Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. syyskuuta 2015 ihmisoikeuksista ja teknologiasta: murtohälytys- ja valvontajärjestelmien vaikutus ihmisoikeuksiin kolmansissa maissa (2014/2232(INI))
Euroopan parlamentti, joka
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, erityisesti sen 19 artiklan,
– ottaa huomioon neuvoston 25. kesäkuuta 2012 hyväksymän ihmisoikeuksia ja demokratiaa koskevan EU:n strategiakehyksen(1),
– ottaa huomioon ulkoasiain neuvoston 12. toukokuuta 2014 hyväksymät sananvapautta verkossa ja verkon ulkopuolella koskevat EU:n ihmisoikeussuuntaviivat(2),
– ottaa huomioon kesäkuussa 2013 julkaistun komission tieto- ja viestintäteknologian alan oppaan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n suuntaviivojen täytäntöönpanosta,
– ottaa huomioon 15. joulukuuta 2011 annetun Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) kertomuksen ilmaisunvapaudesta internetissä(3) ja 27. marraskuuta 2014 Etyjin pysyvälle neuvostolle annetun Etyjin erityisedustajan säännöllisen raportin tiedotusvälineiden vapaudesta(4),
– ottaa huomioon 23. syyskuuta 2014 annetun YK:n erityisraportoijan kertomuksen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämisestä ja suojelusta terrorismin torjunnassa (A/69/397)(5),
– ottaa huomioon 30. kesäkuuta 2014 annetun YK:n ihmisoikeusvaltuutetun kertomuksen oikeudesta yksityisyyteen digitaalisella aikakaudella(6),
– ottaa huomioon 17. huhtikuuta 2013 annetun YK:n ajattelun- ja ilmaisunvapauksien erityisraportoijan kertomuksen (A/HRC/23/40), jossa analysoidaan valtioiden harjoittaman viestinnän valvonnan vaikutuksia yksityisyyttä koskevaan perusoikeuteen sekä mielipiteen- ja ilmaisunvapauteen,
– ottaa huomioon 26. tammikuuta 2015 annetun Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen oikeudellisten ja ihmisoikeusasiain komitean kertomuksen laajamittaisesta valvonnasta(7),
– ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2014 antamansa päätöslauselman Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston valvontaohjelmasta, eri jäsenvaltioiden valvontaelimistä ja niiden vaikutuksesta EU:n kansalaisten perusoikeuksiin ja transatlanttiseen yhteistyöhön oikeus- ja sisäasioissa(8),
– ottaa huomioon ihmisoikeuksia ja ylikansallisia yrityksiä sekä muita yrityksiä käsittelevän YK:n pääsihteerin erityisedustajan 21. maaliskuuta 2011 antaman raportin yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevista suuntaviivoista, joilla pannaan täytäntöön suojeluun, kunnioitukseen ja korjaamiseen perustuva YK:n toimintakehys(9),
– ottaa huomioon taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) toimintaohjeet monikansallisille yrityksille(10) ja niitä koskevan vuosikertomuksen 2014(11),
– ottaa huomioon internetin nimi- ja osoitejärjestelmää ylläpitävän ICANNin vuosikertomuksen 2013(12),
– ottaa huomioon 12. helmikuuta 2014 Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle annetun komission tiedonannon ”Internet-politiikka ja Internetin hallinto – Euroopan rooli Internetin hallinnon tulevaisuuden muokkaamisessa”(13),
– ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2014 hyväksytyn NetMundial-sidosryhmäkokouksen julkilausuman(14),
– ottaa huomioon puheenjohtajan yhteenvedon Istanbulissa 2.–5. syyskuuta 2014 järjestetystä yhdeksännestä Internetin hallintofoorumista,
– ottaa huomioon Euroopan unionin voimassa olevat rajoittavat toimenpiteet, joihin lukeutuvat muun muassa tietoliikennelaitteiden, tieto- ja viestintäteknologian ja valvontatyökalujen vientikiellot,
– ottaa huomioon kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 428/2009 muuttamisesta 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 599/2014(15),
– ottaa huomioon 16. huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman kaksikäyttötuotteiden vientivalvontajärjestelmän tarkistuksesta(16),
– ottaa huomioon Wassenaarin järjestelyn 19. täysistunnossa Wienissä 3.–4. joulukuuta 2013 tehdyt päätökset tavanomaisten aseiden ja kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientivalvonnasta,
– ottaa huomioon 24. huhtikuuta 2014 annetun komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille aiheesta ”Vientivalvontapolitiikan tarkastelu: turvallisuuden ja kilpailukyvyn varmistaminen muuttuvassa maailmassa”(17),
– ottaa huomioon 21. marraskuuta 2014 annetut neuvoston päätelmät vientivalvontapolitiikan tarkistuksesta,
– ottaa huomioon 11. joulukuuta 2012 antamansa päätöslauselman digitaalisen vapauden strategiasta EU:n ulkopolitiikassa(18),
– ottaa huomioon 13. kesäkuuta 2013 antamansa päätöslauselman lehdistön ja tiedotusvälineiden vapaudesta maailmassa(19),
– ottaa huomioon ihmisoikeuksien sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteiden loukkauksista antamansa kiireelliset päätöslauselmat, joissa ilmaistaan huoli digitaalisista vapauksista,
– ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n painopisteistä YK:n ihmisoikeusneuvostossa vuonna 2015(20),
– ottaa huomioon 11. helmikuuta 2015 antamansa päätöslauselman Internetin hallintofoorumin toimeksiannon uusimisesta(21),
– ottaa huomioon 12. maaliskuuta 2015 antamansa päätöslauselman EU:n vuosikertomuksesta ihmisoikeuksista ja demokratiasta maailmassa 2013 ja Euroopan unionin toiminnasta tällä alalla(22),
– ottaa huomioon Edward Snowdenin kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunnalle maaliskuussa 2014 antaman kirjallisen lausunnon(23),
– ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja käynnissä olevat neuvottelut EU:n liittymisestä siihen,
– ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan,
– ottaa huomioon työjärjestyksen 52 artiklan,
– ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön (A8-0178/2015),
A. katsoo, että teknologian kehitys ja avoimen internetin käyttöoikeus ovat yhä tärkeämpiä, jotta voidaan luoda edellytykset ihmisoikeuksien ja perusvapauksien noudattamiselle ja varmistaa niiden kunnioittaminen kaikilta osin, ja katsoo, että ne edesauttavat ilmaisunvapauden, tiedon saatavuuden, yksityisyyttä koskevan oikeuden, kokoontumisvapauden ja yhdistymisvapauden soveltamisalan laajentamista kaikkialla maailmassa;
B. katsoo, että teknologisia järjestelmiä voidaan väärinkäyttää myös ihmisoikeuksien loukkaamiseen sensuurin, valvonnan, laitteiden luvattoman käytön, häirinnän, kuuntelun sekä tiedon ja yksityishenkilöiden seurannan ja jäljittämisen kautta;
C. toteaa, että julkiset ja yksityiset toimijat, myös hallitukset ja lainvalvontaelimet sekä rikollisjärjestöt ja terroristiverkostot, rikkovat tällä tavoin ihmisoikeuksia;
D. katsoo, että riippuu pitkälti tieto- ja viestintäteknologian suunnittelu- ja käyttöyhteydestä, miten voimakkaasti niillä voidaan edistää ihmisoikeuksia tai rikkoa niitä; toteaa, että tietotekniikka ja erityisesti ohjelmistot ovat harvoin yksikäyttöisiä, vaan yleensä ne ovat kaksikäyttöisiä, mitä tulee niiden tarjoamaan mahdollisuuteen loukata ihmisoikeuksia, ja toteaa, että ohjelmistot ovat myös puheen muoto;
E. toteaa, että tieto- ja viestintäteknologia on ollut merkittävä väline, joka on auttanut järjestämään yhteiskunnallisia liikkeitä ja mielenosoituksia eri valtioissa, erityisesti diktatuureissa;
F. katsoo, että teknologian käyttöyhteyden ihmisoikeusvaikutusten arviointi riippuu pitkälti kansallisten ja alueellisten lainsäädäntökehysten vahvuudesta säädellä teknologioiden käyttöä sekä poliittisten ja oikeudellisten elinten kyvystä valvoa tätä käyttöä;
G. katsoo, että digitaalialalla yksityisillä toimijoilla on yhä merkittävämpi rooli kaikilla yhteiskunnallisen toiminnan aloilla, mutta vieläkään ei ole suojatoimenpiteitä, joilla estettäisiin yksityisiä toimijoita rajoittamasta liikaa perusoikeuksia ja -vapauksia; toteaa, että tämän vuoksi yksityisillä toimijoilla on aktiivisempi rooli sisällön laillisuuden arvioimisessa sekä tietoverkkojen turvallisuusjärjestelmien ja valvontajärjestelmien kehittämisessä, millä voi olla haitallinen vaikutus ihmisoikeuksiin kaikkialla maailmassa;
H. katsoo, että internet on mullistanut kaikenlaisen tietojen ja osaamisen vaihdon mahdollisuudet;
I. toteaa, että salaus on merkittävä menetelmä, jolla voidaan suojata sekä viestintä että sitä käyttävät ihmiset;
J. ottaa huomioon, että internetin hallinnolle on ollut hyötyä monenvälisestä päätöksentekomallista, ja toteaa, että menettely on varmistanut kaikkien sidosryhmien, hallitusten, kansalaisyhteiskunnan, teknisen ja akateemisen yhteisön, yksityisen sektorin ja käyttäjien tarkoituksenmukaisen, osallistavan ja vastuullisen osallistumisen;
K. toteaa, että tiedustelutahot ovat järjestelmällisesti vaarantaneet salausprotokollia ja ‑tuotteita voidakseen siepata viestintää ja dataa; toteaa, että Yhdysvaltojen kansallinen turvallisuusvirasto on kerännyt valtavia määriä niin kutsuttuja nollapäivähaavoittuvuuksia, eli tietoturva-aukkoja, jotka eivät vielä ole kansalaisten tai tuotteen myyjän tiedossa; toteaa, että tällainen toiminta vaarantaa maailmanlaajuiset pyrkimykset parantaa tietoturvaa;
L. toteaa, että EU:ssa toimivat tiedustelupalvelut ovat osallistuneet ihmisoikeuksia vahingoittavaan toimintaan;
M. ottaa huomioon, että teknologian nopean kehityksen vuoksi oikeudellinen ja demokraattinen valvonta ja takeet ovat hyvin alikehittyneitä;
N. katsoo, että tieto- ja viestintäteknologiaan liittyvällä (kyber)turvallisuudella ja terrorismin vastaisella toiminnalla ja internetin seurannalla voi olla hyvin haitallinen vaikutus kansalaisten ihmisoikeuksiin ja yksilönvapauksiin kaikkialla maailmassa, myös unionin kansalaisiin näiden matkustaessa ulkomailla, ja erityisesti jos välttämättömyyden, suhteellisuuden sekä demokraattisen ja oikeudellisen valvonnan periaatteiden mukaan ohjautuva oikeusperusta puuttuu;
O. toteaa, että internetsuodattimet ja viestinnän valvonta vaarantavat ihmisoikeuksien puolustajien kyvyn hyödyntää internetiä ja viestiä arkaluonteisia tietoja ja rikkovat useita ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen artikloja, joilla taataan jokaisen henkilön oikeus yksityisyyteen ja ilmaisunvapauteen;
P. katsoo, että digitaalinen turvallisuus ja digitaalinen vapaus ovat molemmat tärkeitä, eivätkä ne voi korvata toinen toistaan vaan niiden olisi tuettava toisiaan;
Q. katsoo, että Euroopan unionin on itse turvattava digitaaliset vapaudet, jotta se voisi toimia esimerkkinä digitaalisten vapauksien alalla; pitää EU:n tietosuojapaketin hyväksymistä ratkaisevan tärkeänä;
R. toteaa, että vaakalaudalla ovat kauaskantoiset yhteiskunnalliset intressit, esimerkiksi perusoikeuksien suoja, ja katsoo, että näitä ei saa jättää vain markkinoiden varaan, vaan ne edellyttävät sääntelyä;
S. toteaa, että perusoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittaminen sekä digitaalista valvontateknologiaa hyödyntävien tiedustelupalvelujen tehokas parlamentaarinen valvonta ovat merkittäviä kansainvälisen yhteistyön osatekijöitä;
T. toteaa, että EU:ssa toimivilla yrityksillä on merkittävä osuus tieto- ja viestintäteknologian globaaleista markkinoista varsinkin mitä tulee valvonta-, jäljitys-, sieppaus- ja seurantateknologian vientiin;
U. toteaa, että vientivalvonnan käyttöönotto ei saa haitata tietoturva-asioiden laillista tutkimusta tai tietoturvavälineiden kehittämistä, jos siinä ei ole rikollisia tarkoitusperiä;
1. toteaa, että ihmisoikeudet ja perusoikeudet ovat yleismaailmallisia oikeuksia ja niitä on puolustettava maailmanlaajuisesti kaikissa muodoissaan; painottaa, että viestinnän valvonta itsessään rajoittaa oikeutta yksityisyyteen ja ilmaisunvapautta, jos sitä toteutetaan asianmukaisen laillisen kehyksen ulkopuolella;
2. kehottaa komissiota varmistamaan, että tieto- ja viestintäteknologiaan liittyvät EU:n ulkoiset toimet ja sen sisäinen politiikka ovat johdonmukaisia;
3. katsoo, että tiettyjen unionin jäsenvaltioiden aktiivinen myötävaikuttaminen Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusviraston toteuttamaan kansalaisten laajamittaiseen valvontaan ja poliittisten päätöksentekijöiden vakoiluun sellaisena kuin Edward Snowden sen paljasti on aiheuttanut vakavaa vahinkoa EU:n ihmisoikeuspolitiikan uskottavuudelle ja vaarantanut globaalin luottamuksen tieto- ja viestintäteknologian hyötyihin;
4. muistuttaa jäsenvaltioita ja asianomaisia EU:n virastoja, myös Europolia ja Eurojustia, niiden Euroopan unionin perusoikeuskirjan, kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön sekä EU:n ulkopoliittisten tavoitteiden mukaisista velvoitteista pidättäytyä jakamasta sellaista tiedustelutietoa, joka voi johtaa ihmisoikeusrikkomuksiin kolmannessa maassa, tai käyttämästä esimerkiksi laittoman valvonnan kaltaisen ihmisoikeusrikkomusten ansiosta saatuja tietoja EU:n ulkopuolella;
5. korostaa, että tieto- ja viestintäteknologian vaikutus ihmisoikeuksien parantamiseen olisi otettava huomioon kaikissa EU:n toimissa ja ohjelmissa, jotta voitaisiin tapauksen mukaan edistää ihmisoikeuksien suojelua ja demokratiaa, oikeusvaltiota ja hyvää hallintotapaa sekä konfliktien rauhanomaista ratkaisua;
6. kannustaa sellaisten teknologioiden aktiiviseen kehittämiseen ja laajentamiseen, jotka helpottavat ihmisoikeuksien turvaamista ja ihmisten digitaalisten oikeuksien ja vapauksien sekä turvallisuuden takaamista ja edistävät parhaita käytäntöjä ja asianmukaisia lainsäädäntökehyksiä, samalla kun turvataan henkilötietojen suoja ja koskemattomuus; kehottaa erityisesti EU:ta ja sen jäsenvaltioita edistämään aktiivisesti avoimien standardien sekä ilmaisten avoimen lähdekoodin ohjelmistojen ja salausteknologioiden maailmanlaajuista käyttöä ja kehittämistä;
7. kehottaa EU:ta lisäämään tukeaan niille toimijoille, jotka pyrkivät vahvistamaan tieto- ja viestintäteknologian turvallisuutta ja yksityisyydensuojastandardeja kaikilla tasoilla, mukaan lukien laitteisto-, ohjelmisto- ja viestintästandardit, sekä kehittämään laitteistojen ja ohjelmistojen sisäänrakennettua yksityisyyden suojaa;
8. pyytää perustamaan ihmisoikeuksia ja teknologiaa koskevan rahaston demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevan eurooppalaisen rahoitusvälineen yhteyteen;
9. kehottaa EU:ta itseään ja erityisesti Euroopan ulkosuhdehallintoa käyttämään salausta viestinnässään ihmisoikeuksien puolustajien kanssa välttääkseen asettamasta näitä vaaraan ja suojatakseen oman ulkoisen viestintänsä valvonnalta;
10. kehottaa EU:ta ottamaan käyttöön ilmaisia avoimen lähdekoodin ohjelmistoja sekä rohkaisemaan muitakin toimijoita tähän, koska tällaiset ohjelmistot takaavat paremmin turvallisuuden ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen;
11. painottaa, että on tärkeää kehittää tieto- ja viestintäteknologiaa konfliktialueilla rauhanrakentamistoimien edistämiseksi, jotta voidaan taata turvallinen viestintä konfliktien rauhanomaiseen ratkaisemiseen osallistuvien osapuolten välillä;
12. kehottaa soveltamaan edellytyksiä, vertailuarvoja ja raportointimenettelyjä sen varmistamiseksi, että EU:n taloudellista ja teknistä tukea uuden teknologian kehittämiselle kolmansissa maissa ei käytetä ihmisoikeuksien vastaisilla tavoilla;
13. kehottaa komissiota ja neuvostoa olemaan aktiivisesti yhteydessä kolmansien maiden hallituksiin sekä tukemaan jatkossakin nykyisillä unionin tukimekanismeilla ja toimintavälineillä ihmisoikeuksien puolustajia, kansalaisyhteiskunnan aktivisteja ja riippumattomia toimittajia, jotka käyttävät toiminnassaan turvallisella tavalla tieto- ja viestintäteknologiaa, ja kouluttamaan heitä ja lisäämään heidän vaikutusmahdollisuuksiaan sekä edistämään tähän liittyviä yksityisyyttä koskevia perusoikeuksia, joista voidaan mainita esteetön pääsy internetin tietovirtoihin, oikeus yksityisyyteen ja tietosuojaan, ilmaisun-, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus, lehdistönvapaus sekä vapaa julkaisuoikeus internetissä;
14. kiinnittää huomiota väärinkäytösten paljastajien ja näiden tukijoiden, myös toimittajien, ahdinkoon näiden paljastettua laittomia valvontakäytäntöjä kolmansissa maissa; katsoo, että näitä henkilöitä olisi pidettävä ihmisoikeuksien puolustajina, joten he ansaitsevat EU:n suojelua ihmisoikeuksien puolustajia koskevien EU:n suuntaviivojen edellyttämällä tavalla; toistaa komissiolle ja jäsenvaltioille esittämänsä pyynnön tarkastella huolellisesti mahdollisuutta tarjota ilmiantajille kansainvälinen syytesuoja;
15. pitää valitettavana, että turvallisuustoimenpiteitä, myös terrorismin vastaisia toimenpiteitä, käytetään yhä useammin verukkeina yksityisyyttä koskevan oikeuden rikkomiselle ja ihmisoikeuksien puolustajien, toimittajien ja poliittisten aktivistien laillisen toiminnan tukahduttamiselle; toistaa olevansa vahvasti sitä mieltä, että kansallinen turvallisuus ei voi koskaan olla perusteena kohdentamattomille, salaisille tai laajamittaisille valvontaohjelmille; painottaa, että tällaisia toimenpiteitä on toteutettava tiukasti oikeussääntöjen ja ihmisoikeusnormien mukaisesti ottaen huomioon myös oikeus yksityisyyteen sekä tietosuoja;
16. kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota edistämään turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen demokraattista valvontaa poliittisessa vuoropuhelussaan kolmansien maiden kanssa sekä kehitysyhteistyöohjelmissaan; kehottaa komissiota tukemaan kolmansissa maissa kansalaisyhteiskunnan järjestöjä ja lakiasäätäviä elimiä pyrittäessä vahvistamaan kansallisten turvallisuuspalvelujen valvontaa, avoimuutta ja vastuullisuutta; pyytää sisällyttämään tätä koskevia erityisiä sitoumuksia EU:n tulevaan ihmisoikeuksia ja demokratiakehitystä koskevaan toimintaohjelmaan;
17. kehottaa neuvostoa ja komissiota edistämään digitaalisia vapauksia ja esteetöntä pääsyä internetiin kaikissa yhteyksissä kolmansiin maihin, esimerkiksi liittymisneuvotteluissa, kauppaneuvotteluissa, ihmisoikeusvuoropuheluissa ja diplomaattisissa yhteyksissä;
18. toteaa, että internetistä on tullut julkinen tila ja myös markkinapaikka, minkä vuoksi tiedon vapaa kulku ja tieto- ja viestintäteknologioiden saatavuus ovat välttämättömiä; korostaa tämän vuoksi, että digitaalisia vapauksia ja vapaata kauppaa on samanaikaisesti sekä edistettävä että suojeltava;
19. vaatii, että kaikkiin kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin sisällytetään lausekkeita, joista käy selkeästi ilmi, että digitaalisia vapauksia, verkon neutraaliutta, sensuroimatonta ja esteetöntä pääsyä internetiin, oikeutta yksityisyyteen sekä tietosuojaa on edistettävä ja kunnioitettava;
20. kehottaa EU:ta vastustamaan sen kriminalisoimista, että ihmisoikeuksien puolustajat käyttävät salausta, kiertävät sensuuria ja tietosuojakäytäntöjä, ja kieltäytymään rajoittamasta salauksen käyttöä EU:ssa ja asettamaan kyseenalaiseksi kolmansien maiden hallitukset, jotka nostavat tästä syytteitä ihmisoikeuksien puolustajia vastaan;
21. kehottaa EU:ta vastustamaan sen kriminalisoimista, että käytetään salausta ja kierretään sensuuria ja tietosuojakäytäntöjä, ja kieltäytymään rajoittamasta salauksen käyttöä EU:ssa ja asettamaan kyseenalaiseksi niiden kolmansien maiden hallitusten toimet, jotka kriminalisoivat nämä välineet;
22. korostaa, että EU:n tehokkaan kehitys- ja ihmisoikeuspolitiikan edellytyksenä on tieto- ja viestintäteknologian huomioon ottaminen kaikissa yhteyksissä ja digitaalisen kuilun kurominen umpeen tarjoamalla teknisiä perusinfrastruktuureja, helpottamalla tietämyksen ja tiedon saatavuutta digitaalisten taitojen edistämiseksi, edistämällä avoimen standardien käyttöä asiakirjoissa sekä ilmaisen ja avoimen lähdekoodin ohjelmistojen käyttöä tarvittaessa avoimuuden ja seurattavuuden varmistamiseksi (erityisesti julkisissa laitoksissa) – myös turvaamalla tietosuojan digitaaliympäristössä kaikkialla maailmassa – sekä tieto- ja viestintäteknologiaan mahdollisesti liittyvien riskien ja mahdollisuuksien ymmärtämyksen parantaminen;
23. kehottaa komissiota tukemaan digitaalisten esteiden poistamista vammaisten henkilöiden hyväksi; pitää hyvin tärkeänä, että ihmisoikeuksien kehittämiseen ja edistämiseen liittyvillä EU:n poliittisilla toimilla pyritään kaventamaan digitaalista kuilua vammaisten henkilöiden hyväksi sekä takaamaan laajemmat puitteet oikeuksille, erityisesti tiedon saannin, digitaalisen osallistumisen sekä verkon tarjoamien uusien taloudellisten ja sosiaalisten mahdollisuuksien saannin takaamiseksi;
24. korostaa, että ihmisoikeusloukkauksia koskevan todistusaineiston laillinen digitaalinen kerääminen ja levittäminen voi auttaa torjumaan rankaisemattomuutta ja terrorismia kaikkialla maailmassa; katsoo, että tällainen aineisto olisi kansainvälisen (rikos)oikeuden mukaisesti perustelluissa tapauksissa hyväksyttävä todistusaineistoiksi oikeuskäsittelyissä kansainvälisten, alueellisten ja perustuslaillisten takeiden mukaisesti; suosittaa, että kansainvälisen rikosoikeuden alalla luodaan mekanismeja sellaisten menettelyjen käyttöön ottamiseksi, joiden avulla tällaiset tiedot todennetaan ja niitä kerätään käytettäväksi todisteina oikeuskäsittelyissä;
25. pitää valitettavana, että EU:n tuottamaa tieto- ja viestintäteknologiaa sekä palveluja myydään ja että yksityishenkilöt, yritykset ja viranomaiset voivat käyttää niitä kolmansissa maissa ihmisoikeuksien tarkoitukselliseen loukkaamiseen sensuroinnin, laajamittaisen valvonnan, häirinnän ja kuuntelun kautta sekä seurata ja jäljittää kansalaisia ja heidän toimintaansa (matka)puhelinverkoissa ja internetissä; on huolissaan siitä, että jotkut EU:ssa toimivat yhtiöt saattavat tarjota teknologioita ja palveluja, jotka voivat mahdollistaa tällaiset ihmisoikeusloukkaukset;
26. toteaa, että Euroopan unioniin ja sen jäsenvaltioihin sekä kolmansiin maihin kohdistuvat turvallisuusuhat tulevat usein yksittäisiltä henkilöiltä tai pieniltä ryhmiltä, jotka käyttävät digitaalisia viestintäverkkoja hyökkäysten suunnitteluun ja toteutukseen, ja että tällaisen uhan torjumiseksi tarvittavia välineitä ja taktiikkaa on jatkuvasti tarkistettava ja päivitettävä;
27. katsoo, että laajamittainen valvonta, jota ei voida perustella terrorihyökkäysten uhkaan liittyvän riskin kasvamisella, rikkoo välttämättömyys- ja suhteellisuusperiaatetta ja siten myös ihmisoikeuksia;
28. kehottaa jäsenvaltioita edistämään tiedustelupalvelujen toiminnan täysimääräistä demokraattista valvontaa kolmansissa maissa, varmistamaan, että nämä tiedustelupalvelut toimivat täysin oikeusnormien mukaisesti, ja asettamaan laittomasti toimivat tiedustelupalvelut ja henkilöt vastuuseen;
29. rohkaisee jäsenvaltioita varmistamaan tiedustelupalvelujen ja niiden toiminnan demokraattisen valvonnan asianmukaisen sisäisen, johtotason, oikeudellisen ja riippumattoman parlamentaarisen valvonnan avulla, sillä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden väliset yhteistyö ja tiedonvaihto, myös digitaalinen valvonta, ovat lisääntyneet;
30. painottaa, että yrityksen yhteiskunnallisen vastuun periaatteet ja ihmisoikeuksien suunnitteluperusteet, jotka ovat ihmisoikeuksien suojelemiseksi kehitettyjä teknologiaratkaisuja ja -innovaatioita, olisi sisällytettävä EU:n lainsäädäntöön, jotta voitaisiin varmistaa, että internetpalveluntarjoajat, ohjelmistokehittäjät, laitevalmistajat sekä sosiaalinen media ja sosiaalisen median palvelut, matkapuhelinverkon tarjoajat ja muut toimijat ottavat huomioon loppukäyttäjien ihmisoikeudet kaikkialla maailmassa;
31. pyytää EU:ta varmistamaan suuremman avoimuuden matkapuhelinverkon tarjoajien tai internetpalveluntarjoajien ja hallitusten välisissä suhteissa sekä vaatimaan avoimuutta suhteissaan kolmansiin maihin velvoittamalla verkontarjoajat ja internetpalveluntarjoajat julkaisemaan vuosittain yksityiskohtaisia avoimuusraportteja, myös raportteja viranomaisten edellyttämistä toimista, ja julkistamaan taloudelliset kytkökset viranomaisten ja verkontarjoajien/internetpalveluntarjoajien välillä;
32. muistuttaa yritysmaailman toimijoita näiden velvollisuudesta kunnioittaa ihmisoikeuksia kaikessa globaalissa toiminnassaan riippumatta siitä, missä käyttäjät sijaitsevat, tai siitä, noudattaako isäntävaltio omia ihmisoikeusvelvoitteitaan; kehottaa erityisesti EU:ssa toimivia tieto- ja viestintäteknologian yrityksiä noudattamaan yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevia YK:n suuntaviivoja myös ottamalla käyttöön due diligence -periaatteita ja riskinhallintatakeet sekä tarjoamalla tehokkaita oikeussuojakeinoja tilanteissa, joissa niiden toiminnalla on ollut kielteistä vaikutusta ihmisoikeuksiin tai se on edistänyt sellaisen aiheutumista;
33. korostaa, että tieto- ja viestintäteknologiaan liittyvät EU:n asetukset ja pakotteet, mukaan lukien kokoomamekanismien käyttö, on pantava täytäntöön ja täytäntöönpanoa on seurattava tehokkaammin unionin tasolla, jotta voidaan varmistaa, että kaikki osapuolet, jäsenvaltiot mukaan luettuina, noudattavat lainsäädäntöä ja yhtenäiset toimintaedellytykset säilyvät;
34. painottaa, että perusoikeuksien kunnioittaminen on merkittävä osatekijä menestyksekkäässä terrorismin vastaisessa toiminnassa, myös digitaalisten valvontateknologioiden käytössä;
35. on tyytyväinen joulukuussa 2013 tehtyyn Wassenaarin järjestelyn päätökseen vientivalvonnasta, joka koskee valvonnassa, lainvalvonnassa, ja tiedustelutietojen keräämisessä käytettäviä välineitä ja verkkovalvonnan järjestelmiä; muistuttaa, että EU:n kaksikäyttötuotejärjestelmä ja erityisesti kaksikäyttötuoteasetus ovat edelleen luonteeltaan hyvin keskeneräisiä, mitä tulee haitallisen tieto- ja viestintäteknologian epädemokraattisiin valtioihin suuntautuvan viennin tehokkaaseen ja järjestelmälliseen valvontaan;
36. vaatii, että komissio esittää kaksikäyttöteknologioita koskevan politiikan tulevan uudelleentarkastelun ja uudistamisen yhteydessä nopeasti ehdotuksen älykkäistä ja tehokkaista toimintalinjoista niin kutsutun kaksikäyttöteknologian täytäntöönpanoa ja käyttöä koskevien palvelujen viennin säännöstelemiseksi painottaen mahdollisesti haitallisten tieto- ja viestintäteknologiatuotteiden ja -palvelujen vientiä kolmansiin maihin huhtikuussa 2014 annetun Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteisen lausuman mukaisesti; kehottaa komissiota sisällyttämään siihen tehokkaat takeet, joilla estetään se, että vientivalvonnasta ei ole haittaa tutkimukselle, tieteellinen ja tietoturvatutkimus mukaan luettuina;
37. korostaa, että komission olisi pystyttävä tarjoamaan täsmällistä ja ajantasaista tietoa mahdollisten liiketoimien lainmukaisuudesta tai mahdollisista haittavaikutuksista yrityksille, jotka eivät ole varmoja siitä, pitäisikö niiden hakea vientilupaa;
38. kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia siitä, miten tieto- ja viestintäteknologiaa koskevia EU:n normeja voitaisiin hyödyntää mahdollisten haittavaikutusten estämiseksi kyseisten teknologioiden ja palvelujen viennissä kolmansiin maihin, joissa esimerkiksi käsitteellä laillinen telekuuntelu ei voida katsoa olevan sama merkitys kuin Euroopan unionissa tai joissa esimerkiksi ihmisoikeudet ovat heikoissa kantimissa ja oikeusvaltioperiaatetta ei noudateta;
39. vahvistaa, että tarkasteltaessa tapauksia, joissa kaksikäyttöteknologioita on käytetty ihmisoikeuksia mahdollisesti rajoittavilla tavoilla, on sovellettava EU:n normeja ja erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjaa;
40. vaatii, että nollapäivähaavoittuvuuksien ja haavoittuvuuksien myynnin säännöstelemiseksi kehitetään toimintalinjoja, jotta niitä ei voisi hyödyntää ihmisoikeuksien rikkomiseen kyberhyökkäyksillä tai laitteiden luvattomalla käytöllä, ja että samalla huolehditaan siitä, että säännöksistä ei seuraa merkittävää vaikutusta tieteelliselle ja muulle vilpittömässä mielessä tehtävälle turvallisuutta koskevalle tutkimukselle;
41. pitää valitettavana, että osa eurooppalaisista yrityksistä ja unionin alueella toimivista kansainvälisistä yrityksistä, jotka tekevät kauppaa ihmisoikeuksille mahdollisesti haitallisella kaksikäyttöteknologialla, tekee aktiivisesta yhteistyötä ihmisoikeuksia rikkovien hallintojen kanssa;
42. vaatii, että komissio poistaa tällaisessa toiminnassa mukana olevilta yrityksiltä julkisesti oikeuden EU:n hankintamenettelyihin, tutkimus- ja kehitysrahastoihin ja muuhun rahalliseen tukeen;
43. kehottaa komissiota kiinnittämään erityistä huomiota ihmisoikeusnäkökohtiin teknisiä laitteita koskevissa julkisissa hankinnoissa erityisesti maissa, joiden käytännöt tällä alalla ovat epäluotettavia;
44. kehottaa komissiota ja neuvostoa puolustamaan internetin hallintoa käsittelevissä foorumeissa aktiivisesti avointa internetiä, sidosryhmäyhteisön päätöksentekomenettelyjä, verkon neutraaliutta, digitaalisia vapauksia ja tietosuojatakeita kolmansissa maissa;
45. tuomitsee salausprotokollien ja -tuotteiden heikentämisen, varsinkin kun tekijöinä ovat tiedustelupalvelut, joiden tarkoituksena on siepata salattua viestintää;
46. varoittaa lainvalvonnan yksityistämisestä internetyritysten ja internetpalveluntarjoajien kautta;
47. vaatii selvennystä niihin normeihin ja standardeihin, joita yksityiset toimijat käyttävät järjestelmiensä kehittämiseen;
48. muistuttaa, että on tärkeää arvioida teknologian käyttöyhteys, jotta voidaan täysimääräisesti arvioida käytön vaikutus ihmisoikeuksiin;
49. vaatii edistämään välineitä, joilla mahdollistetaan internetin käyttö nimettömänä tai salanimellä, ja kyseenalaistaa yksipuolisen näkemyksen, jonka mukaan tällaisilla välineillä ei olisi muuta vaikutusta kuin se, että ne mahdollistavat rikollisen toiminnan, sillä itse asiassa ne lisäävät EU:ssa ja sen ulkopuolella toimivien ihmisoikeusaktivistien vaikutusmahdollisuuksia;
50. vaatii neuvostoa, komissiota ja ulkosuhdehallintoa kehittämään älykkäitä ja tehokkaita toimitapoja kaksikäyttöteknologian viennin sääntelemiseksi ja puuttumaan tieto- ja viestintäteknologian tuotteiden ja palvelujen mahdollisesti haitalliseen vientiin kansainvälisellä tasolla ja monenkeskisissä vientivalvontajärjestelmissä ja muissa kansainvälisissä elimissä;
51. painottaa, että sääntelyn muutokset, joilla pyritään lisäämään vientivalvonnan tehokkuutta aineettomien teknologiansiirtojen osalta, eivät saa estää laillista tutkimusta tai tietojen saantia ja vaihtoa ja että mahdollisesti toteutettavilla toimenpiteillä, kuten unionin yleisten vientilupien kaksikäyttötutkimukseen käytöllä, ei saa olla tukahduttavaa vaikutusta yksityishenkilöihin tai pk-yrityksiin;
52. kehottaa jäsenvaltioita varmistamaan, että nykyinen tai tuleva vientivalvontapolitiikka ei rajoita laillisten turvallisuustutkijoiden toimintaa ja että vientivalvontaa sovelletaan vilpittömästi ainoastaan selkeästi määritettyyn tekniikkaan, joka on tarkoitettu käytettäväksi laajamittaiseen valvontaan, sensuuriin, häirintään, kuunteluun ja seurantaan sekä kansalaisten ja heidän toimintansa seuraamiseen ja jäljittämiseen (matka)puhelinverkoissa ja internetissä;
53. muistuttaa, että verkkoon perustuva tilapäinen langaton teknologia tarjoaa suuria mahdollisuuksia varaverkkoon alueilla, joilla internetiin ei ole pääsyä tai se estetään, ja voi auttaa ihmisoikeuksien edistämisessä;
54. kehottaa komissiota nimittämään riippumattoman asiantuntijaryhmän, joka voi arvioida tieto- ja viestintäteknologiaa koskevien EU:n nykyisten normien vaikutusta ihmisoikeuksiin, jotta voitaisiin laatia suosituksia mukautuksista, joilla lisätään ihmisoikeuksien suojelua erityisesti järjestelmiä vietäessä;
55. toteaa, että teknologian kehitys on haasteellista oikeusjärjestelmille, sillä näiden on mukauduttava uusiin olosuhteisiin; painottaa, että lainsäätäjien on tärkeää kiinnittää enemmän huomiota digitaalitalouteen liittyviin näkökohtiin;
56. vaatii, että komissio osallistaa kansalaisyhteiskunnan ja itsenäiset tieto- ja viestintätekniikan asiantuntijat samoin kuin turvallisuusalan tutkijat kolmansissa maissa, jotta varmistetaan ajantasainen asiantuntijuus ja sitä kautta tuleviin tarpeisiin vastaava politiikka;
57. korostaa, että on vältettävä tahattomia seurauksia, esimerkiksi rajoittamasta tai tukahduttamasta sellaista tieteellistä ja muuta vilpitöntä tutkimusta ja kehittämistä, tietojenvaihtoa, tiedonsaantia ja turvallistietämyksen kehittämistä tai teknologian vientiä, jonka tavoitteena on tarvittavien digitaalisten taitojen hankkiminen koulutuksella ja ihmisoikeuksien edistäminen;
58. katsoo, että digitaalialan maailmanlaajuinen yhteistyö hallitusten ja yksityisten toimijoiden välillä, internetin hallintofoorumi mukaan luettuna, edellyttää selkeää valvontaa, eikä se saa heikentää demokraattista ja oikeudellista valvontaa;
59. toteaa, että vapaaehtoisuus ei riitä, vaan tarvitaan sitovia säännöksiä, joilla yritykset velvoitetaan ottamaan huomioon maiden ihmisoikeustilanne, ennen kun ne myyvät tuotteitaan niihin, ja suorittamaan vaikutustenarvioinnin siitä, miten niiden teknologia vaikuttaa ihmisoikeuksien puolustajiin ja hallituksen arvostelijoihin;
60. katsoo, että erittäin arkaluonteisten tuotteiden vienti on tarkastettava, ennen kuin tällaiset tuotteet lähtevät EU:sta, ja että rikkomistapauksissa on määrättävä seuraamuksia;
61. vaatii, että oikeus salaukseen on myönnettävä kaikille ja että on luotava salauksen mahdollistavat edellytykset; katsoo, että valvonnan olisi oltava loppukäyttäjän vastuulla, ja tästä syystä loppukäyttäjillä on oltava tarvittavat taidot valvonnan suorittamiseksi asianmukaisesti;
62. vaatii ”päästä päähän” -salausstandardien käyttöönottoa oletusarvoisesti kaikissa viestintäpalveluissa, jotta hallitusten, tiedustelupalvelujen ja valvontaviranomaisten on vaikeampi lukea sisältöjä;
63. painottaa valtiollisten tiedustelupalvelujen vastuuta rakentaa luottamusta ja vaatii, että laajamittainen valvonta lopetetaan; katsoo, että koti- ja ulkomaisten tiedustelupalvelujen suorittamaan EU:n kansalaisten valvontaan on puututtava ja se on lopetettava;
64. vastustaa eurooppalaisen valvontatekniikan ja sensuurivälineiden myyntiä ja levittämistä autoritäärisiin järjestelmiin, joissa ei noudateta oikeusvaltioperiaatetta;
65. vaatii laajentamaan ilmiantajien mahdollisuuksia saada kansainvälistä suojelua ja kehottaa jäsenvaltioita panemaan vireille lainsäädäntöä ilmiantajien suojelemiseksi;
66. kehottaa perustamaan digitaalisista vapauksista ja tietosuojasta vastaavan YK:n valtuutetun toimen ja laajentamaan ihmisoikeuksista vastaavan EU:n erityisedustajan toimenkuvaa siten, että siinä tarkastellaan teknologiaa myös ihmisoikeuksien näkökulmasta;
67. vaatii toimenpiteitä, joilla taataan, että aktivistien, toimittajien ja kansalaisten yksityisyyttä suojellaan kaikkialla maailmassa ja että he voivat verkostoitua internetin välityksellä;
68. korostaa, että internetin käyttömahdollisuus olisi tunnustettava ihmisoikeutena, ja vaatii toimenpiteitä digitaalisen kuilun poistamiseksi;
69. pyytää puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle ja Euroopan ulkosuhdehallinnolle.