Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. huhtikuuta 2014 neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 428/2009 muuttamisesta (18086/1/2013 – C7-0093/2014 – 2011/0310(COD))

P7_TA(2014)0277 A7-0236/2014

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: toinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan (18086/1/2013 – C7‑0093/2014),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä vahvistamansa kannan(1) komission ehdotuksesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2011)0704),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 72 artiklan,

–  ottaa huomioon kansainvälisen kaupan valiokunnan suosituksen toiseen käsittelyyn (A7‑0236/2014),

1.  hyväksyy neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  hyväksyy tämän päätöslauselman liitteenä olevan Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman;

3.  panee merkille tämän päätöslauselman liitteenä olevat komission lausumat;

4.  toteaa, että säädös annetaan neuvoston kannan mukaisesti;

5.  kehottaa puhemiestä allekirjoittamaan säädöksen yhdessä neuvoston puheenjohtajan kanssa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 297 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

6.  kehottaa pääsihteeriä allekirjoittamaan säädöksen tarkistettuaan, että kaikki menettelyt on suoritettu asianmukaisesti, ja julkaisemaan sen ja tämän päätöslauselman liitteenä olevat lausumat yhteisymmärryksessä neuvoston pääsihteerin kanssa Euroopan unionin virallisessa lehdessä;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

LAINSÄÄDÄNTÖPÄÄTÖSLAUSELMAN LIITE

Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen lausuma kaksikäyttötuotteiden vientivalvontajärjestelmän tarkistuksesta

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat tietoisia siitä, että on tärkeää tehostaa jatkuvasti EU:n strategisen vientivalvontajärjestelmän tehokkuutta ja johdonmukaisuutta varmistaen turvallisuuden korkea taso ja asianmukainen avoimuus haittaamatta kilpailukykyä ja kaksikäyttötuotteiden laillista kauppaa.

Nämä kolme toimielintä katsovat, että järjestelmän nykyaikaistaminen ja lähentäminen edelleen on tarpeen, jotta vastattaisiin uusiin uhkiin ja nopeisiin teknologisiin muutoksiin, vähennettäisiin vääristymisiä, luotaisiin aidot yhteismarkkinat kaksikäyttötuotteille (tasapuoliset toimintaedellytykset viejille) ja näytettäisiin edelleen kolmansille maille mallia vientivalvonnasta.

Sitä varten on olennaisen tärkeää virtaviivaistaa prosessia valvontaluettelojen päivittämiseksi (asetuksen liitteet), tehostaa riskiarviointia ja tiedonvaihtoa, kehittää yhä parempia teollisuusstandardeja ja vähentää eroja täytäntöönpanossa.

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ovat tietoisia kysymyksistä, jotka koskevat sellaisten tiettyjen tieto- ja viestintäteknologioiden vientiä, joita voidaan käyttää ihmisoikeuksien rikkomusten yhteydessä ja EU:n turvallisuuden vaarantamiseksi; tämä koskee erityisesti teknologioita, joita käytetään massavalvontaan, seurantaan, jäljittämiseen ja sensurointiin, sekä ohjelmistojen haavoittuvuutta.

Tältä osin on aloitettu tekniset kuulemiset muun muassa EU:n kaksikäyttötuotteita koskevien vertaisarviointivierailujen, kaksikäyttötuotteiden koordinointiryhmän ja vientivalvontajärjestelmien puitteissa, ja toimia toteutetaan edelleen hätätilanteisiin vastaamiseksi seuraamuksin (SEUT 215 artiklan nojalla), tai toteuttamalla kansallisia toimenpiteitä. Pyrkimyksiä tehostetaan myös monenvälisten sopimusten edistämiseksi vientivalvontajärjestelmien yhteydessä, ja vaihtoehtoja tutkitaan tähän kysymykseen paneutumiseksi EU:n kaksikäyttötuotteiden vientivalvontapolitiikan käynnissä olevan tarkistuksen yhteydessä ja valmistellessa komission tiedonantoa. Kyseiset kolme toimielintä panivat tässä yhteydessä merkille Wassenaarin järjestelyyn osallistuvien valtioiden 4. joulukuuta 2013 tekemän sopimuksen sellaisten monimutkaisten valvontavälineiden tarkastuksista, joiden avulla tietokonejärjestelmiin pääsee luvatta, ja IP-verkon valvontajärjestelmien tarkastuksista.

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sitoutuvat myös kehittämään edelleen olemassa olevaa kaikenkattavaa (catch-all) mekanismia asetuksen liitteeseen I kuulumattomia kaksikäyttötuotteita varten vientivalvontajärjestelmän ja sen soveltamisen kehittämiseksi edelleen Euroopan sisämarkkinoilla.

Komission lausuma delegoiduista säädöksistä

Komissio muistuttaa tämän asetuksen yhteydessä Euroopan parlamentin ja Euroopan komission välisistä suhteista tehdyn puitesopimuksen 15 kohdassa antamastaan sitoumuksesta toimittaa delegoituja säädöksiä valmistellessaan parlamentille kaikki kansallisten asiantuntijoiden tapaamisia koskevat tiedot ja asiakirjat.

Komission lausuma asetuksen päivittämisestä

Varmistaakseen lähennetymmän, tehokkaamman ja johdonmukaisemman eurooppalaisen lähestymistavan strategisten tuotteiden liikkumiseen (vientiin, siirtoon, välitykseen ja kauttakulkuun) komissio aikoo tehdä uuden ehdotuksen asetuksen päivittämiseksi mahdollisimman pian.

(1) EUVL C 68 E, 7.3.2014, s. 112.

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. huhtikuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta, jotta voidaan ottaa huomioon yksittäisen maailmanlaajuisen markkinapohjaisen toimenpiteen soveltamisesta kansainvälisen ilmailun päästöihin tehtävän kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpano vuoteen 2020 mennessä (COM(2013)0722 – C7-0374/2013 – 2013/0344(COD))

P7_TA(2014)0278 A7-0079/2014

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0722),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan sekä 192 artiklan 1 kohdan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0374/2013),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 22. tammikuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  on kuullut alueiden komiteaa,

–  ottaa huomioon neuvoston edustajan 7. maaliskuuta 2014 päivätyllä kirjeellä antaman sitoumuksen hyväksyä Euroopan parlamentin kanta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 4 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan ja liikenne- ja matkailuvaliokunnan lausunnot (A7-0079/2014),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 3. huhtikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2014 antamiseksi kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta, jotta voidaan ottaa huomioon yksittäisen maailmanlaajuisen markkinaperusteisen toimenpiteen soveltamisesta kansainvälisen ilmailun päästöihin tehtävän kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpano vuoteen 2020 mennessä

(Euroopan parlamentin ja neuvoston päästyä sopimukseen parlamentin kanta vastaa lopullista säädöstä, asetusta (EU) N:o 421/2014.)

(1) Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

Euroopan parlamentin tarkistukset 3. huhtikuuta 2014 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavista toimitusmaksuista (COM(2013)0550 – C7-0241/2013 – 2013/0265(COD))(1)

P7_TA(2014)0279 A7-0167/2014

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 7 kappale (7)   Monissa jäsenvaltioissa21 valmistellaan parhaillaan toimitusmaksuja sääntelevää lainsäädäntöä, joka kattaa monia eri osa-alueita, kuten eri tasoilla veloitettaville toimitusmaksuille asetettavat enimmäistasot, kauppiailta veloitettavat maksut, kaikkien korttien hyväksymistä koskevat säännöt tai ohjaamista koskevat toimenpiteet. Joissakin jäsenvaltioissa voimassa olevissa hallinnollisissa päätöksissä on suurta vaihtelua. Koska toimitusmaksut aiheuttavat haittaa vähittäiskauppiaille ja kuluttajille, kansallisella tasolla suunnitellaan toimitusmaksujen tasoa tai niiden vaihtelevuutta koskevien uusien sääntelytoimenpiteiden käyttöönottoa Tällaiset kansalliset toimenpiteet muodostaisivat todennäköisesti merkittäviä esteitä sisämarkkinoiden toteuttamiselle korttimaksujen sekä korttipohjaisten verkko- ja mobiilimaksujen alalla ja haittaisivat sen vuoksi palveluiden tarjoamisen vapautta. (7)   Monissa jäsenvaltioissa21 valmistellaan parhaillaan tai on jo saatettu päätökseen toimitusmaksuja sääntelevää lainsäädäntöä, joka kattaa monia eri osa-alueita, kuten eri tasoilla veloitettaville toimitusmaksuille asetettavat enimmäistasot, kauppiailta veloitettavat maksut, kaikkien korttien hyväksymistä koskevat säännöt tai ohjaamista koskevat toimenpiteet. Joissakin jäsenvaltioissa voimassa olevissa hallinnollisissa päätöksissä on suurta vaihtelua. Jotta toimitusmaksujen tasot olisivat entistä johdonmukaisemmat, kansallisella tasolla suunnitellaan toimitusmaksujen tasoa tai niiden vaihtelevuutta koskevien uusien sääntelytoimenpiteiden käyttöönottoa. Tällaiset kansalliset toimenpiteet muodostaisivat todennäköisesti merkittäviä esteitä sisämarkkinoiden toteuttamiselle korttimaksujen sekä korttipohjaisten verkko- ja mobiilimaksujen alalla ja haittaisivat sen vuoksi palveluiden tarjoamisen vapautta. __________________ __________________ 21 Italia, Unkari, Puola ja Yhdistynyt kuningaskunta. 21 Italia, Unkari, Puola ja Yhdistynyt kuningaskunta. Tarkistus 2 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 8 kappale (8)   Maksukortit ovat vähittäisostoissa yleisimmin käytetty sähköinen maksuväline. Unionin maksukorttimarkkinoiden yhdentyminen on kuitenkin pahasti kesken, koska monet maksusovellukset eivät voi levitä kansallisten rajojen ulkopuolelle tai uusilta unionin laajuisilta palveluntarjoajilta estetään pääsy markkinoille. Markkinoiden vähäinen yhdentyminen korottaa tällä hetkellä hintoja ja kaventaa kuluttajille ja vähittäiskauppiaille tarjottavaa maksupalveluvalikoimaa sekä rajoittaa mahdollisuuksia hyödyntää sisämarkkinoita. Sen vuoksi on tarpeen poistaa korttimarkkinoiden, mukaan lukien korttitapahtumiin perustuvien mobiili- ja verkkomaksujen markkinoiden, tehokasta toimintaa haittaavat esteet, jotka jarruttavat edelleen täysin yhdentyneiden markkinoiden luomista. (8)   Maksukortit ovat vähittäisostoissa yleisimmin käytetty sähköinen maksuväline. Unionin maksukorttimarkkinoiden yhdentyminen on kuitenkin pahasti kesken, koska monet maksusovellukset eivät voi levitä kansallisten rajojen ulkopuolelle tai uusilta unionin laajuisilta palveluntarjoajilta estetään pääsy markkinoille. Jotta sisämarkkinoita voitaisiin hyödyntää täysipainoisesti, on tarpeen poistaa uusien korttimaksuratkaisujen, mukaan lukien korttitapahtumiin perustuvien mobiili- ja verkkomaksujen, integroinnin esteet. Tarkistus 3 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 9 kappale (9)   Jotta sisämarkkinat toimisivat tehokkaasti, sähköisten maksutapojen käyttöä olisi edistettävä ja helpotettava vähittäiskauppiaiden ja kuluttajien hyödyksi. Kortteja ja muita sähköisiä maksutapoja voidaan käyttää monipuolisemmin, mukaan lukien mahdollisuudet suorittaa maksuja verkossa, sisämarkkinoiden ja sähköisen kaupankäynnin hyödyntämiseksi, ja sähköiset maksutavat tarjoavat myös vähittäiskauppiaille mahdollisesti turvallisia maksutapoja. Korttimaksujen ja korttipohjaisten maksujen käyttö käteismaksujen sijaan voisi sen vuoksi hyödyttää vähittäiskauppiaita ja kuluttajia edellyttäen, että maksujärjestelmien käyttömaksut asetetaan taloudellisesti tehokkaalle tasolle, samalla kun se edistäisi innovaatiotoimintaa ja uusien toimijoiden markkinoillepääsyä. (9)   Jotta sisämarkkinat toimisivat tehokkaasti, sähköisten maksutapojen käyttöä olisi edistettävä ja helpotettava vähittäiskauppiaiden ja kuluttajien hyödyksi. Kortteja ja muita sähköisiä maksutapoja voidaan käyttää monipuolisemmin, mukaan lukien mahdollisuudet suorittaa maksuja verkossa, sisämarkkinoiden ja sähköisen kaupankäynnin hyödyntämiseksi, ja sähköiset maksutavat tarjoavat myös vähittäiskauppiaille mahdollisesti turvallisia maksutapoja. Korttimaksujen ja korttipohjaisten maksujen käyttö käteismaksujen sijaan voisi sen vuoksi hyödyttää vähittäiskauppiaita ja kuluttajia edellyttäen, että maksujärjestelmien käyttömaksut asetetaan taloudellisesti tehokkaalle tasolle, samalla kun se edistäisi tervettä kilpailua, innovaatiotoimintaa ja uusien toimijoiden markkinoillepääsyä. Tarkistus 4 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 10 kappale (10)   Yksi merkittävimmistä korttimaksujen ja korttipohjaisten maksujen sisämarkkinoiden toimintaa haittaavista käytännöistä on toimitusmaksujen laajamittainen käyttö, sillä kyseiset maksut eivät useimmissa jäsenvaltioissa kuulu minkään lainsäädännön soveltamisalaan. Toimitusmaksut ovat pankkien välisiä maksuja, joita sovelletaan yleensä korttitapahtumia vastaanottavien maksupalveluntarjoajien ja tiettyyn korttijärjestelmään kuuluvia kortteja myöntävien maksupalveluntarjoajien välillä. Toimitusmaksut muodostavat suuriman osan maksuista, joita korttitapahtumia vastaanottavat maksupalveluntarjoajat veloittavat kauppiailta jokaisesta korttitapahtumasta. Kauppiaat puolestaan sisällyttävät nämä korttikustannukset tavaroiden ja palveluiden tavanomaisiin hintoihin. Korttijärjestelmien välisen kilpailun päätarkoituksena näyttää käytännössä olevan mahdollisimman monien kortteja myöntävien maksupalveluntarjoajien (esimerkiksi pankkien) saaminen vakuuttuneiksi siitä, että niiden kannattaa myöntää kyseisen järjestelmän kortteja, ja tämä yleensä johtaa pikemminkin markkinoilla veloitettavien toimitusmaksujen nousuun kuin laskuun, mikä on ristiriidassa markkinataloudessa käytävän kilpailun yleensä aikaan saaman hintakurivaikutuksen kanssa. Toimitusmaksujen säänteleminen parantaisi sisämarkkinoiden toimintaa. (10)   Useimmissa jäsenvaltioissa toimitusmaksut eivät kuulu minkään lainsäädännön soveltamisalaan, vaan kansalliset kilpailuviranomaiset tekevät niitä koskevat päätökset. Toimitusmaksut ovat pankkien välisiä maksuja, jotka siirretään yleensä korttitapahtumia vastaanottavilta maksupalveluntarjoajilta asiaankuuluvaan korttijärjestelmään kuuluvalle kortteja myöntävälle maksupalveluntarjoajalle. Toimitusmaksut ovat suurin osatekijä maksuissa, joita korttitapahtumia vastaanottavat maksupalveluntarjoajat veloittavat kauppiailta jokaisesta korttitapahtumasta. Kauppiaat puolestaan sisällyttävät nämä korttikustannukset, kuten kaikki muutkin kustannuksensa, tavaroiden ja palveluiden tavanomaisiin hintoihin. Kilpailusääntöjen johdonmukainen soveltaminen toimitusmaksuihin alentaisi tapahtumista kuluttajille aiheutuvia kustannuksia ja siten parantaisi sisämarkkinoiden toimintaa. Tarkistus 5 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 11 kappale (11)   Toimitusmaksujen nykyinen suuri vaihtelu ja taso estävät uusien unionin laajuisten toimijoiden ilmaantumisen alempiin toimitusmaksuihin perustuvien liiketoimintamallien pohjalta, mikä on esteenä mahdollisille mittakaavaeduille ja tuotevarioinnista saataville eduille sekä niistä johtuville tehokkuuseduille. Tämä vaikuttaa kielteisesti vähittäiskauppiaisiin ja kuluttajiin sekä estää innovaatiotoimintaa. Koska unionin laajuisten toimijoiden olisi tarjottava kortteja myöntäville pankeille vähintään korkein toimitusmaksutaso markkinoilla, joille ne haluavat päästä, nykyinen tilanne merkitsee myös markkinoiden pirstoutuneisuuden jatkumista. Olemassa olevat kotimaiset järjestelmät, jotka veloittavat alempia toimitusmaksuja tai eivät veloita niitä lainkaan, voivat myös joutua poistumaan markkinoilta pankkien kohdistaessa niihin painetta saadakseen suurempia toimitusmaksutuloja. Tämä rajoittaa kuluttajien ja kauppiaiden saatavilla olevaa maksupalveluvalikoimaa, korottaa kyseisten palveluiden hintoja ja heikentää niiden laatua, samalla kun kuluttajien ja kauppiaiden mahdollisuudet käyttää unionin laajuisia maksusovelluksia kaventuvat. Lisäksi vähittäiskauppiaat eivät voi välttää maksujen välisiä eroja hyödyntämällä muiden jäsenvaltioiden pankkien tarjoamia korttimaksujen hyväksymispalveluita. Maksujärjestelmien soveltamat erityissäännöt edellyttävät myyntipaikan (vähittäiskauppiaan kotimaan) toimitusmaksun soveltamista kuhunkin maksutapahtumaan. Tämä estää korttitapahtumia vastaanottavia pankkeja tarjoamasta palveluitaan onnistuneesti valtioiden rajojen yli. Se estää myös vähittäiskauppiaita alentamasta maksuista aiheutuvia kustannuksiaan kuluttajien hyödyksi. (11)   Toimitusmaksujen nykyinen suuri vaihtelu ja taso estävät uusien unionin laajuisten toimijoiden ilmaantumisen sellaisten liiketoimintamallien pohjalta, joissa veloitetaan alempia toimitusmaksuja tai ei veloiteta niitä lainkaan, mikä on esteenä mahdollisille mittakaavaeduille ja tuotevarioinnista saataville eduille sekä niistä johtuville tehokkuuseduille. Tämä vaikuttaa kielteisesti vähittäiskauppiaisiin ja kuluttajiin sekä estää innovaatiotoimintaa. Koska unionin laajuisten toimijoiden olisi tarjottava kortteja myöntäville pankeille vähintään korkein toimitusmaksutaso markkinoilla, joille ne haluavat päästä, nykyinen tilanne merkitsee myös markkinoiden pirstoutuneisuuden jatkumista. Olemassa olevat kotimaiset järjestelmät, jotka veloittavat alempia toimitusmaksuja tai eivät veloita niitä lainkaan, voivat myös joutua poistumaan markkinoilta pankkien kohdistaessa niihin painetta saadakseen suurempia toimitusmaksutuloja. Tämä rajoittaa kuluttajien ja kauppiaiden saatavilla olevaa maksupalveluvalikoimaa, korottaa kyseisten palveluiden hintoja ja heikentää niiden laatua, samalla kun kuluttajien ja kauppiaiden mahdollisuudet käyttää unionin laajuisia maksusovelluksia kaventuvat. Lisäksi vähittäiskauppiaat eivät voi välttää maksujen välisiä eroja hyödyntämällä muiden jäsenvaltioiden pankkien tarjoamia korttimaksujen hyväksymispalveluita. Kansainvälisissä korttimaksujärjestelmissä sovelletut erityissäännöt edellyttävät näiden järjestelmien alueellisen toimilupapolitiikan mukaisesti myyntipaikan (vähittäiskauppiaan kotimaan) toimitusmaksun soveltamista kuhunkin maksutapahtumaan. Tämä estää korttitapahtumien vastaanottajia tarjoamasta palveluitaan onnistuneesti valtioiden rajojen yli. Se voi myös estää vähittäiskauppiaita alentamasta maksuista aiheutuvia kustannuksiaan kuluttajien hyödyksi. Tarkistus 6 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 15 kappale (15)   Tässä asetuksessa noudatetaan asteittaista lähestymistapaa. Ensimmäisessä vaiheessa on tarpeen toteuttaa toimenpiteitä, joilla helpotetaan maksukorttien myöntämistä ja maksukorttitapahtumien vastaanottoa valtioiden rajojen yli. Antamalla kauppiaille mahdollisuus valita korttitapahtumien vastaanottaja oman jäsenvaltionsa ulkopuolelta (rajatylittävät korttitapahtumien vastaanotto) ja asettamalla rajojen yli vastaanotetuista tapahtumista veloitettaville rajatylittäville toimitusmaksuille enimmäistaso pyritään saamaan aikaan tarvittava oikeudellisesti selkeä tilanne. Lisäksi maksuvälineiden myöntämistä tai maksuvälinetapahtumien vastaanottoa koskevien toimilupien olisi oltava voimassa unionissa ilman maantieteellisiä rajoituksia. Nämä toimenpiteet helpottaisivat kortti-, verkko- ja mobiilimaksujen sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa kuluttajien ja vähittäiskauppiaiden hyödyksi. (15)   Kortti-, verkko- ja mobiilimaksujen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan helpottamiseksi kuluttajien ja vähittäiskauppiaiden hyödyksi tätä asetusta sovelletaan kansalliseen ja rajatylittävään maksukorttien myöntämiseen ja maksukorttitapahtumien vastaanottoon. Jos kauppiaat voivat valita korttitapahtumien vastaanottajan oman jäsenvaltionsa ulkopuolelta (rajatylittävä korttitapahtumien vastaanotto), mitä edesauttavat saman enimmäistason asettaminen sekä kansallisille että rajatylittäville vastaanotetuista tapahtumista veloitettaville toimitusmaksuille sekä alueellisten toimilupien kielto, pitäisi olla mahdollista saada aikaan tarvittava oikeudellinen selkeys ja estää kilpailuvääristymiä korttimaksujärjestelmien välillä. Tarkistus 7 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 16 kappale (16)   Kilpailuasioita koskevissa menettelyissä hyväksyttyjen yksipuolisten sitoumusten seurauksena monissa unionin rajatylittävissä korttimaksutapahtumissa noudatetaan jo tämän asetuksen ensimmäisessä vaiheessa sovellettavia toimitusmaksujen enimmäistasoja. Tämän vuoksi kyseisiin tapahtumiin liittyvien säännösten olisi tultava voimaan nopeasti, sillä ne tarjoavat vähittäiskauppiaille mahdollisuuden etsiä edullisempia korttitapahtumien vastaanottopalveluita valtioiden rajojen yli ja kannustavat kotimaisia pankkiyhteisöjä tai -järjestelmiä alentamaan maksuja, joita ne veloittavat korttitapahtumien vastaanotosta. (16)   Kilpailuasioita koskevissa menettelyissä hyväksyttyjen yksipuolisten sitoumusten seurauksena monissa unionin rajatylittävissä korttimaksutapahtumissa noudatetaan jo toimitusmaksujen enimmäistasoja. Jotta voidaan mahdollistaa terve kilpailu vastaanottopalvelujen markkinoilla, rajatylittäviin tapahtumiin ja kansallisiin tapahtumiin liittyviä säännöksiä olisi sovellettava samanaikaisesti ja kohtuullisessa ajassa tämän asetuksen voimaantulon jälkeen, kun otetaan huomioon asetuksessa säädettyjen maksukorttijärjestelmien siirtymävaiheeseen liittyvät vaikeudet ja monimutkaisuus. Tarkistus 8 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 17 kappale (17)   Kotimaan maksutapahtumille on tarpeen tarjota siirtymäkausi, jotta maksupalveluntarjoajilla ja järjestelmillä olisi aikaa mukautua uusiin vaatimuksiin. Tämän vuoksi kuluttajien korttitapahtumista veloitettaville toimitusmaksuille asetetut enimmäistasot olisi kahden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta laajennettava koskemaan sekä rajatylittäviä että kotimaan maksuja korttipohjaisten maksujen sisämarkkinoiden toteuttamiseksi. (17)   On kuitenkin tarpeen tarjota siirtymäkausi, jotta maksupalveluntarjoajilla ja järjestelmillä olisi aikaa mukautua uusiin vaatimuksiin. Tämän vuoksi kuluttajien korttitapahtumista veloitettaville toimitusmaksuille asetettujen enimmäistasojen olisi yhden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta katettava sekä rajatylittävät että kotimaan maksut korttipohjaisten maksujen sisämarkkinoiden toteuttamiseksi. Tarkistus 9 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 18 kappale (18)   Korttitapahtumien rajatylittävän vastaanoton helpottamiseksi kaikista kuluttajien (rajatylittävistä ja kotimaan) pankkikorttitapahtumista ja tällaisiin tapahtumiin perustuvista korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavan toimitusmaksun enimmäistaso olisi asetettava 0,20 prosenttiin ja kaikista kuluttajien (rajatylittävistä ja kotimaan) luottokorttitapahtumista ja tällaisiin tapahtumiin perustuvista korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavan toimitusmaksun enimmäistaso 0,30 prosenttiin. (18)   Kaikista pankkikorttitapahtumista ja tällaisiin tapahtumiin perustuvista korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavan toimitusmaksun enimmäistaso olisi asetettava 0,2 prosenttiin ja kaikista rajatylittävistä luottokorttitapahtumista ja tällaisiin tapahtumiin perustuvista korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavan toimitusmaksun enimmäistaso 0,3 prosenttiin. Tarkistus 10 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 18 a kappale (uusi) (18 a) Vaikutustenarvioinnista käy ilmi, että pankkikorttitapahtumien toimitusmaksujen kieltäminen olisi hyödyllistä korttimaksujen hyväksymiselle, korttien käyttämiselle ja sisämarkkinoiden kehittämiselle ja että se toisi kauppiaille ja kuluttajille enemmän hyötyjä kuin korkeammalle asetettu enimmäistaso. Sillä estettäisiin myös se, että korkeampi enimmäistaso vaikuttaisi haitallisesti kansallisiin järjestelmiin, joissa maksutapahtumien toimitusmaksut ovat pieniä tai niitä ei ole, kun rajatylittävä laajentuminen tai uudet markkinoille tulijat nostaisivat maksutasoja enimmäistasolle. Pankkikorttitapahtumien toimitusmaksujen kieltämisellä puututaan myös uhkaan toimitusmaksun siirtymisestä uusiin innovatiivisiin maksupalveluihin, esimerkiksi mobiili- ja verkkojärjestelmiin. Tarkistus 11 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 19 a kappale (uusi) (19 a) Sisämarkkinoiden perusperiaatteiden mukaisesti korttitapahtumien vastaanottajien olisi voitava tarjota palvelujaan kauppiaille kaikkialla unionissa kansallisilla markkinoilla soveltamiensa monenvälisten toimitusmaksujen mukaisesti. Ne eivät saisi soveltaa rajatylittäviin tapahtumiin korkeampia monenvälisiä toimitusmaksuja kuin kansallisiin tapahtumiin. Tarkistus 12 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 22 kappale (22)   Maksutapahtumat toteutetaan yleensä kahden pääasiallisen liiketoimintamallin perusteella, eli nk. kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmien (kortinhaltija – korttitapahtuman vastaanottava ja kortteja myöntävä järjestelmä – kauppias) tai neljän osapuolen maksukorttijärjestelmien (kortinhaltija – kortteja myöntävä pankki – korttitapahtumia vastaanottava pankki – kauppias) perusteella. Monet neljän osapuolen maksukorttijärjestelmät käyttävät nimenomaista toimitusmaksua, joka on useimmiten monenvälinen. Kolmen osapuolen korttijärjestelmissä veloitettavat toimitusmaksut (maksut, joita korttitapahtumia vastaanottavat pankit maksavat tarjotakseen kannustimia korttien myöntämiseen ja käyttöön) ovat implisiittisiä. Implisiittisten toimitusmaksujen olemassaolon tunnustamiseksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten luomisen edistämiseksi kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmät, jotka käyttävät maksupalveluntarjoajia korttien myöntäjinä tai korttitapahtumien vastaanottajina, olisi katsottava neljän osapuolen maksukorttijärjestelmiksi, ja niiden olisi noudatettava samoja sääntöjä, kun taas liiketoimintasääntöihin liittyviä avoimuutta lisääviä toimenpiteitä ja muita toimenpiteitä olisi sovellettava kaikkiin palveluntarjoajiin. (22)   Maksutapahtumat toteutetaan yleensä kahden pääasiallisen liiketoimintamallin perusteella, eli nk. kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmien (kortinhaltija – korttitapahtuman vastaanottava ja kortteja myöntävä järjestelmä – kauppias) tai neljän osapuolen maksukorttijärjestelmien (kortinhaltija – kortteja myöntävä pankki – korttitapahtumia vastaanottava pankki – kauppias) perusteella. Monet neljän osapuolen maksukorttijärjestelmät käyttävät nimenomaista toimitusmaksua, joka on useimmiten monenvälinen. Kolmen osapuolen korttijärjestelmissä veloitettavat toimitusmaksut (maksut, joita korttitapahtumia vastaanottavat pankit maksavat tarjotakseen kannustimia korttien myöntämiseen ja käyttöön) ovat implisiittisiä. Implisiittisten toimitusmaksujen olemassaolon tunnustamiseksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten luomisen edistämiseksi kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmät, jotka käyttävät maksupalveluntarjoajia korttien myöntäjinä tai korttitapahtumien vastaanottajina, olisi katsottava neljän osapuolen maksukorttijärjestelmiksi, ja niiden olisi noudatettava samoja sääntöjä, kun taas liiketoimintasääntöihin liittyviä avoimuutta lisääviä toimenpiteitä ja muita toimenpiteitä olisi sovellettava kaikkiin palveluntarjoajiin. Kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmissä olisi hyväksyttävä maksutapahtumat, joissa käytetään niiden korttia miltä tahansa korttitapahtumien vastaanottajalta yleisten korttimaksutapahtumia koskevien sellaisten standardien ja vastaanottamista koskevien sääntöjen perusteella, jotka ovat verrattavissa tiettyjen kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmien kauppiaita koskeviin sääntöihin, ja joissa toimitusmaksujen enimmäistaso on tämän asetuksen mukainen. Tarkistus 13 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 23 kappale (23)   On tärkeää varmistaa, ettei maksupalveluntarjoajien maksamia tai vastaanottamia toimitusmaksuja koskevia säännöksiä kierretä kortteja myöntäville maksupalveluntarjoajille suoritettavien vaihtoehtoisten maksujen avulla. Tämän välttämiseksi nettokorvaus, jonka maksukorttijärjestelmä maksaa kortteja myöntävän maksupalveluntarjoajan suorittamista ja vastaanottamista maksuista, olisi katsottava toimitusmaksuksi. Tarkistettaessa, kierretäänkö säännöksiä, toimitusmaksun laskennassa olisi otettava huomioon niiden maksujen tai kannustinten kokonaismäärä, jotka kortteja myöntävä maksupalveluntarjoaja vastaanottaa maksukorttijärjestelmältä säännellyistä maksutapahtumista ja joista vähennetään kortteja myöntävän maksupalveluntarjoajan järjestelmälle suorittamat maksut. Huomioon otettava maksut ja kannustimet voisivat olla suoria (ts. perustua lukumäärään tai olla tapahtumakohtaisia) tai välillisiä (mukaan lukien markkinakannustimet, hyvitykset ja tiettyjen tapahtumamäärien saavuttamisesta myönnettävät alennukset). (23)   On tärkeää varmistaa, ettei maksupalveluntarjoajien maksamia tai vastaanottamia toimitusmaksuja koskevia säännöksiä kierretä kortteja myöntäville maksupalveluntarjoajille suoritettavien vaihtoehtoisten maksujen avulla. Tämän välttämiseksi nettokorvaus, jonka maksukorttijärjestelmä maksaa kortteja myöntävän maksupalveluntarjoajan suorittamista ja vastaanottamista maksuista, mukaan lukien mahdolliset lupamaksut, olisi katsottava toimitusmaksuksi. Tarkistettaessa, kierretäänkö säännöksiä, toimitusmaksun laskennassa olisi otettava huomioon niiden maksujen tai kannustinten kokonaismäärä, jotka kortteja myöntävä maksupalveluntarjoaja vastaanottaa maksukorttijärjestelmältä säännellyistä maksutapahtumista ja joista vähennetään kortteja myöntävän maksupalveluntarjoajan järjestelmälle suorittamat maksut ja kortinhaltijan maksukorttijärjestelmästä saamat rahalliset kannustimet tai vastaavat. Kaikki maksut ja kannustimet riippumatta siitä, ovatko ne suoria (ts. perustuvat lukumäärään tai ovat tapahtumakohtaisia) vai välillisiä (mukaan lukien markkinakannustimet, hyvitykset ja tiettyjen tapahtumamäärien saavuttamisesta myönnettävät alennukset) olisi otettava huomioon tässä arvioinnissa. Arvioitaessa, kierretäänkö tätä asetusta, jossa säädetään toimitusmaksujen enimmäismäärästä, olisi otettava erityisesti huomioon voitto, jonka maksukortin liikkeeseenlaskijat saavat maksukorttien liikkeeseenlaskijoiden ja korttijärjestelmien yhteisistä erityisohjelmista, ja korttijärjestelmät sekä tulot käsittely- ja toimilupamaksuista sekä muista korttijärjestöjen tuloihin kuuluvista maksuista. Tarkistus 14 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 30 kappale (30)   Kaikkien korttien hyväksymistä koskevalle säännölle asetettujen rajoitusten tehokas toiminta edellyttää välttämättä tiettyjen tietojen antamista. Maksunsaajien olisi ensiksikin voitava tunnistaa eri korttilajit. Tämän vuoksi eri korttilajien olisi oltava tunnistettavissa korttien ulkonäön perusteella ja sähköisesti laitteessa. Lisäksi myös maksajalle olisi annettava tietoa maksuvälineen (-välineiden) hyväksymisestä tietyssä myyntipisteessä. On välttämätöntä, että maksunsaaja ilmoittaa maksajalle tietyn korttimerkin käyttöä koskevista rajoituksista samaan aikaan ja samoin ehdoin kuin ilmoittaessaan maksajalle tietyn korttimerkin hyväksymisestä. (30)   Maksunsaajien ja maksajien olisi voitava tunnistaa eri korttilajit. Tämän vuoksi eri korttilajien olisi oltava tunnistettavissa sähköisesti ja uusien myönnettyjen korttipohjaisten maksuvälineiden osalta myös ulkonäön perusteella laitteessa tai maksupäätteellä. Lisäksi myös maksajalle olisi annettava tietoa maksuvälineen (-välineiden) hyväksymisestä tietyssä myyntipisteessä. Tarkistus 15 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 30 a kappale (uusi) (30 a) Maksu on maksajan ja maksunsaajan välinen sopimus. Tuotemerkkien välisen kilpailun tehokkuuden vuoksi on tärkeää, että käyttäjät tekevät maksusovelluksen valinnan eikä siitä määrätä tuotantoketjun alkupään markkinoilla kuten maksukorttijärjestelmillä tai maksupalveluntarjoajien tai maksujen käsittelijöiden toimesta. Tällainen järjestely ei saisi estää maksajia ja maksunsaajia ottamasta käyttöön, mikäli se on teknisesti mahdollista, automaattista sovelluksen valintaa sillä edellytyksellä, että valintaa voidaan muuttaa jokaisen tapahtuman yhteydessä. Jos maksunsaaja on valinnut kummankin tukeman sovelluksen, käyttäjän olisi voitava hylätä se ja valita toinen sovellus. Tarkistus 16 Ehdotus asetukseksi Johdanto-osan 31 kappale (31)   Sen varmistamiseksi, että muutoksenhaku on mahdollista, jos tätä asetusta on sovellettu virheellisesti tai jos maksupalvelunkäyttäjien ja -tarjoajien välillä ilmenee riitoja, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukaiset ja tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja muutoksenhakumenettelyt. Jäsenvaltioiden olisi annettava tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja varmistettava, että nämä seuraamukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia ja että niitä sovelletaan. (31)   Sen varmistamiseksi, että muutoksenhaku on mahdollista, jos tätä asetusta on sovellettu virheellisesti tai jos maksupalvelunkäyttäjien ja -tarjoajien välillä ilmenee riitoja, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukaiset ja tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja muutoksenhakumenettelyt. Jäsenvaltioiden olisi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/20101a perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen, EPV) ohjeita seuraten annettava tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja varmistettava, että nämä seuraamukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia ja että niitä sovelletaan. _________________ 1 a Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12). Tarkistus 17 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 1 kohta 1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan unionissa toteutettuja maksukorttitapahtumia koskevat tekniset ja liiketoimintaa koskevat vaatimukset, joita sovelletaan, jos sekä maksajan maksupalveluntarjoaja että maksunsaajan maksupalveluntarjoaja ovat sijoittautuneet unioniin. 1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan unionissa toteutettuja korttipohjaisia maksutapahtumia koskevat tekniset ja liiketoimintaa koskevat vaatimukset, joita sovelletaan, jos sekä maksajan maksupalveluntarjoaja että maksunsaajan maksupalveluntarjoaja ovat sijoittautuneet unioniin. Tarkistus 18 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 2 kohta 2.   Tätä asetusta ei sovelleta maksuvälineisiin, joita voidaan käyttää vain rajallisessa verkossa, joka on suunniteltu tarkkaan määriteltyjen tarpeiden täyttämiseksi maksuvälineiden avulla ja jota voidaan käyttää vain rajallisesti, koska kyseisen erityisen välineen haltija voi käyttää sitä tavaroiden tai palveluiden hankkimiseen ainoastaan välineen myöntäjän tiloissa tai palveluntarjoajien rajallisessa verkossa välineen ammattimaisen myöntäjän kanssa tehdyn suoran kaupallisen sopimuksen nojalla tai koska sitä voidaan käyttää vain rajallisen tavara- tai palveluvalikoiman hankkimiseen. 2.   Tätä asetusta ei sovelleta maksuvälineisiin, joita voidaan käyttää vain rajallisessa verkossa, joka on suunniteltu tarkkaan määriteltyjen tarpeiden täyttämiseksi maksuvälineiden avulla ja jota voidaan käyttää vain rajallisesti, koska kyseisen erityisen välineen haltija voi käyttää sitä tavaroiden tai palveluiden hankkimiseen ainoastaan välineen myöntäjän tiloissa tai palveluntarjoajien rajallisessa verkossa välineen ammattimaisen myöntäjän kanssa tehdyn suoran kaupallisen sopimuksen nojalla tai koska sitä voidaan käyttää vain erittäin kapean tavara- tai palveluvalikoiman hankkimiseen. Tarkistus 19 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta – a alakohta a)  yrityskorteilla toteutettavat maksutapahtumat; Poistetaan. Tarkistus 20 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta – b alakohta b)   pankkiautomaateista tehtävät käteisnostot; ja b)   pankkiautomaateista tehtävät käteisnostot tai pankkiautomaateilla suoritettavat tapahtumat tavaroiden tai palvelujen myyntiä lukuun ottamatta sekä käteisen maksaminen kassalla maksupalveluntarjoajan tiloissa; ja Tarkistus 21 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 3 kohta – c alakohta c)   kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmien myöntämillä korteilla toteutettavat maksutapahtumat. c)   kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmien myöntämillä korteilla toteutettavat maksutapahtumat, jos niiden määrä ei ylitä komission asettamaa kynnysarvoa. Tarkistus 22 Ehdotus asetukseksi 1 artikla – 4 a kohta (uusi) 4 a. Jäljempänä olevaa 6 ja 7 artiklaa ei sovelleta kotimaisiin pankkikorttijärjestelmiin, joissa käytetään keskimääräisen toimitusmaksun tai nettokorvauksen mallia, joka on todistettavasti alle 3 ja 4 artiklan kynnysarvon. Tarkistus 23 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 4 kohta (4)   ’pankkikorttitapahtumalla’ korttimaksutapahtumaa, mukaan lukien rahakorttitapahtumat, jotka liittyvät käyttö- tai talletustiliin, jolta tapahtuma veloitetaan enintään 48 tunnin kuluttua siitä, kun tapahtuma hyväksyttiin/käynnistettiin; (4)   ’kortilla suoritettavalla suoraveloitustapahtumalla’ korttipohjaista maksutapahtumaa, joka liittyy käyttö- tai talletustiliin, jolta tapahtuma veloitetaan välittömästi sen jälkeen, kun tapahtuma on hyväksytty, sekä rahakorttitapahtumaa; Tarkistus 24 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 5 kohta (5)   ’luottokorttitapahtumalla’ korttimaksutapahtumaa, jossa tapahtuma toteutetaan yli 48 tunnin kuluttua siitä, kun tapahtuma hyväksyttiin/käynnistettiin; (5)   ’kortilla suoritettavalla luottotapahtumalla’ korttipohjaista maksutapahtumaa, jossa tapahtuma veloitetaan aikaisintaan kahden pankkipäivän kuluttua siitä, kun tapahtuma hyväksyttiin/käynnistettiin; Tarkistus 25 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 8 kohta (8)   ’rajatylittävällä maksutapahtumalla’ maksajan tai maksunsaajan käynnistämää korttimaksutapahtumaa tai korttipohjaista maksutapahtumaa, jossa maksajan maksupalveluntarjoaja ja maksunsaajan maksupalveluntarjoaja ovat sijoittautuneet eri jäsenvaltioihin tai jossa maksukortin myöntää maksupalveluntarjoaja, joka sijaitsee eri jäsenvaltiossa kuin myyntipiste; (8)   ’rajatylittävällä maksutapahtumalla’ maksajan tai maksunsaajan käynnistämää korttimaksutapahtumaa tai korttipohjaista maksutapahtumaa, jossa maksajan maksupalveluntarjoaja tai myyntipiste sijaitsee eri jäsenvaltiossa kuin maksunsaajan maksupalveluntarjoaja tai jossa maksukortin myöntää maksupalveluntarjoaja, joka sijaitsee eri jäsenvaltiossa kuin myyntipiste, mukaan lukien tapaus, jossa maksunsaaja käyttää toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevan korttitapahtumien vastaanottajan palveluja; Tarkistus 26 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 12 a kohta (uusi) (12 a) ’maksukortilla’ pankki- tai luottokorttia, joka oikeuttaa kortinhaltijan pääsemään käsiksi kortinhaltijan varoihin tai jonka avulla kortinhaltija voi suorittaa maksun korttitapahtumien vastaanottajan välityksellä ja jonka maksunsaaja hyväksyy maksutapahtuman käsittelyssä; Tarkistus 27 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 13 kohta (13)   ’maksukorttijärjestelmällä’ kaikkialla unionissa ja jäsenvaltioiden sisällä toteutettavien maksutapahtumien toteuttamista koskevien sääntöjen, käytäntöjen, standardien ja/tai täytäntöönpanoa koskevien ohjeiden yhtenäistä kokonaisuutta, joka on erillinen sellaisesta infrastruktuuri- tai maksujärjestelmästä, jolla tuetaan sen toimintaa; (13)   ’maksujärjestelmällä’ kaikkialla unionissa ja jäsenvaltioiden sisällä toteutettavien maksutapahtumien toteuttamista koskevien sääntöjen, käytäntöjen, standardien ja/tai täytäntöönpanoa koskevien ohjeiden yhtenäistä kokonaisuutta, joka on erillinen sellaisesta infrastruktuuri- tai maksujärjestelmästä, jolla tuetaan sen toimintaa; Tarkistus 28 Ehdotus asetukseksi 2 artikla – 15 kohta (15)   ’kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmällä’ maksukorttijärjestelmää, jossa maksut suoritetaan maksutililtä, jota järjestelmä pitää kortinhaltijan lukuun, maksutilille, jota järjestelmä pitää maksunsaajan lukuun, ja samaan rakenteeseen perustuvia korttipohjaisia tapahtumia. Kun kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmä antaa muille maksupalveluntarjoajille toimiluvan maksukorttien myöntämiseen ja/tai korttitapahtumien vastaanottamiseen, se katsotaan neljän osapuolen maksukorttijärjestelmäksi; (15)   ’kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmällä’ maksukorttijärjestelmää, jossa maksut suoritetaan maksutililtä, jota järjestelmä pitää maksajan lukuun, maksutilille, jota järjestelmä pitää maksunsaajan lukuun, ja samaan rakenteeseen perustuvia korttipohjaisia tapahtumia. Kun kolmen osapuolen maksukorttijärjestelmä antaa muille maksupalveluntarjoajille toimiluvan maksukorttien myöntämiseen ja/tai korttitapahtumien vastaanottamiseen tai myöntää maksukortteja co-branding ‑kumppanin kanssa tai agentin kautta, se katsotaan neljän osapuolen maksukorttijärjestelmäksi; Tarkistus 29 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – otsikko Kuluttajien rajatylittävistä pankki- tai luottokorttitapahtumista veloitettavat toimitusmaksut Kuluttajien pankki- tai luottokorttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavat toimitusmaksut Tarkistus 30 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 1 kohta 1.   Kahden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta maksupalveluntarjoajat eivät saa tarjota eivätkä veloittaa rajatylittävistä pankkikorttitapahtumista tapahtumakohtaista toimitusmaksua tai muuta sovittua tarkoitukseltaan tai vaikutukseltaan vastaavaa korvausta, jonka osuus tapahtuman arviosta on yli 0,2 prosenttia. 1.   Maksupalveluntarjoajat eivät … päivästä …kuuta …* alkaen saa tarjota eivätkä veloittaa kortilla maksettavista veloitustapahtumista tapahtumakohtaista toimitusmaksua tai muuta sovittua tarkoitukseltaan tai vaikutukseltaan vastaavaa korvausta, joka on yli seitsemän eurosenttiä tai 0,2 prosenttia tapahtuman arvosta sen mukaan, kumpi näistä on pienempi summa. ____________ * Vuosi tämän asetuksen voimaantulopäivästä. Tarkistus 31 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 kohta 2.   Kahden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta maksupalveluntarjoajat eivät saa tarjota eivätkä veloittaa rajatylittävistä luottokorttitapahtumista tapahtumakohtaista toimitusmaksua tai muuta sovittua tarkoitukseltaan tai vaikutukseltaan vastaavaa korvausta, jonka osuus tapahtuman arviosta on yli 0,3 prosenttia. 2.   Maksupalveluntarjoajat eivät … päivästä …kuuta …* alkaen saa tarjota eivätkä veloittaa kortilla suoritettavista luottotapahtumista tapahtumakohtaista toimitusmaksua tai muuta sovittua tarkoitukseltaan tai vaikutukseltaan vastaavaa korvausta, jonka osuus tapahtuman arvosta on yli 0,3 prosenttia. ____________ * Vuosi tämän asetuksen voimaantulopäivästä. Tarkistus 32 Ehdotus asetukseksi 3 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a. Jäsenvaltiot voivat kansallisen lainsäädännön avulla säilyttää tai ottaa käyttöön matalammat enimmäistasot tai tarkoitukseltaan tai vaikutukseltaan vastaavat toimet. Tarkistus 33 Ehdotus asetukseksi 4 artikla 4 artikla Poistetaan. Kaikista kuluttajien pankki- tai luottokorttitapahtumista veloitettavat toimitusmaksut 1.  Kahden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta maksupalveluntarjoajat eivät saa tarjota eivätkä veloittaa mistään pankkikorttipohjaisesta tapahtumasta tapahtumakohtaista toimitusmaksua tai muuta sovittua tarkoitukseltaan tai vaikutukseltaan vastaavaa korvausta, jonka osuus tapahtuman arviosta on yli 0,2 prosenttia. 2.  Kahden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta maksupalveluntarjoajat eivät saa tarjota eivätkä veloittaa mistään luottokorttipohjaisesta tapahtumasta tapahtumakohtaista toimitusmaksua tai muuta sovittua tarkoitukseltaan tai vaikutukseltaan vastaavaa korvausta, jonka osuus tapahtuman arviosta on yli 0,3 prosenttia. Tarkistus 34 Ehdotus asetukseksi 5 artikla 5.  Sovellettaessa 3 ja 4 artiklassa tarkoitettuja enimmäistasoja kortteja myöntävän pankin maksukorttijärjestelmältä saamat nettokorvaukset, jotka liittyvät maksutapahtumiin tai niihin liittyvään toimintaan, on katsottava osaksi toimitusmaksua. Sovellettaessa 3 artiklassa tarkoitettuja enimmäistasoja kortteja myöntävältä maksupalveluntarjoajalta saatavat nettokorvaukset, jotka liittyvät maksutapahtumiin, on katsottava osaksi toimitusmaksua. Toimivaltaisten viranomaisten on estettävä kaikki maksupalveluntarjoajien yritykset tämän asetuksen säännösten kiertämiseksi, mukaan lukien maksukorttien myöntäminen kolmansissa maissa. Tarkistus 35 Ehdotus asetukseksi 6 artikla – 4 a kohta (uusi) 4 a. Kaikki maksuihin liittyvien palvelujen tarjoamista koskevat rajoitukset maksukorttijärjestelmien säännöissä on kiellettävä, jollei kyseessä ole syrjimätön ja maksukorttijärjestelmän toiminnan kannalta objektiivisesti tarpeellinen kielto. Tarkistus 36 Ehdotus asetukseksi 6 a artikla (uusi) 6 a artikla Rajatylittävät tapahtumat Rajatylittäviin tapahtumiin sovelletaan korttitapahtuman vastaanottajan maan toimitusmaksua. Tarkistus 37 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 2 kohta 2.   Maksukorttijärjestelmien on mahdollistettava erillisiä korttitapahtumia koskevien hyväksymis- ja toteutusviestien erottaminen toisistaan ja se, että viestien käsittelystä vastaavat eri tahot. 2.   Maksukorttijärjestelmien ja korttien myöntäjien on mahdollistettava erillisiä korttitapahtumia koskevien hyväksymis- ja toteutusviestien erottaminen toisistaan ja se, että viestien käsittelystä vastaavat eri tahot. Käsittelijän valitsemisen vapauden rajoittamiseen johtavat järjestelmien ja toimilupasopimusten tai muiden sopimusten säännöt on kiellettävä. Tarkistus 38 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 4 kohta 4.   Unionissa toimivien käsittelystä vastaavien tahojen on varmistettava, että niiden järjestelmä on teknisesti yhteentoimiva muiden unionissa toimivien käsittelystä vastaavien tahojen järjestelmien kanssa, käyttämällä kansainvälisten tai eurooppalaisten standardointielinten kehittämiä standardeja. Käsittelystä vastaavat tahot eivät myöskään saa hyväksyä eivätkä soveltaa liiketoimintasääntöjä, jotka rajoittavat yhteentoimivuutta unionin muiden käsittelystä vastaavien tahojen kanssa. 4.   Unionissa toimivien käsittelystä vastaavien tahojen on varmistettava ...* mennessä, että niiden järjestelmä on teknisesti yhteentoimiva muiden unionissa toimivien käsittelystä vastaavien tahojen järjestelmien kanssa, käyttämällä kansainvälisten tai eurooppalaisten standardointielinten kehittämiä standardeja. Käsittelystä vastaavat tahot eivät myöskään saa hyväksyä eivätkä soveltaa liiketoimintasääntöjä, jotka rajoittavat yhteentoimivuutta unionin muiden käsittelystä vastaavien tahojen kanssa. 4 a. Varmistaakseen tämän artiklan johdonmukaisen yhdenmukaistamisen EPV laatii asetuksen (EU) N:o 1093/2010 41 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa lautakuntaa kuultuaan teknisten sääntelystandardien luonnoksia vahvistaakseen vaatimukset, jotka maksujärjestelmien ja käsittelystä vastaavien tahojen on täytettävä täysin avoimien ja kilpailukykyisten korttimaksujen käsittelyn markkinoiden takaamiseksi. EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään ... päivänä …kuuta …**. Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti. Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut vaatimukset tulevat voimaan viimeistään … päivänä ….kuuta ...***, ja ne saatetaan säännöllisesti ajan tasalle tarpeen mukaan. ________________ * Vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. ** Päivämäärä …. *** Kaksi vuotta tämän asetuksen voimaantulopäivästä. Tarkistus 39 Ehdotus asetukseksi 7 artikla – 4 b kohta (uusi) 4 b. Jäsenvaltiot voivat vapauttaa vastaperustetut korttipohjaiset maksujärjestelmät tämän artiklan soveltamisesta rajatuksi ajaksi poiketen siitä, mitä 1–4 b artiklassa säädetään, ja komission kuulemisen jälkeen. Tarkistus 40 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 1 kohta 1.   Järjestelmien säännöt ja toimilupasopimuksiin sisältyvät säännöt, jotka estävät korttien myöntäjää yhdistämästä kahta tai useampaa eri maksuvälinemerkkiä kortti- tai televiestintälaitteelle taikka digitaaliselle tai tietotekniselle laitteelle, on kiellettävä. 1.   Järjestelmien säännöt ja toimilupasopimuksiin tai vaikutukseltaan vastaaviin menettelyihin sisältyvät säännöt, jotka estävät korttien myöntäjää yhdistämästä kahta tai useampaa eri maksuvälinemerkkiä kortti- tai televiestintälaitteelle taikka digitaaliselle tai tietotekniselle laitteelle, on kiellettävä. Tarkistus 41 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 1 a kohta (uusi) 1 a. Tehdessään sopimusta maksupalveluntarjoajan kanssa kuluttaja voi päättää ottaa kaksi eri maksuvälinemerkkiä tai useampia eri maksuvälinemerkkejä maksukortti- tai televiestintälaitteelle taikka digitaaliselle tai tietotekniselle laitteelle. Hyvissä ajoin ennen sopimuksen allekirjoittamista maksupalveluntarjoajan on annettava kuluttajalle selkeät ja objektiiviset tiedot kaikista saatavana olevista maksumerkeistä ja niiden ominaisuuksista, mukaan lukien niiden toimivuus, kustannukset ja turvallisuus. Tarkistus 42 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 2 kohta 2.   Järjestelmien sääntöjen ja toimilupasopimuksiin sisältyvien sääntöjen, jotka mahdollistavat korttien myöntäjien tai korttitapahtumien vastaanottajien erilaisen kohtelun ja jotka koskevat maksuvälinemerkkien yhdistämistä kortti- tai televiestintälaitteelle taikka digitaaliselle tai tietotekniselle laitteelle, on oltava objektiivisesti perusteltuja ja syrjimättömiä. 2.   Järjestelmien sääntöjen ja toimilupasopimuksiin sisältyvien sääntöjen, jotka mahdollistavat korttien myöntäjien tai korttitapahtumien vastaanottajien erilaisen kohtelun ja jotka koskevat erilaisten maksuvälinemerkkien tai sovellusten yhdistämistä kortti- tai televiestintälaitteelle taikka digitaaliselle tai tietotekniselle laitteelle tai niiden vastaavaa yhteistoimintaa tällaisilla laitteilla, on oltava objektiivisesti perusteltuja ja syrjimättömiä. Tarkistus 43 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 3 kohta 3.   Maksukorttijärjestelmät eivät saa asettaa raportointivaatimuksia, maksujen suorittamista koskevia velvoitteita tai muita tarkoitukseltaan tai vaikutuksiltaan vastaavia velvoitteita kortteja myöntäville ja korttitapahtumia vastaanottaville maksupalveluntarjoajille sellaisten tapahtumien osalta, jotka on toteutettu laitteella, jolla käsitellään niiden korttimerkkiä, mutta joissa on kyse tapahtumista, joissa ei käytetä niiden järjestelmää. 3.   Maksukorttijärjestelmät eivät saa asettaa raportointivaatimuksia, maksujen suorittamista koskevia velvoitteita tai samankaltaisia tarkoitukseltaan tai vaikutuksiltaan vastaavia velvoitteita kortteja myöntäville ja korttitapahtumia vastaanottaville maksupalveluntarjoajille sellaisten tapahtumien osalta, jotka on toteutettu laitteella, jolla käsitellään niiden korttimerkkiä, mutta joissa on kyse tapahtumista, joissa ei käytetä niiden järjestelmää. Tarkistus 44 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 4 kohta 4.   Reititysperiaatteiden, joiden tarkoituksena on ohjata tapahtumat tietyn kanavan tai prosessin kautta, ja muiden sellaisten teknisten ja turvastandardien ja ‑vaatimusten, jotka koskevat useamman kuin yhden maksukorttimerkin käsittelyä kortti- tai televiestintälaitteella taikka digitaalisella tai tietoteknisellä laitteella, on oltava syrjimättömiä, ja niitä on sovellettava syrjimättömästi. 4.   Reititysperiaatteiden tai vastaavien toimenpiteiden, joiden tarkoituksena on ohjata tapahtumat tietyn kanavan tai prosessin kautta, ja muiden sellaisten teknisten ja turvastandardien ja ‑vaatimusten, jotka koskevat useamman kuin yhden maksukorttimerkin tai vastaavan käsittelyä kortti- tai televiestintälaitteella taikka digitaalisella tai tietoteknisellä laitteella, on oltava syrjimättömiä, ja niitä on sovellettava syrjimättömästi. Tarkistus 45 Ehdotus asetukseksi 8 artikla – 6 kohta 6.   Maksukorttijärjestelmät, korttien myöntäjät, korttitapahtumien vastaanottajat ja maksukorttien käsittelyssä käytettävän infrastruktuurin tarjoajat eivät saa lisätä maksuvälineeseen tai myyntipisteessä käytettyyn laitteeseen automaattisia mekanismeja, ohjelmistoja tai laitteita, joilla rajoitetaan maksajan mahdollisuutta valita haluamansa sovellus käyttäessään yhdistelmämaksuvälinettä. 6.   Maksukorttijärjestelmät, korttien myöntäjät, korttitapahtumien vastaanottajat ja maksukorttien käsittelyssä käytettävän infrastruktuurin tarjoajat eivät saa lisätä maksuvälineeseen tai myyntipisteessä käytettyyn laitteeseen automaattisia mekanismeja, ohjelmistoja tai laitteita, joilla rajoitetaan maksajan ja maksunsaajan mahdollisuutta valita haluamansa sovellus käyttäessään yhdistelmämaksuvälinettä. Maksunsaajilla säilyy mahdollisuus lisätä myyntipisteessä käytettyyn laitteeseen automaattisia mekanismeja, joilla toteutetaan tietyn merkin tai sovelluksen ensisijaisvalinta. Maksunsaajat eivät kuitenkaan saa estää maksunsaajan hyväksymien kortti- tai maksuvälineluokkien osalta maksajan mahdollisuutta kumota maksunsaajan laitteellaan tekemä automaattinen ensisijaisvalinta. Tarkistus 46 Ehdotus asetukseksi 9 artikla – 1 kohta 1.   Korttitapahtumien vastaanottajien on tarjottava maksunsaajille ja veloitettava maksunsaajilta tapauskohtaisesti määritetyt kauppiailta veloitettavat palvelumaksut eri maksukorttilajien ja -merkkien osalta, jolleivät kauppiaat pyydä kirjallisesti maksutapahtumia vastaanottavia maksupalveluntarjoajia veloittamaan niiltä yhdisteltyjä palvelumaksuja. 1.   Korttitapahtumien vastaanottajien on tarjottava maksunsaajille ja veloitettava maksunsaajilta tapauskohtaisesti määritetyt kauppiailta veloitettavat palvelumaksut eri maksukorttilajien ja -merkkien – joissa toimitusmaksujen tasot ovat erilaisia – osalta, jolleivät kauppiaat pyydä kirjallisesti maksutapahtumia vastaanottavia maksupalveluntarjoajia veloittamaan niiltä yhdisteltyjä palvelumaksuja. Tarkistus 47 Ehdotus asetukseksi 10 artikla – 1 kohta 1.   Maksujärjestelmät ja maksupalveluntarjoajat eivät saa soveltaa sääntöjä, jotka saattavat velvoittaa kortteja myöntävän maksupalveluntarjoajan maksuvälinejärjestelmän puitteissa myöntämiä kortteja ja muita maksuvälineitä hyväksyvät maksunsaajat hyväksymään myös muiden kortteja myöntävien maksupalveluntarjoajien saman järjestelmän puitteissa myöntämät muut samanmerkkiset ja/tai -lajiset maksuvälineet, lukuun ottamatta tilanteita, joissa maksuvälineisiin sovelletaan samaa säänneltyä toimitusmaksua. 1.   Maksujärjestelmät ja maksupalveluntarjoajat eivät saa soveltaa sääntöjä, jotka saattavat velvoittaa kortteja myöntävän maksupalveluntarjoajan maksuvälinejärjestelmän puitteissa myöntämiä kortteja ja muita maksuvälineitä hyväksyvät maksunsaajat hyväksymään myös muiden kortteja myöntävien maksupalveluntarjoajien saman järjestelmän puitteissa myöntämät muut samanmerkkiset ja/tai -lajiset maksuvälineet, lukuun ottamatta tilanteita, joissa maksuvälineisiin sovelletaan samaa toimitusmaksua, joka lisäksi on tässä asetuksessa säädettyjen enimmäistasojen mukainen. Tarkistus 48 Ehdotus asetukseksi 10 artikla – 4 kohta 4.   Kortteja myöntävien maksupalveluntarjoajien on varmistettava, että niiden maksuvälineet ovat ulkonäkönsä perusteella ja elektronisesti tunnistettavissa, mikä mahdollistaa sen, että maksunsaajat voivat tunnistaa yksiselitteisesti maksajan valitsemat raha-, pankki-, luotto- tai yrityskorttimerkit ja -lajit tai näihin perustuvat korttipohjaiset maksut. 4.   Kortteja myöntävien maksupalveluntarjoajien on viimeistään … päivään …kuuta …* varmistettava, että niiden maksuvälineet ovat elektronisesti tunnistettavissa ja että niiden äskettäin myönnetyt korttipohjaiset maksuvälineet ovat myös ulkonäkönsä perusteella tunnistettavissa, mikä mahdollistaa sen, että maksunsaajat ja maksajat voivat tunnistaa yksiselitteisesti maksajan valitsemat raha-, pankki-, luotto- tai yrityskorttimerkit ja -lajit tai näihin perustuvat korttipohjaiset maksut. ________________ * Vuosi tämän asetuksen voimaantulopäivästä. Tarkistus 49 Ehdotus asetukseksi 11 artikla – 3 kohta 3.   Edellä olevat 1 ja 2 kohta eivät vaikuta direktiiviehdotuksen (COM(2013) 547) 55 artiklassa ja direktiivin 2011/83/EU22 19 artiklassa vahvistettuihin maksuja, alennuksia tai muuta ohjaamista koskeviin sääntöihin. 3.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohta eivät vaikuta direktiivin 2014/…/EU [maksupalveludirektiivi] 55 artiklassa ja direktiivin 2011/83/EU22 19 artiklassa vahvistettuihin maksuja, alennuksia tai muuta ohjaamista koskeviin sääntöihin. __________________ __________________ 22 Kuluttajan oikeuksista 25 päivänä lokakuuta 2011 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU. 22 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta. Tarkistus 50 Ehdotus asetukseksi 12 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a. Kuluttajan tehdessä sopimusta maksupalveluntarjoajan kanssa hänelle on lisäksi annettava selkeitä ja puolueettomia määräajoin esitettäviä tietoja maksutapahtumiin sovellettavista maksuominaisuuksista ja hinnoista. Tarkistus 51 Ehdotus asetukseksi 14 artikla – 1 kohta 1.   Jäsenvaltioiden on annettava tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niitä sovelletaan. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. 1.   Jäsenvaltioiden on annettava tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevat säännöt ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että niitä sovelletaan. EPV voi antaa ohjeita asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti varmistaakseen, että nämä seuraamukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Tarkistus 52 Ehdotus asetukseksi 15 artikla – 1 kohta 1.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön asianmukaiset ja tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja muutoksenhakumenettelyt maksunsaajien ja niiden maksupalveluntarjoajien välisten, tästä asetuksesta johtuvien riitojen ratkaisemiseksi. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on nimettävä olemassa olevia elimiä, mikäli mahdollista, tai perustettava uusia elimiä. 1.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön riippumattomat, asianmukaiset ja tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja muutoksenhakumenettelyt maksunsaajien ja niiden maksupalveluntarjoajien välisten, tästä asetuksesta johtuvien riitojen ratkaisemiseksi. Tätä tarkoitusta varten jäsenvaltioiden on nimettävä olemassa olevia elimiä, mikäli mahdollista, tai perustettava uusia elimiä. Maksupalveluntarjoajien on liityttävä vähintään yhteen vaihtoehtoiseen riidanratkaisuelimeen. Tarkistus 53 Ehdotus asetukseksi 15 artikla – 2 kohta 2.   Jäsenvaltioiden on annettava nämä elimet komissiolle tiedoksi kahden vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta. Niiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä näitä elimiä koskevat myöhemmät muutokset. 2.   Jäsenvaltioiden on annettava nämä elimet komissiolle tiedoksi viimeistään ... päivänä …kuuta …*. Niiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä näitä elimiä koskevat myöhemmät muutokset. __________ * Kaksi kuukautta tämän asetuksen voimaantulopäivästä. Tarkistus 54 Ehdotus asetukseksi 15 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat osallistuvat 1 kohdan mukaisiin valitusmenettelyihin. Tarkistus 55 Ehdotus asetukseksi 16 artikla – 1 kohta Komissio antaa neljän vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta. Komission kertomuksessa tarkastellaan erityisesti toimitusmaksutasojen asianmukaisuutta ja ohjausmekanismeja, kuten maksuja, ottaen huomioon eri maksuvälineiden käyttö ja kustannukset sekä uusien toimijoiden markkinoilletulon ja markkinoille tuotavan uuden teknologian yleisyys. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään … päivänä …kuuta …* kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta. Komission kertomuksessa tarkastellaan erityisesti toimitusmaksutasojen asianmukaisuutta ja ohjausmekanismeja, kuten maksuja, ottaen huomioon eri maksuvälineiden käyttö ja kustannukset sekä uusien toimijoiden markkinoilletulon ja markkinoille tuotavan uuden teknologian ja innovatiivisten liiketoimintamallien yleisyys. Arvioinnissa olisi otettava erityisesti huomioon a)  kortinhaltijamaksujen käyttöönotto; b)  maksukorttien tarjoajien ja maksukorttijärjestelmien välisen kilpailun taso; c)  maksajalle ja maksunsaajalle aiheutuvat kustannusvaikutukset; d)  missä määrin kauppiaat siirtävät asiakkaalle toimitusmaksujen alenemisen; e)  tekniset vaatimukset ja niiden vaikutukset kaikkiin asianosaisiin; f)  yhdistelmäkorttien vaikutukset käyttäjäystävällisyyteen, erityisesti vanhusten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien käyttäjien osalta. Komission kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus, johon voi sisältyä ehdotus toimitusmaksujen enimmäistason tarkistamisesta. _______________ * Kaksi vuotta tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

(1) Tarkistusten hyväksymisen jälkeen asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 57 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A7-0167/2014).

Euroopan parlamentin tarkistukset 3. huhtikuuta 2014 ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2013/36/EU ja 2009/110/EY muuttamisesta ja direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (COM(2013)0547 – C7-0230/2013 – 2013/0264(COD))(1)

P7_TA(2014)0280 A7-0169/2014

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Komission teksti   Tarkistus Tarkistus 1 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 2 kappale (2)  Direktiivi 2007/64/EY hyväksyttiin joulukuussa 2007 komission joulukuussa 2005 tekemän ehdotuksen perusteella. Vähittäismaksumarkkinoille on sen jälkeen ilmaantunut merkittäviä teknisiä innovaatioita sähköisten ja mobiilimaksujen määrän nopean kasvun ja uudentyyppisten maksupalveluiden markkinoilletulon myötä. (2)  Direktiivi 2007/64/EY hyväksyttiin joulukuussa 2007 komission joulukuussa 2005 tekemän ehdotuksen perusteella. Vähittäismaksumarkkinoille on sen jälkeen ilmaantunut merkittäviä teknisiä innovaatioita sähköisten ja mobiilimaksujen määrän nopean kasvun ja uudentyyppisten maksupalveluiden markkinoilletulon myötä, mikä asettaa kyseenalaiseksi nykyisen kehyksen. Tarkistus 2 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 3 kappale (3)  Maksupalveluita koskevan unionin lainsäädäntökehyksen uudelleentarkastelu ja erityisesti direktiivin 2007/64/EY vaikutusten arviointi ja komission vihreää kirjaa ”Yhdentyneet eurooppalaiset markkinat kortti-, verkko- ja mobiilimaksuille”24 koskenut kuuleminen ovat osoittaneet, että nämä kehityssuuntaukset ovat nostaneet esiin merkittäviä sääntelyhaasteita. Maksumarkkinoiden tärkeät alat, erityisesti kortti-, verkko- ja mobiilimaksujen alat, ovat usein edelleen pirstoutuneet kansallisten rajojen mukaan. Monet innovatiiviset maksutuotteet tai -palvelut eivät kuulu joko lainkaan tai suurelta osin direktiivin 2007/64/EY soveltamisalaan. Direktiivin 2007/64/EY soveltamisala ja erityisesti sen ulkopuolelle jätetyt seikat, kuten tiettyjen maksuihin liittyvien toimintojen jättäminen yleisten sääntöjen ulkopuolelle, ovat osoittautuneet joissakin tapauksissa liian moniselitteisiksi, yleisiksi tai yksinkertaisesti vanhentuneiksi ottaen huomioon markkinakehitys. Tämä on aiheuttanut oikeudellista epävarmuutta, mahdollisia turvallisuusriskejä maksuketjussa ja puutteita kuluttajansuojassa tietyillä aloilla. Innovatiivisten ja helppokäyttöisten digitaalisten maksupalveluiden käytön laajentaminen siten, että ne tarjoaisivat kuluttajille ja vähittäismyyjille tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja turvallisia maksutapoja unionissa, on osoittautunut vaikeaksi. (3)  Maksupalveluita koskevan unionin lainsäädäntökehyksen uudelleentarkastelu ja erityisesti direktiivin 2007/64/EY vaikutusten arviointi ja komission vihreää kirjaa ”Yhdentyneet eurooppalaiset markkinat kortti-, verkko- ja mobiilimaksuille”24 koskenut kuuleminen ovat osoittaneet, että nämä kehityssuuntaukset ovat nostaneet esiin merkittäviä sääntelyhaasteita. Maksumarkkinoiden tärkeät alat, erityisesti kortti-, verkko- ja mobiilimaksujen alat, ovat usein edelleen pirstoutuneet kansallisten rajojen mukaan. Monet innovatiiviset maksutuotteet tai -palvelut eivät kuulu joko lainkaan tai suurelta osin direktiivin 2007/64/EY soveltamisalaan. Direktiivin 2007/64/EY soveltamisala ja erityisesti sen ulkopuolelle jätetyt seikat, kuten tiettyjen maksuihin liittyvien toimintojen jättäminen yleisten sääntöjen ulkopuolelle, ovat osoittautuneet joissakin tapauksissa liian moniselitteisiksi, yleisiksi tai yksinkertaisesti vanhentuneiksi ottaen huomioon markkinakehitys. Tämä on aiheuttanut oikeudellista epävarmuutta, mahdollisia turvallisuusriskejä maksuketjussa ja puutteita kuluttajansuojassa tietyillä aloilla. Innovatiivisten, turvallisten ja helppokäyttöisten digitaalisten maksupalveluiden käytön laajentaminen siten, että ne tarjoaisivat kuluttajille ja vähittäismyyjille tehokkaita, tarkoituksenmukaisia ja turvallisia maksutapoja unionissa, on osoittautunut vaikeaksi. Tähän liittyy suuria myönteisiä mahdollisuuksia, joita olisi hyödynnettävä johdonmukaisemmin. __________________ __________________ 24 KOM(2012) 941 lopullinen. 24 KOM(2012)0941. Tarkistus 3 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 4 kappale (4)   Sähköisten maksujen yhdentyneiden sisämarkkinoiden toteuttaminen on olennaista, jotta voidaan varmistaa, että kuluttajat, kauppiaat ja yritykset voivat hyödyntää kaikki edut, jotka sisämarkkinat tarjoavat digitaalitalouden kehittymisen myötä. (4)   Turvallisten sähköisten maksujen yhdentyneiden sisämarkkinoiden toteuttaminen on olennaista, jotta voidaan tukea unionin talouden kasvua ja varmistaa, että kuluttajat, kauppiaat ja yritykset voivat hyödyntää maksupalveluiden valinnanvaran ja avoimuuden kaikki edut, jotka sisämarkkinat tarjoavat digitaalitalouden kehittymisen myötä. Tarkistus 4 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 5 kappale (5)   Olisi annettava uusia sääntöjä sääntelypuutteiden poistamiseksi samalla kun parannetaan oikeusvarmuutta ja varmistetaan, että lainsäädäntökehystä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkialla unionissa. Sekä nykyisille että uusille markkinatoimijoille olisi turvattava tasapuoliset toimintaedellytykset, mikä helpottaa uusien maksuvälineiden markkinoiden laajentamista ja antaa koko unionissa varmuuden kuluttajansuojan korkeasta tasosta näiden maksupalveluiden käytössä. Tämän odotetaan alentavan maksupalvelunkäyttäjien kustannuksia ja hintoja, laajentavan maksupalveluvalikoimaa ja lisäävän maksupalveluiden avoimuutta. (5)   Olisi annettava uusia sääntöjä sääntelypuutteiden poistamiseksi samalla kun parannetaan oikeusvarmuutta ja varmistetaan, että lainsäädäntökehystä sovelletaan yhdenmukaisesti kaikkialla unionissa. Sekä nykyisille että uusille markkinatoimijoille olisi turvattava tasapuoliset toimintaedellytykset, mikä helpottaa uusien maksuvälineiden markkinoiden laajentamista ja antaa koko unionissa varmuuden kuluttajansuojan korkeasta tasosta näiden maksupalveluiden käytössä. Tämän odotetaan lisäävän koko maksujärjestelmän tehokkuutta ja alentavan maksupalvelunkäyttäjien kustannuksia ja hintoja, laajentavan maksupalveluvalikoimaa ja lisäävän maksupalveluiden avoimuutta sekä vahvistavan kuluttajien luottamusta yhdenmukaistettuihin maksumarkkinoihin. Tarkistus 5 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 5 a kappale (uusi) (5 a) Yhtenäinen euromaksualue, SEPA, saavuttaa tärkeän virstanpylvään vuonna 2014, kun kansallisista euromääräisistä tilisiirroista ja suoraveloituksista siirrytään SEPA-järjestelmän mukaisiin tilisiirtoihin ja suoraveloituksiin. Euroalueen euromääräisten vähittäismaksujen yhdennettyjen, kilpailukykyisten, innovatiivisten ja tasapuolisten toimintaedellytysten kehitystä olisi jatkettava, jotta voidaan saavuttaa todelliset maksupalvelujen sisämarkkinat unionissa. Tätä jatkuvaa kehitystä olisi ylläpidettävä entistä vahvemmalla hallinnolla Euroopan keskuspankin (EKP) johdolla. EKP:n ilmoituksen mukaisesti perustettavalla euromääräisiä vähittäismaksuja käsittelevällä neuvostolla (ERPB), SEPA-neuvoston toiminnan jatkajalla, olisi edistettävä tämän tavoitteen saavuttamista. ERPB:n, jonka kokoonpanossa otetaan tasapuolisemmin huomioon maksumarkkinoiden kysyntä- ja tarjontapuolen edut, olisi varmistettava SEPA-hankkeen tulevaa suuntaa, hankkeen tavoitteiden mahdollisia esteitä ja esteiden ratkaisukeinoja koskeva tehokas neuvonta sekä keinot, joilla voidaan edistää euromääräisiin vähittäismaksuihin liittyvää innovointia, kilpailua ja yhtenäistämistä Euroopan unionissa. Olisi myös tarkasteltava komission osallistumista tarkkailijana sen varmistamiseksi, että ERPB:n tehtävillä, kokoonpanolla ja toiminnalla tuetaan SEPA-hankkeen edistämistä. Tarkistus 6 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 6 kappale (6)   Sähköisiin maksuihin liittyvät turvallisuusriskit ovat kasvaneet viime vuosina, mikä johtuu sähköisten maksujen muuttumisesta teknisesti monimutkaisemmiksi, niiden määrän jatkuvasta kasvusta eri puolilla maailmaa ja uusien maksupalvelutyyppien ilmaantumisesta. Koska turvalliset ja varmat maksupalvelut ovat hyvin toimivien maksupalvelumarkkinoiden kannalta keskeinen edellytys, maksupalveluiden käyttäjillä olisi oltava riittävä suoja niihin liittyviä riskejä vastaan. Maksupalvelut ovat olennaisia ratkaisevan tärkeiden talouden ja yhteiskunnan toimintojen ylläpitämiselle, ja sen vuoksi maksupalveluntarjoajat, kuten luottolaitokset, on luokiteltu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin [pls insert number of NIS Directive after adoption]25 3 artiklan 8 kohdan mukaisiksi markkinatoimijoiksi. (6)   Sähköisiin maksuihin liittyvät turvallisuusriskit ovat kasvaneet viime vuosina, mikä johtuu sähköisten maksujen muuttumisesta teknisesti monimutkaisemmiksi, niiden määrän jatkuvasta kasvusta eri puolilla maailmaa ja uusien maksupalvelutyyppien ilmaantumisesta. Koska turvalliset ja varmat maksupalvelut ovat hyvin toimivien maksupalvelumarkkinoiden kannalta keskeinen edellytys, maksupalveluiden käyttäjillä olisi oltava riittävä suoja niihin liittyviä riskejä vastaan. Maksupalvelut ovat olennaisia ratkaisevan tärkeiden talouden ja yhteiskunnan toimintojen ylläpitämiselle, ja sen vuoksi maksupalveluntarjoajat, kuten luottolaitokset, on luokiteltu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin [lisätään tietoverkkoturvallisuutta koskevan direktiivin numero direktiivin hyväksymisen jälkeen]25 3 artiklan 8 kohdan mukaisiksi markkinatoimijoiksi. Tätä direktiiviä sovellettaessa on henkilötietojen käsittelyssä noudatettava direktiivin 95/46/EY 16 ja 17 artiklassa vahvistettuja turvallisuusvaatimuksia. __________________ __________________ 25 Toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietoturvan varmistamiseksi koko unionissa [päivämäärä] annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi XXXX/XX/EU (EUVL L x, s. x). 25 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi XXXX/XX/EU, annettu … päivänä …kuuta …, toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietoturvan varmistamiseksi koko unionissa (EUVL L x, s. x). Tarkistus 7 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 7 kappale (7)   Direktiivissä [pls insert number of NIS Directive after adoption] säädetään jäsenvaltioiden tasolla toteutettavista yleisistä toimenpiteistä, joiden lisäksi maksutapahtumiin liittyviin turvallisuusriskeihin olisi puututtava myös maksupalveluntarjoajien tasolla. Maksupalveluntarjoajien toteuttamien turvatoimien on tarpeen olla oikeassa suhteessa kyseisiin turvallisuusriskeihin. Olisi otettava käyttöön säännöllinen raportointimekanismi, jotta voidaan varmistaa, että maksupalveluntarjoajat antavat toimivaltaisille viranomaisille vuosittain ajantasaistettuja tietoja turvallisuusriskiensä arvioinnista ja (lisä)toimenpiteistä, jotka ne ovat toteuttaneet kyseisten riskien torjumiseksi. Sen varmistamiseksi, että muille maksupalveluntarjoajille ja maksujärjestelmille aiheutuvat vahingot, kuten huomattavan häiriön ilmeneminen maksujärjestelmässä, ja käyttäjille aiheutuvat vahingot pidetään mahdollisimman vähäisinä, on olennaista, että maksupalveluntarjoajilla on velvollisuus raportoida merkittävistä turvapoikkeamista viipymättä Euroopan pankkiviranomaiselle. (7)   Direktiivissä [lisätään tietoverkkoturvallisuutta koskevan direktiivin numero direktiivin hyväksymisen jälkeen] säädetään jäsenvaltioiden tasolla toteutettavista yleisistä toimenpiteistä, joiden lisäksi maksutapahtumiin käytettäviin teknisiin järjestelmiin liittyviin turvallisuusriskeihin olisi puututtava myös maksupalveluntarjoajien tasolla ja heidän kustannuksellaan ja vastuullaan. Maksupalveluntarjoajien toteuttamien turvatoimien on tarpeen olla oikeassa suhteessa kyseisiin, palveluntarjoajien asiakkaisiin kohdistuviin turvallisuusriskeihin. Olisi otettava käyttöön säännöllinen raportointimekanismi, jotta voidaan varmistaa, että maksupalveluntarjoajat antavat toimivaltaisille viranomaisille vähintään kolme kertaa vuodessa ajantasaistettuja tietoja turvallisuusriskiensä arvioinnista ja (lisä)toimenpiteistä, jotka ne ovat toteuttaneet kyseisten riskien vähentämiseksi. Sen varmistamiseksi, että muille maksupalveluntarjoajille ja maksujärjestelmille aiheutuvat vahingot, kuten huomattavan häiriön ilmeneminen maksujärjestelmässä, ja käyttäjille aiheutuvat vahingot pidetään mahdollisimman vähäisinä, on olennaista, että maksupalveluntarjoajilla on velvollisuus raportoida merkittävistä turvapoikkeamista viipymättä Euroopan pankkiviranomaiselle, jonka olisi vuosittain julkaistava kertomus unionin digitaalisten maksupalveluiden turvallisuudesta. Tarkistus 8 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 7 a kappale (uusi) (7 a) Jotta kuluttajat ymmärtäisivät direktiivin mukaiset oikeudet ja velvoitteet, heille olisi tiedotettava niistä selkeästi ja ymmärrettävästi. Komission olisi siksi kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta laadittava kuluttajaystävällinen sähköinen esite, jossa esitetään selkeästi ja helposti ymmärrettävällä tavalla tämän direktiivin ja muun maksupalveluihin liittyvän unionin lainsäädännön mukaiset kuluttajien oikeudet ja velvoitteet. Tiedot olisi asetettava saataville komission, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/20101a perustetun Euroopan pankkiviranomaisen ja kansallisten pankkialan sääntelyviranomaisten verkkosivustoille. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat asettavat esitteen kaikkien nykyisten ja uusien asiakkaidensa saataville maksutta alkuperäisessä muodossaan verkkosivustoillaan sekä paperimuodossa konttoreissaan, asiamiestensä toimistoissa ja yksiköissä, joille ne ovat ulkoistaneet toimintojaan. _________________ 1a Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12). Tarkistus 9 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 8 kappale (8)   Maksupalveluita koskevaa tarkistettua sääntelykehystä täydennetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o [XX/XX/XX].26 Kyseisellä asetuksella otetaan käyttöön säännöt, joita sovelletaan monen- ja kahdenvälisten toimitusmaksujen veloittamiseen kaikista kuluttajien pankki- ja luottokorttitapahtumista ja kyseisiin tapahtumiin perustuvista verkko- ja mobiilimaksuista, ja asetetaan rajoituksia tiettyjen liiketoimintasääntöjen käytölle korttitapahtumissa. Kyseisen asetuksen tarkoituksena on vauhdittaa edelleen korttipohjaisten maksujen tehokkaiden yhdentyneiden markkinoiden toteuttamista. (8)   Maksupalveluita koskevaa tarkistettua sääntelykehystä täydennetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o [XX/XX/XX]26. Kyseisellä asetuksella otetaan käyttöön säännöt, joita sovelletaan monen- ja kahdenvälisten toimitusmaksujen veloittamiseen kaikista kuluttajien pankki- ja luottokorttitapahtumista ja kyseisiin tapahtumiin perustuvista verkko- ja mobiilimaksuista, ja poistetaan siten kansallisten maksumarkkinoiden välinen huomattava este sekä asetetaan rajoituksia tiettyjen liiketoimintasääntöjen käytölle korttitapahtumissa. Kyseisen asetuksen tarkoituksena on vauhdittaa edelleen korttipohjaisten maksujen tehokkaiden yhdentyneiden markkinoiden toteuttamista. __________________ __________________ 26 Korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavista toimitusmaksuista [päivämäärä] annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o [XX/XX/XX/] (EUVL L x, s. x). 26 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o [XX/XX/XX/], annettu … päivänä …kuuta …, korttipohjaisista maksutapahtumista veloitettavista toimitusmaksuista (EUVL L x, s. x). Tarkistus 10 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 9 kappale (9)   Jotta eri jäsenvaltioissa ei noudatettaisi erilaisia lähestymistapoja kuluttajien haitaksi, tämän direktiivin avoimuussäännöksiä ja maksupalveluntarjoajia koskevia tietojenantovaatimuksia olisi sovellettava myös tapahtumiin, joissa maksajan tai maksunsaajan maksupalveluntarjoaja sijaitsee Euroopan talousalueella, jäljempänä ’ETA’, ja joissa toinen maksupalveluntarjoaja sijaitsee ETA:n ulkopuolella. On myös aiheellista ulottaa avoimuus- ja tietojenantosäännösten soveltaminen kaikkien valuuttojen määräisiin tapahtumiin ETA:ssa sijaitsevien maksupalveluntarjoajien välillä. (9)   Jotta eri jäsenvaltioissa ei noudatettaisi erilaisia lähestymistapoja kuluttajien haitaksi, tämän direktiivin avoimuussäännöksiä ja maksupalveluntarjoajia koskevia tietojenantovaatimuksia sekä maksupalvelujen tarjoamiseen ja käyttöön liittyviä oikeuksia ja velvoitteita koskevia säännöksiä olisi sovellettava myös tapahtumiin, joissa maksajan tai maksunsaajan maksupalveluntarjoaja sijaitsee Euroopan talousalueella, jäljempänä ’ETA’, ja joissa toinen maksupalveluntarjoaja sijaitsee ETA:n ulkopuolella. Komission tarkastelun ja tarvittaessa komission antaman lainsäädäntöehdotuksen perusteella tämän direktiivin soveltamisalaa olisi laajennettava siten, että siihen sisältyy mainittujen tapahtumien lisäksi suurin osa maksupalvelujen tarjoamiseen ja käyttöön liittyviä oikeuksia ja velvoitteita koskevista säännöksistä. On myös aiheellista ulottaa avoimuus- ja tietojenantosäännösten soveltaminen kaikkien valuuttojen määräisiin tapahtumiin ETA:ssa sijaitsevien maksupalveluntarjoajien välillä. Tarkistus 11 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 10 kappale (10)   Maksupalveluiden määritelmän olisi oltava teknologiasta riippumaton ja mahdollistettava uudentyyppisten maksupalveluiden jatkokehitys samalla kun varmistetaan, että sekä nykyisten että uusien maksupalveluntarjoajien toimintaedellytykset ovat tasapuoliset. (10)   Maksupalveluiden, maksukäytäntöjen ja -standardien määritelmien olisi oltava teknologiasta riippumattomia ja mahdollistettava uudentyyppisten maksupalveluiden jatkokehitys samalla kun varmistetaan, että sekä nykyisten että uusien maksupalveluntarjoajien toimintaedellytykset ovat turvalliset ja tasapuoliset. Tarkistus 12 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 12 kappale (12)   Markkinoilta saatu palaute osoittaa, että rajallisia verkkoja koskevan poikkeuksen kattamiin maksutoimintoihin sisältyvien maksujen määrä ja arvo on usein erittäin suuri ja että nämä maksutoiminnot tarjoavat kuluttajille satoja tai tuhansia eri tuotteita ja palveluita, mikä ei vastaa direktiivissä 2007/64/EY säädetyn rajattuja verkkoja koskevan poikkeuksen tarkoitusta. Tämä kasvattaa riskejä ja poistaa maksupalvelunkäyttäjiltä ja erityisesti kuluttajilta oikeussuojan sekä asettaa säänneltyjen markkinoiden toimijat selkeästi epäedulliseen asemaan. Näiden riskien hillitseminen edellyttää rajallisen verkon täsmällisempää kuvaamista direktiivin 2009/110/EY mukaisesti. Maksuvälineen olisi katsottava olevan käytössä rajallisessa verkossa, jos sitä voidaan käyttää vain tavaroiden tai palveluiden hankintoihin tietyssä liikkeessä tai liikeketjussa taikka vain rajallisessa tavara- tai palveluvalikoimassa ostopaikan maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Tällaisiin välineisiin voivat kuulua kauppojen omat kortit, polttoainekortit, jäsenkortit, julkisen liikenteen matkakortit, ateriasetelit tai tiettyihin palveluihin käytettävät setelit, joihin sovelletaan toisinaan erityistä verokohtelua tai työvoimaa koskevaa oikeudellista järjestelmää, jolla pyritään edistämään tällaisten välineiden käyttöä sosiaalilainsäädännössä vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kun tällaisesta erityiseen käyttötarkoitukseen osoitetusta välineestä kehittyy yleisväline, siihen ei enää pitäisi soveltaa poikkeusta tämän direktiivin soveltamisalasta. Välineille, joita voidaan käyttää vain hankintoihin lueteltujen kauppiaiden liikkeissä, ei pitäisi myöntää poikkeusta tämän direktiivin soveltamisalasta, koska tyypillisesti tällaiset välineet on suunniteltu jatkuvasti kasvavia palveluntarjoajien verkostoja varten. Poikkeusta olisi sovellettava vain mahdollisille maksupalveluntarjoajille asetetun, rajallisen verkon määritelmän mukaisia toimintoja koskevan ilmoitusvelvoitteen yhteydessä. (12)   Markkinoilta saatu palaute osoittaa, että rajallisia verkkoja koskevan poikkeuksen kattamiin maksutoimintoihin sisältyvien maksujen määrä ja arvo on usein erittäin suuri ja että nämä maksutoiminnot tarjoavat kuluttajille satoja tai tuhansia eri tuotteita ja palveluita, mikä ei vastaa direktiivissä 2007/64/EY säädetyn rajattuja verkkoja koskevan poikkeuksen tarkoitusta. Tämä kasvattaa riskejä ja poistaa maksupalvelunkäyttäjiltä ja erityisesti kuluttajilta oikeussuojan sekä asettaa säänneltyjen markkinoiden toimijat selkeästi epäedulliseen asemaan. Näiden riskien hillitseminen edellyttää rajallisen verkon täsmällisempää kuvaamista direktiivin 2009/110/EY mukaisesti. Maksuvälineen olisi katsottava olevan käytössä rajallisessa verkossa, jos sitä voidaan käyttää vain tavaroiden tai palveluiden hankintoihin tietyltä vähittäismyyjältä tai tietystä vähittäismyyntiketjusta taikka vain rajallisessa tavara- tai palveluvalikoimassa ostopaikan maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Tällaisiin välineisiin voivat kuulua kauppojen omat kortit, polttoainekortit, jäsenkortit, julkisen liikenteen matkakortit, pysäköintikortit, ateriasetelit tai tiettyihin palveluihin käytettävät setelit, joihin sovelletaan toisinaan erityistä verokohtelua tai työvoimaa koskevaa oikeudellista järjestelmää, jolla pyritään edistämään tällaisten välineiden käyttöä sosiaalilainsäädännössä vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kun tällaisesta erityiseen käyttötarkoitukseen osoitetusta välineestä kehittyy yleisväline, siihen ei enää pitäisi soveltaa poikkeusta tämän direktiivin soveltamisalasta. Välineille, joita voidaan käyttää vain hankintoihin lueteltujen kauppiaiden liikkeissä, ei pitäisi myöntää poikkeusta tämän direktiivin soveltamisalasta, koska tyypillisesti tällaiset välineet on suunniteltu jatkuvasti kasvavia palveluntarjoajien verkostoja varten. Poikkeusta olisi sovellettava vain mahdollisille maksupalveluntarjoajille asetetun, rajallisen verkon määritelmän mukaisia toimintoja koskevan ilmoitusvelvoitteen yhteydessä. Tarkistus 13 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 13 kappale (13)   Direktiivissä 2007/64/EY myönnetään poikkeus sen soveltamisesta tietyille televiestintälaitteella tai tietoteknisellä laitteella toteutettaville maksutapahtumille edellyttäen, että verkko-operaattori ei toimi pelkästään välittäjänä digitaalisten tavaroiden ja palveluiden toimittamisessa kyseisen laitteen välityksellä vaan antaa myös lisäarvoa kyseisille tavaroille tai palveluille. Tämä poikkeus mahdollistaa erityisesti niin kutsutun operaattorilaskutuksen tai ostokset, joita koskevat maksut lisätään suoraan puhelinlaskuun, mikä edistää soiton merkkiäänten ja lisämaksullisten tekstiviestipalveluiden kaltaisen digitaalisen sisällön arvoltaan vähäiseen myyntiin perustuvien uusien liiketoimintamallien kehittämistä. Markkinoilta saadussa palautteessa ei ole viitteitä siitä, että tämä maksutapa, jota kuluttajat pitävät luotettavana ja tarkoituksenmukaisena pienten maksujen maksutapana, olisi kehittynyt yleiseksi maksunvälityspalveluksi. Nykyisen poikkeuksen moniselitteinen sanamuoto on kuitenkin aiheuttanut sen, että tämä sääntö on pantu jäsenvaltioissa täytäntöön eri tavoilla. Tämä puolestaan on heikentänyt oikeusvarmuutta toimijoiden ja kuluttajien kannalta ja on toisinaan mahdollistanut sen, että muut maksunvälityspalvelut ovat vaatineet poikkeuksen saamista direktiivin 2007/64/EY soveltamisesta. Kyseisen direktiivin soveltamisalaa on sen vuoksi aiheellista kaventaa. Poikkeus olisi keskitettävä erityisesti mikromaksuihin, jotka liittyvät digitaaliseen sisältöön, kuten soittoääniin, taustakuviin, musiikkiin, peleihin, videoihin tai sovelluksiin. Poikkeusta olisi sovellettava maksupalveluihin vain silloin, kun niitä tarjotaan sähköisten viestintäpalveluiden (eli asianomaisen operaattorin pääasiallisen toiminnan) liitännäispalveluina. (13)   Direktiivissä 2007/64/EY myönnetään poikkeus sen soveltamisesta tietyille televiestintälaitteella tai tietoteknisellä laitteella toteutettaville maksutapahtumille edellyttäen, että verkko-operaattori ei toimi pelkästään välittäjänä digitaalisten tavaroiden ja palveluiden toimittamisessa kyseisen laitteen välityksellä vaan antaa myös lisäarvoa kyseisille tavaroille tai palveluille. Tämä poikkeus mahdollistaa erityisesti niin kutsutun operaattorilaskutuksen tai ostokset, joita koskevat maksut lisätään suoraan puhelinlaskuun, mikä edistää soiton merkkiäänten ja lisämaksullisten tekstiviestipalveluiden kaltaisen digitaalisen sisällön arvoltaan vähäiseen myyntiin perustuvien uusien liiketoimintamallien kehittämistä. Markkinoilta saadussa palautteessa ei ole viitteitä siitä, että tämä maksutapa, jota kuluttajat pitävät luotettavana ja tarkoituksenmukaisena pienten maksujen maksutapana, olisi kehittynyt yleiseksi maksunvälityspalveluksi. Nykyisen poikkeuksen moniselitteinen sanamuoto on kuitenkin aiheuttanut sen, että tämä sääntö on pantu jäsenvaltioissa täytäntöön eri tavoilla. Tämä puolestaan on heikentänyt oikeusvarmuutta toimijoiden ja kuluttajien kannalta ja on toisinaan mahdollistanut sen, että muut maksunvälityspalvelut ovat vaatineet poikkeuksen saamista direktiivin 2007/64/EY soveltamisesta. Kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle jäävää osuutta on sen vuoksi aiheellista kaventaa. Jotta laajamittaiset maksutoiminnot eivät jäisi sääntelyn ulkopuolelle, poikkeus olisi keskitettävä mikromaksuihin, jotka liittyvät digitaaliseen sisältöön, kuten soittoääniin, taustakuviin, musiikkiin, peleihin, videoihin tai sovelluksiin. Poikkeusta olisi sovellettava maksupalveluihin vain silloin, kun niitä tarjotaan sähköisten viestintäpalveluiden (eli asianomaisen operaattorin pääasiallisen toiminnan) liitännäispalveluina. Tarkistus 14 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 13 a kappale (uusi) (13 a) Direktiivin 2007/64/EY soveltamisalan ulkopuolelle jäävät tekniset palveluntarjoajat, jotka tukevat maksupalveluiden tarjoamista ottamatta siirrettäviä varoja missään vaiheessa haltuunsa. Tämän poikkeuksen piiriin kuuluvat tyypillisesti tietojen käsittelyä ja tallentamista, yksityisyyden suojelua ja tietotekniikkaa koskevat palvelut. Poikkeus koskee siten myös maksupalveluiden tarjoajille tarkoitettujen teknisten maksuratkaisujen (näitä kutsutaan myös ”verkkokukkaroiksi”) kehittämistä, jossa useimmiten on kyse maksupalveluiden asettamisesta saataville matkaviestin- tai tietotekniikkavälineessä. Tarkistus 15 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 15 kappale (15)  Palveluntarjoajat, jotka pyrkivät saamaan poikkeuksen direktiivin 2007/64/EY nojalla, eivät useinkaan konsultoi viranomaisia siitä, kuuluuko niiden toiminta kyseisen direktiivin soveltamisalaan vai sovelletaanko siihen poikkeusta, vaan luottavat omiin arvioihinsa. Vaikuttaa siltä, että maksupalveluntarjoajat ovat saattaneet käyttää joitakin poikkeuksia muokatakseen liiketoimintamallejaan, jotta niiden tarjoamat maksutoiminnot jäisivät direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä voi kasvattaa maksupalvelunkäyttäjien riskejä ja erilaistaa maksupalveluntarjoajien toimintaolosuhteita sisämarkkinoilla. Tämän vuoksi palveluntarjoajat olisi velvoitettava ilmoittamaan tietyt toiminnot toimivaltaisille viranomaisille sääntöjen yhdenmukaisen tulkinnan varmistamiseksi kaikkialla sisämarkkinoilla. (15)  Palveluntarjoajat, jotka pyrkivät saamaan poikkeuksen direktiivin 2007/64/EY nojalla, eivät useinkaan konsultoi viranomaisia siitä, kuuluuko niiden toiminta kyseisen direktiivin soveltamisalaan vai sovelletaanko siihen poikkeusta, vaan luottavat omiin arvioihinsa. Vaikuttaa siltä, että maksupalveluntarjoajat ovat saattaneet käyttää joitakin poikkeuksia muokatakseen liiketoimintamallejaan, jotta niiden tarjoamat maksutoiminnot jäisivät direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä voi kasvattaa maksupalvelunkäyttäjien riskejä ja erilaistaa maksupalveluntarjoajien toimintaolosuhteita sisämarkkinoilla. Tämän vuoksi palveluntarjoajat olisi velvoitettava ilmoittamaan toimintonsa toimivaltaisille viranomaisille sääntöjen yhdenmukaisen tulkinnan varmistamiseksi kaikkialla sisämarkkinoilla. Tarkistus 16 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 18 kappale (18)   Direktiivin 2007/64/EY hyväksymisen jälkeen erityisesti verkkomaksujen alalle on ilmaantunut uudentyyppisiä maksupalveluita. Markkinoille on kehittynyt erityisesti kolmansia palveluntarjoajia, jotka tarjoavat maksutoimeksiantopalveluita kuluttajille ja kauppiaille ottamatta välttämättä haltuunsa siirrettäviä varoja. Kyseiset palvelut helpottavat maksujen suorittamista sähköisessä kaupankäynnissä luomalla ohjelmistosillan kauppiaan verkkosivun ja kuluttajan verkkopankkipalvelun välille verkkomaksujen käynnistämiseksi tilisiirtojen tai suoraveloitusten perusteella. Kolmannet palveluntarjoajat tarjoavat sekä kauppiaille että kuluttajille edullisen vaihtoehdon korttimaksuille ja antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä verkko-ostoksia, vaikka heillä ei olisi luottokorttia. Kolmannet palveluntarjoajat eivät kuitenkaan tällä hetkellä kuulu direktiivin 2007/64/EY soveltamisalaan, ne eivät välttämättä ole toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa eivätkä noudata direktiivin 2007/64/EY vaatimuksia. Tämä nostaa esiin monia oikeudellisia kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi kuluttajansuojaan, turvallisuuteen ja vastuuseen sekä myös kilpailuun ja tietosuojaan. Uusilla säännöillä olisi sen vuoksi ratkaistava nämä kysymykset. (18)   Direktiivin 2007/64/EY hyväksymisen jälkeen erityisesti verkkomaksujen alalle on ilmaantunut uudentyyppisiä maksupalveluita. Markkinoille on kehittynyt erityisesti kolmansia palveluntarjoajia, jotka tarjoavat maksutoimeksiantopalveluita kuluttajille ja kauppiaille ottamatta välttämättä haltuunsa siirrettäviä varoja. Kyseiset palvelut helpottavat maksujen suorittamista sähköisessä kaupankäynnissä luomalla ohjelmistosillan kauppiaan verkkosivun ja kuluttajan verkkopankkipalvelun välille verkkomaksujen käynnistämiseksi tilisiirtojen tai suoraveloitusten perusteella. Kolmannet palveluntarjoajat tarjoavat sekä kauppiaille että kuluttajille edullisen vaihtoehdon korttimaksuille ja antavat kuluttajille mahdollisuuden tehdä verkko-ostoksia, vaikka heillä ei olisi maksukorttia. Kolmansilla palveluntarjoajilla on myös lupaavat mahdollisuudet edistää rajatylittävää sähköistä kaupankäyntiä sisämarkkinoilla. Kolmannet palveluntarjoajat muodostavat myös merkittävän turvallisuushaasteen maksujen ja maksajien kolmansille palveluntarjoajille ilmoittamien henkilötietojen koskemattomuuden varmistamiselle. Kolmannet palveluntarjoajat eivät kuitenkaan tällä hetkellä kuulu direktiivin 2007/64/EY soveltamisalaan, ne eivät välttämättä ole toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa eivätkä noudata direktiivin 2007/64/EY vaatimuksia. Tämä nostaa esiin monia oikeudellisia kysymyksiä, jotka liittyvät esimerkiksi kuluttajansuojaan, turvallisuuteen ja vastuuseen sekä myös kilpailuun ja tietosuojaan. Uusilla säännöillä olisi sen vuoksi ratkaistava kaikki kyseiset haasteet asianmukaisesti ja varmistettava, että unionissa toimiville kolmansille palveluntarjoajille on myönnetty toimilupa tai ne on rekisteröity ja niitä valvotaan maksulaitoksina. Tarkistus 17 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 19 kappale (19)  Rahansiirto on yksinkertainen maksupalvelu, joka tavallisesti perustuu maksajan käteissuoritukseen maksupalveluntarjoajalle, joka siirtää varat edelleen maksunsaajalle tai maksunsaajan puolesta toimivalle toiselle maksupalveluntarjoajalle esimerkiksi tiedonsiirtoverkon välityksellä. Joissain jäsenvaltioissa valintamyymälät, kauppiaat ja muut vähittäismyyjät tarjoavat yleisölle mahdollisuuden käyttää vastaavaa palvelua muun muassa kaasu-, sähkö-, vesi- ja muiden tavanomaisten kotitalouslaskujen maksamiseen. Näitä laskunmaksupalveluja olisi pidettävä rahansiirtona, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset katso tämän toiminnon kuuluvan muun maksupalvelun piiriin. On tarpeen määrittää ne maksupalveluntarjoajien ryhmät, joilla on oikeus tarjota maksupalveluita kaikkialla unionissa; (19)  Rahansiirto on yksinkertainen maksupalvelu, joka tavallisesti perustuu maksajan käteissuoritukseen maksupalveluntarjoajalle, joka siirtää varat edelleen maksunsaajalle tai maksunsaajan puolesta toimivalle toiselle maksupalveluntarjoajalle esimerkiksi tiedonsiirtoverkon välityksellä. Joissain jäsenvaltioissa pankkiautomaatit, valintamyymälät, kauppiaat ja muut vähittäismyyjät tarjoavat yleisölle mahdollisuuden käyttää vastaavaa palvelua muun muassa kaasu-, sähkö-, vesi- ja muiden tavanomaisten kotitalouslaskujen maksamiseen. Näitä laskunmaksupalveluja olisi pidettävä rahansiirtona, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset katso tämän toiminnon kuuluvan muun maksupalvelun piiriin. On tarpeen määrittää ne maksupalveluntarjoajien ryhmät, joilla on oikeus tarjota maksupalveluita kaikkialla unionissa; Tarkistus 18 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 19 a kappale (uusi) (19 a) Maksupalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että niillä edistetään kukoistavaa sähköistä kauppaa ja talouskasvua, on tärkeää sallia mahdollisille uusille tulokkaille ja nykyisille maksupalveluntarjoajille vaihtoehtoja korttimaksuille, jotta ne kehittävät ja tehostavat kuluttajille ja vähittäismyyjille tarjoamiaan palveluja. Näin ollen Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) olisi kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta laadittava läheisessä yhteistyössä EKP:n kanssa perusteellinen arviointi mahdollisuudesta ja tarpeellisuudesta ottaa käyttöön vaatimus asetuksen (EU) N:o 260/2012 2 artiklan 15 kohdassa määritetyn IBAN-tilinumeron tai muun vastaavan tunnisteen esittämisestä sähköisesti luettavassa muodossa maksukorteissa tai tarvittaessa muissa maksuvälineissä. Arvioinnissa on otettava huomioon petosten torjuntaa ja tietosuojaa koskevat säännöt. Tarkistus 19 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 27 kappale (27)  Jos maksupalveluntarjoajat tarjoavat yhtä tai useampaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa maksupalvelua, niillä olisi aina oltava yksinomaan maksutapahtumiin käytettäviä maksutilejä. Jotta maksulaitokset voisivat tarjota maksupalveluita, niillä on ehdottomasti oltava mahdollisuus käyttää maksutilejä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällainen mahdollisuus tarjotaan tavalla, joka on suhteutettu oikeutettuun tavoitteeseen, joka sillä aiotaan saavuttaa. (27)  Jos maksupalveluntarjoajat tarjoavat yhtä tai useampaa tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa maksupalvelua, niillä olisi aina oltava yksinomaan maksutapahtumiin käytettäviä maksutilejä. Jotta maksulaitokset voisivat tarjota maksupalveluita, niillä on ehdottomasti oltava mahdollisuus käyttää maksutilejä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tällainen mahdollisuus on syrjimätön ja että se tarjotaan tavalla, joka on suhteutettu oikeutettuun tavoitteeseen, joka sillä aiotaan saavuttaa. Mahdollisuus voi olla perusluonteinen mutta kuitenkin niin laaja, että maksulaitos voi tarjota palvelujaan esteettä ja tehokkaasti. Siitä veloitettavien maksujen ei pitäisi olla kohtuuttomia tai tavanomaisesta liiketoimintakäytännöstä poikkeavia. Tarkistus 20 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 29 kappale (29)   Toimilupien myöntämisestä maksulaitoksille, valvonnan suorittamisesta ja kyseisten toimilupien peruuttamisesta vastaavien toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välisen yhteistyön on todettu toimivan kaiken kaikkiaan tyydyttävästi. Toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä olisi kuitenkin lisättävä sekä tietojenvaihdon että direktiivin johdonmukaisen soveltamisen ja tulkinnan alalla tilanteissa, joissa toimiluvan saanut maksulaitos haluaisi tarjota maksupalveluita myös muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossaan sijoittautumisoikeuden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella (”passporting”). Euroopan pankkiviranomaista (EPV) olisi pyydettävä laatimaan tällaista yhteistyötä ja tietojenvaihtoa koskeva ohjeisto. (29)   Toimilupien myöntämisestä maksulaitoksille, valvonnan suorittamisesta ja kyseisten toimilupien peruuttamisesta vastaavien toimivaltaisten kansallisten viranomaisten välisen yhteistyön on todettu toimivan kaiken kaikkiaan tyydyttävästi. Toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä olisi kuitenkin lisättävä sekä tietojenvaihdon että direktiivin johdonmukaisen soveltamisen ja tulkinnan alalla tilanteissa, joissa toimiluvan saanut maksulaitos haluaisi tarjota maksupalveluita myös muussa jäsenvaltiossa kuin kotijäsenvaltiossaan sijoittautumisoikeuden tai palvelujen tarjoamisen vapauden perusteella (”passporting”). EPV:n olisi laadittava tällaista yhteistyötä ja tietojenvaihtoa koskeva ohjeisto kuultuaan tämän direktiivin täytäntöönpanoa varten asetuksen (EU) N:o 1093/2010 mukaisesti perustettua ja myös muita kuin pankkialan sidosryhmiä edustavaa neuvoa-antavaa lautakuntaa. Tarkistus 21 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 30 kappale (30)  Sellaisten maksulaitosten, mukaan lukien niiden asiamiehet ja sivukonttorit, avoimuuden lisäämiseksi, joille toimivaltaiset viranomaiset ovat myöntäneet toimiluvan tai jotka ne ovat rekisteröineet, EPV:n olisi perustettava yhteisenä eurooppalaisena sähköisenä yhteyspisteenä toimiva verkkoportaali, jolla liitetään yhteen kansalliset rekisterit. Näillä toimenpiteillä olisi pyrittävä tehostamaan toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä. (30)  Sellaisten maksulaitosten, mukaan lukien niiden asiamiehet ja sivukonttorit, avoimuuden lisäämiseksi, joille toimivaltaiset viranomaiset ovat myöntäneet toimiluvan tai jotka ne ovat rekisteröineet, EPV:n olisi perustettava yhteisenä eurooppalaisena sähköisenä yhteyspisteenä toimiva verkkoportaali, jolla liitetään yhteen kansalliset rekisterit. Näillä toimenpiteillä olisi pyrittävä tehostamaan toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä ja edistämään täysimääräisesti maksuympäristöä, jossa tuetaan kilpailua, innovaatioita ja turvallisuutta kaikkien sidosryhmien ja erityisesti kuluttajien hyödyksi. Tarkistus 22 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 32 kappale (32)  Tässä direktiivissä määritetään vähimmäisvaltuudet, jotka toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava valvoessaan, että maksulaitokset noudattavat tätä direktiiviä, ja näitä valtuuksia olisi käytettävä kunnioittaen perusoikeuksia, mukaan lukien oikeus yksityisyyteen. Käytettäessä kyseisiä valtuuksia, jotka voivat aiheuttaa vakavia ristiriitoja yksityis- ja perhe‑elämää, kotia sekä viestien kunnioittamista koskevien oikeuksien kanssa, jäsenvaltioilla olisi oltava käytössä riittävät ja tehokkaat suojatoimet esimerkiksi mahdollisen väärinkäytön ja mielivaltaisuuden varalta, tarvittaessa edellyttämällä ennakkolupaa kyseisen jäsenvaltion oikeusviranomaiselta. (32)  Tässä direktiivissä määritetään vähimmäisvaltuudet, jotka toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava valvoessaan, että maksulaitokset noudattavat tätä direktiiviä, ja näitä valtuuksia olisi käytettävä kunnioittaen perusoikeuksia, mukaan lukien oikeus yksityisyyteen. Käytettäessä kyseisiä valtuuksia, jotka voivat aiheuttaa vakavia ristiriitoja yksityis- ja perhe‑elämää, kotia sekä viestien kunnioittamista koskevien oikeuksien kanssa, jäsenvaltioilla olisi oltava käytössä riittävät ja tehokkaat suojatoimet esimerkiksi mahdollisen väärinkäytön ja mielivaltaisuuden varalta, tarvittaessa edellyttämällä ennakkolupaa kyseisen jäsenvaltion oikeusviranomaiselta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan perusoikeuskirjan 8 artiklan 3 kohdan mukaista riippumattoman viranomaisen (kansallisen tietosuojaviranomaisen) suorittamaa valvontaa. Tarkistus 23 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 34 kappale (34)   On tärkeää, että kaikilla maksupalveluntarjoajilla on pääsy maksujärjestelmien teknisiä infrastruktuureja koskeviin palveluihin. Tällaiseen pääsyyn olisi kuitenkin sovellettava tarkoituksenmukaisia vaatimuksia maksujärjestelmien eheyden ja vakauden varmistamiseksi. Jokaisen maksupalveluntarjoajan olisi maksujärjestelmän jäsenyyttä hakiessaan toimitettava maksujärjestelmän jäsenille näyttö siitä, että sen sisäiset järjestelyt ovat riittävän vahvat kaikenlaisten riskien varalta. Muun muassa neljän osapuolen korttijärjestelmät ja suuremmat tilisiirto- ja suoraveloitusjärjestelmät sisältyvät tavallisesti näihin maksujärjestelmiin. Jotta voidaan varmistaa erilaisten toimiluvan saaneiden maksupalveluntarjoajaryhmien yhtäläinen kohtelu kaikkialla unionissa niiden toimilupaehdot huomioon ottaen, on tarpeen selventää sääntöjä, jotka koskevat pääsyä maksupalvelumarkkinoille ja maksujärjestelmiin. (34)   On tärkeää, että kaikilla maksupalveluntarjoajilla on pääsy maksujärjestelmien teknisiä infrastruktuureja koskeviin palveluihin. Tällaiseen pääsyyn olisi kuitenkin sovellettava tarkoituksenmukaisia vaatimuksia maksujärjestelmien eheyden ja vakauden varmistamiseksi. Jokaisen maksupalveluntarjoajan olisi maksujärjestelmän jäsenyyttä hakiessaan vastattava valitsemansa järjestelmän riskeistä ja toimitettava maksujärjestelmän jäsenille näyttö siitä, että sen sisäiset järjestelyt ovat riittävän vahvat kaikenlaisten riskien ja kolmannen osapuolen harjoittaman petollisen väärinkäytön varalta valitun käyttöjärjestelmän vuoksi. Muun muassa neljän osapuolen korttijärjestelmät ja suuremmat tilisiirto- ja suoraveloitusjärjestelmät sisältyvät tavallisesti näihin maksujärjestelmiin. Jotta voidaan varmistaa erilaisten toimiluvan saaneiden maksupalveluntarjoajaryhmien yhtäläinen kohtelu kaikkialla unionissa niiden toimilupaehdot huomioon ottaen, on tarpeen selventää sääntöjä, jotka koskevat pääsyä maksupalvelumarkkinoille ja maksujärjestelmiin. Tarkistus 24 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 41 kappale (41)   Tässä direktiivissä olisi määritettävä maksupalveluntarjoajien velvoitteet antaa tietoja maksupalvelunkäyttäjille, jotta nämä saisivat maksupalveluista kaikkialla yhtä korkeatasoista ja selkeää tietoa maksupalveluista voidakseen tehdä perusteltuja valintoja vapaasti EU:ssa. Avoimuuden nimissä tässä direktiivissä olisi säädettävä yhdenmukaistetuista vaatimuksista, joita tarvitaan sen varmistamiseksi, että maksupalvelunkäyttäjälle annetaan tarvittavat ja riittävät tiedot sekä maksupalvelusopimuksesta että maksutapahtumista. Maksupalveluiden sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava säätää vain tämän direktiivin mukaisista tietojenantosäännöksistä. (41)   Tässä direktiivissä olisi määritettävä maksupalveluntarjoajien velvoitteet antaa tietoja maksupalvelunkäyttäjille, jotta nämä saisivat kaikkialla yhtä korkeatasoista ja selkeää tietoa maksupalveluista voidakseen verrata eri tarjoajien ehtoja (erityisesti hintarakenteen suhteen) EU:ssa ja tehdä perusteltuja valintoja vapaasti. Avoimuuden nimissä tässä direktiivissä olisi säädettävä yhdenmukaistetuista vaatimuksista, joita tarvitaan sen varmistamiseksi, että maksupalvelunkäyttäjälle annetaan tarvittavat, riittävät ja helppotajuiset tiedot sekä maksupalvelusopimuksesta että maksutapahtumista. Maksupalveluiden sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava säätää vain tämän direktiivin sekä direktiivin 95/46/EY ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 mukaisista tietojenantosäännöksistä. Tarkistus 25 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 43 kappale (43)  Vaadittavien tietojen olisi oltava oikeassa suhteessa käyttäjien tarpeisiin, ja ne olisi välitettävä vakioformaatilla. Erillistä maksutapahtumaa koskevien tietojenantovaatimusten olisi kuitenkin oltava erilaiset kuin vaatimukset, jotka koskevat useita maksutapahtumia kattavaa puitesopimusta. (43)  Vaadittavien tietojen olisi oltava oikeassa suhteessa käyttäjien tarpeisiin ja ne olisi välitettävä selkeällä vakioformaatilla tehokkuuden parantamiseksi. Erillistä maksutapahtumaa koskevien tietojenantovaatimusten olisi kuitenkin oltava erilaiset kuin vaatimukset, jotka koskevat useita maksutapahtumia kattavaa puitesopimusta. Tarkistus 26 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 46 kappale (46)  Tässä direktiivissä olisi säädettävä kuluttajan oikeudesta saada olennaiset tiedot maksutta ennen sitovan maksupalvelusopimuksen tekemistä. Kuluttajan pitäisi myös voida milloin tahansa sopimussuhteen aikana pyytää ennakolta annettavia tietoja sekä puitesopimuksen paperimuodossa ja maksutta voidakseen vertailla maksupalveluntarjoajien palveluita ja niiden ehtoja sekä todentaa sopimukseen perustuvat oikeutensa ja velvoitteensa riitatilanteissa. Näiden säännösten olisi oltava direktiivin 2002/65/EY mukaiset. Tässä direktiivissä olevat säännökset, jotka koskevat nimenomaan maksuttomia tietoja, eivät saisi johtaa siihen, että kuluttajille annettavien tietojen antamisesta on mahdollista veloittaa maksuja muiden sovellettavien direktiivien nojalla. (46)  Tässä direktiivissä olisi säädettävä kuluttajan oikeudesta saada olennaiset tiedot maksutta ennen sitovan maksupalvelusopimuksen tekemistä. Kuluttajan pitäisi myös voida milloin tahansa sopimussuhteen aikana pyytää ennakolta annettavia tietoja sekä puitesopimuksen paperimuodossa ja maksutta voidakseen vertailla maksupalveluntarjoajien palveluita ja niiden ehtoja sekä todentaa sopimukseen perustuvat oikeutensa ja velvoitteensa riitatilanteissa, millä säilytetään korkeatasoinen kuluttajansuoja. Näiden säännösten olisi oltava direktiivin 2002/65/EY mukaiset. Tässä direktiivissä olevat säännökset, jotka koskevat nimenomaan maksuttomia tietoja, eivät saisi johtaa siihen, että kuluttajille annettavien tietojen antamisesta on mahdollista veloittaa maksuja muiden sovellettavien direktiivien nojalla. Tarkistus 27 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 49 kappale (49)  Asiakkaiden liikkuvuuden helpottamiseksi kuluttajien olisi voitava irtisanoa puitesopimus vuoden kuluttua ilman kuluja. Sovittu irtisanomisaika ei saisi olla kuluttajille yhtä kuukautta pidempi eikä maksupalveluntarjoajille kahta kuukautta lyhyempi. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa maksupalveluntarjoajan velvoitteeseen poikkeusolosuhteissa irtisanoa maksupalvelusopimus muun asiaankuuluvan unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla; tällaista lainsäädäntöä on esimerkiksi rahanpesusta ja terrorismin rahoittamisesta, toimenpiteistä varojen jäädyttämiseksi tai rikosten torjuntaan ja tutkintaan liittyvistä erityistoimenpiteistä annettu lainsäädäntö. (49)  Asiakkaiden liikkuvuuden helpottamiseksi kuluttajien olisi voitava irtisanoa puitesopimus ilman kuluja. Sovittu irtisanomisaika ei saisi olla kuluttajille yhtä kuukautta pidempi eikä maksupalveluntarjoajille kolmea kuukautta lyhyempi. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa maksupalveluntarjoajan velvoitteeseen poikkeusolosuhteissa irtisanoa maksupalvelusopimus muun asiaankuuluvan unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla; tällaista lainsäädäntöä on esimerkiksi rahanpesusta ja terrorismin rahoittamisesta, toimenpiteistä varojen jäädyttämiseksi tai rikosten torjuntaan ja tutkintaan liittyvistä erityistoimenpiteistä annettu lainsäädäntö. Tarkistus 28 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 51 kappale (51)   On tarpeen vahvistaa perusteet, joiden mukaan kolmansilla palveluntarjoajilla on mahdollisuus tutustua sellaisiin tietoihin ja käyttää sellaisia tietoja, jotka koskevat toisen maksupalveluntarjoajan pitämällä maksupalvelunkäyttäjän tilillä olevien varojen saatavuutta. Sekä kolmannen palveluntarjoajan että maksupalvelunkäyttäjän tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan olisi täytettävä erityisesti tässä direktiivissä vahvistetut tai tarkoitetut taikka EPV:n ohjeisiin sisältyvät välttämättömät tietosuoja- ja turvallisuusvaatimukset. Maksajien olisi annettava kolmannelle palveluntarjoajalle nimenomainen lupa tutustua maksutiliinsä, ja niitä olisi informoitava asianmukaisesti tällaisen käytön laajuudesta. Sellaisten muiden maksupalveluntarjoajien kehittymisen mahdollistamiseksi, jotka eivät voi ottaa vastaan talletuksia, luottolaitosten on tarpeen antaa niille tietoja varojen saatavuudesta, jos maksaja on antanut suostumuksen tällaisten tietojen välittämiseen maksuvälineen myöntäneelle maksupalveluntarjoajalle. (51)   On tarpeen vahvistaa perusteet, joiden mukaan kolmansilla palveluntarjoajilla on mahdollisuus tutustua sellaisiin tietoihin ja käyttää sellaisia tietoja, jotka koskevat toisen maksupalveluntarjoajan pitämällä maksupalvelunkäyttäjän tilillä olevien varojen saatavuutta. Sekä kolmannen palveluntarjoajan että maksupalvelunkäyttäjän tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan olisi täytettävä erityisesti tässä direktiivissä vahvistetut tai tarkoitetut taikka EPV:n teknisiin täytäntöönpanostandardeihin sisältyvät välttämättömät tietosuoja- ja turvallisuusvaatimukset. EPV:n olisi laadittava kyseiset tekniset täytäntöönpanostandardit johdanto-osan 29 kappaleessa tarkoitettua neuvoa-antava lautakuntaa kuultuaan. Maksajille olisi tiedotettava asiasta yksiselitteisesti silloin, kun ne käyttävät kolmatta palveluntarjoajaa, ja niiden olisi annettava kolmannelle palveluntarjoajalle nimenomainen lupa tutustua maksutiliinsä, ja niitä olisi informoitava asianmukaisesti tällaisen käytön laajuudesta. Kolmansien palveluntarjoajien lisäksi markkinoilla on muita kolmansia maksuvälineiden myöntäjiä, jotka eivät kolmansien palveluntarjoajien tavoin voi ottaa vastaan talletuksia mutta jotka, toisin kuin kolmannet palveluntarjoajat, kehittävät liiketoimintamallejaan korttipohjaisten maksuvälineiden myöntämisen perusteella. Näiden kolmansien maksuvälineiden myöntäjien kehittymisen mahdollistamiseksi tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien on tarpeen antaa niille tietoja varojen saatavuudesta, jos maksaja on antanut suostumuksen tällaisten tietojen välittämiseen niille. Jotta varmistetaan innovatiivisten maksupalveluntarjoajien vapaa pääsy markkinoille, ei tiliä ylläpitävää maksupalveluntarjoajaa ja kolmatta palveluntarjoajaa saisi vaatia tekemään sopimusta keskenään. Tarkistus 29 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 51 a kappale (uusi) (51 a) Innovoinnin helpottamiseksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten säilyttämiseksi kolmansia palveluntarjoajia ei pitäisi vaatia muodostamaan sopimussuhteita tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien kanssa maksutoimeksianto- tai tilitietopalvelujen puitteissa. Kolmansien palveluntarjoajien pitäisi ainoastaan kunnioittaa ja noudattaa yleisiä lainsäädäntö- ja valvontapuitteita. Tarkistus 30 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 54 kappale (54)  Jos maksutapahtuma on toteutettu oikeudettomasti, maksajalle olisi palautettava välittömästi kyseisen maksutapahtuman summa. Maksajalle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi palautuksen tilillepanon arvopäivän olisi oltava viimeistään päivä, jona kyseinen summa on veloitettu. Jotta voitaisiin kannustaa maksupalvelunkäyttäjää ilmoittamaan viipymättä palveluntarjoajalleen maksuvälineen varastamisesta tai katoamisesta ja sillä tavoin vähentää oikeudettomien maksutapahtumien riskiä, maksupalvelunkäyttäjän vastuun määrän olisi oltava erittäin rajattu, ellei maksupalvelunkäyttäjä ole toiminut petollisesti tai syyllistynyt törkeään huolimattomuuteen. Tässä yhteydessä näyttää siltä, että 50 euron summa on riittävä sen varmistamiseksi, että käyttäjille tarjotaan yhdenmukainen ja korkeatasoinen suoja koko unionissa. Kun käyttäjät ovat ilmoittaneet maksupalveluntarjoajalle maksuvälineensä mahdollisesta väärinkäytöstä, käyttäjiä ei enää pitäisi vaatia vastaamaan kyseisen välineen luvattomasta käytöstä johtuvista vahingoista. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa maksupalveluntarjoajien vastuuseen omien tuotteidensa teknisestä turvallisuudesta. (54)  Jos maksutapahtuma on toteutettu oikeudettomasti, maksajalle olisi palautettava yhden työpäivän kuluessa kyseisen maksutapahtuman summa. Maksajalle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi palautuksen tilillepanon arvopäivän olisi oltava viimeistään päivä, jona kyseinen summa on veloitettu. Mikäli tämä ei enää ole teknisesti mahdollista, maksajalle olisi lisäksi korvattava menetetyt korkotulot. Jotta voitaisiin kannustaa maksupalvelunkäyttäjää ilmoittamaan viipymättä palveluntarjoajalleen maksuvälineen varastamisesta tai katoamisesta ja sillä tavoin vähentää oikeudettomien maksutapahtumien riskiä, maksupalvelunkäyttäjän vastuun määrän olisi oltava erittäin rajattu, ellei maksupalvelunkäyttäjä ole toiminut petollisesti tai syyllistynyt törkeään huolimattomuuteen. Tässä yhteydessä näyttää siltä, että 50 euron summa on riittävä sen varmistamiseksi, että käyttäjille tarjotaan yhdenmukainen ja korkeatasoinen suoja koko unionissa. Kun käyttäjät ovat ilmoittaneet maksupalveluntarjoajalle maksuvälineensä mahdollisesta väärinkäytöstä, käyttäjiä ei enää pitäisi vaatia vastaamaan kyseisen välineen luvattomasta käytöstä johtuvista vahingoista. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa maksupalveluntarjoajien vastuuseen omien tuotteidensa teknisestä turvallisuudesta. Tarkistus 31 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 57 kappale (57)  Tässä direktiivissä olisi annettava kuluttajien suojaamiseksi säännöt palautuksesta, kun toteutettu maksutapahtuma ylittää kohtuullisena pidettävän summan. Maksajalle aiheutuvan taloudellisen haitan ehkäisemiseksi on tarpeen varmistaa, että palautuksen tilillepanon arvopäivä on viimeistään päivä, jona kyseinen summa on veloitettu. Kun on kyse suoraveloituksista, maksupalveluntarjoajien olisi voitava myöntää asiakkailleen vielä tätä edullisempia ehtoja, ja asiakkailla olisi oltava ehdoton oikeus palautukseen kaikista riitautetuista maksutapahtumista. Tämä ehdoton oikeus palautukseen, jolla taataan korkein mahdollinen kuluttajansuojan taso, ei ole kuitenkaan perusteltu silloin, kun kauppias on jo täyttänyt sopimusvelvoitteensa ja kyseinen tavara tai palvelu on jo kulutettu. Jos käyttäjä esittää maksutapahtumaa koskevan palautusvaatimuksen, palautusoikeudet eivät saisi vaikuttaa maksajan vastuuseen suhteessa maksunsaajaan maksun perustana olevan oikeussuhteen nojalla, esimerkiksi tilatuista, kulutetuista tai laillisesti veloitetuista tavaroista tai palveluista, eikä käyttäjien oikeuteen peruuttaa maksutoimeksianto. (57)  Tässä direktiivissä olisi annettava kuluttajien suojaamiseksi säännöt palautuksesta, kun toteutettu maksutapahtuma ylittää kohtuullisena pidettävän summan. Maksajalle aiheutuvan taloudellisen haitan ehkäisemiseksi on tarpeen varmistaa, että palautuksen tilillepanon arvopäivä on viimeistään päivä, jona kyseinen summa on veloitettu. Mikäli tämä ei enää ole teknisesti mahdollista, maksajalle olisi lisäksi korvattava menetetyt korkotulot. Kun on kyse suoraveloituksista, maksupalveluntarjoajien olisi voitava myöntää asiakkailleen vielä tätä edullisempia ehtoja, ja asiakkailla olisi oltava ehdoton oikeus palautukseen kaikista riitautetuista maksutapahtumista. Jos käyttäjä esittää maksutapahtumaa koskevan palautusvaatimuksen, palautusoikeudet eivät saisi vaikuttaa maksajan vastuuseen suhteessa maksunsaajaan maksun perustana olevan oikeussuhteen nojalla, esimerkiksi tilatuista, kulutetuista tai laillisesti veloitetuista tavaroista tai palveluista, eikä käyttäjien oikeuteen peruuttaa maksutoimeksianto. Tarkistus 32 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 63 kappale (63)   Erilaiset kansalliset käytännöt maksun veloittamisessa tietyn maksuvälineen käytöstä, jäljempänä ’lisämaksun veloittaminen’, ovat johtaneet äärimmäisen heterogeeniseen tilanteeseen unionin maksumarkkinoilla ja aiheuttaneet sekaannusta kuluttajien keskuudessa erityisesti sähköisen kaupankäynnin ja rajatylittävän toiminnan yhteydessä. Kauppiaat, jotka sijaitsevat jäsenvaltioissa, joissa lisämaksun veloittaminen on sallittua, tarjoavat tuotteita ja palveluita jäsenvaltioissa, joissa se on kiellettyä mutta joissa ne silti veloittavat kuluttajilta lisämaksun. Vahvoja perusteita lisämaksun veloituskäytäntöjen tarkistamiseen tukee myös se seikka, että asetuksella (EU) N:o xxx/yyyy otetaan käyttöön korttipohjaisista maksuista veloitettavia monenvälisiä toimitusmaksuja koskevat säännöt. Koska toimitusmaksut ovat pääasiallisia syitä siihen, että useimmat korttimaksut ovat kalliita, ja koska lisämaksun veloittaminen rajoittuu käytännössä korttipohjaisiin maksuihin, toimitusmaksuja koskevia sääntöjä olisi täydennettävä lisämaksun veloittamista koskevien sääntöjen tarkistamisella. Kustannusten avoimuuden ja tehokkaimpien maksuvälineiden käytön edistämiseksi jäsenvaltiot ja maksupalveluntarjoajat eivät saisi estää maksunsaajaa pyytämästä maksajalta maksua tietyn maksuvälineen käytöstä ottaen asianmukaisesti huomioon direktiivin 2011/83/EU säännökset. Maksunsaajan oikeutta pyytää lisämaksua olisi kuitenkin sovellettava vain niihin maksuvälineisiin, joita koskevia toimitusmaksuja ei säännellä. Tämän odotetaan toimivan mekanismina, joka ohjaa edullisimpien maksuvälineiden käyttöön. (63)   Erilaiset kansalliset käytännöt maksun veloittamisessa tietyn maksuvälineen käytöstä, jäljempänä ’lisämaksun veloittaminen’, ovat johtaneet äärimmäisen heterogeeniseen tilanteeseen unionin maksumarkkinoilla ja aiheuttaneet sekaannusta kuluttajien keskuudessa erityisesti sähköisen kaupankäynnin ja rajatylittävän toiminnan yhteydessä. Kauppiaat, jotka sijaitsevat jäsenvaltioissa, joissa lisämaksun veloittaminen on sallittua, tarjoavat tuotteita ja palveluita jäsenvaltioissa, joissa se on kiellettyä mutta joissa ne silti veloittavat kuluttajilta lisämaksun. On myös monia esimerkkejä kauppiaista, jotka ovat veloittaneet kuluttajilta lisämaksuja, jotka ovat huomattavasti suurempia kuin kauppiaalle tietyn maksuvälineen käyttämisestä aiheutuvat kustannukset. Vahvoja perusteita lisämaksun veloituskäytäntöjen tarkistamiseen tukee myös se seikka, että asetuksella (EU) N:o xxx/yyyy otetaan käyttöön korttipohjaisista maksuista veloitettavia monenvälisiä toimitusmaksuja koskevat säännöt. Koska toimitusmaksut ovat pääasiallisia syitä siihen, että useimmat korttimaksut ovat kalliita, ja koska lisämaksun veloittaminen rajoittuu käytännössä korttipohjaisiin maksuihin, toimitusmaksuja koskevia sääntöjä olisi täydennettävä lisämaksun veloittamista koskevien sääntöjen tarkistamisella. Unionin maksumarkkinoiden toiminnan edistämiseksi, kuluttajien hämmennyksen vähentämiseksi ja liiallisen yliveloittamiskäytännön lopettamiseksi jäsenvaltioiden olisi kiellettävä yliveloitukset estämällä johdonmukaisesti maksunsaajia pyytämästä maksajalta maksua tietyn maksuvälineen käyttämisestä. Tarkistus 33 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 66 kappale (66)  Voidakseen tehdä valintoja maksupalvelunkäyttäjien on tärkeää tietää, mitä kustannuksia ja maksuja maksupalveluista todellisuudessa aiheutuu. Läpinäkymättömien hinnoittelumenetelmien käyttöä ei sen vuoksi pitäisi sallia, sillä yleisesti tunnustetaan, että käyttäjien on tällaisten menetelmien vuoksi erittäin vaikea selvittää maksupalvelun todellista hintaa. Varsinkaan käyttäjälle epäedullista arvopäivän määritystä ei pitäisi sallia. (66)  Voidakseen tehdä valintoja maksupalvelunkäyttäjien on tärkeää tietää, mitä kustannuksia ja maksuja maksupalveluista todellisuudessa aiheutuu, jotta kuluttajien luottamusta yhdenmukaistettuihin maksumarkkinoihin voidaan lisätä. Läpinäkymättömien hinnoittelumenetelmien käyttöä ei sen vuoksi pitäisi sallia, sillä yleisesti tunnustetaan, että käyttäjien on tällaisten menetelmien vuoksi erittäin vaikea selvittää maksupalvelun todellista hintaa. Varsinkaan käyttäjälle epäedullista arvopäivän määritystä ei pitäisi sallia. Tarkistus 34 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 68 kappale (68)  Maksajan maksupalveluntarjoajan olisi otettava vastuu maksun oikeasta suorittamisesta, mukaan lukien erityisesti maksutapahtuman täysimääräisyys ja toteuttamisaika, sekä täysi vastuu muiden maksuketjun osapuolten laiminlyönneistä maksunsaajan tiliin saakka. Jos maksunsaajan maksupalveluntarjoajalle ei ole maksettu koko määrää tai koko määrä maksetaan myöhässä, maksajan maksupalveluntarjoajan olisi mainitun vastuun seurauksena oikaistava maksutapahtuma tai palautettava maksajalle viipymättä kyseessä oleva osa maksutapahtumasta, tämän kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön mukaisesti mahdollisesti esitettäviä vaatimuksia. Maksupalveluntarjoajan vastuun vuoksi maksajaa tai maksunsaajaa ei pitäisi vaatia maksamaan virheelliseen maksuun liittyviä kustannuksia. Toteuttamatta jääneiden taikka virheellisesti tai myöhässä toteutettujen maksutapahtumien osalta jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maksupalveluntarjoajien oikaisevien maksujen arvopäivä ja oikein suoritetun maksun arvopäivä ovat aina samat. (68)   Maksajan maksupalveluntarjoajan, joka on tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja tai, tapauksen mukaan, kolmas palveluntarjoaja, olisi otettava vastuu maksun oikeasta suorittamisesta, mukaan lukien erityisesti maksutapahtuman täysimääräisyys ja toteuttamisaika, sekä täysi vastuu muiden maksuketjun osapuolten laiminlyönneistä maksunsaajan tiliin saakka. Jos maksunsaajan maksupalveluntarjoajalle ei ole maksettu koko määrää tai koko määrä maksetaan myöhässä, maksajan maksupalveluntarjoajan olisi mainitun vastuun seurauksena oikaistava maksutapahtuma tai palautettava maksajalle viipymättä kyseessä oleva osa maksutapahtumasta samana päivänä, jona maksupalveluntarjoaja on saanut virheen tietoonsa, tämän kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön mukaisesti mahdollisesti esitettäviä vaatimuksia. Maksupalveluntarjoajan vastuun vuoksi maksajaa tai maksunsaajaa ei pitäisi vaatia maksamaan virheelliseen maksuun liittyviä kustannuksia. Toteuttamatta jääneiden taikka virheellisesti tai myöhässä toteutettujen maksutapahtumien osalta jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maksupalveluntarjoajien oikaisevien maksujen arvopäivä ja oikein suoritetun maksun arvopäivä ovat aina samat. Palautuksen ehdottoman oikeuden vastustajat korostavat riskiä siitä, että kuluttajat käyttävät oikeutta väärin. Maista, joissa kuluttajilla on oikeus ehdottomaan palatukseen, ei ole todisteita oikeuden väärinkäytöstä. Oikeuden väärinkäytöstä voitaisiin rangaista maksunsaajan uutena maksuvaatimuksena, R‑maksutapahtuman aiheuttaneelle osapuolelle johtuvina lisäkustannuksina, kuluttajan joutumisena mustalle listalle tai siten, että kuluttajaa estetään käyttämästä palvelua perumalla sitä koskeva sopimus, eikä maksun periminen takaisin vapauttaisi velvollisuudesta maksaa käytetyistä tavaroista. Tarkistus 35 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 71 kappale (71)   Jotta voitaisiin helpottaa tehokasta petostentorjuntaa ja torjua maksupetoksia kaikkialla unionissa, olisi säädettävä tehokkaasta tietojenvaihdosta maksupalveluntarjoajien välillä, ja maksupalveluntarjoajien olisi voitava kerätä, käsitellä ja vaihtaa maksupetoksiin osallisten henkilöiden henkilötietoja. Tämän direktiivin mukaisessa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY37 sekä direktiivin 95/46/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/200138 saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja kansallisia sääntöjä. (71)   Maksupalvelun tarjonta voi sisältää henkilötietojen käsittelyä. Tämän direktiivin mukaisessa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY37 sekä direktiivin 95/46/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/200138 saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja kansallisia sääntöjä. __________________ __________________ 37 Yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31). 37 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31). 38 Yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 18 päivänä joulukuuta 2000 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001 (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1). 38 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1). Tarkistus 36 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 72 a kappale (uusi) (72 a) Turvapoikkeamia koskevat raportointivelvoitteet eivät vaikuta muissa säädöksissä säädettyihin muita poikkeamia koskeviin raportointivelvoitteisiin, erityisesti direktiivissä 2002/58/EY, asetuksessa (EU) N:o … /... [yleinen tietosuoja-asetus] ja direktiivin …/…/EU [tietoverkkoturvallisuutta koskeva direktiivi] mukaisesti suunnitelluissa turvapoikkeamia koskevissa raportointivaatimuksissa vahvistettuihin henkilötietojen tietoturvaloukkauksia koskeviin vaatimuksiin. Tarkistus 37 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 74 kappale (74)   Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maksupalveluntarjoajien ja kuluttajien tässä direktiivissä tarkoitettuja oikeuksia ja velvoitteita koskevien riitojen ratkaisemiseksi on olemassa helposti saatavilla oleva ja edullinen tuomioistuimen ulkopuolinen menettely, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kuluttajien oikeutta viedä asia tuomioistuimeen. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 593/200840 säädetään, että kuluttaja ei sovellettavaa lakia koskevien sopimusehtojen perusteella menetä sen valtion lain pakottavien säännösten suojaa, jossa hänen vakinainen asuinpaikkansa on. Tehokkaan ja toimivan riidanratkaisumenettelyn osalta jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maksupalveluntarjoajat ottavat käyttöön tehokkaan kuluttajien valituksia koskevan menettelyn, jota kuluttajat voivat noudattaa ennen riidan siirtämistä tuomioistuimen ulkopuoliseen menettelyyn tai tuomioistuimen käsiteltäväksi. Valitusmenettelyn olisi sisällettävä lyhyet ja selkeästi määritellyt määräajat, joihin mennessä maksupalveluntarjoajan olisi vastattava valitukseen. (74)   Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maksupalveluntarjoajien ja maksupalvelunkäyttäjien tässä direktiivissä tarkoitettuja oikeuksia ja velvoitteita koskevien riitojen ratkaisemiseksi perustetaan helposti saatavilla olevat, riippumattomat, puolueettomat, avoimet ja tehokkaat tuomioistuimen ulkopuoliset menettelyt ja pidetään niitä yllä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kuluttajien oikeutta viedä asia tuomioistuimeen. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 593/200840 säädetään, että kuluttaja ei sovellettavaa lakia koskevien sopimusehtojen perusteella menetä sen valtion lain pakottavien säännösten suojaa, jossa hänen vakinainen asuinpaikkansa on. Tehokkaan ja toimivan riidanratkaisumenettelyn osalta jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että maksupalveluntarjoajat ottavat käyttöön tehokkaan valituksia koskevan menettelyn, jota maksupalvelunkäyttäjät voivat noudattaa ennen riidan siirtämistä tuomioistuimen ulkopuoliseen menettelyyn tai tuomioistuimen käsiteltäväksi. Valitusmenettelyn olisi sisällettävä lyhyet ja selkeästi määritellyt määräajat, joihin mennessä maksupalveluntarjoajan olisi vastattava valitukseen. __________________ __________________ 40 Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) 17 päivänä kesäkuuta 2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 593/2008 (EUVL L 177, 4.7.2008, s. 6). 40 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 593/2008, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista (Rooma I) (EUVL L 177, 4.7.2008, s. 6). Tarkistus 38 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 74 a kappale (uusi) (74 a) Kun otetaan huomioon, että EKP on sitoutunut perustamaan ERPB:n ja toimimaan sen puheenjohtajana ja että komissio on sitoutunut osallistumaan aktiivisesti ERPB:n toimintaan, komission olisi varmistettava, että SEPA:n hallintoa vahvistetaan mahdollisimman pian tämän direktiivin voimaantulon jälkeen. Komission olisi varmistettava unionimenetelmän soveltaminen mahdollisuuksien mukaan ja samalla sen olisi pyrittävä kannustamaan sidosryhmien sitoutumiseen sekä tarjonta- että kysyntäpuolella aktiivisella osallistuttamisella, kuulemisella ja täydellä avoimuudella. Erityisesti maksupalveluntarjoajien ja käyttäjien olisi oltava tasapuolisesti edustettuina, jotta voidaan varmistaa sidosryhmien aktiivinen osallistuminen, edistää riittävää tiedottamista SEPA-prosessista käyttäjille ja seurata SEPA-prosessin täytäntöönpanoa. Tarkistus 39 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 80 kappale (80)   Tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi komission olisi voitava tukeutua EPV:n asiantuntemukseen ja tukeen, ja EPV:n tehtävänä olisi oltava laatia ohjeita ja teknisiä sääntelystandardeja maksupalveluihin liittyvistä turvallisuusnäkökohdista ja jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä, joka koskee palveluiden tarjoamista ja toimiluvan saaneiden maksulaitosten perustamista muissa jäsenvaltioissa. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä kyseiset tekniset sääntelystandardit. Nämä erityistehtävät ovat täysin EPV:n aseman ja vastuiden mukaiset, sellaisina kuin ne määritellään EPV:n perustamisesta annetussa asetuksessa (EU) N:o 1093/2010. (80)   Tämän direktiivin yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi komission olisi voitava tukeutua EPV:n asiantuntemukseen ja tukeen, ja EPV:n tehtävänä olisi oltava laatia teknisiä täytäntöönpanostandardeja maksupalveluihin liittyvistä turvallisuusnäkökohdista ja jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä, joka koskee palveluiden tarjoamista ja toimiluvan saaneiden maksulaitosten perustamista muissa jäsenvaltioissa. Kun tekniset täytäntöönpanostandardit koskevat maksujen turvallisuusnäkökohtia, EPV:n on otettava huomioon myös vähittäismaksujen turvallisuutta käsittelevän eurooppalaisen foorumin (Secure Pay -foorumi) antamat suositukset Internet-maksujen ja maksutilien käyttöpalvelujen turvallisuudesta. EPV:n olisi ennen näiden vaatimusten täyttämistä kuultava johdanto-osan 29 kappaleessa tarkoitettua neuvoa-antava lautakuntaa. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä kyseiset tekniset täytäntöönpanostandardit. Nämä erityistehtävät ovat täysin EPV:n aseman ja vastuiden mukaiset, sellaisina kuin ne määritellään EPV:n perustamisesta annetussa asetuksessa (EU) N:o 1093/2010. Tarkistus 40 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 80 a kappale (uusi) (80 a) Jotta maksupalvelut toimisivat kitkattomasti ja jotta laajempi SEPA-hanke toteutuisi täysin, on tärkeää, että kaikki sidosryhmät ja erityisesti käyttäjät ja kuluttajat osallistuvat siihen tiiviisti ja täysipainoisesti. Vaikka SEPA-hallintoelimen perustaminen on edistysaskel SEPAn ja maksupalvelujen hallinnossa, koska sidosryhmien edustusta siinä on parannettu, maksupalveluja koskevassa päätöksenteossa korostuvat edelleen tarjontapuoli ja erityisesti eurooppalaiset pankit Euroopan maksuneuvoston (EPC) vuoksi. Siksi on olennaisen tärkeää, että komissio tarkastelee uudelleen muun muassa EPC:n kokoonpanoa, EPC:n ja yleisen hallintorakenteen, kuten SEPA-neuvoston, välistä vuorovaikutusta sekä tämän yleisen rakenteen tehtäviä. Jos komissio vahvistaa tarkastelunsa perusteella tarpeen käynnistää uusia aloitteita SEPAn hallinnon parantamiseksi, komission olisi tarvittaessa annettava lainsäädäntöehdotus. Tarkistus 41 Ehdotus direktiiviksi Johdanto-osan 83 a kappale (uusi) (83 a) Vastavuoroisen tunnustamisen ja kotijäsenvaltion valvonnan periaatteet edellyttävät, että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi peruutettava tai evättävä toimilupa, jos esimerkiksi toimintasuunnitelman sisällön, toiminnan alueellisen jakauman tai tosiasiallisen toiminnan perusteella on ilmeistä, että maksulaitos on valinnut jonkin jäsenvaltion oikeusjärjestelmän kiertääkseen ankarammat vaatimukset, jotka ovat voimassa siinä jäsenvaltiossa, jossa se pääasiallisesti harjoittaa tai aikoo harjoittaa toimintaansa. Maksulaitos pitäisi valtuuttaa jäsenvaltiossa, jossa sillä on rekisteröity toimipaikka, tai jos sillä ei kansallisen lainsäädännön nojalla ole rekisteröityä toimipaikkaa, sen päätoimipaikka. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi vaadittava, että maksulaitoksen päätoimipaikka sijaitsee aina sen kotijäsenvaltiossa ja että se tosiasiassa toimii siellä. Tarkistus 42 Ehdotus direktiiviksi 2 artikla – 1 kohta – 1 a alakohta (uusi) Komissio tarkastelee uudelleen tämän kohdan soveltamista. Se antaa tarvittaessa kyseisen uudelleentarkastelun perusteella viimeistään .. päivänä …kuuta ...* lainsäädäntöehdotuksen ulottaakseen IV osaston säännökset 78 artiklaa lukuun ottamatta koskemaan maksutapahtumia, joissa vain yksi maksupalveluntarjoajista sijaitsee unionissa, niiden maksutapahtuman osien osalta, jotka toteutetaan unionissa, jos se on teknisesti toteutettavissa. ________________ * Kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä. Tarkistus 43 Ehdotus direktiiviksi 3 artikla – d alakohta d)   maksutapahtumat, joissa on kyse ei‑ammattimaisesta käteisrahan vastaanottamisesta ja luovuttamisesta voittoa tavoittelemattoman toiminnan tai hyväntekeväisyyden yhteydessä; d)   maksutapahtumat, joissa on kyse luvan saaneen järjestön johtamasta voittoa tavoittelematonta toimintaa koskevien lahjoitusten vastaanottamisesta ja käsittelemisestä hyväntekeväisyystoiminnan yhteydessä; Tarkistus 44 Ehdotus direktiiviksi 3 artikla – j alakohta j)  maksupalveluiden tarjoamista tukevat palvelut, joista tekniset palveluntarjoajat huolehtivat saamatta siirrettäviä varoja missään vaiheessa haltuunsa, kuten tietojen käsittely ja tallentaminen, yksityisyyttä suojaavat palvelut, tietojen ja henkilöllisyyden todentaminen, tietotekniikan ja viestintäverkkojen tarjoaminen, maksupalveluissa käytettävien päätteiden ja laitteiden tarjoaminen ja ylläpitäminen, lukuun ottamatta maksutoimeksianto- ja tilitietopalveluita; j)  maksupalveluiden tarjoamista tukevat palvelut, joista tekniset palveluntarjoajat huolehtivat saamatta siirrettäviä varoja missään vaiheessa haltuunsa, kuten tietojen käsittely ja tallentaminen, yksityisyyttä suojaavat palvelut, tietojen ja henkilöllisyyden todentaminen, tietotekniikan ja viestintäverkkojen tarjoaminen, maksupalveluissa käytettävien päätteiden ja laitteiden ja turvallisten kanavien tarjoaminen ja ylläpitäminen, lukuun ottamatta maksutoimeksianto- ja tilitietopalveluita; Tarkistus 45 Ehdotus direktiiviksi 3 artikla – k alakohta k)   palvelut, jotka perustuvat erityisiin välineisiin, jotka on suunniteltu tarkkaan määriteltyjen tarpeiden täyttämistä varten ja joita voidaan käyttää vain rajallisesti, koska kyseisen erityisen välineen haltija voi käyttää sitä tavaroiden tai palveluiden hankkimiseen ainoastaan välineen myöntäjän tiloissa tai välineen myöntäjän kanssa tehdyn suoran kaupallisen sopimuksen nojalla palveluntarjoajien rajallisessa verkossa tai koska sitä voidaan käyttää vain joidenkin tavaroiden tai palveluiden hankkimiseen; k)   palvelut, jotka perustuvat erityisiin välineisiin, jotka on suunniteltu tarkkaan määriteltyjen tarpeiden täyttämistä varten ja joita voidaan käyttää vain rajallisesti, koska kyseisen erityisen välineen haltija voi käyttää sitä tavaroiden tai palveluiden hankkimiseen ainoastaan yhdeltä välineen myöntäjältä tai välineen myöntäjän kanssa tehdyn suoran kaupallisen sopimuksen nojalla palveluntarjoajien rajallisessa verkossa tai koska sitä voidaan käyttää vain harvojen tavaroiden tai palveluiden hankkimiseen; Tarkistus 46 Ehdotus direktiiviksi 3 artikla – k a alakohta (uusi) k a) ainoastaan yhdessä jäsenvaltiossa voimassa oleva ja erityisellä sosiaali- tai verolainsäädännöllä säännelty väline, joka on asetettu saataville yrityksen tai julkisen elimen pyynnöstä ja johon liittyy henkilölle myönnetty oikeus ottaa vastaan tavaroita tai palveluja palveluntarjoajilta, jotka ovat tehneet kaupallisen sopimuksen välineen myöntäjän kanssa ja jota ei voida vaihtaa rahaan; Tarkistus 47 Ehdotus direktiiviksi 3 artikla – l alakohta l)   maksutapahtumat, jotka sähköisten viestintäverkkojen tai palveluiden tarjoajat toteuttavat, jos tapahtuma toteutetaan verkon tai palvelun käyttäjää varten ja digitaalisen sisällön hankintaa varten sähköisten viestintäpalveluiden liitännäispalveluina, riippumatta sisällön hankintaan tai kulutukseen käytettävästä laitteesta edellyttäen, että kunkin erillisen maksutapahtuman arvo on enintään 50 euroa ja maksutapahtumien kumulatiivinen arvo on enintään 200 euroa minkä tahansa laskutuskuukauden aikana; l)   maksutapahtumat, jotka sähköisten viestintäverkkojen tai palveluiden tarjoajat toteuttavat välittäjän ominaisuudessa, ja maksutapahtumat, jotka ovat tarjoajan ydinliiketoiminnan liitännäispalveluja, jos tapahtuma toteutetaan verkon tai palvelun käyttäjää varten ja digitaalisen sisällön tai palvelun hankintaa varten, riippumatta digitaalisen sisällön tai palvelun hankintaan tai kulutukseen käytettävästä laitteesta edellyttäen, että kunkin erillisen maksutapahtuman arvo on enintään 20 euroa ja maksutapahtumien kumulatiivinen arvo on enintään 100 euroa minkä tahansa kalenterikuukauden aikana; Tarkistus 48 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 12 kohta 12.  ’maksupalvelunkäyttäjällä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää maksupalvelua joko maksajan tai maksunsaajan tai molempien ominaisuudessa; 12.  ’maksupalvelunkäyttäjällä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka käyttää maksupalvelua joko maksajan tai maksunsaajan tai molempien ominaisuudessa, mutta ’maksupalvelunkäyttäjällä’ ei tarkoiteta kolmatta maksupalveluntarjoajaa silloin, kun tämä toimii toisen maksupalvelunkäyttäjän puolesta toimivan maksupalveluntarjoajan ominaisuudessa; Tarkistus 49 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 18 kohta 18.  ’maksutoimeksiannolla’ maksajan tai maksunsaajan maksupalveluntarjoajalleen antamaa määräystä toteuttaa maksutapahtuma; 18.  ’maksutoimeksiannolla’ maksajan tai maksunsaajan maksupalveluntarjoajalleen joko suoraan tai kolmannen maksupalveluntarjoajan välityksellä antamaa määräystä toteuttaa maksutapahtuma; Tarkistus 50 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 21 kohta 21.   ’todentamisella’ menettelyä, jolla maksupalveluntarjoajan on mahdollista varmistaa tietyn maksuvälineen käyttäjän henkilöllisyys, mukaan lukien henkilökohtaisten turvatekijöiden käyttö tai henkilötietoasiakirjojen tarkistaminen; 21.   ’todentamisella’ menettelyjä, joilla maksupalveluntarjoajan on mahdollista varmistaa tietyn maksuvälineen käytön kelpoisuus, mukaan lukien käyttäjän henkilökohtaisten tietoturvavaltuuksien käyttö tai henkilötietoasiakirjojen tarkistaminen, tai tunnistaa kolmas maksupalveluntarjoaja; Tarkistus 51 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 22 kohta 22.   ’asiakkaan vahvalla tunnistamisella’ menettelyä, jota käytetään luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tunnistetietojen vahvistamisessa käyttäen kahta tai useampaa tekijää, jotka ryhmitellään tietämykseksi, hallinnaksi ja olennaiseksi osaksi; nämä ryhmät ovat riippumattomia toisistaan siten, että yhden rikkominen ei aseta kyseenalaiseksi muiden luotettavuutta; menettely on suunniteltu todentamistiedon luottamuksellisuuden suojaamiseksi; 22.   ’asiakkaan vahvalla tunnistamisella’ menettelyä, jota käytetään maksuvälineen kelpoisuuden varmistamisessa käyttäen kahta tai useampaa tekijää, jotka ryhmitellään tietämykseksi (jotain, minkä vain käyttäjä tietää), hallinnaksi (jotain, mitä vain käyttäjällä on hallussaan) ja olennaiseksi osaksi (jotain, mitä käyttäjä on); nämä ryhmät ovat riippumattomia toisistaan siten, että yhden rikkominen ei aseta kyseenalaiseksi muiden luotettavuutta; menettely on suunniteltu todentamistiedon luottamuksellisuuden suojaamiseksi; Tarkistus 52 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 26 kohta 26.  ’maksuvälineellä’ henkilökohtaista välinettä ja/tai menettelytapoja, joista maksupalvelunkäyttäjä ja -tarjoaja ovat sopineet keskenään ja joita käytetään maksutoimeksiannon käynnistämiseksi; 26.  ’maksuvälineellä’ henkilökohtaista välinettä ja/tai menettelytapoja, joista maksupalvelunkäyttäjä ja ‑tarjoaja ovat sopineet keskenään ja joiden avulla maksupalvelunkäyttäjä käynnistää maksutoimeksiannon; Tarkistus 53 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 32 kohta 32.   ’maksutoimeksiantopalvelulla’ maksupalvelua, joka mahdollistaa pääsyn kolmannen maksupalveluntarjoajan tarjoamalle maksutilille, jolloin maksaja voi osallistua aktiivisesti maksutoimeksiannon käynnistämiseen tai kolmannen maksupalveluntarjoajan ohjelmistoon tai jolloin maksaja tai maksunsaaja voi käyttää maksuvälineitä toimittaakseen maksajan valtakirjat tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle; 32.   ’maksutoimeksiantopalvelulla’ maksupalvelua, joka mahdollistaa pääsyn maksutilille, kun kolmas maksupalveluntarjoaja käynnistää maksajan pyynnöstä maksutapahtuman tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan hoitamalta maksajan maksutililtä; Tarkistus 54 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 33 kohta 33.   ’tilitietopalvelulla’ maksupalvelua, jolla maksupalvelunkäyttäjälle annetaan koottuja ja käyttäjäystävällisessä muodossa olevia tietoja yhdestä tai useammasta maksutilistä, jota yksi tai useampi tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja ylläpitää maksupalvelunkäyttäjälle; 33.   ’tilitietopalvelulla’ kolmannen maksupalveluntarjoajan tarjoamaa palvelua, jossa maksupalvelunkäyttäjän pyynnöstä annetaan koottuja tietoja yhdestä tai useammasta maksutilistä, jota yksi tai useampi maksupalveluntarjoaja ylläpitää maksupalvelunkäyttäjälle; Tarkistus 55 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 38 a kohta (uusi) 38 a. ’henkilökohtaisilla tietoturvavaltuuksilla’ tietoja, joita käytetään luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön henkilöllisyyden vahvistamiseen; Tarkistus 56 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 38 b kohta (uusi) 38 b. ’kolmannella maksuvälineiden myöntäjällä’ muuta kuin tiliä ylläpitävää maksupalveluntarjoajaa, joka harjoittaa liitteessä I olevassa 3 tai 5 kohdassa tarkoitettua liiketoimintaa; Tarkistus 57 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 38 c kohta (uusi) 38 c. ’tilisiirrolla’ kansallista tai rajatylittävää maksupalvelua, jolla maksajan maksutiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja hyvittää maksunsaajan maksutiliä yhdellä tai useammalla maksajan maksutililtä toteutettavalla maksutapahtumalla maksajan antaman määräyksen perusteella; Tarkistus 58 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 38 d kohta (uusi) 38 d. ’arkaluonteisilla maksutiedoilla’ tietoja, joita voitaisiin käyttää petosten tekemiseen, lukuun ottamatta tilinomistajan nimeä ja tilinumeroa, myös tietoja, jotka mahdollistavat maksutoimeksiannon käynnistämisen, tunnistamiseen käytettyjä tietoja, asiakkaalle toimitettavien maksu- tai tunnistamisvälineiden tilaamiseen käytettyjä tietoja, sekä tietoja, parametrejä ja ohjelmistoja, joilla voi muutettuina olla vaikutus oikeutetun osapuolen kykyyn tarkistaa maksutapahtumia, myöntää sähköisiä valtuutuksia tai valvoa tiliä; Tarkistus 59 Ehdotus direktiiviksi 4 artikla – 38 e kohta (uusi) 38 e. ’maksutapahtuman hyväksymisellä’ maksupalveluntarjoajan tarjoamaa maksupalvelua, jossa maksupalveluntarjoaja tekee suoraan tai välillisesti maksunsaajan kanssa sopimuksen tämän maksutapahtumien, jotka maksajan maksuväline on käynnistänyt, hyväksymiseksi ja käsittelemiseksi, joiden tuloksena varat siirretään maksunsaajalle; palveluun voi kuulua tunnistus- ja hyväksymispalveluja ja muita palveluja, jotka liittyvät maksunsaajalle päätyvien rahavirtojen hallintaan, riippumatta siitä, pitääkö maksupalveluntarjoaja varoja hallussaan maksunsaajan puolesta. Tarkistus 60 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 1 kohta – g alakohta g)  kuvaus prosessista, joka on käytössä arkaluonteisten maksutietojen sekä olennaisten loogisten ja fyysisten resurssien valvontaa ja paikannusta sekä niiden käyttömahdollisuuden rajoittamista varten; g)  kuvaus prosessista, joka on käytössä arkaluonteisten maksutietojen valvontaa ja paikannusta sekä niiden käyttömahdollisuuden rajoittamista varten; Tarkistus 61 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 1 kohta – k alakohta (k)   kuvaus sisäisen tarkastuksen menetelmistä, jotka hakija on ottanut käyttöön täyttääkseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY45 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1781/200646 mukaiset rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvät velvoitteensa; (k)   niiden maksulaitosten osalta, joihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY45 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1781/200646 mukaisia rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyviä velvoitteita, kuvaus sisäisen tarkastuksen menetelmistä, jotka hakija on ottanut käyttöön täyttääkseen kyseiset velvoitteet; __________________ __________________ 45 Rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen 26 päivänä lokakuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15). 45 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15). 46 Maksajaa koskevien tietojen toimittamisesta varainsiirtojen mukana 15 päivänä marraskuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1781/2006 (EUVL L 345, 8.12.2006, s. 1). 46 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1781/2006, annettu 15 päivänä marraskuuta 2006, maksajaa koskevien tietojen toimittamisesta varainsiirtojen mukana (EUVL L 345, 8.12.2006, s. 1). Tarkistus 62 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 3 a kohta – 1 alakohta (uusi) 3 a. EPV laatii asetuksen (EU) N:o 1093/2010 41 artiklan mukaisesti perustettua ja kaikkia sidosryhmiä, muut kuin pankkialan sidosryhmät mukaan luettuina, edustavaa neuvoa-antavaa lautakuntaa kuultuaan teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa täsmennetään tiedot, jotka on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille maksulaitosten toimilupahakemuksissa, 1 kohdan a, b, c, e ja g–j alakohdassa vahvistetut vaatimukset mukaan luettuina. Tarkistus 63 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 3 a kohta – 2 alakohta (uusi) EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään ... . Tarkistus 64 Ehdotus direktiiviksi 5 artikla – 3 a kohta – 3 alakohta (uusi) Komissio hyväksyy ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut sääntelystandardien luonnokset asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti. Tarkistus 65 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 1 kohta – johdantokappale 1.   Jäsenvaltioiden tai toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava maksulaitosta, joka tarjoaa jotakin maksupalvelua ja harjoittaa samanaikaisesti 17 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua muuta liiketoimintaa, suojaamaan maksupalvelunkäyttäjiltä tai toisen maksupalveluntarjoajan kautta maksutapahtumien toteuttamista varten saadut varat jommallakummalla seuraavista tavoista: 1.   Jäsenvaltioiden tai toimivaltaisten viranomaisten on vaadittava maksulaitosta, joka tarjoaa jotakin liitteessä I luetelluista maksupalveluista tai harjoittaa 17 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua liiketoimintaa, suojaamaan maksupalvelunkäyttäjiltä tai toisen maksupalveluntarjoajan kautta maksutapahtumien toteuttamista varten saadut varat jommallakummalla seuraavista tavoista: Tarkistus 66 Ehdotus direktiiviksi 9 artikla – 1 kohta – a alakohta a)   Varoja ei saa missään vaiheessa sekoittaa kenenkään muun luonnollisen henkilön tai minkään muun oikeushenkilön kuin niiden maksupalvelunkäyttäjien, joiden lukuun varoja säilytetään, varoihin, ja jos ne ovat yhä maksulaitoksen hallussa eikä niitä ei ole vielä suoritettu maksunsaajalle tai siirretty toiselle maksupalveluntarjoajalle varojen vastaanottamista seuraavana työpäivänä, ne on talletettava luottolaitoksessa olevalle erilliselle tilille tai sijoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten määrittelemään turvalliseen, likvidiin ja vähäriskiseen varallisuuteen. Lisäksi varat on suojattava jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti maksupalvelunkäyttäjien edun mukaisesti maksulaitoksen muiden velkojien saatavia vastaan, erityisesti maksukyvyttömyystapauksessa. a)   Varoja ei saa missään vaiheessa sekoittaa kenenkään muun luonnollisen henkilön tai minkään muun oikeushenkilön kuin niiden maksupalvelunkäyttäjien, joiden lukuun varoja säilytetään, varoihin, ja jos ne ovat yhä maksulaitoksen hallussa eikä niitä ei ole vielä suoritettu maksunsaajalle tai siirretty toiselle maksupalveluntarjoajalle varojen vastaanottamista seuraavana työpäivänä, ne on tämän jälkeen talletettava luottolaitoksessa olevalle erilliselle tilille tai sijoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten määrittelemään turvalliseen, likvidiin ja vähäriskiseen varallisuuteen. Lisäksi varat on suojattava jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti maksupalvelunkäyttäjien edun mukaisesti maksulaitoksen muiden velkojien saatavia vastaan, erityisesti maksukyvyttömyystapauksessa. Tarkistus 67 Ehdotus direktiiviksi 10 artikla – 3 kohta 3.  Maksulaitoksella, jolla on kotijäsenvaltionsa kansallisen lainsäädännön mukaisesti oltava sääntömääräinen kotipaikka, on oltava päätoimipaikka samassa jäsenvaltiossa kuin sen sääntömääräinen kotipaikka. 3.  Maksulaitoksella, jolla on kotijäsenvaltionsa kansallisen lainsäädännön mukaisesti oltava sääntömääräinen kotipaikka, on oltava päätoimipaikka samassa jäsenvaltiossa kuin sen sääntömääräinen kotipaikka ja samassa jäsenvaltiossa, jossa se todellisuudessa harjoittaa liiketoimintaansa. Tarkistus 68 Ehdotus direktiiviksi 12 artikla – 1 kohta – johdantokappale 1.  Toimivaltaiset viranomaiset voivat peruuttaa maksulaitokselle myönnetyn toimiluvan, ainoastaan, jos laitos on jossakin seuraavista tilanteista: (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.) Tarkistus 69 Ehdotus direktiiviksi 12 artikla – 1 kohta – d alakohta d)  se muodostaisi uhan maksujärjestelmän vakaudelle tai siihen kohdistettavalle luottamukselle jatkamalla maksupalvelutoimintaansa; tai (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.) Tarkistus 70 Ehdotus direktiiviksi 13 artikla – 2 a kohta (uusi) Rekisterissä on myös yksilöitävä ja perusteltava kaikki tapaukset, joissa toimivaltainen viranomainen on peruuttanut toimiluvan. Tarkistus 71 Ehdotus direktiiviksi 14 artikla – 4 kohta – 1 alakohta 4.  EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa vahvistetaan tekniset vaatimukset, jotka koskevat pääsyä 13 artiklassa tarkoitettuihin julkisiin rekistereihin sisältyviin tietoihin unionin tasolla. EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle […kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä]. 4.  EPV laatii 5 artiklan 3 a kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa lautakuntaa kuultuaan teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa vahvistetaan tekniset vaatimukset, jotka koskevat pääsyä 13 artiklassa tarkoitettuihin julkisiin rekistereihin sisältyviin tietoihin unionin tasolla. EPV toimittaa teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään ...*. __________ * Kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä. Tarkistus 72 Ehdotus direktiiviksi 17 artikla – 2 kohta 2.   Jos maksulaitokset tarjoavat yhtä tai useampaa maksupalvelua, niillä voi olla vain yksinomaan maksutapahtumiin käytettäviä maksutilejä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että pääsy kyseisiin maksutileihin on oikeasuhteinen. 2.   Jos maksulaitokset tarjoavat yhtä tai useampaa maksupalvelua, niillä voi olla vain maksutapahtumiin käytettäviä maksutilejä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksulaitoksille myönnetään pääsy luottolaitosten maksu- ja talletustilipalveluihin objektiivisin, syrjimättömin ja oikeasuhteisin perustein. Kyseisen pääsyn on oltava niin laaja, että maksulaitokset voivat tarjota maksupalvelujaan esteettä ja tehokkaasti. Tarkistus 73 Ehdotus direktiiviksi 21 artikla – 3 kohta 3.   Jos useampi kuin yksi viranomainen on jäsenvaltion alueella toimivaltainen asioissa, joita tämä osasto koskee, jäsenvaltion on varmistettava, että kyseiset viranomaiset tekevät läheistä yhteistyötä, jotta ne voivat kukin suorittaa tehtävänsä tehokkaasti. Sama koskee tapauksia, joissa tämän osaston soveltamisalaan kuuluvien asioiden osalta toimivaltaiset viranomaiset eivät ole luottolaitosten valvonnasta vastaavia toimivaltaisia viranomaisia. 3.   Jos viranomainen, joka on toimivaltainen asioissa, joita tämä osasto koskee, ei ole luottolaitosten valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen, jäsenvaltion on varmistettava, että kyseiset viranomaiset tekevät läheistä yhteistyötä, jotta ne voivat kukin suorittaa tehtävänsä tehokkaasti. Tarkistus 74 Ehdotus direktiiviksi 22 artikla – 1 kohta – 2 alakohta – a alakohta a)  vaatia maksulaitosta antamaan tiedot, joita tarvitaan, jotta noudattamista voidaan valvoa; a)  vaatia maksulaitosta antamaan tiedot, joita tarvitaan, jotta noudattamista voidaan valvoa, virallisella päätöksellä, jossa täsmennetään pyynnön oikeusperusta ja pyynnön tarkoitus, pyydettävät tiedot sekä määräaika, johon mennessä tiedot on toimitettava; Tarkistus 75 Ehdotus direktiiviksi 22 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a. Kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten esittämien tieto- tai asiakirjapyyntöjen on perustuttava päätökseen, jossa eritellään päätöksen oikeusperusta, pyynnön tarkoitus, pyydettyjen tietojen ja asiakirjojen yksityiskohdat, sekä tietojen tai asiakirjan toimittamista ja säilyttämistä koskeva määräaika. Tarkistus 76 Ehdotus direktiiviksi 25 artikla – 1 kohta 1.  Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä keskenään ja tarvittaessa Euroopan keskuspankin ja jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien, EPV:n sekä maksupalveluntarjoajiin sovellettavan unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla nimettyjen muiden asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten kanssa. 1.  Eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä keskenään ja tarvittaessa Euroopan keskuspankin ja jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien, EPV:n sekä maksupalveluntarjoajiin sovellettavan unionin tai kansallisen lainsäädännön nojalla nimettyjen muiden asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Jos nämä viranomaiset käsittelevät henkilötietoja, niiden on mainittava, mihin tarkoitukseen tietoja tarvitaan ja mikä on asianmukainen unionin oikeuden mukainen oikeusperusta. Tarkistus 77 Ehdotus direktiiviksi 25 artikla – 2 kohta – d a alakohta (uusi) d a) Europol, joka toimii unionin lainvalvontavirastona ja joka on vastuussa jäsenvaltioiden toimivaltaisten poliisiviranomaisten yhteisen lähestymistavan tukemisesta ja koordinoimisesta järjestäytyneen ja muun vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjumiseksi, euron väärentäminen ja rahan ja muiden maksuvälineiden väärentäminen mukaan luettuna. Tarkistus 78 Ehdotus direktiiviksi 25 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a. EPV:llä on valtuudet käynnistää ja edistää sitovia sovitteluja toimivaltaisten viranomaisten välisten tietojenvaihtoon liittyvien riitojen ratkaisemiseksi. Tarkistus 79 Ehdotus direktiiviksi 26 artikla – 1 a kohta (uusi) 1 a. Jäsenvaltiot eivät saa asettaa unionin maksulaitokselle, joka haluaa tarjota maksupalveluja vastaanottavassa jäsenvaltiossa, lisävaatimuksia, joita ei sovelleta vastaanottavan jäsenvaltion hyväksymiin maksulaitoksiin. Tarkistus 80 Ehdotus direktiiviksi 26 artikla – 3 kohta 3.  Toimivaltaisten viranomaisten on annettava toisilleen kaikki olennaisen tärkeät ja/tai merkitykselliset tiedot erityisesti, jos asiamies, sivukonttori tai sellainen yksikkö, jolle maksupalvelutoimintoja on ulkoistettu, on rikkonut tai sen epäillään rikkoneen säännöksiä. Toimivaltaisten viranomaisten on tältä osin toimitettava pyynnöstä kaikki merkitykselliset tiedot ja omasta aloitteestaan kaikki olennaisen tärkeät tiedot. 3.  Toimivaltaisten viranomaisten on annettava toisilleen kaikki olennaisen tärkeät ja/tai merkitykselliset tiedot erityisesti, jos asiamies, sivukonttori tai sellainen yksikkö, jolle maksupalvelutoimintoja on ulkoistettu, on rikkonut tai sen epäillään rikkoneen säännöksiä. Toimivaltaisten viranomaisten on tältä osin toimitettava pyynnöstä kaikki merkitykselliset tiedot ja omasta aloitteestaan kaikki olennaisen tärkeät tiedot. Jos henkilötietoja säilytetään, toimivaltaiset viranomaiset eivät saa säilyttää henkilötietoja yli kymmenen vuoden ajan. Henkilötietojen säilytyksessä on joka tapauksessa noudatettava direktiiviä 95/46/EY. Tarkistus 81 Ehdotus direktiiviksi 26 artikla – 5 kohta 5.  EPV antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti toimivaltaisille viranomaisille ohjeita tekijöistä, jotka on otettava huomioon tehtäessä päätöstä siitä, onko maksulaitoksen ilmoittamassa toiminnassa, jota maksulaitos aikoo harjoittaa toisessa jäsenvaltiossa tämän artiklan 1 kohdan nojalla, kyse sijoittautumisoikeuden tai palveluiden tarjoamisen vapauden käytöstä. Ohjeet annetaan [… kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä]. 5.  EPV antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti toimivaltaisille viranomaisille ohjeita tekijöistä, jotka on otettava huomioon tehtäessä päätöstä siitä, onko maksulaitoksen ilmoittamassa toiminnassa, jota maksulaitos aikoo harjoittaa toisessa jäsenvaltiossa tämän artiklan 1 kohdan nojalla, kyse sijoittautumisoikeuden tai palveluiden tarjoamisen vapauden käytöstä. Ohjeet annetaan viimeistään ...*. __________ * 12 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä. Tarkistus 82 Ehdotus direktiiviksi 27 artikla – 1 kohta – a alakohta a)  kyseisen henkilön, mukaan lukien mahdollinen asiamies, josta henkilö ottaa täyden vastuun, maksutapahtumien kokonaismäärä 12 edeltävän kuukauden aikana on keskimäärin enintään miljoona euroa kuukaudessa. Tätä vaatimusta arvioidaan kyseisen henkilön liiketoimintasuunnitelman mukaisen ennakoidun maksutapahtumien kokonaismäärän perusteella, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset vaadi kyseisen suunnitelman mukauttamista; a)  kyseisen henkilön, mukaan lukien mahdollinen asiamies, josta henkilö ottaa täyden vastuun, maksutapahtumien tai kyseisen henkilön käynnistämien maksutapahtumien kokonaismäärä 12 edeltävän kuukauden aikana on keskimäärin enintään miljoona euroa kuukaudessa. Tätä vaatimusta arvioidaan kyseisen henkilön liiketoimintasuunnitelman mukaisen ennakoidun maksutapahtumien kokonaismäärän perusteella, jolleivät toimivaltaiset viranomaiset vaadi kyseisen suunnitelman mukauttamista; Tarkistus 83 Ehdotus direktiiviksi 31 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki kansalaiset saavat riittävästi tietoa henkilötietojen käsittelystä niiden kansallisten säännösten mukaisesti, joilla direktiivin 95/46/EY 10 ja 11 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 45/2001 11 artiklan säännökset on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Tarkistus 84 Ehdotus direktiiviksi 33 artikla – 3 kohta 3.  Jos maksupalveluntarjoaja saa veloittaa maksuja tietojen antamisesta 2 kohdan mukaisesti, maksujen on oltava asianmukaiset, ja ne on suhteutettava maksupalveluntarjoajan tosiasiallisiin kustannuksiin. 3.  Jos maksupalveluntarjoaja saa veloittaa maksuja tietojen antamisesta 2 kohdan mukaisesti, maksujen on oltava kohtuulliset, ja ne on suhteutettava maksupalveluntarjoajan tosiasiallisiin kustannuksiin. Tarkistus 85 Ehdotus direktiiviksi 33 artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kuluttajat, jotka vaihtavat maksutiliä, saavat pyynnöstä siirrosta vastaavalta maksupalveluntarjoajalta aiemmalta maksutililtä toteutetut maksutapahtumat kirjattuina pysyvällä välineellä kohtuullista maksua vastaan. Tarkistus 86 Ehdotus direktiiviksi 34 artikla Jäsenvaltiot voivat säätää, että maksupalveluntarjoajalla on todistustaakka sen osoittamisesta, että se on noudattanut tässä osastossa säädettyjä tietojenantovaatimuksia. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että maksupalveluntarjoajalla on todistustaakka sen osoittamisesta, että se on noudattanut tässä osastossa säädettyjä tietojenantovaatimuksia. Tarkistus 87 Ehdotus direktiiviksi 37 artikla – 1 kohta 1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että ennen kuin erillistä maksua koskeva palvelusopimus tai tarjous sitoo maksupalvelunkäyttäjää, maksupalveluntarjoajan on asetettava maksupalvelunkäyttäjän helposti saataville 38 artiklan mukaiset tiedot ja ehdot. Maksupalveluntarjoajan on annettava tiedot ja ehdot maksupalvelunkäyttäjän pyynnöstä kirjallisina tai muulla pysyvällä välineellä. Tiedot ja ehdot on annettava helposti ymmärrettävin termein selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa maksupalvelua tarjotaan, tai millä tahansa muulla osapuolten sopimalla kielellä. 1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että ennen kuin erillistä maksua koskeva palvelusopimus tai tarjous sitoo maksupalvelunkäyttäjää, maksupalveluntarjoajan on asetettava maksupalvelunkäyttäjän helposti saataville 38 artiklan mukaiset tiedot ja ehdot omien palveluidensa osalta. Maksupalveluntarjoajan on annettava tiedot ja ehdot maksupalvelunkäyttäjän pyynnöstä kirjallisina tai muulla pysyvällä välineellä. Tiedot ja ehdot on annettava helposti ymmärrettävin termein selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa maksupalvelua tarjotaan, tai millä tahansa muulla osapuolten sopimalla kielellä. Tarkistus 88 Ehdotus direktiiviksi 37 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a. Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että sen jälkeen kun kolmas maksupalveluntarjoaja on käynnistänyt maksutoimeksiannon, se antaa maksajan saataville 38 artiklassa tarkoitetut tiedot ja ehdot. Tiedot ja ehdot on annettava selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa maksupalvelua tarjotaan, tai millä tahansa muulla osapuolten sopimalla kielellä. Tarkistus 89 Ehdotus direktiiviksi 38 artikla – 2 kohta 2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmannet maksupalveluntarjoajat antavat maksutoimeksiantopalveluiden osalta maksajalle tiedot tarjotusta palvelusta ja kolmannen maksupalveluntarjoajan yhteystiedot. 2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kolmannet maksupalveluntarjoajat antavat maksutoimeksiantopalveluiden osalta ennen toimeksiannon käynnistämistä maksajalle seuraavat selkeät ja kattavat tiedot: a)  kolmannen maksupalveluntarjoajan yhteystiedot ja rekisterinumero ja asiasta vastaavan valvontaviranomaisen nimi; b)  tarvittaessa aika, jonka kuluessa maksutoimeksianto on käynnistettävä; c)  kaikki mahdolliset maksut, jotka maksupalvelunkäyttäjän on maksettava kolmannelle maksupalveluntarjoajalle, ja tarvittaessa maksujen määrien erittely; d)  tarvittaessa sovellettava tosiasiallinen vaihtokurssi tai viitekurssi. Tarkistus 90 Ehdotus direktiiviksi 39 artikla – johdantokappale Jos kolmas maksupalveluntarjoaja käynnistää maksutoimeksiannon maksajan pyynnöstä, sen on toimitettava maksajalle ja tarvittaessa maksunsaajalle tai asetettava maksajan ja tarvittaessa maksunsaajan saataville välittömästi toimeksiannon käynnistämisen jälkeen seuraavat tiedot: Jos kolmas maksupalveluntarjoaja käynnistää maksutoimeksiannon maksajan pyynnöstä, sen on toimitettava maksajalle ja tarvittaessa maksunsaajalle välittömästi toimeksiannon käynnistämisen jälkeen selkeällä ja yksiselitteisellä tavalla seuraavat tiedot: Tarkistus 91 Ehdotus direktiiviksi 39 artikla – a alakohta a)  vahvistus maksutoimeksiannon onnistuneesta käynnistämisestä maksajan tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle; a)  vahvistus maksutapahtuman onnistuneesta käynnistämisestä maksajan tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle; Tarkistus 92 Ehdotus direktiiviksi 39 artikla – 1 kohta – d alakohta d)  tarvittaessa maksutapahtumasta veloitettavien maksujen määrä ja tarvittaessa niiden erittely. d)  tarvittaessa kolmannen maksupalveluntarjoajan maksutapahtumasta veloittama maksujen määrä yksilöityinä. Tarkistus 93 Ehdotus direktiiviksi 39 artikla – 1 a kohta (uusi) Tällä artiklalla ei rajoiteta kolmanteen maksupalveluntarjoajaan ja maksunsaajaan sovellettavien tietosuojavelvoitteiden soveltamista. Tarkistus 94 Ehdotus direktiiviksi 41 artikla – johdantokappale Maksajan maksupalveluntarjoajan on välittömästi maksutoimeksiannon vastaanottamisen jälkeen annettava maksajalle tai asetettava tämän saataville 37 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla seuraavat tiedot: Tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on välittömästi maksutoimeksiannon vastaanottamisen jälkeen annettava maksajalle tai asetettava tämän saataville 37 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla seuraavat tiedot omista palveluistaan: Tarkistus 95 Ehdotus direktiiviksi 42 artikla – johdantokappale Maksunsaajan maksupalveluntarjoajan on välittömästi maksutapahtuman toteuttamisen jälkeen annettava maksunsaajalle tai asetettava tämän saataville 37 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla seuraavat tiedot: Maksunsaajan maksupalveluntarjoajan on välittömästi maksutapahtuman toteuttamisen jälkeen annettava maksunsaajalle tai asetettava tämän saataville 37 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla omien palveluidensa osalta seuraavat tiedot, jos ne ovat suoraan tämän käytettävissä: Tarkistus 96 Ehdotus direktiiviksi 44 artikla – 1 kohta 1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että hyvissä ajoin ennen kuin puitesopimus tai tarjous sitoo maksupalvelunkäyttäjää, maksupalveluntarjoaja antaa maksupalvelunkäyttäjälle 45 artiklassa mainitut tiedot ja ehdot paperimuodossa tai muulla pysyvällä välineellä. Tiedot ja ehdot on annettava helposti ymmärrettävin termein selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa maksupalvelua tarjotaan, tai millä tahansa muulla osapuolten sopimalla kielellä. 1.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että hyvissä ajoin ennen kuin puitesopimus tai tarjous sitoo maksupalvelunkäyttäjää, maksupalveluntarjoaja asettaa maksupalvelunkäyttäjän saataville, tai antaa maksupalvelunkäyttäjän pyynnöstä maksupalvelunkäyttäjälle 45 artiklassa mainitut tiedot ja ehdot paperimuodossa tai muulla pysyvällä välineellä. Tiedot ja ehdot on annettava helposti ymmärrettävin termein selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa maksupalvelua tarjotaan, tai millä tahansa muulla osapuolten sopimalla kielellä. Tarkistus 97 Ehdotus direktiiviksi 45 artikla – 2 kohta – a alakohta а)  kuvaus tarjottavan maksupalvelun pääasiallisista ominaisuuksista; а)  selkeä kuvaus tarjottavan maksupalvelun pääasiallisista ominaisuuksista; Tarkistus 98 Ehdotus direktiiviksi 45 artikla – 2 kohta – c alakohta c)   maksutapahtuman käynnistämistä tai toteuttamista varten annettavan suostumuksen ja tällaisen suostumuksen peruuttamisen muoto ja toimittamistapa 57 ja 71 artiklan mukaisesti; c)   maksutoimeksiannon käynnistämistä tai maksutapahtuman toteuttamista varten annettavan suostumuksen ja tällaisen suostumuksen peruuttamisen muoto ja toimittamistapa 57 ja 71 artiklan mukaisesti; Tarkistus 99 Ehdotus direktiiviksi 45 artikla – 6 kohta – a alakohta a)  jos niin sovitaan, tieto siitä, että maksupalvelunkäyttäjän katsotaan hyväksyneen 47 artiklan mukaisesti sopimusehtojen muutokset, jollei hän ilmoita maksupalveluntarjoajalle ennen ehtojen ehdotettua voimaantulopäivää, ettei hyväksy niitä; a)  jos niin sovitaan, tieto siitä, että maksupalvelunkäyttäjän katsotaan hyväksyneen 47 artiklan mukaisesti sopimusehtojen muutokset, jollei hän ilmoita maksupalveluntarjoajalle ennen ehtojen ehdotettua voimaantulopäivää, ettei hyväksy niitä, lukuun ottamatta tapauksia, joissa muutos on selkeästi ja kiistattomasti edullisempi maksupalvelunkäyttäjille 47 artiklan 2 kohdan mukaisesti, sillä tällaisella ilmoituksella ei ole vaikutusta, jos muutos on selkeästi ja yksiselitteisesti suotuisampi maksupalvelunkäyttäjille; Tarkistus 100 Ehdotus direktiiviksi 47 artikla – 1 kohta – 1 alakohta 1.   Maksupalveluntarjoaja voi ehdottaa muutoksia puitesopimukseen sekä 45 artiklassa tarkoitettuihin tietoihin ja ehtoihin 44 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla ja viimeistään kaksi kuukautta ennen niiden ehdotettua soveltamispäivää. 1.   Maksupalveluntarjoaja voi ehdottaa puitesopimukseen muutoksia, jotka eivät ole selkeästi ja kiistattomasti edullisempia maksupalvelunkäyttäjille, sekä 45 artiklassa tarkoitettuihin tietoihin ja ehtoihin 44 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla ja viimeistään kaksi kuukautta ennen niiden ehdotettua soveltamispäivää. Tarkistus 101 Ehdotus direktiiviksi 47 artikla – 2 kohta 2.   Korkoja tai vaihtokursseja koskevia muutoksia voidaan soveltaa välittömästi ja ilman ennakkoilmoitusta edellyttäen, että tällaisesta oikeudesta on sovittu puitesopimuksessa ja että muutokset perustuvat viitekorkoon tai -kursseihin, joista on sovittu 45 artiklan 3 alakohdan b ja c alakohdan mukaisesti. Maksupalvelunkäyttäjälle on ilmoitettava koron muutoksista mahdollisimman pian 44 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla, elleivät osapuolet ole sopineet, että tiedot toimitetaan tai asetetaan saataville tietyin väliajoin tai tietyillä tavoilla. Korkojen tai vaihtokurssien muutoksia, jotka ovat edullisempia maksupalvelunkäyttäjille, voidaan kuitenkin soveltaa ilman ennakkoilmoitusta. 2.   Korkoja tai vaihtokursseja koskevia muutoksia voidaan soveltaa välittömästi ja ilman ennakkoilmoitusta edellyttäen, että tällaisesta oikeudesta on sovittu puitesopimuksessa ja että korkoja tai vaihtokursseja koskevat muutokset perustuvat viitekorkoon tai -kursseihin, joista on sovittu 45 artiklan 3 alakohdan b ja c alakohdan mukaisesti. Maksupalvelunkäyttäjälle on ilmoitettava koron muutoksista mahdollisimman pian 44 artiklan 1 kohdassa säädetyllä tavalla, elleivät osapuolet ole sopineet, että tiedot toimitetaan tai asetetaan saataville tietyin väliajoin tai tietyillä tavoilla. Korkojen tai vaihtokurssien muutoksia, jotka ovat edullisempia maksupalvelunkäyttäjille, sekä puitesopimuksen muutoksia, jotka ovat selkeästi ja kiistattomasti edullisempia maksupalvelunkäyttäjille, voidaan kuitenkin soveltaa ilman ennakkoilmoitusta. Tarkistus 102 Ehdotus direktiiviksi 48 artikla – 2 kohta 2.  Yli 12 kuukauden määräajaksi tehdyn tai toistaiseksi voimassa olevan puitesopimuksen irtisanomisen on oltava maksutonta maksupalvelunkäyttäjälle 12 kuukauden jälkeen. Muissa tapauksissa sopimuksen irtisanomisesta veloitettavien maksujen on oltava asianmukaiset ja oikeassa suhteessa kustannuksiin. 2.  Puitesopimuksen irtisanomisen on oltava maksutonta maksupalvelunkäyttäjälle. Tarkistus 103 Ehdotus direktiiviksi 50 artikla – 2 kohta 2.  Puitesopimukseen voi sisältyä ehto, jonka mukaan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava tai asetettava saataville määräajoin vähintään kerran kuukaudessa ja sovitulla tavalla siten, että maksaja voi tallentaa ja tulostaa tiedot uudelleen muuttumattomina. 2.  Puitesopimukseen on sisällyttävä ehto, jonka mukaan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava tai asetettava saataville määräajoin vähintään kerran kuukaudessa, maksutta ja sovitulla tavalla siten, että maksaja voi tallentaa ja tulostaa tiedot uudelleen muuttumattomina. Tarkistus 104 Ehdotus direktiiviksi 50 artikla – 3 kohta 3.  Jäsenvaltiot voivat kuitenkin edellyttää, että maksupalveluntarjoajat antavat tiedot paperimuodossa kerran kuukaudessa maksutta. 3.  Jäsenvaltiot voivat kuitenkin edellyttää, että maksupalveluntarjoajat antavat tiedot paperimuodossa tai muulla pysyvällä välineellä kerran kuukaudessa maksutta. Tarkistus 105 Ehdotus direktiiviksi 51 artikla – 1 kohta – a alakohta a)  viite, jonka avulla maksunsaaja voi tunnistaa maksutapahtuman ja tarvittaessa maksajan, sekä maksutapahtuman yhteydessä siirretyt tiedot; a)  viite, jonka avulla maksunsaaja voi tunnistaa maksutapahtuman ja maksajan, sekä maksutapahtuman yhteydessä siirretyt tiedot; Tarkistus 106 Ehdotus direktiiviksi 51 artikla – 3 kohta 3.  Jäsenvaltiot voivat kuitenkin edellyttää, että maksupalveluntarjoajat antavat tiedot paperimuodossa kerran kuukaudessa maksutta. 3.  Jäsenvaltiot voivat kuitenkin edellyttää, että maksupalveluntarjoajat antavat tiedot paperimuodossa tai muulla pysyvällä välineellä kerran kuukaudessa maksutta. Tarkistus 107 Ehdotus direktiiviksi 52 artikla – 2 kohta – 1 alakohta 2.  Jos valuutan muuntamispalvelua tarjotaan ennen maksutapahtuman käynnistämistä ja jos kyseistä valuutan muuntamispalvelua tarjotaan myyntipaikassa tai tarjoaja on maksunsaaja, osapuolen, joka tarjoaa valuutan muuntamispalvelua maksajalle, on ilmoitettava tälle kaikki veloitettavat maksut sekä maksutapahtuman muuntamisessa käytettävä vaihtokurssi. 2.  Jos valuutan muuntamispalvelua tarjotaan ennen maksutapahtuman käynnistämistä ja jos kyseistä valuutan muuntamispalvelua tarjotaan pankkiautomaatissa tai myyntipaikassa tai tarjoaja on maksunsaaja, osapuolen, joka tarjoaa valuutan muuntamispalvelua maksajalle, on ilmoitettava tälle kaikki veloitettavat maksut sekä maksutapahtuman muuntamisessa käytettävä vaihtokurssi. Tarkistus 108 Ehdotus direktiiviksi 53 artikla – 2 kohta 2.  Jos maksupalveluntarjoaja tai kolmas pyytää maksua tietyn maksuvälineen käytöstä, maksupalveluntarjoajan tai kolmannen on ilmoitettava maksupalvelunkäyttäjälle asiasta ennen maksutapahtuman käynnistämistä. Poistetaan. Tarkistus 109 Ehdotus direktiiviksi 53 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a. Jos maksupalveluntarjoajalla on oikeus siirtää kolmannen osapuolen kustannukset maksajalle, maksaja ei ole velvollinen maksamaan niitä, ellei niiden koko määrää ole ilmoitettu ennen maksutapahtuman käynnistämistä. Tarkistus 110 Ehdotus direktiiviksi 55 artikla – 1 kohta 1.  Maksupalveluntarjoaja ei saa veloittaa maksupalvelunkäyttäjältä maksuja tässä osastossa tarkoitettujen tietojenantovelvoitteiden noudattamisesta tai oikaisu- ja varotoimenpiteistä, ellei 70 artiklan 1 kohdassa, 71 artiklan 5 kohdassa tai 79 artiklan 2 kohdassa toisin mainita. Maksupalvelunkäyttäjän ja ‑tarjoajan on sovittava näistä maksuista, ja niiden on oltava asianmukaiset ja oikeassa suhteessa maksupalveluntarjoajan todellisiin kustannuksiin. 1.  Maksupalveluntarjoaja ei saa veloittaa maksupalvelunkäyttäjältä maksuja tässä osastossa tarkoitettujen tietojenantovelvoitteiden noudattamisesta tai oikaisu- ja varotoimenpiteistä, ellei 70 artiklan 1 kohdassa, 71 artiklan 5 kohdassa tai 79 artiklan 2 kohdassa toisin mainita. Maksupalvelunkäyttäjän ja ‑tarjoajan on sovittava näistä maksuista, ja niiden on oltava asianmukaiset ja oikeassa suhteessa maksupalveluntarjoajan todellisiin kustannuksiin. Maksupalveluntarjoajan on pyynnöstä julkistettava maksutapahtuman todelliset kustannukset. Tarkistus 111 Ehdotus direktiiviksi 55 artikla – 3 kohta 3.  Maksupalveluntarjoaja ei saa estää maksunsaajaa veloittamasta maksajalta maksua tai tarjoamasta alennusta tietyn maksuvälineen käytöstä tai ohjaamasta häntä tietyn maksuvälineen käyttöön. Veloitettavat maksut eivät kuitenkaan saa ylittää kustannuksia, joita maksunsaajalle on aiheutunut tietyn maksuvälineen käytöstä. 3.  Maksupalveluntarjoaja ei saa estää maksunsaajaa veloittamasta maksajalta maksua tai tarjoamasta alennusta tietyn maksuvälineen käytöstä tai ohjaamasta häntä tietyn maksuvälineen käyttöön. Veloitettavat maksut eivät kuitenkaan saa ylittää suoria kustannuksia, joita maksunsaajalle on aiheutunut tietyn maksuvälineen käytöstä. Tarkistus 112 Ehdotus direktiiviksi 55 artikla – 4 a kohta (uusi) 4 a. Sen estämättä, mitä 4 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että maksunsaaja ei saa veloittaa maksua tietyn maksuvälineen käytöstä. Tarkistus 113 Ehdotus direktiiviksi 57 artikla – 2 kohta – 1 alakohta 2.   Maksutapahtuman tai useiden maksutapahtumien toteuttamista koskeva suostumus on annettava muodossa, josta maksaja ja maksupalveluntarjoaja ovat sopineet. Suostumus voidaan antaa myös suoraan tai välillisesti maksunsaajan kautta. On katsottava, että maksutapahtuman toteuttamiseen on saatu suostumus, jos maksaja antaa kolmannelle maksupalveluntarjoajalle luvan käynnistää maksutapahtuma tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan kanssa. 2.   Maksutapahtuman tai useiden maksutapahtumien (myös suoraveloitusten) toteuttamista koskeva suostumus on annettava muodossa, josta maksaja ja maksupalveluntarjoaja ovat sopineet. Suostumus voidaan antaa myös suoraan tai välillisesti maksunsaajan kautta. On katsottava, että maksutapahtuman toteuttamiseen on saatu suostumus, jos maksaja antaa kolmannelle maksupalveluntarjoajalle luvan käynnistää maksutapahtuma maksajan tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan kanssa. Tarkistus 114 Ehdotus direktiiviksi 58 artikla – otsikko Kolmansien maksupalveluntarjoajien pääsy maksutilitietoihin ja kyseisten tietojen käyttö Kolmansien maksupalveluntarjoajien ja kolmansien maksuvälineiden myöntäjien pääsy maksutilitietoihin ja kyseisten tietojen käyttö Tarkistus 115 Ehdotus direktiiviksi 58 artikla – 1 kohta 1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksajalla on oikeus käyttää kolmatta maksupalveluntarjoajaa saadakseen maksupalveluita, jotka mahdollistavat pääsyn liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettuihin maksutileihin. 1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksajalla on oikeus käyttää hyväksyttyä kolmatta maksupalveluntarjoajaa saadakseen maksupalveluita, jotka mahdollistavat pääsyn liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettuihin maksutileihin, edellyttäen, että maksaja voi käyttää maksutiliään verkkopankkipalvelun kautta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksajalla on oikeus käyttää hyväksyttyä kolmatta maksuvälineiden myöntäjää hankkiakseen maksutapahtumien käynnistämisen mahdollistavan maksuvälineen. Tarkistus 116 Ehdotus direktiiviksi 58 artikla – 1 a kohta (uusi) 1 a. Tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja ei saa kieltää kolmannen maksupalveluntarjoajan tai kolmannen maksuvälineiden myöntäjän tässä artiklassa tarkoitettua pääsyä, kun se on oikeutettu suorittamaan tietty maksu maksajan puolesta, sillä edellytyksellä, että maksaja antaa nimenomaisesti suostumuksensa 57 artiklan mukaisesti. Tarkistus 117 Ehdotus direktiiviksi 58 artikla – 1 b kohta (uusi) 1 b. Maksunsaajien, jotka tarjoavat maksajille mahdollisuuden käyttää kolmansia maksupalveluntarjoajia tai kolmansia maksuvälineiden myöntäjiä, on annettava yksiselitteisesti maksajille kyseistä kolmatta maksupalveluntarjoajaa / kyseisiä kolmansia maksupalveluntarjoajia koskevat tiedot, sen/niiden rekisterinumero ja asiasta vastaavan valvontaviranomaisen nimi mukaan luettuna. Tarkistus 118 Ehdotus direktiiviksi 58 artikla – 2 kohta – johdantokappale 2.  Jos maksaja on antanut kolmannelle maksupalveluntarjoajalle luvan tarjota maksupalveluita 1 kohdan nojalla, maksajalla on oltava seuraavat velvoitteet: 2.  Jos maksaja on antanut kolmannelle maksupalveluntarjoajalle luvan tarjota maksupalveluita 1 kohdan nojalla, maksupalveluntarjoajalla on oltava seuraavat velvoitteet: Tarkistus 119 Ehdotus direktiiviksi 58 artikla – 2 kohta – a alakohta a)  varmistaa, että maksupalvelunkäyttäjän henkilökohtaiset turvatekijät eivät ole muiden osapuolten saatavilla; a)  varmistaa, että maksupalvelunkäyttäjän henkilökohtaiset tietoturvavaltuudet eivät ole muiden osapuolten saatavilla; Tarkistus 120 Ehdotus direktiiviksi 58 artikla – 2 kohta – b alakohta b)  todentaa henkilöllisyytensä yksiselitteisesti tilinhaltijan tiliä ylläpitävälle (ylläpitäville) maksupalveluntarjoajalle (-tarjoajille); b)  todentaa henkilöllisyytensä yksiselitteisesti tilinhaltijan tiliä ylläpitävälle (ylläpitäville) maksupalveluntarjoajalle (-tarjoajille) aina maksutapahtuman käynnistämisen tai tilitietojen keräämisen yhteydessä; Tarkistus 121 Ehdotus direktiiviksi 58 artikla – 2 kohta – c alakohta c)  olla tallentamatta maksupalvelunkäyttäjän arkaluonteisia maksutietoja tai henkilökohtaisia tietoturvavaltuuksia. c)  olla tallentamatta maksupalvelunkäyttäjän henkilökohtaisia tietoturvavaltuuksia. Tarkistus 122 Ehdotus direktiiviksi 58 artikla – 2 kohta – c a alakohta (uusi) c a) olla käyttämättä tietoja muihin kuin maksajan nimenomaisesti pyytämiin tarkoituksiin. Tarkistus 123 Ehdotus direktiiviksi 58 artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a. Jos maksaja on antanut kolmannelle maksuvälineiden myöntäjälle, joka on antanut maksajalle maksuvälineen, suostumuksen tietojen hankkimiseen siitä, onko maksajan tietyllä maksutilillä käytettävissä riittävästi varoja tiettyä maksutapahtumaa varten, kyseistä maksutiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on annettava kyseiset tiedot kolmannelle maksuvälineiden myöntäjälle välittömästi maksajan maksutoimeksiannon vastaanottamisen jälkeen. Tieto siitä, onko käytettävissä riittävästi varoja, annetaan direktiivin 95/46/EY mukaisesti pelkästään ”kyllä” tai ”ei” vastauksen muodossa, eikä tilin katetta ilmoiteta. Tarkistus 124 Ehdotus direktiiviksi 58 artikla – 4 kohta 4.   Tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien on käsiteltävä kolmannen maksupalveluntarjoajan palveluiden kautta välitettyjä maksutoimeksiantoja syrjimättömästi aikataulun ja ensisijaisuusjärjestyksen osalta suhteessa maksajan itsensä välittämiin maksutoimeksiantoihin, paitsi jos erilaiseen käsittelyyn on objektiiviset syyt. 4.   Tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien on käsiteltävä kolmannen maksupalveluntarjoajan tai kolmannen maksuvälineiden myöntäjän palveluiden kautta välitettyjä maksutoimeksiantoja syrjimättömästi erityisesti aikataulun ja ensisijaisuusjärjestyksen ja maksujen osalta suhteessa maksajan itsensä välittämiin maksutoimeksiantoihin, paitsi jos erilaiseen käsittelyyn on objektiiviset syyt. Tarkistus 125 Ehdotus direktiiviksi 58 artikla – 4 a kohta (uusi) 4 a. Kolmansia maksupalveluntarjoajia ei vaadita ryhtymään sopimussuhteeseen tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan kanssa maksutoimeksianto- tai tilitietopalvelujen osalta. Tarkistus 126 Ehdotus direktiiviksi 58 artikla – 4 b kohta (uusi) 4 b. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että heti kun yhteiset ja turvalliset avoimet viestintästandardit on otettu käyttöön ja 94 a artiklan mukaisen kolmannen maksupalveluntarjoajan asiakkaan tiliä ylläpitävä maksupalveluntarjoaja on pannut ne täytäntöön, maksupalvelunkäyttäjä voi käyttää turvallisinta ja uusinta teknologista ratkaisua sähköisten maksutapahtumien käynnistämiseksi kolmansien maksupalveluntarjoajien kautta. Tarkistus 127 Ehdotus direktiiviksi 59 artikla 59 artikla Poistetaan. Kolmannen maksuvälineiden myöntäjän pääsy maksutilitietoihin ja kyseisten tietojen käyttö 1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksajalla on oikeus käyttää kolmatta maksuvälineiden myöntäjää hankkiakseen maksukorttipalveluita. 2.  Jos maksaja on antanut kolmannelle maksuvälineiden myöntäjälle, joka on antanut maksajalle maksuvälineen, suostumuksen tietojen hankkimiseen siitä, onko maksajalla hallussa olevaa maksutiliä koskevaa maksutapahtumaa varten käytettävissä riittävästi varoja, kyseistä maksutiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on annettava kyseiset tiedot kolmannelle maksuvälineiden myöntäjälle välittömästi maksajan maksutoimeksiannon vastaanottamisen jälkeen. 3.  Tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien on käsiteltävä kolmannen maksuvälineiden myöntäjän palveluiden kautta välitettyjä maksutoimeksiantoja syrjimättömästi aikataulun ja ensisijaisuusjärjestyksen osalta suhteessa maksajan itsensä välittämiin maksutoimeksiantoihin, paitsi jos erilaiseen käsittelyyn on objektiiviset syyt. Tarkistus 128 Ehdotus direktiiviksi 61 artikla – 2 kohta 2.  Sovellettaessa 1 kohdan a alakohtaa maksupalvelunkäyttäjän on heti maksuvälineen saatuaan erityisesti toteutettava kaikki kohtuulliset toimet huolehtiakseen henkilökohtaisten turvatekijöidensä säilymisestä. Maksupalvelunkäyttäjien velvoitteet huolehtia maksuvälineistä eivät saa estää tämän direktiivin nojalla hyväksyttyjen maksuvälineiden ja -palveluiden käyttöä. 2.  Sovellettaessa 1 kohdan a alakohtaa maksupalvelunkäyttäjän on heti maksuvälineen saatuaan erityisesti toteutettava kaikki kohtuulliset toimet huolehtiakseen henkilökohtaisten tietoturvavaltuuksiensa säilymisestä. Maksupalvelunkäyttäjien velvoitteet huolehtia maksuvälineistä eivät saa estää tämän direktiivin nojalla hyväksyttyjen maksuvälineiden ja -palveluiden käyttöä. Tarkistus 129 Ehdotus direktiiviksi 62 artikla – 1 kohta – a alakohta a)   varmistaa, että maksuvälineeseen liitetyt henkilökohtaiset turvatekijät eivät ole muiden osapuolten kuin maksuvälineen käyttöön oikeutetun maksupalvelunkäyttäjän saatavilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 61 artiklassa tarkoitettuja maksupalvelunkäyttäjän velvoitteita; a)   varmistaa, että maksuvälineeseen liitetyt henkilökohtaiset tietoturvavaltuudet ovat tosiasiallisesti varmoja eivätkä ole muiden osapuolten kuin maksuvälineen käyttöön oikeutetun maksupalvelunkäyttäjän saatavilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 61 artiklassa tarkoitettuja maksupalvelunkäyttäjän velvoitteita; Tarkistus 130 Ehdotus direktiiviksi 62 artikla – 2 kohta 2.  Maksupalveluntarjoajan on vastattava riskistä, joka aiheutuu maksuvälineen tai maksuvälineeseen liitettyjen henkilökohtaisten turvatekijöiden lähettämisestä maksajalle. 2.  Maksupalveluntarjoajan on vastattava riskistä, joka aiheutuu maksuvälineen tai maksuvälineeseen liitettyjen henkilökohtaisten tietoturvavaltuuksien lähettämisestä maksajalle. Tarkistus 131 Ehdotus direktiiviksi 63 artikla – 2 kohta 2.   Kun on kyse kolmannesta maksupalveluntarjoajasta, maksupalvelunkäyttäjän on saatava tämän artiklan 1 kohdan nojalla annettava hyvitys myös tiliä hoitavalta maksupalveluntarjoajalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 65 artiklan 2 kohdan ja 80 artiklan 1 kohdan soveltamista. 2.   Jos maksupalvelunkäyttäjä on päättänyt käyttää kolmatta maksupalveluntarjoajaa, maksupalvelunkäyttäjän on ilmoitettava päätöksestään kolmannelle maksupalveluntarjoajalle ja tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle. Maksupalvelunkäyttäjän on saatava tämän artiklan 1 kohdan nojalla annettava hyvitys tiliä hoitavalta maksupalveluntarjoajalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 80 artiklan 1 kohdan soveltamista. Tarkistus 132 Ehdotus direktiiviksi 63 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a. Maksupalvelunkäyttäjän on ilmoitettava tiliään ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle kaikki tietämänsä poikkeamat, jotka vaikuttavat maksupalvelunkäyttäjään, kun tämä käyttää kolmatta maksupalveluntarjoajaa tai kolmatta maksuvälineen myöntäjää. Tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on ilmoitettava kansallisille toimivaltaisille viranomaisille mahdollisista poikkeamista. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on noudatettava EPV:n läheisessä yhteistyössä EKP:n kanssa 85 artiklan mukaisesti vahvistamia menettelyjä. Tarkistus 133 Ehdotus direktiiviksi 64 artikla – 1 kohta – 1 alakohta 1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että jos maksupalvelunkäyttäjä kiistää hyväksyneensä toteutetun maksutapahtuman tai väittää, että maksutapahtuma on virheellisesti toteutettu, hänen maksupalveluntarjoajansa ja, tapauksen mukaan maksutapahtumaan mahdollisesti osallistuvan kolmannen maksupalveluntarjoajan, on esitettävä todisteet siitä, että maksutapahtuma oli todennettu, oikein kirjattu ja merkitty tileille eikä siihen ollut vaikuttanut tekninen vika tai muu häiriö. 1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava, että jos maksupalvelunkäyttäjä kiistää hyväksyneensä toteutetun maksutapahtuman tai väittää, että maksutapahtuma on virheellisesti toteutettu, hänen maksupalveluntarjoajansa ja maksutapahtumaan mahdollisesti osallistuvan kolmannen maksupalveluntarjoajan on esitettävä todisteet siitä, että maksutapahtuma oli todennettu, oikein kirjattu ja merkitty tileille eikä siihen ollut vaikuttanut tekninen vika tai muu häiriö. Tarkistus 134 Ehdotus direktiiviksi 64 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Jos maksutapahtuma on käynnistetty kolmannen maksupalveluntarjoajan kautta, tämä vastaa todisteiden esittämisestä siitä, ettei tekninen vika tai muu sen vastuulla olevaan maksupalveluun liittyvä häiriö vaikuttanut maksutapahtumaan. Jos maksupalvelunkäyttäjä käynnistää maksutapahtuman kolmannen maksupalveluntarjoajan kautta, tämä vastaa todisteiden esittämisestä siitä, että maksutapahtuma oli todennettu ja oikein kirjattu ja ettei tekninen vika tai muu sen vastuulla olevaan maksupalveluun liittyvä häiriö vaikuttanut maksutapahtumaan. Tarkistus 135 Ehdotus direktiiviksi 64 artikla – 2 kohta 2.  Jos maksupalvelunkäyttäjä kiistää hyväksyneensä toteutetun maksutapahtuman, se, että maksupalveluntarjoaja, mukaan lukien mahdollinen kolmas maksupalveluntarjoaja, on kirjannut maksuvälineen käytön, ei välttämättä sinänsä riitä osoittamaan, että maksaja olisi hyväksynyt maksutapahtuman tai toiminut petollisesti tai laiminlyönyt tarkoituksellisesti tai törkeän huolimattomasti yhtä tai useampaa 61 artiklassa tarkoitettua velvoitetta. 2.  Jos maksupalvelunkäyttäjä kiistää hyväksyneensä toteutetun maksutapahtuman, se, että maksupalveluntarjoaja, mukaan lukien mahdollinen kolmas maksupalveluntarjoaja, on kirjannut maksuvälineen käytön, ei välttämättä sinänsä riitä osoittamaan, että maksaja olisi hyväksynyt maksutapahtuman tai toiminut petollisesti tai laiminlyönyt tarkoituksellisesti tai törkeän huolimattomasti yhtä tai useampaa 61 artiklassa tarkoitettua velvoitetta. Tällaisessa tapauksessa pelkät olettamat ilman niitä tukevaa näyttöä maksuvälineen kirjatun käytön lisäksi eivät ole riittävää näyttöä maksajaa vastaan. Maksupalveluntarjoajan, tarvittaessa myös kolmannen maksupalveluntarjoajan, on esitettävä näyttöä maksajan petoksen tai törkeän huolimattomuuden osoittamiseksi. Tarkistus 136 Ehdotus direktiiviksi 65 artikla – 1 kohta 1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos maksutapahtuma on toteutettu oikeudettomasti, maksajan maksupalveluntarjoaja palauttaa maksajalle oikeudettoman maksutapahtuman summan välittömästi ja tarvittaessa palauttaa veloitetun maksutilin tilaan, jossa se olisi ollut ilman oikeudettoman maksutapahtuman toteuttamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 63 artiklan soveltamista. Samalla on varmistettava myös, että maksajan maksutilille panon arvopäivä on viimeistään päivä, jona kyseinen summa oli veloitettu. 1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos maksutapahtuma on toteutettu oikeudettomasti, maksajan maksupalveluntarjoaja palauttaa maksajalle oikeudettoman maksutapahtuman summan viimeistään 24 tunnin kuluessa siitä, kun se on havainnut tai sille on ilmoitettu maksutapahtumasta, ja tarvittaessa palauttaa veloitetun maksutilin tilaan, jossa se olisi ollut ilman oikeudettoman maksutapahtuman toteuttamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 63 artiklan soveltamista. Samalla on varmistettava myös, että maksajan maksutilille panon arvopäivä on viimeistään päivä, jona kyseinen summa oli veloitettu. Tarkistus 137 Ehdotus direktiiviksi 65 artikla – 2 kohta 2.   Jos on kyse kolmannesta maksupalveluntarjoajasta, tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on palautettava oikeudettoman maksutapahtuman summa ja tarvittaessa palautettava veloitettu maksutili tilaan, jossa se olisi ollut ilman oikeudettoman maksutapahtuman toteuttamista. On mahdollista, että kolmatta maksupalveluntarjoajaa vaaditaan maksamaan tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle taloudellinen korvaus. 2.   Jos on kyse kolmannesta maksupalveluntarjoajasta, tiliä ylläpitävän maksupalveluntarjoajan on palautettava oikeudettoman maksutapahtuman summa ja tarvittaessa palautettava veloitettu maksutili tilaan, jossa se olisi ollut ilman oikeudettoman maksutapahtuman toteuttamista. Jos kolmas maksupalveluntarjoaja ei pysty osoittamaan, että se ei ole vastuussa oikeudettomasta maksutapahtumasta, sen on yhden pankkipäivän kuluessa korvattava tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle maksetusta korvauksesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset, myös oikeudettoman maksutapahtuman summa. Tarkistus 138 Ehdotus direktiiviksi 66 artikla – 1 kohta – 1 alakohta 1.  Poiketen siitä, mitä 65 artiklassa säädetään, maksaja voi olla enintään 50 euroon saakka vastuussa oikeudettomiin maksutapahtumiin liittyvistä menetyksistä, jotka aiheutuvat kadonneen tai varastetun maksuvälineen käytöstä tai maksuvälineen väärinkäytöstä. 1.  Poiketen siitä, mitä 65 artiklassa säädetään, maksaja voi olla enintään 50 euroon tai vastaavaan summaan kansallisessa valuutassa saakka vastuussa oikeudettomiin maksutapahtumiin liittyvistä menetyksistä, jotka aiheutuvat kadonneen tai varastetun maksuvälineen käytöstä tai maksuvälineen väärinkäytöstä. Tätä ei sovelleta, jos maksuvälineen katoaminen, varkaus tai joutuminen vääriin käsiin ei ollut maksajan tiedossa ennen maksua. Tarkistus 139 Ehdotus direktiiviksi 66 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a. EPV antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti läheisessä yhteistyössä EKP:n kanssa ja 5 artiklan 3 a kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa lautakuntaa kuultuaan maksupalveluntarjoajille suunnattuja ohjeita ”törkeän huolimattomuuden” käsitteen tulkinnasta ja käytännön soveltamisesta tässä yhteydessä. Ohjeet annetaan viimeistään [lisätään päivä – kaksitoista kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä], ja ne on ajantasaistettava säännöllisin väliajoin tapauksen mukaan. Tarkistus 140 Ehdotus direktiiviksi 66 artikla – 2 b kohta (uusi) 2 b. Jäsenvaltiot voivat tapauksissa, joissa maksaja ei ole toiminut petollisesti tai laiminlyönyt tarkoituksellisesti 61 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan, vähentää maksajan 1 kohdan mukaista vastuuta, ottaen huomioon erityisesti maksuvälineeseen liitetyt henkilökohtaiset turvatekijät ja olosuhteet, joissa maksuväline katosi, varastettiin tai tuli väärinkäytetyksi. Tarkistus 141 Ehdotus direktiiviksi 66 artikla – 2 c kohta (uusi) 2 c. Maksaja ei ole vastuussa taloudellisista seurauksista, joita aiheutuu kadonneen, varastetun tai vääriin käsiin joutuneen maksuvälineen käytöstä, jos oikeudeton maksutapahtuma oli mahdollinen sellaisen menetelmän tai tietoturvaloukkauksen avulla, joka oli tiedossa ja dokumentoitu eikä maksupalveluntarjoaja ollut parantanut turvallisuusjärjestelmiä estääkseen tehokkaasti vastaavanlaiset hyökkäykset, jollei maksaja itse ole toiminut petollisesti. Tarkistus 142 Ehdotus direktiiviksi 67 artikla – 1 kohta – 2 alakohta Maksajan on maksupalveluntarjoajan pyynnöstä vastattava todisteiden esittämisestä tällaisten ehtojen täyttymisestä. Maksajan on maksupalveluntarjoajan pyynnöstä ilmoitettava tosiasialliset tällaisiin ehtoihin liittyvät osatekijät. Tarkistus 143 Ehdotus direktiiviksi 67 artikla – 1 kohta – 3 alakohta Palautus koskee toteutetun maksutapahtuman koko määrää. Tämä kattaa myös sen, että maksajan maksutilille panon arvopäivä on viimeistään päivä, jona kyseinen summa oli veloitettu. Poistetaan. Tarkistus 144 Ehdotus direktiiviksi 67 artikla – 1 kohta – 4 alakohta Suoraveloitusten osalta maksajalla on ehdoton oikeus palautukseen 68 artiklassa vahvistetuissa määräajoissa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa maksunsaaja on jo täyttänyt sopimusvelvoitteet ja palvelut on jo saatu tai maksaja on jo kuluttanut tavarat. Maksunsaajan on maksupalveluntarjoajan pyynnöstä vastattava todisteiden esittämisestä kolmannessa alakohdassa säädettyjen ehtojen täyttymisestä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetun oikeuden lisäksi maksajalla on suoraveloitusten osalta ehdoton oikeus palautukseen 68 artiklassa vahvistetuissa määräajoissa. Tarkistus 145 Ehdotus direktiiviksi 67 artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a. Palautus koskee toteutetun maksutapahtuman koko määrää. Maksajan maksutilille panon arvopäivän on oltava viimeistään päivä, jona kyseinen summa oli veloitettu. Palautuksen maksaminen ei itsessään muuta maksunsaajan oikeudellista vaadetta. Tarkistus 146 Ehdotus direktiiviksi 67 artikla – 3 b kohta (uusi) 3 b. Jäsenvaltiot voivat sallia maksupalveluntarjoajien tarjota suotuisampia oikeuksia palautukseen suoraveloitusjärjestelmiensä mukaisesti sillä edellytyksellä, että ne ovat maksajan kannalta edullisempia. Tarkistus 147 Ehdotus direktiiviksi 67 a artikla (uusi) 67 a artikla Maksutapahtumat, joiden summaa ei tiedetä etukäteen 1.  Jäsenvaltiot vahvistavat niiden varojen enimmäismäärän, joiden käytön maksunsaaja voi estää maksajan maksutililtä sellaisten maksutoimeksiantojen osalta, joiden summaa ei tiedetä hankintahetkellä, sekä enimmäismääräajat sille, kuinka pitkään maksunsaaja voi estää varojen käyttöä. 2.  Maksunsaaja velvoitetaan ilmoittamaan maksajalle ennen maksutapahtumaa, estetäänkö hankintaan tarvittavan summan ylittävien varojen käyttö maksajan maksutililtä. 3.  Jos hankintaan tarvittavan summan ylittävien varojen käyttö on estetty maksajan maksutililtä, maksupalveluntarjoajan on ilmoitettava tästä maksajalle tiliotteessa. Tarkistus 148 Ehdotus direktiiviksi 68 artikla – 1 kohta 1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksaja voi pyytää 67 artiklassa tarkoitettua palautusta maksunsaajan käynnistämän tai maksunsaajan välityksellä käynnistetyn oikeutetun maksutapahtuman osalta kahdeksan viikon kuluessa varojen veloituspäivästä. 1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksaja voi pyytää 67 artiklassa tarkoitettua palautusta maksunsaajan käynnistämän tai maksunsaajan välityksellä käynnistetyn oikeutetun maksutapahtuman osalta ainakin kahdeksan viikon kuluessa varojen veloituspäivästä. Tarkistus 149 Ehdotus direktiiviksi 69 artikla – 1 kohta 1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastaanottoajankohdaksi katsotaan ajankohta, jona maksajan maksupalveluntarjoaja on vastaanottanut joko maksajan suoraan käynnistämän tai kolmannen maksupalveluntarjoajan hänen puolestaan käynnistämän taikka maksunsaajan välillisesti käynnistämän tai hänen kauttaan välillisesti käynnistetyn maksutoimeksiannon. Jos vastaanottoajankohta ei ole maksajan maksupalveluntarjoajan työpäivä, maksutoimeksianto katsotaan vastaanotetuksi seuraavana työpäivänä. Maksupalveluntarjoaja voi vahvistaa lähelle työpäivän päättymistä takarajan, jonka jälkeen vastaanotetut maksutoimeksiannot katsotaan vastaanotetuiksi seuraavana työpäivänä. 1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vastaanottoajankohdaksi katsotaan ajankohta, jona maksajan maksupalveluntarjoaja on vastaanottanut joko maksajan suoraan käynnistämän tai kolmannen maksupalveluntarjoajan hänen puolestaan käynnistämän taikka maksunsaajan välillisesti käynnistämän tai hänen kauttaan välillisesti käynnistetyn maksutoimeksiannon. Vastaanottoajankohta ei voi olla myöhempi kuin ajankohta, jona maksajan tiliä on veloitettu. Jos vastaanottoajankohta ei ole maksajan maksupalveluntarjoajan työpäivä, maksutoimeksianto katsotaan vastaanotetuksi seuraavana työpäivänä. Maksupalveluntarjoaja voi vahvistaa lähelle työpäivän päättymistä takarajan, jonka jälkeen vastaanotetut maksutoimeksiannot katsotaan vastaanotetuiksi seuraavana työpäivänä. Tarkistus 150 Ehdotus direktiiviksi 70 artikla – 1 kohta – 1 alakohta 1.   Jos maksupalveluntarjoaja kieltäytyy toteuttamasta maksutoimeksiantoa, maksupalvelunkäyttäjälle on ilmoitettava kieltäytymisestä ja, jos mahdollista, sen syistä sekä menettelystä, jolla korjataan hylkäämiseen johtaneet tosiasialliset virheet, ellei sitä ole kielletty muussa asiaan liittyvässä unionin tai kansallisessa lainsäädännössä. 1.   Jos maksupalveluntarjoaja, tilanteen mukaan kolmas maksupalveluntarjoaja mukaan luettuna, kieltäytyy toteuttamasta maksutoimeksiantoa tai käynnistämästä maksutapahtumaa, maksupalvelunkäyttäjälle on ilmoitettava kieltäytymisestä ja, jos mahdollista, sen syistä sekä menettelystä, jolla korjataan hylkäämiseen johtaneet tosiasialliset virheet, ellei sitä ole kielletty muussa asiaan liittyvässä unionin tai kansallisessa lainsäädännössä. Tarkistus 151 Ehdotus direktiiviksi 70 artikla – 1 kohta – 3 alakohta Puitesopimus voi sisältää ehdon, jonka mukaan maksupalveluntarjoaja voi periä maksun tällaisesta ilmoituksesta, jos kieltäytyminen on objektiivisesti perusteltua. Maksupalveluntarjoaja ei saa periä maksupalvelunkäyttäjältä maksua tällaisesta ilmoituksesta. Tarkistus 152 Ehdotus direktiiviksi 73 artikla – 2 kohta 2.   Tätä jaksoa sovelletaan myös muihin maksutapahtumiin, elleivät maksupalvelunkäyttäjä ja -tarjoaja ole toisin sopineet, lukuun ottamatta 78 artiklaa, josta osapuolet eivät voi sopia toisin. Jos kuitenkin maksupalvelunkäyttäjä ja -tarjoaja sopivat pidemmästä kuin 74 artiklassa säädetystä määräajasta, kyseinen määräaika saa unionin sisäisten maksutapahtumien osalta olla enintään neljä työpäivää 69 artiklan mukaisesta vastaanottoajankohdasta laskettuna. 2.   Tätä jaksoa sovelletaan myös muihin maksutapahtumiin, elleivät maksupalvelunkäyttäjä ja -tarjoaja ole toisin sopineet, lukuun ottamatta 78 artiklaa, josta osapuolet eivät voi sopia toisin. Jos kuitenkin maksupalvelunkäyttäjä ja -tarjoaja sopivat pidemmästä kuin 74 artiklassa säädetystä määräajasta, kyseinen määräaika saa unionin sisäisten maksutapahtumien osalta olla enintään neljä työpäivää tai kansallisen ja unionin lainsäädännön kattamien muiden oikeudellisten velvoitteiden mukainen aika 69 artiklan mukaisesta vastaanottoajankohdasta laskettuna. Tarkistus 153 Ehdotus direktiiviksi 74 artikla – 1 kohta 1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava maksajan maksupalveluntarjoajaa varmistamaan, että 69 artiklassa tarkoitetun vastaanottoajankohdan jälkeen maksutapahtuman summa hyvitetään maksunsaajan maksupalveluntarjoajan tilille viimeistään seuraavan työpäivän päättymiseen mennessä. Kyseisiä määräaikoja voidaan pidentää yhdellä työpäivällä, jos maksutapahtuma on käynnistetty paperimuodossa. 1.  Jäsenvaltioiden on vaadittava maksajan maksupalveluntarjoajaa varmistamaan, että 69 artiklassa tarkoitetun vastaanottoajankohdan jälkeen maksutapahtuman summa hyvitetään maksunsaajan maksupalveluntarjoajan tilille viimeistään seuraavan työpäivän päättymiseen mennessä. Kyseistä määräaikaa voidaan pidentää yhdellä työpäivällä, jos maksutapahtuma on käynnistetty paperimuodossa. Tarkistus 154 Ehdotus direktiiviksi 79 artikla – 5 a kohta (uusi) 5 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tapauksessa, jossa varojen saaminen takaisin 3 kohdan mukaisesti ei onnistu, väärin ohjattujen varojen maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on velvollinen antamaan maksajalle kaikki tarvittavat tiedot, jotta tämä voi ottaa yhteyttä varojen vastaanottajaan ja tarvittaessa esittää oikeudellisen vaateen varojen takaisin saamiseksi. Tarkistus 155 Ehdotus direktiiviksi 80 artikla – 1 kohta – 3 alakohta Jos maksajan maksupalveluntarjoaja tai kolmas maksupalveluntarjoaja on ensimmäisen tai toisen alakohdan nojalla vastuussa, kyseisen maksupalveluntarjoajan on viipymättä palautettava maksajalle toteuttamatta jäänyt tai virheellisesti toteutettu maksutapahtuman summa ja tarvittaessa saatettava maksutili, jolta kyseinen summa oli veloitettu, tilaan, jossa se olisi ollut ilman virheellistä maksutapahtumaa. Maksajan maksutilille panon arvopäivän on oltava viimeistään päivä, jona kyseinen summa oli veloitettu. Jos maksajan maksupalveluntarjoaja tai kolmas maksupalveluntarjoaja on ensimmäisen tai toisen alakohdan nojalla vastuussa, kyseisen maksupalveluntarjoajan on viipymättä palautettava maksajalle toteuttamatta jäänyt tai virheellisesti toteutettu maksutapahtuman summa ja tarvittaessa saatettava maksutili, jolta kyseinen summa oli veloitettu, tilaan, jossa se olisi ollut ilman virheellistä maksutapahtumaa. Maksajan maksutilille panon arvopäivän on oltava viimeistään päivä, jona kyseinen summa oli veloitettu. Mikäli tämä ei enää ole teknisesti mahdollista, maksajalle on lisäksi korvattava menetetyt korkotulot. Tarkistus 156 Ehdotus direktiiviksi 80 artikla – 1 kohta – 6 alakohta Jos maksajan käynnistämän maksutoimeksiannon maksutapahtuma on jäänyt toteuttamatta tai jos se on toteutettu virheellisesti, maksajan maksupalveluntarjoajan on tässä kohdassa tarkoitetusta vastuusta huolimatta pyynnöstä ryhdyttävä välittömästi toimiin jäljittääkseen maksutapahtuman ja ilmoitettava maksajalle tuloksista. Tästä ei saa veloittaa maksua maksajalta. (Tarkistus ei vaikuta suomenkieliseen versioon.) Tarkistus 157 Ehdotus direktiiviksi 80 artikla – 2 kohta – 1 alakohta 2.  Maksupalveluntarjoaja on maksunsaajan käynnistämän tai tämän välityksellä käynnistetyn maksutoimeksiannon osalta vastuussa maksunsaajalle maksutoimeksiannon asianmukaisesta toimittamisesta maksajan maksupalveluntarjoajalle 74 artiklan 3 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 63 artiklan, 79 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 83 artiklan soveltamista. Jos maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on tämän alakohdan nojalla vastuussa, sen on välittömästi toimitettava uudelleen kyseinen maksutoimeksianto maksajan maksupalveluntarjoajalle. Jos maksutoimeksianto toimitetaan myöhässä, kyseisen summan maksunsaajan maksutilille panon arvopäivä on viimeistään päivä, jona sen tilillepanon arvopäivä olisi ollut, jos maksutoimeksianto olisi toteutettu oikein. 2.  Maksupalveluntarjoaja on maksunsaajan käynnistämän tai tämän välityksellä käynnistetyn maksutoimeksiannon osalta vastuussa maksunsaajalle maksutoimeksiannon asianmukaisesta toimittamisesta maksajan maksupalveluntarjoajalle 74 artiklan 3 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 63 artiklan, 79 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 83 artiklan soveltamista. Jos maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on tämän alakohdan nojalla vastuussa, sen on välittömästi toimitettava uudelleen kyseinen maksutoimeksianto maksajan maksupalveluntarjoajalle. Jos maksutoimeksianto toimitetaan myöhässä, kyseisen summan maksunsaajan maksutilille panon arvopäivä on viimeistään päivä, jona sen tilillepanon arvopäivä olisi ollut, jos maksutoimeksianto olisi toteutettu oikein. Mikäli tämä ei enää ole teknisesti mahdollista, maksajalle on lisäksi korvattava menetetyt korkotulot. Tarkistus 158 Ehdotus direktiiviksi 80 artikla – 2 kohta – 2 alakohta Lisäksi maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on vastuussa maksunsaajalle siitä, että se käsittelee maksutapahtuman sille 78 artiklan nojalla kuuluvien velvoitteiden mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 63 artiklan, 79 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 83 artiklan soveltamista. Jos maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on tämän alakohdan nojalla vastuussa, sen on varmistettava, että maksutapahtuman summa on maksunsaajan käytettävissä välittömästi sen jälkeen, kun summa on hyvitetty maksunsaajan maksupalveluntarjoajan tilille. Kyseisen summan maksunsaajan maksutilille panon arvopäivän on oltava viimeistään päivä, jona sen tilillepanon arvopäivä olisi ollut, jos maksutapahtuma olisi toteutettu oikein. Lisäksi maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on vastuussa maksunsaajalle siitä, että se käsittelee maksutapahtuman sille 78 artiklan nojalla kuuluvien velvoitteiden mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 63 artiklan, 79 artiklan 2 ja 3 kohdan sekä 83 artiklan soveltamista. Jos maksunsaajan maksupalveluntarjoaja on tämän alakohdan nojalla vastuussa, sen on varmistettava, että maksutapahtuman summa on maksunsaajan käytettävissä välittömästi sen jälkeen, kun summa on hyvitetty maksunsaajan maksupalveluntarjoajan tilille. Kyseisen summan maksunsaajan maksutilille panon arvopäivän on oltava viimeistään päivä, jona sen tilillepanon arvopäivä olisi ollut, jos maksutapahtuma olisi toteutettu oikein. Mikäli tämä ei enää ole teknisesti mahdollista, maksajalle on lisäksi korvattava menetetyt korkotulot. Tarkistus 159 Ehdotus direktiiviksi 80 artikla – 2 kohta – 3 alakohta Jos maksutapahtuma, josta maksunsaajan maksupalveluntarjoaja ei ole ensimmäisen ja toisen alakohdan nojalla vastuussa, on jäänyt toteuttamatta tai jos se on toteutettu virheellisesti, maksajan maksupalveluntarjoaja on vastuussa maksajalle. Jos maksajan maksupalveluntarjoaja on tällä tavoin vastuussa, sen on asianmukaisesti ja viipymättä palautettava maksajalle toteuttamatta jääneen tai virheellisesti toteutetun maksutapahtuman summa ja saatettava maksutili, jolta kyseinen summa oli veloitettu, tilaan, jossa se olisi ollut ilman virheellistä maksutapahtumaa. Maksajan maksutilille panon arvopäivän on oltava viimeistään päivä, jona kyseinen summa oli veloitettu. Jos maksutapahtuma, josta maksunsaajan maksupalveluntarjoaja ei ole ensimmäisen ja toisen alakohdan nojalla vastuussa, on jäänyt toteuttamatta tai jos se on toteutettu virheellisesti, maksajan maksupalveluntarjoaja on vastuussa maksajalle. Jos maksajan maksupalveluntarjoaja on tällä tavoin vastuussa, sen on asianmukaisesti ja viipymättä palautettava maksajalle toteuttamatta jääneen tai virheellisesti toteutetun maksutapahtuman summa ja saatettava maksutili, jolta kyseinen summa oli veloitettu, tilaan, jossa se olisi ollut ilman virheellistä maksutapahtumaa. Maksajan maksutilille panon arvopäivän on oltava viimeistään päivä, jona kyseinen summa oli veloitettu. Mikäli tämä ei enää ole teknisesti mahdollista, maksajalle on lisäksi korvattava menetetyt korkotulot. Tarkistus 160 Ehdotus direktiiviksi 80 artikla – 2 kohta – 4 alakohta Jos maksutapahtuma toteutetaan myöhässä, maksaja voi päättää, että kyseisen summan maksunsaajan maksutilille panon arvopäivän on oltava viimeistään päivä, jona sen tilillepanon arvopäivä olisi ollut, jos maksutapahtuma olisi toteutettu oikein. Jos maksutapahtuma toteutetaan myöhässä, maksaja voi päättää, että kyseisen summan maksunsaajan maksutilille panon arvopäivän on oltava viimeistään päivä, jona sen tilillepanon arvopäivä olisi ollut, jos maksutapahtuma olisi toteutettu oikein. Mikäli tämä ei enää ole teknisesti mahdollista, maksajalle on lisäksi korvattava menetetyt korkotulot. Tarkistus 161 Ehdotus direktiiviksi 82 artikla – 1 kohta 1.  Jos 80 artiklan mukainen maksupalveluntarjoajan vastuu voidaan kohdistaa toiseen maksupalveluntarjoajaan tai välittäjään, tämän on korvattava ensimmäiselle maksupalveluntarjoajalle syntyneet menetykset ja/tai maksetut määrät 80 artiklan mukaisesti. Tämä kattaa korvausten maksamisen siitä, että maksupalveluntarjoaja jättää käyttämättä asiakkaan vahvaa tunnistamista. 1.  Jos 65 ja 80 artiklan mukainen maksupalveluntarjoajan vastuu kohdistuu toiseen maksupalveluntarjoajaan tai välittäjään, tämän on korvattava ensimmäiselle maksupalveluntarjoajalle syntyneet tappiot ja/tai maksetut määrät 65 ja 80 artiklan mukaisesti . Tämä kattaa korvausten maksamisen siitä, että maksupalveluntarjoaja jättää käyttämättä asiakkaan vahvaa tunnistamista. Tarkistus 162 Ehdotus direktiiviksi 82 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a. EPV:llä on valtuudet käynnistää oikeudellisesti sitova sovittelu ja edistää sitä tämän artiklan mukaisten oikeuksien harjoittamista koskevissa toimivaltaisten viranomaisten välisissä kiistoissa. Tarkistus 163 Ehdotus direktiiviksi 84 artikla – 1 kohta Tätä direktiiviä sovellettaessa toteutettavassa henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava direktiiviä 95/46/EY, direktiivin 95/46/EY saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevia kansallisia sääntöjä ja asetusta (EY) N:o 45/2001. 1.  Jäsenvaltioiden on sallittava, että maksujärjestelmät ja maksupalveluntarjoajat käsittelevät henkilötietoja, kun se on välttämätöntä maksupetoksiin liittyvien rikosten torjunnan, tutkinnan ja selvittämisen varmistamiseksi. Tällaisessa henkilötietojen käsittelyssä on noudatettava direktiiviä 95/46/EY, direktiivin 95/46/EY saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä koskevia kansallisia sääntöjä ja asetusta (EY) N:o 45/2001. Tarkistus 164 Ehdotus direktiiviksi 84 artikla – 1 a kohta (uusi) 1 a. Kun henkilötietoja käsitellään tässä direktiivissä esitettyihin tarkoituksiin, on noudatettava tarpeellisuuden, oikeasuhteisuuden, käyttötarkoituksen rajoittamisen ja oikeasuhteisen enimmäisajan periaatteita. Tarkistus 165 Ehdotus direktiiviksi 84 artikla – 1 b kohta (uusi) 1 b. Erityisesti palveluntarjoajalla, asiamiehellä ja henkilötietojen käsittelijällä on oltava saatavilla sekä mahdollisuus käsitellä ja säilyttää ainoastaan henkilötietoja, jotka ovat tarpeen maksupalvelujen tarjoamiseksi. Tarkistus 166 Ehdotus direktiiviksi 84 artikla – 1 c kohta (uusi) 1 c. Kaikkiin tämän direktiivin osalta kehitettäviin ja sovellettaviin tietojenkäsittelyjärjestelmiin on sisällyttävä sisäänrakennettu yksityisyyden suoja tai oletusarvoinen yksityisyyden suoja. Tarkistus 167 Ehdotus direktiiviksi 84 artikla – 1 d kohta (uusi) 1 d. Edellä 5 artiklan j alakohdassa tarkoitetuissa asiakirjoissa on muun muassa täsmennettävä myös toimenpiteet, joilla taataan turvallisuutta ja luottamuksellisuutta koskevien periaatteiden noudattaminen ja sisäänrakennetun yksityisyyden suojan tai oletusarvoisen yksityisyyden suojan periaatteen täytäntöönpano. Tarkistus 168 Ehdotus direktiiviksi 84 artikla – 1 e kohta (uusi) 1 e. Standardien kehittäminen ja yhteentoimivuuden varmistaminen tämän direktiivin tarkoituksia varten perustuu yksityisyyden suojaa koskevaan vaikutustenarviointiin, jossa määritetään kuhunkin saatavilla olevaan tekniseen vaihtoehtoon liittyvät riskit sekä korjaustoimenpiteet, joilla voidaan minimoida tietosuojaan kohdistuvat uhat. Tarkistus 169 Ehdotus direktiiviksi 85 artikla – 1 kohta 1.   Maksupalveluntarjoajiin sovelletaan verkko- ja tietoturvaa koskevaa direktiiviä [NIS Directive] [OP please insert number of Directive once adopted] sekä erityisesti sen 14 ja 15 artiklassa säädettyjä riskinhallintaa ja turvapoikkeamien raportointia koskevia vaatimuksia. 1.   Maksupalvelutarjoajien on luotava asianmukaisista hallintatoimenpiteistä ja valvontamekanismeista koostuva kehys tarjoamiinsa maksupalveluihin liittyvien operatiivisten riskien, myös turvariskien hallitsemiseksi. Kyseisen kehyksen osana maksupalveluntarjoajien on otettava käyttöön ja pidettävä yllä tehokkaita poikkeamien hallintamenettelyjä, merkittävien poikkeamien havaitseminen ja luokittelu mukaan luettuna. Tarkistus 170 Ehdotus direktiiviksi 85 artikla – 2 kohta 2.   Direktiivin [NIS Directive] [OP please insert number of Directive once adopted] 6 artiklan 1 kohdan nojalla nimetyn viranomaisen on viipymättä ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja EPV:lle ilmoituksista, jotka maksupalveluntarjoajilta on saatu verkko- ja tietoturvapoikkeamista. 2.   Maksupalveluntarjoajien on viipymättä ilmoitettava maksupalveluntarjoajan kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle merkittävistä operatiivisista poikkeamista, myös turvapoikkeamista. Tarkistus 171 Ehdotus direktiiviksi 85 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 a. Ilmoituksen vastaanotettuaan kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä toimitettava poikkeamaa koskevat merkitykselliset tiedot EPV:lle. Tarkistus 172 Ehdotus direktiiviksi 85 artikla – 3 kohta 3.   Vastaanotettuaan ilmoituksen EPV ilmoittaa tarvittaessa asiasta muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. 3.   Vastaanotettuaan ilmoituksen EPV, joka toimii läheisessä yhteistyössä kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen kanssa, arvioi poikkeaman merkityksen ja ilmoittaa tämän arvioinnin perusteella asiasta muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Tarkistus 173 Ehdotus direktiiviksi 85 artikla – 3 a kohta (uusi) 3 a. Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on toimittava tarvittaessa ennakoivasti suojellakseen rahoitusjärjestelmän välitöntä turvallisuutta. Tarkistus 174 Ehdotus direktiiviksi 85 artikla – 4 kohta 4.  Jos turvapoikkeama saattaa vaikuttaa maksupalveluntarjoajan maksupalvelunkäyttäjien taloudellisiin etuihin, maksupalveluntarjoajan on direktiivin [NIS Directive] [OP please insert number of Directive once adopted] 14 artiklan 4 kohdan säännösten noudattamisen lisäksi viipymättä ilmoitettava maksupalvelunkäyttäjilleen poikkeamasta ja annettava niille tiedoksi mahdolliset hallintatoimenpiteet, joita ne voivat toteuttaa omasta puolestaan lieventääkseen poikkeaman haitallisia vaikutuksia. 4.  Jos turvapoikkeama saattaa vaikuttaa maksupalveluntarjoajan maksupalvelunkäyttäjien taloudellisiin etuihin, maksupalveluntarjoajan on viipymättä ilmoitettava maksupalvelunkäyttäjilleen poikkeamasta ja annettava niille tiedoksi kaikki käytettävissä olevat hallintatoimenpiteet, joita ne voivat toteuttaa omasta puolestaan lieventääkseen poikkeaman haitallisia vaikutuksia. Tarkistus 175 Ehdotus direktiiviksi 85 artikla – 4 a kohta (uusi) 4 a. EPV laatii läheisessä yhteistyössä EKP:n kanssa ja 5 artiklan 3 a kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa lautakuntaa kuultuaan ohjeet, joissa täsmennetään edellä olevissa kohdissa tarkoitettujen merkittävien poikkeamien ilmoittamiskehys. Ohjeissa on täsmennettävä toimitettavien tietojen laajuus ja käsittely, myös poikkeamien merkityksellisyyttä koskevat kriteerit ja standardoidut ilmoitusmallit johdonmukaisen ja tehokkaan ilmoittamismenettelyn takaamiseksi Tarkistus 176 Ehdotus direktiiviksi 85 artikla – 4 b kohta (uusi) 4 b. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat toimittavat säännöllisesti eri maksuvälineisiin liittyviä petoksia koskevat tiedot toimivaltaisille kansallisille viranomaisille ja EPV:lle. Tarkistus 177 Ehdotus direktiiviksi 86 artikla – 1 kohta 1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat antavat direktiivin [NIS Directive] [OP please insert number of Directive once adopted] 6 artiklan 1 kohdan nojalla nimetylle viranomaiselle vuosittain ajantasaistettuja tietoja niiden tarjoamiin maksupalveluihin liittyvien operatiivisten ja turvallisuusriskien arvioinnista ja kyseisiin riskeihin kohdistettujen hallintatoimenpiteiden ja valvontamekanismien riittävyydestä. Direktiivin [NIS Directive] [OP please insert number of Directive once adopted] 6 artiklan 1 kohdan nojalla nimetyn viranomaisen on viipymättä toimitettava jäljennös näistä tiedoista kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. 1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat antavat toimivaltaiselle viranomaiselle vuosittain ajantasaistetut ja kattavat tiedot niiden tarjoamiin maksupalveluihin liittyvien operatiivisten ja turvallisuusriskien arvioinnista ja kyseisiin riskeihin kohdistettujen hallintatoimenpiteiden ja valvontamekanismien riittävyydestä. Tarkistus 178 Ehdotus direktiiviksi 86 artikla – 2 kohta 2.   Rajoittamatta direktiivin [NIS Directive] [OP please insert number of Directive once adopted] 14 ja 15 artiklan soveltamista EPV laatii läheisessä yhteistyössä EKP:n kanssa ohjeet turvatoimien käyttöönotosta, toteutuksesta ja seurannasta, mukaan lukien mahdolliset sertifiointiprosessit. EPV ottaa huomioon muun muassa standardit ja/tai eritelmät, jotka komissio on julkaissut direktiivin [NIS Directive] [OP please insert number of Directive once adopted] 16 artiklan 2 kohdan nojalla. 2.   EPV laatii läheisessä yhteistyössä EKP:n kanssa tekniset täytäntöönpanostandardit turvatoimien käyttöönotosta, toteutuksesta ja seurannasta, mukaan lukien mahdolliset sertifiointiprosessit. EPV ottaa huomioon muun muassa komission julkaisemat standardit ja/tai eritelmät sekä EKP:n/eurojärjestelmän SecuRePay Forum -järjestelyssä antamat suositukset internetmaksujen turvallisuudesta. EPV toimittaa teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään … päivänä … kuuta …. Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti. Tarkistus 179 Ehdotus direktiiviksi 86 artikla – 3 kohta 3.  EPV tarkastelee ohjeita uudelleen säännöllisesti, kuitenkin vähintään kahden vuoden välein, tiiviissä yhteistyössä EKP:n kanssa. 3.  EPV tarkastelee 2 kohdassa tarkoitettuja teknisiä täytäntöönpanostandardeja uudelleen säännöllisesti, kuitenkin vähintään kahden vuoden välein, tiiviissä yhteistyössä EKP:n kanssa. Tarkistus 180 Ehdotus direktiiviksi 86 artikla – 4 kohta 4.  Rajoittamatta direktiivin [NIS Directive] [OP please insert number of Directive once adopted] 14 ja 15 artiklan soveltamista EPV antaa ohjeita auttaakseen maksupalveluntarjoajia merkittävien poikkeamien ja niiden olosuhteiden määrityksessä, joissa maksulaitoksen edellytetään ilmoittavan turvapoikkeamasta. Ohjeet annetaan [lisätään päivä … kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä]. 4.  EPV koordinoi maksupalveluihin liittyviä operatiivisia ja turvallisuusriskejä koskevien tietojen välittämistä toimivaltaisille viranomaisille ja EKP:lle. Tarkistus 181 Ehdotus direktiiviksi 87 artikla – 2 kohta 2.  Jos maksupalveluntarjoaja tarjoaa liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettuja palveluita, sen on todennettava henkilöllisyytensä tilinhaltijan tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle. 2.  Jos maksupalveluntarjoaja tarjoaa liitteessä I olevassa 7 kohdassa tarkoitettuja palveluita, sen on todennettava henkilöllisyytensä tilinhaltijan tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle 94 a artiklassa määriteltyjen yhteisten ja turvallisten avointen viestintästandardien mukaisesti. Tarkistus 182 Ehdotus direktiiviksi 87 artikla – 3 kohta 3.   EPV antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti läheisessä yhteistyössä EKP:n kanssa tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille maksupalveluntarjoajille suunnattuja ohjeita uusimmasta asiakkaiden tunnistamistekniikasta ja asiakkaan vahvan tunnistamisen käytöstä mahdollisesti myönnettävistä poikkeuksista. Ohjeet annetaan [lisätään päivä … kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulopäivästä], ja ne on ajantasaistettava säännöllisin väliajoin tapauksen mukaan. 3.   EPV antaa asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti läheisessä yhteistyössä EKP:n kanssa sekä Euroopan tietosuojavaltuutettua ja 5 artiklan 3 a kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa lautakuntaa kuultuaan tämän direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille maksupalveluntarjoajille suunnattuja ohjeita siitä, miten kolmansien maksupalveluntarjoajien on tunnistauduttava tiliä ylläpitävälle maksupalveluntarjoajalle, uusimmasta asiakkaiden tunnistamistekniikasta ja asiakkaan vahvan tunnistamisen käytöstä mahdollisesti myönnettävistä poikkeuksista. Ohjeet tulevat voimaan ennen ...*, ja ne on ajantasaistettava säännöllisin väliajoin tapauksen mukaan. __________ * Tämän direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä asetettu päivämäärä (kaksi vuotta tämän direktiivin hyväksymispäivämäärästä). Tarkistus 183 Ehdotus direktiiviksi 88 artikla – 1 kohta 1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on menettelyt, joilla maksupalvelunkäyttäjät ja muut asiaan osalliset, mukaan lukien kuluttajajärjestöt, voivat tehdä toimivaltaisille viranomaisille valituksia tapauksista, joissa maksupalveluntarjoajien väitetään rikkoneen tätä direktiiviä. 1.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on menettelyt, joilla maksupalvelunkäyttäjät ja muut asiaan osalliset, mukaan lukien kuluttajajärjestöt, voivat tehdä toimivaltaisille viranomaisille tai vaihtoehtoisille riidanratkaisutahoille valituksia tapauksista, joissa maksupalveluntarjoajien väitetään rikkoneen tätä direktiiviä. Tarkistus 184 Ehdotus direktiiviksi 89 artikla – 1 kohta 1.  Jäsenvaltioiden on nimitettävä toimivaltaiset viranomaiset, jotka varmistavat tämän direktiivin tehokkaan noudattamisen ja valvovat sitä. Kyseisten toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tämän direktiivin noudattamisen. Toimivaltaisten viranomaisten on oltava riippumattomia maksupalveluntarjoajista. Niiden on oltava asetuksen (EU) N:o 1093/2010 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja toimivaltaisia viranomaisia. 1.  Jäsenvaltioiden on nimitettävä toimivaltaiset viranomaiset, jotka varmistavat tämän direktiivin tehokkaan noudattamisen ja valvovat sitä. Kyseisten toimivaltaisten viranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tämän direktiivin noudattamisen. Toimivaltaisten viranomaisten on oltava riippumattomia maksupalveluntarjoajista. Niiden on oltava asetuksen (EU) N:o 1093/2010 4 artiklan 2 kohdassa määriteltyjä toimivaltaisia viranomaisia. Tarkistus 185 Ehdotus direktiiviksi 89 artikla – 2 kohta 2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kaikki tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat valtuudet. Jos useampi kuin yksi viranomainen on jäsenvaltion alueella toimivaltainen varmistamaan tämän direktiivin tehokkaan noudattamisen ja valvomaan sitä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseiset viranomaiset tekevät läheistä yhteistyötä, jotta ne voivat kukin hoitaa tehtävänsä tehokkaasti. 2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kaikki tehtäviensä hoitamiseksi tarvittavat valtuudet ja resurssit. Tarkistus 186 Ehdotus direktiiviksi 89 artikla – 4 a kohta (uusi) 4 a. EPV antaa EKP:tä kuultuaan asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti toimivaltaisille viranomaisille valitusmenettelyjä koskevia ohjeita, jotka on otettava huomioon, jotta varmistetaan tässä direktiivissä 1 kohdassa vahvistettujen asiaan liittyvien säännösten noudattaminen. Ohjeet on annettava viimeistään ...*, ja ne on tarvittaessa ajantasaistettava säännöllisin väliajoin. __________ * Kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä. Tarkistus 187 Ehdotus direktiiviksi 90 artikla – 1 kohta 1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat ottavat käyttöön riittävät ja tehokkaat kuluttajien valitusten käsittelyä koskevat menettelyt maksupalvelunkäyttäjien tekemien tämän direktiivin mukaisia oikeuksia ja velvoitteita koskevien valitusten käsittelemiseksi. 1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat ottavat käyttöön riittävät ja tehokkaat kuluttajien valitusten käsittelyä koskevat menettelyt ja soveltavat niitä maksupalvelunkäyttäjien tekemien tämän direktiivin mukaisia oikeuksia ja velvoitteita koskevien valitusten käsittelemiseksi ja seuraavat näiden menettelyjen tuloksellisuutta. Tarkistus 188 Ehdotus direktiiviksi 90 artikla – 2 kohta 2.  Jäsenvaltioiden on vaadittava maksupalveluntarjoajia pyrkimään kaikin mahdollisin keinoin vastaamaan maksupalvelunkäyttäjien valituksiin ja kaikkiin niissä esille otettuihin seikkoihin kirjallisesti asianmukaisessa määräajassa, kuitenkin viimeistään 15 työpäivän kuluessa. Jos vastausta ei poikkeustilanteissa voida antaa 15 työpäivän kuluessa syistä, joihin maksupalveluntarjoaja ei voi vaikuttaa, maksupalveluntarjoajan edellytetään antavan väliaikaisen vastauksen, jossa ilmoitetaan selkeästi syyt valitukseen annettavan vastauksen viivästymiseen ja määräaika, johon mennessä kuluttaja tulee saamaan lopullisen vastauksen. Kyseistä määräaikaa voidaan kulloinkin jatkaa vain enintään 30 työpäivällä. 2.  Jäsenvaltioiden on vaadittava maksupalveluntarjoajia pyrkimään kaikin mahdollisin keinoin vastaamaan maksupalvelunkäyttäjien valituksiin ja kaikkiin niissä esille otettuihin seikkoihin kirjallisesti asianmukaisessa määräajassa, kuitenkin viimeistään 15 työpäivän kuluessa. Jos vastausta ei poikkeustilanteissa voida antaa 15 työpäivän kuluessa syistä, joihin maksupalveluntarjoaja ei voi vaikuttaa, maksupalveluntarjoajan edellytetään antavan väliaikaisen vastauksen, jossa ilmoitetaan selkeästi syyt valitukseen annettavan vastauksen viivästymiseen ja määräaika, johon mennessä kuluttaja tulee saamaan lopullisen vastauksen. Kyseistä määräaikaa voidaan kulloinkin jatkaa vain enintään 15 työpäivällä. Mikäli jäsenvaltiolla on tätä kattavampia valitusten käsittelymenettelyjä, joita kansallinen toimivaltainen viranomainen hallinnoi, voidaan soveltaa kansallisia sääntöjä. Tarkistus 189 Ehdotus direktiiviksi 90 artikla – 4 kohta 4.   Edellä olevassa 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on esitettävä helposti, suoraan, näkyvästi ja pysyvästi saatavilla olevalla tavalla maksupalveluntarjoajan verkkosivustolla, jos sellainen on olemassa, maksupalveluntarjoajan ja ‑käyttäjän välisen sopimuksen yleisissä ehdoissa ja tällaisiin sopimuksiin liittyvissä laskuissa ja kuiteissa. Lisäksi on ilmoitettava, missä kyseisestä tuomioistuinten ulkopuolisesta oikeussuojaelimestä ja sen käytöstä on saatavilla lisätietoja. 4.   Edellä olevassa 3 kohdassa tarkoitetut tiedot on esitettävä selvästi, kattavasti ja helposti saatavilla olevalla tavalla elinkeinonharjoittajan verkkosivustolla, jos sellainen on olemassa, ja tarvittaessa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisen myyntiin tai palveluihin liittyvän sopimuksen yleisissä ehdoissa. Tarkistus 190 Ehdotus direktiiviksi 91 artikla – 1 kohta 1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tästä direktiivistä johtuvia oikeuksia ja velvoitteita koskevien, maksupalvelunkäyttäjien ja -tarjoajien välisten riitojen ratkaisemiseksi otetaan käyttöön riittävät ja tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja oikeussuojamenettelyt asiaa koskevan kansallisen ja unionin lainsäädännön mukaisesti käyttäen tarvittaessa olemassa olevia elimiä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaisia menettelyitä sovelletaan maksupalveluntarjoajiin ja että ne kattavat myös nimettyjen edustajien toiminnan. 1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tästä direktiivistä johtuvia oikeuksia ja velvoitteita koskevien, maksupalvelunkäyttäjien ja -tarjoajien välisten riitojen ratkaisemiseksi otetaan käyttöön riittävät, riippumattomat, puolueettomat, avoimet ja tehokkaat tuomioistuinten ulkopuoliset valitus- ja oikeussuojamenettelyt asiaa koskevan kansallisen ja unionin lainsäädännön mukaisesti käyttäen tarvittaessa olemassa olevia toimivaltaisia elimiä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaisia menettelyitä sovelletaan sekä maksupalvelunkäyttäjiin että -tarjoajiin, että molemmilla osapuolilla on mahdollisuus tutustua niihin ja että ne kattavat myös nimettyjen edustajien toiminnan. Tarkistus 191 Ehdotus direktiiviksi 91 artikla – 1 a kohta (uusi) 1 a. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että maksupalveluntarjoajat käyttävät yhtä tai useampaa vaihtoehtoista riitojenratkaisuelintä. Tarkistus 192 Ehdotus direktiiviksi 91 artikla – 2 kohta 2.  Jäsenvaltioiden on vaadittava 1 kohdassa tarkoitettuja elimiä tekemään yhteistyötä tästä direktiivistä johtuvia oikeuksia ja velvoitteita koskevien rajatylittävien riitojen ratkaisemiseksi. 2.  Jäsenvaltioiden on vaadittava 1 kohdassa tarkoitettuja elimiä tekemään yhteistyötä tästä direktiivistä johtuvia oikeuksia ja velvoitteita koskevien rajatylittävien riitojen ratkaisemiseksi. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että näillä elimillä on riittävät valmiudet osallistua asianmukaisella ja tehokkaalla tavalla rajatylittävään yhteistyöhön. Tarkistus 193 Ehdotus direktiiviksi 92 artikla – 2 a kohta (uusi) 2 а. EPV antaa 2 kohdassa tarkoitettuja seuraamuksia koskevat ohjeet ja varmistaa, että seuraamukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Tarkistus 194 Ehdotus direktiiviksi V osasto DELEGOIDUT SÄÄDÖKSET DELEGOIDUT SÄÄDÖKSET JA TEKNISET STANDARDIT Tarkistus 195 Ehdotus direktiiviksi 93 a artikla (uusi) 93 a artikla Tekniset standardit EPV laatii luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään 7 ja 8 artiklassa esitettyjen omia varoja koskevien vaatimusten ja 9 artiklassa esitettyjen suojaamista koskevien vaatimusten soveltamisedellytykset. EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään ... Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti. Tarkistus 196 Ehdotus direktiiviksi 94 artikla – 5 kohta 5.  Edellä olevan 93 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. 5.  Edellä olevan 93 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. Tarkistus 197 Ehdotus direktiiviksi 94 a artikla (uusi) 94 a artikla Yhteiset ja turvalliset avoimet viestintästandardit 1.  EPV laatii läheisessä yhteistyössä EKP:n kanssa ja 5 artiklan 3 a kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa lautakuntaa kuultuaan yhteisten ja turvallisten avointen viestintästandardien muodossa olevia teknisten sääntelystandardien luonnoksia, joissa määritetään, miten tiliä ylläpitävien palveluntarjoajien ja kolmansien maksupalveluntarjoajien tai kolmansien maksuvälineiden myöntäjien on viestittävä keskenään. EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään ...*. Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti. 2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen yhteisten ja turvallisten avointen viestintästandardien on sisällettävä tietojen toimittamista koskevat tekniset ja toiminnalliset eritelmät ja standardeissa on keskityttävä viestinnän turvallisuuden ja tehokkuuden optimoimiseen. 3.  Yhteisissä ja turvallisissa avoimissa viestintästandardeissa on 58 ja 87 artiklan säännösten mukaisesti erityisesti määritettävä, miten kolmansien maksupalveluntarjoajien on tunnistauduttava tiliä ylläpitäville maksupalveluntarjoajille ja miten tiliä ylläpitävien maksupalveluntarjoajien on ilmoitettava ja tiedotettava kolmansille maksupalveluntarjoajille. 4.  EPV varmistaa läheisessä yhteistyössä EKP:n kanssa, että yhteiset ja turvalliset avoimet viestintästandardit laaditaan maksupalvelumarkkinoiden kaikkien sidosryhmien, muut kuin pankkialan sidosryhmät mukaan luettuina, asianmukaisen kuulemisen jälkeen. 5.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiliä ylläpitävät palveluntarjoajat, kolmannet maksupalveluntarjoajat ja kolmannet maksuvälineiden myöntäjät käyttävät yhteisiä ja turvallisia avoimia viestintästandardeja. 6.  Yhteisiä ja turvallisia avoimia viestintästandardeja tarkistetaan säännöllisesti innovaatioiden ja teknisen kehityksen huomioon ottamiseksi. 7.  Tällä artiklalla ei estetä muiden tässä direktiivissä asetettujen velvoitteiden soveltamista. __________ * 12 kuukautta tämän direktiivin voimaantulopäivästä. Tarkistus 198 Ehdotus direktiiviksi 94 b artikla (uusi) 94 b artikla 1.  EPV julkistaa verkkosivustollaan luettelon kaikista unionissa toimiluvan saaneista maksupalveluntarjoajista. 2.  Luettelossa on mainittava kaikki toimiluvan saaneet maksupalveluntarjoajat, joiden rekisteröinnin peruuttaminen on meneillään sekä peruuttamiseen johtaneet syyt. 3.  Kaikkien maksupalveluntarjoajien verkkosivustoilla on oltava suora linkki sen kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen verkkosivustolle, joka on julkaissut luettelon kaikista toimiluvan saaneista maksupalveluntarjoajista. Tarkistus 199 Ehdotus direktiiviksi 94 c artikla (uusi) 94 c artikla Velvollisuus ilmoittaa kuluttajille heidän oikeuksistaan 1.  Komissio laatii viimeistään ...* ja järjestettyään luonnokseen perustuvan julkisen kuulemisen helppokäyttöisen sähköisen esitteen, jossa tämän direktiivin ja asiaan liittyvän unionin lainsäädännön nojalla kuluttajille kuuluvat oikeudet luetellaan selkeästi ja helposti ymmärrettävässä muodossa. 2.  Edellä 1 kohdassa tarkoitettu esite asetetaan unionin kaikkien kuluttajien ja muiden asianomaisten osapuolten saataville komission, EPV:n ja kansallisten pankkialan sääntelyviranomaisten verkkosivustoille, joista ne on helppo ladata ja siirtää muille verkkosivustoille. Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille, maksupalveluntarjoajille ja kuluttajajärjestöille esitteen julkistamisesta. 3.  Kaikkien maksupalveluntarjoajien on varmistettava, että esite asetetaan alkuperäisessä muodossaan kaikkien kuluttajien, myös muiden kuin asiakkaiden, saataville sähköisesti niiden verkkosivustoilla sekä paperimuodossa niiden konttoreissa, niiden asiamiesten toimistoissa ja yksiköissä, joille ne ovat ulkoistaneet toimintojaan. Seuraava helposti luettava ilmoitus on asetettava kyseisten konttoreiden, asiamiesten ja yksiköiden tiloissa esille siten, että se on kuluttajien helposti nähtävissä: ”Pyydä tiskiltä teksti, jossa oikeutesi maksupalveluiden käyttäjänä on esitetty.” Verkkosivustoilla on pidettävä esillä helposti nähtävissä seuraava ilmoitus: “Tästä voit lukea oikeuksistasi maksupalveluiden käyttäjänä”. Maksupalveluntarjoajien on myös varmistettava, että niiden asiakkaat voivat milloin tahansa helposti tutustua kyseisiin tietoihin mahdollisen verkkopankkiyhteyden kautta. 4.  Esitettä on erityisesti jaettava sähköisesti tai paperimuodossa hetkellä, jolloin asiakas aloittaa sopimussuhteen, tai, kun on kyse asiakkaista, jotka olivat asiakkaita esitteen julkaisuhetkellä, ilmoittamalla heille esitteestä vuoden kuluessa siitä, kun komissio julkaisi esitteen. 5.  Kaikkien maksupalveluntarjoajien verkkosivustoilla on oltava suora linkki sen toimivaltaisen viranomaisen verkkosivustolle, joka on julkaissut luettelon kaikista sertifioiduista maksupalveluntarjoajista. 6.  Maksupalveluntarjoajat eivät saa periä asiakkailtaan maksua tämän artiklan mukaisten tietojen antamisesta. 7.  Sokeiden ja näkövammaisten osalta on tämän artiklan säännöksiä sovellettava asianmukaisia vaihtoehtoisia keinoja käyttäen. __________ * Kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä. Tarkistus 200 Ehdotus direktiiviksi 95 artikla – 2 kohta 2.  Jos jäsenvaltio soveltaa jotain 1 kohdassa tarkoitetuista vaihtoehdoista, sen on ilmoitettava siitä ja muista mahdollisista myöhemmistä muutoksista komissiolle. Komissio julkistaa tiedot verkkosivustolla tai muulla tavalla, jonka avulla tietoihin on helppo tutustua. 2.  Jos jäsenvaltio soveltaa jotain 1 kohdassa tarkoitetuista vaihtoehdoista, sen on ilmoitettava siitä ja muista mahdollisista myöhemmistä muutoksista komissiolle. Komissio julkistaa tiedot verkkosivustolla tai muulla tavalla, jonka avulla tietoihin on helppo tutustua, ja ilmoittaa tästä samanaikaisesti Euroopan parlamentille. Tarkistus 201 Ehdotus direktiiviksi 96 artikla – 1 a kohta (uusi) Komissio antaa viimeistään … päivänä …kuuta …* kertomuksen vaikutuksista, joita on aiheutunut kolmen osapuolen järjestelmien sisällyttämisestä maksujärjestelmiin pääsyä koskevien säännösten soveltamisalaan, ottaen erityisesti huomioon korttijärjestelmien kilpailutilanteen ja markkinaosuuden, ja sisällyttää kertomukseen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen. ____________ * Kaksi vuotta tämän direktiivin voimaantulopäivästä.

(1) Tarkistusten hyväksymisen jälkeen asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 57 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A7-0169/2014).

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 3. huhtikuuta 2014 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisia sähköisen viestinnän sisämarkkinoita ja koko Euroopan yhteen liittämistä koskevista toimenpiteistä sekä direktiivien 2002/20/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY ja asetusten (EY) N:o 1211/2009 ja (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta (COM(2013)0627 – C7-0267/2013 – 2013/0309(COD))

P7_TA(2014)0281 A7-0190/2014

(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2013)0627),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 2 kohdan ja 114 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C7‑0267/2013),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan,

–  ottaa huomioon Irlannin edustajainhuoneen ja Irlannin senaatin, Maltan parlamentin, Itävallan liittoneuvoston ja Ruotsin valtiopäivien toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen soveltamisesta tehdyn pöytäkirjan N:o 2 mukaisesti antamat perustellut lausunnot, joiden mukaan esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi ei ole toissijaisuusperiaatteen mukainen,

–  ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 21. tammikuuta 2014 antaman lausunnon(1),

–  ottaa huomioon alueiden komitean 31. tammikuuta 2014 antaman lausunnon(2),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 55 artiklan,

–  ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan, aluekehitysvaliokunnan, kulttuuri- ja koulutusvaliokunnan, oikeudellisten asioiden valiokunnan ja kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnan lausunnot (A7-0190/2014),

1.  vahvistaa jäljempänä esitetyn ensimmäisen käsittelyn kannan;

2.  pyytää komissiota antamaan asian uudelleen Euroopan parlamentin käsiteltäväksi, jos se aikoo tehdä ehdotukseensa huomattavia muutoksia tai korvata sen toisella ehdotuksella;

3.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä kansallisille parlamenteille.

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 3. huhtikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o .../2014 antamiseksi, eurooppalaisia sähköisen viestinnän sisämarkkinoita ja koko Euroopan yhteen liittämistä koskevista toimenpiteistä sekä direktiivien 2002/20/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY ja asetusten (EY) N:o 1211/2009 ja (EU) N:o 531/2012 sekä päätöksen N:o 243/2012/EU muuttamisesta [tark. 1]

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(3),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon(4),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä(5)

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Euroopan on hyödynnettävä kaikki kasvun lähteet kriisistä selviytymiseksi, työpaikkojen luomiseksi ja kilpailukykynsä palauttamiseksi. Kasvun elvyttäminen ja työpaikkojen luominen unionissa on Eurooppa 2020 -strategian tavoite. Lisäksi digitaalialasta on tullut osa julkista tilaa, jossa uusia rajat ylittävän kaupankäynnin muotoja perustetaan ja liiketoimintamahdollisuuksia luodaan Euroopan yrityksille maailmanlaajuisessa digitaalisessa taloudessa yhdessä innovatiivisen markkinakehityksen ja sosiaalisen ja kulttuurisen vuorovaikutuksen kanssa. Vuoden 2013 keväällä kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti digitaalisten sisämarkkinoiden merkitystä kasvulle ja kehotti ryhtymään konkreettisiin toimenpiteisiin tieto- ja viestintätekniikan (TVT) sisämarkkinoiden luomiseksi mahdollisimman pian. Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden ja tämän kehotuksen mukaisesti tämän asetuksen tarkoituksena on luoda edistää sähköisen viestinnän sisämarkkinat sisämarkkinoiden luomista täydentämällä ja mukauttamalla unionin nykyistä sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmää (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit 2002/19/EY(6), 2002/20/EY(7), 2002/21/EY(8), 2002/22/EY(9), 2002/58/EY(10), komission direktiivi 2002/77/EY(11) sekä Euroopan parlamerntin ja neuvoston asetukset (EY) N:o 1211/2009(12), (EU) N:o 531/2012(13) ja Euroopan parlamerntin ja neuvoston päätös N:o 243/2012/EU(14)) tietyiltä osin ja määrittämällä järjestelmän seuraavan uudelleentarkastelun yleinen sisältö, tarkoitus ja aikataulu. [tark. 2]

(2)  Jo Euroopan digitaalistrategiassa, joka on yksi Eurooppa 2020 -strategian lippulaivahankkeista, katsottiin tieto- ja viestintätekniikan ja verkkoyhteyksien olevan välttämätön perusta unionin talouden ja yhteiskunnan kehitykselle. Jotta Eurooppa voisi saada täyden hyödyn digitalisoitumiskehityksestä, tarvitaan koko unionin ja kaikki toimialat kattavat sähköisen viestinnän dynaamiset sisämarkkinat. Tällaiset todelliset viestinnän sisämarkkinat toimivat innovatiivisen ja "älykkään" digitaalisen talouden selkärankana sekä ovat perusta digitaalisille sisämarkkinoille, joilla verkkopalveluja voidaan vapaasti tarjota rajojen yli yhteisessä avoimessa, vakiomuotoisessa ja yhteentoimivassa ympäristössä. [tark. 3]

(3)  Saumattomilla sähköisen viestinnän sisämarkkinoilla Olisi taattava vapaus tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja palveluja kaikille asiakkaille unionissa sekä jokaisen loppukäyttäjän käyttäjän oikeus valita paras markkinoilla saatavilla oleva tarjous, eikä tätä saisi haitata markkinoiden epäyhtenäisyys eri puolin kansallisia rajoja. Vaikka nykyisessä sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmässä tunnustetaan ja otetaan huomioon objektiivisesti katsoen erilaiset olosuhteet jäsenvaltioissa, siinä ei puututa kattavasti tähän muista syistä johtuvaan hajanaisuuteen: yleisvaltuutusjärjestelmät ovat kansallisia, eivät unionin laajuisia yleisvaltuutusjärjestelmän kansallisessa toteutuksessa on eroja, jäsenvaltioissa on omat taajuuksien jakotavat, sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien käytettävissä on eri jäsenvaltioissa erilaisia käyttöoikeustuotteita ja käytössä on erilaisia alakohtaisia kuluttajansuojasääntöjä. Monissa tapauksissa unionin säännöillä määritellään vain perustaso, ja säännöt pannaan täytäntöön eri tavoin eri jäsenvaltioissa. Samalla, kun esimerkiksi direktiivi 2002/20/EY (valtuutusdirektiivi) rajoittaa sitä, millaisia tietoja voidaan vaatia, 12 jäsenvaltiota vaatii lisätietoja, jotka koskevat esimerkiksi suunniteltujen toimien luokittelua, toimien maantieteellistä laajuutta, kohdemarkkinoita, yritysrakennetta ja osakkaiden sekä osakkaiden nimiä, kauppakamarin sertifiointia sekä yrityksen edustajan rikosrekisteriä. Tämänkaltaiset lisävaatimukset korostavat rikkomismenettelyjä koskevan komission tiukan politiikan merkitystä. [tark. 4]

(4)  Todellisten sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden olisi edistettävä kilpailua, koordinointia, investointeja, ja innovaatioita ja kapasiteetin lisäämistä uusien ja parempien verkkojen ja palvelujen alalla sekä edistää edistettävä markkinoiden yhdentymistä ja rajatylittävien palvelujen tarjontaa. Tarpeeton yrityksiin kohdistuva sääntelyrasite olisi samalla pidettävä mahdollisimman pienenä. Niiden pitäisi näin ollen edesauttaa toteuttamaan tai jopa ylittämään Euroopan digitaalistrategian kunnianhimoiset nopeisiin laajakaistayhteyksiin liittyvät tavoitteet ja edistää sellaisten palvelujen ja sovellusten syntymistä, joiden avulla voidaan hyödyntää avoimia tietoja ja formaatteja yhteentoimivasti, vakiomuodossa ja turvallisesti ja jotka ovat saatavilla samoissa toiminnallisissa että ei-toiminnallisissa ympäristöissä kautta Euroopan unionin. Digitaalisten infrastruktuurien ja palvelujen yhä laajemman saatavuuden pitäisi puolestaan lisätä kuluttajien valinnanvaraa, parantaa palvelujen laatua ja lisätä sisällön moninaisuutta sekä tukea osaltaan alueellista ja sosiaalista koheesiota ja helpottaa liikkuvuutta koko unionissa. [tark. 5]

(4 a)  Kuten korostetaan Euroopan parlamentin sisäasioiden pääosaston B osaston (rakenne- ja koheesiopolitiikka) vuonna 2013 julkaisemassa tutkimuksessa "Internet, Digital Agenda and Economic Development of European Regions" (jäljempänä ‘tutkimus'), suotuisa asenneympäristö ja avoin suhtautuminen tieto- ja viestintätekniikkaan ja tietoyhteiskunnan kehittämiseen on olennainen ja jopa ratkaisevan tärkeä tekijä, sillä alueellinen taso on ensisijainen tieto- ja viestintätekniikan alan kysynnän syntymisessä. [tark. 6]

(4 b)  Kuten tutkimuksessa todetaan, alueellinen taso on olennaisen tärkeä tietoyhteiskunnan tarjoamien mahdollisuuksien tunnistamiseksi ja sen kehittämiseen tarkoitettujen ohjelmien hallinnoimiseksi. Tutkimuksessa todetaan myös, että eri hallintotasojen välinen vuorovaikutus pitää sisällään suuret kasvun mahdollisuudet. Alhaalta ylöspäin (bottom-up) ja ylhäältä alaspäin (top-down) suuntautuvat toimintatavat olisi yhdistettävä tai ainakin niitä olisi kehitettävä samanaikaisesti, jotta saavutetaan tavoite digitaalisten sisämarkkinoiden luomisesta. [tark. 7]

(4 c)  Jos halutaan luoda sähköisen viestinnän sisämarkkinat ja lujittaa alueellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, olisi toteutettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1301/2013(15) 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistettu investointiprioriteetti, jotta voidaan lisätä laajakaistan saatavuutta ja rakentaa nopeita verkkoja sekä tukea digitaalitalouden uuden teknologian ja verkkojen käyttöä; lisäksi kaikkien unionin alueiden olisi voitava tehdä alan investointeja, kuten säädetään mainitun asetuksen 4 artiklassa. [tark. 8]

(4 d)  Investoinnit seuraavan sukupolven infrastruktuuriin ovat välttämättömiä, jotta unionin kansalaiset voivat hyötyä uusista innovatiivisista palveluista, eivätkä ne saa rajoittua keskeisille tai tiheään asutuille alueille, joilla ne on helppo saada kannattaviksi. Investointeja olisi tehtävä samanaikaisesti syrjäisille ja kaukaisille reuna-alueille, jotka ovat harvaan asuttuja ja vähemmän kehittyneitä, jotta ei entisestään pahenneta ongelmia niiden kehityksessä. [tark. 9]

(5)  Sähköisen viestinnän sisämarkkinoista saatavien hyötyjen odotetaan ulottuvan koko digitaaliseen ekosysteemiin, johon kuuluvat unionin laitevalmistajat, sisällön, ja sovellusten ja ohjelmistojen tarjoajat ja koko talous aina koulutuksesta ja pankkialasta autoteollisuuteen, logistiikkaan, vähittäiskauppaan, energiaan, lääketieteeseen, liikkuvuuteen ja liikenteeseen sekä hätätilanteiden ja luonnonkatastrofien älykkääseen hallintaan, eli aloihin, joilla tuottavuuden, laadun ja loppukäyttäjälle kohdistettavan tarjonnan lisääminen perustuu verkkoyhteyksien ja laajakaistan saatavuuteen ja esimerkiksi ajasta ja paikasta riippumattomiin pilvipalvelusovelluksiin, viestintäverkoista peräisin olevan massadatan edistyneeseen analysointiin, keskenään yhteentoimivien esineiden verkottamiseen tai mahdollisuuksiin integroida rajatylittävää palveluntarjontaa yrityksen eri osissa pyrkimällä järjestelmien avoimeen ja vakiomuotoiseen yhteentoimivuuteen sekä toimimalla avoimeen tietoon (open data) perustuvassa ympäristössä. Myös kansalaisten, viranomaisten ja terveydenhuoltosektorin odotetaan hyötyvän sähköisten viranomaispalveluiden ja terveydenhuollon sähköisten palvelujen valikoiman laajentuessa. Sähköisen viestinnän sisämarkkinoilla niin ikään kulttuurisisällön kulttuuri- ja koulutussisällön ja ‑palvelujen tarjonta ja kulttuurinen monimuotoisuus ylipäätään lisääntynee. Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen avulla tarjottavien tiedonsiirtoyhteyksien tarjottavan viestinnän merkitys koko taloudelle, ja yhteiskunnalle sekä tulevaisuuden älykkäille kaupungeille on niin suuri, että perusteettomia alakohtaisia sääntely- ja muita rasitteita olisi vältettävä. [tark. 10]

(6)  Tämän asetuksen tarkoituksena on edetä kohti sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteuttaminen toteuttamista kolmen laajan ja läheisesti toisiinsa liittyvän toimintalinjan avulla. Ensinnäkin asetuksella olisi varmistettava vahvistettava vapaus tarjota maiden ja verkkojen rajatylittäviä sähköisen viestinnän palveluja eri jäsenvaltioissa ottamalla käyttöön EU-valtuutus, jolla luodaan edellytykset alakohtaisen sääntelyn sisällön ja täytäntöönpanon yhdenmukaisuuden ja ennustettavuuden lisäämiselle koko unionin alueella yhtenäistämällä yleisen lupajärjestelmän soveltaminen ja yksinkertaistamalla sitä. Toiseksi on tarpeen varmistaa, että rajatylittävän sähköisen viestinnän verkkojen ja palveluntarjonnan kannalta olennaisiin hyödykkeisiin liittyvät ehdot ja edellytykset ovat huomattavasti nykyistä yhdenmukaisempia ei ainoastaan langattomassa laajakaistaviestinnässä, jossa käsiteltävä langattoman laajakaistaviestinnän taajuuslupien myöntämisen ehtoja ja menettelyjä sekä luvanvaraiset että toimiluvista vapautetut taajuudet ovat avainasemassa, vaan myös kiinteissä yhteyksissä vapautettujen taajuuksien käyttöä.

Kolmanneksi tällä asetuksella olisi liiketoimintaolosuhteiden yhdenmukaistamiseksi ja kansalaisten digitaalipalveluja kohtaan tunteman luottamuksen luomiseksi yhdenmukaistettava loppukäyttäjien käsiteltävä käyttäjien ja erityisesti kuluttajien suojelua koskevia sääntöjä. Tällaisia ovat muun muassa syrjimättömyyttä, sopimustietoja sekä sopimuksen irtisanomista ja palveluntarjoajan vaihtamista koskevat säännöt niiden sääntöjen lisäksi, jotka koskevat verkkosisältöjen, sovellusten ja palvelujen saatavuutta ja liikenteenhallintaa, yhteisesti sovittuja ja yhteisiä käyttäjien tietojen yksityisyys-, suoja- ja turvastandardeja ja ja jotka hyödyttävät loppukäyttäjiä käyttäjiä ja takaavat samanaikaisesti sen, että internetin ekosysteemi toimii jatkossakin innovoinnin lähteenä. Lisäksi verkkovierailuja koskevien uudistusten ansiosta kuluttajien käyttäjien pitäisi voida turvallisin mielin käyttää verkkoa matkustaessaan EU:n alueella ilman, ja ajan mittaan niiden pitäisi johtaa yhdenmukaisiin hinnoittelu- ja muihin ehtoihin unionissa että heidän tarvitsisi maksaa lisämaksuja siinä jäsenvaltiossa maksamiensa käyttömaksujen lisäksi, jossa sopimus on tehty. [tark. 11]

(7)  Tällä asetuksella olisi näin ollen täydennettävä unionin nykyistä sääntelykehystä ja nykyistä unionin lainsäädännön mukaista kansallista lainsäädäntöä niin, että otetaan käyttöön tiettyjä kohdennettuja toimenpiteitä, joiden avulla luodaan erityiset oikeudet ja velvollisuudet sekä sähköisen viestinnän tarjoajille että loppukäyttäjille käyttäjille ja tehdään tämän edellyttämät muutokset voimassa oleviin direktiiveihin sekä asetukseen (EU) n:o 531/2012 nykyistä suuremman yhdenmukaisuuden sekä kilpailulle avoimempien sisämarkkinoiden edellyttämien tiettyjen merkittävien muutosten varmistamiseksi. [tark. 12]

(8)  Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat teknologianeutraaliuden periaatteen mukaisia, toisin sanoen niissä ei edellytetä käytettäväksi tai suosita mitään tietyn tyyppistä tekniikkaa.

(9)  Sähköisen viestinnän tarjoamiseen valtioiden rajojen yli liittyy edelleen suurempia rasitteita kuin sen tarjoamiseen kansallisten rajojen sisällä. Rajatylittävien palvelujen tarjoajien on muun muassa edelleen tehtävä ilmoituksia ja maksettava maksuja erikseen jokaisessa vastaanottavassa jäsenvaltiossa. EU-valtuutuksen haltijoihin sovellettaisiin vain yhtä ainoaa ilmoitusjärjestelmää siinä jäsenvaltiossa, jossa niillä on pääasiallinen toimipaikka (kotijäsenvaltio), mikä vähentää rajatylittävää toimintaa harjoittavien operaattoreiden hallinnollista taakkaa. EU-valtuutusta sovellettaisiin kaikkiin yrityksiin, jotka tarjoavat tai aikovat tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja ‑palveluja useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa. Valtuutuksen turvin niillä olisi oikeus tarjota sähköisiä viestintäpalveluja ja -verkkoja tämän asetuksen mukaisesti missä tahansa jäsenvaltiossa. EU-valtuutuksen, jossa määritellään kotijäsenvaltiossa myönnettävän yleisvaltuutuksen perusteella sähköisen viestinnän palveluja eri jäsenvaltioissa tarjoaviin operaattoreihin sovellettavat oikeudelliset puitteet, pitäisi tehokkaasti taata vapaus tarjota sähköisiä viestintäpalveluja ja -verkkoja koko unionin alueella.

Yleisen luvan tietynasteinen yhdenmukaistaminen, joka käsittäisi Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) ilmoitusten vastaanottajana, auttaisi varmistamaan, että vapaus tarjota sähköisen viestinnän palveluja ja verkkoja koko unionissa toteutuu tehokkaasti käytännössä. Lisäksi ilmoitus ei ole pakollinen yleisen lupajärjestelmän käyttämiseksi, eivätkä kaikki jäsenvaltiot vaadi sitä. Koska ilmoitusvaatimus aiheuttaa operaattorille hallinnollisen rasitteen, ilmoitusta vaativien jäsenvaltioiden olisi osoitettava sen olevan perusteltu, mikä vastaa tarpeettoman hallinnollisen rasitteen poistamista koskevaa unionin politiikkaa. Komission olisi edellytettävä arvioivan tällaisia vaatimuksia, ja sillä pitäisi olla tarvittaessa toimivalta pyytää niiden poistamista. [tark. 13]

(10)  Sähköisten viestintäpalvelujen ja -verkkojen tarjonta rajojen yli voi muodoltaan vaihdella useiden tekijöiden mukaan, kuten verkko- tai palvelutyypin, tarvittavan fyysisen infrastruktuurin laajuuden tai eri jäsenvaltioissa olevien tilaajien lukumäärän mukaan. Aikomus tarjota rajatylittäviä sähköisen viestinnän palveluja tai ylläpitää sähköistä viestintäverkkoa useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa voidaan osoittaa eri tavoin, esimerkiksi neuvottelemalla sopimuksia tietyn jäsenvaltion verkkoon pääsystä tai markkinoimalla palveluja internetissä kohdejäsenvaltion kielellä. [tark. 14]

(11)  Eurooppalaiseen sähköisen viestinnän tarjoajaan sovellettavan sääntelyjärjestelmän olisi oltava neutraali suhteessa kaupallisiin valintoihin, jotka ovat toimintojen ja toiminnan järjestämisen perustana eri jäsenvaltioissa, eli siihen, miten tarjoaja päättää ylläpitää sähköisiä viestintäverkkoja tai tarjota sähköisen viestinnän palveluja yli rajojen. Näin ollen yrityksen yhtiörakenteesta riippumatta eurooppalaiseen sähköisen viestinnän tarjoajan kotijäsenvaltion olisi katsottava olevan se jäsenvaltio, jossa sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamiseen liittyvät strategiset päätökset tehdään. [tark. 15]

(12)  EU-valtuutuksen olisi perustuttava kotijäsenvaltiossa annettavaan yleisvaltuutukseen. Siihen ei saisi soveltaa jonkin muun kansallisen lainsäädännön, joka ei koske erityisesti sähköisen viestinnän alaa, mukaisesti jo sovellettavia ehtoja. Lisäksi eurooppalaisiin sähköisen viestinnän tarjoajiin olisi sovellettava myös tämän asetuksen ja asetuksen (EU) N:o 531/2012 säännöksiä. [tark. 16]

(13)  Useimmat alakohtaiset ehdot, jotka koskevat esimerkiksi pääsyä verkkoihin tai verkkojen turvallisuutta ja eheyttä tai hätäpalvelujen käyttömahdollisuutta, ovat vahvasti sidoksissa paikkaan, jossa verkko sijaitsee tai palvelua tarjotaan. Näin ollen eurooppalaiseen sähköisen viestinnän tarjoajaan voidaan soveltaa niissä jäsenvaltioissa, joissa se toimii, sovellettavia ehtoja, siltä osin kuin tässä asetuksessa ei muuta säädetä. [tark. 17]

(14)  Jos jäsenvaltiot vaativat alalta rahoitusosuutta yleispalveluvelvoitteiden ja kansallisten sääntelyviranomaisten hallinnollisten kulujen rahoittamiseksi, maksujen jakamisen perusteiden ja menettelyjen on oltava tasapuolisia ja oikeasuhteisia ja eurooppalaisia sähköisen viestinnän tarjoajia syrjimättömiä, jotta ei estetä erityisesti uusien tulokkaiden ja pienten operaattoreiden pääsyä rajatylittäville markkinoille; Näin ollen yksittäisten yritysten rahoitusosuutta määritettäessä olisi otettava huomioon yrityksen markkinaosuus, eli sen liikevaihto kyseisessä jäsenvaltiossa, ja siihen olisi sovellettava de minimis -kynnystä.

(15)  Yhdenvertaisen kohtelun periaate on yksi Euroopan unionin oikeuden yleinen periaate, joka on sisällytetty Euroopan unionin perusoikeuskirjan 20 ja 21 artiklaan. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tämä periaate edellyttää, että toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei kohdella eri tavoin eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavoin, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua. On tarpeen varmistaa, että samankaltaisissa olosuhteissa jäsenvaltiot eivät kohtele syrjivästi mitään eurooppalaisen sähköisen viestinnän tarjoajaa ja että sisämarkkinoilla sovelletaan yhdenmukaisia sääntelykäytäntöjä, erityisesti siltä osin kuin on kyse direktiivin 2002/21/EY 15 tai 16 artiklan tai direktiivin 2002/19/EY 5 tai 8 artiklan soveltamisalaan kuuluvista toimenpiteistä. Eurooppalaisilla sähköisen viestinnän tarjoajilla olisi näin ollen oltava oikeus siihen, että objektiivisesti vastaavassa tilanteessa eri jäsenvaltiot kohtelevat niitä yhdenvertaisesti, jotta mahdollistetaan yhdentyneemmät monta aluetta kattavat toiminnot. Lisäksi käytössä olisi oltava erityisiä menettelyjä unionin tasolla direktiivin 2002/21/EY 7 a artiklassa tarkoitettujen korjaavia toimenpiteitä koskevien päätösluonnosten tarkastelua varten, jotta vältettäisiin perusteettomat erot eri jäsenvaltioiden eurooppalaisille sähköisen viestinnän tarjoajille asettamissa velvoitteissa. [tark. 18]

(16)  Sääntely- ja valvontavaltuudet olisi jaettava asianmukaisesti eurooppalaisen sähköisen viestinnän tarjoajan kotijäsenvaltion ja kaikkien vastaanottavien jäsenvaltioiden kesken markkinoille pääsyn esteiden vähentämiseksi; samalla olisi varmistettava, että sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamiseen sovellettavat ehdot pannaan asianmukaisesti täytäntöön. Näin ollen kansallisten sääntelyviranomaisten olisi valvottava, että niiden alueella sovellettavia ehtoja noudatetaan unionin lainsäädännön mukaisesti, mihin kuuluu tarvittaessa seuraamuksista ja väliaikaisista toimista määrääminen, mutta ainoastaan kotijäsenvaltion kansallisella sääntelyviranomaisella olisi oltava oikeus peruuttaa määräajaksi tai kokonaan eurooppalaisen sähköisen viestinnän tarjoajan oikeudet tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koko unionissa tai sen osassa. [tark. 19]

(17)  Radiotaajuudet ovat julkinen ja rajallinen hyödyke, joka on välttämätön moninaisten yhteiskunnallisten, kulttuuristen, sosiaalisten ja taloudellisten tehtävien hoitamiseksi, sekä matkaviestinnän, langattoman laajakaistaviestinnän, lähetyspalveluiden ja satelliittiviestinnän sisämarkkinoiden kannalta keskeinen resurssi unionissa. Unionin radiotaajuuspolitiikalla olisi tuettava ilmaisunvapautta, joka käsittää mielipiteenvapauden sekä vapaan tietojen saannin ja välityksen ja ajatustenvaihdon yli rajojen samoin kuin tiedotusvälineiden vapauden ja moniarvoisuuden. Langattoman laajakaistaviestinnän kehittäminen edistää Euroopan digitaalistrategian täytäntöönpanoa ja erityisesti tavoitetta taata vähintään siirtonopeudella 30 Mbit/s toimiva laajakaista kaikille EU:n kansalaisille vuoteen 2020 mennessä sekä tavoitetta varmistaa, että unionissa ovat käytössä nopeimmat mahdolliset laajakaistayhteydet ja suurin mahdollinen laajakaistakapasiteetti. Unioni on kuitenkin jäänyt maailman muiden merkittävien alueiden jälkeen – Pohjois-Amerikan, Afrikan ja eräiden Aasian osien – viimeisimmän sukupolven langattomien laajakaistatekniikoiden käyttöönotossa ja yleistymisessä, jotka ovat edellytyksenä näiden tavoitteiden saavuttamiselle. Samalla, kun jotkin alueet ovat unionissa kehittyneet hyvin pitkälle sekä Euroopan digitaalistrategian poliittisten tavoitteiden suhteen että yleisesti, jotkin muut alueet ovat kuitenkin jääneet jälkeen. Tämä johtuu osittain erityisesti siitä, että unionin menettely erityisesti nopean langattoman laajakaistan käyttöön sopivan taajuusalueen vapauttamiseksi on pirstoutunut, mikä vaarantaa tällaisten poliittisten tavoitteiden saavuttamisen koko unionissa.

800 MHz taajuusalueen hyödyntämisen salliminen ja sen vapauttaminen langatonta laajakaistaviestintää varten etenee hitaasti: komissio on myöntänyt yli puolet puolelle jäsenvaltioista on hakenut poikkeusta poikkeuksen tai ne eivät ole muuten ei ole vapauttanut vapauttaneet taajuuksia Euroopan radiotaajuuspoliittisen ohjelmasta annetussa parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 243/2012/EU vahvistetussa määräajassa. Tämä osoittaa, että kiireellisiä toimia tarvitaan jo nykyisen radiotaajuuspoliittisen ohjelman kaudella. Se osoittaa myös, että komission on parannettava toimivaltansa käyttämistä, mikä on erittäin tärkeää unionin toimenpiteet toimenpiteiden asianmukaisen täytäntöönpanon ja jäsenvaltioiden välisen vilpittömän yhteistyön kannalta. Komission tiukkojen toimien, joilla pyritään yhdenmukaistamaan toteutetaan unionin jo sovittuja toimenpiteitä radiotaajuuksien saatavuuden ehtoja ehtojen yhdenmukaistamiseksi ja taajuuksien tehokasta käyttöä käyttämiseksi tehokkaasti langatonta laajakaistaviestintää varten Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 676/2002/EY(16) nojalla, eivät ole olleet riittäviä ratkaisemaan tätä ongelmaa pitäisi itse edistää merkittävästi tämän ongelman ratkaisemista. [tark. 20]

(17 a)  Langatonta laajakaistaviestintää varten yhdenmukaistetun taajuusalueen myyminen ja vuokraus lisää joustavuutta ja johtaa taajuusalueresurssien entistä tehokkaampaan jakamiseen. Siksi sitä pitäisi helpottaa ja edistää edelleen myös varmistamalla, että kaikki käyttöoikeudet, jo myönnetyt käyttöoikeudet mukaan lukien, ovat voimassa riittävän pitkään. [tark. 21]

(18)  Erilaisten kansallisten toimintatapojen soveltaminen aiheuttaa epäjohdonmukaisuutta ja sisämarkkinoiden pirstoutumista, jotka estävät unionin laajuisten palvelujen käyttöönoton ja langattoman laajakaistaviestinnän sisämarkkinoiden toteuttamisen. Tämä voi luoda eriarvoiset mahdollisuudet hyödyntää tällaisia palveluja, estää kilpailua eri jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten välillä ja tukahduttaa investoinnit edistyneempiin verkkoihin ja tekniikoihin sekä innovatiivisten palvelujen syntymisen, ja siten riistää kansalaisilta ja yrityksiltä mahdollisuuden korkeatasoisiin paikasta riippumattomiin integroituihin palveluihin ja langatonta laajakaistaa tarjoavilta operaattoreilta mahdollisuuden tehokkuuden kasvattamiseen laajamittaisten yhdennetympien toimintojen avulla. Sen vuoksi radiotaajuuksien osoittamisen tiettyjä näkökohtia koskevilla unionin tason toimilla olisi tuettava edistyneiden langattoman laajakaistaviestinnän palvelujen laajan ja yhdennetyn kattavuuden kehittymistä koko unionissa. Samalla tarvitaan riittävästi joustavuutta erityisiin kansallisiin vaatimuksiin mukautumiseen ja jäsenvaltioilla olisi edelleen oltava oikeus järjestää radiotaajuuksiensa käyttö yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä puolustukseen liittyviä tarkoituksia varten sekä kielellisen ja kulttuurisen monimuotoisuuden ja tiedotusvälineiden moniarvoisuuden kaltaisten yleisen edun mukaisten tavoitteiden varmistamiseksi ja edistämiseksi. [tark. 22]

(19)  Sähköisten viestintäpalvelujen tarjoajien, matkaviestintäoperaattoreiden tai niiden yhteenliittymien olisi voitava yhdessä järjestää valtaosan unionin alueesta kattava tehokas, teknisesti nykyaikainen, kehittynyt ja kohtuuhintainen peitto loppukäyttäjien pitkän aikavälin hyödyksi, ja käyttää näin ollen radiotaajuuksia useissa jäsenvaltioissa vastaavilla ehdoilla, menettelyillä, kustannuksilla, aikataululla ja kestolla yhdenmukaistetuilla taajuuskaistoilla ja täydentävillä radiotaajuuspaketeilla, kuten matalampien ja korkeampien taajuuksien yhdistelmillä sekä tiheään että harvaan asuttujen alueiden kattamiseksi. Koordinointia ja yhdenmukaisuutta parantavat aloitteet lisäisivät myös verkkoinvestointiympäristön ennakoitavuutta. Ennakoitavuutta parantaisi suuresti myös radiotaajuuksien käyttölupien pitkään voimassaoloaikaan tähtäävä selkeä politiikka – tämän kuitenkaan rajoittamatta näiden lupien määräämätöntä luonnetta eräissä jäsenvaltioissa – jonka tukena sovellettaisiin tällaista lupaa edellyttävien taajuuksien tai niiden osan siirtoja, vuokraamista ja yhteiskäyttöä koskevia selkeitä entistä parempia sääntöjä. [tark. 23]

(20)  Radiotaajuuksien käyttölupien koordinointia ja johdonmukaisuutta olisi parannettava ainakin sellaisten taajuuskaistoja osalta, jotka on yhdenmukaistettu kiinteää langatonta, liikkuvaa ja mobiililaajakaistaviestintää varten. Näihin kuuluvat kansainvälisen televiestintäliiton ITUn tasolla kansainvälisen matkaviestinnän (International Mobile Telecommunications, IMT) edistyneille järjestelmille määritellyt taajuuskaistat sekä langattomissa lähiverkoissa (RLAN) käytetyt taajuuskaistat, kuten 2,4 GHz:n ja 5 GHz:n taajuuskaistat. Koordinoinnin ja johdonmukaisuuden parantaminen olisi ulotettava koskemaan myös taajuuskaistoja, jotka voidaan tulevaisuudessa yhdenmukaistaa langatonta laajakaistaviestintää varten, kuten Euroopan radiotaajuuspoliittisen ohjelmasta annetun parlamentin ja neuvoston päätöksen 3 b artiklassa säädetään ja radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän 13. kesäkuuta 2013 hyväksytyssä lausunnossa "Strategic challenges facing Europe in addressing the growing radio spectrum demand for wireless broadband" suositellaan. Tällaisia ovat lähitulevaisuudessa 700 MHz:n, 1,5 GHz:n ja 3,8–4,2 GHz:n taajuuskaistat. Kun otetaan huomioon radiotaajuuspäätösten merkittävät yhteiskunnalliset, kulttuuriset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset, kyseisissä päätöksissä olisi otettava asianmukaisesti huomioon direktiivin 2002/21/EY 8 a artiklassa esitetyt näkökohdat sekä tarvittaessa kyseisen direktiivin 9 artiklan 4 kohdassa mainitut yleisen edun mukaiset tavoitteet. [tark. 24]

(21)  Erilaisten kansallisten radiotaajuuksien osoittamismenettelyjen keskinäistä yhdenmukaisuutta voidaan parantaa antamalla seuraaviin seikkoihin liittyviä kriteereitä koskevia selkeämpiä säännöksiä: valtuutusmenettelyjen aikataulu; käyttölupien voimassaoloaika, maksut ja maksuehdot; kapasiteetti- ja kattavuusvaatimukset; lupamenettelyn kattamien taajuusalueiden ja taajuuslohkojen määrittely; objektiiviset kynnysarvoja koskevat vaatimukset tehokkaan kilpailun edistämiseksi; taajuuksien käyttölupien kaupattavuuden ehdot, taajuuksien yhteiskäyttöehdot mukaan luettuina.

(22)  Taloudellisen rasitteen rajoittaminen siihen, mitä optimaalinen taajuuksien hallinta edellyttää, sekä välittömien maksujen ja kausittaisten maksujen tasapainottaminen kannustaisi infrastruktuuri-investointeihin ja teknologian käyttöönottoon sekä toisi tämän myötä kustannusetuja loppukäyttäjille.

(23)  Yhdenmukaisempi radiotaajuuksien osoittaminen ja siitä seuraava langattoman laajakaistan käyttöönotto koko unionin alueella edesauttaisi mittakaavaetujen saavuttamista liitännäisaloilla, kuten verkkolaitteiden ja päätelaitteiden valmistusteollisuudessa. Kyseiset toimialat voisivat puolestaan nykyistä paremmin ottaa huomioon radiotaajuuksien käyttöä koskevat unionin aloitteet ja politiikat. Sen vuoksi olisi luotava radiotaajuuksien osoittamisaikataulujen yhdenmukaistamismenettely sekä määritettävä taajuuskaistojen käyttöluville vähimmäisvoimassaoloaika tai yhteinen voimassaoloaika.

(24)  Muiden langatonta laajakaistaa varten osoitettujen taajuuksien käyttölupiin mahdollisesti sisältyvien keskeisten ehtojen osalta tässä asetuksessa vahvistettujen Unionin sääntelykehyksessä sääntelyperiaatteiden ja kriteerien johdonmukaista soveltamista yksittäisissä jäsenvaltioissa edesauttaisi koordinointimekanismi, jossa komissiolla ja muilla jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus esittää etukäteen huomautuksia käyttölupien myöntämisaikeista tietyssä jäsenvaltiossa ja komissiolla olisi mahdollisuus, muiden jäsenvaltioiden näkemykset huomioon ottaen, estää ehdotuksen täytäntöönpano, jos se vaikuttaa unionin oikeuden vastaiselta. [tark. 25]

(25)  Koska radiotaajuuksien kysyntä langatonta laajakaistaa varten on valtavassa kasvussa, olisi edistettävä kannustettava eikä estettävä taajuuksia tehokkaasti langattomiin laajakaistayhteyksiin käyttäviä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Tällaisia ovat nykyään muun muassa langattoman yhteyden mahdollistavat matalatehoiset ja lyhyellä kantamalla toimivat järjestelmät, kuten langattomien lähiverkkojen nk. hotspot-liityntäpisteet "hotspot"-liityntäpisteet (RLAN, tunnetaan myös nimellä WiFI), sekä matalatehoisten piensoluliityntäpisteiden (femto-, piko- tai metrosolujen) verkot. Taajuuksien dynaamiseen käyttöön, mukaan luettuna toimiluvista vapaiden taajuuksien käyttöön ja muihin innovatiivisiin teknologioihin ja innovatiivisiin taajuuksien käyttöön olisi kannustettava, ja ne olisi tehtävä mahdolliseksi. [tark. 26]

(26)  Täydentävät langattomat liityntäjärjestelmät, kuten langattomat lähiverkot, erityisesti julkisesti saatavilla olevat RLAN-liityntäpisteet, tarjoavat enenevässä määrin loppukäyttäjille pääsyä internetiin, antavat matkaviestinoperaattoreille mahdollisuuden purkaa mobiililiikennekuormaa verkoistaan ja käyttävät yhdenmukaistettuja radiotaajuusresursseja edellyttämättä erillistä valtuutusta tai käyttölupaa.

(27)  Suurinta osaa RLAN-liityntäpisteistä ovat tähän mennessä hyödyntäneet yksityiset käyttäjät kiinteiden laajakaistaliittymiensä paikallisena langattomana jatkeena. Jos loppukäyttäjät jakaisivat oman internet-liittymänsä kapasiteetin rajoissa RLAN-verkkonsa muiden kanssa ja kun tällaisia liityntäpisteitä olisi tarjolla paljon erityisesti tiheään asutuilla alueilla, langaton tiedonsiirtokapasiteetti maksimoitaisiin taajuuksien jälleenkäytön ansiosta ja muodostuisi kustannustehokas täydentävä langaton laajakaistaverkkoinfrastruktuuri, joka olisi muiden loppukäyttäjien käytettävissä. Näin ollen olisi poistettava loppukäyttäjille asetetut käyttäjien omien RLAN-liityntäpisteiden jakamista muiden loppukäyttäjien kanssa ja niihin yhteyden muodostamista koskevat tarpeettomat rajoitukset tai estettävä tällaisten rajoitusten asettaminen.

(28)  Lisäksi RLAN-liityntäpisteiden käyttöönottoa ja yhteenkytkemistä koskevat tarpeettomat rajoitukset olisi niin ikään poistettava. Viranomaiset tai julkisten palvelujen tarjoajat käyttävät yhä enenevässä määrin RLAN-liityntäpisteitä tiloissaan omiin tarkoituksiinsa, esimerkiksi henkilöstön käyttöön, helpottamaan kansalaisten pääsyä paikan päällä kustannustehokkaisiin sähköisiin viranomaispalveluihin tai tukemaan reaaliaikaisten, esimerkiksi julkista liikennettä tai liikenteen hallintaa koskevien älykkäiden julkisten palvelujen tarjoamista. Ne voisivat myös yleisesti tarjota kansalaisille pääsyn tällaisiin liityntäpisteisiin liitännäispalveluna niiden tiloissa kansalaisille tarjotuille palveluille, ja niiden olisi voitava tehdä näin kilpailua ja julkisia hankintoja koskevien sääntöjen puitteissa. Tarjoajan, joka tarjoaa paikallisliittymän sähköisen viestinnän verkkoihin yksityistiloissa tai yksityistilojen lähellä tai rajoitetulla julkisella alueella toisen, tällaisesta liitynnästä riippumattoman toiminnan liitännäispalveluna esimerkiksi silloin, kun jonkin muun kaupallisen toiminnan harjoittaja tarjoaa langattoman lähiverkon hotspot-liityntäpistettä asiakkailleen tai muille alueella liikkuville, ei pitäisi katsoa olevan sähköisen viestinnän tarjoaja.

(29)  Matalatehoiset pienalueen langattomat liityntäpisteet ovat erittäin pieniä ja huomaamattomia kotitalouksien WiFi-reitittimien kaltaisia laitteita. Niiden tekniset ominaisuudet olisi määriteltävä unionin tasolla yleisvaltuutuksella sallittavaa käyttöönottoa ja käyttöä varten erilaisissa paikallisissa yhteyksissä ilman kaavoitus- tai muita lupia koskevia perusteettomia rajoituksia. Niiden toimenpiteiden oikeasuhteisuus, joilla määritellään tällaisen käytön yleisvaltuutuksen piiriin kuulumisen edellytyksenä olevat tekniset ominaisuudet, olisi varmistettava siten, että vaadittavat ominaisuudet ovat huomattavasti rajoittavampia kuin lähetystehon kaltaisia parametreja koskevissa unionin säännöksissä asetetut enimmäisrajat.

(30)  Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että radiotaajuuksien hallinta kansallisella tasolla ei estä muita jäsenvaltioita käyttämästä radiotaajuuksia, joihin niillä on oikeus, tai noudattamasta sellaisia taajuuskaistoja koskevia velvoitteitaan, joiden käyttö on yhdenmukaistettu unionin tasolla. On tarpeen luoda koordinointimekanismi radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän aikaisempaan toimintaan pohjautuen sen varmistamiseksi, että jokaisella jäsenvaltiolla on tasapuoliset mahdollisuudet käyttää radiotaajuuksia ja että koordinoinnin tulokset ovat johdonmukaisia ja toteuttamiskelpoisia. [tark. 27]

(31)  Unionin sääntelyjärjestelmän täytäntöönpanosta saadut kokemukset osoittavat, että nykyiset säännökset, joissa edellytetään sääntelytoimenpiteiden yhdenmukaista soveltamista ja joiden tavoitteena on myötävaikuttaa sisämarkkinoiden kehitykseen, eivät ole riittävästi luoneet kannustimia käyttöoikeustuotteiden suunnitteluun yhdenmukaistettujen standardien ja menettelyjen perusteella erityisesti kiinteiden verkkojen osalta. Operaattoreilla on eri jäsenvaltioissa toimiessaan vaikeuksia löytää tarvittavan laatuisia liityntähyödykkeitä oikeantasoisella verkkojen ja palvelujen yhteentoimivuudella, ja jos tällaisia on saatavilla, niiden tekniset ominaisuudet poikkeavat toisistaan. Tämä lisää kustannuksia ja muodostaa esteen palvelujen tarjoamiselle yli kansallisten rajojen. [tark. 28]

(32)  Sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden yhdentymistä nopeutettaisiin luomalla kehys tiettyjen sellaisten keskeisten tärkeimpiin parametreihin ja vähimmäisominaisuuksiin perustuvien eurooppalaisten virtuaalituotteiden määrittelemiseksi, jotka ovat erityisen tärkeitä sähköisten viestintäpalveluiden tarjoajille niiden tarjotessa rajatylittäviä palveluita ja omaksuessa yleiseurooppalaista toimintastrategiaa ympäristössä, joka yhä kasvavassa määrin perustuu täysin internet-protokollaan. [tark. 29]

(33)  Erilaisten virtuaalisten tuotteiden palvelemat operatiiviset tarpeet olisi selvitettävä. Eurooppalaisia virtuaalisten laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuotteita olisi oltava saatavilla silloin, kun merkittävässä markkina-asemassa olevan operaattorin on edellytetty puitedirektiivin ja käyttöoikeusdirektiivin säännösten mukaisesti tarjoavan pääsyn verkkoonsa säännellyin ehdoin tietyissä liityntäpisteissä. Ensinnäkin tehokasta rajatylittävää markkinoillepääsyä olisi, silloin kun se on markkina-analyysin perusteella tarpeellista ja oikeasuhteista, helpotettava yhdenmukaistetuilla tuotteilla, jotka mahdollistavat sen, että rajatylittävien palvelujen tarjoaja voi tarjota palvelujaan loppukäyttäjilleen, esimerkiksi eri jäsenvaltioissa toimipaikkoja omaaville yritysasiakkailleen, ennakoitavalla ja riittävällä laadulla. Tällaisten yhdenmukaistettujen tuotteiden olisi oltava saatavilla riittävän pitkän ajan, jotta käyttöoikeutta hakevat toimijat ja palveluntarjoajat voivat suunnitella keskipitkän ja pitkän aikavälin investointejaan. [tark. 30]

(34)  Toiseksi pitkälle kehitetyt virtuaaliset käyttöoikeustuotteet, jotka edellyttävät käyttöoikeutta hakevilta toimijoilta suurempia investointeja ja joiden ansiosta ne saavat lähemmäs loppukäyttäjiä ulottuvan käyttöoikeuden ansiosta enemmän määräysvaltaa ja eriytymismahdollisuuksia, ovat ratkaisevassa asemassa kestävän kilpailun edellytysten luomisessa sisämarkkinoilla. Näin ollen myös tällaiset seuraavan sukupolven liityntäverkkojen (Next Generation Access, NGA) keskeiset tukkutason käyttöoikeustuotteet olisi yhdenmukaistettava rajatylittävien investointien helpottamiseksi. Tällaiset virtuaaliset laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuotteet olisi suunniteltava siten, että ne vastaavat toiminnallisuudeltaan eriytettyjä fyysisiä tilaajayhteyksiä, jotta voidaan laajentaa niiden tukkutason mahdollisten korjaavien toimenpiteiden valikoimaa, joita kansalliset sääntelyviranomaiset voivat harkita direktiivin 2002/19/EY mukaisessa oikeasuhteisuutta koskevassa arvioinnissaan. [tark. 31]

(35)  Kolmanneksi on myös tarpeen määritellä tukkutason yhdenmukaistettu käyttöoikeustuote laajennetulla rajapinnalla tarjottaville kiinteiden vuokrayhteyksien paikallisosille, jotta voidaan mahdollistaa liiketoimintakriittiset liityntäpalvelut kaikkein vaativimmille yrityskäyttäjille. [tark. 32]

(35 a)  On olemassa tarve yhdenmukaistaa yrityksille tarjottavia palveluja koskevien korkealaatuisten tukkutason tuotteiden edellytykset, jotta voidaan mahdollistaa saumattomien palvelujen tarjoaminen rajat ylittäville ja monikansallisille yhtiöille koko unionissa. Yhdenmukaistamisella voisi viestinnän kustannusten osalta olla tärkeä merkitys eurooppalaisten yritysten kilpailukykyyn. [tark. 33]

(36)  Siirryttäessä asteittain täysin internet-protokollaan perustuviin verkkoihin sellaisten eri palveluluokille tarkoitettujen laatuvarmistettujen liityntätuotteiden puute, jotka perustuvat IP-protokollaan ja jotka mahdollistavat tiedonsiirtoyhteydet eri verkkoalueiden ja verkkojen rajojen yli sekä jäsenvaltioiden sisällä että niiden välillä, haittaa sellaisten sovellusten kehittymistä, jotka ovat riippuvaisia pääsystä muihin verkkoihin, mikä puolestaan rajoittaa teknologisia innovaatioita. Lisäksi tilanne estää laatutasoltaan varmennettujen IP-pohjaisten verkkojen ja liityntätuotteiden hallinnasta ja tarjonnasta saatavien tehokkuusetujen laajamittaisemman leviämisen. Hyötyjä ovat erityisesti lisääntynyt turvallisuus, luotettavuus ja joustavuus sekä parempi kustannustehokkuus ja lyhyemmät toimitusajat. Hyötyjä saisivat niin operaattorit ja palveluntarjoajat kuin loppukäyttäjätkin. Siksi on tarpeen omaksua näiden tuotteiden suunnittelun ja saatavuuden suhteen yhdenmukaistettu lähestymistapa ja tarvittavat kohtuulliset ehdot, muun muassa mahdollisuudesta sähköisen viestinnän yritysten keskinäiseen pyyntöperusteiseen ristiintarjontaan. [tark. 34]

(37)  Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi otettava huomioon tämän asetuksen mukaiset eurooppalaiset virtuaaliset laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuotteet arvioidessaan, mitkä ovat tarkoituksenmukaisimpia käyttöoikeuksiin liittyviä korjaavia toimenpiteitä, joilla huomattavan markkinavoiman operaattorit velvoitetaan sallimaan pääsy verkkoihinsa, mutta vältetään tukkutason käyttöoikeustuotteiden tarpeettomasta lisääntymisestä johtuva liikasääntely riippumatta siitä, onko käyttöoikeustuotteet määrätty markkina-analyysin perusteella tai muissa olosuhteissa. Eurooppalaisten virtuaalisten käyttöoikeustuotteiden käyttöönottamisen ei missään tapauksessa pitäisi itsessään johtaa tietylle operaattorille pakollisiksi määrättävien säänneltyjen käyttöoikeustuotteiden määrän kasvamiseen. Se, että kansallisten sääntelyviranomaisten on arvioitava tämän asetuksen hyväksymisen jälkeen, olisiko nykyisten tukkutason käyttöoikeuksiin liittyvien korjaavien toimenpiteiden sijasta määrättävä eurooppalainen virtuaalinen laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuote, sekä arvioitava eurooppalaisen virtuaalisen laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuotteen määräämisen asianmukaisuutta silloin, kun tulevissa markkina-analyyseissä havaitaan huomattava markkinavoima, ei saisi vaikuttaa kansallisten sääntelyviranomaisten velvollisuuteen määritellä direktiivin 2002/21/EY 16 artiklan mukaisesti asianmukaisin ja oikeasuhteisin keino korjata havaittu kilpailuongelma. [tark. 35]

(38)  Sääntelyn ennustettavuuden parantamiseksi lainsäädännössä olisi otettava huomioon myös nykyisen oikeudellisen kehyksen puitteissa kehittyvän päätöksentekokäytännön keskeiset elementit, jotka vaikuttavat ehtoihin, joilla tukkutason käyttöoikeustuotteita, eurooppalaiset virtuaaliset laajakaistaverkkojen käyttöoikeustuotteet mukaan luettuina, asetetaan saataville seuraavan sukupolven liityntäverkkoja varten. Siihen olisi sisällyttävä säännöksiä, joissa tukkutason käyttöoikeuksien markkinoiden analyysia varten ja erityisesti sitä silmällä pitäen, tarvitaanko seuraavan sukupolven liityntäverkkoihin myönnettävän käyttöoikeuden hintavalvontaa, otetaan huomioon vaihtoehtoisten kiinteiden tai langattomien infrastruktuurien aiheuttaman kilpailupaineen, syrjimätöntä pääsyä koskevien tuloksellisten takeiden ja vähittäistason hintojen, valinnanvaran ja laadun suhteen arvioidun vallitsevan kilpailun tason välisten suhteiden merkitys. Jälkimmäinen näkökohta määrittää viime kädessä loppukäyttäjille koituvat hyödyt. Niinpä suorittaessaan direktiivin 2002/21/EY 16 artiklan mukaista tapauskohtaista analyysia ja rajoittamatta huomattavan markkinavoiman arvioinnin tuloksia ja EU:n kilpailusääntöjen soveltamista, kansalliset sääntelyviranomaiset voivat katsoa, että kun markkinoilla on kaksi kiinteää seuraavan sukupolven liityntäverkkoa, markkinaolosuhteet ovat riittävän kilpaillut aikaansaamaan verkkoparannuksia ja kannustamaan kehitystä kohti ultranopeita palveluita, mikä on yksi vähittäismarkkinoiden kilpailun tärkeä parametri. [tark. 36]

(39)  On odotettavissa, että lisääntynyt kilpailu sisämarkkinoilla vähentää ajan myötä markkina-analyysiin perustuvaa alakohtaista sääntelyä. Yhtenä sisämarkkinoiden toteuttamisen seurauksena pitäisikin olla lisääntynyt taipumus todelliseen kilpailuun merkityksellisillä markkinoilla, jolloin kilpailulainsäädännön jälkikäteen tapahtuvan soveltamisen katsottaisiin yhä useammin riittävän takaamaan markkinoiden toiminnan. Eri jäsenvaltioiden sääntelyn oikeudellisen selkeyden ja ennakoitavuuden varmistamiseksi olisi vahvistettava selkeät ja sitovat kriteerit, joiden perusteella arvioidaan, onko ennakkosääntelyllisten velvoitteiden asettaminen tietyllä markkinalohkolla edelleen perusteltua. Tässä olisi tarkasteltava pullonkaulojen pysyvyyttä ja kilpailunäkymiä ja erityisesti infrastruktuuriin perustuvaa kilpailua samoin kuin vähittäistason kilpailuolosuhteita hinnan, valikoiman ja laadun suhteen, jotka viime kädessä ovat olennaisia loppukäyttäjien sekä EU:n talouden globaalin kilpailukyvyn kannalta. Tämän olisi oltava ennakkosääntelyn piiriin kuuluvien markkinoiden luettelon myöhempien uudelleenarviointien taustalla ja autettava kansallisia sääntelyviranomaisia keskittämään toimiaan sellaisille lohkoille, joilla kilpailu ei vielä ole tehokasta ja toimimaan tässä entistä yhdenmukaisemmin. Todellisten sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden luominen voi lisäksi vaikuttaa markkinoiden maantieteelliseen ulottuvuuteen sovellettaessa kilpailuperiaatteisiin perustuvaa alakohtaista sääntelyä sekä itse kilpailuoikeutta.

(40)  Loppukäyttäjien suojaa koskevien alakohtaisten sääntöjen kansallisen täytäntöönpanon erot luovat huomattavia esteitä digitaalisille sisämarkkinoille. Tällaisia ovat etenkin yleisen sähköisen viestinnän tarjoajille, jotka haluavat tarjota palveluja eri jäsenvaltioissa, säännösten noudattamisesta aiheutuvat suuremmat kustannukset. Lisäksi epäyhtenäisyys ja epävarmuus suojelun tasosta eri jäsenvaltioissa heikentävät loppukäyttäjien luottamusta ja vähentää kuluttajien halukkuutta hankkia sähköisen viestinnän palveluja ulkomailla. Jotta saavutetaan unionin tavoite poistaa sisämarkkinoiden toimintaa haittaavat esteet, on tarpeen korvata nykyiset, toisistaan poikkeavat kansalliset säännökset yhdellä täysin yhdenmukaistetuilla alakohtaisten sääntöjen kokonaisuudella, jolla luodaan korkeatasoinen ja yhtenäinen loppukäyttäjien suoja. Tällainen lainsäädännön täysi yhdenmukaistaminen ei saisi estää yleisen sähköisen viestinnän tarjoajia tarjoamasta loppukäyttäjille sellaisia sopimusjärjestelyjä, joissa on tätä korkeampi suojan taso. [tark. 37]

(41)  Koska Tällä asetuksella yhdenmukaistetaan vain tiettyjä alakohtaisia sääntöjä, sillä ei pitäisi rajoittaa unionin säädöksillä lainsäädännössä vahvistettujen yleisten kuluttajansuojasääntöjen tai niitä täytäntöönpanevan kansallisen lainsäädännön soveltamista. [tark. 38]

(42)  Tämän asetuksen 4 ja 5 luvuissa loppukäyttäjiin viittaavia säännöksiä olisi sovellettava kuluttajien lisäksi myös muihin loppukäyttäjäryhmiin, ensisijaisesti mikroyrityksiin. Muiden loppukäyttäjien kuin kuluttajien olisi pyynnöstä saatava erikseen tehtävällä sopimuksella lupa poiketa joistakin säännöksistä. [tark. 39]

(43)  Sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteuttaminen edellyttää myös esteiden poistamista siltä, että loppukäyttäjät voivat käyttää sähköisiä viestintäpalveluja kaikkialla unionissa. Tämän vuoksi viranomaisten ei pitäisi asettaa tai pitää voimassa rajatylittävän tällaisten palveluiden hankkimisen esteitä. Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien ei tulisi kieltää tai rajoittaa loppukäyttäjien verkkoon pääsyä tai syrjiä loppukäyttäjiä kansallisuuden perusteella tai sen perusteella, missä jäsenvaltiossa he asuvat. Eriyttämisen olisi kuitenkin oltava mahdollista objektiivisesti perusteltavissa olevilla eroilla hinnoissa, riskeissä ja markkinaolosuhteissa, kuten kysynnän vaihtelussa ja kilpailijoiden hinnoittelussa.

(44)  Matkaviestinnässä ja kiinteän verkon viestinnässä on edelleen erittäin merkittäviä hintaeroja kotimaan ja toiseen jäsenvaltioon suuntautuvien puhelujen ja tekstiviestien välillä. Vaikka maiden, operaattoreiden ja hinnoittelupakettien välillä sekä kiinteän verkon ja matkaviestinnän palvelujen välillä on suuria eroja, tämä vaikuttaa yhä edelleen eniten muita heikommassa asemassa oleviin asiakasryhmiin ja vaikeuttaa saumatonta viestintää unionissa eri jäsenvaltioiden laskevan liikenteen kohdeverkkomaksujen huomattavasta alentumisesta ja absoluuttisesti mitatusta lähentymisestä sekä kauttakulkumarkkinoiden matalista hinnoista huolimatta. Lisäksi siirtymisen täysin internet-protokollaan perustuvaan sähköiseen viestintäympäristöön pitäisi aikaan tuoda mukanaan lisää kustannussäästöjä. Näin ollen olisi perusteltava objektiivisilla kriteereillä kaikki merkittävät vähittäishintaerot kansallisen pitkän matkan kiinteän verkon viestinnän, joka tarkoittaa viestintää kansalliseen numerointisuunnitelmaan sisältyvällä suuntanumerolla yksilöidyltä alueelta johonkin toiseen tällaiseen alueeseen, ja toiseen jäsenvaltioon suuntautuvan kiinteän verkon viestinnän välillä.

Kansainvälisen matkaviestinnän vähittäishinnat eivät saisi ylittää säännellyille verkkovierailupuheluille ja verkkovierailutekstiviesteille asetuksella (EU) N:o 531/2012 asetettuja euroäänipuhelu- ja eurotekstiviestitariffeja, ellei poikkeaminen ole perusteltavissa objektiivisilla kriteereillä. Tällaisia kriteerejä voivat olla esimerkiksi lisäkustannukset ja niiden kohtuullinen marginaali. Muita objektiivisia tekijöitä voivat olla erot hintajoustossa ja se, että kaikkien loppukäyttäjien saatavilla on helposti rajatylittäviä yhteyksiä unionissa vähäisin lisäkustannuksin tai maksutta tarjoavien yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien vaihtoehtoisia tariffeja tai tietoyhteiskunnan palveluita, jotka ovat toiminnoiltaan verrannollisia, edellyttäen, että tällaisten vaihtoehtojen tarjoajat aktiivisesti tiedottavat niistä loppukäyttäjille. [tark. 40]

(45)  Internetistä on kehittynyt viime vuosikymmeninä innovoinnille avoin alusta, johon loppukäyttäjien käyttäjien, sisällön ja sovellusten tarjoajien ja internet-palvelujen tarjoajien on varsin helppo päästä toimimaan. Avoimen internetin 'verkon neutraaliudella' tarkoitetaan periaatetta, jonka mukaan kaikkea internet-liikennettä olisi kohdeltava yhdenvertaisesti ja syrjimättä, rajoituksitta ja häiriöttömästi riippumatta lähettäjästä, vastaanottajasta, tyypistä, sisällöstä, laitteesta, palvelusta tai sovelluksesta. Kuten Euroopan parlamentin 17 päivänä marraskuuta 2011 avoimesta internetistä ja verkon neutraalisuudesta Euroopassa antamassa päätöslauselmassa(17) todetaan, internetin avoin luonne on ollut keskeinen kilpailukykyä, talouskasvua, sosiaalista kehitystä ja innovointia edistävä tekijä – sen ansiosta on kehitetty valtavasti verkkosovelluksia, ‑sisältöä ja ‑palveluita – joka näin on lisännyt sisällön ja palvelujen tarjontaa ja kysyntää; päätöslauselmassa todetaan myös, että avoin internet on nopeuttanut ratkaisevasti tiedon ja ideoiden vapaata liikkuvuutta myös maissa, joissa riippumatonta uutistarjontaa on vähän. Nykyisellä sääntelykehyksellä pyritään edistämään loppukäyttäjien käyttäjien mahdollisuuksia saada ja jakaa tietoa tai käyttää valitsemiaan sovelluksia ja palveluja. BERECin liikenteenhallintakäytäntöjä käsittelevästä raportista (julkaistiin toukokuussa 2012) sekä terveys- ja kuluttaja-asioiden toimeenpanoviraston tilaamasta internet-yhteyksien markkinoiden toimintaa ja tarjontaa kuluttajan näkökulmasta tarkastelevasta tutkimuksesta (julkaistiin joulukuussa 2012) kävi äskettäin kuitenkin ilmi, että huomattava määrä loppukäyttäjiä käyttäjiä kärsii liikenteenhallintakäytännöistä, jotka estävät tietyt sovellukset tai hidastavat niiden käyttöä. Näihin kehityssuuntauksiin on puututtava unionin tasolla annettavilla selkeillä säännöillä, jotta avoin internet voidaan säilyttää ja välttää yksittäisten jäsenvaltioiden toimenpiteistä aiheutuva sisämarkkinoiden pirstoutuminen. [tark. 41]

(46)  Loppukäyttäjien Käyttäjien vapaudessa saada ja jakaa tietoa ja laillista sisältöä tai käyttää valitsemiaan sovelluksia ja palveluja on noudatettava EU:n ja kansallista lainsäädäntöä. Tässä asetuksessa määritellään niiden rajoitusten rajat, jotka yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat voivat tälle vapaudelle asettaa, mutta ei rajoiteta unionin muun lainsäädännön, esimerkiksi tekijänoikeussääntöjen ja direktiivin 2000/31/EY soveltamista. [tark. 42]

(47)  Avoimessa internetissä sähköisten viestintäpalvelujen internet-liityntäpalvelujen tarjoajat eivät saisi sopimuspohjaisesti sovittujen datansiirtomäärien tai nopeuksien rajoissa estää pääsyä tiettyihin sisältöihin, sovelluksiin tai palveluihin taikka niiden tiettyihin luokkiin tai heikentää niiden laatua tai syrjiä niitä, paitsi rajoitetussa määrässä kohtuullisia liikenteenhallintatoimenpiteitä koskevia tapauksia. Tällaisten toimenpiteiden olisi oltava teknisesti välttämättömiä, avoimia, oikeasuhteisia ja syrjimättömiä. Kohtuullinen liikenteenhallinta kattaa vakavien rikosten ehkäisyn tai niiden vaikeuttamisen muun muassa palveluntarjoajien vapaaehtoisilla toimilla, joilla estetään pääsy lapsipornografisiin sisältöihin ja tällaisten sisältöjen levittäminen. Verkon ruuhkautumisen vaikutusten minimoimista ylikuormittumiseen olisi pidettävä kohtuullisena voitava puuttua edellyttäen, että verkon ylikuormittuminen on vain tilapäistä tai se tapahtuu poikkeuksellisissa olosuhteissa. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava vaatia, että palveluntarjoaja osoittaa, että liikenteen yhdenvertaisella kohtelulla sen tehokkuus vähenee huomattavasti. [tark. 43]

(47 a)  Tämä asetus ei vaikuta direktiivin 2002/58/EYsoveltamiseen. [tark. 44]

(48)  Määrään perustuvien tariffien pitäisi katsoa olevan avoimen internetin periaatteen mukaisia edellyttäen, että loppukäyttäjillä käyttäjillä on mahdollisuus valita avoimesti käytettävissään olevan tällaisen valinnan ehtoja ja seurauksia koskevan selkeän, avoimen ja yksiselitteisen tiedon pohjalta normaalia datakulutustaan vastaava tariffi. Samalla tällaisten tariffien pitäisi mahdollistaa se, että yleisen sähköisen viestinnän internet-liityntäpalvelujen tarjoajat voivat paremmin mukauttaa verkkojen kapasiteettia odotettavissa oleviin datamääriin. On olennaisen tärkeää, että ennen kuin loppukäyttäjät käyttäjät sitoutuvat datamäärien tai yhteysnopeuksien rajoituksiin ja sovellettaviin hintoihin, heille tiedotetaan mahdollisuudesta jatkuvasti seurata kulutustaan ja että he voivat halutessaan helposti lisätä saatavilla olevaa datamäärää. [tark. 45]

(49)  Myös yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien tai sisällön, sovellusten tai palveluntarjoajien tarjoamille Palveluille tai sovelluksille, jotka edellyttävät korkeammantasoista taattua palvelunlaatua, on loppukäyttäjien käyttäjien taholta tulevaa kysyntää tulevaan kysyntään olisi voitava vastata. Tällaisia palveluita voivat olla muun muassa televisiosisällön lähetykset internet-protokollan välityksellä (IP-tv), videokonferenssit ja tietyt terveydenhuollon sovellukset. Loppukäyttäjien Käyttäjien olisi näin ollen myös voitava tehdä palvelunlaadultaan parempia erikoistuneita palveluja koskevia sopimuksia joko yleisen internet-liityntäpalvelujen tarjoajien, sähköisen viestinnän tarjoajien tai sisällön, sovellusten tai palveluntarjoajien kanssa. Jos tällaiset sopimukset tehdään internet-liityntäpalvelujen tarjoajan kanssa, tarjoajan olisi varmistettava, että palvelunlaadultaan parempi palvelu ei heikennä internet-liitynnän yleistä laatua. Liikenteenhallintatoimenpiteitä ei myöskään saisi soveltaa kilpailevia palveluita syrjivällä tavalla. [tark. 46]

(50)  Lisäksi on olemassa sisällön, sovellusten ja palvelujen tarjoajien taholta tulevaa kysyntää joustaviin laatuparametreihin perustuville siirtopalveluille. Tällaisissa palveluissa voidaan esimerkiksi alentaa sellaisen liikenteen prioriteettia, joka ei ole aikakriittistä. Sisällön, sovellusten ja palvelujen tarjoajien mahdollisuus neuvotella yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien kanssa tällaisista joustavista palvelunlaatutasoista on voi olla tarpeen erikoistuneiden palvelujen tarjoamiseksi, ja sen odotetaan olevan keskeisessä asemassa muun muassa tiettyjen laitteiden välisen suoran tiedonsiirron (M2M) kaltaisten uusien palvelujen kehittämisessä tarjoamiseksi. Tällaisten järjestelyjen pitäisi samalla mahdollistaa se, että yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat voivat tasata liikennettä paremmin ja ehkäistä verkon ruuhkautumista. Sisällön, sovellusten ja palvelujen tarjoajien sekä yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien olisi sen vuoksi voitava edelleen vapaasti tehdä määriteltyyn palvelunlaatutasoon perustuvia erikoistuneita palveluja koskevia sopimuksia, edellyttäen, että tällaiset sopimukset eivät merkittävästi heikennä internet-liityntäpalvelujen yleistä internet-liityntäpalvelun laatua. [tark. 239]

(51)  Kansalliset sääntelyviranomaiset ovat oleellisessa roolissa varmistettaessa, että loppukäyttäjät todella hyötyvät tästä vapaudesta päästä avoimeen internetiin. Tämän vuoksi kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava seuranta- ja raportointivelvollisuus, ja niiden olisi varmistettava, että yleisen internet-liityntäpalveluiden tarjoajat, muut sähköisen viestinnän tarjoajat ja muut palveluntarjoajat noudattavat sääntöjä ja että saatavilla on syrjimättömiä ja korkealaatuisia internet-liityntäpalveluja, joita erikoistuneet palvelut eivät heikennä. Arvioidessaan internet-liityntäpalvelujen mahdollista yleistä heikkenemistä kansallisten sääntelyviranomaisten olisi otettava huomioon sellaiset laatuparametrit kuin ajoitus- ja luotettavuusparametrit (viive, viivevaihtelu, pakettihävikki), verkon ruuhkautumisen taso ja vaikutukset, tosiasialliset nopeudet vs. mainostetut nopeudet, internet-liityntäpalvelujen suorituskyky verrattuna erikoistuneiden korkealaatuisempien palvelujen suorituskykyyn sekä loppukuluttajien kokemus laadusta. Kansallisille sääntelyviranomaisille Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi otettava käyttöön loppukäyttäjille tehokkaita, selkeitä ja helposti saatavilla olevia muutoksenhakumekanismeja tarjoavia valitusmenettelyjä ja niille olisi annettava valtuudet asettaa palvelun laatua koskevia vähimmäisvaatimuksia kaikille tai yksittäisille yleisen internet-liityntäpalveluiden tarjoajille, muille sähköisen viestinnän tarjoajille ja muille palveluntarjoajille, jos tämä on tarpeen palvelulaadun yleisen heikkenemisen estämiseksi internet-liityntäpalvelujen markkinoilla. [tark. 240]

(52)  Toimien, joilla lisätään internet-liityntäpalvelujen hintojen, tariffien, sopimusehtojen ja -edellytysten sekä palvelunlaadun parametrien läpinäkyvyyttä ja vertailtavuutta, ansiosta loppukäyttäjillä pitäisi olla aikaisempaa paremmat mahdollisuudet optimoida palveluntarjoajan valintansa ja hyötyä näin täysimääräisesti kilpailun tuomista eduista. Vuorovaikutteisia vertailusivustoja, oppaita tai vastaavia välineitä varten kehitettyjen vapaaehtoisten sertifiointijärjestelmien olisi oltava riippumattomia sähköisen viestinnän tarjoajista, käytettävä selkeää kieltä, käytettävä täydellisiä ja ajankohtaisia tietoja, perustuttava avoimiin menetelmiin, oltava luotettavia ja saavutettavia verkkosisällön saavutettavuusohjeiden version 2.0 mukaisesti ja niihin olisi sisällyttävä tehokas valitusten käsittelymenettely. [tark. 49]

(53)  Loppukäyttäjille olisi tiedotettava asianmukaisesti tarjotun palvelun hinnasta ja tyypistä ennen palvelun ostamista. Kyseiset tiedot olisi annettava myös välittömästi ennen puhelun yhdistämistä siinä tapauksessa, että kyseiseen numeroon tai palveluun sovelletaan erityisiä hinnoitteluehtoja, kuten puheluissa lisämaksullisiin palvelunumeroihin. Jos tällainen palveluntarjoajalle asetettu velvoite on suhteeton ottaen huomioon tariffitietojen antamisen kesto ja kustannukset suhteessa keskimääräiseen puhelun kestoon ja loppukäyttäjiin kohdistuvaan kustannusriskiin, kansalliset sääntelyviranomaiset voivat myöntää poikkeuksen. Loppukäyttäjille olisi myös tiedotettava mahdollisista ilmaispuhelupalveluun sovellettavista lisämaksuista. [tark. 50]

(54)  Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien olisi tiedotettava loppukäyttäjille asianmukaisesti muun muassa palveluistaan ja hinnoistaan, palvelun laatua koskevista parametreista, pääsystä hätäpalveluihin ja mahdollisista rajoituksista sekä vammaisille kuluttajille tarkoitetuista palveluista ja tuotteista. Ennalta määritettyyn viestinnän määrään perustuvien hinnoittelumallien tapauksessa yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien olisi myös tiedotettava kuluttajilla ja muilla sitä pyytävillä loppukäyttäjillä olevasta mahdollisuudesta siirtää edellisellä laskutuskaudella käyttämättä jäänyt viestinnän määrä nykyiselle laskutuskaudelle. Nämä tiedot olisi annettava selvällä ja avoimella tavalla, niiden olisi oltava mukautettuja jäsenvaltioon, jossa palveluja tarjotaan, ja ne olisi saatettava ajan tasalle, jos niissä tapahtuu muutoksia. Palveluntarjoajat olisi vapautettava näistä tiedotusvaatimuksista silloin, kun on kyse yksilöllisesti neuvotelluista tarjouksista. [tark. 51]

(55)  Jotta loppukäyttäjät voivat arvioida itsenäisesti tarjouksia, on olennaisen tärkeää, että tuotteista ja palveluista on saatavilla vertailukelpoisia tietoja. Kokemus on osoittanut, että käytettävissä olevat luotettavat ja vertailukelpoiset tiedot lisäävät loppukäyttäjien luottamusta palvelujen käyttöä kohtaan ja edistävät heidän halukkuuttaan käyttää valinnanvapauttaan.

(56)  Sopimukset ovat tärkeä keino taata loppukäyttäjille tiedon avoimuus ja oikeusvarmuus. Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien olisi annettava loppukäyttäjille käyttäjille kaikki sopimuksen kannalta olennaiset tiedot selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa ennen kuin sopimuksen ehdot sitovat loppukäyttäjää käyttäjää. Tietojen olisi oltava pakollisia, ja niitä saisi muuttaa ainoastaan loppukäyttäjän käyttäjän ja palveluntarjoajan yhteisellä suostumuksella. Komissio ja monet kansalliset sääntelyviranomaiset ovat hiljattain havainneet, että internet-liityntäpalvelujen mainostettujen nopeuksien ja loppukäyttäjien käyttäjien tosiasiallisesti käytettävissä olevien nopeuksien välillä on huomattavia eroja. Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien olisi sen vuoksi ennen sopimuksen tekemistä tiedotettava loppukäyttäjille käyttäjille nopeudesta ja muista palvelun laatua koskevista parametreista, jotka voidaan realistisesti toimittaa loppukäyttäjän pääsijaintipaikassa.

Kiinteissä siirtoyhteyksissä ja mobiilisiirtoyhteyksissä normaalisti käytettävissä oleva nopeus on se viestintäpalvelun nopeus, jonka kuluttaja voi olettaa saavansa suurimman osan ajasta palvelua käyttäessään vuorokaudenajasta riippumatta. Normaalisti käytettävissä oleva nopeus on johdettava nopeuden arvioiduista vaihteluväleistä, keskiarvoista, nopeudesta ruuhkahuippujen aikana ja vähimmäisnopeudesta. Menetelmä olisi vahvistettava BERECin suuntaviivoissa, ja sitä olisi tarkistettava ja päivitettävä säännöllisesti, jotta voidaan ottaa huomioon teknologian ja infrastruktuurin kehitys. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että viestinnän tarjoajat antavat loppukäyttäjille mahdollisuuden saada vertailukelpoista tietoa matkaviestinverkon kattavuudesta, mukaan luettuina erilaiset teknologiat omassa jäsenvaltiossaan, ennen sopimuksen tekemistä, jotta nämä loppukäyttäjät voivat tehdä tietoon perustuvia ostopäätöksiä. [tark. 52]

(57)  Päätelaitteiden suhteen sopimuksessa olisi määritettävä mahdolliset rajoitukset, joita palveluntarjoaja asettaa laitteiden käytölle, kuten SIM-lukitus, sekä maksut, jotka peritään, jos sopimus irtisanotaan ennen sovittua päättymispäivämäärää. Maksuja ei saisi periä sopimuksen sovitun keston päättymisen jälkeen. Sopimuksessa olisi myös määritettävä myynnin jälkeisten palveluiden tyypit, tarjottavat ylläpitopalvelutyypit ja asiakastukipalvelut. Mahdollisuuksien mukaan näihin tietoihin on sisällytettävä pyynnöstä annettavat tekniset tiedot loppukäyttäjän valitseman päätelaitteen moitteettomasta toiminnasta. Nämä tiedot on toimitettava maksutta, ellei ole havaittu teknistä yhteensopimattomuutta. [tark. 53]

(58)  Jättilaskujen välttämiseksi loppukäyttäjien käyttäjien olisi voitava määrittää kaikissa jälkikäteislaskutusta käyttävissä palveluissa puhelumaksuille ja internet-liityntäpalvelujen maksuille ennalta määritelty enimmäisraja. Tällaisen toiminnon olisi oltava tarjolla veloituksetta, ja siihen olisi liityttävä sisällettävä asianmukainen ja myös myöhemmin uudestaan luettavissa oleva ilmoitus enimmäisrajan lähestymisestä. Kun enimmäisraja on saavutettu, loppukäyttäjälle ei pitäisi enää toimittaa kyseisiä palveluita eikä laskuttaa niistä, paitsi jos loppukäyttäjä nimenomaisesti pyytää palveluntarjoajan kanssa sovittujen palvelujen tarjoamisen jatkamista. [tark. 54]

(58 a)  Eurooppalaisia sähköisen viestinnän sisämarkkinoita ja koko Euroopan yhteen liittämistä koskevista toimenpiteistä annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa tarkoitetussa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY(18), jossa säädetään jäsenvaltioissa tämän asetuksen mukaisesti ja jäsenvaltioiden nimeämien toimivaltaisten viranomaisten, erityisesti jäsenvaltioiden riippumattomien viranomaisten, valvonnassa suoritetusta henkilötietojen käsittelystä, sekä direktiiviä 2002/58/EY. [tark. 55]

(58 b)  Eurooppalaisia sähköisen viestinnän sisämarkkinoita ja koko Euroopan yhteen liittämistä koskevista toimenpiteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen mukaisessa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001(19). [tark. 56]

(59)  Jäsenvaltioiden kokemukset ja terveys- ja kuluttaja-asioiden toimeenpanoviraston äskettäin teettämä tutkimus ovat osoittaneet, että pitkät sopimuskaudet ja sopimusten voimassaoloaikojen automaattinen tai hiljainen jatkaminen haittaavat merkittävästi palveluntarjoajan vaihtamista. Siksi loppukäyttäjillä olisi oltava mahdollisuus purkaa sopimus kuuden kuukauden kuluttua sopimuksen tekemisestä ilman, että siitä koituu heille kustannuksia. Tällaisessa tapauksessa loppukäyttäjät voidaan velvoittaa korvaamaan palveluntarjoajille päätelaitteiden jäännösarvo tai aikaan suhteutettu korvaus (pro rata temporis -periaatteen mukaisesti) mahdollisista muista tarjouseduista. Sopimukset, joiden voimassaoloaikaa on hiljaisesti jatkettu, olisi voitava irtisanoa yhden kuukauden irtisanomisajalla. [tark. 57]

(60)  Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan sopimusehtoihin loppukäyttäjien haitaksi tekemien, esimerkiksi maksuja, hintoja, datamäärärajoituksia, datansiirtonopeuksia, kattavuutta tai henkilötietojen käsittelyä koskevien merkittävien muutosten olisi katsottava oikeuttavan loppukäyttäjän irtisanomaan sopimuksensa ilman mitään kuluja.

(61)  Sähköisen viestinnän palveluista ja muista palveluista, kuten lineaarisista lähetyspalveluista, koostuvista paketeista on tullut yhä yleisempiä, ja ne ovat tärkeä osa kilpailua. Tällaisten pakettien eri palveluihin sovellettavat erilaiset sopimusten irtisanomista ja vaihtamista koskevat sopimusvelvoitteet estävät käytännössä loppukäyttäjiä vaihtamasta koko paketin tai sen osia kilpaileviin tarjouksiin. Tämän asetuksen sopimusten irtisanomista ja vaihtamista koskevia säännöksiä olisi sen vuoksi sovellettava kaikkiin tällaisen paketin osiin.

(62)  Jotta loppukäyttäjät voisivat saada täyden hyödyn kilpailluista markkinoista, heidän olisi voitava tehdä tietoisia valintoja ja vaihtaa palveluntarjoajaa silloin, kun se on heidän etujensa mukaista. Loppukäyttäjien olisi näin ollen voitava vaihtaa palveluntarjoajaa ilman oikeudellisia, teknisiä tai menettelyihin liittyviä esteitä, jotka voivat liittyä muun muassa sopimusehtoihin ja maksuihin. Numeron siirrettävyys on keskeinen kuluttajan valinnanvaraa helpottava ja todellista kilpailua lisäävä tekijä. Se olisi toteutettava mahdollisimman nopeasti siten, että numero on käytettävissä yhden työpäivän kuluessa siitä, kun siirtoa koskeva sopimus on tehty. Jäljellä olevien laskujen suorittaminen ei saisi olla numeronsiirtopyynnön edellytyksenä.

(63)  Keskitettyjen palvelupisteiden luomisen tukemiseksi ja Sen helpottamiseksi, että vaihtaminen käy loppukäyttäjän kannalta saumattomasti, BEREC olisi valtuutettava laatimaan suuntaviivoja, joilla määritellään vastaanottavan yleisen sähköisen viestinnän tarjoajan olisi johdettava vaihtamismenettelyä. ja siirtävän operaattorin velvollisuudet vaihtamis- ja siirtämismenettelyssä, millä voidaan varmistaa muun muassa, että siirtävä yleisen sähköisen viestinnän tarjoaja ei saisi viivyttää tai hankaloittaa viivytä tai hankaloita vaihtamismenettelyä, että menettely on Automatisoituja menettelyjä olisi käytettävä mahdollisimman laajalti ja varmistettava automatisoitu ja että varmistetaan korkeatasoinen henkilötietojen suoja. Suuntaviivoissa olisi myös ratkaistava kysymys, kuinka varmistetaan loppukäyttäjien käytön jatkuvuus, mukaan luettuna tunnisteiden, esimerkiksi sähköpostiosoitteiden, avulla toteutettava jatkuvuus tai esimerkiksi tarjoamalla mahdollisuus valita palvelu sähköpostien edelleenlähettämiseksi uuteen osoitteeseen. Vaihtoa koskevien avointen, tarkkojen ja oikea-aikaisten tietojen pitäisi lisätä loppukäyttäjien luottamusta vaihtamista kohtaan ja tehdä heistä halukkaampia osallistumaan aktiivisesti kilpailuprosessiin. [tark. 58]

(64)  Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien kanssa tehtyjen sopimusten olisi lakattava olemasta voimassa automaattisesti sen jälkeen, kun vaihto on suoritettu, ilman, että loppukäyttäjiltä vaaditaan lisätoimia. Koko käyttämätön saldo olisi palautettava kuluttajille, jotka käyttävät ennakkoon maksettuja palveluja. [tark. 59]

(65)  Loppukäyttäjien kannalta jatkuvuus on tärkeää muutettaessa tärkeitä tunnistetietoja, kuten sähköpostiosoitteita. Tämän vuoksi ja sen varmistamiseksi, että sähköpostiviestejä ei menetetä, loppukäyttäjillä olisi oltava mahdollisuus valita siirtävän internet-liittymäpalvelun tarjoama maksuton palvelu sähköpostien edelleenlähettämiseksi uuteen osoitteeseen, jos loppukäyttäjällä on siirtävän palveluntarjoajan antama sähköpostiosoite. [tark. 60]

(66)  Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat määrätä yleisistä menettelyistä numeroiden siirtämistä ja palveluntarjoajan vaihtamista varten ottaen huomioon teknologinen kehitys ja tarve varmistaa nopea, tehokas ja kuluttajaystävällinen vaihtoprosessi. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi voitava määrätä oikeasuhteisista toimenpiteistä loppukäyttäjien asianmukaiseksi suojelemiseksi koko vaihtoprosessin ajan, muun muassa asianmukaisista seuraamuksista, joita tarvitaan väärinkäytösriskien ja viivästysten minimoimiseksi tai sen estämiseksi, että loppukäyttäjät siirretään toiselle palveluntarjoajalle vastoin heidän tahtoaan. Niiden olisi myös voitava vahvistaa tällaisissa tapauksissa loppukäyttäjiä varten automaattinen korvausjärjestelmä.

(67)  Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi voitava toteuttaa tämän asetuksen säännösten noudattamisen seuraamiseksi ja valvomiseksi tehokkaita toimia, joihin kuuluvat muun muassa valtuudet määrätä tehokkaita taloudellisia tai hallinnollisia seuraamuksia, jos säännöksiä rikotaan.

(68)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä liitteiden mukauttamiseksi, jotta voidaan ottaa huomioon markkinoiden ja tekninen kehitys. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. [tark. 61]

(69)  Tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa sellaisen päätöksen antamiseksi, jossa jäsenvaltioita edellytetään mukauttamaan suunnitelmansa käyttölupien myöntämistä ja tosiasiallisen käytön sallimista varten asetetun yhteisen aikataulun mukaisiksi.

(70)  Radiotaajuuksien myöntämisen yhdenmukaistamiseen ja koordinointiin, pienalueen langattomien liityntäpisteiden ominaisuuksiin, jäsenvaltioiden väliseen koordinointiin radiotaajuuksien osoittamisessa, eurooppalaisia virtuaalisia käyttöoikeustuotteita ja internet-yhteyksien turvaamista sekä kohtuullista liikenteenhallintaa ja palvelun laatua koskeviin yksityiskohtaisempiin teknisiin ja menettelysääntöihin ja kohtuullisen käytön kriteeriin liittyvää täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011(20) mukaisesti. [tark. 62]

(71)  Jotta voidaan varmistaa sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteuttamiseen tähtäävän tavoitteen ja sen tämän asetuksen ja tiettyjen voimassa olevien säännösten tavoitteiden ja niiden saavuttamiseksi tarvittavien toimenpiteiden johdonmukaisuus suhteessa tähän asetukseen ja tiettyihin voimassa oleviin säännöksiin sekä kehittyvän päätöskäytännön keskeisiin osatekijöihin, direktiivejä 2002/21/EY, 2002/20/EY, 2002/22/EY, asetuksia (EU) N:o 531/2012 ja (EY) N:o 1211/2009 sekä päätöstä N:o 243/2012/EU olisi muutettava. Sen vuoksi Samalla olisi säädettävä, että direktiiviä 2002/21/EY ja siihen liittyviä direktiivejä luetaan yhdessä tämän asetuksen kanssa, otettava käyttöön laajemmat komission valtuudet huomattavan markkinavoiman eurooppalaisille sähköisen viestinnän tarjoajille määrättyjen korjaavien toimenpiteiden johdonmukaisuuden varmistamiseksi eurooppalaisen kuulemismekanismin yhteydessä, yhdenmukaistettava kriteerit merkityksellisten markkinoiden määrittelyn ja kilpailuasteen arviointia varten, mukautettava direktiivin 2002/20/EY mukaista ilmoitusjärjestelmää EU-valtuutusta silmällä pitäen sekä kumottava loppukäyttäjien oikeuksien yhdenmukaistamisen vähimmäistasoa koskevat direktiivin 2002/22/EY säännökset, jotka käyvät tarpeettomiksi tässä asetuksessa säädetyn täyden yhdenmukaistamisen myötä. [tark. 63]

(72)  Matkaviestinnän markkinat ovat edelleen hajanaiset unionissa, eikä yksikään mobiiliverkko kata kaikkia jäsenvaltioita. Voidakseen tarjota matkaviestinpalveluja unionissa matkustaville kotimaisille asiakkailleen verkkovierailuoperaattoreiden on näin ollen ostettava tukkutason verkkovierailupalveluja operaattoreilta vierailun kohteena olevissa jäsenvaltioissa. Nämä tukkutasolla aiheutuvat maksut muodostavat merkittävän esteen verkkovierailupalvelujen tarjoamiselle hintaan, joka tasoltaan vastaisi kotimaisista matkaviestinpalveluista perittäviä hintoja. Sen vuoksi olisi edelleen toteuttava toimenpiteitä, joilla edistetään näiden maksujen alentamista. Verkkovierailuoperaattoreiden väliset kaupalliset tai tekniset sopimukset, joiden avulla niiden verkkojen kattavuus voidaan laajentaa koko unioniin, tarjoavat keinon internalisoida tukkutason kustannukset. Tarkoituksenmukaisten kannustimien tarjoamiseksi olisi mukautettava tiettyjä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 531/2012(21) vahvistettuja sääntelyllisiä velvoitteita. Erityisesti silloin, kun verkkovierailupalvelujen tarjoajat joko omien verkkojensa tai kahden- tai monenvälisten verkkovierailusopimusten avulla varmistavat, että kaikille asiakkaille unionissa tarjotaan oletusarvoisesti kotimaisten tariffien tasoisia verkkovierailutariffeja, kotimaan operaattoreiden velvoitetta sallia asiakkailleen oikeus käyttää minkä tahansa vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin verkkovierailuäänipuhelu-, ‑tekstiviesti- ja -datapalveluja ei pitäisi soveltaa tällaisiin palveluntarjoajiin, kuitenkin soveltaen siirtymäaikaa tapauksissa, joissa tällainen käyttöoikeus on jo myönnetty. [tark. 64]

(73)  Kahden- tai monenvälisten verkkovierailusopimusten avulla matkaviestinoperaattori voi käsitellä verkkovierailuja, joita sen kotimaan asiakkaat tekevät kumppaneiden verkoissa, merkittävässä määrin samalla tavoin kuin tarjotessaan näille asiakkaille palveluja omissa verkoissaan, millä on vastaavasti vaikutuksia vähittäistason hintoihin, jotka se perii tällaisesta unionin laajuisesta virtuaalisesta verkkokattavuudesta. Tällainen tukkutason järjestely voisi mahdollistaa uusien verkkovierailutuotteiden kehityksen ja sitä kautta lisätä valinnanvaraa ja kilpailua vähittäistasolla. [tark. 65]

(74)  Euroopan digitaalistrategiassa ja asetuksessa N:o 531/2012 asetetaan poliittiseksi tavoitteeksi, että verkkovierailutariffien ja kotimaisten tariffien välisen eron olisi lähestyttävä nollaa. Käytännössä tämä edellyttää, että sellaisiin yleisiin kotimaisen kulutuksen luokkiin, jotka ovat määriteltävissä tietyn osapuolen eri kotimaisten vähittäistason palvelupakettien perusteella, kuuluvien kuluttajien olisi voitava luotettavasti toisintaa omaan kotimaiseen vähittäistason palvelupakettiinsa liittyvä tyypillinen kotimainen kulutusmallinsa matkustaessaan ajoittain unionissa ilman lisäkuluja kotimaassa aiheutuviin verrattuna. Tällaisia yleisiä luokkia voidaan nykyisessä kaupallisessa käytännössä määritellä esimerkiksi erottamalla kotimaisia vähittäistason palvelupaketteja toisistaan sen perusteella, ovatko ne etu- vai jälkikäteen laskutettavia; pelkkiä GSM-tuotteita (ts. äänipuhelut ja tekstiviestit); erilaisiin kulutusmääriin mukautettuja tuotteita; joko yritys- tai yksityisasiakkaille suunnattuja tuotteita; vähittäistason tuotteita, joista laskutetaan kulutettua yksikköä kohti tai joissa yksiköistä (esim. puheminuuteista tai datansiirron megatavuista) laskutetaan nipuittain vakiohintaan riippumatta tosiasiallisesta kulutuksesta. Kotimaisten matkaviestinpalvelujen markkinoilla eri puolilla unionia asiakkaiden saatavilla olevissa moninaisissa vähittäistason tariffeissa ja palvelupaketeissa otetaan huomioon kilpailuperusteisiin markkinoihin liittyvät vaihtelevat käyttäjävaatimukset. Myös unionin sisäisen verkkovierailuympäristön olisi ilmennettävä tätä kotimaisten markkinoiden joustavuutta, ottaen kuitenkin huomioon, että jos verkkovierailuoperaattorit tarvitsevat tukkutason hyödykkeitä riippumattomilta verkko-operaattoreilta eri jäsenvaltioissa, rajoitusten asettaminen voi olla edelleen perusteltua kohtuullisen käytön kriteeriin vedoten, jos tällaiseen verkkovierailupalvelujen käyttöön sovelletaan kotimaisten palvelujen tariffeja. [tark. 66]

(75)  Vaikka verkkovierailuoperaattoreiden olisi ensisijaisesti itse arvioitava se verkkovierailupuhelujen, -tekstiviestien ja -datansiirron kohtuullinen määrä, josta voidaan laskuttaa kotimaisten palvelujen hinta niiden kulloisissakin vähittäistason palvelupaketeissa, ne voivat, huolimatta siitä, että verkkovierailujen vähittäishinnoittelu on lopetettava 15 päivään joulukuuta 2015 mennessä, soveltaa kohtuullista käyttöä koskevaa lauseketta säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutukseen, josta peritään sovellettava kotimaisten palvelujen hinta, viittaamalla kohtuullisen käytön kriteeriin. Tätä kriteeriä olisi sovellettava siten, että kuluttajat pystyvät luotettavasti toisintamaan omaan kotimaiseen vähittäistason palvelupakettiinsa liittyvän tyypillisen kotimaisen kulutusmallinsa matkustaessaan ajoittain unionissa. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi valvottava sitä, miten verkkovierailuoperaattorit soveltavat tällaisia kohtuullisia käyttörajoja, ja varmistettava, että ne määritellään nimenomaisesti viitaten yksityiskohtaisiin määrällisiin tietoihin liittymäsopimuksissa, joiden ehdot ovat selkeitä ja läpinäkyviä asiakkaille. Tällöin kansallisten sääntelyviranomaisten olisi otettava mahdollisimman tarkasti huomioon asiaan liittyvät BERECin ohjeet, jotka perustuvat julkisen kuulemisen tuloksiin ja jotka koskevat kohtuullisen käytön kriteerin soveltamista verkkovierailuoperaattoreiden tarjoamiin vähittäistason sopimuksiin. Ohjeissaan BERECin olisi yksilöitävä erilaisia käyttömalleja käyttäen perustana puheen- ja datansiirron ja tekstiviestien käyttösuuntauksia unionin tasolla sekä ennakoitua kehitystä etenkin langattomassa datasiirron käyttömäärissä. Eurotariffin enimmäishintoja olisi edelleen sovellettava turvarajana kohtuulliset käyttörajat ylittävästä kulutuksesta perittäville hinnoille asetuksen (EU) N:o 531/2012 voimassaolon päättymiseen saakka. [tark. 67]

(76)  Lisäksi koska matkaviestinverkkoon laskevasta liikenteestä perityt maksut ovat viime vuosina merkittävästi alentuneet koko unionissa, myös verkkovierailussa vastaanotetuista puheluista perittävät lisämaksut pitäisi nyt olla mahdollista poistaa. Selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi olisi 15 päivänä joulukuuta 2015 vahvistettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 717/2007(22) aloitetun verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistaminen kokonaan. Lisäksi komission olisi ennen tällaista vähittäistason lisämaksujen lopullista poistamista ilmoitettava 30 päivään kesäkuuta 2015 mennessä mahdollisesti tarvittavista tukkutason maksujen tai markkinamekanismien muutoksista ottaen huomioon matkaviestinverkon laskevan liikenteen korvaukset koko unionissa. [tark. 68]

(77)  Jotta voidaan edistää vakautta ja strategista johtajuutta BERECin toiminnassa, BERECin sääntelyneuvoston edustajana olisi oltava kokopäivätoiminen puheenjohtaja, jonka sääntelyneuvosto nimittää ansioiden, taitojen, sähköisen viestinnän markkinatoimijoita ja markkinoita koskevan tietämyksen sekä valvontaan ja sääntelyyn liittyvän kokemuksen perusteella sääntelyneuvoston komission avustuksella järjestämässä ja hallinnoimassa avoimessa valintamenettelyssä. Sääntelyneuvoston ensimmäisen puheenjohtajan nimittämiseksi komission olisi muun muassa laadittava esivalintaluettelo ehdokkaista ansioiden, taitojen, sähköisen viestinnän markkinatoimijoita ja markkinoita koskevan tietämyksen sekä valvontaan ja sääntelyyn liittyvän kokemuksen perusteella. Seuraavia nimityksiä varten mahdollisuutta käyttää komission laatimaa esivalintaluetteloa olisi tarkasteltava uudelleen tämän asetuksen mukaisesti laadittavassa kertomuksessa. BERECin virastossa olisi näin ollen oltava sääntelyneuvoston puheenjohtaja, johtokunta ja hallintojohtaja. [tark. 69]

(78)  Direktiivit 2002/20/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY ja asetukset (EY) N:o 1211/2009 ja (EU) N:o 531/2012 sekä päätös N:o 243/2012/EU olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti. [tark. 70]

(79)  Komissio voi pyytää Komission olisi pyydettävä BERECiltä lausuntoa asetuksen (EY) n:o 1211/2009, mukaisesti katsoessaan sen tarpeelliseksi kun se on tarpeen tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanoa varten. [tark. 71]

(79 a)  Sähköisen viestinnän sääntelykehystä olisi tarkasteltava uudelleen, kuten Euroopan parlamentti kehotti sähköisen viestinnän uuden sääntelyjärjestelmän täytäntöönpanokertomuksesta antamassaan päätöslauselmassa(23). Uudelleentarkastelun olisi perustuttava kehyksen vuoden 2009 jälkeisen vaikutuksen arviointiin, laajaan kuulemiseen ja tarkastelun perusteella saatavien ehdotusten odotettujen vaikutusten perinpohjaiseen etukäteisarviointiin. Ehdotukset olisi esitettävä hyvissä ajoin, jotta lainsäätäjä pystyy analysoimaan ne ja käymään niistä keskustelua asianmukaisella tavalla. [tark. 72]

(80)  Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon oikeudet ja periaatteet, jotka on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja erityisesti sen 8 artiklassa (henkilötietojen suoja), 11 artiklassa (sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus), 16 artiklassa (elinkeinovapaus), 21 artiklassa (syrjintäkielto) ja 38 artiklassa (kuluttajansuoja).

(81)  Tämän direktiivin tavoitetta vahvistaa sääntelylliset periaatteet ja yksityiskohtaiset säännöt, jotka tarvitaan eurooppalaisten sähköisen viestinnän sisämarkkinoiden toteuttamiseksi, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Tavoite ja soveltamisala

1.  Tässä asetuksessa vahvistetaan sääntelylliset periaatteet ja yksityiskohtaiset tarvittavat säännöt, joita tarvitaan, joilla toteuttaa eurooppalaiset sähköisen viestinnän sisämarkkinat, joilla: [tark. 73]

a)  edistetään yhdenmukaistetun ja yksinkertaistetun, yhdenmukaistettuun malliin perustuvan ilmoitusjärjestelmän avulla käytännössä sähköisten viestintäpalvelujen ja -verkkojen tarjoajilla on oikeus, mahdollisuus ja kannustin kehittää, laajentaa ja tarjoajien oikeutta käyttää verkkojaan ja tarjota palveluja riippumatta siitä, minne tarjoaja on sijoittautunut tai missä sen asiakkaat sijaitsevat unionissa; [tark. 74]

b)  kansalaisilla ja yrityksillä on oikeus ja mahdollisuus edistetään käytännössä kansalaisten ja yritysten oikeutta saada kilpailukykyisiä, turvallisia ja luotettavia sähköisiä viestintäpalveluja riippumatta siitä, mistä ne tarjotaan unionissa soveltaen yhteisiä sääntöjä, joiden avulla voidaan taata henkilötietojen korkeat suoja-, yksityisyys- ja turvastandardit, ilman rajatylittävien palvelujen rajoituksia tai perusteettomia lisäkustannuksia tai seuraamuksia; [tark. 75]

b a)  saavutetaan entistä koordinoidumpi unionin kehys langattomien laajakaistaviestintäpalveluiden yhdenmukaistetuille radiotaajuuksille; [tark. 76]

b b)  käsitellään verkkovierailuista perittävien perusteettomien lisämaksujen asteittaista poistamista unionissa. [tark. 77]

2.  Tässä asetuksessa vahvistetaan erityisesti sääntelylliset periaatteet, joiden mukaisesti komissio, Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin (BEREC) ja toimivaltaiset kansalliset ja alueelliset viranomaiset toimivat oman toimivaltansa puitteissa ja noudattaen direktiivien 2002/19/EY, 2002/20/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY säännöksiä, jotta voidaan [tark. 78]

a)  varmistaa yksinkertaistetut, ennakoitavissa olevat ja lähentyvät sääntelyolosuhteet keskeisiä hallinnollisia ja kaupallisia parametreja varten, myös liittyen markkina-analyysien perusteella mahdollisesti asetettavien yksittäisten velvoitteiden oikeasuhteisuuteen; [tark. 79]

b)  edistää kestävää kilpailua sisämarkkinoilla ja unionin globaalia kilpailukykyä sekä vähentää alakohtaista markkinasääntelyä vastaavasti, kun nämä tavoitteet saavutetaan; [tark. 80]

c)  edistää sellaisten uusien ja parannettujen suurikapasiteettisten infrastruktuurien innovointia ja niihin liittyviä investointeja, jotka ja huolehtia siitä, että ne ulottuvat koko unioniin ja pystyvät vastaamaan loppukäyttäjien käyttäjien taholta tulevaan kehittyvään kysyntään sijaitsivatpa ne missä tahansa unionin alueella; [tark. 81]

d)  helpottaa innovatiivista ja korkealaatuista palvelujen tarjontaa; [tark. 82]

e)  varmistaa radiotaajuuksien saatavuus ja erittäin tehokas käyttö langattomia laajakaistapalveluja varten innovoinnin, investointien, työpaikkojen ja loppukäyttäjien etujen tueksi riippumatta siitä, sovelletaanko radiotaajuuksiin yleisvaltuutusta vai yksittäisiä käyttölupia; [tark. 83]

f)  palvella kansalaisten ja loppukäyttäjien etuja liityntäpalveluissa edistämällä investointiolosuhteita valinnanmahdollisuuksien ja laadun parantamiseksi verkkoon pääsyssä ja palveluissa ja helpottamalla liikkuvuutta kaikkialla unionissa sekä sosiaalista ja alueellista osallisuutta. [tark. 84]

3.  Edellä 2 kohdassa esitettyjen yleisten sääntelyllisten periaatteiden täytäntöönpanon varmistamiseksi tässä asetuksessa vahvistetaan lisäksi tarvittavat yksityiskohtaiset säännöt seuraaville:

a)  eurooppalaisten sähköisen viestinnän tarjoajien EU-valtuutus;

b)  sääntelyolosuhteiden lähentämisen jatkaminen liittyen kansallisten sääntelyviranomaisten eurooppalaisille sähköisen viestinnän tarjoajille määräämien korjaavien toimenpiteiden tarpeellisuuteen ja oikeasuhteisuuteen;

c)  tiettyjen tukkutason laajakaistatuotteiden yhdenmukaistettu tarjoaminen unionin tasolla toisiaan lähentyvin sääntelyllisin ehdoin;

d)  koordinoitu eurooppalainen kehys yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien jakamiseksi langattomille laajakaistaviestintäpalveluille, minkä myötä luodaan eurooppalainen langaton viestintäavaruus;

e)  loppukäyttäjien oikeuksia koskevien sääntöjen yhdenmukaistaminen ja toimivan vähittäismarkkinakilpailun edistäminen, minkä myötä luodaan sähköisen viestinnän eurooppalainen kuluttaja-alue;

f)  unionin sisäisestä viestinnästä ja verkkovierailuliikenteestä perittävien perusteettomien lisämaksujen asteittainen poistaminen unionissa. [tark. 85]

3 a.  Tämän asetuksen säännökset eivät rajoita tietosuojaa koskevaa Euroopan unionin säännöstöä ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaa. [tark. 86]

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan direktiiveissä 2002/19/EY, 2002/20/EY, 2002/21/EY, 2002/22/EY ja 2002/77/EY annettuja määritelmiä.

Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)  'eurooppalaisella sähköisen viestinnän tarjoajalla' unioniin sijoittautunutta yritystä, joka tarjoaa tai aikoo tarjota sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja joko suoraan tai yhden tai useamman tytäryrityksen kautta useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon ja jota ei voida pitää toisen sähköisen viestinnän tarjoajan tytäryrityksenä; [tark. 87]

2)  'yleisen sähköisen viestinnän tarjoajalla' yritystä, joka tarjoaa yleisiä sähköisiä viestintäverkkoja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja;

3)  'tytäryrityksellä' yritystä, jossa toisella yrityksellä on suoraan tai välillisesti

i)  valtuudet käyttää yli puolta äänimäärästä tai

ii)  valtuudet nimittää enemmän kuin puolet hallintoneuvoston, hallituksen tai yritystä lain mukaan edustavien elinten jäsenistä tai

iii)  oikeus johtaa yrityksen liiketoimintaa; [tark. 88]

4)  'EU-valtuutuksella' oikeudellista kehystä, jota sovelletaan eurooppalaiseen sähköisen viestinnän tarjoajaan koko unionissa kotijäsenvaltion antaman yleisvaltuutuksen perusteella ja tämän asetuksen mukaisesti; [tark. 89]

5)  'kotijäsenvaltiolla' jäsenvaltiota, jossa eurooppalaisen sähköisen viestinnän tarjoajan päätoimipaikka sijaitsee; [tark. 90]

6)  'päätoimipaikalla' yrityksen sijoittautumispaikkaa siinä jäsenvaltiossa, jossa tehdään keskeiset päätökset sähköisten viestintäpalvelujen tai –verkkojen tarjonnasta ja siihen liittyvistä investoinneista unionissa; [tark. 91]

7)  'vastaanottavalla jäsenvaltiolla' jäsenvaltiota, joka ei ole kotijäsenvaltio ja jossa eurooppalainen sähköisen viestinnän tarjoaja tarjoaa sähköisiä viestintäverkkoja tai ‑palveluja; [tark. 92]

8)  'langatonta laajakaistaviestintää varten yhdenmukaistetuilla radiotaajuuksilla' radiotaajuuksia, joiden saatavuutta, tehokkuutta ja tehokasta ensisijaista käyttöä koskevat ehdot on yhdenmukaistettu unionin tasolla erityisesti direktiivissä 2002/21/EY vahvistettujen säännösten ja päätöksen 676/2002/EY nojalla ja jotka palvelevat muita sähköisiä viestintäpalveluja kuin radio- ja televisiotoimintaa; [tark. 93]

9)  'pienalueen langattomalla liityntäpisteellä' matalatehoista, pienikokoista ja lyhyellä kantamalla toimivaa langattoman verkkoyhteyden mahdollistavaa laitteistoa, joka käyttää toimiluvanvaraisia taajuuskaistoja tai näiden ja toimiluvista vapaiden taajuuskaistojen yhdistelmää, joka voi olla osa yleistä maanpäällistä matkaviestintäverkkoa ja varustettu yhdellä tai useammalla, visuaaliselta vaikutukseltaan vähäisellä antennilla ja jonka kautta yleisöllä on langaton pääsy sähköisiin viestintäverkkoihin niiden verkkotopologiasta riippumatta; [tark. 94]

10)  'langattomalla lähiverkolla' (RLAN) langattoman yhteyden mahdollistavaa matalatehoista ja lyhyellä kantamalla toimivaa järjestelmää, josta aiheutuu vain vähäinen häiriöriski muille järjestelmille, joita muut käyttäjät käyttävät sen välittömässä läheisyydessä, ja jossa käytetään yksinoikeudettomia toimiluvista vapaita taajuuksia, joiden saatavuutta ja tehokasta käyttöä koskevat ehdot on tätä tarkoitusta varten yhdenmukaistettu unionin tasolla; [tark. 95]

11)  'virtuaalisella laajakaistaverkkojen käyttöoikeudella' laajakaistaverkkojen tukkutason käyttöoikeuksien tyyppiä, joka muodostuu virtuaalisesta liityntäyhteydestä asiakkaan tiloihin minkä tahansa verkkoarkkitehtuurin kautta, eriytettyjä fyysisiä tilaajayhteyksiä lukuun ottamatta, ja siirtopalvelusta määriteltyihin luovutuspisteisiin ja joka sisältää yksittäiset verkkoelementit, tietyt verkkotoiminnot ja tietotekniset liitännäisjärjestelmät; [tark. 96]

12)  'laatuvarmistetulla liityntätuotteella' IP-verkkojen yhdysliikennepisteessä (IP exchange) tarjottavaa tuotetta, jonka avulla asiakkaat voivat luoda IP-viestintäyhteyden yhteenliittämispisteen ja yhden tai useamman kiinteän verkon liityntäpisteen välillä ja joka mahdollistaa päästä päähän ulottuvan suorituskyvyn määritellyllä tasolla tiettyjen palvelujen tarjoamiseksi loppukäyttäjille perustuen tiettyyn ja taattuun palvelunlaatuun tiettyjen parametrien pohjalta (assured service quality, ASQ); [tark. 97]

12 a)  'verkon neutraaliudella' periaatetta, jonka mukaan kaikkea internet-liikennettä kohdellaan yhdenvertaisesti, syrjimättä, rajoituksitta ja häiriöittä riippumatta lähettäjästä, vastaanottajasta, tyypistä, sisällöstä, laitteesta, palvelusta tai sovelluksesta; [tarkistukset 234 ja 241]

13)  'kaukoviestinnällä' puhe- tai viestipalveluja, jotka ulottuvat paikalliskeskusalueen ja alueellisen maksuvyöhykkeen ulkopuolelle, mikä määräytyy kansalliseen numerointisuunnitelmaan sisältyvän suuntanumeron perusteella; [tark. 98]

14)  'internet-liityntäpalvelulla' yleisesti saatavilla olevaa sähköistä viestintäpalvelua, joka tarjoaa yhteyden internetiin verkon neutraaliuden periaatteen mukaisesti ja sitä kautta käytännöllisesti katsoen kaikkiin internetiin liitettyihin internetin päätepisteisiin riippumatta käytetystä verkkoteknologiasta tai päätelaitteista;

15)  'erikoistuneella palvelulla' sähköistä viestintäpalvelua tai mitä tahansa muuta palvelua, jonka avulla voidaan käyttää joka on optimoitu tiettyjä sisältöjä, sovelluksia tai palveluja taikka näiden yhdistelmiä varten, joka tarjotaan loogisesti selvästi erotettavalla kapasiteetilla ja jonka teknisiä ominaisuuksia valvotaan päästä päähän tai jonka avulla voidaan lähettää dataa määrätylle määrälle osapuolia tai päätepisteitä tai vastaanottaa dataa määrätyltä määrältä osapuolia tai päätepisteitä; erikoistunutta palvelua riippuvaisena tiukasta käytönvalvonnasta, joka tarjoaa toimintoja, jotka edellyttävät kaikissa vaiheissa parempaa laatua, ja jota ei markkinoida tai käytetä laajalti jota ei voida käyttää internet-liityntäpalvelua korvaavana palveluna; [tarkistukset 235 ja 242]

16)  'vastaanottavalla yleisen sähköisen viestinnän tarjoajalla' yleisen sähköisen viestinnän tarjoajaa, jolle puhelinnumero tai palvelu siirretään; [tark. 101]

17)  'siirtävällä yleisen sähköisen viestinnän tarjoajalla' yleisen sähköisen viestinnän tarjoajaa, jolta puhelinnumero tai palvelu siirretään. [tark. 102]

II LUKU

EU-VALTUUTUS

3 artikla

Vapaus tarjota sähköistä viestintää koko unionissa

1.  Eurooppalaisella Kaikilla sähköisen viestinnän tarjoajalla tarjoajilla on oikeus tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koko unionissa ja käyttää näiden verkkojen ja palvelujen tarjoamiseen liittyviä oikeuksia jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa se toimii, EU-valtuutuksen nojalla ainoana edellytyksenä 4 artiklassa säädettyjen ilmoitusvaatimusten noudattaminen. [tark. 103]

2.  Eurooppalaiseen sähköisen viestinnän tarjoajaan sovelletaan kulloisessakin jäsenvaltiossa sovellettavia sääntöjä ja edellytyksiä unionin oikeuden mukaisesti, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä ja sanotun rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 531/2012 soveltamista. [tark. 104]

3.  Poiketen siitä, mitä direktiivin 2002/20/EY 12 artiklassa säädetään, eurooppalaiselle sähköisen viestinnän tarjoajalle voidaan asettaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa sovellettavia hallinnollisia maksuja ainoastaan, jos sen sähköisten viestintäpalvelujen vuosiliikevaihto on kyseisessä jäsenvaltiossa yli 0,5 prosenttia sähköisen viestinnän koko kansallisesta liikevaihdosta. Näitä maksuja perittäessä otetaan huomioon ainoastaan sähköisten viestintäpalvelujen liikevaihto kyseisessä jäsenvaltiossa. [tark. 105]

4.  Poiketen siitä, mitä direktiivin 2002/22/EY 13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, eurooppalaiselta sähköisen viestinnän tarjoajalta voidaan vaatia rahoitusosuuksia yleispalveluvelvollisuuksien nettokustannusten jakamiseksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa vain, jos sen sähköisten viestintäpalvelujen vuosiliikevaihto on kyseisessä jäsenvaltiossa yli 3 prosenttia sähköisen viestinnän koko kansallisesta liikevaihdosta. Näitä rahoitusosuuksia perittäessä otetaan huomioon ainoastaan liikevaihto kyseisessä jäsenvaltiossa. [tark. 106]

5.  Eurooppalaisella Kansallisten sääntelyviranomaisten on kohdeltava sähköisen viestinnän tarjoajalla on oikeus yhdenvertaiseen kohteluun kansallisten sääntelyviranomaisten taholta eri jäsenvaltioissa objektiivisesti tarjoajia yhdenvertaisesti toisiaan vastaavissa tilanteissa niiden sijoittautumisjäsenvaltiosta riippumatta. [tark. 107]

6.  Jos eurooppalaisen sähköisen viestinnän tarjoajan ja muiden yritysten välille syntyy riitoja, jotka koskevat direktiivien 2002/19/EY, 2002/20/EY, 2002/21/EY ja 2002/22/EY, tämän asetuksen tai asetuksen (EU) N:o 531/2012 nojalla vastaanottavassa jäsenvaltiossa sovellettavia velvollisuuksia, eurooppalainen sähköisen viestinnän tarjoaja voi kuulla kotivaltionsa kansallista sääntelyviranomaista, joka voi antaa lausunnon johdonmukaisten sääntelyllisten käytäntöjen kehittämisen varmistamiseksi. Vastaanottavan kansallisen sääntelyviranomaisen on otettava mahdollisimman tarkoin huomioon kotijäsenvaltion kansallisten sääntelyviranomaisten antama lausunto riitaa ratkaistessaan. [tark. 108]

7.  Eurooppalaisten sähköisen viestinnän tarjoajien, joilla tämän asetuksen voimaantullessa on oikeus tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, on toimitettava 4 artiklassa säädetty ilmoitus viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2016. [tark. 109]

4 artikla

Ilmoitusmenettely eurooppalaisia sähköisen viestinnän tarjoajia varten

1.  Eurooppalaisen sähköisen viestinnän tarjoajan on toimitettava ainoastaan yksi ilmoitus tämän asetuksen mukaisesti kotijäsenvaltionsa kansalliselle sääntelyviranomaiselle ennen toiminnan aloittamista vähintään yhdessä jäsenvaltiossa.

2.  Ilmoituksessa on oltava vakuutus sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen tarjoamisesta tai aikeesta aloittaa niiden tarjoaminen ja sen mukana ainoastaan seuraavat tiedot:

a)  tarjoajan nimi, oikeudellinen asema ja muoto, rekisterinumero, jos tarjoaja on merkitty kaupparekisteriin tai muuhun vastaavaan julkiseen rekisteriin, päätoimipaikan maantieteellinen osoite, yhteyshenkilö, lyhyt kuvaus tarjottavista tai tarjottavaksi aiotuista verkoista tai palveluista sekä kotijäsenvaltion nimi;

b)  vastaanottava(t) jäsenvaltio(t), jo(i)ssa palvelut ja verkot tarjotaan tai aiotaan tarjota suoraan tai tytäryhtiöiden kautta, sekä jälkimmäisessä tapauksessa kaikkien toimintaan osallistuvien tytäryhtiöiden nimi, oikeudellinen asema ja muoto, maantieteellinen osoite, rekisterinumero, jos tarjoaja on merkitty kaupparekisteriin tai muuhun vastaavaan julkiseen rekisteriin vastaanottavassa jäsenvaltiossa, ja yhteyspiste sekä kyseeseen tulevat toiminta-alueet. Jos tytäryritys on kahden tai useamman sellaisen sähköisen viestinnän tarjoajan yhteisessä määräysvallassa, joiden päätoimipaikat ovat eri jäsenvaltioissa, tytäryrityksen on ilmoitettava emoyhtiöiden kotijäsenvaltioista oma kotijäsenvaltionsa tämän asetuksen soveltamiseksi, ja kyseisen kotijäsenvaltion emoyhtiön on ilmoitettava tästä sille vastaavasti.

Ilmoitus on toimitettava kotijäsenvaltion ja vastaanottavien jäsenvaltioiden virallisella kielellä tai virallisilla kielillä.

3.  Kaikista muutoksista 2 kohdan mukaisesti toimitetuissa tiedoissa on ilmoitettava kotijäsenvaltion kansalliselle sääntelyviranomaiselle kuukauden kuluessa muutoksesta. Jos ilmoitettu muutos koskee aikomusta tarjota sähköisiä viestintäverkkoja tai -palveluja sellaisessa vastaanottavassa jäsenvaltiossa, jota aiempi ilmoitus ei kata, eurooppalainen sähköisen viestinnän tarjoaja voi aloittaa toiminnan kyseisessä vastaanottavassa jäsenvaltiossa heti ilmoituksen tehtyään.

4.  Tässä artiklassa säädetyn ilmoitusvelvollisuuden noudattamatta jättäminen on vastoin yhteisiä ehtoja, jota eurooppalaiseen sähköisen viestinnän tarjoajaan sovelletaan kotijäsenvaltiossa.

5.  Kotijäsenvaltion kansallisen sääntelyviranomaisen on toimitettava 2 kohdan mukaisesti vastaanotetut tiedot ja mahdolliset muutokset näissä tiedoissa 3 kohdan mukaisesti kyseisten vastaanottavien jäsenvaltioiden kansallisille sääntelyviranomaisille ja BERECin virastoon viikon kuluessa kyseisten tietojen tai niiden muutosten vastaanottamisesta.

BERECin virasto ylläpitää julkisesti käytettävissä olevaa rekisteriä tämän asetuksen mukaisesti tehdyistä ilmoituksista.

6.  Kotijäsenvaltion kansallisten sääntelyviranomaisten on eurooppalaisen sähköisen viestinnän tarjoajan pyynnöstä annettava direktiivin 2002/20/EY 9 artiklan mukaisesti lausunto, jossa vahvistetaan, että asianomaiseen yritykseen sovelletaan EU-valtuutusta.

7.  Jos yksi tai useampi kansallinen sääntelyviranomainen eri jäsenvaltioissa katsoo, että kotijäsenvaltion nimeäminen 2 kohdan mukaisesti tehdyssä ilmoituksessa tai mahdollinen 3 kohdan mukaisesti ilmoitettu muutos toimitetuissa tiedoissa ei vastaa tai ei enää vastaa yrityksen päätoimipaikkaa tämän asetuksen mukaisesti, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle mainiten syyt, joihin se perustaa arvionsa. Ilmoituksesta on toimitettava tiedoksi jäljennös BERECin virastolle. Komissio, annettuaan kyseiselle eurooppalaiselle sähköisen viestinnän tarjoajalle ja kiistanalaiseksi asetetun kotijäsenvaltion kansalliselle sääntelyviranomaisille mahdollisuuden ilmaista näkemyksensä, tekee päätöksen kyseisen yrityksen kotijäsenvaltion määrittämisestä tämän asetuksen mukaisesti kolmen kuukauden kuluessa sen jälkeen, kun asia on annettu sen ratkaistavaksi. [tark. 110]

5 artikla

EU-valtuutuksen noudattaminen

1.  Kunkin kyseeseen tulevan jäsenvaltion kansallisen sääntelyviranomaisen on seurattava ja varmistettava sen kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, jolla pannaan täytäntöön direktiivin 2002/20/EY 10 artiklassa säädetyt menettelyt, että eurooppalaiset sähköisen viestinnän tarjoajat noudattavat sen alueella sovellettavia sääntöjä ja edellytyksiä 3 artiklan mukaisesti.

2.  Vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen sääntelyviranomaisen on toimitettava kotivaltion kansalliselle sääntelyviranomaiselle asiaankuuluvat tiedot yksittäisistä toimenpiteistä, jotka se on vahvistanut eurooppalaiseen sähköisen viestinnän tarjoajaan liittyen varmistaakseen alueellaan sovellettavien sääntöjen ja edellytysten noudattamisen 3 artiklan mukaisesti. [tark. 111]

6 artikla

Sähköisen viestinnän tarjoamisoikeuksien peruuttaminen toistaiseksi tai kokonaan eurooppalaisilta sähköisen viestinnän tarjoajilta

1.  Ainoastaan kotijäsenvaltion kansallinen sääntelyviranomainen voi peruuttaa eurooppalaiselta sähköisen viestinnän tarjoajalta toistaiseksi tai kokonaan oikeudet tarjota sähköisiä viestintäverkkoja ja palveluja koko unionissa tai osassa sitä noudattaen kansallista lainsäädäntöään, jolla pannaan täytäntöön direktiivin 2002/20/EY 10 artiklan 5 kohta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimenpiteitä jonkin asianomaisen jäsenvaltion myöntämien radiotaajuuksien tai numeroiden käyttöoikeuksien peruuttamiseksi toistaiseksi tai kokonaan ja 3 kohdan mukaisesti hyväksyttyjä väliaikaistoimenpiteitä.

2.  Jos vastaanottavassa jäsenvaltiossa 3 artiklan mukaisesti sovellettavia sääntöjä ja edellytyksiä rikotaan vakavasti tai toistuvasti ja jos vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen sääntelyviranomaisen 5 artiklan mukaisesti sääntöjen ja edellytysten noudattamisen varmistamiseksi vahvistamat toimenpiteet eivät ole olleet tuloksellisia, sen on ilmoitettava tästä kotijäsenvaltion kansalliselle sääntelyviranomaiselle ja pyydettävä sitä toteuttamaan 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet.

3.  Siihen saakka, kunnes kotijäsenvaltion kansallinen sääntelyviranomainen tekee lopullisen päätöksen 2 kohdan mukaisesti esitetystä pyynnöstä, vastaanottavan jäsenvaltion kansallinen sääntelyviranomainen voi toteuttaa kiireellisiä väliaikaistoimenpiteitä direktiivin 2002/20/EY 10 artiklan 6 kohdan täytäntöönpanevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jos sillä on näyttöä sen alueella 3 artiklan mukaisesti sovellettavien sääntöjen ja edellytysten rikkomisesta. Direktiivin 2002/20/EY 10 artiklan 6 kohdassa säädetystä kolmen kuukauden aikarajasta poiketen kyseiset väliaikaistoimenpiteet voivat olla voimassa siihen saakka, kunnes kotijäsenvaltion kansallinen sääntelyviranomainen tekee lopullisen päätöksen.

Komissiolle, BERECille sekä kotijäsenvaltion ja muiden vastaanottavien jäsenvaltioiden kansallisille sääntelyviranomaisille on ilmoitettava hyväksytystä väliaikaistoimenpiteestä ajoissa.

4.  Jos kotijäsenvaltion kansallinen sääntelyviranomainen harkitsee päätöksen tekemistä oikeuksien peruuttamisesta toistaiseksi tai kokonaan eurooppalaiselta sähköisen viestinnän tarjoajalta 1 kohdan mukaisesti joko omasta aloitteestaan tai jonkin vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen sääntelyviranomaisen pyynnöstä, sen on ilmoitettava aikeestaan jokaisen sellaisen vastaanottavan jäsenvaltion kansallisille sääntelyviranomaisille, johon kyseisen päätös vaikuttaa. Vastaanottavan jäsenvaltion kansallisen sääntelyviranomainen voi antaa lausunnon kuukauden kuluessa.

5.  Ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon mahdolliset asianomaisten vastaanottavien jäsenvaltioiden kansallisten sääntelyviranomaisten lausunnot kotijäsenvaltion kansallisen sääntelyviranomaisen on tehtävä lopullinen päätös ja viikon kuluttua sen tekemisestä ilmoitettava se komissiolle, BERECille ja niiden vastaanottavien jäsenvaltioiden kansallisille sääntelyviranomaisille, joihin kyseinen päätös vaikuttaa.

6.  Jos kotijäsenvaltion kansallinen sääntelyviranomainen on päättänyt peruuttaa oikeudet toistaiseksi tai kokonaan eurooppalaiselta sähköisen viestinnän tarjoajalta 1 kohdan mukaisesti, niiden vastaanottavien jäsenvaltioiden kansallisen sääntelyviranomaisen, joita asia koskee, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet estääkseen sen, että eurooppalainen sähköisen viestinnän tarjoaja edelleen tarjoaa niiden alueella palveluja tai verkkoja, joita kyseinen päätös koskee. [tark. 112]

7 artikla

Täytäntöönpanotoimenpiteiden koordinointi

1.  Soveltaessaan 6 artiklaa kotijäsenvaltion kansallisen sääntelyviranomaisen on toteutettava toisessa jäsenvaltiossa tarjottavaan tai toisessa jäsenvaltiossa vahinkoa aiheuttaneeseen sähköiseen viestintäpalveluun tai -verkkoon liittyviä valvonta- tai täytäntöönpanotoimenpiteitä yhtä tinkimättä kuin jos kyseistä sähköistä viestintäpalvelua tai ‑verkkoa olisi tarjottu kotijäsenvaltiossa.

2.  Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella voidaan antaa tiedoksi 5 ja 6 artiklan mukaisesti toteutettaviin toimenpiteisiin liittyvät oikeudelliset asiakirjat. [tark. 113]

III LUKU

EUROOPPALAISET HYÖDYKKEET

1 jakso

Radiotaajuuksien käytön koordinointi sisämarkkinoilla

8 artikla

Soveltamisala ja yleiset säännökset

1.  Tätä jaksoa sovelletaan direktiivin 2002/21/EY, päätöksen N:o 676/2002/EY ja päätöksen N:o 243/2012/EU mukaisesti langatonta laajakaistaviestintää varten yhdenmukaistettuihin radiotaajuuksiin. [tark. 114]

2.  Tämä jakso ei rajoita jäsenvaltioiden oikeutta hyödyntää maksuja, jotka on asetettu radiotaajuusresurssien optimaalisen käytön varmistamiseksi direktiivin 2002/20/EY 13 artiklan mukaisesti, sekä järjestää ja käyttää radiotaajuuksiaan yleistä järjestystä, turvallisuutta ja puolustusta varten tai suojata yleisen edun mukaisia tavoitteita, kuten kulttuurin monimuotoisuutta ja tiedotusvälineiden moniarvoisuutta. [tark. 115]

3.  Käyttäessään tässä jaksossa annettuja valtuuksia komissio ottaa mahdollisimman tarkasti huomioon kaikki komission päätöksellä 2002/622/EY(24) perustetun radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän (RSPG) antamat asiaan liittyvät lausunnot ja mahdollisen sääntelyyn liittyvän parhaan käytännön, kertomuksen tai ohjeet, jotka BEREC on antanut toimivaltaansa kuuluvissa kysymyksissä. [tark. 116]

8 a artikla

Radiotaajuuksien käyttöön liittyvien yksittäisten käyttölupien siirtoon ja vuokraamiseen sekä niiden kestoon liittyvien tiettyjen näkökohtien yhdenmukaistaminen

1.  Päätöksen N:o 243/2012/EU 6 artiklan 8 kohdassa tarkoitettua taajuuskaistaa tai sen osia koskevien oikeuksien siirtoon tai vuokraamiseen sovelletaan seuraavia säännöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2002/21/EY ja kilpailusääntöjen soveltamista yrityksiin:

a)  jäsenvaltioiden on julkistettava kaikkia tällaisia käyttöoikeuksia koskevat tämänhetkiset tiedot yhdenmukaisessa sähköisessä muodossa;

b)  jäsenvaltiot eivät saa kieltäytyä sallimasta siirtoa tai vuokraamista tällaisten käyttöoikeuksien vanhoille haltijoille;

c)  jos tapaukset eivät kuulu b alakohdan alaisuuteen, jäsenvaltiot voivat evätä siirron vain, jos on olemassa selvä riski, että uusi haltija ei pystyisi täyttämään käyttöoikeuden nykyisiä ehtoja;

d)  jos tapaukset eivät kuulu b alakohdan alaisuuteen, jäsenvaltiot eivät voi evätä vuokrausta, jos siirtäjä sitoutuu vastamaan käyttöoikeuden nykyisten ehtojen täyttämisestä.

2.  Hallinnolliset maksut, joita yrityksille asetetaan taajuuskaistan siirtoa tai vuokrausta koskevan hakemuksen käsittelyn yhteydessä, kattavat yhteensä vain hakemuksen käsittelyyn liittyvät hallintokulut ja lisätoimet, kuten uuden käyttöluvan myöntämisen. Tällaisia maksuja on määrättävä puolueettomalla, avoimella ja oikeasuhteisella tavalla, jonka avulla hallinnolliset lisäkustannukset ja liitännäismaksut saadaan mahdollisimman pieniksi. Tämän kohdan mukaisesti määrättäviin maksuihin sovelletaan direktiivin 2002/20/EY 12 artiklan 2 kohtaa.

3.  Kaikki taajuuskaistan käyttöoikeudet myönnetään vähintään 25 vuodeksi ja joka tapauksessa ajaksi, joka on omiaan kannustamaan investointeihin ja kilpailuun ja jolla vältetään taajuuksien alikäyttö tai hamstraaminen. Jäsenvaltiot voivat myöntää käyttöoikeuksia, joiden kestoa ei ole rajoitettu.

4.  Jäsenvaltiot voivat säätää oikeuksien, myös vähimmäiskestoltaan 25 vuoden käyttöoikeuksien, oikeasuhteisesta ja syrjimättömästä peruuttamisesta varmistaakseen taajuuksien tehokkaan käytön myös, mutta ei yksinomaan, taajuuksien hallinnan tarkoituksessa; kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi, toimiluvan rikkomisen vuoksi, taajuuden käytön yhdenmukaiseksi muuttamiseksi ja maksamattomien maksujen vuoksi.

5.  Kaikkien taajuuskaistan käyttöoikeuksien kestoa pidennetään samalla 25 vuoteen niiden myöntämispäivästä, tämän estämättä käyttöoikeuteen ja kestoltaan rajoittamattomiin käyttöoikeuksiin liittyvien muiden ehtojen soveltamista.

6.  Käyttöoikeuksien 25 vuoden vähimmäiskeston käyttöönotto ei saa haitata sääntelijöiden mahdollisuutta antaa väliaikaisia käyttöoikeuksia ja käyttöoikeuksia yhdenmukaistettujen radiotaajuuksien toissijaiseen käyttöön. [tark. 117]

9 artikla

Radiotaajuuksien käyttö langatonta laajakaistaviestintää varten: sääntelyperiaatteet

1.  Radiotaajuuksista vastaavien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on edistettävä sellaisen langattoman viestintäavaruuden luomista, jossa nopean langattoman laajakaistaviestinnän investointi- ja kilpailuedellytykset lähentyvät toisiaan ja joka mahdollistaa yhdennettyjen, yhteentoimivien, avointen ja monta aluetta kattavien verkkojen ja palvelujen suunnittelun ja tarjoamisen sekä mittakaavaedut edistäen sitä kautta innovointia, talouskasvua ja loppukäyttäjien pitkän aikavälin etuja, rajoittamatta yleisen edun mukaisten tavoitteiden turvaamista.

Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on pidättäydyttävä soveltamasta sellaisia menettelyjä tai asettamasta sellaisia ehtoja radiotaajuuksien käytölle, jotka voivat tarpeettomasti estää eurooppalaisia sähköisen viestinnän tarjoajia tarjoamasta yhdennettyjä sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja useissa jäsenvaltiossa tai koko unionissa. Niiden on varmistettava, että tällaisen langattoman viestintäavaruuden kehittäminen ei häiriöitä luomalla tarpeettomasti haittaa nykyisten palvelujen tai sovellusten toimintaa kyseisillä taajuuskaistoilla tai lähitaajuuksilla. [tark. 118]

2.  Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on sovellettava radiotaajuuksien käyttöön mahdollisimman kevyttä valtuutusjärjestelmää puolueettomien, läpinäkyvien, syrjimättömien ja oikeasuhteisten kriteerien perusteella siten, että voidaan maksimoida joustavuus ja tehokkuus radiotaajuuksien käytössä ja edistää keskenään verrannollisia olosuhteita kaikkialla unionissa eurooppalaisten sähköisen viestinnän tarjoajien yhdennettyjä monta aluetta kattavia investointeja ja toimintoja varten. [tark. 119]

3.  Laatiessaan valtuutusehtoja ja -menettelyjä radiotaajuuksien käyttöä varten kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon erityisesti yhdenvertainen objektiivinen, avoin ja syrjimätön kohtelu nykyisten ja potentiaalisten operaattoreiden välillä sekä eurooppalaisten sähköisen viestinnän tarjoajien ja muiden yritysten välillä taajuuksien yhteiskäyttö ja taajuuksien jaettu ja toimiluvista vapautettu käyttö. Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on myös varmistettava nykyisten ja uusien radiotaajuuksien käyttäjien samanaikainen olemassaolo. Tämän vuoksi niiden on toteutettava kattava vaikutustenarviointi sekä kuulemisia siten, että kaikki sidosryhmät voivat osallistua sekä vaikutustenarviointiin että kuulemisiin. [tark. 120]

4.  Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon ja tarvittaessa sovitettava yhteen seuraavat sääntelylliset periaatteet vahvistaessaan valtuutusehtoja ja -menettelyjä radiotaajuuksien käyttöoikeuksia varten, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 kohdan soveltamista:

a)  loppukäyttäjien etujen maksimointi, mukaan lukien langattomien verkkojen ja palvelujen tehokkaista pitkän aikavälin investoinneista ja innovoinnista sekä toimivasta kilpailusta saatava loppukäyttäjien etu;

b)  radiotaajuuksien mahdollisimman tehokkaan käytön ja tuloksellisen hallinnoinnin sekä toimiluvista vapautettujen taajuuksien saatavuuden varmistaminen;

c)  ennakoitavissa olevien ja vertailukelpoisten edellytysten varmistaminen, jotta voidaan mahdollistaa verkkoinvestointien ja -palvelujen suunnittelu pitkän aikavälin verkkoinvestoinnit ja ‑palvelut monta aluetta kattaen sekä mittakaavaetujen saavuttaminen;

d)  asetettavien ehtojen tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden varmistaminen, myös arvioimalla objektiivisesti ja avoimesti, onko perusteltua määrätä lisäehtoja, jotka voivat vaikuttaa tiettyjen operaattoreiden eduksi tai vahingoksi;

e)  nopeiden langattomien laajakaistaverkkojen laajan alueellisen kattavuuden ja niihin liittyvien palvelujen laajan levinneisyyden ja käytön varmistaminen ottaen samalla huomioon yleisen edun sekä taajuuksien yhteiskunnallisen, kulttuurisen ja taloudellisen arvon kokonaisuutena;

e a)  sen varmistaminen, että taajuuksien tehokasta käyttöä koskevaa politiikkaa muutettaessa otetaan aina huomioon muutoksen vaikutukset yleiseen etuun haitallisten häiriöiden ja kustannusten kannalta. [tark. 121]

5.  Harkitessaan, onko radiotaajuuksien käytölle syytä asettaa 10 artiklassa tarkoitettuja erityisehtoja, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on otettava erityisesti huomioon kyseisessä artiklassa säädetyt kriteerit.

5 a.  Kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on taattava, että tiedot lupaehdoista ja radiotaajuuksien käyttöä koskevista menettelyistä ovat saatavilla ja että asianosaiset voivat esittää näkökantansa prosessin aikana. [tark. 122]

10 artikla

Radiotaajuuksien käytön osalta huomioon otettavat asiaankuuluvat kriteerit

1.  Määrittäessään, kuinka paljon ja minkä tyyppisiä radiotaajuuksia osoitetaan tietyssä radiotaajuuksien käyttöoikeuksien myöntämismenettelyssä, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon

a)  saatavilla olevien erilaisten radiotaajuuskaistojen tekniset ominaisuudet sekä kaistojen nykyinen ja kaavailtu käyttö, [tark. 123]

b)  toisiaan täydentävien taajuuskaistojen mahdollinen yhdistäminen samaan menettelyyn ja

c)  radiotaajuuksien käyttöoikeuksista eri jäsenvaltioissa muodostuvien johdonmukaisten kokonaisuuksien merkitys verkkojen tai palvelujen tarjoamiselle koko unionin markkinoilla tai merkittävällä osalla näitä markkinoita.

2.  Määrittäessään, onko täsmennettävä radiotaajuuksien vähimmäis- tai enimmäismäärä, joka määriteltäisiin käyttöoikeuksittain tietyllä taajuuskaistalla tai toisiaan täydentävien taajuuskaistojen yhdistelmällä, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava

a)  mahdollisimman tehokas radiotaajuuksien käyttö 9 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti ottaen huomioon asianomaisen taajuuskaistan tai asianomaisten taajuuskaistojen ominaisuudet sekä nykyinen ja kaavailtu käyttö; [tark. 124]