Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2013/2103(INI)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0071/2014

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0071/2014

Keskustelut :

PV 24/02/2014 - 25
CRE 24/02/2014 - 25

Äänestykset :

PV 26/02/2014 - 9.15
Äänestysselitykset
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2014)0162

Hyväksytyt tekstit
PDF 157kWORD 78k
Keskiviikko 26. helmikuuta 2014 - Strasbourg
Seksuaalisen hyväksikäytön ja prostituution vaikutus sukupuolten tasa-arvoon
P7_TA(2014)0162A7-0071/2014

Euroopan parlamentin päätöslauselma 26. helmikuuta 2014 seksuaalisen hyväksikäytön ja prostituution vaikutuksesta sukupuolten tasa-arvoon (2013/2103(INI))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 4 ja 5 artiklan,

–  ottaa huomioon ihmisten kaupan ja toisten prostituutiosta hyötymisen tukahduttamista koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen vuodelta 1949,

–  ottaa huomioon vuona 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen, jolla pyritään torjumaan kaikkia naiskaupan muotoja ja naisten prostituutiosta hyötymistä,

–  ottaa huomioon vuonna 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen lapsen oikeuksista,

–  ottaa huomioon YK:n vuoden 1993 julistuksen naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta, jonka 2 artiklassa todetaan, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on ”yhteiskunnan sisäinen fyysinen, seksuaalinen ja henkinen väkivalta mukaan lukien raiskaus, seksuaalinen hyväksikäyttö, seksuaalinen häirintä ja uhkailu työpaikalla, oppilaitoksissa ja muualla, naiskauppa ja prostituutioon pakottaminen”,

–  ottaa huomioon vuonna 2000 tehdyn Palermon lisäpöytäkirjan ihmiskaupan, erityisesti naisten ja lasten kaupan, ehkäisemisestä, torjumisesta ja rankaisemisesta, joka on liitetty kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaiseen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimukseen,

–  ottaa huomioon vuoden 1995 toimintaohjelman strategisen tavoitteen D.3 sekä Pekingin julistuksen,

–  ottaa huomioon pakollista työtä koskevan ILO:n yleissopimukseen n:o 29, jonka 2 artiklassa määritellään pakollinen työ,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) antaman ihmiskaupan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Brysselin julistuksen (11), jossa vaaditaan laajakantoista, monialaista ja tehokkaasti koordinoitua politiikkaa, jossa ovat mukana kaikkien asianomaisten alojen toimijat,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston asiaan liittyvät suositukset, kuten vuonna 2000 annetun seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävää ihmiskauppaa koskevan suosituksen 11, vuonna 2002 annetun naisten suojelemista väkivallalta koskevan suosituksen 5 ja vuonna 2002 annetun naiskaupan torjumista koskevan suosituksen 1545,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston yleissopimuksen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta,

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen suositusesityksen seksin oston kriminalisoinnista seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävän ihmiskaupan torjumiseksi, asiakirja 12920, 26. huhtikuuta 2012,

–  ottaa huomioon Etyj:n ministerien Wienissä vuonna 2000 tekemän päätöksen N:o 1(12) ihmiskaupan torjuntaa koskevien Etyj:n toimien tehostamisesta sekä Etyj:n toimintasuunnitelman ihmiskaupan torjumiseksi (vuonna 2003 tehty päätös N:o 557),

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 13 artiklan,

–  ottaa huomioon 19. heinäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS ihmiskaupan torjunnasta,

–  ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2011 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2011/36/EU ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta, jolla korvataan neuvoston 19. heinäkuuta 2002 annettu puitepäätös 2002/629/YOS,

–  ottaa huomioon neuvoston päätöslauselman aloitteista ihmiskaupan, erityisesti naiskaupan, torjumiseksi(1),

–  ottaa huomioon ihmiskaupan hävittämiseen tähtäävän EU:n strategian,

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 1995 antamansa päätöslauselman neljännestä naisten maailmankonferenssista Pekingissä: ”Tasa- arvo, kehitys ja rauha”(2),

–  ottaa huomioon 24. huhtikuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta Internetin laittomasta ja haitallisesta sisällöstä(3),

–  ottaa huomioon 16. syyskuuta 1997 antamansa päätöslauselman tarpeesta järjestää Euroopan unionin laajuinen kampanja naisiin kohdistuvan väkivallan täydellistä torjumista varten(4),

–  ottaa huomioon 24. lokakuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission vihreästä kirjasta alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta audiovisuaalisissa ja tietopalveluissa(5),

–  ottaa huomioon 6. marraskuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta lapsiseksimatkailun torjunnasta ja muistiosta Euroopan unionin panoksesta lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjunnan edistämiseksi(6),

–  ottaa huomioon 16. joulukuuta 1997 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta naisilla käytävästä kaupasta seksuaalista hyväksikäyttöä varten(7),

–  ottaa huomioon 13. toukokuuta 1998 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston suositukseksi alaikäisten ja ihmisarvon suojelusta audiovisuaalisissa ja tietopalveluissa(8),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 1998 antamansa päätöslauselman ihmisoikeuksien kunnioittamisesta Euroopan unionissa(9),

–  ottaa huomioon 10. helmikuuta 1999 antamansa päätöslauselman pakolaisasemaa täydentävien suojelumuotojen yhdenmukaistamisesta Euroopan unionissa(10),

–  ottaa huomioon 30. maaliskuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle lapsiseksimatkailun torjuntatoimenpiteiden toteuttamisesta(11),

–  ottaa huomioon 11. huhtikuuta 2000 antamansa päätöslauselman Itävallan tasavallan aloitteesta neuvoston päätökseksi Internetissä välitettävän lapsipornografian vastaisista toimenpiteistä(12),

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2000 antamansa päätöslauselman Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman seurannasta(13),

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille lisätoimista naisilla käytävän kaupan torjumiseksi(14),

–  ottaa huomioon 15. kesäkuuta 2000 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta ”Rikoksen uhrit Euroopan unionissa - Normit ja toiminta”(15),

–  ottaa huomioon 12. kesäkuuta 2001 antamansa päätöslauselman ehdotuksesta neuvoston puitepäätökseksi ihmiskaupan torjumisesta(16),

–  ottaa huomioon 17. tammikuuta 2006 antamansa päätöslauselman seksuaaliselle hyväksikäytölle alttiina olevien naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä koskevista strategioista(17),

–  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2006 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan torjunnan nykytilanteesta ja mahdollisista tulevista toimista(18),

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman pakkoprostituutiosta kansainvälisten urheilutapahtumien yhteydessä(19),

–  ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan poistamisesta(20),

–  ottaa huomion 5. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevan EU:n politiikan painopistealueista ja yleispiirteistä(21),

–  ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 57. istunnosta: kaikenlaisen naisiin ja alaikäisiin tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettaminen ja ehkäiseminen”(22),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi(23),

–  ottaa huomioon Euroopan naisten etujärjestön valistuskampanjan ”Ei myytävänä”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0071/2014),

A.  toteaa, että prostituutio ja pakkoprostituutio ovat sukupuoleen perustuva maailmanlaajuinen ilmiö, johon osallistuu noin 40–42 miljoonaa ihmistä koko maailmassa, ja valtaosa prostituutiota harjoittavista henkilöistä on naisia ja alaikäisiä tyttöjä ja melkein kaikki seksin ostajat ovat miehiä, ja että prostituutio on näin ollen sukupuolten välisen epätasa-arvon sekä syy että seuraus ja että se pahentaa epätasa-arvoa entisestään;

B.  ottaa huomioon, että prostituutio ja pakkoprostituutio ovat orjuuden muotoja, jotka ovat ristiriidassa ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen kanssa;

C.  katsoo, että ihmiskauppa, erityisesti nais- ja lapsikauppa, seksuaalista ja muuta hyväksikäyttöä varten on yksi räikeimmistä ihmisoikeusloukkauksista; toteaa, että ihmiskauppa on maailmalla kasvussa järjestäytyneen rikollisuuden ja sen tuottavuuden kasvun vuoksi;

D.  ottaa huomioon, että työnteko on yksi tärkeimmistä ihmisten itsensä toteuttamisen keinoista ja että he edistävät sen avulla kollektiivista hyvinvointia;

E.  katsoo, että prostituutio ja pakkoprostituutio liittyvät olennaisesti sukupuolten epätasa-arvoon yhteiskunnassa ja että ne vaikuttavat naisten ja miesten asemaan yhteiskunnassa sekä käsityksiin heidän keskinäisistä suhteistaan ja seksuaalisuudestaan;

F.  ottaa huomioon, että seksuaali- ja lisääntymisterveyttä edistetään terveellä asenteella molemminpuoliseen kunnioitukseen perustuvaan seksuaalisuuteen;

G.  toteaa, että 5. huhtikuuta 2011 ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetussa direktiivissä 2011/36/EU on uhreja koskevia tehokkaita säännöksiä,

H.  katsoo, että kaikilla prostituutiota koskevilla toimenpiteillä on vaikutusta sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseen, ne vaikuttavat sukupuoleen liittyvien kysymysten ymmärtämiseen ja että ne välittävät viestin ja standardeja yhteiskunnalle ja myös sen nuorisolle;

I.  ottaa huomioon, että prostituutio on liiketoimintaa ja luo markkinat, joilla eri toimijat ovat yhteydessä toisiinsa ja sutenöörit ja parittajat tekevät laskelmia ja toimivat varmistaakseen markkinansa tai kasvattaakseen niitä ja lisätäkseen voittojaan; katsoo, että seksinostajilla on keskeinen asema, koska he pitävät kysyntää yllä näillä markkinoilla;

J.  ottaa huomioon, että WHO:n mukaan ”hyvä seksuaaliterveys edellyttää positiivista ja kunnioittavaa asennetta seksuaalisuuteen ja seksuaalisiin suhteisiin sekä mahdollisuutta nautinnollisiin ja turvallisiin seksuaalisiin kokemuksiin ilman pakottamista, syrjintää ja väkivaltaa”;

K.  ottaa huomioon, että prostituutio typistää kaikenlaisen intiimin kanssakäymisen sen rahalliseen arvoon ja että ihmiset joutuvat siten asiakkaan käyttämän kauppatavaran tai esineen tasolle;

L.  toteaa, että valtaosa prostituoiduista on peräisin haavoittuvassa asemassa olevista ryhmistä;

M.  ottaa huomioon, että parittaminen liittyy läheisesti järjestäytyneeseen rikollisuuteen;

N.  ottaa huomioon, että prostituution varjossa kukoistaa järjestäytynyt rikollisuus, ihmiskauppa, erittäin väkivaltainen rikollisuus ja korruptio ja että kaikenlaiset laillistamista koskevat toimenpiteet hyödyttävät ensisijaisesti parittajia, jotka voisivat siten toimia liikemiesten tavoin;

O.  ottaa huomioon, että prostituutiomarkkinat pitävät yllä naisten ja lasten kauppaa(24);

P.  katsoo, että ihmiskauppa on keino tuoda naisten ja alaikäisten tyttöjen tarjontaa prostituutiomarkkinoille;

Q.  ottaa huomioon, että EU:n tietojen mukaan tämänhetkinen ihmiskaupan vastainen politiikka ei ole tehokasta ja että ongelmana on ihmiskauppiaiden tunnistaminen ja syytteeseen asettaminen, minkä vuoksi seksikauppatapausten tutkimista ja ihmiskauppiaiden syytteeseenasettamista ja tuomitsemista on edistettävä;

R.  ottaa huomioon, että yhä useampi nuori, joista huolestuttavan monet ovat lapsia, pakotetaan prostituutioon;

S.  ottaa huomioon, että prostituution harjoittamiseen voidaan pakottaa suoraan ja fyysisesti tai epäsuorasti esimerkiksi lähtömaassa olevaa perhettä painostamalla ja että pakottaminen voi olla psykologista ja salakavalaa;

T.  katsoo, että päävastuu ihmiskauppaan puuttumisessa on jäsenvaltioilla, ja ottaa huomioon, että huhtikuussa 2013 ainoastaan kuusi jäsenvaltiota ilmoitti saattaneensa täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään ihmiskaupan vastaisen EU:n direktiivin, jonka täytäntöönpanon määräaika päättyi 6. huhtikuuta 2013;

U.  ottaa huomioon, että komissio toteaa naisten ja miesten tasa-arvostrategiassaan vuosiksi 2010–2015, että ”naisten ja miesten välinen eriarvoisuus loukkaa perusoikeuksia”;

V.  toteaa, että jäsenvaltioiden toiminnassa prostituution suhteen on suuria eroja, ja toimintatavoissa voidaan erottaa kaksi pääasiallista lähestymistapaa: yhtäällä prostituutiota pidetään naisten oikeuksien rikkomisena, seksuaalisen orjuuden muotona, jonka seurauksena naiset eivät ole tasa-arvoisia miesten kanssa ja epätasa-arvo jatkuu, ja toisaalla katsotaan, että prostituutio lisää sukupuolten tasa-arvoa edistämällä naisen oikeutta päättää, mitä tehdä kehollaan; katsoo, että molemmissa tapauksissa yksittäisillä jäsenvaltioilla on valta päättää, miten ne suhtautuvat prostituutiokysymykseen;

W.  katsoo, että ”pakotetun” ja ”vapaaehtoisen” prostituution väillä on ero;

X.  katsoo, että prostituutioon on puututtava pitkän aikavälin näkemyksen ja sukupuolten tasa-arvon perusteella;

1.  toteaa, että prostituutio, pakkoprostituutio ja seksuaalinen hyväksikäyttö ovat erittäin voimakkaasti sukupuoleen perustuvia kysymyksiä, ne loukkaavat ihmisarvoa ja ovat vastoin ihmisoikeuksien periaatteita, muun muassa sukupuolten tasa-arvoa, ja ne rikkovat siten Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteita ja myös sukupuolten tasa-arvon tavoitetta ja periaatetta;

2.  korostaa, että kaikkien naisten terveyttä koskevia oikeuksia on kunnioitettava, mukaan lukien heidän oikeutensa omaan kehoon ja seksuaalisuuteen, ilman pakottamista, syrjintää ja väkivaltaa;

3.  korostaa, että prostituution ja ihmiskaupan välillä on useita yhteyksiä, ja toteaa, että prostituutio sekä globaalisti että Euroopassa ruokkii haavoittuvassa asemassa olevien naisten ja alaikäisten tyttöjen kauppaa; toteaa, että suuri osa kaupan uhreista on 13–25-vuotiaita; korostaa komissionkin tietojen osoittamaa seikkaa, että valtaosa uhreista (62 prosenttia) on kaupan kohteina seksuaalista hyväksikäyttöä varten; toteaa, että naisten ja alaikäisten tyttöjen osuus tunnistetuista ja oletetuista uhreista on 96 prosenttia ja että EU:n ulkopuolisista maista tulevien uhrien määrä on kasvanut viime vuosina;

4.  toteaa kuitenkin, että luotettavien, tarkkojen ja vertailukelpoisten tietojen puuttuminen eri maista, mikä johtuu pääosin prostituution ja ihmiskaupan laittomasta ja usein näkymättömästä luonteesta, pitää prostituutiomarkkinat epäselvinä ja haittaa poliittista päätöksentekoa, minkä vuoksi kaikki luvut perustuvat pelkkiin arvioihin;

5.  korostaa, että prostituutio on myös terveyteen liittyvä kysymys, koska sillä on haitallisia terveysvaikutuksia prostituutiota harjoittaviin henkilöihin, jotka kärsivät muita todennäköisemmin seksuaalisista, fyysisistä ja henkisistä terveysongelmista, huume- ja alkoholiriippuvuudesta ja itsekunnioituksen puutteesta sekä korkeammasta kuolleisuudesta kuin väestö keskimäärin; lisää ja korostaa, että monet seksinostajista pyytävät suojaamatonta maksullista seksiä, mikä lisää haitallisten terveysvaikutusten riskiä sekä prostituutiota harjoittaville henkilöille sekä ostajille;

6.  korostaa, että pakkoprostituutiolla, prostituutiolla ja seksiteollisuudessa tapahtuvalla hyväksikäytöllä voi olla (vielä prostituution lopettamisen jälkeenkin) tuhoisia ja pitkään kestäviä psykologisia ja fyysisiä seurauksia asianomaisille henkilöille ja erityisesti lapsille ja nuorille sen ohella, että ne ovat sekä sukupuolten epätasa-arvon syy että sen seuraus ja että ne ylläpitävät sukupuolta koskevia stereotyyppejä ja seksiä myyviä naisia koskevaa stereotyyppistä ajattelua, esimerkkinä käsitys siitä, että naisten ja alaikäisten tyttöjen kehot ovat kaupan miesten seksin kysynnän tyydyttämistä varten;

7.  kehottaa jäsenvaltioita myös ottamaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti käyttöön säännöllisiä ja luottamuksellisia neuvonta- ja terveyspalveluja prostituutiota harjoittaville henkilöille prostituution harjoittamispaikkojen ulkopuolella;

8.  toteaa prostituoitujen olevan ryhmä, jolla on suuri riski saada HIV-tartunta tai muu sukupuolitauti;

9.  kehottaa jäsenvaltioita vaihtamaan katuprostituution vaarojen vähentämistapoja koskevia parhaita käytäntöjä;

10.  toteaa, että prostituutio ja pakkoprostituutio voivat vaikuttaa yleisesti naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, sillä seksin ostajia koskevat tutkimukset(25) osoittavat, että seksiä ostavat miehet suhtautuvat naisiin halveksuvasti; ehdottaa siksi, että kansalliset toimivaltaiset viranomaiset yhdistäisivät seksipalveluiden ostokieltoon miehille suunnatun valistuskampanjan;

11.  korostaa, että prostituutiota harjoittavat henkilöt ovat sosiaalisesti, taloudellisesti, fyysisesti, henkisesti ja perhe-elämään liittyvien syiden vuoksi erityisen haavoittuvassa asemassa ja altistuvat väkivallan riskille ja haitallisille seurauksille enemmän kuin mitään muunlaista toimintaa harjoittavat henkilöt; katsoo, että kansallisia poliisivoimia pitäisi siksi kannustaa puuttumaan muun muassa prostituoitujen raiskausten matalaan tuomitsemisasteeseen; korostaa, että prostituoituihin kohdistuu myös julkista halveksuntaa ja sosiaalista leimaamista myös prostituution lopettamisen jälkeen;

12.  kiinnittää huomiota siihen, että naisprostituoiduilla on oikeus äitiyteen, lastensa kasvattamiseen ja heistä huolehtimiseen;

13.  korostaa, että prostituution normalisointi vaikuttaa naisiin kohdistuvaan väkivaltaan; toteaa erityisesti, että saatujen tietojen mukaan seksiä ostavat miehet kohdistavat muita todennäköisemmin naisiin seksuaalista pakottamista ja muita väkivaltaisia toimia ja että he suhtautuvat usein naisiin vihamielisesti;

14.  toteaa, että prostituutiota harjoittavista henkilöistä 80–95 prosenttia on kärsinyt väkivallasta jossain muodossa ennen prostituutioon ryhtymistään (raiskaus, insesti, pedofilia), 62 prosenttia ilmoittaa joutuneensa raiskatuksi ja että 68 prosenttia kärsii traumaperäisestä stressireaktiosta, ja toteaa prosenttiosuuden olevan sama kuin kidutuksen uhrien keskuudessa(26);

15.  painottaa, ettei lapsiprostituutio voi koskaan olla vapaaehtoista, koska lapset eivät voi antaa suostumustaan prostituutioon; kehottaa jäsenvaltioita torjumaan (alle 18-vuotiaita koskevaa) lapsiprostituutiota niin tehokkaasti kuin mahdollista, sillä se on pakkoprostituution vakavin muoto; pyytää soveltamaan pikaisesti nollatoleranssia, joka perustuu ennaltaehkäisyyn, uhrien suojeluun ja asiakkaiden syytteeseenpanoon;

16.  panee merkille, että lapsiprostituutio ja lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ovat kasvussa myös sosiaalisissa verkoissa, joissa huijaaminen ja ahdistelu ovat yleisiä;

17.  kiinnittää huomiota alaikäisten prostituutioon, joka ei ole sama asia kuin seksuaalinen ahdistelu ja joka kumpuaa taloudellisista vaikeuksista ja vanhempien hoivan puuttumisesta;

18.  korostaa tarvetta tehokkaille toimenpiteille, joiden avulla voidaan kiinnittää erityistä huomiota alaikäisten prostituoitujen poistamiseen niin sanotuilta prostituutiomarkkinoilta ja estetään heidän pääsynsä näille markkinoille sekä keskitytään toimintaan, joka on lapsen oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen ja sen asiaa koskevan valinnaisen pöytäkirjan vastaista;

19.  katsoo, että seksipalveluiden ostamisen alle 21-vuotiailta prostituoiduilta pitäisi olla rikos, kun taas tällaisten palveluiden tarjoamisen prostituoitujen toimesta ei pitäisi olla rangaistavaa;

20.  kiinnittää huomion lasten houkuttelemiseen seksikontakteihin (”grooming”), joka käsittää alaikäisten tai juuri täysi-ikäisyyden saavuttaneiden tyttöjen prostituution luksustuotteita vastaan tai pienistä rahasummista, jotka käytetään päivittäisiin menoihin tai koulutukseen;

21.  huomauttaa jäsenvaltioille, että koulutuksella on merkittävä tehtävä prostituution ja siihen liittyvän järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemisessä, ja suosittelee sen vuoksi, että kouluissa ja oppilaitoksissa järjestetään ikäryhmittäin erityisiä tiedotuskampanjoita; suosittelee, että tasa-arvoa koskeva opetus olisi keskeisenä tavoitteena nuorille annettavassa opetuksessa;

22.  kiinnittää huomiota siihen, että seksipalveluiden mainokset sanomalehdissä ja sosiaalisessa mediassa voivat tukea ihmiskauppaa ja prostituutiota;

23.  kiinnittää huomiota siihen, että ihmiskauppaverkostot hyödyntävät uusien ja nuorten prostituoitujen värväämisessä entistä enemmän internetiä ja sosiaalista mediaa; kehottaa järjestämään ennaltaehkäiseviä kampanjoita myös internetissä ja ottamaan huomioon tällaisten ihmiskauppaverkostojen kohteena olevat haavoittuvat ryhmät;

24.  kiinnittää huomiota joihinkin joukkotiedotusvälineiden materiaalin ja pornografian etupäässä kielteisiin vaikutuksiin erityisesti verkossa, kun ne luovat kielteistä naiskuvaa, jonka johdosta naisten persoonallisuutta ei oteta huomioon, vaan naiset esitetään kauppatavarana; varoittaa myös siitä, ettei seksuaalista vapautta ei saa tulkita oikeudeksi ylenkatsoa naisia;

25.  korostaa, että prostituution normalisointi vaikuttaa nuorten käsitykseen seksuaalisuudesta sekä naisten ja miesten välisestä suhteesta;

26.  korostaa, että prostituutiota harjoittavia henkilöitä ei tule pitää rikollisina, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita kumoamaan prostituoituja sortavan lainsäädäntönsä;

27.  vetoaa jäsenvaltioihin, jotta ne eivät kriminalisoisi ja rankaisisi prostituoituja, vaan kehittäisivät ohjelmia, joilla prostituoituja ja seksityöntekijöitä autetaan lopettamaan prostituutio, jos he niin haluavat;

28.  katsoo, että kysynnän vähentämisen pitäisi olla osa ihmiskaupan vastaista yhdistettyä strategiaa jäsenvaltioissa;

29.  katsoo, että yksi keino torjua seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävää naisten ja alaikäisten tyttöjen kauppaa ja parantaa sukupuolten tasa-arvoa on soveltaa Ruotsissa, Islannissa ja Norjassa käytössä olevaa ja monissa Euroopan maissa tällä hetkellä käsiteltävänä olevaa mallia (niin kutsuttu Pohjoismaiden malli), jonka mukaan rikollista on seksipalveluiden ostaminen, eivät prostituoitujen tarjoamat palvelut;

30.  korostaa, että prostituutio on rajat ylittävä ongelma ja että jäsenvaltioiden tulee sen vuoksi ottaa vastuuta oman maan ulkopuolella tapahtuvan seksin oston torjunnasta;

31.  korostaa, että joidenkin tietojen mukaan Pohjoismaiden mallin ihmiskauppaa hillitsevä vaikutus on vahvistettu Ruotsissa, missä prostituutio ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävä ihmiskauppa eivät ole lisääntyneet, ja tähdentää, että väestön ja etenkin nuorten keskuudessa mallin kannatus kasvaa jatkuvasti, mikä osoittaa, että lainsäädännön avulla on voitu muuttaa asenteita;

32.  ottaa huomioon Suomen hallituksen äskettäisen raportin tulokset, joiden mukaan kehotetaan kriminalisoimaan seksin osto täysin, koska Suomen menettely, jossa kriminalisoidaan seksin ostaminen ihmiskaupan uhreilta, on osoittautunut tehottomaksi ihmiskaupan käsittelyssä;

33.  katsoo, että lainsäädäntö tarjoaa mahdollisuuden selventää yhteiskunnassa hyväksyttäviä normeja ja luoda tällaisia arvoja heijastava yhteiskunta;

34.  on sitä mieltä, että prostituution pitäminen laillisena ”seksityönä” ja seksiteollisuuden yleinen kriminalisoinnin poistaminen ja parittamisen laillistaminen eivät ole ratkaisu, jolla pystytään suojelemaan haavoittuvassa asemassa olevia naisia ja alaikäisiä tyttöjä väkivallalta ja hyväksikäytöltä, vaan niiden vaikutus on päinvastainen ja ne aiheuttavat heille entistä suuremman väkivallan uhan edistäen samalla prostituution markkinoita, jolloin huonosta kohtelusta kärsivien naisten ja alaikäisten tyttöjen määrä vain kasvaa;

35.  tuomitsee kaikki poliittiset toimet ja keskustelun, jonka pohjana on käsitys, että prostituutio voi olla ratkaisu siirtolaisnaisille Euroopassa;

36.  kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita antamaan poliisille ja prostituution harjoittamispaikoista vastaaville viranomaisille kansallisen lainsäädännön mukaisesti pääsyn tällaisiin paikkoihin ja valtuudet satunnaisten tarkastusten suorittamiseen;

37.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön tarpeelliset keinot ja välineet ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi ja prostituution vähentämiseksi, sillä ne rikkovat naisten ja erityisesti alaikäisten perusoikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa;

38.  kehottaa jäsenvaltioita saattamaan ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta ja neuvoston puitepäätöksen 2002/629/YOS korvaamisesta 5. huhtikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU mahdollisimman pian osaksi kansallista lainsäädäntöä erityisesti uhrien suojelun osalta;

39.  pyytää komissiota arvioimaan, mitä vaikutuksia seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävän ihmiskaupan poistamiseen tarkoitetulla unionin oikeudellisella kehyksellä on tähän mennessä ollut, tutkimaan tarkemmin prostituution ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävän ihmiskaupan esiintymismuotoja sekä seksiturismin kasvua EU:ssa erityisesti alaikäisten osalta sekä edistämään parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä;

40.  korostaa, että komission olisi jatkettava ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön torjuntaa koskevien hankkeiden ja ohjelmien rahoittamista;

41.  kehottaa jäsenvaltioita suunnittelemaan ja panemaan täytäntöön ihmiskaupan, seksuaalisen hyväksikäytön ja prostituution torjumiseen tarkoitettuja toimia ja varmistamaan, että kaikki sidosryhmät, kuten kansalaisjärjestöt, poliisi ja muut lainvalvontaviranomaiset sekä sosiaali- ja terveydenhoitopalvelut, saavat tukea, ovat mukana päätöksentekoprosessissa ja tekevät yhteistyötä;

42.  toteaa, että valtaosa prostituutiota harjoittavista henkilöistä haluaisi lopettaa mutta ei tunne pystyvänsä siihen; korostaa, että tällaiset henkilöt tarvitsevat asianmukaista tukea ja erityisesti psykologista ja sosiaalista apua päästäkseen pois seksuaalisen hyväksikäytön verkoista ja niihin usein liittyvistä riippuvuuksista; ehdottaa siksi, että toimivaltaiset viranomaiset toteuttaisivat tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa ohjelmia, joilla autetaan ihmisiä välttämään prostituutio;

43.  korostaa poliisin ja oikeuslaitoksen palveluksessa olevan henkilöstön asiaankuuluvan koulutuksen merkitystä niin, että käsitellään yleisemmin seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä erilaisia näkökohtia sukupuoleen ja maahanmuuttoon liittyvät kysymykset mukaan lukien; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan poliisiviranomaisia yhteistyöhön uhrien kanssa ja rohkaisemaan uhreja toimimaan todistajina; kehottaa edistämään erikoisyksiköiden käyttöä poliisivoimissa ja naispoliisien palvelukseenottoa; painottaa, että jäsenvaltioiden on tehtävä asiaa koskevaa oikeudellista yhteistyötä ihmiskauppaverkostojen torjumiseksi entistä tehokkaammin Euroopassa;

44.  kiinnittää kansallisten viranomaisten huomion siihen, että talouden taantuma on lisännyt prostituutioon pakotettujen, naisten ja alaikäisten tyttöjen määrää maahanmuuttajanaiset mukaan lukien;

45.  huomauttaa, että taloudelliset ongelmat ja köyhyys ovat prostituution tärkeimpiä syitä nuorten naisten ja alaikäisten tyttöjen keskuudessa ja että sukupuolikohtaiset ennalta ehkäisemisen strategiat, kansalliset ja Euroopan laajuiset kampanjat, jotka kohdistetaan erityisesti sosiaalisesti syrjäytyneisiin ja erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin (kuten vammaisiin henkilöihin ja lastensuojelujärjestelmässä oleviin nuoriin), toimet köyhyyden vähentämiseksi ja tietoisuuden lisäämiseksi sekä seksin ostajien että sen myyjien keskuudessa sekä parhaiden käytäntöjen jakaminen ovat kaikki keskeisellä sijalla naisten ja alaikäisten tyttöjen seksuaalisen hyväksikäytön torjunnassa erityisesti maahanmuuttajien keskuudessa; suosittelee, että komissio ottaa käyttöön ihmiskaupan torjunnan eurooppalaisen teemaviikon;

46.  korostaa, että sosiaalinen syrjäytyminen on keskeinen tekijä, joka edistää heikossa asemassa olevien naisten ja alaikäisten tyttöjen altistumista ihmiskaupalle; korostaa myös, että talouskriisi ja sosiaalinen kriisi on aiheuttanut työttömyyttä ja johtanut usein siihen, että kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevat naiset ja myös ylempänä sosiaalisella asteikolla olevat naiset ovat aloittaneet prostituution tai seksityön välttääkseen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen; kehottaa jäsenvaltioita käsittelemään taustalla olevia sosiaalisia ongelmia, jotka pakottavat miehiä, naisia ja lapsia prostituutioon;

47.  kehottaa jäsenvaltioita rahoittamaan järjestöjä, jotka tekevät kenttätyötä tarjoamalla apua ja lopettamiskeinoja, ja kehottaa tarjoamaan innovatiivisia sosiaalipalveluita ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön uhreille maahanmuuttajat ja paperittomat henkilöt mukaan lukien; kehottaa arvioimaan tällöin heidän yksilölliset tarpeensa ja riskinsä asianmukaisen avun ja suojelun tarjoamiseksi ja kehottaa panemaan täytäntöön toimenpiteitä noudattaen kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja tarjoamaan erilaisia poliisi-, maahanmuutto-, terveys- ja koulutuspalveluita, joilla pyritään auttamaan haavoittuvassa asemassa olevia naisia ja alaikäisiä jättämään prostituutio samalla varmistaen, että näillä ohjelmilla on oikeusperusta ja riittävä rahoitus tämän tavoitteen saavuttamiseksi; painottaa psykologisen neuvonnan merkitystä ja tarvetta sopeuttaa seksuaalisen hyväksikäytön uhrit uudelleen yhteiskuntaan; muistuttaa, että tämä prosessi vie aikaa ja edellyttää vaihtoehtoisen uskottavan ja toteuttamiskelpoisen elämää koskevan suunnitelman laatimista entisille prostituoiduille;

48.  korostaa, että tarvitaan enemmän analyyseja ja tilastollisia todisteita, jotta voidaan arvioida, millainen malli on tehokkain tapa torjua naisten ja alaikäisten tyttöjen kauppaa seksuaalista hyväksikäyttöä varten;

49.  kehottaa jäsenvaltioita arvioimaan sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia, joita seksipalveluiden ostamisen kriminalisoinnilla on ollut prostituution ja ihmiskaupan vähentämiseen;

50.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita kehittämään sukupuolisidonnaisia ennalta ehkäiseviä toimia ihmiskaupan seurauksena prostituoiduiksi joutuvien henkilöiden alkuperämaissa ja kehottaa kohdistamaan toimet sekä seksin ostajiin että naisiin ja alaikäisiin ja käyttämään pakotteita, tiedotuskampanjoita sekä koulutusta;

51.  pyytää EU:ta ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä seksiturismin vähentämiseksi sekä EU:ssa että sen ulkopuolella;

52.  pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa toteuttamaan toimenpiteitä prostituution lopettamiseksi konfliktialueilla, joilla on EU:n sotilaallisia joukkoja;

53.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 260, 29.10.2003, s. 4.
(2) EYVL C 166, 3.7.1995, s. 92.
(3) EYVL C 150, 19.5.1997, s. 38.
(4) EYVL C 304, 6.10.1997, s. 55.
(5) EYVL C 339, 10.11.1997, s. 420.
(6) EYVL C 358, 24.11.1997, s. 37.
(7) EYVL C 14, 19.1.1998, s. 39.
(8) EUVL C 167, 1.6.1998, s. 128.
(9) EYVL C 98, 9.4.1999, s. 279.
(10) EYVL C 150, 28.5.1999, s. 203.
(11) EUVL C 378, 29.12.2000, s. 80.
(12) EYVL C 40, 7.2.2001, s. 41.
(13) EYVL C 59, 23.2.2001, s. 258.
(14) EYVL C 59, 23.2.2001, s. 307.
(15) EYVL C 67, 1.3.2001, s. 304.
(16) EYVL C 53 E, 28.2.2002, s. 114.
(17) EUVL C 287 E, 24.11.2006, s. 75.
(18) EUVL C 288 E, 25.11.2006, s. 66.
(19) EUVL C 291 E, 30.11.2006, s. 292.
(20) EUVL C 285 E, 21.10.2010, s. 53.
(21) EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 26.
(22) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0045.
(23) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0444.
(24) Ihmiskauppaa, erityisesti nais- ja lapsikauppaa, käsittelevä YK:n erityisraportoija Sigma Huda korosti vuonna 2006 julkistamassaan raportissa prostituutiota koskevien politiikkojen suoraa vaikutusta ihmiskaupan laajuuteen.
(25) Verkkosivulla http://www.womenlobby.org/spip.php?article1948&lang=en on luettavissa useita seksin ostajia koskevia tutkimuksia. http://www.womenlobby.org/spip.php?article1948&lang=en.
(26) Farley, M., ‘Violence against women and post-traumatic stress syndrome’, Women and Health, 1998; Damant, D. et al., ‘Trajectoires d’entrée en prostitution : violence, toxicomanie et criminalité’, Le Journal International de Victimologie, No 3, huhtikuu 2005.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö