Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2013/2256(DEC)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : A7-0237/2014

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

A7-0237/2014

Keskustelut :

PV 02/04/2014 - 24
CRE 02/04/2014 - 24

Äänestykset :

PV 03/04/2014 - 7.23
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2014)0299

Hyväksytyt tekstit
PDF 161kWORD 136k
Torstai 3. huhtikuuta 2014 - Bryssel
Vastuuvapaus 2012: erillisvirastojen toiminta, varainhoito ja sen valvonta
P7_TA(2014)0299A7-0237/2014

Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. huhtikuuta 2014 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin erillisvirastojen talousarvioiden toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012: toiminnan tuloksellisuus, varainhoito ja sen valvonta (2013/2256(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 26. syyskuuta 2013 annetun komission kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle vastuuvapauden myöntämistä koskevasta seurannasta varainhoitovuoden 2011 osalta (COM(2013)0668) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2013)0348 ja SWD(2013)0349),

–  ottaa huomioon 19. heinäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin, EU:n neuvoston ja Euroopan komission yhteisen julkilausuman erillisvirastoista,

–  ottaa huomioon 19. heinäkuuta 2012 annettuun yhteiseen julkilausumaan liitetyn EU:n erillisvirastoihin sovellettavan yhteisen lähestymistavan,

–  ottaa huomioon komission 19. joulukuuta 2012 hyväksymän EU:n erillisvirastoihin sovellettavan yhteisen lähestymistavan jatkotoimia koskevan etenemissuunnitelman,

–  ottaa huomioon komission 10. joulukuuta 2013 antaman edistymiskertomuksen yhteisen lähestymistavan täytäntöönpanosta;

–  ottaa huomioon komission 10. joulukuuta 2013 antamat suuntaviivat eturistiriitojen ehkäisemisestä ja hallinnasta EU:n erillisvirastoissa;

–  ottaa huomioon komission tiedonannon ”Euroopan unionin virastot – tulevaisuuden näkymiä” (COM(2008)0135),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2013 antamansa päätöslauselman vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin erillisvirastojen talousarvioiden toteuttamisesta varainhoitovuonna 2011: toiminnan tuloksellisuus, varainhoito ja sen valvonta(1),

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(2) ja erityisesti sen 185 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(3) (”varainhoitoasetus”) ja erityisesti sen 208 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19. marraskuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002(4) ja erityisesti sen 96 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 208 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 30. syyskuuta 2013 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013(5) (”varainhoidon puiteasetus”) ja erityisesti sen 110 artiklan,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 15/2012 ”Eturistiriitojen hallinta tarkastetuissa EU:n virastoissa”,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityisvuosikertomukset(6) erillisvirastojen lopullisista tilinpäätöksistä varainhoitovuodelta 2012,

–  ottaa huomioon parlamentin 7. huhtikuuta 2009 julkistaman tutkimuksen unionin erillisvirastojen yhteisten tukipalvelujen toteuttamismahdollisuuksista ja toteutettavuudesta,

–  ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 vahvistamansa kannanoton Euroopan unionin korruption vastaisiin pyrkimyksiin(7), 15. syyskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n toimista korruption torjumiseksi(8) ja komission tiedonannon korruption torjumisesta EU:ssa (COM(2011)0308),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 77 artiklan ja liitteen VI,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan, kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan sekä naisten oikeuksien lausunnot (A7-0237/2014),

A.  toteaa, että tämä päätöslauselma sisältää komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013 110 artiklan sekä Euroopan parlamentin työjärjestyksen liitteessä VI olevan 3 artiklan mukaisesti asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 208 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskeviin vastuuvapauspäätöksiin liittyvät luonteeltaan yleiset huomautukset,

B.  toteaa, että erillisvirastojen määrä on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmenellä;

C.  katsoo, että koska erillisvirastot ovat osa unionin hallintoa, niiden on noudatettava tiukimpia vaatimuksia erityisesti avoimuuden suhteen;

Virastoja koskevia huomioita: yhteinen lähestymistapa

1.  muistuttaa, että erillisvirastoilla on tärkeitä tehtäviä, joilla on suora vaikutus kansalaisten päivittäiseen elämään; muistuttaa, että erillisvirastojen perustamisen päätarkoituksena oli erityisesti sellaisten teknisten, tieteellisten tai valvontaan liittyvien tehtävien suorittaminen, joilla autetaan unionin toimielimiä laatimaan ja panemaan täytäntöön unionin toimintalinjoja; huomauttaa, että toimeenpanovirastojen tehtävänä on auttaa komissiota hallinnoimaan unionin ohjelmia unionin puolesta;

2.  toteaa, että vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevalla alalla on perustettu suuri määrä erillisvirastoja, mutta korostaa, että kaikki uudet virastot on perustettu todellisten tarpeiden perusteella; on vakuuttunut siitä, että kaikilla tämän toiminta-alan erillisvirastoilla on oma erillinen ja tarpeellinen tehtävänsä ja että niistä saadaan eurooppalaista lisäarvoa;

3.  toteaa, että erillisvirastoilla on tärkeä unionin toimintalinjoja tukeva tehtävä alkuvaiheesta toteutukseen saakka; kehottaa hyödyntämään paremmin niiden asiantuntemusta ja valmiuksia talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson eri vaiheissa; korostaa virastojen roolia pyrittäessä saavuttamaan Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteet;

4.  katsoo, että erillisvirastojen on pyrittävä synergiaan, vaihdettava hyviä käytäntöjä ja käytettävä yhteisiä palveluja, jotta ne voivat toimia tehokkaasti ja hyödyntää optimaalisesti resurssejaan; panee tyytyväisenä merkille, että ne voivat käyttää komission palveluja, mutta toteaa, että edelleen on parantamisen varaa;

5.  muistuttaa, että heinäkuussa 2012 parlamentti, neuvosto ja komissio hyväksyivät erillisvirastoja koskevan yhteisen lähestymistavan (”yhteinen lähestymistapa”) eli poliittisen sopimuksen erillisvirastojen tulevasta hallinnasta ja uudistuksesta; on tyytyväinen sopimuksen tekemiseen; kiinnittää huomiota erityisesti erillisvirastojen toimipaikkoja koskevaan osioon; kehottaa ratkaisemaan nopeasti kaikki virastojen päätoimipaikkoja koskevat keskeneräiset asiat, jotta niille varmistettaisiin työrauha;

6.  pitää valitettavana, että jäsenvaltiot eivät ole tehneet päätoimipaikkaa koskevia sopimuksia kymmenen alueillaan sijaitsevan erillisviraston kanssa, joista kolme sijaitsee Ranskassa, yksi Virossa, yksi Irlannissa, yksi Luxemburgissa, yksi Puolassa, yksi Espanjassa ja yksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa; ilmaisee huolensa siitä, että tällä voi olla vakavia vaikutuksia erillisvirastojen henkilöstöön, ja kehottaa kyseisiä jäsenvaltioita tekemään sopimukset ennen seuraavan vastuuvapausmenettelyn alkamista;

7.  panee tyytyväisenä merkille, että erillisvirastojen varainhoitoa koskevat uudet säännöt ovat entistä yksinkertaisempia, ja toivoo, että niiden avulla voidaan vähentää erillisvirastojen hallintohenkilöstöstä aiheutuvia kustannuksia; pyytää jälleen komissiota kannustamaan erillisvirastoja käyttämään palvelukseenottoon liittyvien menettelyjen yksinkertaistamista koskevaa vaihtoehtoa, jos tavanomainen menettely on suunniteltu suuremmalle organisaatiolle ja se olisi erillisvirastoille liian raskas;

8.  panee tyytyväisenä merkille tilintarkastustuomioistuimen kertomukset; toteaa, että sen kertomuksista on tullut viimeisimpien vastuuvapausmenettelyiden aikana aina vain kattavampia; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta kehittämään edelleen tuloksellisuuden tarkastusten elementtejä sekä vuotuisissa tilintarkastuskertomuksissa että erillisvirastoja koskevissa erityiskertomuksissaan; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta seuraamaan aikaisempien vastuuvapauden myöntämistä koskevien päätösten ja päätöslauselmien perusteella toteutettuja jatkotoimia ja antamaan siitä kertomuksen;

9.  pyytää tilintarkastustuomioistuinta sisällyttämään seuraavaan vuosikertomukseensa katsauksen jatkotoimiin, joita erillisvirastot ovat toteuttaneet tässä päätöslauselmassa annettujen parlamentin suositusten johdosta;

Komission etenemissuunnitelma

10.  pitää myönteisenä EU:n erillisvirastoihin sovellettavan yhteisen lähestymistavan jatkotoimia koskevaa komission etenemissuunnitelmaa (”etenemissuunnitelma” ) ja kehottaa kaikkia osapuolia hyödyntämään siinä esiin tuotuja ideoita;

11.  kannattaa etenemissuunnitelmaan sisällytettyjä komission päätavoitteita, erityisesti hallinnoinnin tasapainoisuuden lisäämistä sekä erillisvirastojen tehokkuuden ja vastuuvelvollisuuden ja niiden toimintatapojen johdonmukaisuuden lisäämistä; pitää myönteisinä siinä ehdotettuja toimia, erityisesti johtokuntien/hallintoneuvostojen järkeistämistä, pyrkimyksiä saada aikaan erillisvirastojen välistä synergiaa sekä joidenkin erillisvirastojen mahdollista yhdistämistä;

12.  toteaa, että komission edistymiskertomuksen mukaan komission yksiköt ja erillisvirastot ovat onnistuneet toteuttamaan useita toimia ja että erityisesti komissio on kehittänyt uusien erillisvirastojen perustamista koskevia vakiosäännöksiä, suuntaviivoja päätoimipaikkaa koskevia sopimuksia varten sekä eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallintaa koskevia suuntaviivoja ja on laatinut yhdessä erillisvirastojen kanssa tiedottamista koskevan käsikirjan; panee merkille, että on vielä monia keskeneräisiä toimia, kuten vakiomuotoisten konsolidoitujen vuosikertomusten kehittäminen sekä arviointia koskevat suuntaviivat;

13.  kehottaa komissiota jatkamaan pyrkimyksiään ja antamaan vuosittain kertomuksen muun muassa edistymisestään toimien loppuunsaattamisessa sekä loppuunsaatettujen toimien toteuttamisesta ja niiden tuloksista ja vaikuttavuudesta ja esittämään yksityiskohtaisemman erittelyn siitä, milloin ja miten erillisvirastot ovat osallistuneet näihin toimiin; pyytää, että komissio sisällyttää kertomukseen myös analyysin siitä, miten raportointivaatimusten muuttuminen vaikuttaa yksinkertaistamiseen ja hallinnollisen rasituksen vähentämiseen;

14.  korostaa, että etenemissuunnitelman mukaan erillisvirastojen vastuulla on varmistaa, että niiden verkkosivustoilla kerrotaan niiden olevan unionin erillisvirastoja; panee merkille, että monet eivät vielä ole noudattaneet suunnitelmaa kaikilta osin (Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin, Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen, Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), ja toteaa lisäksi, että erillisvirastojen verkkosivustoilla on varmistettava näkyvyys unionin talousarvion varoja käytettäessä, kuten tapahtuu muiden viranomaisten velvollisuuksien suhteen;

Demokraattinen vastuuvelvollisuus

15.  kiinnittää huomiota siihen, että eri erillisvirastojen roolit, tehtävät ja resurssit ovat hyvin erilaisia, vaikka niihin sovelletaan yhdenmukaista vastuuvapausmenettelyä; toteaa, että joissakin tapauksissa perinteinen vastuuvapausmenettely ei sovellu helposti tai loogisesti erillisvirastojen keskeisiin tehtäviin liittyviin vaatimuksiin, kun taas toisissa tapauksissa yhdenmukaisen menettelyn varmistaminen on osoittautunut vaikeaksi henkilöstön ja/tai talousarvion vähäisyyden vuoksi; kehottaa tilintarkastustuomioistuinta ottamaan tämän huomioon tulevassa tarkastustyössään;

16.  muistuttaa, että erillisvirastot ovat riippumattomia ja että komissio voi antaa erillisvirastoille ohjeita laatimalla suuntaviivoja; katsoo kuitenkin, että erillisvirastojen on itse päätettävä jatkotoimista; katsoo, että parlamentti on ainoa toimielin, joka voi käydä erillisvirastoista poliittista keskustelua; katsoo näin ollen, että raportointia vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle koskeva järjestelmä on äärimmäisen tärkeä ja sitä olisi vahvistettava;

17.  katsoo, että komission olisi korruptiontorjuntakertomuksen mallin perusteella harkittava mahdollisuutta sisällyttää seuraavaan korruptiota koskevaan vuosikertomukseen unionin toimielinten ja erillisvirastojen toiminta ja toiminnan tuloksellisuus;

18.  katsoo, että erillisvirastojen demokraattista vastuuvelvollisuutta olisi yhtenäistettävä edelleen, kun ne raportoivat vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle, ja että parlamentin ja erillisvirastojen välisiä suhteita voitaisiin parantaa vahvistamalla ja jäsentämällä paremmin järjestelmää, jonka mukaisesti erillisvirastot raportoivat parlamentille; ehdottaa, että perustetaan asiaa käsittelevä työryhmä, joka tekee ehdotuksia raportointijärjestelmän parantamisesta sekä erillisvirastojen että parlamentin kannalta;

19.  katsoo, että suuntaus keskittyä raportoinnissa enemmän vaikuttavuuteen ja saavutettuihin tuloksiin, on hyvä; pyytää vahvistamaan raportointijärjestelmää tässä mielessä edelleen erillisvirastojen demokraattisen vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi;

20.  vaatii erillisvirastoja tehostamaan sosiaalista vastuuta koskevaa työtään ja siitä raportoimista, mikä lisää erillisvirastojen toiminnan näkyvyyttä suurelle yleisölle;

21.  muistuttaa kaikkia erillisvirastoja niiden velvollisuudesta toimittaa vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle johtajan laatima kertomus, jossa on yhteenveto sisäisen tarkastajan tekemien tarkastusten määrästä ja tyypistä, niille annetuista suosituksista ja niiden johdosta toteutetuista jatkotoimista (asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002 72 artiklan 5 kohta);

22.  pyytää, että ennen 15. päivää lokakuuta 2014 kaikki vuoden 2012 vastuuvapausmenettelyn kohteena olevat erillisvirastot jättävät vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle selvityksensä jatkotoimenpiteistä varainhoidon puiteasetuksen 110 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

23.  toteaa, että erillisvirastojen raportointitaakkaa helpottaakseen komissio on ilmoittanut, että uusi varainhoidon puiteasetus antaa erillisvirastoille mahdollisuuden toimittaa eri yhteyksissä vaaditut tiedot yksinkertaistetusti ja konsolidoidusti, jotta erillisvirastojen asiakirjat olisivat keskenään johdonmukaisempia ja vertailukelpoisempia; panee merkille, että komission yksiköt kehittävät parhaillaan yhdessä erillisvirastojen kanssa ohjeita uuden varainhoidon puiteasetuksen vaatimusten mukaisten konsolidoitujen vuotuisten toimintakertomusten malliksi, ja kehottaa komissiota varmistamaan, että kertomusten esittäminen konsolidoidussa muodossa yksinkertaistaa menettelyjä ja vähentää hallinnollista rasitusta;

24.  toteaa, että komissio toteuttaa erilaisten tarkastusten koordinoinnin parantamiseksi edellytettyjä toimia, joihin kuuluvat erityisesti seuraavat: sisäinen tarkastus esittää tarkastuksen aihealueet erillisvirastojen johtokuntien/hallintoneuvostojen hyväksyttäviksi, kunkin erillisviraston tarkastuksen kesto on viisi työpäivää vuodessa ja aikataulusta sovitaan erillisvirastojen kanssa vähintään neljä viikkoa aiemmin ja se koordinoidaan tilintarkastustuomioistuimen kanssa;

25.  pitää tärkeänä, että parlamentin asiasta vastaavat valiokunnat tarkastelevat erillisvirastojen vuotuisten työohjelmien luonnoksia parlamentaarisesti ennen lopullisten työohjelmien hyväksymistä; muistuttaa, että tämän käytännön avulla voidaan varmistaa, että työohjelmat ilmentävät todellisia poliittisia painopisteitä, sekä seurata ja valvoa tarkkaan työohjelmien toteutusta; edellyttää, että erillisvirastot laativat vuotuiset työohjelmansa tiiviissä yhteistyössä kyseisten valiokuntien ja komission kanssa erillisvirastoista 19. heinäkuuta 2012 annetun toimielinten yhteisen julkilausuman mukaisesti;

26.  katsoo, että ainakin erillisvirastojen vuotuiset toimintakertomukset olisi julkaistava kaikilla unionin virallisilla kielillä eikä pelkästään englanniksi, kuten nykyisin, ja alkajaisiksi saatavilla olisi oltava ranskankielinen ja saksankielinen toisinto, mikäli julkaiseminen kaikilla unionin virallisilla kielillä ei ole mahdollista;

Virastoverkoston koordinaattorin tehtävä

27.  kiittää erillisvirastojen verkostoa hyvästä yhteistyöstä asiasta vastaavan valiokunnan kanssa ja panee tyytyväisenä merkille, että verkostoa on vahvistettu; panee tyytyväisenä merkille, että kun erillisvirastojen johtajiin on otettu yhteyttä vuotuisten vastuuvapausmenettelyjen yhteydessä, he ovat suhtautuneet asiaan myönteisesti ja avoimesti;

28.  panee tyytyväisenä merkille, että verkosto on antanut komissiolle tärkeitä ehdotuksia siitä, miten komission palveluita erillisvirastoille voitaisiin yleisesti parantaa, ja että se on antanut myös yksityiskohtaisempia suosituksia suoriteperusteisesta kirjanpitojärjestelmästä (ABAC), erillisvirastojen henkilöstön etuuksien hallinnoinnista palkkatoimistossa ja hankinnoista;

Talousarvio- ja varainhallintoa koskevia yleisiä näkökohtia

29.  panee huolestuneena merkille, että tilintarkastustuomioistuin havaitsi aikaisempien vuosien tapaan erinäisiä ongelmia, jotka koskevat useita erillisvirastoja ja joita ovat erityisesti seuraavat:

– talousarviosuunnittelun heikkoudet

– mahdolliset eturistiriidat

– hankintojen ja sopimusten hallinnointi

– palvelukseenottomenettelyjen avoimuuden tai tiukkuuden puute

– varainhoitovuodelta toiselle tehtävät määrärahasiirrot, jotka eivät perustu sitoumuksiin tai jotka ovat liian suuria;

– puutteet avustuksia koskevien tapahtumien todentamisessa;

30.  toteaa, että komissio aikoo toteuttaa lisätoimia laatiakseen sisäistä suunnittelua ja tuloennusteita koskevat ohjeet, jotka perustuvat parhaisiin käytäntöihin, jotta erillisvirastot voisivat vähentää varainhoitovuodelta toiselle siirrettäviä määriä ja tarvittaessa määrärahojen peruuntumisastetta, ja odottaa komission selvitystä tästä asiasta vuonna 2014;

31.  toteaa myös, että komissio on tarkistanut erillisvirastoihin sovellettavaa varainhoidon puiteasetusta ja siinä yhteydessä mukauttanut sen tekstiä uuteen varainhoitoasetukseen sekä ratkaissut erillisvirastojen ja komission toistuvasti kohtaamia ongelmia ja pannut täytäntöön Euroopan parlamentin, EU:n neuvoston ja Euroopan komission yhteisen julkilausuman erillisvirastoista sekä kyseisen julkilausuman liitteenä olevan yhteisen lähestymistavan; panee merkille, että varainhoidon uutta puiteasetusta sovelletaan vuodesta 2014 alkaen ja siinä tehostetaan varainhoitosääntöjä talousarvion ylijäämän käsittelyn, erillisvirastoille annettujen lisätehtävien, sisäisen tarkastuksen, raportointivaatimusten, vuotuisen työohjelman, monivuotisen toiminta- ja henkilöstösuunnitelman sekä kirjanpidon ja monivuotisten maksuerien osalta; panee tyytyväisenä merkille, että komissio esitti henkilöstösääntöuudistuksen yhteydessä useita muutoksia, joilla pyritään yksinkertaistamiseen;

32.  korostaa, että vastuuvapausmenettelyssä tärkeää on vaikuttavuus ja avoimuus, ja kehottaa tilintarkastustuomioistuinta, neuvostoa, erillisvirastoja ja verkostoa käsittelemään vastuuvapautta tästä näkökulmasta; katsoo kuitenkin, ettei tuloksellisuutta pidä painottaa asianmukaisuuden ja moitteettoman varainhoidon kustannuksella;

33.  kehottaa erillisvirastoja tarkastelemaan sisäisiä hallintomenettelyjään tarkoituksena vähentää hallintokustannuksia, jotka ovat yleisesti liian suuret kaikissa erillisvirastoissa;

Mahdollisuudet tiiviimpään yhteistyöhön ja tiettyjen erillisvirastojen yhdistämiseen

34.  toteaa, että komissio ja erillisvirastot ovat harkinneet tarkkaan mahdollisia rakenteellisia toimenpiteitä järkeistääkseen erillisvirastojen toimintaa, kun niiden määrärahat ja henkilöresurssit ovat niukat;

35.  huomauttaa, että myös jatkossa on noudatettava virastojen välisiä hyviä synergiakäytäntöjä, kuten yhteisymmärryspöytäkirjoja ja niihin liittyvä vuotuisia toimintasuunnitelmia, yhteisiä tutkimushankkeita, tutkimusraporttiluonnosten vertaisarviointeja, tutkimusmenetelmiä koskevaa tiedonvaihtoa ja etukäteisneuvotteluja työohjelmista, jotta vältettäisiin päällekkäisyyksiä ja samankaltaisia toimintoja ja lisättäisiin vaikuttavuutta;

36.  panee merkille, että erillisvirastojen yhteisistä palveluista tehdyn selvityksen tulokset osoittavat, että niiden välillä on jo yhteistyötä ja että tiedotustoimin tällaisia hyviä käytäntöjä voitaisiin kehittää edelleen; toteaa, että hyviä esimerkkejä tästä yhteistyöstä ovat muun muassa Euroopan meriturvallisuusvirasto (Lissabon), joka jakaa sisäisen tarkastuksen Euroopan kalastuksenvalvontaviraston kanssa (Vigo), ja Euroopan rautatievirasto (Valenciennes), joka puolestaan valmistelee tilinpitoa koskevaa yhteispalvelusopimusta Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen (Pariisi) kanssa;

37.  palauttaa mieliin eurooppalaista lainvalvontayhteistyö- ja ‑koulutusvirastoa koskevan komission ehdotuksen, jossa esitettiin Euroopan poliisiakatemian (CEPOL) yhdistämistä Europoliin ja jonka ansiosta hallintomenoissa (etenkin henkilöstömenoissa) olisi voitu saada aikaan säästöjä ja hallintomäärärahoja olisi voitu kohdentaa uudelleen; toteaa, että ehdotus vastasi täysin yhteistä lähestymistapaa, jossa kehotettiin harkitsemaan erillisvirastojen yhdistämistä synergian aikaansaamiseksi ja tehokkuuden parantamiseksi; panee kuitenkin merkille, että komission ehdotus ei vakuuttanut parlamenttia eikä neuvostoa tarpeesta yhdistää CEPOL tai siirtää se Haagiin; korostaa, että tämän päätöksen jälkeen on huolehdittava viraston toiminnan tehokkuudesta;

38.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio aikoo tarvittaessa yhdistää erillisvirastoja, on halukas arvioimaan nykyisten erillisvirastojen yhdistämismahdollisuuksia edelleen ja haluaa lisätä synergiaa sen ja erillisvirastojen yhteispalvelujen avulla ja selvittää tarkasti, mitä tarpeettomia menoja syntyy siitä, että erillisvirastoilla on useita kaukana toisistaan sijaitsevia toimipaikkoja, ja odottaa lisää tätä koskevia ehdotuksia;

39.  on tyytyväinen siihen, että etenemissuunnitelman mukaisesti komissio aikoo arvioida erillisvirastojen synergian tarjoamia mahdollisuuksia Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen, Euroopan koulutussäätiön, Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön sekä Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston osalta;

40.  katsoo, että tiettyjen erillisvirastojen välistä koordinointia olisi lisättävä etenkin toisen erillisviraston toimeksiantoon vaikuttavien päätösten yhteydessä; ehdottaa, että asianomaiset erillisvirastot sopivat asiasta keskenään ja ottavat relevantit sidosryhmät mukaan, jotta vältytään keskenään kilpailevalta lainsäädännöltä; pyytää erillisvirastoja ilmoittamaan tällaisissa tapauksissa asiasta aina parlamentin asiasta vastaaville valiokunnille;

Talousarviovarojen hallinnointi

41.  muistuttaa, että vuotuisuuden periaate on yksi varainhoidon perusperiaatteista, joita ovat yhtenäisyys, talousarvion totuudenmukaisuus, vuotuisuus, tasapaino, laskentayksikkö, yleiskatteisuus, erittely, moitteeton varainhoito ja avoimuus ja jotka ovat välttämättömiä unionin talousarvion tehokkaan toteutuksen varmistamiseksi; huomauttaa, että erillisvirastot eivät aina täysin noudata vuotuisuuden periaatetta;

42.  ottaa huomioon erillisvirastojen selitykset, joiden mukaan on vaikeaa välttää toimintamäärärahojen siirtämistä varainhoitovuodelta toiselle; katsoo kuitenkin, että parantamisen varaa on vielä monessa suhteessa ja etenkin seuraavissa tapauksissa: maksusitoumusmäärärahoja voitaisiin hallinnoida paremmin, sisäistä suunnittelua ja tuloennusteita voitaisiin parantaa ja budjettikuria tiukentaa edelleen;

43.  toteaa, että etenemissuunnitelmansa mukaisesti komissio arvioi erillisvirastoille tarjoamiaan palveluja niiden antaman palautteen perusteella ja parantaa, selkeyttää, laajentaa tai mukauttaa niitä tarvittaessa;

44.  toteaa, että komissio käy neuvotteluja Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) maksuja ja palkkioita koskevan asetuksen muuttamisesta, jotta maksut ja palkkiot voitaisiin asettaa sellaiselle tasolle, joka antaisi lentoturvallisuusvirastolle mahdollisuuden järjestää toimintansa hankkeen ajaksi ja auttaisi välttämään keskipitkän / pitkän aikavälin ylijäämät tai puutteet; panee merkille, että komissio aikoo arvioida uudestaan, kuinka hyväksyntätuloista aiheutuvia määrärahasiirtoja varainhoitovuodelta toiselle voitaisiin vähentää tarkistamalla maksujen ja palkkioiden tasoa säännöllisesti;

45.  panee merkille komission kannan, jonka mukaan on vain vähän perusteita luoda vararahastoa osittain omarahoitteisia erillisvirastoja varten, ja sen ehdotuksen jatkaa nykyisen käytännön noudattamista; ei pidä tätä kuitenkaan tyydyttävänä ratkaisuna;

46.  muistuttaa komissiota siitä, että varainhoitoasetus ei sovellu ylijäämää tuottaviin erillisvirastoihin; korostaa, että osana uudistusta on tärkeää pohtia tapoja tämän ongelman ratkaisemiseksi esimerkiksi luomalla rajoitettu vararahasto;

47.  kehottaa niiden erillisvirastojen johtokuntia/hallintoneuvostoja, jotka ovat kokonaan tai osittain maksuilla yhteisrahoitettuja, varmistamaan, että maksujen määräytyminen on avointa ja että kyseisten erillisvirastojen palvelut suoritetaan mahdollisimman tehokkaasti parhaan mahdollisen maksutason tarjoamiseksi;

48.  huomauttaa jälleen, että tiettyjen erillisvirastojen heikkoutena on talousarviota koskevan joustavuuden puute, mikä tarkoittaa, että säästöjä voitaisiin saada aikaan, jos talousarvion osastojen välillä olisi riittävästi joustavuutta; toteaa, että uudessa varainhoidon puiteasetuksessa vahvistetaan samat säännöt kuin ne, joita toimielimiin sovelletaan yleisen varainhoitoasetuksen mukaisesti: erillisviraston johtaja voi siirtää määrärahoja osastosta toiseen enintään 10 prosenttia siihen budjettikohtaan osoitetuista kyseisen vuoden määrärahoista, josta määrärahat siirretään, ja siirtoja luvusta toiseen tai momentilta toiselle voidaan tehdä rajoituksetta;

49.  panee merkille, että osa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen erillisvirastoista on operatiivisia ja näin ollen niiden talousarvion toteutus riippuu myös ulkoisista tekijöistä;

50.  vaatii uudestaan kaikkia erillisvirastoja ja yhteisyrityksiä liittämään julkaistuun lopulliseen tilinpäätökseensä järjestelmällisesti vakiomuotoisen tekstin, joka sisältää talousarvion toteutusta ja talousarvio- ja varainhallintoa koskevien selvitysten tiedot; suosittaa, että kaikki erillisvirastot ja yhteisyritykset toimittavat kaikki nämä tiedot helppokäyttöisessä ja avoimessa muodossa (Excel- ja/tai CSV-tiedostoina), jotta talousarvion toteutusta on helppo verrata ja jotta parlamentti ja suuri yleisö voivat näin vertailla perusteellisesti niiden menoja;

51.  toteaa, että uuteen varainhoidon puiteasetukseen sisältyy tiettyjä säännöksiä, joiden pitäisi yksinkertaistaa erillisvirastoihin sovellettavia sääntöjä, etenkin konsolidoidut vuotuiset toimintakertomukset, vuotuisesta ja monivuotisesta osasta muodostuvaa yhteistä ohjelma-asiakirjaa koskeva säännös sekä mahdollisuus jakaa tai siirtää monialaisia toimia (etenkin kirjanpitoa), jos siitä saadaan aikaan kustannussäästöjä;

Toiminnan tuloksellisuus

52.  toteaa, että verkoston mukaan kukin erillisvirasto on kehittänyt oman tuloksellisuuden hallinnointijärjestelmänsä käyttäen hyväkseen erillisvirastojen välillä verkostossa jaettuja kokemuksia ja parhaita käytäntöjä ja erillisvirastojen tällä alalla tekemän yhteistyön vahvistamiseksi on perustettu erityinen alaverkosto;

53.  on tyytyväinen siihen, että komissio laatii suuntaviivoja arviointia varten ja että luonnoksesta tarkistetuiksi arvioinnin suuntaviivoiksi järjestetään julkinen kuuleminen 12. marraskuuta 2013–25. helmikuuta 2014, minkä jälkeen komissio aikoo hyväksyä uudet suuntaviivat vuoden 2014 puoliväliin mennessä; panee myös merkille, että paraikaa laaditaan suuntaviivoja räätälöidyistä tulosindikaattoreista, joilla voitaisiin arvioida erillisvirastojen johtajien saavuttamia tuloksia; toteaa, että ensimmäisestä luonnoksesta on jo käyty keskusteluja erillisvirastojen kanssa, ja odottaa saavansa lopullisen asiakirjan suunnitelmien mukaan vuoden 2014 alussa;

54.  huomauttaa, että toimintoperusteinen budjetointi on edelleen perusperiaate unionin talousarviota laadittaessa; on huolestunut siitä, että tilintarkastustuomioistuin tekee vuoden 2012 vuosikertomuksessaan sen johtopäätöksen, että lainsäädäntökehys on useilla unionin talousarvion aloilla mutkikas eikä tuloksellisuutta painoteta riittävästi; suhtautuu myönteisesti erillisvirastojen toimiin, joilla painotetaan tuloksellisuutta koskevaa raportointia;

55.  pyytää tilintarkastustuomioistuinta tekemään arvioinnin erillisvirastojen tuloksellisuudesta ja tuloksista hyvissä ajoin ennen vuonna 2016 toteutettavaa monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista, jotta voidaan arvioida, missä asioissa erillisvirastot voisivat tehdä parempaa yhteistyötä tai jopa yhdistyä ja voitaisiinko jotkin erillisvirastot lakkauttaa tai voisivatko ne jatkaa jonain muuna kustannustehokkaampana institutionaalisena rakenteena;

Riippumattomuus

56.  tähdentää, että erillisvirastojen riippumattomuus on erittäin tärkeää; muistuttaa, että erillisvirastojen olisi voitava hoitaa tehtäviään riippumattomasti, ja pitää valitettavana, että tällä hetkellä tämä ei aina toteudu; katsoo, että komission pääosastoja olisi pidettävä erillisvirastojen kumppaneina;

57.  toteaa, että erillisvirastot osallistuvat aloitteisiin, joilla pyritään parantamaan niiden tehokkuutta, kustannustehokkuutta ja vastuuvelvollisuutta; panee merkille, että komission edustajat tukevat tätä prosessia erillisvirastojen johtoelimissä esimerkiksi seuraamalla etenemissuunnitelman toteutusta kussakin erillisvirastossa, tarkastelemalla edistystä säännöllisin väliajoin ja yksityiskohtaisesti ja ilmoittamalla keskusyksiköille mahdollisista ongelmista sekä auttamalla varmistamaan, että erillisvirastojen toiminta, mukaan luettuna talousarvion ja henkilöresurssien suunnittelu, vastaa unioninlaajuisia toimintapoliittisia tavoitteita;

Eturistiriidat ja avoimuus

58.  muistuttaa erillisvirastoja ja komissiota tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksesta nro 15/2012, joka laadittiin sen jälkeen, kun parlamentti pyysi tilintarkastustuomioistuinta selvittämään kattavasti, miten erillisvirastot ovat pyrkineet hallitsemaan mahdollisia eturistiriitatilanteita;

59.  pyytää tilintarkastustuomioistuinta seuraamaan sitä, miten erillisvirastot edistyvät eturistiriitojen hallinnassa ja ehkäisemisessä; kehottaa jälleen tilintarkastustuomioistuinta jatkamaan tätä seurantaa ja laajentamaan tarkastuksensa kattamaan myös muut erillisvirastot sekä esittämään havainnot tulevassa asiaa koskevassa erityiskertomuksessa;

60.  muistuttaa, että eturistiriidoista aiheutuu korruptiota, petoksia, varojen ja henkilöresurssien väärinkäyttöä ja nepotismia ja että ne vaikuttavat kielteisesti päätösten puolueettomuuteen ja työn laatuun ja heikentävät kansalaisten luottamusta unionin toimielimiin ja erillisvirastoihin;

61.  muistuttaa, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen nro 15/2012 kirjattujen havaintojen mukaan kenttätyön päättyessä (lokakuussa 2011) yksikään neljästä tarkastetusta erillisvirastosta ei ollut hallinnut eturistiriitatilanteita asianmukaisesti; toteaa, että Euroopan lääkevirasto ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen ovat edenneet eturistiriitojen hallinnassa pisimmälle, mutta Euroopan kemikaaliviraston toimintalinjoissa on vielä puutteita eikä Euroopan lentoturvallisuusvirastolla ole vielä lainkaan tällaisia toimintalinjoja;

62.  panee tyytyväisenä merkille, että moni erillisvirasto on panostanut voimakkaasti eturistiriitoja koskevista toimintalinjoista ja käytännöistä tiedottamiseen, toteaa, että käytössä on jo monia hyviä käytäntöjä, ja panee tyytyväisenä merkille erityisesti esimerkkinä hyvästä käytännöstä, jota muiden erillisvirastojen olisi harkittava, Euroopan lentoturvallisuusviraston käyttöön ottaman yhden vuoden ”jääviysajan”, mikä tarkoittaa sitä, että kenellekään organisaation uudelle työntekijälle ei osoiteta sellaisia tehtäviä, joihin liittyviä asioita he ovat suoraan käsitelleet viiden edellisen vuoden aikana;

63.  toteaa, että Euroopan lentoturvallisuusvirasto oli vuoden 2012 puoliväliin mennessä hyväksynyt kattavan toimenpidepaketin, joka koskee eturistiriitojen ehkäisemistä ja vähentämistä ja johon kuuluu etenkin lentoturvallisuusviraston henkilöstöä koskevien käytännesääntöjen hyväksyminen;

64.  toteaa, että Euroopan kemikaalivirasto toimitti tietoja eturistiriitoja koskevista toimintalinjoistaan vastuuvapausmenettelyn 2011 seurantakertomuksessa (kemikaaliviraston varainhoitoasetuksen 96 artiklan 2 kohdan mukaisesti);

65.  toteaa, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen on pyrkinyt vuodesta 2011 lähtien vahvistamaan rakenteitaan, joiden avulla pyritään välttämään mahdolliset eturistiriidat, ja se on hyväksynyt tätä varten riippumattomuutta ja tieteellisiä päätöksentekomenettelyitä koskevat tarkistetut toimintalinjat; panee kuitenkin huolestuneena merkille, että tästä uudistuksesta huolimatta elintarviketurvallisuusviranomaisen menettely mahdollisten eturistiriitojen arvioimiseksi on raskas ja sitä on kritisoitu; kehottaa elintarviketurvallisuusviranomaista sen vuoksi esittämään yksinkertaistettua menettelyä, jolla prosessia tehostettaisiin ilman, että eturistiriitojen havaitsemista ja ehkäisemistä koskevat uudet vaatimukset vesittyvät;

66.  panee merkille, että lisäksi on otettu käyttöön ja pantu täytäntöön johtokunnan/hallintoneuvoston jäseniä, tieteellisten komiteoiden jäseniä ja asiantuntijoita sekä lääkeviraston henkilöstöä koskevia eturistiriitoja koskevat toimintalinjat ja menettelyt;

67.  palauttaa mieliin tilintarkastustuomioistuimen suosituksen, jossa kaikkia unionin toimielimiä ja hajautettuja elimiä kehotetaan arvioimaan, ovatko tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 15/2012 annetut suositukset niihin soveltuvia ja niiden kannalta relevantteja; pyytää erillisvirastoja raportoimaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle tästä asiasta ennen vuoden 2014 loppua;

68.  muistuttaa erillisvirastoja niitä koskevasta 19. heinäkuuta 2012 annetusta toimielinten yhteisestä julkilausumasta ja erityisesti sen sisältämistä eturistiriitojen hallintaa ja torjuntaa (11 ja 18 kohta) ja tieteellisten asiantuntijoiden riippumattomuutta (20 kohta) koskevista säännöksistä;

69.  toteaa, että komission mukaan sen yleinen lainsäädäntäkehys eturistiriitojen alalla on vankka ja vastaa Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön tästä asiasta antamia suuntaviivoja eikä olennaisia uusia säädöksiä tarvita, ja toteaa, että komissio ei ole missään vaiheessa sitoutunut antamaan säädösehdotuksia eikä aio niitä tällä hetkellä antaa;

70.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio hyväksyi 10. joulukuuta 2013 eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallintaa koskevat suuntaviivat, jotka osoitettiin erityisesti erillisvirastoille yhteisen lähestymistavan mukaisesti; toteaa, että kyseiset suuntaviivat koskevat hallintoneuvostojen /johtokuntien jäseniä (pääjohtajia, asiantuntijoita, valituslautakuntien jäseniä, erillisvirastojen henkilöstöä sekä unionin avustusten ja sopimusten saajia); katsoo, että kyseisin suuntaviivoin kullekin erillisvirastolle pyritään antamaan ohjeita toimintalinjoja ja toteutettavia toimia varten;

71.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio on lisäksi ottanut huomioon tärkeimmät erillisvirastoja koskevat parlamentin (vastuuvapausmenettelyssä antamat), tilintarkastustuomioistuimen (erityiskertomuksessa nro 15/2012 antamat), oikeusasiamiehen (useaan erillisvirastoon osana toukokuussa 2011 käynnistettyä ohjelmaa tekemiensä vierailujen aikana antamat) ja komission sisäisen tarkastuksen (myös erillisvirastojen sisäisen tarkastuksen) suositukset tällä alalta sekä omat eettiset sääntönsä;

72.  toteaa, että komissio teki näitä suuntaviivoja valmistellessaan tiivistä yhteistyötä erillisvirastojen kanssa unionin erillisvirastojen päälliköiden verkoston välityksellä, mikä oli hyödyllistä prosessin kannalta;

73.  katsoo, että sen jälkeen kun komissio on julkaissut suuntaviivansa, erillisvirastojen on ehkä tarpeen muotoilla eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallintaa koskevia toimintalinjojaan uudelleen, jotta ne vastaisivat ehdottomasti komission suuntaviivoja ja tilintarkastustuomioistuimen suosituksia; toteaa, että useimmat erillisvirastot ovat suunnitelleet tarkistavansa eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallintaa koskevia toimintalinjojaan kyseisten suuntaviivojen perusteella, ja kehottaa erillisvirastoja raportoimaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle tästä asiasta ja toteutetuista toimista vuoden 2012 vastuuvapauden seurannan yhteydessä ennen vuoden 2014 loppua;

74.  panee merkille, että suuntaviivoissa ei mainita erikseen lähetettyjä kansallisia asiantuntijoita eikä ulkopuolista tai väliaikaista henkilöstöä; pyytää, että erillisvirastot ottavat nämä henkilöstöryhmät huomioon arvioidessaan ja muotoillessaan uudelleen eturistiriitoja koskevia toimintalinjojaan;

75.  odottaa, että komissio arvioi jatkuvasti suuntaviivojen täytäntöönpanon vaikutuksia ja mukauttaa suuntaviivoja tarpeen mukaan arviointien tulosten perusteella, ja kehottaa komissiota pitämään mielessä, että riskit ja hyödyt on pidettävä tasapainossa, kun on kyse toisaalta eturistiriitojen hallinnasta ja toisaalta taas pyrkimyksestä saada mahdollisimman hyvää tieteellistä neuvontaa;

76.  pitää valitettavana, että useimpien erillisvirastojen johtokuntien/hallintoneuvostojen jäsenten, johtoon kuuluvan henkilöstön sekä ulkoisten ja viraston sisäisten asiantuntijoiden etunäkökohtia koskevat ilmoitukset ja ansioluettelot eivät ole julkisesti saatavilla; muistuttaa jälleen, että korkea avoimuuden taso on tärkeä tekijä eturistiriitojen riskin vähentämisessä; pyytää näin ollen niitä erillisvirastoja, jotka eivät vielä ole niin tehneet, julkaisemaan verkkosivustoillaan 1. joulukuuta 2014 mennessä eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallintaa koskevat toimintalinjansa ja/tai järjestelynsä ja täytäntöönpanosääntönsä sekä luettelon johtokuntansa/hallintoneuvostonsa jäsenistä, johtoon kuuluvasta henkilöstöstä sekä ulkoisista ja viraston sisäisistä asiantuntijoista ja näiden etunäkökohtia koskevat ilmoitukset ja ansioluettelot;

Sisäisen valvonnan järjestelmä ja petostentorjunta

77.  toteaa, että uudessa varainhoidon puiteasetuksessa selvennettiin erillisvirastojen sisäisen tarkastuksen toimintoon liittyviä menettelyitä ja tehtäviä sekä sisäistä tarkastusta ja erityisesti komission sisäisen tarkastuksen (IAS) ja erillisvirastojen sisäisen tarkastuksen yksiköiden (IAC) rooleja; toteaa, että uusi varainhoidon puiteasetus edellyttää toiminnan koordinointia ja tiedonvaihtoa sisäisen tarkastuksen yksiköiden ja IAS:n välillä, ja lisäksi siinä ei enää edellytetä, että IAS:n on tehtävä erillisvirastoissa yksi sisäinen tarkastus vuodessa, vaan lähtökohtana ovat mahdolliset riskit;

78.  pitää tervetulleena sitä, että Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) laati erillisvirastoilta saadun palautteen perusteella petostentorjuntastrategiat erillisvirastoja varten ja että se aikoi myös järjestää tammikuussa 2014 kaksi seminaaria erillisvirastoille lisätuen tarjoamiseksi;

Henkilöresurssit ja palvelukseenottomenettelyt

79.  panee komission antamista tiedoista merkille, että uudistettaessa henkilöstösääntöjä komissio ehdotti henkilöstösääntöjen 110 artiklaan uutta sanamuotoa, jolla pyritään siihen, että henkilöstösääntöjen ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen täytäntöönpanosäännöt ovat yksinkertaisia ja joustavia;

80.  muistuttaa komissiolle olevansa huolissaan siitä, että erillisvirastojen palvelukseenottoa koskevat menettelyt ovat olleet jatkuva ongelma aina erillisvirastojen perustamisesta alkaen, ja odottaa komissiolta suuntaviivoja tilanteen ratkaisemiseksi tulevaisuudessa;

81.  toteaa, että erillisvirastot ovat laatineet omat suuntaviivansa varmistaakseen, että väliaikaisten ja sopimussuhteisten toimihenkilöiden palkkaamista koskevissa täytäntöönpanosäännöissä vahvistettuja periaatteita noudatetaan, ja kehottaa komissiota kuulemaan erillisvirastoja laatiessaan niitä koskevia suuntaviivoja;

82.  kehottaa erillisvirastoja ja komissiota pyrkimään yhteisymmärrykseen kurinpitomenettelyjen käsittelyyn suunnattujen resurssien käytöstä;

Euroopan valvontaviranomaiset

83.  toteaa, että komission mukaan uudessa varainhoidon puiteasetuksessa esitetty tasausmaksumekanismin periaate on sekarahoitusta saavien erillisvirastojen keskeisten rahoitusperiaatteiden mukainen ja aiemmin sen avulla varmistettiin, että kaikkia Euroopan valvontaviranomaisia rahoittavia tahoja kohdeltiin oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti; ihmettelee, miksei vielä ole vahvistettu valvontaviranomaisten ja komission välistä erityistä yhteisymmärryspöytäkirjaa, jonka tarkoituksena on taata, että valvontaviranomaisten talousarvio vahvistetaan ja että sitä toteutetaan ja valvotaan tehokkaasti;

84.  panee tässä yhteydessä merkille, että komission tarkoituksena on lisätä koko menettelyn avoimuutta ja tehdä vuoden 2014 talousarvioesityksestä lähtien tarkemmin selkoa siitä, missä määrin se on muuttanut erillisvirastojen esittämiä pyyntöjä talousarvioesityksessä ja miksi;

85.  toteaa, että komissio tekee paraikaa Euroopan valvontaviranomaisia koskevaa arviointia, jonka oli määrä valmistua tammikuussa 2014, ja se tutkii mahdollisuutta tehdä ehdotus, jolla varmistetaan, että kolmen valvontaviranomaisen talousarviot rahoitetaan täysin unionin talousarviosta;

Sukupuolten tasa-arvo

86.  tähdentää jälleen, että on otettava käyttöön toimintalinjoja, joilla varmistetaan naisten ja miesten asianmukainen edustus erillisvirastojen hallintoelimissä; kehottaa erillisvirastojen pääjohtajia varmistamaan, että erillisvirastojen henkilöstön sukupuolijakauma on yleisesti tasapuolinen ja että myös vastuutehtävissä oleva henkilöstö jakautuu tasapuolisesti, ja kehottaa lisäksi virastojen johtokuntia/hallintoneuvostoja ja komissiota noudattamaan sukupuolten tasa-arvon periaatetta ja ottamaan huomioon komission vuonna 2010 käynnistämän strategian sukupuolijakauman tasapainottamiseksi vastuutehtävissä;

87.  on tyytyväinen siihen, että komissio kiinnittää huomiota sukupuolinäkökohtiin koko valintamenettelyn ajan alkuvaiheesta lähtien; toteaa, että sama pätee myös menettelyihin, joissa komissio nimittää pääjohtajan;

Monimutkaiset tietojenkäsittelyjärjestelmät

88.  panee merkille komission pääkirjanpitojärjestelmän (ABAC) käyttöä koskevan komission selvityksen, jonka mukaan

   ABACia käyttää yli 40 ulkoista yksikköä, joihin kuuluvat Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, alueiden komitea, perinteiset erillisvirastot, yhteisyritykset ja toimeenpanovirastot
   ulkoisille yksiköille tarjotaan sama palvelutaso kuin komission sisäisille yksiköille
   järjestelmässä on palautusmekanismi, jolla peritään takaisin tietotekniikkajärjestelmän käytöstä ja erityisesti lisäpalveluista aiheutuvat lisäkulut
   budjettivallan käyttäjä ei ole antanut komissiolle rahoitusta, jotta se voisi hoitaa ulkoisten yksiköiden tukemisesta aiheutuvat tehtävät,
   ABAC ei tarjoa pitkälle räätälöityjä toimintoja, joita tarvittaisiin vain vertikaalisia ohjelmia varten (esimerkiksi rakennerahastot, EMOTR jne.); lisäksi keskusjärjestelmän monimutkaisuus ja sen ylläpitoon liittyvät näkökohdat eivät mahdollista virastokohtaisten pyyntöjen lisäämistä
   komissio on valmis keskustelemaan tilinpitotehtävien hoitamisesta ulkoisten yksikköjen puolesta, jos tällainen keskittäminen saisi aikaan mittakaavasäästöjä, vähentäisi rahoitukseen tai toiminnan jatkuvuuteen liittyvää riskiä ja saattaisi vapauttaa sisäisiä resursseja operationaalisempiin tehtäviin;

89.  panee huolestuneena merkille komission vastauksen, jonka mukaan komission henkilöstöhallintajärjestelmän (SYSPER 2) käyttö erillisvirastoissa olisi taloudellisesti perusteltua vain, jos ne soveltavat samoja sääntöjä ja prosesseja kuin komissio, sillä muussa tapauksessa tekniset mukautukset ja ylläpitokustannukset olisivat kohtuuttomia suhteessa mahdolliseen hyötyyn;

90.  pitää valitettavana, että komissio ei ole ratkaissut ongelmia, joita erillisvirastoilla on ABAC- ja SYSPER 2 -järjestelmien kaltaisten monimutkaisten tietojenkäsittelyjärjestelmien vuoksi, koska kyseiset järjestelmät on suunniteltu pikemminkin komission tarpeisiin kuin erillisvirastojen; panee tyytyväisenä merkille, että tämän ongelman seurauksia on käsitelty erillisvirastojen alaverkostoissa ja etenkin hallintojohtajien alaverkostossa (ABAC ja SYSPER 2), ja kehottaa komissiota tiivistämään yhteistyötään erillisvirastojen kanssa tällä alalla;

91.  katsoo, että unionia koskevien tietojen julkaiseminen mahdollistaa uudet innovaatiot, hyödyttää taloutta huomattavasti kokonaisuudessaan ja tehostaa hallintoa; pyytää, että erillisvirastojen tiedot ovat pysyvästi saatavilla koneellisesti luettavassa muodossa ja maksutta, jotta ne ovat vapaasti käytettävissä uudelleen;

o
o   o

92.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman vastuuvapausmenettelyn kohteena oleville erillisvirastoille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle.

(1)EUVL L 308, 16.11.2013, s. 374.
(2)EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.
(3)EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1.
(4)EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72.
(5)EUVL L 328, 7.12.2013, s. 42.
(6)EUVL C 365, 13.12.2013.
(7)EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 62.
(8)EUVL C 51 E, 22.2.2013, s. 121.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö