksi;

18.  kehottaa edelleen erityisesti neuvotteluryhmien jäseniä kiinnittämään erityistä huomiota delegoituihin säädöksiin ja täytäntöönpanosäädöksiin, kun nämä raportoivat asiasta vastaavalle valiokunnalle kunkin kolmikantakokouksen jälkeen parlamentin työjärjestyksen 70 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

Alakohtaiset erityishuomiot

Maatalous ja kalastus

19.  pitää valitettavana, että neuvosto on estänyt keskeisten maa- ja kalatalouslainsäädäntöä linjaavien asiakirjojen hyväksymisen siitä lähtien, kun epäviralliset kolmikantaneuvottelut päättyivät tuloksettomina parlamentin ensimmäisen käsittelyn jälkeen; korostaa, että tämän tilanteen taustalla on usein neuvoston haluttomuus hyödyntää delegoituja säädöksiä; toteaa, että vain YMP:n ja YKP:n uudistamiseen liittyvien täydellisten lainsäädäntömenettelyjen yhteydessä saatiin aikaiseksi kummankin osapuolen kannalta hyväksyttävä mukauttamista koskeva ratkaisu, vaikka joistakin säännöksistä voitiinkin päästä sopimukseen vain sillä ehdolla, että ne eivät muodosta ennakkotapausta; kehottaa neuvostoa edistämään jäljellä olevien mukauttamisehdotusten käsittelyä, jotta menettelyt voidaan saattaa päätökseen ennen nykyisen vaalikauden päättymistä;

Kehitysyhteistyö

20.  palauttaa mieleen, että erityisesti kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) osalta parlamentti on vuodesta 2006 soveltanut demokraattisen valvonnan menettelyä käymällä poliittista vuoropuhelua komission kanssa toimenpideluonnoksista; panee kuitenkin merkille, että parlamentin kokemukset tästä käytännöstä ovat olleet vaihtelevia ja että sen vaikutusvalta komission päätöksiin on ollut rajallista;

21.  korostaa, että kehitysyhteistyön alalla täytäntöönpanosäädökset usein perustuvat kolmansien osapuolien kuulemiseen ennalta, joten muutostenteko virallisen komiteamenettelyn loppuvaiheessa on vaikeaa; painottaa tämän vuoksi, että varhaisempi ilmoittaminen parlamentille ja parlamentin kanssa käytävä vuoropuhelu olisivat merkittävä askel kohti parlamentin valvontavallan entistä tehokkaampaa hyödyntämistä;

Talous- ja raha-asiat

22.  panee merkille, että rahoituspalvelujen alalla Euroopan valvontaviranomaisista annetuissa säädöksissä otetaan käyttöön teknisiä sääntelystandardeja ja teknisiä täytäntöönpanostandardeja, joiden nojalla Euroopan valvontaviranomaiset antavat komission hyväksyttäväksi teknisten sääntelystandardien ja teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksia; katsoo, että Euroopan valvontaviranomaisten teknisen asiantuntemuksen ja erityisosaamisen vuoksi säädösvallan siirto olisi toteutettava mahdollisuuksien mukaan teknisten sääntelystandardien avulla tavanomaisten delegoitujen säädösten sijaan; katsoo myös, että komission olisi pyydettävä asianomaiselta Euroopan valvontaviranomaiselta teknistä neuvontaa tavanomaisten delegoitujen säädösten sisällöstä ennen kuin se antaa niitä;

23.  huomauttaa, että tiettyjen säädösten tapauksessa teknisten sääntelystandardien tarkistamiseen tarkoitettua määräaikaa voidaan jatkaa ylimääräisellä kuukaudella niiden laajuuden ja monitahoisuuden vuoksi, ja katsoo, että tämän olisi oltava vakiokäytäntö; panee merkille myös, että lainsäätäjä on asettanut kaikille rahoituspalvelujen alalla annettaville delegoiduille säädöksille tarkastelua varten kolmen kuukauden määräajan, jota voidaan jatkaa kolmella kuukaudella, ja katsoo, että tätä käytäntöä olisi laajennettava muihin monitahoisiin aloihin;

24.  korostaa, että myös teknisiin sääntelystandardeihin olisi sovellettava järjestelyjä, joiden mukaan delegoituja säädöksiä ei saa antaa parlamentin lomakausien aikana;

25.  katsoo, että sidosryhmien osallistumista Euroopan valvontaviranomaisten osallisryhmiin koskevan kutsun olisi oltava voimassa riittävän pitkään (vähintään kaksi kuukautta), se olisi esitettävä useiden kanavien kautta ja siinä olisi noudatettava selkeää ja tehostettua prosessia, jotta varmistetaan, että osallistumispyyntöjä saadaan laajalta joukolta ehdokkaita; muistuttaa, että Euroopan valvontaviranomaisten osallisryhmien edustuksen on oltava tasasuhtaista asiaa koskevien säädösten säännösten mukaisesti;

Työllisyys- ja sosiaaliasiat

26.  muistuttaa, että työllisyyden ja sosiaaliasioiden alalla parlamentti on kyseenalaistanut EURES-päätöksen Euroopan unionin tuomioistuimessa valtaoikeuksiensa puolustamiseksi;

Kansalaisvapaudet sekä oikeus- ja sisäasiat

27.  kehottaa komissiota sisällyttämään työohjelmaansa ehdotuksia, jotka koskevat kaikkien entisen kolmannen pilarin alaan kuuluvien säädösten muuttamista niiden mukauttamiseksi Lissabonin sopimuksen mukaiseen uuteen normihierarkiaan, ja kunnioittamaan Lissabonin sopimuksen mukaista säädösvallan siirtoa komissiolle koskevia parlamentin valtaoikeuksia ja toimivaltaa sekä sen oikeutta saada tietoa; korostaa, että edellä mainittu edellyttää kunkin säädöksen yksilöllistä arviointia, jotta voidaan määrittää päätökset, jotka lainsäätäjän on tehtävä, koska ne koskevat keskeisiä osia, etenkin tapauksissa, joissa päätökset koskevat asianomaisten henkilöiden perusoikeuksia, ja päätökset, joiden voidaan katsoa koskevan muita kuin keskeisiä osia (ks. EU:n tuomioistuimen ratkaisu asiassa C-355/10);

28.  kiinnittää huomiota siihen, että neuvosto antaa edelleen säädöksiä entisen kolmannen pilarin määräysten perusteella, vaikka Lissabonin sopimuksen voimaantulosta on jo kauan, joten parlamentti on joutunut nostamaan kanteita tuomioistuimessa;

o
o   o

29.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille.

(1) EUVL L 55 E, 28.2.2011, s. 13. (2) EUVL L 304 E, 20.11.2010, s. 47. (3) EUVL C 81 E, 15.3.2011, s. 6.