Hakemisto 
 Edellinen 
 Seuraava 
 Koko teksti 
Menettely : 2014/2690(RSP)
Elinkaari istunnossa
Asiakirjan elinkaari : B7-0365/2014

Käsiteltäväksi jätetyt tekstit :

B7-0365/2014

Keskustelut :

Äänestykset :

PV 17/04/2014 - 9.12
CRE 17/04/2014 - 9.12
Äänestysselitykset

Hyväksytyt tekstit :

P7_TA(2014)0456

Hyväksytyt tekstit
PDF 131kWORD 52k
Torstai 17. huhtikuuta 2014 - Strasbourg
Uskonnonvapaus ja kulttuurinen monimuotoisuus
P7_TA(2014)0456B7-0365/2014

Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. huhtikuuta 2014 EU:n ulkopolitiikasta kulttuuri- ja uskontoerojen leimaamassa maailmassa (2014/2690(RSP))

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 21 artiklan sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–  ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan, erityisesti sen 10 ja 22 artiklan,

–  ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä tehdyn Unescon yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon YK:n päätöslauselmat uskonnon- ja vakaumuksenvapaudesta ja kaikenlaisen uskontoon tai vakaumukseen perustuvan suvaitsemattomuuden ja syrjinnän poistamisesta, etenkin 20. joulukuuta 2012 annetun yleiskokouksen päätöslauselman 2012A/RES/67/179 ja 22. maaliskuuta 2013 annetun ihmisoikeusneuvoston päätöslauselman A/HRC/22/20/L.22,

–  ottaa huomioon 25. kesäkuuta 2012 ulkoasiainneuvostossa hyväksytyn ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategisen kehyksen ja toimintasuunnitelman (11855/2012),

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2008 annetut neuvoston päätelmät kulttuurisen monimuotoisuuden ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistämisestä unionin ja sen jäsenvaltioiden ulkosuhteissa,

–  ottaa huomioon kulttuuria kansainvälistyvässä maailmassa koskevan Euroopan toimintasuunnitelman (COM(2007)0242), jolla pyritään edistämään tietoisuutta kulttuurisesta monimuotoisuudesta ja EU:n arvoista, kansalaisyhteiskuntaa koskevaa vuoropuhelua ja hyvien käytäntöjen vaihtoa,

–  ottaa huomioon 2. helmikuuta 2012 antamansa suositukset neuvostolle johdonmukaisesta politiikasta sellaisia hallintoja kohtaan, joihin EU soveltaa rajoittavia toimenpiteitä(1),

–  ottaa huomioon EU:n ulkoisten toimien kulttuuriulottuvuudesta 12. toukokuuta 2011 antamansa päätöslauselman(2),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 neuvostolle antamansa suosituksen luonnoksesta EU:n suuntaviivoiksi uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämisestä ja suojelemisesta(3) sekä ulkoasiainneuvoston 24. kesäkuuta 2013 hyväksymät EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämisestä ja suojelemisesta,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa(4),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 2 kohdan,

A.  toteaa, että EU perustuu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuihin ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja demokratian periaatteisiin ja sillä on tahto sekä oikeudellinen ja moraalinen velvollisuus edistää ja puolustaa näitä arvoja ulkosuhteissaan kaikkiin muihin maihin nähden;

B.  toteaa, että SEU-sopimuksen 21 artiklan mukaisesti unionin toiminta kansainvälisellä tasolla perustuu demokratian ja oikeusvaltion periaatteisiin, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuuteen ja jakamattomuuteen, ihmisarvon kunnioittamiseen, tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteisiin sekä Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen;

C.  ottaa huomioon, että kulttuurierot ja uskonnolliset erot ovat usein johtaneet ihmisryhmien välisiin konflikteihin ja että johtajat ja hallinnot ovat hyödyntäneet kyseisiä eroja omien päämääriensä tavoittelussa, mikä on kiihdyttänyt konflikteja entisestään;

D.  toteaa, että uskonnollinen monimuotoisuus, joka mahdollistaa osallistamisen, vastavuoroisen kunnioituksen ja erilaisten ajatusmaailmojen ymmärtämisen, on hyvä keino edistää suvaitsevaisuutta ja sovittelua konfliktien jälkeisissä tilanteissa, ja se auttaa edistämään myös ihmisoikeuksia ja demokratiaa;

E.  toteaa, että tällaisena globalisaation aikakautena kansakunnat, valtiot ja sivilisaatiot toimivat aktiivisesti toistensa kanssa ja että taloudellisia ja poliittisia järjestelmiä ohjaavat normit ovat yhä tiiviimmin sidoksissa toisiinsa; toteaa, että normeihin liittyy yhteisiä haasteita, kuten ilmastonmuutos, terrorismi ja köyhyys ja että ne samalla heijastavat kansallista identiteettiä ja kulttuurieroja, joiden asianmukainen ymmärtäminen keskeisellä sijalla suvaitsevaisuuteen perustuvassa kansainvälisessä vuoropuhelussa;

F.  ottaa huomioon, että kaikissa sivilisaatioissa arvostetaan suuresti kansallista kulttuuriperintöä, joka luo pohjan kansalaisten kulttuuriselle identiteetille;

EU:n ulkopolitiikan periaatteet

1.  vahvistaa, että kulttuurisen monimuotoisuuden kunnioittaminen ja erilaisten käsitysten ja uskomusten suvaitseminen sekä toimet kaikenlaisen ekstremismin ja epätasa-arvon torjumiseksi ovat keskeisellä sijalla rakennettaessa rauhanomaista kansainvälistä järjestystä, joka perustuu yleismaailmallisesti jaettuihin demokraattisiin arvoihin;

2.  toistaa uskovansa, että kun unioni suojelee maailmassa omia etujaan, sen on perustettava politiikkansa aina unionin perustana olevien perusarvojen (demokratia, oikeusvaltio, ihmisoikeudet, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus sekä köyhyyden torjuminen) edistämiseen ja muiden maiden kunnioittamiseen;

3.  vaatii, että haavoittuviin ryhmiin, kuten etnisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin, kuuluvien suojelu, naisten oikeuksien ja naisten voimaannuttamisen edistäminen, edustus ja osallistuminen taloudellisiin, poliittisiin ja sosiaalisiin prosesseihin sekä kaikenlaisen sukupuoleen tai sukupuoleen suuntautuneisuuteen perustuvan väkivallan ja syrjinnän torjuminen on otettava EU:n tavoitteisiin ulkosuhteissa;

4.  katsoo, että mahdollisuus saada koulutusta kaikissa muodoissaan erityisesti vaalimalla menneiden tapahtumien muistoa ja historiaa ja edistämällä kulttuurivaihtoa on välttämätöntä pyrittäessä ymmärtämään ja kunnioittamaan uskontoa ja kulttuuriperintöä;

5.  kehottaa EU:ta edistämään keskeisten kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja myös naisten oikeuksia koskevien sopimusten, kaikkien syrjinnän vastaisten sopimusten, keskeisten työntekijöiden oikeuksia koskevien yleissopimusten sekä alueellisten ihmisoikeussopimusten ratifiointia ja täytäntöönpanoa; odottaa, että Euroopan ihmisoikeussopimus ratifioidaan pikaisesti Euroopan unionin tuomioistuimen lopullisen päätöksen jälkeen;

6.  kehottaa EU:ta edistämään kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä tehdyn Unescon yleissopimuksen ratifiointia ja täytäntöönpanoa;

7.  toteaa, että EU:n, joka on jo onnistunut saamaan aikaan konkreettisia tuloksia aiemmilla toimillaan kuolemanrangaistuksen torjumiseksi, on sitouduttava asiaan päättäväisemmin, ja kehottaa toimielimiä ja jäsenvaltioita pitämään yllä ja vahvistamaan poliittista tahtoaan tämän asian suhteen, jotta kuolemanrangaistus saadaan poistettua maailmasta lopullisesti;

8.  katsoo, että oikeusvaltioperiaatteen mukaiset vakaat ja nykyaikaiset demokratiat ovat väline, jonka avulla voidaan edistä rauhaa, kansainvälistä yhteistyötä ja tahtoa ratkoa maailmanlaajuisia ongelmia rakentavalla tavalla; katsoo, että on unionin edun mukaista edistää aktiivisesti poliittista vapautta, suvaitsevaisuutta, avoimuutta, valtion ja uskonnon erottamista sekä demokraattisten elinten kehittämistä kaikkialla maailmassa;

9.  panee erityisesti merkille viimeisten kahden vuosikymmenen aikana tapahtuneen siirtymisen kohti demokratiaa monissa valtioissa koko maailmassa; toteaa arabimaiden äskettäisten tapahtumien ja kansannousujen osoittaneen, että pyrkimys demokratiaan, yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen ihmisarvoon ja yhtäläiseen osallistumiseen on yleismaailmallinen voima, joka on yhteinen erilaisille kulttuurisille ja uskonnollisille taustoille, eikä sitä saa pitää vain länsimaita koskevana kysymyksenä;

10.  katsoo, että autoritaariset hallinnot ja radikaalit valtiosta riippumattomat toimijat ovat toistuvasti käyttäneet kulttuurieroja ja uskonnollisia eroja perusteena räikeille ihmisoikeusrikkomuksille;

11.  vastustaa näkemystä, jonka mukaan kulttuurit ovat pohjimmiltaan muuttumattomia; katsoo, että globalisaatio ja eri kulttuureja ja uskontoja edustavien henkilöiden kasvava vuorovaikutus voivat johtaa yhteisten yleismaailmallisten perusarvojen kehittymiseen ja vahvistumiseen;

12.  muistuttaa, että kunnioittamalla ja puolustamalla pieniä ja vähemmistöön kuuluvia kulttuureja ja edistämällä niiden kykyä ilmaista itseään rauhanomaisesti ja ihmisoikeuksia noudattaen voidaan välttää kulttuurierojen näkeminen vastakkainasetteluna yhteensovittamattomien kiinteiden ryhmien välillä ja voidaan edistää rauhaa ja vakautta;

13.  korostaa, että osallisuutta edistävällä koulutuksella tulisi olla näkyvä asema kehityspolitiikassa, kriisinhallinnassa ja konfliktien jälkeisessä vakauttamisessa;

14.  painottaa, että uskonnonvapauden kunnioittaminen on merkittävä ulkopolitiikan periaate, joka auttaa luomaan kestävämpiä kansainvälisiä suhteita ja edistämään yhteistyötä kansakuntien välillä humaanisuuden, suvaitsevaisuuden ja vastavuoroisen tunnustamisen pohjalta;

15.  tuomitsee fundamentalististen uskonnollisten oppien ajamisen ja levittämisen tavoitteena tiettyjen yhteisöjen oikeuksien heikentäminen tai rikkominen;

16.  on huolissaan suvaitsemattomuuden lisääntymisestä ja tuomitsee voimakkaasti väkivallan, joka on kohdistunut uskonnollisiin yhteisöihin ja esimerkiksi kristittyihin, muslimeihin, juutalaisiin ja bahai-uskonnon harjoittajiin, joilta on monissa maissa evätty perustavat ihmisoikeudet vain heidän uskonsa vuoksi; tuomitsee voimakkaasti erityisesti lukuisat yritykset sulkea tai tuhota kirkkoja, moskeijoita, synagogia, temppeleitä ja muita uskonnonharjoittamispaikkoja kautta maailman;

17.  korostaa kulttuuridiplomatian, kulttuuriyhteistyön ja koulutus- ja kulttuurivaihdon merkitystä niiden arvojen välittämisessä, joihin eurooppalainen kulttuuri perustuu, sekä EU:n ja sen jäsenvaltioiden etujen edistämisessä; painottaa, että EU:n on oltava johdonmukainen maailmanlaajuinen toimija, jonka näkemys ja vastuu kattavat koko maailman;

EU:n rooli YK:n järjestelmässä ja monenvälisillä foorumeilla

18.  toteaa, että YK:n ja etenkin sen turvallisuusneuvoston järjestelmän olisi vastattava paremmin maailmanlaajuisten toimijoiden moninaisuutta;

19.  toteaa kuitenkin, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat onnistuneet löytämään YK:n jäsenvaltioiden kanssa yhteisen perustan vuoropuhelulle ja yhteistyölle, joilla pyritään löytämään kulttuuri- ja uskontoerot ylittäviä yhteisiä ratkaisuja; toteaa myös, että tällaisten ratkaisujen kehittämisen esteenä olevat jännitteet ja umpikujat johtuvat siitä, että valtiot ja konfliktien osapuolet vastustavat tällaisia sopimuksia pikemminkin strategisista syistä kuin moraalisten arvojen ristiriitojen vuoksi;

20.  pitää erilaisten kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua ja keskinäistä ymmärrystä edistävien foorumien koordinointia erittäin tärkeänä; katsoo kuitenkin, että olisi arvioitava tällaisten foorumien tehokkuutta ja harkittava niiden vaikutuksen laajentamista;

21.  antaa arvoa parlamentaariselle diplomatialle ja painottaa kansainvälisten organisaatioiden parlamentaaristen edustajakokousten toimintaa kulttuurien ja uskontojen välisen vuoropuhelun edistämisessä; suhtautuu tältä osin myönteisesti erilaisiin aloitteisiin kuten Välimeren unionin parlamentaarisen edustajakokouksen (maaliskuu 2012, Rabat) suositukseen laatia ”Välimeren arvoja koskeva peruskirja”;

Uskonnollisen vaikutusvallan haasteet kansainvälisessä politiikassa

22.  panee huolestuneena merkille, että terroristiverkostojen unionille ja muulle maailmalle aiheuttaman uhan ohella uskonnolliset ryhmät, jotka käyttävät väkivaltaa vihan ja suvaitsemattomuuden lietsomiseen ja jotka vaikuttavat yhteiskuntiin ja lainsäädäntöön kansalaisten ihmisoikeuksia ja perusvapauksia rajoittavalla tavalla, heikentävät juuri niitä periaatteita, joita unioni edistää ulko- ja kehityspolitiikassaan; toteaa, että tällaiset ryhmät toimivat tiettyjen valtioiden avoimella tai salaisella tuella;

23.  katsoo, että EU:n on tuettava määrätietoisemmin ihmisoikeuksien sekä sosiaalisten ja poliittisten oikeuksien edistämistä kansalaisyhteiskunnassa sekä uskonnollisten opinkappaleiden avoimempaa ja osallistavampaa tulkintaa maissa, joiden hallitukset edistävät tai sallivat uskontoa ja kulttuuria koskevia suvaitsemattomia näkemyksiä;

24.  toteaa, että monissa Euroopan ulkopuolisissa maissa, joissa ehkä sallitaankin erilaisia uskonnollisuuden ilmaisemismuotoja, sekularismi ja ateismi ja agnostinen maailmankatsomus kohtaavat kuitenkin usein oikeudellista ja sosiaalista syrjintää; panee merkille, että ateisteihin kohdistuu uhkia, painostusta ja vaaraa ja heille pitäisi antaa EU:n ohjelmissa ja politiikassa samanlaista suojelua kuin uskonnollisille ja muille vähemmistöille; toteaa, että uskonnon- ja omantunnonvapaus sisältävät oikeuden sekä uskonnolliseen vakaumukseen ja uskonnonharjoittamiseen että tällaisen vakaumuksen puuttumiseen samoin kuin oikeuden valita tai edistää uskonnollisia näkemyksiä olennaisena osana ilmaisunvapautta, ja ne sisältävät oikeuden vaihtaa uskoa tai luopua siitä; edellyttää, että kaikki nämä näkökohdat sisällytetään kulttuurien välistä vuoropuhelua koskeviin EU:n aloitteisiin;

25.  ehdottaa että kolmen abrahamilaisen uskonnon (juutalaisuus, kristinusko ja islam) uskonnolliset johtajat aloittavat uskontojen välisen vuoropuhelun ykseyden ja suvaitsevaisuuden hengessä niiden kaikkia omia, erilaisia ja järjestäytyneitä ilmenemismuotoja kohtaan;

EU:n politiikan uskottavuus, johdonmukaisuus ja yhtenäisyys

26.  katsoo, että EU:n toiminnan tehokkuus perustuu toiminnan esimerkillisyyteen sekä sisäisten ja ulkoisten toimien yhtenäisyyteen;

27.  kehottaa kaikkia jäsenvaltioita kumoamaan kaikki voimassa olevat lait, jotka ovat ristiriidassa perustavanlaatuisen uskonnon- ja omantunnonvapauden sekä ilmaisunvapauden kanssa;

28.  pitää tärkeänä, että EU toteuttaa ulkoisissa toimissaan toimenpiteitä, joilla edistetään ilmaisunvapauden, uskonnon- ja vakaumuksenvapauden, lehdistönvapauden sekä tiedotusvälineiden vapauden ja uuden tietotekniikan käyttöä koskevan vapauden kunnioittamista, sekä suojaa ja edistää aktiivisesti ihmisten digitaalisia vapauksia;

29.  vaatii EU:n yhtenäistä ihmisoikeuspolitiikkaa, joka perustuu yhteisiin perusnormeihin ja rakentavaan tulospainotteiseen lähestymistapaan; korostaa, että kohdatessaan ihmisoikeusloukkauksia EU:n on hyödynnettävä kaikkia käytössään olevia välineitä ja myös seuraamuksia;

30.  vahvistaa uudelleen kannattavansa sitä, että kaikkiin EU:n kolmansien maiden kanssa tekemiin sopimuksiin sisällytetään vastavuoroisia ehtoja sekä poliittisia lausekkeita, jotka koskevat ihmisoikeuksia ja demokratiaa ja joilla vahvistetaan yhteisesti kummankin osapuolen sitoutuminen näihin arvoihin riippumatta ihmisarvojen suojelun tasosta kyseisessä maassa, ja että sopimuksiin sisällytetään asianmukaiset takuut, joilla varmistetaan, ettei kumpikaan osapuoli pysty käyttämään keskeyttämismekanismia väärin;

Suositukset Euroopan ulkosuhdehallinnolle ja komissiolle

31.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja EU:n eri puolilla maailmaa sijaitsevia edustustoja tiivistämään kolmansien maiden ja alueellisten järjestöjen kanssa käytävää kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua;

32.  odottaa, että EU:n edustajat tekevät poliittisissa lausunnoissaan selväksi, että minkä tahansa uskonnon tai vakaumuksen suvaitsematon tulkinta tavalla, joka sallii väkivallan ja tukahduttavat toimet muiden uskonsuuntien kannattajia kohtaan, ei sovi yhteen EU:n arvojen ja yleismaailmallisten ihmisoikeuksien kanssa, ja tällaisia tulkintoja on vastustettava samalla tavoin kuin mitä tahansa alistavaa poliittista järjestelmää;

33.  kehottaa EU:ta tekemään kulttuurista entistä tärkeämmän osan eri puolilta maailmaa olevien kumppanimaiden ja -alueiden kanssa käytävää poliittista vuoropuhelua edistämällä kulttuurivaihtoa sekä integroimalla kulttuuri säännönmukaisesti kehitysohjelmiin ja ‑hankkeisiin; korostaa tässä yhteydessä tarvetta tehostaa komission sisäisiä toimia eri pääosastoissa, jotka keskittyvät ulkosuhteisiin (ulkopolitiikka, laajentuminen, kauppa, kehitysyhteistyö), koulutukseen ja kulttuuriin sekä digitaaliseen ohjelmaan;

34.  korostaa, että on tärkeää tarjota EU:n henkilöstölle asianmukaista tähän liittyvää koulutusta, ja painottaa monien järjestöjen, kuten Anna Lindh -säätiön ja Wienissä sijaitsevan kuningas Abdullah ibn Abdilazizin nimeä kantavan kansainvälisen vuoropuhelua edistävän keskuksen, tärkeää työtä;

35.  toteaa, että internetillä ja viestintäteknologioilla on erittäin tärkeä tehtävä edistettäessä ilmaisunvapautta, moniarvoisuutta, tietojen vaihtoa, koulutusta, ihmisoikeuksia, kehitystä, kokoontumisvapautta, demokratiaa sekä kulttuurien ja uskontojen välistä vuorovaikutusta ja osallisuutta, mikä edistää suvaitsevaisuutta ja ymmärrystä; kehottaa siksi komissiota panemaan täytäntöön digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa esitetyt suositukset;

36.  korostaa uusien teknologioiden tarjoamia erilaisia mahdollisuuksia edistää kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua ja EU:n periaatteita ja arvoja; kannustaa kaikkien EU:n edustustojen päälliköitä hyödyntämään täysimääräisesti digitaalisia diplomatiavälineitä olemalla aktiivisesti ja jatkuvasti läsnä sosiaalisessa mediassa; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa tutkimaan uusien virtuaalisten ohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia;

o
o   o

37.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle sekä jäsenvaltioiden hallituksille.

(1)EUVL C 239 E, 20.8.2013, s .11.
(2)EUVL C 377 E, 7.12.2012, s. 135.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0279.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0470.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö