Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

–  ottaa huomioon 20. lokakuuta 2010 tekemänsä päätöksen Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisiä suhteita koskevan puitesopimuksen tarkistamisesta(1),

–  ottaa huomioon 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaaleista(2) ja 4. heinäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaalien käytännön järjestelyjen tehostamisesta(3),

–  ottaa huomioon puitesopimuksen Euroopan parlamentin ja komission välisistä suhteista(4),

–  ottaa huomioon käynnissä olevat neuvottelut, jotka koskevat neuvoston arkaluonteisten turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan tietojen saamisesta Euroopan parlamentin tutustuttavaksi 20. marraskuuta 2002 Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen(5) tarkistamista,

–  ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman parlamentin uudesta roolista ja vastuusta Lissabonin sopimuksen täytäntöönpanossa(6),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0120/2014),

A.  katsoo, että Lissabonin sopimus syventää Euroopan unionin demokraattista legitimiteettiä vahvistamalla Euroopan parlamentin roolia komission puheenjohtajan valintaan ja komission valintaan johtavassa menettelyssä;

B.  toteaa, että Lissabonin sopimuksessa vahvistetun komission puheenjohtajan valintaa koskevan uuden menettelyn mukaisesti parlamentti valitsee komission puheenjohtajan jäsentensä enemmistöllä;

C.  toteaa, että Lissabonin sopimuksen nojalla Eurooppa-neuvoston olisi otettava Euroopan parlamentin vaalien tulos huomioon ja kuultava uutta parlamenttia ennen kuin se tekee esityksen komission puheenjohtajaehdokkaasta;

D.  ottaa huomioon, että kaikki keskeiset Euroopan tason poliittiset puolueet valitsevat parhaillaan ehdokastaan komission puheenjohtajaksi;

E.  katsoo, että komission uuden puheenjohtajan olisi hyödynnettävä täysimääräisesti hänelle Lissabonin sopimuksella annettuja oikeuksia ja pyrittävä kaikin asianmukaisin toimin varmistamaan uuden komission koosta riippumaton tehokas toiminta, vaikka komission kokoa ei Eurooppa-neuvoston tekemien päätösten vuoksi pienennetä Lissabonin sopimuksessa määrätyllä tavalla;

F.  katsoo, että komission vastuuta parlamentille olisi vahvistettava unionin vuotuisen ja monivuotisen suunnittelun avulla sekä luomalla vastaavuus komission puheenjohtajan valinnan ja epäluottamuslause-esityksen edellyttämän enemmistön välille;

G.  katsoo, että parlamentin asemaa asialistan laatijana on vahvistettava lainsäädäntöasioissa ja Lissabonin sopimuksen mukaista lainsäädäntöasioihin liittyvää parlamentin ja neuvoston tasavertaisuuden periaatetta on noudatettava kaikilta osin;

H.  katsoo, että nykyisiä toimielinten välisiä sopimuksia olisi tarkistettava ja parannettava uuden komission valinnan yhteydessä;

I.  toteaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU-sopimus) 36 artiklassa määrätään, että unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja kuulee säännöllisesti Euroopan parlamenttia yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keskeisistä näkökohdista ja perusvalinnoista ja pitää Euroopan parlamentin tietoisena näiden politiikkojen kehityksestä sekä huolehtii siitä, että Euroopan parlamentin näkemykset otetaan asianmukaisesti huomioon;

J.  toteaa, että neuvoston Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) koskevan päätöksen yhteydessä annetussa poliittista vastuuta koskevassa korkean edustajan julistuksessa(7) todetaan, että korkea edustaja arvioi uudelleen nykyisiä määräyksiä(8), jotka koskevat Euroopan parlamentin jäsenten mahdollisuuksia tutustua turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan turvaluokiteltuihin asiakirjoihin ja tietoihin, ja ehdottaa tarvittaessa niiden mukauttamista;

K.  toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 218 artiklan 10 kohdassa määrätään, että Euroopan parlamentille tiedotetaan välittömästi ja täysimääräisesti kansainvälisten sopimusten neuvottelua ja tekemistä koskevan menettelyn kaikissa vaiheissa, ja että tätä määräystä sovelletaan myös yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyviin sopimuksiin;

Komission legitimiteetti ja poliittinen vastuu

(Komission valinta ja erottaminen)

1.  korostaa, että komission demokraattista legitimiteettiä, riippumattomuutta ja poliittista roolia on vahvistettava; toteaa, että uusi menettely, jonka mukaan parlamentti valitsee komission puheenjohtajan, vahvistaa komission legitimiteettiä ja poliittista roolia ja lisää Euroopan parlamentin vaalien merkitystä kytkemällä äänestäjien Euroopan parlamentin vaaleissa tekemän valinnan entistä suoremmin komission puheenjohtajan valintaan;

2.  korostaa, että mahdollisuudet vahvistaa Lissabonin sopimuksen mukaista Euroopan unionin demokraattista legitimiteettiä olisi hyödynnettävä täysimääräisesti muun muassa siirtämällä komission puheenjohtajaehdokkaiden nimittäminen Euroopan tason poliittisille puolueille, jolloin Euroopan parlamentin vaaleihin tuodaan uusi poliittinen ulottuvuus ja lähennetään kansalaisten äänestyksen yhteyttä komission puheenjohtajan valintaan, jonka tekee Euroopan parlamentti;

3.  kehottaa seuraavaa valmistelukuntaa tarkastelemaan komission muodostamista koskevaa menettelyä komission demokraattisen legitimiteetin vahvistamiseksi; kehottaa seuraavaa komission puheenjohtajaa pohtimaan, miten komission kokoonpanon, rakenteen ja poliittisten painopisteiden avulla vahvistetaan kansalaisia lähellä olevaa politiikkaa;

4.  korostaa, että kaikkien Euroopan tason poliittisten puolueiden olisi nimettävä ehdokkaansa komission puheenjohtajaksi hyvissä ajoin ennen Euroopan parlamentin vaaleja;

5.  odottaa, että komission puheenjohtajaehdokkaat levittävät ja edistävät oman Euroopan tason poliittisen puolueensa poliittista ohjelmaa kaikissa jäsenvaltioissa, minkä ansiosta heillä on merkittävä rooli Euroopan parlamentin vaalien vaalikampanjassa;

6.  kehottaa toistamiseen Eurooppa-neuvostoa selvittämään hyvissä ajoin ennen vaaleja, miten se aikoo ottaa huomioon Euroopan parlamentin vaalit ja kansalaisten valinnan nimetessään ehdokasta komission puheenjohtajaksi ja Lissabonin sopimuksen liitteenä olevan julistuksen 11 mukaisten parlamentin ja Eurooppa-neuvoston järjestämien kuulemisten yhteydessä; kehottaa toistamiseen Eurooppa-neuvostoa sopimaan parlamentin kanssa järjestelyistä, joita tarvitaan SEU-sopimuksen 17 artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen kuulemisten järjestelyjä varten, ja varmistamaan komission puheenjohtajan valintaan johtavan menettelyn moitteettoman toteuttamisen SEU-sopimuksen 17 artiklan 6 ja 7 kohdasta annetun julistuksen 11 mukaisesti;

7.  vaatii, että mahdollisimman moni uuden komission jäsenistä valitaan Euroopan parlamenttiin valittujen jäsenten keskuudesta;

8.  katsoo, että komission uuden puheenjohtajan olisi toimittava aiempaa itsenäisemmin muiden komission jäsenten valinnan yhteydessä; kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia ehdottamaan tasapuolisesti kumpaakin sukupuolta edustavia ehdokkaita; kehottaa uutta komission puheenjohtajaa vaatimaan jäsenvaltioiden hallituksilta sellaista komission puheenjohtajaehdokkaiden luetteloa, jonka perusteella hän voi varmistaa sukupuolten tasapuolisen edustuksen komission kollegiossa ja hylätä sellaiset ehdokkaat, jotka eivät pysty osoittamaan yleistä pätevyyttä, Euroopan asiaan sitoutumista tai kiistatonta riippumattomuutta;

9.  katsoo Eurooppa-neuvoston kokouksessa 11. ja 12. joulukuuta 2008 saavutetun poliittisen yhteisymmärryksen ja Eurooppa-neuvoston 22. toukokuuta 2013 tekemän komission jäsenten lukumäärää koskevan päätöksen perusteella, että komission toiminnan tehostamiseksi olisi toteutettava lisätoimenpiteitä, mukaan lukien salkuttomien komission jäsenten nimittäminen tai sellaisen järjestelmän perustaminen, jossa komission varapuheenjohtajat vastaisivat keskeisistä aihealueryhmistä ja heillä olisi toimivalta koordinoida komission toimintaa vastaavilla alueilla, rajoittamatta kuitenkaan oikeutta nimittää yksi komission jäsen kustakin jäsenvaltiosta ja kaikkien komission jäsenten äänioikeutta;

10.  kehottaa seuraavaa valmistelukuntaa pohtimaan uudelleen komission kokoa sekä sen organisaatiota ja toimintaa koskevaa kysymystä;

11.  katsoo, että komission kokoonpanossa on varmistettava vastuualueiden lukumäärän ja sisällön vakaus sekä taattava samalla tasapaino komission päätöksenteossa;

12.  korostaa, että kuten parlamentin ja komission välisiä suhteita koskevan puitesopimuksen 2 kohdassa mainitaan, Eurooppa-neuvoston nimeämää komission puheenjohtajaehdokasta olisi pyydettävä toimittamaan Euroopan parlamentille toimikauttaan koskevat poliittiset suuntaviivat, joiden perusteella voidaan käydä kattavaa keskustelua ennen parlamentin suorittamaa komission puheenjohtajan valintaa;

13.  kehottaa komission tulevaa puheenjohtajaehdokasta ottamaan asianmukaisesti huomioon unionin lainsäädäntöä koskevat ehdotukset ja suositukset, jotka parlamentti on tehnyt jäsentensä suuren enemmistön tuella valiokunta-aloitteisten mietintöjen tai päätöslauselmien perusteella ja joiden johdosta entinen komissio ei ole tyydyttävällä tavalla toteuttanut jatkotoimia toimikautensa loppuun mennessä;

14.  katsoo, että komissiota koskevaa epäluottamuslausetta varten SEUT-sopimuksen 234 artiklan mukaisesti nykyään tarvittavaa enemmistöä olisi perussopimusten tulevan tarkistamisen yhteydessä pienennettävä siten, että epäluottamuslauseeseen riittäisi Euroopan parlamentin jäsenten enemmistö, vaarantamatta kuitenkaan toimielinten toimintaa;

15.  katsoo, että vaikka komission kollegiolla on kollektiivinen vastuu komission toiminnasta, yksittäisiä komission jäseniä voidaan pitää vastuussa alaistensa pääosastojen toiminnasta;

Lainsäädäntöaloitteet ja -toiminta

(Parlamentin toimivalta ja parlamentaarinen valvonta)

16.  painottaa, että Lissabonin sopimuksen oli määrä olla edistysaskel sen varmistamisessa, että päätöksentekomenettelyistä tulee entistä avoimempia ja demokraattisempia perussopimuksessa esitetyn, yhä läheisempää Euroopan kansojen liittoa koskevan sitoumuksen mukaisesti, jonka mukaan päätökset tehdään mahdollisimman avoimesti ja mahdollisimman lähellä kansalaisia siten, että vahvistetaan Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien asemaa, mikä lisää demokratiaa ja avoimia menettelyjä unionin säädösten antamisessa, sillä tällaiset menettelyt ovat olennaisen tärkeitä ottaen huomioon säädösten vaikutukset kansalaisiin ja yrityksiin; painottaa, että tämän demokraattisen tavoitteen saavuttaminen vaarantuu, jos unionin toimielimet eivät kunnioita toistensa toimivaltaa, perussopimuksissa vahvistettuja menettelyjä sekä vilpittömän yhteistyön periaatetta;

17.  korostaa, että lainsäädäntömenettelyyn osallistuvien toimielinten on tehtävä keskenään vilpitöntä yhteistyötä esimerkiksi oikeudellisia lausuntoja sisältävien asiakirjojen vaihtamisessa, jotta toimielimet voivat käydä keskenään rakentavaa, vilpitöntä ja oikeudellisesti pätevää vuoropuhelua.

18.  toteaa, että SEUT-sopimuksen voimaantulosta lähtien parlamentti on osoittanut olevansa sitoutunut ja vastuullinen lainsäätäjä ja että parlamentin ja komission keskinäinen vuorovaikutus on ollut kaiken kaikkiaan myönteistä ja perustunut sujuvaan viestintään ja yhteistyöhön perustuvaan lähestymistapaan;

19.  katsoo, että vaikka yleisarvio parlamentin ja komission välisistä suhteista on myönteinen, monet ongelmat ja puutteet vaativat edelleen huomiota ja toimenpiteisiin ryhtymistä;

20.  korostaa, ettei tehostamispyrkimyksillä heikennetä lainsäädännön laatua eikä luovuta parlamentin omista tavoitteista; katsoo, että tehostamispyrkimysten ohella on säilytettävä asianmukainen lainsäädännön taso ja pyrittävä edelleen omien tavoitteiden saavuttamiseen varmistamalla, että lainsäädäntö on hyvin suunniteltua, sillä vastataan selvästi määriteltyihin tarpeisiin ja siinä noudatetaan toissijaisuusperiaatetta;

21.  korostaa, että avoimuus asettaa jatkuvia haasteita kaikille toimielimille etenkin ensimmäisen käsittelyn sopimusten osalta; toteaa, että parlamentti vastasi asianmukaisesti näihin haasteisiin hyväksymällä työjärjestykseensä uuden 70 ja 70 a artiklan;

22.  on huolestunut ongelmista, joita esiintyy edelleen tavallisen lainsäätämisjärjestyksen soveltamisessa etenkin yhteisen maatalouspolitiikan (YMP), yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) ja vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen (Tukholman ohjelma) yhteydessä sekä entiseen kolmanteen pilariin sisältyneiden säädösten mukauttamisessa Lissabonin sopimuksen normihierarkiaan; on huolissaan myös avoimuuden puutteesta molempien lainsäätäjien valmistelutyöhön liittyvässä komission toiminnassa; korostaa tältä osin, että on tärkeää mukauttaa neuvoston työmenetelmiä, jotta parlamentin edustajat voisivat osallistua joihinkin neuvoston kokouksiin toimielinten vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti perustelluissa tapauksissa;

23.  painottaa, että oikean oikeusperustan valinta on, kuten Euroopan unionin tuomioistuin on todennut, perustuslaillinen kysymys, koska sillä määritellään EU:n toimivallan olemassaolo ja laajuus, noudatettavat menettelyt sekä kyseisen säädöksen antamiseen osallistuvien institutionaalisten toimijoiden toimivaltuudet; pitää tämän vuoksi valitettavana, että parlamentti on toistuvasti joutunut nostamaan kanteita Euroopan unionin tuomioistuimessa neuvoston antamien säädösten kumoamiseksi oikeusperustan valinnan vuoksi, myös niiden kahden säädöksen tapauksessa, jotka annettiin vanhentuneen ”kolmannen pilarin” nojalla kauan sen jälkeen, kun Lissabonin sopimus oli tullut voimaan(9);

24.  varoittaa kiertämästä parlamentin lainsäädäntöoikeuksia ottamalla neuvoston säädöksissä käyttöön säännöksiä, jotka kuuluisivat tavalliseen lainsäätämisjärjestykseen, käyttämällä pelkästään komission suuntaviivoja tai täytäntöönpanosäädöksiä tai delegoituja säädöksiä, joita ei voida soveltaa, tai siten, että ei esitetä tarvittavia lainsäädäntöehdotuksia yhteisen kauppapolitiikan tai kansainvälisten kauppa- ja investointisopimusten täytäntöönpanemiseksi;

25.  pyytää komissiota hyödyntämään paremmin lainsäädännön valmisteluvaihetta ja erityisesti vihreiden ja valkoisten kirjojen pohjalta kerättävää arvokasta tietoa sekä tiedottamaan sen yksikköjen suorittamasta valmistelutyöstä Euroopan parlamentille rutiininomaisesti ja samalla tavalla kuin neuvostolle;

26.  katsoo, että parlamentin olisi kehitettävä edelleen ja hyödynnettävä täysimääräisesti itsenäistä rakennettaan komission esittämään alkuperäiseen ehdotukseen tehtävien huomattavien muutosten vaikutuksen arvioinnissa;

27.  korostaa, että lisäksi Euroopan parlamentin olisi vahvistettava perusoikeuksista tekemäänsä autonomista vaikutustenarviointia lainsäädäntöehdotusten ja lainsäädäntömenettelyssä käsiteltävinä olevien tarkistusten yhteydessä ja perustettava ihmisoikeusloukkauksien seurantamekanismi;

28.  pitää valitettavana, että vaikka komissio täyttää muodollisesti velvollisuutensa vastaamalla kolmen kuukauden kuluessa parlamentin esittämiin lainsäädäntöaloitteita koskeviin pyyntöihin, se ei aina ole ehdottanut todellisia ja tehokkaita jatkotoimia;

29.  pyytää, että parlamentin oikeus tehdä lainsäädäntöaloitteita tunnustetaan kaikilta osin perussopimusten seuraavan tarkistamisen yhteydessä velvoittamalla komissio toteuttamaan jatkotoimia kaikkien parlamentin SEUT-sopimuksen 225 artiklan mukaisesti esittämien pyyntöjen yhteydessä antamalla lainsäädäntöehdotus asianmukaisen määräajan puitteissa;

30.  katsoo, että perussopimusten seuraavan tarkistamisen yhteydessä olisi rajoitettava komission valtuuksia lainsäädäntöehdotusten peruuttamiseen koskemaan vain tapauksia, joissa parlamentti toteaa sen esittämän kannan tultua hyväksytyksi ensimmäisessä käsittelyssä, ettei ehdotus ole enää perusteltu muuttuneiden olosuhteiden vuoksi;

31.  painottaa, että parlamentti oli periaatteessa tyytyväinen siihen, että SEUT-sopimuksen 290 artiklassa otettiin käyttöön delegoidut säädökset, koska se lisäsi valvontavaltaa, mutta korostaa, ettei tällainen säädösvallan tai 291 artiklan mukaisen täytäntöönpanovallan siirto koskaan ole velvollisuus; toteaa, että delegoitujen säädösten käyttöä olisi harkittava silloin, kun tarvitaan joustavuutta ja tehokkuutta eikä niitä voida saada aikaan tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä, edellyttäen, että säädösvallan siirron tavoite, sisältö, soveltamisala ja kesto on selkeästi määritelty ja että säädösvallan siirtoon sovellettavat edellytykset on selkeästi ilmaistu perussäädöksessä; ilmaisee huolensa neuvoston taipumuksesta vaatia täytäntöönpanosäädösten käyttöä sellaisten säännösten ollessa kyseessä, joiden tapauksessa kuuluisi käyttää ainoastaan perussäädöstä tai delegoituja säädöksiä; korostaa, että lainsäätäjä voi päättää sallia täytäntöönpanosäädösten käytön ainoastaan sellaisten osien hyväksymiseksi, jotka eivät johda pidemmälle menevään poliittiseen suuntautumiseen; toteaa, että 290 artiklassa rajataan nimenomaisesti delegoitujen säädösten soveltamisalan muihin kuin säädöksen keskeisiin osiin ja että kyseessä olevan lainsäädännön aiheen kannalta olennaisten säännösten tapauksessa ei näin ollen voida käyttää delegoituja säädöksiä;

32.  korostaa, että on erotettava selvästi toisistaan säädöksen keskeiset osat, joista ainoastaan lainsäätäjä voi päättää itse säädöksessä, ja muut kuin keskeiset osat, joita voidaan täydentää tai muuttaa delegoiduilla säädöksillä;

33.  katsoo, että delegoidut säädökset voivat olla joustava ja tehokas työkalu; korostaa, että valinta delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten välillä on tärkeä perussopimuksen vaatimusten noudattamisen ja parlamentin päätöksentekoa koskevien oikeuksien turvaamisen kannalta, ja kehottaa uudelleen komissiota ja neuvostoa sopimaan parlamentin kanssa SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan käyttöä koskevien perusteiden soveltamisesta, jotta estetään delegoitujen säädösten korvaaminen täytäntöönpanosäädöksillä;

34.  kehottaa komissiota ottamaan parlamentin riittävällä tavalla mukaan delegoitujen säädösten valmisteluun ja toimittamaan parlamentin jäsenille kaikki olennaiset tiedot parlamentin ja komission välisiä suhteita koskevan puitesopimuksen 15 kohdan mukaisesti;

35.  pyytää komissiota noudattamaan puitesopimusta antamalla parlamentin asiantuntijoille oikeuden osallistua komission asiantuntijoiden kokouksiin ja estämällä niiden pitäminen ”komiteamenettelyn mukaisina komiteoina” edellyttäen, että niissä käsitellään muita asioita kuin asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettuja täytäntöönpanotoimia;

36.  korostaa perusoikeuskirjan Lissabonin sopimukseen sisällyttämisen erityistä merkitystä ja vaikutuksia; korostaa, että perusoikeuskirja sitoo oikeudellisesti EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa siten, että perusarvoista tulee todellisia oikeuksia;

37.  muistuttaa, että Lissabonin sopimuksella otettiin käyttöön uusi oikeus käynnistää eurooppalainen kansalaisaloite; korostaa tarvetta poistaa kaikki tekniset ja byrokraattiset esteet, jotka estävät edelleen eurooppalaisen kansalaisaloitteen tehokkaan käytön, ja kannustaa kansalaisia osallistumaan aktiivisesti EU:n politiikanalojen suunnitteluun;

38.  korostaa kansallisille parlamenteille Lissabonin sopimuksella annettua merkittävämpää asemaa ja painottaa, että niille kuuluvan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden noudattamisen valvontatehtävän lisäksi niillä voi olla ja on merkittävä panos annettavanaan poliittiseen vuoropuheluun; katsoo, että kansallisten parlamenttien aktiivinen tehtävä ministerineuvoston jäsenten ohjaamisessa sekä hyvä yhteistyö Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien välillä voivat auttaa luomaan terveellisen parlamentaarisen vastapainon täytäntöönpanovallan käyttämiselle unionin toiminnassa; viittaa myös kansallisten parlamenttien pöytäkirjassa N:o 2 olevan 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti antamiin perusteltuihin lausuntoihin, joissa todetaan, että jonkin ehdotetun säädöksen SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaisen säädösvallan siirron laaja soveltamisala ei mahdollista sen arviointia, onko konkreettinen lainsäädännöllinen todellisuus toissijaisuusperiaatteen mukainen;

Kansainväliset suhteet

(Parlamentin toimivalta ja parlamentaarinen valvonta)

39.  muistuttaa, että Lissabonin sopimuksella vahvistettiin Euroopan parlamentin asemaa ja toimivaltaa kansainvälisten sopimusten alalla, ja korostaa, että kansainväliset sopimukset kattavat nykyisin yhä useammin aloja, jotka koskevat kansalaisten jokapäiväistä elämää ja jotka perinteisesti ja EU:n primaarilainsäädännön mukaisesti kuuluvat tavallisen lainsäätämisjärjestyksen piiriin; pitää ehdottoman tärkeänä, että SEUT-sopimuksen 218 artiklan 10 kohtaa, jonka mukaan parlamentille tiedotetaan välittömästi ja täysimääräisesti kansainvälisten sopimusten tekemistä koskevan menettelyn kaikissa vaiheissa, sovelletaan yhteensopivalla tavalla SEU-sopimuksen 10 artiklan kanssa, jonka mukaan unionin toiminta perustuu edustukselliseen demokratiaan, mikä edellyttää avoimuutta ja demokraattista keskustelua päätöksen kohteena olevista aiheista;

40.  toteaa, että SWIFT- ja ACTA-sopimusten hylkääminen oli ensimmäinen osoitus parlamentin saamien uusien oikeuksien käytöstä;

41.  korostaa SEU-sopimuksen 18 artiklan perusteella korkean edustajan / varapuheenjohtajan vastuuta huolehtia unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuudesta; korostaa lisäksi, että SEU-sopimuksen 17 ja 36 artiklan mukaisesti korkea edustaja / varapuheenjohtaja on vastuussa parlamentille ja hänellä on parlamenttia kohtaan perussopimuksessa määrättyjä velvoitteita;

42.  palauttaa mieleen kansainvälisten sopimusten mukaisen parlamentin oikeuden pyytää neuvostoa pidättymään neuvottelujen käynnistämisestä, kunnes parlamentti on esittänyt kantansa ehdotetuista neuvotteluvaltuuksista ja katsoo, että olisi harkittava puitesopimuksen tekemistä neuvoston kanssa;

43.  pitää tärkeänä varmistaa, että komissio ilmoittaa parlamentille etukäteen aikeistaan käynnistää kansainväliset neuvottelut, että parlamentilla on todellinen mahdollisuus esittää perusteltu näkemys neuvotteluvaltuuksista ja että sen näkemys otetaan huomioon; vaatii, että kansainvälisiin sopimuksiin sisällytetään SEU-sopimuksen 21 artiklan mukaisesti asianmukaisia ehtoja;

44.  pitää hyvin tärkeänä ihmisoikeuslausekkeiden sisällyttämistä kansainvälisiin sopimuksiin ja kestävää kehitystä koskevien lukujen sisällyttämistä kauppa- ja investointisopimuksiin sekä on tyytyväinen parlamentin aloitteisiin, joiden avulla pyritään hyväksymään etenemissuunnitelmiin sisältyvät tärkeimmät ehdot; muistuttaa komissiota tarpeesta ottaa huomioon parlamentin näkemykset ja päätöslauselmat sekä antaa palautetta siitä, miten ne on sisällytetty kansainvälisiä sopimuksia koskeviin neuvotteluihin ja lainsäädäntöön; toivoo, että unionin investointipolitiikan kehittämisvälineet saadaan ajoissa käyttöön;

45.  vaatii, että parlamentille annetaan SEUT-sopimuksen 218 artiklan 10 kohdan mukaisesti kansainvälisten sopimusten, mukaan lukien yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla tehtävät sopimukset, tekemiseen liittyvien menettelyjen kaikissa vaiheissa välittömästi ja täysimääräisesti tarkkoja tietoja ja että unionin neuvotteluasiakirjat asetetaan parlamentin saataville asianmukaisten menettelyjen ja ehtojen mukaisesti, jotta parlamentti pystyy tekemään lopullisen päätöksensä asianomaista aihetta koskevan kattavan tiedon perusteella; korostaa, että jotta tällä nääräyksellä olisi todellista merkitystä, neuvotteluvaltuuksien ja muiden olennaisten neuvotteluasiakirjojen olisi oltava asianomaisen valiokunnan jäsenten saatavilla;

46.  kunnioittaa periaatetta, jonka mukaan kansainvälisiä sopimuksia koskeva parlamentin suostumus ei voi olla ehdollinen, mutta painottaa, että parlamentilla on oikeus tehdä sopimusten käytännön soveltamista koskevia suosituksia; pyytää tätä varten komissiota esittämään parlamentille säännöllisesti kertomuksia kansainvälisten sopimusten, myös sopimusten ihmisoikeuksia koskevien ja muiden ehtojen, täytäntöönpanosta;

47.  muistuttaa, että on vältettävä kansainvälisten sopimusten väliaikaista soveltamista, ennen kuin parlamentti on antanut niihin suostumuksensa, ellei parlamentti suostu tekemään poikkeusta; korostaa, että neuvosto ei voi yksin hyväksyä kansainvälisten sopimusten sisäistä soveltamista koskevia sääntöjä sopimuksen tekemistä koskevassa päätöksessään ja että perussopimusten mukaisia asianmukaisia lainsäädäntömenettelyjä on noudatettava täysimääräisesti;

48.  vahvistaa, että parlamentin on hyväksyttävä tarvittavat toimenpiteet kansainvälisten sopimusten täytäntöönpanon seuraamiseksi;

49.  vaatii parlamentille sananvaltaa päätöksissä, jotka koskevat sellaisten kansainvälisten sopimusten soveltamisen keskeyttämistä tai päättämistä, joiden tekemiseen vaaditaan parlamentin suostumus;

50.  kehottaa korkeaa edustajaa / varapuheenjohtajaa poliittista vastuuta koskevan julistuksen mukaisesti parantamaan parlamentin järjestelmällistä ennakkokuulemista uusien strategisten asiakirjojen, poliittisten asiakirjojen ja valtuuksien osalta;

51.  kehottaa korkean edustajan / varapuheenjohtajan poliittista vastuuta koskevassa julistuksessa tekemän sitoumuksen mukaisesti päättämään pikaisesti neuvottelut Euroopan parlamentin, neuvoston ja unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan välillä tehtävästä toimielinten välisestä sopimuksesta, joka koskee parlamentin mahdollisuuksia tutustua neuvoston ja EUH:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan alan turvaluokiteltuihin tietoihin;

52.  kehottaa jälleen varmistamaan sääntelyllä, että unionin edustustot raportoivat parlamentin keskeisille viranhaltijoille;

53.  kehottaa hyväksymään Euroopan parlamentin, neuvoston, komission ja EUH:n välillä neljän osapuolen yhteisymmärryspöytäkirjan johdonmukaisesta ja tehokkaasta tietojen vaihdosta ulkosuhteiden alalla;

54.  muistuttaa, että Euroopan parlamentti on nyt täysivaltainen institutionaalinen toimija puolustuspolitiikan alalla, minkä vuoksi sillä on oikeus osallistua aktiivisesti tämän politiikan ominaispiirteiden ja prioriteettien määrittämiseen sekä niiden välineiden arvioimiseen, joita Euroopan parlamentin, kansallisten parlamenttien ja neuvoston on määrä yhdessä soveltaa; katsoo, että Euroopan parlamentin olisi oltava ratkaisevassa asemassa sisäisten turvallisuuspolitiikkojen arvioinnissa ja määrittelyssä, koska niillä on syvällinen vaikutus kaikkien EU:ssa asuvien perusoikeuksiin; korostaa siksi tarvetta varmistaa, että nämä politiikat kuuluvat ainoan suoraan demokraattista valvontaa varten valitun unionin toimielimen toimivaltaan;

55.  korostaa, että SEUT-sopimuksella on laajennettu unionin yksinomaista toimivaltaa yhteisen kauppapolitiikan alalle, joka kattaa nyt kaikkien kauppaan liittyvien näkökohtien lisäksi myös suorat ulkomaiset investoinnit; painottaa, että parlamentilla on nyt täysi valta tehdä neuvoston kanssa päätöksiä lainsäädännöstä sekä kauppa- ja investointisopimusten hyväksymisestä;

56.  pitää tärkeänä, että EU:n toimielimet tekevät yhteistyötä lojaalilla ja tehokkaalla tavalla oman toimivaltansa puitteissa tarkastellessaan lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia tarkoituksenaan ennakoida kaupan ja talouden suuntauksia, määrittää painopistealoja ja vaihtoehtoja, laatia keskipitkän ja pitkän aikavälin strategioita, määrittää kansainvälisiä sopimuksia koskevia valtuuksia, analysoida/laatia ja hyväksyä lainsäädäntöä ja seurata kauppa- ja investointisopimusten sekä yhteisen kauppapolitiikan alan pitkän aikavälin aloitteiden täytäntöönpanoa;

57.  korostaa, että on tärkeää jatkaa tehokkaiden valmiuksien kehittämisprosessia, myös tarvittavan henkilöstön ja varojen osoittamista, kaupan ja investointien alan poliittisten tavoitteiden aktiiviseksi määrittelemiseksi ja saavuttamiseksi samalla kun taataan oikeusvarmuus, EU:n ulkoisten toimien tehokkuus sekä perussopimuksissa asetettujen periaatteiden ja tavoitteiden noudattaminen;

58.  painottaa, että on varmistettava jatkuva, oikea-aikainen, täsmällinen, kattava ja puolueeton tiedonkulku, joka mahdollistaa tarvittavat korkealaatuiset analyysit parlamentin poliittisten päätöksentekijöiden valmiuksien ja sitoutumisen vahvistamiseksi sekä toimielinten välisen synergian lisäämiseksi yhteisen kauppapolitiikan alalla; kehottaa samalla varmistamaan, että parlamentille tiedotetaan asiasta täysimääräisesti ja täsmällisesti kaikissa vaiheissa ja että komissio toimii ennakoivasti ja tekee kaikkensa tämän tiedotuksen hoitamiseksi; korostaa lisäksi, että parlamentille tiedottaminen on tärkeää, jotta ei synny ei-toivottuja tilanteita, jotka saattaisivat johtaa toimielinten välisiin väärinymmärryksiin; pitää tässä yhteydessä myönteisinä komission monista eri aiheista säännöllisesti järjestämiä teknisiä tiedotustilaisuuksia; pitää valitettavana, että monissa tapauksissa parlamentti on saanut olennaista tietoa pikemminkin muiden kanavien kuin komission kautta;

59.  muistuttaa, että toimielinten on tehtävä yhteistyötä perussopimusten, sekundaarilainsäädännön sekä puitesopimuksen täytäntöönpanossa ja että komission on työskenneltävä itsenäisellä ja avoimella tavalla koko yhteistä kauppapolitiikkaa koskevan lainsäädännön valmistelun, hyväksymisen ja täytäntöönpanon ajan, ja katsoo, että sillä on keskeinen asema koko prosessin ajan;

Sopimuksiin liittyvä dynamiikka

(Toimielinten väliset suhteet ja toimielinten väliset sopimukset)

60.  korostaa, että komission on tehtävä SEU-sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti aloitteita unionin vuotuisten ja monivuotisten ohjelmien laatimista koskevien toimielinten välisten sopimusten tekemiseksi; korostaa, että parlamentti ja neuvosto on otettava aikaisemmassa vaiheessa mukaan komission vuotuisen työohjelman laatimiseen, ja painottaa, että on tärkeää varmistaa sellaisten ohjelmien realistinen ja luotettava laatiminen, jotka voidaan panna tehokkaasti täytäntöön ja jotka luovat perustan toimielinten väliselle suunnittelulle; katsoo, että komission poliittista vastuuta parlamentille voitaisiin lisätä toteuttamalla väliarviointi komission ilmoittamien tehtävien täyttämisestä;

61.  huomauttaa, että SEU-sopimuksen 17 artiklan 8 kohtaan sisältyy nimenomaan periaate, että komissio on poliittisesti vastuussa Euroopan parlamentille, mikä on ratkaisevan tärkeää EU:n poliittisen järjestelmän moitteettoman toiminnan kannalta;

62.  korostaa, että SEU-sopimuksen 48 artiklan 2 kohdan nojalla parlamentti voi tehdä ehdotuksia perussopimusten muuttamiseksi, ja toteaa, että se aikoo käyttää tätä oikeutta esittääkseen uusia ajatuksia tulevaisuuden Eurooppaa ja EU:n toimielinjärjestelmää varten;

63.  katsoo, että parlamentin ja komission välisiä suhteita koskeva puitesopimus ja sen saattaminen säännöllisesti ajan tasalle ovat välttämättömiä näiden toimielinten välisen rakenteellisen yhteistyön lujittamiseksi ja kehittämiseksi;

64.  on tyytyväinen, että vuonna 2010 tehty puitesopimus on vahvistanut huomattavasti komission poliittista vastuuta parlamenttia kohtaan;

65.  korostaa, että vuoropuhelua ja tiedonsaantia koskevissa säännöissä annetaan entistä laajemmat mahdollisuudet komission toimien parlamentaariseen valvontaan, millä edistetään sitä, että komissio kohtelee parlamenttia ja neuvostoa tasavertaisesti;

66.  toteaa, että eräät nykyisen puitesopimuksen määräykset on pantava täytäntöön ja niitä on parannettava; ehdottaa, että toimikautensa päättävä parlamentti hyväksyy parannuksia koskevat yleiset linjaukset, jotta uusi parlamentti voi ottaa huomioon niitä koskevat asianmukaiset ehdotukset;

67.  kehottaa komissiota tarkastelemaan parlamentin kanssa rakentavasti nykyistä puitesopimusta ja sen täytäntöönpanoa ja kiinnittämään erityistä huomiota kansainvälisiä sopimuksia koskeviin neuvotteluihin, sopimusten tekemiseen ja täytäntöönpanoon;

68.  katsoo, että tällä vaalikaudella olisi tutkittava perusteellisesti mahdollisuuksia vahvistaa toimeenpanevan elimen poliittista vastuuta nykyisten perussopimusten mukaisesti ja yksinkertaistaa lainsäädännöllistä ja poliittista yhteistyötä koskevia nykyisiä määräyksiä;

69.  muistuttaa, että nykyisen vaalikauden aikana saatujen kokemusten perusteella on saatettava ajan tasalle monet seikat, jotka koskevat delegoituja säädöksiä, täytäntöönpanotoimia, vaikutustenarviointia sekä lainsäädäntöaloitteiden ja parlamentin jäsenten kysymysten käsittelyä;

70.  pitää valitettavana, että vaikka parlamentti on useaan otteeseen pyytänyt vuonna 2003 tehdyn parempaa lainsäädäntöä koskevan toimielinten välisen sopimuksen neuvottelemista uudelleen, jotta voitaisiin ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen luoma uusi lainsäädäntöympäristö, vakiinnuttaa nykyiset parhaat käytännöt ja saattaa sopimus ajan tasalle järkevää sääntelyä koskevan toimintaohjelman mukaisesti, sen pyynnöt ovat kaikuneet kuuroille korville;

71.  kehottaa ministerineuvostoa esittämään kantansa mahdollisuudesta osallistua kolmenväliseen sopimukseen parlamentin ja komission kanssa, jotta voitaisiin edistyä niiden kysymysten ratkaisemisessa, jotka mainitaan jo parempaa lainsäädäntöä koskevassa toimielinten välisessä sopimuksessa;

72.  katsoo, että yksinomaan parlamentin ja komission välisiin suhteisiin liittyvistä asioista olisi jatkossakin määrättävä kahdenvälisessä puitesopimuksessa; korostaa, että parlamentti päättää vähintään niistä asioista, joiden toteuttamisesta on päästy yhteisymmärrykseen nykyisen puitesopimuksen mukaisesti;

73.  katsoo, että yksi Lissabonin sopimuksen muodostaman kehyksen keskeisistä haasteista on se, että hallitustenvälinen menettely voi vaarantaa ”yhteisömenetelmän”, mikä heikentää parlamentin ja komission roolia ja suosii puolestaan jäsenvaltioiden hallituksia edustavia instituutioita;

74.  huomauttaa, että SEU-sopimuksen 2 artiklassa luetellaan unionin perustana olevat yhteiset arvot; katsoo, että sekä unionin että jäsenvaltioiden on varmistettava näiden arvojen kunnioittaminen asianmukaisella tavalla; toteaa, että unionin arvojen suojelemiseksi on vahvistettava asianmukainen lainsäädäntö- ja toimielinjärjestelmä;

75.  kehottaa kaikkia EU:n toimielimiä sekä jäsenvaltioiden hallituksia ja parlamentteja kehittämään unionille Lissabonin sopimuksella luotujen uusien institutionaalisten ja oikeudellisten puitteiden pohjalta kattavan sisäisen ihmisoikeuspolitiikan, jolla taataan, että niin kansallisella kuin EU:n tasolla on vastuuvelvollisuutta koskevia tehokkaita mekanismeja ihmisoikeusloukkauksiin puuttumiseksi;

o
o   o

76.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1) EUVL C 70 E, 8.3.2012, s. 98. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0462. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0323. (4) EUVL L 304, 20.11.2010, s. 47. (5) EYVL C 298, 30.11.2002, s. 1. (6) EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 37. (7) EUVL C 210, 3.8.2010, s. 1. (8) 20.päivänä marraskuuta 2002 tehty toimielinten välinen sopimus Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä neuvoston arkaluonteisten turvallisuus- ja puolustuspolitiikan alan tietojen saamisesta Euroopan parlamentin tutustuttavaksi (EYVL C 298, 30.11.2002, s. 1). (9) Neuvoston päätös 2013/129/EU, annettu 7. päivänä maaliskuuta 2013, 4-metyyliamfetamiinin saattamisesta valvontatoimenpiteiden piiriin, ja neuvoston täytäntöönpanosäädös 2013/496/EU, annettu 7 päivänä lokakuuta 2013, 5-(2-aminopropyyli)indolin saattamisesta valvontatoimenpiteiden piiriin.