Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionin yleisen talousarvion varainhoitovuodeksi 2013(1),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin konsolidoidun tilinpäätöksen varainhoitovuodelta 2013 (COM(2014)0510 – C8-0140/2014)(2),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2013 ja toimielinten vastaukset(3),

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan mukaisesti antaman varainhoitovuotta 2013 koskevan lausuman(4) tilien luotettavuudesta sekä tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta (sääntöjenmukaisuudesta),

–  ottaa huomioon 29. huhtikuuta 2015 tekemänsä päätöksen vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2013, pääluokka III – Komissio(5), sekä päätöslauselman, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä,

–  ottaa huomioon tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukset, jotka on laadittu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 287 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon neuvoston 17. helmikuuta 2015 antaman suosituksen varainhoitovuoden 2013 talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden myöntämisestä komissiolle (05303/2015 – C8-0053/2015),

–  ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317, 318 ja 319 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen 106 A artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25. kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002(6),

–  ottaa huomioon unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta 25. lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012(7) ja erityisesti sen 62, 164, 165 ja 166 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 93 artiklan ja liitteen V,

–  ottaa huomioon talousarvion valvontavaliokunnan mietinnön (A8-0067/2015),

A.  ottaa huomioon, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio toteuttaa talousarvion ja hallinnoi ohjelmia ja että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti se toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan sekä moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti;

B.  ottaa huomioon, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksissa on tietoja huolta aiheuttavista, varojen käyttämiseen liittyvistä kysymyksistä ja että ne ovat siten hyödyllisiä parlamentille sen hoitaessa vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle kuuluvaa tehtäväänsä;

C.  ottaa huomioon, että sen tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksia koskevat huomautukset ovat erottamaton osa edellä mainittua parlamentin 29. huhtikuuta 2015 tekemää päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2013, pääluokka III – Komissio;

Osa I – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 11/2013 ”Bruttokansantuloa (BKTL) koskevien tietojen laadun parantaminen: jäsennellympi ja paremmin kohdennettu lähestymistapa parantaisi komission tarkastuksen vaikuttavuutta”

1.  kehottaa komissiota tekemään jäsennellyn ja vakioidun analyysin, jonka yhteydessä otetaan huomioon kustannus-hyötysuhde ja jonka perusteella se voisi suunnitella ja priorisoida tarkastuksensa kattamaan tiettyjä kohteita tai kokoamisen (ala)prosesseja; katsoo, että analyysissa olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden kansallisen tilinpidon kokoamiseen liittyvät riskit ja BKTL:n osien suhteellinen osuus koko kansantaloudesta; katsoo, että riskinarvioinnin olisi perustuttava kaikista Eurostatin osastoista saatavilla oleviin kaikkiin laadullisiin ja määrällisiin tietoihin, ja siinä olisi keskityttävä BKTL-luetteloissa ja jäsenvaltioiden viimeaikaisissa BKTL-laatuselvityksissä kuvattuihin kokoamismenetelmiin;

2.  kehottaa komissiota lyhentämään tarkastussyklinsä kestoa rajoittaakseen yleisten varaumien käyttöä; katsoo, että yleisten varaumien käyttö olisi rajoitettava poikkeuksellisiin tapauksiin, joihin liittyy merkittäviä riskejä siitä, että unionin taloudellisia etuja ei suojata, esimerkiksi kun jäsenvaltio tekee suuria tarkistuksia tarkastussyklin aikana tai epäsäännöllisin väliajoin;

3.  kehottaa Eurostatia raportoimaan BKTL-komitealle selkeästi ja oikea-aikaisesti tapauksista, joihin kustannustehokkuuden periaatteen katsotaan soveltuvan;

4.  edellyttää, että komission tarkastusprosessi sisältää jäsennellyn ja vakioidun laadullisen riskinarvioinnin BKTL-luetteloissa kuvatuista kokoamismenetelmistä ja riskialttiiden sekä olennaisten BKTL:n osien perusteellisen tarkastuksen; katsoo, että perusteellisesti tarkastettavat BKTL:n osat olisi valittava suosituksessa nro 1 kuvaillun kustannus-hyötyanalyysin mukaisesti; katsoo, että perusteellisen tarkastuksen laajuuden ja tavoitteiden olisi oltava kattavampia kuin Eurostatin viime tarkastussyklin aikana tekemissä suorissa tarkastuksissa;

5.  kehottaa komissiota kiinnittämään tarkastuksissaan erityistä huomiota jäsenvaltioiden BKTL:n kattavuuteen ja vertailukelpoisten estimointimenetelmien käyttöön harmaan talouden kattamiseksi kansantalouden tilinpidossa; kehottaa Eurostatia tarkastamaan, noudattavatko kaikki jäsenvaltiot komission ohjeita, ja toteuttamaan asianmukaisia toimia sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot käsittelevät tätä asiaa vertailukelpoisesti;

6.  kehottaa komissiota dokumentoimaan tarkastustyönsä ja antamaan täydelliset tiedot myös asiakirjatarkastuksiin ja/tai kansallisiin tilastolaitoksiin tehtyihin käynteihin perustuvasta Eurostatin tarkastustyöstä; katsoo, että Eurostatin tarkastustiedostojen olisi oltava sellaisia, että johto pystyisi niiden perusteella tunnistamaan tarkastuskohteeksi valittuja BKTL:n osia koskevien tarkastusten tulokset selkeästi sisäisen valvonnan standardien mukaisesti;

7.  pyytää Eurostatia arvioimaan erityisten varaumien esittämistä varten mahdollisuuksien mukaan toimintakohtien mahdolliset vaikutukset (kvantitatiivisesti ilmaistavissa olevien havaintojen osalta) ja/tai riskinalaisen määrän (niiden havaintojen osalta, jotka eivät ole ilmaistavissa kvantitatiivisesti) ja asettamaan selkeät olennaisuuskriteerit; katsoo, että kriteereiden olisi oltava laadullisia tai määrällisiä; katsoo, että pääsääntöisesti olisi esitettävä sellaisiin toimintakohtiin liittyviä erityisiä BKTL:n osia koskevia varaumia, joita kansalliset tilastolaitokset eivät ole käsitelleet määräaikaan mennessä ja joiden vaikutus saattaa olla olennainen;

8.  toteaa, että Eurostatin olisi parannettava omien varojen laskentaa varten toimitettujen BKTL-tietojen tarkastamisesta vastaavan osastonsa ja muiden – etenkin kansantalouden tilinpitoa koskevia asioita käsittelevien – osastojensa välistä koordinointia; katsoo, että tapauksissa, joissa Eurostatin muiden osastojen mahdolliset toimet saattavat vaikuttaa BKT:n ja/tai BKTL:n kokoamiseen, olisi kuultava BKTL-komiteaa ja toimenpiteitä koskeva lopullinen päätös olisi tehtävä asianmukaisella Eurostatin hierarkiatasolla;

9.  kehottaa Eurostatia parantamaan arviointikertomuksiaan siten, että niissä esitettäisiin kattava, avoin ja johdonmukainen arvio jäsenvaltioiden BKTL-tiedoista; katsoo, että BKTL-komitean vuotuisten lausuntojen olisi sisällettävä selkeä arvio siitä, soveltuvatko jäsenvaltioiden BKTL-tiedot omia varoja koskeviin tarkoituksiin, onko niiden sisältö neuvoston asetuksessa (EY, Euratom) N:o 1287/2003(8) (BKTL-asetus) tarkoitettujen vaatimusten mukainen ja käytetäänkö niitä asianmukaisesti talousarviomenettelyssä neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1150/2000(9) (omia varoja koskeva asetus) mukaisesti;

10.  toteaa, että budjettipääosaston ja Eurostatin vuotuisten toimintakertomusten olisi annettava oikea ja riittävä kuva jäsenvaltioiden BKTL-tietojen tarkastamisesta ja BKTL:oon perustuvien omien varojen hallinnoinnista; kehottaa sen vuoksi komissiota määrittelemään vaatimukset, joiden mukaisesti Eurostatin olisi raportoitava tekemiensä BKTL-tietojen tarkastusten tuloksista säännöllisesti, jotta budjettipääosasto saa tarvittavan varmuuden vuotuisten toimintakertomustensa laadintaa varten;

Osa II – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 13/2013 ”EU:n kehitysapu Keski-Aasialle”

11.  suhtautuu myönteisesti erityiskertomukseen, jossa arvioidaan unionin kehitysapua Keski-Aasialle; ottaa huomioon erityiskertomuksessa esitetyt havainnot, päätelmät ja suositukset ja esittää jäljempänä omat havaintonsa ja suosituksensa;

Yleistä

12.  suhtautuu myönteisesti erityiskertomuksen havaintoihin, joiden mukaan komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) ovat toteuttaneet huomattavia ponnistuksia melko haastavissa maantieteellisissä ja poliittisissa olosuhteissa;

13.  panee kuitenkin merkille, että unionin kehitysstrategioiden kohdentamista ja räätälöintiä on vielä parannettava asianmukaisten tukimallien avulla, jotta unionin poliittiset tavoitteet saavat lisää näkyvyyttä ja vaikuttavat enemmän aluetasolla;

14.  katsoo, että unionin osallistumisen on oltava tasoltaan ja luonteeltaan tapauskohtaista ja ehdollista ja sen pitää olla riippuvaista mitattavissa olevasta edistyksestä demokratiakehityksen, ihmisoikeuksien, hyvän hallintotavan, kestävän sosiaalis-taloudellisen kehityksen, oikeusvaltion ja korruption torjunnan alalla ja että tarvittaessa apua on tarjottava tämän kehityksen tukemiseksi unionin naapuruuspolitiikan periaatteiden tapaan;

15.  katsoo, että unionin myöntämä jatkuva tuki Keski-Aasian maihin kohdistetuille ohjelmille on tärkeä rajat ylittävä keino lisätä yhteisymmärrystä ja yhteistyötä alueen valtioiden kesken;

16.  huomauttaa, että kehitysyhteistyö Keski-Aasian maiden kanssa voi tuottaa tuloksia ainoastaan, jos kyseiset maat noudattavat demokratiaa, hallintotapaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia koskevia kansainvälisiä normeja; painottaa niin ikään, ettei unionin kehitysyhteistyötä pidä alistaa talous-, energia- tai turvallisuusintresseille;

Kehitysavun suunnittelua ja täytäntöönpanoa koskevat tulevaisuudennäkymät

17.  katsoo, että komission olisi suunniteltava tulevat alueelliset ohjelmat siten, että niistä todennäköisesti tulee aidosti alueellisia;

18.  kehottaa komissiota keskittämään tuen kokonaisuudessaan pienelle joukolle aloja;

19.  huomauttaa, että tulevaa kehitysapua olisi tehostettava lisäämällä unionin sisäistä koordinointia ja toisaalta tehostamalla muiden kansainvälisten avunantajien ja alueellisten sidosryhmien sitoutumista;

20.  tukee voimakkaasti täysin valtuuksin varustettujen unionin edustustojen avaamista kaikissa Keski-Aasian maissa, jotta voidaan lisätä unionin läsnäoloa ja näkyvyyttä alueella ja pitkäaikaista yhteistyötä ja sitoutumista kaikkien yhteiskunnan sektoreiden kanssa sekä tukea edistymistä pyrittäessä parempaan keskinäiseen ymmärrykseen, oikeusvaltion luomiseen ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen; katsoo, että edustustot edistäisivät tehokkaasti kehitysavun tavoitteiden saavuttamista;

21.  kehottaa komissiota perustamaan järjestelmän, jonka avulla voidaan laskea kehitysavun toimittamiseen liittyvät hallinnolliset kokonaiskulut ja raportoida niistä;

22.  kehottaa komissiota määrittelemään kaikkia jatkettavia budjettitukiohjelmia varten vakaat ja objektiivisesti todennettavissa olevat ehdot ja soveltamaan niitä sekä kiinnittämään riittävästi huomiota varsinkin korruptiontorjuntamekanismien tukemiseen;

23.  muistuttaa, että korruptio on vakava ongelma Keski-Aasian maissa; toteaa, että Transparency International -järjestön korruptioindeksillä mitattuna kaikki Keski-Aasian maat saivat vuonna 2011 alle 28 pistettä sadasta ja että Kirgisia, Turkmenistan ja Uzbekistan sijoittuivat tutkittujen 182 maan joukossa heikoimpaan 10 prosenttiin;

24.  katsoo, että näin laajalle levinnyt korruptio saattaa vaikuttaa komission maineeseen ja heikentää tukiohjelmien vaikuttavuutta;

25.  katsoo, että maksupäätösten olisi perustuttava kumppanimaiden saavuttamaan edistykseen eikä niiden sitoumukseen tehdä uudistuksia; pitää tärkeänä varmistaa asianmukainen poliittinen vuoropuhelu, joka perustuu kannustinpohjaiseen lähestymistapaan ja alakohtaisten uudistusten ja ohjelmien jatkuvaan seurantaan, jolla mitataan suorituksia ja tulosten kestävyyttä;

26.  kehottaa lisäämään avoimuutta unionin edustustojen ja jäsenvaltioiden suurlähetystöjen määrärahojen kohdentamisen yhteydessä, jotta voidaan tukea aidosti itsenäisiä valtiosta riippumattomia kumppaneita ja siten auttaa niitä osallistumaan tehokkaasti kansalaisyhteiskunnan kehittämiseen ja vakiinnuttamiseen;

27.  kehottaa komissiota parantamaan ohjelmien suunnittelua ja tuen toimittamistapoja ottaen huomioon kertyneet kokemukset sekä muuttuvat olosuhteet;

28.  pyytää komissiota raportoimaan tuloksista ja vaikutuksista siten, että niitä voidaan verrata suunnitelmiin ja tavoitteisiin;

Osa III – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 15/2013 ”Onko ympäristön Life-tuki ollut vaikuttavaa?”

29.  korostaa, että Life-ohjelman on toimittava muutosten käynnistäjänä politiikan laatimisessa ja täytäntöönpanossa; korostaa, että komission on määritettävä rahoitettaville hankkeille selkeät ja täsmälliset tavoitteet, jotka ovat mitattavissa ja saavutettavissa;

30.  katsoo, että Life-ohjelmasta rahoitettavien hankkeiden on edistettävä erityistavoitteiden saavuttamista useammalla kuin yhdellä ohjelman painopistealalla; painottaa, että rahoitettavat hankkeet eivät saa jäädä eristyksiin, vaan niiden on oltava luonteeltaan kansainvälisiä ja edistettävä mitattavissa olevalla tavalla tulosten levittämistä, kestävyyttä ja toistettavuutta muissa jäsenvaltioissa;

31.  panee merkille, että varojen maakohtainen jako voi haitata parhaiden hankkeiden valintaa; kehottaa jäsenvaltioita säilyttämään maantieteellisen tasapainon ehdottamalla enemmän integroituja hankkeita, mutta korostaa, että varat olisi jaettava ensisijassa hankkeiden ansioiden perusteella eikä siten, että hankkeiden laatu heikkenee;

32.  toteaa, että erityishuomiota olisi kiinnitettävä hankkeiden levittämis-, kestävyys- ja toistomahdollisuuksiin; kehottaa komissiota asettamaan selkeitä indikaattoreita hankkeiden levittämis-, kestävyys- ja toistomahdollisuuksien arvioimiseksi, jotta ohjelman tavoitteet voidaan saavuttaa; kannustaa komissiota seuraamaan näiden tavoitteiden saavuttamista;

33.  kehottaa komissiota parantamaan ohjelmien hallinnointiin käyttämiään välineitä, jotta voidaan välttää avoimuuden puute valintamenettelyissä; katsoo, että tähän kuuluu hankkeiden valintaan käytettävien arviointilomakkeiden parantaminen, seikkaperäisten arviointimallien käyttöönotto ilmoitettujen kulujen arvioimiseksi, ohjelmien asianmukainen seuranta, tarkoituksenmukaisten tuotoksia ja tuloksia koskevien yhteisten indikaattoreiden käyttöönotto sekä hankkeiden perinpohjainen jatkoseuranta;

Osa IV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 16/2013 ”Yhtenäisen tarkastusmallin (’single Audit’) soveltaminen ja komission luottamus kansallisten tarkastusviranomaisten työhön koheesioalalla”

34.  korostaa, että yhteisiin periaatteisiin ja standardeihin perustuva yhtenäinen tarkastusketju saattaa parantaa tehokkuutta; kehottaa jäsenvaltioita, komissiota ja tilintarkastustuomioistuinta jatkamaan toimiaan asiassa; katsoo, että yhtenäisessä tarkastusmallissa olisi otettava huomioon myös monivuotiset ohjelmasyklit;

35.  muistuttaa komissiota parlamentin huomioista(10), jotka koskevat tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksessa vuodelta 2012 esitettyjä havaintoja ja joissa parlamentti korosti ”tilintarkastustuomioistuimen tarkastushavaintojen osoittavan, että menoihin kohdistettavissa [jäsenvaltioiden] perustason tarkastuksissa oli puutteita” ja totesi, että ”tilintarkastustuomioistuimen mielestä jäsenvaltioiden viranomaiset olisivat voineet havaita ja korjata ainakin osan virheistä ennen menojen todentamista komissiolle, koska niillä oli riittävästi tietoa 56 prosentista niistä aluepolitiikan alan tapahtumista, joihin liittyy (kvantitatiivisesti ilmaistavissa oleva ja/tai muunlainen) virhe”; toteaa, että se hyväksyi tästä syystä alue- ja kaupunkipolitiikan pääosaston pääjohtajan esittämän varauman, joka koski EAKR:n, koheesiorahaston ja liittymistä valmistelevan tukivälineen ohjelmakauden 2007–2013 hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä 17 jäsenvaltiossa (72 ohjelmaa), ja kehotti ryhtymään pikaisesti toimenpiteisiin;

36.  on siksi edelleen sitä mieltä, että jäsenvaltioiden on vastedes oltava rakennerahastoja hallinnoidessaan paljon tarkkaavaisempia;

37.  korostaa tässä yhteydessä asiaankuuluvalla, mieluiten poliittisella, tasolla allekirjoitettavien ja vuotuisiin johdon vahvistuslausumiin (varainhoitoasetuksen 59 artiklan 5 kohta) perustuvien kansallisten vahvistuslausumien käyttöönoton merkitystä;

38.  pitää myönteisenä sitä, että komissio on vuodesta 2009 lähtien tehnyt kattavia paikalla suoritettavia tarkastuksia tarkastusviranomaisten työn arvioimiseksi; toteaa sen suorittaneen 269 tarkastustehtävää ja arvioineen EAKR:n osalta 47 tarkastusviranomaista ja ESR:n osalta 84 tarkastusviranomaista; toteaa, että nämä tarkastustehtävät kattoivat noin 96 prosenttia EAKR:n ja 99 prosenttia ESR:n kokonaismäärärahoista; katsoo, että komission olisi rahoituskauden aikana tarkastettava kaikki toimenpideohjelmat vähintään kerran;

39.  pitää myönteisenä sitä, että komissio on käyttänyt maksujen keskeytyksiä ja lykkäyksiä virheiden ylittäessä kahden prosentin olennaisuusrajan; pitää keskeytyksiä ja lykkäyksiä hyödyllisinä välineinä unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi ja katsoo, että komission olisi keskitettävä omat tarkastusponnistelunsa huonoihin suoriutujiin;

40.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle tarkastuksistaan riittävän yksityiskohtaiset tiedot;

41.  kannattaa tilintarkastustuomioistuimen suositusta, jonka mukaan komission olisi toteutettava asianmukaisia toimia, jotta tarkastusviranomaiset voisivat käyttää työnsä pohjana vakaata ja sitovaa menetelmäkehystä, jonka avulla varmistetaan, että unionin menot tarkastetaan kaikissa jäsenvaltioissa samojen standardien mukaan ja että tuloksista raportoidaan oikeellisesti;

42.  panee tyytyväisenä merkille, että komissio antoi 13. joulukuuta 2013 tiedonannon nettomääräisten rahoitusoikaisujen soveltamisesta jäsenvaltioissa maatalouden ja koheesiopolitiikan osalta (COM(2013)0934); korostaa kuitenkin, että riippuu useista tekijöistä, johtaako uusi väline nettomääräisten rahoitusoikaisujen lisääntymiseen ja siten virhetason alenemiseen koheesiopolitiikan alalla;

43.  kehottaa tilintarkastustuomioistuinta ja komissiota kehittämään tarkastusvälineen, jolla kirjattaisiin vuosittain virheet ja sääntöjenvastaisuudet ja jossa otettaisiin myös huomioon ohjelmakauden aikana tehdyt rahoitusoikaisut;

44.  pitää myönteisenä sitä, että komissio päivitti syyskuussa 2013 yhtenäisen tarkastusmallin periaatteen asianmukaista täytäntöönpanoa ja seurantaa koskevaa etenemissuunnitelmaa, jota noudattamalla kansallisten viranomaisten olisi tarkoitus voida saada yhtenäiseen tarkastusmalliin liittyvä status; pyytää saada kopion kyseisestä asiakirjasta;

45.  suhtautuu ymmärtäväisesti siihen, että menojen valvonta voi olla hallinnollinen rasite; katsoo, ettei tilivelvollisuus saa estää mahdollisia edunsaajia hakemasta taloudellista apua;

Osa V – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 17/2013 ”Unionin ulkopuolelle suunnatun tuen yhteydessä myönnetty EU:n ilmastorahoitus”

46.  on tyytyväinen erityiskertomukseen, jossa tarkastellaan unionin ulkopuolelle suunnatun tuen yhteydessä myönnettyä unionin ilmastorahoitusta, ja pitää sitä tärkeänä panoksena unionin ilmastopolitiikkaa ja -diplomatiaa koskevaan yleiseen poliittiseen ja rahoitukseen liittyvään keskusteluun; ottaa huomioon erityiskertomuksessa esitetyt havainnot, päätelmät ja suositukset ja esittää jäljempänä omat havaintonsa ja suosituksensa;

Yleistä

47.  panee tyytyväisenä merkille erityiskertomuksessa esitetyt havainnot, jotka osoittavat, että komissio on hallinnoinut hyvin unionin talousarviosta ja EKR:sta rahoitettavia ilmastoon liittyviä unionin menoja;

48.  on tyytyväinen myös komission ja jäsenvaltioiden aloittamaan työhön, joka koskee julkisen ilmastorahoituksen seurantaa, siitä raportointia ja sen varmentamista koskevan unionin standardin luomista;

49.  toistaa kantansa, jonka tilintarkastustuomioistuin pani merkille erityiskertomuksessaan ja jonka mukaan ilmastorahoitus olisi maksettava 0,7 prosentin tavoitteen lisäksi; pitää valitettavana, ettei parlamentin mallia rahoituksen lisäämisestä vahvistettu kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä koskevissa neuvotteluissa;

50.  huomauttaa kuitenkin, että komission on tarpeen osoittaa riittävää johtajuutta maksimoidakseen kansainvälisen vaikutusvaltansa ja vakiinnuttaakseen välineet, joilla muovataan unionin ilmasto- ja vihreän diplomatian edellytyksiä tulevina vuosina, voidakseen erityisesti saavuttaa ilmastoa koskevat vertailuarvot, jotka liittyvät joulukuussa 2013 hyväksyttyyn kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen, jonka olisi myötävaikutettava sen kokonaistavoitteen saavuttamiseen, että unionin talousarviosta osoitetaan vähintään 20 prosenttia toimiin, joilla edistetään vähähiilistä ja ilmaston kannalta kestävää yhteiskuntaa, ja että vähintään 25 prosenttia globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita (GPGC) koskevan ohjelman varoista olisi käytettävä ilmastonmuutokseen ja ympäristöön liittyviin kysymyksiin (kehitysyhteistyön rahoitusväline, johdanto-osan 20 kappale); toteaa, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen liitteen IV mukaan 27 prosenttia GPGC:n varoista osoitetaan ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyviin kysymyksiin ja että vähintään 50 prosenttia GPGC:n varoista käytetään ilmastonmuutokseen liittyviin toimiin ja ympäristötavoitteisiin;

51.  on tyytyväinen siihen, että vuodesta 2011 lähtien noin 40 maassa on sitouduttu unionin yhteisen ohjelmasuunnittelun parantamiseen; panee kuitenkin merkille, että kehitysmaiden hyväksi maksettavaa ilmastorahoitusta koskevaa komission ja jäsenvaltioiden välistä koordinointia olisi yhä tehostettava huomattavasti, jotta voidaan täyttää vuotta 2020 koskeva sitoumus ja jotta unioni pysyy ilmastotoimien edelläkävijänä sekä pystytään torjumaan korruptiota kehitysmaissa;

52.  toteaa jälleen kannattavansa yhteistä ohjelmasuunnittelua ja toteaa jälleen sen yhteydessä aikaan saadun huomattavan edistyksen; toivoo tulevansa kuulluksi uudelleen komission lupauksen mukaisesti, jos kehitysyhteistyön rahoitusvälineen ohjelmasuunnitteluun tehdään yhteisen ohjelmasuunnittelun vuoksi muutoksia;

53.  panee merkille jäsenvaltioiden raportointikäytäntöjen eroista johtuvia kirjaamisen ja raportoinnin vaikeuksia koskevat selitykset kehitysyhteistyön rahoitusta koskevassa komission tilintarkastuskertomuksessa, joka julkaistiin 3. heinäkuuta 2014 komission yksiköiden työasiakirjan muodossa ja jonka I osaan sisältyy ilmastorahoitusta koskeva osa, jossa on tietoa unionin ilmastorahoituksesta; toteaa, että erityiskertomuksessa mainitaan jälleen unionin ja jäsenvaltioiden tarjoama 7,3 miljardin euron nopea rahoitus, ja kehottaa parantamaan edelleen kehitysavun vaikutuksista ja tuloksista raportointia;

Tulevat vaiheet

54.  kehottaa varaamaan budjettituen kautta maksettavia varoja enemmän erityisaloille, kuten ilmastorahoitukseen, ja tekemään yleisesti varojen käytöstä avoimempaa;

55.  katsoo, että komission ja ulkosuhdehallinnon olisi tehostettava sekä yleisesti että yksittäisille edunsaajamaille annettavaa tukea koskevaa viestintäpolitiikkaansa ja tuotava siinä esiin unionin arvoja;

56.  toteaa, että korruptio on edelleen huomattava este ilmastorahoituksen vaikuttavuudelle, ja kehottaa komissiota tehostamaan pyrkimyksiään työskennellessään kehityskumppanien kanssa korruption torjumiseksi;

57.  pyytää komissiota ehdottamaan neuvostolle ilmastorahoituksen lisäämistä koskevaa etenemissuunnitelmaa Kööpenhaminan sitoumukseen sisältyvää vuoden 2020 tavoitearvoa silmällä pitäen ja katsoo, että etenemissuunnitelmassa olisi määriteltävä yksityinen rahoitus;

58.  pyytää komissiota teettämään maailmanlaajuista ilmastonmuutosliittoumaa koskevan riippumattoman arvioinnin, johon sisältyy selvitys siitä, miksi suurin osa jäsenvaltioista päätti olla osarahoittamatta sitä;

59.  pyytää komissiota ja ulkosuhdehallintoa raportoimaan, missä määrin tavoite, jonka mukaan 20 prosenttia unionin talousarviosta ja EKR:sta käytetään vuosina 2014–2020 ilmastotoimiin, toteutetaan kehitysapuna, ja täsmentämään sidotut ja maksetut määrät;

60.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sopimaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013(11) (seurantajärjestelmäasetus) yhteydessä seurantaa, raportointia ja todentamista koskevista yhteisistä vaatimuksista, etenkin kun kyse on uusien ja täydentävien toimien määrittelemisestä, Rion tunnuslukujen soveltamisesta ja ilmastorahoituksen maksamista koskevasta raportoinnista;

61.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan yhteistyötään työnjakoa koskevien unionin menettelysääntöjen soveltamisessa ilmastorahoituksen alalla ja erityisesti vaihtamaan tietoja maakohtaisista määrärahoista, yhteisestä ohjelmasuunnittelusta sekä korruption ehkäisemisestä ja torjunnasta ilmastorahoituksessa;

Osa VI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 18/2013 ”Jäsenvaltioiden maatalousmenoihin kohdistamien tarkastusten tulosten luotettavuus”

62.  panee merkille, että erityiskertomuksessa nro 18/2013 tarkasteltuja järjestelmiä on muutettu uusilla yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevilla YMP-asetuksilla siten, että jäsenvaltioiden todentamisviranomaisten vastuuta menojen laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden varmentamisessa on lisätty ja valvontatulosten todentamisesta ilmoitetaan komissiolle;

63.  suhtautuu myönteisesti meneillään oleviin komission toimiin YMP:n yksinkertaistamiseksi; odottaa, että tukikelpoisuusperusteiden yksinkertaistaminen johtaa valvontasääntöjen yksinkertaistamiseen ja voi osaltaan alentaa virhetasoa;

64.  kehottaa komissiota varmistamaan, että ilmenneet ongelmat eivät toistu; palauttaa mieliin, että seuraavat havainnot sisältyivät tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomukseen vuodelta 2012:

65.  korostaa, että parlamentti hyväksyi 3. huhtikuuta 2014 maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtajan vuotuisessa toimintakertomuksessa vuodelta 2012 esittämän varauman, joka koski komission ja tilintarkastustuomioistuimen havaitsemia puutteita maa-alan tukikelpoisuudessa; muistuttaa pyytäneensä erityisesti, että pysyvät laitumet kirjataan asianmukaisesti viljelylohkojen tunnistamisjärjestelmään (LPIS) ja että komission olisi ilmoitettava parlamentille asian edistymisestä kuuden kuukauden välein;

66.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan välittömästi korjaavia toimia, jos hallinto- ja valvontajärjestelmissä ja/tai yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän tietokannoissa havaitaan puutteita tai ne eivät ole ajan tasalla;

67.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että maksut perustuvat tarkastustuloksiin ja että tarkastukset ovat laadultaan riittävän hyviä, jotta tukikelpoinen pinta-ala voidaan määrittää luotettavasti ja johdonmukaisesti;

68.  kehottaa komissiota varmistamaan, että maksajavirastojen ja todentamisviranomaisten työn suunnittelu ja laatu antavat mahdollisuuden arvioida luotettavasti tilien perustana olevien toimien laillisuutta ja sääntöjenmukaisuutta; katsoo, että tämän saavuttamiseksi komission olisi pyrittävä yhtenäistä tarkastusstrategiaa koskevaan tavoitteeseen YMP:n valvontajärjestelmässä;

69.  suhtautuu myönteisesti maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston vuonna 2012 muuttamaan menetelmään tuotannosta riippumattoman pinta-alatuen jäännösvirhetason laskemiseksi, koska siinä otetaan huomioon, että tarkastustilastoissa, maksajavirastojen johtajien lausumissa ja todentamisviranomaisten työssä saattaa olla luotettavuutta heikentäviä puutteita; kehottaa soveltamaan tätä uutta lähestymistapaa uudella rahoituskaudella kaikkiin YMP:n menoihin maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston vuotuisissa toimintakertomuksissa;

70.  muistuttaa komissiolle, että parlamentti hyväksyi maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston vuotuiseen toimintakertomukseen sisältyvän varauman maaseuturahaston varainhoitovuoden 2012 menojen kokonaismäärän osalta ja että varauma annettiin, koska pääosasto oli huolestunut joidenkin jäsenvaltioiden tarkastusten laadusta ja tilintarkastustuomioistuimen ilmoittamasta virhetasosta;

71.  kehottaa jäsenvaltioita suorittamaan nykyiset hallinnolliset tarkastuksensa tehokkaasti ja käyttämään kaikkia maksajavirastojen käytettävissä olevia asiaan liittyviä tietoja, koska siten voidaan havaita ja korjata suurin osa virheistä;

72.  pyytää komissiota ja jäsenvaltioita keskittymään valvonnan kustannustehokkuuteen, joka on tärkeä osa-alue, kehittämällä erityisesti edelleen riskiperusteisen valvonnan käyttöä;

73.  kehottaa komissiota varmistamaan maaseudun kehittämisen alalla, että sen hyväksymis- ja tarkastusyksiköt soveltavat ja noudattavat yhtenäisiä vaatimuksia ja menettelyjä;

Osa VII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 1/2014 ”EU:n tukemien julkisten kaupunkiliikennehankkeiden vaikuttavuus”

74.  korostaa, että rakenne- ja investointirahastot ovat kaupunkiliikennehankkeiden tärkein yksittäinen unionin rahoituksen lähde ja että tällaiset hankkeet ovat ratkaisevan tärkeitä unionin vähemmän kehittyneiden alueiden kaupunkialueiden saavutettavuuden kannalta ja niihin liittyy myös merkittäviä unionin kansalaisten elämänlaatuun vaikuttavia sosiaalisia ja ympäristönäkökohtia;

75.  korostaa unionin taloudellisen tuen jatkuvuuden kasvavaa merkitystä, erityisesti kun otetaan huomioon kaupunkialueiden leviämisen kielteiset vaikutukset sekä kaupunkiväestön odotettavissa oleva jatkuva kasvu;

76.  korostaa tarvetta varmistaa, että näin ollen komission ja jäsenvaltioiden on toteutettava kaupunkiliikennehankkeita vastuullisesti, tehokkaasti ja vaikuttavasti, ja niillä on pyrittävä konkreettisiin tuloksiin pikemminkin kuin käytettävissä olevien varojen hyödyntämiseen;

77.  muistuttaa toissijaisuusperiaate huomioon ottaen, että 17. joulukuuta 2013 annetussa komission tiedonannossa ”Tavoitteena kilpailukykyinen ja resurssitehokas kaupunkiliikenne” (COM(2013)0913) jäsenvaltioita kehotettiin

78.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioiden viranomaisia ottamaan huomioon talouskriisin kielteiset vaikutukset liikennejärjestelmien käyttöön sekä kiinnittämään enemmän huomiota erityisesti hankkeiden hakulomakkeissa esitettyihin tavoitteisiin, välitavoitteisiin ja indikaattoreihin, jotta voidaan määrittää mahdollisia riskejä ja suojautua yltiöoptimismilta tulevissa hankkeissa ja siten välttää tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa mainitut määräaikojen ja kustannusten ylitykset;

79.  kehottaa komissiota tekemään kaupunkiliikennehankkeiden alustaville talousarvioille perusteellisemmat kustannus-hyötyanalyysit, jakamaan parhaita käytäntöjä jäsenvaltioiden kanssa sekä kannustamaan tällaista vaihtoa niiden kesken, jolloin autetaan viranomaisia kehittämään menestyksekkäästi hankkeita, jotka eivät edellytä komission hyväksyntää;

80.  katsoo, että komission on kannustettava jäsenvaltioita Jaspers-aloitteen (Euroopan alueiden hankkeille annettava yhteinen apu) käyttöön ja että hankkeessa hyödynnetään täysin sen mahdollisuudet tukea rakenne- ja investointirahastoista rahoitettujen kaupunkiliikennehankkeiden laadun kehittämistä ja arviointia;

81.  pyytää kuitenkin kiinnittämään huomiota siihen, että julkinen kaupunkiliikenne ei ole pelkästään tuottavaa toimintaa vaan myös ratkaisevan tärkeä ja toisinaan korvaamaton kaupunkiliikennejärjestelmien osa monissa kehittyneempienkin alueiden suurkaupungeissa, koska nämäkin alueet kärsivät sosiaalisesti epäedullisessa asemassa olevien alueiden vuoksi niin kutsutusta kaupunkien paradoksista;

82.  kehottaa siksi asiasta vastaavia viranomaisia ottamaan täysimääräisesti huomioon julkisen kaupunkiliikenteen hankkeiden sosiaalisen ulottuvuuden hakemuslomakkeeseen sisällytettävien asianmukaisten perustelujen pohjalta;

83.  kehottaa komissiota antamaan nopeasti aiheelliset täytäntöönpanosäädökset ja delegoidut säädökset, jotta vältetään mahdolliset viivytykset, sillä liikennehankkeiden valmistelu ja täytäntöönpano kestävät yleensä huomattavan kauan;

84.  vaatii panemaan täytäntöön edellä mainitun 17. joulukuuta 2013 annetun komission tiedonannon liitteessä esitetyt seikat, mukaan luettuina

85.  kiinnittää huomiota siihen, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1301/2013(12) (aluekehitysrahastoasetus) lueteltujen kaupunkiliikennehankkeiden vaikuttavuuden mittaamista varten ei ole olemassa riittäviä indikaattoreita, ja vaatii, että komissio sisällyttää tällaisiin hankkeisiin liittyviin täytäntöönpanosäädöksiin ja delegoituihin säädöksiin asianmukaisemmat indikaattorit ottaen huomioon tilintarkastustuomioistuimen suosittelemat indikaattorit;

Osa VIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 2/2014 ”Hallinnoidaanko etuuskohtelukauppaa koskevia menettelyjä asianmukaisesti?”

86.  panee tyytyväisenä merkille erityiskertomuksen, jossa arvioidaan unionin yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvien etuuskohtelukauppaa koskevien menettelyjen hallinnointia, sillä erityiskertomus tuo merkittävän panoksen unionin ulkomaankauppa- ja kehityspolitiikasta käytävään yleiseen keskusteluun; ottaa huomioon erityiskertomuksessa esitetyt havainnot ja suositukset ja esittää jäljempänä omat havaintonsa ja suosituksensa;

Yleistä

87.  on erittäin huolissaan siitä, että komissio ei ole arvioinut etuuskohtelukauppaa koskevien sopimusten kaikkia taloudellisia vaikutuksia asianmukaisesti eikä varmistanut, että tulot kerätään kokonaisuudessaan;

88.  palauttaa mieliin, että on ensiarvoisen tärkeää tarjota päätöksentekijöille, eri sidosryhmille ja unionin veronmaksajille asianmukaisesti tietoa kauppapolitiikan eri toimintavaihtoehtojen ja skenaarioiden tärkeimmästä lisäarvosta ja haittapuolista;

89.  ei voi hyväksyä sitä, että kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arviointia ei ole joissakin tapauksissa tehty lainkaan tai että arviointi on ollut epätäydellinen tai perustunut vanhoihin tai vanhentuneisiin tietoihin tai että joissakin tapauksissa (Chile) arviointi on ollut saatavilla vasta sen jälkeen, kun sopimus on jo allekirjoitettu;

90.  katsoo, että kestävään kehitykseen kohdistuvien vaikutusten arvioinnit on saatettava päätökseen ja julkaistava ennen uusien sopimusten allekirjoittamista;

91.  pitää valitettavana, että yleisen tullietuusjärjestelmän kumppanit eivät aina liittyneet kansainvälisiin ihmisoikeuksia ja työelämän oikeuksia koskeviin yleissopimuksiin; kehottaa komissiota kiinnittämään etuuskohtelukauppaa koskevien sopimusten yhteydessä enemmän huomiota ympäristöön ja hyvään hallintoon;

92.  pyytää saada lokakuuhun 2015 mennessä tiedon toimista, joihin komissio on ryhtynyt parlamentin ja tilintarkastustuomioistuimen suositusten ja havaintojen perusteella;

Tulevat vaiheet

93.  katsoo, että jotta etuuskohtelukauppaa koskevien sopimusten taloudelliset vaikutukset voitaisiin arvioida nykyistä paremmin, komission pitäisi

94.  katsoo, että jotta unionin taloudellisia etuja voitaisiin suojata nykyistä paremmin, komission pitäisi

Osa IX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 3/2014 ”Kokemukset toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) kehittämisestä Euroopan komissiossa”

95.  pitää myönteisinä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 3/2014 esitettyjä havaintoja ja suosituksia;

96.  arvostelee komissiota siitä, ettei se SIS II -hankkeen alussa antanut käyttöön riittävästi asiantuntijoita hankkeen teknistä toteutusta ja laadun arviointia varten;

97.  suosittelee, että kaikki merkittävät tietotekniset hankkeet sisällytetään tietotekniikan hallintatapaa koskevaan menettelyyn ja että mukaan otetaan sekä tietotekniikan pääosaston asiantuntijoita että muiden pääosastojen asiantuntijoita ja ulkoisia asiantuntijoita, jotta sisäistä asiantuntemusta kyettäisiin hyödyntämään paremmin;

98.  suosittelee, että komissio hyödyntää jäsenvaltioiden asiantuntemusta heti jokaisen merkittävän hankkeen alusta lähtien ja että perustetaan asiantuntijapaneeli, jossa on hankkeesta vastaavien jäsenvaltioiden edustajia; toteaa, että paneelin tehtävät ja sen jäsenten toimivalta olisi määriteltävä selvästi;

99.  arvostelee sitä seikkaa, että sekä komissio, jonka olisi pitänyt muun muassa edustaa SIS II:n loppukäyttäjien etuja, että tärkeimmät sidosryhmät, eivät olleet hankkeen käynnistyessä tietoisia edes teknisistä vaatimuksista ja loppukäyttäjien vaatimuksista;

100.  odottaa, että tulevien hankkeiden yhteydessä komissio vahvistaa jo hankkeen alussa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa täsmällisen profiilin täytettävistä teknisistä vaatimuksista ja loppukäyttäjien vaatimuksista;

101.  pitää veronmaksajien rahojen haaskaamisena, että komissio on julkaissut hanketta koskevan yleisen ehdotuspyynnön määrittelemättä vaatimuksia tarkasti;

102.  suosittelee, että komissio laatii tulevia tietotekniikkahankkeita varten realistisen toimintasuunnitelman ja aikataulun, jotka perustuvat selvästi määriteltyihin muoto- ja sisältövaatimuksiin, ja analysoitava selvästi kustannukset ja aikataulutus ottaen huomioon hankkeen riskit ja monimutkaisuuden;

103.  arvostelee sitä, että komissio on useaan otteeseen yrittänyt peitellä viivästymisiä ja kustannusten kasvua;

104.  edellyttää, että tulevat tietotekniikkahankkeet toteutetaan mahdollisimman avoimesti siten, että parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle tiedotetaan jatkuvasti, etenkin kun on kyse hankkeen peräkkäisiä vaiheita käynnistävistä ratkaisevista päätöksistä, kustannusten tai aikataulun yllättävistä muutoksista tai vaihtoehtoisista ratkaisuista;

105.  katsoo, että päätoimeksisaajan edustajan kanssa tehdyssä sopimuksessa ei olisi pitänyt rajoittaa korvauspyyntöjen voimaan saattamista koskevia ehtoja; katsoo, että tulevissa sopimuksissa olisi oltava vaikuttava seuraamusmekanismi, jolla varmistetaan, että tarvittavat vaatimukset täytetään ajoissa;

106.  arvostelee komissiota siitä, että se ei päättänyt päätoimeksisaajan edustajan kanssa tehtyä sopimusta, vaikka hankkeen ensimmäisen vaiheen tulokset jäivät laihoiksi;

107.  arvostelee sitä, että komissio ei edellyttänyt, että SIS II:n toteuttamista varten olisi sovellettu osatekijöihin perustuvaa kehittämisjärjestelmää; katsoo, että jos työ olisi jaettu toisiinsa nivoutuviin kokonaisuuksiin, valmiit elementit olisi voitu luovuttaa toisen toimeksisaajan edustajalle, millä olisi vältytty sitoutumiselta yhteen tiettyyn toimeksisaajan edustajaan;

108.  arvostelee sitä, että komissio ylitti alkuperäisen hankinnan arvon kahdeksankertaisesti neuvottelemalla hankinnasta uudelleen, vaikka komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002(13) 126 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetään, että hankinnan arvo saa ylittää enintään 50 prosentilla sen alkuperäisen arvon;

109.  toteaa tässä yhteydessä, että komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1268/2012(14) 134 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on ehkä muutettava, koska hankintaviranomaisten sitominen teknisistä tai taiteellisista syistä yhteen tiettyyn toimeksisaajaan tai edustajaan ei saisi johtaa kyseisen kohdan e alakohdan suojalausekkeen kiertämiseen eikä mahdollistaa pääsopimuksen alkuperäisen arvon suhteetonta moninkertaistumista;

110.  toteaa, että budjettivallan käyttäjältä olisi saatava etukäteen hyväksyntä, jos hankkeen alkuperäiset kustannukset ylittyvät moninkertaisesti tai odotettavissa olevat hyödyt, riskit tai vaihtoehtoiset ratkaisut muuttuvat merkittävästi;

111.  pitää valitettavana, että talousarviovaroja on monessa tapauksessa kohdennettu uudelleen ilman budjettivallan käyttäjän hyväksyntää;

112.  pitää myönteisinä hankehallintaa koskevia ohjeita, joita komission tietotekniikan pääosasto on suositellut vuodesta 2011 lähtien; toteaa, että johtavan hankekomitean on hyväksyttävä hankkeen seuraavien vaiheiden käynnistäminen kyseisten ohjeiden perusteella, mikä tunnetaan niin kutsuttuina ”hyväksymisportteina”;

113.  korostaa tarvetta ennakoida tulevaisuutta, koska SIS II saattaa tulla tiensä päähän tämän vuosikymmenen loppuun mennessä, jolloin tarvitaan SIS III -järjestelmää; toivoo tässä yhteydessä, että SIS III -hanketta koskevat valmistelut hoidetaan paljon paremmin;

Osa X – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 4/2014 ”EU:n vesipolitiikan tavoitteet on onnistuttu sisällyttämään yhteiseen maatalouspolitiikkaan vain osittain”

114.  pyytää komissiota ehdottamaan unionin lainsäädäntövallan käyttäjille tarvittavia muutoksia nykyisiin välineisiin (täydentävät ehdot ja maaseudun kehittäminen), jotta varmistetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY(15) (vesipolitiikan puitedirektiivi) noudattaminen, tai tarvittaessa ehdottamaan uusia välineitä, joiden avulla voidaan saavuttaa aikaisempaa kunnianhimoisemmat tavoitteet pyrittäessä integroimaan vesipolitiikan tavoitteet yhteiseen maatalouspolitiikkaan;

115.  katsoo, että jäsenvaltioiden olisi vesipolitiikan puitedirektiivin mukaisesti

116.  edellyttää komission ehdottavan asianmukaisia mekanismeja, joilla voidaan tosiasiallisesti luoda tuntuva positiivinen vaikutus jäsenvaltioiden vesipolitiikan puitedirektiiviä koskevien ohjelma-asiakirjojen laatuun ja välttää poikkeaminen puitedirektiivissä asetetusta aikataulusta; katsoo, että tämän vuoksi olisi varmistettava vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanoa koskevien vähimmäisehtojen toteutuminen ennen maaseudun kehittämiseen tarkoitettujen varojen sitomista;

117.  kehottaa jäsenvaltioita kiireesti nopeuttamaan vesipolitiikan puitedirektiivin täytäntöönpanoa ja parantamaan vesipiirien hoitosuunnitelmien laatua seuraavaa hallinnointisykliä (2015) varten kuvaamalla yksittäisiä toimenpiteitä (esimerkiksi niiden laajuus, aikataulu, tavoitteet ja kustannukset) ja tekemällä niistä riittävän selkeitä ja konkreettisia toiminnan kannalta ja myös paikallis- ja tilatason kannalta;

118.  kehottaa komissiota lisäämään tietämystään siitä, miten veden laatu ja määrä kytkeytyvät maatalouskäytäntöihin, parantamalla jo olemassa olevia seurantajärjestelmiään ja varmistamalla, että järjestelmillä voidaan ainakin mitata maatalouskäytännöistä vesivaroille aiheutuvien paineiden muutoksia; katsoo, että tämä auttaisi tunnistamaan alueet, joilla yhteisen maatalouspolitiikan varoja eniten tarvitaan;

119.  kehottaa jäsenvaltioita parantamaan komissiolle toimittamiensa tietojen oikea-aikaisuutta, luotettavuutta ja johdonmukaisuutta, koska koko unionin vesivaroja koskevien tietojen laatu riippuu jäsenvaltioiden toimittamien tietojen laadusta;

Osa XI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 5/2014 "Euroopan pankkivalvonnan kehittyminen – Euroopan pankkiviranomainen ja sen muuttuva toimintaympäristö"

120.  korostaa monialaisen vaikutusanalyysin tarvetta ja pitää tärkeänä teknisten standardien luonnosteluun kuluvan ajan huomioon ottamista; suhtautuu myönteisesti komission ehdotukseen, joka koskee määräaikojen asettamista teknisiin standardeihin liittyviä valtuutuksia varten, ja toteaa, että parhaillaan toteutetaan monialaista analyysia, jossa tarkastellaan viime vuosina hyväksyttyä unionin rahoitusalan lainsäädäntöä ja sääntelypaketin toimenpiteitä;

121.  painottaa, että Euroopan pankkiviranomaisen toiminnan olisi jatkossakin oltava poliittisesti neutraalia; pitää kuitenkin olennaisen tärkeänä vahvistaa mahdollisimman pian valvonnan lähentämistä, jotta se voi hoitaa tehtävänsä ja roolinsa;

122.  katsoo, että rahoitusmarkkinoiden asianmukainen toiminta perustuu riippumattomaan valvontajärjestelmään; ilmaisee tästä syystä huolensa poliittisesta päätöksestä, jonka mukaan Euroopan pankkiviranomainen nähdään ainoastaan koordinointiviranomaisena eikä mikrotason vakauden valvojana historiallisena ajanjaksona, jona luottamus rahoituslaitoksia kohtaan edellyttää voimakkaita toimenpiteitä;

123.  panee merkille pankkiviranomaista koskevat rajoitukset, jotka liittyvät valvontakollegioihin, sekä sen vaikutuksen valvonnan lähentämiseen; pitää myönteisenä edistystä, jota pankkiviranomainen on saavuttanut näiden rajoitusten yhteydessä kollegioiden toiminnan parantamiseksi, erityisesti yhteisten riskinarviointien toteuttamisen ja yhteisten päätösten tekemisen osalta;

124.  toteaa huolestuneena, että vaikka pankkiviranomaisen roolia stressitestien käynnistämisessä ja koordinoinnissa on vahvistettu osana yhteistä valvontamekanismia koskevaa kokonaispakettia, stressitestien suorittamiseen liittyvä oikeudellinen vastuu on yhä toimivaltaisilla viranomaisilla, minkä vuoksi pankkiviranomainen ei pysty valvomaan testituloksia;

125.  toteaa huolestuneena, että pankkiviranomainen ei kykene täysin hoitamaan kuluttajansuojaan liittyvää tehtäväänsä, mikä johtuu erityisesti näiden kysymysten ratkaisemiseksi tarvittavien oikeudellisten välineiden puutteesta sekä rajoitetusta mahdollisuudesta tehdä oikeudellisesti sitovia päätöksiä, joilla kielletään tietyt tuotteet tai toiminnot; korostaa kuitenkin sekakomitean roolia pyrittäessä helpottamaan ja parantamaan alojen välisiä keskusteluyhteyksiä ja on tilintarkastustuomioistuimen kanssa yhtä mieltä siitä, että kuluttajansuojatoimia on tehostettava unionin rahoitusalalla;

126.  katsoo, että tehostamalla koordinointia kansallisten kuluttajansuojaviranomaisten kanssa on mahdollista lisätä pankkiviranomaisen vaikutusta tällä alalla;

127.  on tilintarkastustuomioistuimen kanssa samaa mieltä siitä, että tehokas valvonta edellyttää tuloksellisuutta mittaavan järjestelmän käyttöönottoa, ja toteaa, että pankkiviranomainen on panemassa täytäntöön tällaista järjestelmää;

128.  panee merkille, että unionin laajuinen pankkivalvonta edellyttää roolien ja vastuuvelvollisuuden jakamista selkeästi pankkiviranomaisen, Euroopan keskuspankin ja kansallisten valvontaviranomaisten välillä sekä yhteisen valvontamekanismin puitteissa että sen ulkopuolella; kehottaa näin ollen selventämään edelleen niiden rooleja ja tehtäviä, jotta vältetään päällekkäisten tehtävien, mahdollisten aukkokohtien ja epäselvien vastuukysymysten riskit;

129.  ottaa huomioon tarpeen parantaa nykyisiä valvontasääntöjä, jotta olisi mahdollista tiivistää kansallisten pankkien valvontaa euron käyttöön ottaneissa mutta unionin ulkopuolella sijaitsevissa valtioissa, kuten Vatikaanivaltiossa, Andorrassa, Monacossa ja San Marinossa;

130.  katsoo, että on tarpeen tarkistaa riskipainotettuja pääomia koskevia parametreja, jotta ei rangaista pankkeja, jotka altistuvat eniten lainoihin liittyville pankkituotteille, eikä palkita pankkeja, jotka tarjoavat johdannaisten kaltaisia vähätuottoisia tai epävarmoja rahoitustuotteita;

Osa XII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 6/2014 ”Uusiutuviin energialähteisiin perustuvan energiantuotannon tukeminen koheesiopolitiikan varoilla – onko tuella saatu aikaan hyviä tuloksia?”

131.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen nro 6/2014 ja hyväksyy sen suositukset;

132.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen havaintoon, jonka mukaan uusiutuvia energialähteitä koskevien valittujen hankkeiden täytäntöönpanoon ei liity ongelmia, ja pitää tätä osoituksena uusiutuvien energialähteiden tuotantoon liittyvän keskeisen tekniikan kypsyydestä;

133.  toteaa, että uusiutuvia energialähteitä koskevien hankkeiden täyden toimintakyvyn saavuttaminen kestää yleensä useita vuosia, joten niiden tuloksellisuutta on vaikea arvioida tarkasti ennen mainitun ajanjakson päättymistä;

134.  toteaa, että kustannustehokkuuden periaate olisi sisällytettävä täysimääräisesti koheesiopolitiikan välineisiin sekä muihin välineisiin, kuten Euroopan energia-alan elvytysohjelmaan, myös muiden kuin uusiutuvia energialähteitä koskevien hankkeiden osalta, vaikka niiden soveltamisala olisi laajempi; huomauttaa, että kustannustehokkuuden käsite on määriteltävissä useilla eri tavoilla; ehdottaa näin ollen, että komissio ja jäsenvaltiot keskustelevat ajatuksen virtaviivaistamisesta, jotta voidaan laatia uusiutuvia energialähteitä koskevien hankkeiden täytäntöönpanoon liittyvää tehokkaampaa ohjeistusta;

135.  on huolestunut siitä, että uusiutuvia energialähteitä koskeva unionin sääntelykehys ei täysin vastaa unionin rahoitusvälineiden eli Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston vaatimuksia, vaikka ne ovat uusiutuvien energialähteiden tärkeimpiä rahoituslähteitä; kehottaa komissiota tarkastelemaan sääntelyä perusteellisesti ja oikaisemaan olemassa olevat epäjohdonmukaisuudet;

136.  katsoo, että julkisella rahoituksella olisi tällä alalla täydennettävä yksityisiä investointeja ja että sen olisi oltava keskeisessä asemassa pyrittäessä kannustamaan niitä; katsoo kuitenkin, että erityisesti suuremmat hankkeet edellyttävät laajempia julkisia investointeja;

137.  katsoo, että epävarmat ja ennakoimattomat kannustimet ja tukijärjestelmät haittaavat uusiutuviin energialähteisiin investoimista; painottaa, että nykyiset epävarmuustekijät vääristävät myös tuotantotekniikan valintaprosessia, mikä horjuttaa kustannustehokkuuden periaatetta entisestään;

138.  korostaa, että ongelmat ja epävarmuustekijät, jotka liittyvät uusiutuvien energialähteiden integroimiseen verkkoon, haittaavat yksityisen sektorin investointeja uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen, mutta ne voivat myös horjuttaa meneillään olevien hankkeiden talouden ja rahoituksen kestävyyttä sekä EAKR:n ja koheesiorahaston tulevien ohjelmien täytäntöönpanoa; kehottaa komissiota toteuttamaan jäsenvaltioissa havaittujen sääntelyesteiden ja teknisten esteiden ajantasaisen tarkastelun, jotta parannetaan sekä pienimuotoisten että laajamittaisten uusiutuvia energialähteitä koskevien hankkeiden pääsyä sähköverkkoon;

139.  toteaa, että komission on valvottava tiiviimmin uutta sääntelykehystä vuosiksi 2014–2020, mukaan lukien sen alkutavoitteet ja tulosindikaattorit, jotka mahdollistavat vaikuttavan seurannan ja arvioinnin;

140.  kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan lisätoimia parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi ja yhteisten menettelyjen käyttöön ottamiseksi, jotta niiden kansallisia hallintojärjestelmiä olisi mahdollista lähentää;

141.  panee merkille, että uusiutuvia energialähteitä koskevat hyvin yksityiskohtaiset valintaperusteet voivat olla keino sulkea kilpailijat ulkopuolelle; kehottaa komissiota lujittamaan asiaan liittyvää ohjeistusta ja valvomaan tapauksia huolellisesti;

142.  ottaa huomioon komission vastaukset, joiden mukaan jotkut tilintarkastustuomioistuimen suositukset on jo otettu käyttöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/28/EY(16) (uusiutuvista energialähteistä annettu direktiivi);

Osa XIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 7/2014 "Onko Euroopan aluekehitysrahasto tukenut onnistuneesti yrityshautomoiden kehittämistä?"

143.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen nro 7/2014 ja hyväksyy sen suositukset;

144.  toteaa, että yrityshautomot tukevat aloittelevien yritysten perustamista ja kehittämistä ja tämä auttaa ottamaan pk-yritykset unionin talouskasvun ja työpaikkojen luomisen ytimeen;

145.  uskoo, että tarkastettaviin yrityshautomoihin sovellettaviin koheesiopolitiikan rahoitusohjelmiin olisi sisällyttävä järjestelmällinen suunnittelu, selkeät tavoitteet ja tehokas arviointi; toteaa, että tarkastetuissa yrityshautomoissa oli kaikkiin edellä mainittuihin vaatimuksiin liittyviä heikkouksia;

146.  palauttaa mieliin, että EAKR:sta on annettu huomattavaa taloudellista tukea yrityshautomoinfrastruktuurin perustamiseen ja että tarkastetut hautomot oli perustettu asianmukaisesti, mutta niiden toiminnan tuloksellisuus oli vaatimatonta;

147.  toteaa, että tarkastettujen hautomoiden tuella laadittujen liiketoimintasuunnitelmien lukumäärä, hautomoissa tuettujen aloittelevien yritysten lukumäärä ja luotujen työpaikkojen määrä oli keskimäärin paljon alhaisempi kuin tilintarkastustuomioistuimen vertailukohtana käyttämien hautomoiden vastaavat lukumäärät;

148.  toteaa, että tarkastetut EAKR:n avulla tuetut hautomot tarjosivat vähemmän palveluita kuin vertailukohteena olleet hautomot ja että EAKR:n avulla tuettujen hautomoiden henkilöstöllä oli vähemmän erityisosaamista ja -asiantuntemusta kuin vertailukohteena olleissa hautomoissa;

149.  korostaa, että yritystukipalvelujen kattava arvoketju, johon kuuluvat pätevä henkilöstö, hyvät käytännöt ja säännöllinen seuranta, on keskeinen yrityshautomoiden tehokkuuden kannalta;

150.  panee merkille komission selityksen, jonka mukaan unioniin vuonna 2004 liittyneissä jäsenvaltioissa ei ollut liittymisen jälkeen liiketoimintainfrastruktuuria, asiantuntemusta eikä kokemusta, ja tästä syystä tuotokset jäivät vaatimattomiksi; palauttaa kuitenkin mieliin, että hautomoita tarkastettiin 4+2 jäsenvaltiossa ja ainoastaan kaksi näistä jäsenvaltioista liittyi unioniin vuonna 2004;

151.  katsoo, että komissio ei ollut riittävän sitoutunut näiden yritysten tukemiseen ohjelmakausilla 2000–2006 ja 2007–2013; pitää osoituksena tästä myös komission tarjoaman ohjauksen puuttumista kyseisinä ohjelmakausina ja erityisesti vuosien 2006 ja 2010 välisenä aikana;

152.  palauttaa mieliin, että hyvien käytäntöjen vahvistaminen ja jakaminen on tärkeää tehokkuuden parantamiseksi erityisesti hiljattain perustetuissa yrityksissä; pitää valitettavana tarkastettujen hautomoiden heikkoja tuloksia; kehottaa komissiota parantamaan aiheesta jäsenvaltioiden hallintoviranomaisille annettavaa ohjausta ja kehottaa viranomaisia soveltamaan tehokkaasti näitä ohjaavia periaatteita;

153.  korostaa, että henkilöstön koulutukseen tehtävät investoinnit ovat tärkeitä liiketoiminnan tehokkuuden kannalta ja niillä voidaan taata yrityshautomotoimintaan osallistuville yrityksille ja potentiaalisille asiakkaille annettava tehokas tuki; pitää valitettavana, että myös tämä osatekijä oli yleisesti laiminlyöty tarkastetuissa hautomoissa;

154.  toteaa, että yrityshautomoiden tuki voisi perustua kattavaan ja syvälliseen analyysiin sekä erityisesti tuettaville hankkeille tarjottaviin yksittäisiin, erityisiin ja räätälöityihin tutkimuksiin (kuten toteutettavuustutkimus, liiketoimintasuunnitelma); toteaa, että näistä tutkimuksista voisi saada selkeät perusteet tuelle;

155.  uskoo, että kaikki alueet eivät ole soveltuvia menestyksekkäiden yrityshautomoiden sijaintipaikoiksi, sillä hautomot on suunniteltu tuomaan lisäarvoa alueelliseen ja taloudelliseen kehitykseen; katsoo, että olisi tuettava ainoastaan sellaisia yrityshautomoita, jotka täyttävät alustavat ennakkoehdot;

156.  korostaa, että yrityshautomoita voitaisiin tukea käyttämällä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen perustuvaa menetelmää, jossa julkisen palvelun riski jaetaan tuen kohteena olevan yksityisen yrityksen kanssa;

157.  toteaa, että yrityshautomoita olisi perustettava tiiviissä yhteistyössä koulujen ja tutkimuslaitosten kanssa;

158.  pitää tärkeänä etsiä täydentävyyttä ja synergiaa tuesta, jota yrityshautomoille myönnetään EAKR:sta, Horisontti 2020 -ohjelmasta ja yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevasta ohjelmasta (COSME) kaudella 2014–2020;

Osa XIV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 8/2014 ”Onko komissio hallinnoinut vaikuttavalla tavalla tuotantosidonnaisen tuen sisällyttämistä tilatukijärjestelmään?”

159.  hyväksyy tilintarkastustuomioistuimen suositukset ja pitää komission rakentavaa kantaa myönteisenä;

160.  pitää valitettavana, että tilintarkastustuomioistuimen mukaan kaikki jäsenvaltiot eivät ole aina noudattaneet moitteettoman varainhoidon periaatetta määritellessään tukioikeuksien laskentaperusteita;

161.  toteaa tämän johtaneen siihen, että joillakin aloilla viljelijät saivat ennakoimatonta tuottoa, mikä ei sinänsä ole vastoin voimassa olevia sääntöjä:

162.  kehottaa näin ollen komissiota valvomaan asianmukaisesti sitä, kuinka jäsenvaltiot laskevat viljelijöiden tukioikeudet, tukioikeuksien enimmäismäärien noudattaminen mukaan luettuna;

163.  panee huolestuneena merkille, että tukioikeuksia ei korjattu, vaikka komissio oli havainnut niissä virheitä, koska hallinnolliset menettelyt olivat liian hitaita;

164.  kehottaa komissiota parantamaan valvonnan oikea-aikaisuutta ja kiinnittämään enemmän huomiota tukioikeuksiin liittyviin riskeihin;

165.  panee merkille, että vuonna 2015 tilatukijärjestelmä korvataan uudella perustukijärjestelmällä;

166.  katsoo, että uuden järjestelmän avulla olisi pyrittävä vähentämään viljelijöille aiheutuvaa hallinnollista rasitetta;

167.  on ehdottomasti sitä mieltä, että komission harjoittaman valvonnan ja sen suorittamien tarkastusten olisi periaatteessa oltava riskiperusteisia;

168.  katsoo, että uuden järjestelmän avulla olisi vältettävä perusteettomat erot tukioikeuksien laskennassa eri jäsenvaltioiden välillä sekä viljelijöiden epätasa-arvoinen kohtelu, vaikka asetus antaisi mahdollisuuden harkintavallan käyttöön; pyytää komissiota antamaan parlamentille ja talousarvion valvontavaliokunnalle vahvistuksen, että tarvittavat toimet tämän tavoitteen saavuttamiseksi on otettu käyttöön;

169.  on huolestunut siitä, että virheelliset tukioikeudet saattavat johtaa sääntöjenvastaisiin maksuihin vuoden 2014 jälkeenkin, koska jäsenvaltiot voivat halutessaan maksaa osan tulevasta tuesta nykyisen tilatukitason perusteella vuoteen 2021 saakka; katsoo, että vaikka tällaiset maksut voidaan oikaista ja periä takaisin, ne olisi kuitenkin ensisijaisesti pyrittävä välttämään;

170.  muistuttaa komissiolle, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaan ”komissio toteuttaa talousarviota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa omalla vastuullaan ja annettujen määrärahojen rajoissa [...] ja moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti”; edellyttää komission näin ollen antavan jäsenvaltioille riittävästi ohjeita, jotta ne voivat panna perustukijärjestelmän täytäntöön moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti, ja ottavan käyttöön asianmukaiset valvontarakenteet, voidakseen ottaa kokonaisvastuun talousarvion toteuttamisesta;

Osa XV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 9/2014 ”Onko EU:n viinialan investointi- ja menekinedistämistuki hyvin hallinnoitu ja ovatko sen tulokset osoitetusti vaikuttaneet EU:n viinien kilpailukykyyn?”

171.  pitää myönteisinä tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa nro 9/2014 esitettyjä havaintoja ja suosituksia;

172.  panee merkille, että neuvosto ja parlamentti ovat hyväksyneet asetuksen (EU) N:o 1308/2013(18) maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä kaudella 2014–2020;

173.  palauttaa mieliin tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 7/2012 (vastuuvapaus 2011) ”Viinialan yhteisen markkinajärjestelyn uudistus: tähänastinen kehitys” sekä talousarvion valvontavaliokunnan asiaa koskevan mietinnön;

174.  tukee täysin tukijärjestelmän järkeistämistä ja sitä, että komission olisi ajoittain seurattava varojen käyttöä; katsoo, että investointitoimen on ehdottomasti oltava yritys- ja tuloslähtöinen ja että parhaita toimintamalleja olisi rohkaistava ja niistä saatavia kokemuksia hyödynnettävä;

175.  panee huolestuneena merkille, että viinialan unionin menekinedistämistuella ei ole onnistuttu houkuttelemaan enemmän pk-yrityksiä; katsoo, että yhteisrahoitusosuuksia olisi tarkistettava pk-yritysten hyödyttämiseksi ja siksi, että etenkin rajallisen hallinnollisen ja taloudellisen kapasiteetin omaavien potentiaalisten pk-yritysten osallistuminen olisi helpompaa;

176.  katsoo, että menekinedistämistoimen yhteinen arviointijärjestelmä on otettava käyttöön, jotta komissio ja jäsenvaltiot voivat analysoida edistymistä ja määriteltyjen tavoitteiden saavuttamista sekä vaikutuksia viinialan kilpailukykyyn jäsenvaltioissa; huomauttaa, että viinialan yritysten globaalin markkinaosuuden kasvu voisi olla osa yhteistä arviointijärjestelmää;

177.  kannattaa tilintarkastustuomioistuimen suositusta, jonka mukaan sivukustannukset, kuten täytäntöönpanoelinten kulut ja yleiskustannukset, perustellaan kunnolla ja niiden enimmäismääräksi vahvistetaan tietty prosenttiosuus kokonaiskustannuksista;

178.  pitää erittäin tärkeänä, että on saatavilla asianmukainen yhdistelmä investointi- ja menekinedistämistoimia; katsoo, että komission ja jäsenvaltioiden olisi tehostettava toimien toteutusta; panee erityisesti menekinedistämistoimen osalta merkille, että edunsaajilta olisi vaadittava näyttöä unionin tuen tarpeesta ja että tavanomaisia toimintakuluja ei pitäisi rahoittaa ja olisi rajoitettava sellaisille edunsaajille annettavaa tukea, jotka esittävät joka ohjelmakaudella samoihin kohdemaihin suunnattuja menekinedistämisohjelmia; huomauttaa lisäksi, että menekinedistämistoimien tulokset olisi arvioitava edunsaajan tasolla eikä koko unionin viinialalla;

179.  kannattaa tilintarkastustuomioistuimen suositusta, jonka mukaan komission olisi analysoitava, miten kansallisille tukiohjelmille vuosiksi 2014–2018 myönnetyt määrärahat vastaavat unionin viinialan tarpeita ja varojen käyttökykyä jäsenvaltioissa, sekä tarvittaessa mukautettava määrärahoja; kehottaa komissiota harkitsemaan, tarvitaanko viinialalle ylimääräistä rahoitusvälinettä muihin maatalouden aloihin verrattuna;

180.  panee tyytyväisenä merkille unionin laatuviinien viennin myönteisen kehityksen; huomauttaa, että unionin olisi määritettävä kilpailuetunsa ja hyödynnettävä sitä maailman monenvälisillä viinimarkkinoilla, joilla kilpailu yhä kovenee, ja pyrittävä kannustamaan unionin viinintuottajia kehittämään maailmanluokan laatuviinejä, jotka auttavat osaltaan unionin tarjonnan ja kysynnän tasapainottamista;

181.  kannustaa komissiota osaltaan parantamaan viinien menekinedistämistoimien avoimuutta kolmansissa maissa parantamalla rahoitettujen hankkeiden valvonta- ja seurantajärjestelmää; huomauttaa, että tämän toimen avulla pitäisi voida myös välttää kaksinkertainen rahoitus;

Osa XVI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 10/2014 ”Euroopan kalatalousrahastosta vesiviljelyyn myönnetyn tuen vaikuttavuus”

182.  hyväksyy tilintarkastustuomioistuimen keskeiset suositukset ja toteaa komission laativan parhaillaan vaadittuja vesipolitiikan puitedirektiiviin ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2008/56/EY(19) (meristrategiadirektiivi) liittyviä ohjeita; suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on pannut merkille aluesuunnittelua ja hallinnon yksinkertaistamista koskevat suositukset;

183.  pitää myönteisenä, että vuosilta 2007–2013 saadut kokemukset on sisällytetty uuteen Euroopan meri- ja kalatalousrahastoon (EMKR) kaudeksi 2014–2020; korostaa, että komission on kuitenkin varmistettava, että kaikki suositukset on toteutettu ja toteutetaan käytännössä;

184.  ymmärtää rahoituskriisin vaikuttaneen ratkaisevasti vesiviljelyalan kasvua ja työllisyyttä koskevien tavoitteiden saavuttamiseen; painottaa kuitenkin myös muiden syiden vaikuttaneen siihen, että yksi Euroopan kalatalousrahaston (EKTR) keskeisistä tavoitteista – vesiviljelyalan kasvu ja kestävyys – on jäänyt saavuttamatta; tähdentää, että kasvun sijaan vesiviljelyalan tilanne on pysynyt vuosien ajan samana toisin kuin muualla maailmassa;

185.  panee pettyneenä merkille, että hanketasolla ei ole juuri suoritettu priorisointia eikä kansallisella tasolla strategista suunnittelua; kehottaa siksi komissiota parantamaan ohjelmasuunnittelua, jotta voidaan tehostaa vesiviljelyä tukevia toimia, ja kehottaa komissiota huolehtimaan täytäntöönpanon parantamisesta;

186.  huomauttaa, että vahvempi, kestävä vesiviljelyala on yksi komission päätavoitteista mutta toisaalta EKTR:n puitteissa on tehty vain hyvin vähän tämän tavoitteen saavuttamiseksi onnistuneesti; toteaa, että kyseessä on muissakin ohjelmissa esiintyvä systemaattinen virhe, ja katsoo näin ollen, että komission tavoitteet jäävät jatkuvasti saavuttamatta;

187.  kehottaa komissiota uudistamaan varainhoitoaan ja muuttamaan toimintatapaansa niin, että se ei keskittyisi kaikkien käytettävissä olevien lähteiden käyttämiseen vaan siihen, ovatko menot sääntöjenmukaisia, saadaanko niillä vastinetta rahalle ja tuetaanko niillä vaikuttavasti keskeisten tavoitteiden saavuttamista;

188.  toteaa, että jäsenvaltioiden on puututtava heikkoon hankevalintaan sen sijaan, että varoja myönnetään kaikkiin hankkeisiin, ja niiden on varmistettava, että valintamenettelyyn sovelletaan yksityiskohtaisia arviointisääntöjä, joiden mukaisesti arvioidaan hankkeiden mahdollisuudet tuottaa tuloksia ja vastinetta rahalle, jolloin voidaan kaiken kaikkiaan vaikuttaa EMKR:n tavoitteiden, kuten kasvun ja työllisyyden, saavuttamiseen; tähdentää, että komission olisi tuettava jäsenvaltioita tässä toiminnassa, kannustettava seuraamaan hankkeiden tuloksia ja laadittava hankkeille monimutkaisempi jälkiarviointi, jotta kokemuksista voidaan ottaa opiksi;

189.  on vakuuttunut siitä, että jäsenvaltioiden on parannettava raportointivälineitään ja -kanaviaan, koska komissiolle toimitettavat tiedot ovat usein epätarkkoja; suosittaa, että komission olisi kehitettävä vahvempia keinoja painostaa jäsenvaltioita toimittamaan luotettavaa tietoa varsinkin ilmeisten ristiriitaisuuksien tapauksessa ja harkittava seuraamusten määräämistä jäsenvaltioille, joiden epäillään toimittaneen tarkoituksellisesti virheellisiä tietoja;

190.  huomauttaa, että komission on laadittava vankemmat puitteet kaikille rahoitusohjelmilleen, myös uusille vesiviljelyä koskeville EMKR:n toimille; katsoo, että komission olisi pyrittävä toimimaan johdonmukaisemmin ja lisättävä luotettavuutta;

191.  kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot selventävät omia strategioitaan ja toteuttavat ne siten, että niillä täydennetään EMKR:n tavoitteita; vaatii komissiota valvomaan, että jäsenvaltiot toteuttavat erityistoimia hankkeiden arvioinnissa ja ryhtyvät tarkastelemaan hankkeita strategisesti; korostaa tarvetta huolehtia siitä, että hankkeiden arvioinnista vastaavat henkilöt hoitavat tehtävänsä tarkasti ja että heillä on selkeät odotukset;

192.  kehottaa tarkastelemaan uudelleen jo käynnistettyjen hankkeiden rahoitusta, koska sillä ei ole lisävaikutusta; pyytää, että komissio ja jäsenvaltiot eivät käyttäisi ”rasti ruutuun” -menetelmää, jotta kyetään tuottamaan lisäarvoa;

193.  kannustaa yksinkertaistamaan hallinnollisia menettelyjä, jotta voidaan turvata rahoitusta hakevien hankkeiden korkea laatu;

194.  pitää myönteisenä EMKR:n ehdotettua uutta seurantajärjestelmää, koska se sisältää jäsenvaltioiden tason tietokannan, johon tallennetaan tiedot kaikista toiminnoista, sekä keskeiset tiedot yhdistetyssä muodossa sisältävän kertomuksen, ja vaatii toteuttamaan tämän ehdotuksen ja pitämään sen korkeatasoisena;

Osa XVII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 11/2014 "Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen"

195.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen nro 11/2014 ja hyväksyy sen suositukset;

196.  katsoo, ettei Euroopan ulkosuhdehallinto ole vielä täysimittainen unionin diplomaattinen yksikkö, koska sillä ei ole riittävästi resursseja; pitää komissiota ja jäsenvaltioita oikeina toimijoina edistämään ulkosuhdehallinnon vakiinnuttamista;

197.  pitää talousarvion neutraaliuden periaatetta erittäin myönteisenä; katsoo kuitenkin, ettei sitä saa tarkastella erillään säästöistä, joita jäsenvaltiot ovat saaneet aikaan ulkosuhdehallinnon perustamisen ansiosta;

198.  katsoo, että ulkosuhdehallinnolla on edelleen johtajakeskinen hallinto, jota on korjattava; katsoo, että tämän asian korjaamiseksi jo toteutetut toimet ovat oikeansuuntaisia, ja pyytää komissiota sitoutumaan lujemmin yksiköiden välisen yhteistyön parantamiseen;

199.  katsoo, että unionin erityisedustajien vastuualueet ovat hyvin epäselviä ja niiltä puuttuu asianmukainen seuranta ja tulosten arviointi; ehdottaa, että tämän puutteen korjaamiseksi ne yhdistetään Euroopan ulkosuhdehallintoon;

200.  pitää myönteisenä henkilöresurssien alalla aikaansaatua myönteistä kehitystä, mutta on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen huomioista, joiden mukaan edustustoissa tarvitaan kipeästi alakohtaista asiantuntemusta; kehottaa komissiota ottamaan yhdessä ulkosuhdehallinnon kanssa käyttöön koordinoidun menettelyn edustustojen henkilöstön profiilin optimoimiseksi;

201.  kehottaa ulkosuhdehallintoa hankkimaan entistä paremman yleiskuvan palvelukseenottomenettelyjen kustannuksista; kehottaa ulkosuhdehallintoa käyttämään työpaikkahaastatteluissa innovatiivisia ratkaisuja, kuten videokonferensseja, ja esittämään mahdollisimman paljon samansuuntaisia ehdotuksia myös henkilöstön koulutuksen alalla;

202.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan toimia, joilla parannetaan niiden ulkosuhteista vastaavien yksiköiden ja ulkosuhdehallinnon välistä koordinointia ja yhteistyötä, jättämättä kuitenkaan huomiotta horisontaalisia temaattisia kysymyksiä;

203.  korostaa tarvetta lisätä joustavuutta yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) operaatioiden rahoituksessa, jotta voidaan taata unionin sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, kun otetaan huomioon konfliktit sen rajoilla sijaitsevissa maissa ja IS-ryhmään liittyvän mahdollisen terroritoiminnan riskin lisääntyminen;

204.  kehottaa ulkosuhdehallintoa käyttämään mittakaavaetuja maksimaalisesti hyväkseen luomalla uusia synergiavaikutuksia päätoimipaikkansa ja edustustojen välille sekä tekemällä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kansallisten ulkoasiainhallintojen kanssa todellisessa unionin ulkopolitiikan ja ulkoisen edustuksen hengessä; panee tyytyväisenä merkille, että unionin edustustojen ja jäsenvaltioiden diplomaattisten edustustojen harjoittama yhteisten tilojen käyttö on lisääntymissä, vaikka se onkin edelleen vähäistä, ja kiittää ulkosuhdehallintoa tämän asian käsittelemisestä toimissaan prioriteettina;

205.  myöntää, että konsulipalveluiden osalta työtä on vielä jäljellä;

Osa XVIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 12/2014 ”Rahoittaako EAKR vaikuttavalla tavalla hankkeita, joilla suoraan edistetään biologista monimuotoisuutta osana vuoteen 2020 jatkuvaa, biologista monimuotoisuutta koskevaa EU:n strategiaa?”

206.  muistuttaa, että biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa tarkoitetaan biologisella monimuotoisuudella kaikenlaisten maan, meren ja muiden vesien ekosysteemeihin tai ekologisiin kokonaisuuksiin kuuluvien elävien eliöiden vaihtelevuutta; muistuttaa myös, että yleissopimuksessa mainitaan useita biologista monimuotoisuutta uhkaavia tekijöitä, esimerkiksi elinympäristöjen häviäminen ja pirstoutuminen, metsien, valtamerten, jokien, järvien ja maaperän liikakäyttö, saastuminen, ilmastonmuutos sekä alueelle ilmaantuvat uudet lajit, jotka kilpailevat luontaisen kasviston ja eläimistön kanssa;

207.  korostaa, että biologinen monimuotoisuus on elintärkeää ihmisille ja tärkeää yhteiskuntien hyvinvoinnin kannalta; painottaa lisäksi, että ilmastonmuutos, biologisen monimuotoisuuden häviäminen, haitallisten vieraslajien aiheuttamat uhat ja luonnonvarojen liikakulutus ovat uhkia, jotka koskettavat kaikkia unionin kansalaisia;

208.  pitää valitettavana, ettei unioni onnistunut saavuttamaan tavoitettaan pysäyttää luonnon monimuotoisuuden häviäminen vuoteen 2010 mennessä;

209.  toteaa, että biologisen monimuotoisuuden häviämisellä on yhteiskunnan kannalta vakavia taloudellisia seurauksia, joita ei ole tähän mennessä otettu riittävällä tavalla huomioon yleisissä toimintaperiaatteissa; toteaa, että ekosysteemien ja luonnon monimuotoisuuden taloudellisia näkökohtia koskevassa tutkimuksessa arvioitiin, että toimimatta jättämisen ja ympäristöpalveluiden rappeutumisen kustannukset ovat jopa seitsemän prosenttia globaalista BKT:sta vuoteen 2050 mennessä(20);

210.  on vakuuttunut, että siksi on toimittava viipymättä ja annettava biologiselle monimuotoisuudelle suurempi poliittinen merkitys asiaa koskevien vuoden 2020 tavoitteiden saavuttamiseksi;

211.  toteaa, että hankkeiden tulosten näkyminen vie usein aikaa, minkä vuoksi niiden arvioiminen on vaikeaa;

212.  katsoo, että vaikka varojen käyttö biologista monimuotoisuutta edistävään toimintaan on rajoitettua ja rahoituksen käyttöä on vaikea arvioida, rahoitus on syytä säilyttää nykyisellään;

213.  painottaa, että biologisen monimuotoisuuden suojelu ei ole pelkkä jalo ympäristötavoite vaan tällainen politiikka tarjoaa myös merkittävän mahdollisuuden luoda uutta osaamista, uusia työpaikkoja ja liiketoimintamahdollisuuksia;

214.  pitää tärkeänä, että luonnon monimuotoisuuden suojeleminen ja säilyttäminen otetaan huomioon kaikkien muiden unionin politiikanalojen – kuten maatalouden, metsätalouden, kalastuksen, aluekehityksen ja koheesio-, energia-, teollisuus-, liikenne- ja matkailupolitiikan, kehitystoiminnan, tutkimuksen ja innovoinnin – kehittämisessä, täytäntöönpanossa ja rahoituksessa, jotta voidaan lisätä johdonmukaisuutta unionin toiminta-aloilla ja talousarviopolitiikassa ja varmistaa luonnon monimuotoisuuden suojelemista koskevien sitovien velvoitteiden noudattaminen; katsoo, että tässä yhteydessä on vahvistettava paikallis- ja alueviranomaisten ja kansallisten viranomaisten sekä unionin viranomaisten välistä yhteistyötä;

215.  toteaa, että komission ohjeista ja ponnisteluista huolimatta rahoituksen painopisteiden määrittäminen kuuluu yksinomaan jäsenvaltioille niiden omien tarpeiden mukaisesti ja että jäsenvaltioiden suuri enemmistö ei hyödynnä Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR) biologisen monimuotoisuuden suojelun välineenä;

216.  katsoo tämän vuoksi, että on harkittava tietyn toistaiseksi määrittämättömän prosenttiosuuden pakollista osoittamista EAKR:sta biologisen monimuotoisuuden suojeluun, koska tähän osoitettu määrä on ollut vähäinen (0,79 prosenttia);

Osa XIX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 13/2014 ”EU:n antama kunnostusapu Haitin maanjäristyksen jälkeen”

217.  suhtautuu myönteisesti erityiskertomukseen nro 13/2014, jossa arvioidaan unionin antamaa kunnostusapua Haitin maanjäristyksen jälkeen, ja pitää sitä tärkeänä panoksena yleiseen poliittiseen keskusteluun unionin ulkoisista humanitaarisista ja kehityspolitiikoista; ottaa huomioon havainnot ja suositukset;

218.  suhtautuu myönteisesti unionin ja Haitin tasavallan välisen yhteistyön arviointia koskevan, kansainvälisen yhteistyön ja kehitysasioiden pääosaston (EuropeAid) parlamentin aloitteesta laatiman loppukertomuksen keskeisiin päätelmiin ja suosituksiin ja ottaa ne huomioon sekä esittää jäljempänä omat huomionsa ja suosituksensa;

Yleistä

219.  toteaa jälleen suhtautuvansa kaiken kaikkiaan myönteisesti komission yksiköiden työhön ja toimintaan, joita ne toteuttivat vuonna 2010 tapahtuneen Haitin maanjäristyksen jälkeen tilanteessa, joka oli erittäin vaarallinen unionin edustuston ja sen henkilöstön kannalta; suhtautuu tältä osin myönteisesti siihen, että komissio ei suorittanut maksuja eikä vapauttanut varoja, koska hallituksen edistyminen varainhoidon alalla oli ollut epätyydyttävää ja kansallisissa hankintamenettelyissä oli havaittu puutteita;

220.  pitää valitettavana puutteita, joita havaittiin rahoittajien välisessä koordinoinnissa ja komission yksiköiden sisällä ja joita tarkasteltiin myös unionin ja Haitin tasavallan välistä yhteistyötä (2008–2012) koskevassa arvioinnissa(21), joka annettiin komission nimissä; kehottaa tältä osin parantamaan humanitaarisen avun ja kehitysavun niveltämistä toisiinsa ja luomaan hätäavun sekä kunnostus- ja kehitystoimien välille tiiviimmän yhteyden pyrittäessä niveltämään hätäapu, kunnostustoimet ja kehitys pysyvästi tosiinsa; katsoo, että mahdollisuuksien mukaan komission humanitaarisen avun ja pelastuspalveluasioiden pääosaston (ECHO) ja EuropeAidin välille on laadittava yhdennettyjä lähestymistapoja, joilla on selvästi määritetyt koordinointitavoitteet ja johdonmukainen maakohtainen strategia parhaiden käytäntöjen jakamisen ohella; suhtautuu tältä osin myönteisesti hätäavun, kunnostustoimien ja kehityksen niveltämistä koskevan lähestymistavan järjestelmälliseen sisällyttämiseen rahoitussykliin vuosiksi 2014–2020; kehottaa lisäksi komission yksikköjä parantamaan siirtymistä lyhyen aikavälin humanitaarisista toimista pitkän aikavälin kehitystoimiin sekä lisäämään koordinoinnin johdonmukaisuutta sekä unionin eri toimijoiden välillä että suhteessa kansallisiin painopisteisiin noudattaen yhteistä strategiaa ja käyttäen hyväksi humanitaarisia ja kehitystoimia koskevia yhteisiä puitteita; kehottaa komissiota keskustelemaan parlamentin kanssa siitä, estääkö nykyinen oikeudellinen kehys tehokkaan koordinoinnin humanitaarisen avun ja kehitysavun eri rahoitusvälineiden välillä; katsoo myös, että ottamalla paikalliset kansalaisjärjestöt mukaan voidaan vahvistaa paikallisen osaamispohjan käyttöä, jotta on mahdollista määrittää paremmin kunnostustoimien tarpeet ja valvoa kansallisten viranomaisten aikaansaamaa edistystä;

221.  muistuttaa suosituksista, joita esitettiin talousarvion valvontavaliokunnan valtuuskunnan vierailtua Haitissa helmikuussa 2012, ja painottaa pysyvänä periaatteena unionin kehitystoimintavarojen jäljitettävyyden ja niitä koskevan vastuuvelvollisuuden merkitystä ja erityisesti sitä, että budjettituki yhdistetään tuloksellisuuteen sekä määritellään selkeästi kansallisen hallinnon tehtävät ja velvoitteet asianmukaisen avoimuuden, jäljitettävyyden ja vastuuvelvollisuuden varmistamiseksi; toistaa kehotuksensa painottaa enemmän laajalle levinneen lahjonnan torjuntaa; huomauttaa, että humanitaarisen avun olisi perustuttava irtautumisstrategiaan, ja korostaa, että varat olisi kanavoitava Haitin viranomaisten välityksellä Cotonoun sopimuksen mukaisesti, jotta voidaan varmistaa omavastuullisuus ja tukea kansallisia elimiä, myös Haitin hankintapalvelutoimistoa, jonka olisi valvottava toimintaa; kehottaa komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa painottamaan ehdollisuusmatriisia, jota sovelletaan alakohtaiseen budjettitukeen;

222.  muistuttaa, että valtiorakenteiden kehittäminen kuuluu unionin kehitysstrategian keskiöön ja on kaikenlaisten kriisitilanteiden kulmakivi epävakaissa tilanteissa toteutettavia toimenpiteitä koskevien periaatteiden mukaisesti; toteaa tämän kattavan institutionaalisten rakenteiden kehittämiseksi annettavan tuen, julkisen varainhoidon avoimuuden ja tehokkuuden, määrärahojen jakamisen ja julkisten menojen vaikuttavuuden sekä poliittisen ja toimintapolitiikkaa koskevan vuoropuhelun vahvistamisen;

223.  kehottaa määrittämään asianmukaisen politiikkayhdistelmän, joka perustuu unionin toimintamalliin, noudattaen kattavaa lähestymistapaa valtiollisiin ja valtioista/hallituksista riippumattomiin sidosryhmiin sekä eri aloille tarkoitettuun tukeen, jota myönnettäessä toteutetaan nopea alakohtainen tarvearviointi ja jonka tarkoituksena on edistää hankkeiden elinkelpoisuutta, täydentävyyttä ja kestävyyttä;

Suuntaviivoja tulevaisuutta varten

224.  katsoo, että Haitin tilanteen ohella on keskusteltava toimenpiteistä ja parannettava niitä, jotta voidaan vahvistaa toimintaan liittyvää politiikkakehystä ja vähentää katastrofiriskiä sekä minimoida viime kädessä ihmisten hengelle ja heidän elinoloilleen aiheutuvat riskit; pitää katastrofiriskin vähentämiseen investoimista ratkaisevan tärkeänä, koska se on täysimääräinen osa kestävää kehitystä ja erittäin kustannustehokasta, sillä sen avulla voidaan käyttää varoja huomattavasti tehokkaammin ja vaikuttavammin kuin vain maksamalla katastrofeista aiheutuvia kustannuksia;

225.  katsoo, että kriisitilanteissa ja epävakaissa tilanteissa on kehitettävä toimintalinjoja, jotka edellyttävät uusia lähestymistapoja, uusia menetelmiä ja asiantuntemusta erityisesti sellaisten toimenpiteiden osalta kuin riskien määrittäminen toiminnan eri tasoilla, todennäköisiä seurauksia koskevien skenaarioiden ja ennusteiden laatiminen ja sellaisten välineiden suunnitteleminen, joilla vältetään ja vähennetään riskejä ja mahdollisia katastrofeja ja valmistaudutaan niihin; kehottaa toimimaan joustavasti, jotta komissio voi mukauttaa avustustoimenpiteitään ja -välineitään asianmukaisesti ja nopeasti kriisitilanteeseen ja kriisin jälkeiseen tilanteeseen; toteaa tässä yhteydessä, että komissio on tällä välin ottanut käyttöön järjestelmän eri alojen asiantuntijoiden mobilisoimiseksi, jotta unionin edustustoihin tai päätoimipaikassa sijaitseviin yksiköihin voidaan siirtää nopealla aikavälillä lisää henkilöstöä tilanteessa, jossa sitä on liian vähän;

226.  kehottaa komissiota ja ulkosuhdehallintoa työstämään järjestelmällisesti katastrofinhallintasyklin neljää vaihetta, joita ovat lieventäminen ja valmiudet, torjunta ja jälleenrakentaminen sekä strategisen kehyksen määrittäminen katastrofiriskin hallintaa ja selviytymiskyvyn parantamista varten; kehottaa komissiota ja ulkosuhdehallintoa tiedottamaan parlamentille asian edistymisestä erityisesti riskinhallinnassa ja valmiudessa panna ohjelmat täytäntöön ja saavuttaa niiden tavoitteet katastrofin jälkeen;

227.  muistuttaa, että kaikenlaisissa kriisitilanteissa unionin toimien onnistumisen edellytyksenä on asianmukaisen huomion kiinnittäminen sen kansallisen hallintokehyksen vakauteen ja toiminnan tehokkuuteen, jolla katastrofiriskin vähentämistä hallinnoidaan; muistuttaa, että kansallisia hallintokehyksiä arvioitaessa olisi otettava huomioon muun muassa tuloksiin liittyvät olemassa olevat vastuuvelvollisuuskehykset, vastuuta koskevat olemassa olevat määritelmät ja päätökset keskus- ja paikallistasolla, selkeät johtamis- ja valvontaketjut sekä tiedotuskanavat eri toimijoiden ja rahoittajien keskuudessa samoin kuin hankkeisiin liittyvät palautejärjestelmät;

228.  kannattaa tilintarkastustuomioistuimen suosituksia, jotka koskevat unionin kunnostusapua Haitin maanjäristyksen jälkeen, ja suhtautuu myönteisesti komission vastaukseen, jossa myös kannatetaan suositusten hyväksymistä;

Osa XX – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 14/2014 ”Miten EU:n toimielimet ja elimet laskevat, vähentävät ja kompensoivat kasvihuonekaasupäästöjään?”

229.  katsoo, että unionin kaikkien toimielinten ja elinten olisi pyrittävä noudattamaan yhteistä lähestymistapaa kasvihuonekaasupäästöihinsä ja niiden mahdolliseen vähentämiseen; katsoo, että tämän saavuttamiseksi niiden olisi laskettava kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt sekä julkistettava laskelmiensa tulokset;

230.  katsoo, että säilyttääkseen luotettavuutensa kolmansien osapuolten kanssa käymissään ympäristöneuvotteluissa komission olisi tehostettava omia kasvihuonekaasupäästöjään koskevaa tiedonkeruuta;

231.  kehottaa unionin toimielimiä ja elimiä, jotka eivät ole hankkineet ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän (EMAS) sertifikaattia, harkitsemaan sen hakemista pikaisesti; painottaa kuitenkin, että EMAS:ia olisi pidettävä välineenä muun muassa kasvihuonekaasupäästöjen jäsentämiseksi eikä sitä saisi pitää toimielinten vihreän politiikan ainoana perimmäisenä tavoitteena;

232.  huomauttaa, että unionin toimielimet ja elimet voivat käyttää entistä laajemmin hyvityksiä kasvihuonekaasupäästöjen kompensoimiseksi pienentääkseen hiilijalanjälkeään; yhtyy tilintarkastustuomioistuimen näkemykseen, jonka mukaan nämä ongelmat ratkaistaisiin asianmukaisesti, jos laadukkaita hyvityksiä käytettäisiin päästöjen vähentämistoimenpiteiden ohella (eikä kyseisten vähentämistoimenpiteiden sijaan); toteaa kuitenkin, että hyvityksiin olisi turvauduttava vasta toisena vaihtoehtona ja ensin kyseiset varat olisi investoitava unionin toimielinten ja elinten ympäristöpolitiikan tehostamiseen;

233.  pitää myönteisenä, että eräissä unionin toimielimissä on käynnistetty ympäristöä säästäviä hankintoja koskevia pilottihankkeita; toivoo, että tulokset osoittautuvat lupaaviksi ja että ympäristöä säästävistä hankinnoista muodostuu tulevaisuudessa unionin toimielinten ja elinten vakiokäytäntö;

234.  korostaa, että näiden toimintatapojen täytäntöönpanossa inhimillinen tekijä on edelleen avainasemassa; kehottaa näin ollen unionin toimielinten ja elinten hallinnossa kyseisistä toimintatavoista vastaavia henkilöitä hankkimaan lisäkoulutusta ja lisäämään ymmärrystään toimielinten kasvihuonekaasupäästöjen merkityksestä; toivoo, että uuden komission kollegion nimittäminen vuonna 2014 tarjoaa tilaisuuden aloittaa uusi vaihe entistä tiukempien vaatimusten täytäntöönpanossa komissiossa ja sen virastoissa;

Osa XXI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 15/2014 ”Ulkorajarahasto on edistänyt yhteisvastuuta rahoituksesta, mutta tulosmittausta on parannettava ja eurooppalaista lisäarvoa on tuotettava enemmän”

235.  panee huolestuneena merkille, että ulkorajarahaston strategiset tavoitteet eivät ole olleet selkeitä ja että jännitettä on muodostunut varsinkin siksi, että ulkorajarahasto on yleisluonteeltaan yhteisvastuumekanismi ja sen konkreettisissa tavoitteissa keskitytään yhteistyön parantamiseen rajavalvonnan ja viisumien alalla;

236.  panee merkille, että komission mielestä SIS II-, VIS- ja Eurosur-järjestelmien onnistunut käyttöönotto kaikissa jäsenvaltioissa osoittaa ulkorajarahaston vaikutuksen; katsoo kuitenkin, ettei tällainen yleinen toteamus riitä tyydyttäväksi vastaukseksi tilintarkastustuomioistuimen esittämään erityiseen kritiikkiin tulosindikaattoreiden puuttumisesta;

237.  toteaa, että samanlaisia ongelmia voi ilmetä sisäisen turvallisuuden rahastoon kuuluvan ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineen tavoitteiden osalta, koska tämänkin välineen tarkoituksena on edistää sekä jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuullisuutta rajavalvonnassa että ulkorajojen yhdenmukaisen ja korkeatasoisen valvonnan ja Schengen-alueen viisumien tehokkaan käsittelyn toteuttamista noudattaen unionin sitoumuksia perusvapauksien ja ihmisoikeuksien alalla;

238.  painottaa, että jäsenvaltiot katsovat yhä rajavalvonnan ja jossakin määrin myös viisumien käsittelyn kuuluvan pääasiassa kansalliseen toimivaltaan, vaikka ne pitävätkin tärkeänä tehokasta rajavalvontaa yhteisillä ulkorajoilla osana Schengenin säännöstöä;

239.  kehottaa sen vuoksi jäsenvaltioita sisällyttämään sisäisen turvallisuuden rahaston kansallisiin rajavalvontastrategioihinsa ja näin edistämään konsuliyhteistyötä, Frontexin operaatioita tai hätätoimia ja erityistoimia, jotka ovat merkittäviä koko Schengen-alueen kannalta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan yhteistyötään tässä asiassa;

240.  pyytää komissiota tutkimaan, olisiko hyödyllistä jakaa sisäisen turvallisuuden rahaston ulkorajoihin ja viisumeihin liittyvä osa useampiin erillisiin segmentteihin siten, että olisi yksi segmentti yhteisvastuuta, yksi konsuliyhteistyötä, Frontexin operaatioita sekä hätä- ja erityistoimia varten sekä yksi kansallisesta näkökulmasta erityisen merkittäviin toimiin;

241.  suosittelee, että jäsenvaltiot kehittäisivät ja käyttäisivät asianmukaisia ja mitattavissa olevia indikaattoreita rahoitettavien hankkeiden tuotosten, seurausten ja vaikutusten mittaamiseksi; korostaa, että käyttöön olisi otettava laadukkaita ennakkotarkastuksia sen varmistamiseksi, että kaikki rahoitettavat hankkeet ovat konkreettisten ja mitattavissa olevien tavoitteiden mukaisia ja niistä saadaan lisäarvoa; huomauttaa, että jälkitarkastusten avulla voitaisiin panna täytäntöön laadunvalvontamekanismeja;

242.  huomauttaa, että uutta unionin lisäarvoa voidaan saada jäsenvaltioiden lisärahoitusosuuksista Frontexin operaatioihin siten, että ainakin joidenkin sisäisen turvallisuuden rahastosta yhteisrahoitettujen omaisuuserien kirjaaminen Frontex-viraston teknisen kaluston luetteloon tehdään pakolliseksi;

243.  on huolestunut tilintarkastustuomioistuimen havaitsemista sääntöjenvastaisuuksista useissa kansallisissa hankintatoimissa ja toteaa, että puolustus- ja turvallisuushankintoja koskevaa poikkeuslauseketta ei saa käyttää tapauksissa, joissa voidaan käyttää vähemmän rajoittavia menettelyjä turvallisuutta vaarantamatta; suosittaa yksinkertaistamaan hankintamenettelyjä, jotta voidaan varmistaa rahoituksen oikea-aikainen täytäntöönpano;

244.  kiittää komissiota siitä, että se on toteuttanut rahoitusoikaisuja hankkeessa, jonka todettiin olevan perusvapauksien ja ihmisoikeuksien vastainen, mutta kehottaa komissiota määrittämään mahdollisimman laajalti etukäteen asiaa koskevat mahdolliset riskit, erityisesti kun on kyse rajavalvonnan toteutuksesta turvapaikkaoikeuden suhteen;

245.  korostaa tarvetta parantaa kansallisella tasolla rahoitettuja hankkeita koskevan tiedonkeruun tasoa, jotta avoimuutta voidaan lisätä;

Osa XXII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 16/2014 ”Alueellisia investointikehyksiä koskevien avustusten ja rahoituslaitosten myöntämien lainojen yhdistämisen vaikuttavuus EU:n ulkopolitiikan tukemisen kannalta”

246.  suhtautuu myönteisesti erityiskertomukseen, jossa arvioidaan alueellisia investointikehyksiä koskevien avustusten ja rahoituslaitosten myöntämien lainojen yhdistämisen vaikuttavuutta unionin ulkopolitiikan tukemisen kannalta, ja esittää jäljempänä huomioitaan ja suosituksiaan;

Yleistä

247.  kannustaa tilintarkastustuomioistuinta tehostamaan entisestään tarkastustoimintaansa tällä uudella yhteistyön alalla, jotta päätöksentekijöille voidaan tarjota säännöllisesti kattavia arvioita keskeisistä kysymyksistä ja riskeistä;

248.  toteaa, että kasvava kiinnostus yhdistämismekanismeja ja uusien rahoitusinvestointivälineiden käytön tarjoamia mahdollisuuksia kohtaan johtuu pääasiassa sekä merkittävistä kehityshaasteista että julkisten varojen vähäisyydestä ja että tämä on johtanut uusien rahoitusvarojen kehittämiseen yhdistämällä unionin myöntämiä avustuksia ja muita varoja;

249.  korostaa, että kaikkien uusien rahoitusvälineiden ja yhdistämismekanismien on oltava yhdenmukaisia unionin kehityspoliittisten tavoitteiden kanssa, joita ovat esimerkiksi unionin toimenpiteiden laadun parantaminen, tehokkuuden ja kestävyyden lisääminen sekä täytäntöönpanon nopeuttaminen; toteaa, että tavoitteet perustuvat julkista kehitysapua koskeviin kriteereihin ja sisältyvät muutossuunnitelmaan; katsoo, että kyseiset välineet on kohdennettava unionin ensisijaisiin tavoitteisiin, joissa ne tuottavat eniten taloudellista ja muuta lisäarvoa ja joissa niiden vaikutukset ovat suurimmat; katsoo, että välineitä on käytettävä strategisesti aloilla, joilla unionin taloudellisella tuella on ratkaiseva merkitys sijoituksen kannattavuuden kannalta ja joissa yhdistämismekanismeja voidaan parhaiten hyödyntää; pitää siksi valitettavana, että erityiskertomuksessa keskitytään enimmäkseen alueellisia investointikehyksiä koskevien avustusten yhdistämisen taloudellisiin näkökohtiin mutta niiden tehokkuutta ja vaikuttavuutta ei arvioida riittävästi;

250.  pyytää ottamaan keskeiseksi ja pysyväksi periaatteeksi sen, että vältetään riskiä, että taloudelliset kannustimet menevät kehityspoliittisten periaatteiden edelle (taloudellisia tavoitteita saatetaan pitää tärkeämpinä kuin kehityspoliittisia kysymyksiä), ja kunnioittamaan kestävän kehityksen periaatteita, kuten sosiaalisia ja ympäristövaatimuksia sekä perustavanlaatuisten julkishyödykkeiden saatavuutta;

251.  panee merkille ulkoisen yhteistyön rahoituslähteiden yhdistämistä koskevan unionin laajuisen toimintafoorumin tarkastelun tulokset; toteaa, että foorumin alkuperäisenä tavoitteena oli parantaa olemassa olevien yhdistämismekanismien ja investointivälineiden tehokkuutta, vaikuttavuutta ja laatua, ja toteaa, että kaikkia alueellisia investointivälineitä ja rahoitusvälineitä koskevien keskeisten periaatteiden yhdenmukaistaminen on uuden monivuotisen rahoituskehyksen kannalta äärimmäisen tärkeää; ottaa huomioon vaalien jälkeen toteutetun monivuotista rahoituskehystä koskevan tarkastelun tulokset ja kehottaa komissiota ja ulkosuhdehallintoa jatkamaan jäsenneltyä/strategista vuoropuhelua erityisesti siitä, miten avoimuus ja vastuuvelvollisuus voidaan jatkuvasti taata ja miten niitä voidaan parantaa;

252.  muistuttaa, että suunnitteluvaiheen aikana komission olisi keskityttävä kestävien, pitkäaikaisten, taloudellisten, sosiaalisten ja ympäristökysymyksiin liittyvien tavoitteiden saavuttamiseen aloilla, joilla investointeja on määrä toteuttaa;

253.  pyytää ottamaan keskeiseksi periaatteeksi, että unionin varat keskitetään hankkeisiin, joita ei toteutettaisi ilman unionin rahoitusta, esimerkiksi hankkeisiin, joiden kannattavuus on heikko, mutta joilla voidaan saada aikaan sosiaalisia, ekologisia tai ihmisoikeuksiin liittyviä parannuksia;

254.  pyytää ottamaan keskeiseksi periaatteeksi, että toteutettujen hankkeiden tuloksia ja niiden sosiaalisia, ekologisia tai ihmisoikeuksiin liittyviä vaikutuksia valvotaan ja seurataan keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä; katsoo, että tällaisten seuranta-arviointien tuloksia olisi hyödynnettävä suoraan pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamista koskevien raporttien laadinnassa sekä hankkeiden suunnitteluvaiheen ja valinnan parantamiseksi tulevaa rahoitusta varten;

255.  kehottaa vahvistamaan komission poliittista roolia tällä alalla poliittisessa vastuussa olevana elimenä;

256.  pyytää ottamaan tällaisten rahoitustoimintojen osalta käyttöön yhteiset hyvää hallintoa koskevat normit, määrittelemään parhaat käytännöt sekä määrittelemään tarkasti tukikelpoisuus- ja arviointiperusteet kyseisten rahoitusvälineiden käytölle; katsoo, että yhtenäisillä hallintoa koskevilla säännöillä, esimerkiksi jäsennellyllä raportoinnilla, selkeillä seurantakehyksillä ja valvontaa koskevilla ehdoilla, voidaan vähentää transaktiokustannuksia tai mahdollista kustannusten päällekkäisyyttä;

257.  pitää välttämättömänä, että eri välineille suunnitellaan asianmukaiset hallintorakenteet, jotta voidaan edistää tuensaajamaiden, edunsaajien tai sidosryhmien omavastuuta; muistuttaa, että yhdistämismekanismin kohteena oleva kehitysapu, joka kanavoidaan eri välineiden kautta, edellyttää komissiolta ja ulkosuhdehallinnolta hyvin järjestettyä yhteistyötä Euroopan investointipankin, jäsenvaltioiden ja parlamentin kanssa; kehottaa ottamaan unionin edustustot aktiivisemmin mukaan päätöksentekoprosessiin erityisesti hankkeiden määrittämisvaiheessa ja toteaa, että unionin edustustot voisivat osallistua ennakkoarviointiin tai vaikutustenarviointiin ja yleisemmin varmistaa unionin painoarvon kumppanimaiden kanssa käytävässä poliittisessa vuoropuhelussa sekä toimia linkkinä paikalliseen kansalaisyhteiskuntaan;

258.  vaatii mahdollisimman suurta avoimuutta ja vastuuvelvollisuutta siten, että käytettävissä on kattavat ja luotettavat tiedot kyseisistä investointivälineistä rahoitettujen hankkeiden määrärahoista ja rahoituksesta, jotta valvontaa ja hyväksyntää koskevat parlamentin valtaoikeudet toteutuvat; pyytää raportoimaan parlamentille säännöllisesti näiden rahoitusvälineiden käytöstä ja tuloksista ja etenkin taloudellisen ja muun kuin taloudellisen vipuvaikutuksen ja täydentävyyden arvioinnista; muistuttaa samalla, että on noudatettava varainhoitoasetuksen 140 artiklaa;

259.  kannattaa tilintarkastustuomioistuimen antamia suosituksia alueellisia investointikehyksiä koskevien avustusten ja rahoituslaitosten myöntämien lainojen yhdistämisen vaikuttavuudesta unionin ulkopolitiikan tukemisen kannalta; toteaa, että suositukset ovat askel oikeaan suuntaan, ja suhtautuu myönteisesti siihen, että myös komissio on vastauksessaan hyväksynyt suositukset;

Osa XXIII – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 17/2014 ”Voidaanko EU:n osaamiskeskusaloitteen avulla lieventää vaikuttavalla tavalla EU:n ulkopuolelta aiheutuvia kemiallisia, biologisia, säteily- ja ydinriskejä?”

260.  suhtautuu myönteisesti kemiallisiin, biologisiin, säteily- ja ydinaineisiin liittyvään CBRN-osaamiskeskusaloitteeseen; toteaa, että aloitteen hallintorakenne korostaa sen verkostoluonnetta;

261.  suhtautuu kaiken kaikkiaan myönteisesti erityiskertomuksen nro 17/2014 positiiviseen lähtökohtaan sekä tilintarkastustuomioistuimen suosituksiin, joista komissio hyväksyi kaikki;

262.  panee merkille, että aloite edustaa innovatiivista lähestymistapaa ja tarjoaa mahdollisuuden verkostoitumiseen, alueellisiin ja kansainvälisiin kumppanuuksiin, olemassa olevien valmiuksien vakiinnuttamiseen, koordinointiin ja optimointiin asiantuntemuksen, koulutuksen sekä teknisen tuen ja välineistön avulla;

263.  huomauttaa, että tällaiset rakenteet ovat väistämättä monimutkaisia ja sen vuoksi niiden perustaminen ja tehokas toteuttaminen on vaikeaa;

264.  muistuttaa, että aloitteeseen oli käytettävissä 100 miljoonaa euroa kaudella 2010–2013;

265.  katsoo, että aloitteen suurin arvo on sen alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa, jossa käytetään hyväksi kumppanimaiden kokemuksia; katsoo, että unionin edustustot olisi pidettävä jatkuvasti ajan tasalla ja niiden olisi kuultava aktiivisemmin asianomaisen kumppanimaan viranomaisia;

266.  haluaa kuitenkin huomauttaa, että vaikka kunnioitetaan kumppanimaiden omaa vastuuta hankkeista, se ei saisi estää komissiota antamasta ehdotuksia, joissa hyödyttäisiin yhteisistä toimista (esim. ebola-epidemian leviämisen torjuminen);

267.  katsoo ehdottomasti, että hankkeet olisi valittava siten, että käytettävissä olevat rajalliset varat keskitetään alueisiin, joilla on suurin merkitys unionin turvallisuuden kannalta; katsoo, että hankkeiden valinnassa unionin toimielimistä voisi olla paljon hyötyä selvitysyhteisönä;

268.  panee merkille, että alueellisten sihteeristöjen teknistä asiantuntemusta olisi parannettava, jotta helpotetaan niiden kysymysten määrittämistä, joita on käsiteltävä laatimalla aloitteita, sekä parannetaan yksittäisten hankkeiden valmistelua ja toteuttamista;

269.  on tyytyväinen siihen, että toukokuusta 2013 alkaen kumppanimaat ovat voineet esittää hanke-ehdotuksia milloin tahansa, mikä parantaa valmiutta reagoida kehitysuhkiin;

270.  toteaa, että hanke-ehdotusten esittämisen ja niiden hyväksymisen ja täytäntöönpanon väliin jäävää aikaa olisi vielä lyhennettävä;

271.  korostaa, että tarvitaan laajempaa strategista yhteistyötä, jotta parannetaan eri rahoitusvälineiden välistä johdonmukaisuutta ja koordinointia turvallisuuden alalla; painottaa, että asianomaisten toimijoiden välinen koordinointi CBRN-alalla lisäisi olemassa olevien aloitteiden vaikuttavuutta;

272.  katsoo, että aloitteelle voisi olla hyväksi, jos CBRN-toimien sisäinen ja ulkoinen ulottuvuus erotettaisiin selvemmin toisistaan(22);

Osa XXIV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 19/2014 ”Liittymistä valmisteleva EU:n tuki Serbialle”

273.  kehottaa Serbian viranomaisia parantamaan kansallisten strategioidensa ja toimintasuunnitelmiensa laatua ja järkeistämään niitä edelleen sekä ratkaisemaan poliittiset ja sosioekonomiset kysymykset asianmukaisella tavalla; pyytää, että komissio tarjoutuisi tarvittaessa antamaan tässä tarvittavaa teknistä tukea;

274.  korostaa poliittisesti arkaluontoisia aloja koskevien kansallisten strategioiden laatimisen tärkeyttä; kehottaa asiasta vastaavia viranomaisia laatimaan strategioita seuraavilla keskeisillä hallinnonaloilla ja sisällyttämään niihin realistiset määräajat täytäntöönpanoa varten: alueellinen hajauttaminen sekä strategia, jolla koordinoidaan julkisen varainhoidon uudistuksen toteuttamista;

275.  kehottaa komissiota ja unionin Serbian-edustustoa estämään ohjelmakauden 2007–2013 ensimmäisellä puoliskolla ilmenneet ongelmat ja erityisesti epäkypsien tai ongelmallisten hankkeiden valinnan; tukee komission ja Serbian viranomaisten yhteistyötä, jolla pyritään ratkaisemaan havaitut ongelmat, mukaan lukien kansallisilta viranomaisilta saatavan tuen puute, toimielinten välisen koordinoinnin puute, heikko hankesuunnittelu, toimeksiantojen huono määrittely, kestämättömät rahoitusratkaisut ja se, ettei aikaisemmissa hankkeissa tehdyistä virheistä ole otettu opiksi;

276.  pitää myönteisenä sitä, että hallintoon liittyvissä hankkeissa on yleisesti saavutettu hyviä tuloksia, mutta pitää hankkeiden täytäntöönpano- ja valvontajärjestelmiä heikkoina tai tehottomina erityisesti, kun tilintarkastustuomioistuin havaitsi olennaisia puutteita neljässä kahdeksasta tarkastetusta hallintoon liittyneestä liittymistä valmistelevan tukivälineen hankkeesta;

277.  huomauttaa, että oikeusalan uudistuksen on raportoitu edistyneen vain vähän vuodesta 2007;

278.  pitää välttämättömänä vahvistaa ilmoituksen tekijöiden nykyistä suojelua, jota hahmotellaan vuosia 2013–2018 koskevassa kansallisessa korruption vastaisessa strategiassa; katsoo ehdottomasti, että Serbian viranomaisten olisi edettävä ilmoituksen tekijöitä koskevan uuden lainsäädännön valmistelussa ja että lainsäädännön olisi herätettävä luottamusta ja kannustettava mahdollisia ilmoituksen tekijöitä toimimaan;

279.  hyväksyy tilintarkastustuomioistuimen suositukset ja kehottaa komissiota kiinnittämään riittävästi huomiota tavoitteiden määrittelyyn, arvioimaan tarpeet ja ottamaan opiksi aikaisemmista hankkeista sekä välttämään viivytyksiä ja tehottomia tai vaikutukseltaan puutteellisia hankintamenettelyjä; korostaa kestävyyden merkitystä, koska tulokset herättivät useita kysymyksiä, jotka koskivat kahta kolmasosaa hankkeista, erityisesti hallintoon liittyviä hankkeita;

Osa XXV – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 20/2014 ”Onko EAKR:n tuki pk-yrityksille ollut vaikuttavaa verkkokaupan alalla?”

280.  suhtautuu myönteisesti tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomukseen nro 20/2014 ja hyväksyy sen päätelmät ja suositukset;

281.  on tyytyväinen myös komission rakentavaan vastaukseen tilintarkastustuomioistuimen suosituksiin;

282.  toteaa, että verkkokaupan teknologialla on ratkaiseva merkitys pk-yritysten kehityksen ja kilpailukyvyn parantamisessa; painottaa pk-yritysten merkitystä talouskehitykselle ja uusien työpaikkojen luomiselle unionissa;

283.  toteaa, että tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksessa painotettiin tulosmittauksen ja eurooppalaisen lisäarvon merkitystä;

284.  panee merkille, että sähköisen kaupan yleistymisestä huolimatta investointikohteiksi valitut hankkeet olivat heikkoja; toteaa, että koska hakemuksia ei valittu vertailevan valintamenettelyn avulla eikä kattavia tietoja yritystoiminnasta ollut, yli kolmasosa tapauksista toi vain vähän jos ollenkaan vastinetta rahalle;

285.  korostaa, että tarkastetuista 30:stä yhteisrahoitusta saaneesta hankkeesta kymmenen olisi toteutettu myös ilman julkista tukea, viisi hanketta oli käynnistynyt jo ennen kuin avustus oli annettu tiedoksi ja kolme hanketta käynnistettiin jo ennen kuin yritys oli edes hakenut yhteisrahoitusta;

286.  katsoo, että tappioiden välttämiseksi eurooppalaisen lisäarvon osoittavan liiketoimintasuunnitelman esittämisen olisi oltava pakollista;

287.  painottaa, että jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön valintaperusteet ja -menettelyt, joilla varmistetaan, että valituksi tulleilla hankkeilla maksimoidaan lisäarvo pk-yritysten verkkokaupan kehittämisen ja Euroopan digitaalistrategian tavoitteiden edistämisen osalta;

288.  panee merkille, että suorittamansa vähäisen seurannan vuoksi komissio ei kyennyt arvioimaan, missä määrin Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tuki oli osaltaan edistänyt kansallisten ja unionin tietoteknisten tavoitteiden sekä pk-yritysten omien liiketoimintasuunnitelmien toteutumista;

289.  katsoo, että komission olisi varmistettava, että se saa jäsenvaltioilta johdonmukaista ja luotettavaa tietoa EAKR:n rahoituksen käytöstä; katsoo, että tiedoissa olisi ilmoitettava toimenpideohjelmien eteneminen sekä rahoituksen että tulosten suhteen;

290.  on samaa mieltä tilintarkastustuomioistuimen kanssa siitä, että avustussopimuksissa olisi määritettävä vankat vähimmäisindikaattorit tavoitteineen ja niiden toteutumista olisi mitattava ja seurattava jatkuvasti sekä hankkeen täytäntöönpanon ja toiminnan aikana että myöhemmässä vaiheessa tuloksellisuuden arvioimiseksi;

Osa XXVI – Tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomus nro 21/2014 ”EU:n rahoittamat lentoasemainfrastruktuurit: vähäinen vastine rahoille”

291.  ottaa huomioon, että komissio on jo toteuttanut muutoksia käsitelläkseen monia erityiskertomuksessa mainittuja kysymyksiä, ja kannattaa yleisesti komission esittämää uutta sääntelykehystä; ehdottaa näin ollen, että komission olisi raportoitava parlamentin talousarvion valvontavaliokunnalle vuoden kuluessa tämän päätöslauselman antamisesta edistymisestä näiden suositusten toteuttamisessa;

292.  kannattaa tilintarkastustuomioistuimen suositusta, jonka mukaan jäsenvaltioilla on oltava selkeät suunnitelmat lentokenttien kehittämiseksi, ja suosittelee, että komissio hyväksyy suunnitelmat ennen rahoituksen myöntämistä yksittäisille hankkeille; suosittelee myös, että markkinoiden kyllästymisen välttämiseksi ja palveluiden luotettavuuden parantamiseksi kyseisissä alueellisissa, valtiollisissa tai rajat ylittävissä suunnitelmissa on otettava huomioon ilmailun lisäksi muut julkisen liikenteen muodot, kuten raide- ja bussiliikenne, joiden matkustusajat ovat verrattavissa lentoaikoihin;

293.  suosittelee, että rahoitusta myönnetään vain taloudellisesti kannattaville lentokentille;

294.  suosittelee, että komissio suorittaa vaikutusalueanalyysin kaikista uusista hankkeista toteuttamiskelpoisuuden varmistamiseksi ottaen kussakin tapauksessa huomioon alueellisten lentokenttien merkityksen saavutettavuuden ja liikkuvuuden kannalta unionissa;

295.  katsoo, että komission oli tarkkailtava tiiviisti etenkin niitä jäsenvaltioita, joilla on erityiskertomuksen mukaan aiemmin ollut erityisen ongelmallisia hankkeita;

o
o   o

296.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, Euroopan unionin tuomioistuimelle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä huolehtimaan sen julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä (L-sarja).

(1) EUVL L 66, 8.3.2013. (2) EUVL C 403, 13.11.2014, s. 1. (3) EUVL C 398, 12.11.2014, s. 1. (4) EUVL C 403, 13.11.2014, s. 128. (5) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0118. (6) EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1. (7) EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1. (8) Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1287/2003, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2003, markkinahintaisen bruttokansantulon yhdenmukaistamisesta (BKTL-asetus) (EUVL L 181, 19.7.2003, s. 1.) (9) Neuvoston asetus (EY, Euratom) N:o 1150/2000, annettu 22 päivänä toukokuuta 2000, Euroopan yhteisöjen omien varojen järjestelmästä tehdyn päätöksen 94/728/EY, Euratom soveltamisesta (EYVL L 130, 31.5.2000, s. 1). (10) Euroopan parlamentin päätöslauselma 3. huhtikuuta 2014, joka sisältää huomautukset, jotka ovat erottamaton osa päätöstä vastuuvapauden myöntämisestä Euroopan unionin yleisen talousarvion toteuttamisesta varainhoitovuonna 2012, pääluokka III – Komissio ja toimeenpanovirastot (EUVL L 266, 5.9.2014, s. 32). (11) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 525/2013, 21. toukokuuta 2013, järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi kansallisella ja unionin tasolla sekä päätöksen N:o 280/2004/EY kumoamisesta (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 13). (12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1301/2013, 17. joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 289). (13) Komission asetus (EY, Euratom) N:o 2342/2002, 23. joulukuuta 2002, Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä (EYVL L 357, 31.12.2002, s. 1). (14) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1268/2012, 29. lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 soveltamissäännöistä (EUVL L 362, 31.12.2012, s. 1). (15) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, 23. lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1). (16) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, 23. huhtikuuta 2009, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16). (17) Neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009, 19. tammikuuta 2009, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta (EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16). (18) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, 17. joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671). (19) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, 17. kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi) (EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19). (20) Leon Braat, Patrick ten Brink (eds. el al.), The case of not meeting the 2010 biodiversity target, Wageningen/Bryssel, 2008, s. 28. (21) Komission teettämä unionin ja Haitin tasavallan välistä yhteistyötä (2008–2012) koskeva arviointi, Particip GmbH, elokuu 2014. (22) Ks. myös Euroopan parlamentin päätöslauselma 14. joulukuuta 2010 kemiallisen, biologisen sekä säteily- ja ydinturvallisuuden edistämisestä Euroopan unionissa – EU:n CBRN-toimintasuunnitelma (EUVL C 169 E, 15.6.2012, s. 8).