Hakemisto 
Hyväksytyt tekstit
Torstai 18. joulukuuta 2014 - StrasbourgLopullinen painos
Venezuela ja demokraattisen opposition vaino
 Mauritania ja erityisesti Biram Dah Abeidin tapaus
 Sudan ja tri Amin Mekki Medanin tapaus
 Päätös olla vastustamatta delegoitua säädöstä: Kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin etukäteen suoritettavat rahoitusosuudet
 Assosiaatiosopimuksen tekeminen Georgian kanssa
 Assosiaatiosopimus Georgian kanssa ***

Venezuela ja demokraattisen opposition vaino
PDF 137kWORD 59k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. joulukuuta 2014 Venezuelan demokraattisen opposition vainoamisesta (2014/2998(RSP))
P8_TA(2014)0106RC-B8-0375/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat Venezuelan tilanteesta eli 24. toukokuuta 2007 Radio Caracas TV ‑kanavan tapauksesta Venezuelassa(1), 23. lokakuuta 2008 poliittisten oikeuksien menetyksistä Venezuelassa(2), 7. toukokuuta 2009 Manuel Rosalesin tapauksesta(3), 11. helmikuuta 2010 Venezuelasta(4), 8. heinäkuuta 2010 Venezuelasta ja erityisesti Maria Lourdes Afiunin tapauksesta(5), 24. toukokuuta 2012 Venezuelan eroamisesta Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunnasta(6) ja 27. helmikuuta 2014 maan poliittisesta tilanteesta(7) antamansa päätöslauselmat,

–  ottaa huomioon EU:n korkean edustajan / varapuhemiehen Catherine Ashtonin tiedottajan 28. maaliskuuta 2014 ja 15. huhtikuuta 2014 antamat lehdistötiedotteet Venezuelan tilanteesta,

–  ottaa huomioon YK:n yleiskokouksen ihmisoikeuskomission mielivaltaisia vangitsemisia käsittelevän työryhmän 26. elokuuta 2014 antaman lausunnon,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusvaltuutetun 20. lokakuuta 2014 antaman lausunnon mielenosoittajien ja poliitikkojen pidätyksistä Venezuelassa,

–  ottaa huomioon vuonna kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, jonka sopimuspuolena Venezuela on,

–  ottaa huomioon vuonna 1948 annetun ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että talouskriisi, korruption levinneisyys, jatkuva pula perustarvikkeista, väkivalta ja poliittiset erimielisyydet ovat helmikuusta 2014 lähtien johtaneet edelleen jatkuviin rauhanomaisiin mielenilmauksiin presidentti Nicolás Maduron hallitusta vastaan; ottaa huomioon, että poliisi, kansalliskaartin jäsenet sekä väkivaltaiset ja hallitsemattomat hallitukselle myönteiset ryhmittymät ovat vastanneet mielenosoituksiin suhteettoman suurella voimalla ja väkivallalla; ottaa huomioon, että paikallisten ja kansainvälisten järjestöjen mukaan yli 1700 mielenosoittajaa odottaa oikeudenkäyntiään, vähintään 69 on edelleen vangittuna ja vähintään 40 henkeä on tapettu mielenosoituksissa eikä heidän murhaajiaan ole saatu vastuuseen; ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu vahvistaa vastaanottaneensa tiedot yli 150:stä pahoinpitely- ja jopa kidutustapauksesta pidätysten aikana; ottaa huomioon, että useiden lähteiden mukaan turvallisuusjoukot jatkavat edelleen demokraattisen opposition vainoamista;

B.  ottaa huomioon, että ilmaisunvapaus ja oikeus osallistua rauhanomaisiin mielenosoituksiin ovat demokratian kulmakiviä, mikä on huomioitu Venezuelan perustuslaissa; katsoo, että tasa-arvo ja kaikkien saama oikeus ovat mahdottomia ilman perusvapauksien toteutumista ja kaikkien kansalaisten oikeuksien kunnioittamista; ottaa huomioon, että lukuisista lähteistä on varmistettu tiedot mediaan kohdistuvan sensuurin ja uhkailun lisääntymisestä; ottaa huomioon, että Amerikan valtioiden lehdistöjärjestön IAPA:n 70-vuotiskokouksessa Santiago de Chilessä järjestö ilmoitti, että Venezuela vaikeuttaa riippumattoman median toimintaa, että Venezuelan olisi kunnioitettava ilmaisunvapautta ja että demokraattisen vapauden rapautuminen maassa jatkuu koko ajan;

C.  ottaa huomioon, että oppositiojohtaja Leopoldo López pidätettiin mielivaltaisesti 18. helmikuuta 2014 syytettynä salaliitosta, väkivaltaisten mielenosoitusten järjestämisestä, tuhopoltosta ja vahingonteosta; ottaa huomioon, että pidättämisensä jälkeen häntä kidutettiin fyysisesti ja psyykkisesti ja säilytettiin eristyssellissä; ottaa huomioon, että oppositiota edustavat pormestarit Daniel Ceballos ja Vincencio Scarano ja poliisi Salvatore Lucchese pidätettiin, koska he eivät onnistuneet lopettamaan mielenosoituksia ja kapinointia omissa kaupungeissaan, ja tuomittiin useiden vuosien vankeusrangaistuksiin; ottaa huomioon, että oppositiota edustavat kongressin jäsenet Juan Carlos Caldera, Ismael Garcia ja Richard Mardo odottavat tutkintaa ja oikeudenkäyntejä, joissa heidät pyritään pidättämään virastaan ja erottamaan kongressin jäsenyydestä;

D.  ottaa huomioon, että Venezuelan keskusyliopiston sosiaalityön laitoksen ainejärjestön puheenjohtajan Sairam Rivasin, Cristian Gilin ja Manuel Cotizin kaltaisia opiskelijaliikkeen johtohahmoja on pidetty perusteettomasti Venezuelan tiedustelupalvelun tiloissa yli 120 päivän ajan ja heitä on kidutettu ja pahoinpidelty, koska heitä syytettiin rikoksiin yllyttämisestä ja alaikäisten käyttämisestä rikosten tekemiseen helmi-toukokuun 2014 mielenosoituksissa;

E.  ottaa huomioon, että YK:n ihmisoikeusvaltuutettu Zeid Ra’ad Al-Hussein ilmaisi 20. lokakuuta 2014 huolensa mielenosoittajien pidätyksistä ja on vaatinut vapauttamaan kaikki ne, jotka on pidätetty rauhanomaiseen mielenosoitukseen osallistumisesta; ottaa huomioon, että 8. lokakuuta 2014 mielivaltaista vangitsemista käsittelevä YK:n työryhmä kuvasi Leopoldo Lopezin pidätystä laittomaksi, mielivaltaiseksi ja poliittisin perustein tehdyksi ja kehotti vapauttamaan Lópezin ja kaikki muut mielivaltaisesti pidätetyt;

F.  ottaa huomioon, että Venezuelan hallituksella on erityinen velvollisuus noudattaa oikeusvaltion periaatteita ja kansainvälistä oikeutta, koska se on valittu YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi 16. lokakuuta 2014;

G.  ottaa huomioon, että YK:n kidutuksen vastaisen komitean tuoreessa raportissa Venezuelan bolivariaanisesta tasavallasta ilmaistiin nimenomaisesti huoli vallitsevasta syyttämättömyyden käytännöstä, poliittisten vankien kidutuksesta ja pahoinpitelyistä, liiallisesta voimankäytöstä, hallitukselle myönteisten aseellisten joukkojen toimien hyväksynnästä ja niihin osallistumisesta, mielivaltaisista pidätyksistä ja perustavien oikeusturvatakeiden puuttumisesta; ottaa huomioon, että tässä raportissa vaadittiin vapauttamaan välittömästi kaikki mielivaltaisesti pidätetyt henkilöt, myös Leopoldo López ja Daniel Ceballos, jotka pidätettiin heidän harjoittaessaan ilmaisunvapautta rauhanomaisessa mielenosoituksessa, ja ilmaisi lisäksi huolensa toimittajiin ja ihmisoikeusaktivisteihin kohdistuvista hyökkäyksistä, laittomista teloituksista ja riippumattoman oikeuslaitoksen täydellisestä puuttumisesta;

H.  ottaa huomioon, että Amerikan valtioiden järjestön OAS:n pääsihteeri José Miguel Insulza on vaatinut vapauttamaan mielenosoituksiin osallistumisesta vangitut henkilöt; ottaa huomioon, että Amerikan valtioiden ihmisoikeustoimikunta on ilmaissut vakavan huolensa Venezuelan yhdistymisvapautta ja ilmaisunvapautta koskevasta tilanteesta;

I.  ottaa huomioon, että Venezuelan päätös erota Amerikan ihmisoikeussopimuksesta tuli voimaan 10. syyskuuta 2013; ottaa huomioon, että kyseisen päätöksen vuoksi Venezuelan kansalaiset ja asukkaat eivät voi vedota Amerikan valtioiden ihmisoikeustuomioistuimeen;

J.  ottaa huomioon, että maaliskuussa 2014 kansalliskokouksen jäsen Maria Corina Machado, joka keräsi vaaleissa Venezuelan suurimman äänisaaliin, vietiin laittomasti ja mielivaltaisesti toimistostaan, pidätettiin virastaan ja karkotettiin parlamentista kansalliskokouksen puhemiehen Diosdado Cabellon toimesta maanpetoksesta syytettynä, koska Machado oli puhunut OAS:n pysyvässä neuvostossa Venezuelan laajalle levinneitä ja järjestelmällisiä ihmisoikeusrikkomuksia vastaan;

K.  ottaa huomioon, että poliittisen ja parlamentaarisen toimintansa aikana Maria Corina Machadoa vastaan järjestettiin useita rikosoikeudenkäyntejä, häntä vainottiin poliittisesti, uhattiin, peloteltiin, häirittiin ja kansalliskokouksen istuntosalissa hän jopa joutui hallituksen kannattajien väkivallan uhriksi; ottaa huomioon, että äskettäin häntä syytettiin presidentti Maduron salamurhan yrityksestä, josta saattaa seurata jopa 16 vuoden vankeustuomio;

L.  ottaa huomioon, että oikeuslaitos ei ole toiminut riippumattomana valtionhallinnon haarana; ottaa huomioon, että tämän oikeusjärjestelmän ei voi odottaa tekevän puolueettomia tutkimuksia tai antavan oikeudenmukaisia tuomioita oppositiota vastaan esitetyistä väitteistä;

M.  ottaa huomioon, että ainoastaan perusoikeuksien ja -vapauksien noudattaminen sekä rakentava ja kunnioittava vuoropuhelu suvaitsevaisuuden hengessä voivat auttaa maata pääsemään irti tästä vakavasta kriisistä ja voittamaan tulevat vaikeudet;

N.  ottaa huomioon, että mielenosoituksia koskevat hallituksen ja opposition väliset neuvottelut (Mesa de Diálogo) käynnistettiin huhtikuussa 2014, mutta valitettavasti ne keskeytettiin jo kuukautta myöhemmin ilman tuloksia;

O.  ottaa huomioon, että Venezuelassa on Latinalaisen Amerikan suurimmat energiavarat; ottaa huomioon, että Venezuelan kansa kärsii vakavasta perustarvikepulasta, elintarvikkeiden hinnat ovat kaksinkertaistuneet ja elintarvikkeiden säännöstely on aloitettu; ottaa huomioon, että öljyn hinnan romahdus jatkuu, mikä syventää talouden taantumaa ja uhkaa maan haurasta taloutta, joka on öljystä riippuvainen;

P.  ottaa huomioon, että valtio on epäonnistunut lain ja järjestyksen ylläpitämisessä, mikä on tehnyt Venezuelasta yhden maailman väkivaltaisimmista maista; ottaa huomioon, että YK:n huumausaine- ja kriminaalipolitiikan toimiston mukaan Venezuelassa meneillään oleva poliittinen ja taloudellinen kriisi on osaltaan vaikuttanut murhien yleistymiseen ja lisännyt kansalaisten turvattomuutta;

1.  on erittäin huolissaan Venezuelan pahenevasta tilanteesta ja tuomitsee rauhanomaisten mielenosoittajien, opiskelijoiden ja oppositiojohtajien vangitsemiset; vaatii mielivaltaisesti pidätettyjen vankien välitöntä vapauttamista, kuten useat YK:n elimet ja kansainväliset järjestöt ovat edellyttäneet;

2.  tuomitsee jyrkästi demokraattisen opposition poliittisen vainon ja sortamisen, ilmaisunvapauden ja mielenosoitusvapauden rikkomiset sekä median ja verkon sensuroinnin;

3.  tuomitsee jyrkästi väkivallan käytön mielenosoittajia vastaan; ilmaisee vilpittömän osanottonsa uhrien perheille; kehottaa Venezuelan viranomaisia tutkimaan näitä rikoksia ja saattamaan niihin syyllistyneet täyteen vastuuseen teoistaan jättämättä rankaisemattomuudelle sijaa;

4.  kannustaa kaikkia osapuolia jatkamaan Venezuelan yhteiskunnan kaikille osa-alueille ulottuvaa rauhanomaista vuoropuhelua, jotta voidaan määritellä yhdistävät tekijät ja antaa poliittisille toimijoille mahdollisuus keskustella maan polttavimmista ongelmista; kehottaa kaikkia osapuolia välttämään väkivallan pahentamista ja muistuttaa Venezuelan hallitusta siitä, että rakentava vuoropuhelu on mahdotonta niin kauan kuin oppositiojohtajat ovat mielivaltaisesti pidätettyinä vankilassa;

5.  kehottaa Venezuelan viranomaisia riisumaan välittömästi aseista ja hajottamaan hallitusta kannattavat valvomattomat aseistetut yhdistykset ja ryhmät ja lopettamaan niiden rankaisemattomuuden;

6.  muistuttaa Venezuelan hallitusta sen velvollisuudesta varmistaa, että kaikki oikeudenkäynnit noudattavat kansainvälisiä normeja; muistuttaa, että vallanjakoperiaatteen noudattaminen on demokratian kannalta ensiarvoisen tärkeää ja että viranomaiset eivät voi käyttää oikeusjärjestelmää poliittisen vainon ja demokraattisen opposition tukahduttamisen välineenä; kehottaa Venezuelan viranomaisia kumoamaan oppositiopoliitikkoihin kohdistuvat perusteettomat syytökset ja vangitsemismääräykset ja varmistamaan kaikkien maan kansalaisten turvallisuus, heidän poliittisista näkemyksistään tai yhteyksistään riippumatta;

7.  kehottaa Venezuelan hallitusta noudattamaan omaa perustuslakiaan ja kansainvälisiä velvoitteitaan oikeuslaitoksen riippumattomuuden, ilmaisunvapauden, yhdistymisvapauden ja rauhanomaisen kokoontumisvapauden sekä poliittisen monimuotoisuuden suhteen, sillä nämä ovat demokratian kulmakiviä, ja varmistamaan, että ihmisiä ei rangaista rauhanomaisen kokoontumisvapauden ja ilmaisunvapauden harjoittamisesta;

8.  kehottaa Venezuelan hallitusta kunnioittamaan ihmisoikeuksia, toimeenpanemaan tehokkaita tutkimuksia väitetyistä ihmisoikeusrikkomuksista ja mahdollistamaan sellaisen ympäristön, jossa ihmisoikeusaktivistit ja riippumattomat kansalaisjärjestöt voivat tehdä oikeutettua työtään ihmisoikeuksien ja demokratian edistämiseksi;

9.  pyytää Euroopan ulkosuhdehallintoa ja EU:n edustustoa sekä jäsenvaltioiden edustustoja jatkamaan oppositiojohtajien tutkinnan ja oikeudenkäyntikuulustelujen seuraamista;

10.  kehottaa Venezuelan hallitusta käynnistämään Euroopan unionin kanssa vakaan ja avoimen vuoropuhelun ihmisoikeuksista;

11.  kehottaa Euroopan unionia, sen jäsenvaltioita ja korkeaa edustajaa / varapuhemiestä Federica Mogherinia vaatimaan, että mielenilmausten alusta lähtien mielivaltaisesti pidätettyinä olevat mielenosoittajat vapautetaan välittömästi;

12.  muistuttaa vaatimuksestaan lähettää Euroopan parlamentin ad hoc -valtuuskunta arvioimaan Venezuelan tilannetta ja käymään vuoropuhelua kaikkien konfliktin osapuolten kanssa mahdollisimman pikaisesti;

13.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Venezuelan bolivariaanisen tasavallan hallitukselle ja kansalliskokoukselle, Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan parlamentaariselle edustajakokoukselle ja Amerikan valtioiden järjestön pääsihteerille.

(1)EUVL C 102 E, 24.4.2008, s. 484.
(2)EUVL C 15 E, 21.1.2010, s. 85.
(3)EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 113.
(4)EUVL C 341 E, 16.12.2010, s. 69.
(5)EUVL C 351 E, 2.12.2011, s. 130.
(6)EUVL C 264 E, 13.9.2013, s. 88.
(7)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0176.


Mauritania ja erityisesti Biram Dah Abeidin tapaus
PDF 133kWORD 56k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. joulukuuta 2014 Mauritaniasta ja erityisesti Biram Dah Abeidin tapauksesta (2014/2999(RSP))
P8_TA(2014)0107RC-B8-0382/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat Mauritaniaa koskevat päätöslauselmansa, mukaan luettuina 14. kesäkuuta 2012 antamansa päätöslauselman Sahelin alueen ihmisoikeus- ja turvallisuustilanteesta(1) ja 22. lokakuuta 2013 antamansa päätöslauselman ihmisoikeustilanteesta Sahelin alueella(2),

–  ottaa huomioon ulkoasiainneuvoston 17. maaliskuuta 2014 antamat päätelmät Sahelin aluetta koskevan EU:n turvallisuus- ja kehitysstrategian täytäntöönpanosta,

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan tiedottajan 25. kesäkuuta 2014 antaman lausunnon Mauritanian islamilaisessa tasavallassa pidetyistä presidentinvaaleista,

–  ottaa huomioon Mauritanian perustuslain 1 artiklan, jossa taataan yhdenvertaisuus lain edessä kaikille kansalaisille etnisestä alkuperästä, rodusta, sukupuolesta tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta,

–  ottaa huomioon (Mauritanian vuonna 1986 ratifioiman) Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan, jonka 5 artiklassa nimenomaisesti kielletään orjuus; ottaa lisäksi huomioon Mauritanian liittymisen kansainvälisiin sopimuksiin ja muihin välineisiin, joissa kielletään orjuuden nykymuodot ja joita ovat orjuutta koskeva yleissopimus (1926) ja orjuutta koskevan yleissopimuksen muutospöytäkirja sekä lisäsopimus orjuuden, orjakaupan ja orjuuteen verrattavien järjestelmien ja käytännön tukahduttamisesta (1956),

–  ottaa huomioon Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden (AKT-maat) ryhmän jäsenten sekä Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden Cotonoussa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoittaman kumppanuussopimuksen (Cotonoun sopimus),

–  ottaa huomioon naisten syrjinnän poistamista käsittelevän YK:n komitean 24. heinäkuuta 2014 antamat Mauritaniaa koskevat loppuhuomautukset,

–  ottaa huomioon pakkotyön poistamista koskevan ILO:n sopimuksen nro 105,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Biram Dah Abeid, vapautettujen orjien poika, käy kampanjaa orjuuden poistamiseksi; ottaa huomioon, että Biram Dah Abeid perusti vuonna 2008 orjuudenvastaisen liikkeen (Initiative pour la Résurgence du Mouvement Abolitionniste); toteaa, että tämä järjestö pyrkii tuomaan tämän kysymyksen yleiseen tietoisuuteen ja auttamaan viemään yksittäisiä erityistapauksia oikeuden eteen; toteaa, että Biram Dah Abeidille myönnettiin Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuspalkinto vuonna 2013;

B.  ottaa huomioon, että Biram Dah Abeid, johtava mauritanialainen orjuutta vastustava ihmisoikeusaktivisti ja Initiative pour la Resurgence du Mouvement Abolitionniste ‑liikkeen perustaja, pidätettiin 11. marraskuuta 2014 hänen osallistuttuaan rauhanomaiseen orjuutta vastustavaan mielenosoituskulkueeseen; toteaa, että Biram Dah Abeidia syytetään mielenosoituksen koolle kutsumisesta, osallistumisesta mielenosoitukseen ja kuulumisesta laittomaan järjestöön, ja joidenkin tietojen mukaan häntä uhkaa kuolemanrangaistus; toteaa, että Mauritanian rikoslaki sallii edelleen kuolemanrangaistuksen; toteaa lisäksi, että kuolemanrangaistusta ei ole rajoitettu vain kaikkein vakavimpiin rikoksiin ja että siihen tuomitaan kidutuksen avulla hankittujen tunnustusten perusteella;

C.  ottaa huomioon, että myös muita orjuutta vastustavia aktivisteja on pidätetty ja vangittu ja että kaikkiaan 17 Initiative pour la Resurgence du Mouvement Abolitionniste -liikkeen mauritanialaista aktivistia on vangittuina; toteaa, että mauritanialaisten poliisien väitetään syyllistyneen kohtuuttomiin väkivaltaisuuksiin, kuten pampulla lyömiseen, vangittujen raahaamiseen pitkin lattiaa ja heidän nöyryyttämiseensä, mukaan luettuna alastomaksi riisuminen; toteaa, että vanginvartijoiden väitetään yrittäneen pakottaa joitakin aktivisteja allekirjoittamaan tunnustus;

D.  ottaa huomioon, että Biram Dah Abeid sai toiseksi eniten ääniä Mauritaniassa tänä vuonna pidetyissä presidentinvaaleissa; toteaa, että hänestä on maineensa vuoksi tullut Mauritanian viranomaisten päämaalitaulu; toteaa, että hänen ja hänen aktivistitovereidensa pidättäminen on isku poliittista oppositiota ja kansalaisyhteiskuntaa vastaan;

E.  ottaa huomioon, että vaikka orjuus lakkautettiin virallisesti 1981 ja kriminalisoitiin vuonna 2007, sitä esiintyy Mauritaniassa edelleen; ottaa huomioon, että Global Slavery Index ‑julkaisun (2014) mukaan Mauritania rikkoo eniten näitä säännöksiä, koska siellä orjien osuus väestöstä (4 prosenttia) on maailman korkein; toteaa, että joidenkin arvioiden mukaan orjien osuus Mauritanian väestöstä on jopa 20 prosenttia; ottaa huomioon, että äskettäin hyväksytty orjuutta koskeva laki ei kata kaikkia Mauritaniassa esiintyviä orjuuden muotoja, kuten maaorjuutta;

F.  toteaa, että orjuus on Mauritaniassa selkeästi rotuun perustuvaa ja että orjat kuuluvat orjuuden nykymuotoja käsittelevän erityisraportoijan mukaan yleensä (mustien) Haratin-yhteisöön, jonka osuus Mauritanian väestöstä on 40–60 prosenttia, tai muihin yhteisöihin; toteaa, että haratineilta – myös niiltä haratineilta, jotka eivät ole orjia – estetään usein pääsy korkeaan asemaan työelämässä tai näkyvään julkiseen asemaan;

G.  toteaa, että orjuus on yleensä periytyvää ja että naisorjille syntyvien lasten katsotaan usein olevan isäntäperheen omaisuutta koko elinikänsä; toteaa, että naisorjiin kohdistuva seksuaalinen väkivalta on hyvin yleistä; ottaa huomioon, että orjilta evätään pääsy muodolliseen koulutukseen ja heille opetetaan, että heidän kohtalonsa on kuulua isännilleen ja että siten säilytetään niin kutsuttu psykologinen orjuus; ottaa huomioon, että naisorjat tarvitsevat isännältään luvan voidakseen mennä naimisiin; ottaa huomioon, että monet orjat ovat syntyneet raiskauksen seurauksena; toteaa, että vapautetuilla orjillakin on vain hyvin vähän mahdollisuuksia löytää mielekästä työtä;

H.  ottaa huomioon, että Mauritania on ratifioinut muun muassa seuraavat kansainväliset yleissopimukset: ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus ja AKT:n ja EU:n Cotonoun sopimus;

1.  tuomitsee jyrkästi orjuutta vastustavan ihmisoikeusaktivistin Biram Dah Abeidin ja hänen aktivistitovereidensa pidättämisen ja pitämisen vangittuina ja kehottaa vapauttamaan heidät välittömästi; on huolestunut tiedoista, joiden mukaan joitakin aktivisteja on kohdeltu väkivaltaisesti, ja vaatii Mauritanian viranomaisia asettamaan syytteeseen virkamiehet, jotka ovat syyllistyneet vankien pahoinpitelyyn ja kidutukseen;

2.  kehottaa Mauritanian hallitusta lopettamaan väkivallan käytön niitä siviilejä vastaan, jotka osallistuvat rauhanomaisiin julkisiin mielenosoituksiin ja tiedotuskampanjoihin tukeakseen Biram Dah Abeidia, lopettamaan iskut kansalaisyhteiskuntaa ja poliittista oppositiota vastaan ja antamaan orjuutta vastustaville aktivisteille mahdollisuuden jatkaa väkivallatonta työtään tulematta vainotuiksi ja uhkailluiksi; vaatii Mauritanian viranomaisia noudattamaan kansainvälisiä yleissopimuksia ja omaa lainsäädäntöään ja sallimaan ilmaisunvapauden ja kokoontumisvapauden;

3.  tuomitsee jyrkästi kaikki orjuuden muodot ja erityisesti orjuuden yleisyyden, orjuuteen liittyvät käytännöt ja ihmiskaupan Mauritaniassa; pitää myönteisenä, että Mauritanian hallitus on kriminalisoinut orjuuden; pitää lisäksi myönteisenä orjuutta käsittelevän erityistuomioistuimen olemassaoloa ja hallituksen maaliskuussa 2014 ilmoittamaa orjuuden poistamista koskevaa suunnitelmaa;

4.  pitää valitettavana, että orjuudesta on nostettu vain yksi syyte; kehottaa Mauritanian hallitusta lakkauttamaan kaikki orjuuden muodot, säätämään orjuuden vastaisia lakeja sekä hyväksymään uutta lainsäädäntöä syrjivän lainsäädännön tarkistamiseksi tai kumoamiseksi, sen rikosoikeuteen sekä henkilökohtaista asemaa ja kansallisuutta koskevaan oikeuteen sisältyvät syrjivät säännökset mukaan luettuina; korostaa, että orjuutta tai orjuuden kaltaisia käytäntöjä koskevat väitteet olisi tutkittava asianmukaisesti ja niistä olisi asetettava syytteeseen;

5.  kehottaa Mauritanian viranomaisia lisäämään kansalaisten tietoisuutta heidän asenteistaan orjuuteen ja sitä koskevista näkemyksistään yhteiskunnan kaikilla tasoilla; kehottaa päättäväisesti Mauritanian viranomaisia auttamaan muuttamaan yhteiskunnan asenteita rotua ja orjuutta kohtaan, erityisesti kun on kyse haratineista; korostaa, että etniseen alkuperään perustuva syrjintä olisi kiellettävä erityisesti koulutuksessa ja työelämässä; kehottaa Mauritanian viranomaisia myös purkamaan kokonaan kastiperusteisen orjuutusjärjestelmän, erityisesti kun on kyse kotitaloustyötä tekevistä naisista;

6.  vaatii kehittämään kaikille tarjolla olevan muodollisen koulutuksen, jotta nykyiset ja entiset orjat ja heidän lapsensa voivat parantaa luku- ja kirjoitustaitoaan ja hankkia taidot, joita he tarvitsevat löytääkseen mielekkään työpaikan; toteaa, että kaikilla Mauritanian kansalaisilla olisi oltava oikeus omistaa maata, erityisesti jos he ovat asuneet alueella ja viljelleet sitä sukupolvien ajan; toteaa, että Biram Dah Abeid ja mauritanialainen Initiative pour la Resurgence du Mouvement Abolitionniste ‑liike katsovat, että tämä on avainkeino orjuuden kierteen lakkauttamiseen; kannustaa Mauritanian hallitusta ratifioimaan ILO:n sopimuksen nro 169, jossa tunnustetaan alkuperäiskansojen maankäyttömuodot;

7.  painottaa EU:n ja Mauritanian välisten hedelmällisten suhteiden merkitystä demokratian ja vakauden lisäämiseksi Mauritaniassa ja sen kehittämiseksi; korostaa, että Mauritania on tärkeä kumppani Sahelin aluetta koskevassa EU:n turvallisuus- ja kehitysstrategiassa;

8.  kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja jäsenvaltioita lisäämään ponnistelujaan orjuuden lakkauttamiseksi Mauritaniassa erityisesti varmistamalla selkeä ja täytäntöönpanokelpoinen ulko- ja ihmisoikeuspolitiikka, joka on ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen mukainen, ja edistämällä ihmisoikeuksia Sahelia koskevassa EU:n strategiassa ja Mauritanian hallituksen kanssa käytävässä vuoropuhelussa, virallisista kahdenvälisistä sopimuksista käytävät neuvottelut mukaan luettuina;

9.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioille, Mauritanian viranomaisille, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle, Euroopan neuvostolle, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestölle, YK:n ihmisoikeusneuvostolle, Länsi-Afrikan valtioiden talousyhteisölle, Arabiliitolle ja Afrikan unionille.

(1)EUVL C 322 E, 15.11.2013, s. 94.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0431.


Sudan ja tri Amin Mekki Medanin tapaus
PDF 135kWORD 57k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. joulukuuta 2014 Sudanista: tri Amin Mekki Medanin tapaus (2014/3000(RSP))
P8_TA(2014)0108RC-B8-0389/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Sudanista,

–  ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston riippumattoman asiantuntijan 18. syyskuuta 2013 esittämän raportin Sudanin ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon 15. heinäkuuta 2014 annetun EU:n julkilausuman Sudanin poliittisten vankien vapauttamisesta,

–  ottaa huomioon 11. marraskuuta 2014 annetut EU:n ulkoasiainneuvoston päätelmät Sudanista,

–  ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvoston riippumattoman asiantuntijan 4. syyskuuta 2014 esittämän raportin Sudanin ihmisoikeustilanteesta,

–  ottaa huomioon Addis Abebassa 4. syyskuuta 2014 tehdyt sopimukset kansallisesta vuoropuhelusta ja perustuslakiprosessista,

–  ottaa huomioon kansalaisuus- ja demokratiavaltion perustamista ("Establishment of a State of Citizenship and Democracy") koskevan niin sanotun Sudan Call ‑julkilausuman,

–  ottaa huomioon vuonna 2013 hyväksytyn Sudanin ihmisoikeussuunnitelman, joka perustuu yleismaailmallisuuden ja kaikkien ihmisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteisiin,

–  ottaa huomioon EU:sta ja vuoden 2015 jälkeisestä globaalista kehityksen toimintakehyksestä 25. marraskuuta 2014 antamansa päätöslauselman(1),

–  ottaa huomioon vuoden 1948 ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon vuonna 1966 tehdyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 1979 tehdyn kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan YK:n yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon kansallista turvallisuutta, ilmaisunvapautta ja tiedonsaantia koskevat Johannesburgin periaatteet (YK:n asiakirja E/CN.4/1996/39 (1996)),

–  ottaa huomioon vuonna 2005 tehdyn Sudania koskevan kokonaisvaltaisen rauhansopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 135 artiklan 5 kohdan ja 123 artiklan 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Sudanin kansalliset tiedustelu- ja turvallisuuspalvelut pidättivät 6. joulukuuta 2014 ihmisoikeusaktivisti ja ihmisoikeuksien puolustamiseen erikoistuneen Sudan Human Rights Monitor -järjestön entisen puheenjohtajan Amin Mekki Medanin tämän Khartumissa sijaitsevasta kodista;

B.  toteaa, että 76-vuotiaan ja terveydeltään heikon Medanin turvallisuus herättää syvää huolta; toteaa, että väitteiden mukaan Sudanin kansalliset tiedustelu- ja turvallisuuspalvelut kielsivät häntä ottamasta mukaan lääkkeitään pidätyksen yhteydessä;

C.  panee merkille, että Medaniin ruumiillistuu vahva sitoutuminen ihmisoikeuksien, humanismin ja oikeusvaltioperiaatteen puolustamiseen, sillä hän on toiminut monien kansallisten ja kansainvälisten elinten, kuten Sudanin oikeuslaitoksen, Sudanin demokraattisen siirtymähallituksen (rauhaa koskevista asioista vastaava ministeri) ja YK:n, korkeissa viroissa; ottaa huomioon, että Medani on edustanut ihmisoikeusloukkausten uhreja ja vastustanut suorapuheisesti ja väsymättömästi vallan väärinkäyttöä, minkä lisäksi EU:n Sudanin edustusto on myöntänyt hänelle ihmisoikeuksien edistämiseen tähtäävistä paikallisen ja kansainvälisen tason toimista vuoden 2013 Heroes for Human Rights ‑ihmisoikeuspalkinnon;

D.  toteaa, että Medani pidätettiin pian sen jälkeen, kun hän oli palannut Addis Abebaan allekirjoitettuaan Sudan Call -julkilausuman kansalaisjärjestöjen puolesta; toteaa, että kyseisen julkilausuman allekirjoittaminen merkitsee sitoutumista toimia eri puolilla Sudania riehuvien konfliktien ratkaisemiseksi sekä lainsäädäntö- ja talousuudistusten sekä institutionaalisten uudistusten toteuttamiseksi; ottaa huomioon, että oppositiota edustavan yhteisymmärrysfoorumin (National Consensus Forum) johtaja Farouk Abu Issa sekä tri Ibrahim Mohamed Alagar pidätettiin samalla tavoin 6. ja 7. joulukuuta 2014 sen jälkeen, kun he olivat osallistuneet Sudan Call -julkilausumaan liittyvään toimintaan;

E.  toteaa, että julkilausuman, joka velvoittaa sopimuspuolia lopettamaan sodankäynnin ja selkkaukset, allekirjoittajina oli poliittisten puolueiden ja oppositiopuolueiden, kuten kansallisen Ummah-puolueen, kansallista yhteisymmärrystä ajavan National Consensus Forces ‑koalitiopuolueen sekä Sudanin vallankumousrintaman (Sudan Revolutionary Front), edustajia; toteaa, että julkilausuma on jatkoa 8. elokuuta 2014 annetulle Pariisin julkilausumalle, jonka Sudanin vallankumousrintama sekä Sadiq Al Mahdi kansallisen Ummah-puolueen edustajana allekirjoittivat;

F.  toteaa, että Medanin pidätys on edustava esimerkki Sudanin viranomaisten harjoittamista tukahduttamistoimista, joilla ne pyrkivät estämään oikeutetun rauhanomaisen poliittisen keskustelun ja joita ne ovat käyttäneet mielipiteen-, sanan- ja yhdistymisvapauden rajoittamiseksi, ja jälleen yksi esimerkki Sudanin kansallisten tiedustelu- ja turvallisuuspalveluiden tekemistä laittomista ja mielivaltaisista pidätyksistä;

G.  toteaa, että hallituksilla on ensisijainen vastuu kansalaisten poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten huolenaiheiden ratkaisemisesta; korostaa, että hallituksen ja kansalaisten väliset ristiriidat on ratkaistava poliittisin neuvottelukeinoin;

H.  toteaa, että Sudanissa on parhaillaan käynnissä poliittisen vuoropuhelun kannalta kriittinen ajanjakso ja siksi Medanin kaltaisia henkilöitä ja heidän asiantuntemustaan tarvitaan nyt kipeästi uudistusten toteuttamiseen;

1.  tuomitsee voimakkaasti Medanin ja muiden rauhanomaisten aktivistien mielivaltaisen pidätyksen ja vangitsemisen ja näiden rauhanomaiseen ja lailliseen poliittiseen ja ihmisoikeustoimintaan kohdistuvat laittomat rikkomukset; vaatii, että heidät vapautetaan välittömästi ja ehdoitta;

2.  on edelleen huolissaan siitä, että Sudanissa jatkuvasti vangitaan oppositiopuolueiden jäseniä, nuorisoaktivisteja, ihmisoikeuksien puolustajia ja toimittajia, sekä heidän tilanteestaan Sudanissa; kehottaa Sudanin hallitusta varmistamaan oikeuden käyttää rauhanomaisesti mielipiteen-, sanan- ja yhdistymisvapautta; kehottaa Sudanin viranomaisia lopettamaan ihmisoikeuksien puolustajiin ja poliittisiin aktivisteihin kohdistuvan häirinnän ja pelottelun ja noudattamaan asiaankuuluvia kansainvälisiä normeja ja vaatimuksia;

3.  kehottaa Sudanin viranomaisia palauttamaan ihmisoikeudet ja perusvapaudet, kuten sanan-, yhdistymis- ja uskonnonvapauden sekä naisten oikeudet ja sukupuolten tasa-arvon, ja kunnioittamaan niitä kansainvälisen oikeuden mukaisesti; korostaa, että riippumattomalla, puolueettomalla ja helposti lähestyttävällä oikeuslaitoksella on tärkeä asema oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisten perusoikeuksien kunnioittamisen vahvistamisessa;

4.  kehottaa Sudanin hallitusta tarkastelemaan uudelleen kansallista turvallisuutta koskevaa lakiaan, joka sallii epäiltyjen pidättämisen jopa neljän ja puolen kuukauden ajaksi ilman minkäänlaista oikeuskäsittelyä; kehottaa Sudanin hallitusta myös uudistamaan oikeusjärjestelmäänsä kansainvälisten ihmisoikeusnormien mukaisesti;

5.  pitää myönteisenä kansallista vuoropuhelua ja perustuslakiprosessia koskevien sopimusten allekirjoittamista ja kehottaa kaikkia ryhmiä luopumaan väkivallasta keinona saada aikaan poliittisia muutoksia ja sitoutumaan viipymättä kansallisen tason vuoropuhelun ja neuvottelujen käymiseen; korostaa kansallisen vuoropuhelun merkitystä, sillä se on oivallisin tilaisuus edistää kansallista rauhaa ja sovinnontekoa sekä demokraattisen hallinnon muodostamista Sudaniin;

6.  on kuitenkin yhä erittäin huolissaan Sudanissa ja erityisesti Darfurissa, Etelä-Kordofanissa ja Sinisellä Niilillä jatkuvista yhteenotoista ja niihin liittyvistä humanitaarisen ja ihmisoikeuslainsäädännön loukkauksista sekä vakavasta humanitaarisesta hätätilanteesta, jotka kaikki aiheuttavat yhä valtavaa inhimillistä kärsimystä ja maan sisäistä pakolaisuutta vaarantaen alueen vakauden;

7.  muistuttaa, että kansallisen vuoropuhelun mukaisesti olisi käytävä mielekästä vuoropuhelua, johon otetaan mukaan myös oppositiopuolueiden, kansalaisyhteiskunnan ja naisryhmittymien edustajia; korostaa, että vuoropuheluun olisi otettava mukaan myös sidosryhmiä Sudanin kaikilta alueilta siten, että otetaan huomioon Sudanin koko etninen, uskonnollinen ja kulttuurinen moninaisuus;

8.  kehottaa kaikkia osapuolia käsittelemään kansallisen vuoropuhelun kautta Sudanin sisäisiä konflikteja ja ongelmia, joita ovat muun muassa sosioekonominen syrjäytyminen, resurssien epätasainen jakautuminen, poliittinen eristäminen ja julkisten palvelujen käyttömahdollisuuksien puute, sekä kaikkien ryhmien identiteettiä ja sosiaalista yhdenvertaisuutta; kannattaa siksi uusien ja osallistavien hallintojärjestelyiden käyttöönottoa sekä lopullisen perustuslain ja kansallisten vaalien järjestämiseen tähtäävän etenemissuunnitelman laatimista;

9.  korostaa, että kansallinen vuoropuhelu voi tuottaa tulosta ainoastaan, jos sitä käydään ilmapiirissä, jossa sanan-, yhdistymis- ja kokoontumisvapaus sekä tiedotusvälineiden vapaus on taattu; kehottaa siksi vapauttamaan kaikki poliittiset vangit ja lopettamaan välittömästi mielivaltaiset pidätyskäytännöt; kehottaa Sudanin hallitusta kumoamaan vielä voimassa olevan kuolemanrangaistuksen ja muuttamaan kuolemanrangaistukset muiksi asianmukaisiksi rangaistuksiksi;

10.  kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa (EUH) jatkamaan Sudanin ja Etelä-Sudanin sekä naapurivaltioiden välisten neuvottelujen tukemista, jotta vuoden 2005 kattava rauhansopimus samoin kuin vuoden 2012 Addis Abeban sopimukset pannaan kaikilta osin täytäntöön, ja paneutumaan mahdollisiin ratkaisematta oleviin kysymyksiin;

11.  kehottaa komissiota ja EUH:ta tukemaan kansallista vuoropuhelua, Afrikan unionin korkean tason täytäntöönpanoryhmää sekä YK:n ja Afrikan unionin yhteistä erityisedustajaa Darfurissa, ja antaa presidentti Mbekille tunnustusta aidon kansallisen vuoropuhelun edistämiseen tähtäävistä ponnistuksista;

12.  on huolissaan naisten oikeuksien ja erityisesti rikoslain 152 pykälän vastaisista jatkuvista ja lisääntyvistä loukkauksista Sudanissa; kehottaa Sudanin viranomaisia allekirjoittamaan viipymättä ja ratifioimaan kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen;

13.  kehottaa Sudanin hallitusta, oppositiota ja aseellisia ryhmittymiä tarttumaan kansallisen vuoropuhelun tarjoamaan tilaisuuteen ja osoittamaan johtajuutta, jota tarvitaan rauhan, vaurauden ja oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi Sudanissa; korostaa jälleen kerran rankaisemattomuuden torjumisen merkitystä;

14.  on huolissaan humanitaarisen tilanteen heikkenemisestä useilla Sudanin alueilla sekä kansainvälisille humanitaarisille järjestöille ja organisaatioille edelleen asetetuista pääsyrajoituksista; kehottaa jälleen kerran Sudanin hallitusta ja aseellisia ryhmittymiä varmistamaan humanitaaristen järjestöjen toimittaman humanitaarisen avun turvallisen, nopean ja esteettömän perillepääsyn kaikille alueille ja erityisesti konfliktialueille kansainvälisten humanitaaristen periaatteiden mukaisesti;

15.  tuomitsee hallituksen kansalaisjärjestöjä koskevan lain, joka rajoittaa kansalaisjärjestöjen mahdollisuuksia toimittaa kipeästi kaivattua humanitaarista apua Sudaniin ja pahentaa entisestään maassa toimivien kansalaisjärjestöjen vaikeaa tilannetta, jolle on leimallista humanitaarisen avun työntekijöihin kohdistuva yleistynyt häirintä ja näiden toimintaan puuttuminen sekä kansalaisyhteiskunnan edustajiin ja demokraattisiin oikeuksiin kohdistuvat hyökkäykset;

16.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita pitämään kiinni sitoumuksestaan tukea Sudania ja Sudanin väestöä siirtymisessä sisäisesti uudistettuun demokraattiseen järjestelmään;

17.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Sudanin hallitukselle, Afrikan unionille, YK:n pääsihteerille, AKT:n ja EU:n yhteisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille ja yleisafrikkalaiselle parlamentille.

(1)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0059.


Päätös olla vastustamatta delegoitua säädöstä: Kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin etukäteen suoritettavat rahoitusosuudet
PDF 210kWORD 50k
Euroopan parlamentin päätös 18. joulukuuta 2014 olla vastustamatta 21. lokakuuta 2014 annettua komission delegoitua asetusta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien osalta (C(2014)07674 – 2014/2923(DEA))
P8_TA(2014)0109B8-0381/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission delegoidun asetuksen (C(2014)07674),

–  ottaa huomioon komission 18. marraskuuta 2014 päivätyn kirjeen, jossa komissio pyytää parlamenttia ilmoittamaan, ettei se aio vastustaa delegoitua asetusta,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan 16. joulukuuta 2014 päivätyn kirjeen valiokuntien puheenjohtajakokouksen puheenjohtajalle,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan,

–  ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU(1) ja erityisesti sen 103 artiklan 7 ja 8 kohdan sekä 115 artiklan 5 kohdan,

–  ottaa huomioon talous- ja raha-asioiden valiokunnan suosituksen päätökseksi,

–  ottaa huomioon neuvostossa aikaansaadun sopimuksen täytäntöönpanoasetuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014 yhdenmukaisista soveltamisedellytyksistä yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen osalta (COM(2014)0710),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 105 artiklan 6 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että direktiivin 2014/59/EU (pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivi) 130 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on sovellettava direktiivin noudattamisen edellyttämiä kansallisia säännöksiä 1. päivästä tammikuuta 2015;

B.  ottaa huomioon, että direktiiviä soveltaakseen jäsenvaltioiden on varmistettava, että rahoitusosuudet peritään niiden alueella toimiluvan saaneilta luottolaitoksilta ja sijoituspalveluyrityksiltä (jäljempänä ”laitokset”) vähintään vuosittain (pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin 103 artiklan 1 kohta);

C.  ottaa huomioon, että näitä rahoitusosuuksia on mukautettava laitosten riskiprofiilin perusteella ja komission delegoidussa säädöksessä määriteltyjä perusteita noudattaen;

D.  ottaa huomioon, että pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin 103 artiklan 7 kohdassa komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa määritetään käsite rahoitusosuuksien mukauttamisesta laitosten riskiprofiiliin ottaen huomioon tietyt kyseisessä artiklassa esitetyt seikat;

E.  ottaa huomioon, että komissio antoi tämän valtuutuksen mukaisesti 21. lokakuuta 2014 komission delegoidun asetuksen 15. toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyihin etukäteen suoritettavien rahoitusosuuksien osalta;

F.  ottaa huomioon, että tämä delegoitu asetus voi tulla voimaan parlamentin ja neuvoston tarkasteluajan päätyttyä ainoastaan, jos parlamentti tai neuvosto ei ole ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä parlamentti että neuvosto ovat ennen kyseisen ajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä; toteaa, että pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin 115 artiklan 5 kohdan mukaisesti tarkasteluajan pituus on kolme kuukautta tiedoksi antamisen päivästä alkaen eli se päättyy 21. tammikuuta 2015 ja sitä voidaan jatkaa kolmella kuukaudella;

G.  ottaa huomioon, että pankkien elvytys- ja kriisinratkaisudirektiivin mukaisten järjestelyjen sujuva ja oikea-aikainen käyttöönotto viimeistään 1. tammikuuta 2015 edellyttää, että kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset aloittavat kriisiratkaisun rahoitusjärjestelyjen rahoitusosuuksien laskemisen ja keräämisen mahdollisimman pian ja viimeistään 1. tammikuuta 2015; toteaa, että tämän laskemisen ja keräämisen on tapahduttava edellä mainittua delegoitua asetusta noudattaen;

H.  toteaa, että delegoidun asetuksen olisi näin ollen tultava voimaan vuonna 2014, ennen kuin johdanto-osan F kappaleessa mainittu tarkasteluaika päättyy;

I.  toteaa, että neuvostossa parlamentin epävirallisesti osallistuessa aikaansaatu sopimus täytäntöönpanoasetuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 806/2014 yhdenmukaisista soveltamisedellytyksistä yhteiseen kriisinratkaisurahastoon suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen osalta on yhdenmukainen edellä mainitun delegoidun asetuksen kanssa;

1.  ilmoittaa, ettei se vastusta delegoitua asetusta;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen neuvostolle ja komissiolle.

(1)EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190.


Assosiaatiosopimuksen tekeminen Georgian kanssa
PDF 251kWORD 82k
Euroopan parlamentin päätöslauselma 18. joulukuuta 2014, joka ei liity lainsäädäntöön, esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Georgian välisen assosiaatiosopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (09827/2014 – C8-0129/2014 – 2014/0086(NLE)2014/2816(INI))
P8_TA(2014)0110A8-0042/2014

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (09827/2014),

–  ottaa huomioon 27. kesäkuuta 2014 tehdyn Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Georgian välisen assosiaatiosopimuksen (jäljempänä "sopimus") (17901/2013),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan sekä 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan, 7 kohdan ja 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8‑0129/2014),

–  ottaa huomioon 12. elokuuta 2008 tehdyn tulitaukosopimuksen, jonka välittäjänä toimi EU ja jonka Georgia ja Venäjän federaatio ovat allekirjoittaneet, ja 8. syyskuuta 2008 tehdyn täytäntöönpanosopimuksen,

–  ottaa huomioon 7. toukokuuta 2009 Prahassa, 30. syyskuuta 2011 Varsovassa sekä 28. ja 29. marraskuuta 2013 Vilnassa pidettyjen itäistä kumppanuutta koskeneiden huippukokousten yhteiset julkilausumat,

–  ottaa huomioon EU:n ja Georgian väliset viisumikäytäntöjen helpottamista ja takaisinottoa koskevat sopimukset, jotka tulivat voimaan 1. maaliskuuta 2011,

–  ottaa huomioon 17. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan parlamentin suosituksista neuvostolle, komissiolle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle EU:n ja Georgian välisen assosiaatiosopimuksen(1)neuvotteluista,

–  ottaa huomioon 27. maaliskuuta 2014 annetun yhteisen valmisteluasiakirjan Euroopan naapuruuspolitiikan täytäntöönpanosta Georgiassa - edistyminen vuonna 2013 ja toimintasuositukset (vuotuinen edistymiskertomus) (SWD(2014)0072),

–  ottaa huomioon ensimmäisessä käsittelyssä 11. joulukuuta 2013 ilmaisemansa kannan ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta(2),

–  ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2014 antamansa päätöslauselman Venäjän itäisen kumppanuuden maihin kohdistamasta painostuksesta ja erityisesti Itä-Ukrainan vakauden horjuttamisesta(3),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman EU:n ja itäisten kumppanuusmaiden välisten suhteiden arvioinnista ja painopisteiden asettamisesta(4),

–  ottaa huomioon Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen 5. syyskuuta 2014 hyväksymän päätöslauselman demokraattisten instituutioiden toiminnasta Georgiassa,

–  ottaa huomioon EU:n erityisneuvonantajana Georgian perustuslaki- ja lainsäädäntöuudistuksen ja ihmisoikeuksien alalla toimivan Thomas Hammarbergin työn ja hänen syyskuussa 2013 esittämänsä raportin suosituksineen ”Georgia in Transition. Report on the human rights dimension: background, steps taken and remaining challenges” sekä 10. heinäkuuta 2014 annetun raportin seurantamatkasta,

–  ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2014 vahvistamansa kannan ehdotukseen neuvoston päätökseksi Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Georgian kumppanuus- ja yhteistyösopimukseen liitettävän pöytäkirjan, joka koskee Euroopan unionin ja Georgian puitesopimusta Georgian osallistumista unionin ohjelmiin säätelevistä yleisistä periaatteista, tekemisestä(5),

–  ottaa huomioon assosiaatio-ohjelman (jäljempänä "ohjelma"), joka korvaa naapuruuspolitiikan toimintaohjelman,

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan,

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2014 vahvistamansa kannan esitykseen päätökseksi(6),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A8-0042/2014),

A.  toteaa, että Georgiassa on vahva kansallinen ja puolueiden rajat ylittävä länteen, myös Euroopan unioniin ja Natoon yhdentymistä kannattava konsensus; toteaa, että National Democratic Institute for International Affairs -instituutin hiljan tekemän tutkimuksen mukaan 69 prosenttia Georgian väestöstä hyväksyy assosiaatiosopimuksen allekirjoittamisen Euroopan unionin kanssa; katsoo, että konsensuksen avulla olisi edistettävä jännityksen poistamista nykyisin polarisoituneesta poliittisesta ilmapiiristä ja luotava tarvittavat edellytykset enemmistön ja vähemmistön edustajien väliselle rakentavalle vuoropuhelulle;

B.  toteaa, että Georgian vuoden 2012 parlamenttivaalit ja vuoden 2013 presidentinvaalit sujuivat ongelmitta ja eurooppalaisten normien mukaisesti; ottaa huomioon, että näiden vaalien jälkeen tapahtunut rauhanomainen ja demokraattinen vallanvaihto oli ensimmäinen Georgian lähihistoriassa ja kelpaisi esimerkiksi koko alueelle;

C.  katsoo, että Euroopan olisi osoitettava solidaarisuutta ja tuettava Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen uudelleen itsenäistyneiden valtioiden itsemääräämisoikeutta;

D.  toteaa, että Venäjä miehittää edelleen Georgialle kuuluvia Abhasian ja Tskhinvalin/Etelä-Ossetian alueita kansainvälisen oikeuden perusnormien ja -periaatteiden vastaisesti; ottaa huomioon, että miehitysjoukkojen tosiasiallisessa valvonnassa olevilla alueilla on tapahtunut etnisiä puhdistuksia ja väestörakenne on muuttunut pakkotoimien seurauksena ja että mainituilla alueilla miehitysjoukot ovat vastuussa oikeuden vapaaseen liikkumiseen, oikeuden ihmisten väliseen yhteydenpitoon ja oikeuden saada opetusta omalla äidinkielellään kaltaisten ihmisoikeuksien loukkauksista;

E.  katsoo, että ruusuvallankumouksen jälkeen Georgia on edistynyt huomattavasti uudistusten toteuttamisessa ja suhteiden tiivistämisessä unioniin; ottaa huomioon, että ihmisoikeuksia ja demokratiaa edistäneiden uudistusten toteuttamisessa tapahtuneen edistyksen johdosta Georgialle myönnettiin lisämääräraha itäisen kumppanuuden yhdentymis- ja yhteistyöohjelmasta; katsoo, että assosiaatiosopimuksen allekirjoittaminen on myös selkeä osoitus tämän edistyksen tunnustamisesta sekä Georgian kunnianhimosta ja sitoutumisesta EU-jäsenyyteen johtavaan tiehen;

F.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin ja Georgian, Moldovan tasavallan ja Ukrainan välillä tehdyt assosiaatiosopimukset allekirjoitettiin 27. kesäkuuta 2014 Brysselissä pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen yhteydessä; toteaa, että koko prosessi saatetaan päätökseen, kun Euroopan parlamentti ratifioi Georgian kanssa tehdyn assosiaatiosopimuksen Moldovan tasavallan ja Ukrainan välillä tehtyjen assosiaatiosopimusten jälkeen, ja että samalla avataan uusi luku näiden maiden tahdossa ja päättäväisyydessä edetä kohti Euroopan unionia;

G.  toteaa, että Euroopan naapuruuspolitiikassa on itäisen kumppanuuden kautta luotu mielekäs poliittinen toimintakehys suhteiden syventämiselle, poliittisen assosiaation vauhdittamiselle ja taloudellisen yhdentymisen edistämiselle EU:n ja Georgian välillä, joita yhdistävät vahvat maantieteelliset, historialliset ja kulttuuriset siteet, poliittisia ja sosiaalis-taloudellisia uudistuksia tukemalla ja helpottamalla lähentymistä EU:hun;

H.  toteaa, että alueelliset kehykset Euronestin parlamentaarinen edustajakokous sekä EU:n Mustanmeren synergia mukaan luettuina tarjoavat lisäfoorumeita assosiaatio-ohjelman täytäntöönpanoa koskevien kokemusten, tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihtoon;

I.  ottaa huomioon, että EU korostaa Georgian oikeutta liittyä kansainvälistä oikeutta noudattaen mihin tahansa kansainväliseen järjestöön tai liittoon, ja toteaa uskovansa vakaasti periaatteeseen, jonka mukaan millään kolmannella maalla ei ole veto-oikeutta toisen maan itsenäiseen päätöksentekoon kyseisissä asioissa;

J.  toteaa, että parlamentti tukee täysimääräisesti Georgian viisumivapautta välittömänä merkkinä EU:n ja Georgian läheisemmistä suhteista ja suorana etuna väestölle;

K.  katsoo, että sopimuksen tekeminen ei itsessään ole päämäärä vaan se on osa laajempaa prosessia, jossa maa tuodaan oikeudellisesti, taloudellisesti, poliittisesti ja sosiaalisesti Euroopan valtavirtaan, ja tämän vuoksi sen täytäntöönpano on ensiarvoisen tärkeää;

L.  toteaa, että EU:n ja Georgian assosiaatiosopimus ja erityisesti sen kauppaa koskeva osa, josta neuvoteltiin itäisen kumppanuuden puitteissa vuosina 2012–2013, muodostavat yhden kaikkein kunnianhimoisimmista vapaakauppasopimuksista, joista EU on koskaan neuvotellut jonkin kolmannen maan kanssa;

M.  katsoo, että EU:n ja Georgian välinen pitkälle menevä ja laaja-alainen vapaakauppa-alue on yksi tärkeimmistä sopimuksen molemmille osapuolille koituvista hyödyistä; toteaa, että kaupan merkitys kasvun, työpaikkojen luomisen, vaurauden ja vakauden kannalta on kiistaton;

N.  toteaa, että EU:n kanssa luotavan pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen myötä Georgian on tehtävä velvoittavia sitoumuksia lainsäädäntönsä ja vaatimustensa mukauttamisesta yhteisiä normeja ja arvoja vastaaviksi parantaakseen pääsyään EU:n markkinoille;

O.  toteaa, että EU puolestaan hyötyy aikaisempaa helpommasta kaupankäynnistä ja paremmista investointiehdoista Georgiassa;

P.  ottaa huomioon, että pitkälle menevään ja laaja-alaiseen vapaakauppasopimukseen sisältyy useita määräyksiä, joiden tavoitteena on uudistaa Georgian kauppalainsäädäntöä ja kauppaan liittyviä politiikkatoimia EU:n säännöstön mukaisesti ja sen pohjalta, mikä johtaa maan talouden uudistamiseen sekä nykyistä suotuisamman ja ennakoitavamman yritysten toimintaympäristön luomiseen myös pk-yrityksille;

Q.  toteaa, että myöntämällä GSP+-etuuksia Georgialle EU on antanut maan taloudelle huomattavia etuja;

R.  toteaa, että 1. syyskuuta 2014 alkanut assosiaatiosopimuksen väliaikainen soveltaminen edesauttaa assosiaatio-ohjelman ripeää täytäntöönpanoa;

S.  toteaa, että Georgian aktiivinen osallistuminen ja sitoutuminen yhteisiin arvoihin ja periaatteisiin, kuten vapauteen, tasa-arvoon, demokratiaan, moniarvoisuuteen, oikeusvaltioon, hyvään hallintoon ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, jotka perustuvat yhteiseen näkemykseen jokaisen henkilön ainutkertaisesta arvosta, ovat oleellisia sen kannalta, että prosessi etenee ja että sopimuksen täytäntöönpano onnistuu ja että sillä on kestävä vaikutus maan kehitykseen;

T.  katsoo, että vahvemmat poliittiset ja taloudelliset siteet luovat lisää vakautta, turvallisuutta ja vaurautta koko Euroopan mantereelle; katsoo, että EU-siteiden vahvistaminen ei saisi johtaa siihen, että Georgia jätetään sen alueen muiden maiden kanssa muodostamien perinteisten, historiallisten, poliittisten ja taloudellisten siteiden ulkopuolelle, tai että nämä siteet katkaistaan, vaan EU-siteiden vahvistamisen pitäisi päinvastoin luoda edellytykset sille, että maa voi hyödyntää täysimääräisesti kaikki mahdollisuutensa;

U.  ottaa huomioon, että Georgia on tärkeä osa yhteisten energiamarkkinoiden toimitusketjua, joka kuljettaa energiavaroja Kaspianmeren alueelta EU:hun;

1.  panee tyytyväisenä merkille assosiaatiosopimuksen allekirjoittamisen, sillä se on huomattava edistysaskel EU:n ja Georgian suhteissa ja ilmentää sitoutumista poliittisen assosiaation ja taloudellisen yhdentymisen edistämiseen; suhtautuu myönteisesti Georgialle vuonna 2014 annettuun talousapuun, jossa sovellettiin periaatetta ”enemmän varoja, enemmän uudistuksia”; korostaa, että sopimuksen ratifioiminen ei itsessään ole päämäärä ja että keskeistä on sen täysimääräinen täytäntöönpano mahdollisimman pian;

2.  pitää myönteisenä, että Georgian parlamentti ratifioi sopimuksen nopeasti ja yksimielisesti, ja kehottaa myös EU:n jäsenvaltioita ratifioimaan sen ripeästi;

3.  huomauttaa, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklan nojalla Georgia – kuten mikä tahansa muu Euroopan valtio – voi lähentyä unionia ja hakea unionin jäsenyyttä sillä edellytyksellä, että se noudattaa demokratian periaatteita, kunnioittaa perusvapauksia, ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia sekä varmistaa oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen;

4.  painottaa, että sopimus kattaa koko Georgian kansainvälisesti tunnustetun alueen ja että sen tarkoituksena on hyödyttää Georgian kaikkia asukkaita ja tarjota puitteet kestävälle kehitykselle ja demokratialle Georgiassa;

5.  kehottaa Georgiaa varmistamaan, että uudistukset ankkuroidaan ja sidotaan tukevasti institutionaaliseen kehykseen, jotta luodaan yhteiskunta, jonka leimaa-antavia piirteitä ovat moniarvoisuus, syrjimättömyys, suvaitsevaisuus, oikeudenmukaisuus, yhteisvastuullisuus ja miesten ja naisten välinen tasa-arvo;

6.  korostaa tässä yhteydessä kaikkien puolueiden välillä käytävän rakentavan vuoropuhelun merkitystä assosiaatiosopimuksessa edellytettyjen perusuudistusten ja ‑velvoitteiden hyväksymisessä yhteisymmärryksessä tehdyn eurooppalaisen valinnan hengessä; kehottaa Georgian poliittisia voimia välttämään edellisiä hallituksia leimannutta ”voittaja saa kaiken” -lähestymistapaa, jotta Georgian yhteiskuntaa pitkään riivannut kahtiajako voidaan lopettaa;

7.  suhtautuu myönteisesti assosiaatio-ohjelmaan, jolla luodaan käytännön puitteet sopimuksen tärkeimpien tavoitteiden saavuttamiselle ja jonka pitäisi toimia suuntaa-antavana kehyksenä EU:n ja Georgian suhteiden kehitykselle;

8.  korostaa, että sekä Georgian että EU:n olisi oltava mukana ohjelman täytäntöönpanossa ja että siinä vahvistetuille painopistealueille olisi annettava riittävästi teknistä ja taloudellista tukea, jotta Georgialla on resursseja demokraattisten ja taloudellisten uudistustensa jatkamiseen; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita koordinoimaan apuaan ja käyttämään ohjelman prioriteetteja ohjaavina periaatteina Georgialle tarkoitetun rahoituksen suunnittelussa;

9.  kehottaa osapuolia selvittämään koulutustarpeet, jotta voidaan varmistaa, että Georgia pystyy suoriutumaan sopimuksen ja ohjelman mukaisista velvoitteistaan;

10.  vahvistaa tukevansa Georgian itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta ja kehottaa varmistamaan sopimuksen toteuttamiskelpoisuuden ja edut Georgian koko kansainvälisesti tunnustetulla alueella; kehottaa EU:ta tässä yhteydessä osallistumaan jatkossakin aktiivisesti konfliktien ratkaisemiseen EU:n Etelä-Kaukasiaa ja Georgian kriisiä hoitavan erityisedustajan kautta, toimimalla Geneven neuvotteluiden yhteispuheenjohtajana ja Euroopan unionin tarkkailuoperaation (EUMM) kautta; kannustaa tarkistamaan entistä määrätietoisemmin miehitettyjä alueita koskevan lain rajoittavia näkökohtia, jotta sopimuksen ja pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen edut voidaan maksimoida;

11.  kehottaa Venäjää kunnioittamaan täysimääräisesti Georgian itsemääräämisoikeutta ja sen alueen ja kansainvälisesti tunnustettujen rajojen koskemattomuutta, pyörtämään päätöksensä tunnustaa Georgialle kuuluvien Abhasian ja Tshinvalin alueen / Etelä-Ossetian eroaminen ja lopettamaan niiden miehityksen ja omasta puolestaan sitoutumaan olemaan käyttämättä voimaa Georgiaa vastaan; tuomitsee tässä yhteydessä Abhasian valloitetun alueen ja Venäjän välisen ”liittouma- ja strategisen kumppanuussopimuksen” tekemisen; pitää tätä askeleena Abhasian täydelliseen liittämiseen Venäjään; ilmaisee myös huolestuneisuutensa siitä, että samankaltainen ”sopimus” voidaan tehdä miehitetyn Tshinvalin alueen / Etelä-Ossetian kanssa; kehottaa näin ollen Venäjän federaatiota vetämään takaisin niin kutsutun ”sopimuksen” ja täyttämään 12. elokuuta 2008 tehdyssä tulitaukosopimuksessa sille asetetut velvoitteet;

12.  suhtautuu myönteisesti Georgian viranomaisten hiljan toteuttamiin uudistuksiin, joilla on tarkoitus vahvistaa entisestään demokratian, oikeusvaltion ja hyvän hallinnon varmistamisesta vastaavien instituutioiden (erityisesti oikeuslaitoksen) vakautta, riippumattomuutta ja tehokkuutta sekä lujittaa järjestelmää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi; muistuttaa, että on tärkeää varmistaa vallan kolmijaon mukaisten toimivaltojen erillään pysyminen; kehottaa käyttämään tehokkaasti keskinäistä valvontajärjestelmää sekä muita valvontamekanismeja;

13.  panee merkille Georgian viranomaisten toimet demokraattisten uudistusten alalla, esimerkiksi oikeuslaitoksen uudistamiseen ryhtymisen, ja tarpeen tutkia asianmukaisesti ja perusteellisesti kaikki ihmisoikeuksien loukkauksia koskevat väitteet; toteaa, että Georgian oikeusalan uudistukset ovat edelleen ensisijaisen tärkeitä niin Georgialle kuin Euroopan unionille; tunnustaa perusperiaatteen, jonka mukaan kaikki ovat tasaveroisia oikeuden edessä, sekä menettelyllisiä oikeuksia koskevat takuut; pitää tarpeellisena luoda syyteasioita ja tuomioita koskeva täytäntöönpanon valvontarekisteri, jonka avulla voidaan mitata edistymistä; vaatii yhtenäistämään oikeuskäytäntöä, jotta voidaan varmistaa ennakoitavissa oleva oikeusjärjestelmä ja julkinen luottamus siihen; muistuttaa, että oikeusalan uudistusstrategian tehokasta täytäntöönpanoa olisi jatkettava;

14.  korostaa, että kaikkien syytetoimien on oltava avoimia ja oikeasuhteisia eikä niihin saa sisältyä poliittista motivaatiota, ja että niissä on tiukasti noudatettava tutkintamenettelyjä ja asianmukaisia prosesseja ja että niiden yhteydessä on sovellettava täysimääräisesti Euroopan ihmisoikeussopimuksessa vahvistettuja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteita; on edelleen huolestunut syyttäjänviraston vähäisestä vastuuvelvollisuudesta sekä syyttäjien ja rikostutkijoiden nimityksissä sovelletuista epäselvistä valintakriteereistä; muistuttaa, että näitä virkoja täytettäessä keskeisinä kriteereinä on pidettävä rehellisyyttä ja ammattitaitoa;

15.  korostaa, että Georgian viranomaisten on pyrittävä saavuttamaan kansallinen sovinto; on huolissaan siitä, että useita edellistä hallitusta palvelleita virkamiehiä sekä eräitä nykyisen opposition edustajia vastaan on nostettu rikossyytteitä ja että he ovat vankeudessa tai tutkintavankeudessa; on huolestunut myös oikeusjärjestelmän mahdollisesta käytöstä taistelussa poliittisia vastustajia vastaan, mikä voisi vaarantaa Georgian EU:hun lähentymisen ja vesittää Georgian viranomaisten toimia demokraattisten uudistusten edistämiseksi; muistuttaa, että toimintakykyisen poliittisen opposition olemassaolo on keskeisen tärkeää Georgian tavoitteleman tasapainoisen ja kypsän poliittisen järjestelmän luomisen kannalta;

16.  myöntää, että niin kutsuttua valikoivaa oikeudenkäyttöä koskevilla syytöksillä on ollut haitallinen vaikutus; kehottaa Georgian viranomaisia välttämään oikeusjärjestelmän käyttämistä poliittisen koston välineenä; kehottaa Georgian kaikkia poliittisia voimia välttämään erittäin huolellisesti syytöksiä tulevaisuudessa sekä jatkamaan tinkimättömiä ponnistelujaan korruption ja julkisen virka-aseman väärinkäytön torjumiseksi;

17.  suhtautuu myönteisesti Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston (ODIHR) 9. joulukuuta 2014 julkaisemaan Georgian oikeudenkäyntien tarkkailuraporttiin ja kehottaa Georgian hallitusta ryhtymään päättäväisiin toimiin siinä yksilöityjen puutteiden korjaamiseksi;

18.  pitää ilahduttavana Thomas Hammarbergin tekemää työtä EU:n erityisneuvonantajana ja hänen raporttiaan ”Georgia in Transition” sekä 10. heinäkuuta 2014 annettua raporttia seurantamatkasta; kehottaa Georgian viranomaisia panemaan täysimääräisesti täytäntöön raportteihin sisältyvät suositukset;

19.  korostaa, että Etyjin demokraattisten instituutioiden ja ihmisoikeuksien toimiston vaalitarkkailijat arvioivat lokakuussa 2013 pidettyjä presidentinvaaleja pääosin myönteisesti ja pitivät niitä onnistuneimpina Georgian itsenäistymisen jälkeisenä aikana ja että ne vahvistivat vuoden 2012 parlamenttivaalien rohkaisevia tuloksia; panee tässä yhteydessä merkille Euroopan parlamentin vaalitarkkailijavaltuuskunnan panoksen;

20.  rohkaisee unionia varmistamaan eurooppalaisen demokratiarahaston, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen, vakautusvälineen ja kansalaisyhteiskuntaa tukevan naapuruuspolitiikan välineen tarjoamiin moniin tukimahdollisuuksiin liittyvät synergiaedut Georgian demokratisoitumisprosessin vahvistamiseksi;

21.  kehottaa Georgian viranomaisia jatkamaan järjestäytyneen rikollisuuden, korruption, petosten ja rahanpesun torjuntaa kaikilla tasoilla ja kaikilla elämänalueilla ja kehittämään täysin toimintakykyisen riippumattoman oikeuslaitoksen, jossa henkilökuntaa on riittävästi, jotta muun muassa voidaan lisätä yleisön luottamusta oikeuslaitokseen ja puolustaa laillista taloutta; korostaa lisäksi, että on tärkeää muuttaa julkinen hallinto täysin epäpoliittiseksi, jotta se voisi toimia tehokkaammin ja ilman poliittista ohjailua;

22.  antaa tunnustusta Georgian määrätietoisuudelle ja saavutuksille oikeusvaltioon, demokratiaan ja sosiaaliseen moniarvoisuuteen perustuvan vapaan yhteiskunnan rakentamisessa; kiinnittää huomiota siihen, että tällä prosessilla on Georgian yhteiskunnan voimakas tuki; korostaa syrjinnän kieltävän lainsäädännön merkitystä kaikkien vähemmistöjen ja erityisesti etnisten ja uskonnollisten vähemmistöjen sekä HLBT-ihmisten yhtäläisten oikeuksien ja suojelun varmistamisessa; suhtautuu myönteisesti Georgian parlamentin antamaan syrjinnän kieltävään lakiin ja kehottaa noudattamaan sitä tinkimättä ja panemaan se täysimääräisesti täytäntöön EU:n lainsäädännön ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan hengen ja kirjaimen mukaisesti; panee merkille, että tämä on tärkeä askel viisumivapauden myöntämisprosessissa; kehottaa Georgian viranomaisia toteuttamaan asiaa koskevia tiedotuskampanjoita;

23.  panee merkille Georgian kansainvälisten sitoumustensa mukaisesti toteuttamat toimet islamofobian ja homofobian torjumiseksi; painottaa kuitenkin, että väkivaltaisiin islamofobistisiin ja homofobistisiin tekoihin syyllistyneet on saatettava nopeasti oikeuden eteen;

24.  suhtautuu myönteisesti Georgian toteuttamiin toimiin viisumikäytäntöjen helpottamista ja takaisinottoa koskevien sopimusten täytäntöönpanemiseksi; suhtautuu myönteisesti myös viisumivuoropuhelussa saavutettuun merkittävään edistymiseen; tukee viisumivapauden pikaista käyttöönottamista Georgialle, kun kaikki asiaan liittyvät ehdot on täytetty, ja pitää sitä konkreettisena ja positiivisena toimenpiteenä, joka hyödyttää Georgian kansalaisia;

25.  kehottaa Georgian hallitusta luomaan suotuisat edellytykset vapaille tiedotusvälineille, jotka edistävät sananvapautta ja tiedotusvälineiden moniarvoisuutta, ja sallimaan tiedotusvälineille mahdollisuuden raportoida riippumattomasti ja objektiivisesti ilman poliittista tai taloudellista painostusta; kehottaa tässä yhteydessä panemaan tiedotusvälineiden omistajuuden avoimuutta koskevan lain täysimääräisesti täytäntöön;

26.  kannustaa hallitusta jatkamaan toimia oikeusvaltioperiaatteen ja oikeussuojan saatavuuden edistämiseksi hyväksymällä uuden kansainvälisten normien mukaisen nuorisorikoslain, jotta parannetaan kaikkien lasten mahdollisuuksia saada oikeutta; korostaa tarvetta uudistaa kiireesti sosiaaliturvajärjestelmää, jotta voidaan lieventää kasvavaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta, joka vaikuttaa erityisesti lapsiin, mikä näkyy kansallisen köyhyysrajan alla elävien lasten osuuden kasvuna (27 prosenttia vuonna 2013, kun osuus oli 25 prosenttia vuonna 2011) sekä äärimmäisen lapsiköyhyyden lisääntymisenä (vuonna 2013 vähemmän kuin 1,25 Yhdysvaltain dollaria ansaitsevissa kotitalouksissa asuvien lasten osuus koko väestöstä oli 6 prosenttia, kun vuonna 2011 vastaava osuus oli 3,9 prosenttia);

27.  panee tyytyväisenä merkille uuden työlain säätämisen ja korostaa, että se on pantava täytäntöön ja että on edelleen kehitettävä työelämän normeja ja sosiaalista vuoropuhelua, jotta voidaan noudattaa Kansainvälisen työjärjestön asettamia työntekijöiden oikeuksia ja työelämän normeja;

28.  antaa tunnustusta Georgian päättäväisyydelle luoda entistä tiiviimpiä taloudellisia suhteita EU:hun toteuttamalla perinpohjaisia ja vaativia uudistuksia;

29.  onnittelee Georgiaa siitä, että se on onnistunut kestämään ulkoista painetta muun muassa Venäjän taholta ja suuntaamaan vientiään uusille markkinoille, ja kannustaa Georgiaa jatkamaan tällä tiellä myös tulevaisuudessa; tuomitsee taloudellisen painostuspolitiikan, jota Venäjä on soveltanut Georgiaan ennen pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppa-aluetta koskevan sopimuksen allekirjoittamista kesäkuussa 2014 sekä sen jälkeen;

30.  on vahvasti sitä mieltä, että pitkälle menevällä ja laaja-alaisella vapaakauppa-alueella on pitkän aikavälin suotuisia vaikutuksia Georgian talouteen ja että se parantaa näin myös Georgian väestön elämänlaatua;

31.  panee tyytyväisenä merkille, että Georgian parlamentti ratifioi sopimuksen 18. heinäkuuta 2014, mikä puolestaan käynnisti pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen väliaikaisen soveltamisen 1. syyskuuta 2014 alkaen;

32.  kehottaa jäsenvaltioiden parlamentteja ratifioimaan pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen sisältävän assosiaatiosopimuksen mahdollisimman pian, jotta sopimuksen kaikki taloutta ja kauppaa koskevat määräykset voivat tulla täysimääräisesti voimaan viipymättä;

33.  korostaa, että pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppa-alueen menestyksen edellytyksenä on, että molemmat osapuolet täyttävät täysimääräisesti sopimukseen kirjatut sitoumukset; kehottaa siksi EU:ta antamaan Georgialle kaiken tarvittavan avun myös Georgiaan kohdistuvien lyhyen aikavälin kustannusten keventämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita jakamaan Georgian kanssa talousuudistuksia ja lähentymistä koskevaa taitotietoaan;

34.  katsoo, että parlamentaarinen valvonta on ehdoton edellytys sille, että EU:n politiikkatoimet saavat taakseen demokraattisen tuen; kehottaa siksi komissiota helpottamaan nopeasti säännöllistä ja yksityiskohtaista valvontaa, jota parlamentti harjoittaa pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen suhteen;

35.  kehottaa komissiota seuraamaan tarkasti pitkälle menevän ja laaja-alaisen vapaakauppasopimuksen täytäntöönpanoa, jotta erityisesti siirtymäkauden aikana voidaan ehkäistä sosiaalinen tai ympäristöperusteinen polkumyynti tietyillä aloilla;

36.  kehottaa komissiota tehostamaan Georgian kansalaisyhteiskunnan järjestöille tarjottavaa tukea ja asiantuntemusta, jotta ne voivat valvoa maan sisällä uudistuksia ja sitoumuksia, joita hallitus on toteuttanut tai tehnyt erityisesti sopimuksen ja ohjelman yhteydessä, sekä hallituksen suurempaa vastuuta kyseisistä uudistuksista ja sitoumuksista;

37.  kehottaa Georgian hallitusta tekemään yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja valtiosta riippumattomien organisaatioiden kanssa jatkuvan vuoropuhelun puitteissa;

38.  pitää myönteisenä Georgian aktiivista osallistumista EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan yhteydessä toteutettuihin kriisinhallintaoperaatioihin ja kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa kutsumaan Georgia mukaan asiaan liittyviin harjoituksiin ja koulutustoimiin;

39.  korostaa EU:n Etelä-Kaukasiaa ja Georgian kriisiä hoitavan erityisedustajan ja EUMM:n tärkeää roolia Abhasian ja Etelä-Ossetian naapurialueiden turvallisuuden ja vakauden edistämisessä ja kehottaa jatkamaan EUMM:n toimeksiantoa vuoden 2016 jälkeen; kehottaa EU:ta myös varmistamaan, että EUMM:lle annetaan riittävät määrärahat tehtävänsä toteuttamiseen;

40.  pitää tältä osin valitettavana, että Geneven neuvotteluissa ei ole edistytty merkittävästi huolimatta Georgian viranomaisten pyrkimyksistä toimia rakentavasti konfliktialueiden kaikkien turvallisuuteen liittyvien ja humanitaaristen huolenaiheiden ratkaisemiseksi; kehottaa EU:ta tehostamaan toimintaansa kyseisessä prosessissa; tuomitsee Abhasian ja Tskhinvalin alueen / Etelä-Ossetian niin kutsutun rajojen määrittelyn hallinnollista rajalinjaa noudattaen, mikä johti miehitettyjen alueiden pinta-alan kasvamiseen Georgian kustannuksella ja millä oli tuhoisia humanitaarisia seurauksia paikalliselle väestölle ja mikä estää luottamuksen rakentamista;

41.  tukee Georgian hallituksen toteuttamia myönteisiä toimia suhteiden parantamiseksi Venäjään; kehottaa Venäjää alueen tärkeänä toimijana toimimaan rakentavalla tavalla rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi konfliktiin ja erityisesti osallistumaan Geneven neuvotteluihin, joiden tehtäväksi on annettu 12. elokuuta 2008 Venäjän ja Georgian välillä tehdyn tulitaukosopimuksen seuraaminen ja täytäntöönpano; katsoo, että molempien osapuolten on täysimääräisesti noudatettava tulitaukosopimuksen kaikkia määräyksiä, Venäjän erityisesti sitoumustaan vetää pois kaikki sotilaalliset joukot ja määräystä, jossa todetaan, että Venäjän on turvattava EUMM:lle täydellinen ja rajoittamaton pääsy irtautumaan pyrkiville alueille, joita ovat Abhasia ja Tskhinvalin alue / Etelä-Ossetia; korostaa, että pakolaisten ja evakkojen on voitava palata turvallisesti ja arvokkuutensa säilyttäen vakituiseen asuinpaikkaansa;

42.  korostaa, että on tärkeää lisätä ihmisten välisiä kontakteja kaikilla tasoilla konfliktialueilla sellaisten tarvittavien edellytysten luomiseksi, jotka mahdollistavat jatkuvan vuoropuhelun; katsoo myös, että on edelleen edistettävä luottamusta lisääviä toimia, jotta voidaan tehostaa rauhanprosessia ja saavuttaa osapuolten välinen sovinto;

43.  muistuttaa olevansa vakuuttunut, että assosiaatioprosessi ei uhkaa Venäjän poliittisia ja taloudellisia etuja, ja pitää valitettavana, että Venäjän johto näkee asian toisin; toteaa, että jokaisella maalla on täysi oikeus tehdä omat poliittiset valintansa, mutta EU:n yhteistyöllä itäisten kumppanien kanssa pyritään levittämään hyvinvointia ja lisäämään poliittista ja yhteiskunnallista vakautta, joista alueen kaikki maat hyötyvät;

44.  huomauttaa, että EU:n ja Georgian assosiaatiosopimuksen voimaantulo, Armenian todennäköinen liittyminen tulliunioniin ja se, että Azerbaidžan jää tärkeimpien talousliittojen, myös WTO:n, ulkopuolelle, saattaa hankaloittaa alueen perinteisiä taloussuhteita; antaa täyden tukensa itäisen kumppanuuden puitteissa toteutettavalle vaiheittaiselle eriyttämiselle – sikäli kuin se vastaa kumppanimaiden erilaisia tavoitteita ja valmiuksia – mutta katsoo kuitenkin, että EU:lle on olennaisen tärkeää soveltaa alueellista lähestymistapaa, jotta se voi tukea tehokkaasti Etelä-Kaukasuksen vakautta ja talouskehitystä; kehottaa näin ollen komissiota auttamaan alueen maita ratkaisemaan ongelmat, jotka tällainen tilanne mahdollisesti synnyttää, ja auttamaan Georgiaa ryhtymään uusiin toimiin uudenlaisten yhteistyömuotojen edistämiseksi Etelä-Kaukasuksella;

45.  kiinnittää huomiota Georgian keskeiseen asemaan, kun on kyse eteläisen käytävän kehittämisestä ja Euroopan energiavarmuuden kannalta mahdollisesti strategisesti tärkeiden öljy- ja kaasuputkien kauttakulusta; kehottaa tässä yhteydessä noudattamaan energiainfrastruktuurin rakentamisessa täysimääräisesti EU:n ympäristönormeja; korostaa lisäksi, että on tärkeää monipuolistaa energialähteitä erityisesti uusiutuvien lähteiden osalta ja mukauttamaan ilmastonmuutosta koskevat politiikkatoimet EU:n vastaaviin;

46.  kehottaa komissiota tukemaan ja valvomaan tiiviisti Georgian viranomaisia niiden toteuttaessa vesivoimaloiden rakentamista, kunnostamista ja uudelleenrakentamista koskevaa investointiohjelmaa ja vaatimaan viranomaisia noudattamaan täysimääräisesti EU:n normeja ja vaatimuksia erityisesti isoja voimaloita koskevien ympäristövaikutusten arviointien osalta;

47.  korostaa, että sen yhteistyö Georgian parlamentin kanssa on merkittävä keino tarkkailla sopimuksen ja ohjelman täytäntöönpanoa; katsoo, että sopimuksen tullessa voimaan ja luotaessa uusi institutionaalinen yhteistyökehys, johon sisältyy assosiaationeuvosto, tilanne on päivitettävä vastaavasti parlamenttien tasolla; katsoo siksi, että on tarpeen luoda erityinen EU:n ja Georgian parlamentaarinen assosiaatiovaliokunta, kun otetaan huomioon Armenian ja Azerbaidžanin-suhteiden erilainen laajuus;

48.  kehottaa Georgiaa toimittamaan Georgian yhteiskunnalle, myös Abhasian ja Etelä-Ossetian alueille, kattavat tiedot Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Georgian tasavallan välisestä assosiaatiosopimuksesta ja tekemään tässä asiassa yhteistyötä EU:n Etelä-Kaukasiaa ja Georgian kriisiä hoitavan erityisedustajan sekä EUMM:n kanssa;

49.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Georgian hallitukselle ja parlamentille.

(1)EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 137.
(2)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0567.
(3)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0457.
(4)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0229.
(5)Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0404.
(6)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0111.


Assosiaatiosopimus Georgian kanssa ***
PDF 200kWORD 46k
Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 18. joulukuuta 2014 esityksestä neuvoston päätökseksi Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Georgian välisen assosiaatiosopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (09827/2014 – C8-0129/2014 – 2014/0086(NLE))
P8_TA(2014)0111A8-0041/2014

(Hyväksyntä)

Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon esityksen neuvoston päätökseksi (09827/2014),

–  ottaa huomioon luonnoksen Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Georgian väliseksi assosiaatiosopimukseksi (17901/2013),

–  ottaa huomioon neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 217 artiklan, 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan, 218 artiklan 7 kohdan ja 218 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti esittämän hyväksyntää koskevan pyynnön (C8-0129/2014),

–  ottaa huomioon 17. marraskuuta 2011 antamansa päätöslauselman, joka sisältää Euroopan parlamentin suositukset neuvostolle, komissiolle sekä Euroopan ulkosuhdehallinnolle EU:n ja Georgian välisestä assosiaatiosopimuksesta(1),

–  ottaa huomioon 18. joulukuuta 2014 antamansa päätöslauselman(2), joka ei liity lainsäädäntöön, esityksestä päätökseksi,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 99 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan ja 2 kohdan sekä 108 artiklan 7 kohdan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan suosituksen sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan lausunnon (A8-0041/2014),

1.  antaa hyväksyntänsä sopimuksen tekemiselle;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään parlamentin kannan neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja Georgian hallituksille ja parlamenteille.

(1)EUVL C 153 E, 31.5.2013, s. 137.
(2)Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0110.

Oikeudellinen huomautus - Tietosuojakäytäntö