Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 17. heinäkuuta 2014 - StrasbourgLopullinen painos
Sudan ja Meriam Yahia Ibrahimin tapaus
 Ilmaisunvapaus ja kokoontumisvapaus Egyptissä
 Nigeria ja Boko Haramin viimeaikaiset hyökkäykset
 Ukrainan tilanne
 Nuorisotyöllisyys
 Irakin tilanne
 Israelin ja Palestiinan välisen väkivallan kärjistyminen
 Hyökkäysrikos

Sudan ja Meriam Yahia Ibrahimin tapaus
PDF 203kWORD 43k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. heinäkuuta 2014 Sudanista – Meriam Yahia Ibrahimin tapaus (2014/2727(RSP))
P8_TA(2014)0006RC-B8-0010/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission puheenjohtajan, Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan ja Euroopan parlamentin puhemiehen 10. kesäkuuta 2014 antaman yhteisen julkilausuman, jonka nämä antoivat yhdessä kyseisenä päivänä järjestettyyn uskonnollisten johtajien korkean tason kokoukseen osallistujien kanssa,

–  ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan, komission varapuheenjohtajan 15. toukokuuta 2014 antaman julkilausuman Sudanissa langetetusta kuolemantuomiosta uskonnosta luopumisen johdosta,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen sekä YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai uskoon perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan,

–  ottaa huomioon vuonna 2010 tehdyn sopimuksen Cotonoun sopimuksen muuttamisesta toisen kerran,

–  ottaa huomioon vuonna 2013 hyväksytyt EU:n suuntaviivat uskonnon- tai vakaumuksenvapaudesta,

–  ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan ensimmäisen pöytäkirjan naisten oikeuksista Afrikassa,

–  ottaa huomioon arabimaiden ihmisoikeusperuskirjan,

–  ottaa huomioon lasten oikeudet,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että isänpuoleiset sukulaiset syyttivät vuoden 2013 loppupuolella Meriam Yahia Ibrahimia, jonka äiti on etiopialainen kristitty ja isä sudanilainen muslimi ja joka on saanut kristillisen kasvatuksen, aviorikoksesta raportoituaan viranomaisille Ibrahimin avioitumisesta kristityn miehen kanssa; ottaa huomioon, että joulukuussa 2013 häntä syytettiin lisäksi uskonnosta luopumisesta;

B.  ottaa huomioon, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin langetti viimeisillään raskaana olleelle Meriam Ibrahimille 12. toukokuuta 2014 sadan ruoskaniskun tuomion aviorikoksesta sekä hirttotuomion uskonnosta luopumisen vuoksi mutta antoi kolme päivää aikaa luopua kristinuskosta; ottaa huomioon, että Meriam Ibrahim tuomittiin noudattaen islamilaista šaria‑lakia, joka on ollut Sudanissa voimassa vuodesta 1983 lähtien ja jonka mukaan uskonnollisesta kääntymisestä tuomitaan kuolemaan; ottaa huomioon, että tuomio vahvistettiin 15. toukokuuta 2014, koska Meriam Ibrahim ei suostunut kääntymään islamilaisuuteen;

C.  ottaa huomioon, että 27. toukokuuta 2014 Meriam Ibrahim synnytti vankilassa tyttölapsen nimeltä Maya; ottaa huomioon, että synnytyksen aikana Meriam Ibrahimin jalkoja pidettiin kahlittuina, mikä vaaransi vakavasti sekä äidin että lapsen terveyden; ottaa huomioon, että tämä on vakava loukkaus naisten ja lasten oikeuksia kohtaan;

D.  ottaa huomioon, että 5. toukokuuta 2014 hänen valituksensa otettiin käsiteltäväksi muutoksenhakutuomioistuimessa;

E.  ottaa huomioon, että Meriam Ibrahim vapautettiin Omdurmanin naisvankilasta 23. kesäkuuta 2014, kun muutoksenhakutuomioistuin oli todennut hänet syyttömäksi molempiin syytöksiin, mutta hänet pidätettiin uudestaan Khartumin lentokentällä perheen ollessa lähdössä Yhdysvaltoihin ja häntä syytettiin yrityksestä lähteä maasta väärennetyillä matkustusasiakirjoilla, jotka oli myönnetty Etelä-Sudanin lähetystössä Khartumissa;

F.  ottaa huomioon, että Meriam Ibrahim vapautettiin jälleen 26. kesäkuuta 2014 ja hän pakeni perheensä kanssa Yhdysvaltojen lähetystöön, ja ottaa huomioon, että parhaillaan neuvotellaan hänen mahdollisuuksistaan lähteä Sudanista, jossa äärimuslimit uhkaavat hänen henkeään;

G.  ottaa huomioon, että mielipiteen-, vakaumuksen- ja uskonnonvapaus kuuluu yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin, joita on suojeltava kaikkialla ja jokaisen ihmisen kohdalla; ottaa huomioon, että Sudan on ratifioinut asiaankuuluvat YK:n ja Afrikan unionin yleissopimukset ja sillä on siten kansainvälinen velvoite suojella ja edistää uskonnon- tai vakaumuksenvapautta, mihin sisältyy oikeus siirtyä jonkin uskontokunnan tai vakaumuksen kannattajaksi, vaihtaa uskontoa tai vakaumusta tai hylätä se omasta vapaasta tahdosta;

H.  ottaa huomioon, että Sudanin tasavalta on ratifioinut Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan, johon sisältyy oikeus elämään sekä kidutuksen ja julman, epäinhimillisen tai alentavan rangaistuksen tai kohtelun kieltäminen, mutta toteaa, että maassa tuomitaan siitä huolimatta usein ihmisiä kuolemaan, ruoskittaviksi, amputoitaviksi tai muulla tavoin ruumiilliseen rangaistukseen;

I.  ottaa huomioon, että Sudanin viranomaiset tuomitsevat kohtuuttomasti naisia ja tyttöjä syyllisiksi huonosti määritettyihin rikoksiin yksityisten ja henkilökohtaisten ratkaisujen vuoksi, joita ei olisi pitänyt missään nimessä edes luokitella rikoksiksi, ja ottaa huomioon, että naisten saamat julmat tuomiot, kuten ruoskinta, ovat kohtuuttomia ja loukkaavat heidän ihmisarvoaan, yksityisyyttään ja tasa-arvoaan;

J.  ottaa huomioon, että Sudan on liittynyt arabimaiden ihmisoikeusperuskirjaan, jonka 27 artiklassa taataan kaikkien uskontokuntien edustajien oikeus harjoittaa uskontoaan;

K.  ottaa huomioon, että Sudanin tasavaltaa sitovat Cotonoun sopimuksen(1) ihmisoikeuslauseke ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus(2);

L.  ottaa huomioon, että vaikka presidentti Omar al-Bashir antoi tammikuussa 2014 kansallista vuoropuhelua koskevan julistuksen, Meriam Ibrahimin pidättäminen ja epäinhimillinen kohtelu kuvaa osuvasti Sudanin viranomaisten huolestuttavia kurinpalautustoimia vähemmistöjä, ihmisoikeusaktivisteja, opiskelijamielenosoittajia, toimittajia, poliittisen opposition edustajia ja oikeuksia puolustavien järjestöjen edustajia vastaan, etenkin niitä, jotka puolustavat naisten oikeuksia ja edistävät nuorten vaikutusmahdollisuuksia;

1.  tuomitsee Meriam Ibrahimin perusteettoman pidätyksen; kehottaa Sudanin hallitusta kumoamaan kaikki lait, jotka edistävät sukupuoleen tai uskontoon perustuvaa syrjintää, ja suojelemaan vähemmistöryhmien uskonnollista identiteettiä;

2.  tähdentää pitävänsä halventavana ja epäinhimillisenä sitä, että raskaana oleva nainen joutuu synnyttämään kahleissa ja fyysisesti sidottuna; vaatii Sudanin viranomaisia varmistamaan, että kaikki raskaana olevat ja vankeudessa synnyttävät naiset saavat asiallista kohtelua ja että äidin ja vastasyntyneen terveydenhoito turvataan;

3.  muistuttaa jälleen, että uskonnon-, omantunnon- ja vakaumuksenvapaus kuuluu yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin, joita on suojeltava kaikkialla ja jokaisen ihmisen kohdalla; tuomitsee jyrkästi kaikki väkivaltaisuudet ja uhkailun, jotka heikentävät oikeutta harjoittaa uskontoa tai olla harjoittamatta uskontoa taikka valita uskonto vapaasti, ja tuomitsee kaikentyyppisen uhkailun, fyysisen voimankäytön tai rikosoikeudelliset rangaistukset, joilla uskovia tai vakaumuksettomia pyritään saamaan luopumaan uskonnostaan tai kääntymään uskontoon; korostaa, että aviorikosta ja uskonnosta luopumista ei saisi lainkaan pitää rikoksina;

4.  ottaa huomioon, että Sudan on ratifioinut asiaankuuluvat YK:n ja Afrikan unionin yleissopimukset ja sillä on siten kansainvälinen velvoite suojella ja edistää uskonnon- tai vakaumuksenvapautta, mihin sisältyy oikeus siirtyä jonkin uskontokunnan tai vakaumuksen kannattajaksi, vaihtaa uskontoa tai vakaumusta tai hylätä se omasta vapaasta tahdosta;

5.  vaatii Sudanin hallitusta – yleismaailmallisten ihmisoikeuksien mukaisesti – kumoamaan säännökset, jotka rankaisevat tai syrjivät ihmisiä näiden uskonnollisen vakaumuksen vuoksi tai siksi, että nämä luopuvat uskonnostaan tai vakaumuksestaan tai yrittävät käännyttää muita, ja toteaa, että tämä koskee erityisesti tapauksia, joissa uskonnosta tai vakaumuksesta luopumisesta, toisinajattelusta tai käännyttämisestä rangaistaan kuolemantuomiolla;

6.  tähdentää, että tällaiset säännökset ovat vuodelta 2005 peräisin olevan Sudanin väliaikaisen perustuslain vastaisia, ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen vastaisia sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen vastaisia, ja vaatii Sudania ratifioimaan kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän toisen valinnaisen pöytäkirjan kuolemanrangaistuksen poistamisesta(3);

7.  kehottaa Sudania keskeyttämään välittömästi kuolemantuomioiden täytäntöönpanon kuolemanrangaistuksen ja myös kaikentyyppisen ruumiillisen rangaistuksen poistamiseksi;

8.  panee huolestuneena merkille, että Sudanissa loukataan jatkuvasti ja toistuvasti naisten oikeuksia, ja pitää valitettavana etenkin Sudanin rikoslain 152 pykälää; vaatii Sudanin viranomaisia allekirjoittamaan ja ratifioimaan asianmukaisesti kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen;

9.  panee huolestuneena merkille, että yleinen ja vakava ongelma Sudanissa on vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin liittyvä rankaisemattomuus, ja katsoo, että esimerkiksi Darfurin konfliktin yhteydessä viranomaiset eivät ole nostaneet syytteitä suurimmassa osassa vakavista rikoksista, mukaan luettuina seksuaalinen väkivalta; kehottaa Sudanin hallitusta tutkimaan ihmisoikeusloukkaustapauksia, murhat, kidutukset ja pidätettyjen pahoinpitelyt sekä raiskaukset ja muu seksuaalinen väkivalta mukaan luettuina, ja asettamaan niihin syyllistyneet syytteeseen;

10.  muistuttaa pitävänsä äärimmäisen tärkeänä uskonnon tai vakaumuksen ja toisaalta valtiovallan erottamista selvästi toisistaan, mikä puolestaan tarkoittaa, että kaikenlainen uskonnollinen puuttuminen julkisiin asioihin on kielletty eikä ketään saa syrjiä uskonnon tai vakaumuksen takia;

11.  kehottaa Sudanin hallitusta liittymään Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan ensimmäiseen pöytäkirjaan naisten oikeuksista Afrikasta sekä Afrikan unionin tuomioistuimen pöytäkirjaan, jotka molemmat on hyväksytty Maputossa, Mosambikissa 11. heinäkuuta 2003;

12.  kehottaa Sudanin hallitusta toteuttamaan kansainvälisen yhteisön tuella kiireellisiä oikeudellisia uudistuksia suojellakseen ihmisten perusoikeuksia ja -vapauksia, varmistaakseen jokaisen ihmisen ihmisoikeuksien suojelun ja puuttuakseen erityisesti naisten, vähemmistöjen ja heikommassa asemassa olevien ryhmien syrjintään;

13.  ilmaisee tukevansa ponnisteluja kattavan neuvotteluratkaisun löytämiseksi Sudanin tilanteeseen ja tukee kansalaisyhteiskunnan ja oppositiopuolueiden pyrkimyksiä edistää rauhanprosessia;

14.  kehottaa EU:ta toimimaan päättäväisesti painostaakseen YK:n ihmisoikeusneuvostoa antamaan syyskuussa 2014 järjestettävässä seuraavassa istunnossaan Sudania koskevan painokkaan päätöslauselman, jossa puututaan maassa tapahtuviin vakaviin ja laajamittaisiin ihmisoikeusloukkauksiin ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden loukkauksiin;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, Sudanin hallitukselle, Afrikan unionille, YK:n pääsihteerille, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille ja yleisafrikkalaiselle parlamentille.

(1)Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välinen Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitettu kumppanuussopimus.
(2)YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 2200A (XXI), 16. joulukuuta 1966.
(3)YK:n yleiskokouksen päätöslauselma 44/128, 15. joulukuuta 1989.


Ilmaisunvapaus ja kokoontumisvapaus Egyptissä
PDF 133kWORD 55k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. heinäkuuta 2014 ilmaisun- ja kokoontumisvapaudesta Egyptissä (2014/2728(RSP))
P8_TA(2014)0007RC-B8-0007/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa ja erityisesti 6. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Egyptin tilanteesta(1),

–  ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa(2),

–  ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaudesta maailmassa(3),

–  ottaa huomioon 23. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikasta: kohti vahvempaa kumppanuutta. Euroopan parlamentin kanta vuoden 2012 määräaikaiskertomuksiin(4),

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2014 hyväksytyt EU:n suuntaviivat, jotka koskevat ilmaisunvapautta internetissä ja muualla,

–  ottaa huomioon EU:n suuntaviivat, jotka koskevat ihmisoikeusaktivisteja,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin julkilausumat Egyptistä ja erityisesti huomautukset, joita hän esitti ulkoasioiden neuvoston 23. kesäkuuta 2014 pitämän kokouksen jälkeen ja jotka koskivat Al Jazeera -kanavan toimittajien saamia tuomioita ja yli 180 ihmisen saamaa kuolemantuomiota Minyassa,

–  ottaa huomioon EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan 29. toukokuuta 2014 antaman alustavan lausunnon Egyptissä pidetyistä presidentinvaaleista,

–  ottaa huomioon tähän vaalitarkkailuvaltuuskuntaan kuuluneen Euroopan parlamentin valtuuskunnan puheenjohtajan 29. toukokuuta 2014 antaman lausunnon Egyptissä pidetyistä presidentinvaaleista,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonin ja YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Navi Pillayn 23. kesäkuuta 2014 antamat julkilausumat useiden toimittajien tuomitsemisesta vankilaan ja useille Muslimiveljeskunnan jäsenille ja kannattajille langetettujen kuolemantuomioiden vahvistamisesta,

–  ottaa huomioon vuonna 2001 tehdyn EU:n ja Egyptin assosiaatiosopimuksen, joka tuli voimaan vuonna 2004 ja jota lujitettiin vuoden 2007 toimintasuunnitelmalla, sekä komission 20. maaliskuuta 2013 antaman erityiskertomuksen kyseisen sopimuksen täytäntöönpanon edistymisestä,

–  ottaa huomioon Egyptissä 14.–15. tammikuuta 2014 pidetyssä kansanäänestyksessä hyväksytyn perustuslain ja erityisesti sen 65, 70, 73, 75 ja 155 artiklan,

–  ottaa huomioon 24. marraskuuta 2013 annetun Egyptin lain N:o 107, joka koskee julkisia kokoontumisia, kulkueita ja rauhanomaisia mielenosoituksia,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka osapuoli Egypti on,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että ilmaisunvapaus ja kokoontumisvapaus ovat demokraattisen ja moniarvoisen yhteiskunnan välttämättömiä tukipilareita; toteaa, että lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaus on erittäin tärkeää demokratialle ja avoimelle yhteiskunnalle; toteaa, että Egyptissä vuonna 2014 hyväksyttyyn perustuslakiin on kirjattu perusvapauksia, muun muassa ilmaisunvapaus ja kokoontumisvapaus;

B.  toteaa, että Egyptissä ilmenee edelleen laajalti perusvapauksien ja ihmisoikeuksien loukkaamista, mikä ilmenee muun muassa siten, että valtion viranomaiset, turvallisuusjoukot ja muut ryhmittymät käyttävät väkivaltaa, yllytystä, vihapuhetta, häirintää, pelottelua ja sensuuria poliittisia vastustajia, rauhanomaisia mielenosoittajia, toimittajia, bloggaajia, ammattiyhdistysväkeä, kansalaisyhteiskunnan puolustajia ja vähemmistöjä kohtaan; toteaa, että yhdistymisvapaus, kokoontumisvapaus ja ilmaisunvapaus ovat pysyneet erityisinä huolenaiheina aina vuodesta 2013 lähtien; toteaa, että Egypti on luokiteltu ei vapaaksi maaksi Freedom House -järjestön laatimassa maailman rauhantilannetta vuonna 2014 käsittelevässä raportissa;

C.  toteaa, että Egyptin hallitus hyökkää toistuvasti ja enenevässä määrin lehdistön ja tiedotusvälineiden vapautta ja digitaalista vapautta vastaan; toteaa, että toimittajia, uutislähetyksiä, sosiaalista mediaa ja internetiä vastaan on hyökätty ja niitä on sensuroitu; toteaa, että Egyptin tiedotusvälineet ovat polarisoituneet hyvin voimakkaasti Mursin kannattajiin ja vastustajiin, mikä puolestaan voimistaa Egyptin yhteiskunnan polarisaatiota; toteaa, että Toimittajat ilman rajoja ‑järjestön mukaan ainakin 65 toimittajaa on pidätetty ja 17 on edelleen vangittuina; toteaa, että Egyptissä on tapettu ainakin kuusi toimittajaa heinäkuun 2013 jälkeen;

D.  toteaa, että 23. kesäkuuta 2014 kaksikymmentä egyptiläistä ja ulkomaista toimittajaa – myös kolme Al Jazeeran toimittajaa, australialainen Peter Greste, kanadalais-egyptiläinen Mohamed Fahmy ja egyptiläinen Baher Mohamed sekä hollantilainen Rena Netjes (poissaolevana) – tuomittiin 7–10 vuodeksi vankeuteen; toteaa, että heitä syytettiin ”uutisten väärentämisestä” ja terroristisoluun kuulumisesta tai sen avustamisesta; toteaa, että toimittajia pidätetään ja leimataan rikollisiksi tai terroristeiksi vain siksi, että he tekevät toimittajan työtään; toteaa, että Rena Netjesiä syytettiin virheellisesti työskentelemisestä Al Jazeeralle;

E.  toteaa lukuisten todistajien kertoneen havainneensa oikeudenkäynneissä räikeitä säännönvastaisuuksia ja osoituksia kyvyttömyydestä; toteaa, että kyseistä oikeudenkäyntiä seurasi kansainvälisiä tarkkailijoita, kuten eräiden EU:n jäsenvaltioiden suurlähetystöjä; toteaa, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Navi Pillay on paheksunut näitä oikeudenkäyntimenettelyjä ja todennut, että niissä vilisi säännönvastaisuuksia ja ne rikkoivat ihmisoikeuksia koskevaa kansainvälistä oikeutta; toteaa, että Egyptin presidentti Abdul Fattah al-Sisi myönsi äskettäin, että kyseisistä tuomioista on koitunut kielteisiä seurauksia ja että hän olisi toivonut syytettyjen pikaista maastakarkotusta sen sijaan, että he olisivat joutuneet oikeudenkäyntiin; toteaa, että tuomioita koskeva muutoksenhakuprosessi saattaa kestää kuukausia;

F.  toteaa, että Egyptin armeijan otettua vallan heinäkuussa 2013 maassa on pidätetty tuhansia mielenosoittajia ja omantunnonsyihin vetoavia henkilöitä; toteaa, että vangitsemiset ja mielivaltaiset pidätykset ovat jatkuneet sen jälkeen, kun al-Sisi valittiin maan presidentiksi toukokuussa 2014; toteaa, että tuomioistuimen 11. kesäkuuta 2014 antamalla päätöksellä vuoden 2011 vallankumouksessa näkyvässä roolissa ollut aktivisti Alla Abdel Fattah ja muita tuomittiin viideksitoista vuodeksi vankeuteen; toteaa, että syytteissä heidän katsottiin rikkoneen lakia numero 107, joka koskee julkisia kokoontumisia, kulkueita, ja rauhanomaisia mielenosoituksia; toteaa, että pidätettyinä on edelleen myös muita näkyviä aktivisteja, kuten Mohamed Adel, Ahmed Douma, Mahienour El-Massry ja Ahmed Maher, sekä tärkeimpiä naisten oikeuksien puolustajia, kuten Yara Sallam ja Sana Seif); toteaa, että kiireellisiä asioita käsittelevä kairolainen tuomioistuin teki 28. huhtikuuta 2014 päätöksen, jonka mukaan huhtikuun 6. päivän nuorisoliike on kiellettävä;

G.  toteaa hallitusten virkamiesten myöntäneen, että tammikuun 2014 jälkeen on pidätetty ainakin 16 000 henkilöä, joista 1 000 on ollut mielenosoittajia, ja että monet pidätetyistä olivat joutuneet ratsiaan, koska he olivat käyttäneet oikeuttaan kokoontumis-, yhdistymis- ja ilmaisunvapauteen tai koska heidän epäiltiin liittyneen Muslimiveljeskuntaan; toteaa, että mielenosoituksissa ja yhteenotoissa on pidätetty myös satoja opiskelijoita;

H.  toteaa, että arvioiden mukaan heinäkuun 2013 jälkeen noin 1 400 mielenosoittajaa on menehtynyt turvallisuusjoukkojen liiallisen tai mielivaltaisen voimankäytön takia; toteaa, että viime vuonna ei ketään turvajoukkojen päällystöön kuuluvaa ole saatettu vastuuseen tällaisista teoista tai muista mielenosoittajiin kohdistuneista väärinkäytöksistä; toteaa, että joulukuussa 2013 perustetun totuuskomission katsotaan yleisesti epäonnistuneen tehtävässään tutkia väkivaltaisuuksia perusteellisesti, uskottavasti ja puolueettomasti;

I.  toteaa, että Egyptin perustuslain 65 artiklan mukaan ajatuksen- ja mielipiteenvapaus on taattu ja jokaisella on oikeus ilmaista mielipiteensä verbaalisesti, kirjallisesti, kuvien avulla taikka muiden ilmaisu- ja julkaisukeinojen avulla; toteaa, että toukokuussa 2014 annetussa Egyptin presidentinvaaleja koskevassa EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan alustavassa lausunnossa todetaan, että vaikka uudessa perustuslaissa on laaja perusoikeuksien luettelo, kyseisten oikeuksien kunnioittaminen ei vastaa perustuslain periaatteita ja että maassa on havaittavissa yleinen ilmaisunvapautta rajoittava ilmapiiri, joka on johtamassa toimittajien itsesensuuriin;

J.  toteaa, että Egyptin perustuslain 73 artiklan mukaan kansalaisilla on oikeus järjestää yleisiä kokouksia, marsseja, mielenosoituksia ja kaikenlaisia rauhanomaisia mielenosoituksia, joissa ei kanneta minkäänlaisia aseita, antamalla asiasta laissa edellytetyn ilmoituksen; toteaa, että saman artiklan mukaan oikeus rauhanomaiseen ja luonteeltaan yksityiseen kokoontumiseen on taattu ilman ennakkoilmoitusta eivätkä turvallisuusjoukot saa osallistua tällaisiin tilaisuuksiin tai seurata tai salakuunnella niitä; toteaa, että marraskuussa 2013 annettu laki N:o 107, joka koskee julkisia kokoontumisia, kulkueita ja rauhanomaisia mielenosoituksia, rajoittaa julkisia tapahtumia ja mielenosoituksia ja antaa turvallisuusjoukoille valtuudet liialliseen voimankäyttöön, ja vaarantaa siten pahasti kokoontumisvapauden toteutumisen;

K.  toteaa, että viime kuukausina on hajotettu rauhanomaisia mielenosoituksia ja monia mielenosoittajia on vangittu ja pidätetty lain N:o 107 nojalla; toteaa, että poliisi hajotti 21. kesäkuuta 2014 Heliopolisissa pidetyn rauhanomaisen marssin, jolla vaadittiin lain N:o 107 kumoamista ja sen nojalla pidätettyjen vapauttamista; toteaa, että poliisi pidätti saman päivänä yli 50 ihmistä kyseisen tapahtuman yhteydessä; toteaa, että näistä yli 20 on edelleen pidätettyinä ja että he joutuvat oikeuteen;

L.  toteaa, että Egyptin perustuslain 75 artiklan mukaan kaikilla kansalaisilla on oikeus muodostaa hallitukseen kuulumattomia yhdistyksiä ja säätiöitä demokratian mukaisesti; toteaa, että Egyptin kansalaisjärjestöt ilmaisivat hiljattain olevansa erittäin huolissaan uusimmasta kyseisiä järjestöjä koskevasta lakiluonnoksesta, joka mahdollistaisi sen, että siviiliryhmät olisivat turvallisuus- ja hallintoelinten täydellisessä valvonnassa ja niiden alistuksessa, ja joka mahdollistaisi ihmisoikeuksien puolustajien rankaisemisen;

M.  toteaa, että Egyptin väliaikaishallinto kielsi syyskuussa 2013 Muslimiveljeskunnan, vangitsi sen johtajat, jäädytti sen varat, vaiensi tiedotusvälineet ja kriminalisoi Muslimiveljeskunnan jäsenyyden; toteaa, että egyptiläinen tuomioistuin vahvisti 21. kesäkuuta 2014 kuolemantuomiot 183:lle Muslimiveljeskunnan jäsenelle ja kannattajalle, jotka oli aiemmin tuomittu joukko-oikeudenkäynnissä; toteaa, että nämä tuomiot ovat viimeisin lenkki siinä syyttämisen ja oikeudenkäyntimenettelyjen ketjussa, jossa vilisee säännönvastaisuuksia ja joka rikkoo kansainvälistä oikeutta;

N.  toteaa, että oikeuslaitoksen viimeaikaiset käytänteet herättävät vakavia epäilyjä oikeusjärjestelmän riippumattomuudesta ja sen kyvystä varmistaa vastuuseen joutuminen; toteaa, että erityisesti nämä kuolemanrangaistukseen johtavat tuomiot saattavat vaarantaa Egyptin mahdollisuudet pitkän aikavälin vakauteen;

O.  toteaa, että Egyptin perustuslain 155 artiklan mukaan tasavallan presidentti voi ministerikabinettia kuultuaan tehdä päätöksen armahduksesta tai tuomion lieventämisestä;

P.  toteaa, että oikeusvaltioperiaate, perusvapaudet ja ihmisoikeudet sekä yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja kansalaisten elintason parantaminen ovat ratkaisevia tekijöitä, kun Egyptissä siirrytään avoimeen, vapaaseen, demokraattiseen ja vauraaseen yhteiskuntaan; katsoo, että riippumattomilla ammattiyhdistyksillä ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioilla on ratkaiseva rooli tässä prosessissa ja että vapaat tiedotusvälineet ovat kaikissa demokratioissa ratkaiseva osa yhteiskuntaa; katsoo Egyptin naisten olevan edelleen erittäin haavoittuvassa asemassa maan nykyisellä poliittisen ja yhteiskunnallisen siirtymän kaudella;

Q.  katsoo tarkistetun Euroopan naapuruuspolitiikan ja etenkin ”enemmällä enemmän” ‑periaatteen nojalla, että EU:n Egyptin kanssa tekemän yhteistyön tason ja laajuuden olisi oltava kannustinperusteista ja siten riippuvaista siitä, miten maa edistyy demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon saralla;

1.  tuomitsee jyrkästi kaikki tapaukset, joissa Egyptin valtion viranomaiset, turvallisuusjoukot ja muut ryhmittymät käyttävät väkivaltaa, yllytystä, vihapuhetta, häirintää, pelottelua tai sensuuria poliittisia vastustajia, mielenosoittajia, toimittajia, bloggaajia, ammattiyhdistysväkeä, naisten oikeuksien puolustajia, kansalaisyhteiskunnan toimijoita ja vähemmistöjä kohtaan, ja vaatii näiden tapausten lopettamista viipymättä; muistuttaa, että Egyptin hallitus on vastuussa kaikkien kansalaisten turvallisuuden varmistamisesta riippumatta näiden poliittisista näkemyksistä, yhteyksistä tai uskontokunnasta; toteaa, että lisäksi maan hallituksen on taattava, että kokoontumis-, yhdistymis- ja ilmaisunvapautta ja lehdistön vapautta voidaan käyttää maassa ilman mielivaltaisia rajoituksia ja sensurointia; kehottaa Egyptin viranomaisia sitoutumaan vuoropuheluun, väkivallattomuuteen sekä osallistavaan hallintotapaan;

2.  ilmaisee olevansa erittäin huolissaan egyptiläisten tuomioistuinten äskettäisistä päätöksistä, joista esimerkkinä voidaan mainita 23. kesäkuuta 2014 annetut pitkät vankeustuomiot kolmelle Al Jazeera -toimittajalle ja 11 muulle henkilölle, jotka tuomittiin poissaolevina, sekä päätös 183 kuolemantuomion vahvistamisesta;

3.  pitää hälyttävänä, että Egyptin tiedotusvälineiden ja kansalaisyhteiskunnan valvontaa on tiukennettu rajusti ja niitä vastaan tehdyt iskut ovat yleistyneet, mikä haittaa niiden mahdollisuuksia toimia vapaasti; tuomitsee sen, että maan omia ja kansainvälisiä toimittajia ja kansalaisyhteiskunnan toimijoita, kuten bloggaajia, vainotaan, pidätetään ja asetetaan syytteeseen vain sen vuoksi, että he tekevät työtään; vaatii, että turvallisuusjoukkojen ja valtion viranomaisten suhteetonta voimankäyttöä ja mielivaltaisia pidätyksiä koskevat tapaukset tutkitaan nopeasti, riippumattomasti, vakavasti suhtautuen ja puolueettomasti; vaatii myös niistä vastuussa olevien joutumista edesvastuuseen;

4.  pitää valitettavana, että tiedotusvälineitä ja internetiä sensuroidaan ja että eräitä blogeja ja sosiaalisia verkostoja rajoitetaan; tuomitsee sen, että eräitä sanomalehtiä ja uutiskanavia vainotaan;

5.  kehottaa Egyptin viranomaisia vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta ihmisoikeuksien puolustajat ja kaikki henkilöt, jotka on pidätetty, asetettu syytteeseen ja/tai tuomittu sen vuoksi, että he ovat käyttäneet rauhanomaisesti oikeuttaan ilmaisunvapauteen ja yhdistymisvapauteen; kehottaa Egyptin oikeuslaitosta varmistamaan, että maan kaikki oikeudenkäynnit täyttävät vapaan ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset, ja varmistamaan, että vastaajien oikeuksia kunnioitetaan; kehottaa Egyptin viranomaisia määräämään kaikkien pahoinpitelysyytösten riippumattomasta ja puolueettomasta tutkimisesta ja varmistamaan, että kaikilla pidätetyillä on mahdollisuus saada tarvitsemaansa lääkinnällistä apua;

6.  korostaa, että Egyptin terrorisminvastaista lakia on käytetty myös siihen, että eräissä oikeudenkäynneissä on saatu aikaan tuomio; kehottaa presidenttiä viipymättä toimiin – myös käyttämään perustuslaissa suotua armahdusoikeutta – varmistaakseen, ettei yhtään kuolemantuomiota panna täytäntöön ja ettei maassa voida vangita ketään sellaisen tuomion perusteella, joka on annettu edellä mainittujen vaatimusten kannalta puutteellisessa oikeudenkäynnissä; kehottaa viranomaisia tekemään viipymättä päätöksen kuolemantuomioiden täytäntöön panematta jättämisestä, mikä olisi ensimmäinen askel kohti koko kuolemanrangaistuksen lakkauttamista;

7.  kehottaa asiassa toimivaltaisia Egyptin viranomaisia kumoamaan lain N:o 107 ja yhteiskunnallisen solidaarisuuden ministeriön tekemän kansalaisjärjestöjä koskevan uuden lakiehdotuksen tai muuttamaan niitä Egyptin perustuslain 65, 73 ja 75 artiklan, kansainvälisten normien ja maan kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti; kehottaa viranomaisia myös varistamaan, että maan kaikki voimassa oleva ja tuleva lainsäädäntö on perustuslain sekä mainittujen normien ja velvoitteiden mukaista;

8.  muistuttaa, että äskettäin hyväksytty Egyptin perustuslaki tarjosi keinon kehittää maa, jossa kunnioitetaan vapautta ja demokratiaa ja tehdään oikeuksista ja oikeudenmukaisuudesta kiinteä osa arkea; muistuttaa Egyptin hallitusta siitä, että maan uudessa perustuslaissa todetaan ilmaisunvapauden, lehdistön vapauden ja digitaalisen vapauden sekä oikeuden osallistua rauhanomaisiin mielenosoituksiin kuuluvan demokratiassa taattuihin keskeisiin ihmisoikeuksiin;

9.  muistuttaa toimivaltaisia Egyptin viranomaisia näiden kansallisista ja kansainvälisistä oikeudellisista velvoitteista; kehottaa presidentti al-Sisiä ja Egyptin hallitusta asettamaan etusijalle ihmisoikeuksien suojelemisen ja edistämisen ja varmistamaan, että ihmisoikeusloukkauksista joutuu vastuuseen;

10.  kehottaa toimivaltaisia Egyptin viranomaisia muuttamaan menetelmiään ja toteuttamaan konkreettisia toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että perusoikeuksia ja -vapauksia, myös ilmaisun- ja kokoontumisvapautta, koskevat uuden perustuslain säännökset pannaan kokonaisuudessaan täytäntöön; pyytää kyseisiä viranomaisia osoittamaan, että ne kunnioittavat ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta, ja käynnistämään tämän vapauttamalla viipymättä ja ehdoitta kaikki omantunnonsyistä vangitut;

11.  tähdentää toimivallan jaon merkitystä demokratian keskeisenä periaatteena; korostaa, että oikeuslaitosta ei voida käyttää poliittisen vainoamisen ja tukahduttamisen välineenä ja ehdottaa, että oikeusviranomaisia koskevaa lakia muutettaisiin aidon toimivaltajaon varmistamiseksi, mikä johtaisi riippumattomaan ja puolueettomaan oikeudenkäyttöön;

12.  kannustaa Kairossa olevien unionin edustustojen ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjen edustajia olemaan läsnä poliittisesti arkaluonteisissa oikeudenkäynneissä, joissa vastaajina on egyptiläisiä ja ulkomaisia toimittajia, bloggaajia, ammattiyhdistysväkeä ja kansalaisyhteiskunnan aktivisteja;

13.  pitää valitettavana, että vaikka maassa on uusi seksuaalista häirintää koskeva laki, naisiin etenkin julkisuudessa kohdistuva väkivalta on pahentunut ja mielenosoituksissa on kymmeniä raiskauksia ja muuta sukupuolista väkivaltaa; kehottaa Egyptin viranomaisia lopettamaan sen, että HLBT-ihmisiin sovelletaan irstailua koskevaa lakia näiden ilmaistessa sukupuolista suuntautumistaan ja käyttäessä kokoontumisvapautta; kehottaa vapauttamaan kaikki HLBT-ihmiset, jotka on pidätetty ja tuomittu vankilaan kyseisen lain nojalla; kehottaa Egyptin hallitusta hyväksymään kansallisia strategioita, joilla torjutaan naisiin ja HLBT-ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa, poistetaan kaikki syrjinnän ilmenemismuodot ja varmistetaan naisten ja HLBT-ihmisten oikeuksia puolustavien ryhmien ja muiden kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden tehokas kuuleminen ja osallistuminen kyseisessä prosessissa;

14.  toteaa jälleen kerran, että lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaus on olennainen osa demokraattista ja avointa yhteiskuntaa ja että sen olisi kuuluttava EU:n Egyptiä koskevan toiminnan painopisteisiin osana laajempaa johdonmukaista EU-strategiaa, jossa olisi keskityttävä egyptiläisten oikeuksien, vapauksien ja mahdollisuuksien kohentamiseen, kun EU kehittää suhteitaan tämän maan kanssa;

15.  ilmaisee lujan solidaarisuutensa Egyptin kansalle nyt, kun maa on ongelmallisessa siirtymävaiheessa; edellyttää jäsenvaltioilta yhteisen strategian soveltamista Egyptiin; kehottaa uudelleen neuvostoa, varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa toimimaan aktiivisesti ehdollisuuden periaatetta (”enemmällä enemmän”) soveltaen ja ottamaan unionin kahdenvälisissä suhteissa huomioon Egyptin vakavat talousvaikeudet ja antamaan maalle rahoitusapua; edellyttää, että asiassa sovelletaan selviä ja yhteisesti sovittuja vertailuarvoja; toteaa sitoutuvansa auttamaan egyptiläisiä näiden pyrkiessä demokraattisiin ja taloutta koskeviin uudistuksiin;

16.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa täsmentämään niitä erityistoimia, joilla reagoidaan ulkoasioiden neuvoston päätökseen tarkastella uudelleen EU:n Egyptille antamaa apua; pyytää erityisesti selventämään, mikä asema on seuraavilla: i) kaavailtu oikeuslaitoksen uudistamista koskeva ohjelma, ii) EU:n budjettitukiohjelmat, iii) kaupan ja kotimarkkinoiden tehostamista koskeva ohjelma ja iv) Egyptin osallistuminen EU:n alueellisiin ohjelmiin, kuten Euromed Police- ja Euromed Justice -ohjelmaan;

17.  kehottaa koko EU:ta kieltämään viemästä Egyptiin salakuuntelu- ja seurantateknologiaa, jota voitaisiin käyttää kansalaisten vakoilemiseen ja sortamiseen; kehottaa lisäksi kieltämään Wassenaarin sopimuksen mukaisesti sellaisten turvallisuustarvikkeiden ja sotilasavun viemisen, jota voitaisiin käyttää rauhanomaisten mielenosoitusten tukahduttamiseen;

18.  kannustaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa hankkimaan EU:lle kannatusta sen suositellessa YK:n ihmisoikeusneuvoston seuraavassa istunnossa Egyptin tilannetta koskevaa päätöslauselmaa, jolla muun muassa käynnistettäisiin mielenosoittajien tappamista sekä turvallisuusjoukkoja vastaan viime vuosina esitettyjä kidutus- ja pahoinpitelytapauksia koskeva kansainvälinen tutkinta;

19.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Egyptin arabitasavallan presidentille ja väliaikaishallinnolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0100.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0470.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0274.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0446.


Nigeria ja Boko Haramin viimeaikaiset hyökkäykset
PDF 124kWORD 45k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. heinäkuuta 2014 Nigeriasta ja Boko Haramin viimeaikaisista hyökkäyksistä (2014/2729(RSP))
P8_TA(2014)0008RC-B8-0016/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon edelliset Nigeriaa koskevat päätöslauselmansa, myös 4. heinäkuuta 2013(1) ja 15. maaliskuuta 2012(2) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Catherine Ashtonin antamat julkilausumat Nigeriasta, myös 26. kesäkuuta 2014 ja 15. huhtikuuta 2014 annetut julkilausumat,

–  ottaa huomioon 12. toukokuuta 2014 annetut sieppauksia Nigeriassa koskevat neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnon tiedottajan 26. kesäkuuta 2014 antaman lausunnon Nigeriasta,

–  ottaa huomioon neuvoston päätöksen lisätä Boko Haram 29. toukokuuta 2014 voimaan tulleeseen EU:n luetteloon nimetyistä terroristijärjestöistä,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin edustajan 30. kesäkuuta 2014 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon 1. heinäkuuta 2014 julkistetun YK:n pääsihteerin laatiman lapsia ja aseellista konfliktia koskevan raportin,

–  ottaa huomioon viestin, jonka YK:n pääsihteeri lähetti 17. kesäkuuta 2014 Afrikan lasten päivän kunniaksi järjestetylle paneelikeskustelulle,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen laatiman raportin alustavista tutkintatoimistaan vuonna 2013,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka Nigeria ratifioi 29. lokakuuta 1993,

–  ottaa huomioon vuonna 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1981 annetun YK:n julistuksen kaikkinaisen uskontoon tai vakaumukseen perustuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden poistamisesta,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansalaisoikeuksia koskevan afrikkalaisen peruskirjan, jonka Nigeria ratifioi 22. kesäkuuta 1983,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen toisen tarkistamisen (2007–2013), jonka Nigeria ratifioi 27. syyskuuta 2010,

–  ottaa huomioon Nigerian liittotasavallan perustuslain ja etenkin sen uskonnonvapauden suojelua koskevat säännökset IV luvussa, joka koskee oikeutta ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapauteen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  toteaa, että Boko Haram muodostaa kasvavan uhan Nigerian, Länsi-Afrikan ja Sahelin alueen vakaudelle; toteaa, että tämän islamisti-jihadistien ääriliikkeen käynnistämissä väkivaltaisuuksissa on kuollut useita tuhansia ihmisiä viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana; toteaa, että liike hyökkää umpimähkäisesti kristittyjä, maltillisia muslimeja, hallituksen joukkoja ja valtion instituutteja vastaan ja itse asiassa kaikkia niitä vastaan, jotka eivät hyväksy sen dogmaattisia ja äärimmäisiä ajatuksia;

B.  toteaa, että 14. ja 15. huhtikuuta välisenä yönä Boko Haram sieppasi 276 naisopiskelijaa hallituksen toisen asteen koulusta Bornon osavaltiossa sijaitsevassa Chibokin kaupungissa; toteaa, että tällä haavaa yli 200 opiskelijaa on edelleen kateissa; toteaa, että eräiden tietojen mukaan Nigerian turvallisuusjoukot eivät reagoineet etukäteen annettuun varoitukseen; ottaa huomioon, että Chibokin iskun jälkeen koululaisia on siepattu muuallakin;

C.  ottaa huomioon, että siepattuihin tyttöihin kohdistuu vakava seksuaalisen väkivallan, orjuuden ja pakkoavioliiton uhka;

D.  ottaa huomioon, että kansalaisyhteiskunta Nigeriassa ja ympäri maailman reagoi voimakkaasti näihin sieppauksiin ja vaati Nigerian hallitusta ryhtymään tehokkaisiin toimiin "tyttöjemme palauttamiseksi", koululaisten suojelun takaamiseksi ja Boko Haramin leviämisen torjumiseksi;

E.  toteaa, että muun muassa Euroopan ulkosuhdehallinto ja valtiolliset lähteet ovat välittäneet hälyttäviä tietoja, joiden mukaan Nigerian hallituksen vastatoimiin on sisältynyt summittaisia väkivallantekoja, joihin myös toukokuussa 2013 Boko Haramia vastaan taistelemaan perustettu Nigerian sotilaallisista ja poliisiyksiköistä koostuva yhteinen joukko-osasto on syyllistynyt;

F.  ottaa huomioon, että viime kuukausina Boko Haram on kiihdyttänyt merkittävästi iskujaan, jotka ovat myös muuttuneet yhä raaemmiksi, kun tänä vuonna kirkkoja, kouluja, toreja, kyliä ja turvallisuusjoukkojen asemia vastaan tehdyt iskut ovat vaatineet yli 4 000 kuolonuhria; ottaa huomioon, että Boko Haram laajentaa parhaillaan toiminta-aluettaan, johon kuuluu nyt Nigerian koko pohjoinen puolisko sekä lähialueet naapurimaissa;

G.  toteaa, että Boko Haramia pidetään vastuussa ainakin 18 hyökkäyksestä, jotka tehtiin siviilejä vastaan viimeksi kuluneiden kahden viikon aikana Pohjois-Nigeriassa, sekä siitä, että poliittiset jännitteet ovat kasvaneet ennen vuodeksi 2015 kaavailtuja parlamenttivaaleja;

H.  ottaa huomioon, että Boko Haramin iskut ja hallituksen vastatoimet ovat aiheuttaneet pakolaiskriisin, kun UNHCR:n mukaan yli 10 000 ihmistä on paennut turvaan ulkomaille, lähinnä Nigeriin ja Kameruniin, ja tätäkin suuremmasta joukosta on tullut maan sisäisiä pakolaisia; ottaa huomioon, että tämä rasittaa entisestään niukkoja paikallisia elintarvike- ja vesivaroja erityisesti Nigerissä, joka kärsii itsekin puutteellisesta ruokaturvasta vuosien kuivuuden seurauksena;

I.  ottaa huomioon, että suuri osa väestöstä on yhä erittäin vaikeassa humanitaarisessa tilanteessa, sillä 70 prosenttia väestöstä joutuu tulemaan toimeen alle 1,25 dollarilla päivässä;

J.  toteaa, että sananvapaus ja lehdistönvapaus ovat vaarassa, sillä henkilöitä, jotka arvostelevat Nigerian viranomaisia, uhataan pidätyksellä, pelottelulla, väkivallalla ja jopa kuolemalla; toteaa, että Boko Haram on toistuvasti uhannut hyökätä niiden tiedotusvälineiden kimppuun, jotka ovat raportoineet siitä kielteiseen sävyyn;

K.  ottaa huomioon, että apujärjestöt, lehtimiehet ja toimittajat eivät ole päässeet lukuisille Bornon, Yoben ja Adamawan osavaltioiden alueille sen jälkeen, kun osavaltioissa julistettiin hätätila 14. toukokuuta 2013; toteaa, että hallitus on katkaissut matkapuhelinpalvelut useilla alueilla estääkseen viestinnän taistelijoiden välillä;

L.  ottaa huomioon, että EU ja sen jäsenvaltiot ovat toistuvasti tarjonneet Nigerialle tukeaan sen pyrkiessä suojelemaan kansalaisiaan ja torjumaan terrorismia sen kaikissa muodoissa sekä kitkemään seksuaalisen väkivallan käyttöön liittyvän rankaisemattomuuden kulttuurin;

M.  toteaa, että EU asetti 28. toukokuuta 2014 Boko Haramin ja sen johtajan Abubakar Shekaun nimettyjen terroristijärjestöjen luetteloonsa sen jälkeen, kun YK päätti nimetä Boko Haramin terroristijärjestöksi ja muut kansainväliset kumppanit olivat toimineet samoin;

N.  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun Navi Pillayn varoituksen, että Boko Haramin iskuissa voi olla kyse rikoksista ihmisyyttä vastaan; toteaa, että Kansainvälinen rikostuomioistuin on vahvistanut tämän arvion alustavassa tutkinnassaan, jossa se tuli johtopäätökseen, että on perusteltuja syitä uskoa, että Boko Haram syyllistyy rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksiin;

1.  tuomitsee jyrkästi terroristilahko Boko Haramin siviilejä, hallitusvaltaa ja sotilaallisia kohteita vastaan Nigeriassa, maan pohjoisosissa, Abujassa ja Lagosissa tekemät jatkuvat aseelliset iskut ja pommihyökkäykset, itsemurhaiskut, sieppaukset ja muunlaiset väkivaltaisuudet; vaatii vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta Chibokin koulusta siepatut tytöt;

2.  ilmaisee syvän osanottonsa uhrien omaisille ja tukee Nigerian hallituksen pyrkimyksiä väkivallan pysäyttämiseksi ja syyllisten saamiseksi oikeuteen;

3.  kehottaa Nigerian hallitusta ja viranomaisia työskentelemään yhdessä, jotta tytöt saadaan palautettua turvallisesti koteihinsa, ja parantamaan pelastustoimien avoimuutta, sekä tarjoamaan siepattujen tyttöjen perheille riittävästi tietoa ja lääkinnällistä ja psykologista tukea, jotta epäluulon ilmapiiristä päästään eroon;

4.  on äärimmäisen huolissaan siitä, että Boko Haram kohdistaa väkivaltaa erityisesti naisiin ja lapsiin osana julmaa sissisotaansa ja tuomitsee ehdottomasti perusoikeuksien vakavana loukkauksena sen, että Boko Haram evää nuorilta tytöiltä ja pojilta pääsyn koulutukseen;

5.  katsoo, että vakavia lasten oikeuksien loukkauksia aseellisissa konflikteissa koskeva seuranta- ja raportointimekanismi olisi otettava käyttöön Nigeriassa ja että Unicefin olisi lisättävä valmiuksiaan tällä alalla toimivaltuuksiensa mukaisesti;

6.  on myös erittäin huolissaan raporteista, jotka koskevat pakkokäännytyksiä islamin uskoon ja sharia-lain määräämistä osana ryhmän ilmoittamaa tavoitetta eli islamilaisen kalifaatin perustamista Pohjois-Nigeriaan;

7.  kehottaa Nigerian hallitusta ja asevoimia pidättymään liiallisesta voimankäytöstä vastattaessa kapinallisten väkivaltaan ja että toimissa väkivaltaan vastaamiseksi noudatetaan Nigerian hallituksen kansainvälisen oikeuden mukaisia velvoitteita; pyytää Nigerian viranomaisia tutkimaan raportit, joiden mukaan hallituksen joukot ovat käyttäneet mielivaltaista ja suhteetonta väkivaltaa, muun muassa polttamalla koteja ja teloittamalla Boko Haramin jäseniksi epäiltyjä henkilöitä tai jopa kansalaisia, joilla ei ole minkäänlaista näkyvää yhteyttä järjestöön, ja saattamaan tällaisiin rikoksiin syyllistyneet oikeuden eteen;

8.  kehottaa Nigerian hallitusta torjumaan Boko Haram -kapinaliikkeen lisäksi myös sen taustalla olevia syitä, kuten alikehitystä, laajalle levinnyttä korruptiota, öljyrahojen kavaltamista, radikalisoitumista ja tulevaisuudennäkymien puutetta, ja pyytää EU:n jäsenvaltioita auttamaan Nigeriaa torjumaan näitä ilmiöitä;

9.  kehottaa lisäksi Nigerian viranomaisia kaventamaan maan pohjois- ja eteläosien välistä taloudellista kuilua esimerkiksi järjestämällä paremmat koulutus- ja terveydenhuoltopalvelut pohjoiseen ja varmistamalla, että öljyrikkauksien tuoma hyöty jaetaan oikeudenmukaisesti valtion talousarviosta alueellisen kehityksen varmistamiseksi;

10.  korostaa erityisesti itsenäisen, puolueettoman ja kaikkien saatavilla olevan oikeusjärjestelmän merkitystä rankaisemattomuuden lopettamiseksi ja oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisten perusoikeuksien noudattamisen parantamiseksi; kehottaa näin ollen ryhtymään toimiin Nigerian oikeusjärjestelmän tehokkuuden ja riippumattomuuden parantamiseksi keinona tehostaa rikosoikeuden käyttöä terrorismin torjuntaan;

11.  kehottaa Nigerian hallitusta tunnustamaan lehdistön ja muiden tiedotusvälineiden vapaus ja kunnioittamaan ja sallimaan toimittajille pääsy etulinjaan, sillä lehdistöllä ja tiedotusvälineillä voi olla merkittävä osuus vastuuvelvollisuuden vahvistamisessa ja ihmisoikeusloukkausten dokumentoinnissa;

12.  toistaa kehotuksensa, että samaa sukupuolta olevien avioliitot kieltävä laki samoin kuin Nigerian rikoslain 214, 215 ja 217 pykälä olisi kumottava, sillä ne aiheuttaisivat sekä nigerialaisille että ulkomaisille HLBT-ihmisille vakavan uhan joutumisesta väkivallan uhriksi tai pidätetyksi;

13.  on huolissaan ihmiskaupan ja aseiden ja huumeiden salakuljetuksen lisääntymisestä alueella ja näiden ilmiöiden yhteyksistä islamistiseen terrorismiin; panee merkille myös Boko Haramin, AQIM- ja Al Shabab -taisteluryhmien väliset yhteydet tässä laittomassa toiminnassa; kehottaa Nigerian hallitusta yhteistyössä ECOWAS-maiden hallitusten, muiden hallitusten ja kansainvälisten elinten kanssa tekemään lopun tällaisesta kaupankäynnistä osana taistelua kansainvälisen terrorismin leviämistä ja sen rahoituslähteitä vastaan;

14.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, neuvostoa ja komissiota työskentelemään yhdessä YK:n ja muiden kansainvälisten kumppanien kanssa Boko Haramin rahoituksen estämiseksi ja erityisesti järjestön johdon liikkeiden rajoittamiseksi;

15.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, komissiota, jäsenvaltioita ja kansainvälisiä kumppaneita jatkamaan yhteistyötä Nigerian kanssa, myös Chibokin koulutyttöjen asiassa, kahdenvälisesti ja alueellisten ja YK:n elinten kautta, pelastustoimissa, turvallisuusjoukkojen koulutuksessa ja tiedustelutietojen jakamisessa;

16.  kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota saattamaan ripeästi valmiiksi Nigerian maakohtaisen strategian 2014–2020 ja sisällyttämään siihen avun ja tukitoimet, joilla pyritään poistamaan Boko Haramin nousun perimmäiset syyt;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Nigerian hallitukselle, Afrikan unionin toimielimille, YK:n pääsihteerille, YK:n yleiskokoukselle, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille ja yleisafrikkalaiselle parlamentille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0335.
(2)EUVL C 251 E, 31.8.2013, s. 97.


Ukrainan tilanne
PDF 135kWORD 54k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. heinäkuuta 2014 Ukrainasta (2014/2717(RSP))
P8_TA(2014)0009RC-B8-0025/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Euroopan naapuruuspolitiikasta, itäisestä kumppanuudesta ja Ukrainasta, erityisesti 17. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Venäjän itäisen kumppanuuden maihin kohdistamasta painostuksesta ja erityisesti Itä-Ukrainan vakauden horjuttamisesta(1),

–  ottaa huomioon G7-maiden johtajien Haagissa 24. maaliskuuta 2014 antaman yhteisen julkilausuman,

–  ottaa huomioon ulkoasioiden neuvoston 17. maaliskuuta, 14. huhtikuuta, 12. toukokuuta ja 23. kesäkuuta 2014 esittämät päätelmät,

–  ottaa huomioon 20. maaliskuuta ja 27. kesäkuuta 2014 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät,

–  ottaa huomioon Ukrainan ennenaikaisia presidentinvaaleja seuranneen Etyjin/ODIHRin kansainvälisen vaalitarkkailuryhmän loppuraportin,

–  ottaa huomioon EU:n ja Ukrainan välisen assosiaatiosopimuksen, johon sisältyy sopimus pitkälle menevästä ja laaja-alaisesta vapaakauppa-alueesta, lopullisten osien allekirjoittamisen 27. kesäkuuta 2014,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun 15. toukokuuta ja 15. kesäkuuta 2014 antamat raportit Ukrainan ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon 1. huhtikuuta 2014 annetun Nato–Ukraina-komission julkilausuman,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että Ukrainalla on yhä edessään vakavia turvallisuuteen liittyviä, poliittisia ja sosioekonomisia haasteita; ottaa huomioon, että Itä-Ukrainan konflikti on vakava este maan kehitykselle ja vauraudelle;

B.  katsoo, että miehittämällä Krimin ja liittämällä sen itseensä Venäjä on rikkonut räikeästi kansainvälisiä oikeuksia ja omia kansainvälisiä sitoumuksiaan, jotka johtuvat YK:n peruskirjasta, Helsingin päätösasiakirjasta, Euroopan neuvoston perussäännöstä ja turvatakuita koskevasta vuoden 1994 Budapestin muistiosta, sekä kahdenvälisiä velvoitteitaan, jotka johtuvat vuoden 1997 kahdenvälisestä ystävyys-, yhteistyö- ja kumppanuussopimuksesta;

C.  ottaa huomioon, että Petro Porošenko valittiin 25. toukokuuta 2014 Ukrainan uudeksi presidentiksi; toteaa, että Etyjin/ODIHRin johtama kansainvälinen vaalitarkkailuryhmä tarkkaili vaaleja ja – huolimatta vihamielisestä turvallisuusympäristöstä Itä-Ukrainassa ja Krimin laittomasta liittämisestä Venäjään – katsottiin, että ne olivat paljolti kansainvälisten sitoumusten mukaiset ja että niiden yhteydessä valtaosassa maata kunnioitetun perusvapauksia;

D.  ottaa huomioon, että vasta valittu Ukrainan presidentti esitteli Itä-Ukrainan tilanteen rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi 15‑kohtaisen suunnitelman, jolla säilytettäisiin Ukrainan suvereniteetti, alueellinen koskemattomuus ja kansallinen yhtenäisyys ja joka perustui niiden henkilöiden armahtamiseen, jotka antautuisivat ja jotka eivät olisi syyllistyneet vakaviin rikoksiin, valvottujen käytävien perustamiseen venäläisten palkkasoturien vetäytymistä varten ja kattavan vuoropuhelun aloittamiseen;

E.  toteaa, että presidentti Porošenko julisti ensimmäisenä toimenpiteenä 20.–30. kesäkuuta 2014 voimassa olleen yksipuolisen tulitauon Ukrainan, Venäjän ja separatistien välisten neuvottelujen mahdollistamiseksi; toteaa, että Ukrainan hallituksen yksipuolisesti julistamaa tulitaukoa rikottiin useaan otteeseen, enimmäkseen separatistien taholta, ja se johti kuolonuhreihin molemmilla puolilla;

F.  ottaa huomioon, että 25. kesäkuuta 2014 Venäjän federaation liittoneuvosto hyväksyi presidentti Putinin päätöksen, jolla luovuttiin oikeudesta lähettää aseistettuja venäläisjoukkoja Ukrainan alueelle;

G.  ottaa huomioon, että 27. kesäkuuta 2014 ulkoasiainneuvosto vahvisti komission analyysin, jonka mukaan Ukraina oli täyttänyt kaikki viisumivapautta koskevan toimintasuunnitelman ensimmäisen vaiheen kriteerit ja siirtynyt viisumivapautta koskevan prosessin toiseen vaiheeseen;

H.  ottaa huomioon, että EU ja Ukraina allekirjoittivat 27. kesäkuuta 2014 assosiaatiosopimuksen ja pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppa-aluetta koskevan sopimuksen loput määräykset; katsoo, että kyseisessä sopimuksessa tunnustetaan Ukrainan kansan voimakas halu asua maassa, jota johdetaan soveltamalla eurooppalaisia arvoja, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta;

I.  toteaa, että presidentti Porošenko päätti käynnisti terrorismin torjuntaoperaation uudelleen separatistien kapinan kukistamiseksi maan itäosassa yksipuolisen tulitauon epäonnistuttua; toteaa, että Ukrainan armeija on onnistunut palauttamaan useita Itä-Ukrainan kaupunkeja hallintaansa ja pakottanut kapinalliset ja palkkasotilaat vetäytymään kohti Donetskia; toteaa kuitenkin väkivaltaisuuksien jatkuvan edelleen;

J.  ottaa huomioon, että Saksan, Ranskan, Venäjän ja Ukrainan ulkoministerit tapasivat Berliinissä 2. heinäkuuta 2014 ja sopivat toimista, joilla pyritään saamaan aikaan kestävä molemminpuolinen aselepo Itä-Ukrainassa;

K.  toteaa, että presidentti Porošenko ilmoitti olevansa valmis toisen tulitauon julistamiseen kolmella ehdolla: kumpikin osapuoli tarkkailee tulitaukoa, kaikki panttivangit vapautetaan ja Etyj tarkkailee rajavalvonnan tehokkuutta;

L.  ottaa huomioon, että presidentti Porošenko ilmoitti 14. heinäkuuta 2014, että Venäjän armeijan upseereita sotii separatistikapinallisten rinnalla Ukrainan joukkoja vastaan ja että Venäjä on ottanut käyttöön uuden ohjusjärjestelmän; ottaa huomioon, että Nato-lähteiden mukaan Venäjän epäillään lähettäneen taistelupanssarivaunuja, tykistöä ja muita aseita kapinallisille ja sallineen venäläisten palkkasotilaiden ylittää raja ja liittyä kapinallisten miliisijoukkoihin;

M.  toteaa, että EU:n ja Ukrainan assosiaatiosopimuksen/pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen täytäntöönpanoa käsitellyt EU:n, Ukrainan ja Venäjän välinen kolmen osapuolen kokous pidettiin Brysselissä 11. heinäkuuta 2014; katsoo, että tämä on hyödyllinen prosessi, joka voi auttaa selvittämään pitkään jatkuneet eriävät käsitykset, jos siinä selitetään assosiaatiosopimuksen/pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen edut ja otetaan huomioon kaikkien osapuolten kaikki oikeutetut huolenaiheet;

1.  pitää myönteisenä, että myös loput assosiaatiosopimuksen ja siihen sisältyvän pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppa-aluetta koskevan sopimuksen määräyksistä on allekirjoitettu, ja katsoo, että sopimus vauhdittaa poliittisia ja taloutta koskevia uudistuksia, edistää maan nykyaikaistamista, lujittaa oikeusvaltioperiaatetta ja elvyttää talouskasvua; ilmaisee tukensa Ukrainalle maan pyrkiessä alustavasti soveltamaan sopimusta; ilmoittaa saattavansa päätökseen omat kyseisen sopimuksen ratifiointia koskevat menettelynsä mahdollisimman pian; kehottaa jäsenvaltioita ja Ukrainaa ratifioimaan sopimuksen ripeästi, jotta se voidaan panna kokonaisuudessaan täytäntöön mahdollisimman pian; korostaa, että assosiaatiosopimus/vapaakauppasopimus ei ole mitenkään yhteydessä Natoon liittymiseen;

2.  pitää erittäin myönteisenä myös assosiaatiosopimusten allekirjoittamista Georgian ja Moldovan kanssa, sillä tämä merkitsee uutta aikakautta näiden maiden ja EU:n poliittisissa ja taloudellisissa suhteissa; edellyttää näiden sopimusten ripeää ratifioimista ja pitää myönteisenä, että Moldovan parlamentti on jo tehnyt näin; torjuu Venäjän ”rankaisevat” kauppatoimet kyseisiä EU:n kanssa assosiaatiosopimuksia allekirjoittaneita maita vastaan, sillä sopimukset eivät uhkaa Venäjää; korostaa, että kyseiset toimet ovat vastoin Maailman kauppajärjestön (WTO) sääntöjä ja että niiden tarkoitusperät ovat poliittiset, joten niitä ei voida hyväksyä;

3.  pitää myönteisenä, että Petro Porošenko valittiin ensimmäisellä kierroksella Ukrainan presidentin virkaan oikeudenmukaisissa ja demokraattisissa vaaleissa; toteaa vaalituloksen osoittavan, että väestö tukee selvästi maansa mahdollisuutta eurooppalaiseen ja demokraattiseen kehitykseen;

4.  tukee rauhansuunnitelmaa, joka tarjoaa merkittävän tilaisuuden tilanteen liennyttämiseen ja rauhaan; kannattaa presidentti Porošenkon päättäväisiä toimia Ukrainan yhtenäisyyden, suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden turvaamiseksi; pitää myönteisenä, että presidentti on sitoutunut paneutumaan järjestelmällisen korruption ja julkisten varojen väärinkäytön ongelmaan; on edelleen sitä mieltä, että Venäjä on mukana sotilaallisessa toiminnassa ja asetoimituksissa; kehottaa Venäjää täyttämään kansainväliset velvoitteensa, sitoutumaan aidosti rauhanomaisen ratkaisun puolesta käytäviin neuvotteluihin ja käyttämään todellista vaikutusvaltaansa kaikkien väkivaltaisuuksien lopettamiseksi;

5.  kehottaa Kaakkois-Ukrainan tilanteen ratkaisemista käsittelevää kolmen osapuolen yhteysryhmää kokoontumaan uudelleen ja puoltaa uusien viestintätapojen käyttöönottoa osapuolten välillä;

6.  korostaa, että on Ukrainan kansan perusoikeus päättää vapaasti maansa taloudellisesta ja poliittisesta tulevaisuudesta, ja vakuuttaa jälleen, että Ukrainalla on oikeus itsepuolustukseen YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisesti; muistuttaa, että kansainvälinen yhteisö kannattaa Ukrainan yhtenäisyyttä, suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta; kehottaa Ukrainan turvallisuuspalvelua kunnioittamaan täysimääräisesti kansainvälistä humanitaarista oikeutta ja kansainvälistä ihmisoikeuslainsäädäntöä toteuttaessaan niin kutsuttuja terrorismin vastaisia operaatioita ja korostaa tarvetta suojella siviiliväestöä; kehottaa kapinallisia ja palkkasotilaita menettelemään samalla tavalla ja pidättymään siviilien käytöstä ihmiskilpenä; korostaa tarvetta löytää kriisiin poliittinen ratkaisu ja kehottaa kaikkia osapuolia osoittamaan malttia ja pitämään kiinni tulitauosta, joka on aloitettava mahdollisimman pian ja jota on ehdottomasti noudatettava;

7.  tuomitsee Venäjän voimatoimet Krimillä ja pitää niitä kansainvälisen oikeuden näkökulmasta Ukrainan suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden vakavana rikkomisena ja torjuu Venäjän ulkosuhteissaan noudattaman politiikan, jossa se asettaa muut toteutuneiden tosiasioiden eteen; pitää Krimin liittämistä Venäjään laittomana ja kieltäytyy tunnustamasta Venäjän de facto ‑hallintoa niemimaalla; pitää myönteisenä päätöstä kieltää sellaisten hyödykkeiden vieminen Krimin ja Sevastopolin alueelta, joissa ei ole ukrainalaista sertifikaattia, ja kannustaa muita maita ottamaan käyttöön vastaavia toimia YK:n yleiskokouksen päätöslauselman 68/262 mukaisesti;

8.  tuomitsee Itä-Ukrainassa jatkuvat väkivaltaisuudet ja päivittäiset ihmisuhrit, kotien ja omaisuuden tuhoamisen ja sen, että useat tuhannet siviilit ovat joutuneet pakenemaan konfliktialueilta turvallisemmille alueille; suhtautuu myönteisesti Ukrainan osoittamaan hyvään tahtoon, kun se otti yksipuolisesti käyttöön tulitauon, ja pitää valitettavana, että kapinalliset ja palkkasotilaat kieltäytyivät toimimasta samoin; on syvästi huolissaan tavallisten ihmisten turvallisuudesta, jotka ovat jääneet loukkuun Donetskin ja Luhanskin alueille; pitää valitettavana ihmishenkien menetystä ja sitä, että uhrien joukossa on ollut lapsia; esittää vilpittömät surunvalittelunsa heidän omaisilleen; tuomitsee kaikenlaisen vihollisuuksien kohdistamisen siviiliväestöön ja kehottaa tiukasti noudattamaan kansainvälistä humanitaarista oikeutta;

9.  kehottaa Venäjää tukemaan rauhansuunnitelmaa tosissaan ja päättäväisesti, hyväksymään toimenpiteitä oman Ukrainan-vastaisen rajansa valvonnan tehostamiseksi ja laittomien aseistettujen ryhmien sekä aseiden ja muiden tarvikkeiden maahan virtaamisen, vihamielisten toimien ja soluttautumisen pysäyttämiseksi, vähentämään välittömästi joukkojaan ja vetämään ne pois Ukrainan vastaiselta rajaltaan; kehottaa Venäjää käyttämään valtaansa kapinallisiin ja näiden palkkasotilaisiin, jotta ne noudattaisivat tulitaukoa, laskisivat aseensa ja vetäytyisivät Venäjälle erillisen turvakäytävän läpi Porošenkon rauhansuunnitelmassa esitetyn tarjouksen mukaisesti ensimmäisenä pitkään odotettuna konkreettisena toimena, jolla Venäjä osoittaa pyrkivänsä tosissaan liennyttämään kriisiä;

10.  pitää valitettavana, että Ukrainan ilmavoimien lentäjä Nadija Savtšenko pidätettiin laittomasti Venäjällä, ja vaatii hänen välitöntä vapauttamistaan ja kaikkien Ukrainassa tai Venäjällä panttivankeina pidettävien vapauttamista;

11.  kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) lisäämään osallistumistaan ja näkyvyyttään kriisin ratkaisemiseksi perustetuissa vuoropuhelumekanismeissa, myös yhteysryhmässä;

12.  pitää myönteisenä, että nykyiset pakotteet on ulotettu yhteentoista uuteen henkilöön, joista useimmat ovat separatistien niin kutsuttuja viranomaisia; pitää myönteisenä, että neuvosto, EUH ja jäsenvaltiot ovat valmistelemassa Venäjää vastaan uusia pakotteita, joihin olisi sisällytettävä talous-, rahoitus- ja energia-alan pakotteita sekä aseiden ja kaksikäyttötekniikan vientikielto; kehottaa yhteisesti kieltämään aseiden myynnin Venäjälle ja vaatii soveltamaan kieltoa, kunnes tilanne Itä-Ukrainassa on normalisoitunut; varoittaa, että Venäjän mahdollisesti toteuttamat lisätoimet Ukrainan vakauden horjuttamiseksi johtavat uusiin ja pitkälle ulottuviin seurauksiin EU:n ja Venäjän suhteissa;

13.  vaatii, että neuvosto kehottaa Venäjää täyttämään kansainvälisen oikeuden mukaiset velvollisuutensa ja soveltaa kolmannen vaiheen pakotteita, mikäli tilanne niin edellyttää;

14.  kehottaa Eurooppa-neuvostoa hyväksymään johdonmukaisemman ja tiukemman strategian Ukrainan kriisiin ja erityisesti Venäjän hallituksen toimintatapaan ja esiintymään yksimielisenä näissä kysymyksissä, mukaan lukien EU:n energiavarmuutta koskevat asiat; pitää valitettavana, että eräät jäsenvaltiot osoittavat tässä suhteessa epäyhtenäisyyttä ja solidaarisuuden puutetta suhteessa EU:hun;

15.  kannattaa uudistettua ja yhteisesti sovittua tulitaukoa, jotta voidaan vakauttaa turvallisuustilanne, purkaa aidosti eskaloitumista sekä edistää presidentti Porošenkon rauhansuunnitelmaa, jossa edellytetään tulitauon molemminpuolista noudattamista, panttivankien vapauttamista ja Etyjin tarkkailussa olevaa tehokasta rajavalvontaa; pitää myönteisenä Ukrainan armeijan viimeaikaista menestystä Itä-Ukrainassa sen kyettyä palauttamaan useita tärkeitä kaupunkeja hallintaansa;

16.  katsoo vakaasti, että Etyjin erityistarkkailuoperaation roolia olisi vahvistettava ja sille olisi annettava lisävälineitä ja ‑rahoitusta Ukrainan tukemiseksi raja-alueidensa turvaamisessa ja valvonnassa;

17.  muistuttaa Ukrainan hallitusta siitä, että maassa on toteutettava kiireesti taloudellisia ja poliittisia uudistuksia; huomauttaa, että kansallisia uudistuksia ei pitäisi käynnistää ainoastaan ulkoisesta painostuksesta vaan kansalaisten vahva kannatus olisi saatava niiden taakse kestävien taloudellisten ja sosiaalisten mahdollisuuksien luomiseksi maata nykyaikaistamalla;

18.  vaatii riippumatonta ja puolueetonta tutkintaa kaikista kuolemaan johtaneista tapahtumista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan, joita on tehty marraskuusta 2013 alkaen koko Ukrainassa; vaatii, että tutkintaan sisältyy vahva kansainvälinen panos, että se tehdään Euroopan neuvoston valvonnassa ja että rikoksista vastuulliset saatetaan oikeuden eteen; on vakuuttunut siitä, että näiden rikosten tehokas tutkinta on ainoa keino auttaa Ukrainan yhteiskuntaa sekä uhrien perheitä ja ystäviä saamaan takaisin luottamus instituutioihin;

19.  muistuttaa, että on välttämätöntä lopettaa ihmisoikeuksien järjestelmälliset ja rakenteelliset loukkaukset, huono hallinto, laajalle levinnyt korruptio ja valtava varjotalous Ukrainassa; painottaa meneillään olevan perustuslakiuudistuksen merkitystä Ukrainassa ja sitä, että on tärkeää tukea kansalaisyhteiskunnan kehittymistä, jotta voidaan saavuttaa todellinen osallistava demokratia, jossa edistetään ja suojellaan ihmisoikeuksia, varmistetaan oikeus ja hyvä hallinto kaikille kansalaisille maan kaikilla alueilla ja siten edistetään maan turvallisuutta ja vakautta; kehottaa antamaan syrjinnän kieltävää eurooppalaisten normien mukaista lainsäädäntöä;

20.  korostaa, että yhteiskunnan eri yhteisöjen välillä tarvitaan luottamuksen rakentamista, ja kehottaa käynnistämään kestävän sovintoprosessin; painottaa tässä yhteydessä, että on tärkeää käynnistää osallistava kansallinen vuoropuhelu välttäen propagandaa, vihapuhetta ja retoriikkaa – myös Venäjän taholta – joka saattaa entisestään kärjistää konfliktia;

21.  katsoo, että on erittäin tärkeää aloittaa asteittainen prosessi keskusvallan hajauttamiseksi alue- ja kunnallishallinnolle heikentämättä sisäisen toimivaltajaon tasapainoa tai valtion tehokasta toimintaa;

22.  pitää myönteisenä, että julkisia hankintoja koskeva laki on hyväksytty, ja kehottaa panemaan sen huolellisesti täytäntöön; odottaa, että perustetaan pikaisesti poliittisesti riippumaton korruptiontorjuntavirasto, jolla on valtuudet tutkia korruptiotapauksia;

23.  painottaa, että olisi lujitettava oikeusvaltiota, myös oikeuslaitoksen uudistuksella, joka edistäisi kansalaisten luottamuksen palauttamista oikeuslaitokseen, ja että olisi vähennettävä poliitikkojen ja armeijan vaikutusvaltaa lainvalvontaelinten rakenteessa;

24.  pitää myönteisenä päätöstä toteuttaa Ukrainassa tuntuva siviilioperaatio yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan puitteissa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa ja jäsenvaltioita nopeuttamaan operaation käynnistämistä; katsoo, että operaatiota varten on annettava kunnianhimoisten tavoitteiden mukaiset valtuudet, jotta ukrainalaisia voidaan tehokkaasti auttaa tarvittavissa perusteellisissa pyrkimyksissä maan tilanteen vakauttamiseksi;

25.  kannattaa edelleen presidentti Porošenkon aikomusta järjestää ennenaikaiset parlamenttivaalit; korostaa, että nämä vaalit on järjestettävä Venetsian komission suositusten mukaisesti;

26.  pitää erittäin huolestuttavana, että Itä-Ukrainan ja Krimin ihmisoikeustilanne ja humanitaarinen tilanne ovat huonontuneet Venäjän lietsomien kapinallisten ja palkkasotilaiden vuoksi, ja korostaa erityisesti kidutuksia, tappoja, toimittajien ja aktivistien katoamisia ja panttivankien ottamista, mukaan luettuna lapsien sieppaaminen; edellyttää, että Ukrainan viranomaiset suojelevat siviilejä paremmin ja turvaavat humanitaarisen avun kyseisillä alueilla;

27.  kiinnittää tässä yhteydessä huomiota Amnesty Internationalin hiljattain julkaisemaan raporttiin ja tuomitsee jyrkästi sieppaukset, julmat pahoinpitelyt, kidutuksen, murhat, laittomat teloitukset ja muut vakavat ihmisoikeusrikkomukset ja humanitaarisen oikeuden loukkaukset, joita on kohdistettu viimeksi kuluneiden kolmen kuukauden aikana aktivisteihin, mielenosoittajiin, toimittajiin ja moniin muihin kansalaisiin, jotka eivät ole osallistuneet Itä-Ukrainan konfliktiin, ja joihin ovat syyllistyneet pääasiassa aseistautuneet separatistit ja joissakin tapauksissa myös hallituksen joukot; tukee Ukrainan hallitukselle esitettyä pyyntöä luoda yksi ja säännöllisesti ajan tasalle saatettava rekisteri ilmoitetuista sieppauksista ja tutkia perusteellisesti ja puolueettomasti kaikki väitteet voimankäytöstä, pahoinpitelystä ja kidutuksesta;

28.  korostaa, että on tarpeen löytää selkeä, oikeudenmukainen ja vakaa ratkaisu kaasutoimitusten varmuuden takaamiseksi Venäjältä Ukrainaan, sillä se on tarvittava edellytys Ukrainan talouden kehittymiselle ja vakaudelle; katsoo, että EU:n olisi jatkossakin edistettävä sellaisen sopimuksen tekemistä, jonka turvin Ukraina voi maksaa kaasuostoistaan kilpailukykyisen hinnan, johon ei liity poliittisia tarkoitusperiä; painottaa, että energiavarojen käyttö ulkopolitiikan välineenä heikentää pitkällä aikavälillä Venäjän uskottavuutta EU:n luotettavana kauppakumppanina, ja korostaa, että etusijalle on asetettava lisätoimenpiteet, joilla vähennetään EU:n riippuvuutta Venäjän kaasusta;

29.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan riittävät kaasutoimitukset unionin naapurimaista tulevien kaasun käänteisvirtausten avulla; pitää siten myönteisenä, että Slovakian tasavalta ja Ukraina ovat laatineet käänteisvirtauksia koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan, ja katsoo, että tämän pitäisi kannustaa Ukrainaa luomaan avoin ja luotettava kaasunsiirtojärjestelmä; palauttaa mieliin, että energiayhteisöllä on tärkeä merkitys ja että Ukraina toimii yhteisön puheenjohtajamaana vuonna 2014; pitää myönteisenä, että Ukrainan kanssa tehtävä yhteistyö on olennainen osa komission kesäkuussa 2014 esittelemää Euroopan energiaturvallisuusstrategiaa;

30.  pitää myönteisenä, että Ukraina siirtyi äskettäin viisumivapautta koskevan toimintasuunnitelman toiseen vaiheeseen ja siten vahvisti uudelleen pyrkivänsä luomaan tarvittavan lainsäädännöllisen, poliittisen ja institutionaalisen järjestelmän; muistuttaa olevansa vakaasti sitä mieltä, että lopullisena tavoitteena olisi oltava viisumivapausjärjestelmän pikainen käyttöön ottaminen; kehottaa sillä välin ottamaan viipymättä käyttöön hyvin yksinkertaisia ja edullisia viisumien väliaikaisia myöntämismenettelyjä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla;

31.  pitää myönteisenä, että komissio on perustanut Ukrainan tukiryhmän, jonka avulla varmistetaan, että Ukrainan viranomaiset saavat kaikkea tarvitsemaansa apua toteuttaessaan poliittisia ja taloudellisia uudistuksia, ja jonka tehtävänä on panna täytäntöön eurooppalainen uudistusohjelma;

32.  korostaa tarvetta puolustaa unionin etuja ja arvoja ja edistää vakautta, hyvinvointia ja demokratiaa Euroopan mantereen maissa;

33.  muistuttaa, että assosiaatiosopimukset Ukrainan ja muiden itäisen kumppanuuden maiden kanssa eivät ole EU:n ja näiden maiden välisten suhteiden lopullinen tavoite; huomauttaa tässä yhteydessä, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan nojalla Georgia, Moldova ja Ukraina – kuten mitkä tahansa muut Euroopan valtiot – voivat halutessaan tavoitella unionin jäsenyyttä ja hakea sitä sillä edellytyksellä, että ne noudattavat demokratian periaatteita, kunnioittavat perusvapauksia, ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia sekä varmistavat oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen;

34.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle ja jäsenvaltioiden hallituksille, Ukrainan presidentille, hallitukselle ja parlamentille, Euroopan neuvostolle sekä Venäjän federaation presidentille, hallitukselle ja parlamentille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0457.


Nuorisotyöllisyys
PDF 143kWORD 63k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. heinäkuuta 2014 nuorten työllisyydestä (2014/2713(RSP))
P8_TA(2014)0010RC-B8-0027/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon 8. syyskuuta 2010 vahvistamansa kannan ehdotukseen neuvoston päätökseksi jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista: Eurooppa 2020 ‑strategian yhdennettyjen suuntaviivojen II osa (COM(2010)0193 – C7-0111/2010 – 2010/0115(NLE))(1),

–  ottaa huomioon 20. joulukuuta 2011 annetun komission tiedonannon ”Mahdollisuuksia nuorille -aloite” (COM(2011)0933),

–  ottaa huomioon Luxemburgissa 17. kesäkuuta 2011 hyväksytyt neuvoston päätelmät nuorten työllisyyden edistämisestä Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi,

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Mahdollisuuksia nuorille -aloitteen täytäntöönpanosta (COM(2012)0727),

–  ottaa huomioon 5. joulukuuta 2012 annetun komission ehdotuksen neuvoston suositukseksi nuorisotakuun perustamisesta (COM(2012)0729),

–  ottaa huomioon 7. helmikuuta 2013 annetut Eurooppa-neuvoston päätelmät nuorisotyöllisyysaloitteesta,

–  ottaa huomioon 22. huhtikuuta 2013 annetun neuvoston suosituksen nuorisotakuun perustamisesta,

–  ottaa huomioon 11. syyskuuta 2013 antamansa päätöslauselman ”Nuorisotyöttömyyden torjunta: selviytymiskeinot”(2),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2014 antamansa päätöslauselman vapaata liikkuvuutta koskevan perusoikeuden kunnioittamisesta EU:ssa(3),

–  ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2014 vahvistamansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston päätökseksi julkisten työvoimapalvelujen tehostetusta yhteistyöstä (COM(2013)0430 – C7-0177/2013 – 2013/0202(COD))(4),

–  ottaa huomioon 6. heinäkuuta 2010 antamansa päätöslauselman nuorten työmarkkinoille pääsyn edistämisestä sekä harjoittelijoiden, työharjoittelun ja oppisopimuskoulutuksen aseman vahvistamisesta(5),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon Mahdollisuuksia nuorille -aloitteen täytäntöönpanosta (COM(2012)0727),

–  ottaa huomioon 16. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman nuorisotakuusta(6),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  toteaa, että työttömyys on yksi epätasa-arvon tärkeimmistä syistä ja että nuorisotyöttömyysaste on noussut ennennäkemättömälle tasolle, sillä se on keskimäärin 23 prosenttia koko EU:ssa; muistuttaa, että nuorisotyöttömyys jakautuu unionissa epätasaisesti ja 16–25-vuotiaiden nuorten työttömyysaste ylittää joissakin jäsenvaltioissa 50 prosenttia;

B.  toteaa, että maaliskuussa 2014 EU:n 28 jäsenvaltiossa oli työttömänä 5,34 miljoonaa nuorta (alle 25-vuotiasta), joista 3,426 miljoonaa euroalueella;

C.  toteaa, että nuorisotyöttömyyden syyt vaihtelevat eri puolilla EU:ta ja niitä voivat olla esimerkiksi talouden työmarkkinoihin vaikuttavat rakenneongelmat; katsoo, että nuorten tilanteet ja ongelmat eivät ole yhtenäisiä vaan joillakin ryhmillä on kohtuuttomia vaikeuksia, joihin tarvitaan räätälöityjä ratkaisuja;

D.  ottaa huomioon, että nuorten työmarkkinatilanne on erityisen vaikea heidän koulutustasostaan riippumatta, sillä usein he joko päätyvät työttömiksi tai heillä on määräaikaisia työsuhteita ja heidän palkkansa on matalampi ja sosiaaliturvansa heikompi tai heidän on pakko hyväksyä epävarmoja työsuhteita tai palkattomia harjoittelujaksoja;

E.  katsoo, että nuorisotakuu edistäisi Eurooppa 2020 -strategian tavoitteista kolmea, joiden mukaan työllisten osuuden 20–64-vuotiaista pitäisi olla 75 prosenttia, koulunkäynnin keskeyttävien osuuden pitäisi olla alle 10 prosenttia ja vähintään 20 miljoonan ihmisen köyhyyteen ja syrjäytymiseen pitäisi löytää ratkaisu;

F.  ottaa huomioon, että 7,5 miljoonaa 15–24-vuotiasta nuorta eurooppalaista on työelämän ja koulutuksen ulkopuolella ja vuonna 2012 EU:n 28 jäsenvaltiossa köyhyys tai sosiaalinen syrjäytyminen uhkasi 29,7:ä prosenttia 15–29-vuotiaista(7);

G.  toteaa, että joissakin jäsenvaltioissa on käytössä harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevä ammatillisen koulutuksen järjestelmä ja myös korkeakouluopintojen ja ammatillisten opintojen yhdistelmätutkintoja, jotka käytännön taitoja korostavina ovat osoittautuneet toimiviksi erityisesti kriisiaikana, koska ne ovat hillinneet nuorisotyöttömyyttä tekemällä nuorista helpommin työllistettäviä;

H.  toteaa, että nykyinen nuorisotakuun yläikäraja 25 vuotta on liian matala, sillä siinä ei oteta huomioon 6,8:aa miljoonaa työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevaa 25–30-vuotiasta;

I.  katsoo, että pk-yrityksillä on paljon mahdollisuuksia luoda työpaikkoja ja että niiden rooli on erittäin tärkeä uutta ja kestävää taloutta luotaessa;

J.  toteaa, että vaikka jäsenvaltiosta toiseen siirtyneiden työntekijöiden määrä lisääntyi vuosien 2005 ja 2008 välillä 4,7 miljoonasta 8 miljoonaan, näiden työntekijöiden prosenttiosuus koko työvoimasta kasvoi 2,1 prosentista 3,3 prosenttiin;

K.  katsoo, että jäsenvaltiot ovat merkittävässä asemassa nuorisotyöttömyyden torjunnassa myös sen taloudellisen tuen johdosta, joka ohjelmakaudella 2014–2020 on niiden saatavilla EU:n rahoittamista välineistä, joita ovat esimerkiksi Euroopan sosiaalirahasto, Euroopan globalisaatiorahasto, työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskeva Euroopan unionin ohjelma sekä nuorisotakuu;

L.  ottaa huomioon, että EU on myöntänyt 6 miljardia euroa alle 25-vuotiaiden työllisyyden tukemiseen;

M.  toteaa, että nuorisotyöttömyyttä ei voida laittaa pelkästään ammattitaidon tarjonnan ja kysynnän kohtaamattomuuden syyksi, sillä siihen liittyy myös sellaisia ongelmia kuin uusien työpaikkojen puute eurooppalaisen teollisuustoiminnan vähenemisen seurauksena, ulkoistaminen ja keinottelu sekä tilanteen paheneminen kriisin ja säästötoimien johdosta; katsoo, että nuorisotyöttömyyden ongelmaa ei voida ratkaista pelkästään koulutuksella;

N.  katsoo, että nuorten työllisyyden lisäämiseen tähtäävien toimien tai ohjelmien olisi eri tasoilla sisällettävä kaikkien asianomaisten sidosryhmien, erityisesti työmarkkinaosapuolten ja nuorisojärjestöjen, kuuleminen ja/tai yhteistyö niiden kanssa;

O.  toteaa, että 20,7 miljoonaa pk-yritystä kattaa yli 67 prosenttia EU:n yksityisen sektorin työpaikoista, joista 30 prosenttia on mikroyrityksissä;

P.  katsoo, että pk-yrityksillä ja mikroyrityksillä on valtavasti potentiaalia luoda työpaikkoja ja 85 prosenttia äskettäin syntyneistä uusista työpaikoista on niiden ansiota;

Nuorisotakuu ja nuorten työllisyys

1.  varoittaa, että unionissa ei synny merkittävää ja kestävää talouskasvua, ellei epätasa-arvoa vähennetä, ja huomauttaa, että tämä alkaa työttömyyden, erityisesti nuorisotyöttömyyden, ja köyhyyden vähentämisellä;

2.  kehottaa seuraamaan tehokkaasti nuorisotakuun täytäntöönpanoa; kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti vuoden 2014 maakohtaisissa suosituksissa määriteltyjä haasteita, jotka koskevat työtarjonnan laatua, puutetta aktiivisista toimista työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien saavuttamiseksi, työvoimaviranomaisten hallinnollisia valmiuksia ja kaikkien asianomaisten kumppaneiden tosiasiallisen sitoutumisen puutetta; kehottaa komissiota myös etsimään parhaita käytäntöjä, joiden avulla ohjelmia voitaisiin pyrkiä parantamaan; kehottaa lisäämään avoimuutta täytäntöönpanon seurannassa ja pyrkimään kunnianhimoisemmin selvittämään tilannetta niiden jäsenvaltioiden kanssa, jotka eivät ole edistyneet tässä asiassa;

3.  kehottaa komissiota ehdottamaan eurooppalaista lainsäädäntökehystä, jolla otetaan käyttöön sitovat nuorisotakuiden toteuttamista koskevat vähimmäisvaatimukset, jotka koskevat muun muassa oppisopimuskoulutuksen laatua, nuorten palkkojen asianmukaisuutta sekä työvoimapalvelujen saatavuutta ja kattavat myös 25–30-vuotiaat nuoret, jos jäsenvaltiot eivät noudata olemassa olevia nuorisotakuusuosituksia;

4.  kehottaa ottamaan nuorisotyöttömyyden vähentämisen eurooppalaisen ohjausjakson yhdeksi erityistavoitteeksi; vaatii, että maakohtaisiin suosituksiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin sisällytetään myös pakollisia toimia nuorisotyöttömyyden torjumiseksi; kehottaa komissiota seuraamaan ja tarkastamaan perusteellisesti näiden toimenpiteiden käyttöönottoa; vaatii, että Euroopan parlamentti otetaan tässä yhteydessä kattavasti mukaan eurooppalaisen ohjausjakson prosessiin;

5.  kehottaa komissiota vauhdittamaan nuorisotyöllisyysaloitteen perustamista ja julkaisemaan perustamisesta tiedonannon vuoden 2014 loppuun mennessä;

6.  kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan nuorisotakuun ulottamista koskemaan myös alle 30‑vuotiaita;

7.  korostaa, että tarvitaan aktiivista, kattavaa ja yhtenäistä työmarkkinapolitiikkaa ja nuoriin kohdistettavia erityistoimenpiteitä;

8.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä nuorisotyöttömyyden torjumiseksi erityisesti ennalta ehkäisevillä toimilla, joilla estetään koulunkäynnin tai ammatillisen koulutuksen tai oppisopimusjärjestelyjen keskeyttämistä (esimerkiksi ottamalla käyttöön harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevä koulutusmalli tai muita yhtä tehokkaita toimintamalleja), ja laatimaan kattavia strategioita sellaisia nuoria varten, jotka eivät ole työssä tai koulutuksessa, sekä toteuttamaan kansalliset nuorisotakuusuunnitelmat kokonaisuudessaan;

9.  korostaa, että nuorisotyöllisyysaloite ei saisi estää jäsenvaltioita käyttämästä Euroopan sosiaalirahastoa laajempien erityisesti köyhyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevien nuorisohankkeiden rahoittamiseen; kehottaa komissiota seuraamaan Euroopan sosiaalirahaston varojen käyttöä nuorisohankkeissa;

10.  on vahvasti sitä mieltä, että EU:n rahoitusta ja etenkään nuorisotyöllisyysaloitteen mukaista rahoitusta ei pitäisi käyttää korvaamaan kansallisia toimintatapoja vaan niitä olisi käytettävä lisätuen antamiseen nuorille siten, että täydennetään ja tehostetaan kansallisia ohjelmia jäsenvaltioiden päätösten mukaisesti;

11.  katsoo, että EU:n ohjelmissa on sallittava asianmukainen joustavuus siten, että jäsenvaltiot voivat antaa yksilöllistä tukea paikallisten tarpeiden mukaisesti ja voidaan varmistaa, että rahoitusta käytetään alueilla, joilla nuorisotyöttömyys on suurinta ja rahoitusta tarvitaan eniten, samalla kuitenkin huolehtien tarkastuksista ja valvonnasta;

12.  korostaa, että nuorisotyöllisyysaloite ei saisi estää jäsenvaltioita käyttämästä muita EU:n ohjelmia, kuten Euroopan sosiaalirahastoa ja Erasmus+ -ohjelmaa, laajempien erityisesti nuorten yrittäjyyttä, köyhyyttä ja sosiaalista osallisuutta koskevien nuorisohankkeiden rahoittamiseen; korostaa, että jäsenvaltioiden on tärkeä myöntää tarvittava osarahoitus tähän tarkoitukseen; kehottaa komissiota seuraamaan Euroopan sosiaalirahaston varojen käyttöä nuorisohankkeissa;

Ammattikoulutus

13.  muistuttaa, että nuorisotyöllisyysaloitteeseen myönnetyt 6 miljardia euroa eivät riitä nuorisotyöttömyyden pysyvään torjumiseen; kehottaa siksi komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan nuorisotakuun prioriteetiksi ja lisäämään sen talousarviomäärärahoja kaudella 2014–2020, kun päätetään vaalien jälkeisestä vuoden 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen pakollisesta tarkistamisesta, jonka on määrä tapahtua viimeistään vuoden 2016 lopulla;

14.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan ammattikoulutusjärjestelmiä tai parantamaan niitä; korostaa, että koulutuksesta työelämään siirtymisen helpottamiseksi olisi laadittava alan parhaiden eurooppalaisten käytäntöjen pohjalta eurooppalaiset puitteet harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevälle koulutusmallille; ehdottaa lisäksi, että otettaisiin unionin laajuisesti käyttöön ”väylänavaussuunnitelmia”, joiden avulla vastavalmistuneet ja jo ammattikoulutusta suorittaneet nuoret saisivat käytännön työkokemusta niin, että yritykset palkkaavat heidät 6–12 kuukaudeksi ratkaisemaan jonkun tietyn ongelman, joka liittyy lähinnä innovointiin ja kehitystyöhön;

15.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan tehokkaita toimenpiteitä nuorisotyöttömyyden ja varhaisen työmarkkinoilta syrjäytymisen torjumiseksi erityisesti ennalta ehkäisevillä toimilla, joilla estetään koulunkäynnin tai ammatillisen koulutuksen tai oppisopimusjärjestelyjen keskeyttämistä (esimerkiksi ottamalla käyttöön harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdistelevä koulutusmalli tai muita yhtä tehokkaita toimintamalleja);

16.  kehottaa jäsenvaltioita uudistamaan erityisesti nuorten koulutusvaatimukset, jotta voitaisiin lisätä huomattavasti nuorten työllistettävyyttä ja mahdollisuuksia elämässä;

17.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään entisestään tutkintojen avoimuutta ja tunnustamista unionin sisällä käyttämällä etenkin ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalaista siirtojärjestelmää, Europass-todistuksia sekä eurooppalaista tutkintojen viitekehystä;

18.  pitää tärkeänä, että nuoret hankkivat laaja-alaisia taitoja, kuten tieto- ja viestintäteknisiä taitoja, johtamistaitoa, kriittisen ajattelun taitoa ja kielitaitoa, myös opiskelemalla ulkomailla, jotta he voivat parantaa työmarkkinanäkymiään, mukautumistaan työmarkkinoiden tulevaan kehitykseen ja aktiivista osallistumistaan yhteiskunnalliseen elämään;

19.  kehottaa jäsenvaltioita keskittymään aloihin, joilla on suuri kasvu- ja työllistämispotentiaali, ja toteuttamaan toimia, joilla niiden koulutusohjelmissa asetetaan etusijalle luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka, jotta voidaan vastata odotettavissa oleviin työmarkkinoiden tuleviin muutoksiin ottaen samalla huomioon tarve siirtyä resurssitehokkaaseen talouteen;

20.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan uuden tyyppistä taloutta ja erityisesti yhteiskunnallista yrittäjyyttä, yhdessä työskentelyä ja joukkoistamista ja tarjoamaan tukitoimia nuorten osuuskunnille ja uusille yhteiskunnallisille yrityksille;

21.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan kasvua edistävää toimintaa ja vaatii kasvustrategian puitteissa EU:n tason toimia, joilla luodaan kestäviä työpaikkoja toteuttamalla investointi- ja kehittämistoimia sellaisilla avainaloilla kuin digitaali- ja televiestintämarkkinat ja yhteinen energiayhteisö;

22.  pitää valitettavana, että 27. kesäkuuta 2014 julkistetut neuvoston prioriteetit, jotka muodostavat EU:n ja uuden komission strategisen ohjelman, eivät sisällä kohdistettuja toimenpiteitä ja investointeja, joilla tuettaisiin laadukkaiden työpaikkojen luomista nuorille;

23.  korostaa, että nuorisotakuun tavoitteiden saavuttaminen vaatii strategisia uudistuksia, joilla mahdollistetaan onnistunut siirtyminen koulutuksesta työmarkkinoille;

24.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan ja uudistamaan työvoimatoimistojaan;

25.  painottaa, että nykyään tarvitaan enemmän kuin koskaan voimakasta investointia koulutukseen, sillä työmarkkinoiden ennustetaan muuttuvan nopeasti; tähdentää, että ammattitaidon edistämistä koskevia toimia ei tulisi nähdä ainoastaan keinona täyttää työmarkkinoiden tarpeet vaan niissä olisi tunnustettava myös epävirallisen koulutuksen avulla saavutetut taidot sekä niiden olisi tuettava elinikäiseen oppimiseen tähtäävien toimien täytäntöönpanoa ja oltava kaiken kaikkiaan osa kokonaisvaltaista lähestymistapaa koulutukseen;

26.  kehottaa komissiota sekä erillisvirastoja, kuten Eurofoundia ja Cedefopia, analysoimaan nykyisiä harjoittelu- ja opiskelujaksoja yhdisteleviä ammattikoulutusjärjestelmiä ja välittämään tietoa niistä niille muille jäsenvaltioille, jotka haluavat toteuttaa niitä vapaaehtoisesti, ilman että olemassa olevien koulutusjärjestelmien tasoa lasketaan;

27.  muistuttaa perheen roolista tehokkaana tukijärjestelmänä silloin kun nuoret kohtaavat työttömyyttä, köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä;

28.  vaatii jäsenvaltioita tehostamaan ammattikoulutusta, työhön opastusta ja oppisopimus- ja harjoittelujärjestelmiä sekä poistamaan niiden nykyisiä rajat ylittäviä esteitä ja parantamaan nuorten työperustaisten harjoittelupaikkojen kysynnän ja tarjonnan kohtaamista, mikä lisäisi työvoiman liikkuvuutta ja työllistymismahdollisuuksia etenkin raja-alueilla;

29.  pitää myönteisenä 10. maaliskuuta 2014 annettua neuvoston suositusta harjoittelun laatupuitteista ja kehottaa jäsenvaltioita suosimaan nuoria ja panemaan suosituksen viipymättä täytäntöön; korostaa lisäksi, että unionin rahastoista voidaan tukea taloudellisesti jäsenvaltioiden ohjelmia, joilla edistetään harjoittelua ja tarjotaan harjoittelupaikkoja;

Uusi työpaikkoja luova toimintaympäristö

30.  korostaa, että Euroopassa on luotava pk-yrityksille suotuisa toimintaympäristö, johon kuuluu parhaiden rahoituksellisten ja oikeudellisten olosuhteiden tarjoaminen uusille yrityksille, sillä vuonna 2012 pk-yrityksissä oli 66,5 prosenttia kaikista unionin työpaikoista(8);

31.  muistuttaa, että on tarpeen huolehtia kattavasta ja helppotajuisesta koulutuksesta ja mahdollisuudesta käyttää internetiä ja verkkotietoa sekä hankkia digitaalisia taitoja; kehottaa digitaalistrategian mukaisesti jäsenvaltioita edistämään ja helpottamaan palvelujen digitointia ja nuorille tarkoitettua koulutusta, jotta heillä on mahdollisuus saada digitaalialan töitä;

32.  korostaa, että viime aikoina yritykset ovat pyrkineet palauttamaan tuotantoa ja palveluja Eurooppaan ja että tämä tuo mukanaan mahdollisuuksia luoda työpaikkoja erityisesti nuorille; katsoo, että EU:n talouksilla on ainutlaatuinen tilaisuus nopeuttaa tätä työpaikkojen palauttamiseen liittyvää suuntausta;

33.  katsoo, että Euroopassa tarvitaan uudelleenteollistamista, joka perustuu yhtenäiseen strategiaan ja sen toteuttamiseen siten, että tuetaan kasvua edistäviä toimia ja uusien työpaikkojen luomista;

34.  kehottaa jäsenvaltioita yhdistämään nuoriin liittyvät työllisyystoimet laadukkaisiin ja kestäviin työsuhteisiin, jotta voidaan puuttua yhä yleisempään rakenteelliseen epävarmuuteen ja alityöllisyyteen;

35.  kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nuorilla on mahdollisuus saada laadukkaita työpaikkoja, joissa kunnioitetaan heidän oikeuksiaan, myös oikeutta vakauteen ja turvallisuuteen sellaisen työpaikan avulla, josta saa elämiseen riittävän palkan ja sosiaaliturvan ja joka mahdollistaa turvatun, ihmisarvoisen ja itsenäisen elämän, jotta voidaan suojella nuoria työntekijöitä syrjinnältä ja hyväksikäytöltä;

36.  katsoo, että innovointiin ja työpaikkojen luomiseen tarvitaan nuoria yrittäjiä ja kasvusuuntautuneita pk-yrityksiä;

37.  katsoo, että yritykset voivat luoda työpaikkoja ja palkata lisää työntekijöitä ainoastaan, jos taloudellinen toimintaympäristö on kasvua edistävä ja niillä on käytettävissä pätevää työvoimaa;

38.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan nuoria ja työllisyyttä oikeuksien kannalta; korostaa, että erityisesti kriisiaikoina nuorille tarjottavien työpaikkojen laadusta ei tule tinkiä ja että keskeisten työelämän normien ja muiden työpaikkojen laatuun liittyvien vaatimusten, jotka koskevat muun muassa työaikaa, sosiaaliturvaa ja työterveyttä ja -turvallisuutta, on oltava ponnisteluissa keskeisellä sijalla; painottaa, että on lopetettava ikään perustuva syrjintä;

39.  korostaa, että on tärkeää tunnustaa jäsenvaltioiden sosiaali- ja talousjärjestelmien erilaisuus ja kunnioittaa tätä erilaisuutta;

40.  kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota tukemaan ja edistämään liikkuvuuteen liittyviä mekanismeja ja erityisesti EURES-verkostoa, joka helpottaa työnhakua muissa jäsenvaltioissa;

41.  kehottaa jäsenvaltioita käyttämään täysimääräisesti hyväkseen julkisia työvoimapalveluja, jotta parannetaan avoimien työpaikkojen kysynnän ja tarjonnan kohtaamista sekä eri jäsenvaltioissa edellytettyjen pätevyysvaatimusten yhteensovittamista;

42.  kehottaa komissiota tukemaan aloitteita ja muita yksityisen sektorin kanssa toteutettavia yhteistyön muotoja nuorisotyöttömyyden torjumiseksi;

43.  kehottaa komissiota omaksumaan johtavan roolin Euroopan uudelleenteollistamisessa siten että tehostetaan teollisuuden kilpailukykyä ilman liiallista sääntelytaakkaa yrityksille, helpotetaan työpaikkojen luomista, torjutaan työttömyyttä ja parannetaan nuorten mahdollisuuksia perustaa oma yritys tai löytää uusi työpaikka;

44.  suosittelee, että arvioidessaan tulevaisuudessa Euroopan sosiaalirahaston hankkeita komission olisi katsottava kustannusten ja osallistujamäärien taustalle ja pohdittava todellisia vaikutuksia nuorten työmarkkinoille pitkällä aikavälillä ja pyrittävä ensisijaisesti ymmärtämään miten ja miksi toimet onnistuvat;

45.  kehottaa jäsenvaltioita karsimaan turhaa hallinnollista rasitetta itsenäisiltä ammatinharjoittajilta, mikroyrityksiltä ja pk-yrityksiltä, ottamaan käyttöön suotuisia verotustoimia, luomaan yksityisille investoinneille suotuisamman ilmapiirin ja korjaamaan kohtuuttomasti rankaisevaa konkurssilainsäädäntöä työttömyyden torjumiseksi; toteaa, että pk-yritykset muodostavat suuren osan Euroopan taloudesta, ja niiden rooli voi olla ratkaiseva, kun varmistetaan pikainen ja kestävä elpyminen talouskriisistä ja luodaan uusia työpaikkoja myös nuorille;

46.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan elinkeinoelämän ja koulutuksen yhteistyötä kaikilla tasoilla, jotta opetussuunnitelmia voitaisiin paremmin kytkeä työmarkkinoiden tarpeisiin;

47.  korostaa, että rajoittamisen sijasta EU:n taloudessa on edistettävä vapaata liikkuvuutta ja työvoiman liikkuvuutta, ja kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan kaikkien kansalaisten ja työntekijöiden vapaan liikkuvuuden, jotta voidaan edistää todellisia unionin työmarkkinoita, poistaa pullonkaulat ja sallia EU:n työntekijöiden vapaa liikkuminen alueille, joilla heidän osaamiselleen on kysyntää; painottaa, että liikkumisen vapaus on perusoikeus ja että nuorten olisi saatava myös mahdollisuus työllistyä omassa yhteisössään;

48.  kehottaa jäsenvaltiota kiinnittämään erityistä huomiota heikossa asemassa olevien väestöryhmien nuorten suureen työttömyyteen ja asettamaan etusijalle työmarkkinoille pääsyn ja integroitumisen sekä sisällyttämään työmarkkinoille pääsyä ja integroitumista koskevat toimet kaikkeen politiikkaan, koska työpaikka on avain onnistuneeseen integroitumiseen;

49.  katsoo, että jäsenvaltioiden on vastattava vammaisten nuorten erityistarpeisiin antamalla heille tarvittavat välineet ja tukipalvelut, jotta voidaan luoda yhdenvertainen toimintaympäristö ja aktiivisesti parantaa vammaisten nuorten työllistettävyyttä työmarkkinoilla ja tehostaa heidän koulutustaan;

50.  korostaa, että on keskityttävä erityisesti nuorten ja vastavalmistuneiden yrittäjyyden kannustamiseen ja edistettävä vastavalmistuneiden harjoittelua ja työhön sijoittamista pieniin yrityksiin ja mikroyrityksiin, jotta nuoret saavat enemmän kokemusta liike-elämästä ja jotta lisätään heidän tietoisuuttaan mahdollisuuksista perustaa oma yritys ja siihen liittyvistä taidoista;

51.  ottaa huomioon kriisin vaikutukset nuoriin ja korostaa, että jäsenvaltioilta vaaditaan tehokkaampaa seurantaa ja vahvempaa sitoutumista, jotta nuorten tilanne paranisi; kehottaa jäsenvaltioita käsittelemään nuorisotyöttömyyttä 17. ja 18. heinäkuuta 2014 Milanossa pidettävässä seuraavassa työllisyys-, sosiaalipolitiikka-, terveys- ja kuluttaja-asioiden neuvoston epävirallisessa kokouksessa ja ryhtymään toimenpiteisiin lausuntojen antamisen sijaan;

o
o   o

52.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komissiolle ja neuvostolle.

(1)EUVL C 308 E, 20.10.2011, s. 116.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0365.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0037.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0435.
(5)EUVL C 351 E, 2.12.2011, s. 29.
(6)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0016.
(7)Eurosta: http://appsso.eurostat.ec.europa.eu/nui/show.do?dataset=yth_incl_010&lang=en
(8)http://ec.europa.eu/enterprise/policies/sme/facts-figures-analysis/performance-review/files/supporting-documents/2013/annual-report-smes-2013_en.pdf reprot


Irakin tilanne
PDF 130kWORD 46k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. heinäkuuta 2014 Irakin tilanteesta (2014/2716(RSP))
P8_TA(2014)0011RC-B8-0059/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Irakista ja erityisesti 27. helmikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Irakin tilanteesta(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja 17. tammikuuta 2013 antamansa päätöslauselman EU:n ja Irakin välisestä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta(2),

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston päätelmät Irakista ja erityisesti 23. kesäkuuta 2014 annetut päätelmät,

–  ottaa huomioon YK:n pääsihteerin julkilausumat Irakista,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuolena Irak on,

–  ottaa huomioon 24. kesäkuuta 2013 hyväksytyt EU:n suuntaviivat uskonnon- ja vakaumuksenvapauden edistämiseksi ja suojelemiseksi,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan julkilausumat Irakista,

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Saudi-Arabiasta, sen suhteista EU:n kanssa ja roolista Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa(3), 24. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin suhteista Persianlahden yhteistyöneuvostoon(4) ja 3. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n Iranin-strategiasta(5),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  katsoo, että Irakilla on vieläkin vakavia poliittisia, turvallisuutta koskevia ja sosiaalis-taloudellisia haasteita ja että maan poliittinen kenttä on äärimmäisen pirstaleinen ja sen rasitteena ovat väkivalta ja eri ryhmittymien väliset erimielisyydet, mikä vahingoittaa vakavasti Irakin kansan oikeutettuja pyrkimyksiä rauhaan, vaurauteen ja aitoon demokratiakehitykseen; ottaa huomioon, että Irakia koettelee vakavin väkivallan aalto sitten vuoden 2008;

B.  ottaa huomioon, että al-Qaidasta irtautunut Islamilainen valtio -jihadistiryhmä (IS-ryhmä) – aiemmin Irakin ja Levantin islamilainen valtio -ryhmä (ISIL) – on vallannut alueita Luoteis-Irakista ja muun muassa Irakin toiseksi suurimman kaupungin Mosulin, mikä on johtanut Irakin kansalaisten pikateloituksiin, ankarasti tulkitun šaria-lain täytäntöönpanoon, šiiojen, sufien, sunnien ja kristittyjen uskonnonharjoituspaikkojen ja pyhäkköjen tuhoamiseen sekä muihin siviiliväestöön kohdistuneisiin raakuuksiin;

C.  ottaa huomioon, että Irakin ja Syyrian välisen rajan hälveneminen on antanut IS-ryhmälle mahdollisuuden vahvistaa asemiaan kummassakin maassa; toteaa, että eräät vallitsevaan tilanteeseen pettyneet sunnit ja entiset baathistit ovat hiljaisesti hyväksyneet IS-ryhmän vahvistumisen; panee merkille 29. kesäkuuta 2014 saadut tiedot, joiden mukaan IS-ryhmä on perustanut ”kalifaatin” tai ”islamilaisen valtion” hallussaan oleville alueille Irakissa ja Syyriassa ja että sen johtaja Abu Bakr al-Baghdadi on julistanut itsensä kalifiksi;

D.  toteaa, että IS-ryhmä on varmistanut itselleen huomattavat tulonlähteet ryöstämällä pankkeja ja liikeyrityksiä hallitsemillaan alueilla, ottamalla haltuunsa Syyriassa peräti kuusi öljykenttää, joihin kuuluu Syyrian suurin öljykenttä al-Omar, ja ottamalla vastaan lahjoituksia varakkailta henkilöiltä erityisesti Saudi-Arabiassa, Qatarissa, Kuwaitissa ja Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa;

E.  toteaa, että IS-ryhmän vaikutusvallan nopea lisääntyminen on paljastanut Irakin armeijan ja instituutioiden haurauden, joka on seurausta korruptiosta, jakautumisesta ahdasmielisiin ryhmittymiin ja pääministeri Nuri al-Malikin hallituksen harjoittamasta ristiriitoja lietsovasta politiikasta, joka on johtanut sunnien ja muiden vähemmistöjen huomattavaan vieraantumiseen Irakin yhteiskunnasta;

F.  huomauttaa, että Kurdistanin aluehallinnon sotilaalliset yksiköt ottivat kesäkuun puolivälissä 2014 hallintaansa Kirkukin monietnisen kaupungin ja liittivät näin Kurdistaniin tämän öljyvaroistaan tunnetun alueen, jonka hallinnasta on kiistelty vuosikymmenten ajan; ottaa huomioon, että Kurdistanin aluehallinto on ilmoittanut aikeistaan järjestää alueen asukkaiden keskuudessa kansanäänestys alueen itsenäistymiseksi Irakista;

G.  ottaa huomioon, että EU on pannut merkille taakan, joka Kurdistanin alueelle ja sen aluehallinnolle aiheutuu sinne saapuneesta suuresta määrästä maan sisäisiä pakolaisia;

H.  toteaa, että Irakissa pidettiin 30. huhtikuuta 2014 parlamenttivaalit, joissa pääministeri Nuri al-Malikin Oikeusvaltio-niminen vaaliliitto sai enemmistöaseman; katsoo, että nykyinen hallitus ei ole kyennyt rakentamaan Irakiin osallistavampaa yhteiskuntaa; huomauttaa, että vaatimukset siitä, että Nuri al-Maliki ei enää pyrkisi kolmannelle kaudelleen pääministeriksi vaan että muodostettaisiin aidosti osallistava hallitus, ovat yltyneet; ottaa huomioon, että šiiojen uskonnollinen johtaja, ajatolla al-Sistani on kehottanut kaikkia Irakin puolueita pääsemään pikaisesti sopimukseen tällaisesta hallituksesta, mutta äskettäin valittu Irakin parlamentti ei ole toistaiseksi päässyt asiassa eteenpäin;

I.  ottaa huomioon, että Yhdysvallat, Venäjä ja Iranin islamilainen tasavalta ovat tukeneet Irakin hallitusta; huomauttaa, että Iranin presidentti Hasan Ruhani on ilmaissut halukkuutensa yhteistyöhön Yhdysvaltojen kanssa IS-ryhmän muodostaman uhkan torjumiseksi, kun taas alueella toimivat sunnien aseistautuneet ääriryhmät, kuten IS-ryhmä, ovat viime vuosina saaneet ideologista tukea Saudi-Arabiasta ja tietyistä Persianlahden maista;

J.  panee merkille, että satojen ulkomaalaisten taistelijoiden kerrotaan liittyneen taisteluihin IS-ryhmän joukoissa ja että näiden joukossa on monia taistelijoita EU:n jäsenvaltioista; toteaa, että kyseisten jäsenvaltioiden hallitukset ovat määritelleet nämä EU:n kansalaiset turvallisuusriskiksi;

K.  ottaa huomioon, että YK:n humanitaarisen avun koordinointiyksikön (OCHA) arvion mukaan Irakin pohjois- ja keskiosissa on noin 1,2 miljoonaa maan sisäistä pakolaista ja noin 1,5 miljoonaa humanitaarisen avun tarpeessa olevaa; toteaa, että IS-ryhmän vaikutusvallan lisääntyminen on aiheuttanut humanitaarisen kriisin, joka on pakottanut suuren määrän siviilejä siirtymään pois asuinseuduiltaan; toteaa, että EU on päättänyt lisätä humanitaarista apuaan Irakille viidellä miljoonalla eurolla tarjotakseen perusapua siirtymään joutuneille, mikä nostaa Irakille annettavan humanitaarisen rahoituksen jo 12 miljoonaan euroon vuonna 2014;

L.  ottaa huomioon, että Irakin perustuslaissa taataan kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä sekä eri kansallisuusryhmien hallinnolliset ja poliittiset oikeudet sekä oikeus kulttuuriin ja koulutukseen; toteaa Irakin hallituksen olevan vastuussa koko väestön oikeuksien, hyvinvoinnin ja turvallisuuden takaamisesta;

M.  ottaa huomioon, että tietojen mukaan IS-ryhmän ja muiden aseistettujen ryhmittymien taistelijat valitsevat Irakissa tarkoituksellisesti kohteikseen naisia ja lapsia, jotka joutuvat siepatuiksi, raiskatuiksi ja pakkoavioliittoon; ottaa huomioon Human Rights Watchin 12. heinäkuuta 2014 päivätyn raportin, jonka mukaan Irakin turvallisuusjoukot ja hallitukseen yhteydessä olevat kapinallisryhmät ovat viimeksi kuluneen kuukauden aikana ilmeisesti teloittaneet laittomasti ainakin 255 vankia kostoksi IS-ryhmän kapinallisten tekemistä tapoista;

N.  ottaa huomioon, että historiallisessa assyrialaiskaupungissa Qaraqoshissa (toiselta nimeltään Al-Hamdaniya) jopa 10 000 pääosin kristittyä ihmistä pakeni kodeistaan 25. kesäkuuta 2014, kun kranaatinheittimet ampuivat kaupungin lähistölle; ottaa huomioon, että arvioiden mukaan vähintään puolet Irakin kristityistä on lähtenyt maasta vuoden 2003 jälkeen; ottaa huomioon, että Open Doors International -järjestön mukaan Irakin kristittyjen määrä on vähentynyt huomattavasti: 1990-luvun alussa heitä oli 1,2 miljoonaa ja nyt 330 000–350 000;

1.  ilmaisee syvän huolensa Irakin nopeasti heikentyvästä turvallisuustilanteesta; tuomitsee ankarasti IS-ryhmän Irakin kansalaisiin ja Irakin valtioon kohdistamat iskut, jotka ovat johtaneet pikateloituksiin, ankarasti tulkitun šaria-lain täytäntöönpanoon, uskonnonharjoituspaikkojen sekä alueen historiallisen, kulttuurisen ja taiteellisen perinnön tuhoamiseen ja muihin julmuuksiin; varoittaa, että IS-ryhmän äärimmäiset šiiojen ja kristittyjen vastaiset näkemykset lisäävät huomattavasti riskiä eri ryhmittymien välisistä laajamittaisista tapoista, jos IS-ryhmän annetaan pitää hallussaan valtaamansa alue ja levittäytyä laajemmalle;

2.  tuomitsee ankarasti siviilikohteisiin, kuten sairaaloihin, kouluihin ja uskonnonharjoituspaikkoihin, suunnatut iskut sekä teloitusten ja seksuaalisen väkivallan käytön tässä konfliktissa; korostaa, että näihin tekoihin syyllistyneitä ei saa jättää rankaisematta; on erittäin huolestunut humanitaarisesta kriisistä ja siviilien joukkopaosta asuinseuduiltaan;

3.  tukee Irakin viranomaisia taistelussa IS-ryhmän harjoittamaa terrorismia ja muita aseistettuja ryhmittymiä tai terroristiryhmiä vastaan mutta korostaa, että turvallisuustoimet on yhdistettävä kestävään poliittiseen ratkaisuun, jossa Irakin kaikki yhteiskuntaryhmät ja heidän oikeutetut huolenaiheensa otetaan huomioon; tähdentää myös, että terrorismin torjunnassa on kunnioitettava ihmisoikeuksia ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta; kehottaa Irakin turvallisuusjoukkoja noudattamaan toiminnassaan kansainvälistä oikeutta ja kansallisia lakeja sekä kunnioittamaan Irakin sitoutumista ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin; kehottaa Irakin hallitusta ja kaikkia poliittisia johtajia ryhtymään tarvittaviin toimiin turvallisuuden ja suojelun ulottamiseksi Irakin koko väestöön ja erityisesti haavoittuvassa asemassa oleviin ryhmiin ja uskonnollisiin yhteisöihin;

4.  torjuu varauksetta IS-ryhmän johtajien ilmoituksen, että se on perustanut kalifaatin nyt hallussaan pitämille alueille, eikä pidä sitä perusteltuna; torjuu ajatuksen, että kansainvälisesti tunnustettuja rajoja muutettaisiin yksipuolisesti voimakeinoin, ja toteaa samalla, että IS-ryhmän hallussa olevien alueiden asukkaiden perusoikeuksia ja ‑vapauksia on kunnioitettava;

5.  korostaa, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa 1267 (1999) ja 1989 (2011) vahvistettu aseidenvientikielto ja varojen jäädyttäminen koskevat IS-ryhmää, ja painottaa, että on tärkeää panna kyseiset toimenpiteet nopeasti ja tehokkaasti täytäntöön;

6.  katsoo, että Irakissa 30. huhtikuuta 2014 pidetyt parlamenttivaalit tarjoavat tilaisuuden muodostaa aidosti edustava hallitus, jolla on osallistava toimintaohjelma; on tyytyväinen siihen, että Irakin parlamenttiin valittiin uusi puhemies 15. heinäkuuta 2014; kehottaa kaikkia poliittisia johtajia ja erityisesti pääministeri Nuri al-Malikia varmistamaan, että maahan muodostetaan pikaisesti osallistava hallitus; korostaa, että tällaisen hallituksen olisi heijastettava asianmukaisesti Irakin yhteiskunnan poliittista, uskonnollista ja etnistä monimuotoisuutta, jotta voidaan lopettaa verenvuodatus ja estää maan pirstaloituminen;

7.  kehottaa kaikkia alueen toimijoita osallistumaan pyrkimyksiin turvallisuuden ja vakauden edistämiseksi Irakissa ja erityisesti rohkaisemaan Irakin hallitusta, jotta se loisi yhteyden sunnivähemmistöön ja järjestäisi armeijan uudelleen osallistavalla ja puolueettomalla tavalla, jossa ei suosittaisi tiettyjä ryhmittymiä;

8.  kehottaa kaikkia alueen toimijoita tekemään kaikkensa estääkseen kaikenlaisen virallisten tai yksityisten elinten toiminnan ääri-islamilaisten ideologioiden levittämiseksi sanoin ja teoin; kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja erityisesti EU:ta edistämään alueellista vuoropuhelua Lähi-idän ongelmista ja ottamaan siihen mukaan kaikki merkittävät osapuolet, etenkin Iranin ja Saudi-Arabian;

9.  painottaa, että EU:n olisi laadittava aluetta koskeva kattava toimintamalli, ja toteaa erityisesti, että Iran, Saudi-Arabia ja muut Persianlahden maat on otettava mukaan olennaisina toimijoina kaikkiin pyrkimyksiin jännitteiden lievittämiseksi Syyriassa ja Irakissa;

10.  tähdentää, että myös nykyisen kriisin aikana on kunnioitettava ihmisoikeuksia ja perusvapauksia, erityisesti sanan- ja lehdistönvapautta sekä digitaalista vapautta;

11.  panee merkille Kurdistanin aluehallinnon ilmoituksen itsenäisyyttä koskevasta kansanäänestyksestä; vetoaa kuitenkin Irakin Kurdistanin parlamenttiin ja alueen presidenttiin Masud Barzaniin, jotta prosessi olisi osallistava ja siinä kunnioitettaisiin maakunnassa elävien muiden vähemmistöjen kuin kurdien oikeuksia;

12.  on huolissaan siitä, että IS-ryhmän kapinallisten joukkoihin kerrotaan liittyneen satoja ulkomaalaisia taistelijoita, joiden joukossa on myös EU:n jäsenvaltioiden kansalaisia; kehottaa lisäksi kansainväliseen yhteistyöhön, jotta voidaan ryhtyä asianmukaisiin oikeudellisiin toimiin terroritekoihin osallistumisesta epäiltyjä henkilöitä vastaan;

13.  pitää myönteisenä, että EU päätti 19. kesäkuuta 2014 lisätä humanitaarista apuaan Irakille viidellä miljoonalla eurolla tarjotakseen perusapua siirtymään joutuneille, mikä nostaa Irakille annettavan humanitaarisen rahoituksen jo 12 miljoonaan euroon vuonna 2014;

14.  vahvistaa EU:n olevan sitoutunut lujittamaan suhteitaan Irakiin, muun muassa panemalla täytäntöön EU:n ja Irakin välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen; kehottaa neuvostoa jatkamaan Irakin avustamista demokratian, ihmisoikeuksien, hyvän hallinnon ja oikeusvaltioperiaatteen edistämisessä ja hyödyntämään tässä myös EUJUST LEX-IRAQ ‑operaation saavutuksia ja sen yhteydessä saatuja kokemuksia; tukee myös UNAMIn ja YK:n pääsihteerin Irakista vastaavan erityisedustajan pyrkimyksiä avustaa Irakin hallitusta sen demokraattisten instituutioiden ja prosessien lujittamisessa, oikeusvaltioperiaatteen edistämisessä, alueellisen vuoropuhelun helpottamisessa, peruspalvelujen tarjoamisen parantamisessa ja ihmisoikeuksien suojelun varmistamisessa;

15.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, ihmisoikeuksista vastaavalle EU:n erityisedustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Irakin hallitukselle ja edustajien neuvostolle, Kurdistanin aluehallinnolle, YK:n pääsihteerille ja YK:n ihmisoikeusneuvostolle.

(1)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0171.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0023.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0207.
(4)EUVL C 247 E, 17.8.2012, s. 1.
(5)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0339.


Israelin ja Palestiinan välisen väkivallan kärjistyminen
PDF 108kWORD 37k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. heinäkuuta 2014 Israelin ja Palestiinan välisen väkivallan kärjistymisestä (2014/2723(RSP))
P8_TA(2014)0012RC-B8-0071/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että meneillään oleva konflikti aiheuttaa molempien osapuolten siviiliväestöille kuolonuhreja ja suunnattomia kärsimyksiä;

B.  ottaa huomioon, että YK:n turvallisuusneuvosto ilmaisi julkilausumassaan 12. heinäkuuta 2014 vakavan huolensa Gazan kriisistä vaatien konfliktin rauhoittamista, rauhan palauttamista ja marraskuussa 2012 sovitun tulitauon palauttamista voimaan sekä kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunnioittamista, siviilien suojelu mukaan lukien, ja antoi tukensa Israelin ja palestiinalaisten välisten suorien neuvottelujen jatkamiselle kahden valtion ratkaisuun perustuvan kattavan rauhansopimuksen aikaansaamiseksi;

C.  ottaa huomioon, että Egypti esitti 14. heinäkuuta 2014 tulitaukosuunnitelman, jonka Israel on toistaiseksi ainoana hyväksynyt;

D.  toteaa, että EU on nimennyt Hamasin terroristijärjestöksi;

E.  ottaa huomioon, että palestiinalaishallinnon presidentti Mahmud Abbas on pyytänyt YK:ta asettamaan palestiinalaisalueen kansainväliseen suojeluun Gazan tilanteen heikentymisen vuoksi;

F.  toteaa, että kansainvälistä ja humanitaarista oikeutta, myös neljättä Geneven sopimusta, sovelletaan täysimääräisesti kaikkiin konfliktissa mukana oleviin osapuoliin;

G.  ottaa huomioon, että osapuolten väliset suorat rauhanneuvottelut ovat keskeytyneet ja kaikki viimeaikaiset yritykset aloittaa neuvottelut uudelleen ovat epäonnistuneet; ottaa huomioon, että EU on kehottanut osapuolia toteuttamaan luottamuksellisen ilmapiirin luomista edistäviä toimia, mikä on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa mielekkäät neuvottelut, pidättäytyä toimista, jotka asettavat kyseenalaiseksi prosessin uskottavuuden, ja ehkäistä yllytystä;

1.  kehottaa lopettamaan Gazasta Israeliin tehdyt raketti-iskut ja korostaa, että Hamasin ja Gazan muiden aseistettujen ryhmien on lopetettava ne välittömästi; painottaa, että myös Israelin on lopetettava Gazaan kohdistamat hyökkäyksensä;

2.  on syvästi huolissaan Gazan ja Israelin kriittisestä tilanteesta; pitää ihmishenkien menetyksiä siviiliväestön, myös naisten ja lasten, keskuudessa erittäin valitettavina; toteaa, että kolme israelilaista nuorta murhattiin 12. kesäkuuta ja palestiinalainen teinipoika 2. heinäkuuta 2014; tuomitsee nämä surmateot, jotka on tuomittu myös koko maailmassa; ilmaisee osanottonsa kaikkien viattomien uhrien omaisille;

3.  tähdentää, että niin israelilaisilla kuin palestiinalaisilla on oikeus elää rauhassa ja turvassa; painottaa, että kaikkien osapuolten on noudatettava täysin kansainvälistä humanitaarista oikeutta; toteaa, että iskujen tarkoitukselliselle kohdistamiselle viattomiin siviileihin ei ole mitään perustetta ja se on kansainvälisessä oikeudessa sotarikos ja että perustetta ei ole myöskään siviili-infrastruktuurin tuhoamiselle;

4.  vaatii rauhoittamaan konfliktin välittömästi tekemällä molemminpuolisen tulitaukosopimuksen ja lopettamaan välittömästi kaikki siviilien henkeä uhkaavat väkivaltaisuudet; pitää myönteisenä kaikkia toimia pysyvän aselevon neuvottelemiseksi osapuolten välillä ja kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa sekä jäsenvaltioita lisäämään diplomaattista painetta näiden toimien tukemiseksi;

5.  kehottaa kansainvälistä yhteisöä ja erityisesti YK:n turvallisuusneuvostoa löytämään tämänhetkiseen kriisiin viipymättä asianmukaisen ratkaisun; kehottaa keskeisiä alueellisia toimijoita ja varsinkin Egyptiä ja Jordaniaa jatkamaan pyrkimyksiään tilanteen rauhoittamiseksi; kehottaa Egyptin viranomaisia avaamaan Rafahin rajanylityspaikan helpottaakseen humanitaarisen avun pääsyä Gazaan ja mahdollistaakseen palestiinalaisten siviilien siirtymisen;

6.  toistaa jälleen tukevansa vakaasti kahden valtion ratkaisua, joka perustuu vuoden 1967 rajoihin ja Jerusalemin asemaan kummankin valtion pääkaupunkina ja jossa turvallinen Israelin valtio ja itsenäinen, demokraattinen, alueellisesti yhtenäinen ja elinkelpoinen Palestiinan valtio elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden vallitessa, mikä edellyttää Gazan saarron lopettamista; korostaa jälleen, että israelilaisten ja palestiinalaisten väliseen oikeudenmukaiseen ja pysyvään rauhaan voidaan päästä ainoastaan väkivallattomin keinoin;

7.  vaatii tässä asiassa kummaltakin osapuolelta sekä kansainväliseltä yhteisöltä todellisia ja uskottavia toimia Israelin ja palestiinalaisten välisten suorien rauhanneuvottelujen käynnistämiseksi uudelleen ja konkreettisten tulosten aikaansaamiseksi kyseisissä neuvotteluissa; kehottaa jälleen EU:ta omaksumaan nykyistä aktiivisemman roolin toimissa, joilla pyritään saavuttamaan oikeudenmukainen ja pysyvä rauha;

8.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, EU:n erityisedustajalle Lähi-idän rauhanprosessissa, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, YK:n pääsihteerille, Lähi-idän kvartetin erityisedustajalle, knessetille ja Israelin hallitukselle, palestiinalaishallinnon presidentille, Palestiinan lakiasäätävälle neuvostolle, Egyptin parlamentille ja hallitukselle sekä Jordanian parlamentille ja hallitukselle.


Hyökkäysrikos
PDF 121kWORD 44k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 17. heinäkuuta 2014 hyökkäysrikoksesta (2014/2724(RSP))
P8_TA(2014)0013RC-B8-0066/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) Rooman perussäännön ja erityisesti sen 5 artiklan, jossa käsitellään hyökkäysrikosta yhtenä ICC:n tuomiovallan piiriin kuuluvana keskeisenä rikoksena,

–  ottaa huomioon Rooman perussääntöön tehdyt Kampalan tarkistukset, jotka hyväksyttiin vuonna 2010 Kampalassa, Ugandassa järjestetyssä tarkistuskonferenssissa, ja ottaa erityisesti huomioon hyökkäysrikosta koskevan päätöslauselman RC/Res. 6,

–  ottaa huomioon neuvoston päätöksen 2011/168/YUTP ja siinä olevan viittauksen Kampalan tarkistuksiin,

–  ottaa huomioon neuvoston päätöksen 2011/168/YUTP mukaisesti 12. heinäkuuta 2011 hyväksytyn tarkistetun toimintasuunnitelman,

–  ottaa huomioon 19. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman Kampalassa, Ugandassa pidettävästä kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön tarkistuskonferenssista(1),

–  ottaa huomioon 17. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman EU:n tuesta Kansainväliselle rikostuomioistuimelle: vastaukset haasteisiin ja ongelmien ratkaiseminen(2),

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa maailman ihmisoikeuksia koskevista vuosikertomuksista ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla, mukaan luettuina vaikutukset EU:n strategiseen ihmisoikeuspolitiikkaan,

–  ottaa huomioon ICC:n YK:lle laatiman yhdeksännen raportin, joka koskee vuosia 2012 ja 2013,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston huhtikuussa 2014 pitämän 25. istunnon tulokset,

–  ottaa huomioon Latinalaisen Amerikan parlamentin yleiskokouksen 19. ja 20. lokakuuta 2013 hyväksymän päätöslauselman Kansainvälisen rikostuomioistuimen edistämisestä ja Kampalan tarkistusten ratifioimisesta (AO/2013/07XXIX),

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön sopimusvaltioiden kokouksen 27. marraskuuta 2013 hyväksymän päätöslauselman Kansainvälisen rikostuomioistuimen ja sen sopimusvaltioiden kokouksen vahvistamisesta (ICC-ASP/12/Res.8); toteaa, että siihen sisältyy tuleville sopimusvaltioille osoitettu kehotus hyväksyä tarkistettu perussääntö, kaikille sopimusvaltioille osoitettu kehotus harkita tarkistusten ratifioimista sekä eräiden sopimusvaltioiden hiljattain suorittaman tarkistusten ratifioinnin tunnustaminen,

–  ottaa huomioon Rooman perussäännön Kampalan tarkistusten ratifioinnin ja täytäntöönpanon sisällyttämisen Kansainvälisen rikostuomioistuimen käsikirjaan, jonka Liechtensteinin ruhtinaskunnan pysyvä Yhdistyneiden kansakuntien edustusto, Global Institute for the Prevention of Aggression -instituutti ja Princetonin yliopiston Liechtenstein Institute on Self-Determination -laitos ovat laatineet,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön allekirjoittamisen vuosipäivän 17. heinäkuuta, jonka tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen, että rikoksiin ihmisyyttä vastaan, sotarikoksiin ja kansanmurhaan syyllistyneet saadaan aikaisempaa paremmin vastuuseen teoistaan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat olleet Kansainvälisen rikostuomioistuimen vankkumattomia liittolaisia sen perustamisesta lähtien ja ovat tukeneet sitä taloudellisesti, poliittisesti, logistisesti ja diplomatian keinoin sekä edistäneet Rooman perussäännön yleismaailmallista luonnetta ja puolustaneet sen koskemattomuutta tuomioistuimen riippumattomuuden lujittamiseksi;

B.  toteaa ilmoittaneensa 17. marraskuuta 2011(3), että se pitää Rooman perussääntöön tehtävien Kampalan tarkistusten, mukaan lukien hyökkäysrikosta koskevien tarkistusten, hyväksymistä myönteisenä, ja kehottaa kaikkia jäsenvaltioita ratifioimaan ne ja sisällyttämään ne osaksi kansallista lainsäädäntöään;

C.  toteaa antaneensa 18. huhtikuuta 2012 päätöslauselman(4), jossa kehotettiin neuvostoa ja komissiota käyttämään kansainvälistä vaikutusvaltaansa Rooman perussäännön yleismaailmallisuuden varmistamiseksi ja lujittamiseksi ja pyrkimään kansainvälisen oikeuden vastaisen hyökkäyksen tunnusmerkistön kansainvälisesti hyväksyttyyn määritelmään;

D.  toteaa, että mikäli vähintään 30 sopimusvaltiota ratifioi hyökkäysrikosta koskevan Rooman perussäännön Kampalan tarkistukset ja sopimusvaltiot tekevät 1. tammikuuta 2017 jälkeen kahden kolmasosan enemmistöllä asiaa koskevan päätöksen, voidaan perustaa kansainvälistä rikosoikeudellista vastuuta koskeva pysyvä järjestelmä, jossa hyökkäysrikos on tehty rangaistavaksi teoksi;

E.  ottaa huomioon, että ICC:n Rooman perussäännön sopimusvaltioina on kaikkiaan 122 maata;

F.  toteaa, että tähän mennessä hyökkäysrikosta koskevan Kampalan tarkistuksen on ratifioinut 14 sopimusvaltiota, joiden joukossa on kahdeksan EU:n jäsenvaltiota (Belgia, Kroatia, Kypros, Viro, Saksa, Luxemburg, Slovakia ja Slovenia); toteaa, että tällä haavaa ainakin 35 sopimusvaltiota pyrkii aktiivisesti ratifioimaan hyökkäysrikosta koskevat Kampalan tarkistukset ja eräät muut ovat antaneet ratifioimista koskevia sitoumuksia;

G.  toteaa, että Liechtenstein ratifioi 8. toukokuuta 2012 ensimmäisenä maana sekä hyökkäysrikosta koskevat tarkistukset että 8 artiklaa (sotarikokset) koskevat tarkistukset, jotka oli hyväksytty Ugandan Kampalassa vuonna 2010 järjestetyssä ICC:n Rooman perussäännön tarkistuskonferenssissa;

H.  ottaa huomioon, että valtiot, jotka eivät ole Rooman perussäännön sopimusvaltioita, voivat ratifioida perussäännön Kampalan tarkistuksineen ja myötävaikuttaa siten siihen, että hyökkäysrikosta koskeva Kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomiovalta aktivoidaan;

I.  toteaa, että Kampalan tarkistukset ovat täysin Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan mukaiset, sillä niillä kriminalisoidaan ainoastaan laittoman voimankäytön kaikkein vakavimmat muodot, eli ne, jotka ”luonteeltaan, törkeydeltään ja laajuudeltaan” selvästi rikkovat YK:n peruskirjaa;

J.  katsoo, että sisällyttämällä hyökkäysrikos Kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomiovaltaan edistetään oikeusvaltiota kansainvälisesti ja kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta, sillä siten hillitään laitonta voimankäyttöä ja myötävaikutetaan ennakoivasti kyseisten rikosten ehkäisemiseen ja kestävän rauhan lujittamiseen;

K.  ottaa huomioon, että molempien Kampalan tarkistusten ratifiointi ja hyökkäysrikosta koskevan Kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomiovallan aktivointi myötävaikuttavat siihen, että tähän rikokseen syyllistyvät eivät enää jää rankaisematta;

L.  ottaa huomioon, että molempien Kampalan tarkistusten ratifiointi ja hyökkäysrikosta koskevan Kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomiovallan aktivointi edistävät ihmisoikeuksien suojelua kriminalisoimalla hyökkäysrikoksen, joka usein on törkeisiin ihmisoikeusrikoksiin ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön vakavaan rikkomiseen johtavan syy-yhteysketjun ensimmäinen lenkki;

M.  toteaa, että kriminalisoimalla hyökkäysrikokset suojellaan myös laittomasti sotaan lähetettyjen ja hyökkäyksen kohteeksi joutuneen valtion taistelijoiden oikeutta elämään ja suljetaan samalla Rooman perussäännön ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden porsaanreikä siltä osin, että tätä nykyä Rooman perussäännöllä ja kansainvälisellä humanitaarisella oikeudella suojellaan ainoastaan siviilejä ja muita ”suojeltujen henkilöiden” ryhmiä;

N.  ottaa huomioon, että hyökkäysrikosta koskevan Kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomiovallan aktivointi vahvistaa Rooman perussäännön yleismaailmallista luonnetta, sillä useat valtiot saattavat haluta ratifioida koko Rooman perussäännön, Kampalan tarkistukset mukaan luettuina, mikä tukee myös niiden kansallisen politiikan tavoitetta estää laittoman voiman käyttö niitä vastaan;

1.  korostaa jälleen antavansa täyden tukensa ICC:n työlle sen auttaessa lopettamaan rankaisemattomuus tapauksissa, joissa tekijät ovat syyllistyneet kansainvälisen yhteisön vakavimpina pitämiin rikoksiin;

2.  kehottaa EU:ta hyväksymään yhteisen kannan hyökkäysrikokseen ja Kampalan tarkistuksiin;

3.  tähdentää Rooman perussäännön yleismaailmallisuuden periaatteen merkitystä ja kehottaa EU:ta toimimaan tienraivaajana hyökkäysrikosta koskevan Kampalan tarkistuksen voimaan saattamisen edistämisessä sekä tukemaan tämän tavoitteen saavuttamiseksi käynnistettyjä toimia ja kehottaa EU:ta kannustamaan jäsenvaltioitaan ensin ratifioimaan tarkistuksen ja sitten tukemaan myönteisesti Rooman perussäännön sopimusvaltioiden kokouksen kertaluonteista päätöstä aktivoida (kun vaaditut 30 ratifiointia on saavutettu) hyökkäysrikosta koskeva Kansainvälisen rikostuomioistuimen tuomiovalta;

4.  korostaa, että Kansainvälisen rikostuomioistuimen tukemista, tarkistetun Rooman perussäännön ratifiointia ja molempien Kampalan tarkistusten ratifiointia on edistettävä aktiivisesti EU:n kaikkien ulkoisten toimien yhteydessä, myös ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan toiminnassa ja EU:n edustustoissa paikan päällä, sekä perussäännön ratifioinnin ja/tai täytäntöönpanon tavoitteekseen asettaneille valtioille annettavan teknisen avun yhteydessä; kehottaa tässä yhteydessä EU:ta ja sen jäsenvaltioita ilmaisemaan uudelleen sitoutumisensa Kansainväliseen rikostuomioistuimeen ja sen tukemiseen – myös rahoituksellisesti;

5.  kehottaa EU:ta sitoutumaan kansanmurhien, ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten, sotarikosten ja hyökkäysrikosten torjuntaan; kehottaa EU:ta myös asettamaan vakavista ihmisoikeusrikkomusten rankaisematta jättämisen torjumisen EU:n ja sen jäsenvaltioiden ensisijaiseksi tavoitteeksi ulkoisissa toimissaan; kannustaa korkeaa edustajaa / komission varapuheenjohtajaa tehostamaan toimia, joilla edistetään kansainvälisen humanitaarisen oikeuden normien täytäntöönpanoa ja noudattamista yleisesti myös valtiosta riippumattomien aseistautuneiden ryhmien tasolla;

6.  kehottaa jäsenvaltioita mukauttamaan kansallisen lainsäädäntönsä nopeasti Kampalan tarkistusten määritelmiin sekä muihin Rooman perussäännön mukaisiin velvoitteisiin, jotta EU:n jäsenvaltiot voivat tutkia rikoksia kansallisesti ja nostaa niitä koskevia syytteitä sekä tehdä yhteistyötä Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa;

7.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallituksille, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, ihmisoikeuksista vastaavalle Euroopan unionin erityisedustajalle sekä Kansainvälisen rikostuomioistuimen presidentille.

(1)EUVL C 161 E, 31.5.2011, s. 78.
(2)EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 115.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2011)0507.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2012)0126.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö