Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Udo Voigtin koskemattomuuden pidättämistä koskevan, Berliinin muutoksenhakutuomioistuimen (Kammergericht) puheenjohtajan 9. helmikuuta 2015 välittämän pyynnön (viite (3) 161 Ss 189/14 (14/15), josta ilmoitettiin täysistunnossa 25. maaliskuuta 2015,

–  on kuullut Udo Voigtia työjärjestyksen 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 8 ja 9 artiklan sekä Euroopan parlamentin jäsenten valitsemisesta yleisillä välittömillä vaaleilla 20. syyskuuta 1976 annetun säädöksen 6 artiklan 2 kohdan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 12. toukokuuta 1964, 10. heinäkuuta 1986, 15. ja 21. lokakuuta 2008, 19. maaliskuuta 2010, 6. syyskuuta 2011 ja 17. tammikuuta 2013 antamat tuomiot(1),

–  ottaa huomioon Saksan liittotasavallan perustuslain 46 artiklan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 5 artiklan 2 kohdan, 6 artiklan 1 kohdan ja 9 artiklan,

–  ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön (A8-0192/2015),

Α.  ottaa huomioon, että Berliinin muutoksenhakutuomioistuimen puheenjohtaja on välittänyt Udo Voigtin koskemattomuuden pidättämistä koskevan pyynnön rikosepäilyä koskevan oikeustoimen yhteydessä;

Β.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 9 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentin jäsenillä on oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

C.  ottaa huomioon, että Saksan liittotasavallan perustuslain 46 artiklan 2 kohdan mukaan parlamentin jäsentä ei voida saattaa vastuuseen rangaistavasta teosta tai pidättää sen johdosta ilman parlamentin suostumusta lukuun ottamatta tiettyjä erityisiä olosuhteita;

D.  toteaa, että Udo Voigtia syytetään yllytyksestä ja ryhmän solvaamisesta jalkapallon vuoden 2006 MM-kisojen yhteydessä Saksan kansallisdemokraattisen puolueen julkaisussa, josta hän oli puolueen puheenjohtajana vastuussa;

Ε.  toteaa, että syytteet eivät selvästikään liity Udo Voigtin asemaan Euroopan parlamentin jäsenenä vaan hänen asemaansa Saksan kansallisdemokraattisen puolueen puheenjohtajana;

F.  toteaa, että väitetyt teot eivät koske Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevassa 8 artiklassa tarkoitettuja Euroopan parlamentin jäsenen tehtäviä hoidettaessa ilmaistuja mielipiteitä tai äänestyksiä; ottaa lisäksi huomioon, että syytös koskee tekoja, jotka on tehty vuonna 2006, eli paljon ennen kuin Udo Voigt valittiin Euroopan parlamenttiin vuonna 2014;

G.  ottaa huomioon, että Udo Voigtin mukaan vuonna 2006 käynnistettyjen menettelyjen kesto osoittaa, että häntä halutaan estää tekemästä parlamentaarista työtään; toteaa kuitenkin, että nykyinen koskemattomuuden pidättämistä koskeva pyyntö johtuu jatkomenettelyistä, jotka perustuvat Udo Voigtin itsensä vireille panemaan muutoksenhakuun, joten hänen vastalauseeseensa on sovellettava periaatetta, jonka mukaan kukaan ei voi vedota omaan lainvastaiseen menettelyynsä (nemo auditur propriam turpitudinem allegans);

H.  toteaa, että ei ole syytä epäillä, että kyseisellä menettelyllä olisi pyritty haittamaan Udo Voigtin parlamentaarista työtä (fumus persecutionis -tilanne), koska menettelyt on käynnistetty vuosia ennen hänen valitsemistaan Euroopan parlamentin jäseneksi;

1.  päättää pidättää Udo Voigtin koskemattomuuden;

2.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöksen sekä asiasta vastaavan valiokunnan mietinnön viipymättä Berliinin muutoksenhakutuomioistuimelle (Kammergericht) ja Udo Voigtille.

(1) Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.5.1964, Wagner v. Fohrmann ja Krier, 101/63, ECLI:EU:C:1964:28, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 10.7.1986, Wybot v. Faure ym., 149/85, ECLI:EU:C:1986:310, yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.10.2008, Mote v. parlamentti, T-345/05, ECLI:EU:T:2008:440, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 21.10.2008, Marra v. De Gregorio ja Clemente, C-200/07 ja C-201/07, ECLI:EU:C:2008:579, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 19.3.2010, Gollnisch v. parlamentti, T-42/06, ECLI:EU:T:2010:102, unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2011, Patriciello, C-163/10, ECLI: EU:C:2011:543 sekä unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 17.1.2013, Gollnisch v. parlamentti, T-346/11 ja T-347/11, ECLI:EU:T:2013:23.