Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 3. huhtikuuta 2014 - Bryssel
Kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskeva yhteisön valvontajärjestelmä ***II
 Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä (kansainvälisen ilmailun päästöt) ***I
 Korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavat toimitusmaksut ***I
 Maksupalvelut sisämarkkinoilla ***I
 Eurooppalaiset sähköisen viestinnän sisämarkkinat ***I
 Sähköinen tunnistaminen ja sähköisiin transaktioihin liittyvät luottamuspalvelut sisämarkkinoilla ***I
 Yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteinen tilintarkastus ***I
 Tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteinen tilintarkastus ***I
 Ukrainasta peräisin oleviin tavaroihin sovellettavien tullien alentaminen tai poistaminen ***I
 EU:n kokonaisvaltainen lähestymistapa ja EU:n ulkoisen toiminnan johdonmukaisuus
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan komissio ja toimeenpanovirastot
 Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2012 vastuuvapausmenettelyssä
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan parlamentti
 Vastuuvapaus 2012: kahdeksas, yhdeksäs ja kymmenes EKR
 Vastuuvapaus 2012: Eurooppa-neuvosto ja neuvosto
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan ulkosuhdehallinto
 Vastuuvapaus 2012: Unionin tuomioistuin
 Vastuuvapaus 2012: Tilintarkastustuomioistuin
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan talous- ja sosiaalikomitea
 Vastuuvapaus 2012: Alueiden komitea
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan oikeusasiamies
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan tietosuojavaltuutettu
 Vastuuvapaus 2012: erillisvirastojen toiminta, varainhoito ja sen valvonta
 Vastuuvapaus 2012: Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan unionin elinten käännöskeskus
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan poliisiakatemia
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan lentoturvallisuusvirasto
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan pankkiviranomainen
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskus
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan kemikaalivirasto
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan ympäristökeskus
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan kalastuksenvalvontavirasto
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan tasa-arvoinstituutti
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan lääkevirasto
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskus
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan meriturvallisuusvirasto
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan unionin verkko- ja tietoturvavirasto
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan rautatievirasto
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan koulutussäätiö
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto
 Vastuuvapaus 2012: Euratomin hankintakeskus
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö
 Vastuuvapaus 2012: Eurojust
 Vastuuvapaus 2012: Europol
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan unionin perusoikeusvirasto
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtiva virasto
 Vastuuvapaus 2012: Euroopan GNSS-virasto
 Vastuuvapaus 2012: ARTEMIS-yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2012: Clean Sky -yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2012: ENIAC-yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2012: Polttokenno- ja vetyteknologian alan yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2012: Innovatiivisia lääkkeitä koskevaa yhteistä teknologia-aloitetta toteuttava yhteisyritys
 Vastuuvapaus 2012: ITER-yhteisyritys ja fuusioenergian kehittäminen
 Vastuuvapaus 2012: SESAR-yhteisyritys
 Vuosikertomus 2012 EU:n taloudellisten etujen suojaamisesta ‑ Petostentorjunta
 Iranin tilanne

Kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskeva yhteisön valvontajärjestelmä ***II
PDF 196kWORD 38k
Päätöslauselma
Liite
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. huhtikuuta 2014 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 428/2009 muuttamisesta (18086/1/2013 – C7-0093/2014 – 2011/0310(COD))
P7_TA(2014)0277A7-0236/2014

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (18086/1/2013 – C7‑0093/2014),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0704),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 72 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A7‑0236/2014),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman;

3.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat;

4.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

5.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

6.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen ja tämän päätöslauselman liitteenä olevat lausumat yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen lausuma kaksikäyttötuotteiden vientivalvontajärjestelmän tarkistuksesta

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat tietoisia siitä, että on tärkeää tehostaa jatkuvasti EU:n strategisen vientivalvontajärjestelmän tehokkuutta ja johdonmukaisuutta varmistaen turvallisuuden korkea taso ja asianmukainen avoimuus haittaamatta kilpailukykyä ja kaksikäyttötuotteiden laillista kauppaa.

Nämä kolme toimielintä katsovat, että järjestelmän nykyaikaistaminen ja lähentäminen edelleen on tarpeen, jotta vastattaisiin uusiin uhkiin ja nopeisiin teknologisiin muutoksiin, vähennettäisiin vääristymisiä, luotaisiin aidot yhteismarkkinat kaksikäyttötuotteille (tasapuoliset toimintaedellytykset viejille) ja näytettäisiin edelleen kolmansille maille mallia vientivalvonnasta.

Sitä varten on olennaisen tärkeää virtaviivaistaa prosessia valvontaluettelojen päivittämiseksi (asetuksen liitteet), tehostaa riskiarviointia ja tiedonvaihtoa, kehittää yhä parempia teollisuusstandardeja ja vähentää eroja täytäntöönpanossa.

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat tietoisia kysymyksistä, jotka koskevat sellaisten tiettyjen tieto- ja viestintäteknologioiden vientiä, joita voidaan käyttää ihmisoikeuksien rikkomusten yhteydessä ja EU:n turvallisuuden vaarantamiseksi; tämä koskee erityisesti teknologioita, joita käytetään massavalvontaan, seurantaan, jäljittämiseen ja sensurointiin, sekä ohjelmistojen haavoittuvuutta.

Tältä osin on aloitettu tekniset kuulemiset muun muassa EU:n kaksikäyttötuotteita koskevien vertaisarviointivierailujen, kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmän ja vientivalvontajärjestelmien puitteissa, ja toimia toteutetaan edelleen hätätilanteisiin vastaamiseksi seuraamuksin (SEUT 215 artiklan nojalla), tai toteuttamalla kansallisia toimenpiteitä. Pyrkimyksiä tehostetaan myös monenvälisten sopimusten edistämiseksi vientivalvontajärjestelmien yhteydessä, ja vaihtoehtoja tutkitaan tähän kysymykseen paneutumiseksi EU:n kaksikäyttötuotteiden vientivalvontapolitiikan käynnissä olevan tarkistuksen yhteydessä ja valmistellessa komission tiedonantoa. Kyseiset kolme toimielintä panivat tässä yhteydessä merkille Wassenaarin järjestelyyn osallistuvien valtioiden 4. joulukuuta 2013 tekemän sopimuksen sellaisten monimutkaisten valvontavälineiden tarkastuksista, joiden avulla tietokonejärjestelmiin pääsee luvatta, ja IP-verkon valvontajärjestelmien tarkastuksista.

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sitoutuvat myös kehittämään edelleen olemassa olevaa kaikenkattavaa (catch-all) mekanismia asetuksen liitteeseen I kuulumattomia kaksikäyttötuotteita varten vientivalvontajärjestelmän ja sen soveltamisen kehittämiseksi edelleen Euroopan sisämarkkinoilla.

Komission lausuma delegoiduista säädöksistä

Komissio muistuttaa tämän asetuksen yhteydessä Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen 15 kohdassa antamastaan sitoumuksesta toimittaa delegoituja säädöksiä valmistellessaan parlamentille kaikki kansallisten asiantuntijoiden tapaamisia koskevat tiedot ja asiakirjat.

Komission lausuma asetuksen päivittämisestä

Varmistaakseen lähennetymmän, tehokkaamman ja johdonmukaisemman eurooppalaisen lähestymistavan strategisten tuotteiden liikkumiseen (vientiin, siirtoon, välitykseen ja kauttakulkuun) komissio aikoo tehdä uuden ehdotuksen asetuksen päivittämiseksi mahdollisimman pian.

(1)EUVL C 68 E, 7.3.2014, s. 112.


Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä (kansainvälisen ilmailun päästöt) ***I
PDF 184kWORD 36k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. huhtikuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta, jotta voidaan ottaa huomioon yksittäisen maailmanlaajuisen markkinapohjaisen toimenpiteen soveltamisesta kansainvälisen ilmailun päästöihin tehtävän kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpano vuoteen 2020 mennessä (COM(2013)0722 – C7-0374/2013 – 2013/0344(COD))
P7_TA(2014)0278A7-0079/2014

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0722),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 192 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0374/2013),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 22. tammikuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 7. maaliskuuta 2014 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A7-0079/2014),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 3. huhtikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2014 antamiseksi kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta, jotta voidaan ottaa huomioon yksittäisen maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen soveltamisesta kansainvälisen ilmailun päästöihin tehtävän kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpano vuoteen 2020 mennessä

P7_TC1-COD(2013)0344


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 421/2014.)

(1)Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.


Korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavat toimitusmaksut ***I
PDF 413kWORD 179k
Euroopan parlamentin tarkistukset 3. huhtikuuta 2014 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavista toimitusmaksuista (COM(2013)0550 – C7-0241/2013 – 2013/0265(COD))(1)
P7_TA(2014)0279A7-0167/2014

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)   Monissa jäsenvaltioissa21 valmistellaan parhaillaan toimitusmaksuja sääntelevää lainsäädäntöä, joka kattaa monia eri osa-alueita, kuten eri tasoilla veloitettaville toimitusmaksuille asetettavat enimmäistasot, kauppiailta veloitettavat maksut, kaikkien korttien hyväksymistä koskevat säännöt tai ohjaamista koskevat toimenpiteet. Joissakin jäsenvaltioissa voimassa olevissa hallinnollisissa päätöksissä on suurta vaihtelua. Koska toimitusmaksut aiheuttavat haittaa vähittäiskauppiaille ja kuluttajille, kansallisella tasolla suunnitellaan toimitusmaksujen tasoa tai niiden vaihtelevuutta koskevien uusien sääntelytoimenpiteiden käyttöönottoa Tällaiset kansalliset toimenpiteet muodostaisivat todennäköisesti merkittäviä esteitä sisämarkkinoiden toteuttamiselle korttimaksujen sekä korttipohjaisten verkko- ja mobiilimaksujen alalla ja haittaisivat sen vuoksi palveluiden tarjoamisen vapautta.
(7)   Monissa jäsenvaltioissa21 valmistellaan parhaillaan tai on jo saatettu päätökseen toimitusmaksuja sääntelevää lainsäädäntöä, joka kattaa monia eri osa-alueita, kuten eri tasoilla veloitettaville toimitusmaksuille asetettavat enimmäistasot, kauppiailta veloitettavat maksut, kaikkien korttien hyväksymistä koskevat säännöt tai ohjaamista koskevat toimenpiteet. Joissakin jäsenvaltioissa voimassa olevissa hallinnollisissa päätöksissä on suurta vaihtelua. Jotta toimitusmaksujen tasot olisivat entistä johdonmukaisemmat, kansallisella tasolla suunnitellaan toimitusmaksujen tasoa tai niiden vaihtelevuutta koskevien uusien sääntelytoimenpiteiden käyttöönottoa. Tällaiset kansalliset toimenpiteet muodostaisivat todennäköisesti merkittäviä esteitä sisämarkkinoiden toteuttamiselle korttimaksujen sekä korttipohjaisten verkko- ja mobiilimaksujen alalla ja haittaisivat sen vuoksi palveluiden tarjoamisen vapautta.
__________________
__________________
21 Italia, Unkari, Puola ja Yhdistynyt kuningaskunta.
21 Italia, Unkari, Puola ja Yhdistynyt kuningaskunta.
Tarkistus 2
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)   Maksukortit ovat vähittäisostoissa yleisimmin käytetty sähköinen maksuväline. Unionin maksukorttimarkkinoiden yhdentyminen on kuitenkin pahasti kesken, koska monet maksusovellukset eivät voi levitä kansallisten rajojen ulkopuolelle tai uusilta unionin laajuisilta palveluntarjoajilta estetään pääsy markkinoille. Markkinoiden vähäinen yhdentyminen korottaa tällä hetkellä hintoja ja kaventaa kuluttajille ja vähittäiskauppiaille tarjottavaa maksupalveluvalikoimaa sekä rajoittaa mahdollisuuksia hyödyntää sisämarkkinoita. Sen vuoksi on tarpeen poistaa korttimarkkinoiden, mukaan lukien korttitapahtumiin perustuvien mobiili- ja verkkomaksujen markkinoiden, tehokasta toimintaa haittaavat esteet, jotka jarruttavat edelleen täysin yhdentyneiden markkinoiden luomista.
(8)   Maksukortit ovat vähittäisostoissa yleisimmin käytetty sähköinen maksuväline. Unionin maksukorttimarkkinoiden yhdentyminen on kuitenkin pahasti kesken, koska monet maksusovellukset eivät voi levitä kansallisten rajojen ulkopuolelle tai uusilta unionin laajuisilta palveluntarjoajilta estetään pääsy markkinoille. Jotta sisämarkkinoita voitaisiin hyödyntää täysipainoisesti, on tarpeen poistaa uusien korttimaksuratkaisujen, mukaan lukien korttitapahtumiin perustuvien mobiili- ja verkkomaksujen, integroinnin esteet.
Tarkistus 3
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 9 kappale
(9)   Jotta sisämarkkinat toimisivat tehokkaasti, sähköisten maksutapojen käyttöä olisi edistettävä ja helpotettava vähittäiskauppiaiden ja kuluttajien hyödyksi. Kortteja ja muita sähköisiä maksutapoja voidaan käyttää monipuolisemmin, mukaan lukien mahdollisuudet suorittaa maksuja verkossa, sisämarkkinoiden ja sähköisen kaupankäynnin hyödyntämiseksi, ja sähköiset maksutavat tarjoavat myös vähittäiskauppiaille mahdollisesti turvallisia maksutapoja. Korttimaksujen ja korttipohjaisten maksujen käyttö käteismaksujen sijaan voisi sen vuoksi hyödyttää vähittäiskauppiaita ja kuluttajia edellyttäen, että maksujärjestelmien käyttömaksut asetetaan taloudellisesti tehokkaalle tasolle, samalla kun se edistäisi innovaatiotoimintaa ja uusien toimijoiden markkinoillepääsyä.
(9)   Jotta sisämarkkinat toimisivat tehokkaasti, sähköisten maksutapojen käyttöä olisi edistettävä ja helpotettava vähittäiskauppiaiden ja kuluttajien hyödyksi. Kortteja ja muita sähköisiä maksutapoja voidaan käyttää monipuolisemmin, mukaan lukien mahdollisuudet suorittaa maksuja verkossa, sisämarkkinoiden ja sähköisen kaupankäynnin hyödyntämiseksi, ja sähköiset maksutavat tarjoavat myös vähittäiskauppiaille mahdollisesti turvallisia maksutapoja. Korttimaksujen ja korttipohjaisten maksujen käyttö käteismaksujen sijaan voisi sen vuoksi hyödyttää vähittäiskauppiaita ja kuluttajia edellyttäen, että maksujärjestelmien käyttömaksut asetetaan taloudellisesti tehokkaalle tasolle, samalla kun se edistäisi tervettä kilpailua, innovaatiotoimintaa ja uusien toimijoiden markkinoillepääsyä.
Tarkistus 4
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)   Yksi merkittävimmistä korttimaksujen ja korttipohjaisten maksujen sisämarkkinoiden toimintaa haittaavista käytännöistä on toimitusmaksujen laajamittainen käyttö, sillä kyseiset maksut eivät useimmissa jäsenvaltioissa kuulu minkään lainsäädännön soveltamisalaan. Toimitusmaksut ovat pankkien välisiä maksuja, joita sovelletaan yleensä korttitapahtumia vastaanottavien maksupalveluntarjoajien ja tiettyyn korttijärjestelmään kuuluvia kortteja myöntävien maksupalveluntarjoajien välillä. Toimitusmaksut muodostavat suuriman osan maksuista, joita korttitapahtumia vastaanottavat maksupalveluntarjoajat veloittavat kauppiailta jokaisesta korttitapahtumasta. Kauppiaat puolestaan sisällyttävät nämä korttikustannukset tavaroiden ja palveluiden tavanomaisiin hintoihin. Korttijärjestelmien välisen kilpailun päätarkoituksena näyttää käytännössä olevan mahdollisimman monien kortteja myöntävien maksupalveluntarjoajien (esimerkiksi pankkien) saaminen vakuuttuneiksi siitä, että niiden kannattaa myöntää kyseisen järjestelmän kortteja, ja tämä yleensä johtaa pikemminkin markkinoilla veloitettavien toimitusmaksujen nousuun kuin laskuun, mikä on ristiriidassa markkinataloudessa käytävän kilpailun yleensä aikaan saaman hintakurivaikutuksen kanssa. Toimitusmaksujen säänteleminen parantaisi sisämarkkinoiden toimintaa.
(10)   Useimmissa jäsenvaltioissa toimitusmaksut eivät kuulu minkään lainsäädännön soveltamisalaan, vaan kansalliset kilpailuviranomaiset tekevät niitä koskevat päätökset. Toimitusmaksut ovat pankkien välisiä maksuja, jotka siirretään yleensä korttitapahtumia vastaanottavilta maksupalveluntarjoajilta asiaankuuluvaan korttijärjestelmään kuuluvalle kortteja myöntävälle maksupalveluntarjoajalle. Toimitusmaksut ovat suurin osatekijä maksuissa, joita korttitapahtumia vastaanottavat maksupalveluntarjoajat veloittavat kauppiailta jokaisesta korttitapahtumasta. Kauppiaat puolestaan sisällyttävät nämä korttikustannukset, kuten kaikki muutkin kustannuksensa, tavaroiden ja palveluiden tavanomaisiin hintoihin. Kilpailusääntöjen johdonmukainen soveltaminen toimitusmaksuihin alentaisi tapahtumista kuluttajille aiheutuvia kustannuksia ja siten parantaisi sisämarkkinoiden toimintaa.
Tarkistus 5
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 11 kappale
(11)   Toimitusmaksujen nykyinen suuri vaihtelu ja taso estävät uusien unionin laajuisten toimijoiden ilmaantumisen alempiin toimitusmaksuihin perustuvien liiketoimintamallien pohjalta, mikä on esteenä mahdollisille mittakaavaeduille ja tuotevarioinnista saataville eduille sekä niistä johtuville tehokkuuseduille. Tämä vaikuttaa kielteisesti vähittäiskauppiaisiin ja kuluttajiin sekä estää innovaatiotoimintaa. Koska unionin laajuisten toimijoiden olisi tarjottava kortteja myöntäville pankeille vähintään korkein toimitusmaksutaso markkinoilla, joille ne haluavat päästä, nykyinen tilanne merkitsee myös markkinoiden pirstoutuneisuuden jatkumista. Olemassa olevat kotimaiset järjestelmät, jotka veloittavat alempia toimitusmaksuja tai eivät veloita niitä lainkaan, voivat myös joutua poistumaan markkinoilta pankkien kohdistaessa niihin painetta saadakseen suurempia toimitusmaksutuloja. Tämä rajoittaa kuluttajien ja kauppiaiden saatavilla olevaa maksupalveluvalikoimaa, korottaa kyseisten palveluiden hintoja ja heikentää niiden laatua, samalla kun kuluttajien ja kauppiaiden mahdollisuudet käyttää unionin laajuisia maksusovelluksia kaventuvat. Lisäksi vähittäiskauppiaat eivät voi välttää maksujen välisiä eroja hyödyntämällä muiden jäsenvaltioiden pankkien tarjoamia korttimaksujen hyväksymispalveluita. Maksujärjestelmien soveltamat erityissäännöt edellyttävät myyntipaikan (vähittäiskauppiaan kotimaan) toimitusmaksun soveltamista kuhunkin maksutapahtumaan. Tämä estää korttitapahtumia vastaanottavia pankkeja tarjoamasta palveluitaan onnistuneesti valtioiden rajojen yli. Se estää myös vähittäiskauppiaita alentamasta maksuista aiheutuvia kustannuksiaan kuluttajien hyödyksi.
(11)   Toimitusmaksujen nykyinen suuri vaihtelu ja taso estävät uusien unionin laajuisten toimijoiden ilmaantumisen sellaisten liiketoimintamallien pohjalta, joissa veloitetaan alempia toimitusmaksuja tai ei veloiteta niitä lainkaan, mikä on esteenä mahdollisille mittakaavaeduille ja tuotevarioinnista saataville eduille sekä niistä johtuville tehokkuuseduille. Tämä vaikuttaa kielteisesti vähittäiskauppiaisiin ja kuluttajiin sekä estää innovaatiotoimintaa. Koska unionin laajuisten toimijoiden olisi tarjottava kortteja myöntäville pankeille vähintään korkein toimitusmaksutaso markkinoilla, joille ne haluavat päästä, nykyinen tilanne merkitsee myös markkinoiden pirstoutuneisuuden jatkumista. Olemassa olevat kotimaiset järjestelmät, jotka veloittavat alempia toimitusmaksuja tai eivät veloita niitä lainkaan, voivat myös joutua poistumaan markkinoilta pankkien kohdistaessa niihin painetta saadakseen suurempia toimitusmaksutuloja. Tämä rajoittaa kuluttajien ja kauppiaiden saatavilla olevaa maksupalveluvalikoimaa, korottaa kyseisten palveluiden hintoja ja heikentää niiden laatua, samalla kun kuluttajien ja kauppiaiden mahdollisuudet käyttää unionin laajuisia maksusovelluksia kaventuvat. Lisäksi vähittäiskauppiaat eivät voi välttää maksujen välisiä eroja hyödyntämällä muiden jäsenvaltioiden pankkien tarjoamia korttimaksujen hyväksymispalveluita. Kansainvälisissä korttimaksujärjestelmissä sovelletut erityissäännöt edellyttävät näiden järjestelmien alueellisen toimilupapolitiikan mukaisesti myyntipaikan (vähittäiskauppiaan kotimaan) toimitusmaksun soveltamista kuhunkin maksutapahtumaan. Tämä estää korttitapahtumien vastaanottajia tarjoamasta palveluitaan onnistuneesti valtioiden rajojen yli. Se voi myös estää vähittäiskauppiaita alentamasta maksuista aiheutuvia kustannuksiaan kuluttajien hyödyksi.
Tarkistus 6
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)   Tässä asetuksessa noudatetaan asteittaista lähestymistapaa. Ensimmäisessä vaiheessa on tarpeen toteuttaa toimenpiteitä, joilla helpotetaan maksukorttien myöntämistä ja maksukorttitapahtumien vastaanottoa valtioiden rajojen yli. Antamalla kauppiaille mahdollisuus valita korttitapahtumien vastaanottaja oman jäsenvaltionsa ulkopuolelta (rajatylittävät korttitapahtumien vastaanotto) ja asettamalla rajojen yli vastaanotetuista tapahtumista veloitettaville rajatylittäville toimitusmaksuille enimmäistaso pyritään saamaan aikaan tarvittava oikeudellisesti selkeä tilanne. Lisäksi maksuvälineiden myöntämistä tai maksuvälinetapahtumien vastaanottoa koskevien toimilupien olisi oltava voimassa unionissa ilman maantieteellisiä rajoituksia. Nämä toimenpiteet helpottaisivat kortti-, verkko- ja mobiilimaksujen sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa kuluttajien ja vähittäiskauppiaiden hyödyksi.
(15)   Kortti-, verkko- ja mobiilimaksujen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan helpottamiseksi kuluttajien ja vähittäiskauppiaiden hyödyksi tätä asetusta sovelletaan kansalliseen ja rajatylittävään maksukorttien myöntämiseen ja maksukorttitapahtumien vastaanottoon. Jos kauppiaat voivat valita korttitapahtumien vastaanottajan oman jäsenvaltionsa ulkopuolelta (rajatylittävä korttitapahtumien vastaanotto), mitä edesauttavat saman enimmäistason asettaminen sekä kansallisille että rajatylittäville vastaanotetuista tapahtumista veloitettaville toimitusmaksuille sekä alueellisten toimilupien kielto, pitäisi olla mahdollista saada aikaan tarvittava oikeudellinen selkeys ja estää kilpailuvääristymiä korttimaksujärjestelmien välillä.
Tarkistus 7
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 16 kappale
(16)   Kilpailuasioita koskevissa menettelyissä hyväksyttyjen yksipuolisten sitoumusten seurauksena monissa unionin rajatylittävissä korttimaksutapahtumissa noudatetaan jo tämän asetuksen ensimmäisessä vaiheessa sovellettavia toimitusmaksujen enimmäistasoja. Tämän vuoksi kyseisiin tapahtumiin liittyvien säännösten olisi tultava voimaan nopeasti, sillä ne tarjoavat vähittäiskauppiaille mahdollisuuden etsiä edullisempia korttitapahtumien vastaanottopalveluita valtioiden rajojen yli ja kannustavat kotimaisia pankkiyhteisöjä tai -järjestelmiä alentamaan maksuja, joita ne veloittavat korttitapahtumien vastaanotosta.
(16)   Kilpailuasioita koskevissa menettelyissä hyväksyttyjen yksipuolisten sitoumusten seurauksena monissa unionin rajatylittävissä korttimaksutapahtumissa noudatetaan jo toimitusmaksujen enimmäistasoja. Jotta voidaan mahdollistaa terve kilpailu vastaanottopalvelujen markkinoilla, rajatylittäviin tapahtumiin ja kansallisiin tapahtumiin liittyviä säännöksiä olisi sovellettava samanaikaisesti ja kohtuullisessa ajassa tämän asetuksen voimaantulon jälkeen, kun otetaan huomioon asetuksessa säädettyjen maksukorttijärjestelmien siirtymävaiheeseen liittyvät vaikeudet ja monimutkaisuus.
Tarkistus 8
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 17 kappale
(17)   Kotimaan maksutapahtumille on tarpeen tarjota siirtymäkausi, jotta maksupalveluntarjoajilla ja järjestelmillä olisi aikaa mukautua uusiin vaatimuksiin. Tämän vuoksi kuluttajien korttitapahtumista veloitettaville toimitusmaksuille asetetut enimmäistasot olisi kahden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta laajennettava koskemaan sekä rajatylittäviä että kotimaan maksuja korttipohjaisten maksujen sisämarkkinoiden toteuttamiseksi.
(17)   On kuitenkin tarpeen tarjota siirtymäkausi, jotta maksupalveluntarjoajilla ja järjestelmillä olisi aikaa mukautua uusiin vaatimuksiin. Tämän vuoksi kuluttajien korttitapahtumista veloitettaville toimitusmaksuille asetettujen enimmäistasojen olisi yhden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta katettava sekä rajatylittävät että kotimaan maksut korttipohjaisten maksujen sisämarkkinoiden toteuttamiseksi.
Tarkistus 9
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 18 kappale
(18)   Korttitapahtumien rajatylittävän vastaanoton helpottamiseksi kaikista kuluttajien (rajatylittävistä ja kotimaan) pankkikorttitapahtumista ja tällaisiin tapahtumiin perustuvista korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavan toimitusmaksun enimmäistaso olisi asetettava 0,20 prosenttiin ja kaikista kuluttajien (rajatylittävistä ja kotimaan) luottokorttitapahtumista ja tällaisiin tapahtumiin perustuvista korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavan toimitusmaksun enimmäistaso 0,30 prosenttiin.
(18)   Kaikista pankkikorttitapahtumista ja tällaisiin tapahtumiin perustuvista korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavan toimitusmaksun enimmäistaso olisi asetettava 0,2 prosenttiin ja kaikista rajatylittävistä luottokorttitapahtumista ja tällaisiin tapahtumiin perustuvista korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavan toimitusmaksun enimmäistaso 0,3 prosenttiin.
Tarkistus 10
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 18 a kappale (uusi)

(18 a) Vaikutustenarvioinnista käy ilmi, että pankkikorttitapahtumien toimitusmaksujen kieltäminen olisi hyödyllistä korttimaksujen hyväksymiselle, korttien käyttämiselle ja sisämarkkinoiden kehittämiselle ja että se toisi kauppiaille ja kuluttajille enemmän hyötyjä kuin korkeammalle asetettu enimmäistaso. Sillä estettäisiin myös se, että korkeampi enimmäistaso vaikuttaisi haitallisesti kansallisiin järjestelmiin, joissa maksutapahtumien toimitusmaksut ovat pieniä tai niitä ei ole, kun rajatylittävä laajentuminen tai uudet markkinoille tulijat nostaisivat maksutasoja enimmäistasolle. Pankkikorttitapahtumien toimitusmaksujen kieltämisellä puututaan myös uhkaan toimitusmaksun siirtymisestä uusiin innovatiivisiin maksupalveluihin, esimerkiksi mobiili- ja verkkojärjestelmiin.
Tarkistus 11
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 19 a kappale (uusi)

(19 a) Sisämarkkinoiden perusperiaatteiden mukaisesti korttitapahtumien vastaanottajien olisi voitava tarjota palvelujaan kauppiaille kaikkialla unionissa kansallisilla markkinoilla soveltamiensa monenvälisten toimitusmaksujen mukaisesti. Ne eivät saisi soveltaa rajatylittäviin tapahtumiin korkeampia monenvälisiä toimitusmaksuja kuin kansallisiin tapahtumiin.
Tarkistus 12
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 22 kappale
(22)   Maksutapahtumat toteutetaan yleensä kahden pääasiallisen liiketoimintamallin perusteella, eli nk. kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmien (kortinhaltija – korttitapahtuman vastaanottava ja kortteja myöntävä järjestelmä – kauppias) tai neljän osapuolen maksukorttijärjestelmien (kortinhaltija – kortteja myöntävä pankki – korttitapahtumia vastaanottava pankki – kauppias) perusteella. Monet neljän osapuolen maksukorttijärjestelmät käyttävät nimenomaista toimitusmaksua, joka on useimmiten monenvälinen. Kolmen osapuolen korttijärjestelmissä veloitettavat toimitusmaksut (maksut, joita korttitapahtumia vastaanottavat pankit maksavat tarjotakseen kannustimia korttien myöntämiseen ja käyttöön) ovat implisiittisiä. Implisiittisten toimitusmaksujen olemassaolon tunnustamiseksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten luomisen edistämiseksi kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmät, jotka käyttävät maksupalveluntarjoajia korttien myöntäjinä tai korttitapahtumien vastaanottajina, olisi katsottava neljän osapuolen maksukorttijärjestelmiksi, ja niiden olisi noudatettava samoja sääntöjä, kun taas liiketoimintasääntöihin liittyviä avoimuutta lisääviä toimenpiteitä ja muita toimenpiteitä olisi sovellettava kaikkiin palveluntarjoajiin.
(22)   Maksutapahtumat toteutetaan yleensä kahden pääasiallisen liiketoimintamallin perusteella, eli nk. kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmien (kortinhaltija – korttitapahtuman vastaanottava ja kortteja myöntävä järjestelmä – kauppias) tai neljän osapuolen maksukorttijärjestelmien (kortinhaltija – kortteja myöntävä pankki – korttitapahtumia vastaanottava pankki – kauppias) perusteella. Monet neljän osapuolen maksukorttijärjestelmät käyttävät nimenomaista toimitusmaksua, joka on useimmiten monenvälinen. Kolmen osapuolen korttijärjestelmissä veloitettavat toimitusmaksut (maksut, joita korttitapahtumia vastaanottavat pankit maksavat tarjotakseen kannustimia korttien myöntämiseen ja käyttöön) ovat implisiittisiä. Implisiittisten toimitusmaksujen olemassaolon tunnustamiseksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten luomisen edistämiseksi kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmät, jotka käyttävät maksupalveluntarjoajia korttien myöntäjinä tai korttitapahtumien vastaanottajina, olisi katsottava neljän osapuolen maksukorttijärjestelmiksi, ja niiden olisi noudatettava samoja sääntöjä, kun taas liiketoimintasääntöihin liittyviä avoimuutta lisääviä toimenpiteitä ja muita toimenpiteitä olisi sovellettava kaikkiin palveluntarjoajiin. Kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmissä olisi hyväksyttävä maksutapahtumat, joissa käytetään niiden korttia miltä tahansa korttitapahtumien vastaanottajalta yleisten korttimaksutapahtumia koskevien sellaisten standardien ja vastaanottamista koskevien sääntöjen perusteella, jotka ovat verrattavissa tiettyjen kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmien kauppiaita koskeviin sääntöihin, ja joissa toimitusmaksujen enimmäistaso on tämän asetuksen mukainen.
Tarkistus 13
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 23 kappale
(23)   On tärkeää varmistaa, ettei maksupalveluntarjoajien maksamia tai vastaanottamia toimitusmaksuja koskevia säännöksiä kierretä kortteja myöntäville maksupalveluntarjoajille suoritettavien vaihtoehtoisten maksujen avulla. Tämän välttämiseksi nettokorvaus, jonka maksukorttijärjestelmä maksaa kortteja myöntävän maksupalveluntarjoajan suorittamista ja vastaanottamista maksuista, olisi katsottava toimitusmaksuksi. Tarkistettaessa, kierretäänkö säännöksiä, toimitusmaksun laskennassa olisi otettava huomioon niiden maksujen tai kannustinten kokonaismäärä, jotka kortteja myöntävä maksupalveluntarjoaja vastaanottaa maksukorttijärjestelmältä säännellyistä maksutapahtumista ja joista vähennetään kortteja myöntävän maksupalveluntarjoajan järjestelmälle suorittamat maksut. Huomioon otettava maksut ja kannustimet voisivat olla suoria (ts. perustua lukumäärään tai olla tapahtumakohtaisia) tai välillisiä (mukaan lukien markkinakannustimet, hyvitykset ja tiettyjen tapahtumamäärien saavuttamisesta myönnettävät alennukset).
(23)   On tärkeää varmistaa, ettei maksupalveluntarjoajien maksamia tai vastaanottamia toimitusmaksuja koskevia säännöksiä kierretä kortteja myöntäville maksupalveluntarjoajille suoritettavien vaihtoehtoisten maksujen avulla. Tämän välttämiseksi nettokorvaus, jonka maksukorttijärjestelmä maksaa kortteja myöntävän maksupalveluntarjoajan suorittamista ja vastaanottamista maksuista, mukaan lukien mahdolliset lupamaksut, olisi katsottava toimitusmaksuksi. Tarkistettaessa, kierretäänkö säännöksiä, toimitusmaksun laskennassa olisi otettava huomioon niiden maksujen tai kannustinten kokonaismäärä, jotka kortteja myöntävä maksupalveluntarjoaja vastaanottaa maksukorttijärjestelmältä säännellyistä maksutapahtumista ja joista vähennetään kortteja myöntävän maksupalveluntarjoajan järjestelmälle suorittamat maksut ja kortinhaltijan maksukorttijärjestelmästä saamat rahalliset kannustimet tai vastaavat. Kaikki maksut ja kannustimet riippumatta siitä, ovatko ne suoria (ts. perustuvat lukumäärään tai ovat tapahtumakohtaisia) vai välillisiä (mukaan lukien markkinakannustimet, hyvitykset ja tiettyjen tapahtumamäärien saavuttamisesta myönnettävät alennukset) olisi otettava huomioon tässä arvioinnissa. Arvioitaessa, kierretäänkö tätä asetusta, jossa säädetään toimitusmaksujen enimmäismäärästä, olisi otettava erityisesti huomioon voitto, jonka maksukortin liikkeeseenlaskijat saavat maksukorttien liikkeeseenlaskijoiden ja korttijärjestelmien yhteisistä erityisohjelmista, ja korttijärjestelmät sekä tulot käsittely- ja toimilupamaksuista sekä muista korttijärjestöjen tuloihin kuuluvista maksuista.
Tarkistus 14
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 30 kappale
(30)   Kaikkien korttien hyväksymistä koskevalle säännölle asetettujen rajoitusten tehokas toiminta edellyttää välttämättä tiettyjen tietojen antamista. Maksunsaajien olisi ensiksikin voitava tunnistaa eri korttilajit. Tämän vuoksi eri korttilajien olisi oltava tunnistettavissa korttien ulkonäön perusteella ja sähköisesti laitteessa. Lisäksi myös maksajalle olisi annettava tietoa maksuvälineen (-välineiden) hyväksymisestä tietyssä myyntipisteessä. On välttämätöntä, että maksunsaaja ilmoittaa maksajalle tietyn korttimerkin käyttöä koskevista rajoituksista samaan aikaan ja samoin ehdoin kuin ilmoittaessaan maksajalle tietyn korttimerkin hyväksymisestä.
(30)   Maksunsaajien ja maksajien olisi voitava tunnistaa eri korttilajit. Tämän vuoksi eri korttilajien olisi oltava tunnistettavissa sähköisesti ja uusien myönnettyjen korttipohjaisten maksuvälineiden osalta myös ulkonäön perusteella laitteessa tai maksupäätteellä. Lisäksi myös maksajalle olisi annettava tietoa maksuvälineen (-välineiden) hyväksymisestä tietyssä myyntipisteessä.
Tarkistus 15
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 30 a kappale (uusi)

(30 a) Maksu on maksajan ja maksunsaajan välinen sopimus. Tuotemerkkien välisen kilpailun tehokkuuden vuoksi on tärkeää, että käyttäjät tekevät maksusovelluksen valinnan eikä siitä määrätä tuotantoketjun alkupään markkinoilla kuten maksukorttijärjestelmillä tai maksupalveluntarjoajien tai maksujen käsittelijöiden toimesta. Tällainen järjestely ei saisi estää maksajia ja maksunsaajia ottamasta käyttöön, mikäli se on teknisesti mahdollista, automaattista sovelluksen valintaa sillä edellytyksellä, että valintaa voidaan muuttaa jokaisen tapahtuman yhteydessä. Jos maksunsaaja on valinnut kummankin tukeman sovelluksen, käyttäjän olisi voitava hylätä se ja valita toinen sovellus.
Tarkistus 16
Ehdotus asetukseksi
Johdanto-osan 31 kappale
(31)   Sen varmistamiseksi, että muutoksenhaku on mahdollista, jos tätä asetusta on sovellettu virheellisesti tai jos maksupalvelunkäyttäjien ja -tarjoajien välillä ilmenee riitoja, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukaiset ja tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja muutoksenhakumenettelyt. Jäsenvaltioiden olisi annettava tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja varmistettava, että nämä seuraamukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia ja että niitä sovelletaan.
(31)   Sen varmistamiseksi, että muutoksenhaku on mahdollista, jos tätä asetusta on sovellettu virheellisesti tai jos maksupalvelunkäyttäjien ja -tarjoajien välillä ilmenee riitoja, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukaiset ja tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja muutoksenhakumenettelyt. Jäsenvaltioiden olisi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/20101a perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen, EPV) ohjeita seuraten annettava tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja varmistettava, että nämä seuraamukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia ja että niitä sovelletaan.

_________________

1 a Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).
Tarkistus 17
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 1 kohta
1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan unionissa toteutettuja maksukorttitapahtumia koskevat tekniset ja liiketoimintaa koskevat vaatimukset, joita sovelletaan, jos sekä maksajan maksupalveluntarjoaja että maksunsaajan maksupalveluntarjoaja ovat sijoittautuneet unioniin.
1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan unionissa toteutettuja korttipohjaisia maksutapahtumia koskevat tekniset ja liiketoimintaa koskevat vaatimukset, joita sovelletaan, jos sekä maksajan maksupalveluntarjoaja että maksunsaajan maksupalveluntarjoaja ovat sijoittautuneet unioniin.
Tarkistus 18
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 2 kohta
2.   Tätä asetusta ei sovelleta maksuvälineisiin, joita voidaan käyttää vain rajallisessa verkossa, joka on suunniteltu tarkkaan määriteltyjen tarpeiden täyttämiseksi maksuvälineiden avulla ja jota voidaan käyttää vain rajallisesti, koska kyseisen erityisen välineen haltija voi käyttää sitä tavaroiden tai palveluiden hankkimiseen ainoastaan välineen myöntäjän tiloissa tai palveluntarjoajien rajallisessa verkossa välineen ammattimaisen myöntäjän kanssa tehdyn suoran kaupallisen sopimuksen nojalla tai koska sitä voidaan käyttää vain rajallisen tavara- tai palveluvalikoiman hankkimiseen.
2.   Tätä asetusta ei sovelleta maksuvälineisiin, joita voidaan käyttää vain rajallisessa verkossa, joka on suunniteltu tarkkaan määriteltyjen tarpeiden täyttämiseksi maksuvälineiden avulla ja jota voidaan käyttää vain rajallisesti, koska kyseisen erityisen välineen haltija voi käyttää sitä tavaroiden tai palveluiden hankkimiseen ainoastaan välineen myöntäjän tiloissa tai palveluntarjoajien rajallisessa verkossa välineen ammattimaisen myöntäjän kanssa tehdyn suoran kaupallisen sopimuksen nojalla tai koska sitä voidaan käyttää vain erittäin kapean tavara- tai palveluvalikoiman hankkimiseen.
Tarkistus 19
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 3 kohta – a alakohta
a)  yrityskorteilla toteutettavat maksutapahtumat;
Poistetaan.
Tarkistus 20
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 3 kohta – b alakohta
b)   pankkiautomaateista tehtävät käteisnostot; ja
b)   pankkiautomaateista tehtävät käteisnostot tai pankkiautomaateilla suoritettavat tapahtumat tavaroiden tai palvelujen myyntiä lukuun ottamatta sekä käteisen maksaminen kassalla maksupalveluntarjoajan tiloissa; ja
Tarkistus 21
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 3 kohta – c alakohta
c)   kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmien myöntämillä korteilla toteutettavat maksutapahtumat.
c)   kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmien myöntämillä korteilla toteutettavat maksutapahtumat, jos niiden määrä ei ylitä komission asettamaa kynnysarvoa.
Tarkistus 22
Ehdotus asetukseksi
1 artikla – 4 a kohta (uusi)

4 a. Jäljempänä olevaa 6 ja 7 artiklaa ei sovelleta kotimaisiin pankkikorttijärjestelmiin, joissa käytetään keskimääräisen toimitusmaksun tai nettokorvauksen mallia, joka on todistettavasti alle 3 ja 4 artiklan kynnysarvon.
Tarkistus 23
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 4 kohta
(4)   ’pankkikorttitapahtumalla’ korttimaksutapahtumaa, mukaan lukien rahakorttitapahtumat, jotka liittyvät käyttö- tai talletustiliin, jolta tapahtuma veloitetaan enintään 48 tunnin kuluttua siitä, kun tapahtuma hyväksyttiin/käynnistettiin;
(4)   ’kortilla suoritettavalla suoraveloitustapahtumalla’ korttipohjaista maksutapahtumaa, joka liittyy käyttö- tai talletustiliin, jolta tapahtuma veloitetaan välittömästi sen jälkeen, kun tapahtuma on hyväksytty, sekä rahakorttitapahtumaa;
Tarkistus 24
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 5 kohta
(5)   ’luottokorttitapahtumalla’ korttimaksutapahtumaa, jossa tapahtuma toteutetaan yli 48 tunnin kuluttua siitä, kun tapahtuma hyväksyttiin/käynnistettiin;
(5)   ’kortilla suoritettavalla luottotapahtumalla’ korttipohjaista maksutapahtumaa, jossa tapahtuma veloitetaan aikaisintaan kahden pankkipäivän kuluttua siitä, kun tapahtuma hyväksyttiin/käynnistettiin;
Tarkistus 25
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 8 kohta
(8)   ’rajatylittävällä maksutapahtumalla’ maksajan tai maksunsaajan käynnistämää korttimaksutapahtumaa tai korttipohjaista maksutapahtumaa, jossa maksajan maksupalveluntarjoaja ja maksunsaajan maksupalveluntarjoaja ovat sijoittautuneet eri jäsenvaltioihin tai jossa maksukortin myöntää maksupalveluntarjoaja, joka sijaitsee eri jäsenvaltiossa kuin myyntipiste;
(8)   ’rajatylittävällä maksutapahtumalla’ maksajan tai maksunsaajan käynnistämää korttimaksutapahtumaa tai korttipohjaista maksutapahtumaa, jossa maksajan maksupalveluntarjoaja tai myyntipiste sijaitsee eri jäsenvaltiossa kuin maksunsaajan maksupalveluntarjoaja tai jossa maksukortin myöntää maksupalveluntarjoaja, joka sijaitsee eri jäsenvaltiossa kuin myyntipiste, mukaan lukien tapaus, jossa maksunsaaja käyttää toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan korttitapahtumien vastaanottajan palveluja;
Tarkistus 26
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 12 a kohta (uusi)

(12 a) ’maksukortilla’ pankki- tai luottokorttia, joka oikeuttaa kortinhaltijan pääsemään käsiksi kortinhaltijan varoihin tai jonka avulla kortinhaltija voi suorittaa maksun korttitapahtumien vastaanottajan välityksellä ja jonka maksunsaaja hyväksyy maksutapahtuman käsittelyssä;
Tarkistus 27
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 13 kohta
(13)   ’maksukorttijärjestelmällä’ kaikkialla unionissa ja jäsenvaltioiden sisällä toteutettavien maksutapahtumien toteuttamista koskevien sääntöjen, käytäntöjen, standardien ja/tai täytäntöönpanoa koskevien ohjeiden yhtenäistä kokonaisuutta, joka on erillinen sellaisesta infrastruktuuri- tai maksujärjestelmästä, jolla tuetaan sen toimintaa;
(13)   ’maksujärjestelmällä’ kaikkialla unionissa ja jäsenvaltioiden sisällä toteutettavien maksutapahtumien toteuttamista koskevien sääntöjen, käytäntöjen, standardien ja/tai täytäntöönpanoa koskevien ohjeiden yhtenäistä kokonaisuutta, joka on erillinen sellaisesta infrastruktuuri- tai maksujärjestelmästä, jolla tuetaan sen toimintaa;
Tarkistus 28
Ehdotus asetukseksi
2 artikla – 15 kohta
(15)   ’kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmällä’ maksukorttijärjestelmää, jossa maksut suoritetaan maksutililtä, jota järjestelmä pitää kortinhaltijan lukuun, maksutilille, jota järjestelmä pitää maksunsaajan lukuun, ja samaan rakenteeseen perustuvia korttipohjaisia tapahtumia. Kun kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmä antaa muille maksupalveluntarjoajille toimiluvan maksukorttien myöntämiseen ja/tai korttitapahtumien vastaanottamiseen, se katsotaan neljän osapuolen maksukorttijärjestelmäksi;
(15)   ’kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmällä’ maksukorttijärjestelmää, jossa maksut suoritetaan maksutililtä, jota järjestelmä pitää maksajan lukuun, maksutilille, jota järjestelmä pitää maksunsaajan lukuun, ja samaan rakenteeseen perustuvia korttipohjaisia tapahtumia. Kun kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmä antaa muille maksupalveluntarjoajille toimiluvan maksukorttien myöntämiseen ja/tai korttitapahtumien vastaanottamiseen tai myöntää maksukortteja co-branding ‑kumppanin kanssa tai agentin kautta, se katsotaan neljän osapuolen maksukorttijärjestelmäksi;
Tarkistus 29
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – otsikko
Kuluttajien rajatylittävistä pankki- tai luottokorttitapahtumista veloitettavat toimitusmaksut
Kuluttajien pankki- tai luottokorttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavat toimitusmaksut
Tarkistus 30
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 1 kohta
1.   Kahden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta maksupalveluntarjoajat eivät saa tarjota eivätkä veloittaa rajatylittävistä pankkikorttitapahtumista tapahtumakohtaista toimitusmaksua tai muuta sovittua tarkoitukseltaan tai vaikutukseltaan vastaavaa korvausta, jonka osuus tapahtuman arviosta on yli 0,2 prosenttia.
1.   Maksupalveluntarjoajat eivät … päivästä …kuuta …* alkaen saa tarjota eivätkä veloittaa kortilla maksettavista veloitustapahtumista tapahtumakohtaista toimitusmaksua tai muuta sovittua tarkoitukseltaan tai vaikutukseltaan vastaavaa korvausta, joka on yli seitsemän eurosenttiä tai 0,2 prosenttia tapahtuman arvosta sen mukaan, kumpi näistä on pienempi summa.

____________

* Vuosi tämän asetuksen voimaantulopäivästä.
Tarkistus 31
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 2 kohta
2.   Kahden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta maksupalveluntarjoajat eivät saa tarjota eivätkä veloittaa rajatylittävistä luottokorttitapahtumista tapahtumakohtaista toimitusmaksua tai muuta sovittua tarkoitukseltaan tai vaikutukseltaan vastaavaa korvausta, jonka osuus tapahtuman arviosta on yli 0,3 prosenttia.
2.   Maksupalveluntarjoajat eivät … päivästä …kuuta …* alkaen saa tarjota eivätkä veloittaa kortilla suoritettavista luottotapahtumista tapahtumakohtaista toimitusmaksua tai muuta sovittua tarkoitukseltaan tai vaikutukseltaan vastaavaa korvausta, jonka osuus tapahtuman arvosta on yli 0,3 prosenttia.

____________

* Vuosi tämän asetuksen voimaantulopäivästä.
Tarkistus 32
Ehdotus asetukseksi
3 artikla – 2 a kohta (uusi)

2 a. Jäsenvaltiot voivat kansallisen lainsäädännön avulla säilyttää tai ottaa käyttöön matalammat enimmäistasot tai tarkoitukseltaan tai vaikutukseltaan vastaavat toimet.
Tarkistus 33
Ehdotus asetukseksi
4 artikla
4 artikla
Poistetaan.
Kaikista kuluttajien pankki- tai luottokorttitapahtumista veloitettavat toimitusmaksut

1.  Kahden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta maksupalveluntarjoajat eivät saa tarjota eivätkä veloittaa mistään pankkikorttipohjaisesta tapahtumasta tapahtumakohtaista toimitusmaksua tai muuta sovittua tarkoitukseltaan tai vaikutukseltaan vastaavaa korvausta, jonka osuus tapahtuman arviosta on yli 0,2 prosenttia.

2.  Kahden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta maksupalveluntarjoajat eivät saa tarjota eivätkä veloittaa mistään luottokorttipohjaisesta tapahtumasta tapahtumakohtaista toimitusmaksua tai muuta sovittua tarkoitukseltaan tai vaikutukseltaan vastaavaa korvausta, jonka osuus tapahtuman arviosta on yli 0,3 prosenttia.

Tarkistus 34
Ehdotus asetukseksi
5 artikla
5.  Sovellettaessa 3 ja 4 artiklassa tarkoitettuja enimmäistasoja kortteja myöntävän pankin maksukorttijärjestelmältä saamat nettokorvaukset, jotka liittyvät maksutapahtumiin tai niihin liittyvään toimintaan, on katsottava osaksi toimitusmaksua.
Sovellettaessa 3 artiklassa tarkoitettuja enimmäistasoja kortteja myöntävältä maksupalveluntarjoajalta saatavat nettokorvaukset, jotka liittyvät maksutapahtumiin, on katsottava osaksi toimitusmaksua.

Toimivaltaisten viranomaisten on estettävä kaikki maksupalveluntarjoajien yritykset tämän asetuksen säännösten kiertämiseksi, mukaan lukien maksukorttien myöntäminen kolmansissa maissa.
Tarkistus 35
Ehdotus asetukseksi
6 artikla – 4 a kohta (uusi)

4 a. Kaikki maksuihin liittyvien palvelujen tarjoamista koskevat rajoitukset maksukorttijärjestelmien säännöissä on kiellettävä, jollei kyseessä ole syrjimätön ja maksukorttijärjestelmän toiminnan kannalta objektiivisesti tarpeellinen kielto.
Tarkistus 36
Ehdotus asetukseksi
6 a artikla (uusi)

6 a artikla

Rajatylittävät tapahtumat

Rajatylittäviin tapahtumiin sovelletaan korttitapahtuman vastaanottajan maan toimitusmaksua.
Tarkistus 37
Ehdotus asetukseksi
7 artikla – 2 kohta
2.   Maksukorttijärjestelmien on mahdollistettava erillisiä korttitapahtumia koskevien hyväksymis- ja toteutusviestien erottaminen toisistaan ja se, että viestien käsittelystä vastaavat eri tahot.
2.   Maksukorttijärjestelmien ja korttien myöntäjien on mahdollistettava erillisiä korttitapahtumia koskevien hyväksymis- ja toteutusviestien erottaminen toisistaan ja se, että viestien käsittelystä vastaavat eri tahot. Käsittelijän valitsemisen vapauden rajoittamiseen johtavat järjestelmien ja toimilupasopimusten tai muiden sopimusten säännöt on kiellettävä.
Tarkistus 38
Ehdotus asetukseksi
7 artikla – 4 kohta
4.   Unionissa toimivien käsittelystä vastaavien tahojen on varmistettava, että niiden järjestelmä on teknisesti yhteentoimiva muiden unionissa toimivien käsittelystä vastaavien tahojen järjestelmien kanssa, käyttämällä kansainvälisten tai eurooppalaisten standardointielinten kehittämiä standardeja. Käsittelystä vastaavat tahot eivät myöskään saa hyväksyä eivätkä soveltaa liiketoimintasääntöjä, jotka rajoittavat yhteentoimivuutta unionin muiden käsittelystä vastaavien tahojen kanssa.
4.   Unionissa toimivien käsittelystä vastaavien tahojen on varmistettava ...* mennessä, että niiden järjestelmä on teknisesti yhteentoimiva muiden unionissa toimivien käsittelystä vastaavien tahojen järjestelmien kanssa, käyttämällä kansainvälisten tai eurooppalaisten standardointielinten kehittämiä standardeja. Käsittelystä vastaavat tahot eivät myöskään saa hyväksyä eivätkä soveltaa liiketoimintasääntöjä, jotka rajoittavat yhteentoimivuutta unionin muiden käsittelystä vastaavien tahojen kanssa.

4 a. Varmistaakseen tämän artiklan johdonmukaisen yhdenmukaistamisen EPV laatii asetuksen (EU) N:o 1093/2010 41 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa lautakuntaa kuultuaan teknisten sääntelystandardien luonnoksia vahvistaakseen vaatimukset, jotka maksujärjestelmien ja käsittelystä vastaavien tahojen on täytettävä täysin avoimien ja kilpailukykyisten korttimaksujen käsittelyn markkinoiden takaamiseksi.

EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään ... päivänä …kuuta …**.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut vaatimukset tulevat voimaan viimeistään … päivänä ….kuuta ...***, ja ne saatetaan säännöllisesti ajan tasalle tarpeen mukaan.

________________

* Vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

** Päivämäärä ….

*** Kaksi vuotta tämän asetuksen voimaantulopäivästä.
Tarkistus 39
Ehdotus asetukseksi
7 artikla – 4 b kohta (uusi)

4 b. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa vastaperustetut korttipohjaiset maksujärjestelmät tämän artiklan soveltamisesta rajatuksi ajaksi poiketen siitä, mitä 1–4 b artiklassa säädetään, ja komission kuulemisen jälkeen.
Tarkistus 40
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 1 kohta
1.   Järjestelmien säännöt ja toimilupasopimuksiin sisältyvät säännöt, jotka estävät korttien myöntäjää yhdistämästä kahta tai useampaa eri maksuvälinemerkkiä kortti- tai televiestintälaitteelle taikka digitaaliselle tai tietotekniselle laitteelle, on kiellettävä.
1.   Järjestelmien säännöt ja toimilupasopimuksiin tai vaikutukseltaan vastaaviin menettelyihin sisältyvät säännöt, jotka estävät korttien myöntäjää yhdistämästä kahta tai useampaa eri maksuvälinemerkkiä kortti- tai televiestintälaitteelle taikka digitaaliselle tai tietotekniselle laitteelle, on kiellettävä.
Tarkistus 41
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 1 a kohta (uusi)

1 a. Tehdessään sopimusta maksupalveluntarjoajan kanssa kuluttaja voi päättää ottaa kaksi eri maksuvälinemerkkiä tai useampia eri maksuvälinemerkkejä maksukortti- tai televiestintälaitteelle taikka digitaaliselle tai tietotekniselle laitteelle. Hyvissä ajoin ennen sopimuksen allekirjoittamista maksupalveluntarjoajan on annettava kuluttajalle selkeät ja objektiiviset tiedot kaikista saatavana olevista maksumerkeistä ja niiden ominaisuuksista, mukaan lukien niiden toimivuus, kustannukset ja turvallisuus.
Tarkistus 42
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 2 kohta
2.   Järjestelmien sääntöjen ja toimilupasopimuksiin sisältyvien sääntöjen, jotka mahdollistavat korttien myöntäjien tai korttitapahtumien vastaanottajien erilaisen kohtelun ja jotka koskevat maksuvälinemerkkien yhdistämistä kortti- tai televiestintälaitteelle taikka digitaaliselle tai tietotekniselle laitteelle, on oltava objektiivisesti perusteltuja ja syrjimättömiä.
2.   Järjestelmien sääntöjen ja toimilupasopimuksiin sisältyvien sääntöjen, jotka mahdollistavat korttien myöntäjien tai korttitapahtumien vastaanottajien erilaisen kohtelun ja jotka koskevat erilaisten maksuvälinemerkkien tai sovellusten yhdistämistä kortti- tai televiestintälaitteelle taikka digitaaliselle tai tietotekniselle laitteelle tai niiden vastaavaa yhteistoimintaa tällaisilla laitteilla, on oltava objektiivisesti perusteltuja ja syrjimättömiä.
Tarkistus 43
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 3 kohta
3.   Maksukorttijärjestelmät eivät saa asettaa raportointivaatimuksia, maksujen suorittamista koskevia velvoitteita tai muita tarkoitukseltaan tai vaikutuksiltaan vastaavia velvoitteita kortteja myöntäville ja korttitapahtumia vastaanottaville maksupalveluntarjoajille sellaisten tapahtumien osalta, jotka on toteutettu laitteella, jolla käsitellään niiden korttimerkkiä, mutta joissa on kyse tapahtumista, joissa ei käytetä niiden järjestelmää.
3.   Maksukorttijärjestelmät eivät saa asettaa raportointivaatimuksia, maksujen suorittamista koskevia velvoitteita tai samankaltaisia tarkoitukseltaan tai vaikutuksiltaan vastaavia velvoitteita kortteja myöntäville ja korttitapahtumia vastaanottaville maksupalveluntarjoajille sellaisten tapahtumien osalta, jotka on toteutettu laitteella, jolla käsitellään niiden korttimerkkiä, mutta joissa on kyse tapahtumista, joissa ei käytetä niiden järjestelmää.
Tarkistus 44
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 4 kohta
4.   Reititysperiaatteiden, joiden tarkoituksena on ohjata tapahtumat tietyn kanavan tai prosessin kautta, ja muiden sellaisten teknisten ja turvastandardien javaatimusten, jotka koskevat useamman kuin yhden maksukorttimerkin käsittelyä kortti- tai televiestintälaitteella taikka digitaalisella tai tietoteknisellä laitteella, on oltava syrjimättömiä, ja niitä on sovellettava syrjimättömästi.
4.   Reititysperiaatteiden tai vastaavien toimenpiteiden, joiden tarkoituksena on ohjata tapahtumat tietyn kanavan tai prosessin kautta, ja muiden sellaisten teknisten ja turvastandardien javaatimusten, jotka koskevat useamman kuin yhden maksukorttimerkin tai vastaavan käsittelyä kortti- tai televiestintälaitteella taikka digitaalisella tai tietoteknisellä laitteella, on oltava syrjimättömiä, ja niitä on sovellettava syrjimättömästi.
Tarkistus 45
Ehdotus asetukseksi
8 artikla – 6 kohta
6.   Maksukorttijärjestelmät, korttien myöntäjät, korttitapahtumien vastaanottajat ja maksukorttien käsittelyssä käytettävän infrastruktuurin tarjoajat eivät saa lisätä maksuvälineeseen tai myyntipisteessä käytettyyn laitteeseen automaattisia mekanismeja, ohjelmistoja tai laitteita, joilla rajoitetaan maksajan mahdollisuutta valita haluamansa sovellus käyttäessään yhdistelmämaksuvälinettä.
6.   Maksukorttijärjestelmät, korttien myöntäjät, korttitapahtumien vastaanottajat ja maksukorttien käsittelyssä käytettävän infrastruktuurin tarjoajat eivät saa lisätä maksuvälineeseen tai myyntipisteessä käytettyyn laitteeseen automaattisia mekanismeja, ohjelmistoja tai laitteita, joilla rajoitetaan maksajan ja maksunsaajan mahdollisuutta valita haluamansa sovellus käyttäessään yhdistelmämaksuvälinettä. Maksunsaajilla säilyy mahdollisuus lisätä myyntipisteessä käytettyyn laitteeseen automaattisia mekanismeja, joilla toteutetaan tietyn merkin tai sovelluksen ensisijaisvalinta. Maksunsaajat eivät kuitenkaan saa estää maksunsaajan hyväksymien kortti- tai maksuvälineluokkien osalta maksajan mahdollisuutta kumota maksunsaajan laitteellaan tekemä automaattinen ensisijaisvalinta.
Tarkistus 46
Ehdotus asetukseksi
9 artikla – 1 kohta
1.   Korttitapahtumien vastaanottajien on tarjottava maksunsaajille ja veloitettava maksunsaajilta tapauskohtaisesti määritetyt kauppiailta veloitettavat palvelumaksut eri maksukorttilajien ja -merkkien osalta, jolleivät kauppiaat pyydä kirjallisesti maksutapahtumia vastaanottavia maksupalveluntarjoajia veloittamaan niiltä yhdisteltyjä palvelumaksuja.
1.   Korttitapahtumien vastaanottajien on tarjottava maksunsaajille ja veloitettava maksunsaajilta tapauskohtaisesti määritetyt kauppiailta veloitettavat palvelumaksut eri maksukorttilajien ja -merkkien – joissa toimitusmaksujen tasot ovat erilaisia – osalta, jolleivät kauppiaat pyydä kirjallisesti maksutapahtumia vastaanottavia maksupalveluntarjoajia veloittamaan niiltä yhdisteltyjä palvelumaksuja.
Tarkistus 47
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 1 kohta
1.   Maksujärjestelmät ja maksupalveluntarjoajat eivät saa soveltaa sääntöjä, jotka saattavat velvoittaa kortteja myöntävän maksupalveluntarjoajan maksuvälinejärjestelmän puitteissa myöntämiä kortteja ja muita maksuvälineitä hyväksyvät maksunsaajat hyväksymään myös muiden kortteja myöntävien maksupalveluntarjoajien saman järjestelmän puitteissa myöntämät muut samanmerkkiset ja/tai -lajiset maksuvälineet, lukuun ottamatta tilanteita, joissa maksuvälineisiin sovelletaan samaa säänneltyä toimitusmaksua.
1.   Maksujärjestelmät ja maksupalveluntarjoajat eivät saa soveltaa sääntöjä, jotka saattavat velvoittaa kortteja myöntävän maksupalveluntarjoajan maksuvälinejärjestelmän puitteissa myöntämiä kortteja ja muita maksuvälineitä hyväksyvät maksunsaajat hyväksymään myös muiden kortteja myöntävien maksupalveluntarjoajien saman järjestelmän puitteissa myöntämät muut samanmerkkiset ja/tai -lajiset maksuvälineet, lukuun ottamatta tilanteita, joissa maksuvälineisiin sovelletaan samaa toimitusmaksua, joka lisäksi on tässä asetuksessa säädettyjen enimmäistasojen mukainen.
Tarkistus 48
Ehdotus asetukseksi
10 artikla – 4 kohta
4.   Kortteja myöntävien maksupalveluntarjoajien on varmistettava, että niiden maksuvälineet ovat ulkonäkönsä perusteella ja elektronisesti tunnistettavissa, mikä mahdollistaa sen, että maksunsaajat voivat tunnistaa yksiselitteisesti maksajan valitsemat raha-, pankki-, luotto- tai yrityskorttimerkit ja -lajit tai näihin perustuvat korttipohjaiset maksut.
4.   Kortteja myöntävien maksupalveluntarjoajien on viimeistään … päivään …kuuta …* varmistettava, että niiden maksuvälineet ovat elektronisesti tunnistettavissa ja että niiden äskettäin myönnetyt korttipohjaiset maksuvälineet ovat myös ulkonäkönsä perusteella tunnistettavissa, mikä mahdollistaa sen, että maksunsaajat ja maksajat voivat tunnistaa yksiselitteisesti maksajan valitsemat raha-, pankki-, luotto- tai yrityskorttimerkit ja -lajit tai näihin perustuvat korttipohjaiset maksut.

________________

* Vuosi tämän asetuksen voimaantulopäivästä.
Tarkistus 49
Ehdotus asetukseksi
11 artikla – 3 kohta
3.   Edellä olevat 1 ja 2 kohta eivät vaikuta direktiiviehdotuksen (COM(2013) 547) 55 artiklassa ja direktiivin 2011/83/EU22 19 artiklassa vahvistettuihin maksuja, alennuksia tai muuta ohjaamista koskeviin sääntöihin.
3.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohta eivät vaikuta direktiivin 2014/…/EU [maksupalveludirektiivi] 55 artiklassa ja direktiivin 2011/83/EU22 19 artiklassa vahvistettuihin maksuja, alennuksia tai muuta ohjaamista koskeviin sääntöihin.
__________________
__________________
22 Kuluttajan oikeuksista 25 päivänä lokakuuta 2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU.
22 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta.
Tarkistus 50
Ehdotus asetukseksi
12 artikla – 2 a kohta (uusi)

2 a. Kuluttajan tehdessä sopimusta maksupalveluntarjoajan kanssa hänelle on lisäksi annettava selkeitä ja puolueettomia määräajoin esitettäviä tietoja maksutapahtumiin sovellettavista maksuominaisuuksista ja hinnoista.
Tarkistus 51
Ehdotus asetukseksi
14 artikla – 1 kohta
1.   Jäsenvaltioiden on annettava tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niitä sovelletaan. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
1.   Jäsenvaltioiden on annettava tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niitä sovelletaan. EPV voi antaa ohjeita asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti varmistaakseen, että nämä seuraamukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
Tarkistus 52
Ehdotus asetukseksi
15 artikla – 1 kohta
1.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön asianmukaiset ja tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja muutoksenhakumenettelyt maksunsaajien ja niiden maksupalveluntarjoajien välisten, tästä asetuksesta johtuvien riitojen ratkaisemiseksi. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on nimettävä olemassa olevia elimiä, mikäli mahdollista, tai perustettava uusia elimiä.
1.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön riippumattomat, asianmukaiset ja tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja muutoksenhakumenettelyt maksunsaajien ja niiden maksupalveluntarjoajien välisten, tästä asetuksesta johtuvien riitojen ratkaisemiseksi. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on nimettävä olemassa olevia elimiä, mikäli mahdollista, tai perustettava uusia elimiä. Maksupalveluntarjoajien on liityttävä vähintään yhteen vaihtoehtoiseen riidanratkaisuelimeen.
Tarkistus 53
Ehdotus asetukseksi
15 artikla – 2 kohta
2.   Jäsenvaltioiden on annettava nämä elimet komissiolle tiedoksi kahden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta. Niiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä näitä elimiä koskevat myöhemmät muutokset.
2.   Jäsenvaltioiden on annettava nämä elimet komissiolle tiedoksi viimeistään ... päivänä …kuuta …*. Niiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä näitä elimiä koskevat myöhemmät muutokset.

__________

* Kaksi kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä.
Tarkistus 54
Ehdotus asetukseksi
15 artikla – 2 a kohta (uusi)

2 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat osallistuvat 1 kohdan mukaisiin valitusmenettelyihin.
Tarkistus 55
Ehdotus asetukseksi
16 artikla – 1 kohta
Komissio antaa neljän vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta. Komission kertomuksessa tarkastellaan erityisesti toimitusmaksutasojen asianmukaisuutta ja ohjausmekanismeja, kuten maksuja, ottaen huomioon eri maksuvälineiden käyttö ja kustannukset sekä uusien toimijoiden markkinoilletulon ja markkinoille tuotavan uuden teknologian yleisyys.
Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään … päivänä …kuuta …* kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta. Komission kertomuksessa tarkastellaan erityisesti toimitusmaksutasojen asianmukaisuutta ja ohjausmekanismeja, kuten maksuja, ottaen huomioon eri maksuvälineiden käyttö ja kustannukset sekä uusien toimijoiden markkinoilletulon ja markkinoille tuotavan uuden teknologian ja innovatiivisten liiketoimintamallien yleisyys. Arvioinnissa olisi otettava erityisesti huomioon

a)  kortinhaltijamaksujen käyttöönotto;

b)  maksukorttien tarjoajien ja maksukorttijärjestelmien välisen kilpailun taso;

c)  maksajalle ja maksunsaajalle aiheutuvat kustannusvaikutukset;

d)  missä määrin kauppiaat siirtävät asiakkaalle toimitusmaksujen alenemisen;

e)  tekniset vaatimukset ja niiden vaikutukset kaikkiin asianosaisiin;

f)  yhdistelmäkorttien vaikutukset käyttäjäystävällisyyteen, erityisesti vanhusten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien käyttäjien osalta.

Komission kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus, johon voi sisältyä ehdotus toimitusmaksujen enimmäistason tarkistamisesta.

_______________

* Kaksi vuotta tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

(1)Tarkistusten hyväksymisen jälkeen asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 57 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A7-0167/2014).


Maksupalvelut sisämarkkinoilla ***I
PDF 734kWORD 481k
Euroopan parlamentin tarkistukset 3. huhtikuuta 2014 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2013/36/EU ja 2009/110/EY muuttamisesta ja direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (COM(2013)0547 – C7-0230/2013 – 2013/0264(COD))(1)
P7_TA(2014)0280A7-0169/2014

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus
Tarkistus 1
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 2 kappale
(2)  Direktiivi 2007/64/EY hyväksyttiin joulukuussa 2007 komission joulukuussa 2005 tekemän ehdotuksen perusteella. Vähittäismaksumarkkinoille on sen jälkeen ilmaantunut merkittäviä teknisiä innovaatioita sähköisten ja mobiilimaksujen määrän nopean kasvun ja uudentyyppisten maksupalveluiden markkinoilletulon myötä.
(2)  Direktiivi 2007/64/EY hyväksyttiin joulukuussa 2007 komission joulukuussa 2005 tekemän ehdotuksen perusteella. Vähittäismaksumarkkinoille on sen jälkeen ilmaantunut merkittäviä teknisiä innovaatioita sähköisten ja mobiilimaksujen määrän nopean kasvun ja uudentyyppisten maksupalveluiden markkinoilletulon myötä, mikä asettaa kyseenalaiseksi nykyisen kehyksen.
Tarkistus 2
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 3 kappale
(3)  Maksupalveluita koskevan unionin lainsäädäntökehyksen uudelleentarkastelu ja erityisesti direktiivin 2007/64/EY vaikutusten arviointi ja komission vihreää kirjaa ”Yhdentyneet eurooppalaiset markkinat kortti-, verkko- ja mobiilimaksuille”24 koskenut kuuleminen ovat osoittaneet, että nämä kehityssuuntaukset ovat nostaneet esiin merkittäviä sääntelyhaasteita. Maksumarkkinoiden tärkeät alat, erityisesti kortti-, verkko- ja mobiilimaksujen alat, ovat usein edelleen pirstoutuneet kansallisten rajojen mukaan. Monet innovatiiviset maksutuotteet tai -palvelut eivät kuulu joko lainkaan tai suurelta osin direktiivin 2007/64/EY soveltamisalaan. Direktiivin 2007/64/EY soveltamisala ja erityisesti sen ulkopuolelle jätetyt seikat, kuten tiettyjen maksuihin liittyvien toimintojen jättäminen yleisten sääntöjen ulkopuolelle, ovat osoittautuneet joissakin tapauksissa liian moniselitteisiksi, yleisiksi tai yksinkertaisesti vanhentuneiksi ottaen huomioon markkinakehitys. Tämä on aiheuttanut oikeudellista epävarmuutta, mahdollisia turvallisuusriskejä maksuketjussa ja puutteita kuluttajansuojassa tietyillä aloilla. Innovatiivisten ja helppokäyttöisten digitaalisten maksupalveluiden käytön laajentaminen siten, että ne tarjoaisivat kuluttajille ja vähittäismyyjille tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja turvallisia maksutapoja unionissa, on osoittautunut vaikeaksi.
(3)  Maksupalveluita koskevan unionin lainsäädäntökehyksen uudelleentarkastelu ja erityisesti direktiivin 2007/64/EY vaikutusten arviointi ja komission vihreää kirjaa ”Yhdentyneet eurooppalaiset markkinat kortti-, verkko- ja mobiilimaksuille”24 koskenut kuuleminen ovat osoittaneet, että nämä kehityssuuntaukset ovat nostaneet esiin merkittäviä sääntelyhaasteita. Maksumarkkinoiden tärkeät alat, erityisesti kortti-, verkko- ja mobiilimaksujen alat, ovat usein edelleen pirstoutuneet kansallisten rajojen mukaan. Monet innovatiiviset maksutuotteet tai -palvelut eivät kuulu joko lainkaan tai suurelta osin direktiivin 2007/64/EY soveltamisalaan. Direktiivin 2007/64/EY soveltamisala ja erityisesti sen ulkopuolelle jätetyt seikat, kuten tiettyjen maksuihin liittyvien toimintojen jättäminen yleisten sääntöjen ulkopuolelle, ovat osoittautuneet joissakin tapauksissa liian moniselitteisiksi, yleisiksi tai yksinkertaisesti vanhentuneiksi ottaen huomioon markkinakehitys. Tämä on aiheuttanut oikeudellista epävarmuutta, mahdollisia turvallisuusriskejä maksuketjussa ja puutteita kuluttajansuojassa tietyillä aloilla. Innovatiivisten, turvallisten ja helppokäyttöisten digitaalisten maksupalveluiden käytön laajentaminen siten, että ne tarjoaisivat kuluttajille ja vähittäismyyjille tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja turvallisia maksutapoja unionissa, on osoittautunut vaikeaksi. Tähän liittyy suuria myönteisiä mahdollisuuksia, joita olisi hyödynnettävä johdonmukaisemmin.
__________________
__________________
24 KOM(2012) 941 lopullinen.
24 KOM(2012)0941.
Tarkistus 3
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 4 kappale
(4)   Sähköisten maksujen yhdentyneiden sisämarkkinoiden toteuttaminen on olennaista, jotta voidaan varmistaa, että kuluttajat, kauppiaat ja yritykset voivat hyödyntää kaikki edut, jotka sisämarkkinat tarjoavat digitaalitalouden kehittymisen myötä.
(4)   Turvallisten sähköisten maksujen yhdentyneiden sisämarkkinoiden toteuttaminen on olennaista, jotta voidaan tukea unionin talouden kasvua ja varmistaa, että kuluttajat, kauppiaat ja yritykset voivat hyödyntää maksupalveluiden valinnanvaran ja avoimuuden kaikki edut, jotka sisämarkkinat tarjoavat digitaalitalouden kehittymisen myötä.
Tarkistus 4
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 kappale
(5)   Olisi annettava uusia sääntöjä sääntelypuutteiden poistamiseksi samalla kun parannetaan oikeusvarmuutta ja varmistetaan, että lainsäädäntökehystä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkialla unionissa. Sekä nykyisille että uusille markkinatoimijoille olisi turvattava tasapuoliset toimintaedellytykset, mikä helpottaa uusien maksuvälineiden markkinoiden laajentamista ja antaa koko unionissa varmuuden kuluttajansuojan korkeasta tasosta näiden maksupalveluiden käytössä. Tämän odotetaan alentavan maksupalvelunkäyttäjien kustannuksia ja hintoja, laajentavan maksupalveluvalikoimaa ja lisäävän maksupalveluiden avoimuutta.
(5)   Olisi annettava uusia sääntöjä sääntelypuutteiden poistamiseksi samalla kun parannetaan oikeusvarmuutta ja varmistetaan, että lainsäädäntökehystä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkialla unionissa. Sekä nykyisille että uusille markkinatoimijoille olisi turvattava tasapuoliset toimintaedellytykset, mikä helpottaa uusien maksuvälineiden markkinoiden laajentamista ja antaa koko unionissa varmuuden kuluttajansuojan korkeasta tasosta näiden maksupalveluiden käytössä. Tämän odotetaan lisäävän koko maksujärjestelmän tehokkuutta ja alentavan maksupalvelunkäyttäjien kustannuksia ja hintoja, laajentavan maksupalveluvalikoimaa ja lisäävän maksupalveluiden avoimuutta sekä vahvistavan kuluttajien luottamusta yhdenmukaistettuihin maksumarkkinoihin.
Tarkistus 5
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 5 a kappale (uusi)
(5 a) Yhtenäinen euromaksualue, SEPA, saavuttaa tärkeän virstanpylvään vuonna 2014, kun kansallisista euromääräisistä tilisiirroista ja suoraveloituksista siirrytään SEPA-järjestelmän mukaisiin tilisiirtoihin ja suoraveloituksiin. Euroalueen euromääräisten vähittäismaksujen yhdennettyjen, kilpailukykyisten, innovatiivisten ja tasapuolisten toimintaedellytysten kehitystä olisi jatkettava, jotta voidaan saavuttaa todelliset maksupalvelujen sisämarkkinat unionissa. Tätä jatkuvaa kehitystä olisi ylläpidettävä entistä vahvemmalla hallinnolla Euroopan keskuspankin (EKP) johdolla. EKP:n ilmoituksen mukaisesti perustettavalla euromääräisiä vähittäismaksuja käsittelevällä neuvostolla (ERPB), SEPA-neuvoston toiminnan jatkajalla, olisi edistettävä tämän tavoitteen saavuttamista. ERPB:n, jonka kokoonpanossa otetaan tasapuolisemmin huomioon maksumarkkinoiden kysyntä- ja tarjontapuolen edut, olisi varmistettava SEPA-hankkeen tulevaa suuntaa, hankkeen tavoitteiden mahdollisia esteitä ja esteiden ratkaisukeinoja koskeva tehokas neuvonta sekä keinot, joilla voidaan edistää euromääräisiin vähittäismaksuihin liittyvää innovointia, kilpailua ja yhtenäistämistä Euroopan unionissa. Olisi myös tarkasteltava komission osallistumista tarkkailijana sen varmistamiseksi, että ERPB:n tehtävillä, kokoonpanolla ja toiminnalla tuetaan SEPA-hankkeen edistämistä.
Tarkistus 6
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 6 kappale
(6)   Sähköisiin maksuihin liittyvät turvallisuusriskit ovat kasvaneet viime vuosina, mikä johtuu sähköisten maksujen muuttumisesta teknisesti monimutkaisemmiksi, niiden määrän jatkuvasta kasvusta eri puolilla maailmaa ja uusien maksupalvelutyyppien ilmaantumisesta. Koska turvalliset ja varmat maksupalvelut ovat hyvin toimivien maksupalvelumarkkinoiden kannalta keskeinen edellytys, maksupalveluiden käyttäjillä olisi oltava riittävä suoja niihin liittyviä riskejä vastaan. Maksupalvelut ovat olennaisia ratkaisevan tärkeiden talouden ja yhteiskunnan toimintojen ylläpitämiselle, ja sen vuoksi maksupalveluntarjoajat, kuten luottolaitokset, on luokiteltu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin [pls insert number of NIS Directive after adoption]25 3 artiklan 8 kohdan mukaisiksi markkinatoimijoiksi.
(6)   Sähköisiin maksuihin liittyvät turvallisuusriskit ovat kasvaneet viime vuosina, mikä johtuu sähköisten maksujen muuttumisesta teknisesti monimutkaisemmiksi, niiden määrän jatkuvasta kasvusta eri puolilla maailmaa ja uusien maksupalvelutyyppien ilmaantumisesta. Koska turvalliset ja varmat maksupalvelut ovat hyvin toimivien maksupalvelumarkkinoiden kannalta keskeinen edellytys, maksupalveluiden käyttäjillä olisi oltava riittävä suoja niihin liittyviä riskejä vastaan. Maksupalvelut ovat olennaisia ratkaisevan tärkeiden talouden ja yhteiskunnan toimintojen ylläpitämiselle, ja sen vuoksi maksupalveluntarjoajat, kuten luottolaitokset, on luokiteltu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin [lisätään tietoverkkoturvallisuutta koskevan direktiivin numero direktiivin hyväksymisen jälkeen]25 3 artiklan 8 kohdan mukaisiksi markkinatoimijoiksi. Tätä direktiiviä sovellettaessa on henkilötietojen käsittelyssä noudatettava direktiivin 95/46/EY 16 ja 17 artiklassa vahvistettuja turvallisuusvaatimuksia.
__________________
__________________
25 Toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietoturvan varmistamiseksi koko unionissa [päivämäärä] annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi XXXX/XX/EU (EUVL L x, s. x).
25 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi XXXX/XX/EU, annettu … päivänä …kuuta …, toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietoturvan varmistamiseksi koko unionissa (EUVL L x, s. x).
Tarkistus 7
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 kappale
(7)   Direktiivissä [pls insert number of NIS Directive after adoption] säädetään jäsenvaltioiden tasolla toteutettavista yleisistä toimenpiteistä, joiden lisäksi maksutapahtumiin liittyviin turvallisuusriskeihin olisi puututtava myös maksupalveluntarjoajien tasolla. Maksupalveluntarjoajien toteuttamien turvatoimien on tarpeen olla oikeassa suhteessa kyseisiin turvallisuusriskeihin. Olisi otettava käyttöön säännöllinen raportointimekanismi, jotta voidaan varmistaa, että maksupalveluntarjoajat antavat toimivaltaisille viranomaisille vuosittain ajantasaistettuja tietoja turvallisuusriskiensä arvioinnista ja (lisä)toimenpiteistä, jotka ne ovat toteuttaneet kyseisten riskien torjumiseksi. Sen varmistamiseksi, että muille maksupalveluntarjoajille ja maksujärjestelmille aiheutuvat vahingot, kuten huomattavan häiriön ilmeneminen maksujärjestelmässä, ja käyttäjille aiheutuvat vahingot pidetään mahdollisimman vähäisinä, on olennaista, että maksupalveluntarjoajilla on velvollisuus raportoida merkittävistä turvapoikkeamista viipymättä Euroopan pankkiviranomaiselle.
(7)   Direktiivissä [lisätään tietoverkkoturvallisuutta koskevan direktiivin numero direktiivin hyväksymisen jälkeen] säädetään jäsenvaltioiden tasolla toteutettavista yleisistä toimenpiteistä, joiden lisäksi maksutapahtumiin käytettäviin teknisiin järjestelmiin liittyviin turvallisuusriskeihin olisi puututtava myös maksupalveluntarjoajien tasolla ja heidän kustannuksellaan ja vastuullaan. Maksupalveluntarjoajien toteuttamien turvatoimien on tarpeen olla oikeassa suhteessa kyseisiin, palveluntarjoajien asiakkaisiin kohdistuviin turvallisuusriskeihin. Olisi otettava käyttöön säännöllinen raportointimekanismi, jotta voidaan varmistaa, että maksupalveluntarjoajat antavat toimivaltaisille viranomaisille vähintään kolme kertaa vuodessa ajantasaistettuja tietoja turvallisuusriskiensä arvioinnista ja (lisä)toimenpiteistä, jotka ne ovat toteuttaneet kyseisten riskien vähentämiseksi. Sen varmistamiseksi, että muille maksupalveluntarjoajille ja maksujärjestelmille aiheutuvat vahingot, kuten huomattavan häiriön ilmeneminen maksujärjestelmässä, ja käyttäjille aiheutuvat vahingot pidetään mahdollisimman vähäisinä, on olennaista, että maksupalveluntarjoajilla on velvollisuus raportoida merkittävistä turvapoikkeamista viipymättä Euroopan pankkiviranomaiselle, jonka olisi vuosittain julkaistava kertomus unionin digitaalisten maksupalveluiden turvallisuudesta.
Tarkistus 8
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 7 a kappale (uusi)
(7 a) Jotta kuluttajat ymmärtäisivät direktiivin mukaiset oikeudet ja velvoitteet, heille olisi tiedotettava niistä selkeästi ja ymmärrettävästi. Komission olisi siksi kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta laadittava kuluttajaystävällinen sähköinen esite, jossa esitetään selkeästi ja helposti ymmärrettävällä tavalla tämän direktiivin ja muun maksupalveluihin liittyvän unionin lainsäädännön mukaiset kuluttajien oikeudet ja velvoitteet. Tiedot olisi asetettava saataville komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/20101a perustetun Euroopan pankkiviranomaisen ja kansallisten pankkialan sääntelyviranomaisten verkkosivustoille. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat asettavat esitteen kaikkien nykyisten ja uusien asiakkaidensa saataville maksutta alkuperäisessä muodossaan verkkosivustoillaan sekä paperimuodossa konttoreissaan, asiamiestensä toimistoissa ja yksiköissä, joille ne ovat ulkoistaneet toimintojaan.
_________________
1a Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).
Tarkistus 9
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 8 kappale
(8)   Maksupalveluita koskevaa tarkistettua sääntelykehystä täydennetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o [XX/XX/XX].26 Kyseisellä asetuksella otetaan käyttöön säännöt, joita sovelletaan monen- ja kahdenvälisten toimitusmaksujen veloittamiseen kaikista kuluttajien pankki- ja luottokorttitapahtumista ja kyseisiin tapahtumiin perustuvista verkko- ja mobiilimaksuista, ja asetetaan rajoituksia tiettyjen liiketoimintasääntöjen käytölle korttitapahtumissa. Kyseisen asetuksen tarkoituksena on vauhdittaa edelleen korttipohjaisten maksujen tehokkaiden yhdentyneiden markkinoiden toteuttamista.
(8)   Maksupalveluita koskevaa tarkistettua sääntelykehystä täydennetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o [XX/XX/XX]26. Kyseisellä asetuksella otetaan käyttöön säännöt, joita sovelletaan monen- ja kahdenvälisten toimitusmaksujen veloittamiseen kaikista kuluttajien pankki- ja luottokorttitapahtumista ja kyseisiin tapahtumiin perustuvista verkko- ja mobiilimaksuista, ja poistetaan siten kansallisten maksumarkkinoiden välinen huomattava este sekä asetetaan rajoituksia tiettyjen liiketoimintasääntöjen käytölle korttitapahtumissa. Kyseisen asetuksen tarkoituksena on vauhdittaa edelleen korttipohjaisten maksujen tehokkaiden yhdentyneiden markkinoiden toteuttamista.
__________________
__________________
26 Korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavista toimitusmaksuista [päivämäärä] annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o [XX/XX/XX/] (EUVL L x, s. x).
26 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o [XX/XX/XX/], annettu … päivänä …kuuta …, korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavista toimitusmaksuista (EUVL L x, s. x).
Tarkistus 10
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 9 kappale
(9)   Jotta eri jäsenvaltioissa ei noudatettaisi erilaisia lähestymistapoja kuluttajien haitaksi, tämän direktiivin avoimuussäännöksiä ja maksupalveluntarjoajia koskevia tietojenantovaatimuksia olisi sovellettava myös tapahtumiin, joissa maksajan tai maksunsaajan maksupalveluntarjoaja sijaitsee Euroopan talousalueella, jäljempänä ’ETA’, ja joissa toinen maksupalveluntarjoaja sijaitsee ETA:n ulkopuolella. On myös aiheellista ulottaa avoimuus- ja tietojenantosäännösten soveltaminen kaikkien valuuttojen määräisiin tapahtumiin ETA:ssa sijaitsevien maksupalveluntarjoajien välillä.
(9)   Jotta eri jäsenvaltioissa ei noudatettaisi erilaisia lähestymistapoja kuluttajien haitaksi, tämän direktiivin avoimuussäännöksiä ja maksupalveluntarjoajia koskevia tietojenantovaatimuksia sekä maksupalvelujen tarjoamiseen ja käyttöön liittyviä oikeuksia ja velvoitteita koskevia säännöksiä olisi sovellettava myös tapahtumiin, joissa maksajan tai maksunsaajan maksupalveluntarjoaja sijaitsee Euroopan talousalueella, jäljempänä ’ETA’, ja joissa toinen maksupalveluntarjoaja sijaitsee ETA:n ulkopuolella. Komission tarkastelun ja tarvittaessa komission antaman lainsäädäntöehdotuksen perusteella tämän direktiivin soveltamisalaa olisi laajennettava siten, että siihen sisältyy mainittujen tapahtumien lisäksi suurin osa maksupalvelujen tarjoamiseen ja käyttöön liittyviä oikeuksia ja velvoitteita koskevista säännöksistä. On myös aiheellista ulottaa avoimuus- ja tietojenantosäännösten soveltaminen kaikkien valuuttojen määräisiin tapahtumiin ETA:ssa sijaitsevien maksupalveluntarjoajien välillä.
Tarkistus 11
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 10 kappale
(10)   Maksupalveluiden määritelmän olisi oltava teknologiasta riippumaton ja mahdollistettava uudentyyppisten maksupalveluiden jatkokehitys samalla kun varmistetaan, että sekä nykyisten että uusien maksupalveluntarjoajien toimintaedellytykset ovat tasapuoliset.
(10)   Maksupalveluiden, maksukäytäntöjen ja -standardien määritelmien olisi oltava teknologiasta riippumattomia ja mahdollistettava uudentyyppisten maksupalveluiden jatkokehitys samalla kun varmistetaan, että sekä nykyisten että uusien maksupalveluntarjoajien toimintaedellytykset ovat turvalliset ja tasapuoliset.
Tarkistus 12
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 12 kappale
(12)   Markkinoilta saatu palaute osoittaa, että rajallisia verkkoja koskevan poikkeuksen kattamiin maksutoimintoihin sisältyvien maksujen määrä ja arvo on usein erittäin suuri ja että nämä maksutoiminnot tarjoavat kuluttajille satoja tai tuhansia eri tuotteita ja palveluita, mikä ei vastaa direktiivissä 2007/64/EY säädetyn rajattuja verkkoja koskevan poikkeuksen tarkoitusta. Tämä kasvattaa riskejä ja poistaa maksupalvelunkäyttäjiltä ja erityisesti kuluttajilta oikeussuojan sekä asettaa säänneltyjen markkinoiden toimijat selkeästi epäedulliseen asemaan. Näiden riskien hillitseminen edellyttää rajallisen verkon täsmällisempää kuvaamista direktiivin 2009/110/EY mukaisesti. Maksuvälineen olisi katsottava olevan käytössä rajallisessa verkossa, jos sitä voidaan käyttää vain tavaroiden tai palveluiden hankintoihin tietyssä liikkeessä tai liikeketjussa taikka vain rajallisessa tavara- tai palveluvalikoimassa ostopaikan maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Tällaisiin välineisiin voivat kuulua kauppojen omat kortit, polttoainekortit, jäsenkortit, julkisen liikenteen matkakortit, ateriasetelit tai tiettyihin palveluihin käytettävät setelit, joihin sovelletaan toisinaan erityistä verokohtelua tai työvoimaa koskevaa oikeudellista järjestelmää, jolla pyritään edistämään tällaisten välineiden käyttöä sosiaalilainsäädännössä vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kun tällaisesta erityiseen käyttötarkoitukseen osoitetusta välineestä kehittyy yleisväline, siihen ei enää pitäisi soveltaa poikkeusta tämän direktiivin soveltamisalasta. Välineille, joita voidaan käyttää vain hankintoihin lueteltujen kauppiaiden liikkeissä, ei pitäisi myöntää poikkeusta tämän direktiivin soveltamisalasta, koska tyypillisesti tällaiset välineet on suunniteltu jatkuvasti kasvavia palveluntarjoajien verkostoja varten. Poikkeusta olisi sovellettava vain mahdollisille maksupalveluntarjoajille asetetun, rajallisen verkon määritelmän mukaisia toimintoja koskevan ilmoitusvelvoitteen yhteydessä.
(12)   Markkinoilta saatu palaute osoittaa, että rajallisia verkkoja koskevan poikkeuksen kattamiin maksutoimintoihin sisältyvien maksujen määrä ja arvo on usein erittäin suuri ja että nämä maksutoiminnot tarjoavat kuluttajille satoja tai tuhansia eri tuotteita ja palveluita, mikä ei vastaa direktiivissä 2007/64/EY säädetyn rajattuja verkkoja koskevan poikkeuksen tarkoitusta. Tämä kasvattaa riskejä ja poistaa maksupalvelunkäyttäjiltä ja erityisesti kuluttajilta oikeussuojan sekä asettaa säänneltyjen markkinoiden toimijat selkeästi epäedulliseen asemaan. Näiden riskien hillitseminen edellyttää rajallisen verkon täsmällisempää kuvaamista direktiivin 2009/110/EY mukaisesti. Maksuvälineen olisi katsottava olevan käytössä rajallisessa verkossa, jos sitä voidaan käyttää vain tavaroiden tai palveluiden hankintoihin tietyltä vähittäismyyjältä tai tietystä vähittäismyyntiketjusta taikka vain rajallisessa tavara- tai palveluvalikoimassa ostopaikan maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Tällaisiin välineisiin voivat kuulua kauppojen omat kortit, polttoainekortit, jäsenkortit, julkisen liikenteen matkakortit, pysäköintikortit, ateriasetelit tai tiettyihin palveluihin käytettävät setelit, joihin sovelletaan toisinaan erityistä verokohtelua tai työvoimaa koskevaa oikeudellista järjestelmää, jolla pyritään edistämään tällaisten välineiden käyttöä sosiaalilainsäädännössä vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kun tällaisesta erityiseen käyttötarkoitukseen osoitetusta välineestä kehittyy yleisväline, siihen ei enää pitäisi soveltaa poikkeusta tämän direktiivin soveltamisalasta. Välineille, joita voidaan käyttää vain hankintoihin lueteltujen kauppiaiden liikkeissä, ei pitäisi myöntää poikkeusta tämän direktiivin soveltamisalasta, koska tyypillisesti tällaiset välineet on suunniteltu jatkuvasti kasvavia palveluntarjoajien verkostoja varten. Poikkeusta olisi sovellettava vain mahdollisille maksupalveluntarjoajille asetetun, rajallisen verkon määritelmän mukaisia toimintoja koskevan ilmoitusvelvoitteen yhteydessä.
Tarkistus 13
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 kappale
(13)   Direktiivissä 2007/64/EY myönnetään poikkeus sen soveltamisesta tietyille televiestintälaitteella tai tietoteknisellä laitteella toteutettaville maksutapahtumille edellyttäen, että verkko-operaattori ei toimi pelkästään välittäjänä digitaalisten tavaroiden ja palveluiden toimittamisessa kyseisen laitteen välityksellä vaan antaa myös lisäarvoa kyseisille tavaroille tai palveluille. Tämä poikkeus mahdollistaa erityisesti niin kutsutun operaattorilaskutuksen tai ostokset, joita koskevat maksut lisätään suoraan puhelinlaskuun, mikä edistää soiton merkkiäänten ja lisämaksullisten tekstiviestipalveluiden kaltaisen digitaalisen sisällön arvoltaan vähäiseen myyntiin perustuvien uusien liiketoimintamallien kehittämistä. Markkinoilta saadussa palautteessa ei ole viitteitä siitä, että tämä maksutapa, jota kuluttajat pitävät luotettavana ja tarkoituksenmukaisena pienten maksujen maksutapana, olisi kehittynyt yleiseksi maksunvälityspalveluksi. Nykyisen poikkeuksen moniselitteinen sanamuoto on kuitenkin aiheuttanut sen, että tämä sääntö on pantu jäsenvaltioissa täytäntöön eri tavoilla. Tämä puolestaan on heikentänyt oikeusvarmuutta toimijoiden ja kuluttajien kannalta ja on toisinaan mahdollistanut sen, että muut maksunvälityspalvelut ovat vaatineet poikkeuksen saamista direktiivin 2007/64/EY soveltamisesta. Kyseisen direktiivin soveltamisalaa on sen vuoksi aiheellista kaventaa. Poikkeus olisi keskitettävä erityisesti mikromaksuihin, jotka liittyvät digitaaliseen sisältöön, kuten soittoääniin, taustakuviin, musiikkiin, peleihin, videoihin tai sovelluksiin. Poikkeusta olisi sovellettava maksupalveluihin vain silloin, kun niitä tarjotaan sähköisten viestintäpalveluiden (eli asianomaisen operaattorin pääasiallisen toiminnan) liitännäispalveluina.
(13)   Direktiivissä 2007/64/EY myönnetään poikkeus sen soveltamisesta tietyille televiestintälaitteella tai tietoteknisellä laitteella toteutettaville maksutapahtumille edellyttäen, että verkko-operaattori ei toimi pelkästään välittäjänä digitaalisten tavaroiden ja palveluiden toimittamisessa kyseisen laitteen välityksellä vaan antaa myös lisäarvoa kyseisille tavaroille tai palveluille. Tämä poikkeus mahdollistaa erityisesti niin kutsutun operaattorilaskutuksen tai ostokset, joita koskevat maksut lisätään suoraan puhelinlaskuun, mikä edistää soiton merkkiäänten ja lisämaksullisten tekstiviestipalveluiden kaltaisen digitaalisen sisällön arvoltaan vähäiseen myyntiin perustuvien uusien liiketoimintamallien kehittämistä. Markkinoilta saadussa palautteessa ei ole viitteitä siitä, että tämä maksutapa, jota kuluttajat pitävät luotettavana ja tarkoituksenmukaisena pienten maksujen maksutapana, olisi kehittynyt yleiseksi maksunvälityspalveluksi. Nykyisen poikkeuksen moniselitteinen sanamuoto on kuitenkin aiheuttanut sen, että tämä sääntö on pantu jäsenvaltioissa täytäntöön eri tavoilla. Tämä puolestaan on heikentänyt oikeusvarmuutta toimijoiden ja kuluttajien kannalta ja on toisinaan mahdollistanut sen, että muut maksunvälityspalvelut ovat vaatineet poikkeuksen saamista direktiivin 2007/64/EY soveltamisesta. Kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävää osuutta on sen vuoksi aiheellista kaventaa. Jotta laajamittaiset maksutoiminnot eivät jäisi sääntelyn ulkopuolelle, poikkeus olisi keskitettävä mikromaksuihin, jotka liittyvät digitaaliseen sisältöön, kuten soittoääniin, taustakuviin, musiikkiin, peleihin, videoihin tai sovelluksiin. Poikkeusta olisi sovellettava maksupalveluihin vain silloin, kun niitä tarjotaan sähköisten viestintäpalveluiden (eli asianomaisen operaattorin pääasiallisen toiminnan) liitännäispalveluina.
Tarkistus 14
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 13 a kappale (uusi)
(13 a) Direktiivin 2007/64/EY soveltamisalan ulkopuolelle jäävät tekniset palveluntarjoajat, jotka tukevat maksupalveluiden tarjoamista ottamatta siirrettäviä varoja missään vaiheessa haltuunsa. Tämän poikkeuksen piiriin kuuluvat tyypillisesti tietojen käsittelyä ja tallentamista, yksityisyyden suojelua ja tietotekniikkaa koskevat palvelut. Poikkeus koskee siten myös maksupalveluiden tarjoajille tarkoitettujen teknisten maksuratkaisujen (näitä kutsutaan myös ”verkkokukkaroiksi”) kehittämistä, jossa useimmiten on kyse maksupalveluiden asettamisesta saataville matkaviestin- tai tietotekniikkavälineessä.
Tarkistus 15
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 15 kappale
(15)  Palveluntarjoajat, jotka pyrkivät saamaan poikkeuksen direktiivin 2007/64/EY nojalla, eivät useinkaan konsultoi viranomaisia siitä, kuuluuko niiden toiminta kyseisen direktiivin soveltamisalaan vai sovelletaanko siihen poikkeusta, vaan luottavat omiin arvioihinsa. Vaikuttaa siltä, että maksupalveluntarjoajat ovat saattaneet käyttää joitakin poikkeuksia muokatakseen liiketoimintamallejaan, jotta niiden tarjoamat maksutoiminnot jäisivät direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä voi kasvattaa maksupalvelunkäyttäjien riskejä ja erilaistaa maksupalveluntarjoajien toimintaolosuhteita sisämarkkinoilla. Tämän vuoksi palveluntarjoajat olisi velvoitettava ilmoittamaan tietyt toiminnot toimivaltaisille viranomaisille sääntöjen yhdenmukaisen tulkinnan varmistamiseksi kaikkialla sisämarkkinoilla.
(15)  Palveluntarjoajat, jotka pyrkivät saamaan poikkeuksen direktiivin 2007/64/EY nojalla, eivät useinkaan konsultoi viranomaisia siitä, kuuluuko niiden toiminta kyseisen direktiivin soveltamisalaan vai sovelletaanko siihen poikkeusta, vaan luottavat omiin arvioihinsa. Vaikuttaa siltä, että maksupalveluntarjoajat ovat saattaneet käyttää joitakin poikkeuksia muokatakseen liiketoimintamallejaan, jotta niiden tarjoamat maksutoiminnot jäisivät direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä voi kasvattaa maksupalvelunkäyttäjien riskejä ja erilaistaa maksupalveluntarjoajien toimintaolosuhteita sisämarkkinoilla. Tämän vuoksi palveluntarjoajat olisi velvoitettava ilmoittamaan toimintonsa toimivaltaisille viranomaisille sääntöjen yhdenmukaisen tulkinnan varmistamiseksi kaikkialla sisämarkkinoilla.
Tarkistus 16
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 18 kappale
(18)   Direktiivin 2007/64/EY hyväksymisen jälkeen erityisesti verkkomaksujen alalle on ilmaantunut uudentyyppisiä maksupalveluita. Markkinoille on kehittynyt erityisesti kolmansia palveluntarjoajia, jotka tarjoavat maksutoimeksiantopalveluita kuluttajille ja kauppiaille ottamatta välttämättä haltuunsa siirrettäviä varoja. Kyseiset palvelut helpottavat maksujen suorittamista sähköisessä kaupankäynnissä luomalla ohjelmistosillan kauppiaan verkkosivun ja kuluttajan verkkopankkipalvelun välille verkkomaksujen käynnistämiseksi tilisiirtojen tai suoraveloitusten perusteella. Kolmannet palveluntarjoajat tarjoavat sekä kauppiaille että kuluttajille edullisen vaihtoehdon korttimaksuille ja antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä verkko-ostoksia, vaikka heillä ei olisi luottokorttia. Kolmannet palveluntarjoajat eivät kuitenkaan tällä hetkellä kuulu direktiivin 2007/64/EY soveltamisalaan, ne eivät välttämättä ole toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa eivätkä noudata direktiivin 2007/64/EY vaatimuksia. Tämä nostaa esiin monia oikeudellisia kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi kuluttajansuojaan, turvallisuuteen ja vastuuseen sekä myös kilpailuun ja tietosuojaan. Uusilla säännöillä olisi sen vuoksi ratkaistava nämä kysymykset.
(18)   Direktiivin 2007/64/EY hyväksymisen jälkeen erityisesti verkkomaksujen alalle on ilmaantunut uudentyyppisiä maksupalveluita. Markkinoille on kehittynyt erityisesti kolmansia palveluntarjoajia, jotka tarjoavat maksutoimeksiantopalveluita kuluttajille ja kauppiaille ottamatta välttämättä haltuunsa siirrettäviä varoja. Kyseiset palvelut helpottavat maksujen suorittamista sähköisessä kaupankäynnissä luomalla ohjelmistosillan kauppiaan verkkosivun ja kuluttajan verkkopankkipalvelun välille verkkomaksujen käynnistämiseksi tilisiirtojen tai suoraveloitusten perusteella. Kolmannet palveluntarjoajat tarjoavat sekä kauppiaille että kuluttajille edullisen vaihtoehdon korttimaksuille ja antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä verkko-ostoksia, vaikka heillä ei olisi maksukorttia. Kolmansilla palveluntarjoajilla on myös lupaavat mahdollisuudet edistää rajatylittävää sähköistä kaupankäyntiä sisämarkkinoilla. Kolmannet palveluntarjoajat muodostavat myös merkittävän turvallisuushaasteen maksujen ja maksajien kolmansille palveluntarjoajille ilmoittamien henkilötietojen koskemattomuuden varmistamiselle. Kolmannet palveluntarjoajat eivät kuitenkaan tällä hetkellä kuulu direktiivin 2007/64/EY soveltamisalaan, ne eivät välttämättä ole toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa eivätkä noudata direktiivin 2007/64/EY vaatimuksia. Tämä nostaa esiin monia oikeudellisia kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi kuluttajansuojaan, turvallisuuteen ja vastuuseen sekä myös kilpailuun ja tietosuojaan. Uusilla säännöillä olisi sen vuoksi ratkaistava kaikki kyseiset haasteet asianmukaisesti ja varmistettava, että unionissa toimiville kolmansille palveluntarjoajille on myönnetty toimilupa tai ne on rekisteröity ja niitä valvotaan maksulaitoksina.
Tarkistus 17
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 19 kappale
(19)  Rahansiirto on yksinkertainen maksupalvelu, joka tavallisesti perustuu maksajan käteissuoritukseen maksupalveluntarjoajalle, joka siirtää varat edelleen maksunsaajalle tai maksunsaajan puolesta toimivalle toiselle maksupalveluntarjoajalle esimerkiksi tiedonsiirtoverkon välityksellä. Joissain jäsenvaltioissa valintamyymälät, kauppiaat ja muut vähittäismyyjät tarjoavat yleisölle mahdollisuuden käyttää vastaavaa palvelua muun muassa kaasu-, sähkö-, vesi- ja muiden tavanomaisten kotitalouslaskujen maksamiseen. Näitä laskunmaksupalveluja olisi pidettävä rahansiirtona, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset katso tämän toiminnon kuuluvan muun maksupalvelun piiriin. On tarpeen määrittää ne maksupalveluntarjoajien ryhmät, joilla on oikeus tarjota maksupalveluita kaikkialla unionissa;
(19)  Rahansiirto on yksinkertainen maksupalvelu, joka tavallisesti perustuu maksajan käteissuoritukseen maksupalveluntarjoajalle, joka siirtää varat edelleen maksunsaajalle tai maksunsaajan puolesta toimivalle toiselle maksupalveluntarjoajalle esimerkiksi tiedonsiirtoverkon välityksellä. Joissain jäsenvaltioissa pankkiautomaatit, valintamyymälät, kauppiaat ja muut vähittäismyyjät tarjoavat yleisölle mahdollisuuden käyttää vastaavaa palvelua muun muassa kaasu-, sähkö-, vesi- ja muiden tavanomaisten kotitalouslaskujen maksamiseen. Näitä laskunmaksupalveluja olisi pidettävä rahansiirtona, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset katso tämän toiminnon kuuluvan muun maksupalvelun piiriin. On tarpeen määrittää ne maksupalveluntarjoajien ryhmät, joilla on oikeus tarjota maksupalveluita kaikkialla unionissa;
Tarkistus 18
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 19 a kappale (uusi)
(19 a) Maksupalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että niillä edistetään kukoistavaa sähköistä kauppaa ja talouskasvua, on tärkeää sallia mahdollisille uusille tulokkaille ja nykyisille maksupalveluntarjoajille vaihtoehtoja korttimaksuille, jotta ne kehittävät ja tehostavat kuluttajille ja vähittäismyyjille tarjoamiaan palveluja. Näin ollen Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) olisi kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta laadittava läheisessä yhteistyössä EKP:n kanssa perusteellinen arviointi mahdollisuudesta ja tarpeellisuudesta ottaa käyttöön vaatimus asetuksen (EU) N:o 260/2012 2 artiklan 15 kohdassa määritetyn IBAN-tilinumeron tai muun vastaavan tunnisteen esittämisestä sähköisesti luettavassa muodossa maksukorteissa tai tarvittaessa muissa maksuvälineissä. Arvioinnissa on otettava huomioon petosten torjuntaa ja tietosuojaa koskevat säännöt.
Tarkistus 19
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 27 kappale
(27)  Jos maksupalveluntarjoajat tarjoavat yhtä tai useampaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa maksupalvelua, niillä olisi aina oltava yksinomaan maksutapahtumiin käytettäviä maksutilejä. Jotta maksulaitokset voisivat tarjota maksupalveluita, niillä on ehdottomasti oltava mahdollisuus käyttää maksutilejä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällainen mahdollisuus tarjotaan tavalla, joka on suhteutettu oikeutettuun tavoitteeseen, joka sillä aiotaan saavuttaa.
(27)  Jos maksupalveluntarjoajat tarjoavat yhtä tai useampaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa maksupalvelua, niillä olisi aina oltava yksinomaan maksutapahtumiin käytettäviä maksutilejä. Jotta maksulaitokset voisivat tarjota maksupalveluita, niillä on ehdottomasti oltava mahdollisuus käyttää maksutilejä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällainen mahdollisuus on syrjimätön ja että se tarjotaan tavalla, joka on suhteutettu oikeutettuun tavoitteeseen, joka sillä aiotaan saavuttaa. Mahdollisuus voi olla perusluonteinen mutta kuitenkin niin laaja, että maksulaitos voi tarjota palvelujaan esteettä ja tehokkaasti. Siitä veloitettavien maksujen ei pitäisi olla kohtuuttomia tai tavanomaisesta liiketoimintakäytännöstä poikkeavia.
Tarkistus 20
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 29 kappale
(29)   Toimilupien myöntämisestä maksulaitoksille, valvonnan suorittamisesta ja kyseisten toimilupien peruuttamisesta vastaavien toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välisen yhteistyön on todettu toimivan kaiken kaikkiaan tyydyttävästi. Toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä olisi kuitenkin lisättävä sekä tietojenvaihdon että direktiivin johdonmukaisen soveltamisen ja tulkinnan alalla tilanteissa, joissa toimiluvan saanut maksulaitos haluaisi tarjota maksupalveluita myös muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossaan sijoittautumisoikeuden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella (”passporting”). Euroopan pankkiviranomaista (EPV) olisi pyydettävä laatimaan tällaista yhteistyötä ja tietojenvaihtoa koskeva ohjeisto.
(29)   Toimilupien myöntämisestä maksulaitoksille, valvonnan suorittamisesta ja kyseisten toimilupien peruuttamisesta vastaavien toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välisen yhteistyön on todettu toimivan kaiken kaikkiaan tyydyttävästi. Toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä olisi kuitenkin lisättävä sekä tietojenvaihdon että direktiivin johdonmukaisen soveltamisen ja tulkinnan alalla tilanteissa, joissa toimiluvan saanut maksulaitos haluaisi tarjota maksupalveluita myös muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossaan sijoittautumisoikeuden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella (”passporting”). EPV:n olisi laadittava tällaista yhteistyötä ja tietojenvaihtoa koskeva ohjeisto kuultuaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten asetuksen (EU) N:o 1093/2010 mukaisesti perustettua ja myös muita kuin pankkialan sidosryhmiä edustavaa neuvoa-antavaa lautakuntaa.
Tarkistus 21
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 30 kappale
(30)  Sellaisten maksulaitosten, mukaan lukien niiden asiamiehet ja sivukonttorit, avoimuuden lisäämiseksi, joille toimivaltaiset viranomaiset ovat myöntäneet toimiluvan tai jotka ne ovat rekisteröineet, EPV:n olisi perustettava yhteisenä eurooppalaisena sähköisenä yhteyspisteenä toimiva verkkoportaali, jolla liitetään yhteen kansalliset rekisterit. Näillä toimenpiteillä olisi pyrittävä tehostamaan toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä.
(30)  Sellaisten maksulaitosten, mukaan lukien niiden asiamiehet ja sivukonttorit, avoimuuden lisäämiseksi, joille toimivaltaiset viranomaiset ovat myöntäneet toimiluvan tai jotka ne ovat rekisteröineet, EPV:n olisi perustettava yhteisenä eurooppalaisena sähköisenä yhteyspisteenä toimiva verkkoportaali, jolla liitetään yhteen kansalliset rekisterit. Näillä toimenpiteillä olisi pyrittävä tehostamaan toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä ja edistämään täysimääräisesti maksuympäristöä, jossa tuetaan kilpailua, innovaatioita ja turvallisuutta kaikkien sidosryhmien ja erityisesti kuluttajien hyödyksi.
Tarkistus 22
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 32 kappale
(32)  Tässä direktiivissä määritetään vähimmäisvaltuudet, jotka toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava valvoessaan, että maksulaitokset noudattavat tätä direktiiviä, ja näitä valtuuksia olisi käytettävä kunnioittaen perusoikeuksia, mukaan lukien oikeus yksityisyyteen. Käytettäessä kyseisiä valtuuksia, jotka voivat aiheuttaa vakavia ristiriitoja yksityis- ja perhe‑elämää, kotia sekä viestien kunnioittamista koskevien oikeuksien kanssa, jäsenvaltioilla olisi oltava käytössä riittävät ja tehokkaat suojatoimet esimerkiksi mahdollisen väärinkäytön ja mielivaltaisuuden varalta, tarvittaessa edellyttämällä ennakkolupaa kyseisen jäsenvaltion oikeusviranomaiselta.
(32)  Tässä direktiivissä määritetään vähimmäisvaltuudet, jotka toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava valvoessaan, että maksulaitokset noudattavat tätä direktiiviä, ja näitä valtuuksia olisi käytettävä kunnioittaen perusoikeuksia, mukaan lukien oikeus yksityisyyteen. Käytettäessä kyseisiä valtuuksia, jotka voivat aiheuttaa vakavia ristiriitoja yksityis- ja perhe‑elämää, kotia sekä viestien kunnioittamista koskevien oikeuksien kanssa, jäsenvaltioilla olisi oltava käytössä riittävät ja tehokkaat suojatoimet esimerkiksi mahdollisen väärinkäytön ja mielivaltaisuuden varalta, tarvittaessa edellyttämällä ennakkolupaa kyseisen jäsenvaltion oikeusviranomaiselta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan perusoikeuskirjan 8 artiklan 3 kohdan mukaista riippumattoman viranomaisen (kansallisen tietosuojaviranomaisen) suorittamaa valvontaa.
Tarkistus 23
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 34 kappale
(34)   On tärkeää, että kaikilla maksupalveluntarjoajilla on pääsy maksujärjestelmien teknisiä infrastruktuureja koskeviin palveluihin. Tällaiseen pääsyyn olisi kuitenkin sovellettava tarkoituksenmukaisia vaatimuksia maksujärjestelmien eheyden ja vakauden varmistamiseksi. Jokaisen maksupalveluntarjoajan olisi maksujärjestelmän jäsenyyttä hakiessaan toimitettava maksujärjestelmän jäsenille näyttö siitä, että sen sisäiset järjestelyt ovat riittävän vahvat kaikenlaisten riskien varalta. Muun muassa neljän osapuolen korttijärjestelmät ja suuremmat tilisiirto- ja suoraveloitusjärjestelmät sisältyvät tavallisesti näihin maksujärjestelmiin. Jotta voidaan varmistaa erilaisten toimiluvan saaneiden maksupalveluntarjoajaryhmien yhtäläinen kohtelu kaikkialla unionissa niiden toimilupaehdot huomioon ottaen, on tarpeen selventää sääntöjä, jotka koskevat pääsyä maksupalvelumarkkinoille ja maksujärjestelmiin.
(34)   On tärkeää, että kaikilla maksupalveluntarjoajilla on pääsy maksujärjestelmien teknisiä infrastruktuureja koskeviin palveluihin. Tällaiseen pääsyyn olisi kuitenkin sovellettava tarkoituksenmukaisia vaatimuksia maksujärjestelmien eheyden ja vakauden varmistamiseksi. Jokaisen maksupalveluntarjoajan olisi maksujärjestelmän jäsenyyttä hakiessaan vastattava valitsemansa järjestelmän riskeistä ja toimitettava maksujärjestelmän jäsenille näyttö siitä, että sen sisäiset järjestelyt ovat riittävän vahvat kaikenlaisten riskien ja kolmannen osapuolen harjoittaman petollisen väärinkäytön varalta valitun käyttöjärjestelmän vuoksi. Muun muassa neljän osapuolen korttijärjestelmät ja suuremmat tilisiirto- ja suoraveloitusjärjestelmät sisältyvät tavallisesti näihin maksujärjestelmiin. Jotta voidaan varmistaa erilaisten toimiluvan saaneiden maksupalveluntarjoajaryhmien yhtäläinen kohtelu kaikkialla unionissa niiden toimilupaehdot huomioon ottaen, on tarpeen selventää sääntöjä, jotka koskevat pääsyä maksupalvelumarkkinoille ja maksujärjestelmiin.
Tarkistus 24
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 41 kappale
(41)   Tässä direktiivissä olisi määritettävä maksupalveluntarjoajien velvoitteet antaa tietoja maksupalvelunkäyttäjille, jotta nämä saisivat maksupalveluista kaikkialla yhtä korkeatasoista ja selkeää tietoa maksupalveluista voidakseen tehdä perusteltuja valintoja vapaasti EU:ssa. Avoimuuden nimissä tässä direktiivissä olisi säädettävä yhdenmukaistetuista vaatimuksista, joita tarvitaan sen varmistamiseksi, että maksupalvelunkäyttäjälle annetaan tarvittavat ja riittävät tiedot sekä maksupalvelusopimuksesta että maksutapahtumista. Maksupalveluiden sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava säätää vain tämän direktiivin mukaisista tietojenantosäännöksistä.
(41)   Tässä direktiivissä olisi määritettävä maksupalveluntarjoajien velvoitteet antaa tietoja maksupalvelunkäyttäjille, jotta nämä saisivat kaikkialla yhtä korkeatasoista ja selkeää tietoa maksupalveluista voidakseen verrata eri tarjoajien ehtoja (erityisesti hintarakenteen suhteen) EU:ssa ja tehdä perusteltuja valintoja vapaasti. Avoimuuden nimissä tässä direktiivissä olisi säädettävä yhdenmukaistetuista vaatimuksista, joita tarvitaan sen varmistamiseksi, että maksupalvelunkäyttäjälle annetaan tarvittavat, riittävät ja helppotajuiset tiedot sekä maksupalvelusopimuksesta että maksutapahtumista. Maksupalveluiden sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava säätää vain tämän direktiivin sekä direktiivin 95/46/EY ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisista tietojenantosäännöksistä.
Tarkistus 25
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 43 kappale
(43)  Vaadittavien tietojen olisi oltava oikeassa suhteessa käyttäjien tarpeisiin, ja ne olisi välitettävä vakioformaatilla. Erillistä maksutapahtumaa koskevien tietojenantovaatimusten olisi kuitenkin oltava erilaiset kuin vaatimukset, jotka koskevat useita maksutapahtumia kattavaa puitesopimusta.
(43)  Vaadittavien tietojen olisi oltava oikeassa suhteessa käyttäjien tarpeisiin ja ne olisi välitettävä selkeällä vakioformaatilla tehokkuuden parantamiseksi. Erillistä maksutapahtumaa koskevien tietojenantovaatimusten olisi kuitenkin oltava erilaiset kuin vaatimukset, jotka koskevat useita maksutapahtumia kattavaa puitesopimusta.
Tarkistus 26
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 46 kappale
(46)  Tässä direktiivissä olisi säädettävä kuluttajan oikeudesta saada olennaiset tiedot maksutta ennen sitovan maksupalvelusopimuksen tekemistä. Kuluttajan pitäisi myös voida milloin tahansa sopimussuhteen aikana pyytää ennakolta annettavia tietoja sekä puitesopimuksen paperimuodossa ja maksutta voidakseen vertailla maksupalveluntarjoajien palveluita ja niiden ehtoja sekä todentaa sopimukseen perustuvat oikeutensa ja velvoitteensa riitatilanteissa. Näiden säännösten olisi oltava direktiivin 2002/65/EY mukaiset. Tässä direktiivissä olevat säännökset, jotka koskevat nimenomaan maksuttomia tietoja, eivät saisi johtaa siihen, että kuluttajille annettavien tietojen antamisesta on mahdollista veloittaa maksuja muiden sovellettavien direktiivien nojalla.
(46)  Tässä direktiivissä olisi säädettävä kuluttajan oikeudesta saada olennaiset tiedot maksutta ennen sitovan maksupalvelusopimuksen tekemistä. Kuluttajan pitäisi myös voida milloin tahansa sopimussuhteen aikana pyytää ennakolta annettavia tietoja sekä puitesopimuksen paperimuodossa ja maksutta voidakseen vertailla maksupalveluntarjoajien palveluita ja niiden ehtoja sekä todentaa sopimukseen perustuvat oikeutensa ja velvoitteensa riitatilanteissa, millä säilytetään korkeatasoinen kuluttajansuoja. Näiden säännösten olisi oltava direktiivin 2002/65/EY mukaiset. Tässä direktiivissä olevat säännökset, jotka koskevat nimenomaan maksuttomia tietoja, eivät saisi johtaa siihen, että kuluttajille annettavien tietojen antamisesta on mahdollista veloittaa maksuja muiden sovellettavien direktiivien nojalla.
Tarkistus 27
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 49 kappale
(49)  Asiakkaiden liikkuvuuden helpottamiseksi kuluttajien olisi voitava irtisanoa puitesopimus vuoden kuluttua ilman kuluja. Sovittu irtisanomisaika ei saisi olla kuluttajille yhtä kuukautta pidempi eikä maksupalveluntarjoajille kahta kuukautta lyhyempi. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa maksupalveluntarjoajan velvoitteeseen poikkeusolosuhteissa irtisanoa maksupalvelusopimus muun asiaankuuluvan unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla; tällaista lainsäädäntöä on esimerkiksi rahanpesusta ja terrorismin rahoittamisesta, toimenpiteistä varojen jäädyttämiseksi tai rikosten torjuntaan ja tutkintaan liittyvistä erityistoimenpiteistä annettu lainsäädäntö.
(49)  Asiakkaiden liikkuvuuden helpottamiseksi kuluttajien olisi voitava irtisanoa puitesopimus ilman kuluja. Sovittu irtisanomisaika ei saisi olla kuluttajille yhtä kuukautta pidempi eikä maksupalveluntarjoajille kolmea kuukautta lyhyempi. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa maksupalveluntarjoajan velvoitteeseen poikkeusolosuhteissa irtisanoa maksupalvelusopimus muun asiaankuuluvan unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla; tällaista lainsäädäntöä on esimerkiksi rahanpesusta ja terrorismin rahoittamisesta, toimenpiteistä varojen jäädyttämiseksi tai rikosten torjuntaan ja tutkintaan liittyvistä erityistoimenpiteistä annettu lainsäädäntö.
Tarkistus 28
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 51 kappale
(51)   On tarpeen vahvistaa perusteet, joiden mukaan kolmansilla palveluntarjoajilla on mahdollisuus tutustua sellaisiin tietoihin ja käyttää sellaisia tietoja, jotka koskevat toisen maksupalveluntarjoajan pitämällä maksupalvelunkäyttäjän tilillä olevien varojen saatavuutta. Sekä kolmannen palveluntarjoajan että maksupalvelunkäyttäjän tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan olisi täytettävä erityisesti tässä direktiivissä vahvistetut tai tarkoitetut taikka EPV:n ohjeisiin sisältyvät välttämättömät tietosuoja- ja turvallisuusvaatimukset. Maksajien olisi annettava kolmannelle palveluntarjoajalle nimenomainen lupa tutustua maksutiliinsä, ja niitä olisi informoitava asianmukaisesti tällaisen käytön laajuudesta. Sellaisten muiden maksupalveluntarjoajien kehittymisen mahdollistamiseksi, jotka eivät voi ottaa vastaan talletuksia, luottolaitosten on tarpeen antaa niille tietoja varojen saatavuudesta, jos maksaja on antanut suostumuksen tällaisten tietojen välittämiseen maksuvälineen myöntäneelle maksupalveluntarjoajalle.
(51)   On tarpeen vahvistaa perusteet, joiden mukaan kolmansilla palveluntarjoajilla on mahdollisuus tutustua sellaisiin tietoihin ja käyttää sellaisia tietoja, jotka koskevat toisen maksupalveluntarjoajan pitämällä maksupalvelunkäyttäjän tilillä olevien varojen saatavuutta. Sekä kolmannen palveluntarjoajan että maksupalvelunkäyttäjän tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan olisi täytettävä erityisesti tässä direktiivissä vahvistetut tai tarkoitetut taikka EPV:n teknisiin täytäntöönpanostandardeihin sisältyvät välttämättömät tietosuoja- ja turvallisuusvaatimukset. EPV:n olisi laadittava kyseiset tekniset täytäntöönpanostandardit johdanto-osan 29 kappaleessa tarkoitettua neuvoa-antava lautakuntaa kuultuaan. Maksajille olisi tiedotettava asiasta yksiselitteisesti silloin, kun ne käyttävät kolmatta palveluntarjoajaa, ja niiden olisi annettava kolmannelle palveluntarjoajalle nimenomainen lupa tutustua maksutiliinsä, ja niitä olisi informoitava asianmukaisesti tällaisen käytön laajuudesta. Kolmansien palveluntarjoajien lisäksi markkinoilla on muita kolmansia maksuvälineiden myöntäjiä, jotka eivät kolmansien palveluntarjoajien tavoin voi ottaa vastaan talletuksia mutta jotka, toisin kuin kolmannet palveluntarjoajat, kehittävät liiketoimintamallejaan korttipohjaisten maksuvälineiden myöntämisen perusteella. Näiden kolmansien maksuvälineiden myöntäjien kehittymisen mahdollistamiseksi tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien on tarpeen antaa niille tietoja varojen saatavuudesta, jos maksaja on antanut suostumuksen tällaisten tietojen välittämiseen niille. Jotta varmistetaan innovatiivisten maksupalveluntarjoajien vapaa pääsy markkinoille, ei tiliä ylläpitävää maksupalveluntarjoajaa ja kolmatta palveluntarjoajaa saisi vaatia tekemään sopimusta keskenään.
Tarkistus 29
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 51 a kappale (uusi)
(51 a) Innovoinnin helpottamiseksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten säilyttämiseksi kolmansia palveluntarjoajia ei pitäisi vaatia muodostamaan sopimussuhteita tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien kanssa maksutoimeksianto- tai tilitietopalvelujen puitteissa. Kolmansien palveluntarjoajien pitäisi ainoastaan kunnioittaa ja noudattaa yleisiä lainsäädäntö- ja valvontapuitteita.
Tarkistus 30
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 54 kappale
(54)  Jos maksutapahtuma on toteutettu oikeudettomasti, maksajalle olisi palautettava välittömästi kyseisen maksutapahtuman summa. Maksajalle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi palautuksen tilillepanon arvopäivän olisi oltava viimeistään päivä, jona kyseinen summa on veloitettu. Jotta voitaisiin kannustaa maksupalvelunkäyttäjää ilmoittamaan viipymättä palveluntarjoajalleen maksuvälineen varastamisesta tai katoamisesta ja sillä tavoin vähentää oikeudettomien maksutapahtumien riskiä, maksupalvelunkäyttäjän vastuun määrän olisi oltava erittäin rajattu, ellei maksupalvelunkäyttäjä ole toiminut petollisesti tai syyllistynyt törkeään huolimattomuuteen. Tässä yhteydessä näyttää siltä, että 50 euron summa on riittävä sen varmistamiseksi, että käyttäjille tarjotaan yhdenmukainen ja korkeatasoinen suoja koko unionissa. Kun käyttäjät ovat ilmoittaneet maksupalveluntarjoajalle maksuvälineensä mahdollisesta väärinkäytöstä, käyttäjiä ei enää pitäisi vaatia vastaamaan kyseisen välineen luvattomasta käytöstä johtuvista vahingoista. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa maksupalveluntarjoajien vastuuseen omien tuotteidensa teknisestä turvallisuudesta.
(54)  Jos maksutapahtuma on toteutettu oikeudettomasti, maksajalle olisi palautettava yhden työpäivän kuluessa kyseisen maksutapahtuman summa. Maksajalle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi palautuksen tilillepanon arvopäivän olisi oltava viimeistään päivä, jona kyseinen summa on veloitettu. Mikäli tämä ei enää ole teknisesti mahdollista, maksajalle olisi lisäksi korvattava menetetyt korkotulot. Jotta voitaisiin kannustaa maksupalvelunkäyttäjää ilmoittamaan viipymättä palveluntarjoajalleen maksuvälineen varastamisesta tai katoamisesta ja sillä tavoin vähentää oikeudettomien maksutapahtumien riskiä, maksupalvelunkäyttäjän vastuun määrän olisi oltava erittäin rajattu, ellei maksupalvelunkäyttäjä ole toiminut petollisesti tai syyllistynyt törkeään huolimattomuuteen. Tässä yhteydessä näyttää siltä, että 50 euron summa on riittävä sen varmistamiseksi, että käyttäjille tarjotaan yhdenmukainen ja korkeatasoinen suoja koko unionissa. Kun käyttäjät ovat ilmoittaneet maksupalveluntarjoajalle maksuvälineensä mahdollisesta väärinkäytöstä, käyttäjiä ei enää pitäisi vaatia vastaamaan kyseisen välineen luvattomasta käytöstä johtuvista vahingoista. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa maksupalveluntarjoajien vastuuseen omien tuotteidensa teknisestä turvallisuudesta.
Tarkistus 31
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 57 kappale
(57)  Tässä direktiivissä olisi annettava kuluttajien suojaamiseksi säännöt palautuksesta, kun toteutettu maksutapahtuma ylittää kohtuullisena pidettävän summan. Maksajalle aiheutuvan taloudellisen haitan ehkäisemiseksi on tarpeen varmistaa, että palautuksen tilillepanon arvopäivä on viimeistään päivä, jona kyseinen summa on veloitettu. Kun on kyse suoraveloituksista, maksupalveluntarjoajien olisi voitava myöntää asiakkailleen vielä tätä edullisempia ehtoja, ja asiakkailla olisi oltava ehdoton oikeus palautukseen kaikista riitautetuista maksutapahtumista. Tämä ehdoton oikeus palautukseen, jolla taataan korkein mahdollinen kuluttajansuojan taso, ei ole kuitenkaan perusteltu silloin, kun kauppias on jo täyttänyt sopimusvelvoitteensa ja kyseinen tavara tai palvelu on jo kulutettu. Jos käyttäjä esittää maksutapahtumaa koskevan palautusvaatimuksen, palautusoikeudet eivät saisi vaikuttaa maksajan vastuuseen suhteessa maksunsaajaan maksun perustana olevan oikeussuhteen nojalla, esimerkiksi tilatuista, kulutetuista tai laillisesti veloitetuista tavaroista tai palveluista, eikä käyttäjien oikeuteen peruuttaa maksutoimeksianto.
(57)  Tässä direktiivissä olisi annettava kuluttajien suojaamiseksi säännöt palautuksesta, kun toteutettu maksutapahtuma ylittää kohtuullisena pidettävän summan. Maksajalle aiheutuvan taloudellisen haitan ehkäisemiseksi on tarpeen varmistaa, että palautuksen tilillepanon arvopäivä on viimeistään päivä, jona kyseinen summa on veloitettu. Mikäli tämä ei enää ole teknisesti mahdollista, maksajalle olisi lisäksi korvattava menetetyt korkotulot. Kun on kyse suoraveloituksista, maksupalveluntarjoajien olisi voitava myöntää asiakkailleen vielä tätä edullisempia ehtoja, ja asiakkailla olisi oltava ehdoton oikeus palautukseen kaikista riitautetuista maksutapahtumista. Jos käyttäjä esittää maksutapahtumaa koskevan palautusvaatimuksen, palautusoikeudet eivät saisi vaikuttaa maksajan vastuuseen suhteessa maksunsaajaan maksun perustana olevan oikeussuhteen nojalla, esimerkiksi tilatuista, kulutetuista tai laillisesti veloitetuista tavaroista tai palveluista, eikä käyttäjien oikeuteen peruuttaa maksutoimeksianto.
Tarkistus 32
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 63 kappale
(63)   Erilaiset kansalliset käytännöt maksun veloittamisessa tietyn maksuvälineen käytöstä, jäljempänä ’lisämaksun veloittaminen’, ovat johtaneet äärimmäisen heterogeeniseen tilanteeseen unionin maksumarkkinoilla ja aiheuttaneet sekaannusta kuluttajien keskuudessa erityisesti sähköisen kaupankäynnin ja rajatylittävän toiminnan yhteydessä. Kauppiaat, jotka sijaitsevat jäsenvaltioissa, joissa lisämaksun veloittaminen on sallittua, tarjoavat tuotteita ja palveluita jäsenvaltioissa, joissa se on kiellettyä mutta joissa ne silti veloittavat kuluttajilta lisämaksun. Vahvoja perusteita lisämaksun veloituskäytäntöjen tarkistamiseen tukee myös se seikka, että asetuksella (EU) N:o xxx/yyyy otetaan käyttöön korttipohjaisista maksuista veloitettavia monenvälisiä toimitusmaksuja koskevat säännöt. Koska toimitusmaksut ovat pääasiallisia syitä siihen, että useimmat korttimaksut ovat kalliita, ja koska lisämaksun veloittaminen rajoittuu käytännössä korttipohjaisiin maksuihin, toimitusmaksuja koskevia sääntöjä olisi täydennettävä lisämaksun veloittamista koskevien sääntöjen tarkistamisella. Kustannusten avoimuuden ja tehokkaimpien maksuvälineiden käytön edistämiseksi jäsenvaltiot ja maksupalveluntarjoajat eivät saisi estää maksunsaajaa pyytämästä maksajalta maksua tietyn maksuvälineen käytöstä ottaen asianmukaisesti huomioon direktiivin 2011/83/EU säännökset. Maksunsaajan oikeutta pyytää lisämaksua olisi kuitenkin sovellettava vain niihin maksuvälineisiin, joita koskevia toimitusmaksuja ei säännellä. Tämän odotetaan toimivan mekanismina, joka ohjaa edullisimpien maksuvälineiden käyttöön.
(63)   Erilaiset kansalliset käytännöt maksun veloittamisessa tietyn maksuvälineen käytöstä, jäljempänä ’lisämaksun veloittaminen’, ovat johtaneet äärimmäisen heterogeeniseen tilanteeseen unionin maksumarkkinoilla ja aiheuttaneet sekaannusta kuluttajien keskuudessa erityisesti sähköisen kaupankäynnin ja rajatylittävän toiminnan yhteydessä. Kauppiaat, jotka sijaitsevat jäsenvaltioissa, joissa lisämaksun veloittaminen on sallittua, tarjoavat tuotteita ja palveluita jäsenvaltioissa, joissa se on kiellettyä mutta joissa ne silti veloittavat kuluttajilta lisämaksun. On myös monia esimerkkejä kauppiaista, jotka ovat veloittaneet kuluttajilta lisämaksuja, jotka ovat huomattavasti suurempia kuin kauppiaalle tietyn maksuvälineen käyttämisestä aiheutuvat kustannukset. Vahvoja perusteita lisämaksun veloituskäytäntöjen tarkistamiseen tukee myös se seikka, että asetuksella (EU) N:o xxx/yyyy otetaan käyttöön korttipohjaisista maksuista veloitettavia monenvälisiä toimitusmaksuja koskevat säännöt. Koska toimitusmaksut ovat pääasiallisia syitä siihen, että useimmat korttimaksut ovat kalliita, ja koska lisämaksun veloittaminen rajoittuu käytännössä korttipohjaisiin maksuihin, toimitusmaksuja koskevia sääntöjä olisi täydennettävä lisämaksun veloittamista koskevien sääntöjen tarkistamisella. Unionin maksumarkkinoiden toiminnan edistämiseksi, kuluttajien hämmennyksen vähentämiseksi ja liiallisen yliveloittamiskäytännön lopettamiseksi jäsenvaltioiden olisi kiellettävä yliveloitukset estämällä johdonmukaisesti maksunsaajia pyytämästä maksajalta maksua tietyn maksuvälineen käyttämisestä.
Tarkistus 33
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 66 kappale
(66)  Voidakseen tehdä valintoja maksupalvelunkäyttäjien on tärkeää tietää, mitä kustannuksia ja maksuja maksupalveluista todellisuudessa aiheutuu. Läpinäkymättömien hinnoittelumenetelmien käyttöä ei sen vuoksi pitäisi sallia, sillä yleisesti tunnustetaan, että käyttäjien on tällaisten menetelmien vuoksi erittäin vaikea selvittää maksupalvelun todellista hintaa. Varsinkaan käyttäjälle epäedullista arvopäivän määritystä ei pitäisi sallia.
(66)  Voidakseen tehdä valintoja maksupalvelunkäyttäjien on tärkeää tietää, mitä kustannuksia ja maksuja maksupalveluista todellisuudessa aiheutuu, jotta kuluttajien luottamusta yhdenmukaistettuihin maksumarkkinoihin voidaan lisätä. Läpinäkymättömien hinnoittelumenetelmien käyttöä ei sen vuoksi pitäisi sallia, sillä yleisesti tunnustetaan, että käyttäjien on tällaisten menetelmien vuoksi erittäin vaikea selvittää maksupalvelun todellista hintaa. Varsinkaan käyttäjälle epäedullista arvopäivän määritystä ei pitäisi sallia.
Tarkistus 34
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 68 kappale
(68)  Maksajan maksupalveluntarjoajan olisi otettava vastuu maksun oikeasta suorittamisesta, mukaan lukien erityisesti maksutapahtuman täysimääräisyys ja toteuttamisaika, sekä täysi vastuu muiden maksuketjun osapuolten laiminlyönneistä maksunsaajan tiliin saakka. Jos maksunsaajan maksupalveluntarjoajalle ei ole maksettu koko määrää tai koko määrä maksetaan myöhässä, maksajan maksupalveluntarjoajan olisi mainitun vastuun seurauksena oikaistava maksutapahtuma tai palautettava maksajalle viipymättä kyseessä oleva osa maksutapahtumasta, tämän kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön mukaisesti mahdollisesti esitettäviä vaatimuksia. Maksupalveluntarjoajan vastuun vuoksi maksajaa tai maksunsaajaa ei pitäisi vaatia maksamaan virheelliseen maksuun liittyviä kustannuksia. Toteuttamatta jääneiden taikka virheellisesti tai myöhässä toteutettujen maksutapahtumien osalta jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maksupalveluntarjoajien oikaisevien maksujen arvopäivä ja oikein suoritetun maksun arvopäivä ovat aina samat.
(68)   Maksajan maksupalveluntarjoajan, joka on tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja tai, tapauksen mukaan, kolmas palveluntarjoaja, olisi otettava vastuu maksun oikeasta suorittamisesta, mukaan lukien erityisesti maksutapahtuman täysimääräisyys ja toteuttamisaika, sekä täysi vastuu muiden maksuketjun osapuolten laiminlyönneistä maksunsaajan tiliin saakka. Jos maksunsaajan maksupalveluntarjoajalle ei ole maksettu koko määrää tai koko määrä maksetaan myöhässä, maksajan maksupalveluntarjoajan olisi mainitun vastuun seurauksena oikaistava maksutapahtuma tai palautettava maksajalle viipymättä kyseessä oleva osa maksutapahtumasta samana päivänä, jona maksupalveluntarjoaja on saanut virheen tietoonsa, tämän kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön mukaisesti mahdollisesti esitettäviä vaatimuksia. Maksupalveluntarjoajan vastuun vuoksi maksajaa tai maksunsaajaa ei pitäisi vaatia maksamaan virheelliseen maksuun liittyviä kustannuksia. Toteuttamatta jääneiden taikka virheellisesti tai myöhässä toteutettujen maksutapahtumien osalta jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maksupalveluntarjoajien oikaisevien maksujen arvopäivä ja oikein suoritetun maksun arvopäivä ovat aina samat. Palautuksen ehdottoman oikeuden vastustajat korostavat riskiä siitä, että kuluttajat käyttävät oikeutta väärin. Maista, joissa kuluttajilla on oikeus ehdottomaan palatukseen, ei ole todisteita oikeuden väärinkäytöstä. Oikeuden väärinkäytöstä voitaisiin rangaista maksunsaajan uutena maksuvaatimuksena, R‑maksutapahtuman aiheuttaneelle osapuolelle johtuvina lisäkustannuksina, kuluttajan joutumisena mustalle listalle tai siten, että kuluttajaa estetään käyttämästä palvelua perumalla sitä koskeva sopimus, eikä maksun periminen takaisin vapauttaisi velvollisuudesta maksaa käytetyistä tavaroista.
Tarkistus 35
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 71 kappale
(71)   Jotta voitaisiin helpottaa tehokasta petostentorjuntaa ja torjua maksupetoksia kaikkialla unionissa, olisi säädettävä tehokkaasta tietojenvaihdosta maksupalveluntarjoajien välillä, ja maksupalveluntarjoajien olisi voitava kerätä, käsitellä ja vaihtaa maksupetoksiin osallisten henkilöiden henkilötietoja. Tämän direktiivin mukaisessa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY37 sekä direktiivin 95/46/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/200138 saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja kansallisia sääntöjä.
(71)   Maksupalvelun tarjonta voi sisältää henkilötietojen käsittelyä. Tämän direktiivin mukaisessa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY37 sekä direktiivin 95/46/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/200138 saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja kansallisia sääntöjä.
__________________
__________________
37 Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).
37 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).
38 Yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001 (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).
38 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).
Tarkistus 36
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 72 a kappale (uusi)
(72 a) Turvapoikkeamia koskevat raportointivelvoitteet eivät vaikuta muissa säädöksissä säädettyihin muita poikkeamia koskeviin raportointivelvoitteisiin, erityisesti direktiivissä 2002/58/EY, asetuksessa (EU) N:o … /... [yleinen tietosuoja-asetus] ja direktiivin …/…/EU [tietoverkkoturvallisuutta koskeva direktiivi] mukaisesti suunnitelluissa turvapoikkeamia koskevissa raportointivaatimuksissa vahvistettuihin henkilötietojen tietoturvaloukkauksia koskeviin vaatimuksiin.
Tarkistus 37
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 74 kappale
(74)   Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maksupalveluntarjoajien ja kuluttajien tässä direktiivissä tarkoitettuja oikeuksia ja velvoitteita koskevien riitojen ratkaisemiseksi on olemassa helposti saatavilla oleva ja edullinen tuomioistuimen ulkopuolinen menettely, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kuluttajien oikeutta viedä asia tuomioistuimeen. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 593/200840 säädetään, että kuluttaja ei sovellettavaa lakia koskevien sopimusehtojen perusteella menetä sen valtion lain pakottavien säännösten suojaa, jossa hänen vakinainen asuinpaikkansa on. Tehokkaan ja toimivan riidanratkaisumenettelyn osalta jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maksupalveluntarjoajat ottavat käyttöön tehokkaan kuluttajien valituksia koskevan menettelyn, jota kuluttajat voivat noudattaa ennen riidan siirtämistä tuomioistuimen ulkopuoliseen menettelyyn tai tuomioistuimen käsiteltäväksi. Valitusmenettelyn olisi sisällettävä lyhyet ja selkeästi määritellyt määräajat, joihin mennessä maksupalveluntarjoajan olisi vastattava valitukseen.
(74)   Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maksupalveluntarjoajien ja maksupalvelunkäyttäjien tässä direktiivissä tarkoitettuja oikeuksia ja velvoitteita koskevien riitojen ratkaisemiseksi perustetaan helposti saatavilla olevat, riippumattomat, puolueettomat, avoimet ja tehokkaat tuomioistuimen ulkopuoliset menettelyt ja pidetään niitä yllä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kuluttajien oikeutta viedä asia tuomioistuimeen. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 593/200840 säädetään, että kuluttaja ei sovellettavaa lakia koskevien sopimusehtojen perusteella menetä sen valtion lain pakottavien säännösten suojaa, jossa hänen vakinainen asuinpaikkansa on. Tehokkaan ja toimivan riidanratkaisumenettelyn osalta jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maksupalveluntarjoajat ottavat käyttöön tehokkaan valituksia koskevan menettelyn, jota maksupalvelunkäyttäjät voivat noudattaa ennen riidan siirtämistä tuomioistuimen ulkopuoliseen menettelyyn tai tuomioistuimen käsiteltäväksi. Valitusmenettelyn olisi sisällettävä lyhyet ja selkeästi määritellyt määräajat, joihin mennessä maksupalveluntarjoajan olisi vastattava valitukseen.
__________________
__________________
40 Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) 17 päivänä kesäkuuta 2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 593/2008 (EUVL L 177, 4.7.2008, s. 6).
40 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 593/2008, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) (EUVL L 177, 4.7.2008, s. 6).
Tarkistus 38
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 74 a kappale (uusi)
(74 a) Kun otetaan huomioon, että EKP on sitoutunut perustamaan ERPB:n ja toimimaan sen puheenjohtajana ja että komissio on sitoutunut osallistumaan aktiivisesti ERPB:n toimintaan, komission olisi varmistettava, että SEPA:n hallintoa vahvistetaan mahdollisimman pian tämän direktiivin voimaantulon jälkeen. Komission olisi varmistettava unionimenetelmän soveltaminen mahdollisuuksien mukaan ja samalla sen olisi pyrittävä kannustamaan sidosryhmien sitoutumiseen sekä tarjonta- että kysyntäpuolella aktiivisella osallistuttamisella, kuulemisella ja täydellä avoimuudella. Erityisesti maksupalveluntarjoajien ja käyttäjien olisi oltava tasapuolisesti edustettuina, jotta voidaan varmistaa sidosryhmien aktiivinen osallistuminen, edistää riittävää tiedottamista SEPA-prosessista käyttäjille ja seurata SEPA-prosessin täytäntöönpanoa.
Tarkistus 39
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 80 kappale
(80)   Tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi komission olisi voitava tukeutua EPV:n asiantuntemukseen ja tukeen, ja EPV:n tehtävänä olisi oltava laatia ohjeita ja teknisiä sääntelystandardeja maksupalveluihin liittyvistä turvallisuusnäkökohdista ja jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä, joka koskee palveluiden tarjoamista ja toimiluvan saaneiden maksulaitosten perustamista muissa jäsenvaltioissa. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä kyseiset tekniset sääntelystandardit. Nämä erityistehtävät ovat täysin EPV:n aseman ja vastuiden mukaiset, sellaisina kuin ne määritellään EPV:n perustamisesta annetussa asetuksessa (EU) N:o 1093/2010.
(80)   Tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi komission olisi voitava tukeutua EPV:n asiantuntemukseen ja tukeen, ja EPV:n tehtävänä olisi oltava laatia teknisiä täytäntöönpanostandardeja maksupalveluihin liittyvistä turvallisuusnäkökohdista ja jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä, joka koskee palveluiden tarjoamista ja toimiluvan saaneiden maksulaitosten perustamista muissa jäsenvaltioissa. Kun tekniset täytäntöönpanostandardit koskevat maksujen turvallisuusnäkökohtia, EPV:n on otettava huomioon myös vähittäismaksujen turvallisuutta käsittelevän eurooppalaisen foorumin (Secure Pay -foorumi) antamat suositukset Internet-maksujen ja maksutilien käyttöpalvelujen turvallisuudesta. EPV:n olisi ennen näiden vaatimusten täyttämistä kuultava johdanto-osan 29 kappaleessa tarkoitettua neuvoa-antava lautakuntaa. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä kyseiset tekniset täytäntöönpanostandardit. Nämä erityistehtävät ovat täysin EPV:n aseman ja vastuiden mukaiset, sellaisina kuin ne määritellään EPV:n perustamisesta annetussa asetuksessa (EU) N:o 1093/2010.
Tarkistus 40
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 80 a kappale (uusi)
(80 a) Jotta maksupalvelut toimisivat kitkattomasti ja jotta laajempi SEPA-hanke toteutuisi täysin, on tärkeää, että kaikki sidosryhmät ja erityisesti käyttäjät ja kuluttajat osallistuvat siihen tiiviisti ja täysipainoisesti. Vaikka SEPA-hallintoelimen perustaminen on edistysaskel SEPAn ja maksupalvelujen hallinnossa, koska sidosryhmien edustusta siinä on parannettu, maksupalveluja koskevassa päätöksenteossa korostuvat edelleen tarjontapuoli ja erityisesti eurooppalaiset pankit Euroopan maksuneuvoston (EPC) vuoksi. Siksi on olennaisen tärkeää, että komissio tarkastelee uudelleen muun muassa EPC:n kokoonpanoa, EPC:n ja yleisen hallintorakenteen, kuten SEPA-neuvoston, välistä vuorovaikutusta sekä tämän yleisen rakenteen tehtäviä. Jos komissio vahvistaa tarkastelunsa perusteella tarpeen käynnistää uusia aloitteita SEPAn hallinnon parantamiseksi, komission olisi tarvittaessa annettava lainsäädäntöehdotus.
Tarkistus 41
Ehdotus direktiiviksi
Johdanto-osan 83 a kappale (uusi)
(83 a) Vastavuoroisen tunnustamisen ja kotijäsenvaltion valvonnan periaatteet edellyttävät, että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi peruutettava tai evättävä toimilupa, jos esimerkiksi toimintasuunnitelman sisällön, toiminnan alueellisen jakauman tai tosiasiallisen toiminnan perusteella on ilmeistä, että maksulaitos on valinnut jonkin jäsenvaltion oikeusjärjestelmän kiertääkseen ankarammat vaatimukset, jotka ovat voimassa siinä jäsenvaltiossa, jossa se pääasiallisesti harjoittaa tai aikoo harjoittaa toimintaansa. Maksulaitos pitäisi valtuuttaa jäsenvaltiossa, jossa sillä on rekisteröity toimipaikka, tai jos sillä ei kansallisen lainsäädännön nojalla ole rekisteröityä toimipaikkaa, sen päätoimipaikka. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi vaadittava, että maksulaitoksen päätoimipaikka sijaitsee aina sen kotijäsenvaltiossa ja että se tosiasiassa toimii siellä.
Tarkistus 42
Ehdotus direktiiviksi
2 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi)
Komissio tarkastelee uudelleen tämän kohdan soveltamista. Se antaa tarvittaessa kyseisen uudelleentarkastelun perusteella viimeistään .. päivänä …kuuta ...* lainsäädäntöehdotuksen ulottaakseen IV osaston säännökset 78 artiklaa lukuun ottamatta koskemaan maksutapahtumia, joissa vain yksi maksupalveluntarjoajista sijaitsee unionissa, niiden maksutapahtuman osien osalta, jotka toteutetaan unionissa, jos se on teknisesti toteutettavissa.
________________
* Kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.
Tarkistus 43
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – d alakohta
d)   maksutapahtumat, joissa on kyse ei‑ammattimaisesta käteisrahan vastaanottamisesta ja luovuttamisesta voittoa tavoittelemattoman toiminnan tai hyväntekeväisyyden yhteydessä;
d)   maksutapahtumat, joissa on kyse luvan saaneen järjestön johtamasta voittoa tavoittelematonta toimintaa koskevien lahjoitusten vastaanottamisesta ja käsittelemisestä hyväntekeväisyystoiminnan yhteydessä;
Tarkistus 44
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – j alakohta
j)  maksupalveluiden tarjoamista tukevat palvelut, joista tekniset palveluntarjoajat huolehtivat saamatta siirrettäviä varoja missään vaiheessa haltuunsa, kuten tietojen käsittely ja tallentaminen, yksityisyyttä suojaavat palvelut, tietojen ja henkilöllisyyden todentaminen, tietotekniikan ja viestintäverkkojen tarjoaminen, maksupalveluissa käytettävien päätteiden ja laitteiden tarjoaminen ja ylläpitäminen, lukuun ottamatta maksutoimeksianto- ja tilitietopalveluita;
j)  maksupalveluiden tarjoamista tukevat palvelut, joista tekniset palveluntarjoajat huolehtivat saamatta siirrettäviä varoja missään vaiheessa haltuunsa, kuten tietojen käsittely ja tallentaminen, yksityisyyttä suojaavat palvelut, tietojen ja henkilöllisyyden todentaminen, tietotekniikan ja viestintäverkkojen tarjoaminen, maksupalveluissa käytettävien päätteiden ja laitteiden ja turvallisten kanavien tarjoaminen ja ylläpitäminen, lukuun ottamatta maksutoimeksianto- ja tilitietopalveluita;
Tarkistus 45
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – k alakohta
k)   palvelut, jotka perustuvat erityisiin välineisiin, jotka on suunniteltu tarkkaan määriteltyjen tarpeiden täyttämistä varten ja joita voidaan käyttää vain rajallisesti, koska kyseisen erityisen välineen haltija voi käyttää sitä tavaroiden tai palveluiden hankkimiseen ainoastaan välineen myöntäjän tiloissa tai välineen myöntäjän kanssa tehdyn suoran kaupallisen sopimuksen nojalla palveluntarjoajien rajallisessa verkossa tai koska sitä voidaan käyttää vain joidenkin tavaroiden tai palveluiden hankkimiseen;
k)   palvelut, jotka perustuvat erityisiin välineisiin, jotka on suunniteltu tarkkaan määriteltyjen tarpeiden täyttämistä varten ja joita voidaan käyttää vain rajallisesti, koska kyseisen erityisen välineen haltija voi käyttää sitä tavaroiden tai palveluiden hankkimiseen ainoastaan yhdeltä välineen myöntäjältä tai välineen myöntäjän kanssa tehdyn suoran kaupallisen sopimuksen nojalla palveluntarjoajien rajallisessa verkossa tai koska sitä voidaan käyttää vain harvojen tavaroiden tai palveluiden hankkimiseen;
Tarkistus 46
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – k a alakohta (uusi)
k a) ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa voimassa oleva ja erityisellä sosiaali- tai verolainsäädännöllä säännelty väline, joka on asetettu saataville yrityksen tai julkisen elimen pyynnöstä ja johon liittyy henkilölle myönnetty oikeus ottaa vastaan tavaroita tai palveluja palveluntarjoajilta, jotka ovat tehneet kaupallisen sopimuksen välineen myöntäjän kanssa ja jota ei voida vaihtaa rahaan;
Tarkistus 47
Ehdotus direktiiviksi
3 artikla – l alakohta
l)   maksutapahtumat, jotka sähköisten viestintäverkkojen tai palveluiden tarjoajat toteuttavat, jos tapahtuma toteutetaan verkon tai palvelun käyttäjää varten ja digitaalisen sisällön hankintaa varten sähköisten viestintäpalveluiden liitännäispalveluina, riippumatta sisällön hankintaan tai kulutukseen käytettävästä laitteesta edellyttäen, että kunkin erillisen maksutapahtuman arvo on enintään 50 euroa ja maksutapahtumien kumulatiivinen arvo on enintään 200 euroa minkä tahansa laskutuskuukauden aikana;
l)   maksutapahtumat, jotka sähköisten viestintäverkkojen tai palveluiden tarjoajat toteuttavat välittäjän ominaisuudessa, ja maksutapahtumat, jotka ovat tarjoajan ydinliiketoiminnan liitännäispalveluja, jos tapahtuma toteutetaan verkon tai palvelun käyttäjää varten ja digitaalisen sisällön tai palvelun hankintaa varten, riippumatta digitaalisen sisällön tai palvelun hankintaan tai kulutukseen käytettävästä laitteesta edellyttäen, että kunkin erillisen maksutapahtuman arvo on enintään 20 euroa ja maksutapahtumien kumulatiivinen arvo on enintään 100 euroa minkä tahansa kalenterikuukauden aikana;
Tarkistus 48
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 12 kohta
12.  ’maksupalvelunkäyttäjällä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää maksupalvelua joko maksajan tai maksunsaajan tai molempien ominaisuudessa;
12.  ’maksupalvelunkäyttäjällä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää maksupalvelua joko maksajan tai maksunsaajan tai molempien ominaisuudessa, mutta ’maksupalvelunkäyttäjällä’ ei tarkoiteta kolmatta maksupalveluntarjoajaa silloin, kun tämä toimii toisen maksupalvelunkäyttäjän puolesta toimivan maksupalveluntarjoajan ominaisuudessa;
Tarkistus 49
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 18 kohta
18.  ’maksutoimeksiannolla’ maksajan tai maksunsaajan maksupalveluntarjoajalleen antamaa määräystä toteuttaa maksutapahtuma;
18.  ’maksutoimeksiannolla’ maksajan tai maksunsaajan maksupalveluntarjoajalleen joko suoraan tai kolmannen maksupalveluntarjoajan välityksellä antamaa määräystä toteuttaa maksutapahtuma;
Tarkistus 50
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 21 kohta
21.   ’todentamisella’ menettelyä, jolla maksupalveluntarjoajan on mahdollista varmistaa tietyn maksuvälineen käyttäjän henkilöllisyys, mukaan lukien henkilökohtaisten turvatekijöiden käyttö tai henkilötietoasiakirjojen tarkistaminen;
21.   ’todentamisella’ menettelyjä, joilla maksupalveluntarjoajan on mahdollista varmistaa tietyn maksuvälineen käytön kelpoisuus, mukaan lukien käyttäjän henkilökohtaisten tietoturvavaltuuksien käyttö tai henkilötietoasiakirjojen tarkistaminen, tai tunnistaa kolmas maksupalveluntarjoaja;
Tarkistus 51
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 22 kohta
22.   ’asiakkaan vahvalla tunnistamisella’ menettelyä, jota käytetään luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tunnistetietojen vahvistamisessa käyttäen kahta tai useampaa tekijää, jotka ryhmitellään tietämykseksi, hallinnaksi ja olennaiseksi osaksi; nämä ryhmät ovat riippumattomia toisistaan siten, että yhden rikkominen ei aseta kyseenalaiseksi muiden luotettavuutta; menettely on suunniteltu todentamistiedon luottamuksellisuuden suojaamiseksi;
22.   ’asiakkaan vahvalla tunnistamisella’ menettelyä, jota käytetään maksuvälineen kelpoisuuden varmistamisessa käyttäen kahta tai useampaa tekijää, jotka ryhmitellään tietämykseksi (jotain, minkä vain käyttäjä tietää), hallinnaksi (jotain, mitä vain käyttäjällä on hallussaan) ja olennaiseksi osaksi (jotain, mitä käyttäjä on); nämä ryhmät ovat riippumattomia toisistaan siten, että yhden rikkominen ei aseta kyseenalaiseksi muiden luotettavuutta; menettely on suunniteltu todentamistiedon luottamuksellisuuden suojaamiseksi;
Tarkistus 52
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 26 kohta
26.  ’maksuvälineellä’ henkilökohtaista välinettä ja/tai menettelytapoja, joista maksupalvelunkäyttäjä ja -tarjoaja ovat sopineet keskenään ja joita käytetään maksutoimeksiannon käynnistämiseksi;
26.  ’maksuvälineellä’ henkilökohtaista välinettä ja/tai menettelytapoja, joista maksupalvelunkäyttäjä ja ‑tarjoaja ovat sopineet keskenään ja joiden avulla maksupalvelunkäyttäjä käynnistää maksutoimeksiannon;
Tarkistus 53
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 32 kohta
32.   ’maksutoimeksiantopalvelulla’ maksupalvelua, joka mahdollistaa pääsyn kolmannen maksupalveluntarjoajan tarjoamalle maksutilille, jolloin maksaja voi osallistua aktiivisesti maksutoimeksiannon käynnistämiseen tai kolmannen maksupalveluntarjoajan ohjelmistoon tai jolloin maksaja tai maksunsaaja voi käyttää maksuvälineitä toimittaakseen maksajan valtakirjat tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle;
32.   ’maksutoimeksiantopalvelulla’ maksupalvelua, joka mahdollistaa pääsyn maksutilille, kun kolmas maksupalveluntarjoaja käynnistää maksajan pyynnöstä maksutapahtuman tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan hoitamalta maksajan maksutililtä;
Tarkistus 54
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 33 kohta
33.   ’tilitietopalvelulla’ maksupalvelua, jolla maksupalvelunkäyttäjälle annetaan koottuja ja käyttäjäystävällisessä muodossa olevia tietoja yhdestä tai useammasta maksutilistä, jota yksi tai useampi tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja ylläpitää maksupalvelunkäyttäjälle;
33.   ’tilitietopalvelulla’ kolmannen maksupalveluntarjoajan tarjoamaa palvelua, jossa maksupalvelunkäyttäjän pyynnöstä annetaan koottuja tietoja yhdestä tai useammasta maksutilistä, jota yksi tai useampi maksupalveluntarjoaja ylläpitää maksupalvelunkäyttäjälle;
Tarkistus 55
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 38 a kohta (uusi)
38 a. ’henkilökohtaisilla tietoturvavaltuuksilla’ tietoja, joita käytetään luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön henkilöllisyyden vahvistamiseen;
Tarkistus 56
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 38 b kohta (uusi)
38 b. ’kolmannella maksuvälineiden myöntäjällä’ muuta kuin tiliä ylläpitävää maksupalveluntarjoajaa, joka harjoittaa liitteessä I olevassa 3 tai 5 kohdassa tarkoitettua liiketoimintaa;
Tarkistus 57
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 38 c kohta (uusi)
38 c. ’tilisiirrolla’ kansallista tai rajatylittävää maksupalvelua, jolla maksajan maksutiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja hyvittää maksunsaajan maksutiliä yhdellä tai useammalla maksajan maksutililtä toteutettavalla maksutapahtumalla maksajan antaman määräyksen perusteella;
Tarkistus 58
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 38 d kohta (uusi)
38 d. ’arkaluonteisilla maksutiedoilla’ tietoja, joita voitaisiin käyttää petosten tekemiseen, lukuun ottamatta tilinomistajan nimeä ja tilinumeroa, myös tietoja, jotka mahdollistavat maksutoimeksiannon käynnistämisen, tunnistamiseen käytettyjä tietoja, asiakkaalle toimitettavien maksu- tai tunnistamisvälineiden tilaamiseen käytettyjä tietoja, sekä tietoja, parametrejä ja ohjelmistoja, joilla voi muutettuina olla vaikutus oikeutetun osapuolen kykyyn tarkistaa maksutapahtumia, myöntää sähköisiä valtuutuksia tai valvoa tiliä;
Tarkistus 59
Ehdotus direktiiviksi
4 artikla – 38 e kohta (uusi)
38 e. ’maksutapahtuman hyväksymisellä’ maksupalveluntarjoajan tarjoamaa maksupalvelua, jossa maksupalveluntarjoaja tekee suoraan tai välillisesti maksunsaajan kanssa sopimuksen tämän maksutapahtumien, jotka maksajan maksuväline on käynnistänyt, hyväksymiseksi ja käsittelemiseksi, joiden tuloksena varat siirretään maksunsaajalle; palveluun voi kuulua tunnistus- ja hyväksymispalveluja ja muita palveluja, jotka liittyvät maksunsaajalle päätyvien rahavirtojen hallintaan, riippumatta siitä, pitääkö maksupalveluntarjoaja varoja hallussaan maksunsaajan puolesta.
Tarkistus 60
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 1 kohta – g alakohta
g)  kuvaus prosessista, joka on käytössä arkaluonteisten maksutietojen sekä olennaisten loogisten ja fyysisten resurssien valvontaa ja paikannusta sekä niiden käyttömahdollisuuden rajoittamista varten;
g)  kuvaus prosessista, joka on käytössä arkaluonteisten maksutietojen valvontaa ja paikannusta sekä niiden käyttömahdollisuuden rajoittamista varten;
Tarkistus 61
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 1 kohta – k alakohta
(k)   kuvaus sisäisen tarkastuksen menetelmistä, jotka hakija on ottanut käyttöön täyttääkseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY45 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1781/200646 mukaiset rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvät velvoitteensa;
(k)   niiden maksulaitosten osalta, joihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY45 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1781/200646 mukaisia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyviä velvoitteita, kuvaus sisäisen tarkastuksen menetelmistä, jotka hakija on ottanut käyttöön täyttääkseen kyseiset velvoitteet;
__________________
__________________
45 Rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26 päivänä lokakuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15).
45 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15).
46 Maksajaa koskevien tietojen toimittamisesta varainsiirtojen mukana 15 päivänä marraskuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1781/2006 (EUVL L 345, 8.12.2006, s. 1).
46 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1781/2006, annettu 15 päivänä marraskuuta 2006, maksajaa koskevien tietojen toimittamisesta varainsiirtojen mukana (EUVL L 345, 8.12.2006, s. 1).
Tarkistus 62
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 3 a kohta – 1 alakohta (uusi)
3 a. EPV laatii asetuksen (EU) N:o 1093/2010 41 artiklan mukaisesti perustettua ja kaikkia sidosryhmiä, muut kuin pankkialan sidosryhmät mukaan luettuina, edustavaa neuvoa-antavaa lautakuntaa kuultuaan teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa täsmennetään tiedot, jotka on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille maksulaitosten toimilupahakemuksissa, 1 kohdan a, b, c, e ja g–j alakohdassa vahvistetut vaatimukset mukaan luettuina.
Tarkistus 63
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 3 a kohta – 2 alakohta (uusi)
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään ... .
Tarkistus 64
Ehdotus direktiiviksi
5 artikla – 3 a kohta – 3 alakohta (uusi)
Komissio hyväksyy ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut sääntelystandardien luonnokset asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 65
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.   Jäsenvaltioiden tai toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava maksulaitosta, joka tarjoaa jotakin maksupalvelua ja harjoittaa samanaikaisesti 17 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua muuta liiketoimintaa, suojaamaan maksupalvelunkäyttäjiltä tai toisen maksupalveluntarjoajan kautta maksutapahtumien toteuttamista varten saadut varat jommallakummalla seuraavista tavoista:
1.   Jäsenvaltioiden tai toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava maksulaitosta, joka tarjoaa jotakin liitteessä I luetelluista maksupalveluista tai harjoittaa 17 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua liiketoimintaa, suojaamaan maksupalvelunkäyttäjiltä tai toisen maksupalveluntarjoajan kautta maksutapahtumien toteuttamista varten saadut varat jommallakummalla seuraavista tavoista:
Tarkistus 66
Ehdotus direktiiviksi
9 artikla – 1 kohta – a alakohta
a)   Varoja ei saa missään vaiheessa sekoittaa kenenkään muun luonnollisen henkilön tai minkään muun oikeushenkilön kuin niiden maksupalvelunkäyttäjien, joiden lukuun varoja säilytetään, varoihin, ja jos ne ovat yhä maksulaitoksen hallussa eikä niitä ei ole vielä suoritettu maksunsaajalle tai siirretty toiselle maksupalveluntarjoajalle varojen vastaanottamista seuraavana työpäivänä, ne on talletettava luottolaitoksessa olevalle erilliselle tilille tai sijoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten määrittelemään turvalliseen, likvidiin ja vähäriskiseen varallisuuteen. Lisäksi varat on suojattava jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti maksupalvelunkäyttäjien edun mukaisesti maksulaitoksen muiden velkojien saatavia vastaan, erityisesti maksukyvyttömyystapauksessa.
a)   Varoja ei saa missään vaiheessa sekoittaa kenenkään muun luonnollisen henkilön tai minkään muun oikeushenkilön kuin niiden maksupalvelunkäyttäjien, joiden lukuun varoja säilytetään, varoihin, ja jos ne ovat yhä maksulaitoksen hallussa eikä niitä ei ole vielä suoritettu maksunsaajalle tai siirretty toiselle maksupalveluntarjoajalle varojen vastaanottamista seuraavana työpäivänä, ne on tämän jälkeen talletettava luottolaitoksessa olevalle erilliselle tilille tai sijoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten määrittelemään turvalliseen, likvidiin ja vähäriskiseen varallisuuteen. Lisäksi varat on suojattava jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti maksupalvelunkäyttäjien edun mukaisesti maksulaitoksen muiden velkojien saatavia vastaan, erityisesti maksukyvyttömyystapauksessa.
Tarkistus 67
Ehdotus direktiiviksi
10 artikla – 3 kohta
3.  Maksulaitoksella, jolla on kotijäsenvaltionsa kansallisen lainsäädännön mukaisesti oltava sääntömääräinen kotipaikka, on oltava päätoimipaikka samassa jäsenvaltiossa kuin sen sääntömääräinen kotipaikka.
3.  Maksulaitoksella, jolla on kotijäsenvaltionsa kansallisen lainsäädännön mukaisesti oltava sääntömääräinen kotipaikka, on oltava päätoimipaikka samassa jäsenvaltiossa kuin sen sääntömääräinen kotipaikka ja samassa jäsenvaltiossa, jossa se todellisuudessa harjoittaa liiketoimintaansa.
Tarkistus 68
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 1 kohta – johdantokappale
1.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat peruuttaa maksulaitokselle myönnetyn toimiluvan, ainoastaan, jos laitos on jossakin seuraavista tilanteista:
(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Tarkistus 69
Ehdotus direktiiviksi
12 artikla – 1 kohta – d alakohta
d)  se muodostaisi uhan maksujärjestelmän vakaudelle tai siihen kohdistettavalle luottamukselle jatkamalla maksupalvelutoimintaansa; tai
(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Tarkistus 70
Ehdotus direktiiviksi
13 artikla – 2 a kohta (uusi)
Rekisterissä on myös yksilöitävä ja perusteltava kaikki tapaukset, joissa toimivaltainen viranomainen on peruuttanut toimiluvan.
Tarkistus 71
Ehdotus direktiiviksi
14 artikla – 4 kohta – 1 alakohta
4.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa vahvistetaan tekniset vaatimukset, jotka koskevat pääsyä 13 artiklassa tarkoitettuihin julkisiin rekistereihin sisältyviin tietoihin unionin tasolla. EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle […kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä].
4.  EPV laatii 5 artiklan 3 a kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa lautakuntaa kuultuaan teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa vahvistetaan tekniset vaatimukset, jotka koskevat pääsyä 13 artiklassa tarkoitettuihin julkisiin rekistereihin sisältyviin tietoihin unionin tasolla.
EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään ...*.
__________
* Kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.
Tarkistus 72
Ehdotus direktiiviksi
17 artikla – 2 kohta
2.   Jos maksulaitokset tarjoavat yhtä tai useampaa maksupalvelua, niillä voi olla vain yksinomaan maksutapahtumiin käytettäviä maksutilejä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pääsy kyseisiin maksutileihin on oikeasuhteinen.
2.   Jos maksulaitokset tarjoavat yhtä tai useampaa maksupalvelua, niillä voi olla vain maksutapahtumiin käytettäviä maksutilejä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksulaitoksille myönnetään pääsy luottolaitosten maksu- ja talletustilipalveluihin objektiivisin, syrjimättömin ja oikeasuhteisin perustein. Kyseisen pääsyn on oltava niin laaja, että maksulaitokset voivat tarjota maksupalvelujaan esteettä ja tehokkaasti.
Tarkistus 73
Ehdotus direktiiviksi
21 artikla – 3 kohta
3.   Jos useampi kuin yksi viranomainen on jäsenvaltion alueella toimivaltainen asioissa, joita tämä osasto koskee, jäsenvaltion on varmistettava, että kyseiset viranomaiset tekevät läheistä yhteistyötä, jotta ne voivat kukin suorittaa tehtävänsä tehokkaasti. Sama koskee tapauksia, joissa tämän osaston soveltamisalaan kuuluvien asioiden osalta toimivaltaiset viranomaiset eivät ole luottolaitosten valvonnasta vastaavia toimivaltaisia viranomaisia.
3.   Jos viranomainen, joka on toimivaltainen asioissa, joita tämä osasto koskee, ei ole luottolaitosten valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen, jäsenvaltion on varmistettava, että kyseiset viranomaiset tekevät läheistä yhteistyötä, jotta ne voivat kukin suorittaa tehtävänsä tehokkaasti.
Tarkistus 74
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – a alakohta
a)  vaatia maksulaitosta antamaan tiedot, joita tarvitaan, jotta noudattamista voidaan valvoa;
a)  vaatia maksulaitosta antamaan tiedot, joita tarvitaan, jotta noudattamista voidaan valvoa, virallisella päätöksellä, jossa täsmennetään pyynnön oikeusperusta ja pyynnön tarkoitus, pyydettävät tiedot sekä määräaika, johon mennessä tiedot on toimitettava;
Tarkistus 75
Ehdotus direktiiviksi
22 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a. Kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten esittämien tieto- tai asiakirjapyyntöjen on perustuttava päätökseen, jossa eritellään päätöksen oikeusperusta, pyynnön tarkoitus, pyydettyjen tietojen ja asiakirjojen yksityiskohdat, sekä tietojen tai asiakirjan toimittamista ja säilyttämistä koskeva määräaika.
Tarkistus 76
Ehdotus direktiiviksi
25 artikla – 1 kohta
1.  Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä keskenään ja tarvittaessa Euroopan keskuspankin ja jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien, EPV:n sekä maksupalveluntarjoajiin sovellettavan unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla nimettyjen muiden asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten kanssa.
1.  Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä keskenään ja tarvittaessa Euroopan keskuspankin ja jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien, EPV:n sekä maksupalveluntarjoajiin sovellettavan unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla nimettyjen muiden asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Jos nämä viranomaiset käsittelevät henkilötietoja, niiden on mainittava, mihin tarkoitukseen tietoja tarvitaan ja mikä on asianmukainen unionin oikeuden mukainen oikeusperusta.
Tarkistus 77
Ehdotus direktiiviksi
25 artikla – 2 kohta – d a alakohta (uusi)
d a) Europol, joka toimii unionin lainvalvontavirastona ja joka on vastuussa jäsenvaltioiden toimivaltaisten poliisiviranomaisten yhteisen lähestymistavan tukemisesta ja koordinoimisesta järjestäytyneen ja muun vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi, euron väärentäminen ja rahan ja muiden maksuvälineiden väärentäminen mukaan luettuna.
Tarkistus 78
Ehdotus direktiiviksi
25 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a. EPV:llä on valtuudet käynnistää ja edistää sitovia sovitteluja toimivaltaisten viranomaisten välisten tietojenvaihtoon liittyvien riitojen ratkaisemiseksi.
Tarkistus 79
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa unionin maksulaitokselle, joka haluaa tarjota maksupalveluja vastaanottavassa jäsenvaltiossa, lisävaatimuksia, joita ei sovelleta vastaanottavan jäsenvaltion hyväksymiin maksulaitoksiin.
Tarkistus 80
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 3 kohta
3.  Toimivaltaisten viranomaisten on annettava toisilleen kaikki olennaisen tärkeät ja/tai merkitykselliset tiedot erityisesti, jos asiamies, sivukonttori tai sellainen yksikkö, jolle maksupalvelutoimintoja on ulkoistettu, on rikkonut tai sen epäillään rikkoneen säännöksiä. Toimivaltaisten viranomaisten on tältä osin toimitettava pyynnöstä kaikki merkitykselliset tiedot ja omasta aloitteestaan kaikki olennaisen tärkeät tiedot.
3.  Toimivaltaisten viranomaisten on annettava toisilleen kaikki olennaisen tärkeät ja/tai merkitykselliset tiedot erityisesti, jos asiamies, sivukonttori tai sellainen yksikkö, jolle maksupalvelutoimintoja on ulkoistettu, on rikkonut tai sen epäillään rikkoneen säännöksiä. Toimivaltaisten viranomaisten on tältä osin toimitettava pyynnöstä kaikki merkitykselliset tiedot ja omasta aloitteestaan kaikki olennaisen tärkeät tiedot. Jos henkilötietoja säilytetään, toimivaltaiset viranomaiset eivät saa säilyttää henkilötietoja yli kymmenen vuoden ajan. Henkilötietojen säilytyksessä on joka tapauksessa noudatettava direktiiviä 95/46/EY.
Tarkistus 81
Ehdotus direktiiviksi
26 artikla – 5 kohta
5.  EPV antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti toimivaltaisille viranomaisille ohjeita tekijöistä, jotka on otettava huomioon tehtäessä päätöstä siitä, onko maksulaitoksen ilmoittamassa toiminnassa, jota maksulaitos aikoo harjoittaa toisessa jäsenvaltiossa tämän artiklan 1 kohdan nojalla, kyse sijoittautumisoikeuden tai palveluiden tarjoamisen vapauden käytöstä. Ohjeet annetaan [… kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä].
5.  EPV antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti toimivaltaisille viranomaisille ohjeita tekijöistä, jotka on otettava huomioon tehtäessä päätöstä siitä, onko maksulaitoksen ilmoittamassa toiminnassa, jota maksulaitos aikoo harjoittaa toisessa jäsenvaltiossa tämän artiklan 1 kohdan nojalla, kyse sijoittautumisoikeuden tai palveluiden tarjoamisen vapauden käytöstä. Ohjeet annetaan viimeistään ...*.
__________
* 12 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.
Tarkistus 82
Ehdotus direktiiviksi
27 artikla – 1 kohta – a alakohta
a)  kyseisen henkilön, mukaan lukien mahdollinen asiamies, josta henkilö ottaa täyden vastuun, maksutapahtumien kokonaismäärä 12 edeltävän kuukauden aikana on keskimäärin enintään miljoona euroa kuukaudessa. Tätä vaatimusta arvioidaan kyseisen henkilön liiketoimintasuunnitelman mukaisen ennakoidun maksutapahtumien kokonaismäärän perusteella, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset vaadi kyseisen suunnitelman mukauttamista;
a)  kyseisen henkilön, mukaan lukien mahdollinen asiamies, josta henkilö ottaa täyden vastuun, maksutapahtumien tai kyseisen henkilön käynnistämien maksutapahtumien kokonaismäärä 12 edeltävän kuukauden aikana on keskimäärin enintään miljoona euroa kuukaudessa. Tätä vaatimusta arvioidaan kyseisen henkilön liiketoimintasuunnitelman mukaisen ennakoidun maksutapahtumien kokonaismäärän perusteella, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset vaadi kyseisen suunnitelman mukauttamista;
Tarkistus 83
Ehdotus direktiiviksi
31 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki kansalaiset saavat riittävästi tietoa henkilötietojen käsittelystä niiden kansallisten säännösten mukaisesti, joilla direktiivin 95/46/EY 10 ja 11 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 11 artiklan säännökset on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.
Tarkistus 84
Ehdotus direktiiviksi
33 artikla – 3 kohta
3.  Jos maksupalveluntarjoaja saa veloittaa maksuja tietojen antamisesta 2 kohdan mukaisesti, maksujen on oltava asianmukaiset, ja ne on suhteutettava maksupalveluntarjoajan tosiasiallisiin kustannuksiin.
3.  Jos maksupalveluntarjoaja saa veloittaa maksuja tietojen antamisesta 2 kohdan mukaisesti, maksujen on oltava kohtuulliset, ja ne on suhteutettava maksupalveluntarjoajan tosiasiallisiin kustannuksiin.
Tarkistus 85
Ehdotus direktiiviksi
33 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajat, jotka vaihtavat maksutiliä, saavat pyynnöstä siirrosta vastaavalta maksupalveluntarjoajalta aiemmalta maksutililtä toteutetut maksutapahtumat kirjattuina pysyvällä välineellä kohtuullista maksua vastaan.
Tarkistus 86
Ehdotus direktiiviksi
34 artikla
Jäsenvaltiot voivat säätää, että maksupalveluntarjoajalla on todistustaakka sen osoittamisesta, että se on noudattanut tässä osastossa säädettyjä tietojenantovaatimuksia.
Jäsenvaltioiden on säädettävä, että maksupalveluntarjoajalla on todistustaakka sen osoittamisesta, että se on noudattanut tässä osastossa säädettyjä tietojenantovaatimuksia.
Tarkistus 87
Ehdotus direktiiviksi
37 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että ennen kuin erillistä maksua koskeva palvelusopimus tai tarjous sitoo maksupalvelunkäyttäjää, maksupalveluntarjoajan on asetettava maksupalvelunkäyttäjän helposti saataville 38 artiklan mukaiset tiedot ja ehdot. Maksupalveluntarjoajan on annettava tiedot ja ehdot maksupalvelunkäyttäjän pyynnöstä kirjallisina tai muulla pysyvällä välineellä. Tiedot ja ehdot on annettava helposti ymmärrettävin termein selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa maksupalvelua tarjotaan, tai millä tahansa muulla osapuolten sopimalla kielellä.
1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että ennen kuin erillistä maksua koskeva palvelusopimus tai tarjous sitoo maksupalvelunkäyttäjää, maksupalveluntarjoajan on asetettava maksupalvelunkäyttäjän helposti saataville 38 artiklan mukaiset tiedot ja ehdot omien palveluidensa osalta. Maksupalveluntarjoajan on annettava tiedot ja ehdot maksupalvelunkäyttäjän pyynnöstä kirjallisina tai muulla pysyvällä välineellä. Tiedot ja ehdot on annettava helposti ymmärrettävin termein selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa maksupalvelua tarjotaan, tai millä tahansa muulla osapuolten sopimalla kielellä.
Tarkistus 88
Ehdotus direktiiviksi
37 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sen jälkeen kun kolmas maksupalveluntarjoaja on käynnistänyt maksutoimeksiannon, se antaa maksajan saataville 38 artiklassa tarkoitetut tiedot ja ehdot. Tiedot ja ehdot on annettava selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa maksupalvelua tarjotaan, tai millä tahansa muulla osapuolten sopimalla kielellä.
Tarkistus 89
Ehdotus direktiiviksi
38 artikla – 2 kohta
2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmannet maksupalveluntarjoajat antavat maksutoimeksiantopalveluiden osalta maksajalle tiedot tarjotusta palvelusta ja kolmannen maksupalveluntarjoajan yhteystiedot.
2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmannet maksupalveluntarjoajat antavat maksutoimeksiantopalveluiden osalta ennen toimeksiannon käynnistämistä maksajalle seuraavat selkeät ja kattavat tiedot:
a)  kolmannen maksupalveluntarjoajan yhteystiedot ja rekisterinumero ja asiasta vastaavan valvontaviranomaisen nimi;
b)  tarvittaessa aika, jonka kuluessa maksutoimeksianto on käynnistettävä;
c)  kaikki mahdolliset maksut, jotka maksupalvelunkäyttäjän on maksettava kolmannelle maksupalveluntarjoajalle, ja tarvittaessa maksujen määrien erittely;
d)  tarvittaessa sovellettava tosiasiallinen vaihtokurssi tai viitekurssi.
Tarkistus 90
Ehdotus direktiiviksi
39 artikla – johdantokappale
Jos kolmas maksupalveluntarjoaja käynnistää maksutoimeksiannon maksajan pyynnöstä, sen on toimitettava maksajalle ja tarvittaessa maksunsaajalle tai asetettava maksajan ja tarvittaessa maksunsaajan saataville välittömästi toimeksiannon käynnistämisen jälkeen seuraavat tiedot:
Jos kolmas maksupalveluntarjoaja käynnistää maksutoimeksiannon maksajan pyynnöstä, sen on toimitettava maksajalle ja tarvittaessa maksunsaajalle välittömästi toimeksiannon käynnistämisen jälkeen selkeällä ja yksiselitteisellä tavalla seuraavat tiedot:
Tarkistus 91
Ehdotus direktiiviksi
39 artikla – a alakohta
a)  vahvistus maksutoimeksiannon onnistuneesta käynnistämisestä maksajan tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle;
a)  vahvistus maksutapahtuman onnistuneesta käynnistämisestä maksajan tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle;
Tarkistus 92
Ehdotus direktiiviksi
39 artikla – 1 kohta – d alakohta
d)  tarvittaessa maksutapahtumasta veloitettavien maksujen määrä ja tarvittaessa niiden erittely.
d)  tarvittaessa kolmannen maksupalveluntarjoajan maksutapahtumasta veloittama maksujen määrä yksilöityinä.
Tarkistus 93
Ehdotus direktiiviksi
39 artikla – 1 a kohta (uusi)
Tällä artiklalla ei rajoiteta kolmanteen maksupalveluntarjoajaan ja maksunsaajaan sovellettavien tietosuojavelvoitteiden soveltamista.
Tarkistus 94
Ehdotus direktiiviksi
41 artikla – johdantokappale
Maksajan maksupalveluntarjoajan on välittömästi maksutoimeksiannon vastaanottamisen jälkeen annettava maksajalle tai asetettava tämän saataville 37 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla seuraavat tiedot:
Tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on välittömästi maksutoimeksiannon vastaanottamisen jälkeen annettava maksajalle tai asetettava tämän saataville 37 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla seuraavat tiedot omista palveluistaan:
Tarkistus 95
Ehdotus direktiiviksi
42 artikla – johdantokappale
Maksunsaajan maksupalveluntarjoajan on välittömästi maksutapahtuman toteuttamisen jälkeen annettava maksunsaajalle tai asetettava tämän saataville 37 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla seuraavat tiedot:
Maksunsaajan maksupalveluntarjoajan on välittömästi maksutapahtuman toteuttamisen jälkeen annettava maksunsaajalle tai asetettava tämän saataville 37 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla omien palveluidensa osalta seuraavat tiedot, jos ne ovat suoraan tämän käytettävissä:
Tarkistus 96
Ehdotus direktiiviksi
44 artikla – 1 kohta
1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että hyvissä ajoin ennen kuin puitesopimus tai tarjous sitoo maksupalvelunkäyttäjää, maksupalveluntarjoaja antaa maksupalvelunkäyttäjälle 45 artiklassa mainitut tiedot ja ehdot paperimuodossa tai muulla pysyvällä välineellä. Tiedot ja ehdot on annettava helposti ymmärrettävin termein selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa maksupalvelua tarjotaan, tai millä tahansa muulla osapuolten sopimalla kielellä.
1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että hyvissä ajoin ennen kuin puitesopimus tai tarjous sitoo maksupalvelunkäyttäjää, maksupalveluntarjoaja asettaa maksupalvelunkäyttäjän saataville, tai antaa maksupalvelunkäyttäjän pyynnöstä maksupalvelunkäyttäjälle 45 artiklassa mainitut tiedot ja ehdot paperimuodossa tai muulla pysyvällä välineellä. Tiedot ja ehdot on annettava helposti ymmärrettävin termein selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa maksupalvelua tarjotaan, tai millä tahansa muulla osapuolten sopimalla kielellä.
Tarkistus 97
Ehdotus direktiiviksi
45 artikla – 2 kohta – a alakohta
а)  kuvaus tarjottavan maksupalvelun pääasiallisista ominaisuuksista;
а)  selkeä kuvaus tarjottavan maksupalvelun pääasiallisista ominaisuuksista;
Tarkistus 98
Ehdotus direktiiviksi
45 artikla – 2 kohta – c alakohta
c)   maksutapahtuman käynnistämistä tai toteuttamista varten annettavan suostumuksen ja tällaisen suostumuksen peruuttamisen muoto ja toimittamistapa 57 ja 71 artiklan mukaisesti;
c)   maksutoimeksiannon käynnistämistä tai maksutapahtuman toteuttamista varten annettavan suostumuksen ja tällaisen suostumuksen peruuttamisen muoto ja toimittamistapa 57 ja 71 artiklan mukaisesti;
Tarkistus 99
Ehdotus direktiiviksi
45 artikla – 6 kohta – a alakohta
a)  jos niin sovitaan, tieto siitä, että maksupalvelunkäyttäjän katsotaan hyväksyneen 47 artiklan mukaisesti sopimusehtojen muutokset, jollei hän ilmoita maksupalveluntarjoajalle ennen ehtojen ehdotettua voimaantulopäivää, ettei hyväksy niitä;
a)  jos niin sovitaan, tieto siitä, että maksupalvelunkäyttäjän katsotaan hyväksyneen 47 artiklan mukaisesti sopimusehtojen muutokset, jollei hän ilmoita maksupalveluntarjoajalle ennen ehtojen ehdotettua voimaantulopäivää, ettei hyväksy niitä, lukuun ottamatta tapauksia, joissa muutos on selkeästi ja kiistattomasti edullisempi maksupalvelunkäyttäjille 47 artiklan 2 kohdan mukaisesti, sillä tällaisella ilmoituksella ei ole vaikutusta, jos muutos on selkeästi ja yksiselitteisesti suotuisampi maksupalvelunkäyttäjille;
Tarkistus 100
Ehdotus direktiiviksi
47 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
1.   Maksupalveluntarjoaja voi ehdottaa muutoksia puitesopimukseen sekä 45 artiklassa tarkoitettuihin tietoihin ja ehtoihin 44 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla ja viimeistään kaksi kuukautta ennen niiden ehdotettua soveltamispäivää.
1.   Maksupalveluntarjoaja voi ehdottaa puitesopimukseen muutoksia, jotka eivät ole selkeästi ja kiistattomasti edullisempia maksupalvelunkäyttäjille, sekä 45 artiklassa tarkoitettuihin tietoihin ja ehtoihin 44 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla ja viimeistään kaksi kuukautta ennen niiden ehdotettua soveltamispäivää.
Tarkistus 101
Ehdotus direktiiviksi
47 artikla – 2 kohta
2.   Korkoja tai vaihtokursseja koskevia muutoksia voidaan soveltaa välittömästi ja ilman ennakkoilmoitusta edellyttäen, että tällaisesta oikeudesta on sovittu puitesopimuksessa ja että muutokset perustuvat viitekorkoon tai -kursseihin, joista on sovittu 45 artiklan 3 alakohdan b ja c alakohdan mukaisesti. Maksupalvelunkäyttäjälle on ilmoitettava koron muutoksista mahdollisimman pian 44 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla, elleivät osapuolet ole sopineet, että tiedot toimitetaan tai asetetaan saataville tietyin väliajoin tai tietyillä tavoilla. Korkojen tai vaihtokurssien muutoksia, jotka ovat edullisempia maksupalvelunkäyttäjille, voidaan kuitenkin soveltaa ilman ennakkoilmoitusta.
2.   Korkoja tai vaihtokursseja koskevia muutoksia voidaan soveltaa välittömästi ja ilman ennakkoilmoitusta edellyttäen, että tällaisesta oikeudesta on sovittu puitesopimuksessa ja että korkoja tai vaihtokursseja koskevat muutokset perustuvat viitekorkoon tai -kursseihin, joista on sovittu 45 artiklan 3 alakohdan b ja c alakohdan mukaisesti. Maksupalvelunkäyttäjälle on ilmoitettava koron muutoksista mahdollisimman pian 44 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla, elleivät osapuolet ole sopineet, että tiedot toimitetaan tai asetetaan saataville tietyin väliajoin tai tietyillä tavoilla. Korkojen tai vaihtokurssien muutoksia, jotka ovat edullisempia maksupalvelunkäyttäjille, sekä puitesopimuksen muutoksia, jotka ovat selkeästi ja kiistattomasti edullisempia maksupalvelunkäyttäjille, voidaan kuitenkin soveltaa ilman ennakkoilmoitusta.
Tarkistus 102
Ehdotus direktiiviksi
48 artikla – 2 kohta
2.  Yli 12 kuukauden määräajaksi tehdyn tai toistaiseksi voimassa olevan puitesopimuksen irtisanomisen on oltava maksutonta maksupalvelunkäyttäjälle 12 kuukauden jälkeen. Muissa tapauksissa sopimuksen irtisanomisesta veloitettavien maksujen on oltava asianmukaiset ja oikeassa suhteessa kustannuksiin.
2.  Puitesopimuksen irtisanomisen on oltava maksutonta maksupalvelunkäyttäjälle.
Tarkistus 103
Ehdotus direktiiviksi
50 artikla – 2 kohta
2.  Puitesopimukseen voi sisältyä ehto, jonka mukaan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava tai asetettava saataville määräajoin vähintään kerran kuukaudessa ja sovitulla tavalla siten, että maksaja voi tallentaa ja tulostaa tiedot uudelleen muuttumattomina.
2.  Puitesopimukseen on sisällyttävä ehto, jonka mukaan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava tai asetettava saataville määräajoin vähintään kerran kuukaudessa, maksutta ja sovitulla tavalla siten, että maksaja voi tallentaa ja tulostaa tiedot uudelleen muuttumattomina.
Tarkistus 104
Ehdotus direktiiviksi
50 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltiot voivat kuitenkin edellyttää, että maksupalveluntarjoajat antavat tiedot paperimuodossa kerran kuukaudessa maksutta.
3.  Jäsenvaltiot voivat kuitenkin edellyttää, että maksupalveluntarjoajat antavat tiedot paperimuodossa tai muulla pysyvällä välineellä kerran kuukaudessa maksutta.
Tarkistus 105
Ehdotus direktiiviksi
51 artikla – 1 kohta – a alakohta
a)  viite, jonka avulla maksunsaaja voi tunnistaa maksutapahtuman ja tarvittaessa maksajan, sekä maksutapahtuman yhteydessä siirretyt tiedot;
a)  viite, jonka avulla maksunsaaja voi tunnistaa maksutapahtuman ja maksajan, sekä maksutapahtuman yhteydessä siirretyt tiedot;
Tarkistus 106
Ehdotus direktiiviksi
51 artikla – 3 kohta
3.  Jäsenvaltiot voivat kuitenkin edellyttää, että maksupalveluntarjoajat antavat tiedot paperimuodossa kerran kuukaudessa maksutta.
3.  Jäsenvaltiot voivat kuitenkin edellyttää, että maksupalveluntarjoajat antavat tiedot paperimuodossa tai muulla pysyvällä välineellä kerran kuukaudessa maksutta.
Tarkistus 107
Ehdotus direktiiviksi
52 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
2.  Jos valuutan muuntamispalvelua tarjotaan ennen maksutapahtuman käynnistämistä ja jos kyseistä valuutan muuntamispalvelua tarjotaan myyntipaikassa tai tarjoaja on maksunsaaja, osapuolen, joka tarjoaa valuutan muuntamispalvelua maksajalle, on ilmoitettava tälle kaikki veloitettavat maksut sekä maksutapahtuman muuntamisessa käytettävä vaihtokurssi.
2.  Jos valuutan muuntamispalvelua tarjotaan ennen maksutapahtuman käynnistämistä ja jos kyseistä valuutan muuntamispalvelua tarjotaan pankkiautomaatissa tai myyntipaikassa tai tarjoaja on maksunsaaja, osapuolen, joka tarjoaa valuutan muuntamispalvelua maksajalle, on ilmoitettava tälle kaikki veloitettavat maksut sekä maksutapahtuman muuntamisessa käytettävä vaihtokurssi.
Tarkistus 108
Ehdotus direktiiviksi
53 artikla – 2 kohta
2.  Jos maksupalveluntarjoaja tai kolmas pyytää maksua tietyn maksuvälineen käytöstä, maksupalveluntarjoajan tai kolmannen on ilmoitettava maksupalvelunkäyttäjälle asiasta ennen maksutapahtuman käynnistämistä.
Poistetaan.
Tarkistus 109
Ehdotus direktiiviksi
53 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a. Jos maksupalveluntarjoajalla on oikeus siirtää kolmannen osapuolen kustannukset maksajalle, maksaja ei ole velvollinen maksamaan niitä, ellei niiden koko määrää ole ilmoitettu ennen maksutapahtuman käynnistämistä.
Tarkistus 110
Ehdotus direktiiviksi
55 artikla – 1 kohta
1.  Maksupalveluntarjoaja ei saa veloittaa maksupalvelunkäyttäjältä maksuja tässä osastossa tarkoitettujen tietojenantovelvoitteiden noudattamisesta tai oikaisu- ja varotoimenpiteistä, ellei 70 artiklan 1 kohdassa, 71 artiklan 5 kohdassa tai 79 artiklan 2 kohdassa toisin mainita. Maksupalvelunkäyttäjän ja ‑tarjoajan on sovittava näistä maksuista, ja niiden on oltava asianmukaiset ja oikeassa suhteessa maksupalveluntarjoajan todellisiin kustannuksiin.
1.  Maksupalveluntarjoaja ei saa veloittaa maksupalvelunkäyttäjältä maksuja tässä osastossa tarkoitettujen tietojenantovelvoitteiden noudattamisesta tai oikaisu- ja varotoimenpiteistä, ellei 70 artiklan 1 kohdassa, 71 artiklan 5 kohdassa tai 79 artiklan 2 kohdassa toisin mainita. Maksupalvelunkäyttäjän ja ‑tarjoajan on sovittava näistä maksuista, ja niiden on oltava asianmukaiset ja oikeassa suhteessa maksupalveluntarjoajan todellisiin kustannuksiin. Maksupalveluntarjoajan on pyynnöstä julkistettava maksutapahtuman todelliset kustannukset.
Tarkistus 111
Ehdotus direktiiviksi
55 artikla – 3 kohta
3.  Maksupalveluntarjoaja ei saa estää maksunsaajaa veloittamasta maksajalta maksua tai tarjoamasta alennusta tietyn maksuvälineen käytöstä tai ohjaamasta häntä tietyn maksuvälineen käyttöön. Veloitettavat maksut eivät kuitenkaan saa ylittää kustannuksia, joita maksunsaajalle on aiheutunut tietyn maksuvälineen käytöstä.
3.  Maksupalveluntarjoaja ei saa estää maksunsaajaa veloittamasta maksajalta maksua tai tarjoamasta alennusta tietyn maksuvälineen käytöstä tai ohjaamasta häntä tietyn maksuvälineen käyttöön. Veloitettavat maksut eivät kuitenkaan saa ylittää suoria kustannuksia, joita maksunsaajalle on aiheutunut tietyn maksuvälineen käytöstä.
Tarkistus 112
Ehdotus direktiiviksi
55 artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a. Sen estämättä, mitä 4 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että maksunsaaja ei saa veloittaa maksua tietyn maksuvälineen käytöstä.
Tarkistus 113
Ehdotus direktiiviksi
57 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
2.   Maksutapahtuman tai useiden maksutapahtumien toteuttamista koskeva suostumus on annettava muodossa, josta maksaja ja maksupalveluntarjoaja ovat sopineet. Suostumus voidaan antaa myös suoraan tai välillisesti maksunsaajan kautta. On katsottava, että maksutapahtuman toteuttamiseen on saatu suostumus, jos maksaja antaa kolmannelle maksupalveluntarjoajalle luvan käynnistää maksutapahtuma tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan kanssa.
2.   Maksutapahtuman tai useiden maksutapahtumien (myös suoraveloitusten) toteuttamista koskeva suostumus on annettava muodossa, josta maksaja ja maksupalveluntarjoaja ovat sopineet. Suostumus voidaan antaa myös suoraan tai välillisesti maksunsaajan kautta. On katsottava, että maksutapahtuman toteuttamiseen on saatu suostumus, jos maksaja antaa kolmannelle maksupalveluntarjoajalle luvan käynnistää maksutapahtuma maksajan tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan kanssa.
Tarkistus 114
Ehdotus direktiiviksi
58 artikla – otsikko
Kolmansien maksupalveluntarjoajien pääsy maksutilitietoihin ja kyseisten tietojen käyttö
Kolmansien maksupalveluntarjoajien ja kolmansien maksuvälineiden myöntäjien pääsy maksutilitietoihin ja kyseisten tietojen käyttö
Tarkistus 115
Ehdotus direktiiviksi
58 artikla – 1 kohta
1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksajalla on oikeus käyttää kolmatta maksupalveluntarjoajaa saadakseen maksupalveluita, jotka mahdollistavat pääsyn liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettuihin maksutileihin.
1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksajalla on oikeus käyttää hyväksyttyä kolmatta maksupalveluntarjoajaa saadakseen maksupalveluita, jotka mahdollistavat pääsyn liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettuihin maksutileihin, edellyttäen, että maksaja voi käyttää maksutiliään verkkopankkipalvelun kautta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksajalla on oikeus käyttää hyväksyttyä kolmatta maksuvälineiden myöntäjää hankkiakseen maksutapahtumien käynnistämisen mahdollistavan maksuvälineen.
Tarkistus 116
Ehdotus direktiiviksi
58 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a. Tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja ei saa kieltää kolmannen maksupalveluntarjoajan tai kolmannen maksuvälineiden myöntäjän tässä artiklassa tarkoitettua pääsyä, kun se on oikeutettu suorittamaan tietty maksu maksajan puolesta, sillä edellytyksellä, että maksaja antaa nimenomaisesti suostumuksensa 57 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 117
Ehdotus direktiiviksi
58 artikla – 1 b kohta (uusi)
1 b. Maksunsaajien, jotka tarjoavat maksajille mahdollisuuden käyttää kolmansia maksupalveluntarjoajia tai kolmansia maksuvälineiden myöntäjiä, on annettava yksiselitteisesti maksajille kyseistä kolmatta maksupalveluntarjoajaa / kyseisiä kolmansia maksupalveluntarjoajia koskevat tiedot, sen/niiden rekisterinumero ja asiasta vastaavan valvontaviranomaisen nimi mukaan luettuna.
Tarkistus 118
Ehdotus direktiiviksi
58 artikla – 2 kohta – johdantokappale
2.  Jos maksaja on antanut kolmannelle maksupalveluntarjoajalle luvan tarjota maksupalveluita 1 kohdan nojalla, maksajalla on oltava seuraavat velvoitteet:
2.  Jos maksaja on antanut kolmannelle maksupalveluntarjoajalle luvan tarjota maksupalveluita 1 kohdan nojalla, maksupalveluntarjoajalla on oltava seuraavat velvoitteet:
Tarkistus 119
Ehdotus direktiiviksi
58 artikla – 2 kohta – a alakohta
a)  varmistaa, että maksupalvelunkäyttäjän henkilökohtaiset turvatekijät eivät ole muiden osapuolten saatavilla;
a)  varmistaa, että maksupalvelunkäyttäjän henkilökohtaiset tietoturvavaltuudet eivät ole muiden osapuolten saatavilla;
Tarkistus 120
Ehdotus direktiiviksi
58 artikla – 2 kohta – b alakohta
b)  todentaa henkilöllisyytensä yksiselitteisesti tilinhaltijan tiliä ylläpitävälle (ylläpitäville) maksupalveluntarjoajalle (-tarjoajille);
b)  todentaa henkilöllisyytensä yksiselitteisesti tilinhaltijan tiliä ylläpitävälle (ylläpitäville) maksupalveluntarjoajalle (-tarjoajille) aina maksutapahtuman käynnistämisen tai tilitietojen keräämisen yhteydessä;
Tarkistus 121
Ehdotus direktiiviksi
58 artikla – 2 kohta – c alakohta
c)  olla tallentamatta maksupalvelunkäyttäjän arkaluonteisia maksutietoja tai henkilökohtaisia tietoturvavaltuuksia.
c)  olla tallentamatta maksupalvelunkäyttäjän henkilökohtaisia tietoturvavaltuuksia.
Tarkistus 122
Ehdotus direktiiviksi
58 artikla – 2 kohta – c a alakohta (uusi)
c a) olla käyttämättä tietoja muihin kuin maksajan nimenomaisesti pyytämiin tarkoituksiin.
Tarkistus 123
Ehdotus direktiiviksi
58 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a. Jos maksaja on antanut kolmannelle maksuvälineiden myöntäjälle, joka on antanut maksajalle maksuvälineen, suostumuksen tietojen hankkimiseen siitä, onko maksajan tietyllä maksutilillä käytettävissä riittävästi varoja tiettyä maksutapahtumaa varten, kyseistä maksutiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on annettava kyseiset tiedot kolmannelle maksuvälineiden myöntäjälle välittömästi maksajan maksutoimeksiannon vastaanottamisen jälkeen. Tieto siitä, onko käytettävissä riittävästi varoja, annetaan direktiivin 95/46/EY mukaisesti pelkästään ”kyllä” tai ”ei” vastauksen muodossa, eikä tilin katetta ilmoiteta.
Tarkistus 124
Ehdotus direktiiviksi
58 artikla – 4 kohta
4.   Tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien on käsiteltävä kolmannen maksupalveluntarjoajan palveluiden kautta välitettyjä maksutoimeksiantoja syrjimättömästi aikataulun ja ensisijaisuusjärjestyksen osalta suhteessa maksajan itsensä välittämiin maksutoimeksiantoihin, paitsi jos erilaiseen käsittelyyn on objektiiviset syyt.
4.   Tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien on käsiteltävä kolmannen maksupalveluntarjoajan tai kolmannen maksuvälineiden myöntäjän palveluiden kautta välitettyjä maksutoimeksiantoja syrjimättömästi erityisesti aikataulun ja ensisijaisuusjärjestyksen ja maksujen osalta suhteessa maksajan itsensä välittämiin maksutoimeksiantoihin, paitsi jos erilaiseen käsittelyyn on objektiiviset syyt.
Tarkistus 125
Ehdotus direktiiviksi
58 artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a. Kolmansia maksupalveluntarjoajia ei vaadita ryhtymään sopimussuhteeseen tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan kanssa maksutoimeksianto- tai tilitietopalvelujen osalta.
Tarkistus 126
Ehdotus direktiiviksi
58 artikla – 4 b kohta (uusi)
4 b. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että heti kun yhteiset ja turvalliset avoimet viestintästandardit on otettu käyttöön ja 94 a artiklan mukaisen kolmannen maksupalveluntarjoajan asiakkaan tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja on pannut ne täytäntöön, maksupalvelunkäyttäjä voi käyttää turvallisinta ja uusinta teknologista ratkaisua sähköisten maksutapahtumien käynnistämiseksi kolmansien maksupalveluntarjoajien kautta.
Tarkistus 127
Ehdotus direktiiviksi
59 artikla
59 artikla
Poistetaan.
Kolmannen maksuvälineiden myöntäjän pääsy maksutilitietoihin ja kyseisten tietojen käyttö
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksajalla on oikeus käyttää kolmatta maksuvälineiden myöntäjää hankkiakseen maksukorttipalveluita.
2.  Jos maksaja on antanut kolmannelle maksuvälineiden myöntäjälle, joka on antanut maksajalle maksuvälineen, suostumuksen tietojen hankkimiseen siitä, onko maksajalla hallussa olevaa maksutiliä koskevaa maksutapahtumaa varten käytettävissä riittävästi varoja, kyseistä maksutiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on annettava kyseiset tiedot kolmannelle maksuvälineiden myöntäjälle välittömästi maksajan maksutoimeksiannon vastaanottamisen jälkeen.
3.  Tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien on käsiteltävä kolmannen maksuvälineiden myöntäjän palveluiden kautta välitettyjä maksutoimeksiantoja syrjimättömästi aikataulun ja ensisijaisuusjärjestyksen osalta suhteessa maksajan itsensä välittämiin maksutoimeksiantoihin, paitsi jos erilaiseen käsittelyyn on objektiiviset syyt.
Tarkistus 128
Ehdotus direktiiviksi
61 artikla – 2 kohta
2.  Sovellettaessa 1 kohdan a alakohtaa maksupalvelunkäyttäjän on heti maksuvälineen saatuaan erityisesti toteutettava kaikki kohtuulliset toimet huolehtiakseen henkilökohtaisten turvatekijöidensä säilymisestä. Maksupalvelunkäyttäjien velvoitteet huolehtia maksuvälineistä eivät saa estää tämän direktiivin nojalla hyväksyttyjen maksuvälineiden ja -palveluiden käyttöä.
2.  Sovellettaessa 1 kohdan a alakohtaa maksupalvelunkäyttäjän on heti maksuvälineen saatuaan erityisesti toteutettava kaikki kohtuulliset toimet huolehtiakseen henkilökohtaisten tietoturvavaltuuksiensa säilymisestä. Maksupalvelunkäyttäjien velvoitteet huolehtia maksuvälineistä eivät saa estää tämän direktiivin nojalla hyväksyttyjen maksuvälineiden ja -palveluiden käyttöä.
Tarkistus 129
Ehdotus direktiiviksi
62 artikla – 1 kohta – a alakohta
a)   varmistaa, että maksuvälineeseen liitetyt henkilökohtaiset turvatekijät eivät ole muiden osapuolten kuin maksuvälineen käyttöön oikeutetun maksupalvelunkäyttäjän saatavilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 61 artiklassa tarkoitettuja maksupalvelunkäyttäjän velvoitteita;
a)   varmistaa, että maksuvälineeseen liitetyt henkilökohtaiset tietoturvavaltuudet ovat tosiasiallisesti varmoja eivätkä ole muiden osapuolten kuin maksuvälineen käyttöön oikeutetun maksupalvelunkäyttäjän saatavilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 61 artiklassa tarkoitettuja maksupalvelunkäyttäjän velvoitteita;
Tarkistus 130
Ehdotus direktiiviksi
62 artikla – 2 kohta
2.  Maksupalveluntarjoajan on vastattava riskistä, joka aiheutuu maksuvälineen tai maksuvälineeseen liitettyjen henkilökohtaisten turvatekijöiden lähettämisestä maksajalle.
2.  Maksupalveluntarjoajan on vastattava riskistä, joka aiheutuu maksuvälineen tai maksuvälineeseen liitettyjen henkilökohtaisten tietoturvavaltuuksien lähettämisestä maksajalle.
Tarkistus 131
Ehdotus direktiiviksi
63 artikla – 2 kohta
2.   Kun on kyse kolmannesta maksupalveluntarjoajasta, maksupalvelunkäyttäjän on saatava tämän artiklan 1 kohdan nojalla annettava hyvitys myös tiliä hoitavalta maksupalveluntarjoajalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 65 artiklan 2 kohdan ja 80 artiklan 1 kohdan soveltamista.
2.   Jos maksupalvelunkäyttäjä on päättänyt käyttää kolmatta maksupalveluntarjoajaa, maksupalvelunkäyttäjän on ilmoitettava päätöksestään kolmannelle maksupalveluntarjoajalle ja tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle. Maksupalvelunkäyttäjän on saatava tämän artiklan 1 kohdan nojalla annettava hyvitys tiliä hoitavalta maksupalveluntarjoajalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 80 artiklan 1 kohdan soveltamista.
Tarkistus 132
Ehdotus direktiiviksi
63 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a. Maksupalvelunkäyttäjän on ilmoitettava tiliään ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle kaikki tietämänsä poikkeamat, jotka vaikuttavat maksupalvelunkäyttäjään, kun tämä käyttää kolmatta maksupalveluntarjoajaa tai kolmatta maksuvälineen myöntäjää. Tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on ilmoitettava kansallisille toimivaltaisille viranomaisille mahdollisista poikkeamista. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on noudatettava EPV:n läheisessä yhteistyössä EKP:n kanssa 85 artiklan mukaisesti vahvistamia menettelyjä.
Tarkistus 133
Ehdotus direktiiviksi
64 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että jos maksupalvelunkäyttäjä kiistää hyväksyneensä toteutetun maksutapahtuman tai väittää, että maksutapahtuma on virheellisesti toteutettu, hänen maksupalveluntarjoajansa ja, tapauksen mukaan maksutapahtumaan mahdollisesti osallistuvan kolmannen maksupalveluntarjoajan, on esitettävä todisteet siitä, että maksutapahtuma oli todennettu, oikein kirjattu ja merkitty tileille eikä siihen ollut vaikuttanut tekninen vika tai muu häiriö.
1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että jos maksupalvelunkäyttäjä kiistää hyväksyneensä toteutetun maksutapahtuman tai väittää, että maksutapahtuma on virheellisesti toteutettu, hänen maksupalveluntarjoajansa ja maksutapahtumaan mahdollisesti osallistuvan kolmannen maksupalveluntarjoajan on esitettävä todisteet siitä, että maksutapahtuma oli todennettu, oikein kirjattu ja merkitty tileille eikä siihen ollut vaikuttanut tekninen vika tai muu häiriö.
Tarkistus 134
Ehdotus direktiiviksi
64 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Jos maksutapahtuma on käynnistetty kolmannen maksupalveluntarjoajan kautta, tämä vastaa todisteiden esittämisestä siitä, ettei tekninen vika tai muu sen vastuulla olevaan maksupalveluun liittyvä häiriö vaikuttanut maksutapahtumaan.
Jos maksupalvelunkäyttäjä käynnistää maksutapahtuman kolmannen maksupalveluntarjoajan kautta, tämä vastaa todisteiden esittämisestä siitä, että maksutapahtuma oli todennettu ja oikein kirjattu ja ettei tekninen vika tai muu sen vastuulla olevaan maksupalveluun liittyvä häiriö vaikuttanut maksutapahtumaan.
Tarkistus 135
Ehdotus direktiiviksi
64 artikla – 2 kohta
2.  Jos maksupalvelunkäyttäjä kiistää hyväksyneensä toteutetun maksutapahtuman, se, että maksupalveluntarjoaja, mukaan lukien mahdollinen kolmas maksupalveluntarjoaja, on kirjannut maksuvälineen käytön, ei välttämättä sinänsä riitä osoittamaan, että maksaja olisi hyväksynyt maksutapahtuman tai toiminut petollisesti tai laiminlyönyt tarkoituksellisesti tai törkeän huolimattomasti yhtä tai useampaa 61 artiklassa tarkoitettua velvoitetta.
2.  Jos maksupalvelunkäyttäjä kiistää hyväksyneensä toteutetun maksutapahtuman, se, että maksupalveluntarjoaja, mukaan lukien mahdollinen kolmas maksupalveluntarjoaja, on kirjannut maksuvälineen käytön, ei välttämättä sinänsä riitä osoittamaan, että maksaja olisi hyväksynyt maksutapahtuman tai toiminut petollisesti tai laiminlyönyt tarkoituksellisesti tai törkeän huolimattomasti yhtä tai useampaa 61 artiklassa tarkoitettua velvoitetta. Tällaisessa tapauksessa pelkät olettamat ilman niitä tukevaa näyttöä maksuvälineen kirjatun käytön lisäksi eivät ole riittävää näyttöä maksajaa vastaan. Maksupalveluntarjoajan, tarvittaessa myös kolmannen maksupalveluntarjoajan, on esitettävä näyttöä maksajan petoksen tai törkeän huolimattomuuden osoittamiseksi.
Tarkistus 136
Ehdotus direktiiviksi
65 artikla – 1 kohta
1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos maksutapahtuma on toteutettu oikeudettomasti, maksajan maksupalveluntarjoaja palauttaa maksajalle oikeudettoman maksutapahtuman summan välittömästi ja tarvittaessa palauttaa veloitetun maksutilin tilaan, jossa se olisi ollut ilman oikeudettoman maksutapahtuman toteuttamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 63 artiklan soveltamista. Samalla on varmistettava myös, että maksajan maksutilille panon arvopäivä on viimeistään päivä, jona kyseinen summa oli veloitettu.
1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos maksutapahtuma on toteutettu oikeudettomasti, maksajan maksupalveluntarjoaja palauttaa maksajalle oikeudettoman maksutapahtuman summan viimeistään 24 tunnin kuluessa siitä, kun se on havainnut tai sille on ilmoitettu maksutapahtumasta, ja tarvittaessa palauttaa veloitetun maksutilin tilaan, jossa se olisi ollut ilman oikeudettoman maksutapahtuman toteuttamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 63 artiklan soveltamista. Samalla on varmistettava myös, että maksajan maksutilille panon arvopäivä on viimeistään päivä, jona kyseinen summa oli veloitettu.
Tarkistus 137
Ehdotus direktiiviksi
65 artikla – 2 kohta
2.   Jos on kyse kolmannesta maksupalveluntarjoajasta, tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on palautettava oikeudettoman maksutapahtuman summa ja tarvittaessa palautettava veloitettu maksutili tilaan, jossa se olisi ollut ilman oikeudettoman maksutapahtuman toteuttamista. On mahdollista, että kolmatta maksupalveluntarjoajaa vaaditaan maksamaan tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle taloudellinen korvaus.
2.   Jos on kyse kolmannesta maksupalveluntarjoajasta, tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on palautettava oikeudettoman maksutapahtuman summa ja tarvittaessa palautettava veloitettu maksutili tilaan, jossa se olisi ollut ilman oikeudettoman maksutapahtuman toteuttamista. Jos kolmas maksupalveluntarjoaja ei pysty osoittamaan, että se ei ole vastuussa oikeudettomasta maksutapahtumasta, sen on yhden pankkipäivän kuluessa korvattava tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle maksetusta korvauksesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, myös oikeudettoman maksutapahtuman summa.
Tarkistus 138
Ehdotus direktiiviksi
66 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
1.  Poiketen siitä, mitä 65 artiklassa säädetään, maksaja voi olla enintään 50 euroon saakka vastuussa oikeudettomiin maksutapahtumiin liittyvistä menetyksistä, jotka aiheutuvat kadonneen tai varastetun maksuvälineen käytöstä tai maksuvälineen väärinkäytöstä.
1.  Poiketen siitä, mitä 65 artiklassa säädetään, maksaja voi olla enintään 50 euroon tai vastaavaan summaan kansallisessa valuutassa saakka vastuussa oikeudettomiin maksutapahtumiin liittyvistä menetyksistä, jotka aiheutuvat kadonneen tai varastetun maksuvälineen käytöstä tai maksuvälineen väärinkäytöstä. Tätä ei sovelleta, jos maksuvälineen katoaminen, varkaus tai joutuminen vääriin käsiin ei ollut maksajan tiedossa ennen maksua.
Tarkistus 139
Ehdotus direktiiviksi
66 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a. EPV antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti läheisessä yhteistyössä EKP:n kanssa ja 5 artiklan 3 a kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa lautakuntaa kuultuaan maksupalveluntarjoajille suunnattuja ohjeita ”törkeän huolimattomuuden” käsitteen tulkinnasta ja käytännön soveltamisesta tässä yhteydessä. Ohjeet annetaan viimeistään [lisätään päivä – kaksitoista kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä], ja ne on ajantasaistettava säännöllisin väliajoin tapauksen mukaan.
Tarkistus 140
Ehdotus direktiiviksi
66 artikla – 2 b kohta (uusi)
2 b. Jäsenvaltiot voivat tapauksissa, joissa maksaja ei ole toiminut petollisesti tai laiminlyönyt tarkoituksellisesti 61 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan, vähentää maksajan 1 kohdan mukaista vastuuta, ottaen huomioon erityisesti maksuvälineeseen liitetyt henkilökohtaiset turvatekijät ja olosuhteet, joissa maksuväline katosi, varastettiin tai tuli väärinkäytetyksi.
Tarkistus 141
Ehdotus direktiiviksi
66 artikla – 2 c kohta (uusi)
2 c. Maksaja ei ole vastuussa taloudellisista seurauksista, joita aiheutuu kadonneen, varastetun tai vääriin käsiin joutuneen maksuvälineen käytöstä, jos oikeudeton maksutapahtuma oli mahdollinen sellaisen menetelmän tai tietoturvaloukkauksen avulla, joka oli tiedossa ja dokumentoitu eikä maksupalveluntarjoaja ollut parantanut turvallisuusjärjestelmiä estääkseen tehokkaasti vastaavanlaiset hyökkäykset, jollei maksaja itse ole toiminut petollisesti.
Tarkistus 142
Ehdotus direktiiviksi
67 artikla – 1 kohta – 2 alakohta
Maksajan on maksupalveluntarjoajan pyynnöstä vastattava todisteiden esittämisestä tällaisten ehtojen täyttymisestä.
Maksajan on maksupalveluntarjoajan pyynnöstä ilmoitettava tosiasialliset tällaisiin ehtoihin liittyvät osatekijät.
Tarkistus 143
Ehdotus direktiiviksi
67 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
Palautus koskee toteutetun maksutapahtuman koko määrää. Tämä kattaa myös sen, että maksajan maksutilille panon arvopäivä on viimeistään päivä, jona kyseinen summa oli veloitettu.
Poistetaan.
Tarkistus 144
Ehdotus direktiiviksi
67 artikla – 1 kohta – 4 alakohta
Suoraveloitusten osalta maksajalla on ehdoton oikeus palautukseen 68 artiklassa vahvistetuissa määräajoissa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa maksunsaaja on jo täyttänyt sopimusvelvoitteet ja palvelut on jo saatu tai maksaja on jo kuluttanut tavarat. Maksunsaajan on maksupalveluntarjoajan pyynnöstä vastattava todisteiden esittämisestä kolmannessa alakohdassa säädettyjen ehtojen täyttymisestä.
Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetun oikeuden lisäksi maksajalla on suoraveloitusten osalta ehdoton oikeus palautukseen 68 artiklassa vahvistetuissa määräajoissa.
Tarkistus 145
Ehdotus direktiiviksi
67 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a. Palautus koskee toteutetun maksutapahtuman koko määrää. Maksajan maksutilille panon arvopäivän on oltava viimeistään päivä, jona kyseinen summa oli veloitettu. Palautuksen maksaminen ei itsessään muuta maksunsaajan oikeudellista vaadetta.
Tarkistus 146
Ehdotus direktiiviksi
67 artikla – 3 b kohta (uusi)
3 b. Jäsenvaltiot voivat sallia maksupalveluntarjoajien tarjota suotuisampia oikeuksia palautukseen suoraveloitusjärjestelmiensä mukaisesti sillä edellytyksellä, että ne ovat maksajan kannalta edullisempia.
Tarkistus 147
Ehdotus direktiiviksi
67 a artikla (uusi)
67 a artikla
Maksutapahtumat, joiden summaa ei tiedetä etukäteen
1.  Jäsenvaltiot vahvistavat niiden varojen enimmäismäärän, joiden käytön maksunsaaja voi estää maksajan maksutililtä sellaisten maksutoimeksiantojen osalta, joiden summaa ei tiedetä hankintahetkellä, sekä enimmäismääräajat sille, kuinka pitkään maksunsaaja voi estää varojen käyttöä.
2.  Maksunsaaja velvoitetaan ilmoittamaan maksajalle ennen maksutapahtumaa, estetäänkö hankintaan tarvittavan summan ylittävien varojen käyttö maksajan maksutililtä.
3.  Jos hankintaan tarvittavan summan ylittävien varojen käyttö on estetty maksajan maksutililtä, maksupalveluntarjoajan on ilmoitettava tästä maksajalle tiliotteessa.
Tarkistus 148
Ehdotus direktiiviksi
68 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksaja voi pyytää 67 artiklassa tarkoitettua palautusta maksunsaajan käynnistämän tai maksunsaajan välityksellä käynnistetyn oikeutetun maksutapahtuman osalta kahdeksan viikon kuluessa varojen veloituspäivästä.
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksaja voi pyytää 67 artiklassa tarkoitettua palautusta maksunsaajan käynnistämän tai maksunsaajan välityksellä käynnistetyn oikeutetun maksutapahtuman osalta ainakin kahdeksan viikon kuluessa varojen veloituspäivästä.
Tarkistus 149
Ehdotus direktiiviksi
69 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastaanottoajankohdaksi katsotaan ajankohta, jona maksajan maksupalveluntarjoaja on vastaanottanut joko maksajan suoraan käynnistämän tai kolmannen maksupalveluntarjoajan hänen puolestaan käynnistämän taikka maksunsaajan välillisesti käynnistämän tai hänen kauttaan välillisesti käynnistetyn maksutoimeksiannon. Jos vastaanottoajankohta ei ole maksajan maksupalveluntarjoajan työpäivä, maksutoimeksianto katsotaan vastaanotetuksi seuraavana työpäivänä. Maksupalveluntarjoaja voi vahvistaa lähelle työpäivän päättymistä takarajan, jonka jälkeen vastaanotetut maksutoimeksiannot katsotaan vastaanotetuiksi seuraavana työpäivänä.
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastaanottoajankohdaksi katsotaan ajankohta, jona maksajan maksupalveluntarjoaja on vastaanottanut joko maksajan suoraan käynnistämän tai kolmannen maksupalveluntarjoajan hänen puolestaan käynnistämän taikka maksunsaajan välillisesti käynnistämän tai hänen kauttaan välillisesti käynnistetyn maksutoimeksiannon. Vastaanottoajankohta ei voi olla myöhempi kuin ajankohta, jona maksajan tiliä on veloitettu. Jos vastaanottoajankohta ei ole maksajan maksupalveluntarjoajan työpäivä, maksutoimeksianto katsotaan vastaanotetuksi seuraavana työpäivänä. Maksupalveluntarjoaja voi vahvistaa lähelle työpäivän päättymistä takarajan, jonka jälkeen vastaanotetut maksutoimeksiannot katsotaan vastaanotetuiksi seuraavana työpäivänä.
Tarkistus 150
Ehdotus direktiiviksi
70 artikla – 1 kohta – 1 alakohta
1.   Jos maksupalveluntarjoaja kieltäytyy toteuttamasta maksutoimeksiantoa, maksupalvelunkäyttäjälle on ilmoitettava kieltäytymisestä ja, jos mahdollista, sen syistä sekä menettelystä, jolla korjataan hylkäämiseen johtaneet tosiasialliset virheet, ellei sitä ole kielletty muussa asiaan liittyvässä unionin tai kansallisessa lainsäädännössä.
1.   Jos maksupalveluntarjoaja, tilanteen mukaan kolmas maksupalveluntarjoaja mukaan luettuna, kieltäytyy toteuttamasta maksutoimeksiantoa tai käynnistämästä maksutapahtumaa, maksupalvelunkäyttäjälle on ilmoitettava kieltäytymisestä ja, jos mahdollista, sen syistä sekä menettelystä, jolla korjataan hylkäämiseen johtaneet tosiasialliset virheet, ellei sitä ole kielletty muussa asiaan liittyvässä unionin tai kansallisessa lainsäädännössä.
Tarkistus 151
Ehdotus direktiiviksi
70 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
Puitesopimus voi sisältää ehdon, jonka mukaan maksupalveluntarjoaja voi periä maksun tällaisesta ilmoituksesta, jos kieltäytyminen on objektiivisesti perusteltua.
Maksupalveluntarjoaja ei saa periä maksupalvelunkäyttäjältä maksua tällaisesta ilmoituksesta.
Tarkistus 152
Ehdotus direktiiviksi
73 artikla – 2 kohta
2.   Tätä jaksoa sovelletaan myös muihin maksutapahtumiin, elleivät maksupalvelunkäyttäjä ja -tarjoaja ole toisin sopineet, lukuun ottamatta 78 artiklaa, josta osapuolet eivät voi sopia toisin. Jos kuitenkin maksupalvelunkäyttäjä ja -tarjoaja sopivat pidemmästä kuin 74 artiklassa säädetystä määräajasta, kyseinen määräaika saa unionin sisäisten maksutapahtumien osalta olla enintään neljä työpäivää 69 artiklan mukaisesta vastaanottoajankohdasta laskettuna.
2.   Tätä jaksoa sovelletaan myös muihin maksutapahtumiin, elleivät maksupalvelunkäyttäjä ja -tarjoaja ole toisin sopineet, lukuun ottamatta 78 artiklaa, josta osapuolet eivät voi sopia toisin. Jos kuitenkin maksupalvelunkäyttäjä ja -tarjoaja sopivat pidemmästä kuin 74 artiklassa säädetystä määräajasta, kyseinen määräaika saa unionin sisäisten maksutapahtumien osalta olla enintään neljä työpäivää tai kansallisen ja unionin lainsäädännön kattamien muiden oikeudellisten velvoitteiden mukainen aika 69 artiklan mukaisesta vastaanottoajankohdasta laskettuna.
Tarkistus 153
Ehdotus direktiiviksi
74 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava maksajan maksupalveluntarjoajaa varmistamaan, että 69 artiklassa tarkoitetun vastaanottoajankohdan jälkeen maksutapahtuman summa hyvitetään maksunsaajan maksupalveluntarjoajan tilille viimeistään seuraavan työpäivän päättymiseen mennessä. Kyseisiä määräaikoja voidaan pidentää yhdellä työpäivällä, jos maksutapahtuma on käynnistetty paperimuodossa.
1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava maksajan maksupalveluntarjoajaa varmistamaan, että 69 artiklassa tarkoitetun vastaanottoajankohdan jälkeen maksutapahtuman summa hyvitetään maksunsaajan maksupalveluntarjoajan tilille viimeistään seuraavan työpäivän päättymiseen mennessä. Kyseistä määräaikaa voidaan pidentää yhdellä työpäivällä, jos maksutapahtuma on käynnistetty paperimuodossa.
Tarkistus 154
Ehdotus direktiiviksi
79 artikla – 5 a kohta (uusi)
5 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tapauksessa, jossa varojen saaminen takaisin 3 kohdan mukaisesti ei onnistu, väärin ohjattujen varojen maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on velvollinen antamaan maksajalle kaikki tarvittavat tiedot, jotta tämä voi ottaa yhteyttä varojen vastaanottajaan ja tarvittaessa esittää oikeudellisen vaateen varojen takaisin saamiseksi.
Tarkistus 155
Ehdotus direktiiviksi
80 artikla – 1 kohta – 3 alakohta
Jos maksajan maksupalveluntarjoaja tai kolmas maksupalveluntarjoaja on ensimmäisen tai toisen alakohdan nojalla vastuussa, kyseisen maksupalveluntarjoajan on viipymättä palautettava maksajalle toteuttamatta jäänyt tai virheellisesti toteutettu maksutapahtuman summa ja tarvittaessa saatettava maksutili, jolta kyseinen summa oli veloitettu, tilaan, jossa se olisi ollut ilman virheellistä maksutapahtumaa. Maksajan maksutilille panon arvopäivän on oltava viimeistään päivä, jona kyseinen summa oli veloitettu.
Jos maksajan maksupalveluntarjoaja tai kolmas maksupalveluntarjoaja on ensimmäisen tai toisen alakohdan nojalla vastuussa, kyseisen maksupalveluntarjoajan on viipymättä palautettava maksajalle toteuttamatta jäänyt tai virheellisesti toteutettu maksutapahtuman summa ja tarvittaessa saatettava maksutili, jolta kyseinen summa oli veloitettu, tilaan, jossa se olisi ollut ilman virheellistä maksutapahtumaa. Maksajan maksutilille panon arvopäivän on oltava viimeistään päivä, jona kyseinen summa oli veloitettu. Mikäli tämä ei enää ole teknisesti mahdollista, maksajalle on lisäksi korvattava menetetyt korkotulot.
Tarkistus 156
Ehdotus direktiiviksi
80 artikla – 1 kohta – 6 alakohta
Jos maksajan käynnistämän maksutoimeksiannon maksutapahtuma on jäänyt toteuttamatta tai jos se on toteutettu virheellisesti, maksajan maksupalveluntarjoajan on tässä kohdassa tarkoitetusta vastuusta huolimatta pyynnöstä ryhdyttävä välittömästi toimiin jäljittääkseen maksutapahtuman ja ilmoitettava maksajalle tuloksista. Tästä ei saa veloittaa maksua maksajalta.
(Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.)
Tarkistus 157
Ehdotus direktiiviksi
80 artikla – 2 kohta – 1 alakohta
2.  Maksupalveluntarjoaja on maksunsaajan käynnistämän tai tämän välityksellä käynnistetyn maksutoimeksiannon osalta vastuussa maksunsaajalle maksutoimeksiannon asianmukaisesta toimittamisesta maksajan maksupalveluntarjoajalle 74 artiklan 3 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 63 artiklan, 79 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 83 artiklan soveltamista. Jos maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on tämän alakohdan nojalla vastuussa, sen on välittömästi toimitettava uudelleen kyseinen maksutoimeksianto maksajan maksupalveluntarjoajalle. Jos maksutoimeksianto toimitetaan myöhässä, kyseisen summan maksunsaajan maksutilille panon arvopäivä on viimeistään päivä, jona sen tilillepanon arvopäivä olisi ollut, jos maksutoimeksianto olisi toteutettu oikein.
2.  Maksupalveluntarjoaja on maksunsaajan käynnistämän tai tämän välityksellä käynnistetyn maksutoimeksiannon osalta vastuussa maksunsaajalle maksutoimeksiannon asianmukaisesta toimittamisesta maksajan maksupalveluntarjoajalle 74 artiklan 3 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 63 artiklan, 79 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 83 artiklan soveltamista. Jos maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on tämän alakohdan nojalla vastuussa, sen on välittömästi toimitettava uudelleen kyseinen maksutoimeksianto maksajan maksupalveluntarjoajalle. Jos maksutoimeksianto toimitetaan myöhässä, kyseisen summan maksunsaajan maksutilille panon arvopäivä on viimeistään päivä, jona sen tilillepanon arvopäivä olisi ollut, jos maksutoimeksianto olisi toteutettu oikein. Mikäli tämä ei enää ole teknisesti mahdollista, maksajalle on lisäksi korvattava menetetyt korkotulot.
Tarkistus 158
Ehdotus direktiiviksi
80 artikla – 2 kohta – 2 alakohta
Lisäksi maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on vastuussa maksunsaajalle siitä, että se käsittelee maksutapahtuman sille 78 artiklan nojalla kuuluvien velvoitteiden mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 63 artiklan, 79 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 83 artiklan soveltamista. Jos maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on tämän alakohdan nojalla vastuussa, sen on varmistettava, että maksutapahtuman summa on maksunsaajan käytettävissä välittömästi sen jälkeen, kun summa on hyvitetty maksunsaajan maksupalveluntarjoajan tilille. Kyseisen summan maksunsaajan maksutilille panon arvopäivän on oltava viimeistään päivä, jona sen tilillepanon arvopäivä olisi ollut, jos maksutapahtuma olisi toteutettu oikein.
Lisäksi maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on vastuussa maksunsaajalle siitä, että se käsittelee maksutapahtuman sille 78 artiklan nojalla kuuluvien velvoitteiden mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 63 artiklan, 79 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 83 artiklan soveltamista. Jos maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on tämän alakohdan nojalla vastuussa, sen on varmistettava, että maksutapahtuman summa on maksunsaajan käytettävissä välittömästi sen jälkeen, kun summa on hyvitetty maksunsaajan maksupalveluntarjoajan tilille. Kyseisen summan maksunsaajan maksutilille panon arvopäivän on oltava viimeistään päivä, jona sen tilillepanon arvopäivä olisi ollut, jos maksutapahtuma olisi toteutettu oikein. Mikäli tämä ei enää ole teknisesti mahdollista, maksajalle on lisäksi korvattava menetetyt korkotulot.
Tarkistus 159
Ehdotus direktiiviksi
80 artikla – 2 kohta – 3 alakohta
Jos maksutapahtuma, josta maksunsaajan maksupalveluntarjoaja ei ole ensimmäisen ja toisen alakohdan nojalla vastuussa, on jäänyt toteuttamatta tai jos se on toteutettu virheellisesti, maksajan maksupalveluntarjoaja on vastuussa maksajalle. Jos maksajan maksupalveluntarjoaja on tällä tavoin vastuussa, sen on asianmukaisesti ja viipymättä palautettava maksajalle toteuttamatta jääneen tai virheellisesti toteutetun maksutapahtuman summa ja saatettava maksutili, jolta kyseinen summa oli veloitettu, tilaan, jossa se olisi ollut ilman virheellistä maksutapahtumaa. Maksajan maksutilille panon arvopäivän on oltava viimeistään päivä, jona kyseinen summa oli veloitettu.
Jos maksutapahtuma, josta maksunsaajan maksupalveluntarjoaja ei ole ensimmäisen ja toisen alakohdan nojalla vastuussa, on jäänyt toteuttamatta tai jos se on toteutettu virheellisesti, maksajan maksupalveluntarjoaja on vastuussa maksajalle. Jos maksajan maksupalveluntarjoaja on tällä tavoin vastuussa, sen on asianmukaisesti ja viipymättä palautettava maksajalle toteuttamatta jääneen tai virheellisesti toteutetun maksutapahtuman summa ja saatettava maksutili, jolta kyseinen summa oli veloitettu, tilaan, jossa se olisi ollut ilman virheellistä maksutapahtumaa. Maksajan maksutilille panon arvopäivän on oltava viimeistään päivä, jona kyseinen summa oli veloitettu. Mikäli tämä ei enää ole teknisesti mahdollista, maksajalle on lisäksi korvattava menetetyt korkotulot.
Tarkistus 160
Ehdotus direktiiviksi
80 artikla – 2 kohta – 4 alakohta
Jos maksutapahtuma toteutetaan myöhässä, maksaja voi päättää, että kyseisen summan maksunsaajan maksutilille panon arvopäivän on oltava viimeistään päivä, jona sen tilillepanon arvopäivä olisi ollut, jos maksutapahtuma olisi toteutettu oikein.
Jos maksutapahtuma toteutetaan myöhässä, maksaja voi päättää, että kyseisen summan maksunsaajan maksutilille panon arvopäivän on oltava viimeistään päivä, jona sen tilillepanon arvopäivä olisi ollut, jos maksutapahtuma olisi toteutettu oikein. Mikäli tämä ei enää ole teknisesti mahdollista, maksajalle on lisäksi korvattava menetetyt korkotulot.
Tarkistus 161
Ehdotus direktiiviksi
82 artikla – 1 kohta
1.  Jos 80 artiklan mukainen maksupalveluntarjoajan vastuu voidaan kohdistaa toiseen maksupalveluntarjoajaan tai välittäjään, tämän on korvattava ensimmäiselle maksupalveluntarjoajalle syntyneet menetykset ja/tai maksetut määrät 80 artiklan mukaisesti. Tämä kattaa korvausten maksamisen siitä, että maksupalveluntarjoaja jättää käyttämättä asiakkaan vahvaa tunnistamista.
1.  Jos 65 ja 80 artiklan mukainen maksupalveluntarjoajan vastuu kohdistuu toiseen maksupalveluntarjoajaan tai välittäjään, tämän on korvattava ensimmäiselle maksupalveluntarjoajalle syntyneet tappiot ja/tai maksetut määrät 65 ja 80 artiklan mukaisesti . Tämä kattaa korvausten maksamisen siitä, että maksupalveluntarjoaja jättää käyttämättä asiakkaan vahvaa tunnistamista.
Tarkistus 162
Ehdotus direktiiviksi
82 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a. EPV:llä on valtuudet käynnistää oikeudellisesti sitova sovittelu ja edistää sitä tämän artiklan mukaisten oikeuksien harjoittamista koskevissa toimivaltaisten viranomaisten välisissä kiistoissa.
Tarkistus 163
Ehdotus direktiiviksi
84 artikla – 1 kohta
Tätä direktiiviä sovellettaessa toteutettavassa henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava direktiiviä 95/46/EY, direktiivin 95/46/EY saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevia kansallisia sääntöjä ja asetusta (EY) N:o 45/2001.
1.  Jäsenvaltioiden on sallittava, että maksujärjestelmät ja maksupalveluntarjoajat käsittelevät henkilötietoja, kun se on välttämätöntä maksupetoksiin liittyvien rikosten torjunnan, tutkinnan ja selvittämisen varmistamiseksi. Tällaisessa henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava direktiiviä 95/46/EY, direktiivin 95/46/EY saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevia kansallisia sääntöjä ja asetusta (EY) N:o 45/2001.
Tarkistus 164
Ehdotus direktiiviksi
84 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a. Kun henkilötietoja käsitellään tässä direktiivissä esitettyihin tarkoituksiin, on noudatettava tarpeellisuuden, oikeasuhteisuuden, käyttötarkoituksen rajoittamisen ja oikeasuhteisen enimmäisajan periaatteita.
Tarkistus 165
Ehdotus direktiiviksi
84 artikla – 1 b kohta (uusi)
1 b. Erityisesti palveluntarjoajalla, asiamiehellä ja henkilötietojen käsittelijällä on oltava saatavilla sekä mahdollisuus käsitellä ja säilyttää ainoastaan henkilötietoja, jotka ovat tarpeen maksupalvelujen tarjoamiseksi.
Tarkistus 166
Ehdotus direktiiviksi
84 artikla – 1 c kohta (uusi)
1 c. Kaikkiin tämän direktiivin osalta kehitettäviin ja sovellettaviin tietojenkäsittelyjärjestelmiin on sisällyttävä sisäänrakennettu yksityisyyden suoja tai oletusarvoinen yksityisyyden suoja.
Tarkistus 167
Ehdotus direktiiviksi
84 artikla – 1 d kohta (uusi)
1 d. Edellä 5 artiklan j alakohdassa tarkoitetuissa asiakirjoissa on muun muassa täsmennettävä myös toimenpiteet, joilla taataan turvallisuutta ja luottamuksellisuutta koskevien periaatteiden noudattaminen ja sisäänrakennetun yksityisyyden suojan tai oletusarvoisen yksityisyyden suojan periaatteen täytäntöönpano.
Tarkistus 168
Ehdotus direktiiviksi
84 artikla – 1 e kohta (uusi)
1 e. Standardien kehittäminen ja yhteentoimivuuden varmistaminen tämän direktiivin tarkoituksia varten perustuu yksityisyyden suojaa koskevaan vaikutustenarviointiin, jossa määritetään kuhunkin saatavilla olevaan tekniseen vaihtoehtoon liittyvät riskit sekä korjaustoimenpiteet, joilla voidaan minimoida tietosuojaan kohdistuvat uhat.
Tarkistus 169
Ehdotus direktiiviksi
85 artikla – 1 kohta
1.   Maksupalveluntarjoajiin sovelletaan verkko- ja tietoturvaa koskevaa direktiiviä [NIS Directive] [OP please insert number of Directive once adopted] sekä erityisesti sen 14 ja 15 artiklassa säädettyjä riskinhallintaa ja turvapoikkeamien raportointia koskevia vaatimuksia.
1.   Maksupalvelutarjoajien on luotava asianmukaisista hallintatoimenpiteistä ja valvontamekanismeista koostuva kehys tarjoamiinsa maksupalveluihin liittyvien operatiivisten riskien, myös turvariskien hallitsemiseksi. Kyseisen kehyksen osana maksupalveluntarjoajien on otettava käyttöön ja pidettävä yllä tehokkaita poikkeamien hallintamenettelyjä, merkittävien poikkeamien havaitseminen ja luokittelu mukaan luettuna.
Tarkistus 170
Ehdotus direktiiviksi
85 artikla – 2 kohta
2.   Direktiivin [NIS Directive] [OP please insert number of Directive once adopted] 6 artiklan 1 kohdan nojalla nimetyn viranomaisen on viipymättä ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja EPV:lle ilmoituksista, jotka maksupalveluntarjoajilta on saatu verkko- ja tietoturvapoikkeamista.
2.   Maksupalveluntarjoajien on viipymättä ilmoitettava maksupalveluntarjoajan kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle merkittävistä operatiivisista poikkeamista, myös turvapoikkeamista.
Tarkistus 171
Ehdotus direktiiviksi
85 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 a. Ilmoituksen vastaanotettuaan kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä toimitettava poikkeamaa koskevat merkitykselliset tiedot EPV:lle.
Tarkistus 172
Ehdotus direktiiviksi
85 artikla – 3 kohta
3.   Vastaanotettuaan ilmoituksen EPV ilmoittaa tarvittaessa asiasta muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.
3.   Vastaanotettuaan ilmoituksen EPV, joka toimii läheisessä yhteistyössä kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa, arvioi poikkeaman merkityksen ja ilmoittaa tämän arvioinnin perusteella asiasta muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille.
Tarkistus 173
Ehdotus direktiiviksi
85 artikla – 3 a kohta (uusi)
3 a. Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on toimittava tarvittaessa ennakoivasti suojellakseen rahoitusjärjestelmän välitöntä turvallisuutta.
Tarkistus 174
Ehdotus direktiiviksi
85 artikla – 4 kohta
4.  Jos turvapoikkeama saattaa vaikuttaa maksupalveluntarjoajan maksupalvelunkäyttäjien taloudellisiin etuihin, maksupalveluntarjoajan on direktiivin [NIS Directive] [OP please insert number of Directive once adopted] 14 artiklan 4 kohdan säännösten noudattamisen lisäksi viipymättä ilmoitettava maksupalvelunkäyttäjilleen poikkeamasta ja annettava niille tiedoksi mahdolliset hallintatoimenpiteet, joita ne voivat toteuttaa omasta puolestaan lieventääkseen poikkeaman haitallisia vaikutuksia.
4.  Jos turvapoikkeama saattaa vaikuttaa maksupalveluntarjoajan maksupalvelunkäyttäjien taloudellisiin etuihin, maksupalveluntarjoajan on viipymättä ilmoitettava maksupalvelunkäyttäjilleen poikkeamasta ja annettava niille tiedoksi kaikki käytettävissä olevat hallintatoimenpiteet, joita ne voivat toteuttaa omasta puolestaan lieventääkseen poikkeaman haitallisia vaikutuksia.
Tarkistus 175
Ehdotus direktiiviksi
85 artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a. EPV laatii läheisessä yhteistyössä EKP:n kanssa ja 5 artiklan 3 a kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa lautakuntaa kuultuaan ohjeet, joissa täsmennetään edellä olevissa kohdissa tarkoitettujen merkittävien poikkeamien ilmoittamiskehys. Ohjeissa on täsmennettävä toimitettavien tietojen laajuus ja käsittely, myös poikkeamien merkityksellisyyttä koskevat kriteerit ja standardoidut ilmoitusmallit johdonmukaisen ja tehokkaan ilmoittamismenettelyn takaamiseksi
Tarkistus 176
Ehdotus direktiiviksi
85 artikla – 4 b kohta (uusi)
4 b. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat toimittavat säännöllisesti eri maksuvälineisiin liittyviä petoksia koskevat tiedot toimivaltaisille kansallisille viranomaisille ja EPV:lle.
Tarkistus 177
Ehdotus direktiiviksi
86 artikla – 1 kohta
1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat antavat direktiivin [NIS Directive] [OP please insert number of Directive once adopted] 6 artiklan 1 kohdan nojalla nimetylle viranomaiselle vuosittain ajantasaistettuja tietoja niiden tarjoamiin maksupalveluihin liittyvien operatiivisten ja turvallisuusriskien arvioinnista ja kyseisiin riskeihin kohdistettujen hallintatoimenpiteiden ja valvontamekanismien riittävyydestä. Direktiivin [NIS Directive] [OP please insert number of Directive once adopted] 6 artiklan 1 kohdan nojalla nimetyn viranomaisen on viipymättä toimitettava jäljennös näistä tiedoista kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.
1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat antavat toimivaltaiselle viranomaiselle vuosittain ajantasaistetut ja kattavat tiedot niiden tarjoamiin maksupalveluihin liittyvien operatiivisten ja turvallisuusriskien arvioinnista ja kyseisiin riskeihin kohdistettujen hallintatoimenpiteiden ja valvontamekanismien riittävyydestä.
Tarkistus 178
Ehdotus direktiiviksi
86 artikla – 2 kohta
2.   Rajoittamatta direktiivin [NIS Directive] [OP please insert number of Directive once adopted] 14 ja 15 artiklan soveltamista EPV laatii läheisessä yhteistyössä EKP:n kanssa ohjeet turvatoimien käyttöönotosta, toteutuksesta ja seurannasta, mukaan lukien mahdolliset sertifiointiprosessit. EPV ottaa huomioon muun muassa standardit ja/tai eritelmät, jotka komissio on julkaissut direktiivin [NIS Directive] [OP please insert number of Directive once adopted] 16 artiklan 2 kohdan nojalla.
2.   EPV laatii läheisessä yhteistyössä EKP:n kanssa tekniset täytäntöönpanostandardit turvatoimien käyttöönotosta, toteutuksesta ja seurannasta, mukaan lukien mahdolliset sertifiointiprosessit. EPV ottaa huomioon muun muassa komission julkaisemat standardit ja/tai eritelmät sekä EKP:n/eurojärjestelmän SecuRePay Forum -järjestelyssä antamat suositukset internetmaksujen turvallisuudesta.
EPV toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään … päivänä … kuuta ….
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 179
Ehdotus direktiiviksi
86 artikla – 3 kohta
3.  EPV tarkastelee ohjeita uudelleen säännöllisesti, kuitenkin vähintään kahden vuoden välein, tiiviissä yhteistyössä EKP:n kanssa.
3.  EPV tarkastelee 2 kohdassa tarkoitettuja teknisiä täytäntöönpanostandardeja uudelleen säännöllisesti, kuitenkin vähintään kahden vuoden välein, tiiviissä yhteistyössä EKP:n kanssa.
Tarkistus 180
Ehdotus direktiiviksi
86 artikla – 4 kohta
4.  Rajoittamatta direktiivin [NIS Directive] [OP please insert number of Directive once adopted] 14 ja 15 artiklan soveltamista EPV antaa ohjeita auttaakseen maksupalveluntarjoajia merkittävien poikkeamien ja niiden olosuhteiden määrityksessä, joissa maksulaitoksen edellytetään ilmoittavan turvapoikkeamasta. Ohjeet annetaan [lisätään päivä … kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä].
4.  EPV koordinoi maksupalveluihin liittyviä operatiivisia ja turvallisuusriskejä koskevien tietojen välittämistä toimivaltaisille viranomaisille ja EKP:lle.
Tarkistus 181
Ehdotus direktiiviksi
87 artikla – 2 kohta
2.  Jos maksupalveluntarjoaja tarjoaa liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettuja palveluita, sen on todennettava henkilöllisyytensä tilinhaltijan tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle.
2.  Jos maksupalveluntarjoaja tarjoaa liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettuja palveluita, sen on todennettava henkilöllisyytensä tilinhaltijan tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle 94 a artiklassa määriteltyjen yhteisten ja turvallisten avointen viestintästandardien mukaisesti.
Tarkistus 182
Ehdotus direktiiviksi
87 artikla – 3 kohta
3.   EPV antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti läheisessä yhteistyössä EKP:n kanssa tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille maksupalveluntarjoajille suunnattuja ohjeita uusimmasta asiakkaiden tunnistamistekniikasta ja asiakkaan vahvan tunnistamisen käytöstä mahdollisesti myönnettävistä poikkeuksista. Ohjeet annetaan [lisätään päivä … kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä], ja ne on ajantasaistettava säännöllisin väliajoin tapauksen mukaan.
3.   EPV antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti läheisessä yhteistyössä EKP:n kanssa sekä Euroopan tietosuojavaltuutettua ja 5 artiklan 3 a kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa lautakuntaa kuultuaan tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille maksupalveluntarjoajille suunnattuja ohjeita siitä, miten kolmansien maksupalveluntarjoajien on tunnistauduttava tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle, uusimmasta asiakkaiden tunnistamistekniikasta ja asiakkaan vahvan tunnistamisen käytöstä mahdollisesti myönnettävistä poikkeuksista. Ohjeet tulevat voimaan ennen ...*, ja ne on ajantasaistettava säännöllisin väliajoin tapauksen mukaan.
__________
* Tämän direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettu päivämäärä (kaksi vuotta tämän direktiivin hyväksymispäivämäärästä).
Tarkistus 183
Ehdotus direktiiviksi
88 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on menettelyt, joilla maksupalvelunkäyttäjät ja muut asiaan osalliset, mukaan lukien kuluttajajärjestöt, voivat tehdä toimivaltaisille viranomaisille valituksia tapauksista, joissa maksupalveluntarjoajien väitetään rikkoneen tätä direktiiviä.
1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on menettelyt, joilla maksupalvelunkäyttäjät ja muut asiaan osalliset, mukaan lukien kuluttajajärjestöt, voivat tehdä toimivaltaisille viranomaisille tai vaihtoehtoisille riidanratkaisutahoille valituksia tapauksista, joissa maksupalveluntarjoajien väitetään rikkoneen tätä direktiiviä.
Tarkistus 184
Ehdotus direktiiviksi
89 artikla – 1 kohta
1.  Jäsenvaltioiden on nimitettävä toimivaltaiset viranomaiset, jotka varmistavat tämän direktiivin tehokkaan noudattamisen ja valvovat sitä. Kyseisten toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tämän direktiivin noudattamisen. Toimivaltaisten viranomaisten on oltava riippumattomia maksupalveluntarjoajista. Niiden on oltava asetuksen (EU) N:o 1093/2010 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia.
1.  Jäsenvaltioiden on nimitettävä toimivaltaiset viranomaiset, jotka varmistavat tämän direktiivin tehokkaan noudattamisen ja valvovat sitä. Kyseisten toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tämän direktiivin noudattamisen. Toimivaltaisten viranomaisten on oltava riippumattomia maksupalveluntarjoajista. Niiden on oltava asetuksen (EU) N:o 1093/2010 4 artiklan 2 kohdassa määriteltyjä toimivaltaisia viranomaisia.
Tarkistus 185
Ehdotus direktiiviksi
89 artikla – 2 kohta
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kaikki tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat valtuudet. Jos useampi kuin yksi viranomainen on jäsenvaltion alueella toimivaltainen varmistamaan tämän direktiivin tehokkaan noudattamisen ja valvomaan sitä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseiset viranomaiset tekevät läheistä yhteistyötä, jotta ne voivat kukin hoitaa tehtävänsä tehokkaasti.
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kaikki tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat valtuudet ja resurssit.
Tarkistus 186
Ehdotus direktiiviksi
89 artikla – 4 a kohta (uusi)
4 a. EPV antaa EKP:tä kuultuaan asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti toimivaltaisille viranomaisille valitusmenettelyjä koskevia ohjeita, jotka on otettava huomioon, jotta varmistetaan tässä direktiivissä 1 kohdassa vahvistettujen asiaan liittyvien säännösten noudattaminen. Ohjeet on annettava viimeistään ...*, ja ne on tarvittaessa ajantasaistettava säännöllisin väliajoin.
__________
* Kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.
Tarkistus 187
Ehdotus direktiiviksi
90 artikla – 1 kohta
1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat ottavat käyttöön riittävät ja tehokkaat kuluttajien valitusten käsittelyä koskevat menettelyt maksupalvelunkäyttäjien tekemien tämän direktiivin mukaisia oikeuksia ja velvoitteita koskevien valitusten käsittelemiseksi.
1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat ottavat käyttöön riittävät ja tehokkaat kuluttajien valitusten käsittelyä koskevat menettelyt ja soveltavat niitä maksupalvelunkäyttäjien tekemien tämän direktiivin mukaisia oikeuksia ja velvoitteita koskevien valitusten käsittelemiseksi ja seuraavat näiden menettelyjen tuloksellisuutta.
Tarkistus 188
Ehdotus direktiiviksi
90 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltioiden on vaadittava maksupalveluntarjoajia pyrkimään kaikin mahdollisin keinoin vastaamaan maksupalvelunkäyttäjien valituksiin ja kaikkiin niissä esille otettuihin seikkoihin kirjallisesti asianmukaisessa määräajassa, kuitenkin viimeistään 15 työpäivän kuluessa. Jos vastausta ei poikkeustilanteissa voida antaa 15 työpäivän kuluessa syistä, joihin maksupalveluntarjoaja ei voi vaikuttaa, maksupalveluntarjoajan edellytetään antavan väliaikaisen vastauksen, jossa ilmoitetaan selkeästi syyt valitukseen annettavan vastauksen viivästymiseen ja määräaika, johon mennessä kuluttaja tulee saamaan lopullisen vastauksen. Kyseistä määräaikaa voidaan kulloinkin jatkaa vain enintään 30 työpäivällä.
2.  Jäsenvaltioiden on vaadittava maksupalveluntarjoajia pyrkimään kaikin mahdollisin keinoin vastaamaan maksupalvelunkäyttäjien valituksiin ja kaikkiin niissä esille otettuihin seikkoihin kirjallisesti asianmukaisessa määräajassa, kuitenkin viimeistään 15 työpäivän kuluessa. Jos vastausta ei poikkeustilanteissa voida antaa 15 työpäivän kuluessa syistä, joihin maksupalveluntarjoaja ei voi vaikuttaa, maksupalveluntarjoajan edellytetään antavan väliaikaisen vastauksen, jossa ilmoitetaan selkeästi syyt valitukseen annettavan vastauksen viivästymiseen ja määräaika, johon mennessä kuluttaja tulee saamaan lopullisen vastauksen. Kyseistä määräaikaa voidaan kulloinkin jatkaa vain enintään 15 työpäivällä. Mikäli jäsenvaltiolla on tätä kattavampia valitusten käsittelymenettelyjä, joita kansallinen toimivaltainen viranomainen hallinnoi, voidaan soveltaa kansallisia sääntöjä.
Tarkistus 189
Ehdotus direktiiviksi
90 artikla – 4 kohta
4.   Edellä olevassa 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on esitettävä helposti, suoraan, näkyvästi ja pysyvästi saatavilla olevalla tavalla maksupalveluntarjoajan verkkosivustolla, jos sellainen on olemassa, maksupalveluntarjoajan ja ‑käyttäjän välisen sopimuksen yleisissä ehdoissa ja tällaisiin sopimuksiin liittyvissä laskuissa ja kuiteissa. Lisäksi on ilmoitettava, missä kyseisestä tuomioistuinten ulkopuolisesta oikeussuojaelimestä ja sen käytöstä on saatavilla lisätietoja.
4.   Edellä olevassakohdassa tarkoitetut tiedot on esitettävä selvästi, kattavasti ja helposti saatavilla olevalla tavalla elinkeinonharjoittajan verkkosivustolla, jos sellainen on olemassa, ja tarvittaessa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen myyntiin tai palveluihin liittyvän sopimuksen yleisissä ehdoissa.
Tarkistus 190
Ehdotus direktiiviksi
91 artikla – 1 kohta
1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tästä direktiivistä johtuvia oikeuksia ja velvoitteita koskevien, maksupalvelunkäyttäjien ja -tarjoajien välisten riitojen ratkaisemiseksi otetaan käyttöön riittävät ja tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja oikeussuojamenettelyt asiaa koskevan kansallisen ja unionin lainsäädännön mukaisesti käyttäen tarvittaessa olemassa olevia elimiä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaisia menettelyitä sovelletaan maksupalveluntarjoajiin ja että ne kattavat myös nimettyjen edustajien toiminnan.
1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tästä direktiivistä johtuvia oikeuksia ja velvoitteita koskevien, maksupalvelunkäyttäjien ja -tarjoajien välisten riitojen ratkaisemiseksi otetaan käyttöön riittävät, riippumattomat, puolueettomat, avoimet ja tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja oikeussuojamenettelyt asiaa koskevan kansallisen ja unionin lainsäädännön mukaisesti käyttäen tarvittaessa olemassa olevia toimivaltaisia elimiä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaisia menettelyitä sovelletaan sekä maksupalvelunkäyttäjiin että -tarjoajiin, että molemmilla osapuolilla on mahdollisuus tutustua niihin ja että ne kattavat myös nimettyjen edustajien toiminnan.
Tarkistus 191
Ehdotus direktiiviksi
91 artikla – 1 a kohta (uusi)
1 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat käyttävät yhtä tai useampaa vaihtoehtoista riitojenratkaisuelintä.
Tarkistus 192
Ehdotus direktiiviksi
91 artikla – 2 kohta
2.  Jäsenvaltioiden on vaadittava 1 kohdassa tarkoitettuja elimiä tekemään yhteistyötä tästä direktiivistä johtuvia oikeuksia ja velvoitteita koskevien rajatylittävien riitojen ratkaisemiseksi.
2.  Jäsenvaltioiden on vaadittava 1 kohdassa tarkoitettuja elimiä tekemään yhteistyötä tästä direktiivistä johtuvia oikeuksia ja velvoitteita koskevien rajatylittävien riitojen ratkaisemiseksi. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että näillä elimillä on riittävät valmiudet osallistua asianmukaisella ja tehokkaalla tavalla rajatylittävään yhteistyöhön.
Tarkistus 193
Ehdotus direktiiviksi
92 artikla – 2 a kohta (uusi)
2 а. EPV antaa 2 kohdassa tarkoitettuja seuraamuksia koskevat ohjeet ja varmistaa, että seuraamukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
Tarkistus 194
Ehdotus direktiiviksi
V osasto
DELEGOIDUT SÄÄDÖKSET
DELEGOIDUT SÄÄDÖKSET JA TEKNISET STANDARDIT
Tarkistus 195
Ehdotus direktiiviksi
93 a artikla (uusi)
93 a artikla
Tekniset standardit
EPV laatii luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään 7 ja 8 artiklassa esitettyjen omia varoja koskevien vaatimusten ja 9 artiklassa esitettyjen suojaamista koskevien vaatimusten soveltamisedellytykset.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään ...
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
Tarkistus 196
Ehdotus direktiiviksi
94 artikla – 5 kohta
5.  Edellä olevan 93 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.
5.  Edellä olevan 93 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.
Tarkistus 197
Ehdotus direktiiviksi
94 a artikla (uusi)
94 a artikla
Yhteiset ja turvalliset avoimet viestintästandardit
1.  EPV laatii läheisessä yhteistyössä EKP:n kanssa ja 5 artiklan 3 a kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa lautakuntaa kuultuaan yhteisten ja turvallisten avointen viestintästandardien muodossa olevia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa määritetään, miten tiliä ylläpitävien palveluntarjoajien ja kolmansien maksupalveluntarjoajien tai kolmansien maksuvälineiden myöntäjien on viestittävä keskenään.
EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään ...*.
Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisten ja turvallisten avointen viestintästandardien on sisällettävä tietojen toimittamista koskevat tekniset ja toiminnalliset eritelmät ja standardeissa on keskityttävä viestinnän turvallisuuden ja tehokkuuden optimoimiseen.
3.  Yhteisissä ja turvallisissa avoimissa viestintästandardeissa on 58 ja 87 artiklan säännösten mukaisesti erityisesti määritettävä, miten kolmansien maksupalveluntarjoajien on tunnistauduttava tiliä ylläpitäville maksupalveluntarjoajille ja miten tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien on ilmoitettava ja tiedotettava kolmansille maksupalveluntarjoajille.
4.  EPV varmistaa läheisessä yhteistyössä EKP:n kanssa, että yhteiset ja turvalliset avoimet viestintästandardit laaditaan maksupalvelumarkkinoiden kaikkien sidosryhmien, muut kuin pankkialan sidosryhmät mukaan luettuina, asianmukaisen kuulemisen jälkeen.
5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiliä ylläpitävät palveluntarjoajat, kolmannet maksupalveluntarjoajat ja kolmannet maksuvälineiden myöntäjät käyttävät yhteisiä ja turvallisia avoimia viestintästandardeja.
6.  Yhteisiä ja turvallisia avoimia viestintästandardeja tarkistetaan säännöllisesti innovaatioiden ja teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi.
7.  Tällä artiklalla ei estetä muiden tässä direktiivissä asetettujen velvoitteiden soveltamista.
__________
* 12 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.
Tarkistus 198
Ehdotus direktiiviksi
94 b artikla (uusi)
94 b artikla
1.  EPV julkistaa verkkosivustollaan luettelon kaikista unionissa toimiluvan saaneista maksupalveluntarjoajista.
2.  Luettelossa on mainittava kaikki toimiluvan saaneet maksupalveluntarjoajat, joiden rekisteröinnin peruuttaminen on meneillään sekä peruuttamiseen johtaneet syyt.
3.  Kaikkien maksupalveluntarjoajien verkkosivustoilla on oltava suora linkki sen kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen verkkosivustolle, joka on julkaissut luettelon kaikista toimiluvan saaneista maksupalveluntarjoajista.
Tarkistus 199
Ehdotus direktiiviksi
94 c artikla (uusi)
94 c artikla
Velvollisuus ilmoittaa kuluttajille heidän oikeuksistaan
1.  Komissio laatii viimeistään ...* ja järjestettyään luonnokseen perustuvan julkisen kuulemisen helppokäyttöisen sähköisen esitteen, jossa tämän direktiivin ja asiaan liittyvän unionin lainsäädännön nojalla kuluttajille kuuluvat oikeudet luetellaan selkeästi ja helposti ymmärrettävässä muodossa.
2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu esite asetetaan unionin kaikkien kuluttajien ja muiden asianomaisten osapuolten saataville komission, EPV:n ja kansallisten pankkialan sääntelyviranomaisten verkkosivustoille, joista ne on helppo ladata ja siirtää muille verkkosivustoille. Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille, maksupalveluntarjoajille ja kuluttajajärjestöille esitteen julkistamisesta.
3.  Kaikkien maksupalveluntarjoajien on varmistettava, että esite asetetaan alkuperäisessä muodossaan kaikkien kuluttajien, myös muiden kuin asiakkaiden, saataville sähköisesti niiden verkkosivustoilla sekä paperimuodossa niiden konttoreissa, niiden asiamiesten toimistoissa ja yksiköissä, joille ne ovat ulkoistaneet toimintojaan.
Seuraava helposti luettava ilmoitus on asetettava kyseisten konttoreiden, asiamiesten ja yksiköiden tiloissa esille siten, että se on kuluttajien helposti nähtävissä: ”Pyydä tiskiltä teksti, jossa oikeutesi maksupalveluiden käyttäjänä on esitetty.”
Verkkosivustoilla on pidettävä esillä helposti nähtävissä seuraava ilmoitus: “Tästä voit lukea oikeuksistasi maksupalveluiden käyttäjänä”. Maksupalveluntarjoajien on myös varmistettava, että niiden asiakkaat voivat milloin tahansa helposti tutustua kyseisiin tietoihin mahdollisen verkkopankkiyhteyden kautta.
4.  Esitettä on erityisesti jaettava sähköisesti tai paperimuodossa hetkellä, jolloin asiakas aloittaa sopimussuhteen, tai, kun on kyse asiakkaista, jotka olivat asiakkaita esitteen julkaisuhetkellä, ilmoittamalla heille esitteestä vuoden kuluessa siitä, kun komissio julkaisi esitteen.
5.  Kaikkien maksupalveluntarjoajien verkkosivustoilla on oltava suora linkki sen toimivaltaisen viranomaisen verkkosivustolle, joka on julkaissut luettelon kaikista sertifioiduista maksupalveluntarjoajista.
6.  Maksupalveluntarjoajat eivät saa periä asiakkailtaan maksua tämän artiklan mukaisten tietojen antamisesta.
7.  Sokeiden ja näkövammaisten osalta on tämän artiklan säännöksiä sovellettava asianmukaisia vaihtoehtoisia keinoja käyttäen.
__________
* Kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.
Tarkistus 200
Ehdotus direktiiviksi
95 artikla – 2 kohta
2.  Jos jäsenvaltio soveltaa jotain 1 kohdassa tarkoitetuista vaihtoehdoista, sen on ilmoitettava siitä ja muista mahdollisista myöhemmistä muutoksista komissiolle. Komissio julkistaa tiedot verkkosivustolla tai muulla tavalla, jonka avulla tietoihin on helppo tutustua.
2.  Jos jäsenvaltio soveltaa jotain 1 kohdassa tarkoitetuista vaihtoehdoista, sen on ilmoitettava siitä ja muista mahdollisista myöhemmistä muutoksista komissiolle. Komissio julkistaa tiedot verkkosivustolla tai muulla tavalla, jonka avulla tietoihin on helppo tutustua, ja ilmoittaa tästä samanaikaisesti Euroopan parlamentille.
Tarkistus 201
Ehdotus direktiiviksi
96 artikla – 1 a kohta (uusi)
Komissio antaa viimeistään … päivänä …kuuta …* kertomuksen vaikutuksista, joita on aiheutunut kolmen osapuolen järjestelmien sisällyttämisestä maksujärjestelmiin pääsyä koskevien säännösten soveltamisalaan, ottaen erityisesti huomioon korttijärjestelmien kilpailutilanteen ja markkinaosuuden, ja sisällyttää kertomukseen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.
____________
* Kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(1)Tarkistusten hyväksymisen jälkeen asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 57 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A7-0169/2014).


Eurooppalaiset sähköisen viestinnän sisämarkkinat ***I
PDF 900kWORD 472k
Päätöslauselma
Konsolidoitu teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. huhtikuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisia sähköisen viestinnän sisämarkkinoita ja koko Euroopan yhteen liittämistä koskevista toimenpiteistä sekä direktiivien 2002/20/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY ja asetusten (EY) N:o 1211/2009 ja (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta (COM(2013)0627 – C7-0267/2013 – 2013/0309(COD))
P7_TA(2014)0281A7-0190/2014

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0627),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0267/2013),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Irlannin edustajainhuoneen ja Irlannin senaatin, Maltan parlamentin, Itävallan liittoneuvoston ja Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 21. tammikuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 31. tammikuuta 2014 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0190/2014),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 3. huhtikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2014 antamiseksi, eurooppalaisia sähköisen viestinnän sisämarkkinoita ja koko Euroopan yhteen liittämistä koskevista toimenpiteistä sekä direktiivien 2002/20/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY ja asetusten (EY) N:o 1211/2009 ja (EU) N:o 531/2012 sekä päätöksen N:o 243/2012/EU muuttamisesta [tark. 1]

P7_TC1-COD(2013)0309


(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(4),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(5)

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan on hyödynnettävä kaikki kasvun lähteet kriisistä selviytymiseksi, työpaikkojen luomiseksi ja kilpailukykynsä palauttamiseksi. Kasvun elvyttäminen ja työpaikkojen luominen unionissa on Eurooppa 2020 -strategian tavoite. Lisäksi digitaalialasta on tullut osa julkista tilaa, jossa uusia rajat ylittävän kaupankäynnin muotoja perustetaan ja liiketoimintamahdollisuuksia luodaan Euroopan yrityksille maailmanlaajuisessa digitaalisessa taloudessa yhdessä innovatiivisen markkinakehityksen ja sosiaalisen ja kulttuurisen vuorovaikutuksen kanssa. Vuoden 2013 keväällä kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti digitaalisten sisämarkkinoiden merkitystä kasvulle ja kehotti ryhtymään konkreettisiin toimenpiteisiin tieto- ja viestintätekniikan (TVT) sisämarkkinoiden luomiseksi mahdollisimman pian. Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden ja tämän kehotuksen mukaisesti tämän asetuksen tarkoituksena on luoda edistää sähköisen viestinnän sisämarkkinat sisämarkkinoiden luomista täydentämällä ja mukauttamalla unionin nykyistä sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmää (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2002/19/EY(6), 2002/20/EY(7), 2002/21/EY(8), 2002/22/EY(9), 2002/58/EY(10), komission direktiivi 2002/77/EY(11) sekä Euroopan parlamerntin ja neuvoston asetukset (EY) N:o 1211/2009(12), (EU) N:o 531/2012(13) ja Euroopan parlamerntin ja neuvoston päätös N:o 243/2012/EU(14)) tietyiltä osin ja määrittämällä järjestelmän seuraavan uudelleentarkastelun yleinen sisältö, tarkoitus ja aikataulu. [tark. 2]

(2)  Jo Euroopan digitaalistrategiassa, joka on yksi Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeista, katsottiin tieto- ja viestintätekniikan ja verkkoyhteyksien olevan välttämätön perusta unionin talouden ja yhteiskunnan kehitykselle. Jotta Eurooppa voisi saada täyden hyödyn digitalisoitumiskehityksestä, tarvitaan koko unionin ja kaikki toimialat kattavat sähköisen viestinnän dynaamiset sisämarkkinat. Tällaiset todelliset viestinnän sisämarkkinat toimivat innovatiivisen ja "älykkään" digitaalisen talouden selkärankana sekä ovat perusta digitaalisille sisämarkkinoille, joilla verkkopalveluja voidaan vapaasti tarjota rajojen yli yhteisessä avoimessa, vakiomuotoisessa ja yhteentoimivassa ympäristössä. [tark. 3]

(3)  Saumattomilla sähköisen viestinnän sisämarkkinoilla Olisi taattava vapaus tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja palveluja kaikille asiakkaille unionissa sekä jokaisen loppukäyttäjän käyttäjän oikeus valita paras markkinoilla saatavilla oleva tarjous, eikä tätä saisi haitata markkinoiden epäyhtenäisyys eri puolin kansallisia rajoja. Vaikka nykyisessä sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmässä tunnustetaan ja otetaan huomioon objektiivisesti katsoen erilaiset olosuhteet jäsenvaltioissa, siinä ei puututa kattavasti tähän muista syistä johtuvaan hajanaisuuteen: yleisvaltuutusjärjestelmät ovat kansallisia, eivät unionin laajuisia yleisvaltuutusjärjestelmän kansallisessa toteutuksessa on eroja, jäsenvaltioissa on omat taajuuksien jakotavat, sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien käytettävissä on eri jäsenvaltioissa erilaisia käyttöoikeustuotteita ja käytössä on erilaisia alakohtaisia kuluttajansuojasääntöjä. Monissa tapauksissa unionin säännöillä määritellään vain perustaso, ja säännöt pannaan täytäntöön eri tavoin eri jäsenvaltioissa. Samalla, kun esimerkiksi direktiivi 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) rajoittaa sitä, millaisia tietoja voidaan vaatia, 12 jäsenvaltiota vaatii lisätietoja, jotka koskevat esimerkiksi suunniteltujen toimien luokittelua, toimien maantieteellistä laajuutta, kohdemarkkinoita, yritysrakennetta ja osakkaiden sekä osakkaiden nimiä, kauppakamarin sertifiointia sekä yrityksen edustajan rikosrekisteriä. Tämänkaltaiset lisävaatimukset korostavat rikkomismenettelyjä koskevan komission tiukan politiikan merkitystä. [tark. 4]

(4)  Todellisten sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden olisi edistettävä kilpailua, koordinointia, investointeja, ja innovaatioita ja kapasiteetin lisäämistä uusien ja parempien verkkojen ja palvelujen alalla sekä edistää edistettävä markkinoiden yhdentymistä ja rajatylittävien palvelujen tarjontaa. Tarpeeton yrityksiin kohdistuva sääntelyrasite olisi samalla pidettävä mahdollisimman pienenä. Niiden pitäisi näin ollen edesauttaa toteuttamaan tai jopa ylittämään Euroopan digitaalistrategian kunnianhimoiset nopeisiin laajakaistayhteyksiin liittyvät tavoitteet ja edistää sellaisten palvelujen ja sovellusten syntymistä, joiden avulla voidaan hyödyntää avoimia tietoja ja formaatteja yhteentoimivasti, vakiomuodossa ja turvallisesti ja jotka ovat saatavilla samoissa toiminnallisissa että ei-toiminnallisissa ympäristöissä kautta Euroopan unionin. Digitaalisten infrastruktuurien ja palvelujen yhä laajemman saatavuuden pitäisi puolestaan lisätä kuluttajien valinnanvaraa, parantaa palvelujen laatua ja lisätä sisällön moninaisuutta sekä tukea osaltaan alueellista ja sosiaalista koheesiota ja helpottaa liikkuvuutta koko unionissa. [tark. 5]

(4 a)  Kuten korostetaan Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston B osaston (rakenne- ja koheesiopolitiikka) vuonna 2013 julkaisemassa tutkimuksessa "Internet, Digital Agenda and Economic Development of European Regions" (jäljempänä ‘tutkimus'), suotuisa asenneympäristö ja avoin suhtautuminen tieto- ja viestintätekniikkaan ja tietoyhteiskunnan kehittämiseen on olennainen ja jopa ratkaisevan tärkeä tekijä, sillä alueellinen taso on ensisijainen tieto- ja viestintätekniikan alan kysynnän syntymisessä. [tark. 6]

(4 b)  Kuten tutkimuksessa todetaan, alueellinen taso on olennaisen tärkeä tietoyhteiskunnan tarjoamien mahdollisuuksien tunnistamiseksi ja sen kehittämiseen tarkoitettujen ohjelmien hallinnoimiseksi. Tutkimuksessa todetaan myös, että eri hallintotasojen välinen vuorovaikutus pitää sisällään suuret kasvun mahdollisuudet. Alhaalta ylöspäin (bottom-up) ja ylhäältä alaspäin (top-down) suuntautuvat toimintatavat olisi yhdistettävä tai ainakin niitä olisi kehitettävä samanaikaisesti, jotta saavutetaan tavoite digitaalisten sisämarkkinoiden luomisesta. [tark. 7]

(4 c)  Jos halutaan luoda sähköisen viestinnän sisämarkkinat ja lujittaa alueellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, olisi toteutettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(15) 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistettu investointiprioriteetti, jotta voidaan lisätä laajakaistan saatavuutta ja rakentaa nopeita verkkoja sekä tukea digitaalitalouden uuden teknologian ja verkkojen käyttöä; lisäksi kaikkien unionin alueiden olisi voitava tehdä alan investointeja, kuten säädetään mainitun asetuksen 4 artiklassa. [tark. 8]

(4 d)  Investoinnit seuraavan sukupolven infrastruktuuriin ovat välttämättömiä, jotta unionin kansalaiset voivat hyötyä uusista innovatiivisista palveluista, eivätkä ne saa rajoittua keskeisille tai tiheään asutuille alueille, joilla ne on helppo saada kannattaviksi. Investointeja olisi tehtävä samanaikaisesti syrjäisille ja kaukaisille reuna-alueille, jotka ovat harvaan asuttuja ja vähemmän kehittyneitä, jotta ei entisestään pahenneta ongelmia niiden kehityksessä. [tark. 9]

(5)  Sähköisen viestinnän sisämarkkinoista saatavien hyötyjen odotetaan ulottuvan koko digitaaliseen ekosysteemiin, johon kuuluvat unionin laitevalmistajat, sisällön, ja sovellusten ja ohjelmistojen tarjoajat ja koko talous aina koulutuksesta ja pankkialasta autoteollisuuteen, logistiikkaan, vähittäiskauppaan, energiaan, lääketieteeseen, liikkuvuuteen ja liikenteeseen sekä hätätilanteiden ja luonnonkatastrofien älykkääseen hallintaan, eli aloihin, joilla tuottavuuden, laadun ja loppukäyttäjälle kohdistettavan tarjonnan lisääminen perustuu verkkoyhteyksien ja laajakaistan saatavuuteen ja esimerkiksi ajasta ja paikasta riippumattomiin pilvipalvelusovelluksiin, viestintäverkoista peräisin olevan massadatan edistyneeseen analysointiin, keskenään yhteentoimivien esineiden verkottamiseen tai mahdollisuuksiin integroida rajatylittävää palveluntarjontaa yrityksen eri osissa pyrkimällä järjestelmien avoimeen ja vakiomuotoiseen yhteentoimivuuteen sekä toimimalla avoimeen tietoon (open data) perustuvassa ympäristössä. Myös kansalaisten, viranomaisten ja terveydenhuoltosektorin odotetaan hyötyvän sähköisten viranomaispalveluiden ja terveydenhuollon sähköisten palvelujen valikoiman laajentuessa. Sähköisen viestinnän sisämarkkinoilla niin ikään kulttuurisisällön kulttuuri- ja koulutussisällön ja ‑palvelujen tarjonta ja kulttuurinen monimuotoisuus ylipäätään lisääntynee. Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen avulla tarjottavien tiedonsiirtoyhteyksien tarjottavan viestinnän merkitys koko taloudelle, ja yhteiskunnalle sekä tulevaisuuden älykkäille kaupungeille on niin suuri, että perusteettomia alakohtaisia sääntely- ja muita rasitteita olisi vältettävä. [tark. 10]

(6)  Tämän asetuksen tarkoituksena on edetä kohti sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteuttaminen toteuttamista kolmen laajan ja läheisesti toisiinsa liittyvän toimintalinjan avulla. Ensinnäkin asetuksella olisi varmistettava vahvistettava vapaus tarjota maiden ja verkkojen rajatylittäviä sähköisen viestinnän palveluja eri jäsenvaltioissa ottamalla käyttöön EU-valtuutus, jolla luodaan edellytykset alakohtaisen sääntelyn sisällön ja täytäntöönpanon yhdenmukaisuuden ja ennustettavuuden lisäämiselle koko unionin alueella yhtenäistämällä yleisen lupajärjestelmän soveltaminen ja yksinkertaistamalla sitä. Toiseksi on tarpeen varmistaa, että rajatylittävän sähköisen viestinnän verkkojen ja palveluntarjonnan kannalta olennaisiin hyödykkeisiin liittyvät ehdot ja edellytykset ovat huomattavasti nykyistä yhdenmukaisempia ei ainoastaan langattomassa laajakaistaviestinnässä, jossa käsiteltävä langattoman laajakaistaviestinnän taajuuslupien myöntämisen ehtoja ja menettelyjä sekä luvanvaraiset että toimiluvista vapautetut taajuudet ovat avainasemassa, vaan myös kiinteissä yhteyksissä vapautettujen taajuuksien käyttöä.

Kolmanneksi tällä asetuksella olisi liiketoimintaolosuhteiden yhdenmukaistamiseksi ja kansalaisten digitaalipalveluja kohtaan tunteman luottamuksen luomiseksi yhdenmukaistettava loppukäyttäjien käsiteltävä käyttäjien ja erityisesti kuluttajien suojelua koskevia sääntöjä. Tällaisia ovat muun muassa syrjimättömyyttä, sopimustietoja sekä sopimuksen irtisanomista ja palveluntarjoajan vaihtamista koskevat säännöt niiden sääntöjen lisäksi, jotka koskevat verkkosisältöjen, sovellusten ja palvelujen saatavuutta ja liikenteenhallintaa, yhteisesti sovittuja ja yhteisiä käyttäjien tietojen yksityisyys-, suoja- ja turvastandardeja ja ja jotka hyödyttävät loppukäyttäjiä käyttäjiä ja takaavat samanaikaisesti sen, että internetin ekosysteemi toimii jatkossakin innovoinnin lähteenä. Lisäksi verkkovierailuja koskevien uudistusten ansiosta kuluttajien käyttäjien pitäisi voida turvallisin mielin käyttää verkkoa matkustaessaan EU:n alueella ilman, ja ajan mittaan niiden pitäisi johtaa yhdenmukaisiin hinnoittelu- ja muihin ehtoihin unionissa että heidän tarvitsisi maksaa lisämaksuja siinä jäsenvaltiossa maksamiensa käyttömaksujen lisäksi, jossa sopimus on tehty. [tark. 11]

(7)  Tällä asetuksella olisi näin ollen täydennettävä unionin nykyistä sääntelykehystä ja nykyistä unionin lainsäädännön mukaista kansallista lainsäädäntöä niin, että otetaan käyttöön tiettyjä kohdennettuja toimenpiteitä, joiden avulla luodaan erityiset oikeudet ja velvollisuudet sekä sähköisen viestinnän tarjoajille että loppukäyttäjille käyttäjille ja tehdään tämän edellyttämät muutokset voimassa oleviin direktiiveihin sekä asetukseen (EU) n:o 531/2012 nykyistä suuremman yhdenmukaisuuden sekä kilpailulle avoimempien sisämarkkinoiden edellyttämien tiettyjen merkittävien muutosten varmistamiseksi. [tark. 12]

(8)  Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat teknologianeutraaliuden periaatteen mukaisia, toisin sanoen niissä ei edellytetä käytettäväksi tai suosita mitään tietyn tyyppistä tekniikkaa.

(9)  Sähköisen viestinnän tarjoamiseen valtioiden rajojen yli liittyy edelleen suurempia rasitteita kuin sen tarjoamiseen kansallisten rajojen sisällä. Rajatylittävien palvelujen tarjoajien on muun muassa edelleen tehtävä ilmoituksia ja maksettava maksuja erikseen jokaisessa vastaanottavassa jäsenvaltiossa. EU-valtuutuksen haltijoihin sovellettaisiin vain yhtä ainoaa ilmoitusjärjestelmää siinä jäsenvaltiossa, jossa niillä on pääasiallinen toimipaikka (kotijäsenvaltio), mikä vähentää rajatylittävää toimintaa harjoittavien operaattoreiden hallinnollista taakkaa. EU-valtuutusta sovellettaisiin kaikkiin yrityksiin, jotka tarjoavat tai aikovat tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja ‑palveluja useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa. Valtuutuksen turvin niillä olisi oikeus tarjota sähköisiä viestintäpalveluja ja -verkkoja tämän asetuksen mukaisesti missä tahansa jäsenvaltiossa. EU-valtuutuksen, jossa määritellään kotijäsenvaltiossa myönnettävän yleisvaltuutuksen perusteella sähköisen viestinnän palveluja eri jäsenvaltioissa tarjoaviin operaattoreihin sovellettavat oikeudelliset puitteet, pitäisi tehokkaasti taata vapaus tarjota sähköisiä viestintäpalveluja ja -verkkoja koko unionin alueella.

Yleisen luvan tietynasteinen yhdenmukaistaminen, joka käsittäisi Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) ilmoitusten vastaanottajana, auttaisi varmistamaan, että vapaus tarjota sähköisen viestinnän palveluja ja verkkoja koko unionissa toteutuu tehokkaasti käytännössä. Lisäksi ilmoitus ei ole pakollinen yleisen lupajärjestelmän käyttämiseksi, eivätkä kaikki jäsenvaltiot vaadi sitä. Koska ilmoitusvaatimus aiheuttaa operaattorille hallinnollisen rasitteen, ilmoitusta vaativien jäsenvaltioiden olisi osoitettava sen olevan perusteltu, mikä vastaa tarpeettoman hallinnollisen rasitteen poistamista koskevaa unionin politiikkaa. Komission olisi edellytettävä arvioivan tällaisia vaatimuksia, ja sillä pitäisi olla tarvittaessa toimivalta pyytää niiden poistamista. [tark. 13]

(10)  Sähköisten viestintäpalvelujen ja -verkkojen tarjonta rajojen yli voi muodoltaan vaihdella useiden tekijöiden mukaan, kuten verkko- tai palvelutyypin, tarvittavan fyysisen infrastruktuurin laajuuden tai eri jäsenvaltioissa olevien tilaajien lukumäärän mukaan. Aikomus tarjota rajatylittäviä sähköisen viestinnän palveluja tai ylläpitää sähköistä viestintäverkkoa useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa voidaan osoittaa eri tavoin, esimerkiksi neuvottelemalla sopimuksia tietyn jäsenvaltion verkkoon pääsystä tai markkinoimalla palveluja internetissä kohdejäsenvaltion kielellä. [tark. 14]

(11)  Eurooppalaiseen sähköisen viestinnän tarjoajaan sovellettavan sääntelyjärjestelmän olisi oltava neutraali suhteessa kaupallisiin valintoihin, jotka ovat toimintojen ja toiminnan järjestämisen perustana eri jäsenvaltioissa, eli siihen, miten tarjoaja päättää ylläpitää sähköisiä viestintäverkkoja tai tarjota sähköisen viestinnän palveluja yli rajojen. Näin ollen yrityksen yhtiörakenteesta riippumatta eurooppalaiseen sähköisen viestinnän tarjoajan kotijäsenvaltion olisi katsottava olevan se jäsenvaltio, jossa sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamiseen liittyvät strategiset päätökset tehdään. [tark. 15]

(12)  EU-valtuutuksen olisi perustuttava kotijäsenvaltiossa annettavaan yleisvaltuutukseen. Siihen ei saisi soveltaa jonkin muun kansallisen lainsäädännön, joka ei koske erityisesti sähköisen viestinnän alaa, mukaisesti jo sovellettavia ehtoja. Lisäksi eurooppalaisiin sähköisen viestinnän tarjoajiin olisi sovellettava myös tämän asetuksen ja asetuksen (EU) N:o 531/2012 säännöksiä. [tark. 16]

(13)  Useimmat alakohtaiset ehdot, jotka koskevat esimerkiksi pääsyä verkkoihin tai verkkojen turvallisuutta ja eheyttä tai hätäpalvelujen käyttömahdollisuutta, ovat vahvasti sidoksissa paikkaan, jossa verkko sijaitsee tai palvelua tarjotaan. Näin ollen eurooppalaiseen sähköisen viestinnän tarjoajaan voidaan soveltaa niissä jäsenvaltioissa, joissa se toimii, sovellettavia ehtoja, siltä osin kuin tässä asetuksessa ei muuta säädetä. [tark. 17]

(14)  Jos jäsenvaltiot vaativat alalta rahoitusosuutta yleispalveluvelvoitteiden ja kansallisten sääntelyviranomaisten hallinnollisten kulujen rahoittamiseksi, maksujen jakamisen perusteiden ja menettelyjen on oltava tasapuolisia ja oikeasuhteisia ja eurooppalaisia sähköisen viestinnän tarjoajia syrjimättömiä, jotta ei estetä erityisesti uusien tulokkaiden ja pienten operaattoreiden pääsyä rajatylittäville markkinoille; Näin ollen yksittäisten yritysten rahoitusosuutta määritettäessä olisi otettava huomioon yrityksen markkinaosuus, eli sen liikevaihto kyseisessä jäsenvaltiossa, ja siihen olisi sovellettava de minimis -kynnystä.

(15)  Yhdenvertaisen kohtelun periaate on yksi Euroopan unionin oikeuden yleinen periaate, joka on sisällytetty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklaan. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämä periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavoin eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavoin, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua. On tarpeen varmistaa, että samankaltaisissa olosuhteissa jäsenvaltiot eivät kohtele syrjivästi mitään eurooppalaisen sähköisen viestinnän tarjoajaa ja että sisämarkkinoilla sovelletaan yhdenmukaisia sääntelykäytäntöjä, erityisesti siltä osin kuin on kyse direktiivin 2002/21/EY 15 tai 16 artiklan tai direktiivin 2002/19/EY 5 tai 8 artiklan soveltamisalaan kuuluvista toimenpiteistä. Eurooppalaisilla sähköisen viestinnän tarjoajilla olisi näin ollen oltava oikeus siihen, että objektiivisesti vastaavassa tilanteessa eri jäsenvaltiot kohtelevat niitä yhdenvertaisesti, jotta mahdollistetaan yhdentyneemmät monta aluetta kattavat toiminnot. Lisäksi käytössä olisi oltava erityisiä menettelyjä unionin tasolla direktiivin 2002/21/EY 7 a artiklassa tarkoitettujen korjaavia toimenpiteitä koskevien päätösluonnosten tarkastelua varten, jotta vältettäisiin perusteettomat erot eri jäsenvaltioiden eurooppalaisille sähköisen viestinnän tarjoajille asettamissa velvoitteissa. [tark. 18]

(16)  Sääntely- ja valvontavaltuudet olisi jaettava asianmukaisesti eurooppalaisen sähköisen viestinnän tarjoajan kotijäsenvaltion ja kaikkien vastaanottavien jäsenvaltioiden kesken markkinoille pääsyn esteiden vähentämiseksi; samalla olisi varmistettava, että sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamiseen sovellettavat ehdot pannaan asianmukaisesti täytäntöön. Näin ollen kansallisten sääntelyviranomaisten olisi valvottava, että niiden alueella sovellettavia ehtoja noudatetaan unionin lainsäädännön mukaisesti, mihin kuuluu tarvittaessa seuraamuksista ja väliaikaisista toimista määrääminen, mutta ainoastaan kotijäsenvaltion kansallisella sääntelyviranomaisella olisi oltava oikeus peruuttaa määräajaksi tai kokonaan eurooppalaisen sähköisen viestinnän tarjoajan oikeudet tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koko unionissa tai sen osassa. [tark. 19]

(17)  Radiotaajuudet ovat julkinen ja rajallinen hyödyke, joka on välttämätön moninaisten yhteiskunnallisten, kulttuuristen, sosiaalisten ja taloudellisten tehtävien hoitamiseksi, sekä matkaviestinnän, langattoman laajakaistaviestinnän, lähetyspalveluiden ja satelliittiviestinnän sisämarkkinoiden kannalta keskeinen resurssi unionissa. Unionin radiotaajuuspolitiikalla olisi tuettava ilmaisunvapautta, joka käsittää mielipiteenvapauden sekä vapaan tietojen saannin ja välityksen ja ajatustenvaihdon yli rajojen samoin kuin tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden. Langattoman laajakaistaviestinnän kehittäminen edistää Euroopan digitaalistrategian täytäntöönpanoa ja erityisesti tavoitetta taata vähintään siirtonopeudella 30 Mbit/s toimiva laajakaista kaikille EU:n kansalaisille vuoteen 2020 mennessä sekä tavoitetta varmistaa, että unionissa ovat käytössä nopeimmat mahdolliset laajakaistayhteydet ja suurin mahdollinen laajakaistakapasiteetti. Unioni on kuitenkin jäänyt maailman muiden merkittävien alueiden jälkeen – Pohjois-Amerikan, Afrikan ja eräiden Aasian osien – viimeisimmän sukupolven langattomien laajakaistatekniikoiden käyttöönotossa ja yleistymisessä, jotka ovat edellytyksenä näiden tavoitteiden saavuttamiselle. Samalla, kun jotkin alueet ovat unionissa kehittyneet hyvin pitkälle sekä Euroopan digitaalistrategian poliittisten tavoitteiden suhteen että yleisesti, jotkin muut alueet ovat kuitenkin jääneet jälkeen. Tämä johtuu osittain erityisesti siitä, että unionin menettely erityisesti nopean langattoman laajakaistan käyttöön sopivan taajuusalueen vapauttamiseksi on pirstoutunut, mikä vaarantaa tällaisten poliittisten tavoitteiden saavuttamisen koko unionissa.

800 MHz taajuusalueen hyödyntämisen salliminen ja sen vapauttaminen langatonta laajakaistaviestintää varten etenee hitaasti: komissio on myöntänyt yli puolet puolelle jäsenvaltioista on hakenut poikkeusta poikkeuksen tai ne eivät ole muuten ei ole vapauttanut vapauttaneet taajuuksia Euroopan radiotaajuuspoliittisen ohjelmasta annetussa parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 243/2012/EU vahvistetussa määräajassa. Tämä osoittaa, että kiireellisiä toimia tarvitaan jo nykyisen radiotaajuuspoliittisen ohjelman kaudella. Se osoittaa myös, että komission on parannettava toimivaltansa käyttämistä, mikä on erittäin tärkeää unionin toimenpiteet toimenpiteiden asianmukaisen täytäntöönpanon ja jäsenvaltioiden välisen vilpittömän yhteistyön kannalta. Komission tiukkojen toimien, joilla pyritään yhdenmukaistamaan toteutetaan unionin jo sovittuja toimenpiteitä radiotaajuuksien saatavuuden ehtoja ehtojen yhdenmukaistamiseksi ja taajuuksien tehokasta käyttöä käyttämiseksi tehokkaasti langatonta laajakaistaviestintää varten Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 676/2002/EY(16) nojalla, eivät ole olleet riittäviä ratkaisemaan tätä ongelmaa pitäisi itse edistää merkittävästi tämän ongelman ratkaisemista. [tark. 20]

(17 a)  Langatonta laajakaistaviestintää varten yhdenmukaistetun taajuusalueen myyminen ja vuokraus lisää joustavuutta ja johtaa taajuusalueresurssien entistä tehokkaampaan jakamiseen. Siksi sitä pitäisi helpottaa ja edistää edelleen myös varmistamalla, että kaikki käyttöoikeudet, jo myönnetyt käyttöoikeudet mukaan lukien, ovat voimassa riittävän pitkään. [tark. 21]

(18)  Erilaisten kansallisten toimintatapojen soveltaminen aiheuttaa epäjohdonmukaisuutta ja sisämarkkinoiden pirstoutumista, jotka estävät unionin laajuisten palvelujen käyttöönoton ja langattoman laajakaistaviestinnän sisämarkkinoiden toteuttamisen. Tämä voi luoda eriarvoiset mahdollisuudet hyödyntää tällaisia palveluja, estää kilpailua eri jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten välillä ja tukahduttaa investoinnit edistyneempiin verkkoihin ja tekniikoihin sekä innovatiivisten palvelujen syntymisen, ja siten riistää kansalaisilta ja yrityksiltä mahdollisuuden korkeatasoisiin paikasta riippumattomiin integroituihin palveluihin ja langatonta laajakaistaa tarjoavilta operaattoreilta mahdollisuuden tehokkuuden kasvattamiseen laajamittaisten yhdennetympien toimintojen avulla. Sen vuoksi radiotaajuuksien osoittamisen tiettyjä näkökohtia koskevilla unionin tason toimilla olisi tuettava edistyneiden langattoman laajakaistaviestinnän palvelujen laajan ja yhdennetyn kattavuuden kehittymistä koko unionissa. Samalla tarvitaan riittävästi joustavuutta erityisiin kansallisiin vaatimuksiin mukautumiseen ja jäsenvaltioilla olisi edelleen oltava oikeus järjestää radiotaajuuksiensa käyttö yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä puolustukseen liittyviä tarkoituksia varten sekä kielellisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden kaltaisten yleisen edun mukaisten tavoitteiden varmistamiseksi ja edistämiseksi. [tark. 22]

(19)  Sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien, matkaviestintäoperaattoreiden tai niiden yhteenliittymien olisi voitava yhdessä järjestää valtaosan unionin alueesta kattava tehokas, teknisesti nykyaikainen, kehittynyt ja kohtuuhintainen peitto loppukäyttäjien pitkän aikavälin hyödyksi, ja käyttää näin ollen radiotaajuuksia useissa jäsenvaltioissa vastaavilla ehdoilla, menettelyillä, kustannuksilla, aikataululla ja kestolla yhdenmukaistetuilla taajuuskaistoilla ja täydentävillä radiotaajuuspaketeilla, kuten matalampien ja korkeampien taajuuksien yhdistelmillä sekä tiheään että harvaan asuttujen alueiden kattamiseksi. Koordinointia ja yhdenmukaisuutta parantavat aloitteet lisäisivät myös verkkoinvestointiympäristön ennakoitavuutta. Ennakoitavuutta parantaisi suuresti myös radiotaajuuksien käyttölupien pitkään voimassaoloaikaan tähtäävä selkeä politiikka – tämän kuitenkaan rajoittamatta näiden lupien määräämätöntä luonnetta eräissä jäsenvaltioissa – jonka tukena sovellettaisiin tällaista lupaa edellyttävien taajuuksien tai niiden osan siirtoja, vuokraamista ja yhteiskäyttöä koskevia selkeitä entistä parempia sääntöjä. [tark. 23]

(20)  Radiotaajuuksien käyttölupien koordinointia ja johdonmukaisuutta olisi parannettava ainakin sellaisten taajuuskaistoja osalta, jotka on yhdenmukaistettu kiinteää langatonta, liikkuvaa ja mobiililaajakaistaviestintää varten. Näihin kuuluvat kansainvälisen televiestintäliiton ITUn tasolla kansainvälisen matkaviestinnän (International Mobile Telecommunications, IMT) edistyneille järjestelmille määritellyt taajuuskaistat sekä langattomissa lähiverkoissa (RLAN) käytetyt taajuuskaistat, kuten 2,4 GHz:n ja 5 GHz:n taajuuskaistat. Koordinoinnin ja johdonmukaisuuden parantaminen olisi ulotettava koskemaan myös taajuuskaistoja, jotka voidaan tulevaisuudessa yhdenmukaistaa langatonta laajakaistaviestintää varten, kuten Euroopan radiotaajuuspoliittisen ohjelmasta annetun parlamentin ja neuvoston päätöksen 3 b artiklassa säädetään ja radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän 13. kesäkuuta 2013 hyväksytyssä lausunnossa "Strategic challenges facing Europe in addressing the growing radio spectrum demand for wireless broadband" suositellaan. Tällaisia ovat lähitulevaisuudessa 700 MHz:n, 1,5 GHz:n ja 3,8–4,2 GHz:n taajuuskaistat. Kun otetaan huomioon radiotaajuuspäätösten merkittävät yhteiskunnalliset, kulttuuriset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset, kyseisissä päätöksissä olisi otettava asianmukaisesti huomioon direktiivin 2002/21/EY 8 a artiklassa esitetyt näkökohdat sekä tarvittaessa kyseisen direktiivin 9 artiklan 4 kohdassa mainitut yleisen edun mukaiset tavoitteet. [tark. 24]

(21)  Erilaisten kansallisten radiotaajuuksien osoittamismenettelyjen keskinäistä yhdenmukaisuutta voidaan parantaa antamalla seuraaviin seikkoihin liittyviä kriteereitä koskevia selkeämpiä säännöksiä: valtuutusmenettelyjen aikataulu; käyttölupien voimassaoloaika, maksut ja maksuehdot; kapasiteetti- ja kattavuusvaatimukset; lupamenettelyn kattamien taajuusalueiden ja taajuuslohkojen määrittely; objektiiviset kynnysarvoja koskevat vaatimukset tehokkaan kilpailun edistämiseksi; taajuuksien käyttölupien kaupattavuuden ehdot, taajuuksien yhteiskäyttöehdot mukaan luettuina.

(22)  Taloudellisen rasitteen rajoittaminen siihen, mitä optimaalinen taajuuksien hallinta edellyttää, sekä välittömien maksujen ja kausittaisten maksujen tasapainottaminen kannustaisi infrastruktuuri-investointeihin ja teknologian käyttöönottoon sekä toisi tämän myötä kustannusetuja loppukäyttäjille.

(23)  Yhdenmukaisempi radiotaajuuksien osoittaminen ja siitä seuraava langattoman laajakaistan käyttöönotto koko unionin alueella edesauttaisi mittakaavaetujen saavuttamista liitännäisaloilla, kuten verkkolaitteiden ja päätelaitteiden valmistusteollisuudessa. Kyseiset toimialat voisivat puolestaan nykyistä paremmin ottaa huomioon radiotaajuuksien käyttöä koskevat unionin aloitteet ja politiikat. Sen vuoksi olisi luotava radiotaajuuksien osoittamisaikataulujen yhdenmukaistamismenettely sekä määritettävä taajuuskaistojen käyttöluville vähimmäisvoimassaoloaika tai yhteinen voimassaoloaika.

(24)  Muiden langatonta laajakaistaa varten osoitettujen taajuuksien käyttölupiin mahdollisesti sisältyvien keskeisten ehtojen osalta tässä asetuksessa vahvistettujen Unionin sääntelykehyksessä sääntelyperiaatteiden ja kriteerien johdonmukaista soveltamista yksittäisissä jäsenvaltioissa edesauttaisi koordinointimekanismi, jossa komissiolla ja muilla jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus esittää etukäteen huomautuksia käyttölupien myöntämisaikeista tietyssä jäsenvaltiossa ja komissiolla olisi mahdollisuus, muiden jäsenvaltioiden näkemykset huomioon ottaen, estää ehdotuksen täytäntöönpano, jos se vaikuttaa unionin oikeuden vastaiselta. [tark. 25]

(25)  Koska radiotaajuuksien kysyntä langatonta laajakaistaa varten on valtavassa kasvussa, olisi edistettävä kannustettava eikä estettävä taajuuksia tehokkaasti langattomiin laajakaistayhteyksiin käyttäviä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Tällaisia ovat nykyään muun muassa langattoman yhteyden mahdollistavat matalatehoiset ja lyhyellä kantamalla toimivat järjestelmät, kuten langattomien lähiverkkojen nk. hotspot-liityntäpisteet "hotspot"-liityntäpisteet (RLAN, tunnetaan myös nimellä WiFI), sekä matalatehoisten piensoluliityntäpisteiden (femto-, piko- tai metrosolujen) verkot. Taajuuksien dynaamiseen käyttöön, mukaan luettuna toimiluvista vapaiden taajuuksien käyttöön ja muihin innovatiivisiin teknologioihin ja innovatiivisiin taajuuksien käyttöön olisi kannustettava, ja ne olisi tehtävä mahdolliseksi. [tark. 26]

(26)  Täydentävät langattomat liityntäjärjestelmät, kuten langattomat lähiverkot, erityisesti julkisesti saatavilla olevat RLAN-liityntäpisteet, tarjoavat enenevässä määrin loppukäyttäjille pääsyä internetiin, antavat matkaviestinoperaattoreille mahdollisuuden purkaa mobiililiikennekuormaa verkoistaan ja käyttävät yhdenmukaistettuja radiotaajuusresursseja edellyttämättä erillistä valtuutusta tai käyttölupaa.

(27)  Suurinta osaa RLAN-liityntäpisteistä ovat tähän mennessä hyödyntäneet yksityiset käyttäjät kiinteiden laajakaistaliittymiensä paikallisena langattomana jatkeena. Jos loppukäyttäjät jakaisivat oman internet-liittymänsä kapasiteetin rajoissa RLAN-verkkonsa muiden kanssa ja kun tällaisia liityntäpisteitä olisi tarjolla paljon erityisesti tiheään asutuilla alueilla, langaton tiedonsiirtokapasiteetti maksimoitaisiin taajuuksien jälleenkäytön ansiosta ja muodostuisi kustannustehokas täydentävä langaton laajakaistaverkkoinfrastruktuuri, joka olisi muiden loppukäyttäjien käytettävissä. Näin ollen olisi poistettava loppukäyttäjille asetetut käyttäjien omien RLAN-liityntäpisteiden jakamista muiden loppukäyttäjien kanssa ja niihin yhteyden muodostamista koskevat tarpeettomat rajoitukset tai estettävä tällaisten rajoitusten asettaminen.

(28)  Lisäksi RLAN-liityntäpisteiden käyttöönottoa ja yhteenkytkemistä koskevat tarpeettomat rajoitukset olisi niin ikään poistettava. Viranomaiset tai julkisten palvelujen tarjoajat käyttävät yhä enenevässä määrin RLAN-liityntäpisteitä tiloissaan omiin tarkoituksiinsa, esimerkiksi henkilöstön käyttöön, helpottamaan kansalaisten pääsyä paikan päällä kustannustehokkaisiin sähköisiin viranomaispalveluihin tai tukemaan reaaliaikaisten, esimerkiksi julkista liikennettä tai liikenteen hallintaa koskevien älykkäiden julkisten palvelujen tarjoamista. Ne voisivat myös yleisesti tarjota kansalaisille pääsyn tällaisiin liityntäpisteisiin liitännäispalveluna niiden tiloissa kansalaisille tarjotuille palveluille, ja niiden olisi voitava tehdä näin kilpailua ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen puitteissa. Tarjoajan, joka tarjoaa paikallisliittymän sähköisen viestinnän verkkoihin yksityistiloissa tai yksityistilojen lähellä tai rajoitetulla julkisella alueella toisen, tällaisesta liitynnästä riippumattoman toiminnan liitännäispalveluna esimerkiksi silloin, kun jonkin muun kaupallisen toiminnan harjoittaja tarjoaa langattoman lähiverkon hotspot-liityntäpistettä asiakkailleen tai muille alueella liikkuville, ei pitäisi katsoa olevan sähköisen viestinnän tarjoaja.

(29)  Matalatehoiset pienalueen langattomat liityntäpisteet ovat erittäin pieniä ja huomaamattomia kotitalouksien WiFi-reitittimien kaltaisia laitteita. Niiden tekniset ominaisuudet olisi määriteltävä unionin tasolla yleisvaltuutuksella sallittavaa käyttöönottoa ja käyttöä varten erilaisissa paikallisissa yhteyksissä ilman kaavoitus- tai muita lupia koskevia perusteettomia rajoituksia. Niiden toimenpiteiden oikeasuhteisuus, joilla määritellään tällaisen käytön yleisvaltuutuksen piiriin kuulumisen edellytyksenä olevat tekniset ominaisuudet, olisi varmistettava siten, että vaadittavat ominaisuudet ovat huomattavasti rajoittavampia kuin lähetystehon kaltaisia parametreja koskevissa unionin säännöksissä asetetut enimmäisrajat.

(30)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että radiotaajuuksien hallinta kansallisella tasolla ei estä muita jäsenvaltioita käyttämästä radiotaajuuksia, joihin niillä on oikeus, tai noudattamasta sellaisia taajuuskaistoja koskevia velvoitteitaan, joiden käyttö on yhdenmukaistettu unionin tasolla. On tarpeen luoda koordinointimekanismi radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän aikaisempaan toimintaan pohjautuen sen varmistamiseksi, että jokaisella jäsenvaltiolla on tasapuoliset mahdollisuudet käyttää radiotaajuuksia ja että koordinoinnin tulokset ovat johdonmukaisia ja toteuttamiskelpoisia. [tark. 27]

(31)  Unionin sääntelyjärjestelmän täytäntöönpanosta saadut kokemukset osoittavat, että nykyiset säännökset, joissa edellytetään sääntelytoimenpiteiden yhdenmukaista soveltamista ja joiden tavoitteena on myötävaikuttaa sisämarkkinoiden kehitykseen, eivät ole riittävästi luoneet kannustimia käyttöoikeustuotteiden suunnitteluun yhdenmukaistettujen standardien ja menettelyjen perusteella erityisesti kiinteiden verkkojen osalta. Operaattoreilla on eri jäsenvaltioissa toimiessaan vaikeuksia löytää tarvittavan laatuisia liityntähyödykkeitä oikeantasoisella verkkojen ja palvelujen yhteentoimivuudella, ja jos tällaisia on saatavilla, niiden tekniset ominaisuudet poikkeavat toisistaan. Tämä lisää kustannuksia ja muodostaa esteen palvelujen tarjoamiselle yli kansallisten rajojen. [tark. 28]

(32)  Sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden yhdentymistä nopeutettaisiin luomalla kehys tiettyjen sellaisten keskeisten tärkeimpiin parametreihin ja vähimmäisominaisuuksiin perustuvien eurooppalaisten virtuaalituotteiden määrittelemiseksi, jotka ovat erityisen tärkeitä sähköisten viestintäpalveluiden tarjoajille niiden tarjotessa rajatylittäviä palveluita ja omaksuessa yleiseurooppalaista toimintastrategiaa ympäristössä, joka yhä kasvavassa määrin perustuu täysin internet-protokollaan. [tark. 29]

(33)  Erilaisten virtuaalisten tuotteiden palvelemat operatiiviset tarpeet olisi selvitettävä. Eurooppalaisia virtuaalisten laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuotteita olisi oltava saatavilla silloin, kun merkittävässä markkina-asemassa olevan operaattorin on edellytetty puitedirektiivin ja käyttöoikeusdirektiivin säännösten mukaisesti tarjoavan pääsyn verkkoonsa säännellyin ehdoin tietyissä liityntäpisteissä. Ensinnäkin tehokasta rajatylittävää markkinoillepääsyä olisi, silloin kun se on markkina-analyysin perusteella tarpeellista ja oikeasuhteista, helpotettava yhdenmukaistetuilla tuotteilla, jotka mahdollistavat sen, että rajatylittävien palvelujen tarjoaja voi tarjota palvelujaan loppukäyttäjilleen, esimerkiksi eri jäsenvaltioissa toimipaikkoja omaaville yritysasiakkailleen, ennakoitavalla ja riittävällä laadulla. Tällaisten yhdenmukaistettujen tuotteiden olisi oltava saatavilla riittävän pitkän ajan, jotta käyttöoikeutta hakevat toimijat ja palveluntarjoajat voivat suunnitella keskipitkän ja pitkän aikavälin investointejaan. [tark. 30]

(34)  Toiseksi pitkälle kehitetyt virtuaaliset käyttöoikeustuotteet, jotka edellyttävät käyttöoikeutta hakevilta toimijoilta suurempia investointeja ja joiden ansiosta ne saavat lähemmäs loppukäyttäjiä ulottuvan käyttöoikeuden ansiosta enemmän määräysvaltaa ja eriytymismahdollisuuksia, ovat ratkaisevassa asemassa kestävän kilpailun edellytysten luomisessa sisämarkkinoilla. Näin ollen myös tällaiset seuraavan sukupolven liityntäverkkojen (Next Generation Access, NGA) keskeiset tukkutason käyttöoikeustuotteet olisi yhdenmukaistettava rajatylittävien investointien helpottamiseksi. Tällaiset virtuaaliset laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuotteet olisi suunniteltava siten, että ne vastaavat toiminnallisuudeltaan eriytettyjä fyysisiä tilaajayhteyksiä, jotta voidaan laajentaa niiden tukkutason mahdollisten korjaavien toimenpiteiden valikoimaa, joita kansalliset sääntelyviranomaiset voivat harkita direktiivin 2002/19/EY mukaisessa oikeasuhteisuutta koskevassa arvioinnissaan. [tark. 31]

(35)  Kolmanneksi on myös tarpeen määritellä tukkutason yhdenmukaistettu käyttöoikeustuote laajennetulla rajapinnalla tarjottaville kiinteiden vuokrayhteyksien paikallisosille, jotta voidaan mahdollistaa liiketoimintakriittiset liityntäpalvelut kaikkein vaativimmille yrityskäyttäjille. [tark. 32]

(35 a)  On olemassa tarve yhdenmukaistaa yrityksille tarjottavia palveluja koskevien korkealaatuisten tukkutason tuotteiden edellytykset, jotta voidaan mahdollistaa saumattomien palvelujen tarjoaminen rajat ylittäville ja monikansallisille yhtiöille koko unionissa. Yhdenmukaistamisella voisi viestinnän kustannusten osalta olla tärkeä merkitys eurooppalaisten yritysten kilpailukykyyn. [tark. 33]

(36)  Siirryttäessä asteittain täysin internet-protokollaan perustuviin verkkoihin sellaisten eri palveluluokille tarkoitettujen laatuvarmistettujen liityntätuotteiden puute, jotka perustuvat IP-protokollaan ja jotka mahdollistavat tiedonsiirtoyhteydet eri verkkoalueiden ja verkkojen rajojen yli sekä jäsenvaltioiden sisällä että niiden välillä, haittaa sellaisten sovellusten kehittymistä, jotka ovat riippuvaisia pääsystä muihin verkkoihin, mikä puolestaan rajoittaa teknologisia innovaatioita. Lisäksi tilanne estää laatutasoltaan varmennettujen IP-pohjaisten verkkojen ja liityntätuotteiden hallinnasta ja tarjonnasta saatavien tehokkuusetujen laajamittaisemman leviämisen. Hyötyjä ovat erityisesti lisääntynyt turvallisuus, luotettavuus ja joustavuus sekä parempi kustannustehokkuus ja lyhyemmät toimitusajat. Hyötyjä saisivat niin operaattorit ja palveluntarjoajat kuin loppukäyttäjätkin. Siksi on tarpeen omaksua näiden tuotteiden suunnittelun ja saatavuuden suhteen yhdenmukaistettu lähestymistapa ja tarvittavat kohtuulliset ehdot, muun muassa mahdollisuudesta sähköisen viestinnän yritysten keskinäiseen pyyntöperusteiseen ristiintarjontaan. [tark. 34]

(37)  Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi otettava huomioon tämän asetuksen mukaiset eurooppalaiset virtuaaliset laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuotteet arvioidessaan, mitkä ovat tarkoituksenmukaisimpia käyttöoikeuksiin liittyviä korjaavia toimenpiteitä, joilla huomattavan markkinavoiman operaattorit velvoitetaan sallimaan pääsy verkkoihinsa, mutta vältetään tukkutason käyttöoikeustuotteiden tarpeettomasta lisääntymisestä johtuva liikasääntely riippumatta siitä, onko käyttöoikeustuotteet määrätty markkina-analyysin perusteella tai muissa olosuhteissa. Eurooppalaisten virtuaalisten käyttöoikeustuotteiden käyttöönottamisen ei missään tapauksessa pitäisi itsessään johtaa tietylle operaattorille pakollisiksi määrättävien säänneltyjen käyttöoikeustuotteiden määrän kasvamiseen. Se, että kansallisten sääntelyviranomaisten on arvioitava tämän asetuksen hyväksymisen jälkeen, olisiko nykyisten tukkutason käyttöoikeuksiin liittyvien korjaavien toimenpiteiden sijasta määrättävä eurooppalainen virtuaalinen laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuote, sekä arvioitava eurooppalaisen virtuaalisen laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuotteen määräämisen asianmukaisuutta silloin, kun tulevissa markkina-analyyseissä havaitaan huomattava markkinavoima, ei saisi vaikuttaa kansallisten sääntelyviranomaisten velvollisuuteen määritellä direktiivin 2002/21/EY 16 artiklan mukaisesti asianmukaisin ja oikeasuhteisin keino korjata havaittu kilpailuongelma. [tark. 35]

(38)  Sääntelyn ennustettavuuden parantamiseksi lainsäädännössä olisi otettava huomioon myös nykyisen oikeudellisen kehyksen puitteissa kehittyvän päätöksentekokäytännön keskeiset elementit, jotka vaikuttavat ehtoihin, joilla tukkutason käyttöoikeustuotteita, eurooppalaiset virtuaaliset laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuotteet mukaan luettuina, asetetaan saataville seuraavan sukupolven liityntäverkkoja varten. Siihen olisi sisällyttävä säännöksiä, joissa tukkutason käyttöoikeuksien markkinoiden analyysia varten ja erityisesti sitä silmällä pitäen, tarvitaanko seuraavan sukupolven liityntäverkkoihin myönnettävän käyttöoikeuden hintavalvontaa, otetaan huomioon vaihtoehtoisten kiinteiden tai langattomien infrastruktuurien aiheuttaman kilpailupaineen, syrjimätöntä pääsyä koskevien tuloksellisten takeiden ja vähittäistason hintojen, valinnanvaran ja laadun suhteen arvioidun vallitsevan kilpailun tason välisten suhteiden merkitys. Jälkimmäinen näkökohta määrittää viime kädessä loppukäyttäjille koituvat hyödyt. Niinpä suorittaessaan direktiivin 2002/21/EY 16 artiklan mukaista tapauskohtaista analyysia ja rajoittamatta huomattavan markkinavoiman arvioinnin tuloksia ja EU:n kilpailusääntöjen soveltamista, kansalliset sääntelyviranomaiset voivat katsoa, että kun markkinoilla on kaksi kiinteää seuraavan sukupolven liityntäverkkoa, markkinaolosuhteet ovat riittävän kilpaillut aikaansaamaan verkkoparannuksia ja kannustamaan kehitystä kohti ultranopeita palveluita, mikä on yksi vähittäismarkkinoiden kilpailun tärkeä parametri. [tark. 36]

(39)  On odotettavissa, että lisääntynyt kilpailu sisämarkkinoilla vähentää ajan myötä markkina-analyysiin perustuvaa alakohtaista sääntelyä. Yhtenä sisämarkkinoiden toteuttamisen seurauksena pitäisikin olla lisääntynyt taipumus todelliseen kilpailuun merkityksellisillä markkinoilla, jolloin kilpailulainsäädännön jälkikäteen tapahtuvan soveltamisen katsottaisiin yhä useammin riittävän takaamaan markkinoiden toiminnan. Eri jäsenvaltioiden sääntelyn oikeudellisen selkeyden ja ennakoitavuuden varmistamiseksi olisi vahvistettava selkeät ja sitovat kriteerit, joiden perusteella arvioidaan, onko ennakkosääntelyllisten velvoitteiden asettaminen tietyllä markkinalohkolla edelleen perusteltua. Tässä olisi tarkasteltava pullonkaulojen pysyvyyttä ja kilpailunäkymiä ja erityisesti infrastruktuuriin perustuvaa kilpailua samoin kuin vähittäistason kilpailuolosuhteita hinnan, valikoiman ja laadun suhteen, jotka viime kädessä ovat olennaisia loppukäyttäjien sekä EU:n talouden globaalin kilpailukyvyn kannalta. Tämän olisi oltava ennakkosääntelyn piiriin kuuluvien markkinoiden luettelon myöhempien uudelleenarviointien taustalla ja autettava kansallisia sääntelyviranomaisia keskittämään toimiaan sellaisille lohkoille, joilla kilpailu ei vielä ole tehokasta ja toimimaan tässä entistä yhdenmukaisemmin. Todellisten sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden luominen voi lisäksi vaikuttaa markkinoiden maantieteelliseen ulottuvuuteen sovellettaessa kilpailuperiaatteisiin perustuvaa alakohtaista sääntelyä sekä itse kilpailuoikeutta.

(40)  Loppukäyttäjien suojaa koskevien alakohtaisten sääntöjen kansallisen täytäntöönpanon erot luovat huomattavia esteitä digitaalisille sisämarkkinoille. Tällaisia ovat etenkin yleisen sähköisen viestinnän tarjoajille, jotka haluavat tarjota palveluja eri jäsenvaltioissa, säännösten noudattamisesta aiheutuvat suuremmat kustannukset. Lisäksi epäyhtenäisyys ja epävarmuus suojelun tasosta eri jäsenvaltioissa heikentävät loppukäyttäjien luottamusta ja vähentää kuluttajien halukkuutta hankkia sähköisen viestinnän palveluja ulkomailla. Jotta saavutetaan unionin tavoite poistaa sisämarkkinoiden toimintaa haittaavat esteet, on tarpeen korvata nykyiset, toisistaan poikkeavat kansalliset säännökset yhdellä täysin yhdenmukaistetuilla alakohtaisten sääntöjen kokonaisuudella, jolla luodaan korkeatasoinen ja yhtenäinen loppukäyttäjien suoja. Tällainen lainsäädännön täysi yhdenmukaistaminen ei saisi estää yleisen sähköisen viestinnän tarjoajia tarjoamasta loppukäyttäjille sellaisia sopimusjärjestelyjä, joissa on tätä korkeampi suojan taso. [tark. 37]

(41)  Koska Tällä asetuksella yhdenmukaistetaan vain tiettyjä alakohtaisia sääntöjä, sillä ei pitäisi rajoittaa unionin säädöksillä lainsäädännössä vahvistettujen yleisten kuluttajansuojasääntöjen tai niitä täytäntöönpanevan kansallisen lainsäädännön soveltamista. [tark. 38]

(42)  Tämän asetuksen 4 ja 5 luvuissa loppukäyttäjiin viittaavia säännöksiä olisi sovellettava kuluttajien lisäksi myös muihin loppukäyttäjäryhmiin, ensisijaisesti mikroyrityksiin. Muiden loppukäyttäjien kuin kuluttajien olisi pyynnöstä saatava erikseen tehtävällä sopimuksella lupa poiketa joistakin säännöksistä. [tark. 39]

(43)  Sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteuttaminen edellyttää myös esteiden poistamista siltä, että loppukäyttäjät voivat käyttää sähköisiä viestintäpalveluja kaikkialla unionissa. Tämän vuoksi viranomaisten ei pitäisi asettaa tai pitää voimassa rajatylittävän tällaisten palveluiden hankkimisen esteitä. Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien ei tulisi kieltää tai rajoittaa loppukäyttäjien verkkoon pääsyä tai syrjiä loppukäyttäjiä kansallisuuden perusteella tai sen perusteella, missä jäsenvaltiossa he asuvat. Eriyttämisen olisi kuitenkin oltava mahdollista objektiivisesti perusteltavissa olevilla eroilla hinnoissa, riskeissä ja markkinaolosuhteissa, kuten kysynnän vaihtelussa ja kilpailijoiden hinnoittelussa.

(44)  Matkaviestinnässä ja kiinteän verkon viestinnässä on edelleen erittäin merkittäviä hintaeroja kotimaan ja toiseen jäsenvaltioon suuntautuvien puhelujen ja tekstiviestien välillä. Vaikka maiden, operaattoreiden ja hinnoittelupakettien välillä sekä kiinteän verkon ja matkaviestinnän palvelujen välillä on suuria eroja, tämä vaikuttaa yhä edelleen eniten muita heikommassa asemassa oleviin asiakasryhmiin ja vaikeuttaa saumatonta viestintää unionissa eri jäsenvaltioiden laskevan liikenteen kohdeverkkomaksujen huomattavasta alentumisesta ja absoluuttisesti mitatusta lähentymisestä sekä kauttakulkumarkkinoiden matalista hinnoista huolimatta. Lisäksi siirtymisen täysin internet-protokollaan perustuvaan sähköiseen viestintäympäristöön pitäisi aikaan tuoda mukanaan lisää kustannussäästöjä. Näin ollen olisi perusteltava objektiivisilla kriteereillä kaikki merkittävät vähittäishintaerot kansallisen pitkän matkan kiinteän verkon viestinnän, joka tarkoittaa viestintää kansalliseen numerointisuunnitelmaan sisältyvällä suuntanumerolla yksilöidyltä alueelta johonkin toiseen tällaiseen alueeseen, ja toiseen jäsenvaltioon suuntautuvan kiinteän verkon viestinnän välillä.

Kansainvälisen matkaviestinnän vähittäishinnat eivät saisi ylittää säännellyille verkkovierailupuheluille ja verkkovierailutekstiviesteille asetuksella (EU) N:o 531/2012 asetettuja euroäänipuhelu- ja eurotekstiviestitariffeja, ellei poikkeaminen ole perusteltavissa objektiivisilla kriteereillä. Tällaisia kriteerejä voivat olla esimerkiksi lisäkustannukset ja niiden kohtuullinen marginaali. Muita objektiivisia tekijöitä voivat olla erot hintajoustossa ja se, että kaikkien loppukäyttäjien saatavilla on helposti rajatylittäviä yhteyksiä unionissa vähäisin lisäkustannuksin tai maksutta tarjoavien yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien vaihtoehtoisia tariffeja tai tietoyhteiskunnan palveluita, jotka ovat toiminnoiltaan verrannollisia, edellyttäen, että tällaisten vaihtoehtojen tarjoajat aktiivisesti tiedottavat niistä loppukäyttäjille. [tark. 40]

(45)  Internetistä on kehittynyt viime vuosikymmeninä innovoinnille avoin alusta, johon loppukäyttäjien käyttäjien, sisällön ja sovellusten tarjoajien ja internet-palvelujen tarjoajien on varsin helppo päästä toimimaan. Avoimen internetin 'verkon neutraaliudella' tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan kaikkea internet-liikennettä olisi kohdeltava yhdenvertaisesti ja syrjimättä, rajoituksitta ja häiriöttömästi riippumatta lähettäjästä, vastaanottajasta, tyypistä, sisällöstä, laitteesta, palvelusta tai sovelluksesta. Kuten Euroopan parlamentin 17 päivänä marraskuuta 2011 avoimesta internetistä ja verkon neutraalisuudesta Euroopassa antamassa päätöslauselmassa(17) todetaan, internetin avoin luonne on ollut keskeinen kilpailukykyä, talouskasvua, sosiaalista kehitystä ja innovointia edistävä tekijä – sen ansiosta on kehitetty valtavasti verkkosovelluksia, ‑sisältöä ja ‑palveluita – joka näin on lisännyt sisällön ja palvelujen tarjontaa ja kysyntää; päätöslauselmassa todetaan myös, että avoin internet on nopeuttanut ratkaisevasti tiedon ja ideoiden vapaata liikkuvuutta myös maissa, joissa riippumatonta uutistarjontaa on vähän. Nykyisellä sääntelykehyksellä pyritään edistämään loppukäyttäjien käyttäjien mahdollisuuksia saada ja jakaa tietoa tai käyttää valitsemiaan sovelluksia ja palveluja. BERECin liikenteenhallintakäytäntöjä käsittelevästä raportista (julkaistiin toukokuussa 2012) sekä terveys- ja kuluttaja-asioiden toimeenpanoviraston tilaamasta internet-yhteyksien markkinoiden toimintaa ja tarjontaa kuluttajan näkökulmasta tarkastelevasta tutkimuksesta (julkaistiin joulukuussa 2012) kävi äskettäin kuitenkin ilmi, että huomattava määrä loppukäyttäjiä käyttäjiä kärsii liikenteenhallintakäytännöistä, jotka estävät tietyt sovellukset tai hidastavat niiden käyttöä. Näihin kehityssuuntauksiin on puututtava unionin tasolla annettavilla selkeillä säännöillä, jotta avoin internet voidaan säilyttää ja välttää yksittäisten jäsenvaltioiden toimenpiteistä aiheutuva sisämarkkinoiden pirstoutuminen. [tark. 41]

(46)  Loppukäyttäjien Käyttäjien vapaudessa saada ja jakaa tietoa ja laillista sisältöä tai käyttää valitsemiaan sovelluksia ja palveluja on noudatettava EU:n ja kansallista lainsäädäntöä. Tässä asetuksessa määritellään niiden rajoitusten rajat, jotka yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat voivat tälle vapaudelle asettaa, mutta ei rajoiteta unionin muun lainsäädännön, esimerkiksi tekijänoikeussääntöjen ja direktiivin 2000/31/EY soveltamista. [tark. 42]

(47)  Avoimessa internetissä sähköisten viestintäpalvelujen internet-liityntäpalvelujen tarjoajat eivät saisi sopimuspohjaisesti sovittujen datansiirtomäärien tai nopeuksien rajoissa estää pääsyä tiettyihin sisältöihin, sovelluksiin tai palveluihin taikka niiden tiettyihin luokkiin tai heikentää niiden laatua tai syrjiä niitä, paitsi rajoitetussa määrässä kohtuullisia liikenteenhallintatoimenpiteitä koskevia tapauksia. Tällaisten toimenpiteiden olisi oltava teknisesti välttämättömiä, avoimia, oikeasuhteisia ja syrjimättömiä. Kohtuullinen liikenteenhallinta kattaa vakavien rikosten ehkäisyn tai niiden vaikeuttamisen muun muassa palveluntarjoajien vapaaehtoisilla toimilla, joilla estetään pääsy lapsipornografisiin sisältöihin ja tällaisten sisältöjen levittäminen. Verkon ruuhkautumisen vaikutusten minimoimista ylikuormittumiseen olisi pidettävä kohtuullisena voitava puuttua edellyttäen, että verkon ylikuormittuminen on vain tilapäistä tai se tapahtuu poikkeuksellisissa olosuhteissa. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava vaatia, että palveluntarjoaja osoittaa, että liikenteen yhdenvertaisella kohtelulla sen tehokkuus vähenee huomattavasti. [tark. 43]

(47 a)  Tämä asetus ei vaikuta direktiivin 2002/58/EYsoveltamiseen. [tark. 44]

(48)  Määrään perustuvien tariffien pitäisi katsoa olevan avoimen internetin periaatteen mukaisia edellyttäen, että loppukäyttäjillä käyttäjillä on mahdollisuus valita avoimesti käytettävissään olevan tällaisen valinnan ehtoja ja seurauksia koskevan selkeän, avoimen ja yksiselitteisen tiedon pohjalta normaalia datakulutustaan vastaava tariffi. Samalla tällaisten tariffien pitäisi mahdollistaa se, että yleisen sähköisen viestinnän internet-liityntäpalvelujen tarjoajat voivat paremmin mukauttaa verkkojen kapasiteettia odotettavissa oleviin datamääriin. On olennaisen tärkeää, että ennen kuin loppukäyttäjät käyttäjät sitoutuvat datamäärien tai yhteysnopeuksien rajoituksiin ja sovellettaviin hintoihin, heille tiedotetaan mahdollisuudesta jatkuvasti seurata kulutustaan ja että he voivat halutessaan helposti lisätä saatavilla olevaa datamäärää. [tark. 45]

(49)  Myös yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien tai sisällön, sovellusten tai palveluntarjoajien tarjoamille Palveluille tai sovelluksille, jotka edellyttävät korkeammantasoista taattua palvelunlaatua, on loppukäyttäjien käyttäjien taholta tulevaa kysyntää tulevaan kysyntään olisi voitava vastata. Tällaisia palveluita voivat olla muun muassa televisiosisällön lähetykset internet-protokollan välityksellä (IP-tv), videokonferenssit ja tietyt terveydenhuollon sovellukset. Loppukäyttäjien Käyttäjien olisi näin ollen myös voitava tehdä palvelunlaadultaan parempia erikoistuneita palveluja koskevia sopimuksia joko yleisen internet-liityntäpalvelujen tarjoajien, sähköisen viestinnän tarjoajien tai sisällön, sovellusten tai palveluntarjoajien kanssa. Jos tällaiset sopimukset tehdään internet-liityntäpalvelujen tarjoajan kanssa, tarjoajan olisi varmistettava, että palvelunlaadultaan parempi palvelu ei heikennä internet-liitynnän yleistä laatua. Liikenteenhallintatoimenpiteitä ei myöskään saisi soveltaa kilpailevia palveluita syrjivällä tavalla. [tark. 46]

(50)  Lisäksi on olemassa sisällön, sovellusten ja palvelujen tarjoajien taholta tulevaa kysyntää joustaviin laatuparametreihin perustuville siirtopalveluille. Tällaisissa palveluissa voidaan esimerkiksi alentaa sellaisen liikenteen prioriteettia, joka ei ole aikakriittistä. Sisällön, sovellusten ja palvelujen tarjoajien mahdollisuus neuvotella yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien kanssa tällaisista joustavista palvelunlaatutasoista on voi olla tarpeen erikoistuneiden palvelujen tarjoamiseksi, ja sen odotetaan olevan keskeisessä asemassa muun muassa tiettyjen laitteiden välisen suoran tiedonsiirron (M2M) kaltaisten uusien palvelujen kehittämisessä tarjoamiseksi. Tällaisten järjestelyjen pitäisi samalla mahdollistaa se, että yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat voivat tasata liikennettä paremmin ja ehkäistä verkon ruuhkautumista. Sisällön, sovellusten ja palvelujen tarjoajien sekä yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien olisi sen vuoksi voitava edelleen vapaasti tehdä määriteltyyn palvelunlaatutasoon perustuvia erikoistuneita palveluja koskevia sopimuksia, edellyttäen, että tällaiset sopimukset eivät merkittävästi heikennä internet-liityntäpalvelujen yleistä internet-liityntäpalvelun laatua. [tark. 239]

(51)  Kansalliset sääntelyviranomaiset ovat oleellisessa roolissa varmistettaessa, että loppukäyttäjät todella hyötyvät tästä vapaudesta päästä avoimeen internetiin. Tämän vuoksi kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava seuranta- ja raportointivelvollisuus, ja niiden olisi varmistettava, että yleisen internet-liityntäpalveluiden tarjoajat, muut sähköisen viestinnän tarjoajat ja muut palveluntarjoajat noudattavat sääntöjä ja että saatavilla on syrjimättömiä ja korkealaatuisia internet-liityntäpalveluja, joita erikoistuneet palvelut eivät heikennä. Arvioidessaan internet-liityntäpalvelujen mahdollista yleistä heikkenemistä kansallisten sääntelyviranomaisten olisi otettava huomioon sellaiset laatuparametrit kuin ajoitus- ja luotettavuusparametrit (viive, viivevaihtelu, pakettihävikki), verkon ruuhkautumisen taso ja vaikutukset, tosiasialliset nopeudet vs. mainostetut nopeudet, internet-liityntäpalvelujen suorituskyky verrattuna erikoistuneiden korkealaatuisempien palvelujen suorituskykyyn sekä loppukuluttajien kokemus laadusta. Kansallisille sääntelyviranomaisille Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi otettava käyttöön loppukäyttäjille tehokkaita, selkeitä ja helposti saatavilla olevia muutoksenhakumekanismeja tarjoavia valitusmenettelyjä ja niille olisi annettava valtuudet asettaa palvelun laatua koskevia vähimmäisvaatimuksia kaikille tai yksittäisille yleisen internet-liityntäpalveluiden tarjoajille, muille sähköisen viestinnän tarjoajille ja muille palveluntarjoajille, jos tämä on tarpeen palvelulaadun yleisen heikkenemisen estämiseksi internet-liityntäpalvelujen markkinoilla. [tark. 240]

(52)  Toimien, joilla lisätään internet-liityntäpalvelujen hintojen, tariffien, sopimusehtojen ja -edellytysten sekä palvelunlaadun parametrien läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta, ansiosta loppukäyttäjillä pitäisi olla aikaisempaa paremmat mahdollisuudet optimoida palveluntarjoajan valintansa ja hyötyä näin täysimääräisesti kilpailun tuomista eduista. Vuorovaikutteisia vertailusivustoja, oppaita tai vastaavia välineitä varten kehitettyjen vapaaehtoisten sertifiointijärjestelmien olisi oltava riippumattomia sähköisen viestinnän tarjoajista, käytettävä selkeää kieltä, käytettävä täydellisiä ja ajankohtaisia tietoja, perustuttava avoimiin menetelmiin, oltava luotettavia ja saavutettavia verkkosisällön saavutettavuusohjeiden version 2.0 mukaisesti ja niihin olisi sisällyttävä tehokas valitusten käsittelymenettely. [tark. 49]

(53)  Loppukäyttäjille olisi tiedotettava asianmukaisesti tarjotun palvelun hinnasta ja tyypistä ennen palvelun ostamista. Kyseiset tiedot olisi annettava myös välittömästi ennen puhelun yhdistämistä siinä tapauksessa, että kyseiseen numeroon tai palveluun sovelletaan erityisiä hinnoitteluehtoja, kuten puheluissa lisämaksullisiin palvelunumeroihin. Jos tällainen palveluntarjoajalle asetettu velvoite on suhteeton ottaen huomioon tariffitietojen antamisen kesto ja kustannukset suhteessa keskimääräiseen puhelun kestoon ja loppukäyttäjiin kohdistuvaan kustannusriskiin, kansalliset sääntelyviranomaiset voivat myöntää poikkeuksen. Loppukäyttäjille olisi myös tiedotettava mahdollisista ilmaispuhelupalveluun sovellettavista lisämaksuista. [tark. 50]

(54)  Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien olisi tiedotettava loppukäyttäjille asianmukaisesti muun muassa palveluistaan ja hinnoistaan, palvelun laatua koskevista parametreista, pääsystä hätäpalveluihin ja mahdollisista rajoituksista sekä vammaisille kuluttajille tarkoitetuista palveluista ja tuotteista. Ennalta määritettyyn viestinnän määrään perustuvien hinnoittelumallien tapauksessa yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien olisi myös tiedotettava kuluttajilla ja muilla sitä pyytävillä loppukäyttäjillä olevasta mahdollisuudesta siirtää edellisellä laskutuskaudella käyttämättä jäänyt viestinnän määrä nykyiselle laskutuskaudelle. Nämä tiedot olisi annettava selvällä ja avoimella tavalla, niiden olisi oltava mukautettuja jäsenvaltioon, jossa palveluja tarjotaan, ja ne olisi saatettava ajan tasalle, jos niissä tapahtuu muutoksia. Palveluntarjoajat olisi vapautettava näistä tiedotusvaatimuksista silloin, kun on kyse yksilöllisesti neuvotelluista tarjouksista. [tark. 51]

(55)  Jotta loppukäyttäjät voivat arvioida itsenäisesti tarjouksia, on olennaisen tärkeää, että tuotteista ja palveluista on saatavilla vertailukelpoisia tietoja. Kokemus on osoittanut, että käytettävissä olevat luotettavat ja vertailukelpoiset tiedot lisäävät loppukäyttäjien luottamusta palvelujen käyttöä kohtaan ja edistävät heidän halukkuuttaan käyttää valinnanvapauttaan.

(56)  Sopimukset ovat tärkeä keino taata loppukäyttäjille tiedon avoimuus ja oikeusvarmuus. Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien olisi annettava loppukäyttäjille käyttäjille kaikki sopimuksen kannalta olennaiset tiedot selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa ennen kuin sopimuksen ehdot sitovat loppukäyttäjää käyttäjää. Tietojen olisi oltava pakollisia, ja niitä saisi muuttaa ainoastaan loppukäyttäjän käyttäjän ja palveluntarjoajan yhteisellä suostumuksella. Komissio ja monet kansalliset sääntelyviranomaiset ovat hiljattain havainneet, että internet-liityntäpalvelujen mainostettujen nopeuksien ja loppukäyttäjien käyttäjien tosiasiallisesti käytettävissä olevien nopeuksien välillä on huomattavia eroja. Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien olisi sen vuoksi ennen sopimuksen tekemistä tiedotettava loppukäyttäjille käyttäjille nopeudesta ja muista palvelun laatua koskevista parametreista, jotka voidaan realistisesti toimittaa loppukäyttäjän pääsijaintipaikassa.

Kiinteissä siirtoyhteyksissä ja mobiilisiirtoyhteyksissä normaalisti käytettävissä oleva nopeus on se viestintäpalvelun nopeus, jonka kuluttaja voi olettaa saavansa suurimman osan ajasta palvelua käyttäessään vuorokaudenajasta riippumatta. Normaalisti käytettävissä oleva nopeus on johdettava nopeuden arvioiduista vaihteluväleistä, keskiarvoista, nopeudesta ruuhkahuippujen aikana ja vähimmäisnopeudesta. Menetelmä olisi vahvistettava BERECin suuntaviivoissa, ja sitä olisi tarkistettava ja päivitettävä säännöllisesti, jotta voidaan ottaa huomioon teknologian ja infrastruktuurin kehitys. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että viestinnän tarjoajat antavat loppukäyttäjille mahdollisuuden saada vertailukelpoista tietoa matkaviestinverkon kattavuudesta, mukaan luettuina erilaiset teknologiat omassa jäsenvaltiossaan, ennen sopimuksen tekemistä, jotta nämä loppukäyttäjät voivat tehdä tietoon perustuvia ostopäätöksiä. [tark. 52]

(57)  Päätelaitteiden suhteen sopimuksessa olisi määritettävä mahdolliset rajoitukset, joita palveluntarjoaja asettaa laitteiden käytölle, kuten SIM-lukitus, sekä maksut, jotka peritään, jos sopimus irtisanotaan ennen sovittua päättymispäivämäärää. Maksuja ei saisi periä sopimuksen sovitun keston päättymisen jälkeen. Sopimuksessa olisi myös määritettävä myynnin jälkeisten palveluiden tyypit, tarjottavat ylläpitopalvelutyypit ja asiakastukipalvelut. Mahdollisuuksien mukaan näihin tietoihin on sisällytettävä pyynnöstä annettavat tekniset tiedot loppukäyttäjän valitseman päätelaitteen moitteettomasta toiminnasta. Nämä tiedot on toimitettava maksutta, ellei ole havaittu teknistä yhteensopimattomuutta. [tark. 53]

(58)  Jättilaskujen välttämiseksi loppukäyttäjien käyttäjien olisi voitava määrittää kaikissa jälkikäteislaskutusta käyttävissä palveluissa puhelumaksuille ja internet-liityntäpalvelujen maksuille ennalta määritelty enimmäisraja. Tällaisen toiminnon olisi oltava tarjolla veloituksetta, ja siihen olisi liityttävä sisällettävä asianmukainen ja myös myöhemmin uudestaan luettavissa oleva ilmoitus enimmäisrajan lähestymisestä. Kun enimmäisraja on saavutettu, loppukäyttäjälle ei pitäisi enää toimittaa kyseisiä palveluita eikä laskuttaa niistä, paitsi jos loppukäyttäjä nimenomaisesti pyytää palveluntarjoajan kanssa sovittujen palvelujen tarjoamisen jatkamista. [tark. 54]

(58 a)  Eurooppalaisia sähköisen viestinnän sisämarkkinoita ja koko Euroopan yhteen liittämistä koskevista toimenpiteistä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa tarkoitetussa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY(18), jossa säädetään jäsenvaltioissa tämän asetuksen mukaisesti ja jäsenvaltioiden nimeämien toimivaltaisten viranomaisten, erityisesti jäsenvaltioiden riippumattomien viranomaisten, valvonnassa suoritetusta henkilötietojen käsittelystä, sekä direktiiviä 2002/58/EY. [tark. 55]

(58 b)  Eurooppalaisia sähköisen viestinnän sisämarkkinoita ja koko Euroopan yhteen liittämistä koskevista toimenpiteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen mukaisessa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001(19). [tark. 56]

(59)  Jäsenvaltioiden kokemukset ja terveys- ja kuluttaja-asioiden toimeenpanoviraston äskettäin teettämä tutkimus ovat osoittaneet, että pitkät sopimuskaudet ja sopimusten voimassaoloaikojen automaattinen tai hiljainen jatkaminen haittaavat merkittävästi palveluntarjoajan vaihtamista. Siksi loppukäyttäjillä olisi oltava mahdollisuus purkaa sopimus kuuden kuukauden kuluttua sopimuksen tekemisestä ilman, että siitä koituu heille kustannuksia. Tällaisessa tapauksessa loppukäyttäjät voidaan velvoittaa korvaamaan palveluntarjoajille päätelaitteiden jäännösarvo tai aikaan suhteutettu korvaus (pro rata temporis -periaatteen mukaisesti) mahdollisista muista tarjouseduista. Sopimukset, joiden voimassaoloaikaa on hiljaisesti jatkettu, olisi voitava irtisanoa yhden kuukauden irtisanomisajalla. [tark. 57]

(60)  Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan sopimusehtoihin loppukäyttäjien haitaksi tekemien, esimerkiksi maksuja, hintoja, datamäärärajoituksia, datansiirtonopeuksia, kattavuutta tai henkilötietojen käsittelyä koskevien merkittävien muutosten olisi katsottava oikeuttavan loppukäyttäjän irtisanomaan sopimuksensa ilman mitään kuluja.

(61)  Sähköisen viestinnän palveluista ja muista palveluista, kuten lineaarisista lähetyspalveluista, koostuvista paketeista on tullut yhä yleisempiä, ja ne ovat tärkeä osa kilpailua. Tällaisten pakettien eri palveluihin sovellettavat erilaiset sopimusten irtisanomista ja vaihtamista koskevat sopimusvelvoitteet estävät käytännössä loppukäyttäjiä vaihtamasta koko paketin tai sen osia kilpaileviin tarjouksiin. Tämän asetuksen sopimusten irtisanomista ja vaihtamista koskevia säännöksiä olisi sen vuoksi sovellettava kaikkiin tällaisen paketin osiin.

(62)  Jotta loppukäyttäjät voisivat saada täyden hyödyn kilpailluista markkinoista, heidän olisi voitava tehdä tietoisia valintoja ja vaihtaa palveluntarjoajaa silloin, kun se on heidän etujensa mukaista. Loppukäyttäjien olisi näin ollen voitava vaihtaa palveluntarjoajaa ilman oikeudellisia, teknisiä tai menettelyihin liittyviä esteitä, jotka voivat liittyä muun muassa sopimusehtoihin ja maksuihin. Numeron siirrettävyys on keskeinen kuluttajan valinnanvaraa helpottava ja todellista kilpailua lisäävä tekijä. Se olisi toteutettava mahdollisimman nopeasti siten, että numero on käytettävissä yhden työpäivän kuluessa siitä, kun siirtoa koskeva sopimus on tehty. Jäljellä olevien laskujen suorittaminen ei saisi olla numeronsiirtopyynnön edellytyksenä.

(63)  Keskitettyjen palvelupisteiden luomisen tukemiseksi ja Sen helpottamiseksi, että vaihtaminen käy loppukäyttäjän kannalta saumattomasti, BEREC olisi valtuutettava laatimaan suuntaviivoja, joilla määritellään vastaanottavan yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan olisi johdettava vaihtamismenettelyä. ja siirtävän operaattorin velvollisuudet vaihtamis- ja siirtämismenettelyssä, millä voidaan varmistaa muun muassa, että siirtävä yleisen sähköisen viestinnän tarjoaja ei saisi viivyttää tai hankaloittaa viivytä tai hankaloita vaihtamismenettelyä, että menettely on Automatisoituja menettelyjä olisi käytettävä mahdollisimman laajalti ja varmistettava automatisoitu ja että varmistetaan korkeatasoinen henkilötietojen suoja. Suuntaviivoissa olisi myös ratkaistava kysymys, kuinka varmistetaan loppukäyttäjien käytön jatkuvuus, mukaan luettuna tunnisteiden, esimerkiksi sähköpostiosoitteiden, avulla toteutettava jatkuvuus tai esimerkiksi tarjoamalla mahdollisuus valita palvelu sähköpostien edelleenlähettämiseksi uuteen osoitteeseen. Vaihtoa koskevien avointen, tarkkojen ja oikea-aikaisten tietojen pitäisi lisätä loppukäyttäjien luottamusta vaihtamista kohtaan ja tehdä heistä halukkaampia osallistumaan aktiivisesti kilpailuprosessiin. [tark. 58]

(64)  Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien kanssa tehtyjen sopimusten olisi lakattava olemasta voimassa automaattisesti sen jälkeen, kun vaihto on suoritettu, ilman, että loppukäyttäjiltä vaaditaan lisätoimia. Koko käyttämätön saldo olisi palautettava kuluttajille, jotka käyttävät ennakkoon maksettuja palveluja. [tark. 59]

(65)  Loppukäyttäjien kannalta jatkuvuus on tärkeää muutettaessa tärkeitä tunnistetietoja, kuten sähköpostiosoitteita. Tämän vuoksi ja sen varmistamiseksi, että sähköpostiviestejä ei menetetä, loppukäyttäjillä olisi oltava mahdollisuus valita siirtävän internet-liittymäpalvelun tarjoama maksuton palvelu sähköpostien edelleenlähettämiseksi uuteen osoitteeseen, jos loppukäyttäjällä on siirtävän palveluntarjoajan antama sähköpostiosoite. [tark. 60]

(66)  Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat määrätä yleisistä menettelyistä numeroiden siirtämistä ja palveluntarjoajan vaihtamista varten ottaen huomioon teknologinen kehitys ja tarve varmistaa nopea, tehokas ja kuluttajaystävällinen vaihtoprosessi. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi voitava määrätä oikeasuhteisista toimenpiteistä loppukäyttäjien asianmukaiseksi suojelemiseksi koko vaihtoprosessin ajan, muun muassa asianmukaisista seuraamuksista, joita tarvitaan väärinkäytösriskien ja viivästysten minimoimiseksi tai sen estämiseksi, että loppukäyttäjät siirretään toiselle palveluntarjoajalle vastoin heidän tahtoaan. Niiden olisi myös voitava vahvistaa tällaisissa tapauksissa loppukäyttäjiä varten automaattinen korvausjärjestelmä.

(67)  Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava toteuttaa tämän asetuksen säännösten noudattamisen seuraamiseksi ja valvomiseksi tehokkaita toimia, joihin kuuluvat muun muassa valtuudet määrätä tehokkaita taloudellisia tai hallinnollisia seuraamuksia, jos säännöksiä rikotaan.

(68)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä liitteiden mukauttamiseksi, jotta voidaan ottaa huomioon markkinoiden ja tekninen kehitys. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. [tark. 61]

(69)  Tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa sellaisen päätöksen antamiseksi, jossa jäsenvaltioita edellytetään mukauttamaan suunnitelmansa käyttölupien myöntämistä ja tosiasiallisen käytön sallimista varten asetetun yhteisen aikataulun mukaisiksi.

(70)  Radiotaajuuksien myöntämisen yhdenmukaistamiseen ja koordinointiin, pienalueen langattomien liityntäpisteiden ominaisuuksiin, jäsenvaltioiden väliseen koordinointiin radiotaajuuksien osoittamisessa, eurooppalaisia virtuaalisia käyttöoikeustuotteita ja internet-yhteyksien turvaamista sekä kohtuullista liikenteenhallintaa ja palvelun laatua koskeviin yksityiskohtaisempiin teknisiin ja menettelysääntöihin ja kohtuullisen käytön kriteeriin liittyvää täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(20) mukaisesti. [tark. 62]

(71)  Jotta voidaan varmistaa sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteuttamiseen tähtäävän tavoitteen ja sen tämän asetuksen ja tiettyjen voimassa olevien säännösten tavoitteiden ja niiden saavuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden johdonmukaisuus suhteessa tähän asetukseen ja tiettyihin voimassa oleviin säännöksiin sekä kehittyvän päätöskäytännön keskeisiin osatekijöihin, direktiivejä 2002/21/EY, 2002/20/EY, 2002/22/EY, asetuksia (EU) N:o 531/2012 ja (EY) N:o 1211/2009 sekä päätöstä N:o 243/2012/EU olisi muutettava. Sen vuoksi Samalla olisi säädettävä, että direktiiviä 2002/21/EY ja siihen liittyviä direktiivejä luetaan yhdessä tämän asetuksen kanssa, otettava käyttöön laajemmat komission valtuudet huomattavan markkinavoiman eurooppalaisille sähköisen viestinnän tarjoajille määrättyjen korjaavien toimenpiteiden johdonmukaisuuden varmistamiseksi eurooppalaisen kuulemismekanismin yhteydessä, yhdenmukaistettava kriteerit merkityksellisten markkinoiden määrittelyn ja kilpailuasteen arviointia varten, mukautettava direktiivin 2002/20/EY mukaista ilmoitusjärjestelmää EU-valtuutusta silmällä pitäen sekä kumottava loppukäyttäjien oikeuksien yhdenmukaistamisen vähimmäistasoa koskevat direktiivin 2002/22/EY säännökset, jotka käyvät tarpeettomiksi tässä asetuksessa säädetyn täyden yhdenmukaistamisen myötä. [tark. 63]

(72)  Matkaviestinnän markkinat ovat edelleen hajanaiset unionissa, eikä yksikään mobiiliverkko kata kaikkia jäsenvaltioita. Voidakseen tarjota matkaviestinpalveluja unionissa matkustaville kotimaisille asiakkailleen verkkovierailuoperaattoreiden on näin ollen ostettava tukkutason verkkovierailupalveluja operaattoreilta vierailun kohteena olevissa jäsenvaltioissa. Nämä tukkutasolla aiheutuvat maksut muodostavat merkittävän esteen verkkovierailupalvelujen tarjoamiselle hintaan, joka tasoltaan vastaisi kotimaisista matkaviestinpalveluista perittäviä hintoja. Sen vuoksi olisi edelleen toteuttava toimenpiteitä, joilla edistetään näiden maksujen alentamista. Verkkovierailuoperaattoreiden väliset kaupalliset tai tekniset sopimukset, joiden avulla niiden verkkojen kattavuus voidaan laajentaa koko unioniin, tarjoavat keinon internalisoida tukkutason kustannukset. Tarkoituksenmukaisten kannustimien tarjoamiseksi olisi mukautettava tiettyjä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 531/2012(21) vahvistettuja sääntelyllisiä velvoitteita. Erityisesti silloin, kun verkkovierailupalvelujen tarjoajat joko omien verkkojensa tai kahden- tai monenvälisten verkkovierailusopimusten avulla varmistavat, että kaikille asiakkaille unionissa tarjotaan oletusarvoisesti kotimaisten tariffien tasoisia verkkovierailutariffeja, kotimaan operaattoreiden velvoitetta sallia asiakkailleen oikeus käyttää minkä tahansa vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin verkkovierailuäänipuhelu-, ‑tekstiviesti- ja -datapalveluja ei pitäisi soveltaa tällaisiin palveluntarjoajiin, kuitenkin soveltaen siirtymäaikaa tapauksissa, joissa tällainen käyttöoikeus on jo myönnetty. [tark. 64]

(73)  Kahden- tai monenvälisten verkkovierailusopimusten avulla matkaviestinoperaattori voi käsitellä verkkovierailuja, joita sen kotimaan asiakkaat tekevät kumppaneiden verkoissa, merkittävässä määrin samalla tavoin kuin tarjotessaan näille asiakkaille palveluja omissa verkoissaan, millä on vastaavasti vaikutuksia vähittäistason hintoihin, jotka se perii tällaisesta unionin laajuisesta virtuaalisesta verkkokattavuudesta. Tällainen tukkutason järjestely voisi mahdollistaa uusien verkkovierailutuotteiden kehityksen ja sitä kautta lisätä valinnanvaraa ja kilpailua vähittäistasolla. [tark. 65]

(74)  Euroopan digitaalistrategiassa ja asetuksessa N:o 531/2012 asetetaan poliittiseksi tavoitteeksi, että verkkovierailutariffien ja kotimaisten tariffien välisen eron olisi lähestyttävä nollaa. Käytännössä tämä edellyttää, että sellaisiin yleisiin kotimaisen kulutuksen luokkiin, jotka ovat määriteltävissä tietyn osapuolen eri kotimaisten vähittäistason palvelupakettien perusteella, kuuluvien kuluttajien olisi voitava luotettavasti toisintaa omaan kotimaiseen vähittäistason palvelupakettiinsa liittyvä tyypillinen kotimainen kulutusmallinsa matkustaessaan ajoittain unionissa ilman lisäkuluja kotimaassa aiheutuviin verrattuna. Tällaisia yleisiä luokkia voidaan nykyisessä kaupallisessa käytännössä määritellä esimerkiksi erottamalla kotimaisia vähittäistason palvelupaketteja toisistaan sen perusteella, ovatko ne etu- vai jälkikäteen laskutettavia; pelkkiä GSM-tuotteita (ts. äänipuhelut ja tekstiviestit); erilaisiin kulutusmääriin mukautettuja tuotteita; joko yritys- tai yksityisasiakkaille suunnattuja tuotteita; vähittäistason tuotteita, joista laskutetaan kulutettua yksikköä kohti tai joissa yksiköistä (esim. puheminuuteista tai datansiirron megatavuista) laskutetaan nipuittain vakiohintaan riippumatta tosiasiallisesta kulutuksesta. Kotimaisten matkaviestinpalvelujen markkinoilla eri puolilla unionia asiakkaiden saatavilla olevissa moninaisissa vähittäistason tariffeissa ja palvelupaketeissa otetaan huomioon kilpailuperusteisiin markkinoihin liittyvät vaihtelevat käyttäjävaatimukset. Myös unionin sisäisen verkkovierailuympäristön olisi ilmennettävä tätä kotimaisten markkinoiden joustavuutta, ottaen kuitenkin huomioon, että jos verkkovierailuoperaattorit tarvitsevat tukkutason hyödykkeitä riippumattomilta verkko-operaattoreilta eri jäsenvaltioissa, rajoitusten asettaminen voi olla edelleen perusteltua kohtuullisen käytön kriteeriin vedoten, jos tällaiseen verkkovierailupalvelujen käyttöön sovelletaan kotimaisten palvelujen tariffeja. [tark. 66]

(75)  Vaikka verkkovierailuoperaattoreiden olisi ensisijaisesti itse arvioitava se verkkovierailupuhelujen, -tekstiviestien ja -datansiirron kohtuullinen määrä, josta voidaan laskuttaa kotimaisten palvelujen hinta niiden kulloisissakin vähittäistason palvelupaketeissa, ne voivat, huolimatta siitä, että verkkovierailujen vähittäishinnoittelu on lopetettava 15 päivään joulukuuta 2015 mennessä, soveltaa kohtuullista käyttöä koskevaa lauseketta säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutukseen, josta peritään sovellettava kotimaisten palvelujen hinta, viittaamalla kohtuullisen käytön kriteeriin. Tätä kriteeriä olisi sovellettava siten, että kuluttajat pystyvät luotettavasti toisintamaan omaan kotimaiseen vähittäistason palvelupakettiinsa liittyvän tyypillisen kotimaisen kulutusmallinsa matkustaessaan ajoittain unionissa. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi valvottava sitä, miten verkkovierailuoperaattorit soveltavat tällaisia kohtuullisia käyttörajoja, ja varmistettava, että ne määritellään nimenomaisesti viitaten yksityiskohtaisiin määrällisiin tietoihin liittymäsopimuksissa, joiden ehdot ovat selkeitä ja läpinäkyviä asiakkaille. Tällöin kansallisten sääntelyviranomaisten olisi otettava mahdollisimman tarkasti huomioon asiaan liittyvät BERECin ohjeet, jotka perustuvat julkisen kuulemisen tuloksiin ja jotka koskevat kohtuullisen käytön kriteerin soveltamista verkkovierailuoperaattoreiden tarjoamiin vähittäistason sopimuksiin. Ohjeissaan BERECin olisi yksilöitävä erilaisia käyttömalleja käyttäen perustana puheen- ja datansiirron ja tekstiviestien käyttösuuntauksia unionin tasolla sekä ennakoitua kehitystä etenkin langattomassa datasiirron käyttömäärissä. Eurotariffin enimmäishintoja olisi edelleen sovellettava turvarajana kohtuulliset käyttörajat ylittävästä kulutuksesta perittäville hinnoille asetuksen (EU) N:o 531/2012 voimassaolon päättymiseen saakka. [tark. 67]

(76)  Lisäksi koska matkaviestinverkkoon laskevasta liikenteestä perityt maksut ovat viime vuosina merkittävästi alentuneet koko unionissa, myös verkkovierailussa vastaanotetuista puheluista perittävät lisämaksut pitäisi nyt olla mahdollista poistaa. Selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi olisi 15 päivänä joulukuuta 2015 vahvistettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 717/2007(22) aloitetun verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistaminen kokonaan. Lisäksi komission olisi ennen tällaista vähittäistason lisämaksujen lopullista poistamista ilmoitettava 30 päivään kesäkuuta 2015 mennessä mahdollisesti tarvittavista tukkutason maksujen tai markkinamekanismien muutoksista ottaen huomioon matkaviestinverkon laskevan liikenteen korvaukset koko unionissa. [tark. 68]

(77)  Jotta voidaan edistää vakautta ja strategista johtajuutta BERECin toiminnassa, BERECin sääntelyneuvoston edustajana olisi oltava kokopäivätoiminen puheenjohtaja, jonka sääntelyneuvosto nimittää ansioiden, taitojen, sähköisen viestinnän markkinatoimijoita ja markkinoita koskevan tietämyksen sekä valvontaan ja sääntelyyn liittyvän kokemuksen perusteella sääntelyneuvoston komission avustuksella järjestämässä ja hallinnoimassa avoimessa valintamenettelyssä. Sääntelyneuvoston ensimmäisen puheenjohtajan nimittämiseksi komission olisi muun muassa laadittava esivalintaluettelo ehdokkaista ansioiden, taitojen, sähköisen viestinnän markkinatoimijoita ja markkinoita koskevan tietämyksen sekä valvontaan ja sääntelyyn liittyvän kokemuksen perusteella. Seuraavia nimityksiä varten mahdollisuutta käyttää komission laatimaa esivalintaluetteloa olisi tarkasteltava uudelleen tämän asetuksen mukaisesti laadittavassa kertomuksessa. BERECin virastossa olisi näin ollen oltava sääntelyneuvoston puheenjohtaja, johtokunta ja hallintojohtaja. [tark. 69]

(78)  Direktiivit 2002/20/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY ja asetukset (EY) N:o 1211/2009 ja (EU) N:o 531/2012 sekä päätös N:o 243/2012/EU olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti. [tark. 70]

(79)  Komissio voi pyytää Komission olisi pyydettävä BERECiltä lausuntoa asetuksen (EY) n:o 1211/2009, mukaisesti katsoessaan sen tarpeelliseksi kun se on tarpeen tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanoa varten. [tark. 71]

(79 a)  Sähköisen viestinnän sääntelykehystä olisi tarkasteltava uudelleen, kuten Euroopan parlamentti kehotti sähköisen viestinnän uuden sääntelyjärjestelmän täytäntöönpanokertomuksesta antamassaan päätöslauselmassa(23). Uudelleentarkastelun olisi perustuttava kehyksen vuoden 2009 jälkeisen vaikutuksen arviointiin, laajaan kuulemiseen ja tarkastelun perusteella saatavien ehdotusten odotettujen vaikutusten perinpohjaiseen etukäteisarviointiin. Ehdotukset olisi esitettävä hyvissä ajoin, jotta lainsäätäjä pystyy analysoimaan ne ja käymään niistä keskustelua asianmukaisella tavalla. [tark. 72]

(80)  Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon oikeudet ja periaatteet, jotka on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja erityisesti sen 8 artiklassa (henkilötietojen suoja), 11 artiklassa (sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus), 16 artiklassa (elinkeinovapaus), 21 artiklassa (syrjintäkielto) ja 38 artiklassa (kuluttajansuoja).

(81)  Tämän direktiivin tavoitetta vahvistaa sääntelylliset periaatteet ja yksityiskohtaiset säännöt, jotka tarvitaan eurooppalaisten sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteuttamiseksi, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Tavoite ja soveltamisala

1.  Tässä asetuksessa vahvistetaan sääntelylliset periaatteet ja yksityiskohtaiset tarvittavat säännöt, joita tarvitaan, joilla toteuttaa eurooppalaiset sähköisen viestinnän sisämarkkinat, joilla: [tark. 73]

a)  edistetään yhdenmukaistetun ja yksinkertaistetun, yhdenmukaistettuun malliin perustuvan ilmoitusjärjestelmän avulla käytännössä sähköisten viestintäpalvelujen ja -verkkojen tarjoajilla on oikeus, mahdollisuus ja kannustin kehittää, laajentaa ja tarjoajien oikeutta käyttää verkkojaan ja tarjota palveluja riippumatta siitä, minne tarjoaja on sijoittautunut tai missä sen asiakkaat sijaitsevat unionissa; [tark. 74]

b)  kansalaisilla ja yrityksillä on oikeus ja mahdollisuus edistetään käytännössä kansalaisten ja yritysten oikeutta saada kilpailukykyisiä, turvallisia ja luotettavia sähköisiä viestintäpalveluja riippumatta siitä, mistä ne tarjotaan unionissa soveltaen yhteisiä sääntöjä, joiden avulla voidaan taata henkilötietojen korkeat suoja-, yksityisyys- ja turvastandardit, ilman rajatylittävien palvelujen rajoituksia tai perusteettomia lisäkustannuksia tai seuraamuksia; [tark. 75]

b a)  saavutetaan entistä koordinoidumpi unionin kehys langattomien laajakaistaviestintäpalveluiden yhdenmukaistetuille radiotaajuuksille; [tark. 76]

b b)  käsitellään verkkovierailuista perittävien perusteettomien lisämaksujen asteittaista poistamista unionissa. [tark. 77]

2.  Tässä asetuksessa vahvistetaan erityisesti sääntelylliset periaatteet, joiden mukaisesti komissio, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin (BEREC) ja toimivaltaiset kansalliset ja alueelliset viranomaiset toimivat oman toimivaltansa puitteissa ja noudattaen direktiivien 2002/19/EY, 2002/20/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY säännöksiä, jotta voidaan [tark. 78]

a)  varmistaa yksinkertaistetut, ennakoitavissa olevat ja lähentyvät sääntelyolosuhteet keskeisiä hallinnollisia ja kaupallisia parametreja varten, myös liittyen markkina-analyysien perusteella mahdollisesti asetettavien yksittäisten velvoitteiden oikeasuhteisuuteen; [tark. 79]

b)  edistää kestävää kilpailua sisämarkkinoilla ja unionin globaalia kilpailukykyä sekä vähentää alakohtaista markkinasääntelyä vastaavasti, kun nämä tavoitteet saavutetaan; [tark. 80]

c)  edistää sellaisten uusien ja parannettujen suurikapasiteettisten infrastruktuurien innovointia ja niihin liittyviä investointeja, jotka ja huolehtia siitä, että ne ulottuvat koko unioniin ja pystyvät vastaamaan loppukäyttäjien käyttäjien taholta tulevaan kehittyvään kysyntään sijaitsivatpa ne missä tahansa unionin alueella; [tark. 81]

d)  helpottaa innovatiivista ja korkealaatuista palvelujen tarjontaa; [tark. 82]

e)  varmistaa radiotaajuuksien saatavuus ja erittäin tehokas käyttö langattomia laajakaistapalveluja varten innovoinnin, investointien, työpaikkojen ja loppukäyttäjien etujen tueksi riippumatta siitä, sovelletaanko radiotaajuuksiin yleisvaltuutusta vai yksittäisiä käyttölupia; [tark. 83]

f)  palvella kansalaisten ja loppukäyttäjien etuja liityntäpalveluissa edistämällä investointiolosuhteita valinnanmahdollisuuksien ja laadun parantamiseksi verkkoon pääsyssä ja palveluissa ja helpottamalla liikkuvuutta kaikkialla unionissa sekä sosiaalista ja alueellista osallisuutta. [tark. 84]

3.  Edellä 2 kohdassa esitettyjen yleisten sääntelyllisten periaatteiden täytäntöönpanon varmistamiseksi tässä asetuksessa vahvistetaan lisäksi tarvittavat yksityiskohtaiset säännöt seuraaville:

a)  eurooppalaisten sähköisen viestinnän tarjoajien EU-valtuutus;

b)  sääntelyolosuhteiden lähentämisen jatkaminen liittyen kansallisten sääntelyviranomaisten eurooppalaisille sähköisen viestinnän tarjoajille määräämien korjaavien toimenpiteiden tarpeellisuuteen ja oikeasuhteisuuteen;

c)  tiettyjen tukkutason laajakaistatuotteiden yhdenmukaistettu tarjoaminen unionin tasolla toisiaan lähentyvin sääntelyllisin ehdoin;

d)  koordinoitu eurooppalainen kehys yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien jakamiseksi langattomille laajakaistaviestintäpalveluille, minkä myötä luodaan eurooppalainen langaton viestintäavaruus;

e)  loppukäyttäjien oikeuksia koskevien sääntöjen yhdenmukaistaminen ja toimivan vähittäismarkkinakilpailun edistäminen, minkä myötä luodaan sähköisen viestinnän eurooppalainen kuluttaja-alue;

f)  unionin sisäisestä viestinnästä ja verkkovierailuliikenteestä perittävien perusteettomien lisämaksujen asteittainen poistaminen unionissa. [tark. 85]

3 a.  Tämän asetuksen säännökset eivät rajoita tietosuojaa koskevaa Euroopan unionin säännöstöä ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa. [tark. 86]

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan direktiiveissä 2002/19/EY, 2002/20/EY, 2002/21/EY, 2002/22/EY ja 2002/77/EY annettuja määritelmiä.

Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)  'eurooppalaisella sähköisen viestinnän tarjoajalla' unioniin sijoittautunutta yritystä, joka tarjoaa tai aikoo tarjota sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja joko suoraan tai yhden tai useamman tytäryrityksen kautta useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon ja jota ei voida pitää toisen sähköisen viestinnän tarjoajan tytäryrityksenä; [tark. 87]

2)  'yleisen sähköisen viestinnän tarjoajalla' yritystä, joka tarjoaa yleisiä sähköisiä viestintäverkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja;

3)  'tytäryrityksellä' yritystä, jossa toisella yrityksellä on suoraan tai välillisesti

i)  valtuudet käyttää yli puolta äänimäärästä tai

ii)  valtuudet nimittää enemmän kuin puolet hallintoneuvoston, hallituksen tai yritystä lain mukaan edustavien elinten jäsenistä tai

iii)  oikeus johtaa yrityksen liiketoimintaa; [tark. 88]

4)  'EU-valtuutuksella' oikeudellista kehystä, jota sovelletaan eurooppalaiseen sähköisen viestinnän tarjoajaan koko unionissa kotijäsenvaltion antaman yleisvaltuutuksen perusteella ja tämän asetuksen mukaisesti; [tark. 89]

5)  'kotijäsenvaltiolla' jäsenvaltiota, jossa eurooppalaisen sähköisen viestinnän tarjoajan päätoimipaikka sijaitsee; [tark. 90]

6)  'päätoimipaikalla' yrityksen sijoittautumispaikkaa siinä jäsenvaltiossa, jossa tehdään keskeiset päätökset sähköisten viestintäpalvelujen tai –verkkojen tarjonnasta ja siihen liittyvistä investoinneista unionissa; [tark. 91]

7)  'vastaanottavalla jäsenvaltiolla' jäsenvaltiota, joka ei ole kotijäsenvaltio ja jossa eurooppalainen sähköisen viestinnän tarjoaja tarjoaa sähköisiä viestintäverkkoja tai ‑palveluja; [tark. 92]

8)  'langatonta laajakaistaviestintää varten yhdenmukaistetuilla radiotaajuuksilla' radiotaajuuksia, joiden saatavuutta, tehokkuutta ja tehokasta ensisijaista käyttöä koskevat ehdot on yhdenmukaistettu unionin tasolla erityisesti direktiivissä 2002/21/EY vahvistettujen säännösten ja päätöksen 676/2002/EY nojalla ja jotka palvelevat muita sähköisiä viestintäpalveluja kuin radio- ja televisiotoimintaa; [tark. 93]

9)  'pienalueen langattomalla liityntäpisteellä' matalatehoista, pienikokoista ja lyhyellä kantamalla toimivaa langattoman verkkoyhteyden mahdollistavaa laitteistoa, joka käyttää toimiluvanvaraisia taajuuskaistoja tai näiden ja toimiluvista vapaiden taajuuskaistojen yhdistelmää, joka voi olla osa yleistä maanpäällistä matkaviestintäverkkoa ja varustettu yhdellä tai useammalla, visuaaliselta vaikutukseltaan vähäisellä antennilla ja jonka kautta yleisöllä on langaton pääsy sähköisiin viestintäverkkoihin niiden verkkotopologiasta riippumatta; [tark. 94]

10)  'langattomalla lähiverkolla' (RLAN) langattoman yhteyden mahdollistavaa matalatehoista ja lyhyellä kantamalla toimivaa järjestelmää, josta aiheutuu vain vähäinen häiriöriski muille järjestelmille, joita muut käyttäjät käyttävät sen välittömässä läheisyydessä, ja jossa käytetään yksinoikeudettomia toimiluvista vapaita taajuuksia, joiden saatavuutta ja tehokasta käyttöä koskevat ehdot on tätä tarkoitusta varten yhdenmukaistettu unionin tasolla; [tark. 95]

11)  'virtuaalisella laajakaistaverkkojen käyttöoikeudella' laajakaistaverkkojen tukkutason käyttöoikeuksien tyyppiä, joka muodostuu virtuaalisesta liityntäyhteydestä asiakkaan tiloihin minkä tahansa verkkoarkkitehtuurin kautta, eriytettyjä fyysisiä tilaajayhteyksiä lukuun ottamatta, ja siirtopalvelusta määriteltyihin luovutuspisteisiin ja joka sisältää yksittäiset verkkoelementit, tietyt verkkotoiminnot ja tietotekniset liitännäisjärjestelmät; [tark. 96]

12)  'laatuvarmistetulla liityntätuotteella' IP-verkkojen yhdysliikennepisteessä (IP exchange) tarjottavaa tuotetta, jonka avulla asiakkaat voivat luoda IP-viestintäyhteyden yhteenliittämispisteen ja yhden tai useamman kiinteän verkon liityntäpisteen välillä ja joka mahdollistaa päästä päähän ulottuvan suorituskyvyn määritellyllä tasolla tiettyjen palvelujen tarjoamiseksi loppukäyttäjille perustuen tiettyyn ja taattuun palvelunlaatuun tiettyjen parametrien pohjalta (assured service quality, ASQ); [tark. 97]

12 a)  'verkon neutraaliudella' periaatetta, jonka mukaan kaikkea internet-liikennettä kohdellaan yhdenvertaisesti, syrjimättä, rajoituksitta ja häiriöittä riippumatta lähettäjästä, vastaanottajasta, tyypistä, sisällöstä, laitteesta, palvelusta tai sovelluksesta; [tarkistukset 234 ja 241]

13)  'kaukoviestinnällä' puhe- tai viestipalveluja, jotka ulottuvat paikalliskeskusalueen ja alueellisen maksuvyöhykkeen ulkopuolelle, mikä määräytyy kansalliseen numerointisuunnitelmaan sisältyvän suuntanumeron perusteella; [tark. 98]

14)  'internet-liityntäpalvelulla' yleisesti saatavilla olevaa sähköistä viestintäpalvelua, joka tarjoaa yhteyden internetiin verkon neutraaliuden periaatteen mukaisesti ja sitä kautta käytännöllisesti katsoen kaikkiin internetiin liitettyihin internetin päätepisteisiin riippumatta käytetystä verkkoteknologiasta tai päätelaitteista;

15)  'erikoistuneella palvelulla' sähköistä viestintäpalvelua tai mitä tahansa muuta palvelua, jonka avulla voidaan käyttää joka on optimoitu tiettyjä sisältöjä, sovelluksia tai palveluja taikka näiden yhdistelmiä varten, joka tarjotaan loogisesti selvästi erotettavalla kapasiteetilla ja jonka teknisiä ominaisuuksia valvotaan päästä päähän tai jonka avulla voidaan lähettää dataa määrätylle määrälle osapuolia tai päätepisteitä tai vastaanottaa dataa määrätyltä määrältä osapuolia tai päätepisteitä; erikoistunutta palvelua riippuvaisena tiukasta käytönvalvonnasta, joka tarjoaa toimintoja, jotka edellyttävät kaikissa vaiheissa parempaa laatua, ja jota ei markkinoida tai käytetä laajalti jota ei voida käyttää internet-liityntäpalvelua korvaavana palveluna; [tarkistukset 235 ja 242]

16)  'vastaanottavalla yleisen sähköisen viestinnän tarjoajalla' yleisen sähköisen viestinnän tarjoajaa, jolle puhelinnumero tai palvelu siirretään; [tark. 101]

17)  'siirtävällä yleisen sähköisen viestinnän tarjoajalla' yleisen sähköisen viestinnän tarjoajaa, jolta puhelinnumero tai palvelu siirretään. [tark. 102]

II LUKU

EU-VALTUUTUS

3 artikla

Vapaus tarjota sähköistä viestintää koko unionissa

1.  Eurooppalaisella Kaikilla sähköisen viestinnän tarjoajalla tarjoajilla on oikeus tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koko unionissa ja käyttää näiden verkkojen ja palvelujen tarjoamiseen liittyviä oikeuksia jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa se toimii, EU-valtuutuksen nojalla ainoana edellytyksenä 4 artiklassa säädettyjen ilmoitusvaatimusten noudattaminen. [tark. 103]

2.  Eurooppalaiseen sähköisen viestinnän tarjoajaan sovelletaan kulloisessakin jäsenvaltiossa sovellettavia sääntöjä ja edellytyksiä unionin oikeuden mukaisesti, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä ja sanotun rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 531/2012 soveltamista. [tark. 104]

3.  Poiketen siitä, mitä direktiivin 2002/20/EY 12 artiklassa säädetään, eurooppalaiselle sähköisen viestinnän tarjoajalle voidaan asettaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa sovellettavia hallinnollisia maksuja ainoastaan, jos sen sähköisten viestintäpalvelujen vuosiliikevaihto on kyseisessä jäsenvaltiossa yli 0,5 prosenttia sähköisen viestinnän koko kansallisesta liikevaihdosta. Näitä maksuja perittäessä otetaan huomioon ainoastaan sähköisten viestintäpalvelujen liikevaihto kyseisessä jäsenvaltiossa. [tark. 105]

4.  Poiketen siitä, mitä direktiivin 2002/22/EY 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, eurooppalaiselta sähköisen viestinnän tarjoajalta voidaan vaatia rahoitusosuuksia yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannusten jakamiseksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa vain, jos sen sähköisten viestintäpalvelujen vuosiliikevaihto on kyseisessä jäsenvaltiossa yli 3 prosenttia sähköisen viestinnän koko kansallisesta liikevaihdosta. Näitä rahoitusosuuksia perittäessä otetaan huomioon ainoastaan liikevaihto kyseisessä jäsenvaltiossa. [tark. 106]

5.  Eurooppalaisella Kansallisten sääntelyviranomaisten on kohdeltava sähköisen viestinnän tarjoajalla on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun kansallisten sääntelyviranomaisten taholta eri jäsenvaltioissa objektiivisesti tarjoajia yhdenvertaisesti toisiaan vastaavissa tilanteissa niiden sijoittautumisjäsenvaltiosta riippumatta. [tark. 107]

6.  Jos eurooppalaisen sähköisen viestinnän tarjoajan ja muiden yritysten välille syntyy riitoja, jotka koskevat direktiivien 2002/19/EY, 2002/20/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY, tämän asetuksen tai asetuksen (EU) N:o 531/2012 nojalla vastaanottavassa jäsenvaltiossa sovellettavia velvollisuuksia, eurooppalainen sähköisen viestinnän tarjoaja voi kuulla kotivaltionsa kansallista sääntelyviranomaista, joka voi antaa lausunnon johdonmukaisten sääntelyllisten käytäntöjen kehittämisen varmistamiseksi. Vastaanottavan kansallisen sääntelyviranomaisen on otettava mahdollisimman tarkoin huomioon kotijäsenvaltion kansallisten sääntelyviranomaisten antama lausunto riitaa ratkaistessaan. [tark. 108]

7.  Eurooppalaisten sähköisen viestinnän tarjoajien, joilla tämän asetuksen voimaantullessa on oikeus tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, on toimitettava 4 artiklassa säädetty ilmoitus viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2016. [tark. 109]

4 artikla

Ilmoitusmenettely eurooppalaisia sähköisen viestinnän tarjoajia varten

1.  Eurooppalaisen sähköisen viestinnän tarjoajan on toimitettava ainoastaan yksi ilmoitus tämän asetuksen mukaisesti kotijäsenvaltionsa kansalliselle sääntelyviranomaiselle ennen toiminnan aloittamista vähintään yhdessä jäsenvaltiossa.

2.  Ilmoituksessa on oltava vakuutus sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamisesta tai aikeesta aloittaa niiden tarjoaminen ja sen mukana ainoastaan seuraavat tiedot:

a)  tarjoajan nimi, oikeudellinen asema ja muoto, rekisterinumero, jos tarjoaja on merkitty kaupparekisteriin tai muuhun vastaavaan julkiseen rekisteriin, päätoimipaikan maantieteellinen osoite, yhteyshenkilö, lyhyt kuvaus tarjottavista tai tarjottavaksi aiotuista verkoista tai palveluista sekä kotijäsenvaltion nimi;

b)  vastaanottava(t) jäsenvaltio(t), jo(i)ssa palvelut ja verkot tarjotaan tai aiotaan tarjota suoraan tai tytäryhtiöiden kautta, sekä jälkimmäisessä tapauksessa kaikkien toimintaan osallistuvien tytäryhtiöiden nimi, oikeudellinen asema ja muoto, maantieteellinen osoite, rekisterinumero, jos tarjoaja on merkitty kaupparekisteriin tai muuhun vastaavaan julkiseen rekisteriin vastaanottavassa jäsenvaltiossa, ja yhteyspiste sekä kyseeseen tulevat toiminta-alueet. Jos tytäryritys on kahden tai useamman sellaisen sähköisen viestinnän tarjoajan yhteisessä määräysvallassa, joiden päätoimipaikat ovat eri jäsenvaltioissa, tytäryrityksen on ilmoitettava emoyhtiöiden kotijäsenvaltioista oma kotijäsenvaltionsa tämän asetuksen soveltamiseksi, ja kyseisen kotijäsenvaltion emoyhtiön on ilmoitettava tästä sille vastaavasti.

Ilmoitus on toimitettava kotijäsenvaltion ja vastaanottavien jäsenvaltioiden virallisella kielellä tai virallisilla kielillä.

3.  Kaikista muutoksista 2 kohdan mukaisesti toimitetuissa tiedoissa on ilmoitettava kotijäsenvaltion kansalliselle sääntelyviranomaiselle kuukauden kuluessa muutoksesta. Jos ilmoitettu muutos koskee aikomusta tarjota sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja sellaisessa vastaanottavassa jäsenvaltiossa, jota aiempi ilmoitus ei kata, eurooppalainen sähköisen viestinnän tarjoaja voi aloittaa toiminnan kyseisessä vastaanottavassa jäsenvaltiossa heti ilmoituksen tehtyään.

4.  Tässä artiklassa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden noudattamatta jättäminen on vastoin yhteisiä ehtoja, jota eurooppalaiseen sähköisen viestinnän tarjoajaan sovelletaan kotijäsenvaltiossa.

5.  Kotijäsenvaltion kansallisen sääntelyviranomaisen on toimitettava 2 kohdan mukaisesti vastaanotetut tiedot ja mahdolliset muutokset näissä tiedoissa 3 kohdan mukaisesti kyseisten vastaanottavien jäsenvaltioiden kansallisille sääntelyviranomaisille ja BERECin virastoon viikon kuluessa kyseisten tietojen tai niiden muutosten vastaanottamisesta.

BERECin virasto ylläpitää julkisesti käytettävissä olevaa rekisteriä tämän asetuksen mukaisesti tehdyistä ilmoituksista.

6.  Kotijäsenvaltion kansallisten sääntelyviranomaisten on eurooppalaisen sähköisen viestinnän tarjoajan pyynnöstä annettava direktiivin 2002/20/EY 9 artiklan mukaisesti lausunto, jossa vahvistetaan, että asianomaiseen yritykseen sovelletaan EU-valtuutusta.

7.  Jos yksi tai useampi kansallinen sääntelyviranomainen eri jäsenvaltioissa katsoo, että kotijäsenvaltion nimeäminen 2 kohdan mukaisesti tehdyssä ilmoituksessa tai mahdollinen 3 kohdan mukaisesti ilmoitettu muutos toimitetuissa tiedoissa ei vastaa tai ei enää vastaa yrityksen päätoimipaikkaa tämän asetuksen mukaisesti, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle mainiten syyt, joihin se perustaa arvionsa. Ilmoituksesta on toimitettava tiedoksi jäljennös BERECin virastolle. Komissio, annettuaan kyseiselle eurooppalaiselle sähköisen viestinnän tarjoajalle ja kiistanalaiseksi asetetun kotijäsenvaltion kansalliselle sääntelyviranomaisille mahdollisuuden ilmaista näkemyksensä, tekee päätöksen kyseisen yrityksen kotijäsenvaltion määrittämisestä tämän asetuksen mukaisesti kolmen kuukauden kuluessa sen jälkeen, kun asia on annettu sen ratkaistavaksi. [tark. 110]

5 artikla

EU-valtuutuksen noudattaminen

1.  Kunkin kyseeseen tulevan jäsenvaltion kansallisen sääntelyviranomaisen on seurattava ja varmistettava sen kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, jolla pannaan täytäntöön direktiivin 2002/20/EY 10 artiklassa säädetyt menettelyt, että eurooppalaiset sähköisen viestinnän tarjoajat noudattavat sen alueella sovellettavia sääntöjä ja edellytyksiä 3 artiklan mukaisesti.

2.  Vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen sääntelyviranomaisen on toimitettava kotivaltion kansalliselle sääntelyviranomaiselle asiaankuuluvat tiedot yksittäisistä toimenpiteistä, jotka se on vahvistanut eurooppalaiseen sähköisen viestinnän tarjoajaan liittyen varmistaakseen alueellaan sovellettavien sääntöjen ja edellytysten noudattamisen 3 artiklan mukaisesti. [tark. 111]

6 artikla

Sähköisen viestinnän tarjoamisoikeuksien peruuttaminen toistaiseksi tai kokonaan eurooppalaisilta sähköisen viestinnän tarjoajilta

1.  Ainoastaan kotijäsenvaltion kansallinen sääntelyviranomainen voi peruuttaa eurooppalaiselta sähköisen viestinnän tarjoajalta toistaiseksi tai kokonaan oikeudet tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja palveluja koko unionissa tai osassa sitä noudattaen kansallista lainsäädäntöään, jolla pannaan täytäntöön direktiivin 2002/20/EY 10 artiklan 5 kohta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimenpiteitä jonkin asianomaisen jäsenvaltion myöntämien radiotaajuuksien tai numeroiden käyttöoikeuksien peruuttamiseksi toistaiseksi tai kokonaan ja 3 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä väliaikaistoimenpiteitä.

2.  Jos vastaanottavassa jäsenvaltiossa 3 artiklan mukaisesti sovellettavia sääntöjä ja edellytyksiä rikotaan vakavasti tai toistuvasti ja jos vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen sääntelyviranomaisen 5 artiklan mukaisesti sääntöjen ja edellytysten noudattamisen varmistamiseksi vahvistamat toimenpiteet eivät ole olleet tuloksellisia, sen on ilmoitettava tästä kotijäsenvaltion kansalliselle sääntelyviranomaiselle ja pyydettävä sitä toteuttamaan 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet.

3.  Siihen saakka, kunnes kotijäsenvaltion kansallinen sääntelyviranomainen tekee lopullisen päätöksen 2 kohdan mukaisesti esitetystä pyynnöstä, vastaanottavan jäsenvaltion kansallinen sääntelyviranomainen voi toteuttaa kiireellisiä väliaikaistoimenpiteitä direktiivin 2002/20/EY 10 artiklan 6 kohdan täytäntöönpanevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jos sillä on näyttöä sen alueella 3 artiklan mukaisesti sovellettavien sääntöjen ja edellytysten rikkomisesta. Direktiivin 2002/20/EY 10 artiklan 6 kohdassa säädetystä kolmen kuukauden aikarajasta poiketen kyseiset väliaikaistoimenpiteet voivat olla voimassa siihen saakka, kunnes kotijäsenvaltion kansallinen sääntelyviranomainen tekee lopullisen päätöksen.

Komissiolle, BERECille sekä kotijäsenvaltion ja muiden vastaanottavien jäsenvaltioiden kansallisille sääntelyviranomaisille on ilmoitettava hyväksytystä väliaikaistoimenpiteestä ajoissa.

4.  Jos kotijäsenvaltion kansallinen sääntelyviranomainen harkitsee päätöksen tekemistä oikeuksien peruuttamisesta toistaiseksi tai kokonaan eurooppalaiselta sähköisen viestinnän tarjoajalta 1 kohdan mukaisesti joko omasta aloitteestaan tai jonkin vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen sääntelyviranomaisen pyynnöstä, sen on ilmoitettava aikeestaan jokaisen sellaisen vastaanottavan jäsenvaltion kansallisille sääntelyviranomaisille, johon kyseisen päätös vaikuttaa. Vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen sääntelyviranomainen voi antaa lausunnon kuukauden kuluessa.

5.  Ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon mahdolliset asianomaisten vastaanottavien jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten lausunnot kotijäsenvaltion kansallisen sääntelyviranomaisen on tehtävä lopullinen päätös ja viikon kuluttua sen tekemisestä ilmoitettava se komissiolle, BERECille ja niiden vastaanottavien jäsenvaltioiden kansallisille sääntelyviranomaisille, joihin kyseinen päätös vaikuttaa.

6.  Jos kotijäsenvaltion kansallinen sääntelyviranomainen on päättänyt peruuttaa oikeudet toistaiseksi tai kokonaan eurooppalaiselta sähköisen viestinnän tarjoajalta 1 kohdan mukaisesti, niiden vastaanottavien jäsenvaltioiden kansallisen sääntelyviranomaisen, joita asia koskee, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet estääkseen sen, että eurooppalainen sähköisen viestinnän tarjoaja edelleen tarjoaa niiden alueella palveluja tai verkkoja, joita kyseinen päätös koskee. [tark. 112]

7 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteiden koordinointi

1.  Soveltaessaan 6 artiklaa kotijäsenvaltion kansallisen sääntelyviranomaisen on toteutettava toisessa jäsenvaltiossa tarjottavaan tai toisessa jäsenvaltiossa vahinkoa aiheuttaneeseen sähköiseen viestintäpalveluun tai -verkkoon liittyviä valvonta- tai täytäntöönpanotoimenpiteitä yhtä tinkimättä kuin jos kyseistä sähköistä viestintäpalvelua tai ‑verkkoa olisi tarjottu kotijäsenvaltiossa.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella voidaan antaa tiedoksi 5 ja 6 artiklan mukaisesti toteutettaviin toimenpiteisiin liittyvät oikeudelliset asiakirjat. [tark. 113]

III LUKU

EUROOPPALAISET HYÖDYKKEET

1 jakso

Radiotaajuuksien käytön koordinointi sisämarkkinoilla

8 artikla

Soveltamisala ja yleiset säännökset

1.  Tätä jaksoa sovelletaan direktiivin 2002/21/EY, päätöksen N:o 676/2002/EY ja päätöksen N:o 243/2012/EU mukaisesti langatonta laajakaistaviestintää varten yhdenmukaistettuihin radiotaajuuksiin. [tark. 114]

2.  Tämä jakso ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta hyödyntää maksuja, jotka on asetettu radiotaajuusresurssien optimaalisen käytön varmistamiseksi direktiivin 2002/20/EY 13 artiklan mukaisesti, sekä järjestää ja käyttää radiotaajuuksiaan yleistä järjestystä, turvallisuutta ja puolustusta varten tai suojata yleisen edun mukaisia tavoitteita, kuten kulttuurin monimuotoisuutta ja tiedotusvälineiden moniarvoisuutta. [tark. 115]

3.  Käyttäessään tässä jaksossa annettuja valtuuksia komissio ottaa mahdollisimman tarkasti huomioon kaikki komission päätöksellä 2002/622/EY(24) perustetun radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän (RSPG) antamat asiaan liittyvät lausunnot ja mahdollisen sääntelyyn liittyvän parhaan käytännön, kertomuksen tai ohjeet, jotka BEREC on antanut toimivaltaansa kuuluvissa kysymyksissä. [tark. 116]

8 a artikla

Radiotaajuuksien käyttöön liittyvien yksittäisten käyttölupien siirtoon ja vuokraamiseen sekä niiden kestoon liittyvien tiettyjen näkökohtien yhdenmukaistaminen

1.  Päätöksen N:o 243/2012/EU 6 artiklan 8 kohdassa tarkoitettua taajuuskaistaa tai sen osia koskevien oikeuksien siirtoon tai vuokraamiseen sovelletaan seuraavia säännöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2002/21/EY ja kilpailusääntöjen soveltamista yrityksiin:

a)  jäsenvaltioiden on julkistettava kaikkia tällaisia käyttöoikeuksia koskevat tämänhetkiset tiedot yhdenmukaisessa sähköisessä muodossa;

b)  jäsenvaltiot eivät saa kieltäytyä sallimasta siirtoa tai vuokraamista tällaisten käyttöoikeuksien vanhoille haltijoille;

c)  jos tapaukset eivät kuulu b alakohdan alaisuuteen, jäsenvaltiot voivat evätä siirron vain, jos on olemassa selvä riski, että uusi haltija ei pystyisi täyttämään käyttöoikeuden nykyisiä ehtoja;

d)  jos tapaukset eivät kuulu b alakohdan alaisuuteen, jäsenvaltiot eivät voi evätä vuokrausta, jos siirtäjä sitoutuu vastamaan käyttöoikeuden nykyisten ehtojen täyttämisestä.

2.  Hallinnolliset maksut, joita yrityksille asetetaan taajuuskaistan siirtoa tai vuokrausta koskevan hakemuksen käsittelyn yhteydessä, kattavat yhteensä vain hakemuksen käsittelyyn liittyvät hallintokulut ja lisätoimet, kuten uuden käyttöluvan myöntämisen. Tällaisia maksuja on määrättävä puolueettomalla, avoimella ja oikeasuhteisella tavalla, jonka avulla hallinnolliset lisäkustannukset ja liitännäismaksut saadaan mahdollisimman pieniksi. Tämän kohdan mukaisesti määrättäviin maksuihin sovelletaan direktiivin 2002/20/EY 12 artiklan 2 kohtaa.

3.  Kaikki taajuuskaistan käyttöoikeudet myönnetään vähintään 25 vuodeksi ja joka tapauksessa ajaksi, joka on omiaan kannustamaan investointeihin ja kilpailuun ja jolla vältetään taajuuksien alikäyttö tai hamstraaminen. Jäsenvaltiot voivat myöntää käyttöoikeuksia, joiden kestoa ei ole rajoitettu.

4.  Jäsenvaltiot voivat säätää oikeuksien, myös vähimmäiskestoltaan 25 vuoden käyttöoikeuksien, oikeasuhteisesta ja syrjimättömästä peruuttamisesta varmistaakseen taajuuksien tehokkaan käytön myös, mutta ei yksinomaan, taajuuksien hallinnan tarkoituksessa; kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi, toimiluvan rikkomisen vuoksi, taajuuden käytön yhdenmukaiseksi muuttamiseksi ja maksamattomien maksujen vuoksi.

5.  Kaikkien taajuuskaistan käyttöoikeuksien kestoa pidennetään samalla 25 vuoteen niiden myöntämispäivästä, tämän estämättä käyttöoikeuteen ja kestoltaan rajoittamattomiin käyttöoikeuksiin liittyvien muiden ehtojen soveltamista.

6.  Käyttöoikeuksien 25 vuoden vähimmäiskeston käyttöönotto ei saa haitata sääntelijöiden mahdollisuutta antaa väliaikaisia käyttöoikeuksia ja käyttöoikeuksia yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien toissijaiseen käyttöön. [tark. 117]

9 artikla

Radiotaajuuksien käyttö langatonta laajakaistaviestintää varten: sääntelyperiaatteet

1.  Radiotaajuuksista vastaavien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on edistettävä sellaisen langattoman viestintäavaruuden luomista, jossa nopean langattoman laajakaistaviestinnän investointi- ja kilpailuedellytykset lähentyvät toisiaan ja joka mahdollistaa yhdennettyjen, yhteentoimivien, avointen ja monta aluetta kattavien verkkojen ja palvelujen suunnittelun ja tarjoamisen sekä mittakaavaedut edistäen sitä kautta innovointia, talouskasvua ja loppukäyttäjien pitkän aikavälin etuja, rajoittamatta yleisen edun mukaisten tavoitteiden turvaamista.

Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on pidättäydyttävä soveltamasta sellaisia menettelyjä tai asettamasta sellaisia ehtoja radiotaajuuksien käytölle, jotka voivat tarpeettomasti estää eurooppalaisia sähköisen viestinnän tarjoajia tarjoamasta yhdennettyjä sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja useissa jäsenvaltiossa tai koko unionissa. Niiden on varmistettava, että tällaisen langattoman viestintäavaruuden kehittäminen ei häiriöitä luomalla tarpeettomasti haittaa nykyisten palvelujen tai sovellusten toimintaa kyseisillä taajuuskaistoilla tai lähitaajuuksilla. [tark. 118]

2.  Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava radiotaajuuksien käyttöön mahdollisimman kevyttä valtuutusjärjestelmää puolueettomien, läpinäkyvien, syrjimättömien ja oikeasuhteisten kriteerien perusteella siten, että voidaan maksimoida joustavuus ja tehokkuus radiotaajuuksien käytössä ja edistää keskenään verrannollisia olosuhteita kaikkialla unionissa eurooppalaisten sähköisen viestinnän tarjoajien yhdennettyjä monta aluetta kattavia investointeja ja toimintoja varten. [tark. 119]

3.  Laatiessaan valtuutusehtoja ja -menettelyjä radiotaajuuksien käyttöä varten kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon erityisesti yhdenvertainen objektiivinen, avoin ja syrjimätön kohtelu nykyisten ja potentiaalisten operaattoreiden välillä sekä eurooppalaisten sähköisen viestinnän tarjoajien ja muiden yritysten välillä taajuuksien yhteiskäyttö ja taajuuksien jaettu ja toimiluvista vapautettu käyttö. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on myös varmistettava nykyisten ja uusien radiotaajuuksien käyttäjien samanaikainen olemassaolo. Tämän vuoksi niiden on toteutettava kattava vaikutustenarviointi sekä kuulemisia siten, että kaikki sidosryhmät voivat osallistua sekä vaikutustenarviointiin että kuulemisiin. [tark. 120]

4.  Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon ja tarvittaessa sovitettava yhteen seuraavat sääntelylliset periaatteet vahvistaessaan valtuutusehtoja ja -menettelyjä radiotaajuuksien käyttöoikeuksia varten, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 kohdan soveltamista:

a)  loppukäyttäjien etujen maksimointi, mukaan lukien langattomien verkkojen ja palvelujen tehokkaista pitkän aikavälin investoinneista ja innovoinnista sekä toimivasta kilpailusta saatava loppukäyttäjien etu;

b)  radiotaajuuksien mahdollisimman tehokkaan käytön ja tuloksellisen hallinnoinnin sekä toimiluvista vapautettujen taajuuksien saatavuuden varmistaminen;

c)  ennakoitavissa olevien ja vertailukelpoisten edellytysten varmistaminen, jotta voidaan mahdollistaa verkkoinvestointien ja -palvelujen suunnittelu pitkän aikavälin verkkoinvestoinnit ja ‑palvelut monta aluetta kattaen sekä mittakaavaetujen saavuttaminen;

d)  asetettavien ehtojen tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden varmistaminen, myös arvioimalla objektiivisesti ja avoimesti, onko perusteltua määrätä lisäehtoja, jotka voivat vaikuttaa tiettyjen operaattoreiden eduksi tai vahingoksi;

e)  nopeiden langattomien laajakaistaverkkojen laajan alueellisen kattavuuden ja niihin liittyvien palvelujen laajan levinneisyyden ja käytön varmistaminen ottaen samalla huomioon yleisen edun sekä taajuuksien yhteiskunnallisen, kulttuurisen ja taloudellisen arvon kokonaisuutena;

e a)  sen varmistaminen, että taajuuksien tehokasta käyttöä koskevaa politiikkaa muutettaessa otetaan aina huomioon muutoksen vaikutukset yleiseen etuun haitallisten häiriöiden ja kustannusten kannalta. [tark. 121]

5.  Harkitessaan, onko radiotaajuuksien käytölle syytä asettaa 10 artiklassa tarkoitettuja erityisehtoja, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on otettava erityisesti huomioon kyseisessä artiklassa säädetyt kriteerit.

5 a.  Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on taattava, että tiedot lupaehdoista ja radiotaajuuksien käyttöä koskevista menettelyistä ovat saatavilla ja että asianosaiset voivat esittää näkökantansa prosessin aikana. [tark. 122]

10 artikla

Radiotaajuuksien käytön osalta huomioon otettavat asiaankuuluvat kriteerit

1.  Määrittäessään, kuinka paljon ja minkä tyyppisiä radiotaajuuksia osoitetaan tietyssä radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämismenettelyssä, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon

a)  saatavilla olevien erilaisten radiotaajuuskaistojen tekniset ominaisuudet sekä kaistojen nykyinen ja kaavailtu käyttö, [tark. 123]

b)  toisiaan täydentävien taajuuskaistojen mahdollinen yhdistäminen samaan menettelyyn ja

c)  radiotaajuuksien käyttöoikeuksista eri jäsenvaltioissa muodostuvien johdonmukaisten kokonaisuuksien merkitys verkkojen tai palvelujen tarjoamiselle koko unionin markkinoilla tai merkittävällä osalla näitä markkinoita.

2.  Määrittäessään, onko täsmennettävä radiotaajuuksien vähimmäis- tai enimmäismäärä, joka määriteltäisiin käyttöoikeuksittain tietyllä taajuuskaistalla tai toisiaan täydentävien taajuuskaistojen yhdistelmällä, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava

a)  mahdollisimman tehokas radiotaajuuksien käyttö 9 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti ottaen huomioon asianomaisen taajuuskaistan tai asianomaisten taajuuskaistojen ominaisuudet sekä nykyinen ja kaavailtu käyttö; [tark. 124]

b)  tehokkaat verkkoinvestoinnit 9 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti.

Tämä kohta ei rajoita 5 kohdan soveltamista siltä osin kuin on kyse ehdoista, joilla määritellään radiotaajuuksien enimmäismäärät.

3.  Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että mahdollisissa kaikentyyppisten radiotaajuuksien käyttöoikeuksista perittävissä maksuissa

a)  otetaan asianmukaisesti huomioon radiotaajuuksien yhteiskunnallinen ja taloudellinen arvo ja kulttuuriarvo, myös hyödylliset ulkoisvaikutukset;

b)  vältetään vajaakäyttö ja edistetään investointeja verkkojen ja palvelujen kapasiteettiin, kattavuuteen ja laatuun;

c)  vältetään syrjintä ja taataan yhtäläiset mahdollisuudet operaattoreiden välillä, muun muassa nykyisten ja potentiaalisten operaattoreiden välillä;

d)  saavutetaan mahdollisimman hyvä jakautuminen välittömästi ennalta perittävien ja mahdollisten mieluiten kausittaisten maksujen välillä, ottaen huomioon erityisesti tarve edesauttaa nopeaa verkkojen käyttöönottoa ja radiotaajuuksien käyttöä 9 artiklan 4 kohdan b ja e alakohdan mukaisesti.

d a)  maksupäivä on aikaisintaan vuotta ennen kuin operaattorit voivat ottaa radiotaajuuden käyttöönsä.

Radiotaajuuksien käyttöoikeuksiin liitetyt tekniset ja sääntelyä koskevat edellytykset on määritettävä ja annettava operaattorien ja sidosryhmien saataville ennen huutokauppamenettelyn alkamista. [tark. 125]

Tämä kohta ei rajoita 5 kohdan soveltamista siltä osin kuin on kyse mahdollisista ehdoista, jotka johtavat erisuuruisten maksujen määräämiseen operaattoreiden välillä toimivan kilpailun edistämiseksi.

4.  Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä velvoitteita alueellisen vähimmäiskattavuuden saavuttamiseksi vain, jos ne ovat 9 artiklan 4 kohdan d alakohdan mukaisesti tarpeen ja oikeasuhteisia kansallisella tasolla määriteltyjen yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällaisia velvoitteita asettaessaan kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon

a)  asianomaisten palvelujen tai muiden sähköisten viestintäpalvelujen mahdollinen nykyinen kattavuus kansallisella alueella;

b)  tällaisten velvoitteiden piiriin potentiaalisesti kuuluvien operaattoreiden määrän minimointi;

c)  taakanjaon ja vastavuoroisuuden mahdollisuus eri operaattoreiden välillä, mukaan lukien muiden sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajat;

d)  tällaisen kattavuuden saavuttamisen edellyttämät investoinnit ja tarve ottaa ne huomioon sovellettavissa maksuissa;

e)  kyseisten taajuuskaistojen tekninen soveltuvuus laajan alueellisen kattavuuden tehokkaaseen tarjontaan.

5.  Määrittäessään, määrätäänkö toimivan kilpailun edistämiseksi päätöksen N:o 243/2012/EU 5 artiklan 2 kohdassa säädettyjä toimenpiteitä, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä päätöksensä perustana puolueetonta ja ennakoivaa arviointia seuraavista tekijöistä ottaen huomioon markkinaolosuhteet ja käytettävissä olevat vertailukohteet:

a)  onko todennäköistä, että toimivaa kilpailua voidaan ylläpitää tai toimivaan kilpailuun voidaan päästä ilman tällaisia toimenpiteitä, ja

b)  tällaisten väliaikaisten toimenpiteiden todennäköinen vaikutus markkinatoimijoiden nykyisiin ja tuleviin investointeihin.

6.  Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on määritettävä edellytykset, joiden mukaisesti yritykset voivat siirtää tai vuokrata omat radiotaajuuksien käyttöoikeutensa kokonaan tai osittain muille yrityksille, mukaan lukien kyseisten radiotaajuuksien yhteiskäyttö. Määrittäessään näitä edellytyksiä kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon

a)  radiotaajuuksien tehokkaan käytön optimointi 9 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti;

b)  suotuisten yhteiskäyttömahdollisuuksien hyödyntämisen mahdollistaminen;

c)  nykyisten ja potentiaalisten oikeudenhaltijoiden intressien yhteensovittaminen;

d)  paremmin toimivien ja likvidimpien markkinoiden luominen radiotaajuuksien saatavuutta varten.

Tämä kohta ei rajoita kilpailusääntöjen soveltamista yrityksiin.

7.  Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on sallittava passiivisen ja aktiivisen infrastruktuurin yhteiskäyttö ja yhteinen infrastruktuurin käyttöönotto langatonta laajakaistaviestintää varten ottaen huomioon

a)  infrastruktuuriin perustuvan kilpailun ja sen lisäksi esiintyvän muun palvelupohjaisen kilpailun tila;

b)  radiotaajuuksien tehokkaan käytön vaatimukset;

c)  valinnanvaran lisääntyminen ja palvelujen laadun parantuminen loppukäyttäjien kannalta;

d)  teknologinen innovointi.

Tämä kohta ei rajoita kilpailusääntöjen soveltamista yrityksiin.

11 artikla

Radiotaajuuksien käytön edellytyksiin liittyvät täydentävät säännökset

1.  Jos langatonta laajakaistaviestintää varten yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien saatavuuden ja tehokkaan käytön tekniset edellytykset mahdollistavat sen, että kyseeseen tulevia radiotaajuuksia voidaan käyttää yleisvaltuutusjärjestelmän puitteissa, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on vältettävä lisäehtojen asettamista ja estettävä se, että mahdollinen vaihtoehtoinen käyttö haittaa tällaisen yhdenmukaistetun järjestelmän tehokasta soveltamista. Tällä ei rajoiteta 2 artiklan 8 kohdan säännösten soveltamista. [tark. 126]

2.  Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava valtuutusehdot, joiden mukaisesti yksittäinen valtuutus tai käyttölupa voidaan kumota tai peruuttaa siinä tapauksessa, että sen kattamat radiotaajuudet jätetään jatkuvasti käyttämättä. Kumoamisesta tai peruuttamisesta voidaan suorittaa asianmukainen korvaus, jos radiotaajuuksien käyttämättä jättämisen syyt ovat operaattorista riippumattomia ja objektiivisesti perusteltuja.

3.  Jotta voidaan ajoissa vapauttaa käyttöön riittävästi yhdenmukaistettuja radiotaajuuksia tai mahdollistaa niiden yhteiskäyttö kustannustehokkailla taajuuskaistoilla suurikapasiteettisia langattomia laajakaistapalveluja varten, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on harkittava, onko tarpeen ottaa käyttöön kilpailusääntöjen puitteissa

a)  asianmukaisia vanhoille käyttäjille tai radiotaajuuksien käyttölupien haltijoille suoritettavia korvauksia tai kannustinmaksuja, muun muassa sisällyttämällä ne tarjouskilpailujärjestelmään tai maksamalla kiinteä summa käyttöluvista, tai

b)  vanhoilta käyttäjiltä tai radiotaajuuksien käyttölupien haltijoilta perittäviä kannustinmaksuja.

4.  Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on harkittava, onko tarpeen vahvistaa asianmukaiset teknologian suoritustasot eri taajuuskaistoille päätöksen N:o 243/2012/EU 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti taajuuksien käytön tehostamiseksi ja rajoittamatta päätöksen N:o 676/2002/EY nojalla hyväksyttyjä toimenpiteitä.

Kyseisiä suoritustasoja vahvistaessaan niiden on erityisesti

a)  otettava huomioon teknologian kehittämisen ja laitteistojen uusimisen syklit erityisesti päätelaitteissa ja

b)  sovellettava teknologianeutraaliuden periaatetta määritellyn suoritustason saavuttamiseksi noudattaen direktiivin 2002/21/EY 9 artiklaa.

12 artikla

Tiettyjen langattomaan laajakaistaviestintään liittyvien valtuutusehtojen yhdenmukaistaminen

1.  Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava käyttölupien myöntämiselle tai uudelleenjakamiselle sekä näiden lupien uusimiselle vanhoin ehdoin aikataulut, joita sovelletaan langatonta laajakaistaviestintää varten yhdenmukaistettuihin radiotaajuuksiin ottaen täysin huomioon direktiivi 2002/21/EY ja erityisesti sen 7, 8, 8 a, 9 ja 9 a artikla, päätös N:o 676/2002/EY ja päätös N:o 243/2012/EU ja erityisesti sen 2, 3, 5 ja 6 artikla. [tark. 127]

Käyttölupien voimassaoloaika tai uusimista koskevat määräajat on vahvistettava hyvissä ajoin ennen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuun aikatauluun sisältyvää asianomaista menettelyä. Aikatauluissa, voimassaoloajoissa ja uusimisen määräajoissa on otettava huomioon tarve ennakoitavalle investointiympäristölle, käytännön mahdollisuudet vapauttaa käyttöön mahdollisia uusia langatonta laajakaistaviestintää varten yhdenmukaistettuja radiotaajuuksia sekä tähän liittyvien investointien kuoletusaika kilpailuolosuhteissa. [tark. 128]

2.  Jotta voidaan varmistaa 1 kohdan yhdenmukainen täytäntöönpano koko unionissa ja varsinkin huolehtia langattomien palvelujen yhteensovitetusta saatavuudesta unionissa, vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta annetuilla täytäntöönpanosäädöksillä komissio: voi täytäntöönpanosäädöksillä

a)  vahvistaa yhteisen aikataulun koko unionille tai yksittäisten jäsenvaltioista muodostuvien ryhmien olosuhteisiin soveltuvia aikatauluja sekä ajankohdan tai ajankohdat, johon tai joihin mennessä yksittäiset yhdenmukaistetun kaistan tai toisiaan täydentävien yhdenmukaistettujen kaistojen yhdistelmän käyttöluvat on myönnettävä ja radiotaajuuksien tosiasiallinen käyttö sallittava langattoman laajakaistaviestinnän tarjoamiseksi yksinoikeudella tai yhteiskäytössä koko unionin alueella;

b)  määrittää vähimmäiskeston yhdenmukaistetuilla taajuuskaistoilla myönnetyille luville vähimmäiskeston, jonka on oltava vähintään 25 vuotta ja joka auttaa joka tapauksessa kannustamaan investointeja, innovointia ja kilpailua sekä estämään taajuuksien vajaakäytön tai varastoon keräämisen, tai määrittää, että luvat on myönnettävä määräämättömäksi ajaksi;

c)  määrittää sellaisille luville, jotka eivät ole kestoltaan määräämättömiä, yhteensovitetun voimassaolon päättymispäivän tai uusimispäivän koko unionissa;

d)  määritellä muuta kuin langatonta laajakaistaviestintää varten yhdenmukaistettujen taajuuskaistojen jo voimassa olevien käyttölupien voimassaolon päättymispäivän tai kestoltaan määräämättömien lupien tapauksessa määritellä ajankohdan, johon mennessä taajuuksien voimassa olevaa käyttölupaa on muutettava niiden taajuuskaistojen osalta, jotka voidaan tulevaisuudessa yhdenmukaistaa langatonta laajakaistaviestintää varten, jotta voidaan mahdollistaa langattoman laajakaistaviestinnän tarjoaminen.

Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen rajoittamatta kuitenkaan direktiivin 2002/21/EY 9 artiklan 3 ja 4 kohdan säännösten soveltamista. [tark. 129]

3.  Jollei 8 a artiklan 4 kohdasta muuta johdu, komissio voi antaa vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta myös antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla yhdenmukaistetaan langatonta laajakaistaviestintää varten yhdenmukaistetuilla taajuuskaistoilla ennen kyseisten säädösten hyväksymistä myönnettyjen yksittäisten käyttölupien voimassaolon päättymisajankohta tai uusimisajankohta, jotta tällaisten käyttölupien uusimisen tai uudelleenjakamisen ajankohta voidaan näillä kaistoilla yhteensovittaa koko unionissa, mukaan lukien mahdollinen yhteensovittaminen uusimisen tai uudelleenjakamisen sellaisen ajankohdan kanssa muilla kaistoilla, joka on yhdenmukaistettu 2 kohdan tai tämän kohdan mukaisesti hyväksytyillä täytäntöönpanosäädöksillä. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Jos tässä kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä määritellään radiotaajuuksien käyttölupien uusimiselle tai uudelleenjakamiselle yhdenmukaistettu ajankohta, joka osuu myöhäisemmäksi kuin tällaisten radiotaajuuksien käyttöön missä tahansa jäsenvaltiossa jo myönnettyjen yksittäisten lupien voimassaolon päättymisajankohta tai uusimisajankohta, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on pidennettävä jo myönnettyjen lupien voimassaoloaikaa yhdenmukaistettuun ajankohtaan saakka samoin jo sovelletuin olennaisin valtuutusehdoin, mukaan luettuina sovellettavat kausittaiset maksut kestoa jatketaan tämän estämättä muiden näihin lupiin liitettyjen ehtojen soveltamista.

Jos toisen alakohdan mukaisesti myönnetty voimassaolon pidennys on merkittävä suhteessa käyttölupien alkuperäiseen kestoon, kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat lupien voimassaolon pidentämisen yhteydessä tehdä aiemmin sovellettuihin valtuusehtoihin mukautuksia, jotka ovat tarpeen muuttuneiden olosuhteiden vuoksi, mukaan lukien lisämaksujen asettaminen. Nämä lisämaksut on määritettävä soveltamalla suhteessa kuluneeseen aikaan (pro rata temporis –periaatteen mukaisesti) mahdollisia alkuperäisistä käyttöluvista alun perin perittyjä maksuja, jotka on nimenomaisesti laskettu alun perin aiotun keston perusteella. ]

Tässä kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset eivät edellytä jo voimassa olevien käyttölupien keston lyhentämistä missään jäsenvaltiossa paitsi direktiivin 2002/20/EY 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti eikä niitä sovelleta sellaisiin jo voimassa oleviin lupiin, joiden kestoa ei ole rajoitettu.

Kun komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen 2 kohdan mukaisesti, se voi soveltaa tämän kohdan säännöksiä soveltuvin osin kaikkiin kyseisen langatonta laajakaistaviestintää varten yhdenmukaistetun taajuuskaistan käyttölupiin. [tark. 130

4.  Hyväksyessään 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja täytäntöönpanosäädöksiä komissio ottaa huomioon

a)  edellä 9 artiklassa esitetyt sääntelyperiaatteet;

b)  objektiivisesti todetut unionin sisäiset vaihtelut siinä, kuinka paljon lisää radiotaajuuksia tarvitaan langattoman laajakaistaviestinnän tarjoamiseksi, ottaen huomioon yhteiset radiotaajuustarpeet useita jäsenvaltioita kattavissa yhdennetyissä verkoissa;

c)  toimintaolosuhteiden ennakoitavuuden nykyisille radiotaajuuksien käyttäjille;

d)  langattomien laajakaistateknologioiden peräkkäisten sukupolvien käyttöönotto-, kehittämis- ja investointisyklit;

e)  suurikapasiteettisen langattoman laajakaistaviestinnän kysynnän loppukäyttäjien keskuudessa.

Määrittäessään aikatauluja jäsenvaltioiden eri ryhmille, jotka eivät ole vielä myöntäneet yksittäisiä käyttölupia ja sallineet yhdenmukaistetun taajuuskaistan tosiasiallista käyttöä, komissio ottaa asianmukaisesti huomioon mahdolliset jäsenvaltioiden kannanotot tavoista, joilla radiotaajuuksien käyttölupia on perinteisesti myönnetty, direktiivin 2002/21/EY 9 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyt perusteet rajoituksille, mahdollisen tarpeen vapauttaa kyseessä oleva taajuuskaista, vaikutukset kilpailuun sekä maantieteelliset tai tekniset rajoitukset ottaen huomioon vaikutukset sisämarkkinoihin. Komissio varmistaa, ettei täytäntöönpano lykkäänny kohtuuttomasti ja etteivät mahdolliset jäsenvaltioiden väliset aikatauluerot johda aiheettomiin eroihin jäsenvaltioiden välisissä kilpailu- tai sääntelytilanteissa.

5.  Edellä oleva 2 kohta ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta myöntää yhdenmukaistetun taajuuskaistan käyttölupia ja sallia sen tosiasiallinen käyttö ennen kyseistä kaistaa koskevan täytäntöönpanosäädöksen hyväksymistä – edellyttäen, että tämän kohdan toista alakohtaa noudatetaan – tai ennen täytäntöönpanosäädöksellä kyseiselle kaistalle vahvistettua yhdenmukaistettua ajankohtaa.

Jos kansalliset toimivaltaiset viranomaiset myöntävät yhdenmukaistetun taajuuskaistan käyttölupia ennen kyseistä kaistaa koskevan täytäntöönpanosäädöksen hyväksymistä, niiden on määriteltävä tällaisen myöntämisen ehdot ja erityisesti voimassaoloehdot siten, että käyttölupien saajat tulevat tietoisiksi siitä mahdollisuudesta, että komissio tulee hyväksymään hyväksyy 2 kohdan mukaisesti täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tällaisten lupien vähimmäiskesto tai yhteensovitetut voimassaolon päättymis- tai uusimisajat koko unionin alueella osalta. Tätä alakohtaa ei sovelleta kestoltaan määräämättömien lupien myöntämiseen. [tark. 131]

6.  Yhdenmukaistetuilla taajuuskaistoilla, joille on 2 kohdan mukaisesti hyväksytyllä täytäntöönpanosäädöksellä vahvistettu yhteinen aikataulu käyttölupien myöntämistä ja tosiasiallisen käytön sallimista varten, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on annettava komissiolle ajoissa riittävän yksityiskohtaiset tiedot suunnitelmistaan aikataulun noudattamisen varmistamiseksi. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa hyväksyy vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta täytäntöönpanosäädöksen, jolla määritellään muoto ja menettelyt kyseisten tietojen toimittamista varten. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. [tark. 132]

Jos komissio katsoo jäsenvaltioiden toimittamien yksityiskohtaisten suunnitelmien tarkastelun yhteydessä, että on epätodennäköistä, että jokin jäsenvaltio pystyy noudattamaan siihen sovellettavaa aikataulua, komissio voi tehdä täytäntöönpanosäädöksenä päätöksen, jolla kyseinen jäsenvaltio velvoitetaan mukauttamaan suunnitelmiaan asianmukaisella tavalla aikataulun noudattamisen varmistamiseksi.

12 a artikla

Yhteinen valtuutusprosessi yksittäisten radiotaajuuksien käyttölupien myöntämiseksi

1.  Kaksi tai useampia jäsenvaltioita voi valtuutusdirektiivin 6 ja 7 artiklassa säädettyjä velvoitteita täyttäessään tehdä yhteistyötä toistensa ja komission kanssa luodakseen yhteisen valtuutusprosessin yksittäisten radiotaajuuksien käyttölupien myöntämistä varten minkä tahansa 12 artiklan 2 kohdan perusteella vahvistetun aikataulun mukaisesti. Yhteisen valtuutusprosessin on täytettävä seuraavat perusteet:

a)  Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset käynnistävät yksittäiset kansalliset valtuutusprosessit yhteisen aikataulun mukaisesti.

b)  Tarvittaessa määritetään asianomaisten jäsenvaltioiden väliset yhteiset ehdot ja menettelyt yksittäisten lupien valinnalle ja myöntämiselle.

c)  Tarvittaessa määritetään asianomaisten jäsenvaltioiden väliset yksittäisiä käyttölupia koskevat yhteiset tai vertailukelpoiset ehdot, joiden perusteella voidaan muun muassa myöntää operaattoreille osoitettavia taajuuslohkoja vastaavat yhdenmukaiset käyttöoikeuskokonaisuudet.

2.  Jos jäsenvaltiot aikovat luoda yhteisen valtuutusprosessin, asianomaisten kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on annettava komissiolle ja toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuus tutustua toimenpide-ehdotuksiin samanaikaisesti. Komissio ilmoittaa asiasta muille jäsenvaltioille.

3.  Muut jäsenvaltiot voivat milloin tahansa liittyä yhteiseen valtuutusprosessiin. [tark. 133]

13 artikla

Valtuutusmenettelyjen ja -ehtojen koordinointi radiotaajuuksien käyttämiseksi langatonta laajakaistaviestintää varten sisämarkkinoilla

1.  Jos kansallinen toimivaltainen viranomainen aikoo asettaa radiotaajuuksien käytön ehdoksi yleisvaltuutuksen tai myöntää yksittäisiä radiotaajuuksien käyttölupien taikka muuttaa radiotaajuuksien käyttöön liittyviä oikeuksia ja velvollisuuksia direktiivin 2002/20/EY 14 artiklan mukaisesti, sen on toimitettava toimenpideluonnoksensa ja sen perustelut yhtäaikaisesti komissiolle ja radiotaajuuksista vastaavilla muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille direktiivin 2002/21/EY 6 artiklassa tarkoitetun julkisen kuulemisen jälkeen, jos sellainen on järjestettävä, ja joka tapauksessa vasta sellaisessa vaiheessa toimenpideluonnoksen laatimisessa, että komissio ja muiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat saada riittävät ja vakaat tiedot kaikista asian kannalta merkityksellisistä seikoista.

Kansallisen toimivaltaisen viranomaisen on annettava tiedot, joihin sisältyvät soveltuvin osin vähintään seuraavat:

a)  valtuutusprosessin tyyppi;

b)  valtuutusprosessin aikataulu;

c)  käyttölupien kesto, jonka on oltava vähintään 25 vuotta ja joka on joka tapauksessa tarkoituksenmukainen investointien ja kilpailun kannustamiseksi sekä taajuuksien vajaakäytön tai varastoon keräämisen estämiseksi; [tark. 134]

d)  yleensä saatavilla olevien tai tietyn yrityksen saatavilla olevien radiotaajuuksien tyyppi ja määrä;

e)  mahdollisten perittävien maksujen määrä ja rakenne;

f)  korvaukset ja kannustimet, joilla nykyisiä käyttäjiä kannustetaan radiotaajuuksien vapauttamiseen tai yhteiskäyttöön;

g)  kattavuutta koskevat velvoitteet;

h)  tukkutason käyttöoikeudet sekä kansalliset tai alueelliset verkkovierailua koskevat vaatimukset;

i)  radiotaajuuksien varaaminen tietyn tyyppisille toimijoille tai tietyn tyyppisten toimijoiden sulkeminen pois;

j)  käyttölupien jakoon, uudelleenjakoon, siirtoon tai kasautumiseen liittyvät ehdot; [tark. 135]

k)  mahdollisuus radiotaajuuksien yhteiskäyttöön;

l)  infrastruktuurin yhteiskäyttö;

m)  teknologian vähimmäissuoritustasot;

n)  direktiivin 2002/21/EY 9 artiklan 3 ja 4 kohdan nojalla sovellettavat rajoitukset;

o)  yhden tai useamman käyttöluvan kumoaminen tai peruuttaminen taikka tällaisiin lupiin liittyvien oikeuksien tai velvollisuuksien muuttaminen silloin kun muutoksia ei voida pitää direktiivin 2002/20/EY 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla vähäisinä.

2.  Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ja komissio voivat esittää huomautuksia asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle kahden kuukauden kuluessa. Tätä kahden kuukauden määräaikaa ei voi pidentää.

Arvioidessaan toimenpide-ehdotusta tämän artiklan mukaisesti komissio ottaa huomioon erityisesti

a)  direktiivien 2002/20/EY ja 2002/21/EY sekä päätöksen N:o 243/2012/EU säännökset;

b)  edellä 9 artiklassa esitetyt sääntelyperiaatteet;

c)  edellä 10 artiklassa tiettyjen erityisehtojen osalta vahvistetut asiaankuuluvat kriteerit ja 11 artiklassa vahvistetut lisäsäännökset;

d)  mahdolliset 12 artiklan mukaisesti hyväksytyt täytäntöönpanosäädökset; [tark. 136]

e)  johdonmukaisuuden muissa jäsenvaltioissa hiljattain toteutettujen, meneillään olevien tai suunniteltujen menettelyjen kanssa ja vaikutukset jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Jos komissio kyseisen määräajan kuluessa ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että toimenpide-ehdotus muodostaisi esteen sisämarkkinoille tai jos sillä on vakavia epäilyjä sen yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa, toimenpide-ehdotuksen hyväksymistä on lykättävä vielä kahdella kuukaudella. Komissio ilmoittaa myös muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille toimenpide-ehdotukseen omaksumansa kannan tällaisessa tapauksessa.

3.  Edellä 2 kohdassa tarkoitetun kahden kuukauden lisäajan kuluessa komission ja asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä tiivistä yhteistyötä yksilöidäkseen asianmukaisimman ja tehokkaimman toimenpiteen 2 kohdassa tarkoitettujen kriteerien pohjalta, samalla kun otetaan asianmukaisesti huomioon markkinatoimijoiden näkemykset ja tarve varmistaa johdonmukaisen sääntelykäytännön kehittyminen.

4.  Toimivaltainen viranomainen voi milloin tahansa menettelyn aikana muuttaa toimenpide-ehdotustaan tai perua sen ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon komission 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen.

5.  Komissio voi 2 kohdassa tarkoitetun kahden kuukauden lisäajan kuluessa

a)  esittää viestintäkomitealle päätösluonnoksen, jossa vaaditaan kyseistä toimivaltaista viranomaista perumaan toimenpide-ehdotuksensa. Päätösluonnokseen liitetään yksityiskohtainen ja objektiivinen selvitys siitä, miksi komissio katsoo, ettei toimenpide-ehdotusta pidä hyväksyä ilmoitetussa muodossaan, sekä tarvittaessa yksityiskohtaiset ehdotukset toimenpide-ehdotuksen muuttamiseksi; tai

b)  tehdä päätöksen, jolla se muuttaa kyseiseen toimenpide-ehdotukseen omaksumaansa kantaa.

6.  Jos komissio ei ole esittänyt 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettua päätösluonnosta tai jos se tekee 5 kohdan b alakohdassa tarkoitetun päätöksen, kyseinen toimivaltainen viranomainen voi hyväksyä toimenpide-ehdotuksen.

Jos komissio on esittänyt 5 kohdan a alakohdassa tarkoitetun päätösluonnoksen, toimivaltaisen viranomaisen on lykättävä toimenpideluonnoksen hyväksymistä enintään kuuden kuukauden ajan siitä, kun 2 kohdassa tarkoitettu ilmoitus on toimitettu toimivaltaiselle viranomaiselle.

Komissio voi päättää muuttaa kantaansa toimenpide-ehdotukseen missä tahansa menettelyn vaiheessa, myös sen jälkeen kun päätösluonnos on esitetty viestintäkomitealle.

7.  Komissio tekee mahdolliset päätökset toimivaltaisen viranomaisen velvoittamisesta perumaan toimenpide-ehdotuksensa hyväksymällä täytäntöönpanosäädöksiä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8.  Kun komissio on tehnyt päätöksen 7 kohdan mukaisesti, toimivaltaisen viranomaisen on muutettava toimenpide-ehdotusta tai peruttava se kuuden kuukauden kuluessa komission päätöksen tiedoksiantamispäivästä. Jos toimenpide-ehdotusta muutetaan, toimivaltaisen viranomaisen on tarvittaessa järjestettävä julkinen kuuleminen, ja sen on ilmoitettava muutettu toimenpide-ehdotus komissiolle 1 kohdan mukaisesti.

9.  Kyseisen toimivaltaisen viranomaisen on otettava mahdollisimman tarkasti huomioon kaikki muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja komission huomautukset, ja se voi, lukuun ottamatta 2 kohdan kolmannessa alakohdassa, 6 kohdan toisessa alakohdassa ja 7 kohdassa tarkoitettuja tapauksia, hyväksyä lopullisen toimenpide-ehdotuksen, joka sen on tällöin annettava tiedoksi komissiolle.

10.  Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava komissiolle toimenpiteeseensä liittyvän menettelyn tuloksista, kun menettely on saatettu päätökseen.

14 artikla

Pääsy langattomiin lähiverkkoihin

1.  Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on sallittava pääsy langattomien lähiverkkojen kautta yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan verkkoon ja yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien käyttö tätä varten pelkällä yleisvaltuutuksella.

2.  Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset eivät saa estää yleisen sähköisen viestinnän tarjoajia antamasta yleisölle pääsyä verkkoihinsa langattomien lähiverkkojen kautta, jotka voivat sijaita loppukäyttäjän tiloissa, edellyttäen että yleisvaltuutusehtoja noudatetaan ja loppukäyttäjältä on saatu tähän etukäteen tietoinen suostumus.

3.  Yleisen sähköisten viestinnän tarjoajat eivät saa yksipuolisesti rajoittaa

a)  loppukäyttäjien oikeutta liittyä valitsemiinsa kolmansien osapuolten tarjoamiin langattomiin lähiverkkoihin;

b)  loppukäyttäjien oikeutta sallia muille loppukäyttäjille vastavuoroisesti tai yleisemmin pääsy tällaisten tarjoajien verkkoihin langattomien lähiverkkojen kautta, myös hyödyntäen sellaisia kolmansien osapuolten aloitteita, joilla eri loppukäyttäjien langattomia lähiverkkoja kootaan yhteen ja asetetaan yleisesti saataville.

4.  Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset eivät saa rajoittaa loppukäyttäjien oikeutta sallia muille loppukäyttäjille vastavuoroisesti tai yleisemmin pääsy langattomiin lähiverkkoihinsa, myös hyödyntäen sellaisia kolmansien osapuolen aloitteita, joilla eri loppukäyttäjien langattomia lähiverkkoja kootaan yhteen ja asetetaan yleisesti saataville.

5.  Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset eivät saa rajoittaa yleisen pääsyn tarjoamista langattomiin lähiverkkoihin,

a)  kun sitä tarjoavat julkisviranomaiset omissa tiloissaan tai niiden välittömässä läheisyydessä ja se liittyy näissä tiloissa tarjottaviin julkisiin palveluihin;

b)  kun sitä tarjotaan valtiosta riippumattomien järjestöjen tai julkisviranomaisten aloitteilla, joissa eri loppukäyttäjien langattomia lähiverkkoja kootaan yhteen ja tuodaan vastavuoroisesti tai yleisemmin saataville, mukaan lukien soveltuvin osin langattomat lähiverkot, joihin tarjotaan yleinen pääsy a alakohdan mukaisesti.

6.  Yritystä, julkisviranomaista tai muuta loppukäyttäjää ei voida katsoa yleisen sähköisen viestinnän tarjoajaksi pelkästään sen perusteella, että se tarjoaa yleistä pääsyä langattomiin lähiverkkoihin, jos tällainen pääsyn tarjoaminen ei ole luonteeltaan kaupallista tai jos se on pelkästään muun sellaisen kaupallisen toiminnan ja julkisen palvelun liitännäistoiminto, joka ei ole riippuvaista signaalien siirtämisestä näissä verkoissa.

15 artikla

Pienalueen langattomien liityntäpisteiden käyttöönotto ja toiminta

1.  Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on sallittava huomaamattomien pienalueen langattomien liityntäpisteiden käyttöönotto, liitäntä ja toiminta yleisvaltuutusjärjestelmän puitteissa rajoittamatta aiheettomasti tätä käyttöönottoa, kytkentää tai toimintaa erillisillä kaavoitusluvilla tai muilla tavoilla, jos tällainen käyttö on 2 kohdan nojalla hyväksyttyjen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaista.

Tämä kohta ei rajoita pienalueen langattomien liityntäpisteiden toimintaan käytettävien radiotaajuuksien valtuutusjärjestelmää.

2.  Jotta yleisvaltuutusjärjestelmä voitaisiin panna täytäntöön yhdenmukaisesti pienalueen langattomien liityntäpisteiden käyttöönottoa, liitäntä ja toimintaa varten 1 kohdan mukaisesti, komissio voi täsmentää vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta annettavilla täytäntöönpanosäädöksillä täsmentää pienalueen langattomien liityntäpisteiden käyttöönottoa, kytkentää ja toimintaa varten tekniset ominaisuudet, joiden noudattamisella varmistetaan, että nämä liityntäpisteet ovat luonteeltaan huomaamattomia niiden ollessa käytössä erilaisissa paikallisissa oloissa. Komissio täsmentää nämä tekniset ominaisuudet pienalueen langattomien liityntäpisteiden suurinta sallittua kokoa, tehoa, sähkömagneettisia ominaisuuksia ja visuaalista vaikutusta varten. Pienalueen langattomien liityntäpisteiden käyttöä varten täsmennettävien teknisten ominaisuuksien on vähintään vastattava direktiivin 2013/35/EU(25) vaatimuksia ja neuvoston suosituksessa N:o 1999/519/EY(26) määriteltyjä raja-arvoja. [tark. 137]

Jotta pienalueen langattomien liityntäpisteiden käyttöönotto, liitäntä ja toiminta voisivat hyötyä 1 kohdan säännöksistä, sitä varten täsmennettävät tekniset ominaisuudet eivät saa rajoittaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/5/EY(27) olennaisia vaatimuksia tällaisten tuotteiden markkinoilla saattamisesta. [tark. 138]

Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

16 artikla

Radiotaajuuksien koordinointi jäsenvaltioiden kesken

1.  Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava radiotaajuuksien käytön järjestäminen alueellaan ja erityisesti toteutettava kaikki tarpeelliset taajuuksien varaamis- tai jakamistoimenpiteet, jotta estettäisiin se, ettei jokin muu jäsenvaltio pysty sallimaan alueellaan tietyn yhdenmukaistetun taajuusalueen käyttöä unionin lainsäädännön mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta niille sovellettavien kansainvälisten sopimusten, kuten kansainvälisen televiestintäliiton (ITU) radio-ohjesäännön, nojalla kuuluvia velvoitteita.

2.  Jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä keskenään radiotaajuuksien käytön rajat ylittävässä koordinoinnissa, jotta voidaan varmistaa 1 kohdan noudattaminen sekä varmistaa, ettei yhdeltäkään jäsenvaltiolta estetä radiotaajuuksien tasapuolista saantia.

3.  Jäsenvaltio, jota asia koskee, voi pyytää radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevältä ryhmältä tukea kyseisen jäsenvaltion ja mahdollisesti muiden jäsenvaltioiden avustamiseksi tämän artiklan noudattamisessa.

Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä sen varmistamiseksi, että koordinoinnin tuloksena saaduissa ratkaisuissa noudatetaan vaatimusta radiotaajuuksien tasapuolisesta saannista jäsenvaltioiden välillä, mahdollisten käytännön epäjohdonmukaisuuksien ratkaisemiseksi, jos koordinointi johtaa keskenään erilaisiin tuloksiin eri jäsenvaltioissa, sekä koordinoitujen ratkaisujen täytäntöönpanon varmistamiseksi unionin oikeuden mukaisesti. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. [tark. 139]

2 jakso

Eurooppalaiset virtuaaliset käyttöoikeustuotteet

17 artikla

Eurooppalaiset virtuaaliset laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuotteet

1.  Direktiivin 2002/19/EY 8 ja 12 artiklan mukaisesti määrätyn virtuaalisen laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuotteen tarjoaminen on katsottava eurooppalaisen virtuaalisen laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuotteen tarjoamiseksi, jos se toimitetaan jonkin liitteessä I esitetyn "Tarjouksen" yhteydessä lueteltujen vähimmäisparametrien mukaisesti ja jos se täyttää kaikki seuraavat olennaiset vaatimukset:

a)  sitä voidaan tarjota korkealaatuisena tuotteena kaikkialla unionissa;

b)  siihen liittyy mahdollisimman suuri verkkojen ja palvelujen yhteentoimivuus ja syrjimätön verkonhallinta operaattoreiden välillä verkkotopologiaa vastaavasti;

c)  se voi palvella loppukäyttäjiä kilpailuehdoin;

d)  se on kustannustehokas ottaen huomioon kapasiteetti, joka on toteutettava nykyisissä ja uusissa verkoissa, ja sen kyky toimia rinnakkain muiden käyttöoikeustuotteiden kanssa, joita voidaan tarjota samassa verkkoinfrastruktuurissa;

e)  se on operatiivisesti tehokas ja erityisesti aiheuttaa mahdollisimman vähän toteutukseen liittyviä esteitä ja käyttöönottokustannuksia virtuaalisten laajakaistaviestinnän käyttöoikeuksien tarjoajille ja hakijoille;

f)  siinä varmistetaan yksityisyyden suojaa, henkilötietojen suojaa, verkkojen turvallisuutta ja eheyttä sekä avoimuutta koskevien sääntöjen noudattaminen unionin oikeuden mukaisesti.

2.  Siirretään komissiolle valta antaa 32 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla mukautetaan liitettä I markkinoiden ja teknologian kehitykseen, jotta voidaan jatkuvasti täyttää 1 kohdassa luetellut olennaiset vaatimukset. [tark. 140]

17 a artikla

Yritysten viestintäpalvelujen tarjoamiseen tarkoitetut tukkutason korkealaatuiset käyttöoikeustuotteet

1.  Kansallisten sääntelyviranomaisten on tarkasteltava, onko oikeasuhteista määrätä sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajille, joilla on direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 16 artiklan mukaisesti todettu olevan merkittävää markkinavoimaa merkityksellisillä, tukkutason laadukkaiden sähköisten viestintäpalvelujen markkinoilla, velvoite julkaista tukkutason viitetarjous, kun otetaan huomioon 2 kohdassa tarkoitetut BERECin suuntaviivat. Tämä tarkastelu olisi suoritettava kuukauden kuluessa BERECin suuntaviivojen julkaisemisesta.

2.  BEREC vahvistaa 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä sidosryhmiä kuultuaan yhdessä komission kanssa suuntaviivat, joissa määritetään viitetarjoukseen sisällytettävät seikat. Suuntaviivoissa olisi käsiteltävä ainakin kiinteiden yhteyksien paikallisosia ja niissä voidaan käsitellä muita yrityksille tarkoitettuja tukkutason käyttöoikeustuotteita, joita BEREC pitää asiaan kuuluvina, kun otetaan huomioon vähittäis- ja tukkukysyntä ja parhaat sääntelykäytännöt. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat edellyttää, että viitetarjoukseen sisällytetään myös muita seikkoja. BEREC arvioi suuntaviivat säännöllisesti uudelleen markkinoiden ja tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi. [tark. 141]

18 artikla

Eurooppalaiseen virtuaaliseen laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuotteeseen liittyvät sääntelyehdot

1.  Kansallisen sääntelyviranomaisen, joka on jo asettanut direktiivin 2002/19/EY 8 ja 12 artiklan mukaisesti operaattorille velvoitteen tarjota tukkutason käyttöoikeus seuraavan sukupolven verkkoon, on arvioitava, olisiko tarkoituksenmukaista ja oikeasuhteista asettaa sen sijaan velvoite tarjota eurooppalaista virtuaalista laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuotetta, joka vastaa toiminnallisuudeltaan vähintään jo määrättyä tukkutason käyttöoikeustuotetta.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen kansallisten sääntelyviranomaisten on tehtävä vaadittu arviointi nykyisistä tukkutason käyttöoikeuksiin liittyvistä korjaavista toimenpiteistä mahdollisimman pian tämän asetuksen voimaantulon jälkeen, riippumatta direktiivin 2002/21/EY 16 artiklan 6 kohdan mukaisesti tehtävän merkityksellisten markkinoiden analyysin ajankohdasta.

Jos kansallinen sääntelyviranomainen, joka on jo asettanut velvoitteen tarjota virtuaalista laajakaistaverkkojen käyttöoikeutta, katsoo ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun arviointinsa pohjalta, ettei eurooppalainen virtuaalinen laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuote sovellu kyseessä oleviin erityisiin olosuhteisiin, sen on esitettävä tälle perustelut toimenpide-ehdotuksessaan direktiivin 2002/21/EY 6 ja 7 artiklan mukaista menettelyä noudattaen.

2.  Jos kansallinen sääntelyviranomainen aikoo asettaa operaattorille velvoitteen myöntää tukkutason käyttöoikeus seuraavan sukupolven verkkoon direktiivin 2002/19/EY 8 ja 12 artiklan mukaisesti, sen on mainitun direktiivin 12 artiklan 2 kohdassa mainittujen seikkojen lisäksi arvioitava toisiinsa nähden edut, jotka saataisiin

i)  määräämällä passiivinen tukkutason hyödyke, kuten tilaajayhteyksien tai niiden osien fyysisesti eriytetty tarjonta;

ii)  toiminnallisuudeltaan vastaava ei-fyysinen tai virtuaalinen tukkutason hyödyke ja erityisesti eurooppalainen virtuaalinen laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuote, joka täyttää tämän asetuksen 17 artiklan 1 kohdassa ja liitteessä I olevassa 1 kohdassa esitetyt olennaiset vaatimukset ja parametrit.

3.  Poiketen siitä, mitä direktiivin 2002/19/EY 12 artiklan 3 kohdassa säädetään, jos kansallinen sääntelyviranomainen aikoo asettaa operaattorille velvoitteen tarjota virtuaalista laajakaistaverkkojen käyttöoikeutta mainitun direktiivin 8 ja 12 artiklan mukaisesti, sen on määrättävä velvoite tarjota eurooppalaista virtuaalista laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuotetta, joka toiminnallisuudeltaan vastaa parhaiten sen arvioinnissa todettuun sääntelylliseen tarpeeseen. Jos kansallinen sääntelyviranomainen katsoo, ettei eurooppalainen virtuaalinen laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuote soveltuisi kyseessä oleviin erityisiin olosuhteisiin, sen on esitettävä tälle perustelut toimenpide-ehdotuksessaan direktiivin 2002/21/EY 6 ja 7 artiklan mukaista menettelyä noudattaen.

4.  Arvioidessaan 1, 2 tai 3 kohdan mukaisesti, onko määrättävä eurooppalainen virtuaalinen laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuote muiden tukkutason käyttöoikeustuotteiden sijaan, kansallisen sääntelyviranomaisen on otettava huomioon intressi sääntelyllisten olosuhteiden lähentymiseen koko unionissa tukkutason korjaavissa toimenpiteissä, infrastruktuuripohjaisen kilpailun nykyinen ja ennakoitu tila, markkinaolosuhteiden kehitys kohti kilpailevien seuraavan sukupolven verkkojen tarjoamista, huomattavan markkinavoiman operaattoriksi todetun operaattorin ja käyttöoikeuksia hakevien tekemät investoinnit sekä näiden investointien kuoletusaika.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on tarvittaessa asetettava siirtymäaika nykyisen tukkutason käyttöoikeustuotteen korvaamiselle eurooppalaisella virtuaalisella laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuotteella.

5.  Poiketen siitä, mitä direktiivin 2002/19/EY 9 artiklan 3 kohdassa säädetään, jos operaattorilla on mainitun direktiivin 8 ja 12 artiklan nojalla velvoitteita tarjota eurooppalaista virtuaalista laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuotetta, kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että julkaistaan viitetarjous, joka sisältää ainakin liitteessä I olevassa 2 kohdassa tai tapauksen mukaan 3 kohdassa esitetyt tekijät.

6.  Poiketen siitä, mitä direktiivin 2002/21/EY 16 artiklan 3 kohdassa säädetään, kansallinen sääntelyviranomainen ei saa asettaa pakollista ilmoitusaikaa ennen kuin se peruuttaa jo määrätyn velvoitteen tarjota eurooppalaista virtuaalista laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuotetta, joka täyttää 17 artiklan 1 kohdassa ja liitteessä I olevassa 2 kohdassa esitetyt olennaiset vaatimukset ja parametrit, jos kyseessä oleva operaattori sitoutuu vapaaehtoisesti antamaan tällaisen tuotteen saataville kolmansien osapuolten pyynnöstä tasapuolisin ja kohtuullisin ehdoin vielä kolmen vuoden ajan.

7.  Kun kansallinen sääntelyviranomainen harkitsee 2 tai 3 kohdassa tarkoitetun arvioinnin yhteydessä, onko direktiivin 2002/19/EY 13 artiklan mukaisesti määrättävä tai pidettävä voimassa seuraavan sukupolven verkkojen tukkutason käyttöoikeuksiin liittyviä hintavalvontavelvollisuuksia joko jonkin eurooppalaisen virtuaalisen laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuotteen avulla tai muulla tavoin, sen on tutkittava kilpailun tilaa vähittäistasolla tarjottavien tuotteiden hintojen, valikoiman ja laadun kannalta. Sen on otettava huomioon syrjintäsuojan toimivuus tukkutasolla ja muiden kiinteiden tai langattomien verkkojen taholta tulevan infrastruktuuripohjaisen kilpailun tila painottaen tällöin asianmukaisesti seuraavan sukupolven verkkojen välillä jo vallitsevan infrastruktuuripohjaisen kilpailun merkitystä laadun parantamiseksi edelleen loppukäyttäjille, jotta voidaan määrittää, onko tukkutason käyttöoikeuksiin tarpeen tai oikeasuhteista soveltaa hintavalvontaa tarkasteltavassa tapauksessa. [tark. 142]

19 artikla

Laatuvarmistettu liityntätuote

1.  Kaikilla operaattoreilla on oikeus tarjota 4 kohdassa täsmennettyä eurooppalaista laatuvarmistettua liityntätuotetta (assured service quality, ASQ).

2.  Kaikkien operaattoreiden on täytettävä sähköisten viestintäpalvelujen valtuutetun tarjoajan kirjallisesti esittämät kohtuulliset pyynnöt, jotka koskevat 4 kohdassa täsmennetyn eurooppalaisen laatuvarmistetun liityntätuotteen tarjoamista. Mahdollinen kieltäytyminen eurooppalaisen laatuvarmistetun liityntätuotteen tarjoamisesta on perusteltava objektiivisesti. Operaattorin on ilmoitettava syyt kieltäytymiseen kuukauden kuluessa kirjallisesta pyynnöstä.

Objektiivisesti perustelluksi kieltäytymisen syyksi katsotaan se, ettei eurooppalaisen laatuvarmistetun liityntätuotteen tarjoamista pyytävä osapuoli voi tai halua antaa eurooppalaista laatuvarmistettua liityntätuotetta joko unionissa tai kolmansissa maissa pyynnön vastaanottaneen osapuolen saataville kohtuullisin ehdoin, jos viimeksi mainittu sitä pyytää.

3.  Jos pyyntö hylätään tai erityisistä ehdoista ja edellytyksistä, mukaan lukien hinta, ei ole päästy sopimukseen kahden kuukauden kuluessa kirjallisesta pyynnöstä, kummallakin osapuolella on oikeus saattaa asia asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen ratkaistavaksi direktiivin 2002/21/EY 20 artiklan mukaisesti. Tällöin voidaan soveltaa tämän asetuksen 3 artiklan 6 kohtaa.

4.  Liityntätuotteen tarjoaminen katsotaan eurooppalaisen laatuvarmistetun liityntätuotteen tarjoamiseksi, jos se tapahtuu liitteessä II lueteltujen vähimmäisparametrien mukaisesti ja jos se täyttää kaikki seuraavat olennaiset vaatimukset:

a)  sitä voidaan tarjota korkealaatuisena tuotteena kaikkialla unionissa;

b)  palveluntarjoajat voivat sen avulla täyttää loppukäyttäjiensä tarpeet;

c)  se on kustannustehokas ottaen huomioon olemassa olevat ratkaisut, joita voidaan tarjota samoissa verkoissa;

d)  se on operatiivisesti tehokas ja erityisesti aiheuttaa mahdollisimman vähän toteutukseen liittyviä esteitä ja käyttöönottokustannuksia asiakkaille; ja

e)  siinä varmistetaan yksityisyyden suojaa, henkilötietojen suojaa, verkkojen turvallisuutta ja eheyttä sekä avoimuutta koskevien sääntöjen noudattaminen unionin oikeuden mukaisesti.

5.  Siirretään komissiolle valta antaa 32 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla mukautetaan liitettä II markkinoiden ja teknologian kehitykseen, jotta voidaan jatkuvasti täyttää 4 kohdassa luetellut olennaiset vaatimukset. [tark. 143]

20 artikla

Eurooppalaisiin käyttöoikeustuotteisiin liittyvät toimenpiteet

1.  Komissio antaa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2016 täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan yhdenmukaiset tekniset ja menetelmäsäännöt 17 artiklassa ja liitteessä I olevassa 1 kohdassa tarkoitetun eurooppalaisen virtuaalisen laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuotteen toteuttamista varten mainituissa säännöksissä täsmennettyjen kriteerien ja parametrien mukaisesti ja jotta voidaan varmistaa, että tällainen seuraavan sukupolven verkkojen virtuaalinen tukkutason käyttöoikeustuote vastaa toiminnallisuudeltaan eriytettyjen fyysisten tilaajayhteyksien käyttöoikeustuotetta. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.  Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan yhdenmukaiset tekniset ja menetelmäsäännöt yhden tai useamman 17 ja 19 artiklassa, liitteessä I olevassa 2 ja 3 kohdassa sekä liitteessä II tarkoitetun eurooppalaisen käyttöoikeustuotteen toteuttamista varten mainituissa säännöksissä täsmennettyjen sovellettavien kriteerien ja parametrien mukaisesti. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. [tark. 144]

IV LUKU

YHDENMUKAISTETUT LOPPUKÄYTTÄJIEN AVOIMEEN INTERNETIIN PÄÄSYÄ KOSKEVAT KÄYTTÄJIEN OIKEUDET [tark. 146]

21 artikla

Syrjinnän ja rajoitusten poistaminen

1.  Julkisviranomaiset eivät saa rajoittaa loppukäyttäjien vapautta käyttää toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen tarjoamia yleisiä sähköisiä viestintäverkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja.

2.  Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat eivät saa soveltaa loppukäyttäjiin syrjiviä käyttöoikeuksiin tai käyttöön liittyviä vaatimuksia tai ehtoja loppukäyttäjän kansalaisuuden tai asuinpaikan perusteella, paitsi jos tällaiset erot ovat objektiivisesti perusteltuja.

3.  Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat eivät saa muuten kuin objektiivisesti perustelluista syistä soveltaa unionin sisäiseen viestintään, joka ulottuu toiseen jäsenvaltioon, tariffeja, jotka ovat korkeampia

a)  kuin kotimaan kaukoviestinnän tariffit, kun on kyse kiinteän verkon viestinnästä;

b)  kuin asetuksessa (EU) N:o 531/2012 vahvistetut säänneltyjen verkkovierailuäänipuhelu- ja ‑tekstiviestipalvelujen eurotariffit, kun on kyse matkaviestinnästä. [tark. 145]

22 artikla

Valtioiden rajat ylittävä riitojen ratkaisu

Direktiivin 2002/22/EY 34 artiklan 1 kohdan mukaisia tuomioistuinten ulkopuolisia riidanratkaisumenettelyjä sovelletaan myös sellaisia sopimuksia koskeviin riitoihin, joiden osapuolina ovat johonkin muuhun jäsenvaltioon sijoittautuneet kuluttajat, muut loppukäyttäjät – siltä osin kuin tällaisia tuomioistuinten ulkopuolisia menettelyjä on myös niiden käytössä – ja yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat. Direktiivin 2013/11/EU(28) soveltamisalaan kuuluviin riitoihin sovelletaan mainitun direktiivin säännöksiä. [tark. 147]

23 artikla

Vapaus tarjota ja hyödyntää pääsyä avoimeen internetiin sekä kohtuullinen liikenteenhallinta [tark. 148]

1.  Loppukäyttäjillä on vapaus oikeus saada ja välittää tietoa ja sisältöjä sekä käyttää ja tarjota valitsemiaan sovelluksia ja palveluja ja käyttää valitsemiaan päätteitä riippumatta loppukäyttäjän tai palveluntarjoajan sijaintipaikasta tai palvelun, tiedon tai sisällön alkuperästä tai määränpäästä, internet-liityntäpalvelunsa kautta.

Loppukäyttäjillä on vapaus tehdä sopimuksia datansiirron määristä ja nopeuksista internet-liityntäpalvelujen tarjoajien kanssa ja tällaisten datamääriä koskevien sopimusten mukaisesti hyödyntää kaikkia internetin sisältöjen, sovellusten ja palvelujen tarjoajien tarjouksia.

2.  Loppukäyttäjillä on myös vapaus sopia joko tarjoajien tai sisältöjen, sovellusten ja palvelujen tarjoajien kanssa erikoistuneiden palvelujen tarjoamisesta, joiden palvelunlaatu on parempi.

Jotta loppukäyttäjille voidaan tarjota erikoistuneita palveluja, sisältöjen, sovellusten ja palvelujen tarjoajilla ja yleisen sähköisen viestinnän tarjoajilla on vapaus tehdä sopimuksia toistensa kanssa tarvittavien datamäärien tai ‑liikenteen välittämiseksi erikoistuneina palveluina, joilla on tietty palvelunlaatu ja kohdennettu kapasiteetti. Erikoistuneiden palvelujen tarjoaminen ei saa heikentää toistuvasti tai jatkuvasti internet-liityntäpalvelujen yleistä laatua Internet-liityntäpalveluiden tarjoajat, yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat ja sisältöjen, sovellusten ja palvelujen tarjoajat voivat vapaasti tarjota erikoistuneita palveluja loppukäyttäjille. Näitä palveluja voidaan tarjota ainoastaan siinä tapauksessa, että verkkokapasiteetti riittää niiden tarjoamiseen internet-liityntäpalveluiden ohella ja että ne eivät heikennä internet-liityntäpalveluiden saatavuutta tai laatua. Loppukäyttäjille internet-liityntäpalveluja tarjoavat tarjoajat eivät saa tehdä eroa toiminnallisesti toisiaan vastaavien palvelujen ja sovellusten välillä.

3.  Tämä artikla ei rajoita unionin tai kansallista lainsäädäntöä, joka koskee välitettävien tietojen, sisältöjen, sovellusten tai palvelujen laillisuutta.

4.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen vapauksien käyttämistä on helpotettava antamalla 25 artiklan 1 kohdassa, 26 artiklan 2 kohdassa ja 27 artiklan 1 ja 2 kohdassa edellytetyt täydelliset tiedot

Loppukäyttäjille on annettava täydelliset tiedot direktiivin 2002/22/EY 20 artiklan 2 kohdan, 21 artiklan 3 kohdan ja 21 a artiklan mukaisesti, mukaan lukien tiedot kaikista sovellettavista liikenteenhallintatoimenpiteistä, jotka saattavat vaikuttaa tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tiedon, sisällön, sovellusten ja palvelujen saatavuuteen ja jakeluun.

5.  Internet-liityntäpalvelujen sopimuspohjaisesti sovittujen tarjoajat ja loppukäyttäjät voivat sopia internet-liityntäpalvelujen datansiirtomäärien tai ‑nopeuksien rajoissa ‑nopeuksien rajoittamisesta. Internet-liityntäpalvelujen tarjoajat eivät saa rajoittaa 1 kohdassa säädettyjä vapauksia estämällä pääsyn tiettyihin sisältöihin, sovelluksiin tai palveluihin taikka niiden tiettyihin luokkiin, hidastamalla tai muttamalla niitä, heikentämällä niiden laatua tai syrjimällä niitä, paitsi tapauksissa, joissa on välttämätöntä soveltaa kohtuullisia liikenteenhallintatoimenpiteitä. Kohtuullisten Liikenteenhallintatoimenpiteiden on oltava läpinäkyviä, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia ja niiden on oltava tarpeen, jotta voidaan

a)  panna täytäntöön oikeudellinen säännös tai tuomioistuimen määräys taikka ehkäistä tai vaikeuttaa vakavia rikoksia;

b)  säilyttää verkon, sen kautta tarjottavien palvelujen ja loppukäyttäjien päätelaitteiden eheys ja turvallisuus;

c)  estää ei-toivottu viestintä loppukäyttäjille, jotka ovat antaneet ennalta suostumuksensa tällaisille rajoittaville toimenpiteille;

d)  minimoida ehkäistä tai lieventää tilapäisen tai ja poikkeuksellisen verkon ruuhkautumisen vaikutukset sillä edellytyksellä, että toisiaan vastaavia liikenteen tyyppejä kohdellaan yhtäläisesti.

Kohtuulliseen liikenteenhallintaan saa liittyä ainoastaan sellaista tietojen käsittelyä, joka on välttämätöntä ja oikeasuhteista tämän kohdan tarkoitusten saavuttamiseksi. Liikenteenhallintatoimenpiteitä on sovellettava vain välttämättömän ajan.

Liikenteenhallintaan saa liittyä ainoastaan sellaista henkilötietojen käsittelyä, joka on välttämätöntä ja oikeasuhteista tämän kohdan tarkoitusten saavuttamiseksi ja siihen on sovellettava myös direktiiviä 2002/58/EY erityisesti viestinnän luottamuksellisuuden osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 95/46/EY soveltamista.

Internet-liityntäpalvelujen tarjoajien on otettava käyttöön asianmukaisia, selkeitä, avoimia ja tehokkaita menettelyjä, joilla on tarkoitus käsitellä tämän artiklan väitettyjä rikkomuksia koskevia valituksia. Tällaisilla menettelyillä ei saa rajoittaa loppukäyttäjien oikeutta ilmoittaa asiasta kansalliselle sääntelyviranomaiselle. [tarkistukset 236 ja 243]

24 artikla

Palvelun laatutakeet

1.  Kansallisten sääntelyviranomaisten Kun kansalliset sääntelyviranomaiset käyttävät 30 a artiklan mukaista toimivaltaansa 23 artiklan suhteen, niiden on seurattava tarkasti ja varmistettava, että loppukäyttäjät voivat tehokkaasti hyötyä 23 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä vapauksista, että 23 artiklan 5 kohtaa noudatetaan ja että saatavilla on jatkuvasti syrjimättömiä internet-liityntäpalveluja, joiden laatutaso vastaa teknologian kehitystä ja joiden laatua erikoistuneet palvelut eivät heikennä. Niiden on yhteistyössä muiden toimivaltaisten kansallisten viranomaisten kanssa myös seurattava erikoistuneiden palvelujen vaikutuksia kulttuuriseen monimuotoisuuteen ja innovointiin. Kansallisten sääntelyviranomaisten on raportoitava julkistettava vuosittain kertomuksia seurannastaan ja havainnoistaan ja annettava kertomukset komissiolle ja BERECille seurannastaan ja havainnoistaan. [tark. 153]

2.  Jotta voidaan estää palvelun laadun yleinen heikentyminen internet-liityntäpalveluissa tai taata loppukäyttäjien käyttäjien mahdollisuus saada ja välittää tietoa, ja sisältöjä ja ohjelmistoja tai käyttää valitsemiaan sovelluksia ja palveluja, kansallisilla viranomaisilla on oltava valtuudet määrätä palvelunlaadun vähimmäisvaatimuksia ja tarvittaessa muita kansallisten sääntelyviranomaisten määrittelemiä palvelun laatua koskevia muuttujia yleisen sähköisen viestinnän tarjoajille.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on toimitettava komissiolle hyvissä ajoin ennen tällaisten vaatimusten asettamista yhteenveto toimenpiteiden perusteista, suunnitellut vaatimukset sekä ehdotettu toimintatapa. Kyseisten tietojen on oltava myös BERECin käytettävissä. Komissio voi kyseiset tiedot tutkittuaan antaa huomautuksia tai suosituksia etenkin varmistaakseen, etteivät suunnitellut vaatimukset vaikuta haitallisesti sisämarkkinoiden toimintaan. Suunniteltuja vaatimuksia ei saa hyväksyä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on saanut kaikki tarvittavat tiedot, ellei komission ja kansallisen sääntelyviranomaisen välillä ole sovittu toisin, ellei komissio ole ilmoittanut kansalliselle sääntelyviranomaiselle tarkastelujakson lyhentämisestä tai ellei komissio ole esittänyt huomautuksia tai suosituksia. Kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava mahdollisimman tarkoin huomioon komission huomautukset tai suositukset ja annettava hyväksytyt vaatimukset tiedoksi komissiolle ja BERECille. [tark. 154]

3.  Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla BEREC vahvistaa kuuden kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa yleiset suuntaviivat, joissa määritellään yhdenmukaiset edellytykset kansallisten toimivaltaisten viranomaisten velvoitteiden täytäntöönpanolle tämän artiklan mukaisesti. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen myös liikenteenhallintatoimenpiteiden soveltamisen ja tämän asetuksen noudattamisen seurannan osalta. [tark. 155]

24 a artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio tarkastelee tiiviissä yhteistyössä BERECin kanssa uudelleen erikoistuneita palveluja koskevien säännösten toimivuutta ja raportoi julkisen kuulemisen jälkeen asiasta ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään [lisätään päivämäärä, joka on kolme vuotta tämän asetuksen soveltamispäivästä] asianmukaisia ehdotuksia. [tark. 156]

25 artikla

Avoimuus ja tietojen julkaiseminen

1.  Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien on, yksilöllisesti neuvoteltuja tarjouksia lukuun ottamatta, julkaistava läpinäkyvät, vertailukelpoiset, riittävät ja ajantasaiset tiedot seuraavista:

a)  niiden nimi-, osoite- ja yhteystiedot;

b)  kussakin hinnoittelumallissa tarjotut palvelut ja palvelun laatua koskevat parametrit, sovellettavat hinnat (kuluttajille verot mukaan luettuina) ja kaikki sovellettavat maksut (liitynnästä, käytöstä ja ylläpidosta perittävät ja mahdolliset lisämaksut) sekä päätelaitteeseen liittyvät kulut;

c)  sovellettavat tariffit numeroille tai palveluille, joihin sovelletaan erityisiä hinnoitteluehtoja;

d)  niiden palvelujen laatu 2 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti;

e)  internet-liityntäpalvelut, jos niitä tarjotaan, ilmoittaen seuraavat:

i)  tosiasiallisesti käytettävissä oleva datansiirtonopeus ladattaessa verkosta ja verkkoon loppukäyttäjän asuinjäsenvaltiossa, myös ruuhkahuippujen aikana;

ii)  mahdollisesti sovellettavien datamäärärajoitusten taso; hinnat, jotka peritään käytettävissä olevan datansiirtomäärän kasvattamisesta tilapäisesti tai pysyvästi; jos käytettävissä oleva datansiirtomäärä on rajattu, sen loppuunkäytön jälkeen käytettävissä oleva datansiirtonopeus ja sen kulut; ja se, miten loppukäyttäjät voivat milloin tahansa seurata käyttönsä senhetkistä tasoa;

iii)  selkeä ja yleistajuinen selvitys siitä, miten mahdolliset datansiirtorajoitukset, tosiasiallisesti käytettävissä oleva nopeus ja muut laatuparametrit sekä palvelunlaadultaan parempien erikoistuneiden palvelujen samanaikainen käyttö saattaa käytännössä vaikuttaa sisältöjen, sovellusten ja palvelujen käyttöön;

iv)  tiedot kaikista menettelyistä, joita palveluntarjoaja on ottanut käyttöön mitatakseen ja muokatakseen dataliikennettä verkon ruuhkautumisen välttämiseksi, sekä siitä, miten nämä menettelyt saattavat vaikuttaa palvelun laatuun ja henkilötietojen suojaan;

f)  toimenpiteet, joilla varmistetaan yhtäläinen pääsy vammaisille loppukäyttäjille, myös säännöllisesti päivitettävät yksityiskohtaiset tiedot heitä varten suunnitelluista tuotteista ja palveluista;

g)  sopimusten vakioehdot ja -edellytykset, mukaan lukien sopimuksen vähimmäiskesto, sopimuksen ennenaikaisen irtisanomisen ehdot ja mahdolliset siitä perittävät maksut, palveluntarjoajan vaihtamiseen ja numeroiden ja muiden tunnisteiden siirrettävyyteen liittyvät menettelyt ja välittömät maksut sekä korvausjärjestelyt vaihtoon liittyvän viivästymisen tai väärinkäytösten varalta;

h)  pääsy hätäpalveluihin ja soittajan sijaintietietoihin kaikissa tarjotuissa palveluissa, mahdolliset direktiivin 2002/22/EY 26 artiklan mukaisesti tarjottavien hätäpalvelujen tarjoamisen rajoitukset sekä niiden muutokset;

i)  yleispalveluun liittyvät oikeudet, mukaan lukien soveltuvin osin direktiivin 2002/22/EY liitteessä I mainitut toiminnot ja palvelut.

Tiedot on julkaistava selkeässä, kattavassa ja helppokäyttöisessä muodossa sen jäsenvaltion virallisella kielellä (virallisilla kielillä), jossa palvelu tarjotaan, ja ne on päivitettävä säännöllisesti. Nämä tiedot on pyynnöstä toimitettava asianomaisille kansallisille sääntelyviranomaisille ennen niiden julkaisemista. Tiedoista on käytävä selkeästi ilmi, jos kuluttajiin sovelletaan erilaisia ehtoja kuin muihin loppukäyttäjiin.

2.  Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla täsmennetään menetelmät internet-liityntäpalvelujen nopeuden mittaamiseksi, palvelunlaatua koskevat parametrit ja menetelmät niiden mittaamiseksi sekä julkaistavien tietojen sisältö, muoto ja julkaisutapa, mukaan lukien mahdolliset laatusertifiointiekanismit. Komissio voi ottaa huomioon direktiivin 2002/22/EY liitteessä III esitetyt muuttujat, määritelmät ja mittausmenetelmät. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.  Loppukäyttäjien saatavilla on oltava välineitä, joiden avulla he voivat tehdä itsenäisen arvion vertaamalla sähköiseen viestintäverkkoon pääsyä ja tähän liittyviä palveluita ja vaihtoehtoisten käyttötapojen kustannuksia. Tätä varten jäsenvaltioiden on otettava käyttöön vapaaehtoinen sertifiointijärjestelmä vuorovaikutteisia verkkosivustoja, oppaita tai vastaavia välineitä varten. Sertifointi on myönnettävä objektiivisten, läpinäkyvien ja oikeasuhteisten vaatimusten perusteella, jotka koskevat erityisesti riippumattomuutta yleisen sähköisen viestinnän tarjoajista, selkeää kielenkäyttöä, täydellisten ja ajantasaisten tietojen antamista sekä tehokkaan valitusten käsittelymenettelyn käyttöä. Jos sertifioituja vertailuvälineitä ei ole saatavilla markkinoilla veloituksetta tai kohtuulliseen hintaan, kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden toimivaltaisten kansallisten viranomaisten on annettava tällaiset välineet saataville itse tai kolmansien osapuolten kautta sertifiointivaatimuksia noudattaen. Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien julkaisemien tietojen on oltava saatavilla veloituksetta vertailuvälineiden saataville asettamista varten.

4.  Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien on asianomaisten julkisviranomaisten pyynnöstä jaettava yleisen edun mukaista tietoa veloituksetta loppukäyttäjille, tarvittaessa käyttäen samoja keinoja, joita ne käyttävät tavanomaisessa viestinnässään loppukäyttäjien kanssa. Tällöin asianomaisten julkisviranomaisten on toimitettava nämä tiedot yleisen sähköisen viestinnän tarjoajille vakiomuodossa, ja ne voivat kattaa muun muassa seuraavat aiheet:

a)  tavallisimmat tavat käyttää sähköisiä viestintäpalveluja laittomaan toimintaan tai haitallisen sisällön levittämiseen etenkin, kun tämä voi haitata muille kuuluvien oikeuksien ja vapauksien täyttymistä, mukaan lukien tietosuojaan sekä tekijänoikeuteen ja sen lähioikeuksiin kohdistuvat rikkomukset ja niiden oikeudelliset seuraukset; ja

b)  se, miten henkilöturvallisuutta uhkaavilta riskeiltä ja henkilötietojen laittomalta käytöltä suojaudutaan sähköisiä viestintäpalveluja käytettäessä. [tark. 157]

26 artikla

Sopimuksiin liittyvät tietovaatimukset

1.  Ennen kuin liitynnän tarjoamista yleiseen sähköiseen viestintäverkkoon tai yleisesti saatavilla oleviin sähköisiin viestintäpalveluihin koskevasta sopimuksesta tulee sitova, yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien on annettava kuluttajille, ja muille loppukäyttäjille, jolleivät ne ole nimenomaisesti sopineet toisin, ainakin seuraavat tiedot:

a)  tarjoajan nimi, osoite ja yhteystiedot sekä osoite ja yhteystiedot mahdollisia valituksia varten, jos nämä tiedot ovat erilaiset;

b)  tarjottavien palvelujen keskeiset ominaisuudet, mukaan lukien erityisesti

i)  kussakin hinnoittelumallissa tarjottavien palvelujen tyypit, niiden viestintävolyymit ja kaikki asiaankuuluvat palvelun laatua koskevat parametrit, mukaan lukien liittymän toimitusaika;

ii)  tarjotaanko pääsy hätäpalveluihin ja soittajan sijaintitietoihin ja missä jäsenvaltioissa sekä mahdolliset direktiivin 2002/22/EY 26 artiklan mukaisesti tarjottavien hätäpalvelujen tarjoamisen rajoitukset;

iii)  myynnin jälkeisten palvelujen tyypit, tarjottavat ylläpito- ja asiakastukipalvelut, näiden palvelujen ehdot ja maksut sekä keinot yhteyden saamiseksi näihin palveluihin;

iv)  kaikki rajoitukset, jotka palveluntarjoaja on määrännyt toimitettavan päätelaitteen käytölle, mukaan lukien tiedot päätelaitteiden lukituksen avaamisesta ja mahdollisista maksuista siinä tapauksessa, että sopimus irtisanotaan ennen sopimuksen vähimmäiskeston päättymistä;

c)  yksityiskohtaiset tiedot hinnoista ja tariffeista (kuluttajille mukaan lukien verot ja mahdolliset lisämaksut) ja siitä, miten ajantasaiset tiedot kaikista sovellettavista tariffeista ja maksuista annetaan saataville;

d)  tarjotut maksutavat ja mahdolliset niistä johtuvat kustannuserot sekä käytettävissä olevat keinot taata laskutuksen läpinäkyvyys ja seurata kulutuksen määrää;

e)  sopimuksen voimassaoloaika sekä ehdot sen uusimiselle ja irtisanomiselle, mukaan lukien

i)  kaikki vähimmäiskäyttöä tai vähimmäiskestoa koskevat vaatimukset edullisempien ehtojen saamiseksi;

ii)  kaikki palveluntarjoajan vaihtamiseen sekä numeroiden ja muiden tunnisteiden siirrettävyyteen liittyvät maksut, mukaan lukien korvausjärjestelyt vaihtoon liittyvän viivästymisen tai väärinkäytösten varalta;

iii)  mahdolliset sopimuksen ennenaikaisesta irtisanomisesta perittävät maksut, mukaan lukien kustannusten takaisinsaaminen päätelaitteista (tavanomaisten poistomenetelmien perusteella) ja muista tarjouseduista (suhteessa kuluneeseen aikaan pro rata temporis ‑periaatteen mukaisesti);

f)  mahdolliset korvaus- ja hyvitysjärjestelyt, joita sovelletaan, jos palvelun laatu ei ole sovitun tasoinen, mukaan lukien nimenomainen viittaus loppukäyttäjän lakisääteisiin oikeuksiin;

g)  jos on voimassa velvoite direktiivin 2002/22/EY 25 artiklan mukaisesti, loppukäyttäjien mahdollisuudet sisällyttää tai olla sisällyttämättä henkilötietojaan luetteloon ja mitä tietoja sisällytetään;

h)  vammaisten loppukäyttäjien osalta yksityiskohtaiset tiedot heitä varten suunnitelluista tuotteista ja palveluista;

i)  keinot käynnistää menettelyjä riitojen, myös valtioiden rajat ylittävien riitojen, ratkaisemiseksi direktiivin 2002/22/EY 34 artiklan ja tämän asetuksen 22 artiklan mukaisesti;

j)  minkä tyyppisiä toimia palveluntarjoaja voi toteuttaa tietoturvan tai tietojen eheyden vaarantuessa taikka uhkien tai haavoittuvuuksien johdosta.

2.  Sen lisäksi, mitä 1 kohdassa säädetään, yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien on annettava loppukäyttäjille, jollei loppukäyttäjän, joka ei ole kuluttaja, kanssa toisin sovita, ainakin seuraavat tiedot heidän internet-liityntäpalveluistaan:

a)  mahdollisesti sovellettavien datamäärärajoitusten taso; hinnat, jotka peritään käytettävissä olevan datansiirtomäärän kasvattamisesta tilapäisesti tai pysyvästi; jos käytettävissä oleva datansiirtomäärä on rajattu, sen loppuunkäytön jälkeen käytettävissä oleva datansiirtonopeus ja sen kulut; ja se, miten loppukäyttäjät voivat milloin tahansa seurata käyttönsä senhetkistä tasoa;

b)  tosiasiallisesti käytettävissä oleva datansiirtonopeus ladattaessa verkosta ja verkkoon loppukäyttäjän pääsijaintipaikassa, mukaan lukien tosiasialliset nopeuden vaihteluvälit ja keskiarvot, nopeus ruuhkahuippujen aikana sekä mahdollinen vaikutus, joka aiheutuu pääsyn sallimisesta kolmansille osapuolille langattoman lähiverkon kautta;

c)  muut palvelunlaadun parametrit;

d)  tiedot kaikista menettelyistä, joita palveluntarjoaja on ottanut käyttöön mitatakseen ja muokatakseen dataliikennettä verkon ruuhkautumisen välttämiseksi, sekä siitä, miten nämä menettelyt saattavat vaikuttaa palvelun laatuun ja henkilötietojen suojaan;

e)  selkeä ja yleistajuinen selvitys siitä, miten mahdolliset datansiirtorajoitukset, tosiasiallisesti käytettävissä oleva nopeus ja muut laatuparametrit sekä palvelunlaadultaan parempien erikoistuneiden palvelujen samanaikainen käyttö saattaa käytännössä vaikuttaa sisältöjen, sovellusten ja palvelujen käyttöön;

3.  Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava selkeässä, kattavassa ja helppokäyttöisessä muodossa jollain loppukäyttäjän asuinjäsenvaltion virallisella kielellä, ja ne on päivitettävä säännöllisesti. Ne ovat erottamaton osa sopimusta, eikä niitä saa muuttaa, elleivät sopimuspuolet nimenomaisesti sovi toisin. Loppukäyttäjän on saatava kirjallinen jäljennös sopimuksesta.

4.  Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla täsmennetään yksityiskohtaisesti 2 kohdassa luetellut tietovaatimukset. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.  Asianomaisten julkisviranomaisten pyynnöstä sopimuksen on sisällettävä sellaiset 25 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tarjotun palvelun kannalta merkitykselliset tiedot, jotka kyseiset viranomaiset ovat tätä tarkoitusta varten toimittaneet ja jotka koskevat sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen käyttämistä laittomiin tarkoituksiin tai haitallisen sisällön levittämiseen sekä sitä, miten henkilöturvallisuutta uhkaavilta riskeiltä ja henkilötietojen laittomalta käytöltä suojaudutaan. [tark. 158]

27 artikla

Kulutuksen valvonta

1.  Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien on tarjottava loppukäyttäjille mahdollisuus valita veloituksetta toiminto, joka tarjoaa tietoa eri sähköisten viestintäpalvelujen kokonaiskulutuksesta ilmaistuna valuuttana, jossa loppukäyttäjää laskutetaan. Tällaisen toiminnon on taattava, etteivät kokonaismenot tietyllä ajalla ilman loppukäyttäjän suostumusta ylitä hänen määrittämäänsä saldorajaa.

2.  Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien on varmistettava, että loppukäyttäjälle annetaan asianmukainen ilmoitus, kun palvelujen kulutus on noussut 80 prosenttiin 1 kohdan mukaisesti määritetystä saldorajasta. Ilmoituksessa on mainittava menettely kyseisten palvelujen tarjoamisen jatkamiseksi, mukaan lukien sen kustannukset. Palveluntarjoajan on lopetettava kyseisten palvelujen tarjoaminen ja loppukäyttäjän laskuttaminen niistä, jos saldoraja muuten ylittyisi, paitsi jos ja siihen asti kun loppukäyttäjä pyytää kyseisten palvelujen tarjoamisen jatkamista tai aloittamista uudelleen. Saldorajan saavuttamisen jälkeen loppukäyttäjien on edelleen voitava vastaanottaa puheluja ja tekstiviestejä ja käyttää ilmaispuhelupalveluja ja hätäpalveluja valitsemalla eurooppalainen hätänumero 112 veloituksetta sovitun laskutuskauden loppuun saakka.

3.  Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien on huolehdittava siitä, että loppukäyttäjät voivat välittömästi ennen puhelun yhdistämistä saada helposti ja ilman lisäveloitusta tiedot sovellettavista tariffeista kaikissa erityisten hinnoitteluehtojen alaisissa numeroissa tai palveluissa, jollei kansallinen sääntelyviranomainen ole myöntänyt tästä ennalta poikkeusta kohtuullisuussyistä. Tällaiset tiedot on annettava vertailukelpoisesti kaikista tällaisista numeroista tai palveluista.

4.  Yleisen sähköisten viestinnän tarjoajien on annettava loppukäyttäjille mahdollisuus valita veloituksetta, että heille toimitetaan eritellyt laskut. [tark. 159]

28 artikla

Sopimusten irtisanominen

1.  Kuluttajien ja yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien välillä tehtävissä sopimuksissa määrättävä vähimmäiskesto ei saa olla yli 24 kuukautta. Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien on tarjottava loppukäyttäjille mahdollisuus tehdä sopimus, jonka enimmäiskesto on 12 kuukautta.

2.  Kuluttajilla sekä muilla loppukäyttäjillä, jollei niiden kanssa ole toisin sovittu, on oikeus irtisanoa sopimus yhden kuukauden irtisanomisajalla, jos sopimuksen teosta on kulunut vähintään kuusi kuukautta. Korvauksina suoritetaan ainoastaan korvaus sellaisten päätelaitteiden jäännösarvosta, jotka liitettiin sopimukseen sitä tehtäessä, ja aikaan suhteutettu korvaus (pro rata temporis ‑periaatteen mukaisesti) mahdollisista muista tarjouseduista, jotka ilmoitettiin sellaisiksi sopimusta tehtäessä. Palveluntarjoajan on poistettava mahdolliset rajoitukset, jotka koskevat päätelaitteiden käyttöä muissa verkoissa, maksutta viimeistään silloin kun kyseinen korvaus maksetaan.

3.  Jos sopimusten tai kansallisen lainsäädännön mukaan sopimusten voimassaoloaikoja jatketaan hiljaisesti, yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan on ilmoitettava tästä loppukäyttäjälle hyvissä ajoin niin, että loppukäyttäjällä on vähintään kuukausi aikaa vastustaa voimassaoloajan hiljaista jatkamista. Jos loppukäyttäjä ei vastusta voimassaolon hiljaista jatkamista, sopimus katsotaan pysyväksi sopimukseksi, jonka loppukäyttäjä voi irtisanoa milloin tahansa yhden kuukauden irtisanomisajalla ja ilman mitään kuluja.

4.  Loppukäyttäjillä on oikeus irtisanoa sopimuksensa ilman mitään kuluja heti kun heille on ilmoitettu yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan sopimusehtoihin ehdottamista muutoksista, paitsi jos ehdotetut muutokset ovat yksinomaan loppukäyttäjän hyödyksi. Palveluntarjoajien on ilmoitettava tällaisista muutoksista loppukäyttäjille riittävän ajoissa, vähintään kuukausi etukäteen, ja ilmoitettava heille samanaikaisesti, että heillä on oikeus sanoa sopimuksensa irti kuluitta, jos he eivät hyväksy uusia ehtoja. Edellä olevaa 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

5.  Kaikkia nopeuteen tai muihin laatuparametreihin liittyviä tosiasiallisen suorituskyvyn merkittäviä ja pysyviä poikkeamia yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan 26 artiklan mukaisesti ilmoittamasta suorituskyvystä on pidettävä suorituskykyä koskevien vaatimusten noudattamatta jättämisenä loppukäyttäjän oikeussuojakeinojen määrittämiseksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

6.  Saman yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan tarjoamien lisäpalvelujen tilaaminen ei saa käynnistää uudelleen alkuperäistä sopimuskestoa, paitsi jos lisäpalvelu(je)n hinta ylittää merkittävästi alkuperäisten palvelujen hinnan tai jos lisäpalvelut tarjotaan erityiseen tarjoushintaan, joka kytketään voimassa olevan sopimuksen uusimiseen.

7.  Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien on sovellettava sopimuksen irtisanomiseen ehtoja ja menettelyjä, jotka eivät aiheuta esteitä palveluntarjoajan vaihtamiselle tai kannusta vaihtamasta palveluntarjoajaa. [tark. 160]

29 artikla

Palvelupaketit

Jos kuluttajille tarjottuun palvelupakettiin kuuluu vähintään liitäntä sähköiseen viestintäverkkoon tai yksi sähköinen viestintäpalvelu, tämän asetuksen 28 ja 30 artiklaa sovelletaan kaikkiin paketin osiin. [tark. 161]

V LUKU

PALVELUNTARJOAJAN VAIHTAMISEN HELPOTTAMINEN

30 artikla

Palvelujentarjoajan vaihtaminen ja numeroiden siirrettävyys

1.  Kaikilla loppukäyttäjillä, joilla on kansalliseen numerointisuunnitelmaan sisältyvä numero, on halutessaan oikeus säilyttää direktiivin 2002/22/EY liitteessä I olevan C osan mukaisesti numeronsa riippumatta siitä, mikä yleisen sähköisen viestinnän tarjoaja palvelua tarjoaa, edellyttäen että palveluntarjoaja on sähköisen viestinnän tarjoaja siinä jäsenvaltiossa, johon kansallinen numerointisuunnitelma liittyy, tai eurooppalainen sähköisen viestinnän tarjoaja, joka on ilmoittanut kotijäsenvaltion toimivaltaiselle sääntelyviranomaiselle, että se tarjoaa tai aikoo tarjota tällaisia palveluja siinä jäsenvaltiossa, johon kansallinen numerointisuunnitelma liittyy.

2.  Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien välisen numeroiden siirrettävyyteen liittyvän hinnoittelun on oltava kustannuslähtöistä, ja tilaajilta mahdollisesti perittävät välittömät maksut eivät saa kannustaa loppukäyttäjiä vaihtamasta palveluntarjoajaa.

3.  Numeroiden siirtäminen ja niiden aktivointi siirron jälkeen on toteutettava mahdollisimman lyhyessä ajassa. Loppukäyttäjille, jotka ovat tehneet sopimuksen numeron siirtämisestä uudelle palveluntarjoajalle, kyseinen numero on aktivoitava yhden työpäivän kuluessa sopimuksen tekemisestä. Palvelu ei saa siirtämisen aikana olla poissa käytöstä kauempaa kuin yhden työpäivän.

4.  Vastaanottavan yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan on johdettava vaihtamis- ja siirtämismenettelyä. Loppukäyttäjien on saatava riittävät tiedot siirtämisestä ennen siirtämismenettelyä ja sen aikana ja myös välittömästi sen jälkeen. Loppukäyttäjiä ei saa vaihtaa toiselle palveluntarjoajalle vastoin heidän tahtoaan.

5.  Loppukäyttäjien sopimusten, jotka ne ovat tehneet siirtävien yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien kanssa, on lakattava olemasta voimassa automaattisesti sen jälkeen, kun vaihto on suoritettu. Siirtävien sähköisen viestinnän tarjoajien on palautettava kaikki jäljellä oleva saldo niille kuluttajille, jotka käyttävät ennalta maksettuja palveluja.

6.  Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat, jotka aiheuttavat viivästyksiä tai väärinkäytöksiä vaihtamisen yhteydessä, muun muassa jättämällä siirtämisen edellyttämiä tietoja antamatta ajoissa, ovat velvollisia suorittamaan korvauksia loppukäyttäjille, joihin tällaiset viivytykset tai väärinkäytökset kohdistuvat.

7.  Jos loppukäyttäjällä, joka vaihtaa internet-liityntäpalvelujen tarjoajaa, on siirtävän palveluntarjoajan antama sähköpostiosoite, viimeksi mainitun on loppukäyttäjän pyynnöstä jälkeenlähetettävä maksutta loppukäyttäjän ilmoittamaan sähköpostiosoitteeseen kaikki loppukäyttäjän edelliseen sähköpostiosoitteeseen osoitetut sähköpostiviestit 12 kuukauden ajan. Tähän on sisällyttävä kaikille sähköpostin lähettäjille lähetettävä automaattinen vastausviesti, joka ilmoittaa heille loppukäyttäjän uudesta sähköpostiosoitteesta. Loppukäyttäjällä on oltava mahdollisuus pyytää, ettei uutta sähköpostiosoitetta saa paljastaa automaattisessa vastausviestissä.

Ensimmäisen 12 kuukauden ajanjakson jälkeen siirtävän yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan on annettava loppukäyttäjälle mahdollisuus jatkaa sähköpostiviestien jälkeenlähettämistä, tarvittaessa maksua vastaan. Siirtävä yleisen sähköisen viestinnän tarjoaja ei saa antaa loppukäyttäjän alkuperäistä sähköpostiosoitetta toiselle loppukäyttäjälle ennen kuin sopimuksen irtisanomisesta on kulunut kaksi vuotta eikä missään tapauksessa sinä aikana, joksi sähköpostiviestien jälkeenlähettämistä on pidennetty.

8.  Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat määrätä yleisistä menettelyistä vaihtamista ja siirtämistä varten, myös palveluntarjoajille langetettavista asianmukaisista seuraamuksista ja loppukäyttäjille suoritettavista korvauksista. Niiden on otettava huomioon tarvittava loppukäyttäjien suoja koko vaihtoprosessin ajan ja tarve varmistaa prosessin tehokkuus. [tark. 162]

30 a artikla

Valvonta ja täytäntöönpano

1.  Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on oltava riittävät resurssit voidakseen seurata ja valvoa tämän asetuksen noudattamista omalla alueellaan.

2.  Kansallisten sääntelyviranomaisten on saatettava tämän asetuksen soveltamiseen liittyvät ajantasaiset tiedot yleisesti saataville siten, että ne ovat helposti kaikkien asianomaisten osapuolten käytettävissä.

3.  Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on toimivalta vaatia tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden alaisilta yrityksiltä kaikki tämän asetuksen täytäntöönpanon ja sen valvonnan kannalta merkitykselliset tiedot. Näiden yritysten on pyynnöstä toimitettava tiedot viipymättä sekä kansallisen sääntelyviranomaisen edellyttämässä määräajassa että sen vaatimalla tarkkuudella.

4.  Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat ryhtyä toimiin omasta aloitteestaan tämän asetuksen noudattamisen varmistamiseksi.

5.  Kansallisten sääntelyviranomaisten on otettava käyttöön asianmukaisia, selkeitä, avoimia ja tehokkaita menettelyjä 23 artiklan väitettyjä rikkomuksia koskevien valitusten käsittelemiseksi. Kansallisten sääntelyviranomaisten on vastattava valituksiin viivytyksettä.

6.  Jos kansallinen sääntelyviranomainen toteaa, että tässä asetuksessa asetettuja velvoitteita on rikottu, sen on vaadittava tällaisen rikkomisen välitöntä lopettamista. [tark. 163]

VI LUKU

ORGANISATORISET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

31 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2016 ja ilmoitettava sille viipymättä niitä koskevista myöhemmistä muutoksista.

Eurooppalaisten sähköisen viestinnän tarjoajien osalta seuraamukset on määrättävä II luvun mukaisesti ottaen huomioon kansallisten sääntelyviranomaisten toimivalta koti- ja vastaanottavissa jäsenvaltioissa. [tark. 164]

32 artikla

Säädösvallan siirtäminen

1.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.  Siirretään 17 artiklan 2 kohdassa ja 19 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle määräämättömäksi ajaksi [tämän asetuksen voimaantulopäivästä alkaen].

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 17 artiklan 2 kohdassa ja 19 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Edellä olevien 17 artiklan 2 kohdan ja 19 artiklan 5 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. [tark. 165]

33 artikla

Komiteamenettely

1.  Komissiota avustaa direktiivin 2002/21/EY 22 artiklan 1 kohdalla perustettu viestintäkomitea. Komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.  Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

34 artikla

Muutokset direktiiviin 2002/20/EY

1)  Poistetaan 3 artiklan 2 kohdan toinen alakohta. Muutetaan 3 artikla seuraavasti: [tark. 166]

a)  korvataan 2 kohta seuraavasti:"

"2. Sähköisten viestintäverkkojen tai ‑palvelujen tarjoajilta voidaan vaatia ainoastaan yleisvaltuus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja erityisvelvollisuuksia tai 5 artiklassa tarkoitettuja käyttöoikeuksia. Jos jäsenvaltio katsoo, että ilmoitusvaatimus on perusteltu, se voi vaatia yrityksiltä ilmoitusta BERECille, mutta se ei voi vaatia niiltä kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden viranomaisten nimenomaisen päätöksen tai muun hallinnollisen toimenpiteen hankkimista ennen valtuutukseen perustuvien oikeuksien käyttämistä. Yritys voi aloittaa toiminnan tehtyään mahdollisesti edellytettävän ilmoituksen BERECille, noudattaen tarvittaessa kuitenkin 5, 6 ja 7 artiklassa olevien, käyttöä koskevista oikeuksista annettujen säännösten soveltamista. [tark. 167]

"

b)  korvataan 3 kohta seuraavasti:"

"3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu ilmoitus merkitsee vain sitä, että luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö ilmoittaa liitteen D osassa olevaa yhdenmukaistettua mallia käyttäen BERECille aikomuksestaan aloittaa sähköisten viestintäverkkojen tai -palvelujen tarjonta ja että toimitetaan tarvittavat vähimmäistiedot, jotta BEREC ja kansallinen sääntelyviranomainen voi pitää rekisteriä tai luetteloa sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoajista. Jäsenvaltiot eivät voi asettaa ilmoitusta koskevia lisävaatimuksia tai erillisiä vaatimuksia." [tark. 168]

"

c)  lisätään kohta seuraavasti:"

"3 a. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille perusteltu ilmoitus 12 kuukauden kuluessa asetuksen (EU) N:o [.../...]* soveltamispäivästä, jos ne pitävät ilmoitusvaatimusta perusteltuna. Komissio tarkastelee ilmoitusta ja antaa tarvittaessa kolmen kuukauden kuluessa ilmoituksesta päätöksen, jossa asianomaista jäsenvaltiota pyydetään poistamaan ilmoitusvaatimus.

__________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o [.../...], annettu … päivänä …kuuta …, eurooppalaisia sähköisen viestinnän sisämarkkinoita ja koko Euroopan yhteen liittämistä koskevista toimenpiteistä sekä direktiivien 2002/20/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY, asetusten (EY) N:o 1211/2009 ja (EU) N:o 531/2012 sekä päätöksen N:o 243/2012/EU muuttamisesta (EUVL L ..., s. ...)." [tark. 169]

"

2)  Lisätään 10 artiklaan 6 a kohta seuraavasti:"

"6 a. Kansallisen sääntelyviranomaisen on ilmoitettava BERECille kaikista toimenpiteistä, jotka se aikoo toteuttaa 5 ja 6 kohdan nojalla. Kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta BEREC hyväksyy perustellun lausunnon, jos se katsoo, että ehdotettu toimenpide loisi esteen sisämarkkinoille, eikä kansallinen sääntelyviranomainen saa tänä aikana hyväksyä toimenpidettä lopullisesti. BEREC toimittaa mahdollisen lausuntonsa kansalliselle sääntelyviranomaiselle ja komissiolle. Kansallisen sääntelyviranomaisen on otettava BERECin lausunto mahdollisimman tarkoin huomioon ja ilmoitettava lopulliset toimenpiteensä BERECille. BEREC saattaa rekisterinsä ajan tasalle." [tark. 170]

"

3)  Lisätään liitteeseen osa seuraavasti:"

"D. Asetuksen 3 artiklan nojalla annettavassa ilmoituksessa vaadittavat tiedot

Ilmoituksessa on oltava vakuutus aikeesta aloittaa sähköisten viestintäverkkojen ja ‑palvelujen tarjoaminen ja sen mukana ainoastaan seuraavat tiedot:

1.  palveluntarjoajan nimi;

2.  palveluntarjoajan oikeudellinen asema, muoto ja rekisterinumero, kun palveluntarjoaja on rekisteröitynyt kaupparekisteriin tai muuhun vastaavaan julkiseen rekisteriin;

3.  palveluntarjoajan päätoimipaikan maantieteellinen osoite;

4.  yhteyshenkilö;

5.  lyhyt kuvaus verkoista tai palveluista, joita aiotaan tarjota;

6.  asianomaiset jäsenvaltiot ja

7.  arvioitu toiminnan aloituspäivä." [tark. 171]

"

34 a artikla

Muutokset päätökseen N:o 243/2012/EU

Lisätään päätöksen N:o 243/2012/EU 6 artiklan 8 kohtaan alakohta seuraavasti:"

"Jäsenvaltioiden on sallittava kaikkien muiden yhdenmukaistettujen taajuuskaistojen siirto tai vuokraus samoin ehdoin kuin ensimmäisessä alakohdassa." [tark. 172]

"

35 artikla

Muutokset direktiiviin 2002/21/EY

Muutetaan direktiivi 2002/21/EY seuraavasti:

1)  Lisätään 1 artiklaan 6 kohta seuraavasti:"

'Tätä direktiiviä ja erityisdirektiivejä on tulkittava ja sovellettava yhdessä asetuksen N:o [XX/2014] säännösten kanssa.ʼ [tark. 173]

"

1 a)  Muutetaan 2 artiklan g alakohta seuraavasti:"

"'kansallisilla sääntelyviranomaisilla' elintä jonka hoidettavaksi jäsenvaltio on antanut tässä direktiivissä tai erityisdirektiiveissä tarkoitetut sääntelytehtävät;" [tark. 174]

"

1 b)  Korvataan 3 artiklan 3 a kohta seuraavasti:"

"3 a. Kunkin kansallisen sääntelyviranomaisen on vastattava ainakin markkinoiden ennakkosääntelystä tämän direktiivin 7, 7 a, 15 ja 16 artiklan mukaisesti ja direktiivin 2002/19/EY 9–13 b artiklan mukaisesti, verkkoelementtien ja niiden liitännäistoimintojen numeroinnista, nimeämisestä ja käsittelystä, verkkoelementtien ja niiden liitännäistoimintojen rinnakkainsijoittamisesta ja jakamisesta sekä tämän direktiivin 10, 12, 20 ja 21 artiklassa tarkoitetusta yritysten välisten riitojen ratkaisemisesta samoin kuin maksujen kohtuullisuudesta, nimettyjen yritysten palvelun laadusta, yleispalvelun velvoitteen kustannuksista, säännösten mukaisesta vähittäispalvelujen valvonnasta, sopimuksista, tietojen avoimuudesta ja julkistamisesta, palvelun laadusta, yhtäläisten käyttö- ja valintamahdollisuuksien takaamisesta vammaisille loppukäyttäjille, hätäpalveluista sekä yhdestä eurooppalaisesta hätänumerosta, numeroihin ja palveluihin pääsystä, lisätoimintojen tarjoamisesta sekä palveluntarjoajan vaihtamisesta direktiivin 2002/22/EY 9, 11, 12, 17, 20, 20 a, 21, 21 a, 22, 23 a, 26, 26 a, 28, 29 ja 30 artiklan mukaisesti, direktiivin 2002/20/EY mukaiseen valtuutukseen liittyvistä kysymyksistä sekä direktiivistä 2002/58/EY, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 ja 5 kohdan säännösten soveltamista.

Kaikkien kansallisten sääntelyviranomaisten on oltava toiminnassaan riippumattomia, eivätkä ne saa pyytää tai ottaa vastaan miltään muulta elimeltä ohjeita hoitaessaan tehtäviä, jotka niille on annettu yhteisön lainsäädännön täytäntöön panemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön nojalla. Tämä ei estä kansallisen valtiosääntöoikeuden mukaista valvontaa. Ainoastaan 4 artiklan mukaisesti perustetuilla muutoksenhakuelimillä on toimivalta keskeyttää kansallisten sääntelyviranomaisten tekemien päätösten soveltaminen tai kumota ne. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kansallisen sääntelyviranomaisen johtaja tai tarvittaessa tätä tehtävää hoitavan kollegiaalisen elimen jäsenet tai hänen tai heidän sijaisensa voidaan irtisanoa ainoastaan, jos asianomainen henkilö ei enää täytä tehtäviensä suorittamiseen vaadittavia kansallisessa lainsäädännössä ennalta säädettyjä ehtoja. Asianomaisen kansallisen sääntelyviranomaisen johtajan tai tarvittaessa tätä tehtävää hoitavan kollegiaalisen elimen jäsenten irtisanomisesta tehty päätös on julkistettava irtisanomisen ajankohtana. Kansallisen sääntelyviranomaisen irtisanotulle johtajalle tai tarvittaessa tätä tehtävää hoitavan kollegiaalisen elimen jäsenille on annettava perustelut, ja asianomaisella henkilöllä on oikeus pyytää irtisanomisesta tehdyn päätöksen julkistamista, jollei niin muuten tehtäisi, missä tapauksessa päätös julkistetaan.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuilla kansallisilla sääntelyviranomaisilla on erilliset vuosibudjetit ja että budjetit ovat riittäviä niiden tehtävien hoitamista varten. Kansallisten sääntelyviranomaisten on julkistettava budjetit ja tarkastetut vuotuiset tilinpäätökset. Kansallisten sääntelyviranomaisten organisaation ja toiminnan on oltava sellaisia, että varmistetaan niiden toiminnan objektiivisuus ja puolueettomuus. Niillä on oltava käytettävissään riittävästi pätevää henkilöstöä tehtäviensä asianmukaista suorittamista varten. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että kansallisilla sääntelyviranomaisilla on riittävät taloudelliset resurssit ja henkilöstöresurssit, jotta ne voivat aktiivisesti osallistua Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC)* toimintaan ja edistää sitä.

__________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1211/2009, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) ja viraston perustamisesta." [tark. 175]

"

2)  Muutetaan 7 a artikla seuraavasti:

a)  korvataan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:"

"1. Kun 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla aiotulla toimenpiteellä pyritään asettamaan, muuttamaan tai poistamaan toimijaa koskeva velvoite soveltaen tämän direktiivin 16 artiklaa yhdessä direktiivin 2002/19/EY (käyttöoikeusdirektiivi) 5 ja 9–13 artiklan sekä direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) 17 artiklan kanssa, komissio voi tämän direktiivin 7 artiklan 3 kohdassa säädetyn yhden kuukauden määräajan kuluessa ilmoittaa asianomaiselle kansalliselle sääntelyviranomaiselle ja yhteistyöelimelle syyt, joiden vuoksi se katsoo, että toimenpide-ehdotus muodostaisi esteen sisämarkkinoille, tai epäilee vakavasti ehdotuksen yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa ottaen soveltuvin osin huomioon mahdolliset tämän direktiivin 19 artiklan 1 kohdan nojalla annetut suositukset tämän direktiivin ja erityisdirektiivien yksittäisten säännösten soveltamisen yhdenmukaistamisesta. Tällöin toimenpide-ehdotuksen hyväksymistä on lykättävä vielä kolmella kuukaudella komission ilmoituksesta." [tark. 176]

"

b)  korvataan 2 kohta seuraavasti:"

"2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan kuluessa komissio, yhteistyöelin ja asianomainen kansallinen sääntelyviranomainen tekevät läheistä yhteistyötä yksilöidäkseen 8 artiklassa säädettyjen tavoitteiden kannalta asianmukaisimman ja tehokkaimman toimenpiteen ottaen samalla huomioon markkinatoimijoiden näkemykset sekä tarpeen kehittää johdonmukaista sääntelykäytäntöä. Kun aiotulla toimenpiteellä pyritään asettamaan, muuttamaan tai poistamaan asetuksessa [XXX/2014] tarkoitettua eurooppalaista sähköisen viestinnän tarjoajaa koskeva velvoite vastaanottavassa jäsenvaltiossa, myös kotijäsenvaltion kansallinen sääntelyviranomainen voi osallistua yhteistyöprosessiin." [tark. 177]

"

c)  lisätään 5 kohtaan aa alakohta seuraavasti:"

"aa) tehdä päätöksen, jolla asianomaista kansallista sääntelyviranomaista vaaditaan perumaan toimenpide-ehdotus, ja antaa yksityiskohtaisia ehdotuksia sen muuttamisesta, jos aiotulla toimenpiteellä pyritään asettamaan, muuttamaan tai poistamaan asetuksessa [XXX/2014] tarkoitettua eurooppalaista sähköisen viestinnän tarjoajaa koskeva velvoite." [tark. 178]

"

d)  lisätään 6 kohtaan alakohta seuraavasti:"

"Edellä olevaa 7 artiklan 6 kohtaa sovelletaan silloin kun komissio tekee päätöksen 5 kohdan aa alakohdan mukaisesti". [tark. 179]

"

2 a)  Poistetaan 8 artiklan 4 kohdan g alakohta. [tark. 180]

2 b)  Korvataan 9 b artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:"

"3. Komissio hyväksyy aiheellisia täytäntöönpanotoimenpiteitä, joilla helpotetaan radiotaajuuksien käyttöoikeuksien siirtoa ja vuokraamista yritysten kesken. Toimenpiteet hyväksytään 12 kuukauden kuluessa asetuksen [.../...]* soveltamispäivästä. Toimenpiteet eivät saa koskea taajuuksia, joita käytetään yleisradiolähetyksiin.

__________

* Euroopan parlamentin ja komission asetus (EU) N:o .../...., annettu … päivänä …kuuta …, eurooppalaisia sähköisen viestinnän sisämarkkinoita ja koko Euroopan yhteen liittämistä koskevista toimenpiteistä sekä direktiivien 2002/20/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY, asetusten (EY) N:o 1211/2009 ja (EU) N:o 531/2012 sekä päätöksen N:o 243/2012/EU muuttamisesta (EUVL L ..., s. )." [tark. 181]

"

3)  Muutetaan 15 artikla seuraavasti:

a)  lisätään 1 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan väliin alakohta seuraavasti:"

"Arvioidessaan, saattavatko tietyt markkinat ominaisuuksiensa perusteella edellyttää ennakkosääntelyvelvoitteiden asettamista ja sen vuoksi sisällyttämistä suositukseen, komissio ottaa huomioon erityisesti tarpeen lähentää sääntelyä koko unionissa, tarpeen edistää tehokasta investointia ja innovointia loppukäyttäjien ja unionin talouden globaalin kilpailukyvyn hyödyksi, kyseisten markkinoiden merkityksen sekä muita tekijöitä, kuten vähittäistasolla vallitsevan infrastruktuuripohjaisen kilpailun ja loppukäyttäjille tarjottavien tuotteiden hintaan, valikoimaan ja laatuun kohdistuvan kilpailun. Komissio ottaa huomioon kaikki asian kannalta olennaiset kilpailupaineet riippumatta siitä, katsotaanko verkot, palvelut tai sovellukset, joiden taholta tällaiset kilpailupaineet tulevat, sähköisiksi viestintäverkoiksi, sähköisiksi viestintäpalveluiksi tai muuntyyppisiksi, loppukäyttäjän näkökulmasta verrannollisiksi palveluiksi tai sovelluksiksi, määrittääkseen, täyttyvätkö kaikki seuraavat kolme kriteeriä joko yleisesti unionissa tai merkittävässä osassa sitä:

   a) markkinoille tulolle on suuria ja pysyväisluonteisia rakenteellisia, oikeudellisia tai sääntelyllisiä esteitä;
   b) markkinarakenne ei ole omiaan johtamaan todelliseen kilpailuun merkityksellisellä aikavälillä, kun otetaan huomioon markkinoilletulon esteiden taustalla oleva infrastruktuuripohjaisen ja muun kilpailun tila;
   c) pelkän kilpailuoikeuden soveltaminen ei riitä korjaamaan todettua markkinaongelmaa tai ongelmia."

"

b)  lisätään 3 kohtaan alakohta seuraavasti:"

"Käyttäessään valtuuksiaan 7 artiklan mukaisesti komissio tarkistaa, täyttyvätkö kaikki 1 kohdassa mainitut kriteerit tarkasteltaessa unionin oikeuden yhteensopivuutta sellaisen toimenpide-ehdotuksen kanssa, jonka mukaan

   a) tietyt markkinat, joita ei ole yksilöity suosituksessa, edellyttävät ominaisuuksiensa perusteella sääntelyllisten velvoitteiden asettamista erityisissä kansallisissa olosuhteissa; tai
   b) suosituksessa yksilöidyt markkinat eivät edellytä sääntelyä erityisissä kansallisissa olosuhteissa."

"

4)  Muutetaan 19 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:"

"Jos komissio toteaa, että eroavaisuudet kansallisten sääntelyviranomaisten tavoissa panna täytäntöön tässä direktiivissä, erityisdirektiiveissä ja asetuksessa N:o [.../2014] määritettyjä sääntelytehtäviä voivat luoda esteen sisämarkkinoille, komissio voi antaa yhteistyöelimen lausunnon mahdollisimman tarkasti huomioon ottaen antaa suosituksen tai tehdä tekee päätöksen tämän direktiivin, erityisdirektiivien ja asetuksen N:o [.../2014] säännösten soveltamisen yhdenmukaistamisesta 8 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin 9 artiklan ja direktiivin 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) 6 ja 8 artiklan soveltamista." [tark. 182]

"

36 artikla

Muutokset direktiiviin 2002/22/EY

1.  Muutetaan 1 päivästä heinäkuuta 2016 alkaen direktiivi 2002/22/EY seuraavasti:

1)  Poistetaan 1 artiklan 3 kohdan ensimmäinen virke.

1 a)  Lisätään 2 artiklan toiseen alakohtaan alakohdat seuraavasti:"

"f a) 'vastaanottavalla yleisen sähköisen viestinnän tarjoajalla' yleisen sähköisen viestinnän tarjoajaa, jolle puhelinnumero tai palvelu siirretään;

   f b) 'siirtävällä yleisen sähköisen viestinnän tarjoajalla' yleisen sähköisen viestinnän tarjoajaa, jolta puhelinnumero tai palvelu siirretään." [tark. 183]

"

1 b)  Korvataan 20 artiklan otsikko seuraavasti:"

"Sopimuksiin liittyvät tietovaatimukset" [tark. 184]

"

1 c)  Lisätään 20 artiklaan kohta seuraavasti:"

"-1 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 ja 1 a kohdassa tarkoitetut tiedot tarjotaan ennen sopimuksen tekemistä selvässä, kattavassa ja helposti saatavassa olevassa muodossa ja vaikuttamatta direktiivin 2011/83/EU* muualla kuin kuluttajan tiloissa tehtyihin sopimuksiin tai etäsopimuksiin liittyviin vaatimuksiin. Kuluttaja ja muu loppukäyttäjä saa pyynnöstä jäljennöksen sopimuksesta pysyvällä välineellä.

Jäsenvaltiot voivat kansallisessa lainsäädännössään pitää voimassa sopimuksiin liittyviä tietoja koskevat kielivaatimukset sen varmistamiseksi, että kuluttaja tai sitä pyytävä loppukäyttäjä ymmärtää annetut tiedot helposti, tai hyväksyä tällaisia kielivaatimuksia.

__________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64)." [tark. 185]

"

1 d)  Korvataan 20 artiklan 1 kohta seuraavasti:"

"1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tilatessaan palveluja, joissa tarjotaan liittymä yleiseen viestintäverkkoon, ja/tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja, kuluttajilla, ja muilla sitä pyytävillä loppukäyttäjillä, on mahdollisuus tehdä sopimus tällaista liittymää ja/tai tällaisia palveluja tarjoavan yrityksen tai yritysten kanssa. Sopimuksessa on yksilöitävä ainakin seuraavat tiedot:

   a) yrityksen nimi, osoite ja muut yhteystiedot sekä osoite ja yhteystiedot mahdollisia valituksia varten, jos nämä tiedot ovat erilaiset;
   b) tarjottavien palvelujen keskeiset ominaisuudet, mukaan lukien erityisesti
   i) erityinen hinnoittelumalli tai erityiset hinnoittelumallit, joihin sopimusta sovelletaan, ja kunkin kyseisen hinnoittelumallin osalta tarjottavien palvelujen tyyppi, mukaan lukien viestinnän määrät,
   ii) hätäpalveluja ja soittajan sijainnin paikantamista koskevien tietojen saatavuus kaikissa asiaankuuluvissa tarjotuissa palveluissa ja 26 artiklan mukaisten hätäpalvelujen tarjoamista koskevat mahdolliset rajoitukset,
   iii) tarjottavien palvelujen laadun vähimmäistaso eli perusliittymän toimitusaika ja tarvittaessa muut kansallisten sääntelyviranomaisten määrittelemät palvelun laatua koskevat muuttujat;
   iv) myynnin jälkeisten palvelujen tyypit, tarjottavat ylläpito- ja asiakastukipalvelut, mukaan luettuna mahdollisuuksien mukaan tekniset tiedot loppukäyttäjän valitseman päätelaitteen moitteettomasta toiminnasta, näiden palvelujen ehdot ja maksut sekä menetelmät yhteyden saamiseksi näihin palveluihin;
   v) kaikki rajoitukset, jotka palveluntarjoaja on määrännyt toimitettavan päätelaitteen käytölle, mukaan lukien tiedot päätelaitteiden lukituksen avaamisesta ja mahdollisista maksuista siinä tapauksessa, että sopimus irtisanotaan ennen sopimuksen vähimmäiskeston päättymistä;
   vi) säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutukseen, josta peritään sovellettava kotimaisten palvelujen hinta, mahdollisesti sovellettavat rajoitukset viittaamalla kohtuullisen käytön kriteeriin, mukaan luettuna yksityiskohtaiset tiedot siitä, miten kyseistä kohtuullisen käytön kriteeriä sovelletaan suhteessa kulloisenkin vähittäistason palvelupaketin tärkeimpiin hinnoittelua, määrää tai muita tekijöitä koskeviin parametreihin;
   c) jos on olemassa 25 artiklan mukainen velvollisuus, tilaajan valinnat siitä, sisällytetäänkö hänen henkilötietojaan luetteloon, ja mitä tietoja siinä mainitaan ja hänen mahdollisuutensa tarkistaa, korjata tai poistaa henkilötietonsa kyseisestä luettelosta;
   d) yksityiskohtaiset tiedot hinnoista ja maksuista, mukaan lukien verot ja mahdollisesti perittävät lisämaksut sekä menetelmät, joiden avulla voidaan saada ajantasaiset tiedot kaikista sovellettavista hinnoista ja ylläpitomaksuista;
   d a) tarjotut maksutavat ja mahdolliset valitusta maksutavasta johtuvat kustannuserot sekä käytettävissä olevat keinot taata laskutuksen läpinäkyvyys ja seurata kulutuksen määrää;
   e) sopimuksen kesto sekä palvelujen ja sopimuksen uusimiseen ja irtisanomiseen sovellettavat ehdot, mukaan lukien
   i) kaikki vähimmäiskäyttöä tai vähimmäiskestoa koskevat vaatimukset edullisempien ehtojen saamiseksi;
   ii) kaikki palveluntarjoajan vaihtamiseen sekä numeroiden ja muiden tunnisteiden siirrettävyyteen liittyvät maksut, mukaan lukien korvaus ja palautusjärjestelyt vaihtoon liittyvät viivästymisen tai väärinkäytösten varalta;
   iii) mahdolliset sopimuksen ennenaikaisesta irtisanomisesta perittävät maksut, mukaan lukien kustannusten takaisinsaaminen päätelaitteista, tavanomaisten poistomenetelmien perusteella ja muista tarjouseduista suhteessa kuluneeseen aikaan pro rata temporis -periaatteen mukaisesti;
   f) mahdolliset korvausmenettelyt ja ne hyvitysmenettelyt, joita sovelletaan, jos palvelun laatu ei ole sovitun tasoinen, mukaan lukien tarvittaessa nimenomainen viittaus kuluttajan lakisääteisiin oikeuksiin;
   g) keinot riitojen, myös valtioiden rajat ylittävien riitojen, ratkaisumenettelyn aloittamiseksi 34 artiklan mukaisesti;
   g a) vammaisten loppukäyttäjien osalta yksityiskohtaiset tiedot siitä, miten he voivat saada tietoa heitä varten suunnitelluista tuotteista ja palveluista;
   h) minkä tyyppisiä toimia yritys voi toteuttaa tietoturvan tai tietojen eheyden vaarantuessa taikka uhkien tai haavoittuvuuksien johdosta.

Jäsenvaltiot voivat myös vaatia, että sopimus sisältää sellaiset 21 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tarjotun palvelun kannalta merkitykselliset tiedot, jotka toimivaltaiset viranomaiset ovat tätä tarkoitusta varten toimittaneet ja jotka koskevat sähköisten viestintäverkkojen ja palvelujen käyttämistä laittomiin tarkoituksiin tai haitallisen sisällön levittämiseen sekä sitä, miten henkilön turvallisuutta, yksityisyyden suojaa ja henkilötietoja uhkaavilta riskeiltä suojaudutaan." [tark. 186]

"

1 e)  Lisätään 20 artiklaan kohta seuraavasti:"

"1 a. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi kyseisessä sopimuksessa on oltava myös seuraavat tiedot, jos sopimus sisältää internet-liityntäpalvelujen tarjoamisen:

   a) yksityiskohtaiset tiedot tietoyksiköiden hinnoittelumalleista, tietokokonaisuuksien hinnoittelumalleista ja kaikista sovellettavista kynnysarvoista, jotka liittyvät erityiseen hinnoittelumalliin tai erityisiin hinnoittelumalleihin, joihin sopimusta sovelletaan. Kynnysarvot ylittävien tietomäärien osalta tilapäisyyteen tai pysyvyyteen perustuva yksikkö- tai kokonaishinnoittelu ja kaikki mahdollisesti sovellettavat datansiirron nopeusrajoitukset, joita voidaan soveltaa erityiseen hinnoittelumalliin tai erityisiin hinnoittelumalleihin, joihin sopimusta sovelletaan;
   b) miten loppukäyttäjät voivat seurata käyttönsä senhetkistä tasoa ja voidaanko asettaa vapaaehtoisia rajoituksia ja miten;
   c) kiinteitä siirtoyhteyksiä varten tavallisesti saatavilla olevat nopeudet ja vähimmäisnopeudet ladattaessa verkosta ja verkkoon loppukäyttäjän pääsijaintipaikassa;
   d) mobiileja tiedonsiirtoyhteyksiä varten arvioidut nopeudet ja vähimmäisnopeudet ladattaessa verkosta ja verkkoon, kun yhteys on otettu palveluntarjoajan langattoman verkon kautta loppukäyttäjän asuinjäsenvaltiossa;
   e) muut palvelun laatua koskevat parametrit asetuksen (EU) .../...(29) 24 artiklan 2 kohdan mukaisesti;
   f) tiedot kaikista palveluntarjoajan käyttöönottamista menettelyistä, joilla mitataan ja muokataan tietoliikennettä, mukaan lukien ilmoitus siihen liittyvistä viestinnän tutkintamenetelmistä, joita käytetään kohtuullisiin liikenteenhallintatoimenpiteisiin, ja tiedot siitä, miten kyseiset menettelyt voivat vaikuttaa palvelun laatuun, loppukäyttäjien yksityisyydensuojaan ja henkilötietojen suojaan; ja
   g) selkeä ja yleistajuinen selvitys siitä, miten mahdolliset määrärajoitukset, nopeus ja muut palvelun laatua koskevat parametrit saattavat käytännössä vaikuttaa internet-liityntäpalveluihin, erityisesti sisältöjen, sovellusten ja palvelujen käyttöön." [tark. 187]

"

1 f)  Poistetaan 20 artiklan 2 kohta. [tark. 188]

1 g)  Lisätään 20 artiklaan kohta seuraavasti:"

"2 a. Jäsenvaltiot voivat tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvien sopimusten osalta pitää voimassa vaatimukset sopimusta koskevista lisätiedoista tai ottaa käyttöön uusia vaatimuksia." [tark. 189]

"

1 h)  Lisätään 20 artiklaan kohta seuraavasti:"

"2 b. BERECin on laadittava suuntaviivat sellaisten vakiosopimustietomallien laatimista varten, jotka sisältävät tämän artiklan 1 ja 1 a kohdassa vaaditut tiedot.

Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat asettaa lisävaatimuksia, jotka koskevat julkaistavien sopimusta koskevien tietojen sisältöä, muotoa ja julkaisutapaa, mukaan luettuna erityisesti tiedonsiirtonopeudet, ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon BERECin suuntaviivat menetelmistä nopeuden mittaamiseksi ja julkaistavien tietojen sisällöstä, muodosta ja julkaisutavasta 21 artiklan 3 a kohdassa esitetyllä tavalla." [tark. 190]

"

1 i)  Lisätään artikla seuraavasti:"

"20 a artikla

Sopimuksen kesto ja irtisanominen

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajien ja yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien välillä tehtyjen sopimusten enimmäiskesto on 24 kuukautta. Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien on tarjottava loppukäyttäjille mahdollisuutta 12 kuukauden sopimuksiin.

2.  Kuluttajilla on oikeus sanoa irti etäsopimukset tai muualla kuin kuluttajan tiloissa tehdyt sopimukset 14 päivän kuluessa sopimuksen tekemisestä direktiivin 2011/83/EU mukaisesti.

3.  Jos sopimusten tai kansallisen lainsäädännön mukaan sopimusten voimassaoloaika on määräaikainen (vähimmäiskeston sijaan) ja jatkuu automaattisesti, yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan on ilmoitettava tästä kuluttajille hyvissä ajoin niin, että kuluttajilla on vähintään kuukausi aikaa vastustaa voimassaoloajan automaattista jatkumista. Jos kuluttaja ei vastusta voimassaolon automaattista jatkamista, sopimus katsotaan pysyväksi sopimukseksi, jonka kuluttaja voi irtisanoa milloin tahansa yhden kuukauden irtisanomisajalla ja ilman mitään kuluja, lukuun ottamatta palvelun tarjoamisesta irtisanomisajalta aiheutuvia kuluja.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajilla on oikeus irtisanoa sopimuksensa ilman mitään kuluja heti kun heille on ilmoitettu yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan sopimusehtoihin ehdottamista muutoksista, paitsi jos ehdotetut muutokset ovat yksinomaan loppukäyttäjän hyödyksi. Palveluntarjoajien on ilmoitettava tällaisista muutoksista kuluttajalle riittävän ajoissa, vähintään kuukausi etukäteen, ja ilmoitettava heille samanaikaisesti, että heillä on oikeus sanoa sopimuksensa irti kuluitta, jos he eivät hyväksy uusia ehtoja. Edellä olevaa 2 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

5.  Kaikkia nopeuteen tai muihin palvelun laatua koskeviin muuttujiin liittyviä tosiasiallisen suorituskyvyn merkittäviä, jatkuvia tai säännöllisesti toistuvia poikkeamia yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan 20 artiklan mukaisesti ilmoittamasta suorituskyvystä on pidettävä suorituskykyä koskevien vaatimusten noudattamatta jättämisenä kuluttajan käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen määrittämiseksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti.6. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että saman yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan tarjoamien lisäpalvelujen tilaaminen ei saa käynnistää uudelleen alkuperäistä sopimuskestoa, paitsi jos lisäpalveluja tarjotaan erityiseen tarjoushintaan, jonka saaminen edellyttää, että sopimuksen nykyinen voimassaoloaika käynnistetään uudelleen.

6.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että saman yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan tarjoamien lisäpalvelujen tilaaminen ei saa käynnistää uudelleen alkuperäistä sopimuskestoa, paitsi jos lisäpalveluja tarjotaan erityiseen tarjoushintaan, jonka saaminen edellyttää, että sopimuksen nykyinen voimassaoloaika käynnistetään uudelleen.

7.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien on sovellettava sopimuksen irtisanomiseen ehtoja ja menettelyjä, jotka eivät aiheuta esteitä palveluntarjoajan vaihtamiselle tai kannusta vaihtamasta palveluntarjoajaa.

8.  Jos kuluttajille tarjottuun palvelupakettiin kuuluu vähintään liitäntä sähköiseen viestintäverkkoon tai yksi sähköinen viestintäpalvelu, tämän artiklan säännöksiä sovelletaan kaikkiin paketin osiin.

9.  Jäsenvaltiot voivat tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvien sopimusten osalta pitää voimassa lisävaatimukset tai ottaa käyttöön uusia vaatimuksia korkeatasoisemman kuluttajansuojan varmistamiseksi." [tark. 191]

"

1 j)  Korvataan 21 artikla seuraavasti:"

"21 artikla

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat velvoittaa yleisiä sähköisiä viestintäverkkoja ja/tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavat yritykset julkaisemaan avoimia, vertailukelpoisia, riittäviä ja ajantasaisia tietoja hinnoista ja kaikista sopimuksen ennenaikaiseen päättymiseen liittyvistä maksuista sekä loppukäyttäjille tarjoamiensa palvelujen käyttöoikeuteen ja käyttöön sovellettavista vakioehdoista liitteen II mukaisesti. Tiedot on julkaistava selvässä, kattavassa ja helposti saatavilla olevassa muodossa ja ne on saatettava säännöllisesti ajan tasalle. Tiedoista on käytävä selkeästi ilmi, jos kuluttajiin sovelletaan erilaisia ehtoja kuin muihin sitä pyytäviin loppukäyttäjiin.

Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat asettaa lisävaatimuksia, jotka koskevat julkaistavien tietojen muotoa ja jotka voivat erityisesti sisältää kielivaatimuksia, jotta voidaan varmistaa, että kuluttajat ja muut sitä pyytävät loppukäyttäjät ymmärtävät kyseiset tiedot vaivatta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat velvoitetaan pyynnöstä toimittamaan tiedot asiaankuuluvalle kansalliselle viranomaiselle ennen niiden julkaisemista.

2.  Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että kuluttajien ja muiden sitä pyytävien loppukäyttäjien saatavilla on välineitä, joiden avulla he voivat tehdä itsenäisen arvion vertaamalla sähköiseen viestintäverkkoon pääsyä ja tähän liittyviä palveluja ja vaihtoehtoisten käyttötapojen kustannuksia. Jos tällaisia järjestelyjä ei ole saatavilla markkinoilla veloituksetta tai kohtuulliseen hintaan, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset voivat asettaa tällaiset oppaat tai tekniikat saataville itse tai kolmannen osapuolen hankintana. Kolmansilla osapuolilla on oikeus käyttää korvauksetta sähköisiä viestintäverkkoja ja/tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavien yritysten julkaisemia tietoja tällaisten itsenäisten vertailuvälineiden myyntiä tai saataville asettamista varten.

2 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset laativat BERECin ohjeiden mukaisesti ja asianomaisia sidosryhmiä kuultuaan vapaaehtoisen sertifiointijärjestelmän vuorovaikutteisia vertailusivustoja, oppaita tai vastaavia välineitä varten objektiivisten, läpinäkyvien ja oikeasuhteisten vaatimusten perusteella, jotka koskevat erityisesti riippumattomuutta yleisen sähköisen viestinnän tarjoajista.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansalliset sääntelyviranomaiset kykenevät velvoittamaan yleisiä sähköisiä viestintäverkkoja ja/tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja tarjoavat yritykset muun muassa:

   a) antamaan loppukäyttäjille hintatietoja kaikista tiettyjen hinnoitteluehtojen alaisista palveluista; yksittäisten palveluluokkien osalta kansalliset sääntelyviranomaiset voivat vaatia, että tällaiset tiedot annetaan välittömästi ennen puhelun yhdistämistä;
   b) antamaan loppukäyttäjille tiedot hätäpalvelujen ja soittajan sijaintitietojen saatavuudesta kaikissa tarjotuissa asiaankuuluvissa palveluissa, 26 artiklan mukaisten hätäpalvelujen tarjoamisen mahdollisista rajoituksista, ja varmistamaan, että kaikista muutoksista ilmoitetaan viipymättä;
   d a) antamaan tietoa internet-liityntäpalveluista, jos niitä tarjotaan, ilmoittaen seuraavat:
   i) kiinteitä siirtoyhteyksiä varten tavallisesti saatavilla olevat nopeudet ja vähimmäisnopeudet ladattaessa verkosta ja verkkoon loppukäyttäjän asuinjäsenvaltiossa; mobiileja tiedonsiirtoyhteyksiä varten arvioidut nopeudet ja vähimmäisnopeudet ladattaessa verkosta ja verkkoon, kun yhteys on otettu palveluntarjoajan langattoman verkon kautta loppukäyttäjän asuinjäsenvaltiossa;
   ii) yksityiskohtaiset tiedot tietoyksiköiden hinnoittelumalleista, tietokokonaisuuksien hinnoittelumalleista ja kaikista sovellettavista kynnysarvoista; kynnysarvot ylittävien tietojen osalta tilapäisyyteen tai pysyvyyteen perustuva yksikkö- tai kokonaishinnoittelu ja kaikki mahdollisesti sovellettavat datansiirron nopeusrajoitukset;
   iii) miten loppukäyttäjät voivat seurata käyttönsä senhetkistä tasoa ja voidaanko asettaa vapaaehtoisia rajoituksia ja miten;
   iv) selkeä ja yleistajuinen selvitys siitä, miten mahdolliset datamäärärajoitukset, nopeus ja muut palvelun laatua koskevat parametrit saattaa käytännössä vaikuttaa internet-liityntäpalvelujen käyttöön, erityisesti sisältöjen, sovellusten ja palvelujen käyttöön;
   v) tiedot kaikista menettelyistä, joita palveluntarjoaja on ottanut käyttöön mitatakseen ja muokatakseen tietoliikennettä asetuksen (EU) .../...(30) 23 artiklan 5 kohdassa määritellyllä tavalla, mukaan lukien tiedot taustalla olevista viestinnän tarkastusmenettelyistä, joita käytetään kohtuulliseen liikenteenhallintaan, sekä tiedot siitä, miten nämä menettelyt voivat vaikuttaa palvelun laatuun, loppukäyttäjän yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan;
   e) ilmoittamaan kuluttajille ja tarvittaessa muille loppukäyttäjille heidän oikeudestaan päättää, mainitaanko heidän henkilötietonsa luettelossa ja minkätyyppisiä tietoja luettelossa mainitaan, direktiivin 2002/58/EY 12 artiklan mukaisesti; ja
   f) säännöllisesti ilmoittamaan vammaisille kuluttajille ja muille loppukäyttäjille tarvittaessa heille tarkoitettuja tuotteita ja palveluja koskevista yksityiskohdista ja yhtäläisen pääsyn varmistamiseksi toteutetuista toimenpiteistä.

Kansainväliset sääntelyviranomaiset voivat edistää itsesääntely- tai yhteissääntelytoimia ennen velvoitteiden asettamista, jos tämä katsotaan tarkoituksenmukaiseksi. Jäsenvaltiot voivat asettaa lisävaatimuksia, jotka koskevat julkaistavien tietojen sisältöä, muotoa ja julkaisutapaa, ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon tämän artiklan 3 a kohdassa tarkoitetut BERECin suuntaviivat.

3 a.  BERECin on laadittava viimeistään …(31) sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa yleiset suuntaviivat internet-liityntäpalvelujen nopeuden mittausmenetelmistä, mitattavaa palvelun laatua koskevista parametreista (muun muassa tosiasiallinen nopeus verrattuna mainostettuun nopeuteen, käyttäjien kokemus laadusta) ja menetelmästä niiden mittaamiseen ajan kuluessa sekä julkaistavien tietojen sisällöstä, muodosta ja julkaisutavasta, mukaan lukien mahdolliset laatusertifiointimekanismit, jotta voidaan varmistaa, että loppukäyttäjät, mukaan lukien vammaiset loppukäyttäjät, saavat kattavaa, vertailukelpoista, luotettavaa ja käyttäjäystävällistä tietoa. Tarvittaessa voidaan käyttää liitteessä III mainittuja muuttujia, määritelmiä ja mittausmenetelmiä.

4.   Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että 3 kohdassa tarkoitetut yritykset jakavat tarvittaessa veloituksetta yleiseen etuun liittyvää tietoa loppukäyttäjille, tarvittaessa käyttäen niitä samoja keinoja, joita ne käyttävät tavanomaisesti loppukäyttäjien kanssa viestiessään. Tällöin toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava nämä tiedot yleisen sähköisen viestinnän tarjoajille vakiomuodossa, ja sen ne voivat kattaa muun muassa seuraavat aiheet:

   a) tavallisimmat tavat käyttää sähköisiä viestintäpalveluja laittomaan toimintaan tai haitallisen sisällön levittämiseen etenkin, kun tämä voi haitata muille kuuluvien oikeuksien ja vapauksien täyttymistä, mukaan lukien tietosuojaan sekä tekijänoikeuteen ja sen lähioikeuksiin kohdistuvat rikkomukset ja niiden oikeudelliset seuraukset; sekä
   b) keinot henkilön turvallisuuden ja henkilötietojen laittomalta käytöltä suojaamiseksi sähköisiä viestintäpalveluja käytettäessä." [tark. 192]

"

1 k)  Lisätään artikla seuraavasti:"

"21 a artikla

Kulutuksen valvonta

1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähköisen viestinnän tarjoajat tarjoavat kuluttajille ja loppukäyttäjille välineen seurata ja valvoa sähköisen viestinnän palvelujen käyttöään, josta laskutetaan käytetyn ajan tai määrien mukaan. Näiden välineiden on sisällettävä

   a) etukäteen ja jälkikäteen laskutettavissa palveluissa maksuton pääsy oikea-aikaiseen tietoon palvelun käytöstä;
   b) jälkikäteen laskutettavissa palveluissa valmiudet asettaa maksutta ennalta määritetty rahallinen yläraja omalle käytölle ja pyytää ilmoitusta, kun ennalta määritetty osuus ylärajasta ja itse yläraja on saavutettu, menettely, jota noudatetaan käytön jatkamiseksi, kun yläraja on ylitetty, ja sovellettavat hinnoittelumallit;
   c) eritellyt laskut pysyvällä välineellä.

2.  BERECin on annettava suuntaviivoja 1 kohdan täytäntöönpanoa varten.

Saldorajan saavuttamisen jälkeen loppukäyttäjien on edelleen voitava vastaanottaa puheluja ja tekstiviestejä ja käyttää ilmaispuhelupalveluja ja hätäpalveluja valitsemalla eurooppalainen hätänumero 112 veloituksetta sovitun laskutuskauden loppuun saakka." [tark. 193]

"

2)  Poistetaan 20, 21, 22 ja 30 artikla. [tark. 194]

2 a)  Korvataan 26 artikla seuraavasti:"

"1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki 2 kohdassa tarkoitettujen palvelujen loppukäyttäjät, maksullisten yleisöpuhelinten käyttäjät mukaan luettuina, voivat soittaa hätäpuheluja veloituksetta ja ilman, että heidän tarvitsee käyttää minkäänlaista maksuvälinettä, käyttämällä eurooppalaista hätänumeroa 112 ja jäsenvaltioiden määrittelemiä kansallisia hätänumeroita.

1 a.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki yksityisten sähköisen viestinnän verkkojen käyttäjät voivat soittaa hätäpuheluja tai tarvittaessa sisäisiä hätäpuheluja maksutta käyttämällä eurooppalaista hätänumeroa 112 ja jäsenvaltioiden määrittelemiä kansallisia hätänumeroita.

2.  Jäsenvaltioiden on yhteistyössä kansallisten sääntelyviranomaisten, hätäpalvelujen ja palveluntarjoajien kanssa varmistettava, että yritykset, jotka tarjoavat loppukäyttäjille sähköistä viestintäpalvelua, jonka avulla voidaan ottaa kotimaan puheluja yhden tai useamman kansallisessa numerointisuunnitelmassa olevan numeron avulla, tarjoavat mahdollisuuden käyttää hätäpalveluja.

3.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että eurooppalaiseen hätänumeroon 112 soitettuihin puheluihin vastataan asianmukaisesti ja että puhelut välitetään kansallisen hätäpalvelun organisaatioon parhaiten sopivalla tavalla. Näihin puheluihin on vastattava ja ne on välitettävä vähintään yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin puhelut kansallisiin hätänumeroihin, jos kansalliset hätänumerot ovat edelleen käytössä.

Komissio laatii toimivaltaisia viranomaisia kuultuaan suositukset jäsenvaltioiden suorituskykyindikaattoreiksi. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen eurooppalaisen hätänumeron 112 täytäntöönpanon tehokkuudesta sekä suorituskykyindikaattorien toiminnasta viimeistään 31. joulukuuta 2015 ja sen jälkeen kahden vuoden välein.

4.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hätäpalvelut ovat vammaisten loppukäyttäjien saatavilla muiden loppukäyttäjien käyttömahdollisuuksia vastaavalla tavalla. Toimenpiteiden sen varmistamiseksi, että vammaiset loppukäyttäjät voivat käyttää hätäpalveluja matkustaessaan muissa jäsenvaltioissa, on perustuttava mahdollisimman suuressa määrin direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) 17 artiklan mukaisesti julkaistuihin eurooppalaisiin standardeihin tai eritelmiin, eivätkä ne saa estää jäsenvaltiota hyväksymästä lisävaatimuksia tässä artiklassa esitettyjen tavoitteiden toteuttamiseksi.

5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseessä olevat yritykset antavat soittajan sijaintia koskevat tiedot veloituksetta hätäpuheluja käsittelevälle viranomaiselle heti, kun kyseessä oleva viranomainen saa tällaisen puhelun. Tämä koskee kaikkia eurooppalaiseen hätänumeroon 112 soitettuja puheluja. Jäsenvaltiot voivat laajentaa tämän velvoitteen koskemaan myös puheluja kansallisiin hätänumeroihin. Komissio varmistaa, että toimivaltaiset sääntelyviranomaiset vahvistavat annettujen sijaintitietojen täsmällisyyttä ja luotettavuutta koskevat perusteet 7 artiklan mukaisesti ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon BERECin suuntaviivat.

Viimeistään ...(32) BERECin on, kuultuaan ensin asiaankuuluvia sidosryhmiä, vahvistettava tiiviissä yhteistyössä komission kanssa suuntaviivat pelastuspalvelulle annettavien sijaintitietojen täsmällisyyttä ja luotettavuutta koskevista perusteista. Suuntaviivoissa on otettava huomioon mahdollisuus käyttää satelliittinavigointilaitteella varustettuja matkapuhelimia 112-hätäpuhelun soittajan sijaintitietojen täsmällisyyden ja luotettavuuden parantamiseksi.

6.  Jäsenvaltioiden ja komission on varmistettava, että kansalaisille tiedotetaan riittävästi eurooppalaisen hätänumeron 112 olemassaolosta ja käytöstä, etenkin toimenpiteillä, jotka on erityisesti suunnattu jäsenvaltioiden välillä matkustaville henkilöille. Komissio tukee ja täydentää jäsenvaltioiden toimia.

7.  Sen varmistamiseksi, että 112 -palveluja voidaan tosiasiallisesti käyttää jäsenvaltioissa, siirretään komissiolle valta antaa BERECiä kuultuaan 37 a artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat soittajan sijaintitietojen perusteita ja 112 -palvelujen saatavuuteen liittyviä keskeisiä suorituskykyindikaattoreita. Näiden toimenpiteiden hyväksyminen ei saa kuitenkaan vaikuttaa hätäpalvelujen organisointiin, joka kuuluu edelleen jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan.

7 a.  Komission on ylläpidettävä standardin E.164 mukaisten eurooppalaisten hätänumeroiden tietokantaa taatakseen, että niihin voidaan soittaa toisesta jäsenvaltiosta." [tark. 195]

"

2 b)  Lisätään artikla seuraavasti:"

"26 a artikla

EU:n käänteinen 112-järjestelmä

Komissio antaa [vuoden päästä saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetetusta määräajasta] Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa tarkastellaan mahdollisuutta perustaa nykyisiä sähköisen viestinnän järjestelmiä käyttämällä EU:n käänteinen 112-viestintäjärjestelmä, joka on koko EU:n laajuinen, yleinen, monikielinen, helposti käytettävä, yksinkertainen ja tehokas järjestelmä, jolla varoitetaan kansalaisia kaikista uhkaavista tai lähestyvistä luonnonkatastrofeista ja hätätilanteista.

Komissio kuulee BERECiä ja pelastuspalveluja ja tutkii 1 kohdassa tarkoitetun järjestelmän perustamisessa tarvittavia standardeja ja eritelmiä. Kertomusta laatiessaan komissio ottaa huomioon olemassa olevat kansalliset ja alueelliset 112-järjestelmät ja noudattaa unionin henkilötietosuojalainsäädäntöä. Kertomukseen sisällytetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus." [tark. 196]

"

2 c)  Korvataan 30 artikla seuraavasti:"

"1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki tilaajat, joilla on kansalliseen numerointisuunnitelmaan sisältyvä numero, voivat halutessaan säilyttää numeronsa liitteessä I olevan C osan säännösten mukaisesti riippumatta siitä, mikä yleisen sähköisen viestinnän tarjoaja palveluja tarjoaa.

2.  Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että numeron siirrettävyyteen liittyvä hinnoittelu operaattorien ja/tai palveluntarjoajien välillä on kustannuslähtöistä ja että tilaajille mahdollisesti aiheutuvat välittömät kustannukset eivät estä tilaajaa vaihtamasta palveluntarjoajaa.

3.  Kansalliset sääntelyviranomaiset eivät saa määrätä numeron siirrettävyyttä koskevia kuluttajahintoja kilpailua vääristävällä tavalla, esimerkiksi siten, että määrätään tietyt tai yhteiset kuluttajahinnat.

4.  Numeroiden siirtäminen ja niiden aktivointi siirron jälkeen on toteutettava mahdollisimman lyhyessä ajassa. Loppukäyttäjille, jotka ovat tehneet sopimuksen numeron siirtämisestä uudelle palveluntarjoajalle, kyseinen numero on aktivoitava yhden työpäivän kuluessa.

Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat määrätä numeroiden yleisestä siirto- ja vaihtoprosessista ottaen huomioon 4 b kohdassa tarkoitetut BERECin suuntaviivat, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista. Niiden on otettava huomioon tarvittava loppukäyttäjien suoja koko vaihtoprosessin ajan, tarve varmistaa prosessin tehokkuus loppukäyttäjälle, tarve varmistaa palvelujen jatkuvuus loppukäyttäjälle, ja tarve varmistaa, että vaihtoprosesseista ei ole haittaa kilpailulle. Palvelu ei saa siirtämisen aikana missään tapauksessa olla poissa käytöstä kauempaa kuin yhden työpäivän. Loppukäyttäjiä ei saa vaihtaa toiselle palveluntarjoajalle vastoin heidän tahtoaan.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yrityksille määrätään asianmukaisia seuraamuksia, mukaan luettuna velvoite maksaa tilaajille korvauksia, jos numeroiden siirtäminen viivästyy, siirtämisen edellyttämiä tietoja jätetään antamatta ajoissa tai jos siirtämisen yhteydessä tapahtuu väärinkäytöksiä yritysten toimesta tai nimissä.

4 a.  Vastaanottavan yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan on johdettava vaihtamis- ja siirtämismenettelyä. Loppukäyttäjien on saatava riittävät tiedot siirtämisestä ennen siirtämismenettelyä ja sen aikana ja myös välittömästi sen jälkeen.

4 b.  BERECin on laadittava suuntaviivat siirto- ja vaihtoprosessin kaikista menetelmistä ja menettelytavoista, erityisesti vastaanottavan ja siirtävän tarjoajan velvollisuuksista siirto- ja vaihtoprosessissa, kuluttajille prosessin aikana annettavista tiedoista, voimassa olevan sopimuksen oikea-aikaisesta irtisanomisesta, ennakkomaksujen palauttamisesta ja sähköpostiviestien tehokkaista jälleenlähettämispalveluista.

4 c.  Jos kuluttajille tarjottuun palvelupakettiin kuuluu vähintään liitäntä sähköiseen viestintäverkkoon tai yksi sähköinen viestintäpalvelu, tämän artiklan säännöksiä sovelletaan kaikkiin paketin osiin. [tark. 197]

"

2 d)  Lisätään 34 artiklaan kohta seuraavasti:"

"1 a. Edellä 1 kohdan mukaisia tuomioistuinten ulkopuolisia riidanratkaisumenettelyjä sovelletaan myös sellaisia sopimuksia koskeviin riitoihin, joiden osapuolina ovat johonkin muuhun jäsenvaltioon sijoittautuneet kuluttajat, muut loppukäyttäjät – siltä osin kuin tällaisia tuomioistuinten ulkopuolisia menettelyjä on myös niiden käytössä – ja yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat. Direktiivin 2013/11/EU* soveltamisalaan kuuluviin riitoihin sovelletaan mainitun direktiivin säännöksiä.

__________

* Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/11/EU, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (vaihtoehtoista kuluttajariitojen ratkaisua koskeva direktiivi), EUVL L 165, 18.6.2013, s. 63)." [tark. 198]

"

2 e)  Lisätään 37 a artikla seuraavasti:"

"37 a artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.  Siirretään komissiolle … päivästä …kuuta …(33) määräämättömäksi ajaksi 26 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 26 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle." [tark. 199]

"

2 f)  Korvataan liitteessä II oleva 1 kohta seuraavasti:"

"1. Yrityksen nimi, osoite ja yhteystiedot (yritysten nimet, osoitteet ja yhteystiedot).

Yleisiä viestintäverkkoja ja/tai yleisesti saatavilla olevia puhelinpalveluja tarjoavien yritysten nimet ja pääkonttoreiden osoitteet." [tark. 200]

"

2 g)  Korvataan liitteessä II oleva 2.2 kohta seuraavasti:"

"2.2. Kunkin hinnoittelumallin osalta tarjotut palvelut ja asiaankuuluvat palvelun laatua koskevat parametrit, sovellettava hinnoittelumalli (sovellettavat hinnoittelumallit) ja kunkin kyseisen hinnoittelumallin osalta tarjottujen palvelujen tyypit, mukaan lukien viestinnän määrä ja kaikki sovellettavat maksut (pääsy, käyttö, ylläpito ja kaikki lisämaksut) sekä päätelaitteista aiheutuvat kustannukset." [tark. 201]

"

2 h)  Lisätään liitteeseen II kohta seuraavasti:"

"2.2.a. Lisätiedot internet-liityntäpalveluista, jos niitä tarjotaan, mukaan lukien erityisesti yksityiskohtaiset tiedot datahinnoittelusta, nopeudesta ladattaessa tietoja verkosta ja verkkoon ja kaikista sovellettavista nopeusrajoituksista, mahdollisuuksista seurata kulutustasoja, kaikista sovellettavista liikenteenhallintamenettelyistä ja niiden vaikutuksesta palvelun laatuun, loppukäyttäjän yksityisyydensuojaan ja henkilötietojen suojaan." [tark. 202]

"

2 i)  Korvataan liitteessä II oleva 2.5 kohta seuraavasti:"

"2.5. Sopimusten vakioehdot ja ‑edellytykset, mukaan lukien tarvittaessa sopimuksen vähimmäiskesto, sopimuksen ennenaikaisen irtisanomisen ehdot ja mahdolliset siitä perittävät maksut, palveluntarjoajan vaihtamiseen ja numeroiden ja muiden tunnisteiden siirrettävyyteen liittyvät menettelyt ja välittömät kustannukset sekä korvausjärjestelyt vaihtoon liittyvän viivästymisen tai väärinkäytösten varalta." [tark. 203]

"

2.  Jäsenvaltioiden on pidettävä 1 päivään heinäkuuta 2016 voimassa kaikki toimenpiteet, joilla 1 kohdassa tarkoitetut säännökset on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä.

37 artikla

Muutokset asetukseen (EU) N:o 531/2012

Muutetaan asetus (EU) N:o 531/2012 seuraavasti:

1)  Lisätään 1 artiklan 1 kohtaan kolmas alakohta seuraavasti:"

"Tätä asetusta sovelletaan sellaisille loppukäyttäjille unionissa tarjottaviin verkkovierailupalveluihin, joiden kotimaan operaattori on yleisen sähköisen viestinnän tarjoaja jäsenvaltiossa." [tark. 204]

"

2)  Lisätään 2 artiklan 2 kohtaan r alakohta seuraavasti:"

" r) 'kahden- tai monenvälisellä verkkovierailusopimuksella' tarkoitetaan yhtä tai useampaa verkkovierailuoperaattoreiden välistä kaupallista tai teknistä sopimusta, joka mahdollistaa kotiverkon kattavuuden virtuaalisen laajentamisen ja sen, että kukin verkkovierailuoperaattori voi kestävästi tarjota säänneltyjä vähittäistason verkkovierailupalveluja samalla hintatasolla niiden tarjoamien kotimaisten matkaviestintäpalvelujen kanssa." [tark. 205]

"

3)  Lisätään 4 artiklaan 7 kohta seuraavasti:"

"7. Tätä artiklaa ei sovelleta verkkovierailuoperaattoreihin, jotka tarjoavat säänneltyjä vähittäistason verkkovierailupalveluja 4 a artiklan mukaisesti." [tark. 206]

"

4)  Lisätään 4 a artikla seuraavasti:"

"4 a artikla

1.  Tätä artiklaa sovelletaan verkkovierailuoperaattoreihin, jotka

   a) soveltavat oletusarvoisesti ja kaikissa vähittäistason palvelupaketeissaan, jotka sisältävät säänneltyjä verkkovierailupalveluja, sovellettavaa kotimaisten palvelujen hintaa sekä kotimaisiin palveluihin että säänneltyjen verkkovierailupalveluihin kaikkialla unionissa samalla tavoin kuin jos säännellyt verkkovierailupalvelut kulutettaisiin kotiverkossa; ja
   b) varmistavat joko omien verkkojensa avulla tai muiden verkkovierailuoperaattoreiden kanssa tehtyjen kahden- tai monenvälisten verkkovierailusopimusten avulla, että ainakin yksi verkkovierailuoperaattori kaikissa jäsenvaltioissa täyttää a alakohdan vaatimukset.

2.  Tämän artiklan 1, 6 ja 7 kohta eivät estä verkkovierailuoperaattoria rajoittamasta säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutusta, josta peritään sovellettava kotimaisten palvelujen hinta, viittaamalla kohtuullisen käytön kriteeriin. Kohtuullisen käytön kriteeriä on sovellettava siten, että kuluttajat, jotka käyttävät kyseisen verkkovierailuoperaattorin eri kotimaisia vähittäistason palvelupaketteja, pystyvät luotettavasti toisintamaan omaan kotimaiseen vähittäistason palvelupakettiinsa liittyvän tyypillisen kotimaisen kulutusmallinsa matkustaessaan ajoittain unionissa. Tätä mahdollisuutta hyödyntävän verkkovierailuoperaattorin on julkaistava asetuksen N:o XXX/2014 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ja sisällytettävä sopimuksiinsa mainitun asetuksen 26 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti yksityiskohtaiset määrälliset tiedot siitä, miten kohtuullisen käytön kriteeriä sovelletaan, viittaamalla kulloisenkin vähittäistason palvelupaketin tärkeimpiin hinnoittelua, määrää tai muita tekijöitä koskeviin parametreihin.

BEREC vahvistaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014 sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa yleiset suuntaviivat siitä, miten kohtuullisen käytön kriteeriä sovelletaan tätä artiklaa hyödyntävien verkkovierailuoperaattoreiden tarjoamiin vähittäistason sopimuksiin. BEREC kehittää tällaisia suuntaviivoja pyrkien ensimmäisessä alakohdassa esitettyyn yleiseen tavoitteeseen ja ottaen huomioon erityisesti hinnoittelu- ja kulutusmallien kehityksen jäsenvaltioissa, kotimaan hintatasojen lähentymisasteen unionissa, kotimaisten palvelujen tasolle hinnoitellun verkkovierailun mahdollisen havaittavan vaikutuksen näiden hintojen kehitykseen sekä tukkutason verkkovierailuhintojen kehityksen verkkovierailuoperaattoreiden välisessä epätasapainoisessa liikenteessä.

Toimivaltaisen kansallisen sääntelyviranomaisen on seurattava ja valvottava kohtuullisen käytön kriteerien soveltamista ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon BERECin yleiset suuntaviivat sen jälkeen, kun ne on hyväksytty, ja varmistettava, ettei sovelleta kohtuuttomia ehtoja.

3.  Tätä artiklaa hyödyntävän verkkovierailuoperaattorin palvelemat yksittäiset loppukäyttäjät voivat omasta pyynnöstään tietoisesti ja nimenomaisesti luopua edusta, jonka säänneltyihin verkkovierailupalveluihin sovellettava kotimainen hinta tuo tietyssä vähittäistason palvelupaketissa, vastineeksi muista kyseisen operaattorin tarjoamista eduista. Verkkovierailuoperaattorin on muistutettava kyseisiä loppukäyttäjiä tällöin menetettävien verkkovierailuetujen luonteesta. Kansallisten sääntelyviranomaisten on seurattava erityisesti, harjoittavatko tätä artiklaa hyödyntävät verkkovierailuoperaattorit liiketoimintakäytäntöjä, jotka johtavat oletusarvoisen järjestelyn kiertämiseen.

4.  Jäljempänä 8, 10 ja 13 artiklassa vahvistettuja säänneltyjä vähittäistason verkkovierailuhintoja ei sovelleta tätä artiklaa hyödyntävän verkkovierailuoperaattorin tarjoamiin verkkovierailupalveluihin, sikäli kuin niistä perittävät maksut ovat sovellettavien kotimaisista palveluista perittävien hintojen tasolla.

Jos tätä artiklaa hyödyntävän verkkovierailuoperaattorin soveltamat maksut, jotka peritään säänneltyjen verkkovierailupalvelujen kulutuksesta sen ylittäessä näiden palvelujen kohtuullisen käytön 2 kohdan mukaisesti, poikkeavat sovellettavasta kotimaisten palvelujen maksusta tai jos yksittäinen loppukäyttäjä nimenomaisesti luopuu säännellyistä verkkovierailupalveluista perittävien kotimaisten palvelujen hintojen tuomasta edusta 3 kohdan mukaisesti, kyseisistä säännellyistä verkkovierailupalveluista perittävät maksut eivät saa ylittää 8, 10 ja 13 artiklassa vahvistettuja vähittäistason verkkovierailumaksuja.

5.  Verkkovierailuoperaattorin, joka haluaa hyödyntää tätä artiklaa, on ilmoitettava antamansa vakuutus ja mahdolliset kahden- tai monenväliset sopimukset, joiden avulla se täyttää 1 kohdan edellytykset, ja niihin myöhemmin tehtävät muutokset BERECin virastoon. Ilmoituksen tekevän verkkovierailuoperaattorin on sisällytettävä ilmoitukseensa todisteet siitä, että ilmoitettavien kahden- tai monenvälisten verkkovierailusopimusten sopimuskumppanit hyväksyvät ilmoituksen.

6.  Tätä artiklaa sovelletaan 1 päivän heinäkuuta 2014 ja 30 päivän kesäkuuta 2016 välisenä aikana verkkovierailuoperaattoreihin, jotka eivät täytä 1 kohdassa esitettyjä edellytyksiä, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

   a) verkkovierailuoperaattori ilmoittaa antamansa vakuutuksen ja mahdolliset kahden- tai monenväliset verkkovierailusopimukset BERECin virastoon 5 artiklan mukaisesti viitaten erityisesti tähän kohtaan;
   b) verkkovierailuoperaattori varmistaa joko omien verkkojensa avulla tai muiden verkkovierailuoperaattoreiden kanssa tehtyjen kahden- tai monenvälisten verkkovierailusopimusten avulla, että c, d ja e alakohdan ehdot täyttyvät ainakin 17 jäsenvaltiossa, joiden osuus on 70 prosenttia unionin väestöstä;
   c) verkkovierailuoperaattori ja mahdolliset b alakohdassa tarkoitetut sopimuskumppanit kukin sitoutuvat asettamaan saataville ja tarjoamaan aktiivisesti viimeistään 1 päivästä heinäkuuta 2014 tai ilmoituksen päivämäärästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi, vähintään yhden vähittäistason palvelupaketin, johon liittyvän tariffivaihtoehdon mukaan sovellettavaa kotimaisten palvelujen hintaa sovelletaan sekä kotimaisiin palveluihin että säänneltyihin verkkovierailupalveluihin kaikkialla unionissa samalla tavoin kuin jos säännellyt verkkovierailupalvelut kulutettaisiin kotiverkossa;
   d) verkkovierailuoperaattori ja mahdolliset b alakohdassa tarkoitetut sopimuskumppanit kukin sitoutuvat asettamaan saataville ja tarjoamaan aktiivisesti viimeistään 1 päivästä heinäkuuta 2015 tai ilmoituksen päivämäärästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi, tällaisia tariffivaihtoehtoja vähittäistason palvelupaketeissa, joita kyseisen vuoden tammikuun 1 päivänä käytti vähintään 50 prosenttia niiden omasta asiakaskunnasta;
   e) verkkovierailuoperaattori ja mahdolliset b alakohdassa tarkoitetut sopimuskumppanit kukin sitoutuvat noudattamaan 1 kohdan b alakohtaa viimeistään 1 päivästä heinäkuuta 2016 kaikissa vähittäistason palvelupaketeissaan.

Tätä artiklaa hyödyntävä verkkovierailuoperaattori ja mahdolliset b alakohdassa tarkoitetut sopimuskumppanit voivat d alakohdassa tarkoitetun sitoumuksen sijasta sitoutua 1 päivästä heinäkuuta 2015 tai ilmoituksen päivämäärästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi, siihen, että mahdolliset sen eri vähittäistason palvelupaketeissa verkkovierailusta perittävät lisämaksut, jotka tulevat sovellettavan kotimaisten palvelujen hinnan lisäksi, eivät yhteenlaskettuina ylitä 50:tä prosenttia näissä palvelupaketeissa 1 päivänä tammikuuta 2015 sovellettavista lisämaksuista, riippumatta siitä, lasketaanko tällaiset lisämaksut yksikköperusteisesti, kuten puheminuutteina tai megatavuina, vai kestoperusteisesti, kuten verkkovierailupäivinä tai -viikkoina, vaiko jollain muulla tavalla tai eri tapoja yhdistämällä. Tähän kohtaan vetoavien verkkovierailuoperaattoreiden on osoitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle noudattavansa kyseistä 50 prosentin alentamisvaatimusta ja esitettävä kaikki tarvittava näyttö, jota niiltä pyydetään.

Kun tätä artiklaa hyödyntävä verkkovierailuoperaattori ilmoittaa antamansa vakuutuksen ja mahdolliset kahden- tai monenväliset verkkovierailusopimukset BERECin virastoon ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti ja kuuluu näin ollen tämän kohdan soveltamisalaan, ilmoituksen tekevän verkkovierailuoperaattorin ja mahdollisten b alakohdassa tarkoitettujen sopimuskumppaneiden on kunkin sitouduttava noudattamaan ensimmäisen alakohdan c, d ja e alakohdan mukaisesti antamiaan sitoumuksia, mukaan lukien mahdollinen ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitetun sitoumuksen sijasta annettava sitoumus, vähintään 1 päivään heinäkuuta 2018.

7.  Tätä artiklaa sovelletaan 1 päivän heinäkuuta 2014 ja 30 päivän kesäkuuta 2016 välisenä aikana verkkovierailuoperaattoreihin, jotka eivät täytä 1 kohdassa esitettyjä edellytyksiä, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

   a) verkkovierailuoperaattori ilmoittaa antamansa vakuutuksen ja mahdolliset kahden- tai monenväliset verkkovierailusopimukset BERECin virastoon 5 artiklan mukaisesti viitaten erityisesti tähän kohtaan;
   b) verkkovierailuoperaattori varmistaa joko omien verkkojensa avulla tai muiden verkkovierailuoperaattoreiden kanssa tehtyjen kahden- tai monenvälisten verkkovierailusopimusten avulla, että 1 kohdan a alakohdan ehdot täyttyvät ainakin 10 jäsenvaltiossa, joiden osuus on 30 prosenttia unionin väestöstä, viimeistään 1 päivästä heinäkuuta 2014 tai ilmoituksen päivämäärästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi;
   c) verkkovierailuoperaattori varmistaa joko omien verkkojensa avulla tai muiden verkkovierailuoperaattoreiden kanssa tehtyjen kahden- tai monenvälisten verkkovierailusopimusten avulla, että 1 kohdan a alakohdan ehdot täyttyvät ainakin 14 jäsenvaltiossa, joiden osuus on 50 prosenttia unionin väestöstä, viimeistään 1 päivästä heinäkuuta 2015 tai ilmoituksen päivämäärästä sen mukaan, kumpi ajankohta on myöhäisempi;
   d) verkkovierailuoperaattori varmistaa joko omien verkkojensa avulla tai muiden verkkovierailuoperaattoreiden kanssa tehtyjen kahden- tai monenvälisten verkkovierailusopimusten avulla, että 1 kohdan a alakohdan ehdot täyttyvät ainakin 17 jäsenvaltiossa, joiden osuus on 70 prosenttia unionin väestöstä, viimeistään 1 päivästä heinäkuuta 2016.

Kun tätä artiklaa hyödyntävä verkkovierailuoperaattori ilmoittaa antamansa vakuutuksen ja mahdolliset kahden- tai monenväliset verkkovierailusopimukset BERECin virastoon ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti ja kuuluu näin ollen tämän kohdan soveltamisalaan, ilmoituksen tekevän verkkovierailuoperaattorin ja mahdollisten b alakohdassa tarkoitettujen sopimuskumppaneiden on kunkin sitouduttava noudattamaan antamiaan sitoumuksia noudattaa 1 kohdan a alakohdan ehtoja vähintään 1 päivään heinäkuuta 2018.

8.  Verkkovierailuoperaattoreiden on neuvoteltava vilpittömässä mielessä järjestelyistä kahden- tai monenvälisten verkkovierailusopimusten tekemiseksi tasapuolisin ja kohtuullisin ehdoin ottaen huomioon, että tällaisten muiden verkkovierailuoperaattoreiden kanssa tehtävien sopimusten tavoitteena on mahdollistaa kotiverkon kattavuuden virtuaalinen laajentaminen ja se, että kukin tätä artiklaa hyödyntävä verkkovierailuoperaattori voi kestävästi tarjota säänneltyjä vähittäistason verkkovierailupalveluja samalla hintatasolla niiden tarjoamien kotimaisten matkaviestintäpalvelujen kanssa.

9.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tätä artiklaa sovelletaan 1 päivän heinäkuuta 2016 jälkeen tätä artiklaa hyödyntäviin verkkovierailuoperaattoreihin, jos ne voivat osoittaa pyrkineensä vilpittömässä mielessä tekemään kahden- tai monenvälisiä verkkovierailusopimuksia tai laajentamaan niitä tasapuolisin ja kohtuullisin ehdoin kaikkiin jäsenvaltioihin, joissa ne eivät vielä täytä 1 kohdan vaatimuksia, mutta eivät ole löytäneet verkkovierailuoperaattoria kahden- tai monenväliseen verkkovierailusopimukseen yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, edellyttäen että 6 kohdan b alakohdassa tarkoitettu vähimmäiskattavuutta koskeva ehto täyttyy ja kaikkia muita sovellettavia tämän artiklan säännöksiä noudatetaan. Näissä tapauksissa tätä artiklaa hyödyntävien verkkovierailuoperaattoreiden on edelleen pyrittävä kohtuullisin ehdoin tekemään verkkovierailusopimus edustusta vailla olevista jäsenvaltioista tulevan verkkovierailuoperaattorin kanssa.

10.  Jos vaihtoehtoiselle verkkovierailuoperaattorille on jo myönnetty oikeus palvella kotimaan operaattorin asiakkaita 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja se on tehnyt tarvittavat investoinnit näiden asiakkaiden palvelemiseksi, 4 artiklan 7 kohtaa ei sovelleta tällaiseen kotimaan operaattoriin kolmen vuoden siirtymäkauden aikana. Siirtymäkausi ei vaikuta tarpeeseen noudattaa mahdollista pidempää vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin kanssa sovittua sopimuksen voimassaoloaikaa.

11.  Tämä artikla ei rajoita unionin kilpailusääntöjen soveltamista kahden- ja monenvälisiin verkkovierailusopimuksiin." [tark. 207]

"

4 a)  Lisätään artiklat seuraavasti:"

"6 a artikla

Vähittäistason verkkovierailumaksujen poistaminen

Verkkovierailuoperaattorit eivät 15 päivästä joulukuuta 2015 alkaen saa periä verkkovierailuasiakkailta missään jäsenvaltiossa mitään lisämaksuja kotimaan matkaviestintäpalveluista perittäviin maksuihin nähden, kun kyseessä ovat säännellyt soitetut tai vastaanotetut verkkovierailupuhelut, säännellyt lähetetyt tekstiviestit, säännellyt lähetetyt multimediaviestit tai käytetyt säännellyt verkkovierailudatapalvelut, eivätkä mitään yleistä maksua päätelaitteen tai palvelun käytön ulkomailla mahdollistamiseksi.

6 b artikla

Kohtuullinen käyttö

1.  Poiketen siitä, mitä 6 a artiklassa säädetään, ja jotta vähittäistason verkkovierailupalvelujen poikkeava tai vilpillinen käyttö voidaan estää, verkkovierailuoperaattorit voivat soveltaa kohtuullista käyttöä koskevaa lauseketta säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutukseen, josta peritään sovellettava kotimaisten palvelujen hinta, viittaamalla kohtuullisen käytön kriteeriin. Tätä kriteeriä on sovellettava siten, että kuluttajat pystyvät luotettavasti toisintamaan omaan kotimaiseen vähittäistason palvelupakettiinsa liittyvän tyypillisen kotimaisen kulutusmallinsa matkustaessaan ajoittain unionissa.

2.  Verkkovierailuoperaattoreiden on direktiivin 2002/22/EY 20 artiklan mukaisesti julkaistava ja sisällytettävä sopimuksiinsa yksityiskohtaiset määrälliset tiedot siitä, miten kohtuullisen käytön kriteeriä sovelletaan, viittaamalla kulloisenkin vähittäistason palvelupaketin tärkeimpiin hinnoittelua, määrää tai muita tekijöitä koskeviin parametreihin.

3.  BEREC vahvistaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014 sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa yleiset suuntaviivat siitä, miten verkkovierailuoperaattorit on sovellettava kohtuullisen käytön kriteeriä tarjoamissaan vähittäistason sopimuksissa. BEREC ottaa huomioon erityisesti hinnoittelu- ja kulutusmallien kehityksen jäsenvaltioissa, kotimaan hintatasojen lähentymisasteen unionissa, kotimaisten palvelujen tasolle hinnoitellun verkkovierailun mahdollisen havaittavan vaikutuksen näiden hintojen kehitykseen sekä tukkutason todellisten verkkovierailuhintojen kehityksen verkkovierailuoperaattoreiden välisessä epätasapainoisessa liikenteessä. BEREC voi suuntaviivoissaan ottaa huomioon myös jäsenvaltioiden tai verkkovierailuoperaattoreiden välillä objektiivisesti todetut asiaan liittyvät vaihtelut, jotka koskevat kotimaan hintojen, tyypillisten vähittäistason paketteihin kuuluvien datasiirtomäärien tai asiakkaiden unionissa tekemien matkojen keskimääräisen keston kaltaisia tekijöitä.

4.  Jotta varmistetaan kohtuullisen käytön kriteerin soveltamisen yhdenmukainen ja samanaikainen täytäntöönpano kaikkialla unionissa, komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä ja 3 kohdassa tarkoitettujen BERECin suuntaviivojen perusteella 30 päivään kesäkuuta 2015 mennessä kohtuullisen käytön kriteerin soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

5.  Toimivaltaisen kansallisen sääntelyviranomaisen on seurattava ja valvottava tiukasti kohtuullisen käytön kriteerin soveltamista, sellaisena kuin se on määritelty 4 kohdassa tarkoitetulla komission täytäntöönpanosäädöksellä, ja otettava mahdollisimman tarkoin huomioon BERECin yleiset suuntaviivat, asiaan liittyvät asianomaiselle jäsenvaltioille ominaiset objektiivisesti määritetyt tekijät sekä asiaan liittyvät verkkovierailuoperaattoreiden välillä objektiivisesti todetut vaihtelut, ja varmistettava, että kohtuuttomia ehtoja ei sovelleta.

6.  Säänneltyihin verkkovierailupalveluihin, joiden käyttö ylittää 6 b artiklan mukaisesti sovelletun kohtuullisen käytön, sovelletaan tämän asetuksen 8, 10 ja 13 artiklassa vahvistettuja europalvelutariffin mukaisia vähittäishintoja." [tark. 208]

"

5)  Muutetaan 8 artiklan 2 kohta seuraavasti:

a)  korvataan ensimmäinen alakohta seuraavasti:"

'2. Euroäänipuhelutariffin vähittäishinta (ilman arvonlisäveroa), jonka verkkovierailuoperaattori voi periä verkkovierailuasiakkaaltaan säännellyn verkkovierailupuhelun tarjoamisesta, saa 1 päivästä heinäkuuta 2013 2012 vaihdella verkkovierailupuheluittain, mutta se saa soitettujen puhelujen osalta olla enintään 0,24 0,29 euroa minuutilta ja vastaanotettujen puhelujen osalta enintään 0,07 0,08 euroa minuutilta. Soitettujen puhelujen vähittäistason enimmäishinta alenee 0,24 euroon 1 päivänä heinäkuuta 2013 ja 0,19 euroon 1 päivänä heinäkuuta 2014, ja vastaanotettujen puhelujen vähittäistason enimmäishinta alenee 0,07 euroon 1 päivänä heinäkuuta 2013 ja 0,05 euroon 1 päivänä heinäkuuta 2014. Heinäkuun 1 päivästä 2014 alkaen verkkovierailuoperaattorit eivät saa periä verkkovierailuasiakkailtaan mitään maksua vastaanotetuista puheluista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimenpiteitä virheellisen tai vilpillisen käytön estämiseksi. Nämä euroäänipuhelutariffin vähittäistason enimmäishinnat ovat voimassa 30 päivään kesäkuuta 2017, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 19 artiklan soveltamista sovellettavien enimmäishintojen voimassaolo päättyy 16 päivänä joulukuuta 2015, lukuun ottamatta säänneltyjä verkkovierailupuheluita, jotka ovat osa 6 b artiklan mukaisesti sovelletun kohtuullisen käytön ylittävää kulutusta. [tark. 209]

"

b)  korvataan kolmas alakohta seuraavasti:"

'Kunkin verkkovierailuoperaattorin on laskutettava verkkovierailuasiakkaitaan sekuntipohjaisesti kaikista säännellyistä verkkovierailupuheluista, joihin sovelletaan euroäänipuhelutariffia." [tark. 210]

"

5 a)  Korvataan 10 artiklan 2 kohta seuraavasti:"

"2. Eurotekstiviestitariffin vähittäishinta (ilman arvonlisäveroa), jonka verkkovierailuoperaattori voi periä verkkovierailuasiakkaaltaan tämän lähettämästä säännellystä verkkovierailutekstiviestistä, saa 1 päivästä heinäkuuta 2012 vaihdella säänneltyjen verkkovierailutekstiviestien välillä, mutta se saa olla enintään 0,09 euroa. Tämä enimmäishinta laskee 0,08 euroon 1 päivänä heinäkuuta 2013 ja 0,06 euroon 1 päivänä heinäkuuta 2014. Heinäkuun 1 päivästä 2014 sovellettavien enimmäishintojen voimassaolo päättyy 16 päivänä joulukuuta 2015, lukuun ottamatta säänneltyjä verkkovierailutekstiviestejä, jotka ovat osa 6 b artiklan mukaisesti sovelletun kohtuullisen käytön ylittävää kulutusta." [tark. 211]

"

5 b)  Korvataan 13 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:"

"2. Eurodatatariffin vähittäishinta (ilman arvonlisäveroa), jonka verkkovierailuoperaattori voi periä verkkovierailuasiakkaaltaan säännellystä verkkovierailudatapalvelusta, saa 1 päivästä heinäkuuta 2012 olla enintään 0,70 euroa käytettyä megatavua kohti. Käytetyn datan vähittäistason enimmäishinta alenee 0,45 euroon käytettyä megatavua kohti 1 päivänä heinäkuuta 2013 ja 0,20 euroon käytettyä megatavua kohti 1 päivänä heinäkuuta 2014. Heinäkuun 1 päivästä 2014 sovellettavien enimmäishintojen voimassaolo päättyy 16 päivänä joulukuuta 2015, lukuun ottamatta säänneltyjä verkkovierailudatapalveluja, jotka ovat osa 6 b artiklan mukaisesti sovelletun kohtuullisen käytön ylittävää kulutusta." [tark. 212]

"

6)  Lisätään 14 artiklaan 1a kohta seuraavasti:"

"1a. Jos säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutusta, josta peritään sovellettava kotimaisten palvelujen hinta, rajoitetaan kohtuullisen käytön kriteeriin viitaten 4 a artiklan 2 kohdan mukaisesti, verkkovierailuoperaattoreiden on annettava verkkovierailuasiakkaille varoitus, kun verkkovierailupuhelujen ja -tekstiviestien kulutus on saavuttanut kohtuullisen käytön rajan, ja samanaikaisesti yksilölliset perushintatiedot verkkovierailuhinnoista, joita sovelletaan kotimaan palvelujen hinnan tai palvelupaketin ulkopuolella soitettaviin puheluihin tai lähetettäviin tekstiviesteihin tämän artiklan 1 kohdan toisen, neljännen ja viidennen alakohdan mukaisesti." [tark. 213]

"

6 a)  Korvataan 14 artikla seuraavasti 15 päivästä joulukuuta 2015 alkaen:"

"1. Varoittaakseen verkkovierailuasiakkaita siitä, että niiltä peritään verkkovierailumaksuja puheluiden soittamisesta tai vastaanottamisesta tai tekstiviestien lähettämisestä, jokaisen verkkovierailuoperaattorin on asiakkaan saapuessa muun kuin kotimaan operaattorinsa jäsenvaltion alueelle toimitettava tälle viestipalvelua käyttäen automaattisesti sekä viivytyksettä ja maksutta yksilölliset tiedot verkkovierailun arvonlisäverollisista perushinnoista, joita asiakkaaseen sovelletaan tämän soittaessa ja vastaanottaessa puheluja ja lähettäessä tekstiviestejä vierailujäsenvaltiossa, ellei asiakas ole ilmoittanut verkkovierailuoperaattorille, ettei tarvitse tällaista palvelua.

Näihin yksilöllisiin perushintatietoihin sisältyvät enimmäishinnat (asiakkaan kotimaan operaattorin toimittaman kotilaskun valuuttana), joita asiakkaaseen voidaan soveltaa asiakkaan hintajärjestelmän mukaisesti, kun asiakas

   a) soittaa säänneltyjä verkkovierailupuheluja vierailujäsenvaltion sisällä ja kotimaan operaattorinsa jäsenvaltioon sekä vastaanottaa säänneltyjä verkkovierailupuheluja; ja
   b) lähettää säänneltyjä verkkovierailutekstiviestejä vierailujäsenvaltiossa.

Tietoihin on sisällyttävä myös 2 kohdassa tarkoitettu maksuton numero, josta voi saada yksityiskohtaisempia tietoja, ja tiedot mahdollisuudesta käyttää hätäpalveluja soittamalla maksutta eurooppalaiseen hätänumeroon 112.

Asiakkaalla on jokaisen viestin yhteydessä oltava mahdollisuus ilmoittaa verkkovierailuoperaattorille maksutta ja helpolla tavalla, ettei tarvitse automaattista viestipalvelua. Asiakkaalla, joka on ilmoittanut, ettei tarvitse automaattista viestipalvelua, on oikeus pyytää milloin tahansa ja maksutta verkkovierailuoperaattoria tarjoamaan uudelleen tätä palvelua.

Verkkovierailuoperaattoreiden on tarjottava sokeille tai heikkonäköisille asiakkailleen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut yksilölliset perushintatiedot automaattisesti ja maksutta äänipuheluna, jos nämä asiakkaat niin pyytävät.

2.  Sen lisäksi, mitä 1 kohdassa säädetään, asiakkailla on oikeus pyytää ja saada maksutta ja sijaintipaikastaan unionin alueella riippumatta yksityiskohtaisempia yksilöllisiä hintatietoja äänipuhelujen ja tekstiviestien verkkovierailuhinnoista vierailuverkossa sekä tietoja tämän asetuksen nojalla sovellettavista avoimuustoimenpiteistä joko matkaäänipuheluna tai tekstiviestinä. Tällainen pyyntö esitetään maksuttomaan numeroon, jota verkkovierailuoperaattori pitää yllä tätä tarkoitusta varten. Edellä 1 kohdassa säädettyjä velvoitteita ei sovelleta laitteisiin, jotka eivät tue tekstiviestitoimintoa.

4.  Verkkovierailuoperaattoreiden on annettava asiakkailleen tietoa siitä, kuinka vältetään tahatonta verkkovierailua raja-alueilla. Verkkovierailuoperaattoreiden on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet sitä varten, että niiden asiakkaat eivät joutuisi tahattomasti käytettyjen verkkovierailupalvelujen johdosta maksamaan verkkovierailumaksuja kotijäsenvaltiossaan.

4 a.  Tätä artiklaa sovelletaan myös verkkovierailuoperaattorin välittämiin unionin ulkopuolella matkustavien verkkovierailuasiakkaiden verkkovierailupuheluihin ja verkkovierailutekstiviesteihin/verkkovierailumultimediaviesteihin.

Tätä artiklaa sovelletaan 15 päivästä joulukuuta 2015 myös tapauksissa, joissa verkkovierailupuheluiden ja verkkovierailutekstiviestien/verkkovierailumultimediaviestien kulutusta, josta peritään sovellettava kotimaisten palvelujen hinta, rajoitetaan viitaten 6 b artiklan mukaiseen kohtuullisen käytön kriteeriin ja kulutus on saavuttanut kohtuullisen käytön ylärajan." [tark. 214]

"

7)  Lisätään 15 artiklaan 2a kohta seuraavasti:"

"2a. Jos säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutusta, josta peritään sovellettava kotimaisten palvelujen hinta, rajoitetaan kohtuullisen käytön kriteeriin viitaten 4 a artiklan 2 kohdan mukaisesti, verkkovierailuoperaattoreiden on annettava verkkovierailuasiakkaille varoitus, kun verkkovierailudatapalvelujen kulutus on saavuttanut kohtuullisen käytön rajan, ja samanaikaisesti yksilölliset perushintatiedot verkkovierailuhinnoista, joita sovelletaan verkkovierailudataan kotimaan palvelujen hinnan tai palvelupaketin ulkopuolella tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti.ʼ Tämän artiklan 3 kohtaa sovelletaan verkkovierailudatapalveluihin, jotka kulutetaan 4 a artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sovellettavien kotimaisten palvelujen hintojen tai palvelupakettien ulkopuolella." [tark. 215]

"

7 a)  Korvataan 15 artikla seuraavasti 15 päivästä joulukuuta 2015 alkaen:"

"Vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen avoimuus ja turvamekanismit

1.  Verkkovierailuoperaattoreiden on varmistettava, että niiden verkkovierailuasiakkaille tiedotetaan sekä ennen sopimuksen tekemistä että sen jälkeen riittävästi maksuista, joita sovelletaan säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen käyttöön, tavoilla, jotka auttavat asiakasta ymmärtämään tällaisen käytön taloudelliset seuraukset ja joiden avulla asiakkaat pystyvät seuraamaan ja hallitsemaan säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen käytöstä aiheutuvia kulujaan 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

Tarvittaessa verkkovierailuoperaattoreiden on ilmoitettava asiakkailleen ennen sopimuksen tekemistä ja sen jälkeen säännöllisesti riskistä, joka koskee automaattista ja kontrolloimatonta verkkovierailudatayhteyttä ja latausta. Lisäksi verkkovierailuoperaattoreiden on ilmoitettava asiakkailleen maksutta ja selkeästi ja ymmärrettävästi, miten tällaiset automaattiset verkkovierailudatayhteydet voidaan kytkeä pois päältä niin, että voidaan välttää verkkovierailudatapalvelujen kontrolloimaton käyttö.

2.  Verkkovierailuoperaattorin on tiedotettava verkkovierailuasiakkaalle automaattisella viestillä, että asiakas on verkkovierailun piirissä, ja annettava yksilölliset perushintatiedot niistä maksuista (asiakkaan kotimaan operaattorin toimittaman kotilaskun valuuttana) ilmaistuna hintana megatavua kohti, joita sovelletaan säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen tarjontaan kyseiselle verkkovierailuasiakkaalle kyseisessä jäsenvaltiossa, paitsi jos asiakas on ilmoittanut verkkovierailuoperaattorille, ettei tarvitse näitä tietoja.

Tällaiset yksilölliset perushintatiedot on toimitettava verkkovierailuasiakkaan mobiililaitteeseen esimerkiksi tekstiviestin, sähköpostin tai mobiililaitteella näkyvän ponnahdusikkunan avulla aina, kun verkkovierailuasiakas saapuu muun kuin kotimaan operaattorinsa jäsenvaltion alueelle ja ottaa ensimmäisen kerran käyttöön verkkovierailudatapalvelun kyseisessä jäsenvaltiossa. Ne on toimitettava maksutta sillä hetkellä, kun verkkovierailuasiakas ottaa käyttöön säännellyn verkkovierailudatapalvelun, tavalla, joka on omiaan helpottamaan niiden vastaanottoa ja helppoa ymmärtämistä.

Asiakkaalla, joka on ilmoittanut verkkovierailuoperaattorilleen, ettei tarvitse automaattisia hintatietoja, on oikeus pyytää milloin tahansa ja maksutta verkkovierailuoperaattoria tarjoamaan uudelleen kyseistä palvelua.

3.  Kunkin verkkovierailuoperaattorin on tarjottava kaikille verkkovierailuasiakkailleen mahdollisuus valita vapaasti ja maksutta toiminto, joka antaa tietoja toteutuneesta kulutuksesta ilmaistuna käyttömääränä tai valuuttana, jolla verkkovierailuasiakasta laskutetaan säännellyistä verkkovierailudatapalveluista, ja joka takaa, että säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen, lukuun ottamatta yksikköä kohti laskutettavia multimediaviestipalveluja, kokonaiskulutus ei tiettynä kautena ylitä määritettyä saldorajaa ilman asiakkaan nimenomaista suostumusta.

Tätä varten verkkovierailuoperaattorin on tarjottava yhtä tai useampaa saldorajaa tietyille käyttökausille edellyttäen, että asiakkaalle tiedotetaan etukäteen vastaavista käyttömääristä. Yhden näistä rajoista (saldorajan oletusarvon) on oltava enintään noin 50 euroa laskuttamattomia kuluja kuukausittaiselta laskutuskaudelta (ilman arvonlisäveroa).

Verkkovierailuoperaattori voi vaihtoehtoisesti määrittää rajoja käyttömäärän mukaan edellyttäen, että asiakkaalle ilmoitetaan etukäteen vastaavat summat. Yhden näistä rajoista (käyttörajan oletusarvon) on vastattava enintään 50 euron laskuttamattomia kuluja kuukausittaiselta laskutuskaudelta (ilman arvonlisäveroa).

Verkkovierailuoperaattori voi lisäksi tarjota verkkovierailuasiakkailleen muita rajoja, joihin liittyy muita korkeampia tai matalampia kuukausittaisia saldorajoja.

Toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitettuja ylärajan oletusarvoja on sovellettava kaikkiin asiakkaisiin, jotka eivät ole valinneet jotakin muuta rajaa.

Kunkin verkkovierailuoperaattorin on myös varmistettava, että verkkovierailuasiakkaan mobiililaitteeseen lähetetään esimerkiksi tekstiviestin, sähköpostiviestin tai tietokoneen ponnahdusikkunan avulla ilmoitus, kun 80 prosenttia verkkovierailudatapalvelujen sovitusta saldo- tai käyttörajasta saavutetaan. Jokaisella asiakkaalla on oltava oikeus pyytää verkkovierailuoperaattoria lopettamaan tällaisten ilmoitusten lähettäminen ja pyytää milloin tahansa ja maksutta operaattoria tarjoamaan uudelleen tätä palvelua.

Jos saldo- tai käyttöraja muutoin ylittyisi, verkkovierailuasiakkaan mobiililaitteeseen on lähetettävä ilmoitus. Ilmoituksessa on kerrottava menettely, jota asiakkaan on noudatettava, jos se haluaa kyseisten palvelujen tarjonnan jatkamista, sekä kulutettavien lisäyksiköiden kustannukset. Jos verkkovierailuasiakas ei toimi vastaanottamassaan ilmoituksessa kehotetulla tavalla, verkkovierailuoperaattorin on viipymättä lopetettava säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen tarjoaminen verkkovierailuasiakkaalle ja niiden laskuttaminen verkkovierailuasiakkaalta, paitsi jos ja kunnes verkkovierailuasiakas pyytää näiden palvelujen tarjonnan jatkamista tai uusimista.

Jos verkkovierailuasiakas haluaa valita tai lopettaa saldo- tai käyttörajatoiminnon, muutos on tehtävä maksutta yhden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, eikä siihen saa sisältyä ehtoja tai rajoituksia, jotka liittyvät liittymäsopimuksen muihin osiin.

4.  Edellä olevaa 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta m2m-laitteiden väliseen viestintään, jossa hyödynnetään mobiilidataliikennettä.

5.  Verkkovierailuoperaattoreiden on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet sitä varten, että niiden asiakkaat eivät joutuisi tahattomasti käytettyjen verkkovierailupalvelujen johdosta maksamaan verkkovierailumaksuja kotijäsenvaltiossaan. Tähän sisältyy se, että asiakkaille on ilmoitettava, miten voidaan välttää tahattomat verkkovierailut raja-alueilla.

6.  Tätä artiklaa sovelletaan myös tapauksissa, joissa verkkovierailudatapalvelujen kulutusta, josta peritään sovellettava kotimaisten palvelujen hinta, rajoitetaan viitaten 6 b artiklan mukaiseen kohtuullisen käytön kriteeriin ja kulutus on saavuttanut kohtuullisen käytön ylärajan.

Artiklaa sovelletaan myös tapauksissa, joissa verkkovierailuasiakkaat käyttävät unionin ulkopuolella matkustaessaan verkkovierailuoperaattorin tarjoamia verkkovierailudatapalveluja.

Jos asiakas valitsee 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun toiminnon, 3 kohdassa säädettyjä vaatimuksia ei sovelleta, jos vierailuverkon operaattori vierailumaassa unionin ulkopuolella ei anna verkkovierailuoperaattorin valvoa asiakkaidensa käyttöä tosiaikaisesti.

Tällaisessa tapauksessa asiakkaalle on sen saapuessa tällaiseen maahan ilmoitettava viivytyksettä ja maksutta tekstiviestillä, että tietoja toteutuneesta kulutuksesta ja takeita siitä, että määritettyä saldorajaa ei ylitetä, ei ole saatavilla." [tark. 216]

"

8)  Muutetaan 19 artikla seuraavasti:

a)  Muutetaan 1 kohta seuraavasti:

i)  korvataan ensimmäinen virke seuraavasti:"

"Komissio tarkastelee uudelleen tämän asetuksen toimivuutta ja antaa julkisen kuulemisen jälkeen siitä kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016."

"

ii)  korvataan g alakohta seuraavasti:"

"g) missä määrin 3 ja 4 artiklassa säädettyjen rakenteellisten toimenpiteiden ja 4 a artiklassa säädetyn vaihtoehtoisen järjestelmän toteuttaminen on tuottanut tuloksia kilpailun kehittämisessä verkkovierailupalvelujen sisämarkkinoilla pyrittäessä siihen, ettei verkkovierailutariffien ja kotimaan tariffien välillä ole käytännössä eroa;"

"

iii)  lisätään i alakohta seuraavasti:"

"i) missä määrin se, että verkkovierailuoperaattorit soveltavat kotimaisten palvelujen hintaa sekä kotimaisiin palveluihin että säänneltyihin verkkovierailupalveluihin kaikkialla unionissa, on vaikuttanut havaittavasti kotimaisten vähittäishintojen kehitykseen."

"

b)  Muutetaan 2 kohta seuraavasti:

i)  Korvataan ensimmäinen virke seuraavasti:"

"Jos kertomus osoittaa, ettei kussakin jäsenvaltiossa vähintään yksi verkkovierailuoperaattori tarjoa kaikissa vähittäistason palvelupaketeissa kohtuullisen käytön tariffivaihtoehtoja, joissa kotimaisten palvelujen hintaa sovelletaan sekä kotimaisiin että säänneltyihin verkkovierailupalveluihin, tai että vaihtoehtoisten verkkovierailuoperaattoreiden tarjoukset eivät ole tuoneet kaikkialla unionissa helposti kuluttajien saataville olennaisesti vastaavia vähittäistason verkkovierailutariffeja, komissio tekee samaan päivämäärään mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle asiaankuuluvat ehdotukset, jotta tilanne voidaan korjata ja varmistaa, ettei kansallisten ja verkkovierailutariffien välillä ole eroa sisämarkkinoilla."

"

ii)  Korvataan d alakohta seuraavasti:"

"d) vaihtaa 7, 9 ja 12 artiklassa säädettyjen tukkutason enimmäishintojen voimassaolon kestoa tai laskea niiden tasoa, jotta voidaan parantaa kaikkien verkkovierailuoperaattoreiden mahdollisuuksia tarjota vähittäistason palvelupaketeissaan kohtuullisen käytön tariffivaihtoehtoja, joissa sovellettavaa kotimaisten palvelujen hintaa sovelletaan sekä kotimaisiin palveluihin että säänneltyihin verkkovierailupalveluihin samalla tavoin kuin jos viimeksi mainitut kulutettaisiin kotiverkossa." [tark. 217]

"

8 a)  Korvataan 19 artikla seuraavasti:"

"1. Komissio tarkastelee uudelleen tämän asetuksen toimivuutta ja antaa siitä kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle 2–6 kohdan mukaisesti.

2.  Komissio ilmoittaa julkisen kuulemisen jälkeen 30 päivään kesäkuuta 2015 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle, muutetaanko 7, 9 ja 12 artiklassa tarkoitettujen tukkutason enimmäishintojen kestoa tai suuruutta tai toteutetaanko muita järjestelyjä tukkutason markkinaongelmien ratkaisemiseksi, mukaan luettuna myös matkaviestinverkkoon laskevasta liikenteestä verkkovierailuiden yhteydessä perittävät maksut. BERECin on 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä julkisen kuulemisen jälkeen vahvistettava suuntaviivat toimenpiteistä 6 a artiklan soveltamiseen liittyvän virheellisen tai vilpillisen käytön estämiseksi.

3.  Komissio antaa julkisen kuulemisen jälkeen Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2016 kertomuksen, johon sisältyvät muun muassa:

   a) palvelujen saatavuus ja laatu, mukaan lukien verkkovierailuäänipuhelu‑, -tekstiviesti- ja -datapalveluille vaihtoehtoiset palvelut, erityisesti tekninen kehitys huomioon ottaen;
   b) kilpailu sekä vähittäis- että tukkumarkkinoilla ja erityisesti pienempien, riippumattomien tai vasta vähän aikaa toimineiden operaattoreiden kilpailutilanne, samoin kuin kaupallisten sopimusten vaikutus kilpailuun ja operaattoreiden väliset keskinäiset yhteydet;
   c) missä määrin 3 ja 4 artiklassa säädettyjen rakenteellisten toimenpiteiden toteuttaminen on tuottanut tuloksia kilpailun kehittämisessä verkkovierailupalvelujen sisämarkkinoilla.

Komissio tarkastelee erityisesti, onko tarpeen säätää teknisistä ja rakenteellisista lisätoimenpiteistä tai muuttaa rakenteellisia toimia.

4.   Jos 2 kohdassa tarkoitettu kertomus osoittaa, että verkkovierailuoperaattoreiden toimintaedellytykset eivät ole yhdenmukaiset ja että näin ollen on tarpeen muuttaa tukkutason enimmäishintojen kestoa tai alentaa niitä tai toteuttaa muita järjestelyjä tukkutason markkinaongelmien ratkaisemiseksi, esimerkiksi alentamalla merkittävästi matkaviestinverkkoon laskevasta liikenteestä verkkovierailuiden yhteydessä perittäviä maksuja koko unionissa, komissio tekee 30 päivään kesäkuuta 2015 mennessä BERECiä kuultuaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle asianmukaiset lainsäädäntöehdotukset, jotta tilanne korjautuisi.

Jos 3 kohdassa tarkoitettu kertomus osoittaa, että tässä asetuksessa säädetyt rakenteelliset toimenpiteet eivät ole olleet riittäviä kilpailun edistämiseksi verkkovierailupalvelujen sisämarkkinoilla kaikkien eurooppalaisten kuluttajien hyödyksi, komissio tekee Euroopan parlamentille ja neuvostolle asianmukaiset ehdotukset, jotta tilanne korjautuisi. Molemmissa tapauksissa asianmukaisia toimia koskevat ehdotukset on esitettävä samanaikaisesti kertomusten kanssa.

5.  Lisäksi komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen kahden vuoden välein 3 kohdassa tarkoitetun kertomuksen jälkeen. Kuhunkin kertomukseen sisältyy tiivistelmä unionissa tarjottavien verkkovierailupalvelujen valvonnasta sekä arvio edistyksestä kohti tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamista.

6.  Unionin laajuisten verkkovierailumarkkinoiden kilpailun kehittymisen arvioimiseksi BEREC kerää kansallisilta sääntelyviranomaisilta säännöllisesti tietoja verkkovierailuäänipuhelu-, -tekstiviesti- ja -datapalvelujen vähittäis- ja tukkuhintojen kehittymisestä. Nämä tiedot toimitetaan komissiolle vähintään kahdesti vuodessa. Komissio julkaisee ne.

Lisäksi BEREC kerää kansallisilta sääntelyviranomaisilta vuosittain tietoja operaattoreiden asiakkailleen tarjoamien erilaisten hintojen avoimuudesta ja vertailukelpoisuudesta. Komissio julkaisee nämä tiedot ja havainnot." [tark. 218]

"

38 artikla

Muutokset asetukseen (EC) N:o 1211/2009

Muutetaan asetus (EC) N:o 1211/2009 seuraavasti:

1)  Korvataan 1 artiklan 2 kohta seuraavasti:"

"2. Yhteistyöelimen toiminta kuuluu direktiivin 2002/21/EY (puitedirektiivi) ja direktiivien 2002/19/EY, 2002/20/EY, 2002/22/EY ja 2002/58/EY (erityisdirektiivit) sekä asetusten (EU) N:o 531/2012 ja N:o .../2014 soveltamisalaan."

"

1 a)  Lisätään 3 artiklan 1 kohtaan alakohdat seuraavasti:"

"m a) ottaa vastaan direktiivin 2002/20/EY 3 artiklan nojalla esitettyjä ilmoituksia, ylläpitää luetteloa tällaisista ilmoituksista ja tiedottaa vastaanotetuista ilmoituksista kansallisille sääntelyviranomaisille;

   m b) antaa lausuntoja toimenpiteistä, joita kansalliset sääntelyviranomaiset aikovat hyväksyä direktiivin 2002/20/EY 10 artiklan 5 ja 6 kohdan nojalla." [tark. 219]

"

1 b)  Lisätään 3 artiklan 1 kohtaan n a alakohta seuraavasti:"

"n a) tukea unionin politiikan ja lainsäädännön kehittämistä sähköisen viestinnän alalla, myös laatimalla komissiolle lausuntoja kaavailluista aloitteista." [tark. 220]

"

2)  Poistetaan 4 artiklan 4 ja 5 kohta. [tark. 221]

3)  Lisätään 4 a artikla seuraavasti:"

"4 a artikla

Puheenjohtajan nimittäminen ja tehtävät

1.  Sääntelyneuvostoa edustaa puheenjohtaja, joka on kokopäivätoiminen riippumaton ammattihenkilö.

Puheenjohtaja nimitetään viraston väliaikaisena toimihenkilönä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a kohdan mukaisesti.

Puheenjohtajan tehtävänä on valmistella sääntelyneuvoston työtä ja toimia puheenjohtajana sääntelyneuvoston ja johtokunnan kokouksissa ilman äänioikeutta.

Puheenjohtaja ei saa pyytää eikä ottaa vastaan ohjeita miltään hallitukselta, kansalliselta sääntelyviranomaiselta, komissiolta tai muulta julkiselta tai yksityiseltä taholta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sääntelyneuvoston asemaa puheenjohtajan tehtäviin nähden.

2.  Sääntelyneuvosto nimittää puheenjohtajan ansioiden, taitojen, sähköisen viestinnän markkinatoimijoita ja markkinoita koskevan tietämyksen sekä valvontaan ja sääntelyyn liittyvän kokemuksen perusteella avoimessa valintamenettelyssä.

Sääntelyneuvoston valitsema ehdokas voidaan ennen nimittämistä kutsua antamaan lausunto Euroopan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle ja vastaamaan sen jäsenten esittämiin kysymyksiin.

Puheenjohtajan nimittäminen tulee voimaan vasta johtokunnan hyväksynnän jälkeen.

Sääntelyneuvosto nimittää myös jäsentensä joukosta varapuheenjohtajan, joka hoitaa puheenjohtajan tehtäviä tämän ollessa estyneenä.

3.  Puheenjohtajan toimikausi kestää kolme vuotta, ja sitä voidaan jatkaa kerran.

4.  Puheenjohtajan kolmivuotisen toimikauden viimeisten yhdeksän kuukauden aikana sääntelyneuvosto arvioi

   a) ensimmäisellä toimikaudella saavutettuja tuloksia ja sitä, miten ne on saavutettu;
   b) sääntelyneuvoston tehtäviä ja tarpeita tulevina vuosina.

Sääntelyneuvosto ilmoittaa Euroopan parlamentille, jos se aikoo jatkaa puheenjohtajan toimikautta. Toimikauden jatkamista edeltävän kuukauden kuluessa puheenjohtaja voidaan kutsua antamaan lausunto Euroopan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle ja vastaamaan sen jäsenten esittämiin kysymyksiin.

5.  Puheenjohtaja voidaan erottaa tehtävistään ainoastaan sääntelyneuvoston päätöksellä komission ehdotuksesta ja johtokunnan hyväksynnän jälkeen.

Puheenjohtaja ei voi estää sääntelyneuvostoa ja johtokuntaa keskustelemasta puheenjohtajaan liittyvistä kysymyksistä eikä erityisesti tarpeesta erottaa puheenjohtaja, eikä hän saa osallistua tällaisia asioita koskeviin neuvotteluihin." [tark. 222]

"

4)  Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

a)  Poistetaan 2 kohdan 4 luetelmakohta.

b)  Muutetaan 3 kohta seuraavasti:"

"3. Virastossa on

   a) sääntelyneuvoston puheenjohtaja
   b) johtokunta
   c) hallintojohtaja." [tark. 223]

"

5)  Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

a)  Muutetaan 2 kohta seuraavasti:"

"2. Johtokunta nimittää hallintojohtajan ja tarvittaessa jatkaa hänen toimikauttaan tai erottaa hänet tehtävistään 8 artiklan mukaisesti. Hallintojohtajaksi nimetty henkilö ei saa osallistua tällaisen päätöksen valmisteluun eikä sitä koskevaan äänestykseen."

"

b)  Poistetaan 4 kohta. [tark. 224]

6)  Poistetaan ja korvataan 8 artiklan 2, 3 ja 4 kohta seuraavasti:"

"2. Hallintojohtaja nimitetään viraston väliaikaisena toimihenkilönä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a kohdan mukaisesti.

3.  Sääntelyneuvosto nimittää hallintojohtajan komission ehdottamien ehdokkaiden luettelosta, joka on laadittu avointa ja läpinäkyvää valintamenettelyä noudattaen.

Sopimuksen tekemiseksi hallintojohtajan kanssa virastoa edustaa johtokunnan puheenjohtaja.

Johtokunnan valitsema ehdokas voidaan kutsua antamaan lausunto Euroopan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle ja vastaamaan sen jäsenten esittämiin kysymyksiin.

4.  Hallintojohtajan toimikausi on viisi vuotta. Kyseisen kauden loppuun mennessä komissio tekee arvioinnin, jossa otetaan huomioon arvio hallintojohtajan tehtävistään suoriutumisesta ja viraston tulevista tehtävistä ja haasteista.

5.  Johtokunta voi jatkaa hallintojohtajan toimikautta enintään viidellä vuodella komission ehdotuksesta, jossa otetaan huomioon 4 kohdassa tarkoitettu arviointi.

6.  Johtokunta ilmoittaa Euroopan parlamentille, jos se aikoo jatkaa hallintojohtajan toimikautta. Toimikauden jatkamista edeltävän kuukauden kuluessa hallintojohtaja voidaan kutsua antamaan lausunto Euroopan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle ja vastaamaan sen jäsenten esittämiin kysymyksiin.

7.  Hallintojohtaja, jonka toimikautta on jatkettu, ei voi osallistua jatketun toimikautensa lopussa toiseen kertaan samaa toimea koskevaan valintamenettelyyn.

8.  Hallintojohtaja voidaan erottaa ainoastaan johtokunnan päätöksellä komission ehdotuksesta.

9.  Johtokunta tekee päätökset hallintojohtajan nimittämisestä, toimikauden jatkamisesta tai erottamisesta äänioikeutettujen jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä." [tark. 225]

"

7)  Muutetaan 9 artiklan 2 kohta seuraavasti:"

"2. Hallintojohtaja avustaa sääntelyneuvoston puheenjohtajaa sääntelyneuvoston, johtokunnan ja asiantuntijatyöryhmien esityslistojen valmistelemisessa. Hallintojohtaja osallistuu sääntelyneuvoston ja johtokunnan kokouksiin ilman äänioikeutta." [tark. 226]

"

8)  Muutetaan 10 artikla seuraavasti:"

"1. Viraston henkilöstöön, myös sääntelyneuvoston puheenjohtajaan ja hallintojohtajaan, sovelletaan henkilöstösääntöjä ja muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja sekä Euroopan unionin toimielimien näiden henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi yhteisellä sopimuksella antamia sääntöjä.

2.  Johtokunta antaa henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi tarvittavat täytäntöönpanosäännöt henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti.

3.  Johtokunta käyttää viraston henkilöstön suhteen 4 kohdan mukaisesti toimivaltaa, joka annetaan henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa työsopimusten tekemiseen toimivaltaiselle viranomaiselle, jäljempänä 'nimittävän viranomaisen toimivalta'.

4.  Johtokunta hyväksyy henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti henkilöstösääntöjen 2 artiklan 1 kohtaan ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 6 artiklaan perustuvan päätöksen, jolla nimittävän viranomaisen toimivalta siirretään hallintojohtajalle ja jossa määritellään ehdot, joiden mukaisesti tämän toimivallan siirto voidaan keskeyttää. Hallintojohtajalla on valtuudet siirtää tämä toimivalta edelleen.

Jos poikkeukselliset olosuhteet sitä edellyttävät, johtokunta voi tekemällään päätöksellä tilapäisesti keskeyttää nimittävän viranomaisen toimivallan siirron hallintojohtajalle ja hänen toteuttamansa toimivallan edelleensiirron ja käyttää kyseistä toimivaltaa itse tai siirtää sen jollekin jäsenistään tai jollekulle henkilöstöön kuuluvalle, joka on muu kuin hallintojohtaja." [tark. 227]

"

9)  Lisätään 10 a artikla seuraavasti:"

"10 a artikla

Lähetetyt kansalliset asiantuntijat ja muu henkilöstö

1.  Virasto voi käyttää lähetettyjä kansallisia asiantuntijoita ja muuta henkilöstöä, joka ei ole viraston palveluksessa.

2.  Johtokunta hyväksyy päätöksen, jossa vahvistetaan säännöt kansallisten asiantuntijoiden lähettämisestä virastoon." [tark. 228]

"

39 artikla

Uudelleentarkastelulauseke

Komissio toimittaa suorittaa sähköistä viestintää koskevan koko sääntelykehyksen kattavan arvioinnin ja uudelleentarkastelun ja esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle säännöllisesti kertomukset tämän asetuksen arvioinnista ja uudelleentarkastelusta. Ensimmäinen kertomus toimitetaan viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2018. Sen jälkeen kertomukset toimitetaan neljän vuoden välein. Komissio esittää tarvittaessa ehdotuksia tämän asetuksen muuttamiseksi ja muiden säädösten yhdenmukaistamiseksi sen kanssa ottaen erityisesti huomioon tietotekniikassa ja tietoyhteiskunnassa tapahtuvan kehityksen. Kertomukset julkaistaan. kertomuksen ja asianmukaisia ehdotuksia 30 päivään kesäkuuta 2016 mennessä, jotta lainsäätäjälle jää riittävästi aikaa ehdotusten asianmukaiseen analysointiin ja niistä keskustelemiseen.

Uudelleentarkastelu perustuu laajaan julkiseen kuulemiseen sekä sääntelykehyksen vuoden 2009 jälkeisen vaikutuksen arviointiin. Samalla on arvioitava perinpohjaisesti etukäteen uudelleentarkastelun perusteella saatavien vaihtoehtojen odotettua vaikutusta.

Uudelleentarkastelun päätavoitteita ovat esimerkiksi:

i)  varmistaa, että korvattavissa oleviin palveluihin sovelletaan samoja sääntöjä ottaen huomioon direktiivin 2002/21/EY 2 artiklan c kohdassa olevan sähköisten viestintäpalvelujen määritelmän, jotta sähköisten viestintäpalvelujen ja niiden korvattavissa olevien palvelujen sääntely on tasapuolista, yhdenmukaista ja johdonmukaista, myös saatavuuden, kaikkien kuluttajansuojaan liittyvien tekijöiden, numeron siirrettävyys mukaan luettuna, sekä yksityisyyden suojan ja tietosuojan osalta;

ii)  varmistaa kuluttajansuojan korkea taso ja se, että kuluttajien valinta perustuu yhä useammin tietoon lisäämällä avoimuutta ja selkeiden ja kattavien tietojen saatavuutta, mukaan luettuina tiedonsiirtonopeuksia ja matkaviestinverkkojen kattavuutta koskevat tiedot;

iii)  varmistaa, että digitaalisten palvelujen käyttäjät voivat valvoa digitaalista elämäänsä ja tietoja, niin että poistetaan esteitä käyttöjärjestelmien vaihdolta ilman sovellusten ja tietojen menettämistä;

iv)  edistää tehokasta ja kestävää kilpailua;

v)  tarjota investoinneille vakaat ja kestävät puitteet;

vi)  varmistaa yhdenmukaistettu, johdonmukainen ja tehokas soveltaminen;

vii)  helpottaa Euroopan laajuisten palveluntarjoajien kehittymistä ja palvelujen tarjoamista yrityksille rajojen yli;

viii)  varmistaa, että sääntelykehys on asianmukainen digitaaliseen aikakauteen ja luo koko taloutta tukevan internet-kokonaisuuden, ja

ix)  lisätä kuluttajien luottamusta sähköisen viestinnän sisämarkkinoihin, mukaan luettuina toimenpiteet, joilla huolehditaan henkilötietojen suojan tulevasta sääntelyjärjestelmästä, sekä toimenpiteet, joilla parannetaan sähköisen viestinnän turvallisuutta sisämarkkinoilla.

Uudelleentarkastelu koskee muun muassa seuraavia seikkoja:

i)  yleispalvelun velvoite, myös sen uudelleen tarkasteleminen, onko tarpeen asettaa lisävelvoite tarjota internetiin pääsy laajakaistan avulla kohtuulliseen hintaan;

ii)  kansallisten sääntelyviranomaisten toimivalta kaikkien kehyksessä käsiteltävien kysymysten osalta taajuuskaista mukaan lukien; kansallisille sääntelyviranomaisille jäsenvaltioissa myönnettävä toimivalta ja kansallisten sääntelyviranomaisten riippumattomuutta koskevan vaatimuksen soveltamisala;

iii)  kansallisten sääntelyviranomaisten ja kansallisten kilpailuviranomaisten välinen yhteistyö;

iv)  verkkoon pääsyyn liittyvät symmetriset velvoitteet;

v)  vipuvaikutusta ja yhteistä määräävää asemaa koskevat säännöt;

vi)  markkinatarkastusprosessit;

vii)  niiden palvelujen vaikutus, jotka ovat korvattavissa sähköisillä viestintäpalveluilla, myös sen tarkasteleminen, onko sääntelykehyksen teknologisen neutraaliuden kattavuutta sekä "tietoyhteiskunnan palvelujen" ja "sähköisten viestintäpalvelujen" jaottelua selvennettävä;

viii)  tarve kumota päällekkäinen sääntely;

ix)  sääntelyn purkaminen edellyttäen, että markkina-analyysi on osoittanut, että kyseisillä markkinoilla kilpaillaan tehokkaasti ja on keinot kattavaan valvontaan;

x)  syrjimättömistä velvoitteista ja korjaavista toimenpiteistä saadut kokemukset;

xi)  direktiivin 2002/21/EY 7 ja 7 a artiklan mukaisten menettelyjen tehokkuus ja toiminta;

xii)  7 ja 7 a artiklan mukaisen menettelyn käynnistäminen tapauksissa, joissa menettelyn II-vaihetta ei käynnistetä, koska kansallinen sääntelyviranomainen peruu toimenpide-ehdotuksensa, tai joissa kansallinen sääntelyviranomainen ei ehdota korjaustoimenpidettä tietyillä markkinoilla tunnistettuun ongelmaan;

xiii)  direktiivin 2002/21/EY 19 artiklan mukaisten menettelyjen tehokkuus ja toiminta;

xiv)  rajat ylittävät palvelut ja operaattorit ottaen huomioon komission mahdollisuus yksilöidä rajat ylittäviä markkinoita direktiivin 2002/21/EY 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti ja keskittyen kilpailuun EU:n yrityksille suunnattujen viestintäpalvelujen tarjoamisessa sekä yritysasiakkaita koskevien korjaavien toimenpiteiden tehokkaaseen ja yhdenmukaiseen soveltamiseen koko EU:ssa;

xv)  kansainvälisten markkinoiden yksilöiminen aluksi ainakin yrityksille suunnattujen palvelujen osalta; palveluntarjoajien mahdollisuus ilmoittaa BERECille niiden aikeista tarjota palveluja kyseisillä markkinoilla ja tällaisilla markkinoilla toimivien palveluntarjoajien asettaminen BERECin valvontaan;

xvi)  BERECin toimivaltuuksien laajuus;

xvii)  yksi koko unionia koskeva valtuutus ja valvontarakenne koko kehykselle;

xviii)  aktiiviset ja passiiviset hyödykkeet;

xix)  asiaankuuluvia markkinoita koskeva suositus;

xx)  laitteita koskeva sääntely, mukaan lukien laitteiden ja käyttöjärjestelmien yhdistäminen pakettiin;

xxi)  eurooppalaisen hätänumeron 112 täytäntöönpanon vaikuttavuus, mukaan luettuna erityisesti tarvittavat toimenpiteet soittajan sijaintikriteereiden täsmällisyyden ja luotettavuuden parantamiseksi;

xxii)  EU:n käänteisen 112-viestintäjärjestelmän käyttöönoton toteutettavuus;

xxiii)  vaikutus, joka aiheutuu internetin kehittymisestä olennaiseksi infrastruktuuriksi erilaista taloudellista ja yhteiskunnallista toimintaa varten. [tark. 229]

39 a artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.  Jäsenvaltioiden on saatettava 34, 35 ja 36 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 12 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset komissiolle kirjallisina.

2.  Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän asetukseen tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3.  Jäsenvaltioiden on toimitettava 34, 35 ja 36 artiklan mukaisilla aloilla antamansa kansallisen lainsäädännön keskeiset säännökset komissiolle kirjallisina. [tark. 230]

40 artikla

Voimaantulo

1.  Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.  Sitä sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2014.

Sen 21, 22, 23, 24, 25, 26, 27, 28, 29 ja 30 artiklaa sovelletaan kuitenkin 1 päivästä heinäkuuta 2016. [tark. 231]

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I

EUROOPPALAISIA VIRTUAALISIA LAAJAKAISTAVERKKOJEN KÄYTTÖOIKEUSTUOTTEITA KOSKEVIEN TARJOUSTEN VÄHIMMÄISPARAMETRIT

1.  TARJOUS 1 – Kiinteän verkon tukkutason käyttöoikeustuote, joka tarjotaan seuraavan sukupolven verkoissa Kansainvälisen standardisoimisjärjestön 7-kerroksisen viestintäprotokollien mallin kerroksessa 2 ("siirtoyhteyskerros", Data Link Layer) ja joka toiminnallisuudeltaan vastaa fyysisesti eriytettyjä tilaajayhteyksiä ja jonka luovutuspisteet ovat tasolla, joka on lähempänä asiakkaan tiloja kuin kansallinen tai alueellinen taso.

1.1  Verkkoelementit ja niihin liittyvät tiedot:

a)  kuvaus tarjottavista verkon käyttöoikeuksista, mukaan lukien tekniset ominaisuudet (joissa on myös annettava tietoa verkon konfiguraatiosta, jos se on tarpeen verkkoon pääsyn hyödyntämiseksi tehokkaasti);

b)  sijaintipaikat, joissa verkkoon pääsy tarjotaan;

c)  sovellettavat verkkoon pääsyä koskevat tekniset standardit, mukaan lukien käyttörajoitukset ja muut turvallisuusseikat;

d)  luovutuspisteiden ja verkon liityntäpisteiden (asiakkaan tilat) rajapinnan tekniset eritelmät;

e)  verkossa käytettävän laitteiston eritelmät; ja

f)  yhteentoimivuustestien yksityiskohtaiset tiedot.

1.2  Verkkotoiminnot:

a)  VLANien joustava jakaminen yhteisen teknisen eritelmän pohjalta;

b)  käytetystä sovelluksesta riippumaton liityntä, joka mahdollistaa liikenteen nopeuden valvonnan ladattaessa verkosta ja verkkoon;

c)  turvallisuustoiminnot;

d)  asiakkaan tiloissa käytettävän laitteiston joustava valintamahdollisuus (sikäli kuin se on teknisesti mahdollista);

e)  etäyhteys asiakkaan tiloissa käytettäviin laitteisiin; ja

f)  ryhmälähetystoiminnot, kun niille on kysyntää ja ne ovat tarpeen kilpailevien vähittäistarjousten teknisen toisinnettavuuden varmistamiseksi.

1.3  Operatiiviset ja liiketoimintaprosessit:

a)  kelpoisuusvaatimuksiin liittyvät menettelyt tilausta ja toimitusta varten;

b)  laskutusinformaatio;

c)  menettelyt siirtymisiä, siirtoja ja sopimusten päättämisiä varten; ja

d)  tarkat korjaus- ja ylläpitoajat.

1.4  Liitännäiset palvelut ja tietotekniset järjestelmät;

a)  rinnakkain sijoittamista ja runkoliityntäyhteyksien tarjoamista koskevat tiedot ja ehdot;

b)  eritelmät, jotka koskevat tietoteknisiin liitännäisjärjestelmiin pääsyä ja niiden käyttöä käytännön tukijärjestelminä, tietojärjestelminä tai tietokantoina ennakkotilauksia, palvelun toimittamista, tilauksia, ylläpitoa, korjauspyyntöjä ja laskutusta varten, mukaan lukien niiden käyttörajoitukset sekä menettelyt näiden palvelujen käyttämiseksi.

2.  TARJOUS 2 – Kiinteän verkon tukkutason käyttöoikeustuote, joka tarjotaan Kansainvälisen standardisoimisjärjestön 7-kerroksisen viestintäprotokollien mallin kerroksessa 3 ("verkkokerros", Network Layer) ja jonka luovutuspisteet IP-bittivirtatasolla mahdollistavat laajemman resurssien koostamisen kuin kansallisella ja/tai alueellisella tasolla.

2.1  Verkkoelementit ja niihin liittyvät tiedot:

a)  luovutuspisteissä tarjotun liityntäyhteyden ominaisuudet (nopeus, palvelunlaatu jne.);

b)  kuvaus laajakaistaverkosta, joka yhdistää asiakkaan tilat luovutuspisteisiin (runkoliityntäyhteyksien ja liityntäverkon arkkitehtuurit);

c)  luovutuspiste(id)en sijaintipaikka; ja

d)  luovutuspisteiden rajapintojen tekniset eritelmät.

2.2  Verkkotoiminnot:

Valmius tukea erilaisia palvelunlaadun tasoja (esim. QoS 1, 2 ja 3) seuraavien osalta:

i)  pakettiviive;

ii)  viivevaihtelu;

iii)  pakettihävikki; ja

iv)  ylivaraussuhde (contention ratio).

2.3  Operatiiviset ja liiketoimintaprosessit:

a)  kelpoisuusvaatimuksiin liittyvät menettelyt tilausta ja toimitusta varten;

b)  laskutusinformaatio;

c)  menettelyt siirtymisiä, siirtoja ja sopimusten päättämisiä varten; ja

d)  tarkat korjaus- ja ylläpitoajat.

2.4  Tietotekniset liitännäisjärjestelmät:

Eritelmät, jotka koskevat tietoteknisiin liitännäisjärjestelmiin pääsyä ja niiden käyttöä käytännön tukijärjestelminä, tietojärjestelminä tai tietokantoina ennakkotilauksia, palvelun toimittamista, tilauksia, ylläpitoa, korjauspyyntöjä ja laskutusta varten, mukaan lukien niiden käyttörajoitukset sekä menettelyt näiden palvelujen käyttämiseksi.

3.  TARJOUS 3 – Kiinteiden vuokrayhteyksien paikallisosat tukkutasolla, mihin sisältyy laajennettu rajapinta käyttöoikeuksien hakijan yksinomaiseen käyttöön pysyvällä symmetrisellä kapasiteetilla käyttörajoituksitta ja palvelutasosopimukset, käyttäen point-to-point -yhteyttä ja verkkorajapintoja Kansainvälisen standardisoimisjärjestön 7-kerroksisen viestintäprotokollien mallin kerroksessa 2 ("siirtoyhteyskerros", Data Link Layer).

3.1  Verkkoelementit ja niihin liittyvät tiedot:

a)  kuvaus tarjottavista verkon käyttöoikeuksista, mukaan lukien tekniset ominaisuudet (joissa on myös annettava tietoa verkon konfiguraatiosta, jos se on tarpeen verkkoon pääsyn hyödyntämiseksi tehokkaasti);

b)  sijaintipaikat, joissa verkkoon pääsy tarjotaan;

c)  tarjotut eri nopeudet ja enimmäispituus;

d)  sovellettavat verkkoon pääsyä koskevat tekniset standardit, mukaan lukien käyttörajoitukset ja muut turvallisuusseikat;

e)  yhteentoimivuustestien yksityiskohtaiset tiedot.

f)  verkossa sallitun laitteiston eritelmät;

g)  käytettävissä oleva verkkojen välinen rajapinta (NNI);

h)  suurin sallittu kehyskoko tavuina.

3.2.  Verkko- ja tuotetoiminnot:

a)  verkon kuormituksesta riippumaton (uncontended) ja symmetrinen varattu pääsy;

b)  käytetystä sovelluksesta riippumaton liityntä, joka mahdollistaa liikenteen nopeuden ja symmetrian valvonnan;

c)  protokollan läpinäkyvyys, VLANien joustava jakaminen yhteisen teknisen eritelmän pohjalta;

d)  palvelunlaatua koskevat parametrit (pakettiviive, viivevaihtelu, pakettihävikki), jotka mahdollistavat liiketoimintakriittisen suorituskyvyn.

3.3  Operatiiviset ja liiketoimintaprosessit:

a)  kelpoisuusvaatimuksiin liittyvät menettelyt tilausta ja toimitusta varten;

b)  menettelyt siirtymisiä, siirtoja ja sopimusten päättämisiä varten;

c)  tarkat korjaus- ja ylläpitoajat;

d)  tietoteknisten järjestelmien muutokset (siltä osin kuin ne vaikuttavat vaihtoehtoisiin operaattoreihin); ja

e)  sovellettavat maksut, maksuehdot ja laskutusmenettelyt.

3.4.  Palvelutasosopimukset:

a)  korvaus, jonka osapuolen on suoritettava toiselle sopimusvelvoitteiden laiminlyönnistä, mukaan lukien toimitus- ja korjausaika, sekä korvauksen saamisen edellytykset;

b)  vastuun määrittely ja rajaaminen sekä vahingonkorvaukset;

c)  sovellettavat menettelyt silloin kun palvelujen tarjontaan ehdotetaan muutoksia (esim. uusien palvelujen käynnistäminen, vanhojen palvelujen muutokset ja hintojen muutokset);

d)  yksityiskohtaiset tiedot asiaan liittyvistä teollis- ja tekijänoikeuksista;

e)  yksityiskohtaiset tiedot sopimusten kestosta ja uudelleenneuvottelemisesta.

3.5  Tietotekniset liitännäisjärjestelmät:

Eritelmät, jotka koskevat tietoteknisiin liitännäisjärjestelmiin pääsyä ja niiden käyttöä käytännön tukijärjestelminä, tietojärjestelminä tai tietokantoina ennakkotilauksia, palvelun toimittamista, tilauksia, ylläpitoa, korjauspyyntöjä ja laskutusta varten, mukaan lukien niiden käyttörajoitukset sekä noudatettavat menettelyt näiden palvelujen käyttämiseksi.[tark. 232]

LIITE II

EUROOPPALAISEN LAATUVARMISTETUN LIITYNTÄTUOTTEEN VÄHIMMÄISPARAMETRIT

Verkkoelementit ja niihin liittyvät tiedot

–  Kuvaus kiinteässä verkossa tarjottavasta liityntätuotteesta, mukaan lukien tekniset ominaisuudet ja mahdollisten standardien käyttö.

Verkkotoiminnot:

–  Liityntäsopimus, jolla varmistetaan päästä päähän ulottuva palvelunlaatu perustuen yhteisesti määriteltyihin parametreihin, jotka mahdollistavat ainakin seuraaviin luokkiin kuuluvien palvelujen tarjoamisen:

–  ääni- ja videopuhelut;

–  audiovisuaalisen sisällön lähettäminen; ja

–  datakriittiset sovellukset.[tark. 233]

(1)EUVL C 177, 11.6.2014, s. 64.
(2)EUVL C 126, 26.4.2014, s. 53.
(3)EUVL C 177, 11.6.2014, s. 64.
(4)EUVL C 126, 26.4.2014, s. 53.
(5)Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 3. huhtikuuta 2014.
(6)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/19/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä (käyttöoikeusdirektiivi) (EYVL L 108, 24.4.2002, s. 7).
(7)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/20/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista (valtuutusdirektiivi) (EYVL L 108, 24.4.2002, s. 21).
(8)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä (puitedirektiivi) (EYVL L 108, 24.4.2002, s. 33).
(9)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla (yleispalveludirektiivi) (EYVL L 108, 24.4.2002, s. 51).
(10)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37).
(11)Komission direktiivi 2002/77/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2002, kilpailusta sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen markkinoilla (EYVL L 249, 17.9.2002, s. 21).
(12)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1211/2009, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) ja viraston perustamisesta (EUVL L 337, 18.12.2009, s. 1).
(13)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 531/2012, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012, verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella (EUVL L 172, 30.6.2012, s. 10).
(14)Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 243/2012/EU, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2012, monivuotisen radiotaajuuspoliittisen ohjelman perustamisesta (EUVL L 81, 21.3.2012, s. 7).
(15)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1301/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289).
(16)Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 676/2002/EY, tehty 7 päivänä maaliskuuta 2002, Euroopan yhteisön radiotaajuuspolitiikan sääntelyjärjestelmästä (radiotaajuuspäätös) (EYVL L 108, 24.4.2002, s. 1).
(17)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0511 (EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 128).
(18)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).
(19)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).
(20)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
(21)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 531/2012, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012, verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella (EUVL L 172, 30.6.2012, s. 10).
(22)Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 717/2007, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2007, verkkovierailuista yleisissä matkaviestintäverkoissa yhteisön alueella ja direktiivin 2002/21/EY muuttamisesta (EUVL L 171, 29.6.2007, s. 32).
(23)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0454.
(24)Komission päätös 2002/622/EY, tehty 26 päivänä heinäkuuta 2002, radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän perustamisesta (EYVL L 198, 27.7.2002, s. 49).
(25)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/35/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, terveyttä ja turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista työntekijöiden suojelemiseksi altistumiselta fysikaalisista tekijöistä (sähkömagneettiset kentät) aiheutuville riskeille (kahdeskymmenes direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) ja direktiivin 2004/40/EY kumoamisesta (EUVL L 179, 29.6.2013, s. 1).
(26)Neuvoston suositus 1999/519/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 1999, väestön sähkömagneettisille kentille (0 Hz–300 GHz) altistumisen rajoittamisesta (EYVL L 199, 30.7.1999, s. 59).
(27)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/5/EY, annettu 9 päivänä maaliskuuta 1999, radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta (EYVL L 91, 7.4.1999, s. 10).
(28)Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/11/EU, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (vaihtoehtoista kuluttajariitojen ratkaisua koskeva direktiivi) (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 63).
(29)Tämän asetuksen numero.
(30)Tämän asetuksen numero.
(31)Tämän asetuksen soveltamispäivä.
(32)Kuusi kuukautta tämän asetuksen soveltamispäivästä.
(33)Tämän asetuksen voimaantulopäivä.


Sähköinen tunnistaminen ja sähköisiin transaktioihin liittyvät luottamuspalvelut sisämarkkinoilla ***I
PDF 186kWORD 72k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. huhtikuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla (COM(2012)0238 – C7‑0133/2012 – 2012/0146(COD))
P7_TA(2014)0282A7-0365/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2012)0238),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0133/2012),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon 18. syyskuuta 2012 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 28. helmikuuta 2014 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan sekä kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnanlausunnot (A7-0365/2013),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 3. huhtikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2014 antamiseksi sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta

P7_TC1-COD(2012)0146


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 910/2014.)

(1)EUVL C 351, 15.11.2012, s. 73.


Yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteinen tilintarkastus ***I
PDF 188kWORD 41k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. huhtikuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteistä tilintarkastusta koskevista erityisvaatimuksista (COM(2011)0779 – C7-0470/2011 – 2011/0359(COD))
P7_TA(2014)0283A7-0177/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0779),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0470/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Slovakian parlamentin ja Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 26. huhtikuuta 2012 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 18. joulukuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja talous- ja raha‑asioiden valiokunnan lausunnot (A7‑0177/2013),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 3. huhtikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2014 antamiseksi yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteistä tilintarkastusta koskevista erityisvaatimuksista ja komission päätöksen 2005/909/EY kumoamisesta

P7_TC1-COD(2011)0359


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 537/2014.)

(1)EUVL C 191, 29.6.2012, s. 61.


Tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteinen tilintarkastus ***I
PDF 187kWORD 95k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. huhtikuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta (COM(2011)0778 – C7-0461/2011 – 2011/0389(COD))
P7_TA(2014)0284A7-0171/2013

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0778),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 50 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0461/2011),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antaman perustellun lausunnon, jonka mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2012 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 18. joulukuuta 2013 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja talous- ja raha‑asioiden valiokunnan lausunnot (A7‑0171/2013),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 3. huhtikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/.../EU antamiseksi tilinpäätösten ja konsolidoitujen tilinpäätösten lakisääteisestä tilintarkastuksesta annetun direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta

P7_TC1-COD(2011)0389


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, direktiiviä 2014/56/EU.)

(1)EUVL C 191, 29.6.2012, s. 61.


Ukrainasta peräisin oleviin tavaroihin sovellettavien tullien alentaminen tai poistaminen ***I
PDF 183kWORD 35k
Päätöslauselma
Teksti
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. huhtikuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Ukrainasta peräisin oleviin tavaroihin sovellettavien tullien alentamisesta tai poistamisesta (COM(2014)0166 – C7-0103/2014 – 2014/0090(COD))
P7_TA(2014)0285A7-0238/2014

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2014)0166),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 207 artiklan 2 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0103/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 27. maaliskuuta 2014 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan mietinnön (A7-0238/2014),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 3. huhtikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2014 antamiseksi Ukrainasta peräisin oleviin tavaroihin sovellettavien tullien alentamisesta tai poistamisesta

P7_TC1-COD(2014)0090


(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 374/2014.)


EU:n kokonaisvaltainen lähestymistapa ja EU:n ulkoisen toiminnan johdonmukaisuus
PDF 149kWORD 72k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. huhtikuuta 2014 EU:n kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta ja sen vaikutuksista EU:n ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuteen (2013/2146(INI))
P7_TA(2014)0286A7-0138/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston vuosittaisen selvityksen Euroopan parlamentille yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 2, 3, 21, 24 ja 36 artiklan,

–  ottaa huomioon SEU-sopimuksen V osaston ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT),

–  ottaa huomioon SEU-sopimuksen 21 artiklan 3 kohdan, jossa määrätään, että korkea edustaja auttaa neuvostoa ja komissiota huolehtimaan johdonmukaisuudesta unionin ulkoisen toiminnan eri alojen välillä,

–  ottaa huomioon SEU-sopimuksen 24 artiklan 3 kohdan, jossa todetaan, että jäsenvaltiot tukevat aktiivisesti ja varauksettomasti unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YTPP) uskollisuuden ja keskinäisen yhteisvastuullisuuden hengessä ja kunnioittavat unionin toimintaa tällä alalla, että ne pidättyvät kaikista toimista, jotka ovat unionin etujen vastaisia tai jotka ovat omiaan haittaamaan sen tehokkuutta yhtenäisenä voimana kansainvälisissä suhteissa ja että neuvosto ja korkea edustaja huolehtivat siitä, että näitä periaatteita noudatetaan,

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2012 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevassa parlamenttien välisessä kokouksessa 6. syyskuuta 2013 annetut päätelmät,

–  ottaa huomioon komission ja korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan 11. joulukuuta 2013 antaman yhteisen tiedonannon ”EU:n kokonaisvaltainen lähestymistapa ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin” JOIN(2013)0030,

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle / komission varapuheenjohtajalle, neuvostolle ja komissiolle 13. kesäkuuta 2013 antamansa suosituksen Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaation ja toiminnan tarkistamisesta vuonna 2013(1) ja korkean edustajan heinäkuussa 2013 esittämän Euroopan ulkosuhdehallinnon tarkastelun vuonna 2013(2),

–  ottaa huomioon yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta (YUTP) ja yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta (YTPP) antamansa päätöslauselmat sekä erityisesti 22. marraskuuta 2012 antamansa päätöslauselman yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan roolista ilmastoon liittyvissä kriiseissä ja luonnonkatastrofeissa(3),

–  ottaa huomioon kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen,

–  ottaa huomioon 15. lokakuuta 2013 annetun korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan raportin yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta,

–  ottaa huomioon YTPP:n kriisinhallintamenettelyjen uudelleenarviointia käsittelevän Euroopan ulkosuhdehallinnon kertomuksen, jonka poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea (PTK) hyväksyi 18. kesäkuuta 2013,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kehitysyhteistyövaliokunnan ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A7-0138/2014),

A.  toteaa, että Lissabonin sopimus ja nykyiset päätöksentekoprosessit edellyttävät jo nyt varmistamaan johdonmukaisuuden EU:n ulkoisen toiminnan eri alueiden välillä ja näiden alueiden sekä muiden toiminta-alojen välillä; toteaa, että tämä tavoite hyötyisi Euroopan parlamentin entistä suuremmasta roolista ulkosuhteissa;

B.  toteaa, että kokonaisvaltaisuudella ei viitata vain EU:n välineiden ja resurssien yhdistettyyn käyttöönottoon vaan myös yhteiseen vastuuseen, joka on EU:n tason toimijoilla ja jäsenvaltioilla, joiden politiikoilla, toimilla ja tuella olisi edistettävä entistä johdonmukaisempaa ja tehokkaampaa EU:n ulkoista toimintaa;

C.  toteaa, että Lissabonin sopimuksen myötä EU on saanut käyttöönsä uudet ulkoisen toiminnan välineet, joiden avulla sen on mahdollista kehittää entistä aktiivisempaa, yhtenäisempää ja aidompaa EU:n ulkopolitiikkaa;

EU muuttuvassa maailmassa

1.  toteaa, että parhaillaan on käynnissä merkittäviä geostrategisia muutoksia ja että ne johtuvat erityisesti lisääntyneestä kansainvälisestä moninapaisuudesta, jolle on ominaista uusien alueellisia ja globaaleja kilpailukykytavoitteita ajavien toimijoiden mukaantulo, kasvavasta keskinäisestä riippuvuudesta, monitahoisten asymmetristen uhkien kasvusta, Yhdysvaltain turvallisuuspolitiikan uudelleensuuntautumisesta kohti Aasian ja Tyynenmeren aluetta, energia- ja resurssivarmuutta koskevan kamppailun lisääntymisestä, ilmastonmuutoksen entistä vakavammista vaikutuksista sekä kaikkiin EU:n jäsenvaltioihin vaikuttavasta vakavasta ja pitkäkestoisesta maailmanlaajuisesta talous- ja rahoituskriisistä;

2.  korostaa, että tällaisessa geopoliittisessa tilanteessa EU:n on ylläpidettävä ja edistettävä arvojaan ja etujaan sekä vakautta koko maailmassa ja suojeltava kansalaistensa turvallisuutta ja hyvinvointia; korostaa, että tämä vaatii tuoretta lähestymistapaa, jotta EU voi rakentaa yhteistyössä strategisten kumppaniensa kanssa uutta moninapaista maailmanjärjestystä, joka on osallistava, uskottava, oikeudenmukainen ja yhteistoiminnallinen ja jossa tärkeimpinä esiin nousevat ihmisoikeuksien kunnioittaminen, oikeusvaltion ja demokratian periaatteet ja jonka puitteissa erimielisyydet pyritään ratkaisemaan aseellista konfliktia aiheuttamatta;

EU:n kokonaisvaltainen lähestymistapa: poliittisen kehyksen täytäntöönpanon tilanne

3.  korostaa, että EU:n vahvuutena on se, että se voi ottaa käyttöön resursseja kautta koko diplomaattisen, turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvän, taloudellisen, kaupallisen, kehityspoliittisen ja humanitaarisen välineistönsä – YK:n peruskirjan määräyksiä täysimääräisesti noudattaen – sekä se, että näiden välineiden käyttö kokonaisvaltaisella tavalla antaa sille ainutlaatuisen joustavuuden paneutua tehokkaasti kaikkein haastavimpiin kansainvälisiin kysymyksiin ja saavuttaa omat poliittiset tavoitteensa;

4.  korostaa tehokkaan koordinoinnin ja johdonmukaisuuden merkitystä Euroopan unionin ulkoisessa toiminnassa; hyväksyy näkemyksen, jonka mukaan kehityksen, politiikan ja turvallisuuden alat ovat toisistaan riippuvaisia ja monimutkaisiin hätätilanteisiin vastattaessa EU:n tuoma lisäarvo on sen kyvyssä luoda monialaisuuteen liittyviä ja toimielinten välisiä synergiaetuja ja saada näin aikaan kestäviä tuloksia paikan päällä sekä saavuttaa pitkän aikavälin strategisia tavoitteita;

5.  korostaa, että kaikki olennaiset kansainväliset toimijat (muun muassa monenväliset järjestöt sekä valtiot) pitävät nykyisin kokonaisvaltaista lähestymistapaa parhaana keinona suunnitella tehokasta reagointia monitahoisiin kriiseihin ja edistää ihmisten turvallisuutta maailmanlaajuisesti, ja tämä johtuu suoraan siitä jo pitkään myönnetystä tosiasiasta, että yritykset tuoda vakautta yksinomaan yhden lähestymistavan keinoin todennäköisesti epäonnistuvat;

6.  palauttaa erityisesti mieliin, että Yhdistyneet kansakunnat on vuodesta 2006 lähtien kehitellyt konfliktitilanteita ja konfliktin jälkeisiä tilanteita koskevaa ”yhdennettyä lähestymistapaa” ja että Naton jäsenet hyväksyivät Lissabonin huippukokouksessa 2010 uuden strategiakonseptin, jonka mukaisesti kriisinhallintaan kehotetaan soveltamaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa;

7.  korostaa, että Lissabonin sopimuksessa tarjotaan unionille puitteet, joiden mukaisesti se voi muodostaa entistä johdonmukaisemman, yhtenäisemmän ja kokonaisvaltaisemman lähestymistavan pyrkiä harjoittamaan tehokkaasti unionin ulkosuhteita, sillä sopimuksella luotiin muun muassa kolmen tehtävän mandaatti, jonka mukaisesti unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja on myös komission varapuheenjohtaja ja ulkoasiainneuvoston puheenjohtaja, ja perustettiin yhtenäistävä ja tehokas Euroopan ulkosuhdehallinto;

8.  pitää valitettavana, että Lissabonin sopimuksen uudistuksista huolimatta unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuden edistämisessä on vielä puutteita turvallisuuteen, humanitaarisiin kysymyksiin, kehitykseen, kauppaan, energiaan, ympäristöön, maahanmuuttoon ja muihin maailmanlaajuisiin kysymyksiin liittyvillä aloilla; on huolestunut siitä, että komissio noudattaa usein rajoittavaa lähestymistapaa ja suojelee omaa toimivaltaansa näillä aloilla ja minimoi Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa suoritettavat koordinointitehtävät;

9.  kehottaa jäsenvaltioita täyttämään perussopimuksen mukaiset sitoumuksensa ja tukemaan aktiivisesti unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa keskinäisen yhteisvastuullisuuden hengessä sekä omaa politiikkaansa harjoittaessaan kunnioittamaan unionin toimintaa tällä alalla; kehottaa jäsenvaltioita omaksumaan rakentavan roolin ja edistämään strategista politiikan koordinointia EU:n tasolla; korostaa, että EU:n ulkopolitiikka voi olla tehokasta vain, jos jäsenvaltiot ovat halukkaita ja kykeneviä muodostamaan yhteisiä toimintalinjauksia erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien tapaisissa monenvälisissä järjestöissä;

10.  suhtautuu myönteisesti 11. joulukuuta 2013 annettuun yhteiseen tiedonantoon ”EU:n kokonaisvaltainen lähestymistapa ulkoisiin konflikteihin”; pitää kuitenkin valitettavana, että siinä luotetaan mieluummin jo olemassa oleviin prosesseihin kuin pyritään tutkimaan uusia konkreettisia tapoja helpottaa institutionaalista ja käytännön yhteistyötä;

11.  vaatii, että kaikki EU:n toimijat EU:n toimielimissä, EU:n jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa ovat yhteisesti vastuussa kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta ja että samalla siinä kunnioitetaan kaikilta osin kunkin toimielimen ja toimijan toimivaltaa;

12.  kehottaa sitoutumaan aktiivisesti kansalaisiin ja kansalaisyhteiskuntaan sekä käymään vuoropuhelua niiden kanssa legitimiteetin sekä kokonaisvaltaista lähestymistapaa ja yleensä EU:n ulkopolitiikkaa koskevan yhteisymmärryksen varmistamiseksi;

13.  katsoo, että kun pyritään kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan ja siirrytään siinä käsitteestä toimintaan, perustana ovat seuraavat neljä aluetta, jotka on otettava huomioon;

1.  Institutionaalinen johdonmukaisuus

14.  katsoo, että kokonaisvaltaisen lähestymistavan käsite olisi ymmärrettävä kaikkien olennaisten toimielinten (Euroopan ulkosuhdehallinto ja asiaankuuluvat komission yksiköt, mukaan lukien humanitaarisen avun pääosasto, kehitys- ja yhteistyöpääosasto, kauppapolitiikan pääosasto, laajentumisasioiden pääosasto sekä myös Euroopan parlamentti ja neuvosto) koordinoituna työnä, jossa ne pyrkivät yhteisiin tavoitteisiin EU:n tasolla laaditun sovitun järjestelmän puitteissa ja ottavat käyttöön sen olennaisimmat välineet, YTPP mukaan luettuna turvallisuustilanteen niin vaatiessa; katsoo, että toistaiseksi institutionaaliset ja menettelylliset puutteet ovat pitkälti estäneet tällaisen johdonmukaisen EU:n ulkoisen toiminnan useimmilla kriisialueilla, joilla EU on toiminut, ja vahingoittaneet EU:n uskottavuutta maailmanlaajuisena toimijana ja turvallisuuden takaajana;

15.  muistuttaa, että Lissabonin sopimuksella luotiin Euroopan ulkosuhdehallinto ja korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan kolmen tehtävän mandaatti tuomaan EU:n ulkoiseen toimintaan yhtenäisyyttä, johdonmukaisuutta, näkyvyyttä ja tehokkuutta; korostaa, että toistaiseksi näiden kolmen roolin mahdollisuuksia ei ole täysin hyödynnetty; vaatii, että korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan keskeistä koordinoijan roolia komission varapuheenjohtajana vahvistetaan komission sisällä ulkosuhteiden pääosaston komission jäsenten kollegion vakiintuneiden säännöllisten kokousten kautta, joiden puheenjohtajana toimii korkea edustaja / komission varapuheenjohtaja ja joita laajennetaan muilla asian edellyttämillä komission jäsenillä; kehottaa uudistamaan Euroopan ulkosuhdehallintoa välittömästi vuonna 2013 tehdyn tarkastelun ja parlamentin suuntaviivojen pohjalta, jotta voidaan käyttää parhaiten hyödyksi niukkoja taloudellisia resursseja;

16.  korostaa, että vaikka yhteistyö on välttämätöntä, kaikkien toimielinten ja jäsenvaltioiden toimivaltaa ja menettelyjä on kunnioitettava kaikilta osin; kehottaa siksi kaikkia EU:n toimijoita toimimaan vilpittömin mielin ja tekemään parhaansa, jotta kokonaisvaltaisen lähestymistavan noudattaminen on mahdollista;

17.  katsoo, että kokonaisvaltainen lähestymistapa edellyttää Euroopan ulkosuhdehallinnolta herkästi reagoivia, joustavia ja tehokkaita rakenteita; palauttaa mieleen kantansa, jonka mukaan Euroopan ulkosuhdehallinnon institutionaalista rakennetta olisi selkeytettävä, jotta voidaan taata tehokas päätöksenteko ja välineiden käyttö, esimerkiksi YTPP:n siviili- ja sotilasalan välineiden käyttö, kuten vuonna 2013 asiasta laaditussa parlamentin mietinnössä vaaditaan;

18.  korostaa, että kokonaisvaltaista lähestymistapaa kehitettäessä olisi myös varmistettava sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistaminen ja sukupuolten välinen tasapaino unionin kaikkien ulkoisten toimien muotoilussa, kehittämisessä ja täytäntöönpanossa;

19.  tähdentää sovittelun ja vuoropuhelun merkitystä konfliktien ehkäisemisessä ja rauhanomaisessa ratkaisemisessa; antaa tunnustusta edistyksestä, jota Euroopan ulkosuhdehallinto on saanut aikaan sovitteluvalmiuksiensa vahvistamisessa, ja toistaa tukensa unionin valmiuksien vahvistamiselle entisestään tällä alalla ja kehottaa tekemään sovittelusta tietyllä kriisialueella kaikkien tulevien kokonaisvaltaisten lähestymistapojen tärkeän vakio-ominaisuuden; korostaa parlamentin roolia yhteisen ulkopolitiikan laadinnassa ja valvonnassa ja kehottaa seuraavaa parlamenttia varmistamaan sen tehokkuuden ja ennen kaikkea sen yhtenäisyyden; kiinnittää huomiota parlamentin sitoumukseen osallistua aktiivisesti vaalitarkkailuun, sovitteluun ja demokratian tukemiseen; katsoo, että parlamentin osallistuminen sovitteluprosesseihin Ukrainassa ja entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa (FYROM) on osoittanut, että parlamentin jäsenten rooli tällä alalla voi olla merkittävä;

20.  muistuttaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä humanitaarisen avun periaatteiden (riippumattomuus, puolueettomuus, tasapuolisuus) kunnioittamiseen; katsoo, että humanitaaristen työntekijöiden turvallinen pääsy apua tarvitsevien väestöryhmien luo riippuu ennen kaikkea siitä, millaisiksi vaikutusvaltaiset toimijat kentällä mieltävät heidät, ja että heidät olisi ymmärrettävä riippumattomiksi kaikista yksipuolisista poliittisista näkemyksistä; korostaa kuitenkin, että komission humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden yksikkö (ECHO) on yhä osa EU:ta, ja uskoo vakaasti, että sen vuoksi ECHO:n ja ulkosuhdehallinnon välistä yhteistyötä ja koordinointia olisi tehostettava;

21.  suhtautuu myönteisesti 11. joulukuuta 2013 annettuun yhteiseen tiedonantoon ”EU:n kokonaisvaltainen lähestymistapa ulkoisiin konflikteihin ja kriiseihin” (JOIN(2013)0030), koska siinä annetaan mahdollisuus selventää tätä lähestymistapaa ja tehdä siitä toteuttamiskelpoinen uusissa Lissabonin sopimuksen jälkeisissä institutionaalisissa puitteissa ja vahvistaa EU:n sitoutuminen sen työskentelyä ulkosuhteiden alalla koskevaan kokonaisvaltaiseen kehykseen; toteaa, että tällaisen kunnianhimoisen politiikan edistämiseen ja täytäntöönpanoon liittyy huomattavia haasteita; suhtautuu myönteisesti erityisesti siihen, että tiedonannossa korostetaan turvallisuuden ja kehityksen välistä yhteyttä, jonka olisi oltava EU:n kokonaisvaltaisen lähestymistavan soveltamisen tärkein periaate;

22.  tukee voimakkaasti näkemystä johdonmukaisemmasta ulkoisesta toiminnasta; korostaa, että EU:n ei pitäisi hyväksyä kokonaisvaltaisen lähestymistavan kapeaa määritelmää; suhtautuu myönteisesti siihen, että yhteisessä tiedonannossa edistetään tietämystä kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta, joka koskee konfliktisyklin tai muun ulkoisen kriisin kaikkia vaiheita varhaisvaroituksesta ja valmiudesta, konfliktien ehkäisemisestä, kriiseihin vastaamisesta ja hallinnasta varhaiseen elpymiseen sekä vakauttamista ja rauhanrakentamista, jotta maita voidaan auttaa pääsemään takaisin kestävän ja pitkän aikavälin kehityksen uralle; muistuttaa, että ulkopolitiikan tavoitteita ei pitäisi asettaa vastakkain kehitystä koskevien periaatteiden ja periaatteellisen humanitaarisen toiminnan kanssa, koska kaikki kolme politiikkaa täydentävät toisiaan;

23.  muistuttaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 208 artiklassa vahvistetaan kehityspolitiikan johdonmukaisuuden periaate, sekä korostaa, että voi syntyä jännitteitä tämän periaatteen ja EU:n ulkopuolella toteutettavan kriisinhallinnan kokonaisvaltaisen lähestymistavan välille; korostaa, että EU:n kehityspolitiikan päätavoite on köyhyyden poistaminen ja että näin ollen on hyvin tärkeää, ettei köyhyyden torjumista koskevia tavoitteita väheksytä EU:n ulkopolitiikassa eikä kokonaisvaltainen lähestymistapa heikennä kehitysyhteistyön siviililuonnetta; panee merkille, että yhteisen tiedonannon mukaan korkea edustaja ja varapuheenjohtaja sekä komission puheenjohtaja vastaavat ulkosuhteiden strategisesta ja operatiivisesta johdonmukaisuudesta ja myös sisäisten politiikkojen ulkoisesta vaikutuksesta; kehottaa korkeaa edustajaa ja varapuheenjohtajaa sekä komission puheenjohtajaa sitoutumaan tähän;

24.  korostaa, että sekä SEUT-sopimuksen 214 artikla että humanitaarista apua koskeva eurooppalainen konsensus vuodelta 2008 suojelevat periaatteellista humanitaarista toimintaa; kehottaa turvaamaan humaanisuuden, tasapuolisuuden, puolueettomuuden ja riippumattomuuden humanitaaristen periaatteiden noudattamisen, sillä ne ovat ratkaisevia periaatteita sekä humanitaarisen toiminnan tehokkuuden että sen toimijoiden turvallisuuden kannalta; painottaa vakaasti sitä, että terrorisminvastaisessa ohjelmassa ja turvallisuusohjelmassa ei saa heikentää humanitaarisen alan toimijoiden mahdollisuuksia toimittaa apua ja että humanitaarinen apu ei saisi missään olosuhteissa palvella poliittisia päämääriä eikä sitä saisi pitää kriisinhallintavälineenä; huomauttaa, että jotta humanitaarinen apu tavoittaisi väestön, joka sitä tarvitsee, sen on oltava tasapuolista ja se on myös miellettävä tasapuoliseksi; toteaa, että tarpeisiin perustuvalle humanitaariselle avulle olisi annettava liikkumavaraa, mutta kehottaa samalla sitoutumaan entistä laajemmin humanitaarisen alan toimijoihin, jotta voidaan entistä paremmin määritellä, millä tavoin he toimivat kokonaisvaltaisen lähestymistavan yhteydessä;

25.  katsoo, että kehityksen ja konfliktineston välillä on vahva yhteys, sillä köyhyys on usein konfliktin tärkein syy ja seuraus; korostaa, että konfliktinestolla edistetään rauhaa, turvallisuutta ja kestävää kehitystä; suhtautuu myönteisesti siihen, että yhteisessä tiedonannossa keskitytään konfliktinestoon, ja kehottaa tehostamaan EU:n varhaisvaroitusjärjestelmiä; kehottaa EU:ta jatkamaan epävakaassa tilanteessa olevien maiden tukemista puuttuakseen perimmäisiin syihin ja perustaakseen toimivat ja vastuuvelvolliset instituutiot, jotka pystyvät tarjoamaan peruspalveluja ja tukemaan köyhyyden vähentämistä; korostaa tarvetta laatia epävakaita valtioita koskeva EU:n strategia, jonka avulla EU:n järjestelmään sisällytettäisiin epävakaita valtioita koskevat OECD:n kehitysapukomitean periaatteet sekä Busanissa joulukuussa 2011 epävakaissa valtioissa toteutettavaa toimintaa varten tehdyn uuden sopimuksen tavoitteet;

26.  suhtautuu myönteisesti siihen, että yhteisessä tiedonannossa sitoudutaan pitkän aikavälin strategiaan, koska ainoastaan pitkän aikavälin sitoutumisen ja kestävän kehityksen avulla voidaan edistää rauhaa ja turvallisuutta; kehottaa koordinoimaan entistä paremmin EU:n politiikkojen lyhyen aikavälin ja pitkän aikavälin tavoitteita ottaen asianmukaisesti huomioon paikallistason sidosryhmien näkemykset;

27.  korostaa, että ollakseen tehokas EU:n kokonaisvaltaisen lähestymistavan olisi perustuttava mahdollisimman suuressa määrin koko EU-järjestelmää koskevaan yhteiseen analyysiin, arviointiin ja suunnitteluun sekä selkeään vastuun jakoon; korostaa tässä yhteydessä, että yhteinen ohjelmasuunnittelu on tärkeä väline, jonka avulla voidaan saada aikaan johdonmukainen ulkoinen toiminta;

28.  katsoo, että kokonaisvaltaisen lähestymistavan on perustuttava kaikille EU:n toimijoille yhteiseen visioon muuttuvasta strategisesta ympäristöstä, jossa EU:n toiminta tapahtuu; vaatii siksi aikaisempaa säännöllisempää ja avoimempaa tietojenvaihtoa, politiikan koordinointia ja tiimityötä EU:n toimijoiden kesken EU:n toimien kaikissa vaiheissa; kehottaa lisäksi kehittämään muodollisia rakenteita, joissa kyseinen yhteydenpito voisi tapahtua ja joissa varhaisvaroitus, tilanneanalyysi sekä kriisiseuranta ja kriisin jälkeinen seuranta voitaisiin toteuttaa, yhdistämällä mahdollisesti nykyisiä rakenteita (kuten EU:n tilannekeskus, hätäavun koordinointikeskus ja ARGUS-järjestelmä); muistuttaa tarpeesta luoda Euroopan ulkosuhdehallinnon yhteyteen ”kriisitoimintakeskus”, jonka puheenjohtajana toimisi korkea edustaja / komission varapuheenjohtaja ja joka toisi yhteen kaikki kriisinhallinnan kannalta olennaiset toimijat;

29.  katsoo, että kokonaisvaltaisen lähestymistavan noudattaminen vaatii myös, että korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan johdolla parannetaan koordinointia sellaisten EU:n sisäisten politiikkojen kanssa, joilla on tärkeä ulkopoliittinen ulottuvuus, kuten sisämarkkinoita, maahanmuuttoa, ympäristöä ja energiaa koskevat politiikat;

30.  kehottaa sovittamaan kauppapolitiikan ja yhteisen ulkopolitiikan entistä paremmin yhteen, ihmisoikeudet ja kehitys mukaan luettuina;

31.  korostaa, että huono koordinointi ja toimintapolitiikan suunnittelu asiaankuuluvien toimielinten kesken on osasyynä EU:n ulkopolitiikan kentällä toteutuvaan puutteelliseen täytäntöönpanoon; panee merkille, että se on parantunut, koska EU:n valtuuskunnat ottivat hoitaakseen alan koordinointitehtävän, mutta EU:n ulkopolitiikan käytännön täytäntöönpanoa edistävät lisätoimet ovat tarpeen erityisesti, kun on kyse kriisialueista ja yhteydestä YUTP:n toimintoihin;

32.  kehottaa parantamaan globaaleja haasteita koskevia EU:n valmiuksia, erityisesti ilmastodiplomatiaa; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa etsimään poliittisia kompromisseja ja tekemään poliittisia kauppoja yhdistämällä ilmastonäkökohdat ja muut näkökohdat EU:n ja sen kumppanimaiden välisissä suhteissa; toivoo, että vuonna 2015 Pariisissa järjestettävän YK:n ilmastokokouksen valmistelujen yhteydessä Euroopan ulkosuhdehallinto alkaa käyttää laajaa EU:n edustustojen verkostoa kaikkialla maailmassa syventääkseen eurooppalaista ymmärtämystä ilmastotoimiin liittyvistä intresseistä ja sisäpolitiikasta kumppanimaissa;

2.  Rahoituksellinen johdonmukaisuus

33.  korostaa, että parlamentti aikoo varmistaa, että unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineet kaudelle 2014–2020 helpottavat kokonaisvaltaisen lähestymistavan noudattamista unionin ulkosuhteissa erityisesti siten, että luodaan välineet, jotka toimivat kautta koko konfliktineston, kriisinhallinnan, rauhanrakentamisen, kehitysyhteistyön ja strategisten kumppanuuksien lujittamisen kokonaisuuden; korostaa, että uusi kumppanusväline antaa EU:lle myös mahdollisuuden täydentää kolmansia maita koskevia ulkopoliittisia toimia taloudellisesti; korostaa aikovansa harjoittaa täysimääräisesti näiden välineiden täytäntöönpanoa koskevaa demokraattista valvontaansa sen varmistamiseksi, että unionin tärkeitä mutta rajallisia resursseja käytetään vaikuttavalla ja kustannustehokkaalla tavalla tuloksien saavuttamiseksi; korostaa, että parlamentilla on osana ulkoisen toiminnan rahoitusvälineiden välitarkistusta oikeus tarkastella välineiden täytäntöönpanoa ja tehdä siihen mahdollisesti tarvittavia muutoksia;

34.  pitää valitettavana EU:n talousarviota koskevan kunnianhimon puutetta ulkoisen toiminnan alalla kaudella 2014–2020; vaatii EU:n strategioiden täytäntöönpanoon tarvittavan rahoituksen parempaa ennakointia; pitää valitettavana, että joissain tapauksissa EU:n toimet ovat viivästyneet rahoitukseen liittyvien seikkojen vuoksi; vaatii, että tällaiset rakenteelliset ongelmat korjataan tulevaisuudessa esimerkiksi hyödyntämällä vakauden ja rauhan välineessä (ISP) vahvistettuja uusia säännöksiä siviilialan vakauttamisoperaatioihin osallistumisesta ja niiden toimintaa koskevien valmiuksien vahvistamisesta (4 c artikla); palauttaa mieliin myös tarpeen tarkistaa YTPP:n sotilasoperaatioiden rahoitusmekanismia (niin sanottu Athena-mekanismi), jotta EU:n sotilasoperaatioiden kustannuksista aiheutuva rasite voidaan jakaa entistä oikeudenmukaisemmin ja näin antaa kaikille jäsenvaltioille mahdollisuus osallistua joukkojen muodostamiseen tai ylläpitokustannusten rahoittamiseen;

35.  muistuttaa korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa siitä, että parlamentti on tarkistanut unionin ulkoisen toiminnan välineitä kaudeksi 2014–2020, jotta voidaan vahvistaa sellaisten samanmielisten kansainvälisten, alueellisten, hallituksen alaisuuteen kuuluvien ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden valmiuksia, jotka ovat valmiit työskentelemään unionin kanssa tavoitteiden saavuttamiseksi, ja samalla säilyttää demokratian edistämisen kaltaiset omat perusarvomme;

3.  Johdonmukaisuus käytännössä

36.  pitää myönteisenä EU:n alueellisten strategioiden viimeaikaista kehitystä, johon on kuulunut poliittisten painopistealueiden määrittäminen, poliittisista tavoitteista tiedottaminen, poliittisten toimien koordinointi, kumppanuuksien rakentaminen ja huomion kohdistaminen resurssien käyttöön; vaatii, että EU:n strategiat laaditaan suunnitelmallisesti, jotta EU:n toimille kentällä voidaan luoda kehys ja niistä saadaan johdonmukaisia, ja että ne laaditaan yhdessä Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission asiasta vastaavien yksiköiden (etenkin kehitys- ja yhteistyöpääosasto – EuropeAid ja humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosasto (ECHO)) kanssa ja korkean edustajan / komission varapuheenjohtajan johdolla; kehottaa komissiota osallistumaan oman toimivaltansa puitteissa aktiivisesti tällaiseen koordinointiin alusta alkaen;

37.  vaatii, että kyseisissä strategioissa on tuotava selkeästi julki EU:n tavoitteet ja painopisteet ja täytäntöönpanon aikataulu sekä määriteltävä, mitkä välineet soveltuvat parhaiten toimeen (muiden muassa humanitaarinen apu ja kehitysapu, diplomaattinen toiminta ja sovittelu, humanitaarinen apu ja kehitysapu, taloudelliset seuraamukset ja YTPP); painottaa, että yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan roolin ja panoksen on oltava osa alustavaa poliittista analyysia ja poliittisten tavoitteiden määrittämistä ja että siksi on tarvittaessa helpotettava yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan suunnittelijoiden ja asiasta vastaavien parlamentin elinten osallistumista unionin tasolla ja kansallisella tasolla jo varhaisessa vaiheessa; pitää tässä yhteydessä ilahduttavana, että YTPP-operaatioihin sovellettava kriiseissä toimimista koskeva poliittinen kehys on kehittynyt myönteisesti, ja vaatii sen ulottamista kaikkiin kriisinhallinta-aloitteisiin;

38.  on erityisen tyytyväinen Euroopan unionin Afrikan sarvea koskevaan strategiaan, jonka tavoitteena on tuoda vakautta tälle strategiselle alueelle poistamalla merirosvous ja sen taustalla olevat syyt, vakiinnuttamalla Somaliaan lailliset viranomaiset ja edistämällä alueellista yhteistyötä käyttäen samanaikaisesti EU:n ulkoisen toiminnan välineitä ja toimien yhteistyössä kentällä toimivien merkittävien kumppanien kanssa; muistuttaa kuitenkin, että EU:n toiminta alueella on muotoutunut YTPP:n puitteissa toteutettujen pioneerihankkeiden pohjalta (joita ovat EUNAVFOR Atalanta -operaatio ja EUTM Somalia -operaatio), joiden jälkeen on seurannut muita välineitä, jolloin kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta on tullut Afrikan sarvessa pikemminkin jälkikäteen aikaansaatu empiirinen ja pragmaattinen saavutus kuin hyvin muotoiltu ja suunniteltu strategia; on vahvasti sitä mieltä, että tulevaisuudessa EU:n strategiat on laadittava ennen EU:n ryhtymistä toimiin tietyllä alueella, ei sen jälkeen;

39.  pitää valitettavana, että vaikka strategiat on määritelty, EU ei usein onnistu panemaan niitä täytäntöön ja sen on sen sijaan pakko ryhtyä poikkeus- ja hätätoimenpiteisiin; muistuttaa, että tämä on pätenyt etenkin Sahelin alueeseen, jota koskeva perusteellinen ja hyvin valmisteltu EU:n strategia-asiakirja (vuonna 2011 laadittu Sahelin aluetta koskeva EU:n turvallisuus- ja kehitysstrategia) oli yksimielisesti hyväksytty mutta joka ei johtanut tyydyttävään täytäntöönpanoon ennen kuin tilanne Malissa huonontui merkittävästi; kehottaa analysoimaan tästä erityisestä tapauksesta saadut kokemukset ja – yleisemmällä tasolla – parantamaan keskeisiä räjähdysherkkiä alueita koskevaa varhaisvaroittamista koskevaa analyysia, jotta voidaan luoda konkreettisia konfliktinestoa ja välitystä koskevia aloitteita ja siten edistää toimia jo niiden alkuvaiheissa muuttamalla politiikkaa reagointiin suuntautuvasta lähestymistavasta entistä asianmukaisempaan ja tehokkaampaan ennaltaehkäisyyn keskittyvään lähestymistapaan;

40.  korostaa, että monet nykyiset kansalliset, alueelliset ja kansainväliset konfliktit ovat myös ilmastosta johtuvia ja että sen seurauksena kokonaisvaltainen lähestymistapa on sisällytettävä ihmisten turvallisuuden käsitteeseen; palauttaa mieliin YK:n ympäristöohjelman (UNEP) joulukuussa 2011 julkaiseman, Sahelin alueen tilannetta koskevan analyysin, jossa todetaan, että lämpötilojen kohoaminen on aiheuttanut puutetta vedestä ja vaikeuttanut suuresti luonnonvaroista riippuvaisen, maanviljelystä, kalastuksesta ja karjanhoidosta toimeentulonsa saavan paikallisen väestön elämää, mikä on joissakin tapauksissa johtanut väkivaltaan ja aseellisiin konflikteihin;

41.  on vakuuttunut, että tapauksissa, joissa kriisejä ei voida välttää, EU:n on voitava harkita ja hyödyntää tarkoituksenmukaisia siviili- ja sotilasvoimavaroja sekä ottaa käyttöön täydentäviä EU:n välineitä nopeasti ja tehokkaasti kaikilla kriisinhallintatehtävien aloilla, myös humanitaaristen kriisien tapauksissa; kehottaa panemaan täytäntöön asiaankuuluvat nopeaa reagointia koskevat perustamissopimuksen artiklat, mukaan lukien SEU-sopimuksen 44 artiklan; korostaa tässä yhteydessä tarvetta saada asiaankuuluviin unionin edustustoihin poliittisia asiantuntijoita ja turvallisuusasiantuntijoita;

42.  vaatii, että EU:n pitäisi kyetä vahvistamaan rauhaa ja vakautta pidemmällä aikavälillä; kehottaa määrittämään hyvissä ajoin selkeät siirtymisstrategiat lyhyen aikavälin kriisitoiminnan välineiden (erityisesti diplomaattisten välineiden, YTPP:n ja ECHO:n välineiden ja uuden vakauden ja rauhan välineen (ISP)) ja kriisin jälkeisten välineiden (erityisesti ISP:n ja kehitysavun) kesken, jotta kentällä saavutettua edistystä voidaan jatkaa; panee tyytyväisenä merkille – ensimmäisenä merkittävänä askeleena – Euroopan ulkosuhdehallinnon ja komission välisen tehokkaan yhteistyön Malin YTPP-operaation tukemiseksi sekä EUTM Mali -operaatiota koskevan tarkastelemisen jo varhaisessa vaiheessa;

43.  kehottaa EU:ta edistymään edelleen sen suhteen, että se pystyy toimimaan maatasolla yhtenäisesti ja niin, että vastuunjako on selkeä ja toimia johtaa edustuston päällikkö, joka vastaa EU:n ulkopolitiikan toteuttamisesta tietyssä maassa ja koordinoi samalla toimia paikallisesti jäsenvaltioiden sekä isäntävaltion, kansalaisyhteiskunnan ja muiden kansainvälisten kumppanien kanssa; kehottaa jäsenvaltioita sitoutumaan yhtenäiseen EU:n toimintaan kolmansissa maissa ja varmistamaan, että toimien koordinoinnista ja yhdistämisestä sovitaan asianmukaisesti EU:n toimielinten ja erityisesti komission ja Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa; pitää tässä suhteessa valitettavana, että jäsenvaltioiden itsenäinen toiminta kolmansissa maissa, erityisesti konfliktin jälkeisissä ja demokratisoituvissa yhteiskunnissa, ilman että toimia nivotaan toisiinsa asianmukaisesti niiden ja EU:n paikallisen edustuston välillä, on osoittautunut vahingolliseksi EU:n tavoitteiden ja etujen kannalta sekä sen uskottavuudelle suhteessa kolmanteen valtioon ja muihin kansainvälisiin kumppaneihin;

4.  Kumppanuudet

44.  korostaa, että menestyksekäs kokonaisvaltainen lähestymistapa vaatii lisäksi kumppanuuksien kehittämistä unionin toimielinten ja jäsenvaltioiden ulkopuolella siten, että mukaan otetaan muut kansainväliset ja monikansalliset kumppanit, strategiset kumppanit, isäntävaltiot, alueelliset organisaatiot, kansalaisyhteiskunnan toimijat ja yksityinen sektori, ja että tällöin on kunnioitettava asianmukaisesti unionin päätöksenteon riippumattomuutta;

45.  kehottaa EU:ta varmistamaan tehokkaan osallistumisensa YK:n yleiskokouksen toimintaan ja hyödyntämään kaikkia valtuuksia, jotka sille kuuluvat alueellisen yhdentymisen järjestön asemansa vuoksi;

46.  toistaa kantansa, että Euroopan unionin tavoitteena on paikka laajennetussa turvallisuusneuvostossa ja pitää siten kiinni Lissabonin sopimuksen tavoitteesta, jonka mukaan EU:n ulkopolitiikkaa ja EU:n roolia maailman rauhassa, turvallisuudessa ja hallinnassa on vahvistettava; kehottaa korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa tekemään tämän saavuttamiseksi aloitteen jäsenvaltioiden yhteiseksi kannaksi; ehdottaa tämän tavoitteen saavuttamiseksi tulevaisuudessa, että Euroopan unionin neuvostossa sovitetaan yhteen kantoja uusien jäsenten ottamisesta YK:n turvallisuusneuvostoon ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöksenteon uudistamisesta mahdollisesti siten, että otetaan käyttöön vahvistettu määräenemmistö;

o
o   o

47.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0278.
(2)http://eeas.europa.eu/library/publications/2013/3/2013_eeas_review_en.pdf
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0458.


Vastuuvapaus 2012: Euroopan komissio ja toimeenpanovirastot
PDF 561kWORD 269k
Päätös
Päätös
Päätös
Päätös
Päätös
Päätös
Päätös
Päätös
Päätöslauselma
1.Euroopan parlamentin päätös 3. huhtikuuta 2014 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot (COM(2013)0570 – C7-0273/2013 – 2013/2195(DEC))
P7_TA(2014)0287A7-0242/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2012(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2012 (COM(2013)0570 – C7-0273/2013)(2),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2011 koskevien vastuuvapauden myöntämispäätösten seurannasta (COM(2013)0668) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2013)0348 ja SWD(2013)0349),

–  ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2013 päivätyn komission tiedonannon ”Yhteenveto komission hallintosaavutuksista vuonna 2012” (COM(2013)0334),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen saavutettuihin tuloksiin perustuvasta unionin varoja koskevasta arvioinnista (COM(2013)0461) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2013)0228 ja SWD(2012)0229),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2012 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2013)0606) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2013)0314),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012 ja toimielinten vastaukset(3) sekä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2012 koskevan tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta(4),

–  ottaa huomioon neuvoston 18. helmikuuta 2014 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2012 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05848/2014 – C7-0048/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(5) ja erityisesti sen 55, 145, 146 ja 147 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(6) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan ja liitteen VI,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A7-0242/2014),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaan se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

1.  myöntää komissiolle vastuuvapauden Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 3. huhtikuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2012 vastuuvapausmenettelyssä(7);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen ja siihen erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, jäsenvaltioiden valtiovarainministereille ja maatalousministereille ja niiden kansallisille tilintarkastuselimille, neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle ja Euroopan investointipankille sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

2.Euroopan parlamentin päätös 3. huhtikuuta 2014 vastuuvapauden myöntämisestä koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012 (COM(2013)0570 – C7‑0273/2013 – 2013/2195(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2012(8),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2012 (COM(2013)0570 – C7-0273/2013)(9),

–  ottaa huomioon koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2012,

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2011 koskevien vastuuvapauden myöntämispäätösten seurannasta (COM(2013)0668) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2013)0348 ja SWD(2013)0349),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen saavutettuihin tuloksiin perustuvasta unionin varoja koskevasta arvioinnista (COM(2013)0461) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2013)0228 ja SWD(2012)0229),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2012 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2013)0606) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2013)0314),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2012 sekä viraston vastaukset(10),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2012 koskevan tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta(11),

–  ottaa huomioon neuvoston 18. helmikuuta 2014 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2012 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05850/2014 – C7-0049/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(12) ja erityisesti sen 55, 145, 146 ja 147 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(13) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(14) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(15) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon koulutukseen, audiovisuaalialaan ja kulttuuriin liittyvää yhteisön toimintaa hallinnoivan ”koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston” perustamisesta neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesti 20. huhtikuuta 2009 tehdyn komission päätöksen 2009/336/EY(16),

–  ottaa huomioon koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2009/336/EY kumoamisesta 18. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/776/EU(17),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan ja liitteen VI,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A7-0242/2014),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaan se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

1.  myöntää koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

3.Euroopan parlamentin päätös 3. huhtikuuta 2014 vastuuvapauden myöntämisestä pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston (entinen kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanovirasto) talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012 (COM(2013)0570 – C7‑0273/2013 – 2013/2195(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2012(18),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2012 (COM(2013)0570 – C7-0273/2013)(19),

–  ottaa huomioon kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2012,

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2011 koskevien vastuuvapauden myöntämispäätösten seurannasta (COM(2013)0668) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2013)0348 ja SWD(2013)0349),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen saavutettuihin tuloksiin perustuvasta unionin varoja koskevasta arvioinnista (COM(2013)0461) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2013)0228 ja SWD(2012)0229),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2012 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2013)0606) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2013)0314),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanoviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2012 sekä viraston vastaukset(20),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2012 koskevan tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta(21),

–  ottaa huomioon neuvoston 18. helmikuuta 2014 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2012 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05850/2014 – C7-0049/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(22) ja erityisesti sen 55, 145, 146 ja 147 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(23) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(24) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(25) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon energia-alalla toteutettavaa yhteisön toimintaa hallinnoivan toimeenpanevan ”Älykkään energiahuollon viraston” perustamisesta neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesti 23. joulukuuta 2003 tehdyn komission päätöksen 2004/20/EY(26),

–  ottaa huomioon päätöksen 2004/20/EY muuttamisesta ”Älykkään energiahuollon viraston” muuttamiseksi ”Kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanovirastoksi” 31. toukokuuta 2007 tehdyn komission päätöksen 2007/372/EY(27),

–  ottaa huomioon pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätösten 2004/20/EY ja 2007/372/EY kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/771/EU(28),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan ja liitteen VI,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A7-0242/2014),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaan se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

1.  myöntää pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston (entinen kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanovirasto) johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman pienistä ja keskisuurista yrityksistä vastaavan toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

4.Euroopan parlamentin päätös 3. huhtikuuta 2014 vastuuvapauden myöntämisestä kuluttaja-, terveys- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston (entinen terveys- ja kuluttaja-asioiden toimeenpanovirasto) talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012 (COM(2013)0570 – C7‑0273/2013 – 2013/2195(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2012(29),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2012 (COM(2013)0570 – C7-0273/2013)(30),

–  ottaa huomioon terveys- ja kuluttaja-asioiden toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2012,

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2011 koskevien vastuuvapauden myöntämispäätösten seurannasta (COM(2013)0668) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2013)0348 ja SWD(2013)0349),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen saavutettuihin tuloksiin perustuvasta unionin varoja koskevasta arvioinnista (COM(2013)0461) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2013)0228 ja SWD(2012)0229),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2012 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2013)0606) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2013)0314),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen terveys- ja kuluttaja-asioiden toimeenpanoviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2012 sekä viraston vastaukset(31),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2012 koskevan tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta(32),

–  ottaa huomioon neuvoston 18. helmikuuta 2014 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2012 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05850/2014 – C7-0049/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(33) ja erityisesti sen 55, 145, 146 ja 147 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(34) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(35) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(36) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon kansanterveysalalla toteutettavaa yhteisön toimintaa hallinnoivan toimeenpanoviraston ”kansanterveysalan toimintaohjelman toimeenpanovirasto” perustamisesta neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesti 15. joulukuuta 2004 tehdyn komission päätöksen 2004/858/EY(37),

–  ottaa huomioon päätöksen 2004/858/EY muuttamisesta ”kansanterveysalan toimintaohjelman toimeenpanoviraston” muuttamiseksi ”terveys- ja kuluttaja-asioiden toimeenpanovirastoksi” 20. kesäkuuta 2008 tehdyn komission päätöksen 2008/544/EY(38),

–  ottaa huomioon kuluttaja-, terveys- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2004/858/EY kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/770/EU(39),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan ja liitteen VI,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A7-0242/2014),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaan se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

1.  myöntää kuluttaja-, terveys- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston (entinen terveys- ja kuluttaja-asioiden toimeenpanovirasto) johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman kuluttaja-, terveys- ja elintarvikeasioiden toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

5.Euroopan parlamentin päätös 3. huhtikuuta 2014 vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012 (COM(2013)0570 – C7‑0273/2013 – 2013/2195(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2012(40),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2012 (COM(2013)0570 – C7-0273/2013)(41),

–  ottaa huomioon Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2012,

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2011 koskevien vastuuvapauden myöntämispäätösten seurannasta (COM(2013)0668) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2013)0348 ja SWD(2013)0349),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen saavutettuihin tuloksiin perustuvasta unionin varoja koskevasta arvioinnista (COM(2013)0461) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2013)0228 ja SWD(2012)0229),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2012 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2013)0606) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2013)0314),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2012 sekä viraston vastaukset(42),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2012 koskevan tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta(43),

–  ottaa huomioon neuvoston 18. helmikuuta 2014 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2012 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05850/2014 – C7-0049/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(44) ja erityisesti sen 55, 145, 146 ja 147 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(45) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(46) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(47) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon tieteen eturintamassa tehtävän tutkimuksen alalla toteutettavaa ”Ideat”-erityisohjelmaa hallinnoivan Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston perustamisesta neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesti 14. joulukuuta 2007 tehdyn komission päätöksen 2008/37/EY(48),

–  ottaa huomioon Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2008/37/EY kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/779/EU(49),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan ja liitteen VI,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A7-0242/2014),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaan se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

1.  myöntää Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman Euroopan tutkimusneuvoston toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

6.Euroopan parlamentin päätös 3. huhtikuuta 2014 vastuuvapauden myöntämisestä tutkimuksen toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012 (COM(2013)0570 – C7‑0273/2013 – 2013/2195(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2012(50),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2012 (COM(2013)0570 – C7-0273/2013)(51),

–  ottaa huomioon tutkimuksen toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2012,

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2011 koskevien vastuuvapauden myöntämispäätösten seurannasta (COM(2013)0668) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2013)0348 ja SWD(2013)0349),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen saavutettuihin tuloksiin perustuvasta unionin varoja koskevasta arvioinnista (COM(2013)0461) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2013)0228 ja SWD(2012)0229),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2012 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2013)0606) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2013)0314),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen tutkimuksen toimeenpanoviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2012 sekä viraston vastaukset(52),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2012 koskevan tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta(53),

–  ottaa huomioon neuvoston 18. helmikuuta 2014 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2012 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05850/2014 – C7-0049/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(54) ja erityisesti sen 55, 145, 146 ja 147 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(55) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(56) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(57) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon yhteisön tutkimuksen alan erityisohjelmien ”Ihmiset”, ”Valmiudet” ja ”Yhteistyö” tiettyjä osa-alueita hallinnoivan tutkimuksen toimeenpanoviraston perustamisesta neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesti 14. joulukuuta 2007 tehdyn komission päätöksen 2008/46/EY(58),

–  ottaa huomioon tutkimuksen toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2008/46/EY kumoamisesta 13. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/778/EU(59),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan ja liitteen VI,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A7-0242/2014),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaan se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

1.  myöntää tutkimuksen toimeenpanoviraston johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman tutkimuksen toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

7.Euroopan parlamentin päätös 3. huhtikuuta 2014 vastuuvapauden myöntämisestä innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston (entinen Euroopan laajuisen liikenneverkon toimeenpanovirasto) talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012 (COM(2013)0570 – C7‑0273/2013 – 2013/2195(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2012(60),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2012 (COM(2013)0570 – C7-0273/2013)(61),

–  ottaa huomioon Euroopan laajuisen liikenneverkon toimeenpanoviraston lopullisen tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2012,

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2011 koskevien vastuuvapauden myöntämispäätösten seurannasta (COM(2013)0668) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2013)0348 ja SWD(2013)0349),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen saavutettuihin tuloksiin perustuvasta unionin varoja koskevasta arvioinnista (COM(2013)0461) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2013)0228 ja SWD(2012)0229),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2012 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2013)0606) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2013)0314),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen kertomuksen Euroopan laajuisen liikenneverkon toimeenpanoviraston tilinpäätöksestä varainhoitovuodelta 2012 sekä viraston vastaukset(62),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2012 koskevan tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta(63),

–  ottaa huomioon neuvoston 18. helmikuuta 2014 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2012 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05850/2014 – C7-0049/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(64) ja erityisesti sen 55, 145, 146 ja 147 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(65) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(66) ja erityisesti sen 14 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesta toimeenpanovirastojen varainhoitoa koskevasta malliasetuksesta 21. syyskuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1653/2004(67) ja erityisesti sen 66 artiklan ensimmäisen ja toisen kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan laajuisen liikenneverkon toimeenpanoviraston perustamisesta neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 nojalla 26. lokakuuta 2006 tehdyn komission päätöksen 2007/60/EY(68),

–  ottaa huomioon innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston perustamisesta ja päätöksen 2007/60/EY, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2008/593/EY, kumoamisesta 23. joulukuuta 2013 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/801/EU(69),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan ja liitteen VI,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A7-0242/2014),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaan se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

1.  myöntää innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston (entinen Euroopan laajuisen liikenneverkon toimeenpanovirasto) johtajalle vastuuvapauden toimeenpanoviraston talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen, päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012, pääluokka III – Komissio, ja näihin päätöksiin erottamattomasti kuuluvan päätöslauselman innovoinnin ja verkkojen toimeenpanoviraston johtajalle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

8.Euroopan parlamentin päätös 3. huhtikuuta 2014 Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamiseen varainhoitovuonna 2012 liittyvien tilien päättämisestä, pääluokka III – Komissio (COM(2013)0570 – C7‑0273/2013 – 2013/2195(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2012(70),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2012 (COM(2013)0570 – C7-0273/2013)(71),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2011 koskevien vastuuvapauden myöntämispäätösten seurannasta (COM(2013)0668) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2013)0348 ja SWD(2013)0349),

–  ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2013 päivätyn komission tiedonannon ”Yhteenveto komission hallintosaavutuksista vuonna 2012” (COM(2013)0334),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen saavutettuihin tuloksiin perustuvasta unionin varoja koskevasta arvioinnista (COM(2013)0461) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2013)0228 ja SWD(2012)0229),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan unionin talousarvion suojaamisesta vuoden 2012 loppuun (COM(2013)0682),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon nettomääräisten rahoitusoikaisujen määräämisestä jäsenvaltioille maatalous- ja koheesiopolitiikan alalla (COM(2013)0934),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2012 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2013)0606) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2013)0314),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012 ja toimielinten vastaukset(72) sekä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2012 koskevan tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta(73),

–  ottaa huomioon neuvoston 18. helmikuuta 2014 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2012 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05848/2014 – C7-0048/2014),

–  ottaa huomioon neuvoston 18. helmikuuta 2014 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2012 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05850/2014 – C7-0049/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(74) ja erityisesti sen 55, 145, 146 ja 147 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(75) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(76) ja erityisesti sen 14 artiklan 2 ja 3 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan ja liitteen VI,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee (A7-0242/2014),

1.  hyväksyy Euroopan unionin yleiseen talousarvioon varainhoitovuonna 2012 liittyvien tilien päättämisen;

2.  esittää huomautuksensa päätöslauselmassa, joka on erottamaton osa päätöksiä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot, sekä 3. huhtikuuta 2014 antamassaan päätöslauselmassa tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksista komissiota koskevassa varainhoitovuoden 2012 vastuuvapausmenettelyssä(77);

3.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle, tilintarkastustuomioistuimelle ja Euroopan investointipankille sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

9.Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. huhtikuuta 2014, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot (COM(2013)0570 – C7‑0273/2013 – 2013/2195(DEC))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2012(78),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2012 (COM(2013)0570 – C7-0273/2013)(79),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen varainhoitovuotta 2011 koskevien vastuuvapauden myöntämispäätösten seurannasta (COM(2013)0668) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2013)0348 ja SWD(2013)0349),

–  ottaa huomioon 5. kesäkuuta 2013 päivätyn komission tiedonannon ”Yhteenveto komission hallintosaavutuksista vuonna 2012” (COM(2013)0334),

–  ottaa huomioon komission kertomuksen saavutettuihin tuloksiin perustuvasta unionin varoja koskevasta arvioinnista (COM(2013)0461) sekä kertomuksen liitteinä olevat komission yksiköiden valmisteluasiakirjat (SWD(2013)0228 ja SWD(2012)0229),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan unionin talousarvion suojaamisesta vuoden 2012 loppuun (COM(2013)0682),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon nettomääräisten rahoitusoikaisujen määräämisestä jäsenvaltioille maatalous- ja koheesiopolitiikan alalla (COM(2013)0934),

–  ottaa huomioon komission vuosikertomuksen vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle vuonna 2012 toimitetuista sisäisistä tarkastuksista (COM(2013)0606) sekä kertomuksen liitteenä olevan komission yksiköiden valmisteluasiakirjan (SWD(2013)0314),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012 ja toimielinten vastaukset(80) (jäljempänä vuosikertomus) sekä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2012 koskevan tarkastuslausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta(81),

–  ottaa huomioon neuvoston 18. helmikuuta 2014 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2012 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05848/2014 – C7-0048/2014),

–  ottaa huomioon neuvoston 18. helmikuuta 2014 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2012 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä toimeenpanovirastoille (05850/2014 – C7-0049/2014),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(82) ja erityisesti sen 55, 145, 146 ja 147 artiklan,

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(83) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon tiettyjä yhteisön ohjelmien hallinnointitehtäviä hoitavien toimeenpanovirastojen asemasta 19. joulukuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003(84) ja erityisesti sen 14 artiklan 2 ja 3 kohdan,

–  ottaa huomioon aiemmat vastuuvapaudesta antamansa päätökset ja päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta 17. joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1303/2013(85),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 76 artiklan ja liitteen VI,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön sekä lausunnot valiokunnilta, joita asia koskee(A7-0242/2014),

A.  ottaa huomioon, että kyseessä on 19. peräkkäinen vuosi, jolloin tilintarkastustuomioistuin ei voinut antaa myönteistä tarkastuslausumaa tilien perustana olevien maksujen laillisuudesta ja asianmukaisuudesta;

B.  katsoo, että myönteisen tarkastuslausuman jatkuva puuttuminen voi heikentää unionin varainkäytön ja politiikkojen oikeutusta;

C.  katsoo, että tilanteessa, jossa resurssit ovat rajalliset talous- ja rahoituskriisin vuoksi, on entistä tärkeämpää noudattaa budjettikuria ja käyttää talousarviovaroja taloudellisesti;

D.  ottaa huomioon, että unionilla on uusi monivuotinen rahoituskehys vuosiksi 2014–2020(86);

E.  toteaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) mukaan komissio on viime kädessä vastuussa unionin talousarvion toteuttamisesta ja että jäsenvaltioiden on tehtävä komission kanssa vilpitöntä yhteistyötä varmistaakseen, että määrärahat käytetään moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

F.  ottaa huomioon, että SEUT-sopimuksen 287 artiklassa todetaan, että ”tilintarkastustuomioistuin antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle (…) lausuman tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta”;

G.  pitää entistä tärkeämpinä tuloksellisuuden tarkastuksia, joilla mitataan sitä, missä määrin menoilla on saavutettu asetetut tavoitteet;

H.  katsoo, että komission sekä varoja yhteistyössä hallinnoivien jäsenvaltioiden hallinnoinnista olisi annettava oikeudenmukainen kuva, jotta voidaan lisätä kansalaisten luottamusta toimielimiin;

I.  ottaa huomioon, että unionin varoja koskeva arviointikertomus (SEUT-sopimuksen 318 artikla) perustuu suhteessa tavoitteisiin saavutettuihin tuloksiin ja se tarjoaa tilaisuuden herätellä komissiossa uutta tuloskulttuuria;

J.  katsoo, että talousarvion valvontavaliokunnan olisi tulevaisuudessa osallistuttava tiiviimmin komission varojen käytön seurantaan; odottaa tiiviimpää yhteistyötä tilintarkastustuomioistuimen kanssa voidakseen antaa kauaskantoisia ehdotuksia tarkastusmenettelyn vaikuttavuuden parantamiseksi;

Maatalous- ja aluepolitiikka: puutteita komission ja jäsenvaltioiden hallinnoinnissa

Esittelijän ja varjoesittelijöiden 5. marraskuuta 2013 päivätty kirje komission puheenjohtajalle ja tämän vastaus

1.  ottaa huomioon, että virheet keskittyvät toistuvasti muutamiin jäsenvaltioihin, ja kehottaa siksi komissiota ottamaan suuremman ja painokkaamman vastuun suojatakseen unionin talousarviota taloudellisilta tappioilta;

2.  korostaa, että varainhoitovuosi 2012 oli kolmas peräkkäinen vuosi, jolloin virhetaso nousi;

3.  kehottaa sen vuoksi komissiota soveltamaan tiukemmin varainhoitoasetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 32 artiklan 5 kohtaa, jos virhetaso on jatkuvasti korkea, ja sen mukaisesti selvittämään valvontajärjestelmien heikkoudet ja toteuttamaan tai ehdottamaan asianmukaisia toimenpiteitä, joita voivat olla mahdollinen yksinkertaistaminen, valvontajärjestelmien vahvistaminen edelleen ja ohjelmien tai täytäntöönpanojärjestelmien uudelleensuunnittelu;

4.  katsoo, että virheen riski unionin politiikanaloilla, erityisesti yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin alalla, on suurempi, jos kyseiset politiikat ovat erityisen monimutkaisia ja jäsenvaltiot ovat haluttomia ottamaan käyttöön asianmukaisia valvonta- ja raportointijärjestelmiä; kehottaa kaikkia unionin päätöksentekoon osallistuvia toimijoita jatkamaan yksinkertaistamista, erityisesti laatimalla yksinkertaisia ja todennettavissa olevia tukikelpoisuussääntöjä, vähentämällä byrokratiaa ja suunnittelemalla asianmukaisia ja tehokkaita tarkastuksia;

5.  panee merkille, että Euroopan unionin talousarvion suojaamista koskevan komission tiedonannon(87) mukaan yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin aloilla kahdeksan jäsenvaltion osuus rahoitusoikaisuista on 90 prosenttia; kehottaa sen vuoksi komissiota kiinnittämään erityistä huomiota kyseisiin valtioihin;

6.  toteaa varainhoitovuodelta 2012 myönnettävää vastuuvapautta käsittelevän esittelijän ja varjoesittelijöiden vaatineen komissiolta tiukempien rahoitusoikaisujen määräämistä jäsenvaltioille, joiden hallinnointi- ja valvontajärjestelmissä on jatkuvasti systeemisiä puutteita;

7.  panee merkille, että komission puheenjohtaja lupasi vastauksessaan

(a)  tiukentaa niiden jäsenvaltioiden tarkastuksia ja valvontaa, joilla on huomattavin riskiprofiili unionin ohjelmien hallinnoinnissa ja valvonnassa,

(b)  keskeyttää edelleen maksut ja lopettaa ohjelmien toteuttamisen, jos se on oikeudellisesti mahdollista, jos havaitaan vakavia puutteita,

(c)  antaa edelleen käyttöön tarvittavia taloudellisia tietoja, joiden avulla jäsenvaltioita voidaan arvioida syvällisesti;

8.  panee tyytyväisenä merkille komission tiedonannon unionin talousarvion suojaamisesta, sillä siinä on ensimmäistä kertaa katsaus rahoitusoikaisujen tilanteeseen yksittäisissä jäsenvaltioissa, mutta vaatii syvällisempää vuotuista arviota kunkin jäsenvaltion tilanteesta sekä tietoja siitä, kuinka paljon rahaa voitaisiin tosiasiallisesti siirtää takaisin unionin talousarvioon;

Komission tiedonanto nettomääräisten rahoitusoikaisujen soveltamisesta jäsenvaltioissa maatalouden ja koheesiopolitiikan osalta(88)

9.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio julkaisi kyseisen tiedonannon vastauksena parlamentin jäsenten kirjeeseen vielä joulukuussa 2013;

10.  pitää myönteisinä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttyjä ohjelmakautta 2014–2020 koskevia uusia sääntöjä, joihin sisältyvät muun muassa tarkastus- ja varmentamisviranomaisten nimeäminen, tarkastusviranomaisten akkreditointi, tilien tarkastamis- ja hyväksymismenettelyt, rahoitusoikaisut ja nettomääräiset rahoitusoikaisut, oikeasuhteinen valvonta sekä ennakkoehdot ja joilla pyritään alentamaan virhetasoa edelleen; kannattaa tässä yhteydessä koheesiopolitiikan suuntaamista yhä enemmän tuloksiin ja temaattista keskittämistä, joilla varmistettaisiin yhteisrahoitettujen toimien suuri lisäarvo; pitää samoin myönteisenä vakavan puutteen määrittelyä sekä oikaisujen määrän ennakoitua korottamista, jos puutteet toistuvat;

11.  panee myönteisenä, että uudella ohjelmakaudella 2014–2020 voidaan määrätä nettomääräisiä rahoitusoikaisuja ja niitä on määrättävä, jos koheesiopolitiikan toteutuksessa ilmenee vakavia puutteita, ja että ne ovat edelleen käytäntönä maatalouden alalla;

12.  pitää pikaisia ja oikein sovellettuja nettomääräisiä rahoitusoikaisuja tehokkaana keinona unionin talousarvion suojaamiseksi ja katsoo, että takaisinperinnät ja rahoitusoikaisut on otettava huomioon yleisen sisäisen valvonnan järjestelmän kattavassa arvioinnissa; pyytää sen vuoksi tilintarkastustuomioistuinta sopimaan komission kanssa siitä, miten näiden korjaavien toimien vaikutus unionin talousarvion suojaamiseen otetaan huomioon;

Tiedonannon arviointi

a.Maatalous ja luonnonvarat

13.  panee merkille, että kaikki maatalouden alan rahoitusoikaisut ovat nettomääräisiä oikaisuja; painottaa, että nettomääräisten rahoitusoikaisujen käyttäminen maatalouden alalla ei vielä merkitse odotettua edistymistä, koska

(a)  jo komission nykyisten sisäisten ohjeellisten viitearvojen mukaan sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyn kesto ei saa ylittää kahta vuotta,

(b)  tiedonannon liitteessä I mainituissa sovellettavien rahoitusoikaisujen oikeasuhteisuuden määrittämistä koskevissa ”uusissa” perusteissa ja menetelmissä viitataan nimenomaisesti suuntaviivoihin, jotka perustuvat nykyisiin, komission jo 23. joulukuuta 1997 antamiin suuntaviivoihin; pitää hämmästyttävänä, että komissio ei ole lähes 20 vuoteen kyennyt lyhentämään tarkastusmenettelyjen kestoa alle itse määräämiensä viitearvojen; pitää kuitenkin välttämättömänä, että sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyä nopeutetaan ja rahoitusoikaisujen soveltamista koskevia perusteita ja menetelmiä parannetaan edelleen kaavailluissa uusissa suuntaviivoissa esitettyä enemmän, jotta tarkastusmenettely olisi täysin toimiva,

(c)  jäsenvaltiot eivät toimita nopeasti, yksinkertaisesti ja tehokkaasti todisteita siitä, että komission esittämä nettomääräinen rahoitusoikaisu ei ole perusteltu, mikä viivyttää usein tapausten käsittelyä;

b.Koheesiopolitiikka

14.  toteaa, että riippuu useista tekijöistä, johtaako uusi väline nettomääräisten rahoitusoikaisujen lisääntymiseen ja siten virhetason alenemiseen koheesiopolitiikan alalla; pitää lisäksi ongelmallisina jäsenvaltioiden mahdollisuuksia välttää nettomääräiset rahoitusoikaisut (ei rajoituksia hankkeen korvaamiselle 15. helmikuuta vuoteen n+1 mennessä, ei aikarajaa jälkikäteen tehtäville ilmoituksille, kun kyseessä ovat jäsenvaltion omat virheet, pitkällinen vastaväitemenettely);

15.  pyytää komissiota esittämään viipymättä ehdotuksen kaikkien korvaavien hankkeiden rajoittamisesta tai jopa kieltämisestä;

16.  katsoo, että välineen vaikuttavuutta koheesiopolitiikan kannalta ei voi vielä arvioida sen vuoksi, että sen soveltaminen riippuu eräästä todennäköisesti huhtikuussa 2014 hyväksyttävään delegoituun säädökseen sisältyvästä yksityiskohdasta;

17.  huomauttaa lisäksi, että monien jäsenvaltioiden tarkastuskertomukset ovat yksi komission tarkastuslausuman tiedonlähteistä, mutta ne ovat usein virheellisiä, niissä aliarvioidaan riski- ja virhetaso ja ne ovat siksi osittain epäluotettavia(89); toteaa tilintarkastustuomioistuimen myös vahvistaneen vasta äskettäin, että ”Euroopan komissio kohtaa haasteita luottaessaan tuloksiin, joita jäsenvaltiot ovat saaneet EU:n aluerahastoihin kohdistamistaan tarkastuksista”(90);

Komission varaumat, velvoittavien sitoumusten syyt

18.  palauttaa mieliin, että aloittaessaan tehtävässään vuonna 2005 Barroson komissio vaati, että ”tilintekovelvollisuutta olisi lujitettava pyrkimällä saamaan Euroopan tilintarkastustuomioistuimelta myönteinen tarkastuslausuma”(91);

19.  muistuttaa, että hyvä yhteistyö on ensiarvoisen tärkeää erityisesti yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin alalla; kehottaa sen vuoksi kaikkia unionin päätöksentekoon osallistuvia toimijoita lisäämään tehokkuutta, erityisesti laatimalla yksinkertaisia ja todennettavissa olevia tukikelpoisuussääntöjä, laatimalla unionin varojen saantia koskevat selkeät säännöt ja menettelyt, vähentämällä byrokratiaa ja suunnittelemalla asianmukaisia ja kustannustehokkaita tarkastuksia;

20.  panee huolestuneena merkille, että varainhoitovuosi 2012 oli kolmas peräkkäinen vuosi, jolloin virhetaso nousi, myös tilintarkastustuomioistuimen uusi menetelmä huomioon ottaen;

21.  on edelleen erittäin huolissaan siitä, että vuosikausia jäsenvaltioiden olisi pitänyt pystyä havaitsemaan itse suurin osa tilintarkastustuomioistuimen havaitsemista virheistä; katsoo sen vuoksi, että joidenkin jäsenvaltioiden valvontaa koskevat tilastot sekä tarkastustulokset ja -menetelmät ovat riittämätön perusta komission arvioinnille ja rahoitusoikaisuille, ja odottaa asiassa huomattavia parannuksia rahoituskaudella 2014–2020;

22.  kehottaa sen vuoksi SEUT-sopimuksen 287 artiklan 3 kohdan mukaisesti kansallisia tarkastuselimiä ja tilintarkastustuomioistuinta tekemään tiiviimpää yhteistyötä yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin valvonnan alalla;

23.  toteaa, kuten komissio yhä uudelleen osoittaa, että noin 80:tä prosenttia varoista hallinnoidaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa; muistuttaa kuitenkin, että SEUT-sopimuksen 317 artiklassa määrätään, että komissiolla on lopullinen vastuu talousarvion toteuttamisesta; edellyttää jäsenvaltioilta kuitenkin täyttä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että ne soveltavat täysin moitteetonta varainhoitoa ja valvontaa koskevia sääntöjä;

24.  katsoo, että pakollinen raportointi ja parannusten tekeminen ovat toimiva ja riittävä vastuuvapausmenettelyn väline, jonka tavoitteena on saada aikaan tuntuvia vaikutuksia virhetasoon;

25.  korostaa, että parlamentti esittää varauman vain aloilla, joiden osalta se ei ole saanut komissiolta ja/tai tilintarkastustuomioistuimelta riittäviä takeita, joilla sen huolenaiheet osoitettaisiin turhiksi, ja katsoo, että jos varaumia on esitetty, komission on ensiarvoisen tärkeää osoittaa parlamentille, millaisiin vakuuttaviin korjaaviin toimiin on ryhdytty parlamentin huolten hälventämiseksi;

26.  näkee varaumassa uuden tehokkaan talousarvion valvonnan välineen, koska parlamentti on sitoutunut valvomaan tarkasti toimia, joilla komissio ja jäsenvaltiot pyrkivät poistamaan nämä ongelmat, voidakseen perustella etenkin vastuuvapauden myöntämistä koskevat päätökset kansalaisille;

… maatalouden toimintalohkossa

27.  toteaa, että maaseudun kehittämisen, ympäristön, kalastuksen ja terveysasioiden toimintalohkon virhetaso on 7,9 prosenttia; pitää valitettavana, että maksupyyntöjen, maksujen, tarkastusten ja ilmoitettujen tilastojen välisen viipeen vuoksi virhetasossa ei voida odottaa huomattavaa laskua ainakaan ennen vuotta 2014, vaikka vuonna 2012 hyväksyttiin toimintasuunnitelma;

28.  panee merkille, että komission sisäinen tarkastus (IAS) havaitsi, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston tarkastusstrategia ei ollut riittävän muodollinen eli siinä oli aukkoja tarkastuksen alan määritelmässä, määrällisten ja mitattavissa olevien tavoitteiden asettamisessa (esim. tarkastuksen kattavuus) ja siihen liittyvässä kapasiteetin analysoinnissa; on huolissaan IAS:n havainnosta, jonka mukaan tarkastussuunnitelmia ei tuettu riittävän hyvin riskinarvioinneilla ja tarkastuksia oli suorittamatta huomattavasti (13 prosenttia vuosien 2007–2010 sitoumuksista vielä avoinna) huolimatta maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pyrkimyksistä purkaa sumaa;

29.  panee merkille, että komissio on ilmoittanut virheistä Ranskan ja Portugalin viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmissä (LPIS) vuodesta 2006 alkaen; huomauttaa, että ennen vuotta 2010 kyseisissä maissa ei ollut käynnistetty oma-aloitteista toimintasuunnitelmaa; arvostelee sitä, että komission alulle panemat toimintasuunnitelmat käynnistettiin Portugalissa vasta vuonna 2010 ja Ranskassa vasta vuonna 2013; katsoo, että tapa, jolla komissio käsittelee LPIS-järjestelmän puutteita rahoitusoikaisujen laskemiseksi, johtaa pitkiin sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyihin, toimintasuunnitelmien myöhästyneeseen hyväksymiseen ja varaumien esittämiseen vuotuisissa toimintakertomuksissa, mutta sen avulla voidaan toteuttaa todellisia rahoitusoikaisuja, kuten parlamentti ja tilintarkastustuomioistuin ovat pyytäneet, kiinteämääräisten oikaisujen sijaan, koska jäsenvaltiot ja edunsaajat voivat riitauttaa ne; tukee komission toimintatapaa ja vaatii parantamaan järjestelmiä kaikin keinoin, erityisesti henkilöstöä kouluttamalla, jotta voidaan lisätä järjestelmien vaikuttavuutta ja nopeutta;

30.  haluaisi saada tietoa unionin tukien, avustusten ja muiden rahoitusvälineiden kokonaismäärästä, joka on käytetty LPIS-järjestelmän perustamiseen ja parantamiseen päätöksen tekemisestä alkaen, mahdollisuuksien mukaan jäsenvaltioittain jaoteltuna;

31.  huomauttaa erityisesti, että tilintarkastustuomioistuimen vuonna 2006 Ranskassa ja Portugalissa havaitsemia virheitä, jotka komissio vahvisti vuonna 2008, ei ollut vielä vuonna 2012 korjattu täydellisesti huolimatta jäsenvaltioiden päätöksistä määrätä kiinteämääräisiä oikaisuja; korostaa, että vuosina 2006–2013 maksettiin suoria tukia, joiden laillisuutta ja asianmukaisuutta ei ollut täysin varmistettu; on huolissaan unionin talousarviosta, koska vuosina 2008–2013 Ranskassa ja vuosina 2010–2013 Portugalissa virheellisesti maksetuista varoista, jotka perustuivat LPIS-järjestelmään edelleen sisältyneisiin virheisiin, jotka havaittiin vuonna 2006, ei ole suoritettu rahoitusoikaisuja; panee kuitenkin merkille, että komissio sovelsi jo vuonna 2008 Ranskassa ja vuonna 2010 Portugalissa nettomääräisiä rahoitusoikaisuja; pyytää komissiota kattamaan tällaisten virheiden koko taloudellisen riskin unionin talousarviossa nettomääräisillä rahoitusoikaisuilla;

32.  toteaa, että sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyt kestävät aivan liian kauan, jotta niillä voisi suojata unionin talousarviota vaikuttavasti; pitää valitettavina vuosien ajan estettyinä olevia hallintovalmiuksia ja unionin talousarviolle aiheutuneita tulo- ja korkotappioita;

33.  ottaa huomioon, että maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja on säilyttänyt maineeseen liittyvän varauman, joka koskee sertifioitujen luonnonmukaisten tuotteiden valvonnan ja tarkastusten puutteita; odottaa komissiolta korjaavia toimia, joilla varmistetaan, että riittävien tarkastusten puuttuminen ei johda kilpailun epäoikeudenmukaiseen vääristymiseen luonnonmukaista ja tavanomaista maataloutta harjoittavien viljelijöiden välillä;

34.  hyväksyy seuraavat maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtajan esittämät varaumat:

   varauma, joka koskee vakavia puutteita Bulgarian, Ranskan ja Portugalin suoran tuen järjestelmissä
   varauma, joka koskee kaikkia maaseudun kehittämiseen liittyviä menoja
   varauma, joka koskee luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmän puutteita;

… aluepolitiikan, energian ja liikenteen toimintalohkossa

35.  toteaa, että aluepolitiikan toimintalohkon virhetaso on 6,8 prosenttia;

36.  huomauttaa, että sekä tilintarkastustuomioistuimen että komission tarkastusten mukaan jäsenvaltioiden kaikki tarkastusviranomaiset eivät hoida tarkastustehtäväänsä riittävän huolellisesti, ja katsoo, ettei ole riittävän selvää, parantavatko viranomaiset valvontajärjestelmiä kestävästi ja minkä seikkojen suhteen ne tekevät niin;

37.  panee merkille, että jäsenvaltioiden viranomaiset ovat tulkinneet ohjeita eri tavoin, erityisesti tilastollisen otannan ja tarkastusten kattavuuden osalta; on erittäin huolissaan siitä, että IAS havaitsi huomattavia vaihteluja paikalla tehtävien testien laajuudessa ja perusteellisuudessa;

38.  toteaa, että komissio ei tee kansallisille hallintoviranomaisille ja lopullisille edunsaajille riittävästi omia satunnaisotantaan perustuvia tarkastuksia;

39.  hyväksyy aluepolitiikan pääosaston pääjohtajan esittämät varaumat, jotka koskevat EAKR:n, koheesiorahaston ja liittymistä valmistelevan tukivälineen ohjelmakauden 2007–2013 hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä 17 jäsenvaltiossa (72 ohjelmaa) ja 12:ssa Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmassa; hyväksyy myös EAKR:n, koheesiorahaston ja liittymistä valmistelevan tukivälineen ohjelmakauden 2000–2006 hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä viidessä jäsenvaltiossa (11 ohjelmaa) koskevan varauman; toteaa tässä yhteydessä erityisesti, että

   kaikkien jäsenvaltioiden tarkastusviranomaisten on otettava tarkastustehtävänsä vakavammin hallinnointi- ja valvontajärjestelmien parantamiseksi pysyvästi,
   komission on toimitettava lopullisiin edunsaajiin ja hyväksynnästä vastaaviin viranomaisiin kohdistuvia tarkastuksia vuonna n jäsenvaltioissa, joiden hallinnointi- ja valvontajärjestelmissä on havaittu puutteita vuonna n-1,
   komission on sitouduttava tarkastamaan kaikki toimenpideohjelmat ainakin kerran ohjelmakauden aikana,
   komission on raportoitava hyvissä ajoin vuoden 2013 vastuuvapausmenettelyä ajatellen mahdollisuudesta käyttää delegoituun säädökseen sisältyvää termiä ”vakava puute” käytännössä ja siitä aiheutuvista nettomääräisistä rahoitusoikaisuista;

ei aseta kyseenalaiseksi päätöstään myöntää vastuuvapaus mutta korostaa 34 ja 39 kohdassa mainittuja varaumia, joiden johdosta on tehtävä seuraavat velvoittavat sitoumukset

40.  kehottaa komissiota saattamaan maatalouspolitiikan alalla sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyt perustapauksissa päätökseen alle kahdessa vuodessa, kuten yli 15 vuotta sitten hyväksytty komission sisäinen vertailuarvo edellyttää;

41.  kehottaa komissiota ratkaisemaan maatalouden alalla viipymättä ongelmat, joita ilmenee maksajavirastoissa, joiden jäännösvirheriski ylittää komission määrittelemän 2 prosentin olennaisuusrajan; kehottaa sitä keskittämään toimenpiteensä erityisesti Ranskan, Bulgarian, Romanian, Portugalin ja Latvian maksajavirastoihin;

42.  kehottaa panemaan toimintasuunnitelmat ripeästi täytäntöön LPIS-järjestelmien puutteiden korjaamiseksi; vaatii määräämään osana sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettelyjä oikeasuhteisia nettomääräisiä rahoitusoikaisuja, jos toimintasuunnitelmien määräaikoja ei noudateta; toteaa, että yleisesti ottaen kuulemismenettelyt olisi saatettava päätökseen kahdessa vuodessa;

43.  kehottaa komissiota ilmoittamaan toimintasuunnitelmien täytäntöönpanon tilanteesta Ranskassa ja Portugalissa viimeistään 30. kesäkuuta 2014;

44.  katsoo, että jos LPIS-järjestelmissä esiintyy toistuvasti virheitä, tarvitaan asteittain nousevia seuraamuksia, jotka ovat huomattavasti korkeampia kuin nykyiset netto- ja kiinteämääräiset oikaisut; pyytää komissiolta asiaa koskevaa ehdotusta;

45.  kehottaa maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosastoa laatimaan ja virallistamaan valvontastrategiansa, suunnittelemaan uudelleen riskinarviointinsa asetettujen tavoitteiden mukaisesti ja varmistamaan asianmukaisen valvonnan aiempaa parempien määrällisten ja laadullisten keskeisten tulosindikaattoreiden avulla ja parantamaan indikaattoreiden julkistamista vuotuisessa toimintakertomuksessa;

46.  vaatii jäsenvaltioita tehostamaan ja tiukentamaan merkittävästi perustason tarkastuksiaan aluepolitiikan alalla komission ja tilintarkastustuomioistuimen suositusten mukaisesti;

47.  kehottaa komissiota ilmoittamaan pääosastojen toimintakertomuksissa, miten laajasti jäsenvaltioiden tarkastustilastot ja -kertomukset on tarkastettu, varmennettu ja validoitu ja kuinka syvällisesti tämä on tehty;

48.  kehottaa komissiota osoittamaan vuotuisissa toimintakertomuksissaan, kuinka sen omat riskianalyysit ovat vaikuttaneet omien tarkastusvalmiuksien käyttöön, mitä maita asia koskee ja onko puutteet korjattu; vaatii suorittamaan kansallisille avustusten myöntämisestä vastaaville viranomaisille ja lopullisille edunsaajille enemmän suoria satunnaisotantaan perustuvia tarkastuksia; toteaa, että tämä voisi olla mahdollista siirtämällä henkilöstöä ja/tai vähentämällä tarkastuksia jäsenvaltioissa, joiden virhetaso on alhainen;

49.  huomauttaa, että komission omia tarkastuksia koskevien suuntaviivojen olisi oltava komissiota velvoittavia; kehottaa komissiota esittämään ne jo vuoden 2013 vastuuvapausmenettelyn yhteydessä; vaatii tätä tarkoitusta varten selkeitä tietoja siitä, missä määrin sellaisia jäsenvaltioita ja ohjelmia, joissa on aiemmin esiintynyt puutteita, on otettu erityisen tarkastuksen kohteiksi ja miten paljon nettomääräisiä rahoitusoikaisuja voidaan nopeuttaa; painottaa, että tämä lähestymistapa olisi sisällytettävä jo piakkoin hyväksyttäviin delegoituihin säädöksiin ja täytäntöönpanosäädöksiin;

50.  edellyttää komission parantavan omia tarkistuksiaan, jotka koskevat tilintarkastuselinten vuotuisia tarkastuskertomuksia, voidakseen varmistaa, että tarkastajat pystyvät jäsenvaltioiden tarkastusten perusteella tekemään johtopäätöksiä virhetason luotettavuuden vaikutuksista, ja edellyttää sen vahvistavan tarkastusvarmuusprosessiaan; katsoo, että näihin epäjohdonmukaisuuksiin on puututtava mahdollisimman pian, jotta voidaan vähentää järjestelmän puutteiden ja/tai virheiden ja sääntöjenvastaisuuksien havaitsematta jäämisen riskiä;

51.  on tietoinen siitä, että oikeusvaltion periaatteen mukaisesti tuleviin nettomääräisiin rahoitusoikaisuihin ei voi liittyä automaattista rangaistusta; kehottaa siksi komissiota tekemään kaikkensa nettomääräisten oikaisujen tai maksujen keskeyttämisen määräämistä edeltävien kuulemismenettelyjen lyhentämiseksi; pyytää komissiolta asiasta kertomusta ja ehdotusta; ilmoittaa jo nyt aikovansa tukea komissiota tässä asiassa, jos jäsenvaltiot esittävät vastalauseita;

52.  kehottaa komissiota sisällyttämään vuotuiseen kertomukseen unionin talousarvion suojaamisesta kappaleen nettomääräisistä rahoitusoikaisuista jäsenvaltioittain;

53.  pyytää komissiota nimeämään yhteistä hallinnointia koskevassa tiedonannossa ne kolme jäsenvaltiota, joilla on korkeimmat virhetasot ja eniten rahoitusoikaisuja ja joita vastuuvapauden myöntävä viranomainen kuulee vastuuvapausmenettelyssä;

54.  kehottaa lainsäätäjää rajoittamaan mahdollisimman pian ajallisesti ja taloudellisesti mahdollisuutta korvata virheitä sisältävät hankkeet 15. helmikuuta vuoteen n+1 mennessä;

55.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta käyttämään enemmän tuloksellisuuden tarkastuksia, jotta voidaan verrata eri maiden meno-ohjelmia; vaatii toistamiseen tilintarkastustuomioistuimelta maakohtaisia erityiskertomuksia virheille alteimmista jäsenvaltioista (liittovaltiot) ja jäsenvaltioista, joihin on kiinnitetty erityistä huomiota (korkea virhetaso);

56.  pyytää seuraavia toimia:

   pääosastojen, joita asia koskee, olisi luotava uusi vankempi tarkastusstrategia joissakin jäsenvaltioissa havaittujen, 47, 48 ja 49 kohdassa tarkoitettujen puutteiden korjaamiseksi,
   jäsenvaltioiden tarkastus- ja valvontakertomusten (47 ja 48 kohta) laadun tarkastamista olisi tehostettava,
   komission paikalla suorittamia satunnaisotantaan perustuvia tarkastuksia olisi lisättävä ja nettomääräisiä rahoitusoikaisuja (13 kohta) olisi käytettävä järjestelmällisemmin,
   yhteisiä säännöksiä koskevaan delegoituun säädökseen olisi sisällytettävä yksityiskohtaiset säännöt, jotta voidaan laatia vakavan puutteen määritelmä ja arvioida hallinnointi- ja valvontajärjestelmien keskeiset vaatimukset (216 kohta),
   maksujen vähennyksiä ja hallinnollisia seuraamuksia olisi kasvatettava asteittain, jos suoria tukia tai maaseudun kehittämiseen myönnettävää tukea saavat lopulliset edunsaajat eivät täytä tukikelpoisuusperusteita tai jos LPIS-järjestelmässä on toistuvia puutteita,
   keskeytysmekanismia olisi käytettävä ennakkovälineenä unionin talousarvion suojaamiseksi (42 kohta),
   maksujen keskeyttäminen ja lykkääminen, rahoitusoikaisut ja takaisinperinnät olisi esitettävä yksityiskohtaisesti seuraavassa vuotuisessa kertomuksessa unionin talousarvion suojaamisesta, ja rakenne- ja koheesiopolitiikan varojen osalta ne olisi esitettävä kertomuksissa vuodesta 2016 alkaen (52 kohta),
   pääosastojen vuotuisiin toimintakertomuksiin olisi sisällyttävä tiedot varaumista, jotka koskevat unionin talousarviolle aiheutuvaa riskiä, ja kyseiset varaumat olisi poistettava vasta, kun puutteet on korjattu jäsenvaltioiden toimin ja sääntöjenvastaiset menot on peritty takaisin; vuotuisissa toimintakertomuksissa olisi myös mainittava virhetaso ja arvio jäännösvirhetasosta sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat toteuttaneet korjaavia toimia,
   olisi laadittava uusi laaja-alainen kertomus siitä, kuinka uusia ehkäiseviä ja korjaavia toimia toteutetaan vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen aikana, ja siinä olisi arvioitava mahdolliset riskit, jotka aiheutuvat lopullisen lainsäädännön ja komission ehdotusten välisistä eroista,
   kuulemis- ja sovittelumenettelyjä olisi yksinkertaistettava, jotta koko sääntöjenmukaisuuden tarkastusmenettely lyhenee kahteen vuoteen kaikissa perustapauksissa (40 kohta),
   Ranskaa ja Portugalia varten olisi laadittava kattavat maatalouden alan toimintasuunnitelmat muun muassa niiden LPIS-järjestelmien päivittämiseksi, kuten 44 kohdassa vaaditaan,
   kansallisia vahvistuslausumia varten olisi otettava käyttöön malli ja suositukset,
   olisi rajoitettava mahdollisuutta korvata virheitä sisältävät hankkeet uusilla hankkeilla 15. helmikuuta vuoteen n+1 mennessä,
   maksattamatta olevia määriä olisi hyödynnettävä paremmin ja ennakkorahoitusjaksoa olisi rajoittava,
   komission olisi saatava aikaan sitovia kahdenvälisiä sopimuksia eurooppalaisen ohjausjakson mallin mukaisesti niiden jäsenvaltioiden kanssa, joihin on kiinnitetty erityistä huomiota;

57.  kehottaa parlamentin uutta puhemiestä toimittamaan edellä esitetyt sitoumukset kaikille komission puheenjohtajan tehtävään ehdolla oleville ja pyytämään, että komissio sitoutuu niihin, jotta edellä esitetyt toimet voidaan toteuttaa vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaalien jälkeen; kehottaa myös uutta parlamenttia sisällyttämään edellä esitetyt sitoumukset uuden komission jäsenehdokkaiden kuulemistilaisuuksien kirjalliseen menettelyyn ja vaatimaan asianmukaisia lupauksia, jotta unionin talousarviota voidaan suojata paremmin;

58.  kehottaa komissiota laatimaan rekisterin kaikista jäsenvaltioiden tiedotusvälineille päätyvistä unionin varoista, jotka ovat peräisin rakennerahastoista tai maatalousrahastoista, maaseudun kehittäminen mukaan lukien;

59.  kehottaa komissiota keskittymään virheille alttiisiin jäsenvaltioihin tai jäsenvaltioihin, joissa virheitä on esiintynyt paljon;

60.  kehottaa jäsenvaltioita, jotka eivät ole vielä ottaneet käyttöön vapaaehtoista jäsenvaltioiden lausumaa, tekemään niin varainhoitoasetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklassa tarkoitetun johdon vahvistuslausuman perusteella; vaatii komissiota laatimaan mahdollisimman pian mallin johdon vahvistuslausumalle; muistuttaa tässä yhteydessä jäsenvaltioiden lausumia käsittelevän toimielinten välisen työryhmän käynnissä olevasta työstä, jonka tulos on erittäin riippuvainen johdon vahvistuslausumien uudesta sisällöstä;

61.  kehottaa komissiota seuraamaan kansallisten tarkastusviranomaisten sertifiointiprosessia jäsenvaltioissa, joiden virhetaso on toistuvasti korkea; kannustaa komissiota antamaan asiasta tiedonannon ja lainsäädäntöehdotuksen;

62.  kehottaa komissiota noudattamaan varainhoitoasetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 32 artiklan 5 kohtaa, jos virhetaso on jatkuvasti korkea, ja näin ollen yksilöimään valvontajärjestelmien puutteet, arvioimaan mahdollisten korjaavien toimien kustannukset ja hyödyt sekä toteuttamaan tai ehdottamaan asianmukaisia toimenpiteitä, joita voivat olla yksinkertaistaminen, valvontajärjestelmien tehostaminen ja ohjelmien tai täytäntöönpanojärjestelmien uudelleensuunnittelu;

63.  kehottaa vähentämään huomattavasti raportointivaatimuksia ja tarkastusten tiheyttä jäsenvaltioissa, joiden virhetaso on jatkuvasti erittäin matala; kannustaa komissiota antamaan asiasta tiedonannon, johon sisältyvät tehokkaat ja vaikuttavat valvontaperiaatteet ja jonka perusteella voidaan lisätä resursseja valvontatoimiin maissa, joiden virhetaso on korkea;

64.  pyytää komissiota puuttumaan ”bulvaanien” ongelmaan julkisissa tarjouskilpailuissa ja vaatii, että julkisten hankintamenettelyjen kaikki vaiheet julkaistaan mahdollisimman avoimesti internetissä ja että siellä ilmoitetaan myös aliurakoitsijat;

65.  kehottaa komissiota tarkastelemaan yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa harjoitettavaan hallinnointiin liittyviä sisäisiä rakenteitaan ja esittämään parlamentille suosituksia siitä, että jäsenvaltioiden kansallisten maksu-, hallinto- ja tarkastuselinten johtajiksi nimitettäisiin unionin virkamiehiä vastaamaan unionin varojen käytöstä;

66.  suosittelee, että vaaleilla valittu uusi parlamentti varmistaa asiasta vastaavien valiokuntien välityksellä, että vastaavat komission jäsenet sitoutuvat kuulemistilaisuuksia edeltävässä kirjallisessa menettelyssä muodollisesti toteuttamaan korjaavat toimet määritellyn ajan kuluessa; toteaa, että näiden sitoumusten ja komission ja neuvoston kertomusten avulla parlamentti voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen vuoden 2013 vastuuvapausmenettelyssä;

67.  pyytää uutta parlamenttia tutkimaan tässä mielessä kaikki oikeudelliset mahdollisuudet, jotta monivuotisen rahoituskehyksen puolivälin arvioinnin yhteydessä voidaan tarvittaessa parantaa lainsäädäntöä edelleen;

Tilintarkastustuomioistuimen tarkastuslausuma

Tilinpäätös – puhdas lausuma

68.  on tyytyväinen siihen, että unionin tilinpäätös varainhoitovuodelta 2012 antaa olennaisilta osiltaan oikeat ja riittävät tiedot unionin taloudellisesta asemasta 31. päivältä joulukuuta 2012 sekä toimien tuloksista, rahavirroista ja nettovarallisuuden muutoksista päättyneeltä varainhoitovuodelta;

69.  huomauttaa, että tilintarkastustuomioistuin antaa paitsi lausuman tilien luotettavuudesta myös kolme lausumaa tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta; katsoo, että lausuntojen suuren määrän vuoksi parlamentin jäsenten on vaikea arvioida, kuinka komissio on toteuttanut talousarvion;

70.  pitää epänormaalina sellaisen tilinpäätöksen esittämistä, jossa on 40,4 miljardia euroa negatiivista nettovarallisuutta, ja pohtii, eikö jäsenvaltioilta henkilöstön eläkkeitä varten kerättävä määrä, 42,5 miljardia euroa, pitäisi ottaa talousarvioon varallisuudeksi, koska kyseessä on selvästi sitoumus; panee merkille komission tilinpitäjän selityksen, jonka mukaan asiaan on sovellettu kansainvälisiä julkisen sektorin tilinpitostandardeja; pyytää tilintarkastustuomioistuinta ilmaisemaan selvän kantansa asiaan; kehottaa määrittämään sen riskin suuruuden, että kyseistä määrää ei jäsenvaltioiden rahoitustilanne huomioon ottaen anneta käyttöön; kehottaa harkitsemaan unionin eläkerahaston perustamista, jotta kyseiset henkilöstöä koskevat rahoitussitoumukset voidaan poistaa taseesta;

Tulojen laillisuus ja asianmukaisuus – puhdas lausuma

71.  panee tyytyväisenä merkille, että 31. joulukuuta 2012 päättyneen varainhoitovuoden osalta tarkastetut tilinpäätöksen perustana olevat tulot ovat olennaisilta osiltaan lailliset ja asianmukaiset;

Sitoumusten laillisuus ja asianmukaisuus – puhdas lausuma

72.  panee tyytyväisenä merkille, että 31. joulukuuta 2012 päättyneen varainhoitovuoden osalta tarkastetut tilinpäätöksen perustana olevat sitoumukset ovat olennaisilta osiltaan lailliset ja asianmukaiset;

Maksujen laillisuus ja asianmukaisuus – kielteinen lausuma

73.  on erittäin pahoillaan siitä, että maksujen virhetaso on edelleen olennainen; muistuttaa komissiota siitä, että parlamentti soveltaa lähestymistapaa, jonka mukaan virheitä ei sallita lainkaan;

74.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta arvioimaan yksinkertaiseen virhetasoon perustuvan analyysin asianmukaisuuden ja pyytää ottamaan siinä huomioon riippumattoman asemansa mukaisesti olennaisuusrajan(92);

75.  huomauttaa, että kansainvälisten tilintarkastusstandardien mukaisesti ulkoisen tarkastajan olisi asetettava virheiden olennaisuusraja riippumattomasti;

76.  arvostaa tilintarkastustuomioistuimen menetelmää, jossa se valitsee vuosittain tarkastuksen kohteeksi satunnaisotantaan perustuvan edustavan otoksen maita ja ohjelmia vaihtuvien painopisteiden mukaisesti; vaatii kuitenkin lisäksi riskiperusteisia ja ohjelmakohtaisia kertomuksia eri jäsenvaltioista alkaen vuoden 2014 vuosikertomuksesta;

77.  on tietoinen siitä, että tilintarkastustuomioistuimen kielteisen lausuman perustana on havainto, että valvontajärjestelmät ovat vain osittain vaikuttavia ja että sen vuoksi maksujen todennäköisin virhetaso on 4,8 prosenttia;

78.  panee huolestuneena merkille, että kaikkien toimintamenoja sisältävien toimintalohkoryhmien virhetaso on olennainen;

79.  korostaa, että virheet on erotettava petoksista, ja katsoo, että suurimmassa osassa tapauksia virheet johtuvat unionin ja jäsenvaltioiden monimutkaisiin sääntöihin liittyvistä hallinnollisista erehdyksistä, jotka voidaan korjata; edellyttää, että asianomaiset toimielimet kiinnittävät suurelle yleisölle ja tiedotusvälineille suunnatussa viestinnässään asiaankuuluvaa huomiota kyseiseen eroon;

80.  palauttaa mieliin, että maksujen todennäköisimmäksi virhetasoksi arvioitiin 3,9 prosenttia varainhoitovuonna 2011, 3,7 prosenttia varainhoitovuonna 2010 ja 3,3 prosenttia varainhoitovuonna 2009; pitää virhetason nousua valitettavana, koska vuosien 2007, 2008 ja 2009 myönteinen kehityssuunta on kääntynyt; myöntää kuitenkin, että ohjelmien päättämisvaiheessa suoritetaan enemmän maksuja, mikä saattaa olla yksi syy virhetason nousuun;

81.  on erittäin pahoillaan siitä, että puheenjohtaja Barroson johtama komissio ei ole onnistunut noudattamaan sitoumustaan saada kaikilta osin myönteinen tarkastuslausuma(93);

82.  toteaa huolestuneena, että nousu koskee kaikkia toimintamenojen aloja, joskin ”maaseudun kehittäminen, ympäristöasiat, kalastus ja terveysasiat” on toimintalohkoryhmistä virhealtein ja sen virhetaso on arviolta 7,9 prosenttia, ja että seuraavana on toimintalohkoryhmä ”aluepolitiikka, energia ja liikenne”, jonka virhetasoksi arvioidaan 6,8 prosenttia;

83.  toteaa, että arvioidun virhetason nousu oli suurin työllisyys- ja sosiaaliasioiden, maatalouden (maaseudun kehittäminen, markkinatoimenpiteet ja suorat tuet), aluepolitiikan ja energian sekä liikenteen menoaloilla;

84.  korostaa, että arvioidun virhetason nousu johtuu osaksi tilintarkastustuomioistuimen otantatavan muutoksesta, koska tapahtumista poimittuun otokseen sisältyy nyt ainoastaan välimaksuja, loppumaksuja sekä ennakoiden tilinpidollisia selvityksiä;

85.  panee merkille, että todennäköisimmän virhetason muutoksen se osuus, joka johtuu tilintarkastustuomioistuimen otantatavan muutoksesta, on enintään 0,3 prosenttiyksikköä ja että muutos on pääasiallinen syy arvioidun virhetason nousuun ulkosuhteiden, unionin ulkopuolelle suunnatun tuen ja laajentumisasioiden sekä tutkimuksen ja muiden sisäisten politiikkojen alalla;

86.  panee tyytyväisenä merkille, että tilintarkastustuomioistuin päätti vuonna 2012 käsitellä kaikkia unionin toimielinten ja elinten hankintamenettelyihin liittyviä vakavia virheitä virheinä, jotka voidaan ilmaista kvantitatiivisesti, kuten se on jo käsitellyt jäsenvaltioiden ja kansainvälisten järjestöjen virheitä; toteaa, että tilintarkastustuomioistuin ei ole muuttanut toimintatapaansa takautuvasti kattamaan unionin toimielinten ja elinten hankintatoimia ennen vuotta 2011;

87.  pyytää tilintarkastustuomioistuinta sopimaan komission kanssa yhteisestä menetelmästä virheiden laskemiseksi, sillä erilaiset lähestymistavat hämärtävät virheen todellista merkitystä hankkeen onnistumiselle ja vaikeuttavat hankkeiden realistista arviointia;

88.  suhtautuu myönteisesti siihen, että toimintatavan muutoksen ansiosta on mahdollista verrata yhteisesti hallinnoitujen menojen arvioitua virhetasoa (5,3 prosenttia) ja kaikkien muulla tavoin hallinnoitujen toimintamenojen virhetasoa (yhteensä 4,3 prosenttia);

89.  on tyytyväinen siihen, että tilintarkastustuomioistuin on arvioinut unionin toimielinten suoraan hallinnoimien hallintomenojen virhetasoksi 0 prosenttia;

90.  painottaa, että tukikelpoisuuteen liittyvät virheet vastaavat yli kahta kolmasosaa arvioidusta virhetasosta: julkisia hankintoja koskevia sääntöjä oli jätetty vakavalla tavalla noudattamatta (1,4 prosenttiyksikköä), hanke/toimi tai edunsaaja ei ollut lainkaan oikeutettu tukeen (1,1 prosenttiyksikköä), kuluilmoituksiin sisältyi tukeen oikeuttamattomia kuluja (1,0 prosenttiyksikköä) tai maatalouden alalla oli esitetty virheellisiä ilmoituksia (0,8 prosenttiyksikköä);

91.  viittaa komission EU:n korruptiontorjuntakertomukseen (COM(2014)0038), jonka mukaan julkiset hankinnat ovat erityisen alttiita korruptiolle; kannattaa tässä yhteydessä vaatimuksia tiukemmista rehellisyyttä koskevista normeista ja valvontamekanismien parantamisesta useissa jäsenvaltioissa;

92.  panee merkille, että varainhoitovuonna 2012 täytäntöönpantujen rahoitusoikaisujen arvoksi raportoitiin 3,7 miljardia euroa, eli määrä oli yli kolminkertainen verrattuna vuoden 2011 määrään (1,1 miljardia euroa), että takaisinperinnän määrä pysyi melko vakaana 678 miljoonassa eurossa (733 miljoonaa euroa vuonna 2011) ja että useimmat vuonna 2012 täytäntöönpannut oikaisut liittyvät ohjelmakauteen 2000–2006;

93.  suhtautuu myönteisesti siihen, että useissa tapauksissa komissio onnistui vuonna 2012 määräämään rahoitusoikaisuista nopeasti, kun yleensä monet rahoitusoikaisut tehdään useita vuosia sen jälkeen, kun varat on alun perin maksettu; arvostelee sitä, että unionin talousarviolle koituu turhan pitkistä menettelyistä hallinnollisia lisäkustannuksia sekä tulo- ja korkotappioita ja siten talousarviovarojen käyttö estyy; pitää tehokkaita ennakkotarkastuksia parempana tapana suojata unionin talousarviota kuin jälkikäteen tehtävät rahoitusoikaisut;

94.  suhtautuu myönteisesti komission parlamentille unionin talousavion suojaamisesta vuoden 2012 loppuun antamaan tiedonantoon sisältyviin maakohtaisiin lausuntoihin(94); arvostelee kuitenkin sitä, että siihen ei vielä sisälly luotettavia tietoja rakennerahastovarojen peruuttamisesta, takaisinperinnöistä ja niitä koskevista vireillä olevista perintätoimista kussakin jäsenvaltiossa; kehottaa komissiota antamaan yhtä syvällisiä maakohtaisia tietoja luotettavien aikasarjojen perusteella;

95.  panee merkille, että rahoituksen määrän osalta vuonna 2012 täytäntöönpantujen rahoitusoikaisujen ja takaisinperintöjen kokonaismäärä vastaa 3,2:a prosenttia kaikista varainhoitovuoden 2012 talousarvion maksuista ja että komission vuosina 2009–2012 täytäntöönpanemat rahoitusoikaisut ja takaisinperinnät olivat keskimäärin 2,6 miljardia euroa vuodessa eli 2 prosenttia unionin talousarvion keskimääräisistä maksuista(95);

96.  pitää kyseisten toimien vaikutusta unionin talousarvioon yhä liian vähäisenä ja pyytää, että seuraavassa tiedonannossa unionin talousarvion suojaamisesta varainhoitovuonna 2013 komissio ilmoittaa parlamentille ja neuvostolle tarkat määrät ja niiden käytön;

97.  panee merkille, että varainhoitovuoden 2012 tileihin on kirjattu 1,8 miljardin euron rahoitusoikaisu, joka koskee koheesiopolitiikan varojen käyttöä Espanjassa ohjelmakaudella 2000–2006, ja toteaa määrän olevan 49 prosenttia vuoden 2012 kaikista rahoitusoikaisuista; pitää valitettavana, että nykyisten sääntöjen mukaan Espanjan viranomaiset olivat oikeutettuja saamaan lisärahoitusta 1 390 miljoonaa euroa;

98.  on tyytyväinen siihen, että tilintarkastustuomioistuin jättää virhetason arvioinnin ulkopuolelle vain ne rahoitusoikaisut, joihin sisältyy yksityiskohtaisia hanketason oikaisuja, mutta toteaa, että kiinteämääräiset oikaisut, joista komissio päättää, voisivat olla tehokas väline unionin talousarvion suojaamiseksi;

99.  huomauttaa, että koheesiopolitiikan alalla vain noin 1 prosentti vuonna 2012 täytäntöönpannuista rahoitusoikaisuista johti ohjelmalle tai jäsenvaltiolle myönnetyn unionin rahoituksen nettovähennykseen;

100.  kannustaa komissiota esittämään tiedot siten, että tilinpäätöksen liitetiedoissa ilmoitetaan mahdollisuuksien mukaan vuosi, jona maksu on suoritettu, vuosi, jona siihen liittyvä virhe on havaittu, ja vuosi, jona takaisinperintä tai rahoitusoikaisu saatetaan päätökseen;

Yhteenvetokertomus ja vuotuiset toimintakertomukset

101.  ottaa huomioon, että 12 pääjohtajaa ja kaksi toimeenpanoviraston johtajaa esitti yhteensä 23 menoihin liittyvää kvantifioitua varaumaa ja että budjettipääosaston pääjohtaja esitti varauman tuloja koskevan lausuman yhteydessä;

102.  pitää valitettavana, että termiä ”riskinalainen määrä” ei ole määritelty 5. kesäkuuta 2013 päivätyssä yhteenvedossa komission hallintosaavutuksista vuonna 2012 (yhteenvetokertomus) eivätkä eri pääosastot laske määriä yhdenmukaisin perustein; pyytää komissiota laatimaan pääosastojen kesken yhteisen menettelytavan riskinalaisen määrän määrittämiseksi;

103.  panee merkille, että ilmoittaessaan riskinalaisen määrän osuudeksi 1,9 prosentista (2,6 miljardia euroa) 2,6 prosenttiin (3,5 miljardia euroa) vuoden kaikista maksuista komissio myöntää, että menojen virhetaso on todennäköisesti olennainen, koska se itse toteaa, että eräillä aloilla, varsinkin maaseudun kehittämisessä, riskinalaiset määrät on todennäköisesti aliarvioitu; tarkentaa kuitenkin, että nämä määrät eivät sisällä mahdollisia tulevia rahoitusoikaisuja, joiden vuoksi lopullinen riski on huomattavasti pienempi; kehottaa komissiota suojaamaan asianmukaisesti unionin talousarviota ja pitää aiempien rahoitusoikaisujen ja takaisinperintöjen keskimääräistä tasoa rohkaisevana;

104.  katsoo, että komission yhteenvetokertomukseen sisältyvää riskinalaisten määrien kokonaissumman ja viime vuosina täytäntöönpantujen rahoitusoikaisujen keskimääräisen tason vertailua olisi tarkasteltava asiayhteydessään (rahoitusoikaisujen ajoitus ja vaikutus jäsenvaltioihin ja edunsaajiin, riskinalaisen määrien todennäköinen aliarviointi ja varojen uudelleenkäyttö);

105.  pitää valitettavana, että komissio jättää edelleen huomiotta parlamentin toistuvasti esittämän pyynnön, että yksittäisen komission jäsenen allekirjoitus lisätään niiden pääosastojen vuotuisiin toimintakertomuksiin, joista hän vastaa; toteaa, että komission kollegio hyväksyy yhteenvetokertomuksen, mutta ei pidä tilannetta tyydyttävänä demokraattisen vastuun periaatteiden mukaisesti;

Talousarvioon kohdistuva paine

106.  panee merkille neuvoston ehdottamat maksuleikkaukset, jotka ovat aiheuttaneet maksumäärärahojen vähenemisen hyväksyttyihin talousarvioihin verrattuna; korostaa, että neuvosto noudattaa edelleen strategiaansa, jossa maksujen tasoa leikataan keinotekoisesti ottamatta huomioon todellisia tarpeita, ja panee huolestuneena merkille, että maksusitoumusmäärärahojen ja maksumä