(Tavallinen lainsäätämisjärjestys: ensimmäinen käsittely)

Tarkistus 1

(1) Tarkistusten hyväksymisen jälkeen asia päätettiin palauttaa valiokuntakäsittelyyn työjärjestyksen 57 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti (A8-0041/2015). (2) Tarkistukset: uusi tai muutettu teksti merkitään lihavoidulla kursiivilla, poistot symbolilla ▌.

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)  Rahamarkkinarahastot tarjoavat lyhytaikaista rahoitusta finanssilaitoksille, yrityksille tai valtioille. Tarjoamalla rahoitusta näille yhteisöille rahamarkkinarahastot osallistuvat Euroopan talouden rahoittamiseen. Nämä yhteisöt käyttävät sijoituksiaan rahamarkkinarahastoihin tehokkaana keinona jakaa luottoriskiä ja vastuita yksinomaan pankkitalletuksiin turvautumisen sijaan.

(2)  Kysyntäpuolella rahamarkkinarahastot on lyhytaikaisen kassanhallinnan välineitä, joiden etuina ovat suuri likviditeetti, hajautus, sijoitetun pääoman arvon vakaus sekä markkinaperusteinen tuotto. Rahamarkkinarahastoja käyttävät monet eri tahot, kuten hyväntekeväisyysjärjestöt, asunto-osuuskunnat, paikallisviranomaiset ja suuret ammattisijoittajat, esimerkiksi yritykset ja eläkerahastot, jotka haluavat sijoittaa ylimääräiset käteisvaransa lyhyeksi ajaksi. Rahamarkkinarahastot toimivat siis tärkeänä linkkinä, joka yhdistää lyhyen rahan kysynnän ja tarjonnan.

(3)  Finanssikriisin aikaiset tapahtumat ovat tuoneet rahamarkkinarahastoissa esiin piirteitä, jotka altistavat ne häiriöille, kun finanssimarkkinoilla esiintyy ongelmia, ja ne voivat sen vuoksi levittää tai kasvattaa riskejä koko rahoitusjärjestelmässä. Kun sellaisten omaisuuserien hinnat, joihin rahamarkkinarahastot ovat sijoittaneet, alkavat laskea erityisesti stressikausien markkinaolosuhteissa, rahamarkkinarahastot eivät pysty aina lupaustensa mukaisesti lunastamaan heti sijoittajien merkitsemiä osuuksia tai osakkeita eivätkä säilyttämään niiden alkuperäistä arvoa. Tämä tilanne, joka voi finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (FSB) ja kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien järjestön (IOSCO) mukaan olla erityisen vakava kiinteän tai vakaan nettoarvon rahamarkkinarahastoissa, voi johtaa äkillisiin merkittäviin lunastusvaatimuksiin, joilla voi olla laajempia makrotaloudellisia seurauksia.

(4)  Suuret lunastusvaatimukset voivat pakottaa rahamarkkinarahastot myymään osan sijoitusomaisuudestaan taantuvilla markkinoilla, mikä saattaa kiihdyttää likviditeettikriisiä. Näissä olosuhteissa liikkeeseenlaskijat voivat kohdata rahamarkkinoilla vakavia rahoitusvaikeuksia, jos yritystodistusten ja muiden rahamarkkinainstrumenttien markkinat hiipuvat. Tämä voi johtaa kriisin mahdolliseen leviämiseen lyhytaikaisen rahoituksen markkinoille ja aiheuttaa suoraan suuria vaikeuksia finanssilaitosten, yritysten ja valtioiden rahoitukselle ja näin ollen koko taloudelle.

(5)  Järjestäjien tukemat varainhoitajat voivat päättää tarjota harkinnanvaraista tukea rahamarkkinarahastojensa likviditeetin ja vakauden ylläpitämiseksi. Järjestäjien on ▌usein pakko tukea arvoaan menettäviä rahamarkkinarahastojaan, joiden järjestäjinä ne toimivat, koska ne pelkäävät maineriskiä ja sitä mahdollisuutta, että paniikki leviää niiden muuhun liiketoimintaan. Järjestäjien antama tuki voi rahaston koon ja lunastuspaineen mukaan kasvaa suuremmaksi kuin niiden helposti käytettävissä olevat varat. Sen vuoksi on tärkeää luoda yhtenäinen säännöstö, jolla voidaan estää järjestäjän vararikko ja häiriöiden leviäminen muihin rahamarkkinarahastojen järjestäjinä toimiviin yhteisöihin.

(6)  Jotta sisämarkkinat voitaisiin säilyttää eheinä ja vakaina ▌, on tarpeen vahvistaa säännöt rahamarkkinarahastojen toiminnasta ja erityisesti niiden sijoitussalkkujen koostumuksesta. Tällä on tarkoitus parantaa rahamarkkinarahastojen kestokykyä ja rajoittaa häiriöiden leviämiskanavia. Sen varmistamiseksi, että rahamarkkinarahastot voivat välittömästi täyttää sijoittajien lunastuspyynnöt erityisesti stressikausien markkinaolosuhteissa, tarvitaan koko unionia koskevat yhtenäiset säännöt. Rahamarkkinarahastojen sijoitussalkkuja koskevia yhtenäisiä sääntöjä tarvitaan myös sen varmistamiseksi, että rahamarkkinarahastot voivat kestää tilanteen, jossa suuri joukko sijoittajia esittää äkillisesti merkittäviä lunastusvaatimuksia.

(7)  Rahamarkkinarahastoja koskevia yhtenäisiä sääntöjä tarvitaan myös sen varmistamiseksi, että lyhytaikaisen rahoituksen markkinat toimivat moitteettomasti finanssilaitosten, lyhytaikaista velkaa liikkeeseen laskevien yritysten ja valtioiden kannalta. Sääntöjä tarvitaan myös sen vuoksi, että niillä varmistetaan rahamarkkinarahastojen sijoittajien yhdenvertainen kohtelu ja vältetään tilanne, jossa myöhään lunastuksia vaativille koituu haittaa, jos lunastukset keskeytetään väliaikaisesti tai jos rahamarkkinarahasto likvidoidaan.

(8)  On tarpeen säätää rahamarkkinarahastoja koskevien vakavaraisuusvaatimusten yhdenmukaistamisesta vahvistamalla selkeät säännöt, joissa rahamarkkinarahastoille ja niiden hoitajille asetetaan suoria velvoitteita unionin laajuisesti. Tämä lisäisi rahamarkkinarahastojen vakautta valtioiden ja yritysten lyhytaikaisen rahoituksen lähteenä koko unionissa. Se takaisi myös, että rahamarkkinarahastot säilyvät luotettavana välineenä, jota voidaan käyttää unionin talouselämässä kassanhallinnan tarpeisiin.

(9)  Euroopan arvopaperimarkkinavalvojien komitea (CESR) on antanut rahamarkkinarahastoja koskevat ohjeet tasapuolisten vähimmäisedellytysten luomiseksi rahamarkkinarahastojen toiminnalle unionissa, mutta ainoastaan 12 jäsenvaltiota on pannut kyseiset ohjeet täytäntöön yhden vuoden kuluttua niiden antamisesta, mikä osoittaa, että toisistaan poikkeavista kansallisista säännöistä pidetään yhä kiinni. Erilaisilla kansallisilla lähestymistavoilla ei pystytä korjaamaan unionin rahamarkkinoiden heikkouksia ▌eikä vähentämään leviämisriskiä, minkä vuoksi ne vaarantavat sisämarkkinoiden toiminnan ja vakauden, mikä kävi ilmi finanssikriisin aikana. Rahamarkkinarahastoja koskevilla yhteisillä säännöillä olisi näin ollen luotava korkeatasoinen sijoittajansuoja ja ehkäistävä ja vähennettävä leviämisriskejä, joita saattaa aiheutua rahamarkkinarahastoihin kohdistuvan sijoittajapaon vuoksi.

(10)  Ilman asetusta, jossa vahvistetaan rahamarkkinarahastoja koskevat säännöt, on mahdollista, että kansallisella tasolla toteutetaan toisistaan poikkeavia toimenpiteitä, jotka todennäköisesti aiheuttavat merkittäviä kilpailun vääristymiä keskeisissä sijoitussuojanormeissa esiintyvien huomattavien erojen vuoksi. Toisistaan poikkeavat vaatimukset, jotka koskevat sijoitussalkun koostumusta, hyväksyttäviä omaisuuseriä, niiden maturiteettia, likviditeettiä ja hajautusta sekä rahamarkkinainstrumenttien liikkeeseenlaskijoiden luottokelpoisuutta, aiheuttavat eroja sijoittajansuojan tasossa, koska rahamarkkinarahastojen tarjoamien sijoitusmahdollisuuksien riskit vaihtelevat suuruudeltaan. ▌Sen vuoksi on olennaisen tärkeää antaa yhtenäiset säännöt, jotta häiriöt eivät leviäisi lyhytaikaisen rahoituksen markkinoille ja rahamarkkinarahastojen järjestäjiin, jolloin ne vaarantaisivat ▌unionin finanssimarkkinoiden vakauden. Järjestelmäriskien vähentämiseksi kiinteän nettoarvon (CNAV) rahamarkkinarahastot voisivat tämän asetuksen voimaantulopäivästä alkaen toimia unionissa vain joko julkiseen velkaan liittyvänä kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastona, yksityissijoittajille tarkoitettuna kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastona tai alhaisen volatiliteetin nettoarvon (LVNAV) rahamarkkinarahastona. Kaikkia tämän asetuksen viittauksia kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoihin olisi pidettävä viittauksina valtion julkiseen velkaan liittyviin kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoihin, yksityissijoittajille tarkoitettuihin kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoihin ja alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastoihin, ellei toisin mainita. Olemassa olevien kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastojen olisi sen sijaan voitava valita toimiminen vaihtuvan nettoarvon rahamarkkinarahastona.

(11)  Rahamarkkinarahastoja koskevat uudet säännöt liittyvät läheisesti direktiiviin 2009/65/EY(2) ja direktiiviin 2011/61/EU(3), koska ne muodostavat unionissa rahamarkkinarahastojen perustamisen, hoidon ja markkinoinnin oikeudellisen kehyksen.

(12)  Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset voivat toimia unionissa siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavina yrityksinä (yhteissijoitusyritykset), joita hoitavat direktiivin 2009/65/EY mukaisesti toimiluvan saaneet yhteissijoitusyritysten hoitajat tai sijoitusyhtiöt, tai vaihtoehtoisina sijoitusrahastoina, joita hoitavat direktiivin 2011/61/EU mukaisesti toimiluvan saaneet tai rekisteröidyt vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat. Näiden direktiivien säännöksiä täydennetään rahamarkkinarahastoja koskevilla uusilla säännöillä. Uusia yhtenäisiä sääntöjä olisi siis sovellettava direktiiveissä 2009/65/EY ja 2011/61/EU vahvistettujen sääntöjen lisäksi. Samalla olisi nimenomaan oltava soveltamatta joitakin direktiivin 2009/65/EY VII luvussa vahvistettuja sääntöjä, jotka koskevat yhteissijoitusyritysten sijoituspolitiikkaa, ja rahamarkkinarahastoja koskevissa uusissa yhtenäisissä säännöissä olisi vahvistettava erityiset tuotesäännöt.

(13)  Yhdenmukaistettuja sääntöjä olisi sovellettava yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin, jotka vastaavat ominaisuuksiltaan rahamarkkinarahastoja. Rahamarkkinarahastoja koskevien uusien sääntöjen soveltamisen olisi oltava pakollista yhteissijoitusyrityksille ja vaihtoehtoisille sijoitusrahastoille, jotka sijoittavat lyhytaikaisiin varoihin, kuten rahamarkkinainstrumentteihin tai talletuksiin, tai tekevät takaisinostosopimuksia tai tiettyjä johdannaissopimuksia ainoastaan suojautuakseen rahaston muihin sijoituksiin liittyviltä riskeiltä ja joiden tavoitteena on tarjota tuottoa rahamarkkinakorkojen mukaisesti tai säilyttää sijoituksen arvo.

(14)  Rahamarkkinarahastojen erityisluonne johtuu omaisuuseristä, joihin ne sijoittavat, sekä tavoitteista, joihin ne pyrkivät. Tavoite tarjota rahamarkkinakorkoja vastaavaa tuottoa ja tavoite säilyttää sijoituksen arvo eivät ole toisiaan pois sulkevia. Rahamarkkinarahastolla voi olla jompikumpi näistä tavoitteista tai kummatkin niistä.

(15)  Tavoite tarjota rahamarkkinakorkoja vastaavaa tuottoa olisi ymmärrettävä laajassa merkityksessä. Ennakoidun tuoton ei tarvitse olla täysin EONIAn, Liborin, Euroborin tai muun asiaankuuluvan rahamarkkinakoron mukaista. Jos yhteissijoitusyrityksen tai vaihtoehtoisen sijoitusrahaston tavoitteena on ylittää rahamarkkinakorko pienellä marginaalilla, tätä ei saisi pitää tavoitteena, jonka vuoksi yhteissijoitusyritys tai vaihtoehtoinen sijoitusrahasto olisi jätettävä uusien yhtenäisten sääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle.

(16)  Tavoitetta säilyttää sijoituksen arvo ei saisi pitää rahaston lupaamana pääomatakuuna, vaan se olisi katsottava päämääräksi, johon yhteissijoitusyritys tai vaihtoehtoinen sijoitusrahasto pyrkii. Sijoitusten arvo aleneminen ei saisi merkitä sitä, että yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys on muuttanut tavoitettaan säilyttää sijoituksen arvo.

(17)  On tärkeää, että yhteissijoitusyritykset ja vaihtoehtoiset sijoitusrahastot, joilla on rahamarkkinarahastojen ominaisuudet, yksilöidään rahamarkkinarahastoiksi ja että niiden kyky noudattaa jatkuvasti rahamarkkinarahastoja koskevia uusia yhtenäisiä sääntöjä tarkistetaan nimenomaisesti. Sen vuoksi toimivaltaisten viranomaisten olisi myönnettävä rahamarkkinarahastojen toimiluvat. Jos yhteissijoitusyritykselle myönnetään lupa toimia rahamarkkinarahastona, tämä olisi tehtävä osana direktiivissä 2009/65/EY säädettyjen yhdenmukaistettujen menettelyjen mukaista luvan myöntämistä yhteissijoitusyrityksenä toimimiseen. Koska direktiivissä 2011/61/EU ei säädetä vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja koskevista yhdenmukaistetuista toimilupa- ja valvontamenettelyistä, on tarpeen antaa toimiluvan myöntämistä koskevat yhteiset perussäännöt, jotka vastaavat yhteissijoitusyrityksiä koskevia voimassa olevia yhdenmukaistettuja sääntöjä. Tällaisilla menettelyillä olisi varmistettava, että vaihtoehtoisella sijoitusrahastolla, joka on saanut luvan toimia rahamarkkinarahastona, on hoitajanaan direktiivin 2011/61/EY mukaisesti toimiluvan saanut vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja.

(18)  Sen varmistamiseksi, että kaikkiin yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin, joilla on rahamarkkinarahastojen ominaisuudet, sovelletaan rahamarkkinarahastoja koskevia uusia yhteisiä sääntöjä, olisi kiellettävä ”rahamarkkinarahaston” tai muun sellaisen nimityksen käyttö, joka viittaa siihen, että yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavalla yrityksellä on samat ominaisuudet kuin rahamarkkinarahastolla, kaikissa tapauksissa, joissa tätä asetusta ei noudateta. Jotta estettäisiin rahamarkkinarahastoja koskevien sääntöjen kiertäminen, toimivaltaisten viranomaisten olisi valvottava lainkäyttöalueelleen sijoittautuneiden tai lainkäyttöalueellaan markkinoitavien yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten markkinakäytäntöjä sen varmistamiseksi, etteivät ne käytä väärin ”rahamarkkinarahasto”-nimitystä tai anna ymmärtää olevansa rahamarkkinarahastoja noudattamatta kuitenkaan uutta oikeudellista kehystä.

(19)  Rahamarkkinarahastoihin sovellettavien uusien sääntöjen olisi perustuttava nykyiseen oikeudellisen kehykseen, joka on luotu direktiivillä 2009/65/EY, direktiivillä 2011/61/EU ja niiden täytäntöön panemiseksi annetuilla säädöksillä. Rahamarkkinarahastoja koskevia tuotesääntöjä olisi sen vuoksi sovellettava voimassa olevassa unionin lainsäädännössä vahvistettujen tuotesääntöjen lisäksi, jollei ole kyse nimenomaisesta poikkeuksesta. Lisäksi rahamarkkinarahastoihin olisi sovellettava voimassa olevassa kehyksessä vahvistettuja rahaston hoitoa ja markkinointia koskevia sääntöjä ottaen huomioon, ovatko kyseiset rahastot yhteissijoitusyrityksiä vai vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja. Vastaavalla tavalla olisi sovellettava direktiiveissä 2009/65/EY ja 2011/61/EU vahvistettuja palvelujen rajatylittävää tarjontaa ja sijoittautumisvapautta koskevia sääntöjä rahamarkkinarahastojen rajatylittäviin toimintoihin.

(20)  Koska yhteissijoitusyrityksillä ja vaihtoehtoisilla sijoitusrahastoilla voi olla erilaisia oikeudellisia muotoja, jotka eivät välttämättä anna niille oikeushenkilöllisyyttä, olisi säännöksiä, joissa rahamarkkinarahastot velvoitetaan toteuttamaan toimia, tulkittava siten, että ne viittaavat rahamarkkinarahaston hoitajaan sellaisissa tapauksissa, joissa rahamarkkinarahasto on perustettu yhteissijoitusyritykseksi tai vaihtoehtoiseksi sijoitusrahastoksi, joka ei voi toimia yksinään, koska sillä ei ole omaa oikeushenkilöllisyyttä.

(21)  Rahamarkkinarahaston sijoitussalkkua koskevissa säännöissä olisi mainittava selvästi, mihin omaisuuserien luokkiin rahamarkkinarahastot voivat sijoittaa ja millä edellytyksillä ne voivat niihin sijoittaa. Rahamarkkinarahastojen luotettavuuden varmistamiseksi on myös suotavaa kieltää rahamarkkinarahastoa osallistumasta rahoitustoimiin, jotka vaarantaisivat sen sijoitusstrategian ja -tavoitteet.

(22)  Rahamarkkinainstrumentit ovat siirtokelpoisia instrumentteja, joilla käydään yleensä kauppaa rahamarkkinoilla ja joihin kuuluvat muun muassa valtion velkasitoumukset, kuntatodistukset, sijoitustodistukset, yritystodistukset, laadukkaat likvidit omaisuusvakuudelliset arvopaperit, pankkivekselit tai keskipitkän tai lyhyen aikavälin velkakirjat. Rahamarkkinarahastoilla olisi oltava mahdollisuus sijoittaa näihin instrumentteihin vain, jos ne ovat maturiteettirajojen mukaisia tai jos ne omaisuusvakuudellisten arvopaperien tapauksessa ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013(4) kuudennessa osassa vahvistettujen maksuvalmiusvaatimusten mukaisesti hyväksyttäviä laadukkaita omaisuuseriä ja rahamarkkinarahasto katsoo, että niiden luottoluokitus on hyvä.

(23)  Lyhytaikaisia omaisuusvakuudellisia rahamarkkinavelkakirjoja (ABCP-instrumentit) olisi pidettävä hyväksyttävinä rahamarkkinainstrumentteina, jos ne ovat lisävaatimusten mukaisia. Koska tietyt arvopaperistamiset olivat kriisin aikana erityisen epävakaita, kohde-etuuksille olisi määrättävä maturiteettirajat ja laatukriteerit sekä varmistettava, että vastuuryhmä on riittävän hajautettu. Kaikki kohde-etuuksien luokat eivät kuitenkaan ole osoittautuneet epävakaiksi eivätkä etenkään ne arvopaperistamiset, joissa kohde-etuudet liittyivät valmistajien käyttöpääoman ja reaalitalouden tuotteiden ja palveluiden myynnin tukemiseen. Kyseiset arvopaperistamiset suoriutuivat hyvin, ja niitä olisi pidettävä hyväksyttävinä rahamarkkinainstrumentteina, jos ne ovat asetuksen (EU) N:o 575/2013 kuudennessa osassa vahvistettujen maksuvalmiusvaatimusten mukaisesti hyväksyttäviä laadukkaita likvidejä omaisuuseriä, jotka täsmennetään komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o .../....(5) . Tätä olisi sovellettava hyväksyttyihin laadukkaisiin likvideihin omaisuusvakuudellisiin arvopapereihin, jotka kuuluvat johonkin komission delegoidun asetuksen (EU) N:o .../... 13 artiklan 2 kohdan g alakohdan iii ja iv alakohdassa tarkoitettuun arvopaperistettujen kohde-etuuksien alaluokkaan, joita ovat autolainat ja/tai autoleasingsopimukset jäsenvaltioon sijoittautuneille tai jäsenvaltiossa asuville velallisille tai vuokraajille, taikka kaupalliset lainat, leasingsopimukset tai luottojärjestelyt jäsenvaltioon sijoittautuneille yrityksille pääomamenojen tai liiketoiminnan rahoittamiseksi lukuun ottamatta liikekiinteistön hankintaa tai rakentamista. On tärkeää viitata komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o .../... tarkoitettuihin tiettyihin arvopaperistettujen kohde-etuuksien alaluokkiin, jotta varmistetaan hyväksyttävien arvopaperistettujen kohde-etuuksien yhdenmukainen määritelmä luottolaitosten maksuvalmiussäännöksiä ja tätä asetusta varten, mikä puolestaan on tärkeää näiden välineiden likviditeetin kannalta reaalitalouden arvopaperistamisen esteiden torjumiseksi.

(23a)  Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään perusteet yksinkertaisen, avoimen ja standardoidun arvopaperistamisen määrittämiseksi. Komission olisi tässä yhteydessä varmistettava yhdenmukaisuus asetuksen (EU) N:o 575/2013 460 artiklan ja vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY 135 artiklan 2 kohdan nojalla hyväksyttyjen delegoitujen säädösten kanssa ja otettava huomioon niiden arvopaperistamisten erityispiirteet, joiden maturiteetti liikkeeseenlaskuhetkellä on alle 397 päivää. Komissiolle olisi lisäksi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään perusteet korkean luottoluokan velan ja likvidien lyhytaikaisten omaisuusvakuudellisten rahamarkkinavelkakirjojen määrittämiseksi. Komission olisi varmistettava johdonmukaisuus Euroopan pankkiviranomaisen asiaan liittyvän työn kanssa ja tuettava sitä.

(24)   Rahamarkkinarahastolle olisi annettava lupa sijoittaa talletuksiin vain, jos se pystyy nostamaan rahat milloin tahansa. Tosiasiallinen nostomahdollisuus heikkenee, jos ennenaikaisesta nostamisesta veloitettavat maksut ovat niin suuria, että ne ylittävät ennen nostoa kertyneen koron. Sen vuoksi rahamarkkinarahaston olisi huolehdittava asianmukaisesti siitä, ettei se tee talletuksia luottolaitokseen, joka vaatii keskimääräistä suurempia nostoprovisioita, tai sitoudu liian pitkäaikaisiin talletuksiin, jos se johtaa liian suuriin nostoprovisioihin.

(25)  Johdannaisinstrumenteilla, joihin rahamarkkinarahaston sallitaan sijoittaa, olisi ainoastaan pyrittävä suojautumaan korko- ja valuuttariskeiltä, ja niiden kohde-etuuksina toimivina instrumentteina saisi olla pelkästään korkoja, valuuttoja tai näitä luokkia edustavia indeksejä. Johdannaisten käyttö muihin tarkoituksiin ja muunlaiset johdannaisten kohde-etuudet olisi kiellettävä. Johdannaisilla olisi ainoastaan täydennettävä rahaston strategiaa, eikä niitä saisi käyttää tärkeimpänä välineenä, jolla rahaston tavoitteet pyritään saavuttamaan. Jos rahamarkkinarahasto sijoittaa omaisuuseriin, jotka ovat muun valuutan kuin rahaston valuutan määräisinä, rahamarkkinarahaston hoitajalta odotetaan, että se suojautuu koko valuuttariskiltä, myös johdannaisten avulla. Rahamarkkinarahastojen olisi saatava sijoittaa johdannaisinstrumentteihin, jos niillä käydään kauppaa direktiivin 2009/65/EY 50 artiklan 1 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitetulla säännellyllä markkinalla tai pörssin ulkopuolella tai rahoitusvälineiden markkinoista 15 päivänä toukokuuta 2014 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 600/2014 tarkoitetuissa organisoiduissa kauppapaikoissa.

(26)  Rahamarkkinarahastot voisivat käyttää takaisinmyyntisopimuksia välineinä, joilla ne sijoittaisivat ylimääräistä käteisvaroja hyvin lyhyeksi ajaksi, jos positio olisi suojattu kokonaan vakuuksilla. Sijoittajien etujen suojaamiseksi on tarpeen varmistaa, että takaisinmyyntisopimusten yhteydessä annetut vakuudet ovat laadukkaita. Rahamarkkinarahastot eivät saisi käyttää muita tehokkaita salkunhoitotekniikoita, kuten arvopapereiden lainaksiantoa tai -ottoa, koska nämä todennäköisesti haittaisivat rahamarkkinarahaston sijoitustavoitteiden saavuttamista.

(27)  Rahamarkkinarahastojen riskinoton rajoittamiseksi on olennaisen tärkeää vähentää vastapuoliriskiä asettamalla rahamarkkinarahastojen sijoitussalkuille selkeät hajauttamisvaatimukset. Sen vuoksi on varmistettava, että takaisinmyyntisopimukset ovat kokonaan vakuudellisia ja että operatiivista riskiä rajoitetaan siten, että yhteen takaisinmyyntisopimuksen vastapuoleen liittyvä vastuu saa olla enintään 20 prosenttia rahamarkkinarahaston varoista. Kaikkiin OTC-johdannaisiin (”over-the-counter derivatives”) olisi sovellettava asetusta (EU) N:o 648/2012(6).

(28)  Vakavaraisuussyistä sekä sen estämiseksi, että rahamarkkinarahasto käyttää huomattavaa vaikutusvaltaa liikkeeseenlaskijan johtamisessa, on tarpeen välttää sitä, että rahamarkkinarahasto keskittyy liikaa saman liikkeeseenlaskijan liikkeeseen laskemiin sijoituskohteisiin.

(29)  Rahamarkkinarahastolla olisi oltava velvollisuus sijoittaa laadukkaisiin hyväksyttäviin omaisuuseriin. Sen vuoksi rahamarkkinarahastolla olisi oltava varovainen luoton arviointimenettely sellaisten rahamarkkinainstrumenttien luottoluokituksen määrittämiseksi, joihin se aikoo sijoittaa. Liiallista luottoluokitusriippuvuutta rajoittavan unionin lainsäädännön mukaisesti on tärkeää, että rahamarkkinarahastot välttävät liiallista riippuvuutta luottoluokituslaitosten antamista luokituksista arvioidessaan hyväksyttävien omaisuuserien laatua. ▌

(29a)  Kun otetaan huomioon IOSCOn ja FSB:n kaltaisten kansainvälisten elinten tekemä työ sekä unionin lainsäädännön kehittyminen, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 462/2013(7) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/14/EU(8), joilla pyritään vähentämään sijoittajien liiallista luottamusta luottoluokituksiin, ei ole asianmukaista kieltää yksiselitteisesti mitään tuotetta, rahamarkkinarahastot mukaan lukien, pyytämästä tai rahoittamasta ulkopuolisen tekemää luottoluokitusta.

(30)  On olennaisen tärkeää, että rahamarkkinarahastojen hoitajat ottavat käyttöön sisäisen arviointimenettelyn, joka perustuu varovaisiin, järjestelmällisiin ja jatkuviin luokitusmenetelmiin, jotta ne eivät käyttäisi rahamarkkinainstrumentin luottoluokituksen arviointiin erilaisia arviointiperusteita ja näin liittäisi samaan instrumenttiin erilaisia riskiominaisuuksia. Arviointiperusteita ovat esimerkiksi instrumentin liikkeeseenlaskijaa koskevat kvantitatiiviset toimenpiteet, kuten taloudelliset tunnusluvut, tasedynamiikka ja kannattavuutta koskevat suuntaviivat, joita arvioidaan ja verrataan saman toimialan vastaavien yritysten ja ryhmien kanssa, sekä rahoitusvälineen liikkeeseenlaskijaa koskevat kvalitatiiviset toimenpiteet, kuten hallinnon tehokkuus ja yritysstrategia, joita analysoidaan sen varmistamiseksi, että liikkeeseenlaskijan kokonaisstrategia ei heikennä sen tulevaa luottoluokitusta. Korkeimman sisäisen arvioinnin olisi perustuttava siihen, että instrumenttien liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuus säilyy jatkuvasti mahdollisimman korkeana.

(31)  Jotta voitaisiin kehittää avoin ja johdonmukainen luotonarviointimenettely, rahastonhoitajan olisi dokumentoitava luotonarvioinnissa käytettävät menettelyt. Näin pyritään varmistamaan, että menettelyissä noudatetaan selkeitä sääntöjä, joiden noudattamista voidaan valvoa, ja että käytetyt menetelmät voidaan pyynnöstä ilmoittaa asianomaisille sidosryhmille sekä kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle.

(32)  Rahamarkkinarahaston sijoitussalkun riskin vähentämiseksi on tärkeä asettaa maturiteettirajoitukset, joissa vahvistetaan suurin sallittu painotettu keskimääräinen maturiteetti (Weighted Average Maturity, WAM) ja suurin sallittu painotettu keskimääräinen elinaika (Weighted Average Life, WAL).

(33)  Painotetulla keskimääräisellä maturiteetilla mitataan rahamarkkinarahaston herkkyyttä rahamarkkinakorkojen muutoksille. Määrittäessään painotettua keskimääräistä maturiteettia rahastonhoitajien olisi otettava huomioon johdannaisinstrumenttien, talletusten ja takaisinmyyntisopimusten vaikutukset ja huomioitava ne rahamarkkinarahaston korkoriskissä. Kun rahamarkkinarahasto toteuttaa swap-transaktion ottaakseen position kiinteäkorkoisessa instrumentissa vaihtuvakorkoisen instrumentin sijasta, tämä olisi otettava huomioon painotetun keskimääräisen maturiteetin määrityksessä.

(34)  Painotettua keskimääräistä elinaikaa käytetään luottoriskin mittaamiseen, koska luottoriski on sitä suurempi mitä myöhemmin pääoma maksetaan takaisin. Painotettua keskimääräistä elinaikaa käytetään myös likviditeettiriskin rajoittamiseen. Toisin kun painotetun keskimääräisen maturiteetin laskennassa, painotettua keskimääräistä elinaikaa laskettaessa korontarkistuspäivien käyttö ei ole vaihtuvakorkoisten arvopapereiden ja strukturoitujen rahoitusinstrumenttien osalta sallittua, vaan on käytettävä rahoitusinstrumentin ilmoitettua lopullista maturiteettia. Painotetun keskimääräisen elinajan laskennassa maturiteettina käytetään lailliseen lunastuspäivään jäljellä olevaa maturiteettia, koska tämä on ainoa ajankohta, jona rahastoyhtiö voi olla varma siitä, että instrumentti maksetaan takaisin. Painotetun keskimääräisen elinajan laskennassa ei voida ottaa huomioon instrumentin ominaisuuksia, kuten mahdollisuutta lunastaa instrumentti tiettyinä ajankohtina eli niin kutsuttuja myyntioptioita.

(35)  Jotta voitaisiin vahvistaa rahamarkkinarahastojen kykyä hoitaa lunastukset ja estää rahamarkkinarahastojen varojen likvidointi huomattavasti alennettuun hintaan, niillä olisi oltava jatkuvasti hallussaan vähimmäismäärä likvidejä varoja, jotka erääntyvät päivän tai viikon kuluessa. Laskettaessa päivän ja viikon kuluessa erääntyvien omaisuuserien osuutta olisi käytettävä laillista lunastuspäivää. Tässä yhteydessä voidaan ottaa huomioon rahastonhoitajan mahdollisuus purkaa sopimus lyhyellä aikavälillä. Jos esimerkiksi takaisinmyyntisopimus voidaan purkaa yhden päivän ennakkoilmoituksella, sitä olisi pidettävä päivän kuluessa erääntyvänä omaisuuseränä. Jos rahastonhoitajalla on mahdollisuus nostaa rahaa talletustililtä yhden päivän ennakkoilmoituksella, näitä rahoja voidaan pitää päivän kuluessa erääntyvänä omaisuuseränä. Valtion liikkeeseen laskemat arvopaperit voidaan lukea päivän kuluessa erääntyviin omaisuuseriin, kun rahamarkkinarahaston hoitaja on määrittänyt valtion arvopaperin luottoluokituksen hyväksi.

(36)  Koska rahamarkkinarahastot voivat investoida maturiteetiltaan erilaisiin omaisuuseriin, sijoittajien olisi voitava erottaa eri rahamarkkinarahastoluokat toisistaan. Sen vuoksi rahamarkkinarahastot olisi luokiteltava joko lyhyiksi rahamarkkinarahastoiksi tai tavanomaisiksi rahamarkkinarahastoiksi. Lyhyiden rahamarkkinarahastojen tavoitteena on tarjota rahamarkkinakorkojen mukaista tuottoa ja varmistaa samalla mahdollisimman hyvä sijoittajansuoja. Lyhyiden rahamarkkinarahastojen duraatioriski ja luottoriski pidetään pieninä painotetun keskimääräisen maturiteetin ja painotetun keskimääräisen elinajan avulla.

(37)  Tavanomaisten rahamarkkinarahastojen tavoitteena on tarjota hieman suurempaa tuottoa kuin rahamarkkinat tarjoavat, minkä vuoksi tällaiset rahastot sijoittavat omaisuuseriin, joilla on pitkä maturiteetti. Jotta tähän luokkaan kuuluvat rahamarkkinarahastot saavuttaisivat tämän tuottotavoitteen, niiden olisi annettava soveltaa sijoitussalkun riskiin väljempiä rajoja, kuten painotettua keskimääräistä maturiteettia ja painotettua keskimääräistä elinaikaa.

(38)  Yhteissijoitusyritysten hoitajat voivat direktiivin 2009/65/EY 84 artiklassa vahvistettujen sääntöjen mukaan keskeyttää väliaikaisesti lunastukset poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa olosuhteet sitä edellyttävät. Vaihtoehtoisina sijoitusrahastoina toimivien rahamarkkinarahastojen hoitajat voivat direktiivin 2011/61/EU 16 artiklan ja komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 231/2013(9) 47 artiklan mukaan käyttää erityisjärjestelyjä puuttuakseen varojensa odottamattomaan epälikvidiyteen.

(39)  Jotta rahamarkkinarahaston riskienhallintaan eivät vaikuttaisi lyhyen aikavälin päätökset, jotka perustuvat rahamarkkinarahaston mahdolliseen luokitukseen, kun rahamarkkinarahaston hoitaja pyytää ulkopuolisen tekemää luottoluokitusta, siihen olisi sovellettava asetusta (EU) N:o 462/2013, jonka mukaisesti se olisi suoritettava. ▌Likviditeetin asianmukaisen hallinnan varmistamiseksi rahamarkkinarahastojen olisi luotava järkevät toimintaperiaatteet ja –menettelyt, jotta ne tuntisivat sijoittajansa. Toimintaperiaatteiden, jotka rahastonhoitajan on otettava käyttöön, olisi siinä määrin helpotettava rahamarkkinarahaston sijoittajapohjan ymmärtämistä, että laajamittaiset lunastukset pystytään ennakoimaan. Jotta rahamarkkinarahasto ei joutuisi äkillisten massiivisten lunastusten kohteeksi, olisi kiinnitettävä erityistä huomiota suuriin sijoittajiin, jotka edustavat huomattavaa osaa rahamarkkinarahaston omaisuuseristä, sekä yksittäisiin sijoittajiin, joiden osuudet ovat suuremmat kuin päivän kuluessa erääntyvät omaisuuserät. Tässä tapauksessa rahamarkkinarahaston olisi kasvatettava päivän kuluessa erääntyvien omaisuuserien osuutta tällaisen sijoittajan osuuden suuruiseksi. Rahastonhoitajan olisi mahdollisuuksien mukaan tarkistettava sijoittajien henkilöllisyys, vaikka niitä edustaisivatkin halllintarekisteröidyt tilit, portaalit tai muut epäsuorat ostajat.

(40)  Rahamarkkinarahastojen olisi tehtävä vähintään neljännesvuosittain stressitestejä osana järkevää riskienhallintaa. Jos stressitestien tulokset viittaavat haavoittuvuuksiin, rahamarkkinarahastojen hoitajien odotetaan toteuttavan toimia, joilla vahvistetaan rahamarkkinarahaston häiriönsietokykyä.

(41)  Rahamarkkinarahastojen omaisuuserien arvo olisi arvostettava ensisijaisesti markkinahintaan, jotta se ilmaisisi niiden tosiasiallista arvoa. Rahastonhoitajalle ei saisi antaa mahdollisuutta käyttää malliin perustuvaa arvostamista, kun varojen arvo voidaan määrittää luotettavasti arvostamalla ne markkinahintaan, sillä malliin perustuva arvostaminen antaa helposti epätarkemman tuloksen. Yleensä oletetaan, että valtion velkasitoumusten, kuntatodistusten sekä keskipitkän ja lyhyen aikavälin velkakirjojen kaltaiset varat voidaan arvostaa luotettavasti markkinahintaan. Rahastonhoitajan olisi tarkistettava yritystodistusten tai sijoitustodistusten arvostamista varten, saadaanko tarkat hinnat jälkimarkkinoilta. Liikkeeseenlaskijan tarjoamaa takaisinostohintaa olisi myös pidettävänä hyvänä estimaattina yritystodistuksen arvosta. ▌Rahastonhoitajan olisi estimoitava arvo esimerkiksi käyttämällä markkinatietoja, kuten vastaavien liikkeeseenlaskujen ja vastaavien liikkeeseenlaskijoiden tuottoja, tai käytettävä kansainvälisesti hyväksyttyä jaksotettuun hankintamenoon perustuvaa arvostusmenetelmää tunnustettujen kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti.

(42)  Kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastojen tavoitteena on säilyttää sijoituksen pääoma ja varmistaa samalla suuri likviditeetti. Kun kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastot jakavat tuottoja sijoittajille, valtaosa niistä käyttää osuus- tai osakekohtaista nettoarvoa (Net Asset Value, NAV), joka voi olla esimerkiksi 1 euro, Yhdysvaltain dollari tai Englannin punta. Muut kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastot kerryttävät tuotoilla rahaston nettoarvoa ja pitävät samalla omaisuuserän perusarvon vakiona.

(43)  Kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastojen erityispiirteiden huomioon ottamiseksi olisi sallittava, että tällaiset rahastot voivat käyttää myös jaksotettuun hankintamenoon perustuvaa menetelmää kiinteän osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon määrittämiseksi. Siitä huolimatta kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahaston olisi sen varmistamiseksi, että kiinteän osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon ja osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon välistä erotusta seurataan jatkuvasti, laskettava omaisuuseriensä arvo myös markkinahintaan perustuvalla tai malliin perustuvalla arvostusmenetelmällä.

(44)  Koska rahamarkkinarahaston olisi julkaistava nettoarvo, joka ilmaisee kaikkia muutoksia sen omaisuuserien arvossa, julkaistava nettoarvo olisi pyöristettävä enintään lähimpään korkopisteeseen tai sen vasta-arvoon. Näin ollen, jos nettoarvo julkaistaan tietyn valuutan määräisenä, esimerkiksi 1 euron suuruisena, nettoarvon muutos olisi huomioitava aina, kun se on vähintään 0,0001 euroa. Vastaavasti, jos nettoarvo on 100 euroa, nettoarvon muutos olisi huomioitava aina, kun se on vähintään 0,01 euroa. Vain, jos on kyse kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastosta, rahamarkkinarahasto voi julkaista kurssin, joka ei noudata täysin sen varojen arvossa tapahtuvia muutoksia. Tässä tapauksessa, jos nettoarvo on 1 euro, se voidaan pyöristää lähimpään senttiin (jokaisen 0,01 euron suuruisen muutoksen osalta).

(44a)  Sijoittajille olisi ilmoitettava selvästi ennen kuin ne sijoittavat rahamarkkinarahastoon, onko kyseinen rahamarkkinarahasto luonteeltaan lyhyt vai tavanomainen. Lisäksi kaikissa markkinointiasiakirjoissa olisi ilmoitettava selvästi, että rahamarkkinarahastoihin tehtäviä sijoituksia ei suojata millään takuilla, jotta sijoittajille ei syntyisi vääränlaisia odotuksia.

(45)  Jotta voidaan vähentää asiakkaiden mahdollisia lunastuksia markkinoiden vakavien stressikausien aikana, kaikilla julkiseen velkaan liittyvillä kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoilla, yksityissijoittajille tarkoitetuilla kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoilla ja alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastoilla olisi oltava käytössä likviditeettimaksuja ja lunastusrajoituksia koskevia määräyksiä sen estämiseksi, että merkittäviä lunastuksia vaaditaan markkinoiden stressikausien aikana, jolloin muut sijoittajat altistuisivat kohtuuttomasti vallitseville markkinaolosuhteille. Likviditeettimaksun olisi vastattava tosiasiallisia kustannuksia, jotka aiheutuvat omaisuuserien rahaksi muuttamisesta asiakkaan lunastuksen johdosta stressikausien markkinaolosuhteissa, eikä se saisi olla sakkoluonteinen maksu, jonka suuruus ylittäisi sen, mikä on tarpeen muille sijoittajille lunastuksesta aiheutuvien tappioiden kuittaamiseksi.

(46)  Julkiseen velkaan liittyvien kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastojen ja yksityissijoittajille tarkoitettujen kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastojen olisi lakattava olemasta kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoja, jos ne eivät kykene täyttämään viikoittaisia vähimmäislikviditeettivaatimuksia 30 päivän kuluessa siitä, kun ne ovat käyttäneet likviditeettimaksuja tai lunastusrajoituksia. Tällaisessa tapauksessa asianomaisen julkiseen velkaan liittyvän tai yksityissijoittajille tarkoitetun kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahaston olisi automaattisesti muunnuttava vaihtuvan nettoarvon rahamarkkinarahastoksi tai se olisi likvidoitava.

(46a)   Alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastoille olisi myönnettävä toimilupa korkeintaan viideksi vuodeksi. Komission olisi tarkasteltava uudelleen alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastojen asianmukaisuutta neljän vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta. Uudelleentarkastelussa olisi tarkasteltava alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastoja koskevien säännösten vaikutusta ja täytäntöönpanoa, tässä asetuksessa tarkoitettujen suojamekanismien toistuvuus mukaan lukien. Lisäksi uudelleentarkastelussa olisi otettava huomioon unionin rahoitusjärjestelmän rahoitusvakauteen kohdistuva riski sekä taloudelle, myös yrityksille, rahamarkkinarahastoalalle ja finanssialalle laajemmin, aiheutuvat kustannukset. Uudelleentarkastelussa olisi myös tarkasteltava mahdollisuutta myöntää alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastoille yli viisi vuotta tai jopa toistaiseksi voimassa oleva toimilupa sekä sitä, edellyttäisikö tämä muutoksia alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastoja koskevaan järjestelmään.

(47)  Ulkopuolinen tuki, joka annetaan rahamarkkinarahastolle ▌likviditeetin tai vakauden säilyttämiseksi tai tällaisten vaikutusten aikaansaamiseksi tosiasiallisesti, lisää leviämisriskiä rahamarkkinarahastoalan ja muun finanssialan välillä. Kolmannet osapuolet, jotka antavat tällaista tukea, antavat sitä oman etunsa vuoksi, koska niillä on taloudellinen intressi rahamarkkinarahastoa hoitavassa rahastoyhtiössä tai koska ne haluavat välttää sen, että niiden maine vahingoittuu, jos niiden nimi yhdistetään rahamarkkinarahaston kaatumiseen. Koska kolmannet osapuolet eivät nimenomaisesti sitoudu antamaan tai takaamaan tukea, epävarmaksi jää, myönnettäisiinkö tukea silloin, kun rahamarkkinarahasto sitä tarvitsee. Tässä tilanteessa järjestäjän tuen harkinnanvaraisuus lisää markkinatoimijoiden keskuudessa epävarmuutta siitä, kuka kantaa rahamarkkinarahaston tappiot, kun niitä syntyy. Tämä epävarmuus todennäköisesti altistaa rahamarkkinarahaston vielä enemmän sijoittajapaoille taloudellisesti epävakaina aikoina, jolloin laajemmat taloudelliset riskit ovat kaikkein ilmeisimpiä ja jolloin herää epäilyjä järjestäjien vakaudesta ja niiden kyvystä antaa tukea niihin sidoksissa oleville rahamarkkinarahastoille. Näistä syistä ulkopuolisen tuen antaminen rahamarkkinarahastoille olisi kiellettävä.

(48)  Sijoittajille olisi ilmoitettava selvästi ennen kuin ne sijoittavat rahamarkkinarahastoon, onko kyseinen rahamarkkinarahasto luonteeltaan lyhyt vai tavanomainen ▌. Lisäksi kaikissa markkinointiasiakirjoissa olisi ilmoitettava selvästi, että rahamarkkinarahastoihin tehtäviä sijoituksia ei suojata millään takuilla, jotta sijoittajille ei syntyisi vääränlaisia odotuksia. ▌

(48a)  Sijoittajille olisi myös ilmoitettava, mistä nämä voivat saada tietoja sijoitussalkusta ja rahamarkkinarahaston likviditeettitasosta.

▌

(50)  Rahamarkkinarahaston toimivaltaisen viranomaisen olisi tarkistettava, kykeneekö rahamarkkinarahasto noudattamaan jatkuvasti tätä asetusta. Toimivaltaisilla viranomaisilla on jo laajat valtuudet direktiivien 2009/65/EY ja 2011/61/EU nojalla, mutta näitä valtuuksia olisi laajennettava entisestään, jotta niitä voitaisiin käyttää myös rahamarkkinarahastoja koskevien uusien yhteisten sääntöjen yhteydessä. Lisäksi yhteissijoitusyritysten tai vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että kaikki yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset, jotka muistuttavat ominaisuuksiltaan rahamarkkinarahastoja ja ovat olemassa tämän asetuksen tullessa voimaan, noudattava tätä asetusta.

(50a)  Komission olisi kolmen vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta analysoitava tämän asetuksen soveltamisesta saatuja kokemuksia ja sen vaikutusta rahamarkkinarahastoihin liittyviin erilaisiin taloudellisiin näkökohtiin. Jäsenvaltioiden liikkeeseen laskemat tai takaamat velkakirjat muodostavat oman sijoitusluokkansa, jolla on erityiset luotto- ja likviditeettiominaisuudet. Lisäksi valtionvelalla on ratkaisevan tärkeä rooli jäsenvaltioiden rahoituksessa. Komission olisi arvioitava jäsenvaltioiden liikkeeseen laskeman tai takaaman valtionvelan markkinoiden kehitystä sekä mahdollisuutta luoda erityinen kehys rahamarkkinarahastoille, jotka keskittävät sijoituspolitiikkansa tämäntyyppiseen velkaan.

(51)  Komission olisi hyväksyttävä sisäistä arviointimenettelyä koskevat delegoidut säädökset Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla.

(52)  Lisäksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010(10) 15 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti tekniset täytäntöönpanostandardit täytäntöönpanosäädöksillä. EAMV:lle olisi annettava tehtäväksi laatia komissiolle toimitettavat teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, jotka koskevat raportointimallia, jonka mukaan rahamarkkinarahastot toimittavat tietonsa toimivaltaisille viranomaisille.

(53)  EAMV:n olisi voitava käyttää kaikkia direktiivien 2009/65/EY ja 2011/61/EU mukaisia valtuuksiaan myös tämän asetuksen yhteydessä. Lisäksi sille annetaan tehtäväksi laatia teknisten sääntely- ja täytäntöönpanostandardien luonnoksia.

(54)  On olennaisen tärkeää, että komissio analysoi kolmen vuoden kuluessa tämän asetuksen voimaantulosta ▌tämän asetuksen soveltamisesta saatuja kokemuksia ja sen vaikutuksia rahamarkkinarahastoihin liittyviin erilaisiin taloudellisiin näkökohtiin. Uudelleentarkastelussa olisi keskityttävä vaikutuksiin, joita tämän asetuksen edellyttämillä muutoksilla on reaalitalouteen ja rahoitusvakauteen.

(55)  Rahamarkkinarahastoja koskevien uusien yhdenmukaisten sääntöjen olisi oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY(11) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001(12) säännösten mukaiset.

(56)  Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli varmistaa, että rahamarkkinarahastoihin sovelletaan yhdenmukaisia vakavaraisuusvaatimuksia koko unionissa, ja ottaa samalla täysimittaisesti huomioon tarve sovittaa rahamarkkinarahastojen turvallisuus ja luotettavuus tasapainoisesti yhteen rahamarkkinoiden tehokkaan toiminnan ja eri markkinatoimijoille koituvien kustannusten kanssa, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(57)  Rahamarkkinarahastoja koskevissa uusissa yhtenäisissä säännöissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita ja niistä erityisesti kuluttajansuojaa, elinkeinovapautta ja henkilötietojen suojaa. Rahamarkkinarahastoja koskevia uusia yhtenäisiä sääntöjä olisi sovellettava kyseisten oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I luku

Yleiset säännökset

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.  Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt rahoitusinstrumenteista, joihin rahamarkkinarahasto voi sijoittaa, ja rahamarkkinarahaston sijoitussalkusta ja arvostamisesta sekä unioniin sijoittautunutta tai unionissa hoidettavaa tai markkinoitavaa rahamarkkinarahastoa koskevat raportointivaatimukset.

Tätä asetusta sovelletaan yhteistä sijoitustoimintaa harjoittaviin yrityksiin,

i.   jotka tarvitsevat direktiivin 2009/65/EY mukaisen luvan toimiakseen yhteissijoitusyrityksinä tai ovat direktiivin 2011/61/EU mukaisia vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja;

ii.   jotka sijoittavat lyhytaikaisiin varoihin;

iii.   ja joiden erillisinä tai kumulatiivisina tavoitteina on tarjota rahamarkkinakorkoja vastaavaa tuottoa tai säilyttää sijoituksen arvo.

2.  Jäsenvaltiot eivät saa asettaa lisävaatimuksia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa kysymyksissä.

1 a artikla

Kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastojen tyypit

Tämän asetuksen voimaantulopäivästä alkaen kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastot voivat toimia unionissa vain

(a)  julkiseen velkaan liittyvänä kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastona;

(b)  yksityissijoittajille tarkoitettuna kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastona; tai

(c)  alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastona.

Kaikkia tämän asetuksen viittauksia kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoihin pidetään viittauksina julkiseen velkaan liittyviin kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoihin, yksityissijoittajille tarkoitettuihin kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoihin ja alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastoihin, ellei toisin mainita.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

(1)  ’lyhytaikaisilla varoilla’ rahoitusvaroja, joiden jäljellä oleva maturiteetti on enintään kaksi vuotta;

(2)  ’rahamarkkinainstrumenteilla’ direktiivin 2009/65/EY 2 artiklan 1 kohdan o alakohdassa tarkoitettuja siirtokelpoisia instrumentteja, joilla käydään yleensä kauppaa rahamarkkinoilla ja joihin kuuluvat muun muassa valtion velkasitoumukset, kuntatodistukset, sijoitustodistukset, yritystodistukset, pankkivekselit tai keskipitkän tai lyhyen aikavälin velkakirjat, sekä direktiivin 2007/16/EY 3 artiklassa tarkoitetut välineet;

(3)  ’siirtokelpoisilla arvopapereilla’ direktiivin 2009/65/EY 2 artiklan 1 kohdan n alakohdassa määriteltyjä siirtokelpoisia arvopapereita;

(4)  ’takaisinostosopimuksella’ sopimusta, jolla osapuoli siirtää arvopapereita tai niihin liittyviä omistusoikeuksia vastapuolelle ja sitoutuu ostamaan ne takaisin sovittuun hintaan määrättynä tai myöhemmin määrättävänä ajankohtana;

(5)  ’takaisinmyyntisopimuksella’ sopimusta, jolla osapuoli vastaanottaa arvopapereita tai omaisuuserään tai arvopaperiin liittyviä omistusoikeuksia vastapuolelta ja sitoutuu myymään ne takaisin sovittuun hintaan määrättynä tai myöhemmin määrättävänä ajankohtana;

(6)  ’arvopapereiden lainaksi antamisella’ ja ’arvopapereiden lainaksi ottamisella’ liiketoimia, joissa laitos tai sen vastapuoli siirtää arvopapereita ja lainanottaja sitoutuu palauttamaan vastaavat arvopaperit myöhempänä ajankohtana tai arvopaperit siirtävän laitoksen pyynnöstä ja joissa on kyse arvopapereiden lainaksi antamisesta sen laitoksen osalta, joka siirtää arvopaperit, ja arvopapereiden lainaksi ottamisesta sen laitoksen osalta, jolle ne siirretään;

(7)  ’arvopaperistamisella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 61 alakohdassa määriteltyä arvopaperistamista;

(7a)  ’laadukkaalla likvidillä omaisuusvakuudellisella arvopaperilla’ hyväksyttyä omaisuusvakuudellista arvopaperia, joka täyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen osalta asetuksen (EU) N:o 575/2013 460 artiklan nojalla annetun komission delegoidun asetuksen N:o .../... 13 artiklassa esitetyt vaatimukset yhtenäisestä määritelmästä hyväksyttäviksi siirtokelpoisiksi varoiksi, joiden likvidiys ja luottoluokka on korkea asetuksen (EU) N:o 575/2013 416 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti;

(8)  ’yritysvelalla’ sellaisen yrityksen liikkeeseen laskemia velkainstrumentteja, joka tosiasiallisesti tuottaa tavaroita tai muita palveluja kuin finanssipalveluja tai käy niillä kauppaa;

(9)  'arvostamisella markkinahintaan' positioiden arvostamista saatavilla oleviin, riippumattomista lähteistä peräisin oleviin päätöshintoihin, mukaan lukien pörssihintoihin, näytöllä julkistettaviin hintoihin tai useiden riippumattomien tunnettujen arvopaperinvälittäjien antamiin hintatarjouksiin;

(10)  'malliin perustuvalla arvostamisella' arvostamista, joka edellyttää vertailuanalyysia, ekstrapolointia tai muuta yhteen tai useampaan markkinatietoon perustuvaa laskentaa;

(11)  ’jaksotettuun hankintamenoon perustuvalla arvostusmenetelmällä’ menetelmää, joka perustuu omaisuuserän hankintamenoon, jonka arvo mukautetaan preemioiden (tai diskonttojen) jaksottamiseen erääntymispäivään saakka;

(12)  ’kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastolla’ rahamarkkinarahastoa, joka pitää osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon muuttumattomana, jossa rahaston tuottoja kerrytetään päivittäin tai jossa ne voidaan maksaa sijoittajalle ja jossa varat arvostetaan yleensä jaksotettuun hankintamenoon perustuvalla menetelmällä tai nettoarvo pyöristetään lähimpään prosenttiyksikköön tai kyseisen valuutan määräiseen vasta-arvoon;

(12a)  ’yksityissijoittajille tarkoitetulla kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastolla’ kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoa, jota voivat merkitä vain hyväntekeväisyysjärjestöt, voittoa tavoittelemattomat järjestöt, viranomaiset ja julkiset säätiöt;

(12b)  ’alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastolla’ rahamarkkinarahastoa, joka täyttää 27 artiklan 1–4 kohdassa asetetut vaatimukset;

(13)  ’lyhyellä rahamarkkinarahastolla’ rahamarkkinarahastoa, joka sijoittaa 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin hyväksyttäviin rahamarkkinainstrumentteihin;

(14)  ’tavanomaisella rahamarkkinarahastolla’ rahamarkkinarahastoa, joka sijoittaa 9 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin hyväksyttäviin rahamarkkinainstrumentteihin;

(15)  ’luottolaitoksella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä luottolaitosta;

(16)  ’rahamarkkinarahaston toimivaltaisella viranomaisella’

(a)  yhteissijoitusyrityksen osalta direktiivin 2009/65/EY 97 artiklan mukaisesti nimettyä yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaista viranomaista;

(b)  unioniin sijoittautuneen vaihtoehtoisen sijoitusrahaston osalta toimivaltaista viranomaista direktiivin 2011/61/EU 4 artiklan 1 kohdan p alakohdassa määritellyssä vaihtoehtoisen sijoitusrahaston kotijäsenvaltiossa;

(c)  unionin ulkopuolelle sijoittautuneen vaihtoehtoisen sijoitusrahaston osalta jotakin seuraavista:

i)  sen jäsenvaltion toimivaltaista viranomaista, jossa unionin ulkopuolelle sijoittautunutta vaihtoehtoista sijoitusrahastoa markkinoidaan unionissa ilman passia;

ii)  unionin ulkopuolelle sijoittautunutta vaihtoehtoista sijoitusrahastoa hoitavan unioniin sijoittautuneen vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitajan toimivaltaista viranomaista, kun unionin ulkopuolelle sijoittautunutta vaihtoehtoista sijoitusrahastoa markkinoidaan unionissa passin nojalla tai sitä ei markkinoida unionissa;

iii)  viitejäsenvaltion toimivaltaista viranomaista, jos unionin ulkopuolelle sijoittautunutta vaihtoehtoista sijoitusrahastoa ei hoida unioniin sijoittautunut vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja ja jos sitä markkinoidaan unionissa passin nojalla;

(17)  ’rahamarkkinarahaston kotijäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jossa rahamarkkinarahasto on saanut toimiluvan;

(18)  ’painotetulla keskimääräisellä maturiteetilla (Weighted Average Maturity, WAM)’ kaikkien rahastossa olevien kohde-etuuksien keskimääräistä maturiteettia, joka ulottuu lailliseen eräpäivään tai, jos kyseinen aika on lyhyempi, seuraavaan koron tarkistukseen rahamarkkinakorkoa vastaavaksi ja jossa otetaan huomioon, kuinka paljon kutakin instrumenttia rahastossa on suhteellisesti;

(19)  ’painotetulla keskimääräisellä elinajalla (Weighted Average Life, WAL)’ keskimääräistä aikaa, joka ulottuu kaikkien rahastossa olevien kohde-etuuksien lailliseen eräpäivään ja jossa otetaan huomioon, kuinka paljon kutakin instrumenttia rahastossa on suhteellisesti;

(20)  ’laillisella eräpäivällä’ päivämäärää, jona arvopaperin pääoma on maksettava kokonaan takaisin ja johon ei liity minkäänlaista optiota;

(21)  ’jäljellä olevalla maturiteetilla’ aikaa lailliseen eräpäivään saakka;

(22)  ’lyhyeksimyynnillä’ rahamarkkinainstrumenttien kattamatonta myyntiä.

(22a)  ’julkiseen velkaan liittyvällä kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastolla’ kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoa, joka investoi 99,5 prosenttia varoistaan julkisen sektorin velkainstrumentteihin ja vuoteen 2020 mennessä vähintään 80 prosenttia varoistaan EU:n julkisen sektorin velkainstrumentteihin; kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastojen olisi kasvatettava vähitellen julkiseen velkaan liittyviä sijoituksiaan;

(22b)  ’ulkopuolisella tuella’ kolmannen osapuolen, rahamarkkinarahaston järjestäjä mukaan lukien, tarjoamaa suoraa tai välillistä tukea, joka on tarkoitettu tai joka johtaisi käytännössä rahamarkkinarahaston likviditeetin takaamiseen tai rahamarkkinarahaston osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon vakauttamiseen ja jota on se, että

(a)  kolmas osapuoli antaa rahamarkkinarahastolle käteisvaroja;

(b)  kolmas osapuoli ostaa rahamarkkinarahaston omaisuuseriä ylihintaan;

(c)  kolmas osapuoli ostaa rahamarkkinarahaston osuuksia tai osakkeita lisätäkseen rahaston likviditeettiä;

(d)  kolmas osapuoli laskee liikkeeseen minkä tahansa eksplisiittisen tai implisiittisen vakuuden, takauksen tai tukikirjeen rahamarkkinarahaston hyväksi;

(e)  kolmas osapuoli toteuttaa muita toimia, joiden suorana tai välillisenä tavoitteena on pitää yllä rahamarkkinarahaston likviditeettiprofiilia tai osuus- tai osakekohtaista nettoarvoa;

(22c)  ’EU:n julkisen sektorin velkainstrumenteilla’ julkisen sektorin velkainstrumentteja, jotka ovat käteistä, jäsenvaltioiden omaisuutta tai takaisinmyyntisopimuksia, joiden vakuutena on Euroopan unionin toimielinten, elinten tai laitosten, muiden muassa Euroopan keskuspankin, Euroopan vakausmekanismin, Euroopan investointipankin, Euroopan investointirahaston ja Euroopan strategisten investointien rahaston, julkinen velka;

(22d)  ’julkisen sektorin velkainstrumenteilla’ käteistä, valtion omaisuutta tai takaisinmyyntisopimuksia, joiden vakuutena on rahamarkkinarahaston hoitajan määrittämän hyväksyttävän julkisyhteisön velka.

3 artikla

Toimiluvan myöntäminen rahamarkkinarahastolle

1.  Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavaa yritystä ei saa perustaa unioniin tai hoitaa tai markkinoida unionissa rahamarkkinarahastona, jollei sille ole myönnetty tämän asetuksen mukaista toimilupaa.

Toimilupa on voimassa kaikissa jäsenvaltioissa.

2.  Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavalle yritykselle, jolla on direktiivin 2009/65/EY mukaan oltava toimilupa voidakseen toimia yhteissijoitusyrityksenä, myönnetään lupa toimia rahamarkkinarahastona direktiivin 2009/65/EY mukaisen toimilupamenettelyn yhteydessä.

3.  Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavalle yritykselle, joka on vaihtoehtoinen sijoitusrahasto, myönnetään lupa toimia rahamarkkinarahastona 4 artiklan mukaisesti.

4.  Yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavalle yritykselle saa myöntää luvan toimia rahamarkkinarahastona ainoastaan, jos rahamarkkinarahaston toimivaltainen viranomainen katsoo, että rahamarkkinarahasto pystyy täyttämään kaikki tämän asetuksen vaatimukset.

5.  Rahamarkkinarahaston on toimiluvan myöntämistä varten toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen seuraavat asiakirjat:

(a)  rahaston säännöt tai perustamisasiakirjat;

(b)  rahaston hoitajan tunnistetiedot;

(c)  säilytysyhteisön tunnistetiedot;

(d)  rahamarkkinarahaston kuvaus tai muut tiedot, jotka ovat sijoittajien saatavilla;

(e)  kuvaus tai muut tiedot järjestelyistä ja menettelyistä, jotka tarvitaan II–VII luvun vaatimusten noudattamiseksi;

(f)  muut tiedot tai asiakirjat, jotka rahamarkkinarahaston toimivaltainen viranomainen vaatii sen varmistamiseksi, että tässä asetuksessa vahvistettuja vaatimuksia noudatetaan.

6.  Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava tämän asetuksen nojalla myönnetyistä tai peruutetuista toimiluvista EAMV:lle neljännesvuosittain.

7.  EAMV pitää julkista keskusrekisteriä, joka sisältää tiedot kustakin tämän asetuksen nojalla toimiluvan saaneesta rahamarkkinarahastosta, sen luokittelusta ja hoitajasta sekä sen toimivaltaisesta viranomaisesta. Rekisteri on asetettava saataville sähköisessä muodossa.

4 artikla

Menettely, jolla vaihtoehtoiselle sijoitusrahastolle myönnetään lupa toimia rahamarkkinarahastona

1.  Vaihtoehtoiselle sijoitusrahastolle myönnetään lupa toimia rahamarkkinarahastona vain, jos sen toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt direktiivin 2011/61/EU nojalla toimiluvan saaneen vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitajan hakemuksen hoitaa vaihtoehtoista sijoitusrahastoa sekä rahaston säännöt ja säilytysyhteisön valinnan.

2.  Jättäessään vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitamista koskevan hakemuksen toimiluvan saaneen vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitajan on toimitettava rahamarkkinarahaston toimivaltaiselle viranomaiselle

(a)  säilytysyhteisön kanssa tehty kirjallinen sopimus;

(b)  tiedot tehtävien siirtämistä koskevista järjestelyistä, jotka liittyvät vaihtoehtoisen sijoitusrahaston salkunhoitoon, riskienhallintaan ja hallintoon;

(c)  tiedot sen vaihtoehtoisen sijoitusrahaston sijoitusstrategioista, riskiprofiilista ja muista ominaisuuksista, jonka hoitamiseen vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja on saanut toimiluvan.

Rahamarkkinarahaston toimivaltainen viranomainen voi pyytää vaihtoehtoisen sijoitusrahaston toimivaltaiselta viranomaiselta selvennyksiä ja tietoja edellisessä alakohdassa tarkoitetuista asiakirjoista tai todistusta siitä, kuuluvatko rahamarkkinarahastot vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitajalle rahaston hoitamista varten myönnetyn toimiluvan piiriin. Vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitajan toimivaltaisen viranomaisen on vastattava rahamarkkinarahaston toimivaltaisen viranomaisen pyyntöön kymmenen työpäivän kuluessa.

3.  Vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitajan on viipymättä ilmoitettava 2 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen mahdollisista myöhemmistä muutoksista rahamarkkinarahaston toimivaltaiselle viranomaiselle.

4.  Rahamarkkinarahaston toimivaltainen viranomainen voi hylätä vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitajan hakemuksen vain, jos

(a)  vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja ei noudata tätä asetusta;

(b)  vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja ei noudata direktiiviä 2011/61/EU;

(c)  vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitajan toimivaltainen viranomainen ei ole antanut sille lupaa hoitaa rahamarkkinarahastoja;

(d)  vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja ei ole toimittanut 2 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja.

Rahamarkkinarahaston toimivaltaisen viranomaisen on ennen hakemuksen hylkäämistä kuultava vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitajan toimivaltaista viranomaista.

5.  Vaihtoehtoisen sijoitusrahaston rahamarkkinarahastona toimimista koskevan luvan myöntämisen ehdoksi ei saa asettaa vaatimusta, että vaihtoehtoista sijoitusrahastoa hoitaa kyseisen sijoitusrahaston kotijäsenvaltiossa toimiluvan saanut vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja tai että vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja harjoittaa toimintaa vaihtoehtoisen sijoitusrahaston kotijäsenvaltiossa tai siirtää toimintoja sinne.

6.  Vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitajalle on ilmoitettava kahden kuukauden kuluessa täydellisen hakemuksen jättämisestä, onko vaihtoehtoisen sijoitusrahaston rahamarkkinarahastona toimimista koskeva lupa myönnetty.

7.  Rahamarkkinarahaston toimivaltainen viranomainen ei saa myöntää toimilupaa, jos vaihtoehtoisella sijoitusrahastolla on oikeudellinen este pitää osuuksiaan tai osakkeitaan kaupan kotijäsenvaltiossaan.

5 artikla

”Rahamarkkinarahasto”-nimityksen käyttö

1.  Yhteissijoitusyritys tai vaihtoehtoinen sijoitusrahasto saa käyttää itsestään tai liikkeeseen laskemiensa osuuksien tai osakkeiden yhteydessä nimitystä ”rahamarkkinarahasto” vain, jos kyseinen yhteissijoitusyritys tai vaihtoehtoinen sijoitusrahasto on saanut tämän asetuksen mukaisen toimiluvan.

Yhteissijoitusyritys tai vaihtoehtoinen sijoitusrahasto saa käyttää rahamarkkinarahastoon viittaavaa nimitystä tai käyttää sellaisia ilmaisuja kuin ”käteisvarat”, ”likvidi”, ”raha”, ”erittäin likvidit varat” ja ”talletuksen kaltainen” tai vastaavia ilmaisuja vain, jos se on saanut tämän asetuksen mukaisen toimiluvan.

2.  ”Rahamarkkinarahasto”-nimityksen, rahamarkkinarahastoon viittaavan nimityksen tai 1 kohdassa mainittujen ilmaisujen käyttö käsittää niiden käytön kaikissa ulkoisissa tai sisäisissä asiakirjoissa, raporteissa, lausunnoissa, mainoksissa, tiedonannoissa, kirjeissä tai muissa aineistoissa, jotka on osoitettu tai tarkoitettu jaettavaksi mahdollisille sijoittajille, osuudenhaltijoille, osakkeenomistajille tai toimivaltaisille viranomaisille kirjallisessa, suullisessa, sähköisessä tai muussa muodossa.

6 artikla

Sovellettavat säännöt

1.  Rahamarkkinarahaston on aina noudatettava tämän asetuksen säännöksiä.

2.  Rahamarkkinarahaston, joka on yhteissijoitusyritys, sekä sen hoitajan on aina noudatettava direktiivin 2009/65/EY vaatimuksia, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

3.  Rahamarkkinarahaston, joka on vaihtoehtoinen sijoitusrahasto, sekä sen hoitajan on aina noudatettava direktiivin 2011/61/EU vaatimuksia, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

4.  Rahamarkkinarahaston hoitajan vastuulla on varmistaa, että tätä asetusta noudatetaan. Kyseinen rahastonhoitaja on vastuussa kaikista tappioista tai vahingoista, jotka johtuvat tämän asetuksen noudattamatta jättämisestä.

5.  Tämä asetus ei estä rahamarkkinarahastoja soveltamasta sijoitusrajoituksia, jotka ovat tiukempia kuin tässä asetuksessa edellytetään.

II luku

Rahamarkkinarahastojen sijoituspolitiikkoja koskevat velvoitteet

I JAKSO

YLEISET SÄÄNNÖT JA HYVÄKSYTTÄVÄT OMAISUUSERÄT

7 artikla

Yleiset periaatteet

1.  Jos rahamarkkinarahasto koostuu useammasta kuin yhdestä alarahastosta, kutakin alarahastoa pidetään erillisenä rahamarkkinarahastona II–VII lukua sovellettaessa.

2.  Yhteissijoitusyrityksenä toimiluvan saaneisiin rahamarkkinarahastoihin ei sovelleta sijoituspolitiikkaa koskevia velvoitteita, jotka vahvistetaan direktiivin 2009/65/EY 49, 50 ja 50 a artiklassa, 51 artiklan 2 kohdassa ja 52–57 artiklassa, jollei tässä asetuksessa nimenomaisesti toisin säädetä.

8 artikla

Hyväksyttävät omaisuuserät

1.  Rahamarkkinarahasto saa sijoittaa ainoastaan yhteen tai useampaan seuraavista rahoitusvarojen luokista ja ainoastaan tässä asetuksessa asetetuin edellytyksin:

(a)  rahamarkkinainstrumentit;

(aa)  rahoitusinstrumentit, joiden liikkeeseenlaskijana tai takaajana ovat yhdessä tai erikseen jäsenvaltioiden keskus-, alue- tai paikallisviranomaiset, jäsenvaltioiden keskuspankit tai Euroopan unionin toimielimet, elimet tai laitokset, muiden muassa Euroopan keskuspankki, taikka Euroopan investointipankki, Euroopan investointirahasto, uusi Euroopan strategisten investointien rahasto, Euroopan vakausmekanismi, Kansainvälinen valuuttarahasto, Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki, Euroopan neuvoston kehityspankki tai Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki;

(b)  luottolaitoksissa olevat talletukset;

(c)  hyväksyttävät johdannaisinstrumentit, joita käytetään yksinomaan suojaustarkoituksessa;

(d)  takaisinmyyntisopimukset tai takaisinostosopimukset, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

i)  vakuutena käytettäviä omaisuuseriä ei myydä, sijoiteta uudelleen tai pantata;

ii)  takaisinostosopimus tehdään vain väliaikaisesti eikä sijoitustarkoituksessa;

iii)  rahamarkkinarahastolla on oikeus irtisanoa sopimus milloin tahansa enintään kahden työpäivän irtisanomisajalla;

iv)   käteisvarat, jotka rahamarkkinarahasto saa takaisinostosopimuksen osana, ovat enintään 10 prosenttia sen omaisuuseristä eikä niitä siirretä, sijoiteta uudelleen tai muuten käytetä uudelleen.

2.  Rahamarkkinarahasto ei saa suorittaa mitään seuraavista toiminnoista:

(a)  sijoittaa muihin kuin 1 kohdassa mainittuihin omaisuuseriin;

(b)  myydä rahamarkkinainstrumentteja lyhyeksi;

(c)  ottaa pörssilistattuihin rahastoihin, osakkeisiin tai hyödykkeisiin suoraan tai epäsuorasti liittyviä vastuita, myöskään johdannaisten, niihin oikeuttavien todistusten, niihin perustuvien indeksien tai muiden sellaisten välineiden tai instrumenttien kautta, joilla se saisi tällaisia vastuita;

(d)  tehdä arvopapereiden lainaksi antamista tai lainaksi ottamista koskevia sopimuksia ▌tai muita sopimuksia, jotka rasittaisivat rahamarkkinarahaston omaisuuseriä;

(e)  ottaa ja antaa lainaksi käteisvaroja;

(ea)  sijoittaa muihin rahamarkkinarahastoihin.

9 artikla

Hyväksyttävät rahamarkkinainstrumentit

1.  Rahamarkkinarahasto voi sijoittaa sellaiseen rahamarkkinainstrumenttiin, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

(a)  se kuuluu johonkin direktiivin 2009/65/EY 50 artiklan 1 kohdan a, b, c tai h alakohdassa tarkoitettuun rahamarkkinainstrumenttien luokkaan;

(b)  sillä on jompikumpi seuraavista vaihtoehtoisista ominaisuuksista:

i)  sen laillinen maturiteetti liikkeeseenlaskuhetkellä on enintään 397 päivää;

ii)  sen jäljellä oleva maturiteetti on enintään 397 päivää; tai

iii)  se hyväksytään 2 artiklan 7 a kohdassa tarkoitetuksi laadukkaaksi likvidiksi omaisuusvakuudelliseksi arvopaperiksi;

(c)  rahamarkkinainstrumentin liikkeeseenlaskijalle on myönnetty jompikumpi kahdesta korkeimmasta sisäisestä luottoluokituksesta tämän asetuksen 18 artiklassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti;

(d)  jos rahamarkkinainstrumentissa on kyse arvopaperistamiseen liittyvästä vastuusta, kyseinen instrumentti täyttää 10 artiklassa säädetyt lisävaatimukset.

2.  Tavanomaisen rahamarkkinarahaston sallitaan sijoittaa myös sellaiseen rahamarkkinainstrumenttiin, jonka tuotto tarkistetaan rahamarkkinakorkoja vastaavaksi 397 päivän välein tai tiheämmin väliajoin ja jonka jäljellä oleva maturiteetti on enintään kaksi vuotta.

3.  Edellä olevaa 1 kohdan c alakohtaa ei sovelleta jäsenvaltion keskusviranomaisen tai keskuspankin, Euroopan keskuspankin, unionin, Euroopan vakausmekanismin tai Euroopan investointipankin liikkeeseen laskemiin tai takaamiin rahamarkkinainstrumentteihin.

10 artikla

Hyväksyttävät arvopaperistamiset

1.  Arvopaperistaminen on hyväksyttävä, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  kohde-etuuteen liittyvä vastuu tai vastuuryhmä muodostuu pelkästään hyväksyttävästä velasta ja on riittävän hajautettu;

(b)  kohde-etuutena olevalla hyväksyttävällä velalla on hyvä luottoluokitus ja likviditeetti;

(c)  kohde-etuutena olevan hyväksyttävän velan laillinen maturiteetti liikkeeseenlaskuhetkellä on enintään 397 päivää tai sen jäljellä oleva maturiteetti on enintään 397 päivää.

1a.  Edellä 2 artiklan 7 a kohdassa tarkoitettuja laadukkaita likvidejä omaisuusvakuudellisia arvopapereita pidetään hyväksyttävinä arvopaperistamisina.

1b.  Lyhytaikaisia omaisuusvakuudellisia rahamarkkinavelkakirjoja pidetään hyväksyttävinä arvopaperistamisina edellyttäen, että ne ovat asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisesti likvidejä ja että kohde-etuutena olevalla velalla on hyvä luottoluokitus.

2.   Komissio hyväksyy 44 artiklan mukaisesti [kuuden kuukauden kuluessa tämän asetuksen julkaisemisesta] delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään perusteet yksinkertaisen, avoimen ja standardoidun arvopaperistamisen määrittämiseksi kunkin seuraavan näkökohdan osalta:

(a)  edellytykset ja olosuhteet, joiden vallitessa kohde-etuuteen liittyvän vastuun tai vastuuryhmän katsotaan muodostuvan pelkästään hyväksyttävästä velasta, ja se, katsotaanko se riittävän hajautetuksi;

(b)  edellytykset ja numeeriset kynnysarvot, jotka määräävät sen, milloin kohde-etuutena olevalla velalla on hyvä luottoluokitus ja likviditeetti;

(ba)  arvopaperistamisen ja sen kohde-etuuksien avoimuusvaatimukset.

Komissio varmistaa yhteydessä yhdenmukaisuuden asetuksen (EU) N:o 575/2013 460 artiklan ja vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY 135 artiklan 2 kohdan nojalla hyväksyttyjen delegoitujen säädösten kanssa ja ottaa huomioon niiden arvopaperistamisten erityispiirteet, joiden maturiteetti liikkeeseenlaskuhetkellä on alle 397 päivää.

Lisäksi komissio hyväksyy [kuuden kuukauden kuluessa tämän asetuksen julkaisemisesta] delegoituja säädöksiä, joissa täsmennetään perusteet korkean luottoluokan velan ja likvidien lyhytaikaisten omaisuusvakuudellisten rahamarkkinavelkakirjojen määrittämiseksi 1a kohdan osalta. Tässä yhteydessä komissio varmistaa johdonmukaisuuden Euroopan pankkiviranomaisen asiaan liittyvän työn kanssa ja tukee sitä.

11 artikla

Hyväksyttävät luottolaitoksissa olevat talletukset

Rahamarkkinarahasto saa sijoittaa luottolaitoksessa olevaan talletukseen, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  talletus maksetaan vaadittaessa tai se voidaan nostaa milloin tahansa;

(b)  talletuksen maturiteetti on enintään 12 kuukautta;

(c)  luottolaitoksen sääntömääräinen kotipaikka on jäsenvaltiossa tai, jos sen sääntömääräinen kotipaikka on kolmannessa maassa, siihen sovelletaan toiminnan vakautta koskevia sääntöjä, joita pidetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 107 artiklan 4 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti unionin lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia vastaavina.

12 artikla

Hyväksyttävät johdannaisinstrumentit

Rahamarkkinarahasto saa sijoittaa johdannaisinstrumenttiin, jos sillä käydään kauppaa direktiivin 2009/65/EY 50 artiklan 1 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitetulla säännellyllä markkinapaikalla tai jos siihen sovelletaan asetuksessa N:o 648/2012 tarkoitettua määritysvelvollisuutta, edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät ▌:

(a)  johdannaisinstrumentin kohde-etuus koostuu koroista, valuuttakursseista, valuutoista tai indekseistä, jotka edustavat jotakin näistä luokista;

(b)  johdannaisinstrumentilla pyritään ainoastaan suojautumaan duraatio- ja valuuttariskeiltä, jotka liittyvät rahamarkkinarahaston muihin sijoituksiin;

(c)  johdannaisinstrumenttien vastapuolet ovat toiminnan vakautta koskevan sääntelyn ja valvonnan alaisia laitoksia, jotka kuuluvat rahamarkkinarahaston kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiin luokkiin;

(d)  johdannaisten arvo määritetään luotettavasti ja todennettavasti päivittäin, ja ne voidaan rahamarkkinarahaston aloitteesta milloin tahansa myydä, muuttaa rahaksi tai kattaa vastakkaisella toimella niiden käypään arvoon.

13 artikla

Hyväksyttävät takaisinmyyntisopimukset

1.  Rahamarkkinarahasto saa tehdä takaisinmyyntisopimuksen, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  rahamarkkinarahastolla on oikeus irtisanoa sopimus milloin tahansa enintään kahden työpäivän irtisanomisajalla;

(b)  takaisinmyyntisopimuksen osana saatujen omaisuuserien markkina-arvo on aina vähintään yhtä suuri kuin jaettujen käteisvarojen arvo.

2.  Rahamarkkinarahaston takaisinmyyntisopimuksen osana saamien omaisuuserien on oltava 9 artiklan säännösten mukaisia rahamarkkinainstrumentteja.

3.  Rahamarkkinarahasto ei saa ottaa vastaan 10 artiklassa tarkoitettuja arvopaperistamisia takaisinmyyntisopimuksen osana. ▌

4.  Rahamarkkinarahaston takaisinmyyntisopimuksen osana saamat omaisuuserät on otettava huomioon laskettaessa tässä asetuksessa vahvistettuja hajautus- ja keskittymärajoja. Näitä omaisuuseriä ei saa myydä, sijoittaa uudelleen, pantata tai siirtää muulla tavoin toiselle.

5.  Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, rahamarkkinarahasto saa ottaa vastaan takaisinmyyntisopimuksen osana likvidejä siirtokelpoisia arvopapereita tai muita kuin 9 artiklan säännösten mukaisia rahamarkkinainstrumentteja, jos kyseiset omaisuuserät täyttävät jommankumman seuraavista edellytyksistä:

(a)  niillä on hyvä luottoluokitus ja niiden liikkeeseenlaskijana tai takaajana on jäsenvaltion keskusviranomainen tai keskuspankki, Euroopan keskuspankki, unioni, Euroopan vakausmekanismi tai Euroopan investointipankki;

(b)  niiden liikkeeseenlaskijana tai takaajana on kolmannen maan keskusviranomainen tai keskuspankki, jolloin edellytetään, että omaisuuserän liikkeeseen laskeva kolmannen maan liikkeeseenlaskija on läpäissyt sisäisen arvioinnin tämän asetuksen 16–19 artiklassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

Ensimmäisen alakohdan mukaisesti takaisinmyyntisopimuksen osana saaduista omaisuuseristä on ilmoitettava rahamarkkinarahaston sijoittajille.

Ensimmäisen alakohdan mukaisesti takaisinmyyntisopimuksen osana saatuihin omaisuuseriin sovelletaan 14 artiklan 6 kohdassa vahvistettuja sääntöjä.

5a.  Rahamarkkinarahasto voi ottaa luottoa tai tehdä takaisinostosopimuksia, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  takaisinostosopimus tehdään vain väliaikaisesti enintään seitsemän työpäivän ajaksi eikä sijoitustarkoituksessa;

(b)  takaisinostosopimusten arvo on enintään 10 prosenttia asianomaisen rahamarkkinarahaston omaisuuseristä eikä sitä sijoiteta hyväksyttäviin omaisuuseriin;

(c)  rahamarkkinarahastolla on oikeus irtisanoa sopimus milloin tahansa enintään kahden työpäivän irtisanomisajalla;

(d)  saatu käteisvakuus on

–  sijoitettava talletukseen yhteisöissä, joista säädetään yhteissijoitusyrityksiä koskevan direktiivin 50 artiklan f alakohdassa;

–  sijoitettava laadukkaisiin valtion joukkovelkakirjoihin;

–  käytettävä takaisinmyyntitransaktioihin edellyttäen, että transaktiot tehdään vakavaraisuusvalvonnan piiriin kuuluvien luottolaitosten kanssa ja että yhteissijoitusyritys voi milloin tahansa periä takaisin koko käteismäärän ja kertyneen koron;

–  sijoitettava lyhyisiin rahamarkkinarahastoihin niin kuin eurooppalaisten rahamarkkinarahastojen yhteistä määritelmää koskevissa suuntaviivoissa määritellään.

Uudelleensijoitettu käteisvakuus on hajautettava muihin kuin käteisvakuuksiin sovellettavien hajauttamisvaatimusten mukaisesti. Tarjousesitteessä sijoittajille on kerrottava selvästi yhteissijoitusyrityksen vakuuskäytännöistä ja käteisvakuuden tapauksessa myös uudelleensijoittamiskäytännöistä ja niistä aiheutuvista riskeistä.

▌

II JAKSO

SIJOITUSPOLITIIKKAA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

14 artikla

Hajautus

1.  Rahamarkkinarahasto saa sijoittaa enintään 5 prosenttia varoistaan seuraaviin kohteisiin:

(a)  saman liikkeeseenlaskijan rahamarkkinainstrumentit;

(b)  samassa luottolaitoksessa olevat talletukset.

2.  Arvopaperistamisiin liittyvien vastuiden yhteismäärä saa olla enintään 10 prosenttia rahamarkkinarahaston omaisuuseristä.

3.  Johdannaistransaktioista johtuva samaan rahamarkkinarahaston vastapuoleen liittyvä kokonaisriski saa olla enintään 5 prosenttia rahamarkkinarahaston varoista.

4.  Samalle rahamarkkinarahaston vastapuolelle takaisinmyyntisopimuksissa toimitettujen käteisvarojen kokonaismäärä saa olla enintään 10 prosenttia rahamarkkinarahaston varoista.

5.  Julkiseen velkaan liittyvä rahamarkkinarahasto ja tavanomainen rahamarkkinarahasto eivät kumpikaan saa 1 ja 3 kohdassa asetetuista yksittäisistä rajoista huolimatta yhdistää mitään seuraavista, jos niiden yhdistäminen johtaisi siihen, että yli 8 prosenttia rahamarkkinarahaston varoista sijoitettaisiin yhteen ainoaan yhteisöön:

(a)  sijoitukset kyseisen yhteisön liikkeeseen laskemiin rahamarkkinainstrumentteihin;

(b)  kyseiseen yhteisöön tehdyt talletukset;

(c)  johdannaisinstrumentit, jotka altistavat kyseiseen yhteisöön liittyvälle vastapuoliriskille.

6.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi antaa rahamarkkinarahastolle luvan sijoittaa riskin hajauttamisen periaatetta noudattaen määrän, joka vastaa jopa 100:aa prosenttia sen varoista, erilaisiin rahamarkkinainstrumentteihin, joiden liikkeeseenlaskijana tai takaajana on jäsenvaltion keskus-, alue- tai paikallisviranomainen tai keskuspankki, Euroopan keskuspankki, Euroopan unioni, Euroopan vakausmekanismi, Euroopan investointipankki, kolmannen maan keskusviranomainen tai keskuspankki tai kansainvälinen julkisyhteisö, johon yksi tai useampi jäsenvaltio kuuluu.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan, jos kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:

(a)  rahamarkkinarahastolla on rahamarkkinainstrumentteja ainakin kuudesta asianomaisen liikkeeseenlaskijan liikkeeseenlaskusta;

(b)  rahamarkkinarahasto rajoittaa sijoittamisen saman liikkeeseenlaskijan rahamarkkinainstrumentteihin enintään 30 prosenttiin varoistaan;

(c)  rahamarkkinarahasto nimenomaisesti mainitsee säännöissään tai perustamisasiakirjoissaan aikovansa sijoittaa yli 5 prosenttia varoistaan rahamarkkinainstrumentteihin, joiden liikkeeseenlaskijana tai takaajana on jäsenvaltion keskus-, alue- tai paikallisviranomainen tai keskuspankki, Euroopan keskuspankki, unioni, Euroopan vakausmekanismi, Euroopan investointipankki, Euroopan investointirahasto, Euroopan strategisten investointien rahasto, kolmannen maan keskusviranomainen tai keskuspankki, Kansainvälinen valuuttarahasto, Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki, Kansainvälinen järjestelypankki, Euroopan neuvoston kehityspankki, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki tai mikä tahansa muu kansainvälinen järjestö, johon yksi tai useampi jäsenvaltio kuuluu, sekä mainitsee kyseisen tahon;

(d)  rahamarkkinarahasto sisällyttää tarjousesitteeseensä ja markkinointiaineistoonsa selkeästi erottuvan maininnan tämän poikkeuksen käytöstä ja ilmoittaa aikovansa sijoittaa yli 5 prosenttia varoistaan rahamarkkinainstrumentteihin, joiden liikkeeseenlaskijana tai takaajana on jäsenvaltion keskus-, alue- tai paikallisviranomainen tai keskuspankki, Euroopan keskuspankki, unioni, Euroopan vakausmekanismi, Euroopan investointipankki, Euroopan investointirahasto, Euroopan strategisten investointien rahasto, kolmannen maan keskusviranomainen tai keskuspankki, Kansainvälinen valuuttarahasto, Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki, Kansainvälinen järjestelypankki tai mikä tahansa muu kansainvälinen järjestö, johon yksi tai useampi jäsenvaltio kuuluu, sekä mainitsee kyseisen tahon.

7.  Yrityksiä, jotka direktiivin 83/349/ETY(13) mukaisesti määritellyn konsolidoidun tilinpäätöksen laatimiseksi tai tunnustettujen kansainvälisten kirjanpitosääntöjen mukaisesti luetaan samaan konserniin, pidetään 1–5 kohdassa tarkoitettuja rajoja laskettaessa yhtenä yhteisönä.

15 artikla

Keskittyminen

1.  Rahamarkkinarahastolla saa olla hallussaan enintään 5 prosenttia yhden yhteisön liikkeeseen laskemista rahamarkkinainstrumenteista.

2.  Edellä 1 kohdassa vahvistettua rajaa ei sovelleta sellaisten rahamarkkinainstrumentteihin hallussapitoon, joiden liikkeeseenlaskijana tai takaajana on jäsenvaltion keskus-, alue- tai paikallisviranomainen tai keskuspankki, Euroopan keskuspankki, unioni, Euroopan vakausmekanismi, Euroopan investointipankki, kolmannen maan keskusviranomainen tai keskuspankki tai kansainvälinen julkisyhteisö, johon yksi tai useampi jäsenvaltio kuuluu.

III JAKSO

RAHAMARKKINAINSTRUMENTTIEN LUOTTOLUOKITUS

16 artikla

Sisäinen arviointimenettely

1.  Rahamarkkinarahaston hoitajan on luotava rahamarkkinainstrumenttien luottoluokitusta varten varovainen ▌sisäinen arviointimenettely, pantava se täytäntöön ja sovellettava sitä ▌ottaen huomioon instrumentin liikkeeseenlaskija sekä itse instrumentin ominaisuudet.

1a.  Rahamarkkinarahaston hoitajan on varmistettava, että tiedot, joita käytetään sisäistä arviointimenettelyä sovellettaessa, ovat riittävän laadukkaita ja ajantasaisia ja että ne ovat peräisin luotettavista lähteistä.

2.  Sisäisen arviointimenettelyn on perustuttava ▌varovaisiin, ▌järjestelmällisiin ja jatkuviin luokitusmenetelmiin. Rahamarkkinarahaston hoitajan on validoitava käytettävät menetelmät aiempia ajanjaksoja koskevien tietojen ja empiirisen aineiston perusteella, toteumatestaus mukaan luettuna.

3.  Sisäisen arviointimenettelyn on noudatettava seuraavia yleisiä periaatteita:

(a)  sen on luotava toimiva prosessi, jolla hankitaan olennaiset tiedot liikkeeseenlaskijan ominaisuuksia ja saatetaan ne ajan tasalle;

(b)  rahamarkkinarahaston hoitajan on vahvistettava asianmukaiset toimenpiteet ja pantava ne täytäntöön sen varmistamiseksi, että luotonarviointi pohjautuu ▌käytettävissä olevien olennaisten tietojen perusteellisen analysointiin ja että siinä otetaan huomioon kaikki merkitykselliset tekijät, jotka vaikuttavat liikkeeseenlaskijan luottokelpoisuuteen;

(c)  rahamarkkinarahaston hoitajan on seurattava jatkuvasti sisäistä arviointimenettelyään ja tarkasteltava kaikkia luotonarviointeja uudelleen kuuden kuukauden välein. Rahamarkkinarahaston hoitajan on tarkasteltava sisäistä arviointiaan uudelleen joka kerta, kun tapahtuu olennainen muutos, joka voi vaikuttaa sen liikkeeseenlaskijasta antamaan luotonarviointiin;

(d)  kun rahamarkkinarahaston hoitaja soveltaa sisäistä arviointimenettelyä, siihen sovelletaan ja sen on noudatettava asetusta (EU) N:o 462/2013;

(e)  rahamarkkinarahaston hoitajan on tarkasteltava luotonarviointimenetelmiä uudelleen vähintään kuuden kuukauden välein, jotta voidaan varmistaa niiden asianmukaisuus suhteessa nykyiseen sijoitussalkkuun ja ulkoisiin olosuhteisiin, ja tarkastelun tulos on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille;

(f)  kun sisäisissä arviointimenettelyissä käytettyjä menettelyjä, malleja tai keskeisiä luokitusoletuksia muutetaan, rahamarkkinarahaston hoitajan on mahdollisimman pian ▌tarkasteltava kaikkia sisäisiä luotonarviointeja uudelleen;

(g)  sisäisiä luotonarviointeja ja rahamarkkinarahaston hoitajan suorittamia säännöllisiä uudelleentarkasteluja eivät saa suorittaa sellaiset henkilöt, jotka hoitavat rahamarkkinarahaston sijoitussalkkua tai vastaavat sen hoidosta.

17 artikla

Sisäinen luotonarviointimenettely

1.  Jokaiselle sellaisen rahamarkkinainstrumentin liikkeeseenlaskijalle, johon rahamarkkinarahasto aikoo sijoittaa, on annettava luotonarviointi sisäisen arviointimenettelyn mukaisesti luodun luotonarviointimenettelyn perusteella.

2.  Luotonarviointimenettelyn rakenteen on noudatettava seuraavia yleisiä periaatteita:

(a)  menettelyssä on pyrittävä määrittämään liikkeeseenlaskijan luottoriskin suuruus ottaen huomioon maksukyvyttömyyden suhteellinen riski;

(b)  menettelyssä on tarkasteltava liikkeeseenlaskijan luottoriskiä ja dokumentoitava perusteet, joilla luottoriskin suuruus määritetään;

(c)  menettelyssä on otettava huomioon rahamarkkinainstrumenttien lyhytaikaisuus.

3.  Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa luotonarvioinnissa on käytettävä perusteita, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

(a)  niihin on kuuluttava ainakin instrumentin liikkeeseenlaskijaa koskevat määrälliset ja laadulliset indikaattorit sekä makrotalouden ja finanssimarkkinoiden tilanne;

(b)  niissä on ilmoitettava yhteiset numeeriset ja laadulliset viitearvot, joilla määrällistä ja laadullista indikaattoreita arvioidaan;

(c)  niissä on otettava huomioon, minkätyyppisestä liikkeeseenlaskijasta on kyse. Ainakin seuraavantyyppiset liikkeeseenlaskijat on erotettava toisistaan: valtion viranomaiset, alue- tai paikallisviranomaiset, finanssilaitokset ja finanssialan ulkopuoliset yritykset;

(d)  jos on kyse arvopaperistamisiin liittyvästä vastuusta, niissä on otettava huomioon liikkeeseenlaskijan luottoriski, arvopaperistamisen rakenne ja kohde-etuuden luottoriski.

18 artikla

Dokumentointi

1.  Rahamarkkinarahaston hoitajan on dokumentoitava rahaston sisäinen arviointimenettely ja sisäinen luokitusjärjestelmä. Dokumentointiin on sisällyttävä

(a)  rahaston sisäisten arviointimenettelyjen ja sisäisten luokitusjärjestelmien suunnittelu ja operatiiviset yksityiskohdat, jotka on dokumentoiva siten, että toimivaltaiset viranomaiset ymmärtävät, miten luokitukset annetaan, ja voivat arvioida yksittäisen luokituksen asianmukaisuutta;

(b)  syyt, joiden vuoksi rahaston hoitaja on valinnut luokitusperusteet, ja tätä valintaa tukeva analyysi sekä valinnan uudelleentarkastelujen aikaväli. Analyysissä on käsiteltävä muun muassa luokitusperusteiden valinnassa käytettyjä parametreja ja mallia sekä kyseisen mallin rajoituksia;

(c)  kaikki sisäisessä arviointimenettelyssä tapahtuneet merkittävät muutokset, mukaan luettuna muutokset käynnistäneiden tekijöiden yksilöinti;

(d)  sisäisen arviointimenettelyn, myös luokitusprosessin ja sisäisen valvontarakenteen, organisointi;

(e)  täydelliset tiedot liikkeeseenlaskijoita ja hyväksyttyjä takaajia koskevista sisäisistä luokituksista;

(f)  sisäisten luokitusten antamispäivät;

(g)  keskeiset tiedot ja menetelmät, joiden avulla sisäinen luokitus on johdettu, mukaan luettuina keskeiset luokitusoletukset;

(h)  sisäisen luokituksen antamisesta vastaava henkilö tai vastaavat henkilöt.

2.  Sisäinen arviointimenettely on kuvattava yksityiskohtaisesti rahamarkkinarahaston säännöissä tai perustamisasiakirjoissa, ja kaikki 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat on annettava rahamarkkinarahaston toimivaltaisten viranomaisten ja rahamarkkinarahaston hoitajan toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä saataville.

19 artikla

Delegoidut säädökset

Siirretään komissiolle valta antaa 44 artiklan mukaisesti delegoidut säädökset, joissa määritetään seuraavat seikat:

(a)  edellytykset, joilla luokitusmenetelmien katsotaan olevan 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti varovaisia, ▌järjestelmällisiä ja jatkuvia, sekä mainitussa kohdassa tarkoitettua validointia koskevat edellytykset;

(b)  kunkin luokan määritelmät, jotka koskevat 17 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua liikkeeseenlaskijan luottoriskin määrittämistä, sekä perusteet, joilla 17 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu luottoriskin suuruus määritetään;

(c)  tarkat viitearvot kutakin laadullista indikaattoria varten ja numeeriset viitearvot kutakin määrällistä indikaattoria varten. Nämä indikaattoreita koskevat viitearvot on määritettävä kutakin luottoluokkaa varten ottaen huomioon 17 artiklan 3 kohdassa mainitut perusteet;

(d)  16 artiklan 3 kohdan c alakohdassa mainitun olennaisen muutoksen merkitys.

20 artikla

Luoton laadun arvioinnin hallinnointi

1.  Sisäiset arviointimenettelyt on hyväksytettävä rahamarkkinarahaston toimivalla johdolla, ylimmällä hallintoelimellä ja, jos sellainen on olemassa, rahamarkkinarahaston hoitajan valvontatoiminnolla.

Näiden tahojen on ymmärrettävä hyvin rahaston hoitajan sisäisiä arviointimenettelyjä, sisäisiä luokitusjärjestelmiä ja luokitusmenetelmiä ja tunnettava tarkasti niihin liittyvät raportit.

2.  Sisäiseen luottoluokitukseen perustuva analyysi rahamarkkinarahaston luottoriskiprofiilista muodostaa keskeisen osan raportoinnista näille tahoille. Raporteista on käytävä ilmi ainakin luottoluokkien riskiprofiilit, siirtymät luokkien välillä, luottoluokkien keskeisten riskiparametrien estimaatit sekä toteutuneiden maksukyvyttömyysasteiden vertailu. Raportoinnin tiheys riippuu siitä, minkä tyyppisiä ja kuinka merkittäviä tiedot ovat, ja raportointi on tehtävä vähintään kerran vuodessa.

3.  Toimivan johdon on varmistettava jatkuvasti, että sisäinen arviointimenettely toimii asianmukaisesti.

Toimivalle johdolle on tiedotettava säännöllisesti sisäisen arviointiprosessin toimivuudesta, aloista, joilla on havaittu puutteita, sekä niiden ponnistelujen ja toimien edistymisestä, joilla aiemmin havaittuja puutteita on pyritty korjaamaan.

III luku

Rahamarkkinarahastojen riskienhallintaa koskevat velvoitteet

21 artikla

Lyhyiden rahamarkkinarahastojen sijoitussalkkuja koskevat säännöt

Lyhyen rahamarkkinarahaston on aina noudatettava kaikkia seuraavia vaatimuksia:

(a)  sen sijoitussalkun painotettu keskimääräinen maturiteetti (WAM) on enintään 60 päivää;

(b)  sen sijoitussalkun painotettu keskimääräinen elinaika (WAL) on enintään 120 päivää;

(c)  vähintään 10 prosenttia sen varoista muodostuu päivän kuluessa erääntyvistä omaisuuseristä. Lyhyt rahamarkkinarahasto ei saa hankkia muita omaisuuseriä kuin päivän kuluessa erääntyviä omaisuuseriä, jos niiden hankinta johtaisi siihen, että päivän kuluessa erääntyvien omaisuuserien osuus lyhyen rahamarkkinarahaston sijoitussalkusta olisi alle 10 prosenttia;

(d)  vähintään 20 prosenttia sen varoista muodostuu viikon kuluessa erääntyvistä omaisuuseristä. Lyhyt rahamarkkinarahasto ei saa hankkia muita omaisuuseriä kuin viikon kuluessa erääntyviä omaisuuseriä, jos niiden hankinta johtaisi siihen, että viikon kuluessa erääntyvien omaisuuserien osuus lyhyen rahamarkkinarahaston sijoitussalkusta olisi alle 20 prosenttia. Tässä laskennassa rahamarkkinainstrumentit voidaan sisällyttää viikon kuluessa erääntyviin omaisuuseriin 5 prosentin rajaan asti edellyttäen, että ne voidaan myydä selvitettäviksi seuraavien viiden työpäivän aikana.

(da)  Edellä c ja d alakohdassa tarkoitettuja päivä- ja viikkokohtaisia likviditeettivaatimuksia korotetaan vastaavasti

–  5 prosentilla rahamarkkinarahaston varoista, jotka on arvostettu jaksotettuun hankintamenoon perustuvalla menetelmällä;

–  10 prosentilla rahamarkkinarahaston varoista, jotka on arvostettu jaksotettuun hankintamenoon perustuvalla menetelmällä.

22 artikla

Tavanomaisten rahamarkkinarahastojen sijoitussalkkuja koskevat säännöt

1.  Tavanomaisen rahamarkkinarahaston on ▌noudatettava kaikkia seuraavia sijoitussalkkua koskevia vaatimuksia:

(a)  sen sijoitussalkun painotetun keskimääräisen maturiteetin on aina oltava enintään 6 kuukautta;

(b)  sen sijoitussalkun painotetun keskimääräisen elinajan on aina oltava enintään 12 kuukautta;

(c)  vähintään 10 prosenttia sen varoista muodostuu päivän kuluessa erääntyvistä omaisuuseristä. Tavanomainen rahamarkkinarahasto ei saa hankkia muita omaisuuseriä kuin päivän kuluessa erääntyviä omaisuuseriä, jos omaisuuserien hankinta johtaisi siihen, että tavanomainen rahamarkkinarahasto sijoittaisi alle 10 prosenttia sijoitussalkustaan päivän kuluessa erääntyviin omaisuuseriin;

(d)  vähintään 20 prosenttia sen varoista muodostuu viikon kuluessa erääntyvistä omaisuuseristä. Tavanomainen rahamarkkinarahasto ei saa hankkia muita omaisuuseriä kuin viikon kuluessa erääntyviä omaisuuseriä, jos omaisuuserien hankinta johtaisi siihen, että tavanomainen rahamarkkinarahasto sijoittaisi alle 20 prosenttia sijoitussalkustaan viikon kuluessa erääntyviin omaisuuseriin. Tässä laskennassa rahamarkkinainstrumentit voidaan sisällyttää viikon kuluessa erääntyviin omaisuuseriin 5 prosentin rajaan asti edellyttäen, että ne voidaan myydä selvitettäviksi seuraavien viiden työpäivän aikana.

(da)  Edellä c ja d alakohdassa tarkoitettuja päivä- ja viikkokohtaisia likviditeettivaatimuksia korotetaan vastaavasti

–  5 prosentilla rahamarkkinarahaston varoista, jotka on arvostettu jaksotettuun hankintamenoon perustuvalla menetelmällä;

–  10 prosentilla rahamarkkinarahaston varoista, jotka on arvostettu jaksotettuun hankintamenoon perustuvalla menetelmällä.

2.  Tavanomainen rahamarkkinarahasto saa sijoittaa enintään 10 prosenttia varoistaan yhden ainoan yhteisön liikkeeseen laskemiin rahamarkkinainstrumentteihin.

3.  Tavanomainen rahamarkkinarahasto voi 2 kohdassa asetetuista yksittäisistä rajoista huolimatta ja poikkeuksellisesti yhdistää seuraavia omaisuuseriä, kun niiden yhdistäminen johtaisi siihen, että enintään 15 prosenttia kyseisen rahamarkkinarahaston varoista sijoitetaan yhteen ainoaan yhteisöön:

(a)  sijoitukset kyseisen yhteisön liikkeeseen laskemiin rahamarkkinainstrumentteihin;

(b)  kyseiseen yhteisöön tehdyt talletukset;

(c)  johdannaisinstrumentit, jotka altistavat kyseiseen yhteisöön liittyvälle vastapuoliriskille.

4.  Kaikista sijoitussalkun omaisuuseristä, jotka tavanomainen rahamarkkinarahasto sijoittaa 2 ja 5 kohdan mukaisesti, on ilmoitettava kyseisen rahamarkkinarahaston sijoittajille.

5.  Tavanomainen rahamarkkinarahasto ei saa olla muodoltaan kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahasto.

23 artikla

Rahamarkkinarahastojen luottoluokitukset

Kun rahamarkkinarahasto pyytää ulkopuolisen tekemää luottoluokitusta, siihen sovelletaan ja sen on noudatettava asetusta (EU) N:o 462/2013.

24 artikla

Selonottovelvollisuus

1.  Rahamarkkinarahaston hoitajan on otettava käyttöön, pantava täytäntöön ja sovellettava menettelyjä sekä noudatettava kaikkea asianmukaista huolellisuutta määrittääkseen rahamarkkinarahaston sijoittajien lukumäärän, tarpeet, käyttäytymisen ja omistukset, jotta rahamarkkinarahaston hoitaja voisi ennakoida oikein useiden sijoittajien samanaikaisten lunastustoimeksiantojen vaikutuksen ottaen huomioon ainakin sijoittajatyypin, yksittäisen sijoittajan rahastossa omistamien osakkeiden määrän sekä sisään- ja ulosvirtausten kehityksen. Tätä varten rahamarkkinarahaston hoitajan on otettava huomioon ainakin seuraavat tekijät:

(a)  säännönmukaisuudet, jotka ovat havaittavissa sijoittajien käteisvarojen tarpeissa;

(b)  sijoittajatyyppi;

(c)  eri sijoittajien riskiaversio;

(d)  se, missä määrin rahamarkkinarahaston eri sijoittajien välillä on korrelaatiota tai läheisiä sidoksia;

(da)  rahamarkkinarahastosta omistettujen osakkeiden lukumäärän syklinen kehitys.

1a.  Jos rahamarkkinarahaston sijoittajat ohjaavat sijoituksensa kulkemaan välittäjän kautta, rahamarkkinarahaston hoitajan olisi pyydettävä ja välittäjän olisi annettava tiedot, joiden avulla rahamarkkinarahaston hoitaja voi hallinnoida asianmukaisesti likviditeettiä ja sijoittajien keskittymistä rahamarkkinarahastossa.

2.  Rahamarkkinarahaston hoitajan on varmistettava, että

(a)  yksittäisen sijoittajan osuuksien ja osakkeiden arvo ei milloinkaan ylitä päivän kuluessa erääntyvien omaisuuserien arvoa;

(b)  sijoittajan lunastustoimeksianto ei vaikuta olennaisesti rahamarkkinarahaston likviditeettiprofiiliin.

25 artikla

Stressitestaus

1.  Jokaisella rahamarkkinarahastolla on oltava asianmukaiset stressitestimenetelmät, joiden avulla voidaan havaita taloudellisen toimintaympäristön mahdolliset tapahtumat tai tulevat muutokset, jotka voivat vaikuttaa epäsuotuisasti rahamarkkinarahastoon. Rahamarkkinarahaston hoitajan on tehtävä säännöllisesti stressitestejä ja laadittava toimintasuunnitelmat erilaisia mahdollisia skenaarioita varten. Jos on kyse alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastosta, stressitesteissä on arvioitava myös erilaisia skenaarioita varten kiinteän osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon ja todellisen osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon välinen erotus.

Stressitestien on pohjauduttava objektiivisiin perusteisiin, ja niissä on otettava huomioon mahdollisten vakavien skenaarioiden vaikutukset. Stressitestiskenaarioissa on otettava huomioon ainakin viiteparametrit, joihin sisältyvät seuraavat tekijät:

(a)  hypoteettiset muutokset rahamarkkinarahaston sijoitussalkussa olevien omaisuuserien likviditeetissä;

(b)  hypoteettiset muutokset rahamarkkinarahaston sijoitussalkussa olevien omaisuuserien luottoriskin suuruudessa, luottotapahtumat ja luokitustapahtumat mukaan luettuina;

(c)  hypoteettiset korkojen muutokset;

(d)  hypoteettiset lunastusten määrät;

(da)  niiden indeksien, joihin salkkujen arvopaperien korot on sidottu, välisten erojen hypoteettinen laajentuminen tai supistuminen;

(db)  koko talouteen vaikuttavat hypoteettiset makrotason järjestelmähäiriöt.

2.  Jos on kyse julkiseen velkaan liittyvästä kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastosta tai yksityissijoittajille tarkoitetusta kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastosta, stressitesteissä on arvioitava myös erilaisia skenaarioita varten kiinteän osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon ja osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon välinen erotus ▌. Rahamarkkinarahaston hoitaja kehittää stressitestin tulosten perusteella elvytyssuunnitelmia mahdollisia erilaisia skenaarioita varten. Toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä elvytyssuunnitelmat.

▌

4.  Stressitestien suoritustiheyden vahvistaa rahamarkkinarahaston ▌hallitus harkittuaan ensin, mikä on markkinaolosuhteiden perusteella asianmukainen ja järkevä aikaväli, ja otettuaan huomioon muutokset, joita on mahdollisesti suunniteltu rahamarkkinarahaston sijoitussalkkuun. Testejä on suoritettava vähintään neljännesvuosittain.

4a.  Jos stressitesti paljastaa rahamarkkinarahastossa haavoittuvuuksia, rahamarkkinarahaston hoitajan on toteutettava toimia, joilla vahvistetaan rahamarkkinarahaston häiriönsietokykyä, mukaan luettuina rahamarkkinarahaston likviditeettiä ja omaisuuserien laatua vahvistavat toimet, ja sen on viipymättä ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle toteutetuista toimista.

5.  Rahamarkkinarahaston ▌hallitukselle on toimitettava tarkastelua varten seikkaperäinen raportti, joka sisältää stressitestauksen tulokset ja ehdotetun toimintasuunnitelman. Hallitus muuttaa ehdotettua toimintasuunnitelmaa tarpeen mukaan ja hyväksyy lopullisen toimintasuunnitelman. Raportti on säilytettävä vähintään viiden vuoden ajan.

▌

6.  Edellä 5 kohdassa tarkoitettu raportti ▌on toimitettava ▌rahamarkkinarahaston toimivaltaiselle viranomaiselle. Toimivaltaisten viranomaisten on lähetettävä raportti EAMV:lle.

▌

IV luku

Arvostussäännöt ja kirjanpitokäsittely

26 artikla

Rahamarkkinarahaston omaisuuserien arvostaminen

1.  Rahamarkkinarahastojen omaisuuserät on arvostettava vähintään kerran päivässä. Tämän arvostuksen tulos on julkaistava päivittäin rahamarkkinarahaston verkkosivustolla. Rajoittamatta 27 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdan soveltamista riippumattoman kolmannen osapuolen on suoritettava arvostaminen ja käytettävä markkinahintaan arvostamisen tai malliin perustuvan arvostamisen menetelmää. Arvostamista ei voi suorittaa rahamarkkinarahasto itse eikä sen varainhoitaja tai järjestäjä.

2.  Rajoittamatta 27 artiklan 4 kohdan b alakohdan soveltamista rahamarkkinarahaston omaisuuserät on arvostettava markkinahintaan aina, kun se on mahdollista.

3.  Arvostettaessa omaisuuseriä markkinahintaan on käytettävä varovaisinta osto- ja myyntitarjousta, jollei kyseinen laitos voi sulkea positiota markkinoiden perusteella määräytyvään keskikurssiin. Markkinahintaan arvostettaessa on käytettävä ainoastaan tunnustetuilta riippumattomilta hinnoittelun tarjoajilta saatavia laadukkaita markkinatietoja, ellei se haittaa liiaksi suoritusta saman päivän arvolla. Markkinatietojen laatu on arvioitava kaikkien seuraavien tekijöiden perusteella:

(a)  vastapuolten määrä ja laatu;

(b)  kyseisen omaisuuserän markkinoiden volyymi ja liikevaihto;

(c)  liikkeeseenlaskumäärä ja osuus, jonka rahamarkkinarahasto aikoo ostaa tai myydä liikkeeseenlaskusta.

4.  Kun markkinahintaan arvostaminen ei ole mahdollista tai markkinatiedot eivät ole riittävän laadukkaita, rahamarkkinarahaston omaisuuserä on arvostettava varovaisesti käyttämällä malliin perustuvaa arvostamista. Mallilla on arvioitava tarkasti omaisuuserän perusarvo seuraavien ajantasaisten avaintekijöiden pohjalta:

(a)  kyseisen omaisuuserän markkinoiden volyymi ja liikevaihto;

(b)  liikkeeseenlaskumäärä ja osuus, jonka rahamarkkinarahasto aikoo ostaa tai myydä liikkeeseenlaskusta;

(c)  omaisuuserään liittyvä markkinariski, korkoriski ja luottoriski.

Mallin perusteella arvostettaessa ei saa käyttää jaksotettuun hankintamenoon perustuvaa arvostusmenetelmää.

Malliin perustuvassa arvostuksessa voidaan käyttää ainoastaan tunnustetuilta riippumattomilta hinnoittelun tarjoajilta saatavia hinnoittelutietoja, ja rahamarkkinarahaston toimivaltaisen viranomaisen on hyväksyttävä mallin hinnoittelumenetelmä.

5.  Edellä 1–4 kohdasta poiketen julkiseen velkaan liittyvän kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahaston ja yksityissijoittajille tarkoitetun kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahaston omaisuuserät voidaan arvostaa ▌jaksotettuun hankintamenoon perustuvalla arvostusmenetelmällä.

27 artikla

Osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon laskeminen

1.  Rajoittamatta 2 artiklan 13 b alakohdan soveltamista todellinen osuus- tai osakekohtainen nettoarvo lasketaan vähentämällä rahamarkkinarahaston kaikkien ▌omaisuuserien summasta kyseisen rahamarkkinarahaston kaikkien ▌velkojen summa, arvostamalla se markkinahintaan tai malliin perustuvalla arvostusmenetelmällä ja jakamalla erotus kyseisen rahamarkkinarahaston liikkeellä olevien osuuksien tai osakkeiden lukumäärällä.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan kaikkiin rahamarkkinarahastoihin, alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastot, julkiseen velkaan liittyvät kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastot ja yksityissijoittajille tarkoitetut kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastot mukaan lukien.

2.  Todellinen osuus- tai osakekohtainen nettoarvo pyöristetään lähimpään korkopisteeseen tai sen vasta-arvoon, kun nettoarvo julkaistaan valuuttayksikön määräisenä.

3.  Rahamarkkinarahaston todellinen osuus- tai osakekohtainen nettoarvo on laskettava vähintään kerran päivässä.

4.   Sen lisäksi, että alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahaston todellinen osuus- tai osakekohtainen nettoarvo lasketaan 1–3 kohdan mukaisesti, voidaan myös esittää sen kiinteä osuus- tai osakekohtainen nettoarvo, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

(a)  jaksotettuun hankintamenoon perustuvaa arvostusmenetelmää käytetään sellaisten omaisuuserien arvostamiseen, joiden jäljellä oleva maturiteetti on alle 90 päivää; kaikki omaisuuserät, joiden jäljellä oleva maturiteetti on yli 90 päivää, arvostetaan markkinahintaan tai malliin perustuvalla arvostusmenetelmällä;

(b)  arvostamista varten omaisuuserät pyöristetään kahden desimaalin tarkkuudella edellyttäen, että kiinteän osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon ja todellisen osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon erotus on enintään 20 korkopistettä, ja neljän desimaalin tarkkuudella, jos se on suurempi;

(c)  lunastus tai merkintä tapahtuu kiinteän osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon mukaan edellyttäen, että kiinteän osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon ja todellisen osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon erotus on enintään 20 korkopistettä;

(d)  lunastus tai merkintä tapahtuu todellisen osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon mukaan, joka pyöristetään neljän desimaalin tarkkuudella tai vähemmän, jos kiinteän osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon ja todellisen osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon erotus on yli 20 korkopistettä;

(e)  mahdollisille sijoittajille tiedotetaan selkeästi ja kirjallisesti ennen sopimuksen tekemistä, millaisissa olosuhteissa rahasto keskeyttää lunastukset ja merkinnät kiinteän nettoarvon mukaan;

(f)  kiinteän osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon ja todellisen osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon välistä erotusta on seurattava jatkuvasti ja se on julkaistava päivittäin rahamarkkinarahaston verkkosivustolla.

5.  Neljän vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta komissio tarkastelee tämän asetuksen vaikutusta ja täytäntöönpanoa, myös 27 artiklan 4 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen suojamekanismien toistuvuutta, ja esittää asiaa koskevan kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluville alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastoille myönnetyt toimiluvat raukeavat viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

Komissio tarkastelee sitä, onko alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahasto toteuttanut asianmukaiset varotoimet järjestelmäriskin sekä unionin koko rahoitusjärjestelmän tai sen osan rahoitusvakauteen kohdistuvien mahdollisten uhkien varalta. Komissio antaa tämän uudelleentarkastelun ja rahoitusvakauteen kohdistuvien vaikutusten perusteella lainsäädäntöehdotuksia ensimmäisen alakohdan mukaisesti ja tarkastelee muun muassa mahdollisuutta poistaa toinen alakohta.

▌

28 artikla

Liikkeeseenlasku- ja lunastushinta

1.  Rahamarkkinarahaston osuudet tai osakkeet on laskettava liikkeeseen tai lunastettava hintaan, joka on yhtä suuri kuin rahamarkkinarahaston osuus- tai osakekohtainen nettoarvo, lukuun ottamatta alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastoja, joihin sovelletaan 27 artiklan 4 kohdan säännöksiä.

2.  Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, yksityissijoittajille tarkoitetun kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahaston ja julkiseen velkaan liittyvän kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahaston osuudet tai osakkeet on laskettava liikkeeseen tai lunastettava hintaan, joka on yhtä suuri kuin rahamarkkinarahaston kiinteä osuus- tai osakekohtainen nettoarvo.

▌

V a luku

Julkiseen velkaan liittyviä kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoja, yksityissijoittajille tarkoitettuja kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoja ja alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastoja koskevat erityisvaatimukset

34 a artikla

Julkiseen velkaan liittyviä kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoja ja yksityissijoittajille tarkoitettuja kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoja koskevat lisävaatimukset

Rahamarkkinarahasto ei saa käyttää arvostamiseen jaksotettuun hankintamenoon perustuvaa arvostusmenetelmää, ilmoittaa kiinteää osuus- tai osakekohtaista nettoarvoa tai pyöristää kiinteää osuus- tai osakekohtaista nettoarvoa lähimpään prosenttiyksikköön tai sen vasta-arvoon, kun nettoarvo julkaistaan valuuttayksikön määräisenä, jollei rahamarkkinarahastolle ole nimenomaisesti myönnetty lupaa toimia julkiseen velkaan liittyvänä kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastona tai yksityissijoittajille tarkoitettuna kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastona taikka jollei se ole alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahasto, johon sovelletaan 27 artiklan 4 kohdan säännöksiä.

34 b artikla

Julkiseen velkaan liittyviin kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoihin, yksityissijoittajille tarkoitettuihin kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoihin ja alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastoihin sovellettavat likviditeettimaksut ja lunastusrajoitukset

1.  Julkiseen velkaan liittyvän kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahaston, yksityissijoittajille tarkoitetun kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahaston tai alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahaston hoitajan on luotava varovainen, tiukka, järjestelmällinen ja jatkuva sisäinen arviointimenettely, pantava se täytäntöön ja sovellettava sitä johdonmukaisesti rahamarkkinarahastoon sovellettavien viikkokohtaisten likviditeettikynnysten määrittämiseksi. Viikkokohtaisten likviditeettikynnysten ylläpitämiseen sovelletaan seuraavia menettelyjä:

(a)  Jos viikon kuluessa erääntyvien omaisuuserien osuus putoaa alle 30 prosenttiin rahamarkkinarahaston kokonaisvaroista, rahamarkkinarahaston hoitajan ja hallituksen on toimittava seuraavasti:

i)  Rahamarkkinarahaston hoitajan on viipymättä ilmoitettava asiasta rahamarkkinarahaston hallitukselle. Rahamarkkinarahaston hallituksen on suoritettava dokumentoitu tilannearvio, jossa määritetään asianmukaiset jatkotoimet ottaen huomioon rahamarkkinarahaston sijoittajien edut, ja päätettävä, sovelletaanko yhtä tai useampaa seuraavista toimenpiteistä:

–  lunastuksista perittävät likviditeettimaksut, jotka heijastavat asianmukaisesti rahamarkkinarahastolle likviditeetin saavuttamisesta aiheutuvia kuluja ja joilla varmistetaan, ettei rahastoon jääville sijoittajille koidu kohtuuttomasti haittaa, kun toiset sijoittajat lunastavat osuutensa tai osakkeensa kyseisen kauden aikana;

–  lunastusrajoitukset, joilla rajoitetaan yhden työpäivän aikana lunastettavien osakkeiden tai osuuksien määrä 10 prosenttiin rahamarkkinarahaston osakkeista tai osuuksista minä tahansa enintään 15 työpäivän pituisena kautena;

–  lunastusten keskeyttäminen minä tahansa enintään 15 työpäivän pituisena kautena; tai

–  ei mitään välittömiä toimia.

(b)  Jos viikon kuluessa erääntyvien omaisuuserien osuus putoaa alle 10 prosenttiin rahamarkkinarahaston kokonaisvaroista, rahamarkkinarahaston hoitajan ja hallituksen on toimittava seuraavasti:

i)  Rahamarkkinarahaston hoitajan on viipymättä ilmoitettava asiasta rahamarkkinarahaston hallitukselle. Rahamarkkinarahaston hallituksen on suoritettava dokumentoitu tilannearvio, jossa määritetään asianmukaiset jatkotoimet ottaen huomioon rahamarkkinarahaston sijoittajien edut, ja päätettävä, sovelletaanko yhtä tai useampaa seuraavista toimenpiteistä:

–  lunastuksista perittävät likviditeettimaksut, jotka heijastavat asianmukaisesti rahamarkkinarahastolle likviditeetin saavuttamisesta aiheutuvia kuluja ja joilla varmistetaan, ettei rahastoon jääville sijoittajille koidu kohtuuttomasti haittaa, kun toiset sijoittajat lunastavat osuutensa tai osakkeensa kyseisen kauden aikana;

–  lunastusten keskeyttämisen enintään 15 päiväksi.

(c)  Rahamarkkinarahaston hallituksen määritettyä a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa toteutettavat jatkotoimet sen on pikaisesti ilmoitettava päätöksensä yksityiskohdat rahamarkkinarahaston toimivaltaiselle viranomaiselle.

VI luku

Ulkopuolinen tuki

35 artikla

Ulkopuolinen tuki

1.  ▌Rahamarkkinarahasto ei saa ottaa vastaan ulkopuolista tukea ▌.

▌

3.  Ulkopuolisella tuella tarkoitetaan kolmannen osapuolen, rahamarkkinarahaston järjestäjä mukaan lukien, tarjoamaa suoraa tai välillistä tukea, joka on tarkoitettu tai joka johtaisi käytännössä rahamarkkinarahaston likviditeetin takaamiseen tai rahamarkkinarahaston osuus- tai osakekohtaisen nettoarvon vakauttamiseen.

Ulkopuolista tukea on se, että

(a)  kolmas osapuoli antaa rahamarkkinarahastolle käteisvaroja;

(b)  kolmas osapuoli ostaa rahamarkkinarahaston omaisuuseriä ylihintaan;

(c)  kolmas osapuoli ostaa rahamarkkinarahaston osuuksia tai osakkeita lisätäkseen rahaston likviditeettiä;

(d)  kolmas osapuoli laskee liikkeeseen minkä tahansa eksplisiittisen tai implisiittisen vakuuden, takauksen tai tukikirjeen rahamarkkinarahaston hyväksi;

(e)  kolmas osapuoli toteuttaa muita toimia, joiden suorana tai välillisenä tavoitteena on pitää yllä rahamarkkinarahaston likviditeettiprofiilia tai osuus- tai osakekohtaista nettoarvoa.

▌

VII luku

Avoimuusvaatimukset

37 artikla

Avoimuus

1.   Rahamarkkinarahaston sijoittajille on annettava vähintään viikoittain seuraavat tiedot:

(a)  rahamarkkinarahaston likviditeettiprofiili, mukaan lukien yli yön ja viikon kuluessa erääntyvien sijoituksien kumulatiivinen prosenttiosuus sekä se, miten mainittu likviditeetti saavutetaan;

(b)  luottoprofiili ja sijoitussalkun koostumus;

(c)  rahamarkkinarahaston painotettu keskimääräinen maturiteetti ja painotettu keskimääräinen elinaika;

(d)  viiden suurimman sijoittajan kumulatiivinen keskittyminen rahamarkkinarahastossa.

2.   Sen lisäksi, että ne täyttävät 1 kohdan vaatimukset, julkiseen velkaan liittyvien kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastojen, yksityissijoittajille tarkoitettujen kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastojen ja alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastojen on asetettava sijoittajiensa saataville seuraavat tiedot:

(a)  omaisuuserien kokonaisarvo;

(b)  painotettu keskimääräinen maturiteetti ja painotettu keskimääräinen elinaika;

(c)  maturiteettierittely;

(d)  päivän kuluessa erääntyvien omaisuuserien osuus sijoitussalkusta;

(e)  viikon kuluessa erääntyvien omaisuuserien osuus sijoitussalkusta;

(f)  nettotuotto;

(g)  markkinahinnan päivittäinen ohjearvo neljän desimaalin tarkkuudella;

(h)  tarkat tiedot rahamarkkinarahaston sijoitussalkussa olevista omaisuuseristä, kuten nimi, maa, maturiteetti ja omaisuuserätyyppi (mukaan luettuina tarkat tiedot vastapuolesta, kun on kyse takaisinmyyntisopimuksista);

(i)  rahamarkkinarahaston verkkosivustolla julkaistu nettoarvo.

3.   Rahamarkkinarahaston on annettava säännöllisesti selvitys siitä, missä suhteessa sen kokonaissalkku koostuu

(a)  rahamarkkinarahaston järjestäjän liikkeeseen laskemista rahamarkkinainstrumenteista;

(b)  rahamarkkinarahaston järjestäjän mahdollisesti liikkeeseen laskemista arvopaperistamisista;

(c)  rahamarkkinarahaston järjestäjään tehdyistä käteistalletuksista, jos järjestäjä on luottolaitos, ja

(d)  vastuusta rahamarkkinarahaston järjestäjään nähden OTC-johdannaistransaktioiden vastapuolena.

4.   Jos rahamarkkinarahaston järjestäjä sijoittaa rahamarkkinarahaston osakkeisiin tai osuuksiin, rahamarkkinarahaston on ilmoitettava muille sijoittajilleen kokonaismäärä, jonka järjestäjä on sijoittanut rahamarkkinarahastoon, ja ilmoitettava sen jälkeen muille sijoittajille kaikista hallussa pidettyjen osakkeiden tai osuuksien kokonaismäärän muutoksista.

▌

38 artikla

Tietojen antaminen toimivaltaisille viranomaisille

1.  Rahamarkkinarahaston hoitajan on annettava rahamarkkinarahaston toimivaltaiselle viranomaiselle tiedot jokaisesta hoidettavasta rahamarkkinarahastosta vähintään neljännesvuosittain. Rahaston hoitajan on pyynnöstä annettava tiedot myös rahaston hoitajan toimivaltaiselle viranomaiselle, jos tämä on eri kuin rahamarkkinarahaston toimivaltainen viranomainen.

2.  Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti annettavissa tiedoissa on ilmoitettava

(a)  rahamarkkinarahaston tyyppi ja ominaispiirteet;

(b)  salkkuindikaattorit, kuten omaisuuserien kokonaisarvo, nettoarvo, painotettu keskimääräinen maturiteetti, painotettu keskimääräinen elinaika, maturiteettierittely, likviditeetti ja tuotto;

▌

(d)  stressitestien tulokset;

(e)  tiedot rahamarkkinarahaston sijoitussalkussa olevista omaisuuseristä:

i)  kunkin omaisuuserän ominaispiirteet kuten nimi, maa, liikkeeseenlaskijaluokka, riski tai maturiteetti ja annettu sisäinen luokitus;

ii)  omaisuuserätyyppi, mukaan luettuina tarkat tiedot vastapuolesta, kun on kyse johdannaisista tai takaisinmyyntisopimuksista;

(f)  rahamarkkinarahaston velkoja koskevat tiedot, joihin kuuluvat seuraavat:

i)  maa, johon sijoittaja on sijoittautunut;

ii)  sijoittajaluokka;

iii)  merkintä- ja lunastustoiminta.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat tarvittaessa pyytää lisätietoja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa.

3.  EAMV laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset sellaisen raportointimallin laatimiseksi, joka sisältää kaikki 2 kohdassa luetellut tiedot.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.

4.  Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava EAMV:lle kaikki tämän artiklan mukaisesti saadut tiedot ja muut mahdolliset ilmoitukset tai tiedot, jotka vaihdetaan rahamarkkinarahaston tai sen hoitajan kanssa tämän artiklan mukaisesti. Tiedot on toimitettava EAMV:lle viimeistään 30 päivän kuluttua raportointivuosineljänneksen päättymisestä.

EAMV kerää tiedot perustaakseen keskustietokannan kaikista rahamarkkinarahastoista, jotka ovat sijoittautuneet unioniin tai joita hoidetaan tai markkinoidaan unionissa. Euroopan keskuspankilla on oikeus päästä tähän tietokantaan ainoastaan tilastotarkoituksia varten.

VIII luku

Valvonta

39 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten harjoittama valvonta

1.  Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava jatkuvasti tämän asetuksen noudattamista. Rahamarkkinarahaston toimilupa perutaan, jos järjestäjän tuen kieltoa rikotaan.

2.  Rahamarkkinarahaston toimivaltaisen viranomaisen vastuulla on varmistaa, että II–VII luvussa vahvistettuja sääntöjä noudatetaan.

3.  Rahamarkkinarahaston toimivaltaisen viranomaisen vastuulla on valvoa, että rahaston säännöissä tai perustamisasiakirjoissa vahvistettuja velvoitteita sekä esitteessä vahvistettuja velvoitteita, joiden on oltava tämän asetuksen mukaisia, noudatetaan.

4.  Rahamarkkinarahaston hoitajan toimivaltaisen viranomaisen vastuulla on valvoa, että rahaston hoitajan järjestelyt ja organisaatio ovat asianmukaiset, jotta rahaston hoitaja voi noudattaa kaikkien hoitamiensa rahamarkkinarahastojen perustamista ja toimintaa koskevia velvoitteita ja sääntöjä.

5.  Toimivaltaisten viranomaisten on valvottava yhteissijoitusyrityksiä ja vaihtoehtoisia sijoitusrahastoja, jotka on perustettu niiden alueelle tai joita markkinoidaan niiden alueella, sen varmistamiseksi, etteivät ne käytä ”rahamarkkinarahasto”-nimitystä tai anna ymmärtää olevansa rahamarkkinarahastoja, paitsi jos ne noudattavat tätä asetusta.

40 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten valtuudet

1.  Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kaikki valvonta- ja tutkintavaltuudet, jotka ovat tarpeen niiden tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamiseksi.

2.  Toimivaltaisille viranomaisille direktiivin 2009/65/EY ja direktiivin 2011/61/EU mukaisesti annettuja valtuuksia on käytettävä myös tämän asetuksen osalta.

41 artikla

EAMV:n valtuudet ja toimivalta

1.  EAMV:llä on tarvittavat valtuudet hoitaa sille tällä asetuksella annetut tehtävät.

2.  EAMV:lle direktiivin 2009/65/EY ja direktiivin 2011/61/EU mukaisesti annettuja valtuuksia käytetään myös tämän asetuksen osalta ja asetusta (EY) N:o 45/2001 noudattaen.

3.  Sovellettaessa asetusta (EU) N:o 1095/2010 tämä asetus on sisällytettävä kaikkiin muihin oikeudellisesti sitoviin unionin säädöksiin, joilla annetaan tehtäviä asetuksen (EU) N:o 1095/2010 1 artiklan 2 kohdassa mainitulle arvopaperimarkkinaviranomaiselle.

42 artikla

Viranomaisten välinen yhteistyö

1.  Rahamarkkinarahaston toimivaltainen viranomainen ja rahamarkkinarahaston hoitajan toimivaltainen viranomainen, jos nämä eivät ole samoja, on tehtävä toistensa kanssa yhteistyötä ja vaihdettava tietoja tämän asetuksen mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi.

2.  Toimivaltaiset viranomaiset, mukaan lukien viranomaiset, jotka jäsenvaltio on nimennyt asetuksen (EU) N:o 575/2013 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU(14) nojalla rahamarkkinarahaston kotijäsenvaltion luottolaitoksiin, yhteinen valvontamekanismi ja Euroopan keskuspankki sekä EAMV tekevät toistensa kanssa yhteistyötä tämän asetuksen mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi asetusta (EU) N:o 1095/2010 noudattaen.

3.  Toimivaltaiset viranomaiset, mukaan lukien viranomaiset, jotka jäsenvaltio on nimennyt asetuksen (EU) N:o 575/2013 sekä direktiivin 2013/36/EU nojalla rahamarkkinarahaston kotijäsenvaltion luottolaitoksiin, yhteinen valvontamekanismi ja Euroopan keskuspankki sekä EAMV vaihtavat toistensa kanssa kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka ovat tarpeen niiden tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamiseksi asetusta (EU) N:o 1095/2010 noudattaen, erityisesti havaitakseen ja korjatakseen tämän asetuksen rikkomiset.

IX luku

Loppusäännökset

43 artikla

Olemassa olevien yhteissijoitusyritysten ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen kohtelu

1.  Olemassa olevan yhteissijoitusyrityksen tai vaihtoehtoisen sijoitusrahaston, joka sijoittaa lyhytaikaisiin varoihin ja jonka erillisinä tai kumulatiivisina tavoitteina on tarjota rahamarkkinakorkojen mukaista tuottoa tai säilyttää sijoituksen arvo, on yhdeksän kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselleen hakemus sekä kaikki asiakirjat ja todisteet, jotka tarvitaan osoittamaan, että tätä asetusta noudatetaan.

▌

44 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.  Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.  Siirretään 13 ja 19 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle määräämättömäksi ajaksi tämän asetuksen voimaantulopäivästä alkaen.

3.  Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 13 ja 19 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.  Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, se antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.  Edellä olevien 13 artiklan ja 19 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

45 artikla

Uudelleentarkastelu

Komissio tarkastelee tämän asetuksen asianmukaisuutta uudelleen vakavaraisuuden ja talouden kannalta [kolmen vuoden kuluessa asetuksen voimaantulosta]. Uudelleentarkastelussa tarkastellaan erityisesti tarvetta tehdä muutoksia yksityissijoittajille tarkoitettuja kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoja, julkiseen velkaan liittyviä kiinteän nettoarvon rahamarkkinarahastoja ja alhaisen volatiliteetin nettoarvon rahamarkkinarahastoja koskevaan järjestelmään. Uudelleentarkastelussa myös

(a)  analysoidaan tämän asetuksen soveltamisesta saatuja kokemuksia ja sen vaikutuksia sijoittajiin, rahamarkkinarahastoihin ja rahamarkkinarahastojen hoitajiin unionissa;

(b)  arvioidaan rahamarkkinarahastojen roolia jäsenvaltioiden liikkeeseen laskemien tai takaamien velkakirjojen ostamisessa;

(c)  otetaan huomioon jäsenvaltioiden liikkeeseen laskemien tai takaamien velkakirjojen erityispiirteet ja niiden rooli jäsenvaltioiden rahoituksessa;

(d)  otetaan huomioon asetuksen (EU) N:o 575/2013 509 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kertomus;

(e)  otetaan huomioon sääntelykehitys kansainvälisellä tasolla.

Tämän uudelleentarkastelun tulokset toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ja niihin liitetään tarvittaessa asianmukaiset muutosehdotukset.

46 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

(1) EUVL C 170, 5.6.2014, s. 50. (2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL 302, 17.11.2009, s. 32). (3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1). (4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1). (5) Komission delegoitu asetus (EU) N:o …/… asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen osalta. (6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 648/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 1). (7) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 462/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, luottoluokituslaitoksista annetun asetuksen (EY) N:o 1060/2009 muuttamisesta (EUVL L 146, 31.5.2013, s. 1). (8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/14/EU, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta annetun direktiivin 2003/41/EY, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2009/65/EY ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista annetun direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta liiallisen luottoluokituksiin tukeutumisen osalta (EUVL L 145, 31.5.2013, s. 1). (9) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 231/2013, annettu 19 päivänä joulukuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU täydentämisestä poikkeuksien, yleisten toimintaedellytysten, säilytysyhteisöjen, vivutuksen, avoimuuden ja valvonnan osalta (EUVL L 83, 22.3.2013, s. 1). (10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84). (11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31). (12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetu (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1). (13) Seitsemäs neuvoston direktiivi 83/349/ETY, annettu 13 päivänä kesäkuuta 1983, perustamissopimuksen 54 artiklan 3 kohdan g alakohdan nojalla, konsolidoiduista tilinpäätöksistä (EYVL L 193, 18.7.1983, s. 1). (14) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).