Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Uzbekistanista,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n Keski-Aasian strategian täytäntöönpanon nykytilasta(1),

–  ottaa huomioon Keski-Aasian maiden uutta kumppanuutta koskevan EU:n strategian, jonka Eurooppa-neuvosto hyväksyi kokouksessaan 21. ja 22. kesäkuuta 2007, sekä komission ja neuvoston 24. kesäkuuta 2008 ja 28. kesäkuuta 2010 laatimat yhteiset edistymiskertomukset,

–  ottaa huomioon ulkoasiain neuvoston lokakuussa 2009 ja 2010 hyväksymät päätelmät,

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa(2),

–  ottaa huomioon ulkoasiain neuvoston 12. toukokuuta 2014 hyväksymät sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat,

–  ottaa huomioon 20. marraskuuta 2013 pidetyssä EU:n ja Keski-Aasian maiden ministerikokouksessa annetun ilmoituksen, jonka mukaan EU:n kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä myönnetään Keski-Aasian maille rahoitusta 1 miljardi euroa vuosiksi 2014–2020,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Uzbekistan on tehnyt ihmisoikeuksien suojelua koskevia sitoumuksia, mukaan luettuina kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa vahvistetut oikeudet ilmaisunvapauteen, kokoontumisvapauteen, yhdistymisvapauteen ja uskonnonvapauteen sekä kidutuksen vastaisessa yleissopimuksessa vahvistettu kidutuksen kieltäminen; toteaa, että näistä sitoumuksista on kuitenkin ollut hyvin vähän myönteisiä tuloksia;

B.  ottaa huomioon, että Uzbekistanin viranomaiset ovat vanginneet tuhansia ihmisiä poliittisista syistä voidakseen harjoittaa sortovaltaansa; toteaa, että pidätysten kohteena on ollut ihmisoikeus- ja oppositioaktivisteja, toimittajia, uskonnollisia henkilöitä, taiteilijoita ja muita hallitusta kritisoivia henkilöitä; toteaa, että Toimittajat ilman rajoja ‑järjestö sijoitti Uzbekistanin 166. sijalle 180 maasta vuonna 2014 tehdyssä lehdistön vapautta maailmanlaajuisesti vertailevassa tutkimuksessa ja että Freedom House ‑järjestön luokittelun mukaan Uzbekistan ei ole vapaa maa eivätkä sen lehdistö ja internet ole vapaita; toteaa, että digitaalisia vapauksia rajoitetaan ja loukataan Uzbekistanissa järjestelmällisesti;

C.  ottaa huomioon, että niiden henkilöiden joukossa, jotka on vangittu vain siitä syystä, että he ovat rauhanomaisesti harjoittaneet oikeuttaan ilmaisunvapauteen, on viisitoista tunnettua ihmisoikeusaktivistia(3), viisi toimittajaa(4), neljä rauhanomaisesti toimivaa poliittisen opposition jäsentä(5) ja kolme riippumatonta uskonnollista henkilöä(6); ottaa huomioon, että seitsemän muuta vangittua ovat tunnettuja hallituksen kritisoijia tai 13. toukokuuta 2005 tapahtuneen Andijan verilöylyn todistajia; toteaa, että mainitussa verilöylyssä Uzbekistanin hallituksen joukot ampuivat ja tappoivat satoja pääasiallisesti rauhanomaisesti protestoineita mielenosoittajia(7); toteaa, että monien vangittujen terveydentila on huono, että heitä on kidutettu ja että heidän tuomioitaan on mielivaltaisesti pidennetty vankilassaoloaikana;

D.  toteaa, että kun Uzbekistanin hallitukseen on kohdistunut pitkäaikaista ulkoista painostusta, mukaan luettuina sanktiot, sotilaallisen avun rajoittaminen ja muu sen kansainvälisten kumppanien siihen kohdistama kova julkinen ja erityinen kritiikki, se on vastannut siihen toteuttamalla vähäisiä toimia ihmisoikeuksien parantamiseksi ja muun muassa vapauttanut joitakin poliittisista syistä vangittuja henkilöitä tärkeiden kahdenvälisten huippukokousten tai korkean tason vierailujen edellä;

E.  toteaa, että Uzbekistanin hallitus kieltäytyy edelleen teettämästä riippumatonta tutkimusta Andijanissa vuonna 2005 tapahtuneesta satojen ihmisten joukkomurhasta; toteaa, että yli 200 ihmistä kärsii edelleen Andijanin tapahtumiin liittyvää rangaistustaan, johon heidät tuomittiin suljettujen ovien takana käydyissä oikeudenkäynneissä, joissa tapahtui vakavia oikeudenkäyntimenettelyn loukkauksia ja joissa syytettyjä mahdollisesti kidutettiin tunnustusten saamiseksi; ottaa huomioon, että joihinkin Andijanin joukkomurhaan liittyviin rikoksiin ja kidutukseen sovelletaan tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa;

F.  ottaa huomioon, että neuvosto kumosi vuonna 2009 ja 2010 EU:n sanktiot kannustaakseen Uzbekistanin viranomaisia toteuttamaan merkittäviä lisätoimia oikeusvaltion ja ihmisoikeustilanteen parantamiseksi Uzbekistanissa; ottaa huomioon, että neuvosto totesi lisäksi seuraavansa tiiviisti ja jatkuvasti ihmisoikeustilannetta Uzbekistanissa ja että sen kanssa käytävän vuoropuhelun ja sen kanssa tehtävän yhteistyön merkityksellisyys ja laatu riippuvat Uzbekistanin toteuttamista uudistuksista;

G.  ottaa huomioon, että viimeisimpien raporttien mukaan pakkotyövoiman ja lapsityövoiman käyttö puuvillasadon korjuussa on edelleen yleistä, vaikka Uzbekistanin viranomaiset ovat sitoutuneet panemaan tämän käytännön kuriin; toteaa, että ILO:n 19. marraskuuta 2013 julkaiseman kertomuksen mukaan Uzbekistanin hallitus pakottaa miljoona kansalaista, joista osa on lapsia ja osa aikuisia, korjaamaan puuvillasatoa epäinhimillisissä oloissa ja seuraamuksilla uhaten;

H.  ottaa huomioon, että neuvottelut Uzbekistanin liittymisestä WTO:hon ovat edelleen meneillään ja että EU:n ja Uzbekistanin kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen sisältyy demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamista koskeva selkeä lauseke, jota osapuolet ovat sitoutuneet noudattamaan;

1.  painottaa EU:n ja Uzbekistanin suhteiden sekä poliittisen ja taloudellisen yhteistyön vahvistamisen tärkeyttä mutta korostaa myös, että suhteiden on perustuttava demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien periaatteiden molemminpuoliseen kunnioittamiseen, kuten EU:n ja Uzbekistanin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksessa selvästi määrätään;

2.  kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki poliittisista syistä vangitut henkilöt, joita pidetään vangittuina heidän kansalaisaktiivisuutensa, toimittajan työnsä tai uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi tai siksi, että he ovat rauhanomaisesti ilmaisseet poliittiset mielipiteensä;

3.  korostaa, että kaikkien, joiden väitetään osallistuneen väkivallantekoihin, olisi saatava uusi ja oikeudenmukainen kansainvälisten normien mukainen oikeudenkäynti ja että heille olisi siinä tapauksessa, että heidät todetaan syyllisiksi, määrättävä kansainvälisten normien mukaisia rikosoikeudellisia ja/tai hallinnollisia seuraamuksia;

4.  kehottaa Uzbekistanin viranomaisia olemaan sallimatta kidutusta, lakkauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikenlaiset kidutuksen muodot ja hyväksikäytön vankiloissa sekä pahoinpitelyn tutkintavankeudessa ja rangaistuslaitoksissa muun muassa varmistamalla oikeusavun esteettömän saatavuuden tutkimusten kaikissa vaiheissa, varmistamalla asianmukaisen terveydenhuollon nopean saatavuuden ja ottamalla uudelleen käyttöön vankiloiden riippumattoman valvonnan sekä antamalla kaikkien vankien perheille täydelliset tiedot vangittuna olevan perheenjäsenen olinpaikasta ja terveydentilasta;

5.  vaatii Uzbekistanin viranomaisia tutkimaan kaikkia tapaukset, joissa virkamiesten ja turvallisuuspalvelun tai rangaistuslaitosten henkilöstön väitetään kiduttaneen tai pahoinpidelleen vankeja ja pidätettyjä tai evänneen näiltä oikeuden terveydenhuoltoon, ja saattamaan kyseiset henkilöt vastuuseen teoistaan;

6.  kehottaa Uzbekistania noudattamaan kaikkia kidutuksen vastaisia kansainvälisiä suosituksia, sulkemaan välittömästi Jaslykin vankilan N:o 64/71, suostumaan yhdestätoista YK:n erityismenettelystä esitettyihin pyyntöihin, mukaan luettuna kidutusta käsittelevän YK:n erityisraportoijan pyyntö, saada vierailla Uzbekistanissa ja antamaan Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ja muiden riippumattomien valvojien valvoa esteettömästi ja riippumattomasti vankiloita;

7.  vaatii Uzbekistanin hallitusta lopettamaan käytännön, jossa poliittisista syistä vangittuina pidettyjä, armahdukseen oikeutettuja henkilöitä poistetaan mielivaltaisesti vuosittaisista armahdettavien luetteloista, sekä lopettamaan vankeusrangaistusten mielivaltaisen pidentämisen pienten rikkomusten tai vankilan sääntöjen rikkomisen vuoksi rikoslain 221 artiklan mukaisesti, jossa säädetään ”rangaistuksen ehtojen noudattamatta jättämisestä”;

8.  kehottaa Uzbekistanin viranomaisia kunnioittamaan naisten oikeuksia erityisesti noudattamalla kidutuksen vastaisen YK:n komitean suosituksia;

9.  kehottaa EU:n korkeaa edustajaa, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita panemaan välittömästi alulle strategian, jolla painostetaan Uzbekistania parantamaan konkreettisesti ja mitattavasti ihmisoikeuksia tulevina kuukausina ja vahvistamaan ensi vuonna vietettävän Andijan joukkomurhan kymmenvuotispäivän asiassa edistymisen määräajaksi; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa toimittamaan parlamentille tietoja Uzbekistanin hallinnon edustajista, joiden katsotaan olevan vastuussa Andijanissa suoritetuista rikoksista, mukaan luettuina ne kaksitoista henkilöä, joille EU määräsi sanktioita tästä joukkomurhasta ja joiden sanktiot myöhemmin kumottiin;

10.  korostaa, että konkreettisiin parannuksiin tulisi sisältyä seuraavat EU:n ulkoministerien vuonna 2010 vahvistamat toimet: 1) kaikkien vangittujen ihmisoikeusaktivistien ja omantunnonvankien vapauttaminen, 2) kansalaisjärjestöjen esteettömän toiminnan salliminen Uzbekistanissa, 3) täysimääräisen yhteistyön tekeminen kaikkien YK:n erityisraportoijien kanssa, 4) sananvapauden ja tiedotusvälineiden vapauden takaaminen, 5) lapsityön vastaisten yleissopimusten täytäntöön paneminen käytännössä ja 6) vaalimenettelyjen mukauttaminen kansainvälisiin normeihin;

11.  katsoo, että jos näissä kysymyksissä ei edistytä merkittävästi, EU:n olisi tehtävä aloite ja jätettävä YK:n ihmisoikeusneuvostolle 4 kohdan mukainen päätöslauselma, jotta Uzbekistania varten perustetaan erityinen maakohtainen mekanismi, jolla varmistetaan ihmisoikeusneuvoston suorittama jatkuva ja proaktiivinen osallistuminen valvonnan, julkisten raporttien ja Uzbekistanin ihmisoikeustilanteesta käytävän keskustelun avulla;

12.  toteaa, että ei ole tarpeen toimittaa yhteistyöneuvostolle tilannetietoja tässä erityisen kiireellisessä tapauksessa ja kehottaa EU:ta ja kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen 2 ja 95 artiklan mukaisesti ilmoittamaan Uzbekistanille, että ellei se edisty edellä mainituissa ihmisoikeuskysymyksissä seuraavien kuuden kuukauden aikana, EU soveltaa siihen kohdennettuja rangaistustoimia;

13.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan aseiden vientiä koskevia käytännesääntöjä ja kaksikäyttötuotteiden vientiä koskevia säännöksiä;

14.  kehottaa Uzbekistanin viranomaisia panemaan kaikilta osin täytäntöön parlamentin 15. joulukuuta 2011 antaman päätöslauselman esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Uzbekistanin tasavallan välistä kumppanuutta koskevaan kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen liitettävän, kyseisen sopimuksen muuttamista sen määräysten ulottamiseksi kahdenväliseen tekstiilituotteiden kauppaan, ottaen huomioon kahdenvälisen tekstiilituotteita koskevan sopimuksen voimassaolon päättyminen, koskevan pöytäkirjan tekemisestä(8);

15.  pyytää neuvostoa, komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa toimittamaan parlamentille julkisen arvioinnin EU:n toteuttamista toimista Uzbekistanin painostamiseksi täyttämään EU:n ulkoministerien vuonna 2010 vahvistamat ihmisoikeuskriteerit; pyytää YK:n ihmisoikeusneuvostoa perustamaan valvontamekanismin Uzbekistania varten; kannustaa neuvostoa ja komissiota parantamaan niiden Uzbekistanin hallituksen kanssa käymää ihmisoikeusvuoropuhelua ja odottaa, että Euroopan ulkosuhdehallinto puuttuu päättäväisesti kaikkiin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin marraskuussa pidettävässä EU:n ja Uzbekistanin ihmisoikeusvuoropuhelua koskevassa kokouksessa; kehottaa tekemään näistä kokouksista tulossuuntautuneempia, jotta päästään nykyisestä, erittäin epätyydyttävästä pattitilanteesta;

16.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Uzbekistanin tasavallan presidentille, hallitukselle ja parlamentille, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, neuvostolle, komissiolle, Euroopan neuvostolle, Etyjille ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.

(1) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 91. (2) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0470. (3) Azam Farmonov, Mehriniso Hamdamova, Zulhumor Hamdamova, Isroiljon Kholdorov, Nosim Isakov, Gaybullo Jalilov, Nuriddin Jumaniyazov, Matluba Kamilova, Ganikhon Mamatkhanov, Chuyan Mamatkulov, Zafarjon Rahimov, Yuldash Rasulov, Bobomurod Razzokov, Fahriddin Tillaev ja Akzam Turgunov. (4) Solijon Abdurakhmanov, Muhammad Bekjanov, Gayrat Mikhliboev, Yusuf Ruzimuradov ja Dilmurod Saidov. (5) Murod Juraev, Samandar Kukanov, Kudratbek Rasulov ja Rustam Usmanov. (6) Ruhiddin Fahriddinov, Hayrullo Hamidov ja Akram Yuldashev. (7) Dilorom Abdukodirova, Botirbek Eshkuziev, Bahrom Ibragimov, Davron Kabilov, Erkin Musaev, Davron Tojiev ja Ravshanbek Vafoev. (8) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 195.