Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 27. helmikuuta 2014 - Strasbourg
SOLVIT
 Eurooppalainen tutkintamääräys ***I
 Kolmansien maiden kansalaisten viisumivaatimukset ***I
 Metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puutuotteiden kauppaa Euroopan unioniin koskeva EU:n ja Indonesian välinen vapaaehtoinen kumppanuussopimus ***
 Henkilötarkastukset ulkorajoilla ***I
 Kolmannet maat, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja ne kolmannet maat, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske ***I
 Ukrainan tilanne
 Irakin tilanne
 Aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käyttö
 Perusoikeudet Euroopan unionissa (2012)
 Eurooppalainen pidätysmääräys
 Metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puutuotteiden kauppaa Euroopan unioniin koskeva EU:n ja Indonesian välinen vapaaehtoinen kumppanuussopimus
 Venezuelan tilanne
 Unionin viisumipolitiikan tulevaisuus
 Erityistoimet naisten aseman kehittämiseksi yhteisessä kalastuspolitiikassa
 Yksityisen kopioinnin maksut

SOLVIT
PDF 136kWORD 58k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. helmikuuta 2014 sisämarkkinoiden ongelmanratkaisuverkosta (SOLVIT) (2013/2154(INI))
P7_TA(2014)0164A7-0059/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 17. syyskuuta 2013 annetun komission suosituksen 2013/461/EU SOLVIT-ongelmanratkaisuverkkoa koskevista periaatteista(1),

–  ottaa huomioon 17. syyskuuta 2013 annetun komission tiedonannon ”Yritysten ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen sisämarkkinoilla: toimintasuunnitelma Sinun Eurooppasi -portaalin tehostamiseksi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa” (COM(2013)0636),

–  ottaa huomioon SOLVIT-verkon täyden potentiaalin vapauttamista koskevan 24. helmikuuta 2012 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Reinforcing effective problem-solving in the Single Market – Unlocking SOLVIT’s full potential at the occasion of its 10th anniversary” (SWD(2012)0033),

–  ottaa huomioon 28. marraskuuta 2012 annetun komission ensimmäisen kertomuksen ”Sisämarkkinoiden yhdentymistilanne 2013 – Osallistuminen vuotuiseen kasvuselvitykseen 2013” (COM(2012)0752),

–  ottaa huomioon sisämarkkinoiden hallinnointia koskevan 8. kesäkuuta 2012 annetun komission tiedonannon sisämarkkinoiden hallinnoinnin parantamisesta (COM(2012)0259),

–  ottaa huomioon 24. helmikuuta 2012 annetun komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ”Making the Single Market Deliver – Annual Governance check-up 2011” (SWD(2012)0025),

–  ottaa huomioon 4. heinäkuuta 2013 julkistetun verkossa olevan sisämarkkinoiden tulostaulun,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan teettämän, heinäkuussa 2013 julkaistun tutkimuksen ”A European Single Point of Contact”,

–  ottaa huomioon 7. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoinnin hallinnoinnista(2),

–  ottaa huomioon 14. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman sisämarkkinoiden toimenpidepaketista ja kasvun edistämistoimista(3),

–  ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman hallintotavasta ja kumppanuudesta sisämarkkinoilla(4),

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2010 antamansa päätöslauselman tehokkaasta ongelmanratkaisusta sisämarkkinoilla (SOLVIT)(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajasuojavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan lausunnon (A7-0059/2014)

A.  katsoo, että kansalaisten ja yritysten oikeuksia sisämarkkinoilla on hyödynnettävä tehokkaasti ja että nämä oikeudet takaava EU:n lainsäädäntö on pantava tehokkaasti täytäntöön, jotta varmistetaan, että kaikki kansalaiset ja yritykset hyötyvät sisämarkkinoiden mahdollisuuksista;

B.  katsoo, että oikeuksien siirtäminen kansalaisille ja apu näiden oikeuksien käyttämisessä edistää sisämarkkinoiden toimintaa;

C.  ottaa huomioon, että SOLVIT-verkostossa käsitellään vuosittain noin 1 300 tapausta ja löydetään ratkaisu noin 90 prosentille asiakkaista 70 päivän määräajassa;

D.  ottaa huomioon, että kiinnostus Sinun Eurooppasi -portaalia kohtaan ja portaalin käyttö kasvavat nopeasti ja että verkossa olevan sisämarkkinoiden tulostaulun mukaan portaalia käytti vuonna 2012 päivittäin yli 11 000 kävijää, kun määrä edeltävänä vuonna oli 6 500;

E.  toteaa vaatineensa toistuvasti, että SOLVIT-verkostoa vahvistetaan ja saataville tuodaan enemmän ja parempaa tietoa EU-oikeuksista;

F.  katsoo, että SOLVIT-verkostolla on merkittävä rooli keskeisenä ongelmanratkaisuvälineenä ja siten myös unionin sisämarkkinalainsäädännön paremman noudattamisen takaamiskeinona; katsoo, että SOLVIT-verkostoa käytetään tästä huolimatta liian vähän eikä sen kaikkia mahdollisuuksia ole hyödynnetty;

G.  katsoo, että SOLVIT-verkostosta voi täysimääräisesti käytettäessä tulla monissa tapauksissa hyödyllinen tapa välttyä käyttämästä tuomioistuinjärjestelmää, joka saattaa monimutkaisuutensa vuoksi vaikeuttaa kansalaisten ja yritysten ongelmien ratkaisua;

H.  ottaa huomioon, että parlamentin teettämästä tutkimuksesta ”A European Single Point of Contact” ilmenee, että vaikka Euroopan kansalaisille ja yrityksille on verkossa tarjolla runsaasti tietoa, neuvoja ja apua, näiden palvelujen tunnettuus on hyvin huono, sillä 91,6 prosentilla vastanneista ei ollut tietoa mistään verkkopalveluista, joista voisi saada apua sisämarkkinoihin liittyvien ongelmien ratkaisemiseen;

I.  ottaa huomioon, että SOLVIT-keskusten tehokas apu riippuu suuresti työntekijöiden hyvästä koulutuksesta;

J.  katsoo, että on tehtävä lisää työtä SOLVIT-verkoston integroimiseksi paremmin kansallisella ja unionin tasolla käytettävissä olevien avustuspalvelujen ja täytäntöönpanokeinojen joukkoon;

K.  toteaa, että kansalaisten ja yritysten on oltava tietoisia oikeuksistaan sisämarkkinoilla voidakseen tunnistaa ongelmat oikein niiden ilmetessä sekä ratkaistakseen ne, ja katsoo, että tietoisuutta asiasta on yhä lisättävä;

Johdanto: sisämarkkinoihin liittyvien oikeuksien ja mahdollisuuksien tehokas hyödyntäminen

1.  muistuttaa, että sisämarkkinoiden tarjoamat mahdollisuudet voidaan hyödyntää vain, jos kansalaiset ja yritykset ovat tietoisia oikeuksistaan ja mahdollisuuksistaan ja pystyvät käyttämään niitä tehokkaasti; muistuttaa, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa vain, jos jäsenvaltiot takaavat sisämarkkinalainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon ja jos saatavilla on laadukasta tietoa ja tehokkaita ongelmanratkaisumekanismeja;

2.  korostaa, että monet sisämarkkinoihin liittyvät ongelmat johtuvat ylisääntelystä, viivästyneestä tai väärästä täytäntöönpanosta yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa tai kansallisista säännöistä, jotka ovat ristiriidassa unionin lainsäädännön kanssa; kehottaa painokkaasti komissiota painostamaan tältä osin niitä jäsenvaltioita, jotka eivät noudata sisämarkkinasääntöjä;

3.  huomauttaa, että monet sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanoon liittyvät ongelmat havaitaan SOLVIT-verkoston kautta, ja korostaa SOLVIT-verkoston suotuisaa vaikutusta hallinnollisiin ja sääntelyllisiin muutoksiin tällaisten ongelmien korjaamiseksi; kehottaa neuvostoa määräämään julkishallintojen tehtäviä parantavia toimenpiteitä kansallisten viranomaisten ja komission välisen yhteistyön parantamiseksi;

4.  korostaa, että SOLVIT-verkostolla pitää olla toimiva mekanismi, jolla tiedotetuista EU:n lainsääsäädännön soveltamatta jättämiseen liittyvistä sisämarkkinoiden ongelmista ilmoitetaan komissiolle;

5.  korostaa, että sisämarkkinalainsäädännön asianmukainen täytäntöönpano, valvonta ja noudattaminen on äärimmäisen tärkeää eurooppalaisten kuluttajien ja yritysten sekä näin ollen myös koko talouden ja kansalaisten sisämarkkinoiden toimintaa kohtaan tunteman luottamuksen kannalta; korostaa myös tähän liittyviä jäsenvaltioiden oikeudellisia velvoitteita;

6.  toistaa vaatimuksensa, että sovellettavia rikkomusmenettelyjä on kehitettävä edelleen muun muassa niin, että taataan tällaisten menettelyjen tiukempi käyttö sisämarkkinoita koskevan unionin lainsäädännön rikkomusten yhteydessä ja sovelletaan nopeampia menettelyjä;

7.  korostaa lisäksi, että on tärkeää pyrkiä kaikin tavoin varmistamaan, että täytäntöönpanon ongelmat ehkäistään, havaitaan ja poistetaan, ennen kuin on tarpeen käynnistää virallisia rikkomusmenettelyjä;

8.  painottaa nollatoleranssin soveltamista palveludirektiivin noudattamatta jättämiseen sekä vertaisarvioinnin käyttämistä palveludirektiivin täytäntöönpanossa ja saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä sen varmistamiseksi, että sisämarkkinalainsäädäntöä sovelletaan tehokkaasti;

SOLVIT: apua henkilöille ja yrityksille ongelmien ratkaisemiseen

9.  pitää myönteisenä SOLVIT-ongelmanratkaisuverkkoa koskevista periaatteista annettua komission suositusta, joka näyttää suuntaa SOLVIT 2.0:lle;

10.  huomauttaa, että SOLVIT-verkosto on tuonut konkreettisia tuloksia ja osoittanut hyödyllisyytensä; toteaa kuitenkin, että parantamisen varaa on, erityisesti yritystoimintaan liittyvien kiistojen ratkaisemisen ja kyselyjen selvittämiseen käytetyn ajan suhteen;

11.  pitää myönteisenä, että komissio pyrkii parantamaan edelleen SOLVIT-verkon tehokasta työtä sisämarkkinoita koskevien rajat ylittävien riita-asioiden ratkaisemiseksi epävirallisesti ja nopeasti; katsoo, että SOLVIT-verkko on väline, jolla mahdollisimman kansalaisläheisiä menettelyjä soveltaen käsitellään virheellisiä tulkintoja, jotka aiheutuvat saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä; ehdottaa, että jäsenvaltioiden olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä komission kanssa SOLVIT-järjestelmän kehittämiseksi ilmaisena ja käyttäjäystävällisenä palveluna;

12.  katsoo, että SOLVIT-keskusten toimintaa olisi parannettava jatkuvasti erityisesti sosiaaliturvatapausten osalta, ja kannustaa koordinoimaan kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä paremmin;

13.  edellyttää, että on keskityttävä erityisesti kaikkiin työoikeutta, sosiaalisia oikeuksia ja yhdenvertaista kohtelua koskeviin rajat ylittäviin kysymyksiin, etenkin esimerkiksi niihin, joissa on kyse eläkkeistä, Euroopan unionin työntekijöistä ja työntekijöiden lähettämisestä;

14.  korostaa SOLVIT-verkon erityistä merkitystä liikkuville työntekijöille yhdenvertaista kohtelua koskevien kysymysten ja rajatylittävien ongelmien ratkaisun kannalta;

15.  panee merkille, että suuri enemmistö SOLVIT-verkoston asiakkaista on kansalaisia; painottaa tarvetta hyödyntää SOLVIT-verkoston suuret mahdollisuudet yritysten ongelmanratkaisuvälineenä; korostaa, että on pyrittävä tehokkaammin tiedottamaan yrityksille, erityisesti pk-yrityksille, SOLVIT-verkostosta, kertomaan niille sen mahdollisuuksista ja auttamaan niitä käyttämään sitä paremmin; pitää Sinun Eurooppasi ‑yritysportaalin äskettäistä päivittämistä myönteisenä askeleena tähän suuntaan;

16.  kehottaa tehostamaan SOLVIT-verkkoa koskevaa kansalaisläheistä tiedottamista, jotta verkosta tulisi tunnetumpi; kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja vaalipiireissään toimivia Euroopan parlamentin jäseniä ottamaan osaa valistuskampanjoihin edistääkseen Sinun Eurooppasi ‑portaalin ja SOLVIT-portaalin tunnettuutta; tähdentää, että jäsenvaltiot voivat edistää SOLVIT-verkon toimintaa alueellisesti, mutta kaikki tapaukset on käsiteltävä kansallisella tasolla;

17.  panee merkille, että SOLVIT-verkostoon tulee yhä paljon sille kuulumattomia asioita, mikä hidastaa aiheellisten valitusten käsittelyä verkostossa; korostaa samalla tarvetta lisätä yrittäjien ja kansalaisten tietoisuutta SOLVIT-verkoston toimivallasta;

18.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että SOLVIT-verkoston ylläpitämiseen on riittävästi voimavaroja suhteessa SOLVIT-keskusten organisoinnin ehtoihin, jotka on määritetty komission 17. syyskuuta 2013 antamassa suosituksessa;

19.  korostaa, että on tärkeää ylläpitää SOLVIT-verkoston tarjoaman palvelun laatua määrärahojen ja henkilöstöresurssien rajallisuudesta huolimatta; korostaa, että on tärkeää varmistaa, että SOLVIT-keskuksissa on tarpeeksi hyvin koulutettua henkilöstöä, joilla on riittävä oikeudellinen asiantuntemus ja asianmukaisten unionin kielten taito, ja siihen liittyen taata työntekijöille asianmukaista koulutusta heidän pätevyytensä edistämiseksi jatkuvasti;

20.  korostaa eri jäsenvaltioissa toimivien SOLVIT-keskusten palveluiden laadun vastaavuuden takaamisen tärkeyttä, mikä on ratkaisevaa ongelman sujuvan ratkaisemisen kannalta;

21.  painottaa, että on tärkeää ratkaista nopeasti ongelmat, jotka edellyttävät vain unionin lainsäädännön selventämistä ja monimutkaisissa tapauksissa riittävää tiedonvaihtoa hakijoiden kanssa;

22.  peräänkuuluttaa parempaa yhteensovittamista muiden valitustenkäsittelymenettelyjen, erityisesti EU Pilot -hankkeen, kanssa;

23.  korostaa, että on tärkeää ohjata SOLVIT-verkostoa käsittelemään enemmän yritystapauksia; huomauttaa tämän edellyttävän sitä, että yrityksillä on enemmän tietoa SOLVIT-verkostosta, että SOLVITin ja eurooppalaisten sekä kansallisten yrittäjäjärjestöjen yhteistyö syvenee esimerkiksi perustamalla SOLVIT-keskukset ja kansalliset yrittäjäjärjestöt yhdistävä työryhmä ja että jotkin SOLVIT-keskukset ovat valmiita vastaanottamaan mutkikkaampia tapauksia;

24.  pitää valitettavana, että monet yritystapaukset, joita voitaisiin käsitellä SOLVIT-verkostossa, hylätään liian monimutkaisuuden vuoksi; katsoo, että jos tällaisia yritystapauksia pidetään joissakin SOLVIT-keskuksissa liian mutkikkaina, tämä ongelma on ratkaistava paikallisesti kyseisissä keskuksissa;

25.  pitää tärkeänä sitä, että komissio avustaa epävirallisesti tapausten käsittelyssä ja antaa muun muassa epävirallisia lainopillisia neuvoja monimutkaisissa tapauksissa; kehottaa SOLVIT-keskuksia hyödyntämään tätä apua;

26.  korostaa SOLVIT-keskusten välisen tiedonvaihdon merkitystä ja suosittelee, että jäsenvaltiot parantavat näiden keskusten välistä yhteistyötä; kannustaa unionin kaikkia SOLVIT-keskuksia käynnistämään yksityiskohtaisempaa ja kauaskantoisempaa parhaiden käytänteiden vaihtoa ja korostaa tällaisen tietojenvaihdon merkitystä palvelujen tarjoamisen ja markkinoinnin kannalta;

27.  pitää myönteisenä komission suosituksen 2013/461/EU sisältämää selvennystä SOLVIT-verkoston toimeksiannosta tapauksissa, joissa kansalliset säännöt ovat ristiriidassa unionin lainsäädännön kanssa (toisin sanoen rakenteellisissa tapauksissa); on tyytyväinen siihen, että jotkin SOLVIT-keskukset vastaanottavat tällaisia tapauksia; kehottaa kaikkia SOLVIT-keskuksia antamaan aina tehokasta apua tällaisiin rakenteellisiin ongelmiin muun muassa auttamalla tunnistamaan ehdotetun kansallisen lainsäädännön mahdollisesti aiheuttamat ongelmat;

28.  kehottaa SOLVIT-keskuksia vastaamaan valituksiin rohkeammin ja tehokkaammin ja erityisesti käsittelemään mutkikkaampia tapauksia;

29.  korostaa sen tärkeyttä, että hakija, asianomaiset SOLVIT-keskukset ja komissio ylläpitävät viestintää ja tiivistä yhteistyötä koko menettelyn ajan; panee merkille, että useissa tapauksissa hakijaa ei kuulla menettelyn aikana vaan hakija on yhteydessä SOLVIT-keskukseen vain hakemuksen toimittamisen ja tapauksen päätökseen saattamisen yhteydessä;

30.  katsoo, että tarvitaan kaikkien kansallisten hallintotasojen ja SOLVITin tiiviimpää yhteistyötä;

31.  pitää erityisen myönteisenä, että SOLVIT-verkossa suojellaan henkilötietoja, ja kehottaa valvomaan tätä suojaa jatkuvasti ja tarvittaessa parantamaan sitä, jotta se täyttää käyttäjien tietosuojavaatimukset;

32.  korostaa, että on tärkeää lisätä SOLVIT-verkoston tunnettuutta ja näkyvyyttä sekä tuoda verkostoa lähemmäs ihmisiä, jotka eivät tiedä siitä; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota varmistamaan yhdenvertaisen pääsyn SOLVIT-keskuksiin ja verkkoportaaleihin kaikille, ja erityisesti vammaisille tai epäedullisessa asemassa oleville ja iäkkäille henkilöille, ja kehittämään kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja käyttäjien ja SOLVIT-keskusten välisen yhteyden luomiseksi tämän osalta; ottaa huomioon komission ehdotuksen direktiiviksi julkisen sektorin elinten verkkosivustojen saavutettavuudesta (COM(2012)0721);

33.  korostaa tarvetta yhdistää ja integroida SOLVIT-portaalit muiden asiaankuuluvien toimijoiden ja foorumien kanssa, jotta ne saadaan kaikkien käyttäjien näkyviin ja saataville; ehdottaa, että jäsenvaltioiden pitäisi työskennellä tiiviisti komission kanssa SOLVIT-järjestelmän parantamiseksi takaamalla johdonmukainen lähestymistapa koko Euroopan unionissa ja lisäämällä sen näkyvyyttä; katsoo, että asianomaisten toimielinten verkkosivustoilla olisi oltava linkki Sinun Eurooppasi ‑sivustolle;

34.  tähdentää, että SOLVIT-tapauksia koskevasta tietokannasta on tiedotettava paremmin, ja suhtautuu myönteisesti komission suositukseen, jonka mukaan vaihtoehtoisista ongelmanratkaisuverkoista tai tietolähteistä on tarjottava tietoa, mukaan lukien muut mahdolliset muutoksenhakukeinot, sekä kansallisella että unionin tasolla tapauksissa, joita SOLVIT ei voi ottaa käsiteltäviksi;

35.  kannustaa SOLVIT-keskuksia toimimaan ennakoivasti luomalla oma-aloitteisesti yhteyksiä kansalaisiin ja yrityksiin sekä kansallisiin parlamentteihin;

36.  pitää myönteisenä verkossa olevaa sisämarkkinoiden tulostaulua, jossa esitetään tietoja jäsenvaltioiden edistymisestä SOLVIT-verkoston ja Sinun Eurooppasi -portaalin osalta sekä niiden edistymisestä sisämarkkinoiden toiminnan kannalta keskeisen EU:n lainsäädännön osalta;

37.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimia näiden välineiden saatavuutta koskevan tiedon levittämiseksi kansalaisten, yritysten ja yrittäjien keskuuteen tiedotusvälineiden avulla, mukaan lukien Internetissä niin, että tieto saavuttaisi mahdollisimman monta kansalaista ja yritystä; kehottaa jäsenvaltioita järjestämään erityisille vastaanottajaryhmille kohdistettuja tiedotuskampanjoita myös yrityksille ja erityisesti pk-yrityksille;

38.  kehottaa komissiota jatkossakin seuraamaan sisämarkkinoiden yhdentymistä koskevassa kertomuksessaan unionin ongelmanratkaisumekanismien ja erityisesti SOLVIT-verkoston suorituskykyä osana vuotuista kasvuselvitystä; kehottaa lisäksi uudelleen komissiota vahvistamaan sisämarkkinahallintoa perustamalla EU-ohjausjaksoon erityisen pilarin ja antamaan räätälöityjä maakohtaisia suosituksia;

39.  on edelleen sitoutunut seuraamaan tiiviisti SOLVIT-verkoston edistystä; kehottaa komissiota asettamaan mitattavissa olevia välitavoitteita SOLVIT-verkoston toivotulle kehitykselle; kannustaa edelleen jäsenvaltioita asettamaan omat mitattavissa olevat tavoitteensa ja määräaikansa tapausten käsittelyn kehittämiselle paikallisissa SOLVIT-keskuksissa; katsoo, että seurantaprosessia voitaisiin edistää erottelemalla kansalaisia koskevat tapaukset ja yrityksiä koskevat tapaukset omiksi kokonaisuuksikseen; katsoo, että jos tavoitteita ei saavuteta, epävirallisen menettelyn korvaamista säädöksellä tulisi harkita uudelleen ottaen huomioon olemassa olevat mekanismit, kuten vaihtoehtoista kuluttajariitojen ratkaisua koskeva direktiivi (2013/11/EU) ja verkkovälitteistä kuluttajariitojen ratkaisua koskeva asetus ((EU) N:o 524/2013); kehottaa neuvostoa seuraamaan parlamentin tavoitetta tässä suhteessa; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita seuraamaan tiiviisti edistystä kohti näitä unionin ja kansallisia SOLVIT-tavoitteita EU-ohjausjaksolla;

Sinun Eurooppasi: kansalaisten ja yritysten tarpeiden parempi huomioiminen

40.  panee merkille Sinun Eurooppasi -portaalin käytön jatkuvan kasvun;

41.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita erottamaan selvästi toisistaan Sinun Eurooppasi- ja SOLVIT-portaalin koordinoidessaan kummankin näkyvyyskampanjaa;

42.  on tyytyväinen Sinun Eurooppasi -portaalia koskevan toimintasuunnitelman tavoitteisiin: tarjota käytännöllistä ja laadukasta tietoa EU:n takaamista oikeuksista sisämarkkinoilla, lisätä tietoisuutta Sinun Eurooppasi -portaalista ja luoda tiivis kumppanuus komission ja jäsenvaltioiden välille;

43.  kannustaa komissiota toteuttamaan tehokkaampia toimenpiteitä markkinoidakseen Sinun Eurooppasi -portaalia yrityksille tarkoitettuna välineenä ja lisätäkseen sen näkyvyyttä muun muassa hyödyntämällä paremmin sosiaalista mediaa; katsoo, että luomalla Sinun Eurooppasi -portaalista brändi ja sisällyttämällä siihen SOLVIT siitä voitaisiin muodostaa yksi yhteinen yhteyspiste EU:n kuluttajille ja yrityksille, joilla on ongelmia tai jotka hakevat tietoa; katsoo, että tällainen yksi yhteinen yhteyspiste voisi toimia kansalaisten ja yritysten yhteyspaikkana ja auttaa heitä saamaan käyttöönsä eri tietovälineitä ja erityisiä ongelmanratkaisumekanismeja, kuten SOLVIT;

44.  kehottaa komissiota laajentamaan Sinun Eurooppasi -portaalin soveltamisalaa niin, että se kattaa kaikki sisämarkkinoiden oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet, ja tekemään siitä mahdollisimman helppokäyttöisen;

45.  kehottaa jäsenvaltioita antamaan tietoja EU-oikeuksia koskevista kansallisista säännöistä ja menettelyistä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että tiedot ovat käytännöllisiä, yleiskielisiä, tasapuolisesti kaikkien saatavilla, ajantasaisia ja saatavilla asianmukaisilla kielillä, sekä linkittämään kansalliset portaalinsa (sähköinen hallinto) Sinun Eurooppasi ‑portaaliin;

o
o   o

46.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille.

(1)EUVL L 249, 19.9.2013, s. 10.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0054.
(3)EUVL C 332 E, 15.11.2013, s. 72.
(4)EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 51.
(5)EUVL C 349 E, 22.12.2010, s. 10.


Eurooppalainen tutkintamääräys ***I
PDF 182kWORD 91k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. helmikuuta 2014 esityksestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rikosoikeuden alan eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä (09288/2010 – C7-0185/2010 – 2010/0817(COD))
P7_TA(2014)0165A7-0477/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetun jäsenvaltioiden ryhmän aloitteen (09288/2010),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 76 artiklan b alakohdan ja 82 artiklan 1 kohdan a alakohdan, joiden mukaisesti säädösesitys on toimitettu Euroopan parlamentille (C7‑0185/2010),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 ja 15 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 5. joulukuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 44 ja 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A7‑0477/2013),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 27. helmikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/.../EU antamiseksi rikosasioita koskevasta eurooppalaisesta tutkintamääräyksestä

P7_TC1-COD(2010)0817


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2014/41/EU.)


Kolmansien maiden kansalaisten viisumivaatimukset ***I
PDF 184kWORD 36k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. helmikuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta (COM(2013)0853 – C7-0430/2013 – 2013/0415(COD))
P7_TA(2014)0166A7-0104/2014

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0853),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0430/2013),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 13. helmikuuta 2014 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0104/2014),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 27. helmikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2014 antamiseksi luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta

P7_TC1-COD(2013)0415


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 259/2014.)


Metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puutuotteiden kauppaa Euroopan unioniin koskeva EU:n ja Indonesian välinen vapaaehtoinen kumppanuussopimus ***
PDF 179kWORD 32k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. helmikuuta 2014 esityksestä neuvoston päätökseksi metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja Euroopan unioniin suuntautuvaa puutuotteiden kauppaa koskevan Euroopan unionin ja Indonesian tasavallan vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen tekemisestä (11767/1/2013 – C7-0344/2013 – 2013/0205(NLE))
P7_TA(2014)0167A7-0043/2014

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (11767/1/2013),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin ja Indonesian tasavallan vapaaehtoiseksi kumppanuussopimukseksi metsälainsäädännön soveltamisen valvonnasta, metsähallinnosta ja Euroopan unioniin suuntautuvasta puutuotteiden kaupasta (11769/1/2013),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan, 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 218 artiklan 7 kohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7-0344/2013),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 81 artiklan ja 90 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen sekä kehitysyhteistyövaliokunnan lausunnon (A7-0043/2014),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Indonesian tasavallan hallituksille ja parlamenteille.


Henkilötarkastukset ulkorajoilla ***I
PDF 187kWORD 38k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. helmikuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi yksinkertaistetun järjestelmän käyttöönotosta henkilötarkastuksissa ulkorajoilla siten, että Kroatia ja Kypros hyväksyvät yksipuolisesti tietyt asiakirjat kansallisia viisumejaan vastaaviksi alueidensa läpi tapahtuvaa kauttakulkua varten tai 180 vuorokauden pituista ajanjaksoa kohden enintään 90 vuorokautta kestävää alueellaan oleskelua varten sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätösten N:o 895/2006/EY ja N:o 582/2008/EY kumoamisesta (COM(2013)0441 – C7-0186/2013 – 2013/0210(COD))
P7_TA(2014)0168A7-0082/2014

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0441),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdan ja 77 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0186/2013),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 5. helmikuuta 2014 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0082/2014),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 27. helmikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o …/2014/EUantamiseksi yksinkertaistetun järjestelmän käyttöönotosta henkilötarkastuksissa ulkorajoilla siten, että Bulgaria, Kroatia, Kypros ja Romania hyväksyvät yksipuolisesti tietyt asiakirjat kansallisia viisumejaan vastaaviksi alueidensa läpi tapahtuvaa kauttakulkua varten tai 180 vuorokauden pituista ajanjaksoa kohden enintään 90 vuorokautta kestävää alueellaan oleskelua varten, sekä päätösten N:o 895/2006/EY ja N:o 582/2008/EY kumoamisesta

P7_TC1-COD(2013)0210


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, päätöstä N:o 565/2014/EU.)


Kolmannet maat, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja ne kolmannet maat, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske ***I
PDF 192kWORD 40k
Päätöslauselma
Teksti
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 27. helmikuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta (COM(2012)0650 – C7-0371/2012 – 2012/0309(COD))
P7_TA(2014)0169A7-0373/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0650),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0371/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 5. helmikuuta 2014 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A7‑0373/2013),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission lausuman;

3.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevan komission lausuman;

4.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

5.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 27. helmikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2014 antamiseksi luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta

P7_TC1-COD(2012)0309


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 509/2014.)

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission lausuma Kolumbian ja Perun arvioinnin jatkamisesta

Euroopan parlamentti ja neuvosto toteavat tarpeen arvioida edelleen, täyttävätkö Kolumbia ja Peru asiaankuuluvat perusteet, ennen kuin komissio esittää neuvostolle suosituksia päätöksiksi, joilla valtuutetaan käynnistämään neuvottelut viisumivapautta koskevasta sopimuksista näiden maiden kanssa.

Komissio sitoutuu käynnistämään nämä arvioinnit viipymättä ja välittämään ne Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisimman pian tämän asetuksen voimaantulon jälkeen.

Euroopan parlamentti ja neuvosto panevat merkille tämän komission sitoumuksen.

Komission lausuma Euroopan parlamentille annettavista tiedoista

Komissio panee tyytyväisenä merkille, että Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat hyväksyneet asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamista koskevan komission ehdotuksen, jolla pyritään ajantasaistamaan liitteet, jotka sisältävät luettelot kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi, sekä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske.

Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista 20 päivänä lokakuuta 2010 tehdyn puitesopimuksen ja erityisesti sen 23 kohdan mukaisesti komissio toteaa olevansa sitoutunut toimittamaan Euroopan parlamentille säännöllisesti tietoja niiden viisumivapautta koskevien neuvottelujen kulusta, jotka aiheutuvat tiettyjen maiden siirtämisestä asetuksen (EY) N:o 539/2001 liitteeseen II. Komissio antaa ajantasaiset tiedot Euroopan parlamentin asiaankuuluville elimille vähintään kahdesti vuodessa.


Ukrainan tilanne
PDF 129kWORD 54k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. helmikuuta 2014 Ukrainan tilanteesta (2014/2595(RSP))
P7_TA(2014)0170RC-B7-0219/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Euroopan naapuruuspolitiikasta, itäisestä kumppanuudesta ja Ukrainasta sekä erityisesti 6. helmikuuta 2014 Ukrainan tilanteesta antamansa päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman Vilnan huippukokouksen tuloksista ja itäisen kumppanuuden tulevaisuudesta erityisesti Ukrainan osalta(2),

–  ottaa huomioon 19.–20. joulukuuta 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 20. helmikuuta 2014 Ukrainasta pitämän ylimääräisen kokouksen päätelmät,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että sen jälkeen, kun Ukrainan presidentti ja hallitus päättivät lykätä assosiaatiosopimuksen allekirjoittamista, sadattuhannet ihmiset ovat lähteneet kaikkialla maassa spontaanisti kaduille osoittamaan mieltään Euroopan yhdentymisen puolesta; ottaa huomioon, että Kiovassa mielenosoittajat ovat vallannet rauhanomaisesti Itsenäisyyden aukion (Majdan Nezaležnosti) ja vaativat vahvaa poliittista muutosta, jotta hallitus saataisiin tarkastelemaan uudestaan päätöstään;

B.  ottaa huomioon, että presidentti Janukovytšin alaisuudessa toimineet viranomaiset menivät selvästi liian pitkälle valtuuttaessaan turvallisuusjoukot käyttämään oikeita luoteja mielenosoittajia vastaan ja lähettäessään tarkka-ampujia Majdan-aukiolla olevien ja sen lähellä olevien rakennusten katoille, ja toteaa, että Itsenäisyyden aukio on ollut marraskuusta 2013 lähtien hallituksen vastaisten ja Eurooppa-myönteisten mielenosoitusten keskipiste; ottaa huomioon, että mielenosoittajia ja sivullisia teloitettiin Kiovan kaduilla, mikä aiheutti tyrmistystä ja tuomittiin kansainvälisesti;

C.  ottaa huomioon, että samaan aikaan kolme EU:n ulkoministeriä matkusti Kiovaan tarkoituksenaan välittää kompromissiratkaisu presidentti Janukovytšin ja opposition välillä; toteaa, että he onnistuivat välittämään sopimuksen etenemissuunnitelmasta, jolla kriisi ratkaistaan rauhanomaisesti ja demokraattisesti; toteaa, että myös Venäjän erityislähettiläs toimi välittäjänä sopimuksessa mutta ei allekirjoittanut sitä;

D.  toteaa, että tämän seurauksena unioni teki päätöksen kohdennettujen pakotteiden asettamisesta, mukaan luettuna ihmisoikeusloukkauksista, väkivaltaisuuksista ja liiallisesta voimankäytöstä vastuussa olevien varojen jäädyttäminen ja viisumikielto; toteaa, että unionin jäsenvaltiot sopivat myös sellaisten tarvikkeiden vientilupien keskeyttämisestä, joita voidaan käyttää maan sisäisiin tukahduttamistoimiin, ja yhteisen kannan 2008/944/YUTP soveltamisalaan kuuluvien tarvikkeiden vientilupien uudelleen arvioinnista;

E.  ottaa huomioon, että Lvivin ja Donetskin kansalaiset tekivät aloitteen venäjän ja ukrainan kielien käyttämisestä päivittäisessä toiminnassaan 26. helmikuuta 2014 koko maata koskevan solidaarisuuden ja yhtenäisyyden eleenä;

F.  toteaa, että Ukrainan parlamentti hyväksyi 21. helmikuuta 2014 päätöslauselman, jossa tuomittiin ”terrorisminvastaiset” operaatiot ja vaadittiin turvallisuusjoukkojen vetäytymistä pois Kiovan keskustasta; toteaa, että näin toimiessaan parlamentti osoitti valmiutensa toimia keskeisessä roolissa ja ottaa maan tilanne hallintaan; ottaa huomioon, että seuraavana päivänä maan parlamentissa äänestettiin presidentti Janukovytšin erottamisesta, vuoden 2004 perustuslain palauttamisesta, 25. toukokuuta 2014 pidettävistä ennenaikaisista vaaleista ja entisen pääministerin Julija Tymošenkon vapauttamisesta;

1.  osoittaa kunnioitusta niille, jotka taistelivat ja kuolivat eurooppalaisten arvojen puolesta, ja ilmaisee vilpittömän osanottonsa uhrien perheille, tuomitsee painokkaasti kaikki väkivallanteot ja kehottaa kaikkia Ukrainan kansalaisia sekä poliittisia ja kansalaisyhteiskunnan johtajia toimimaan äärimmäisen vastuuntuntoisesti tänä Ukrainalle historiallisena hetkenä;

2.  tuomitsee painokkaasti Berkutin kaltaisten mellakantorjuntajoukkojen, tarkka-ampujien ja muiden tahojen raa’an ja suhteettoman toiminnan, joka johti väkivallan jyrkkään eskaloitumiseen; pitää valitettavana, että kaikilla osapuolilla on ollut kuolonuhreja ja loukkaantuneita, ja ilmaisee vilpittömän osanottonsa uhrien perheille; varoittaa, että väkivallan eskaloituminen entisestään olisi Ukrainan kansakunnalle tuhoisaa ja saattaisi heikentää maan yhtenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta; korostaa pitävänsä erittäin tärkeänä, että kaikki osapuolet osoittavat vastuuntuntoisuutta ja itsehillintää, sitoutuvat osallistavaan poliittiseen vuoropuheluun ja sanoutuvat irti tuomioistuinten ulkopuolisista kostotoimista; kehottaa kaikkia poliittisia voimia tekemään yhteistyötä tässä Ukrainan kriittisessä vaiheessa, edistämään kompromissiratkaisujen löytämistä, sanoutumaan selvästi irti ääriliikkeistä ja pidättymään provosoinneista ja väkivaltaisuuksista, jotka saattaisivat lietsoa separatistista liikehdintää;

3.  on tyytyväinen Ukrainan parlamentin vastuulliseen toimintaan, kun se toteutti täysin perustuslailliset tehtävänsä täyttämällä poliittisen ja institutionaalisen tyhjiön, joka johtui hallituksen eroamisesta ja siitä, että presidentti jätti tehtävänsä, minkä jälkeen parlamentti erotti hänet; panee merkille parlamentin tähän mennessä hyväksymät toimet ja erityisesti vuoden 2004 perustuslain palauttamisen, päätöksen järjestää presidentinvaalit 25. toukokuuta 2014, päätöksen vetää pois poliisi- ja turvallisuusjoukot sekä Julija Tymošenkon vapauttamisen vankilasta; tähdentää, että Ukrainan parlamentin ja sen jäsenten on pitäydyttävä edelleen oikeusvaltion periaatteissa;

4.  antaa Ukrainan kansalle tunnustusta rauhallisesta vallanvaihdosta ja kansalaisrohkeudesta viime kuukausina ja korostaa, että nämä kansalais- ja suurmielenosoitukset toimivat esimerkkinä ja vedenjakajana Ukrainan historiassa; korostaa, että tätä demokratian ja kansalaisyhteiskunnan voittoa ei pitäisi tahria kostonhimolla tai vastustajiin kohdistuvilla rangaistuksilla taikka keskinäisellä poliittisella valtataistelulla; korostaa, että rikoksia Ukrainan kansalaisia vastaan toteuttaneet ja valtiovaltaa väärinkäyttäneet olisi tuomittava riippumattomissa oikeudenkäynneissä; kehottaa perustamaan riippumattoman komission tutkimaan läheisessä yhteistyössä Euroopan neuvoston kansainvälisen asiantuntijaryhmän sekä Etyjin kanssa mielenosoitusten alkamisen jälkeen tapahtuneita ihmisoikeusrikkomuksia;

5.  kannattaa unionin lähestymistapaa, jossa sekä tehostetaan diplomaattisia pyrkimyksiä että kohdennetaan seuraamuksia niitä vastaan, jotka ovat poliittista sortoa harjoittaakseen käskyttäneet loukkaamaan ihmisoikeuksia; edellyttää, että ulkoasiainneuvoston sopimat kohdennetut pakotteet saatetaan voimaan, ja kehottaa unionin jäsenvaltioita huolehtimaan oman rahanpesun vastaisen lainsäädäntönsä täytäntöönpanosta, jotta Ukrainasta peräisin oleva kavallettujen varojen virta voidaan pysäyttää ja varmistaa, että unioniin siirretty anastettu omaisuus palautetaan; katsoo, että olisi välittömästi käynnistettävä rikosten todella riippumaton tutkinta ja että täsmäpakotteet olisi kumottava heti, kun Ukrainan tilanne kohenee ja tällaiset tehtyjä rikoksia koskevat tutkimukset alkavat tuottaa tulosta; vaatii tutkimuksia, jotka koskevat virasta erotetun presidentti Janukovytšin liittolaisten ja ”perheen” suuressa mittakaavassa kavaltamia valtion varoja ja omaisuutta, ja vaatii kaiken tällaisen omaisuuden jäädyttämistä siihen saakka, kunnes on selvitetty, miten se on hankittu, ja jos varat osoittautuvat varastetuiksi, kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia palauttamaan ne;

6.  kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja kansainvälisiä humanitaarisia järjestöjä lähettämään nopeaa, tuntuvaa ja välitöntä lääkinnällistä ja humanitaarista apua kaikille uhreille;

7.  kehottaa kaikkia osapuolia ja kolmansia maita kunnioittamaan ja tukemaan Ukrainan yhtenäisyyttä ja alueellista koskemattomuutta; kehottaa kaikkia Ukrainan poliittisia voimia ja kansainvälisiä toimijoita sitoutumaan siihen, että ne pyrkivät työskentelemään Ukrainan alueellisen koskemattomuuden ja kansallisen yhtenäisyyden puolesta ottaen huomioon maan kulttuurisen ja kielellisen koostumuksen ja historian; kehottaa Ukrainan parlamenttia ja tulevaa hallitusta suojelemaan maan vähemmistöjen oikeuksia sekä venäjän ja muiden vähemmistökielten käyttöä; kehottaa antamaan uutta lainsäädäntöä, joka vastaa velvoitteita, jotka Ukrainalla on alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan nojalla;

8.  muistuttaa, että Amerikan Yhdysvallat, Venäjän federaatio ja Iso-Britannia takasivat Ukrainan nykyiset rajat turvatakuita koskevassa Budapestin muistiossa, kun Ukraina luopui ydinaseista ja liittyi ydinsulkusopimuksen osapuoleksi; muistuttaa Venäjän federaatiota, että yhdessä kahden edellä mainitun valtion kanssa Venäjä on sitoutunut mainitussa sopimuksessa pidättymään taloudellisista pakotteista, joiden tavoitteena on pakottaa Ukraina palvelemaan Venäjän etuja suvereenin Ukrainan oikeuksia rikkoen, ja se pidättäytyy näin turvaamasta mitään etuja;

9.  tähdentää, että nyt ei ole varaa vitkastella kriisin syiden ratkaisemisessa ja kansalaisten politiikkaa ja instituutioita kohtaan tunteman luottamuksen palauttamisessa; katsoo lisäksi tämän edellyttävän perutuslaillisia ja rakenteellisia uudistuksia, joilla pyritään luomaan tehokas vallanjakojärjestelmä ja luomaan tiiviimmät yhteydet politiikan ja yhteiskunnan, oikeusvaltion periaatteiden, vastuuvelvollisuuden sekä aidosti riippumattoman ja puolueettoman oikeusjärjestelmän ja uskottavien vaalien välille;

10.  pitää myönteisinä 20. helmikuuta 2014 pidetyn ulkoasiainneuvoston ylimääräisen kokouksen päätelmiä ja ennen kaikkea päätöstä ottaa käyttöön kohdistettuja pakotteita, mukaan luettuna ihmisoikeusrikkomuksista, väkivallasta ja kohtuuttomasta voimankäytöstä vastuussa olevien henkilöjen omaisuuden jäädyttäminen ja viisumien epääminen sekä vientilupien keskeyttäminen sellaisilta tavaroilta, joita voitaisiin käyttää sortotoimiin maan sisällä; panee merkille näiden pakotteiden valtavan vaikutuksen yleiseen mielipiteeseen Ukrainassa ja katsoo, että nämä toimet olisi voitu ottaa käyttöön jo aiemmin; katsoo kuitenkin, että näitä pakotteita olisi jatkettava osana EU:n Ukraina-politiikkaa tämän siirtymäkauden aikana;

11.  pitää myönteisenä entisen pääministerin Julija Tymošenkon vapauttamista vankilasta ja toivoo, että hänen vapauttamisensa symboloi valikoivan ja poliittisiin syihin perustuvan oikeudenkäytön päättymistä Ukrainassa; vaatii kaikkien laittomasti vangittujen mielenosoittajien ja poliittisten vankien välitöntä ja ehdotonta vapauttamista, syytteiden hylkäämistä ja poliittisten oikeuksien palauttamista;

12.  kehottaa kaikkia poliittisia voimia tekemään yhteistyötä tässä Ukrainan kriittisessä vaiheessa rauhanomaisen poliittisen järjestelmän muutoksen, kunnianhimoisen ja laajapohjaisen uudistusohjelman sekä EU:n normeihin pyrkivän hallituksen aikaansaamiseksi, ja kehottaa säilyttämään maan yhtenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden sekä edistämään kompromissiratkaisujen löytämistä; kehottaa väliaikaishallintoa takaamaan kaikille demokraattisille poliittisille voimille demokraattiset oikeudet ja vapaudet sekä estämään kaikki hyökkäykset niitä vastaan;

13.  korostaa, että on pelkästään Ukrainan kansan oma asia päättää vapaasti ilman ulkomaiden vaikutusta maansa geopoliittisesta suunnasta ja siitä, mihin kansainvälisiin sopimuksiin ja yhteisöihin Ukrainan olisi liityttävä;

14.  tuomitsee Ukrainan kommunistisen puolueen ja muiden puolueiden päämajoihin tehdyn iskun ja niiden tuhoamisen sekä yritykset kieltää Ukrainan kommunistinen puolue;

15.  toistaa, että assosiaatiosopimus / pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppa-aluetta (DCFTA) koskeva sopimus on valmiina allekirjoitettavaksi uuden hallituksen kanssa heti, kun se on mahdollista ja kun uusi hallitus on valmis tekemään sen;

16.  panee tyytyväisenä merkille, että kolmesta ulkoasiainneuvoston vuonna 2012 asettamasta kriteeristä yksi, eli valikoivan oikeudenkäytön lopettaminen (mukaan lukien Julija Tymošenkon vankeus) on täytetty, ja kahteen muuhun, oikeus- ja vaalijärjestelmään, jotka olivat protestiliikkeen vaatimuksia, ollaan jo tekemässä perinpohjaisia muutoksia ja uudistuksia, jotka toivottavasti uusi koalitiohallitus saa pian valmiiksi ja joita parlamentin uusi enemmistö tukee;

17.  kehottaa komissiota tekemään yhteistyötä Ukrainan viranomaisten kanssa, jotta voidaan löytää keinoja reagoida vastatoimiin, joihin Venäjä ryhtyi pysäyttääkseen assosiaatiosopimuksen allekirjoittamisen, ja mahdollisin uusiin toimiin; panee tyytyväisenä merkille talous- ja raha-asioista vastaavan komission jäsenen Olli Rehnin lausunnon siitä, että EU on valmis tarjoamaan huomattavan ja kunnianhimoisen sekä lyhyttä että pitkää aikaväliä koskevan taloudellisen tukipaketin, kun demokratian periaatteisiin, uudistuksiin sitoutumiseen ja legitiimin hallituksen nimittämiseen perustuva poliittinen ratkaisu on saatu aikaan; kehottaa Venäjää omaksumaan rakentavan asenteen, jotta voidaan luoda olosuhteet, joissa Ukraina voi hyötyä kahdenvälisistä suhteista sekä EU:hun että Venäjään; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita keskustelemaan Venäjän kanssa yhdellä äänellä Ukrainan ja muiden itäisten kumppanuusmaiden tukemiseksi niiden pyrkimyksissä lähentyä unionia ja toteaa, että nämä maat ovat vapaasti valinneet haluavansa syventää suhteitaan EU:hun;

18.  odottaa, että neuvosto ja komissio kehittävät yhteistyössä Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin kanssa mahdollisimman nopeasti lyhytaikaisen talousavun ja maksutasetuen välineen, jota täydennetään Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin sekä Euroopan investointipankin kanssa toteutettavalla pitkän aikavälin paketilla, jotta Ukraina voisi käsitellä yhä pahenevaa taloustilannettaan ja sosiaalista tilannettaan, ja kehottaa antamaan taloudellista tukea, jotta voidaan käynnistää Ukrainan talouden tarvittavat perinpohjaiset ja kattavat uudistukset; kehottaa järjestämään kansainvälisten avunantajien konferenssin mahdollisimman nopeasti; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa käyttämään varoja parhaalla mahdollisella nykyisten rahoitusvälineiden Ukrainalle mahdollistamia varoja ja harkitsemaan lisärahoituksen tarjoamista Ukrainalle mahdollisimman nopeasti;

19.  ottaa huomioon, että kaikkien hallinnon tasojen laajamittainen korruptio haittaa edelleen Ukrainan kehittymistä ja heikentää kansalaisten luottamusta omiin instituutioihinsa; kehottaa siksi uutta hallitusta asettamaan korruption torjumisen ohjelmansa ensisijaiseksi tavoitteeksi ja pyytää unionia avustamaan Ukrainaa näissä pyrkimyksissä;

20.  korostaa, että on kiireellisesti luotava todella riippumaton ja puolueeton oikeusjärjestelmä;

21.  kehottaa neuvostoa valtuuttamaan komission vauhdittamaan Ukrainan kanssa käytävää viisumivuoropuhelua; korostaa, että EU:n ja Ukrainan viisumivapautta koskevan sopimuksen pikainen loppuun saattaminen Moldovan esimerkkiä seuraten on paras tapa vastata Ukrainan kansalaisyhteiskunnan ja nuorison odotuksiin; kehottaa sillä välin ottamaan välittömästi käyttöön väliaikaisia, hyvin yksinkertaisia ja maksuttomia viisumien myöntämismenettelyjä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla ja kehottaa tehostamaan tutkimusyhteistyötä, laajentamaan nuorisovaihtoa ja tarjoamaan entistä enemmän stipendejä;

22.  katsoo, että pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue ei missään tapauksessa uhkaa kaupallisesti Venäjän federaatiota eikä assosiaatiosopimus vaaranna Ukrainan hyviä suhteita sen itäisen naapurin kanssa; korostaa, että epävakaus yhteisellä lähialueella ei ole EU:n eikä Venäjän etujen mukaista; painottaa, että poliittisen, taloudellisen tai muunlaisen painostuksen käyttäminen on vastoin Helsingin päätösasiakirjaa;

23.  ottaa huomioon päätöksen presidentinvaalien järjestämisestä 25. toukokuuta 2014; korostaa tarvetta varmistaa, että kyseiset vaalit ovat vapaat ja oikeudenmukaiset; kannustaa painokkaasti Ukrainan parlamenttia hyväksymään tarvittavan vaalilainsäädännön Venetsian komission suositusten mukaisesti, mihin sisältyy poliittisten puolueiden rahoittamista koskevan lain uudistaminen, jossa otetaan huomioon lahjonnan vastaisen valtioiden ryhmän (GRECO) ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) / demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) esille nostamat kysymykset; kannustaa tulevien vaalien kansainväliseen tarkkailuun ja ilmoittaa olevansa valmis lähettämään oman tarkkailijaryhmänsä paikalle tätä tarkoitusta varten perustamalla vahvan Euroopan parlamentin vaalitarkkailijaryhmän; katsoo, että parlamenttivaalit olisi pidettävä pikaisesti presidentinvaalien jälkeen ja ennen kuluvan vuoden päättymistä; kehottaa komissiota, Euroopan neuvostoa ja Etyjiä/ODIHR:ia antamaan vahvistettua vaaleja edeltävää tukea sekä järjestämään merkittävän pitkän aikavälin vaalitarkkailijaryhmän, jotta presidentinvaalit, jotka aiotaan pitää 25. toukokuuta 2014, voidaan järjestää korkeimpien vaatimusten mukaisesti ja jotta kaikki ehdokkaat voisivat hyväksyä niiden tuloksen; kehottaa lähettämään Euroopan parlamentin henkilöstöä EU:n Kiovan-edustustoon vaaleja edeltävän siirtymäkauden ajaksi;

24.  pitää myönteisenä, että neuvosto on äskettäin todennut, että assosiaatiosopimus ja pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue eivät ole unionin ja Ukrainan yhteistyön lopullinen päämäärä; tähdentää, että EU on valmis allekirjoittamaan assosiaatio- ja DCFTA-sopimuksen heti, kun vallitseva poliittinen kriisi on ratkaistu ja Ukrainan uudet viranomaiset ovat valmiit kääntämään katseensa vakavasti Eurooppaan; korostaa lisäksi, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklassa viitataan kaikkiin Euroopan valtioihin, Ukraina mukaan lukien, jotka voivat hakea unionin jäsenyyttä sillä edellytyksellä, että ne noudattavat demokratian periaatteita, kunnioittavat perusvapauksia, ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia sekä varmistavat oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen;

25.  korostaa varmojen, monipuolisten ja kohtuuhintaisten energiatoimitusten merkitystä taloudellisen, sosiaalisen ja poliittisen siirtymän tukipilarina sekä takeena kilpailukykyisestä ja vauraasta taloudesta kaikille ukrainalaisille; korostaa tässä yhteydessä energiayhteisön, jonka puheenjohtajana Ukraina toimii vuonna 2014, strategista merkitystä ainoana perustamissopimuksena, joka tällä hetkellä yhdistää Ukrainan ja Euroopan unionin;

26.  ilmaisee tukensa kansalaisyhteiskunnalle ja puolueista riippumattomalle aloitteelle ”Majdan‑foorumin” perustamisesta, jotta voidaan kehittää strategia laajalle levinneen korruption kitkemiseksi Ukrainassa;

27.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Ukrainan virkaatekevälle presidentille ja parlamentille, Euroopan neuvostolle sekä Venäjän federaation presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0098.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0595.


Irakin tilanne
PDF 130kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. helmikuuta 2014 Irakin tilanteesta (2014/2565(RSP))
P7_TA(2014)0171RC-B7-0188/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Irakista ja erityisesti 10. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman viimeaikaisesta väkivallasta Irakissa(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja 17. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n ja Irakin välisestä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta(2),

–  ottaa huomioon komission yhteisen strategia-asiakirjan Irakista (2011–2013),

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston päätelmät Irakista ja erityisesti 10. helmikuuta 2014 annetut päätelmät,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin julkilausumat Irakista ja erityisesti 5. helmikuuta 2014, 16. tammikuuta 2014 sekä 18. joulukuuta 2013 ja 5. syyskuuta 2013 annetut julkilausumat,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 28. joulukuuta 2013 antaman julkilausuman Hurriyan pakolaisleirin asukkaiden tappamisesta,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston puheenjohtajan 10. tammikuuta 2014 antaman julkilausuman Irakista,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuolena Irak on,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  katsoo, että Irakilla on vieläkin vakavia poliittisia, turvallisuutta koskevia ja sosiaalis‑taloudellisia haasteita ja että maan poliittinen kenttä on äärimmäisen pirstaleinen ja sen rasitteena ovat väkivalta ja eri ryhmittymien väliset erimielisyydet, mikä vahingoittaa vakavasti Irakin kansan oikeutettuja pyrkimyksiä rauhaan, vaurauteen ja aitoon demokratiakehitykseen; ottaa huomioon, että Irakia koettelee vakavin väkivallan aalto sitten vuoden 2008;

B.  ottaa huomioon, että vaikka Irak on pystynyt palauttamaan öljyntuotantonsa lähes täyteen kapasiteettiin, sosiaalinen epätasa-arvo kasvaa, sillä Irakin valtio ei edelleenkään pysty järjestämään maan väestölle peruspalveluja, esimerkiksi säännöllistä sähköä kesäisin, puhdasta vettä ja julkista terveydenhoitoa;

C.  ottaa huomioon, että YK:n Irakissa toimivan avustusoperaation (UNAMI) 1. helmikuuta 2014 julkaisemien, uhrien lukumäärää koskevien tietojen mukaan terroriteoissa ja väkivaltaisuuksissa kuoli tammikuussa 2014 yhteensä 733 ja haavoittui 1 229 irakilaista; huomauttaa, että tammikuuta 2014 koskeviin lukuihin ei sisälly Anbarin maakunnassa parhaillaan käytävien taistelujen uhreja, sillä tietojen todentamisessa ja kuolleiden tai haavoittuneiden tilanteen selvittämisessä on ongelmia;

D.  ottaa huomioon, että Syyriassa käynnissä oleva sisällissota on pahentanut Irakin tilannetta; ottaa huomioon, että sota on leviämässä Irakiin, koska taistelijat, varsinkin Islamic State of Iraq and the Levant -ryhmä (ISIL), laajentavat toimiaan Irakin alueelle;

E.  ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvosto tuomitsi 10. tammikuuta 2014 ISIL‑ryhmän irakilaisia vastaan tekemät iskut yrityksenä horjuttaa maan ja alueen vakautta;

F.  ottaa huomioon, että pääministeri Nuri al-Malikin hallitus ei ole puuttunut sunnivähemmistön huolenaiheisiin; toteaa, että oikeudenmukaisuutta ja vastuullisuutta koskevan lain mukainen politiikka, jolla pyritään pääsemään eroon Baath-puolueesta, on johtanut pääasiassa sunnivirkamiesten erottamiseen, mikä on voimistanut käsitystä siitä, että hallitus suosii tiettyjä ryhmittymiä ja syrjii toisia; toteaa, että erityisesti se, että hallitus tuhosi 30. joulukuuta 2013 Ramadissa vuoden olleen sunnien mielenosoitusleirin, ennakoi väkivaltaista yhteenottoa Anbarin maakunnassa; toteaa, että tämän johdosta hallituksen joukot ja ISIL-ryhmän taistelijat ovat sotineet toisiaan vastaan Fallujahissa ja muissa Anbarin maakunnan kaupungeissa joulukuusta 2013 lähtien;

G.  ottaa huomioon, että 13. helmikuuta 2014 yli 63 000 Anbarin maakunnan taisteluja paennutta perhettä (YK:n laskelmien mukaan yli 370 000 ihmistä) oli rekisteröity maan sisäisiksi pakolaisiksi; toteaa, että monet ovat paenneet maan muihin osiin, kuten Karbalan, Bagdadin ja Erbilin maakuntiin, ja että toiset ovat hakeneet suojaa Anbarin maakunnan laidalla sijaitsevista yhteisöistä tai eivät ole päässeet taisteluja pakoon; huomauttaa, että kyseisten henkilöiden tilanne on epävarma, sillä ruoka- ja juomavesivarastot ovat hupenemassa, hygieniaolot ovat kehnot ja mahdollisuudet saada terveydenhuoltopalveluja ovat vähäiset;

H.  toteaa, että kaikkialla Irakissa jatkuvat tappavat pommi-iskut, kuten Irakin ulkoministeriöön 5. helmikuuta 2014 tehty isku, jotka kohdistuvat pääasiassa šiiojen asuinalueisiin, ja että lukuisten vankien pakeneminen vankiloista on lisännyt taistelijoiden määrää kapinallisten ääriryhmien riveissä;

I.  toteaa, että ainakin 35 kuoli ja kymmeniä haavoittui 25. joulukuuta 2013 Bagdadin kristittyjen alueilla tehdyissä pommi-iskuissa; ottaa huomioon, että arvioiden mukaan vähintään puolet Irakin kristityistä on lähtenyt maasta vuoden 2003 jälkeen;

J.  toteaa, että Irakin ulkoministeriöön Bagdadissa tehtiin isku 5. helmikuuta 2014 ja että Irakin edustajien neuvoston puhemiehen Osama al-Nujaifin saattuetta vastaan hyökättiin Mosulin kaupungissa Ninawan maakunnassa 10. helmikuuta 2014;

K.  toteaa, että Irakin liittohallituksen ja Kurdistanin aluehallinnon välillä on edelleen erimielisyyttä siitä, miten Irakin mineraalivarojen käyttö jaetaan, ja ottaa huomioon, että uuden öljyputken odotetaan kuljettavan kuukausittain 2 miljoonaa barrelia öljyä Kurdistanista Turkkiin ja että keskushallitus valmistelee oikeustoimia maakuntaa vastaan;

L.  ottaa huomioon, että vakavat sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat (laajalle levinnyt köyhyys, korkea työttömyysaste, talouden taantuma, ympäristön pilaantuminen ja julkisten peruspalvelujen puuttuminen) vaivaavat edelleen suurta osaa väestöstä;

M.  toteaa, että väkivalta ja vahingonteot ovat haitanneet yrityksiä elvyttää taloutta, joka on romahtanut vuosikymmeniä kestäneiden konfliktien ja pakotteiden takia; toteaa, että Irakilla on maailman kolmanneksi suurimmat raakaöljyvarannot, mutta hyökkäykset, korruptio ja salakuljetus ovat lamauttaneet viennin; ottaa huomioon, että maan yhteiskunnalliset rakenteet ovat järkkyneet vakavasti ja aiemmin vallinnut naisten tasa-arvo on heikentynyt;

N.  toteaa, että niin viranomaiset kuin ääriryhmätkin ovat toistuvasti ja yhä suuremmassa määrin hyökänneet lehdistön ja tiedotusvälineiden vapautta vastaan; huomauttaa, että toimittajia ja tiedotusvälineitä vastaan on hyökätty tai niitä on sensuroitu ja että Toimittajat ilman rajoja ‑järjestön mukaan Anbarin maakunnan tilanne on uutisointikiellossa; toteaa, että Freedom House ‑järjestön vuotta 2014 koskevan Freedom in the World ‑raportin mukaan Irak ei ole vapaa;

O.  ottaa huomioon, että Irakin perustuslaissa taataan kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä sekä eri kansallisuusryhmien hallinnolliset ja poliittiset oikeuden sekä oikeus kulttuuriin ja koulutukseen;

P.  ottaa huomioon, että EU:n ja Irakin välisessä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa ja erityisesti sen ihmisoikeuslausekkeessa korostetaan, että EU:n ja Irakin poliittisessa vuoropuhelussa olisi keskityttävä ihmisoikeuksiin ja demokraattisten instituutioiden vahvistamiseen;

Q.  ottaa huomioon, että marraskuussa 2013 Irakin vaalilakiin tehtiin muutoksia, joilla valmistellaan parlamenttivaaleja, jotka on määrä pitää 30. huhtikuuta 2014;

R.  huomauttaa, että EU on vahvistanut sitoutuneensa auttamaan Irakia demokratiaan siirtymisessä ja muistuttanut, että Irakin yhtenäisyys ja alueellinen koskemattomuus ovat keskeisiä tekijöitä turvallisen ja vauraan valtion rakentamisessa kaikille sen kansalaisille ja vakauden luomisessa koko alueelle;

S.  ottaa huomioon, että EU:n ja Irakin tasavallan välinen yhteistyöneuvosto piti ensimmäisen kokouksensa Brysselissä 20. tammikuuta 2014; toteaa, että maiden välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen puitteissa kokoontuva yhteistyöneuvosto vahvisti kummankin osapuolen sitoutuneen lujittamaan suhteitaan edelleen; huomauttaa, että EU edistää jatkossakin yhteistyötä kaikilla keskinäisen edun mukaisilla aloilla ja tarjoaa kohdennettua apua yhteisesti sovituilla aloilla;

T.  ottaa huomioon, että Irakin viranomaiset käyttävät edelleen kuolemanrangaistusta; ottaa huomioon, että EU:n Bagdadin edustuston päälliköt allekirjoittivat lokakuussa 2013 kansainvälisenä kuolemanrangaistuksen vastaisena päivänä yhteisen lausuman, jossa he ilmaisivat syvän huolensa kuolemanrangaistuksen käyttämisestä Irakissa ja kehottivat Irakin hallitusta keskeyttämään kuolemantuomioiden täytäntöönpanon;

U.  ottaa huomioon, että Irakin aseistamiseksi on käynnissä massiivinen asevarustelu, johon kuuluu sotilaskaluston laajamittaista myyntiä;

1.  tuomitsee jyrkästi äskettäiset terroriteot ja eri ryhmittymien välillä voimistuneen väkivallan, sillä vaarana on, että maa ajautuu taas eri ryhmittymien keskinäisiin kahnauksiin, jotka saattavat kärjistyä laajemmaksi ryhmittymien väliseksi konfliktiksi koko alueella; katsoo, että vaikka väkivalta noudattaa uskonnollisten ryhmittymien rajoja, sen syyt ovat pikemminkin poliittisia kuin uskonnollisia; ilmaisee surunvalittelunsa kuolleiden ja haavoittuneiden omaisille ja ystäville;

2.  tuomitsee ankarasti ISIL-ryhmän Anbarin maakunnassa tekemät iskut ja kannattaa YK:n turvallisuusneuvoston kehotusta, jossa se pyysi Irakin kansaa, myös maan heimoja, paikallisjohtajia ja Anbarin maakunnan turvallisuusjoukkoja, tekemään yhteistyötä väkivallan ja terrorin torjumiseksi; korostaa, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa 1267 (1999) ja 2083 (2012) vahvistettu aseidenvientikielto ja varojen jäädyttäminen koskevat ISIL-ryhmää, ja korostaa, että on tärkeää panna kyseiset toimenpiteet nopeasti ja tehokkaasti täytäntöön;

3.  on syvästi huolissaan Anbarin maakunnan tapahtumista ja konfliktialueilta pakenevien maan sisäisten pakolaisten suuresta määrästä; kehottaa varmistamaan humanitaarisen avun perillepääsyn Fallujahiin; kehottaa Irakin hallitusta noudattamaan velvollisuuttaan suojella siviiliväestöä Fallujahissa ja muualla; kannustaa Irakin hallitusta jatkamaan yhteistyötä UNAMIn ja humanitaaristen järjestöjen kanssa, jotta alueelle voidaan toimittaa humanitaarista hätäapua; on tyytyväinen YK:n pyrkimyksiin tarjota apua Anbarin maakunnan taisteluista kärsiville, vaikka heikentynyt turvallisuustilanne ja taistelujen jatkuminen maakunnassa aiheuttavatkin haasteita;

4.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) ja komissiota tukemaan kaikkia Irakin hallituksen ja UNAMIn pyrkimyksiä suojella siviiliväestöä Fallujahissa ja muualla, jotta loukkuun jääneet siviilit pääsevät poistumaan turvallisesti konfliktialueilta ja maan sisäiset pakolaiset voivat palata turvallisesti tilanteen salliessa;

5.  kehottaa Irakin hallitusta käsittelemään pitkän aikavälin kysymyksiä, jotka ovat osaltaan myötävaikuttaneet maan epävakauteen, mukaan lukien sunnivähemmistön oikeutetut huolenaiheet, ja aloittamaan laajan kansallisen vuoropuhelun oikeudenmukaisuutta ja vastuullisuutta koskevan lain uudistamisesta, pidättymään tulenaroista eri ryhmittymiä koskevista lausunnoista ja toteuttamaan toimia kansallisen sovinnon saavuttamiseksi; ei hyväksy vaatimuksia perustaa Irakiin sunnilainen federatiivinen alue ratkaisuna nykyiseen konfliktiin, koska tämä todennäköisesti johtaisi eri ryhmittymien välien kiristymiseen ja väkivallan lisääntymiseen;

6.  panee huolestuneena merkille Syyrian konfliktista johtuvan väkivallan leviämisen maan ulkopuolelle; kehottaa Irakin hallitusta tekemään kaikkensa pitääkseen Irakin erillään Syyrian sisällissodasta pidättymällä tukemasta mitään konfliktin osapuolta ja estämällä sekä sunnilaisia että šiialaisia taistelijoita tulemasta Syyriasta Irakiin ja lähtemästä Syyriaan;

7.  on erittäin huolestunut siviiliväestöön, heikossa asemassa oleviin ryhmiin ja uskonnollisiin yhteisöihin kohdistuvien väkivaltaisuuksien jatkumisesta; kehottaa Irakin hallitusta ja kaikkia poliittisia johtajia ryhtymään tarvittaviin toimiin tarjotakseen turvaa ja suojaa kaikille irakilaisille, erityisesti riskialttiiden ryhmien jäsenille kuten naisille, toimittajille, nuorille, perusoikeusaktivisteille, ammattiyhdistysaktivisteille ja uskonnollisille yhteisöille, myös kristityille; kehottaa Irakin hallitusta varmistamaan, että turvallisuusjoukot noudattavat oikeusvaltioperiaatetta ja kansainvälisiä normeja;

8.  tukee EU:n toimia Irakin auttamiseksi demokratian, ihmisoikeuksien, hyvän hallinnon ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisessä myös käyttäen hyväksi EUJUST LEX-IRAQ ‑operaatiosta – jonka mandaatti valitettavasti päättyi 31. joulukuuta 2013 – saatuja kokemuksia ja saavutuksia, sekä UNAMIn ja YK:n pääsihteerin erityisedustajan työtä niiden auttaessa Irakin hallitusta vahvistamaan demokraattisia instituutioitaan ja prosessejaan, edistämään oikeusvaltioperiaatetta, parantamaan alueellista vuoropuhelua ja peruspalvelujen tarjoamista ja varmistamaan ihmisoikeuksien suojelun; suhtautuu myönteisesti 22. tammikuuta 2014 käynnistettyyn valmiuksien kehittämistä koskevaan ohjelmaan, jonka EU rahoittaa ja YK:n projektipalvelutoimisto toteuttaa ja jolla tuetaan Irakin ihmisoikeustoimikuntaa sen toteuttaessa ihmisoikeuksien edistämiseen ja suojeluun liittyvää tehtäväänsä Irakissa;

9.  suhtautuu myönteisesti 4. marraskuuta 2013 hyväksyttyihin Irakin vaalilain muutoksiin, jotka ovat viitoittaneet tietä 30. huhtikuuta 2014 pidettäville parlamenttivaaleille; korostaa, että tulevat vaalit ovat erittäin tärkeät Irakin demokratiakehityksen jatkumiselle ja kehottaa kaikkia toimijoita varmistamaan, että ne ovat osallistavat, avoimet, uskottavat ja että ne järjestetään ajallaan; kehottaa EUH:ta auttamaan Irakin hallitusta mahdollisimman paljon käytännön valmisteluissa;

10.  on syvästi huolissaan teloitusten suuresta määrästä Irakissa; kehottaa Irakin viranomaisia keskeyttämään kaikkien kuolemantuomioiden täytäntöönpanon; pitää oikeusjärjestelmän uudistusta ensisijaisen tärkeänä, jotta Irakin kansalaisten turvallisuuden tunne voidaan palauttaa, ja katsoo, että uudistuksen yhteydessä olisi tarkistettava terrorismin vastaista lakia, joka antaa huomattavasti heikomman suojan epäillyille ja pidätetyille kuin rikosprosessilaki, ja kehottaa lopettamaan erityisesti valtion turvallisuusjoukkoja koskevan rankaisemattomuuden;

11.  kehottaa kaikkia valtiollisia ja valtiosta riippumattomia toimijoita kunnioittamaan lehdistön ja tiedotusvälineiden vapautta sekä suojelemaan toimittajia ja tiedotusvälineitä väkivallalta; toteaa, että vapaa lehdistö ja vapaat tiedotusvälineet ovat olennainen osa toimivaa demokratiaa, sillä ne tarjoavat kansalaisille tietoa ja viestintäkanavan;

12.  kehottaa laatimaan EU:ta yhteisen kannan, jossa kannatetaan köyhdytettyä uraania sisältävien ammusten käytön kieltämistä, tuetaan uhrien hoitamista, kemiallisten aseiden uhrit mukaan luettuina, ja kehotetaan ryhtymään mahdollisiin toimiin saastuneiden alueiden puhdistamiseksi;

13.  katsoo, että E3+3-ryhmän ja Iranin väliset viimeaikaiset keskustelut tarjoavat myös Irakille mahdollisuuden vakauttaa tilanne, mikäli kaikki naapurivallat lakkaavat puuttumasta Irakin sisäisiin asioihin;

14.  tuomitsee jyrkästi Hurriyan pakolaisleiriin 26. joulukuuta 2013 tehdyn raketti-iskun, jossa useiden tietojen mukaan kuoli ja haavoittui useita leirin asukkaita; vaatii, että tähän säälimättömään iskuun johtaneet olosuhteet selvitetään; kehottaa Irakin viranomaisia kiristämään turvallisuustoimia leirin ympärillä, jotta sen asukkaita voidaan suojella uusilta väkivaltaisuuksilta; kehottaa Irakin hallitusta etsimään iskuun syyllistyneet ja saattamaan heidät vastuuseen teoistaan; panee merkille, että EU kehottaa kaikkia osapuolia helpottamaan YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun työtä kaikkien Hurriyan pakolaisleirin asukkaiden sijoittamiseksi uudelleen pysyvään ja turvalliseen paikkaan Irakin ulkopuolelle mahdollisimman pian;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Irakin hallitukselle ja edustajien neuvostolle, Kurdistanin aluehallinnolle, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille ja Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvostolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0424.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0022.


Aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käyttö
PDF 113kWORD 38k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. helmikuuta 2014 aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytöstä (2014/2567(RSP))
P7_TA(2014)0172RC-B7-0201/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon laittomia teloituksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan 28. toukokuuta 2010 ja 13. syyskuuta 2013 antamat raportit aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytöstä sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämistä ja suojelua terrorismia torjuttaessa käsittelevän YK:n erityisraportoijan 18. syyskuuta 2013 antaman raportin samasta aiheesta,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin Ban Ki-moonin 13. elokuuta 2013 antaman julkilausuman aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytöstä,

–  ottaa huomioon miehittämättömien ilma-alusten käytön ihmisoikeusvaikutuksista 25. huhtikuuta 2013 pidetyn kuulemistilaisuuden, jonka parlamentin ihmisoikeuksien alivaliokunta järjesti yhdessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alivaliokunnan kanssa,

–  ottaa huomioon 3. toukokuuta 2013 julkaistun tutkimuksensa ”Human rights implications of the usage of drones and unmanned robots in warfare”,

–  ottaa huomioon 19. ja 20. joulukuuta 2013 kokoontuneen neuvoston päätelmät ohjelman valmistelusta seuraavan sukupolven eurooppalaisia keskikorkeudella lentäviä pitkän lentoajan kauko-ohjattavia ilma-aluksia koskevaa järjestelmää (RPAS) varten,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että kauko-ohjattavien ilma-alusjärjestelmien (RPAS) käyttö ulkomailla toteutettavissa tappavissa operaatioissa on lisääntynyt merkittävästi viime vuosikymmenen aikana;

B.  ottaa huomioon, että ei ole tiedossa, kuinka monet siviilit ovat saaneet surmansa, loukkaantuneet vakavasti tai traumatisoituneet arkielämässään ilmoitettujen konfliktialueiden ulkopuolella tehdyissä miehittämättömien ilma-alusten iskuissa;

C.  ottaa huomioon, että jos esitetään väitteitä, joiden mukaan miehittämättömien ilma-alusten iskuissa on kuollut siviilejä, valtiot ovat velvollisia suorittamaan viipymättä riippumattoman tutkinnan, ja jos väitteet osoittautuvat tosiksi, valtioiden on julkisesti osoitettava vastuussa oleva taho, rangaistava vastuussa olevia ja tarjottava oikeussuojakeinot, mukaan lukien korvausten maksaminen uhrien omaisille;

D.  ottaa huomioon, että Geneven sopimusten I lisäpöytäkirjan 51 artiklan 2 kohdassa todetaan, että ”väkivaltaisuudet tai niillä uhkaaminen päätarkoituksena levittää kauhua siviiliväestön keskuudessa on kielletty”;

E.  toteaa, että jonkin valtion sodan ulkopuolella toisen valtion alueelle ilman kyseisen valtion tai YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää tekemät miehittämättömien ilma-alusten iskut ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia ja niillä loukataan kyseisen valtion alueellista koskemattomuutta ja suvereniteettia;

F.  ottaa huomioon, että kansainvälisessä ihmisoikeuslainsäädännössä kielletään mielivaltainen tappaminen kaikissa tapauksissa; ottaa huomioon, että kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa ei sallita sodan ulkopuolisissa maissa oleskelevien henkilöiden täsmäsurmia;

G.  ottaa huomioon, että unionin talousarvioon ei oteta menoina sellaisista toimista aiheutuvia menoja, joilla on sotilaallista merkitystä tai merkitystä puolustuksen alalla (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 41 artiklan 2 kohta);

H.  ottaa huomioon, että seitsemän jäsenvaltiota (Alankomaat, Espanja, Italia, Kreikka, Puola, Ranska ja Saksa) ovat allekirjoittaneet Euroopan puolustusviraston (EDA) kanssa aiepöytäkirjan, jossa ne antavat sen tehtäväksi laatia tutkimus, jossa tarkastellaan mahdollisuuksia rakentaa yhteinen MALE-ilma-alus (Medium Altitude Long Endurance), jota voidaan käyttää sotilaskohteisiin tehtäviin iskuihin tai Välimerellä liikkuvien maahanmuuttajia kuljettavien alusten valvontaan, mikä käynnistäisi eurooppalaisen RPAS-järjestelmän luomisen;

I.  ottaa huomioon, että unionin varoista on tuettu miehittämättömien sotilas- ja siviili-ilma-alusten rakentamiseen liittyvää tutkimus- ja kehittämistoimintaa ja että rahoittamisen odotetaan jatkuvan tulevaisuudessa;

1.  ilmaisee vakavan huolensa aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käyttämisestä kansainvälisten oikeuspuitteiden ulkopuolella; kehottaa unionia laatimaan sekä Euroopan tasolla että maailmanlaajuisesti asianmukaisen poliittisen vastineen, jolla puolustetaan ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta;

2.  kehottaa ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa, jäsenvaltioita ja neuvostoa

   (a) vastustamaan laittomia täsmäsurmia ja kieltämään ne,
   (b) varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat oikeudellisia velvoitteitaan eivätkä syyllisty laittomiin täsmäsurmiin tai osallistu tällaisiin muiden valtioiden toteuttamiin surmiin,
   (c) sisällyttämään aseistetut miehittämättömät ilma-alukset asiaa koskeviin eurooppalaisiin ja kansainvälisiin aseriisunta- ja asevalvontajärjestelyihin,
   (d) kieltämään sellaisten täysin itsenäisesti toimivien asejärjestelmien kehittämisen, tuotannon ja käytön, jotka mahdollistavat iskut ilman ihmisten osallistumista,
   (e) sitoutumaan varmistamaan, että jos on perusteltua otaksua, että niiden oikeudenkäyttövaltaan kuuluvalla henkilöllä tai yhteisöllä voi olla yhteyksiä laittomaan täsmäsurmaan ulkomailla, ryhdytään toimenpiteisiin kansallisten ja kansainvälisten oikeudellisten velvoitteiden mukaisesti,
   (f) tukemaan laittomia teloituksia käsittelevän YK:n erityisraportoijan sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämistä ja suojelua terrorismia torjuttaessa käsittelevän YK:n erityisedustajan työtä ja toteuttamaan jatkotoimia heidän suositustensa johdosta;

3.  kehottaa neuvostoa hyväksymään unionin yhteisen kannan aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käyttöön;

4.  kehottaa unionia edistämään kolmansien maiden suurempaa avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta aseistettujen miehittämättömien ilma-alusten käytössä niiden käytön oikeusperustan ja operatiivisen vastuun yhteydessä, mahdollistamaan miehittämättömien ilma-alusten iskujen laillisuuden valvonnan ja varmistamaan, että laittomien iskujen uhreilla on tosiasiallinen mahdollisuus käyttää oikeussuojakeinoja;

5.  kehottaa komissiota lisäksi tiedottamaan parlamentille asianmukaisesti unionin varojen käytöstä kaikkiin miehittämättömien ilma-alusten rakentamiseen liittyviin tutkimus- ja kehityshankkeisiin; kehottaa laatimaan tällaisten ilma-alusten uusista kehityshankkeista ihmisoikeusvaikutusten arvioinnit;

6.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, jäsenvaltioiden parlamenteille, laittomia teloituksia käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämistä ja suojelua terrorismia torjuttaessa käsittelevälle YK:n erityisraportoijalle ja YK:n pääsihteerille.


Perusoikeudet Euroopan unionissa (2012)
PDF 247kWORD 150k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. helmikuuta 2014 perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2012) (2013/2078(INI))
P7_TA(2014)0173A7-0051/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen johdanto-osan ja erityisesti sen 2 ja 4–7 kappaleen,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, 3 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan, 6 artiklan ja 7 artiklan ja sekä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) perusoikeuksien kunnioittamista, edistämistä ja suojaamista Euroopan unionissa koskevat artiklat,

–  ottaa huomioon 7. joulukuuta 2000 allekirjoitetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan, josta annettiin juhlallinen julistus 12. joulukuuta 2007 Strasbourgissa ja joka tuli voimaan yhdessä Lissabonin sopimuksen kanssa joulukuussa 2009,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen (ECHR), Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön sekä Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen, ministerikomitean, ihmisoikeusvaltuutetun sekä Venetsian komission yleissopimukset, suositukset, päätöslauselmat ja mietinnöt,

–  ottaa huomioon Euroopan sosiaalisen peruskirjan, sellaisena kuin se on vuonna 1996 tarkistettuna, sekä Euroopan sosiaalisten oikeuksien komitean oikeuskäytännön,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimukset ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi,

–  ottaa huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen, jonka sopimuspuolia ovat EU ja lähes kaikki sen jäsenvaltiot,

–  ottaa huomioon äärimmäistä köyhyyttä ja ihmisoikeuksia koskevat pääperiaatteet, jotka YK:n ihmisoikeusneuvosto hyväksyi 27. lokakuuta 2012 (A/HRC/21/39),

–  ottaa huomioon komission tiedonannot ”Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 7 artiklasta – Unionin perusarvojen kunnioittaminen ja edistäminen” (COM(2003)0606), ”Euroopan unionin strategiasta perusoikeuskirjan panemiseksi tehokkaasti täytäntöön” (COM(2010)0573) ja ”Toimintaohjeista perusoikeuksien huomioimiseksi komission vaikutustenarvioinneissa” (SEC(2011)0567),

–  ottaa huomioon 23. toukokuuta 2011 hyväksytyt neuvoston päätelmät neuvoston toimista ja aloitteista Euroopan unionin perusoikeuskirjan panemiseksi täytäntöön sekä neuvoston suuntaviivat menettelyvaiheista perusoikeuksien mukaisuuden tarkistamiseksi neuvoston valmisteluelimissä(1),

–  ottaa huomioon EU:n perusoikeuskirjan soveltamisesta laaditun komission kertomuksen vuodelta 2013 (COM(2013)0271) sekä sen liitteenä olevat työasiakirjat,

–  ottaa huomioon komission katsauksen Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2013 aiheesta ”EU:n kansalaiset: sinun oikeutesi, sinun tulevaisuutesi” (COM(2013)0269),

–  ottaa huomioon asiakirjan ”Tukholman ohjelma – Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten”(2),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon "EU:n puitekehys vuoteen 2020 ulottuville romanien kansallisille integrointistrategioille" (COM(2011)0173) ja 24. kesäkuuta 2011 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomion komission tiedonannon ”Eteneminen romanien integraatiota edistävien kansallisten strategioiden täytäntöönpanossa” (COM(2013)0454) ja ehdotuksen neuvoston suositukseksi romanien integraatiota jäsenvaltioissa edistävistä tuloksellisista toimenpiteistä (COM(2013)0460),

–  ottaa huomioon rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin 28. marraskuuta 2008 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS(3),

–  ottaa huomioon rodusta tai etnisestä alkuperästä riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta 29. kesäkuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/43/EY(4), yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27. marraskuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY(5) sekä ehdotuksen neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta (COM(2008)0426),

–  ottaa huomioon yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24. lokakuuta 1995 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30. toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001(7),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen päätökset ja oikeuskäytännön sekä jäsenvaltioiden perustuslakituomioistuimien oikeuskäytännön, joissa perusoikeuskirjaa pidetään yhtenä viitteenä kansallisen lain tulkinnassa,

–  ottaa huomioon José Manuel Barroson puheen unionin tilasta Euroopan parlamentissa 11. syyskuuta 2013 ja Viviane Redingin puheen Euroopan unionista ja oikeusvaltiosta 4. syyskuuta 2013 Center for European Policy Studies -tutkimuskeskuksessa (CEPS) Brysselissä,

–  ottaa huomioon Saksan, Tanskan, Suomen ja Alankomaiden ulkoasiainministerien komission puheenjohtajalle José Manuel Barrosolle osoitetun 6. maaliskuuta 2013 päivätyn kirjeen, jossa kehotetaan luomaan järjestelmä perusarvojen noudattamisen edistämiseksi jäsenvaltioissa,

–  ottaa huomioon perusoikeuksista ja oikeusvaltioperiaatteesta sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan soveltamista koskevasta komission vuoden 2012 kertomuksesta vuodelta 6. ja 7. kesäkuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon neuvoston puheenjohtajana toimineen Irlannin 9. ja 10. toukokuuta 2013 järjestämässä konferenssissa ”Tasa-arvoisten kansalaisten Eurooppa: tasa-arvo, perusoikeudet ja oikeusvaltio” hyväksytyt päätelmät,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston 7. kesäkuuta 2013 järjestämän neljännen vuosittaisen symposiumin ”Oikeusvaltion edistäminen Euroopan unionissa”,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston arvioinnista 13. syyskuuta 2013 annetut neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeusviraston toiminnan, vuosikertomukset, tutkimukset ja mielipiteet ja erityisesti vuosikertomuksen perusoikeuksien tilanteesta EU:ssa vuonna 2012,

–  ottaa huomioon perusoikeusviraston, Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman (UNDP), Maailmanpankin ja komission toukokuussa 2012 julkaiseman romanien tilannetta yhdessätoista EU:n jäsenvaltiossa käsittelevän yhteisraportin ”The situation of Roma in 11 EU Member States – Survey results at a glance”,

–  ottaa huomioon huhtikuussa 2013 julkaistun EU:n ulkorajojen hallintaa ja sen vaikutusta maahanmuuttajien ihmisoikeuksiin käsittelevän YK:n erityisraportoijan raportin “Management of the external borders of the European Union and its impact on the human rights of migrants”,

–  ottaa huomioon kansalaisjärjestöjen raportit ja selvitykset ihmisoikeuksista sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan aiheesta teettämät tutkimukset ja erityisesti perusoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatteen suhdetta käsittelevän tutkimuksen ”The triangular relationship between fundamental rights, democracy and the Rule of Law in the EU – towards an EU Copenhagen mechanism”,

–  ottaa huomioon päätöslauselmansa perus- ja ihmisoikeuksista, erityisesti perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2009) ja tehokkaasta täytäntöönpanosta Lissabonin sopimuksen jälkeen 15. joulukuuta 2010 antamansa päätöslauselman(8) sekä perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa (2010–2011) 12. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman(9),

–  ottaa huomioon EU:ssa ja varsinkin Italiassa tapahtuvasta sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden perusoikeuksien rikkomisesta (perusoikeuskirjan 11 artiklan 2 kohta) 22. huhtikuuta 2004 antamansa päätöslauselman(10),

–  ottaa huomioon vähemmistöjen suojelusta ja syrjinnän vastaisista politiikoista laajentuneessa Euroopan unionissa 8. kesäkuuta 2005 antamansa päätöslauselman(11),

–  ottaa huomioon etnisyyteen perustuvasta romanien väestönlaskennasta Italiassa 10. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselman(12),

–  ottaa huomioon Liettuan laista alaikäisten suojelemisesta julkisen tiedottamisen haittavaikutuksilta 17. syyskuuta 2009 antamansa päätöslauselman(13),

–  ottaa huomioon romanien tilanteesta ja vapaasta liikkuvuudesta Euroopan unionissa 9. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman(14),

–  ottaa huomioon ilmaisunvapauden loukkaamisesta ja seksuaalisen suuntautumisen perusteella tapahtuvasta syrjinnästä Liettuassa 19. tammikuuta 2011 antamansa päätöslauselman(15),

–  ottaa huomioon romaniväestön osallistamista koskevasta EU:n strategiasta 9. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(16),

–  ottaa huomioon Unkarin tiedotusvälineitä koskevasta lainsäädännöstä 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(17),

–  ottaa huomioon 21. toukokuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”EU:n perusoikeuskirja: tiedotusvälineiden vapauden yleiset edellytykset EU:ssa”(18),

–  ottaa huomioon homofobian torjunnasta Euroopassa 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman(19),

–  ottaa huomioon rasismin, muukalaisvihan ja viharikosten torjunnan tehostamisesta 14. maaliskuuta 2013 antamansa päätöslauselman(20),

–  ottaa huomioon EU:n toimista korruption torjumiseksi 15. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman(21),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Järjestäytynyt rikollisuus, korruptio ja rahanpesu: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi” (lopullinen mietintö)(22),

–  ottaa huomioon 3. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Perusoikeustilanne: standardit ja käytännöt Unkarissa” (16. helmikuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman mukaisesti) (23),

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman ”Euroopan maiden alueen epäilty käyttö CIA:n vankikuljetuksiin ja laittomaan vankien säilyttämiseen: väliaikaisen valiokunnan seurantakertomus”(24) sekä sen seurannasta 10. lokakuuta 2013 annetun päätöslauselman(25),

–  ottaa huomioon uhanalaisista eurooppalaisista kielistä ja kielellisestä monimuotoisuudesta Euroopan unionissa 11. syyskuuta 2013 annetun päätöslauselman(26),

–  ottaa huomioon vuonna 1979 hyväksytyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon neuvoston maaliskuussa 2011 hyväksymän eurooppalaisen tasa-arvosopimuksen (2011–2020),

–  ottaa huomioon 21. syyskuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Naisten ja miesten tasa-arvostrategia vuosiksi 2010–2015" (COM(2010)0491),

–  ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2011 tehdyn neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta,

–  ottaa huomioon 5. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman naisiin kohdistuvan väkivallan torjumista koskevan EU:n politiikan painopistealueista ja yleispiirteistä(27) sekä 6. helmikuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Naisten asemaa käsittelevän YK:n toimikunnan 57. istunto: kaikenlaisen naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan lopettaminen ja ehkäiseminen”(28),

–  ottaa huomioon suosituksista komissiolle sen periaatteen soveltamisesta, jonka mukaan miehille ja naisille maksetaan samasta tai samanarvoisesta työstä sama palkka, 24. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman(29),

–  ottaa huomioon työasiakirjat I ja II perusoikeuksien tilanteesta Euroopan unionissa vuonna 2012 (esittelijä Louis Michel),

–  ottaa huomioon 5. marraskuuta 2013 pidetyn kansalaisvapauksien, oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan kuulemistilaisuuden ”Perusoikeuksien tilanne Euroopan unionissa: Miten vahvistaa perusoikeuksia demokratiaa ja oikeusvaltion periaatteita EU:ssa”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa‑arvon valiokunnan ja vetoomusvaliokunnan lausunnot (A7-0051/2014),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan integraatio on poliittinen hanke, joka sai alkunsa toisen maailmansodan raunioista ja totalitaaristen hallintojen harjoittamista vainoista ja sortotoimista ja jonka tavoitteena on liittää Euroopan valtiot lujasti demokratiaan ja oikeusvaltioon ja pyrkiä näin kunnioittamaan, suojelemaan ja edistämään ihmisoikeuksia, perusoikeuksia ja tasa-arvoa, suojelemaan vähemmistöjä ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen, Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja muiden ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevien sopimusten nojalla ja välttämään kaikenlaisten autoritääristen hallintojen paluu;

B.  toteaa, että yksilön on oltava Euroopan hankkeen keskiössä, olipa hän maan kansalainen tai maassa asuva ulkomaalainen, ja perusoikeuksilla taataan, että yksilöä suojellaan viranomaisten mahdollisesti harjoittamilta häirinnältä, väärinkäytöksiltä ja väkivallalta kaikilla tasoilla siten, että ihmisten yksityiselämää sekä heidän vapauksiaan ja oikeuksiaan kunnioitetaan; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksien, perusvapauksien, demokratian sekä arvojen ja periaatteiden kunnioittamisen ja edistämisen sellaisina kuin niistä on määrätty unionin peruskirjoissa ja ihmisoikeuksiin liittyvissä kansainvälisissä välineissä (ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, Euroopan ihmisoikeussopimus, KP-yleissopimus, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus jne.) on oltava Euroopan yhdentymisen keskiössä;

C.  ottaa huomioon, että Euroopan unioni on laatinut perussäännöstön, jolla pyritään varmistamaan perusoikeuksien kunnioittaminen, suojelu ja edistäminen muun muassa laatimalla ”Kööpenhaminan kriteerit”, lisäämällä SEU:hun 2, 6 ja 7 artikla ja perusoikeuskirjan, pakollisen Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymisen sekä jäsenvaltioiden kansallisissa oikeusjärjestyksissä olevien vastaavien säännösten avulla;

D.  toteaa, että Lissabonin sopimuksen voimaantulosta alkaen perusoikeuskirja on muuttanut arvoja ja periaatteita konkreettisiksi ja täytäntöönpanokelpoisiksi oikeuksiksi, ja korostaa, että perusoikeuskirja on asiakirja, joka sitoo unionin toimielimiä, elimiä ja virastoja sekä jäsenvaltioita unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa, koska se on nykyään samanarvoinen kuin Lissabonin sopimus;

E.  katsoo, että on luotava aito perusoikeuskulttuuri, jota on edistettävä ja lujitettava unionin toimielimissä ja jäsenvaltioissa erityisesti, kun kyseessä on unionin lainsäädännön soveltaminen ja täytäntöönpano, sekä unionin sisällä että suhteissa kolmansiin maihin; katsoo, että näiden arvojen ja periaatteiden täytäntöönpanon on perustuttava myös perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien kunnioittamisen tehokkaaseen seurantaan esimerkiksi lainsäädäntöehdotuksia laadittaessa; katsoo, että muita näkökulmia ei voida asettaa etusijalle kyseisten perusoikeuksien kunnioittamiseen ja takaamiseen nähden, sillä muutoin on vaarana, että horjutetaan unionin roolia ja julkisuuskuvaa ihmisoikeuksien alalla, erityisesti sen suhteissa kolmansiin maihin;

F.  ottaa huomioon, että unioni toimii sen olettamuksen ja keskinäisen luottamuksen perusteella, että unionin jäsenvaltiot kunnioittavat demokratiaa, oikeusvaltion periaatetta ja perusoikeuksia, sellaisina kuin ne esitetään Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, erityisesti vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämisessä sekä vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen toiminnassa;

G.  ottaa huomioon, että vastavuoroisen tunnustamisen periaate johtaa tilanteeseen, jossa henkilöitä voidaan siirtää oikeudenkäyttöalueelta toiselle ilman että asiaa koskevia päätöksiä tarkastellaan ihmisoikeuksien kannalta;

H.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuomioistuin painotti yhdistetyissä asioissa C‑411/10 ja C-493/10 että perusoikeuksien noudattamista koskevaa olettamaa on pidettävä kumottavissa olevana ja että tämän vuoksi tuomareiden on tarkistettava, onko uskottavia perusteita uskoa, että toisten jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmässä on systeemisiä puutteita;

I.  toteaa, että tästä syystä on varmistettava, että kansallisilla viranomaisilla on käytössään riittävästi todisteita, joiden avulla ne voivat tehdä valistuneita päätöksiä siitä, onko toisen jäsenvaltion oikeusjärjestelmässä systeemisiä puutteita;

J.  ottaa huomioon, että korruptiosta seuraa yhteiskunnallista vahinkoa ja perusoikeuksia koskevia rikkomuksia, sillä järjestäytyneet rikollisryhmät käyttävät sitä usein muiden vakavien rikosten tekemiseen, kuten ihmiskauppaan; toteaa, että tehokas, riippumaton ja puolueeton oikeusjärjestelmä on oikeusvaltion keskeinen edellytys, ja sen avulla varmistetaan kansalaisten perusoikeuksien ja kansalaisvapauksien suojaaminen Euroopassa;

K.  korostaa, että unionissa on meneillään talous- ja rahoituskriisi sekä demokratian ja perustuslain kriisi, mistä osoituksena ovat eräiden jäsenvaltioiden viimeaikaiset tapahtumat; toteaa, että nämä jännitteet ovat paljastaneet kriisin torjumiseksi tarvittavien välineiden puutteen samoin kuin voimassa olevien perussopimusten mukaisten seuranta-, arviointi- ja rangaistusmekanismien soveltamiseen liittyvät vaikeudet, jotka koskevat erityisesti SEU:n 2 ja 7 artiklan mukaisten vaatimusten täytäntöönpanoa;

L.  panee merkille, että Euroopan parlamentti on kehottanut useaan otteeseen vahvistamaan mekanismeja, joilla voidaan varmistaa SEU:n 2 artiklan mukaisten unionin arvojen kunnioittaminen, suojelu ja edistäminen ja reagoida unionin ja jäsenvaltioiden kriisitilanteisiin, ja korostaa, että ”uuden mekanismin” luomisesta käydään parhaillaan keskustelua, johon komissio, neuvosto ja jäsenvaltiot ovat tulleet mukaan parlamentin ja kansalaisjärjestöjen kanssa;

M.  toteaa, että perusoikeusvirasto painotti vuosikertomuksensa 2012 unionin perusoikeuksien vaalimista kriisiaikoina koskevassa Focus-osiossa ”The European Union as a Community of values: safeguarding fundamental rights in times of crisis”, että 2 artiklan arvojen ja siitä johtuvien oikeudellisten velvoitteiden yhteinen ymmärtäminen on pyrkimys, joka edellyttää säännöllisen vuoropuhelun käynnistämistä unionissa;

N.  ottaa huomioon, että komissio on ilmoittanut haluavansa vahvistaa oikeusvaltioperiaatetta unionissa ja se voisi ehdottaa virallisten huomautusten käyttämistä voimassa olevan SEU:n 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti; panee merkille, että komissio on myös esittänyt, että perussopimuksia olisi muutettava ja ilmoittanut voivansa ehdottaa muutoksia ennen vuoden 2013 loppua tai vuoden 2014 alussa, jotta voidaan järjestää keskustelu vaalien aikana (muun muassa 7 artiklasta) ja pyrkiä saavuttamaan yksimielisyys näistä ehdotuksista, joiden tavoitteena olisi varmistaa, että ihmisoikeuksia koskeva unionin politiikka perustuisi unionissa selkeisiin sääntöihin ja mekanismeihin, indikaattoreihin sekä puolueettomiin tietoihin ja todisteisiin, jotka olisivat avoimia, oikeudenmukaisia ja ennakoitavia ja joiden avulla voitaisiin suojella tehokkaasti yksilön oikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltiota;

O.  katsoo, että tällaisen päätöksen avulla voitaisiin nopeasti taata, että SEU:n 2, 6 ja 7 artiklaa sovelletaan asianmukaisesti ja varmistaa myös, että kaikki päätökset perustuvat objektiivisiin perusteisiin ja arviointeihin, jotta voitaisiin näin päästä eroon kritiikistä, joka kohdistuu puutteellisiin indikaattoreihin ja arviointiperusteisiin, kaksinaismoralismiin ja poliittiseen puolueellisuuteen;

P.  panee merkille, että unionissa ja jäsenvaltioissa tapahtuu yhä useita perusoikeuksien loukkauksia, mikä käy ilmi esimerkiksi komission (vuosi- ja erityisraporteista), perusoikeusviraston, neuvoston (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vuosikertomukset ja päätökset, Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun asiakirjat ja raportit ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen asiakirjat), YK:n (muun muassa YK:n ihmisoikeusneuvoston, YK:n ihmisoikeusvaltuutetun ja erityisraportoijien asiakirjat ja raportit), kansalaisjärjestöjen (muun muassa Human Rights Watch, Amnesty International, Open Society Institute, ILGA-Europe, ECRE, Reporters without Borders ja Freedom House) laatimista asiakirjoista; korostaa, että komission, neuvoston ja jäsenvaltioiden olisi reagoitava näihin loukkauksiin asianmukaisella tavalla, sillä ne ovat vakavia ja toistuvia;

Q.  ottaa huomioon, että nämä tahot ovat ilmoittaneet ja tuoneet julki huolenaiheensa, jotka liittyvät erityisesti romanien, maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden, vähemmistöjen ja transihmisten, tiedotusvälineiden ja toimittajien tilanteeseen, turvallisuusjoukkojen, poliisin ja salaisten palvelujen toimintaan, tutkimuksiin, joiden nojalla voidaan saattaa oikeuteen ja rangaista ihmisoikeusloukkauksista, valtioiden osallistumisesta kidutus- ja pahoinpitelytapauksiin ja huonoon kohteluun kolmansissa maissa ja näitä tapauksia koskevien todisteiden käyttöön, vankilaoloihin sekä pahoinpitelytapauksiin;

R.  ottaa huomioon, että SEU:n johdanto-osassa, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 8, 9, 10, 19 ja 21 artiklassa sekä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustetaan sosiaalisten perusoikeuksien merkitys kirjaamalla ne yhteisön oikeuden yleisiksi periaatteiksi ja näin on tehty selväksi, että unionin on taattava perusvapaudet ja ‑oikeudet, kuten järjestäytymisoikeudet, lakko-oikeudet sekä yhdistymis- ja kokoontumisoikeudet sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa, ja korostaa, että SEUT:n 151 artiklaan sisältyy suora viittaus sosiaalisiin perusoikeuksiin sellaisina kuin ne ovat vahvistettuina Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa;

S.  ottaa huomioon, että perusoikeuskirjan 2 ja 3 artiklassa tunnustetaan oikeus elämään ja oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen;

T.  ottaa huomioon, että unionissa on noin 100 miljoonaa lasta ja noin 80 miljoonaa vammaista henkilöä; panee merkille, että vammaisilta henkilöiltä ja erityisesti lapsilta puuttuu edelleen usein koulunkäyntiin tarvittava apu ja tuki, heillä on vaikeuksia rakennuksiin pääsyssä tai palveluiden saamisessa sekä ongelmia kuulluksi tulemisessa ja osallistumisessa omaan elämäänsä vaikuttavaan päätöksentekoon; toteaa, että unioni on sopimuspuolena YK:n yleissopimuksessa vammaisten henkilöiden oikeuksista, jonka johdosta sillä on velvollisuus edistää, suojella ja kunnioittaa yleissopimuksessa vahvistettuna vammaisten henkilöiden oikeuksia, hyväksyä yleissopimuksen täytäntöönpanoon tähtäävä strategia ja varmistaa, että sovellettavat toimintatavat sekä nykyinen ja tuleva primääri- ja sekundäärilainsäädäntö ovat yleissopimuksen määräysten mukaisia;

U.  korostaa, että sukupuoleen perustuva väkivalta kohdistuu pääasiassa naisiin ja tyttöihin, ja ottaa huomioon, että unionissa tehtyjen arvioiden mukaan 20–25 prosenttia naisista on kokenut fyysistä väkivaltaa ainakin kerran elämässään; ottaa huomioon, että sukuelinten silpominen on käytäntö, jonka tuhannet Euroopassa elävät naiset ovat joutuneet kokemaan, ja se uhkaa tuhansia tyttöjä;

V.  ottaa huomioon, että naisten tuntipalkka unionissa on noin 16 prosenttia pienempi kuin miehillä;

W.  toteaa, että köyhyys, sukupuolten epätasa-arvo ja sukupuolistereotypiat lisäävät riskiä väkivaltaan ja muihin hyväksikäytön muotoihin, kuten naiskauppaan ja prostituutioon, ja vaikeuttavat naisten täysipainoista osallistumista kaikkiin elämän osa-alueisiin;

X.  korostaa, että kaikille unionin kansalaisille on taattava perusvapaudet, ihmisoikeudet ja yhtäläiset mahdollisuudet; toteaa kuitenkin, että kansallisten vähemmistöjen, alueellisten kielten ja vähemmistökielten suojeleminen laajentuneessa unionissa on merkittävä kysymys, jota ei voida ratkaista pelkästään torjumalla muukalaisvihaa ja syrjintää vaan omaksumalla muun muassa erityisiä lainsäädännöllisiä, kielellisiä, kulttuurisia ja sosiaalisia järjestelyitä ja ratkaisukeinoja;

1.  korostaa, että unionin poliittisena, historiallisena ja eettisenä pyrkimyksenä on liittää yhteen valtioita, joilla on yhteiset eurooppalaiset arvot ja joita ne edistävät yhdessä; toteaa, että näitä arvoja ovat muun muassa SEU:n 2 artiklassa ja perusoikeuskirjassa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa vahvistetut arvot, muun muassa ihmisarvon, demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, perusoikeuksien, tasa-arvon, vapauden, syrjimättömyyden ja vähemmistöjen suojelun kunnioittaminen ja noudattaminen, jotka ovat tiiviisti sidoksissa toisiinsa ja vastavuoroisia ehtoja, ja katsoo siksi, että eurooppalaisen identiteetin keskeisenä osana on ja täytyy olla eurooppalaisten arvojen eli ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja demokratian kunnioittaminen ja edistäminen unionissa ja sen ulkopuolella;

2.  suosittaa, että parlamentti, komissio ja neuvosto tunnustavat sellaisten myönteisten velvoitteiden olemassaolon, joilla suojellaan ja edistetään ihmisoikeuksia; tähdentää, että perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittaminen edellyttää toimien toteuttamista eri tasoilla; korostaa alue- ja paikallisviranomaisten, kansalaisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan osuutta ja pyytää komissiota ja neuvostoa parantamaan yhteistyötään näiden toimijoiden kanssa;

3.   muistuttaa, että unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden olisi noudatettava perusvapauksien ja -oikeuksien kunnioittamista koskevia velvoitteitaan; toteaa, että osallistumalla kansainvälisiin sopimuksiin, joilla suojellaan ja edistetään ihmisoikeuksia, voidaan vain vahvistaa perusoikeuksien suojelua unionissa;

4.  tuomitsee unionissa yhä useammin ilmenevät etenkin maahanmuuttoon ja turvapaikanhakuun liittyvät ihmisoikeusrikkomukset sekä syrjinnän ja suvaitsemattomuuden, joka kohdistuu erityisesti tiettyihin väestönosiin (vähemmistöt ja maahanmuuttajat) ja joihin liittyy muun muassa turvallisuuskysymykset, terrorismi, lehdistönvapaus, vapaa liikkuvuus unionissa, sosiaaliset oikeudet ja järjestäytymisoikeudet; panee merkille, että yhä useammin jäsenvaltiot suhtautuvat torjuvasti näiden perusvapauksien ja -oikeuksien kunnioittamiseen erityisesti romanien, naisten, transihmisten, turvapaikanhakijoiden, maahanmuuttajien ja muiden heikommassa asemassa olevien väestönosien kohdalla;

Institutionaaliset kysymykset

5.  toteaa, että unionin kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että sen toimielimet ja jäsenvaltiot varmistavat SEU:n 2 artiklassa vahvistettujen yhteisten eurooppalaisten arvojen kunnioittamisen, ja korostaa, että on kiireesti pantava täytäntöön kaikki perussopimuksien mukaiset tähän tarkoitetut nykyiset välineet sekä valmisteltava tarvittaessa muutoksia perussopimuksiin; painottaa, että velvollisuus täyttää Kööpenhaminan kriteerit säilyy jäsenvaltioilla myös unioniin liittymisen jälkeen; tähdentää, että perusoikeudet ovat osa unionin primäärilainsäädäntöä ja soveltaessaan unionin lainsäädäntöä tuomioistuinten tai viranomaisten on kunnioitettava unionin perusoikeuksia sekä unionin että kansallisella tasolla; pitää siksi valitettavana Euroopan ihmisoikeussopimuksen liittymistä koskevien neuvottelujen hidasta edistymistä ja sitä, että unionin liittymistä kyseiseen sopimukseen ei ole vielä saatu päätökseen;

6.  muistuttaa unionin toimielimille ja jäsenvaltioille, että kaikissa perusoikeuksia koskevissa toimissa on ennen kaikkea vältettävä rikkomuksia erityisesti käytössä olevia ennaltaehkäiseviä menettelyitä ja muutoksenhakumenettelyitä apuna käyttäen ennen jonkin päätöksen tekemistä tai toimenpiteen toteuttamista, sillä näin voidaan varmistaa, että erityistapaukset voidaan käsitellä ja ratkaista mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti, oikeudenmukaisesti, kohtuullisesti ja ilman syrjintää;

7.  katsoo, että kansalaiset ovat yhä enemmän huolissaan perusoikeuksien kunnioittamisesta, suojelusta ja edistämisestä, mistä on osoituksena se, että väkivaltaan, väärinkäytöksiin tai eriarvoisuuteen liittyvät arkipäiväiset, symboliset ja tunnetut tapaukset ovat saaneet ihmiset liikkeelle, ja ne ovat saaneet aiempaa enemmän huomiota, mikä on osittain seurausta myös uusien tekniikoiden, sosiaalisten verkostojen ja tiedotusvälineiden ansiosta tapahtuvasta entistä paremmasta tietojen leviämisestä; muistuttaa, että kaikki väkivaltaan, väärinkäytöksiin ja eriarvoisuuteen liittyvät tapaukset ovat demokratian ja oikeusvaltion kannalta haitallisia ja heikentävät kansalaisten luottamusta instituutioihin ja niiden edustajiin ja etenkin luottamusta poliittisiin päättäjiin; korostaa, että instituutioiden ja poliittisten päättäjien on otettava nämä asiat huomioon ja tuettava tällaista demokraattista suuntausta ottamalla käyttöön uusia menettelyjä keskustelujen käymiseksi kansalaisten kanssa ja vahvistamalla kansalaisten, parlamentin edustajien, oikeuslaitoksen ja tiedotusvälineiden harjoittamaa valvontaa valtion viranomaisia kohtaan, ja korostaa, että myös viranomaisten on toimittava entistä vilpittömämmin ja avoimemmin voidakseen näin palvella kansalaisten etuja entistä paremmin;

8.  katsoo, että perussopimusten potentiaalin täysimääräinen hyödyntäminen edellyttää, että

   a) Euroopan ihmisoikeussopimukseen liittymistä koskeva prosessi saatetaan päätökseen ja otetaan välittömästi käyttöön tarvittavat välineet, jotta tämä perussopimuksiin kirjattu velvoite voidaan täyttää kaikilta, koska se tarjoaa lisämekanismin unionin kansalaisten ihmisoikeuksien täytäntöönpanoa varten, sillä näin voidaan muun muassa varmistaa, että unionin jäsenvaltiot panevat täytäntöön Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätökset ja etenkin ”pilottipäätökset”; liitytään Euroopan neuvoston kehottamalla tavalla Euroopan sosiaaliseen peruskirjaan, joka allekirjoitettiin Torinossa 18. lokakuuta 1961 ja jota tarkistettiin Strasbourgissa 3. toukokuuta 1996; jäsenvaltiot liittyvät Euroopan neuvoston ihmisoikeusyleissopimuksiin ja ratifioivat ne, panevat täytäntöön yhteisön säännöstössä jo käytössä olevia välineitä sekä harkitsevat uudelleen osallistumattomuuttaan, joka saattaisi vaarantaa niiden kansalaisten oikeudet;
   b) varmistetaan, että lainsäädäntöehdotuksissa ja toimintalinjoissa noudatetaan perusoikeuskirjaa ja kunnioitetaan perusoikeuksia toteuttamalla konkreettisia toimia, joilla varmistetaan, että niiden yhteensopivuus perusoikeuskirjan kanssa tarkistetaan lainsäädännön laatimisen kaikissa vaiheissa ja että unionin lainsäädännöstä johtuvia perusoikeuksiin kohdistuvia vaikutuksia ja lainsäädännön täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa tarkastellaan järjestelmällisesti tällaisen lainsäädännön täytäntöönpanoa koskevissa arviointikertomuksissa sekä unionin lainsäädännön soveltamisen seurantaa koskevassa vuosikertomuksessa;
   c) varmistetaan, että komissio – ja neuvosto silloin, kun se esittää lainsäädäntöehdotuksia – tarvittaessa hyödyntää perusoikeusviraston ulkopuolista ja riippumatonta asiantuntemusta;
   d) tiivistetään yhteistyötä komission ja jäsenvaltioiden välillä, myös Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien kanssa, jotta voidaan parantaa unionin nykyisen ihmisoikeuslainsäädännön täytäntöönpanoa;
   e) varmistetaan, että perusoikeuksiin vaikuttavaa ja niitä kehittävää unionin lainsäädäntöä laaditaan ja saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä nykyistä tehokkaammin ja moitteettomasti toteuttamalla tiukkaa arviointi- ja seurantapolitiikkaa ja nostamalla rikkomustapauksissa kanteita unionin tuomioistuimessa erityisesti aloilla, joilla unionilla on toimivaltaa, kuten syrjinnän torjunta, sukupuolten tasa-arvo, vammaisuus, tietosuoja, turvapaikat ja maahanmuutto;
   f) varmistetaan olennaisesti oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvan tarkastelutavan edistäminen, jossa otetaan huomioon perusoikeuksien suojaaminen käytännössä;
   g) todetaan, että tarvitaan voimakasta poliittista tahtoa puuttua näihin asioihin erityisesti talous- ja rahoituskriisin aikana;
   h) lisätään avoimuutta ja varmistetaan se perusoikeuksia koskevassa toimielinten välisessä vuoropuhelussa tai kun kyse on unionin kansalaisten eduista;
   i) varmistetaan, että komissio hyödyntää täysimääräisesti nykyisiä mekanismeja ja käynnistää objektiivisia arvioita ja tutkimuksia ja perustelluissa tapauksissa rikkomismenettelyjä, sillä näin vältetään kaksinaismoralismi, jos jäsenvaltio rikkoo perusoikeuskirjassa vaalittuja oikeuksia pannessaan täytäntöön unionin lainsäädäntöä;
   j) suunnitellaan perusoikeuksiin ja yhteisiin eurooppalaisiin arvoihin liittyviä kunnianhimoisia, tehokkaita ja kauaskantoisia toimintalinjoja ja -ohjelmia, jotta voidaan erityisesti varmistaa, että SEUT:n 8 ja 10 artiklassa ja perusoikeuskirjan 21 artiklassa tarkoitettua syrjinnän torjuntaa ja tasa-arvon edistämistä koskevat unionin velvoitteet täytetään ennakoivasti ja järjestelmällisesti;
   k) tehdään järjestelmällisempää ja paremmin yhteensovitettua yhteistyötä neuvoston ja muiden kansainvälisten instituutioiden kanssa, jotta voidaan välttää päällekkäisen työn tekemistä ja hyödyntää niiden erikoisasiantuntemusta;
   l) virtaviivaistetaan jo käytettävissä olevat moninaiset mekanismit, jotta voidaan ehkäistä ja selvittää perusoikeusrikkomuksia unionissa, välttää oikeuspaikkakeinottelua ja tehostaa asemaa, joka alue- ja paikallisviranomaisilla sekä ihmisoikeusjärjestöillä voi olla;
   m) laatia vertailevia maakohtaisia yhteenvetotaulukoita, joiden pohjalta komission olisi annettava maakohtaisia suosituksia perusoikeuksia koskevasta politiikasta, kuten se tekee 27 jäsenvaltion talouspolitiikan osalta; neuvosto voisi kannattaa tai tarkistaa näitä suosituksia sekä räikeitä perusoikeusrikkomuksia koskevia komission ehdotuksia seuraavaan Eurooppa-neuvoston huippukokoukseen mennessä;
   n) luodaan vertaisarviointijärjestelmä, johon kansalliset ihmisoikeuselimet osallistuvat ja joka vastaisi OECD:n kehitysapukomiteaa: vertaisarviointi toteutettaisiin kunkin jäsenvaltion osalta kolmen tai neljän vuoden välein pääasiallisena tavoitteena auttaa asianomaista valtiota ymmärtämään, miltä osin se voisi parantaa perusoikeusstrategiaansa ja rakenteitaan ja lisäksi määritettäisiin ja jaettaisiin ihmisoikeuksia unionissa koskevia hyviä poliittisia ja strategisia käytäntöjä;
   o) luodaan ”uusi Kööpenhaminan mekanismi”, jolla varmistetaan SEU:n 2 artiklaan ja perusoikeuskirjaan perustuvien perusoikeuksien ja unionin arvojen kunnioittaminen, suojeleminen ja edistäminen;

9.  korostaa, että tämä ”uusi Kööpenhaminan mekanismi”, jonka tavoitteena olisi seurata, missä määrin kukin jäsenvaltio noudattaa Kööpenhaminan kriteereitä tehokkaasti ja sitovasti, voitaisiin ottaa käyttöön välittömästi komission päätöksen nojalla siten, että parlamentti otetaan täysimääräisesti mukaan, ja että siinä pitäisi

   a) vahvistaa indikaattorit nykyisten tai jo laadittujen ja hyväksyttyjen, esimerkiksi YK:n ja Euroopan neuvoston tasolla kehitettyjen perusoikeuksia koskevien standardi-indikaattorien pohjalta (perusoikeusvirasto ja komissio);
   b) käyttää pohjana tällaisten indikaattorien ympärille strukturoitua objektiivista ja luotettavaa tietoa ja kehittää tätä edelleen avoimessa ja uskottavassa menettelyssä (perusoikeusvirasto ja komissio);
   c) varmistaa tilanteen seuraaminen sekä unionissa että jäsenvaltioissa säännöllisen ja objektiivisen menettelyn avulla (perusoikeusvirasto, komissio, neuvosto, Euroopan parlamentti ja kansalliset parlamentit);
   d) tehdä objektiivisia, vertailevia ja säännöllisiä arvioita kaikista perusoikeuksista ja/tai aihealueista sekä kustakin toimielimestä ja jäsenvaltiosta siten, että pyritään laajimpaan mahdolliseen vertailtavuuteen myös neuvoston, YK:n ja unionin toimielinten ja elinten nykyisten seurantamekanismien havaintojen ja suositusten perusteella kansalaisyhteiskunnan järjestöjen toimittamien tietojen lisäksi (perusoikeusviraston raportit sekä komission parlamentin ja neuvoston vuosikertomukset) ja antaa tämän perusteella suosituksia;
   e) ottaa käyttöön SEU:n 2 artiklan soveltamista (demokratia, oikeusvaltio, perusoikeudet, tasa-arvo) koskeva toimintapoliittinen sykli, johon sisältyvät vuosittaiset ja monivuotiset välitavoitteet ja avoin vuosittainen toimielinten välinen foorumi eurooppalaisista arvoista, erityisesti perusoikeuksien suojelusta;
   f) yhdistää kaikki kansallisilta, unionin ja kansainvälisiltä toimielimiltä saadut tiedot ja selvitykset, jotta nykyiset tiedot perusoikeuksien, oikeusvaltion, demokratian ja tasa‑arvon suojelemisesta voidaan tehdä helpommin saataviksi ja näkyviksi;
   g) varmistaa, että oikeusasioiden pääosasto ja neuvoston perusoikeuksien, kansalaisoikeuksien ja henkilöiden vapaan liikkuvuuden työryhmä tekevät yhteistyötä Euroopan parlamentin kansalaisvapauksien valiokunnan kanssa käynnistääkseen säännöllisen ja järjestelmällisen vuoropuhelun näiden elinten ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen välillä perusoikeusasioista unionissa;
   h) laatia ja hyväksyä sekä luonnollisille henkilöille että oikeushenkilöille suosituksia sekä tehokkaita ja oikeasuhtaisia seuraamuksia, joita sovelletaan SEU:n 2 ja 7 artiklan rikkomiseen (esimerkiksi rahastojen maksusitoumusten väliaikainen keskeyttäminen ja tiettyjen säädösten soveltaminen) ja joilla varmistetaan sopimuksessa vahvistettujen oikeuksien toteutuminen asianmukaisesti;
   i) olla mukana ennakkovaroitusjärjestelmä, poliittinen ja tekninen vuoropuhelu, viralliset ilmoitukset sekä ”jäädytysmenettely”, kuten parlamentti on jo pyytänyt, jotta voidaan varmistaa, että jäsenvaltiot unionin toimielinten pyynnöstä keskeyttävät sellaisten lakien hyväksymisen, joissa mahdollisesti sivuutettaisiin tai rikottaisiin perusoikeuksia tai unionin oikeusjärjestystä; komission olisi pidettävä teknisen tason kokouksia kyseessä olevan jäsenvaltion yksikköjen kanssa, mutta sen olisi pidättäydyttävä saattamasta päätökseen muita kuin SEU:n 2 artiklaan liittyvien politiikanalojen neuvotteluita, kunnes SEU:n 2 artiklan täysimääräinen noudattaminen on taattu;

10.  kehottaa komissiota tekemään yhteistyössä EU:n perusoikeusviraston kanssa tällaisen ”uuden Kööpenhaminan mekanismin” perustamista koskevan päätöksen samalla tavalla kuin se toimi korruptiota unionissa ja jäsenvaltioissa koskevan seurannan osalta ja muuttamaan EU:n perusoikeusvirastoa koskevaa asetusta, jotta sen toimivaltaa ja valtuuksia voidaan lisätä;

11.  kehottaa perustamaan mieluiten toimielinten välisellä sopimuksella ”Kööpenhaminan komission”, joka koostuisi riippumattomista korkean tason perusoikeusasiantuntijoista, jotka muun muassa parlamentti nimittäisi, ja jonka tavoitteena olisi varmistaa, että kaikki jäsenvaltiot noudattavat SEU:n 2 artiklassa vahvistettuja arvoja, täyttäisivät edelleen Kööpenhaminan kriteerit sekä antaisivat neuvoja perusoikeusasioissa ja raportoisivat niistä perusoikeusvirastoa koskevan asetuksen tarkistamiseen saakka, sillä näin perusoikeusvirastolla olisi enemmän toimivaltaa ja laajempi vastuualue ja se voisi niiden perusteella muun muassa seurata yksittäisten jäsenvaltioiden toimintaa perusoikeuksien alalla, kuten parlamentti on toistuvasti pyytänyt;

12.  suosittaa käynnistämään vuoropuhelun unionin toimielinten ja jäsenvaltion välillä, jos on olemassa selvä vaara, että jäsenvaltio loukkaa vakavasti unionin arvoja, sekä käyttämään unionin toimielinten mahdollisuutta antaa suosituksia SEU:n 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti; kannattaa varauksetta komission ehdotusta virallisten huomautusten käyttämisestä tässä asiassa;

13.  pyytää komissiota ja neuvostoa perustamaan yhdessä parlamentin kanssa yhteysryhmän, joka seuraa unionin arvojen tehokasta täytäntöönpanoa ja erityisesti suorittaa yhteisarviointeja perusoikeustilanteesta erityistapauksissa, joista joku näistä kolmesta unionin toimielimestä on ilmaissut huolensa; kehottaa näitä toimielimiä myös ottamaan huomioon neuvoston päätöslauselmat ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut;

14.  on tyytyväinen komission puheenjohtajan ja varapuheenjohtaja Redingin lausuntoihin, joissa kerrottiin mahdollisista perussopimusmuutoksista annettavasta tiedonannosta nykyisten perussopimusten nojalla käytettävissä olevien vaihtoehtojen täydentämiseksi, ja kehottaa asiasta vastaavaa valiokuntaansa tutkimaan seuraavat ehdotukset yksityiskohtaisesti, jotta voidaan vahvistaa perusoikeuksien suojelua unionin perussopimuksissa:

   SEU:n 7 artiklan tarkistaminen, ”SEU:n 2 artiklan soveltamista koskevan vaiheen” lisääminen, ”vaaran” ja ”loukkaamisen” vaiheiden toisistaan erottaminen, joissa on erilaiset enemmistölle asetetut kynnykset, teknisen ja puolueettoman analyysin vahvistaminen (ei siis pelkästään poliittisen), vuoropuhelun laajentaminen jäsenvaltioiden toimielinten kanssa ja suurempi määrä täsmennettyjä ja ennakoitavia seuraamuksia, jotka ovat sovellettavissa menettelyn kaikissa vaiheissa;
   entistä vahvemman perusoikeuksia koskevan koordinoinnin ja valvontamekanismin suunnitteleminen SEUT:n 121 artiklan pohjalta;
   komission ja tuomioistuimen muutoksenhakukeinojen ja toimivaltuuksien lisääminen;
   viittaaminen perusoikeusvirastoon perussopimuksissa, myös oikeusperustaan, jotta viraston perustamisasetusta voidaan tarkistaa tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä nykyisen yksimielisyyttä edellyttävän menettelyn sijaan;
   perusoikeuskirjan 51 artikla poistaminen;
   parlamentin mahdollisuus käynnistää menettelyitä SEU:n 2 artiklan rikkomisesta tasa-arvoisesti komission ja neuvoston kanssa siten, että myös perusoikeusvirasto voisi antaa erityistukea menettelyssä;
   yksimielisyysvaatimuksen tarkistaminen aloilla, jotka koskevat perusoikeuksien, kuten tasa-arvon ja syrjimättömyyden, kunnioittamista, suojelua ja edistämistä (esimerkiksi SEUT:n 19 artikla);

kehottaa myös toimivaltaista valiokuntaansa selvittämään ja tarvittaessa tarkistamaan menettelyä, jonka nojalla parlamentti voi toimia SEU:n 7 artiklan mukaisesti;

15.  kehottaa perusoikeusvirastoa perustamaan verkkosivuston perusoikeuksia koskevien YK:n, neuvoston, Etyjin, kansalaisjärjestöjen, perusoikeusviraston, Euroopan parlamentin, tuomioistuinten, kansallisten parlamenttien valiokuntien, oikeusasiamiesten jne. tietojen ja asiakirjojen keräämiseksi ja yhdistämiseksi; katsoo, että näiden tietojen olisi oltava haettavissa päivämäärän, valtion ja laatijan mukaan, jotta voitaisiin tarjota lähteitä ja tietoja perusoikeustilanteesta unionissa ja sen jäsenvaltioissa;

Erityiset oikeudet perusoikeuskirjan mukaisesti

Ihmisarvo

16.  on huolissaan jatkuvista ihmisarvon loukkauksista unionissa ja eräissä jäsenvaltioissa ja korostaa, että ne kohdistuvat muun muassa vähemmistöihin ja erityisesti romaneihin, turvapaikanhakijoihin, maahanmuuttajiin, henkilöihin, joita epäillään yhteyksistä terrorismiin, vapautensa menettäneisiin henkilöihin sekä heikossa asemassa oleviin väestöryhmiin ja köyhiin ihmisiin; korostaa, että viranomaisten on noudatettava kidutuksen ja julman, epäinhimillisen ja alentavan kohtelun ehdotonta kieltoa ja tutkittava perusteellisesti, nopeasti, tehokkaasti ja riippumattomasti kaikki väärinkäytökset ja saatettava syylliset oikeuden eteen;

17.  on huolissaan useista pahoinpitelytapauksista, joihin poliisi ja järjestyksen ylläpitäjät ovat syyllistyneet erityisesti käyttämällä kohtuutonta voimaa mielenosoituksiin osallistuneita rauhanomaisia osallistujia ja toimittajia kohtaan, samoin kuin esimerkiksi pamppujen, kumiluotien ja etälamauttimien kaltaisten ei-tappavien aseiden ylimitoitetusta käytöstä; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että turvallisuusjoukkojen edustajien univormuihin lisätään tunnistetiedot ja että nämä joutuvat vastaamaan teoistaan kaikissa tilanteissa; kehottaa lopettamaan etniseen ja rodulliseen profilointiin perustuvan poliisivalvonnan; on huolissaan siitä, että kokoontumisvapautta ja oikeutta rauhanomaisiin mielenosoituksiin rajoitetaan entistä enemmän, ja korostaa, että oikeus osoittaa mieltä perustuu kokoontumisvapauteen, järjestäytymisoikeuteen ja ilmaisunvapauteen; kehottaa jäsenvaltioita olemaan hyväksymättä toimenpiteitä, joilla voitaisiin asettaa kyseenalaiseksi tai kriminalisoida perusvapauksien ja -oikeuksien käyttö, ja kehottaa niitä sen sijaan toteuttamaan toimia, joilla varmistetaan, että voimankäyttö olisi poikkeuksellista ja yleiseen järjestykseen kohdistuvan todellisen ja vakavan uhan vuoksi perusteltua, ja muistuttaa, että poliisin ensisijaisena tehtävänä on taata ihmisten turvallisuus ja suojelu;

18.  muistuttaa kannattavansa unionin aloitetta, jolla varmistetaan, että vapautensa menettäneiden henkilöiden perusoikeudet taataan ja että vangit pystyvät sopeutumaan uudelleen yhteiskuntaan sen jälkeen, kun heidät on vapautettu; on huolissaan vankiloiden katastrofaalisesta tilanahtaudesta monissa jäsenvaltioissa, kehnoista vankilaoloista ja vankien epäasianmukaisesta kohtelusta ja kehottaa toteuttamaan unionin aloitteen, jolla varmistetaan neuvoston kidutuksen vastaisen komitean sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen suositusten täytäntöönpano, muun muassa maahanmuuttokeskuksissa ja psykiatrisissa sairaaloissa ja myös poliisin toiminnassa; suosittaa toteuttamaan vankiloiden tilanahtauden lievittämiseen tähtäävien toimia, joita ovat muun muassa tutkintavankeuden liiallisen käytön välttäminen, vaihtoehtoisten vankeusrangaistusten määrääminen, tiettyjen tekojen dekriminalisoinnin harkitseminen ja/tai lyhentämään aikaa, jona ihmisiä voidaan pitää vangittuina ilman syytteitä;

19.  muistuttaa, että on selvitettävä perinpohjaisesti Euroopan valtioiden yhteistyö Yhdysvaltojen ja CIA:n poikkeuksellisia luovutuksia koskevassa ohjelmassa, salaisissa lennoissa ja vankiloissa unionin alueella, ja painottaa, jäsenvaltioiden on suoritettava tehokkaita, puolueettomia, perinpohjaisia, riippumattomia ja avoimia tutkimuksia ja että rankaisemattomuudelle ei ole sijaa; muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että kidutuskielto on ehdoton, minkä vuoksi valtiot eivät voi valtiosalaisuuteen vetoamalla tinkiä velvollisuudestaan tutkia vakavia ihmisoikeusloukkauksia; painottaa, että jäsenvaltioiden maine ja luottamus siihen, että ne ovat sitoutuneet puolustamaan perusoikeuksia, on vaakalaudalla, jos ne eivät toimi edellä kuvatulla tavalla;

20.  korostaa, että rankaisemattomuuden ilmapiiri CIA:n ohjelman kohdalla mahdollisti sen, että perusoikeuksien rikkominen jatkui unionin ja Yhdysvaltojen terrorismin vastaisen politiikan toteuttamisessa, mistä ovat osoituksena muun muassa Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviranomaisen valvontaohjelman yhteydessä ja eri jäsenvaltioiden valvontaelimissä toteutetut laajamittaiset vakoilutoimet, joita parlamentti parhaillaan tarkastelee; kehottaa tarkistamaan unionin ja jäsenvaltioiden turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen alalla toimivia virastoja koskevaa lainsäädäntöä ja keskittymään erityisesti tarkastelemaan ennakkoon tapahtuvaa ja parlamentaarista oikeudellista valvontaa sekä oikeutta kyseisten virastojen keräämien, tallettamien tai käsittelemien tietojen muutoksenhakuun ja oikaisuun;

21.  kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole sitä vielä tehneet, saattamaan ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta sekä ihmiskaupan uhrien suojelemisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/36/EU täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöään ja panemaan sen täytäntöön sekä toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että ihmiskaupan uhreja autetaan ja suojellaan asianmukaisesti, ihmiskauppaan syyllistyneet saatetaan oikeuteen ja heille määrätään konkreettisia, oikeasuhtaisia ja varoittavia seuraamuksia siten, että samalla huolehditaan ehkäisevistä toimenpiteistä;

22.  kehottaa jäsenvaltioita saattamaan rikoksen uhrien oikeuksia, tukea ja suojelua koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/29/EU täysimääräisesti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan rikoksen uhrien riittävä tukeminen ja suojelu;

23.  kehottaa kunnioittamaan ihmisarvoa kuoleman hetkellä, erityisesti varmistamalla, että hoitotestamenteissa ilmaistut päätökset tunnustetaan ja niitä kunnioitetaan;

24.  toteaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveys sekä seksuaali- ja lisääntymisoikeudet ovat olennainen osa ihmisarvoa ja että niitä on tarkasteltava rakenteellisen syrjinnän ja sukupuolten eriarvoisuuden laajemmassa yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioita turvaamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja niitä koskevat oikeudet perusoikeusviraston ja Euroopan tasa-arvoinstituutin välityksellä erityisesti varmistamalla lisääntymisterveysohjelmien ja -palvelujen sekä vapaaehtoisen perhesuunnittelun ja äitiysterveyden ja vastasyntyneiden lasten terveyden kannalta olennaisen hoidon ja lääkkeiden saatavuuden sekä seuraamalla valppaasti toimintalinjoja ja/tai lainsäädäntöä, jotka voivat loukata seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja niitä koskevia oikeuksia;

Vapaudet

25.  korostaa, että demokratia ja oikeusvaltio perustuvat perusvapauksien ja -oikeuksien kunnioittamiseen ja että mitkään toimet terrorismin torjumiseksi tai kansainvälinen yhteistyö tässä tarkoituksessa eivät saa vaarantaa eurooppalaisia perusoikeusnormeja vaan näitä arvoja (esimerkiksi syyttömyysolettama, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, oikeus puolustukseen, yksityisyyden ja henkilötietojen suoja) on kunnioitettava tinkimättä; korostaa, että demokraatista valvontaa on tehostettava ja on varmistettava perusoikeuksien suojelu ja kunnioittaminen tämän alan rajat ylittävässä yhteistyössä ottaen huomioon, että viranomaisille taataan aina vain laajempi mahdollisuus hyödyntää henkilötietoja sisältäviä digitaalisia tietokantoja; kehottaa siksi toteuttamaan toimenpiteitä, joilla taataan yksityisyyttä koskeva oikeus ja henkilötietojen suoja tällä alalla;

26.  pitää valitettavana, että sisäisessä turvallisuusstrategiassa painotetaan turvallisuutta kansalaisvapauksien, perusoikeuksien ja ennaltaehkäisevien toimenpiteiden kustannuksella; pitää valitettavana, että julkituotujen tavoitteiden ja toimintalinjojen tehokkaan täytäntöönpanon välinen kuilu kasvaa; katsoo, että Euroopan parlamentilla on oltava ratkaiseva rooli arvioitaessa ja määritettäessä sisäistä turvallisuuspolitiikkaa, koska se vaikuttaa merkittävästi kaikkien unionissa asuvien henkilöiden perusvapauksiin ja ‑oikeuksiin, sillä näin varmistetaan turvallisuuspolitiikan politiikan demokraattinen valvonta ja seuranta, tiedustelupalvelut mukaan lukien, ja tarvittaessa sen tarkistaminen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseksi;

27.  on huolissaan paljastuksista, jotka koskevat yksityisyyttä koskevaan oikeuteen ja henkilötietojen suojaan kohdistuneita räikeitä loukkauksia, joihin Euroopan kansalaisten laajamittaiseen vakoiluun tarkoitettujen eurooppalaisten valtioiden ja muiden kuin eurooppalaisten valtioiden seurantaohjelmissa on syyllistytty tapauskohtaisesti ilman oikeuden lupaa ja ilman asiaankuuluvaa parlamentaarista valvontaa; tuomitsee tällaiset käytännöt ja kehottaa näitä valtioita lopettamaan viipymättä tällaiset rikkomukset; kehottaa antamaan tyhjentävän selvityksen näiden ohjelmien sisällöstä ja alalla mahdollisesti tehtävästä kansainvälisestä yhteistyöstä sekä arvioimaan niitä uudelleen välittömästi; katsoo, että unionin ja sen jäsenvaltioiden on toteutettava ponnekkaita toimia niitä valtioita vastaan, jotka rikkovat yksityisyyttä koskevaa perusoikeutta vakoilemalla unionin kansalaisten sekä institutionaalisten, poliittisten ja talousalan edustajien ja toimijoiden viestintää; on huolissaan siitä, että tiedustelupalvelut ovat kiertäneet demokraattisen parlamentaarisen ja oikeudellisen valvonnan ja toteuttaneet salaisia ohjelmia ja operaatioita ilman poliittista hyväksyntää; vaatii tämän vuoksi tarkistamaan kiireesti oikeudellisia ja parlamentaarisia tiedustelupalvelujen valvontamekanismeja tiedustelutoiminnan kytkemiseksi demokratiaan, oikeusvaltioon ja perusoikeuksiin SEU:n 2 artiklan edellyttämällä tavalla; tuomitsee yksityisyritysten salaisen yhteistyön laajamittaisen vakoilun yhteydessä; katsoo, että EU:n olisi toimittava nykyistä määrätietoisemmin ja sen olisi vaadittava toimien toteuttamista kansainvälisellä tasolla, jotta voidaan varmistaa, että yksityisyyttä ja henkilötietojen suojaa koskevat unionin säännöt pannaan täytäntöön ja niitä noudatetaan, minkä lisäksi unionin olisi edistettävä tekniikkaa, jonka avulla taataan viestinnän luottamuksellisuus Euroopassa;

28.  pitää valitettavana, että henkilötietojen suojaan liittyvistä asetus- ja direktiiviehdotuksista käydyt keskustelut ovat keskeytyneet neuvostossa huolimatta siitä, että parlamentti on antanut voimakkaan tukensa sääntöjen tiukentamiselle; pitää valitettavana Eurooppa-neuvoston 24. ja 25. lokakuuta 2013 tekemää päätöstä digitaalisten sisämarkkinoiden loppuunsaattamisesta vasta vuonna 2015, koska näin tietosuojapaketin hyväksyminen viivästyy, ja kehottaa neuvostoa edistämään tietosuojadirektiiviä ja -asetusta koskevia neuvotteluja, jotta tietosuojapaketti voidaan hyväksyä ennen parlamentin vaalikauden päättymistä;

29.  katsoo, että unionin ja sen jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön järjestely, jolla suojataan ilmiantajia, jotka paljastavat perusoikeuksiin liittyviä vakavia rikkomuksia, joihin kaikelta demokraattiselta, parlamentaariselta ja oikeudelliselta valvonnalta välttyneet tiedustelupalvelut ovat syyllistyneet;

30.  korostaa, että digitaalisen ympäristön nopea kehitys (mukaan lukien internetin, sovelluksien ja sosiaalisten verkostojen lisääntynyt käyttö) edellyttää henkilötietojen ja yksityisyyden tehokkaampaa suojelua, jolla luottamuksellisuus voidaan taata;

31.  on tyytyväinen, että yhä useammat jäsenvaltiot turvaavat oikeuden perustaa perhe avioliiton, rekisteröidyn parisuhteen tai avoliiton kautta sekä oikeuden adoptioon ilman seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää, ja kehottaa muita jäsenvaltioita toteuttamaan vastaavia toimia; suhtautuu myönteisesti hiljattain annettuun tuomioon, jonka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi asiassa Vallianatos ja muut v. Kreikka ja jossa todettiin, että samaa sukupuolta olevia pareja ei voida sulkea siviiliavioliittojen ulkopuolelle; pyytää komissiota ja kaikkia jäsenvaltioita esittämään ja hyväksymään lakeja ja omaksumaan toimintalinjoja homofobian, transfobian ja viharikosten torjumiseksi ja suhtautuu myönteisesti perusoikeusviraston lausunnon 2/2013 julkistamiseen; toteaa, että lausunnossa tarkastellaan rasismia ja muukalaisvihaa koskevaa puitepäätöstä siten, että erityistä huomiota kiinnitetään rikosten uhrien oikeuksia; kehottaa komissiota ja kaikkia jäsenvaltioita takaamaan vapaasta liikkuvuudesta ilman seksuaaliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää annetun direktiivin täytäntöönpanon; muistuttaa komissiolle antamastaan kehotuksesta, joka koski kunnianhimoisen säädöksen esittämistä virkatodistusten vaikutusten vastavuoroisesta tunnustamisesta;

32.  on erittäin huolissaan homofobian uhreiksi joutuneiden nuorten itsemurhien määristä; palauttaa mieliin perusoikeusviraston homo- ja biseksuaaleja sekä transihmisiä (HLBT) koskevan katsauksen tulokset, joiden mukaan 26 prosenttia kaikista vastanneista oli kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa kotona tai muualla; toteaa, että kun kyse on transsukupuolisista vastaajista, luku on jo 35 prosenttia, ja 19 prosenttia vastanneista tunsi itsensä syrjityksi työssä tai työnhaussa huolimatta unionin lainsäädännön mukaisesta oikeudellisesta suojelusta; kehottaa tämän vuoksi komissiota käyttämään näitä tuloksia pohjana kattavalle unionin vastaukselle HLBT-ihmisten perusoikeusongelmiin ja laatimaan unionin etenemissuunnitelman tasa-arvon saavuttamiseksi ilman seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää, kuten parlamentti ja kansalaisjärjestöt ovat toistuvasti pyytäneet;

33.  pitää valitettavana, että transsukupuolisten henkilöiden sukupuolen oikeudellista tunnustamista koskeviin menettelyihin edelleen sisältyy pakkosterilisaatio 14 jäsenvaltiossa; kehottaa jäsenvaltioita tarkistamaan näitä menettelyjä, jotta niissä kunnioitettaisiin täysimääräisesti transihmisten ihmisarvoa ja oikeutta kehon koskemattomuuteen; kiittää komissiota sen sitoutumisesta yhteistyön tekemiseen Maailman terveysjärjestön kanssa sukupuolisen identiteetin häiriöiden poistamiseksi mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden luettelosta ja sen varmistamiseksi, että kansainvälisen tautiluokituksen (ICD-11) 11. versiota koskevissa neuvotteluissa otetaan käyttöön uusi luokittelu, jossa luovutaan patologisoinnista;

34.  tunnustaa ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapauden, vapauden uskoa ja olla uskomatta, vapauden harjoittaa haluamaansa uskontoa tai vaihtaa uskontoa; tuomitsee kaikenlaisen syrjinnän ja suvaitsemattomuuden, ja katsoo, että maallistuminen, jolla tarkoitetaan poliittisten ja uskonnollisten auktoriteettien selkeää erottamista toisistaan, sekä valtion puolueettomuus, on paras keino taata syrjinnänvastaisuus ja tasa-arvoisuus niin uskontojen kuin uskovaisten ja muiden kuin uskovaisten välillä; kehottaa jäsenvaltioita puolustamaan uskonnon tai vakaumuksen vapautta, mukaan lukien uskonnottomille henkilöille taattava vapaus syrjinnästä, joka johtuu siitä, että uskonnoille on myönnetty liiallisia vapautuksia tasa-arvoa ja syrjinnän vastaisuutta koskeviin säännöksiin nähden;

35.  toteaa, että jumalanpilkan kriminalisoivat kansalliset lait rajoittavat uskontoa tai vakaumusta koskevaa ilmaisunvapautta ja että näitä lakeja käytetään usein uskonnollisiin tai muihin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden vainoamiseen, huonoon kohteluun ja pelotteluun, minkä lisäksi niillä voi olla vakava rajoittava vaikutus ilmaisunvapauteen ja uskonnon tai vakaumuksen vapauteen; suosittaa jäsenvaltioille näiden tekojen dekriminalisoimista;

36.  pitää valitettavana, että joissakin jäsenvaltioissa nuoria henkilöitä vastaan nostetaan syytteitä ja heille määrätään vankeusrangaistuksia, koska asepalvelusta kieltäytymisen oikeutta ei ole vieläkään asianmukaisesti tunnustettu, ja kehottaa jäsenvaltioita lopettamaan asepalveluksesta kieltäytyviä henkilöiden syrjimisen ja syytteiden nostamisen heitä vastaan;

37.  muistuttaa, että sananvapaus, tiedonvälityksen vapaus ja lehdistönvapaus ovat keskeisessä asemassa demokratian ja oikeusvaltion turvaamisessa, ja muistuttaa komissiolle esittämästään pyynnöstä muuttaa ja tarkistaa audiovisuaalisia mediapalveluja koskevaa direktiiviä parlamentin asiaa koskevassa mietinnössä esitetyllä tavalla; tuomitsee jyrkästi toimittajiin ja tiedotusvälineisiin kohdistetun väkivallan, painostuksen tai uhkailun myös silloin, kun kyse on hallitusten ja valtioiden tekemiin perusoikeuksien loukkauksiin liittyvien tietojen ja tietolähteiden julkituomisesta; kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita kunnioittamaan, suojelemaan ja edistämään perusoikeutta sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen sekä takaamaan sen ja pidättäytymään näin ollen käyttämästä tai kehittämästä mekanismeja, joilla rajoitetaan näitä vapauksia;

38.  on huolissaan Euroopan talouskriisin vaikutuksista joukkotiedotusvälineiden omistajuuteen ja julkisen palvelun tiedotusvälineiden mahdollisesta yksityistämisestä joissakin jäsenvaltioissa; kehottaa jäsenvaltioita turvaamaan julkisen palvelun tiedotusvälineiden riippumattomuuden ja täyttämään institutionaaliset velvoitteensa säilyttää tiedotusvälineiden moniarvoisuus ja tarjota korkealaatuista, monipuolista, täsmällistä ja luotettavaa tietoa; katsoo, että tiedotusvälineiden omistuksen ja hallinnan olisi aina oltava avointa eivätkä ne saisi keskittyä; painottaa, että tiedotusvälineiden omistuksen avoimuus on erittäin tärkeää, jotta voidaan seurata unionin sisäisiä investointeja tiedotusvälineisiin sekä muiden kuin eurooppalaisten sijoittajien yhä suurempaa vaikutusvaltaa jäsenvaltioissa tarjottaviin tietoihin;

39.  painottaa, että on tärkeää suojella pakolaisten ja maahanmuuttajien oikeuksia, ja korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä maahanmuuttajanaisiin ja -lapsiin; on huolissaan monista turvapaikkaoikeuden ja suojeluvelvollisuuden loukkauksista maahanmuuttajien palauttamis-, karkottamis- ja luovuttamistapauksissa; korostaa velvollisuutta noudattaa kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, erityisesti pakolaisten oikeusasemaa koskevaa YK:n yleissopimusta sekä palauttamiskiellon periaatetta, auttaa merihätään joutuneita ihmisiä, jotka vaarantavat henkensä päästäkseen unioniin, ja huolehtia vastaanotto-oloista sekä ihmisarvoisista ja ihmisten perusoikeuksia kunnioittavista menettelyistä; kehottaa unionia ja jäsenvaltioita muuttamaan tai tarkistamaan kaikkea lainsäädäntöä, jossa määrätään seuraamuksia merihätään joutuneiden maahanpyrkijöiden auttamisesta; kehottaa komissiota tarkistamaan laittomassa maahantulossa, kauttakulussa ja maassa oleskelussa avustamisen määrittelystä annettua neuvoston direktiiviä 2002/90/EY, jotta voidaan tehdä selväksi, että humanitaarisen avun antamista merellä ahdingossa oleville maahanpyrkijöille olisi pidettävä yleisenä toimintatapana, eikä toimintana, josta olisi jonkinlaisia seuraamuksia;

40.  on tyytyväinen yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän loppuunsaattamiseen ja kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tarpeelliset lainsäädännölliset ja hallinnolliset uudistukset, joilla varmistetaan järjestelmän tehokas täytäntöönpano, sillä näin voidaan varmistaa, että se otetaan käyttöön täysimääräisesti suunnitelmien mukaan ja että se mahdollistaa suojelua hakeville entistä paremman pääsyn turvapaikkamenettelyyn sekä johtaa nykyistä oikeudenmukaisempiin, nopeampiin ja laadukkaampiin turvapaikkapäätöksiin ja tarjoaa ihmisarvoiset olosuhteet sekä turvapaikanhakijoille että niille, joille myönnetään kansainvälinen suojelu unionissa; pitää kuitenkin valitettavana, että lapsia voidaan edelleen ottaa säilöön, ja pyytää, että heidät jätetään nopeutettujen menettelyiden ulkopuolelle; muistuttaa komissiolle esittämästään pyynnöstä laatia parhaiden käytäntöjen pohjalta strategisia suuntaviivoja, jotta voidaan vahvistaa yhteiset vähimmäisvaatimukset vailla huoltajaa olevien alaikäisten vastaanotolle ja suojelulle; tähdentää, että menettelyllisten takeiden on oltavat riittävät ja asianmukaiset; kehottaa panemaan täytäntöön hiljattain annetun tuomioistuimen tuomion, jonka mukaan HLBT‑turvapaikanhakijat saattavat muodostaa erityisen sosiaaliryhmän, jota voidaan vainota seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi, ja että lähtömaassa homoseksuaalisista teoista määrättävä vankeusrangaistus voidaan sellaisenaan katsoa vainoksi;

41.  tuomitsee sen, että suuria määriä unioniin pyrkiviä maahanmuuttajia kuolee edelleen merellä huolimatta lukuisista erilaisista teknisistä keinoista, joita jäsenvaltiot ja unioni ovat ottaneet käyttöön tarkkailuun ja unionin ulkorajojen valvontaan; vaatii unionia ja sen jäsenvaltioita panemaan täytäntöön suositukset, jotka sisältyivät 24. huhtikuuta 2012 annettuun ihmishenkien menetystä Välimerellä ja sitä koskevaa vastuunkantoa käsittelevään neuvoston parlamentaarinen yleiskokouksen päätöslauselmaan ”Lives lost in the Mediterranean Sea: Who is responsible?”(30); on tyytyväinen neuvoston päätöksen 2010/252/EU kumoamista koskevaan unionin tuomioistuimen päätökseen;

42.  painottaa Euroopan eteläisen merirajan ylittävien henkilöiden haavoittuvuutta; vaatii toteuttamiskelpoista ratkaisua Välimeren maahanmuutto-ongelmaan kokonaisuudessaan siten, että kunnioitetaan täysimääräisesti palauttamiskiellon periaatetta, ja kehottaa jäsenvaltioita ja unionin toimielimiä vähintäänkin ottamaan huomioon perusoikeusviraston hiljattain antamat lausunnot siitä, kuinka maahanmuuttajien perusoikeuksia voitaisiin parhaiten suojella merivalvonnan yhteydessä;

43.  on tyytyväinen perusoikeusviraston yhteistyössä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kanssa laatimaan käsikirjaan turvapaikkoja, rajoja ja maahanmuuttoa koskevasta EU:n lainsäädännöstä, joka on konkreettinen panos Euroopan oikeusalan ammattilaisten auttamiseksi perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien vaalimisessa;

44.  kehottaa jäsenvaltioita ja neuvostoa vauhdittamaan Välimeren työryhmän toimintaa, jotta voidaan varmistaa meripelastuskapasiteetin merkittävä lisääminen sekä kattavan maahanmuuttoa ja turvapaikkoja koskevan suunnitelman laatiminen solidaarisuuden ja vastuunjaon pohjalta siten, että otetaan huomioon kaikki olennaiset näkökohdat, kuten unionin ja jäsenvaltioiden sellaisen lainsäädännön tarkistaminen, joka mahdollistaa merellä hädässä olevien henkilöiden humanitaarisen auttamisen kriminalisoinnin, turvallisten ja laillisten reittien kehittäminen Eurooppaan pakolaisia ja maahanmuuttajia varten sekä kehitysyhteistyö kolmansien maiden kanssa demokratian, perusoikeuksien ja oikeusvaltion vahvistamiseksi, jotta voidaan varmistaa, että Lampedusan edustalla tapahtuneen murhenäytelmän kaltaisia onnettomuuksia ei enää tapahtuisi;

45.  tuomitsee maahanmuuttajien ja erityisesti kolmansiin maihin karkotettujen perusoikeuksien lisääntyvät loukkaukset, jotka YK:n maahanmuuttajien ihmisoikeuksien erityisraportoija toi esiin 24. huhtikuuta 2013 julkaistussa erityisraportissaan(31) ja perusoikeusvirasto omassa raportissaan(32); painottaa tässä yhteydessä tarvetta arvioida tosiasiallisesti uudelleen palauttamista koskevaa direktiiviä, takaisinottosopimuksia sekä Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston (Frontex) toimia perusoikeuksien kunnioittamisen näkökulmasta; kehottaa komissiota toteuttamaan konkreettisia toimia jatkona vuonna 2011 julkaistulle kriittiselle kertomukselleen unionin ja kolmansien maiden välisistä takaisinottoa koskevista sopimuksista ja toimenpiteistä; tuomitsee jäsenvaltioiden tiukat politiikat viisumien myöntämisessä tiettyjen kolmansien maiden kansalaisille;

46.  kehottaa jäsenvaltioita laatimaan lailliseen maahanmuuttoon kannustavia toimintalinjoja sekä ratifioimaan siirtotyöläisten ja näiden perheenjäsenten oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen;

Tasa-arvo

47.  painottaa, että ihmisarvoa, yhdenvertaisuutta lain edessä ja kaikenlaisen syrjinnän kieltoa koskevat periaatteet kuuluvat demokraattisen yhteiskunnan peruspilareihin; katsoo, että unionin ja jäsenvaltioiden on lisättävä toimiaan, joilla edistetään tasa-arvoa ja syrjinnän torjumista, kulttuurisen, uskonnollisen ja kielellisen monimuotoisuuden suojelemista, miesten ja naisten tasa-arvoa, lasten oikeuksia, ikääntyneiden ihmisten oikeuksia, vammaisten henkilöiden oikeuksia sekä LBGT-ihmisten ja kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden oikeuksia;

48.  kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään kansallisen lainsäädäntökehyksen, jolla puututaan kaikenlaiseen syrjintään ja taataan voimassa olevan unionin lainsäädäntökehyksen tehokas täytäntöönpano, myös käynnistämällä rikkomismenettelyjä; pitää valitettavana, että neuvostossa käytävät neuvottelut ehdotuksesta neuvoston direktiiviksi uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumattoman yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta ovat ajautuneet umpikujaan, ja kehottaa jälleen kerran neuvostoa hyväksymään ehdotuksen; on tyytyväinen puheenjohtajavaltio Liettuan kantaan, jossa se tukee ehdotusta, ja kehottaa muita jäsenvaltioita seuraamaan Liettuan esimerkkiä; on siksi tyytyväinen perusoikeusviraston lausuntoon 1/2013 tasa-arvotilanteesta Euroopan unionissa 10 vuotta tasa-arvodirektiivien ensimmäisen täytäntöönpanon jälkeen; katsoo, että olisi puututtava myös syrjintään kielen perusteella;

49.  muistuttaa 25. lokakuuta 2011 antamastaan vammaisten liikkuvuutta ja osallistamista sekä Euroopan vammaisstrategiaa 2010–2020 koskevasta päätöslauselmasta(33), jossa vaadittiin Euroopan unionin perusoikeuskirjan täydellistä noudattamista;

50.  on huolissaan vammaisten henkilöiden syrjinnästä ja syrjäytymisestä, mikä estää heitä voimasta nauttia perusoikeuksistaan tasavertaisina muiden kanssa; kehottaa unionin toimielimiä ja jäsenvaltioita jatkamaan vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanoa omilla toimivalta-aloillaan; katsoo, että unionin syrjinnän vastaisen lainsäädännön ja politiikan kehittämisellä edelleen voi olla suuri merkitys yhdenmukaistettaessa lainsäädäntöä vammaisyleissopimuksen mukaiseksi kaikkialla unionissa esimerkiksi oikeustoimikelpoisuuden alalla; kannustaa jäsenvaltioita laatimaan ja varustamaan riittävin resurssein toimintatapoja, joilla edistetään vammaisten henkilöiden integraatiota ja parannetaan heidän asumismahdollisuuksiaan sekä mahdollisuuksia hankkia koulutusta ja työllistyä, käyttää julkisia liikennevälineitä ja laitoksia sekä osallistua politiikkaan erityisesti siten, että lopetetaan vammaisten henkilöiden äänioikeuteen ja ehdolle asettumiseen kohdistuva syrjintä lainsäädännössä ja käytännössä; pitää valitettavana, että vammaiset henkilöt joutuvat paikallisyhteisön tason vaihtoehtojen puutteessa elämään erikoistuneissa hoitolaitoksissa, ja kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan siihen, että ne puolustavat järjestelyitä, jotka mahdollistavat sen, että nykyistä useammat vammaiset henkilöt voivat elää itsenäistä elämää;

51.  kehottaa komissiota toteuttamaan unionin lainsäädännön ja politiikan kattavan tarkistuksen arvioidakseen niiden yhdenmukaisuutta YK:n vammaisten oikeuksia koskevan yleissopimuksen kanssa; katsoo, että unionin lainsäädäntömenettelyjä ja poliittista päätöksentekoa on mukautettava siten, että varmistetaan YK:n vammaisyleissopimuksen noudattaminen ja sen täytäntöönpano; kehottaa komissiota laatimaan tätä tarkoitusta varten erityiset vaikutustenarviointia koskevat suuntaviivat ja toimittamaan luonnoksen YK:n vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevasta unionin edistymiskertomuksesta Euroopan parlamentille; katsoo, että parlamentin olisi järjestettävä säännöllisesti keskusteluja ja laadittava päätöslauselman muodossa ja myös komission kertomuksen pohjalta suosituksia siitä, miten on edistytty pyrkimyksissä taata vammaisille henkilöille oikeus nauttia YK:n vammaisyleissopimuksessa vahvistetuista oikeuksista; kannattaa nykyisiä aloitteita, joilla pyritään perustamaan valiokuntien välinen työryhmä tarkastelemaan vammaisyleissopimuksen täytäntöönpanoa, jotta voidaan varmistaa, että parlamentin yleissopimuksen täytäntöönpanon valvontaan ja tukemiseen tähtäävä toiminta on kattavaa ja johdonmukaista;

52.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota suojelemaan, edistämään ja vahvistamaan lapsen oikeuksia kaikissa sisäisissä ja ulkoisissa toimissa ja politiikoissa, joilla on näihin vaikutusta; on huolissaan lapsista, jotka joutuvat väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, ja kehottaa jäsenvaltioita saattamaan päätökseen lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta annetun direktiivin 2011/93/EU saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöä; kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja perusoikeusvirastoa jatkamaan toimiaan, jotta voidaan arvioida, miten lapsia kohdellaan oikeudenkäynneissä; katsoo, että asumuseron tai avioeron yhteydessä on aina otettava huomioon lapsen ensisijainen etu ja jokaisen lapsen olisi voitava säilyttää säännölliset ja välittömät yhteydet molempiin vanhempiinsa;

53.  on huolissaan romanien tilanteesta unionissa ja useista tapauksista, joissa lainvalvontaviranomaiset ovat vainonneet, pahoinpidelleet, leimanneet, syrjineet, karkottaneet, siirtäneet, laittomasti häätäneet, luvattomasti rekisteröineet ja profiloineet heitä etnisesti, mikä on unionin perusoikeuksien vastaista; muistuttaa kansallisten romaneja koskevien integrointistrategioiden täytäntöönpanossa edistymisestä 12. joulukuuta 2013 antamassaan päätöslauselmassa(34) vahvistamastaan kannasta ja kehottaa panemaan tehokkaasti täytäntöön kansalliset romanien integrointia koskevat strategiat todellisen osallisuuden edistämiseksi sekä lisäämään ja toteuttamaan nykyistä asiaankuuluvampia toimia, joilla edistetään sopeutumista yhteiskuntaan erityisesti perusoikeuksien suojelun sekä työn, asunnon, koulutukseen ja terveydenhuollon saannin alalla, sekä torjumaan romaneihin kohdistuvaa väkivaltaa, vihaa ja vihapuhetta; kehottaa lopettamaan laittomat häädöt ja asutusten purkamisen ilman korvaavan asumisen osoittamista sekä romanilasten erottelun oppilaitoksissa ja heidän laittoman sijoittamisensa erityiskouluihin; kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään nykyistä enemmän niiden käytettävissä olevia unionin määrärahoja, joiden avulla ne voivat panna täytäntöön sopeuttamishankkeita yhteistyössä paikallisviranomaisten kanssa ensisijaisena toimena niiden alueelle päivittäin saapuvien maahanmuuttajien ohjaaminen;

54.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan romanien syrjinnän vastaisia konkreettisia toimia laatimalla yhdennettyjä toimintalinjoja ja panemalla täytäntöön strategioissa esitetyt toimenpiteet siten, että huomiota kiinnitetään syrjinnän vastaisiin toimenpiteisiin ja toimenpiteisiin, joilla pyritään parantamaan heidän työllistettävyyttään ja työmarkkinoille pääsyään yhteistyössä romaniväestön edustajien kanssa, ja varmistetaan samalla heidän täysimääräisen osallistumisensa yhteisöihinsä vaikuttavien hankkeiden hallinnointiin, seurantaan ja arviointiin; kehottaa osoittamaan näihin toimiin riittävät varat ja varmistamaan, että varat käytetään tehokkaasti; kehottaa myös komissiota ja perusoikeusvirastoa esittämään yhteisiä, vertailukelpoisia ja luotettavia indikaattoreita, joilla jäsenvaltioiden edistymistä voidaan seurata;

55.  katsoo, että komission olisi toteutettava määrätietoisia toimia tapauksissa, joissa romanien perusoikeuksia rikotaan jäsenvaltioissa, erityisesti käynnistämällä rikkomismenettelyjä tapauksissa, joissa heiltä evätään mahdollisuus käyttää taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksiaan sekä oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen ja asumiseen, tasa‑arvoon ja syrjimättömyyteen sekä henkilötietojen suojaan; kehottaa komissiota perustamaan romaneihin kohdistuvien viharikosten seurantamekanismin ja pyytää komissiota ja jäsenvaltioita puuttumaan romanien syntymätodistusten ja henkilötodistusten puutteeseen unionissa; muistuttaa kehotuksestaan, joka koskee kohdistetun toimintatavan käyttöön ottamista romaniväestöön kuuluvien naisten yhteiskunnallisen osallisuuden edistämiseksi, jolla pyritään estämään moniperustainen syrjintä; kehottaa laatimaan romanien kansallisten integrointistrategioiden eurooppalaisesta puitekehyksestä täysimittaisen unionin strategian;

56.  korostaa, että kansallisiin, etnisiin, uskonnollisiin tai kielellisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittaminen on erittäin tärkeää; on huolissaan siitä, että näihin vähemmistöryhmiin kuuluvat ihmiset kohtaavat jokapäiväisessä elämässään oikeudenkäyttöön, terveyden- ja sosiaalihuoltoon, koulutukseen ja kulttuuriin liittyviä esteitä, jotka heikentävät heidän arvoaan ihmisinä ja unionin kansalaisina, minkä johdosta kansalliset viranomaiset kohtelevat heitä toisen luokan kansalaisina heidän omissa jäsenvaltioissaan; katsoo, että tällaisilla vähemmistöillä on erityistarpeita, jotka poikkeavat muiden vähemmistöryhmien tarpeista ja joihin julkisessa politiikassa on kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota, ja että myös unionin on vastattava näihin tarpeisiin entistä asianmukaisemmin;

57.  katsoo, että ei ole olemassa yksittäistä ratkaisua, jolla voitaisiin parantaa kaikkien vähemmistöjen asemaa kaikissa jäsenvaltioissa, mutta että unionin viranomaisille olisi asetettava joitakin yhteisiä vähimmäistavoitteita siten, että otetaan huomioon asiaankuuluvat kansainväliset oikeudelliset normit ja käytössä olevat hyvät käytännöt; kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden oikeusjärjestelmässä taataan, ettei tunnustettuun kansalliseen vähemmistöön kuuluvia henkilöitä syrjitä, sekä toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä edistääkseen tosiasiallista yhdenvertaisuutta asiaa koskevien kansainvälisten normien ja hyvien käytäntöjen, muun muassa kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan Euroopan neuvoston puiteyleissopimuksen, pohjalta; kehottaa komissiota laatimaan kansallisten vähemmistöjen, kuten alkuperäisten, perinteisten etnisten ja kielellisten vähemmistöjen, suojelua koskevat toimenpidevaatimukset ottaen huomioon, että heidän osuutensa unionin koko kokonaisväestöstä on yli 10 prosenttia, sillä näin vältetään kaksinaismoralismi ehdokasvaltioiden ja jäsenvaltioiden kansalaisten kohtelussa; korostaa, että perinteisiä kansallisia vähemmistöjä, alueellisia kieliryhmiä ja perustuslaillisia alueita varten tarvitaan kattava ja oikeudellisesti sitova unionin suojelujärjestelmä ja siihen liittyvä toimiva seurantamekanismi, joissa otetaan esimerkkiä romanien kansallisten integrointistrategioiden unionin puitekehyksestä; kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan vähemmistöjen perusoikeuksien loukkaamista koskevia kattavia tietoja, jotta perusoikeusvirasto ja unioni voivat varmistaa näin tietojen keruun ja raportoinnin;

58.  painottaa, että syrjinnäksi ei pitäisi katsoa myönteisiä toimenpiteitä, joiden tavoitteena on suojella vähemmistöön kuuluvia henkilöitä ja ryhmiä, vaalia heidän asianmukaista kehitystään ja varmistaa, että he nauttivat yhtäläisistä oikeuksista ja yhdenvertaisesta kohtelusta suhteessa muuhun väestöön niin hallinnon, politiikan, talouden, yhteiskunnan kuin kulttuurinkin aloilla;

59.  tuomitsee rasistisen, juutalaisvastaisen, homo- ja transfobisen, muukalaisvastaisen, maahanmuuttajiin, uskonnollisiin vähemmistöihin ja etnisiin ryhmiin kohdistuvan väkivallan, joka on saavuttanut hälyttävät mittasuhteet etenkin internetissä, koska viranomaiset eivät ole ryhtyneet päättäväisiin toimiin näiden väkivallan muotojen torjumiseksi; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS rasismin ja muukalaisvihan tiettyjen muotojen ja ilmaisujen torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin, puuttumaan syrjintään, varmistamaan vihapuheiden ja viharikosten tutkimisen, hyväksymään lainsäädäntöä, jolla kielletään kaikenlainen yllytys vihaan muun muassa seksuaalisen suuntautumisen perusteella sekä varmistamaan tehokkaan suojelun rasismia, juutalaisvastaisuutta, romanivastaisuutta, muukalaisvihaa ja homofobiaa vastaan ja huolehtimaan siitä, että uhreille tarjotaan asianmukaista apua; kehottaa komissiota käynnistämään rikkomusmenettelyt niitä jäsenvaltioita vastaan, jotka eivät ole panneet puitepäätöstä asianmukaisesti täytäntöön 1. joulukuuta 2014 mennessä; kehottaa tarkistamaan puitepäätöstä siten, että se kattaa myös vihapuheen sekä antisemitismiin, islaminpelkoon ja uskonnolliseen suvaitsemattomuuteen, romanivastaisuuteen, homo- ja transfobiaan perustuvat teot, ja vahvistamaan sen soveltamista; kannattaa kaikilta osin Irlannin puheenjohtajakauden aikana käynnistettyä aloitetta, jonka tavoitteena on vahvistaa suvaitsemattomuuden torjuntaa, ja kehottaa neuvostoa jatkamaan tällaista rakentavaa työtä;

60.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käynnistämään koordinoituja ja kokonaisvaltaisia toimia, joiden tavoitteena on viharikosten järjestelmällinen torjunta ja ehkäiseminen unionissa ja niiden tekeminen näkyviksi tiedoilla, minkä avulla varmistetaan, että tällaiset tiedot ovat vertailukelpoisia, jotta tilannetta voidaan tarkastella unionin laajuisesti, toimimalla yhteistyössä perusoikeusviraston kanssa ja pyrkimällä näin parantamaan viharikoksia koskevien tietojen keruuta ja yhdenmukaistamista; tuomitsee vihapuheen, jolla leimataan ihmisiä heidän sosiaalisen, kulttuurisen, uskonnollisen tai ulkomaisen alkuperänsä vuoksi, sekä rotuvihaan yllyttämisen, etenkin, kun tähän syyllistyvät ovat julkisuuden henkilöitä; viittaa perusoikeusviraston lausuntoon 2/2013 rasismia ja muukalaisvihaa koskevasta puitepäätöksestä ja korostaa, että rikoksen uhrien oikeudet on turvattava etenkin viharikostapauksissa;

61.  toteaa, että koulutuksella on erittäin tärkeä merkitys syrjinnän torjumisessa, ja kehottaa siksi jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden integraatiota edistävissä strategioissa keskitytään uudistamaan kansallisia opetussuunnitelmia siten, että sisällytetään muukalaisvihan, rasismin ja romanivastaisuuden torjunta koulutussuunnitelmiin, ja vakiinnuttamaan näin näiden syrjinnän muotojen torjunta julkiseen keskusteluun jo nuoresta pitäen;

62.  kehottaa unionia ja jäsenvaltioita

   varmistamaan naisten ja miesten tasa-arvo ja ehkäisemään ja torjumaan kaikkia naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja perusoikeuksien rikkomisena ja nostamaan näihin syyllistyneitä vastaan syytteet siten, että samalla varmistetaan uhrien tuki ja suojelu,
   allekirjoittamaan ja ratifioimaan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin yleissopimus) sekä perustamaan tiedonkeruujärjestelmän, jolla tuetaan yleissopimuksen osapuolia tarjoamalla tarkkoja ja vertailukelpoisia tietoja naisiin kohdistuvan väkivallan määrästä, muodoista ja seurauksista,
   tehostamaan vuosia 2011–2020 koskevan Euroopan tasa-arvosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen tähtääviä toimiaan ja ryhtymään asianmukaisiin toimiin kaikentyyppisen naisten välittömän ja välillisen syrjinnän ja erityisesti sukupuolten välisten palkkaerojen, ammattialojen eriytymisen, stereotypioiden ja kaikentyyppisen naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi, sillä voimassa olevasta syrjinnänvastaisesta lainsäädännöstä huolimatta naisia syrjitään edelleen monilla jokapäiväisen elämän aloilla,
   edistämään miesten ja naisten tasa-arvoa koskevaa valistusta, tasa-arvon valtavirtaistamista ja unionin tasa-arvopolitiikan täytäntöönpanoa koskevia riittäviä seurantamekanismeja,
   tehostamaan ihmiskaupan torjumiseen tähtääviä toimia, joilla pyritään hävittämään erityisesti naisiin kohdistuva seksuaalinen riisto ja pakkotyö,
   varmistamaan voimassa olevien tasa-arvodirektiivien asianmukainen täytäntöönpano, myös käynnistämällä rikkomusmenettelyjä,
   ehdottamaan naisiin kohdistuvan väkivallan eurooppalaista torjuntastrategiaa sen aiemmin tällä alalla tekemien sitoumusten jatkoksi ja vastauksena parlamentin lukuisiin pyyntöihin; on tyytyväinen naisiin kohdistuvan väkivallan täydellistä torjumista koskevaan komission suhtautumistapaan; kehottaa kuitenkin ryhtymään lisätoimiin, joihin kuuluu esimerkiksi maaliskuussa 2010 annettujen neuvoston päätelmien mukaisesti naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseen tähtäävän strategian laatiminen, joka kattaa myös oikeudellisesti sitovat välineet ja tiedotustoimet,
   pitämään naisiin kohdistuvan väkivallan, muun muassa lähisuhdeväkivallan, seksuaalisen väkivallan (raiskaus, seksuaaliset hyökkäykset ja sukupuolinen häirintä), seksuaalisen riiston ja vahingollisten perinteisten käytäntöjen kuten pakkoavioliiton, naisten sukupuolielinten silpomisen ja ”kunniarikosten” ongelman asialistan kärjessä, sillä sukupuoleen perustuva väkivalta on paitsi miesten ja naisten epätasa-arvon seurausta myös tasa-arvon toteutumisen este, minkä vuoksi sitä ei voida hyväksyä,
   soveltamaan nollatoleranssia naisten sukuelinten silpomiseen,
   toteuttamaan toimia ja käynnistää hankkeita, joiden avulla kaikkien sukupolvien naisten olisi helpompi sovittaa yhteen perhe- ja työelämä, ja suhtautumaan myönteisesti päätökseen julistaa vuosi 2014 työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen eurooppalaiseksi teemavuodeksi;

63.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan huomioon naisten tarpeet ja huolenaiheet lainsäädäntöä laadittaessa ja unionin perusoikeuksien tilannetta analysoitaessa muun muassa tekemällä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan ja naisten kansalaisjärjestöjen kanssa; korostaa, että on tärkeää seurata ja arvioida sukupuolten tasa-arvoa koskevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa;

64.  kehottaa jäsenvaltioita takaamaan oikeudenmukaiset palkat ja eläkkeet, vähentämään sukupuolten välisiä palkkaeroja ja luomaan naisille lisää korkealaatuisia työpaikkoja sekä antamaan heille mahdollisuuden korkeatasoisten julkisten palvelujen käyttämiseen ja parantamaan sosiaalipalveluja;

65.  kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa lisäävien taloudellisten ja sosiaalisten syiden torjumiseksi, joita ovat erityisesti työttömyys, pienipalkkaisuus ja pienet eläkkeet, asuntopula, köyhyys ja julkisten palvelujen ja erityisesti julkisten terveys-, koulutus- ja sosiaaliturvapalvelujen puute tai riittämättömyys;

66.  kehottaa komissiota tehostamaan toimiaan, joilla torjutaan nuorten tyttöjen perusoikeuksien loukkaamista ja vastustetaan etenkin teollisuutta, jossa nuoria tyttöjä pidetään seksiobjekteina ja joka lisää nuoriin tyttöihin kohdistuvaa seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa tapahtuvaa ihmiskauppaa unionissa;

67.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan naisten seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja siihen liittyvien oikeuksien kunnioittamista ja suojelemista koskevien kansallisten strategioiden täytäntöönpanon; toteaa, että terveys on perusihmisoikeus, joka on muiden ihmisoikeuksien käyttämisen edellytys, ja korostaa, että unionilla on tärkeä rooli tätä asiaa koskevan tietämyksen lisäämisessä ja parhaiden käytäntöjen edistämisessä;

68.  kehottaa komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen moninkertaista ja monin perustein tapahtuvaa syrjintää koskevasta oikeudellisesta kehyksestä;

69.  katsoo, että naisten aliedustus poliittisessa ja liike-elämän päätöksenteossa on puute; kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita ottamaan käyttöön myönteisesti edistäviä toimenpiteitä, kuten pariteettijärjestelmiä koskevaa lainsäädäntöä ja sukupuolikiintiöitä;

70.  korostaa, että sukupuolten palkkaeron kaventuminen etenee äärimmäisen hitaasti; toteaa, että samapalkkaisuuden periaatteen täytäntöönpano on keskeisen tärkeä tekijä sukupuolten tasa-arvon saavuttamiseksi; kehottaa komissiota tarkistamaan viipymättä direktiiviä 2006/54/EY ja ehdottamaan siihen muutoksia direktiivin 32 artiklan ja SEUT:n 157 artiklan mukaisesti noudattaen yksityiskohtaisia suosituksia, jotka on lueteltu parlamentin 24. toukokuuta 2012 antaman päätöslauselman liitteessä;

71.  korostaa, että lastenhoitoa koskevien julkisten palvelujen leikkaukset vaikuttavat välittömästi naisten taloudelliseen riippumattomuuteen; panee merkille, että 28,3 prosenttia naisista oli vuonna 2010 työttöminä ja teki osa-aikatyötä, kun vuonna 2009 vastaava osuus oli 27,9 prosenttia; toteaa myös, että vuonna 2010 pienten lasten äitien työllisyysaste oli unionissa 12,7 prosenttia pienempi kuin lapsettomien naisten työllisyysaste, mikä merkitsee lisäystä verrattuna 11,5 prosentin osuuteen vuonna 2008;

72.  pitää valitettavana, että ikääntyneiden naisten perusoikeuksien loukkaaminen on monissa jäsenvaltioissa aivan liian yleistä, ja toteaa, että useissa loukkaustapauksissa on kyse väkivallasta, fyysisestä väkivallasta, henkisestä väkivallasta ja taloudellisesta hyväksikäytöstä; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimia ikääntyneiden naisten suojelemiseksi kaikilta hyväksikäytön muodoilta, myös kaltoinkohtelulta vanhusten hoitokodeissa;

73.  katsoo, että vammaiset naiset kärsivät sekä sukupuoleen että vammaisuuteen perustuvasta kaksinkertaisesta syrjinnästä; kehottaa sen vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimenpiteisiin vammaisten naisten perusoikeuksien turvaamiseksi ja suojelemiseksi unionissa;

74.  vaatii, että komissio ja jäsenvaltiot sitoutuvat entistä tiukemmin torjumaan tiedotusvälineissä ja erityisesti mainoksissa leviäviä seksistisiä stereotypioita, sillä ne saattavat vaikuttaa huomattavasti siihen, miten kuva miesten ja naisten rooleista muuttuu;

75.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kansalaisten tietämystä ja tietoja kaikista heidän oikeuksistaan, jotka on vahvistettu perusoikeuskirjassa, ja kannustamaan osallistavaa demokratiaa ylläpitämällä jatkuvaa vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan, keskeisten kansalaisjärjestöjen ja naisjärjestöjen kanssa; kehottaa erityisesti naisjärjestöjä jakamaan korvaamattoman asiantuntemuksensa pinttyneistä stereotypioista ja syrjinnästä, koska naiset ovat haavoittuvan asemansa vuoksi aina eniten joutuneet alttiiksi niille;

76.  vaatii unionin toimielimiä osallistumaan nykyistä aktiivisemmin sidosryhmien monenväliseen keskusteluun ongelmista, joita ikääntyneillä ihmisillä on ihmisoikeuksiensa käyttämisessä täysimääräisesti, ja parantamaan sitä;

Yhteisvastuullisuus

77.  korostaa, että talous- ja rahoituskriisi ja toimet sen ratkaisemiseksi ovat koetelleet eniten ja usein erittäin vakavin seurauksin yhteiskunnan kaikkein köyhimpiä ja osattomimpia ryhmiä, mikä on otettu huomioon neuvoston ihmisoikeusvaltuutetun ihmisoikeuksien suojelemista kriisiaikoina käsittelevässä raportissa ”Safeguarding human rights in times of economic crisis”, jossa viitataan maahanmuuttajien, turvapaikanhakijoiden, romanien, naisten ja lasten kaltaisiin syrjäytymisvaarassa oleviin ihmisryhmiin; panee merkille, että neljäsosaa unionin 28 jäsenvaltion väestöstä uhkasi vuonna 2012 köyhyys tai sosiaalinen syrjäytyminen; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota tähän tilanteeseen ja toteuttamaan nykyistä asianmukaisempia, tehokkaampia ja vaikuttavampia toimia tilanteen elvyttämiseksi sekä eriarvoisuuden ja köyhyyden torjumiseksi; tuomitsee poliitikkojen kommentit, joiden pyrkimyksenä on tehdä näistä ryhmistä syntipukkeja; on huolissaan siitä, että taloudelliset ja sosiaaliset kriisit uhkaavat perusoikeuksien, oikeusvaltion ja demokraattisten arvojen toteutumista sekä kansallisella että ylikansallisella tasolla;

78.  korostaa, että sosiaaliset oikeudet ja perusoikeudet on vahvistettu kansainvälisissä sopimuksissa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa, Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa; korostaa, että nämä oikeudet on turvattava sekä lainsäädännöllä että käytännössä, jotta voidaan varmistaa sosiaalinen oikeudenmukaisuus etenkin taloudellisten kriisien ja säästötoimenpiteiden aikana; korostaa, että tärkeitä ovat oikeus ihmisarvoon, ammatillinen vapaus ja oikeus tehdä työtä, oikeus yhdenvertaiseen kohteluun, myös kansallisuuden perusteella, suoja perusteettoman irtisanomisen yhteydessä, sosiaali- ja toimeentuloturva, oikeus terveydenhuoltoon, oikeus vapaaseen liikkuvuuteen ja asumiseen, oikeus suojeluun köyhyydeltä ja sosiaaliselta syrjäytymiseltä siten, että jokaisella on todellinen mahdollisuus työllistyä sekä mahdollisuus asianmukaiseen asuntoon, koulutukseen, kulttuuriin sekä sosiaaliturvaan ja lääkinnälliseen apuun; tähdentää myös, että palkan ja sosiaalietuuksien kannalta on olennaista taata kunnollinen elintaso työntekijöille ja heidän perheenjäsenilleen ja varmistaa, että myös työehdot ja -olot ovat vaatimusten mukaisia ja ihmisarvoisia; korostaa lisäksi, että on varmistettava työmarkkinaosapuolten itsemääräämisoikeus ja vapaus liittyä työntekijöiden taloudellisten ja sosiaalisten etujen suojelemiseen tähtääviin kansallisiin tai kansainvälisiin järjestöihin ja vapaus työmarkkinaneuvotteluihin;

79.  korostaa, että työttömänä olemisella tai köyhyydessä tai sosiaalisesti syrjäytyneenä elämisellä on merkittäviä, jopa kohtalokkaita vaikutuksia Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisten oikeuksien ja vapauksien käyttämiseen, joista vakavimmin uhattuina ovat erityisesti oikeus ihmisarvoon (1 artikla), ammatillinen vapaus ja oikeus tehdä työtä (15 artikla), syrjintäkielto (21 artikla), suoja perusteettoman irtisanomisen yhteydessä (30 artikla), sosiaaliturva ja sosiaalituki (34 artikla), terveyden suojelu (35 artikla) sekä liikkumis- ja oleskeluvapaus (45 artikla); huomauttaa lisäksi, että työttömänä oleminen tai köyhyydessä tai sosiaalisesti syrjäytyneenä eläminen vaikuttaa esimerkiksi peruspalvelujen sekä sosiaali- ja rahoituspalvelujen saantiin;

80.  muistuttaa, että talous- ja rahoituskriisin sosiaalisia seurauksia torjutaan parhaiten järjestelmillä, joissa tunnustetaan sosiaalinen oikeudenmukaisuus tärkeänä periaatteena, joka pannaan täytäntöön vankan lainsäädännön nojalla;

81.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita luopumaan jäljellä olevista varauksistaan Euroopan sosiaalisen peruskirjan suhteen mahdollisimman pian; katsoo, että parlamentin olisi edistettävä jatkuvaa vuoropuhelua tässä asiassa saavutetusta edistyksestä; katsoo, että viittausta SEUT:in 151 artiklaan olisi käytettävä tehokkaammin esimerkiksi sisällyttämällä sosiaalisia oikeuksia koskeva testaus komission ja parlamentin vaikutustenarviointeihin;

82.  vaatii tehostamaan toimia, joilla autetaan kodittomia ja tarjotaan heille majoitusta ja tukea; ottaa huomioon, että yhä jatkuvan talous- ja rahoituskriisin aikana yhä useammat haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset joutuvat kadulle, ja tuomitsee erityisesti tällaisena aikana kansallisen tai paikallisen tason lainsäädännön ja toimintalinjat, joilla kriminalisoidaan henkilöt, jotka ovat eniten avun tarpeessa, koska ne johtavat perusoikeuksien räikeään ja epäinhimilliseen loukkaamiseen

83.  korostaa tarvetta varmistaa, että kriisintorjuntakeinot sopivat yhteen unionin arvojen ja tavoitteiden kanssa ja erityisesti, että unionin toimet ovat oikeusvaltioperiaatteen mukaisia euroalueen kriisin eniten koettelemissa maissa;

84.  esittää jälleen kerran neuvostolle painokkaan kehotuksesta sisällyttää kaikkein köyhimpien henkilöiden perusoikeuksien toteutumista koskeva asiakokonaisuus niiden aiheiden joukkoon, joita tarkastellaan perusoikeusviraston seuraavassa monivuotisessa kehyksessä;

85.  pitää valitettavana, että eräissä jäsenvaltioissa sovelletaan edelleen työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen siirtymäkauden määräyksiä; tähdentää, että työvoiman maahanmuuton kielteisiä vaikutuksia koskevat pelot ovat perusteettomia; korostaa, että arvioiden mukaan 15 EU:n jäsenvaltion BKT on noussut pitkällä aikavälillä (2004–2009) lähes yhdellä prosentilla laajentumisen jälkeisen liikkuvuuden ansiosta(35);

86.  toteaa, että nykyiset keskustelut, joissa vapaa liikkuvuus leimataan sosiaaliturvajärjestelmiin pääsemiseksi perustuvaan maahanmuuttoon, eivät perustu tosiseikkoihin(36); painottaa, että syrjintä estää merkittävästi unionin kansalaisten perusoikeuksien toteutumista; tähdentää, että yhdessä jäsenvaltiossa pysyvästi oleskelevilla unionin kansalaisilla on asetuksen (EY) N:o 883/2004 nojalla oikeus yhdenvertaiseen kohteluun sosiaaliturvaa koskevissa asioissa;

87.  tähdentää, että komission ja jäsenvaltioiden on tehostettava toimiaan työntekijöiden oikeuksien ja perusluonteisten sosiaalisten oikeuksien kehittämiseksi, koska näin voidaan paremmin varmistaa, että unionissa sovelletaan yhdenvertaista kohtelua ja että tarjolla on ihmisarvoista työtä ja palkkaa, jolla tulee toimeen;

88.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tunnustamaan työntekijöiden oikeudet turvallisiin ja terveellisiin työoloihin Euroopan sosiaalisen peruskirjan 3 artiklan mukaisesti keskeisenä osana työntekijöiden mahdollisuutta elää ihmisarvoista elämää ja varmistua perusoikeuksiensa toteutumisesta;

89.  tähdentää työmarkkinaosapuolten merkitystä työehtosopimusneuvotteluissa, joiden turvin työntekijöiden ja etenkin nuorten, naisten, vammaisten henkilöiden sekä muiden työmarkkinoilla yhteiskunnallisesti epäedullisemmassa asemassa olevien ryhmien perusoikeudet ja yhdenvertainen kohtelu voidaan varmistaa;

Kansalaisuus

90.  korostaa, että Lissabonin sopimuksen ja perusoikeuskirjan voimaantulo ja myös kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan odotusten lisääntyminen, kuten väärentämisenvastaisen kauppasopimuksen (ACTA) hylkääminen ja valvontaskandaalit ovat osoittaneet, tekevät välttämättömäksi edistää ja lisätä demokraattista ja institutionaalista avoimuutta unionissa ja etenkin sen toimielimissä, muissa elimissä, laitoksissa, virastoissa ja unionin jäsenvaltioissa; katsoo, että avoimuus on keskeinen periaate, jota on edelleen lisättävä ja edistettävä, sillä näin varmistetaan hyvän hallintotavan noudattaminen ja kansalaisyhteiskunnan täysipainoinen osallistuminen unionin päätöksentekoon;

91.  pitää valitettavana asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi annetun asetuksen (EY) N:o 1049/2001 tarkistamisen juuttumista toimielinten välille; pyytää neuvostoa ja komissiota käynnistämään uudelleen työnsä tämän asetuksen muuttamiseksi parlamentin ehdotusten mukaisesti, sillä näin voidaan taata, että unionin päätöksenteon avoimuus lisääntyy ja unionin kansalaisilla on paremmat mahdollisuudet tutustua asiakirjoihin; kehottaa kaikkia unionin toimielimiä, muita elimiä, laitoksia ja virastoja panemaan kaikilta osin täytäntöön asetuksen (EY) N:o 1049/2001 Lissabonin sopimuksessa edellytetyllä tavalla ja toteaa unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön ja oikeusasiamiehelle tehtyjen kantelujen perusteella, ettei näin ole tähän mennessä tehty; pyytää neuvostoa ja komissiota samalla toteuttamaan tarpeelliset toimet, joilla varmistetaan, että yleisölle tiedotetaan avoimesti siitä, miten unionin talousarviosta jäsenmaihin suuntautuvat rahavirrat käytetään;

92.  painottaa, että oikeus hyvään hallintoon käsittää myös viranomaisten velvollisuuden tiedottaa kansalaisille näiden perusoikeuksista, auttaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia henkilöitä ymmärtämään oikeutensa ja tukea heitä sen varmistamisessa, että näitä oikeuksia myös kunnioitetaan;

93.  muistuttaa, että kansalaisuuden käsitteeseen sisältyy ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 21 artiklan nojalla jokaisen oikeus päästä maansa julkisiin toimiin; muistuttaa, että Euroopan kansalaisuus ei rajoitu pelkästään äänioikeuteen ja vaalikelpoisuuteen kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa eikä kansalaisten vapaaseen liikkuvuuteen ja oleskeluun liittyvien oikeuksiensa harjoittamiseen, vaikka nämä oikeudet ovatkin keskeisiä; painottaa näin ollen, että unionin kansalaisuuteen kuuluu jokaisen unionin alueella asuvan mahdollisuus osallistua aktiivisesti ja ilman minkäänlaista syrjintää demokraattiseen, poliittiseen, sosiaaliseen elämään ja kulttuurielämään siinä jäsenvaltiossa, jossa henkilö asuu, ja toteuttaa kokonaisuudessaan unionin tunnustamat politiikkaan, siviilielämään, talouteen, kulttuuriin ja sosiaaliseen elämään liittyvät oikeutensa ja vapautensa;

94.  kiinnittää huomiota tarpeeseen järjestää valistus- ja tiedotuskampanjoita, joilla edistetään unionin arvoja ja tavoitteita kansalaisten keskuudessa, ja kehottaa erityisesti levittämään mahdollisimman laajalti tietoa SEU:n ja perusoikeuskirjan asiaankuuluvien artiklojen sisällöstä;

95.  on tyytyväinen päätökseen vuoden 2013 julistamisesta Euroopan kansalaisten teemavuodeksi; kehottaa kuitenkin komissiota yhdessä jäsenvaltioiden kanssa jatkamaan tiedottamista unionin kansalaisille heidän oikeuksistaan, jotta nämä voivat nauttia kaikista unionin kansalaisuuden tuomista eduista;

96.  kehottaa jäsenvaltioita käynnistämään tiedotuskampanjoita, joissa unionin kansalaisille annetaan tietoa heidän äänioikeudestaan ja vaalikelpoisuudestaan; vaatii, että kaikissa jäsenvaltioissa on tehtävä vaalimenettelyihin tarpeellisia uudistuksia unionin aktiivisen kansalaisuuden edistämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita kannustamaan kansalaisia osallistumaan aktiivisesti kansalaisaloitteiden välityksellä sekä harjoittamaan vetoomusoikeuttaan ja oikeuttaan esittää Euroopan oikeusasiamiehelle kanteluita;

97.  muistuttaa Euroopan oikeusasiamiehen tärkeästä tehtävästä yksilöiden oikeuksien puolustajana; painottaa oikeusasiamiehen riippumattomuuden merkitystä uskottavuuden takaamiseksi ja kehottaa tämän vuoksi muuttamaan tämän asemaa siten, että estetään valinta entisten tai nykyisten valitsijoiden piiristä;

98.  korostaa, että perussopimuksiin kirjattu ja vapaata liikkuvuutta koskevassa direktiivissä taattu unionin kansalaisten oikeus vapaaseen liikkuvuuteen, työskentelyyn ja oleskeluun on yksi unionin kansalaisten perusoikeuksista ja tuottaa merkittävää taloudellista hyötyä isäntämaille, koska sen avulla edistetään taitojen ja työpaikkojen välisen epäsuhdan korjaamista ja se auttaa unionin väestövajeen lieventämisessä; korostaa, että direktiivissä säädetään jo nykyisellään vapaata liikkuvuutta koskevista poikkeuksista ja rajoituksista; tuomitsee kaikki yritykset muuttaa tätä oikeutta ja pyytää, että kaikki sääntöjen rikkomustapaukset tuodaan tuomioistuimeen;

Oikeusasiat

99.  korostaa, että itsenäinen, tasapuolinen, tehokas, puolueeton, oikeudenmukainen ja kohtuullisten aikataulujen puitteissa toimiva oikeuslaitos on keskeinen demokratian ja oikeusvaltion ja niiden uskottavuuden kannalta; on huolissaan useista tapauksista, joissa tätä ei ole noudatettu, mistä on osoituksena Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen antamien tuomioiden määrä valtioita vastaan; kehottaa jäsenvaltioita panemaan kaikilta osin täytäntöön ihmisoikeustuomioistuimen päätökset; korostaa, että valta-asemasta tai voiman tai vaikutusvallan käytöstä ihmisiin, oikeusviranomaisiin tai poliitikkoihin johtuvaa rankaisematta jättämistä ei voida hyväksyä unionissa;

100.  toteaa, että oikeussuojan saatavuuden kannalta merkittäviä ovat tuomioistuinten ohella myös tuomioistuinten ulkopuoliset ja tuomioistuinten kaltaiset elimet, kuten kansalliset ihmisoikeusinstituutiot, tasa-arvoelimet, oikeusasiamiesinstituutiot, tietosuojaviranomaiset ja muut vastaavat ihmisoikeuksien alalla toimivaltaiset instituutiot; korostaa tässä yhteydessä, että kaikkiin unionin jäsenvaltioihin olisi nimettävä tai perustettava kansallinen ihmisoikeusinstituutio, jolle olisi hankittava täydellinen akkreditointi niin sanottujen Pariisin periaatteiden (ihmisoikeuksien suojelemista ja edistämistä käsittelevien kansallisten instituutioiden asemaa ja toimivuutta koskevat periaatteet, YK:n yleiskokouksen päätöslauselma A/RES/48/134, 20. joulukuuta 1993) mukaisesti; painottaa, että täyden riippumattomuuden vaatimuksesta olisi hyötyä myös muille ihmisoikeuksien alalla toimivaltaisille instituutioille;

101.  pyytää perusoikeusvirastoa tekemään yhteistyössä YK:n asiasta vastaavan erityisraportoijan kanssa tutkimuksen terrorismin vastaisen taistelun vuoksi laaditusta lainsäädännöstä ja poikkeuksellisista menettelyistä ja niiden perusoikeuksien mukaisuudesta; torjuu kaikki poikkeusmenettelyt, joilla näkyvästi horjutetaan syyttäjän ja puolustuksen kannan tasapainoa oikeusmenettelyssä, kuten salaiset oikeudenkäynnit tai salaiset tuomiot, tai joilla annetaan hallituksille erityisvaltuuksia tiedotusvälineiden sensurointiin tai väestön vakoiluun; panee merkille ja pitää valitettavana, että terrorisminvastainen politiikka on asteittain laajentunut kattamaan yhä useampia rikoksia ja rikkomuksia, minkä seurauksena yksinkertaistettujen menettelyjen ja välttämättömien minimirangaistusten määrä on moninkertaistunut ja väestöryhmistä laaditaan rekistereitä;

102.  pyytää komissiota jatkamaan toimiaan rikosoikeuden alalla ja soveltamaan menettelyllisiä takeita koskevaa etenemissuunnitelmaa ja kehottaa jäsenvaltioita omaksumaan tässä kunnianhimoisemman kannan;

103.  pitää myönteisenä perusoikeusviraston kertomusta oikeussuojan saatavuudesta unionissa syrjintätapausten yhteydessä ja painottaa, että oikeussuojan saaminen on usein monimutkaista ja hankalaa; katsoo, että oikeussuojan saatavuutta voitaisiin parantaa esimerkiksi helpottamalla menettelyjä ja antamalla parempaa tukea oikeussuojaa hakeville;

104.  panee merkille, että komission käyttöön ottama oikeusalan tulostaulu kattaa valitettavasti vain siviilioikeudelliset kysymykset, vaikka parlamentti on pyytänyt, että se kattaisi myös rikosoikeuden, perusoikeudet ja oikeusvaltioperiaatteen; kehottaa sen vuoksi kehittämään tulostaulua siten, että se kattaa myös nämä alat; korostaa, että tulostaulu olisi otettava osaksi uutta Kööpenhaminan mekanismia SEU:n 2 artiklan soveltamista koskevassa toimintapoliittisessa syklissä; painottaa myös, että oikeusjärjestelmän toiminnan parantamisen tavoitteena ei pidä olla yksinomaan tietyn valtion houkuttelevuuden lisääminen sijoittajien ja liiketalouden harjoittamisen näkökulmasta siten, että pyritään ennen kaikkea oikeudellisten menettelyjen tehostamiseen vaan sen avulla olisi myös pyrittävä turvaamaan oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä perusoikeuksien kunnioittaminen;

105.  vaatii komissiota tutkimaan oikeussuojan saatavuutta koskevan oikeuden tosiasiallista täytäntöönpanoa unionin kehyksessä, joka liittyy nykyiseen sukupolveen ja tuleviin sukupolviin kuuluvien oikeuteen elää heidän terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta riittävän laadukkaassa ympäristössä;

106.  on huolissaan perustuslakituomioistuinten politisoitumisesta tietyissä jäsenvaltioissa ja muistuttaa oikeusjärjestelmän riippumattomuuden keskeisestä merkityksestä;

o
o   o

107.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, jäsenvaltioiden ja ehdokasvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneille kansakunnille, Euroopan neuvostolle sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle.

(1)Neuvoston asiakirja 10140/11, 18. toukokuuta 2011.
(2)EUVL C 115, 4.5.2010, s. 1.
(3)EUVL L 328, 6.12.2008, s. 55.
(4)EYVL L 180, 19.7.2000, s. 22.
(5)EYVL L 303, 2.12.2000, s. 16.
(6)EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.
(7)EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43.
(8)EUVL C 169 E, 15.6.2012, s. 49.
(9)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0500.
(10)EUVL C 104 E, 30.4.2004, s. 1026.
(11)EUVL C 124 E, 25.5.2006, s. 405.
(12)EUVL C 294 E, 3.12.2009, s. 54.
(13)EUVL C 224 E, 19.8.2010, s. 18.
(14)EUVL C 308 E, 20.10.2011, s. 73.
(15)EUVL C 136 E, 11.5.2012, s. 50.
(16)EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 112.
(17)EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 154.
(18)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0203.
(19)EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 54.
(20)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0090.
(21)EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 121.
(22)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0444.
(23)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0315.
(24)EUVL C 353 E, 3.12.13, s. 1.
(25)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0418.
(26)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0350.
(27)EUVL C 296 E, 2.10.2012, s. 26.
(28)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0045.
(29)EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 75.
(30)Euroopan neuvoston päätöslauselma 1872(2012), annettu 24. huhtikuuta 2012.
(31)Maahanmuuttajien ihmisoikeuksien erityisraportoijan François Crépeaun 24. huhtikuuta 2013 julkaistu alueellinen tutkimus EU:n ulkorajojen hallinnasta ja sen vaikutuksesta maahanmuuttajien ihmisoikeuksiin (“Regional study: management of the external borders of the European Union and its impact on the human rights of migrants”), A/HRC/23/46.
(32)Ihmisoikeuksia Euroopan eteläisellä merirajalla käsittelevä perusoikeusviraston raportti ”Fundamental rights at Europe’s southern sea borders”, maaliskuu 2013.
(33)EUVL C 131 E, 8.5.2013, s. 9.
(34)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0594.
(35)Employment and Social Developments in Europe 2011, luku 6: Intra-EU labour mobility and the impact of enlargement, s. 274.
(36)Ks.14. lokakuuta 2013 työllisyyden pääosaston nimissä julkaistu analyysi EU:n alueella maasta toiseen muuttaneiden epäaktiivisten siirtolaisten vaikutuksesta jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmiin vastikkeettomien käteisetuuksien sekä asuinpaikan perusteella suodun terveydenhuollon seurauksena. Lopullisen kertomuksen on julkaissut ICF GHK yhdessä Milieu Ltd:n kanssa.


Eurooppalainen pidätysmääräys
PDF 138kWORD 59k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. helmikuuta 2014 suosituksista komissiolle eurooppalaisen pidätysmääräyksen uudelleentarkastelusta (2013/2109(INL))
P7_TA(2014)0174A7-0039/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2, 3, 6 ja 7 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin jäsenten asemaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta 28. syyskuuta 2005 tehdyn päätöksen 2005/684/EY(1) 5 artiklan,

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13. kesäkuuta 2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS(2),

–  ottaa huomioon eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä annetut komission kertomukset (COM(2005)0063 ja SEC(2005)0267, COM(2006)0008 ja SEC(2006)0079, COM(2007)0407 ja SEC(2007)0979 sekä COM(2011)0175 ja SEC(2011)0430),

–  ottaa huomioon eurooppalaisen pidätysmääräyksen ja vastaavien jäsenvaltioiden välisten luovuttamismenettelyjen käytännön soveltamista koskevasta neljännestä keskinäisestä arviointikierroksesta 28. toukokuuta 2009 annetun neuvoston loppuraportin (8302/4/2009 – CRIMORG 55),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman järjestäytyneestä rikollisuudesta, korruptiosta ja rahanpesusta: suositukset toteutettaviksi toimenpiteiksi ja aloitteiksi (lopullinen mietintö)(3),

–  ottaa huomioon tarkistetun version eurooppalaisesta käsikirjasta eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamiseksi (17195/1/10 REV 1),

–  ottaa huomioon 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1382/2013 oikeusalan ohjelman perustamisesta kaudelle 2014–2020(4),

–  ottaa huomioon 13. syyskuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Parannetaan luottamusta oikeuden saatavuuteen EU:ssa: eurooppalaisen oikeusalan koulutuksen uusi ulottuvuus” (COM(2011)0551),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman vankeusolosuhteista EU:ssa(5),

–  ottaa huomioon 9. maaliskuuta 2004 antamansa suosituksen neuvostolle vankien oikeuksista Euroopan unionissa(6),

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin Euroopan tason lisäarvoyksikön tekemän arvioinnin eurooppalaista pidätysmääräystä koskevien unionin toimenpiteiden eurooppalaisesta lisäarvosta,

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 tehdyn Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisiä suhteita koskevan puitesopimuksen(7),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 42 ja 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan mietinnön (A7-0039/2014),

A.  ottaa huomioon, että EU on asettanut tavoitteekseen luoda kansalaisilleen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue ja että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 6 artiklan mukaisesti se tunnustaa ihmisoikeudet ja perusvapaudet ja sitoutuu siksi positiivisiin velvoitteisiin, jotka sen on täytettävä pitääkseen tämän lupauksen; katsoo, että tehokkuuden takaamiseksi vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen on perustuttava keskinäiseen luottamukseen, jonka saavuttaminen on mahdollista ainoastaan kunnioittamalla epäiltyjen ja syytettyjen henkilöiden perusoikeuksia ja prosessuaalisia oikeuksia rikosoikeudenkäynneissä kaikkialla unionissa; katsoo, että keskinäistä luottamusta voidaan parantaa koulutuksen, yhteistyön, oikeusviranomaisten ja oikeusalan toimijoiden välisen vuoropuhelun sekä aidon eurooppalaisen oikeuskulttuurin luomisen avulla;

B.  katsoo, että puitepäätös 2002/584/YOS on suurelta osin onnistunut nopeuttamaan luovuttamismenettelyjä kaikkialla unionissa verrattuna jäsenvaltioiden välisiin perinteisiin luovutusjärjestelyihin ja että se muodostaa rikosasioissa annettavien tuomioiden vastavuoroista tunnustamista koskevan järjestelmän kulmakiven, josta määrätään nyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 82 artiklassa;

C.  ottaa huomioon, että sen toiminnassa on kuitenkin ilmennyt ongelmia, joista osa liittyy suoraan puitepäätökseen 2002/584/YOS ja johtuu puitepäätöksen puutteista, kuten siitä, että siihen ei yksiselitteisesti ole sisällytetty perusoikeuksien suojaa tai suhteellisuustarkistusta, sekä sen puutteellisesta ja epäyhtenäisestä täytäntöönpanosta; ottaa huomioon, että jotkin ongelmat koskevat myös muita vastavuoroisen tunnustamisen välineitä unionin rikosoikeudellisen alueen puutteellisen ja epätasapainoisen kehityksen vuoksi;

D.  ottaa huomioon, että oikeudellisten toimien vastavuoroisen tunnustamisen selkeästi määritellyt ja tehokkaat välineet ovat keskeisiä, kun kansallisten syyttäjänvirastot tutkivat vakavia kansainvälisiä rikoksia, ja ne ovat yhtä tärkeitä tulevan Euroopan syyttäjänviraston tutkimuksissa;

E.  ottaa huomioon, että järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja rahanpesua käsittelevä erityisvaliokunta korosti lopullisessa mietinnössään, että kaikkien oikeudellisten toimenpiteiden nopea ja vastavuoroinen tunnustaminen on varmistettava noudattaen täysin suhteellisuusperiaatetta ja että erityistä huomiota on kiinnitettävä tuomioihin ja menetetyksi tuomitsemista koskeviin määräyksiin ja eurooppalaisiin pidätysmääräyksiin (EPM);

F.  katsoo, että huolta herättävät muun muassa seuraavat asiat:

   i) puitepäätös 2002/584/YOS ja muut vastavuoroisen tunnustamisen välineet eivät sisällä yksiselitteistä kieltäytymisperustetta, kun on perusteltu syy uskoa, että toimenpiteen täytäntöönpano olisi ristiriidassa täytäntöönpanojäsenvaltiolla SEU:n 6 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan (”perusoikeuskirja”) mukaisesti olevien velvoitteiden kanssa,
   ii) puitepäätös 2002/584/YOS ja muut vastavuoroisen tunnustamisen välineet eivät sisällä määräyksiä, jotka koskevat perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaista oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, ja asia on jätetty kansallisen lainsäädännön säänneltäväksi, mikä johtaa epävarmuuteen ja epäyhtenäisiin käytäntöihin jäsenvaltioiden välillä,
   iii) Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) ja Interpolin ilmoituksia ei tarkisteta säännöllisesti, EPM:n peruuttamisella ja tällaisten ilmoitusten poistamisella ei ole automaattista yhteyttä ja on epäselvää, miten EPM:n toteuttamisesta kieltäytyminen vaikuttaa EPM:n ja siihen liittyvien ilmoitusten voimassaolon jatkumiseen, minkä vuoksi henkilöt, joista on annettu EPM, eivät voi liikkua vapaasti vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella, koska he voivat joutua pidätetyiksi ja luovutetuiksi,
   iv) vakavien rikosten luettelo, joka liittyy EPM:ään mutta myös muihin unionin välineisiin, joissa viitataan jatkuvasti tuohon luetteloon, on määritelmiltään puutteellinen ja sisältää rikoksia, joiden vakavuudesta ei säädetä kaikkien jäsenvaltioiden rikoslaissa, eikä se välttämättä täytä suhteellisuuden vaatimusta,
   v) EPM:ää käytetään suhteettoman paljon vähäisissä rikkomuksissa ja tilanteissa, joissa voitaisiin käyttää lievempiä vaihtoehtoja, mikä johtaa tarpeettomiin pidätyksiin sekä perusteettomaan ja kohtuuttoman pitkään tutkintavankeusaikaan, jolloin loukataan suhteettomasti epäiltyjen ja syytettyjen perusoikeuksia sekä rasitetaan jäsenvaltioiden resursseja,
   vi) termiä ”oikeusviranomainen” ei ole määritelty puitepäätöksessä 2002/584/YOS eikä muissa vastavuoroisen tunnustamisen välineissä, mikä on johtanut käytäntöjen vaihtelemiseen jäsenvaltioiden välillä ja aiheuttanut näin epävarmuutta, heikentänyt keskinäistä luottamusta ja johtanut oikeuskiistoihin,
   vii) ei ole olemassa vähimmäisnormeja, joilla varmistetaan keskinäisten tunnustamistoimenpiteiden toimiva oikeudellinen valvonta, mikä on johtanut siihen, että jäsenvaltioilla on epäjohdonmukaisia käytäntöjä oikeussuojakeinojen ja perusoikeuksien rikkomiselta suojaavien keinojen alalla, mukaan luettuina henkilöllisyydestä erehtymisen kaltaisten tuomiovirheiden uhreille maksettavat korvaukset, mikä rikkoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen (ECHR) ja Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisia normeja,
   viii) vaikka tutkintavankeus on tietyin perustein välttämätöntä, niin epäillyt ja syytetyt saattavat joutua olemaan tutkintavankeudessa perusteettomasti ja liian pitkään, koska ei ole olemassa tällaista vankeutta koskevia vähimmäisnormeja (mukaan luettuina säännöllinen uudelleentarkastelu, vangitsemisen käyttäminen viimeisenä keinona ja vaihtoehtojen harkitseminen) ja koska ei ole olemassa asianmukaista arviota siitä, milloin tapaus on valmis käsiteltäväksi tuomioistuimessa,
   ix) pidätyskeskusten ala-arvoiset olot eri puolilla unionia ja tämän vaikutus kyseisten henkilöiden perusoikeuksiin, erityisesti oikeus suojeluun epäinhimilliseltä tai alentavalta kohtelulta tai rangaistukselta ECHR:n 3 artiklan mukaisesti, sekä unionin vastavuoroisen tunnustamisen välineiden tehokkuuteen ja toimivuuteen,
   x) EPM:n nojalla etsittyjen henkilöiden oikeudellisen edustuksen puuttuminen pidätysmääräyksen antavassa ja sen täytäntöönpanevassa jäsenvaltiossa,
   xi) puitepäätös 2002/584/YOS ei sisällä eurooppalaisten pidätysmääräysten käännösten toimittamisen määräaikoja, mikä johtaa vaihteleviin käytäntöihin ja epävarmuuteen,
   xii) kaksoisrangaistuksen ulkopuolelle jäävien rikosten asianmukaisen määritelmän puuttuminen,
   xiii) unionin oikeudellisen yhteistyön ja vastavuoroisen tunnustamisen olemassa olevien välineiden käytön laiminlyönti;

1.  katsoo, että kun otetaan huomioon Lissabonin sopimuksen mukaisesti vuodesta 2014 sovellettava uusi oikeudellinen kehys, tässä päätöslauselmassa ei tulisi käsitellä suoraan puitepäätöksen 2002/584/YOS virheellisestä täytäntöönpanosta johtuvia ongelmia, sillä tällaiset ongelmat olisi ratkaistava siten, että jäsenvaltiot panevat päätöksen asianmukaisesti täytäntöön tavalla, jota valvotaan komission menettelyillä;

2.  kehottaa jäsenvaltioita panemaan oikea-aikaisesti ja tehokkaasti täytäntöön kaikki unionin rikosoikeudelliset toimenpiteet, koska ne täydentävät toisiaan, mukaan luettuina eurooppalainen tutkintamääräys, eurooppalainen valvontamääräys ja prosessuaalisia oikeuksia koskevat toimenpiteet, ja toimimaan siten, että oikeusviranomaisten käyttöön asetetaan vaihtoehtoisia ja lievempiä vastavuoroisen tunnustamisen välineitä tavalla, jolla samalla varmistetaan rikosoikeusasioissa syytettyjen ja epäiltyjen henkilöiden oikeuksien kunnioittaminen; kehottaa komissiota seuraamaan huolellisesti niiden asianmukaista täytäntöönpanoa sekä niiden vaikutusta EPM:n ja EU:n rikosoikeudellisen alueen toimintaan;

3.  kehottaa jäsenvaltioita ja niiden oikeusviranomaisia tutkimaan kaikki puitepäätöksen 2002/584/YOS (kuten johdanto-osan 12 kappale) mukaisesti olemassa olevat mahdollisuudet ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojelun turvaamiseen; kehottaa käyttämään kaikki vaihtoehtoiset menetelmät ennen EPM:n antamista; kehottaa käsittelemään tapauksen ilman aiheettomia viivytyksiä, kun EPM on johtanut pidätykseen, jotta tutkintavankeusaika voidaan supistaa minimiin;

4.  toteaa, että oikeudellisten toimenpiteiden täysimääräinen tunnustaminen ja nopea täytäntöönpano edistävät eurooppalaisen rikosoikeudellisen alueen luomista, ja korostaa, että EPM on tärkeä väline vakavien kansainvälisten rikosten tehokkaassa torjunnassa;

5.  katsoo, että koska johdanto-osan F kappaleessa esiin nostetut ongelmat aiheutuvat sekä puitepäätöksen 2002/584/YOS erityispiirteistä että unionin rikosoikeuden alan puutteellisesta ja epätasapainoisesta luonteesta, lainsäädännöllisissä ratkaisuissa on käsiteltävä molempia kysymyksiä yhtäältä jatkamalla työtä, jolla pyritään luomaan vähimmäisnormit muun muassa epäiltyjen ja syytettyjen henkilöiden prosessuaalisten oikeuksien osalta, sekä toisaalta horisontaalisella toimenpiteellä, jossa määritellään kaikkiin vastavuoroisen tunnustamisen välineisiin sovellettavat periaatteet, tai jos tällainen horisontaalinen toimenpide ei ole mahdollinen tai sillä ei pystytä korjaamaan tässä päätöslauselmassa yksilöityjä ongelmia, tarkistamalla puitepäätöstä 2002/584/YOS;

6.  katsoo, että havaitut puutteet vaarantavat keskinäisen luottamuksen ja tulevat sosiaalisesti ja taloudellisesti kalliiksi kyseisille henkilöille, näiden perheille ja yhteiskunnalle yleisesti;

7.  kehottaa siksi komissiota antamaan vuoden kuluessa tämän päätöslauselman antamisesta SEUT:n 82 artiklan perusteella lainsäädäntöehdotuksia, joissa noudatetaan oheisessa liitteessä esitettyjä yksityiskohtaisia suosituksia ja säädetään seuraavista asioista:

   a) menettely, jossa tuomari, tuomioistuin, tutkintatuomari tai yleinen syyttäjä voi tarvittaessa vahvistaa vastavuoroisen tunnustamistoimenpiteen pidätysmääräyksen antaneessa valtiossa, jotta vältytään termin ”oikeusviranomainen” eroavilta tulkinnoilta,
   b) vastavuoroista tunnustamista koskevia päätöksiä annettaessa suoritettava suhteellisuustarkistus, joka perustuu kaikkiin asianmukaisiin tekijöihin ja seikkoihin, kuten rikoksen vakavuus, tapauksen käsittelyvalmius, vaikutus haetun henkilön oikeuksiin, mukaan luettuna yksityis- ja perhe-elämän suojelu, kustannusvaikutukset ja mahdollisuus käyttää asianmukaisia lievempiä vaihtoehtoisia toimenpiteitä,
   c) standardoitu kuulemismenettely, jossa määräyksen antaneen jäsenvaltion ja täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaihtaa tietoja oikeudellisten päätösten täytäntöönpanosta esimerkiksi suhteellisuuden arviointia ja erityisesti EPM:n yhteydessä oikeudenkäyntivalmiuden varmistamista varten,
   d) pakollinen kieltäytymisperuste, kun on perusteltu syy uskoa, että toimenpiteen täytäntöönpano olisi ristiriidassa täytäntöönpanojäsenvaltiolla SEU:n 6 artiklan sekä perusoikeuskirjan ja erityisesti sen 52 artiklan 1 kohdan mukaisesti olevien velvoitteiden kanssa,
   e) oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin perusoikeuskirjan 47 artiklan 1 kohdan ja ECHR:n 13 artiklan mukaisesti, kuten oikeus valittaa vastavuoroisen tunnustamisen välineen vaaditusta täytäntöönpanosta täytäntöönpanovaltiossa sekä pyynnön kohteena olevan henkilön oikeus riitauttaa tuomioistuimessa se, että pidätysmääräyksen antava jäsenvaltio ei ole toimittanut täytäntöönpanovaltiolle vaadittua vakuutusta,
   f) paremmat määritelmät rikoksille, joihin EPM:ää olisi sovellettava suhteellisuustarkistuksen helpottamiseksi;

8.  vaatii kaikkia jäsenvaltioita soveltamaan selkeästi ja johdonmukaisesti unionin lainsäädäntöä, joka koskee rikosoikeudellisissa menettelyissä noudatettavia prosessuaalisia oikeuksia EPM:n käytön yhteydessä, mukaan luettuina oikeus tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä, oikeus asianajajaan rikosoikeudellisissa menettelyissä, oikeus ilmoittaa pidätyksestä ja tiedonsaantioikeus rikosoikeudellisissa menettelyissä;

9.  kehottaa komissiota vaatimaan jäsenvaltioilta kattavat tiedot EPM-mekanismin toiminnasta sekä sisällyttämään nämä tiedot seuraavaan täytäntöönpanoa koskevaan kertomukseensa tavoitteena esittää asianmukaisia toimia mahdollisten ongelmien ratkaisemiseksi:

10.  vaatii tarkistamaan säännöllisesti täytäntöön panemattomat eurooppalaiset pidätysmääräykset ja harkitsemaan, pitäisikö ne ja niihin liittyvät SIS II -ilmoitukset ja Interpol-ilmoitukset peruuttaa; vaatii myös peruuttamaan EPM:t ja vastaavat SIS II ‑ilmoitukset ja Interpol-ilmoitukset, jos EPM:stä on kieltäydytty ne bis in idem ‑periaatteen tai ihmisoikeusvelvoitteisiin liittyvän yhteensopimattomuuden vuoksi; kehottaa säätämään, että SIS II -ilmoituksia ja Interpol-ilmoituksia on säännöllisesti päivitettävä tiedoilla siitä, miksi ilmoitusta vastaavan EPM:n täytäntöönpanosta on kieltäydytty, ja että Europol-tiedostoja on päivitettävä vastaavasti;

11.  korostaa asianmukaisten prosessien, mukaan luettuina valitusoikeudet, ensisijaista merkitystä, ja kehottaa sekä pidätysmääräyksen antavia että täytäntöönpanevia jäsenvaltioita huolehtimaan oikeudellisista mekanismeista, joilla korvataan vahingot, jotka aiheutuvat tuomiovirheistä, jotka liittyvät vastavuoroisen tunnustamisen välineiden toimintaan ECHR:ssä ja Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä esitettyjen normien mukaisesti;

12.  vaatii neuvostoa sisällyttämään eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamista koskevan eurooppalaisen käsikirjan tarkistettuun versioon (17195/1/10 REV 1) selkeyden ja varmuuden lisäämiseksi kuuden päivän määräajan, jonka kuluessa EPM:n käännös on toimitettava;

13.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tekemään yhteistyötä tuomareiden, syyttäjien ja puolustusasianajajien yhteysverkostojen vahvistamiseksi, jotta mahdollistetaan tehokkaat ja tietoon perustuvat EPM-käsittelyt, sekä tarjoamaan kansallisella ja unionin tasolla lainkäyttäjille ja oikeusalan toimijoille asianmukaista koulutusta muun muassa kielten, EPM:n asianmukaisen käytön sekä erilaisten vastavuoroisen tunnustamisen välineiden yhteiskäytön alalla; kehottaa komissiota laatimaan unionin käytännön käsikirjan, joka on tarkoitettu EPM-menettelyihin osallistuvia puolustusasianajajia varten ja joka on helposti saatavissa koko unionissa ja jossa otetaan huomioon Euroopan puolustusasianajajien yhdistyksen nykyinen käsikirja ja jota täydennetään kansallisilla käsikirjoilla;

14.  kehottaa komissiota antamaan tukensa sille, että perustetaan erityinen eurooppalaisen pidätysmääräyksen oikeudellinen verkosto sekä Euroopan rikosoikeus- ja luovutusasioiden parissa työskentelevien puolustusasianajajien verkosto, sekä myöntämään riittävästi rahoitusta niille sekä Euroopan juridiselle koulutusverkostolle; uskoo, että komissio voi varmistaa sopivan rahoituksen EU:n rikosoikeuden alan nykyisten ohjelmien kautta;

15.  kehottaa komissiota perustamaan ja asettamaan helposti saataville unionin tietokannan, johon kerätään kaikki EPM:ään ja muihin vastavuoroisen tunnustamisen menettelyihin liittyvät kansalliset oikeustapaukset, jotta voidaan helpottaa toimijoiden työskentelyä ja helpottaa täytäntöönpanon ja mahdollisten ongelmien seurantaa ja arviointia;

16.  korostaa vankeusolojen ja EPM-toimenpiteiden välistä yhteyttä ja muistuttaa jäsenvaltioita siitä, että ECHR:n 3 artiklassa ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä ei ainoastaan aseteta jäsenvaltioille negatiivisia velvoitteita, kun niitä kielletään altistamasta vankeja epäinhimillisille ja halventavalle kohtelulle, vaan niille asetetaan myös positiivisia velvoitteita, kun niitä vaaditaan varmistamaan, että vankilaolot ovat ihmisarvon mukaisia ja että kyseisten oikeuksien rikkomiset tutkitaan perusteellisesti ja tehokkaasti; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan erityisesti huomioon muita heikommassa asemassa olevien henkilöiden oikeudet ja yleisesti tutkimaan perusteellisesti vankeuden vaihtoehdot;

17.  kehottaa komissiota vastavuoroisen tunnustamisen kehyksen tehokkuuden varmistamiseksi tutkimaan, mitä oikeudellisia ja rahoituksellisia keinoja unionin tasolla voidaan käyttää parantamaan vankeuteen liittyviä normeja, mukaan luettuina lainsäädännölliset ehdotukset tutkintavankeusolosuhteista;

18.  vahvistaa, että suosituksissa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan toissijaisuusperiaatetta ja suhteellisuusperiaatetta;

19.  katsoo, että pyydettyjen ehdotusten mahdolliset rahoitusvaikutukset unionin talousarvioon olisi katettava nykyisillä määrärahoilla; korostaa, että näiden ehdotusten hyväksymisellä ja täytäntöönpanolla säästettäisiin huomattavasti niin jäsenvaltioiden kuin kansalaistenkin aikaa ja rahaa, ja siten ne olisivat hyödyllisiä sekä taloudellisessa että yhteiskunnallisessa mielessä, kuten EPM:n uudelleentarkastelua koskevien EU:n toimenpiteiden lisäarvon arvioinnissa on selvästi osoitettu;

20.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman sekä liitteenä olevat yksityiskohtaiset suositukset komissiolle ja neuvostolle.

PÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE:

PYYDETYN EHDOTUKSEN SISÄLTÖÄ KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SUOSITUKSET

Unionin vastavuoroisen tunnustamisen välineiden vahvistamismenettely:

–  ”Pidätysmääräyksen antava viranomainen” tulee määritellä unionin rikoslainsäädännössä seuraavasti:

i)  kyseessä olevassa asiassa toimivaltainen tuomari, tuomioistuin, tutkintatuomari tai yleinen syyttäjä; tai

ii)  jokin muu pidätysmääräyksen antavan jäsenvaltion määrittämä toimivaltainen viranomainen, mikäli pidätysmääräyksen antavan jäsenvaltion tuomari, tuomioistuin, tutkintatuomari tai yleinen syyttäjä on vahvistanut täytäntöön pantavan toimenpiteen sen jälkeen, kun sen on todettu olevan välineen ehtojen mukainen.

Unionin vastavuoroisen tunnustamisen välineiden antamista koskeva suhteellisuustarkistus:

–  Kun toimivaltainen viranomainen antaa päätöksen, joka pannaan täytäntöön toisessa jäsenvaltiossa, sen on arvioitava pyydetyn toimenpiteen tarve huolellisesti kaikkien olennaisten tekijöiden ja seikkojen pohjalta siten, että huomioon otetaan syytetyn tai pidätetyn henkilön oikeudet ja se, onko saatavilla sopivia lievempiä vaihtoehtoisia toimenpiteitä aiottujen tavoitteiden saavuttamiseksi, ja sen on sovellettava lievintä käytettävissä olevaa toimenpidettä. Jos täytäntöönpanoviranomaisella on syytä uskoa, että toimenpide on suhteeton, se voi kuulla määräyksen antanutta viranomaista vastavuoroisen tunnustamispäätöksen merkityksestä. Tällaisen kuulemisen jälkeen määräyksen antanut viranomainen voi päättää peruuttaa vastavuoroista tunnustamista koskevan päätöksen.

Määräyksen antaneen jäsenvaltion ja täytäntöönpanojäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten välinen kuulemismenettely unionin vastavuoroisen tunnustamisen välineiden yhteydessä:

–  Vaikka toimivaltainen täytäntöönpanoviranomainen voi käyttää kieltäytymisperusteita, olisi kehitettävä standardoitu menettely, jossa määräyksen antaneen ja täytäntöönpanevan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat vaihtaa tietoja ja kuulla toisiaan, jotta kyseisiä vastavuoroisen tunnustamisen välineitä käytetään sujuvasti ja tehokkaasti tai jotta suojellaan kyseisen henkilön perusoikeuksia, kuten suhteellisuuden arviointi myös EPM:n osalta oikeudenkäyntivalmiuden varmistamiseksi;

Perusoikeuksiin perustuvan kieltäytymisperusteen soveltaminen unionin vastavuoroisen tunnustamisen välineisiin:

–  On perusteltu syy uskoa, että toimenpiteen täytäntöönpano olisi ristiriidassa täytäntöönpanojäsenvaltiolle SEU:n 6 artiklan ja perusoikeuskirjan mukaisesti kuuluvien velvoitteiden kanssa.

Unionin vastavuoroisen tunnustamisen välineisiin sovellettavia oikeussuojakeinoja koskeva sääntely:

–  Jäsenvaltioiden on varmistettava perusoikeuskirjan sekä Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti, että kaikilla, joiden oikeuksia ja vapauksia on rikottu päätöksellä, toimenpiteellä tai laiminlyönnillä, joka liittyy vastavuoroisen tunnustamisen välineen soveltamiseen rikosasioissa, on oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon tuomioistuimessa. Jos tällaista oikeussuojakeinoa käytetään täytäntöönpanojäsenvaltiossa ja sillä on lykkäävä vaikutus, lopullinen päätös oikeussuojakeinosta on tehtävä sovellettavan vastavuoroisen tunnustamisen välineen mukaisessa määräajassa tai selvän määräajan puuttuessa kohtuullisessa ajassa, jotta voidaan varmistaa, ettei vastavuoroisen tunnustamisen prosessin tarkoitus vaarannu.

(1)EUVL L 262, 7.10.2005, s. 1.
(2)EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0444.
(4)EUVL L 354, 28.12.2013, s. 73.
(5)EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 82.
(6)EUVL C 102 E, 28.4.2004, s. 154.
(7)EUVL L 304, 20.11.2010, s. 47.


Metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puutuotteiden kauppaa Euroopan unioniin koskeva EU:n ja Indonesian välinen vapaaehtoinen kumppanuussopimus
PDF 132kWORD 53k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. helmikuuta 2014 metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja Euroopan unioniin suuntautuvaa puutuotteiden kauppaa koskevan Euroopan unionin ja Indonesian tasavallan vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen tekemisestä (2013/2990(RSP))
P7_TA(2014)0175B7-0187/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja Euroopan unioniin suuntautuvaa puutuotteiden kauppaa koskevan Euroopan unionin ja Indonesian tasavallan vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen tekemisestä(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja Indonesian tasavallan vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen metsälainsäädännön soveltamisen valvonnasta, metsähallinnosta ja Euroopan unioniin suuntautuvasta puutuotteiden kaupasta(2),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 207 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan, 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan, 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan ja 218 artiklan 7 alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C7‑0344/2013),

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen (yleiskokouksen 13. syyskuuta 2007 hyväksymä päätöslauselma 61/295)(3),

–  ottaa huomioon puutavaraa ja puutuotteita markkinoille saattavien toimijoiden velvollisuuksien vahvistamisesta 20. lokakuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 995/2010(4),

–  ottaa huomioon 14. maaliskuuta 2012 julkistetun Maailmanpankin raportin ”Justice for forests: Improving criminal justice efforts to combat illegal logging”(5),

–  ottaa huomioon 16. heinäkuuta 2013 julkistetun Human Rights Watchin raportin ”The dark side of green growth: Human rights impacts of weak governance in Indonesia’s forestry sector”(6),

–  ottaa huomioon 9. marraskuuta 2009 allekirjoitetun Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Indonesian tasavallan kokonaisvaltaista kumppanuutta ja yhteistyötä koskevan puitesopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että unioni ja Indonesia allekirjoittivat 30. syyskuuta 2013 vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen metsälainsäädännön soveltamisen valvonnasta, metsähallinnosta ja unioniin suuntautuvasta puutuotteiden kaupasta (jäljempänä ”FLEGT”) ja vahvistivat siinä molemminpuolisen sitoutumisensa sen varmistamiseen, että unioniin tuotava puutavara on tuotettu, korjattu ja toimitettu laillisesti;

B.  ottaa huomioon, että vapaaehtoisten kumppanuussopimusten tarkoituksena on lopettaa laiton puunkorjuu, edistää metsänhoitoa ja viime kädessä tukea kestävää metsänhoitoa sekä toimia, joilla ehkäistään metsäkatoa ja metsien tilan heikentymistä;

C.  ottaa huomioon, että vapaaehtoisilla kumppanuussopimuksilla pyritään tukemaan järjestelmällisiä muutoksia metsäalalla, palkitsemaan puutavaraa laillisista ja luotettavista lähteistä hankkivat toimijat ja suojaamaan viimeksi mainittuja vilpilliseltä kilpailulta;

D.  ottaa huomioon, että Indonesian sademetsät ovat maailman kolmanneksi suurimmat ja että suurempia ovat vain Amazonin alueen ja Kongon sademetsät, ja ottaa toisaalta huomioon, että lähinnä mittavan sademetsien ja hiilidioksidipitoisten turvesoiden muihin maankäyttötarkoituksiin, kuten palmuöljyn ja paperin tuotantoon, muuttamisen vuoksi Indonesia on merkittävä kasvihuonekaasujen tuottaja;

E.  toteaa, että Indonesian metsäala pieneni ainakin 1 240 000 hehtaarin verran vuosina 2009–2011;

F.  ottaa huomioon, että arvon mukaan laskettuna vain kymmenen prosenttia Indonesian puutavarasta ja puutuotteista tuodaan nykyisin Euroopan unioniin ja että suurin osa viennistä suuntautuu Aasian maihin, minkä vuoksi vapaaehtoinen kumppanuussopimus on merkittävä normien asettaja koko Indonesian puutavara-alalla;

G.  ottaa huomioon, että Interpolin ja Maailmanpankin vuonna 2012 tekemän tutkimuksen mukaan Indonesian metsäalaan liittyy suuri rahanpesun ja veronkierron riski;

H.  ottaa huomioon, että Human Rights Watch -järjestön mukaan metsäalan korruptio, veronkierto ja rahanpesu ovat aiheuttaneet Indonesialle seitsemän miljardin Yhdysvaltain dollarin tappiot vuosina 2007–2011, ja ottaa huomioon, että Indonesian korruption torjuntakomission varapuheenjohtaja määritteli metsäalan ”rajattoman korruption lähteeksi”(7); ottaa kuitenkin huomioon, että viime vuosina Indonesia on edistynyt merkittävästi talousrikoksia koskevien syytteiden nostamisessa, josta osoituksena on korkeimman oikeuden palmuöljyä tuottavalle Asian Agri Group ‑konsernille joulukuussa 2012 langettama veronkiertotuomio;

I.  katsoo, että osapuolten on päästävä sopimukseen Indonesian puutavaran laillisuuden varmistusjärjestelmästä (Sistem Verifikasi Legalitas Kayu, SVLK), jotta vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen mukaista puutavaraa ja puutuotteita voidaan tuoda Indonesiasta EU:n markkinoille FLEGT-luvallisena puutavarana, mikä tulkitaan automaattisesti lailliseksi puutavarasta annetun EU:n asetuksen mukaisesti(8);

J.  ottaa huomioon, että Indonesian SVLK-järjestelmää tarkistetaan parhaillaan sen saattamiseksi vastaamaan vapaaehtoisessa kumppanuussopimuksessa asetettuja vaatimuksia;

K.  ottaa huomioon, että komissiolla on Euroopan yhteisöön suuntautuvaa puutavaran tuontia koskevan FLEGT-lupajärjestelmän perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2173/2005(9) mukaisesti valtuudet hyväksyä FLEGT-lupien myöntämistä koskevia yksityiskohtaisia vaatimuksia ja muuttaa sen liitteessä I olevaa kumppanimaiden ja niiden nimittämien lupaviranomaisten luetteloa;

L.  ottaa huomioon, että Indonesian perustuslakituomioistuin päätti 6. toukokuuta 2013, ettei alkuperäiskansojen perinteisiä metsiä pidä luokitella valtion metsäalueisiin kuuluviksi, millä pohjustetaan tietä alkuperäiskansojen oikeuksien laajemmalle tunnustamiselle saaristovaltiossa;

1.  kiittää Indonesian huomattavia vapaaehtoisia ponnisteluja hallinnasta riistäytyneiden laittomien hakkuiden ja laittoman puukaupan ongelman ratkaisemiseksi, sillä se on kehittänyt SVLK-järjestelmää useita sidosryhmiä osallistaneessa prosessissa, sekä erityisesti sen viime kuukausina saavuttamaa tuntuvaa edistystä; on kuitenkin yhä huolestunut tietyistä ongelmista; palauttaa mieleen, että jotta voidaan myöntää virallisia FLEGT-lupia SVLK‑järjestelmän on oltava toimintavalmiudessa vapaaehtoisessa kumppanuussopimuksessa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

2.  pitää myönteisenä metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja unioniin suuntautuvaa puutuotteiden kauppaa koskevaa unionin ja Indonesian tasavallan vapaaehtoista kumppanuussopimusta koskeneiden neuvottelujen tulosta; muistuttaa tuestaan vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen tekemiselle ja halukkuudestaan tukea sen menestyksekästä täytäntöönpanoa;

3.  panee merkille, että suurinta osaa maan puutavaralähteistä ei vielä ole SVLK-sertifioitu ja että toimitusketjuun pääsee suuria määriä varmentamatonta puutavaraa, joka on peräisin metsän raivauksesta;

4.  korostaa, että on tärkeää laajentaa SVLK-järjestelmän soveltamisalaa, tarkastustoiminta mukaan luettuna, siten, että se kattaa kaikki puuntuotantoalueet ja toimitusketjun kaikki vaiheet, sekä varmistaa, että varmennettu laillinen puutavara erotetaan varmentamattomasta puutavarasta, jottei viimeksi mainittua pääse SVLK-toimitusketjuihin;

5.  katsoo, että metsien muuttaminen puupelloiksi on yksi Indonesian maankäytön hallinnointijärjestelmän pitkään jatkuneista ongelmista; pitää valitettavana sitä, ettei SVLK-järjestelmässä tarkasteta nykyisin sitä prosessia, jonka puitteissa yrityksille myönnetään lupia metsien muuttamiseen puupelloiksi, eikä varsinkaan sitä, miten ne suorittavat ympäristövaikutusten arviointeja (AMDAL) ja noudattavat metsien puupelloiksi muuttamista koskevien lupien (IPK) anomisprosessissa asetettuja rajoituksia;

6.  panee merkille, että SVLK-järjestelmä johtaa nykyisin siihen, että puualan toimijoita luokitellaan laillisiksi myös silloin, kun alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen maankäyttöoikeuksiin liittyviä vaatimuksia ei ole käsitelty eikä/tai asianmukaisia korvauksia tarvittaessa maksettu; kehottaa komissiota pyytämään Indonesian hallitusta varmistamaan, että laillisuuden varmennuksissa otetaan asianmukaisesti huomioon yhteisöjen perinteiset oikeudet metsiin, alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen vapaaehtoinen, etukäteen annettu ja tietoinen suostumus sekä tarvittaessa korvausten maksaminen menetetystä metsien käyttöoikeudesta ja että varmennuselimille on annettu valtuudet arvioida, ovatko yritykset kunnioittaneet paikallisia maankäyttöoikeuksia vai eivät ja onko maa-alueet oikeudellisesti määritetty;

7.  kehottaa Indonesian hallitusta varmistamaan, ettei sertifiointiprosessissa syrjitä pk-yrityksiä;

8.  kehottaa komissiota vaatimaan Indonesian hallitukselta vakuutusta siitä, että seuraavat asiat varmistetaan:

   kaikki puutavaralähteet ja niiden koko toimitusketjut tarkastetaan sekä varmistetaan, että puualan yrityksillä ensinnäkin on ollut oikeus korjata puuta,
   sertifioitu puutavara ja sertifioidut puutuotteet pidetään erillään sertifioimattomasta puutavarasta ja sertifioimattomista puutuotteista,
   luonnonmetsiä muutetaan mahdollisimman vähän ja puupelloiksi muutetuista metsistä peräisin olevan puutavaran alkuperä varmennetaan, mukaan lukien sen selvittäminen, onko ympäristövaikutusten arvioinnit tehty ja onko luvan kohteena olevan maan käyttöä koskevia määräyksiä noudatettu;

9.  kehottaa Indonesian hallitusta täydentämään SVLK-järjestelmän mukaista laillisuuden varmentamista määrätietoisilla toimilla, joilla torjutaan metsäalaan liittyviä talousrikoksia, kuten rahanpesua ja veropetoksia, ja lisäämään siten maan uskottavuutta FLEGT-lupien myöntämisessä;

10.  kehottaa Indonesian hallitusta ryhtymään toimiin äskettäisen päätöksensä johdosta, joka koski verolainsäädännön täytäntöönpanoa, ja edellyttämään asiakirjoja, joilla osoitetaan, että puutavaraa vievät yhtiöt noudattavat täysimääräisesti Indonesian verolainsäädäntöä sekä vuonna 2010 annettua, rahanpesun torjuntaa koskevaa asetusta;

11.  pitää myönteisenä Indonesian hallituksen ”yhden kartan” aloitetta, jolla pyritään lisäämään ajantasaisten ja avointen tietojen ja karttojen julkista saantia, mitä ilman lain moninaiset ja epäyhtenäiset tulkinnat sekä riidat alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen kanssa voivat haitata hyvää metsähallintoa Indonesiassa; korostaa, että metsien riippumattoman seurannan suorittajien on saatava tällaiset perustiedot käyttöönsä voidakseen suorittaa tehtävänsä uskottavasti ja että lupakarttojen, korjuusuunnitelmien ja lupia koskevien tietojen olisi oltava julkisia asiakirjoja; kehottaa Indonesian hallitusta vauhdittamaan ”yhden kartan” aloitetta ja julkistamaan siitä ensimmäisen version, joka sisältää metsälupiin ja maankäyttöoikeuksia koskeviin vaatimuksiin liittyvät tiedot;

12.  kehottaa komissiota osallistumaan yhteisen täytäntöönpanokomitean työhön ja siten varmistamaan, että petosten ja korruption riskiin puututaan asianmukaisella tavalla, kuten laatimalla riskeihin perustuva petostentorjuntasuunnitelma;

13.  toteaa, että puutavaran laillisuuden varmentaminen perustuu lähes yksinomaan tarkastajien ja riippumattoman seurannan suorittajien toimintaan; antaa SVLK-järjestelmälle tunnustusta sen kansalaisyhteiskunnan suorittamalle riippumattomalle seurannalle virallisesti tarjoamasta roolista; panee kuitenkin merkille, että henkilö- ja rahoitusresurssien vähäisyys rajoittaa merkittävästi riippumattoman seurannan verkostojen toimintakykyä;

14.  kehottaa komissiota pyytämään Indonesian hallitusta varmistamaan, että tarkastajat ja varmennuselimet sekä metsien riippumattoman seurannan suorittajat saavat riittävästi rahoitusta ja koulutusta voidakseen suorittaa säännöllisesti kentällä tapahtuvaa seurantaa, pistokokeita ja tarkastuksia;

15.  pitää myönteisinä Indonesian hallituksen ponnisteluja metsäpoliisin aseman vahvistamiseksi; panee kuitenkin merkille, että Indonesian metsätalousministeriön olisi vielä parannettava toimintalinjaansa laitonta puunkorjuuta koskevaa valvontaa, kirjaamista ja seurantaa varten; korostaa, että on äärimmäisen tärkeää ilmoittaa lainvalvontaviranomaisille yhtiöistä, joiden todetaan toimineen lainvastaisesti;

16.  kehottaa komissiota vaatimaan Indonesian hallitusta varmistamaan, että riippumattoman seurannan suorittajien raporteissa esille tuotujen asiaan liittyvän lainsäädännön rikkomusten johdosta ryhdytään asianmukaisiin toimenpiteisiin ja että toimivaltaiset viranomaiset määräävät varoittavia ja tehokkaita seuraamuksia, kun ne toteavat, että lainsäädäntöä on rikottu;

17.  korostaa, että riippumaton seuranta ja alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeuksien kunnioittaminen ovat SVLK-järjestelmän uskottavuuden kannalta olennaisia tekijöitä; pitää näin ollen tärkeänä, että tätä sitoutumista jatketaan ja että avoimuus ulotetaan koskemaan muitakin kansalaisyhteiskunnan toimijoita ja että kansalaisyhteiskunnan suorittama riippumaton seuranta tapahtuu ilman väkivaltaa, uhkauksia tai minkäänlaisia hyökkäyksiä ja että jos niitä ilmenee, niistä nostetaan viipymättä syytteet;

18.  kehottaa komissiota vaatimaan Indonesian hallitusta varmistamaan,

   että sidosryhmät osallistuvat jatkossakin ja entistä tehokkaammin SVLK-järjestelmän täytäntöönpanoon ja toimintakykyiseksi saattamiseen,
   että kansalaisyhteiskunnan suorittama riippumaton seuranta tapahtuu ilman väkivaltaa, uhkauksia tai minkäänlaisia hyökkäyksiä, ja jos niitä ilmenee, niistä nostetaan viipymättä syytteet,
   että alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen vapaaehtoinen, etukäteen annettu ja tietoinen suostumus saadaan kaikissa tapauksissa ja että tarvittaessa maksetaan oikeudenmukainen korvaus näiden kansojen ja yhteisöjen toimeentulolle välttämättömän metsien käyttöoikeuden menettämisestä, mikä on FLEGT-luvan myöntämisen ehto, josta ei tingitä;
   että SVLK-järjestelmän tarkastusvaatimukset eivät ole staattisia, vaan indonesialaisten toimijoiden olisi tarkistettava niitä ajoittain, jotta niitä voidaan jatkuvasti parantaa;

19.  pyytää komissiota varmistamaan, että Indonesian perustuslakituomioistuimen 6. toukokuuta 2013 antamassa ratkaisussa esitetyt havainnot otetaan asianmukaisesti huomioon SVLK-järjestelmän uudelleenarvioinnin yhteydessä;

20.  kehottaa komissiota helpottamaan Indonesian hallitukselta edellytettäviä ponnisteluja ja varmistamaan tasavertaiset toimintaedellytykset aluetasolla noudattamalla Indonesian hallituksen pyyntöä, joka koskee Sarawakin alueen sisällyttämistä EU:n ja Malesian välistä vapaaehtoista kumppanuussopimusta koskeviin neuvotteluihin;

21.  on tietoinen siitä, että jotkin tähän päätöslauselmaan sisältyvät pyynnöt menevät pidemmälle kuin vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen liitteeseen 8 sisältyvät kriteerit lupajärjestelmän hyväksymistä koskevassa asiassa; kehottaa komissiota varmistamaan, että näihin pidemmälle meneviin, parlamentin tärkeinä pitämiin pyyntöihin vastaamisessa edistytään ja että parlamentille tiedotetaan niissä aikaansaadusta edistyksestä ennen lupajärjestelmän hyväksymistä;

22.  kehottaa komissiota tiedottamaan parlamentille säännöllisesti vapaaehtoisen kumppanuussopimuksen täytäntöönpanossa aikaansaadusta edistyksestä sekä erityisesti siitä, miten edellä mainittuja aiheita on asianmukaisesti käsitelty ja miten niitä käsitellään vastaisuudessa;

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä Indonesian hallitukselle ja parlamentille.

(1)Neuvoston asiakirja 11767/1/2013.
(2)Neuvoston asiakirja 11769/1/2013.
(3)http://www.un.org/esa/socdev/unpfii/documents/DRIPS_en.pdf.
(4)EUVL L 295, 12.11.2010, s. 23.
(5)Maailmanpankki, “Justice for forests: Improving criminal justice efforts to combat illegal logging”, 2012, s. 5–10, http://siteresources.worldbank.org/EXTFINANCIALSECTOR/Resources/Illegal_Logging.pdf.
(6)Human Rights Watch: “Human rights impacts of weak governance in Indonesia’s forestry sector", 2013, http://www.hrw.org/sites/default/files/reports/indonesia0713webwcover_1.pdf.
(7)Reutersin verkkouutispalvelu 17. syyskuuta 2010: “Graft could jeopardise Indonesia’s climate deals”, http://www.reuters.com/article/2010/09/17/indonesia-corruption-idUSSGE68G03P20100917.
(8)Asetus (EU) N:o 995/2010.
(9)EUVL L 347, 30.12.2005, s. 1.


Venezuelan tilanne
PDF 113kWORD 40k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. helmikuuta 2014 Venezuelan tilanteesta (2014/2600(RSP))
P7_TA(2014)0176RC-B7-0207/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Venezuelan tilanteesta eli 24. toukokuuta 2007 Radio Caracas TV -kanavan tapauksesta Venezuelassa(1), 23. lokakuuta 2008 poliittisten oikeuksien menetyksistä Venezuelassa(2), 7. toukokuuta 2009 Manuel Rosalesin tapauksesta(3), 11. helmikuuta 2010 Venezuelasta(4), 8. heinäkuuta 2010 Maria Lourdes Afiunin tapauksesta(5) ja 24. toukokuuta 2012 Venezuelan mahdollisesta eroamisesta Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnasta(6) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin tiedottajan 14. helmikuuta 2014 antaman julkilausuman,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan Catherine Ashtonin 21. helmikuuta 2014 antaman julkilausuman Venezuelan levottomuuksista,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuolena Venezuela on,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon Venezuelan tämänhetkisen tilanteen vakavuuden; ottaa huomioon, että 12. helmikuuta 2014 lähtien ympäri Venezuelaa on järjestetty opiskelijoiden johtamia rauhanomaisia mielenosoituksia, jotka ovat johtaneet väkivaltaisuuksiin, joissa ainakin 13 ihmistä on saanut surmansa, yli 70 on loukkaantunut ja satoja on pidätetty; ottaa huomioon, että opiskelijoiden vaatimukset koskivat sitä, että presidentti Maduron hallitus ei ole kyennyt ratkaisemaan ongelmia, kuten korkeaa inflaatiota, rikollisuutta ja pulaa joistakin perushyödykkeistä sekä lisääntyvää korruptiota ja tiedotusvälineiden ja demokraattisen opposition uhkailua; ottaa huomioon, että hallitus on syyttänyt pulasta ”sabotoijia” ja ”rahanahneita korruptoituneita liikemiehiä”; ottaa huomioon, että Venezuelassa on Latinalaisen Amerikan suurimmat energiavarat;

B.  ottaa huomioon, että viime päivien aikana mielenosoittajien määrä ei ole vähentynyt vaan päinvastoin kasvanut jatkuvasti, mikä on puolestaan lisännyt kuolonuhrien, loukkaantuneiden ja pidätettyjen määrää hallituksen viranomaisten ja laittomien aseistettujen ryhmien tukahduttamistoimien seurauksena;

C.  ottaa huomioon, että poliittiset jännitteet ovat kiristymässä ja kahtiajako syvenemässä Venezuelassa; ottaa huomioon, että Venezuelan viranomaiset eivät edistä rauhan ylläpitämistä vaan ovat uhanneet järjestää ”aseellisen vallankumouksen”;

D.  panee merkille tukahduttavat toimet, joita on kohdistettu erityisesti opiskelijoihin, toimittajiin, oppositiojohtajiin sekä rauhanomaisiin aktivisteihin, joiden vapautta on rajoitettu;

E.  ottaa huomioon, että hallitusta kannattavat väkivaltaiset ja valvomattomat aseelliset ryhmät ovat toimineet Venezuelassa rankaisematta jo pitkään; ottaa huomioon, että oppositio on syyttänyt kyseisiä ryhmiä väkivaltaan yllyttämisestä rauhanomaisten mielenosoitusten aikana, minkä vuoksi ihmisiä on kuollut ja useita loukkaantunut; ottaa huomioon, että Venezuelan hallitus ei ole vielä selvittänyt näitä tapahtumia;

F.  ottaa huomioon, että tiedotusvälineitä sensuroidaan ja uhkaillaan ja että joukoittain toimittajia on pahoinpidelty ja pidätetty tai heidän ammatillinen aineistonsa on tuhottu;

G.  katsoo, että sananvapaus ja oikeus osallistua rauhanomaisiin mielenosoituksiin ovat demokratian peruspilareita ja että kaikkien tasa-arvo ja oikeus ovat mahdottomia ilman perusvapauksien toteutumista ja kaikkien kansalaisten oikeuksien kunnioittamista; toteaa, että Venezuelan perustuslaissa taataan kansalaisten kokoontumis- ja yhdistymisvapaus sekä oikeus rauhanomaiseen mielenilmaisuun; korostaa, että viranomaisilla on velvollisuus suojella kansalaisten perusoikeuksia ja taata heidän turvallisuutensa ja henkensä perusoikeuksia rajoittamatta;

H.  katsoo, että vain perusoikeuksien ja -vapauksien kunnioittaminen, rakentava ja kunnioittava vuoropuhelu sekä suvaitsevaisuus voivat auttaa maata pääsemään tästä vakavasta kriisistä ja näin voittamaan tulevia vaikeuksia;

1.  tuomitsee kaikki väkivallanteot ja traagiset ihmishenkien menetykset rauhanomaisissa mielenosoituksissa 12. helmikuuta 2014 ja sitä seuraavina päivinä ja ilmaisee vilpittömän osanottonsa uhrien omaisille;

2.  ilmaisee voimakkaan solidaarisuutensa Venezuelan kansalle ja on sen tavoin huolissaan mahdollisuudesta, että uudet protestit voisivat johtaa uusiin väkivaltaisuuksiin, jotka vain loitontaisivat hallituksen ja opposition kantoja yhä kauemmas toisistaan ja polarisoisivat vielä jyrkemmin Venezuelan tämänhetkistä poliittista tilannetta; kehottaa kaikkien puolueiden ja Venezuelan yhteiskunnan kaikkien osien edustajia noudattamaan pidättyväisyyttä sanoissaan ja teoissaan;

3.  muistuttaa Venezuelan hallitusta siitä, että sananvapaus ja oikeus osallistua rauhanomaisiin mielenosoituksiin ovat perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia kaikissa demokratioissa, kuten Venezuelan perustuslaissa todetaan, ja kehottaa presidentti Maduroa noudattamaan kansainvälisiä sopimuksia, joiden sopimuspuolena Venezuela on, ja erityisesti Amerikan maiden demokratian peruskirjaa;

4.  muistuttaa Venezuelan hallitusta sen velvollisuudesta varmistaa kaikkien maan kansalaisten turvallisuus riippumatta näiden poliittisista mielipiteistä tai suuntautumisesta; on erittäin huolestunut opiskelijoiden ja oppositiojohtajien pidätyksistä ja kehottaa vapauttamaan heidät välittömästi;

5.  muistuttaa, että vallanjakoperiaatteen noudattaminen on demokratian kannalta ensiarvoisen tärkeää ja että viranomaiset eivät voi käyttää oikeusjärjestelmää poliittisen vainon ja demokraattisen opposition tukahduttamisen välineenä; kehottaa Venezuelan viranomaisia perumaan oppositiojohtajiin kohdistamansa perusteettomat syytökset ja pidätysmääräykset;

6.  kehottaa Venezuelan viranomaisia riisumaan välittömästi aseista ja hajottamaan hallitusta kannattavat valvomattomat aseistetut ryhmät ja lopettamaan niiden rankaisemattomuuden; vaatii selvittämään kuolemantapaukset, jotta syylliset saadaan vastuuseen teoistaan;

7.  kannustaa kaikkia puolueita ja erityisesti Venezuelan viranomaisia käymään rauhanomaista vuoropuhelua, johon kaikki Venezuelan yhteiskuntaryhmät voivat osallistua, jotta voidaan määrittää yhdistäviä tekijöitä ja kaikki poliittiset toimijat voivat keskustella vakavimmista maata vaivaavista ongelmista;

8.  korostaa, että lehdistön-, tiedon- ja mielipiteenvapauden samoin kuin poliittisen moniarvoisuuden kunnioittaminen muodostaa demokratian perustan; pitää valitettavana tiedotusvälineiden ja internetin sensuroimista ja joihinkin blogeihin ja sosiaaliseen mediaan pääsyn rajoittamista; tuomitsee vainon, jonka kohteeksi monet sanomalehdet ja audiovisuaaliset tiedotusvälineet, kuten NTN24 ja espanjankielinen CNN-kanava, ovat joutuneet, ja katsoo, että nämä toimet ovat Venezuelan perustuslain ja Venezuelan bolivariaanisen tasavallan antamien sitoumusten vastaisia;

9.  pyytää lähettämään ensi tilassa nykyisen parlamentin tilapäisen valtuuskunnan arvioimaan maan tilannetta;

10.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Venezuelan bolivariaanisen tasavallan hallitukselle ja kansalliskokoukselle, Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle ja Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerille.

(1)EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 484.
(2)EUVL C 15 E, 21.1.2010, s. 85.
(3)EUVL C 212 E, 5.8.2010. s. 113.
(4)EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 69.
(5)EUVL C 351 E, 2.12.2011, s. 130.
(6)EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 88.


Unionin viisumipolitiikan tulevaisuus
PDF 117kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. helmikuuta 2014 EU:n viisumipolitiikan tulevaisuudesta (2014/2586(RSP))
P7_TA(2014)0177B7-0194/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimuksen) ja erityisesti sen 77 artiklan,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Yhteisen viisumipolitiikan täytäntöönpano ja kehittäminen kasvun vauhdittamiseksi EU:ssa” (COM(2012)0649),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen paikallisen Schengen-yhteistyön toiminnasta viisumisäännöstön kahden ensimmäisen täytäntöönpanovuoden aikana (COM(2012)0648),

–  ottaa huomioon komission seitsemännen kertomuksen eräiden kolmansien maiden vastavuoroisuusperiaatteen vastaisesti ylläpitämästä viisumipakosta (COM(2012)0681),

–  ottaa huomioon uusimmat muutokset(1) luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, 15 päivänä maaliskuuta 2001 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 539/2001(2),

–  ottaa huomioon viisuminsaannin helpottamista koskevat sopimukset, joita on hiljattain tehty Georgian(3), Ukrainan(4), Moldovan(5), Kap Verden(6), Armenian(7) ja Azerbaidžanin(8) kanssa,

–  ottaa huomioon komissiolle esitetyn kysymyksen unionin viisumipolitiikan tulevaisuudesta (O‑000028/2014 – B7‑0108/2014),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 115 artiklan 5 kohdan ja 110 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että sisärajojen rajatarkastusten poistamisesta Schengen-alueella tulee seurata yhteinen viisumipolitiikka;

B.  toteaa, että yhteisen viisumipolitiikan tärkeimmät tekijät ovat asetukseen (EY) N:o 539/2001 liitetyt yhteiset luettelot maista, joiden kansalaisiin sovelletaan viisumivaatimusta, ja maista, joiden kansalaisiin sitä ei sovelleta, viisumisäännöstön mukaiset viisumien myöntämistä koskevat yhteiset säännöt, muodoltaan yhtenäiset viisumit, tiedonvaihto viisumitietojärjestelmän kautta sekä joukko viisumivapautta ja viisumien saannin helpottamista koskevia kolmansien maiden kanssa tehtyjä kansainvälisiä sopimuksia;

C.  toteaa, että Lissabonin sopimuksen mukaisesti kaikkiin yhteiseen viisumipolitiikkaan liittyviin näkökohtiin sovelletaan tavallista lainsäätämisjärjestystä, ja kaikki asiaa koskevat kansainväliset sopimukset edellyttävät parlamentin hyväksyntää;

D.  pitää tärkeänä aloittaa EU:n yhteisen viisumipolitiikan tulevaisuuden tarkastelu ja sitä koskeva toimielinten välinen keskustelu erityisesti toimista, joilla jatketaan viisumimenettelyjen yhdenmukaistamista, ja myös viisumien myöntämiseen sovellettavista yhteisistä säännöistä;

Yleinen viisumipolitiikka ja viisumisäännöstön tarkistaminen

1.  pitää myönteisenä viisumeita koskevaan säännöstöön liittyvää edistymistä, mutta kehottaa samalla komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan nykyisen säännöstön täytäntöönpanoa; kehottaa erityisesti lisäämään paikallista Schengen-yhteistyötä, jotta viisumisäännöstön täytäntöönpanoa voitaisiin parantaa lyhyellä aikavälillä;

2.  katsoo, että tulevaisuudessa olisi toteutettava toimia viisumimenettelyjen yhtenäistämiseksi entisestään ja laadittava viisumien myöntämistä koskevat todelliset yhteiset säännöt;

3.  toteaa, että monissa kolmansissa maissa ei tällä hetkellä selvästikään ole riittävästi konsulaatteja;

4.  toteaa, että yhteiset viisuminhakukeskukset ovat osoittautuneet hyödylliseksi välineeksi, josta voi tulevaisuudessa tulla vakiokäytäntö;

5.  pitää valitettavana, että komissio ei ole esittänyt tutkimusta siitä, ”voitaisiinko ottaa käyttöön yhteinen eurooppalainen lyhytaikaisten viisumien myöntämisjärjestelmä”, eikä ole tutkittu, “missä määrin hakijan kansalaisuuteen liittyvää riskiolettamusta voisi täydentää henkilökohtaisella riskinarvioinnilla”, kuten kehotettiin Tukholman ohjelmassa (5.2 kohta);

6.  katsoo, että vilpittömässä mielessä ja usein matkustavien henkilöiden matkustamista olisi helpotettava erityisesti käyttämällä nykyistä useammin pitkiä monikertaviisumeita;

7.  kehottaa jäsenvaltioita soveltamaan nykyistä viisumisäännöstöä ja Schengen-rajasäännöstöä, jotka mahdollistavat humanitaaristen viisumien myöntämisen, ja kehottaa helpottamaan väliaikaisen suojan tarjoamista kolmansissa maissa vaarassa oleville ihmisoikeuksien puolustajille;

8.  odottaa viisumisäännöstön tarkistamista koskevaa tulevaa ehdotusta mutta pitää valitettavana, että komissio on toistuvasti lykännyt sen hyväksymistä;

9.  pitää valitettavana, ettei komissio ole vielä esittänyt viisumisäännöstön kokonaisarviointia; pitää valitettavana komission aietta esittää tämä arvio yhdessä viisumisäännöstön tarkistamista koskevan ehdotuksen kanssa; katsoo, että komission olisi parempi esittää ensin arviointikertomus, jolloin toimielimet voisivat käydä siihen pohjautuvaa keskustelua;

Viisumien myöntämisen helpottaminen

10.  kehottaa tekemään tarvittaessa lisää viisumien myöntämisen helpottamista koskevia sopimuksia ja kehottaa seuraamaan ja parantamaan jo tehtyjä sopimuksia;

11.  kehottaa suorittamaan olemassa olevien viisumisopimusten järjestelmällisen arvioinnin, jotta voidaan tutkia, saavutetaanko niillä halutut tavoitteet;

Asetus (EY) N:o 539/2001

12.  pitää myönteisinä äskettäisiä päivityksiä asetukseen (EY) N:o 539/2001 sisältyvään sellaisten kolmansien maiden luetteloon, joiden kansalaisiin ei sovelleta viisumivaatimusta, ja erityisesti lisäpoikkeuksia viisumivaatimuksesta; muistuttaa viisumittoman matkustamisen tärkeydestä kolmansien maiden ja erityisesti niiden kansalaisyhteiskuntien kannalta mutta myös EU:n omien etujen kannalta;

13.  katsoo tässä yhteydessä, että EU:n ja Ukrainan välinen viisumivapaussopimus on keino vastata viime päivinä mieltään osoittaneiden Ukrainan kansalaisyhteiskunnan ja opiskelijoiden vaatimuksiin; katsoo, että tällainen sopimus edistäisi kansalaisyhteiskuntien välistä vaihtoa ja yksittäisten ihmisten välisiä yhteyksiä, mikä parantaisi vastavuoroista ymmärtämystä ja hyödyttäisi taloudellista vaihtoa; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksen Ukrainan lisäämiseksi sellaisten kolmansien maiden luetteloon, joiden kansalaisiin ei sovelleta viisumivaatimusta; kehottaa myös jäsenvaltioita panemaan täysin täytäntöön viisuminsaannin helpottamista koskevan tämänhetkisen sopimuksen EU:hun pääsyn helpottamiseksi erityisesti opiskelijoiden ja tieteenharjoittajien osalta;

14.  pitää myönteisenä viisumivapautta koskevien edellytysten päivittämistä niin, että niihin sisältyy perusoikeuksia mutta myös taloudellisia etuja koskevia seikkoja etenkin matkailun ja ulkomaankaupan osalta, ja pitää myönteisenä niiden sisällyttämistä asetuksen säädösosaan;

15.  korostaa, että viisumien vapauttamisen jatkaminen edellyttää lisätietoja nykyisten viisumivapauksien soveltamisesta myös EU:n sähköisessä matkustuslupajärjestelmässä (EU-ESTA); kehottaa neuvostoa ja komissiota takaamaan, että parlamentilla on kaikki tiedot käsiteltävien kolmansien maiden tilanteesta, jotta asianmukainen demokraattinen seuranta olisi mahdollista;

16.  kehottaa komissiota pohtimaan, miten tulevaisuudessa voidaan tarvittaessa varmistaa samanaikaisesti muutokset asetuksen liitteisiin ja kahdenväliset viisumivapaussopimukset sellaisen riskin välttämiseksi, että liitteiden muuttamista ei seuraa välittömästi viisumivapaussopimus;

17.  panee merkille keskeyttämismekanismia koskevan sopimuksen; odottaa, että jäsenvaltiot käyttävät tätä mekanismia vilpittömästi ja vain viimeisenä keinona hätätilanteessa, kun tarvitaan pikaisia toimia koko unionia koskevien ongelmien ratkaisemiseksi ja kun sitä koskevat ehdot täyttyvät;

18.  katsoo, että viisumeja koskeva täysi vastavuoroisuus on tavoite, johon unionin olisi pyrittävä aktiivisesti suhteissa kolmansiin maihin, mikä auttaisi parantamaan unionin ulkopolitiikan uskottavuutta ja johdonmukaisuutta kansainvälisesti;

19.  kehottaa keskustelemaan yhteydestä viisumivapauden laajentamisen ja toisaalta sen välillä, että tietyt jäsenvaltiot vaativat lisää turvatoimia ja tiukempaa rajavalvontaa viisumivaatimuksesta vapautettujen matkustajien suhteen;

Viisumitietojärjestelmä (VIS)

20.  kehottaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavaa eurooppalaista virastoa (eu-LISA) esittämään odotetun viisumitietojärjestelmää koskevan arviointikertomuksen mahdollisimman pian;

Euroopan parlamentin osallistuminen

21.  kehottaa neuvostoa ja komissiota parantamaan tiedonkulkua parlamenttiin kansainvälisiä viisumisopimuksia koskevissa neuvotteluissa noudattaen SEUT-sopimuksen 218 artiklan 10 kohtaa sekä parlamentin ja komission välisistä suhteista tehtyä puitesopimusta;

22.  aikoo perustaa viisumipolitiikkaa käsittelevän yhteysryhmän kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokuntaan; kehottaa neuvoston puheenjohtajaa ja jäsenvaltioita osallistumaan komission kanssa tämän yhteysryhmän kokouksiin;

o
o   o

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Asetus (EU) N:o 1091/2010 (EUVL L 329, 14.12.2010, s. 1); asetus (EU) N:o 1211/2010 (EUVL L 339, 22.12.2010, s. 6); asetus (EU) N:o 1289/2013 (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 74); COM(2012)0650; COM(2013)0853.
(2)EYVL L 81, 21.3.2001, s. 1.
(3)Neuvoston päätös 2011/117/EU (EUVL L 52, 25.2.2011, s. 33).
(4)Neuvoston päätös 2013/297/EU (EUVL L 168, 20.6.2013, s. 10).
(5)Neuvoston päätös 2013/296/EU (EUVL L 168, 20.6.2013, s. 1).
(6)Neuvoston päätös 2013/521/EU (EUVL L 282, 24.10.2013, s. 1).
(7)Neuvoston päätös 2013/628/EU (EUVL L 289, 31.10.2013, s. 1).
(8)COM(2013)0742.


Erityistoimet naisten aseman kehittämiseksi yhteisessä kalastuspolitiikassa
PDF 207kWORD 59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. helmikuuta 2014 erityistoimista naisten aseman kehittämiseksi yhteisessä kalastuspolitiikassa (2013/2150(INI))
P7_TA(2014)0178A7-0070/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan kalatalousrahastoon (EKTR) sovellettavan lainsäädännön ja erityisesti neuvoston asetukset (EY) N:o 2328/2003, (EY) N:o 861/2006, (EY) N:o 1198/2006 ja (EY) N:o 791/2007, joissa vahvistetaan kalatalousalan rakenteellisia toimia koskevat säännöt ja edellytykset,

–  ottaa huomioon miesten ja naisten tasa-arvoisen kohtelun periaatteen soveltamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin sekä neuvoston direktiivin 86/613/ETY kumoamisesta 7. heinäkuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/41/EU(1),

–  ottaa huomioon 6. helmikuuta 2013 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhteisestä kalastuspolitiikasta(2),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2012 vahvistamansa kannan ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä(3),

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (COM(2011)0804) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston siitä hyväksymät kannat,

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelman Horisontti 2020 (2014–2020) osallistumista ja tulosten levittämistä koskevista säännöistä (COM(2011)0810) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston siitä hyväksymät kannat,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle aiheesta ”Naisten ja miesten tasa‑arvostrategia vuosiksi 2010–2015” (COM(2010)0491),

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2005 antamansa päätöslauselman ”Naisverkostot: kalastus, maanviljely ja monipuolistuminen”(4),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman pienimuotoisesta kalastuksesta ja yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksesta(5),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman yhteisen kalastuspolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta(6),

–  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2012 antamansa päätöslauselman yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta koskevasta kattavasta tiedonannosta(7),

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan 1. joulukuuta 2010 järjestämän kuulemisen aiheesta ”Naiset ja kalastusalan kestävä kehitys”,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan Euroopan parlamentissa 14. lokakuuta 2013 järjestämän kuulemisen aiheesta ”Naisten aseman kehitys unionin kalastus- ja vesiviljelyalalla”,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa‑arvon valiokunnan parlamentin työjärjestyksen 51 artiklan nojalla käymät yhteiset keskustelut,

–  ottaa huomioon kalatalousvaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa‑arvon valiokunnan mietinnön (A7-0070/2014),

A.  katsoo, että naisten työpanosta kalastus- ja vesiviljelyalalla ei ole tunnustettu ja että tämä työpanos on yhä yleisesti ottaen näkymätöntä, vaikka se tuo huomattavasti taloudellista lisäarvoa ja parantaa lukuisten unionin yhteisöjen ja alueiden ja erityisesti kalastuksesta riippuvaisten alueiden sosiaalista, taloudellista ja ekologista kestävyyttä;

B.  ottaa huomioon, että kalastusalalla työskentelee jäsenvaltioissa yli 100 000 naista, joista noin neljä prosenttia toimii pyynnin ja kalastusalusten toimintaan liittyvien töiden parissa esimerkiksi verkonkutojina, satamatyöntekijöinä tai pakkaajina, ja noin 30 prosenttia vesiviljelyn – pääasiassa kahlaten harjoitettavan äyriäistenpyynnin – parissa sekä noin 60 prosenttia jalostusteollisuudessa;

C.  ottaa huomioon, että naisten kalastus- ja vesiviljelyalalla perinteisesti suorittamat työtehtävät ovat rankkoja, kuten kahlaten harjoitettava äyriäistenpyynti, perinteinen kalanmyynti eri paikoissa kiertäen, myyntikojuissa tai kaupoissa, kalastusverkkojen valmistus ja korjaus (verkonkutojat), saaliin purkaminen aluksista sekä sen lajittelu ja pakkaaminen erityisen vaikeissa sääoloissa;

D.  ottaa huomioon, että tilastoissa enimmäkseen aliarvioidaan naisten työtilannetta joillakin näistä aloista ja että yleinen talouskriisi ja työttömyys joissakin jäsenvaltioissa ovat kasvattaneet entisestään näitä lukuja, lisänneet naisten osallistumista kalastusalan toimintoihin ja erityisesti kahlaten harjoitettavaan äyriäistenpyyntiin perheen tulojen täydentämiseksi tai jopa niiden varmistamiseksi;

E.  panee merkille naisten osallistumisen kalastukseen ja vesiviljelyyn liittyviin toimintoihin ja erityisesti verkkojen valmistukseen ja korjaukseen, kalojen purkamiseen aluksesta ja niiden lajitteluun, alusten tuotehankintojen organisointiin, kalojen käsittelyyn, jalostukseen, pakkaamiseen ja markkinoille saattamiseen sekä kalastusyritysten johtamiseen;

F.  muistuttaa pienimuotoisesta kalastuksesta ja yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksesta 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman 30 kohdassa esittämästään pyynnöstä, että jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon naisten taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen aseman merkitys kalastusalalla, jotta naiset voivat saada sosiaalietuuksia, ja huomauttaa, että naisten aktiivinen osallistuminen erilaisiin kalastukseen liittyviin toimintoihin edistää toisaalta kalastusalan säilyttämistä ja jatkumista ja toisaalta perinteiden ja erityiskäytäntöjen säilyttämistä sekä eri alueiden kulttuurisen monimuotoisuuden suojelemista;

G.  muistuttaa 12. syyskuuta 2012 vahvistamassaan kannassa esittämästään vaatimuksesta, että naisten osallistumista kalastus- ja vesiviljelyalan tuottajajärjestöjen toimintaan olisi lisättävä;

H.  muistuttaa pienimuotoisesta kalastuksesta ja yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksesta 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman 31 kohdassa esittämästään vaatimuksesta, että Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta (EMKR) olisi myönnettävä rahoitusta, jolla edistetään naisten osallistumista kalastusalalle, tuetaan naisten yhdistyksiä ja ammatillista koulutusta sekä parannetaan naisten asemaa kalastusalalla tukemalla maalla toteutettavia toimia sekä toimenpiteitä, jotka liittyvät kalastukseen ja kaikkiin sen vaiheisiin;

I.  muistuttaa pienimuotoisesta kalastuksesta ja yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksesta 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman 39 kohdassa esittämästään kehotuksesta, että komission ja jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä toimiin sen varmistamiseksi, että naiset hyötyisivät palkkatasa-arvosta sekä muista työhön liittyvistä oikeuksista ja sosiaalisista ja taloudellisista oikeuksista, mukaan luettuina riskit kattava vakuutus ja toimenpiteet sellaisten vähennyskerrointen soveltamiseksi, joiden avulla on mahdollista siirtyä varhaiseläkkeelle työn hankalista olosuhteista johtuen (yötyö, vaarallisuus, tuotantorytmistä aiheutuvat aikataulut ja kalastusmahdollisuudet), sekä muistuttaa vaatineensa tiettyjen sairauksien tunnustamista ammattitaudeiksi;

J.  panee merkille, että tilastotiedot työpanoksesta ja erityisesti sen jakautumisesta sukupuolittain tiettyjen toimintojen yhteydessä sekä tilastotiedot pienimuotoisesta rannikkokalastuksesta, laajaperäisestä vesiviljelystä ja niihin liittyvistä toiminnoista jäävät toissijaisiksi muun muassa saaliita, purettavia määriä ja tonnimääriä koskeviin tilastotietoihin verrattuna;

K.  ottaa huomioon, että unionin ja jäsenvaltioiden tilastotiedot kalastuksen, vesiviljelyn ja niihin liittyvien alojen työvoimasta eivät ole riittävän täydellisiä, yhtenäistettyjä tai yksityiskohtaisia antamaan tietoja siitä, mikä on naisten työpanos näillä aloilla;

L.  panee merkille, että naisten kalastus- ja vesiviljelyalalla tekemästä työstä ja merkittävästä taloudellisesta panoksesta huolimatta naisille ei ole taattu riittävää sosiaaliturvaa ja työsuojelua, eikä heidän ammatillista ja työhön liittyvää asemaansa ole tunnustettu asianmukaisella tavalla;

M.  panee merkille, että naiset kärsivät kalastusalalla taloudellisesta syrjinnästä ja että he saavat miehiä pienempää palkkaa samojen työtehtävien suorittamisesta;

N.  panee merkille, että naisten tekemää työtä kalastusalalla ei ole usein tunnustettu oikeudellisesti ja että naisille ei ole taattu tällaisille työtehtäville ominaisten ja erityisten riskien ja terveydellisten haittojen mukaista sosiaaliturvaa;

O.  muistuttaa pienimuotoisesta kalastuksesta ja yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksesta 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman 42 kohdassa esittämästään kehotuksesta, että komission ja jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä toimiin naisten kalastusalalla tekemän työn oikeudellisen ja sosiaalisen tunnustuksen edistämiseksi ja parantamiseksi sekä sen varmistamiseksi, että perheyrityksissä täysi- tai osa-aikaisesti työskenteleville naisille tai puolisoitaan avustaville naisille, jotka edistävät siten omaa ja perheensä taloudellista kestävyyttä, myönnetään oikeudellisesti tunnustettu asema ja vastaavat sosiaalietuudet kuin itsenäisinä ammatinharjoittajina toimiville henkilöille erityisesti soveltamalla direktiiviä 2010/41/EU ja että heille taataan sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet, mukaan luettuina palkkatasa-arvo, työn (väliaikaisesta tai lopullisesta) keskeytyksestä maksettavat työttömyysavustukset, eläkeoikeus, työ- ja perhe‑elämän yhteensovittaminen, vanhempainvapaa ja sosiaaliturva, ilmaiset terveydenhuoltopalvelut, työterveys ja työturvallisuus sekä vakuutus, joka kattaa riskit merellä;

P.  ottaa huomioon 12. syyskuuta 2012 antamassaan päätöslauselmassa esittämänsä vaatimuksen, että naisten kalastusalalla tekemän työn oikeudellista ja sosiaalista tunnustusta sekä palkkausta on parannettava, naisille on myönnettävä samat oikeudet kuin miehille ja perheyrityksen ylläpitämiseen osallistuville kalastajien aviopuolisoille ja elinkumppaneille on myönnettävä sama oikeudellinen asema ja siihen liittyvät sosiaalietuudet kuin itsenäisille ammatinharjoittajille;

1.  vaatii komissiota käynnistämään erityisen kalastuksesta riippuvaisia alueita koskevan tilasto-ohjelman, jossa kiinnitetään erityistä huomiota pienimuotoiseen rannikkokalastukseen, perinteisiin pyyntimenetelmiin ja erityisiin myyntikanaviin, äyriäistenpyytäjien, verkonkutojien ja pienimuotoisen kalastuksen ja siihen liittyvien toimintojen työntekijöiden työhön ja sosiaalisiin ja työolosuhteisiin, jotta voidaan arvioida naisten tekemän työn erityisvaatimukset ja parantaa näiden luonteeltaan hyvin rankkojen työtehtävien sosiaalista tunnustamista;

2.  katsoo, että kalastusalan töitä koskevien ja sukupuolen, työtehtävien ja sopimussuhteiden (itsenäinen ammatinharjoittaja, palkkatyöläinen, osa-aikainen työntekijä, täysiaikainen työntekijä, satunnaisesti töitä tekevä työntekijä) mukaan eriteltyjen tilastotietojen keruuta ja arviointia on kehitettävä, jotta voidaan arvioida naisten työpanos kalastus- ja vesiviljelyalalla;

3.  vaatii komissiota varmistamaan, että sukupuolen mukaan eriteltyjen tietojen keruu koskee myös pyyntialaa ja että otetaan käyttöön uusia indikaattoreita, kuten ikä, koulutustaso ja aviopuolison tai kumppanin toimiala;

4.  katsoo, että on määriteltävä selvästi tilastoindikaattorit, joita käytetään työvoimatietojen keräämiseen kalastuksesta, vesiviljelystä ja niihin liittyviltä aloilta; pitää myös tarpeellisena laatia yhdenmukaistetut tilastolliset indikaattorit unionin tasolla ja kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan hyvissä ajoin täydelliset tiedot näiden indikaattoreiden mukaisesti;

5.  vaatii komissiota ja neuvostoa tunnustamaan naisten oikeudellisen ja sosiaalisen aseman kalastus- ja vesiviljelyalalla sekä kestävässä kehityksessä kalastuksesta riippuvaisilla alueilla, jotta voidaan poistaa kaikki naisten tasapuolista osallistumista vaikeuttavat taloudelliset, hallinnolliset ja sosiaaliset esteet;

6.  vaatii komissiota ja neuvostoa kannustamaan jäsenvaltioita määrittämään ja tunnustamaan ammattitaudeiksi nivelongelmat, selkävaivat ja reumasairaudet, jotka ovat seurausta vaativista ilmastollisista olosuhteista, joissa äyriäistenpyytäjien, verkonkutojien, satamatyöntekijöiden, pakkaajien, jalostusyrityksissä työskentelevien naisten, jalostajien, kalastajien ja myyjien on työskenneltävä, sekä raskaiden painojen nostelemisesta aiheutuvat vauriot ja sairaudet;

7.  vaatii komissiota tunnustamaan, että naisten tekemä työ auttaa parantamaan kalastustuotteiden jäljitettävyyttä, mikä puolestaan lisää kuluttajien tietoisuutta ja takaa kalastus- ja vesiviljelytuotteiden paremman laadun ja turvallisuuden sekä tarjoaa kalastusalueille uusia taloudellisia, gastronomisia ja matkailuun liittyviä mahdollisuuksia;

8.  kehottaa perustamaan (Euroopan meri- ja kalatalousrahaston ja/tai muiden välineiden kautta) erityisiä tukimekanismeja, joita voidaan käyttää hätätilanteissa (luonnonkatastrofit), ja korvausmekanismeja, joilla autetaan mies- ja naispuolisia kalastajia ja heidän perheitään väliaikaisten kalastuskieltojen aikana, erityisesti alueilla, joilla kalastus on ainoa tulonlähde;

9.  katsoo, että naisverkostojen kautta toteutettavaa naisten yhdistystoimintaa on edistettävä ja tuettava taloudellisesti kansallisella ja unionin tasolla, jotta voidaan lisätä naisten aseman näkyvyyttä kalastusalalla, lisätä yleisön tietoisuutta naisten panoksesta tällä alalla ja helpottaa kokemusten vaihtoa ja jotta naisten tarpeista ja vaatimuksista voidaan viestiä paikallishallinnoista unionin toimielimille asti;

10.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan rahoituksen saantia kalastuksessa, vesiviljelyssä ja niihin liittyvillä aloilla toimiville naisjärjestöille, jotta ne voivat toteuttaa ideoitaan, vahvistaa organisaatiorakenteitaan ja ottaa yhteyttä muihin naisjärjestöihin kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtamiseksi;

11.  katsoo, että naisten tehokasta osallistumista neuvoa-antaviin elimiin ja toimikuntiin, päätöksentekoelimiin sekä edustaviin, alueellisiin ja ammatillisiin elimiin on lisättävä ja vahvistettava, jotta voidaan taata naisten ja miesten tasapuolinen osallistuminen päätöksentekoon julkisella ja yksityisellä sektorilla;

Euroopan meri- ja kalatalousrahasto (EMKR) 2013–2020

12.  toteaa, että vain yksi jäsenvaltio on hyödyntänyt Euroopan meri- ja kalatalousrahaston toimintalinjan 4 tarjoamia mahdollisuuksia sellaisten hankkeiden rahoittamiseksi, joiden edunsaajia ovat naiset, ja kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään EMKR:n tarjoamia mahdollisuuksia, jotta voidaan

   soveltaa yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevaa periaatetta toimintaohjelmien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa
   helpottaa naisten osallistumista kalastusalalle uudistamalla alaa ja tarjoamalla asianmukaisia tiloja (kuten pukeutumistiloja aluksilla ja satamissa)
   tukea esimerkiksi verkonkutojina, satamatyöntekijöinä ja pakkaajina työskentelevien naisten yhdistyksiä ja naisverkostoja
   tukea hankkeita kahlaten harjoitettavan äyriäistenpyynnin työolosuhteista aiheutuvien ongelmien ratkaisemiseksi, mukaan luettuna työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen
   tukea hankkeita naisten aseman parantamiseksi ja monimuotoistamiseksi sekä heidän arvostukseksensa lisäämiseksi kalastus- ja vesiviljelyalalla
   parantaa naisten ja nuorten koulutuksen saatavuutta rahoittamalla erityiskoulutusta, ammattikoulutusta ja tunnustamalla ammatillisesti heidän toimintansa; tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden olisi käynnistettävä menettelyjä ammatillisen pätevyyden virallisesti tunnustavien todistusten saamiseksi ja perustettava koulutuskeskuksia näille ammateille, joita tavallisesti yhteisöissä hoitavat naiset
   tarjota tytöille parempia työmahdollisuuksia ja tukea sukupolvenvaihdosta erityisesti kehittämällä meriympäristön kannalta kestäviä työtehtäviä
   edistää erityisesti kalastus- ja vesiviljelyalalla työskentelevien naisten ammatillista koulutusta, jotta voidaan parantaa naisten mahdollisuuksia päästä kalastusalan johtotehtäviin sekä vaativiin teknisiin ja hallinnollisiin tehtäviin ja saada niistä samaa palkkaa kuin miehet
   parantaa naisten asemaa kalastusalalla tukemalla erityisesti maissa suoritettavia työtehtäviä ja kalastukseen liittyviä toimintoja tuotannossa, jalostuksessa, markkinoille saattamisessa ja myynnissä
   edistää naisten käynnistämiä liiketoiminta-aloitteita ja tarvittaessa tiettyjen kalastusalaan liittyvien toimintojen taloudellista monipuolistamista, muun muassa museologiaan, kulttuuriperinteisiin, käsityöläisyyteen, gastronomiaan ja ravintola-alaan liittyviä toimintoja
   edistää liiketoiminta-aloitteita muiden toimintojen kuin kalastustoimintojen alalla niillä rannikkoalueilla, jotka ovat menettäneet työpaikkoja kalastusalan uudistuksen toteuttamisen seurauksena;

13.  vaatii jäsenvaltioita helpottamaan sellaisten halpakorkoisten lainojen saamista, joiden avulla voidaan ratkaista erityiset ongelmat, joita naisilla on EMKR:n yhteydessä osaksi kansallisia ohjelmia mahdollisesti sisällytettävien hankkeiden rahoittamisessa;

14.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan naisten liiketoiminta-aloitteita edistämällä mikroluottojärjestelyjen saantia ja antamalla riittävästi tietoa rahoitusmahdollisuuksista;

15.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan toimenpiteitä paikallisen infrastruktuurin kehittämiseksi ja nykyaikaistamiseksi, taloudellisen toiminnan monipuolistamiseksi ja elämänlaadun parantamiseksi alueilla, joilla harjoitetaan kalastusta, ja erityisesti kalastuksesta täysin riippuvaisilla alueilla, jotta varmistetaan niiden kestävä kehitys ja torjutaan samalla köyhyyttä yleisesti ja erityisesti siellä, missä se vaikuttaa naisiin ja lapsiin, ja kehottaa jäsenvaltioita myös ehkäisemään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa;

16.  esittää uudelleen tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaa ”Horisontti 2020” (2014‑2020) koskevan menettelyn yhteydessä muodostetut kannat, joiden mukaan naisten ja erityisesti meriympäristön tutkimuksen parissa ammatikseen työskentelevien naisten osallistumista tutkimustyöhön, hankkeisiin ja tieteenaloihin on lisättävä;

17.  pyytää jäsenvaltioita

   tunnustamaan oikeudellisesti niiden naisten työn, jotka tukevat taloudellisesti perhettä tai jotka tukevat perhettä työnsä kautta, vaikka eivät saakaan palkkaa
   takaamaan tuet naisille myöntämällä heille työttömyystukea töiden loppuessa (tilapäisesti tai pysyvästi), eläkeoikeuden, mahdollisuuden sovittaa yhteen työ- ja perhe-elämä, vanhempainvapaan (parisuhteen virallisesta asemasta riippumatta), sosiaaliturvan ja maksuttoman terveydenhuollon sekä suojan meri- ja kalastusalalla työskentelemisestä aihetuvilta vaaroilta;

18.  muistuttaa yhteisen kalastuspolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman 28 kohdassa esittämästään vaatimuksesta, että unionin olisi toimittava WTO:ssa sen puolesta, että naisia syrjiviin toimenpiteisiin syyllistyville maille määrätään seuraamuksia, ja saman päätöslauselman 45 kohdassa esittämästään kehotuksesta, että komission olisi varmistettava kalastussopimusten neuvottelemisen yhteydessä, että rantavaltiot osoittavat merkittävän osan alakohtaisista tuista naisten aseman tunnustamiseksi, edistämiseksi ja monipuolistamiseksi kalastusalalla, sekä varmistamaan naisten ja miesten yhdenvertaista kohtelua ja yhdenvertaisia mahdollisuuksia koskevan periaatteen soveltamisen erityisesti koulutuksen ja rahoituksen ja luoton saannin suhteen;

19.  kehottaa komissiota varmistamaan, että unionin sukupuoliulottuvuus otetaan huomioon ja varmistetaan talouskumppanussopimuksissa, joihin on sisällytetty kalastusala;

Yhteistä kalastuspolitiikkaa koskeva perusasetus

20.  vaatii jäsenvaltioita varmistamaan, että uuden yhteisen kalastuspolitiikan kalavarojen saatavuutta koskevia tavoitteita noudatetaan sellaisten ekologisten, sosiaalisten, taloudellisten ja läpinäkyvien kriteerien perusteella, joihin on sisällytetty naisten ja miesten yhdenvertaista kohtelua ja yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevat periaatteet;

21.  vaatii jäsenvaltioita tunnustamaan naisten aseman työntekijöinä tilanteissa, joissa toiminta keskeytyy tilapäisesti, mukaan lukien biologiset tauot;

22.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan direktiivin 2010/41/EU noudattamisen, jotta kalastusalalla täysi- tai osa-aikaisesti perheyrityksessä työskentelevät tai aviopuolisoitaan tai kumppaneitaan auttavat naiset, jotka osallistuvat tällä tavoin oman ja perheensä talouden ylläpitämiseen tai jotka tekevät tällaista työtä elinkeinonaan ilman perheenjäseniä, saavat itsenäisille ammatinharjoittajille kuuluvan oikeudellisen tunnustuksen ja vastaavat sosiaalietuudet;

o
o   o

23.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)EUVL L 180, 15.7.2010, s. 1.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0040.
(3)EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 212.
(4)EUVL C 286 E, 23.11.2006, s. 519.
(5)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0460.
(6)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0461.
(7)EUVL C 353 E, 3.12.2013, s. 104.


Yksityisen kopioinnin maksut
PDF 135kWORD 56k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 27. helmikuuta 2014 yksityisen kopioinnin maksuista (2013/2114(INI))
P7_TA(2014)0179A7-0114/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY(1),

–  ottaa huomioon ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista ja monta aluetta kattavasta musiikkiteosten oikeuksien lisensoinnista verkkokäyttöä varten sisämarkkinoilla (COM(2012)0372) ja siihen liitetyn vaikutustenarvioinnin,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 4, 6, 114 ja 118 artiklan,

–  ottaa huomioon erityisesti seuraavat Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiot: C-467/08, Padawan v. SGAE, tuomio 21.10.2010 (Kok. 2010, s. I-10055), asiassa C-462/09, Stichting de Thuiskopie v. Opus ym., tuomio 16.6.2011 (Kok. 2011 s. I-05331), asiassa C-277/10, Martin Luksan v. Petrus van der Let, tuomio 9.2.2010 (ei vielä julkaistu), asioissa C-457/11–C-460/11 VG Wort v. Kyocera Mita ym., tuomio 27.6.2013 (ei vielä julkaistu) ja asiassa C-521/11, Austro Mechana v. Amazon, tuomio 11.7.2013 (ei vielä julkaistu),

–  ottaa huomioon 24. toukokuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Teollis- ja tekijänoikeuksien sisämarkkinat – Luovuuden ja innovoinnin kannustaminen talouskasvun, laadukkaiden työpaikkojen ja ensiluokkaisten tuotteiden ja palvelujen tarjoamiseksi Euroopassa” (COM(2011)0287),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2012 annetun komission tiedonannon sisällöstä digitaalisilla sisämarkkinoilla (COM(2012)0789),

–  ottaa huomioon 31. tammikuuta 2013 yksityisen kopioinnin ja reprografisen kopioinnin maksuja koskevan sovittelun pohjalta laaditut António Vitorinon suositukset,

–  ottaa huomioon musiikki- ja audiovisuaalialan tekijänoikeuksia koskevan oikeudellisten asioiden valiokunnan työasiakirjan ”Copyright in the music and audiovisual sectors”, joka hyväksyttiin 29. kesäkuuta 2011,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A7-0114/2014),

A.  katsoo, että kulttuuri ja taiteellinen luova toiminta ovat olleet ja ovat edelleen eurooppalaisen identiteetin perusta ja että niillä on myös jatkossa erittäin tärkeä asema Euroopan unionin taloudellisessa ja sosiaalisessa kehityksessä;

B.  katsoo, että kulttuuri ja taiteellinen luova toiminta ovat olennainen osa digitaalitaloutta ja että sekä huipputason että arkipäiväisen kulttuurisisällön ilmaukset perustuvat Euroopan digitaalialan kasvun tasa-arvoisiin käyttömahdollisuuksiin; ottaa huomioon, että kuulemisten mukaan Euroopan digitaalimarkkinat eivät vieläkään ole lunastaneet lupauksia tehokkaasta jakelusta, oikeudenmukaisesta hyvityksestä luovan työn tekijöille ja tulojen tasapuolisesta ja tehokkaasta jakautumisesta kulttuurialalla yleisesti; katsoo, että ratkaisujen löytäminen näihin ongelmiin edellyttää unionin tason toimintaa;

C.  katsoo, että digitaaliaikaan siirtyminen vaikuttaa huomattavasti siihen, miten kulttuuri‑identiteettejä ilmaistaan, levitetään ja kehitetään; katsoo, että osallistumisen esteiden poistaminen ja uusien jakelukanavien syntyminen edistävät mahdollisuuksia tutustua luovan alan teoksiin ja kulttuuriin sekä parantavat kulttuurin ja taiteellisen luovan toiminnan saatavuutta, löytämistä ja uudelleen löytämistä koko maailmassa ja tarjoavat luovan työn tekijöille ja taiteilijoille uusia mahdollisuuksia; katsoo, että uusien palvelujen ja yritysten markkinamahdollisuudet ovat tämän johdosta parantuneet huomattavasti;

D.  katsoo, että tekijöillä on myös digitaaliaikana oltava oikeus luovan työnsä suojaan ja oikeus oikeudenmukaiseen korvaukseen kyseisestä työstä;

E.  katsoo, että tekniikan edistymisen sekä internetiin ja pilvipalveluihin siirtymisen myötä digitaalisella yksityisellä kopioinnilla on nykyään taloudellisesti suuri merkitys, ja korostaa, että nykyisessä yksityisen kopioinnin maksujärjestelmässä, ei oteta riittävästi huomioon digitaaliaikana tapahtunutta kehitystä; katsoo, ettei tällä alalla vielä toistaiseksi ole vaihtoehtoista toimintatapaa, jolla voitaisiin varmistaa kohtuullinen hyvitys oikeudenhaltijoille siten, että samalla mahdollistettaisiin yksityinen kopiointi; katsoo, että keskustelua on kuitenkin käytävä, jotta voidaan päivittää yksityisen kopioinnin järjestelmää ja tehdä siitä nykyistä tehokkaampi siten, että myös tekniikan kehitys otetaan entistä paremmin huomioon;

F.  toteaa, että tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista ja monta aluetta kattavasta musiikkiteosten oikeuksien lisensoinnista verkkokäyttöä varten sisämarkkinoilla 4. helmikuuta 2014 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä vahvistetaan, että tekijänoikeuksien hallinnointi edellyttää erityisen huomion kiinnittämistä sellaisten perittyjen palkkioiden avoimuuteen, joita yhteisvalvontajärjestöt jakavat ja maksavat oikeudenhaltijoille, yksityisen kopioinnin maksut mukaan luettuina;

G.  ottaa huomioon, että direktiivin 2001/29/EY mukaisesti jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksesta tai rajoituksesta kopiointioikeuteen silloin, kun kyseessä on tietynlainen kopiointi äänite-, kuvatallenne- ja audiovisuaalisesta aineistosta yksityiseen käyttöön sopivaa hyvitystä vastaan; ottaa huomioon, että maissa, jotka ovat ottaneet käyttöön tämän rajoituksen, kuluttajat voivat kopioida musiikkikokoelmansa ja audiovisuaaliset kokoelmansa multimediavälineestä tai multimedia-aineistotyypistä toiseen vapaasti ja niin usein kuin haluavat pyytämättä lupaa oikeudenhaltijoilta edellyttäen, että kyse on yksityisestä käytöstä; katsoo, että maksut on laskettava yksityisestä kopioinnista oikeudenhaltijoille aiheutuvan mahdollisen haitan pohjalta;

H.  ottaa huomioon, että sellaisten yksityisen kopioinnin maksujen kokonaissumma, jotka on peritty 23:ssa Euroopan unionin 28 jäsenvaltiosta, on yli kolminkertaistunut direktiivin 2001/29/EY voimaantulon jälkeen ja on nykyisin komission arvioiden mukaan yli 600 miljoonaa euroa, mikä on taiteilijoiden kannalta merkittävä summa;

I.  ottaa huomioon, että nämä maksut edustavat ainoastaan vähäistä osuutta perinteisten ja digitaalisten tallennusvälineiden ja aineistojen valmistajien ja maahantuojien liikevaihdosta, jonka kokonaisarvo on arvioiden mukaan yli tuhat miljardia euroa;

J.  ottaa huomioon, että monissa mobiililaitteissa yksityiseen käyttöön tarkoitettu kopiointi on teoriassa mahdollista, vaikka kyseisiä laitteita ei käytetäkään tähän tarkoitukseen; vaatii sen vuoksi käymään pitkällä aikavälillä keskusteluja, joiden avulla pyritään löytämään entistä tehokkaampi ja ajanmukaisempi toimintatapa, joka ei välttämättä perustu kiinteämääräiseen laitemaksuun;

K.  ottaa huomioon, että kun verrataan keskenään myytyjen laitteiden hintoja maksua soveltavissa maissa ja maissa, joissa maksua ei peritä, käy ilmi, että yksityisen kopioinnin maksulla ei ole merkittävää vaikutusta tuotteiden hintoihin;

L.  ottaa huomioon lukuisat kanteet, joita perinteisten ja digitaalisten tallennusvälineiden ja aineistojen valmistajat ja maahantuojat ovat nostaneet direktiivin 2001/29/EY voimaantulon jälkeen sekä kansallisella että EU:n tasolla;

M.  toteaa, että direktiivi 2001/29/EY ja Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö eivät velvoita jäsenvaltioita huolehtimaan siitä, että kaikki yksityisen kopioinnin maksut maksetaan suoraan oikeudenhaltijoille; ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta säätää siitä, että osa tästä korvauksesta maksetaan epäsuorasti;

N.  ottaa huomioon, että kuluttajat maksavat yksityisen kopioinnin maksun ostaessaan äänitys- tai tallennusvälineen tai -palvelun ja tämän vuoksi kuluttajilla on oikeus saada tietoa siitä, että maksu peritään ja myös maksun määrästä; toteaa, että yksityisen kopioinnin maksussa olisi otettava huomioon tällaisten laitteiden ja palveluiden todellinen käyttö äänite-, kuvatallenne- ja audiovisuaaliaineiston yksityiseen kopiointiin;

O.  toteaa, että välineiden ja aineistojen hinnat eivät vaihtele EU:ssa sovellettavien yksityisen kopioinnin maksujen erilaisten määrien perusteella, ja korostaa, että Espanjassa, jossa yksityisen kopioinnin maksut poistettiin vuonna 2012, ei ole todettu tämän vaikuttaneet välineiden ja aineistojen hintoihin;

P.  ottaa huomioon, että yksityisen kopioinnin maksujen perintämalleissa ja maksujen määrissä on eroja, jotka koskevat myös niiden vaikutusta kuluttajiin ja sisämarkkinoihin; katsoo, että on syytä luoda eurooppalainen kehys, jolla taataan avoimuuden korkea taso oikeudenhaltijoille, laitteiden valmistajille ja maahantuojille, kuluttajille sekä palveluntarjoajille koko EU:ssa; katsoo, että on syytä uudenaikaistaa tekijänpalkkiojärjestelmiä monissa jäsenvaltioissa ja luoda eurooppalainen kehys, jolla taataan samanlaiset edellytykset oikeudenhaltijoille, kuluttajille, laitteiden valmistajille ja maahantuojille sekä palveluntarjoajille koko unionissa, jotta järjestelmän perustasapaino säilyy digitaaliaikana ja sisämarkkinoilla;

Q.  katsoo, että jäsenvaltioissa käyttöön otettujen ammattikäyttöön sovellettavien poikkeus- ja korvausjärjestelyjen on oltava tehokkaita; ottaa huomioon, että tietyissä jäsenvaltioissa nämä järjestelyt ovat välttämättömiä ja että tietyissä jäsenvaltioissa tehtyjä oikeuden päätöksiä ei ole aina pantu täytäntöön;

R.  ottaa huomioon, että verkkoteosten saatavuuteen ja verkkomyyntiin liittyvillä lisensointikäytännöillä täydennetään yksityisen kopioinnin maksujärjestelmää;

S.  ottaa huomioon, että perinteinen kopiointi korvataan erityisesti digitaalisessa ympäristössä niin sanotuilla suoratoistojärjestelmillä, joissa ei tallenneta tekijänoikeuden kattaman teoksen kopiota käyttäjän päätelaitteelle ja joissa olisi sen vuoksi käytettävä ensisijaisesti lisensointimalleja;

Hyvä järjestelmä on uudenaikaistettava ja yhdenmukaistettava

1.  huomauttaa, että kulttuurialalla on viisi miljoonaa työpaikkaa ja sen osuus on 2,6 prosenttia unionin BKT:stä; toteaa, että se on yksi unionin kasvun tärkeimmistä moottoreista ja sellaisia uusia työpaikkoja luova ala, joita ei voida siirtää muualle; korostaa, että se edistää innovointia ja toimii tehokkaana välineenä torjuttaessa nykyistä taantumaa;

2.  muistuttaa, että tekijän- ja lähioikeuksia koskevalla lainsäädännöllä olisi luotava tasapaino muun muassa luovan työn tekijöiden ja kuluttajien etujen kesken; katsoo, että kaikilla eurooppalaisilla kuluttajilla olisi oltava oikeus laillisesti hankitun sisällön yksityiseen kopiointiin;

3.  kehottaa siksi komissiota esittämään lainsäädäntöehdotuksen tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annetun direktiivin 2001/29/EY tarkistamisesta ja sisällyttämään siihen säännöksen muun muassa yksityistä kopiointia koskevien poikkeusten ja rajoitusten täysimääräisestä yhdenmukaistamisesta;

4.  korostaa, että nykyiset hajanaiset tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia koskevat järjestelyt on uudistettava, jotta voidaan helpottaa kulttuurisen ja luovan sisällön käyttömahdollisuutta ja lisätä sen (globaalia) saatavuutta siten, että annetaan taiteilijoille, luovan työn tekijöille, kuluttajille, yrityksille ja yleisöille mahdollisuus hyötyä digitaalisesta kehityksestä, uusista jakelukanavista, uusista liiketoimintamalleista ja muista mahdollisuuksista erityisesti taloudellisesti kireinä aikoina;

5.  toteaa, että nykyisellään yksityisen kopioinnin maksut muodostavat tulonlähteen, jonka merkitys oikeudenhaltijoiden eri luokille vaihtelee, ja että sen merkitys vaihtelee suuresti jäsenvaltioiden kesken;

6.  katsoo, että yksityisen kopioinnin järjestelmä on hyväksi havaittu järjestelmä, jossa tasapainotetaan yksityisen kopioinnin poikkeusta ja oikeudenhaltijoiden oikeutta oikeudenmukaiseen hyvitykseen, ja että sen säilyttäminen on järkevää, erityisesti tapauksissa, joissa oikeudenhaltijat eivät voi lisensoida suoraan useita laitteita koskevia kopiointioikeuksia; katsoo, ettei tälle tasapainoiselle järjestelmälle ole vaihtoehtoa lyhyellä aikavälillä; tähdentää kuitenkin, että pitkällä aikavälillä on käytävä keskusteluja, jotta yksityisen kopioinnin järjestelmää voidaan jatkuvasti arvioida digitalisoitumisen ja markkinoiden kehityksen sekä kuluttajakäyttäytymisen näkökulmasta ja mahdollisuuksien mukaan selvittää mahdollisia vaihtoehtoja, joilla voitaisiin saada aikaan tasapaino yksityistä kopiointia koskevan poikkeuksen sekä luovan työn tekijöiden korvausoikeuden välille;

7.  korostaa, että maksujen perimistä koskevien kansallisten järjestelmien väliset suuret erot, jotka koskevat erityisesti tuotteita, joista maksuja peritään, ja näiden maksujen määriä, voivat johtaa kilpailun vääristymiseen ja mahdolliseen oikeuspaikkakeinotteluun sisämarkkinoilla;

8.  pyytää jäsenvaltioita ja komissiota tekemään selvityksen yksityisen kopioinnin keskeisistä osatekijöistä ja erityisesti määrittelemään ”oikeudenmukaisen hyvityksen” käsitteen, josta ei nykyisellään nimenomaisesti säädetä direktiivissä 2001/29/EY, sekä ”haitan”, joka aiheutuu tekijälle, kun hänen teostaan kopioidaan luvatta yksityiseen käyttöön; kehottaa komissiota etsimään yhteisiä lähtökohtia keskusteluun tuotteista, joista maksua olisi perittävä, ja vahvistamaan yhteisiä perusteita yksityisen kopioinnin maksujen suuruudesta käytäviä neuvotteluja varten, jotta voidaan ottaa käyttöön sekä kuluttajien että luovan työn tekijöiden kannalta avoin, tasapuolinen ja yhtenäinen järjestelmä;

Yhtenäinen perintämenettely, selkeämpi kuluttajatiedotus ja tehokkaammat korvausjärjestelyt

9.  korostaa, että yksityisen kopioinnin maksua olisi sovellettava kaikkiin laitteisiin ja aineistoihin, joita voidaan käyttää teosten äänittämiseen ja tallentamiseen yksityiseen käyttöön, jos niistä aiheutuu haittaa luovan työn tekijöille;

10.  korostaa, että yksityinen kopiointi tulisi määritellä selkeästi kaikkien aineistojen kohdalla ja käyttäjälle olisi taattava kertamaksulla mahdollisuus hyödyntää tekijänoikeuksilla suojattuja sisältöjä kaikilla välineillään; kehottaa lisäksi noudattamaan jäsenvaltioissa jo voimassa olevia järjestelyjä, kuten poikkeuksia tai maksuvapautuksia, sekä sallimaan näiden rinnakkaisen soveltamisen jäsenvaltioiden markkinoilla;

11.  katsoo, että yksityisen kopioinnin maksu on perittävä valmistajilta tai maahantuojilta; toteaa, että maksun perimisen siirtämisestä vähittäiskauppiaille aiheutuisi liian suuri hallinnollinen rasite jakelusta vastaaville pk-yrityksille ja yhteisvalvontajärjestöille;

12.  suosittaa, että rajat ylittävissä kaupoissa yksityisen kopioinnin maksut peritään siinä jäsenvaltiossa, jossa tuotteen ostanut loppukäyttäjä asuu, Euroopan unionin tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa C-462/09 (Opus) antaman tuomion mukaisesti;

13.  katsoo siksi, että jäsenvaltion yhteisvalvontajärjestö saisi periä samasta tuotteesta maksuja vain kerran, jotta vältetään korvausten suorittaminen kahdesti rajat ylittävissä kaupoissa, ja korostaa, että jossakin muussa kuin loppukäyttäjän jäsenvaltiossa aiheettomasti suoritetut maksut on korvattava;

14.  katsoo, että niiden jäsenvaltioiden, joissa nykyisin peritään tai kerätään maksuja, olisi yksinkertaistettava ja yhdenmukaistettava maksujen suuruus;

15.  kehottaa jäsenvaltioita yksinkertaistamaan maksujen määräämistä koskevia menettelyjä kaikkien sidosryhmien kanssa oikeudenmukaisella tavalla maksujen tasapuolisuuden varmistamiseksi;

16.  korostaa, että kuluttajille on tehtävä selväksi, millainen merkitys yksityisen kopioinnin järjestelmällä on taiteilijoiden palkkioiden maksamisessa ja kulttuurin välittämisessä; kehottaa jäsenvaltioita ja oikeudenhaltijoita käynnistämään ”myönteisiä” kampanjoita, joissa korostetaan yksityisen kopioinnin maksuihin liittyviä etuja;

17.  katsoo, että kuluttajille on annettava tietoa heidän maksamiensa maksujen määrästä, tarkoituksesta ja käytöstä; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita valmistajia, maahantuojia, vähittäiskauppiaita ja kuluttajajärjestöjä kuultuaan varmistamaan, että nämä tiedot ilmoitetaan selkeästi kuluttajille;

18.  kehottaa jäsenvaltioita hyväksymään ammattikäyttöön myönnettäviä vapautuksia koskevat avoimet säännöt, joilla varmistetaan, että ammattikäyttöön ei EU:n tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti sovelleta myöskään käytännössä yksityisen kopioinnin maksua;

19.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että yksityisen kopioinnin maksuja ei tarvitse maksaa, kun mainittujen välineiden käyttö liittyy ammattikäyttöön, ja että ammattikäyttäjille tarkoitetut erilaiset maksujen korvausjärjestelyt korvataan järjestelmillä, joilla varmistetaan, että nämä käyttäjät eivät alun alkaenkaan ole velvollisia maksamaan maksua;

Tulojen käytön avoimuus

20.  pitää myönteisenä parlamentin ja neuvoston hiljattain hyväksymää direktiiviä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien kollektiivisesta hallinnoinnista, jossa peräänkuulutetaan sellaisten perittyjen palkkioiden avoimuuden lisäämistä, joita yhteisvalvontajärjestöt jakavat ja maksavat oikeudenhaltijoille, erityisesti julkaisemalla vuotuinen avoimuusraportti, joka sisältää erityisraportin perittyjen maksujen käytöstä sosiaalisiin ja kulttuurisiin tarkoituksiin;

21.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että yksityisen kopioinnin maksuista saatujen tulojen jakamisen avoimuutta lisätään;

22.  pyytää jäsenvaltioita varmistamaan, että vähintään 25 prosenttia yksityisen kopioinnin palkkioista saatavista tuloista käytetään luovan toiminnan ja esittävän taiteen sekä niiden tuotannon tukemiseen;

23.  kehottaa jäsenvaltioita julkaisemaan tulojen käytöstä raportteja avoimessa muodossa helposti tulkittavien tietojen kera;

24.  kehottaa kulttuuritapahtumien ja esittävän taiteen tapahtumien järjestäjiä, jotka ovat yksityisen kopioinnin maksujen edunsaajia, antamaan näistä tuista enemmän tietoa kohdeyleisölleen;

Tekniset suojatoimet

25.  huomauttaa, että yksityistä kopiointia koskeva poikkeus antaa kansalaisille oikeuden kopioida vapaasti musiikkikokoelmansa ja audiovisuaaliset kokoelmansa multimediavälineestä tai multimedia-aineistosta toiseen pyytämättä lupaa oikeudenhaltijoilta edellyttäen, että kyse on yksityisestä käytöstä;

26.  korostaa, että erityisesti digitaaliaikana on sallittava teknisten suojatoimien käyttö, sillä niiden avulla voidaan palauttaa yksityiseen käyttöön tarkoitetun vapaan kopioinnin ja tekijälle kuuluvan kopiointia koskevan yksinoikeuden välinen tasapaino;

27.  painottaa, että tekniset suojatoimet eivät saa estää kuluttajia tekemästä kopioita tai oikeudenhaltijoita saamasta sopivaa hyvitystä yksityisestä kopioinnista;

Lisenssit

28.  panee merkille, että vaikka tiettyihin teoksiin on mahdollista tutustua suoratoiston avulla, teosten lataaminen, tallentaminen ja yksityinen kopiointi jatkuu; katsoo, että tämän vuoksi yksityisen kopioinnin maksujärjestelmä on edelleen relevantti verkkoympäristössä; painottaa kuitenkin, että kaikkia oikeudenhaltijoita hyödyttäviä lisensointimalleja olisi aina suosittava, mikäli tekijänoikeuden kattaman teoksen kopiot eivät ole sallittuja välineissä ja laitteissa;

29.  korostaa, että yksityistä kopiointia koskevaa poikkeusta on tarkoitus soveltaa joihinkin verkkopalveluihin ja myös tiettyihin pilvipalveluihin;

Uudet liiketoimintamallit digitaalisessa ympäristössä

30.  pyytää komissiota arvioimaan, millaisia vaikutuksia yksityistä kopiointia koskevaan järjestelyyn on pilvipalveluilla, jotka mahdollistavat suojattujen teosten kopioinnin ja tallentamisen yksityisiä käyttötarkoituksia varten, jotta voidaan määrittää, voidaanko suojattujen teosten yksityinen kopiointi ottaa huomioon yksityisen kopioinnin hyvitysmekanismeissa ja jos voidaan, niin miten;

o
o   o

31.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1)EYVL L 167, 22.6.2001, s. 10.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö