Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. helmikuuta 2014 erityistoimista naisten aseman kehittämiseksi yhteisessä kalastuspolitiikassa (2013/2150(INI))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon Euroopan kalatalousrahastoon (EKTR) sovellettavan lainsäädännön ja erityisesti neuvoston asetukset (EY) N:o 2328/2003, (EY) N:o 861/2006, (EY) N:o 1198/2006 ja (EY) N:o 791/2007, joissa vahvistetaan kalatalousalan rakenteellisia toimia koskevat säännöt ja edellytykset,
– ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin sekä neuvoston direktiivin 86/613/ETY kumoamisesta 7. heinäkuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/41/EU(1),
– ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisestä kalastuspolitiikasta(2),
– ottaa huomioon 12. syyskuuta 2012 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä(3),
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (COM(2011)0804) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston siitä hyväksymät kannat,
– ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman Horisontti 2020 (2014–2020) osallistumista ja tulosten levittämistä koskevista säännöistä (COM(2011)0810) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston siitä hyväksymät kannat,
– ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Naisten ja miesten tasa‑arvostrategia vuosiksi 2010–2015” (COM(2010)0491),
– ottaa huomioon 15. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman ”Naisverkostot: kalastus, maanviljely ja monipuolistuminen”(4),
– ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman pienimuotoisesta kalastuksesta ja yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksesta(5),
– ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman yhteisen kalastuspolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta(6),
– ottaa huomioon 12. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta koskevasta kattavasta tiedonannosta(7),
– ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan 1. joulukuuta 2010 järjestämän kuulemisen aiheesta ”Naiset ja kalastusalan kestävä kehitys”,
– ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan Euroopan parlamentissa 14. lokakuuta 2013 järjestämän kuulemisen aiheesta ”Naisten aseman kehitys unionin kalastus- ja vesiviljelyalalla”,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,
– ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa‑arvon valiokunnan parlamentin työjärjestyksen 51 artiklan nojalla käymät yhteiset keskustelut,
– ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa‑arvon valiokunnan mietinnön (A7-0070/2014),
A. katsoo, että naisten työpanosta kalastus- ja vesiviljelyalalla ei ole tunnustettu ja että tämä työpanos on yhä yleisesti ottaen näkymätöntä, vaikka se tuo huomattavasti taloudellista lisäarvoa ja parantaa lukuisten unionin yhteisöjen ja alueiden ja erityisesti kalastuksesta riippuvaisten alueiden sosiaalista, taloudellista ja ekologista kestävyyttä;
B. ottaa huomioon, että kalastusalalla työskentelee jäsenvaltioissa yli 100 000 naista, joista noin neljä prosenttia toimii pyynnin ja kalastusalusten toimintaan liittyvien töiden parissa esimerkiksi verkonkutojina, satamatyöntekijöinä tai pakkaajina, ja noin 30 prosenttia vesiviljelyn – pääasiassa kahlaten harjoitettavan äyriäistenpyynnin – parissa sekä noin 60 prosenttia jalostusteollisuudessa;
C. ottaa huomioon, että naisten kalastus- ja vesiviljelyalalla perinteisesti suorittamat työtehtävät ovat rankkoja, kuten kahlaten harjoitettava äyriäistenpyynti, perinteinen kalanmyynti eri paikoissa kiertäen, myyntikojuissa tai kaupoissa, kalastusverkkojen valmistus ja korjaus (verkonkutojat), saaliin purkaminen aluksista sekä sen lajittelu ja pakkaaminen erityisen vaikeissa sääoloissa;
D. ottaa huomioon, että tilastoissa enimmäkseen aliarvioidaan naisten työtilannetta joillakin näistä aloista ja että yleinen talouskriisi ja työttömyys joissakin jäsenvaltioissa ovat kasvattaneet entisestään näitä lukuja, lisänneet naisten osallistumista kalastusalan toimintoihin ja erityisesti kahlaten harjoitettavaan äyriäistenpyyntiin perheen tulojen täydentämiseksi tai jopa niiden varmistamiseksi;
E. panee merkille naisten osallistumisen kalastukseen ja vesiviljelyyn liittyviin toimintoihin ja erityisesti verkkojen valmistukseen ja korjaukseen, kalojen purkamiseen aluksesta ja niiden lajitteluun, alusten tuotehankintojen organisointiin, kalojen käsittelyyn, jalostukseen, pakkaamiseen ja markkinoille saattamiseen sekä kalastusyritysten johtamiseen;
F. muistuttaa pienimuotoisesta kalastuksesta ja yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksesta 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman 30 kohdassa esittämästään pyynnöstä, että jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon naisten taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen aseman merkitys kalastusalalla, jotta naiset voivat saada sosiaalietuuksia, ja huomauttaa, että naisten aktiivinen osallistuminen erilaisiin kalastukseen liittyviin toimintoihin edistää toisaalta kalastusalan säilyttämistä ja jatkumista ja toisaalta perinteiden ja erityiskäytäntöjen säilyttämistä sekä eri alueiden kulttuurisen monimuotoisuuden suojelemista;
G. muistuttaa 12. syyskuuta 2012 vahvistamassaan kannassa esittämästään vaatimuksesta, että naisten osallistumista kalastus- ja vesiviljelyalan tuottajajärjestöjen toimintaan olisi lisättävä;
H. muistuttaa pienimuotoisesta kalastuksesta ja yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksesta 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman 31 kohdassa esittämästään vaatimuksesta, että Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (EMKR) olisi myönnettävä rahoitusta, jolla edistetään naisten osallistumista kalastusalalle, tuetaan naisten yhdistyksiä ja ammatillista koulutusta sekä parannetaan naisten asemaa kalastusalalla tukemalla maalla toteutettavia toimia sekä toimenpiteitä, jotka liittyvät kalastukseen ja kaikkiin sen vaiheisiin;
I. muistuttaa pienimuotoisesta kalastuksesta ja yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksesta 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman 39 kohdassa esittämästään kehotuksesta, että komission ja jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, että naiset hyötyisivät palkkatasa-arvosta sekä muista työhön liittyvistä oikeuksista ja sosiaalisista ja taloudellisista oikeuksista, mukaan luettuina riskit kattava vakuutus ja toimenpiteet sellaisten vähennyskerrointen soveltamiseksi, joiden avulla on mahdollista siirtyä varhaiseläkkeelle työn hankalista olosuhteista johtuen (yötyö, vaarallisuus, tuotantorytmistä aiheutuvat aikataulut ja kalastusmahdollisuudet), sekä muistuttaa vaatineensa tiettyjen sairauksien tunnustamista ammattitaudeiksi;
J. panee merkille, että tilastotiedot työpanoksesta ja erityisesti sen jakautumisesta sukupuolittain tiettyjen toimintojen yhteydessä sekä tilastotiedot pienimuotoisesta rannikkokalastuksesta, laajaperäisestä vesiviljelystä ja niihin liittyvistä toiminnoista jäävät toissijaisiksi muun muassa saaliita, purettavia määriä ja tonnimääriä koskeviin tilastotietoihin verrattuna;
K. ottaa huomioon, että unionin ja jäsenvaltioiden tilastotiedot kalastuksen, vesiviljelyn ja niihin liittyvien alojen työvoimasta eivät ole riittävän täydellisiä, yhtenäistettyjä tai yksityiskohtaisia antamaan tietoja siitä, mikä on naisten työpanos näillä aloilla;
L. panee merkille, että naisten kalastus- ja vesiviljelyalalla tekemästä työstä ja merkittävästä taloudellisesta panoksesta huolimatta naisille ei ole taattu riittävää sosiaaliturvaa ja työsuojelua, eikä heidän ammatillista ja työhön liittyvää asemaansa ole tunnustettu asianmukaisella tavalla;
M. panee merkille, että naiset kärsivät kalastusalalla taloudellisesta syrjinnästä ja että he saavat miehiä pienempää palkkaa samojen työtehtävien suorittamisesta;
N. panee merkille, että naisten tekemää työtä kalastusalalla ei ole usein tunnustettu oikeudellisesti ja että naisille ei ole taattu tällaisille työtehtäville ominaisten ja erityisten riskien ja terveydellisten haittojen mukaista sosiaaliturvaa;
O. muistuttaa pienimuotoisesta kalastuksesta ja yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksesta 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman 42 kohdassa esittämästään kehotuksesta, että komission ja jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä toimiin naisten kalastusalalla tekemän työn oikeudellisen ja sosiaalisen tunnustuksen edistämiseksi ja parantamiseksi sekä sen varmistamiseksi, että perheyrityksissä täysi- tai osa-aikaisesti työskenteleville naisille tai puolisoitaan avustaville naisille, jotka edistävät siten omaa ja perheensä taloudellista kestävyyttä, myönnetään oikeudellisesti tunnustettu asema ja vastaavat sosiaalietuudet kuin itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiville henkilöille erityisesti soveltamalla direktiiviä 2010/41/EU ja että heille taataan sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet, mukaan luettuina palkkatasa-arvo, työn (väliaikaisesta tai lopullisesta) keskeytyksestä maksettavat työttömyysavustukset, eläkeoikeus, työ- ja perhe‑elämän yhteensovittaminen, vanhempainvapaa ja sosiaaliturva, ilmaiset terveydenhuoltopalvelut, työterveys ja työturvallisuus sekä vakuutus, joka kattaa riskit merellä;
P. ottaa huomioon 12. syyskuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä vaatimuksen, että naisten kalastusalalla tekemän työn oikeudellista ja sosiaalista tunnustusta sekä palkkausta on parannettava, naisille on myönnettävä samat oikeudet kuin miehille ja perheyrityksen ylläpitämiseen osallistuville kalastajien aviopuolisoille ja elinkumppaneille on myönnettävä sama oikeudellinen asema ja siihen liittyvät sosiaalietuudet kuin itsenäisille ammatinharjoittajille;
1. vaatii komissiota käynnistämään erityisen kalastuksesta riippuvaisia alueita koskevan tilasto-ohjelman, jossa kiinnitetään erityistä huomiota pienimuotoiseen rannikkokalastukseen, perinteisiin pyyntimenetelmiin ja erityisiin myyntikanaviin, äyriäistenpyytäjien, verkonkutojien ja pienimuotoisen kalastuksen ja siihen liittyvien toimintojen työntekijöiden työhön ja sosiaalisiin ja työolosuhteisiin, jotta voidaan arvioida naisten tekemän työn erityisvaatimukset ja parantaa näiden luonteeltaan hyvin rankkojen työtehtävien sosiaalista tunnustamista;
2. katsoo, että kalastusalan töitä koskevien ja sukupuolen, työtehtävien ja sopimussuhteiden (itsenäinen ammatinharjoittaja, palkkatyöläinen, osa-aikainen työntekijä, täysiaikainen työntekijä, satunnaisesti töitä tekevä työntekijä) mukaan eriteltyjen tilastotietojen keruuta ja arviointia on kehitettävä, jotta voidaan arvioida naisten työpanos kalastus- ja vesiviljelyalalla;
3. vaatii komissiota varmistamaan, että sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen keruu koskee myös pyyntialaa ja että otetaan käyttöön uusia indikaattoreita, kuten ikä, koulutustaso ja aviopuolison tai kumppanin toimiala;
4. katsoo, että on määriteltävä selvästi tilastoindikaattorit, joita käytetään työvoimatietojen keräämiseen kalastuksesta, vesiviljelystä ja niihin liittyviltä aloilta; pitää myös tarpeellisena laatia yhdenmukaistetut tilastolliset indikaattorit unionin tasolla ja kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan hyvissä ajoin täydelliset tiedot näiden indikaattoreiden mukaisesti;
5. vaatii komissiota ja neuvostoa tunnustamaan naisten oikeudellisen ja sosiaalisen aseman kalastus- ja vesiviljelyalalla sekä kestävässä kehityksessä kalastuksesta riippuvaisilla alueilla, jotta voidaan poistaa kaikki naisten tasapuolista osallistumista vaikeuttavat taloudelliset, hallinnolliset ja sosiaaliset esteet;
6. vaatii komissiota ja neuvostoa kannustamaan jäsenvaltioita määrittämään ja tunnustamaan ammattitaudeiksi nivelongelmat, selkävaivat ja reumasairaudet, jotka ovat seurausta vaativista ilmastollisista olosuhteista, joissa äyriäistenpyytäjien, verkonkutojien, satamatyöntekijöiden, pakkaajien, jalostusyrityksissä työskentelevien naisten, jalostajien, kalastajien ja myyjien on työskenneltävä, sekä raskaiden painojen nostelemisesta aiheutuvat vauriot ja sairaudet;
7. vaatii komissiota tunnustamaan, että naisten tekemä työ auttaa parantamaan kalastustuotteiden jäljitettävyyttä, mikä puolestaan lisää kuluttajien tietoisuutta ja takaa kalastus- ja vesiviljelytuotteiden paremman laadun ja turvallisuuden sekä tarjoaa kalastusalueille uusia taloudellisia, gastronomisia ja matkailuun liittyviä mahdollisuuksia;
8. kehottaa perustamaan (Euroopan meri- ja kalatalousrahaston ja/tai muiden välineiden kautta) erityisiä tukimekanismeja, joita voidaan käyttää hätätilanteissa (luonnonkatastrofit), ja korvausmekanismeja, joilla autetaan mies- ja naispuolisia kalastajia ja heidän perheitään väliaikaisten kalastuskieltojen aikana, erityisesti alueilla, joilla kalastus on ainoa tulonlähde;
9. katsoo, että naisverkostojen kautta toteutettavaa naisten yhdistystoimintaa on edistettävä ja tuettava taloudellisesti kansallisella ja unionin tasolla, jotta voidaan lisätä naisten aseman näkyvyyttä kalastusalalla, lisätä yleisön tietoisuutta naisten panoksesta tällä alalla ja helpottaa kokemusten vaihtoa ja jotta naisten tarpeista ja vaatimuksista voidaan viestiä paikallishallinnoista unionin toimielimille asti;
10. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan rahoituksen saantia kalastuksessa, vesiviljelyssä ja niihin liittyvillä aloilla toimiville naisjärjestöille, jotta ne voivat toteuttaa ideoitaan, vahvistaa organisaatiorakenteitaan ja ottaa yhteyttä muihin naisjärjestöihin kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtamiseksi;
11. katsoo, että naisten tehokasta osallistumista neuvoa-antaviin elimiin ja toimikuntiin, päätöksentekoelimiin sekä edustaviin, alueellisiin ja ammatillisiin elimiin on lisättävä ja vahvistettava, jotta voidaan taata naisten ja miesten tasapuolinen osallistuminen päätöksentekoon julkisella ja yksityisellä sektorilla;
Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR) 2013–2020
12. toteaa, että vain yksi jäsenvaltio on hyödyntänyt Euroopan meri- ja kalatalousrahaston toimintalinjan 4 tarjoamia mahdollisuuksia sellaisten hankkeiden rahoittamiseksi, joiden edunsaajia ovat naiset, ja kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään EMKR:n tarjoamia mahdollisuuksia, jotta voidaan
–
soveltaa yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevaa periaatetta toimintaohjelmien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa
–
helpottaa naisten osallistumista kalastusalalle uudistamalla alaa ja tarjoamalla asianmukaisia tiloja (kuten pukeutumistiloja aluksilla ja satamissa)
–
tukea esimerkiksi verkonkutojina, satamatyöntekijöinä ja pakkaajina työskentelevien naisten yhdistyksiä ja naisverkostoja
–
tukea hankkeita kahlaten harjoitettavan äyriäistenpyynnin työolosuhteista aiheutuvien ongelmien ratkaisemiseksi, mukaan luettuna työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen
–
tukea hankkeita naisten aseman parantamiseksi ja monimuotoistamiseksi sekä heidän arvostukseksensa lisäämiseksi kalastus- ja vesiviljelyalalla
–
parantaa naisten ja nuorten koulutuksen saatavuutta rahoittamalla erityiskoulutusta, ammattikoulutusta ja tunnustamalla ammatillisesti heidän toimintansa; tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden olisi käynnistettävä menettelyjä ammatillisen pätevyyden virallisesti tunnustavien todistusten saamiseksi ja perustettava koulutuskeskuksia näille ammateille, joita tavallisesti yhteisöissä hoitavat naiset
–
tarjota tytöille parempia työmahdollisuuksia ja tukea sukupolvenvaihdosta erityisesti kehittämällä meriympäristön kannalta kestäviä työtehtäviä
–
edistää erityisesti kalastus- ja vesiviljelyalalla työskentelevien naisten ammatillista koulutusta, jotta voidaan parantaa naisten mahdollisuuksia päästä kalastusalan johtotehtäviin sekä vaativiin teknisiin ja hallinnollisiin tehtäviin ja saada niistä samaa palkkaa kuin miehet
–
parantaa naisten asemaa kalastusalalla tukemalla erityisesti maissa suoritettavia työtehtäviä ja kalastukseen liittyviä toimintoja tuotannossa, jalostuksessa, markkinoille saattamisessa ja myynnissä
–
edistää naisten käynnistämiä liiketoiminta-aloitteita ja tarvittaessa tiettyjen kalastusalaan liittyvien toimintojen taloudellista monipuolistamista, muun muassa museologiaan, kulttuuriperinteisiin, käsityöläisyyteen, gastronomiaan ja ravintola-alaan liittyviä toimintoja
–
edistää liiketoiminta-aloitteita muiden toimintojen kuin kalastustoimintojen alalla niillä rannikkoalueilla, jotka ovat menettäneet työpaikkoja kalastusalan uudistuksen toteuttamisen seurauksena;
13. vaatii jäsenvaltioita helpottamaan sellaisten halpakorkoisten lainojen saamista, joiden avulla voidaan ratkaista erityiset ongelmat, joita naisilla on EMKR:n yhteydessä osaksi kansallisia ohjelmia mahdollisesti sisällytettävien hankkeiden rahoittamisessa;
14. kehottaa jäsenvaltioita tukemaan naisten liiketoiminta-aloitteita edistämällä mikroluottojärjestelyjen saantia ja antamalla riittävästi tietoa rahoitusmahdollisuuksista;
15. kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä paikallisen infrastruktuurin kehittämiseksi ja nykyaikaistamiseksi, taloudellisen toiminnan monipuolistamiseksi ja elämänlaadun parantamiseksi alueilla, joilla harjoitetaan kalastusta, ja erityisesti kalastuksesta täysin riippuvaisilla alueilla, jotta varmistetaan niiden kestävä kehitys ja torjutaan samalla köyhyyttä yleisesti ja erityisesti siellä, missä se vaikuttaa naisiin ja lapsiin, ja kehottaa jäsenvaltioita myös ehkäisemään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa;
16. esittää uudelleen tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaa ”Horisontti 2020” (2014‑2020) koskevan menettelyn yhteydessä muodostetut kannat, joiden mukaan naisten ja erityisesti meriympäristön tutkimuksen parissa ammatikseen työskentelevien naisten osallistumista tutkimustyöhön, hankkeisiin ja tieteenaloihin on lisättävä;
17. pyytää jäsenvaltioita
–
tunnustamaan oikeudellisesti niiden naisten työn, jotka tukevat taloudellisesti perhettä tai jotka tukevat perhettä työnsä kautta, vaikka eivät saakaan palkkaa
–
takaamaan tuet naisille myöntämällä heille työttömyystukea töiden loppuessa (tilapäisesti tai pysyvästi), eläkeoikeuden, mahdollisuuden sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä, vanhempainvapaan (parisuhteen virallisesta asemasta riippumatta), sosiaaliturvan ja maksuttoman terveydenhuollon sekä suojan meri- ja kalastusalalla työskentelemisestä aihetuvilta vaaroilta;
18. muistuttaa yhteisen kalastuspolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman 28 kohdassa esittämästään vaatimuksesta, että unionin olisi toimittava WTO:ssa sen puolesta, että naisia syrjiviin toimenpiteisiin syyllistyville maille määrätään seuraamuksia, ja saman päätöslauselman 45 kohdassa esittämästään kehotuksesta, että komission olisi varmistettava kalastussopimusten neuvottelemisen yhteydessä, että rantavaltiot osoittavat merkittävän osan alakohtaisista tuista naisten aseman tunnustamiseksi, edistämiseksi ja monipuolistamiseksi kalastusalalla, sekä varmistamaan naisten ja miesten yhdenvertaista kohtelua ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia koskevan periaatteen soveltamisen erityisesti koulutuksen ja rahoituksen ja luoton saannin suhteen;
19. kehottaa komissiota varmistamaan, että unionin sukupuoliulottuvuus otetaan huomioon ja varmistetaan talouskumppanussopimuksissa, joihin on sisällytetty kalastusala;
Yhteistä kalastuspolitiikkaa koskeva perusasetus
20. vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että uuden yhteisen kalastuspolitiikan kalavarojen saatavuutta koskevia tavoitteita noudatetaan sellaisten ekologisten, sosiaalisten, taloudellisten ja läpinäkyvien kriteerien perusteella, joihin on sisällytetty naisten ja miesten yhdenvertaista kohtelua ja yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevat periaatteet;
21. vaatii jäsenvaltioita tunnustamaan naisten aseman työntekijöinä tilanteissa, joissa toiminta keskeytyy tilapäisesti, mukaan lukien biologiset tauot;
22. kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan direktiivin 2010/41/EU noudattamisen, jotta kalastusalalla täysi- tai osa-aikaisesti perheyrityksessä työskentelevät tai aviopuolisoitaan tai kumppaneitaan auttavat naiset, jotka osallistuvat tällä tavoin oman ja perheensä talouden ylläpitämiseen tai jotka tekevät tällaista työtä elinkeinonaan ilman perheenjäseniä, saavat itsenäisille ammatinharjoittajille kuuluvan oikeudellisen tunnustuksen ja vastaavat sosiaalietuudet;
o o o
23. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.