Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) Rooman perussäännön ja erityisesti sen 5 artiklan, jossa käsitellään hyökkäysrikosta yhtenä ICC:n tuomiovallan piiriin kuuluvana keskeisenä rikoksena,

–  ottaa huomioon Rooman perussääntöön tehdyt Kampalan tarkistukset, jotka hyväksyttiin vuonna 2010 Kampalassa, Ugandassa järjestetyssä tarkistuskonferenssissa, ja ottaa erityisesti huomioon hyökkäysrikosta koskevan päätöslauselman RC/Res. 6,

–  ottaa huomioon neuvoston päätöksen 2011/168/YUTP ja siinä olevan viittauksen Kampalan tarkistuksiin,

–  ottaa huomioon neuvoston päätöksen 2011/168/YUTP mukaisesti 12. heinäkuuta 2011 hyväksytyn tarkistetun toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Kampalassa, Ugandassa pidettävästä kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön tarkistuskonferenssista(1),

–  ottaa huomioon 17. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n tuesta Kansainväliselle rikostuomioistuimelle: vastaukset haasteisiin ja ongelmien ratkaiseminen(2),

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa maailman ihmisoikeuksia koskevista vuosikertomuksista ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla, mukaan luettuina vaikutukset EU:n strategiseen ihmisoikeuspolitiikkaan,

–  ottaa huomioon ICC:n YK:lle laatiman yhdeksännen raportin, joka koskee vuosia 2012 ja 2013,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston huhtikuussa 2014 pitämän 25. istunnon tulokset,

–  ottaa huomioon Latinalaisen Amerikan parlamentin yleiskokouksen 19. ja 20. lokakuuta 2013 hyväksymän päätöslauselman Kansainvälisen rikostuomioistuimen edistämisestä ja Kampalan tarkistusten ratifioimisesta (AO/2013/07XXIX),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön sopimusvaltioiden kokouksen 27. marraskuuta 2013 hyväksymän päätöslauselman Kansainvälisen rikostuomioistuimen ja sen sopimusvaltioiden kokouksen vahvistamisesta (ICC-ASP/12/Res.8); toteaa, että siihen sisältyy tuleville sopimusvaltioille osoitettu kehotus hyväksyä tarkistettu perussääntö, kaikille sopimusvaltioille osoitettu kehotus harkita tarkistusten ratifioimista sekä eräiden sopimusvaltioiden hiljattain suorittaman tarkistusten ratifioinnin tunnustaminen,

–  ottaa huomioon Rooman perussäännön Kampalan tarkistusten ratifioinnin ja täytäntöönpanon sisällyttämisen Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsikirjaan, jonka Liechtensteinin ruhtinaskunnan pysyvä Yhdistyneiden kansakuntien edustusto, Global Institute for the Prevention of Aggression -instituutti ja Princetonin yliopiston Liechtenstein Institute on Self-Determination -laitos ovat laatineet,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön allekirjoittamisen vuosipäivän 17. heinäkuuta, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen, että rikoksiin ihmisyyttä vastaan, sotarikoksiin ja kansanmurhaan syyllistyneet saadaan aikaisempaa paremmin vastuuseen teoistaan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat olleet Kansainvälisen rikostuomioistuimen vankkumattomia liittolaisia sen perustamisesta lähtien ja ovat tukeneet sitä taloudellisesti, poliittisesti, logistisesti ja diplomatian keinoin sekä edistäneet Rooman perussäännön yleismaailmallista luonnetta ja puolustaneet sen koskemattomuutta tuomioistuimen riippumattomuuden lujittamiseksi;

B.  toteaa ilmoittaneensa 17. marraskuuta 2011(3), että se pitää Rooman perussääntöön tehtävien Kampalan tarkistusten, mukaan lukien hyökkäysrikosta koskevien tarkistusten, hyväksymistä myönteisenä, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan ne ja sisällyttämään ne osaksi kansallista lainsäädäntöään;

C.  toteaa antaneensa 18. huhtikuuta 2012 päätöslauselman(4), jossa kehotettiin neuvostoa ja komissiota käyttämään kansainvälistä vaikutusvaltaansa Rooman perussäännön yleismaailmallisuuden varmistamiseksi ja lujittamiseksi ja pyrkimään kansainvälisen oikeuden vastaisen hyökkäyksen tunnusmerkistön kansainvälisesti hyväksyttyyn määritelmään;

D.  toteaa, että mikäli vähintään 30 sopimusvaltiota ratifioi hyökkäysrikosta koskevan Rooman perussäännön Kampalan tarkistukset ja sopimusvaltiot tekevät 1. tammikuuta 2017 jälkeen kahden kolmasosan enemmistöllä asiaa koskevan päätöksen, voidaan perustaa kansainvälistä rikosoikeudellista vastuuta koskeva pysyvä järjestelmä, jossa hyökkäysrikos on tehty rangaistavaksi teoksi;

E.  ottaa huomioon, että ICC:n Rooman perussäännön sopimusvaltioina on kaikkiaan 122 maata;

F.  toteaa, että tähän mennessä hyökkäysrikosta koskevan Kampalan tarkistuksen on ratifioinut 14 sopimusvaltiota, joiden joukossa on kahdeksan EU:n jäsenvaltiota (Belgia, Kroatia, Kypros, Viro, Saksa, Luxemburg, Slovakia ja Slovenia); toteaa, että tällä haavaa ainakin 35 sopimusvaltiota pyrkii aktiivisesti ratifioimaan hyökkäysrikosta koskevat Kampalan tarkistukset ja eräät muut ovat antaneet ratifioimista koskevia sitoumuksia;

G.  toteaa, että Liechtenstein ratifioi 8. toukokuuta 2012 ensimmäisenä maana sekä hyökkäysrikosta koskevat tarkistukset että 8 artiklaa (sotarikokset) koskevat tarkistukset, jotka oli hyväksytty Ugandan Kampalassa vuonna 2010 järjestetyssä ICC:n Rooman perussäännön tarkistuskonferenssissa;

H.  ottaa huomioon, että valtiot, jotka eivät ole Rooman perussäännön sopimusvaltioita, voivat ratifioida perussäännön Kampalan tarkistuksineen ja myötävaikuttaa siten siihen, että hyökkäysrikosta koskeva Kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomiovalta aktivoidaan;

I.  toteaa, että Kampalan tarkistukset ovat täysin Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan mukaiset, sillä niillä kriminalisoidaan ainoastaan laittoman voimankäytön kaikkein vakavimmat muodot, eli ne, jotka ”luonteeltaan, törkeydeltään ja laajuudeltaan” selvästi rikkovat YK:n peruskirjaa;

J.  katsoo, että sisällyttämällä hyökkäysrikos Kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomiovaltaan edistetään oikeusvaltiota kansainvälisesti ja kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, sillä siten hillitään laitonta voimankäyttöä ja myötävaikutetaan ennakoivasti kyseisten rikosten ehkäisemiseen ja kestävän rauhan lujittamiseen;

K.  ottaa huomioon, että molempien Kampalan tarkistusten ratifiointi ja hyökkäysrikosta koskevan Kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomiovallan aktivointi myötävaikuttavat siihen, että tähän rikokseen syyllistyvät eivät enää jää rankaisematta;

L.  ottaa huomioon, että molempien Kampalan tarkistusten ratifiointi ja hyökkäysrikosta koskevan Kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomiovallan aktivointi edistävät ihmisoikeuksien suojelua kriminalisoimalla hyökkäysrikoksen, joka usein on törkeisiin ihmisoikeusrikoksiin ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön vakavaan rikkomiseen johtavan syy-yhteysketjun ensimmäinen lenkki;

M.  toteaa, että kriminalisoimalla hyökkäysrikokset suojellaan myös laittomasti sotaan lähetettyjen ja hyökkäyksen kohteeksi joutuneen valtion taistelijoiden oikeutta elämään ja suljetaan samalla Rooman perussäännön ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden porsaanreikä siltä osin, että tätä nykyä Rooman perussäännöllä ja kansainvälisellä humanitaarisella oikeudella suojellaan ainoastaan siviilejä ja muita ”suojeltujen henkilöiden” ryhmiä;

N.  ottaa huomioon, että hyökkäysrikosta koskevan Kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomiovallan aktivointi vahvistaa Rooman perussäännön yleismaailmallista luonnetta, sillä useat valtiot saattavat haluta ratifioida koko Rooman perussäännön, Kampalan tarkistukset mukaan luettuina, mikä tukee myös niiden kansallisen politiikan tavoitetta estää laittoman voiman käyttö niitä vastaan;

1.  korostaa jälleen antavansa täyden tukensa ICC:n työlle sen auttaessa lopettamaan rankaisemattomuus tapauksissa, joissa tekijät ovat syyllistyneet kansainvälisen yhteisön vakavimpina pitämiin rikoksiin;

2.  kehottaa EU:ta hyväksymään yhteisen kannan hyökkäysrikokseen ja Kampalan tarkistuksiin;

3.  tähdentää Rooman perussäännön yleismaailmallisuuden periaatteen merkitystä ja kehottaa EU:ta toimimaan tienraivaajana hyökkäysrikosta koskevan Kampalan tarkistuksen voimaan saattamisen edistämisessä sekä tukemaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi käynnistettyjä toimia ja kehottaa EU:ta kannustamaan jäsenvaltioitaan ensin ratifioimaan tarkistuksen ja sitten tukemaan myönteisesti Rooman perussäännön sopimusvaltioiden kokouksen kertaluonteista päätöstä aktivoida (kun vaaditut 30 ratifiointia on saavutettu) hyökkäysrikosta koskeva Kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomiovalta;

4.  korostaa, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen tukemista, tarkistetun Rooman perussäännön ratifiointia ja molempien Kampalan tarkistusten ratifiointia on edistettävä aktiivisesti EU:n kaikkien ulkoisten toimien yhteydessä, myös ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan toiminnassa ja EU:n edustustoissa paikan päällä, sekä perussäännön ratifioinnin ja/tai täytäntöönpanon tavoitteekseen asettaneille valtioille annettavan teknisen avun yhteydessä; kehottaa tässä yhteydessä EU:ta ja sen jäsenvaltioita ilmaisemaan uudelleen sitoutumisensa Kansainväliseen rikostuomioistuimeen ja sen tukemiseen – myös rahoituksellisesti;

5.  kehottaa EU:ta sitoutumaan kansanmurhien, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten, sotarikosten ja hyökkäysrikosten torjuntaan; kehottaa EU:ta myös asettamaan vakavista ihmisoikeusrikkomusten rankaisematta jättämisen torjumisen EU:n ja sen jäsenvaltioiden ensisijaiseksi tavoitteeksi ulkoisissa toimissaan; kannustaa korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa tehostamaan toimia, joilla edistetään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden normien täytäntöönpanoa ja noudattamista yleisesti myös valtiosta riippumattomien aseistautuneiden ryhmien tasolla;

6.  kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan kansallisen lainsäädäntönsä nopeasti Kampalan tarkistusten määritelmiin sekä muihin Rooman perussäännön mukaisiin velvoitteisiin, jotta EU:n jäsenvaltiot voivat tutkia rikoksia kansallisesti ja nostaa niitä koskevia syytteitä sekä tehdä yhteistyötä Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallituksille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle sekä Kansainvälisen rikostuomioistuimen presidentille.

(1) EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 78. (2) EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 115. (3) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0507. (4) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0126.