Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2013/2008(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0081/2014

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0081/2014

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 26/02/2014 - 7.1
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2014)0132

Hyväksytyt tekstit
PDF 226kWORD 61k
Keskiviikko 26. helmikuuta 2014 - Strasbourg
Koheesiopolitiikka
P7_TA(2014)0132A7-0081/2014

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. helmikuuta 2014 Euroopan komission seitsemännestä ja kahdeksannesta EU:n koheesiopolitiikkaa käsittelevästä kertomuksesta ja strategiakertomuksesta 2013 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta (2013/2008(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2011 annetun komission kertomuksen ”Seitsemäs taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus” (COM(2011)0776) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SEC(2011)1372),

–  ottaa huomioon 26. kesäkuuta 2013 annetun komission kertomuksen ”Kahdeksas taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä kertomus – Talouskriisin alueellinen ja kaupunkeja koskeva ulottuvuus” (COM(2013)0463) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2013)0232),

–  ottaa huomioon 18. huhtikuuta 2013 annetun komission kertomuksen ”Koheesiopolitiikkaan liittyvä strategiakertomus 2013 vuosien 2007–2013 ohjelmien toteuttamisesta” (COM(2013)0210) ja siihen liittyvän komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2013)0129),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2011 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteiseen strategiakehykseen kuuluvia Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä ja Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (COM(2011)0615),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2009 antamansa päätöslauselman ”Koheesiopolitiikka: investointeja reaalitalouteen”(1),

–  ottaa huomioon 7. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman EU:n koheesio- ja aluepolitiikasta vuoden 2013 jälkeen(2),

–  ottaa huomioon 20. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman koheesiopolitiikan osuudesta Lissabonin ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa(3),

–  ottaa huomioon 6. lokakuuta 2011 annetun komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan aluekehitysrahastoa ja investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta (COM(2011)0614),

–  ottaa huomioon lokakuussa 2013 annetun Eurooppa 2020 -strategiaa koskevan alueiden komitean neljännen seurantaraportin,

–  ottaa huomioon heinäkuussa 2013 julkaistun komission aluepolitiikan pääosaston sekä työllisyys-, sosiaali- ja osallisuusasioiden pääosaston yhteisen asiakirjan ”EU Cohesion Policy Contributing to Employment and Growth in Europe”,

–  ottaa huomioon parlamentin kesäkuussa 2012 julkaiseman tutkimuksen "Koheesiopolitiikka vuoden 2013 jälkeen: lainsäädäntöehdotusten kriittinen arviointi”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon aluekehitysvaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7‑0081/2014),

A.  ottaa huomioon, että empiiristen todisteiden mukaan talous-, rahoitus- ja sosiaalikriisi on pysäyttänyt lähentymisprosessin tai jopa kääntänyt sen suunnan, mikä pahentaa alueiden välistä eriarvoisuutta ja päättää pitkän aikakauden, jonka aikana henkilöä kohden lasketun BKT:n alueelliset erot ja EU:n työttömyysaste jatkuvasti pienentyivät; toteaa myös, että kriisin vaikutukset ovat vakavampia unionin heikoimmilla alueilla;

B.  ottaa huomioon, että julkiset varat ovat käyneet vähiin sekä jäsenvaltioissa että EU:ssa ja niihin kohdistuu yhä kovempia paineita samalla kun kriisi ja siitä aiheutuva taantuma sekä tiettyjen jäsenvaltioiden valtionvelkakriisi ovat pakottaneet jäsenvaltioita lopulta toteuttamaan tarpeellisia ja tärkeitä rakenneuudistuksia, jotka auttavat palauttamaan talouskasvun ja mahdollisuudet luoda työpaikkoja, ja tämän seurauksena on joskus jouduttu leikkaamaan rakenne- ja koheesiorahastojen yhteisrahoitusta;

C.  ottaa huomioon, että julkisen talouden vakauttamiseen tähtäävät politiikat ovat vahvistaneet koheesiopolitiikan roolia ja merkitystä julkisten investointien lähteenä etenkin alueellisella tasolla, koska suuressa osassa jäsenvaltioista ja alueista tämän politiikan varojen osuus on yli puolet kaikista julkisista investoinneista;

D.  katsoo, että kriisi vaikuttaa kielteisesti kaikkiin Euroopan alueisiin ja kaupunkeihin ja lisää siten myös siirtymäalueille ja kehittyneemmille alueille kohdistettavan koheesiopolitiikan rahoituksen merkitystä;

E.  ottaa huomioon, että Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden edistämisellä on erittäin vahva alueellinen ulottuvuus, joka olisi otettava huomioon seuraavan sukupolven ohjelmien valmistelussa ja täytäntöönpanossa koheesiopolitiikan ja EU:n muiden investointipolitiikkojen alalla;

F.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikassa painopiste on tähän asti ollut pikemminkin varojen hyödyntämisessä kuin tavoitteiden määrittämisessä ja seurannassa – ja niiden saavuttamisen arvioinnissa – kun taas seuranta- ja arviointijärjestelmillä ei ole täysin onnistuttu parantamaan paikallisten, alueellisten ja alueiden välisten ominaisuuksien, erityispiirteiden ja tarpeiden mukaisesti eriytettyjen tavoitteiden määrittämistä;

G.  ottaa huomioon, että koheesiopolitiikka on myös vuosien 2014–2020 monivuotisessa rahoituskehyksessä tärkein EU:n julkisen rahoituksen lähde, ja toteaa, että koheesiopolitiikan uudessa kehyksessä painopiste on kokonaan tarpeessa keskittää investoinnit muutamaan tärkeimpänä pidettyyn alaan, kuten työpaikkojen luomiseen, pk-yrityksiin, työllisyyteen (etenkin nuorten työllisyyteen) ja työvoiman liikkuvuuteen, ammatilliseen ja yleissivistävään koulutukseen, tutkimukseen ja innovointiin, tieto- ja viestintätekniikkaan, kestävään liikenteeseen ja pullonkaulojen poistamiseen, kestävään energiaan, ympäristöön, viranomaisten institutionaalisten valmiuksien ja tehokkaan julkishallinnon edistämiseen sekä kaupunkikehitykseen ja kaupunkeihin;

H.  katsoo, että tarve saada enemmän aikaan entistä vähemmillä voimavaroilla on saanut aikaan sen, että älykäs erikoistuminen on sisällytetty uuteen koheesiopolitiikan kehykseen (yhteisiä säännöksiä koskeva asetus(4)), jotta alueet omaksuisivat strategisen ja vähemmän pirstaleisen lähestymistavan talouden kehitykseen kohdentamalla tukea tutkimukseen ja innovointiin;

I.  ottaa huomioon, että seuraavassa koheesiopolitiikkaa koskevassa lainsäädäntökehyksessä kumppanuus ja monitasoinen hallinto muodostavat monialaiset yleiset periaatteet älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian toteuttamiselle;

J.  katsoo, että vuosia 2007–2013 koskevan ohjelman aikana tehdyissä arvioinneissa ei tarkasteltu koko arviointikierrosta eikä myöskään vaikuttavuutta, tehokkuutta ja vaikutusta;

K.  katsoo, että varojen käyttöaste on jäsenvaltioissa noin 50 prosenttia ja kauden viimeisenä vuotena noin 30 prosenttia;

L.  katsoo, että pk-yrityksillä on vaikeuksia rahoituksen saamisessa pankkisektorilta;

Yleiset täytäntöönpanoon liittyvät haasteet nykyisellä ohjelmakaudella

1.  suhtautuu myönteisesti seitsemänteen ja kahdeksanteen kertomukseen sekä strategiakertomukseen 2013 ja kehottaa komissiota – joka käynnistää nyt kauden 2007–2013 jälkiarvioinnin – ja jäsenvaltioita varmistamaan, että seuranta ja arviointi perustuvat luotettaviin tietoihin, tarkastelemaan toimien vaikuttavuutta, tehokkuutta ja vaikutusta sekä varmistamaan, että jälkiarviointi saatetaan päätökseen vuoden 2015 loppuun mennessä aiemmassa yleisasetuksessa säädetyllä tavalla, jotta siitä voidaan ottaa selvästi opiksi uuden ohjelmakauden toteutusta varten;

2.  toteaa, että julkisen talouden vakauttamiseen tarvittavat politiikat eivät yksin riitä parantamaan kasvua ja edistämään investointeja, joiden avulla luodaan laadukkaita ja kestäviä työpaikkoja, jotka myös edellyttävät taloutta tukevia ja toistaiseksi vielä hyvin haurasta ja vaatimatonta elpymistä edistäviä toimenpiteitä;

3.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään investointeja yrittäjyyden, yritysten perustamisen ja itsenäisen ammatinharjoittamisen aloilla keinona luoda uusia työpaikkoja ja pitää tätä tarpeellisena erityisesti siksi, että yli kaksi kolmasosaa EU:n yksityisen sektorin työpaikoista on pk-yrityksissä ja mikroyrityksissä; katsoo, että alueellisia ja paikallisia tasoja olisi korostettava erityisesti; katsoo lisäksi, että yhteiskunnallisiin yrityksiin ja yhteiskunnalliseen yrittäjyyteen tehtävät investoinnit tarjoavat hyvän vaihtoehdon täyttää sosiaalisia tarpeita, joita ei voida tyydyttää julkisilla hyödykkeillä ja palveluilla;

4.  on huolissaan siitä, että talouskriisin vuoksi erityisesti aluetasolla on puutetta riittävästä julkisesta rahoituksesta, jonka avulla Eurooppa 2020 -strategia voitaisiin panna täytäntöön asianmukaisella tavalla, ja siitä, että hyvin monet vähemmän kehittyneet jäsenvaltiot ja alueet ovat suuressa määrin riippuvaisia koheesiopolitiikan rahoituksesta; katsoo, että ennen kuin tehdään mitään päätöksiä mahdollisista makrotaloudellisista seuraamuksista, on tarkasteltava tiettyjen jäsenvaltioiden kehityksen suurta riippuvuutta koheesiorahoituksesta;

5.  katsoo, että vaikka nykyisessä monivuotisessa rahoituskehyksessä koheesiopolitiikkaan osoitetut varat ovat melko vähäiset todelliseen tarpeeseen verrattuna, voidaan kasvua edistävää politiikkaa kuitenkin tehostaa merkittävällä tavalla varmistamalla varojen tehokas käyttö ja synergiavaikutus EU:n talousarvion ja jäsenvaltioiden talousarvioiden välillä;

6.  katsoo, että jotta voidaan edistää älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan Eurooppa 2020 -strategian toteutumista taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevien tavoitteiden mukaisesti siitä huolimatta, että on keskityttävä aloihin, joilla on mahdollisuuksia luoda työpaikkoja ja innovoida pitkällä aikavälillä, on tärkeää ottaa huomioon monien vähemmän kehittyneiden alueiden huomattavat tarpeet investoida infrastruktuurihankkeisiin sellaisilla perusaloilla kuten liikenne, televiestintä ja kestävä energia;

7.  katsoo, että – vaikka onkin osoitettu, että paikallis- ja alueviranomaiset osallistuvat kumppanuussopimusten valmisteluun – on toteutettava lisätoimenpiteitä koheesiopolitiikan, Eurooppa 2020 -strategian ja eurooppalaisen ohjausjakson hallintojärjestelmän alueellisen ulottuvuuden vahvistamiseksi varmistamalla toisaalta hallinnon eri tasojen todellinen vuoropuhelu ja täydentävyys ja toisaalta näillä tasoilla vahvistettujen prioriteettien johdonmukaisuus kansallisella, alue- ja paikallistasolla tunnistettujen tarpeiden ja erityispiirteiden kanssa; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää varmistaa, että kunnat ja alueet voivat osallistua asianmukaisesti kansallisten strategioiden laatimiseen ja omien erityisongelmiensa ja haasteidensa määrittelemiseen, ja samalla on vältettävä hallinnollisten rasitteiden lisäämistä;

8.  toteaa, että koheesiopolitiikalla pystytään parhaiten tarjoamaan Eurooppa 2020 ‑strategialle alueellinen ulottuvuus, jota tarvitaan, kun puututaan hyvin merkittäviin kasvueroihin unionissa ja jäsenvaltioissa ja varmistetaan, että kasvupotentiaalia hyödynnetään myös unionin syrjäisimmillä ja harvimmin asutuilla alueilla, ja puututaan siihen, että institutionaalisissa valmiuksissa havaittujen erojen vuoksi eri alueet eivät voi käyttää annettuja tavoitteita viitteinä samalla tavoin;

Keskittyminen työllisyyteen ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen

9.  on erityisen huolestunut siitä, että kriisin vuoksi sellaisen väestön prosentuaalinen osuus, joka elää köyhyysriskin tai sosiaalisen syrjäytymisriskin alaisuudessa, kärsii aineellisesta niukkuudesta ja ympäristön pilaantumisesta ja asuu huonoissa oloissa tai jota uhkaa syrjäytyminen ja energiaköyhyys ja jonka työllisyystilanne on erittäin heikko, on noussut huomattavasti etenkin lähentymisalueilla, kaupungeissa ja pääkaupunkeja ympäröivillä alueilla, jotka indikaattoreiden mukaisesti luokitellaan kehittyneiksi; toteaa myös, että vaikutukset kohdistuvat erityisesti naisiin, yksinhuoltajaperheisiin, vähintään nelilapsisiin suurperheisiin, (erityisesti vammaisten perheenjäsenten) hoitajiin, marginalisoituneisiin ryhmiin kuuluviin henkilöihin tai eläkeiän kynnyksellä oleviin iäkkäisiin henkilöihin, joiden yhtäläisten mahdollisuuksien toteuttaminen on vaikeaa;

10.  katsoo, että näitä ongelmia – jotka heikentävät vakavalla tavalla alueiden välisen yhteenkuuluvuuden ja jotka saattavat vaarantaa unionin kilpailukyvyn keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä – on ryhdyttävä ratkomaan kiireellisesti keskittymällä toimenpiteisiin, joilla erityisesti nuorille varmistetaan pääsy kestäviin ja laadukkaisiin työpaikkoihin sekä sosiaalinen osallisuus, edistämällä tässä yhteydessä pk-yritysten elintärkeää roolia, vähentämällä pirstoutumista ja helpottamalla siirtymistä työpaikasta toiseen, keskittymällä pitkäaikaistyöttömien ammatillisiin uudelleenkoulutusohjelmiin ja hyödyntämällä työuransa loppupuolella olevien kokemusta ja edistämällä naisten ja miesten tasa-arvoista taloudellista riippumattomuutta; pitää erittäin tärkeänä myös sitä, että edistetään fyysisesti esteetöntä pääsyä sekä tietojen ja viestintäkeinojen saatavuutta, minkä toteutumista on arvioitava käyttämällä luotettavia, objektiivisia ja vertailukelpoisia indikaattoreita ja ottamalla väestökehityksen haasteet huomioon;

11.  korostaa Euroopan sosiaalirahaston (ESR) roolia inhimilliseen pääomaan liittyvien alueiden välisten erojen vähentämisessä ja työllisyysasteen nostamisen apuna Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rinnalla, koska näin edistetään merkittävästi muutamien tällä hetkellä unionin keskeisten ensisijaisten tavoitteiden saavuttamista, nimittäin nuorten työllisyyden ja työmarkkinoiden tukemista, kestävän talouden ja kasvun edistämistä, koulunsa keskeyttäneiden määrän vähentämistä sekä köyhyyden, syrjinnän ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumista; korostaa näin ollen, että on tarpeen vahvistaa moitteettoman varainhoidon periaatetta erityisesti ESR:n toimien vaikuttavuuden ja tehokkuuden osalta, ja kehottaa komissiota analysoimaan perusteellisesti ESR:n yleistä ja todellista vaikutusta työttömyysasteeseen ja työpaikkojen luomiseen;

12.  on tietoinen siitä, että suuri osuus ESR:n menoista on kohdennettu uusien ja parempien työpaikkojen luomiseen, muita heikommassa asemassa olevien ryhmien, vammaiset henkilöt mukaan luettuina, integroimiseen ja osallistumiseen sekä osallistavan ja kaikille esteettömän yhteiskunnan kehittämiseen; korostaa kuitenkin, että kriisiaikoina olisi painotettava enemmän sitä, että ESR:n varoja suunnataan tehokkaasti alueellisten ja paikallisten erojen ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen, kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ryhmien ja erityisesti nuorten työllistämiseen sekä naisten työmarkkinoille paluun helpottamiseen siten, että vähennetään sukupuoleen perustuvaa erottelua;

13.  muistuttaa, että koulunkäyntinsä keskeyttäneiden määrä ylittää eräillä alueilla selvästi tavoitteeksi asetetun kymmenen prosentin osuuden, ja katsoo, että koulunsa keskeyttäneille olisi tarjottava koulutusta tai työtä, joka vastaa heidän tarpeitaan; muistuttaa tässä yhteydessä nuorisotakuun merkityksestä koulunkäyntinsä keskeyttäneille; korostaa, että koulunkäyntinsä keskeyttäneiden lukumäärän vähentämiseksi on tärkeää, että koulutusjärjestelmä on osallistava ja tarjoaa yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille nuorille; korostaa, että siksi on löydettävä ratkaisu näiden heikosti koulutettujen nuorten integroimiseksi työmarkkinoille siten, että tarjotaan esteetöntä, helppopääsyistä ja laadukasta ammattikoulutusta ja työn ohessa tapahtuvaa koulutusta, jotta autetaan nuoria hankkimaan taitoja, koska puutteellinen pätevyys voi lisätä työttömyysriskiä, joka puolestaan lisää köyhyysriskiä ja pitää sisällään monia erilaisia sosiaalisia haasteita, jotka liittyvät ulkopuolelle jäämiseen, vieraantumiseen ja epäonnistumiseen itsenäisen elämän rakentamisessa; korostaa tämän vuoksi, että ESR:n määrärahoilla on ratkaiseva merkitys, jotta voidaan auttaa useampia nuoria pysymään koulussa ja hankkimaan tarvittava pätevyys pysyvän työpaikan saamiseksi ja uran luomiseksi ja varmistaa useampien pääsy korkealaatuiseen koulutukseen; katsoo tässä yhteydessä, että muita heikommassa asemassa olevista ryhmistä ja vähemmistöistä tulevia lapsia varten on käynnistettävä erityisiä hankkeita, vammaiset henkilöt mukaan luettuina; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan soveltuvaa ammattikoulutusta ja työpaikkakoulutusta niille, jotka hyötyvät siitä;

14.  korostaa, että nuorten työllisyystilanne riippuu suuresti yleisestä taloustilanteesta ja siksi on hyvin tärkeää tukea, ohjata ja seurata nuoria heidän siirtyessään koulusta työelämään; katsoo, että komissio voisi tämän vuoksi mukauttaa kaikki tulevat tämän alan ehdotukset aloitteisiin ”Nuoret liikkeellä” ja ”Mahdollisuuksia nuorille”;

15.  korostaa, että työllisyysaste on eräillä alueilla edelleen alle 60 prosenttia ja että eräillä alueilla on jääty jälkeen omista kansallisista tavoitteista 20–25 prosenttia, mikä on erityisen haitallista nuorille, naisille, ikäihmisille, omaishoitajille ja vammaisille henkilöille; korostaa, että tietyt säästötoimet ovat vaikuttaneet haitallisesti yhteenkuuluvuuteen ja lisänneet epätasa-arvoa EU:ssa perustavalla tavalla; korostaa, että riskiryhmien pitäminen työssä tai työmahdollisuuksien luominen heille edellyttää kohdennettuja toimenpiteitä, joilla tuetaan työpaikkojen luomista, koulutusmahdollisuuksia ja työpaikan säilyttämistä; korostaa, että tietyillä yksittäisillä syrjäisillä alueilla työttömyys on jo periytynyt useamman sukupolven ajan ja tämä työttömyyden periytyminen uhkaa etenkin marginalisoituneita;

16.  korostaa, että työllisyysaste ei ole saavuttanut lähimainkaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitetta, jonka mukaan 20–64-vuotiaiden työllisyysaste olisi nostettava 75 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä; panee merkille, että aluetasolla ei ole minkäänlaisia erityistavoitteita työllisyysasteelle, mutta EU:n jäsenvaltiot ovat asettaneet yksilöllisesti kansallisia tavoitteita, jotka useimmissa tapauksissa ovat jääneet saavuttamatta, sillä talous- ja rahoituskriisillä on ollut merkittävä epäsymmetrinen vaikutus alueiden työmarkkinoihin erityisesti Etelä-Euroopassa, missä nuorten työttömyys on lisääntynyt huomattavasti;

17.  toteaa, että kaikkien alueiden haasteena on kestävän kasvun luominen ja resurssitehokkuuden lisääminen; korostaa tässä yhteydessä, että tarvitaan toimintalinjoja, joissa etusijalle asetetaan koulutuksen, elinikäisen oppimisen, tutkimuksen, innovoinnin ja kehittämisen, energiatehokkuuden ja paikallisen yrittäjyyden rahoittaminen sekä uusien rahoitusvälineiden luominen kaikenlaista yritystoimintaa varten ja erityisesti pk-yrityksille;

18.  palauttaa mieliin pk-yritysten mahdollisuudet luoda työpaikkoja ja kehottaa jäsenvaltioita kehittämään toimintalinjoja, joilla parannetaan pk-yritysten rahoituksen saantia ja rahoitusehtoja; kehottaa komissiota työskentelemään jäsenvaltioiden kanssa tarjouskilpailuja koskevan järjestelmän avoimuuden ja ennustettavuuden lisäämiseksi sekä tarjouskilpailun järjestämisen ja sopimuksen tekemisen välisen ajan lyhentämiseksi erityisesti pk-yritysten osalta, koska ne kilpailevat nopeasti muuttuvassa ympäristössä;

19.  pyytää kiinnittämään erityistä huomiota kulttuurialaan ja luoviin toimialoihin, jotka edistävät Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista ja erityisesti työpaikkojen luomista; korostaa näiden alojen ratkaisevan tärkeää merkitystä alueiden ja kaupunkien kehitykselle; kehottaa toteuttamaan kestäviä toimia naisille tarkoitetun jatkokoulutuksen edistämiseksi näillä aloilla ja varmistamaan sen, että naisten pätevyyttä hyödynnetään tehokkaasti ja luodaan uusia työllisyysnäkymiä;

Arviointinäyttö

20.  muistuttaa, että vaikka onkin vahvaa näyttöä siitä, että koheesiopolitiikan toteuttaminen on nopeutunut ja että ohjelmilla on tuettu merkittävällä tavalla monia aloja, joilla investointeja tarvitaan talouden uudistamiseen ja kilpailukyvyn lisäämiseen (esimerkiksi tutkimus ja kehittäminen, pk-yritysten tukeminen, uudelleenteollistaminen, sosiaalinen osallisuus sekä yleissivistävä ja ammatillinen koulutus), monien jäsenvaltioiden osalta on olemassa riski, että ne eivät onnistu panemaan ohjelmia täytäntöön nykyisen ohjelmakauden päättymiseen mennessä; kehottaa komissiota tässä yhteydessä analysoimaan perusteellisesti alhaisen käyttöasteen syitä ja kehottaa jäsenvaltioita myöntämään yhteisrahoitusta varojen käyttöönoton nopeuttamiseksi;

21.  kannustaa jäsenvaltioita tutkimaan synergiavaikutusta koheesiopolitiikan rahoituksen ja EU:n muiden rahoituslähteiden (esimerkiksi Euroopan laajuisen liikenneverkon, Euroopan laajuisen energiaverkon, Verkkojen Eurooppa -välineen, Horisontti 2020 ‑ohjelman, COSME-ohjelman ja muiden ohjelmien) sekä Euroopan investointipankin ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin tarjoaman rahoituksen välillä; kehottaa jäsenvaltioita nopeuttamaan toteuttamista ja yksinkertaistamaan ja parantamaan varojen saatavuutta, jotta pk-yrityksiä, kansalaisyhteiskunnan järjestöjä, paikallisviranomaisia ja muita edunsaajia voidaan kannustaa hyödyntämään niitä;

Seurantaan ja arviointiin liittyvät haasteet

22.  katsoo, että arvioinnilla on keskeinen rooli poliittisessa keskustelussa ja oppimisessa, mutta on huolissaan siitä, että vaikka seurantatietojen ja toteutusta koskevien tietojen antaminen parantaakin asetettujen tavoitteiden laatua, edistymisestä raportoimisen usein epätasainen laatu vaikeuttaa kokonaiskuvan saamista edistymisestä kohti tavoitteita alue- ja paikallistasolla; korostaa, että arvioinnin yhteydessä olisi myös arvioitava ja ehdotettava toimenpiteitä, joilla helpotetaan edunsaajille aiheutuvaa tarpeetonta rasitetta, pk-yritykset, paikalliset ja alueelliset viranomaiset sekä kansalaisjärjestöt mukaan luettuina; katsoo, että seurantaan liittyviä lisärasitteita ei saa asettaa;

23.  katsoo, että edistymiskertomukset eivät anna täysin selkeää kuvaa koheesiopolitiikan toteutuksessa ja asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa tapahtuneesta edistymisestä, mikä johtuu joko tietojen puutteellisuudesta asianmukaisella tasolla tai siitä, että yhteys annettujen tilastotietojen ja sen välillä, missä määrin seurantaa edellyttävät koheesiopolitiikan tavoitteet on saavutettu, ei ole riittävä;

24.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään täysimääräisesti nykyisen lainsäädäntökehyksen tarjoamia seuranta- ja arviointityökaluja raportoinnin avoimuuden ja ohjelmasuunnittelun ja sen täytäntöönpanon laadun parantamiseksi (vahvempi tulossuuntautuneisuus, yhteisten tuotosindikaattorien käyttö, ohjelmakohtaisten tulosindikaattorien valinta ja selkeä tuloskehys);

25.  toteaa, että EAKR:sta ja koheesiorahastosta yhteisrahoitetuista, koheesiopolitiikan alan vuosien 2007–2013 ohjelmista tehtyjen arviointien mukaan jäsenvaltioissa ollaan yleisesti ottaen (70 prosentissa tapauksista(5)) hyvin perillä sukupuolten tasa-arvoa koskevasta vaatimuksesta ohjelmia perustettaessa, mutta huomauttaa tehtyjen arviointien osoittavan myös, että sukupuolten tasa-arvoa ei ole integroitu ohjelmiin millään muotoa tuloksekkaasti siten, että ongelmat olisi kartoitettu selkeästi ja olisi asetettu määrällisiä tavoitteita (alle 8 prosentissa tapauksista); kehottaa komissiota parantamaan edelleen jäsenvaltioiden raportointijärjestelmiä siten, että otetaan käyttöön indikaattoreita ja käytetään niitä, jotta voidaan arvioida koheesiopolitiikan yhteydessä sukupuolten tasa-arvon edistämiseen myönnetyn tuen todellisia vaikutuksia ja niiden laajuutta;

26.  kehottaa komissiota tarkistamaan, soveltavatko hallintoviranomaiset maksuviivästysdirektiiviä hankkeiden edunsaajiin ja toteuttavat asianmukaisia toimenpiteitä maksuviivästysten vähentämiseksi;

27.  kehottaa komission sisäisen tarkastuksen yksikköä ja Euroopan tilintarkastustuomioistuinta lisäämään koheesio- ja rakennerahastojen ja erityisesti ESR:n toiminnantarkastuksia;

o
o   o

28.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioille.

(1) EUVL C 87 E, 1.4.2010, s. 113.
(2) EUVL C 371 E, 20.12.2011, s. 39.
(3) EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 120.
(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:1303/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 320).
(5) http://ec.europa.eu/regional_policy/sources/docgener/evaluation/pdf/2009-03-16-inception-report.pdf.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö