Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 ja 21 artiklan,

–  ottaa huomioon Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Irakin tasavallan välisen kumppanuus- ja yhteistyösopimuksen ja sopimuksesta 17. tammikuuta 2013 esittämänsä kannan(1),

–  ottaa huomioon 12. joulukuuta 2003 hyväksytyn Euroopan turvallisuusstrategian ja 11. joulukuuta 2008 annetun Euroopan unionin neuvoston julkilausuman voimavarojen vahvistamisesta,

–  ottaa huomioon 8. maaliskuuta 2011 annetun komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission yhteisen tiedonannon demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävästä kumppanuudesta eteläisen Välimeren maiden kanssa (COM(2011)0200),

–  ottaa huomioon Deauvillen kumppanuuden, jonka G8-maat ottivat käyttöön Deauvillessa 21. toukokuuta 2011 järjestetyssä valtion- ja hallitusten päämiesten kokouksessa,

–  ottaa huomioon 25. toukokuuta 2011 annetun komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission yhteisen tiedonannon uudesta strategiasta muutostilassa olevia naapurimaita varten (COM(2011)0303),

–  ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission 6. helmikuuta 2015 antaman yhteisen tiedonannon, joka koskee EU:n Syyriaan ja Irakiin soveltaman alueellisen strategian osatekijöitä sekä Da'eshin muodostamaa uhkaa (JOIN(2015)0002),

–  ottaa huomioon Ateenassa 11. kesäkuuta 2014 pidetyssä Euroopan unionin ja Arabiliiton ulkoministerien kolmannessa kokouksessa hyväksytyn julkilausuman sekä Brysselissä 19. tammikuuta 2015 allekirjoitetun Euroopan ulkosuhdehallinnon ja Arabiliiton pääsihteeristön välisen yhteistyöpöytäkirjan,

–  ottaa huomioon 30. elokuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät Irakista ja Syyriasta,

–  ottaa huomioon Pariisissa 15. syyskuuta 2014 järjestetyn Irakin rauhaa ja turvallisuutta käsitelleen kansainvälisen konferenssin päätelmät,

–  ottaa huomioon 17. marraskuuta 2014 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät Lähi-idän rauhanprosessista,

–  ottaa huomioon 15. joulukuuta 2014 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät EU:n Syyriaan ja Irakiin soveltamasta alueellisesta strategiasta,

–  ottaa huomioon 9. helmikuuta 2015 annetut ulkoasiainneuvoston päätelmät terrorismin torjunnasta,

–  ottaa huomioon 24. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin suhteista Persianlahden yhteistyöneuvostoon(2),

–  ottaa huomioon 10. maaliskuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin Iranin-strategiasta(3),

–  ottaa huomioon 14. joulukuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta(4),

–  ottaa huomioon 10. toukokuuta 2012 antamansa päätöslauselman kaupasta muutoksen välineenä: EU:n kauppa- ja investointistrategia eteläisen Välimeren aluetta varten arabimaiden kevään vallankumousten jälkeen(5),

–  ottaa huomioon 11. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Saudi-Arabiasta, sen suhteista EU:n kanssa ja roolista Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa(6),

–  ottaa huomioon 18. syyskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Irakin ja Syyrian tilanteesta sekä IS:n hyökkäyksestä ja vähemmistöjen vainoamisesta(7),

–  ottaa huomioon 15. tammikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Libyan tilanteesta(8),

–  ottaa huomioon 12. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman erityisesti IS-järjestöön liittyvästä humanitaarisesta kriisistä Irakissa ja Syyriassa(9),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n ja Arabiliiton välisistä suhteista ja yhteistyöstä terrorismin torjunnassa(10),

–  ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman ISIL/Da'eshin viime aikoina Lähi-idässä erityisesti assyrialaisiin kohdistamista hyökkäyksistä ja kaappauksista(11),

–  ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2015 Brysselissä pidetyn, Yhdistyneiden kansakuntien Libyan-tukioperaation kokoon kutusuman ja Euroopan unionin isännöimän Libyan kunnallisten edustajien kokouksen päätelmät,

–  ottaa huomioon Barcelonassa 13. huhtikuuta 2015 pidetyn EU:n ja eteläisen Välimeren maiden ulkoministerien kokouksen, jonka järjestivät Espanja, puheenjohtajavaltio Latvia ja EU ja jossa keskusteltiin Euroopan naapuruuspolitiikan tulevaisuudesta,

–  ottaa huomioon YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 2139 (2104), 2165 (2014) ja 2191 (2104), joissa annetaan YK:lle ja sen kumppaneille lupa ylittää rajoja ja linjoja toimittaakseen Syyriaan humanitaarista apua ilman valtion suostumusta,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,

–  ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön ja naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunnan lausunnon (A8-0193/2015),

A.  toteaa, että Syyrian ja Irakin konfliktit sekä Jemenin kriisi ja Libyan kaaos ja jännitteiden lisääntyminen koko Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueella (MENA-alueella) aiheuttavat huomattavaa epävakautta kyseisellä alueella; ottaa huomioon, että Lähi-idän ja Sahelin alueen terrorisminvastaisten rintamien välillä on yhteys ja että nämä rintamat ovat lähellä Afrikan sarven herkkää alueetta; ottaa huomioon, että kyseisen tilanteen vaikutukset koko alueen turvallisuuteen ovat katastrofaaliset, sillä ne aiheuttavat pitkäaikaista haittaa alueen poliittiselle ja taloudelliselle kehitykselle, infrastruktuurien kestävyydelle ja väestön yhteenkuuluvuudelle; ottaa huomioon, että tämän kehityksen aiheuttamat riskit Euroopan turvallisuudelle, kansalaisille ja maanosan eduille ovat vakavia; ottaa huomioon, että siviiliuhrien ja siviilejä vastaan tehtyjen terroritekojen lukumäärä on korkea; ottaa huomioon, että ihmisoikeusrikkomukset ja humanitaarisen oikeuden rikkomukset erityisesti etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä vastaan ovat vakavia; ottaa huomioon, että nämä konfliktit synnyttävät vakavan humanitaarisen kriisin, aiheuttavat huomattavia väestönsiirtoja ja vaikeuttavat pakolaisten ja heidät vastaanottavien yhteisöjen elinolosuhteita suunnattomasti; ottaa huomioon jatkuvat ongelmat yhdenmukaisen konfliktinratkaisustrategian löytämisessä ja legitiimin ja luotettavan perustan luomisessa asianomaisten osapuolten kanssa käytävälle osallistavalle vuoropuhelulle;

B.  toteaa, että arabimaiden kansannousujen seuraukset asianomaisissa maissa, kansannousujen myötä syntynyt uusi ja monimutkainen tilanne sekä välttämätön tarve torjua Da'eshia ja muita terrorijärjestöjä pakottavat tarkastelemaan uudelleen Euroopan unionin toimintaa MENA-alueella; ottaa huomioon, että on lisättävä autoritaaristen hallintojen painostamista, jotta ne ottaisivat käyttöön osallistavia politiikkoja; ottaa huomioon, että alueen vakauttamistavoite ei palvele vain turvallisuutta, vaan että sillä on myös taloudellista, poliittista ja yhteiskunnallista merkitystä, mikä edellyttää unionilta ja jäsenvaltioita strategista, maailmanlaajuista ja useita eri tekijöitä yhdistävää politiikkaa ja täyttä yhteistyötä alueen toimijoiden kanssa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä;

C.  ottaa huomioon, että terroristijärjestö ISIL/Da'esh on käynnistänyt järjestelmällisiä etnisen puhdistuksen kampanjoita Pohjois-Irakissa ja Syyriassa ja syyllistynyt sotarikoksiin, muun muassa joukkoteloituksiin ja sieppauksiin, etnisiä ja uskonnollisia vähemmistöjä vastaan; ottaa huomioon, että YK on jo raportoinut kohdennetuista surmista, pakkokäännytyksistä, sieppauksista, naisten myymisestä, naisten ja lasten orjuuttamisesta, lasten rekrytoimisesta itsemurhapommituksiin sekä seksuaalisesta ja fyysisestä hyväksikäytöstä ja kidutuksesta; ottaa huomioon, että ISIL/Da'eshin kohteina ovat olleet kristittyjen, jesidien, turkmeenien, šabakien, kaka'ien, sabealaisten ja šiialaisten yhteisöt samoin kuin monet arabi- ja sunnimuslimit;

D.  ottaa huomioon, että Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa on meneillään geopoliittisia muutoksia, jotka saattavat horjuttaa alueellista tasapainoa perusteellisesti ja ennalta arvaamattomalla tavalla; ottaa huomioon, että kärjistyvillä kriiseillä ja konflikteilla on poliittinen, etninen ja uskonnollinen ulottuvuus, puolisotilaallisten ryhmien valta kasvaa ja tietyt alueen valtiot ja hallinnot ovat heikkoja tai kukistuneet kokonaan; ottaa huomioon tästä seuraavat lukuisat ihmisoikeusrikkomukset; ottaa huomioon, että terrorismin torjunta ja osallistavien ja aitojen demokraattisten uudistusten tukeminen alueella on hyödyllistä sekä MENA-alueen maiden että kansainvälisen yhteisön turvallisuuden kannalta;

E.  ottaa huomioon, että Irakin ja Syyrian konfliktit samoin kuin Jemenin ja Libyan konflikti pahentavat alueellisia ja kansainvälisiä jännitteitä; ottaa huomioon, että uskonnollisia ja etnisiä aiheita käytetään poliittisten etujen edistämiseksi ja vallankäytön verukkeena; ottaa huomioon näin syntyvän riskin, joka liittyy sunnien ja šiialaisten vastakkainasetteluun, joka ulottuu myös välittömän maantieteellisen alueen ulkopuolelle;

F.  ottaa huomioon, että Tunisia on kaikkein huomattavin esimerkki demokratisoitumisesta arabimaiden kansannousujen jälkeen, mutta toteaa, että maa kuitenkin joutui 18. maaliskuuta 2015 kärsimään terrori-iskusta, jonka tekijäksi ilmoittautui ISIL/Da'esh, ja katsoo, että tämä edellyttää vahvan ja jatkuvan tuen antamista alueen maille ja erityisesti Tunisialle;

G.  katsoo, että naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa koskevien EU:n vuoden 2008 suuntaviivojen mukaisesti naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon edistämisen olisi oltava EU:n sekä Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueen maiden (MENA-alue) välisen poliittisia ja ihmisoikeuksia koskevan vuoropuhelun perustana; katsoo, että naisten osallistuminen ja voimaannuttaminen julkisessa elämässä sekä politiikan, talouden ja kulttuurin alalla MENA-maissa on ratkaisevan tärkeää vakauden, rauhan ja taloudellisen vaurauden edistämiseksi pitkällä aikavälillä; katsoo, että naisten ja tyttöjen voimaannuttaminen koulutuksen avulla on olennaisen tärkeää heidän roolinsa kasvattamiseksi kaikilla näillä aloilla; katsoo, että naisten oikeuksia ja sukupuolten tasa-arvoa ajavilla kansalaisjärjestöillä voi olla tärkeä rooli naisten voimaannuttamisessa MENA-maissa;

H.  ottaa huomioon, että jäsenvaltioiden vaikutusvalta alueella vaihtelee voimakkaasti; ottaa huomioon tarpeen lisätä Euroopan unionin vaikutusvaltaa; ottaa huomioon, että MENA-alueen pitkän aikavälin poliittisella ja taloudellisella vakaudella on unionin kannalta oleellinen strateginen merkitys; ottaa huomioon, että unionin on tämän vuoksi omaksuttava keskeisen toimijan rooli ja edistettävä konfliktinratkaisua ja demokraattista hallintotapaa MENA-alueella;

I.  ottaa huomioon, että EU:n apu MENA-alueen maille on menneinä vuosina ollut liian pirstoutunutta, eikä apua ole osattu mukauttaa riittävän nopeasti kyseisten maiden poliittisiin ja taloudellisiin tarpeisiin sopivaksi, ja katsoo, että tämä on heikentänyt EU:n mahdollisuuksia esiintyä keskeisenä toimijana alueella;

J.  ottaa huomioon, että Euroopan unionin tuki MENA-alueen maille, erityisesti Euroopan naapuruusvälineen (ENP) puitteissa annettu apu, on aiemmin noudattanut liian usein samaa yleisluonteista strategista konseptia, jossa ei oteta riittävästi huomioon kyseisten maiden erityisolosuhteita ja jossa ei ole tunnistettu kansalaisyhteiskunnan kumppaneita, jotka tarvitsevat tukea ja apua valmiuksien kehittämiseen; katsoo, että arabikevään kansannousujen jälkeisiä demokratiapyrkimyksiä olisi aktiivisesti tuettava noudattaen suunnitelmallista pitkän aikavälin lähestymistapaa;

K.  ottaa huomioon, että MENA-alueen mullistukset vaikuttavat Euroopan unionin kykyyn edistää poliittisia ja demokraattisia arvojaan; ottaa huomioon, että tällaiset mullistukset vaikuttavat unionin taloussuhteiden kehittämiseen kyseisten maiden kanssa ja saattavat vaarantaa unionin energiaturvallisuuden;

L.  ottaa huomioon, että koska Euroopan unioni on joutunut reagoimaan kiireellisesti MENA-alueella esiintyviin toistuviin kriiseihin, joita se ei ole osannut ennakoida, se ei ole pystynyt analysoimaan arabimaiden vuoden 2011 kansannousujen perustekijöitä eikä selvittämään niihin liittyviä monia vaikeuksia, odotuksia ja näköaloja; ottaa huomioon, että unioni ei ole varsinkaan kyennyt luomaan tarvittavaa hyvin pitkän aikavälin strategiaa, jolla tuettaisiin ja täydennettäisiin pyrkimistä aitoon demokraattiseen muutokseen, taloudelliseen kehitykseen ja poliittiseen vakauteen; ottaa huomioon, että joulukuussa 2013 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston kokouksessa annetun valtuutuksen perusteella komission varapuheenjohtaja / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja käynnisti strategista pohdintaa koskevan keskeisen prosessin; ottaa huomioon, että komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH) ovat käynnistäneet ENP:n uudelleentarkastelua koskevan laajan kuulemismenettelyn; ottaa huomioon, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen tarjoaa mahdollisuuden maakohtaiseen poliittiseen ja strategiseen analyysiin, jonka olisi oltava keskeinen tekijä suunniteltaessa tukea alueen maille myös ENP:n puitteissa;

M.  katsoo, että unionin myönteinen vaikutus MENA-alueen maissa edellyttää, että sen on tarjottava muutakin kuin pelkkiä talousyhteistyötä koskevia näkymiä, kuten erityisesti laajamittaista poliittista ja strategista kumppanuutta;

N.  ottaa huomioon, että 26.–30. kesäkuuta 2015 Tunisiassa, Kuwaitissa ja Jemenissä tapahtuneissa hyökkäyksissä, joista ISIS/Da'esh on ilmoittanut olevansa vastuussa, sai surmansa 92 ihmistä ja satoja muita haavoittui; toteaa, että kyseiset hyökkäykset tuovat jälleen kerran selvästi esille tarpeen puuttua tehokkaasti alueen turvallisuushaasteisiin ja poliittisen vakauden puutteeseen;

Uhkiin ja turvallisuustilanteeseen vastaaminen

1.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita puuttumaan MENA-alueen nopeasti heikkenevän tilanteen perimmäisiin syihin kokonaisvaltaisen ja kunnianhimoisen lähestymistavan avulla; tukee kansainvälistä kampanjaa ISIL/Da'eshia vastaan ja suhtautuu myönteisesti liittoutuman jäsenten sitoumukseen tehdä yhteistyötä yhteisen strategian puitteissa; pitää erityisen myönteisinä Da'eshin vastaiseen kansainväliseen liittoutumaan osallistuvien EU:n jäsenvaltioiden toimia, joita on toteutettu joko tekemällä suoria iskuja tai osallistumalla logistiseen, taloudelliseen ja humanitaariseen toimintaan; kehottaa kuitenkin lisäämään mobilisointia kaikilla alueilla ja korostaa, että tarvitaan paremmin nivellettyjä toimia; panee merkille, että näitä toimia voitaisiin taitavasti koordinoida EU:n johdolla tarvittaessa osana yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) toimintaa, ja kehottaa tämän saavuttamiseksi unionia kehittämään riittävän operationaalisen kyvyn ja luomaan todellisen yhteisen eurooppalaisen puolustuksen; korostaa kuitenkin, että ISIL/Da'eshin, Al-Nusran rintaman ja muiden terroristiryhmien torjumista koskevaan ongelmaan on löydettävä räätälöity vastaus, jossa otetaan huomioon poliittiset ja alueiden väliset erot; kehottaa unionia omaksumaan keskeisen välittäjän roolin alueellisessa vuoropuhelussa ja ottamaan keskusteluun mukaan kaikki alueelliset osapuolet, erityisesti Arabiliiton, Saudi-Arabian, Egyptin, Turkin ja Iranin; muistuttaa, että on tärkeää käsitellä paikallisen väestön oikeutettuja vaatimuksia, erityisesti niitä, joita esitettiin vuoden 2011 arabimaiden kansannousujen aikana, jotta voidaan varmistaa alueen vakaus pitkällä aikavälillä; panee merkille, että Arabiliitto ilmoitti hiljattain perustavansa pysyvän nopean toiminnan yksikön, joka keskittyy erityisesti Da'eshin ja muiden terroristiryhmien vastaiseen toimintaan;

2.  korostaa EU:n jatkuvan ja mahdollisimman korkean tason poliittisen läsnäolon merkitystä, jotta varmistetaan strateginen poliittinen vuoropuhelu pitkällä aikavälillä ja MENA-alueen valtioiden kanssa käytävä aito yhteinen keskustelu, jossa tarkastellaan niiden tarpeita alueellisen vakauden saavuttamiseksi; korostaa, että unionista tulee tehokas toimija kansainvälisellä näyttämöllä vain silloin, jos se pystyy esiintymään yhtenäisenä; kehottaa tämän seurauksena EU:ta kehittämään pikaisesti todellista yhteistä ulkopolitiikkaa ja koordinoimaan tiivisti sisäistä ja ulkoista toimintaa; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa toimimaan yhteistyössä unionin ulkoministerien tai alueen toimijoiden tunnustamien tärkeiden poliittisten henkilöiden kanssa hänen alaisuudessaan ja unionin nimissä käytävän jatkuvan ja korkean tason vuoropuhelun varmistamiseksi; muistuttaa, että on tarpeen määritellä keskeiset kumppanivaltiot ja luottaa niihin, jotta varmistetaan poliittinen ja turvallisuuteen liittyvä vakaus pitkällä aikavälillä;

3.  korostaa, että seuraavien aloitteiden tehokas täytäntöönpano vuoden 2015 aikana on tärkeää ja välttämätöntä: MENA-alueen maiden valmiuksien kehittämishankkeiden ja niiden kanssa toteutettavien toimien tukeminen, radikalisoitumisen ja väkivaltaisten ääriliikkeiden vastustaminen, kansainvälisen yhteistyön edistäminen, taustalla oleviin tekijöihin ja jatkuviin kriiseihin puuttuminen ja kumppanuuden vahvistaminen keskeisten maiden kanssa, mukaan luettuna poliittisen vuoropuhelun vahvistaminen Arabiliiton (LAS), islamilaisten maiden yhteistyöjärjestön (OIC), Afrikan unionin (AU) ja muiden merkityksellisten alueellisten koordinointirakenteiden, kuten G5 Sahel ‑ryhmän, kanssa;

4.  painottaa, että MENA-alueen vakaus ja turvallisuus on perustavaa laatua oleva tekijä unionin turvallisuuden kannalta; muistuttaa, että ISIL/Da'eshin ja muiden terroristijärjestöjen juuret ovat olleet Irakissa ja Syyriassa jo monia vuosia, ja että ne pyrkivät saamaan alueellista vaikutusvaltaa; panee merkille, että ryhmän voitot ovat seurausta näiden maiden institutionaalisista, demokraattisista ja turvallisuuteen liittyvistä kriiseistä ja niiden yhteisen rajan valvonnan puutteista; muistuttaa, että aluetta koettelevat taloudelliset, poliittiset, sosiaaliset ja kulttuuriset kriisit vahvistavat ISIL/Da'eshin ja Al-Nusran rintaman rekrytointikykyä ja kasvua; kehottaa Euroopan unionia yhdessä arabimaiden kanssa arvioimaan radikalisoitumisen perimmäisiä syitä ja käsittelemään niitä kokonaisvaltaisesti perustuen turvallisuuden, demokraattisen hallintokyvyn, politiikan, talouden, yhteiskunnan ja kulttuurin kehitykseen ja pitäen osallisuutta ohjaavana periaatteena, katsoo, että jos näihin ongelmiin ei löydetä konkreettista ja kestävää ratkaisua, kaikki toimet ISIL/Da'eshin ja muiden terroriryhmien uhan poistamiseksi joutuvat yhä vakavampiin ja itsepintaisempiin ongelmiin;

5.  panee merkille Syyriaa ja Irakia sekä ISIL/Da'eshin aiheuttamaa uhkaa koskevan EU:n alueellisen strategian puitteissa myönnetyn miljardin euron summan, josta 400 miljoonaa euroa on kohdennettu humanitaariseen apuun; on tyytyväinen pyrkimyksiin räätälöidä EU:n humanitaarista tukea sukupuoleen ja ikään perustuviin erityisiin tarpeisiin; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota Jordaniaan ja Libanoniin, jotka ottavat vastaan suurimman osan pakolaisista suhteessa omaan väestöönsä; painottaa, että näiden kahden valtion on tärkeää helpottaa pakolaisten turvallista siirtymistä alueilleen sekä kunnioittaa palauttamiskiellon periaatetta; muistuttaa pakolaiskriisin seurauksista myös Irakin Kurdistanin aluehallinnolle; on huolissaan siitä, että pakolaisleireistä voi äärimmäisen köyhyyden ja niukkuuden oloissa tulla radikalisoitumisen pesäkkeitä; uskoo, että pitkällä aikavälillä pakolaisleirit ovat isäntävaltioitaan horjuttavia tekijöitä, ja kehottaa siksi kehittämään pitkän aikavälin ratkaisuja, jotka ovat suotuisia sekä pakolaisten että vastaanottavien maiden kannalta; kehottaa EU:ta tekemään yhteistyötä muiden kumppanien, erityisesti UNHCR:n ja Unicefin kanssa pakolaisten ja maan sisäisesti siirtymään joutuneiden leireillä jatkuviin ongelmiin puuttumiseksi Irakissa, Jordaniassa, Libanonissa ja Turkissa, erityisesti mitä tulee nuorten ja lasten koulunkäyntimahdollisuuksien puuttumiseen; pitää myönteisenä, että varoja kohdennetaan uuden strategian sekä vakautta ja rauhaa edistävän välineen mukaisesti pakolaisia vastaanottavalle väestölle; kehottaa EU:n jäsenvaltioita lisäämään pakolaiskriisin osalta rahoitusta ja kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien pakolaisten uudelleensijoittamista koskevia sitoumuksiaan;

6.  panee merkille Syyriasta ja Irakista peräisin olevien turvapaikkahakemusten määrän jatkuvan lisääntymisen ja kehottaa EU:n jäsenvaltioita tehostamaan pyrkimyksiään ottaa vastaan turvapaikanhakijoita sekä toimimaan ripeästi tapauksissa, joiden käsittely on kesken;

7.  pitää myönteisenä, että tietyt MENA-alueen valtiot osallistuvat kansainväliseen ISIL/Da'eshin vastaiseen liittoutumaan; vaatii MENA-alueen hallituksia ja kansainvälistä yhteisöä lisäämään entisestään kansainvälisen terrorismin sekä Syyrian ja Libyan sotien rahoittamisen vastaisia ponnistelujaan; toistaa kaikille alueen valtioille esittämänsä pyynnön, että ne estäisivät yksittäisiä henkilöitä sekä yksityisiä ja julkisia tahoja rahoittamasta terroristijärjestöjä tai Syyrian hallitukseen kytköksissä olevia syyrialaisia yksityishenkilöitä tai yrityksiä, joihin nykyisin sovelletaan EU:n määräämiä pakotteita, joiden on oltava riittävän vakavia, tai auttamasta kyseisten näiden rahoittamisessa; kehottaa kyseisiä valtioita osallistumaan alueellisiin yhteistyöjärjestelmiin, joilla seurataan pääomien siirtoja ja luodaan yhteistyötä Persianlahden yhteistyöneuvoston (GCC), Arabiliiton, Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestön (OIC) ja EU:n toimielinten välillä; muistuttaa, että on kiireellisesti luotava tehokas Arabiliiton, OIC:n ja GCC:n kanssa koordinoitu sanktiojärjestelmä, jonka avulla kansainväliltä toimijoilta ja terrorijärjestöjen laittomasti tuottaman öljyn kaupasta peräisin oleva rahoitus ISIL/Da'eshille saadaan loppumaan; painottaa tässä yhteydessä myös, että on kiireellisesti lisättävä tulliviranomaisten yhteistyötä Turkin, Irakin ja Syyrian rajoilla, jotta voidaan estää ISIL/Da'eshia myymästä laitonta öljyä;

8.  korostaa Arabiliiton, Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestön ja Persianlahden yhteistyöneuvoston kanssa käytävän pitkän aikavälin strategisen vuoropuhelun merkitystä; on tämän vuoksi tyytyväinen Ateenassa 11. kesäkuuta 2014 hyväksyttyyn julkilausumaan sekä tammikuussa 2015 laadittuun yhteistyöpöytäkirjaan ja kehottaa panemaan ne täysimääräisesti täytäntöön; korostaa EU:n ja Arabiliiton, Islamilaisten maiden yhteistyöjärjestön ja Persianlahden yhteistyöneuvoston säännöllisten huippukokousten ratkaisevaa merkitystä; kehottaa Arabiliittoa omaksumaan keskeisen roolin kriisien ratkaisussa; katsoo näiden kriisien osoittavan, että Arabiliiton valtioiden on pakko kehittää kyseistä organisaatiota todelliseksi päätöksentekoelimeksi, joka pystyy tekemään sitovia päätöksiä; muistuttaa Euroopan unionin ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välisestä strategisesta yhteistyöstä; korostaa, että Persianlahden yhteistyöneuvostolla voi olla myönteinen ja poliittinen vaikutus kriisin- ja konfliktinhallinnassa MENA-alueen valtioissa;

9.  korostaa myös Turkin ja Iranin kanssa käytävän alueellisen vuoropuhelun merkitystä; on tyytyväinen EU3+3:n ja Iranin hiljattain aikaansaamaan sopimukseen Iranin ydinohjelmasta ja toivoo sen johtavan kattavaan lopulliseen sopimukseen sovittuun määräaikaan mennessä; kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa käymään syvällisiä keskusteluja Iranin kanssa, kun ydinkysymyksestä päästään lopulliseen sopimukseen, ja varmistamaan samalla, että Iran sitoutuu asesulkuun kunnes asianomaiset kansainväliset elimet, myös IAEA, vahvistavat ne; kehottaa tämän saavuttamiseksi EU:ta edistämään aktiivisesti luottamusta lisääviä toimia Iranin ja Saudi-Arabian välillä; korostaa tarvetta tehostaa terrorismin vastaista yhteistyötä Turkin kanssa; korostaa merkittävää roolia, jossa Turkki Naton jäsenvaltiona voi toimia ISIL/Da'eshin vastustamisessa sekä Irakin ja Syyrian vakauttamisessa; kehottaa Turkkia poistamaan tietyt epävarmuustekijät ja toimimaan täysimääräisesti aluetta vakauttavana tekijänä siten, että se valvoo tehokkaasti Syyrian vastaisia rajojaan ja toimii aktiivisemmassa roolissa ISIL/Da'eshin vastustamisessa yhteistyössä EU:n kanssa;

10.  kehottaa alueen maita pidättymään terrorismin ja aseiden viennistä alueen naapurimaihin, sillä se voisi entisestään epävakauttaa tilannetta;

11.  muistuttaa, että on luotava olosuhteet Israelin ja palestiinalaishallinnon välisten neuvottelujen uudelleen käynnistämiseksi ja konfliktin lopulliseksi selvittämiseksi sellaisen ratkaisun avulla, joka mahdollistaa näiden valtioiden rauhanomaisen rinnakkaiselon ja turvallisuuden ja joka perustuu vuoden 1967 rajoihin sekä siten, että Jerusalem on molempien valtioiden pääkaupunki kansainvälisen oikeuden mukaisesti; ilmaisee jälleen syvän huolestumisensa Gazan alueen nopeasti heikentyvästä humanitaarisesta tilanteesta; on vakavasti huolissaan Israelin siirtokuntapolitiikasta Länsirannalla; on erittäin huolestunut pattitilanteesta, johon vuoropuhelu on ajautunut, sekä kasvavista jännitteistä israelilaisten ja palestiinalaisten välillä; kehottaa molempia osapuolia, EU:ta ja kansainvälistä yhteisöä toteuttamaan vakavia ja uskottavia toimia tämän aikaansaamiseksi; on tyytyväinen korkean edustajan Mogherinin määrätietoiseen näkemykseen, että EU:n on tehostettava osallistumistaan Lähi-idän rauhanprosessiin, ja tukee sitä sekä on valmis itse helpottamaan tätä osallistumista; kehottaa kaikkia osapuolia pidättymään kaikista toimista, jotka voisivat pahentaa tilannetta, kuten yllytyksestä, provokaatiosta, liiallisesta voimankäytöstä ja kostosta; toistaa täysin tukevansa arabimaiden vuoden 2002 rauhanaloitetta ja kehottaa Arabiliiton valtioita ja Israelia panemaan sen täytäntöön; korostaa, että Arabiliiton mukaan ottaminen edistäisi merkittävästi kaikkea pohdintaa, joka koskee rauhanprosessin jatkamista ja palestiinalaishallinnon toteuttamaa hallinnollista ja poliittista valvontaa Gazan alueella; korostaa Egyptin ratkaisevaa merkitystä lopullisen tulitauon aikaansaamisessa Hamasin ja Israelin välisessä konfliktissa kesällä 2014; pyytää kansainvälisiä avunantajia täyttämään lokakuussa 2014 pidetyssä Kairon konferenssissa antamansa sitoumukset;

12.  ilmaisee täyden tukensa konkreettisille toimille, joita EU:n on määrä toteuttaa vahvan YTTP:n puitteissa MENA-alueen maiden vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi; pitää valitettavana, että tällä alueella, eli Libyassa (EUBAM Libya) ja palestiinalaisalueilla (EUPOL COPPS ja EUBAM Rafah), toteutetut YTTP-operaatiot ovat alimitoitettuja ja pitkälti epäsuhtaisia alueen turvallisuushaasteisiin nähden, ja kehottaa arvioimaan nämä aloitteet strategisesti uudelleen; korostaa, että Euroopan unionilla voi tämän ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltion periaatteeseen sitoutumisen yhteydessä olla merkittävä asema erityisen tuen ja erityistaitoja kehittävän koulutuksen tarjonnassa rikosoikeuden uudistamisen, turvallisuusalan uudistuksen ja aseistariisunnan, demobilisaation ja yhteiskuntaan sopeuttamisen alalla, rajavalvonnan, terrorismin ja radikalisoitumisen torjunnan, laittoman asekaupan, huumekaupan ja ihmiskaupan valvonnan aloilla; kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota Libyaan; korostaa Arabiliiton ja Afrikan unionin kanssa käytävän vuoropuhelun ja yhteistyön merkitystä, jotta kumppanivaltiot voivat kehittää osaamista ja hankkia ääriliikkeiden torjumiseen tarvittavat sotilaalliset ja henkilöresurssit;

13.  vastustaa jyrkästi miehittämättömien ilma-alusten käyttöä epäiltyjen terroristien laittomissa ja ekstraterritoriaalisissa teloituksissa ja vaatii kieltämään miehittämättömien ilma-alusten käytön tässä tarkoituksessa;

14.  pyytää EU:n jäsenvaltioita ja Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maita kunnioittamaan kidutuksen kieltoa, josta määrätään erityisesti YK:n kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisessa yleissopimuksessa, jonka suurin osa näistä maista on allekirjoittanut ja ratifioinut; toteaa jälleen, että kidutuksen avulla saadut tunnustukset eivät ole lainvoimaisia, ja tuomitsee kidutuksen;

15.  on erityisesti huolestunut siitä, että alueen useat poliittiset kriisit ovat heikentäneet jäsenvaltioiden tiedusteluvoimavaroja; muistuttaa, kuinka ratkaisevan tärkeää on parantaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja MENA-alueen maiden yhteistyötä terrorismin torjunnassa ihmisoikeuksia kunnioittaen ja kansainvälisen oikeuden puitteissa; kehottaa näitä maita tekemään järjestelmällistä ja tiivistä yhteistyötä keskenään sekä Europolin ja Interpolin kanssa auttaakseen niitä varustautumaan terrorismin torjunnan sekä terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden, kuten ihmiskaupan, vastustamisen edellyttämillä rakenteilla ja resursseilla toteuttamalla integroituja puolustusjärjestelmiä, jotka on suunniteltu ensisijaisesti suojaamaan kunkin henkilön ihmisoikeuksia edellyttäen, että käytössä on asianmukaisia ihmisoikeussuojakeinoja; korostaa 5+5 vuoropuhelua, jolla täydennetään Välimeren unionin toimia ja tehdään mahdolliseksi turvallisuusyhteistyötä koskeva työ; painottaa tarvetta korjata jatkuvat puutteet alkuperä-, kauttakulku- ja määrävaltioiden kanssa tehtävässä, ulkomaisia taistelijoita koskevassa yhteistyössä; kehottaa Euroopan unionin jäsenvaltioita yhdistämään voimavaransa, vahvistamaan olemassa olevia järjestelmiä (Frontex, Eurosur) ja perustamaan eurooppalaisen matkustajarekisterin parantaakseen Euroopan unionin ulkorajojen valvontaa; painottaa, että ulko- ja sisäministerien välistä aktiivista yhteistyötä olisi tehostettava erityisesti oikeudellisen ja poliisiyhteistyön sekä tietojenvaihdon alalla;

16.  muistuttaa, että Syyrian konfliktiin on löydettävä pikaisesti poliittinen ratkaisu; muistuttaa, että kestävä ratkaisu edellyttää Syyrian johtamaa osallistavaa poliittista prosessia, joka johtaa siirtymäaikaan 30. kesäkuuta 2012 annetun Geneven julkilausuman ja YK:n turvallisuusneuvoston asiaa koskevien päätöslauselmien mukaisesti, jotta voidaan suojella Syyrian yhtenäisyyttä, itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta; on tyytyväinen Syyrian kansallisen liittouman pyrkimyksiin laajentaa jäsenmääräänsä ja olla yhteydessä muihin oppositioryhmiin, myös hiljattain kansallisen koordinointikomitean kanssa sovittuun aikeeseen esittää opposition näkemys poliittisesta siirtymäkaudesta; tukee YK:n erityislähettilään Staffan de Misturan pyrkimyksiä lopettaa aseelliset konfliktit ja käynnistää uudelleen poliittinen vuoropuhelu; korostaa, että on tärkeää turvata ja tukea Syyrian demokraattista oppositiota; muistuttaa, että Bašar Al-Assadin hallinto on saatava vastuuseen rikoksista ihmisyyttä vastaan, sotarikoksista ja räikeistä ihmisoikeusrikkomuksista;

17.  kehottaa ottamaan kaikissa Syyrian taistelujen lopettamiseen tähtäävissä aloitteissa huomioon kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön vaatimukset, joista viimeksi mainittua sovelletaan sekä sodan että rauhan aikana, ja kansainvälisen rikoslainsäädännön vaatimukset; kehottaa Euroopan unionia lisäämään Assadin hallinnon painostamista, jotta se noudattaisi YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia 2139 (2104), 2165 (2014) ja 2191 (2014), ja tehostamaan toimiaan humanitaarisen avun kanavoimiseksi myös Syyrian maltillisen opposition valvomille alueille sekä auttamaan opposition valmiuksien kehittämisessä; on tyytyväinen Kuwaitin kolmannessa lahjoittajakonferenssissa tehtyihin sitoumuksiin ja kehottaa EU:ta ja muita kansainvälisiä lahjoittajia toteuttamaan rahoitussitoumuksensa Syyrian kriisiin vastaamiseksi; tukee komission suositusta, jonka mukaan olisi edistettävä hallinnon ja julkisten palvelujen palauttamista tuhosta kärsineillä Syyrian alueilla, ja kehottaa antamaan pikaisesti apua Kobanen kaupungin jälleenrakentamiseen;

18.  on syvästi huolissaan Syyrian humanitaarisesta tilanteesta, joka on heikentynyt neljän vuoden ajan; toteaa, että humanitaarisen avun perillemeno on vähentynyt, koska toimituksia häiritään tahallisesti, ja katsoo, että tämän on loputtava välittömästi; panee yhä huolestuneempana merkille, että niiden ihmisten määrä, jotka asuvat alueilla, joille avustusjärjestöjen on vaikea tai mahdoton päästä, on lähes kaksinkertaistunut kahden vuoden aikana;

19.  huomauttaa, että naisten ja tyttöjen sodan aikaisia raiskauksia on dokumentoitu erityisesti Syyriassa ja Irakissa sekä Da'eshin hallitsemilla alueilla; vaatii, että aseellisen konfliktin yhteydessä raiskauksen uhreiksi joutuneille naisille ja tytöille tarjotaan kaikki mahdolliset seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut, raskaudenkeskeytys mukaan lukien, EU:n tätä varten rahoittamissa tiloissa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden, YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien ja Geneven yleissopimusten yhteisen 3 artiklan mukaisesti, jotta taataan kaikki tarvittava lääketieteellinen hoito haavoittuneille ja sairaille ilman minkäänlaista epäsuopeaa erottelua;

20.  korostaa, että Irakin hallituksen on jaettava poliittinen vastuu, valta ja öljystä saatavat tuotot kattavalla tavalla siten, että järjestelmä kattaa kaikki maassa olevat uskonnolliset ja etniset ryhmät ja erityisesti sunnivähemmistöt; pyytää, että tämä järjestelmä olisi olennaisena ehtona Euroopan unionin ja Irakin välisille kumppanuus- ja yhteistyösopimuksille; vaatii Irakin hallitusta tarjoamaan viipymättä suojelua etnisille ja uskonnollisille vähemmistöille, estämään šiiakaarteja kohdistamasta väkivaltaa sunnivähemmistöä kohtaan ja tarjoamaan turvapaikkoja ja välttämätöntä apua Da'eshin terroria paenneille pakolaisille; panee merkille Irakin hallituksen ja Irakin Kurdistanin aluehallinnon välillä aikaansaadun sopimuksen ja kehottaa panemaan sen täysimääräisesti täytäntöön ja kehottaa Irakia kunnioittamaan täysimääräisesti Irakin Kurdistanin aluehallinnon rahoitusetuuksia sellaisina kuin niistä määrätään perustuslaissa; painottaa Bagdadin ja Erbilin välisen yhteistyön merkitystä ja rohkaisee vahvistamaan sitä edelleen alueen turvallisuuden ja taloudellisen vaurauden edistämiseksi; kannustaa Euroopan unionia myötävaikuttamaan Irakin hallituksen poliittisten, hallinnollisten ja sotilaallisten valmiuksien vahvistamiseen erityisesti, jotta voidaan puuttua sosiaali- ja talouskriisin haasteisiin ja ihmisoikeuksien riittämättömään suojeluun;

21.  katsoo, että kestävän turvallisuuden aikaansaamiseksi Da'eshin tai muiden terroristiryhmien vallasta jo vapautuneita alueita on edelleen vakautettava; painottaa, että tämä voi tapahtua tarjoamalla humanitaarista apua, miinanraivausohjelmia ja poliisitoimia;

22.  tuomitsee jyrkästi 18. maaliskuuta 2015 Tunisissa Bardon museoon tehdyn terroristihyökkäyksen, josta Da'esh on ottanut vastuun; on huolissaan terroristiverkostojen rekrytointikyvystä maassa, jota johtaa kansallisen yhtenäisyyden hallitus, johon osallistuu maltillinen islamilainen puolue Ennahda; on huolissaan myös Tunisian vuotavista Libyan vastaisista rajoista, joita käytetään erityisesti huumeiden ja aseiden salakuljetukseen, ja pitää myönteisenä Tunisian ja EU:n sekä sen jäsenvaltioiden uusinta yhteistyötä tässä asiassa; on edelleen huolissaan valtavasta libyalaispakolaisten virrasta Tunisiaan, koska se aiheuttaa suurta painetta maan vakautta kohtaan, ja suhtautuu myönteisesti Tunisian, jossa tällä hetkellä on yli miljoona libyalaispakolaista, järjestämään pakolaisten vastaanottamiseen; korostaa, että EU:n ja Tunisian on tärkeää jatkaa ja vahvistaa yhteistyötään turvallisuusalalla etenkin perustamalla yhteisiä turvallisuusohjelmia; pitää välttämättömänä, että Tunisian kysymykselle annetaan enemmän tukea ja että tehdään erityisiä taloudellisia ja investointisitoumuksia hauraan demokraattisen siirtymisen tukemiseksi, ja katsoo, että Tunisian kokeilun menestyminen hyödyttää koko aluetta ja EU:ta; kehottaa komissiota painottamaan demokratisoitumisen merkitystä ja lähettämään arabimaiden kansannousujen jälkeen symbolisen viestin järjestämällä EU:n ja MENA-alueen huippukokouksen Tunisissa;

23.  on erittäin huolestunut Libyan heikkenevästä turvallisuustilanteesta ja humanitaarisesta tilanteesta; on erittäin huolestunut terroristiryhmien ja erityisesti ISIL/Da'eshin laajentumisesta maassa, jossa kyseiset ryhmät hyödyntävät poliittista tyhjiötä ja väkivaltaisuuksien kiihtymistä; korostaa, että on toteutettava pikaisesti toimia, joilla rajoitetaan terroristijärjestöjen vaikutusta Libyan alueella ja poistetaan se; on erityisen huolissaan maan eteläosan vakavasta tilanteesta, jota järjestäytynyt rikollisuus ja aseelliset ryhmät käyttävät toimintansa perustana; painottaa, että on säilytettävä Libyan alueellinen koskemattomuus ja kansallinen yhtenäisyys, jotka voidaan saavuttaa ainoastaan politiikalla, johon kaikki hyvin määritellyt toimijat osallistuvat; vahvistaa tukensa YK:n pääsihteerin erityisedustaja Bernardino Léonin johdolla käytäville keskusteluille sellaisen neuvotteluratkaisun löytämiseksi, joka johtaa yhteishallituksen muodostamiseen Libyassa; pitää myönteisinä Algerian ja Marokon pyrkimyksiä edistää Libyan sisäistä vuoropuhelua; painottaa, että EU on jo ilmaissut valmiutensa ottaa käyttöön rajoittavia toimenpiteitä vuoropuhelun pilaajia vastaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2174 (2014) mukaisesti; korostaa, että EU:n on oltava valmis tukemaan Libyan instituutioita heti, kun poliittinen ratkaisu on löytynyt ja tulitauko saatu aikaan; painottaa, että EU:n olisi osaltaan edistettävä turvallisuusalan uudistusta ja aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista koskevia pyrkimyksiä heti, kun yhteishallitus on astunut virkaan ja sen pyynnöstä; varoittaa kuitenkin, että jos poliittisissa neuvotteluissa ajaudutaan pattitilanteeseen ja aseellinen konflikti jatkuu, EU:n on oltava valmis tukemaan YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttamia rauhanturvaoperaatioita;

24.  on huolestunut Jemenin turvallisuustilanteen heikentymisestä; korostaa, että poliittinen kriisi on muuttunut humanitaariseksi ja turvallisuuskriisiksi, joka horjuttaa koko Arabian niemimaan ja kaikkien MENA-alueen valtioiden vakautta; tukee YK:ta sen pyrkimyksissä aloittaa jälleen neuvottelut; painottaa, että vain pelottomassa ilmapiirissä rauhanomaisten neuvottelujen avulla suurimpien poliittisten ryhmien kesken aikaansaatu laaja poliittinen konsensus voi tuoda kestävän ratkaisun nykyiseen kriisiin ja säilyttää maan yhtenäisyyden ja alueellisen koskemattomuuden; kehottaa EU:ta ja jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki mahdolliset konkreettiset aloitteet siviiliväestön auttamiseksi ja kriisin ratkaisemiseksi;

25.  tuomitsee jyrkästi Jemenin siviili-infrastruktuuriin ja väestöön kohdistuneet hyökkäykset, jotka ovat aiheuttaneet suuren määrän kuolonuhreja ja pahentaneet vakavalla tavalla valmiiksi vakavaksi muuttunutta humanitaarista tilannetta; kehottaa EU:ta toimimaan muiden kansainvälisten ja paikallisten toimijoiden kanssa välittäjinä välittömän tulitauon aikaansaamiseksi ja siviileihin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi; kehottaa osoittamaan muiden kansainvälisten lahjoittajien kanssa lisää varoja humanitaarisen kriisin torjuntaan ja ensisijaisen avun tarjontaan sitä tarvitseville;

26.  kehottaa komissiota tarkastelemaan yhdessä MENA-alueen valtioiden kanssa rakentavasti ongelmaa, jossa nuoret lähtevät EU:sta taistellakseen ISIL/Da'eshin ja muiden terroristijärjestöjen joukoissa Syyriassa ja Irakissa; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään asianmukaisiin toimiin estääkseen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 2170 (2014) mukaisesti taistelijoiden matkustamisen alueeltaan ja kehittämään turvallisuuspalveluille ja EU:n virastoille yhteisen strategian jihadistien seuraamiseksi ja valvomiseksi; kehottaa tekemään yhteistyötä EU:ssa ja kansainvälisellä tasolla asianmukaisten oikeudellisten toimien kehittämiseksi sellaisia henkilöitä vastaan, joita epäillään osallistumisesta terroritekoihin, ja muiden ennalta ehkäisevien toimien toteuttamiseksi, jotta voidaan havaita ja pysäyttää radikalisoituminen; kehottaa jäsenvaltioita tiivistämään yhteistyötä ja tietojenvaihtoa keskenään ja unionin elinten kanssa;

27.  painottaa sen merkitystä, että Egyptin hallitus terrorismin torjunnassaan kunnioittaa perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia ja poliittisia vapauksia, lopettaa rauhanomaisten mielenosoittajien ja aktivistien järjestelmälliset pidätykset ja säilyttää oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin; toteaa toivovansa, että kuolemantuomio kiellettäisiin, mistä olisi hyötyä hiljattain tuomituiksi tulleille poliittisten ja yhteiskunnallisten järjestöjen jäsenille;

28.  on tyytyväinen Egyptin, Sudanin ja Etiopian kesken 23. maaliskuuta 2015 aikaansaatuun alustavaan sopimukseen Niilin vesistä; painottaa, että Niilin vesien yhdessä sovittu käyttö on perustavaa laatua oleva seikka kaikkien asiaankuuluvien valtioiden turvallisuuden kannalta; painottaa, että EU:n olisi oltava valmiina edistämään kaikkien osapuolten välisen vuoropuhelun jatkamista, jos se katsotaan neuvotteluille eduksi;

Demokratiaan ja ihmisoikeuksien kunnioittamiseen tähtäävän maailmanlaajuisen strategian lujittaminen

29.  on vakuuttunut siitä, että demokratian puute on yksi alueen poliittisen epävakauden perussyistä ja että ihmisoikeuksien ja perustavaa laatua olevien demokratian periaatteiden kunnioittaminen on pitkällä aikavälillä voimakkain tae kroonista epävakautta vastaan MENA-alueen valtioissa; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita pidättäytymään tarkastelemasta MENA-aluetta ainoastaan lyhyen aikavälin turvallisuusuhkien linssin läpi ja tarjoamaan aktiivista ja kestävää tukea alueen yhteiskuntien demokratiapyrkimyksille; korostaa, että on toteutettava tasapainoisia toimia kokonaisvaltaisen ja kunnianhimoisen demokratiaan tähtäävän lähestymistavan avulla ja yhdistämään turvallisuuspolitiikka ihmisoikeuksiin, yhteen EU:n painopistealoista; painottaa pitkän aikavälin vakauden vahvistamisen tärkeyttä MENA-alueella EU:n jatkuvalla tuella kansalaisyhteiskunnalle erityisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen (EIDHR) ja kansalaisyhteiskuntaa tukevan naapuruuspolitiikan välineen sekä uusien demokratiaa tukevien välineiden, kuten eurooppalaisen demokratiarahaston (EED) avulla; kehottaa jäsenvaltioita solidaarisuuden ja sitoutumisen hengessä osoittamaan demokratiarahastolle riittävät määrärahat, jotta varmistetaan mahdollisimman joustava ja tehokas tuki paikallisille toimijoille demokraattisen muutoksen edistämiseksi alueella; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa kaksinkertaistamaan ponnistuksensa eurooppalaisten arvojen levittämiseksi ja selittämiseksi etenkin viranomaisten ja niiden ohella kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa käymänsä säännöllisen yhteydenpidon avulla;

30.  panee tyytyväisenä merkille varapuheenjohtajan / korkean edustajan ja komission käynnistämän laajan kuulemisen, joka koskee ENP:n uudelleen tarkastelua; kehottaa komissiota, Euroopan ulkosuhdehallintoa, neuvostoa ja jäsenvaltioita kehittämään Euroopan naapuruuspolitiikan poliittista ja strategista ulottuvuutta tehokkaammaksi ja innovatiivisemmaksi; on tyytyväinen EU:n ja Välimeren eteläisten valtioiden ulkoasiainministerien kokoontumiseen; muistuttaa, että ulkoasianministerit kokoontuivat nyt ensimmäistä kertaa seitsemään vuoteen; katsoo, että ministerien olisi kokoonnuttava vuosittain; pyytää, että Euroopan ulkosuhdehallinto ja komissio jatkaisivat demokraattisten uudistusten edistämistä ja demokraattisten toimijoiden tukemista MENA-alueella ja erityisesti Euroopan unionin naapurimaissa; pitää tärkeänä, että Euroopan naapuruuspolitiikan varojen myöntämisessä säilytetään varojen jakamisen nykyinen tasapaino; muistuttaa, että maille, jotka edistyvät uudistusten toteuttamisessa ja unionin politiikan seuraamisessa, olisi annettava ratkaisevaa lisätukea, ja että tässä olisi kiinnitettävä erityistä huomiota Tunisiaan; korostaa, että naisten oikeuksia on vahvistettava;

31.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita perustamaan erityisen tuki- ja kuntoutusohjelman niille naisille ja tytöille, jotka ovat joutuneet seksuaalisen väkivallan ja orjuuden uhreiksi MENA-alueen konfliktialueilla, erityisesti Syyriassa ja Irakissa; kehottaa MENA-alueen maiden hallituksia, YK:ta, EU:ta ja asianomaisia kansalaisjärjestöjä ottamaan huomioon pakolaisnaisten ja -tyttöjen ja varsinkin niiden, jotka ovat erossa perheistään, erityisen haavoittuvuuden, ja tarjoamaan heille asianmukaista suojelua ja lisäämään ponnistelujaan seksuaalisesta väkivallasta selvinneiden auttamiseksi sekä toteuttamaan sosiaalipolitiikkaa, joka auttaa heitä integroitumaan uudelleen yhteiskuntaan; kehottaa aseellisten konfliktien osapuolia noudattamaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa 1325 (2000), ryhtymään toimenpiteisiin naisten ja tyttöjen suojelemiseksi erityisesti seksuaaliselta hyväksikäytöltä, salakuljetukselta ja seksikaupalta ja torjumaan rikoksiin syyllistyneiden rankaisemattomuutta; kehottaa MENA-alueen maiden hallituksia allekirjoittamaan ja ratifioimaan Istanbulin sopimuksen, joka on tehokas väline naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan, mukaan lukien perheväkivallan ja naisten sukuelinten silpomisen, torjumiseksi kokonaisvaltaisesti;

32.  korostaa, että assosiaatiosopimuksia koskevat neuvottelut antavat mahdollisuuden vauhdittaa uudistuksia; korostaa, että kaikki ulottuvuudet on kytkettävä toisiinsa, jotta EU voi syventää suhteitaan kattavalla ja johdonmukaisella tavalla; korostaa, että näihin sopimuksiin on sisällytettävä todellisia ja konkreettisia kannustimia kumppaneille, jotta uudistuslinjasta tehdään houkuttelevampi, tehokkaampi ja siviiliväestön kannalta näkyvämpi;

33.  painottaa, että Euroopan unionin ja MENA-alueen valtioiden on tehtävä entistä tiiviimpää yhteistyötä vastavuoroisesti hyväksyttävien yhteisiin etunäkökohtiin perustuvien tavoitteiden perusteella; korostaa EU:n ja muiden kansainvälisten lahjoittajien MENA-alueen maille antaman avun koordinoinnista saatavaa hyötyä; kehottaa komissiota tekemään ehdotuksia kyseisen koordinoinnin parantamiseksi ja painottaa tarvetta koordinoida hätäapua pitkän ajanjakson kehitysavun kanssa;

34.  uskoo vahvasti, että paikallisen demokratian kehittäminen ja tehokas paikallishallinto ovat ratkaisevia tekijöitä MENA-alueen valtioiden vakauttamiseksi, ja kehottaa tämän vuoksi institutionalisoimaan MENA-alueen valtioiden paikallis- ja alueviranomaisten järjestöt ja auttamaan niiden valmiuksien kehittämisessä;

35.  tuomitsee uskonnon tai vakaumuksen vapauteen alueella jatkuvasti kohdistuvat rikkomukset ja toistaa, että EU pitää asiaa merkittävänä; toistaa jälleen kerran, että ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapaus on perusihmisoikeus; korostaa siksi tarvetta tehokkaasti torjua kaikkia uskonnollisiin vähemmistöihin kohdistuvia syrjinnän muotoja; kehottaa MENA-alueen maiden hallituksia puolustamaan uskonnollista moniarvoisuutta; kehottaa Euroopan unionia tehostamaan pyrkimyksiään edistää uskonnollisten vähemmistöjen aktiivista suojelua sekä tarjota turvapaikkoja; on tyytyväinen siihen, että raportointivuonna 2013 hyväksyttiin EU:n suuntaviivat uskonnon tai vakaumuksen vapauden edistämisestä ja suojelemisesta, ja kehottaa EU:n toimielimiä ja jäsenvaltioita kiinnittämään erityistä huomiota näiden suuntaviivojen täytäntöönpanoon kansainvälisillä ja alueellisilla foorumeilla sekä kahdenvälisissä suhteissa kolmansien maiden kanssa; rohkaisee varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa sekä Euroopan ulkosuhdehallintoa käynnistämään pysyvän vuoropuhelun kansalaisjärjestöjen, uskonnollisten tai vakaumuksellisten ryhmien ja uskonnollisten johtajien kanssa;

36.  on vakuuttunut kulttuuriyhteistyön ja -diplomatian sekä akateemisen yhteistyön ja uskonnollisen vuoropuhelun tärkeydestä terrorismin ja kaikenlaisen radikalismin torjunnassa; korostaa, että koulutus ja kriittisen suhtautumisen kehittäminen ovat sekä Euroopan että MENA-alueen kannalta myös suojavarustus radikalisoitumista vastaan, ja kehottaa siksi EU:ta tukemaan tällä alalla tarvittavia investointeja; korostaa kulttuuri- ja korkeakouluvaihdon edistämisen ratkaisevaa merkitystä muun muassa MENA-alueen valtioiden maltillisen islamin edustajien ja Euroopan islamilaisten yhteisöjen kanssa; kannustaa jäsenvaltioita osallistumaan unionin kulttuurivaihto-ohjelmiin; kehottaa komissiota ottamaan uudelleen käsittelyyn Euroopan parlamentin ehdotuksen, joka koskee Erasmus+ -ohjelmasta erillään olevan kunnianhimoisen Euro–Välimeri-alueen Erasmus-ohjelman perustamista; kehottaa komissiota kiinnittämään välittömästi erityistä huomiota eteläisen Välimeren aluetta varten laadittuihin Erasmus+ -ohjelmiin; rohkaisee sisällyttämään vaihto-ohjelmiin osallistujia myös niistä MENA-alueen valtioista, jotka eivät osallistu Euroopan naapuruuspolitiikkaan;

37.  korostaa, että jihadistipropagandaa ja kotimaista radikalisoitumista vastaan on kehitettävä tehokas, kaikille jäsenvaltioille yhteinen eurooppalainen vastapuhe, johon osallistuvat eurooppalaiset paikallisviranomaiset, ottaen huomioon digitaalisten välineiden, internetin ja sosiaalisten verkostojen käyttö, sekä tehden yhteistyötä niiden Euroopan kansalaisten yhteisöjen kanssa, joilla on vahvat kulttuurisiteet MENA-alueen valtioihin; katsoo, että tämän vastapropagandan olisi perustuttava yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin perustuvien yhteisten arvojen edistämiseen ja sillä olisi kumottava ajatus uskontojen tai sivilisaatioiden konfliktista; kehottaa nimittämään Euroopan ulkosuhdehallintoon MENA-alueen kieliä osaavaa henkilöstöä viestinnän tehostamiseksi; toteaa, että Euroopan unionin ja MENA-alueen maiden suhteista ja yhteistyöstä on levitettävä myönteistä sanomaa, jota tuetaan konkreettisilla esimerkeillä; panee merkille tarpeen lisätä Euroopan unionin näkyvyyttä alueella nykyiseen verrattuna;

38.  painottaa Euroopan naapuruuspolitiikan tarjoamia mahdollisuuksia kulttuurisen ja uskontojen välisen vuoropuhelun suhteen; korostaa, että EU:n ja naapuruuspolitiikkaan osallistuvien maiden väliset yhteydet kulttuuri- ja koulutusalan keskinäisessä vaihdossa ja yhteistyössä liittyvät avoimen kansalaisyhteiskunnan, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen kehittämiseen ja lujittamiseen sekä perusvapauksien ja ihmisoikeuksien edistämiseen;

39.  korostaa, että MENA-alueen maiden kansalaisjärjestöjen kanssa käytävä suora keskustelu on tärkeää, jotta kansalaisten odotuksia voidaan ymmärtää paremmin; kannattaa Euroopan naapuruuspolitiikan puitteissa luotavaa järjestelmää, jossa kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja uusia sukupolvia kuullaan ja niille annetaan enemmän arvoa; korostaa erityisesti, että on tärkeää saada näiden maiden nuoret mukaan toimiin avoimeen, suoraan ja tasa-arvoiseen suhteeseen perustuvassa vuoropuhelussa; muistuttaa vaalitarkkailuvaltuuskuntien tärkeydestä sekä kehottaa Euroopan parlamenttia ja Euroopan ulkosuhdehallintoa lähettämään niitä kaikkiin alueen maihin, kyseisten maiden hallitusten kutsusta, kun aitojen demokraattisten vaalien näkymät ovat mahdolliset, sekä varmistamaan, että valtuuskunnat eivät päädy legitimoimaan manipuloituja järjestelyjä; kehottaa seuraamaan säännöllisesti näiden valtuuskuntien esittämien suositusten noudattamista;

40.  pitää erittäin tärkeänä vahvistaa Välimeren unionin keskeistä roolia, koska se on ainoa foorumi, jolla käydään vuoropuhelua Euroopan unionin ja Välimerta ympäröivien maiden kumppanuudesta, ja katsoo, että Välimeren unionista on tultava alueen kestävään sosioekonomiseen kehitykseen tehtäviä investointeja edistävä tekijä; toteaa, että Välimeren unionin olisi kyettävä itse hankkimaan hankkeitaan varten tarvitsemansa varat; kannattaa ministerikokousten dynamiikkaa; kehottaa levittämään ohjelmia ja toimintaa, myös yhteisiä vaalitarkkailu- ja arviointivaltuuskuntia, laajemmalle ja parantamaan yhteistyötä Euroopan unionin kanssa; muistuttaa, että on tärkeää antaa uutta pontta Euro–Välimeri-edustajakokoukselle ja elvyttää sen poliittiset ambitiot, jotta voidaan puuttua yhteisesti Välimeren alueen turvallisuutta ja vakautta koskeviin haasteisiin tavalla, jonka molemmat osapuolet voivat hyväksyä;

41.  on syvästi huolissaan ihmisoikeusrikkomuksista, erityisesti niistä, jotka kohdistuvat konflikteista kärsivien MENA-alueen valtioiden haavoittuviin ryhmiin; katsoo, että lapset ovat yksi haavoittuvimmista ryhmistä, ja toistaa tämän vuoksi, että on tehostettava pyrkimyksiä lapsia aseellisten selkkauksien yhteydessä koskevien EU:n suuntaviivojen tarkistetun täytäntöönpanostrategian toteuttamiseksi; rohkaisee Euroopan unionia syventämään edelleen yhteistyötä lapsia aseellisissa selkkauksissa käsittelevän YK:n erityisedustajan kanssa sekä tukemaan tätä koskevia toimintasuunnitelmia ja seuranta- ja raportointimekanismeja;

Taloudelliseen kehitykseen tähtäävän yhteistyön syventäminen

42.  toteaa, että MENA-alue kärsii erityisen pahoin köyhyydestä ja eriarvoisuudesta; on vakuuttunut siitä, että taloudellinen ja sosiaalinen kehitys yhdessä demokratian ja oikeuslaitoksen vahvistamisen kanssa on välttämätöntä poliittisen vakauden saavuttamiseksi; on huolissaan nuorten tilanteesta ja pitää välttämättömänä, että heille tarjotaan ihmisarvoisia ja oikeutettuja tulevaisuudennäkymiä; painottaa, että on ratkaisevan tärkeää torjua korruptiota MENA-alueen valtioissa sekä eurooppalaisten investointien houkuttelemiseksi ja kestävän talouskehityksen mahdollistamiseksi että turvallisuushaasteisiin puuttumiseksi; korostaa avoimuuden, oikeusvaltioperiaatteen ja terrorismin torjunnan välisiä vakiintuneita yhteyksiä ja painottaa, että niitä on käsiteltävä yhdessä; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa, komissiota ja jäsenvaltioita lisäämään yhteistyötään korruption torjumisen alalla MENA-alueen valtioissa, koska sen on oltava painopisteala terrorismin torjunnassa;

43.  katsoo, että EU:n strategiselle vuoropuhelulle MENA-alueen maiden kanssa olisi annettava uutta vauhtia, jotta saataisiin aikaan eriarvoisuutta poistava ja työllistymis- ja koulutusmahdollisuuksia pääasiassa nuorille tarjoava kestävä talouskehitys; korostaa, miten tärkeää on antaa MENA-alueen maille mahdollisuus päästä unionin sisämarkkinoille ja taata niille kaikki tarvittavat suojakeinot; korostaa eurooppalaisten investointien edistämisen tärkeyttä MENA-alueen maissa, mukaan lukien energia- ja infrastruktuurihankkeet, strategisena tavoitteena edistää kestävää kehitystä ja demokraattista vastuuvelvollisuutta;

44.  muistuttaa, että vuosi 2015 on nimetty kehitysyhteistyön eurooppalaiseksi teemavuodeksi tavoitteena saada enemmän eurooppalaisia osallistumaan köyhyyden poistamiseen maailmasta ja että kansainvälinen yhteisö aikoo samaan aikaan hyväksyä kestävän kehityksen tavoitteet; kehottaa MENA-alueen valtioiden viranomaisia kaikilla hallinnon tasoilla asettamaan näiden tavoitteiden saavuttamisen painopistealakseen;

45.  painottaa, että tehostettu energiavuoropuhelu Välimeren alueella voi auttaa vauhdittamaan alueellista yhteistyötä, edistämään alueen vakautta ja varmistamaan ympäristötavoitteiden loukkaamattomuuden; ehdottaa tämän vuoksi, että EU sitoutuu entistä voimakkaammin energiadiplomatiaan MENA-alueella, kuten energiaunionin yhteydessä esitettiin; korostaa Euroopan unionin eteläisten naapurimaiden energiatoimitusten sekä strategista että taloudellista merkitystä; on tyytyväinen Euroopan ja Välimeren alueen välisen kaasufoorumin perustamiseen ja vahvistaa, että on edistettävä Euro–Välimeri-alueen yhteenliittämistä kaasu- ja sähköalalla;

46.  tukee akateemisten ja ammatillisten koulutusjaksojen rahoitusta MENA-alueen maissa ammatillisesti pätevien henkilöiden reservin laajentamiseksi; toteaa, että kiertomuuttoa koskevaa Euroopan unionin ohjelmaa olisi mahdollisuuksien mukaan laajennettava ammatillisen koulutuksen osalta niin, että se koskisi kaikkia MENA-alueen maita, liikkuvuuskumppanuuksien kaltaisilla joustavilla ja kehittyvillä välineillä;

47.  kehottaa EU:ta vahvistamaan sitoumuksensa antaa tukea kaikilla käytettävissään olevilla välineillä alueen maiden talouskehityksen kaikissa vaiheissa; muistuttaa, että nämä välineet vaihtelevat humanitaarisesta avusta pitkälle meneviin ja laaja-alaisiin vapaakauppasopimuksiin ja että niiden avulla voidaan kattaa prosessi, joka ulottuu kriisin ratkaisemisesta vakaiden toimielinten perustamiseen;

48.  pitää valitettavana vähintään vuoden pituista viivettä, joka vaaditaan ennen kuin makrotaloudellista apua voidaan irrottaa maille, joiden julkistaloudellinen tilanne on erittäin haavoittuva; pitää erittäin tärkeänä, että EU voisi tarvittaessa hyvin nopeasti asettaa käyttöön tai suunnata uudelleen varoja; vaatii, että otetaan käyttöön EU:n tuen uusi menettelyllinen ulottuvuus sekä Euroopan unionin ulkoisen toiminnan rahoitusvälineistä myönnettävän avun että makrotaloudellisen avun osalta; korostaa makrotaloudellisen rahoitusavun osalta, että EU:n on arvioitava asianmukaisesti edunsaajamaiden toimenpiteiden sosioekonomiset ja ihmisoikeuksiin kohdistuvat vaikutukset sen varmistamiseksi, että apu ei muodostu epävakautta edistäväksi tekijäksi, joka esimerkiksi heikentää hyvinvointipalveluja; kehottaa arabimaiden avunantajia koordinoimaan avustuksensa Arabiliiton ja Persianlahden yhteistyöneuvoston puitteissa ja mahdollisuuksien mukaan EU:n kanssa;

49.  kehottaa Euroopan investointipankkia (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia (EBRD) koordinoimaan investointistrategiansa Välimeren unionin kanssa myönteisten yhteisvaikutusten luomiseksi;

50.  kehottaa Euroopan unionia kehittämään kumppanuuksia niiden alueen maiden kanssa, jotka eivät ole lähinaapureita; kannattaa sopimusta, jonka tarkoituksena on perustaa EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston välinen vapaakauppa-alue, mikäli voidaan päästä molempia osapuolia hyödyttävään sopimukseen, joka lisää EU:n läsnäoloa ja vipuvaikutusta alueella, erityisesti aloittamalla uudelleen uuteen yhteiseen toimintaohjelmaan liittyvät neuvottelut; muistuttaa, että tällainen sopimus tuli voimaan Persianlahden yhteistyöneuvoston ja EFTAn välillä 1. heinäkuuta 2014;

51.  kehottaa EU:ta jatkamaan keskusteluja pitkälle meneviä ja laaja-alaisia vapaakauppasopimuksia koskevien neuvottelujen käynnistämisestä tiettyjen alueen maiden kanssa EU:n Deauvillen kumppanuuden perusteella tekemien sitoumusten mukaisesti; muistuttaa, että kaupallisten suhteiden kehittäminen on osa Euroopan unionin ulkopolitiikkaa ja edistää rauhaa, vaurautta ja vakautta koskevien tavoitteiden saavuttamista;

52.  korostaa, että MENA-alueen maiden alueellinen yhdentyminen mahdollistaisi poliittisten yhteyksien vahvistamisen ja edistäisi kauppaa ja kehitystä; kehottaa MENA-alueen valtioita monipuolistamaan talouttaan ja tuontiaan; toteaa, että ehdottomasti suurin osa MENA-alueen valtioiden kaupasta käydään muiden kuin MENA-alueen valtioiden kanssa; pitää valitettavana EU:n ja Maghrebin arabiunionin (UMA) suhteiden lukkiutumista; kehottaa EU:ta auttamaan parhaansa mukaan diplomaattisesti, poliittisesti ja taloudellisesti Maghreb-maiden alueellisen yhdentymisen toteuttamisessa UMA:n tai maantieteellisesti laajemman Agadirin sopimuksen puitteissa;

53.  suhtautuu myönteisesti siihen, että ulkoasiainneuvosto tuki aloitetta, joka koskee eteläisen Välimeren alueella tehtävien investointien koordinointia (AMICI); korostaa Euroopan unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuutta ja tehokkuutta lisäävien aloitteiden merkitystä;

54.  tukee yhteistoiminnan tehostamista liikenteen alalla, mukaan luettuna Euroopan unionin ja kumppanimaiden infrastruktuuriverkostojen yhdistäminen henkilöiden ja tavaroiden liikkuvuuden edistämiseksi;

o
o   o

55.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, Euroopan alueiden komitealle, kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Arabiliiton pääsihteerille, Välimeren unionin pääsihteerille sekä Arabiliiton ja Välimeren unionin jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.

(1) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2013)0023. (2) EUVL C 247 E, 17.8.2012, s. 1. (3) EUVL C 199 E, 7.7.2012, s. 163. (4) EUVL C 168 E, 14.6.2013, s. 26. (5) EUVL C 261 E, 10.9.2013, s. 21. (6) Hyväksytyt tekstit, P7_TA(2014)0207. (7) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2014)0027. (8) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0010. (9) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0040. (10) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0077. (11) Hyväksytyt tekstit, P8_TA(2015)0071.