Euroopan parlamentti, joka

–  ottaa huomioon aikaisemmat päätöslauselmansa Burundista,

–  ottaa huomioon Cotonoun sopimuksen,

–  ottaa huomioon 10. huhtikuuta 2014 annetun Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston julkilausuman Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon rauhaa ja sovinnontekoa Burundissa koskevan Arushan sopimuksen,

–  ottaa huomioon Burundin perustuslain,

–  ottaa huomioon Itä-Afrikan yhteisön valtionpäämiesten Dar es Salaamissa Tansaniassa 31. toukokuuta 2015 hyväksymän julkilausuman,

–  ottaa huomioon Burundin entisten valtionjohtajien sekä poliittisten puolueiden ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen johtajien kiireellisen pyynnön, jonka nämä esittivät 28. toukokuuta 2015 Bujumburassa,

–  ottaa huomioon Afrikan unionin huippukokouksessa 13. kesäkuuta 2015 hyväksytyt Burundin tilannetta koskevat päätökset,

–  ottaa huomioon 22. kesäkuuta 2015 annetut neuvoston päätelmät Burundista,

–  ottaa huomioon varapuheenjohtajan / korkean edustajan Federica Mogherinin 28. toukokuuta 2015 antaman julkilausuman Burundiin lähetettävän EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunnan matkan peruuttamisesta sekä varapuheenjohtajan / korkean edustajan tiedottajan 29. kesäkuuta 2015 antaman julkilausuman Burundin tilanteesta,

–  ottaa huomioon AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen työvaliokunnan 14. kesäkuuta 2015 tekemän päätöksen peruuttaa edustajakokouksen vaalitarkkailuvaltuuskunnan matka Burundiin maassa vallitsevan tilanteen takia,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien puolustajia koskevat Euroopan unionin suuntaviivat ja sananvapautta koskevat Euroopan unionin ihmisoikeussuuntaviivat sekä kesäkuussa 2014 annetut neuvoston päätelmät, joissa se sitoutui tehostamaan ihmisoikeuksien puolustajiin liittyviä toimiaan,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen,

–  ottaa huomioon demokratiaa, vaaleja ja hyvää hallintoa koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen,

–  ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan,

–  ottaa huomioon työjärjestyksen 123 artiklan 2 ja 4 kohdan,

A.  ottaa huomioon, että Burundin perustuslain 96 artiklassa ja rauhaa ja sovinnontekoa koskevan Arushan sopimuksen 7 artiklan 3 kohdassa määrätään, että presidentti ei voi toimia virassa kahta kautta pidempään, ja toteaa, että presidentti Pierre Nkurunziza valittiin presidentiksi ensimmäisen kerran vuonna 2005 ja uudestaan vuonna 2010 vaaleissa, joihin hallitusta uhkailusta syyttänyt oppositio ei osallistunut;

B.  ottaa huomioon, että presidentti Nkurunziza ilmoitti 26. huhtikuuta 2015 pyrkivänsä kolmannelle kaudelle ja perusteli ehdokkuutensa laillisuutta sillä, että ensimmäiselle kaudelle hänet nimittivät oikeusviranomaiset; toteaa, että tämä syöksi maan kaaokseen ja käynnisti laajoja protesteja sekä epäonnistuneen sotilasvallankaappauksen toukokuussa 2015;

C.  ottaa huomioon, että ilmoitusta seurannut vallankaappausyritys päättyi 17 upseerin pidättämiseen 14. toukokuuta 2015, ja toteaa, että vallankaappausyritystä johti armeijan entinen kenraalimajuri Godefroid Niyombare, joka pakeni sen jälkeen maasta, ja että sen aiheuttamissa väkivaltaisuuksissa ja kranaattihyökkäyksissä kuoli yli 70 ihmistä;

D.  ottaa huomioon, että maasta on paennut kaksi riippumattoman kansallisen vaalilautakunnan johtajaa, yksi perustuslakituomioistuimen ylimmistä tuomareista, jonka tehtäviin kuuluu päättää presidentin kolmannen kauden laillisuudesta, sekä kansalliskokouksen puhemies, jotka kaikki ilmoittivat pelkäävänsä oman turvallisuutensa puolesta; ottaa huomioon, että myös Burundin varapresidentti Gervais Rufyikiri pakeni maasta 25. kesäkuuta 2015 asetettuaan kyseenalaiseksi presidentin kelpoisuuden kolmannelle kaudelle;

E.  ottaa huomioon, että poliisi on käyttänyt kohtuuttomia voimakeinoja rauhanomaisia mielenosoittajia kohtaan, mikä on johtanut ihmishenkien menetykseen; panee merkille, että poliisin ilmoituksen mukaan mielenosoituksissa 26. huhtikuuta ja 12. toukokuuta 2015 pidätettiin 892 ihmistä, joista 568 vapautettiin myöhemmin; panee merkille, että 280 pidätettyä on siirretty syyttäjänvirastoon;

F.  toteaa, että viranomaisiin kytköksissä olevien puolisotilaallisten joukkojen toimet vain pahentavat väkivaltaa; toteaa, että kansalaisjärjestöt ja ihmisoikeuksien puolustajat ovat tuominnut CNDD-FDD:n (demokratiaa puolustava kansallinen neuvosto – demokratiaa puolustavat voimat) puolisotilaallisten joukkojen soluttautumisen poliisiin ja armeijaan;

G.  ottaa huomioon, että vaaleja boikotoineet oppositiopuolueet ja kansalaisyhteiskunnan edustajat väittävät, että valtion elimiä käytetään puolueellisesti, että CNDD-FDD-puolueen sotilaallinen nuoriso-osasto (Imbonerakure) turvautuu väkivaltaan ja pelotteluun, että Burundin riippumaton kansallinen vaalilautakunta (CENI) ei ole luotettava ja että hallitus pyrkii toiminnallaan vähentämään vaaliprosessin osallistavuutta muun muassa vaikeuttamalla äänestäjien rekisteröintiä ja muuttamalla vaalipiirien rajoja hallituspuolueen hyväksi; ottaa huomioon, että tilanne myös on pakottanut Burundin katolisen kirkon kutsumaan takaisin vaalien järjestelyavuksi lähetetyt papit, koska kirkko ei oman ilmoituksena mukaan voi tukea vaaleja, jotka ovat täynnä puutteita;

H.  ottaa huomioon, että Burundin valtaapitävä puolue on boikotoinut välitysneuvottelujen jatkamista YK:n tunnustelijan Abdoulaye Bathilyn johdolla ja vaatinut tämän eroa ja se on boikotoinut myös tunnustelijoiden ryhmää, joka koostuu YK:n, Afrikan unionin (AU), Itä-Afrikan yhteisön (EAC) sekä Suurten järvien alueen kansainvälisen konferenssin (ICGLR) edustajista;

I.  ottaa huomioon, että kansainvälisellä yhteisöllä on alueella tärkeä tehtävä Arushan sopimusten takaajana ja että Kansainvälisen rikostuomioistuimen kaltaiset instituutiot ovat erittäin tärkeitä, kun tehdään riippumattomia tutkintoja Burundissa tapahtuneista väkivaltaisuuksista ja rikoksista;

J.  ottaa huomioon, että vaikka kansainvälinen yhteisö onkin kehottanut lykkäämään vaaleja ja vaikka kansalaisyhteiskunta ja oppositio boikotoivatkin niitä, parlamenttivaalit järjestettiin 29. kesäkuuta 2015 ja presidentinvaalit on määrä järjestää 15. heinäkuuta 2015;

K.  panee merkille, että EU veti 29. kesäkuuta 2015 vaalitarkkailuvaltuuskuntansa pois Burundista, koska se katsoi, että parlamenttivaalien järjestäminen olosuhteissa, joissa ei juurikaan pystytä takaamaan vaalien luotettavuutta, avoimuutta ja osallistavuutta, vain pahentaisi kriisiä;

L.  panee merkille, että YK:n tarkkailijat totesivat 29. kesäkuuta 2015 järjestettyjen vaalien sujuneen olosuhteissa, joita sävyttivät kireä poliittinen kriisi sekä laajalle levinnyt pelko ja uhkailu maan eri osissa, minkä vuoksi tarkkailijat katsoivat, ettei tilanne mahdollistanut vapaiden, uskottavien ja osallistavien vaalien järjestämistä;

M.  toteaa, että vaalimenettelyä haittaavat edelleen vakavasti riippumattomia tiedotusvälineitä koskevat rajoitukset, kohtuuttoman voiman käyttäminen mielenosoittajia vastaan, oppositiopuolueiden ja kansalaisyhteiskunnan pelottelun ilmapiiri sekä vaaliviranomaisia kohtaan tunnetun luottamuksen puute, mikä on johtanut EU:n päätökseen peruuttaa vaalitarkkailuvaltuuskunnan lähettäminen;

N.  ottaa huomioon, että Itä-Afrikan yhteisö ja Afrikan unioni ovat todenneet, että tällä hetkellä olosuhteet eivät ole otolliset vaalien järjestämiseen eikä edellytyksiä pystytä täyttämään Burundin perustuslain mukaisessa määräajassa;

O.  ottaa huomioon, että YK:n pakolaisasioiden päävaltuutetun (UNHCR) mukaan noin 127 000 ihmistä on paennut Burundista naapurivaltioihin, mikä on saanut aikaan humanitaarisen hätätilanteen Kongon demokraattisessa tasavallassa, Ruandassa sekä Tansaniassa, jossa on raportoitu koleraepidemian puhkeaminen;

P.  ottaa huomioon, että Burundin poliittinen umpikuja ja maan turvallisuus- ja taloustilanteen huononeminen aiheuttaa vakavia seurauksia väestölle ja vaarantaa tilanteen koko alueella ja että Burundi kärsii parhaillaan pahimmasta poliittisesta kriisistä sitten vuonna 2005 päättyneen kaksitoistavuotisen, etnisesti raskaan sisällissodan, jossa kuoli arviolta 300 000 ihmistä;

Q.  ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin aiempien päätöslauselmien ja erityisesti niihin sisältyneen Cotonoun sopimuksen 96 artiklaa koskevan viittauksen nojalla EU:n edustajat ovat korostaneet, että kaikkien maan poliittisten voimien on osallistuttava vaaleihin etenemissuunnitelman ja vaaleja koskevien käytännesääntöjen mukaisesti;

R.  toteaa, että EU on lykännyt jäljellä olevan 1,7 miljoonan euron summan maksamista Burundille vaalitukena, koska tällä hetkellä ehdot, jotka ovat välttämättömiä, jotta vaaliprosessi olisi uskottava ja sujuisi kitkattomasti, rauhanomaisesti, osallistavasti ja avoimesti kaikkia poliittisia vapauksia ja esimerkiksi sananvapautta kunnioittaen, eivät tällä hetkellä täyty;

S.  ottaa huomioon, että myös Belgia on ilmoittanut vaalitukensa keskeyttämisestä ja pidättänyt puolet neljän miljoonan euron määrästä, jonka se oli varannut mielipidekyselyjä varten, ja viisi miljoonaa euroa poliisioperaatiosta, jonka se rahoittaa yhdessä Alankomaiden kanssa; ottaa huomioon, että Ranska on niin ikään keskeyttänyt turvallisuusoperaation Burundin kanssa ja Saksa on ilmoittanut keskeyttävänsä kaiken kahdenkeskisen yhteistyön Burundin hallituksen kanssa;

T.  ottaa huomioon, että sananvapaus taataan Burundin perustuslaissa ja maan ratifioimissa kansainvälisissä ja alueellisissa sopimuksissa, ja toteaa, että se on myös osa kansallista hyvän hallinnon ja korruption torjunnan strategiaa ja keskeinen ennakkoedellytys vapaiden, oikeudenmukaisten, avoimien ja rauhanomaisten vaalien järjestämiselle; toteaa, että tiedotusvälineiden tukahduttaminen on kuitenkin täydellistä, kun toukokuun puolivälissä suljettiin yksityisomistuksessa olleet lähetystoiminnan harjoittajat, toimittajia on muuttanut maasta suurin joukoin ja Burundissa vielä oleviin toimittajiin kohdistuu jatkuvaa uhkaa;

U.  toteaa, että EU tukee merkittävästi Burundin vuosittaista talousarviota, josta noin puolet saadaan kansainvälisenä apuna, ja se on hiljattain osoittanut Euroopan kehitysrahastosta 432 miljoonaa euroa Burundille, joka on yksi maailman köyhimmistä maista, tarkoituksena parantaa muun muassa hallintoa ja kansalaisyhteiskunnan toimintaa;

V.  toteaa, että tämänhetkinen tilanne vaikuttaa kaikkien burundilaisten taloudelliseen ja sosiaaliseen elämään; toteaa, että useimmat koulut ja yliopistoalueet on suljettu pääkaupungissa Bujumburassa esiintyneiden väkivaltaisten mielenosoitusten vuoksi, paikallisen valuutan arvo on laskenut, työttömyys on lisääntynyt ja verotulot ovat pudonneet, koska kauppakeskuksia on suljettu ja naapurimaiden kanssa käytävä kauppa on vähentynyt;

1.  on erittäin huolissaan Burundin ja koko alueen poliittisen ja humanitaarisen tilanteen heikkenemisestä; kehottaa lopettamaan välittömästi väkivallan sekä vastustajien poliittisen uhkailun ja riisumaan välittömästi aseista kaikki poliittisiin puolueisiin kytköksissä olevat aseelliset nuorisoryhmät; ilmaisee myötätuntonsa väkivallan uhreille ja kuolonuhreille ja kehottaa antamaan välitöntä humanitaarista apua kodeistaan pakenemaan joutuneille;

2.  tuomitsee Burundin hallituksen päätöksen edetä vaalien järjestämisessä huolimatta tämänhetkisestä kriittisestä poliittisesta ja turvallisuustilanteesta; toteaa myös, että vaalimenettelyä ovat haitanneet pahoin riippumattomia tiedotusvälineitä koskevat rajoitukset, kohtuuttoman voiman käyttäminen mielenosoittajia vastaan, oppositiopuolueisiin ja kansalaisyhteiskuntaan kohdistuvan pelottelun ilmapiiri sekä vaaliviranomaisia kohtaan tunnetun luottamuksen puute; kehottaa Burundin viranomaisia lykkäämään 15. heinäkuuta 2015 pidettäviksi tarkoitettuja presidentinvaaleja Afrikan unionin kehotusten mukaisesti ja ottamaan kaikki osapuolet mukaan toimiin sellaisten olosuhteiden luomiseksi, jotka mahdollistavat rauhanomaisen, uskottavan, vapaan ja oikeudenmukaisen vaaliprosessin;

3.  kehottaa kaikkia vaaliprosessiin osallistujia, myös vaalien järjestämisestä vastaavia elimiä ja turvallisuuselimiä, noudattamaan Arushan sopimuksessa tehtyjä sitoumuksia, ja muistuttaa, että tällä sopimuksella lopetettiin sisällissota ja että Burundin perustuslaki perustuu siihen; pitää tärkeänä, että vaaliaikataulusta päästään sopimukseen YK:n toteuttaman teknisen arvioinnin pohjalta;

4.  korostaa jälleen, että kestävä poliittinen ratkaisu, jossa otetaan huomioon kaikkien burundilaisten turvallisuus ja demokratia, voidaan saavuttaa vain vuoropuhelun ja konsensuksen avulla, ja että siihen on otettava mukaan Burundin hallitus, oppositio ja kansalaisyhteiskunta Arushan sopimuksen ja Burundin perustuslain mukaisesti; kehottaa kaikkia burundilaisia osapuolia aloittamaan uudelleen vuoropuhelun kaikista niistä kysymyksistä, joista ne ovat eri mieltä; tukee siksi Afrikan unionin, Itä-Afrikan yhteisön ja YK:n välitystoimia ja on valmis tukemaan Afrikan unionin äskettäin ilmoittamia erityistoimia;

5.  ilmaisee jälleen tukensa Itä-Afrikan yhteisön jatkuville ponnistuksille ja pitää erityisen tärkeinä toimia, joista sovittiin Dar es Salaamin huippukokouksissa 13. ja 31. toukokuuta 2015; toteaa, että tällöin kehotettiin muun muassa lykkäämään vaaleja ja lopettamaan väkivaltaisuudet heti, riisumaan poliittisiin puolueisiin kytköksissä olevat nuorisoryhmät aseista ja käynnistämään eri osapuolten välinen keskustelu; toteaa, että myös alueen olisi sitouduttava toimimaan aktiivisesti tilanteen pahentuessa ja että nämä toimet luovat kehyksen kriisin poliittiselle ja yhteisymmärrykseen perustuvalle ratkaisulle;

6.  palauttaa mieleen, että EU:n ja Burundin välinen kumppanuus perustuu Cotonoun sopimukseen, ja pitää tärkeänä, että kumpikin osapuoli kunnioittaa sopimuksen ehtoja ja varmistaa sopimukseen perustuvien velvoitteiden ja erityisesti ihmisoikeuksien kunnioittamista koskevien velvoitteiden täytäntöönpanon; toteaa, että Burundi on lisäksi allekirjoittanut ja ratifioinut kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja ihmisoikeuksia ja kansojen oikeuksia koskevan Afrikan peruskirjan, ja toteaa, että nämä sopimukset velvoittavat sitä kunnioittamaan yleismaailmallisia ihmisoikeuksia ja ilmaisunvapautta; kehottaa näin ollen Burundin hallitusta sallimaan aidon ja avoimen poliittisen vuoropuhelun ilman pelkoa uhkailun kohteeksi joutumisesta ja pidättäytymään käyttämästä väärin oikeuslaitosta poliittisten kilpailijoiden poissulkemiseksi vaaleista;

7.  panee merkille EU:n ja Burundin viranomaisten Cotonoun sopimuksen 8 artiklan mukaisesti käymän vuoropuhelun; katsoo kuitenkin, että Cotonoun sopimuksen olennaisia ja perustavia lausekkeita, etenkin perusihmisoikeuksia ja demokraattisia periaatteita koskevia lausekkeita, rikotaan jatkuvasti, ja kehottaa komissiota näin ollen käynnistämään 96 artiklan mukaisia menettelyjä tarvittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi;

8.  kehottaa komissiota arvioimaan tässä tarkoituksessa myös kiireellisesti uudestaan unionin tukea, jotta se suunnattaisiin uudelleen ja jotta lisättäisiin rahoitustukea kansalaisyhteiskunnalle ja keskityttäisiin humanitaariseen apuun yleisen budjettituen sijasta pitäen kuitenkin mielessä Burundin armeijan kiitettävän toiminnan rauhanturvatehtävissä Somaliassa;

9.  yhtyy ulkoasiainneuvoston 22. kesäkuuta 2015 esittämään kehotukseen, jossa se pyysi komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa laatimaan luettelon rajoittavista toimenpiteistä ja viisumi- ja matkustuskielloista, jotka kohdistetaan niihin henkilöihin, joiden toiminta on johtanut väkivaltaisuuksiin, sortoon ja vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin, sekä niihin tahoihin, jotka estävät aktiivisesti poliittisen ratkaisun etsimistä Afrikan unionin ja Itä-Afrikan yhteisön ehdottamissa puitteissa, ja kehottaa lisäksi komission varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet näiden henkilöiden EU:n jäsenvaltioissa olevien varojen jäädyttämiseksi;

10.  on hyvin huolissaan uhrien ja vakavien ihmisoikeusrikkomusten määrästä, joista on raportoitu kriisin alkamisen jälkeen, ja erityisesti tiedoista Imbonerakure-joukkojen väkivaltaisuuksista; toteaa, että ihmisoikeuksien puolustajia, poliittisia aktivisteja ja toimittajia uhkaillaan ja oppositiopuolueen jäseniä pidätetään mielivaltaisesti; kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki henkilöt, jotka on vangittu heidän harjoitettuaan kokoontumis- ja ilmaisunvapausoikeuttaan;

11.  vaatii Imbonerakurea lopettamaan välittömästi väkivaltaisuudet ja uhkailun; vaatii CNDD-FDD-puoluetta riisumaan nuoriso-osastonsa välittömästi aseista ja estämään sen jäseniä pelottelemasta vastapuolta ja hyökkäämästä vastapuolen kimppuun sekä varmistamaan, että rikkomuksista vastaavat tuodaan oikeuden eteen; vaatii riippumatonta kansainvälistä tutkimusta väitteistä, joiden mukaan CNDD-FDD-puolue aseistaa ja kouluttaa nuoriso-osastonsa jäseniä; kehottaa lisäksi oppositiopuolueiden johtajia ehkäisemään vastustajiin kohdistuvia väkivallantekoja;

12.  toistaa, etteivät vakavista ihmisoikeusrikkomuksista vastuussa olevat saa jäädä ilman rangaistusta ja että nämä henkilöt on asetettava henkilökohtaisesti vastuuseen ja saatettava tuomioistuimen tuomittaviksi; pitää erityisen tärkeänä, että Afrikan unionin ilmoittamat ihmisoikeustarkkailijat ja sotilasasiantuntijat aloittavat tehtävänsä välittömästi;

13.  panee merkille, että tiettyjen tahojen pyrkimykset muuttaa mellakat etniseksi konfliktiksi ovat epäonnistuneet eivätkä Burundin poliittiset ryhmittymät jakaudu yksinomaan etnisin perustein; katsoo, että tällä perusteella voidaan katsoa, että Arushan sopimusten mukaisesti maahan on onnistuttu luomaan etnisesti tasapainossa olevat asevoimat ja poliisivoimat; kehottaa Kansainvälisen rikostuomioistuimen syyttäjää siksi valvomaan tiiviisti kyseisten tiedotusvälineiden etniseen vihaan yllyttämistä sekä poliittisten johtajien puheita;

14.  palauttaa tässä yhteydessä mieliin, että on tärkeää noudattaa vaaleja koskevia hyviä käytännesääntöjä sekä poliittisten toimijoiden vuonna 2013 allekirjoittamaa YK:n välityksellä neuvoteltua etenemissuunnitelmaa, ja kannattaa kaikilta osin YK:n ja alueellisten toimijoiden pyrkimyksiä poliittisen väkivallan lisääntymisen hillitsemiseksi;

15.  vaatii poistamaan välittömästi tiedotusvälineitä ja internetiin pääsyä koskevat rajoitukset, ja tuomitsee jälleen kerran toistuvat hyökkäykset yhteen maan tärkeimmistä uutislähteistä eli Radio Publique Africaineen; katsoo, ettei laillisia vaaleja voida järjestää, jos tiedotusvälineiden toimintaa rajoitetaan ja toimittajia uhkaillaan;

16.  on tyytyväinen, että humanitaariset järjestöt ja naapurimaiden viranomaiset ovat tarjonneet tukea ja suojaa kriisin alta pakeneville ihmisille; panee tyytyväisenä merkille komission ilmoituksen, jonka mukaan humanitaarisen tilanteen helpottamiseen osoitetaan 1,5 miljoonaa euroa lisärahoitusta; varoittaa kuitenkin, että pian sekä EU:n että sen jäsenvaltioiden on kaksinkertaistettava sitoumuksensa, kun valtaisa pakolaistulva suuntautuu jo ennestään haavoittuvalle alueelle, jolla on havaittu koleraa ja jolta kantautuu huolestuttavia raportteja seksuaalisesta väkivallasta; tähdentää, että tarvitaan pitkän aikavälin strategiaa ei pelkästään lääketieteellistä ja ravitsemuksellista tukea varten vaan myös pakenemaan joutuneiden uudelleenkotouttamista ja psykologista tukea varten;

17.  kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita noudattamaan täysin sitoumuksia, jotka sisältyvät burundilaispakolaisia koskevaan YK:n alueelliseen toimintasuunnitelmaan, jossa edellytetään syyskuuhun 2015 mennessä 207 miljoonan Yhdysvaltain dollarin rahoitusapua burundilaispakolaisille, joiden määrän odotetaan nousevan 200 000:een, sekä lisäämään myös alueelle aiemmin myönnettyjen avustusten rahoitusta;

18.  kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille, Burundin hallitukselle ja Afrikan suurten järvien alueen valtioiden hallituksille, Itä-Afrikan yhteisön maiden hallituksille, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komission varapuheenjohtajalle Federica Mogherinille, Afrikan unionille, YK:n pääsihteerille, AKT:n ja EU:n yhteisen parlamentaarisen edustajakokouksen yhteispuheenjohtajille sekä yleisafrikkalaiselle parlamentille.