Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. heinäkuuta 2014 Irakin tilanteesta (2014/2716(RSP))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Irakista ja erityisesti 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Irakin tilanteesta(1),
– ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja 17. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n ja Irakin välisestä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta(2),
– ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston päätelmät Irakista ja erityisesti 23. kesäkuuta 2014 annetut päätelmät,
– ottaa huomioon YK:n pääsihteerin julkilausumat Irakista,
– ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,
– ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuolena Irak on,
– ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2013 hyväksytyt EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi,
– ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausumat Irakista,
– ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Saudi-Arabiasta, sen suhteista EU:n kanssa ja roolista Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa(3), 24. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin suhteista Persianlahden yhteistyöneuvostoon(4) ja 3. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n Iranin-strategiasta(5),
– ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,
A. katsoo, että Irakilla on vieläkin vakavia poliittisia, turvallisuutta koskevia ja sosiaalis-taloudellisia haasteita ja että maan poliittinen kenttä on äärimmäisen pirstaleinen ja sen rasitteena ovat väkivalta ja eri ryhmittymien väliset erimielisyydet, mikä vahingoittaa vakavasti Irakin kansan oikeutettuja pyrkimyksiä rauhaan, vaurauteen ja aitoon demokratiakehitykseen; ottaa huomioon, että Irakia koettelee vakavin väkivallan aalto sitten vuoden 2008;
B. ottaa huomioon, että al-Qaidasta irtautunut Islamilainen valtio -jihadistiryhmä (IS-ryhmä) – aiemmin Irakin ja Levantin islamilainen valtio -ryhmä (ISIL) – on vallannut alueita Luoteis-Irakista ja muun muassa Irakin toiseksi suurimman kaupungin Mosulin, mikä on johtanut Irakin kansalaisten pikateloituksiin, ankarasti tulkitun šaria-lain täytäntöönpanoon, šiiojen, sufien, sunnien ja kristittyjen uskonnonharjoituspaikkojen ja pyhäkköjen tuhoamiseen sekä muihin siviiliväestöön kohdistuneisiin raakuuksiin;
C. ottaa huomioon, että Irakin ja Syyrian välisen rajan hälveneminen on antanut IS-ryhmälle mahdollisuuden vahvistaa asemiaan kummassakin maassa; toteaa, että eräät vallitsevaan tilanteeseen pettyneet sunnit ja entiset baathistit ovat hiljaisesti hyväksyneet IS-ryhmän vahvistumisen; panee merkille 29. kesäkuuta 2014 saadut tiedot, joiden mukaan IS-ryhmä on perustanut ”kalifaatin” tai ”islamilaisen valtion” hallussaan oleville alueille Irakissa ja Syyriassa ja että sen johtaja Abu Bakr al-Baghdadi on julistanut itsensä kalifiksi;
D. toteaa, että IS-ryhmä on varmistanut itselleen huomattavat tulonlähteet ryöstämällä pankkeja ja liikeyrityksiä hallitsemillaan alueilla, ottamalla haltuunsa Syyriassa peräti kuusi öljykenttää, joihin kuuluu Syyrian suurin öljykenttä al-Omar, ja ottamalla vastaan lahjoituksia varakkailta henkilöiltä erityisesti Saudi-Arabiassa, Qatarissa, Kuwaitissa ja Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa;
E. toteaa, että IS-ryhmän vaikutusvallan nopea lisääntyminen on paljastanut Irakin armeijan ja instituutioiden haurauden, joka on seurausta korruptiosta, jakautumisesta ahdasmielisiin ryhmittymiin ja pääministeri Nuri al-Malikin hallituksen harjoittamasta ristiriitoja lietsovasta politiikasta, joka on johtanut sunnien ja muiden vähemmistöjen huomattavaan vieraantumiseen Irakin yhteiskunnasta;
F. huomauttaa, että Kurdistanin aluehallinnon sotilaalliset yksiköt ottivat kesäkuun puolivälissä 2014 hallintaansa Kirkukin monietnisen kaupungin ja liittivät näin Kurdistaniin tämän öljyvaroistaan tunnetun alueen, jonka hallinnasta on kiistelty vuosikymmenten ajan; ottaa huomioon, että Kurdistanin aluehallinto on ilmoittanut aikeistaan järjestää alueen asukkaiden keskuudessa kansanäänestys alueen itsenäistymiseksi Irakista;
G. ottaa huomioon, että EU on pannut merkille taakan, joka Kurdistanin alueelle ja sen aluehallinnolle aiheutuu sinne saapuneesta suuresta määrästä maan sisäisiä pakolaisia;
H. toteaa, että Irakissa pidettiin 30. huhtikuuta 2014 parlamenttivaalit, joissa pääministeri Nuri al-Malikin Oikeusvaltio-niminen vaaliliitto sai enemmistöaseman; katsoo, että nykyinen hallitus ei ole kyennyt rakentamaan Irakiin osallistavampaa yhteiskuntaa; huomauttaa, että vaatimukset siitä, että Nuri al-Maliki ei enää pyrkisi kolmannelle kaudelleen pääministeriksi vaan että muodostettaisiin aidosti osallistava hallitus, ovat yltyneet; ottaa huomioon, että šiiojen uskonnollinen johtaja, ajatolla al-Sistani on kehottanut kaikkia Irakin puolueita pääsemään pikaisesti sopimukseen tällaisesta hallituksesta, mutta äskettäin valittu Irakin parlamentti ei ole toistaiseksi päässyt asiassa eteenpäin;
I. ottaa huomioon, että Yhdysvallat, Venäjä ja Iranin islamilainen tasavalta ovat tukeneet Irakin hallitusta; huomauttaa, että Iranin presidentti Hasan Ruhani on ilmaissut halukkuutensa yhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa IS-ryhmän muodostaman uhkan torjumiseksi, kun taas alueella toimivat sunnien aseistautuneet ääriryhmät, kuten IS-ryhmä, ovat viime vuosina saaneet ideologista tukea Saudi-Arabiasta ja tietyistä Persianlahden maista;
J. panee merkille, että satojen ulkomaalaisten taistelijoiden kerrotaan liittyneen taisteluihin IS-ryhmän joukoissa ja että näiden joukossa on monia taistelijoita EU:n jäsenvaltioista; toteaa, että kyseisten jäsenvaltioiden hallitukset ovat määritelleet nämä EU:n kansalaiset turvallisuusriskiksi;
K. ottaa huomioon, että YK:n humanitaarisen avun koordinointiyksikön (OCHA) arvion mukaan Irakin pohjois- ja keskiosissa on noin 1,2 miljoonaa maan sisäistä pakolaista ja noin 1,5 miljoonaa humanitaarisen avun tarpeessa olevaa; toteaa, että IS-ryhmän vaikutusvallan lisääntyminen on aiheuttanut humanitaarisen kriisin, joka on pakottanut suuren määrän siviilejä siirtymään pois asuinseuduiltaan; toteaa, että EU on päättänyt lisätä humanitaarista apuaan Irakille viidellä miljoonalla eurolla tarjotakseen perusapua siirtymään joutuneille, mikä nostaa Irakille annettavan humanitaarisen rahoituksen jo 12 miljoonaan euroon vuonna 2014;
L. ottaa huomioon, että Irakin perustuslaissa taataan kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä sekä eri kansallisuusryhmien hallinnolliset ja poliittiset oikeudet sekä oikeus kulttuuriin ja koulutukseen; toteaa Irakin hallituksen olevan vastuussa koko väestön oikeuksien, hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamisesta;
M. ottaa huomioon, että tietojen mukaan IS-ryhmän ja muiden aseistettujen ryhmittymien taistelijat valitsevat Irakissa tarkoituksellisesti kohteikseen naisia ja lapsia, jotka joutuvat siepatuiksi, raiskatuiksi ja pakkoavioliittoon; ottaa huomioon Human Rights Watchin 12. heinäkuuta 2014 päivätyn raportin, jonka mukaan Irakin turvallisuusjoukot ja hallitukseen yhteydessä olevat kapinallisryhmät ovat viimeksi kuluneen kuukauden aikana ilmeisesti teloittaneet laittomasti ainakin 255 vankia kostoksi IS-ryhmän kapinallisten tekemistä tapoista;
N. ottaa huomioon, että historiallisessa assyrialaiskaupungissa Qaraqoshissa (toiselta nimeltään Al-Hamdaniya) jopa 10 000 pääosin kristittyä ihmistä pakeni kodeistaan 25. kesäkuuta 2014, kun kranaatinheittimet ampuivat kaupungin lähistölle; ottaa huomioon, että arvioiden mukaan vähintään puolet Irakin kristityistä on lähtenyt maasta vuoden 2003 jälkeen; ottaa huomioon, että Open Doors International -järjestön mukaan Irakin kristittyjen määrä on vähentynyt huomattavasti: 1990-luvun alussa heitä oli 1,2 miljoonaa ja nyt 330 000–350 000;
1. ilmaisee syvän huolensa Irakin nopeasti heikentyvästä turvallisuustilanteesta; tuomitsee ankarasti IS-ryhmän Irakin kansalaisiin ja Irakin valtioon kohdistamat iskut, jotka ovat johtaneet pikateloituksiin, ankarasti tulkitun šaria-lain täytäntöönpanoon, uskonnonharjoituspaikkojen sekä alueen historiallisen, kulttuurisen ja taiteellisen perinnön tuhoamiseen ja muihin julmuuksiin; varoittaa, että IS-ryhmän äärimmäiset šiiojen ja kristittyjen vastaiset näkemykset lisäävät huomattavasti riskiä eri ryhmittymien välisistä laajamittaisista tapoista, jos IS-ryhmän annetaan pitää hallussaan valtaamansa alue ja levittäytyä laajemmalle;
2. tuomitsee ankarasti siviilikohteisiin, kuten sairaaloihin, kouluihin ja uskonnonharjoituspaikkoihin, suunnatut iskut sekä teloitusten ja seksuaalisen väkivallan käytön tässä konfliktissa; korostaa, että näihin tekoihin syyllistyneitä ei saa jättää rankaisematta; on erittäin huolestunut humanitaarisesta kriisistä ja siviilien joukkopaosta asuinseuduiltaan;
3. tukee Irakin viranomaisia taistelussa IS-ryhmän harjoittamaa terrorismia ja muita aseistettuja ryhmittymiä tai terroristiryhmiä vastaan mutta korostaa, että turvallisuustoimet on yhdistettävä kestävään poliittiseen ratkaisuun, jossa Irakin kaikki yhteiskuntaryhmät ja heidän oikeutetut huolenaiheensa otetaan huomioon; tähdentää myös, että terrorismin torjunnassa on kunnioitettava ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta; kehottaa Irakin turvallisuusjoukkoja noudattamaan toiminnassaan kansainvälistä oikeutta ja kansallisia lakeja sekä kunnioittamaan Irakin sitoutumista ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin; kehottaa Irakin hallitusta ja kaikkia poliittisia johtajia ryhtymään tarvittaviin toimiin turvallisuuden ja suojelun ulottamiseksi Irakin koko väestöön ja erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin ja uskonnollisiin yhteisöihin;
4. torjuu varauksetta IS-ryhmän johtajien ilmoituksen, että se on perustanut kalifaatin nyt hallussaan pitämille alueille, eikä pidä sitä perusteltuna; torjuu ajatuksen, että kansainvälisesti tunnustettuja rajoja muutettaisiin yksipuolisesti voimakeinoin, ja toteaa samalla, että IS-ryhmän hallussa olevien alueiden asukkaiden perusoikeuksia ja ‑vapauksia on kunnioitettava;
5. korostaa, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa 1267 (1999) ja 1989 (2011) vahvistettu aseidenvientikielto ja varojen jäädyttäminen koskevat IS-ryhmää, ja painottaa, että on tärkeää panna kyseiset toimenpiteet nopeasti ja tehokkaasti täytäntöön;
6. katsoo, että Irakissa 30. huhtikuuta 2014 pidetyt parlamenttivaalit tarjoavat tilaisuuden muodostaa aidosti edustava hallitus, jolla on osallistava toimintaohjelma; on tyytyväinen siihen, että Irakin parlamenttiin valittiin uusi puhemies 15. heinäkuuta 2014; kehottaa kaikkia poliittisia johtajia ja erityisesti pääministeri Nuri al-Malikia varmistamaan, että maahan muodostetaan pikaisesti osallistava hallitus; korostaa, että tällaisen hallituksen olisi heijastettava asianmukaisesti Irakin yhteiskunnan poliittista, uskonnollista ja etnistä monimuotoisuutta, jotta voidaan lopettaa verenvuodatus ja estää maan pirstaloituminen;
7. kehottaa kaikkia alueen toimijoita osallistumaan pyrkimyksiin turvallisuuden ja vakauden edistämiseksi Irakissa ja erityisesti rohkaisemaan Irakin hallitusta, jotta se loisi yhteyden sunnivähemmistöön ja järjestäisi armeijan uudelleen osallistavalla ja puolueettomalla tavalla, jossa ei suosittaisi tiettyjä ryhmittymiä;
8. kehottaa kaikkia alueen toimijoita tekemään kaikkensa estääkseen kaikenlaisen virallisten tai yksityisten elinten toiminnan ääri-islamilaisten ideologioiden levittämiseksi sanoin ja teoin; kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja erityisesti EU:ta edistämään alueellista vuoropuhelua Lähi-idän ongelmista ja ottamaan siihen mukaan kaikki merkittävät osapuolet, etenkin Iranin ja Saudi-Arabian;
9. painottaa, että EU:n olisi laadittava aluetta koskeva kattava toimintamalli, ja toteaa erityisesti, että Iran, Saudi-Arabia ja muut Persianlahden maat on otettava mukaan olennaisina toimijoina kaikkiin pyrkimyksiin jännitteiden lievittämiseksi Syyriassa ja Irakissa;
10. tähdentää, että myös nykyisen kriisin aikana on kunnioitettava ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, erityisesti sanan- ja lehdistönvapautta sekä digitaalista vapautta;
11. panee merkille Kurdistanin aluehallinnon ilmoituksen itsenäisyyttä koskevasta kansanäänestyksestä; vetoaa kuitenkin Irakin Kurdistanin parlamenttiin ja alueen presidenttiin Masud Barzaniin, jotta prosessi olisi osallistava ja siinä kunnioitettaisiin maakunnassa elävien muiden vähemmistöjen kuin kurdien oikeuksia;
12. on huolissaan siitä, että IS-ryhmän kapinallisten joukkoihin kerrotaan liittyneen satoja ulkomaalaisia taistelijoita, joiden joukossa on myös EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia; kehottaa lisäksi kansainväliseen yhteistyöhön, jotta voidaan ryhtyä asianmukaisiin oikeudellisiin toimiin terroritekoihin osallistumisesta epäiltyjä henkilöitä vastaan;
13. pitää myönteisenä, että EU päätti 19. kesäkuuta 2014 lisätä humanitaarista apuaan Irakille viidellä miljoonalla eurolla tarjotakseen perusapua siirtymään joutuneille, mikä nostaa Irakille annettavan humanitaarisen rahoituksen jo 12 miljoonaan euroon vuonna 2014;
14. vahvistaa EU:n olevan sitoutunut lujittamaan suhteitaan Irakiin, muun muassa panemalla täytäntöön EU:n ja Irakin välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen; kehottaa neuvostoa jatkamaan Irakin avustamista demokratian, ihmisoikeuksien, hyvän hallinnon ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisessä ja hyödyntämään tässä myös EUJUST LEX-IRAQ ‑operaation saavutuksia ja sen yhteydessä saatuja kokemuksia; tukee myös UNAMIn ja YK:n pääsihteerin Irakista vastaavan erityisedustajan pyrkimyksiä avustaa Irakin hallitusta sen demokraattisten instituutioiden ja prosessien lujittamisessa, oikeusvaltioperiaatteen edistämisessä, alueellisen vuoropuhelun helpottamisessa, peruspalvelujen tarjoamisen parantamisessa ja ihmisoikeuksien suojelun varmistamisessa;
15. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Irakin hallitukselle ja edustajien neuvostolle, Kurdistanin aluehallinnolle, YK:n pääsihteerille ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.