Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon komission tiedonannon "Vihreän työllisyyden aloite: vihreän talouden työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen" (COM(2014)0446),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon "Vihreä toimintasuunnitelma pk-yrityksille" (COM(2014)0440),

–  ottaa huomioon komission tiedonannon "Kohti kiertotaloutta: jätteetön Eurooppa" (COM(2014)0398),

–  ottaa huomioon komission yksiköiden valmisteluasiakirjan ympäristöystävällisen kasvun työllistämispotentiaalin hyödyntämisestä (SWD(2012)0092),

–  ottaa huomioon 6. joulukuuta 2010 annetut neuvoston päätelmät "Kilpailukykyistä, vähähiilistä, resurssitehokasta ja vihreää taloutta edistävät työllisyyspolitiikat",

–  ottaa huomioon jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikkojen suuntaviivoista 21. lokakuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/707/EY,

–  ottaa huomioon Euroopan alueiden komitean lausunnon "Vihreä toimintasuunnitelma pk-yrityksille ja vihreän työllisyyden aloite",

–  ottaa huomioon OECD:n / Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen vuoden 2014 tutkimuksen vihreämmästä ammattitaidosta ja työpaikoista ("Greener Skills and Jobs, OECD Green Growth Studies"),

–  ottaa huomioon Euroopan työllisyyden seurantakeskuksen huhtikuussa 2013 esittämän tutkimuksen vihreiden työpaikkojen edistämisestä kriisin aikana: käsikirja parhaista käytännöistä Euroopassa vuonna 2013,

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön / Euroopan ammatillisen kehittämiskeskuksen vuoden 2011 kertomuksen "Skills for green jobs: a global view: synthesis report based on 21 country studies",

–  ottaa huomioon Euroopan ammatillisen kehittämiskeskuksen vuoden 2010 kertomuksen "Skills for green jobs – European synthesis report",

–  ottaa huomioon Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön raportit "Industrial Relations and Sustainability: the role of social partners in the transition towards a green economy" (2011), "Greening the European economy: responses and initiatives by Member States and social partners" (2009) sekä "Greening of Industries in the EU: anticipating and managing the effects on quantity and quality of jobs" (2013),

–  ottaa huomioon OECD:n ja CFE-LEEDin 8. helmikuuta 2010 esittämän työasiakirjan "Green jobs and skills: the local labour market implications of addressing climate change",

–  ottaa huomioon Kansainvälisen työjärjestön (ILO) ja Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman (UNEP) soveltaman määritelmän, jonka mukaan vihreä työpaikka on mikä tahansa ihmisarvoinen työpaikka, jolla edesautetaan ympäristön laadun säilyttämistä tai palauttamista, oli kyse sitten maatalouden, teollisuuden, palveluiden tai hallinnon alan työpaikasta,

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2013 antamansa päätöslauselman ekoinnovoinnista – työpaikkoja ja kasvua ympäristöpolitiikan avulla(1),

–  ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2012 antamansa päätöslauselman etenemissuunnitelmasta siirtymiseksi kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050(2),

–  ottaa huomioon 7. syyskuuta 2010 antamansa päätöslauselman uuden kestävän talouden työllisyyspotentiaalin kehittämisestä(3),

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan mietinnön ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan sekä naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnot (A8-0204/2015),

A.  toteaa, että globaalit suuntaukset, kuten resurssien tehoton käyttö, ympäristöön kohdistuva kestämätön paine ja ilmastonmuutos, ovat jo lähellä rajoja, joiden ylittyessä yhteiskuntiimme ja luonnonympäristöön kohdistuvia peruuttamattomia vaikutuksia ei voida estää, ja lisääntyvä sosiaalinen syrjäytyminen ja epätasa-arvo ovat haaste yhteiskunnille;

B.  toteaa, että Euroopan ympäristökeskus totesi vuoden 2015 kertomuksessaan, että nykyiset toimet ovat riittämättömiä biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä ja ilmastonmuutoksen torjumista koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi sekä näistä ilmiöistä johtuvien, ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvien vaikutusten torjumiseksi;

C.  katsoo, että näitä yhteisiä haasteita koskevan yhtenäisen politiikan puute voi johtaa siihen, että merkittävä osa vihreän ja sosiaalisesti osallistavan siirtymän kestävään työpaikkojen luomiseen liittyvästä potentiaalista jää käyttämättä;

D.  toteaa, että näiden uhkien torjuntaan liittyen kehittyy uusia aloja, toisilla aloilla tapahtuu muutoksia ja jotkin alat, kuten merkittävästi saastuttavat alat, heikkenevät; katsoo, että on keskityttävä innovointiin ja keinoihin vähentää saastumista; katsoo, että joillakin heikkenevillä aloilla on kiinnitettävä erityistä huomiota työntekijöiden uudelleenkoulutukseen ja vaihtoehtoisiin työtehtäviin; katsoo, että investoimalla kierrätyksen, biologisen monimuotoisuuden, energiatehokkuuden, ilmanlaadun ja kaikkien uusiutuvan energian teknologioiden, kuten merellä tapahtuva uusiutuva energiantuotanto, kaltaisiin aloihin, jotka komissio on asettanut etusijalle vihreiden työpaikkojen luomista koskevissa tavoitteissaan, voidaan parantaa merkittävästi työllisyyttä, myös harvaan asutuilla alueilla;

E.  toteaa, että Euroopan ympäristökeskuksen mukaan vihreitä tuotteita ja palveluja tuottava ala kasvoi yli 50 prosenttia vuosina 2000–2011 ja se loi yli 1,3 miljoonaa työpaikkaa ja että komission laskelmien mukaan uusiutuvan energian talouden avulla Eurooppaan syntyy 20 miljoonaa uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä; katsoo, että kunnianhimoisella ja johdonmukaisella EU:n politiikalla ja investoimalla uusiutuvaan energiaan, metsänhoitoon, kestävään maatalouteen ja maaperän suojeluun (hydrogeologisen epätasapainon ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi) on mahdollista vauhdittaa huomattavasti työpaikkojen luomista;

F.  toteaa, että kestävän kehityksen tavoite on kirjattu Lissabonin sopimukseen ja sen toteuttaminen edellyttää, että ympäristökysymyksiä käsitellään samalla tasolla kuin talous- ja sosiaalikysymyksiä;

G.  katsoo, että Eurooppa 2020 -strategia edistää älykkäitä, kestäviä ja osallistavia talouksia, ja toteaa, että siirtyminen kohti vihreitä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia talouksia on siinä ratkaisevan tärkeää;

H.  toteaa, että työmarkkinoiden joustamattomuus haittaa työpaikkojen luomista, kun taas kilpailukykyiset EU:n työmarkkinat voivat edistää Eurooppa 2020 -strategian työllisyystavoitteiden saavuttamista;

I.  toteaa, että EU ja sen jäsenvaltiot sitoutuivat ilmastonmuutosta koskevaan YK:n puitesopimukseen liittyneessä vuonna 2010 Cancúnissa pidetyssä kokouksessa takaamaan työvoiman oikeudenmukaisen siirtymän, jonka avulla voidaan luoda ihmisarvoista työtä ja laadukkaita työpaikkoja; toteaa, että oikeudenmukaista ja kaikenkattavaa siirtymää kohti ympäristön kannalta kestävää taloutta on ohjattava asianmukaisesti, jotta sillä voidaan edistää kestävää ja pitkäaikaista työllisyyttä kaikille (mukaan luettuina, muttei yksinomaan korkeaa osaamistasoa vaativia työpaikkoja), sosiaalista osallisuutta sekä köyhyyden poistamista koskevaa tavoitetta;

J.  toteaa, että oikeudenmukaisen siirtymän viisi pilaria ovat seuraavat: kuuleminen / unionin ääni, investoinnit vihreisiin ja ihmisarvoisiin työpaikkoihin, vihreä osaaminen, työntekijöiden oikeuksien ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä etulinjassa olevien työntekijöiden ja yhteisöjen sosiaalinen suojelu siirryttäessä runsashiilisestä vähähiiliseen talouteen;

K.  katsoo, että työntekijöiden tiivis osallistuminen siirtymään on olennaista, jotta voidaan lisätä ympäristötietoisuutta ja resurssitehokkuuden tarpeen tiedostamista sekä vähentää ihmisten vaikutusta ympäristöön;

L.  toteaa, että vihreiden työpaikkojen laajentumismahdollisuuksia haittaa ammattitaidon puute ja yhteensopimattomuus, joka johtuu monista tekijöistä, kuten vaihtelevuudesta kestävään kehitykseen liittyvissä opetussuunnitelmissa, todetuista puutteista tietyillä aloilla, tarvittavat STEM- (luonnontieteet, teknologia, insinööritieteet ja matematiikka) ja tietotekniikkataidot omaavien opiskelijoiden puutteesta ja sukupuolten keskittymisestä tietyille aloille sukupuolten tasapuolisen edustuksen sijaan;

M.  toteaa, että on olemassa näyttöä siitä, että sijoitukset energia- ja resurssitehokkuuteen, toimitusketjun kehittäminen selkeän teollisen strategian avulla ja verotuksen painopisteen muuttaminen työnteosta muihin lähteisiin voivat vaikuttaa myönteisesti työpaikkojen luomiseen;

N.  ottaa huomioon, että Eurooppa käy maailmanlaajuista kilpailua ja että kohtuullisilla energiakustannuksilla, EU:n sisämarkkinoiden toteuttamisella ja kestävän kasvun ja työpaikkojen luomisen kannalta nykyistä paremmalla investointiympäristöllä on ratkaiseva rooli;

O.  toteaa, että tietyt alat, kuten energiatehokkuutta lisäävä rakennusten kunnostaminen, ovat paikkasidonnaisia eikä niitä voida siirtää ulkomaille tai muualle;

P.  toteaa, että epävarmuus sekä politiikan suunnan johdonmukaisuuden ja selvien tavoitteiden puute estävät investointien tekemistä, ammattitaidon kehittämistä sekä tutkimusta ja kehittämistä ja ovat siten työllistämismahdollisuuksien parantamisen kannalta turhauttavia;

Q.  toteaa, että yhteiskunnan suurempi tietoisuus vihreän talouden tarpeen merkityksestä lisäisi työllistämismahdollisuuksia;

R.  toteaa, että selkeät ja kiinteät keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteet, energiatehokkuuteen ja saasteisiin liittyvät EU-tavoitteet mukaan luettuina, voivat olla tärkeitä muutostekijöitä ja että myös EU:n sääntelyllä on tässä yhteydessä tärkeä asema; toteaa, että työpaikkojen luomiseen johtavien kohdennettujen investointien, myös jakeluketjujen kehittämiseen EU:ssa kohdistuvien investointien, perustana olisi oltava selkeä politiikkakehys, jota niiden olisi myös vastattava;

S.  toteaa, että julkisella sektorilla ja paikallisilla ja alueellisilla viranomaisilla voi olla ratkaiseva osuus vihreään talouteen siirtymisen helpottamisessa ja osallistavien työmarkkinoiden luomisessa;

T.  toteaa, että muun muassa Ecolabel, EMAS ja GPP edistävät vihreiden työpaikkojen luomista;

U.  toteaa, että pienet ja keskisuuret yritykset ja mikroyritykset ovat EU:n tärkeimpiä työllisyyttä luovia tekijöitä ja ne muodostavat selvästi yli 80 prosenttia kaikista työpaikoista ja ovat osoittaneet tietä monilla vihreillä aloilla mutta ne voivat kuitenkin kohdata erityisiä vaikeuksia tarvittavan osaamisen ennakoimisessa ja työllisyysmahdollisuuksien toteuttamisessa;

V.  katsoo, että yhdennetyt suuntaviivat ovat keskeinen näkökohta jäsenvaltioiden talous- ja työllisyyspolitiikan koordinoinnissa ja muodostavat maakohtaisten suositusten perustan, ja katsoo, että niiden olisi tuettava Eurooppa 2020 -tavoitteita, varsinkin työllisyystavoitetta, muun muassa edistämällä laadukkaiden työpaikkojen ja myös vihreän työllisyyden luomista;

W.  toteaa, että naisten on hyödyttävä tasapuolisesti sopivien vihreiden työpaikkojen luomisesta ja että lasikatto on rikottava;

X.  ottaa huomioon, että naiset kärsivät kriiseistä ja säästötoimista miehiä enemmän ja että on osoittautunut, että vihreät työpaikat kestävät kriisejä muita työpaikkoja paremmin;

Y.  katsoo, että vähähiilisillä aloilla työvoiman tuottavuus on yleensä suurempaa ja työtulojen osuudet ovat pienentyneet vähemmän näillä aloilla kuin 15:llä eniten päästöjä aiheuttavalla alalla;

Z.  katsoo, että vihreitä työpaikkoja pk-yrityksissä koskevista Eurobarometrin tiedoista käy ilmi, että energian säästöstä sekä jätteiden ja raaka-aineiden käytön vähentämisestä on tullut taloudellisesti kannattavia toimia;

Siirtyminen vihreään talouteen – työmarkkinoiden mahdollisuudet

1.  korostaa, että siirtymä kohti kestäviä yhteiskuntia ja talouksia, mukaan luettuina kestävän kulutuksen ja tuotannon muodot, voi mahdollistaa uusien laadukkaiden työpaikkojen luomisen ja nykyisten työpaikkojen muuttamisen vihreiksi lähes kaikilla aloilla ja koko arvoketjussa: tutkimuksesta tuotantoon, jakeluun ja huoltoon ja uusilla vihreillä korkean teknologian aloilla, kuten uusiutuvan energian alalla, sekä perinteisillä teollisuudenaloilla, kuten valmistus- ja rakennusteollisuudessa ja maa- ja kalataloudessa tai palvelualoilla, kuten matkailussa, ateriapalveluissa, liikenteessä ja koulutuksessa; korostaa samalla, että työpaikkojen luomisen lisäksi investoinnit uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen auttavat osaltaan säilyttämään EU:n taloudellisen ja teollisen kilpailukyvyn sekä vähentämään EU:n energiariippuvuutta;

2.  tähdentää, että kaksi kolmasosaa luonnon tarjoamista palveluista, mukaan luettuina viljelykelpoinen maa sekä puhdas vesi ja ilma, on ehtymässä ja maailmanlaajuinen ilmaston lämpeneminen ja biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ovat lähellä rajaa, jonka ylittämisen jälkeen peruuttamattomia vaikutuksia yhteiskuntaan ja luonnonympäristöön ei voida estää;

3.  huomauttaa, että jatkuva talouskasvu on mahdollista vain, jos siinä otetaan huomioon ympäristön asettamat rajoitukset; korostaa tässä yhteydessä, että vihreä talous ja kiertotalous voivat tarjota ratkaisuja sekä ympäristöä että taloutta ja yhteiskuntaa yleensä koskeviin ongelmiin;

4.  korostaa, että ympäristölainsäädännön täysimääräinen täytäntöönpano ja ympäristökysymysten parempi integrointi muihin politiikkoihin sekä EU:n eri politiikanalojen keskinäisen johdonmukaisuuden parantaminen on olennaisen tärkeää vihreään talouteen liittyvien mahdollisuuksien täysimääräiseksi hyödyntämiseksi ja sitä kautta vihreiden työpaikkojen luomiseksi;

5.  panee merkille, että Euroopan ympäristökeskus toteaa vuoden 2015 kertomuksessaan, että nykyiset toimet ovat riittämättömiä biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä, fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämistä ja ilmastonmuutoksen torjumista koskevien tavoitteiden saavuttamiseen sekä näistä ilmiöistä johtuvien, ihmisten terveyteen ja ympäristön laatuun kohdistuvien vaikutusten torjumiseen;

6.  toteaa, että siirtymä voi auttaa merkittävästi luomaan paikallisia työpaikkoja, joita ei voida siirtää muualle, ja alueille, joilta niitä ei voi siirtää ulkomaille, sekä kriisialoilla, kuten rakennusalalla; toteaa, että on vahvaa näyttöä siitä, että siirtyminen vihreään talouteen vaikuttaa kaiken kaikkiaan myönteisesti työllisyyteen, ottaen huomioon, että kestävä taloudellinen toiminta, kuten energian säästäminen tai luomuviljely, ovat työvoimavaltaisempia kuin se toiminta, joka niillä korvataan, ja että se voi antaa alueille mahdollisuuden lisätä omavaraisuuttaan;

7.  katsoo, että olisi hyväksyttävä sovittu ’vihreiden työpaikkojen’ määritelmä, joka perustuu ILO:n ja kansainvälisen työvoimatilastoja käsittelevän konferenssin määritelmään;

Oikeudenmukainen siirtyminen sekä laadukkaiden ja kestävien työpaikkojen luominen

8.  pitää myönteisenä komission lausuntoa, jonka mukaan rakennemuutos olisi toteutettava sosiaalisesti vastuullisella tavalla tunnustaen samalla yritysten innovoinnin ja rakennemuutoksen tarve;

9.  katsoo, että vihreän talouden nettotyöllistämispotentiaalin maksimoimiseksi on ratkaisevaa tarjota nykyiselle työvoimalle sopivia tilaisuuksia hankkia uutta, kiertotaloudessa tarvittavaa ammattitaitoa;

10.  kehottaa jäsenvaltioita edistämään julkisten rakennusten turvaamista ja kunnostamista koskevia politiikkoja energiatehokkuuden parantamiseksi ja kulutuksen vähentämiseksi;

11.  kehottaa jäsenvaltioita ja tapauksen mukaan komissiota sitoutumaan oikeudenmukaisen siirtymän etenemissuunnitelmaan ja edistämään seuraavia tekijöitä kunnianhimoisten ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi: asianmukainen sosiaaliturva ja palkkataso, pitkäaikaiset työpaikat ja terveyden ja turvallisuuden takaavat työolot, valtiovetoiset investoinnit koulutukseen, koulutus- ja osaamisohjelmat, työntekijöiden oikeuksien kunnioittaminen ja työntekijöille suunnatun tiedotuksen vahvistaminen, työntekijöiden kuulemis- ja osallistumisoikeus kestävää kehitystä koskevissa kysymyksissä sekä työntekijöiden tehokas edustus; kehottaa jäsenvaltioita pyrkimään saavuttamaan nämä tavoitteet;

12.  muistuttaa, että EU:n tarkistetussa terveys- ja turvallisuusstrategiassa olisi tarvittaessa otettava huomioon uusien alojen erityiset kehityskulut;

13.  korostaa, että työllisyyden muuttumisen ennakointi vaatii proaktiivista siirtymän hallintaa sekä korkealaatuisen, työmarkkinoiden nykyisiä ja tulevia tarpeita koskevan tiedonkeruun parantamista yhdessä eurooppalaisten korkeakoulujen kanssa ja että pitkän aikavälin suunnittelu on keskeisellä sijalla tehokkaan siirtymisen ja työllisyyden lisääntymisen takaamisessa; korostaa, että siirryttäessä vihreämpään talouteen paikalliset ja alueelliset viranomaiset ovat tärkeässä asemassa koulutuksessa, infrastruktuurissa, paikallisten yritysten tukemisessa ja luotaessa vakaita ja työehtosopimusten tai kansallisen lainsäädännön mukaisten muiden sallittujen palkkajärjestelyjen piiriin kuuluvia työpaikkoja; toteaa, että työmarkkinaosapuolten vuoropuhelu on keskeinen osa muutoksen hallintaa; kehottaa komissiota, jäsenvaltioita, alueellisia ja paikallisia hallintoja ja työmarkkinaosapuolia kantamaan vastuunsa ja vastaamaan tähän haasteeseen yhdessä ottaen toissijaisuusperiaatteen huomioon;

14.  toteaa, että työmarkkinaosapuolten osuus vihreisiin työpaikkoihin siirtymisessä on viime vuosina asteittain kasvanut, mutta muistuttaa, että tarvitaan enemmän toimia työmarkkinaosapuolien pysyvän ja kestävän vuoropuhelun luomiseksi niin, että sillä voidaan auttaa vastaamaan kilpailukykyiseen, vähähiiliseen ja resurssitehokkaaseen talouteen siirtymisen aiheuttamiin haasteisiin;

15.  korostaa kansallisten hallitusten merkitystä alakohtaisen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun edistämisessä erityisesti uusilla ja kehittyvillä vihreillä toimialoilla sekä pk-yritysten mukaan ottamisen varmistamisessa;

16.  toteaa, että joillakin alueilla on haasteita muita enemmän, mikä johtuu energia- ja luonnonvarojen suhteen intensiivisten ja saastuttavien teollisuudenalojen sekä laajemman köyhyyden ja työttömyyden maantieteellisestä keskittymisestä; kehottaa jäsenvaltioita ja paikallis- ja aluehallintoja tekemään Euroopan unionin tukemina yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa ja toteuttamaan yhdessä niiden kanssa oikeudenmukaisen siirtymän etenemissuunnitelmia, joihin sisältyy solidaarisuusmekanismeja paikallisten ja alueellisten talouksien sosiaalisesti oikeudenmukaista vihreää siirtymää varten, ja tukemaan samalla muutoksen vaikutuspiirissä olevia yhteisöjä ja työntekijöitä vähentäen siten työpaikkojen siirtymisen aiheuttamaa epävarmuutta ja varmistaen, että uudet ammattitaitovaatimukset täytetään;

17.  korostaa, että paikalliset viranomaiset voivat olla vihreässä taloudessa keskeisessä asemassa työpaikkojen lisääntymisen edistämisessä sekä ihmisarvoisten ja osallistuvien työpaikkojen lisäämisessä

18.  panee merkille todistusaineiston, jossa korostetaan, että johdon on pidettävä yllä tiivistä yhteyttä työntekijöiden kanssa, jotta se voi varmistaa, että he osallistuvat merkittävästi näiden muutosten toteuttamiseen sosiaalisen kumppanuuden avulla; suosittaa ottamaan mukaan ammattiliittojen ”vihreät edustajat”, jotka tekevät yhteistyötä työnantajien kanssa talouden viherryttämiseksi ja työpaikkojensa kestävyyden parantamiseksi; kehottaa jäsenvaltioita antamaan kohdennettua tukea vihreiden teollisuudenalojen työntekijöiden ja työnantajien yhteisille aloitteille;

19.  katsoo, että olisi kehitettävä pilottihankkeita, joilla tuetaan tiettyjä näistä tavoitteista;

20.  on tyytyväinen siihen, että komissio on sitoutunut edistämään työnhakijoiden liikkuvuutta käyttämällä kohdennettuja liikkuvuusohjelmia osana työllisyyttä ja sosiaalista innovointia koskevaa Euroopan unionin ohjelmaa (EaSI);

Vihreän työllisyyden edellyttämä ammattitaito

21.  pitää myönteisinä ammattitaidon kehittämiseen tarkoitettuja työkaluja sekä komission esittämää ennustetta tarvittavista taidoista; korostaa, että ammattitaidon kehittämisessä olisi kannustettava taloudessa monella tapaa hyödyllisten luonnontieteeseen, tekniikkaan, insinööritieteeseen ja matematiikkaan liittyvien taitojen kehittämistä; korostaa kuitenkin, että tarvitaan nykyistä kunnianhimoisempia toimia ja investointeja; katsoo, että työmarkkinoiden kaikkien sidosryhmien on osallistuttava kaikilla tasoilla vahvasti tulevien ammattitaitotarpeiden ennakoimiseen;

22.  kehottaa jäsenvaltioita perustamaan yhdessä komission kanssa tietokannan, jossa luetellaan vihreään työllisyyteen liittyviä kursseja ja työpaikkatarjouksia ja jolla pyritään parantamaan työuria ja talouden viherryttämisen tarjoamien työllistymismahdollisuuksien hyödyntämiseen tarvittavaa ammattitaitoa koskevan tiedotuksen, neuvonnan ja ohjauksen laatua;

23.  kehottaa komissiota varmistamaan, että tietoja kerätään kaikilta vihreiltä sektoreilta, myös julkisen liikenteen ja vähittäiskaupan kaltaisilta nykyään laiminlyödyiltä aloilta; pyytää komissiota kansallisia tilastokeskuksia ja julkisia työnvälityspalveluja tukiessaan ja määrällisten mallintamisvälineiden käyttöä vahvistaessaan sisällyttämään sukupuolten tasa-arvon näkökulman kaikkia vihreitä työllisyysaloja koskevaan tiedonkeruuseen;

24.  pyytää komissiota sisällyttämään sukupuolinäkökulman uusia tietojen keräämis-, erittelemis- ja arvioimismenetelmiä koskeviin kehitystoimiinsa, esimerkiksi ekonometrisen FIDELIO-välineen avulla tai kansainvälisen työvoimatilastoja käsittelevän konferenssin kaltaisten sidosryhmien kanssa tekemäänsä työhön;

25.  korostaa, että on painotettava enemmän osaamisvajeen pienentämistä osaamista kehittämällä;

26.  kehottaa komissiota auttamaan osaamisen kehittämisessä saattamalla ajan tasalle ammattipätevyydet ja niihin liittyvät yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen opetussuunnitelmat EU:n tasolla;

27.  kehottaa komissiota painottamaan luokitusjärjestelmien, kuten osaamisen puutteiden määrittämiseen käytettävän ESCOn, käytön lisäämistä;

28.  painottaa, että on tärkeää lisätä koulutusjärjestelmien ja syntyvien uusien vihreiden työpaikkojen välistä synergiaa parantamalla oppilaitosten ja työnantajajärjestöjen ja muiden asiaankuuluvien organisaatioiden välistä koordinointia;

29.  kehottaa jäsenvaltioita, aluehallintoja ja paikallisviranomaisia laatimaan ja toteuttamaan yhdessä työmarkkinaosapuolten ja koulutuksen tarjoajien kanssa ammattitaidon kehittämis- ja ennakoimisstrategioita yleisen, alakohtaisen ja työpaikkakohtaisen ammattitaidon parantamiseksi; painottaa lisäksi kumppanuuden ja oppilaitosten, yritysten, työmarkkinaosapuolten ja viranomaisten välisen luottamuksen merkitystä;

30.  toteaa, että tällaisiin strategioihin pitäisi kuulua myös luotavien vihreiden työpaikkojen tyypin ja tason ja niihin tarvittavan ammattitaidon ja osaamisen perusteellinen arviointi, joka johtaisi osaamisvajeiden määrittelyyn ja ennakointiin sekä kohdennettuihin ammatillisen ja elinikäisen koulutuksen ohjelmiin, joilla tähdätään ammattitaidon ja työpaikkojen yhteensovittamiseen työllisyyden lisäämiseksi; korostaa tarvetta sisällyttää strategioihin aktiivisesti sekä työpaikkansa menettäneet työntekijät että vähän koulutetut työntekijät, jotka ovat vaarassa jäädä työmarkkinoiden ulkopuolelle, varmistamalla, että ammatillisen koulutuksen on oltava näille työntekijöille kohdennettua, helposti heidän saatavillaan ja heille maksutonta;

31.  toteaa, että CEDEFOP ehdottaa, että opetussuunnitelmien mukauttaminen ja ympäristötietoisuuden, myös kestävän kehityksen ja liiketoiminnan tehokkuuden ymmärtämisen, sisällyttäminen niihin on parempi vaihtoehto kuin uusien koulutusohjelmien ehdottaminen;

32.  rohkaisee jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia sisällyttämään koulutusjärjestelmiin kestävää kehitystä sekä ympäristöön liittyvää osaamista ja ammattitaitoa koskevaa sisältöä erityisesti parantamalla ammatillisen koulutuksen järjestelmiä ja kannustamalla tutkimuskeskuksia kehittämään yhteistyössä uusien vihreiden yritysten kanssa tekniikoita, hankkeita ja patentteja vihreitä tuotteita varten; rohkaisee tutkimuskeskuksia ja yritys- ja ammattilaisverkostoja vaihtamaan ajatuksia keskenään; muistuttaa luonnontieteeseen, tekniikkaan, insinööritieteeseen ja matematiikkaan liittyvien taitojen tärkeydestä ja tarpeesta varmistaa, että entistä useammat naiset opiskelevat luonnontieteeseen, tekniikkaan, insinööritieteeseen ja matematiikkaan liittyviä oppiaineita;

33.  kehottaa laatimaan kunnianhimoisen kestävien työpaikkojen luomiseen tähtäävän strategian, jolla muun muassa ratkaistaan ammattitaidon yhteensopimattomuuteen liittyvät ongelmat keskittyen erityisesti vihreämmän talouden ammattitaitotarpeiden täyttämiseen;

34.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään tämän alan kehitystä, perustamaan hyvää ammattitaitoa vaativia oppisopimuspaikkoja, jotka tarjoavat nuorille erikoisosaamista ja -koulutusta, ja auttamaan laajan nuorisotyöttömyyden torjunnassa;

35.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan vihreään talouteen siirryttäessä huomioon naisten ja tyttöjen parempia elinikäisen oppimisen mahdollisuuksia koskevat tarpeet erityisesti niillä aloilla, jotka voivat tarjota runsaasti uusia vihreitä työpaikkoja, kuten tiede, tutkimus, insinööritieteet, digitaaliteknologia ja uudet teknologiat, jotta voidaan vahvistaa naisten asemaa yhteiskunnassa, poistaa sukupuoleen liittyviä stereotypioita ja tarjota työpaikkoja, jotka vastaavat täysin naisten erityisiä tarpeita ja taitoja;

36.  pyytää komissiota, jäsenvaltioita ja alueellisia ja paikallisia viranomaisia sisällyttämään yhtäläisten mahdollisuuksien takaamiseksi järjestelmällisesti kaikilla tasoilla sukupuolten tasa-arvon näkökulman vihreiden työpaikkojen luomiseen tähtäävien politiikkojen määrittämiseen, täytäntöönpanoon ja seuraamiseen ottaen huomioon vihreiden työpaikkojen luomiseen maaseutualueilla liittyvät haasteet; pyytää jäsenvaltioita sekä alueellisia ja paikallisia viranomaisia jatkamaan ponnistelujaan, jotta naiset voivat osallistua täysimääräisesti toimintalinjojen määrittämiseen, päätöksentekoon ja vihreää osaamista ja työllisyyttä edistävän strategian täytäntöönpanoon;

37.  pyytää komissiota käynnistämään julkisen keskustelun kestävää kehitystä edistävästä koulutuksesta ja ottamaan erityisesti huomioon tyttöjen ja naisten koulutuksen sekä edistämään tällaista koulutusta; kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota edistämään toimintalinjoja, joilla kannustetaan yhä useampia naisia osallistumaan luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja matematiikan alojen koulutukseen sekä yrittäjäkoulutukseen ja joilla vihreiden työpaikkojen luomista koskevat tavoitteet voidaan yhdistää naisten vaikutusvallan lisäämiseen koulutuksen avulla; kehottaa toteuttamaan toimia, joilla rohkaistaan naisia osallistumaan vihreiden sektoreiden ammattikoulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen;

38.  kehottaa komissiota hyväksymään sukupuolten tasa-arvoa koskevan unionin strategian 2015–2020, jossa otetaan huomioon älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevassa Eurooppa 2020 -strategiassa asetetut työllisyysastetavoitteet;

39.  korostaa, että tarvitaan julkisten viranomaisten ja yksiköiden kohdennettuja toimia, joilla kaikki työmarkkinoiden sidosryhmät, myös työnantaja- ja työntekijäjärjestöt, saadaan osallistumaan osaamisvajeen korjaamiseen; kehottaa jäsenvaltioita ja alue- ja paikallisviranomaisia ottamaan käyttöön mekanismeja työvoimaviranomaisten ja alan yksiköiden henkilöstön kouluttamiseksi vihreän työllisyyden edellyttämän osaamisen valtavirtaistamiseksi työmarkkinapolitiikassa ja kehittämään keinoja arvioida tällaisen koulutuksen vaikutuksia; painottaa, että eurooppalaisten oppilaitosten on tärkeää mukauttaa ohjelmiaan niin, että ne täyttävät vihreän talouden ja yleisesti työmarkkinoiden tarpeet;

40.  kehottaa jäsenvaltioita luomaan sääntely-ympäristön, joka kannustaa vihreän talouden innovaatioihin;

Politiikan johdonmukaisuus kestävän talouden työllistämismahdollisuuksien täyttä kehittämistä varten

41.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön kunnianhimoiset, pitkäaikaiset ja integroidut sääntelyyn, finanssipolitiikkaan ja rahoitusalaan liittyvät kehykset kestäviä investointeja varten ja tukemaan innovointia ja näin hyödyntämään muutosten täysi työllistämispotentiaali; korostaa, että politiikkaa olisi kehitettävä sellaisessa pitkäaikaisten näkymien kehyksessä, joka käsittää tavoitteita sekä indikaattoreita, joilla niiden saavuttamista mitataan;

42.  painottaa, että koordinointi komission sisällä ja asiaankuuluvien kansallisen tason ministeriöiden välillä on tärkeää, jotta voidaan luoda kokonaisvaltainen, koko hallinnon kattava muutoskehys, joka pystyy kiinnittämään tarvittavaa huomiota siirtymän vaikutusten jakautumiseen;

43.  toteaa, että vihreän työllisyyden aloitteen onnistuminen tai epäonnistuminen riippuu siitä, miten kunnianhimoisia ovat komission uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevat sitovat tavoitteet, sekä uusiutuvan energian tekniikoita ja energiatehokkuutta koskeviin ohjelmiin tehtävistä investoinneista, joihin jäsenvaltiot ovat sitoutuneet;

44.  korostaa, että komissiolla ja jäsenvaltioilla on vastuu harjoittaa johdonmukaista politiikkaa uusiutuvan energiatuotannon edistämiseksi ja energiatehokkuuden lisäämiseksi, jotta voidaan panna alulle paikallinen ja alueellinen kehitys ja luoda laadukkaita paikallisia työpaikkoja; korostaa, että investoinnit uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen voivat olla tulevina vuosina yksi tärkeimmistä uusien työpaikkojen luojista Euroopassa;

45.  huomauttaa, että paikallinen tai alueellinen energiaomavaraisuus on edelleen yksi unionin talous- ja energiapolitiikan pitkän aikavälin tavoitteista; vaatii lisäksi ehdottomasti ottamaan huomioon investointien alueellisen ulottuvuuden, sillä se edistää maaseudun ja kaupunkien yhdistämistä koskevien unionin alueellisen koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamista;

46.  suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio sisällyttää ihmisarvoiset työpaikat EU:n neuvotteluvaltuuksiin Pariisissa pidettävässä COP 21 -kokouksessa Cancúnissa vuonna 2010 tehdyn sopimuksen ja sitä seuranneiden aloitteiden mukaisesti; kehottaa komissiota varmistamaan, että oikeudenmukaisen siirtymän asialista säilyy sen neuvottelukannan osana;

47.  kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita määrittelemään sitovat energiansäästö- ja energiatehokkuustavoitteet ja kannattamaan valkoisia todistuksia, joilla edesautettaisiin EU:n energiansäästötavoitteiden saavuttamista; kehottaa jäsenvaltioita panemaan energiatehokkuusdirektiivin täysimääräisesti täytäntöön ja valvomaan sen täytäntöönpanoa sekä sitoutumaan edelleen vähintäänkin vuoden 2030 energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseen;

48.  tukee EU:n sitoutumista oikeudenmukaisen ja maailmanlaajuisen osallistavaan vihreään talouteen siirtymisen edistämiseen yhteistyössä muiden kansainvälisten kumppanien kanssa;

49.  kehottaa jäsenvaltioita noudattamaan julkisia hankintoja koskevan EU:n tarkistetun lainsäädännön uusia säännöksiä ja panemaan ne täytäntöön täysimääräisesti ja kehottaa harkitsemaan sen tutkimista, voisiko julkisia hankintoja koskevaan jäsenvaltioiden politiikkaan sisällytettävien ympäristö- ja sosiaalinormien käyttöönotto auttaa luomaan työpaikkoja vihreässä taloudessa; korostaa, että sosiaali- ja ympäristölausekkeiden käyttöön julkisissa hankinnoissa liittyvät jäljellä olevat oikeudelliset epävarmuustekijät voitaisiin selvittää;

50.  kehottaa komissiota avustamaan korjausalan elvyttämisessä, mikä voisi johtaa luonnostaan ympäristöystävällisten uusien työpaikkojen luomiseen;

51.  kehottaa jäsenvaltioita tukemaan julkisten palvelujen osallistumista oikeudenmukaiseen siirtymiseen kohti kestävää taloutta erityisesti varmistamalla proaktiivisesti, että sellaisia palveluja kuin tietoliikenne, energia, liikenne sekä jäte- ja vesihuolto tuotetaan kestävästi;

52.  on hyvin pettynyt kiertotaloutta koskevan lainsäädäntöpaketin peruuttamisen, koska sen säännösten odotettiin johtavan jopa 180 000 työpaikan luomiseen pelkästään EU:n jätehuoltosektorilla; kehottaa komissiota näin ollen noudattamaan – jäsenvaltioille kuuluvat tehtävät huomion ottaen – sitoumustaan ja esittämään mahdollisimman pian kunnianhimoisen jätelainsäädäntöä koskevan ehdotuksen, joka kattaa jätteiden synnyn vähentämisen, uudet kierrätystavoitteet ja tosiasiallisesti kierrätetyn materiaalin määrän laskemiseen käytettyjen kriteerien uudelleenmäärittelyn;

53.  kehottaa komissiota lisäksi harkitsemaan sellaisia yrityksiä kannustavien kriteerien käyttöönottoa, joiden jätteiden käsittelykierto on moitteeton ja ympäristön kannalta kestävä;

54.  toteaa, että kestävän maataloustuotannon yhdistäminen tilojen biologisen monimuotoisuuden valvontaan ja suojeluun ja maataloustuotteiden merkitseminen älymerkinnöillä, joissa on tiedot tuotteiden ympäristövaikutuksista, biologista monimuotoisuutta edistävien tuotteiden kysynnän lisäämiseksi tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia vihreiden työpaikkojen luomiseen EU:n maaseutualueilla;

55.  toteaa, että kestävä metsänhoito tarjoaa todellisia mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen samalla kun se edistää aktiivisesti ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja biologisen monimuotoisuuden suojelua;

56.  kehottaa komissiota käyttämään talouspolitiikan eurooppalaista ohjausjaksoa sekä Eurooppa 2020 -strategian tarkistusta tukeen vihreiden työpaikkojen luomiselle; kehottaa komissiota esittämään maakohtaisia suosituksia, joilla voidaan edistää työllisyyttä ja vähentää ekologista jalanjälkeä; kehottaa toteuttamaan tarkkoja ja riippumattomia tutkimuksia verotuksen siirtymän (esimerkiksi siirtymän työn verotuksesta ympäristöverotukseen) sekä haitallisten tukien vuoteen 2020 mennessä tapahtuvan poistamisen aiheuttamista kustannuksista ja hyödyistä;

57.  tähdentää, että kyseisiin suosituksiin voisi sisältyä verotuksen painopisteen siirtäminen työstä muihin lähteisiin ja että tällaisella siirrolla olisi pyrittävä muuttamaan saastuttavia käytäntöjä mutta sillä ei saa olla ei-toivottuja vaikutuksia sosiaaliturvajärjestelmiin tai kohtuuttomia seurauksia pienituloisille henkilöille;

58.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita poistamaan asteittain suorat ja epäsuorat ympäristölle haitalliset tuet mukaan lukien (muttei yksinomaan) fossiilisille polttoaineille maksettavat tuet; kehottaa komissiota kehittämään jäsenvaltioissa toteutettavia malleja, joilla siirrytään työn verottamisesta ympäristön saastuttamisen verottamiseen, sekä ottamaan huomioon tavaroiden ja palvelujen ympäristövaikutukset saastuttaja maksaa -periaatteen hengessä; kehottaa komissiota esittämään jäsenvaltiokohtaisia suosituksia, jotka voivat tukea ponnisteluja vihreiden työpaikkojen edistämiseksi ja vähentää ekologista jalanjälkeä; kehottaa komissiota lisäksi integroimaan proaktiivisesti ympäristöön ja ilmastoon liittyvät näkökohdat eurooppalaiseen ohjausjaksoon vihreiden työpaikkojen luomisen tukemiseksi;

59.  kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan kohdennettuja veronkevennyksiä ja/tai tukia sellaisia tuotteita ja palveluja tarjoaville uusille yrityksille sekä mikro- ja pk-yrityksille, jotka tuottavat paljon lisäarvoa ympäristölle tarjoavia tavaroita ja palveluja, hiilisisällön kokonaisvaltainen väheneminen mukaan lukien;

60.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita osoittamaan toimissaan enemmän johdonmukaisuutta ja yhtenäisyyttä ja tekemään tuntuvampia korkeimman tason poliittisia sitoumuksia asiaan liittyvillä aloilla, kuten finanssitransaktioveron ja veropetosten ja verovilpin torjunnan aloilla;

61.  kehottaa komissiota uudistamaan sitoutumisensa Eurooppa 2020 -strategiaan ja esittämään väliarviointinsa viipymättä ja viimeistään vuonna 2015; kehottaa komissiota vahvistamaan talouspolitiikan eurooppalaisessa ohjausjaksossa asetetut tavoitteet ottaen huomioon makroekonomista epätasapainoa koskevan tulostaulun sekä Eurooppa 2020 ‑strategian uudelleenarvioinnin; kehottaa komissiota esittämään entistä kunnianhimoisempia sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä tavoitteita vuosille 2030 ja 2050; painottaa, että vihreiden työpaikkojen täsmällinen, menetelmällisesti perusteltu yhteinen seuranta voisi myös auttaa jäsenvaltioita arvioimaan ympäristö- ja työvoimapolitiikkansa tehokkuutta ja vahvistamaan Euroopan unionin tasolla Eurooppa 2020 -strategian työllisyyttä koskevien suuntaviivojen edistyksen mittaamista ja niiden seuraamista varten kehitettyjä välineitä;

62.  korostaa vuoteen 2030 ulottuvan ilmasto- ja energiapaketin tarjoamia mahdollisuuksia työpaikkojen luomiseen sekä ympäristölainsäädännön tulevaa roolia EU:n pitkän aikavälin ympäristötavoitteiden saavuttamisessa ja työpaikkojen ja vihreän kasvun luomisessa;

63.  kehottaa komissiota pitämään innovointia Euroopan unionin teollisuuden kulmakivenä ja kehittämään aktiivisia strategioita, joiden avulla varmistetaan sosiaalisten siirtymien asianmukainen ohjaus niin, että edut jakautuvat koko EU:n alueelle; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan uusien toimitusketjujen ja resurssitehokkuuteen, tavaroihin ja palveluihin liittyvien toimialaverkostojen luomista kestävän teollisuuspolitiikan ja markkinoiden muutosta koskevien kannustimien avulla;

64.  painottaa, että jäsenvaltioiden on valmisteltava talouksiaan vähähiiliseen sekä resurssi- ja energiatehokkaaseen tulevaisuuteen samalla, kun otetaan huomioon ilmastopolitiikan vaikutuksista johtuva työpaikkojen siirtymisen ja hiilivuodon riski;

65.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään kansainvälisiä pyrkimyksiä luoda maailmanlaajuinen ympäristöpolitiikka, jonka avulla voidaan rajoittaa teollisuuden EU:n ulkopuolelle siirtämisen ja hiilivuodon aikaansaamia vahinkoja;

66.  kehottaa komissiota esittelemään ehdotuksensa EU:n päästökauppajärjestelmän uudistamiseksi mahdollisimman nopeasti ottaen huomioon, että ”hiilivuodolle” erittäin alttiita aloja on suojeltava;

67.  kehottaa komissiota sisällyttämään vihreän työllisyyden energiaunionin toteuttamiseen;

Investoinnit kestävään työpaikkojen luomiseen

68.  korostaa, että on sovellettava sopivaa kysyntä- ja tarjontapuolen innovaatioiden yhdistelmää, joka saadaan yhdistämällä työpaikkojen luominen vastaavaan aktiiviseen, eri paikallisten työmarkkinoiden tarpeisiin määriteltyyn työmarkkinapolitiikkaan;

69.  kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään myös Euroopan strategisten investointien rahaston (ESIR) puitteissa laadukkaita investointeja, joilla pyritään kestävien ja laadukkaiden työpaikkojen, sukupuolten tasa-arvon sekä laadukkaan koulutuksen ja innovoinnin kaltaisten yhteiskunnallisten ja taloudellisten etujen aikaansaamiseen vihreän siirtymän edistämiseksi ja energiaköyhyyden torjumiseksi; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota keskittämään investoinnit aloille, joilla on myönteinen työmarkkinavaikutus, jotta voidaan luoda kestäviä ja täyden sosiaaliturvan tarjoavia työpaikkoja ja torjua työttömyyttä; painottaa, että rahoitetuilla hankkeilla on edistettävä Eurooppa 2020 -strategiaa mitattavissa olevalla tavalla; huomauttaa tässä yhteydessä, että työpaikkojen luominen on vihreillä aloilla jatkunut myönteisesti taantuman aikana;

70.  korostaa, että investoinnit energiatehokkuuteen voivat edistää paikallisten työpaikkojen luomista ja paikallista talouskehitystä sekä vähentää energiaköyhyyttä ja että rakennusten energiatehokkuuden takaaminen on kustannustehokkain tapa tarjota pitkän aikavälin ratkaisuja energiaköyhyyteen, joka koskee Euroopassa noin 125:tä miljoonaa ihmistä, ja se on tärkeä osatekijä eurooppalaisen energian tehokkaan käytön ja vihreiden työpaikkojen luomisen varmistamisessa; toteaa, että tässä yhteydessä on keskeisen tärkeää myös varmistaa rakennusten turvallisuus; pyytää komissiota esittämään ”Älykästä rahoitusta älykkäille rakennuksille” -aloitteensa mahdollisimman nopeasti;

71.  suosittelee, että ilmastoa, uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta koskevia tavoitteita olisi pidettävä investointikohteina sekä poliittisen toiminnan keskeisinä lähtökohtina;

72.  varoittaa tukemasta toimia, joilla on haitallisia sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia, koska ne heikentävät poliittista johdonmukaisuutta, jota tarvitaan vihreiden työpaikkojen työllistämismahdollisuuksien maksimoimiseen;

73.  suosittaa, että tehdään laadukkaita investointeja keskeisiin julkisiin palveluihin, kuten tietoliikenteeseen, energiaan, liikenteeseen ja jäte- ja vesihuoltoon, kestävien julkisten hankintamenettelyjen ja vihreän osaamisen valtavirtaistamisen tukemiseksi;

74.  kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään täysin Euroopan rakenne- ja investointirahastojen oikeudellisen kehyksen tarjoamia mahdollisuuksia sekä EU:n muita rahoituslähteitä vihreää työllisyyttä tukevien kestävien hankkeiden edistämiseksi ja asettamaan EU:n rahoituksen ja rahoitusvälineet mahdollisimman helposti paikallisten viranomaisten saataville niin, että niitä koskevat selvät, yksinkertaiset säännöt ja saavutettavissa olevat rahoituksen vähimmäismäärät;

75.  kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita hyödyntämään monivuotisen rahoituskehyksen vuonna 2016 suoritettavaa vaalien jälkeistä tarkistusta mahdollisuutena tukea talouksiemme muuttamista aiempaa vihreämmiksi;

76.  toteaa, että vihreän talouden ja työllisyyden kasvun tukemiseen voi saada ESR:n tukea, ja kannustaa kansallisia hallituksia ja asiaankuuluvia kansallisia viranomaisia harkitsemaan tämän rahoituksen aktiivisempaa käyttämistä taloudellisesti perusteltujen ja kestävien vihreiden työpaikkojen luomisen edistämiseksi;

77.  panee merkille, että eräät jäsenvaltiot ovat edistyneet merkittävästi talouksiensa viherryttämisessä, ja kannustaa unionia ja jäsenvaltioita edistämään ajatusten, osaamisen, kokemusten ja parhaiden käytäntöjen jakamista, jotta varmistetaan sujuva siirtyminen;

78.  kehottaa jäsenvaltioita ja yksityistä sektoria käyttämään muun muassa ekologista suunnittelua, ympäristömerkkiä, EMASia ja vihreää julkista hankintaa (GPP), koska ne voivat tukea vihreää taloutta ja siten edistää vihreiden työpaikkojen luomista; kehottaa komissiota tarjoamaan neuvontavälineitä suotuisien markkinaolosuhteiden luomiseksi, jotta nämä vapaaehtoiset välineet löisivät itsensä laajalti läpi markkinoilla;

79.  kehottaa jäsenvaltioita keskittymään paremmin EU:n standardiin (ISO 14000) perustuvan ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmän täytäntöönpanoon;

Pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset)

80.  tukee pk-yritysten vihreän toimintasuunnitelman tavoitteita sekä pk-yrityksiin kohdennettuja toimia, mukaan luettuna resurssitehokkuuden parantamiseen pyrkivien pk-yritysten neuvomiseen ja auttamiseen, vihreän yrittäjyyden tukemiseen, entistä vihreämpien arvoketjujen mahdollisuuksien hyödyntämiseen ja vihreiden pk-yritysten ja mikroyritysten markkinoille pääsyn helpottamiseen tarkoitetun Euroopan resurssitehokkuuden osaamiskeskuksen perustaminen; katsoo, että tietoisuutta lisäävät toimet ja tekninen apu ovat ratkaisevia tekijöitä pk-yritysten osallistumisessa aktiivisesti kiertotalouteen;

81.  muistuttaa, että pk-yrityksillä on valtavasti mahdollisuuksia luoda työpaikkoja erityisesti nuorille ja edistää kaksiosaista ammattikoulutusjärjestelmää ja oppisopimuskoulutusjärjestelmiä;

82.  on tietoinen siitä, että ESIR voisi auttaa mikroyrityksiä ja pk-yrityksiä osallistumaan toimintaan, johon sisältyy paljon ympäristöön liittyvää ja sosiaalista innovointia;

83.  toteaa, että vihreitä työpaikkoja pk-yrityksissä koskevista Eurobarometrin tiedoista käy ilmi, että energian säästöstä, jätteiden vähentämisestä sekä raaka-aineiden käytön vähentämisestä on tullut taloudellisesti kannattavaa;

84.  kehottaa komissiota edistämään osuustoimintayritysten kaltaisia uusia liiketoimintamalleja pyrkiessään lisäämään tuotanto- ja jakeluprosessien tehokkuutta, hyväksymään innovatiivisia ratkaisuja resurssien säästämiseksi ja tarjoamaan kestävämpiä tuotteita ja palveluja;

85.  korostaa, että pk-yritykset kykenevät luomaan kasvua ja työpaikkoja vain, jos suotuisia kannustinmahdollisuuksia on tarjolla myös vihreässä taloudessa;

86.  kehottaa komissiota varmistamaan, että pk-yritysten vihreillä kannustimilla on merkittävä vaikutus siellä, missä niitä tarvitaan eniten;

87.  toteaa, että pk-yritykset ja mikroyritykset ovat keskeinen työpaikkoja luova tekijä Euroopassa; korostaa, että pk-yritykset ja mikroyritykset kohtaavat erityisiä haasteita hyödyntäessään vihreään siirtymään liittyviä työllisyysmahdollisuuksia, mikä koskee erityisesti rahoituksen saantia, koulutusta ja osaamisvajeiden korjaamista; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan kunnianhimoisia toimia, joilla tuetaan vihreiden työpaikkojen luomista pk-yrityksissä ja mikroyrityksissä, mikä käsittää myös kohdennetun tiedottamisen, tietoisuuden parantamisen, teknisen avun, rahoituksen saannin sekä koulutusmahdollisuudet;

88.  toteaa, että vihreämpi arvoketju, johon kuuluvat uudelleenvalmistus, korjaaminen, huoltaminen, kierrätys ja ekologinen suunnittelu, voi tarjota monille pk-yrityksille huomattavia liiketoimintamahdollisuuksia;

o
o   o

89.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0584. (2) EUVL C 251 E, 31.8.2013, s. 75. (3) EUVL C 308 E, 20.10.2011, s. 6.