Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2012(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2012 (COM(2013)0570 – C7-0237/2013)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012 ja toimielinten vastaukset(3) sekä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2012 koskevan tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta(4),

–  ottaa huomioon 3. huhtikuuta 2014 tekemänsä päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012, pääluokka III – Komissio(5), sekä päätöslauselman, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset, jotka on laadittu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon neuvoston 18. helmikuuta 2014 antaman suosituksen Euroopan unionin varainhoitovuoden 2012 yleisen talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05848/2014 – C7-0048/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan sekä Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(6) ja erityisesti sen 55, 145, 146 ja 147 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(7) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon aiemmat vastuuvapaudesta antamansa päätökset ja päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan ja liitteen VI,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A7-0222/2014),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaan se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

B.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksissa on tietoja huolta aiheuttavista, varojen käyttämiseen liittyvistä kysymyksistä ja että ne ovat siten hyödyllisiä parlamentille sen hoitaessa vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle kuuluvaa tehtäväänsä;

C.  ottaa huomioon, että sen tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksia koskevat huomautukset ovat erottamaton osa edellä mainittua parlamentin 3. huhtikuuta 2014 tekemää päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012, pääluokka III – Komissio;

Osa I – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 8/2012 012 ”Tuen kohdentaminen maatilojen nykyaikaistamiseen”

1.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen tuen kohdentamisesta maatilojen nykyaikaistamiseen ja kannattaa periaatteessa siinä annettavia suosituksia;

2.  muistuttaa, että erityistoimenpiteelle 121, jolla tuetaan maatilojen nykyaikaistamiseksi toteutettavia investointihankkeita, on varattu yhteensä 11,1 miljardia euroa rahoitusta, joka välitetään Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston eli maaseuturahaston kautta (rahoitustiedot tammikuulta 2012; määrä pitää sisällään terveystarkastuksen ja Euroopan talouden elvytyssuunnitelman yhteydessä myönnetyt 630 miljoonaa euroa), mikä vastaa noin 11:tä prosenttia kaikista unionin maaseudun kehittämiseen koko ohjelmakaudelle suunnitelluista unionin menoista; toteaa, että kaikki jäsenvaltiot ovat soveltaneet toimenpidettä 121;

3.  kehottaa komissiota parantamaan yhteisiä seuranta- ja arviointisääntöjä, jotta jäsenvaltioilla ja komissiolla olisi tehokas väline, jonka avulla saadaan merkityksellisiä tietoja, joiden perusteella voitaisiin seurata toimenpiteen 121 varoilla saavutettuja tuloksia; korostaa tarvetta laatia luotettavia indikaattoreita, joiden avulla voidaan tehdä jäsenvaltioiden (ja/tai alueiden) välisiä vertailuja ja seurata unionin ensisijaisten tavoitteiden saavuttamista;

4.  katsoo, että jäsenvaltioilla on oltava yhteinen seuranta- ja arviointijärjestelmä, jotta voidaan varmistaa, että komissio voi analysoida edistymistä ja määritettyjen tavoitteiden saavuttamista sekä järjestelmän vaikutuksia ja vaikuttavuutta unionin tasolla;

5.  katsoo, että maatilojen nykyaikaistamiseen myönnettävän tuen soveltamisen on oltava eri alueilla jossakin määrin yhtenäistä ja siksi on tärkeää välttää sääntelyyn, tuen hakemiseen ja määrärahoihin liittyvää hajanaisuutta sekä varmistaa, että jäsenvaltiot panevat toimenpiteen täytäntöön yhtenäisellä tavalla;

6.  korostaa, että on tärkeää vahvistaa maatiloilla toteutettavia rakennetoimia, etenkin nykyaikaistamiseen tähtääviä toimia, jotka ovat välttämättömiä tehokkuuden ja kilpailukyvyn parantamiseksi; toteaa, että näihin toimiin onkin tarpeen myöntää riittävästi määrärahoja, sillä tällä hetkellä ne eivät ole läheskään riittävät, kun otetaan huomioon unionin maatalouden kireä kilpailutilanne ja maailman markkinoiden ja kaupankäynnin asteittainen vapautuminen;

7.  panee merkille, että kymmenestä tarkastetusta maaseudun kehittämisohjelmasta kahdessa oli selvää näyttöä toimenpiteen 121 hyvästä kohdentamisesta (Italia – Veneto ja Unkari); toteaa, että kuudessa muussa maaseudun kehittämisohjelmassa oli vähän näyttöä hyvästä kohdentamisesta (Belgia – Vallonia, Saksa – Baden-Württemberg, Espanja – Katalonia, Ranska, Romania (14) ja Portugali); toteaa, että kahdessa maaseudun kehittämisohjelmassa (Luxemburg ja Puola) ei ollut riittävästi näyttöä toimenpiteen 121 kohdentamisesta; panee merkille, että komissio oli kuitenkin hyväksynyt kaikki kymmenen maaseudun kehittämisohjelmaa;

8.  panee merkille, että seuraavaa ohjelmakautta varten komissio on ehdottanut, että tukikelpoisiksi katsotaan vain menot, jotka ovat jo aiheutuneet ja jotka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt;

9.  on sitä mieltä, että kun otetaan huomioon unionin maatalouden erilaisten rakenteiden monimutkaisuus ja vaihtelevuus, on tarpeen säilyttää maatalouden yhteistoiminnallisten järjestelmien nykyaikaistamiseen tarkoitettu erityinen tuki, sillä sen on puolueettomasti osoitettu ratkaisevan riittämättömiin taloudellisiin resursseihin ja/tai sukupolvenvaihdokseen liittyviä ongelmia;

10.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta esittämään kustannus-hyötykriteerit, joihin sen antamat suositukset perustuvat, sekä innovaation mittaamisessa tarvittavat konkreettiset kriteerit;

Osa II – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 11/2012 ”Suoraan tukeen perustuvat emolehmä- sekä uuhi- ja vuohipalkkiot tilatukijärjestelmän osittaisen soveltamisen yhteydessä”

11.  pyytää komissiota lisäämään kohdentamisvaatimuksen suoran tuotantosidonnaisen tuen järjestelmiin; toteaa, että komission soveltamissäännöissä olisi vaadittava, että jäsenvaltiot yksilöivät ja perustelevat ne maatalousalueet, joilla tuotantosidonnaisilla eläinpalkkioilla voisi olla todistettavasti suotuisa vaikutus ja joilla todellisia toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoja ei ole;

12.  kehottaa komissiota selvittämään koordinoidusti jäsenvaltioiden kanssa merkittävimmät maataloustoiminnot, joiden avulla maataloustuotanto säilytetään ja taloudellista toimintaa ylläpidetään vähäisiä taloudellisia vaihtoehtoja tarjoavilla alueilla sekä luodaan ympäristöhyötyjä, ja keskittämään tuen sellaisiin tiloihin ja maatalouden erityistoimintoihin epäsuotuisilla alueilla, joihin kohdistuu ympäristöriskejä sekä yhteiskunnallisia ja taloudellisia riskejä;

13.  pyytää komissiota tarkentamaan jäsenvaltioilta eläinalaa koskevien tukien osalta edellytettävät seurantavaatimukset ja järjestelyt ja esittämään ne säädöksessä, jossa jäsenvaltioita vaadittaisiin soveltamaan asianmukaisia tulosindikaattoreita ja ajan tasalla olevia tietoja, jotka liittyvät selkeästi eläintukijärjestelmiltä odotettaviin tuloksiin; katsoo, että komission olisi pantava täytäntöön pysyvä seurantarakenne, joka kattaisi kaikki jäsenvaltioissa maksetut eläinalan suorat tuet, mukaan lukien kansalliset tuet sekä toiseen pilariin perustuvat tuet;

14.  vaatii komissiota suorittamaan koordinoidusti jäsenvaltioiden kanssa kattavan arvioinnin eri tukijärjestelmien vaikutuksista ja arvioimaan tarvittaessa sellaisten vaihtoehtoisten toimenpiteiden vaikutuksia, jotka tähtäävät tuotannon laadun ja kilpailukyvyn parantamiseen esimerkiksi edistämällä karjanjalostusta;

Osa III – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 13/2012 ”Saharan eteläpuolisten maiden juomavesihuoltoa ja perussanitaatiota koskeva Euroopan unionin kehitysapu”

15.  panee merkille, että puhtaan juomaveden ja perussanitaation jatkuva saatavuus on tunnustettu yleismaailmalliseksi ihmisoikeudeksi ja että sillä on perustavanlaatuinen merkitys ihmisten terveydelle(8) ja hyvinvoinnille; panee lisäksi merkille, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa mainitaan onnistunut ”Puutteen korjaaminen” -hanke, joka toteutettiin Pohjois-Nigerian pienissä kaupungeissa;

16.  pitää valitettavina tilintarkastustuomioistuimen havaintoja, joiden mukaan edunsaajien tarpeiden mukaisia tuloksia saatiin alle puolessa tarkastuksen kohteena olleista 23 hankkeesta ja valtaosassa tarkastelluista hankkeista tulokset eivät vaikuttaneet kestäviltä, koska usein asianmukaiset järjestelyt asennettujen laitteiden toiminnasta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi puuttuivat;

17.  tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta, jonka mukaan unionin tälle alueelle ja alalle myöntämästä kehitysavusta saatavan hyödyn maksimoimiseksi komission olisi varmistettava, että menettelyjä sovelletaan kunnolla erityisesti seuraaviin hankearviointivaiheen osa-alueisiin:

18.  tukee tilintarkastustuomioistuimen havaintoa, jonka mukaan komission olisi suoritettava riittävä talous- ja rahoitusanalyysi, jonka avulla on helppo yksilöidä, mitkä ovat hankerahoituksen oletetut lähteet tulevaisuudessa (myös arvioitu rahoitusosamäärä ja ajoitus), jotta varmistetaan paitsi taloudellinen, myös tekninen kestävyys sekä vesihuoltoa että sanitaatiota koskevissa osioissa;

19.  korostaa, että on tärkeää määrittää, kuinka suuri osa vesihuoltojärjestelmästä on yksityistalouksien ja paikallisten julkisten palvelujen, kuten koulujen ja terveydenhuollon, käytössä ja kuinka paljon järjestelmää käytetään teollisuus- tai maataloustoiminnassa, jotta toimintakulut jaettaisiin asianmukaisesti;

20.  toteaa, että kun hankkeiden toiminta on riippuvainen kumppanimaiden hallintoviranomaisten ja paikallisten viranomaisten rahoituksesta, teknisestä tuesta tai muista toimista, kestävyyden varmistaminen edellyttää näiltä viranomaisilta sitoutumista; on huolestunut siitä, että sitoumuksia ei noudatettu niissä kolmessa hankkeessa, joiden yhteydessä oli tehty virallisia sitoumuksia, ja muissa 20 hankkeessa ei virallisia sitoumuksia tehty;

21.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen komissiolle esittämän kehotuksen pohtia avoimesti ennen hankkeen hyväksymistä, onko todennäköistä, että hankkeen toteuttamisessa onnistumisen edellytykset täyttyvät (esimerkiksi huolehtivatko kumppanimaat sitoumuksistaan);

22.  kehottaa komissiota yhdistämään jätevesihuollon kaikkiin tuleviin tehokasta ja vastuullista veden käyttöä, vesihuoltoa ja veden käsittelyä edistäviin hankkeisiin ja kannustamaan Saharan eteläpuolisen Afrikan vesistöalueiden suojeluun ja säilyttämiseen;

Osa IV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 14/2012 ”EU:n hygienialainsäädännön täytäntöönpano teurastamoissa EU:hun vuonna 2004 tai sen jälkeen liittyneissä jäsenvaltioissa”

23.  painottaa elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuuden sekä kaikkien unionin kansalaisten kansanterveyden suojaamisen keskeistä merkitystä;

24.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen unionin hygienialainsäädännön täytäntöönpanosta teurastamoissa unioniin vuonna 2004 tai sen jälkeen liittyneissä jäsenvaltioissa sekä siinä esitetyt suositukset;

25.  on huolissaan tilintarkastustuomioistuimen ilmoittamien puutteiden huomattavasta määrästä:

26.  kehottaa jäsenvaltioita ottamaan huomioon tilintarkastustuomioistuimen havainnot ja suositukset; kannustaa jäsenvaltioita parantamaan monivuotisia kansallisia valvontasuunnitelmiaan eläinlääkinnällisten tarkastusten vaikuttavuuden varmistamiseksi, laatimaan kansallisia ohjeita, joiden avulla voidaan osaltaan ehkäistä tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa havaittuja puutteita, sekä parantamaan elintarvikealan toimijoille tarkoitettua ohjeistusta ja koulutusta;

27.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät juurikaan ole reagoineet tilintarkastustuomioistuimen tarkastushavaintoihin; pitää valitettavana esimerkiksi, että vain yksi niistä neljästä jäsenvaltiosta, joissa oli havaittu puutteita eläinlääkinnällisissä tarkastuksissa, vastasi aikovansa toteuttaa toimia tällä keskeisellä alalla;

28.  kannustaa voimakkaasti komissiota parantamaan suorittamaansa elintarvike- ja rehualan virallisten tarkastusten valvontaa ja katsoo, että rehu- ja elintarvikealan virallista valvontaa koskeva asetus (EY) N:o 882/2004(9) on askel oikeaan suuntaan;

29.  kehottaa komissiota myös viimeistelemään viipymättä seurannan, joka koskee komission aiempia, vuoden 2004 hygieniapaketin täytäntöönpanon tarkastukseen perustuvia suosituksia jäsenvaltioille; kehottaa komissiota parantamaan jäsenvaltioille tarkoitettua monivuotisten kansallisten valvontasuunnitelmien laadintaan ja täytäntöönpanoon liittyvää ohjeistusta ja seurantaa sekä toteuttamaan koulutustoimien parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä;

30.  pitää erittäin valitettavana, että hajautetun hallintorakenteen vuoksi tietoja teurastamojen unionin hygienialainsäädännön mukaisen teurastustoiminnan luvuista ja prosenttiosuuksista ennen Sapard-tukea ja Sapard-rahoitusta saaneiden hankkeiden täytäntöönpanon jälkeen ei ole saatavilla, joten hankkeiden varsinaista vaikuttavuutta ja todellisia panoksia ja tuotoksia on mahdoton arvioida;

31.  panee merkille, että komission rahoittamien ja KPGM:n (Unkari) toteuttamien Sapard-ohjelmia koskevien jälkiarviointien yhteenvetotutkimuksessa todetaan, että unionin normien ja unionin säännöstön täyttämiseen annettavan tuen osalta tärkeimmät vaikutukset saatiin aikaan hygienian, terveyden ja eläinlääkinnän sekä ympäristön aloilla; toteaa kuitenkin, että tutkimus perustuu edunsaajille suunnattuun kyselytutkimukseen ja että Sapard-tuen vaikutus toimenpiteessä II (maatalous- ja kalastustuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen parantaminen) katsotaan merkittävästi suuremmaksi unionin ympäristönormien noudattamisen tukemisessa (97 prosenttia edunsaajista mainitsi ”jonkinlaisen vaikutuksen”) kuin (kaikkien) asiaa koskevien unionin normien, myös hygienianormien, täysimääräisen noudattamisen tukemisessa, jolloin vaikutus on vain 46 prosenttia;

32.  pitää valitettavana, että komission valitsema lähestymistapa Sapard-ohjelmien arviointiin jäsenvaltioissa ei mahdollistanut sen paremmin määrällistä kuin laadullista arviointia unionin rahoituksen vaikuttavuuden mittaamiseksi ja ohjelmatason arviointimahdollisuudeksi jäi pelkästään laadullinen arviointi; pitää valitettavana, että Sapard-asetuksissa ei ole teurastamoille myönnettävää tukea koskevia selkeitä ja täsmällisiä kriteereitä; kehottaa komissiota noudattamaan menetelmiä, jotka mahdollistavat määrälliset tavoitteet sekä ohjelmien että toimenpiteiden tasolla;

Osa V – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 15/2012 ”Eturistiriitojen hallinta tarkastetuissa EU:n virastoissa”

33.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen neljästä tarkastetusta virastosta, joiden tapauksessa puolueettomuuteen liittyvä riski on kaikkein suurin, mikä johtuu siitä, että asianomaisilla virastoilla on huomattavaa päätäntävaltaa aloilla, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä kuluttajien terveyden ja turvallisuuden kannalta; huomauttaa, että kertomus laadittiin, koska parlamentti pyysi tilintarkastustuomioistuinta tekemään perusteellisen analyysin virastojen soveltamasta lähestymistavasta sellaisten tilanteiden hallitsemiseksi, joissa kyse on mahdollisesta eturistiriidasta; tukee kaikkia tilintarkastustuomioistuimen suosituksia;

34.  huomauttaa, että virastot hoitavat teknisiä, operatiivisia ja sääntelytehtäviä ja että niillä on erittäin tärkeä rooli unionin eri politiikkojen toteuttamisessa ja niiden esiin tuomisessa; korostaa virastojen itsenäisyyden ja riippumattomuuden tärkeyttä;

35.  muistuttaa, että eturistiriitoja voi ilmetä aivan kaikissa unionin toimielimissä, virastoissa ja yhteisyrityksissä; korostaa kuitenkin, että hajautettujen virastojen eturistiriitojen hallintaan liittyy erityisiä tarpeita, koska niiden työhön osallistuu hyvin monenlaisia toimijoita;

36.  muistuttaa, että eturistiriitatilanteiden heikko hallinta voi vahingoittaa perusteellisesti ja pysyvästi unionin toimielinten imagoa ja kansalaisten luottamusta niiden kykyyn palvella yhteiskunnan etua;

37.  muistuttaa, että Euroopan parlamentti on lykännyt Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen(10) ja Euroopan lääkeviraston(11) vuoden 2010 tilinpäätöksen hyväksymistä osittain siksi, että se ei pidä eturistiriitojen hallintamenettelyä asianmukaisena;

38.  pitää valitettavana sitä, ettei unionilla ole tällä hetkellä kattavaa eturistiriitoja koskevaa sääntelykehystä, jonka avulla kyettäisiin varmistamaan riippumattomuutta ja avoimuutta koskevat vertailukelpoiset vähimmäisvaatimukset, joita sovellettaisiin kaikkiin unionin virastoihin;

39.  pitää hyödyllisinä eturistiriitojen hallintaa koskevia OECD:n ohjeita, jotka muodostavat asiaa koskevan kansainvälisen vertailukohdan; korostaa kuitenkin, että vaikka OECD:n ohjeet tarjoavat kansainvälisen vertailukohdan, ne liittyvät pääasiassa julkisen sektorin työntekijöiden eturistiriitoihin eikä niitä näin ollen voida pitää riittävänä perustana, jonka pohjalta voitaisiin puuttua tehokkaasti virastojen hallintoelinten ja virastojen työhön osallistuvien muiden elinten, kuten johtokuntien/hallintoneuvostojen ja asiantuntijapaneelien, mahdollisiin eturistiriitatapauksiin; on kuitenkin tietoinen OECD:n välineistön arvosta ja panee erityisesti merkille muun muassa lahjoja ja etuja koskevan tarkistusluettelon sekä suositukset, jotka koskevat seuraamuksia, tarvetta tarkistaa etunäkökohdista annettavien ilmoitusten kattavuus ja sisältö sekä velvollisuutta käyttää asiantuntijoita ja tunnistaa mahdolliset eturistiriidat;

40.  muistuttaa, että heinäkuussa 2012, kolme vuotta kestäneiden analyysien ja neuvottelujen jälkeen, komissio, neuvosto ja parlamentti vihdoinkin hyväksyivät ”yhteisen lähestymistavan”, poliittisen sopimuksen hajautettujen virastojen tulevaisuudesta ja uudistuksesta; on tyytyväinen siihen, että komissio hyväksyi pian tämän jälkeen etenemissuunnitelman yhteisen lähestymistavan toteuttamiseksi; toteaa, että eturistiriitojen ehkäisy ja hallinta virastoissa sisältyi komission ensisijaisiin toimiin vuonna 2013, mutta pitää valitettavana, että komissio aikoi käynnistää tämän toimen ja toteuttaa sitä yksin;

41.  kiinnittää komission huomion siihen, että tällä alalla tarvitaan yhteinen sääntelykehys; korostaa, että se olisi tärkeää toteuttaa yhteisenä toimena, ja pyytää, että parlamentti voi osallistua tiiviisti sen toteuttamiseen; pyytää komissiota noudattamaan tämän toimen toteuttamiselle ehdotettua määräaikaa ja tiedottamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle sen tuloksista toukokuuhun 2014 mennessä ja liittämään kertomukseensa mukaan asiaankuuluvat lainsäädäntöehdotukset;

42.  pyytää komissiota pitämään mielessä, että riskit ja hyödyt on pidettävä tasapainossa, etenkin kun on kyse toisaalta eturistiriitojen hallinnasta ja toisaalta taas pyrkimyksestä saada mahdollisimman hyvää tieteellistä neuvontaa; toteaa myös huolestuneena, että hyväksymällä eettisiä normeja, sääntöjä ja ohjeita ei taata eturistiriitojen puuttumista; huomauttaa, että tähän tarvitaan yksinkertaisia ja käyttökelpoisia normeja ja niiden säännöllisiä ja tehokkaita ennakko- ja jälkitarkastuksia ja selkeitä seuraamuksia sekä nuhteettomuuden, rehellisyyden ja avoimuuden kulttuuria;

43.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuin on havainnut useita merkittäviä puutteita, jotka liittyvät työsuhteen jälkeiseen toimintaan (esimerkiksi pyöröovi-ilmiöön ja sisäpiiritietoon); korostaa, ettei tämä ongelma koske ainoastaan virastoja; toteaa, että ongelma vaikuttaa komission imagoon ja unionin kansalaisten luottamukseen ja komission on siksi puututtava näihin ongelmiin viipymättä toimilla, joita on toteutettava sekä virastoissa että kaikissa unionin toimielimissä;

44.  panee tyytyväisenä merkille Euroopan oikeusasiamiehen päätöksen tehdä omasta aloitteestaan tutkimus komissiossa viime aikoina raportoiduista lukuisista pyöröovi-tyyppisistä eturistiriitatapauksista; toistaa oikeusasiamiehen esittämän varoituksen, että vaikka eturistiriitojen tehokas hallinta on tärkeä osa hyvää hallintotapaa ja moitteetonta eettistä toimintaa, kaikki hallintotapaan ja etiikkaan liittyvät ongelmat eivät silti välttämättä viittaa eturistiriitoihin, mikä tarkoittaa, että eturistiriitoja on tarkasteltava tiukasti niiden rajoissa ja että unionin toimielimissä on annettava eturistiriitoja koskevaa koulutusta ja edistettävä niiden torjuntaa koskevia strategioita;

45.  on huolissaan siitä, ettei eturistiriitojen hallinta ollut täysin riittävää yhdessäkään tarkastetuista virastoista tilintarkastustuomioistuimen analyysin aikaan;

46.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 15/2012 tärkein lisäarvo on siinä, että virastojen edistymistä eturistiriitojen hallinnassa ja niiden ehkäisemisessä seurataan säännöllisesti; panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastusten sekä parlamentin toteuttamien vuosien 2010 ja 2011 vastuuvapautta koskevien tarkastus- ja hyväksyntämenettelyjen jälkeen kyseiset virastot ovat jo toteuttaneet merkittäviä parannuksia;

47.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta seuraamaan jatkossakin virastojen sen suositusten johdosta toteuttamia toimenpiteitä ja laajentamaan tarkastuksensa koskemaan myös muita virastoja sekä esittämään lähitulevaisuudessa huomautuksia asiaa koskevassa erityiskertomuksessa; kehottaa virastoja raportoimaan jatkossakin vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle edistymisestä tällä alalla;

48.  painottaa, että on tärkeää koordinoida toimintaa sekä vaihtaa tietoja ja hyviä käytäntöjä unionin virastojen välillä; kiinnittää huomiota siihen, että virastojen muodostamalla verkostolla on tärkeä osa tietojenvaihdon koordinoinnissa sekä itse virastojen kesken että virastojen ja komission, tilintarkastustuomioistuimen ja parlamentin välillä;

49.  painottaa, että on tärkeää määrittää ne virastot ja ne virastojen toimialat, joiden tapauksessa eturistiriitojen ilmenemisriski on suurin; panee tässä yhteydessä tyytyväisenä merkille unionin toimielimissä toimivien edunvalvontaryhmien avoimuusrekisterin uudelleentarkastelun ja kehottaa komissiota ja virastoja panemaan täytäntöön tähän uudelleentarkasteluun perustuvat mahdollisia eturistiriitoja koskevat toimenpiteet;

50.  muistuttaa, että korkea avoimuuden taso on välttämätön eturistiriitariskien lieventämiseksi; pyytää kaikkia virastoja julkaisemaan verkkosivustollaan luettelon johtokuntansa/hallintoneuvostonsa jäsenistä, hallintohenkilöstöstä sekä ulkoisista ja omista asiantuntijoista samoin kuin näiden etunäkökohtia koskevat ilmoitukset ja ansioluettelot; kehottaa myös julkaisemaan järjestelmällisesti niiden hallintoneuvostojen/johtokuntien kokouspöytäkirjat;

51.  toteaa, että tällä hetkellä toteutettavat säästötoimet, julkisen hallinnon työntekijöiden vähentäminen ja tehtävien ulkoistaminen yksityissektorille lisäävät huomattavasti eturistiriitojen riskiä; vaatii vahvistamaan unionin virkamieskuntaa;

52.  tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta, jossa kehotetaan kaikkia unionin toimielimiä ja hajautettuja elimiä arvioimaan, ovatko tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 15/2012 annetut suositukset niihin soveltuvia ja niiden kannalta relevantteja;

Osa VI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 16/2012 ”Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän vaikuttavuus uusien jäsenvaltioiden viljelijöitä tukevana siirtymäkauden järjestelmänä”

53.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ”Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän vaikuttavuus uusien jäsenvaltioiden viljelijöitä tukevana siirtymäkauden järjestelmänä” ja kannattaa siinä esitettyjä suosituksia;

54.  katsoo, että tulevaisuudessa tulotuki olisi suunnattava maataloustoimintaa harjoittaville aktiivisille viljelijöille; katsoo, että erityisesti valtion maita hallinnoivat julkisyhteisöt, jotka eivät muutoin harjoita maataloustoimintaa, olisi suljettava yhtenäisen pinta-alatuen ulkopuolelle; toteaa, että uusi yhteinen maatalouspolitiikka huomioon ottaen jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tukea maksetaan vain aktiivisille viljelijöille eikä tästä periaatteesta tehdä mitään poikkeuksia; katsoo, että komission olisi huolehdittava siitä, että jäsenvaltiot noudattavat sääntöjä johdonmukaisesti, jotta voidaan esimerkiksi varmistaa, että kaikissa jäsenvaltioissa tuen ulkopuolelle suljetaan samankaltaiset edunsaajat;

55.  korostaa, että maa-alan tukikelpoisuus olisi määritettävä selkeästi ja sen olisi rajoituttava lohkoihin, joilla edellytetään maataloustoimintaa hyvän maatalouden ja ympäristön vaatimusta koskevien standardien mukaisesti; toteaa, että uutta yhteistä maatalouspolitiikkaa ajatellen maa-alan tukikelpoisuus olisi määritettävä selkeästi sellaisten maa-alojen jättämiseksi tuen ulkopuolelle, jotka eivät lisää maatalouden tuottavuutta tai ylläpidä aktiivisesti maan ympäristöarvoa; katsoo myös, että tukea olisi maksettava vain maa-alasta, jolla harjoitetaan tarkasti määriteltyä säännöllistä toimintaa;

56.  tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta ja komission ehdotusta, jotka koskevat tuen tasapuolisempaa jakamista erilaisten toimenpiteiden avulla, joita ovat esimerkiksi suorien tukien asteittainen vähentäminen ja tukikaton asettaminen sekä kansallisten enimmäismäärien alueellinen jakaminen;

57.  kehottaa komissiota analysoimaan, missä määrin suorien tukien vaikuttavuus ja tehokkuus kärsivät rakenteellisista heikkouksista ja maan hinnoista; katsoo, että komission olisi analyysinsä pohjalta ryhdyttävä täydentäviin toimenpiteisiin maatalousalan uudelleenjärjestelemiseksi ja kilpailukyvyn lisäämiseksi;

58.  kehottaa jäsenvaltioita pyytämään komissiolta neuvoa valmistautuessaan tulevan tukioikeuksiin perustuvan järjestelmän käyttöönottoon; katsoo, että jäsenvaltiot voisivat erityisesti käyttää komission apua yksilöidessään kansallisia viranomaisia ja viljelijöitä koskevia keskeisiä vaatimuksia;

59.  pitää valitettavana, ettei uuteen yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja etenkään sen suoria tukia koskevaan pilariin sisälly erityisiä tavoitteita, päämääriä eikä odotettavissa olevia tuloksia; toteaa tämän merkitsevän sitä, että unionin talousarvion suurin menoerä maksetaan siten, että selkeät tavoitteet tai odotettavissa olevat tulokset eivät ole tiedossa;

Osa VII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 17/2012 ”Euroopan kehitysrahaston (EKR) tuki kestävän tieverkoston kehittämiseen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa”

60.  panee tyytyväisenä merkille, että monissa tarkastuskäynnin kohteena olleissa yhteistyökumppanimaissa on edistytty teknisen yhteistyön avulla tieliikennealan strategioiden laatimisessa ja teiden kunnossapidon valvonnan parantamisessa ja että koulutus on ollut hyvin organisoitua ja vaikuttavaa ja monilta eri aloilta laaditut tekniset selvitykset ovat tarjonneet hyödyllistä tietoa toimintapolitiikan päätöksentekoa varten;

61.  pitää valitettavana, että yleisesti ottaen komission tarjoaman tuen avulla ei kaikilta osin edistetä vaikuttavasti sellaisten toimintapoliittisten uudistusten hyväksymistä ja toteuttamista, jotka ovat tarpeen, jotta kyetään puuttumaan nykyisiin ongelmiin, jotka muodostavat esteen kestävän tieverkoston luomiselle Saharan eteläpuolisessa Afrikassa;

62.  panee merkille, että yhteistyökumppanimaat eivät toteuta riittäviä toimia tieinfrastruktuurin kestävyyden varmistamiseksi ja että teissä on ennenaikaisesti syntyneitä eriasteisia vaurioita; toteaa, että suurin osa yhteistyökumppanimaista on edistynyt tuntuvasti tiestön kunnossapidossa mutta tämä ei riitä ja kunnossapito tapahtuu usein liian myöhään tai puutteellisesti; panee lisäksi merkille, että useimmat yhteistyökumppanimaat eivät ole edistyneet tyydyttävällä tavalla ajoneuvojen ylikuormauksen vähentämisessä, vaikka ylikuormauksella on keskeinen vaikutus tiestön odotettuun käyttöikään ja kunnossapitokustannuksiin;

63.  katsoo, että yksityisen sektorin yrityksille alihankintana siirretty teiden kunnossapito olisi mieluiten tehtävä paikallisesti, minkä myötä tuettaisiin pienyrityksiä ja paikallisyhteisöjä ja näin ollen ammattitaitoisen työvoiman luomista;

64.  kehottaa komissiota liittämään rahoitustukeensa pakollisia ehtoja ja reagoimaan asianmukaisesti silloin, kun yhteistyökumppanimaat eivät täytä sitoumuksiaan; kannustaa komissiota hyödyntämään toimintapoliittista vuoropuhelua täysimääräisesti; panee merkille, että vuoropuhelu on ratkaisevasti parantanut edistystä tietyillä alueilla varsinkin institutionaalisen kehyksen ja tiestön kunnossapidon rahoituksen osalta; katsoo, että rahoitetut hankkeet voidaan hyväksyä ainoastaan, jos teiden kunnossapitoon tarvittavat tekniset välineet ovat saatavissa ennakkoon tai jos niitä voidaan hankkia tarvittaessa;

65.  tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta, jonka mukaan komission olisi keskitettävä EKR:n tieliikennealan rahoitus sinne, missä sillä voidaan saada aikaan suurin mahdollinen vaikutus, i) kohdentamalla resursseja tieliikennealalle niissä yhteistyökumppanimaissa, jotka panevat täytäntöön asianmukaista alakohtaista toimintapolitiikkaa, ii) keskittämällä EKR-varat maissa, joissa EKR on aikaisemmin rahoittanut huomattavia tieinfrastruktuuri-investointeja, ja iii) lisäämällä EKR-varojen vipuvaikutusta yhdistämällä kyseiset avustukset lainoihin ja edistämällä yksityisen sektorin osallistumista tieverkoston parantamisen ja laajentamisen rahoitukseen;

66.  tukee kaikilta osin tilintarkastustuomioistuimen suositusta, jonka mukaan komission pitäisi määritellä selkeät, mitattavissa olevat ja aikasidonnaiset viralliset ehdot, jotka kohdistuvat keskeisiin, tiestön kunnossapitoa ja ajoneuvojen ylikuormausta koskeviin toimintapolitiikan uudistustarpeisiin, ja suorittaa säännöllisesti järjestelmällisiä ehtojen täyttymistä koskevia analyysejä sekä maakohtaisia tieliikennealaa koskevia arviointeja ja hankkeiden jälkiarviointeja;

67.  kehottaa komissiota esittämään kuuden kuukauden kuluessa kertomuksen siitä, miten tieinfrastruktuuria koskevassa komission politiikassa otetaan huomioon ympäristönsuojelu ja liikenneturvallisuuden edistäminen; panee tässä yhteydessä merkille, että Saharan eteläpuolisen Afrikan tieverkostoa käytetään kaikenlaiseen kauttakulkuun, jossa yhdistyvät nopea ja hidas liikenne, kuten teitä pitkin kävelevät koululaiset, ja tästä syystä turvallisuusnäkökohdat ovat hyvin tärkeitä; toivoo saavansa tietoa myös siitä, miten unionin rahoittamia hankkeita koordinoidaan muiden rahoittajien ja järjestöjen kanssa, ei pelkästään teiden rakennuksessa vaan myös suunnittelua ja kunnossapitoa koskevissa asioissa;

68.  suosittaa, että komissio reagoi päättäväisesti, oikeasuhteisesti ja ripeästi tapauksissa, joissa hallitusten sitoutuneisuus esille otettujen kysymysten ratkaisemiseen ja suositusten täytäntöönpanoon ei ole tyydyttävää, ja tarvittaessa harkitsemaan yksittäisiin ohjelmiin tai koko tieliikennealalle myönnetyn EKR:n rahoituksen keskeyttämistä tai peruuttamista;

69.  tukee tilintarkastustuomioistuimen ehdotusta, jonka mukaan komission olisi pyrittävä varmistamaan, että hallitukset ottavat uskottavalla tavalla vastuuta suunnitellusta toiminnasta, keskityttävä entistä enemmän ajoneuvojen ylikuormauksen perimmäisiin syihin ja autettava yhteistyökumppanimaita suorittamaan pätevä taloudellinen analyysi, jonka pohjalta voidaan määrittää sopiva tasapaino tieverkoston kunnossapidon ja laajentamisen välille ottaen huomioon kaikki relevantit taloudelliset, yhteiskunnalliset, ympäristöön liittyvät, rahoitusta koskevat, tekniset ja operatiiviset kriteerit;

Osa VIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 18/2012 ”Euroopan unionin tuki oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen Kosovossa”

70.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessaan Euroopan unionin tuesta oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen Kosovossa esittämät havainnot ja suositukset;

71.  toteaa, että unioni tukee mittavasti oikeusvaltioperiaatteen edistämistä Kosovossa ja Kosovo saakin eniten maailmassa unionin tukea asukasta kohti;

72.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnot, joiden mukaan unionin tuella on edistetty Kosovon tullin valmiuksien kehittämistä; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että järjestäytyneen rikollisuuden torjunnassa, Kosovon poliisin valmiuksien kehittämisessä ja korruption kitkemisessä tarvitaan edelleen merkittäviä edistysaskeleita; kehottaa sen vuoksi Kosovon viranomaisia edelleen käyttämään unionin liittymistä valmistelevaa tukea ohjelmiin ja hankkeisiin, joiden tavoitteena on tehostaa oikeuslaitoksen uudistusta ja korruption torjuntaa ja turvata oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen;

73.  panee huolestuneena merkille unionin puolella esiintyneet ongelmat, jotka liittyvät etenkin koordinointiin sekä valmiuksien kehittämistä koskevien komission ja Kosovossa toteutettavan Euroopan unionin oikeusvaltio-operaation (EULEX) tehtävien arviointiin ja vertailuun;

74.  pitää valitettavana, että EULEXin tehokkuus ja vaikuttavuus ovat kärsineet resurssiongelmista, sillä etenkin jäsenvaltioista on ollut vaikea saada palvelukseen pätevää ja asiantuntevaa henkilöstöä, mikä on puolestaan rajoittanut operaation toimintamahdollisuuksia; kehottaa tämän vuoksi komissiota ja jäsenvaltioita selvittämään henkilöstöongelmaa ja luomaan tarkoituksenmukaisia kannustimia, joilla voidaan kannustaa ja houkutella erityisen päteviä hakijoita;

75.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan EULEXin työkomennusten kestoa koskevia sääntöjä; katsoo, että työkomennusten keston pidentäminen voisi toimia lisäkannustimena, jolla voitaisiin houkutella päteviä hakijoita, sekä lisätä valvonta-, ohjaus- ja neuvontatoimien vaikuttavuutta;

76.  on tietoinen siitä, että vaatimaton edistyminen ja vähäinen vaikuttavuus unionin tukitoimissa Kosovossa voi johtua osittain Kosovon viranomaisten harjoittamasta poliittisesta ohjailusta sekä avoimuuden ja poliittisen tahdon puutteesta, heikoista taloudellisista valmiuksista sekä kansalaisyhteiskunnan vähäisestä vaikutuksesta;

77.  toteaa, että oikeusvaltioperiaatteen vakiinnuttamisessa Kosovoon on maantieteellisiä eroja, mikä johtuu erityisesti siitä, että Pristinassa toimivat Kosovon viranomaiset eivät kykene valvomaan alueen pohjoisosan tilannetta; kehottaa komissiota ottamaan Kosovon pohjoisosan erityiset haasteet huomioon tukitoimia suunniteltaessa;

78.  toteaa, että unionin tuen tehokkuutta ja vaikuttavuutta on parannettava; kehottaa sen vuoksi tehostamaan entisestään unionin toimia alueella parantamalla unionin toimielinten ja Kosovon viranomaisten välistä koordinointia ja integrointia;

79.  on tyytyväinen siihen, että 19. huhtikuuta 2013 Kosovo ja Serbia allekirjoittivat sopimuksen, jonka tarkoituksena on normalisoida näiden maiden väliset suhteet; kehottaa kumpaakin osapuolta noudattamaan jatkossakin samaa rakentavaa lähestymistapaa tämän sopimuksen täytäntöön panemiseksi sekä suhteiden parantamiseksi näkyvällä ja kestävällä tavalla;

80.  on tilintarkastustuomioistuimen kanssa samaa mieltä siitä, että koska unionilla ei ole yhteistä kantaa Kosovon tunnustamiseen, EU-jäsenyyden tärkeä kannustinvaikutus saattaa heikentyä; viittaa tässä yhteydessä Kosovon yhdentymisestä Euroopan unioniin 18. huhtikuuta 2013 annettuun Euroopan parlamentin päätöslauselmaan(12), jossa kannustetaan jäljellä olevia viittä jäsenvaltiota tunnustamaan Kosovo ja kehotetaan niitä tekemään kaikkensa mahdollistaakseen kansalaistensa ja Kosovon kansalaisten taloudelliset, sosiaaliset ja poliittiset suhteet;

81.  katsoo tilintarkastustuomioistuimen tavoin, että komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon käyttämien kannustimien ja tuen ehdollisuuden tuoma hyöty on toistaiseksi osoittautunut rajalliseksi oikeusvaltioperiaatteeseen liittyvien kysymysten edistämisen kannalta Kosovossa; kehottaa sen vuoksi komissiota, ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita varmistamaan, että niiden Kosovon kanssa käymä, erityisesti oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen painottuva poliittinen vuoropuhelu niveltyy kannustimiin sekä etusijalle asetettuihin ehtoihin;

Osa IX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 20/2012 ”Onko yhdyskuntajätehuollon infrastruktuurihankkeiden rahoitus rakennetoimista vaikuttava tapa auttaa jäsenvaltioita saavuttamaan EU:n jätepolitiikan tavoitteet?”

82.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ”Onko yhdyskuntajätehuollon infrastruktuurihankkeiden rahoitus rakennetoimista vaikuttava tapa auttaa jäsenvaltioita saavuttamaan EU:n jätepolitiikan tavoitteet?” ja kannattaa siinä esitettyjä suosituksia;

83.  korostaa, että tilintarkastustuomioistuimen havainnoista ilmenee, että tuloksellisuus vaihtelee ja jää suorastaan heikoksi sellaisten hankkeiden kohdalla, joille on myönnetty yhdyskuntajätehuollon infrastruktuuria varten tarkoitettua unionin rahoitustukea Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston kautta; toteaa erityisesti, että

84.  toteaa huolestuneena, että tilintarkastustuomioistuimen havainnot asettavat kyseenalaiseksi komission tehokkaan toiminnan julkisten varojen hallinnoimiseksi, ja kehottaa komissiota esittämään vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle kertomuksen tilanteeseen johtaneista syistä sekä siitä, mitä keinoja se käyttää ja/tai aikoo ottaa käyttöön tällaisten ja vastaavien ongelmien estämiseksi;

85.  muistuttaa komissiota siitä, että sen olisi asetettava päätavoitteeksi unionin varojen käytön laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden lisäksi myös toiminnan tuloksellisuus; kiittää tässä yhteydessä tilintarkastustuomioistuimen tarkastustyötä ja erityisesti sen erityiskertomuksia, joissa keskitytään tarkastelemaan unionin varojen käytön tehokkuutta ja vaikuttavuutta;

86.  katsoo, että unionin rahoitustuen olisi oltava sidoksissa unionin jätepolitiikkaa koskevien tavoitteiden saavuttamiseen; kehottaa jäsenvaltioita kehittämään luotettavia jätehuoltotietokantoja, jotta ne voivat seurata edistymistään unionin jätepolitiikan tavoitteiden saavuttamisessa ja tehostaa raportointiaan komissiolle; kehottaa komissiota arvioimaan jäsenvaltioilta saamiensa tietojen luotettavuutta;

87.  kehottaa komissiota vaatimaan jäsenvaltioilta saastuttaja maksaa -periaatteen osalta, että ne vähentävät tuen tasoa, kun kotitalouksilta veloitetut jätehuoltomaksut eivät kata yhdyskuntajätehuollon toimintakuluja ja arvon alentumisesta aiheutuvia kuluja, sekä soveltamaan itse tätä periaatetta suurhankkeiden hyväksynnän yhteydessä;

88.  painottaa, että on tärkeää toteuttaa erilliskeräyksiä, myös biohajoavalle jätteelle, jotta maksimoidaan jätehuollon infrastruktuurien tuloksellisuus ja edistyminen unionin jätepolitiikan tavoitteiden saavuttamisessa; kannustaa jäsenvaltioita edistämään jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä ottamalla jätehuollossa käyttöön taloudellisia välineitä, joita ovat erityisesti jätekäsittelyvero, ”maksa itse jätekustannuksesi” ‑järjestelmät ja muut kannustimet kotitalouksilta veloitettavissa maksuissa;

89.  kehottaa jäsenvaltioita panostamaan sellaisiin jätehuollon infrastruktuureihin, joiden avulla aiemmin eroteltu jäte käsitellään jätteen syntypaikalla, ja varmistamaan, että kaatopaikoille sijoitettu yhdyskuntajäte on esikäsitelty; korostaa, että kaatopaikkojen rahavakuuksien olisi riitettävä ainakin 30 vuodeksi kattamaan sulkemiseen ja jälkihuoltoon liittyvät kulut ja että vakuuksien laskentamenetelmän olisi oltava asianmukainen;

90.  kehottaa jäsenvaltioita kiinnittämään enemmän huomiota yleisen tietoisuuden lisäämiseen ja jätehuoltojärjestelmiin osallistumiseen eritoten, kun kyse on jätteiden erottelusta kotitalouksissa jätteiden syntypaikalla, ja mittaamaan järjestelmällisesti tiedotuskampanjoiden ja koulutusstrategioiden tuloksia;

Osa X – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 21/2012 ”Energiatehokkuuteen kohdennettujen koheesiopoliittisten investointien kustannustehokkuus”

91.  painottaa energiatehokkuuden merkitystä fossiilisten polttoaineiden niukkuuden sekä hiilidioksidipäästöjen aiheuttamien ympäristöhaittojen vuoksi; tukee tämän vuoksi täysimääräisesti energiatehokkuutta osana Eurooppa 2020 -strategiaa;

92.  panee tyytyväisenä merkille energiatehokkuuteen kohdennettujen koheesiopoliittisten investointien kustannustehokkuutta koskevan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen, joka on tuore esimerkki sen suorittamista tuloksellisuuden tarkastuksista;

93.  panee merkille, että tarkastus toimitettiin Tšekin tasavallassa, Italiassa ja Liettuassa – maissa, jotka olivat saaneet koheesiorahastosta ja Euroopan aluekehitysrahastosta absoluuttisesti eniten varoja energiatehokkuustoimenpiteisiin ohjelmakaudella 2007–2013 ja jotka olivat myös osoittaneet eniten varoja hankkeisiin vuoteen 2009 mennessä; toteaa, että tarkastuksessa perehdyttiin neljään toimenpideohjelmaan ja tutkittiin otos, joka koostui 24:stä julkisten rakennusten energiatehokkuutta koskevasta investointihankkeesta; toteaa, että näistä ohjelmista energiatehokkuuteen suunnattu rahoitus edusti noin 28:aa prosenttia energiatehokkuuteen kaudella 2000–2013 osoitettavista määrärahoista;

94.  painottaa taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteita, jotka esitetään varainhoitoasetuksessa; katsoo tilintarkastustuomioistuimen tavoin, että kustannustehokkuuden pitäisi olla merkittävä osatekijä, kun päätetään julkisten varojen käytöstä yhteisen hallinnoinnin yhteydessä;

95.  on samaa mieltä siitä, että investointien perustana on oltava tarkoituksenmukainen tarpeidenarviointi; katsoo, että unionin tason painopistealojen on myös heijastuttava kansallisiin ja niitä alemman tason energiatehokkuussuunnitelmiin;

96.  kannattaa ajatusta, jonka mukaan unionin rahoitustuen täytäntöönpanon on perustuttava tulosindikaattoreihin, kuten säästetyn energiayksikön hintaan, toimenpideohjelman suunniteltuun ja saavutettuun takaisinmaksuaikaan sekä aikaansaatuun energiansäästöön; katsoo, että näitä indikaattoreita olisi seurattava säännöllisesti; kannattaa ajatusta, että tulosindikaattoreilla mahdollistetaan tietty vertailtavuus jäsenvaltioiden kesken myös siksi, että käytetään yhdenmukaista mittayksikköä ja metodologiaa;

97.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen toiveeseen, että otettaisiin käyttöön vakioidut investointikustannukset säästettävää energian mittayksikköä kohden kansallisella tasolla ja eri aloilla, joilla energiaa käytetään; panee merkille komission huolen siitä, että kustannukset vaihtelevat merkittävästi valtioiden välillä laitteistojen erilaisten hintojen ja jo toteutettujen säästöjen erilaisen tason takia; katsoo, että tätä ajatusta on tarkasteltava perusteellisemmin;

98.  katsoo, että hankkeita koskevat liian pitkät takaisinmaksuajat, keskimäärin 50 vuotta ja joissain tapauksissa jopa 150 vuotta, eivät ole hyväksyttäviä eivätkä taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteiden mukaisia;

99.  panee merkille komission näkemyksen, jonka mukaan tehtäessä investointeja julkisten rakennusten energiatehokkuuteen on tärkeää toimia kokonaisvaltaisesti siten, ettei pelkästään tehdä energiatehokkuusparannuksia vaan näitä investointeja pidetään osana yleistä kunnostusta, joka johtaa yksittäisen rakennuksen kokonaisparannukseen;

100.  korostaa, että kattavaa energiatehokkuuspolitiikkaa vasta laadittiin, kun ohjelmakauden 2007–2013 ohjelmia laadittiin, niistä neuvoteltiin ja ne hyväksyttiin, ja se kehittyi täyteen mittaansa vasta tämän jälkeen;

101.  tukee edellä ehdotettujen energiatehokkuusinvestointien kustannustehokkuuden mittaamisen kannalta välttämättömien tulosindikaattoreiden lisäksi komission ehdotuksia energiaa ja ilmastonmuutosta varten tehtyjen investointien yhteisistä tuotosindikaattoreista, jotka sisällytettäisiin kehykseen(13) sekä alakohtaisiin asetuksiin tulevalle ohjelmakaudelle 2014–2020; katsoo, että näillä toimenpiteillä vahvistetaan kustannustehokkuusperiaatetta koheesiopolitiikan yhdennetyn lähestymistavan yhteydessä;

102.  painottaa, että parlamentti pitää sisältöä merkittävänä, kuten esitettiin päätöslauselmassa ”Kohti uutta Euroopan energiastrategiaa kaudelle 2011–2020” (25. marraskuuta 2010)(14) ja päätöslauselmassa energiatehokkuustoimintasuunnitelman tarkistamisesta (15. joulukuuta 2010)(15);

103.  painottaa energiatehokkuudesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU(16) merkitystä ja toteaa, että sen säännökset tulevat voimaan 5. kesäkuuta 2014;

104.  kannattaa ajatusta energiakatselmuksista, sillä ne muodostavat tarkoituksenmukaisen välineen energiansäästöjen aikaansaamiseen etenkin rakennusten ja teollisuuden osalta; panee merkille, että energiakatselmukset eivät ole pakollisia julkisella sektorilla ja että vain muutamat jäsenvaltiot ovat ottaneet ne käyttöön; kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia julkisen sektorin pakollisista energiakatselmuksista ennakkoehtona hankkeen osarahoitukselle unionin talousarviosta;

105.  painottaa, että energiatarkastajien on sovellettava kustannustehokkuusperiaatetta esittäessään energiansäästöä koskevia suosituksia;

106.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan hankkeiden valintakriteerien avoimuuden sekä saattamaan ne energiatehokkuusvaatimusten mukaisiksi; painottaa julkisten hankintojen ja erityisesti sähköisten hankintojen merkitystä, kun halutaan varmistaa hankkeiden valintakriteerien avoimuus sekä hankkeiden kustannustehokkuus;

Osa XI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 22/2012 ”Edistävätkö Euroopan kotouttamisrahasto ja Euroopan pakolaisrahasto vaikuttavalla tavalla kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista?”

107.  korostaa, että on tärkeää varmistaa maahanmuuttovirtojen tehokas hallinta ja vastaanottaa pakolaisia ja siirtymään joutuneita henkilöitä; tukee kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukaista kohtelua sekä heidän sosiaalista, yhteiskunnallista ja kulttuurista kotoutumistaan;

108.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ”Edistävätkö Euroopan kotouttamisrahasto ja Euroopan pakolaisrahasto vaikuttavalla tavalla kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista?” ja siinä esitetyt suositukset;

109.  on huolissaan tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksen aikana havaitsemista lukuisista puutteista, erityisesti seuraavista:

110.  panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston perustamisesta(17) ja komission ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoon ja poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineeseen sovellettavista yleisistä säännöksistä(18);

111.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on ottanut huomioon useita tilintarkastustuomioistuimen suosituksia ja sisällyttänyt vastaavat säännökset sen turvapaikka- ja maahanmuuttorahastoa koskeviin uusiin ehdotuksiin; kehottaa neuvostoa tukemaan näitä säännöksiä;

112.  panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen sisällyttää joukko pakollisia yhteisiä indikaattoreita vuosien 2014–2020 uuteen ohjelmaan sen alusta lähtien sekä sen, että komissio mainitsee nimenomaisesti tietokonejärjestelmät indikaattoreita koskevien tietojen varastointia ja siirtoa varten;

113.  pitää tätä ratkaisevan tärkeänä, jotta jäsenvaltiot voivat kerätä tietoa koko ohjelmakauden ajan;

114.  kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita asettamaan vastaavia kansallisen tason indikaattoreita ja määrittämään kansallisille ohjelmille tavoitearvot sekä toimittamaan kansalliset arviointikertomukset ajallaan;

115.  toteaa, että kansallisten arviointikertomusten määräaika oli 31. lokakuuta 2012, ja pyytää komissiota toteuttamaan niiden seurantaa;

116.  panee huolestuneena merkille, että tilintarkastustuomioistuimen havaitsi vuosia 2007–2013 koskevassa tarkastuksessa, että tietyissä jäsenvaltioissa kumppaneita ei kuultu lainkaan; on huolissaan siitä, että yhteistyö ESR-viranomaisten kanssa oli erityisen puutteellista ja aiheutti päällekkäisyyksiä sekä menetettyjä synergiatilaisuuksia;

117.  suhtautuukin myönteisesti vuosia 2014–2020 koskevassa ehdotuksessa oleviin vahvistettuihin säännöksiin, joissa edellytetään kumppanuussuhdetta toimivaltaisten alueellisten, paikallisten, kunnallisten ja muiden viranomaisten kanssa;

118.  suhtautuu myönteisesti seurantakomiteoiden perustamiseen ”tukemaan kansallisten ohjelmien täytäntöönpanoa”; ehdottaa, että hyödynnetään kokemuksia, joita on saatu vastaavan mekanismin käytöstä rakennerahastojen yhteydessä;

119.  panee huolestuneena merkille, että vuotuisesta ohjelmasuunnittelusta aiheutuu liian suuri hallinnollinen rasitus sekä jäsenvaltioille että komissiolle; suhtautuu myönteisesti uuteen ehdotukseen, jossa vuosiohjelmat korvattaisiin kansallisilla ohjelmilla 1. tammikuuta 2014 ja 31. joulukuuta 2020 välisenä aikana;

120.  tukee komission ehdotusta perustaa jäsenvaltioista ja komissiosta muodostuva seuranta- ja arviointiverkosto, jonka avulla helpotetaan hyvien seuranta- ja arviointikäytäntöjen vaihtoa;

121.  suhtautuu myönteisesti todentamisviranomaisen lakkauttamiseen ja katsoo, että kaksiportainen rakenne (vastuuviranomainen ja tarkastusviranomainen) tehostaa rahaston toimintaa ja yksinkertaistaa tarkastuksia;

122.  kehottaa komissiota keskustelemaan jäsenvaltioiden kanssa ja antamaan uuden rahaston täytäntöönpanoa koskevat suuntaviivat mahdollisimman nopeasti ottaen huomioon uuden rahaston hyväksymisaikataulun;

123.  painottaa ennalta ilmoittamattomien paikan päällä tehtävien tarkastusten merkitystä;

124.  toteaa, että jäsenvaltioita ei pitäisi vapauttaa velvollisuuksistaan; katsoo sen vuoksi, että komission ehdotus, jonka mukaan hätäaputapauksissa voitaisiin kattaa enintään 100 prosenttia kuluista, olisi muutettava muotoon ”yli 90 prosenttia”;

125.  tukee komission ehdotusta myöntää säännönmukaisesti rahoitusta kansallisiin ohjelmiin enintään 75 prosenttia; katsoo, että ”asianmukaisesti perustellut olosuhteet”, joiden puitteissa unionin talousarviosta maksettava osuus voidaan nostaa 90 prosenttiin, olisi määriteltävä asianmukaisesti ja tarkasti;

126.  katsoo, että sen lisäksi, että maksetaan 4 prosentin ensimmäinen ennakkomaksu koko ohjelmakaudeksi, olisi maksettava 2,5 prosentin vuotuinen ennakkomaksu kassavirtaongelmien vähentämiseksi;

127.  panee merkille turvapaikka- ja maahanmuuttorahaston sekä Euroopan sosiaalirahaston kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista koskevien poliittisten painopisteiden päällekkäisyyden ja panee tyytyväisenä merkille komission suunnitelmat tarkastella arviossaan ”erityisasetusten nojalla toteutettavien toimien sekä muiden keskeisten unionin politiikkojen, välineiden ja aloitteiden perusteella toteutettavien toimien keskinäistä täydentävyyttä”(19);

128.  katsoo kuitenkin, että olisi asianmukaista ja toissijaisuusperiaatteen mukaista antaa halukkaille jäsenvaltioille mahdollisuus määrittää kansallisissa ohjelmissaan kyseessä olevien rahastojen välisten synergiaetujen ja täydentävyyden taso ja laajuus; kehottaakin komissiota tarkastelemaan huolellisesti laajempien synergiaetujen mahdollisuutta kahden rahaston välillä ja tavoittelemaan niitä jäsenvaltioiden kanssa tehdyissä kumppanuussopimuksissa;

129.  kehottaa komissiota kannustamaan jäsenvaltioita antamaan yksityiskohtaisempia tietoja unionin rahastojen välisestä johdonmukaisuudesta ja täydentävyydestä;

130.  antaa tunnustusta hyvin edenneestä työstä, jolla varmistetaan Euroopan rakennerahastojen ja investointirahastojen yhteinen tietotekniikkajärjestelmä;

Osa XII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 23/2012 ”Onko EU:n rakennetoimilla tuettu onnistuneesti ympäristövaurioalueita muodostavien teollisuus- ja sotilasalueiden elvyttämistä?”

131.  pitää teollisuus- ja sotilasalueiden eli ympäristövaurioalueiden elvyttämistä keskeisen tärkeänä, sillä kyseessä on ensimmäinen askel kohti alueen houkuttelevuuden lisäämistä ja perusedellytys muun muassa työpaikkoja luovalle taloudelliselle toiminnalle ja julkisten alueiden luomiselle;

132.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ”Onko EU:n rakennetoimilla tuettu onnistuneesti ympäristövaurioalueita muodostavien teollisuus- ja sotilasalueiden elvyttämistä?” ja siinä esitetyt suositukset;

133.  pitää myönteisenä, että kaikilla hankkeilla oli joitakin keskeisiä piirteitä, jotka vaikuttavat myönteisesti hankkeiden kestävyyteen, ja että päätökseen saatetuista 22 hankkeesta 18 hankkeessa tavoitteet saavutettiin täysin fyysisten tuotosten osalta ja neljässä hankkeessa odotetuista fyysisistä tuotoksista saavutettiin 90–100 prosenttia;

134.  korostaa, että ensisijainen asema olisi annettava uudiskäytön valmistelulle, joka tarjoaa tilaisuuden taloudelliselle toiminnalle, kuten työpaikkojen luomiselle, ja katsoo, että loppukäytön olisi oltava unionin varojen käytön ytimessä; korostaa, että ympäristövaurioalueita olisi elvytettävä ja rakentamattomien alueiden käyttöä olisi pidettävä viimeisenä vaihtoehtona ainoastaan äärimmäisessä taloudellisessa tilanteessa;

135.  korostaa luotettavan tiedon tarvetta vaikuttavuuden ja tuloksellisuuden arviointitarkoituksiin ja kehottaa komissiota ryhtymään toimiin sen varmistamiseksi, että tällaista tietoa kerätään (luokittelu, pilaantumistaso jne.); kehottaa jäsenvaltioita laatimaan luetteloita ympäristövaurioalueista ja keräämään tietoa kunkin ympäristövaurioalueen tilanteesta (pilaantumisaste), jotta unionin rahoitusta voidaan priorisoida;

136.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita soveltamaan takaisinmaksulauseketta jokaisessa avustussopimuksessa; katsoo, että takaisinmaksulausekkeessa olisi otettava huomioon pitkän aikavälin / elinkaareen perustuva lähestymistapa ja että uudelleenarvioinnissa olisi otettava huomioon 15 vuoden jakso, jolloin elvyttämishanke tuottaa tulosta ja tuloja;

137.  pitää valitettavana, että vaikka viranomaiset ovat tietoisia saastuttaja maksaa ‑periaatteesta, saastuttaja ei yhdessäkään tarkastuksen kohteena olleessa tapauksessa vastannut kaikista dekontaminaatiokustannuksista; on tietoinen siitä, että saastuttaja maksaa -periaatteen soveltaminen käytännössä on vaikea haaste; kehottaa kuitenkin jäsenvaltioita ryhtymään toimiin saastuttajan osoittamista koskevien vaikeuksien voittamiseksi ja kehottaa komissiota edellyttämään saastuttaja maksaa ‑periaatteen täytäntöönpanoa edellytyksenä unionin rahoituksen myöntämiselle;

138.  panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen maaperän suojelun puitedirektiiviksi (COM(2006)0232), johon sisältyy säännöksiä, joissa käsitellään jotakin tilintarkastustuomioistuimen havaitsemia ongelmia ja sen suosituksia, ja kehottaa neuvostoa tukemaan komission ehdotusta;

Osa XIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 24/2012 ”Euroopan unionin solidaarisuusrahaston toiminta Abruzzossa vuonna 2009 tapahtuneen maanjäristyksen jälkeen: Toiminnan hyödyllisyys ja kulut”

139.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 24/2012(20), vaikka se on yli vuoden myöhässä; toteaa, että unionin toimielin antaa tällä kertomuksella lopultakin parlamentille ja unionin veronmaksajille vastauksia joihinkin kysymyksiin, jotka koskevat unionin varojen hallinnointia Abruzzon alueella vuoden 2009 maanjäristyksen jälkeen;

140.  onnittelee tilintarkastustuomioistuinta siitä, että se on turvannut Euroopan unionin solidaarisuusrahastoa koskevan asetuksen (neuvoston asetus (EY) N:o 2012/2002(21)) tavoitteet, jotka koskevat asetuksen nojalla tarjottavan majoituksen laatua;

141.  on tilintarkastustuomioistuimen kanssa täysin samaa mieltä siitä, että ”noin 30 prosenttia (144 miljoonaa euroa) EU:n solidaarisuusrahaston myöntämästä rahoituksesta sidottiin toimiin, jotka olivat EU:n solidaarisuusrahastoa koskevan asetuksen mukaan täysin tukikelpoisia. CASE-hanke (”Complessi Antisismici Sostenibili Ecocompatibili” eli seismisesti eristetyt ja ympäristön kannalta kestävät asuinrakennukset) ei kuitenkaan vastannut EU:n solidaarisuusrahastoa koskevan asetuksen säännöksiä, vaikka hanke olikin todellisten tarpeiden kannalta merkittävä; tämä johtui siitä, että hankkeessa rakennettiin uusia pysyväksi tarkoitettuja rakennuksia tilapäisten talojen sijaan. CASE-hankkeeseen käytettiin 70 prosenttia rahoituksesta eli 350 miljoonaa euroa. CASE-hankkeen tarkoituksena oli vastata 15 000:n maanjäristyksestä kärsineen asuntotarpeisiin, mutta tarpeisiin ei vastattu ajoissa eikä asuntoja ollut riittävästi väestön todellisiin tarpeisiin nähden. CASE-talot olivat paljon kalliimpia kuin standarditalot”(22); toteaa, että syyksi tähän todettiin hätätilanne;

142.  toteaa, että 3. huhtikuuta 2012 annetussa prefekti Gabriellin määräyksessä nro 1462 vahvistetaan tilintarkastustuomioistuimen arvio; toteaa, että määräyksellä siirretään CASE-asunnot L’Aquilan kaupungin omaisuudeksi ja sen 1 artiklassa määritellään CASE-asunnot pysyvään käyttöön tarkoitetuiksi asunnoiksi (”housing units intended for permanent use”)(23);

143.  panee merkille komission vuoden 2012 tarkastuskertomuksessaan havaitsemat sääntöjenvastaisuudet; pitää valitettavana, että komission alustava tarkastuskertomus on luottamuksellinen, minkä vuoksi unionin kansalaiset eivät saa tietoja verovarojensa käytöstä; panee merkille, että kertomuksen lopullinen italiankielinen versio voidaan julkistaa henkilötietojen suojaamista koskevia tavallisia sääntöjä noudattaen;

144.  kehottaa komissiota selvittämään, i) miksi se on jatkuvasti kieltäytynyt tutkimasta, onko unionin varoja maksettu rikollisjärjestöihin yhteyksissä oleville talouden toimijoille, vaikka se on tietoinen L’Aquilan syyttäjänviraston tutkimuksista, ja ii) miksi se ei tutkinut tarkemmin CASE-hankkeen kustannuksia, vaikka sille oli ilmoitettu mahdollisista ongelmista;

145.  toteaa, että yli 42 prosenttia CASE-asunnoista on rakennettu unionin veronmaksajien varoilla;

146.  pitää valitettavana, ettei parlamentti ole vieläkään saanut Euroopan petostentorjuntavirastolta OLAFilta tietoa siitä, onko sääntöjenvastaisuuksia todettu ja onko lisäseuranta ollut tarpeen;

147.  on huolissaan siitä, että Italian poliisi on pidättänyt kahdeksan henkilöä, joita epäillään rakennuslupiin liittyvistä väärinkäytöksistä Abruzzon alueella ja L’Aquilan kaupungissa meneillään olevien jälleenrakennustöiden yhteydessä; pyytää komissiota seuraamaan asian etenemistä ja tiedottamaan siitä, rikosasiat mukaan luettuina, parlamentille;

148.  suhtautuu myönteisesti EU:n solidaarisuusrahastoa koskevan asetuksen tarkistamista koskeviin keskusteluihin, joissa otetaan huomioon Abruzzon maanjäristyksestä saadut kokemukset;

Osa XIV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 25/2012 ”Onko ikääntyville työntekijöille tarkoitettujen Euroopan sosiaalirahaston varojen käytön vaikuttavuuden seurantaan välineitä?”

149.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ”Onko ikääntyville työntekijöille tarkoitettujen Euroopan sosiaalirahaston varojen käytön vaikuttavuuden seurantaan välineitä?” ja esittää sen suosituksista seuraavat huomautukset;

150.  on tyytyväinen siihen, että joitakin tilintarkastustuomioistuimen esiin tuomia asioita, kuten tuloksellisuuden suurempaa painottamista, on käsitelty komission uutta ohjelmakautta 2014–2020 koskevissa asetusehdotuksissa, ja kannustaa jäsenvaltioita tukemaan komission omaksumaa linjaa;

151.  korostaa, että vaikka virhetason pitäminen mahdollisimman alhaisena on ratkaisevan tärkeää, se voi joskus olla ohjelman tai hankkeen yleisen tuloksellisuuden kannalta haitallista; toteaa, että jos laillisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen kiinnitetään yhä enemmän huomiota sen sijaan, että kannustettaisiin tuloksellisuuden parantamiseen, Euroopan sosiaalirahastoa (ESR) ei hyödynnetä kovinkaan innovatiivisesti;

152.  toteaa, että tuloksellisuuden ja tulosten aiempaa suurempi korostaminen ei johda siihen, että jäsenvaltiot haluaisivat osallistua suoritusvaraukseen, mikä ei ole hyvä ratkaisu tänä taloudellisen epävarmuuden aikana;

153.  kehottaa jäsenvaltioita suunnittelemaan toimenpideohjelmansa sellaisiksi, että ESR:n tuloksellisuutta voidaan mitata, ja erityisesti asettamaan määrälliset toiminnan päämäärät sekä indikaattorit tuotosten, tulosten ja erityisten vaikutusten mittaamiseen, määrittelemään välietappeja, asettamaan tavoitearvot järjestykseen ja sisällyttämään toimenpideohjelman tuloksia ja erityistä vaikutusta koskevat päämäärät hankkeisiin, mikä mahdollistaa maksujen kytkemisen tuloksellisuuteen;

154.  kehottaa jäsenvaltioita luomaan sellaiset seuranta- ja arviointijärjestelmät, joilla voidaan sopivin määräajoin oikea-aikaisesti ja selkeästi mitata edistymistä kaikkiin tavoitearvoihin nähden ja siten mahdollistaa korjaavat toimet ja saatujen kokemusten hyödyntäminen tulevassa päätöksenteossa, ja varmistamaan, että merkityksellisiä ja tarkistettavissa olevia tietoja kerätään oikea-aikaisesti, että arviointi on jatkuvaa ja että työllisyyden lisäämiseen tarkoitettujen ESR:n toimien nettotyöllistämisvaikutusta mitataan;

155.  kehottaa komissiota edistämään näitä suosituksia käydessään neuvotteluja toimenpideohjelmista; kehottaa komissiota myös esittämään tarkoituksenmukaisia tietoja käyttöön asetetuista varoista ja ESR:n aikaansaamista tuloksista sekä varmistamaan, että jäsenvaltiot toimittavat yhdenmukaisia ja luotettavia tietoja, muun muassa laatimalla yhteisiä indikaattoreita, jotka jäsenvaltioiden on sisällytettävä toimenpideohjelmiinsa; kehottaa komissiota analysoimaan tuloksellisuusnäkökohdat perusteellisesti arvioidessaan hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä;

Osa XV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 1/2013 ”onko EU:n elintarviketeollisuustuella lisätty maataloustuotteiden arvoa vaikuttavalla ja tehokkaalla tavalla?”

156.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ”Onko EU:n elintarviketeollisuustuella lisätty maataloustuotteiden arvoa vaikuttavalla ja tehokkaalla tavalla?” ja siinä esitetyt suositukset;

157.  on huolissaan siitä, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi tarkastusta tehdessään merkittävän määrän puutteita, etenkin sen, että toimenpiteen suunnittelun ja ohjelmatyön vuoksi jäsenvaltioiden on vaikeaa välttää riskit ja varmistaa tuettaviksi valittavien yksittäisten hankkeiden vaikuttavuus ja tehokkuus ja että seuranta- ja arviointijärjestelyillä ei kerätä tietoa tuotteiden arvonlisäyksestä tai maatalouden kilpailukykyyn kohdistuvista vaikutuksista; toteaa, että tämän vuoksi seurannalle, arvioinnille ja tilivelvollisuudelle ei ole tyydyttävää perustaa;

158.  pitää valitettavana, että sääntöjen vähentäminen minimiin ja yksinkertaistaminen ovat johtaneet siihen, että toimenpiteen arvonlisäys on erittäin kyseenalainen; huomauttaa, että lainsäädännössä ei täsmennetä, millaista arvonlisäyksen tulisi olla eikä kenelle tällaista lisäarvoa tulisi kertyä;

159.  katsoo, että tällä hetkellä joustavuutta on liikaa, koska toimenpiteen kohde on hämärtynyt ja siitä on tullut yleinen tuki, joka on vaarassa muuttua vastikkeettomaksi varainsiirroksi elintarvikealan yrityksille;

160.  panee huolestuneena merkille, että tilintarkastustuomioistuimen tarkastamista 24 hankkeesta vain kuudella oli selkeä arvoa lisäävä vaikutus ja ne luokiteltiin ”korkean lisäarvon hankkeeksi”; toteaa, että lisäksi tilintarkastustuomioistuin arvioi, että 12 hankkeessa arvonlisäys oli keskimääräistä ja jäljellä olevat kuusi hanketta lisäsivät maataloustuotteiden arvoa vähän tai ei laisinkaan;

161.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi yksilöitävä maaseudun kehittämisohjelmissa selkeästi, missä ja miksi maataloustuotteiden arvon ja maatalouden kilpailukyvyn lisäämiseen tarvitaan julkista tukitoimenpidettä; katsoo, että maaseudun kehittämisohjelmissa olisi asetettava kyseisiin tarpeisiin liittyvät mitattavat erityistavoitteet; kehottaa komissiota hyväksymään ainoastaan ne maaseudun kehittämisohjelmat, joissa esitetään perustellut ja kattavat strategiat ja joissa osoitetaan selkeästi, miten elintarviketeollisuudelle myönnettävällä rahoitustuella parannetaan maatalouden kilpailukykyä;

162.  kehottaa jäsenvaltioita määrittelemään ja soveltamaan kriteerejä, joilla varmistetaan, että valituiksi tulevat vaikuttavat ja kestävät hankkeet, joissa otetaan huomioon jäsenvaltioiden erityistavoitteet; pyytää komissiota varmistamaan, että kyseisiä kriteerejä sovelletaan oikein ja jatkuvasti, ja panee tyytyväisenä merkille komission ehdotuksen, että seuraavalla ohjelmakaudella kaikkiin toimenpiteisiin sisältyville tukitoimille olisi asetettava valintakriteerit;

163.  katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä nollavaikutus- ja siirtymävaikutusriskejä lieventävien parhaiden käytäntöjen soveltamista; kehottaa jäsenvaltioita ottamaan nollavaikutus- ja siirtymävaikutusriskit huomioon maaseudun kehittämisohjelmien laadinnassa ja hankevalinnassa sekä kohdentamaan tuen hankkeisiin, joilla on osoitetusti julkisen tuen tarve ja jotka tuottavat lisäarvoa; pyytää komissiota raportoimaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle nollavaikutus- ja siirtymävaikutusriskejä lieventävien parhaiden käytäntöjen vaihtamisessa tapahtuneesta edistymisestä jäsenvaltioissa;

164.  tukee tilintarkastustuomioistuimen suositusta, että uudella ohjelmakaudella komission on parannettava yhteisiä seuranta- ja arviointisääntöjä siten, että niiden kautta saataisiin hyödyllistä tietoa hanketuloksista ja rahoitetuista toimenpiteistä, mikä merkitsee meneillään olevien arviointitoimien tehostamista; katsoo, että nykyinen pitkähköihin väliarviointikertomuksiin perustuva menetelmä on osoittautunut riittämättömäksi;

165.  suhtautuu myönteisesti komission ehdotuksiin kauden 2014–2020 seuranta- ja arviointijärjestelmäksi, joiden mukaan väliarviointeja koskeva vaatimus korvataan tavallista laajemmilla vuosittaisilla täytäntöönpanokertomuksilla (vuosina 2017 ja 2019), joissa arvioidaan ohjelman tavoitteen saavuttamisessa tapahtunutta edistymistä, sekä säännökseen, jonka mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava ohjelmakauden aikana arviointeja arviointisuunnitelman mukaisesti; muistuttaa komissiota siitä, että yksityiskohtaisten tietojen keruu toimenpiteiden tasolla on välttämätöntä, jotta yhteisten seuranta- ja arviointisääntöjen avulla voidaan saada yksityiskohtaisia tietoja toimenpiteiden onnistumisesta;

Osa XVI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 2/2013 ”Onko komissio varmistanut tehokkaan täytäntöönpanon seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa?”

Yksinkertaistaminen

166.  yhtyy tilintarkastustuomioistuimen kokonaisarvioon, jonka mukaan ”komissio on yksinkertaistanut osallistumista koskevia sääntöjä” toteuttamalla hallintoa ja rahoitusta koskevia yksinkertaistamistoimia seitsemännen puiteohjelman osallistumista koskevien sääntöjen osalta ja keventänyt näin edunsaajien hallinnollista taakkaa ja helpottanut näiden ohjelmaan pääsyä; katsoo kuitenkin, että raportointikausia voitaisiin edelleen lyhentää parantamalla sisäistä viestintää ja parhaiden käytäntöjen jakamista pääosastojen kesken sekä uusien ja tehokkaiden tietoteknisten välineiden oikea-aikaisen käyttöönoton avulla;

167.  on tyytyväinen kiinteämääräisten korvausten lisääntyneeseen käyttöön suorien ja välillisten kustannusten osalta sekä keskimääräisten henkilöstökulujen käyttöönottoon; painottaa samalla tarvetta pyrkiä jatkuvasti korvauskäytäntöjen vakioimiseen;

168.  ilmaisee huolensa siitä, että järjestelmää, jossa komissio antaa lausunnon hyväksyttäväkseen toimitetuista kustannuslaskentamenetelmistä, ei saatu aikaiseksi, vaikka järjestelmän avulla edunsaajat saisivat varmuuden soveltamistaan menetelmistä; katsoo, että kiinteämääräisten korvausten laaja-alainen soveltaminen välillisiin kustannuksiin Horisontti 2020 -ohjelmassa edistää osaltaan mahdollisten väärinkäytösten torjuntaa ja alentaa virhetasoa, mistä on puolestaan hyötyä pienille ja keskisuurille yrityksille ja mikä helpottaa uusien EU-12-jäsenvaltioiden mahdollisten edunsaajien osallistumista;

169.  on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että komissio on ottanut käyttöön tehokkaita uusia tietoteknisiä yhteydenpitovälineitä, joilla on parannettu merkittävästi vuorovaikutusta edunsaajien kanssa, kevennetty molemmin puolin hallinnollista taakkaa ja autettu torjumaan kaksinkertaisen rahoituksen riskiä; on kuitenkin huolissaan siitä, että jäljellä on vielä merkittävä haaste eli tietoteknisten taustatoimintovälineiden optimointi, jolla varmistetaan hallinnollisen taakan keventäminen edelleen ja taataan eri pääosastojen käyttämien moduulien välinen yhteentoimivuus; suhtautuu myönteisesti yhteisen tietoteknisen taustatoimintovälineen (SYGMA) ja yhteisen sähköisen työnkulun hallintavälineen (COMPASS) kehittämiseen, joka on alkanut hyvissä ajoin ja jolla on tarkoitus varmistaa, että välineet ovat käytettävissä Horisontti 2020 -ohjelmassa;

Varainhoidon valvonta

170.  painottaa tarvetta löytää asianmukainen tasapaino hallinnollisen taakan keventämisen ja vaikuttavan rahoitusvalvonnan välillä; toteaa, että tutkimusalan erityispiirteiden vuoksi olisi rohkaistava riskisietoiseen ja tiedeperusteiseen lähestymistapaan, jotta mahdollistetaan huippututkimus ja hankkeiden parempi vaikutus; katsoo, että tällainen lähestymistapa antaa komissiolle mahdollisuuden säilyttää luottamuksen ja valvonnan välinen tasapaino;

171.  kannustaa komissiota noudattamaan tilintarkastustuomioistuimen suositusta ja keskittämään ennakkotarkastukset riskialttiimpiin edunsaajiin ottamalla käyttöön jälkitarkastuksiin ja aiempiin tuloksiin perustuvat edunsaajien riskiprofiilit;

Tehokkuus ja tuloksellisuus

172.  katsoo, että on painotettava enemmän tuloksellisuutta, joka on ratkaisevan tärkeää korkealaatuisen eurooppalaisen tutkimuksen varmistamiseksi, aliarvioimatta hallinnollisten ja rahoitukseen liittyvien käytäntöjen ja menettelyjen optimointia, jota seitsemännen puiteohjelman tehokas täytäntöönpano edellyttää; katsoo, että eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttaminen on keskeinen osatekijä pyrittäessä unionin pitkän aikavälin taloudelliseen vaurauteen ja kilpailukykyyn ja se liittyy seitsemännen puiteohjelman vahvistettujen tavoitteiden ja odotettujen tulosten saavuttamiseen; on tämän osalta tyytyväinen Horisontti 2020 -ohjelmassa käyttöön otettuihin tulosindikaattoreihin, joilla mitataan ohjelman täytäntöönpanoa tuotosten, tulosten ja erityisten vaikutusten osalta, samalla kun pidetään mielessä ohjelman tavoitteet;

173.  kannustaa kanavoimaan tutkimustuotokset aloitteisiin, joilla on konkreettinen hyödyllinen vaikutus kansalaisten jokapäiväiseen elämään, kuten älykkäitä kaupunkeja koskevan konseptin kehittämiseen, sekä torjumaan tutkimuksen vuoksi tehtävää tutkimusta; katsoo, että yksi mahdollinen teknologisen ja teollisen perustan innovointien ja kehittämisen ala on turvallisuus ja puolustus; kannustaa tämän vuoksi edistämään edelleen tutkimustoimia tällä alalla kaksikäyttötekniikoiden potentiaalin hyödyntämiseksi ja osaamisen siirtämiseksi siviilipuolelle, jolloin voidaan paremmin vastata yhteiskunnallisiin haasteisiin;

174.  toteaa, että tutkimustuotosten ja tuotteiden onnistuneen markkinoille tuottamisen välillä on edelleen kuilu, ja kehottaa komissiota edelleen edistämään tutkimuksen, innovoinnin ja markkinoiden välisiä yhteyksiä unionin suhteellisen taloudellisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi maailmanlaajuisella tasolla;

175.  toteaa, että unionin olisi kartoitettava kilpailuetunsa huippututkimusaloilla ja pyrittävä rohkaisemaan nuoria tutkijoita kehittämään maailmanluokan tutkimusta Euroopassa; katsoo, että yhdenmukaisen ja kattavan määritelmän käyttöönotto innovoinnille helpottaisi hakumenettelyä ja lisäisi ohjelman houkuttavuutta edunsaajien kannalta, erityisesti mitä tulee pk-yrityksiin, joiden hallinnolliset valmiudet ovat rajalliset;

Uudet välineet

176.  on tyytyväinen uudenlaisten riskipääomavälineiden käyttöönottoon seitsemännen puiteohjelman julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia varten (yhteiset teknologia-aloitteet ja RSFF-riskinjakorahoitusväline) sekä tuloksiin, joita näillä välineillä on saatu pitkäaikaisten teollisuusinvestointien rahoituksen varmistamisessa sekä yksityisten sijoitusten lisäämisessä tutkimusalalla;

177.  toteaa, että jotkin yhteiset teknologia-aloitteet ovat saaneet erittäin onnistuneesti pk-yrityksiä mukaan hankkeisiinsa ja että yhteisten teknologia-aloitteiden myöntämästä rahoituksesta lähes 21 prosenttia on suunnattu pk-yrityksille; panee merkille, että yhteisten teknologia-aloitteiden toimintaa haittasivat liian monimutkainen oikeudellinen kehys ja yhteisten palvelujen käyttöönoton kieltäminen, joiden vuoksi keskimäärin 52 prosenttia henkilöstöstä työskenteli hallinnollisissa tehtävissä;

178.  katsoo, että komission valitsema varovaisempi lähestymistapa RSFF-riskinjakorahoitusvälineen ensimmäisten vuosien täytäntöönpanossa oli järkevä ja Euroopassa vallitsevan taloustilanteen mukainen; suosittelee kuitenkin, että varmistetaan kiistattomasti, että välinettä käytetään tehokkaasti riskialttiimpiin tutkimushankkeisiin, joita liikepankit eivät muutoin tukisi mutta jotka voivat johtaa merkittäviin innovaatiotoiminnan läpimurtoihin; katsoo, että nykyistä RSFF-välinettä täydentävän riskinjakovälineen perustaminen on askel oikeaan suuntaan ja sillä varmistetaan tutkimusperusteisten pk-yritysten osallistuminen;

Synergia

179.  toteaa, että tarvitaan lisätoimia, jotta komissio voisi tehokkaasti havaita eriävät käytännöt hankkeiden täytäntöönpanossa ja varmistaa, että kaikkia edunsaajia kohdellaan johdonmukaisella ja yhdenmukaisella tavalla komission eri pääosastoissa ja muissa täytäntöönpanosta vastaavissa organisaatioissa näiden hallinnollisen taakan keventämiseksi; panee merkille tarpeen varmistaa, että olemassa oleva Research Enquiry Service -palvelu ja tutkimuksesta vastaava selvityskomitea hoitavat alun perin suunnitellun tietojenvaihtojärjestelmän tehtävät;

180.  on tietoinen siitä, että seitsemännen puiteohjelman ja rakennerahastojen välisten synergioiden lisääminen on monimutkaista; katsoo, että komissio voisi tehostaa vuoropuheluaan jäsenvaltioiden kanssa esittämällä tiettyjä hyviä käytäntöjä sen varmistamiseksi, että rakennerahastoja käytetään tehokkaasti helpottamaan synergioiden edistämistä niin alkupäässä (hankevalmistelu, valmiuksien kehittäminen) kuin loppupäässä (täyden mittakaavan demonstrointi, markkinatoteutus); katsoo, että näin voitaisiin vahvistaa tutkimuksen ja innovoinnin alueellista ulottuvuutta kannustamalla innovointiin, tutkimukseen ja koulutukseen (niin kutsuttu osaamisen kolmio) ja huippuosaamisresurssien sekä alueellisten klusterien luomiseen ja laajentaa näin seitsemännen puiteohjelman maantieteellistä ulottuvuutta tarkoituksena jakaa hankkeet tehokkaasti kaikkien jäsenvaltioiden kesken; on tietoinen tarpeesta koordinoida paremmin rakennerahastojen määrärahoja tutkimusinfrastruktuurien kehittämiseksi ja tutkimustoimien rahoittamiseksi puiteohjelmissa;

Osa XVII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 3/2013 ”Onko Marco Polo ‑ohjelmien avulla onnistuttu siirtämään tavaraliikennettä pois maanteiltä?”

181.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ”Onko Marco Polo -ohjelmien avulla onnistuttu siirtämään tavaraliikennettä pois maanteiltä?” ja kannattaa siinä esitettyjä suosituksia;

182.  katsoo, että Marco Polo -ohjelmien tavoitteet, joissa on kyse siirtymisestä maantieliikenteestä ympäristöä säästävämpiin liikennemuotoihin, ovat edelleen perusteltuja ja keskeinen osa unionin liikennepolitiikkaa, jota parlamentti kannattaa varauksetta;

183.  katsoo, että ohjelman perustamiseen johtaneet ideat ovat edelleen innovatiivisia ja voivat synnyttää tehokkaita ja kestäviä tavarakuljetuspalveluja; toteaa kuitenkin, että ohjelmassa käytetyillä välineillä ja menetelmillä ei saatu aikaan riittävää toiminnallista hyötyä;

184.  on sitä mieltä, että tuloksia on tarkasteltava myös markkinoilla tapahtuneiden muutosten ja talouskriisin asettamien haasteiden valossa; katsoo kuitenkin, ettei talouden laskusuhdannetta voida pitää syynä siihen, että ohjelman tavoitteista jäätiin jälkeen; kehottaa siksi komissiota tekemään (käynnissä olevien) Marco Polo -ohjelmien tulosten perusteella päätelmiä ja omaksumaan niistä parhaat käytännöt mutta myös ottamaan tulevassa ohjelmasuunnittelussa opiksi suunnittelussa ja täytäntöönpanossa tehdyistä virheistä;

185.  panee merkille, ettei ohjelmakaudeksi 2014–2020 ole tehty nimenomaan Marco Polo III ‑ohjelman rahoitusta koskevaa asetusehdotusta ja että tavaraliikennepalvelujen yleinen tukikehys sisällytettiin Euroopan laajuista liikenneverkkoa ja Verkkojen Eurooppa ‑välinettä koskeviin komission uusiin ehdotuksiin jo vuonna 2011;

186.  panee merkille, että komissio on äskettäin tehnyt ehdotuksen sisävesiliikenteen alan uudistetusta NAIADES II -ohjelmasta(24);

187.  muistuttaa, että komission valkoisessa kirjassa ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” asetetaan infrastruktuuria koskevaksi tavoitteeksi täysin toimintavalmiin ja yhteentoimivan Euroopan laajuisen liikenneverkon multimodaalisen runkoverkon luominen vuoteen 2030 mennessä; toteaa, että tavoitteena on myös multimodaalisten logistiikkaketjujen suorituskyvyn optimointi esimerkiksi hyödyntämällä entistä laajemmin energiatehokkaampia liikennemuotoja;

188.  toteaa, että parlamentti kehotti valkoisesta kirjasta ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” 15. joulukuuta 2011 antamassaan päätöslauselmassa(25) jatkamaan Marco Polo -ohjelmaa vuoden 2013 jälkeen, jotta voidaan käyttää tehokkaasti hyväksi merikuljetusten mahdollisuuksia, mutta huomautti myös, että ohjelmaa on yksinkertaistettava ja parannettava;

189.  panee merkille, että uutta lainsäädäntökehystä(26) käsittelevissä kolmikantakokouksissa parlamentti ja neuvosto sopivat, että tavarakuljetuspalveluille voidaan myöntää rahoitusta Verkkojen Eurooppa -välineestä, ja että uuden Euroopan laajuisen liikenneverkon yhteydessä on sovittu, että viitataan nimenomaisesti kestäviin tavarakuljetuspalveluihin ja erityisesti niin kutsuttuihin merten moottoriteihin (38 artikla);

190.  yhtyy komission näkemykseen, että Marco Polo -ohjelmien vaikutus liikennemuotojen välisen tasapainon muuttamiseen on väistämättä vähäinen siihen kohdennettujen vähäisten varojen takia;

191.  katsoo, että selvitettäessä liikennemuotojakautumassa tapahtuneiden muutosten syitä on Marco Polo -ohjelmien lisäksi otettava huomioon muitakin toimenpiteitä; katsoo, että tulevilta ohjelmilta odotetut tulokset pitäisi suhteuttaa myönnetyn rahoituksen määrään ja asianomaisen alan laajuuteen;

192.  katsoo, että saatavilla olevien varojen niukkuudesta huolimatta Marco Polo -ohjelmia hyväksyttäessä ajateltiin myös mahdollisia heijastus- ja esimerkkivaikutuksia, jotka voisivat johtaa alun perin ennakoitua laajempiin vaikutuksiin;

193.  yhtyy tilintarkastustuomioistuimen näkemykseen, että ohjelmien hallinnoinnin ja määrittelyn parantamisessa olisi pitänyt hyödyntää jäsenvaltioiden kokemuksiin perustuvia parhaita käytäntöjä;

194.  korostaa kuitenkin, ettei kaikkia jäsenvaltioiden kokemuksia voida yleistää koskemaan koko unionia, sillä unionin liikennealan toimintaympäristö on monimutkaisempi ja multimodaalisempi; toteaa, että alalla on hyvin suuria rajoituksia (yhteentoimivuus, erilaiset kansalliset määräykset, eri alojen erilainen avoimuus kilpailulle), joiden poistaminen edellyttää rahoitustuen lisäksi muita toimenpiteitä (sääntelyä, poliittista tahtoa, asianmukaista täytäntöönpanoa ja sen valvontaa);

195.  palauttaa siksi mieliin yhtenäisestä Euroopan liikennealueesta 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman, jossa korostetaan, että liikennemuotosiirtymää ei voida saavuttaa lain avulla vaan ainoastaan toimivan infrastruktuurin, asialle ominaisten hyötyjen ja vahvuuksien sekä kannustimien avulla;

196.  katsoo, että multimodaalisten toimijoiden (pääasiallisena kohteena olevat edunsaajat) vähäinen määrä on saattanut vaikuttaa siihen, että ehdotuspyyntöihin saatiin vain vähän hanke-ehdotuksia; katsoo, että tämä voi johtua liikennealan toimijoille ominaisista toimintamalleista, sillä ne käyttävät yleensä vain yhtä liikennemuotoa; kehottaa komissiota parantamaan vain yhtä liikennemuotoa käyttävien toimijoiden osallistumista, koska myös ne voisivat hyötyä tulevista aloitteista; panee kuitenkin merkille tilintarkastustuomioistuimen huomautuksen ohjelman monimutkaisuudesta, jota edunsaajat korostivat, mikä on saattanut laimentaa muiden mahdollisten osapuolten kiinnostusta;

197.  katsoo, että huonosti mukautettu sääntelykehys ja ohjelmia koskevan asianmukaisen tiedotuksen ja viestinnän puute ovat myös seikkoja, jotka on otettava huomioon analysoitaessa ohjelmien puutteita; kehottaa komissiota etsimään ratkaisuja mahdollisten edunsaajien määrän lisäämiseksi ja edunsaajajoukon laajentamiseksi siten, että vähennetään ohjelman monimutkaisuutta ja hallinnollista taakkaa ja parannetaan tulevista toimista tiedottamista;

198.  muistuttaa tuloksiin perustuvan Marco Polo -ohjelman erityisluonteesta ja sen rahoituksen tulosperusteisuudesta; huomauttaa, että tämä ainutlaatuinen ja unionin varojen hallinnoinnin kannalta myönteinen ominaispiirre on yhdessä alan monimutkaisuuden ja talouden laskusuhdanteen kanssa vaikuttanut siihen, että ohjelmassa on jääty jälkeen tavoitteista;

199.  korostaa kuitenkin, että komission olisi pitänyt suhtautua erityisen tarkkaavaisesti edunsaajien tulosten arviointiin; toteaa, että komissio kyllä paransi tulosten valvontaa;

200.  painottaa, että tuloksiin perustuvilla ohjelmilla on oltava luotettavat tavoitteiden saavuttamisen mittausmenetelmät; yhtyy siksi tilintarkastustuomioistuimen esittämään huomautukseen, että tuloksellisuuden laskentamenetelmä olisi saatettava ajan tasalle ja että sen olisi oltava tarkka;

201.  katsoo, että luotettavan menetelmän kehittäminen voi myös edistää mahdollisten liikennemuotosiirtymästä kiinnostuneiden toimijoiden tiedonsaantia, erityisesti niiden pk-yritysten tiedonsaantia, joilla ei ole resursseja kehittää tällaisia välineitä;

202.  muistuttaa, että Marco Polo -hankkeet olivat erityisen alttiita talouskriisin vaikutuksille ja että siksi odotettua pienempi määrä hankkeita sai tukea ohjelmasta; toteaa, että koska Marco Polo on tulosperusteinen ohjelma, liikenteen väheneminen vaikutti myös muihin liikennemuotoihin siirretyn tavaraliikenteen todelliseen määrään;

203.  katsoo, että markkinoiden tarpeiden riittävällä analysoinnilla, jota tilintarkastustuomioistuin piti Marco Polo -ohjelmien heikkona kohtana, ei olisi pystytty takaamaan ohjelmien parempaa vaikuttavuutta; kehottaa komissiota analysoimaan perusteellisemmin liikennemuotosiirtymään liittyvät tulevat ohjelmat;

204.  katsoo kuitenkin, ettei markkinakysynnän puutetta voida pitää poliittisten toimien esteenä, sillä unionin liikennepolitiikan tavoitteisiin kuuluu muun muassa pyrkimys korjata liikennemuotojakauman epätasapainoa ja luoda kannustimia markkinoiden vauhdittamiseksi; kehottaa komissiota ottamaan huomioon alaan liittyvät suuremmat riskit, ottamaan opiksi epäonnistumisista ja yhdistämään taloudelliset kannustimet toisiinsa ja mahdollisesti myös tilintarkastustuomioistuimen mainitsemaan infrastruktuurin rahoitustukeen ja muihin sääntelytoimenpiteisiin;

205.  on huolissaan tilintarkastustuomioistuimen huomautuksesta, jonka mukaan uuden ympäristölainsäädännön (kuten rikkisäännösten) antaminen saattaa välillisesti aiheuttaa tilanteita, jotka johtavat käänteiseen liikennemuotosiirtymään; kehottaa komissiota analysoimaan mahdollisen käänteisen siirtymän piiriin kuuluvien liikennemuotojen suuntauksia, käsittelemään ratkaisuja ja tekemään tiivistä yhteistyötä asianomaisten osastojen kanssa, jotta lainsäädäntöä laadittaisiin ja uusia rahoitustukiohjelmia suunniteltaisiin koko järjestelmän näkökulmasta;

206.  pitää valitettavana, etteivät Itä-Euroopan jäsenvaltiot ole olleet mukana hankkeissa ohjelman alusta lähtien, ja korostaa kannustimien puutetta kyseisissä valtioissa, koska ne yleensä hakevat mieluummin tukea alueellisista rahastoista / koheesiorahastosta, joissa osarahoitusosuus on suurempi ja hallinnollinen taakka vähäisempi; pitää siksi myönteisenä lainsäätäjien sopimusta Verkkojen Eurooppa -välineestä, koska koheesiomaat voivat hakea tavaraliikennepalveluille unionin rahoitusta samoin edellytyksin kuin koheesiorahastovaroja;

Osa XVIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 4/2013 ”Hallintotapaan liittyvä yhteistyö EU:n ja Egyptin välillä”

207.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ”Hallintotapaan liittyvä yhteistyö EU:n ja Egyptin välillä” ja esittää seuraavat huomiot ja suositukset:

208.  toteaa, että julkistalouden hallinnoinnin uudistuksen osalta on otettu käyttöön unionin, Ranskan ja Romanian rahoittama neljän miljoonan euron tukiohjelma, jonka tavoitteena on estää korruptiota sekä rahanpesua ja edistää varallisuuden takaisinhankintaa Egyptissä; toteaa, että ohjelman täytäntöönpanovaihe alkoi heinäkuussa 2011 ja se kestää heinäkuuhun 2014 asti ja että ohjelman päärahoittajalta unionilta aiotaan pyytää ohjelman jatkamista; toteaa, että yhteensä 166 syyttäjää, lainvalvontaviranomaista ja rahoitustietojen käsittelystä vastaavaa henkilöä sai perusteellisen koulutuksen; panee merkille, että joulukuussa 2012 ohjelmaa arvioitiin myönteisesti riippumattomassa seurantakertomuksessa;

209.  toteaa, että ajanjaksolla 2007–2013 Egypti sai unionin tukea noin 1 000 miljoonaa euroa, josta 60 prosenttia kanavoitiin Egyptin valtiolle alakohtaisen talousarviotuen kautta ja loput Egyptin viranomaisten kanssa sovittuihin hankkeisiin; toteaa, että talousarviotuki on komission pääasiallinen mekanismi Egyptille suunnatun tuen täytäntöönpanossa; katsoo kuitenkin, että Euroopan ulkosuhdehallinto ja komissio eivät kaiken kaikkiaan ole kyenneet hallinnoimaan ja valvomaan tehokkaasti Egyptin hallintotavan parantamiseen tarkoitettua unionin tukea;

210.  toteaa, että varallisuuden takaisinhankinnasta tuli ensisijainen tavoite Mursin hallintokaudella ja siinä on saavutettu huomattavaa edistystä; huomauttaa, että varallisuuden takaisinhankinta edellyttää laadukkaita ja kansainvälisten normien mukaisia oikeudellisia toimenpiteitä, mikä parantaa menettelyjä ja taloushallintoa; huomauttaa, että Egypti on edelleen alhaisella sijalla korruptioindeksissä mutta ponnistelut eivät ole olleet turhia ja edistystä on nähtävissä; toteaa, että unionin tuella on äskettäin saatu valmiiksi luonnos todistajien suojelulaiksi ja se on valmis hyväksyttäväksi, kuten myös kaksi muuta lakia eturistiriidoista ja asiakirjojen saatavuudesta;

211.  toteaa, että unioni ja USAID ovat Egyptin julkistalouden hallinnoinnin ohjelmien rahoittajakoordinaattoreita; toteaa, että unioni koordinoi myös varallisuuden takaisinhankintaa koskevaa yhteistyötä Egyptin ja jäsenvaltioiden välillä ja että koko maailmassa varallisuutta on jäädytetty 1,2 miljardin euron arvosta;

212.  katsoo, että ohjelmien seuranta alakohtaisen talousarviotuen avulla on tärkeää ja yhtä tärkeää on vaatia edelleen parannuksia vastuuvelvollisuuteen ja avoimuuteen Egyptin viranomaisten kanssa käytävässä vuoropuhelussa julkisia menoja ja taloudellista vastuuta (PEFA) koskevissa kansainvälisissä puitteissa; on sitä mieltä, että alakohtaisen talousarviotuen ohjelmien lykkäysmahdollisuus on hyödyllinen ja tarpeellinen väline tämän tavoitteen saavuttamiseksi;

Johtopäätös

213.  toteaa, että erityiskertomuksessa hallintotapaan liittyvästä yhteistyöstä EU:n ja Egyptin välillä on monia merkittäviä huomioita ja on tärkeää, että tilintarkastustuomioistuin taloushallinnon laadun arvioinnin lisäksi myös tarkastaa unionin ohjelmien tuloksellisuutta; kehottaa siksi komissiota arvioimaan säännöllisesti saavutettuja tuloksia;

214.  toteaa, että parlamentin on panostettava entistä enemmän omaan poliittiseen vastuuseensa tällaisten ja muiden toimien täytäntöönpanon tiiviistä seurannasta;

Osa XIX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 5/2013 ”Onko EU:n koheesiopolitiikan varat käytetty asianmukaisesti tiehankkeisiin?”

215.  pitää myönteisenä tilintarkastustuomioistuimen havaintoja, jotka vahvistavat huomattavat parannukset tieturvallisuudessa ja liikennekuolemien huomattavan vähenemisen (joissakin tapauksissa liikennekuolemien taso oli nolla); panee lisäksi merkille, että teiden parantaminen on johtanut yleisesti matka-aikojen lyhenemiseen;

216.  panee merkille tilintarkastustuomioistuimen suositukset ja hyväksyy samalla joukon komission antamia selvityksiä;

217.  panee merkille, että vaikka tiehankkeille asetettiin tavoitteet, niiden vaikutusta talouskehitykseen ei voitu arvioida asianmukaisten indikaattoreiden puuttumisen takia; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita luomaan uuden ohjelmakauden yhteydessä luotettavat ja mitattavat indikaattorit kyseisen puutteen korjaamiseksi;

218.  panee merkille tarkastettujen jäsenvaltioiden väliset erot niiden julkisissa hankintamenettelyissä; katsoo, että unionin julkisia hankintoja koskevaa direktiiviä olisi sovellettava tiukasti kaikissa jäsenvaltioissa niin, että saavutetaan suurin mahdollinen kustannus- ja toimintatehokkuus; katsoo lisäksi, että tulevien tiehankkeiden osarahoituksen ehdoksi olisi asetettava toimet, joilla jäsenvaltiot varmistavat kilpailun rakennusmarkkinoilla ja käyttävät hankintajärjestelmiä siten, että niiden avulla saadaan rahalle paras vastine ja vältetään pääsyn esteet;

219.  kehottaa komissiota jatkamaan investointihankkeiden kustannus-hyötyanalyysiä koskevan, kaikkiin hankkeisiin sovellettavan oppaan päivittämistä ja mukauttamista sekä liikenne-ennusteiden tekemistä koskevien ohjeiden antamista;

220.  kehottaa komissiota edistämään sekä luotettavien liikenne-ennustusten laatimista että tienrakennuksen mahdollisten taloudellisten vaikutusten laskemista koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden kesken;

221.  on sitä mieltä, että tienrakennuksen kustannuksiin vaikuttavat myös maaperän morfologinen rakenne, maanjäristysvaara, ympäristönsuojelulliset ja arkeologiset, kulttuuriset ja muut rajoitteet sekä tarvittavien pitkälle suunniteltujen tuotteiden (kuten siltojen ja tunneleiden) määrä; katsoo, että nämä muuttujat olisi otettava asianmukaisesti huomioon tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa;

222.  pyytää komissiota ja tilintarkastustuomioistuinta toimittamaan lisätietoja tuotantoyksikkökustannuksia koskevasta unionin laajuisesta tietokannasta, joka mahdollisesti perustetaan uusia hankkeita koskevia arvioita laativia insinöörejä varten ja jolla pyritään auttamaan edunsaajia alentamaan hankintakustannuksiaan;

Osa XX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 6/2013 ”Ovatko jäsenvaltiot ja komissio saaneet vastinetta rahalle maaseudun elinkeinoelämän monipuolistamiseen tähtäävillä toimenpiteillä?”

Yleisiä huomioita

223.  panee huolestuneena merkille, että unionin rahoittamien ohjelmien ja aloitteiden hyvä hallinnointi on vaarassa, kun julkisen sektorin leikkaukset vaikuttavat asiaa käsittelevien hallinnon alojen henkilöstön määrään;

224.  on huolestunut siitä, että jäsenvaltiot toteuttavat toimenpiteitä eri tavoin ja että monessa tapauksessa tilintarkastustuomioistuimen huomautukset on osoitettu niille;

225.  huomauttaa, että olisi aiheellista korostaa selkeitä tarpeita tai erityistavoitteita sekä valmiuksia auttaa avun tarpeessa olevia alueita;

226.  pitää tarpeellisena ympäristöystävällisempää, oikeudenmukaisempaa ja täysin legitiimiä yhteistä maatalouspolitiikkaa, jossa noudatetaan periaatetta, jonka mukaan julkiset hyödykkeet rahoitetaan julkisin varoin; katsoo, että käyttämällä maaseudun kehittämiseen tarkoitettuja varoja enemmän yhteiskunnallis-poliittisiin tarkoituksiin voidaan vauhdittaa kasvua ja työpaikkojen luomista maaseutualueilla;

227.  huomauttaa, että asianmukaisten elinkeinoelämän monipuolistamiseen tähtäävien hankkeiden avulla olisi pyrittävä kehittämään paikallista infrastruktuuria ja paikallisia peruspalveluja maaseutualueilla väestökatoon johtavien kehityssuuntien estämiseksi; on sitä mieltä, että hankkeilla olisi myös pyrittävä tekemään maaseutualueista houkuttelevampia nuorille ja niiden avulla olisi luotava uusia tyydyttäviä ja hyväpalkkaisia työpaikkoja;

Tilintarkastustuomioistuimen lähestymistapa

228.  toteaa, että tässä erityiskertomuksessa keskitytään toimintalinjan 3 monipuolistamistavoitteeseen, ja pitäisi hyödyllisenä, että tutkittaisiin myös tavoitetta, joka koskee elämänlaadun parantamista maaseutualueilla ja elinkeinoelämän monipuolistamista;

229.  panee merkille, että tarkastettujen toimenpiteiden tarkoituksena on vaikuttaa muuhunkin kuin työllisyyteen ja tuloihin ja että niiden avulla pyritään parantamaan maaseutualueen kestävyyttä;

Tulevat vaiheet

230.  pitää myönteisenä, että komissio on ehdottanut seuraavaksi ohjelmakaudeksi parannuksia, joilla on tarkoitus puuttua joihinkin tilintarkastustuomioistuimen esittämiin huolenaiheisiin, joita ovat erityisesti

231.  pyytää jäsenvaltioita yksilöimään maaseudun kehittämisohjelmissaan selkeästi, miten julkinen tuki maatalouden ulkopuoliseen toimintaan tehtäviin investointeihin auttaa puuttumaan esimerkiksi markkinoiden toimintapuutteisiin, jotka liittyvät työllisyyden ja kasvun esteisiin; katsoo, että sen jälkeen jäsenvaltioiden olisi asetettava kyseisiin tarpeisiin liittyvät mitattavat erityistavoitteet ja että komission pitäisi hyväksyä vain ne maaseudun kehittämisohjelmat, joissa esitetään perustellut ja kattavat strategiat, joissa selvitetään, kuinka ehdotettu tukitoimenpide edesauttaa kasvun edellytysten ja työllistymismahdollisuuksien luomisen strategisia tavoitteita sekä maaseudun väestökadon torjumista;

232.  pyytää jäsenvaltioita vahvistamaan kriteerit, joilla varmistetaan, että rahoitettaviksi valitaan jäsenvaltioiden erityistavoitteiden kannalta vaikuttavimmat ja kestävimmät hankkeet, ja soveltamaan niitä johdonmukaisesti; katsoo, että komission olisi varmistettava, että kriteerejä sovelletaan oikein ja jatkuvasti eikä vain silloin, kun määrärahoja on liian vähän;

233.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita vaihtamaan ja edistämään parhaita käytäntöjä, joilla lievennetään nollavaikutuksen ja toiminnan siirtymisen riskejä;

234.  edellyttää komission kannustavan jäsenvaltioita noudattamaan käytäntöä, jonka mukaan investointikulut ovat tukikelpoisia ainoastaan siitä päivästä alkaen, jona tuki hyväksytään;

235.  kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltioilla on vaikuttavat järjestelmät, joiden avulla ne tarkastavat kustannusten kohtuullisuuden;

236.  pyytää, että komissio ja jäsenvaltiot pyrkisivät aiempaa tarmokkaammin vähentämään hallinnollista rasitusta ja varmistamaan, että maksut suoritetaan kohtuullisessa ajassa;

237.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että tulevaa ohjelmakautta 2014–2020 varten saadaan asiaankuuluvia ja luotettavia tietoja, jotka helpottavat toimenpiteiden hallinnointia ja seurantaa ja osoittavat, missä määrin myönnetty tuki edistää unionin ensisijaisten tavoitteiden saavuttamista; katsoo, että työpaikkojen luomista koskevien tavoitteiden olisi oltava realistisia ja luotavien työpaikkojen määrää olisi seurattava tarkasti; katsoo, että toimenpiteitä olisi hallinnoitava paremmin koko ohjelmakaudella, varsinkin jos käy ilmeiseksi, että asetettuja tavoitteita ei saavuteta;

Osa XXI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 7/2013 ”Onko Euroopan globalisaatiorahasto tuottanut EU:n lisäarvoa integroitaessa irtisanottuja työntekijöitä uudelleen työelämään?”

238.  korostaa pitävänsä tärkeänä, että laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta koskevien tarkastusten lisäksi toimitetaan myös tuloksellisuuden tarkastuksia, ja panee siksi tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen, jossa esitetään myönteisiä ja kielteisiä toiminnan tuloksellisuuteen liittyviä näkökohtia, minkä ansiosta kertomus tarjoaa tasapainoisen yleiskatsauksen asiaan;

239.  on kuitenkin tietoinen siitä, että tuloksellisuutta voidaan arvioida ainoastaan siinä tapauksessa, että tavoitteet ja indikaattorit on päätetty perustana olevassa asetuksessa; kehottaa siksi komissiota ottamaan huomioon parlamentin kannan tuloksellisuuden tarkastuksiin laatiessaan uusia lainsäädäntöehdotuksia;

240.  suhtautuu myönteisesti siihen, että useimmille globalisaation ja kriisin seurauksena joukkoirtisanomisten kohteeksi joutuneille ja Euroopan globalisaatiorahaston (EGR) toimenpiteistä hyötyville työntekijöille on tarjottu yksilöllisiä ja hyvin koordinoituja toimenpiteitä;

241.  panee tyytyväisenä merkille, että EGR-toimenpiteitä on yleensä koordinoitu hyvin kansallisten ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) toimenpiteiden kanssa;

242.  panee merkille niiden jäsenvaltioiden esittämät perustelut, jotka eivät halunneet käyttää merkittävissä määrin EGR-toimenpiteitä; toteaa, että perustelut olivat seuraavat:

243.  korostaa tästä huolimatta, että EGR ja ESR voidaan luokitella täydentäviksi välineiksi; pyytää komissiota kuitenkin esittämään selkeät syyt EGR:n perustamiselle erilleen ESR:sta, kun otetaan huomioon, että ESR soveltuu joissakin tapauksissa paremmin oikea-aikaisten tulosten saavuttamiseen ja että ESR:n osa- ja ennakkorahoitusosuudet soveltuvat paremmin joihinkin tilanteisiin; panee lisäksi merkille, että kansalaiset tuntevat joissakin jäsenvaltioissa paremmin ESR:n kuin EGR:n(27);

244.  korostaa, että moitteettoman varainhoidon kannalta on tärkeää, että työttömien palaaminen työmarkkinoille EGR-toimenpiteisiin osallistumisen jälkeen voidaan todentaa luotettavasti; katsoo, että EGR-asetuksella (Euroopan ja neuvoston asetus (EY) N:o 1927/2006(28)) olisi siksi kannustettava jäsenvaltioita mittaamaan työmarkkinoille palaamista myös täytäntöönpanojakson jälkeen ja lisäksi näiden tietojen olisi oltava vertailukelpoisia ja mielellään liityttävä määrällisiin tavoitteisiin;

245.  suhtautuu tältä osin myönteisesti siihen, että komissio on ehdottanut uudessa EGR-asetuksessa (Euroopan ja neuvoston asetus (EU) N:o 1309/2013(29)) ohjelmakaudelle 2014–2020 uudelleenintegroitumisen tavoitteeksi sitä, että 50 prosenttia irtisanotuista työntekijöistä on löytänyt uuden työpaikan 12 kuukauden täytäntöönpanon jälkeen; tiedustelee kuitenkin, mihin tämä luku perustuu;

246.  on vahvasti sitä mieltä, että EGR:n tukea olisi käytettävä ensisijaisesti uudelleenkoulutukseen ja pätevöittämiseen sekä muihin kohdennettuihin aktiivisiin työmarkkinatoimenpiteisiin eikä tulotukena, jota maksettaisiin joka tapauksessa kansallisista työttömyyskorvausjärjestelmistä; pyytää näin ollen tulotuen rajoittamista 25 prosenttiin EGR:n toimenpiteistä;

247.  korostaa, että unionin rahoitustuen avulla olisi luotava lisäarvoa Euroopan tasolla; pyytää siksi ottamaan huomioon EGR-toimenpiteiden tuottaman sekä määrällisen että laadullisen unionin tason lisäarvon verrattuna ESR-toimenpiteiden unionin tason lisäarvoon vuotuisessa vastuuvapautusmenettelyssä, jotta voidaan varmistaa, että toimia mitataan mahdollisimman tehokkaasti, tai esittämään syyt näiden lukujen poisjättämiselle; katsoo tilintarkastustuomioistuimen tavoin, että EGR-tukea koskevan hakemuksen toimittamisen ja maksujen suorittamisen välillä kuluvat 41 viikkoa on kohtuuttoman pitkä aika ja että tällainen kesto ei kannusta vaikeassa asemassa olevia ja sen vuoksi unionin solidaarisuutta tarvitsevia tukea hakevia maita; panee kuitenkin merkille komission vastauksissaan antamat tiedot; muistuttaa kaikkia kyseessä olevia osapuolia unionin budjettivallan käyttäjien päätöksestä, jonka mukaan EGR:a ei sisällytetä monivuotiseen rahoituskehykseen, mikä tarkoittaa, että kaikkien hakemusten on käytävä läpi erityinen talousarviomenettely; edellä esitetystä selityksestä huolimatta kehottaa kaikkia asiaan liittyviä osapuolia ryhtymään käyttämään sähköisiä hakemuksia ja toimittamaan lisätietojen alkuperäisen hakemuksen jälkeen vain poikkeustapauksissa ja joka tapauksessa viimeistään kolmen kuukauden kuluttua alkuperäisen hakemuksen jättämisestä;

248.  katsoo kuitenkin, että näin merkittävä politiikan väline olisi arvioita läpikotaisin, ja ehdottaa siksi yhdistämään vuosien 2014–2020 EGR:n arvioinnin ehdotettuun vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen väliarviointiin;

Osa XXII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 8/2013 ”Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston tuki metsien taloudellisen arvon parantamiseen”

249.  toteaa, että komission olisi

250.  toteaa, että jäsenvaltioiden olisi

251.  toteaa, että jäsenvaltioiden olisi

252.  toteaa, että komission olisi parannettava toimenpiteen seurantaa varmistaakseen, että jäsenvaltiot toteuttavat toimenpiteen asetettujen erityistavoitteiden mukaisesti ja että saavutetaan lyhyen ja pitkän aikavälin kestävyys; toteaa, että käytännössä jäsenvaltioiden olisi edellytettävä tuensaajilta tarkat tiedot metsäalueidensa arvosta ennen tuettuja investointeja ja niiden jälkeen sekä vaadittava hallintoelimiä vahvistamaan nämä arvot;

Osa XXIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 9/2013 ”Kongon demokraattisen tasavallan hallintotavan parantamiseen tarkoitettu EU:n tuki”

253.  katsoo, että komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi erittäin koordinoidusti kansallisten viranomaisten ja muiden kehitysyhteistyökumppaneiden – erityisesti jäsenvaltioiden – kanssa

254.  katsoo, että komission olisi

255.  katsoo, että komission olisi

256.  katsoo, että komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon olisi

257.  katsoo, että komission olisi

Osa XXIV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 10/2013 ”Yhteinen maatalouspolitiikka: ovatko neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 68 artiklan mukaiset erityistuet hyvin suunniteltuja ja toteutettuja?”

258.  katsoo, että tiettyjen maataloustoimintojen erityistuen tulisi perustua 68 artiklan säännösten tiukkaan tulkintaan ja uusissa delegoiduissa säädöksissä olisi edellytettävä, että tuotantosidonnaisten tukien myöntäminen tulisi perustella riittävällä tavalla komissiolle ja komission tulisi tarkastaa perusteet; toteaa, että pystyäkseen kantamaan jaetussa hallintojärjestelmässä lopullisen vastuun komission olisi osallistuttava aktiivisemmin toimenpiteiden täytäntöönpanokriteerien vahvistamiseen ja toimenpiteiden vertailevaan arviointiin, jotta vältetään erityiskertomuksen vuohia koskevissa esimerkeissä havaittujen hintaerojen kaltaiset selittämättömät ja äärimmäiset hintojen vaihtelut; toteaa, että tämän edellyttämät oikeudelliset välineet olisi vahvistettava uusissa delegoiduissa säädöksissä; toteaa, että jäsenvaltioita olisi uusissa delegoiduissa säädöksissä vaadittava osoittamaan, että kaikki erityistukitoimenpiteet, jotka ne aikovat ottaa käyttöön, ovat tarpeellisia (poikkeuksellisen menettelyn tarpeen ja lisäarvon suhteen) ja tarkoituksenmukaisia (täytäntöönpanojärjestelyjen, myöntämisperusteiden ja tukimäärien suhteen) ja että ne täyttävät moitteettoman varainhoidon vaatimukset; panee merkille tilintarkastustuomioistuimen huomautuksen, että ”tarkoin määriteltyjä tapauksia” ei ollut määritelty tarkoin, ja toteaa tämän johdosta erityisesti, että uuden asetuksen (EU) N:o 1307/2013(30) täytäntöönpanossa olisi ratkaistava jäsenvaltioiden havaitsemat ongelmat, jotka liittyvät

259.  katsoo, että myöhemmin tehtävän arvioinnin helpottamiseksi olisi luotava asianmukainen seurantajärjestelmä, jossa otetaan huomioon mahdollisten toimenpiteiden moninaisuus;

260.  katsoo, että toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen jäsenvaltioiden olisi perustettava asianmukaiset ja kattavat hallinnointi- ja valvontajärjestelmät sen takaamiseksi, että kaikki asetuksen (EU) N:o 1307/2013 vaatimukset täyttyvät; toteaa, että jotta rajallisten yksittäisten tukitoimien kustannukset eivät nousisi suhteettomiksi, valvontavaatimus tulisi ottaa huomioon jo toimenpiteen suunnitteluvaiheessa (muun muassa täytäntöönpanon yksinkertaisuus ja perusteiden ”valvottavuus”) tai mahdollisesti jo päätettäessä tietyn toimenpiteen käyttöönotosta;

Osa XXV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 12/2013 ”Pystyvätkö komissio ja jäsenvaltiot osoittamaan, että maaseudun kehittämispolitiikkaan osoitetut EU:n määrärahat on käytetty tarkoituksenmukaisesti?”

261.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen ”Pystyvätkö komissio ja jäsenvaltiot osoittamaan, että maaseudun kehittämispolitiikkaan osoitetut EU:n määrärahat on käytetty tarkoituksenmukaisesti?” ja kannattaa periaatteessa sen suosituksia;

262.  huomauttaa, että tarvitaan ympäristöystävällisempää, oikeudenmukaisempaa ja täysin legitiimiä yhteistä maatalouspolitiikkaa, jossa noudatetaan periaatetta, jonka mukaan julkiset hyödykkeet rahoitetaan julkisin varoin, ja joka olisi näin ollen merkittävä edistysaskel yhteisen maatalouspolitiikan kehittämisessä ja nykyaikaistamisessa; katsoo, että unionin maatalouspolitiikan on hyödytettävä suurta yleisöä eikä ainoastaan viljelijöitä;

263.  toteaa, että maaseudun kehittämisohjelmat ovat tärkeitä välineitä, joilla luodaan työpaikkoja ja edistetään kasvua, parannetaan maatalouden kilpailukykyä ja parannetaan ympäristön tilaa; katsoo, että koska maaseudun kehittämiseen liittyvillä varoilla katetaan toimet, joilla tuetaan maatiloja sekä pienyrityksiä ja yhteisöjä maaseutualueilla, on tarpeen varmistaa, että näillä toimilla vastataan moninaisten edunsaajien tarpeisiin ja saavutetaan siten moninaisia tavoitteita; toteaa, että seuranta ja arviointi ovat tältä osin keskeisessä asemassa, ja pitää tärkeänä, että parlamentti ja yleisö tietävät, käytetäänkö unionin varoja tarkoituksenmukaisesti;

264.  kehottaa jäsenvaltioita asettamaan niiden maaseudun kehittämisohjelmissa mitattavissa olevia erityistavoitteita, joissa painotetaan sitä, mitä maaseudun kehittämisvaroilla on tarkoitus saavuttaa; katsoo, että komission olisi varmistettava – ennen jäsenvaltioiden maaseudun kehittämisohjelmien hyväksymistä – että ne sisältävät selkeitä tavoitteita ja arviointisuunnitelmia, joiden avulla saadaan tietoa suunniteltujen toimien avulla saavutetuista sovittujen tavoitteiden mukaisista tuloksista oikea-aikaisesti, jotta olisi mahdollista tehdä tietoon perustuvia seuraavaa ohjelmakautta koskevia toimintapoliittisia päätöksiä;

265.  on huolestunut tilintarkastustuomioistuimen havainnosta, jonka mukaan nykyisten seuranta- ja arviointijärjestelyjen tarjoamien tietojen avulla ei ole onnistuttu osoittamaan, että toimenpiteitä toteutettaessa otetaan huomioon toimintapolitiikan tavoitteiden saavuttaminen tehokkaimmalla mahdollisella tavalla; pyytää antamaan parlamentille selkeää tietoa maaseudun kehittämisvarojen avulla saavutetuista tuloksista;

266.  ottaa huomioon, että maaseudun kehittämistavoitteiden saavuttamiseen osoitettiin rahoituskaudella 2007–2013 lähes 100 miljardia euroa sekä 58 miljardia euroa jäsenvaltioiden omista varoista, ja on tämän summan suuruuden vuoksi samaa mieltä Euroopan tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että seurantaa ja arviointia olisi parannettava jäljellä olevalla menokaudella (vuoden 2015 loppuun) sen varmistamiseksi, että unionin talousarvion määrärahat käytetään tarkoituksenmukaisesti;

267.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään välittömästi seurantaa ja arviointia painopisteen siirtämiseksi tuloksiin ja suosittelee, että komissio ja jäsenvaltiot kohentavat maaseudun kehittämisohjelmien tulosten arviointia nykyisellä rahoituskaudella ja hyödyntävät havaintoja parantaakseen maaseudun kehittämisohjelmia rahoituskaudella 2014–2020;

268.  kehottaa komissiota parantamaan kauden 2014–2020 yhteisiä seuranta- ja arviointisääntöjä, jotta jäsenvaltioilla ja komissiolla olisi tehokas väline, jonka avulla saadaan merkityksellisiä tietoja, joita voidaan käyttää seurannassa ja arvioinnissa; korostaa tarvetta laatia luotettavia indikaattoreita, joiden avulla voidaan tehdä jäsenvaltioiden (ja/tai alueiden) välisiä vertailuja ja seurata eri maaseudun kehittämistoimenpiteiden tuloksia ja niiden vaikutusta unionin ensisijaisten tavoitteiden saavuttamiseen;

269.  katsoo, että jäsenvaltioilla on oltava yhteinen seuranta- ja arviointijärjestelmä, jotta voidaan varmistaa, että komissio voi analysoida edistymistä ja määritettyjen tavoitteiden saavuttamista sekä järjestelmän vaikutuksia ja vaikuttavuutta unionin tasolla; suhtautuu myönteisesti komission ja jäsenvaltioiden tämänhetkisiin toimiin, joilla pyritään määrittelemään yhteisen maatalouspolitiikan ja maaseudun kehittämisohjelmien pakolliset yhteiset indikaattorit kautta 2014–2020 koskevia seuranta- ja arviointisääntöjä varten; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että maaseudun kehittämisohjelmia laadittaessa asetetaan mainittujen indikaattoreiden käyttöä koskevia selkeitä vaatimuksia;

270.  katsoo, että erityisen tavoitteen soveltamisen on oltava eri alueilla jossakin määrin yhtenäistä ja siksi on tärkeää välttää sääntelyyn, tuen hakemiseen ja määrärahoihin liittyvää hajanaisuutta sekä varmistaa, että jäsenvaltiot panevat toimenpiteen täytäntöön yhtenäisellä tavalla;

271.  kehottaa komissiota varmistamaan, että parlamentille toimitetaan ajoissa vuosien 2017 ja 2019 vuotuiset täytäntöönpanokertomukset, jotta sekin pystyy arvioimaan maaseudun kehittämisohjelmien tulosindikaattoreita ja vaikutusta;

Osa XXVI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 14/2013 ”Euroopan unionin suora rahoitustuki palestiinalaishallinnolle”

272.  panee tyytyväisenä merkille erityiskertomuksen, jossa tarkastellaan unionin suoraa rahoitustukea palestiinalaishallinnolle, ja pitää sitä tärkeänä osana poliittisista ja rahoitusnäkökohdista käytävää yleistä keskustelua unionin sitoutumisesta palestiinalaishallintoon pyrkimyksenä tukea edistymistä kahden valtion ratkaisussa noudattaen täysimittaisesti periaatetta, jonka mukaan sekä palestiinalaishallinnon hallinnoiman alueen että Israelin valtion suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta on kunnioitettava; ottaa huomioon kertomuksessa esitetyt havainnot, päätelmät ja suositukset ja esittää jäljempänä omat havaintonsa ja suosituksensa;

Yleisiä huomioita

273.  pitää myönteisinä kertomuksen havaintoja, joissa vahvistetaan, että nykyisen PEGASE-mekanismin (Palestiinan ja EU:n sosiaalistaloudellisen avun hallintoa koskeva mekanismi) avulla on saatu aikaan joitakin merkittäviä tuloksia, vaikka myös parannuksiin on tarvetta, ja todetaan erityisesti seuraavaa:

274.  ilmaisee vakavan huolensa siitä, että komission tavassa hallinnoida PEGASE-mekanismia on edelleen joukko puutteita, muun muassa seuraavat:

275.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa puuttumaan näihin kysymyksiin viipymättä, toimimaan yhdessä palestiinalaishallinnon kanssa ja tiedottamaan edistymisestä parlamentille ja neuvostolle hyvissä ajoin;

276.  on tyytyväinen siihen, että komissio on puuttunut tilintarkastustuomioistuimen esittämään huoleen suorien neuvottelumenettelyjen käytöstä ja tarjouskilpailumenettelyjen käytön lisäämisestä; on yhtä mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että hallintopalveluja ja tarkastusta koskevien sopimusten yhteydessä olisi parempi käyttää tarjouskilpailuja; kannustaa komissiota muuttamaan tarjouskilpailumenettelyjen käytön pakolliseksi, jotta rahalle saadaan paras vastine ja jotta varmistetaan tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille markkinatoimijoille, sallien kuitenkin poikkeukset kriisitilanteissa;

277.  panee huolestuneena merkille, että rahoittajien, sekä jäsenvaltioiden että kolmansien maiden, palestiinalaishallinnolle antama rahoitus vähenee jatkuvasti; pitää huolestuttavana myös tilintarkastustuomioistuimen havaintoa, että komissio ja ulkosuhdehallinto eivät ole laatineet selkeää strategiaa, josta kävisi ilmi, miten palestiinalaishallinnon riippuvuutta unionin rahoitustuesta vähennettäisiin; panee merkille poliittiset rajoitteet, joiden vuoksi on erittäin vaikeaa vähentää tuntuvasti Palestiinan riippuvuutta ulkoisesta avusta; kehottaa komissiota ja ulkosuhdehallintoa toteuttamaan edelleen toimia, joilla lisätään palestiinalaishallinnon taloudellista riippumattomuutta ulkopuolisista rahoituslähteistä;

278.  kehottaa komissiota ja ulkosuhdehallintoa ottamaan täysimääräisesti huomioon tilintarkastustuomioistuimen havainnot, joiden mukaan unionin palestiinalaishallinnolle myöntämään suoraan rahoitustukeen ei liity ehtoja, mikä heikentää komission ja ulkosuhdehallinnon mahdollisuuksia vaatia tuen avulla lisää uudistuksia; toteaa, että komissio, ulkosuhdehallinto ja jäsenvaltiot ovat Lähi-idän rauhanprosessia koskevien poliittisten tavoitteidensa mukaisesti tehneet poliittisen valinnan, että tukeen ei liitetä ehtoja, mutta katsoo, että asiaa voi olla tarpeen tarkastella uudelleen unionin tuen täytäntöönpanon vaikuttavuuden lisäämiseksi alueella;

279.  kehottaa sen vuoksi komissiota ja ulkosuhdehallintoa kokeilemaan, voidaanko ˮenemmän enemmästäˮ ‑periaatetta soveltaa PEGASE-mekanismin täytäntöönpanossa, ja seuraamaan tiiviisti varojen maksattamista; odottaa saavansa tietoja mahdollisesti aikaansaadusta edistyksestä;

280.  panee huolestuneena merkille tilintarkastustuomioistuimen havainnot, joiden mukaan palestiinalaishallinto on edistynyt vain vähän virkamieskuntaa ja eläkejärjestelmiä koskevissa uudistuksissa, joiden tarkoituksena on vähentää yhä kasvavan henkilöstön ja eläkeläisten määrän julkistaloudellista vaikutusta; kehottaa komissiota ja ulkosuhdehallintoa toimimaan viipymättä yhteistyössä palestiinalaishallinnon kanssa näiden rakenteellisten ongelmien ratkaisemiseksi ja tiedottamaan niiden tilanteesta säännöllisesti parlamentille ja neuvostolle;

281.  pitää valitettavana tilintarkastustuomioistuimen havaintoja, joiden mukaan komissio ja ulkosuhdehallinto eivät ole kiinnittäneet riittävästi huomiota PEGASE-rahoituksen fungibiliteettiin; on tilintarkastustuomioistuimen tavoin huolissaan siitä, että palestiinalaishallinto saattaa käyttää suoraa PEGASE-rahoitustukea omien määrärahojensa korvaajana virkamiehiä ja eläkeläisiä koskevan osa-alueen tukemiseen, jolloin se voi mahdollisesti rahoittaa muun muassa poliisi- ja turvallisuushenkilöstöä, joka ei ole oikeutettu suoraan PEGASE-rahoitustukeen; pyytää komissiota varmistamaan, että rahoitusta myönnetään ainoastaan hyväksyttyjen henkilöiden luettelon sisältämien lopullisten edunsaajien perusteella;

282.  kehottaa tekemään suoran PEGASE-rahoitustuen maksattamista koskevan rikosteknisen tarkastuksen vuoden 2014 loppuun mennessä, jotta varmistetaan, että rahoitusta ei jaeta tai kanavoida laittomasti ryhmille, jotka eivät ole siihen oikeutettuja, ja vaatii komissiota ja ulkosuhdehallintoa toimimaan täydessä yhteistyössä palestiinalaishallinnon kanssa, jotta estetään PEGASE-rahoituksen kaikki mahdollinen käyttö muuhun kuin aiottuun tarkoitukseen; pyytää tilintarkastustuomioistuinta avustamaan asianmukaisten tarkastusmenetelmien käytössä;

283.  on myös huolissaan tilintarkastustuomioistuimen havainnoista, joiden mukaan Gazassa yhä useammat palestiinalaishallinnon virkamiehet saavat palkkansa suorasta PEGASE-rahoitustuesta mutta eivät käy töissä; on sen vuoksi tyytyväinen näiden ohjelmien muuttamiseen pyrittäessä kestävään työllisyyteen ja hallinnon parantamiseen;

284.  kehottaa komissiota ja ulkosuhdehallintoa keskustelemaan palestiinalaishallinnon kanssa viipymättä tarpeesta perustaa vahva sisäinen valvontamekanismi, jotta estetään sen omista määrärahoista tai suorasta PEGASE-rahoitustuesta peräisin olevan julkisen rahoituksen kaikki mahdollinen ohjaaminen unionin vuonna 2003 terroristijärjestöksi luokittelemaa Hamasia edustaville tai siihen yhteydessä oleville luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille;

285.  ottaa huomioon muun muassa seuraavat Israelin hallituksen palestiinalaishallinnolle asettamat rajoitukset:

286.  kehottaa komissiota ja ulkosuhdehallintoa toimimaan edelleen Israelin hallituksen kanssa näiden kysymysten parissa ja muistuttamaan Israelia sille miehitysvaltiona kuuluvista kansainvälisen oikeuden mukaisista velvoitteista;

287.  kehottaa komissiota ja ulkosuhdehallintoa ottamaan kattavasti huomioon tilintarkastustuomioistuimen havainnot ja päätelmät ja panemaan sen suositukset kokonaisuudessaan täytäntöön tarkastellessaan vastaisuudessa uudelleen suoran PEGASE-rahoitustuen mekanismia;

Tulevat vaiheet

288.  panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin suosittelee uuden ohjelmakauden 2014–2020 sekä unionin ja palestiinalaishallinnon välisen uuden toimintaohjelman tarjoamien mahdollisuuksien vuoksi, että ulkosuhdehallinto ja komissio sitoutuvat tarkastelemaan PEGASE-mekanismia perusteellisesti uudelleen ottaen huomioon seuraavissa kohdissa esitetyt seikat;

289.  katsoo, että ulkosuhdehallinnon ja komission olisi lujitettava tulevan suoran PEGASE-rahoitustuen suunnittelua erityisesti seuraavilla tavoilla:

290.  katsoo, että komission olisi vähennettävä suoran PEGASE-rahoitustuen hallintokuluja seuraavilla tavoilla:

o
o   o

291.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

(1) EUVL L 56, 29.2.2012. (2) EUVL C 334, 15.11.2013, s. 1. (3) EUVL C 331, 14.11.2013, s. 1. (4) EUVL C 334, 15.11.2013, s. 122. (5) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0287. (6) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1. (7) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (8) Maailman terveysjärjestö (WHO) arvioi, että paremman vesihuollon, sanitaation ja hygienian avulla voitaisiin estää maailmanlaajuisesti 6,3 prosenttia kuolemista (8 prosenttia, jos otetaan huomioon ainoastaan kehitysmaat). Suurimmassa osassa tapauksista olisi voitu estää kehitysmaan lapsen kuolema. (9) EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1. (10) EUVL L 286, 17.10.2012, s. 376. (11) EUVL L 286, 17.10.2012, s. 387. (12) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0187. (13) COM(2013)0246, 22. huhtikuuta 2013. (14) EUVL C 99 E, 3.4.2012, s. 64. (15) EUVL C 169 E, 15.6.2012, s. 66. (16) EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1. (17) COM(2011)0751, 15. marraskuuta 2011. (18) COM(2011)0752, 15. marraskuuta 2011. (19) COM(2011)0752, 50 artiklan 6 kohta. (20) Euroopan tilintarkastustuomioistuimen presidentin Victor Calderan 10. joulukuuta 2010 päivätty kirje –CPT11656EN01-10PP-OR.doc. (21) EYVL L 311, 14.11.2002, s. 3. (22) Tilintarkastustuomioistuimen lehdistötiedote ECA 13/05. (23) Määräyksen 1 artikla: ”I moduli abitativi destinati ad una durevole utilizzazione di cui all'articolo 2 del decreto legge 28 aprile 2009, n. 39, convertito con modificazione alla legge 24 giugno 2009, 11.77, identificati dalle corrispondenti unita immobiliari riepilogate nell’allegato n. 1, che costituisce parte integrante e sostanziale del presente decreto, sono assegnati in proprietà a titolo gratuito al Comune di L'Aquila.” Komissio katsoo, että ’permanent’ (’pysyvä’) on virheellinen käännös sanasta ’durabile’. Sen sijaan pitäisi käyttää ilmaisua ’lasting’ (jatkuva’). (24) COM(2013)0623, 10. syyskuuta 2013. (25) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 72. (26) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1315/2013, annettu 11. joulukuuta 2013, unionin suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi ja päätöksen N:o 661/2010/EU kumoamisesta (EUVL L 348, 20.12.2013, s. 1). (27) http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/ebs/ebs_377_en.pdf (28) EUVL L 406, 30.12.2006, s. 1. (29) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 855. (30) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1307/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 608).